Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2015/2589(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

RC-B8-0363/2015

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 29/04/2015 - 10.66
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0175

Hyväksytyt tekstit
PDF 198kWORD 96k
Keskiviikko 29. huhtikuuta 2015 - Strasbourg Lopullinen painos
Rana Plaza -rakennuksen romahtamisen toinen vuosipäivä ja kestävyyssopimuksen tilanne
P8_TA(2015)0175RC-B8-0363/2015

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2015 Rana Plaza -rakennuksen romahtamisen toisesta vuosipäivästä ja Bangladeshin kestävyyssopimuksen edistymisestä (2015/2589(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Bangladeshista ja erityisesti 18. syyskuuta 2014(1), 16. tammikuuta 2014(2), 21. marraskuuta 2013(3) ja 14. maaliskuuta 2013(4) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselmat ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa(5) ja yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa(6),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Bangladeshin kansantasavallan välisen kumppanuutta ja kehitystä koskevan yhteistyösopimuksen(7),

–  ottaa huomioon kestävyyssopimuksen Bangladeshin valmisvaate- ja neuleteollisuuden työntekijöiden oikeuksien ja tehtaiden turvallisuuden jatkuvasta parantamisesta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin, kaupasta vastaavan komission jäsenen Cecilia Malmströmin, työllisyydestä, sosiaaliasioista ja osallisuudesta vastaavan komission jäsenen Marianne Thyssenin sekä kansainvälisestä yhteistyöstä ja kehitysasioista vastaavan komission jäsenen Neven Mimican yhteisen julkilausuman Rana Plazan tragedian toisen vuosipäivän johdosta,

–  ottaa huomioon YK:n Johannesburgin julistuksen kestävästä kulutuksesta ja tuotannosta sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen edistämiseksi,

–  ottaa huomioon ILOn työterveyden ja työturvallisuuden edistämispuitteita koskevan yleissopimuksen (2006, C-187) ja työturvallisuutta ja -terveyttä koskevan yleissopimuksen (1981, C-155), joita Bangladesh ei ole ratifioinut, sekä niihin liittyvät suositukset (R-197); ottaa huomioon myös ammattien tarkastusta koskevan yleissopimuksen (1947, C-081), jonka Bangladesh on allekirjoittanut, ja siihen liittyvät suositukset (R-164),

–  ottaa huomioon ILOn lokakuussa 2013 käynnistetyn Better Work Bangladesh ‑ohjelman,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014” (COM(2011)0681) sekä komission toimintaa yritysten yhteiskuntavastuupolitiikkansa kehittämiseksi vuoden 2014 jälkeen koskevan julkisen kuulemisen tulokset,

–  ottaa huomioon 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselmat ”Yritysten yhteiskuntavastuu: tilivelvollinen, avoin ja vastuullinen yritystoiminta(8) sekä kestävä kasvu” ja ”Yritysten yhteiskuntavastuu: yhteiskunnan etujen sekä kestävän ja osallistavan elpymisen edistäminen(9)”,

–  ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat Yhdistyneiden kansakuntien suuntaviivat, joilla luodaan sekä hallituksille että yrityksille puitteet ihmisoikeuksien puolustamiseksi ja kunnioittamiseksi ja joille ihmisoikeusneuvosto antoi tukensa kesäkuussa 2011,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 26. kesäkuuta 2014 antaman päätöslauselman, jolla perustetaan hallitusten välinen työryhmä kehittämään kansainvälisesti sitovaa välinettä monikansallisten yhtiöiden toiminnan sääntelemiseksi,

–  ottaa huomioon ILOn julistuksen työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksia, työtä, ympäristöä ja korruption torjuntaa koskevan Global Compact -aloitteen,

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen (COM(2014)0111) asetukseksi, jolla perustetaan tuotantoketjun huolellisuusvelvoitetta koskeva unionin järjestelmä panemaan täytäntöön OECD:n due diligence ‑järjestelmän suuntaviivat, jotka koskevat konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevien kaivannaisten vastuullista tuotantoketjua,

–  ottaa huomioon luonnoksen emoyhtiöiden ja pääurakoitsijoiden huolellisuusvelvoitteita koskevaksi laiksi (N:o 2578), jonka Ranskan kansalliskokous hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä 30. maaliskuuta 2015,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että yli 1 100 ihmistä sai surmansa ja 2 500 loukkaantui Dhakan ulkopuolella Savarissa sijainneen vaatetehtaista muodostuneen kahdeksankerroksisen Rana Plaza ‑rakennuskompleksin sortumisen seurauksena 24. huhtikuuta 2013; ottaa huomioon, että Rana Plaza -rakennuksen romahtaminen oli Bangladeshin kaikkien aikojen pahin teollisuusonnettomuus ja nykyhistorian eniten kuolonuhreja vaatinut rakenteiden pettämisestä johtunut onnettomuus;

B.  ottaa huomioon, että ainakin 112 ihmistä menehtyi Dhakassa Ashulian alueella Bangladeshissa 24. marraskuuta 2012 sattuneessa Tazreen-tehtaan palossa; toteaa, että tehdaspalot, rakennusten romahtaminen ja muut työterveyteen ja ‑turvallisuuteen liittyvät tapaukset eivät rajoitu vain Bangladeshin valmisvaatealalle, vaan ne ovat vakavana ongelmana myös muissa kehittyvissä ja vähiten kehittyneissä maissa, joilla on vahva vientipainotteinen valmisvaateala, kuten Pakistanissa ja Kambodžassa;

C.  ottaa huomioon, että monikuitusopimuksen päättymisen jälkeen ja valmisvaatealan suuren työvoimavaltaisuuden johdosta Kiinan, Bangladeshin, Intian ja Vietnamin kaltaisista kehitysmaista on tullut maailmanlaajuisia tuottajia; ottaa huomioon, että Bangladesh on noussut toiseksi suurimmaksi vaatteiden viejäksi Kiinan jälkeen, että maan vaatealan palkkataso on yksi maailman alhaisimmista ja että alan osuus maan viennistä on liki 85 prosenttia; toteaa, että maan vaatetuotannosta 60 prosenttia viedään EU:hun, jossa ovat Bangladeshin suurimmat vientimarkkinat;

D.  ottaa huomioon, että Bangladeshin valmisvaateteollisuus työllistää noin 4 miljoonaa ihmistä ja epäsuorasti siitä saa elantonsa jopa 40 miljoonaa ihmistä eli noin neljännes Bangladeshin väestöstä; ottaa huomioon, että valmisvaateteollisuus on vaikuttanut merkittävästi köyhyyden vähentymiseen; toteaa, että Bangladesh on ottanut merkittäviä askelia sukupuolten välisen kuilun kaventamisessa yhteiskunnassa ja saavuttanut sukupuolten tasa-arvoa koskevan YK:n kolmannen vuosituhattavoitteen, ja toteaa, että valmisvaateala on vaikuttanut tähän merkittävästi, koska alan 4 miljoonasta työntekijästä 3,2 miljoonaa on naisia; ottaa huomioon, että naisten työllistyminen on monessa tapauksessa vaikuttanut heihin voimaannuttavasti;

E.  ottaa huomioon, että valmisvaatealan uudelleenjärjestely integroidun arvoketjun mallin mukaisesti on johtanut siihen, että tilauksia voidaan saada vain tuottavuutta parantamalla ja alentamalla tuotantokustannuksia edelleen, mikä on asettanut Bangladeshin ja muiden kehitysmaiden työntekijät erityisen haavoittuvaan asemaan; toteaa, että Kambodžassa ja Sri Lankassa, joiden taloudet ovat hyvin riippuvaisia valmisvaatealasta, palkat ovat laskeneet, vaikka tuotantolaitosten määrä ja työllisyys ovat lisääntyneet jyrkästi; ottaa huomioon, että Bangladeshissa minimipalkkaa nostettiin merkittävästi Rana Plazan suuronnettomuuden jälkeen, mutta se on edelleen pienempi kuin mitä pidetään riittävänä työntekijöiden perustarpeiden täyttämiseksi;

F.  ottaa huomioon, että eri raporttien mukaan vuoden 2006 ja vuoden 2013 alun välisenä aikana Bangladeshin tehdaspaloissa kuoli yli 600 vaatetusalan työntekijää, mutta ihmisoikeusjärjestöjen raporttien mukaan yhtään tehtaiden omistajaa tai johtajaa ei ole koskaan asetettu syytteeseen;

G.  ottaa huomioon, että Rana Plaza -kompleksin romahtaneet rakennukset oli rakennettu laittomasti eivätkä ne täyttäneet turvallisuusstandardeja; ottaa huomioon, että katastrofin jälkeen Bangladeshissa on suljettu pysyvästi 32 tehdasta huomattavien turvallisuuspuutteiden vuoksi ja 26 tehdasta on suljettu osittain; ottaa huomioon, että suuri määrä tehtaita ei vieläkään ole nostanut normejaan lailliselle tasolle; huomauttaa, että ILO tukee Bangladeshin hallituksen aloitetta toteuttaa rakenne-, palo- ja sähköturvallisuustarkastuksia noin 1 800 valmisvaatetehtaassa, joista monet muutetaan liike- tai asuinrakennuksiksi;

H.  toteaa, että Bangladeshin hallituksen, paikallisten vaatetuottajien ja kansainvälisten vaatemerkkien, paikallisten ja kansainvälisten ammattiliittojen ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen edustajat allekirjoittivat 24. huhtikuuta 2013 yhteisymmärryspöytäkirjan käytännön järjestelyistä, jotka koskevat korvauksien maksamista Rana Plazan onnettomuuden uhreille ja heidän perheilleen (korvausrahasto); ottaa huomioon, että kaikista korvausvaatimuksista aiheutuvien kustannusten kattamiseen tarkoitetuksi summaksi sovittiin 30 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria; ottaa huomioon, että suuronnettomuuden toisena vuosipäivänä yritysten vapaaehtoisilla suorituksilla on kerätty noin yhteensä 27 miljoonaa dollaria, mikä tarkoittaa, että tavoitteesta puuttuu vielä 3 miljoonaa dollaria;

I.  ottaa huomioon, että taloudelliset korvaukset ovat perustavanlaatuista taloudellista tukea eikä pitkäaikaista lääketieteellistä hoitoa tarvitsevien uhrien hoitokuluja ei voida maksaa, mikäli rahasto pysyy alirahoitettuna; ottaa huomioon, että parlamentti piti valitettavana, että avunantajien yhteisen rahaston kautta annetut vapaaehtoiset korvaukset eivät olleet saavuttaneet tavoitettaan, ja katsoi, että pakollisesta mekanismista olisi enemmän hyötyä eloonjääneille ja uhrien omaisille;

J.  toteaa, että näiden Rana Plazan traagisten tapahtumien johdosta ja yleisen tyrmistyksen sekä Euroopan parlamentin vaatimusten vuoksi EU laati yhdessä Bangladeshin hallituksen ja ILO:n kanssa 8. heinäkuuta 2013 ”sopimuksen Bangladeshin valmisvaate- ja neuleteollisuuden työntekijöiden oikeuksien ja tehtaiden turvallisuuden jatkuvasta parantamisesta”, jossa Bangladesh sitoutui toteuttamaan toimia työelämän normien ja työolojen parantamiseksi maan valmisvaateteollisuudessa;

K.  toteaa, että ennen onnettomuutta Bangladeshissa oli vain 92 tarkastajaa valvomassa noin 5 000:ttä valmisvaatetehdasta ja maan muita teollisuudenaloja; ottaa huomioon, että Bangladeshin hallitus oli sitoutunut ottamaan palvelukseen 200 uutta tarkastajaa vuoden 2013 loppuun mennessä;

L.  ottaa huomioon, että sopimusta tarkistettiin ensimmäisen kerran lokakuussa 2014, jolloin todettiin, että vaikka edistystä oli saavutettu, Bangladeshin hallituksen oli edelleen toteutettava tärkeitä toimenpiteitä erityisesti työmarkkinalainsäädännön parantamisen ja täytäntöönpanon alalla siten, että parannetaan työntekijöiden oikeuksia vientiteollisuuden vapaa-alueilla ja palkataan enemmän työturvallisuustarkastajia; ottaa huomioon, että sopimusta tarkastetaan toisen kerran syksyllä 2015,

M.  ottaa huomioon, että työlainsäädäntöä muutettiin heinäkuussa 2013; ottaa huomioon, että vaikka laki sisältää joitakin myönteisiä uudistuksia esimerkiksi työterveyden ja ‑turvallisuuden alalla, se jää edelleen huomattavasti jälkeen kansainvälisistä normeista, jotka koskevat järjestäytymisvapautta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta, kuten todetaan ILOn asiantuntijakomitean huomautuksissa sopimuksista 87 ja 98, mukaan lukien rajoitukset, jotka koskevat oikeutta valita edustajat täysin vapaasti, lukuisat lakko-oikeuden rajoitukset ja laajat hallinnolliset valtuudet peruuttaa ammattiliiton rekisteröinti; ottaa huomioon, että hallitus on toistuvasti todennut, että se ei aio harkita lisätarkistuksia;

N.  ottaa huomioon, että vaatetusyritykset, maailmanlaajuiset ja paikalliset ammattijärjestöt, kansalaisjärjestöt ja työntekijöiden etujärjestöt allekirjoittivat 13. toukokuuta 2013 palo- ja rakennusturvallisuutta koskevan Bangladeshin sopimuksen, ja 9. heinäkuuta 2013 perustettiin Bangladeshin työntekijöiden turvallisuusyhteenliittymä, jolla koottiin yhteen 26 pääasiassa pohjoisamerikkalaista tuotemerkkiä mutta joka ei mahdollista ammattiyhdistysten osallistumista; ottaa huomioon, että tällä hetkellä 175 muoti- ja jälleenmyyntiketjua on allekirjoittanut Bangladeshin sopimuksen; toteaa, että sopimuksen ja yhteenliittymän edustajat ovat suorittaneet tarkastuksia 1 904:ssä vientituotteita valmistavassa tehtaassa;

O.  ottaa huomioon, että Bangladeshin hallitus ei vielä ole antanut työlainsäädäntöä koskevia täytäntöönpanosääntöjä ja -asetuksia, vaikka se on toistuvasti luvannut tehdä niin ja viimeksi todennut aikovansa hyväksyä ne viimeistään kesään 2015 mennessä; toteaa, että tämä laki on pantava täytäntöön, jotta maa voisi olla mukana ILOn Better Work ‑ohjelmassa ja jotta Bangladeshin palo- ja rakennusturvallisuussopimuksen koulutusohjelma voisi toimia;

P.  ottaa huomioon, että kymmenen prosenttia Bangladeshin valmisvaatealan työvoimasta työskentelee vientiteollisuuden vapaa-alueilla; ottaa huomioon, että hallitus hyväksyi heinäkuussa 2014 vientiteollisuuden vapaa-alueiden työntekijöitä koskevan uuden lain, jossa ei kuitenkaan myönnetä työntekijöille vastaavia oikeuksia kuin muualla Bangladeshissa; ottaa huomioon, että vaikka lakkokielto raukesi 1. tammikuuta 2014, työntekijöiden hyvinvointiyhdistyksillä ei ole samoja oikeuksia ja etuja kuin ammattiyhdistyksillä;

Q.  toteaa, että vaatealalla on rekisteröity noin 300 uutta ammattiyhdistystä vuoden 2013 alun jälkeen; toteaa, että vuonna 2014 hylättiin 66 hakemusta eli 26 prosenttia kaikista jätetyistä hakemuksista; ottaa huomioon, että ammattiliittojen jäseniin kohdistuva syrjintä on edelleen hyvin vakava ja nopeasti kasvava ongelma; ottaa huomioon, että ammattiyhdistykset ovat ilmoittaneet, että Bangladeshin hallitus estää aktiivisesti työntekijöitä ja työnantajia, jotka haluavat perustaa oman turvallisuuskomiteansa Bangladeshin sopimuksessa vaaditulla tavalla, tekemästä niin;

R.  toteaa, että Bangladesh on avoimuusindeksissä sijalla 136 kaikkiaan 177 maasta ja että korruptio on laajalle levinnyttä globaalista vaatteiden tuotantoketjussa ja siihen osallistuu poliittisia toimijoita sekä alueellisia ja monikansallisia yhtiöitä;

S.  ottaa huomioon, että Bangladesh myy vuosittain seitsemän miljardia vaatekappaletta länsimaisille tuotemerkeille ja työntekijöiden oikeuksia ajavan Worker Rights Consortium ‑järjestön mukaan kunkin vaatekappaleen hinta nousisi alle kymmenen senttiä, jos maan 5 000 vaatetehtaan turvallisuusvaatimukset nostettaisiin vastaavien länsimaisten vaatimusten tasolle viiden vuoden kuluessa; ottaa huomioon, että vaatteiden ja tekstiilien hinnat eivät ilmeisesti ole nousseet kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana;

T.  ottaa huomioon, että valmisvaatealalla selvästi hallitsevassa asemassa ovat suuret vähittäiskaupan toimijat, merkkivalmistajat ja markkinointiyritykset, jotka hallitsevat maailmanlaajuisia tuotantoverkkoja ja asettavat suoraan tarjontaa koskevat ehdot; toteaa, että maailmanlaajuisella alalla toimivilla vaatteiden ja tekstiilien valmistajilla ei usein ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä matalampia hintoja, nostaa laatuvaatimuksia, lyhentää toimitusaikoja, pienentää vähimmäismääriä ja ottaa mahdollisimman paljon riskejä; katsoo, että maailmanlaajuisissa tuotantoketjuissa on avoimuuteen ja jäljitettävyyteen liittyviä vakavia puutteita; ottaa huomioon, että ihmisarvoinen työ maailmanlaajuisessa tuotantoketjussa on keskeisellä sijalla vuoden 2016 ILO-konferenssin esityslistalla;

U.  ottaa huomioon, että suuronnettomuuden jälkeen eurooppalaiset kuluttajat ovat ennennäkemättömällä tavalla vaatineet enemmän tietoa siitä, mistä tuotteet ovat peräisin ja millaisissa oloissa ne on tuotettu; ottaa huomioon, että Euroopan kansalaiset ovat jättäneet lukemattomia vetoomuksia ja järjestäneet kampanjoita, joissa vaatemerkkejä on vaadittu toimimaan vastuullisemmin ja varmistamaan, että niiden tuotteet valmistetaan eettisesti kestävällä tavalla;

V.  huomauttaa, että Bangladesh kuuluu vähiten kehittyneisiin maihin, joten kaikilla sen tuotteilla on tulli- ja kiintiövapaa pääsy EU:n markkinoille ”Kaikkea paitsi aseita” ‑aloitteessa, ja toteaa tämän kattavan 55 prosenttia Bangladeshin viennistä, josta suuri osa on vaatteita ja tekstiilejä, ja maa on siten velvollinen varmistamaan eräiden ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia koskevien YK:n/ILOn yleissopimusten tehokkaan täytäntöönpanon;

1.  muistaa Rana Plazan tragedian uhreja ja katsoo, että kyseessä oli yksi kaikkien aikojen tuhoisimmista teollisuuskatastrofeista, toisena vuosipäivänä; ilmaisee jälleen surunvalittelunsa läheisiään menettäneille perheille sekä loukkaantuneille ja vammautuneille; korostaa, että tällaiset menetykset voitaisiin välttää, jos työturvallisuusjärjestelmät olisivat parempia;

2.  muistuttaa, että Rana Plazan koordinointikomitea perusti Rana Plazan avunantajien yhteisen rahaston, johon kerätään vapaaehtoisia avustuksia yrityksiltä korvausten maksamiseksi uhreille ja heidän perheilleen; pitää valitettavana, että 30 miljoonan dollarin kokonaiskorvauksista oli huhtikuussa 2015 maksamatta vielä 3 miljoonaa, ja kehottaa kansainvälisiä tuotemerkkejä, jotka ovat hankkineet tuotteita Rana Plazasta tai joilla on merkittäviä yhteyksiä Bangladeshiin, sekä Bangladeshin hallitusta ja Bangladeshin vaatevalmistajien ja ‑viejien yhdistyksiä (BGMEA) varmistamaan, että kaikki vielä maksamatta olevat korvaukset jaetaan viipymättä;

3.  pitää valitettavana, että noin kolmannes yrityksistä, joilla katsotaan olevan yhteyksiä tehdaskompleksiin, kuten Adler Modemarkte, Ascena Retail, Carrefour, Grabalok, J.C. Penney, Manifattura Corona, NKD, PWT ja YesZee, eivät ole vielä maksaneet yhteiseen rahastoon; pitää erittäin valitettavana, että kuukausien jarrutuksen jälkeen Benetton on vasta äskettäin ilmoittanut, että se maksaa 1,1 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria Rana Plazan rahastoon, vaikka tarvittavaa panosta pidetään paljon suurempana, kun otetaan huomioon sen maksukyky ja osallisuus Rana Plazassa; pitää myös valitettavana, että kaikki Rana Plazaan liittyvät tuotemerkit ovat tehneet riittämättömiä lahjoituksia ja siten laiminlyöneet velvollisuutensa uhreja kohtaan, mukaan lukien Mango, Matalan ja Inditex, jotka ovat kieltäytyneet ilmoittamasta lahjoitustensa suuruutta, sekä Walmart ja The Children’s Place, jotka ovat lahjoittaneet vain vähäisen määrän;

4.  toteaa, että Tazreenin tulipalon korvauksista neuvotellaan nyt samalta pohjalta kuin Rana Plazan järjestelystä; pitää erittäin valitettavina jatkuvia viipeitä ja kehottaa maksamaan korvaukset nopeasti;

5.  pitää myönteisinä toimia, joita ollaan toteuttamassa pysyvän kansallisen työtapaturmavakuutusjärjestelmän perustamiseksi, ja kehottaa Bangladeshin hallitusta noudattamaan tähän liittyvää sitoumustaan kansallisen kolmen osapuolen toimintasuunnitelman yhteydessä; kehottaa komissiota tukemaan tällaisia pyrkimyksiä tarvittaessa; panee kuitenkin merkille, että niin kauan kuin nykyiset korvausmenettelyt ovat kesken, se on esteenä alalla tapahtuvalle edistykselle;

6.  kehottaa komissiota ja unionin hallituksia ja muita osapuolia harkitsemaan ehdotuksia pakollisista kehyksistä, joiden avulla varmistetaan, että oikeussuojakeinojen ja korvausten saantimahdollisuudet perustuvat tarpeeseen ja vastuuseen eivätkä vain kampanjaryhmien mahdollisuuteen ”nimetä ja nolata” tai yritysten vapaaehtoiseen panokseen;

7.  pitää myönteisenä EU:n johtamaa Compact-aloitetta, jonka avulla pyritään saamaan aikaan uusi alku työterveys- ja työturvallisuusasioissa, työoloissa ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittamisessa sekä edistämään vastuullista liiketoimintaa Bangladeshin valmisvaateteollisuudessa;

8.  panee merkille Compact-aloitteen ensimmäisen tarkastelun lokakuussa 2014, jolloin kerrottiin Bangladeshin viranomaisten saavuttamasta hyvästä edistyksestä; panee merkille Compact-aloitteen osuuden terveyden ja turvallisuuden parantamisessa tehtaissa ja työolojen parantamisessa valmisvaateteollisuudessa; kehottaa kuitenkin Bangladeshin hallitusta tehostamaan toimiaan Compact-aloitteen kaikkien sitoumusten toteuttamiseksi aktiivisesti ensisijaisena tavoitteena; luottaa siihen, että merkittävää kehitystä kaikissa työ- ja turvallisuuskysymyksissä – erityisesti liittyen työntekijöiden oikeuksien kunnioittamisen, työsuojelutarkastuksiin, kunnollisiin palkkoihin, rakennusten rakenteelliseen kestävyyteen, työterveys- ja työturvallisuusasioihin sekä vastuulliseen liiketoimintaan – voidaan saavuttaa siihen mennessä, kun Compact-aloitetta tarkastellaan uudelleen toisen kerran syksyllä 2015;

9.  panee merkille Bangladeshin toimet maan työlainsäädännön muuttamiseksi Rana Plazan jälkeen ja perusoikeuksien vahvistamiseksi työterveys- ja työturvallisuusasioissa sekä työntekijöiden oikeuksien vahvistamiseksi; pitää valitettavana, että tässä yhteydessä ei puututtu eräisiin työntekijöiden yhdistymisvapautta koskeviin rajoituksiin ja että uusi laki ei edelleenkään vastaa ILOn keskeisiä yleissopimuksia;

10.  kehottaa Bangladeshin hallitusta ja parlamenttia hyväksymään Compact-aloitteen sitoumusten mukaisesti ensisijaisen tärkeinä tarvittavat säännöt ja määräykset, joilla varmistetaan työlainsäädännön tehokas täytäntöönpano; kehottaa kuulemaan tässä yhteydessä kattavasti kolmenvälistä neuvoa-antavaa neuvostoa ja kiinnittämään erityistä huomiota järjestäytymisoikeutta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta koskevien ILOn yleissopimusten 87 ja 98 täytäntöönpanoon;

11.  on huolissaan tilanteesta vientiteollisuuden vapaa-alueilla, joilla ammattiyhdistykset ovat edelleen kiellettyjä ja työolot sekä terveys- ja turvallisuusnormit ovat heikkoja; korostaa, että työntekijöillä on oltava vientiteollisuuden vapaa-alueilla samat lainmukaiset vapaudet ja turvanormit kuin muuallakin maassa; pitää hyvin valitettavana, että ehdotetussa vientiteollisuuden vapaa-alueiden työntekijöitä koskevassa laissa työntekijöitä kiellettiin edelleen muodostamasta ammattiliittoja vapaa-alueilla, ja toteaa, että työntekijöiden hyvinvointia ajavien yhdistysten oikeudet ja edut eivät ole missään suhteessa vertailukelpoisia ammattiliittoihin nähden; kehottaa Bangladeshin hallitusta ottamaan vientiteollisuuden vapaa-alueet viipymättä ja täysin työlainsäädännön piiriin;

12.  pitää myönteisenä valmisvaatealan vähimmäispalkan nostamista 77 prosentilla 35 eurosta 62 euroon kuussa ja kehottaa soveltamaan tätä yleisemminkin; panee kuitenkin merkille, että vaatetusteollisuuden minimipalkka ei käytännössä riitä työntekijöiden perustarpeiden täyttämiseen ja että siihen vaadittaisiin ainakin 104 euroa; kehottaa Bangladeshin hallitusta määrittämään toimeentulon mahdollistavan vähimmäispalkan ammattiliittoja ja työntekijöitä kuullen; kehottaa hallitusta lisäksi varmistamaan, että vaatetehtaat todella maksavat sovitut palkat;

13.  suhtautuu myönteisesti noin 300 uuden vaatealan ammattiyhdistyksen rekisteröintiin vuoden 2013 alusta lukien, mikä kaksinkertaistaa niiden määrän, mutta on huolissaan siitä, että rekisteröintien määrä on vähentynyt vuosina 2014 ja 2015; kehottaa Bangladeshin viranomaisia jatkamaan myönteisesti alkanutta suuntausta, jotta saavutettaisiin tavoitteena oleva valmisvaatealan 4 miljoonan työntekijän riittävä edustus;

14.  on erittäin huolissaan raporteista, joiden mukaan vastaperustetut ammattiliitot ovat kärsineet syrjinnästä, erottamisista ja rangaistuksista; on tyrmistynyt Bangladeshissa laajalti esiintyvästä ammattiliittojen syrjinnästä, josta kertovat työntekijöiden edustajien hyvin dokumentoitu uhkailu, ahdistelu ja heihin kohdistettu fyysinen väkivalta ja sekä ammattiyhdistysjohtajan Aminul Islamin murha; kehottaa Bangladeshin hallitusta puuttumaan tehokkaasti epäoikeudenmukaisiin työkäytäntöihin panemalla täytäntöön tarpeelliset toimet väärinkäytösten ehkäisemiseksi, tutkimiseksi ja syytteiden nostamiseksi nopeasti ja avoimella tavalla, jotta voidaan lopettaa rankaisemattomuus ja saada Aminul Islamin murhaajat oikeuden tuomittaviksi; on vakuuttunut, että työoikeuksia koskeva asianmukainen koulutus ja työhön liittyviä oikeuksia koskevan tietämyksen lisääminen ovat tehokkaita keinoja vähentää ammattiyhdistystoimintaan liittyvää syrjintää;

15.  katsoo, että demokraattiset ammattiliittorakenteet ovat tärkeässä osassa terveyttä ja turvallisuutta koskevien normien parantamisessa ja esimerkiksi kehitettäessä edelleen työntekijöiden johtamia turvakomiteoita kaikissa tehtaissa; pitää myös tärkeänä, että liitot pääsevät tehtaisiin antamaan koulutusta työntekijöille siitä, miten nämä voivat suojella oikeuksiaan ja turvallisuuttaan, mukaan luettuna työntekijöiden oikeus kieltäytyä vaarallisesta työstä;

16.  pitää myönteisenä hallituksen lupausta perustaa uudelleen tehdas- ja laitostarkastusten yksikkö (DIFE), jossa pitäisi lopulta olla 993 työntekijää ja 23 paikallistoimistoa; pitää myös myönteisenä sen tarkastusosastojen vahvistamista tammikuussa 2015 ja kansallisen terveys- ja turvallisuuspolitiikan hyväksymistä sekä terveys- ja turvallisuustarkastusten yhdenmukaisia normeja; kehottaa komissiota ja kansainvälisiä kumppaneita tarjoamaan teknistä apua ja jakamaan parhaita käytäntöjä, jotta voidaan auttaa DIFEn vahvistamisessa; kehottaa Bangladeshin hallitusta noudattamaan työtarkastuksia koskevia sitoumuksiaan ja ILOn yleissopimusta 81; pitää myönteisenä turvallisuusnormien vastaisten tehtaiden sulkemista;

17.  on edelleen huolissaan väitteistä, jotka koskevat laajalle levinnyttä korruptiota terveys- ja turvallisuustarkastajien ja vaatetehtaiden omistajien välillä Bangladeshissa, ja kehottaa toteuttamaan enemmän toimia tällaisten käytäntöjen torjumiseksi;

18.  ymmärtää tarkastajien palvelukseenottamisessa edistymiseen liittyvät ongelmat, jotka johtuvat tarpeesta antaa henkilöille riittävä ja yhdenmukainen koulutus ja saada aikaan yhtenäiset käytännön menettelyt ennen heidän nimittämistään; pitää kuitenkin valitettavana, että tavoitetta palkata 200 tarkastajaa vuoden 2013 loppuun mennessä ei ole vielä saavutettu, sillä palvelukseen on otettu vain 173 henkeä, ja korostaa, että 200 tarkastajan määrä jää kauas siitä, mikä olisi tarpeen 4 miljoonaa työntekijää käsittävän alan valvomiseksi;

19.  pitää myönteisenä, että palo- ja rakennusturvallisuutta koskevan sopimuksen edustajat ja työntekijöiden turvallisuutta käsittelevä yhteenliittymä ovat saattaneet tarkastukset päätökseen kaikissa niiden vastuulle kuuluvissa tehtaissa ja laatineet yli 400 korjaussuunnitelmaa; kehottaa Bangladeshin hallitusta saattamaan työn päätökseen tarkastamalla nopeasti kaikki sen vastuulle kuuluvat tehtaat ja käynnistämään asianmukaisia korjaavia toimia; tukee ILOn tärkeää työtä tämän varmistamisessa; pitää myönteisenä kaikkien sellaisten valmistajien panosta, jotka haluavat parantaa normeja, ja kehottaa kaikkia asiaan liittyviä sidosryhmiä takaamaan korjaussuunnitelmien asianmukaisen toteutuksen;

20.  pitää myönteisenä, että yli 250 merkittävää muoti- ja jälleenmyyntiketjua, jotka hankkivat valmisvaatteita Bangladeshista, ovat allekirjoittaneet sopimuksen tai liittyneet yhteenliittymään koordinoidakseen toimiaan, joilla pyritään parantamaan turvallisuutta niille tuotteita valmistavissa Bangladeshin tehtaissa; kannustaa tässä yhteydessä muita yrityksiä, mukaan lukien pk-yritykset, liittymään sopimukseen; korostaa, että kaikkien sidosryhmien on osallistuttava asianmukaisesti, jotta sopimus voidaan panna tehokkaasti täytäntöön, ja kehottaa toteuttamaan samanlaisia toimia muissa suuren riskin maissa;

21.  kannustaa palo- ja rakennusturvallisuutta koskevan sopimuksen edustajia ja työntekijöiden turvallisuutta koskevaa yhteenliittymää kohentamaan yhteistyötään ja antamaan toisilleen järjestelmällisesti raportteja tehdastarkastuksista, jotta voidaan välttää päällekkäistä työtä ja erilaisia normeja; kehottaa yhteenliittymää julkaisemaan raporttinsa myös bengaliksi sekä verkossa ja sisällyttämään niihin kuvitusta, jotta raportit olisivat aidosti kaikkien käytettävissä maassa;

22.  katsoo, että maailmanlaajuisilla jälleenmyyjillä ja merkkivalmistajilla on tämänhetkisten tuotantomallien vuoksi suuri vastuu siitä, että työolojen ja palkkojen parantaminen on tuotantomaissa vaikeaa; on vakuuttunut, että oikeudenmukaisempien markkinarakenteiden ja sosiaalisten olojen luominen on mahdollista, jos kyseiset yritykset noudattaisivat koko tuotantoketjussaan täysin ILOn keskeisiä työnormeja, kansainvälisesti tunnustettuja yritysten yhteiskuntavastuusta koskevia normeja ja erityisesti hiljattain ajantasaistettuja OECD:n suuntaviivoja monikansallisille yrityksille, Yhdistyneiden kansakuntien Global Compact ‑aloitteen kymmentä periaatetta, yhteiskuntavastuuta koskevaa ISO-standardia 26 000, monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevaa ILOn kolmenkeskistä periaatejulistusta sekä yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n perusperiaatteita; pitää myönteisenä komission lippulaiva-aloitetta, joka koskee vaatetusalan tuotantoketjun vastuullista hallinnointia, kun otetaan jo huomioon olemassa olevat kansalliset aloitteet, jollaisia ovat toteuttaneet muun muassa Saksa, Alankomaat, Ranska ja Tanska, ja katsoo että EU:lla on kyky ja velvollisuus olla globaali johtaja tuotantoketjua koskevan vastuun suhteen;

23.  katsoo, että vaatetusalaa koskevien tietojen saatavuus on usein suurin este, kun pyritään torjumaan maailmanlaajuisen tuotantoketjun ihmisoikeusrikkomuksia, ja että tarvitaan pakollinen raportointijärjestelmä, jolla saadaan tietoa kaikista yksittäisen tuotteen arvoketjun toimijoista tuotantopaikasta jälleenmyyjiin; katsoo, että tarvitaan uutta unionin lainsäädäntöä, jolla tuotantoa kolmansiin maihin ulkoistavat unionin yritykset velvoitetaan oikeudellisesti noudattamaan huolellisuusvelvoitetta, mukaan lukien toimenpiteet, joilla varmistetaan jäljitettävyys ja avoimuus noudattaen YK:n liike-elämää ja ihmisoikeuksia koskevia periaatteita sekä monikansallisia yrityksiä koskevia OECD:n suuntaviivoja;

24.  kehottaa neuvostoa ja komissiota sisällyttämään kaikkiin EU:n allekirjoittamiin kahdenvälisiin kauppa- ja investointisopimuksiin yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan sitovan lausekkeen, joka velvoittaisi eurooppalaiset sijoittajat noudattamaan kansainvälisellä tasolla määriteltyjä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia periaatteita, mukaan lukien vuonna 2010 päivitetyt OECD:n suuntaviivat sekä YK:n, ILOn ja EU:n määrittelemät normit; pyytää, että unionin ja kolmansien maiden tulevissa kauppasopimuksissa otetaan ihmisarvoista työtä koskevan ohjelman osana paremmin esille työterveys ja ‑turvallisuus ja että unioni antaa teknistä tukea asiaa koskevien vaatimusten täyttämiseen, jotta niistä ei muodostu kaupan estettä;

25.  toteaa, että vaatetusalan työmahdollisuudet ovat auttaneet miljoonia köyhiä maaseudun naisia Bangladeshissa ja muualla pakenemaan puutetta ja riippuvuutta miesten antamasta tuesta; toteaa, että järjestäytymätön työvoima on koostunut pääasiassa ammattitaidottomista työntekijöistä ja naisista kehitysmaiden valmisvaatealalla; katsoo, että edistyminen työntekijöiden oikeuksia ja suojelua koskevissa kysymyksissä on olennaisen tärkeää naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen kannalta, ja korostaa tarvetta lisätä naisten osallistumista ammattiyhdistyksissä, myös Bangladeshissa perustetuissa uusissa ammattiyhdistyksissä; pitää myönteisenä, että Compact-aloitteessa on tunnustettu sukupuolten vaikuttamismahdollisuuksien merkitys työnormien parantamisen kannalta;

26.  toteaa, että ”Kaikkea paitsi aseita” -aloitteella on ollut merkittävä rooli Bangladeshin talouskehityksessä ja se on kohentanut miljoonien ihmisten ja etenkin naisten aineellisia oloja; katsoo kuitenkin, että jollei kyseiseen aloitteeseen ja yleiseen tullietuusjärjestelmään liitetä ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia koskevia tiukkoja ehtoja, saatetaan huonontaa työntekijöiden suojelemista koskevia normeja ja vesittää ihmisarvoisen työn periaatetta; kehottaa komissiota selvittämään, noudattaako Bangladesh yleisen tullietuusjärjestelmän yhteydessä ihmisoikeuksia sekä työtä ja ympäristöä koskevia yleissopimuksia ja raportoimaan asiasta parlamentille; korostaa, että maita, jotka saavuttavat edistystä sosiaali- ja työnormeissa olisi palkittava myöntämällä niiden tuotteille täysi pääsy markkinoille;

27.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa Mogherinia ja komission jäsen Malmströmiä edelleen sisällyttämään ILOn keskeisten perusnormien ratifioinnin, työterveys- ja työsuojelutarkastukset sekä yhdistymisvapauden neuvotteluihin, joita Bangladeshin kanssa käydään suosituimmuuteen perustuvan kaupan jatkamisesta;

28.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksia käsittelevälle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle, Bangladeshin hallitukselle ja parlamentille sekä ILOn pääjohtajalle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0024.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0045.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0516.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0100.
(5)EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 31.
(6)EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 101.
(7)EYVL L 118, 27.4.2001, s. 48.
(8)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0049.
(9)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0050.

Oikeudellinen huomautus