Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2015/2665(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

RC-B8-0418/2015

Keskustelut :

PV 30/04/2015 - 16.3
CRE 30/04/2015 - 16.3

Äänestykset :

PV 30/04/2015 - 17.3
CRE 30/04/2015 - 17.3

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0188

Hyväksytyt tekstit
PDF 176kWORD 77k
Torstai 30. huhtikuuta 2015 - Strasbourg Lopullinen painos
Ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia puolustavien aktivistien vangitseminen Algeriassa
P8_TA(2015)0188RC-B8-0418/2015

Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. huhtikuuta 2015 ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia puolustavien aktivistien vangitsemisesta Algeriassa (2015/2665(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Algeriasta ja erityisesti 9. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman lehdistönvapaudesta Algeriassa(1) ja 10. lokakuuta 2002 antamansa päätöslauselman assosiaatiosopimuksen tekemisestä Algerian kanssa(2),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(3) ja 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Euroopan naapuruuspolitiikka: kohti vahvempaa kumppanuutta – Euroopan parlamentin kanta vuoden 2012 määräaikaiskertomuksiin”(4),

–  ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2015 kokoontuneen ulkoasiainneuvoston päätelmät Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta,

–  ottaa huomioon EU–Algeria-assosiaationeuvoston kahdeksannen kokouksen päätteeksi 13. toukokuuta 2014 annetun EU:n julkilausuman,

–  ottaa huomioon 15. toukokuuta 2012 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Uudistetun Euroopan naapuruuspolitiikan lupausten lunastaminen” (JOIN(2012)0014),

–  ottaa huomioon komission vuoden 2013 Euroopan naapuruuspolitiikkaa käsittelevän, maaliskuussa 2014 julkaistun muistion Algeriasta,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2011 annetun Eurooppa-neuvoston julistuksen eteläisestä naapurialueesta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Navi Pillayn Algerian-vierailullaan syyskuussa 2012 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon EU:n ja Algerian assosiaatiosopimuksen, joka tuli voimaan 1. syyskuuta 2005,

–  ottaa huomioon edellä mainitun assosiaatiosopimuksen 2 artiklan, jossa määrätään, että demokratian periaatteiden ja perustavien ihmisoikeuksien kunnioittaminen on osapuolten sisäpolitiikan ja kansainvälisen politiikan lähtökohta ja tämän sopimuksen olennainen osa,

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 1996 pidetyssä kansanäänestyksessä hyväksytyn Algerian perustuslain ja erityisesti sen 34–36, 39, 41 ja 43 pykälän,

–  ottaa huomioon EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan 5. elokuuta 2012 päivätyn loppuraportin Algerian parlamenttivaaleista,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, joissa Algeria on sopimuspuolena,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 87 ammatillisesta järjestäytymisvapaudesta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelusta vuodelta 1948 sekä yleissopimuksen nro 98 järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamisesta vuodelta 1949,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Algeriassa on viime aikoina ollut työttömyyden vastaisia mielenosoituksia; ottaa huomioon, että Algerian viranomaiset myöntävät, että mielenosoittajien vaatimukset ovat oikeutettuja; toteaa kuitenkin, että ihmisoikeuksia ja myös työntekijöiden oikeuksia puolustavia aktivisteja on neljän viime vuoden aikana ja lisääntyvässä määrin vuoden 2015 alusta uhkailtu, solvattu ja kohdeltu kaltoin ja heihin on kohdistunut myös oikeudellinen ajojahti varsinkin Algerian eteläosissa samalla, kun taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöä koskevat mielenilmaukset ovat lisääntyneet;

B.  ottaa huomioon, että työttömien oikeuksia puolustavassa kansallisessa komiteassa (Comité National pour la Défense des Droits des Chômeurs, CNDDC) toimiva Mohamed Rag pidätettiin Laghouat’n kaupungissa 22. tammikuuta 2015 ja hänelle langetettiin 18 kuukauden vankeustuomio ja 20 000 Algerian dinaarin sakko siksi, että hän oli ”hyökännyt virantoimituksessa olleen turvallisuusjoukkojen virkamiehen kimppuun”; toteaa, että tuomio vahvistettiin muutoksenhaussa 18. maaliskuuta 2015;

C.  ottaa huomioon, että kahdeksan muuta työntekijöiden oikeuksia puolustavaa aktivistia ja CNDDC:n jäsentä – Khencha Belgacem, Brahimi Belelmi, Mazouzi Benallal, Azzouzi Boubakeur, Korini Belkacem, Bekouider Faouzi, Bensarkha Tahar ja Djaballah Abdelkader – pidätettiin Laghouat’n kaupungissa 28. tammikuuta 2015 siksi, että he olivat kokoontuneet kaupungin tuomioistuimen eteen vaatimaan Mohamed Ragin vapauttamista; toteaa, että näille kahdeksalle aktivistille langetettiin sittemmin viime maaliskuussa yhden vuoden vankeusrangaistus, josta kuusi kuukautta ehdollisena, ja kullekin heistä määrättiin 5 000 Algerian dinaarin sakko ”luvattomasta/laittomasta kokoontumisesta” ja ”tuomareiden painostamisesta päätöksenteossa”;

D.  toteaa, että Laghouat’ssa 11. maaliskuuta 2015 pidetyn edellä mainittujen CNDDC:n aktivistien oikeudenkäynnin aikana paikalle oli komennettu poikkeuksellisen suuri määrä poliiseja, jolloin yleisön ja puolustuksen todistajien pääsy oikeussali estettiin, ja että oikeussalin ulkopuolella poliisi pidätti ja sittemmin vapautti lähes 50 rauhanomaista mielenosoittajaa, jotka halusivat ilmaista tukensa näille yhdeksälle vangille;

E.  huomauttaa, että poikkeustila kumottiin helmikuussa 2011 useiden demokratian puolesta järjestettyjen joukkomielenosoitusten jälkeen, mutta rauhanomaisia kokoontumisia rajoitetaan edelleen lainsäädännössä ja käytännössä, ja mainitsee tästä esimerkkinä erityisesti 18. kesäkuuta 2001 annetun asetuksen, jolla yhä kielletään julkiset mielenosoitukset Alger’n kaupungissa, sekä julkisista kokoontumisista ja mielenosoituksista 2. joulukuuta 1991 annetun lain nro 91-19, jonka nojalla kaikkiin julkisiin tapahtumiin tarvitaan ennakkolupa; toteaa, että sisäministeriö antaa luvan julkisiin kokoontumisiin vain harvoin;

F.  toteaa, että luvattomiin mielenosoituksiin osallistuvat voidaan Algerian rikoslain 99 ja 100 pykälän nojalla asettaa syytteeseen ja tuomita vankeusrangaistukseen, jonka kesto on kahdesta kuukaudesta viiteen vuoteen; ottaa huomioon, että tammikuussa 2014 – uusien yhdistysten rekisteröitymisen viimeisenä päivänä – kaikista yhdistyksistä, joita ei hyväksytty, tehtiin laittomia; ottaa huomioon, että poliisi hajottaa rauhanomaisia mielenosoituksia voimakeinoin ja toisinaan jopa väkivaltaisesti ja että rauhanomaisia mielenosoittajia voidaan pidättää ennen mielenosoituksia, jotta niiden järjestäminen estettäisiin;

G.  toteaa, että Algerian hallitus teki vuonna 2014 perustuslakiin demokratiaa edistäviä muutoksia ja lupasi ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevia lisäuudistuksia; katsoo, että näitä uudistuksia ei toistaiseksi ole pantu tyydyttävästi täytäntöön;

H.  ottaa huomioon, että neljä muuta työntekijöiden oikeuksia puolustavaa aktivistia ja CNDDC:n jäsentä – Rachid Aouine, Youssef Sultani, Abdelhamid Brahimi ja Ferhat Missa – pidätettiin El Ouedin kaupungissa maaliskuussa 2015 ja heitä syytettiin kokoontumiseen yllyttämisestä; toteaa, että kaksi heistä vapautettiin syytteistä mutta Rachid Aouine tuomittiin ja Youssef Sultani päästettiin vapaaksi odottamaan oikeudenkäyntiä;

I.  huomauttaa, että tammikuussa 2012 voimaan tulleessa uudessa yhdistyslaissa nro 12-06 asetetaan valtiosta riippumattomille järjestöille ja kansalaisyhteiskunnan ryhmille rajoituksia, jotka koskevat niiden perustamista, toimintaa, rekisteröitymistä ja mahdollisuuksia saada ulkomaista rahoitusta; toteaa, että laissa myös kriminalisoidaan rekisteröimättömien, lakkautettujen ja hajotettujen yhdistysten jäsenet, joille voidaan määrätä kuuden kuukauden vankeustuomio ja ankara sakko, ja heikennetään siten yhdistymisvapautta;

J.  ottaa huomioon, että ammattiyhdistysoikeuksien käyttämisen edellytyksistä 2. kesäkuuta 1990 annetussa laissa nro 90-14 sallitaan työntekijöiden järjestäytyä ilmoittamalla tästä viranomaisille kirjallisesti ilman erillistä lupahakemusta, mutta viranomaiset ovat useissa tapauksissa kieltäytyneet antamasta todistusta, jota ilman ammattiyhdistys ei voi laillisesti edustaa työntekijöitä;

K.  toteaa, että Algeria oli kesäkuussa 2014 tutkinnan kohteena siitä, miten se soveltaa ILO:n yleissopimusta nro 87, ja ILO:n asiantuntijat ovat useissa raporteissaan todenneet Algerian loukkaavan työntekijöiden lakko- ja järjestäytymisoikeutta;

L.  ottaa huomioon, että neuvottelut EU:n ja Algerian välisestä toimintasuunnitelmasta Euroopan naapuruuspolitiikan yhteydessä käynnistyivät vuonna 2012; toteaa, että vaikka komission mukaan on kummankin osapuolen edun mukaista lujittaa vuoropuhelua ja yhteistyötä turvallisuusasioissa ja alueellisissa kysymyksissä, se ilmaisi maaliskuussa 2014 huolensa oikeuslaitoksen riippumattomuuden puutteesta ja tilanteen heikkenemisestä yhdistymis-, kokoontumis- ja sananvapauden osalta Algeriassa;

M.  toteaa, että Algeria on ollut YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsen tammikuusta 2014;

1.  tuomitsee sen, että rauhanomaiset aktivistit Rachid Aouine, Mohamed Rag, Khencha Belkacem, Brahimi Belelmi, Mazouzi Benallal, Azzouzi Boubakeur, Korini Belkacem, Bekouider Faouzi, Bensarkha Tahar ja Djaballah Abdelkaderon pidätetty ja he ovat vangittuina siitä huolimatta, että heidän toimintansa on täysin sallittua Algerian lainsäädännön nojalla ja niiden kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisesti, jotka Algeria on ratifioinut; vaatii vapauttamaan heidät ja luopumaan kaikista syytteistä heitä vastaan;

2.  toteaa jälleen, että assosiaatiosopimuksen 2 artikla, jonka mukaisesti demokratian periaatteiden ja perustavien ihmisoikeuksien kunnioittaminen on sopimuksen olennainen osa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus sekä Afrikan peruskirja ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista sitovat Algeriaa ja että Algerialla on sen vuoksi velvollisuus kunnioittaa yleismaailmallisia ihmisoikeuksia, joihin sisältyy kokoontumis- ja yhdistymisvapaus;

3.  katsoo, että työntekijöiden oikeuksia ja ihmisoikeuksia puolustavien aktivistien häirintä ja pelottelu, myös tuomioistuimissa, ei ole käytäntö, jossa noudatettaisiin YK:n julistusta ihmisoikeuksien puolustajista;

4.  katsoo, että oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja kaikkien pidätettyjen, myös ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia puolustavien aktivistien, oikeutta puolustukseen koskevan vähimmäistakeen varmistaminen ovat sopusoinnussa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen – jonka Algeria on ratifioinut – 14 artiklan 3 kohdan kanssa;

5.  pyytää Algerian viranomaisia myös varmistamaan ja takaamaan oikeuden sanan- ja yhdistymisvapauteen sekä rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen ja toteuttamaan asianmukaisia toimia taatakseen kansalaisyhteiskunnan aktivistien ja ihmisoikeuksien puolustajien turvallisuuden sekä heidän vapautensa harjoittaa oikeutettua ja rauhanomaista toimintaa;

6.  palauttaa mieliin mielipiteen- ja sananvapauden edistämisestä ja suojelusta vastaavan YK:n erityisedustajan Algerian hallitukselle esittämän suosituksen, että se kumoaa 18. kesäkuuta 2001 annetun asetuksen, jolla kielletään rauhanomaiset mielenosoitukset ja kaikenlaiset julkiset mielenilmaukset Alger’ssa, ja ottaa käyttöön järjestelmän, jossa julkisiin mielenosoituksiin riittää pelkkä ilmoitus eivätkä ne edellytä ennakkolupaa;

7.  vaatii Algerian viranomaisia kumoamaan yhdistyslain nro 12-06 ja käynnistämään aidon vuoropuhelun kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa, jotta voidaan laatia uusi laki, joka on sopusoinnussa kansainvälisten ihmisoikeusvaatimusten ja Algerian perustuslain kanssa;

8.  pitää myönteisenä, että vuoden 2012 jälkeen 12 ammattiyhdistystä on saanut toimiluvan; toteaa jälleen, että oikeudellista asemaa ei saa hallintokiemuroilla evätä riippumattomilta liitoilta, jotka pyrkivät toimimaan voimassa olevan ammattiyhdistysjärjestelmän ulkopuolella; pyytää Algerian viranomaisia sallimaan uusien ammattiyhdistysten laillisen rekisteröitymisen ja noudattamaan Algerian ratifioimia ILO:n yleissopimuksia, erityisesti yleissopimusta nro 87 ammatillisesta järjestäytymisvapaudesta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelusta sekä yleissopimusta nro 98 järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamisesta;

9.  arvostaa sitä, että Algeria on ratifioinut valtaosan kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista; rohkaisee lisäämään ja parantamaan Algerian viranomaisten yhteydenpitoa ja yhteistyötä YK:n kanssa ja erityisesti ILO:n ja ihmisoikeusvaltuutetun toimiston kanssa; kehottaa Algerian viranomaisia tekemään yhteistyötä YK:n erityismenettelyjen kanssa esimerkiksi kutsumalla maahan YK:n erityisraportoijia ja ottamaan huomioon näiden suositukset; pyytää Algeriaa myös tekemään aktiivisesti yhteistyötä Afrikan unionin ihmisoikeusmekanismien ja varsinkin ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta käsittelevän erityisraportoijan kanssa;

10.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja EU:n jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n politiikka Algerian suhteen on selkeää ja periaatteellista ja että se sisältää ihmisoikeusvuoropuhelun ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen mukaisesti; pyytää varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita varmistamaan, että poliittiselle sekä turvallisuus- ja ihmisoikeusvuoropuhelulle Algerian kanssa annetaan sisältöä kaikilla kolmella osa-alueella, ja pyytää sen vuoksi Euroopan ulkosuhdehallintoa laatimaan selkeitä vertailuarvoja ja indikaattoreita, joiden avulla voidaan seurata EU:n tavoitteita ja arvioida edistymistä ihmisoikeuksien, rankaisemattomuuden, yhdistymis-, kokoontumis- ja sananvapauden ja oikeusvaltioperiaatteen alalla sekä ihmisoikeuksien puolustajien tilanteessa Algeriassa;

11.  kehottaa Algerian viranomaisia sekä varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja ulkosuhdehallintoa sisällyttämään EU:n ja Algerian väliseen tulevaan toimintasuunnitelmaan ihmisoikeuksia koskevan painokkaan luvun, jossa ilmaistaan vakaa poliittinen tahto yhdessä edistyä oikeudellisesti ja tosiasiallisesti ihmisoikeuksien edistämisessä ja suojelussa Algerian perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten sekä niiden Afrikan alueellisten ihmisoikeussopimusten mukaisesti, joissa Algeria on sopimuspuolena; katsoo, että EU:n ja Algerian väliseen toimintasuunnitelmaan olisi sisällytettävä erityisiä ihmisoikeustavoitteita ja aikataulu uudistuksille, jotka Algerian on toteutettava, ja riippumaton kansalaisyhteiskunta olisi otettava siihen mukaan merkityksellisellä tavalla; pyytää määrittelemään suunnitelmassa indikaattoreita, joiden avulla Algerian ihmisoikeustilannetta voidaan arvioida puolueettomasti ja säännöllisesti;

12.  pyytää ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita seuraamaan tiiviisti kaikkia ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia puolustavia aktivisteja vastaan aloitettuja oikeudenkäyntejä ja oikeuskäsittelyjä siten, että niissä on mukana Alger’ssa sijaitsevan EU:n edustuston ja siellä toimivien EU:n jäsenvaltioiden suurlähetystöjen edustajia, ja raportoimaan asiasta parlamentille;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksia käsittelevälle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Alger’ssa sijaitsevalle EU:n edustustolle, Algerian hallitukselle, YK:n pääsihteerille ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.

(1) EUVL C 124 E, 25.5.2006, s. 567.
(2) EUVL C 279 E, 20.11.2003, s. 115.
(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0076.
(4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0446.

Oikeudellinen huomautus