Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2014/2145(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0190/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0190/2015

Keskustelut :

PV 24/06/2015 - 20
CRE 24/06/2015 - 20

Äänestykset :

PV 24/06/2015 - 23.5
CRE 24/06/2015 - 23.5
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0238

Hyväksytyt tekstit
PDF 211kWORD 104k
Keskiviikko 24. kesäkuuta 2015 - Bryssel Lopullinen painos
Talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelu: tilannekatsaus ja haasteet
P8_TA(2015)0238A8-0190/2015

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. kesäkuuta 2015 talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelusta: tilannekatsaus ja haasteet (2014/2145(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien euroalueen jäsenvaltioiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamisesta 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 472/2013(1),

–  ottaa huomioon julkista taloutta koskevien suunnitelmien seurantaa ja arviointia sekä euroalueen jäsenvaltioiden liiallisen alijäämän tilanteen korjaamisen varmistamista koskevista yhteisistä säännöksistä 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 473/2013(2),

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2013 päivätyn komission varapuheenjohtaja Olli Rehnin kirjeen julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 1 kohdan soveltamisesta,

–  ottaa huomioon julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 muuttamisesta 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1175/2011(3),

–  ottaa huomioon liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 muuttamisesta 8. marraskuuta 2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1177/2011(4),

–  ottaa huomioon julkisen talouden valvonnan tehokkaasta täytäntöönpanosta euroalueella 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1173/2011(5),

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista 8. marraskuuta 2011 annetun neuvoston direktiivin 2011/85/EU(6),

–  ottaa huomioon makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011(7),

–  ottaa huomioon täytäntöönpanotoimista liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi euroalueella 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1174/2011(8),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman tutkimuksesta troikan (EKP, komissio ja IMF) roolista ja toiminnoista euroalueen ohjelmamaiden osalta(9),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin monitasoisen hallinnoinnin perustuslaillisista ongelmista(10),

–  ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta(11),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi(12),

–  ottaa huomioon komission 28. marraskuuta 2014 antaman tiedonannon ”Talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelu – Kertomus asetusten (EU) N:o 1173/2011, 1174/2011, 1175/2011, 1176/2011, 1177/2011, 472/2013 ja 473/2013 soveltamisesta” (COM(2014)0905),

–  ottaa huomioon komission 13. tammikuuta 2015 antaman tiedonannon nimeltä ”Vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvän jouston mahdollisimman tehokas hyödyntäminen” (COM(2015)0012),

–  ottaa huomioon komission 23. heinäkuuta 2014 esittämän kuudennen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen (COM(2014)0473),

–  ottaa huomioon kesäkuussa ja joulukuussa 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon lokakuussa 2014 pidetyn eurohuippukokouksen päätelmät,

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin Euroopan parlamentissa 15. heinäkuuta 2014 pitämän puheen,

–  ottaa huomioon EKP:n pääjohtajan Mario Draghin keskuspankin vuosisymposiumissa Jackson Holessa 22. elokuuta 2014 pitämän puheen,

–  ottaa huomioon marraskuussa 2014 julkaistun valtiontalouden ja makrotalouden epätasapainoa koskevan EKP:n Occasional Paper -sarjan julkaisun nro 157 ”The identification of fiscal and macroeconomic imbalances – unexploited synergies under the strengthened EU governance framework”,

–  ottaa huomioon 9. joulukuuta 2014 julkaistun OECD:n tulojen eriarvoisuuden suuntauksia ja vaikutuksia talouskasvuun käsittelevän Social, Employment and Migration -työasiakirjan nro 163 ”Trends in income inequality and its impact on economic growth”,

–  ottaa huomioon syyskuussa 2013 julkaistun euroalueen fiskaaliunionia koskevan IMF:n staff discussion note -asiakirjan ”Towards a fiscal union for the euro area”,

–  ottaa huomioon EKP:n neuvoston 10. kesäkuuta 2010 esittämät ehdotukset talouden ohjauksen vahvistamisesta euroalueella,

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmät kuudennesta taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevästä kertomuksesta: investoiminen työpaikkoihin ja kasvuun, annettu yleisten asioiden neuvoston (koheesio) kokouksessa 19. marraskuuta 2014,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A8‑0190/2015),

A.  toteaa, että euroalueen talouden ohjausjärjestelmä suunniteltiin, jotta voitaisiin välttää julkisen talouden joutuminen kestämättömälle pohjalle ja koordinoida finanssipolitiikkoja, ja toteaa, että se sai alkunsa vakaus- ja kasvusopimuksesta, jonka kahdella yksinkertaisella säännöllä pyrittiin estämään haitalliset vaikutukset koko talous- ja rahaliittoon;

B.  toteaa, että heti euron käyttöönoton jälkeen sääntöjen täytäntöönpanossa ilmeni vakiinnuttamista koskevaa väsymystä, ja katsoo, että tällöin luotiin perusta talous- ja rahaliiton tämänhetkiselle kriisille;

C.  panee merkille, että alkuperäistä vakaus- ja kasvusopimusta uudistettiin vuonna 2005 ja tällöin siihen tehtiin parannuksia ja sen joustavuutta lisättiin, mutta toteaa, että uudistuksessa ei käsitelty riittävästi heikkoja täytäntöönpanon valvontaa koskevia säännöksiä ja koordinointia;

D.  toteaa, että monet maat olivat lähellä velkaansa koskevaa maksukyvyttömyyttä, mikä olisi johtanut kriisin maailmanlaajuiseen leviämiseen ja lamaan, ja katsoo, että tilanne olisi voitu välttää ottamalla käyttöön tilannekohtaisia mekanismeja, kuten Euroopan rahoitusvakautusväline ja Euroopan rahoitusvakautusmekanismi;

E.  panee merkille, että toteutettiin useita toimia, joiden tarkoituksena oli estää tällaisen kriisin toistuminen ja kriisin leviäminen muihin maihin ja joihin kuuluivat pankkiunionin perustaminen, Euroopan vakausmekanismi, talouden ohjausta koskevan lainsäädännön parantaminen kuusi- ja kaksiosaisen paketin muodossa, vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen sekä eurooppalainen ohjausjakso, joita kaikkia on pidettävä pakettina;

F.  toteaa, että komission uusimman kevään talousennusteen mukaan kasvun pysyttyä negatiivisena kahden peräkkäisen vuoden ajan bruttokansantuotteen (BKT) odotetaan kasvavan euroalueella, mikä tarkoittaa, että talous on hitaasti elpymässä ja elpymistä on vahvistettava edelleen, sillä tuotantokuilu on edelleen suuri;

G.  toteaa, että jäsenvaltioiden välillä on edelleen valtavia eroavuuksia, jotka liittyvät velkaantumisasteeseen, alijäämään, työttömyyteen, vaihtotaseeseen sekä sosiaalisen suojelun tasoon, myös ohjelmien täytäntöönpanon jälkeen, mikä kuvastaa eroja kriisien syissä ja lähtötilanteissa sekä kunnianhimossa, vaikutuksessa ja kansallisessa omistajuudessa, kun toimielinten sekä asianomaisten jäsenvaltioiden kesken sovittuja toimia pannaan täytäntöön;

H.  toteaa, että investoinnit ovat vähentyneet euroalueella 17 prosenttia kriisiä edeltävään aikaan nähden ja ovat edelleen heikolla tasolla; toteaa, että sekä tulevaisuuteen suuntautuvien kasvua lisäävien investointien puute että kestämätön julkinen ja yksityinen velka ovat lamauttavana taakkana tuleville sukupolville;

I.  toteaa, että parhaillaan laaditaan investointisuunnitelmaa, joka on tärkeä väline erityisesti yksityisten sijoitusten vauhdittamiseksi, 315 miljardin euron liikkeelle saamiseksi uusiin investointeihin kolmen seuraavan vuoden ajalle; toteaa, että jos ehdotetut rahoitustavoitteet saavutetaan, tällä suunnitelmalla korjataan vain osa tähän mennessä aiheutuneesta sijoituskuilusta, ja toteaa, että lisäksi on toteutettava rakenteellisia muutoksia sijoittajaystävällisen ympäristön luomiseksi jäsenvaltioissa;

Talouden nykyisen ohjausjärjestelmän tilannekatsaus

1.  on tyytyväinen 28. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelusta; katsoo, että komission tekemästä arvioinnista saa kuvan siitä, miten eri välineitä ja menettelyjä on käytetty ja missä määrin ne on pantu täytäntöön;

2.  korostaa, että talouden ohjausjärjestelmän keskiössä on liiallisen alijäämän ja velkaantuneisuuden ja makrotalouden epätasapainon estäminen samoin kuin talouspolitiikan koordinointi; korostaa tämän vuoksi, että uudelleentarkastelun keskeinen kysymys on, onko talouden uusi ohjausjärjestelmä tehnyt talous- ja rahaliitosta entistä kestävämmän etenkin, mitä tulee sen kykyyn välttää tilanne, jossa jäsenvaltio ei pysty maksamaan velkaansa, kun samalla pyritään tiivistämään jäsenvaltioiden talouspolitiikan koordinointia ja lähentämään niitä ja takaamaan avoimuuden, uskottavuuden ja demokraattisen seurattavuuden korkea taso;

3.  panee merkille, että joissakin jäsenvaltioissa on edistytty niin, että niiden velkaantumisaste on lähtenyt laskuun tai ne ovat pääsemässä pois liiallista alijäämää koskevasta menettelystä;

4.  on komission kanssa samaa mieltä siitä, että joillakin uuden järjestelmän osista on saatu aikaan tuloksia, mutta mahdollisuudet tehdä johtopäätöksiä säännösten tehokkuudesta normaalissa taloustilanteessa ovat rajalliset;

5.  on tietoinen siitä, että budjettikuripaketin (two-pack) ja talouspolitiikan ohjauspaketin (six-pack) soveltamisen arviointi tässä vaiheessa on edelleen puolueellista eikä sitä voida tehdä erillään eurooppalaisesta ohjausjaksosta, SEUT‑sopimuksesta ja finanssipoliittisesta sopimuksesta;

6.  pitää myönteisenä talouspolitiikan ohjauspaketin ja budjettikuripaketin mukaista vakaus- ja kasvusopimuksen entistä laajempaa soveltamisalaa, kun mukaan on otettu menettelyjä, joiden avulla estetään ja korjataan makrotalouden epätasapainoa jäsenvaltioissa ja siirrytään liiallisesta alijäämäkriteerien soveltamisesta sekä alijäämän että kokonaisvelan huomioonottoon ja yritetään tunnistaa ja korjata mahdollisia ongelmia varhaisessa vaiheessa ja estetään näin kriisien syntyminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja samalla sallitaan joustavuus rakenneuudistuksille, investoinneille sekä talouden huonoille suhdanteille tarkoitettujen poikkeuslausekkeiden avulla; muistuttaa, että joustavuus ei saa vaarantaa sopimuksen ennaltaehkäisevää luonnetta;

7.  pitää tärkeänä tulostaulua, joka auttaa havaitsemaan makrotalouden epätasapainon varhaisessa vaiheessa, ja korostaa rakenteellisille uudistuksille annettua merkitystä makrotalouden epätasapainon korjaamisessa;

8.  korostaa, että järjestelmän uskottavuus paranee, kun sitä toteutetaan johdonmukaisesti ja oikeudenmukaisesti eri maissa pitkällä aikavälillä; kehottaa komissiota ja neuvostoa toimimaan niiden muutosten hengessä, joita vakaus- ja kasvusopimukseen tehtiin talouspolitiikan ohjauspaketin ja budjettikuripaketin yhteydessä, erityisesti täytäntöönpanon valvontaa koskevien säännösten osalta;

9.  katsoo, että nykyinen taloustilanne, jossa kasvu on haurasta ja työttömyys korkealla, edellyttää kiireellisiä, kattavia ja määrätietoisia toimenpiteitä sellaisen kokonaisvaltaisen lähestymistavan mukaisesti, joka perustuu julkisen talouden vakauttamiseen kasvua tukevalla tavalla, rakenneuudistuksiin ja investointien edistämiseen, jotta voidaan palauttaa kestävää kasvua ja kilpailukykyä, edistää innovointia sekä torjua työttömyyttä ja samalla torjua matalalla pysyvän inflaation riskiä tai mahdollista deflaatiopaineen uhkaa sekä makrotalouden epätasapainoa; korostaa, että talouden ohjausjärjestelmän on oltava keskeinen osa tässä kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa, jotta näihin haasteisiin voidaan vastata;

10.  yhtyy komission jäsenen Thyssenin lausuntoon siitä, että maat, joissa on tarjolla korkealaatuisia työpaikkoja ja parempi sosiaalinen suojelu ja joissa investoidaan inhimilliseen pääomaan, selviytyvät paremmin talouskriiseissä; kehottaa komissiota toimimaan tämän näkemyksen mukaisesti, kun se etenee talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson ja maakohtaisten suositustensa mukaisesti;

11.  korostaa, että nykyinen talouden ohjausjärjestelmä on pantava täytäntöön ja sitä on tarvittaessa parannettava, jotta voitaisiin saavuttaa julkisen talouden vakaus, edistää asianmukaista keskustelua koko euroalueesta tehtävästä yleisarvioinnista, mikä mahdollistaa kasvua tukevan finanssipoliittisen vastuun, parantaa euroalueen talouden lähentymisen näkymiä ja tarkastella tasavertaisesti jäsenvaltioiden erilaisia taloustilanteita ja finanssipoliittisia tilanteita; on vakuuttunut siitä, että talouden nykyisestä ohjausjärjestelmästä puuttuu kansallisen tason omistajuus, eikä siinä kiinnitetä tarpeeksi huomiota kansainvälisiin talouden näkymiin eikä se tarjoa asianmukaista demokraattisen vastuun mekanismia;

12.  painottaa, että nykytilanne edellyttää tehostettua ja osallistavampaa talouden koordinointia siten, että otetaan huomioon koko euroalue ja parannetaan kansallista omistajuutta ja demokraattista vastuuvelvollisuutta sääntöjen täytäntöönpanosta (jotta voidaan palauttaa luottamus, edistää jäsenvaltioiden lähentymistä, parantaa julkisen talouden kestävyyttä, kannustaa kestävien rakenneuudistusten tekemiseen ja edistää investointeja), ja katsoo, että on myös reagoitava nopeasti talouden ohjausjärjestelmän ilmeisimpien virheiden korjaamiseksi, talouden ohjausjärjestelmän tehokkuuden parantamiseksi ja sen varmistamiseksi, että järjestelmää toteutetaan johdonmukaisesti ja oikeudenmukaisesti eri maissa pitkällä aikavälillä;

13.  korostaa yksinkertaisten ja avointen talouden ohjausmenettelyjen tärkeyttä ja varoittaa, että järjestelmän nykyinen monimutkaisuus sekä toteutuksen puutteet ja omistajuuden puuttuminen vievät siltä tehoa ja haittaavat sitä, että kansalliset parlamentit, paikallisviranomaiset, työmarkkinaosapuolet ja kansalaiset hyväksyvät sen jäsenvaltioissa;

14.  tunnustaa, että keskustelussa keskipitkän aikavälin tavoitteesta on edistytty jonkin verran ja että euroalueen jäsenvaltioiden kansallinen keskustelu on omaksuttu laajemmin, myös kansallisten finanssipoliittisten neuvostojen ansiosta, jotka toimivat riippumattomina eliminä valvoen finanssipoliittisen sääntöjen noudattamista ja makrotalouden ennusteita; kehottaa komissiota esittämään yleiskuvan eri jäsenvaltioiden kansallisten finanssipoliittisten neuvostojen rakenteesta ja toiminnasta sekä siitä, miten nämä neuvostot voivat edistää omistajuutta kansallisella tasolla;

15.  pitää talouden ohjausjärjestelmää tärkeänä poliittisena aloitteena, joka edistää Eurooppa 2020 -ohjelman sisämarkkinoiden käyttämättömän kasvupotentiaalin täyteen hyödyntämiseen tähtääviä tavoitteita ja lippulaivahankkeita; katsoo, että hyödyntämällä sisämarkkinoiden kasvupotentiaalin jäsenvaltiot saavuttavat helpommin talouden ohjausjärjestelmään sisällytetyt tavoitteet; katsoo lisäksi, että sisämarkkinoiden pääasiallisia toimijoita ovat kuluttajat ja yrittäjät;

Nykyisten sääntöjen joustovaran käyttö parhaalla mahdollisella tavalla

16.  on tietoinen siitä, että vakaus- ja kasvusopimus, jonka täytäntöönpanolla pyritään varmistamaan talous- ja rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden talouden kestävyys, antaa jäsenvaltioille erityisesti mahdollisuuden harjoittaa tarvittaessa suhdanteita tasoittavaa politiikkaa, ja se antaa finanssipoliittista liikkumavaraa, jotta automaattiset vakauttajat voivat toimia asianmukaisesti; korostaa, että kaikissa jäsenvaltioissa ei päästy ylijäämään, vaikka talous kasvoi, ja huomauttaa, että kaikkia lainsäädännössä säädettyjä nykyisiä joustavuuslausekkeita ei hyödynnetty täysin aikaisempina vuosina;

17.  on tyytyväinen siihen, että komissio tunnustaa joustoa koskevassa tulkitsevassa tiedonannossaan, että tapa, jolla nykyisiä finanssipoliittisia sääntöjä tulkitaan, on yksi osatekijä investointikuilun umpeen kuromisessa EU:ssa sekä kasvua edistävien, kestävien ja sosiaalisesti tasapainoisten rakenneuudistusten täytäntöönpanon helpottamisessa; panee merkille, että tiedonanto ei sisällä muutoksia alijäämän laskutapaan, mutta tietyt investoinnit voivat olla perusteena väliaikaiselle poikkeamiselle asianomaisen jäsenvaltion keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai siihen johtavista mukautustoimista;

18.  kannattaa kaikkia komission ehdottamia kannustimia uuden Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) rahoittamiseksi, pääasiassa siten, että kansalliset rahoitusosuudet rahastoon tehdään finanssipoliittisesti neutraaleiksi keskipitkän tavoitteen saavuttamisen sekä vaaditun julkisen talouden sopeutuksen osalta niin, että sitä ei muuteta vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevässä eikä korjaavassa osiossa; palauttaa mieliin komission aikeen, että se ei käynnistä liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä, jos jäsenvaltion alijäämä nousee hiukan ja väliaikaisesti yli 3 prosentin ainoastaan sen ESIR-rahastoon maksaman ylimääräisen rahoitusosuuden vuoksi; kiinnittää huomiota vakaus- ja kasvusopimuksen keskeiseen panokseen luottamuksen lisäämisessä pyrittäessä houkuttelemaan ulkomaisia sijoituksia; korostaa ESIR-rahoituksen täydentävyyttä, sillä ESIR-rahastosta rahoitetut hankkeet eivät saa missään tapauksessa yksinkertaisesti korvata jo suunniteltuja investointeja, ja tähdentää, että ESIR-rahoituksen on lisättävä nettoinvestointien määrää;

19.  panee tyytyväisenä merkille, että komission tiedonannossa pyritään selkeyttämään investointilausekkeen soveltamisalaa, mikä sallii väliaikaisesti jonkin verran joustovaraa vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevän osion osalta niin, että keskipitkän aikavälin tavoitteista voidaan poiketa väliaikaisesti, jos poikkeama ei aiheuta alijäämän 3 prosentin viitearvon ja asianmukaisen turvarajan ylittymistä, jäsenvaltioiden toteuttamien investointiohjelmien ja erityisesti rakenne- ja koheesiopolitiikan, myös nuorisotyöllisyysaloitteen mukaisten aloitteiden menojen, Euroopan laajuisten verkkojen, Verkkojen Eurooppa ‑välineen ja ESIR-rahaston yhteisrahoituksen osalta;

20.  on sitä mieltä, että ennalta ehkäisevän osion rakenneuudistuslausekkeen soveltaminen ja korjaavan osion rakenneuudistussuunnitelmien tarkasteleminen edellyttää, että jäsenvaltion parlamentti hyväksyy uudistuksen ja sen tosiasiallisen toteuttamisen, sillä tämä parantaa tehokkuutta ja omistajuutta; korostaa, että työmarkkinaosapuolet olisi otettava täysimääräisesti mukaan uudistusprosessin kaikissa vaiheissa;

21.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään vuoropuhelua siitä, minkä tyyppiset rakenneuudistukset olisivat sopivimpia ja tehokkaimpia ja mikä olisi oltava niiden sisältö ja minkä tyyppisiä rakenneuudistuksia komission olisi ehdotettava maakohtaisissa suosituksissa, ja katsoo, että rakenneuudistusten olisi oltava perussopimusten ja sekundäärilainsäädännön mukaisia, niissä olisi otettava huomioon kustannus-hyötyanalyysi, tulosperusteinen arviointi sekä aikatauluvaikutukset ja niiden olisi edistettävä keskipitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamista;

22.  kannustaa kansallisten parlamenttien talousvaliokuntia kutsumaan säännöllisesti talouden ohjausjärjestelmästä vastaavat komission jäsenet julkisiin keskusteluihin omissa parlamenteissaan ennen jäsenvaltioiden talousarvioesitysten hyväksymistä;

23.  katsoo, että kansallisissa uudistusohjelmissa toteutetuilla uudistusohjelmilla olisi keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä oltava positiivinen taloudellinen, yhteiskunnallinen ja ympäristöä koskeva tuotto ja niiden olisi lisättävä hallinnon tehokkuutta ja vaikuttavuutta;

24.  panee merkille, että tiedonannossa ei tarkastella sellaisten ”epätavallisten tapahtumien” luonnetta, joihin jäsenvaltiot eivät voi vaikuttaa ja jotka voisivat oikeuttaa väliaikaisen poikkeamisen mukautuksista keskipitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi, sillä se voisi johtaa yritykseen määritellä kaikenlaiset mahdolliset epätavalliset tapahtumat, ja vaarana olisi, että jätettäisiin pois se, joka todella tapahtuisi; painottaa, että samankaltaisiin tilanteisiin on suhtauduttava samalla tavalla;

25.  vaatii lisäämään taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta lujittamalla Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa, jotta työttömyyden ja köyhyyden torjuntaa koskevien tukitoimien avulla voidaan säilyttää ja luoda työpaikkoja, joissa kunnioitetaan työntekijöiden oikeuksia;

26.  korostaa talouskasvun tehostamisen ja uusien, erityisesti nuorille suunnattujen työpaikkojen luomisen merkitystä, jotta suuri yleisö hyväksyy EU:n talouden ohjausjärjestelmän;

27.  panee hyvin huolestuneena merkille, että pitkäaikaistyöttömyys on kaksinkertaistunut kriisin aikana; toteaa lisäksi, että tämä kasvu on ollut jopa suurempaa alhaisen osaamistason työntekijöiden keskuudessa; kehottaa komissiota varmistamaan, että se ottaa pitkäaikaistyöttömyyden torjunnan huomioon toimissaan ja maakohtaisissa suosituksissaan;

28.  katsoo, että eriarvoisuuden lisääntymistä Euroopassa olisi pidettävä unionin taloudellisessa järjestelmässä ensiarvoisen tärkeänä kysymyksenä; katsoo, että parhaita keinoja torjua eriarvoisuuden lisääntymistä on lisätä pyrkimyksiä laadukkaampien työpaikkojen luomiseksi Euroopassa;

Tiiviimpi koordinointi, talouden lähentyminen ja eurooppalaisen ohjausjakson virtaviivaistaminen

29.  kehottaa komissiota soveltamaan vakaus- ja kasvusopimusta kaikilta osin ja varmistamaan sen oikeudenmukaisen toteuttamisen ottaen huomioon talouspolitiikan ohjauspakettia ja budjettikuripakettia koskevan uusimman tarkistuksen sekä joustovaraa koskevan tiedonannon; on sitä mieltä, että eurooppalaista ohjausjaksoa olisi tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan virtaviivaistettava ja vahvistettava nykyisen lainsäädäntökehyksen yhteydessä; tähdentää, että mahdollisen virtaviivaistamisen ja vahvistamisen olisi joka tapauksessa tähdättävä vakauden parantamiseen;

30.  katsoo, että komission tiedonannossa täsmennetään, missä jousto on nykyisen lainsäädännön mukaan mahdollinen; suhtautuu myönteisesti pyrkimykseen selkeyttää tätä monimutkaista asiaa ja toivoo, että komissio käyttää nykyisiin sääntöihin sisäänrakennettua joustovaraa tiedonannon mukaisesti ja varmistaa samalla talouden ohjausjärjestelmän ennustettavuuden, avoimuuden ja tehokkuuden;

31.  kehottaa komissiota ja neuvostoa mahdollistamaan kaikkien sidosryhmien varhaisemman ja johdonmukaisemman keskustelun ottaen huomioon järjestelmän tuomat eurooppalaiset edut, tarpeen lisätä euroalueen jäsenvaltioiden lähentymistä, käsittelyn kansallisissa parlamenteissa, työmarkkinaosapuolten tai paikallisviranomaisten aseman kestävien ja sosiaalisesti tasapainoisten rakenneuudistusten omistajuudessa;

32.  vaatii, että vuotuinen kasvuselvitys sekä maakohtaiset suositukset on pantava paremmin täytäntöön ja niissä on otettava huomioon budjettitilanteen arviointi ja koko euroalueen ja yksittäisten jäsenvaltioiden näkymät; ehdottaa, että julkista taloutta koskevien suunnitelmien seurantaa ja arviointia sekä euroalueen jäsenvaltioiden liiallisen alijäämän tilanteen korjaamisen varmistamista koskevista yhteisistä säännöksistä annetussa asetuksessa (EU) N:o 473/2013 tarkoitettu yleisarviointi olisi toimitettava Euroopan parlamentin neuvoston, euroryhmän puheenjohtajan ja komission kanssa käymään täysistuntokeskusteluun ennen kevään neuvostoa ja sitä olisi toteutettava asianmukaisesti koko eurooppalaisen ohjausjakson ajan;

33.  on tietoinen siitä, että eurooppalaisesta ohjausjaksosta on tullut tärkeä väline uudistusten toteuttamiseen kansallisella ja unionin tasolla, sillä ohjausjaksolla varmistetaan, että unioni ja jäsenvaltiot koordinoivat talouspolitiikkaansa; pitää kuitenkin valitettavana omistajuuden puuttumista, mikä johtaa maakohtaisten suositusten epätyydyttävään täytäntöönpanoasteeseen;

34.  katsoo, että eurooppalaista ohjausjaksoa olisi virtaviivaistettava ja vahvistettava tekemättä muutoksia nykyiseen lainsäädäntökehykseen ja että ohjausjaksoon liittyviä asiakirjoja olisi koordinoitava paremmin, mikä lisäisi keskittymistä talouden hyvään ohjaukseen ja hallintaan liittyvien eurooppalaisten tavoitteiden saavuttamiseen ja lisäisi tehokkuutta ja omistajuutta;

35.  vaatii, että maakohtaisia suosituksia olisi tarvittaessa koordinoitava paremmin liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn suositusten kanssa, jotta voidaan varmistaa, että julkistalouden tilan valvonta on johdonmukainen talouspolitiikan koordinoinnin kanssa;

36.  kannattaa unionin ja jäsenvaltioiden tasolla tehostettua prosessia maakohtaisten suositusten laadintaan, seurantaan ja valvontaan, jolloin voidaan myös valvoa niiden todellista täytäntöönpanoa ja laatua;

37.  muistuttaa, että lainsäädännön mukaan komission on otettava huomioon muun muassa vuoden 2020 tavoitteet valmistellessaan suosituksiaan ja siinä säädetään periaatteesta, että neuvoston odotetaan yleensä noudattavan komission suosituksia ja ehdotuksia tai selittävän kantansa julkisesti;

38.  on huolissaan velan määrän kasvusta maissa, joiden velkaantumisaste on jo erittäin korkea, ja toteaa, että tämä on täysin ristiriidassa velan vähennyksen 1/20-säännön kanssa; pyytää komissiota selittämään, miten se aikoo korjata tämän ristiriidan, ja varmistamaan, että velkaantumisasteet vähenevät kestävälle tasolle vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti;

39.  tukee komission vuoden 2015 vuotuisessa kasvuselvityksessä esitettyä kolmipilarista (investoinnit, finanssipoliittiset säännöt ja rakenneuudistukset) strategiaa ja pyytää komissiota tekemään siitä konkreettisemman budjettitilanteen yleisarvioinnin sekä euroaluetta koskevien näkymien ja maakohtaisten suositusten osalta;

40.  on tietoinen siitä, että jäsenvaltioiden talousnäkymistä on tehtävä riippumaton ja moniarvoinen analyysi unionin tasolla; vaatii tässä yhteydessä kehittämään pidemmälle komission nimellä ”talouden pääanalyytikko” tunnettua yksikköä, joka tekee puolueettomia, riippumattomia ja avoimia analyysejä merkityksellisistä tiedoista, ja katsoo, että analyysit olisi julkaistava ja niitä olisi käytettävä tietoon perustuvan keskustelun ja päätöksenteon pohjana komissiossa, neuvostossa ja Euroopan parlamentissa; pyytää, että talouden pääanalyytikolle toimitetaan ajoissa kaikki merkitykselliset asiakirjat, jotta se voi suorittaa tehtävänsä; korostaa, että kansallisilla finanssipoliittisilla neuvostoilla on merkittävä tehtävä sekä jäsenvaltioiden että unionin tasolla, ja kannustaa perustamaan eurooppalaisen verkoston;

41.  palauttaa mieliin, että makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely on tarkoitettu välttämään kriisien puhkeaminen tunnistamalla makrotalouden haitalliset epätasapainotilat varhaisessa vaiheessa arvioimalla puolueettomasti keskeisten makrotalouden muuttujien kehitystä; katsoo, että makrotalouden epätasapainoa koskevaa menettelyä on käytettävä puolueettomasti arvioimaan keskeisten makrotalouden muuttujien kehitystä sekä alijäämä- että ylijäämämaissa, jotta voitaisiin etenkin vahvistaa kilpailukykyä ja ottaa paremmin huomioon koko euroalue, myös heijastusvaikutukset; muistuttaa, että makrotaloudellisella valvonnalla on tarkoitus havaita maat, jotka todennäköisesti ajautuvat epätasapainotilaan tulevaisuudessa, ja välttää tämä käynnistämällä varhaisessa vaiheessa kestäviä ja sosiaalisesti tasapainoisia rakenneuudistuksia, kun liikkumavaraa toimille vielä on;

42.  korostaa, että komissio erottaa selvästi toisistaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevän ja korjaavan osion, mitä tulee investointeihin, jotka oikeuttavat väliaikaiseen poikkeamaan keskipitkän aikavälin tavoitteesta, tai sen edellyttämät mukautukset ennalta ehkäisevän osion turvamarginaalissa; kehottaa komissiota ja neuvostoa olemaan tässä asiassa johdonmukaisia sen kanssa, mikä on lainsäätäjien kanta Euroopan strategisten investointien rahastoa koskevaan asetukseen;

43.  pyytää komissiota ottamaan analyyseissään huomioon kaikki merkitykselliset tekijät, myös tosiasiallisen kasvun, inflaation, pitkäaikaiset julkiset investoinnit sekä työttömyysasteen, kun se arvioi jäsenvaltioiden taloustilannetta ja finanssipoliittista tilannetta, ja puuttumaan kiireesti investointikuiluun unionissa siten, että suunnataan menoja sellaisiin investointeihin, jotka tuottavat eniten kestävää kasvua ja työpaikkoja;

44.  kehottaa komissiota varmistamaan, että tapa, jolla tehokkaat toimet otetaan huomioon liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä, perustuu selkeisiin, mitattaviin määrällisiin ja laadullisiin kriteereihin;

45.  painottaa, että keskittyminen rakenteelliseen alijäämään vuoden 2005 vakaus- ja kasvusopimuksen uudistuksesta lähtien sekä menosäännön käyttöönotto vuoden 2011 uudistuksen myötä ja tuotantokuilun käsite, jota on vaikea määrittää, aiheuttaa epävarmuutta, monimutkaisuutta ja tuo liikkumavaraa ja johtaa näin vakaus- ja kasvusopimuksen harkinnanvaraiseen täytäntöönpanoon; on huolissaan, että potentiaalisen kasvun ja tuotoksen laskentaan, joka on rakenteellisten alijäämien arvioinnin taustalla, sekä menosääntöön liittyy useita kyseenalaisia oletuksia ja se johtaa komission syksyn ja kevään ennusteiden välisiin oikaisuihin, mistä johtuen laskelmat ja arviot vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanosta vaihtelevat;

46.  kehottaa komissiota jäsenvaltioiden julkistalouden tilaa seuratessaan ja arvioidessaan ottamaan huomioon sovittujen finanssipoliittisten toimenpiteiden ja uudistusten käytännön vaikutukset; kehottaa komissiota pyrkimään ennustettavaan ja johdonmukaiseen politiikkaan, perustamaan analyysinsä kiistattomiin tosiasioihin ja luotettaviin tietoihin sekä toimimaan äärimmäisen varovasti käyttäessään esimerkiksi BKT:n potentiaalista kasvua ja tuotantokuilua koskevia arvioita;

47.  korostaa uuden kasvun ja työpaikkojen luomisen merkitystä talouden ohjausjärjestelmää koskevan yleisen mielipiteen kannalta ja kehottaa näin ollen komissiota parantamaan eurooppalaista liiketoimintaympäristöä erityisesti pk‑yritysten osalta sekä vähentämään byrokratiaa ja parantamaan rahoituksen saatavuutta; muistuttaa tässä yhteydessä, että pk‑yrityksiä on tuettava myös pääsyssä EU:n ulkopuolisille markkinoille, kuten Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Kiinaan ja Intiaan;

Demokraattinen vastuu ja tulevat haasteet talouden ohjausjärjestelmän syventämisessä

48.  katsoo, että syvemmässä ja kestävämmässä EMU:ssa on pyrittävä pikaisesti vähentämään monimutkaisuutta, parantamaan osallisuutta ja lisäämään avoimuutta sen sijaan, että lisättäisiin uusia sääntöjen kerroksia jo olemassa oleviin; korostaa, että koska EMU:ta koskevat vastuut jakautuvat kansalliselle tasolle ja Euroopan tasolle, on kiinnitettävä erityistä huomiota sen varmistamiseen, että talouspolitiikan ohjausjärjestelmä on johdonmukaista ja vastuullista sekä kansallisella tasolla että eurooppalaisella tasolla; katsoo lisäksi, että demokraattisen vastuuvelvollisuuden piiriin kuuluvilla laitoksilla on oltava merkittävä rooli, ja korostaa, että parlamentin on oltava pysyvästi mukana ja että vastuu on kannettava sillä tasolla, jolla päätökset tehdään tai pannaan täytäntöön;

49.  korostaa nykytilanteen perusteella, että talouden ohjausjärjestelmää on yksinkertaistettava, sen täytäntöönpanon valvontaa on parannettava ja sitä on tarvittaessa korjattava ja täydennettävä, jotta EU ja euroalue voivat vastata lähentymisen, kestävän kasvun, täystyöllisyyden, kansalaisten hyvinvoinnin, kilpailukyvyn, moitteettoman ja kestävän julkisen talouden, tulevaisuuteen painottuvien huomattavaa sosiaalista ja taloudellista etua tuottavien pitkäkestoisten investointien ja luottamuksen haasteisiin;

50.  toteaa, että parlamentin osallistuminen talouspolitiikan suuntaviivojen laatimiseen on merkittävä osa demokraattista järjestelmää, ja katsoo siksi, että Euroopan tason suurempi legitiimiys voidaan varmistaa hyväksymällä sellaiset talouden lähentymistä koskevat suuntaviivat, joissa asetetaan täsmällisiä prioriteetteja tuleville vuosille ja joista päätetään yhteispäätösmenettelyssä, mikä olisi sisällytettävä perustamissopimuksiin, kun niitä muutetaan seuraavan kerran;

51.  muistuttaa todenneensa päätöslauselmissaan, että Euroopan vakausmekanismin perustaminen ja sopimus vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta (finanssipoliittinen sopimus) unionin toimielinrakenteen ulkopuolelle on takaisku unionin poliittiselle lähentymiselle, ja pyytää tämän vuoksi yhdentämään Euroopan vakausmekanismin ja finanssipoliittisen sopimuksen kokonaisuudessaan yhteisökehykseen sen täytäntöönpanosta saadun kokemuksen arvioinnin perusteella talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen 16 artiklan mukaisesti, jolloin mekanismista ja sopimuksesta oltaisiin virallisesti vastuussa parlamentille;

52.  muistuttaa pyytäneensä kehittämään troikan korvaavia vaihtoehtoja uudeksi oikeudelliseksi kehykseksi tulevia makrotalouden sopeutusohjelmia varten, jotta voidaan parantaa avoimuutta sekä ohjelmien omistajuutta ja varmistaa, että kaikki EU-päätökset tehdään mahdollisuuksien mukaan yhteisömenetelmää noudattaen; katsoo, että käytetyn vakausmekanismin luonteen ja sen käyttöön ottamisesta vastaavan instituution olisi oltava johdonmukaisia, mutta myöntää samalla, että koska euroalueen jäsenvaltiot ovat antaneet takeet rahoitusavusta, niiden on oltava mukana päättämässä mekanismiin turvautumisesta;

53.  pyytää toteuttamaan euroryhmän päätöksentekoprosessin uudelleenarvioinnin, jotta siihen sisällytettäisiin asianmukainen demokraattinen vastuuvelvollisuus; panee tyytyväisenä merkille, että euroryhmän puheenjohtaja osallistuu säännöllisesti talous- ja raha-asioiden valiokunnan kokouksiin samalla tavalla kuin Ecofin-neuvoston puheenjohtaja, jolloin edistetään samantasoista demokraattista vastuuvelvollisuutta;

54.  muistuttaa, että talouspolitiikan ohjauspaketti ja budjettikuripaketti perustuvat sellaisen erillisen komission jäsenen roolin tehostamiseen, jonka olisi varmistettava määräysten oikeudenmukainen ja syrjimätön soveltaminen; katsoo, että kun toteutetaan uusia talouden ohjausjärjestelmää koskevia toimielinjärjestelyjä – esimerkiksi talous- ja raha-asioista vastaavan komission jäsenen roolin vahvistaminen tai Euroopan valtiovarainministeriön perustaminen – on noudatettava eri toimielinten keskinäistä toimivallan jakoa ja kytkettävä niihin asianmukaisia tapoja demokraattisen vastuuvelvollisuuden ja legitiimiyden sekä Euroopan parlamentin osallistumisen varmistamiseksi;

55.  muistuttaa, että pankkiunioni oli tulosta poliittisesta tahdosta välttää finanssikriisien uusiutuminen ja katkaista pankkien ja valtioiden välinen noidankehä ja että pankkiunioni oli samalla keino minimoida valtioiden velkakriisistä aiheutuvat kielteiset heijastusvaikutukset; muistuttaa, että EMU:n syventämiseen tarvitaan samaa poliittista tahtoa;

56.  pyytää komissiota esittämään syvennetyn talous- ja rahaliiton perustamiseksi kunnianhimoisen etenemissuunnitelman, jossa otetaan huomioon tässä päätöslauselmassa esitetyt ehdotukset ja joka perustuu euroalueen huippukokouksessa annettuihin valtuuksiin, jotka Eurooppa-neuvosto vahvisti pyytäessään ”valmistelemaan jatkotoimia euroalueen talouden ohjauksen ja hallinnan parantamiseksi”, sekä aiempaan työhön, kuten 20. marraskuuta 2012 hyväksyttyyn parlamentin päätöslauselmaan(13) aiheesta ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa”, komission 28. marraskuuta 2012 antamaan tiedonantoon ”Suunnitelma tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton luomiseksi – Keskustelunavaus” (COM(2012)0777) sekä neljän puheenjohtajan 5. joulukuuta 2012 esittämään kertomukseen;

57.  kehottaa sidosryhmiä tässä EMU:n välttämättömässä seuraavassa vaiheessa ottamaan huomioon lähitulevaisuudessa tapahtuvan euroalueen laajentumisen ja tutkimaan kaikki vaihtoehdot tavoista syventää ja vahvistaa EMU:ta ja tehdä siitä kestävämpi ja otollinen kasvun, työpaikkojen ja vakauden lisääntymiselle, kuten esimerkiksi

   a) demokraattista vastuuvelvollisuutta koskevien mekanismien parantaminen sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla siten, että vastuu on kannettava sillä tasolla, jolla päätökset tehdään, ja perustana käytetään yhteispäätösmenettelyssä hyväksyttyjä talouden lähentymisen suuntaviivoja, samalla kun Euroopan parlamentin rooli talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson valvojana vahvistetaan toimielinten sopimuksella varmistaen samalla, että kaikki euroalueen kansalliset parlamentit pystyvät seuraamaan talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson jokaista vaihetta;
   b) sosiaalinen ulottuvuus, jolla pyritään vaalimaan Euroopan sosiaalista markkinataloutta ja kunnioitetaan kollektiivista neuvotteluoikeutta ja jonka avulla varmistettaisiin jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikkojen koordinoiminen, mihin sisältyy kullekin jäsenvaltiolle soveltuva, sen itsensä päättämä vähimmäispalkka- tai vähimmäistulomekanismi, sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen, työntekijöiden uudelleen integroituminen työmarkkinoille, vapaaehtoisuuteen perustuva liikkuvuus ja joustavuus eri ammattien ja jäsenvaltioiden välillä;
   c) euroalueen yhteinen rahoituskapasiteetti, joka perustuu erityisiin omiin varoihin, joilla olisi unionin talousarvion yhteydessä ja siten Euroopan parlamentin valvonnan alaisena autettava jäsenvaltioita sovittujen rakenteellisten uudistusten toteuttamisessa tietyin edellytyksin, joihin kuuluu myös kansallisten uudistusohjelmien tehokas täytäntöönpano; pitää tässä yhteydessä myönteisenä työtä, jonka omia varoja käsittelevä Mario Montin johtama EU-ryhmä on tehnyt;
   d) EMU:n kestävyyden parantaminen, jotta se voi selviytyä talous- ja rahaliittoon suoraan kytkeytyvistä taloushäiriöistä ja ‑kriiseistä ja välttää samalla kaikki pysyvät varojen siirrot;
   e) verotusasioissa sitoutuminen koko Euroopassa sovellettaviin toimenpiteisiin, joilla torjutaan veropetoksia ja verovilppiä sekä yhtiöiden aggressiivista verosuunnittelua, kansallisten veroviranomaisten yhteistyöhön, jotta voidaan vaihtaa veron kiertämistä ja veropetoksia koskevia tietoja, ja toimenpiteisiin, joilla lähennetään jäsenvaltioiden veropolitiikkoja toisiinsa, yhteiseen yhdistettyyn yhtiöveropohjaan, yksinkertaisempiin ja avoimempiin verotusjärjestelmiin sekä yrityksille, myös pk-yrityksille, asetettavaan maakohtaiseen raportointivelvollisuuteen;
   f) pankkiunionin perustaminen vaiheittain;
   g) Euroopan vakausmekanismin ja vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen sisällyttäminen unionin lainsäädäntöön samanaikaisesti talouspolitiikan tehokkaamman koordinoinnin, todellisen lähentymisen ja yhteisten sääntöjen täytäntöönpanon kanssa sekä selkeä sitoutuminen taloudellisesti ja sosiaalisesti kestäviin rakenteellisiin uudistuksiin;
   h) nykyisen järjestelmän sellaisten heikkouksien ratkaiseminen, joiden vuoksi tuomioistuin valvoo vain tiettyjä perussopimuksen osia muiden osien jäädessä valvonnan ulkopuolelle;
   i) euroalueen suurempi ulkoinen rooli ja sen edustuksen tehostaminen;

58.  pyytää, että EMU:n mahdollisia tulevia vaiheita suunnitellaan ”4+1 puheenjohtajan” lähestymistavan pohjalta, ja toteaa, että puheenjohtajissa on mukana Euroopan parlamentin puhemies, joka olisi kutsuttava kaikkiin kokouksiin, jolle olisi annettava kaikki asiaa koskevat tiedot ja jolla olisi oltava oikeus osallistua keskusteluihin; toteaa, että komission puheenjohtaja on ilmoittanut aikomuksestaan hyödyntää Euroopan parlamentin puhemiehen panosta neljän puheenjohtajan kertomusten valmistelussa;

59.  pyytää puhemiestä koordinoimaan etukäteen yhdessä poliittisten ryhmien puheenjohtajien tai ryhmien tai parlamentin erikseen nimeämien parlamentin jäsenten kanssa tapaa, jolla hän edustaa parlamenttia tässä tulevassa tehtävässä tässä päätöslauselmassa annettujen valtuuksien mukaisesti, ja käsittelemään tällöin muun muassa kysymyksiä, jotka on esitetty neljän puheenjohtajan analyysissä euroalueen talouden ohjausjärjestelmän parantamisen seuraavista vaiheista;

o
o   o

60.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvoston, komission ja euroryhmän puheenjohtajille sekä EKP:n pääjohtajalle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1)EUVL L 140, 27.5.2013, s. 1.
(2)EUVL L 140, 27.5.2013, s. 11.
(3)EUVL L 306, 23.11.2011, s. 12.
(4)EUVL L 306, 23.11.2011, s. 33.
(5)EUVL L 306, 23.11.2011, s. 1.
(6)EUVL L 306, 23.11.2011, s. 41.
(7)EUVL L 306, 23.11.2011, s. 25.
(8)EUVL L 306, 23.11.2011, s. 8.
(9)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0239.
(10)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0598.
(11)EUVL C 165 E, 11.6.2013, s. 24.
(12)EUVL C 33 E, 5.2.2013, s. 140.
(13)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0430.

Oikeudellinen huomautus