Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2014/2147(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0170/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0170/2015

Keskustelut :

PV 06/07/2015 - 17
CRE 06/07/2015 - 17

Äänestykset :

PV 07/07/2015 - 5.14
CRE 07/07/2015 - 5.14
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0251

Hyväksytyt tekstit
PDF 212kWORD 103k
Tiistai 7. heinäkuuta 2015 - Strasbourg Lopullinen painos
Hedelmä- ja vihannesala vuoden 2007 uudistuksen jälkeen
P8_TA(2015)0251A8-0170/2015

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. heinäkuuta 2015 hedelmä- ja vihannesalasta vuoden 2007 uudistuksen jälkeen (2014/2147(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission kertomuksen hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioita, toimintarahastoja ja toimintaohjelmia koskevien säännösten täytäntöönpanosta vuoden 2007 uudistuksen jälkeen (COM(2014)0112),

–  ottaa huomioon edellä mainitusta komission kertomuksesta 16. kesäkuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013(1),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan puutarhaviljelyn tulevaisuudesta – kasvustrategiat(2),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin vuonna 2011 teettämän tutkimuksen ”EU:n hedelmä- ja vihannesala: yleiskatsaus ja vuoden 2013 jälkeiset YMP:n näkymät”,

–  ottaa huomioon Assemblée des Régions Européennes Légumières et Horticoles (AREFLH) -järjestön ja Wageningenin yliopiston 22. tammikuuta 2015 pidettyä Euroopan parlamentin työpajaa varten toteuttamat kaksi tutkimusta EU:n hedelmä- ja vihannesalan uusien sääntöjen laatimisesta,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjunnasta yritysten välisessä elintarvikeketjussa (COM(2014)0472),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin vuonna 2014 teettämän tutkimuksen ”Comparative analysis of risk management tools supported by 2014 (US) Farm Bill and the CAP 2014-2020”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon (A8-0170/2015),

A.  ottaa huomioon, että unionin hedelmä- ja vihannesalan politiikassa on 1990-luvulta lähtien keskitytty tuottajaorganisaatioiden roolin vahvistamiseen;

B.  ottaa huomioon, että vuoden 2007 uudistuksen tavoitteena oli vahvistaa hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden asemaa asettamalla niiden käyttöön useampia välineitä markkinakriisien ehkäisemistä ja hallintaa varten sekä lisätä ja keskittää tarjontaa, parantaa laatua ja kilpailukykyä, mukauttaa tarjonta markkinoihin sekä tarjota teknistä tukea ympäristöystävälliselle tuotannolle;

C.  toteaa, että yksityisiin kaupallisiin yrityksiin verrattuna tuottajaorganisaatioihin sovelletaan lukuisia rajoituksia, esimerkiksi tulorakenteeseen tai myyntitarpeeseen liittyviä investointeja koskevia rajoituksia;

D.  katsoo, että on tärkeää tukea hedelmä- ja vihannesalaa koko unionin alueella, kun otetaan huomioon sen merkitys lisäarvon, työpaikkojen ja terveyden kannalta osana terveellistä ja tasapainoista ruokavaliota;

E.  ottaa huomioon, että tuottajaorganisaatioille ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymille tarjottavalla unionin tuella pyritään vahvistamaan alan kilpailukykyä, tukemaan innovointia, lisäämään tuottavuutta, edistämään tuotteiden menekkiä, parantamaan viljelijöiden neuvotteluasemia ja palauttamaan elintarvikkeiden toimitusketjun tasapaino sekä samalla ottamaan ympäristönäkökohdat mukaan hedelmien ja vihannesten tuotantoon ja markkinointiin sekä ottamaan yksittäisten tuottajien tilanteet asianmukaisesti huomioon;

F.  ottaa huomioon, että tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien välisten sulautumien sekä kansainvälisen yhteistyön edistämiseksi luotiin kannustimia, jotta voitaisiin parantaa tuottajaorganisaatioiden neuvotteluvoimaa tuotantoketjussa;

G.  toteaa, että EU:ssa suurin osa hedelmistä ja vihanneksista tuotetaan pienillä tai keskisuurilla tiloilla;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin vuonna 2011 teettämän hedelmä- ja vihannesalan järjestelmää koskevan tutkimuksen mukaan tuottajaorganisaatioita olisi rohkaistava, koska tuottajatason kollektiiviset toimet ja tuotantoketjun tehokas koordinointi näyttävät olevan menestyksekkään strategian edellytyksiä yritettäessä selviytyä tilanteesta, jossa tuottajahinnat laskevat;

I.  ottaa huomioon, että hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiot ja niiden yhteenliittymät voivat perustaa toimintarahaston jäsenvaltioiden hyväksymien toimintaohjelmien rahoittamiseksi;

J.  ottaa huomioon, että tällaisia rahastoja rahoitetaan tuottajaorganisaatioiden jäsenten tai itse tuottajaorganisaatioiden maksuosuuksilla sekä EU:n rahoitustuella ja että tällä yhteisrahoituksella edistetään edunsaajien sitoutumista ja autetaan varmistamaan, että ne käyttävät tuen asianmukaisesti, sekä edistetään kerrannaisvaikutuksia;

K.  toteaa, että aiemman yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) mukainen tuki vasta perustettujen hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden investointeihin lopetettiin vuoden 2013 uudistuksella; katsoo, että kyseinen tuki oli ratkaisevan tärkeä erityisesti Keski-, Itä- ja Etelä-Euroopan jäsenvaltioille, merentakaisille alueille ja saarille;

L.  panee merkille

   a) järjestäytymisasteen nousun: tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien markkinoimien hedelmien ja vihannesten osuus EU:ssa vuonna oli noin 43 prosenttia tuotannon kokonaisarvosta (34 prosenttia vuonna 2004);
   b) tuottajaorganisaatioiden suosion kasvun: tuottajaorganisaatioihin kuuluvien hedelmä- ja vihannestuottajien osuus kasvoi 10,4 prosentista 16,5 prosenttiin vuodesta 2004 vuoteen 2010; sekä
   c) tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien suosion kasvun, joka käy ilmi niiden lukumäärän nopeasta kasvusta sekä tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymiin kuuluvien tuottajaorganisaatioiden lukumäärän ja osuuden merkittävästä kasvusta;

M.  ottaa huomioon, että unionia koskevat luvut ovat keskiarvoja, jotka heijastavat jäsenvaltioiden hyvin erilaisia tilanteita – tai jopa huomattavan erilaisia tilanteita saman jäsenvaltion sisällä; ottaa huomioon, että nämä tilanteet heijastavat erilaisia lähtökohtia halukkuudessa perustaa tuottajaorganisaatioita ja juontuvat historiallisista tekijöistä, jotka perustuvat maanviljelijöiden enemmän tai vähemmän suureen halukkuuteen perustaa tuottajaorganisaatioita, maatilojen rakenteesta, erilaisista markkinaolosuhteista ja hallinnollisista esteistä, nykyisin saatavan tuen riittämättömyydestä ja siitä, että useissa jäsenvaltioissa tätä alaa hallitsevat pienet tuottajat;

N.  katsoo, että komission 4. kesäkuuta ja 9. syyskuuta 2012 välisenä aikana järjestämä toimintapoliittisia vaihtoehtoja ja niiden vaikutusten arviointia koskeva julkinen kuuleminen unionin hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän uudelleentarkastelusta osoittaa enemmistön kannattavan järjestelmän jatkamista tietyin parannuksin;

O.  toteaa, että alueet, joilla tuottajat ovat saavuttaneet kilpailukyvyn, kannattavuuden, kansainvälistymisen, laadun ja ympäristön kestävyyden suhteen muita korkeamman tason, ovat alueita, joilla tuotannon järjestäytymisaste on muita korkeampi;

P.  ottaa huomioon, että järjestäytymisaste tuottajien keskuudessa on keskimäärin alhainen ja huomattavasti alle EU:n keskiarvon eräissä jäsenvaltioissa, vaikka tähän yleiseen toteamukseen voidaan liittää kunkin alueen tuotannon ja markkinoinnin nykyaikaistamisen tasoon perustuvia vivahteita; toteaa, että tuottajaorganisaatioiden toiminnan keskeyttäminen ja niiden hyväksynnän poistaminen, jotka aiheuttavat epävarmuutta tuottajien keskuudessa, ovat osaltaan syynä järjestäytymisasteen alhaisuuteen;

Q.  katsoo, että on syytä lisätä kansallisen taloudellisen tuen (asetus (EU) N:o 1308/2013) tehokkuutta, vaikka se on ollut tärkeä rahoitusväline tuotteiden tarjonnan keskittämisen kannalta;

R.  katsoo, että tuottajaorganisaatioiden rooli uusien markkinoiden avaamisessa, kulutuksen edistämisessä tai innovointiin investoimisessa vaikuttaa erittäin myönteisesti koko hedelmä- ja vihannesalaan;

S.  toteaa, että EU:n hedelmä- ja vihannesalan osuus on 18 prosenttia maataloustuotannon kokonaisarvosta, ainoastaan 3 prosenttia viljelyalasta ja sen arvo on yli 50 miljardia euroa;

T.  toteaa, että hedelmien ja vihannesten toimitusketjun arvioitu liikevaihto on yli 120 miljardia euroa, alalla on noin 550 000 työntekijää, sillä on taloudellisia kerrannaisvaikutuksia unionin tasolla ja se lisää kysyntää sekä luo lisäarvoa muilla talouden aloilla;

U.  ottaa huomioon, että hedelmien ja vihannesten viljelyyn käytetty kokonaisviljelyalue EU:ssa pieneni 6 prosenttia vuosina 2003–2010, mikä tarkoittaa, että viljelijät ovat alkaneet viljellä muita lajikkeita tai monissa tapauksissa luopuneet toiminnasta; ottaa huomioon, että AREFLH:n vuonna 2015 tekemän tutkimuksen mukaan hedelmien ja vihannesten viljelyalan pieneneminen oli Etelä-Euroopassa voimakkaampaa kuin Pohjois-Euroopassa;

V.  ottaa huomioon, että myös hedelmien ja vihannesten tuotantomäärä on pienentynyt viime vuosina, mutta tuotannon arvo on reaalisesti pysynyt vakaana ja oli 48,25 miljardia euroa vuonna 2012, ja että tästä huolimatta ei ole pystytty tarjoamaan tuotanto- ja työkustannuksia vastaavia tuottajahintoja;

W.  ottaa huomioon, että kulutuksen väheneminen ja tuotannon supistuminen viime vuosina ovat olleet hedelmä- ja vihannesalan suurimpia ongelmia; muistuttaa, että Freshfel Europelta saatujen tietojen mukaan tuoreiden hedelmien ja vihannesten päiväkohtainen kulutus koko EU:ssa henkeä kohden oli 387 grammaa vuonna 2012, mikä merkitsi 8,7 prosentin vähennystä verrattuna vuosien 2007–2011 kulutuksen keskiarvoon; ottaa huomioon, että kyseinen vähennys tuntuu heijastavan pitkän aikavälin suuntausta, jossa jalostetun ruoan kulutus kasvaa, sekä talouskriisin vaikutusta;

X.  ottaa huomioon, että EU:ssa 22 miljoonaa lasta kärsii ylipainosta ja nuoret syövät hedelmiä ja vihanneksia päivässä keskimäärin vain 30–50 prosenttia suositellusta määrästä;

Y.  ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestö (WHO) suosittaa syömään päivittäin vähintään 400 grammaa hedelmiä ja vihanneksia kroonisten sairauksien, kuten sydänsairauksien, syövän, diabeteksen ja erityisesti lasten liikalihavuuden ehkäisemiseksi; toteaa, että tähän mennessä suositeltava määrä on saavutettu vain neljässä EU:n jäsenvaltiossa;

Z.  ottaa huomioon, että vuonna 2012 EU:lla oli hedelmien ja vihannesten suhteen kauppavaje, joka johtui pitkälti siitä, että hedelmien tuonti EU:hun on selvästi vientiä suurempaa korkeiden tuotantokustannusten vuoksi;

AA.  ottaa huomioon, että AREFLH:n tutkimus vuodelta 2015 osoittaa, että EU:n markkinat ovat suhteellisen avoimet tuonnille, kun taas vienti EU:sta kohtaa huomattavia tulliesteitä ja tullien ulkopuolisia esteitä kauppakumppanimaissa, mikä estää vientiä monipuolistumasta; ottaa huomioon, että vaikka kolmansista maista tuotavat tuotteet kilpailevat suoraan vastaavien EU:sta peräisin olevien tuotteiden kanssa, joissakin tapauksissa niiden tuotantoon ei sovelleta samoja ympäristö- ja elintarviketurvallisuusnormeja tai sosiaalisia normeja;

AB.  ottaa huomioon, että hedelmä- ja vihannesalalla tapahtuu usein markkinakriisejä, koska jopa vähäinen ylituotanto laskee tuottajahintoja jyrkästi; ottaa huomioon, että suuri osa hedelmistä ja vihanneksista on pilaantuvia tuotteita, jotka on myytävä nopeasti, mistä syystä alan viljelijät ovat rakenteellisesti heikossa neuvotteluasemassa suuriin vähittäismyyjiin ja jalostajiin nähden;

AC.  ottaa huomioon, että Venäjän asettaman tuontikiellon aiheuttamalla kriisillä on ollut huomattavia kielteisiä vaikutuksia hedelmä- ja vihannesalaan ja että kriisi vaikuttaa siihen myös tulevaisuudessa; toteaa, että hedelmien ja vihannesten tuottajat ovat kärsineet suurimpia tappioita; ottaa huomioon, että on korostettava vahvojen tuottajaorganisaatioiden olemassaolon tärkeyttä ja niiden järjestäytymistä siten, että ne voivat käsitellä odottamattomia ja epäsuotuisia tilanteita kollektiivisesti hyödyntämällä asianmukaisia ja kunkin kriisin vakavuusasteeseen mukautettuja yhteisön välineitä ja ottamalla tarvittaessa käyttöön asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 säädetyt poikkeustoimenpiteet;

AD.  ottaa huomioon, että komission kertomuksessa todetaan, että hedelmä- ja vihannesalan kriisinehkäisyvälineitä on käytetty vain vähän vuonna 2007 tehdyn uudistuksen jälkeen ja että kyseiset välineet ovat osoittautuneet riittämättömiksi lieventämään kolibakteerikriisin tai Venäjän asettamasta tuontikiellosta johtuvan nykyisen kriisin kaltaisten vakavien kriisien seurauksia; toteaa, että suurimmassa osassa tapauksia, markkinoilta poistamista lukuun ottamatta, niitä on hallinnollisesti vaikea soveltaa asiaa koskevien epäselvien säännösten vuoksi;

AE.  toteaa, että kouluhedelmäjärjestelmä, jonka puitteissa kulutetaan paikallisia ja sesongin mukaisia hedelmiä ja vihanneksia, on herättänyt kiinnostusta ja ollut menestyksekäs;

AF.  toteaa, että mahdollisuus antaa EU:n taloudellista tukea kriisien ehkäisy- ja hallintatoimien rahoittamiseksi lainatun pääoman takaisinmaksulle ja lainasta perittävälle korolle on ollut toimintaohjelmissa merkittävä keino hallita markkinoiden epävarmuutta;

AG.  ottaa huomioon, että komission kertomuksessa mainitaan sääntöjen monimutkaisuus ja oikeusvarmuuden puute hedelmien ja vihannesten nykyisen järjestelmän heikkouksina; ottaa huomioon, että komission jäsen Hogan on sitoutunut parantamaan järjestelmää toimikautensa ensimmäisen vuoden aikana siten, että huomioon otetaan kulttuurierot ja eri jäsenvaltioiden markkinatodellisuuden eroavaisuudet sekä tarve edistää kilpailukykyä ja alan innovatiivista voimaa;

AH.  ottaa huomioon, että Wageningenin yliopiston tutkimuksen johtopäätöksenä on, että EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon poikkeavat tulkinnat ovat synnyttäneet oikeudellista epävarmuutta kansallisissa hallintoyksiköissä ja tuottajaorganisaatioissa, mikä on lisännyt hallinnollista taakkaa sekä pelkoa riskinotosta ja luonut esteitä tuottajaorganisaatioiden perustamiselle;

AI.  katsoo, että selkeät ja ennakoitavat tarkastusmenettelyt ovat olennaisia hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän toiminnan kannalta; katsoo, että peräkkäisten tarkastusten päällekkäisyyttä olisi vältettävä ja että seurantatarkastuksia ei saisi tehdä ennen kuin tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevasta edellisestä tarkastuksesta on annettu lopullinen päätös, jotta varmistetaan ettei jäsenvaltioiden tarvitse tehdä suurempia korjauksia kuin on tarpeen;

AJ.  toteaa, että maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetussa asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 on jo otettu huomioon joitakin komission tiedonantoon sisältyviä tekijöitä ja että Euroopan unionin nykyistä sääntelyä on tasapainotettava;

AK.  toteaa, että suhteellisuusperiaatteen olisi oltava olennainen osa hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän oikeudellisen epävarmuuden vähentämistä ja sillä olisi varmistettava, että koko tuottajaorganisaatiolle ei koidu haittaa yksittäisistä rikkomuksista;

AL.  ottaa huomioon, että tuottajaorganisaatioilla on usein vaikeuksia löytää ja kouluttaa johtajia, joilla on tarvittavat taidot kaupallisten toimien toteuttamiseen maa- ja elintarviketalouden kilpailuntäyteisessä ympäristössä; ottaa huomioon, että komission kertomuksessa mainitaan tuottajaorganisaatioiden koulutus- ja neuvontapalvelumenojen olleen vähäiset;

AM.  ottaa huomioon, että kaikkien EU:n 28 jäsenvaltion viljelijäväestö ikääntyy nopeasti ja että yhtä alle 35-vuotista maanviljelijää kohden on keskimäärin yhdeksän yli 55‑vuotiasta maanviljelijää;

1.  panee tyytyväisenä merkille komission kertomuksen, joka tarjoaa tasapainoisen kuvan hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän kehityksestä vuoden 2007 uudistuksen jälkeen ja jossa vahvistetaan tämän alan organisaation perusrakenteen toimivuus ja nostetaan esiin osa-alueet, joilla on saavutettu kehitystä, kuten tuottajaorganisaatioiden keskittymisen lisääntyminen, mikä parantaa alan asemaa elintarvikeketjussa, sekä myös jatkuvat ongelmat;

2.  on sitä mieltä, että tuen on korvattava markkinoiden näkökulmasta kielteisiä seurauksia, jotka johtuvat tuottajaorganisaatioille asetetuista rajoituksista;

3.  ottaa huomioon unionin hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän toimet, joilla pyritään lisäämään unionin viljelijöiden markkinapainotteisuutta, kannustamaan innovointiin, edistämään hedelmien ja vihannesten menekkiä, lisäämään viljelijöiden kilpailukykyä ja parantamaan markkinointia, tuotteiden laatua ja tuotannon ympäristönäkökohtia siten, että tuetaan tuottajaorganisaatioita ja niiden yhteenliittymiä ja tunnustetaan alan sisäiset organisaatiot sekä edistetään sellaisten klustereiden muodostamista, joiden avulla synnytetään uusia tulovirtoja kohdennettaviksi uusiin investointeihin;

4.  pitää myönteisenä, että uudessa YMP:ssä säilytetään hedelmä- ja vihannesalan järjestelmä, ja toteaa, että nykyiset välineet eivät ole aina olleet tehokkaita, kuten komissio totesi unionin hedelmä- ja vihannesalan järjestelyjen uudelleenarviointia koskevasta julkisesta kuulemisesta laatimassaan asiakirjassa; kannattaa siksi Newcastlen ryhmän työtä, jolla pyritään parantamaan unionin hedelmä- ja vihannesalan järjestelmää, jossa olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden osuuskuntia koskevien oikeudellisten järjestelyjen erityisluonne, jotta ei rajoitettaisi uusien tuottajaorganisaatioiden perustamista, ja jossa kunnioitettaisiin myös sitä vaihtoehtoa, että viljelijät voivat yhtä hyvin jättäytyä tuottajaorganisaatioiden ulkopuolelle;

5.  kehottaa komissiota tehostamaan toimia hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi elintarvikeketjussa, sillä ne vaikuttavat kielteisesti tuottajien tulokseen, vähentävät tuloja ja uhkaavat alan elinkelpoisuutta ja kestävyyttä; katsoo, että hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ja suurten jakelukanavien harjoittama painostus tuottajajäseniä tai muita tuottajia kohtaan ovat suurin syy siihen, että hedelmien ja vihannesten tuottajien tulot eivät ole kohtuulliset; toteaa, että pilaantuvien tuotteiden tuottajien mahdollisuudet puolustautua ovat heikommat kuin muilla; katsoo, että edellä mainitut ongelmat, kuten maan viljelemättä jättäminen tai aktiivisen viljelijäväestön vanheneminen, poistuvat vain siten, että tuotannosta saatavat voitot riittävät takaamaan ammatin tulevaisuuden ja ovat nuorta työvoimaa houkuttelevia;

6.  kehottaa komissiota määrittelemään selvät unionin säännöt elintarvikeketjun hyvistä käytänteistä, jotta käytettävissä olisi yhteinen tulkinta hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjuntaa koskevista normeista;

7.  kehottaa komissiota edistämään toimia, joilla pyritään suosimaan tuottajaorganisaatioiden tuotteiden suoramarkkinointia; katsoo, että suoramyynti on vaihtoehto suurille vähittäiskaupoille ja niiden edustamille elintarvikkeisiin, maanviljelyyn ja ympäristöön liittyville arvoille; toteaa, että suoramyyntimarkkinoiden hinnat pysyvät suurten vähittäiskauppojen hintoja alempina, koska väliporrasta tai logistiikkakustannuksia ei ole; toteaa, että ketjun lyhentäminen tällä tavoin takaa viljelijöille oikeudenmukaiset tulot ja mahdollistaa hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjunnan;

8.  panee merkille, että monet jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön toimenpiteitä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi, ja kehottaa antamaan EU:n tason koordinoidun vastauksen maataloustuotannon sisämarkkinoiden toimivuuden vahvistamiseksi;

9.  korostaa, että on tärkeää säilyttää tuoreita hedelmiä ja vihanneksia koskevat eurooppalaiset laatustandardit, jotta taataan korkea ja tasainen laatu alan sisällä loppukuluttajan hyväksi;

10.  kehottaa komissiota selvittämään, miten se aikoo soveltaa yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 209 artiklan 1 kohtaa siten, että lisätään oikeusvarmuutta siitä, miten saavutetaan SEUT:n 39 artiklassa tarkoitetut tavoitteet noudattaen samalla täysimääräisesti kilpailua koskevaa SEUT:n 101 artiklaa;

11.  panee merkille, että alan järjestäytymisaste – tuotantojärjestöjen markkinoiman hedelmä- ja vihannestuotannon kokonaisarvon osuutena laskettuna – on kasvanut koko EU:ssa asteittain viime vuosina, mutta tällaista kasvua on tapahtunut vain joissakin jäsenvaltioissa;

12.  korostaa, että tästä kasvusta huolimatta tuottajien järjestäytymisaste pysyy keskimäärin alhaisena ja tietyissä jäsenvaltioissa huomattavasti EU:n keskiarvoa alhaisempana ja että tämän ongelman ratkaiseminen on olennaisen tärkeää hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän tulevaisuuden kannalta etenkin huomattavien alueellisten erojen vähentämiseksi; korostaa lisäksi, että tätä alhaista järjestäytymisastetta ei paranneta tuottajaorganisaatioita koskevilla mutkikkailla säännöillä, jotka ovat johtaneet tuottajaorganisaatioiden toiminnan keskeyttämiseen ja niiden hyväksynnän poistamiseen joissakin jäsenvaltioissa; kehottaa sen vuoksi komissiota kääntämään nykyisen kehityssuunnan yksinkertaistamalla järjestelmän sääntöjä, jotta tuottajaorganisaatioihin liittymisestä tehdään entistä houkuttelevampaa;

13.  korostaa tarvetta parantaa alan järjestäytymisastetta ottaen huomioon, että tämä aste on selvästi korkeampi alueilla, joilla tuotanto ja markkinointi ovat nykyaikaisempia ja vientiin suuntautuneita, ja heikompi maissa, jotka eivät ole moneen vuoteen voineet käyttää toimintarahastoja;

14.  pitää välttämättömänä harkita markkinakriisien hallintaan tarkoitettujen välineiden käyttöönottoa ja katsoo, että on voitava tunnistaa selvästi tiettyjen alan tuottajaorganisaatioiden käynnistämät menestykselliset aloitteet, jotta ne voidaan toistaa kaikkialla, missä se on mahdollista; pyytää tästä syystä komissiota edistämään näiden pilottituottajaorganisaatioiden tuntemusta ja taitotietoa;

15.  muistuttaa, että tuottajaorganisaatiot ovat tuottajia palvelevia välineitä, joiden avulla ne voivat yhdessä järjestäytyä markkinoille ja puolustaa tulojaan, ja että tuottajaorganisaatiot ovat erityisen hyödyllisiä tuotantoalueilla, joiden tuotanto on tarkoitettu kuljetettavaksi kulutusalueille, mutta vähemmän käytettyjä joidenkin tuottajien keskuudessa tai joillakin paikallisilla markkinoilla tai osamarkkinoilla;

16.  tähdentää tässä yhteydessä, että on tärkeää lisätä tuottajaorganisaatioiden tuen kokonaistasoa ja tarjota vahvempia kannustimia sekä olemassa olevien tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien yhdentymiseen että uusien järjestöjen perustamiseen kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, ja vaatii samalla valvomaan tuottajaorganisaatioiden perustamiseen myönnettyjen tukien investoimista, jotta ne investoidaan todella toimiin, joilla lisätään tuottajajäsenten tuloja;

17.  pitää valitettavana, että tietyissä jäsenvaltioissa tuottajaorganisaatioiksi järjestäytymisen aste on äärimmäisen alhainen, ja suosittelee, että jäsenvaltiot asettavat etusijalle tuottajien järjestäytymisen edistämistä koskevan vaatimuksen; kehottaa komissiota analysoimaan niiden jäsenvaltioiden erityispiirteitä, joissa tuottajien järjestäytyminen on vähäistä;

18.  kehottaa komissiota palauttamaan hedelmien ja vihannesten tuottajien äskettäin perustettujen tuottajaorganisaatioiden investointien taloudellisen tuen; toteaa, että perustettujen organisaatioiden on ilman tätä tukea äärimmäisen vaikeaa saada valtion hyväksyntä toimintaansa varten; katsoo, että siksi tuki on yksi tehokkaimmista välineistä, joilla organisaatioita voidaan kehittää ja järjestäytymisastetta nostaa;

19.  kehottaa komissiota YMP:n yksinkertaistamisen yhteydessä lisäämään edelleen tuottajaorganisaatioiden tehokkuutta tuotteiden tarjonnan keskittämisessä, erityisesti kun on kyse niiden keskeisestä markkinointiroolista hedelmä- ja vihannesalan toimitusketjussa;

20.  katsoo, että on olennaisen tärkeää tarjota etuja tuottajaorganisaatioille, jotka päättävät ottaa mukaan nuoria viljelijöitä; korostaa, että tuottajaorganisaatiot voivat tarjota mahdollisuuden edistää maatalousalan sukupolvenvaihdosta;

21.  pyytää komissiota varmistamaan, että asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 tarkoitetut niin hedelmä- ja vihannesalaa kuin tuottajaorganisaatioita ja toimialakohtaisia organisaatioita koskevat säännökset pannaan täytäntöön nopeasti ja yhdenmukaisesti;

22.  toteaa edelleen olevansa syvästi huolissaan siitä, että nykyään ainoastaan 7,5 prosenttia EU:n viljelijöistä on alle 35-vuotiaita, ja katsoo, että hyvin toimivat tuottajaorganisaatiot, jotka houkuttelevat nuoria, voivat tehdä oman osansa tämän kestämättömän väestökehityksen suunnan muuttamiseksi;

23.  tähdentää, että on tarjottava kannustimia tuottajaorganisaatioiden tutkimuksen ja innovoinnin tason nostamiseksi; toteaa, että suurempi innovaatioiden määrä lisää tuottajaorganisaatioiden kilpailukykyä ja parantaa niiden valmiuksia torjua tappajabakteerit, jotka vahingoittavat eurooppalaista maanviljelyä;

24.  painottaa tarvetta auttaa tuottajaorganisaatioita lisäämään vientiä ja etsimään uusia ulkomaanmarkkinoita;

25.  pitää välttämättömänä tehdä tuottajaorganisaatioista houkuttelevampia vähentämällä byrokratiaa sekä parantamalla EU:n näille ryhmille antamaa tukea ja kriisinhallintamekanismeja;

26.  kehottaa komissiota lisäämään kansallisen hallinnon, tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien oikeusvarmuutta ja vähentämään niiden hallinnollista taakkaa täytäntöönpanolainsäädännön tulevan tarkistuksen yhteydessä ja osana yksinkertaistamista koskevaa ohjelmaansa; korostaa, että tarkistuksen yhteydessä ei pidä muuttaa hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän perusrakennetta eikä sillä saa heikentää alan tuottajien etuja tai ansioita;

27.  panee huolestuneena merkille, että tuottajajärjestöjen säännöt voivat jättää komission tilintarkastajille tulkinnanvaraa, mikä johtaa lisääntyvään epävarmuuteen ja voi aiheuttaa jäsenvaltioille vaaran hylkäyksistä ja laillisuusvalvonnasta; korostaa myös, että tarkastusmenettelyt ja rahoituskorjaukset on tehtävä ripeämmin ja tarkastusjaksosta sovitussa ajassa;

28.  pyytää komissiota lyhentämään huomattavasti käsittelyjaksoa, jonka aikana vaatimuksenmukaisuuden tarkastukset suoritetaan;

29.  pyytää järjestelmän oikeusvarmuuden lisäämiseksi komissiota myös järkeistämään tarkastuksia ja keskittämään niitä kunkin toimintaohjelman puitteissa hyväksytyn toimen tai toimenpiteen todellisen täytäntöönpanon ja niille kohdennettujen kustannusten valvontaan määrittelemällä selvästi, mitä valvotaan ja kuka vastaa valvonnan toteuttamisesta;

30.  pyytää komissiota soveltamaan suhteellisuusperiaatetta seuraamuksiin ja varmistamaan, että tarkastukset suoritetaan asetetussa määräajassa tuottajaorganisaatioiden ja niiden jäsenten oikeusvarmuuden tehostamiseksi;

31.  korostaa, että tukijärjestelmän hakuehdot ja vaaditut perustelut ovat liiallisia ja epäselviä ja edellyttävät eri viranomaisten lukuisia tarkastuksia, jotka ovat usein epäjohdonmukaisia ja epätarkkoja, ja johtavat siihen, että tietynlaiset kumppanit hylkäävät järjestelmän ja tietyt tuottajaorganisaatiot eivät esitä toimintaohjelmia; katsoo tästä syystä, että on erittäin tärkeää selventää tuottajaorganisaatioiden tunnustamista koskevaa unionin lainsäädäntöä, jotta taataan järjestelmän oikeusvarmuus ja ehkäistään tuottajien epävarmuutta;

32.  kehottaa komissiota selventämään ylikansallisten tuottajaorganisaatioiden (yhteenliittymien) perustamista ja erityisesti velvollisuutta ja vastuuta koskevia sääntöjä kansallisen hallinnon ja mukana olevien tuottajaorganisaatioiden oikeusvarmuuden turvaamiseksi;

33.  kehottaa laajentamaan toimialakohtaisten organisaatioiden tehtäviä varsinkin yleisen viestinnän ja tiedotuksen aloilla sekä kuluttajien opastuksen, erityisesti elintarvikkeita koskevan opastuksen alalla;

34.  korostaa toimialakohtaisten organisaatioiden roolia tietyn alan sisäisen vuoropuhelun parantamisessa;

35.  on huolestunut siitä, että suurimmat tuottajaorganisaatiot (noin 18 prosenttia kaikista liikevaihdoltaan yli 20 miljoonan euron organisaatioista) saavat noin 70 prosenttia EU:n taloudellisesta tuesta;

36.  katsoo, että monimutkaisuuden vähentämisen, esimerkiksi kun on kyse uusien kansallisten ja kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden perustamista koskevista säännöistä, pitäisi olla ensimmäinen askel pyrittäessä lisäämään tuottajaorganisaatioiden houkuttavuutta viljelijöille; katsoo, että tämän ei saisi kuitenkaan merkitä tuottajaorganisaation rakenteen heikentämistä eikä haitata niiden kykyä toimia tehokkaasti markkinoilla; pyytää komissiota määrittelemään lisätoimenpiteitä tuottajaorganisaatioiden houkuttavuuden lisäämiseksi erityisesti jäsenvaltioissa, joissa järjestäytymisaste on alhainen;

37.  kehottaa komissiota soveltamaan suhteellisuusperiaatetta varovaisesti ja varmistamaan, että kaikki tuottajaorganisaation jäsenet eivät joudu korvaamaan yksittäisten henkilöiden tekemiä virheitä;

38.  katsoo, että hyväksymismenettelyn yksinkertaistaminen ei saisi heikentää kansallisia säännöksiä, joissa vahvistetaan hedelmien ja vihannesten tuottajaorganisaatioille asetetut ehdot sekä osuuskuntiin sovellettavat ehdot;

39.  kehottaa komissiota vähentämään hedelmä- ja vihannesalan uudelleentarkastelun yhteydessä tuottajaorganisaatioiden hallinnollista rasitetta luopumalla kansallisten viranomaisten suorittamista väliarvioinneista; panee merkille, että näissä arvioinneissa usein toistetaan kansallisten viranomaisten vuosittaisessa raportoinnissaan esittämät kysymykset ilman näkyvää hyötyä; kehottaa komissiota lisäksi vähentämään osana byrokratian vähentämistä koskevaa tavoitettaan kansallisilta viranomaisilta ja tuottajaorganisaatioilta vuotuisissa raporteissa vaatimiensa tietojen määrää ja varmistamaan, että ainoastaan sellaisia tietoja kerätään, joita komissio todella käyttää järjestelmän tehokkuuden seurantaan;

40.  kehottaa komissiota tarkistamaan 11. maaliskuuta 2014 annettua delegoitua asetusta (EU) N:o 499/2014, jolla otettiin käyttöön tuottajaorganisaatioita koskevat entistä mutkikkaammat tarkastukset, mukaan luettuina suhteettomat seuraamukset monimutkaisten hyväksymisperusteiden noudattamatta jättämisestä; korostaa seuraamuksiin liittyvää suhteellisuuden tarvetta, jos halutaan kannustaa uusia viljelijöitä liittymään järjestelmään ja välttää sitä, että nykyiset jäsenet harkitsisivat osallistumistaan uudelleen;

41.  toteaa, että tuottajaorganisaatioiden kilpailukyky riippuu paljon niiden johtamiskäytännöstä; kehottaa komissiota kehittämään käytössä olevia toimia tai luomaan uusia, kuten koulutustoimenpiteitä ja hyvien käytäntöjen vaihtamista koskevia aloitteita, joiden avulla voidaan parantaa tuottajaorganisaatioiden hallintoa ja niiden kilpailukykyä elintarvikkeiden toimitusketjussa, ja varmistamaan markkinasuuntautuneen käyttäytymisen entistä vahvemman aseman tuottajaorganisaatioissa; painottaa, että tuottajaorganisaatioiden johdossa olisi oltava henkilöitä, jotka ovat päteviä markkinoinnissa ja kykenevät toimimaan maatalouden kriisitilanteissa;

42.  suosittelee, että komissio keskittyy tuottajaorganisaatioiden integroituihin tuotanto- ja jakelumalleihin, ja kehottaa paikallisia ja alueellisia viranomaisia antamaan käytettäväksi logistiikkatukea ja myyntikanavien tukea alueiden tuottajaorganisaatioiden tuotteille;

43.  kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavat toimet, jotta tuottajaorganisaatiot voivat hoitaa täysipainoisesti tehtävänsä tuottajien tulojen lisäämiseksi;

44.  kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta laajentaa kriisien ehkäisy- ja hallintatoimien rahoitus (mahdollisuus taloudelliseen tukeen lainatun pääoman takaisinmaksulle ja lainasta perittävälle korolle) koskemaan myös tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien toimintaohjelmiin sisältyvien muiden tavoitteiden saavuttamista;

45.  kehottaa komissiota toteuttamaan toimia, jotka koskevat tuottajaorganisaatioiden järjestäytymistapoja koskevan hallinnollisen ja rakenteellisen taitotiedon siirtämistä jäsenvaltioista, joissa on korkea tuottajaorganisaatioiden taso, jäsenvaltioihin, joissa tuottajien tuottajaorganisaatioiksi järjestäytymisen taso on alhainen;

46.  katsoo, että ympäristöystävällisiä käytäntöjä on sovellettava jatkuvasti ja tinkimättä ja että niiden rahoituksen jatkamista toimintaohjelmasta toiseen on siksi kannustettava ja soveltamisalaa laajennettava tuottajiin, joiden lohkot ovat jonkin tuottajaorganisaation jäsenten viljelemien lohkojen vieressä;

47.  katsoo, että tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymillä voisi olla tärkeä asema viljelijöiden neuvotteluaseman lisäämisessä, ja kehottaa komissiota lisäämään tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien perustamisen kannustimia sekä kansallisella että unionin tasolla, vahvistamaan niiden toimintakykyä juridisesti ja antamaan mahdollisuuden ottaa niiden toimintaan mukaan tuottajia, jotka eivät kuulu tuottajaorganisaatioon, sekä kaavailemaan niille tärkeämpää asemaa tulevaisuudessa; korostaa, että tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät voivat tarjonnan tehokkaan keskittämisen ja kehittämisen lisäksi tehostaa hallintoa nimenomaan operatiivisella tasolla hoitamansa koordinointitehtävän ansiosta;

48.  katsoo, että toimialakohtaisia organisaatioita on tuettava siten, että taataan hedelmä- ja vihannesalan parempi järjestäytyminen; katsoo, että niillä voi olla merkittävä rooli lisäarvon luomisessa ja jakamisessa alan eri sektorien välillä, laadun varmistamisessa, tuotannon kestävässä hyödyntämisessä sekä markkinoiden hallinnoinnissa ja kriisien hallinnassa;

49.  katsoo, että tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymillä voisi olla tärkeä asema suhdanteista johtuvien kriisien ennakoinnissa ja hallinnoinnissa; painottaa etuja, joita saadaan siitä, että tuottajaorganisaatioihin kuulumattomat tuottajat voivat liittyä niihin vapaaehtoisesti, jotta vahvistetaan tuottajien yhteisten toimien tehokkuutta;

50.  painottaa, että on tärkeää taata, että tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien rakenne ja toiminta perustuvat riippumattomuuden ja demokraattisuuden periaatteisiin, jotta lisätään tuottajien keskinäistä luottamusta ja torjutaan hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä ja opportunistisia käytäntöjä;

51.  on vakaasti sitä mieltä, että kolmansien maiden EU-vientituotteiden tuotantomenetelmien on tarjottava eurooppalaisille kuluttajille samat takuut terveyttä, elintarviketurvallisuutta, eläinten hyvinvointia ja kestävää kehitystä koskevien standardien sekä sosiaalisten vähimmäisstandardien noudattamisen tapauksessa kuin EU:n tuottajilta vaaditaan; katsoo, että on välttämätöntä, että EU noudattaa kolmansien maiden kanssa tehdyissä sopimuksissa aidon vastavuoroisuuden periaatetta, mitä tulee markkinoille pääsyyn ja voimassa olevien, EU:n tuottajia koskevien tuotantosäännösten noudattamiseen;

52.  korostaa, että tuottajien on voitava päästä helpommin kolmansien maiden markkinoille; kehottaa komissiota lisäämään hedelmien ja vihannesten viejiä tukevia toimenpiteitään, jotta voidaan selvittää muut kuin tulliehtoihin perustuvat esteet, kuten joidenkin kolmansien maiden kasvinterveysstandardit, joiden vuoksi vienti EU:sta on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta;

53.  katsoo, että entistä tasapuolisemman kilpailun aikaansaamiseksi unionin markkinoille suuntautuvassa tuonnissa ja kasvinsuojeluvaatimusten vastavuoroisuuden huomioon ottamiseksi EU:n olisi tehostettava tuonnin valvontajärjestelmää ja saatettava se vastaamaan järjestelmää, jota suuri enemmistö sen kauppakumppaneista soveltaa;

54.  on tyytyväinen äskettäin hyväksyttyyn maataloustuotteiden menekinedistämisestä annettuun horisontaaliseen asetukseen sekä tavoitteeseen osoittaa lisää varoja uusien markkinoiden etsimiseen ja kehottaa komissiota jatkamaan työskentelyä menekinedistämisvälineen parantamiseksi tulevina vuosina;

55.  kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan kolmansien maiden kanssa käytävissä kauppaneuvotteluissa, jotta onnistuttaisiin poistamaan unionin tuotteille asetetut tulliesteet ja kasvinsuojeluun liittyvät esteet ja avaamaan näin uusia markkinoita unionin hedelmille ja vihanneksille;

56.  kehottaa komissiota selvittämään syyt vain pienten kausittaisten kriisien torjuntaan soveltuvien kriisinehkäisy- ja kriisinhallintavälineiden vähäiseen käyttöön (ainoastaan 16 prosenttia tuottajaorganisaatioista hyödynsi näitä välineitä, joiden osuus oli vain 2,8 prosenttia kokonaistuesta) ja pohtimaan, miten tilannetta voidaan parantaa esimerkiksi hyödyntämällä nykyisten tuottajaorganisaatioiden parhaita käytäntöjä ja kokemuksia;

57.  pyytää komissiota käyttämään yhteisön etuuskohtelua aina ensimmäisenä kriisinhallintatoimenpiteenä unionin sisämarkkinoiden ja omien tuotteiden kulutuksen tehostamiseksi ja puolustamiseksi; kehottaa komissiota huolehtimaan tarkoin kriisinhallintavälineistä tuottajaorganisaatioiden maataloustuotannon varmistamisen kannalta ehdottoman välttämättöminä toimenpiteinä;

58.  kehottaa komissiota luomaan nykyistä paremmin koordinoidun markkinoiltapoistomekanismin kriisitilanteita varten, jotta estetään markkinakriisien muuttuminen vakaviksi ja pitkäkestoisiksi häiriöiksi, jotka aiheuttavat hedelmien ja vihannesten tuottajille vakavia tulojen menetyksiä;

59.  painottaa, että markkinoiltapoistomekanismi on osoittautunut rajalliseksi, ja katsoo, että on tarkistettava kriisinhallintatoimenpiteitä muun muassa lisäämällä unionin rahoitustuen osuutta, mukauttamalla vetäytymishintoja, ottamalla tuotantokustannukset mukaan, lisäämällä mahdollisten markkinoiltapoistojen määriä, lisäämällä hedelmien ja vihannesten ilmaiseen jakeluun tarvittavan kuljetuksen ja pakkauksen tukea siten, että tukea mukautetaan joustavasti kunkin kriisin muotoon ja vakavuusasteeseen;

60.  kehottaa komissiota harkitsemaan määrärahojen myöntämistä kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteinä hyväksyttäviin sijoitusrahastoihin, jotta maanviljelijöille voitaisiin tarjota parempaa suojaa sellaisissa markkinakriiseissä, joista seuraa huomattavia tulonmenetyksiä, mutta katsoo, että näitä määrärahoja ei saisi koskaan myöntää budjettikohdasta, jonka komissio on kohdistanut maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen, jos kriisi aiheutuu alan ulkopuolisista tekijöistä, kuten Venäjän asettamasta tuontikiellosta; katsoo, että tällaisissa tapauksissa komission olisi etsittävä muita budjettikohtia, joita voitaisiin käyttää hedelmä- ja vihannesalaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten lieventämiseen;

61.  katsoo, että tuottajien ei pitäisi joutua vastaamaan kustannuksista, jotka aiheutuvat maatalousalasta riippumattomista olosuhteista, kuten Venäjän EU:n viennille asettamasta kiellosta, joka on vaikuttanut vakavasti useisiin hedelmien ja vihannesten tuottajiin unionissa ja jopa pahentanut markkinoiden tilannetta esimerkiksi kivellisten hedelmien tuotantoalan kriisin yhteydessä; pyytää tällaisissa tilanteissa jatkamaan unionin tukitoimia niin kauan kuin on tarpeen, kunnes markkinatilanne on palautunut täysin normaaliksi;

62.  korostaa, että tuottajaorganisaatiot voivat toimintaohjelmillaan myötävaikuttaa merkittävästi ympäristötavoitteiden saavuttamiseen ja elintarviketurvallisuusnormien parantamiseen; suhtautuu myönteisesti järjestelmän ympäristötavoitteisiin, mutta kehottaa komissiota antamaan tuottajaorganisaatioille mahdollisuuden mukauttaa toimintaohjelmiaan kypsyystasonsa mukaiseksi sekä kohdentamaan varojaan useampiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on lisätä alan yleistä kilpailukykyä; korostaa, että keskittymällä entistä enemmän innovointiin ja lisäarvoon tähtääviin toimenpiteisiin voidaan parhaiten lisätä tuottajien tuloja ja siten tehdä tuottajaorganisaatioihin liittymisestä entistä houkuttelevampaa;

63.  kehottaa komissiota vahvistamaan hedelmien, vihannesten ja maidon jakelua kouluissa koskevaa tukijärjestelmää, koska on tärkeää edistää terveellistä ja tasapainoista ruokavaliota hyvin nuoresta iästä alkaen ja tuoda nuoret kuluttajat lähemmäksi paikallisia tuottajia;

64.  katsoo, että on välttämätöntä parantaa kasvinsuojelua koskevan yhteisön nykyisen sääntelyn tehokkuutta kolmansista maista peräisin olevien tuholaisten torjumiseksi; toteaa, että kaupan moninkertaistumisen myötä tuholaiset lisääntyvät EU:ssa ja vaikuttavat hyvin usein hedelmä- ja vihannesalaan;

65.  toteaa, että kuten muillakin aloilla (esimerkiksi oliivinviljelyala) tuottajaorganisaatiot voisivat ottaa takaajan ja koordinoijan tehtävän EU:n eri tukijärjestelmien täydentävyyden ja yhtenäisyyden varmistamiseksi ja taata siten järjestelmän suuremman avoimuuden, jotta vältettäisiin rahoituksen päällekkäisyyttä;

66.  kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivoja tai toimintasääntöjä, joilla selvennetään ehtoja, joiden mukaisesti tuottajaorganisaatioille voidaan myöntää lupa poiketa tilapäisesti SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisesta asetuksen (EU) N:o 1308/2013 222 artiklan perusteella, jossa tuottajaorganisaatioille annetaan mahdollisuus toteuttaa toimenpiteitä alan vakauttamiseksi markkinoiden vakavien epätasapainotilojen aikana;

67.  korostaa lyhyiden toimitusketjujen merkitystä ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään paikallisten markkinoiden kehittämistä hedelmien ja vihannesten jakelua varten;

68.  kehottaa komissiota tehostamaan tutkimusta ja valvontaa, jotka liittyvät Drosophila suzukii -kärpäsen kaltaisten tulokaslajien hedelmien ja vihannesten tuotannolle EU:ssa aiheuttamaan uhkaan;

69.  pitää valitettavina seuraavia joissakin kansallisten strategioiden laatimisessa havaittuja heikkouksia: tavoitteiden määrä oli liian suuri, eri tavoitteille ei ollut määritelty ennalta tarkkoja arvoja ja erityisesti kriisinehkäisy- ja kriisinhallintavälineiden operatiivinen tehokkuus oli erittäin heikkoa ja niiden käyttö liittyi pääasiassa satovakuutukseen, mainontaan ja tiedotukseen sekä tuotteiden vetämiseen pois markkinoilta, mikä johtuu siitä, että nämä toimenpiteet on rahoitettava muiden rakennetoimenpiteiden kustannuksella, eikä tuotteiden vetämiseen pois markkinoilta annettu tuki useimmiten ole riittävä, sekä myös siitä, että kyseisiin toimenpiteisiin liittyy huomattavasti hallinnollista rasitetta; pitää valitettavana, että kyseisten välineiden avulla kyetään selviämään vain yksittäisistä markkinakriiseistä eikä niiden avulla kyetä hallinnoimaan laajamittaisia kriisejä, kuten nykyistä Venäjän vientikiellon aiheuttamaa kriisiä;

70.  pitää välttämättömänä luoda ehkäiseviä toimenpiteitä, joiden avulla tuottajaorganisaatiot voisivat ymmärtää, laskea oikein ja käyttää ennalta määriteltyjä suorituskykyindikaattoreita, ja korostaa, että monissa tapauksissa on liikaa suorituskykyindikaattoreita, jotka tekevät menettelystä erittäin vaikean sekä tuottajaorganisaatioille että hallinnolle; katsoo, että tästä syystä olisi hyödyllisempää, jos käytössä olisi vähemmän mutta merkittävämpiä suorituskykyindikaattoreita;

71.  uskoo, että terveellisempiin ruokailutottumuksiin rohkaiseminen kulkee käsi kädessä viljelyn ja elintarviketuotannon paremman tuntemuksen kanssa, ja tukee tässä yhteydessä koulujen vihannes-, hedelmä- ja maito-ohjelmien kasvatustavoitteen vahvistamista ja kehottaa hyväksymään mahdollisimman nopeasti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen asetusten (EU) N:o 1308/2013 ja (EU) N:o 1306/2013 muuttamisesta hedelmien ja vihannesten, banaanien ja maidon toimittamista oppilaitoksiin koskevan tukiohjelman osalta; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää, että tuottajaorganisaatiot osallistuvat kouluhedelmäjärjestelmään, jonka tarkoituksena on tukea lyhyttä toimitusketjua ja kannustaa lapsia kuluttamaan paikallisia ja sesongin mukaisia hedelmiä ja vihanneksia;

72.  katsoo, että tärkeintä hedelmien ja vihannesten tuottajien tilanteen analysoinnin kannalta on alan viljelijöiden tulojen kehittyminen, ja pyytää siksi komissiota teettämään tutkimuksen, jossa keskitytään tähän seikkaan, jotta voidaan saada selville, ovatko toteutetut toimenpiteet, kuten tuottajaorganisaatioiden vahvistaminen, olleet todella vaikuttavia;

73.  kehottaa komissiota laatimaan pikaisesti työllistymistä koskevan suunnitelman, jolla nuoria saataisiin maatalousalalle ja vältettäisiin ammattikunnan vanheneminen ja sen myötä toiminnan ja tuotannon loppuminen;

74.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0205.

Oikeudellinen huomautus