Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2014/2240(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0214/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0214/2015

Keskustelut :

PV 07/09/2015 - 27
CRE 07/09/2015 - 27

Äänestykset :

PV 08/09/2015 - 5.11
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0291

Hyväksytyt tekstit
PDF 213kWORD 105k
Tiistai 8. syyskuuta 2015 - Strasbourg Lopullinen painos
Tutkimus ja innovointi sinisessä taloudessa työpaikkojen ja kasvun luomiseksi
P8_TA(2015)0291A8-0214/2015

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. syyskuuta 2015 tutkimuksen ja innovoinnin hyödyntämättömistä mahdollisuuksista sinisessä taloudessa työpaikkojen ja kasvun luomiseksi (2014/2240(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 8. toukokuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Innovointi siniseen talouteen: hyödynnetään mertemme ja valtamertemme potentiaalia työllisyyden ja kasvun edistämiseksi”(COM(2014)0254),

–  ottaa huomioon merten aluesuunnittelun puitteista 23. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/89/EU(1),

–  ottaa huomioon yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY (meristrategiadirektiivi)(2),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke: Innovaatiounioni" (COM(2010)0546),

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2007 annetun komission tiedonannon Euroopan unionin yhdennetystä meripolitiikasta (COM(2007)0575),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2012 annetun Limassolin julkilausuman kasvua ja työllisyyttä tukevasta merialan toimintaohjelmasta,

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Sininen kasvu: Meritalouden ja merenkulkualan kestävän kasvun mahdollisuudet” (COM(2012)0494),

–  ottaa huomioon 13. toukokuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Atlantin alueen meristrategiaa koskeva toimintasuunnitelma – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun edistäminen” (COM(2013)0279),

–  ottaa huomioon 29. elokuuta 2012 annetun komission vihreän kirjan ”Meriosaaminen 2020: merenpohjan kartoituksesta meriennusteisiin”(COM(2012)0473),

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman Sininen kasvu – EU:n meritalouden, merenkulkualan ja matkailualan kestävän kasvun edistäminen(3),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Meriosaaminen 2020 -aloite: merenpohjan kartoitus kestävän kalastuksen edistämiseksi”(4),

–  ottaa huomioon 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman erityistoimista naisten aseman kehittämiseksi yhteisessä kalastuspolitiikassa(5),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ”Horisontti 2020” (2014–2020) ja päätöksen N:o 1982/2006/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1291/2013(6),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 294/2008 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1292/2013(7),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1312/2013/EU Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) strategisesta innovaatio-ohjelmasta: EIT:n antama panos innovatiivisen Euroopan edistämiseen(8),

–  ottaa huomioon 15. lokakuuta 2014 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Innovointi siniseen talouteen: hyödynnetään mertemme ja valtamertemme potentiaalia työllisyyden ja kasvun edistämiseksi”(9),

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2014 annetun alueiden komitean lausunnon ”Innovointi siniseen talouteen: hyödynnetään mertemme ja valtamertemme potentiaalia työllisyyden ja kasvun edistämiseksi”(10) (2015/C 019/05),

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2014 annetun komission tiedonannon eurooppalaisesta strategiasta rannikko- ja merimatkailun kasvua ja työpaikkoja varten (COM(2014)0086),

–  ottaa huomioon 4. joulukuuta 2014 annetut kilpailukykyneuvoston päätelmät matkailun vahvistamisesta hyödyntämällä Euroopan kulttuuri-, luonnon- ja merellistä perintöä,

–  ottaa huomioon Brasiliassa Rio de Janeirossa 20.–22. kesäkuuta 2012 pidetyssä YK:n kestävän kehityksen kokouksessa (Rio+22) hyväksytyn loppujulistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja kalatalousvaliokunnan lausunnot (A8‑0214/2015),

A.  toteaa, että käsite ”sininen talous” kattaa laajan kirjon taloudellisen toiminnan aloja, jotka liittyvät meriin ja valtameriin, mukaan luettuina perinteiset alat ja kehittyvät alat, joita ovat esimerkiksi kalastus, vesiviljely, meri- ja sisävesiliikenne, satamat ja logistiikka, matkailu, huviveneily ja risteilymatkailu, laivanrakennus ja -korjaus, merirakentaminen ja rannikkovyöhykkeen suojelu, mineraalivarojen etsintä ja hyödyntäminen (offshore), tuulivoiman (offshore) ja merienergian hyödyntäminen ja bioteknologia;

B.  katsoo, että sinisen talouden kehittämisessä olisi keskityttävä kestävään taloudelliseen toimintaan, joka täyttää nykyisen ja tulevien sukupolvien tarpeet ja luo yhteiskunnalle vaurautta;

C.  toteaa, että sinisen talouden kehittämiseen ei ole sisällytetty selkeästi tieteellistä tietämystä tutkimuksen ja innovoinnin perustana ja että siniseen talouteen liittyvät tieteen ja teknologian alat ovat hyvin erilaisia;

D.  korostaa, että meriympäristön suojelu ja turvaaminen on keskeinen edellytys sinisen talouden säilyttämisessä, tukemisessa ja kehittämisessä ja että elinkelpoinen meriympäristö on ennakkoehto merten ja valtamerten luonnonvarojen hyödyntämiselle; katsoo, että innovoinnin ja kestävän kehityksen olisi oltava sinisen talouden keskeisiä osatekijöitä, jotta se voi luoda kasvua ja uusia työpaikkoja;

E.  katsoo, että tieto ja tietämys meristä ja valtameristä, niiden luonnonvaroista ja monimuotoisuudesta sekä vuorovaikutuksesta ihmisen toiminnan kanssa on erittäin puutteellista ja että juuri ihmisen toimet - joko jo toteutetut tai vasta suunnitteilla olevat - rajoittavat ympäristövaikutuksillaan ja niiden kumuloitumisella merkittävästi näiden luonnonvarojen kestävää käyttöä ja muodostavat esteen innovoinnille sekä merten ja valtamerten täyden potentiaalin hyödyntämiselle maailman väestön lisääntyessä nopeasti ja meriä ja valtameriä hyödynnettäessä entistä enemmän ravinnon, tilan, energian ja mineraalien vuoksi, mikä edellyttää järjestelmällisempää lähestymistapaa niiden kestävään käyttöön;

F.  toteaa, että merten ekosysteemit ovat luonnon monimuotoisuuden herkkiä pisteitä, joihin ihmisen toiminta vaikuttaa suuresti, ja että on yhä tärkeämpää hankkia ja jakaa täsmällistä tietoa luontotyyppien sijainnista ja laajuudesta herkkien alueiden järkevän hallinnan, kehittämisen ja suojelun helpottamiseksi;

G.  katsoo, että sinisen talouden menestyksekkään innovoinnin esteet eivät liity pelkästään tieteellisen tiedon , jota korkeakoulut, yritykset ja tutkimuslaitokset pyrkivät kokoamaan huippututkimuksella, puutteeseen, vaan kyse on suurelta osin myös sekä julkisista että yksityisistä varoista saatavan rahoituksen puutteesta;

H.  katsoo, että merten luonnonvarojen mahdollinen hyödyntäminen kestävien uusiutuvien energialähteiden kehittämisessä voisi tarjota merkittävän panoksen EU:n energiavarmuusstrategiaan, kun jäsenvaltioiden riippuvuus EU:n ulkopuolisista energialähteistä vähenisi;

I.  katsoo, että sinisen talouden kestävä kehittäminen voi edistää voimakkaasti kasvua ja talouden kehitystä sekä työpaikkojen luomista erityisesti rannikkoalueilla, syrjäisimmillä alueilla ja saarialueilla, samalla kun otetaan huomioon kunkin maantieteellisen alueen erityiset ja moninaiset tarpeet ja erot;

J.  toteaa, että meriin ja valtameriin liittyvään tutkimukseen ja innovointiin tehtävien investointien lisääminen voi auttaa tukemaan taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteita, koska niiden avulla voidaan korjata jäsenvaltioiden välisiä epäsymmetrioita ja kasvavia eroja sekä vahvistaa EU:n maailmanlaajuista asemaa meripolitiikan alalla ja sinisessä taloudessa (esimerkiksi ympäristötekniikan viennin avulla) ottaen huomioon pienten ja keskisuurten yritysten ja perheyritysten merkityksen innovoinnille ja työpaikoille;

K.  toteaa, että sinisen talouden toimintojen osalta on tarkasteltava erilaisia eri tasojen toimivaltuuksia erityisesti kansainvälisellä, unionin ja jäsenvaltioiden tasolla; toteaa, että sinisen talouden kehitykseen liittyvät alakohtaiset painopisteet saattavat vaihdella jäsenvaltiosta toiseen riippuen toisaalta asianomaisten perinteisten tai vakiintuneiden alojen kehitystasosta ja toisaalta olemassa olevista resursseista sekä kehittyvien alojen kehityspotentiaalista kussakin jäsenvaltiossa;

L.  toteaa, että innovointimahdollisuuksien hyödyntäminen sinisessä taloudessa edellyttää ammattitaitoista ja asianmukaisesti koulutettua työvoimaa; toteaa, että nykyiseen osaamisvajeeseen on puututtava;

M.  katsoo, että meriin ja valtameriin ei saa soveltaa sinisen talouden mahdollisuuksien hyödyntämisen nimissä sellaisia luonnonvarojen hyödyntämisen kestämättömiä menetelmiä ja kasvumalleja, jotka ovat jo osoittautuneet kestämättömiksi, ja että merten ja valtamerten luonnonvarojen hyödyntämisessä on otettava tarkasti huomioon tarve varmistaa näiden luonnonvarojen hyvä hallinta ja suojelu sekä turvata meriekosysteemeihin liittyvä tasapaino ja ennallistamalla vahingoittuneita ekosysteemejä torjumalla innovatiivisilla menetelmillä resurssitehokkaasti merten saastumista, erityisesti lisääntyvää muovijätettä, plastiglomeraatteja ja hajoavia mikromuovihiukkasia ja kierrättämällä jätettä ilman luonnonvarojen haaskausta;

N.  ottaa huomioon, että lukuisia rannikko- ja merialueiden ympäristöhallinnan välineitä, kuten tutkimusten seurannan suunnittelua, tuetaan merenpohjan kartoituksella määrittämällä alueita, joilla todennäköisesti on tärkeitä luontotyyppejä, tai tarjoamalla tietoa offshore-hankkeiden sijoittamisen ja suunnittelun tukemiseksi, kuten laiturien ja venesatamien kehittäminen, rannikon suojarakentaminen, avomeren tuulipuistot ja maan kohoaminen, ympäristön kannalta kestävällä tavalla;

O.  toteaa, että Lissabonin sopimuksen 190 artiklan ja Rio+20-konferenssin julistuksen mukaan ennalta varautumisen periaatteen ja ekosysteemiperustaisen lähestymistavan olisi oltava keskeisessä asemassa kaikkien sellaisten toimintojen hallinnassa, joilla on vaikutusta meriympäristöön;

P.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on pyrkinyt kehittämään ja ehdottamaan ohjelmia ja suuntaviivoja kokonaisuutena, joka kattaa siniseen talouteen liittyvät toimenpiteet ja innovoinnin siniseen talouteen ja jonka arvioinnin on perustuttava konkreettisiin tuloksiin, joilla tuetaan sinisen talouden kehittämistä koskevia jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten ponnisteluja;

Q.  katsoo, että uuden, kestävän sinisen talouden edistämisen ja kehittämisen on oltava myös osa EU:n kehityspolitiikkaa, ulkopolitiikkaa ja Välimeren unionia ja että juuri Välimeren rannalla sijaitsevat Afrikan valtiot, Intian valtamerellä sijaitsevat Itä-Afrikan saarivaltiot ja talouskumppanuussopimusten piiriin kuuluvat AKT-saarivaltiot on otettava huomioon kumppaneina kestävän meritalouden (sinisen talouden) rakentamisessa;

R.  katsoo, että rannikko- ja saariyhteisöjen paikallis- ja alueviranomaiset ovat keskeinen osapuoli sinisen talouden mahdollisuuksista ja sen toteuttamisesta käytävässä keskustelussa;

S.  toteaa, että rannikkoalueilla on erityispiirteitä, jotka erottavat ne muista alueista ja määräävät niiden kehitysmahdollisuudet keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä;

T.  toteaa, että Euroopan valtameret ja meret poikkeavat toisistaan suuresti, kun verrataan esimerkiksi Atlantin vesiä Irlannin edustalla Mustanmeren vesiin Romanian edustalla ja arktisen alueen kylmiä vesiä Välimeren lämpimiin vesiin;

U.  ottaa huomioon, että matkailun osuus EU:n BKT:sta on viisi prosenttia, se tarjoaa 12 miljoonaa työpaikkaa ja mahdollistaa 2,2 miljoonan yrityksen toiminnan; toteaa, että kulttuurimatkailu muodostaa lähes 40 prosenttia matkailusta Euroopassa; toteaa, että merelle ja rannikolle suuntautuvan matkailun osuus on kolmannes kaikista matkailutoiminnoista Euroopassa ja se työllistää 3,2 miljoonaa henkilöä;

V.  toteaa, että nykyisen arvion mukaan 3–5 prosenttia unionin BKT:stä tulee koko merialalta, sillä ala työllistää noin 5,6 miljoonaa henkeä ja tuottaa Euroopan talouden hyväksi 495 miljardia euroa;

W.  toteaa, että molekyylien määrän uskotaan nykyisin olevan huomattavasti suurempi meressä kuin maalla ja niiden katsotaan tarjoavan huomattavia mahdollisuuksia tutkimukselle terveydenhoidon, kosmetiikan ja bioteknologian aloilla;

X.  katsoo, että yhdennetyllä meripolitiikalla on voimakas vipuvaikutus sinisen talouden toimintoihin, erityisesti kun pyritään löytämään yhteinen vastaus kaikkiin haasteisiin, jotka nykyisin koettelevat Euroopan meriä;

Y.  katsoo, että aiemman yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) mukaiset kalatalouden kehittämisryhmät osoittautuivat erittäin hyödyllisiksi välineiksi, joilla luotiin työpaikkoja ja vaurautta sekä sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, sekä päätöksentekijöiksi ja oman alansa aktiivisiksi toimijoiksi;

1.  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Innovointi siniseen talouteen: hyödynnetään mertemme ja valtamertemme potentiaalia työllisyyden ja kasvun edistämiseksi”; toteaa, että tämä tiedonanto on suppea eikä kata kaikkia siniseen talouteen kuuluvia aloja; kehottaa komissiota omaksumaan yhtenäisen ja kattavamman lähestymistavan, johon sisällytetään innovoinnin ja työpaikkojen luomisen haasteet keskenään vuorovaikutuksessa olevilla eri aloilla;

2.  kannattaa sinisen talouden erityistä ja kattavaa määritelmää, johon sisällytetään kaikki alakohtaiset ja eri alojen väliset toimet, jotka liittyvät valtameriin, meriin, rannikkojen ekosysteemeihin, niihin yhteydessä oleviin takamaihin ja rannikkoalueisiin, mukaan luettuina myös suorat ja epäsuorat tukitoimenpiteet; kehottaa kiinnittämään huomiota innovoinnin laaja-alaiseen merkitykseen kaikissa näissä toimissa, olivat ne sitten perinteisiä tai uusia;

3.  toteaa, että tarvitaan siniseen talouteen liittyvien toimintojen strategista suunnittelua, suoria rahoitusmenetelmiä, painopisteiden kohdentamista ja toimintasuunnitelma, jotta alan toiminta saadaan vilkastumaan vuoteen 2020 mennessä, mukaan luettuina tietyt yhteistyömekanismit ja investoinnit infrastruktuuriin;

4.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tieteellisen analyysin ja tarkastelemaan määrällisesti nykyisten siniseen talouteen kuuluvien toimintojensa laajuutta; kehottaa laatimaan unionin yhdennetyn meriteollisuusstrategian, joka yhdistäisi kaikki eri merialoja koskevat EU:n aloitteet; kehottaa komissiota toteuttamaan inventaarion niistä lukuisista siniseen talouteen liittyvistä hankkeista, joita se on rahoittanut aiemmin, sekä käynnistämään tutkimuksen sinisen talouden merkityksestä ja painoarvosta;

5.  painottaa, että meriin ja valtameriin kohdistuu jo valtava ihmisten toimien aiheuttama paine ja niihin liittyviä seurauksia (kuten pilaantuminen, ympäristön ja ilmaston muutokset, luonnonvarojen liiallinen käyttö ja liikakalastus), mutta merissä ja valtamerissä on kuitenkin merkittäviä ekosysteemivarantoja, jotka ovat saavuttamattomissa ja siksi edelleen koskemattomia; katsoo, että sinisessä taloudessa olisikin pyrittävä suojelemaan, ennallistamaan ja ylläpitämään merten ja valtamerten ekosysteemejä, luonnon monimuotoisuutta, niiden sietokykyä ja tuottavuutta, mukaan luettuna merten luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemien toiminta; katsoo, että ennalta varautumisen periaatteen ja ekosysteemien olisi oltava keskeisessä asemassa sinisessä taloudessa;

6.  painottaa uuden teknologian suurta merkitystä merten ekosysteemien rappeutumisen torjumiseksi, ja korostaa sinisen talouden ja vihreän talouden tiivistä yhteyttä erityisesti, kun on kyse merten innovatiivisesta puhdistuksesta ja ympäristölle haitallisten muovien kierrättämisestä kustannustehokkaasti;

7.  toteaa, että merten ja valtamerten – merenpohja ja merten eliöstö mukaan luettuina – parempi tuntemus yhdessä ympäristövaikutusten arviointien kanssa mahdollistaa, että merten luonnonvaroja voidaan hyödyntää kestävällä tavalla ja parantaa tieteellistä perustaa, johon EU:n eri meripolitiikat nojaavat;

8.  kehottaa komissiota arvioimaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa (edellä mainittujen tieteellisen analyysin ja inventaarion toteuttamisen jälkeen) sinisen talouden (alakohtaisia, kansallisia ja unionin tasoisia) rahoitustarpeita, jotta sen kestävään kasvuun, kehitykseen ja työpaikkojen luomiseen liittyvät mahdollisuudet voidaan toteuttaa kiinnittäen erityistä huomiota alueisiin, jotka ovat erittäin riippuvaisia kalastuksesta, sekä uusiin yrityksiin, pk-yrityksiin ja perheyrityksiin;

9.  korostaa, että sinisen talouden kestävä kehittäminen edellyttää entistä suurempia investointeja osaamiseen ja tutkimukseen; pitää valitettavina vaikutuksia, joita tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin tehtävillä julkisilla investoinneilla on kansallisiin tutkimusjärjestelmiin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä; katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden on varmistettava vakaa rahoitus meriympäristöä ja sen taloudellista potentiaalia koskevan ymmärryksen lisäämiseksi siten, että rahoituksen jatkuvuus ja ennustettavuus taataan pitkällä aikavälillä ja että jo olemassa olevien ja toimivien ohjelmien rahoitusta ei vaaranneta;

10.  vaatii komissiota edistämään ajan tasalla olevien ja säännöllisten tieteellisten tietojen hankkimista merilajien kannoista EU:n aluevesillä ja niiden ulkopuolella yhteistyössä muiden kansainvälisten elinten kanssa; muistuttaa merten ja merenkulkualan tutkimuksen monialaisesta ominaisluonteesta ja korostaa, että on tärkeää tukea poikkitieteellistä lähestymistapaa, joka kattaa merien ja merenkulkualan tutkimuksen eri sektorit ja tieteenalat;

11.  vaatii selkeiden tavoitteiden ja aikataulujen laatimista, jotta merenpohjaa, vesimassoja tai eläviä luonnonvaroja koskevat tiedot olisivat avoimia, paremmin saatavilla ja täysin yhteentoimivia sekä harmonisoituja; kehottaa innovoinnin edistämiseksi asettamaan meriä ja valtameriä koskevat tiedot julkisesti saataville varmistaen kuitenkin, ettei varoja tuhlata eivätkä hankkeet ole päällekkäisiä; toteaa, että myös tiedonhankintahankkeisiin investoiminen edistää osaltaan tuottavuutta ja innovoinnin lisäämistä;

12.  pyytää, että julkisista varoista rahoitetun tutkimuksen tulokset asetetaan julkisesti saataville ei-kaupallisiin tarkoituksiin (turvaten kuitenkin jäsenvaltioille strategisesti merkittävät tiedot), ja katsoo, että tämän periaatteen on velvoitettava EU:n tutkimusohjelmien kumppaneita; kannustaa tarjoamaan mahdollisuuden tutustua vapaasti tietoihin, jotka tukevat kyseisten tutkimusten tuloksia; kehottaa laatimaan EU:n aloitteen merenkulkualan yksityisten yritysten rohkaisemiseksi jakamaan niille taloudellista merkityksetöntä tietoa tutkimustarkoituksiin ja kehottaa komissiota ottamaan Horisontti 2020 -tutkimustietofoorumin käyttöön mahdollisimman pikaisesti;

13.  kehottaa sisällyttämään Euroopan meripoliittisen seurantakeskuksen ja tietoverkon (EMODnet-hankkeen) ihmisen aiheuttamia vaikutuksia koskevaan osioon selvityksen kumulatiivisista vaikutuksista, merien roskaantumisesta, merien melusaasteesta ja liukenemattomista hormonaalisista haitta-aineista;

14.  torjuu komission ehdottamat Horisontti 2020 -ohjelman talousarvion leikkaukset;

15.  kehottaa komissiota tekemään säännöllisiä arvioita Horisontti 2020 -ohjelman toteuttamisesta siniseen talouteen liittyvillä aloilla ja asettamaan niiden tulokset julkisesti saataville; kannattaa erityisen kumppanuuden perustamista merenkulkualalle Horisontti 2020 -ohjelman puitteissa ja kehottaa sisällyttämään sen Horisontti 2020 -ohjelman kauden 2016–2017 työohjelmaan; katsoo, että on tehtävä enemmän työtä tutkimuksen ja markkinoilla olevien tuotteiden ja prosessien, kasvun ja työpaikkojen kehittämisen välisen yhteyden parantamiseksi;

16.  kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että jäsenvaltioilla ja alueviranomaisilla on keskeinen vastuu sinisen talouden kehittämisestä, ja kannustaa komissiota tukemaan ja edistämään kaikkia jäsenvaltioiden ja alueviranomaisten välisen yhteistyön (käsitellen tällä alalla nykyisin ilmeneviä puutteita) muotoja, kuten yhteisiä ohjelma-aloitteita, ja ottamaan mukaan merenkulkualan klusterit, kalatalousalan toimijat ja paikallisyhteisöt; korostaa makro-alueellisten strategioiden roolia keinona tarkastella yhteisiä haasteita ja hyödyntää yhteisiä mahdollisuuksia (esimerkiksi Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskeva strategia) ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan työtä onnistuneiden alueellisten tutkimushankkeiden (esimerkiksi BONUS) pohjalta;

17.  kehottaa käynnistämään jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja kumppanuuksia EU:n välineistä ja kansallisista välineistä saatavilla olevan rahoituksen kohdentamiseksi entistä tehokkaammin; korostaa, että ensisijaisiksi olisi katsottava hanke-ehdotukset, joilla on välitön vaikutus ja panostus siniseen talouteen;

18.  painottaa, että on jäsenvaltioiden edun mukaista laajentaa yhteistyöpohjaa eteläisen Välimeren valtioiden kanssa, ja kehottaa jäsenvaltioita pitämään sinistä taloutta uutena yhteistyön teemana; kannustaa kolmansien maiden (Välimeren unioni, Mustanmeren taloudellisen yhteistyön järjestö) kanssa tehtävän yhteistyön muotoja ja kehottaa komissiota sisällyttämään EU:n kehityspolitiikan tavoitteisiin tuen, jolla kehitetään kestävää sinistä taloutta;

19.  kehottaa komissiota luomaan suotuisat sääntelyedellytykset sinisen talouden uusiutuvaan energiaan investoimiselle sekä esittämään selkeät ja vakaat puitteet tutkimukselle, yrityksille ja hallituksille, jotta voidaan lisätä investointeja innovatiivisiin hankkeisiin uusiutuvan energian tuottamiseksi;

20.  painottaa, että Euroopan meret ja valtameret ovat hyvin erilaisia ja että tämän vuoksi on tärkeää, ettei Euroopan komissio sovella yhtä ainoaa lähestymistapaa; kiinnittää huomiota tarpeeseen edistää yhteisiin periaatteisiin, kuten kestävään kehitykseen, perustuvaa yhdennettyä lähestymistapaa sinisen talouden eri aloihin tunnustamalla eri alueiden erityispiirteet ja tarpeet ja eri jäsenvaltioiden painopisteet ja kunnioittamalla niitä sekä tukemalla jäsenvaltioita näiden painopisteiden kehittämisessä;

21.  kehottaa Euroopan komissiota ja sen virastoja tukemaan jäsenvaltioita meritalouden kehittämistä koskevien kansallisten ja alueellisten strategioiden laatimisessa ja täytäntöönpanossa;

22.  kiinnittää huomiota joidenkin sinisen talouden perinteisempien alojen (kuten kalastus sekä laivojen rakennus ja korjaus) kielteiseen kehitykseen ja selkeään heikkenemiseen etenkin alueilla, joilla ne ovat toimineet aitoina ankkurialoina ja edistäneet taloudellisia toimintoja sekä tuotantoketjun alku- että loppupäässä luomalla työpaikkoja ja edistämällä kehitystä; katsoo, ettei missään sinistä taloutta koskevassa EU:n strategiassa saa unohtaa näitä toimintoja ja alueita vaan niissä olisi korostettava innovoinnin mahdollisuuksia ja käytettävä hyväksi eurooppalaista osaamista (esimerkiksi laivojen jälkiasennukset) tämän kehityssuuntauksen kääntämisessä;

23.  painottaa meren ja merentutkimuksen merkitystä sekä laajempaa yhteistyötä näillä aloilla tutkijoiden, jäsenvaltioiden ja alueiden keskuudessa, jotta ylitetään nykyinen kuilu jäsenvaltioiden ja joidenkin alueiden maantieteellisten keskittymien välillä ja edistetään rannikkoalueiden kilpailukykyä sekä korkealaatuisten ja kestävien paikallisten työpaikkojen luomista;

24.  katsoo, että pula pätevistä ammattilaisista – kuten tutkijoista, insinööreistä, teknikoista ja työntekijöistä – eri tutkimus- ja toimialoilla muodostaa ylipääsemättömän esteen sinisen talouden mahdollisuuksien täysimääräisen toteuttamisen kannalta; korostaa, että tämä vaje liittyy kiinteästi valtion vastuun vähenemiseen sekä tieteen ja koulutuksen alalla tehtävien valtion investointien vähenemiseen sekä näissä ammateissa toimivien arvostuksen vähenemiseen etenkin niissä jäsenvaltioissa, joihin talouskriisi vaikutti eniten, ja suosittelee sen vuoksi, että nämä kaksi kehityssuuntaa käännetään nopeasti; kehottaa jäsenvaltioita ja alueviranomaisia investoimaan sinisen kasvun kunnianhimoiseen sosiaaliseen ulottuvuuteen ja merenkulun lukutaitoon nuorten koulutuksen ja merenkulkualan ammatteihin pääsyn edistämiseksi; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan sekä korkea-asteen koulutusta että ammattikoulutusta ja elinikäisen oppimisen ohjelmia ja pyrkimään sisällyttämään niihin sinisen talouden näkökulman;

25.  vaatii jäsenvaltioita, alueviranomaisia, koulutuslaitoksia ja teollisuutta koordinoimaan toimintaa, luomaan synergioita ja määrittelemään monialaisia tutkimusaiheita sinisen talouden alalla edistääkseen nuorten koulutusta ja pääsyä siniseen kasvuun liittyviin ammatteihin;

26.  katsoo, että sinisen talouden asianmukainen kehittäminen edellyttää siihen liittyvien ammattialojen arvostamista sekä laadukkaita työpaikkoja, joissa työntekijöillä on oikeuksia, merityöntekijöiden työterveysoikeudet mukaan luettuna, ja tietoa näistä oikeuksista, millä varmistetaan, että ala pysyy houkuttelevana; katsoo lisäksi, että koska sininen talous on perinteisesti ollut miesvaltainen ja on sitä suuresti edelleen, nyt EU:lla on loistava tilaisuus myöntää, että tämä on sopiva aika houkutella naisia tälle talouden alalle; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään sukupuolinäkökulman sinisen talouden kaikkiin kehitysvaiheisiin sekä edistämään ja vahvistamaan naisten todellista osallistumista siniseen talouteen;

27.  kehottaa komissiota edistämään työntekijöiden oikeuksia ja takaamaan turvalliset työolot kaikilla sinisen talouden aloilla, niin nykyisillä kuin vasta kehittyvillä aloilla;

28.  kehottaa komissiota keräämään ja analysoimaan tietoa kaiken tasoisista merenkulkualan ammateista (oikeusalan ammattilaisista konetekniikkaan ja ympäristöjohtajiin, sukellusoppaista merimiehiin ja meriteknikoihin) sekä käyttämään tätä tietoa uusien työllistymismahdollisuuksien – perinteisten, kehittymässä olevien ja täysin uusien – etsimiseen eri tasoilla;

29.  kehottaa komissiota määrittämään kaikki käytettävissä olevat unionin varat sinisen talouden toimintojen rahoittamiseksi ja niiden keskittämiseksi kansalaisten käytettävissä olevalle yhdelle foorumille; kehottaa lisäksi komissiota varaamaan innovaatioon ja siniseen kasvuun varoja, joilla rahoitetaan perustutkimusta, tutkimusta ja kehittämistä, ammattikoulutusta, työpaikkojen luomista, uusyrityksiä, pk-yrityksiä, yhteiskunnallisia yrityksiä, osuuskuntia, koulutusta ja oppisopimuskoulutusta, rannikkoalueiden köyhyyden vähentämistä, bioteknologian kehittämistä, liikenneyhteyksiä, energiaverkkojen yhteenliitettävyyttä, laivojen rakentamista ja korjaamista, rannikkoalueiden laajakaistayhteyksiä, ympäristönsuojelua sekä innovatiivisten tuotteiden, palvelujen ja menetelmien tuomista markkinoille;

30.  katsoo, että siniseen talouteen tehtävissä investoinneissa on asetettava etusijalle muun muassa ekoinnovointi, jossa ei hyödynnetä rajallisia luonnonvaroja, luonnonvarojen käytön tehokkuus, kiertotalous, luonnonsuojelu, merten ja rannikkojen suojelu, ilmastonmuutoksen lieventäminen ja siihen sopeutuminen sekä luonnonvarojen kestävä käyttö (joka ei pitkällä aikavälillä ylitä luonnollista palautumista); kehottaa komissiota sisällyttämään nämä periaatteet olemassa tai suunnitteilla oleviin tukiohjelmiin;

31.  kannattaa sellaisen asianmukaisen rahoituskehyksen perustamista, jolla edistetään innovointia, sinisen talouden kestävää kehittämistä ja työpaikkojen luomista ja johon yhdistetään erilaisia käytettävissä olevia rahoitusvälineitä, kuten rakenne- ja investointirahastot (Euroopan meri- ja kalatalousrahasto EMKR, Euroopan aluekehitysrahasto EAKR, Euroopan sosiaalirahasto ESR ja koheesiorahasto), tutkimuksen puiteohjelma, siniseen talouteen keskittyvän tulevan osaamis- ja innovaatioyhteisön mahdollinen perustaminen, Euroopan strategisten investointien rahasto ja muut; huomauttaa, että välineiden olisi oltava paremmin suunnattuja yksittäisten sidosryhmien – julkisten instituutioiden, yritysten ja erityisesti pk-yritysten, kansalaisjärjestöjen jne. – tarpeisiin ja että olemassa olevista mahdollisuuksista olisi tiedotettava laajamittaisemmin;

32.  pitää hyvin valitettavana EMKR:n ohjelmasuunnittelun viivästymistä tietyissä jäsenvaltioissa;

33.  katsoo, että etenkin tietyissä jäsenvaltioissa julkisilla investoinneilla on ratkaiseva merkitys sinisen talouden kehityksen edistämisessä ja sen potentiaalin täysimääräisessä hyödyntämisessä yksityisten investointien roolia unohtamatta; painottaa, että siniseen talouteen investoiminen edellyttää laaja-alaista hankevalikoimaa infrastruktuurihankkeista erilaisiin pienimuotoisiin investointeihin, joita tehdään pk-yrityksiin, mikä edellyttää lisätukea rahoituksen saatavuuden osalta;

34.  painottaa, että maissa toteutettavat toimet, joilla tuetaan sinisen talouden offshore-toimintaa, ovat tärkeä toiminto, jolla varmistetaan merialan innovaatioita, ja kehottaa komissiota tukemaan enemmän näitä maissa toteutettavia toimintoja;

35.  kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioiden pyrkimyksiä edistää älykkäitä erikoistumisstrategioita, jotta sinisen talouden monenlaisiin toimintoihin liittyvät arvoketjut saadaan tuotua esille ja niitä voidaan hyödyntää; katsoo, että ”klusterien” tai ”hyperklusterien” kehittäminen edellyttää välttämättä jäsenvaltioiden aktiivista roolia, jolla edistetään alakohtaisten ja toimialojen välisten synergioiden muodostumista; katsoo, että merialan tutkimusta ja teknologista kehittämistä koskevia strategioita voitaisiin kokeilla ensin yhdessä hankkeessa, jolloin niitä voitaisiin hyödyntää laajemmin sinisessä taloudessa esimerkkeinä parhaista käytännöistä;

36.  katsoo, että strategioiden, suunnitelmien ja ohjelmien sekä kansallisen erityislainsäädännön täytäntöönpano voi tarjota sinisen talouden kehittämisen kannalta suotuisamman poliittisen ja institutionaalisen kehyksen eri jäsenvaltioissa; korostaa, että näiden strategioiden, suunnitelmien ja ohjelmien sekä kansallisen erityislainsäädännön olisi edistettävä yhdenmukaista ja kestävää vuorovaikutusta ihmisen toiminnan sekä meri- ja rannikkoympäristön välillä; korostaa merten aluesuunnittelun merkitystä merellä tapahtuvien toimintojen kestävän ja koordinoidun kehittämisen yhteydessä ja ottaen tasapuolisesti huomioon kaikkien asianomaisten alojen edut sekä maa- ja merialueiden vuorovaikutuksen sekä rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon; palauttaa mieliin merten aluesuunnittelusta annetun direktiivin, meristrategiapuitedirektiivin sekä yhdennetyn meripolitiikan sekä unionin tasolla että merialueilla;

37.  kiinnittää huomiota julkisomisteisten tai enemmistöomisteisten valtion yhtiöiden merkitykseen esimerkiksi kauppamerenkulun, satamahallinnon, merenkulkualan, merenkulun rakenteiden ja rannikon suojarakenteiden rakennustöiden aloilla; vastustaa näkemystä, jossa pyritään keskittymään vain yksityiseen sektoriin, ja katsoo, että julkisen sektorin vahvistaminen ja nykyaikaistaminen voi olla tärkeä kantava voima sinisen talouden edistämisessä;

38.  katsoo, että sinisen talouden kestävän kehityksen varmistamiseksi unionin tasolla olisi pyrittävä parempaan yhdentymiseen sekä toimien ja pätevyyksien koordinointiin yhteenkuuluvuutta edistävillä ja johdonmukaisilla toimilla; kehottaa liittämään yhteen asianomaiset virastot ja sen hajanaisen toimivallan, joka on jo olemassa merialan toimivaltaisessa virastossa keinona vahvistaa koordinointia, yhteistyötä ja jäsenvaltioiden tukemista sinisen talouden tarjoamien mahdollisuuksien kehittämisessä ja täysipainoisessa hyödyntämisessä;

39.  katsoo, että rannikko- ja saariyhteisöt on otettava täysimääräisesti mukaan kaikkiin sinisen talouden kehittämisvaiheisiin, mikä on sen innovointia, työllistämistä, hyvinvointia ja kestävää kehitystä koskevien mahdollisuuksien hyödyntämisen edellytys; tunnustaa kelluvien kaupunkien laajentamiseen liittyvien innovatiivisten ratkaisujen mahdollisuudet ja tarpeen;

40.  tunnustaa rannikko- ja saarialueiden yhteisöjen moninaisuuden ja erityisyyden ja kehottaa hyväksymään poikkeuksellisia toimenpiteitä, jotta voidaan tehokkaasti edistää sinisen talouden kehittymistä näillä alueilla madaltamalla investointien esteitä ja luomalla kasvulle suotuisat olosuhteet;

Alakohtaiset lähestymistavat

41.  kannattaa kalastus- ja kalanjalostusalan nykyaikaistamisen, sen lisäarvon kasvattamisen ja kestävän kehittämisen tukemisen tehostamista siten, että etusijalle asetetaan pienimuotoinen kalastus ja pyritään lisäämään pyydysten valikoivuutta, pienentämään energiankulutusta ja vähentämään ympäristövaikutusta ja sen lisäksi tehostamaan laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjuntaa; muistuttaa, että luonnonvarojen ja luontotyyppien kartoittaminen ja luokittelu on ratkaisevan tärkeää elinkelpoisen, kestävän ja hyvin hallinnoidun kalastusalan takaamiseksi; korostaa, että poliittisen päätöksenteon perustana toimivien kalastusta koskevien tieteellisten tietojen on oltava kokonaisuudessaan julkisia;

42.  pyytää komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin kalatalouden kehittämisryhmien aseman vahvistamiseksi uudessa YKP:ssa siten, että näille ryhmille annetaan enemmän voimavaroja, jotta ne voivat jatkaa roolinsa kehittämistä ja edistää alueidenvälistä yhteistyötä;

43.  tuo esiin tarpeen kartoittaa ja mainostaa kulttuuri- ja luontokohteita; tähdentää ”suljettujen” alueiden merkitystä, jotta autettaisiin koskemattomia alueita selviytymään ja merenpohjan ylikuormitettuja alueita uusiutumaan ja edistettäisiin näin meriemme kestävää kehitystä tulevaisuudessa;

44.  katsoo, että unionin vesiviljelyalan kestävä kehittäminen edellyttää entistä tehokkaampaa tieteellisen tutkimuksen ja teknisen kehityksen tukemista erityisesti uusien kotoperäisten lajien viljelyssä, jolloin varmistettaisiin kestävä rehulähde, vältettäisiin paot, minimoitaisiin vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja vähennettäisiin kemikaalien ja lääkkeiden käytön vaikutuksia, sekä uusien tai olennaisesti paranneltujen tuotteiden kehittämisessä siten, että mahdollistetaan elintarvikkeiden tuotannon ja tarjonnan monipuolistaminen ja niiden laadun parantaminen ja varmistetaan samalla myös entistä parempi ympäristön turvallisuus; painottaa, että syvyyskartoitusten ja merenpohjanmuodostuksen täsmällinen tuntemus on olennaista valittaessa soveltuvia kohteita paikallisen vesiviljelyalan laajentamiseksi, niiden kantokyvyn arvioimiseksi ja vesiviljelytoimista seuraavan pilaantumisen mallintamiseksi;

45.  kannattaa ympäristöä ja laajemmin kestävää kehitystä koskevien kriteerien sisällyttämistä tuotantostandardeihin ja merkintöihin, vastuullisten tuottajien palkitsemista sekä sitä, että kuluttajille annetaan mahdollisuuksia tehdä parempia valintoja tällä kasvavalla alalla; kehottaa ottamaan käyttöön asianmukaisen sääntelyn vesiviljelyssä ja veden laadun muutosten lieventämistoimia; kehottaa tukemaan siirtymistä perinteisistä vesiviljelyn menetelmistä luomuvesiviljelyyn;

46.  toteaa, että energiankulutukseen ja nesteytetyn maakaasun (LPG) muuntamisen tekniseen helpottamiseen liittyvistä syistä kauppa-alusten ja jokialusten merkitys korostuu entisestään muihin tavaraliikenteen muotoihin verrattuna; kannattaa sitä, että resurssit kanavoidaan tukemaan tämän alan innovointia, jolla pyritään parantamaan energiatehokkuutta, monipuolistamaan primaarienergioita ja vähentämään epäpuhtauspäästöjä;

47.  muistuttaa, että on toteutettava välittömästi meriliikenteen alan toimia tehokkuuden parantamiseksi ja alan hiilestä vapauttamisen vauhdittamiseksi ja että on rohkaistava nesteytetyn maakaasun (LNG) kehittämiseen ja käyttöön tällä alalla, koska se on puhtaampi siirtymävaiheen polttoaine;

48.  korostaa laivanrakennus- ja laivankunnostustoiminnan strategista merkitystä ja sen vuorovaikutusta useiden muiden alojen, kuten terästeollisuuden, kaupallisen merenkulun, kalastuksen ja risteilymatkailun kanssa; katsoo, että tekniseen innovointiin ja lisäarvoa tuottaviin pitkälti erikoistuneisiin prosesseihin panostamalla voidaan vähentää kilpailua kansainvälisellä tasolla, ja toivoo alan laskusuuntauksen kääntämistä; kannattaa Euroopan laivanrakennusteollisuuden ja erikoisterästeollisuuden eri muotojen uudelleen käynnistämistä ja nykyaikaistamista koskevien erityistukien säilyttämistä;

49.  kehottaa komissiota tarkistamaan perusteellisesti EU:n laivanrakennusalaa koskevaa politiikkaansa ja kannattaa vahvasti erityistukea, jonka tarkoituksena on EU:n laivanrakennustoiminnan uudelleen käynnistäminen ja nykyaikaistaminen;

50.  katsoo, että meren merkitystä matkailulle sekä sen kestävää kehitystä olisi painotettava enemmän; toteaa, että Euroopan meri- ja rannikkomatkailuun kohdistuu kilpailua kolmansien maiden taholta; painottaa, että EU:n olisi hyödynnettävä rikasta kulttuuriaan voidakseen tarjota kestäviä ja laadukkaita meri- ja rannikkomatkailupalveluja; katsoo, että kulttuurimatkailulla sekä meri- ja rannikkomatkailulla voi olla omaleimainen asemansa, joka houkuttelee yhä enemmän kuluttajia ja yrityksiä, kun matkailutarjontaa monipuolistetaan; painottaa kulttuurimatkailun, meri- ja rannikkomatkailun myönteistä panosta Euroopan kestävää talouskasvua ja uusien työpaikkojen luomista koskevien tavoitteiden saavuttamisessa; kehottaa lisäämään tukea pk-yrityksille, jotka muodostavat pääosan merten matkailualan toimijoista, jotta varmistetaan, että nykyiset ja tulevat työpaikat ovat kestäviä, laadukkaita ja ympärivuotisia;

51.  painottaa, että on edistettävä sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestäviä matkailun muotoja, jotka voivat tuoda merkittävää lisäarvoa merialueille;

52.  pitää ehdottoman tärkeänä, että merenalaisen kulttuuriperinnön arvo ymmärretään sinisessä taloudessa, sillä merenalainen kulttuuriperintö voi opettaa nykyisille yhteiskunnille meren aiemmista hyödyntämistavoista sekä ihmisen reaktioista ilmastonmuutokseen ja merenpinnan nousuihin, ja myös koska merenalainen kulttuuriperintö on matkailuresurssi;

53.  painottaa, että vaikka Euroopan unioni on edelleen sinisen talouden globaali johtaja, kansainvälinen kilpailu alalla on kovaa ja ainoastaan maailmanlaajuisesti tasapuoliset toimintaolosuhteet voivat entistä paremmin turvata kestävän kasvun ja työpaikkojen luomisen unionissa tällä monitahoisella alalla;

54.  katsoo, että rannikkojärjestelmien pilaantumista (saastumista ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä), ekosysteemien kestävyyttä ja niiden ennallistamista, rannikon eroosiota, sen syiden lieventämistä sekä merirakentamista rannikkovyöhykkeen suojelemiseksi koskevat tutkimukset ovat tärkeitä sinisen talouden alalla ja niiden merkitys kasvaa ilmastonmuutoksen yhteydessä; kehottaa lisäämään tätä alaa koskevaa EU:n tukea sekä joustoa aloille, joilla on erityislaatuinen rannikkoprofiili ja joilla luonnonkatastrofit toistuvat rannikon eroosion vuoksi;

55.  kehottaa kiinnittämään huomiota merten ja valtamerten energiavarojen mahdollisuuksiin kotoperäisten luonnonvarojen, energialähteiden monipuolistamisen ja ilmasto- ja energiatavoitteisiin pyrkimisen osalta; korostaa, että uusiutuva merienergia on tulevaisuuden teollisuudenala, ja viittaa tässä yhteydessä tarpeeseen kehittää puhtaan energian innovatiivisia lähteitä ja niin sanottua sinistä energiaa, kuten vuorovesienergiaa, aaltoenergiaa tai osmoosienergiaa, jotka komissio mainitsi 20. tammikuuta 2014 antamassaan tiedonannossa sinisestä energiasta; painottaa, että tässä jäsenvaltioiden väliset offshore-verkot ovat hyvin merkittäviä; painottaa, että hiilen talteenotto- ja varastointimahdollisuudet on syytä ottaa huomioon ja tutkia niiden potentiaalia edelleen;

56.  korostaa, että näiden merten ja valtamerten energiavarojen etsinnässä ja hyödyntämisessä olisi otettava huomioon tarpeet teknologian siirron tasolla erityisesti pätevien ja erittäin pätevien työntekijöiden koulutuksessa ympäristön kestävyyttä koskevien tiukkojen perusteiden lisäksi; panee merkille näiden toimien työpaikkoihin ja niihin liittyviin toimiin kaikissa vaiheissa kohdistuvan kerrannaisvaikutuksen;

57.  painottaa uuden teknologian suurta merkitystä esimerkiksi merten ekosysteemien rappeutumisen torjumisessa tai hiilipäästöjen talteenotossa ja varastoinnissa; kehottaa komissiota analysoimaan edelleen, miten hiilidioksidin turvallista ja kustannustehokasta kuljettamista koskevaa teknologiaa ja siihen liittyvää infrastruktuuria voidaan soveltaa taloudellisesti toteuttamiskelpoisella tavalla;

58.  painottaa, että sinisen energian, kuten tuuli-, aalto- tai aurinkoenergian, merivirtausten, osmoosivoiman ja lämpöenergian muuntamisen hyödyntämisessä tarvittavien voimageneraattorien optimaalinen sijoittaminen voi riippua monista tekijöistä, kuten syvyydestä, merenpohjan ominaisuuksista, oseanografisista piirteistä sekä etäisyydestä rantaan, ja katsoo tämän vuoksi, että kansallisissa syvyyskartoituksissa ja merenpohjan ominaisuuksia tai valtameriprofiilin korkeuseroja koskevissa ohjelmissa kerättyjen tietojen yhdistäminen voisi auttaa uusiutuvan energian tuotantolaitosten sijainnin valinnassa ja lupamenettelyissä; korostaa myös, että tarvitaan lisää merienergian mahdollisuuksien tutkimista, jotta voidaan kehittää kohtuuhintaisia, kustannustehokkaita ja resurssitehokkaita energiatekniikan ratkaisuja;

59.  katsoo, että mannerjalustan mineraalivarojen etsintä ja hyödyntäminen edellyttävät valtioiden jatkuvaa osallistumista erityisesti tiedonkulkuun, niiden alueiden määrittämiseen, joilla mineraalien etsintä on kiellettyä, ympäristövaikutusten arviointiin, riskien analysointiin ja minimointiin sekä itsemääräämisoikeuden käyttämiseen; kehottaa komissiota laatimaan ei-tyhjentävän luettelon merellisistä toiminnoista (kuten merellä tapahtuva energiantuotanto, merenpohjan mineraalien etsintä ja soranotto merellä), jotka edellyttävät ympäristövaikutusten ja sosioekonomisten vaikutusten arviointia, sekä päivittämään luetteloa; kehottaa kiinnittämään huomiota mineraalien uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen vaihtoehtona syvänmeren kaivostoiminnalle ja näiden toimintojen tarjoamaa potentiaalia tieteellisen tiedon, kehittämisen ja teknologian siirron sisällyttämiseksi;

60.  kannattaa EU:n koordinoitua ja vahvaa osallistumista Kansainväliseen merenpohjajärjestöön tehokkaan ja ennalta varautuvan ympäristöä koskevan sääntelykehyksen varmistamiseksi, jotta ehkäistään syvänmeren kaivostoiminnan ja hyödyntämisen kielteiset vaikutukset, myös ekologisesti erityisen merkittävillä alueilla, sekä syvänmeren kaivostoiminnan ja bioprospektion sosiaaliset vaikutukset paikallisyhteisöihin ja taataan tietojen täydellinen avoimuus;

61.  ottaa huomioon, että meriin ja valtameriin liittyvä bioteknologia on hyvin monitahoinen ala, jolla on kaiken kaikkiaan huomattavat mahdollisuudet hankkia ja soveltaa uutta tietoa ja luoda suurta lisäarvoa tuottavia prosesseja ja tuotteita (uudet materiaalit, elintarvikkeet, lääkeaineet jne.); kehottaa kiinnittämään huomiota tämän alan koulutustarpeisiin, jotka edellyttävät jäsenvaltioilta yhdessä yksityisen sektorin kanssa huomattavaa vastuunottoa tällä alalla tehtävän kansainvälisen yhteistyön merkityksen vuoksi;

62.  korostaa työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun merkitystä ja katsoo, että kaikkien sinisen talouden osapuolten olisi oltava edustettuina; painottaa, kuinka tärkeää on sidosryhmien kuuleminen sinisen talouden kehityksestä yleisesti, ja pitää tärkeänä, että mukaan otetaan sekä kansalaisyhteiskunnan edustajat että alueelliset ja paikalliset viranomaiset;

63.  kannattaa voimakkaasti komission tiedonannossa esitettyä aloitetta taitoyhteenliittymän ja osaamis- ja innovaatioyhteisön perustamisesta sinistä taloutta varten;

64.  katsoo, että olisi käynnistettävä meriturvallisuuden Erika IV -paketin valmistelu merkittävien merikatastrofien estämiseksi; katsoo, että paketin avulla olisi tunnustettava unionin lainsäädännössä ekologinen vahinko merialueilla;

65.  painottaa, että on lisättävä kansalaisyhteiskunnan tietoisuutta merten tärkeydestä taloudellisena, kulttuurisena ja sosiaalisena voimavarana samoin kuin tutkimuksen ja vuoropuhelun roolista kokonaisvaltaisen kestävyyden saavuttamiseksi sidosryhmien ja kansalaisten välillä;

66.  katsoo, että meret ja rannikkoalueet ovat arvokas luonnonvara, jonka pitäisi olla yksi Euroopan unionin teollista renessanssia koskevien toimintatapojen tukipilareista; huomauttaa, että olisi ryhdyttävä toimiin sinisen teollisuuden elvyttämiseksi ja että samalla olisi tuettava Euroopan unionin talouden yhtenäisyyttä ja kestävää kehitystä etenkin niillä alueilla, joilla tämä potentiaali on jäänyt väliinputoajan asemaan globalisaatioprosessien tuloksena;

67.  katsoo, että tietojen ja parhaiden käytänteiden vaihto voisi osaltaan myötävaikuttaa alan nopeaan ja kestävään kehitykseen;

o
o   o

68.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.

(1)EUVL L 257, 28.8.2014, s. 135.
(2)EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0300.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0438.
(5)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0178.
(6)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 104.
(7)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 174.
(8)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 892.
(9)EUVL C 12, 15.1.2015, s. 93.
(10)EUVL C 19, 21.1.2015, s. 24.

Oikeudellinen huomautus