Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2015/2973(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

RC-B8-1348/2015

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 17/12/2015 - 9.13
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0474

Hyväksytyt tekstit
PDF 183kWORD 82k
Torstai 17. joulukuuta 2015 - Strasbourg Lopullinen painos
Burundin tilanne
P8_TA(2015)0474RC-B8-1348/2015

Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. joulukuuta 2015 Burundin tilanteesta (2015/2973(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon tarkistetun Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon 28. elokuuta 2000 tehdyn rauhaa ja sovinnontekoa Burundissa koskevan Arushan sopimuksen,

–  ottaa huomioon Burundin perustuslain ja erityisesti sen 96 artiklan,

–  ottaa huomioon demokratiaa, vaaleja ja hallintoa koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin ja kansainvälisestä yhteistyöstä ja kehitysasioista vastaavan komission jäsenen Neven Mimican 13. joulukuuta 2015 antaman yhteisen julkilausuman Burundin pahenevasta tilanteesta,

–  ottaa huomioon 8. joulukuuta 2015 hyväksytyt neuvoston päätelmät EU:n ja Burundin välisten, Cotonoun sopimuksen 96 artiklaan perustuvien neuvottelujen tilanteesta,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 12. marraskuuta 2015 antaman päätöslauselman 2248 (2015) Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon YK:n apulaispääsihteerin Jan Eliassonin, Afrikan unionin puheenjohtajan Nkosazana Dlamini-Zuman sekä komission varapuheenjohtajan / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 12. marraskuuta 2015 antaman yhteisen julkilausuman Burundista,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvoston 13. kesäkuuta, 17. lokakuuta ja 13. marraskuuta 2015 tekemät päätökset Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon Itä-Afrikan yhteisön 31. toukokuuta ja 6. heinäkuuta 2015 hyväksymät julkilausumat Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajien 9. joulukuuta 2015 antaman julkilausuman Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon 1. lokakuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 2015/1755 Burundin tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä,

–  ottaa huomioon 16. maaliskuuta, 18. toukokuuta, 22. kesäkuuta ja 16. marraskuuta 2015 hyväksytyt neuvoston päätelmät, jotka koskevat Burundia,

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman(1) Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon neuvoston 26. lokakuuta 2015 hyväksymän kirjeen, jossa pyydetään neuvottelujen käynnistämistä Burundin viranomaisten kanssa Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjän Fatou Bensoudan 6. marraskuuta 2015 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Burundin turvallisuustilanne on pahentunut huomattavasti viime päivinä kolmeen Bujumburan sotilasleiriin kohdistuneen iskun jälkeen; toteaa, että Burundin turvallisuusjoukot tappoivat ainakin 87 ihmistä 11. ja 12. joulukuuta 2015; toteaa, että monet näistä surmista näyttävät olleen summittaisia teloituksia;

B.  ottaa huomioon, että Burundin perustuslain 96 artiklan sekä rauhaa ja sovinnontekoa Burundissa koskevaan Arushan sopimukseen liitetyn II pöytäkirjan 7 artiklan 3 kohdan nojalla maan presidentin toimikaudet on rajattu kahteen; toteaa, että presidentti Pierre Nkurunziza on ollut virassaan vuodesta 2005 lähtien ja että hänet valittiin uudelleen virkaansa jo vuonna 2010;

C.  ottaa huomioon, että Burundissa järjestettiin parlamentti- ja paikallisvaalit 29. kesäkuuta 2015 ja presidentinvaalit 21. heinäkuuta 2015; toteaa, että kansainvälinen yhteisö ei pitänyt kumpaakaan vaaliprosessia avoimena, osallistavana, vapaana eikä uskottavana; toteaa, että sen vuoksi Afrikan unioni kieltäytyi lähettämästä tarkkailijoita seuraamaan vaaleja, EU lykkäsi Burundiin lähetettävien vaaliasiantuntijoiden valtuuskunnan matkan ja suuri osa maan oppositiosta päätti boikotoida vaaleja;

D.  toteaa, että presidentti Nkurunzizan asettuminen ehdokkaaksi kolmannelle toimikaudelle ja hänen uudelleenvalintansa 21. heinäkuuta 2015 pidetyissä vaaleissa on syössyt maan syvimpään poliittiseen kriisiin sitten kansalaissodan päättymisen;

E.  toteaa, että Burundin hallitus sivuutti Afrikan unionin 13. kesäkuuta 2015 hyväksymät sekä Itä-Afrikan yhteisön 6. heinäkuuta 2015 hyväksymät päätökset ja suositukset, joiden täysipainoisella soveltamisella olisi pohjustettu uskottavien ja osallistavien vaalien järjestämistä;

F.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ja muiden ihmisoikeusjärjestöjen mukaan maassa ilmeni sekä ennen vaaleja että niiden jälkeen poliittisin perustein tehtyjä ihmisoikeusloukkauksia ja -rikkomuksia sekä väkivaltaisuuksia, joiden kohteina oli oppositio- ja ihmisoikeusaktivisteja ja etenkin toimittajia, muun muassa Pierre Claver Mbonimpa, jonka poika löydettiin kuolleena sen jälkeen kun poliisi oli hänet pidättänyt, Marguerite Barankitse, Antoine Kaburahe ja Bob Rugurika; toteaa yleisenä käsityksenä olevan, että nämä toimet kytkeytyvät enimmäkseen joskaan eivät pelkästään valtion elimiin; toteaa, että Burundin hallitus on ensisijaisesti vastuussa maan turvallisuuden varmistamisesta ja maan väestön suojelemisesta oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti;

G.  toteaa, että yli 200 000 henkilöä on joutunut siirtymään maan sisäisesti tai hakemaan turvaa naapurimaista Burundin pahenevan poliittisen tilanteen vuoksi; toteaa, että EU vauhditti heinäkuussa 2015 humanitaarista apuaan ja kohdensi 4,5 miljoonan euron suuruisen lisäosuuden maan sisäisesti siirtymään joutuneiden henkilöiden auttamiseen;

H.  toteaa, että Burundi on yksi maailman vähiten kehittyneistä maista; toteaa, että lähes puolet (45 prosenttia) maan 10,6 miljoonasta asukkaasta on enintään 15-vuotiaita (alle 5‑vuotiaiden lasten osuus väestöstä on 19,9 prosenttia); toteaa, että Burundi on maailman nälkäindeksin korkeimmalla sijalla ja kolme lasta viidestä kärsii kasvuhäiriöstä; toteaa, vuosien 2013 ja 2014 välisenä aikana Burundin sijoitus YK:n kehitysohjelman UNDP:n inhimillisen kehityksen indeksissä putosi kaksi sijaa, 178. sijalta 180. sijalle; toteaa, että neljä viidestä burundilaisesta elää alle 1,25 dollarilla päivässä ja 66,9 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella;

I.  toteaa, että EU pyysi 26. lokakuuta 2015 neuvottelujen käynnistämistä Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisesti selvittääkseen, onko rikottu sopimuksen olennaisia osia ja etenkin ihmisoikeuksia, demokratian periaatteita ja oikeusvaltioperiaatetta koskevia osia; toteaa, että kyseiset neuvottelut käynnistettiin 8. joulukuuta 2015;

J.  toteaa EU:n katsoneen 8. joulukuuta 2015, että Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisten neuvottelujen aikana Burundi ilmaisi kantoja, joiden vuoksi olisi mahdotonta korjata EU:n kanssa solmitun kumppanuussopimuksen olennaisia osia koskevia Burundin laiminlyöntejä; totesi EU:n katsoneen myös, että Burundin ilmaisemat kannat eivät ennakoi tyydyttävää vastausta Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvoston 17. lokakuuta ja 13. marraskuuta 2015 tekemiin päätöksiin, erityisesti niihin, jotka koskevat tarvetta aloittaa viipymättä Arushan sopimukseen perustuva vilpitön ja osallistava vuoropuhelu;

K.  toteaa, että Burundin poliittinen umpikuja, jota leimaa maan eri sidosryhmien välisen vuoropuhelun puuttuminen ja jonka seurauksena turvallisuus- ja taloustilanne ovat heikentyneet, vaikuttaa vakavasti maan väestöön ja merkitsee vakavaa riskiä vakaudelle tällä alueella, jolla on tarkoitus pitää useat vaalit kahden seuraavan vuoden aikana (Uganda, Kongon demokraattinen tasavalta ja Ruanda);

L.  toteaa, että kansainvälisellä yhteisöllä on merkittävä rooli Arushan sopimusten takaajana; toteaa, että mitkään alueelliset tai paikalliset yritykset kriisin ratkaisemiseksi ja kaikkien poliittisten voimien vuoropuhelun uudelleen käynnistämiseksi eivät ole toistaiseksi kantaneet hedelmää;

M.  toteaa, että poliittinen oppositio ja kansalaisyhteiskunta kokoontuivat 1. elokuuta 2015 Addis Abebassa perustaakseen Arushan sopimusten ja oikeusvaltioperiaatteen palauttamista käsittelevän kansallisen neuvoston;

N.  toteaa, että presidentti allekirjoitti 23. syyskuuta 2015 asetuksen, jolla perustettiin maan sisäisen vuoropuhelun toimikunta, joka johtaa neuvotteluja kuuden kuukauden ajan; ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunta on suhtautunut erittäin epäilevästi siihen, saako tämä toimikunta tuloksia aikaan, koska suurinta osaa presidentti Nkurunzizan kolmatta kautta vastustavista opposition tai kansalaisyhteiskunnan edustajista syytetään kapinasta ja osallistumisesta 13. ja 14. toukokuuta 2015 tapahtuneeseen epäonnistuneeseen vallankaappaukseen; ottaa huomioon, että uuden kansalliskokouksen puhemies Pascal Nyabenda ilmoitti, että vallankaappauksen järjestämiseen ja toteuttamiseen osallistuneita ihmisiä ei oteta mukaan vuoropuheluun;

O.  toteaa, että Afrikan unioni, Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat jäädyttäneet varoja ja asettaneet matkustuskieltoon Burundin hallituksen jäseniä ja oppositiojohtajia, jotka lietsovat teoillaan ja puheillaan väkivaltaisuuksia ja haittaavat poliittisen ratkaisun löytämistä maan kriisiin;

P.  toteaa, että Yhdysvallat ja monet muut maat ovat kehottaneet kansalaisiaan poistumaan Burundista välittömästi heikentyvän turvallisuustilanteen takia;

Q.  ottaa huomioon, että Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvosto pyysi 17. lokakuuta 2015 saattamaan päätökseen valmiussuunnitelman, joka koskee Afrikan johtaman operaation käynnistämistä Burundissa tilanteen niin vaatiessa, jotta maan väkivaltaisuudet voitaisiin estää, ja että samalla sovittiin myös perusteellisten tutkimusten käynnistämisestä maan siviiliväestöön kohdistuneiden ihmisoikeusloukkausten ja muiden rikkomusten selvittämiseksi;

R.  ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon jätti 30. marraskuuta 2015 turvallisuusneuvostolle kolme ehdotusta, joissa suositeltiin YK:n läsnäoloa Burundissa koskevien valtuuksien tarkistamista maan tilanteen muuttumisen perusteella, mikä avaa mahdollisuuden rauhanturvaoperaatiolle viimeisenä keinona, jos kriisi pahenee;

S.  toteaa, että YK:n tukiryhmä aloittaa toimintansa tukeakseen Burundin sisäistä vuoropuhelua, toimiakseen hallituksen neuvonantajana oikeusvaltioperiaatteen mukaisten instituutioiden lujittamisessa ja aseistariisuntakysymyksissä, toimiakseen koordinoijana paikallisten toimijoiden välillä, seuratakseen tilannetta paikan päällä ja raportoidakseen siitä sekä edistääkseen YK:n suunnittelemaa laajempaa läsnäoloa Burundissa;

T.  toteaa, että Afrikan unioni ja muut kansainväliset toimijat ovat toistuvasti vaatineet, että käynnistetään aito ja osallistava vuoropuhelu, johon otetaan mukaan kaikki sidosryhmät ja joka perustuu Arushan sopimuksen ja Burundin perustuslain kunnioittamiseen, jotta maan konfliktiin löydettäisiin yhteisymmärrykseen perustuva ratkaisu; ottaa huomioon, että EU ja YK tukevat tätä kantaa;

U.  toteaa, että rauhanvälitystä jatketaan Afrikan unionin, Euroopan unionin ja YK:n täydellä tuella, jotta voitaisiin edistää maan sisäistä vuoropuhelua ja löytää siten yhteisymmärrykseen perustuva rauhanomainen ratkaisu maata koettelevaan kriisiin;

V.  toteaa, että EU maksaa merkittäviä osuuksia Burundin vuotuiseen talousarvioon, josta noin puolet perustuu kansainväliseen apuun, ja että EU kohdensi äskettäin maahan 432 miljoonaa euroa Euroopan kehitysrahastosta kaudelle 2014–2020;

W.  ottaa huomioon, että Burundin viranomaiset keskeyttivät asetuksen 530/1597 nojalla kymmenen ihmisoikeusjärjestön, nimittäin ACAT-Burundin, APRODH:n, AMINAn, FOCODEn, FORSC:n, FONTAINE-ISOKOn, Maison Shalomin, PARCEMin, RCP:n ja SPPDF:n toiminnan ja jäädyttivät niiden pankkitilit;

1.  on erittäin huolissaan Burundin vakavasta turvallisuustilanteesta ja poliittisesta tilanteesta sekä nopeasti pahenevasta humanitaarisesta tilanteesta sekä sen mahdollisista seurauksista koko alueen turvallisuudelle ja vakaudelle;

2.  tuomitsee jyrkästi äskettäiset väkivaltaiset iskut ja lisääntyneet ihmisoikeusloukkaukset ja ‑rikkomukset, mukaan luettuina salamurhat, laittomat teloitukset, ihmisten fyysisen koskemattomuuden loukkaukset, kidutustapaukset ja muu julma, epäinhimillinen ja/tai halventava kohtelu, mielivaltaiset ja laittomat, myös lapsia koskevat pidätykset, koulujen ottaminen sotilaiden ja poliisien käyttöön, lehdistönvapauden ja ilmaisunvapauden loukkaukset sekä sen, ettei näihin rikoksiin syyllistyneitä rangaista; kehottaa tekemään perusteellisen ja riippumattoman tutkimuksen tapoista ja rikkomuksista ja saattamaan näihin tekoihin syyllistyneet oikeuden eteen;

3.  kehottaa lopettamaan välittömästi väkivallan, ihmisoikeusloukkaukset sekä vastustajien poliittisen uhkailun ja riisumaan välittömästi aseista kaikki poliittisiin puolueisiin kytköksissä olevat aseistetut ryhmät ja noudattamaan tiukasti kansainvälistä oikeutta ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia;

4.  kehottaa kaikkia osapuolia luomaan tarvittavat edellytykset luottamuksen palauttamiselle ja kansallisen yhtenäisyyden vaalimiselle ja vaatii käynnistämään välittömästi uudelleen osallistavan ja avoimen kansallisen vuoropuhelun, jossa ovat mukana maan hallitus, oppositiopuolueet ja kansalaisyhteiskunnan edustajat;

5.  korostaa, että tällaisen Burundin kansalaisten etujen mukaisen vuoropuhelun, jolla pyritään kestävään rauhaan, turvallisuuteen ja vakauteen sekä demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen palauttamiseen, olisi perustuttava Arushan sopimukseen ja maan perustuslakiin, mikä edellyttää kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisten sopimusten noudattamista;

6.  korostaa erityisesti, että Burundissa toimivissa aseistetuissa ryhmissä on paljon nuoria, myös alle 18-vuotiaita lapsia, ja kehottaa kansainvälistä yhteisöä kiinnittämään erityistä huomiota nuorten sopeuttamiseen uudelleen yhteiskuntaan ja edistämään heidän osallistumistaan rauhanomaiseen poliittiseen prosessiin;

7.  vaatii Burundin kaikkia osapuolia pidättymään kaikista toimista, jotka uhkaisivat maan rauhaa ja turvallisuutta; tuomitsee jyrkästi kaikki julkisuudessa annetut lausunnot, joilla pyritään lietsomaan väkivaltaa tai vihaa Burundin eri yhteiskuntaryhmiä vastaan ja joilla saatetaan pahentaa nykyisiä jännitteitä, ja pyytää kaikkia toimijoita pidättymään tällaisten lausuntojen antamisesta;

8.  muistuttaa, että Burundin viranomaisilla on velvollisuus varmistaa turvallisuus maan alueella ja taata ihmisoikeudet, kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet sekä perusvapaudet, kuten maan perustuslaissa, ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevassa Afrikan peruskirjassa sekä muissa kansainvälisissä ja alueellisissa ihmisoikeusvälineissä edellytetään;

9.  palauttaa mieleen, että EU:n ja Burundin välinen kumppanuus perustuu Cotonoun sopimukseen, ja pitää tärkeänä, että kaikki osapuolet sitoutuvat sopimuksen ehtojen ja erityisesti ihmisoikeuksia koskevien ehtojen kunnioittamiseen ja täytäntöönpanoon; muistuttaa erityisesti, että Cotonoun sopimuksen 96 artiklassa mahdollistetaan neuvottelumenettelyn käynnistäminen tapauksissa, joissa ihmisoikeuksia, demokratian periaatteita tai oikeusvaltioperiaatetta ei kunnioiteta; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että EU on päättänyt kyseiseen artiklaan vedoten pyytää neuvottelujen käynnistämistä;

10.  tuomitsee jyrkästi sen, että presidentti Nkurunziza rikkoi Arushan sopimusta vannoessaan presidentin virkavalan jo kolmannen kerran;

11.  kehottaa Burundin viranomaisia kannustamaan siihen, että selvitetään totuus vuosina 1962–2008 tehdyistä joukkorikoksista erilaisten oikeudellisten ja muiden toimenpiteiden avulla, esimerkiksi perustamalla totuus- ja sovintokomissio ja erityistuomioistuimia, mikä edistää kansallista sovinnontekoa;

12.  pitää myönteisenä, että Itä-Afrikan yhteisön johdolla ja Afrikan unionin ja YK:n tuella pyritään rauhanvälitykseen, jolla edistetään Burundin eri sidosryhmien vuoropuhelua; kehottaa myös komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tukemaan näitä rauhanvälityspyrkimyksiä; kehottaa Burundin hallitusta ja muita asianomaisia sidosryhmiä tekemään täysipainoisesti yhteistyötä rauhanvälittäjän kanssa;

13.  on erittäin huolissaan kriisin käynnistymisen jälkeen raportoiduista uhrien määristä sekä vakavista ihmisoikeusloukkauksista; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia tutkimaan perusteellisesti ja ripeästi näitä rikoksia koskevia olosuhteita ja motiiveja ja varmistamaan, että vastuussa olevat saatetaan oikeuden eteen; toteaa jälleen kerran, että ihmisoikeusloukkauksista tai vakavista ihmisoikeusrikoksista vastuussa olevat eivät saa selvitä rangaistuksetta; kehottaa viranomaisia varmistamaan, että koulut pysyvät oppimiseen tarkoitettuina turvasatamina; kehottaa Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjää seuraamaan tarkasti Burundin tilannetta ja kannattaa hänen 6. marraskuuta 2015 antamaansa lausuntoa;

14.  kehottaa kumoamaan asetuksen 530/1597, joka koskee usean ihmisoikeusjärjestön toiminnan väliaikaista lakkauttamista, ja vaatii niiden pankkitilien jäädyttämisen lopettamista välittömästi, jotta ne voivat vapaasti harjoittaa toimintaansa;

15.  vaatii, että maanpaossa olevat toimittajat ja ihmisoikeusaktivistit saavat palata turvallisesti maahan, että 13. ja 14. toukokuuta 2015 tehdyn epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen suljetut tiedotusvälineet saavat jatkaa toimintaansa ja että luovutaan syytteistä kaikkia niitä toimittajia vastaan, joiden syytetään osallistuneen kariutuneeseen vallankumousyritykseen joko välittömästi tai välillisesti;

16.  on erityisen huolestunut HLBTI-henkilöiden syrjinnän ja kriminalisoinnin järkyttävästä yleisyydestä Burundissa; toistaa jälleen kerran, että seksuaalinen suuntautuminen on osa kansainväliseen ihmisoikeuslainsäädäntöön perustuvaa ilmaisunvapautta ja ihmisten oikeutta yksityiselämään, ja toteaa, että tasa-arvon ja syrjimättömyyden periaatteita on suojeltava ja ilmaisunvapaus on taattava tämän lainsäädännön mukaisesti; vaatii näin ollen Burundin kansalliskokousta ja hallitusta kumoamaan ne rikoslain pykälät, jotka syrjivät HLBTI-henkilöitä;

17.  korostaa, että kriisi vaikuttaa vakavasti lapsiin ja kehottaa komissiota jatkamaan toimintaansa kansainvälisten kumppaneiden kanssa turvatakseen terveydenhuoltopalvelujen tarjonnan, mukaan lukien välttämättömät lääkkeet, turvallisen koulutuksen saatavuuden ja lasten suojelemisen kaikenlaiselta väkivallalta sekä taatakseen muiden sosiaalipalveluiden saatavuuden;

18.  suhtautuu myönteisesti siihen, että Afrikan unioni on sijoittanut alueelle ihmisoikeustarkkailijoita ja asiantuntijoita ihmisoikeustilanteen seuraamiseksi, ja painottaa, että on tärkeää tehdä heidän kanssaan yhteistyötä heidän toimeksiantojensa täytäntöönpanon helpottamiseksi; kehottaa lisäksi Kansainvälistä rikostuomioistuinta tutkimaan sen toimivaltaan kuuluvia, äskettäisen kriisin aikana tapahtuneita väitettyjä ihmisoikeusloukkauksia;

19.  pitää myönteisinä EU:n hyväksymiä kohdennettuja pakotteita, jotka ovat yhdenmukaisia Afrikan unionin tekemän kohdennettuja pakotteita koskevan päätöksen kanssa ja joihin kuuluu matkustuskielto ja varojen jäädyttäminen burundilaisilta, jotka ovat teoillaan ja puheillaan lietsoneet väkivaltaa ja haitanneet pyrkimyksiä löytää poliittinen ratkaisu kriisiin; kehottaa EU:ta laajentamaan pakotteita myös henkilöihin, joiden toiminta uhkaa alueen rauhaa ja vakautta, lietsoo vihanpitoa ja rikkoo Arushan sopimusta;

20.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita harkitsemaan, Cotonoun sopimuksen 96 artiklan alaisen julkisen kuulemisen tulosten mukaisesti, Burundin hallitukselle myönnettävän kaiken muun kuin humanitaarisen avun jäädyttämistä, kunnes YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston todistama hallituksen joukkojen kohtuuton voimankäyttö ja ihmisoikeusloukkaukset on saatu loppumaan ja Burundin sisäiseen vuoropuheluun perustuva poliittinen ratkaisu on löydetty, ja kohdistamaan apu uudelleen kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen; katsoo, että EU:n tuen avulla olisi puututtava eriarvoisuuden, köyhyyden ja kroonisen aliravitsemuksen perimmäisiin ongelmiin äskettäin sovittujen kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

21.  on erittäin huolestunut siitä, että burundilaiset joutuvat edelleen pakenemaan naapurimaihin; ilmaisee jälleen kerran tukensa kaikille paikan päällä toimiville humanitaarisille järjestöille sekä pakolaisia vastaanottaville naapurimaille; vetoaa kansainväliseen yhteisöön ja humanitaarisiin järjestöihin, jotta ne jatkaisivat avun toimittamista konfliktin vuoksi maasta paenneille ja asuinsijoiltaan siirtymään joutuneille; pitää myönteisenä, että EU on sitoutunut lisäämään taloudellista tukeaan ja humanitaarista apuaan vastatakseen näiden väestöryhmien kiireellisiin tarpeisiin;

22.  kehottaa Afrikan unionia, YK:ta ja EU:ta pohtimaan vakavasti alueellista ulottuvuutta ja estämään alueen epävakauden pahenemisen lisäämällä läsnäoloaan paikan päällä ja erityisesti ylläpitämällä alueen maiden pysyvää poliittista vuoropuhelua; kehottaa tässä yhteydessä Afrikan unionia harkitsemaan yhdessä YK:n turvallisuusneuvoston kanssa Afrikan johtaman rauhanturvaoperaation käynnistämistä, mikäli Burundin turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne huonontuvat edelleen;

23.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa Federica Mogherinia jatkamaan ponnisteluja burundilaisen poliisin Richard Spiros Hagabimanan vapauttamiseksi viipymättä ottaen huomioon, että Hagabimana vangittiin laittomasti ja häntä kidutettiin, koska hän kieltäytyi virantoimituksessa 28. heinäkuuta 2015 ampumasta väkijoukkoon;

24.  katsoo, että Burundin ongelmat kytkeytyvät kiistoihin hedelmällisen maanviljelysmaan hallinnasta, tuloeroihin ja syrjintään; kehottaa tässä yhteydessä perustamaan vastuullisen sääntelykehyksen hallinnoimaan tapaa, jolla yritykset noudattavat ihmisoikeusvelvoitteita sekä sosiaali- ja ympäristönormeihin liittyviä velvoitteita;

25.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Burundin hallitukselle ja parlamentille, AKT–EU-neuvostolle, komissiolle, neuvostolle, Itä-Afrikan yhteisölle ja sen jäsenvaltioiden hallituksille, komission varapuheenjohtajalle / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Afrikan unionin toimielimille sekä YK:n pääsihteerille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0275.

Oikeudellinen huomautus