Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 19. toukokuuta 2015 - StrasbourgLopullinen painos
Sveitsin kanssa tehdyssä sopimuksessa määrätyt suojatoimenpiteet ***I
 Ehdolliseen pääsyyn perustuvien ja ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojasta tehty eurooppalainen yleissopimus ***
 Viktor Uspaskichin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 Jérôme Lavrilleux’n koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 Janusz Korwin-Mikken koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 Theodoros Zagorakisin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 Rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa vertailuarvoina käytettävät indeksit ***I
 Kehitystyön rahoitus
 Turvallisempi terveydenhuolto Euroopassa
 Vihreään kasvuun liittyvät mahdollisuudet pk-yrityksille

Sveitsin kanssa tehdyssä sopimuksessa määrätyt suojatoimenpiteet ***I
PDF 237kWORD 62k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 19. toukokuuta 2015 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan talousyhteisön ja Sveitsin valaliiton sopimuksessa määrätyistä suojatoimenpiteistä (kodifikaatio) (COM(2014)0305 – C8-0009/2014 – 2014/0158(COD))
P8_TA(2015)0189A8-0145/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – kodifiointi)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0305),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0009/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 103 ja 59 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0145/2015),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 19. toukokuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/… antamiseksi Euroopan talousyhteisön ja Sveitsin valaliiton sopimuksessa määrätyistä suojatoimenpiteistä (kodifikaatio)

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2015/1145.)

(1)EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.


Ehdolliseen pääsyyn perustuvien ja ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojasta tehty eurooppalainen yleissopimus ***
PDF 232kWORD 60k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 19. toukokuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi ehdolliseen pääsyyn perustuvien ja ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojasta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (07597/1/2014 – C8-0286/2014 – 2010/0361(NLE))
P8_TA(2015)0190A8-0071/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (07597/1/2014),

–  ottaa huomioon ehdolliseen pääsyyn perustuvien tai ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojasta 20. marraskuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/84/EY(1),

–  ottaa huomioon 24. tammikuuta 2001 tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen ehdolliseen pääsyyn perustuvien ja ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojasta(2),

–  ottaa huomioon ehdolliseen pääsyyn perustuvien ja ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojasta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta 14. huhtikuuta 2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/243/EU(3),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0286/2014),

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 22. lokakuuta 2013 antaman tuomion(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan, 99 artiklan 2 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan suosituksen (A8-0071/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä yleissopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Euroopan neuvostolle.

(1)EYVL L 320, 28.11.1998, s. 54.
(2)EUVL L 336, 20.12.2011, s. 2.
(3)EUVL L 128, 30.4.2014, s. 61.
(4)Unionin tuomioistuimen tuomio 22.10.2013 asiassa C-137/12, komissio v. neuvosto, ECLI:EU:C:2013:675.


Viktor Uspaskichin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
PDF 157kWORD 61k
Euroopan parlamentin päätös 19. toukokuuta 2015 Viktor Uspaskichin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2014/2203(IMM))
P8_TA(2015)0191A8-0149/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Viktor Uspaskichin koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Liettuan yleisen syyttäjän 1. lokakuuta 2014 välittämän pyynnön, josta ilmoitettiin täysistunnossa 12. marraskuuta 2014,

–  on kuullut Viktor Uspaskichia työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Liettuan tasavallan perustuslain 62 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0149/2015),

A.  ottaa huomioon, että Liettuan yleinen syyttäjä on pyytänyt Euroopan parlamentin jäsenen Viktor Uspaskichin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä väitettyä rikosta koskevan esitutkinnan yhteydessä;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

C.  ottaa huomioon, että Liettuan tasavallan perustuslain 62 artiklan ja Liettuan tasavallan parlamenttia (Seimas) koskevan lain 22 artiklan 3 kohdan mukaan Liettuan parlamentin jäsentä ei ilman parlamentin lupaa voi saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen, eikä häntä saa pidättää eikä hänen vapauttaan muuten rajoittaa, ellei häntä saada kiinni itse teossa (in flagranti);

D.  ottaa huomioon, että Viktor Uspaskichia syytetään oikeuden halventamisesta Liettuan tasavallan rikoslain 232 artiklan nojalla;

E.  ottaa huomioon, ettei tarkoitushakuisesta syytteestä (fumus persecutionis) ole todisteita, eli ei ole perusteltua oletusta, että oikeusmenettelyn taustalla on tarkoitus vahingoittaa jäsenen poliittista toimintaa;

1.  päättää pidättää Viktor Uspaskichin koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Liettuan yleiselle syyttäjälle ja Viktor Uspaskichille.

(1)Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.


Jérôme Lavrilleux’n koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
PDF 242kWORD 63k
Euroopan parlamentin päätös 19. toukokuuta 2015 Jérôme Lavrilleux’n koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2015/2014(IMM))
P8_TA(2015)0192A8-0152/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Jérôme Lavrilleux’n koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön, jonka Ranskan oikeusministeri välitti 23. joulukuuta 2014 Pariisin muutoksenhakutuomioistuimen (Cour d’appel de Paris) yleisen syyttäjän pyynnöstä ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 15. tammikuuta 2015,

–  on kuullut Jérôme Lavrilleux’tä työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Ranskan tasavallan perustuslain 26 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0152/2015),

A.  toteaa, että Pariisin muutoksenhakutuomioistuimen yleinen syyttäjä on pyytänyt Euroopan parlamentin jäsenen Jérôme Lavrilleux’n koskemattomuuden pidättämistä liittyen käynnissä olevaan oikeudelliseen tutkintaan, joka koskee väärennöksiä, väärennettyjen asiakirjojen käyttöä, luottamusaseman väärinkäyttöä, petoksen yritystä ja avunantoa näihin rikoksiin ja niiden salaamista, vaalikampanjan laitonta rahoittamista sekä sen salaamista ja avunantoa tällaisessa rikoksessa; toteaa, että ranskalaiset tuomarit haluaisivat tässä yhteydessä toteuttaa toimen, joka johtaisi Jérôme Lavrilleux´n vapauden menettämiseen tai sen rajoittamiseen;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa nro 7 olevan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

C.  ottaa huomioon, että Ranskan perustuslain 26 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan parlamentin jäsentä ei voida pidättää vakavasta rikoksesta tai muusta merkittävästä rikkomuksesta eikä hänen vapauttaan voida pidättää tai rajoittaa ilman hänen oman parlamenttinsa puhemiehistön antamaa lupaa; toteaa, ettei tällaista lupaa kuitenkaan vaadita, jos jäsen tavataan vakavan rikoksen tai muun merkittävän rikkomuksen yhteydessä itse teosta tai jos tuomio on lopullinen; toteaa, että parlamentti voi pyytää keskeyttämään jäseneensä kohdistuvan vangitsemisen, vapauden pidättämisen tai rajoittamisen tai oikeusmenettelyn;

D.  toteaa, että Jérôme Lavrilleux´n epäillään osallistuneen järjestelyyn, jossa kampanjakuluihin liittyviä laskuja on väärennetty;

E.  toteaa, että Jérôme Lavrilleux´n koskemattomuuden pidättämiseen olisi sovellettava työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan ehtoja;

F.  toteaa, etteivät esitetyt syytteet liity Jérôme Lavrilleux´n asemaan Euroopan parlamentin jäsenenä vaan hänen aiempaan asemaansa vaalikampanjan varajohtajana Ranskan edellisissä presidentinvaaleissa;

G.  toteaa, ettei syyte koske Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitettuja Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviä hoidettaessa ilmaistuja mielipiteitä eivätkä äänestyksiä;

H.  toteaa, ettei parlamentti ole löytänyt todisteita fumus persecutionis -oletuksesta eli riittävän vakavaa ja täsmällistä epäilyä siitä, että menettely on käynnistetty asianomaisen jäsenen poliittisen toiminnan vahingoittamiseksi;

1.  päättää pidättää Jérôme Lavrilleux’n koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön välittömästi Ranskan tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle sekä Jérôme Lavrilleux´lle.

(1)Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.


Janusz Korwin-Mikken koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
PDF 157kWORD 62k
Euroopan parlamentin päätös 19. toukokuuta 2015 Janusz Korwin-Mikken koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2015/2049(IMM))
P8_TA(2015)0193A8-0150/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Janusz Korwin-Mikken koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Puolan tasavallan yleisen syyttäjän 29. joulukuuta 2014 välittämän pyynnön, joka liittyy Varsovan alueellisen syyttäjänviraston vireillä olevaan rikosasiaan (nro V Ds 223/14) ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 28. tammikuuta 2015,

–  on kuullut Korwin-Mikkeä työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Puolan tasavallan perustuslain 105 pykälän 2 momentin ja Puolan parlamentin jäsenen tai senaattorin tehtävien hoitamista koskevan 9. toukokuuta 1996 annetun Puolan lain 7 b pykälän 1 momentin ja 7 c pykälän 1 momentin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0150/2015),

A.  ottaa huomioon, että Puolan tasavallan yleinen syyttäjä on välittänyt Varsovan alueellisen syyttäjänviraston pyynnön saada panna vireille rikosoikeudenkäynti Euroopan parlamentin jäsentä Janusz Korwin-Mikkeä vastaan Puolan rikoslain 222 pykälän 1 momentin mukaisesta rikoksesta; toteaa erityisesti, että oikeudenkäynnissä on kyse virkamiehen ruumiillisen koskemattomuuden väitetystä loukkaamisesta;

B.  toteaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa olevan 8 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella;

C.  toteaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

D.  toteaa, että Puolan tasavallan perustuslain 105 pykälän 2 momentin mukaan parlamentin jäsen ei voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen ilman Puolan parlamentin alahuoneen suostumusta;

E.  toteaa, että kysymys koskemattomuuden pidättämisestä tai säilyttämisestä tietyssä tapauksessa on yksin parlamentin päätettävissä; huomauttaa, että parlamentti voi kohtuudella ottaa huomioon jäsenen aseman tehdessään päätöksen koskemattomuuden pidättämisestä tai säilyttämisestä(2);

F.  toteaa, että kuten jäsentä kuultaessa vahvistui, väitetty rikos ei liity suoraan tai selvästi Korwin-Mikken tehtävien hoitamiseen Euroopan parlamentin jäsenenä eikä koske Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitettuja Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviä hoidettaessa ilmaistuja mielipiteitä tai äänestyksiä;

G.  toteaa, että tässä tapauksessa parlamentti ei ole löytänyt todisteita fumus persecutionis ‑oletuksesta eli riittävän vakavaa ja täsmällistä epäilyä siitä, että syyte on nostettu jäsenen poliittisen toiminnan vahingoittamiseksi;

1.  päättää pidättää Janusz Korwin-Mikken koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Puolan tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle ja Janusz Korwin-Mikkelle.

(1)Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.
(2)Tuomio T-345/05 Mote v. parlamentti (mainittu edellä), 28 kohta.


Theodoros Zagorakisin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
PDF 156kWORD 62k
Euroopan parlamentin päätös 19. toukokuuta 2015 Theodoros Zagorakisin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (II) (2015/2071(IMM))
P8_TA(2015)0194A8-0151/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Theodoros Zagorakisin koskemattomuuden pidättämistä koskevan Kreikan korkeimman oikeuden apulaissyyttäjän 10. maaliskuuta 2015 välittämän pyynnön, joka liittyy Thessalonikissa ensimmäisen asteen tuomioistuimessa vireillä olevaan asiaan N:o ΑΒΜ Δ2011/5382, Β2012/564 ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 25. maaliskuuta 2015,

–  ottaa huomioon, että Theodoros Zagorakis luopui oikeudestaan tulla kuulluksi työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Kreikan tasavallan perustuslain 62 pykälän,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0151/2015),

A.  ottaa huomioon, että Kreikan korkeimman oikeuden apulaissyyttäjä on pyytänyt Euroopan parlamentin jäsenen Theodoros Zagorakisin koskemattomuuden pidättämistä väitettyä rikkomusta koskevia mahdollisia oikeustoimia varten;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

C.  ottaa huomioon, että Kreikan tasavallan perustuslain 62 pykälässä säädetään, että vaalikauden aikana parlamentin jäseniä ei voida asettaa syytteeseen, pidättää tai vangita eikä heidän vapauttaan voi muutoin rajoittaa ilman parlamentin etukäteen myöntämää lupaa;

D.  ottaa huomioon, että Theodoros Zagorakisia syytetään PAOK-jalkapalloseuran rahoitukseen liittyvistä sääntöjenvastaisuuksista, joihin hänen väitetään syyllistyneen vuosina 2007–2012 toimiessaan seuran puheenjohtajana;

E.  ottaa huomioon, että väitetyllä rikkomuksella ei ole yhteyttä Zagorakisin tehtävään Euroopan parlamentin jäsenenä vaan se liittyy pikemminkin hänen asemaansa PAOK‑jalkapalloseuran puheenjohtajana;

F.  ottaa huomioon, että syyte ei koske Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitettuja Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviä hoidettaessa ilmaistuja mielipiteitä eivätkä äänestyksiä;

G.  toteaa, ettei ole aihetta olettaa, että syytöksellä haluttaisiin vahingoittaa parlamentin jäsenen poliittista toimintaa (fumus persecutionis), koska syytös on esitetty vuosia ennen parlamentin jäsenen tehtävien vastaan ottamista;

1.  päättää pidättää Theodoros Zagorakisin koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä viipymättä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön Kreikan korkeimman oikeuden syyttäjäviranomaiselle ja Theodoros Zagorakisille.

(1)Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.


Rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa vertailuarvoina käytettävät indeksit ***I
PDF 626kWORD 304k
Teksti
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin tarkistukset 19. toukokuuta 2015 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa vertailuarvoina käytettävistä indekseistä (COM(2013)0641 – C7‑0301/2013 – 2013/0314(COD))(1)
P8_TA(2015)0195A8-0131/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

[Tarkistus 1]

EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET(2)
P8_TA(2015)0195A8-0131/2015
komission ehdotukseen
P8_TA(2015)0195A8-0131/2015
---------------------------------------------------------
P8_TA(2015)0195A8-0131/2015
Ehdotus
P8_TA(2015)0195A8-0131/2015

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI
rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa vertailuarvoina käytettävistä indekseistä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon(4),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Monien rahoitusvälineiden ja rahoitussopimusten hinnoittelu on riippuvainen vertailuarvon tarkkuudesta ja eheydestä. Viitekorkojen vertailuarvojen, kuten LIBOR- ja EURIBOR-viitekorkojen, sekä valuuttojen vertailuarvojen vakavat manipulointitapaukset, jotka aiheuttivat kuluttajille ja sijoittajille merkittäviä tappioita ja heikensivät entisestään kansalaisten luottamusta rahoitusalaan, sekä väitteet energian, öljyn ja valuuttojen vertailuarvojen manipuloinnista osoittavat, että vertailuarvot voivat olla eturistiriitojen kohteita ja että niiden hallintojärjestelmät voivat olla harkinnanvaraisesti toimivia ja heikkoja sekä alttiita manipuloinnille. Puutteet vertailuarvoina käytettävien indeksien tarkkuudessa ja eheydessä tai epäilykset sellaisista voivat heikentää markkinoiden luottamusta, aiheuttaa menetyksiä kuluttajille ja sijoittajille sekä vääristää reaalitaloutta. Tämän vuoksi on tarpeen varmistaa vertailuarvojen ja vertailuarvojen määritysprosessin tarkkuus, selkeys ja eheys.

(2)  Rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2004/39/EY(5) sisältyy tiettyjä, noteeratun rahoitusvälineen hinnoittelussa käytettävän vertailuarvon luotettavuutta koskevia vaatimuksia. Arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä 4 päivänä marraskuuta 2003 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2003/71/EY(6) sisältyy tiettyjä, liikkeeseenlaskijoiden käyttämiä vertailuarvoja koskevia vaatimuksia. Siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2009/65/EY(7) sisältyy tiettyjä, yhteissijoitusyritysten käyttämiä vertailuarvoja koskevia vaatimuksia. Energian tukkumarkkinoiden eheydestä 25 päivänä lokakuuta 2011 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 1227/2011(8) sisältyy tiettyjä tukkukaupan energiatuotteissa käytettävien vertailuarvojen manipuloinnin kieltäviä säännöksiä. Nämä säädökset kattavat kuitenkin ainoastaan tiettyjen vertailuarvojen tietyt kysymykset, eikä niissä puututa kaikkien vertailuarvojen tuottamisprosessissa esiintyviin haavoittuvuuksiin.

(3)  Vertailuarvot ovat erityisen tärkeitä rajatylittävien transaktioiden hinnoittelussa, joten ne edistävät tehokkaiden ja toimivien sisämarkkinoiden syntymistä monenlaisille rahoitusvälineille ja -palveluille. Monia rahoitussopimuksissa, erityisesti kiinnityksissä, viitekorkoina käytettäviä vertailuarvoja tuotetaan yhdessä jäsenvaltiossa, mutta toisissa jäsenvaltioissa sijaitsevat luottolaitokset ja kuluttajat käyttävät niitä. Lisäksi tällaiset luottolaitokset usein suojaavat riskinsä tai hankkivat rahoitusta kyseisten rahoitussopimusten tekemiseksi rajatylittäviltä pankkien välisiltä markkinoilta. Vain kaksi jäsenvaltiota on antanut vertailuarvoja koskevaa kansallista lainsäädäntöä, mutta niiden oikeudellisista kehyksissä ilmenee jo nyt eroja eri osa-alueilla, kuten soveltamisalassa. Kansainvälinen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisö (IOSCO) sopi ▌vertailuarvoja koskevista periaatteista vuonna 2013, mutta koska nämä periaatteet ovat kuitenkin tietyssä määrin joustavia niiden tarkan soveltamisalan ja täytäntöönpanokeinojen ▌suhteen, on todennäköistä, että jäsenvaltiot antaisivat kansallista lainsäädäntöä, jonka nojalla nämä periaatteet pantaisiin täytäntöön epäyhdenmukaisesti.

(3 a)  Rahoitusalan vertailuarvojen käyttö ei rajoitu rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskuun ja rahoitussopimusten tekemiseen. Rahoitusalalla turvaudutaan vertailuarvoihin myös investointirahaston arvonkehityksen arvioinnissa tuoton seuraamiseksi tai salkun koostumuksen määrittämiseksi tai tulosperusteisen palkkion laskemiseksi. Käyttöä on myös indeksien yhdistelmään kuuluvien eri indeksien painotuksen määrittäminen ja tarkistaminen rahoitusvälineen tai rahoitussopimuksen maksun tai arvon määrittämiseksi tai sijoitusrahaston arvonkehityksen mittaamiseksi, koska tällaiseen toimintaan ei liity harkintavallan käyttöä toisin kuin vertailuarvojen tarjontaan. Yksittäisen vertailuarvon sisältävien rahoitusvälineiden hallussapitoa ei pitäisi katsoa vertailuarvon käytöksi.

(4)  Nämä toisistaan poikkeavat lähestymistavat johtaisivat sisämarkkinoiden pirstaloitumiseen, sillä vertailuarvojen hallinnoijia ja käyttäjiä koskisivat eri jäsenvaltioissa erilaiset säännöt. Tämän vuoksi yhden jäsenvaltion tuottamien vertailuarvojen käyttö saatettaisiin estää toisissa jäsenvaltioissa. Koska rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa käytettyjen vertailuarvojen tarkkuuden ja eheyden varmistamista unionissa koskevaa yhdenmukaistettua kehystä ei ole, on sen vuoksi todennäköistä, että jäsenvaltioiden väliset erot luovat vertailuarvojen tarjonnan osalta esteitä sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle.

(5)  EU:n kuluttajansuojasäännökset eivät kata kysymystä rahoitussopimuksissa käytettyjen vertailuarvojen soveltuvuudesta. Koska useissa jäsenvaltioissa on tehty kuluttajavalituksia ja käyty oikeutta soveltumattomien vertailuarvojen käytöstä, on todennäköistä, että perustelluista kuluttajasuojasyistä toteutettaisiin toisistaan poikkeavia kansallisia toimenpiteitä, mikä voisi johtaa sisämarkkinoiden pirstaloitumiseen eritasoisesta kuluttajansuojasta aiheutuvien toisistaan eroavien kilpailuedellytysten vuoksi.

(6)  Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi ja sen toimintaedellytysten parantamiseksi erityisesti finanssimarkkinoiden osalta sekä korkeatasoisen kuluttajan- ja sijoittajansuojan varmistamiseksi on sen vuoksi aiheellista luoda sääntelykehys vertailuarvoille unionin tasolla.

(7)  On asianmukaista ja tarpeellista, että nämä säännöt annetaan asetuksen muodossa sen varmistamiseksi, että säännöksiä, joilla asetetaan suoraan vertailuarvojen tuottamiseen, tietolähteisiin ja käyttöön osallistuvia henkilöitä koskevia velvoitteita, sovelletaan yhdenmukaisella tavalla kaikkialla unionissa. Koska vertailuarvojen tarjonnan oikeudelliseen kehykseen sisältyy pakostakin toimenpiteitä, joissa määritellään yksityiskohtaiset vaatimukset vertailuarvojen tarjonnan kaikilla eri osa-alueilla, pienetkin erot jollakin osa-alueella valitussa lähestymistavassa voisivat johtaa merkittäviin esteisiin vertailuarvojen rajatylittävässä tarjonnassa. Käyttämällä asetusta, jota on sovellettava sellaisenaan ilman kansallista lainsäädäntöä, rajoitetaan kansallisen tason toisistaan poikkeavien toimenpiteiden mahdollisuutta, varmistetaan yhtenäinen lähestymistapa ja parempi oikeusvarmuus ja estetään merkittävien esteiden syntyminen vertailuarvojen rajatylittävässä tarjonnassa.

(8)  Tämän asetuksen soveltamisalan olisi oltava mahdollisimman laaja, jotta se tarjoaisi ennalta ehkäisevän sääntelykehyksen. Vertailuarvojen tuottamiseen sisältyy niiden määritysvaiheessa harkintavaltaa ja tuottamiseen voi kohdistua tietyntyyppisiä eturistiriitoja, mistä syystä on olemassa tilaisuus ja kannustimia manipuloida kyseisiä vertailuarvoja. Nämä riskitekijät ovat yhteisiä kaikille vertailuarvoille, joten niille kaikille olisi asetettava asianmukaiset päätöksentekoa, ohjausta ja valvontaa koskevat vaatimukset. Riskiaste kuitenkin vaihtelee, minkä vuoksi kussakin tapauksessa olisi otettava käyttöön tilanteeseen soveltuva lähestymistapa. Koska vertailuarvon haavoittuvuus ja merkitys vaihtelevat ajan mittaan, soveltamisalan rajoittamisella koskemaan tällä hetkellä merkittäviä tai haavoittuvia indeksejä ei voitaisi puuttua riskeihin, joita mikä tahansa vertailuarvo voi vastaisuudessa aiheuttaa. Vertailuarvot, joiden käyttö ei ole yleistä tällä hetkellä, saattavat olla yleisessä käytössä tulevaisuudessa, joten niiden tapauksessa jopa vähäisellä manipuloinnilla voi olla huomattava vaikutus.

(9)  Tämän asetuksen soveltamisalan keskeisenä määräävänä tekijänä olisi oltava se, määrittääkö vertailuarvon tulosarvo rahoitusvälineen tai rahoitussopimuksen arvoa ▌. Tämän vuoksi soveltamisala ei saisi riippua syöttötietojen luonteesta. Taloudellisista syöttötiedoista lasketut vertailuarvot, kuten osakkeiden hinnat, ja muut kuin taloudelliset luvut tai arvot, kuten säähän liittyvät parametrit, olisi näin ollen sisällytettävä soveltamisalaan. Kehyksen olisi katettava näille riskeille altistuvat vertailuarvot mutta siinä olisi myös tunnustettava suuri määrä ympäri maailmaa tuotettavia vertailuarvoja sekä niiden erilaiset vaikutukset rahoitusvakauteen ja reaalitalouteen. Tässä asetuksessa olisi myös säänneltävä oikeasuhteisesti eri vertailuarvoihin sisältyviä riskejä. Tämän asetuksen olisi siten katettava kaikki säännellyillä markkinapaikoilla noteerattujen tai vaihdettavien rahoitusvälineiden hinnoittelussa käytettävät vertailuarvot. Kaikilla tässä asetuksessa esitetyillä viittauksilla päiviin olisi viitattava kalenteripäiviin.

(10)  Monet kuluttajat ovat osapuolina rahoitussopimuksissa, erityisesti kiinnitysvakuudellisissa kulutusluottosopimuksissa, joissa käytetään viitteenä samoille riskeille altistuvia vertailuarvoja. Tämän asetuksen olisi sen vuoksi katettava indeksit ja vertailuarvot, joita tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/17/EU(9).

(11)  Indeksi tai nykyisten indeksien yhdistelmä, joka ei sisällä uutta syöttötietoa ja jota käytetään rahastojen tai rahoitustuotteiden arvonkehityksen mittaamisessa, olisi katsottava vertailuarvon käytöksi.

(12)  Kaikki vertailuarvojen hallinnoijat voivat altistua eturistiriidoille ja käyttää harkintavaltaa ja kaikilla voi olla käytössään riittämättömät päätöksenteko-, ohjaus- ja valvontajärjestelmät. Koska hallinnoijat hallitsevat vertailuarvoprosessia, toimiluvan tai rekisteröinnin edellyttäminen hallinnoijilta ja hallinnoijien valvonta ovat tehokkain keino varmistaa vertailuarvojen eheys.

(13)  Tietolähteisiin voi kohdistua eturistiriitoja, ja ne voivat käyttää harkintavaltaa, joten ne voivat toimia manipuloinnin lähteenä. Vertailuarvon määrittämiseen osallistuminen on vapaaehtoista toimintaa. Jos säädöksellä edellytetään, että tietolähteet muuttavat merkittävästi liiketoimintamallejaan, ne voivat lakata toimittamasta tietoja. Sääntelyn ja valvonnan piiriin jo tässä vaiheessa kuuluvissa yhteisöissä moitteettomien päätöksenteko-, ohjaus- ja valvontajärjestelmien vaatimuksen ei odoteta aiheuttavan merkittäviä kustannuksia tai suhteetonta hallinnollista rasitusta. Tämän vuoksi asetuksessa asetetaan tietty velvoite valvotuille tietolähteille.

(14)  Hallinnoijalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on vapaaehtoinen määräysvalta vertailuarvon tarjonnassa ja joka erityisesti hallinnoi vertailuarvoa, kerää ja analysoi syöttötietoja, määrittää vertailuarvon ja joko suoraan julkaisee sen tai ulkoistaa sen julkaisun kolmannelle osapuolelle. Kun henkilö ainoastaan julkaisee tai mainitsee vertailuarvon osana toimittajantyötään eikä hänellä on määräysvaltaa kyseisen vertailuarvon tarjontaan, henkilöön ei pitäisi soveltaa tässä asetuksessa hallinnoijille säädettyjä vaatimuksia.

(15)  Indeksi lasketaan laskukaavaa tai muuta menetelmää käyttämällä perustana olevista arvoista. Laskukaavan laadinnassa, laskennassa tai syöttötietojen määrittämisessä käytetään harkintavaltaa. Harkintavalta luo manipulointiriskin, joten kaikki vertailuarvot, joilla on tämä ominaispiirre, olisi sisällytettävä tämän asetuksen soveltamisalaan. Kun yksittäistä hintaa tai arvoa käytetään rahoitusvälineen viitteenä, esimerkiksi yksittäisen arvopaperin toimiessa option viitehintana, laskentaa, syöttötietoja tai harkintavaltaa ei ole mukana. Tämän vuoksi yksittäiseen hintaan tai yksittäiseen arvoon perustuvia viitehintoja ei pitäisi katsoa tässä asetuksessa tarkoitetuiksi vertailuarvoiksi. Keskusvastapuolien tuottamia viitehintoja tai suoritushintoja ei pitäisi katsoa vertailuarvoiksi, koska niiden avulla määritellään selvitys, vakuudet ja riskienhallinta eikä niillä näin ollen määritellä rahoitusvälineestä maksettavaa määrää tai rahoitusvälineen arvoa.

(16)  Euroopan keskuspankin ja kansallisten keskuspankkien riippumattomuutta suhteessa Euroopan keskuspankkijärjestelmään, kun ne käyttävät toimivaltuuksiaan ja suorittavat perussopimuksissa niille annettuja tehtäviä ja velvollisuuksia, sekä kansallisten keskuspankkien riippumattomuutta, joka kyseisen jäsenvaltion tai kolmannen maan perustuslaillisten rakenteiden mukaan kuuluu niille luontaisesti, tämän asetuksen täytäntöönpanossa olisi täysin kunnioitettava.

(17)  ▌Vertailuarvojen eheyden varmistamiseksi vertailuarvon hallinnoijia olisi vaadittava panemaan täytäntöön riittävät päätöksenteko- ja ohjausjärjestelyt kyseisten eturistiriitojen valvomiseksi ja vertailuarvojen eheyden luotettavuuden turvaamiseksi. Tehokkaasti valvottuinakin useimpiin hallinnoijiin liittyy jotain eturistiriitoja, ja ne voivat joutua tekemään päätelmiä ja päätöksiä, jotka vaikuttavat sekalaiseen joukkoon sidosryhmiä. Tämän vuoksi on tärkeää, että hallinnoijilla on riippumaton toiminto, joka valvoo riittävän valvonnan takaavien päätöksenteko- ja ohjausjärjestelyjen toteutusta ja tehokkuutta.

(18)  Vertailuarvojen manipulointi tai epäluotettavuus voi aiheuttaa vahinkoa sijoittajille ja kuluttajille. Tässä asetuksessa määritellään tätä varten kehys, jonka mukaisesti hallinnoijien ja tietolähteiden on säilytettävä tietoja, ja lisätään avoimuutta koskien vertailuarvon tarkoitusta ja syöttötietoja. Näin edistetään mahdollisten vaateiden tehokasta ja oikeudenmukaista ratkaisua kansallisen tai Euroopan unionin lainsäädännön mukaisesti.

(19)  Tilintarkastus ja tämän asetuksen tehokas täytäntöönpano edellyttävät jälkikäteen analysointia ja näyttöä. Tämän vuoksi tässä asetuksessa olisi esitettävä puitteet vertailuarvojen hallinnoijien riittävälle tietojen kirjaamiselle vertailuarvon laskennasta ▌niin kauan kuin on tarpeen. Todellisuus, jota vertailuarvolla pyritään mittamaan, ja ympäristö, jossa sitä mitataan, muuttuvat todennäköisesti ajan kuluessa. Tämän vuoksi on tarpeen, että vertailuarvojen tarjontaprosessi ja -menetelmät auditoidaan tai arvioidaan määrävälein puutteiden ja mahdollisten parannusten selvittämiseksi. Laiminlyönnit vertailuarvon tarjonnassa voivat vaikuttaa useisiin sidosryhmiin, jotka voivat auttaa kyseisten puutteiden löytämisessä. Tässä asetuksessa olisi tämän vuoksi säädettävä puitteet riippumattoman valitusmenettelyn perustamiselle hallinnoijille, jotta ▌sidosryhmät pystyvät ilmoittamaan vertailuarvon hallinnoijalle valituksistaan ja varmistamaan, että vertailuarvon hallinnoija arvioi kaikkien valitusten aiheellisuuden puolueettomasti.

(20)  Vertailuarvojen tarjontaan liittyy usein tärkeiden toimintojen ulkoistaminen, esimerkkeinä vertailuarvon laskenta, syöttötietojen keruu ja vertailuarvon jakaminen. Päätöksenteko- ja ohjausjärjestelyjen tehokkuuden varmistamiseksi on tarpeen varmistaa, ettei minkäänlainen ulkoistaminen vapauta vertailuarvon hallinnoijaa velvoitteistaan ja vastuistaan ja ettei sen toteuttamistapa heikennä hallinnoijan valmiutta täyttää kyseiset velvoitteet ja vastuut tai asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen valmiutta valvoa niitä.

(21)  Vertailuarvon hallinnoija on syöttötietojen keskeinen vastaanottaja ja kykenee arvioimaan jatkuvasti syöttötietojen eheyttä ja tarkkuutta. ▌

(22)  Hallinnoijan työntekijät voivat tunnistaa tämän asetuksen mahdollisia rikkomisia taikka manipulointiin tai manipulointiyrityksiin mahdollisesti johtavia haavoittuvuuksia. Tämän vuoksi asetuksella on otettava käyttöön kehys, jonka avulla työntekijät pystyvät varoittamaan hallinnoijia luottamuksellisesti mahdollisista tämän asetuksen rikkomisista.

(23)  Syöttötietojen tarjonnan yhteydessä mahdollisesti harjoitettava harkintavalta antaa mahdollisuuden manipuloida vertailuarvoa. Kun syöttötiedot perustuvat transaktioihin, harkintavaltaa on vähemmän, jolloin mahdollisuus manipuloida tietoja pienenee. Yleissääntönä vertailuarvojen hallinnoijien olisi tämän vuoksi käytettävä syöttötietoina mahdollisuuksien mukaan tosisiallisia transaktiotietoja ja muita täydentäviä tietoja vain, kun transaktiotiedot eivät ole riittävät vertailuarvon eheyden ja tarkkuuden varmistamiseksi.

(24)  Vertailuarvon tarkkuus ja luotettavuus mitattaessa talouden todellista tilaa, jota sen on tarkoitus seurata, on riippuvainen käytetyistä menetelmistä ja syöttötiedoista. Tämän vuoksi on tarpeen käyttää avoimia menetelmiä, joilla varmistetaan vertailuarvon luotettavuus ja tarkkuus.

(25)  Menetelmiä voidaan aika ajoin joutua vaihtamaan, jotta varmistetaan vertailuarvon jatkuva tarkkuus, mutta kaikki menetelmämuutokset vaikuttavat vertailuarvon käyttäjiin ja sidosryhmiin. Tämän vuoksi on tarpeen määrittää menettelyt, joita noudatetaan muutettaessa vertailuarvon menetelmiä, mukaan luettuna tarpeelliset kuulemiset, jotta käyttäjät ja sidosryhmät pystyvät toteuttamaan tarvittavat toimet muutosten perusteella tai ilmoittaa hallinnoijalle, mikäli ne ovat huolissaan muutoksista.

(26)  Vertailuarvon eheys ja tarkkuus on riippuvainen tietolähteiden toimittamien syöttötietojen luotettavuudesta ja tarkkuudesta. On ehdottoman tärkeää, että tietolähteiden tällaisiin syöttötietoihin liittyvät velvollisuudet määritellään selvästi, että niihin voidaan luottaa ja että ne ovat johdonmukaiset suhteessa vertailuarvon hallinnoijan valvontaan ja menetelmiin. Tämän vuoksi ▌vertailuarvon hallinnoijan olisi tarvittaessa ja kun se on mahdollista ja yhteistyössä tietolähteiden kanssa laadittava käytännesäännöt, joissa tarkennetaan nämä vaatimukset ja tietolähteiden velvollisuudet syöttötietojen toimittamisen osalta.

(27)  Monet vertailuarvot määritetään soveltamalla laskentakaavaa, jossa käytetään säännellyiltä markkinapaikoilta, hyväksytyistä julkistamisjärjestelyistä tai ilmoitusjärjestelmästä, energiapörsseistä tai päästöoikeushuutokaupoista toimitettuja syöttötietoja. Näissä tapauksissa nykyisellä sääntelyllä ja valvonnalla varmistetaan syöttötietojen eheys ja avoimuus sekä asetetaan päätöksentekoa ja ohjausta koskevia vaatimuksia ja menettelyjä rikkomusten ilmoittamiseksi. Tämän vuoksi ja edellyttäen, että taustana olevat syöttötiedot ovat kokonaisuudessaan peräisin markkinapaikoilta, joilla sovelletaan kaupan jälkeisiä avoimuusvaatimuksia, myös kolmansista maista, joiden katsotaan vastaavan unionin säänneltyjä markkinoita, näihin vertailuarvoihin ei pitäisi soveltaa tiettyjä tämän asetuksen velvoitteita, koska halutaan välttää päällekkäistä sääntelyä ja koska niiden valvonnan avulla varmistetaan käytettyjen syöttötietojen eheys.

(28)  Tietolähteisiin voi kohdistua eturistiriitoja, ja ne saattavat käyttää harkintavaltaa syöttötietojen määrittämisessä. Tämän vuoksi on tarpeen, että tietolähteissä käytetään, kun se on mahdollista ja tarpeen, päätöksenteko- ja ohjausjärjestelyjä, jotta varmistetaan, että ristiriidat pystytään hallitsemaan ja että syöttötiedot ovat tarkkoja, hallinnoijan vaatimusten mukaisia ja validoitavissa

(29)  Erityyppisillä vertailuarvoilla ja eri toimialojen vertailuarvoilla on erilaiset ominaispiirteet, haavoittuvuudet ja riskit. Tämän asetuksen säännöksiä on tarkennettava edelleen yksittäisiä vertailuarvojen toimialoja ja tyyppejä varten. Hyödykkeiden vertailuarvoja käytetään laajalti, ja niillä on toimialakohtaisia ominaispiirteitä, joten on tarpeen määritellä, miten kyseisiä säännöksiä sovelletaan näihin vertailuarvoihin tässä asetuksessa. Lisäksi tässä asetuksessa olisi mahdollistettava tietty joustovara, jotta eri toimialojen vertailuarvoihin sovellettavia eri vaatimuksia voidaan päivittää oikea-aikaisesti kansainvälisen kehityksen mukaisesti, ottaen erityisesti huomioon kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön (IOSCO) toiminta.

(29 a)  Jotta vertailuarvo voidaan katsoa kriittiseksi tämän asetuksen nojalla, se on katsottava luonteeltaan systeemiseksi tai sitä on käytettävä systeemisesti ja sen on oltava altis manipuloinnille, jotta varmistetaan sääntelyn oikeasuhteisuus.

(30)  Tiettyjen kriittisten vertailuarvojen virheellisyydestä voi aiheutua merkittäviä vaikutuksia rahoitusvakauteen, markkinoiden häiriöttömään toimintaan tai sijoittajiin, joten on tarpeen soveltaa täydentäviä vaatimuksia, jotta varmistetaan näiden kriittisten vertailuarvojen eheys ja selkeys. Nämä kriittisten vertailuarvojen mahdollisesti epävakautta lisäävät vaikutukset voivat kohdistua yhteen tai useampaan jäsenvaltioon. Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset määrittävät yhdessä EAMV:n kanssa, mitkä vertailuarvot katsotaan kriittisiksi.

(30 a)  Kun otetaan huomioon kriittisten vertailuarvojen strateginen merkitys sisämarkkinoiden moitteettomassa toiminnassa, EAMV:lla on oltava toimivalta tehdä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010(10) 17 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen suoraan hallinnoijaan ja tarvittaessa vertailuarvon tietolähteisiin sovellettavia päätöksiä, jos kansallinen toimivaltainen viranomainen ei ole soveltanut tätä asetusta tai on rikkonut unionin lainsäädäntöä.

(31)  Tietojen toimituksen lopettavat tietolähteet voivat heikentää kriittisten vertailuarvojen uskottavuutta, koska näiden vertailuarvojen kyky mitata perustana olevaa todellista markkina- tai taloustilannetta heikentyisi. Asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle olisi siksi annettava valtuudet edellyttää valvotuilta yhteisöiltä pakollista tietojen toimittamista kriittisiä vertailuarvoja varten kyseisen vertailuarvon uskottavuuden säilyttämiseksi. Syöttötietojen pakollisella toimittamisella ei ole tarkoitus velvoittaa valvottuja yhteisöjä tekemään transaktioita tai sitoutumaan niiden tekemiseen.

(31 a)  Kun vertailuarvo on luokiteltu kriittiseksi, sen hallinnoijalla voi olla monopoliasema tämän vertailuarvon käyttäjiin nähden. Tämän vuoksi kyseisen kriittisen vertailuarvon toimivaltaisten viranomaisten kollegion olisi valvottava myyntihintaa ja hallinnoijalle aiheutuvia kustannuksia markkinoiden väärinkäytön estämiseksi.

(32)  Jotta vertailuarvojen käyttäjät voivat valita oikein vertailuarvoja ja ymmärtää niiden riskit, heidän on tiedettävä, mitä vertailuarvo mittaa ja mitkä sen haavoittuvuudet ovat. Tämän vuoksi vertailuarvon hallinnoijan olisi julkaistava selvitys, jossa yksilöidään nämä seikat ▌. Hallinnoijan olisi asetettava tutkinnan yhteydessä syöttötietonsa pyynnöstä asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen saataville.

(34)  Tässä asetuksessa olisi otettava huomioon IOSCOn rahoitusalan vertailuarvoja koskevat periaatteet, jäljempänä ’rahoitusalaa koskevat IOSCO-periaatteet’, jotka julkaistiin 17 päivänä heinäkuuta 2013, ja öljyn hintaraportteja laativia toimistoja koskevat IOSCOn periaatteet, jotka julkaistiin 5 päivänä lokakuuta 2012 (jäljempänä ’IOSCO PRA’-periaatteet), joita käytetään maailmanlaajuisesti vertailuarvoja koskevien sääntelyvaatimusten normina.

(34 a)  Fyysisten hyödykkeiden markkinoihin liittyy ainutlaatuisia ominaispiirteitä, jotka on otettava huomioon, jotta vältetään hyödykkeiden vertailuarvojen eheyden vaarantaminen ja kielteiset vaikutukset hyödykemarkkinoiden avoimuuteen, Euroopan toimitusvarmuuteen, kilpailukykyyn ja kuluttajien etuihin. Sen vuoksi tiettyjä tämän asetuksen säännöksiä ei ole asianmukaista soveltaa hyödykkeiden vertailuarvoihin. IOSCOn yhteistyössä muun muassa Kansainvälisen energiajärjestön ja Kansainvälisen energiafoorumin kanssa hyödykkeiden vertailuarvoja varten laatimat periaatteet on erityisesti suunniteltu sovellettaviksi kaikkiin hyödykkeiden vertailuarvoihin, ja siksi tässä asetuksessa säädetään, että tiettyjä vaatimuksia ei sovelleta hyödykkeiden vertailuarvoihin.

(34 b)  Tällä asetuksella perustetaan myös tunnustamista koskeva järjestelmä, jonka avulla kolmanteen valtioon sijoittautuneet vertailuarvojen hallinnoijat voivat tarjota vertailuarvojaan unionissa edellyttäen, että ne täyttävät täysin tässä asetuksessa esitetyt vaatimukset tai asiaankuuluvissa IOSCO-periaatteissa esitetyt ehdot.

(34 c)  Tässä asetuksessa otetaan käyttöön vahvistamisjärjestelmä, jonka avulla unionissa sijaitsevat hallinnoijat, joille on annettu toimilupa tai jotka on rekisteröity asetuksen säännösten mukaisesti, voivat vahvistaa kolmansissa maissa tarjottuja vertailuarvoja tietyin ehdoin. Vahvistamisjärjestelmää olisi sovellettava sellaisiin kolmansien maiden hallinnoijiin, jotka ovat sidossuhteessa unionissa sijaitseviin hallinnoijiin tai tekevät tiivistä yhteistyötä näiden kanssa. Hallinnoijan, joka on vahvistanut kolmannessa maassa tarjottuja vertailuarvoja, olisi vastattava kyseisistä vahvistetuista vertailuarvoista ja varmistettava, että ne täyttävät tässä asetuksessa tarkoitetut asiaankuuluvat ehdot tai että ne täyttävät täysin asiaankuuluvissa IOSCO-periaatteissa esitetyt vaatimukset.

(35)  Hallinnoijan sijaintijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi huolehdittava kriittisen vertailuarvon hallinnoijan toimiluvan myöntämisestä ja valvonnasta. Toimivaltaisen viranomaisen olisi rekisteröitävä sellainen hallinnoija ja valvottava sellaista hallinnoijaa, joka tarjoaa pelkästään vertailuarvoja, jotka on määritetty soveltamalla laskentakaavaa, jossa käytetään kokonaan ja suoraan säännellyiltä kauppapaikoilta, hyväksytyistä julkistamisjärjestelyistä tai ilmoitusjärjestelmistä, energiapörsseistä tai päästöoikeushuutokaupoista toimitettuja syöttötietoja, ja/tai hallinnoijaa, joka tarjoaa ainoastaan muita kuin kriittisiä vertailuarvoja. Hallinnoijan rekisteröinnin ei ole tarkoitus vaikuttaa toimivaltaisten viranomaisten harjoittamaan valvontaan. EAMV:n olisi pidettävä yllä unionin tason hallinnoijien rekisteriä.

(36)  Tietyissä olosuhteissa henkilö voi tarjota indeksin tietämättä, että kyseistä indeksiä käytetään rahoitusvälineen vertailuarvona. Näin on erityisesti silloin, kun käyttäjät ja vertailuarvon hallinnoija sijaitsevat eri jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi on tarpeen lisätä vertailuarvojen käyttöä koskevaa avoimuutta. Tämä voidaan toteuttaa parantamalla unionin lainsäädännön edellyttämien esitteiden tai avaintietoasiakirjojen sisältöä sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014(11) edellyttämien ilmoitusten ja rahoitusvälineiden luettelon sisältöä.

(37)  Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja EAMV:n käytössä olevat tehokkaat keinot, valtuudet ja resurssit takaavat valvonnan tehokkuuden. Tämän vuoksi asetuksessa olisi erityisesti säädettävä jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kansallisen lain mukaisesti annettavista sekä EAMV:lle annettavista, valvontaa ja tutkintaa koskevista vähimmäisvaltuuksista. Käyttäessään valtuuksiaan tämän asetuksen nojalla toimivaltaisten viranomaisten ja EAMV:n olisi toimittava objektiivisesti ja puolueettomasti ja tehtävä päätöksensä riippumattomasti.

(38)  Tämän asetuksen rikkomisia tutkittaessa toimivaltaisilla viranomaisilla ja EAMV:lla on oltava mahdollisuus kansallisen lain mukaisesti päästä luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden tiloihin asiakirjojen takavarikointia varten. Pääsy tällaisiin tiloihin on tarpeen, jos voidaan perustellusti epäillä, että tarkastuksen tai tutkimuksen kohteena olevaan asiaan liittyviä asiakirjoja tai muuta tietoa on olemassa ja sillä voi olla merkitystä osoitettaessa tämän asetuksen rikkomisen tapahtuneen. Pääsy tällaisiin tiloihin on tarpeen, jos henkilö, jolle on jo esitetty tietopyyntö, on laiminlyönyt sen noudattamisen tai kun on perusteltu syy epäillä, ettei esitettävää pyyntöä noudatettaisi tai tietopyynnön kohteena olevat asiakirjat tai tiedot siirrettäisiin pois, niitä muutettaisiin tai ne tuhottaisiin. Mikäli kansallisen lain mukaan tarvitaan kyseisen jäsenvaltion oikeusviranomaisen ennalta myöntämä lupa, valtuuksia tiloihin pääsystä käytetään oikeusviranomaisen ennakkoluvan saamisen jälkeen.

(39)  Olemassa olevat nauhoitukset puhelinkeskusteluista ja tietoliikennetiedot valvotuilta yhteisöiltä voivat olla ratkaisevia ja usein ainoita todisteita, joiden avulla voidaan tutkia muun muassa tämän asetuksen päätöksentekoa, ohjausta ja valvontaa koskeviin vaatimuksiin liittyviä rikkomisia ja todeta sellaisten tapahtuneen. Tällaisen tietojen ja tallenteiden avulla voidaan osaltaan tarkistaa luovutuksesta vastaavan henkilön ja hyväksymisestä vastaavien henkilöiden henkilöllisyydet sekä se, onko työntekijöiden organisatorinen eriyttäminen toteutettu. Siksi toimivaltaisilla viranomaisilla pitäisi olla mahdollisuus vaatia valvottujen yhteisöjen hallussa olevia tallenteita puhelinkeskusteluista, sähköisiä viestejä tai tietoliikennetietoja tapauksissa, joissa voidaan perustellusti epäillä, että tarkastuksen tai tutkimuksen kohteena olevaan asiaan liittyvillä tallenteilla tai tiedoilla voi olla merkitystä näytettäessä toteen tämän asetuksen rikkomisen tapahtuneen.

(40)  Joitakin tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan kolmansissa maissa sijaitseviin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, jotka voivat käyttää vertailuarvoja, olla vertailuarvojen tietolähteitä tai osallistua muulla tavoin vertailuarvoprosessiin. Toimivaltaisten viranomaisten olisi sen vuoksi sovittava järjestelyistä kolmansien maiden valvontaviranomaisten kanssa. EAMV:n olisi sovitettava yhteen tällaisten yhteistyöjärjestelyjen edistymistä ja kolmansilta mailta saatujen tietojen vaihtoa toimivaltaisten viranomaisten välillä.

(41)  Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa, jäljempänä ’SEUT-sopimus’ ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (jäljempänä ’perusoikeuskirja’) tunnustettuja periaatteita, erityisesti oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen, henkilötietosuojaa, oikeutta sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauteen, elinkeinovapautta, oikeutta suojella omistusoikeutta, oikeutta kuluttajansuojaan, oikeutta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon ja oikeutta puolustukseen. Tätä asetusta olisi näin ollen tulkittava ja sovellettava näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti. Erityisesti silloin, kun tässä asetuksessa viitataan ilmaisunvapautta muissa tiedotusvälineissä koskeviin sääntöihin sekä toimituksellisia ammatteja koskeviin sääntöihin tai käytännesääntöihin, olisi kiinnitettävä huomiota näihin vapauksiin, sillä ne on turvattu unionissa ja jäsenvaltioissa, sellaisina kuin ne on tunnustettu perusoikeuskirjan 11 artiklassa ja muissa asiaa koskevissa määräyksissä. Tätä asetusta ei pitäisi soveltaa lehdistöön, muihin tiedotusvälineisiin tai toimittajiin, kun ne tai he ainoastaan julkaisevat tai mainitsevat vertailuarvon osana journalistista toimintaansa eikä niillä tai heillä ole määräysvaltaa kyseisen vertailuarvon tarjontaan.

(42)  Asianosaisilla henkilöillä olisi oltava täysi oikeus puolustautua. Erityisesti menettelyjen kohteena olevien henkilöiden on annettava tutustua havaintoihin, joihin toimivaltaiset viranomaiset ovat perustaneet päätöksen, ja kyseisille henkilöille on annettava oikeus tulla kuulluiksi.

(43)  Vertailuarvojen avoimuus on tarpeen finanssimarkkinoiden vakauteen ja sijoittajansuojaan liittyvistä syistä. Toimivaltaisten viranomaisten välisen tietojen vaihdon tai toimittamisen olisi tapahduttava yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY(12) säädettyjen, henkilötietojen toimittamista koskevien sääntöjen mukaisesti. EAMV:n suorittaman tietojen vaihdon tai toimittamisen olisi tapahduttava yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001(13) säädettyjen, henkilötietojen toimittamista koskevien sääntöjen mukaisesti.

(44)  Jäsenvaltioiden olisi seuraamusjärjestelmien lujittamista finanssipalvelujen alalla koskevassa komission tiedonannossa vahvistetut periaatteet ja tämän tiedonannon jatkotoimina hyväksytyt unionin säädökset huomioon ottaen säädettävä seuraamuksista ja hallinnollisista toimenpiteistä, joita sovelletaan tämän asetuksen säännösten rikkomiseen, ja varmistettava, että ne pannaan täytäntöön. Näiden seuraamusten ja hallinnollisten toimenpiteiden, olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(45)  Tämän vuoksi olisi järjestettävä hallinnolliset toimenpiteet, seuraamukset ja sakot, joilla varmistetaan jäsenvaltioiden yhteinen lähestymistapa ja lisätään niiden pelotusvaikutusta. Yksittäisissä tapauksissa sovellettavat seuraamukset olisi määriteltävä ottaen tarpeen tullen huomioon sellaiset tekijät kuten tahallisen toiminnan olemassaolo tai puuttuminen, mahdollisesti tunnistetun taloudellisen hyödyn takaisinmaksu, rikkomisen vakavuus ja kesto, mahdolliset raskauttavat tai lieventävät tekijät, tarve varmistaa sakkojen pelotusvaikutus ja tarvittaessa sisällyttää järjestelmään vähennys vastineeksi yhteistyöstä toimivaltaisen viranomaisen kanssa. ▌

(46)  Jotta toimivaltaisten viranomaisten tekemien päätösten pelotusvaikutus kohdistuu suureen yleisöön, ne olisi yleensä julkaistava. Päätöksen julkaiseminen on toimivaltaisille viranomaisille lisäksi tärkeä väline, jolla tiedotetaan markkinatoimijoille, minkälainen käytös katsotaan tämän asetuksen rikkomiseksi, ja jolla levitetään markkinatoimijoille laajalti tietoa asianmukaisesta käytöksestä. Jos julkaisusta uhkaa aiheutua suhteetonta vahinkoa asianosaisille henkilöille, jos se vaarantaa rahoitusmarkkinoiden vakauden tai meneillään olevan tutkimuksen, toimivaltaisen viranomaisen olisi julkaistava seuraamukset ja toimenpiteet nimettöminä tai lykättävä julkaisua. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava mahdollisuus jättää seuraamukset julkaisematta, mikäli nimettömän tai lykätyn julkaisun ei katsota riittävässä määrin takaavan rahoitusmarkkinoiden vakautta. Toimivaltaiset viranomaiset eivät myöskään ole velvollisia julkaisemaan toimenpiteitä, jotka on katsottava vähämerkityksiksi, jolloin niiden julkaiseminen olisi kohtuuttomaksi.

(47)  Kriittisiin vertailuarvoihin voivat osallistua useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa sijaitsevat tietolähteet, hallinnoijat ja käyttäjät. Tällaisen vertailuarvon tarjonnan lakkaaminen tai tapahtumat, jotka voivat merkittävästi heikentää sen eheyttä, voi vaikuttaa useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa. Se tarkoittaa, että sijaintijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen harjoittama tällaisen vertailuarvon valvonta ei ole riittävää ja tehokasta kriittiseen vertailuarvoon sisätyvien riskien hallitsemiseksi. Valvontatietojen tehokas vaihto toimivaltaisten viranomaisten välillä ja viranomaisten toimien yhteensovittaminen on varmistettava perustamalla toimivaltaisten viranomaisten kollegioita, joita johtaa EAMV. Kollegioiden toimilla on edistettävä tässä asetuksessa voimaan saatettujen sääntöjen yhdenmukaista soveltamista ja valvontakäytäntöjen lähentymistä. EAMV:n oikeudellisesti sitova sovittelu on keskeinen tekijä valvontakäytäntöjen koordinoinnin, yhdenmukaisuuden ja lähentymisen toteuttamisessa. Vertailuarvot voidaan mainita viitteenä rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa, joiden duraatio on pitkä. Tietyissä tapauksissa tällaisia vertailuarvoja ei välttämättä enää saada tarjota tämän asetuksen voimaantulon jälkeen, koska niiden ominaisuuksia ei voida muokata asetuksen vaatimusten mukaisiksi. Jos tällaisen vertailuarvon tarjonnan jatkuminen kuitenkin kielletään, tuloksena voi olla rahoitusvälineiden tai rahoitussopimuksen irtisanominen tai mitätöityminen, mikä aiheuttaa haittaa sijoittajille. Tämän vuoksi on tarpeen säätää, että tällaisten vertailuarvojen tarjonta voi jatkua siirtymäkauden ajan.

(47 a)  Tapauksissa, jossa asetuksella on vaikutusta tai mahdollista vaikutusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1227/2011(14) (REMIT-asetus) kattamiin valvottuihin yhteisöihin ja markkinoihin, EAMV:n olisi kuultava täysimääräisesti energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastoa (ACER) hyödyntääkseen sen energiamarkkinoita koskevaa asiantuntemusta ja lieventääkseen päällekkäistä sääntelyä.

(47 b)  Jollei nykyinen vertailuarvo täytä tämän asetuksen vaatimuksia ja jos vertailuarvon muuttaminen tämän asetuksen vaatimukset täyttäväksi johtaisi ylivoimaiseen esteeseen tai rikkoisi rahoitussopimuksen tai rahoitusvälineen ehtoja, asiaankuuluva toimivaltainen viranomainen voi sallia vertailuarvon käytön jatkamisen, kunnes sen käytön lopettaminen tai sen korvaaminen toisella vertailuarvolla on mahdollista, jotta vältetään kuluttajiin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, joita vertailuarvon käytön epäjärjestyksessä tapahtuva ja äkillinen lakkauttaminen aiheuttaisi.

(48)  Tämän asetuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi ja ehdotuksen teknisten seikkojen tarkentamiseksi komissiolle olisi annettava valtuudet antaa säädöksiä SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti ▌. Kun kyseisiä säädöksiä ehdotetaan, huomioon olisi otettava sovellettavat hallinnointia, tietojen toimittamista ja vertailuarvojen käyttöä koskevat kansainväliset normit sekä erityisesti IOSCOn työn tulokset. Suhteellisuusperiaatetta olisi noudatettava erityisesti muiden kuin kriittisten vertailuarvojen ja hyödykkeiden vertailuarvojen tapauksessa.

(49)  Komission olisi hyväksyttävä päätöksenteko-, ohjaus- ja valvontavaatimuksia koskevat EAMV:n laatimat luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritellään muun muassa kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa käytettävien yhteistyöjärjestelyjen vähimmäissisältö, delegoiduilla säädöksillä SEUT-sopimuksen 290 artiklan nojalla ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

(50)  Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano sen tietyillä osa-alueilla, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Kyseiset osa-alueet koskevat ▌kolmansien maiden vertailuarvojen tarjoajiin sovellettavan oikeudellisen kehyksen vastaavuuden varmistamista ja vertailuarvon kriittistä luonnetta. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(15) mukaisesti.

(51)  Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä EAMV:n laatimia teknisiä täytäntöönpanostandardeja, joissa vahvistetaan menettelyt ja muodot toimivaltaisten viranomaisten ja EAMV:n välistä tietojenvaihtoa varten, delegoiduilla säännöksillä SEUT-sopimuksen 291 artiklan nojalla ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti. Koska jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli luoda johdonmukaista ja vaikuttavaa järjestelmää, jolla puututaan vertailuarvojen sisältämiin haavoittuvuuksiin, koska vertailuarvoihin liittyvien ongelmien kokonaisvaikutukset voidaan nähdä kokonaisvaltaisesti vain unionin tasolla ja koska nämä tavoitteet voidaan siksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 OSASTO

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa säädetään yhteisestä kehyksestä, jolla varmistetaan unionissa rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa vertailuarvoina käytettävien indeksien tarkkuus ja eheys. Tämän vuoksi asetuksella edistetään sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja saavutetaan korkeatasoinen kuluttajan- ja sijoittajansuoja.

2 artikla

Soveltamisala

1.  Tätä asetusta sovelletaan vertailuarvojen tarjontaan, vertailuarvojen syöttötietojen toimittamiseen ja vertailuarvojen käyttöön unionissa.

2.  Tätä asetusta ei sovelleta seuraavien tahojen suorittamaan vertailuarvojen tarjontaan:

a)  keskuspankit, kun ne käyttävät perussopimuksilla ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) ja EKP:n perussäännöllä annettuja valtuuksiaan ja suorittavat niillä annettuja tehtäviään ja velvollisuuksiaan tai sellaisia tehtäviään ja velvollisuuksiaan, joiden osalta ne ovat kyseisen jäsenvaltion tai kolmannen maan perustuslaillisten rakenteiden mukaan luontaisesti riippumattomia;

a a)  viranomaiset, kun ne antavat vertailuarvoja tai valvovat vertailuarvojen tarjontaa yleisten etujen vuoksi, mukaan luettuina työllistämistoimenpiteitä, taloudellista toimintaa ja inflaatiota koskevat vertailuarvot;

a b)  keskusvastapuolet;

a c)  hallinnoijat, kun ne tarjoavat yksittäisiin hintoihin tai yksittäiseen arvoon perustuvia viitehintoja;

a d)  lehdistö, muut tiedotusvälineet tai toimittajat, kun ne tai he ainoastaan julkaisevat tai mainitsevat vertailuarvon osana journalistista toimintaansa eikä niillä tai heillä ole määräysvaltaa kyseisen vertailuarvon tarjontaan;

a e)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/36/EU(16) tarkoitetut luotto-osuuskunnat.

2 a.  Hallinnoijiin ei sovelleta niiden muiden kuin kriittisten vertailuarvojen osalta 5 artiklan 1 kohtaa, 2 kohdan a alakohtaa ja 3 kohdan b, c ja d alakohtaa, 5 a ja 5 b artiklaa, 5 d artiklan b–g alakohtaa, 7 artiklan 1 kohdan a a, b, b a, b b, b c ja c alakohtaa, 7 artiklan 2 kohdan a alakohtaa, 3 kohdan a ja b alakohtaa, 7 a artiklaa, 8 artiklan 1 ja 2 kohtaa, 9 artiklan 1 ja 2 kohtaa, 11 artiklaa ja 17 artiklan 1 kohtaa.

3 artikla

Määritelmät

1.  Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)  ’indeksillä’ mitä tahansa lukua,

a)  joka on julkaistu tai annettu yleisön saataville;

b)  joka määritellään säännöllisesti kokonaan tai osittain soveltamalla laskukaavaa tai muuta laskentamenetelmää tai arvioimalla; sekä

c)  mikäli määritys perustuu indeksin perustana olevan yhden tai useamman omaisuuserän arvoon, hintoihin, mukaan luettuina arvioidut hinnat, todelliset tai arvioidut korot, tai muihin arvoihin tai tutkimuksiin;

1 a)  ’indeksin tarjoajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka hallitsee vertailuarvon tarjontaa;

2)  ’vertailuarvolla’ mitä tahansa indeksiä, johon viitaten rahoitusvälineen tai rahoitussopimuksen nojalla maksettava määrä tai rahoitusvälineen arvo määritetään ▌;

2 a)  ’vertailuarvoryhmällä’ saman hallinnoijan tarjoamaa luonteeltaan samanlaisten syöttötietojen perusteella määritettyjen vertailuarvojen ryhmää, joka tarjoaa saman tai samankaltaisen todellisen markkina- tai taloustilanteen erityisiä mittavälineitä;

3)  ’vertailuarvon tarjonnalla’

a)  vertailuarvon määrittämisen järjestelyjen hallinnoimista; ▌

b)  syöttötietojen keräämistä, analysointia tai käsittelyä vertailuarvon määritystä varten; ja

c)  vertailuarvon määrittämistä soveltamalla laskukaavaa tai muuta laskentamenetelmää tai arvioimalla kyseistä tarkoitusta varten luovutettuja syöttötietoja;

4)  ’hallinnoijalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka hallitsee vertailuarvon tarjontaa;

5)  ’vertailuarvon käytöllä

a)  sellaisen rahoitusvälineen liikkeeseen laskua, jossa viitataan indeksiin tai indeksien yhdistelmään;

b)  rahoitusvälineestä tai rahoitussopimuksesta maksettavan määrän määrittelyä viittaamalla indeksiin tai indeksien yhdistelmään;

c)  osallisuutta rahoitussopimuksessa, jossa viitataan indeksiin tai indeksien yhdistelmään;

d)  investointirahaston arvonkehityksen määrittämistä indeksin tai indeksien yhdistelmän avulla indeksin tai indeksien yhdistelmän tuoton seuraamiseksi tai salkun koostumuksen määrittämiseksi tai tulosperusteisten palkkioiden laskemiseksi;

6)  ’syöttötietojen toimittamisella’ sellaisten syöttötietojen tarjoamista hallinnoijalle tai muulle henkilölle hallinnoijalle luovutettaviksi, jotka eivät ole julkisesti saatavilla ja joita tarvitaan vertailuarvon määrittämisessä ja joita tarjotaan tätä tarkoitusta varten;

7)  ’tietolähteellä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka toimittaa syöttötietoja, jotka eivät ole säänneltyjä tietoja;

8)  ’valvotulla tietolähteellä’ valvottua yhteisöä, joka toimittaa syöttötietoja unionissa sijaitsevalle hallinnoijalle;

9)  ’luovuttajalla’ luonnollista henkilöä, joka on tietolähteen palveluksessa syöttötietojen toimittamista varten;

9 a)  ’arvioijalla’ hyödykkeen vertailuarvon hallinnoijan työntekijää tai muuta luonnollista henkilöä tai kolmatta osapuolta, jonka palvelut ovat hallinnoijan käytössä tai sen valvonnassa ja joka vastaa menetelmien tai päättelyn soveltamisesta syöttötietoihin ja muihin tietoihin tehdäkseen ratkaisevan arvioinnin tietyn hyödykkeen hinnasta;

10)  ’syöttötiedoilla’ tietoja yhdestä tai useammasta vertailuarvon perustana olevan omaisuuserän arvosta, hinnoista, mukaan luettuina arvioidut hinnat, tai hallinnoijan vertailuarvon määrittämiseen käyttämistä muista arvoista;

11)  ’säännellyillä tiedoilla’:

i)   syöttötietoja, jotka on toimitettu kokonaan

a)   direktiivin 2014/65/EU 4 artiklankohdan 24 alakohdassa määritellystä kauppapaikasta, mutta tämä pätee ainoastaan rahoitusvälineitä koskeviin tietoihin;

b)   direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 52 alakohdassa määritellystä hyväksytystä julkistamisjärjestelystä tai direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1kohdan 53 alakohdassa määritellyltä konsolidoitujen kauppatietojen tarjoajalta pakollisten kaupan jälkeisten avoimuusvaatimusten mukaisesti, mutta tämä pätee ainoastaan kauppapaikassa kaupankäynnin kohteena oleviin rahoitusvälineisiin liittyviin transaktiotietoihin;

c)  direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 54 alakohdassa määritellystä hyväksytystä ilmoitusjärjestelmästä, mutta tämä pätee ainoastaan kauppapaikassa kaupankäynnin kohteena olevia rahoitusvälineitä koskeviin transaktiotietoihin, jotka on julkistettava pakollisten kaupan jälkeisten avoimuusvaatimusten mukaisesti;

d)   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY(17) 37 artiklan 1 alakohdan j alakohdassa tarkoitetusta sähköpörssistä;

e)   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY(18) 41 artiklan 1 kohdan j alakohdassa tarkoitetusta maakaasupörssistä;

f)   komission asetuksen (EU) N:o 1031/2010(19) 26 ▌tai 30 artiklassa tarkoitetusta huutokauppapaikasta;

g)  asetuksen (EU) N:o 1227/2011 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimitetuista tiedoista, joista komissio on antanut myös täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1348/2014(20); tai

h)  kolmannen maan kauppapaikalta, kaupankäyntialustalta, pörssistä, julkistamisjärjestelystä tai ilmoitusjärjestelmästä, jotka vastaavat edellä a–g alakohdassa tarkoitettuja, tai muusta yhteisöstä, kuten transaktiotietojen kokoajilta tai transaktiotietojen kerääjiltä, joiden syöttötiedot ovat jo asianmukaisen valvonnan kohteena; sekä

ii)  direktiivin 2009/65/EY(21) 1 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten (yhteissijoitusyritysten) osuuksien nettoarvoja.

12)  ’transaktiotiedoilla’ havainnoitavissa olevia hintoja, noteerauksia, indeksejä tai arvoja, jotka kuvaavat keskenään sidossuhteettomien vastapuolten välisiä transaktioita aktiivisilla, kysynnän ja tarjonnan kilpailuvoimien vaikutuksille alttiilla markkinoilla;

13)  ’rahoitusvälineellä’ direktiivin 2014/65/EU liitteessä I olevassa C osassa lueteltuja välineitä, joista on jätetty hakemus ottamisesta kaupankäynnin kohteeksi direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 24 alakohdan mukaisella kauppapaikalla tai joilla käydään kauppaa direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 24 alakohdan mukaisella kauppapaikalla;

14)  ’valvotulla yhteisöllä’ seuraavia ▌:

a)  direktiivin 2013/36/EY 3 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä luottolaitoksia;

b)  direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyjä sijoituspalveluyrityksiä;

c)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY(22) 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vakuutusyrityksiä;

d)  direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja jälleenvakuutusyrityksiä;

e)  direktiivin 2009/65/EU(23) 1 artiklan 2 kohdassa määriteltyjä yhteissijoitusyrityksiä;

f)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU(24) 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määriteltyjä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia;

g)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012(25) 2 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä keskusvastapuolia;

h)  asetuksen (EU) N:o 648/2012 2 artiklan 2 kohdassa määriteltyjä kauppatietorekistereitä;

i)  hallinnoijia;

15)  ’rahoitussopimuksella’

a)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY(26) 3 artiklan c kohdassa määriteltyä luottosopimusta;

b)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/17/EU(27) 4 artiklan 3 kohdassa määriteltyä luottosopimusta;

16)  ’sijoitusrahastolla’ direktiivin 2011/61/EU 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyjä vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja direktiivin 2009/65/EU soveltamisalaan kuuluvia yhteissijoitusyrityksiä;

17)  ’ylimmällä hallintoelimellä’ yhteisöä johtavaa elintä, joka hoitaa valvonta- ja johtotoimintoja ja jolla on lopullinen päätöksentekovalta sekä toimivalta vahvistaa yhteisön strategia, tavoitteet ja yleiset linjaukset;

18)  ’kuluttajalla’ luonnollista henkilöä, joka tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa rahoitussopimuksissa toimii sellaisessa tarkoituksessa, joka ei kuulu hänen elinkeino-, liike- tai ammattitoimintaansa;

19)  ’pankkien välisten korkokantojen vertailuarvolla’ vertailuarvoa, jonka tämän artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu perustana oleva omaisuuserä on korko, jolla pankit voivat anto- tai ottolainata muilta pankeilta;

19 a)  ’valuuttojen vertailuarvolla’ vertailuarvoa, jonka arvo määrittyy suhteessa yhden valuutan tai valuuttakorin yhdessä valuutassa ilmaistuun hintaan;

20)  ’hyödykkeiden vertailuarvolla’ vertailuarvoa, jonka tämän artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu perustana oleva omaisuuserä on komission asetuksen (EY) N:o 1287/2006(28) 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hyödyke, lukuun ottamatta direktiivin 2014/65/EU liitteessä I olevan C osan 11 kohdassa tarkoitettuja päästöoikeuksia;

20 a)  ’perusriskillä’ riskiä, joka liittyy vertailuarvon todellisesta markkina- tai taloustilanteesta, jota vertailuarvolla on tarkoitus mitata, antaman kuvauksen tarkkuuteen;

21)  ’kriittisellä vertailuarvolla’

a)   vertailuarvoa, joka ei perustu säänneltyihin tietoihin ja jonka viitearvo ylittää 13 artiklan 1 kohdassa määritellyt 500 miljardia euroa; tai

b)  vertailuarvoa, jonka lakkaamisella olisi huomattava haitallinen vaikutus rahoitusvakauteen, markkinoiden asianmukaiseen toimintaan ja reaalitalouteen yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa;

Kriittinen vertailuarvo on luonteeltaan ”kansallinen”, jos sen tuottamisen lakkaamisesta tai sen tuottamisesta sellaisten tietolähteiden tai tietojen avulla, jotka eivät ole tilastollisesti edustavia, aiheutuvat haitalliset vaikutukset rajoittuvat yhteen jäsenvaltioon; Tällöin ei sovelleta 13 artiklan 2 a–2 d kohdassa säädettyä menettelyä.

Kriittinen vertailuarvo on luonteeltaan ”eurooppalainen”, jos sen tuottamisen lakkaamisesta tai sen tuottamisesta sellaisten tietolähteiden tai tietojen avulla, jotka eivät ole tilastollisesti edustavia, aiheutuvat haitalliset vaikutukset eivät rajoitu yhteen jäsenvaltioon. Tällöin sovelletaan 13 artiklan 2 e, 2 f ja 2 g kohdassa säädettyä menettelyä.

21 a)  ’muulla kuin kriittisellä vertailuarvolla’ vertailuarvoa, joka ei täytä 13 artiklassa säädettyjä kriittisen vertailuarvon kriteerejä;

22)  ’sijainnilla’ oikeushenkilön yhteydessä jäsenvaltiota tai kolmatta maata, jossa kyseisen henkilön rekisteröity toimipaikka tai muu virallinen osoite sijaitsee, ja luonnollisen henkilön yhteydessä jäsenvaltiota tai kolmatta maata, jossa on kyseisen henkilön verotuksellinen kotipaikka;

22 a)  ’viranomaisella’

a)  hallitusta tai viranomaisvallan käyttäjää;

b)  yhteisöä tai henkilöä, joka kansallisen lainsäädännön mukaisesti hoitaa viranomaisen tehtäviä tai jolla on julkisia velvollisuuksia tai tehtäviä tai joka tarjoaa julkisia palveluja, mukaan luettuna inflaatio- ja työllisyysmittarit sekä taloudellisen toiminnan mittarit, hallituksen tai viranomaisen valvonnassa.

2.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 37 artiklan mukaisesti tarkoituksena tarkentaa 1 kohdan määritelmien teknisiä seikkoja erityisesti määrittelemällä, mitä indeksin määrittelyn yhteydessä tarkoitetaan yleisön saataville antamisella. Näissä delegoiduissa säädöksissä komissio varmistaa, että ilmaisuilla 'julkistaa’ tai ’antaa yleisön saataville’ tarkoitetaan ’antaa käyttäjien tai mahdollisten käyttäjien muodostaman laajemman yleisön saataville’.

Tarvittaessa komissio ottaa huomioon markkinat tai teknologisen kehityksen sekä vertailuarvoihin liittyvän valvontakäytännön kansainvälisen lähentymisen.

2 a.  Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä luettelon laatimiseksi tämän artiklan 1 kohdan 22 a alakohdassa tarkoitetuista viranomaisista unionissa ja kyseisen luettelon tarkistamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4 artikla

Asetuksen soveltamatta jättäminen indeksin tarjoajiin, jotka eivät ole tietoisia tarjoamiensa vertailuarvojen käytöstä ▌

Tätä asetusta ei sovelleta tarjoamansa indeksin osalta indeksin tarjoajaan, joka ei ole tietoinen eikä olisi kohtuudella voinut tietää indeksin käytöstä 3 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin.

II OSASTO

VERTAILUARVOJEN EHEYS JA LUOTETTAVUUS

1 luku

Hallinnoijien päätöksenteko, ohjaus ja valvonta

5 artikla

Päätöksentekoa ja ohjausta sekä eturistiriitoja koskevat vaatimukset

1.  Hallinnoijalla on oltava selkeät päätöksenteko- ja ohjausjärjestelyt, joihin sisältyvät selvä organisaatiorakenne, jossa on määritelty yksityiskohtaisesti, avoimesti ja kattavasti tehtävät ja vastuualueet kaikille vertailuarvon tarjontaan osallistuville toimijoille.

Hallinnoijan on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tunnistaakseen, ehkäistäkseen tai hallitakseen eturistiriidat hallinnoijan, myös sen johtajien, työntekijöiden ja muiden luonnollisten henkilöiden tai kolmannen osapuolen, joiden palvelut on asetettu sen käyttöön tai valvontaan, sekä tietolähteiden tai käyttäjien välillä, ja varmistettava, että kun vertailuarvoprosessi edellyttää harkintavallan tai päätelmien käyttöä, niitä käytetään riippumattomasti ja tasapuolisesti.

2 a.  Vertailuarvon tarjonnan on oltava operatiivisesti erillään sellaisesta hallinnoijan liiketoiminnasta, joka voi aiheuttaa tosiasiallisen tai mahdollisen eturistiriidan. Jos hallinnoijassa voi muodostua eturistiriita sen omistusrakenteen, hallinnoijaa omistavan tai siinä määräysvaltaa käyttävän yhteisön tai hallinnoijan omistaman tai sen määräysvallassa olevan yhteisön tai sen tytäryrityksen määräysvallan tuottavan omistusosuuden tai muiden toimintojen vuoksi, hallinnoijan on perustettava riippumaton valvontatoimi, johon osallistuvat tasapuolisesti edustettuina erilaiset tunnetut sidosryhmät sekä tilaajat ja tietolähteet. Jollei näitä ristiriitoja pystytä riittävästi hallitsemaan, hallinnoijan on lakkautettava kaikki kyseisiä ristiriitoja aiheuttavat toiminnot tai suhteet tai lopetettava vertailuarvon tuottaminen.

3 a.  Hallinnoijan on julkistettava tai ilmoitettava kaikki olemassa olevat tai mahdolliset eturistiriidat vertailuarvon käyttäjille ja asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle sekä tarvittaessa tietolähteille, mukaan luettuina ristiriidat, jotka johtuvat hallinnoijan omistuksesta tai määräysvallasta hallinnoijassa.

3 b.  Hallinnoijan on omaksuttava ja pantava täytäntöön asianmukaiset toimintatavat ja menettelyt sekä tehokkaat organisatoriset järjestelyt eturistiriitojen tunnistamiseksi, ilmoittamiseksi, hallitsemiseksi, vähentämiseksi ja välttämiseksi, jotta vertailuarvon määritysten eheyttä ja riippumattomuutta voidaan suojella. Näitä toimintatapoja ja menettelyjä on tarkistettava ja päivitettävä säännöllisesti. Toimintatavoissa ja menettelyissä on otettava huomioon ja käsiteltävä eturistiriidat, vertailuarvon prosessin harkinnanvaraisuuden aste ja vertailuarvon sisältämät riskit sekä

a)  varmistettava hallinnoijan toimittaman tai tuottaman tiedon luottamuksellisuus, johon sovelletaan tämän asetuksen ilmoitus- ja avoimuusvelvoitteita; sekä

b)  erityisesti vähennettävä ristiriitoja, jotka johtuvat hallinnoijan omistuksesta tai määräysvallasta hallinnoijassa tai muista hallinnoijan konserniin liittyvistä eduista tai jotka ovat seurausta muista henkilöistä, jotka voivat käyttää vaikutus- tai määräysvaltaansa hallinnoijaan vertailuarvon määrittämisen osalta.

3 c.  Hallinnoijan on varmistettava, että seuraavat vaatimukset täyttyvät, kun kyse on työntekijöistä ja muista luonnollisista henkilöistä, joiden palvelut ovat sen käytössä tai määräysvallassa ja jotka osallistuvat suoraan vertailuarvon tarjontaan:

a)  heillä on tarvittavat taidot, tiedot ja kokemus heille annetuista tehtävistä ja heitä johdetaan ja valvotaan tehokkaasti;

b)  heihin ei kohdistu asiatonta vaikutusta tai eturistiriitoja ja että näiden henkilöiden palkkiot ja tulosarviointi eivät aiheuta eturistiriitoja tai muulla tavoin vaikuta vertailuarvon prosessin eheyteen;

c)  heillä ei ole henkilökohtaisia etuja tai liikesuhteita, jotka vaarantaisivat hallinnoijan toimintoja;

d)  heillä ei ole lupaa vaikuttaa vertailuarvon määrittämiseen tekemällä osto- tai myyntitarjouksia tai kauppoja henkilökohtaisesti tai markkinaosapuolten puolesta; sekä

e)  heihin sovelletaan tehokkaita menettelyjä, joilla valvotaan tietojen vaihtoa muiden työntekijöiden kanssa, eivätkä he osallistu toimintaan, jossa voi muodostua eturistiriidan vaara.

3 d.  Hallinnoijan on omaksuttava erityiset tarkastusmenettelyt, joilla varmistetaan vertailuarvon määrittävän työntekijän tai henkilön rehellisyys ja luotettavuus ja joihin voi sisältyä esimerkiksi johdon antama sisäinen julkaisulupa ennen vertailuarvon levittämistä tai asianmukainen korvaava ratkaisu esimerkiksi siinä tapauksessa, että vertailuarvo päivitetään päivänsisäisesti tai reaaliaikaisesti.

3 e.  Mitään vertailuarvon sellaista muutosta suhteessa tämän artiklan säännöksiin, joka ei ole olennainen, ei saa katsoa kyseiseen vertailuarvoon viittaavan rahoitussopimuksen tai rahoitusvälineen rikkomiseksi. Kriittisen vertailuarvon osalta asianomaisella toimivaltaisella viranomaisella on valta ratkaista, onko muutos olennainen.

5 a artikla

Valvontatoimea koskevat vaatimukset

1.  Hallinnoijan on perustettava pysyvä ja tehokas valvontatoimi, jota sen on ylläpidettävä ja jolla varmistetaan kaikkien vertailuarvojen tarjonnan näkökohtien valvonta.

2.  Hallinnoijan on kehitettävä valvontatehtäväänsä koskevat selkeät menetelmät ja ylläpidettävä niitä ja asetettava nämä menetelmät asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten saataville.

Menetelmiin sisältyvät seuraavat tärkeimmät osat:

a)  valvontatehtävän toimintaohjeet;

b)  valvontatehtävään valittavien jäsenten valintakriteerit;

c)  yhteenveto valvontatehtäviä hoitavien komiteoiden tai lautakuntien jäsenyyksien yksityiskohdista, samoin mahdolliset ilmoitukset eturistiriidoista ja lautakunnan jäsenten valinta-, nimitys-, irtisanomis- ja korvaamisprosesseista.

3.  Valvontatoimen on toimittava riippumattomasti, ja sille kuuluvat seuraavat vastuut, joita on mukautettava vertailuarvon monimutkaisuuden, käytön ja haavoittuvuuden mukaan:

a)  vertailuarvon määritelmän ja menetelmien arviointi vähintään vuosittain;

b)  vertailuarvon menetelmien muutosten valvonta ja luvan antaminen hallinnoijalle ryhtyä tällaisia muutoksia koskevaan konsultointiin;

c)  hallinnoijan valvontakehyksen sekä vertailuarvon hallinnoinnin ja toiminnan valvonta, ja kun vertailuarvossa hyödynnetään tietolähteitä, 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen käytännesääntöjen valvonta;

d)  vertailuarvon lakkaamiseen liittyvien menettelyjen arviointi ja hyväksyntä, mukaan luettuna kaikki lakkaamista koskeva konsultointi;

e)  vertailuarvon tarjontaan osallistuvien kolmansien osapuolten valvonta, mukaan lukien laskenta- tai levitysedustajat;

f)  sisäisten ja ulkoisten auditointien ja tarkastusten arviointi ja auditointien tuloksissa esiin nousseiden korjaavien toimien toteutuksen seuranta;

g)  syöttötietojen ja tietolähteiden sekä sen seuranta, millä toimilla hallinnoija testaa tai validoi vertailuarvoon käytettävät syöttötiedot, kun vertailuarvossa hyödynnetään tietolähteitä;

h)  tehokkaiden toimenpiteiden toteuttaminen käytännesääntöjen rikkomisissa, kun vertailuarvossa hyödynnetään tietolähteitä; sekä

i)  valvontatoimen tietoonsa saamista tietolähteiden tai hallinnoijien väärinkäytöksistä ja mahdollisista epätavallisista tai epäilyttävistä syöttötiedoista raportoiminen asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille, kun vertailuarvossa hyödynnetään tietolähteitä.

4.  Erillisen komitean tai muun asianmukaisen hallintojärjestelyn on vastattava valvontatoiminnosta.

EAMV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään ominaisuudet, jotka valvontatoiminnolla on oltava ja jotka koskevat sen koostumusta sekä sen asemaa hallinnoijan organisaatiorakenteessa, jotta varmistetaan toiminnon eheys ja eturistiriidattomuus.

EAMV tekee eron eri tyyppisten vertailuarvojen ja alojen välillä tämän asetuksen mukaisesti ja ottaa huomioon hallinnoijien omistus- ja määräysvaltarakenteen erot, vertailuarvon tarjonnan luonteen, mittakaavan ja monimutkaisuuden sekä vertailuarvoon liittyvän riskin ja vertailuarvon vaikutuksen, myös vertailuarvojen hallintovaatimuksia koskevan valvontakäytännön kansainvälisen lähentymisen pohjalta.

EAMV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [XXX].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

5.  Valvontatoimi voi valvoa useampaa kuin yhtä hallinnoijan tarjoamaa vertailuarvoa edellyttäen, että se muutoin täyttää I ja IV osaston muut vaatimukset.

6.  Mitään vertailuarvon sellaista muutosta suhteessa tämän artiklan säännöksiin, joka ei ole olennainen, ei saa katsoa kyseiseen vertailuarvoon viittaavan rahoitussopimuksen tai rahoitusvälineen rikkomiseksi. Kriittisen vertailuarvon osalta asianomaisella toimivaltaisella viranomaisella on valta ratkaista, onko muutos olennainen.

5 b artikla

Valvontakehystä koskevat vaatimukset

1.  Hallinnoijalla on oltava valvontakehys, jolla varmistetaan, että vertailuarvo tarjotaan ja julkistetaan tai annetaan saataville tämän asetuksen mukaisesti.

2.  Valvontakehyksen on oltava oikeassa suhteessa tunnistettujen eturistiriitojen suuruuteen, vertailuarvon tarjontaan liittyvän harkinnanvaraisuuden laajuuteen ja vertailuarvon syöttötietojen luonteeseen ja sisällettävä

a)  toimintariskin hallinta;

b)  varamenettelyt ja oikaisumenettelyt sovellettaviksi tilanteessa, jossa vertailuarvon tarjonta keskeytyy.

3.  Jolleivät syöttötiedot ole transaktiotietoja, hallinnoijan on

a)  laadittava toimenpiteet, joilla varmistetaan mahdollisimman laajasti, että tietolähteet noudattavat 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja käytännesääntöjä ja syöttötietoihin sovellettavia standardeja;

b)  laadittava toimenpiteet, joilla seurataan syöttötietoja, mukaan luettuina syöttötietojen seuranta ennen vertailuarvon julkaisemista ja syöttötietojen validointi julkistamisen jälkeen virheiden ja poikkeamien havaitsemiseksi.

4.  Valvontakehyksen on oltava dokumentoitu, sitä on arvioitava ja se on saatettava ajan tasalle tarpeen mukaan, ja se on annettava asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen saataville sekä pyynnöstä käyttäjien saataville.

5.  Mitään vertailuarvon sellaista muutosta suhteessa tämän artiklan säännöksiin, joka ei ole olennainen, ei saa katsoa kyseiseen vertailuarvoon viittaavan rahoitussopimuksen tai rahoitusvälineen rikkomiseksi. Kriittisen vertailuarvon osalta asianomaisella toimivaltaisella viranomaisella on valta ratkaista, onko muutos olennainen.

5 c artikla

Vastuuvelvollisuuskehystä koskevat vaatimukset

1.  Hallinnoijalla on oltava vastuuvelvollisuuskehys, joka kattaa tietojen säilyttämisen, auditoinnin ja arvioinnin, ja valitusprosessi, joka antaa todisteita tämän asetuksen vaatimusten noudattamisesta.

2.  Hallinnoijan on nimitettävä riippumaton sisäinen tai ulkoinen toiminto, jolla on tarvittavat valmiudet arvioida sitä ja raportoida siitä, millä tavoin hallinnoija noudattaa vertailuarvon menetelmiä ja tätä asetusta.

3.  Muiden kuin kriittisten vertailuarvojen osalta hallinnoijan on julkaistava vaatimustenmukaisuusvakuutus, jossa se raportoi siitä, millä tavoin se noudattaa tätä asetusta. Vaatimustenmukaisuusvakuutus kattaa ainakin 5 artiklan 1, 2 a, 3 b, 3 c ja 3 d kohdassa, 5 a ja 5 b artiklassa, 5 d artiklan b–g alakohdassa, 7 artiklan 1 kohdan a a, b, b a, b b, b c ja c alakohdassa, 7 artiklan 2 a, 3 a ja 3 b kohdassa, 7 a artiklassa, 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 9 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 11 artiklassa ja 17 artiklan 1 kohdassa vahvistetut vaatimukset.

Jos hallinnoija ei täytä 5 artiklan 1, 2 a, 3 b, 3 c ja 3 d kohdassa, 5 a ja 5 b artiklassa, 5 d artiklan b–g alakohdassa, 7 artiklan 1 kohdan a a, b, b a, b b, b c ja c alakohdassa, 7 artiklan 2 a, 3 a ja 3 b kohdassa, 7 a artiklassa, 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 9 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 11 artiklassa ja 17 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia, vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa on selkeästi todettava, miksi hallinnoijan ei ole asianmukaista täyttää kyseisiä vaatimuksia.

4.  Muun kuin kriittisen vertailuarvon hallinnoijan on nimitettävä riippumaton ulkoinen auditoija arvioimaan hallinnoijan vaatimustenmukaisuusvakuutuksen paikkansapitävyyttä ja raportoimaan siitä. Tällainen auditointi on toteutettava vähintään joka toinen vuosi ja aina kun vertailuarvossa tapahtuu olennaisia muutoksia.

5.  Hallinnoijan on toimitettava 4 kohdassa tarkoitettujen auditointien tulokset asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle. Hallinnoijan on pyynnöstä toimitettava yksityiskohtaiset tiedot 4 kohdassa tarkoitetuista auditoinneista vertailuarvon käyttäjälle tai julkistettava ne. Hallinnoijan on asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen tai vertailuarvon käyttäjän pyynnöstä toimitettava tai julkistettava yksityiskohtaiset tiedot 4 kohdassa tarkoitetuista arvioinneista.

6.  Asianomainen toimivaltainen viranomainen voi pyytää hallinnoijalta lisätietoja sen muista kuin kriittisistä vertailuarvoista 30 artiklan mukaisesti ja/tai antaa hallinnoijalle suosituksen koskien sitä, miten hallinnoija noudattaa vaatimustenmukaisuusvakuutuksen kattamia säännöksiä, kunnes toimivaltainen viranomainen on täysin tyytyväinen. Toimivaltainen viranomainen voi julkistaa suosituksen verkkosivustollaan.

5 d artikla

Tietojen säilyttämistä koskevat vaatimukset

1.  Hallinnoijan on pidettävä kirjaa

a)  kaikista syöttötiedoista;

b)  hallinnoijan ja tarvittaessa arvioijien vertailuarvon määrittämisessä tekemistä päätelmistä ja käyttämästä harkintavallasta;

c)  mahdollisesti huomiotta jätetyistä syöttötiedoista tehdyistä kirjauksista, erityisesti silloin, kun on noudatettu vertailuarvon menetelmien vaatimuksia, ja huomiotta jättämisen syistä;

d)  muista muutoksista standardimenettelyissä ja menetelmissä tai niistä poikkeamisista, myös markkinoiden stressikaudella tai markkinahäiriön aikana tapahtuneista;

e)  hallinnoijien vertailuarvojen määrittämisessä käyttämien luovuttajien ja luonnollisten henkilöiden henkilöllisyydestä;

f)  kaikista asiakirjoista, jotka liittyvät valitukseen; sekä

g)  hallinnoijan palveluksessa olevan henkilön ja vertailuarvon tietolähteiden tai luovuttajien vertailuarvosta käymän asiaankuuluvan viestinnän tallenteista.

2.  Kun vertailuarvo perustuu tietolähteiltä saatuihin tietoihin, myös tietolähteen on pidettävä kirjaa asiaankuuluvasta viestinnästä, mukaan luettuna muiden tietolähteiden kanssa käyty viestintä.

3.  Hallinnoijan on säilytettävä 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja vähintään viiden vuoden ajan sellaisessa muodossa, että vertailuarvoa koskevat laskelmat on mahdollista toistaa ja ymmärtää perusteellisesti ja suorittaa syöttötietojen, laskelmien, päätelmien ja harkintavallan käytön auditointi tai arviointi. Puhelinkeskustelujen tai sähköisen viestinnän tallenteet on toimitettava keskustelussa tai viestinnässä osallisina olleille henkilöille pyynnöstä ja säilytettävä kolmen vuoden ajan.

5 e artikla

Valitusten käsittely

Hallinnoijalla on oltava käytössä ja sen on julkistettava kirjalliset menettelyt, joita sovelletaan hallinnoijan laskentaprosessista tehtyjen valitusten vastaanottoon, tutkimiseen ja kirjaamiseen. Valitusmekanismilla on varmistettava, että

a)  hallinnoijalla on käytössä kirjallisissa valitustenkäsittelyperiaatteissa yksityiskohtaisesti kuvattu mekanismi, jonka avulla sen tilaajat voivat jättää valituksia, jotka koskevat sitä, edustaako yksittäisen vertailuarvon laskentatapa tilastollisesti markkina-arvoa, ehdotettuja vertailuarvon laskennan muutoksia, menetelmien soveltamista yksittäisen vertailuarvon laskentaan ja muita toimituksellisia päätöksiä, jotka koskevat vertailuarvon laskentaprosesseja;

b)  käytössä on valitusten käsittelyn prosessi ja tavoitteellinen aikataulu;

c)  hallinnoija tutkii hallinnoijasta ja sen henkilöstöstä tehdyt viralliset valitukset nopeasti ja oikeudenmukaisella tavalla;

d)  tutkimus suoritetaan erillään niistä henkilöstön jäsenistä, jotka ovat voineet olla osallisina valituksen aiheena olevassa asiassa;

e)  hallinnoijan tavoitteena on oltava saada tutkimuksensa valmiiksi ripeästi;

5 f artikla

Tekniset sääntelystandardit hallintoa ja valvontaa koskevista vaatimuksista

EAMV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa tarkennetaan ja täsmennetään 5 artiklan 2 a ja 3 a–3 d kohdassa, 5 a artiklan 2 ja 3 kohdassa, 5 b artiklan 2 ja 3 kohdassa, 5 c artiklan 2 kohdassa sekä 5 c artiklan 1–3 kohdassa tarkoitettuja hallintoa ja valvontaa koskevia vaatimuksia. EAMV ottaa huomioon seuraavat:

a)  vertailuarvojen ja rahoitusmarkkinoiden kehitys vertailuarvojen hallintovaatimuksia koskevan valvontakäytännön kansainvälisen lähentymisen perusteella;

b)  erityyppisten vertailuarvojen ja hallinnoijien erityiset piirteet, myös alakohtaiset erityispiirteet ja käytettyjen syöttötietojen tyypit;

c)  kriittisten ja muiden kuin kriittisten vertailuarvojen välinen ero;

d)  onko vaatimukset jo katettu osittain tai täysin muilla asiaankuuluvilla sääntelyvaatimuksilla, erityisesti säänneltyihin tietoihin perustuvien vertailuarvojen osalta ja erityisesti mutta ei yksinomaan direktiivissä 2014/65/EU tai asetuksessa (EU) N:o 600/2014(29) säädetyillä vaatimuksilla, jotta varmistetaan, ettei hallinnoijille aiheudu päällekkäisiä vaatimuksia tai muita tarpeettomia rasitteita.

EAMV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään […].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä kohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

6 artikla

Ulkoistaminen

1.  Hallinnoijat eivät saa järjestää vertailuarvon tarjonnan toimintojen ulkoistamista siten, että heikennetään olennaisesti hallinnoijan päätösvaltaa vertailuarvon tarjonnassa tai asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen valmiutta valvoa vertailuarvoa.

3.  Jos hallinnoija ulkoistaa vertailuarvon tarjonnan toimintoja tai merkittäviä palveluja tai tehtäviä jollekin palveluntarjoajalle, hallinnoija on yhä täysin vastuussa kaikkien tämän asetuksen mukaisten velvollisuuksiensa täyttämisestä.

3 a.   Hallinnoijan on ulkoistamisen yhteydessä varmistettava, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)  palveluntarjoajalla on oltava tarvittavat taidot ja voimavarat sekä lain mukaan edellytettävät luvat harjoittaa ulkoistettuja toimintoja, palveluja tai toimintaa luotettavasti ja ammattitaitoisesti;

b)  hallinnoijan on asetettava asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten saataville vertailuarvojen määritysprosessiin osallistuvan palveluntarjoajan henkilöllisyys ja tehtävät;

c)  palveluntarjoajan on toteutettava asianmukaiset toimet, jos käy ilmi, että palveluntarjoaja ei ehkä hoida ulkoistettuja toimintoja tehokkaasti ja sovellettavien lakien ja asetusten vaatimusten mukaisesti;

d)  hallinnoijan on säilytettävä tarvittava asiantuntemus ulkoistettujen toimintojen tehokasta valvontaa varten ja ulkoistamiseen liittyvien riskien hallitsemiseksi;

e)  palveluntarjoajan on ilmoitettava hallinnoijalle kaikista tapahtumista, joilla voi olla olennainen vaikutus sen valmiuteen hoitaa ulkoistettuja tehtäviä tehokkaasti ja sovellettavien lakien ja asetusten vaatimusten mukaisesti;

f)  palveluntarjoajan on tehtävä ulkoistettuihin toimintoihin liittyvää yhteistyötä asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen kanssa, ja hallinnoijalla sekä asianomaisella toimivaltaisella viranomaisella on oltava tosiasiallinen mahdollisuus saada tutustua ulkoistettuihin toimintoihin liittyviin tietoihin samoin kuin päästä palveluntarjoajan liiketiloihin, ja asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on voitava käyttää näitä pääsyoikeuksia;

g)  hallinnoijan on voitava irtisanoa järjestelyt tarvittaessa.

h)  hallinnoijan on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet, valmiussuunnitelmat mukaan lukien, välttääkseen tarpeettomat operatiiviset riskit, jotka liittyvät palveluntarjoajan osallistumiseen vertailuarvon määritysprosessiin.

2 luku

Syöttötiedot, menetelmät sekä rikkomisten ilmoittaminen

7 artikla

Syöttötiedot ▌

1.  Vertailuarvon tarjontaan sovelletaan seuraavia vaatimuksia syöttötietojen ▌suhteen:

a)  Syöttötietojen on oltava transaktiotietoja tai, jos se on tarkoituksenmukaisempaa, muuhun kuin transaktioihin perustuvia tietoja, kuten esitettyjä tarjouksia ja todennettavissa olevia arvioita, edellyttäen että ne kuvaavat tarkasti ja luotettavasti markkinoiden tai talouden todellista tilannetta, jota vertailuarvoilla on tarkoitus mitata ▌.

a a)  Edellä a alakohdassa tarkoitettujen syöttötietojen on oltava todennettavissa.

b)  Hallinnoijan on hankittava syöttötiedot luotettavalta ja tilastollisesti edustavalta lautakunnalta tai tietolähteen otoksesta sen varmistamiseksi, että tulokseksi saatava vertailuarvo on luotettava ja edustaa tilastollisesti sitä markkinoiden tai talouden todellista tilannetta, jota vertailuindeksin on tarkoitus mitata ▌.

b a)  Hallinnoijan on käytettävä vain 9 artiklassa tarkoitettuja käytännesääntöjä noudattavilta tietolähteiltä saatavia syöttötietoja.

b b)  Hallinnoijan on ylläpidettävä luetteloa henkilöistä, jotka saavat toimittaa syöttötietoja hallinnoijalle, ja menettelyt, joilla arvioidaan tietolähteen ja mahdollisten luovuttajien henkilöllisyyttä.

b c)  Hallinnoijan on varmistettava, että tietolähteet toimittavat kaikki merkitykselliset syöttötiedot.

c)  Jolleivät vertailuarvon syöttötiedot ole transaktiotietoja ja yksittäinen tietolähde on osapuolena yli 50 prosentissa transaktioiden arvosta markkinoilla, joita vertailuarvolla on tarkoitus mitata, hallinnoijan on tarkistettava mahdollisuuksien mukaan, että syöttötiedot kuvaavat kysynnän ja tarjonnan kilpailuvoimien vaikutuksille alttiita markkinoita. Jos hallinnoija katsoo, etteivät syöttötiedot kuvaa kysynnän ja tarjonnan kilpailuvoimien vaikutuksille alttiita markkinoita, sen on joko vaihdettava syöttötietoja, tietolähteitä tai menetelmää varmistaakseen, että syöttötiedot kuvaavat kysynnän ja tarjonnan kilpailuvoimien vaikutuksille alttiita markkinoita, tai keskeytettävä vertailuarvon tarjonta ▌.

2 a.  Hallinnoijan on varmistettava, että syöttötietojen valvontaan sisältyvät

a)  kriteerit, joilla määritellään, kuka voi toimittaa syöttötietoja hallinnoijalle, ja tietolähteiden valitsemisprosessi;

b)  prosessi, jolla arvioidaan tietolähteen syöttötietoja ja estetään tietolähdettä toimittamasta muita syöttötietoja tai sovelletaan tietolähteeseen tarvittaessa muita seuraamuksia vaatimusten noudattamatta jättämisen vuoksi; sekä

c)  prosessi, jolla validoidaan syöttötiedot muun muassa muiden indikaattorien tai tietojen avulla syöttötietojen eheyden ja tarkkuuden varmistamiseksi. Jos vertailuarvo täyttää 14 a artiklan mukaiset kriteerit, tätä vaatimusta sovelletaan ainoastaan, kun sen noudattaminen on kohtuuden rajoissa mahdollista.

3 a.  Jos vertailuarvon syöttötiedot saadaan kaupankäyntitoiminnosta, jolla tarkoitetaan mitä tahansa tietolähteiden tai niiden tytäryrityksen osastoa, jaostoa, ryhmää tai henkilöstöä, joka hoitaa hinnoittelu-, kaupankäynti-, myynti-, markkinointi-, ilmoitus-, varainhankinta-, strukturointi- tai välitystoimintaa, hallinnoijan on

a)  hankittava tiedot muista näitä syöttötietoja vahvistavista lähteistä;

b)  varmistettava, että tietolähteillä on riittävät sisäiset valvonta- ja todentamismenettelyt, joilla mahdollistetaan, että:

i)  syöttötiedot validoidaan muun muassa ylempien toimihenkilöiden suorittamissa toistuvissa arvioinneissa, joissa tarkistetaan syöttötiedot, ja sisäiset johdon julkaisulupamenettelyt syöttötietojen toimittamiseksi;

ii)  kaupankäyntitoiminnon ja raportointitoimen henkilöstö on erotettu fyysisesti toisistaan;

iii)  kattavilla konfliktinhallintatoimenpiteillä tunnistetaan, paljastetaan, hallitaan, heikennetään ja estetään olemassa olevat tai mahdolliset kannustimet manipuloida syöttötietoja tai vaikuttaa niihin muulla tavoin, mukaan luettuina palkka- ja palkkiopolitiikka ja eturistiriidat syöttötietojen tarjontatoiminnan ja tietolähteen tai sen tytäryritysten tai näiden päämiesten tai asiakkaiden muun liiketoiminnan välillä;

Ensimmäisen alakohdan a–b alakohtien säännöksiä sovelletaan vertailuarvoihin, jotka täyttävät 14 a artiklan mukaiset kriteerit, ainoastaan, kun näiden säännösten noudattaminen on kohtuuden rajoissa mahdollista.

3 b.  Mitään vertailuarvon sellaista muutosta suhteessa tämän artiklan säännöksiin, joka ei ole olennainen, ei saa katsoa kyseiseen vertailuarvoon viittaavan rahoitussopimuksen tai rahoitusvälineen rikkomiseksi. Kriittisen vertailuarvon osalta asianomaisella toimivaltaisella viranomaisella on valta ratkaista, onko muutos olennainen.

3 c.  EAMV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa tarkennetaan tietolähteiden sisäisiä valvonta- ja todentamismenettelyjä, joihin hallinnoijien on pyrittävä 2 a ja 3 a kohdan mukaisesti syöttötietojen eheyden ja tarkkuuden varmistamiseksi.

EAMV ottaa huomioon suhteellisuusperiaatteen muiden kuin kriittisten vertailuarvojen ja hyödykkeiden vertailuarvojen osalta, eri vertailuarvotyyppien erityisyyden, etenkin niiden, jotka perustuvat 14 a artiklan kriteerit täyttäviltä yhteisöiltä saatuihin syöttötietoihin; syöttötietojen luonteen, sen, onko vaatimukset jo katettu osittain tai täysin muilla asiaankuuluvilla sääntelyvaatimuksilla, erityisesti mutta ei yksinomaan direktiivissä 2014/65/EU tai asetuksessa (EU) N:o 600/2014 säädetyillä vaatimuksilla, jotta varmistetaan, ettei hallinnoijille aiheudu päällekkäisiä vaatimuksia tai muita tarpeettomia rasitteita, sekä vertailuarvoihin liittyvän valvontakäytännön kansainvälisen lähentymisen.

EAMV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [XXX].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

7 a artikla

Menetelmät

1.  Hallinnoijan on käytettävä vertailuarvon määrittämiseen menetelmiä,

a)  jotka ovat selkeitä ja luotettavia;

b)  joiden selvien sääntöjen avulla tunnistetaan, miten ja milloin vertailuarvon määrittämisessä voidaan käyttää harkintavaltaa;

c)  jotka ovat tiukkoja, jatkuvia ja validointikelpoisia, mukaan luettuna toteutumatestaus;

d)  jotka ovat kestäviä ja varmistavat, että vertailuarvo voidaan laskea mahdollisimman vaihtelevissa olosuhteissa;

e)  jotka ovat jäljitettäviä ja todennettavia.

2.  Vertailuarvon menetelmiä kehittäessään vertailuarvon hallinnoijan on

a)  otettava huomioon sellaiset tekijät kuin markkinoiden koko ja normaali likviditeetti, kaupankäynnin tarkasteltavuus ja markkinatoimijoiden positiot, markkinoiden keskittyminen, markkinoiden dynamiikka ja yksittäisen otoksen riittävyys kuvaamaan tilastollisesti sitä todellista markkina- tai taloustilannetta, jota vertailuarvon on tarkoitus mitata;

b)  määritettävä, mitkä ovat kyseisen vertailuarvon yhteydessä aktiiviset markkinat; sekä

c)  määritettävä eri syöttötietotyyppien tärkeysjärjestys.

3.   Hallinnoijalla on oltava käytössä selvät julkistetut järjestelyt, joissa yksilöidään tilanteet, joissa syöttötietojen määrä tai laatu alittaa vaatimustason, joka on välttämätön vertailuarvon määrittämiseksi tarkasti ja luotettavasti menetelmillä, ja kuvataan, voidaanko vertailuarvo näissä olosuhteissa laskea ja jos voidaan, niin miten.

4.  Mitään vertailuarvon sellaista muutosta suhteessa tämän artiklan säännöksiin, joka ei ole olennainen, ei saa katsoa kyseiseen vertailuarvoon viittaavan rahoitussopimuksen tai rahoitusvälineen rikkomiseksi. Kriittisen vertailuarvon osalta asianomaisella toimivaltaisella viranomaisella on valta ratkaista, onko muutos olennainen.

7 b artikla

Menetelmien avoimuus

1.  Hallinnoijan on kehitettävä, käytettävä ja hallinnoitava vertailuarvotietoja ja ‑menetelmiä avoimesti.

Hallinnoijan on julkistettava tasapuolisen ja helpon saatavuuden takaavin keinoin

i)  kunkin vertailuarvon tai vertailuarvoryhmän osalta sovelletut menetelmät; sekä

ii)  kaikkien ehdotettujen olennaisten menetelmämuutosten osalta konsultointimenettely ja muutoksen syyt, mukaan luettuna sen määrittely, mikä on olennainen muutos ja milloin se ilmoittaa muutoksista käyttäjille.

2.  Jos vertailuarvo täyttää 14 a artiklan mukaiset kriteerit, kyseisen vertailuarvon hallinnoijan on kuvattava ja julkistettava jokaisen laskelman yhteydessä kohtuuden rajoissa ja vertailuarvon asianmukaista julkistamista haittaamatta

a)  tiivis selvitys, joka on riittävän yksityiskohtainen, jotta vertailuarvon tilaaja tai toimivaltainen viranomainen pystyy ymmärtämään, miten laskenta on kehitetty, mukaan luettuina ainakin tarkasteltavien fyysisten markkinoiden koko ja likviditeetti (kuten toimitettujen transaktioiden lukumäärä ja volyymi), volyymin vaihteluväli ja keskiarvo, hinnan vaihteluväli ja keskiarvo ja kunkin laskennassa huomioon otetun syöttötietotyypin ohjeelliset prosenttiosuudet; hinnoittelun menetelmiä koskevat käsitteet on niin ikään ilmoitettava, esimerkiksi ’transaktiopohjainen’, ’korkoeropohjainen’ tai ’interpoloitu tai ekstrapoloitu’; sekä

b)  tiivis selvitys siitä, missä määrin ja millä perustein laskennassa on mahdollisesti käytetty päättelyä, mukaan luettuna mahdolliset päätökset jättää pois syöttötietoja, jotka muutoin täyttivät asianomaisen menetelmän vaatimukset kyseisessä laskennassa, sekä hintojen perustamisesta korkoeroihin tai interpolointiin tai ekstrapolointiin tai osto- tai myyntitarjousten painottamisesta toteutuneita transaktioita enemmän laskennassa.

3.  Jos julkistaminen ei ole sovellettavan teollis- ja tekijänoikeuslainsäädännön mukaista, menetelmä on asetettava asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen saataville.

4.  Jos kriittiseen vertailuarvoon sovellettavaa menetelmää muutetaan olennaisesti, hallinnoijan on ilmoitettava muutoksesta asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle. Toimivaltaisella viranomaisella on 30 kalenteripäivää aikaa hyväksyä muutos.

7 c artikla

Syöttötietoja ja menetelmiä koskevat tekniset sääntelystandardit

EAMV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joilla tarkennetaan syöttötietoja koskevaa valvontaa, olosuhteita, joissa transaktiotiedot eivät välttämättä ole riittäviä, sitä, miten tämä voidaan osoittaa asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille, sekä menetelmien kehittämistä koskevia vaatimuksia ottaen huomioon erityyppiset vertailuarvot ja alat tämän asetuksen mukaisesti. EAMV ottaa huomioon seuraavat:

a)  vertailuarvojen ja rahoitusmarkkinoiden kehitys vertailuarvojen valvontakäytännön kansainvälisen lähentymisen perusteella;

b)  eri vertailuarvojen ja vertailuarvotyyppien erityispiirteet;

c)  suhteellisuusperiaate muiden kuin kriittisten vertailuarvojen osalta;

d)  vertailuarvojen alttius manipuloinnille käytettyjen menetelmien ja syöttötietojen perusteella;

e)  käyttäjien saatavilla olisi oltava riittävästi yksityiskohtaisia tietoja sen ymmärtämiseksi, miten vertailuarvo tarjotaan, ja vertailuarvon merkittävyyden ja tarkoituksenmukaisuuden arvioimiseksi viitearvona;

f)  onko vaatimukset jo katettu osittain tai täysin muilla asiaankuuluvilla sääntelyvaatimuksilla, erityisesti säänneltyihin tietoihin perustuvien vertailuarvojen osalta ja erityisesti mutta ei yksinomaan direktiivissä 2014/65/EU tai asetuksessa (EU) N:o 600/2014 säädetyillä vaatimuksilla, jotta varmistetaan, ettei hallinnoijille aiheudu päällekkäisiä vaatimuksia tai muita tarpeettomia rasitteita.

EAMV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään […].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä kohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

8 artikla

Rikkomisista ilmoittaminen

1.  Hallinnoijalla on oltava johtajia, työntekijöitä ja muita luonnollisia henkilöitä, joiden palvelut on asetettu sen käyttöön tai valvontaan, koskevat menettelyt, joilla raportoidaan sisäisesti tämän asetuksen ja muun asiaankuuluvan lainsäädännön rikkomisista.

2.  Hallinnoijalla on oltava käytössään menettelyt tämän asetuksen ja muun asiaankuuluvan lainsäädännön rikkomisesta ilmoittamiseksi asianomaisille viranomaisille.

3 luku

Käytännesäännöt ja tietolähteitä koskevat vaatimukset

9 artikla

Käytännesäännöt

1.  Kun vertailuarvo perustuu tietolähteiltä saatuihin tietoihin, hallinnoijan on laadittava mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä tietolähteiden kanssa jokaista vertailuarvoa varten käytännesäännöt, joissa määritellään selvästi ▌tietolähteiden vastuualueet ▌suhteessa syöttötietojen tarjontaan, ja varmistettava, että luovuttajat vahvistavat noudattavansa käytännesääntöjä ja että ne antavat tämän vahvistuksen uudelleen, jos käytännesääntöihin tehdään muutoksia.

2.  Käytännesääntöjen on sisällettävä ainakin seuraavat tekijät:

a)  toimitettavien syöttötietojen selvä kuvaus sekä riittävät vaatimukset, joilla varmistetaan syöttötietojen tarjoaminen 7 ja 8 artiklan mukaisesti;

b)  toimintatavat, joilla varmistetaan, että tietolähteet toimittavat kaikki merkitykselliset syöttötiedot; sekä

c)  järjestelmät ja valvonta, jotka tietolähde on velvollinen ottamaan käyttöön, mukaan luettuina

i)  syöttötietojen luovutusmenettelyt, mukaan luettuina tietolähdettä koskevat vaatimukset, joiden mukaan on eriteltävä, ovatko syöttötiedot transaktiotietoja ja ovatko syöttötiedot hallinnoijan vaatimusten mukaisia;

ii)  syöttötietojen tarjoamisessa käytettävää harkintavaltaa koskevat periaatteet;

iii)  syöttötietojen validointia koskeva, ennen sen tarjoamista hallinnoijalle sovellettava vaatimus;

iv)  tietojen kirjaamisperiaatteet;

v)  epäilyttävien tietojen raportointia koskevat vaatimukset;

vi)  ristiriitojen hallitsemista koskevat vaatimukset.

2 a.  Hallinnoija voi laatia erilliset käytännesäännöt kullekin tarjoamalleen vertailuarvoryhmälle.

2 b.  Kriittisen vertailuarvon hallinnoijan on toimitettava käytännesäännöt asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle 20 työpäivän kuluessa kriittisen vertailuarvon sisällyttämistä 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon koskevan päätöksen voimaantulosta. Asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on tarkistettava 30 päivän kuluessa, täyttääkö käytännesääntöjen sisältö tämän asetuksen vaatimukset.

3.  EAMV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joilla tarkennetaan 2 kohdassa tarkoitettujen käytännesääntöjen osia erityyppisiä vertailuarvoja varten ja vertailuarvojen ja rahoitusmarkkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi.

EAMV ottaa näitä teknisiä sääntelystandardiluonnoksia laatiessaan huomioon suhteellisuusperiaatteen vertailuarvojen ja tietolähteiden erilaisten ominaispiirteiden osalta, muun muassa syöttötietojen ja menetelmien erojen, syöttötietojen manipulointiriskien ja vertailuarvoihin liittyvien valvontakäytäntöjen kansainvälisen lähentymisen osalta. EAMV kuulee ACERia käytännesääntöjen sovellettavuudesta, erityisesti asiaankuuluvien vertailuarvojen osalta.

EAMV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [XXX].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä kohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

11 artikla

Valvottuja tietolähteitä koskevat vaatimukset

1.  Valvottuun tietolähteeseen, joka tarjoaa syöttötietoja kriittistä vertailuarvoa varten, sovelletaan 2 a ja 3 kohdassa vahvistettuja hallintoa ja valvontaa koskevia vaatimuksia.

2.  Valvotulla tietolähteellä on oltava tehokkaat järjestelmät ja valvonta, jolla varmistetaan kaikkien hallinnoijalle toimitettavien syöttötietojen eheys ja luotettavuus, mukaan luettuina

a)  sen valvonta, kuka saa luovuttaa syöttötietoja hallinnoijalle, mukaan luettuna luovuttajaa ylemmän luonnollisen henkilön julkaisulupaprosessi, jos tämä on oikeasuhteista;

b)  luovuttajien asianmukainen koulutus, joka kattaa vähintään tämän asetuksen ja asetuksen (EU) N:o 596/2014;

c)  ristiriitojen hallitsemismenettelyt, mukaan lukien työntekijöiden organisatorinen erottelu tarvittaessa sekä sen huomioiminen, miten palkka- ja palkkiopolitiikan aiheuttamat vertailuarvon manipuloinnin kannustimet poistetaan;

d)  syöttötietojen tarjoamiseen liittyvien viestintätietojen säilyttäminen asianmukaiselta ajanjaksolta;

e)  vertailuarvoon viittaavilla välineillä kauppaa käyvien yksittäisten kaupankävijöiden ja kaupankäyntiyksiköiden vastuita koskevien tietojen säilyttäminen auditointien ja tutkimusten helpottamiseksi sekä eturistiriitojen hallitsemiseksi;

f)  sisäisiä ja ulkoisia auditointeja koskevien tietojen säilyttäminen.

2 a.  Jolleivät syöttötiedot ole transaktiotietoja tai esitettyjä tarjouksia, valvottujen tietolähteiden on omaksuttava 2 a kohdassa tarkoitettujen järjestelmien ja valvonnan lisäksi toimintatavat, jotka ohjaavat päätelmien ja harkintavallan käyttöä, ja kirjattava syyt päätelmien tai harkintavallan käyttöön, mikäli tämä on oikeasuhteista vertailuarvon ja syöttötietojen luonteen huomioon ottaen.

3.  Valvotun tietolähteen on toimittava täysimääräisesti yhteistyössä hallinnoijan ja asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen kanssa vertailuarvon tarjonnan auditoinnin ja valvonnan suhteen, myös 5 c artiklan 3 kohdassa esitetyissä tarkoituksissa ja asettava saataville 2 ja 2 a kohdan mukaisesti säilytetyt tiedot ja aineistot.

4.  EAMV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joilla tarkennetaan 2, 2 a ja 3 kohdassa esitettyjä, järjestelmiä ja valvontaa koskevia vaatimuksia erityyppisiä vertailuarvoja varten.

EAMV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [XXX].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

III OSASTO

KRIITTISIÄ VERTAILUARVOJA KOSKEVAT VAATIMUKSET ▌

1 luku

Säännellyt tiedot

12 a artikla

Säännellyt tiedot

Kun vertailuarvot määritellään käyttämällä laskukaavaa 3 artiklan 1 kohdan 11 alakohdan i tai ii alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin, 7 artiklan 1 kohdan b, b a ja c alakohtaa, 7 artiklan 2 a ja 3a kohtaa, 8 artiklan 1 kohtaa, 8 artiklan 2 kohtaa ja 9, 11 ja 13 a artiklaa ei sovelleta näiden vertailuarvojen tarjontaan tai tietojen toimittamiseen niitä varten. Tällaisten vertailuarvojen tarjontaan ei sovelleta 5 d artiklan 1 kohdan a alakohtaa niiden syöttötietojen osalta, jotka on toimitettu kokonaan 3 artiklan 1 kohdan 11 alakohdan mukaisesti. Vaatimuksia ei sovelleta myöskään 5 c artiklan 3 kohdan tarkoituksessa.

2 luku

Kriittiset vertailuarvot

13 artikla

Kriittiset vertailuarvot

1.  Vertailuarvo, joka ei perustu säänneltyihin tietoihin, katsotaan kriittiseksi vertailuarvoksi seuraavissa olosuhteissa:

a)  vertailuarvoa käytetään sellaisten rahoitusvälineiden tai rahoitussopimusten vertailuarvona, joiden keskimääräinen arvo on vähintään 500 000 000 000 euroa asianmukaisen ajanjakson aikana mitattuna;

b)  vertailuarvo on tunnustettu kriittiseksi 2 a, 2 c ja 2 e–2 g kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

EAMV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa

–  tarkennetaan, miten rahoitusvälineiden markkina-arvo lasketaan;

–  tarkennetaan, miten johdannaisten bruttonimellisarvo lasketaan;

–  tarkennetaan sen ajanjakson pituus, jota käytetään vertailuarvon arvon asianmukaiseen mittaamiseen;

–  tarkistetaan 500 000 000 000 euron kynnysarvoa vähintään [kolmen] vuoden välein tämän asetuksen voimaantulon jälkeen.

EAMV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [XXX].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2 a.  Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi katsoa sen lainkäyttöalueella hallinnoidun vertailuarvon kriittiseksi vertailuarvoksi, kun sen keskimääräinen nimellisarvo alittaa 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa säädetyn määrän, jos se katsoo, että vertailuarvon lakkaamisella olisi merkittävä haitallinen vaikutus markkinoiden eheyteen, rahoitusvakauteen, kuluttajiin, reaalitalouteen tai kotitalouksien ja yritysten rahoitukseen sen lainkäyttöalueella. Tässä tapauksessa viranomaisen on ilmoitettava EAMV:lle päätöksestään viiden päivän kuluessa.

2 b.  EAMV julkaisee ilmoituksen 10 päivän kuluessa tämän artiklan 2 a kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanotosta verkkosivustollaan ja päivittää 25 a artiklassa tarkoitettua rekisteriä.

2 c.  Kun kansallisen toimivaltainen viranomainen katsoo, että toisen unionin toimivaltaisen viranomaisen 2 a kohdan mukaisesti tekemällä päätöksellä on merkittävä haitallinen vaikutus rahoitusmarkkinoiden vakauteen, reaalitalouteen tai kyseisen vertailuarvon valvottuihin tietolähteisiin sen lainkäyttöalueella, se esittää kyseiselle toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle pyynnön tarkastella päätöstä uudelleen. Edellä olevan 2 a kohdan mukaisesti päätöksen tehneen toimivaltaisen viranomaisen on vastattava pyynnön esittäneelle toimivaltaiselle viranomaiselle 30 päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

2 d.  Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät pääse sopimukseen asiassa, pyynnön esittänyt toimivaltainen viranomainen voi saattaa asian EAMV:n tarkasteltavaksi. EAMV toimii asetuksen (EU) N:o 1095/2010 19 artiklan mukaisesti 60 päivän kuluessa siitä, kun asia on saatettu sen tarkasteltavaksi.

2 e.  Kun jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tai EAMV katsoo, että toisessa jäsenvaltiossa hallinnoitu vertailuarvo, jonka keskimääräinen nimellisarvo alittaa 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa säädetyn määrän, on kuitenkin katsottava kriittiseksi vertailuarvoksi, koska vertailuarvon lakkaamisella olisi merkittävä haitallinen vaikutus markkinoiden eheyteen, rahoitusvakauteen, kuluttajiin, reaalitalouteen tai kotitalouksien ja yritysten rahoitukseen sen lainkäyttöalueella, se esittää kyseisen vertailuarvon hallinnoijan osalta toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle pyynnön vertailuarvon luokittelemisesta kriittiseksi. Kyseisen vertailuarvon hallinnoijan osalta toimivaltaisen viranomaisen on vastattava pyynnön esittäneelle toimivaltaiselle viranomaiselle 30 päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

2 f.  Edellä olevassa 2 e artiklassa säädetyn menettelyn jälkeen ja jos toimivaltaiset viranomaiset eivät pääse sopimukseen asiassa, pyynnön esittänyt toimivaltainen viranomainen voi saattaa asian EAMV:n tarkasteltavaksi. Sen on toimitettava pyyntönsä tueksi vertailuarvon lakkaamisen vaikutuksista sen lainkäyttöalueella dokumentoitu arviointi, joka käsittää vähintään

a)  erilaiset käyttötarkoitukset markkinatoimijoiden osalta sekä käyttö vähittäismarkkinoilla;

b)  käyttökelpoisen korvaavan markkinavetoisen vertailuarvon saatavuus;

c)  vertailuarvoon viittaavien rahoitusvälineiden ja rahoitussopimusten arvo jäsenvaltiossa sekä sen merkitys jäsenvaltion bruttokansantuotteelle;

d)  vertailuarvon käytön keskittyminen ja tarvittaessa sen tietolähteenä toimimisen keskittyminen jäsenvaltioissa;

e)  muut indikaattorit vertailuarvon lakkaamisen tai epäluotettavuuden mahdollisista vaikutuksista markkinoiden eheyteen, rahoitusvakauteen tai kotitalouksien ja yritysten rahoitukseen jäsenvaltiossa.

Jos EAMV on pyynnön esittänyt toimivaltainen viranomainen, se tarkastelee pyyntöään ja antaa sitovan lausunnon.

2 g.  EAMV antaa sitovan lausunnon vertailuarvon kriittisyydestä [10] viikon kuluessa 2 d kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanotosta ja kuultuaan Euroopan järjestelmäriskikomiteaa ja muita asianomaisia toimivaltaisia kansallisia viranomaisia. EAMV toimittaa lausuntonsa komissiolle, kansallisille toimivaltaisille viranomaisille sekä hallinnoijalle kuulemistulosten kanssa. EAMV perustaa lausuntonsa 2 f kohdassa lueteltuihin perusteisiin ja muihin relevantteihin perusteisiin.

2 h.  Kun vertailuarvo on määritelty kriittiseksi, on perustettava toimivaltaisten viranomaisten kollegio 34 artiklan mukaisesti.

Toimivaltaisten viranomaisten kollegion on pyydettävä tarvittavat tiedot, jotta se voi myöntää 23 artiklassa säädetyn toimiluvan, joka mahdollistaa tämän vertailuarvon tarjoamisen noudattaen tässä asetuksessa säädettyjä täydentäviä vaatimuksia, joita sovelletaan vertailuarvoon sen kriittisyyden vuoksi.

2 i.  Toimivaltaisten viranomaisten kollegio tarkistaa vähintään kahden vuoden välein aiemmin kriittisiksi määriteltyjen vertailuarvojen luokituksen.

2 j.  Jäsenvaltiot voivat poikkeustapauksissa asettaa vertailuarvon hallinnoijalle lisävaatimuksia tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvien seikkojen osalta.

13 a artikla

Kriittisen vertailuarvon pakollinen hallinnointi

1.  Jos kriittisen vertailuarvon hallinnoija aikoo lopettaa kriittisen vertailuarvonsa tuottamisen, sen on:

a)  ilmoitettava siitä välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselle; sekä

b)  annettava neljän viikon kuluessa tällaisesta ilmoituksesta arvio siitä, miten vertailuarvo olisi siirrettävä uudelle hallinnoijalle; tai

c)  annettava neljän viikon kuluessa tällaisesta ilmoituksesta arvio siitä, miten vertailuarvon tuottaminen olisi lopetettava, ottaen huomioon 17 artiklan 1 kohdan mukaisen menettelyn.

Tämän ajanjakson aikana hallinnoija ei saa lakata tuottamasta vertailuarvoa.

2.  Vastaanotettuaan vertailuarvon hallinnoijan tekemän 1 kohdassa tarkoitetun arvion toimivaltaisen viranomaisen on neljän viikon kuluessa:

a)  tiedotettava siitä EAMV:lle; sekä

b)  tehtävä oma arvionsa siitä, miten vertailuarvo on siirrettävä uudelle hallinnoijalle tai miten sen tuottaminen olisi lopetettava, ottaen huomioon 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustetun vertailuarvon lakkautusta koskevan hallinnoijan menettelyn.

Tämän ajanjakson aikana hallinnoija ei saa lakata tuottamasta vertailuarvoa.

3.  Sen jälkeen, kun 2 kohdan mukainen arvio on tehty, toimivaltaisella viranomaisella on valtuudet velvoittaa hallinnoija jatkamaan vertailuarvon julkaisemista siihen asti, kunnes:

a)  vertailuarvon tarjoaminen on siirretty uudelle hallinnoijalle; tai

b)  vertailuarvon tarjoaminen voidaan lopettaa asianmukaisesti; tai

c)  vertailuarvo ei ole enää kriittinen.

Toimivaltainen viranomainen voi velvoittaa hallinnoijan jatkamaan vertailuarvon julkaisemista rajallisen, enintään kuuden kuukauden pituisen ajan, jota toimivaltainen viranomainen voi tarvittaessa pidentää edelleen kuudella kuukaudella.

13 b artikla

Kriittisten vertailuarvojen hallinnoijien markkinavoiman vähentäminen

1.  Hallinnoijan on kriittisen vertailuarvon tarjontaa hallitessaan kiinnitettävä asianmukaista huomiota markkinoiden eheyttä ja vertailuarvon jatkuvuutta koskeviin periaatteisiin, muun muassa tarpeeseen taata vertailuarvoa käyttävien sopimusten oikeusvarmuus.

2.  Jos kriittistä vertailuarvoa tarjotaan käytettäväksi rahoitussopimuksessa tai rahoitusvälineessä, hallinnoijan on varmistettava, että vertailuarvoja koskevia käyttöoikeuksia ja tietoja tarjotaan kaikille käyttäjille tasapuolisin, kohtuullisin ja syrjimättömin perustein asetuksen (EU) N:o 600/2014 37 artiklan mukaisesti.

14 artikla

Kriittistä vertailuarvoa koskeva pakollinen tietojen toimittaminen

1.  Yhden tai useamman sellaisen kriittisen vertailuarvon hallinnoijan, joka perustuu pääasiassa valvottujen yhteisöjen toimittamiin syöttötietoihin, on toimitettava joka toinen vuosi toimivaltaiselle viranomaiselle arvio kunkin tarjoamansa kriittisen vertailuarvon kyvystä mitata perustana olevaa todellista markkina- tai taloustilannetta.

2.  Jos yksi tai useampi kriittisen vertailuarvon valvottu tietolähde aikoo lakata toimittamasta syöttötietoja kriittistä vertailuarvoa varten, niiden on viipymättä ilmoitettava siitä kirjallisesti kriittisen vertailuarvon hallinnoijalle ja asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle. Hallinnoijan on ilmoitettava tästä toimivaltaiselle viranomaiselle 14 päivän kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta ja toimitettava arvio lakkaamisen vaikutuksista vertailuarvon kykyyn mitata perustana olevaa todellista markkina- tai taloustilannetta. Hallinnoijan on myös tiedotettava kriittisen vertailuarvon jäljellä oleville valvotuille tietolähteille tietojen toimittamisen lakkaamista koskevasta ilmoituksesta ja pyrittävä selvittämään, aikovatko muut lakata toimittamasta tietoja.

Toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä ilmoitettava lakkaamisesta toimivaltaisten viranomaisten kollegiolle ja laadittava oma arvionsa lakkaamisen vaikutuksista kohtuullisen ajan kuluessa. Toimivaltaisella viranomaisella on valtuudet velvoittaa syöttötietojen toimittamisen lakkaamisesta kriittistä vertailuarvoa varten ilmoittaneet tietolähteet jatkamaan syöttötietojen toimittamista siihen saakka, kunnes toimivaltainen viranomainen on laatinut arvionsa.

3.  Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että kriittisen vertailuarvon edustavuus vaarantuu, sillä on valtuudet

a)  velvoittaa 4 kohdan mukaisesti valvotut yhteisöt, myös yhteisöt, jotka eivät vielä ole asianomaisen kriittisen vertailuarvon tietolähteitä, toimittamaan syöttötietoja hallinnoijalle menetelmän, käytännesääntöjen tai muiden sääntöjen mukaisesti. Tällaista vaatimusta sovelletaan asianmukaisen siirtymäkauden ajan, jonka pituus riippuu kyseiseen vertailuarvoon perustuvien sopimusten keskimääräisestä pituudesta, mutta ei ylitä 12 kuukautta siitä päivästä, jona alkuperäinen päätös tietojen toimittamista koskevasta määräyksestä tehtiin;

b)  sen jälkeen, kun tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettua siirtymäkautta on tarkasteltu uudelleen 5 b kohdan mukaisesti, pidentää pakollisen tietojen toimittamisen ajanjaksoa enintään 12 kuukaudella;

c)  määritellä ajankohta, johon mennessä syöttötiedot on toimitettava, velvoittamatta valvottuja yhteisöjä käymään kauppaa tai sitoutumaan kauppaan;

d)  vaatia hallinnoijaa muuttamaan kriittisen vertailuarvon käytännesääntöjä, menetelmää tai muita sääntöjä vertailuarvon edustavuuden ja selkeyden lisäämiseksi keskusteltuaan hallinnoijan kanssa.

e)  pyytää hallinnoijaa tarjoamaan vertailuarvojen käyttäjille ja asettamaan heidän saatavilleen kirjallinen kertomus toimenpiteistä, joita hallinnoija aikoo toteuttaa vertailuarvon edustavuuden ja selkeyden lisäämiseksi.

4.  Hallinnoijan toimivaltainen viranomainen määrittää 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetut valvotut yhteisöt valvottujen yhteisöjen toimivaltaisen viranomaisen avustuksella sen perusteella, missä määrin valvottu yhteisö osallistuu niille markkinoille, joita vertailuarvolla pyritään mittaamaan, sekä sen perusteella, millainen asiantuntemus ja millaiset valmiudet tarjota laadultaan riittäviä syöttötietoja tietolähteellä on. Asianmukaiset vaihtoehtoiset vertailuarvot, joita kriittiseen vertailuarvoon viittaavat rahoitussopimukset ja -välineet voisivat siirtyä käyttämään, on otettava riittävästi huomioon.

5.  Kun vertailuarvo katsotaan kriittiseksi 13 artiklan 2 a–2 d kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti, hallinnoijan toimivaltaisella viranomaisella on valtuudet velvoittaa ainoastaan sen jäsenvaltiossa sijaitsevat valvotut tietolähteet toimittamaan syöttötietoja tämän artiklan 3 kohdan a, b ja c alakohdan mukaisesti.

5 a.  Edellä 3 kohdassa tarkoitettu valvotun yhteisön toimivaltainen viranomainen avustaa hallinnoijan toimivaltaista viranomaista 3 kohdan mukaisten toimenpiteiden täytäntöönpanossa.

5 b.  Edellä 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetun siirtymäkauden loppuun mennessä hallinnoijan toimivaltaisen viranomaisen on yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kollegion kanssa tarkistettava, ovatko 3 kohdan a alakohdassa säädetyt toimenpiteet edelleen tarpeen, ja toimitettava päätelmänsä kirjallisen kertomuksen muodossa. Hallinnoijan toimivaltainen viranomainen peruuttaa toimenpiteet, jos se arvioi:

a)  että vertailuarvon käyttöä voidaan jatkaa sen jälkeen, kun syöttötietoja toimittamaan valtuutetut tietolähteet ovat lakanneet toimittamasta tietoja;

b)  että tietolähteet todennäköisesti toimittavat syöttötietoja ainakin yhden vuoden ajan siinäkin tapauksessa, että velvoite peruutetaan;

c)  tietolähteitä ja käyttäjiä kuultuaan, että käytettävissä on hyväksyttävä korvaava vertailuarvo ja että kriittisen vertailuarvon käyttäjät voivat siirtyä käyttämään kyseisestä korvaavaa vertailuarvoa kohtuullisin kustannuksin; tällaisen siirtymisen ei katsota merkitsevän voimassa olevan sopimuksen rikkomista; tai

d)  ettei asianmukaisia vaihtoehtoisia tietolähteitä voida löytää ja että asianomaisten valvottujen yhteisöjen tietojen toimittamisen lakkaaminen heikentäisi vertailuarvoa niin paljon, että vertailuarvo olisi lakkautettava.

Ensimmäisen alakohdan a ja b alakohtien tapauksessa valvottujen yhteisöjen, jotka aikovat lopettaa tietojen toimittamisen, on tehtävä se samana, hallinnoijan toimivaltaisen viranomaisen määrittelemänä päivänä, jonka on oltava 3 kohdan b alakohdassa säädettyjen ajanjaksojen sisällä.

5 c.  Silloin, kun kriittinen vertailuarvo on lakkautettava, kriittisen vertailuarvon kunkin valvotun tietolähteen on jatkettava syöttötietojen toimittamista toimivaltaisen viranomaisen määrittämän asianmukaisen lisäajanjakson ajan, joka ei kuitenkaan ylitä 3 kohdan b alakohdassa säädettyjä ajanjaksoja. Mahdollisten muutosten tai siirtymisten toisen vertailuarvon käyttöön ei katsota merkitsevän voimassa olevan sopimuksen rikkomista.

5 d.  Hallinnoijan on ilmoitettava asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle niin nopeasti kuin käytännössä on mahdollista, mikäli jokin tietolähteistä rikkoo 2 kohdan vaatimuksia.

14 a artikla

Muilta kuin valvotuilta yhteisöiltä saatuihin tietoihin perustuvat hyödykkeiden vertailuarvot

Jos hyödykkeen vertailuarvo perustuu sellaisten tietolähteiden toimittamiin tietoihin, joista enemmistö ei ole valvottuja yhteisöjä, joiden pääasiallisena liiketoimialana on direktiivissä 2014/65/EU tarkoitettu sijoituspalvelujen tarjoaminen tai direktiivissä 2013/36/EU tarkoitettu pankkitoiminta, 5 a ja 5 b artiklaa, 5 c artiklan 1 ja 2 kohtaa, 5 d artiklan 2 kohtaa, 7 artiklan 1 kohdan b a ja b c alakohtaa ja 9 artiklaa ei sovelleta.

IV OSASTO

AVOIMUUS JA KULUTTAJANSUOJA

15 artikla

Vertailuarvoselvitys

1.  Kahden viikon kuluessa 25 a artiklassa tarkoitetusta rekisteriin merkitsemisestä hallinnoijan on julkaistava ▌vertailuarvoselvitys kustakin vertailuarvosta tai tarvittaessa vertailuarvoryhmästä, jotka on tuotettu ja julkistettu toimiluvan tai rekisteröinnin tai 21 b artiklan mukaisen vahvistuksen tai 21 a artiklan mukaisen tunnustuksen saamiseksi. Hallinnoijan on päivitettävä kunkin vertailuarvon tai vertailuarvoryhmän vertailuarvoselvitys vähintään joka toinen vuosi. Vertailuarvoselvityksessä

a)  määritellään selvästi ja yksiselitteisesti, mitä markkinoita tai talouden todellista tilannetta vertailuarvo mittaa ja missä olosuhteissa tämä mittaus voi muuttuu epäluotettavaksi;

c)  ▌yksilöidään selvästi ja yksiselitteisesti, missä vertailuarvon osissa voidaan käyttää harkintavaltaa ja minkä perusteiden nojalla tätä harkintavaltaa käytetään ▌;

d)  ilmoitetaan mahdollisuudesta, että tekijät, myös hallinnoijan valvonnan ulkopuoliset ulkoiset tekijät, voivat edellyttää muutoksia vertailuarvoon tai vertailuarvon lakkaamista; ja

e)  ilmoitetaan, että kaikkien vertailuarvoon viittauksen sisältävien rahoitussopimusten tai muiden rahoitusvälineiden olisi kestettävä vertailuarvoon tehtävät muutokset tai vertailuarvon lakkaaminen tai varauduttava muulla tavoin tähän mahdollisuuteen.

2.  Vertailuarvoselvitys sisältää vähintään

a)  määritelmät kaikille vertailuarvoon liittyville keskeisille käsitteille;

b)  tiettyjen vertailuarvon menetelmien omaksumisen syyt ja menettelyt, joilla niitä arvioidaan ja joilla ne hyväksytään;

c)  vertailun määrittämisessä käytetyt perusteet ja menettelyt, mukaan luettuina syöttötietojen kuvaus, erityyppisten syöttötietojen tärkeysjärjestys, vertailuarvon määrittämiseen tarvittavat vähimmäistiedot, mahdollinen ekstrapolointimallien tai -menetelmien käyttö ja menettelyt, joilla tasapainotetaan vertailuarvon indeksin osatekijät;

d)  valvontajärjestelyt ja säännöt, joilla hallitaan hallinnoijan tai mahdollisten tietolähteiden mahdollista harkintavallan tai päätelmien käyttöä, jotta varmistetaan harkintavallan tai päätelmien käytön johdonmukaisuus;

e)  menettelyt, joilla säännellään vertailuarvon määritystä stressitilanteissa tai ajanjaksoina, joina transaktiotietolähteet voivat olla riittämättömiä, epätarkkoja tai epäluotettavia, ja vertailuarvon mahdolliset rajoitukset tällaisina ajanjaksoina;

f)  menettelyt, joilla käsitellään virheet syöttötiedoissa tai vertailuarvon määrityksessä, myös tilanteissa, joissa vertailuarvo on määritettävä uudelleen; sekä

g)  erittelyn vertailuarvon mahdollisista rajoituksista, mukaan lukien sen toiminnasta epälikvideillä tai pirstaloituneilla markkinoilla sekä mahdollisesta syöttötietojen keskittymisestä.

17 artikla

Vertailuarvon lakkaaminen

1.  Hallinnoijan on julkaistava edellä 15 artiklassa tarkoitetun vertailuarvoselvityksen kanssa niitä toimia koskeva menettely, joita hallinnoija toteuttaa yksittäisen vertailuarvon muuttuessa tai lakatessa tai 21 a artiklassa tarkoitetun vertailuarvon tunnustamisen taikka 21 b artiklassa tarkoitetun vahvistamisen lakkaamisen yhteydessä. Menettely on myös sisällytettävä 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin käytännesääntöihin. Tarvittaessa menettely voidaan laatia vertailuarvoryhmiä varten, ja sitä on päivitettävä ja se on julkaistava aina, kun olennaisia muutoksia tapahtuu.

2.  Valvottujen yhteisöjen, jotka käyttävät vertailuarvoa, on laadittava selkeät kirjalliset suunnitelmat, joissa kuvataan toimet, joita ne toteuttavat, mikäli kyseinen vertailuarvo muuttuu olennaisesti tai sen tuottaminen lakkaa, ja joita ne päivittävät. Kun se on mahdollista ja tarpeen, tällaisissa suunnitelmissa nimetään yksi tai useampi vaihtoehtoinen vertailuarvo, johon voidaan viitata, ja perustellaan, miksi kyseinen vertailuarvo olisi sopiva vaihtoehto. Valvottujen yhteisöjen on toimitettava nämä suunnitelmat pyynnöstä asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle ja viitattava niihin sopimussuhteessa asiakkaisiin, kun se on mahdollista.

17 a artikla

Vertailuarvon asianmukaisuus

Hallinnoijan on varmistettava vertailuarvon tarkkuus suhteessa sillä mitattavan markkina- tai taloustilanteen kuvaukseen 15 artiklassa säädettyjen vertailuarvoselvitystä koskevien vaatimusten mukaisesti.

EAMV julkaisee asetuksen (EU) N:o 1095/2010 16 artiklan mukaisesti kuusi kuukautta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen ohjeet, joissa annetaan asianmukaisuuden määritelmä hyväksyttävien perusriskitasojen muodossa.

Komissio julkaisee viimeistään joulukuussa 2015 kertomuksen, jossa analysoidaan voimassa olevia käytäntöjä, jotka koskevat rahoitussopimuksiin liittyvän perusriskin hallintaa sellaisten vertailuarvojen käytön osalta kuten pankkien välisten korkokantojen vertailuarvo ja valuuttojen vertailuarvo, sekä arvioidaan, vähentävätkö direktiivissä 2008/48/EY ja direktiivissä 2014/17/EU annetut liiketoiminnan harjoittamista koskevat säännökset rahoitussopimuksissa käytettyihin vertailuarvoihin liittyvää perusriskiä riittävästi.

V OSASTO

TOIMILUVAN SAANEIDEN TAI REKISTERÖITYNEIDEN HALLINNOIJIEN TAI KOLMANSIEN MAIDEN HALLINNOIJIEN TARJOAMIEN VERTAILUARVOJEN KÄYTTÖ

19 artikla

Vertailuarvon käyttö

1.   Valvottu yhteisö saa käyttää vertailuarvoa tai vertailuarvojen yhdistelmää unionissa viitteenä rahoitusvälineessä tai rahoitussopimuksessa ▌, jos niitä ovat tarjonneet 23 artiklan mukaisesti toimiluvan saaneet tai 23 a artiklan mukaisesti rekisteröityneet hallinnoijat tai 20 artiklan tai 21 a artiklan taikka 21 b artiklan mukaisesti ▌kolmannessa maassa sijaitseva hallinnoija.

2.  Jos direktiivin 2003/71/EY tai direktiivin 2009/65/EY mukaisesti julkaistava esite koskee vertailuarvoon viittaavia siirtokelpoisia arvopapereita tai muita sijoituksia, liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai henkilön, joka on jättänyt hakemuksen ottamisesta kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla, on varmistettava, että esite sisältää myös selkeät ja olennaiset tiedot siitä, onko vertailuarvo rekisteröity tai tarjoaako sitä tämän asetuksen 25 a artiklan tarkoitettuun julkiseen rekisteriin rekisteröity hallinnoija.

3.  EAMV kumoaa toimivaltaisille viranomaisille ja yhteissijoitusyritysten rahastoyhtiöille antamiensa ohjeiden 49–62 kohdat sekä antamansa pörssilistattuja rahastoja ja muita yhteissijoitusyrityksiin liittyviä asioita koskevat ohjeet(30) tai saattaa ne yhdenmukaisiksi tämän artiklan 1 kohdan kanssa.

20 artikla

Vastaavuus

1.  Valvotut yhteisöt saavat käyttää kolmannessa maassa sijaitsevan hallinnoijan tarjoamia vertailuarvoja unionissa edellyttäen, että seuraavat ehdot täyttyvät, ellei 21 a tai 21 b artiklaa sovelleta:

a)  komissio on hyväksynyt 2 tai 2 a kohdan mukaisen vastaavuuspäätöksen ▌;

b)  hallinnoijalla on toimilupa tai se on rekisteröity tai sitä valvotaan kyseisessä kolmannessa maassa;

c)  hallinnoija on ilmoittanut EAMV:lle suostumuksensa siihen, että valvotut yhteisöt saavat käyttää sen nykyisiä tai tulevia vertailuarvoja unionissa ▌;

d)  hallinnoija on asianmukaisesti rekisteröity 25 a artiklan mukaisesti; ja

e)  tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetut yhteistyöjärjestelyt ovat käytössä.

2.  Komissio voi antaa päätöksen, jossa todetaan, että kolmannen maan oikeudellisella kehyksellä ja valvontakäytännöllä varmistetaan, että

a)  kyseisessä kolmannessa maassa toimiluvan saaneet tai rekisteröidyt hallinnoijat täyttävät oikeudellisesti sitovat vaatimukset, jotka vastaavat tästä asetuksesta johtuvia vaatimuksia, erityisesti ottaen huomioon se, varmistetaanko kolmannen maan oikeuskehyksen ja valvontakäytäntöjen avulla rahoitusalan vertailuarvoja koskevien, 17 päivänä heinäkuuta 2013 julkaistujen IOSCO-periaatteiden ja 5 päivänä lokakuuta 2012 julkaistujen öljyn hintaraportteja laativia toimistoja koskevien IOSCO-periaatteiden noudattaminen;

b)  oikeudellisesti sitovia vaatimuksia valvotaan ja ne pannaan täytäntöön kyseisessä kolmannessa maassa keskeytyksettä;

b a)  – tosiasiallista tietojenvaihtoa ulkomaisten veroviranomaisten kanssa harjoitetaan;

–  lainsäädäntö ja oikeudelliset ja hallinnolliset määräykset ovat avoimia;

–  merkittävän paikallisen läsnäolon vaatimus on voimassa;

–  kolmas maa ei ole offshore-rahoituskeskus;

–  kolmas maa ei ole ottanut käyttöön verotustoimenpiteitä, joiden perusteella veroja ei kanneta lainkaan tai verotus on nimellistä tai etuja myönnetään ilman minkäänlaista todellista taloudellista toimintaa ja merkittävää taloudellista läsnäoloa kyseiset veroedut tarjoavassa kolmannessa maassa;

–  kolmas maa ei ole rahanpesunvastaisen toimintaryhmän yhteistyöhaluttomiksi määrittelemien maiden ja alueiden luettelossa;

–  kolmas maa noudattaa täysin OECD:n tuloa ja varallisuutta koskevan malliverosopimuksen 26 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia ja varmistaa tehokkaan tietojenvaihdon verotuskysymyksissä, mukaan luettuina monenväliset verosopimukset.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2 a.  Komissio voi vaihtoehtoisesti tehdä päätöksen, jossa se toteaa, että kolmannen maan yksittäistä hallinnoijaa tai tiettyjä hallinnoijia tai yksittäistä tai tiettyä vertailuarvoa tai vertailuarvojen ryhmää koskevat erityiset säännöt tai vaatimukset vastaavat tämän asetuksen säännöksiä ja että valvotut yhteisöt unionissa voivat näin ollen käyttää kyseistä yksittäistä hallinnoijaa tai kyseisiä hallinnoijia tai kyseistä yksittäistä tai tiettyä vertailuarvoa tai vertailuarvojen ryhmää.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.  EAMV vahvistaa järjestelyt, joita sovelletaan yhteistyöhön sellaisten kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, joiden oikeudelliset kehykset ja valvontakäytännöt on tunnustettu vastaaviksija 2 a kohdan mukaisesti. Järjestelyissä on määritettävä ainakin

a)  EAMV:n ja kyseisten kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten väliset tietojenvaihtojärjestelmät, mukaan lukien oikeus saada kaikki EAMV:n pyytämät merkitykselliset tiedot kyseisessä kolmannessa maassa toimiluvan saaneesta hallinnoijasta;

b)  järjestelmä, jota käytetään nopean ilmoituksen antamiseen EAMV:lle siinä tapauksessa, että kolmannen maan toimivaltainen viranomainen katsoo, että kolmannen maan toimiluvan saanut hallinnoija, jota se valvoo, rikkoo toimilupaansa koskevia edellytyksiä tai muuta kansallista lainsäädäntöä;

c)  valvontatoiminnan koordinointia koskevat menettelyt ▌.

4.  EAMV laatii luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa yksilöidään 3 kohdassa tarkoitettujen yhteistyöjärjestelyjen vähimmäissisältö, jotta varmistetaan, että toimivaltaiset viranomaiset ja EAMV pystyvät käyttämään kaikkia niille tässä asetuksessa säädettyjä valvontaoikeuksia:

EAMV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [XXX].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

21 artikla

Kolmannen maan hallinnoijien poistaminen rekisteristä

2.  EAMV peruuttaa 20 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun hallinnoijan rekisteröinnin ▌, jos EAMV:lla on perustellut, asiakirjatodisteisiin perustuvat syyt katsoa, että hallinnoija

a)  ▌toimii tavalla, joka on selvästi sen vertailuarvojen käyttäjien etujen vastainen tai haittaa markkinoiden asianmukaista toimintaa; tai

b)  ▌on rikkonut vakavasti kansallista lainsäädäntöä tai muita siihen kolmannessa maassa sovellettavia sääntöjä, joiden nojalla komissio on hyväksynyt 20 artiklan 2 tai 2 a kohdan mukaisen päätöksen.

3.  EAMV voi tehdä päätöksen 2 kohdan nojalla vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)  EAMV on siirtänyt asian kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, eikä tämä ole toteuttanut aiheellisia toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sijoittajien suojaamiseksi ja markkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi unionissa, tai viranomainen ei ole pystynyt osoittamaan, että kyseinen hallinnoija noudattaa vaatimuksia, joita siihen sovelletaan kyseisessä kolmannessa maassa;

b)  EAMV on ilmoittanut kolmannen maan toimivaltaiselle viranomaiselle aikomuksestaan peruuttaa hallinnoijan rekisteröinti vähintään 30 päivää ennen rekisteröinnin peruuttamista.

4.  EAMV ilmoittaa muille toimivaltaisille viranomaisille 2 kohdan mukaisesti hyväksytystä toimenpiteestä viipymättä ja julkaisee päätöksensä verkkosivustollaan.

21 a artikla

Kolmannessa maassa sijaitsevan hallinnoijan tunnustaminen

1.  Niin kauan kunnes 20 artiklan 2 kohdan mukainen vastaavuuspäätös tehdään, unionin valvotut yhteisöt voivat käyttää kolmannessa maassa sijaitsevan hallinnoijan tarjoamia vertailuarvoja unionissa sillä edellytyksellä, että hallinnoija hakee EAMV:ltä tunnustamista etukäteen tämän artiklan mukaisesti.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettua etukäteen annettavaa tunnustusta hakevan kolmannessa maassa sijaitsevan hallinnoijan on täytettävä tässä asetuksessa esitetyt vaatimukset, mutta se vapautetaan 11, 13 a ja 14 artiklan soveltamisesta. Kun hallinnoija kykenee osoittamaan, että sen tarjoama vertailuarvo perustuu säänneltyihin tietoihin tai on hyödykkeen vertailuarvo, joka ei perustu sellaisten tietolähteiden toimittamiin tietoihin, jotka eivät ole pääasiassa valvottuja yhteisöjä, joiden ryhmän pääasiallisena liiketoimialana on direktiivissä 2014/65/EU tarkoitettujen sijoituspalvelujen tarjoaminen tai direktiivissä 2013/36/EU tarkoitettu pankkitoiminta, hallinnoijaan sovelletaan 12 a artiklassa ja 14 a artiklassa esitettyjä vertailuarvoja koskevia poikkeuksia.

3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettua etukäteen annettavaa tunnustusta hakeva kolmannessa maassa sijaitseva hallinnoija voi saada tämän tunnustuksen myös täyttämällä täysin kaikki IOSCO-periaatteissa esitetyt rahoitusalan vertailuarvoja koskevat vaatimukset tai jos hallinnoija täyttää öljyn hintaraportteja laativia toimistoja koskevien IOSCOn periaatteiden 14 a artiklan 1 kohdassa vahvistetut kriteerit. Riippumattoman ulkoisen auditoijan on arvioitava vaatimuksien noudattamista ja varmennettava se vähintään joka toinen vuosi ja aina kun vertailuarvoon tehdään olennainen muutos, ja tarkastuskertomukset on lähetettävä EAMV:lle sekä annettava pyynnöstä käyttäjien saataville.

4.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettua etukäteen annettavaa tunnustusta hakevalla kolmannessa maassa sijaitsevalla hallinnoijalla on oltava unioniin sijoittautunut edustaja. Edustajan on oltava luonnollinen henkilö, jolla on kotipaikka unionissa, tai oikeushenkilö, jolla on sääntömääräinen kotipaikka unionissa. Kolmannessa maassa sijaitsevan hallinnoijan on selvästi nimettävä puolestaan toimiva edustaja kaikkeen viestintään viranomaisten, myös EAMV:n kanssa, sekä toimivaltaisten viranomaisten ja kaikkien muiden asianomaisten henkilöiden kanssa unionissa, mitä tulee hallinnoijan tämän asetuksen mukaisiin velvoitteisiin.

5.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettua etukäteen annettavaa tunnustusta hakevan kolmannessa maassa sijaitsevan hallinnoijan on haettava tunnustusta EAMV:ltä. Tunnustusta hakevan hallinnoijan on toimitettava kaikki 23 tai 23 a artiklassa esitetyt tiedot osoittaakseen EAMV:lle, että se on tunnustamisajankohtaan mennessä toteuttanut kaikki tarvittavat järjestelyt täyttääkseen 2 tai 2 a kohdassa tarkoitetut vaatimukset, ja ilmoitettava luettelo sen nykyisistä tai tulevista vertailuarvoista, joita voidaan käyttää unionissa, sekä, jos hallinnoijaa valvoo kolmannen maan viranomainen, sen valvonnasta kolmannessa maassa vastaava toimivaltainen viranomainen.

EAMV tarkistaa [90] päivän kuluessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun hakemuksen vastaanottamisesta ja kuultuaan asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia, että 2 tai 2 a, 3 ja 4 kohdassa esitetyt edellytykset täyttyvät. EAMV voi siirtää tämän tehtävän asianomaiselle toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle.

Jos EAMV katsoo, että edellytykset eivät täyty, se hylkää tunnustamista koskevan hakemuksen ja perustelee hylkäämisen.

Tunnustusta ei myönnetä, elleivät seuraavat lisäedellytykset täyty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kolmannen alakohdan soveltamista:

i)  jos kolmanteen maahan sijoittautunutta hallinnoijaa valvoo kolmannen maan viranomainen, asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen tai EAMV:n ja hallinnoijan kolmannen maan viranomaisen välillä on asianmukaiset yhteistyöjärjestelyt, joilla varmistetaan vähintään tehokas tiedonvaihto;

ii)  sen kolmannen maan, johon hallinnoija on sijoittautunut, lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset eivät estä toimivaltaista viranomaista tai EAMV:tä harjoittamasta tehokkaasti tämän asetuksen mukaisia valvontatoimintojaan.

6.  Jos kolmannessa maassa sijaitseva hallinnoija aikoo hakea etukäteen annettavaa tunnustusta sillä perusteella, että se täyttää tämän asetuksen vaatimukset sellaisina kuin ne on vahvistettu tämän artiklan 2 kohdassa, ja jos hallinnoija katsoo, että sen tarjoama vertailuarvo voi olla oikeutettu 12 a ja 14 a artiklassa esitettyihin poikkeuksiin, sen on viipymättä ilmoitettava tästä EMV:lle. Sen on toimitettava asiakirjatodisteita väitteensä tueksi.

7.  Kun kolmannessa maassa sijaitseva hallinnoija katsoo, että sen tarjoaman vertailuarvon lakkaamisella olisi merkittävä haitallinen vaikutus markkinoiden eheyteen, rahoitusvakauteen, kuluttajiin, reaalitalouteen tai kotitalouksien ja yritysten rahoitukseen yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa, se voi hakea EAMV:ltä poikkeusta yhteen tai useampaan tämän asetuksen mukaiseen vaatimukseen tai asiaankuuluvaan IOSCO-periaatteeseen täsmällisen ja rajatun ajanjakson ajaksi, joka on enintään 12 kuukautta. Sen on toimitettava asiakirjatodisteita hakemuksensa tueksi.

EAMV tarkastelee hakemusta 30 päivän kuluessa ja ilmoittaa kolmannen maan hallinnoijalle sovelletaanko siihen poikkeusta yhdestä tai useammasta hakemuksessa esitetystä vaatimuksesta sekä poikkeuksen kestosta.

EAMV voi jatkaa poikkeuksen soveltamisaikaa sen päätyttyä vielä 12 kuukaudella, jos siihen on perusteltu syy.

8.  EAMV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joilla tarkennetaan tunnustamismenettely, 4 kohdassa tarkoitetun hakemuksen muoto ja sisältö, 5 kohdassa vaadittujen tietojen esittäminen sekä mahdollinen tehtävien ja vastuiden siirtäminen kansallisille toimivaltaisille viranomaisille näiden kohtien mukaisesti.

EAMV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään […].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

21 b artikla

Vahvistaminen

1.  Hallinnoija, joka sijaitsee unionissa ja jolle on myönnetty toimilupa 23 artiklan mukaisesti tai joka on rekisteröity 23 a artiklan mukaisesti, voi pyytää toimivaltaista viranomaista vahvistamaan vertailuarvon tai vertailuarvoryhmän, joita on tarjottu kolmannessa maassa unionissa käytettäviksi, edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)  vahvistuksen myöntävä hallinnoija on varmentanut ja pystyy osoittamaan toimivaltaiselle viranomaiselle, että vahvistettavaa vertailuarvoa tai vertailuarvoryhmää tarjotaan noudattaen vaatimuksia, jotka

i)  ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset;

ii)  varmistavat, että rahoitusalan vertailuarvoja koskevia IOSCO:n periaatteita noudatetaan täysin ja että riippumaton ulkoinen auditoija tarkistaa ja varmentaa tämän vähintään joka toinen vuosi tai aina kun vertailuarvoon tehdään olennainen muutos; tai

iii)  varmistavat, että öljyn hintaraportteja laativia toimistoja koskevia IOSCOn periaatteita noudatetaan täysin ja että riippumaton ulkoinen auditoija tarkistaa ja varmentaa tämän vähintään joka toinen vuosi tai aina kun vertailuarvoon tehdään olennainen muutos, jos vertailuarvo täyttää 14 a artiklan 1 kohdassa säädetyt kriteerit;

b)  vahvistuksen myöntävällä hallinnoijalla on tarvittava asiantuntemus, jota vertailuarvon tarjontaan kolmannessa maassa liittyvän toiminnan tehokas seuranta ja siihen liittyvien riskien hallinta edellyttävät.

2.  Toimilupaa hakevan hallinnoijan on toimitettava kaikki tarvittavat tiedot, joiden perusteella toimivaltainen viranomainen voi varmistua siitä, että haun ajankohtana kaikki 1 kohdassa säädetyt edellytykset ovat täyttyneet, mukaan luettuna se, että mainitun kohdan a alakohdan ii ja iii alakohdassa vaaditut tarkastuskertomukset on laadittu.

3.  Asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on 90 päivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta tutkittava vahvistamista koskeva hakemus ja tehtävä päätös sen hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava EAMV:lle kaikista vertailuarvoista tai vertailuarvoryhmistä, joiden vahvistaminen on hyväksytty, sekä vahvistava hallinnoija.

4.  Sellaista vertailuarvoa tai vertailuarvoryhmää, jolle on myönnetty hyväksyntä, pidetään hyväksynnän myöntävän hallinnoijan tarjoamana vertailuarvona tai vertailuarvoryhmänä.

5.  Hallinnoija, joka on hyväksynyt kolmannessa maassa tarjotun vertailuarvon tai vertailuarvoryhmän, vastaa edelleen sen varmistamisesta, että hyväksytty vertailuarvo tai vertailuarvoryhmä täyttää 1 kohdassa säädetyt edellytykset.

6.  Jos vahvistuksen myöntävän hallinnoijan toimivaltaisella viranomaisella on perustellut syyt katsoa, että 1 kohdassa säädetyt edellytykset eivät enää täyty, sillä on toimivalta peruuttaa vahvistuksen hyväksyntä, ja sen on ilmoitettava asiasta EAMV:lle. Vahvistuksen lakatessa sovelletaan 17 artiklaa.

VI OSASTO

HALLINNOIJIEN TOIMILUPA JA VALVONTA

1 luku

Toimilupa

23 artikla

Kriittistä vertailuarvoa koskeva toimilupamenettely

1.  Unionissa sijaitsevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, joka aikoo toimia vähintään yhden kriittisen vertailuarvon hallinnoijana, on esitettävä hakemus sijaintijäsenvaltion 29 artiklan mukaisesti nimetylle toimivaltaiselle viranomaiselle.

2.  Edellä olevan 1 kohdan mukainen toimilupahakemus on jätettävä ▌30 päivän kuluessa siitä, kun valvottu yhteisö on tehnyt sopimuksen kyseisen hallinnoijan tarjoaman indeksin käyttämisestä viitteenä rahoitusvälineessä tai rahoitussopimuksessa ▌.

2 a.  Kun luonteeltaan kansallinen tai eurooppalainen vertailuarvo on määritelty kriittiseksi, asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä toimilupa tämän vertailuarvon tarjoamiseksi uudessa oikeudellisessa muodossaan sen jälkeen, kun kaikkien vaatimusten noudattaminen on varmistettu.

3.  Toimilupaa hakevan hallinnoijan on toimitettava kaikki tarvittavat tiedot, joiden perusteella toimivaltainen viranomainen voi varmistua siitä, että se on toimiluvan myöntämisajankohtana toteuttanut kaikki tarvittavat järjestelyt tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi. Sen on myös toimitettava tarvittavat tiedot 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen arvojen laskemiseksi ja mahdollisesti niitä koskeva arvio kunkin vertailuarvon kohdalla.

4.  Asianmukaisen toimivaltaisen viranomaisen on 20 päivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta arvioitava, sisältääkö hakemus kaikki tarvittavat tiedot, ja ilmoitettava asiasta hakijalle. Jos hakemus on puutteellinen, hakijan on toimitettava asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen edellyttämät lisätiedot.

5.  Asianmukaisen toimivaltaisen viranomaisen on ▌tutkittava lupahakemus ja tehtävä päätös ▌toimiluvan myöntämisestä tai epäämisestä 60 päivän kuluessa täydellisen hakemuksen vastaanottamisesta.

Toimivaltaisen viranomaisen on viiden päivän kuluessa toimiluvan myöntämistä tai epäämistä koskevan päätöksen tekemisestä ilmoitettava siitä toimilupaa hakeneelle hallinnoijalle. Jos toimivaltainen viranomainen kieltäytyy myöntämästä toimilupaa sitä hakeneelle hallinnoijalle, sen on perusteltava päätöksensä.

5 a.  Jos asianomainen toimivaltainen viranomainen päättää evätä sellaisen kriittisen vertailuarvon tarjoamista koskevan toimiluvan, jota on jo aiemmin tarjottu ilman kriittisen vertailuarvon asemaa, asianomainen toimivaltainen viranomainen voi myöntää tilapäisen luvan enintään kuuden kuukauden ajanjaksoksi, jonka aikana vertailuarvon tarjoamista voidaan jatkaa aikaisemman mallin mukaisesti samalla kun odotetaan, että tarvittavat vaatimukset täytetään kriittistä vertailuarvoa koskevan toimiluvan myöntämiseksi.

Asianomainen toimivaltainen viranomainen voi jatkaa luvan voimassaoloa enintään kuudella lisäkuukaudella.

5 b.  Jos hallinnoija ja/tai tietolähteet eivät täytä kriittiseksi määritellyn vertailuarvon tarjoamisen jatkamiseksi edellytettäviä vaatimuksia edellä tarkoitetun ajanjakson loppuun mennessä, vertailuarvon tarjoaminen lakkaa 17 artiklan mukaisesti.

6.  Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava EAMV:lle kaikista toimilupaa hakeneen hallinnoijan toimiluvan myöntämistä ▌koskevista päätöksistään kymmenen päivän kuluessa ▌.

7.  Siirretään komissiolle valta antaa 37 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä toimenpiteistä, joilla tarkennetaan edelleen toimilupahakemuksessa ja rekisteröintihakemuksessa ilmoitettavia tietoja ottaen huomioon suhteellisuusperiaate sekä hakijoille ja toimivaltaisille viranomaisille aiheutuvat kustannukset.

23 a artikla

Muuta kuin kriittistä vertailuarvoa koskeva rekisteröintimenettely

1.  Unionissa sijaitsevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, joka aikoo toimia yksinomaan muiden kuin kriittisten vertailuarvojen hallinnoijana, on esitettävä rekisteröintihakemus sijaintijäsenvaltion 29 artiklan mukaisesti nimetylle toimivaltaiselle viranomaiselle.

2.  Rekisteröidyn hallinnoijan on aina noudatettava tässä asetuksessa säädettyjä edellytyksiä ja ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista niitä koskevista olennaisista muutoksista.

3.  Edellä olevan 1 kohdan mukainen hakemus on jätettävä 30 päivän kuluessa siitä, kun valvottu yhteisö on tehnyt sopimuksen kyseisen henkilön tarjoaman indeksin käyttämisestä viitteenä rahoitusvälineessä tai rahoitussopimuksessa tai sijoitusrahaston arvonkehityksen mittaamisessa.

4.  Hakemuksen jättävän hallinnoijan on toimitettava

a)  asiakirjat, joiden perusteella toimivaltainen viranomainen voi varmistua siitä, että se täyttää 5 artiklan 3 a kohdassa, 5 c artiklassa, 6 artiklassa ja soveltuvin osin 7 b artiklassa ja 15 artiklassa esitetyt vaatimukset; sekä

b)  kunkin vertailuarvon osalta viitearvo kokonaisuudessaan tai arvio siitä, kun sellainen on saatavilla.

5.  Asianmukaisen toimivaltaisen viranomaisen on 15 päivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta arvioitava, sisältääkö hakemus kaikki tarvittavat tiedot, ja ilmoitettava asiasta hakijalle. Jos hakemus on puutteellinen, hakijan on toimitettava asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen edellyttämät lisätiedot.

6.  Asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on rekisteröitävä hakija 15 päivän kuluessa täydellisen hakemuksen vastaanottamisesta.

7.  Kun asianomainen toimivaltainen viranomainen katsoo, että vertailuarvo olisi luokiteltava 13 artiklan 1 kohdan mukaiseksi kriittiseksi vertailuarvoksi, se ilmoittaa asiasta EAMV:lle ja hallinnoijalle 30 päivän kuluessa täydellisen hakemuksen vastaanottamisesta.

8.  Kun rekisteröivä toimivaltainen viranomainen katsoo, että vertailuarvo olisi luokiteltava 13 artiklan 2 a kohdan tai 13 artiklan 2 c kohdan mukaiseksi kriittiseksi vertailuarvoksi, se ilmoittaa asiasta EAMV:lle ja hallinnoijalle 30 päivän kuluessa täydellisen hakemuksen vastaanottamisesta ja toimittaa EAMV:lle 13 artiklan 2 a kohdan tai 13 artiklan 2 c kohdan mukaisen arviointinsa.

9.  Kun rekisteröidyn hallinnoijan vertailuarvo luokitellaan kriittiseksi, hallinnoijan on haettava 23 artiklassa tarkoitettua toimilupaa 90 päivän kuluessa 13 artiklan 2 b kohdan mukaisen ilmoituksen tai 13 artiklan 2 g kohdan mukaisen lausunnon vastaanottamisesta.

24 artikla

Toimiluvan tai rekisteröinnin peruuttaminen tai voimassaolon keskeyttäminen

1.  Toimivaltaisen viranomaisen on peruutettava hallinnoijan toimilupa tai rekisteröinti tai keskeytettävä sen voimassaolo, jos hallinnoija

a)  nimenomaisesti luopuu toimiluvasta tai ei ole tarjonnut vertailuarvoja 12 edellisen kuukauden aikana;

b)  on saanut toimiluvan tai rekisteröinnin väärien ilmoitusten perusteella tai muilla sääntöjenvastaisilla keinoilla;

c)  ei enää täytä toimiluvan myöntämiseen tai rekisteröintiin johtaneita edellytyksiä; tai

d)  on rikkonut vakavasti tai toistuvasti tämän asetuksen säännöksiä.

2.  Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava EAMV:lle päätöksestään seitsemän päivän kuluessa.

2 a.  Kun päätös hallinnoijan toimiluvan tai rekisteröinnin voimassaolon keskeyttämisestä on tehty ja jos vertailuarvon lakkaaminen johtaisi ylivoimaiseen esteeseen, estäisi vertailuarvoon viittaavan rahoitussopimuksen tai rahoitusvälineen ehtojen soveltamisen tai muutoin rikkoisi niitä, hallinnoijan sijaintijäsenvaltion asianomainen toimivaltainen viranomainen voi sallia vertailuarvon tarjoamisen siihen asti, kunnes keskeyttämistä koskeva päätös perutaan. Tämän ajanjakson ajan valvottujen yhteisöjen tällaisen vertailuarvon käyttö on sallittua vain niiden rahoitusvälineiden ja rahoitussopimusten osalta, joissa jo viitataan kyseiseen vertailuarvoon. Missään uusissa rahoitussopimuksissa tai rahoitusvälineissä vertailuarvoon ei saa viitata.

2 b.  Kun päätös hallinnoijan toimiluvan tai rekisteröinnin voimassaolon peruuttamisesta on tehty, sovelletaan 17 artiklan 2 kohtaa.

2 luku

Vertailuarvojen ilmoittaminen

25 a artikla

Hallinnoijien rekisteri ja vertailuarvon käyttöönotto

1.  EAMV perustaa ja pitää yllä julkista rekisteriä, joka sisältää seuraavat tiedot:

a)  edellä 23 ja 23 a artiklan mukaisesti toimiluvan saaneiden tai rekisteröityjen hallinnoijien henkilöllisyys sekä heidän valvonnastaan vastaava toimivaltainen viranomainen;

b)  EAMV:lle 20 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti suostumuksensa ilmoittaneiden hallinnoijien henkilöllisyys sekä heidän valvonnastaan vastaava kolmannen maan toimivaltainen viranomainen;

c)  edellä 21 a artiklan mukaisesti tunnustettujen hallinnoijien henkilöllisyys sekä heidän valvonnastaan vastaava kolmannen maan toimivaltainen viranomainen;

d)  vertailuarvot, jotka on vahvistettu 21 b artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti, ja vahvistuksen antaneiden hallinnoijien henkilöllisyys.

2.  Ennen kuin valvottu yhteisö käyttää indeksiä vertailuarvona unionissa, yhteisön on varmistettava, että kyseisen indeksin tarjoaja mainitaan EAMV:n verkkosivustolla tämän asetuksen mukaisesti toimiluvan saaneena, rekisteröitynä tai tunnustettuna hallinnoijana.

3 luku

Valvontayhteistyö

26 artikla

Tehtävien siirtäminen toimivaltaisten viranomaisten välillä

1.  Toimivaltainen viranomainen voi asetuksen (EU) N:o 1095/2010 28 artiklan mukaisesti siirtää sille tämän asetuksen nojalla kuuluvia tehtäviään toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle saatuaan tältä etukäteen kirjallisen suostumuksen. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EAMV:lle ehdotetuista siirroista 60 päivää ennen siirron voimaantuloa.

2.  Toimivaltainen viranomainen voi siirtää ▌sille tämän asetuksen nojalla kuuluvia tehtäviä EAMV:lle tämän suostumuksella. ▌

3.  EAMV ilmoittaa jäsenvaltioille ehdotetusta siirrosta seitsemän päivän kuluessa. EAMV julkaisee yksityiskohdat sovitusta siirrosta seitsemän päivän kuluessa ilmoituksesta.

26 a artikla

Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten syyllistyminen unionin oikeuden rikkomiseen

1.  Jos kansallinen toimivaltainen viranomainen ei ole soveltanut tätä asetusta tai on soveltanut sitä tavalla, joka vaikuttaa unionin oikeuden rikkomiselta, EAMV voi käyttää asetuksen (EU) N:o 1095/2010 17 artiklassa tarkoitettuja valtuuksiaan kyseisessä artiklassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti, ja se voi asetuksen (EU) N:o 1095/2010 17 artiklan 6 kohdan soveltamiseksi tehdä kyseisen kansallisen toimivaltaisen viranomaisen valvomille vertailuarvojen hallinnoijille ja kyseisen kansallisen toimivaltaisen viranomaisen valvomille vertailuarvon tietolähteille, jos nämä tietolähteet ovat valvottuja yhteisöjä, osoitettuja yksittäisiä päätöksiä.

2.  Jos asianomainen vertailuarvo on kriittinen vertailuarvo, EAMV varmistaa, että toimivaltaisten viranomaisten kollegion kanssa tehdään yhteistyötä 34 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

27 artikla

Toiselta jäsenvaltiolta saatujen tietojen ilmaiseminen

1.  Toimivaltainen viranomainen saa luovuttaa toiselta toimivaltaiselta viranomaiselta saamiaan tietoja ainoastaan,

a)  jos se on saanut kirjallisen suostumuksen kyseiseltä toimivaltaiselta viranomaiselta ja tiedot luovutetaan ainoastaan sellaisia tarkoituksia varten, jotka tämä toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt; tai

b)  jos niiden ilmaiseminen on tarpeen oikeudenkäyntiä varten.

28 artikla

Tutkimuksiin liittyvä yhteistyö

1.  Asianomainen toimivaltainen viranomainen voi pyytää toiselta toimivaltaiselta viranomaiselta apua, joka koskee paikalla tehtäviä tarkastuksia tai tutkimuksia. Pyynnön vastaanottavan toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä yhteistyötä siinä määrin kuin se on mahdollista ja asianmukaista.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun pyynnön esittävän toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta EAMV:lle. Jos tutkimuksella tai tarkastuksella on rajatylittäviä vaikutuksia, toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää EAMV:a huolehtimaan paikalla tehtävän tarkastuksen tai tutkimuksen koordinoinnista.

3.  Jos jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa toiselta toimivaltaiselta viranomaiselta pyynnön, joka koskee paikalla suoritettavan tarkastuksen tai tutkimuksen tekemistä, se voi

a)  tehdä itse paikalla suoritettavan tarkastuksen tai tutkimuksen;

b)  antaa pyynnön esittäneen toimivaltaisen viranomaisen osallistua paikalla suoritettavaan tarkastukseen tai tutkimukseen;

c)  sen on nimitettävä tarkastajat tai asiantuntijat avustamaan paikalla suoritettavassa tarkastuksessa tai tutkimuksessa tai tekemään sellaisen.

4 luku

Toimivaltaisten viranomaisten tehtävät

29 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

1.  Kunkin jäsenvaltion on nimettävä hallinnoijia ja valvottuja tietolähteitä varten asianomainen toimivaltainen viranomainen, joka vastaa tästä asetuksesta johtuvien tehtävien suorittamisesta, ja ilmoitettava siitä komissiolle ja EAMV:lle.

2.  Jos jäsenvaltio nimeää useamman kuin yhden toimivaltaisen viranomaisen, sen on selvästi yksilöitävä kunkin tehtävät ja nimettävä yksi viranomainen, joka vastaa komission, EAMV:n ja muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisen yhteistyön ja tietojenvaihdon koordinoinnista.

3.  EAMV julkaisee verkkosivustollaan luettelon tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetyistä 25 a artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisista toimivaltaisista viranomaisista.

30 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten valtuudet

1.  Voidakseen hoitaa tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä toimivaltaisilla viranomaisilla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti oltava vähintään seuraavat valvonta- ja tutkintavaltuudet:

a)  saada tutustua kaikkiin asiaankuuluviin asiakirjoihin tai muihin tietoihin niiden muodosta riippumatta ja saada tai ottaa jäljennös niistä;

b)  vaatia tai pyytää tietoja kaikilta ▌henkilöiltä, ▌jotka ▌osallistuvat vertailuarvon tarjontaan ja tietojen toimittamiseen sitä varten, myös 6 artiklan 3 a kohdassa tarkoitetuilta palveluntarjoajilta, sekä heidän päämiehiltään, ja tarvittaessa oikeus kutsua tällainen henkilö kuulusteltavaksi tietojen saamiseksi;

c)  hyödykkeiden vertailuarvojen osalta pyytää tarvittaessa vakiomuotoisia tietoja niihin liittyvillä spot-markkinoilla toimivilta tietolähteiltä ja saada raportteja transaktioista ja päästä suoraan välittäjien järjestelmiin;

d)  tehdä tarkastuksia tai tutkimuksia paikalla muissa kohteissa kuin luonnollisten henkilöiden yksityisasunnoissa;

e)  tulla luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden tiloihin takavarikoimaan asiakirjoja ja muita tietoja niiden muodosta riippumatta, jos voidaan perustellusti epäillä, että tarkastuksen tai tutkimuksen kohteeseen liittyvillä asiakirjoilla tai tiedoilla voi olla merkitystä näytettäessä tämän asetuksen rikkomisen tapahtuneen. Mikäli kyseisen jäsenvaltion oikeusviranomaiselta tarvitaan ennakkolupa, kansallisen lainsäädännön nojalla, näitä valtuuksia saadaan käyttää vasta kyseisen ennakkoluvan saannin jälkeen;

f)  vaatia valvottujen yhteisöjen hallussa olevia tallenteita puhelinkeskusteluista ja sähköisistä viesteistä tai muita tietoliikennetietoja;

g)  pyytää varojen jäädyttämistä tai takavarikointia tai molempia;

i)  vaatia väliaikaisesti sellaisen käytännön lopettamista, jonka toimivaltainen viranomainen katsoo olevan tämän asetuksen vastainen;

j)  määrätä väliaikainen ammattitoimintakielto;

k)  toteuttaa kaikki tarvittavat toimet, joilla varmistetaan, että yleisölle tiedotetaan vertailuarvon tarjonnasta asianmukaisesti, myös vaatimalla vertailuarvon julkaissutta tai sellaista levittänyttä henkilöä julkaisemaan korjaava selvitys aiemmin toimitetuista tiedoista tai vertailuarvon luvuista;

k a)  arvioida vaatimustenmukaisuusvakuutusta ja vaatia siihen muutoksia.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä 1 kohdassa tarkoitettuja toimintojaan ja valtuuksiaan sekä niille 31 artiklassa osoitettua toimivaltaa määrätä seuraamuksia kansallisen lainsäädäntökehyksen puitteissa jollain seuraavista tavoista:

a)  suoraan;

b)  yhdessä muiden viranomaisten kanssa tai markkinoilla toimivien yritysten kanssa;

c)  omalla vastuullaan siirtämällä valtuudet tällaisille viranomaisille tai markkinoilla toimiville yrityksille;

d)  saattamalla asian toimivaltaisten oikeusviranomaisten käsiteltäväksi.

Käyttäessään kyseisiä valtuuksia toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava käytössään riittävät ja tehokkaat takeet puolustusoikeuden ja perusoikeuksien toteutumisesta.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianmukaiset toimenpiteet on toteutettu sen varmistamiseksi, että toimivaltaisilla viranomaisilla on kaikki tehtäviensä hoitamisen edellyttämät valvonta- ja tutkintavaltuudet.

4.  Henkilön ei katsota rikkovan sopimukseen tai lakiin, asetuksiin tai hallinnollisiin määräyksiin perustuvia tietojen ilmaisemista koskevia rajoituksia luovuttaessaan tietoja 2 kohdan mukaisesti.

31 artikla

Hallinnolliset toimenpiteet ja seuraamukset

1.  Jäsenvaltioiden on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti varmistettava, tämän kuitenkaan rajoittamatta 34 artiklan mukaisia toimivaltaisten viranomaisten valvontavaltuuksia, että toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus toteuttaa asianmukaiset hallinnolliset toimenpiteet ja määrätä hallinnolliset seuraamukset ainakin tilanteissa, joissa

a)  tämän asetuksen 5, 5 a, 5 b, 5 c, 5 d, 6, 7, 7 a, 7 b, 8, 9, ▌11, 14, 15, 17, ▌19, 23 ja 23 a artiklaa rikotaan; ja

b)  kieltäydytään yhteistyöstä tutkimuksessa tai suostumisesta tutkimukseen tai 30 artiklan soveltamisalaan kuuluvan tarkastuksen tai pyynnön yhteydessä.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun rikkomisen yhteydessä jäsenvaltioiden on kansallisen lainsäädännön mukaisesti myönnettävä toimivaltaisille viranomaisille valtuudet toteuttaa ainakin seuraavat hallinnolliset toimenpiteet ja seuraamukset.

a)  määräys, jossa rikkomisesta vastuussa olevaa hallinnoijaa tai valvottua yhteisöä vaaditaan lopettamaan rikkominen ja olemaan toistamatta sitä;

b)  vaatimus luopua rikkomisen ansiosta saaduista voitoista tai vältetyistä tappioista, jos ne voidaan määrittää,

c)  julkinen varoitus, jossa ilmoitetaan vastuullinen hallinnoija tai valvottu yhteisö ja rikkomisen luonne;

d)  hallinnoijan toimiluvan peruutus tai keskeytys;

e)  tällaisesta rikkomisesta vastuulliseksi katsotulle luonnolliselle henkilölle määrättävä kielto toimia johtotehtävissä hallinnoijissa tai tietolähteissä;

f)  sellaisten hallinnollisten taloudellisten enimmäisseuraamusten määrääminen, jotka ovat vähintään kolme kertaa suuremmat kuin rikkomisella saadut voitot tai vältetyt tappiot, jos ne voidaan määrittää; tai

1)  hallinnolliset taloudelliset enimmäisseuraamukset luonnolliselle henkilölle vähintään

i)  5, 5 a, 5 b, 5 c, 5 d, 6, 7, 7 a, 7 b, 8, 9 ja 11 artiklan, 12 a artiklan 2 kohdan, 14, 15, ▌17, 18, 19 ▌ja 23 artiklan rikkomisesta 500 000 euroa tai jäsenvaltioissa, joissa euro ei ole virallinen rahayksikkö, vastaava määrä kansallisessa rahayksikössä tämän asetuksen voimaantulopäivänä; tai

ii)  7 artiklan 1 kohdan b ▌alakohdan tai 7 artiklan 4 kohdan rikkomisesta 100 000 euroa tai jäsenvaltioissa. joissa euro ei ole virallinen rahayksikkö, vastaava määrä kansallisessa rahayksikössä tämän asetuksen voimaantulopäivänä;

2)  hallinnolliset taloudelliset enimmäisseuraamukset oikeushenkilölle vähintään

i)  5, 5 a, 5 b, 5 c, 5 d, 6, 7, 7 a, 7 b, 8, 9, ▌11, 14, 15, ▌17, 18, 19 ▌ja 23 artiklan rikkomisesta joko 1 000 000 euroa tai 10 prosenttia sen ylimmän hallintoelimen hyväksymän uusimman tilinpäätöksen mukaisesta yhteenlasketusta vuotuisesta liikevaihdosta sen mukaan, kumpi määristä on suurempi; jos oikeushenkilö on emoyrityksenä toimiva yritys tai emoyrityksen tytäryritys, jonka on laadittava konsolidoitu tilinpäätös direktiivissä 2013/34/EU määritellyllä tavalla, kyseisellä yhteenlasketulla vuotuisella liikevaihdolla tarkoitetaan pankkien osalta direktiivin 86/635/ETY ja vakuutusyritysten osalta direktiivin 91/674/EY mukaisesti yhteenlaskettua vuotuista liikevaihtoa tai vastaavan tyyppistä tuloa perimmäisen emoyrityksen ylimmän hallintoelimen hyväksymässä uusimmassa konsolidoidussa tilinpäätöksessä, tai jos henkilö on yhdistys, 10 prosenttia sen jäsenten kokonaisliikevaihdosta; tai

ii)  7 artiklan 1 kohdan b tai c alakohdan rikkomisesta 250 000 euroa tai 2 prosenttia ylimmän hallintoelimen hyväksymän uusimman tilinpäätöksen mukaisesta yhteenlasketusta vuotuisesta liikevaihdosta sen mukaan, kumpi määristä on suurempi; jos oikeushenkilö on emoyrityksenä toimiva yritys tai emoyrityksen tytäryritys, jonka on laadittava konsolidoitu tilinpäätös direktiivissä 2013/34/EU määritellyllä tavalla, kyseisellä yhteenlasketulla vuotuisella liikevaihdolla tarkoitetaan pankkien osalta direktiivin 86/635/ETY ja vakuutusyritysten osalta direktiivin 91/674/EY mukaisesti yhteenlaskettua vuotuista liikevaihtoa tai vastaavan tyyppistä tuloa perimmäisen emoyrityksen ylimmän hallintoelimen hyväksymässä uusimmassa konsolidoidussa tilinpäätöksessä, tai jos henkilö on yhdistys, 10 prosenttia sen jäsenten kokonaisliikevaihdosta.

3.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista säännöksistä komissiolle ja EAMV:lle viimeistään [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta].

Jäsenvaltiot voivat päättää, että ne eivät vahvista hallinnollisia seuraamuksia koskevia sääntöjä sellaisista rikkomisista, joihin sovelletaan niiden kansallisen lainsäädännön nojalla rikosoikeudellisia seuraamuksia. Tässä tapauksessa jäsenvaltiot toimittavat komissiolle ja EAMV:lle merkitykselliset rikosoikeudelliset säännökset ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen yhteydessä.

Niiden on ilmoitettava komissiolle ja EAMV:lle viipymättä kaikista kyseisten sääntöjen muutoksista.

4.  Jäsenvaltiot voivat antaa toimivaltaisille viranomaisille kansallisen lainsäädännön mukaisesti muita seuraamusvaltuuksia 1 kohdassa mainittujen lisäksi ja säätää mainitussa kohdassa vahvistettuja suuremmista seuraamuksista.

32 artikla

Valvonta- ja seuraamusvaltuuksien käyttö sekä velvoite tehdä yhteistyötä

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että määritettäessä hallinnollisten seuraamusten tyyppiä, tasoa ja oikeasuhteisuutta toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki merkitykselliset seikat, joihin kuuluvat esimerkiksi

a)  rikkomisen vakavuus ja kesto;

a a)  vertailuarvon kriittisyys rahoitusvakauden ja reaalitalouden kannalta;

b)  vastuullisen henkilön vastuun määrä;

c)  ▌vastuullisen oikeushenkilön kokonaisliikevaihto tai vastuullisen luonnollisen henkilön vuositulot;

d)  vastuullisen henkilön saamien voittojen tai välttämien tappioiden suuruus, sikäli kuin ne voidaan määrittää;

e)  vastuullisen henkilön yhteistyön aste toimivaltaisen viranomaisen kanssa, tämän kuitenkaan rajoittamatta tarvetta varmistaa henkilön luopuminen saamistaan voitoista tai välttämistään tappioista;

f)  kyseisen henkilön aiemmat rikkomiset;

g)  toimenpiteet, joita vastuullinen henkilö on toteuttanut rikkomisen jälkeen sen toistumisen estämiseksi.

2.  Harjoittaessaan seuraamusvaltuuksiaan 31 artiklassa määritellyissä olosuhteissa toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä varmistaakseen, että valvonta- ja tutkintavaltuuksilla ja hallinnollisilla seuraamuksilla saavutetaan tässä asetuksessa tarkoitetut tulokset. Niiden on lisäksi sovitettava toimintansa yhteen, jotta vältetään mahdollinen päällekkäisyys sovellettaessa valvonta- ja tutkintavaltuuksia sekä hallinnollisia seuraamuksia ja sakkoja rajatylittävissä tapauksissa.

2 a.  Jos jäsenvaltiot ovat päättäneet 31 artiklan mukaisesti vahvistaa rikosoikeudellisia seuraamuksia kyseisessä artiklassa tarkoitettujen säännösten rikkomisesta, niiden on varmistettava, että on otettu käyttöön asianmukaisia toimenpiteitä, jotta toimivaltaisilla viranomaisilla on tarvittavat valtuudet olla yhteydessä oikeusviranomaisiin niiden oikeudenkäyttöalueella ja saada yksityiskohtaisia tietoja rikosoikeudellisista tutkimuksista ja menettelyistä, jotka on käynnistetty tämän asetuksen mahdollisista rikkomisista, ja niiden on toimitettava tiedot muille toimivaltaisille viranomaisille ja EAMV:lle täyttääkseen velvollisuutensa tehdä yhteistyötä keskenään ja EAMV:n kanssa tätä asetusta sovellettaessa.

2 b.  Toimivaltaisten viranomaisten on avustettava muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia. Niiden on erityisesti vaihdettava tietoja ja harjoitettava yhteistyötä tutkinta- tai valvontatoiminnassa. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös tehdä yhteistyötä toisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa helpottaakseen sakkojen perimistä.

33 artikla

Päätösten julkaiseminen

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava tämän asetuksen rikkomisen perusteella määrättyä hallinnollista seuraamusta tai toimenpidettä koskeva päätös virallisella verkkosivustollaan välittömästi, kun seuraamuksen saaneelle henkilölle on ilmoitettu päätöksestä. Julkaisuun on sisällytettävä vähintään tiedot rikkomisen tyypistä ja luonteesta sekä vastuullisten henkilöiden henkilöllisyys. Tämä velvollisuus ei koske päätöksiä, joissa määrätään luonteeltaan tutkinnallisista toimenpiteistä.

2.  Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että oikeushenkilöiden henkilöllisyyden tai luonnollisten henkilöiden henkilötietojen julkaiseminen on kohtuutonta tällaisten tietojen julkaisemisen oikeasuhteisuutta selvittävän tapauskohtaisen arvioinnin perusteella tai jos julkaiseminen vaarantaa rahoitusmarkkinoiden vakauden tai meneillään olevan tutkimuksen, toimivaltaisten viranomaisten on

a)  joko lykättävä seuraamuksen tai toimenpiteen määräämistä koskevan päätöksen julkaisua, kunnes julkaisemattomuuden syyt raukeavat;

b)  julkaistava päätös seuraamuksen tai toimenpiteen määräämisestä nimettömänä kansallisen lainsäädännön mukaisella tavalla, mikäli nimettömän julkaisemisen avulla varmistetaan kyseisten henkilötietojen tehokas suojelu; mikäli seuraamus tai toimenpide päätetään julkaista nimettömänä, kyseisten tietojen julkaisemista voidaan lykätä kohtuulliseksi ajaksi, jos arvioidaan, että sen kuluessa syyt nimettömään julkaisemiseen raukeavat;

c)  jätettävä päätös seuraamuksen tai toimenpiteen määräämisestä kokonaan julkaisematta, mikäli katsotaan, etteivät a ja b kohdassa määritellyt vaihtoehdot ole riittäviä varmistamaan

i)  sen, ettei rahoitusmarkkinoiden vakaus vaarannu; tai

ii)  tällaisten päätösten julkaisemisen oikeasuhteisuuden verrattuna toimenpiteisiin, jotka katsotaan vähäisiksi.

3.  Mikäli päätökseen määrätä seuraamus tai toimenpide haetaan muutosta asianomaisilta oikeus- tai muilta viranomaisilta, toimivaltaisten viranomaisten on lisäksi julkaistava välittömästi virallisella verkkosivustollaan nämä tiedot ja mahdolliset myöhemmät tiedot muutoksenhaun tuloksesta. Lisäksi on julkaistava päätökset aiemman, seuraamuksen tai toimenpiteen määräämistä koskevan päätöksen kumoamisesta.

4.  Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että tämän artiklan mukainen julkaisu säilyy niiden virallisella nettisivustolla vähintään viiden vuoden ajan julkaisemisesta. Julkaisuun sisältyvät henkilötiedot säilytetään toimivaltaisen viranomaisen virallisella verkkosivustolla ainoastaan tarpeellisen ajan kulloinkin sovellettavien tietosuojasääntöjen mukaisesti.

4 a.  Jäsenvaltioiden on toimitettava EAMV:lle vuosittain yhdistetyt tiedot kaikista 31 artiklan mukaisesti määrätyistä seuraamuksista ja toimenpiteistä. Tätä velvollisuutta ei sovelleta luonteeltaan tutkinnallisiin toimenpiteisiin. EAMV julkistaa nämä tiedot vuosikertomuksessaan.

Jos jäsenvaltiot ovat päättäneet 31 artiklan mukaisesti määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia kyseisessä artiklassa tarkoitettujen säännösten rikkomisesta, niiden toimivaltaisten viranomaisten on annettava EAMV:lle vuosittain tunnistamattomiksi muutetut ja yhdistetyt tiedot kaikista suoritetuista rikostutkinnoista ja määrätyistä rikosoikeudellisista seuraamuksista. EAMV julkaisee määrättyjä rikosseuraamuksia koskevat tiedot vuosikertomuksessa.

34 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten kollegio

1.  Toimivaltaisen viranomaisen on perustettava toimivaltaisten viranomaisten kollegio 30 päivän kuluessa vertailuarvon sisällyttämisestä kriittisten vertailuarvojen luetteloon 25 a artiklan mukaisesti, lukuun ottamatta 3 artiklan 1 kohdan 21 alakohdassa tarkoitettuja luonteeltaan kansallisia kriittisiä vertailuarvoja.

2.  Kollegioon kuuluvat hallinnoijan toimivaltainen viranomainen, EAMV ja merkittävimpien tietolähteiden toimivaltaiset viranomaiset.

3.  Muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus päästä kollegion jäseneksi, jos kyseisen ▌vertailuarvon tarjoamisen lakkaaminen aiheuttaisi merkittäviä haittavaikutuksia kyseisten jäsenvaltioiden rahoitusvakauteen, markkinoiden asianmukaiseen toimintaan, kuluttajiin tai reaalitalouteen.

Jos toimivaltainen viranomainen aikoo ryhtyä kollegion jäseneksi ensimmäisen alakohdan nojalla, sen on lähetettävä hallinnoijan toimivaltaiselle viranomaiselle pyyntö, jossa osoitetaan kyseisen säännöksen edellytysten täyttyminen. Hallinnoijan asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on käsiteltävä pyyntö ja ilmoitettava pyynnön esittäneelle viranomaiselle 30 päivän kuluessa pyynnön vastaanotosta, katsooko se kyseisten vaatimusten täyttyvän. Jos se katsoo, etteivät kyseiset vaatimukset täyty, pyynnön esittänyt viranomainen voi saattaa asian EAMV:n käsiteltäväksi 10 kohdan mukaisesti.

4.  EAMV edistää ja seuraa osaltaan asetuksen (EU) N:o 1095/2010 21 artiklan mukaisesti tässä artiklassa tarkoitettujen valvontakollegioiden tehokasta, vaikuttavaa ja yhdenmukaista toimintaa. Tätä varten EAMV osallistuu tarpeen mukaan ja on katsottava toimivaltaiseksi viranomaiseksi tässä yhteydessä.

5.  EAMV toimii kollegion kokousten puheenjohtajana, sovittaa kollegion toimet yhteen ja varmistaa riittävän tietojenvaihdon kollegion jäsenten välillä.

6.  Hallinnoijan toimivaltaisen viranomaisen on laadittava kollegion puitteissa kirjalliset järjestelyt seuraavista:

a)  toimivaltaisten viranomaisten kesken vaihdettavat tiedot;

b)  toimivaltaisten viranomaisten välinen päätöksentekoprosessi;

c)  tilanteet, joissa toimivaltaisten viranomaisten on kuultava toisiaan;

d)  edellä olevan 14 artiklan 5 a kohdan nojalla tarjottava apu 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden täytäntöönpanossa.

Jos hallinnoija tarjoaa useampaa kuin yhtä vertailuarvoa, EAMV voi perustaa yhden kollegion kaikille kyseisen hallinnoijan tarjoamille vertailuarvoille.

7.  Jollei 6 kohdassa tarkoitetuista järjestelyistä päästä sopimukseen, kollegion jäsenet EAMV:a lukuun ottamatta voivat saattaa asian EAMV:n käsiteltäväksi. Hallinnoijan toimivaltaisen viranomaisen on otettava asianmukaisesti huomioon EAMV:n kirjallisista yhteensovittamisjärjestelyistä mahdollisesti antamat lausunnot ennen järjestelyjen lopullisesta tekstistä päättämistä. Kirjalliset yhteensovittamisjärjestelyt on esitettävä yhdessä asiakirjassa, joka sisältää riittävät perustelut merkittäville poikkeuksille EAMV:n lausunnosta. Hallinnoijan toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava kirjalliset yhteensovittamisjärjestelyt kollegion jäsenille ja EAMV:lle.

8.  Ennen 24 artiklassa ja tarvittaessa 14 ja 23 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamista hallinnoijan toimivaltaisen viranomaisen on kuultava kollegion jäseniä. Kollegion jäsenten on pyrittävä kaikin kohtuullisin keinoin yhteisymmärrykseen 6 kohdassa tarkoitetuissa kirjallisissa järjestelyissä täsmennetyn aikataulun puitteissa. EAMV perustaa sovittelumekanismin avustamaan yhteiseen kantaan pääsemistä toimivaltaisten viranomaisten kesken, mikäli ilmenee erimielisyyttä.

9.  Jollei kollegion jäsenten kesken päästä yhteisymmärrykseen ▌, toimivaltainen viranomainen, joka ei ole EAMV, voi ▌saattaa asian EAMV:n käsiteltäväksi seuraavissa tilanteissa:

a)  toimivaltainen viranomainen ei ole ilmoittanut olennaisia tietoja;

b)  hallinnoijan toimivaltainen viranomainen on 3 kohdan nojalla tehdyn pyynnön perusteella ilmoittanut pyynnön esittäneelle viranomaiselle, etteivät mainitun kohdan vaatimukset täyty, tai se ei ole reagoinut pyyntöön kohtuullisessa ajassa;

c)  toimivaltaiset viranomaiset eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen 6 kohdassa määritellyistä seikoista;

d)  ▌23 ja 24 ▌artiklan mukaisesti toteutetusta toimenpiteestä on erimielisyyttä.

Jos asiaa ei ole ratkaistu 20 päivän kuluessa ensimmäisessä alakohdassa säädetystä asian saattamisesta EAMV:n käsiteltäväksi, hallinnoijan toimivaltainen viranomainen tekee lopullisen päätöksen ja toimittaa kirjallisesti päätöksensä yksityiskohtaiset perustelut ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuille viranomaisille ja EAMV:lle.

Jos EAMV katsoo, että toimivaltainen viranomainen on toteuttanut 8 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä, jotka eivät välttämättä ole unionin lainsäädännön mukaisia, se toimii asetuksen (EU) N:o 1095/2010 17 artiklan mukaisesti.

9 a.  Kollegioon kuuluva toimivaltainen viranomainen, joka ei hyväksy jotakin 13 a tai 14 artiklan mukaisesti toteutettavaa toimenpidettä, voi saattaa asian EAMV:n tarkasteltavaksi. EAMV voi toimia asetuksen (EU) N:o 1095/2010 19 artiklan mukaisesti sanotun kuitenkaan rajoittamatta SEUT:n 258 artiklan soveltamista.

9 b.  Kaikkien 13 a tai 14 artiklan nojalla toteutettujen toimenpiteiden on oltava voimassa vähintään siihen asti, kun kollegio pääsee yhteisymmärrykseen 8 a ja 9 a kohdan mukaisesti.

35 artikla

Yhteistyö EAMV:n kanssa

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on tätä asetusta soveltaessaan tehtävä yhteistyötä EAMV:n kanssa asetuksen (EU) N:o 1095/2010 mukaisesti.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on asetuksen (EU) N:o 1095/2010 35 artiklan mukaisesti toimitettava viipymättä EAMV:lle kaikki tiedot, joita se tarvitsee tehtäviensä suorittamiseksi.

2 a.  Suorittaessaan tehtäväänsä asetuksen (EU) N:o 1227/2011 täytäntöönpanossa ja valvonnassa energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto (ACER) tekee muiden asiaankuuluvien valvojien tavoin yhteistyötä EAMV:n kanssa tämän asetuksen soveltamiseksi, sitä kuullaan teknisten sääntelystandardien ja delegoitujen säädösten laadinnassa ja se toimittaa viipymättä kaikki velvollisuuksiensa täyttämiseen tarvittavat tiedot.

3.  EAMV laatii luonnoksen teknisistä täytäntöönpanostandardeista, joissa määritetään menettelyt ja lomakkeet 2 kohdassa tarkoitettua tietojenvaihtoa varten.

EAMV toimittaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään [XXXX].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.

36 artikla

Salassapitovelvollisuus

1.  Tämän asetuksen nojalla saatuja, vaihdettuja tai toimitettuja luottamuksellisia tietoja koskee 2 kohdassa säädetty salassapitovelvollisuus.

2.  Salassapitovelvollisuutta sovelletaan kaikkiin, jotka työskentelevät tai ovat työskennelleet toimivaltaisen viranomaisen tai sellaisten viranomaisten tai markkinoilla toimivien yritysten tai luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön palveluksessa, joille toimivaltainen viranomainen on siirtänyt valtuuksiaan, myös toimivaltaisen viranomaisen kanssa sopimuksen tehneisiin tilintarkastajiin ja asiantuntijoihin.

3.  Salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tietoa ei saa luovuttaa muulle henkilölle eikä viranomaiselle, jollei laissa toisin säädetä.

4.  Kaikki toimivaltaisten viranomaisten välillä tämän asetuksen mukaisesti vaihdetut tiedot, jotka koskevat liiketoiminta- tai toimintaolosuhteita ja muita taloudellisia tai henkilökohtaisia asioita, on katsottava luottamuksellisiksi ja niihin on sovellettava salassapitovelvollisuutta koskevia vaatimuksia, paitsi jos toimivaltainen viranomainen ilmoittaa tietoja toimittaessaan, että tällaiset tiedot saa antaa, tai jos niiden antaminen on tarpeen oikeudenkäyntiä varten.

VII OSASTO

DELEGOIDUT SÄÄDÖKSET JA TÄYTÄNTÖÖNPANOSÄÄDÖKSET

37 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle [tämän asetuksen voimaantulopäivästä] määräämättömäksi ajaksi 3 artiklan 2 kohdassa ▌ja 23 artiklan 7 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklan 2 kohdassa ▌ja 23 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.  Edellä 3 artiklan 2 kohdan ▌ja 23 artiklan 7 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole [kahden kuukauden] kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

38 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa Euroopan arvopaperikomitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa ottaen huomioon mainitun asetuksen 8 artiklan säännökset.

VIII OSASTO

Siirtymä- ja loppusäännökset

39 artikla

Siirtymäsäännökset

1.  Vertailuarvoa [tämän asetuksen voimaantulopäivänä] tarjoavan hallinnoijan on haettava 23 tai 23 a artiklan mukaista toimilupaa tai rekisteröintiä [12 kuukauden kuluessa soveltamisen alkamispäivästä].

1 a.  Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on päätettävä, mitkä rekisteröidyistä vertailuarvoista luokitellaan ”kriittisiksi”. Näille vertailuarvoille myönnetään toimilupa 23 artiklan säännösten mukaisesti.

2.  Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti toimilupaa tai rekisteröintiä koskevan hakemuksen jättänyt luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi jatkaa nykyisen vertailuarvon tarjoamista, jota valvotut yhteisöt voivat käyttää, jollei toimilupaa evätä tai siihen saakka, kun toimilupa evätään.

3.  Jollei nykyinen vertailuarvo täytä tämän asetuksen vaatimuksia ja jos vertailuarvon muuttaminen tämän asetuksen vaatimukset täyttäväksi johtaisi ylivoimaiseen esteeseen, estäisi vertailuarvoon viittaavaan rahoitussopimuksen tai rahoitusvälineen ehtojen soveltamisen tai muutoin rikkoisi niitä, vertailuarvoa tarjoavan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön sijaintijäsenvaltion asianomainen toimivaltainen viranomainen voi sallia vertailuarvon käytön jatkamisen nykyisissä rahoitussopimuksissa ja rahoitusvälineissä, kunnes toimivaltainen viranomainen katsoo sen käytön lopettamisen tai sen korvaamisen toisella vertailuarvolla olevan mahdollista ilman että siitä aiheutuu haittaa sopimuksen kummallekaan osapuolelle.

3 a.  Olemassa olevaan vertailuarvoon, joka ei täytä tämän asetuksen vaatimuksia, ei saa viitata uusissa rahoitusvälineissä tai rahoitussopimuksissa [tämän asetuksen voimaantulon] jälkeen.

3 b.  Poiketen siitä, mitä 3 a kohdassa säädetään, uusissa rahoitusvälineissä saa viitata olemassa olevaan vertailuarvoon, joka ei täytä tämän asetuksen vaatimuksia, yhden vuoden ajan [tämän asetuksen voimaantulopäivän] jälkeen edellyttäen, että tämä rahoitusväline on tarpeen suojaustarkoituksessa, jotta kyseiseen vertailuarvoon viittaavan olemassa olevan rahoitusvälineen riskiä voidaan hallita.

4.  Jollei komissio ole tehnyt 20 artiklan 2 tai 2 a kohdassa tarkoitettua vastaavuuspäätöstä, unionin valvotut yhteisöt käyttävät kolmannessa maassa sijaitsevan hallinnoijan tarjoamaa vertailuarvoa vain, jos kyseistä vertailuarvoa käytetään viitteenä olemassa olevissa rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa tämän asetuksen voimaantulohetkellä tai jos sitä käytetään uusissa rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa kolmen vuoden ajan tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

39 a artikla

Esitteiden ja avaintietoasiakirjojen päivittämisen määräaika

Edellä oleva 19 artiklan 2 kohta ei vaikuta nykyisiin esitteisiin, jotka on hyväksytty direktiivin 2003/71/EY mukaisesti ennen [tämän asetuksen voimaantuloa]. Ennen [tämän asetuksen voimaantuloa] direktiivin 2009/65/EY nojalla hyväksytyt esitteet ja perustana olevat asiakirjat on päivitettävä heti kun se on mahdollista ja joka tapauksessa viimeistään [[kahdentoista] kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta].

40 artikla

Uudelleentarkastelu

1.   Komissio arvioi viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2018 tätä asetusta ja toimittaa kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle erityisesti seuraavista:

a)  13 artiklassa tarkoitetun kriittisen vertailuarvon ja 14 artiklassa tarkoitetun pakollisen osallistumisjärjestelyn toimivuudesta ja tehokkuudesta sekä 3 artiklassa tarkoitetusta kriittisen vertailuarvon määritelmästä; ja

b)  VI osastossa tarkoitetun valvontajärjestelmän ja 34 artiklassa tarkoitettujen kollegioiden tehokkuudesta sekä sen asianmukaisuudesta, että unionin toimielin valvoo tiettyjä vertailuarvoja.

1 a.  Komissio tarkastelee erityisesti hyödykkeiden hintaraportteja laativien toimistojen hyödykkeiden vertailuarvoihin sovellettavien kansainvälisten periaatteiden ja vertailuarvojen tarjontaan kolmansissa maissa sovellettavien oikeuskehysten ja valvontakäytäntöjen kehitystä ja laati siitä kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään [neljän vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] ja joka neljäs vuosi sen jälkeen. Kertomuksiin liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.

41 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 6 kuukauden kuluttua ... [niiden delegoitujen säädösten voimaantulosta, jotka komissio on antanut tämän asetuksen nojalla].

Sen 13 artiklan 1 kohtaa sekä 14 ja 34 artiklaa sovelletaan kuitenkin ... [kuuden kuukauden kuluttua voimaantulosta] alkaen.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1)Asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 61 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A8-0131/2015).
(2) Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla; poistot symbolilla ▌.
(3)EUVL C 177, 11.6.2014, s. 42.
(4)EUVL C 113, 15.4.2014, s. 1.
(5)EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1.
(6)EUVL L 345, 31.12.2003, s. 64.
(7)EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32.
(8)EUVL L 326, 8.12.2011, s. 1.
(9)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/17/ЕU, annettu 4 päivänä helmikuuta 2014, kuluttajille tarkoitetuista kiinteää asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista ja direktiivien 2008/48/EY ja 2013/36/EU sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L 60, 28.2.2014, s. 34).
(10)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1095/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84).
(11)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 596/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 1).
(12)EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.
(13)EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.
(14)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1227/2011, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, energian tukkumarkkinoiden eheydestä ja tarkasteltavuudesta (EUVL L 326, 8.12.2011, s. 1).
(15)EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.
(16)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).
(17)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/72/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 55).
(18)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/73/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta (EUVL L 9, 14.8.2009, s. 112).
(19)Komission asetus (EU) N:o 1031/2010, annettu 12 päivänä marraskuuta 2010, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisen kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien huutokaupan ajoituksesta, hallinnoinnista ja muista näkökohdista (EUVL L 302, 18.11.2010, s. 1).
(20)Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1348/2014, annettu 17 päivänä joulukuuta 2014, tietojen ilmoittamisesta energian tukkumarkkinoiden eheydestä ja tarkasteltavuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1227/2011 8 artiklan 2 ja 6 kohdan täytäntöönpanemiseksi (EUVL L 363, 18.12.2014, s. 121).
(21)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).
(22)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1).
(23)EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32.
(24)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1).
(25)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 648/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 1).
(26)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2008, kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta (EUVL L 133, 22.5.2008, s. 66).
(27)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/17/ЕU, annettu 4 päivänä helmikuuta 2014, kuluttajille tarkoitetuista kiinteää asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista ja direktiivien 2008/48/EY ja 2013/36/EU sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L 60, 28.2.2014, s. 34).
(28)Komission asetus (EY) N:o 1287/2006, annettu 10 päivänä elokuuta 2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY täytäntöönpanosta tietojen kirjaamista koskevien sijoituspalveluyritysten velvoitteiden, liiketoimista ilmoittamisen, markkinoiden avoimuuden, rahoitusvälineiden kaupankäynnin kohteeksi ottamisen sekä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta (EUVL L 241, 2.9.2006, s. 1).
(29)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 600/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 84).
(30)1.8.2014, ESMA/2014/937.


Kehitystyön rahoitus
PDF 211kWORD 105k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. toukokuuta 2015 kehitystyön rahoituksesta (2015/2044(INI))
P8_TA(2015)0196A8-0143/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ensimmäisen ja toisen kansainvälisen kehitysrahoituskokouksen tuloksista hyväksytyt asiakirjat ja erityisesti Monterreyn konsensuksen vuodelta 2002 sekä Dohan julistuksen vuodelta 2008,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat 68/204 ja 68/279, jotka koskevat kolmatta, Addis Abebassa (Etiopia) 13.–16. heinäkuuta 2015 järjestettävää kansainvälistä kehitysrahoituskokousta,

–  ottaa huomioon kolmannen kansainvälisen kehitysrahoituskokouksen valmisteluprosessin yhteispuheenjohtajien 21. tammikuuta 2015 esittelemän asiakirjan keskeisistä näkökohdista,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin joulukuussa 2014 antaman tiivistelmäraportin vuoden 2015 jälkeisestä ohjelmasta "The Road to Dignity by 2030: Ending Poverty, Transforming All Lives and Protecting the Planet",

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen asiantuntijakomitean kestävää kehitysrahoitusta koskevan raportin, joka hyväksyttiin elokuussa 2014,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevän avoimen työryhmän heinäkuussa 2014 esittämän raportin,

–  ottaa huomioon YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) World Investment Report 2014 -julkaisun ”Investing in the SDGs: An Action Plan’(1),

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2012 järjestetyn YK:n kestävän kehityksen konferenssin (Rio+20) tuloksista hyväksytyn asiakirjan ”The Future We Want”,

–  ottaa huomioon syyskuussa 2014 pidetyn YK:n yleiskokouksen antaman päätöslauselman ”Towards the establishment of a multilateral legal framework for sovereign debt restructurings”,

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Köyhyyden poistamista ja kestävää kehitystä koskeva maailmanlaajuinen kumppanuus vuoden 2015 jälkeen” (COM(2015)0044)(2),

–  ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Ihmisarvoinen elämä kaikille: visiosta yhteisiin toimiin” (COM(2014)0335)(3),

–  ottaa huomioon 16. heinäkuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Tilanne vuoden 2015 jälkeen: kokonaisvaltainen ja yhdennetty lähestymistapa köyhyyden poistamisen ja kestävän kehityksen rahoittamiseen” (COM(2013)0531)(4),

–  ottaa huomioon 27. helmikuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Ihmisarvoinen elämä kaikille: köyhyyden poistaminen ja kestävän tulevaisuuden turvaaminen maailmanlaajuisesti” (COM(2013)0092)(5),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2013 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuudesta,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2014 annetut yleisten asioiden neuvoston päätelmät vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevasta toimintasuunnitelmasta(6),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2013 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät köyhyyden poistamisen ja kestävän kehityksen rahoittamisesta vuoden 2015 jälkeen(7),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2014 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät yksityissektorin roolin vahvistamisesta kehitysyhteistyössä,

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2013 annetut yleisten asioiden neuvoston päätelmät vuoden 2015 jälkeisen ajan kokonaisvaltaisesta suunnitelmasta(8),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:sta ja vuoden 2015 jälkeisestä globaalista kehityksen toimintakehyksestä(9),

–  ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman vuonna 2002 pidetyn Monterreyn kehitysrahoituskokouksen seurannasta(10),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman YK:n ilmastonmuutoskonferenssista 2014 – COP 20 Lima, Peru (1.–12. joulukuuta 2014)(11), 26. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman kehityksen edistämisestä vastuullisten yrityskäytäntöjen avulla ja kaivannaisteollisuuden roolista kehitysmaissa(12), 8. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman korruptiosta julkisella ja yksityisellä sektorilla ja sen vaikutuksista ihmisoikeuksiin kolmansissa maissa(13), 21. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman veropetosten, veronkierron ja veroparatiisien torjunnasta(14) sekä 16. huhtikuuta 2013 antamansa päätöslauselman kehityksen edistämisestä kaupan kautta(15),

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyön eurooppalaisesta teemavuodesta (2015) 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 472/2014/EU(16),

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta kaudelle 2014–2020 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 233/2014,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 208 artiklan, jossa vahvistetaan, että unionin kehitysyhteistyöpolitiikan päätavoite on köyhyyden poistaminen, ja määrätään kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A8‑0143/2015),

A.  ottaa huomioon, että vuosi 2015 on maailmanlaajuisten kehitysponnistelujen kannalta ratkaisevan tärkeä vuosi, koska sen kuluessa hyväksytään kestävän kehityksen tavoitteet sekä maailmanlaajuisia ilmastotoimia koskeva sopimus, jotka ovat kumpikin voimassa vuoteen 2030 asti;

B.  ottaa huomioon, että kolmannessa kansainvälisessä kehitysrahoituskokouksessa, joka järjestetään Addis Abebassa Etiopiassa 13.–16. heinäkuuta 2015, on luotava edellytykset vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevan toimintasuunnitelman rahoittamiselle ja täytäntöönpanolle ja että kyseisen toimintasuunnitelman onnistuminen riippuu siitä, miten suurta kunnianhimoa kokouksessa osoitetaan;

C.  toteaa, että 1,5 miljardia ihmistä elää yhä köyhyydessä ja kärsii huono-osaisuudesta, joka liittyy terveydenhuoltoon, koulutukseen ja elinoloihin varsinkin hauraissa ja konfliktien koettelemissa maissa; katsoo, ettei tällainen asiaintila ole hyväksyttävä, koska maailmassa on käytettävissä riittävästi resursseja tilanteen korjaamiseksi vähitellen;

D.  ottaa huomioon, että köyhyys ja epätasa-arvo voidaan poistaa vain ottamalla käyttöön riittävästi ja tarkoituksenmukaisesti resursseja kaikille ja kohdentamalla niitä paremmin haavoittuville ryhmille, kuten lapsille, naisille, ikääntyville ja vammaisille; ottaa huomioon, että äärimmäisen köyhyyden vähenemisestä huolimatta lasten tapauksessa edistys on ollut hitaampaa, ja siksi on investoitava lapsiin ottamalla käyttöön kotimaisia resursseja ja kansainvälistä julkista rahoitusta, mikä on avaintekijä;

E.  ottaa huomion, ettei kestävää kehitystä voi olla ilman rauhaa ja turvallisuutta, kuten vuonna 2005 vahvistetussa kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa todetaan;

F.  toteaa, että kolme neljäsosaa maailman köyhistä – arviolta 960 miljoonaa ihmistä – asuu nyt keskitulotason maissa, ja katsoo, että uusi kehitysmalli edellyttää näin ollen sitä, että ohjelmia kohdennetaan sekä köyhille ihmisille että köyhille maille;

G.  ottaa huomioon, että UNCTAD:n arvioiden mukaan kehitysmaat tarvitsevat tulevia kestävän kehityksen tavoitteita varten vuosittain rahoitusta noin 3,9 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria ja että kyseisestä määrästä puuttuu tällä hetkellä 2,5 biljoonaa dollaria; katsoo, että niukoista toimista aiheutuvat kustannukset ovat loppujen lopuksi paljon suuremmat kuin määrätietoisten kestävää kehitystä edistävien toimien kustannukset;

H.  katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden rahoittamiseen liittyvän haasteen suuruus edellyttää vahvaa maailmanlaajuista kumppanuutta sekä kaikkien rahoitusmuotojen (kotimaisten, kansainvälisten, julkisten, yksityisten sekä innovatiivisten lähteiden) ja muiden kuin rahoitusvälineiden käyttöä; katsoo, että yksityinen rahoitus voi täydentää julkista rahoitusta muttei korvata sitä;

I.  katsoo, että kotimaisten resurssien käyttöönotto ja julkinen kehitysapu ovat korvaamattomia kehitystyön rahoituksen ankkureita, joita on vahvistettava;

J.  ottaa huomioon, että kehitysmaiden kotimaisten resurssien käyttöönoton potentiaali on huomattava, mutta omin avuin maat pystyvät nykytilanteessa vain rajallisiin saavutuksiin; ottaa huomioon, että verotuksen avulla saatujen varojen osuus BKT:stä on edelleen alhainen useimmissa kehitysmaissa ja että sen vuoksi on olennaisen tärkeää edistää tasapainoisia, oikeudenmukaisia ja tehokkaita verotusjärjestelmiä, jotka perustuvat yksittäisten veronmaksajien ja yhtiöiden maksukykyyn; ottaa huomioon, että kotimaisten resurssien käyttöönotto edellyttää myös luonnonvaroista saatavan hyödyn oikeudenmukaista ja avointa jakautumista;

K.  ottaa huomioon, että vain hyvin harva kehittynyt maa pitäytyy sitoumuksessaan antaa 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysmaille julkisena kehitysapuna, johon sisältyy 0,15–0,20 prosenttia bruttokansantulosta vähiten kehittyneille maille; ottaa huomioon, että jäsenvaltiot, jotka ovat liittyneet Euroopan unioniin vuonna 2004 tai sen jälkeen, ovat sitoutuneet pyrkimään 0,33 prosenttiin bruttokansantulosta, mutta yksikään niistä ei ole vielä saavuttanut tätä tavoitetta;

L.  ottaa huomioon, että monet vähiten kehittyneistä valtioista ovat epävakaassa asemassa tai joutuneet epävakaaseen asemaan aseellisten konfliktien, epidemioiden, kuten ebola-epidemian, ja luonnonkatastrofien kaltaisten ulkoisten tekijöiden vuoksi ja että ne tarvitsevat lisätukea;

M.  katsoo, että köyhyyden vähentäminen, talouskasvu ja turvallisuus riippuvat suurelta osin valtion kyvystä täyttää julkisen vallan tehtävät oikeusvaltion toteutumisen varmistamisessa ja tarjota julkisia peruspalveluja, kuten koulutusta ja terveydenhuoltoa, ja että tässä olisi noudatettava omavastuullisuuden periaatetta; ottaa huomioon, että kyseiset maat tarvitsevat erityisesti lisää tukea vakaiden terveydenhuoltojärjestelmien perustamiseen;

N.  ottaa huomioon, että kehityksen toimintakehys on muodostumassa entistä laajemmaksi ja että siksi on tärkeää antaa tunnustusta julkista kehitysapua pidemmälle meneville pyrkimyksille ja edelleen kannustaa niihin; ottaa huomioon, että monessa OECD-maassa julkisen kehitysavun taso pysyi korkeana haastavasta valtiontalouden tilanteesta huolimatta ja että vuonna 2013 saavutettiin kaikkien aikojen ennätyslukema, 134,8 miljardia Yhdysvaltain dollaria; katsoo, että julkinen kehitysapu voi olla katalyytti yksityisten investointien houkuttelussa ja että innovatiivisten rahoitusvälineiden merkitys olisi otettava tässä yhteydessä huomioon;

O.  ottaa huomioon, että yksityisellä sektorilla ja suorilla ulkomaisilla investoinneilla, jos niitä säännellään asianmukaisesti ja jos ne kytketään kotimaisen talouden konkreettisiin parannuksiin, on mahdollista edistää merkittävästi kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista, kuten UNCTAD:n investointeja kestävän kehityksen tavoitteisiin koskevassa toimintasuunnitelmaehdotuksessa todetaan;

P.  ottaa huomioon, että yksityinen pääomavirta tuntuu kehitysmaissa monin eri tavoin, niin myönteisesti kuin kielteisestikin; ottaa huomioon, että rahoitusvirrat yksityisistä lähteistä kehitysmaihin ovat merkittäviä mutta hyvin vaihtelevia ja ne jakautuvat epätasaisesti ja niihin liittyy usein varojen siirtymistä pois esimerkiksi siten, että voittoja viedään pois maasta, ja että varoja on siirtynyt vuodesta 2010 lähtien kehitysmaista pois enemmän kuin niihin on virrannut suoria ulkomaisia investointeja;

Q.  ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnalla on keskeinen osa yleismaailmallisen ja osallistavan prosessin varmistamisessa sekä kansallisesti että maailmanlaajuisesti ja että se edistää hyvää hallintoa ja vastuullisuutta; ottaa huomioon, että kehitysapu ja korruptio ovat keskenään yhteensopimattomia;

R.  ottaa huomioon, että on tärkeää edistää pankkipalvelujen käyttöä kehitysmaissa;

S.  katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on suurimpina kehitysavun antajina johdettava kehitysrahoitusprosessia ja autettava saamaan aikaan uskottava vastaus kehitystyön rahoituksen haasteisiin varmistamalla kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevassa toimintasuunnitelmassa; katsoo, että muiden kehittyneiden maiden ja kehittyvän talouden maiden olisi noudatettava EU:n esimerkkiä;

Maailmanlaajuinen kumppanuus

1.  on tyytyväinen kolmannen kehitysrahoituskokouksen päätösasiakirjan alustavaan luonnokseen ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan sitä;

2.  pitää myönteisenä YK:n pääsihteerin tiivistelmäraporttia ja sen muutoshakuista, yleismaailmallista, kokonaisvaltaista ja yhdennettyä lähestymistapaa uusia kehitystavoitteita ja niihin liittyvää rahoituskehystä koskevan, sellaisen kunnianhimoisen maailmanlaajuisen kumppanuuden saavuttamiseen, jossa keskitytään köyhyyden poistamiseen, ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuteen ja sukupuolten tasa-arvoon; painottaa, että tällainen kunnianhimoinen kumppanuus ei menesty ilman kattavia ja huomattavia täytäntöönpanokeinoja;

3.  kehottaa EU:ta vahvistamaan poliittista johtajuuttaan koko kestävän kehityksen puitteiden, uudistetun kehitysrahoitusta koskevan sopimuksen ja muiden täytäntöönpanovälineiden määrittelyyn tähtäävän valmisteluprosessin ajan, EU:n perussopimuksissa vahvistettujen sitoumusten ja arvojen mukaisesti; katsoo, että se, antaako EU kehitysapua, ei saisi riippua muista avunantajakumppaneista;

4.  vaatii EU:ta ja sen jäsenvaltioita säilyttämään asemansa merkittävinä kehitysavun antajina pyrkien samalla kuitenkin vastuun jakamiseen; kehottaa korkean tulotason ja ylemmän keskitulotason maita sekä nousevia talouksia antamaan merkittäviä sitoumuksia;

5.  pitää tervetulleena komission äskettäin antamaa tiedonantoa ”Köyhyyden poistamista ja kestävää kehitystä koskeva maailmanlaajuinen kumppanuus vuoden 2015 jälkeen” sen kattavuuden ja politiikkojen johdonmukaisuuteen painottumisen vuoksi sekä siksi, että sen mukaan EU on sitoutunut täyttämään täysimääräisesti tehtävänsä kyseisessä maailmanlaajuisessa kumppanuudessa; pahoittelee kuitenkin sitä, että sitoutuminen on melko löyhää tulevien rahoitustavoitteiden aikarajaa koskevassa asiassa;

Kansainvälinen julkinen rahoitus

6.  korostaa, että julkinen kehitysapu on edelleenkin keskeinen kehitystyön rahoitusväline; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita sitoutumaan viipymättä uudelleen tavoitteeseen, jonka mukaan 0,7 prosentin osuus bruttokansantulosta olisi annettava julkisena kehitysapuna kehitysmaille (siten, että 50 prosenttia julkisesta kehitysavusta ja vähintään 0,2 prosenttia BKT:stä varataan vähiten kehittyneille maille), ja esittämään talousarviorajoitukset huomioon ottaen monivuotiset talousarvioaikataulut näiden tasojen saavuttamiseksi asteittain vuoteen 2020 mennessä; pitää myönteisenä sitä, että EU keskittää päättäväisesti ponnistelunsa kehitysavun määrään ja laatuun; kehottaa muita kehittyneitä kumppaneita ja kehittyvän talouden maita lisäämään kehitysapua, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vaikuttamaan julkisiin ja yksityisiin kehitysavun antajiin kaikkialla maailmassa, jotta ne täyttäisivät rahoituslupauksensa ja antaisivat uusia sitoumuksia; painottaa, että kaikkien kehitysavun antajien olisi varmistettava, että julkinen kehitysapu tarkoittaa aitoja siirtoja kehitysmaihin;

7.  korostaa, että EU:n ja muiden kehittyneiden maiden on pidettävä kiinni sitoumuksestaan antaa kehitysmaille vuosittain korotettua, uutta ja ylimääräistä ilmastorahoitusta, jotta vuoteen 2020 mennessä saavutetaan yhdessä sadan miljardin Yhdysvaltain dollarin vuotuinen tavoite käyttämällä monia eri lähteitä, julkisia ja yksityisiä, kahdenvälisiä ja monenvälisiä, myös kahdenvälisiä vaihtoehtoisia lähteitä; pitää valitettavana sitä, ettei ilmastorahoituksen lisäämisessä julkiseen kehitysapuun ole edistytty; kehottaa tutkimaan kehittyneiden maiden ja kehittyvän talouden maiden yhteisin kansainvälisin ponnistuksin mahdollisuuksia osoittaa uutta ja ylimääräistä ilmastorahoitusta – muuten kuin kehitystyömäärärahojen kustannuksella – kehitysmaille joulukuussa 2015 pidettävässä Pariisin konferenssissa tehtävässä, maailmanlaajuisia ilmastotoimia koskevassa sopimuksessa; katsoo, että EU:n olisi ehdotettava välitavoitteita matkalla täyden ylimääräisen rahoituksen saavuttamiseen; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään hiilimarkkinoiden kautta saatavia tuottoja ilmastotoimiin kehitysmaissa; kehottaa myös kehittyvän talouden maita tarjoamaan kehitysmaille ilmastorahoitusta;

8.  tukee lisäkehitysrahoituksen ja lisäilmastorahoituksen innovatiivisia lähteitä, kuten finanssitransaktioveroja, kansainväliselle ilmailulle ja meriliikenteelle määrättäviä hiiliveroja ja hiilimarkkinoiden tuottojen automaattista kohdentamista; pitää myönteisinä eurooppalaisia ja kansainvälisiä ponnisteluja muiden lisärahoituslähteiden löytämiseksi;

9.  korostaa, että julkisen kehitysavun olisi oltava jatkossakin rahoitusponnisteluissa noudatettava standardimenetelmä; kannattaa täydentävän kestävän kehityksen julkisen kokonaistuen (TOSSD, Total Official support for Sustainable Development) indikaattorin käyttöönottoa edellyttäen, että tehdään täysin selväksi, ettei se millään muotoa korvaa julkisen kehitysavun menetelmää tai vähennä sen merkitystä;

10.  panee merkille, että vaikka suurin osa julkisesta kehitysavusta annetaan avustuksina, edullisin ehdoin annettavat lainat ovat niin ikään tärkeitä mutta kasvattavat velkataakkaa ja uhkaavat johtaa velkakuplaan varsinkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Karibian maissa, missä velkojen korkojen maksamiseen on käytettävissä rajallisesti valtion tuloja; kehottaa siksi kehitysavun antajia antamaan vähiten kehittyneille maille tukea avustuksien muodossa; katsoo, että edullisin ehdoin annettavat lainat eivät ehkä sovi investointeihin sosiaalisektorille, jolla ei tavoitella voittoa; suhtautuu myönteisesti OECD:n kehitysapukomitean DAC:n sopimukseen edullisin ehdoin annettavia lainoja koskevan raportoinnin nykyaikaistamisesta niin, että otetaan käyttöön avustusekvivalenttijärjestelmä julkisen kehitysavun lukujen laskemiseen;

11.  toteaa, että EU on maailman johtava kehitysavun antaja, jonka osuus maailman virallisesta kehitysavusta on lähes 60 prosenttia; kehottaa tästä huolimatta komissiota antamaan selkeitä ja avoimia tietoja EU:n kehitysapuun myönnetystä kokonaistalousarviosta, jotta voidaan arvioida, miten kaikki eurooppalaiset avunantajat noudattavat Monterreyn konsensusta; pitää myös valitettavana, että EU:n kehitysmaille antamalta rahoitusosuudelta puuttuu näkyvyys, ja kehottaa komissiota kehittämään asianmukaisia ja kohdennettuja viestintä- ja tiedotusvälineitä EU:n kehitysavun näkyvyyden lisäämiseksi;

12.  kehottaa EU:ta huomioimaan pitkäaikaiset rahoitustarpeet suosimalla ja noudattamalla strategisempaa, kunnianhimoisempaa ja yleisempää lähestymistapaa, joka on yhdenmukainen kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa;

13.  muistuttaa, että EU:n talousarviosta rahoitetaan kehitystyötä seuraavasti: 2,2 miljardin hätäapuvarauksen lisäksi 19,7 miljardia euroa kehitysyhteistyöhön ja 6,8 miljardia humanitaariseen apuun vuosien 2014 ja 2020 välillä; panee lisäksi merkille 30,5 miljardin euron suuruisen Euroopan kehitysrahaston; kannustaa liittämään Euroopan kehitysrahaston osaksi talousarviota, koska tällöin saataisiin avoimuuden lisäämisen, näkyvyyden ja tehokkuuden kaltaisia etuja; pitää myönteisenä vaalien jälkeisen väliarvioinnin ja monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisen tarjoamaa mahdollisuutta huomioida humanitaaristen avustusohjelmien kasvavat rakenteelliset tarpeet sekä köyhimpien ja hauraimpien maiden kehitystarpeet;

14.  toteaa, että vuoden 2015 talousarviossa on varattu kehitysyhteistyölle 2,4 miljardia euroa maksusitoumusmäärärahoina (2,1 miljardia euroa maksumäärärahoina) sekä humanitaariselle avulle 928,8 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina (918,8 miljoonaa euroa maksumäärärahoina); kannattaa toimenpiteitä, joilla vähennetään maksamatta olevien laskujen määrää, etenkin jotta haavoittuvimpien yhteistyökumppanien taloudellinen elinkelpoisuus pystytään säilyttämään, ja painottaa tärkeää periaatetta siitä, että humanitaarisen avun tapauksessa maksusitoumus- ja maksumäärärahojen on vastattava toisiaan, sillä kriisitilanteita syntyy useammin ja varat on saatava käyttöön nopeasti;

15.  kehottaa EU:ta varmistamaan, että vuoden 2015 jälkeistä globaalia kehityksen toimintakehystä sekä kehitystyön ja ilmastonmuutostoimien rahoitusta koskevat neuvottelut liittyvät uskottavasti uuteen katastrofiriskien vähentämistä koskevaan Sendain kehykseen 2015–2030, jotta selviytymiskykyä ja valmiutta voidaan parantaa samalla kun pidetään kiinni yleistavoitteesta olla jättämättä ketään kehityksen ulkopuolelle;

16.  muistuttaa, että kehitysyhteistyö on EU:n ja jäsenvaltioiden yhteisellä vastuulla ja että niiden olisi toimittava toisiaan täydentäen ja koordinoidusti; painottaa, että koordinointiprosessiin on tarpeen ottaa mukaan kansalaisyhteiskunta ja paikallisviranomaiset;

17.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita edistämään kehitysavun tuloksellisuuden tehostamisohjelmaa, joka perustuisi Busanin tulokselliseen kehitysyhteistyökumppanuuteen liittyviin sitoumuksiin, avun hajanaisuuden vähentämiseen yhdistetyn rahoitusmekanismin avulla sekä erilaisten avunantomekanismien ja sidosryhmien väliseen parempaan koordinointiin; korostaa, että kaiken kehitysrahoituksen olisi oltava köyhiä hyödyttävää, sukupuolinäkökohdat huomioon ottavaa, ympäristön kannalta järkevää ja ilmastonmuutoksen kestävää;

18.  muistuttaa, että SEUT-sopimuksen mukaan köyhyyden vähentäminen ja viime kädessä sen poistaminen on EU:n ensisijainen tavoite kehityksen alalla; katsoo, että myös ihmisoikeuksien puolustamisen, sukupuolten yhtäläisten mahdollisuuksien, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja epätasa-arvon torjunnan olisi säilyttävä kehitystoimien ytimessä;

19.  korostaa, että menoille on asetettava selkeät prioriteetit ja on keskityttävä erityisesti terveydenhuollon, koulutuksen, energia- ja vesihuollon sekä infrastruktuurin alan toimiin; tähdentää, että avun tuloksellisuuteen on entisestään panostettava ja sitä on parannettava eri apumekanismien ja avunantajien välisellä tiiviimmällä koordinoinnilla;

20.  korostaa, että julkisessa kehitysavussa olisi asetettava etusijalle kaikille tarjottavat perussosiaalipalvelut ja ”julkiset hyödykkeet”, jotka yksityinen sektori tarjoaa vähemmän tehokkaasti, kuten perusopetus, sosiaaliset turvaverkot, terveydenhuolto sekä viemäri-, vesihuolto- ja energiainfrastruktuuri, jotta kehitysmaat voivat hyödyntää potentiaalinsa täysimääräisesti; painottaa, että esteettömyyden olisi oltava yksi keskeinen peruste kansainvälisessä julkisessa rahoituksessa, jolla tuetaan yleisiä ja osallistavia palveluita ja infrastruktuureja;

21.  korostaa, että on varmistettava kaikkein heikoimmassa asemassa olevan väestön pääsy kehitysmahdollisuuksien piiriin; muistuttaa tässä yhteydessä, että avun välittäminen vain hallitusten kautta sisältää sen riskin, että syrjäytyneet tai heikoimmassa asemassa olevat väestöryhmät eivät saa riittävästi apua;

22.  korostaa, että kehityspankkien on tärkeää saada liikkeelle lisävaroja, joilla kurotaan kiinni kehitysmaiden infrastruktuurirahoituksen ja lainansaantimahdollisuuksien välistä kuilua huolehtien samalla valvonta- ja vaikutustenarviointimekanismeista;

23.  korostaa ehdotonta tarvetta pyrkiä mahdollisimman tehokkaaseen koordinaatioon johdonmukaisuuden varmistamiseksi muiden politiikanalojen kanssa (ympäristö, muuttoliike, kansainvälinen kauppa, ihmisoikeudet, maatalous jne.) ja päällekkäisen työn ja toimien epäjohdonmukaisuuden välttämiseksi; muistuttaa, että Lissabonin sopimuksessa (SEUT 208 artikla) kehitystoimien johdonmukaisuudesta tuli perussopimukseen kirjattu velvoite;

Kotimaisten resurssien käyttöönotto ja kansainvälinen veroyhteistyö

24.  painottaa, että kotimaisten resurssien käyttöönotto on paremmin ennakoitavissa oleva ja kestävämpi rahoituslähde kuin ulkomainen apu ja että sen on oltava keskeisessä asemassa; tukee kehitysmaiden pyrkimyksiä ottaa enemmän kotimaisia resursseja käyttöön; korostaa, että on tärkeää parantaa kotimaisten verojen kantoa kehitysmaissa ja että tarvitaan vakaita, tasapainoisia, oikeudenmukaisia ja tehokkaita verojärjestelmiä, jotka hyödyttävät köyhiä, joissa otetaan huomioon kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ryhmät ja jotka ovat kansainvälisten kestävän kehityksen sitoumusten mukaisia; vaatii poistamaan haitalliset tuet energia-alalta (varsinkin fossiilisilta polttoaineilta), kalastukselta ja maataloudelta;

25.  kehottaa komissiota tehostamaan valmiuksien kehittämiseen myönnettävää tukea verohallinnon, talouden hallinnan, julkisen varainhoidon, korruption torjunnan, varastetun varallisuuden takaisin hankinnan sekä veropetosten ja siirtomaksujen väärän hinnoittelun torjunnan aloilla; uskoo, että EU:lla voisi olla tässä asiassa keskeinen rooli; muistuttaa, että luonnonvaroista saatavien verotulojen jakaminen esimerkiksi valtiollisia sijoitusrahastoja perustamalla on tärkeää; korostaa, että on nopeutettava ja tehostettava meneillään olevia pyrkimyksiä parantaa talousarvion toteuttamista koskevia selvityksiä, ja pyytää yhdenmukaistamaan tehokkaammin talousarvion toteuttamista koskeviin selvityksiin liittyviä käytäntöjä eri maissa;

26.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita puuttumaan aktiivisesti veroparatiiseihin, veropetoksiin ja laittomiin pääomavirtoihin, jotka heikentävät kehitysapua ja pahentavat kehitysmaiden velkataakkaa, tekemään kehitysmaiden kanssa yhteistyötä joidenkin monikansallisten yhtiöiden harjoittaman aggressiivisen veronkierron torjumiseksi ja etsimään tapoja auttaa kehitysmaita kestämään paineita verokilpailuun osallistumiseksi, koska se haittaa kotimaisten resurssien käyttöönottoa kehityksen hyväksi;

27.  kannattaa hallitustenvälisen elimen perustamista veroyhteistyön käynnistämiseksi YK:n puitteissa; kannattaa automaattista tietojenvaihtoa; kehottaa luomaan monikansallisten yritysten tosiasiallisia edunsaajia koskevat julkiset rekisterit ja ottamaan niitä varten käyttöön pakollista maakohtaista raportointia koskevat vaatimukset kaikilla aloilla, varmistamaan verotusoikeuksien oikeudenmukaisen jakamisen sekä käymään kehitysmaiden kanssa neuvotteluja verotusta ja investointeja koskevista sopimuksista;

28.  katsoo, että kansainvälisiin yhtiöverosääntöihin olisi sisällyttävä sellainen periaate, että verot olisi maksettava siellä, missä arvoa tuotetaan tai luodaan;

29.  korostaa hyvän hallinnon, ihmisoikeuksien suojelun, oikeusvaltioperiaatteen, institutionaalisten puitteiden ja sääntelyvälineiden keskeistä merkitystä; tukee erityisesti investointeja valmiuksien kehittämiseen, peruspalveluihin, kuten koulutukseen ja terveyteen (siten, että varmistetaan terveydenhuollon yleinen kattavuus), myös seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin, ravintoon, julkisiin palveluihin, sosiaaliturvaan sekä köyhyyden ja eriarvoisuuden – myös lasten välisen ja sukupuoleen liittyvän eriarvoisuuden – torjuntaan; toteaa, että kehitysmaissa tarvitaan esteettömiä infrastruktuureja ja valikoivia julkisia investointeja sekä luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä, myös kaivannaisteollisuudessa;

30.  painottaa, että kehityksen rahoittamisella on lisättävä resursseja, joita voidaan käyttää naisten ja miesten tasa-arvon, naisten oikeuksien ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen edistämiseen; korostaa naisten erityistehtävää yhteiskunnassa, ja korostaa, että tähän olisi sisällyttävä tasa-arvonäkökohdat huomioon ottavaa budjetointia, keskeisiin aloihin, kuten terveydenhuoltoon ja koulutukseen, tehtäviä kohdennettuja investointeja sekä toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että kaikessa kehitysrahoituksessa naisten ja tyttöjen tilanne otetaan täysimääräisesti huomioon;

31.  kehottaa myöntämään enemmän rahoitusta tutkimukseen ja kehittämiseen kehitysmaissa tieteen, teknologian ja innovoinnin aloilla, ja toteaa, että tämän rahoituksen on oltava sekä kotimaista että ulkoista; kehottaa edistämään tutkimusta ja kehittämistä, joilla voidaan helpottaa monimutkaisiin haasteisiin vastaamista ja edistää globaalien julkishyödykkeiden, kuten terveyteen liittyvien tekniikoiden ja innovaatioiden, hyvää hallintoa; panee merkille mikroyritysten sekä pk-yritysten tärkeän roolin tässä yhteydessä; kehottaa tarkistamaan immateriaalioikeuksiin liittyviä järjestelmiä, joita on otettu käyttöön kehitysmaissa vapaakauppasopimusten myötä, jotta voidaan määritellä niiden mahdolliset kielteiset vaikutukset kansanterveyteen, ympäristöön tai teknologiansiirtoon;

Yksityinen sektori ja kansalaisyhteiskunta

32.  korostaa, että on erittäin tärkeää luoda yksityisille yrityksille (varsinkin mikroyrityksille sekä pk-yrityksille) ja yksityisyrittäjyydelle suotuisat olosuhteet kehitysmaissa, koska tällaiset yritykset ovat perustavanlaatuisessa asemassa työpaikkojen luomisen ja osallistavan kasvun moottorina; kehottaa erityisesti vahvistamaan entisestään mikroluotto- ja takuujärjestelmiä; korostaa tarvetta kehittää paikallisia ja alueellisia pankki- ja luottoyhdistyksiä, jotta voidaan alentaa merkittävästi markkinaluottojen liian korkeita korkoja ja siten tukea paremmin yhteisön kehitystä paikallistasolla(17); kehottaa sitouttamaan yksityisen sektorin mukaan kestävän kehityksen tavoitteisiin soveltuvien kumppanuuksien, rahoitusvälineiden, kannustimien, vastuuvelvollisuuskehyksen ja yritysten aidon yhteiskunnallisen vastuun kautta; muistuttaa, että on noudatettava sovittuja kansainvälisiä normeja, kuten ILOn normeja sekä yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n suuntaviivoja;

33.  painottaa tarvetta edistää tiedotus- ja koulutusvälineiden sekä neuvontapalvelujen tarjoamista yrityksille, sillä ne ovat välttämättömiä yritysten kehitykselle;

34.  korostaa, että on välttämätöntä taata luoton saanti nuorille ja naisille uusien yritysten perustamiseksi, jotta voidaan taata talouteen kohdistuva pitkäaikainen kannustava vaikutus;

35.  painottaa tuottajajärjestöjen kollektiivisen yrittäjyyden yhteydessä ilmenevän sosiaalisen yhteenkuuluvuuden merkitystä etnisyyteen ja uskontoon perustuvien konfliktien torjunnassa;

36.  vaatii, että EU:n tuen yksityiselle sektorille sekä EU:n sen kanssa tekemän yhteistyön on voitava myötävaikuttaa köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseen, ja kehottaa kunnioittamaan ja edistämään ihmisoikeuksia, ympäristönormeja, ilmastositoumuksia ja sosiaalista vuoropuhelua; kehottaa laatimaan yhtiöille, myös monikansallisille yhtiöille, sellaiset oikeudellisesti sitovat sääntelypuitteet, joihin sisältyy valitusmekanismi;

37.  kehottaa EU:ta laatimaan yhdessä kehitysmaiden kanssa sääntelypuitteet, jotka olisivat YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin kestävää kehitystä koskevan kattavan investointipoliittisen kehyksen mukaiset ja jotka toimisivat sysäyksenä vastuullisemmille, avoimille ja luotettaville investoinneille, jotka osaltaan auttaisivat kehittämään sosiaalisesti tiedostavaa yksityistä sektoria kehitysmaissa;

38.  kehottaa komissiota tukemaan kehitysmaiden mikroyritysten ja pk-yritysten sekä osuuskuntien rahoituksen saannin helpottamista; korostaa mikroluottojärjestelmien merkitystä etenkin naisten kannalta; kannattaa paikallisten ja alueellisten pankki- ja luottoyhdistysten kehittämistä; kehottaa komissiota kannustamaan kehitysmaita laatimaan sellaisia politiikkoja ja oikeudellisia puitteita, jotka edistävät pankkipalvelujen kehittämistä; korostaa, että eri tasoilla, kuten köyhien ihmisten sekä naisten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien keskuudessa, tarvitaan rahoitusasioita sekä pankkituotteiden ja vakuutusten käyttöä koskevaa tietoa ja koulutusta sekä asiaankuuluvaa uutta teknologiaa;

39.  muistuttaa, ettei julkinen apu yksin riitä läheskään kattamaan kaikkia kehitysmaiden investointitarpeita; painottaa sen vuoksi sekarahoituksen sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien merkitystä vipuvoimana, joka auttaa tehostamaan kehitysavun vaikutuksia, houkuttelemaan yksityistä rahoitusta ja tukemaan paikallisia yrityksiä; korostaa kuitenkin, ettei sekarahoitus saa korvata valtion vastuuta yhteiskunnallisiin tarpeisiin vastaamisessa ja että sen olisi oltava sopusoinnussa kansallisten kehitystavoitteiden ja kehitystyön tuloksellisuutta koskevien periaatteiden kanssa; kannustaa julkisten ja yksityisten tahojen välisiin yhteistyökumppanuuksiin erityisesti innovatiivisia lääkkeitä koskevaan yhteiseen teknologia-aloitteeseen liittyvässä tutkimustyössä, kuten Ebola+ -ohjelmassa;

40.  kehottaa hyväksymään erilaisten hankkeiden ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien yhdistämistä koskevia kansainvälisiä normeja ja kriteerejä sekä velkariskianalyysin yksityisen rahoituksen houkuttelemiseksi ja paikallisten yritysten tukemiseksi kunnioittaen samalla kuitenkin ILOn ja WHOn normeja sekä kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja; toteaa, että komissio haluaisi laajentaa merkittävästi sekarahoituksen käyttöä tulevaisuudessa, ja kehottaa sitä panemaan täytäntöön Euroopan tilintarkastustuomioistuimen yhdistämismekanismien käytöstä antaman erityiskertomuksen suositukset ja arvioimaan mekanismia lainojen ja avustusten yhdistämiseksi erityisesti kehityksen ja rahoituksen täydentävyyden, avoimuuden ja luotettavuuden osalta; kehottaa Euroopan investointipankkia ja muita kehitysrahoittajia asettamaan etusijalle investoinnit sellaisiin yhtiöihin ja rahastoihin, jotka julkistavat tosiasiallista edunsaajaa koskevat tiedot ja soveltavat maakohtaista raportointia;

41.  kannattaa kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden markkinoille pääsyn lisäämistä, sillä se voi vahvistaa yksityistä sektoria ja luoda kannustimia uudistuksille; kehottaa komissiota varmistamaan, että kauppa- ja investointisopimukset ja erityisesti ne, jotka tehdään kehitysmaiden, vähiten kehittyneiden maiden ja hauraiden valtioiden kanssa, ovat kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisia ja edistävät ihmisoikeuksia ja alueellista yhdentymistä; painottaa, että tällaisista sopimuksista olisi tehtävä vaikutustenarvioinnit kestävän kehityksen tavoitteiden näkökulmasta; tukee komission ehdotusta kauppaa tukevan avun strategian ajantasaistamisesta vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevien neuvottelujen tulosten mukaisesti ja erityis- ja erilliskohtelun myöntämisestä kauppasopimuksissa kehitysmaille, vähiten kehittyneille maille ja hauraille valtioille kunnioittaen kuitenkin niiden poliittista liikkumavaraa tehdä suvereeneja päätöksiä niiden oman kansallisen tilanteen ja niiden väestön tarpeiden mukaisesti;

42.  kehottaa toteuttamaan toimia julkisia hankintoja koskevien kansallisten järjestelmien hyödyntämisen ja avoimuuden lisäämiseksi julkisen sektorin hallinnoimissa toiminnoissa, ja kehottaa vahvistamaan kilpailuviranomaisten asemaa kehitysmaissa;

43.  korostaa siirtolaisten myönteistä vaikutusta alkuperämaidensa kehitykseen ja kehottaa tekemään tehokkaampaa ja innovatiivisempaa yhteistyötä muuttoliikepolitiikassa alkuperä- ja kohdemaiden välillä; kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, miten huomattavista ja yhä kasvavista rahavirroista maasta muuttaneiden rahalähetyksissä on kyse, ja tukee maasta muuttaneiden rahastojen perustamista; kehottaa toteuttamaan lisää toimenpiteitä rahasiirtojen kustannusten alentamiseksi, jotta parannetaan rahalähetysten vaikutusta paikalliseen kehitykseen alkuperämaissa;

44.  kehottaa lisäämään paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan, myös yhteisöpohjaisten kansalaisjärjestöjen, osallistumista kehitystyön prioriteeteista käytävään keskusteluun varsinkin Addis Abeban konferenssissa, ja kehottaa panemaan vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevan toimintasuunnitelman täytäntöön osallistavammalla ja vastuullisella tavalla; korostaa kansalaisjärjestöjen roolia operaatioiden toteuttamisessa paikan päällä sekä vastuuvelvollisuus-, seuranta- ja uudelleentarkastelumekanismien kehittämisessä; toteaa, että paikallisviranomaisten rooli kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa edellyttää tarvittavien varojen osoittamista tähän tarkoitukseen; kehottaa kuulemaan laajemmin nuorisoa vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevaan toimintasuunnitelmaan liittyvissä keskusteluissa innovatiivisten viestintätekniikoiden avulla; korostaa EU:n edustustojen roolia näiden keskustelujen välittäjinä;

Globaali hallinta

45.  muistuttaa YK:n keskeisestä roolista, jota muut olemassa olevat instituutiot ja foorumit, kuten OECD, täydentävät, maailmantalouden hallinnassa ja kehityksessä; vaatii kaikilta mailta sukupuolten tasa-arvoa noudattavaa ja tasapuolista edustusta monenvälisissä instituutioissa ja muissa normeja ja standardeja asettavissa elimissä, myös kansainvälisissä rahoituslaitoksissa; muistuttaa, että kaikkien kansainvälisten rahoituslaitosten on noudatettava avoimuutta koskevia perusvaatimuksia kansainvälisten rahoituslaitosten avoimuutta koskevan peruskirjan (Transparency Charter for International Financial Institutions) mukaisesti ja pantava täytäntöön julkisuuspolitiikkaa;

46.  painottaa, että kestäviä velkaratkaisuja, myös vastuullista lainanantoa ja lainanottoa koskevia normeja, on tuettava luomalla valtioiden velkojen uudelleenjärjestelyprosesseja varten monenväliset oikeudelliset puitteet velkataakan helpottamiseksi ja kestämättömän velan välttämiseksi; kehottaa EU:ta osallistumaan rakentavasti näihin puitteisiin tähtääviin YK:n neuvotteluihin; kehottaa EU:ta edistämään painokkaasti lainanantajan ja -ottajan vastuuta valtionvelan maksun yhteydessä koskevien UNCTAD:n periaatteiden soveltamista;

47.  suhtautuu myönteisesti kansainvälisiin ponnistuksiin keventää ebolan vaivaamien maiden kansainvälisiä velkasitoumuksia ja siten auttaa näitä maita selviytymään epidemian aiheuttamasta talouskriisistä;

48.  kehottaa tarkistamaan kansainvälisten järjestöjen kehitysavun rahoitusohjelmia ja -välineitä niiden yhdenmukaistamiseksi uusien kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa; kehottaa erityisesti Euroopan investointipankkia, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkia, Kansainvälistä valuuttarahastoa ja Maailmanpankkia vahvistamaan tiukimmat mahdolliset vastuullisen rahoituksen vaatimukset ja kohdentamaan varansa paremmin kehitysmaiden tarpeisiin muun muassa vastavuoroisesti tehokkailla, köyhiä maita hyödyttävillä lainajärjestelyillä; kehottaa erityisesti lisäämään Euroopan investointipankin käytettävissä olevia määriä sen nykyistä toimeksiantoa suuremmaksi, jotta se voi lisätä matalan tulotason maille myöntämänsä rahoituksen määrää;

Seuranta, vastuuvelvollisuus ja arviointi

49.  kehottaa tekemään Addis Abeban konferenssissa sopimuksen luotettavasta, avoimesta ja helposti käytettävissä olevasta seuranta- ja vastuuvelvollisuuskehyksestä, joka mahdollistaisi investointien ja edistymisen tehokkaan jäljityksen ja seurannan yksittäisten sitoumusten ja tavoitteiden tapauksessa; kehottaa aikaansaamaan kansainvälisen aloitteen tilastojen ja tietojen laadun parantamiseksi muun muassa jaottelemalla tiedot tulojen, sukupuolen, iän, rodun, etnisyyden ja maahanmuuttaja-aseman, vammaisuuden, maantieteellisen sijainnin ja muiden kansallisella tasolla merkittävien ominaisuuksien mukaan; kehottaa kaikkia osapuolia varmistamaan avun ja rahoituksen avoimen ja tehokkaan täytäntöönpanon erityisesti allekirjoittamalla YK:n korruptiosopimuksen ja panemalla sen määräykset tehokkaasti täytäntöön sekä sitoutumalla julkaisemaan järjestelmällisesti täsmällisiä, tuoreita ja vertailukelpoisia tietoja tuloista ja menoista sekä talousarvioasiakirjoja; kehottaa komissiota seuraamaan ja valvomaan edelleen tukiohjelmiensa ja hankkeidensa rahoitusta ja toteuttamaan asian vaatimia toimenpiteitä, jos esille nousee todisteita korruptiosta ja huonosta hallinnosta; kehottaa komissiota myös lisäämään oikeuslaitoksen ja korruptiontorjuntavirastojen vahvistamiseen annettavaa tukea kehitysmaissa;

50.  kehottaa aikaansaamaan kansainvälisen aloitteen tilastojen ja tietojen laadun parantamiseksi, jotta voidaan jäljittää tiettyjä sitoumuksia ja tavoitteita koskevat menot ja investoinnit sekä niissä tapahtunut edistyminen; suhtautuu myönteisesti maailmanlaajuisiin pyrkimyksiin varmistaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa käytetään tietoja, jotka on jaoteltu riittävän selkeästi tulojen, sukupuolen, iän ja muiden indikaattoreiden mukaan, jotta toimintapolitiikkojen vaikutuksia voidaan seurata tehokkaasti;

51.  huomauttaa, että bruttokansantuotteen täydentämiseksi on tarpeen kehittää uusia indikaattoreita, jotta voidaan ottaa huomioon uudet yhteiskunnalliset ja ympäristöhaasteet, ja toteaa, että näihin uusiin indikaattoreihin olisi erityisesti sisällytettävä inhimillisen kehityksen indeksi, Gini-kerroin, sukupuolten tasa-arvoa koskeva mittapuu, hiilijalanjälki ja ekologinen jalanjälki;

o
o   o

52.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille sekä kolmannen kansainvälisen kehitysrahoituskokouksen valmisteluprosessin yhteisvälittäjille.

(1)http://unctad.org/en/publicationslibrary/wir2014_en.pdf
(2)http://eur-lex.europa.eu/resource.html?uri=cellar:afc5ef38-ad24-11e4-b5b2-01aa75ed71a1.0005.02/DOC_1&format=PDF
(3)http://eur-lex.europa.eu/resource.html?uri=cellar:441ba0c0-eb02-11e3-8cd4-01aa75ed71a1.0002.01/DOC_1&format=PDF
(4)http://ec.europa.eu/transparency/regdoc/rep/1/2013/FI/1-2013-531-FI-F1-1.Pdf
(5)http://ec.europa.eu/europeaid/documents/2013-02-22_communication_a_decent_life_for_all_post_2015_en.pdf
(6)http://eu-un.europa.eu/articles/en/article_15873_en.htm
(7)http://eu-un.europa.eu/articles/en/article_14363_en.htm
(8)http://eu-un.europa.eu/articles/en/article_13692_en.htm
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0059.
(10)EUVL C 8 E, 14.1.2010, s. 1.
(11)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0063.
(12)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0163.
(13)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0394.
(14)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0205.
(15)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0119.
(16)EUVL L 136, 9.5.2014, s. 1.
(17)Report on Support for SMEs in Developing Countries Through Financial Intermediaries, Dalberg, marraskuu 2011, www.eib.org.


Turvallisempi terveydenhuolto Euroopassa
PDF 241kWORD 128k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. toukokuuta 2015 turvallisemmasta terveydenhuollosta Euroopassa: potilasturvallisuuden parantaminen ja mikrobilääkeresistenssin torjunta (2014/2207(INI))
P8_TA(2015)0197A8-0142/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 vahvistamansa kannan ehdotukseen neuvoston suositukseksi potilasturvallisuudesta ja hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisemisestä ja valvonnasta(1),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2009 annetun neuvoston suosituksen potilasturvallisuudesta ja hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisemisestä ja valvonnasta(2),

–  ottaa huomioon potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa 9. maaliskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/24/EU,

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2011 annetun komission tiedonannon toimintasuunnitelmasta mikrobilääkeresistenssin aiheuttamien kasvavien uhkien torjumiseksi (COM(2011)0748),

–  ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät mikrobilääkeresistenssin vaikutuksista ihmisten terveyden alalla ja eläinten terveyden alalla – ”Yksi terveys” ‑näkökulma,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman mikrobihaasteesta – mikrobilääkeresistenssin aiheuttamat kasvavat uhat(3),

–  ottaa huomioon 13. marraskuuta 2012 ja 19. kesäkuuta 2014 annetut komission kertomukset neuvostolle potilasturvallisuudesta ja hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisemisestä ja valvonnasta annetun neuvoston suosituksen (2009/C 151/01) täytäntöönpanosta annettujen jäsenvaltioiden raporttien pohjalta (COM(2012)0658 ja COM(2014)0371),

–  ottaa huomioon 22. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta neuvostolle potilasturvallisuudesta ja hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisemisestä ja valvonnasta annetun neuvoston suosituksen (2009/C 151/01) täytäntöönpanosta annettujen jäsenvaltioiden raporttien pohjalta(4),

–  ottaa huomioon 22. lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1082/2013/EU valtioiden rajat ylittävistä vakavista terveysuhkista,

–  ottaa huomioon potilasturvallisuutta ja hoidon laatua koskevan Eurobarometri-erityistutkimuksen 411 ”Patient safety and quality of care”,

–  ottaa huomioon toimintasuunnitelmasta mikrobilääkeresistenssin aiheuttamien kasvavien uhkien torjumiseksi annetun edistymiskertomuksen (SANTE/10251/2015),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2014 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eläinlääkkeistä (2014/0257(COD)),

–  ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön (WHO) laatiman potilasturvallisuuden kansainvälisen luokituksen viitekehyksen ”Conceptual framework for the international classification for patient safety”,

–  ottaa huomioon puheenjohtajavaltio Latvian toimet, jotka koskevat mikrobilääkeresistenssiä erityisesti tuberkuloosin ja moniresistentin tuberkuloosin (MDR-TB) suhteen,

–  ottaa huomioon 1. joulukuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät potilasturvallisuudesta ja hoidon laadusta, mukaan lukien hoitoon liittyvien infektioiden ehkäiseminen ja valvonta sekä mikrobilääkeresistenssi,

–  ottaa huomioon tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen (ECDC), Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) ja Euroopan lääkeviraston (EMA) ensimmäisen yhteisen raportin kokonaisvaltaisesta analyysista mikrobilääkkeiden käytöstä sekä ihmisissä ja elintarviketuotantoon käytettävissä eläimissä esiintyvien bakteereiden vastustuskyvystä (Joint Interagency Antimicrobial Consumption and Resistance Analysis, JIACRA),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A8-0142/2015),

A.  katsoo, että terveydenhuollon yleisen laadun kannalta tärkein tekijä on potilasturvallisuus, jonka olennaisia osia ovat terveydenhuoltokulttuuri ja haittatapahtumien hallinta;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmissä esiintyvien haittatapahtumien esiintyvyyttä ja ilmaantuvuutta koskevia tietojen määrä on toistaiseksi vähäinen mutta jatkuvassa kasvussa ja uusimmat käytettävissä olevat tiedot ovat vuodelta 2008;

C.  ottaa huomioon, että arviolta 8–12 prosenttia jäsenvaltioissa sairaalahoitoon joutuneista potilaista kärsii hoidon aikana haittatapahtumista ja että niistä voitaisiin välttää lähes puolet;

D.  toteaa, että yleisimmät hoitoon liittyvät haittatapahtumat ovat hoitoon liittyviä infektioita, lääkkeistä johtuvia haittoja sekä kirurgisen toimenpiteen aikana tai sen jälkeen ilmeneviä komplikaatioita;

E.  toteaa, että potilasturvallisuus ja terveydenhoidon laatu edellyttävät terveydenhoitoalan ammattilaisten asianmukaisia työoloja ja työturvallisuutta ja että erityisesti potilasturvallisuuden varmistaminen, hoitoon liittyvien infektioiden estäminen ja hallinta sekä moniresistenttien bakteerien leviämisen estäminen ovat hyvin vaikeita toteuttaa terveydenhoitoympäristöissä, jossa potilaita on liian paljon ja henkilökuntaa liian vähän;

F.  toteaa, että tämänhetkinen talouskriisi on aiheuttanut lisäpaineita jäsenvaltioiden terveydenhuoltobudjeteille, mikä on vaikuttanut potilasturvallisuuteen, koska monet jäsenvaltiot ovat vähentäneet rajusti terveydenhuollon määrärahoja ja työntekijöitä sen sijaan että ne olisivat puuttuneet asianmukaisesti terveydenhuoltojärjestelmien tehokkuuteen;

G.  toteaa, että talouskriisi on kärjistänyt entisestään terveyspalveluiden saantiin liittyvää epätasa-arvoa;

H.  katsoo, että lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten täydennyskoulutus on ratkaisevan tärkeää haittatapahtumien ja myös lääkehaittatapahtumien torjunnassa; ottaa huomioon, että haittatapahtumat aiheuttavat jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmille vuosittain arviolta 2,7 miljardin euron kustannukset hoitokuluina ja että 1,1 prosenttia unionissa annetusta sairaalahoidosta johtuu niistä;

I.  katsoo, että potilaslähtöisten sähköisten terveydenhuoltopalvelujen (e-Health) ja kotisairaanhoidon avulla voidaan parantaa merkittävästi hoidon laatua ja tehokkuutta sekä edistää samalla terveydenhuollon tehokkuutta;

J.  katsoo, että monialainen lähestymistapa lisää mahdollisuuksia saada aikaan myönteisiä hoitotuloksia;

K.  katsoo, että potilailla, perheillä ja potilasjärjestöillä on keskeinen rooli hoidon turvallisuuden edistämisessä ja niiden roolia olisi tuettava lisäämällä potilaiden vaikutusmahdollisuuksia ja osallisuutta terveydenhuoltoprosessissa ja terveyspolitiikassa kaikilla tasoilla;

L.  ottaa huomioon, että kotisairaanhoito voi auttaa potilaita psykologisesti ja parantaa terveydenhuollon tehokkuutta;

M.  ottaa huomioon, että antibiooteista vähemmän tietoa saaneiden ihmisten on havaittu turvautuvan muita useammin antibiootteihin ja että perusteellinen tieto antibiooteista voisi ohjata kansalaisia käyttämään niitä nykyistä vastuullisemmin;

N.  ottaa huomioon, että 30–50 prosenttia potilaista ei käytä lääkärin määräämiä lääkkeitä tai ei käytä niitä lääkärin määräämällä tavalla;

O.  katsoo, että lääketeollisuuteen liittyviä eturistiriitoja on sairaaloissa sekä yleislääkärien ja myös eläinlääkärien keskuudessa;

P.  ottaa huomioon, että hoitoon liittyvät infektiot ovat jäsenvaltioissa vakava kansanterveydellinen ongelma (tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen tietojen mukaan hoitoon liittyvistä infektioista kärsii EU:ssa keskimäärin yksi kahdestakymmenestä sairaalapotilaasta eli vuosittain 4,1 miljoonaa potilasta, ja vuosittain EU:ssa kuolee yli 37 000 ihmistä näihin infektioihin, vaikka 20–30 prosenttia niistä voitaisiin estää intensiivisillä hygienia- ja valvontatoimilla), joka kuormittaa raskaasti muutenkin rajallisia terveydenhoitobudjetteja;

Q.  katsoo, että potilaan kokemukset ja palaute poikkeavat usein terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksista ja palautteesta ja voivat olla suureksi hyödyksi kehitettäessä uusia tapoja vähentää ja ehkäistä hoitoon liittyviä infektioita;

R.  ottaa huomioon, että moniresistenttien bakteerien aiheuttamien ja hoitoon liittyvien infektioiden määrä on kasvussa;

S.  ottaa huomioon, että taudinaiheuttajabakteerien mikrobilääkeresistenssi on lisääntynyt maailmanlaajuisesti, mikä taas on lisännyt hoitoon liittyviä infektioita ja vaikeuttanut ihmisten ja eläinten infektiotautien hoitoa jäsenvaltioissa, unionin tasolla sekä kansainvälisesti;

T.  toteaa, että koko maailmassa kuolee vuoteen 2050 mennessä mikrobilääkeresistenssin vuoksi vuosittain arviolta 10 miljoonaa ihmistä;

U.  toteaa, että taudinaiheuttajabakteerien hoidossa usein käytettyjen antibioottien kohdalla antibioottiresistenssi on vähintään 25 prosenttia tai enemmän useissa jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että mikrobilääkeresistenssi lisääntyy paljon nopeammin kuin uusia antibiootteja kehitetään ja otetaan kliiniseen käyttöön ja että tämä liittyy tieteellisiin, lainsäädännöllisiin ja taloudellisiin haasteisiin;

V.  toteaa, että uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet mikrobilääkeresistenssin lisääntyneen viime vuosina yleisesti sairaaloissa kaikkialla EU:ssa joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta;

W.  toteaa, että EU:n arvioiden mukaan vuosittain ainakin 25 000 ihmistä kuolee resistenttien bakteerien aiheuttamiin infektioihin, mikä aiheuttaa julkisille terveydenhuoltojärjestelmille noin 1,5 miljardin euron kustannukset tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen (ECDC) keräämien vuoden 2011 tietojen mukaan;

X.  ottaa huomioon, että lääkeresistentit infektiot aiheuttavat vuosittain arviolta 1,5 miljardin euron kustannukset terveydenhuoltomenojen kasvun ja tuottavuuden menetysten vuoksi; toteaa, että potilaat, joilla on resistentin bakteerin aiheuttama infektio, on eristettävä, kun heitä hoidetaan sairaalassa, ja tämä aiheuttaa 900 miljoonan euron ylimääräiset kustannukset ja vaatii 2,5 miljoonaa ylimääräistä sairaalahoitopäivää vuosittain;

Y.  toteaa, että infektioiden ehkäisemistä ja valvontaa koskevien yleisesti hyväksyttyjen käytäntöjen noudattamatta jättäminen on yksi tärkeimmistä syistä, joiden vuoksi mikrobilääkeresistenssi leviää sairaaloissa;

Z.  ottaa huomioon, että ensisijaisena lääkehoitona käytettyjen lääkkeiden vaikutus patogeenisiin bakteereihin on jatkuvasti huononemassa resistenssin vuoksi ja että järjestyksessä toisena tai kolmantena kyseeseen tulevia lääkkeitä ei ole aina saatavilla ja ne ovat usein toksisempia, kalliimpia ja tehottomampia kuin ensisijaiset lääkkeet;

AA.  toteaa, että yksi mikrobilääkeresistenssin tärkeimmistä aiheuttajista on mikrobilääkkeiden, esimerkiksi antibioottien, väärinkäyttö ja etenkin niiden järjestelmällinen ja liiallinen käyttö;

AB.  ottaa huomioon, että eurooppalaisten terveydenhuoltojärjestelmien välillä on merkittävää liikkuvuutta ja terveyspalvelut ovat Euroopassa yhä yleisemmin luonteeltaan rajat ylittäviä, mikä voi edistää resistenttien mikro-organismien leviämistä jäsenvaltiosta toiseen;

AC.  toteaa, että rokotusohjelmat ovat tehokas väline antibioottiresistenssin torjunnassa, koska niiden avulla voidaan vähentää antibioottien käyttöä ja samalla mikrobilääkeresistenssin syntymistä;

AD.  ottaa huomioon, että mikrobilääkkeiden tutkimukseen ja kehittämiseen liittyy joitakin ainutlaatuisia haasteita, minkä vuoksi tarvitaan pitkän aikavälin näkemystä asiantuntemuksen kehittämiseksi ja sen soveltamiseksi laboratorioissa, ja pitää valitettavana, että monet tutkijat, joilla on tällaista asiantuntemusta, ovat siirtyneet muille aloille sekä yksityisen että julkisen rahoituksen puutteen vuoksi;

AE.  toteaa, että henkilökohtaista hygieniaa koskevien keskeisten varotoimien puutteellinen noudattaminen sekä sairaaloissa että niiden ulkopuolella lisää usein entisestään taudinaiheuttajien ja etenkin mikrobilääkeresistenttien taudinaiheuttajien leviämistä;

AF.  toteaa, että on entistä enemmän tieteellistä näyttöä siitä, että hyvä käsihygienia terveydenhuollon toimintayksiköissä edellyttää käsien kuivaamista siten, että estetään mikrobeja aiheuttamasta ristikontaminaatiota ilmateitse ja aerosolisoitumalla;

AG.  ottaa huomioon, että lääkinnällisistä laitteista voidaan löytää resistenttejä bakteereja myös sen jälkeen, kun ne on steriloitu valmistajan ohjeiden mukaisesti;

AH.  ottaa huomioon, että käyttämällä mikrobilääkkeitä ihmis- ja eläinlääketieteen alalla edistetään ympäristön erilaisten mikrobilääkeresistenttien geenien (”resistome”) kehittymistä, mikä saattaa aiheuttaa resistenssin kehittymistä sekä ihmisissä että eläimissä; ottaa huomioon, että samoja antibioottiluokkia käytetään sekä eläinten että ihmisten lääkinnässä ja että molemmilla aloilla on ilmennyt samanlaisia resistenssimekanismeja;

AI.  toteaa, että antibiootteja voidaan maatalouden tehotuotannossa syöttää epäasianmukaisesti ja rutiininomaisesti karjalle, siipikarjalle ja kaloille kasvun edistämiseksi ja niitä käytetään laajalti myös ennaltaehkäisevästi sairauksien leviämisen estämiseen silloin, kun eläimiä pidetään ahtaissa, rajoitetuissa ja stressiä aiheuttavissa olosuhteissa, joissa eläinten vastustuskyky heikkenee, ja eläinten epäterveellisen ympäristön kompensoimiseen;

AJ.  ottaa huomioon, että Yksi terveys -mallissa, jota Maailman terveysjärjestö (WHO) ja Maailman eläintautijärjestö (OIE) tukevat, todetaan, että ihmisten terveys, eläinten terveys ja ekosysteemit ovat sidoksissa toisiinsa; toteaa, että erityisesti eläimet ja eläimistä saatavat elintarvikkeet voivat olla resistenttien zoonoottisten patogeenien pääasiallinen suora lähde; toteaa, että antibioottien käyttö eläimissä ja erityisesti elintarvikkeiden valmistukseen tarkoitetuissa tehotuotantoeläimissä voi vaikuttaa antibioottiresistenssin kehittymiseen ihmisissä;

AK.  toteaa, että Yksi terveys -mallin mukaisesti hoitoon liittyviä infektioita sekä sairaaloissa että niiden ulkopuolella voidaan estää siten, että sekä ihmis- että eläinlääketieteen ammattilaiset toteuttavat toimia resistenttien infektioiden ehkäisemiseksi ja antibioottien käytön vähentämiseksi;

AL.  toteaa, että WHO:n mukaan mikrobilääkkeiden käyttö kotieläimillä on paljon yleisempää kuin käyttö ihmisillä joissakin EU:n jäsenvaltioissa(5);

AM.  toteaa, että eurooppalaisten kuluttajajärjestöjen mukaan yli 70 prosenttia kuudessa EU:n jäsenvaltiossa testatuista lihatuotteista oli antibioottiresistenttien bakteereiden kontaminoimaa ja että kahdeksassa muussa jäsenvaltiossa tällaisia bakteereja löytyi 50 prosentissa näytteistä(6);

AN.  toteaa, että on kampylobakteerin on havaittu olevan hyvin resistentti fluorokinoloneille ja että suurin osa ihmisen kampylobakteeri-infektioista johtuu kananlihan käsittelystä, valmistamisesta ja nauttimisesta; toteaa, että näin yleinen resistenssi vähentää ihmisen kampylobakteeri-infektioiden tehokkaiden hoitovaihtoehtojen määrää;

AO.  ottaa huomioon, että vuonna 2006 EU:ssa kiellettiin antibioottien käyttö sairauden hoitoon tarkoitettuja annoksia pienempinä annoksina esimerkiksi niin, että kotieläimille annetaan vähäisiä määriä antibiootteja niiden kasvun edistämiseksi;

AP.  ottaa huomioon, että suurin osa tuotantoeläinten lääkerehuista sisältää mikrobilääkkeitä;

AQ.  ottaa huomioon, että mikrobilääkkeiden käyttö lemmikkieläimillä lisää vaaraa mikrobilääkeresistenssin kasvusta ja siirtymisestä ihmiseen ja että lemmikkieläimiä hoitavilla eläinklinikoilla havaittu mikrobilääkeresistenssin kasvu on samansuuntainen kuin sairaaloissa;

AR.  ottaa huomioon, ettei ole mahdollista määrittää täysin sitä, missä määrin mikrobilääkeresistenssi voi siirtyä lemmikkieläimistä ihmisiin, ja asia edellyttää lisätutkimuksia;

AS.  ottaa huomioon, että on tunnustettu, että nykyinen eläinlääkkeitä koskeva lainsäädäntö ei tarjoa riittävästi välineitä sen varmistamiseksi, että eläinten mikrobilääkkeiden käytön ihmisten terveydelle aiheuttamia riskejä hallitaan asianmukaisesti;

AT.  ottaa huomioon, että antibioottien käyttötarkoituksesta poikkeava käyttö on ongelmana sekä eläinlääketieteessä että ihmislääketieteessä;

AU.  toteaa, että lääkeyhtiöt lisäävät yleensä uudet antibiootit jo olemassa oleviin antibioottiluokkiin eivätkä pyri löytämään ja kehittämään todella uusia antibakteerisia aineita, minkä vuoksi tällaisia uusia aineita koskeva resistenssi syntyy nopeammin kuin vaikutusmekanismiltaan todella uusilla lääkkeillä;

AV.  katsoo, että lääkealan laboratorioita on kannustettava kehittämään uusia antibiootteja niin, että tarkastellaan sellaisten kannustavien toimenpiteiden ja vaihtoehtoisten taloudellisten mallien kehittämistä, joilla voidaan palkita innovointia;

AW.  katsoo, että on äärimmäisen tärkeää rohkaista lääkeyhtiöitä investoimaan ja jatkamaan investoimista uusien mikrobilääkkeiden kehittämiseen erityisesti sellaisten sairauksien torjumiseksi, joiden kohdalla mikrobilääkeresistenssi on vakava ongelma;

   toteaa, että tällaisia sairauksia aiheuttavat esimerkiksi yleiset moniresistentit gram-negatiiviset bakteerit (kuten K. pneumoniae ja Acinetobacter tai E. coli) ja muut moniresistentit bakteerit, kuten Staphylococcus aureus ja tuberkuloosi;
   toteaa, että näihin kuuluu myös virusten aiheuttamia sairauksia (esim. HIV) ja parasiittien aiheuttamia sairauksia (kuten malaria);

kehottaa myös kehittämään muita menetelmiä hoitoon liittyvien infektioiden torjumiseksi ilman antibiootteja;

AX.  toteaa, että tämä voidaan toteuttaa vastaamalla joihinkin mikrobilääkkeiden kehittämistä haitanneisiin keskeisiin tieteellisiin, lainsäädännöllisiin ja taloudellisiin haasteisiin ja erityisesti kannustamalla investointeja tutkimukseen ja kehittämiseen ja keskittämällä ne suurimpiin kansanterveyttä koskeviin tarpeisiin niin, että samalla säilytetään kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien kestävyys;

AY.  ottaa huomioon, että direktiivin 2001/18/EY 4 artiklan 2 kohdassa asetetaan määräaika transgeenisissä kasveissa antibioottiresistenssiä aiheuttavien geenien käytölle;

AZ.  katsoo, että tuoteasiantuntijoiden ei pitäisi milloinkaan toteuttaa hoitotoimenpiteitä vaan ainoastaan avustaa hoitohenkilökuntaa, jos hoitohenkilökunta sitä pyytää, esimerkiksi erityisten välineiden kokoamisessa tai purkamisessa;

BA.  ottaa huomioon, että EU:ssa pannaan parhaillaan täytäntöön potilaiden liikkuvuudesta annetun direktiivin 2011/24/EU säännöksiä, mikä lisää unionin potilaiden tarvetta saada tietoa potilasturvallisuudesta eri jäsenvaltioissa;

BB.  katsoo, että on ehdottomasti varmistettava potilaiden oikeudet sekä kansalaisten luottamus terveyspalveluihin varmistamalla, että jäsenvaltioilla on järjestelmät, joiden avulla hoitovirheestä seuraavista laiminlyönneistä maksetaan oikeudenmukainen korvaus;

BC.  toteaa, että internet muodostaa maailman suurimmat sääntelemättömät lääkkeiden markkinat; toteaa, että 62 prosenttia verkosta ostetuista lääkkeistä osoittautuu väärennetyiksi tai normien vastaisiksi; ottaa lisäksi huomioon, että merkittävä osuus verkon toimijoista harjoittaa laitonta toimintaa ja että reseptilääkkeiden laittoman verkkomyynnin maailmanlaajuiseksi vuosittaiseksi liikevaihdoksi on arvioitu noin 200 miljardia Yhdysvaltain dollaria;

BD.  toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 168 artiklassa määrätään, että kansallista politiikkaa täydentävä unionin toiminta suuntautuu kansanterveyden parantamiseen, ihmisten sairauksien ja tautien ehkäisemiseen sekä fyysistä ja mielenterveyttä vaarantavien tekijöiden torjuntaan;

Potilasturvallisuudesta annettujen neuvoston suositusten täytäntöönpano

Huomioita komission toisesta täytäntöönpanokertomuksesta

1.  muistuttaa, että EU:n lääkelainsäädäntö on toteutettu potilasturvallisuuden suojelemiseksi; muistuttaa edellä mainitusta 22. lokakuuta 2013 antamastaan päätöslauselmasta, joka koski komission kertomusta neuvostolle potilasturvallisuudesta ja hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisemisestä ja valvonnasta annetun neuvoston suosituksen (2009/C 151/01) täytäntöönpanosta annettujen jäsenvaltioiden raporttien pohjalta;

2.  panee tyytyväisenä merkille hoitoon liittyvien infektioiden valvontajärjestelmien parantamisen EU:ssa ja tiettyjen jäsenvaltioiden toteuttamat muut äskettäiset toimenpiteet yleisen potilasturvallisuuden parantamiseksi ja hoitoon liittyvien infektioiden vähentämiseksi ja pitää erityisen myönteisenä sitä, että jäsenvaltioissa on edistytty potilasturvallisuutta koskevien strategioiden ja ohjelmien kehittämisessä, johon on sisältynyt myös potilasturvallisuus terveysalan lainsäädännössä, sekä raportointi- ja oppimisjärjestelmien kehittämisessä;

3.  toteaa kuitenkin, että toisen täytäntöönpanokertomuksen perusteella jäsenvaltiot edistyvät potilasturvallisuudessa edelleen eri tahdissa; pitää näin ollen valitettavana sitä, että jotkin jäsenvaltiot ovat selvästi hidastaneet neuvoston suositusten täytäntöönpanoa mahdollisesti talouskriisistä johtuvien rahoitusvaikeuksien seurauksena;

4.  pitää valitettavana, että säästötoimet ovat johtaneet siivoushenkilöstön vähentämiseen sairaaloissa ja muissa terveydenhuollon toimintayksiköissä kaikkialla EU:ssa, koska siivous on ratkaisevassa asemassa pyrittäessä varmistamaan korkea hygieniataso;

5.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan nykyisen talouskriisin aikana, etteivät säästötoimet vaikuta potilasturvallisuuteen ja että terveydenhuoltojärjestelmät saavat edelleen riittävästi rahoitusta, ja kehottaa erityisesti välttämään kaikkein eniten vahingoittavia toimia, kuten lyhyen aikavälin säästöjä, jotka aiheuttaisivat suuria kustannuksia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä; kehottaa sen sijaan keskittymään korkealaatuisten ja tehokkaiden terveydenhoitojärjestelmien kehittämiseen edelleen; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että on olemassa riittävästi infektioiden ehkäisemiseen ja hallintaan sekä sairaalahygieniaan erikoistunutta terveydenhoitoalan ammattilaisia ja kehottaa huomioimaan entistä paremmin potilaslähtöisyyden;

6.  kehottaa jäsenvaltioita määrittämään konkreettisia ja kunnianhimoisia määrällisiä tavoitteita antibioottien käytön vähentämiseksi;

7.  on tyytyväinen potilasturvallisuutta ja hoidon laatua käsittelevän EU:n työryhmän työhön; toteaa, että työryhmään kuuluu edustajia kaikista EU:n 28:sta jäsenvaltiosta, EFTA-maista, kansainvälisistä järjestöistä ja EU:n toimielimistä ja että se auttaa kehittämään potilasturvallisuuteen ja laatuun liittyviä EU:n toimia;

8.  kehottaa komissiota seuraamaan jatkossakin potilasturvallisuussäännösten täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja tarvittaessa kehittämään vastaavasti uusia suuntaviivoja;

Parannusehdotuksia

9.  on tyytyväinen EU:n yhteisrahoittamaan ja OECD:n tekemään työhön potilasturvallisuuden arvioimiseksi vertailukelpoisten indikaattoreiden avulla; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tällaisia indikaattoreita potilasturvallisuuden arvioimiseksi;

10.  toteaa, että on tärkeää sisällyttää potilasturvallisuus terveydenhuollon työntekijöiden ja ammattilaisten koulutukseen, työharjoitteluun ja jatkokoulutukseen kaikissa jäsenvaltioissa;

11.  korostaa sähköisiin terveydenhuoltopalveluihin liittyviä mahdollisuuksia, kun pyritään vähentämään haittatapahtumia seuraamalla tietovirtoja ja lisäämällä hoitoprosesseja koskevaa ymmärrystä sekä käyttämällä sähköisiä reseptejä sekä ilmoituksia lääkkeiden yhteisvaikutuksista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan syvällisemmin sähköisten terveydenhuoltopalvelujen ja myös sähköisten potilasasiakirjojen käyttöönoton tarjoamia mahdollisuuksia potilasturvallisuuden alalla ja tiivistämään yhteistyötä voidakseen jakaa kokemuksiaan, tietojaan ja hyviä käytäntöjään tältä alalta;

12.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan terveysalan mobiilisovelluksien (mHealth) mahdollista vaikutusta hoidon tehokkuuteen, sairaalahoidon tarpeeseen ja vuosittaisten asukaskohtaisten terveydenhoitokulujen vähentämiseen;

13.  toteaa, että antibioottien käyttö ja mikrobilääkeresistenssin esiintyvyys vaihtelevat suuresti jäsenvaltiosta toiseen, ja kannustaa jäsenvaltioita soveltamaan parhaita käytäntöjä;

14.  korostaa kiireellistä tarvetta edistää eläinlääketieteen alan tutkimusta ja innovointia EU:ssa ja jäsenvaltioissa;

15.  vaatii jäsenvaltioita toteuttamaan seuraavat toimenpiteet tai kehittämään niitä:

   a) jatkuva työ potilasturvallisuuden parantamiseksi toteuttamalla tarvittavia toimenpiteitä neuvoston suositusten täytäntöön panemiseksi täysimääräisesti
   b) tiedon säännöllinen kerääminen vakiomuotoisten tutkimuksien mukaisesti haittatapahtumien esiintyvyydestä ja ilmaantuvuudesta omalla alueella ja varhaisvaroitusjärjestelmien vahvistaminen sekä näiden tietojen vaihdon tehokas koordinointi
   c) sen varmistaminen, että terveydenhuollon johtajat nimitetään pätevyyden, ei poliittisen suuntautumisen perusteella
   d) terveydenhuollon ammattilaisten työolojen jatkuvan parantamisen ja arvioinnin varmistaminen potilasturvallisuuden parantamiseksi
   e) infektioiden ehkäisemistä ja valvontaa koskevan peruskoulutuksen varmistaminen koko terveydenhuoltohenkilöstölle ja myös niille työntekijöille, jotka eivät ole välittömässä yhteydessä potilaisiin, ennen kuin he aloittavat työskentelyn sairaalassa tai jossakin muussa terveydenhuollon toimintayksikössä, ja sen jälkeen säännöllisesti
   f) lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten asianmukaisen ja ajantasaisen koulutuksen varmistaminen ja parhaiden käytäntöjen vaihtaminen uusimman tekniikan ja sairaalahygienian parhaiden käytäntöjen huomioon ottamiseksi sekä seurantajärjestelmien perustaminen sen varmentamiseksi, että sairaaloiden henkilöstöllä on ajantasaiset tiedot erityisesti turvallista leikkaustoimintaa koskevasta WHO:n tarkistusluettelosta tämä vähentäisi hoitovirheitä (hoitoon liittyvät infektiot mukaan luettuina), jotka johtuvat tietojen puutteesta ja uusien tekniikoiden puutteellisesta tuntemuksesta
   g) monialaisen lähestymistavan soveltaminen sairaanhoidossa
   h) varmistetaan hoitoketjujen parempi yhdenmukaisuus ja jatkuvuus painottaen alojen välistä siirtymistä ja tietojen siirtämistä esimerkiksi sairaalasta perusterveydenhuoltoon
   i) terveydenhuollon toimintayksiköiden taakan keventäminen edistämällä kotisairaanhoitoa
   j) sen varmistaminen, että hoitohenkilöstö kertoo potilaalle lääkkeen alkuperäistarkoituksesta poikkeavasta käytöstä ja antaa tälle tietoa mahdollisista riskeistä, jotta potilas voi antaa tietoon perustuvan suostumuksensa
   k) antibioottiresistenssin vähentämistä koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtaminen hoitohenkilöstön välillä, jotta koko Euroopassa voidaan soveltaa kaikkein tehokkainta menettelyä
   l) sen varmistaminen, että potilaille taataan yhtäläinen pääsy terveyden- ja sairaanhoitoon, jotta voidaan toimia olemassa olevien terveyserojen vähentämiseksi
   m) potilaille suunnattujen tiedotuskampanjoiden edistäminen terveydenhuollon haittatapahtumista ja mahdollisista ennaltaehkäisytoimista aina perushygieniasta lähtien ja valistuskampanjoiden sekä terveyskasvatuskurssien käynnistäminen kouluissa antibioottien ja kaikkien muidenkin lääkkeiden järkevästä käytöstä sekä antibioottiresistenssin lisääntymisen aiheuttamasta riskistä huolehtiminen siitä, että näillä kampanjoilla tavoitetaan lasten vanhemmat sekä pikkulasten ja vanhusten hoitajat ja että niiden tuloksia arvioidaan jälkikäteen
   n) hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisemisen korostaminen terveydenhuollon toimintayksiköissä siten, että estetään tartuntojen leviäminen toteuttamalla potilaiden ja kontaktien seulontaa samoin kuin infektioiden valvontatoimia, sekä hyvien hygieniakäytäntöjen (kuten käsienpesun) jatkuva edistäminen
   o) hygieniaan liittyvien varotoimenpiteiden tehostaminen käyttämällä entistä enemmän hygieniaan erikoistuneita työntekijöitä, jotka valvovat kaikkia hygienia- ja terveysnäkökohtia, jotka liittyvät terveydenhuoltoyksiköihin, potilaisiin sekä potilaiden ja ulkopuolisten vieraiden välisiin kontakteihin
   p) potilasjärjestöjen ja potilaiden edustajien aktiivinen ja virallinen osallistaminen toiminnan ja ohjelmasuunnittelun kaikilla tasoilla
   q) EU:n suuntaviivojen laatiminen sille, miten potilaat osallistuvat potilasturvallisuusstrategioihin ja -toimiin yhteistyössä sidosryhmien ja erityisesti potilasjärjestöjen kanssa
   r) asianmukaisen tuen antaminen niille potilasturvallisuutta koskevien toimien toteuttamiseksi

16.  kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan mahdollisia väärinkäytöksiä, jotka liittyvät alkuaan kertakäyttöisiksi suunniteltujen ja merkittyjen lääkinnällisten laitteiden kunnostamiseen ja uudelleenkäyttöön;

17.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan tiedotusohjelmia, jotka on tarkoitettu hoitoalan ammattilaisille, muulle terveydenhoitohenkilöstölle, eläinlääkäreille ja suurelle yleisölle ja joissa keskitytään tarkastelemaan antibioottien käyttöä ja infektioiden ehkäisemistä;

18.  pyytää Euroopan lääkevirastoa (EMA) laatimaan suuntaviivat sellaista hoitotarpeeseen perustuvaa lääkkeiden käyttöä varten, joka poikkeaa niiden alkuperäistarkoituksesta tai on lisensoimatonta, sekä laatimaan luettelon alkuperäistarkoituksesta poikkeavasti käytetyistä lääkkeistä, joita käytetään lisensoitujen vaihtoehtojen saatavuudesta riippumatta;

19.  kehottaa komissiota ja tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaista keskusta laatimaan suuntaviivoja terveydenhuollon ammattilaisille, potilaille ja heidän perheilleen käsien tehokkaasta pesemisestä ja kuivaamisesta sekä edistämään sellaisten kuivausmenetelmien käyttöä, jotka estävät mikrobeja aiheuttamasta ristikontaminaatiota ilmateitse ja aerosolisoitumalla;

20.  korostaa tarvetta parantaa perusteellisesti sekä eläinlääkäreille että viljelijöille suunnattua viestintää sekä heidän koulutustaan;

21.  kehottaa jälleen komissiota esittämään mahdollisimman pian lainsäädäntöesityksen lääkettä koskevien tietojen tiivistelmän pakollisesta lisäämisestä pakkausselosteeseen; toteaa, että lääketietotiivistelmä on esitettävä selkeästi luettavassa muodossa ja selkeästi havaittavasti muusta tekstistä erottuvalla tavalla; toteaa, että lääketietotiivistelmän pitäisi sisältää lääkettä koskevien tietojen lyhyt kuvaus, jonka avulla potilas voi ymmärtää lääkkeen hyödyn ja mahdolliset riskit ja jotta hän voi käyttää lääkettä turvallisesti ja oikein; toteaa, että tiedot käsittävät myös neuvoja antibioottien oikeasta ja asianmukaisesta käytöstä;

22.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään unionin yhteisen tunnuksen käyttöönottoa täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 699/2014 mukaisesti, jotta voidaan tunnistaa selvästi verkkoapteekit, jotka tuovat yleiseen etämyyntiin lääkkeitä, ja jotta kuluttajia voidaan suojella usein terveysriskin aiheuttavien väärennettyjen lääkkeiden hankkimiselta;

23.  muistuttaa että valtioiden rajat ylittävistä vakavista terveysuhkista annetun päätöksen N:o 1082/2013/EU nojalla jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kansallisen tason valmius- ja reagointisuunnittelunsa tilaa koskevat ajantasaiset tiedot, ja kehottaa jäsenvaltioita esittämään nämä tiedot päätöksessä vahvistettujen määräaikojen mukaisesti;

Ilmoitus-, selonteko- ja vastuukysymykset

24.  kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan terveydenhuollon ammattilaisia antamaan säännöllisesti tietoja potilaiden neuvomiseksi turvallisuusriskien minimoimisesta heidän ollessaan tekemisissä terveydenhuoltojärjestelmän kanssa;

25.  kannustaa jäsenvaltioita perustamaan riippumattomia elimiä, jotka ovat yhteydessä alan ammattilaisiin, jotta voidaan lisätä tietoisuutta potilasturvallisuuteen liittyvistä uhkista ja antaa varoituksia niistä;

26.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan haittatapahtumia ja hoitovirheitä koskevia ilmoitusjärjestelmiään kehittämällä toimenpiteitä, joilla terveydenhuoltoalan ammattilaisia ja potilaita kannustetaan ilmoittamaan ongelmista asianmukaisesti, syyllistämättä ja nimettömänä, ja kehottaa tarkastelemaan sellaisen sähköisen järjestelmän käyttöönottoa, jolla voitaisiin helpottaa ja parantaa potilaiden mahdollisuuksia ilmoitusten tekoon;

27.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön toimenpiteitä, jotka parantavat haittatapahtumista ilmoittamisen laatua – eivätkä pelkästään määrää – niin, että raporteissa on vankkoja tietoja, jotka voivat todella parantaa turvallisuutta, ja kehottaa perustamaan järjestelmän, josta tietoja on helppo hakea ja joka mahdollistaa kattavan ja järjestelmällisen arvioinnin;

28.  kehottaa komissiota laatimaan vakiomuotoisia kyselytutkimuksia tietojen keräämiseksi hoitoon liittyvistä infektioista;

29.  kehottaa jäsenvaltioita valvomaan ja toteuttamaan entistä tiukemmin kieltoa, jonka mukaan muu kuin lääketieteellinen ulkopuolinen henkilökunta ei saa antaa lääketieteellistä hoitoa;

30.  kehottaa jäsenvaltioita tiedottamaan potilaille terveydenhuoltojärjestelmissä esiintyvien haittatapahtumien riskeistä ja niitä koskevista ehkäisevistä toimenpiteistä sekä valitusmenettelyistä ja oikeudellisista vaihtoehdoista tällaisen haittatapahtuman sattuessa, esimerkiksi potilasasiamiehen kautta;

31.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet lääkärien ja eläinlääkärien eturistiriitojen välttämiseksi lääkkeiden määräämisen ja myynnin yhteydessä;

32.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki tiedot valitus- ja korvauksenhakumekanismeista ovat helposti niiden potilaiden saatavilla, jotka ovat kärsineet hoitoon liittyvästä infektiosta tai hoitovirheestä;

33.  kehottaa komissiota laatimaan kertomuksen hoitoon liittyviin infektioihin sovellettavista kansallisista kollektiivisista oikeussuojakeinoista;

34.  pitää arvokkaina kansalaisaloitteita, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjaan perustuvaa potilaiden oikeuksien eurooppalaista peruskirjaa sekä potilaan oikeuksien eurooppalaista teemapäivää, jota on vietetty joka vuosi 18. huhtikuuta vuodesta 2007 alkaen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan potilaan oikeuksien eurooppalaista teemapäivää paikallisella, kansallisella sekä unionin tasolla;

Mikrobilääkeresistenssin torjunta

Tilannekatsaus ja lupaavia ratkaisuja

35.  suhtautuu myönteisesti komission toimiin mikrobilääkeresistenssin sekä hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisyn ja valvonnan alalla ja panee merkille tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen (ECDC) toteuttamat koordinointi- ja seurantatoimet erityisesti eurooppalaisen mikrobilääkeresistenssin seurantaverkoston (EARS-Net), eurooppalaisen antibioottien käytön seurantajärjestelmän verkoston (ESAC-Net) ja hoitoon liittyvien infektioiden seurantaa käsittelevän verkoston (HAI-Net) puitteissa;

36.  on tyytyväinen ECDC:n, EMAn ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) yhteistyöhön mikrobilääkeresistenssin koordinoinnin ja valvonnan alalla;

37.  ilmaisee huolensa siitä, että vuosina 2010–2013 fluorokinolonille, kolmannen sukupolven kefalosporiineille ja aminoglykosideille resistenttien K. pneumoniae ‑bakteerien prosenttiosuus sekä kaikille kolmelle antibioottiryhmälle moniresistenttien ja karbapeneemeille (viimesijaisesti käytettävien antibioottien ryhmä) resistenttien bakteerien esiintyvyys lisääntyi merkittävästi monissa jäsenvaltioissa ja unionin tasolla; toteaa lisäksi, että samalla aikavälillä myös kolmannen sukupolven kefalosporiineille resistentin E. coli -bakteerin esiintyvyys lisääntyi merkittävästi monissa jäsenvaltioissa ja unionin tasolla; toteaa lisäksi, että tietyillä Euroopan alueilla monilääkeresistenttiä tuberkuloosia (MDR-TB) on jopa 20 prosenttia kaikista uusista tuberkuloositapauksista ja että MDR-TB:n hoidon onnistuminen on hälyttävän vähäistä;

38.  panee huolestuneena merkille, että hoitovaihtoehdot ovat vähissä maissa, joissa esiintyy paljon useille lääkkeille ja esimerkiksi karbapeneemeille resistenttejä bakteereita; toteaa, että tällöin käytettävissä on vain vähän hoitovaihtoehtoja, joista yksi on polymyksiinien käyttö; painottaa, että näissä maissa polymyksiineille resistenttien bakteerien esiintyminen on varoittava osoitus siitä, että vaihtoehdot tartunnan saaneiden potilaiden hoitamiseksi ovat yhä rajoitetumpia;

39.  toteaa, että mikrobilääkeresistenttien bakteerien aiheuttamat infektiot johtavat hyvin todennäköisesti kalliisiin ja pitkiin hoitojaksoihin sairaaloissa sekä vaihtoehtoisten ja kalliimpien hoitotoimenpiteiden käyttöön, mikä voi aiheuttaa lisärasitetta jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmille;

40.  pitää valitettavana sitä, että viimeisten 25 vuoden aikana tietämys mikrobilääkkeiden ja antibioottien järkevän käytön merkityksestä on ollut puutteellista ja että mikrobilääkkeiden kehittämisessä on poljettu paikallaan, mikä johtuu erityisesti tieteellisten, taloudellisten ja lainsäädännöllisten esteiden ilmenemisestä;

41.  toteaa, että sekä Horisontti 2020 -puiteohjelmassa että EU:n kolmannessa kansanterveysalan toimintaohjelmassa painotetaan hoitoon liittyviä infektioita ja mikrobilääkeresistenssiä;

42.  panee merkille, että joitakin nykyisiä ja tehokkaita antibiootteja ei useissa jäsenvaltioissa ole saatavilla, minkä vuoksi asianmukaisen lääkehoidon valinta ei ole mahdollista, ja kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita ja komissiota tutkimaan, miten tehokkaat antibiootit voidaan pitää markkinoilla;

43.  toteaa, että antibioottiresistenssi usein aiheuttaa oikealla antibiootilla hoidon viivästymisen ja että vaikeista infektiotaudeista kärsivät potilaat saavat vääristä antibiooteista tai hoidon viivästymisestä johtuvia vaikeita komplikaatioita, jotka saattavat joskus johtaa kuolemaan;

44.  panee hyvin huolestuneena merkille antibiooteille resistenttien bakteerien tartuttamien eläinten suuren määrän sekä riskin, että näitä bakteereita siirtyy kontaminoituneen lihan kautta kuluttajiin;

45.  panee hyvin huolestuneena merkille yhteyden mikrobilääkkeiden eläinlääkinnällisen käytön ja viljelijöiden mikrobilääkeresistenssin kehittymisen välillä sekä riskin, että tämä resistenssi leviää sairaalahoidon johdosta;

46.  on tyytyväinen jäsenvaltioiden, eläinlääkinnän ammattilaisten ja eläinten omistajien aloitteisiin ja toimiin, joilla pyritään mikrobilääkkeiden vastuulliseen käyttöön eläimillä ja mikrobilääkkeiden käytön vähentämiseen kotieläintaloudessa;

47.  pitää uusia mikrobilääketutkimuksia äärimmäisen tärkeinä ja kehottaa komissiota hyödyntämään Euroopan strategisten investointien rahastoa tutkimuksen edistämiseen esimerkiksi tukemalla innovatiivisia lääkkeitä koskevan yhteisen teknologia-aloitteen (IMI) kaltaisia nykyisiä rakenteita;

48.  kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota mahdollisuuksiin kehittää uusia antimikrobisia aineita, joita voitaisiin suunnata uusiin kohteisiin;

49.  suhtautuu myönteisesti lisätutkimukseen todella uusien mikrobilääkkeiden alalla ja erityisesti tutkimukseen, joka liittyy antibiootteihin, jotka tehoavat laajalle levinneisiin moniresistentteihin gram-negatiivisiin bakteereihin ja sellaisiin antibiooteille yleensä erityisen resistentteihin sairauksiin, kuten K. pneumoniae, Acinetobacter, E. Coli, HIV, Staphylococcus aureus, tuberkuloosi ja malaria; katsoo kuitenkin, että on äärimmäisen tärkeää varmistaa ensisijaisesti mikrobilääkkeiden vastuullinen ja järkevä käyttö; kannustaa lisätutkimusta vaihtoehtoisista keinoista torjua hoitoon liittyviä infektioita ilman antibiootteja ja torjua monilääkeresistenttiä tuberkuloosia;

50.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita nopeuttamaan tutkimus- ja kehittämistoimia uusien välineiden tarjoamiseksi Euroopassa jatkuvasti yleistyvien bakteerien aiheuttamien infektioiden torjumiseksi;

51.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lujittamaan kannustimia julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön antibioottien kehitykseen liittyvän tutkimuksen ja kehittämisen vauhdittamiseksi;

52.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tehostamaan potilasturvallisuutta sekä mikrobilääkeresistenssiä koskevaa yhteistyötä, jotta resistenttien mikro-organismien leviämistä jäsenvaltioiden välillä voidaan rajoittaa ja vähentää;

53.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään joustavia järjestelmiä (”Adaptive Pathways”) ja muita sääntelyvälineitä, jotta innovatiivisia mikrobilääkkeitä on nopeammin potilaiden saatavilla resistenttien infektioiden hoitoon;

54.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään Euroopan lääkeviraston ”Adaptive Pathways” -hanketta ja käyttämään kaikkia saatavilla olevia sääntelyvälineitä taatakseen potilaille entistä nopeamman innovatiivisten antibakteeristen hoitojen saannin;

55.  painottaa tarvetta asettaa potilaat etusijalle terveyspolitiikassa ja kehottaa lisäämään terveysosaamista ja potilaiden osallistumista hoitoa koskevaan päätöksentekoon;

56.  pitää äärimmäisen tärkeänä, että komissio varmistaa mikrobilääkeresistenssin torjuntaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman jatkumisen vuoden 2016 jälkeen keskittyen siihen, miten selviydytään mikrobilääkeresistenssiin liittyvistä tieteellisistä, sääntelyä koskevista ja taloudellisista haasteista, ja että suunnitelmaan sisältyy hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisy ja valvonta;

Suosituksia antibioottien käytöstä ihmislääketieteessä

57.  muistuttaa, että antibioottien käyttö itselääkinnässä on kiellettävä tiukasti ja että jäsenvaltioiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on valvottava mikrobilääkkeiden säilymistä reseptilääkkeinä;

58.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan sopivia toimia sen varmistamiseksi, että kaikkia mikrobilääkkeitä ja etenkin sellaisia antibiootteja, joita pidetään bakteeri-infektioiden viimesijaisena hoitomuotona sairaaloissa, käytetään vastuullisesti ja järkevästi ihmislääketieteessä, koska antibioottien epäasianmukainen käyttö ennaltaehkäisyyn (myös sairaaloissa) on yksi antibioottiresistenssin syntymiseen vaikuttavista tärkeimmistä tekijöistä;

59.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään korkealaatuisten lääkkeiden saatavuutta sekä kaikkien potilaiden sitoutumista noudattamaan lääkemääräystä kuurin loppuun saakka tukemalla erityisesti kaikkein haavoittuvimpia ryhmiä, jotta voidaan estää resistenssin kehittymistä;

60.  kehottaa jäsenvaltioita myös tutkimaan niin sanottuja ”unohdettuja” antibiootteja, jotta käytettävissä olevaa lääkevalikoimaa voidaan laajentaa;

61.  kehottaa komissiota osallistumaan WHO:n pyrkimyksiin kehittää uutta taloudellista mallia kansanterveyttä koskevien ongelmien ja tarpeiden ottamiseksi huomioon;

62.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota käynnistämään pohdinnan sellaisen uuden taloudellisen mallin kehittämiseksi, jonka avulla poistetaan yhteys uuden antibiootin myytyjen määrien ja siitä saatavan palkkion väliltä, joka vastaisi uuden antibiootin yhteiskunnallista arvoa ja mahdollistaisi yritykselle riittävän investointien tuoton samalla, kun ostaja saisi oikeuden käyttää tuotetta ja valvoa sen tuotantomääriä;

63.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan seuraavat toimenpiteet tai kehittämään niitä:

   a) lääkärien muistuttaminen siitä, että on tärkeää on varmistaa, että antibioottien määrääminen hoitotarkoituksessa on asianmukaista ja vastuullista
   b) sen varmistaminen, että mahdollisuuksien mukaan tehdään järjestelmällisesti asianmukainen mikrobiologinen diagnoosi ennen antibioottien määräämistä esimerkiksi käyttämällä uusia diagnoosivälineitä, jotka voivat mahdollistaa nopean diagnoosin hoidon antamispaikalla, ja/tai tekemällä antibiogrammeja erityisesti sellaisten sairauksien tapauksessa, joilla on taipumus uusiutua; pyrkimykset poistaa asianmukaisen mikrobiologisen diagnoosin tekemisen esteitä erityisesti avohoidon palveluissa
   c) hoidossa käytettävien antibioottien määräämisen sääntely ja erityisesti sellaisten lakien tiukka täytäntöönpano, jotka kieltävät antibioottien tarjoamisen hoitoa varten ilman reseptiä niin, että varmistetaan lääkkeiden asianmukainen käyttö, määritetään hoitotavoite ja valitaan asianmukainen lääkehoito
   d) vastuullisen markkinoinnin noudattaminen ja lääkkeitä tuottavien ja niitä määräävien tahojen välisten eturistiriitojen välttäminen
   e) tuki sellaisten uusien myyntitulomallien kehittämiselle, joissa lääkeyhtiöiden saama taloudellinen hyöty erotetaan määrättyjen antibioottien määristä samalla, kun rohkaistaan lääketeollisuutta innovointiin ja pyritään tasapainottamaan se terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyden kanssa
   f) antibioottien myynnin ja jakelun sääntely siten, että potilaat voivat saada vain juuri sen määrän antibiootteja, jonka heidän lääkärinsä on määrännyt, koska joidenkin jäsenvaltioiden säännöt sallivat edelleen antibioottien myynnin suuremmissa pakkauksissa kuin tietty hoito edellyttää
   g) varmistetaan, että potilaat noudattavat entistä paremmin terveydenhoitoalan ammattilaisten määräämää antibiootti- ja muuta hoitoa, ja kehitetään strategioita, joilla pyritään parantamaan potilaiden ymmärtämystä antibioottihoidon vastuullisen käytön merkityksestä ja mikrobilääkeresistenssin yleistymisen riskeistä
   h) antibioottiresistenssin ja sairaaloissa tapahtuvan antibioottien käytön seuraaminen ja sen varmistaminen, että kun antibiootteja käytetään sairaaloissa, niitä käytetään oikeiden hoidonaiheiden mukaisesti, oikeina annoksina ja mahdollisimman lyhyen aikaa, kuten näyttöön perustuvissa suuntaviivoissa suositellaan
   i) infektioiden hallinnan tehostaminen erityisesti rajatylittävissä yhteyksissä, etenkin seuraamalla tarkasti sellaisista maista ja sairaaloista tai sellaisilta alueilta siirretyissä potilaissa mahdollisesti olevia moniresistenttejä bakteereja, jotka tunnetaan moniresistenttien bakteerien suuresta esiintyvyydestä, ja tällaisia bakteereita kantavien potilaiden eristäminen erillisiin huoneisiin tai heidän hoitamisensa ryhminä
   j) sellaisen monilääkeresistenttiä tuberkuloosia (MDR-TB) koskevan usean sidosryhmän strategian kehittäminen, joka kattaa ennaltaehkäisyn, tiedottamisen, diagnoosin tekemisen, asianmukaisen hoidon sekä määrättyjen lääkkeiden asianmukaisen käytön ja ohjeiden noudattamisen
   k) turvallisuusvaatimusten tiukentaminen etenkin kun on kyse steriloinnille resistenteistä lääkinnällisistä laitteista (kuten endoskoopit), ja sen valvominen tarkoin, että alun perin kertakäyttöä varten suunnitellut ja CE-merkityt lääkinnälliset laitteet ovat kaikkien turvallisuusvaatimusten mukaisia, jos niitä käytetään uudelleen, jotta kuluttajien terveyttä voidaan suojella
   l) sellaisten suurelle yleisölle suunnattujen tiedotuskampanjoiden käynnistäminen, jotka kattavat kouluissa annettavan terveystiedon opetuksen antibioottien järkevästä käytöstä, antibioottiresistenssin lisääntymiseen liittyvistä riskeistä ja henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvien hyvien käytäntöjen kehittämisen tärkeydestä; kampanjat on suunnattava sekä nuorille että vanhoille samoin kuin vanhemmille ja hoitajille ja niiden jälkeen olisi suoritettava tulosten arviointi ja otettava huomioon terveydenhuollon sähköisten järjestelmien tässä yhteydessä tarjoamat mahdollisuudet
   m) julkisen rahoituksen ja uusien akateemisten virkojen lisääminen, jotta voidaan keskittyä bakteeri-infektioiden hoidon uusien menetelmien tutkimiseen ja validointiin
   n) kannustimien lisääminen erityisesti uusien mikrobilääkkeiden tutkimukselle ja kehittämiselle
   o) kehotetaan tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaista keskusta antamaan jäsenvaltioille paikan päällä tieteellistä ja teknistä apua sekä koulutusta mikrobilääkeresistenssistä tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 851/2004 9 artiklan mukaisesti; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole sitä tehneet, ja erityisesti niitä jäsenvaltioita, joissa mikrobilääkeresistenssi jo on laajaa tai kasvussa, pyytämään tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaista keskusta toteuttamaan tällaiset toimet
   p) sairaaloiden ja muiden terveydenhuollon toimintayksikköjen hoitoon liittyviä infektioita koskevien tilastojen julkistaminen, jotta potilaat voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja;

64.  kehottaa komissiota tarkastelemaan direktiivin 2011/24/EU mukaisen liikkuvuuden kasvun seurauksia, kun mikrobilääkeresistenssi mahdollisesti yleistyy potilaiden matkustaessa kaikkialla Euroopassa saadakseen hoitoa;

Suositukset antibioottien käytöstä eläinlääketieteessä ja maataloudessa

65.  on huolissaan siitä, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen ja tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen yhteisessä mikrobilääkeresistenssiä koskevassa raportissa osoitetaan, että ruokamyrkytyksiä yleisimmin aiheuttavien salmonellan ja kampylobakteerin on havaittu kehittäneen merkittävää resistenssiä yleisille mikrobilääkkeille;

66.  toistaa mikrobilääkeresistenssin kansanterveydelle aiheuttamasta uhkasta 27. lokakuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa(7) esittämänsä pyynnön, että antibioottien ennaltaehkäisevästä käytöstä karjankasvatuksessa luovuttaisiin asteittain; ja korostaa, että karjankasvatusalalla ja kalan tehoviljelyssä olisi keskityttävä ehkäisemään sairauksia huolehtimalla hyvästä hygieniasta, hyvistä eläintenpidon ja -kasvatuksen käytännöistä sekä tiukoista bioturvallisuustoimenpiteistä antibioottien ennaltaehkäisevän käytön asemesta;

67.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan seuraavat toimenpiteet tai kehittämään niitä:

   a) kaikkien mikrobilääkkeiden vastuullisen ja järkevän käytön edistäminen eläinlääkkeissä ja lääkerehuissa niin, että niiden käyttö hoitoon sallitaan vain eläinlääketieteellisen diagnoosin jälkeen ja kiinnitetään samalla erityistä lisähuomiota antibiootteihin, jotka ovat ihmislääketieteen kannalta erityisen tärkeitä mikrobilääkkeitä koskevassa WHO:n luettelossa
   b) antibioottien käytön rajoittaminen eläimillä lainsäädännön avulla, jos havaitaan merkittävä kansanterveydellinen uhka
   c) tiukempi valvonta antibioottien käytön rajoittamiseksi eläinlääketieteessä; yksi tapa tämän toteuttamiseksi olisi rajoittaa oikeus määrätä antibiootteja ammatillisesti päteviin eläinlääkäreihin sekä erottamalla toisistaan eläinlääkärien lääkkeenmääräämisoikeus sekä oikeus myydä antibiootteja, jotta voitaisiin poistaa kaikki taloudelliset kannustimet
   d) tiedotuskampanjoiden käynnistäminen mikrobilääkkeiden vastuullisesta käytöstä eläimillä lemmikkieläimet mukaan luettuina
   e) antibioottien tarpeen vähentäminen parantamalla eläinten terveyttä bioturvallisuustoimenpiteillä, tautien ehkäisyllä ja asianmukaisilla hallinnointikäytännöillä sekä tehokkaiden ja entistä selkeämpien menetelmien ja painopisteiden käyttöönotto mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi
   f) sen varmistaminen, että kotieläintaloudessa ja tehokalanviljelyssä keskitytään tautien ehkäisemiseen hyvällä hygienialla, hyvillä eläinsuojilla ja hyvällä kotieläintaloudella sekä tiukoilla bioturvallisuustoimenpiteillä antibioottien ennaltaehkäisevän käytön asemesta; sen ymmärtäminen, että järkevä maatilojen ja kotieläinten hoito on mahdollista muuttamalla karjankasvatuksen suurinta sallittua eläintiheyttä koskevia määräyksiä, koska nykyiset eläinmäärät usein estävät eläinten yksittäisen hoidon tai hoidon pienissä ryhmissä, mikä kannustaa mikrobilääkkeiden ennalta ehkäisevään käyttöön
   g) antibioottien käytön rajoittaminen karjan tehokasvatuksessa ja luonnonmukaisten tai laajaperäisten kasvatusmallien käytön edistäminen
   h) antibioottien käytön vähentäminen eläimissä lopettamalla asteittain niiden ennaltaehkäisevä käyttö eli antibioottilääkkeiden antaminen eläimille sairauksien ehkäisemiseksi ja minimoimalla niiden käyttö valvontahoitoon (metafylaksi), jossa eläimiä massalääkitään tilalla sairastuneiden yksilöiden hoitamiseksi ja terveiden yksilöiden infektioiden estämiseksi
   i) sellaisten kansallisten mikrobilääkeresistenssin vastaisten strategioiden ja toimintasuunnitelmien laatiminen ja täytäntöönpano, jotka sisältävät muun muassa seuraavat tekijät:
   i) eläinten mikrobilääkehoidon kansallisten suuntaviivojen täytäntöönpano sen varmistamiseksi, että mikrobilääkkeitä käytetään vastuullisesti nimenomaisen näytön ja kunkin jäsenvaltion olosuhteiden mukaisesti
   ii) ennaltaehkäisevän eläinten terveyttä koskevan politiikan täytäntöönpano eläinten terveydentilan parantamiseksi ja mikrobilääkkeiden käyttötarpeen vähentämiseksi kotieläintaloudessa
   iii) eläinlääkärien vastuualojen määrittäminen eläinten terveydenhoidossa ja mikrobilääkkeiden käyttöä koskevassa päätöksenteossa
   iv) eläinlääkärien ja eläinten omistajien jatkuva koulutus
   j) antibioottien käyttökiellon vahvistaminen kotieläinten kasvun edistäjinä;

68.  vaatii jäsenvaltioita puuttumaan lainsäädännöllä mahdollisiin eturistiriitoihin ja taloudellisiin kannustimiin, jotka koskevat antibiootteja samanaikaisesti myyviä ja määrääviä eläinlääkäreitä;

69.  kehottaa Euroopan lääkevirastoa laatimaan sellaisia eläimillä käytettäviä antibiootteja koskevan luettelon, joiden yhteydessä on havaittu merkittävä kansanterveyteen liittyvä riski;

70.  vaatii kansallisia viranomaisia ja Euroopan lääkevirastoa toteuttamaan seuraavat toimenpiteet tai kehittämään niitä:

   a) eläinten lääkintään tarkoitettujen uusien mikrobilääkeaineiden nykyisen riskinarvioinnin vahvistaminen määrittämällä keskeiset mahdolliset kansanterveysriskit lupamenettelyn hyvin varhaisessa vaiheessa
   b) resistenssin kehittymisen seuraaminen tietyissä bakteereissa sääntelyviranomaisten ja yritysten yhdessä sopimien suunnitelmien mukaisesti, kun uusi mikrobilääkeaine hyväksytään eläinlääkintään ensimmäisen kerran
   c) mikrobilääkkeiden käytössä eläimillä tapahtuvien muutosten seuraaminen osana eläinten mikrobilääkkeiden käytön eurooppalaista seurantajärjestelmää (ESVAC) koskevaa hanketta, jolla mitataan toteutettujen toimien vaikutusta;

71.  kehottaa neuvostoa noudattamaan Yksi terveys -periaatteen mukaista toimintamallia, kun neuvotellaan ehdotuksesta eläinlääkkeitä koskevaksi asetukseksi (2014/0257(COD)), ja kehottaa erityisesti

   antamaan säännöksiä, joilla kielletään vain ihmiskäyttöön hyväksyttyjen mikrobilääkkeiden alkuperäistarkoituksesta poikkeava käyttö eläimillä
   tukemaan kaikkien karjankasvatuksessa käytettyjen mikrobilääkkeiden määrien pakollista kirjaamista ja tiedon välittämistä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, jotta nämä julkistavat ne vuosittain
   varmistamaan, että eläinlääkkeiden laatu-, turvallisuus- ja tehokkuusvaatimuksia ei lasketa eläinlääkkeitä koskevassa uudessa lainsäädännössä, ja varmistamaan, että nämä tiukat vaatimukset taataan eläinlääkkeiden koko elinkierron ajan
   luomaan EU:n tietokannan, joka sisältää tiedot siitä milloin, missä, miten ja millä eläimillä mikrobilääkkeitä on käytetty
   kieltämään mikrobilääkkeiden verkkokaupan;

72.  kehottaa neuvostoa varmistamaan neuvoteltaessa ehdotuksesta asetukseksi lääkerehun valmistuksesta, markkinoille saattamisesta ja käytöstä sekä neuvoston direktiivin 90/167/ETY kumoamisesta (2014/0255(COD)), että asetukseen sisältyy säännöksiä, joilla vähennetään merkittävästi mikrobilääkkeitä sisältävän lääkerehun käyttöä elintarviketuotantoeläimillä sekä erityisesti kieltämään tiukasti mikrobilääkkeiden ennaltaehkäisevän käytön lääkerehussa;

73.  pyytää komissiota ja tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaista keskusta tutkimaan mahdollisia suoria ja epäsuoria haittoja, joita mikrobilääkkeiden käytöllä lemmikkieläimiin saattaa olla, sekä kehittämään toimia, joilla pienennetään riskiä mikrobilääkeresistenssin siirtymisestä lemmikkieläimistä ihmisiin;

74.  toteaa, että joissakin EU:n jäsenvaltioissa on jo menestyksekkäästi luovuttu lääkkeiden ennaltaehkäisevästä käytöstä maatiloilla; kehottaa tämän vuoksi komissiota ehdottamaan lainsäädäntöä antibioottien ennaltaehkäisevästä käytöstä luopumiseksi;

Yhteistyöhön perustuva lähestymistapa Euroopan unionissa

75.  kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä potilasturvallisuuden vähimmäisvaatimusten ja terveydenhuollon turvallisuus- ja laatuindikaattorien määrittämisessä siten, että kuullaan kaikkia asianmukaisia sidosryhmiä ja myös potilasjärjestöjä;

76.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään vuoropuhelua kaikkien sidosryhmien kanssa, luomaan koordinoidun, kattavan ja kestävän EU:n potilasturvallisuusstrategian sekä esittämään konkreettisia ratkaisuja, jotka voidaan toteuttaa unionin tasolla, kansallisesti, alueellisesti, paikallisesti ja/tai perusterveydenhuollossa;

77.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota käynnistämään WHO:n kanssa pohdintaprosessin sellaisen uuden taloudellisen mallin kehittämiseksi, jossa erotetaan toisistaan antibioottien myyntimäärät ja uudesta antibiootista maksettava palkkio, jotta varmistetaan oikeudenmukainen investointien tuotto yrityksille ja turvataan samalla kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien kestävyys;

78.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja lääketeollisuutta optimoimaan tutkijoiden ja lääketeollisuuden väliset EU-kumppanuudet innovatiivisia lääkkeitä koskevan yhteisen teknologia-aloitteen (Innovative Medicine Initiative, IMI) esimerkin mukaisesti;

79.  kannustaa lääkeyhtiöitä, hallituksia ja tiedemaailmaa käyttämään parhaita resurssejaan (infrastruktuuri, yhteenliittymät, ideat ja rahoitus) uraauurtavaan perustutkimukseen sekä kilpailua edeltäviin yhteishankkeisiin; katsoo, että IMI-aloitteen yhteydessä pitäisi mahdollistaa edellä mainittujen hankkeiden yhteydessä tehtyjen uusien havaintojen tarkastelu;

80.  kehottaa komissiota harkitsemaan lainsäädäntökehystä, jolla kannustetaan uusien antibioottien kehittämistä ja joka voisi muodoltaan olla esimerkiksi säädös, jolla säännellään ihmisten käyttöön tarkoitettuja antibiootteja ja joka vastaa eläinten käyttöön tarkoitetuista antibiooteista jo tehtyä ehdotusta;

81.  kehottaa hyödyntämään enemmän yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä, kuten IMI-aloitteen ohjelmia ”New Drugs for Bad Bugs”, COMBACTE, TRANSLOCATION, Drive AB ja ENABLE yhteistyön voiman hyödyntämiseksi;

82.  suhtautuu myönteisesti mikrobilääkeresistenssiä koskevaan yhteiseen ohjelma-aloitteeseen, jonka ansiosta jäsenvaltiot voivat sopia tutkimustarpeista päällekkäisyyksien estämiseksi, ja pyytää myöntämään rahoitusta antibiooteille vaihtoehtoisten uusien lääkkeiden kehittämiseen mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi;

83.  kehottaa EU:ta liittymään globaaliin innovointirahastoon, jota ehdotettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutetussa antibioottiresistenssitutkimuksessa, jotta voitaisiin tukea ”uteliaisuustutkimusta”, jonka soveltamismahdollisuudet eivät ole vielä ilmeisiä;

84.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan helppokäyttöisiä diagnoosivälineitä sen varmistamiseksi, että asianmukainen diagnoosi on entistä helpommin saatavilla ennen antibiootin määräämistä erityisesti avohoidon palveluissa;

85.  kannustaa EU:ta edistämään kaikkia sellaisia maailmanlaajuisia aloitteita – ja osallistumaan niihin – joiden avulla vahvistetaan antibioottiresistenssin torjuntakeinoja, ja kehottaa tukemaan alan tutkimusta;

86.  kehottaa komissiota laatimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa elintarviketurvallisuuden normeja koskevia suosituksia, joita sovelletaan (moni)resistentteihin patogeenien esiintymiseen ja/tai tiettyihin resistenssin determinantteihin;

87.  painottaa, että mikrobilääkeresistenssistä on tullut vakava ongelma, johon on puututtava nopeasti; kehottaa komissiota harkitsemaan antibioottien järkevää käyttöä koskevan lainsäädännön esittämistä, jos jäsenvaltioissa ei viiden vuoden kuluessa näiden suositusten antamisesta ole juurikaan edistytty;

o
o   o

88.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)EUVL C 184 E, 8.7.2010, s. 395.
(2)EUVL C 151, 3.7.2009, s. 1.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0483.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0435.
(5)”Tackling antibiotic resistance from a food safety perspective in Europe”, WHO Europe, 2011.
(6)’Antibiotic use in livestock: Time to act’ (lausunto), BEUC (Euroopan kuluttajajärjestö).
(7)EUVL C 131 E, 8.5.2013, s. 116.


Vihreään kasvuun liittyvät mahdollisuudet pk-yrityksille
PDF 202kWORD 98k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. toukokuuta 2015 vihreään kasvuun liittyvistä mahdollisuuksista pk-yrityksille (2014/2209(INI))
P8_TA(2015)0198A8-0135/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman pk-yritysten rahoituksen saannin parantamisesta(1),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan uudelleenteollistamisesta kilpailukyvyn ja kestävyyden edistämiseksi(2),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman komission vaikutustenarvioinnin suuntaviivojen tarkistamisesta ja pk-yritystestin roolista(3),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Pienet ensin” – Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (”Small Business Act”) (COM(2008)0394),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen uudelleentarkastelu” (COM(2011)0078),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Rakennusalan resurssitehokkuuden parantaminen” (COM(2014)0445),

–  ottaa huomioon pk-yrityksiä, resurssitehokkuutta ja vihreitä markkinoita koskevan eurobarometritutkimuksen (Flash-eurobarometri 381) ja julkisen tuen merkitystä innovaatioiden markkinoille saattamisessa koskevan eurobarometritutkimuksen (Flash-eurobarometri 394),

–  ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon (hyväksytty 109. täysistunnossa, joka järjestettiin 3. ja 4. joulukuuta 2014) teollisuuspolitiikkapaketista,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Vihreä toimintasuunnitelma pk-yrityksille” (COM(2014)0440),

–  ottaa huomioon Euroopan resurssitehokkuusfoorumin maaliskuussa 2014 antaman julistuksen ja siihen liitetyt toimintasuositukset,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kohti kiertotaloutta: jätteetön Eurooppa” (COM(2014)0398),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Innovoinnilla kestävään tulevaisuuteen – Ekoinnovoinnin toimintasuunnitelma” (COM(2011)0899),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A8-0135/2015),

A.  ottaa huomioon, että pk-yritysten osuus Euroopan yrityksistä on yli 98 prosenttia, unionin kokonaistyöllisyydestä yli 67 prosenttia ja bruttoarvonlisäyksestä 58 prosenttia; toteaa, että ne ovat EU:n talouden selkäranka ja keskeisen tärkeitä pitkän aikavälin talouskasvun ja kestävien työpaikkojen luomisen edistäjiä 28 jäsenvaltiossa; ottaa huomioon, että kriisistä huolimatta työllisyys parani vuosina 2007–2011 20 prosenttia ympäristötuotteiden ja -palveluiden alalla ja että ala tarjoaa pk-yrityksille mahdollisuuden luoda taloudellista toimeliaisuutta ja työpaikkoja väestökadosta ja väestön ikääntymisestä kärsivillä alueilla; toteaa, että niillä on siten tärkeä merkitys teollisuuden ekosysteemissä yhdessä markkina-arvoltaan keskisuurten ja monikansallisten yhtiöiden kanssa; ottaa huomioon, että 90 prosenttia pk-yrityksistä on pieniä yrityksiä (yrityksiä, joissa on enintään kymmenen työntekijää) ja että näiden mikroyritysten osuus kaikista työpaikoista Euroopassa on 53 prosenttia;

B.  toteaa, että tällä hetkellä ympäristötuotteiden ja -palvelujen maailmanmarkkinoiden arvioidaan olevan 1 000 miljardia euroa vuodessa ja että arvioiden mukaan määrä kaksin- tai jopa kolminkertaistuu vuoteen 2020 mennessä, minkä myötä tarjoutuu merkittäviä tilaisuuksia Euroopan pk-yrityksille ja yleisesti talouskasvulle EU:ssa; ottaa huomioon, että Euroopan unioni on maailman suurin ympäristötuotteiden tuoja ja viejä; toteaa, että vaikka palvelut ovat erottamaton osa näitä tuotteita, ympäristöpalveluiden tarjoajat kohtaavat edelleen tullien ulkopuolisia kaupan esteitä;

C.  toteaa, että Euroopan unioni sitoutui Euroopan uudelleenteollistamiseen investoimalla kestävyyden, kilpailukyvyn ja innovoinnin periaatteisiin sekä tukemalla niitä, jotta teollisuustuotannon osuus unionin jäsenvaltioiden BKT:stä voidaan nostaa vähintään 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä; ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 40 prosentilla, nostamaan uusiutuvan energian osuuden vähintään 27 prosenttiin ja parantamaan energiatehokkuutta vähintään 27 prosentilla, ja että viime mainittu tavoite on tarkoitus nostaa 30 prosenttiin; katsoo, että pk-yritysten olisi huolehdittava omasta osuudestaan näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, ja toteaa, että 93 prosenttia(4) EU:n pk-yrityksistä on jo ryhtynyt toimiin resurssitehokkuutensa parantamiseksi; toteaa, että parantamalla ekosuunnittelua ja tehostamalla jätteen syntymisen ehkäisemistä, kierrätystä ja uudelleenkäyttöä voitaisiin komission mukaan saavuttaa nettosäästöt, jotka ovat 600 miljardia euroa tai 8 prosenttia EU:n yritysten vuosittaisesta liikevaihdosta, ja vähentää samalla vuosittaisia kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä 2–4 prosentilla;

D.  toteaa, että Small Business Act -aloitteen periaatteisiin kuuluu pk-yritysten auttaminen muuttamaan ympäristöhaasteet liiketoimintamahdollisuuksiksi toteuttaen samalla kestävää toimintaa, mutta toteaa, että politiikan alalla ei ole saavutettu merkittävää edistystä ja että pk-yritykset törmäävät usein epäjohdonmukaisiin toimintamalleihin yritystoimintaa aloitettaessa ja ympäristönormien täytäntöönpanon yhteydessä;

E.  katsoo, että sekä markkinat että sääntely saavat aikaan sen, että pk-yritykset noudattavat jatkuvasti lisääntyviä ympäristönormeja aiempaa huolellisemmin; katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden olisi minimoitava uuden ja voimassa olevan sääntelyn aiheuttama hallinnollinen rasite ja pyrittävä olemaan aiheuttamatta lisää kustannuksia kyseistä sääntelyä noudattaville yrityksille; ottaa huomioon, että pk-yrityksiin ja muille aloille kohdistuvan sääntelyrasitteen vähentämiseksi on ehdotettu uusia aloitteita, ja toteaa, että komission ja jäsenvaltioiden olisi pantava aloitteet täytäntöön;

F.  ottaa huomioon, että 90 prosenttia unionin yrityksistä on mikroyrityksiä; toteaa, että viimeaikaisista toimenpiteistä huolimatta pk-yrityksillä ja mikroyrityksillä on edelleen osaamisen, tiedon ja rahoituksen saantiin liittyviä ongelmia ja että niiden saatavilla ei ole yritysten kasvunsa eri vaiheessa tarvitsemien oman ja vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden riittävää valikoimaa, ja toteaa, että EU:n ohjelmat eivät vieläkään edistä innovointia merkittävällä tavalla; katsoo, että pk-yrityksille tarkoitetun EU-rahoituksen hakumenettelyihin liittyy edelleen liikaa byrokratiaa ja että ne ovat siten monille pk-yrityksille liian raskaita;

G.  katsoo, että on syytä ottaa huomioon EU:n investointivetoisen talousarvion mahdollisuudet helpottaa eurooppalaisten pk-yritysten rahoituksen saatavuutta hallinnollisen rasitteen vähentämisen ja kohdennettujen rahoitusvälineiden avulla sekä lisäämällä paikallisten yritystoimistojen rahoitusta; katsoo, että käyttäjäystävällisten menettelyjen kehittämistä eri tukimuotoja varten on edistettävä;

H.  toteaa, että pienyritykset hyötyvät suhteellisesti suuria yksiköitä enemmän toimenpiteistä, joilla pyritään parantamaan resurssitehokkuutta, minkä vuoksi niihin olisi kiinnitettävä enemmän huomiota politiikkaa laadittaessa; toteaa, että resurssitehokkuuden parantamisen potentiaalinen bruttohyöty on 10–17 prosenttia liikevaihdosta toimialasta riippuen;

I.  toteaa, että digitaaliteknologia on sekä tärkeä väline, jonka avulla pk-yritykset voivat varmistaa itselleen resurssien optimaalisesta käytöstä odotettavissa olevat hyödyt, että uusien pk-yritysten syntymiselle ja kehittymiselle suotuisa ala;

J.  toteaa, että painopiste on ensisijaisesti huipputeknologian pk-yrityksissä, jotka tuottavat suoraan vihreitä innovaatioita, mutta on myös tarpeen tukea muita yrityksiä, jotka haluavat noudattaa ympäristösääntelyä, panna täytäntöön innovoivia ympäristötoimenpiteitä ja parantaa ympäristötehokkuuttaan; toteaa, että ekoinnovointia voi hyödyntää liikeideana uutta yritystä perustettaessa mutta myös toimenpiteenä, jolla parannetaan olemassa olevien yritysten toimintaa vihreän talouden kehyksessä;

K.  toteaa, että vaikka vihreän kasvun määritelmästä ei ole saavutettu kansainvälisesti yhteisymmärrystä, yksimielisyys vallitsee siitä, että kyse on talouskasvun ja ympäristön kestävyyden yhdistelmästä; toteaa, että osaamisen ja koulutuksen lisääminen on pk-yritysten keskeinen haaste, johon olisi kiinnitettävä erityistä huomiota etenkin innovoinnin ja resurssitehokkuuden kannalta; toteaa, että riskipääoman riittämätön saatavuus erityisesti yrityksen käynnistysvaiheessa on edelleen yksi merkittävimmistä esteistä kasvusuuntautuneiden yritysten luomiselle ja kehittymiselle;

L.  ottaa huomioon, että mikroyritykset luovat tuhansia työpaikkoja kaikkialla Euroopassa ja että niiden osuus kaikista työpaikoista on jopa 53 prosenttia, minkä vuoksi ne edellyttävät toisenlaista toimintakehystä, ja katsoo siksi, että on kiireesti otettava käyttöön mikroyrityksen selkeä määritelmä; toteaa, että mikroyritykset kohtaavat lukuisia suuria vaikeuksia, kuten julkisia hankintoja koskeviin sääntöihin sisältyvät esteet, kohtuuton sääntelyrasite ja rahoituksen saanti:

Yleistä

1.  tukee vihreän kasvun ja kiertotalouden käsitettä ja toteaa, että siihen perustuvat mahdollisuudet liittyvät useisiin merkittäviin aloihin, joita ovat esimerkiksi uusiutuvat energialähteet ja etenkin tuuli-, aurinko- ja maalämpöenergian taloudellisesti kannattava hyödyntäminen, energiatehokkuus, resurssitehokkuus, jätehuolto, päästöjen vähentäminen, sähköistäminen ja kehdosta kehtoon -ajattelumalli; huomauttaa, että näihin aloihin liittyy merkittävää taloudellista ja työllistävää potentiaalia, jota voidaan hyödyntää eri aloilla; toteaa, että vihreän kasvun tulisi olla osa laajempaa strategiaa pk-yritysten työllisyyden ja talouskasvun edistämiseksi;

2.  painottaa, että vihreää kasvua olisi tarkasteltava laaja-alaisesta näkökulmasta ja että tällöin olisi toteutettava toimenpiteitä, jotka kattavat koko arvoketjun ja koko yritysekosysteemin, mukaan lukien toimet, joita teollisen valmistamisen alan toimijat toteuttavat vähentääkseen tuotteidensa, tuotantoprosessiensa, liiketoimintakäytäntöjensä ja palvelujensa ekologista jalanjälkeä; palauttaa mieliin Euroopan resurssitehokkuusfoorumin antamat suositukset, joissa korostetaan, että resurssitehokkuuden edellytyksenä on dynaaminen sääntelykehys, joka välittää tuottajille ja kuluttajille asianmukaisia signaaleja parantaa tuotteiden resurssitehokkuutta niiden koko elinkaaren ajan; kehottaa komissiota vahvistamaan kattavan toimintapoliittisen kehyksen, johon sisältyy konkreettisia toimintapoliittisia tavoitteita sekä pyrkimys tehostaa nykyisten toimintapoliittisten välineiden integrointia ja valtavirtaistamista, jotta varmistetaan, että vihreä talous ja kiertotalous tarjoavat pk-yrityksille mahdollisuuksia sekä mahdollisuuden osallistua niihin;

3.  korostaa, että maailmantalouden on turvattava jatkuvasti kasvavan väestön toimeentulo – 9 miljardia henkeä vuoteen 2050 mennessä – ja että luonnonvaramme ovat rajalliset, minkä vuoksi niitä olisi käytettävä kestävällä ja hyvin tehokkaalla tavalla; esittää uusia innovatiivisia, vihreitä ja kestäviä ratkaisuja näihin haasteisiin vastaamiseksi, kuten ottamalla käyttöön uusia tuotteita, tuotantoprosesseja, liiketoimintakäytäntöjä ja palveluja, joihin on esimerkiksi yhdistetty innovatiivista digitaaliteknologiaa, sekä uusi, ratkaisuja tukeva oikeudellinen kehys;

4.  muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita siitä, että Euroopan pk-yritykset ovat erittäin heterogeenisia ja että ne voivat olla muun muassa hyvin perinteisiä perheyrityksiä, nopeasti kasvavia yrityksiä, high-tech-yrityksiä, mikroyrityksiä, yhteiskunnallisia yrityksiä ja vasta perustettuja yrityksiä ja edellyttävät siten hyvin erilaisia lähestymistapoja;

5.  katsoo, että EU:ssa on muutettava merkittävästi yrityskulttuuria, jotta edistetään talouskasvua lisäämällä omia yrityksiä perustavien ja liiketoimintamahdollisuuksia tavoittelevien ihmisten määrää erityisesti vihreän kasvun alalla, ja hyväksymällä epäonnistuminen ja riskien ottaminen; painottaa, että on tärkeää sijoittaa asia kaiken poliittisen päätöksenteon ytimeen; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan toimintaa konkurssin jälkeen mukauttamalla asiaan liittyviä oikeudellisia kehyksiään siten, että uusia yrityksiä on mahdollista perustaa pian edellisen yrityksen ajauduttua konkurssiin, erityisesti uusilla ja innovatiivisilla aloilla; kehottaa komissiota lievittämään epäonnistumisen pelkoa tiedotuskampanjoiden ja koulutuksen avulla;

6.  korostaa EU:n talousarvion lisäarvoa rahoituksen saatavuuden helpottamisessa pk- ja mikroyrityksille sekä yhteiskunnallisille yrityksille ja osuuskunnille sekä niiden kansainvälisille markkinoille pääsyn helpottamisessa, erityisesti yritysten kilpailukykyä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva ohjelman (COSME) ja Horisontti 2020 ‑puiteohjelman sekä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) kautta; korostaa, että kansallisten lainsäätäjien on otettava käyttöön selkeä ja yhdenmukainen EU:n laajuinen tulkinta ja että tarvitaan avoimia julkisia hankintoja koskevia sääntöjä;

7.  toteaa, että monet eurooppalaiset pk-yritykset ovat nykyään mukana kansainvälisessä kilpailussa ratkaisuista, joihin sisältyy sekä tuotteita että niin kutsuttuja vihreitä palveluja, kuten rakentaminen, asentaminen, huolto ja hallinnointi; panee merkille, että nämä palvelut ovat keskeisessä asemassa vihreiden tuotteiden kehityksessä, kaupassa ja viennissä; kehottaa komissiota sisällyttämään vihreät palvelut meneillään oleviin neuvotteluihin ympäristöhyödykkeitä koskevaksi sopimukseksi sekä TTIP:n kaltaisiin kahdenvälisiin kauppaneuvotteluihin esteiden raivaamiseksi kansainvälistymään pyrkivien eurooppalaisten pk-yritysten ja palveluntarjoajien tieltä;

8.  korostaa koko unionin kattavan hyvän hallintotavan, riippumattoman oikeuslaitoksen, avoimuuden ja oikeusvaltion merkitystä yritysystävällisen ilmapiirin ja sellaisten markkinoiden luomisessa, joissa pk-yrityksillä on yhtäläiset toimintaedellytykset;

Vihreiden aloitteiden rahoittaminen

9.  huomauttaa, että nykytilanteessa, jossa asianmukaisen riskipääoman saannin riittämättömyys erityisesti varhaisessa vaiheessa on edelleen yksi merkittävimmistä kasvusuuntautuneiden yritysten perustamisen ja kehittämisen esteistä, komission toimintasuunnitelmassa pk-yritysten rahoituksen saannin parantamiseksi painotetaan voimakkaasti riskipääomaa kasvurahoituksen mahdollisena välineenä; painottaa kuitenkin, että tämänkaltainen rahoitus sopii vain hyvin pienelle osalle pk-yrityksiä ja että pankkilainat ovat edelleen merkittävä rahoituslähde, minkä lisäksi vaihtoehtoja olisi kehitettävä yksityisellä sektorilla; toteaa tässä yhteydessä, että pk-yrityksiin kohdistuvien luotto-osuuskunnan kaltaisten vaihtoehtoisten lainanantomuotojen edistäminen on tärkeää; korostaa potentiaalisia rahoitusmahdollisuuksia, joita olisi tutkittava Euroopan strategisten investointien rahaston välityksellä;

10.  rohkaisee jäsenvaltioita poistamaan kieliesteitä ja kannustamaan siten ulkomaisia sijoittajia investoimaan; toteaa, että hyväksymällä englanninkielisiä hakemuksia ja tarjoamalla jäsenvaltion virallis(t)en kiel(t)en ohella tietoa englanniksi otetaan askel kohti tämän tavoitteen saavuttamista;

11.  korostaa, ettei ole olemassa kaikille sopivaa rahoitustapaa, ja kehottaa komissiota ottamaan pk-yritysten edut huomioon kaikissa voimassa olevissa ja mahdollisissa tulevissa ohjelmissa, välineissä ja aloitteissa erityisesti kun on kyse uusista vihreän talouden liiketoimintamalleista sekä oman pääoman (esimerkiksi bisnesenkelit, joukkorahoitus ja monenkeskiset kaupankäyntijärjestelmät) ja oman pääoman kaltaisen pääoman (mezzanine- eli välirahoitus) että lainavälineiden (”small-ticket” ‑yritysvelkakirjat, takuujärjestelyt ja -foorumit) ja pankkien ja muiden pk-yritysten rahoitukseen osallistuvien toimijoiden (kirjanpidon ammattilaiset, liiketoimintaa tai pk-yrityksiä edustavat järjestöt tai kauppakamarit) kumppanuuksista yritysten tukemiseksi niitä perustettaessa, niiden kasvaessa sekä siirtymävaiheissa siten, että otetaan huomioon yritysten koko, liikevaihto ja rahoitustarpeet; kehottaa jäsenvaltioita ja paikallisia ja alueellisia viranomaisia huolehtimaan asianmukaisten kannustimien käyttöönotosta ja tarjoamaan verokannustimia näitä rahoitusmalleja varten; painottaa, että on tärkeää tarkastella olemassa olevia välineitä, joilla pk-yrityksiä tuetaan, vihreää kasvua edistävien lisämahdollisuuksien sisällyttämiseksi niihin;

12.  korostaa tarvetta varmistaa koordinointi ja täydentävyys EU:n talousarvion rahoitusvälineiden välillä, erityisesti ERI-rahastojen, työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevan EU:n ohjelman (EaSI) sekä Life-ohjelman välillä;

13.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan vihreää innovointirahoitusta saaneiden pk-yritysten tuloksia kyseisen rahoituksen vaikuttavuuden arvioimista varten; kehottaa komissiota, mikäli tulokset osoittautuvat heikoiksi, toteuttamaan vitkastelematta muutokset, jotka ovat tarpeen rahoituksen vaikuttavuuden lisäämiseksi;

14.  panee merkille, että monien vihreiden investointisuunnitelmien erittäin teknisen luonteen vuoksi on olennaisen tärkeää korostaa standardoitujen riski- ja tuottomallien merkitystä sekä kehittää uusia malleja uusia haasteita ja aloja varten;

15.  muistuttaa, että pk-yritysten voidaan odottaa olevan tärkeässä asemassa kiertotaloudessa, koska ne tarjoavat kestäviä, mutta silti työvoimavaltaisia palveluja kuten korjaus-, kunnostus- ja kierrätyspalveluja; ottaa huomioon, että komissio, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD), Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), Kansainvälinen työjärjestö (ILO), Euroopan parlamentti ja euroryhmä kannattavat pääosin periaatetta, jonka mukaan verotuksen painopistettä olisi siirrettävä työn verotuksesta luonnonvarojen käytön ja kulutuksen verotukseen; pyytää komissiota arvioimaan, mitä vaikutuksia verotuksen painopisteen siirtämisellä työn verotuksesta luonnonvarojen käytön verotukseen olisi;

16.  painottaa, että yrittäjien, pk-yritysten, liiketoimintajärjestöjen ja tukijärjestöjen olisi oltava paremmin selvillä rahoitusmahdollisuuksista, jotta voidaan ottaa käyttöön suorituskykyisempää tekniikkaa tai tehdä palvelusopimuksia esimerkiksi konsultoinnista, ekologisen suunnittelun alalla annettavasta ohjauksesta ja koulutuksesta, resurssienhallinnasta ja vihreästä yrittäjyydestä sekä vihreän tekniikan sekä vihreiden tuotteiden ja palvelujen saatavuudesta, jotka voivat hyödyttää niiden liiketoimintaa; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan pk-yrityksille suunnattujen palveluiden tarjontaa kyseisillä aloilla ja korostaa myös tarvetta varmistaa kyseisiä tuotteita ja palveluja koskevien yksinkertaisten ja helppokäyttöisten tietolähteiden ja -kantojen saatavuus; muistuttaa komissiolle ja jäsenvaltioille, että kyseiset tiedot olisi välitettävä tavalla, joka vastaa parhaiten pk-yritysten toimintalogiikkaa ja -menetelmiä;

17.  toteaa, että EU:n ohjelmat eivät edistä ekoinnovointia ja kiertotaloutta merkittävällä tavalla ja että komission on siksi suunnattava COSME-ohjelmasta ja Horisontti 2020 ‑puiteohjelmasta myönnettävä rahoitus tehokkaammin pk-yritysten kehittämiin ja niitä varten kehitettyihin ekoinnovatiivisiin ratkaisuihin sekä tuettava tuotesuunnittelun ja prosessien tuottavuuden parantamiseen tarkoitettua rahoitusta, jossa tukeudutaan edellisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä saatuihin myönteisiin kokemuksiin; katsoo, että erityisesti Horisontti 2020 -puiteohjelmaan sisältyvä pk-yrityksille suunnattu väline on pantava täysimääräisesti täytäntöön;

18.  kehottaa komissiota ja EIP:tä varmistamaan, että Euroopan investointiohjelman täytäntöönpanovaiheessa pk-yritykset, myös vihreät ja innovatiiviset pk-yritykset, hyötyvät olennaisilta osin tämän ehdotuksen mukaisesti annettavasta tuesta; painottaa, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi on laadittava selkeitä kriteereitä, myös eurooppalaista lisäarvoa koskevia kriteereitä, ja että on lisättävä pk-yrityksille tarkoitettujen resurssitehokkuutta ja ekoinnovointia koskevien neuvontapalveluiden tarjontaa; kehottaa EIP:tä ja komissiota huolehtimaan, että kaikki mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä annetussa komission suosituksessa (C (2003)1422) luetellut luokat hyötyvät tuesta riittävästi; huomauttaa, että Horisontti 2020 -puiteohjelma ja Cosme-ohjelma ovat tärkeitä välineitä pk-yritysten tukemisessa ja että Horisontti 2020 -puiteohjelmaan sisältyvä pk-yrityksille suunnattu väline on pantava täysimääräisesti täytäntöön;

19.  katsoo, että pk-yrityksille tarkoitettujen rahoitusjärjestelyjen täydentävyyden varmistamiseksi on keskeisen tärkeää koordinoida koheesiopolitiikan ja muiden ohjelmien, kuten Horisontti 2020 -ohjelman, mukaisesti toteutettuja toimenpiteitä sekä kansallisella että alueellisella tasolla; korostaa, että on tärkeää antaa lainsäädäntöä siten, että pk-yritykset voivat pitää yllä kilpailukykyään;

20.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita etsimään nopean ja kestävän ratkaisun aluepolitiikkaan liittyvien maksamattomien maksujen valtavaan määrään sekä edellisellä rahoituskaudella Euroopan rakenne- ja investointirahastoista myönnettyjen tukien käsittelyn viivästymiseen, jotta varmistetaan, että hankkeiden kumppaneina toimivat pk-yritykset eivät maksuviivästysten vuoksi jätä osallistumatta tukiohjelmiin ja hankkeisiin;

Tietämyksenhallinta

21.  korostaa aktiivisen monialaisen, arvoketjun kaikissa vaiheissa ja eri maantieteellisillä alueilla tehtävän yhteistyön merkitystä, koska se tarjoaa innovointia ja uusia kasvutilaisuuksia kannustavaa potentiaalia ajatuksien ja innovatiivisten käsitteiden vaihdon myötä; suhtautuu myönteisesti Horisontti 2020 -ohjelman toimeen ”klusterien avulla toteutettavat demonstrointihankkeet teollisuuden arvoketjujen uudistamiseksi”, jolla voidaan vapauttaa paremmin pk-yritysten innovointipotentiaalia, mukaan lukien niiden tarjoamat ekoinnovointia koskevat ja resurssitehokkaat ratkaisut;

22.  pitää myönteisenä Euroopan resurssitehokkuuden osaamiskeskuksen perustamista; toteaa, että keskus pyrkii neuvomaan ja avustamaan pk-yrityksiä, jotka haluavat parantaa resurssitehokkuuttaan; korostaa, että keskuksesta on kehitettävä unionin eri alueita edustavien kumppaneiden voimakas verkosto, ja että sen on otettava huomioon jäsenvaltioissa hyväksi todetut kokemukset; katsoo, että keskuksen olisi ohjattava pk-yrityksiä hyödyntämään tällä alalla toteutettavia eurooppalaisia, kansallisia ja alueellisia ohjelmia, sekä huolehdittava mahdollisuudesta käyttää asiantuntijoita, verkostoja ja infrastruktuureja;

23.  painottaa tietämyksen siirron ja useiden sidosryhmien välisen tietämyksen jakamisen merkitystä, myös rajojen yli, epämuodollisten verkkojen välityksellä ja erityisesti pk- ja mikroyritysten kohdalla, jotta lisätään tietoisuutta olemassa olevasta ja uudesta innovoivasta tekniikasta, parhaista käytännöistä, asianmukaisen rahoituksen saannista, mahdollisista valtion tukitoimenpiteistä sekä asiaan liittyvistä sääntelykehyksistä, joilla pyritään vähiten kuormittavaan hallintoon, ja palauttaa mieliin, että EU:n rahoitusohjelmien olemassa olevien kansallisten yhteyspisteiden sekä Yritys-Eurooppa-verkoston on osallistuttava täysimääräisesti pk-yritysten tukemiseen ja annettava niille ennakoivasti tietoa, koulutusta ja tukea, jotta ne voivat tarttua unionin, kansallisen ja alueellisen tason rahoitusmahdollisuuksiin; kannattaa eurooppalaisen resurssitehokkuutta koskevan kampanjan järjestämistä resurssitehokkuuteen liittyvistä eduista ja mahdollisuuksista sekä kierrätystä koskevien teollisten synergioiden luomisesta tiedottamiseksi pk-yrityksille; kehottaa komissiota ja Yritys-Eurooppa-verkostoa tekemään resurssitehokkuuteen liittyvää yhteistyötä toimialajärjestöjen, ammattijärjestöjen, pk-yritysten, kansalaisjärjestöjen, yliopistojen sekä alueellisten aloitteiden kanssa; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission keskittymistä symbiooseihin ja klustereihin, ja rohkaisee komissiota esittämään konkreettisia aloitteita monialaisen yhteistyön ja resurssienhallinnan helpottamiseksi;

24.  kehottaa toimialajärjestöjä osallistumaan aktiivisemmin vihreää tekniikkaa, rahoitusmahdollisuuksia ja tarkoituksenmukaisia menettelyjä koskevan asianmukaisen tiedon ja neuvonnan antamiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia tähän tukimuotoon liittyvien puutteiden korjaamiseksi, tarkastelemaan yhdessä toimialajärjestöjen ja yritysten kanssa lähemmin, mitä mahdollisuuksia on olemassa, sekä nopeuttamaan kestävien ratkaisujen käyttöönottoa ja investoimaan ympäristöä säästävään teknologiaan, resurssitehokkuuteen ja kiertotalouteen; panee merkille jatkuvasti kasvavan kuilun pk-yritysten tarpeiden ja niiden työntekijöiden osaamisen välillä; toteaa, että 26 prosentilla Euroopan työnantajista on vaikeuksia löytää työntekijöitä, joilla on niiden tarvitsemat taidot;

Tutkimus, kehitys, innovointi ja osaaminen

25.  painottaa tarvetta tehostaa perustason tutkimuksen ja kehityksen kehittämistä, saada pk-yritykset mukaan tähän prosessiin ja tukea aktiivisesti perustason tutkimuksen ja kehityksen tulosten muokkaamista tekniikan kehityksen viemiseksi eteenpäin; korostaa unionin uudelleen teollistamisen merkitystä, kun otetaan huomioon valmistusteollisuuden merkitys tutkimukselle, kehitykselle ja innovoinnille ja siten EU:n tulevalle kilpailuedulle; katsoo, että teknologialähtöisten ratkaisujen ohella myös ei- teknologiseen, organisatoriseen, järjestelmätason ja julkisen sektorin innovointiin on kiinnitettävä riittävästi huomiota;

26.  pitää tärkeänä, että unionin yritykset kaupallistavat tutkimus- ja kehitystoiminnan tuloksia ja luovat niille arvoa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan aiempaa vakaamman sääntelykehyksen ja tarkoituksenmukaisia rahoitusjärjestelmiä, jotta mahdollistetaan taloudelliset aloitteet ja yrittäjyys sekä rajoitetaan uusien tuotteiden, palvelujen ja liiketoimintakäytäntöjen markkinoilletuontiaikaa erityisesti vihreän talouden alalla;

27.  korostaa uuden eurooppalaisen avaruusinfrastruktuurin tarjoamia mahdollisuuksia edistää innovointia ja vihreää kasvua; kehottaa komissiota edistämään sitä, että pk-yritykset voivat hyödyntää näistä infrastruktuureista saatuja tietoja yrityshautomoissa; kehottaa komissiota perustamaan pk-yrityksille tarkoitetun järjestelmän, joka mahdollistaa näistä infrastruktuureista peräisin olevien tietojen asianmukaisen saatavuuden tuotteiden ja palvelujen tutkimus-, kehitys- ja kaupallistamisvaiheessa;

28.  toteaa, että toukokuussa 2014 toteutetun Innobarometri-tutkimuksen mukaan ainoastaan yhdeksän prosenttia kaikista yrityksistä ilmoittaa saaneensa julkista rahoitustukea tutkimus-, kehitys- ja innovointitoimintaa varten tammikuusta 2011 alkaen; korostaa tarvetta kehittää käyttäjäystävällisiä menettelyjä eri tukimuotoja varten;

29.  panee merkille edut, jotka yhtenäinen eurooppapatentti tarjoaa pk-yrityksille erityisesti vihreiden teknologioiden alalla; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita liittymään yhtenäisen eurooppapatentin järjestelmään; kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan viipymättä sopimuksen yhdistetystä patenttituomioistuimesta, joka on yhtenäisen eurooppapatentin soveltamisen edellytys; kehottaa komissiota ehdottamaan yksinkertaistettua menettelyä, jota pk-yritykset voivat käyttää patentin loukkausta koskevan kanteen vireille panemiseksi yhdistetyssä patenttituomioistuimessa;

30.  kehottaa parantamaan kiertotaloutta koskevaa toimintapoliittista kehystä esimerkiksi hyväksymällä ja panemalla täytäntöön järkevää sääntelyä, vaatimuksia ja käytännesääntöjä, joilla pyritään sisällyttämään ulkoiset kustannukset hintoihin, torjumaan runsaasti luonnonvaroja käyttäviä tuotteita, luomaan yhtäläiset toimintaedellytykset, palkitsemaan edelläkävijöitä ja nopeuttamaan siirtymistä resurssitehokkaaseen ja kestävään talouteen;

31.  kehottaa komissiota sisällyttämään yhtenä osana kiertotaloutta koskevaan pakettiin ekologisen suunnittelun välineen laajentamisen koskemaan myös resurssitehokkuuden ulottuvuutta; katsoo, että ekologisella suunnittelulla olisi pyrittävä vaikuttamaan tuotteiden kestävyyteen, korjattavuuteen ja kierrätettävyyteen, myös määrittämällä käyttöiän taattua vähimmäiskestoa ja tuotteen purettavuutta koskevia vaatimuksia;

32.  kannustaa lisäämään innovatiivisia tukitoimia, esimerkiksi vihreää innovaatiosetelijärjestelmää, joilla voidaan edistää kestävien teknologioiden sekä ympäristöystävällisten ja ilmastonmuutosta kestävien ratkaisujen käyttöönottoa; katsoo, että tukihakemuksia koskevien sääntöjen on oltava yksinkertaiset ja selkeät eikä niiden noudattamiseen saisi liittyä hallinnollista rasitetta; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita etsimään innovatiivisia rahoitusratkaisuja pk-yrityksiä varten ja tarjoamaan helposti saatavilla olevia rahoitusvälineitä; muistuttaa, että eurooppalaisten pk-yritysten kestävän kasvun ja innovoinnin valmiudet muodostavat yhden tärkeimmistä EU:n kilpailueduista maailmanlaajuisilla markkinoilla;

Sääntely ja sen purkaminen kasvua edistävänä tekijänä

33.  kehottaa jäsenvaltioita välttämään esteiden luomista sisämarkkinoilla ylisääntelyn myötä, arvioimaan voimassa olevia sääntelyjärjestelmiään ja poistamaan mahdolliset markkinaesteen muodostavat tarpeettomat tai tehottomat määräykset, ja varmistamaan johdonmukaisen saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä; kehottaa komissiota varmistamaan, että pk-yritystesti toteutetaan täysimääräisesti kaikissa vaikutustenarvioinneissa; kehottaa komissiota nopeuttamaan yksittäisten jäsenvaltioiden kanssa toteutettavien toimien täytäntöönpanoa ylisääntelyn torjumiseksi; korostaa, että kansallisten lainsäätäjien on otettava käyttöön selkeä ja yhdenmukainen EU:n laajuinen tulkinta ja että tarvitaan avoimia julkisia hankintoja koskevia sääntöjä, ympäristöä säästävät julkiset hankinnat ja sähköiset hankintamenettelyt mukaan lukien, koska ne muodostavat tällä hetkellä huomattavan esteen kansainvälistymistä tavoittelevien pk-yritysten kannalta ja tarjoavat samalla jäsenvaltioille merkittävän tilaisuuden toimia uranuurtajina, myös resurssi- ja energiatehokkaiden tuotteiden ja ratkaisujen osalta;

34.  suhtautuu myönteisesti komission päätökseen peruuttaa vanhentuneet tai liiallista rasitetta aiheuttavat lainsäädäntöehdotukset; odottaa komission antavan aiempaa kunnianhimoisemman jätelainsäädäntöehdotuksen varapuheenjohtaja Timmermansin parlamentin täysistunnossa joulukuussa 2014 antaman ilmoituksen mukaisesti; kehottaa komissiota olemaan antamatta lainsäädäntöehdotuksia, jotka aiheuttaisivat yrityksille ja pk-yrityksille tarpeetonta hallinnollista rasitetta, ja tarkistamaan jatkuvasti olemassa olevaa sääntelyä, jotta vähennetään nykyistä hallinnollista rasitetta, parannetaan lainsäädännön laatua ja vaikuttavuutta ja sovelletaan sitä uusiin liiketoimintamalleihin; korostaa kuitenkin, että EU:n ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi on toteutettava kunnianhimoisia toimia, voimassa oleva lainsäädäntö on pantava asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti täytäntöön ja asiaan liittyviä aloja ja pk-yrityksiä edustavat sidosryhmät on osallistettava varhaisessa vaiheessa myös vaikutustenarviointiin;

35.  muistuttaa teknologianeutraalin ja innovointia suosivan sääntelyn merkityksestä, koska se mahdollistaa uuden tekniikan testaamisen ja arvottamisen markkinoilla; pitää myönteisenä ympäristöteknologian varmennusjärjestelmän kehittämistä, sillä se tarjoaa uuden välineen innovatiivisten ympäristöteknologioiden markkinoillepääsyn edistämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään asianmukaisella tavalla markkinapohjaisia välineitä niiden julkisen tuen järjestelmissä sekä olemaan käyttämättä ympäristölle vahingollisia markkinoita vääristäviä tukimuotoja; muistuttaa, että ulkoisten tekijöiden hintoihin sisällyttämättä jättämisen kaltaisiin markkinahäiriöihin olisi puututtava julkisen hallinnon toimin; kehottaa komissiota laatimaan yhteisiä suuntaviivoja vihreitä investointihankkeita koskevia kansallisia julkisen tuen järjestelmiä varten, jotta luodaan yhdenmukaisempi toimenpidekokonaisuus;

36.  toteaa, että disruptiiviset teollisuudenalat ja tekniikka ovat usein osoitus voimassa olevan lainsäädännön puutteista; korostaa, että nykyistä sääntelyä ja sen täytäntöönpanoa on seurattava ja tarkistettava jatkuvasti, jotta varmistetaan, että kestävien tai ekoinnovatiivisten teknologioiden ja uuden tekniikan hyödyntämiselle ei ole estettä;

Eri tukitoimenpiteitä

37.  katsoo, että yrittäjyyttä koskevien taitojen ja markkinoiden, talouden ja rahoitusjärjestelmän toimintaa ja vuorovaikutusta selittävien ohjelmien kehittäminen olisi ympäristötietoisuuden ohella ja sen ohella, miten uusilla teknologioilla voidaan luoda vaikuttavia, innovatiivisia ja vihreitä mahdollisuuksia, sisällytettävä peruskoulututukseen ja korkeakoulutukseen, ja katsoo, että näitä tavoitteita olisi myös edistettävä opetusohjelman ulkopuolisten toimien avulla ja elinikäisen oppimisen puitteissa; katsoo, että hyvin valmisteltu liiketoimintasuunnitelma on ensimmäinen askel kohti parempaa rahoituksen saantia ja kannattavuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään viipymättä yrittäjyys- sekä rahoitus-, talous ja ympäristökasvatuksen koulutusohjelmiinsa; tukee tässä yhteydessä Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelmaa, jolla on tarkoitus edistää yrityskulttuuria ja kehittää sisämarkkinoita ja kilpailukykyä;

38.  korostaa, että myös mikroyrityksille ja uusille yrityksille olisi annettava tukea ja ohjeita siirtymisessä kohti kestävää vihreää kasvua; kehottaa komissiota varmistamaan, että tällaiset yritykset otetaan asianmukaisesti huomioon uusissa aloitteissa, joissa keskitytään pk-yritysten vihreän kasvun mahdollisuuksiin;

39.  toteaa, että Erasmus+-ohjelma antaa muun muassa harjoittelujaksoja rahoittamalla opiskelijoille ja nuorille mahdollisuuden kehittää yrittäjyystaitoja; tukee Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelmaa, jolla on tarkoitus edistää yrityskulttuuria ja kehittää sisämarkkinoita ja kilpailukykyä;

40.  toteaa, että on tärkeää tarkastella kestävän kehityksen vastaisia kulutusmalleja ja edistää kuluttajien käyttäytymisen muuttamista; korostaa tarvetta antaa asianmukaista kuluttajavalistusta sekä rohkaista vihreämpää kulutusta edistävien kannustimien käyttöönottoon; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan kysyntäpuolen toimiaan esimerkiksi tehostamalla resurssi- ja energiatehokkaiden tuotteiden ja ratkaisujen käyttöönottoa julkisten hankintojen avulla; korostaa, että on tärkeää sisällyttää resurssien käyttö tuotetietoihin ja ympäristömerkkeihin kuluttajien aseman vahvistamiseksi;

41.  painottaa uusien yritysten ja spin-off-yritysten perustamisen helpottamista tekemällä yhteistyötä teknisten tutkimuslaitosten sekä korkeakoulujen ja ammattikoulutuslaitosten kanssa;

42.  korostaa viennin merkitystä Euroopan työpaikkojen luontia ja kasvua koskeville tavoitteille; kehottaa komissiota vauhdittamaan kumppaneidemme kanssa tehtäviä kauppasopimuksia koskevia neuvotteluja eurooppalaisten pk-yritysten uusille markkinoille pääsemisen helpottamiseksi;

43.  katsoo, että naisyrittäjyys on EU:n kasvun ja kilpailukyvyn kannalta toistaiseksi riittämättömästi hyödynnetty voimavara, jota olisi edistettävä ja lujitettava, ja toteaa, että olisi poistettava kaikki naisten työmarkkinoilla kohtaamat esteet, erityisesti myös vihreässä taloudessa naisiin kohdistettu palkkasyrjintä, jotta miehet ja naiset voivat tasapuolisesti hyötyä naisten yrittäjyydestä; katsoo, että yhdenmukaistettujen tilastotietojen, lainsäädännön sukupuolikohtaisia vaikutuksia koskevat tiedot ja sukupuolen mukaan eriytetyt työllisyystiedot mukaan luettuina, säännöllisellä keräämisellä mahdollistettaisiin paremmin tietoon perustuvien politiikkojen suunnittelu ja valvonta sekä korjattaisiin vihreää kasvua koskevan keskustelun yhteydessä todetut tiedonpuutteet;

44.  kehottaa komissiota tutkimaan unionin teollisuudenaloja ja määrittämään alat ja maantieteelliset alueet, joilla uusien klustereiden ja keskusten perustamisen edellytykset täyttyvät, ja tukemaan niiden kehitystä;

45.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan erityisesti huomioon maaseutualueiden pk-yrityksille, vihreälle kasvulle ja ekoinnovoinnille tarjoamat mahdollisuudet ja asettamat haasteet sekä vastaamaan niihin;

46.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään jatkuvasti (kansallisten, alueellisten ja paikallisten päättäjien sekä hallintoviranomaisten tasolla) älykkäiden erikoistumisstrategioiden ja keskeisten sidosryhmien sitoutumisen avulla kestävää kasvua, joka suosii vihreän talouden toimintoihin liittyvien klustereiden, synergioiden ja verkostojen muodostamista; pyytää komissiota tarvittaessa ilmoittamaan parlamentille älykkäiden erikoistumisstrategioiden toteuttamisesta kansallisella ja/tai alueellisella tasolla ja erityisesti erilaisista unionissa ja jäsenvaltioissa toteutetuista loppuvaiheen toimista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ilmoittamaan niistä käytännön toimista, jotka on toteutettu ekoinnovatiivisten pk-yritysten valmiuksien kehittämiseksi tuomalla alueelliset innovointikeskukset ja tärkeimmät tukiverkot yhteen;

47.  kehottaa komissiota laatimaan aluepolitiikan puitteissa erityisiä ohjelmia, jotka sisältävät kaikki pk-yrityksiä koskevat vihreän kasvun osatekijät; korostaa, että nuorten yrittäjyyteen liittyvä potentiaali on hyödynnettävä täysimääräisesti pk-yritysten vihreän kasvun yhteydessä; kehottaa komissiota valmistelemaan toimia, joilla yhdistettäisiin oppilaitoksia vihreää taloutta tukeviin unionin ohjelmiin ja toimiin; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään kaikkia saatavilla olevia keinoja pk-yritysten työntekijöiden neuvomiseksi ja heidän tietoisuutensa lisäämiseksi, jotta heidän taitojaan ja osaamistaan voidaan parantaa; kehottaa keskittymään koulutustuessa nuoriin ja heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin.

o
o   o

48.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0036.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0032.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0069.
(4)http://ec.europa.eu/public_opinion/flash/fl_381_en.pdf

Oikeudellinen huomautus