Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Keskiviikko 10. kesäkuuta 2015 - StrasbourgLopullinen painos
Dohan muutoksen tekeminen Kioton pöytäkirjaan ***
 EU:n ja Islannin välinen sopimus Islannin osallistumisesta Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden aikana ***
 Kroatian liittyminen yleissopimukseen keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa *
 Kroatian liittyminen yleissopimukseen sellaisen lahjonnan torjumisesta, jossa on osallisena Euroopan yhteisöjen virkamiehiä tai Euroopan unionin jäsenvaltioiden virkamiehiä *
 EU:n ja Venäjän suhteiden tila
 OLAFin valvontakomitean vuotuinen toimintakertomus 2014
 Unkarin tilanne
 Turkkia koskeva vuoden 2014 edistymiskertomus

Dohan muutoksen tekeminen Kioton pöytäkirjaan ***
PDF 247kWORD 60k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. kesäkuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjaan tehdyn Dohan muutoksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta ja siihen perustuvien velvoitteiden yhteisestä täyttämisestä (10400/2014 – C8-0029/2015 – 2013/0376(NLE))
P8_TA(2015)0221A8-0167/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (10400/2014),

–  ottaa huomioon Dohassa, Qatarissa joulukuussa 2012 pidetyssä Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimineessa osapuolten konferenssin kahdeksannessa istunnossa hyväksytyn muutoksen Kioton pöytäkirjaan (Kioton pöytäkirjaan tehty Dohan muutos),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0029/2015),

—  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suosituksen (A8-0167/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä Kioton pöytäkirjaan tehdyn Dohan muutoksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Yhdistyneille kansakunnille.


EU:n ja Islannin välinen sopimus Islannin osallistumisesta Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden aikana ***
PDF 230kWORD 59k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. kesäkuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi Islannin osallistumisesta Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Islannin velvoitteiden yhteiseen täyttämiseen ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan mukaisella toisella velvoitekaudella koskevan Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Islannin välisen sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (10883/2014 – C8-0088/2015 – 2014/0151(NLE))
P8_TA(2015)0222A8-0166/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (10883/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Islannin välisen sopimuksen Islannin osallistumisesta Euroopan unionin, sen jäsenvaltioiden ja Islannin velvoitteiden yhteiseen täyttämiseen ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan mukaisella toisella velvoitekaudella (10941/2014);

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0088/2015),

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suosituksen (A8-0166/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Islannin tasavallan hallituksille ja parlamenteille.


Kroatian liittyminen yleissopimukseen keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa *
PDF 228kWORD 59k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. kesäkuuta 2015 suosituksesta neuvoston päätökseksi Kroatian liittymisestä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaisesti 29 päivänä toukokuuta 2000 tehtyyn yleissopimukseen keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä sekä yleissopimukseen liitettävään, 16 päivänä lokakuuta 2001 tehtyyn pöytäkirjaan (COM(2014)0685 – C8-0275/2014 – 2014/0321(NLE))
P8_TA(2015)0223A8-0156/2015

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission suosituksen neuvostolle (COM(2014)0685),

–  ottaa huomioon Kroatian liittymisasiakirjan 3 artiklan 4 ja 5 kohdan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0275/2014),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0156/2015),

1.  hyväksyy komission suosituksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.


Kroatian liittyminen yleissopimukseen sellaisen lahjonnan torjumisesta, jossa on osallisena Euroopan yhteisöjen virkamiehiä tai Euroopan unionin jäsenvaltioiden virkamiehiä *
PDF 229kWORD 59k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. kesäkuuta 2015 suosituksesta neuvoston päätökseksi Kroatian liittymisestä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla 26 päivänä toukokuuta 1997 tehtyyn yleissopimukseen sellaisen lahjonnan torjumisesta, jossa on osallisena Euroopan yhteisöjen virkamiehiä tai Euroopan unionin jäsenvaltioiden virkamiehiä (COM(2014)0661 – C8-0274/2014 – 2014/0322(NLE))
P8_TA(2015)0224A8-0157/2015

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission suosituksen neuvostolle (COM(2014)0661),

–  ottaa huomioon Kroatian liittymisasiakirjan 3 artiklan 4 ja 5 kohdan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0274/2014),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0157/2015),

1.  hyväksyy komission suosituksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.


EU:n ja Venäjän suhteiden tila
PDF 196kWORD 93k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. kesäkuuta 2015 EU:n ja Venäjän suhteiden tilasta (2015/2001(INI))
P8_TA(2015)0225A8-0162/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman, johon sisältyvät Euroopan parlamentin suositukset neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle neuvotteluista EU:n ja Venäjän uudesta sopimuksesta(1), 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman Venäjän harjoittamasta painostuksesta itäisen kumppanuuden maita kohtaan (Vilnassa pidettävän itäisen kumppanuuden huippukokouksen yhteydessä)(2), 6. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n ja Venäjän huippukokouksesta(3), 18. syyskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Ukrainan tilanteesta sekä Euroopan unionin ja Venäjän suhteiden nykytilasta(4) ja 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman venäläisen oppositiojohtajan Boris Nemtsovin murhasta ja Venäjän demokratian tilasta(5),

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston, ulkoasiainneuvoston ja G7-maiden johtajien Ukrainan tilanteesta ja Venäjän-suhteista antamat päätelmät ja julkilausumat kuluneiden 18 kuukauden aikana,

–  ottaa huomioon Minskissä 5. ja 19. syyskuuta 2014 sekä 12. helmikuuta 2015 tehdyt sopimukset(6),

–  ottaa huomioon Naton Walesin-huippukokouksessa 5. syyskuuta 2014 annetun julkilausuman,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien 27. maaliskuuta 2014 hyväksymän päätöslauselman(7) ja Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston 17. helmikuuta 2015 hyväksymän päätöslauselman(8),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0162/2015),

A.  ottaa huomioon, että EU on vuosikausia pyrkinyt rakentamaan molempia osapuolia hyödyttävää strategista kumppanuutta Venäjän kanssa yhteisten arvojen ja periaatteiden, kuten demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen, sekä yhteisten etujen pohjalta; ottaa huomioon, että EU on edelleen avoin tällaiselle suhteelle ja siihen johtavalle vuoropuhelulle ja toivoo voivansa palata yhteistyösuhteeseen Venäjän kanssa, kunhan Venäjän viranomaiset täyttävät kansainväliset ja oikeudelliset velvoitteensa;

B.  ottaa huomioon, että vastauksena Venäjän vuonna 2008 Georgiaan kohdistamaan alueellisen koskemattomuuden loukkaukseen ja edelleen jatkuvaan miehitykseen georgialaisilla Abhasian ja Tshkinvalin alueilla/Etelä-Ossetiassa sekä vuoden 2008 tulitaukosopimuksesta johtuvien Venäjän velvoitteiden noudattamatta jättämiseen – ja niistä huolimatta – EU päätti lisätä yhteistyötä jatkaakseen toimintaa Venäjän kanssa niin, että molemmat osapuolet hyötyvät; ottaa huomioon, että rajoittavien toimenpiteiden sijasta on syvemmän yhteistyön kehittämiseksi käynnistetty ja syvennetty eräitä aloitteita, kuten yhteisiä alueita koskeva aloite, nykyaikaistamista koskeva kumppanuus, neuvottelut EU:n ja Venäjän välisestä uudesta sopimuksesta ja ihmisoikeusvuoropuhelu;

C.  ottaa huomioon, että Venäjä on – Krimin itseensä laittomasti liittämällä (teko, jonka EU on jyrkästi tuominnut ja jota ei tulla tunnustamaan) ja käymällä Ukrainaa vastaan sotaa, johon venäläiset sotilas- ja turvallisuusyksiköt suoraan ja epäsuorasti osallistuvat, ja tahallaan suvereenin ja riippumattoman naapurivaltion vakautta horjuttaen – syvästi vahingoittanut suhteitaan EU:hun vaarantamalla Euroopan turvallisuutta koskevat keskeiset periaatteet loukkaamalla rajoja ja rikkomalla kansainvälisiä sitoumuksiaan, erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjasta, Helsingin päätösasiakirjasta, Budapestin muistiosta, uutta Eurooppaa koskevasta vuoden 1990 Pariisin peruskirjasta ja kahdenvälisestä ystävyyttä, yhteistyötä ja kumppanuutta koskevasta sopimuksesta johtuvia sitoumuksiaan; ottaa huomioon, että Krimin ja Itä-Ukrainan humanitaarinen tilanne on heikentynyt huomattavasti ja tuhansia ihmishenkiä on menetetty;

D.  ottaa huomioon, että Venäjä osallistuu suoraan tai epäsuorasti useisiin naapurialueidensa kuten Transnistrian, Etelä-Ossetian, Abhasian ja Vuoristo-Karabahin jäätyneisiin konflikteihin, jotka aiheuttavat vakavaa haittaa kyseisten naapurimaiden kehitykselle ja vakaudelle ja niiden lähentymiselle Euroopan unioniin;

E.  ottaa huomioon, että Venäjän federaatio on laatinut mustan listan, jolla on 89 EU‑poliitikkoa ja -virkamiestä, muun muassa nykyisiä ja entisiä Euroopan parlamentin jäseniä, joiden pääsy Venäjälle evätään;

F.  ottaa huomioon, että Venäjä – hyvien naapuruussuhteiden hengen ja kansainvälisen oikeuden, sääntöjen ja standardien vastaisesti – on toteuttanut tahallisesti toimia, joilla se pyrkii horjuttamaan naapureittaan laittomilla kauppasaarroilla tai tekemällä lähentymissopimuksia separatististen tai irtautuneiden alueiden kanssa ja jotka perustuvat Venäjän oppiin, jonka mukaan sillä on oikeus suojella venäläisiä maanmiehiään ulkomailla;

G.  ottaa huomioon, että vastauksena Krimin Venäjään laittomalle liittämiselle ja Ukrainaa vastaan käynnistettyyn hybridisotaan EU on päättänyt asteittain tiukentuvista rajoittavista toimenpiteistä; ottaa huomioon, että vastauksena Venäjän aggressioon moni muu maa on päättänyt samanlaisista pakotteista;

H.  ottaa huomioon, että pitkällä aikavälillä on pyrittävä EU:n ja Venäjän rakentavaan suhteeseen molempien osapuolten etujen mukaisesti, jotta voidaan vastata yhteisiin maailmanlaajuisiin haasteisiin, joita ovat muun muassa ilmastonmuutos, uusi teknologinen kehitys sekä terrorismin, äärimmäisyysliikkeiden ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta; ottaa huomioon, että EU:n ja Venäjän yhteistyö on tuottanut positiivisia tuloksia eräillä aloilla kuten pohjoisessa ulottuvuudessa ja rajatylittävässä yhteistyössä; ottaa huomioon, että Venäjä on toiminut rakentavasti Irania koskevissa viime aikojen neuvotteluissa;

I.  ottaa huomioon, että näitä rajoittavia ja kohdennettuja toimenpiteitä ei ole suunnattu Venäjän kansaa vastaan, vaan tiettyjä Venäjän johtoon liittyviä henkilöitä ja yrityksiä vastaan, jotka hyödyntävät suoraan talous- ja puolustusalalla nykyistä pattitilannetta Ukrainan kanssa, ja niillä pyritään muuttamaan Venäjän politiikkaa ja toimia, jotka kohdistuvat yhteisiin naapurialueisiimme; ottaa huomioon, että Itä-Ukrainan vakauden horjuttamista koskevat pakotteet olisi poistettava heti, kun Venäjä on pannut kokonaan täytäntöön Minskin sopimusten määräykset; ottaa huomioon, että näitä pakotteita tiukennetaan, jos Venäjä päättää jatkaa suoraan tai epäsuorasti Ukrainan vakauden horjuttamista ja sen alueellisen koskemattomuuden vahingoittamista; ottaa huomioon, että Krimin laittomaan Venäjään liittämiseen liittyvät pakotteet säilytetään siihen asti, kunnes niemimaa on palautettu Ukrainalle;

J.  ottaa huomioon, että Venäjän federaatio on Euroopan neuvoston ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön täysjäsenenä sekä YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen allekirjoittajamaana sitoutunut noudattamaan demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteita; ottaa huomioon, että EU on vankkumatta tukenut Venäjän liittymistä ja osallistumista erilaisiin kansainvälisiin organisaatioihin ja foorumeihin, kuten G8-maihin, G20-maihin ja Maailman kauppajärjestöön; ottaa huomioon, että Venäjän sisällyttäminen näihin elimiin on luonut jännitteitä siksi, että Venäjä on toistuvasti rikkonut sääntöjä esimerkiksi siten, että se on jättänyt noudattamatta Maailman kauppajärjestön normeja ja velvoitteita (määräämällä useita syrjiviä toimenpiteitä yksittäisiä EU:n jäsenvaltioita ja muita naapurustonsa maita vastaan) ja jättänyt panematta täytäntöön yli tuhat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiota eikä ole turvannut perustavia ihmisoikeuksia; ottaa huomioon, että EU:n ja Venäjän väliset ihmisoikeuskeskustelut eivät ole tuottaneet konkreettisia tuloksia;

K.  ottaa huomioon, että oikeusvaltioperiaate on yksi Euroopan unionin perustavaa laatua olevista periaatteista ja tarkoittaa sekä demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamista että myös kansainvälisen oikeuden noudattamista, sen varmistamista, että lakien noudattamista ja soveltamista valvotaan asianmukaisesti ja sitä, että oikeuslaitos on riippumaton ja puolueeton; katsoo, että nämä vaatimukset eivät täyty Venäjällä, jossa viranomaiset eivät huolehdi oikeusvaltion periaatteiden ja perusoikeuksien kunnioittamisesta ja jossa poliittiset oikeudet, kansalaisvapaudet ja tiedotusvälineiden vapaus ovat heikentyneet viime vuosina; toteaa, että viime aikoina on annettu säädöksiä, joissa on tulkinnanvaraisia säännöksiä, joilla opposition ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden toimintaa rajoitetaan entisestään; ottaa huomioon, että äskettäin säädetty laki, jolla kriminalisoidaan niin sanottu homoseksuaalinen propaganda, on lisännyt homofobista ja homo- ja biseksuaalisiin sekä trans- ja intersukupuolisiin henkilöihin (HLBTI-henkilöihin) kohdistuvaa väkivaltaa ja vihapuhetta, joihin viranomaiset eivät ole puuttuneet; ottaa huomioon, että Krimin laittoman Venäjään liittämisen jälkeen ihmisoikeuksien, mukaan lukien ilmaisun-, kokoontumis- ja yhdistymisvapauden kunnioittaminen on heikentynyt vakavasti niemimaalla ja että tämä vaikuttaa erityisesti Krimin tataariyhteisöön;

L.  ottaa huomioon, että huomattava oppositiojohtaja Aleksei Navalny asetettiin syytteeseen ja tuomittiin käyttäen tekaistuja todisteita ja että häntä on jatkuvasti peloteltu ja häiritty muun muassa vangitsemalla hänen veljensä; ottaa huomioon, että hänen johtamaansa edistyspuoluetta on estetty osallistumasta seuraaviin parlamenttivaaleihin; ottaa huomioon, että Ukrainan parlamentin jäsentä Nadija Savtšenkoa pidetään laittomasti vankeudessa Venäjällä, millä rikotaan kansainvälistä oikeutta;

M.  ottaa huomioon, että korruptioindeksissä Venäjän federaatio on sijalla 136 kaikkiaan 175 maasta, minkä vuoksi Venäjä herättää vakavaa huolta kansainvälisen korruption ja rahanpesun osalta, mikä puolestaan on uhka unionin talouksille ja niiden eheydelle;

N.  ottaa huomioon, että Venäjä käy aktiivisesti hybridisotaa ja on siten tarkoituksellisesti sumentanut sotilaallisen ja puolisotilaallisen sekä poliittisen aktivismin toiminnan rajoja;

O.  ottaa huomioon, että tiedotusvälineiden vapautta maailmassa mittaavassa indeksissä 2014 Venäjän federaatio sijoittui 148:ksi 180:sta; ottaa huomioon, että valtion valvonnassa olevien tiedotusvälineiden rahoitusta on laajennettu ja lisätty merkittävästi; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajien, riippumattomien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, poliittisten vastustajien, riippumattomien tiedotusvälineiden ja tavallisten kansalaisten aloitteita ja toimia rajoitetaan tai vaikeutetaan usein; ottaa huomioon, että tila ilmaista itsenäisiä ja moniarvoisia mielipiteitä on kaventunut ja jatkuvasti uhattuna; ottaa huomioon, että eurooppalainen demokratiarahasto käsittelee venäläisten tiedotusvälineiden moniarvoisuutta, ja huomauttaa, että rahastoa ja sen kumppaneita kehotetaan kehittämään uusia tiedotusvälineisiin liittyviä aloitteita;

P.  ottaa huomioon, että venäläisten suihkuhävittäjien vastuuton toiminta lähellä EU:n ja Naton jäsenvaltioiden ilmatilaa uhkaa siviililentojen turvallisuutta ja saattaa vaarantaa unionin ilmatilan turvallisuuden; ottaa huomioon, että Venäjä on suorittanut laajamittaisia provosoivia sotilasoperaatioita EU:n välittömässä läheisyydessä ja että julkisuuteen on tuotu Venäjän armeijan uhkauksia jopa ydinasehyökkäyksistä; ottaa huomioon, että Venäjä on keskeyttänyt osallistumisensa tavanomaisten aseiden rajoittamisesta käytäviin TAE-sopimusneuvotteluihin ja rikkonut keskipitkän matkan ohjusten poistamista koskevaa INF-sopimusta;

Q.  ottaa huomioon, että energia, joka on tärkeässä ja strategisessa asemassa EU:n ja Venäjän välisissä suhteissa, on Venäjän ulkopolitiikan keskeinen väline; ottaa huomioon, että ulkoisia paineita koskeva EU:n kestävyys voidaan saavuttaa monipuolistamalla energiatoimituksia ja vähentämällä riippuvuutta Venäjästä; katsoo, että EU:n on toimittava yksimielisesti ja osoitettava vahvaa sisäistä solidaarisuutta energiaturvallisuutta koskevissa kysymyksissä;

R.  ottaa huomioon, että Venäjän federaatio on aktiivisesti edistänyt Euraasian talousunionia; toteaa, että tätä taloudellisen yhdentymisen hanketta ei pidä katsoa kilpailuksi Euroopan unionin kanssa;

1.  muistuttaa, että Venäjän suora ja epäsuora osallistuminen aseelliseen konfliktiin Ukrainassa ja Krimin laiton liittäminen Venäjään yhdessä Georgian alueellisen koskemattomuuden loukkaamisen, eurooppalaisten naapurien taloudellisen pakottamisen ja poliittisen epävakauttamisen kanssa merkitsevät demokraattisten periaatteiden ja perusarvojen sekä kansainvälisen oikeuden tarkoituksellista loukkaamista; katsoo, että tämän vuoksi EU ei voi palata hoitamaan asioita niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja että EU:lla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin arvioida kriittisesti uudelleen suhteitaan Venäjään muun muassa siten, että laaditaan mahdollisimman nopeasti pehmeään voimaan perustuva valmiussuunnitelma, jotta voidaan vastata Venäjän aggressiiviseen ja hajaantumista aiheuttavaan politiikkaan, ja kattava suunnitelma EU:n tulevista suhteista Venäjään ja kumppaneihin Itä-Euroopassa; korostaa, että Ukrainan konflikti voidaan ratkaista ainoastaan poliittisesti;

2.  painottaa tässä yhteydessä, että Venäjää ei Krimiä ja Itä-Ukrainaa koskevien toimiensa takia enää voida kohdella eikä pitää strategisena kumppanina; panee merkille, että strategisten kumppanuuksien on perustuttava keskinäiseen luottamukseen ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamiseen siten, että otetaan huomioon demokratia, valtioiden itsemääräämisoikeus ja vapaus valita sisäinen perustuslaillinen järjestys ja ulkopoliittinen suunta, valtioiden rajojen loukkaamattomuus, oikeusvaltio, ihmisoikeudet ja kansainvälisen diplomatian ja kaupan periaatteet;

3.  on erittäin huolissaan siitä, että Venäjä on nyt avoimesti asettunut asemaan, jossa se toimii kansainvälisen demokraattisen yhteisön ja sen lakiin perustuvan järjestyksen kilpailijana, eikä vähiten siten, että se pyrkii piirtämään uudelleen Euroopan sisäisiä rajoja; pitää huolestuttavana Venäjällä viime vuosina kehittynyttä oppositioaktivisteihin, ihmisoikeuksien puolustajiin, vähemmistöihin ja naapurikansoihin kohdistuvaa vihan ilmapiiriä sekä ihmisoikeustilanteen ja oikeusvaltion heikentymistä; tuomitsee kritiikkiä esittävien vainoamisen väkivallalla, oikeudenkäynneillä, vangitsemisilla ja muilla valtion käyttämillä toimilla;

4.  tuomitsee tämän EU-poliitikkojen ja ‑virkamiesten Venäjälle pääsyä koskevan mielivaltaisen kiellon, ja korostaa, että Venäjän johto rikkoo toistuvasti kansainvälistä oikeutta ja yleismaailmallisia normeja sekä estää avoimuutta; katsoo, että tällainen kielto on haitallinen ja vahingoittaa jo valmiiksi heikkoja kommunikaatioyhteyksiä unionin ja Venäjän välillä; korostaa, että kyseisille poliitikoille ja virkamiehille olisi ilmoitettava, miksi heidän pääsynsä Venäjälle evätään, ja heillä olisi oltava oikeus hakea tällaiseen päätökseen muutosta riippumattomassa tuomioistuimessa;

5.  katsoo, että pitkällä aikavälillä rakentava ja ennustettava suhde EU:n ja Venäjän välillä on mahdollinen ja molempia osapuolia hyödyttävä, erityisesti kun otetaan huomioon olemassa olevat poliittiset, kaupalliset sekä liikenne- ja energia-alan suhteet, ihmisten väliset suhteet esimerkiksi Erasmus+-ohjelman ja viisumivapautta koskevien yhteisten toimien(9) kautta, rajatylittävä yhteistyö, ilmastonmuutos, ympäristö ja alakohtainen yhteistyö; ottaa huomioon, että vastavuoroiset pakotteet vahingoittavat molempia talouksia, että on käsiteltävä yhteisiä maailmanlaajuisia haasteita ja etuja ja että Euroopan turvallisuutta koskevien näkemysten jakautumista aiheuttava luonne voidaan muuttaa lisäämällä vuoropuhelua; pitää tässä yhteydessä myönteisenä EU:n ja Venäjän yhteistyön positiivisia tuloksia useilla aloilla, kuten terrorismin, äärimmäisyysliikkeiden ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa, pohjoisen ulottuvuuden kumppanuudessa, ydinneuvotteluissa Iranin kanssa ja Lähi-idän rauhanprosessissa; kehottaa Venäjää osallistumaan rakentavalla tavalla Syyrian konfliktia koskevan ratkaisun etsimiseen;

6.  painottaa, että EU:n ja Venäjän suhteiden on vastedes perustuttava kansainvälisen oikeuden kunnioittamiseen ja vuoropuheluun, jonka avulla EU olisi valmis käynnistämään uudelleen yhteistyön Venäjän viranomaisten kanssa useilla yhteisen edun mukaisilla erityisalueilla; painottaa, että yhteistyön jatkaminen edellyttää, että Venäjä kunnioittaa Ukrainan alueellista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta, Krimi mukaan lukien, soveltaa täysimääräisesti Minskin sopimuksia (joihin sisältyy Ukrainan viranomaisten täydellinen rajavalvonta, Venäjän joukkojen ja aseiden pois vetäminen ehdoitta ja kapinallisryhmille annettavan tuen välitön lopettaminen) ja lopettaa vakautta horjuttavat sotilaalliset ja turvallisuuteen liittyvät toimet EU:n jäsenvaltioiden rajoilla; korostaa, että Etyj on osoittanut kykenevänsä osallistumaan kriisin ratkaisemiseen; korostaa, että tällaista mahdollisesti uudistunutta yhteistyötä ei saa toteuttaa kansainvälisten periaatteiden, unionin arvojen, normien ja kansainvälisten sitoumusten kustannuksella; painottaa, että EU:n on selvästi määriteltävä Venäjään kohdistamansa odotukset, erityisesti kansainvälisen oikeuden ja sopimusvelvoitteiden kunnioittamisen osalta toimien ennustettavana kumppanina sekä toimenpiteet, joita se aikoo toteuttaa 31. joulukuuta 2015 jälkeen, jos Venäjä ei kunnioita sitoumuksiaan (tai aiemmin, jos kehitys kentällä on vakavaa) ja EU:n tarjoama uudelleen käynnistettävä yhteistyö, jos Venäjä noudattaa sitoumuksiaan; painottaa, että tällaisessa yhteistyössä olisi noudatettava täysimääräisesti kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja;

7.  kiittää jäsenvaltioita niiden osoittamasta solidaarisuudesta ja yhtenäisyydestä suhteessa Krimin laittomaan Venäjään liittämiseen ja Venäjän suoraan osallistumiseen sotaan Ukrainassa, vastatoimien hyväksymisen ja laajentamisen sallimiseen ja sitoutumiseen Minskin sopimusten täysimääräiseen täytäntöönpanoon; kehottaa jäsenvaltioita pitämään tämän yhtenäisyyden säilyttämisen ehdottomana painopisteenä ja pidättymään kahdenvälisistä suhteista ja sopimuksista, jotka voisivat haitata tätä yhtenäisyyttä tai joita voitaisiin pitää yhtenäisyyttä haittaavina; toistaa, että jäsenvaltioiden sekä ehdokasvaltioiden välinen toimien yhtenäisyys ja solidaarisuus ovat oleellisen tärkeitä sille, että varmistetaan EU:n politiikkojen uskottavuus, legitiimisyys ja tehokkuus ja EU:n kyky sietää ulkoisia haasteita ja paineita, samalla kun edistetään syvempää ja yhteistyöhön perustuvaa suhdetta itäisiin kumppanimaihin;

8.  painottaa tässä yhteydessä, että EU:n yhdentymisen ja sen sisäisten ja ulkoisten politiikkojen yhtenäisyyden syventäminen on keskeisessä asemassa EU:n yhtenäisemmän, vaikuttavamman ja menestyksekkäämmän ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta myös Venäjää kohtaan; kehottaa siksi jäsenvaltioita jatkamaan ja tehostamaan toimiaan, joilla pyritään tehokkaasti poistamaan päätöksenteon pullonkaulat ja lujittamaan yhteisiä politiikkoja myös ehdokasvaltioiden kanssa erityisesti kaupan, rahoituspalvelujen ja -transaktioiden, muuttoliikkeen, energian, ulkoisten rajojen hallinnan, tiedottamisen ja verkkoturvallisuuden aloilla;

9.  toistaa EU:lle ja sen jäsenvaltioille kehotuksensa hyödyntää täysimääräisesti Lissabonin sopimuksen määräyksiä ja välineitä, jotta voidaan tehostaa unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulevaisuuteen suuntautuvaa ja strategista luonnetta; on lisäksi täysin vakuuttunut siitä, että ihmisoikeuksien keskeinen asema EU:n ulkoisen toiminnan kaikissa näkökohdissa on edellytys sille, että EU:ta arvostetaan uskottavana globaalina toimijana;

10.  toistaa olevansa vakuuttunut siitä, että energiapolitiikalla on merkittävä osa EU:n ulkopolitiikassa; antaa siksi lujan tukensa vahvan Euroopan energiaunionin pikaiselle luomiselle ja erityisesti kansallisten energiaverkkojen yhteenliittämiselle, jotta voidaan vähentää yksittäisten jäsenvaltioiden huomattavaa riippuvuutta ulkoisista energiantoimittajista, erityisesti Venäjästä; on vakuuttunut siitä, että eurooppalaisen solidaarisuuden haasteet ja heikkoudet voidaan voittaa ja että yksittäisten jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden altistumista energian käyttämiselle poliittisen ja diplomaattisen painostuksen välineenä voidaan vastustaa tehokkaasti ainoastaan soveltamalla täysimääräisesti EU:n energialainsäädäntöä ja erityisesti panemalla täytäntöön kolmas energiapaketti ja saattamalla valmiiksi vapaat, avoimet, integroidut, synkronoidut, energiatehokkaat (asianmukainen osuus uusiutuvaa energiaa) ja kestävät unionin energian sisämarkkinat, joilla toimitukset ovat monipuolisia ja joilla kilpailulainsäädäntöä on sovellettava yksiselitteisesti; kehottaa EU:ta tarjoamaan riittävää tukea niille energiayhteisön sopimuspuolille, jotka ovat sitoutuneet EU:n energia-alan säännöstön täytäntöönpanoon, jotta voidaan parantaa niiden neuvotteluasemaa ulkoisiin energiantoimittajiin nähden;

11.  painottaa, että on tarpeen ja tärkeää keskeyttää puolustusyhteistyö Venäjän kanssa sen aggressiivisen asenteen vuoksi, ja kehottaa jäsenvaltioita ja ehdokasvaltioita pidättymään päätöksistä, jotka vaarantaisivat tämän yhteisen kannan; katsoo siksi, että vaikka Venäjän kanssa tehdyt puolustusyhteistyötä koskevat sopimukset ovat luonteeltaan kahdenvälisiä, niitä olisi arvioitava huolellisesti unionin tasolla, jotta voidaan määritellä asian- ja johdonmukainen lähestymistapa; panee tässä suhteessa merkille EU:n ja Naton yhteistyön merkityksen;

12.  on erittäin huolissaan median ja internetin vapauden yhä lisääntyvistä rajoituksista, verkkomedian kiristyvästä valvonnasta, puolueettoman uutisoinnin tukahduttamisesta ja journalismin normien rapautumisesta Venäjällä sekä ulkomailla olevan venäjänkielisen yleisön saatavilla olevan tiedon lisääntyvästä keskittymisestä valtion omistamien tiedotusvälineiden käsiin; tuomitsee sen, että ukrainalaisten ja tataarien tv-kanavien lähetystoiminta on kielletty Krimillä;

13.  toistaa kehotuksensa Venäjän propagandan analyysi- ja seurantavalmiuksien kehittämisestä ja parantamisesta erityisesti venäjän kielellä, jotta voidaan tunnistaa tarkoituksellisesti puolueellinen tiedottaminen EU:n eri kielillä sekä vastata siihen nopeasti ja asianmukaisesti; kehottaa komissiota varaamaan viipymättä riittävän rahoituksen konkreettisia hankkeita varten, joilla torjutaan Venäjän propagandaa ja väärää tietoa EU:n sisällä ja ulkopuolella ja tarjotaan objektiivista tietoa itäisten kumppanimaiden yleisölle, ja kehittämään asianmukaisia välineitä strategista viestintää varten; pitää tässä yhteydessä myönteisenä 20. maaliskuuta 2015 pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmiä toimintasuunnitelmasta Venäjän harhaanjohtavien tiedotuskampanjoiden torjumiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita suunnittelemaan myös koordinoidun mekanismin, jolla kerätään, seurataan ja raportoidaan tietoja – taaten näiden toimien läpinäkyvyyden – Venäjän antamasta taloudellisesta, poliittisesta ja teknisestä tuesta poliittisille puolueille ja muille organisaatioille EU:n sisällä, jotta voidaan arvioida Venäjän sekaantumista ja vaikutusta poliittiseen elämään ja yleiseen mielipiteeseen EU:ssa ja itäisissä kumppanimaissa, ja toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä;

14.  on erittäin huolestunut siitä, että viime aikoina Venäjän valtion valvonnassa olevissa tiedotusvälineissä kirjoitetaan ja tulkitaan uudelleen 1900-luvun tapahtumia, kuten Molotov–Ribbentrop-sopimuksen ja sen salaisten pöytäkirjojen allekirjoittaminen, sekä käytetään valikoivaa historiallista kerrontaa poliittisessa propagandassa;

15.  on erittäin huolissaan Venäjän johdon hyväksymistä yhä intensiivisemmistä kontakteista ja yhteistyöstä Euroopan populististen, fasististen ja äärioikeistoon kuuluvien puolueiden ja Venäjän kansallismielisten joukkojen välillä; tiedostaa, että se merkitsee vaaraa EU:n demokraattiselle ja oikeusvaltioon perustuvalle arvojärjestelmälle; kehottaa tässä yhteydessä EU:n elimiä ja jäsenvaltioita torjumaan näiden ”kansallismielisten internationaalien” uhkaavan muodostumisen;

16.  on erittäin huolestunut siitä, että Venäjä tukee radikaalin ja äärimielisen aineksen toimintaa ja rahoittaa sitä EU:n jäsenvaltioissa; suhtautuu äärioikeiston äskettäin Pietarissa järjestämään kokoontumiseen loukkauksena niiden miljoonien venäläisten muistoa kohtaan, jotka uhrasivat henkensä maailman pelastamiseksi natsivallalta;

17.  kehottaa EU:ta tukemaan hankkeita, joilla pyritään edistämään ja kehittämään korkeita journalistisia normeja, tiedotusvälineiden vapautta sekä puolueetonta ja luotettavaa tiedottamista Venäjällä ja lakkauttamaan propaganda EU:ssa ja itäisissä kumppanuusmaissa; kehottaa komissiota antamaan käyttöön asianmukaista rahoitusta aloitteille, joilla kehitetään korkealaatuisia venäjänkielisiä vaihtoehtoja Venäjän valtion hallitsemille tiedotusvälineille, jotta voidaan tarjota venäjää puhuvalle yleisölle uskottavia ja riippumattomia tiedon lähteitä;

18.  toistaa, että oikeusvaltioperiaatteen tinkimätön kunnioittaminen on EU:n ydinperiaate ja kulmakivi, ja kehottaa soveltamaan sitä tiukasti, nopeasti ja ehdottomasti, jos tapahtuu mikä tahansa sääntöjen rikkominen; kehottaa komissiota samalla päättäväisyydellä soveltamaan vapaan ja oikeudenmukaisen kilpailun periaatetta sisämarkkinoilla, myös Gazpromia vastaan käytävässä oikeudenkäynnissä; katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, että Venäjän on suhtauduttava rakentavasti jäsenyyteensä Maailman kauppajärjestössä ja noudatettava täysimääräisesti jäsenyydestä johtuvia sitoumuksia muun muassa lopettamalla perusteettomat kaupan rajoitukset ja takaamalla syrjimätön pääsy Venäjän markkinoille;

19.  kehottaa Venäjää toimimaan täydessä yhteistyössä kansainvälisen yhteisön kanssa lennon MH17 pudottamista koskevissa tutkimuksissa ja tuomitsee kaikki yritykset tai päätökset armahduksen myöntämisestä niille, jotka on todettu syyllisiksi, tai heidän syytteeseen asettamisensa viivästyttämisestä; kehottaa uudelleen Venäjää palauttamaan viipymättä Smolenskissa maahan syöksyneen Puolan hallituksen lentokoneen mustat laatikot; kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ottamaan nämä pyynnöt esiin kaikissa kahdenvälisissä kontakteissa Venäjän viranomaisten kanssa;

20.  kehottaa Venäjän federaation hallitusta tunnustamaan HLBTI-henkilöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja ahdistelua koskevan ongelman laajuuden ja vakavuuden, sitoutumaan toimien toteuttamiseen tällaisten väärinkäytöksien lopettamiseksi ja kumoamaan 29. kesäkuuta 2013 annetun lain N:o 135-FZ (ˮhomopropagandalakiˮ) säännökset, joilla kielletään HLBTI-suhteita koskeva tiedotus; kehottaa ulkosuhdehallintoa, komissiota ja EU:n jäsenvaltioita ottamaan esille homofobiaa ja HLBTI-henkilöihin kohdistuvaa väkivaltaa koskevat kysymykset asiaankuuluvien venäläisten virkamiehien kanssa järjestetyissä tapaamisissa, myös korkeimmalla tasolla; kehottaa ulkosuhdehallintoa, komissiota ja EU:n jäsenvaltioita kesäkuussa 2013 annettujen EU:n suuntaviivojen mukaisesti edistämään ja suojaamaan HLBTI-henkilöiden kaikkia ihmisoikeuksia sekä edistämään kaikenlaisen HLBTI-henkilöihin kohdistuvan väkivallan torjumista auttamalla väkivallan uhreja ja takaamalla heille oikeussuojan, tukemalla kansalaisyhteiskunnan ja hallituksien aloitteita, jotka koskevat väkivaltatapauksien seurantaa, ja kouluttamalla lainvalvontahenkilöstöä;

21.  ilmaiseen syvän huolestumisensa ihmisoikeuksia, mukaan lukien ilmaisunvapautta, yhdistymis- ja kokoontumisvaputta koskevien oikeudet ja HLBTI-henkilöiden oikeudet, koskevan tilanteen sekä oikeusvaltion kunnioittamisen heikentymisestä Venäjällä ja Krimillä laittoman Venäjään liittämisen jälkeen ja pitää tässä yhteydessä mielessä, että yhteiskunta rikastuu aidon ja riippumattoman kansalaisyhteiskunnan kehittymisen kautta; tuomitsee jyrkästi hallituksen jatkuvan toisinajattelijoiden tukahduttamisen, jonka kohteena ovat riippumattomat kansalaisjärjestöt ja joka tapahtuu niin sanotun ”ulkomaisia agentteja koskevan lain” avulla, ja aktivistien, poliittisten vastustajien ja hallituksen arvostelijoiden jatkuvan ja monitahoisen painostamisen; kiinnittää erityistä huomiota Anna Politkovskajan, Natalia Estemirovan, Boris Nemtsovin, Sergei Magnitskin, Alexander Litvinenkon ja muiden murhiin; vaatii tutkimaan asianmukaisesti ja riippumattomasti kaikki poliittisten aktivistien, journalistien ja ilmiantajien murhat ja saattamaan syylliset oikeuden eteen ja osoittamaan siten, että rankaisemattomuutta torjutaan tinkimättä, ja harkitsemaan kohdennettuja rajoittavia toimenpiteitä, jos tehdyt tutkimukset eivät ole kansainvälisten normien mukaisia; kehottaa jälleen neuvostoa täyttämään sitoumuksensa näiden periaatteiden puolustamisesta ja hyväksymään varapuheenjohtajan / korkean edustajan esityksestä, joka on tehtävä viipymättä, rajoittavia toimia niitä virkamiehiä kohtaan, jotka olivat mukana hyvin dokumentoidussa Magnitskin tapauksessa; korostaa, että Venäjän velvollisuus ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion normien noudattamiseen johtuu suoraan sen jäsenyydestä YK:ssa, Euroopan neuvostossa ja Etyjissä;

22.  painottaa, että on tärkeää antaa jatkuvaa poliittista ja taloudellista tukea riippumattoman kansalaisyhteiskunnan aktivisteille, ihmisoikeusaktivisteille, bloggaajille, riippumattomalle medialle, avoimesti näkemyksensä esittäville tutkijayhteisön jäsenille ja julkisuuden henkilöille ja kansalaisjärjestöille, jotta voidaan edistää demokraattisia arvoja, perusvapauksia ja ihmisoikeuksia Venäjällä ja miehitetyllä Krimillä; kehottaa komissiota suunnittelemaan kunnianhimoisempaa taloudellista apua Venäjän kansalaisyhteiskunnalle olemassa olevista ulkoisista rahoitusvälineistä; kehottaa EU:ta ojentamaan kätensä niille Venäjän virkamiehille ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioille, jotka ovat taipuvaisia kehittämään kumppanuuteen ja yhteistyöhön perustuvan näkemyksen poliittisista ja diplomaattisista suhteista EU:n kanssa; korostaa, että on mahdollisuuksien mukaan edistettävä ihmisten välisiä yhteyksiä ja suhteiden nykytilasta huolimatta säilytettävä voimakas vuoropuhelu ja yhteistyö EU:n ja Venäjän opiskelijoiden ja tutkijoiden, kansalaisyhteiskuntien ja paikallisviranomaisten välillä, jotta lievennetään jännitteitä ja parannetaan keskinäistä ymmärrystä;

23.  kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöä, jolla varmistetaan erityisesti unionin ulkopuolisten poliittisten tai taloudellisten toimijoiden osalta niiden unionin poliittisille puolueille antaman poliittisen rahoituksen ja muun rahoituksen läpinäkyvyys kaikilta osin Euroopan neuvoston suosituksen mukaisesti;

24.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, Venäjän federaation hallitukselle ja parlamentille sekä itäisten kumppanimaiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)1 Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0505.
(2)2 Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0383.
(3)3 Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0101.
(4)4 Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0025.
(5)5 Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0074
(6) Kolmen osapuolen yhteysryhmän tapaamisissa aikaansaatuja tuloksia koskevan pöytäkirjan, joka allekirjoitettiin 5. syyskuuta 2014 ja Minskin sopimusten täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevan paketin, joka hyväksyttiin 12. helmikuuta 2015.
(7) YK:n yleiskokouksen päätöslauselma A/RES/68/262 Ukrainan alueellisesta koskemattomuudesta.
(8) YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma S/RES/2202(2015).
(9) Yhteiset toimet sekä Venäjän että Euroopan unionin kansalaisten lyhytaikaisen matkustamisen viisumivapauden toteuttamiseksi.


OLAFin valvontakomitean vuotuinen toimintakertomus 2014
PDF 173kWORD 74k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. kesäkuuta 2015 Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) valvontakomitean vuotuisesta toimintakertomuksesta 2014 (2015/2699(RSP))
P8_TA(2015)0226RC-B8-0539/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta(1),

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2015 tekemänsä päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2013, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot(2),

–  ottaa huomioon 3. huhtikuuta 2014 tekemänsä päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot(3),

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Vuosikertomus 2011 EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta – Petostentorjunta”(4),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Vuosikertomus 2013 EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta – Petostentorjunta”(5),

–  ottaa huomioon OLAFin valvontakomitean (jäljempänä valvontakomitea) toimintakertomuksen 2014,

–  ottaa huomioon OLAFin tutkimusten keston valvontaa koskevan valvontakomitean lausunnon nro 4/2014 ”Control of the duration of investigations conducted by the European Anti-fraud Office”,

–  ottaa huomioon OLAFin vastauksen valvontakomitean lausuntoon nro 4/2014,

–  ottaa huomioon OLAFin ulkoista raportointia tutkimusten kestosta koskevan valvontakomitean raportin nro 5/2014 ”OLAF external reporting on the duration of investigations”,

–  ottaa huomioon OLAFin vastauksen valvontakomitean lausuntoon nro 5/2014,

–  ottaa huomioon OLAFin tutkinnallisen riippumattomuuden turvaamista koskevan valvontakomitean raportin nro 1/2014 ”Safeguarding OLAF’s investigative independence”,

–  ottaa huomioon valvontakomitean suosituksia ja niiden toteuttamista OLAFissa koskevan valvontakomitean raportin nro 2/2014 ”Implementation by OLAF of the Supervisory Committee’s recommendations ”,

–  ottaa huomioon tapausten avaamista OLAFissa koskevan valvontakomitean raportin nro 3/2014 ”Opening of cases in OLAF in 2012”,

–  ottaa huomioon OLAFin vastauksen valvontakomitean raporttiin N:o 3/2014,

–  ottaa huomioon valvontakomitean muistion valvontakomitean analyysista OLAFin tutkintapolitiikan painopistealueita vuonna 2015 koskevasta luonnoksesta,

–  ottaa huomioon OLAFin valvontakomitean toimintakertomuksen vuodelta 2013,

–  ottaa huomioon OLAFin sisäisen menettelyn perustamista valitusten käsittelyä varten koskevan valvontakomitean lausunnon nro 2/2013 ”Establishing an internal OLAF procedure for complaints”,

–  ottaa huomioon OLAFin tutkintapolitiikan painopistealueita koskevan valvontakomitean lausunnon nro 1/2014 ”OLAF Investigation Policy Priorities”,

–  ottaa huomioon tapausten valintaa OLAFissa koskevan valvontakomitean lausunnon nro 2/2024 ”Case selection in OLAF”,

–  ottaa huomioon valvontakomitean huomiot OLAFin tutkimusmenettelyistä,

–  ottaa huomioon valvontakomitean vuoden 2012 suositukset,

–  ottaa huomioon Euroopan petostentorjuntaviraston valvontakomitean tehtävää, valtuuksia ja tavoitteita käsittelevän valvontakomitean asiakirjan ”Mission, competences and objectives of the Supervisory Committee of the European Anti-Fraud Office – Mid-term strategy (2014 2015)”,

–  ottaa huomioon valvontakomitean työjärjestelyt OLAFin kanssa,

–  ottaa huomioon komissiolle ja neuvostolle OLAFin valvontakomitean vuotuisesta toimintakertomuksesta 2014 esitetyt kysymykset (O-000060/2015 – B8-0553/2015, O‑000061/2015 – B8-0554/2015 ja O-000066/2015 – B8-0555/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että vuotuisessa toimintakertomuksessa vuodelta 2014 OLAFin valvontakomitea totesi, että OLAFin uudelleenorganisoinnin aikana (1. helmikuuta 2012) 423 tapausta otettiin tutkittavaksi samana päivänä OLAFin pääjohtajan yksin tekemällä päätöksellä; toteaa, että valvontakomitea tuli analyysinsä perusteella siihen johtopäätökseen, että i) OLAF ei toteuttanut asianmukaista arviointia mitään valvontakomitean analysoimia tapauksia koskevista tiedoista, ii) useimmissa tapauksissa ei ollut jälkeäkään arvioinnista ja iii) OLAFin pääjohtaja käynnisti kaikkia kyseisiä tapauksia koskevat tutkimukset ilman, että oli etukäteen olemassa riittävän vakavaa epäilyä unionin taloudellisia etuja vahingoittavasta petoksesta, lahjonnasta tai muusta laittomasta toiminnasta, mikä on ristiriidassa tuolloin voimassa olleiden OLAFin tutkimuksen käynnistämistä koskevien lakisääteisten vaatimusten kanssa;

B.  toteaa, että valvontakomitea on tiedonannoissaan EU:n toimielimille osoittanut, että asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 17 artiklan 5 kohdassa säädetystä selkeästä velvoitteesta huolimatta OLAFin pääjohtaja ei raportoinut valvontakomitealle vuonna 2014 niistä OLAFin suosituksista, joita ei ollut pantu täytäntöön;

C.  toteaa, että valvontakomitea antoi toimikautensa ensimmäisellä puoliskolla OLAFille 50 suositusta, joista ainoastaan kahdeksan pantiin kokonaan täytäntöön, kuusi osittain, yhden täytäntöönpano on kesken ja 20:tä suositusta ei ole pantu täytäntöön, ja toteaa, että 15 tapauksessa valvontakomitea ei kyennyt todentamaan täytäntöönpanoa tarpeeksi kattavan tiedon puutteen vuoksi;

D.  ottaa huomioon, että OLAFin luonnosta tutkintapolitiikan painopistealueiksi vuonna 2015 koskevassa valvontakomitean muistiossa todettiin, että OLAF ei ollut ottanut huomioon valvontakomitean lausunnossa nro 1/2014 annettuja kolmea suositusta: i) OLAFin pääjohtaja ei ollut antanut ohjeita asetuksesta (EU, Euratom) N:o 883/2013 johtuvien valintaperusteiden soveltamisesta (resurssien tehokas käyttö, suhteellisuus/toissijaisuus, lisäarvo) ja sen sijaan, että hän olisi tarkastellut uudelleen taloudellisia indikaattoreita mukauttaakseen ne rahoitusohjelmien todellisuuteen, hän on lakannut kokonaan soveltamasta niitä; ii) vuoden 2015 tutkintapolitiikan painopistealueita koskevassa luonnoksessa otettiin nähtävästi huomioon useita sidosryhmien asiakirjoja, mutta niiden kanssa ei näytä käydyn vuoropuhelua taloudellisista indikaattoreista eikä mahdollisesta niiden tapausten seurannasta, joissa oli riittävästi aihetta petosepäilyyn mutta joita ei ollut käsitelty tutkintapolitiikan painopistealueita tai valintaperusteita koskevien periaatteiden noudattamisen vuoksi; iii) OLAFin pääjohtaja ei ollut toimittanut valvontakomitealle aikaisempien tutkintapolitiikan painopistealueiden täytäntöönpanoa koskevaa arviointia eikä yhteenvetoa sidosryhmien antamasta palautteesta, vaikka oli aiemmin sitoutunut sen tekemään;

E.  toteaa, että valvontakomitea on toistuvasti korostanut, ettei se pysty valvomaan OLAFin riippumattomuutta, tutkimustehtävää, prosessuaalisten takeiden soveltamista eikä tutkimusten kestoa, koska se ei saa tähän tarvittavia tietoja;

F.  ottaa huomioon, että valvontakomitea on todennut, että sen valvontatehtävän tehokkuutta koskevan ongelman ydin ei ole työjärjestelyjen puutteellinen täytäntöönpano vaan valvontakomitean roolia koskeva perustavaa laatua oleva näkemysero valvontakomitean ja OLAFin pääjohtajan välillä;

G.  toteaa, että se on edellä mainituissa päätöslauselmissaan vuosikertomuksista 2011 ja 2013 aiheesta ”EU:n taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta” vaatinut parantamaan valvontakomitean kykyä hoitaa tehtävänsä;

H.  toteaa, että valvontakomitea on useaan otteeseen kehottanut EU:n toimielimiä joko vahvistamaan sen toimivaltaa, erityisesti mahdollistamalla täysimääräisen tutustumisoikeuden OLAFin käsittelemiä tapauksia koskeviin asiakirjoihin, tai toteuttamaan muita toimia OLAFin vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi;

I.  ottaa huomioon, että OLAFin pääjohtaja sitoutui maaliskuussa 2014 ilmoittamaan valvontakomitealle kerran vuodessa saatujen valitusten lukumäärän, niiden käsittelyaikataulun ja sen, onko ne luokiteltu perustelluiksi vai ei; toteaa kuitenkin, että valvontakomitea ei ole saanut mitään tällaista tietoa;

J.  ottaa huomioon, että asetuksessa (EU, Euratom) N:o 883/2013 vahvistettiin valvontakomitean roolia OLAFin tutkimusten keston seurannassa; toteaa, että vaikka OLAF on muodollisesti noudattanut velvoitettaan raportoida säännöllisesti valvontakomitealle tutkimuksista, jotka kestävät yli 12 kuukautta, valvontakomitea tuli lausunnossaan nro 4/2014 Euroopan petostentorjuntaviraston tutkimusten keston valvonnasta siihen johtopäätökseen, että sen saamat tiedot eivät olleet riittäviä, jotta se olisi pystynyt valvomaan asianmukaisesti ja tehokkaasti OLAFin tutkimusten kestoa;

K.  toteaa, että valvontakomitean lausunnossa nro 5/2014 OLAFin ulkoisesta raportoinnista tutkimusten kestosta tultiin siihen johtopäätökseen, että tutkimuksen kestoa koskevan OLAFin raportoinnin perusteella ei ole saatu kattavaa kuvaa sen tutkinnallisesta suorituskyvystä; ottaa huomioon, että OLAF totesi vuotuisessa kertomuksessaan, että tutkimukset saatetaan päätökseen nopeammin, mutta valvontakomitea päätteli puolestaan, että OLAFin tutkimusten tulosten parantuminen johtui uusien laskentamenetelmien käyttöönotosta;

L.  toteaa, että OLAFin tutkinnallisen riippumattomuuden turvaamista koskevassa valvontakomitean raportissa nro 1/2014 kehotettiin selventämään OLAFin roolia komission tupakka-alaan liittyvän petostentorjuntapolitiikan täytäntöönpanossa;

M.  ottaa huomioon, että valvontakomitea on kahtena perättäisenä vuonna vuotuisessa toimintakertomuksessaan ilmaissut huolensa OLAFin osallistumista komission selvitysyhteisön kokouksiin koskevan avoimuuden puutteesta ja siitä johtuvasta OLAFin tutkinnallisen riippumattomuuden vaarantumisesta;

N.  toteaa, että valvontakomitea on kehottanut EU:n toimielimiä kiinnittämään huomiota tarpeeseen panna täytäntöön asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 vaatimukset valvontakomitean sihteeristön toiminnan riippumattomuudesta;

O.  toteaa, että valvontakomitea on esittänyt seuraavat neljä perusedellytystä sihteeristönsä toiminnan riippumattomuuden varmistamiseksi: i) sihteeristön päällikön rekrytointi, arviointi ja ylentäminen perustuvat valvontakomitean päätöksiin, ii) sihteeristön päällikkö kuuluu ylempien johtajien kategoriaan; iii) sihteeristön päällikkö vastaa henkilöstönsä rekrytoinnista, arvioinnista ja ylennyksistä, iv) sihteeristön talousarvion täytäntöönpano kuuluu sihteeristön päällikön tehtäviin;

P.  toteaa, että se on tarkastellut OLAFin vastauksia parlamentille toimitettuihin valvontakomitean raportteihin ja lausuntoihin;

1.  korostaa voimakkaasti OLAFin vastuuta noudattaa tutkimuksen käynnistämistä koskevia lakisääteisiä vaatimuksia; muistuttaa, että samana päivänä käynnistetyistä 423 tapauksesta vain 8,4 prosenttia päätökseen saaduista tapauksista johti suositusten antamiseen; kehottaa valvontakomiteaa seuraamaan säännöllisesti lakisääteisten vaatimusten noudattamista;

2.  viittaa edellä mainittuun 29. huhtikuuta 2015 antamaansa päätöslauselmaan vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2013 ja kehottaa OLAFia perustelemaan viipymättä tapaukset, joissa se ei ole pannut täytäntöön valvontakomitean suosituksia;

3.  pitää valitettavana, että valvontakomitea katsoi mahdottomaksi päättää, oliko tutkintapolitiikan painopistealueet määritelty asianmukaisesti ja oliko niiden täytäntöönpanolla ollut myönteisiä vai kielteisiä seurauksia petosten ja lahjonnan torjunnalle;

4.  pitää valitettavana, ettei valvontakomitea ole kyennyt toteuttamaan tehtäväänsä täysimääräisesti; viittaa edellä mainittuihin vuosikertomuksia 2011 ja 2013 EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta (petostentorjunta) koskeviin päätöslauselmiinsa ja pyytää komissiota ryhtymään toimenpiteisiin, jotta voidaan parantaa valvontakomitean kykyä valvoa OLAFin riippumattomuutta, tutkimustehtävää, prosessuaalisten takeiden soveltamista sekä tutkimusten kestoa vaarantamatta kuitenkaan OLAFin riippumattomuutta;

5.  kehottaa komissiota helpottamaan OLAFin ja valvontakomitean välisiä neuvotteluja laatimalla 31. joulukuuta 2015 mennessä toimintasuunnitelman, jolla on tarkoitus muuttaa työjärjestelyjä siten, että luodaan työympäristö, jossa valvontakomitea voi toteuttaa tehtäväänsä; katsoo, että tarkistetuissa työjärjestelyissä olisi selvennettävä valvontakomitean tehtävää kaikille kyseisille osapuolille; toteaa, että valvontaelimen sihteeristö on valvottavan elimen (hallinnollisen) valvonnan alaisuudessa;

6.  kehottaa OLAFin pääjohtajaa noudattamaan sitoumustaan ilmoittaa valvontakomitealle saatujen valitusten lukumäärä, niiden käsittelyn oikea-aikaisuus ja se, onko ne luokiteltu perustelluiksi vai ei;

7.  kehottaa OLAFia noudattamaan asianomaisia lakisääteisiä vaatimuksia, jotta valvontakomitea voi hoitaa yhden tärkeimmistä tehtävistään, joka koskee OLAFin tutkimusten keston valvontaa;

8.  pitää kuitenkin ilahduttavana, että OLAF ja valvontakomitea ovat alkaneet tehdä yhteistyötä, jotta parannetaan OLAFin valvontakomitealle antamia tietoja ja yli 12 kuukautta kestäviä tutkimuksia koskevien raporttien sisältöä;

9.  toteaa, että vuoden 2014 lopussa 134 tutkijasta 13 (10 prosenttia) oli nimitetty tupakka- ja väärennösyksikköön ja 44 (33 prosenttia) maatalous- ja rakennerahastoista vastaaviin yksiköihin, joiden osuus oli 86 prosenttia kyseessä olevista taloudellisista eduista (1,9 miljardia euroa); suosittelee tästä syystä, että OLAF harkitsee uudelleen resurssien jakoa;

10.  on huolissaan avoimuudesta, joka liittyy OLAFin osallistumiseen komission selvitysyhteisön kokouksiin;

11.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille sekä OLAFin valvontakomitealle.

(1) EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0118.
(3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0287.
(4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0318.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0062.


Unkarin tilanne
PDF 167kWORD 72k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. kesäkuuta 2015 Unkarin tilanteesta (2015/2700(RSP))
P8_TA(2015)0227RC-B8-0532/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen johdanto-osan toisen, neljännen, viidennen, kuudennen ja seitsemännen kappaleen,

–  ottaa huomioon erityisesti SEU-sopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan, 6 artiklan ja 7 artiklan samoin kuin SEU-sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) perusoikeuksien kunnioittamista, edistämistä ja suojaamista Euroopan unionissa koskevat artiklat,

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2000 hyväksytyn Euroopan unionin perusoikeuskirjan, josta annettiin juhlallinen julistus 12. joulukuuta 2007 Strasbourgissa ja joka tuli voimaan yhdessä Lissabonin sopimuksen kanssa joulukuussa 2009,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1, 2 ja 19 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen kolmannentoista pöytäkirjan kuolemanrangaistuksen poistamisesta kaikissa olosuhteissa,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen (ECHR), Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen, ministerikomitean, ihmisoikeusvaltuutetun sekä Venetsian komission yleissopimukset, suositukset, päätöslauselmat, mietinnöt ja raportit,

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman perusoikeustilanteesta: standardit ja käytännöt Unkarissa (16. helmikuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman mukaisesti)(1),

–  ottaa huomioon 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2012)(2),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Uusi EU:n toimintakehys oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi” (COM(2014)0158),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun 16. joulukuuta 2014 antaman raportin vierailustaan Unkariin 1.–4. heinäkuuta 2014,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden 16. joulukuuta 2014 hyväksymät päätelmät oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen varmistamisesta,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan 22. tammikuuta 2015 järjestämän kuulemisen Unkarin ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia koskevaa EU:n kehystä käsitelleessä Euroopan parlamentin täysistuntokeskustelussa 11. helmikuuta 2015 esitetyt neuvoston ja komission julkilausumat,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa 7. toukokuuta 2015 käydyn keskustelun puheenjohtajakokouksen 30. huhtikuuta 2015 tekemästä päätöksestä, joka koskee mahdollisia vaikutuksia, joita jäsenvaltiolle ja sen oikeuksille ja asemalle Euroopan unionin jäsenenä aiheutuu, jos se päättää palauttaa kuolemanrangaistuksen,

–  ottaa huomioon Unkarin tilannetta käsitelleessä Euroopan parlamentin täysistuntokeskustelussa 19. toukokuuta 2015 esitetyt neuvoston ja komission julkilausumat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina, ja että nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo (SEU-sopimuksen 2 artikla);

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjassa kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun sellaiseen seikkaan;

C.  toteaa, että kuolemanrangaistuksen poistaminen on EU-jäsenyyden edellytys ja että EU:lla on voimakas ja periaatteellinen kuolemanrangaistuksen vastainen kanta ja että kuolemanrangaistuksen poistaminen on sen ihmisoikeuspolitiikan keskeinen tavoite;

D.  toteaa, että oikeus turvapaikkaan taataan pakolaisten oikeusasemaa koskevan 28. heinäkuuta 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja siihen liitetyn 31. tammikuuta 1967 tehdyn pöytäkirjan määräysten sekä SEU-sopimuksen ja SEUT-sopimuksen mukaisesti;

E.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirja ja Euroopan ihmisoikeussopimus on sisällytetty kokonaisuudessaan Unkarin perustuslakiin; toteaa, että Unkarin viimeaikaiset tapahtumat ovat kuitenkin herättäneet huolta Unkarin tilanteesta;

F.  ottaa huomioon, että Unkarin pääministeri Viktor Orbán antoi Unkarin äskettäisten tapahtumien jälkeen 28. huhtikuuta 2015 lausunnon, jonka mukaan kuolemanrangaistuksesta olisi aloitettava julkinen keskustelu; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin puhemies Martin Schulz antoi 30. huhtikuuta 2015 lehdistötiedotteen, jossa hän ilmoitti Viktor Orbánin vakuuttaneen, että Unkarin hallitus ei suunnittele mitään toimia kuolemanrangaistuksen palauttamiseksi ja että maa aikoo noudattaa kaikkia EU:n perussopimuksia ja kaikkea EU-lainsäädäntöä; toteaa, että Viktor Orbán antoi kuitenkin samansuuntaisia lausuntoja maan yleisradion haastattelussa 1. toukokuuta 2015 lisäten vielä, että kuolemanrangaistuksen palauttamista koskevan päätöksen olisi kuuluttava jäsenvaltioiden yksinomaisen toimivallan piiriin, ja poiketen siten EU:n perussopimusten määräyksistä;

G.  panee merkille, että Unkarin hallitus käynnisti toukokuussa 2015 julkisen kuulemisen maahanmuutosta, ja toteaa, että se on järjestänyt aikaisemmin samanlaisia kuulemisia muista aiheista; toteaa, että julkinen kuuleminen voi olla hallituksille tärkeä ja arvokas väline, joka auttaa niitä kehittämään sellaisia politiikkoja, joilla on kansalaisten tuki; toteaa, että esitettyjä kysymyksiä on arvosteltu siitä, että ne ovat johdattelevia ja retorisia ja niissä luodaan suora yhteys muuttoliikkeen ja turvallisuusuhkien välille;

H.  ottaa huomioon, että kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa käydyssä keskustelussa enemmistö poliittisista ryhmistä oli yhtä mieltä siitä, että kuolemanrangaistuksen palauttaminen ja julkisessa kuulemisessa esitetyt kysymykset ovat mahdottomia hyväksyä;

I.  ottaa huomioon, että Unkarin tilannetta käsitelleessä Euroopan parlamentin täysistuntokeskustelussa 19. toukokuuta 2015 esittämässään julkilausumassa Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltio ilmoitti, että neuvosto ei ollut keskustellut Unkarin tilanteesta eikä sillä ollut siten virallista kantaa asiaan;

J.  toteaa, että pyrittäessä ratkaisemaan Unkarin nykyistä tilannetta ei pitäisi poimia esiin yksittäistä jäsenvaltiota tai hallitusta vaan olisi pyrittävä huolehtimaan kaikkiin unionin toimielimiin ja etenkin perussopimusten noudattamista valvovaan komissioon kohdistuvasta yhteisestä velvoitteesta varmistaa, että kaikissa jäsenvaltioissa noudatetaan perussopimuksia ja unionin perusoikeuskirjaa ja sovelletaan niiden määräyksiä;

1.  korostaa kantanaan olevan, että kuolemanrangaistus on vastoin unionin perustana olevia arvoja eli ihmisarvon kunnioittamista, vapautta, kansanvaltaa, tasa-arvoa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksien kunnioittamista ja että sen vuoksi jokainen kuolemanrangaistuksen uudelleen käyttöön ottava jäsenvaltio rikkoisi perussopimuksia ja unionin perusoikeuskirjaa; toteaa ehdottomana kantanaan, että kuolemanrangaistuksen poistaminen on perusoikeuksien kehittämisen kulmakivi Euroopassa;

2.  muistuttaa, että SEU-sopimuksen 2 artiklassa tarkoitettujen arvojen räikeä loukkaaminen jossakin jäsenvaltiossa johtaisi sopimuksen 7 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn;

3.  tuomitsee Unkarin pääministerin Viktor Orbánin toistuvat lausunnot, joilla hän on pyrkinyt herättämään keskustelua kuolemanrangaistuksen mahdollisesta palauttamisesta ja vaalinut ja lietsonut siten ajatusta, joka on räikeässä ristiriidassa unionin perustana olevien arvojen kanssa; panee näin ollen merkille Viktor Orbánin lausunnon, jonka mukaan Unkarissa ei oteta uudelleen käyttöön kuolemanrangaistusta, ja korostaa, että hallituksen päämiehenä pääministeri on velvollinen edistämään unionin arvoja ja näyttämään muille esimerkkiä;

4.  toteaa, että jäsenvaltioilla on täysivaltainen oikeus järjestää kansallisia kuulemisia; muistuttaa kuitenkin, että kuulemisten olisi kuvastettava hallitusten valmiutta vastuulliseen hallintoon, jonka päämääränä on demokraattisten poliittisten ratkaisujen takaaminen ja eurooppalaisten perusarvojen kunnioittaminen;

5.  tuomitsee Unkarin hallituksen käynnistämän maahanmuuttoa koskevan julkisen kuulemisen sekä siihen liittyvän koko maan kattavan mainostaulukampanjan ja korostaa, että kyseinen, Unkarissa maahanmuutosta ja terrorismista käynnistetty kuuleminen on sisällöltään ja kieleltään erittäin harhaanjohtava, asenteellinen ja epätasapainoinen ja että siinä luodaan asenteellinen mielleyhtymä muuttoliikkeen ja turvallisuusuhkien suorasta yhteydestä; huomauttaa, että verkkokyselyn vastauksiin on liitettävä henkilötietoja ja vastaajan on siten paljastettava poliittiset mielipiteensä, mikä on vastoin tietosuojaa koskevia sääntöjä; kehottaa tämän vuoksi perumaan tämän kuulemisen;

6.  pitää valitettavana, että julkisessa kuulemisessa syytetään unionin toimielimiä ja niiden toimia ottamatta huomioon, että jäsenvaltioilla on myös vastuunsa näistä asioista; muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat täysimääräisesti mukana unionin lainsäädäntöprosessissa;

7.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan rakentavalla tavalla nykyiseen keskusteluun Euroopan muuttoliikeagendasta, joka vaikuttaa sekä sisä- ja ulkopoliittisiin että kehityspoliittisiin toimiin, jotka on pantava täytäntöön EU:ssa;

8.  katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden on lainsäädäntö- ja hallintokäytännöissään noudatettava täysin unionin lainsäädäntöä ja että kaiken lainsäädännön, minkä tahansa unionin jäsenvaltion tai ehdokasmaan primaarioikeus mukaan lukien, on heijastettava eurooppalaisia perusarvoja – demokratian periaatteet, oikeusvaltio ja perusoikeudet – ja oltava niiden mukaista;

9.  pitää valitettavana, että neuvosto ei ole reagoinut Unkarin uusimpiin tapahtumiin, ja arvostelee jäsenvaltioita siitä, että ne eivät ole sitoutuneet varmistamaan oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista siten kuin 16. joulukuuta 2014 hyväksytyissä Euroopan unionin neuvoston päätelmissä edellytettiin; kehottaa Euroopan unionin neuvostoa ja Eurooppa-neuvostoa käymään keskustelua ja hyväksymään päätelmiä Unkarin tilanteesta viipymättä;

10.  panee merkille, että nämä viimeaikaiset tapahtumat ovat herättäneet menneen vuoden aikana huolta oikeusvaltiota, demokratiaa ja perusoikeuksia koskevien periaatteiden noudattamisesta Unkarissa ja että tilanne kokonaisuutena katsoen saattaa synnyttää oikeusvaltioperiaatteeseen kohdistuvan järjestelmäuhan;

11.  kehottaa komissiota käynnistämään oikeusvaltioperiaatteen vahvistamista koskevan EU:n toimintakehyksen ensimmäisen vaiheen ja aloittamaan siten välittömästi perusteellisen valvontaprosessin, joka koskee demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien tilannetta Unkarissa ja jossa arvioidaan unionin perustana olevien, SEU-sopimuksen 2 artiklassa tarkoitettujen arvojen mahdollista systeemistä, vakavaa loukkaamista, myös erinäisten demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien tilaa heikentävien toimenpiteiden yhteisvaikutusta, samoin kuin sitä, onko jäsenvaltiossa syntymässä oikeusvaltioperiaatteeseen kohdistuva järjestelmäuhka, josta voisi kehittyä SEU-sopimuksen 7 artiklassa tarkoitettu vakavan loukkauksen selvä vaara; pyytää komissiota raportoimaan asiasta parlamentille ja neuvostolle ennen syyskuuta 2015;

12.  kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen sellaisen demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan unionin järjestelmän perustamisesta, jonka avulla tarkastellaan kaikkien jäsenvaltioiden allekirjoittamien perussopimusten ja perusoikeuskirjan noudattamista ja täytäntöönpanoa ja joka perustuu yhteisiin ja objektiivisiin indikaattoreihin, sekä tekemään vuosittain valikoimatta ja tasavertaisesti puolueettoman arvioinnin, johon sisältyy EU:n perusoikeusviraston tekemä arviointi, perusoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen tilanteesta kaikissa jäsenvaltioissa sekä esittämään asianmukaisia sitovia korjausmekanismeja, jotta voidaan korjata vallitsevat puutteet ja mahdollistetaan automaattinen ja vaiheittainen puuttuminen oikeusvaltioperiaatteeseen ja perusoikeuksiin kohdistuviin loukkauksiin jäsenvaltiotasolla; kehottaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa antamaan panoksensa tämän ehdotuksen suunnitteluun ja laatimiseen tekemällä asiasta vuoden loppuun mennessä hyväksyttävän valiokunta-aloitteisen lainsäädäntömietinnön;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, Unkarin presidentille, hallitukselle ja parlamentille, jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan unionin perusoikeusvirastolle, Euroopan neuvostolle ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0315.
(2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0173.


Turkkia koskeva vuoden 2014 edistymiskertomus
PDF 213kWORD 113k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. kesäkuuta 2015 Turkkia koskevasta komission vuoden 2014 edistymiskertomuksesta (2014/2953(RSP))
P8_TA(2015)0228B8-0455/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission laatiman Turkkia koskevan vuoden 2014 edistymiskertomuksen (SWD(2014)0307),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2014 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Laajentumisstrategia ja vuosien 2014 ja 2015 tärkeimmät haasteet” (COM(2014)0700),

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa ja erityisesti 10. helmikuuta 2010 Turkkia koskevasta vuoden 2009 edistymiskertomuksesta(1), 9. maaliskuuta 2011 Turkkia koskevasta vuoden 2010 edistymiskertomuksesta(2), 29. maaliskuuta 2012 Turkkia koskevasta vuoden 2011 edistymiskertomuksesta(3), 18. huhtikuuta 2013 Turkkia koskevasta vuoden 2012 edistymiskertomuksesta(4), 13. kesäkuuta 2013 Turkin tilanteesta(5), 12. maaliskuuta 2014 Turkkia koskevasta vuoden 2013 edistymiskertomuksesta(6), 13. marraskuuta 2014 Turkin jännitteitä aiheuttavista toimista Kyproksen talousalueella(7) ja 15. tammikuuta 2015 ilmaisunvapaudesta Turkissa(8) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman armenialaisten kansanmurhan satavuotismuistopäivästä(9),

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2005 hyväksytyn Turkin neuvottelukehyksen,

–  ottaa huomioon 18. helmikuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/157/EY Turkin tasavallan liittymiskumppanuuden periaatteista, ensisijaisista tavoitteista ja ehdoista(10) (”liittymiskumppanuus”) sekä aiemmat, vuosina 2001, 2003 ja 2006 tehdyt neuvoston päätökset liittymiskumppanuudesta,

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2010, 5. joulukuuta 2011, 11. joulukuuta 2012, 25. kesäkuuta 2013, 24. lokakuuta 2014 ja 16. joulukuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 46 artiklan, jonka mukaan sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen lopullisia tuomioita asioissa, joiden osapuolina ne ovat,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon 28. maaliskuuta 2014 annetun Maailmanpankin raportin EU:n ja Turkin välisen tulliunionisopimuksen arvioinnista (”Evaluation of the EU-Turkey Customs Union”),

–  ottaa huomioon komission laatiman kertomuksen Turkin edistymisestä viisumivapauden toteuttamista koskevien vaatimusten täyttämisessä (COM(2014)0646),

–  ottaa huomioon Kati Pirin ulkoasiainvaliokunnassa tekemän työn Turkkia koskevana pysyvänä esittelijänä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että liittymisneuvottelut Turkin kanssa käynnistettiin 3. lokakuuta 2005 ja että tällaisten neuvottelujen aloittaminen on lähtölaukaus pitkälle ja tulokseltaan avoimelle prosessille, joka perustuu oikeudenmukaiseen ja tiukkaan ehdollisuuteen ja sitoumukseen toteuttaa uudistuksia;

B.  toteaa, että EU on edelleen sitoutunut laajentumaan lisää, koska se on avain rauhan, demokratian, turvallisuuden ja vaurauden edistämiseen Euroopassa; ottaa huomioon, että kukin ehdokasvaltio arvioidaan sen omien ansioiden perusteella, ja että tältä pohjalta komissio ei odota unioniin liittyvän uusia jäsenvaltioita tämän vaalikauden aikana;

C.  ottaa huomioon, että Turkki on sitoutunut Kööpenhaminan arviointiperusteiden täyttämiseen, riittäviin ja tehokkaisiin uudistuksiin, hyviin naapuruussuhteisiin ja asteittaiseen EU:n lainsäädäntöön mukautumiseen; toteaa, että nämä pyrkimykset olisi nähtävä Turkin mahdollisuutena lujittaa toimielimiään ja jatkaa demokratisointi- ja nykyaikaistamisprosessiaan;

D.  ottaa huomioon, että Freedom Housen lehdistön ja median vapautta koskevan luokituksen perusteella Turkilla ei ole vapaata lehdistöä ja internetin vapaus on vain osittainen;

E.  ottaa huomioon, että Toimittajat ilman rajoja - järjestö luokitteli Turkin vuonna 2014 yhdeksi niistä valtioista, joissa toimittajat joutuivat eniten kärsimään uhkauksista ja fyysisistä hyökkäyksistä;

F.  katsoo, että EU-jäsenyyden olisi oltava edelleen Turkin uudistusten kiintopisteenä;

G.  ottaa huomioon, että Kööpenhaminan arviointiperusteiden täyttyminen kokonaisuudessaan ja EU:n integraatiokyvyn ylläpitäminen joulukuun 2006 Eurooppa‑neuvoston päätelmien mukaisesti ovat edelleen EU:hun liittymisen perusta;

H.  toteaa, että oikeusvaltion periaatteiden noudattaminen, mukaan luettuina erityisesti toimivallan jako, korruption ja järjestyneen rikollisuuden torjunta, kokoontumisvapaus ja vapaus osoittaa rauhanomaisesti mieltä, sananvapaus ja tiedotusvälineiden vapaus, naisten oikeudet, uskonnonvapaus, (kansallisiin) vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeudet ja heikommassa asemassa olevien väestöryhmien, kuten romanien sekä homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten henkilöiden (HLBTI), syrjinnän torjunta on keskeistä liittymisprosessissa;

I.  ottaa huomioon, että komissio totesi tiedonannossaan ”Laajentumisstrategia ja vuosien 2014 ja 2014 pääasialliset haasteet”, että Turkki on EU:n strateginen kumppani taloutta ja energiaturvallisuutta koskevissa kysymyksissä ja että yhteistyö Turkin kanssa ulkopolitiikkaa koskevissa kysymyksissä on ratkaisevan tärkeää; toteaa, että samassa tiedonannossa komissio ilmaisi olevansa huolissaan perusoikeuksien suojasta, oikeuslaitoksen riippumattomuudesta, oikeusvaltion periaatteista sekä kokoontumis- ja sananvapaudesta;

J.  toteaa, että Turkki ei ole kuluneiden yhdeksän vuoden aikana edelleenkään pannut täytäntöön EY–Turkki-assosiaatiosopimuksesta ja sen lisäpöytäkirjasta johtuvia määräyksiä; katsoo, että tämä vaikeuttaa edelleen huomattavasti neuvotteluprosessia;

K.  katsoo, että Turkin on vakauden vahvistamiseksi ja hyvien naapuruussuhteiden edistämiseksi pyrittävä aktiivisemmin ratkaisemaan vielä ratkaisematta olevat kahdenväliset kysymykset, myös avoimia oikeudellisia velvoitteita koskevat kiistat sekä maaraja-, meriraja- ja ilmatilakiistat, lähinaapuriensa kanssa Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden määräysten mukaisesti;

L.  ottaa huomioon, että Turkin viranomaiset eivät hyväksyneet Heybeliadan saarella toimineen ortodoksisen seminaarin avaamista uudelleen;

EU:n ja Turkin välisten suhteiden tilannekatsaus

1.  suhtautuu myönteisesti Turkkia koskevaan komission vuoden 2014 edistymiskertomukseen ja yhtyy komission päätelmiin siitä, että Turkki on EU:n keskeinen strateginen kumppani ja että aktiiviset ja uskottavat neuvottelut tarjoavat sopivat puitteet EU:n ja Turkin suhteiden koko potentiaalin hyödyntämiseen; korostaa, että EU:n kanssa käytävien neuvottelujen yhteydessä toteutettava uudistusprosessi voi tarjota Turkille merkittävän mahdollisuuden kehittää vahva ja moniarvoinen demokraattinen järjestelmä ja vakaat toimielimet, mikä koituu kaikkien Turkin kansalaisten eduksi ja lähentää sen suhteita EU:hun; pyytää komissiota arvioimaan uudelleen tavan, jolla neuvotteluja on käyty tähän mennessä, ja selvittämään, miten EU:n ja Turkin suhteita ja yhteistyötä voitaisiin parantaa ja tiivistää;

2.  painottaa, että EU:n ja Turkin välisistä vaikuttavista ja toimivista suhteista, jotka perustuvat vuoropuheluun, tiiviimpään yhteistyöhön, keskinäiseen sitoutumiseen ja neuvotteluihin, on hyötyä molemmille osapuolille, kun otetaan huomioon niiden maantieteellinen läheisyys ja historialliset yhteydet, EU:ssa elävä laaja turkkilaisyhteisö sekä tiiviit taloussuhteet ja yhteiset strategiset intressit; kehottaa Turkkia pitämään uudistusprosessia keskeisenä kysymyksenä sisäpolitiikassaan; katsoo, että EU:n olisi tartuttava tähän tilaisuuteen, jossa siitä voi tulla Turkin demokratisoitumisprosessin tärkein tukipilari sen edistäessä yleismaailmallisia arvoja ja EU:n sääntelynormeja uudistusprosessin mittapuuna ja auttaessa Turkkia kehittämään vahvoja ja demokraattisia instituutioita sekä tehokasta lainsäädäntöä, joka perustuu perusoikeuksien, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltionperiaatteiden kunnioittamiseen ja edustaa sekä puolustaa Turkin yhteiskunnan kaikkien alojen etuja;

3.  kehottaa Turkin hallitusta nopeuttamaan neuvottelujen tahtia ja yksiselitteisellä tavalla sitoutumaan EU:n ytimessä olevien demokraattisten arvojen ja periaatteiden kunnioittamiseen; tukee uutta komissiota sen pyrkiessä tehostamaan toimia Turkkia koskevissa kysymyksissä yhteisten intressien ja haasteiden perustalta; panee merkille, että lukua 22 (aluepolitiikka) koskevat neuvottelut aloitettiin marraskuussa 2013;

4.  pitää myönteisenä, että Turkki on saanut lähihistoriansa osallistavimman ja edustavimman parlamentin, mikä on osoitus maan monimuotoisuudesta; arvostaa Turkin demokratian sitkeyttä ja maan kansalaisten demokraattista asennetta, joka kävi ilmi erittäin korkeasta äänestysprosentista sekä kansalaisyhteiskuntaa edustavien vapaaehtoisten mittavasta panoksesta vaalipäivänä; kehottaa kaikkia poliittisia puolueita tekemään työtä muodostaakseen vakaan ja osallistavan hallituksen, joka elvyttää uudelleen Turkin demokratisoimisprosessin ja EU:n kanssa käytävän uudistuksia koskevan vuoropuhelun;

5.  korostaa, että on tärkeää panostaa ihmisten välisiin kontakteihin suotuisan ilmapiirin luomiseksi Turkin ja EU:n yhteistyölle; painottaa siksi, että EU:n ja Turkin läheisempien suhteiden edistämiseksi olisi konkreettisella tavalla edistettävä viisumivapauden toteuttamista ja siten täytettävä vaatimukset, joita asetettiin etenemissuunnitelmassa viisumivapauden toteuttamiseksi Turkin kanssa; korostaa, että sillä välin EU:n olisi helpotettava liikemiesten viisuminsaantia sekä opiskelijoiden ja tutkijoiden vaihto-ohjelmiin liittyvää viisuminsaantia ja että kansalaisyhteiskunnan mahdollisuuksia päästä EU:hun olisi edistettävä aktiivisesti; katsoo, että EU:hun pääsyn helpottaminen tarjoaisi lisätukea uudistusprosessille Turkissa;

Oikeusvaltioperiaate ja demokratia

6.  panee merkille, että Turkki on jatkanut viime vuonna aloittamiaan uudistuksia; pitää myönteisenä, että poliittisia puolueita ja vaalikampanjoita koskevaa lainsäädäntöä on muutettu niin, että nykyinen lainsäädäntö sallii poliittisten kampanjoiden toteuttamisen muillakin kielillä kuin turkiksi, laillistaa puolueiden yhteispuheenjohtajat ja helpottaa poliittisten puolueiden paikallista organisointia koskevia sääntöjä; toistaa, että on tärkeää alentaa kymmenen prosentin äänikynnystä, koska se antaisi Turkin yhteiskunnan kaikille osille mahdollisuuksia poliittiseen osallistumiseen;

7.  painottaa, että uusi perustuslaki, jolla edistetään moniarvoista, osallistavaa ja suvaitsevaa yhteiskuntaa, tehostaisi uudistusprosessia ja tarjoaisi lujan perustan perusvapauksille ja oikeusvaltiolle; antaa tunnustusta perustuslaillisen sovittelukomitean tekemälle työlle, jossa päästiin yhteisymmärrykseen sen 60 perustuslakia koskevasta tarkistuksesta ennen komitean lakkauttamista; kehottaa jälleen jatkamaan perustuslain uudistamisprosessia ja korostaa, että uuden perustuslain on perustuttava poliittisten puolueiden ja koko yhteiskunnan laajaan konsensukseen; kehottaa Turkkia kuulemaan Venetsian komissiota perustuslain uudistamisprosessista;

8.  pitää myönteisenä Turkin hallituksen laatimaa uutta strategiaa, jonka mukaisesti kaikki uudet lainsäädäntöehdotukset kulkevat EU-asioiden ministeriön kautta ja jolla pyritään tehostamaan ministeriön koordinoivaa roolia ja parantamaan lainsäädäntöesitysten yhdenmukaisuutta EU:n normien kanssa; suosittelee tässä yhteydessä Venetsian komission kuulemista aina kun se on mahdollista ja käymään komission kanssa tiiviimpää vuoropuhelua valmisteilla olevasta uudesta lainsäädännöstä ja voimassa olevien lakien täytäntöönpanosta, jotta varmistetaan niiden yhdenmukaisuus unionin säännöstön kanssa;

9.  korostaa, että lainsäädäntöprosessissa on tärkeää kuulla asianmukaisesti kansalaisyhteiskuntaa; kehottaa siksi kehittämään organisoituja kansalaisyhteiskunnan kuulemiseen tarkoitettuja mekanismeja osana lainsäädäntöprosessia ja poliittista päätöksentekoprosessia sekä uuden lainsäädännön täytäntöönpanoprosessia; antaa tunnustusta Turkin vireälle kansalaisyhteiskunnalle; korostaa, että tarvitaan kiireellisesti johdonmukaisia uudistuksia kokoontumisvapauden takaamiseksi niin, että kansalaisjärjestöt voivat toimia vapaasti ilman rajoituksia ja että niiden mahdollisuuksia saada rahoitusta parannetaan;

10.  tukee voimakkaasti ja kannustaa Turkin hallituksen ja kaikkien muiden sidosryhmien ponnistuksia kattavan ja kestävän rauhan saavuttamiseksi kurdiyhteisön kanssa käymällä neuvotteluja PKK:n kanssa, joka on EU:n terroristijärjestöjen listalla, ja tukee kurdiyhteisön sosiaalis-taloudellista ja poliittista integraatiota; tukee voimakkaasti HSP-puolueen ilmoitusta PKK:n ylimääräisestä puoluekokouksesta, jossa lasketaan aseet ja otetaan käyttöön demokraattisen politiikan menetelmät; kehottaa voimakkaasti Turkin hallitusta asettamaan jatkossakin etusijalle kurdialkuperää olevien kansalaisten yhteiskunnalliset, kulttuuriset ja poliittiset oikeudet sekä tasa-arvoisen kohtelun ja vahvistamaan niitä; pitää myönteisenä Turkin kansalliskokouksen 11. kesäkuuta 2014 hyväksymää, riitojenratkaisuprosessin vahvempaa oikeusperustaa koskevaa lakia, johon sisältyy toimenpiteitä terrorismin kitkemiseksi, sosiaalisen osallisuuden lisäämiseksi, PKK:n jättävien ja aseista luopuvien yhteiskuntaan sopeuttamiseksi ja yleisen mielipiteen valmistelemiseksi entisten taistelijoiden paluuseen yhteiskuntaan; katsoo, että kurdikysymyksen onnistunut ratkaisu on ensiarvoisen tärkeää ja edistäisi merkittävällä tavalla demokratiaa, rauhaa, vakautta ja ihmisoikeuksien suojelua Turkissa; kannustaa siksi kaikkia poliittisia puolueita tukemaan tätä prosessia; kehottaa komissiota antamaan teknistä tukea ja varaamaan liittymistä valmistelevassa tukivälineessä (IPA) käytettävissä olevia varoja muun muassa sosioekonomisten integrointi- ja koulutusohjelmien toteuttamiseen Turkin kaakkoisosassa kurdikysymyksen ratkaisemisen edistämiseksi; toteaa, että neuvottelut luvusta 22 (aluepolitiikka) voisivat auttaa Turkkia laatimaan tehokkaan koheesio-ohjelman maan kaakkoisosaa varten;

11.  pitää valitettavana Turkin valtion vesirakentamisesta vastaavan viraston päätöstä jatkaa töitä Ilisun padolla, millä on tuhoisia sosiaalisia, ympäristöllisiä ja poliittisia vaikutuksia; muistuttaa, että erityisesti tällä alueella asuu pääosin kurdeja ja että rakennustöillä on vakavia vaikutuksia kurdiväestöön ja kulttuuriin;

12.  panee huolestuneena merkille Transparency International -järjestön 3. joulukuuta 2014 julkistaman vuoden 2014 korruptioindeksin, jonka mukaan korruptio on lisääntynyt Turkissa merkittävästi viime vuoden aikana, ja toteaa, että Turkki on nyt korruptiolistalla 64. sijalla; pitää erittäin valitettavana tapaa, jolla Turkin hallitus ja parlamentti reagoivat joulukuussa 2013 esitettyihin korruptioväitteisiin, jotka kohdistuivat muun muassa entisiin ministereihin, ja sitä, että erittäin vakavia korruptiotutkimuksia ei jatkettu; on huolissaan korruptiotapauksia tutkivien toimittajien rikossyytteistä; kehottaa tutkimaan joulukuussa 2013 esitetyt syytökset avoimesti ja riippumattomasti; korostaa, että tarvitaan voimakkaampaa poliittista tahtoa korruption torjuntaa koskevien asianmukaisten säädösten antamiseksi, koska korruptio ei ainoastaan heikennä instituutioiden demokraattista toimintaa ja ihmisten luottamusta demokratiaan, vaan voi myös haitata talouden kehitystä ja tehdä ilmapiiristä epäsuotuisamman investoinneille;

13.  ilmaisee huolestumisensa siitä, että viimeaikaiset tuomarien ja syyttäjien korkeaa neuvostoa koskevan lain muutokset ja niistä seurannut monien tuomareiden, syyttäjien siirtäminen muihin tehtäviin tai irtisanominen sekä poliisien siirtäminen muihin tehtäviin tai irtisanominen herättivät vakavaa ja perusteltua huolta oikeuslaitoksen riippumattomuudesta, puolueettomuudesta ja tehokkuudesta sekä toimivallan jaosta ja oikeusvaltion periaatteen kunnioittamisesta, jotka ovat Kööpenhaminan poliittisten perusteiden ytimessä; on huolissaan siitä, että keskeistä laindäädäntöä muutetaan tiuhaan kuulematta sidosryhmiä; panee tyytyväisenä merkille terrorismin vastaisen lain 10 artiklan kumoamisen; on kuitenkin huolestunut siitä, että hyvin laveat määritelmät tekevät terrorismin vastaisen lain soveltamisalasta liian laajan ja sallivat poikkeuksellisen laaja-alaisia tulkintoja; muistuttaa, että rikoslain 314 artiklaa on uudistettava siten, että vain terroristijärjestön tai aseellisen järjestön jäsenet tai tällaisten järjestöjen toimintaan osallistuvat henkilöt voidaan asettaa syytteeseen; kehottaa hyväksymään EU:n normien mukaisen oikeuslaitoksen uudistamisstrategian yhteistyössä kaikkien asianomaisten sidosryhmien kanssa; pitää myönteisenä ensimmäistä tointa tutkintavankeuden enimmäispituuden lyhentämiseksi kymmenestä vuodesta viiteen vuoteen, mutta korostaa painokkaasti, että sitä on lyhennettävä edelleen, jotta tutkintavankeus ei muuttuisi tosiasialliseksi rangaistukseksi; painottaa, että on tärkeää perustaa alueellisia vetoomustuomioistuimia ja toteuttaa kaikki asianmukaiset toimenpiteet oikeudenmukaisten käsittelyjen varmistamiseksi; kehottaa Turkkia etenemään oikeusjärjestelmän uudistamisessa, jotta kaikille lapsille varmistetaan tasapuolinen ja tehokas oikeussuoja;

14.  on hyvin huolestunut 26. huhtikuuta 2014 voimaan tulleesta laista N:o 6532, jolla valtion salaisen palvelun valtaa laajennetaan huomattavasti ja samalla heikennetään tiedotusvälineiden vapautta ja sananvapautta, sillä tämä luo tilanteen, jossa salaisen palvelun työntekijät ovat käytännöllisesti katsoen koskemattomia oikeudenkäyntien edessä, sekä rikotaan yksityisyyttä niin, että salaisella palvelulla on mahdollisuus hankkia henkilötietoja ilman tuomioistuimen antamaa lupaa; katsoo, että tällaiset säännökset rikkovat Turkin velvollisuuksia noudattaa kansainvälistä ihmisoikeuslakia ja maan omia lakeja;

15.  pitää myönteisinä joitakin Turkin perustuslakituomioistuimen tekemiä merkittäviä päätöksiä oikeusvaltion ja perusoikeuksien suojelemiseksi, kuten sananvapautta koskevaa päätöstä, mikä on osoittanut maan perustuslaillisen järjestelmän olevan kestävä; toteaa lisäksi, että perustuslakituomioistuimen tuomioissa tähdennettiin, että tutkinnat ja niiden jälkeiset oikeudenkäynnit Energekon- ja Sledgehammer-tapauksissa oli hoidettu huonosti; pitää myönteisenä, että perustuslakituomioistuin vastaanottaa edelleen yksittäisiä valituksia; on huolestunut rikoslakiin tehdyistä muutoksista, erityisesti termin ”kohtuullinen epäily” käytöstä, sillä se saattaa johtaa mielivaltaisiin hyökkäyksiin vastapuolia kohtaan; huomauttaa, että nämä muutokset hyväksyttiin kuulematta komissiota, vaikka tästä oli sovittu neuvotteluissa;

16.  on vakavasti huolestunut siitä, että Turkki on poliittisesti erittäin kahtiajakautunut; muistuttaa, että moniarvoisuuden olisi oltava keskeisellä sijalla kaikissa demokraattisissa hallinnoissa; kehottaa siksi edistämään vuoropuhelua Turkin koko poliittisella kentällä; korostaa, että tällainen vuoropuhelu on välttämätöntä keskeisten, pitkän aikavälin uudistusprosessien, uuden perustuslain ja kurdikysymystä koskevien neuvottelujen kannalta; kehottaa vallassa olevaa puoluetta ja oppositiota pyrkimään yhteistyöhön ja pääsemään yksimielisyyteen sekä aktiivisesti osallistamaan kansalaisyhteiskunta päätöksentekoprosessiin;

Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen

17.  pitää myönteisenä, että maaliskuussa 2014 hyväksyttiin toimintasuunnitelma Euroopan ihmisoikeussopimuksen rikkomisen ehkäisemiseksi, mikä oli merkittävä askel Turkin lainsäädännön mukauttamiseksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön, ja odottaa maan hallituksen toteuttavan jatkotoimia asianomaisten suositusten täytäntöön panemiseksi; painottaa, että Turkin jäsenyys Euroopan neuvostossa velvoittaa Turkin noudattamaan korkeita poliittisia ja oikeudellisia normeja, ja pyytää Turkkia ottamaan Euroopan neuvoston ja Venetsian komission täysimääräisesti mukaan uudistusprosessiinsa; muistuttaa, että edistyminen neuvotteluissa on sidoksissa oikeusvaltion periaatteiden ja perusoikeuksien kunnioittamiseen;

18.  toteaa huolestuneena, että useimmat Gezi-puistossa touko–kesäkuussa 2013 sattuneita tapahtumia ja väitteitä poliisien väärinkäytöksistä ja kohtuuttomasta väkivallan käytöstä koskevat tutkimukset ovat yhä kesken ja että väitettyjen rikoksentekijöiden tunnistamisessa on tuskin lainkaan edistytty; korostaa, että poliisien harjoittamasta voimankäytöstä Gezi-puiston mielenosoitusten aikana saatujen useiden kantelujen vuoksi oikeusasiamies julkaisi raportin, jossa se totesi, että voimankäyttöä oli harjoitettu suhteettomasti; kehottaa Turkin viranomaisia myöntämään korvauksia kaikille niille uhreille, jotka osoittivat rauhanomaisesti mieltään tai jotka eivät kuuluneet mielenosoittajiin, mutta olivat vain sattumalta tapahtumapaikalla; kehottaa tutkimaan tehokkaasti ja puolueettomasti kaikki tapaukset, joissa viranomaisten väitetään syyllistyneen huonoon kohteluun ja saattamaan nämä tutkimukset päätökseen sekä tuomaan syylliset oikeuden eteen; painottaa, että on vahvistettava selkeät säännöt voimankäytölle ja poliisin roolille kansainvälisten normien mukaisesti; vaatii päättäväisesti kumoamaan rauhanomaista kokoontumista koskevat rajoitukset ja korostaa, ettei terrorismin vastaisten lakien kaltaisia muita lakeja tulisi käyttää siten, että estetään ihmisiä harjoittamasta oikeuttaan osoittaa mieltä rauhanomaisesti, ja painottaa, että rauhanomainen mielen osoittaminen ei saisi olla syynä pidättämiseen; kehottaa Turkin viranomaisia valvomaan ja tasapainottamaan asianmukaisesti, objektiivisesti ja avoimesti lainvalvontaviranomaisten toimivaltaa; suosittelee, että Turkin viranomaiset perustavat riippumattoman ja tehokkaan mekanismin poliisiviranomaisia koskevien valitusten käsittelemiseksi; on erittäin huolissaan kansallisesta turvallisuuspaketista, sillä se on poliisin toiminnan oikeudellisen valvonnan periaatteen vastainen ja jonka soveltamisala on liian laaja;

19.  korostaa, että Turkin kansallista ihmisoikeusinstituuttia koskevaa lakia on tarkistettava siten, että instituutista tehdään riippumaton elin, jolla on riittävät resurssit, joka on vastuuvelvollinen kansalaisille ja johon osallistuu kansalaisyhteiskuntaa edustavia ryhmiä; panee merkille oikeusasiamiehen antamaan kertomukseen sisältyvät suositukset, mukaan luettuna suositus siitä, että poliisi käyttää voimakeinoja asteittain ja kohtuullisesti ja vain viimeisenä keinona ja valvotusti; korostaa, että on tärkeää vahvistaa oikeusasiamiehen aloitteenteko-oikeutta ja mahdollisuuksia tehdä tarkastuksia paikan päällä sekä taata oikeusasiamiehen päätösten asianmukainen täytäntöönpano;

20.  antaa Turkille tunnustusta kasvavasta romanien kansalaisyhteiskunnasta; toivoo, että uudet romanien järjestöt voivat saada tukea ja aikaa, jotta ne voivat osallistua mielekkäästi yhteistyöaloitteisiin toimenpiteiden laatimiseksi ja toteuttamiseksi alueellisella ja valtion tasolla; kehottaa hallitusta liittämään nykyisiin asuntohankkeisiin sosiaalisia ja pitkäkestoisia näkökohtia, kuten terveydenhuoltoa ja koulutusta; panee tyytyväisenä merkille yleiset syrjinnän vastaiset toimintasuunnitelmat ja katsoo, että niillä voidaan tarjota romaniväestölle paremmat mahdollisuudet päästä työmarkkinoille;

21.  kehottaa Turkin hallitusta varmistamaan kiireellisesti tiedotusvälineiden vapauden ja luomaan asianmukaisen oikeuskehyksen, joka takaa kansainvälisten normien mukaisen moniarvoisuuden; tuomitsee Turkin hallituksen pyrkimykset estää pääsy sosiaaliseen mediaan ja verkkosivuille tai sulkea verkkosivuja ilman tuomioistuimen määräystä ja rajoittaa sananvapautta sekä sen harjoittaman tiedotusvälineiden ja toimittajien painostamisen, mikä johtaa usein toimittajien pelotteluun, erottamiseen tai pidättämiseen sekä laajaan sensuuriin; panee merkille, että ilmaisunvapauden loukkaukset lisääntyivät joulukuun 2013 korruptioskandaalin jälkeen; pitää välttämättömänä, että luodaan oikeudellinen kehys, jonka avulla mediaryhmien omistajuudesta tulee täysin avointa; toistaa, että EU on sitoutunut ilmaisunvapauteen sen kaikissa muodoissa, ja kehottaa EU:n Turkin edustustoa jatkamaan toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien oikeudenkäyntien seuraamista;

22.  tuomitsee viimeaikaiset poliisiratsiat ja 14. joulukuuta 2014 tapahtuneen joidenkin toimittajien ja tiedotusvälineiden edustajien vangitsemisen; muistuttaa, että vapaa ja moniarvoinen lehdistö on keskeinen demokratian periaate, samoin kuin asianmukaiset oikeudenkäyntimenettelyt ja oikeuslaitoksen riippumattomuus; korostaa siksi, että kaikissa näissä tapauksissa on i) toimitettava perusteelliset ja avoimet tiedot vastaajaa vastaan esitetyistä syytöksistä ii) taattava vastaajille mahdollisuus perehtyä raskauttaviin todisteisiin ja täysimääräiset oikeudet puolustukseen sekä iii) varmistettava tapausten asianmukainen käsittely, jotta voidaan näyttää syytteet toteen viivytyksittä ja riittävän varmasti; kehottaa Turkin viranomaisia tarkastelemaan uudelleen ja käsittelemään nämä tapaukset mahdollisimman pian ja noudattamaan asianmukaisia kansainvälisiä oikeudenkäyntinormeja tapauksissa, joissa se vaatii oikeudenkäyntien jatkamista;

23.  toteaa, että Turkin hallituksen äskettäiset toimet lehdistön ja mielipiteen vapautta vastaan ovat vastoin EU:n perusoikeuksia, minkä vuoksi nämä toimet ovat ristiriidassa neuvotteluprosessin hengen kanssa;

24.  katsoo, että EU:n perusarvoja noudattaakseen ja oikeusvaltion periaatteisiin sitoutuakseen Turkin on pikaisesti toteutettava oikeuslaitosta, kansalaisten perusoikeuksia ja mahdollisuuksia saada oikeutta sekä vapautta ja turvallisuutta koskevia uudistuksia; katsoo lisäksi, että lukuja 23 (oikeuslaitos ja perusoikeudet) ja 24 (oikeus, vapaus ja turvallisuus) koskevien neuvottelujen aloittamisen virallisten edellytysten täyttäminen on merkittävä askel edistettäessä todella toimivia uudistuksia ja varmistettaessa, että Turkin uudistusprosessi toteutetaan EU:n arvojen ja normien pohjalta; kehottaa toistamiseen neuvostoa käynnistämään oikeuslaitosta ja perusoikeuksia sekä oikeutta, turvallisuutta ja vapautta koskevat neuvottelut heti kun vahvistetut edellytykset on täytetty; kehottaa Turkkia tekemään mahdollisimman paljon yhteistyötä tämän tavoitteen saavuttamiseksi; kehottaa komissiota edistämään viivytyksittä vuoropuhelun jatkamista Turkin kanssa ja yhteistyön tekemistä sen kanssa lukuihin 23 ja 24 sisältyvillä aloilla, jotta lisätään yhteisymmärrystä tarvittavista uudistuksista;

25.  pitää myönteisenä päätöstä siitä, että oikeusvaltiota ja perusoikeuksia sekä sisäpolitiikkaa ja kansalaisyhteiskuntaa koskeviin kysymyksiin annetaan lisää määrärahoja liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA II) vuosiksi 2014–2020; huomauttaa, että oikeusvaltioperiaatteen, demokratian ja perusvapauksien edistäminen ovat liittymistä valmistelevaa tukea ohjaavia tärkeimpiä periaatteita; muistuttaa neuvoston joulukuussa 2014 tekemästä päätöksestä, että lisätään yhdenmukaisuutta rahoitusavun ja jäsenyyttä valmistelevan strategian täytäntöönpanon yleisen etenemisen välillä, mukaan luettuna oikeusvaltion periaatteen ja perusvapauksien kunnioittaminen; kehottaa lisäksi komissiota seuraamaan tarkasti liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA II) täytäntöönpanoa kaikissa ehdokasvaltioissa ja varaamaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevassa eurooppalaisessa rahoitusvälineessä (EIDHR) käytettävissä olevia varoja sananvapauden tukemiseen, mukaan luettuina tiedotusvälineiden vapaus, tiedotusvälineiden moniarvoisuus, yhdistymis- kokoontumisvapaus, ammattiliittoihin liittyvät oikeudet ja ajatuksen vapaus;

26.  panee merkille, että Turkki myötävaikutti siihen, että naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus (Istanbulin yleissopimus) tuli voimaan 1. elokuuta 2014; on kuitenkin huolestunut siitä, että naisiin kohdistuu edelleen paljon väkivaltaa ja että naisiin kohdistuvan väkivallan estämiseksi säädettyjä paikallisen lainsäädännön suojakeinoja ei ole pantu täytäntöön; kehottaa Turkin viranomaisia tarjoamaan riittävästi turvapaikkoja väkivallan uhreiksi joutuville naisille ja alaikäisille; kehottaa hallitusta edistämään sukupuolten tasa-arvoa politiikassa, talouselämässä, sosiaali- ja kulttuurialalla, kansalaisyhteiskunnassa ja muilla aloilla; kehottaa Turkin hallitusta yhdessä kansalaisyhteiskunnan ja asiaankuuluvien liike-elämän järjestöjen kanssa helpottamaan naisten yrittäjyyttä ja vähentämään esteitä naisten pääsyltä taloudelliseen toimintaan ja kehottaa Turkin hallitusta tässä yhteydessä asettamaan itse naisten työelämään pääsyä koskevan kunnianhimoisen tavoitteen; huomauttaa, että Turkki sijoittui sukupuolten välistä kuilua arvioineessa Maailman talousfoorumin raportissa 142 maan joukossa sijalle 125; pitää erittäin valitettavina eräiden virkamiesten ja hallitusten edustajien lausumia naisten asemasta Turkin yhteiskunnassa ja korostaa, että on tärkeää torjua naisvastaisia stereotypioita ja ennakkoasenteita yhteiskunnassa;

27.  korostaa, että on tärkeää jatkaa uudistusprosessia ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden aloilla siten, että uskonnolliset yhteisöt voivat saada oikeushenkilöllisyyden ja siten, että poistetaan pappien koulutusta, nimittämistä ja virassa seuraamista koskevat rajoitukset ja pannaan asianmukaisesti täytäntöön Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaa koskevat tuomiot ja Venetsian komission suositukset; korostaa, että on edistettävä vuoropuhelua Alevi-yhteisön kanssa ja tunnustettava asianmukaisesti Cem-talot jumalanpalveluspaikkoina sekä sallittava Halkin kreikkalais-ortodoksisen seminaarin uudelleenavaaminen sekä poistettava kaikki esteet sen asianmukaiselta toiminnalta ja sallittava ekumeenisen patriarkan kirkollisen arvonimen virallinen käyttö; kehottaa Turkin toimivaltaisia viranomaisia käsittelemään kaikki Mor Gabriel -luostarille kuuluvan maan palauttamiseen ja muiden Syyrian ortodoksisen kirkon maavaatimuksiin liittyvät ratkaisemattomat kysymykset; muistuttaa, että on tärkeää panna asianmukaisesti täytäntöön Imbrosia ja Tenedosia koskevat Venetsian komission suositukset omistus- ja koulutusoikeuksien suojelun osalta; korostaa tarvetta kunnioittaa täysimääräisesti eurooppalaisten arvojen mukaisesti oikeutta erilaisiin, maallisiin tai uskoon perustuviin elämäntapoihin, ja säilyttää se, että valtio ja uskonto erotetaan toisistaan; painottaa, että on tärkeää suojella vähemmistöjen oikeuksia; pitää valitettavana, että kaksi vuotta sitten tapahtuneen edeltävän lain kumoamisen jälkeen ja nykyisen oikeudellisen tyhjiön vuoksi muut kuin muslimien hyväntekeväisyyssäätiöt eivät voi valita hallintoelimiään;

28.  painottaa, että on tunnustettava kieltäytyminen pakollisesta asepalveluksesta omantunnon syistä;

29.  kehottaa Turkkia ponnistelemaan vakavasti homo- ja biseksuaalisten sekä trans- ja intersukupuolisten henkilöiden (HLBTI) oikeuksien suojelemiseksi ja katsoo, että syrjinnän, vihapuheen, rasismin, muukalaisvihan, antisemitismin ja suvaitsemattomuuden torjumiseen tarkoitetun erityiselimen perustaminen vahvistaisi yksilön oikeuksia Turkissa; kehottaa Turkkia hyväksymään kattavaa syrjinnän vastaista lainsäädäntöä, mukaan luettuna etniseen alkuperään, uskontoon, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoleen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän ja vihapuheen kieltäminen, ja sisällyttämään tällaista syrjintää koskevan kiellon uuteen perustuslakiin; on huolestunut toistuvista hyökkäyksistä transihmisiä vastaan ja HLBTI‑ihmisten puutteellisesta suojelusta väkivallantekoja vastaan; pitää erittäin valitettavana, että HLBTI-ihmisiä vastaan tehdyt viharikokset jäävät usein rankaisematta ja että syyllisten tuomioita lyhennetään usein uhrin ”epäoikeudenmukaisen provosoinnin” vuoksi; kehottaa toistamiseen Turkin hallitusta antamaan Turkin asevoimille määräyksen lopettaa homoseksuaalisuuden ja transseksuaalisuuden luokittamisen ”psykoseksuaaliseksi” sairaudeksi;

30.  ilmaisee pahoittelunsa monien ihmishenkien menetyksestä Soman ja Ermenikin kaivosonnettomuuksissa; pitää myönteisenä, että Turkki ratifioi Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksen, joka koskee terveyttä ja turvallisuutta kaivoksissa, ja kehottaa panemaan sen pikaisesti täytäntöön; korostaa, että on tärkeää ottaa käsiteltäviksi työterveyttä ja -turvallisuutta koskevia kysymyksiä kaikilla aloilla, ja vaatii, että Turkin viranomaiset tekevät kohtalokkaiden työtapaturmien seurannasta avoimemman; katsoo, että oikeus ammattiyhdistystoimintaan, työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu ja työmarkkinaosapuolten osallistaminen on elintärkeää vauraan ja moniarvoisen yhteiskunnan kehittämiselle, ja painottaa, että edistyminen sosiaalipolitiikan ja työllisyyden alalla on tärkeää ja että sen on perustuttava ILO:n yleissopimusten viivyttelemättömään täytäntöönpanoon; panee merkille työntekijöiden ja ammattiliittojen oikeuksia koskevat lainsäädännön puutteet; korostaa, että järjestäytymisoikeus, oikeus työehtosopimusneuvotteluihin sekä yksityissektorin työntekijöiden ja virkamiesten lakko-oikeus on mukautettava unionin säännöstöön ja kansainvälisiin normeihin; kehottaa Turkin hallitusta laatimaan suunnitelman lainsäädännön parantamiseksi ja sen mukauttamiseksi ILO:n vähimmäisvaatimuksiin; korostaa, että Turkin on tärkeää täyttää sosiaalipolitiikkaa ja työllisyyttä koskevat viralliset neuvottelujen avaamisen edellytykset; kehottaa komissiota järjestämään Turkille asianmukaista teknistä apua työmarkkinoiden uudistamisen ja EU:n vähimmäisvaatimusten edistämisen saralla;

31.  kehottaa Turkkia säätelemään vallitsevia työoloja esimerkiksi lyhytaikaisten työntekijöiden osalta, joihin sovelletaan nykyään puutteellisia ehtoja työpaikoilla ja työturvallisuuskysymyksissä ja joilla on vaikeuksia liittyä ammattiliittoihin; panee merkille, että kaivosteollisuus ja rakennusala ovat vaarallisimmat alat Turkissa, ja kehottaa tutkimaan avoimesti työpaikoilla tapahtuneet kuolemaan johtaneet onnettomuudet;

32.  kehottaa Turkin hallitusta keskeyttämään Akkuyuun rakennettavaa ydinvoimalaa koskevat suunnitelmansa; toteaa, että suunniteltu rakennustyömaa sijaitsee alueella, joka on tunnettu vakavista maanjäristyksistä, minkä vuoksi se uhkaa merkittävästi paitsi Turkkia myös Välimeren aluetta; pyytää siksi Turkin hallitusta liittymään Espoon yleissopimukseen, joka velvoittaa sopimuspuolia ilmoittamaan toisilleen todennäköisesti merkittäviä valtioiden rajat ylittäviä haitallisia vaikutuksia aiheuttavista ehdotetuista hankkeista ja kuulemaan toisiaan näistä hankkeista; pyytää tässä tarkoituksessa Turkin hallitusta ottamaan jatkossa naapurimaidensa, kuten Kreikan ja Kyproksen, hallitukset mukaan Akkuyu-hankkeen kehittämiseen tai ainakin kuulemaan niitä tämän hankkeen edetessä;

Yhteiset intressit ja haasteet

33.  painottaa EU:n ja Turkin välisen tulliliiton merkittäviä etuja; palauttaa mieliin, että EU:n ja Turkin kahdenvälinen kauppa on tulliliiton voimaan tultua vuonna 1996 yli nelinkertaistunut, että ulkomaisten suorien investointien määrä EU:sta Turkkiin on samanaikaisesti kasvanut merkittävästi ja että turkkilaisten ja eurooppalaisten yritysten väliset yhteydet ovat syventyneet, mistä on ollut etua molemmille osapuolille; korostaa tässä yhteydessä kuitenkin, että tulliliiton myönteisen vaikutuksen lisääntyminen liittyy läheisesti sen sääntöjen ja vaatimusten noudattamiseen, ja on siksi vakavasti huolissaan siitä, että Turkin kanssa kauppaa käyvillä eurooppalaisilla yrityksillä on yhä enemmän ongelmia; viittaa Maailmanpankin tulliliitosta äskettäin laatimaan arvioon, jossa korostetaan, että on toteutettava joitakin uudistuksia tiivistä taloudellista yhteistyötä edistävän ilmapiirin säilyttämiseksi myös tulevaisuudessa; toteaa erityisesti, että on i) ulotettava tulliliitto koskemaan maataloustuotteita, palveluja ja julkisia hankintoja, ii) luotava suotuisat edellytykset kaupan jatkuvalle kasvulle, mukaan luettuna liikematkustajien viisumin saannin helpottaminen, ja iii) käytävä perusteellisia neuvotteluja EU:n kolmansien maiden kanssa allekirjoittamien vapaakauppasopimusten vaikutuksesta Turkkiin ;

34.  katsoo, että Turkin ja EU:n välistä poliittista vuoropuhelua olisi täydennettävä säännöllisellä ja jäsennellyllä korkean tason talousvuoropuhelulla, jossa käsitellään yhteisiä huolenaiheita, kauppasuhteet kolmansien maiden kanssa mukaan luettuina; painottaa asianmukaisesti toimivan oikeusvaltion ja taloudellisen kehityksen välistä vuorovaikutusta; pitää tärkeänä Turkin taloutta ja instituutioita koskevien säännösten ja lainsäädäntökehyksen kehittämistä ja vahvistamista talous- ja rahapolitiikan alalla sekä erityisesti keskuspankin riippumattomuuden takaamista; katsoo, että näiden toimenpiteiden avulla voidaan edistää Turkin lainsäädännön mukauttamista unionin säännöstöön; toteaa, että taloudellinen yhteistyö vahvistuisi huomattavasti, jos Turkki noudattaisi riittävässä määrin EU:n vaatimuksia, jotka koskevat julkisia hankintoja, kilpailua sekä työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa;

35.  vahvistaa tukevansa EU:n kanssa tehtyä takaisinottosopimusta, joka tuli voimaan 1. lokakuuta 2014; kannustaa komissiota edelleen valvomaan, miten Turkki edistyy viisumipakon poistamista koskevan suunnitelman vaatimusten täyttämisessä; pitää myönteisinä käytännön pyrkimyksiä täyttää viisumipakon poistamista koskevassa suunnitelmassa yksilöidyt kriteerit; muistuttaa, että viisumipakon poistamista koskeva vuoropuhelu on aiheellisuusharkintaan perustuva prosessi ja että Turkin olisi täytettävä kaikki viisumipakon poistamista koskevan suunnitelman vaatimukset, mukaan luettuna erityisesti takaisinottosopimuksen kaikkien määräysten täysi ja tehokas täytäntöönpano; palauttaa mieliin, että Turkilla on velvollisuus panna takaisinottosopimus täysimääräisesti ja tehokkaasti täytäntöön ja poistaa viisumipakko kaikilta jäsenvaltioilta sekä myöntää kaikille EU:n jäsenvaltioiden kansalaisille syrjimätön viisumivapaa pääsy Turkin alueelle; kehottaa Turkkia panemaan kaikilta osin ja tehokkaasti täytäntöön voimassa olevat kahdenväliset takaisinottosopimukset; muistuttaa, että Turkki on yksi EU:hun suuntautuvan laittoman maahanmuuton keskeisistä kauttakulkumaista, ja pyytää parantamaan Turkin ja sen rajanaapureina olevien EU:n jäsenvaltioiden rajatylittävää yhteistyötä tällä alalla; pitää myönteisenä ulkomaalaisia ja kansainvälistä suojelua koskevan lain voimaantuloa sekä maahanmuuton hallinnoinnin pääosaston perustamista huhtikuussa 2014 ja katsoo niiden olevan merkittäviä askelia Turkin säännösten mukauttamiseksi laillisten ja laittomien maahanmuuttajien kansainvälistä suojelua koskeviin EU:n normeihin; katsoo, että on lisättävä Turkin ja kaikkien EU:n jäsenvaltioiden yhteistyötä, jolla pyritään erityisesti tehostamaan yhteisten rajojen turvallisuuden ylläpitämistä kaikkien EU:n jäsenvaltioiden kanssa; painottaa, että Turkin on edelleen vahvistettava rajaturvallisuutta EU:n jäsenvaltioihin suuntautuvan laittoman maahanmuuton torjumiseksi;

36.  muistuttaa Turkin strategisesta merkityksestä EU:n energiaturvallisuudelle ja pitää Turkkia energia-alan tärkeänä kumppanina; viittaa kolmeen vuoden 2013 lopussa hyväksyttyyn eteläiseen kaasukäytävähankkeeseen, jotka parantavat Turkin kaasutoimitusten varmuutta ja sen pääsyä EU:hun pääasiallisille energiamarkkinoille; katsoo, että koska kilpailu energiamarkkinoilla lisääntyy ja tarvitaan monenlaisia energialähteitä ja toimitusreittejä, Turkki voisi edistää kansainvälisen oikeuden mukaisesti merkittävästi EU:n energiaturvallisuutta ja energialähteiden monipuolistamista koskevia EU:n tavoitteita, koska sillä on valtavasti uusiutuvia energiavaroja; on huolissaan Turkin ja Venäjän tiiviimmästä energiayhteistyöstä ja katsoo siksi, että unionin olisi nopeutettava energiasta käytäviä neuvotteluja;

37.  muistuttaa Turkin strategisesta asemasta EU:n kumppanina ja Naton jäsenenä ja siten sen ratkaisevasta geopoliittisesta tärkeydestä sekä sen merkityksestä pyrittäessä löytämään kokonaisvaltainen strategia turvallisuuden ja vakauden takaamiseksi sen itäisillä ja eteläisillä naapurialueilla, erityisesti Syyriassa ja Irakissa; toteaa, että on erittäin tärkeää lisätä ulkopolitiikkaa koskevaa vuoropuhelua ja yhteistyötä EU:n kanssa EU:n ja Turkin poliittisen vuoropuhelun puitteissa, koska tilanne alueella on hyvin vakava ja koska Euroopan maaperällä on tehty terrori-iskuja; kehottaa Turkkia toimimaan aktiivisessa roolissa kansainvälisessä koalitiossa, jolla torjutaan terroristiryhmiä, kuten ISILiä, ja kehottaa Turkkia käyttämään tässä tarkoituksessa kaikkia sen käytettävissä olevia resursseja; kehottaa Turkkia lisäämään toimia, joilla estetään niin sanottuja ulkomaisia taistelijoita, rahaa ja varusteita saavuttamasta ISILiä ja muita äärimmäisyysryhmiä Turkin alueen kautta; korostaa, että on jatkettava ja vahvistettava EU:n ja Turkin välistä säännöllistä terrorismin vastaista vuoropuhelua ja toteutettava konkreettisia toimenpiteitä osana yhteisiä ponnistelujamme kaikenlaisen terrorismin torjumiseksi; kehottaa Turkkia varmistamaan tehokkaan rajavalvonnan ja samalla jatkamaan tarvittavan tuen antamista humanitaarisen avun keinoilla Syyriasta maahan tuleville pakolaisille ja varmistamaan Syyrian sisällissodan uhrien turvallisuuden; painottaa, että on tärkeää lisätä EU:n ja Turkin välistä korkean tason vuoropuhelua ja kuulemista ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä, jotta varmistetaan, että politiikkamme täydentävät toisiaan ja että Turkki asteittain mukauttaa ulkopolitiikkansa EU:n ulkopolitiikkaan;

38.  katsoo, että Turkin ulkoministeri olisi kutsuttava aina tarvittaessa ulkoasiainneuvoston kokouksiin; katsoo, että ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskeviin kysymyksiin tarvitaan jäsenneltyä vuoropuhelua, yhteistyötä ja koordinointia;

39.  pitää valitettavana, että Turkin parlamentin Kreikkaa vastaan antamaa casus belli ‑uhkausta ei ole vielä peruttu, vaikka Kreikan ja Turkin välinen vuoropuhelu ja yhteistyö ovat edenneet myönteisesti;

40.  kiittää Turkkia sen jatkuvasti antamasta avusta noin 1,6 miljoonalle Syyrian ja Irakin pakolaiselle sekä rajojen pitämisestä avoimina humanitaarisista syistä; pitää myönteisenä lokakuussa 2014 hyväksyttyä väliaikaista suojeludirektiiviä, jolla pakolaisille taataan turvattu oikeudellinen asema ja annetaan heille mahdollisuus saada henkilökortti ja päästä työmarkkinoille; kehottaa EU:ta tukemaan edelleen taloudellisesti Turkissa oleville syyrialaisille ja irakilaisille pakolaisille annettavaa humanitaarista apua; toteaa, että pakolaisleireillä ei ole enää enempää kapasiteettia ja että asunnon löytämistä koskevat paineet raskauttavat pakolaisten elämää ja kuluttavat heidän voimavarojaan; katsoo, että EU:n olisi aktiivisesti tuettava Turkin hallitusta sen pyrkiessä laatimaan pitkän aikavälin avustusohjelmia pakolaisille ja edistettävä koulutukseen pääsyä sekä mahdollisuuksia terveydenhuoltoon ja (laillisen) työpaikan saantiin; kehottaa komissiota lisäämään liittymistä valmistelevassa tukivälineessä (IPA II) ja vakautta ja rauhaa edistävässä välineessä käytettävissä olevia varoja, jotta voidaan auttaa asianmukaisesti suuria pakolaisvirtoja vastaanottavia paikallisyhteisöjä; kehottaa myös jäsenvaltioita tarjoamaan (väliaikaisia) uudelleensijoituspaikkoja kaikkein heikoimmassa asemassa oleville pakolasille aidon vastuunjaon hengessä;

41.  kehottaa Turkkia varmistamaan kumppaneidensa teknisellä ja taloudellisella tuella, että Turkissa asuvat yhä useammat syyrialaiset lapset saavat koulutusta;

Hyvien naapuruussuhteiden luominen

42.  kehottaa Turkin hallitusta lopettamaan Kreikan ilmatilan ja aluevesien toistuvat loukkaukset sekä Turkin sotilaslennot Kreikan saarten yli;

43.  kehottaa Turkin hallitusta allekirjoittamaan ja ratifioimaan viipymättä Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS), jonka EU ja sen 28 jäsenvaltioita on allekirjoittanut ja ratifioinut, ja painottaa, että Kyproksen tasavallalla on laillinen oikeus tehdä sen yksinomaista talousaluetta koskevia kahdenvälisiä sopimuksia; kehottaa jälleen Turkkia kunnioittamaan unionin kaikkien jäsenvaltioiden täysivaltaisia oikeuksia, myös niitä, jotka liittyvät luonnonvarojen etsimiseen ja hyödyntämiseen, jos ne ovat unionin säännöstön ja kansainvälisen oikeuden mukaisia; kehottaa Turkkia pidättymään kaikista toimista, jotka vahingoittavat hyviä naapurisuhteita ja ilmapiiriä, jossa kahdenväliset kiistat voidaan ratkaista rauhanomaisesti;

44.  pitää valitettavana, että Turkki on kieltäytynyt noudattamasta velvoitettaan soveltaa kaikilta osin ja syrjimättömällä tavalla EY–Turkki-assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjan määräyksiä; muistuttaa, että tämä vaikeuttaa edelleen huomattavasti neuvotteluprosessia;

45.  toteaa jälleen tukevansa vahvasti Kyproksen jälleenyhdistymistä molemmille yhteisöille oikeudenmukaisen, kattavan ja toteuttamiskelpoisen ratkaisun pohjalta YK:n pääsihteerin johdolla ja asiaa koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien sekä EU:n perustana olevien arvojen ja periaatteiden mukaisesti, jotta saadaan aikaan poliittisesti tasa-arvoinen kahden yhteisön ja kahden alueen liitto, jolla on yksi kansainvälinen oikeushenkilöllisyys, yksi suvereniteetti ja yksi kansalaisuus ja jossa kaikilla kansalaisilla on yhtäläiset mahdollisuudet; pitää myönteisenä YK:n erityislähettilään Espen Barth Eiden ilmoitusta siitä, että molempien yhteisöjen johtajat aikovat jatkaa neuvotteluja YK:n pääsihteerin johdolla mahdollisimman pikaisesti, ja ilmaisee tukevansa voimakkaasti YK:n Kyproksen erityisneuvonantajan pyrkimyksiä luoda edellytykset neuvottelujen jatkamiselle; toivoo, että äskettäin valitun kyproksenturkkilaisen johtajan viesti jälleenyhdistymisestä ja sovinnosta avaa uuden mahdollisuuden neuvotteluprosessille; kehottaa Turkkia ja kaikkia asianomaisia osapuolia aktiivisesti tukemaan jälleenyhdistymisneuvotteluja ja toteuttamaan tarvittavia toimia suhteiden normalisoimiseksi Kyproksen kanssa; kehottaa Turkkia aloittamaan joukkojensa vetämisen Kyproksesta ja siirtämään Famagustan suljetun alueen YK:n alaisuuteen YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 550 (1984) mukaisesti; kehottaa Kyproksen tasavaltaa avaamaan Famagustan sataman EU:n tullivalvonnan alaisuudessa, jotta voidaan edistää myönteisen ilmapiirin luomista ja saattaa onnistuneeseen päätökseen meneillään olevat jälleenyhdistymistä koskevat neuvottelut sekä sallia kyproksenturkkilaisen yhteisön suora kaupankäynti laillisella ja kaikille hyväksyttävällä tavalla;

46.  muistuttaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaa koskevista päätöksistä ja kehottaa Turkin hallitusta välittömästi lopettamaan Kyproksen kansalaisten ihmisoikeuksien rikkomisen ja vaatii sitä olemaan estämättä heitä hyödyntämästä ja käyttämästä omaisuuteen ja uskontoon liittyviä oikeuksiaan ja muita ihmisoikeuksiaan, jotka perustuvat Kyproksen tasavallan valtiosääntöön ja yhteisön säännöstöön sekä unionin perusperiaatteisiin ja -arvoihin;

47.  pitää Turkin asutuspolitiikkaa valitettavana ja pyytää, ettei Turkki enää asuttaisi maansa kansalaisia Kyproksen miehitetyille alueille, koska se on vastoin Geneven yleissopimusta ja kansainvälisen oikeuden periaatteita; kehottaa Turkkia lopettamaan kaikki toimet, jotka muuttavat saaren väestötasapainoa ja siten haittaavat tilanteen ratkaisemista;

48.  kehottaa Turkkia sallimaan kateissa olevien henkilöiden komitealle pääsyn kaikkiin asiaankuuluviin arkistoihin ja kaikille sotilasalueille Kyproksen pohjoisosassa ruumiiden esiin kaivamista varten sekä antamaan kaikki tarvittavat tiedot, joiden avulla siirretyt jäännökset voidaan löytää; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota kateissa olevien henkilöiden komitean työhön;

49.  kehottaa Turkkia ja Armeniaa normalisoimaan suhteensa ratifioimalla ehdoitta pöytäkirjat diplomaattisuhteiden luomisesta, avaamalla maiden välisen rajan sekä parantamalla aktiivisesti suhteitaan ja erityisesti rajat ylittävää yhteistyötä ja talouden integrointia; suhtautuu myönteisesti meneillään olevaan Turkin ja Armenian vuoropuheluun;

o
o   o

50.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan neuvoston pääsihteerille, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen presidentille, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Turkin tasavallan hallitukselle ja parlamentille.

(1)EUVL C 341 E, 16.12.2010, s. 59.
(2)EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 98.
(3)EUVL C 257 E, 6.9.2013, s. 38.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0184.
(5)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0277.
(6)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0235.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0052.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0014.
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0094.
(10)EUVL L 51, 26.2.2008, s. 4.

Oikeudellinen huomautus