Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Keskiviikko 8. heinäkuuta 2015 - StrasbourgLopullinen painos
Transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta (TTIP) koskevat neuvottelut
 Vakautus- ja assosiaatiosopimus entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian kanssa (pöytäkirja Kroatian liittymisen huomioon ottamiseksi) ***
 Vakautus- ja assosiaatiosopimus Serbian kanssa (pöytäkirja Kroatian liittymisen huomioon ottamiseksi) ***
 Tiede- ja teknologiayhteistyö Intian kanssa: sopimuksen uusiminen ***
 Tieteellinen ja teknologinen yhteistyö Färsaarten kanssa: Horisontti 2020 ***
 Osakkeenomistajien pitkäaikainen vaikuttaminen ja hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskeva selvitys ***I
 Markkinavakausvarannon perustaminen unionin kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmään ***I
 Merenkulkijat ***I
 Tiede- ja teknologiayhteistyö Sveitsin kanssa: Horisontti 2020 ja ITER-toimet ***
 Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat *
 Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto (hakemus EGF/2015/001 FI/Broadcom, Suomi)
 Vuoden 2016 talousarvio – trilogia koskevat neuvotteluvaltuudet
 Vihreän työllisyyden aloite
 Veronkierto ja verovilppi haasteina kehitysmaille

Transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta (TTIP) koskevat neuvottelut
PDF 238kWORD 131k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. heinäkuuta 2015, johon sisältyvät Euroopan parlamentin suositukset komissiolle transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta (TTIP) koskevista neuvotteluista (2014/2228(INI))
P8_TA(2015)0252A8-0175/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston 14. kesäkuuta 2013 yksimielisesti antamat sekä 9. lokakuuta 2014 turvallisuusluokituksen piiristä poistamat ja julkistamat ohjeet transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden neuvottelemiseksi Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välillä(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 168 ja 191 artiklan ja erityisesti 191 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ennalta varautumisen periaatteen,

–  ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2014 pidetyssä EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa annetun yhteisen lausuman(2),

–  ottaa huomioon 20. maaliskuuta 2015 annetun komission jäsenen Cecilia Malmströmin ja Yhdysvaltojen kauppaedustajan Michael Fromanin yhteisen lausuman julkisten palvelujen sulkemisesta EU:n ja Yhdysvaltojen kauppasopimusten ulkopuolelle,

–  ottaa huomioon 20. maaliskuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät TTIP:stä,

–  ottaa huomioon 21. marraskuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät TTIP:stä(3),

–  ottaa huomioon yhteisen julkilausuman, jonka Yhdysvaltain presidentti Barack Obama, komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy, Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri David Cameron, Saksan liittokansleri Angela Merkel, Ranskan presidentti François Hollande, Italian pääministeri Matteo Renzi ja Espanjan pääministeri Mariano Rajoy antoivat 16. marraskuuta 2014 Australian Brisbanessa pidetyn G20-huippukokouksen yhteydessä(4),

–  ottaa huomioon 26. ja 27. kesäkuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät(5),

–  ottaa huomioon puheenjohtaja Junckerin 15. heinäkuuta 2014 seuraavalle komissiolle antamat poliittiset suuntaviivat ”Uusi alku Euroopalle: Työllisyyden, kasvun, oikeudenmukaisuuden ja demokraattisen muutoksen ohjelma”(6),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon komission jäsenten kollegiolle (C(2014)9052), joka koskee TTIP-neuvottelujen avoimuutta(7), sekä 25. marraskuuta 2014 annetut komission päätökset komission jäsenten sekä organisaatioiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien välisiä kokouksia koskevan tiedon julkaisemisesta (C(2014)9051) ja komission pääjohtajien sekä organisaatioiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien välisiä kokouksia koskevan tiedon julkaisemisesta (C(2014)9048), Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiot ja lausunnot oikeudesta tutustua toimielinten asiakirjoihin (C-350/12 P, 2/13, 1/09) ja Euroopan oikeusasiamiehen komissiota koskevan oma-aloitteisen tutkinnan (OI/10/2014/RA) päättävän 6. tammikuuta 2015 päivätyn päätöksen, joka koskee tietopyyntöjen käsittelyä ja asiakirjoihin tutustumista (avoimuus),

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2014 annetun EU–USA-energianeuvoston yhteisen julkilausuman(8),

–  ottaa huomioon vuonna 2004 laaditun asiakirjan, joka käsittelee EU:n kokonaisvaltaista lähestymistapaa elintarviketurvallisuuteen (”maatilalta ruokapöytään”)(9),

–  ottaa huomioon 13. tammikuuta 2015 annetun komission kertomuksen (SWD(2015)0003), joka koskee verkossa toteutettavaa julkista kuulemista investointisuojasta ja sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisumekanismista TTIP:ssä,

–  ottaa huomioon unionin kirjalliset ehdotukset, joista keskustellaan Yhdysvaltojen kanssa TTIP-neuvottelukierroksilla, ja etenkin ehdotukset, joiden turvaluokitus on poistettu ja jotka komissio on julkistanut; toteaa, että niihin kuuluvat muun muassa unionin kannanotot, jotka koskevat TTIP:n sääntelykysymyksiä ja koneteollisuuden aloja(10) toiminnallisen vastaavuuden testaamista ja ehdotettua menetelmää autoteollisuuden sääntelyn vastaavuutta varten(11) ja kauppaan ja kestävään kehitykseen sekä työvoimaan ja ympäristöön liittyviä kysymyksiä TTIP-määräyksissä(12), sekä kirjalliset ehdotukset, jotka koskevat kaupan teknisiä esteitä(13), terveys- ja kasvinsuojelutoimia(14), tullimenettelyjen ja kaupan helpottamista(15), pieniä ja keskikokoisia yrityksiä(16), mahdollisia kilpailumääräyksiä(17), mahdollisia määräyksiä valtionyrityksistä ja yrityksistä, joille on myönnetty erityis- tai yksinoikeuksia taikka etuoikeuksia(18) , mahdollisia määräyksiä tuista(19) ja riidanratkaisusta(20) sekä alustavia määräyksiä sääntely-yhteistyöstä(21),

–  ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon ”Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus (TTIP)” (ECOS-V-063), joka hyväksyttiin 110. täysistunnossa (11.–13. helmikuuta 2015), ja 4. kesäkuuta 2014 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Transatlanttiset kauppasuhteet ja ETSK:n kanta EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyön parantamiseen ja niiden väliseen mahdolliseen vapaakauppasopimukseen”,

–  ottaa huomioon Ecorys:n lopullisen alkuvaiheen raportin, jonka se antoi komissiolle 28. huhtikuuta 2014 ja jossa arvioitiin kaupan kestävyysvaikutuksia pohjustettaessa neuvotteluja Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisestä kattavasta kauppa- ja investointisopimuksesta(22),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen ”Vuoden 2015 raportti kaupan ja investointien esteistä” (COM(2015)0127)(23),

–  ottaa huomioon Euroopan politiikan tutkimuskeskuksen (CEPS) huhtikuussa 2014 parlamenttia varten julkaiseman yksityiskohtaisen arvion komission teettämästä TTIP:n vaikutustenarvioinnista,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ja erityisesti 23. lokakuuta 2012 annetun päätöslauselman kauppa- ja taloussuhteista Yhdysvaltoihin(24), 23. toukokuuta 2013 annetun päätöslauselman EU:n ja Yhdysvaltojen kauppa- ja investointineuvotteluista(25) sekä 15. tammikuuta 2015 annetun päätöslauselman Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta 2013(26),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 4 kohdan ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kehitystyövaliokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0175/2015),

A.  katsoo, että kaupan avulla saavutettava vienti ja investointien avulla saavutettava kasvu ovat työpaikkoja ja talouskasvua luovia keskeisiä tekijöitä, jotka eivät edellytä hallituksien investointeja;

B.  toteaa, että EU:n BKT on vahvasti riippuvainen kaupasta ja viennistä ja hyötyy sääntöperusteisesta kaupasta ja investoinnista ja että Yhdysvaltojen kanssa tehtävällä kunnianhimoisella ja tasapainoisella sopimuksella olisi tuettava unionin uudelleenteollistamista ja autettava saavuttamaan tavoite teollisuustuotantoon perustuvan BKT-osuuden kasvattamisesta 15 prosentista 20:een vuoteen 2020 mennessä siten, että vahvistetaan sekä tavaroilla että palveluilla käytävää transatlanttista kauppaa; toteaa, että sopimuksen myötä voidaan luoda tilaisuuksia erityisesti pk-yrityksille, komission suosituksessa 2003/361/EY määritellyille mikroyrityksille, yritysryppäille ja yritysverkoille, joihin tullien ulkopuolisten esteiden vaikutus kohdistuu kohtuuttoman paljon voimakkaampana kuin suurempiin yrityksiin, koska jälkimmäisillä on mittakaavaetuja, jotka mahdollistavat helpomman markkinoille pääsyn molemmin puolin Atlanttia; toteaa, että maailman kahden suurimman talousblokin välisen sopimuksen avulla voidaan myös luoda standardeja, normeja ja sääntöjä, joita otetaan käyttöön maailmanlaajuisesti, mikä olisi myös kolmansien maiden etujen mukaista ja mikä voisi estää maailmankaupan sirpaloituminen entisestään; toteaa, että jos sopimuksesta ei päästä neuvotteluratkaisuun, muut kolmannet maat, jotka noudattavat eri normeja ja arvoja, omaksuvat sen sijaan tämän roolin;

C.  ottaa huomioon, että yhdeksän Euroopan unionin jäsenvaltiota on jo allekirjoittanut kahdenvälisen sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa, mikä antaa mahdollisuuden perustaa TTIP hyviin käytäntöihin ja torjua paremmin näihin jäsenvaltioihin kohdistuvia esteitä;

D.  ottaa huomioon, että viimeaikaiset kriisit EU:n rajoilla ja tapahtumat kaikkialla maailmassa osoittavat, että on tarpeen panostaa globaaliin hallintaan ja sääntöihin ja arvoihin perustuvaan järjestelmään;

E.  toteaa, että maailmanlaajuisten markkinoiden keskinäiset kytkökset lisääntyvät, joten on tärkeää, että poliittiset päättäjät muokkaavat tapaa, jolla markkinat ovat keskenään vuorovaikutuksessa, ja edistävät tätä vuorovaikutusta; toteaa, että asianmukaiset kauppasäännöt ja tarpeettomien esteiden poistaminen ovat perustavan tärkeitä lisäarvon luomiseksi samalla kun ylläpidetään ja kehitetään vahvaa, kilpailukykyistä ja monipuolista teollista perustaa Euroopassa;

F.  toteaa, että EU:n pyrkimykset torjua ilmastonmuutokseen, ympäristönsuojeluun ja kuluttajansuojaan liittyviä haasteita ovat johtaneet EU:n yrityksien kannalta korkeisiin sääntelykustannuksiin samoin kuin korkeisiin energiaraaka-aineiden ja sähkön hintoihin, jotka saattavat nopeuttaa yritystoiminnan siirtämistä muihin maihin, teollisuustoiminnan vähenemistä ja työpaikkojen katoamista, jollei niitä tarkastella TTIP:ssä; toteaa, että näin uhataan EU:n uudelleenteollistamista ja työllisyyttä koskevia tavoitteita, millä vesitetään juuri ne politiikkatavoitteet, jotka EU:n sääntelyllä pyritään saavuttamaan;

G.  toteaa, että hyvin suunnitellulla kauppasopimuksella voitaisiin edistää globalisaation tuomien mahdollisuuksien hyödyntämistä; katsoo, että vahvassa ja kunnianhimoisessa kauppasopimuksessa ei pitäisi keskittyä pelkästään tariffien ja muuta kuin kauppaa koskevien esteiden poistamiseen vaan sitä olisi käytettävä myös työntekijöiden, kuluttajien ja ympäristön suojelemiseen; katsoo, että vahva ja kunnianhimoinen kauppasopimus tarjoaa tilaisuuden sääntelykehyksen luomiseen vahvistamalla sääntelyä korkeimmalle tasolle yhteisten arvojemme mukaisella tavalla niin että voidaan torjua sosiaalista ja ympäristöön liittyvää polkumyyntiä ja varmistaa kuluttajansuojan korkea taso tasapuolisin toimintaedellytyksin käytävää avointa kilpailua koskevan yhteisen tavoitteen pohjalta;

H.  katsoo, että yhteiset tiukat normit ovat kuluttajien etujen mukaisia mutta lähentyminen olisi järkevää myös yritysten kannalta, koska tiukemmista normeista aiheutuvat korkeammat kustannukset voidaan saada paremmin kompensoitua mittakaavaetujen kasvaessa 850 miljoonan kuluttajan potentiaalisilla markkinoilla;

I.  toteaa, että aiemmat kauppasopimukset ovat tuottaneet merkittävää hyötyä unionin taloudelle; katsoo kuitenkin, että TTIP:n todellista vaikutusta on vaikea arvioida tai ennakoida niin EU:n kuin Yhdysvaltojen talouden osalta, kun neuvottelut ovat yhä käynnissä ja tutkimuksista ilmenee ristiriitaisia tuloksia; toteaa, että TTIP ei riitä yksinään ratkaisemaan unionin pitkäaikaisia rakenteellisia talousongelmia ja niiden taustalla olevia syitä vaan sitä olisi pidettävä yhtenä tekijänä laajemmassa unionin strategiassa, jolla luodaan työpaikkoja ja kasvua; katsoo, että TTIP:hen kohdistuvien odotusten olisi oltava suhteutettuja siihen, miten kunnianhimoiselle tasolle neuvotteluissa päästään;

J.  katsoo, että Venäjän tuontikielto on selvästi osoittanut, että maataloudella on edelleen geopoliittista merkitystä, että on tärkeää taata pääsy eri maatalousmarkkinoille ja että on luotava vahvoja ja strategisia kauppakumppanuuksia luotettavien kauppakumppanien kanssa;

K.  katsoo, että maatalousalan kannalta on tärkeää turvata vastavuoroisesti edullinen kauppasopimus Yhdysvaltojen kanssa, jotta edistetään Euroopan asemaa keskeisenä toimijana maailmanmarkkinoilla vaarantamatta eurooppalaisten maataloustuotteiden nykyisiä laatunormeja ja niiden parantamista tulevaisuudessa ja suojellen eurooppalaista maatalousmallia ja varmistaen sen taloudellinen ja sosiaalinen elinkelpoisuus;

L.  toteaa, että kauppa- ja investointivirrat eivät ole itsetarkoitus ja että kauppasopimuksen mittapuuna on käytettävä tavallisten kansalaisten, työntekijöiden ja kuluttajien hyvinvointia sekä kasvua ja työpaikkojen luomista edistäville yrityksille tarjoutuvia laajempia mahdollisuuksia; katsoo, että TTIP:tä olisi tarkasteltava nämä vaatimukset täyttävän hyvän kauppasopimuksen mallina, jotta se voi toimia esimerkkinä tulevissa muiden kauppakumppanien kanssa käytävissä neuvotteluissa;

M.  toteaa, että tietynasteinen luottamuksellisuus on välttämätöntä neuvotteluissa korkealaatuisen tuloksen aikaansaamiseksi, mutta katsoo, että tähänastisten neuvottelujen vähäinen avoimuus on heikentänyt neuvotteluprosessin demokraattista valvontaa;

N.  muistuttaa puheenjohtaja Junckerin todenneen poliittisissa suuntaviivoissaan selvästi, että hän haluaa tasapainoisen ja kohtuuden mukaisen kauppasopimuksen Yhdysvaltojen kanssa ja että vaikka unioni ja Yhdysvallat pystyvät etenemään merkittävästi toistensa tuotestandardien tunnustamisessa ja kehittämään yhteisiä standardeja, unioni ei aio uhrata eurooppalaista (elintarvike)turvallisuutta, terveyttä, eläinten terveyttä, sosiaali- ja ympäristönormeja, tietosuojavaatimuksia tai kulttuurista monimuotoisuutta; toteaa hänen myös muistuttaneen, ettei unioni neuvottele eurooppalaisten syömän ruoan turvallisuudesta tai eurooppalaisten henkilötietojen suojelusta tai yleishyödyllisistä palveluista, ellei tavoitteena ole korkeampi suojelun taso;

O.  pitää tärkeänä varmistaa, että safe harbor -järjestelmää ja tietosuojaa käsittelevää puitesopimusta koskevat neuvottelut saatetaan tyydyttävään päätökseen,

P.  muistuttaa puheenjohtaja Junckerin todenneen poliittisissa suuntaviivoissaan selvästi myös sen, että hän ei voi hyväksyä, että jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivaltaa rajoitetaan riitojenratkaisua koskevien erityisjärjestelyjen takia; toteaa, että nyt kun investointisuojaa ja sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisumekanismia TTIP:ssä koskevan julkisen kuulemisen tulokset ovat saatavilla, unionin kolme toimielintä harkitsevat parhaillaan ja esitetyt kannanotot huomioon ottaen kukin tahollaan ja keskenään sekä yhteydessä kansalaisyhteiskuntaan ja elinkeinoelämän edustajiin parasta tapaa investointisuojan ja investoijien yhdenvertaisen kohtelun sekä valtioiden sääntelyoikeuden toteuttamiseen;

Q.  tukee täysin sekä neuvoston päätöstä poistaa neuvotteluohjeiden turvallisuusluokitus että komission avoimuusaloitetta; toteaa, että vilkas julkinen keskustelu, jota TTIP:stä on käyty kaikkialla Euroopassa, on osoittanut, että TTIP-sopimusta koskevia neuvotteluja on käytävä avoimemmin ja osallistavammin ottaen huomioon unionin kansalaisten esittämät huolenaiheet ja tiedottaen neuvottelujen tuloksista yleisölle;

R.  toteaa, että Yhdysvallat ja EU ovat neuvotelleet asiasta heinäkuusta 2013 lähtien, mutta toistaiseksi ei ole sovittu mistään yhteisestä tekstistä;

S.  toteaa, että TTIP-sopimuksen odotetaan olevan sekasopimus, joka edellyttää Euroopan parlamentin ja kaikkien 28 jäsenvaltion ratifiointia;

1.  toteaa, että EU ja USA ovat keskeisiä strategisia kumppaneita; korostaa, että transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus (TTIP) on merkittävin viimeaikainen EU:n ja Yhdysvaltojen hanke ja että se antaa transatlanttiselle kumppanuudelle kaupallisia näkökohtia pidemmälle ulottuvaa uutta pontta; korostaa, että sen onnistuneella toteutuksella on suuri poliittinen merkitys;

2.  esittää meneillään olevien TTIP-neuvottelujen yhteydessä komissiolle seuraavat suositukset, jotka koskevat

   a) soveltamisalaa ja laajempaa asiayhteyttä:
   i) varmistetaan, että avoimissa TTIP-neuvotteluissa saadaan aikaan kunnianhimoinen, kattava ja tasapainoinen ja korkeiden vaatimusten mukainen kauppa- ja investointisopimus, jolla edistettäisiin kestävää kasvua ja tuotettaisiin yhteisiä hyötyjä kaikille jäsenvaltioille sekä molemminpuolisia ja vastavuoroisia hyötyjä sopimuspuolille, joka parantaisi kansainvälistä kilpailukykyä ja tarjoaisi uusia mahdollisuuksia unionin yrityksille ja etenkin pk-yrityksille ja jolla tuettaisiin laadukkaiden työpaikkojen luomista unionin kansalaisille ja joka hyödyttäisi suoraan eurooppalaisia kuluttajia; pidetään itse sopimuksen sisältöä ja täytäntöönpanoa tärkeämpänä kuin neuvotteluvauhtia;
   ii) korostetaan, että vaikka TTIP-neuvotteluissa keskitytään kolmeen pääaiheeseen – markkinoille pääsyn kunnianhimoinen vastavuoroinen parantamiseen (tavaroiden, palvelujen, investointien sekä julkisten hankintojen yhteydessä kaikilla hallintotasoilla), tullien ulkopuolisten kaupanesteiden vähentämiseen ja sääntelyjärjestelmien yhteensopivuuden parantamiseen sekä yhteisten sääntöjen kehittämiseen yhteisiä kaupan maailmanlaajuisia haasteita ja mahdollisuuksia varten – niitä kaikkia on pidettävä yhtä merkittävinä ja ne on sisällytettävä kokonaispakettiin; todetaan, että TTIP:n olisi oltava kunnianhimoinen ja hallinnon kaikkia tasoja sitova Atlantin kummallakin puolella ja sopimuksen olisi johdettava pysyvään ja aitoon markkinoiden avoimuuteen vastavuoroisuuden hengessä sekä käytännön kaupankäynnin helpottumiseen; kiinnitetään erityistä huomiota rakenteellisiin toimenpiteisiin, joilla lisätään transatlanttista yhteistyötä samalla kun huolehditaan sääntelyn asianmukaisuudesta ja kuluttajansuojasta sekä estetään sosiaalinen, verotuksellinen ja ympäristöön liittyvä polkumyynti;
   iii) pidetään mielessä unionin ja Yhdysvaltojen taloussuhteiden ja etenkin TTIP:n strateginen merkitys, koska ne muun muassa tarjoavat tilaisuuden edistää unionin ja Yhdysvaltojen yhdessä vaalimia, sääntöperusteiseen toimintakehykseen kytkettyjä periaatteita ja arvoja ja suunnitella yhteistä lähestymistapaa maailmanlaajuiseen kauppaan, investointeihin ja tiukkojen standardien, normien ja säännösten kaltaisiin kauppaan liittyviin aiheisiin sekä niitä koskevaa visiota, jotta voidaan kehittää laajempi transatlanttinen visio ja yhteiset strategiset tavoitteet; pidetään mielessä, että transatlanttisten markkinoiden laajuuden vuoksi TTIP tarjoaa tilaisuuden muovata ja säännellä kansainvälistä kauppajärjestystä niin, että voidaan varmistaa molempien ryhmittymien menestyminen verkostoituneessa maailmassa;
   iv) varmistetaan Maailman kauppajärjestöön WTO:hon liittyvä viimeaikainen kehitys huomioon ottaen, että Yhdysvaltojen kanssa tehtävä sopimus on ponnahduslauta laajempiin kauppaneuvotteluihin eikä syrjäytä WTO-prosessia tai vaikuta sitä vastaan; kahden- ja monenvälisiä kauppasopimuksia olisi yleensä pidettävä vasta toiseksi parhaana vaihtoehtona eivätkä ne saa estää pyrkimyksiä saavuttaa monenvälisellä tasolla tehtäviä merkittäviä parannuksia; TTIP:ssä on varmistettava synergiaedut muiden nyt neuvoteltavien kauppasopimusten kanssa;
   v) pidetään mielessä, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa unionin kauppapolitiikka määritellään erottamattomaksi osaksi unionin yleistä ulkoista toimintaa, ja arvioidaan sen vuoksi lopullisen sopimuksen vaikutuksia ottamalla huomioon mahdollisuudet, kuten helpompi pääsy markkinoille yhteisten transatlanttisten normien ansiosta, ja riskit, kuten kaupan ohjautuminen pois kehitysmaista tullietuuksien heikkenemisen vuoksi;
   vi) huolehditaan, että sopimuksessa varmistetaan EU:n perusoikeusnormien täysimääräinen noudattaminen niin, että EU:n kolmansien maiden kanssa tekemiin kauppasopimuksiin sisällytetään aina oikeudellisesti sitova ihmisoikeuslauseke, joka voi johtaa sopimuksen soveltamisen keskeyttämiseen;
   b) markkinoille pääsyä:
   i) varmistetaan, että eri alojen markkinoille pääsyä koskevat tarjoukset ovat vastavuoroisia, yhtä kunnianhimoisia ja vastaavat kummankin osapuolen odotuksia, ja korostetaan, että näitä aloja koskevien eri ehdotusten on oltava tasapainossa;
   ii) pyritään kaikkien tullimaksujen poistamiseen samalla kun otetaan huomioon, että kummallakin osapuolella on monia herkkiä maatalous- ja teollisuustuotteita, joita koskevista täydellisistä luetteloista on sovittava neuvotteluprosessin aikana; huolehditaan herkimpien tuotteiden asianmukaisista siirtymäajoista ja kiintiöistä ja muutamassa tapauksessa niiden jättämisestä järjestelmän ulkopuolelle ottaen huomioon, että näiden tuotteiden tuotantokustannukset ovat monissa tapauksissa EU:n sääntöjen johdosta korkeammat EU:ssa;
   iii) kirjataan – kuten neuvotteluvaltuutuksessa selkeästi esitetään – sopimukseen suojalauseke, jota käytetään, jos tietyn tuotteen tuonnin lisääntyminen uhkaa vahingoittaa merkittävästi omaa tuotantoa ottaen tässä yhteydessä erityisesti huomioon elintarviketuotannon sekä kemian-, raaka-aine- ja terästeollisuuden kaltaiset energiaintensiiviset ja hiilivuodosta kärsivät alat EU:ssa;
   iv) pidetään mielessä, että koska unioni on maailmanlaajuisesti suurin kaupparyhmittymä, pitkälle erikoistuneiden palvelujen alaan liittyy unionin kannalta merkittäviä offensiivisia intressejä esimerkiksi tekniikan ja muiden asiantuntijapalvelujen, televiestintä-, rahoitus- tai liikennepalvelujen alalla;
   v) parannetaan palvelujen markkinoille pääsemistä ”hybridiluetteloon” perustuvan lähestymistavan mukaisesti, siten että sovelletaan markkinoille pääsyä koskevia positiivisia luetteloita mainitsemalla nimenomaisesti ulkomaisille yrityksille avattavat palvelut ja suljetaan ulkopuolelle uudet palvelut varmistaen samalla, että mahdollisia keskeyttämis- ja salpalausekkeita sovelletaan ainoastaan syrjinnän vastaisiin määräyksiin ja että mahdollistetaan riittävä joustavuus yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen palauttamiseksi julkiseen valvontaan sekä uusien ja innovatiivisten palvelujen syntymisen huomioon ottamiseksi, kun taas kansalliseen kohteluun sovelletaan negatiiviseen luetteloon perustuvaa lähestymistapaa;
   vi) korostetaan, että neuvotteluissa olisi merkityksellisellä tavalla käsiteltävä ja poistettava Yhdysvaltojen asettamia unionin yritysten nykyisiä meri- ja lentoliikkeenpalveluja koskevia rajoituksia, joita Yhdysvaltojen lainsäädäntö, kuten Jonesin laki (Jones Act), ulkomaisia ruoppaajia ja ruoppausyhtiöitä koskeva laki (Foreign Dredging Act), liittovaltion ilmailulaki (Federal Aviation Act) ja lentoliikenteen kabotaasilaki (Air Cabotage Law) sekä lentoyhtiöiden ulkomaista omistusta koskeviin pääomarajoituksiin liittyvät säännökset, aiheuttavat ja jotka haittaavat vakavasti unionin yritysten markkinoille pääsyä sekä innovointia Yhdysvalloissa;
   vii) käytetään pohjana yhteistä lausumaa, joka ilmentää neuvottelupuolien selkeää sitoutumista siihen, että TTIP:n soveltamisalan ulkopuolelle suljetaan nykyiset ja tulevat yleistä etua koskevat palvelut sekä yleistä taloudellista etua koskevat palvelut (muun muassa vesi- ja terveydenhuolto, sosiaalipalvelut, sosiaaliturvajärjestelmät ja koulutus), jotta varmistetaan, että kansallisilla ja soveltuvin osin paikallisilla viranomaisilla on edelleen täysi toimivalta esittää, hyväksyä, ylläpitää tai kumota toimenpiteitä, jotka liittyvät julkisten palvelujen tilaamiseen, järjestämiseen, rahoittamiseen ja tuottamiseen perussopimusten ja unionin neuvotteluvaltuuksien mukaisesti; todetaan, että tätä ulkopuolelle sulkemista olisi sovellettava riippumatta siitä, millä tavalla kyseisiä palveluja tarjotaan ja rahoitetaan;
   viii) pyritään määrätietoisesti varmistamaan ammattipätevyyden vastavuoroinen tunnustaminen, erityisesti luomalla lainsäädäntökehys niiden osavaltioiden kanssa, joilla on sääntelyvaltaa tällä alalla, jotta EU:n ja Yhdysvaltojen ammattilaiset voivat työskennellä Atlantin kummallakin puolella ja jotta sijoittajien, ammattilaisten, korkeasti koulutettujen työntekijöiden ja teknikkojen liikkuvuus EU:n ja Yhdysvaltojen välillä helpottuu TTIP‑sopimuksen kattamilla aloilla;
   ix) pidetään mielessä, että eurooppalaisten palveluntarjoajien ja tavarantoimittajien viisuminsaannin helpottaminen on yksi keskeisistä tekijöistä hyödynnettäessä sopimusta, ja lisätään neuvotteluissa Yhdysvaltoihin kohdistuvaa poliittista painostusta sen varmistamiseksi, että viisumivaatimuksissa sovelletaan täydellistä vastavuoroisuutta ja että kaikkia EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia kohdellaan yhdenvertaisesti ja ilman syrjintää pääsyssä Yhdysvaltioihin;
   x) yhdistetään rahoituspalveluiden markkinoille pääsyä koskevat neuvottelut rahoitusalan sääntelyn lähentämiseen korkeimmalla tasolla, jotta tuetaan tarvittavan sääntelyn käyttöön ottamista ja yhteensopivuutta rahoitusvakauden vahvistamiseksi, varmistetaan rahoitustuotteiden ja ‑palvelujen kuluttajien riittävä suoja ja tuetaan käynnissä olevia yhteistyötoimia muilla kansainvälisillä foorumeilla, joihin kuuluu esimerkiksi Baselin pankkivalvontakomitea ja finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä; varmistetaan, että näillä yhteistyötoimilla ei rajoiteta EU:n ja jäsenvaltioiden sääntelyä ja valvontaa koskevaa itsemääräämisoikeutta, mukaan lukien niiden toimivalta kieltää tietyt rahoitustuotteet ja -toiminnot;
   xi) käynnistetään EU:n, jäsenvaltioiden ja Yhdysvaltojen välinen tehostettu yhteistyö, johon kuuluvat myös tehokkaamman kansainvälisen yhteistyön mekanismit, jotta voidaan luoda maailmanlaajuiset tiukemmat normit talous- ja verorikollisuutta sekä korruptiota vastaan;
   xii) varmistetaan, että tietovirtojen vapauttaminen ei vaaranna unionin tietosuojasäännöstöä etenkään sähköisen kaupan ja rahoituspalvelujen alalla, ja tunnustetaan tietovirtojen merkitys transatlanttisen kaupan ja digitaalitalouden tukipilarina; sisällytetään sopimukseen keskeisenä kohtana kattava ja yksiselitteinen horisontaalinen ja erillinen, palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) XIV artiklaan pohjautuva määräys, jonka nojalla henkilötietojen suojaa koskeva EU:n nykyinen tai tuleva oikeudellinen kehys jätetään kokonaan sopimuksen ulkopuolelle ilman mitään sellaista ehtoa, että sen on oltava johdonmukainen suhteessa TTIP:n muihin osiin; neuvotellaan henkilötietojen siirtämistä koskevista määräyksistä vain, jos EU:n tietosuojasäännösten täysimääräinen soveltaminen taataan ja niitä noudatetaan Atlantin molemmilla puolilla; tehdään yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa kolmansien maiden kannustamiseksi omaksumaan vastaavia korkean tason tietosuojastandardeja eri puolilla maailmaa;
   xiii) pidetään mielessä, että Euroopan parlamentin hyväksyntä lopulliselle TTIP‑sopimukselle voi vaarantua niin kauan kuin Yhdysvaltojen kaikenkattavaa laajamittaista valvontaa ei ole lopetettu kokonaisuudessaan eikä asianmukaista ratkaisua EU:n kansalaisten tietosuojaoikeuksiin hallinnollisine ja oikeudellisine muutoksenhakukeinoineen ole löytynyt, kuten todetaan 12. maaliskuuta 2014 annetun parlamentin päätöslauselman(27) 74 kohdassa;
   xiv) varmistetaan, että EU:n ja Yhdysvaltojen välinen luottamus, joka on heikentynyt laajamittaisen valvontatoiminnan aiheuttamien skandaalien vuoksi, palautetaan nopeasti ja täysimääräisesti;
   xv) lisätään kunnianhimoinen kilpailua koskeva luku, jolla varmistetaan, että unionin kilpailulainsäädäntöä noudatetaan asianmukaisesti etenkin digitaalisessa ympäristössä; varmistetaan, että yksityiset yritykset voivat kilpailla tasavertaisesti valtion omistamien tai valtion määräysvallassa olevien yritysten kanssa; varmistetaan, että yksityisten yritysten saamia valtiontukia säännellään ja että ne ovat avoimen valvontajärjestelmän alaisia;
   xvi) vaaditaan avointa kilpailua digitaalitaloudessa ja sellaisen digitaalitalouden kehittämistä, joka on perustaltaan globaalia mutta jonka tärkeimmät tukikohdat sijaitsevat EU:n ja USA:n alueilla; korostetaan neuvotteluissa, että digitaalitalouden on oltava keskiössä transatlanttisilla markkinoilla, koska se vauhdittaa globaalia taloutta ja edistää globaalien markkinoiden entistä suurempaa avautumista;
   xvii) pidetään mielessä tietoyhteiskunta- ja televiestintäpalvelujen suhteen, että TTIP:ssä on erityisen tärkeää varmistaa EU:n palveluyrityksille yhtäläiset toimintaedellytykset ja avoimuuteen ja vastavuoroisuuteen perustuva pääsy Yhdysvaltojen markkinoille ja velvoittaa amerikkalaiset palveluntarjoajat noudattamaan kaikkia alaan ja tuoteturvallisuuteen sekä kuluttajan oikeuksiin liittyviä normeja tarjotessaan palveluja Euroopassa ja eurooppalaisille asiakkaille;
   xviii) varmistetaan koko sopimukseen sovellettavalla oikeudellisesti sitovalla yleislausekkeella, että noudatetaan tinkimättä kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemista ja edistämistä koskevaa Unescon yleissopimusta ja että sopimuspuolet varaavat oikeuden hyväksyä tai ylläpitää toimenpiteitä (erityisesti sääntely- ja/tai rahoitustoimia) kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden suojelemiseksi tai edistämiseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen asiaa koskevien artiklojen mukaisesti sekä tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden suojelemiseksi tai edistämiseksi riippumatta käytetystä tekniikasta tai jakelualustasta ja pitäen mielessä, että audiovisuaalialan palvelut on nimenomaisesti jätetty jäsenvaltioiden komissiolle antaman valtuutuksen ulkopuolelle;
   xix) korostetaan, että mikään osa sopimuksesta ei vaikuta EU:n tai EU:n jäsenvaltioiden oikeuteen tukea tai antaa taloudellista avustusta kulttuuriteollisuudelle ja kulttuuri-, koulutus-, audiovisuaalisille ja lehdistöpalveluille;
   xx) vahvistetaan, että TTIP-sopimuksen mukaiset velvoitteet eivät vaikuta kirjojen määrähintajärjestelmään eivätkä sanomalehtien ja aikakauslehtien hinnoitteluun;
   xxi) varmistetaan yleislausekkeella EU:n jäsenvaltioiden oikeus hyväksyä tai ylläpitää toimenpiteitä, jotka koskevat jonkinlaista julkista rahoitusta tai valtiontukea missä tahansa muodossa saavien ja voittoa tavoittelematta toimivien koulutus- ja kulttuuripalveluiden tarjoamista, ja huolehditaan, että yksityisesti rahoitetut ulkomaiset palveluntarjoajat täyttävät samat laatu- ja hyväksyntävaatimukset kuin kotimaiset palveluntarjoajat;
   xxii) otetaan huomioon unionin yritysten, erityisesti pk-yritysten, valtaisa kiinnostus päästä syrjimättömästi Yhdysvaltojen julkisten hankintojen markkinoille sekä liittovaltiotasolla että sitä alemmilla hallintotasoilla esimerkiksi rakennuspalvelujen, maa- ja vesirakennuksen, liikenne- ja energiainfrastruktuurin sekä tavaroiden ja palvelujen aloilla ja omaksutaan kunnianhimoinen lähestymistapa suhteessa julkisia hankintoja koskevaan lukuun, samalla kun huolehditaan siitä, että luku on unionin uusien julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevien direktiivien mukainen, jotta voidaan vastavuoroisuuden periaatteen mukaisesti korjata Atlantin eri puolella olevien julkisten hankintojen markkinoiden nykyiset suuret erot avoimuudessa avaamalla merkittävästi Yhdysvaltojen markkinoita (joihin edelleen sovelletaan vuoden 1933 Buy American -lakia) sekä liittovaltiotasolla että sitä alemmilla hallintotasoilla aloittaen julkisia hankintoja koskevan sopimuksen (GPA) yhteydessä annettujen sitoumusten noudattamisesta ja poistamalla ne rajoitukset, joita Yhdysvallat nykyisin soveltaa samalla tavalla sekä liittovaltio-, osavaltio- että paikallistasolla; perustetaan mekanismeja sen varmistamiseksi, että Yhdysvaltojen liittovaltiotason viranomaisten antamia sitoumuksia noudatetaan kaikilla politiikan ja hallinnon tasoilla;
   xxiii) varmistetaan, että Yhdysvallat lisää avoimuutta sen alueella voimassa olevien tarjouskilpailumenettelyjen yhteydessä, jotta voidaan luoda avoimet, syrjimättömät ja ennakoitavat menettelyvaatimukset, joilla varmistetaan unionin ja Yhdysvaltojen yrityksille, erityisesti pk-yrityksille, yhtäläinen pääsy julkisten hankintasopimusten tarjouskilpailuihin;
   xxiv) edistetään unionin ja Yhdysvaltojen yhteistyötä kansainvälisellä tasolla, jotta voidaan edistää yhteisiä julkisten hankintojen kestävyysvaatimuksia kaikilla liittovaltion ja sitä alemmilla hallintotasoilla esimerkiksi huolehtimalla äskettäin tarkistetun julkisia hankintoja koskevan sopimuksen täytäntöönpanosta, ja edistetään myös taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) monikansallisille yrityksille laatimiin toimintaohjeisiin perustuvien, yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien sääntöjen hyväksymistä ja noudattamista;
   xxv) varmistetaan, että Yhdysvaltojen osavaltiot otetaan mukaan neuvotteluprosessiin, jotta saavutetaan merkityksellisiä tuloksia Yhdysvaltojen julkisten hankintasopimuksien avaamisessa EU:n yrityksille;
   xxvi) otetaan huomioon julkisten hankintojen yhteydessä puolustus- ja turvallisuusalojen arkaluonteisuus ja valtioiden ja hallitusten päämiesten vuonna 2013 puolustusasioita käsittelevässä neuvostossa asettamat tavoitteet, joilla edistettiin Euroopan turvallisuus- ja puolustusmarkkinoiden ja Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan luomista;
   xxvii) varmistetaan, että alkuperäsääntöjä koskevissa neuvotteluissa pyritään sovittamaan unionin ja Yhdysvaltojen lähestymistavat yhteen ja luomaan tehokkaita alkuperäsääntöjä ja siten välttämään sitä, että alkuperäsääntöjä heikennetään muilla sopimuksilla; pidetään neuvotteluja mahdollisuutena siirtyä kohti tuotteiden pakollisia alkuperämerkintöjä koskevia yhteisiä vaatimuksia; todetaan, että kumulaation mahdollisuutta ja laajuutta on tarkasteltava ottaen huomioon unionin ja Kanadan välisestä laaja-alaisesta talous- ja kauppasopimuksesta (CETA) käytävien neuvottelujen päätökseen saattaminen ja EU:n ja Meksikon välisen vapaakauppasopimuksen mahdollinen uusi status; pidetään kuitenkin mielessä, että TTIP:llä pyritään helpottamaan aidosti Yhdysvalloissa ja EU:ssa valmistettujen tuotteiden kauppaa eikä sallia maahantuontia kolmansista maista, joten tiettyjen tuotteiden ulkopuolelle sulkemista on harkittava tapauskohtaisesti ja herkät tuotteet olisi voitava jättää kaikenlaisen kumulaation ulkopuolelle;
   xxviii) varmistetaan, että TTIP on avoin sopimus, ja etsitään tapoja tiedottaa tilanteen kehittymisestä aktiivisemmin tärkeille kumppaneille, jotka ovat kiinnostuneita TTIP-neuvottelujen kulusta, koska niillä on tulliliittosopimus joko EU:n tai Yhdysvaltojen kanssa;
   c) sääntely-yhteistyön ja sääntelyn yhdenmukaisuuden pilaria sekä tullien ulkopuolisia kaupanesteitä;
   i) varmistetaan, että sääntely-yhteistyötä koskevassa luvussa edistetään avointa, tehokasta ja kilpailulle suotuisaa talousympäristöä tunnistamalla ja estämällä mahdolliset tulevat tullien ulkopuoliset kaupanesteet, jotka vaikuttavat suhteettomasti pk-yrityksiin, ja helpottamalla kaupankäyntiä ja investointeja ja varmistamalla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklassa vahvistetun ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti terveyden ja turvallisuuden suojelu sekä kuluttaja-, työ- ja ympäristölainsäädännön ja eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön ja kulttuurisen monimuotoisuuden nykyisen korkean tason säilyminen EU:ssa ja kehittämällä sitä; tuetaan, itsenäistä sääntelyvaltaa täysin kunnioittaen, sääntelyviranomaisten välisen jäsennellyn vuoropuhelun ja yhteistyön käynnistämistä mahdollisimman avoimella tavalla ja ottaen sidosryhmät mukaan; otetaan mukaan sääntelyn yhdenmukaisuutta ja avoimuutta tarkastelevia monitieteisiä opinaloja tavaroita ja palveluja koskevien tehokkaiden, kustannustehokkaiden ja yhteensopivampien määräysten kehittämiseksi; kummankin osapuolen neuvottelijoiden on eriteltävä hyvin selvästi useita vuosia kestäneistä ja eri foorumeilla, kuten transatlanttisessa talousneuvostossa ja korkean tason yhteistyöfoorumissa, järjestetyistä neuvotteluista saatujen kokemusten perusteella, mitkä tekniset menettelyt ja vaatimukset ovat niin perustavanlaatuisia, että niitä ei voi vaarantaa, ja mihin taas voidaan soveltaa yhteistä lähestymistapaa, ja millä aloilla on suotavaa päästä vastavuoroiseen tunnustamiseen, joka perustuu yhteisiin korkeisiin vaatimuksiin ja tehokkaaseen markkinavalvontajärjestelmään, ja millä aloilla voidaan ainoastaan parantaa tietojenvaihtoa; varmistetaan vastaavasti, että tämä ei vaikuta toistaiseksi vahvistamattomiin standardeihin aloilla, joilla Yhdysvaltain ja EU:n lainsäädäntö ja normit ovat hyvin erilaisia, kuten nykyisen (puite)lainsäädännön täytäntöönpanossa (esimerkiksi REACH) tai uusien säädösten hyväksymisessä (esimerkiksi kloonaus) tai suojelun tasoon vaikuttavissa tulevissa määritelmissä (esimerkiksi hormonaaliset haitta-aineet); varmistetaan, että millään transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden sääntely-yhteistyötä koskevilla määräyksillä ei aseteta menettelyllisiä vaatimuksia kumppanuutta koskevien unionin säädösten hyväksymiselle eikä luoda tätä koskevia täytäntöönpanokelpoisia oikeuksia;
   ii) käytetään terveys- ja kasvinsuojelutoimista (SPS) ja kaupan teknisistä esteistä (TBT) käytävien neuvottelujen perusteena monenvälisten SPS- ja TBT‑sopimusten keskeisiä periaatteita ja suojellaan eurooppalaisia terveys- ja kasvinsuojelunormeja ja -menettelyjä; pyritään ensisijaisesti poistamaan liiallista rasitetta aiheuttavia terveys- ja kasvinsuojelutoimenpiteitä, kuten niihin liittyviä tuontimenettelyjä, tai vähentämään niitä merkittävästi; varmistetaan erityisesti, että ennakkohyväksyntää, pakollisia pöytäkirjoja tai esitullaustarkastuksia ei sovelleta pysyvinä tuontitoimenpiteinä; parannetaan avoimuutta, vastaavien standardien vastavuoroista tunnustamista ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa, vahvistetaan sääntelyviranomaisten ja sidosryhmien välistä vuoropuhelua sekä vahvistetaan yhteistyötä kansainvälisiä standardeja laativissa elimissä; varmistetaan SPS- ja TBT-toimenpiteitä koskevissa neuvotteluissa, että EU:ssa elintarviketurvallisuuden ja ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden turvaamiseksi käyttöönotettuja korkeita vaatimuksia ei vaaranneta millään tavalla;
   iii) tunnustetaan, että jos joillakin aloilla, kuten julkisissa terveydenhoitopalveluissa, muuntogeenisissä organismeissa, hormonien käytössä naudanliha-alalla, REACH-järjestelmässä ja sen täytäntöönpanossa tai eläinten kloonaamisessa karjankasvatusta varten, EU:n ja Yhdysvaltojen säännökset ovat hyvin erilaisia, sopimusta ei tehdä eikä näistä kysymyksistä neuvotella;
   iv) kannustetaan Yhdysvaltoja poistamaan EU:n naudanlihalle asetettu tuontikielto;
   v) edistetään monialaista sääntely-yhteistyötä koskevan luvun yhteydessä kahdenvälistä sääntely-yhteistyötä, jotta vältetään tarpeettomia eroavuuksia varsinkin uusien teknologioiden ja palvelujen osalta ja parannetaan kilpailukykyä ja kuluttajien valintamahdollisuuksia unionissa ja Yhdysvalloissa; pyritään tähän lisäämällä tietojenvaihtoa ja parantamalla kansainvälisten välineiden hyväksymistä ja täytäntöönpanoa toissijaisuusperiaatetta noudattaen ja käyttäen perustana onnistuneita ennakkotapauksia kuten ISO-standardit tai YK:n Euroopan talouskomission (UNECE) ajoneuvoja koskevien sääntöjen yhdenmukaistamista käsittelevä maailmanfoorumi (WP.29); muistetaan, että todennetusti samantasoiseen suojeluun perustuva vastaavuuden tunnustaminen mahdollisimman monissa ajoneuvojen turvallisuusmääräyksissä olisi yksi sopimuksen tärkeimpiä saavutuksia; varmistetaan, että etukäteen tehtävässä jokaisen sääntelytoimen vaikutusten arvioinnissa olisi kauppaan ja investointeihin kohdistuvien vaikutusten ohella arvioitava kuluttajiin ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia; edistetään sääntelyn yhteentoimivuutta vaarantamatta sääntelyn ja politiikan perusteltuja tavoitteita tai unionin ja Yhdysvaltojen lainsäätäjien toimivaltaa;
   vi) pyritään siihen, että turvataan jatkossakin unionin tuoteturvallisuuden korkea taso ja vältetään samalla kuitenkin tarpeeton päällekkäinen testaustoiminta, jolla tuhlataan resursseja erityisesti matalan riskin tuotteiden tapauksessa;
   vii) käsitellään tullikysymyksiä, jotka menevät pidemmälle kuin kaupan helpottamista koskevaan WTO:n sopimukseen (TFA) sisältyvät säännöt, ja korostetaan, että jotta hallinnollista rasitusta saataisiin todella kevennettyä, tulli- ja raja-asioita koskevissa politiikoissa ja käytännöissä on pyrittävä tiettyyn sääntelyn lähentämisen enimmäistasoon;
   viii) määritellään tulevan sääntely-yhteistyön yhteydessä selvästi, mitkä toimenpiteet koskevat teknisiä kaupan esteitä ja kaksinkertaista tai tarpeetonta hallinnollista rasitusta ja byrokratiaa ja mitkä taas kytkeytyvät perusluonteisiin standardeihin ja säännöksiin tai julkisen politiikan tavoitetta edistäviin menettelyihin;
   ix) noudatetaan täysipainoisesti Atlantin kummallakin puolella vakiintuneita sääntelyjärjestelmiä ja kunnioitetaan Euroopan parlamentin roolia unionin päätöksentekoprosessissa ja unionin sääntelyprosessien demokraattisessa valvonnassa, kun kehitetään tulevan yhteistyön järjestelmää, varmistaen samalla mahdollisimman suuri avoimuus ja huolehtien tarkasti, että sidosryhmät osallistuvat tasapainoisesti kuulemisiin sääntely-ehdotusta kehitettäessä ja että EU:n lainsäädäntömenettelyjä ei viivytetä; määritetään sääntely-yhteistyöelimen tehtävä, kokoonpano ja oikeudellinen asema ottaen huomioon, että sen antamien suositusten suora ja pakollinen soveltaminen rikkoisi perussopimuksissa vahvistettuja lainsäädäntömenettelyjä; valvotaan myös sitä, että kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset säilyttävät täysimääräisesti oikeutensa laatia lainsäädännöllä omaa politiikkaansa, erityisesti sosiaali- ja ympäristöpolitiikkaa;
   d) määräyksiä:
   i) yhdistetään markkinoille pääsyä ja sääntely-yhteistyötä koskevat neuvottelut kunnianhimoisten sääntöjen ja periaatteiden käyttöön ottamiseen pitäen mielessä, että kuhunkin pilariin liittyy erityisiä herkkiä näkökohtia, jotka koskevat muun muassa kestävää kehitystä, energiaa, pk-yrityksiä, investointeja sekä valtionyhtiöitä;
   ii) varmistetaan, että kestävää kehitystä koskeva luku on sitova ja täytäntöönpanokelpoinen ja että siinä pyritään Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kahdeksan keskeisen sopimuksen ja niiden sisällön, ILOn ihmisarvoista työtä koskevan ohjelman ja keskeisten kansainvälisten ympäristösopimusten täydelliseen ja tehokkaaseen ratifiointiin, täytäntöönpanoon ja voimaan saattamiseen; todetaan, että säännöksien tavoitteeksi on asetettava työ- ja ympäristönormien parantaminen edelleen; todetaan, että kunnianhimoiseen kauppaa ja kestävää kehitystä koskevaan lukuun on myös sisällytettävä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia määräyksiä, jotka perustuvat OECD:n toimintaohjeisiin monikansallisille yrityksille, sekä selkeästi jäsenneltyä vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa koskevia määräyksiä;
   iii) varmistetaan, että työ- ja ympäristönormien soveltamisalaa ei rajoiteta kauppaa ja kestävää kehitystä koskevaan lukuun, vaan ne olisi yhtäläisesti sisällytettävä muihin sopimusaloihin, kuten investoinnit, palvelukauppa, sääntelyyn liittyvä yhteistyö ja julkiset hankinnat;
   iv) varmistetaan, että työ- ja ympäristönormit voidaan saattaa voimaan hyödyntäen kaikkia kokemuksia, joita EU ja Yhdysvallat ovat saaneet nykyisistä vapaakauppasopimuksista ja kansallisesta lainsäädännöstä; varmistetaan, että työlainsäädännön säännösten täytäntöönpanoa ja noudattamista valvotaan tehokkaalla seurantaprosessilla, johon osallistuu työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan edustajia, sekä koko sopimukseen sovellettavalla yleisellä riitojenratkaisujärjestelmällä;
   v) varmistetaan kansallista lainsäädäntöä täysipainoisesti noudattaen, että EU:n jäsenvaltion oikeuden mukaisesti rekisteröityjen transatlanttisten yritysten työntekijät saavat tietoja ja heitä kuullaan eurooppalaista yritysneuvostoa koskevan direktiivin mukaisesti;
   vi) varmistetaan, että TTIP-sopimuksen taloudellista, työllisyyttä koskevaa ja sosiaalista vaikutusta sekä ympäristövaikutusta tarkastellaan myös laatimalla perusteellinen ja objektiivinen kestävään kehitykseen kohdistuvien kaupan vaikutusten ennakkoarviointi (SIA) noudattaen kaikilta osin EU:n SIA-direktiiviä ja varmistaen kaikkien asianomaisten sidosryhmien, myös kansalaisyhteiskunnan, selvästi määritelty ja jäsennelty osallistuminen; pyydetään komissiota teettämään kutakin jäsenvaltiota varten perusteellisia vertailevia selvityksiä vaikutuksista sekä arvion EU:n eri alojen ja Yhdysvaltojen vastaavien alojen kilpailukyvystä, jotta kussakin jäsenvaltiossa voidaan laatia ennusteita työpaikkojen katoamisesta ja lisääntymisestä kyseisillä aloilla, joiden sopeutumiskustannuksista EU ja sen jäsenvaltiot voisivat kattaa osan;
   vii) säilytetään tavoite erillisestä energiaa ja siihen kuuluvia teollisuuden raaka-aineita koskevasta luvusta; varmistetaan, että kumpikin osapuoli kartoittaa neuvotteluissa tapoja helpottaa energian vientiä siten, että TTIP poistaisi kaikki jäljellä olevat polttoaineiden, mukaan lukien nesteytetyn maakaasun ja raakaöljyn, viennin rajoitukset ja esteet näiden kahden kauppakumppanin väliltä; pyritään tämän avulla luomaan kilpailukykyiset, avoimet ja syrjimättömät energiamarkkinat ja tuetaan siten energialähteiden monipuolistamista ja edistetään toimitusvarmuutta, mikä johtaa halvempiin energiahintoihin; korostetaan, että energiaa koskevassa luvussa on oltava selkeät takeet siitä, että EU:n ympäristönormeja ja ilmastotoimien tavoitteita ei vesitetä; kannustetaan EU:ta ja Yhdysvaltoja yhteistyöhön, jolla lopetetaan polttoaineveroa koskevat poikkeukset kaupallisessa lentotoiminnassa G20‑sitoumuksen mukaisesti, jotta fossiilisten polttoaineiden tuesta voidaan asteittain luopua;
   viii) varmistetaan, että sopimuksin ei vaikuteta kummankaan osapuolen oikeuteen hallinnoida ja säännellä energialähteiden tutkimista, hyödyntämistä ja kehittämistä mutta syrjimättömyysperiaatetta sovelletaan, kun hyödyntämispäätös on tehty; pidetään ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti mielessä, että mikään sopimuksen kohta ei saa heikentää energiantuotantoa koskevia legitiimejä ja syrjimättömiä demokraattisesti tehtyjä päätöksiä; varmistetaan, että raaka-aineiden ja energian saanti olisi myös taattava syrjimättömältä pohjalta sekä EU:n että Yhdysvaltojen yrityksille ja että energiatuotteiden laatuvaatimuksia olisi noudatettava, mukaan luettuina energiatuotteiden hiilidioksidipäästöihin liittyviä vaikutuksia koskevat laatuvaatimukset, joita on kirjattu muun muassa polttoaineiden laatua koskevaan direktiiviin;
   ix) varmistetaan, että TTIP-ssä tuetaan ympäristöystävällisten tavaroiden ja palvelujen käyttöä ja edistämistä muun muassa helpottamalla niiden kehittämistä ja yksinkertaistetaan niiden vientiä ja tuontia ja hyödynnetään näin transatlanttisen talouden tarjoamaa merkittävää potentiaalia, joka liittyy ympäristöalalla ja taloudellisesti saavutettavaan hyötyyn, ja saatetaan päätökseen parhaillaan käynnissä olevat monenväliset neuvottelut ympäristöhyödykkeitä koskevasta sopimuksesta, jolla pyritään osaltaan torjumaan maailman lämpenemistä ja luomaan uusia ”vihreän talouden” työpaikkoja;
   x) varmistetaan, että TTIP toimii foorumina, jolla kehitetään energiatuotantoa ja energiatehokkuutta koskevia yhteisiä, kunnianhimoisia ja sitovia kestävän kehityksen normeja ottaen aina huomioon molempien osapuolien voimassa olevat normit, kuten EU:n energiamerkintöjä ja ekologista suunnittelua koskevat direktiivit, ja noudattaen niitä; kartoitetaan tapoja lisätä yhteistyötä energiaa koskevan tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin sekä vähähiilisen ja ympäristöystävällisen tekniikan edistämisen saralla;
   xi) varmistetaan, että TTIP:n avulla edistetään kalavarojen kestävää hoitoa, erityisesti laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (LIS‑kalastus) torjumista koskevassa osapuolten välisessä yhteistyössä;
   xii) varmistetaan, että TTIP:ssä on erillinen, kummankin neuvotteluosapuolen yhteiseen sitoumukseen perustuva pk-yrityksiä koskeva luku ja siinä pyritään luomaan vientiä harjoittavien pk-yritysten keräämien kokemusten perusteella Yhdysvaltoihin uusia mahdollisuuksia eurooppalaisille pk-yrityksille (myös mikroyrityksille) esimerkiksi poistamalla kaksinkertaista sertifiointia koskevat vaatimukset, ottamalla käyttöön sääntelyjen eroja ja parhaita käytänteitä koskeva verkkopohjainen tietojärjestelmä, helpottamalla pk-yritysten mahdollisuuksia hyödyntää tukijärjestelmiä, ottamalla rajoilla käyttöön nopeutettuja menettelyjä tai poistamalla tietyt enimmäistullit, joita sovelletaan edelleen; todetaan, että kummankin osapuolen olisi tehtävä yhteistyötä helpottaakseen pk-yritysten osallistumista transatlanttiseen kauppaan ja investointeihin erilaisilla mekanismeilla, esimerkiksi yhteisellä pk-yrityksiä palvelevalla yhteyspisteellä, jonka perustamisessa pk-yritysten sidosryhmillä olisi ratkaiseva rooli ja joka antaisi niille Yhdysvaltoja koskevaan vientiin, tuontiin ja investointeihin tarvittavia erityistietoja tullimaksuista, veroista, sääntelystä, tullimuodollisuuksista ja markkinamahdollisuuksista;
   xiii) varmistetaan, että TTIP:ssä on kattava investointia koskeva luku, jossa on määräyksiä sekä markkinoille pääsystä että investointisuojasta, koska pääoman saatavuus voi edistää työpaikkojen ja kasvun luomista; todetaan, että investointia koskevassa luvussa olisi pyrittävä varmistamaan eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten yritysten syrjimätön kohtelu niiden pyrkiessä sijoittautumaan toistensa alueelle, samalla kun otetaan huomioon eräiden tiettyjen alojen herkkä luonne; luvun määräyksissä olisi pyrittävä vahvistamaan Euroopan asemaa sijoituskohteena, parantamaan EU:n investointeja kohtaan tunnettua luottamusta Yhdysvalloissa sekä käsittelemään myös sijoittajien velvoitteita ja vastuukysymyksiä viittaamalla vertailukohtana muun muassa monikansallisia yrityksiä koskeviin OECD:n periaatteisiin sekä yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskeviin YK:n periaatteisiin;
   xiv) varmistetaan, että investointisuojaa koskevat määräykset rajataan sijoittautumisen jälkeisiin määräyksiin ja niissä keskitytään kansalliseen kohteluun, suosituimpaan kansakuntaan, oikeudenmukaiseen ja tasapuoliseen kohteluun sekä välittömältä ja välilliseltä pakkolunastukselta suojaamiseen, mukaan luettuna oikeus riittävän ja vaikuttavan korvauksen nopeaan saamiseen; suojaa koskevat normit ja investoijaa ja investointia koskevat määritelmät olisi laadittava oikeudellisesti täsmällisiksi siten, että suojellaan oikeutta sääntelyyn yleisen edun vuoksi, selvennetään epäsuoran pakkolunastuksen sisältöä ja ehkäistään perusteettomien tai turhien vaateiden esittäminen; todetaan, että vapaiden pääomasiirtojen olisi oltava unionin perussopimusten määräysten mukaisia ja niihin olisi liitettävä finanssikriisien tapauksessa vakauden ja luotettavuuden turvaamista koskeva poikkeus, jonka voimassaoloaikaa ei rajoiteta;
   xv) varmistetaan, että ulkomaisia investoijia kohdellaan syrjimättömästi antamatta heille kuitenkaan laajempia oikeuksia kuin kotimaisille investoijille, ja korvataan sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisujärjestelmä uudella sijoittajien ja valtioiden välisten riitojen ratkaisua koskevalla järjestelmällä, johon sovelletaan demokraattisia periaatteita ja valvontaa ja jossa julkisesti nimitetyt, riippumattomat ammattituomarit käsittelevät mahdollisia tapauksia avoimesti julkisissa kuulemisissa, johon sisältyy muutoksenhakumekanismi, jossa varmistetaan tehtyjen päätösten johdonmukaisuus sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden tuomioistuinten lainkäyttövallan kunnioittaminen ja jossa yksityiset edut eivät voi vaarantaa poliittisia tavoitteita;
   xvi) varmistetaan, että TTIP:hen sisällytetään kunnianhimoinen, tasapainoinen ja nykyaikainen immateriaalioikeuksia ja niiden tarkkaan määriteltyjä aloja koskeva luku, jossa käsitellään myös maantieteellisten merkintöjen tunnustamista ja tehostettua suojaa ja jossa otetaan huomioon suojelun oikeudenmukainen ja tehokas taso haittaamatta EU:ssa tarvittavaa tekijänoikeusjärjestelmän uudistamista ja varmistetaan immateriaalioikeuksien ja yleisen edun välinen oikea tasapaino ja etenkin tarve säilyttää kohtuuhintaisten lääkkeiden saatavuus jatkamalla TRIPS-sopimuksen suomien joustojen tukemista;
   xvii) pidetään erittäin tärkeänä sitä, että EU ja Yhdysvallat ovat jatkossakin sitoutuneita ja osallistuvat kansainvälisissä elimissä käytyihin keskusteluihin patenttien yhdenmukaistamisesta monenvälisesti ja maailmanlaajuisesti, ja varoittaa näin ollen yrittämästä sisällyttää TTIP-sopimukseen patenttilainsäädäntöön liittyviä määräyksiä esimerkiksi patentoitavuudesta tai armonajoista (grace periods);
   xviii) varmistetaan, että immateriaalioikeuksia koskevassa luvussa ei ole määräyksiä internetpalvelujen välittäjien vastuusta tai rikosoikeudellisista seuraamuksista voimaan saattamisen välineenä, koska parlamentti on torjunut aiemmin tämän ajatuksen ja ehdotetun väärentämisenvastaisen kauppasopimuksen (ACTA);
   xix) varmistetaan EU:n maantieteellisten merkintöjen täysipainoinen tunnustaminen ja vahva oikeudellinen suoja sekä toimenpiteet, joita sovelletaan niiden epäasianmukaiseen käyttöön sekä harhaanjohtaviin tietoihin ja käytänteisiin; taataan tasapainoisen sopimuksen olennaisena osana kuluttajille näin suojattujen tuotteiden merkinnät, jäljitettävyys ja alkuperän aitous sekä tuottajien taitotiedon suojeleminen;
   e) avoimuutta, kansalaisyhteiskunnan osallisuutta, kansalaisille suunnattua ja poliittista tiedottamista:
   i) jatketaan pyrkimyksiä parantaa neuvottelujen avoimuutta saattamalla useampia neuvotteluehdotuksia yleisesti saataville Euroopan oikeusasiamiehen suositusten ja etenkin kansalaisten oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevien suositusten täytäntöön panemiseksi;
   ii) varmistetaan, että avoimuuspyrkimykset johtavat tarkoituksenmukaisiin käytännön tuloksiin muun muassa toteuttamalla Yhdysvaltojen kanssa tarkoituksenmukaisia järjestelyjä avoimuuden parantamiseksi, mukaan luettuina kaikkien neuvotteluasiakirjojen, myös konsolidoitujen tekstien, asettaminen Euroopan parlamentin jäsenten saataville huolehtien samalla asianmukaisesta luottamuksellisuudesta, jotta parlamentin jäsenet ja jäsenvaltiot voivat käydä rakentavia keskusteluja sidosryhmien ja kansalaisten kanssa; varmistamaan, että kummankin neuvotteluosapuolen olisi aina perusteltava kieltäytymisensä neuvotteluehdotuksen julkistamisesta;
   iii) edistetään entistä tiiviimpää jäsenvaltioiden – jotka ovat vastuussa neuvotteluvaltuuksista, joiden pohjalta komissio käynnisti neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa – osallistumista, pyrkien edistämään niiden aktiivista toimintaa, jotta ne parantavat unionin kansalaisille suunnattua viestintää sopimuksen soveltamisalasta ja mahdollisista hyödyistä 20. maaliskuuta 2015 annetuissa neuvoston päätelmissä tehdyn sitoumuksen mukaisesti, jotta voidaan varmistaa, että Euroopassa käydään TTIP:stä laajaa ja tosiasioihin perustuvaa julkista keskustelua, jossa kartoitetaan sopimukseen liittyviä aitoja huolenaiheita;
   iv) tehostetaan useiden sidosryhmien jatkuvaa ja avointa osallistumista koko neuvotteluprosessiin; kannustetaan kaikkia sidosryhmiä osallistumaan aktiivisesti neuvotteluihin, esittämään niitä koskevia aloitteita ja jakamaan niitä koskevaa tietoa;
   v) kannustetaan jäsenvaltioita ottamaan kansalliset parlamentit mukaan perustuslaillisten velvoitteiden mukaisesti ja annetaan jäsenvaltioille kaikki tarvittava tuki tämän tehtävän hoitamiseen ja pyritään vahvemmin tavoittamaan kansalliset parlamentit, jotta ne olisivat asianmukaisesti perillä käynnissä olevista neuvotteluista;
   vi) kehitetään Euroopan parlamentin tiivistä osallistumista ja pyritään entistä tiiviimpään jäsenneltyyn vuoropuheluun, jolla jatketaan neuvotteluprosessin tiivistä seuraamista ja ylläpidetään yhteyksiä komissioon, jäsenvaltioihin, Yhdysvaltain kongressiin ja hallitukseen sekä sidosryhmiin Atlantin kummallakin puolella, jotta varmistetaan lopputulos, joka hyödyttää kansalaisia EU:ssa, Yhdysvalloissa ja muualla;
   vii) varmistetaan, että TTIP:tä ja sen tulevaa täytäntöönpanoa täydennetään syventämällä transatlanttista parlamentaarista yhteistyötä käyttäen perustana transatlanttista lainsäätäjien vuoropuhelua ja siitä saatuja kokemuksia, minkä olisi tulevaisuudessa johdettava laajempiin ja tehokkaampiin poliittisiin puitteisiin, joilla kehitetään yhteistä lähestymistapaa, lujitetaan strategista kumppanuutta ja parannetaan EU:n ja Yhdysvaltojen välistä maailmanlaajuista yhteistyötä;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman, johon sisältyvät Euroopan parlamentin suositukset, komissiolle ja tiedoksi neuvostolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdysvaltojen hallitukselle ja kongressille.

(1)http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-11103-2013-DCL-1/fi/pdf
(2)http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_Data/docs/pressdata/en/ec/141920.pdf.
(3)http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/EN/foraff/145906.pdf.
(4)http://europa.eu/rapid/press-release_STATEMENT-14-1820_en.htm.
(5)http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-79-2014-INIT/fi/pdf.
(6)http://ec.europa.eu/priorities/docs/pg_fi.pdf.
(7)http://ec.europa.eu/news/2014/docs/c_2014_9052_fi.pdf.
(8)http://europa.eu/rapid/press-release_IP-14-2341_en.htm.
(9)http://ec.europa.eu/dgs/health_consumer/information_sources/docs/from_farm_to_fork_2004_en.pdf.
(10)http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2015/january/tradoc_153022.pdf.
(11)http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2015/january/tradoc_153023.pdf.
(12)http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2015/january/tradoc_153024.pdf.
(13)http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2015/january/tradoc_153025.pdf.
(14)http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2015/january/tradoc_153026.pdf.
(15)http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2015/january/tradoc_153027.pdf.
(16)http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2015/january/tradoc_153028.pdf.
(17)http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2015/january/tradoc_153029.pdf.
(18)http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2015/january/tradoc_153030.pdf.
(19)http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2015/january/tradoc_153031.pdf.
(20)http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2015/january/tradoc_153032.pdf.
(21)http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2015/february/tradoc_153120.pdf.
(22)http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2014/may/tradoc_152512.pdf.
(23)http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2015/march/tradoc_153259.pdf.
(24)EUVL C 68 E, 7.3.2014, s. 53.
(25)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0227.
(26)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0009.
(27)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0230.


Vakautus- ja assosiaatiosopimus entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian kanssa (pöytäkirja Kroatian liittymisen huomioon ottamiseksi) ***
PDF 231kWORD 59k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. heinäkuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian väliseen vakautus- ja assosiaatiosopimukseen Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi liitettävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden puolesta (05548/2014 – C8-0127/2014 – 2013/0386(NLE))
P8_TA(2015)0253A8-0188/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (05548/2014),

–  ottaa huomioon luonnoksen pöytäkirjaksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian väliseen vakautus- ja assosiaatiosopimukseen Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi (05547/2014),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan i alakohdan sekä 218 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0127/2014),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan, 99 artiklan 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen (A8-0188/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian hallitukselle ja parlamentille.


Vakautus- ja assosiaatiosopimus Serbian kanssa (pöytäkirja Kroatian liittymisen huomioon ottamiseksi) ***
PDF 230kWORD 59k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. heinäkuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Serbian tasavallan väliseen vakautus- ja assosiaatiosopimukseen Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi liitettävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden puolesta (06682/2014 – C8-0098/2014 – 2014/0039(NLE))
P8_TA(2015)0254A8-0189/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (06682/2014),

–  ottaa huomioon luonnoksen pöytäkirjaksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Serbian tasavallan väliseen vakautus- ja assosiaatiosopimukseen Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi (06681/2014),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan i alakohdan sekä 218 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0098/2014),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 99 artiklan 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen (A8-0189/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Serbian tasavallan hallitukselle ja parlamentille.


Tiede- ja teknologiayhteistyö Intian kanssa: sopimuksen uusiminen ***
PDF 231kWORD 59k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. heinäkuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Intian tasavallan hallituksen tiede- ja teknologiayhteistyötä koskevan sopimuksen uusimisesta (05872/2015 – C8-0074/2015 – 2014/0293(NLE))
P8_TA(2015)0255A8-0179/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Intian tasavallan hallituksen tiede- ja teknologiayhteistyötä koskevan sopimuksen uusimisesta (05872/2015),

–  ottaa huomioon tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskevan sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön ja Intian tasavallan hallituksen välillä 25. kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/648/EY(1),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 186 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0074/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan,108 artiklan 7 kohdan ja 50 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan suosituksen (A8‑0179/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen uusimiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Intian tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

(1)EYVL L 213, 9.8.2002, s. 29.


Tieteellinen ja teknologinen yhteistyö Färsaarten kanssa: Horisontti 2020 ***
PDF 230kWORD 59k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. heinäkuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Färsaarten välisen tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskevan sopimuksen, jonka nojalla Färsaaret assosioituu tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaan Horisontti 2020 (2014–2020), tekemisestä (05660/2015 – C8-0057/2015 – 2014/0228(NLE))
P8_TA(2015)0256A8-0180/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (05660/2015),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Färsaarten välistä tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskevaksi sopimukseksi, jonka nojalla Färsaaret assosioituu tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaan Horisontti 2020 (2014–2020) (14014/2014),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 186 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan ja 8 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0057/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan, 108 artiklan 7 kohdan ja 50 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan suosituksen (A8‑0180/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Färsaarten hallituksille ja parlamenteille.


Osakkeenomistajien pitkäaikainen vaikuttaminen ja hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskeva selvitys ***I
PDF 481kWORD 159k
Teksti
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin tarkistukset 8. heinäkuuta 2015 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2007/36/EY muuttamisesta osakkeenomistajien pitkäaikaiseen vaikuttamiseen kannustamisen osalta sekä direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevan selvityksen tiettyjen osien osalta (COM(2014)0213 – C7-0147/2014 – 2014/0121(COD))(1)
P8_TA(2015)0257A8-0158/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

[tark. 1, jollei toisin ilmoiteta]

EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET(2)
P8_TA(2015)0257A8-0158/2015
komission ehdotukseen
P8_TA(2015)0257A8-0158/2015

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2015/...
direktiivin 2007/36/EY muuttamisesta osakkeenomistajien pitkäaikaiseen vaikuttamiseen kannustamisen osalta, direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevan selvityksen tiettyjen osien osalta sekä direktiivin 2004/109/EY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 50 ja 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

ovat kuulleet Euroopan tietosuojavaltuutettua,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2007/36/EY(4) säädetään vaatimuksista, jotka koskevat osakkeenomistajien eräiden äänivaltaisiin osakkeisiin liittyvien oikeuksien käyttöä sellaisten yhtiöiden yhtiökokouksissa, joiden sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltion alueella ja joiden osakkeet on otettu kaupankäynnin kohteeksi jäsenvaltiossa sijaitsevilla tai toimivilla säännellyillä markkinoilla.

(2)  Osakkeenomistajat eivät omista yhtiöitä, jotka ovat erillisiä oikeushenkilöitä eivätkä kokonaan osakkeenomistajien määräysvallassa, mutta ovat kuitenkin tärkeässä asemassa näiden yhtiöiden hallinnointi- ja ohjausjärjestelmissä. Finanssikriisi on osoittanut, että osakkeenomistajat ovat monissa tapauksissa tukeneet johdon liiallista lyhytaikaista riskinottoa. Lisäksi yhteisösijoittajat ja omaisuudenhoitajat eivät nykyään usein ”valvo” riittävästi sijoitusten kohdeyhtiöitä eivätkä vaikuta niihin ja keskittyvät liikaa lyhyen aikavälin tuottoihin, mikä ▌johtaa julkisesti noteerattujen yhtiöiden epäoptimaalisiin hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiin ja tuloksiin.

(2 a)  Osakkeenomistajien saaminen entistä tiiviimmin mukaan yhtiöiden hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiin on yksi keino parantaa niiden taloudellista ja muuta kuin taloudellista tulosta. Osakkeenomistajien oikeudet eivät ole kuitenkaan ainoa yhtiöiden hallinnointi- ja ohjausjärjestelmissä pitkällä aikavälillä huomioon otettava seikka, vaan tarvitaan lisätoimia, joilla taataan kaikkien sidosryhmien, erityisesti työntekijöiden, paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan, aktiivisempi osallistuminen.

(3)  Komissio on ilmoittanut eurooppalaista yhtiöoikeutta sekä yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevassa toimintasuunnitelmassa useista hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiin liittyvistä toimista, joiden erityisenä tavoitteena on edistää osakkeenomistajien pitkäaikaista vaikuttamista ja lisätä läpinäkyvyyttä yhtiöiden ja sijoittajien välillä.

(4)  Jotta voitaisiin helpottaa edelleen osakkeenomistajien oikeuksien käyttöä sekä julkisesti noteerattujen yhtiöiden ja osakkeenomistajien välistä vaikuttamista, julkisesti noteeratuilla yhtiöillä olisi oltava oikeus saada selville, keitä niiden osakkeenomistajat ovat, ja olla näihin suoraan yhteydessä. Sen vuoksi tässä direktiivissä olisi avoimuuden lisäämiseksi ja vuoropuhelun parantamiseksi säädettävä kehyksestä, jolla varmistetaan osakkeenomistajien tunnistettavuus. [tark. 29]

(5)  Arvopaperitilejä osakkeenomistajien puolesta ylläpitävien välittäjien muodostaman ketjun tehokkuus vaikuttaa erityisesti rajat ylittävissä tilanteissa suuressa määrin siihen, käyttävätkö osakkeenomistajat tosiasiallisesti oikeuksiaan. Tämän direktiivin tavoitteena on helpottaa osakkeenomistajien oikeuksien käyttöä parantamalla osakkeiden hallussapitoketjussa olevien välittäjien suorittamaa tiedonsiirtoa.

(6)  Välittäjien tärkeän aseman vuoksi ne olisi velvoitettava auttamaan osakkeenomistajia näiden oikeuksien käytössä, kun osakkeenomistajat haluavat käyttää oikeuksia itse tai nimetä kolmannen henkilön käyttämään niitä. Kun osakkeenomistajat eivät halua käyttää oikeuksia itse ja ovat nimenneet välittäjän kolmanneksi henkilöksi, välittäjällä olisi oltava velvollisuus käyttää näitä oikeuksia osakkeenomistajien nimenomaisen valtuutuksen ja ohjeiden perusteella ja osakkeenomistajien hyväksi.

(7)  Jotta voitaisiin edistää pääomasijoituksia koko unionissa sekä osakkeisiin liittyvien oikeuksien käyttöä, tällä direktiivillä olisi lisättävä huomattavasti välittäjien tarjoamien palvelujen kustannusten läpinäkyvyyttä. Jotta voitaisiin estää hintasyrjintä, joka kohdistuu rajat ylittävään osakkeiden hallussapitoon muttei niiden puhtaasti kansalliseen hallussapitoon, kansallisesta ja rajat ylittävästä oikeuksien käytöstä perittyjen maksujen erot olisi asianmukaisesti perusteltava ja niiden olisi vastattava välittäjien tarjoamien palvelujen todellisten kustannusten eroja. Kolmansien maiden välittäjien, jotka ovat perustaneet sivuliikkeen unioniin, olisi kuuluttava osakkeenomistajien tunnistamista, tietojen toimittamista, osakkeenomistajien oikeuksien käytön helpottamista sekä kustannusten läpinäkyvyyttä koskevien sääntöjen soveltamisalaan sen varmistamiseksi, että säännöksiä sovelletaan tosiasiallisesti tällaisten välittäjien välityksellä hallussa pidettäviin osakkeisiin.

(8)  Osakkeenomistajien tosiasiallinen ja kestävä vaikuttaminen on olennainen tekijä julkisesti noteerattujen yhtiöiden hallinnointi- ja ohjausmallissa, joka perustuu eri elinten ja eri sidosryhmien väliseen keskinäiseen valvontaan. Sidosryhmien ja erityisesti työntekijöiden asianmukaista osallistumista olisi pidettävä äärimmäisen tärkeänä tekijänä, kun kehitetään yhtiöiden hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä koskevaa tasapuolista unionin kehystä.

(9)  Yhteisösijoittajat ja omaisuudenhoitajat ovat usein tärkeitä julkisesti noteerattujen yhtiöiden osakkeenomistajia unionissa, minkä vuoksi niillä voi olla huomattava merkitys tällaisten yhtiöiden hallinnointi- ja ohjausjärjestelmien kannalta, mutta myös yleisemmin niiden strategian ja pitkän aikavälin tuloksen kannalta. Viime vuosien kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että yhteisösijoittajat ja omaisuudenhoitajat eivät useinkaan pyri vaikuttamaan asianmukaisesti yhtiöihin, joissa niillä on osakkeita, ja ▌että yhtiöt pyrkivät usein pääomamarkkinoista johtuvien paineiden vuoksi hyvään tulokseen lyhyellä aikavälillä, mikä vaarantaa yhtiöiden pitkän aikavälin taloudellisen ja muun kuin taloudellisen tuloksen ja johtaa useiden muiden kielteisten seurausten lisäksi siihen, että investoinnit esimerkiksi tutkimukseen ja kehittämiseen eivät ole optimaalisella tasolla, mikä heikentää yhtiöiden ▌pitkän aikavälin tulosta.

(10)  Yhteisösijoittajat ja omaisuudenhoitajat eivät useinkaan anna riittävästi tietoja sijoitusstrategioistaan, vaikuttamispolitiikastaan sekä niiden täytäntöönpanosta ja tuloksista. Tällaisten tietojen julkistaminen vaikuttaisi myönteisesti sijoittajien käsitykseen eri tilanteista, antaisi lopullisille edunsaajille, kuten tuleville eläkkeensaajille, mahdollisuuden tehdä optimaalisia sijoituspäätöksiä sekä helpottaisi yhtiöiden ja niiden osakkeenomistajien välistä vuoropuhelua, tehostaisi osakkeenomistajien vaikuttamista ja lujittaisi yhtiöiden vastuuvelvollisuutta sidosryhmiä ja kansalaisyhteiskuntaa kohtaan.

(11)  Sen vuoksi yhteisösijoittajien ja omaisuudenhoitajien olisi laadittava osakkeenomistajien vaikuttamispolitiikka, jossa vahvistetaan muun muassa se, miten ne sisällyttävät osakkeenomistajien vaikuttamisen sijoitusstrategiaansa, valvovat kohdeyhtiöitä, myös niiden ympäristöriskejä ja sosiaalisia riskejä, käyvät kohdeyhtiöiden ja niiden sidosryhmien kanssa vuoropuhelua ja käyttävät äänioikeuksia. Lisäksi vaikuttamispolitiikkaan olisi sisällyttävä toimenpiteitä, joilla hallitaan todellisia tai mahdollisia eturistiriitoja, kuten sitä, että yhteisösijoittaja, omaisuudenhoitaja tai näihin sidossuhteessa olevat yhtiöt tarjoavat kohdeyhtiölle finanssipalveluja. Vaikuttamispolitiikka ja sen täytäntöönpano ja tulokset olisi julkistettava ja lähetettävä yhteisösijoittajien asiakkaille vuosittain. Jos yhteisösijoittajat tai omaisuudenhoitajat päättävät olla laatimatta vaikuttamispolitiikkaa ja/tai päättävät olla julkistamatta sen täytäntöönpanoa ja tuloksia, niiden olisi esitettävä selkeät perusteet päätökselleen.

(12)  Yhteisösijoittajien olisi julkistettava vuosittain, miten niiden sijoitusstrategia on sovitettu yhteen niiden velkaprofiilin ja velkojen duraation kanssa ja miten tämä vaikuttaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä niiden varojen tuottoon. Jos yhteisösijoittajat käyttävät omaisuudenhoitajia joko siten, että omaisuudenhoitaja hoitaa varoja yksilöllisesti täydellä valtakirjalla, tai siten, että se hoitaa yhdistettyjä varoja, yhteisösijoittajien olisi julkistettava omaisuudenhoitajan kanssa tehdyn järjestelyn pääkohdat ilmoittamalla muun muassa, kannustaako yhteisösijoittaja omaisuudenhoitajaa sovittamaan sijoitusstrategiansa ja -päätöksensä yhteen yhteisösijoittajan velkaprofiilin ja velkojen duraation kanssa, tekemään investointipäätökset yhtiön keskipitkän aikavälin tai pitkän aikavälin tuloksen perusteella ja vaikuttamaan yhtiöihin ja miten yhteisösijoittaja arvioi omaisuudenhoitajan tuloksia, omaisuudenhoitopalveluista suoritettavan vastikkeen rakennetta ja tavoitteeksi asetettua salkun kiertonopeutta. Tällä edistettäisiin yhteisösijoittajien lopullisten edunsaajien, omaisuudenhoitajien ja kohdeyhtiöiden etujen asianmukaista yhteensovittamista sekä mahdollisesti pitempiaikaisten sijoitusstrategioiden laatimista ja pitempiaikaisten suhteiden kehittämistä niiden kohdeyhtiöiden kanssa, joihin osakkeenomistajat vaikuttavat.

(13)  Omaisuudenhoitajat olisi velvoitettava julkistamaan, miten niiden sijoitusstrategiassa ja sen täytäntöönpanossa noudatetaan omaisuudenhoitojärjestelyä ja miten sijoitusstrategia ja -päätökset myötävaikuttavat yhteisösijoittajan varojen tuottoon keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Niiden olisi julkistettava myös, mikä on niiden salkun kiertonopeus, tekevätkö ne investointipäätökset kohdeyhtiön keskipitkän ja pitkän aikavälin tuloksesta tekemänsä arviointien perusteella ▌ja käyttääkö omaisuudenhoitaja valtakirjaneuvonantajia vaikuttamistoimiinsa. Omaisuudenhoitajien olisi ilmoitettava suoraan yhteisösijoittajille muut tiedot, kuten tiedot salkun koostumuksesta ja kiertonopeuteen liittyvistä kustannuksista sekä syntyneistä eturistiriidoista ja niiden ratkaisemisesta. Näiden tietojen ansiosta yhteisösijoittajat voisivat valvoa omaisuudenhoitajaa paremmin, ja tiedoilla kannustettaisiin myös etujen asianmukaiseen yhteensovittamiseen ja osakkeenomistajien vaikuttamiseen.

(14)  Jotta pääomasijoitusketjussa kulkevat tiedot paranisivat, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että valtakirjaneuvonantajat vahvistavat ja toteuttavat asianmukaiset toimenpiteet, joilla ne varmistavat parhaan kykynsä mukaan, että niiden antamat äänestyssuositukset ovat tarkkoja ja luotettavia ja perustuvat kaikkien kyseisten neuvonantajien käytettävissä olevien tietojen perusteelliseen analysointiin ja että niihin eivät vaikuta olemassa olevat tai mahdolliset eturistiriidat tai liikesuhteet. Valtakirjaneuvonantajien olisi hyväksyttävä käytännesäännöt ja noudatettava niitä. Käytännesäännöistä poikkeamisesta olisi ilmoitettava ja annettava selvitys samoin kuin käyttöönotetuista vaihtoehtoisista ratkaisuista. Valtakirjaneuvonantajien olisi annettava vuosittain kertomus käytännesääntöjensä soveltamisesta. Valtakirjaneuvonantajien olisi julkistettava tietyt avaintiedot, jotka liittyvät niiden äänestyssuositusten valmisteluun ja kaikkiin todellisiin ja mahdollisiin eturistiriitoihin tai liikesuhteisiin, jotka voivat vaikuttaa äänestyssuositusten valmisteluun.

(15)  Koska palkitseminen on yksi keskeisistä välineistä, joilla yhtiöt voivat sovittaa omat etunsa ja johtajiensa edut yhteen, ja koska johtajilla on ratkaiseva rooli yhtiöissä, on tärkeää, että yhtiöiden palkitsemisjärjestelmästä päätetään asianmukaisella tavalla ▌, sanotun kuitenkaan rajoittamatta palkitsemista koskevia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU(5) säännöksiä ja ottaen huomioon erot eri jäsenvaltioissa toimivien yhtiöiden hallintorakenteissa. Johtajien tuloksia olisi arvioitava sekä taloudellisten että muiden kuin taloudellisten tulosperusteiden, kuten ympäristöä koskevien, sosiaalisten ja hallinnointia koskevien perusteiden, mukaan.

(15 a)  Yhtiön johtajien palkitsemisjärjestelmän olisi myös edistettävä yhtiön kasvua pitkällä aikavälillä, jotta se vastaa tehokkaampaa hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää eikä ole täysin tai suurimmaksi osaksi sidoksissa lyhytaikaisiin sijoitustavoitteisiin.

(16)  Sen varmistamiseksi, että osakkeenomistajat voivat tosiasiallisesti vaikuttaa palkitsemisjärjestelmään, niille olisi annettava oikeus äänestää palkitsemisjärjestelmästä yhtiön palkitsemisjärjestelmästä laaditun selkeän, ymmärrettävän ja kattavan yleisesityksen perusteella. Palkitsemisjärjestelmä olisi sovitettava yhteen yhtiön liiketoimintastrategian, tavoitteiden, arvojen ja pitkän aikavälin etujen kanssa, ja siihen olisi kuuluttava toimenpiteitä, joilla vältetään eturistiriidat. Yhtiöiden olisi palkittava johtajiaan ainoastaan osakkeenomistajien äänestämän palkitsemisjärjestelmän mukaisesti. Äänestämällä hyväksytty palkitsemisjärjestelmä olisi julkistettava viipymättä. [tark. 30]

(17)  Sen varmistamiseksi, että palkitsemisjärjestelmä pannaan järjestelmän mukaisesti täytäntöön, osakkeenomistajille olisi annettava oikeus järjestää neuvoa-antava äänestys yhtiön palkitsemisraportista. Johtajien vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi palkitsemisraportin olisi oltava selkeä ja ymmärrettävä, ja siinä olisi annettava kattava kokonaiskuva yksittäisten johtajien palkitsemisesta edellisellä tilikaudella. Jos osakkeenomistajat äänestävät palkitsemisraporttia vastaan, yhtiön olisi tarvittaessa aloitettava vuoropuhelu osakkeenomistajien kanssa raportin hylkäämisen syiden selvittämiseksi. Yhtiön olisi ilmoitettava seuraavassa palkitsemisraportissa, miten osakkeenomistajien äänestys on otettu huomioon.[tark. 31]

(17 a)  Suurten yhtiöiden toimintaan ja erityisesti niiden saamiin voittoihin, voitoista maksettuihin veroihin ja saatuihin tukiin liittyvän avoimuuden lisääminen on välttämätöntä osakkeenomistajien ja muiden unionin kansalaisten yhtiöitä koskevan luottamuksen varmistamiseksi ja yhtiöihin vaikuttamisen helpottamiseksi. Pakollinen raportointi tällä alalla voidaan sen vuoksi nähdä tärkeänä osana vastuuta, joka yrityksillä on osakkeenomistajia ja yhteiskuntaa kohtaan.

(18)  Jotta sidosryhmät, osakkeenomistajat ja kansalaisyhteiskunnan edustajat voisivat tutustua helposti kaikkiin asiaankuuluviin hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskeviin tietoihin, palkitsemisraportin olisi oltava osa yhtiön hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevaa selvitystä, joka julkisesti noteerattujen yhtiöiden on julkistettava 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun direktiivin 2013/34/EU(6) 26 artiklan mukaisesti.

(18 a)  On tarpeen erottaa toisistaan menettelyt johtajien palkitsemiseksi ja työntekijöiden palkanmuodostusjärjestelmät. Palkitsemista koskevien säännösten soveltaminen ei näin ollen saisi vaikuttaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 153 artiklan 5 kohdassa taattujen perusoikeuksien täysimääräiseen käyttämiseen, kansallisen sopimus- ja työoikeuden yleisten periaatteiden noudattamiseen eikä soveltuvissa tapauksissa työmarkkinaosapuolten oikeuteen tehdä ja panna täytäntöön työehtosopimuksia kansallisten lakien ja käytäntöjen mukaisesti.

(18 b)  Palkitsemista koskevien säännösten soveltaminen ei myöskään saisi rajoittaa työntekijöiden edustusta hallinnollisissa elimissä sekä johto- ja valvontaelimissä koskevien mahdollisten kansallisen lainsäädännön säännösten soveltamista.

(19)  Liiketoimet lähipiirin kanssa voivat aiheuttaa vahinkoa yhtiöille ▌, koska ne voivat antaa lähipiirille mahdollisuuden ottaa haltuunsa yhtiölle kuuluvaa arvoa. Sen vuoksi on tärkeää suojata yhtiöiden etuja asianmukaisilla suojatoimilla. Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että osakkeenomistajat hyväksyvät tai yhtiön hallinto- tai valvontaelin hyväksyy merkittävät lähipiiriliiketoimet sellaisten menettelyjen mukaisesti, joilla estetään lähipiiriä hyötymästä asemastaan ja varmistetaan yhtiön ja lähipiiriin kuulumattomien osakkeenomistajien, myös vähemmistöosakkaiden, etujen asianmukainen suojelu. Lisäksi yhtiöiden olisi julkistettava merkittävät lähipiiriliiketoimet viimeistään kyseisten liiketoimien toteutusajankohtana ja liitettävä niitä koskevaan ilmoitukseen ▌raportti, jossa arvioidaan, onko liiketoimi markkinaehtojen mukainen, ja vahvistetaan, että liiketoimi on yhtiön, myös vähemmistöosakkaiden, kannalta kohtuullinen ja järkevä. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus jättää näiden vaatimusten ulkopuolelle yhtiön ja yhteisyritysten ja sen konsernin yhden tai useamman jäsenen väliset liiketoimet, jos kyseiset konsernin jäsenet tai yhteisyritykset ovat kokonaan yhtiön omistuksessa tai jos muulla yhtiön lähipiirillä ei ole intressiä konsernin jäsenissä tai yhteisyrityksissä, sekä liiketoimet, jotka toteutetaan tavanomaisessa liiketoiminnassa ja tavanomaisten markkinaehtojen mukaisesti.

(20)  Lokakuun 24 päivänä 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY(7) perusteella on tarpeen sovittaa yhteen osakkeenomistajien oikeuksien käytön helpottaminen ja yksityisyyden ja henkilötietojen suoja. Osakkeenomistajia koskevat tunnistetiedot olisi rajoitettava kunkin osakkeenomistajan nimeen ja yhteystietoihin, mukaan luettuina täydellinen osoite, puhelinnumero ja tarvittaessa sähköpostiosoite, sekä kunkin osakkeenomistajan omistamien osakkeiden määrään ja äänioikeuksiin. Tietojen olisi oltava paikkansapitäviä, ne olisi pidettävä ajan tasalla, ja sekä välittäjillä että yhtiöillä olisi oltava mahdollisuus oikaista tai poistaa kaikki virheelliset tai puutteelliset tiedot. Osakkeenomistajia koskevia tunnistetietoja ei saisi käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen kuin helpottamaan osakkeenomistajien oikeuksien käyttöä, osakkeenomistajien vaikuttamista sekä yhtiön ja osakkeenomistajan välistä vuoropuhelua.

(21)  Jotta varmistettaisiin osakkeenomistajien tunnistamista, tietojen toimittamista, osakkeenomistajien oikeuksien käytön helpottamista ja palkitsemisraporttia koskevien artiklojen yhdenmukainen soveltaminen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä osakkeenomistajien tunnistetietojen toimittamista, tietojen toimittamista yhtiön ja osakkeenomistajien välillä, osakkeenomistajien oikeuksien käytön helpottamista välittäjän avulla sekä palkitsemisraportin vakiomuotoista esitystapaa koskevien erityisvaatimusten määrittämisestä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(22)  Sen varmistamiseksi, että tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia tai tämän direktiivin täytäntöönpanotoimenpiteitä sovelletaan käytäntöön, kyseisten vaatimusten rikkomiseen olisi sovellettava seuraamuksia. Tätä varten seuraamusten olisi oltava riittävän varoittavia ja oikeasuhteisia.

(23)  Koska jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita unionin osakemarkkinoiden kansainvälisen luonteen vuoksi ja koska yksittäisten jäsenvaltioiden toimet johtaisivat todennäköisesti erilaisiin säännöstöihin, jotka voisivat heikentää sisämarkkinoiden toimintaa tai luoda uusia esteitä sen toiminnalle, tavoitteet voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(24)  Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011(8) annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Direktiivin 2007/36/EY muuttaminen

Muutetaan direktiivi 2007/36/EY seuraavasti:

1)  Muutetaan 1 artikla seuraavasti:

a)  Lisätään 1 kohtaan virke seuraavasti:"

”Lisäksi siinä säädetään erityisvaatimuksista, joiden avulla voidaan helpottaa osakkeenomistajien vaikuttamista pitkällä aikavälillä ja jotka koskevat esimerkiksi osakkeenomistajien tunnistamista, tietojen toimittamista ja osakkeenomistajien oikeuksien käytön helpottamista. Se luo myös läpinäkyvyyttä yhteisösijoittajien ja omaisuudenhoitajien vaikuttamispolitiikkoihin sekä valtakirjaneuvonantajien toimintaan, ja siinä säädetään tietyistä johtajien palkitsemista ja lähipiiriliiketoimia koskevista vaatimuksista.”

"

a a)  Lisätään 3 kohdan jälkeen kohta seuraavasti:"

”3 a. Edellä 3 kohdassa tarkoitettuja yrityksiä ei voida missään tapauksessa vapauttaa I b luvun säännösten soveltamisesta.”

"

b)  Lisätään 3 a kohdan jälkeen kohta seuraavasti:"

”3 b. Sovelletaan I b lukua osakkeisiin sijoittaviin yhteisösijoittajiin ja sellaisiin omaisuudenhoitajiin, jotka sijoittavat suoraan tai yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen välityksellä yhteisösijoittajien puolesta osakkeisiin. Sitä sovelletaan myös valtakirjaneuvonantajiin.

"

b a)  Lisätään 3 b kohdan jälkeen kohta seuraavasti:"

”3 c. Tämän direktiivin säännökset eivät vaikuta tietyntyyppisiä julkisesti noteerattuja yhtiöitä tai yhteisöjä sääntelevässä alakohtaisessa unionin lainsäädännössä annettujen säännösten soveltamiseen. Alakohtaisen unionin lainsäädännön säännökset ovat ensisijaisia tähän direktiiviin nähden, jos tässä direktiivissä säädetyt vaatimukset ovat ristiriidassa alakohtaisessa unionin lainsäädännössä säädettyjen vaatimusten kanssa. Jos tässä direktiivissä säädetään yksityiskohtaisemmista säännöistä tai lisävaatimuksista alakohtaisen unionin lainsäädännön säännöksiin verrattuna, näitä säännöksiä sovelletaan yhdessä tämän direktiivin säännösten kanssa.”

"

2)  Lisätään 2 artiklaan d–j c alakohta seuraavasti:"

”d) ’välittäjällä’ oikeushenkilöä, jonka sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka on Euroopan unionissa ja joka ylläpitää asiakkaita varten arvopaperitilejä;

   d a) ’suurella yhtiöllä’ yhtiötä, joka täyttää direktiivin 2013/34/EU 3 artiklan 4 kohdassa vahvistetut kriteerit;
   d b) ’suurella konsernilla’ konsernia, joka täyttää direktiivin 2013/34/EU 3 artiklan 7 kohdassa vahvistetut kriteerit;
   e) ’kolmannen maan välittäjällä’ oikeushenkilöä, jonka sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka on unionin ulkopuolella ja joka ylläpitää asiakkaita varten arvopaperitilejä;
   f) ’yhteisösijoittajalla’ yritystä, joka harjoittaa ▌2 artiklan 3 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettua henkivakuutustoimintaa sekä henkivakuutusvelvoitteet kattavaa jälleenvakuutustoimintaa ja jota ei ole suljettu pois Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY(9) 3, 4, 9, 10, 11 tai 12 artiklan nojalla, sekä ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavaa laitosta, joka kuuluu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/41/EY(10) soveltamisalaan kyseisen direktiivin 2 artiklan mukaisesti, jollei jäsenvaltio ole kyseisen direktiivin 5 artiklan mukaisesti päättänyt olla soveltamatta mainittua direktiiviä tai osia siitä kyseiseen laitokseen;
   g) ’omaisuudenhoitajalla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU(11) 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyä sijoituspalveluyritystä, joka tarjoaa yhteisösijoittajille salkunhoitopalveluja, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU(12) 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitajaa, joka ei täytä kyseisen direktiivin 3 artiklan mukaisia poikkeusedellytyksiä, tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY(13) 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määriteltyä rahastoyhtiötä tai direktiivin 2009/65/EY mukaisesti toimiluvan saanutta sijoitusyhtiötä edellyttäen, ettei se ole nimennyt kyseisen direktiivin nojalla toimiluvan saanutta rahastoyhtiötä hoitamaan kyseistä sijoitusyhtiötä;
   h) ’osakkeenomistajan vaikuttamisella’ sitä, että osakkeenomistaja valvoo yksin tai yhdessä muiden osakkeenomistajien kanssa yhtiöitä merkityksellisissä asioissa kuten strategia, taloudellinen ja muu kuin taloudellinen tulos, riski, pääomarakenne, inhimilliset voimavarat, sosiaaliset ja ympäristövaikutukset ja hallinnointi- ja ohjausjärjestelmä sekä käy yhtiöiden ja niiden sidosryhmien kanssa vuoropuhelua näistä asioista ja käyttää äänioikeuksia ja muita osakkeisiin liittyviä oikeuksia;
   i) ’valtakirjaneuvonantajalla’ oikeushenkilöä, joka antaa osakkeenomistajille ammattimaisesti suosituksia kyseisten osakkeenomistajien äänioikeuksien käytöstä;
   l) ’johtajalla’
   ketä tahansa yhtiön hallinto-, johto- tai valvontaelinten jäsentä;
   toimitusjohtajaa ja varatoimitusjohtajia, jos he eivät ole hallinto-, johto- tai valvontaelinten jäseniä;
   j) ’lähipiirillä’ samaa kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002(14) mukaisesti hyväksytyissä kansainvälisissä tilinpäätösstandardeissa;
   j a) ’varoilla’ kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti laaditussa yhtiön konsolidoidussa taseessa esitettyjen varojen kokonaissummaa;
   j b) ’sidosryhmällä’ yksittäistä henkilöä, ryhmää, organisaatiota tai paikallisyhteisöä, johon yhtiön toiminta ja tulos vaikuttavat tai jolla muutoin on yhtiön toimintaan ja tulokseen liittyviä intressejä;
   j c) ”osakkeenomistajan tunnistetiedoilla” tietoja, joiden avulla voidaan todentaa osakkeenomistajan henkilöllisyys ja joihin kuuluvat ainakin
   osakkeenomistajien nimet ja yhteystiedot (mukaan luettuina täydellinen osoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoite) ja, jos nämä ovat oikeushenkilöitä, niiden yksilöllinen tunniste tai, jos sitä ei ole saatavilla, muut tunnistetiedot;
   hallussa olevien osakkeiden määrä ja niihin liittyvät äänioikeudet.”

"

2 a)  Lisätään 2 artiklaan kohta seuraavasti:"

”Jäsenvaltiot voivat tätä direktiiviä soveltaessaan sisällyttää ensimmäisen kohdan l alakohdassa tarkoitettuun johtajan määritelmään muita vastaavissa tehtävissä toimivia henkilöitä.”

"

2 b)  Lisätään 2 artiklan jälkeen artikla seuraavasti:"

”2 a artikla

Tietosuoja

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki tämän direktiivin mukainen henkilötietojen käsittely tapahtuu direktiivin 95/46/EY osaksi kansallista lainsäädäntöä saattavien kansallisten säädösten mukaisesti.”

"

3)  Lisätään 3 artiklan jälkeen I a ja I b luku seuraavasti:"

”I A LUKU

OSAKKEENOMISTAJIEN TUNNISTAMINEN, TIETOJEN TOIMITTAMINEN JA OSAKKEENOMISTAJIEN OIKEUKSIEN KÄYTÖN HELPOTTAMINEN

3 a artikla

Osakkeenomistajien tunnistaminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhtiöillä on oikeus saada selville, keitä niiden osakkeenomistajat ovat, ottaen huomioon nykyiset kansalliset järjestelmät.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että välittäjä ilmoittaa yhtiölle ilman aiheetonta viivytystä tämän pyynnöstä osakkeenomistajan tunnistetiedot. Jos hallussapitoketjussa on useampia kuin yksi välittäjä, yhtiön pyyntö on toimitettava välittäjältä toiselle ilman aiheetonta viivytystä. Välittäjän, jolla on osakkeenomistajan tunnistetiedot, on toimitettava ne suoraan yhtiölle.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että arvopaperikeskukset toimivat välittäjinä, jotka ovat vastuussa osakkeenomistajien tunnistetietojen keräämisestä ja toimittamisesta suoraan yhtiölle.

3.  Välittäjän on ilmoitettava asianmukaisesti osakkeenomistajille, että niiden tunnistetietoja voidaan käsitellä tämän artiklan mukaisesti ja soveltuvissa tapauksissa, että kyseiset tiedot on todellakin toimitettu yhtiölle. Näitä tietoja saa käyttää ainoastaan osakkeenomistajan oikeuksien käytön, vaikuttamisen sekä yhtiön ja osakkeenomistajan välisen yhtiöön liittyviä asioita koskevan vuoropuhelun helpottamiseen. Yhtiöt voivat joka tapauksessa antaa kolmansille osapuolille yleiskuvan yhtiön osakkeenomistusrakenteesta julkistamalla eri osakkeenomistajaluokat. Yhtiön ja välittäjän on varmistettava, että luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat oikaista tai poistaa kaikki puutteelliset tai virheelliset tiedot. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhtiöt ja välittäjät säilyttävät niille tämän artiklan mukaisesti toimitettuja osakkaanomistajan tunnistetietoja vain niin kauan kuin on tarpeen ja joka tapauksessa enintään 24 kuukautta sen jälkeen, kun yhtiö on saanut tai välittäjät ovat saaneet tietää, että kyseinen henkilö ei enää ole osakkeenomistaja.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että välittäjän, joka ilmoittaa yhtiölle osakkeenomistajan tunnistetiedot 2 kohdan mukaisesti, ei katsota rikkovan mitään sopimuksessa tai laissa, asetuksessa tai hallinnollisessa määräyksessä asetettua tietojen ilmaisemista koskevaa rajoitusta.

5.  Tämän artiklan yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 14 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään 2 ja 3 kohdassa säädettyjä tietojen toimittamista koskevia vähimmäisvaatimuksia, kuten toimitettavia tietoja, pyynnön ja toimituksen muotoa, käytettävät suojatut toimitusmuodot mukaan luettuina, ja noudatettavia määräaikoja koskevia vaatimuksia.[tark. 24]

3 b artikla

Tietojen toimittaminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos yhtiö ei pidä suoraan yhteyttä osakkeenomistajiinsa, ▌osakkeenomistajien osakkeita koskevat tiedot asetetaan saataville yhtiön verkkosivustolla ja välittäjä toimittaa ne osakkeenomistajille tai osakkeenomistajan antamien ohjeiden mukaisesti kolmannelle osapuolelle ilman aiheetonta viivytystä vähintään seuraavissa tapauksissa:

   a) tietoja tarvitaan osakkeenomistajan osakkeista johtuvan, osakkeenomistajalle kuuluvan oikeuden käyttämiseen;
   b) tiedot on tarkoitettu kaikille osakkeenomistajille, jotka omistavat kyseiseen luokkaan kuuluvia osakkeita.

2.  Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että julkisesti noteeratut yhtiöt toimittavat osakkeista johtuvien oikeuksien käyttöön liittyvät tiedot 1 kohdan mukaisesti välittäjälle vakiomuodossa ja oikea-aikaisesti.

3.  Jäsenvaltioiden on velvoitettava välittäjä toimittamaan yhtiölle osakkeenomistajilta saatujen ohjeiden mukaisesti kyseisiltä osakkeenomistajilta saadut, niiden osakkeista johtuvien oikeuksien käyttöä koskevat tiedot ilman aiheetonta viivytystä.

4.  Jos hallussapitoketjussa on useampia kuin yksi välittäjä, 1 ja 3 kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava välittäjältä toiselle ilman aiheetonta viivytystä.

5.  Tämän artiklan yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 14 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään 1–4 kohdassa säädettyjä tietojen toimittamista koskevia vähimmäisvaatimuksia, kuten toimitettavien tietojen sisältöä, noudatettavia määräaikoja sekä toimitettavien tietojen tyyppejä ja muotoa, käytettävät suojatut toimitusmuodot mukaan luettuina, koskevia vaatimuksia.

3 c artikla

Osakkeenomistajien oikeuksien käytön helpottaminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että välittäjät helpottavat osakkeenomistajien oikeuksien käyttöä, kuten oikeutta osallistua yhtiökokouksiin ja äänestää niissä. Oikeuksien käytön helpottamiseen on kuuluttava ainakin yksi seuraavista:

   a) välittäjä tekee tarvittavat järjestelyt, jotta osakkeenomistaja tai osakkeenomistajan nimeämä kolmas henkilö voi itse käyttää oikeuksia;
   b) välittäjä käyttää osakkeista johtuvia oikeuksia osakkeenomistajan nimenomaisen valtuutuksen ja ohjeiden perusteella ja osakkeenomistajan hyväksi.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhtiöt julkistavat verkkosivustollaan yhtiökokousten pöytäkirjat ja äänestystulokset. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhtiöt vahvistavat osakkeenomistajien yhtiökokouksissa antamat tai niiden puolesta annetut äänet, jos äänestys toimitetaan sähköisesti. Jos äänestäjänä on välittäjä, sen on toimitettava osakkeenomistajalle vahvistus äänestämisestä. Jos hallussapitoketjussa on useampia kuin yksi välittäjä, vahvistus on toimitettava välittäjältä toiselle ilman aiheetonta viivytystä.

3.  Tämän artiklan yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 14 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä, osakkeenomistajien oikeuksien käytön helpottamista koskevia vähimmäisvaatimuksia, kuten helpottamisen lajia ja sisältöä, äänestysvahvistuksen muotoa ja noudatettavia määräaikoja koskevia vaatimuksia.

3 d artikla

Kustannusten läpinäkyvyys

1.  Jäsenvaltiot voivat sallia, että välittäjät veloittavat tämän luvun nojalla tarjottavista palveluista aiheutuvat kustannukset yhtiöiltä. Välittäjien on julkistettava hinnat, palkkiot ja muut maksut erikseen kunkin tässä luvussa tarkoitetun palvelun osalta.

2.  Jos välittäjillä on oikeus veloittaa kustannuksia 1 kohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden on varmistettava, että välittäjät julkistavat kaikista tässä luvussa tarkoitetuista maksullisista palveluista koituvat kustannukset kustakin erikseen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kustannukset, joita välittäjä voi veloittaa osakkeenomistajilta, yhtiöiltä ja muilta välittäjiltä, ovat syrjimättömiä, kohtuullisia ja oikeasuhteisia. Mahdolliset erot kansallisen ja rajat ylittävän oikeuksien käytön välillä ovat sallittuja vain, jos ne on perusteltu asianmukaisesti, ja niiden on vastattava eroja palvelujen todellisissa kustannuksissa.

3 e artikla

Kolmansien maiden välittäjät

Tätä lukua sovelletaan kolmannen maan välittäjään, joka on perustanut sivuliikkeen unioniin.

I B LUKU

YHTEISÖSIJOITTAJIEN, OMAISUUDENHOITAJIEN JA VALTAKIRJANEUVONANTAJIEN AVOIMUUS

3 f artikla

Vaikuttamispolitiikka

1.  Rajoittamatta 3 f artiklan 4 kohdan säännösten soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhteisösijoittajat ja omaisuudenhoitajat laativat osakkeenomistajien vaikuttamispolitiikan, jäljempänä ’vaikuttamispolitiikka’. Vaikuttamispolitiikka määrää sen, miten yhteisösijoittajat ja omaisuudenhoitajat

   a) sisällyttävät osakkeenomistajien vaikuttamisen sijoitusstrategiaansa;
   b) valvovat kohdeyhteisöjä, myös niiden muuta kuin taloudellista tulosta, ja sosiaalisten riskien ja ympäristöriskien vähenemistä;
   c) käyvät vuoropuheluja kohdeyhtiöiden kanssa;
   d) käyttävät äänioikeuksia;
   e) käyttävät valtakirjaneuvonantajien tarjoamia palveluja;
   f) tekevät yhteistyötä muiden osakkeenomistajien kanssa.
   f a) käyvät vuoropuhelua ja tekevät yhteistyötä kohdeyhtiöiden muiden sidosryhmien kanssa.

2.  Rajoittamatta 3 f artiklan 4 kohdan säännösten soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaikuttamispolitiikkaan sisältyy toimenpiteitä, joilla hallitaan osakkeenomistajien vaikuttamiseen liittyviä todellisia tai mahdollisia eturistiriitoja. Toimenpiteitä on kehitettävä erityisesti kaikkien seuraavien tilanteiden varalta:

   a) yhteisösijoittaja tai omaisuudenhoitaja tai niihin sidossuhteessa olevat muut yhtiöt tarjoavat kohdeyhtiölle rahoitustuotteita tai niillä on muita kaupallisia suhteita kohdeyhtiön kanssa;
   b) yhteisösijoittajan tai omaisuudenhoitajan johtaja on myös kohdeyhtiön johtaja;
   c) omaisuudenhoitaja, joka hoitaa ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavan laitoksen varoja, sijoittaa yhtiöön, joka suorittaa maksuosuuksia kyseiseen laitokseen;
   d) yhteisösijoittaja tai omaisuudenhoitaja on sidossuhteessa yhtiöön, jonka osakkeista on käynnistetty julkinen ostotarjous.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhteisösijoittajat ja omaisuudenhoitajat julkistavat vuosittain vaikuttamispolitiikkansa sekä sen täytäntöönpanotavan ja tulokset. Ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettujen tietojen on oltava saatavissa maksutta ainakin yhtiön verkkosivustolta. Yhteisösijoittajien on annettava nämä tiedot asiakkailleen vuosittain.

Yhteisösijoittajien ja omaisuudenhoitajien on julkistettava jokaisen sellaisen yhtiön osalta, jossa niillä on osakkeita, äänestävätkö ne kyseisen yhtiön yhtiökokouksissa ja miten ne niissä äänestävät, sekä perusteltava äänestyskäyttäytymisensä. Jos omaisuudenhoitaja äänestää yhteisösijoittajan puolesta, yhteisösijoittajan on ilmoitettava, missä omaisuudenhoitaja on julkaissut tällaiset äänestystiedot. Tässä kohdassa tarkoitettujen tietojen on oltava saatavissa maksutta ainakin yhtiön verkkosivustolta.

4.  Jos yhteisösijoittajat tai omaisuudenhoitajat päättävät olla laatimatta vaikuttamispolitiikkaa tai päättävät olla julkistamatta sen täytäntöönpanoa ja tuloksia, niiden on esitettävä selkeät perusteet päätökselleen.[tark. 25]

3 g artikla

Yhteisösijoittajien sijoitusstrategia ja järjestelyt omaisuudenhoitajien kanssa

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhteisösijoittajat julkistavat, miten niiden sijoitusstrategia, jäljempänä ’sijoitusstrategia’, on sovitettu yhteen niiden velkaprofiilin ja velkojen duraation kanssa ja miten se vaikuttaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä niiden varojen tuottoon. Ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettujen tietojen on oltava saatavissa maksutta ainakin yhtiön verkkosivustolta, ja ne on lähetettävä vuosittain yhtiön asiakkaille yhdessä niiden vaikuttamispolitiikkaa koskevien tietojen kanssa.

2.  Jos omaisuudenhoitaja tekee yhteisösijoittajan puolesta sijoituksia joko asiakaskohtaisesti täydellä valtakirjalla tai yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen välityksellä, yhteisösijoittajan on julkistettava vuosittain omaisuudenhoitajan kanssa tehdyn järjestelyn tärkeimmät osatekijät seuraavien seikkojen osalta:

   a) tiedot siitä, kannustaako yhteisösijoittaja ja missä määrin se kannustaa omaisuudenhoitajaa sovittamaan sijoitusstrategiansa ja -päätöksensä yhteen yhteisösijoittajan velkaprofiilin ja velkojen duraation kanssa;
   b) tiedot siitä, kannustaako yhteisösijoittaja ja missä määrin se kannustaa omaisuudenhoitajaa tekemään investointipäätökset yhtiöiden keskipitkän tai pitkän aikavälin tuloksen perusteella, muu kuin taloudellinen tulos mukaan luettuna, ja vaikuttamaan yhtiöihin siten, että yhtiöiden tulos paranee ja niihin tehdyistä sijoituksista saadaan tuottoa;
   c) omaisuudenhoitajan tulosten arviointimenetelmä ja arvioinnin aikahorisontti ja erityisesti tiedot siitä, otetaanko arvioinnissa huomioon pitkän aikavälin absoluuttinen tulos eikä tulosta suhteessa vertailuindeksiin tai muihin omaisuudenhoitajiin, jotka noudattavat samanlaisia sijoitusstrategioita;
   d) tiedot siitä, miten omaisuudenhoitajan palveluista suoritettavalla vastikkeella edistetään omaisuudenhoitajan sijoituspäätösten sovittamista yhteen yhteisösijoittajan velkaprofiilin ja velkojen duraation kanssa;
   e) tavoitteeksi asetettu salkun kiertonopeus tai kiertonopeuden rajat, kiertonopeuden laskentamenetelmä ja tiedot sellaisen menettelyn käyttöönotosta, jota noudatetaan omaisuudenhoitajan ylittäessä kiertonopeuden;
   f) omaisuudenhoitajan kanssa tehdyn järjestelyn kesto.

Jos omaisuudenhoitajan kanssa tehtyyn järjestelyyn ei kuulu yhtä tai useampaa a–f alakohdassa tarkoitetuista osatekijöistä, yhteisösijoittajan on esitettävä siihen selkeät perusteet. [tark. 26]

3 h artikla

Omaisuudenhoitajien avoimuus

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että omaisuudenhoitajat ilmoittavat 2 ja 2 a kohdan mukaisesti, miten niiden sijoitusstrategiassa ja sen täytäntöönpanossa noudatetaan 3 g artiklan 2 kohdassa tarkoitettua järjestelyä.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että omaisuudenhoitajat julkistavat vuosittain kaikki seuraavat tiedot:

   a) tiedot siitä, tekevätkö ne sijoituspäätöksensä kohdeyhtiön keskipitkän tai pitkän aikavälin tuloksen perusteella, muu kuin taloudellinen tulos mukaan luettuna, ja jos vastaus on myönteinen, millä tavoin ne tekevät kyseiset päätökset;

   b) salkun kiertonopeus, sen laskentamenetelmä ja selvitys siitä, onko kiertonopeus ylittänyt tavoitetason;

   c) tiedot siitä, onko vaikuttamistoimien yhteydessä esiintynyt todellisia tai mahdollisia eturistiriitoja ja jos on, miten omaisuudenhoitaja on käsitellyt niitä;
   d) tiedot siitä, käyttääkö omaisuudenhoitaja vaikuttamistoimissaan valtakirjaneuvonantajia ja jos käyttää, millä tavoin;
   e) tiedot siitä, miten sijoitusstrategia ja sen täytäntöönpano lisäävät yhteisösijoittajan varojen tuottoa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

2 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että omaisuudenhoitajat ilmoittavat vuosittain yhteisösijoittajalle, jonka kanssa ne ovat tehneet 3 g artiklan 2 kohdassa tarkoitetun järjestelyn, kaikki seuraavat tiedot:

   a) tiedot siitä, miten salkku on koostettu, sekä selvitys salkussa edellisellä kaudella mahdollisesti tapahtuneista huomattavista muutoksista;
   b) salkun kiertonopeuteen liittyvät kustannukset;
   c) niiden arvopaperilainauspolitiikka ja sen täytäntöönpano.

3.  Edellä olevan 2 kohdan mukaisesti ilmoitettavien tietojen on oltava saatavissa maksutta ainakin omaisuudenhoitajan verkkosivustolta. Edellä olevan 2 a kohdan mukaisesti ilmoitettavat tiedot on toimitettava maksutta ja, jos omaisuudenhoitaja ei hallinnoi varoja asiakaskohtaisesti täydellä valtakirjalla, ne on pyynnöstä toimitettava myös muille sijoittajille.

3 a.  Jäsenvaltiot voivat säätää, että omaisuudenhoitajalle voidaan poikkeustapauksissa, jos toimivaltainen viranomainen sen sallii, antaa lupa olla ilmoittamatta tiettyjä tämän artiklan mukaisesti ilmoitettavia tietoja, jos ne koskevat tulevaa kehitystä tai asioita, joista parhaillaan neuvotellaan, ja jos niiden ilmoittaminen vahingoittaisi vakavasti omaisuudenhoitajan kaupallista asemaa.

3 i artikla

Valtakirjaneuvonantajien avoimuus

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valtakirjaneuvonantajat vahvistavat ja toteuttavat asianmukaiset toimenpiteet, joilla ne varmistavat parhaan kykynsä mukaan, että niiden tutkimukset ja niiden antamat äänestyssuositukset ovat tarkkoja ja luotettavia, perustuvat kaikkien kyseisten neuvonantajien käytettävissä olevien tietojen perusteelliseen analysointiin ja että ne laaditaan pelkästään niiden asiakkaiden edun mukaisesti.

1 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valtakirjaneuvonantajat ilmoittavat, mitä käytännesääntöjä ne soveltavat. Jos valtakirjaneuvonantajat poikkeavat kyseisten käytännesääntöjen suosituksista, niiden on ilmoitettava poikkeamisesta, selitettävä syyt siihen ja ilmoitettava kaikista käyttöön ottamistaan vaihtoehtoisista toimenpiteistä. Nämä tiedot sekä viittaus käytännesääntöihin, joita valtakirjaneuvonantajat soveltavat, on julkaistava valtakirjaneuvonantajien verkkosivustolla.

Valtakirjaneuvonantajien on raportoitava vuosittain kyseisten käytännesääntöjen soveltamisesta. Vuosiraportit on julkaistava valtakirjaneuvonantajien verkkosivustolla, ja niiden on oltava saatavilla maksutta vähintään kolmen vuoden ajan niiden julkaisupäivän jälkeen.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valtakirjaneuvonantajat julkistavat vuosittain kaikki seuraavat tiedot tutkimustensa ja äänestyssuositustensa valmistelusta:

   a) niiden käyttämien menetelmien ja mallien olennaiset piirteet;
   b) niiden käyttämät tärkeimmät tietolähteet;
   c) tiedot siitä, ottavatko ne kansalliset markkinaedellytykset, oikeudelliset edellytykset, sääntelyedellytykset ja yhtiökohtaiset edellytykset huomioon ja jos ottavat, millä tavoin;
   c a) kaikilla markkinoilla sovellettujen äänestyskäytäntöjen ja tehtyjen tutkimusten olennaiset piirteet;
   d) tiedot siitä, käyvätkö ne viestintää tai vuoropuhelua sellaisten yhtiöiden kanssa, joita niiden tutkimukset ja äänestyssuositukset koskevat, ja näiden sidosryhmien kanssa, ja jos käyvät, vuoropuhelun laajuus ja luonne;
   d a) mahdollisten eturistiriitojen ehkäisemistä ja hallintaa koskevat käytännöt;
   e) äänestyssuositusten valmisteluun osallistuvan henkilöstön kokonaismäärä ja pätevyys;
   f) edellisenä vuonna annettujen äänestyssuositusten kokonaismäärä.

Nämä tiedot on julkaistava valtakirjaneuvonantajien verkkosivustolla, ja niiden on oltava saatavilla maksutta vähintään kolmen vuoden ajan niiden julkaisupäivän jälkeen.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valtakirjaneuvonantajat yksilöivät ja ilmoittavat asiakkailleen ilman aiheetonta viivytystä kaikki todelliset ja mahdolliset eturistiriidat tai liikesuhteet, jotka voivat vaikuttaa tutkimuksiin ja äänestyssuositusten valmisteluun, sekä toimet, jotka ne ovat toteuttaneet poistaakseen todelliset tai mahdolliset eturistiriidat tai vähentääkseen niitä.”

"

4)  Lisätään artiklat seuraavasti:"

”9 a artikla

Oikeus äänestää palkitsemisjärjestelmästä

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhtiöt laativat johtajia koskevan palkitsemisjärjestelmän ja että siitä toimitetaan sitova äänestys osakkeenomistajien yhtiökokouksessa. Yhtiöiden on palkittava johtajiaan ainoastaan sellaisen palkitsemisjärjestelmän mukaisesti, josta osakkeenomistajat ovat äänestäneet yhtiökokouksessa. Muutoksista järjestelmään on äänestettävä osakkeenomistajien yhtiökokouksessa, ja järjestelmä on joka tapauksessa annettava yhtiökokouksen hyväksyttäväksi vähintään kolmen vuoden välein.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää, että palkitsemisjärjestelmää koskevat äänestykset yhtiökokouksessa ovat neuvoa-antavia.

Tapauksissa, joissa palkitsemisjärjestelmää ei ole sovellettu aikaisemmin ja osakkeenomistajat hylkäävät niille toimitetun luonnoksen palkitsemisjärjestelmäksi, yhtiö voi sillä välin, kun uutta luonnosta laaditaan, ja enintään yhden vuoden ajan ennen luonnoksen hyväksymistä palkita johtajiaan olemassa olevien käytäntöjen mukaisesti.

Tapauksissa, joissa hyväksytty palkitsemisjärjestelmä on olemassa ja osakkeenomistajat hylkäävät niille ensimmäisen alakohdan mukaisesti toimitetun luonnoksen palkitsemisjärjestelmäksi, yhtiö voi sillä välin, kun uutta luonnosta laaditaan, ja enintään yhden vuoden ajan ennen luonnoksen hyväksymistä palkita johtajiaan olemassa olevan palkitsemisjärjestelmän mukaisesti.

2.  Järjestelmän on oltava selkeä, ymmärrettävä ja yhtiön liiketoimintastrategian, tavoitteiden, arvojen ja pitkän aikavälin etujen mukainen ja sen on sisällettävä eturistiriitojen välttämiseen tähtääviä toimenpiteitä.

3.  Järjestelmässä on ilmoitettava, miten sillä edistetään yhtiön pitkän aikavälin etuja ja kestävyyttä. Siinä on vahvistettava selkeät perusteet kiinteälle ja muuttuvalle palkitsemiselle, mukaan luettuina kaikki bonukset ja edut niiden muodosta riippumatta.

Järjestelmässä on ilmoitettava asianmukainen kiinteän ja muuttuvan palkitsemisen eri osien suhteellinen osuus. Siinä on ilmoitettava, miten yhtiön työntekijöiden palkka- ja työsuhteen ehdot on otettu huomioon järjestelmää tai johtajien palkitsemista vahvistettaessa.

Muuttuvan palkitsemisen osalta järjestelmässä on ilmoitettava, mitä taloudellisia ja muita kuin taloudellisia tulosperusteita, mukaan lukien tarvittaessa yrityksen yhteiskuntavastuuseen liittyvien ohjelmien ja sen osalta saavutettujen tulosten huomioon ottaminen, käytetään, miten niillä edistetään yhtiön pitkän aikavälin etuja ja kestävyyttä ja mitä menetelmiä käytetään sen määrittämiseksi, missä määrin tulosperusteet ovat täyttyneet; siinä on ilmoitettava lykkäysajat, osakeperusteisen palkitsemisen odotusajat ja osakkeiden säilyttäminen niiden omistusoikeuden siirtämisen jälkeen sekä tiedot yhtiön mahdollisuudesta vaatia palkitsemisen muuttuvat osat takaisin.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että osakkeiden arvo ei ole ratkaiseva tekijä taloudellisissa tulosperusteissa.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että osakeperusteinen palkitseminen ei muodosta tärkeintä osaa johtajien muuttuvasta palkitsemisesta. Jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tämän alakohdan säännöksiin edellyttäen, että palkitsemisjärjestelmä sisältää selkeät perusteet sille, miten poikkeuksella edistetään yhtiön pitkän aikavälin etuja ja kestävyyttä.

Järjestelmässä on ilmoitettava johtajien työsopimusten tärkeimmät ehdot, mukaan luettuina niiden kesto, sovellettavat irtisanomisajat ja päättämisehdot sekä työsopimuksen päättymiseen liittyvät maksut ja lisäeläke- tai varhaiseläkejärjestelmien piirteet. Jos kansallisessa lainsäädännössä annetaan yhtiöille mahdollisuus tehdä johtajien kanssa järjestelyjä ilman työsopimusta, järjestelmässä on siinä tapauksessa ilmoitettava johtajien kanssa tehtyjen järjestelyjen tärkeimmät ehdot, mukaan luettuina niiden kesto, sovellettavat irtisanomisajat ja päättämisehdot sekä järjestelyn päättymiseen liittyvät maksut ja lisäeläke- tai varhaiseläkejärjestelmien piirteet.

Järjestelmässä on määriteltävä johtajien palkitsemisesta päättämistä koskevat yhtiön menettelyt, myös palkitsemiskomitean rooli ja toiminta.

Järjestelmässä on selitettävä nimenomainen päätöksentekoprosessi, jossa järjestelmästä päätetään. Jos järjestelmää tarkistetaan, siinä on selitettävä kaikki merkittävät muutokset sekä se, miten siinä otetaan huomioon osakkeenomistajien äänestykset ja näkemykset palkitsemisjärjestelmästä ja ‑raportista vähintään edeltävinä kolmena perättäisenä vuonna.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että järjestelmä julkaistaan viipymättä sen jälkeen, kun osakkeenomistajat ovat sen hyväksyneet, ja että se on saatavissa maksutta yhtiön verkkosivustolta ainakin niin kauan kuin sitä sovelletaan. [tark. 27/rev.]

9 b artikla

Palkitsemisraportissa esitettävät tiedot ja oikeus äänestää palkitsemisraportista

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhtiö laatii selkeän ja ymmärrettävän palkitsemisraportin, joka antaa kattavan kokonaiskuvan yksittäisten johtajien, myös vasta rekrytoitujen ja entisten johtajien, palkitsemisesta 9 a artiklassa tarkoitetun palkitsemisjärjestelmän mukaisesti edellisellä tilikaudella, mukaan luettuina kaikki johtajien edut niiden muodosta riippumatta. Siinä on soveltuvin osin oltava kaikki seuraavat osat:

   a) myönnettyjen, maksettujen tai erääntyneiden palkkioiden kokonaismäärä osien mukaan jaoteltuna, kiinteän ja muuttuvan palkitsemisen suhteellinen osuus, selvitys siitä, miten palkitsemisen kokonaismäärä on kytköksissä tulokseen, ja tiedot siitä, miten taloudellisia ja muita kuin taloudellisia tulosperusteita on sovellettu;
   b) toimivaan johtoon kuuluvien johtajien palkitsemisen suhteellinen muutos viimeisten kolmen tilikauden aikana, sen suhde yhtiön yleisen tuloksen kehitykseen ja työntekijöiden keskimääräisen palkitsemisen muuttumiseen samalla ajanjaksolla;
   c) yhtiön johtajien samaan konserniin kuuluvilta yrityksiltä saamat tai erääntyneet palkkiot;
   d) myönnettyjen tai tarjottujen osakkeiden tai osakeoptioiden määrä sekä oikeuksien pääasialliset käyttöehdot, mukaan luettuina toteutushinta ja -päivä ja niiden mahdolliset muutokset;
   e) tiedot siitä, onko hyödynnetty mahdollisuutta vaatia palkitsemisen muuttuvat osat takaisin;
   f) tiedot siitä, miten johtajien palkitseminen on vahvistettu, mukaan luettuina palkitsemiskomitean rooli.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luonnollisten henkilöiden oikeutta yksityisyyteen suojataan johtajan henkilötietoja käsiteltäessä direktiivin 95/46/EY mukaisesti.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että osakkeenomistajilla on oikeus järjestää neuvoa-antava äänestys edellisen tilikauden palkitsemisraportista vuotuisessa yhtiökokouksessa. Jos osakkeenomistajat äänestävät palkitsemisraporttia vastaan, yhtiön on tarvittaessa aloitettava vuoropuhelu osakkeenomistajien kanssa raportin hylkäämisen syiden selvittämiseksi. Yhtiön on ilmoitettava seuraavassa palkitsemisraportissa, miten osakkeenomistajien äänestys on otettu huomioon.

3 a.  Tähän artiklaan ja 9 a artiklaan sisältyvien palkitsemista koskevien säännösten soveltaminen ei rajoita työntekijöiden kansallisten palkanmuodostusjärjestelmien soveltamista eikä soveltuvissa tapauksissa työntekijöiden edustusta yhtiöiden hallituksissa koskevien säännösten soveltamista.

4.  Tämän artiklan yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 14 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjen tietojen vakiomuotoinen esitystapa.[tark. 28]

9 c artikla

Oikeus äänestää lähipiiriliiketoimista

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhtiöt julkistavat merkittävät lähipiiriliiketoimet viimeistään kyseisten liiketoimien toteutusajankohtana ja liittävät niitä koskevaan ilmoitukseen ▌raportin, jossa arvioidaan, onko liiketoimi markkinaehtojen mukainen, ja vahvistetaan, että liiketoimi on yhtiön, myös vähemmistöosakkaiden, kannalta kohtuullinen ja järkevä, ja annetaan selvitys arvioista, joihin arviointi perustuu. Ilmoituksessa on oltava tiedot lähipiirisuhteen luonteesta sekä lähipiirin nimi, kyseisen liiketoimen määrä ja muut tiedot, jotka tarvitaan sen arvioimiseen, onko liiketoimi yhtiön, myös vähemmistöosakkaiden, kannalta taloudellisesti kohtuullinen.

Jäsenvaltioiden on määritettävä erityiset säännöt raportin antamisesta ensimmäisen alakohdan mukaisesti, myös raporttien laatimisesta vastaavasta tahosta, jonka on oltava jokin seuraavista:

   riippumaton kolmas osapuoli,
   yhtiön valvontaelin tai
   riippumattomien johtajien komitea.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että osakkeenomistajat hyväksyvät tai yhtiön hallinto- tai valvontaelin hyväksyy merkittävät lähipiiriliiketoimet sellaisten menettelyjen mukaisesti, joilla estetään lähipiiriä hyötymästä asemastaan ja varmistetaan yhtiön ja lähipiiriin kuulumattomien osakkeenomistajien, myös vähemmistöosakkaiden, etujen asianmukainen suojelu.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että osakkeenomistajilla on oikeus äänestää yhtiön hallinto- tai valvontaelimen hyväksymistä merkittävistä liiketoimista.

Näin pyritään estämään se, että lähipiiri hyötyy erityisasemasta, ja suojelemaan asianmukaisesti yhtiön etua.

2 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lähipiiri ja lähipiirin edustajat eivät osallistu 1 kohdassa tarkoitetun raportin laatimiseen eivätkä 2 kohdan mukaisesti toimitettaviin äänestyksiin ja tehtäviin päätöksiin. Jos lähipiiriliiketoimessa on mukana osakkeenomistaja, kyseinen osakkeenomistaja ei saa osallistua liiketoimesta toimitettavaan äänestykseen. Jäsenvaltiot voivat sallia, että lähipiiriin kuuluva osakkeenomistaja osallistuu äänestykseen, edellyttäen että kansallisessa lainsäädännössä taataan riittävät suojatoimenpiteet, joita sovelletaan äänestysmenettelyssä lähipiiriin kuulumattomien osakkeenomistajien, myös vähemmistöosakkaiden, etujen suojelemiseksi, ja estetään lähipiiriä hyväksymästä liiketoimea lähipiiriin kuulumattomien osakkeenomistajien enemmistön vastustuksesta tai riippumattomien johtajien enemmistön vastustuksesta huolimatta.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että millä tahansa 12 kuukauden ajanjaksolla tai saman tilikauden aikana saman lähipiirin kanssa toteutetut lähipiiriliiketoimet, joihin ei ole sovellettu 1, 2 ja 3 kohdassa lueteltuja velvoitteita, lasketaan näitä kohtia sovellettaessa ▌yhteen.

4.  Jäsenvaltiot voivat jättää 1, 2 ja 3 kohdan vaatimusten ulkopuolelle ▌

   yhtiön ja sen konsernin yhden tai useamman jäsenen tai yhteisyritysten väliset liiketoimet, jos kyseiset konsernin jäsenet tai yhteisyritykset ovat kokonaan yhtiön omistuksessa tai jos muulla yhtiön lähipiirillä ei ole intressiä konsernin jäsenissä tai yhteisyrityksissä;
   liiketoimet, jotka toteutetaan tavanomaisessa liiketoiminnassa ja tavanomaisten markkinaehtojen mukaisesti.

4 a.  Jäsenvaltioiden on määriteltävä merkittävät lähipiiriliiketoimet. Merkittävät lähipiiriliiketoimet määritellään ottaen huomioon

   a) vaikutus, joka tiedolla liiketoimesta voi olla hyväksymismenettelyyn osallistuvien päätöksiin;
   b) liiketoimen vaikutus yhtiön tulokseen, varoihin, pääomanmuodostukseen tai liikevaihtoon sekä lähipiirin asema;
   c) riskit, jotka liiketoimi aiheuttaa yhtiölle ja sen vähemmistöosakkaille.

Merkittäviä lähipiiriliiketoimia määrittäessään jäsenvaltiot voivat vahvistaa yhden tai useamman kvantitatiivisen suhdeluvun, jonka perustana on liiketoimen vaikutus yhtiön tuloihin, varoihin, pääomanmuodostukseen tai liikevaihtoon, tai ottaa huomioon liiketoimen luonteen ja lähipiirin aseman.

"

5)  Lisätään 14 artiklan jälkeen II a luku seuraavasti:"

”II A LUKU

DELEGOIDUT SÄÄDÖKSET JA SEURAAMUKSET

14 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle … päivästä …kuuta …* määräämättömäksi ajaksi 3 a artiklan 5 kohdassa, 3 b artiklan 5 kohdassa, 3 c artiklan 3 kohdassa ja 9 b artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 a artiklan 5 kohdassa, 3 b artiklan 5 kohdassa, 3 c artiklan 3 kohdassa ja 9 b artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.  Edellä olevien 3 a artiklan 5 kohdan, 3 b artiklan 5 kohdan, 3 c artiklan 3 kohdan ja 9 b artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.

14 b artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on annettava säännöt seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on annettava nämä säännökset komissiolle tiedoksi viimeistään [päivänä, jona tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä] ja ilmoitettava viipymättä säännöksiin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista.”

"

2 artikla

Direktiivin 2013/34/EU muuttaminen

Muutetaan direktiivi 2013/34/EU seuraavasti:

-1) Lisätään 2 artiklaan kohta seuraavasti:"

”17) ’veropäätöksellä’ oikeudellisen säännöksen ennakkotulkintaa tai sen soveltamista yhtiön rajatylittävään tilanteeseen tai liiketoimeen siten, että se voi johtaa veronmenetykseen jäsenvaltioissa tai verosäästöön yhtiössä sen seurauksena, että voittoja siirretään keinotekoisesti konsernin sisällä.”

"

-1 a) Lisätään 18 artiklaan 2 kohdan jälkeen kohta seuraavasti:"

”2 a. Suurten yritysten ja yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen on esitettävä tilinpäätöksen liitetiedoissa jäsenvaltioittain ja niiden kolmansien maiden osalta, joissa niillä on toimipaikka, konsolidoinnin perusteella myös seuraavat tilikautta koskevat tiedot:

   a) nimi/nimet, toiminnan luonne ja maantieteellinen sijainti;
   b) liikevaihto;
   c) palkatun henkilöstön lukumäärä kokopäivätyötä vastaavana;
   d) varojen arvo ja varojen vuotuiset hoitokustannukset;
   e) myynnit ja ostot;
   f) tulos ennen veroja;
   g) verot tuloksesta;
   h) saatu valtiontuki;
   i) emoyritysten on toimitettava luettelo kussakin jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa toimivista tytäryrityksistä ja asiaa koskevat tiedot.”

"

-1 b) Korvataan 18 artiklan 3 kohta seuraavasti:"

”3. Jäsenvaltiot voivat säätää, että 1 kohdan b alakohtaa ja 2 a kohtaa ei sovelleta yrityksen vuositilinpäätökseen, jos kyseinen yritys sisältyy konsernitilinpäätökseen, jota edellytetään 22 artiklan mukaisesti, edellyttäen että tällaiset tiedot annetaan konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa.”

"

-1 c) Lisätään 18 a artikla seuraavasti:"

”18 a artikla

Suuria yrityksiä koskevat lisätiedot

1.  Suurten yritysten on tämän direktiivin 16, 17 ja 18 artiklassa ja muissa säännöksissä edellytettyjen tietojen lisäksi julkistettava tilinpäätöksen liitetiedoissa veropäätösten olennaiset osat ja niitä koskevat tiedot jäsenvaltioittain ja niiden kolmansien maiden osalta, joissa niillä on tytäryritys. Siirretään komissiolle valta määrittää 49 artiklan mukaisella delegoidulla säädöksellä julkistamisen muoto ja sisältö.

2.  Yritykset, joilla konsernin lukujen perusteella on tilivuoden aikana työntekijöitä keskimäärin alle 500 ja joilla taseen loppusumma ei tilinpäätöspäivänä ylitä 86:ta miljoonaa euroa tai liikevaihto 100:a miljoonaa euroa, vapautetaan tämän artiklan 1 kohdan mukaisesta velvoitteesta.

3.  Tämän artiklan 1 kohdan mukainen velvoite ei koske sellaista jäsenvaltion lainsäädännön alaista yritystä, jonka emoyritys on jäsenvaltion lainsäädännön alainen ja jonka tiedot sisältyvät kyseisen emoyrityksen tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti julkistamiin tietoihin.

4.  Edellä 1 kohdassa mainitut tiedot tarkastetaan direktiivin 2006/43/EY mukaisesti.”

"

1)  Muutetaan 20 artikla seuraavasti:

a)  Lisätään 1 kohtaan h alakohta seuraavasti:"

”h) direktiivin 2007/36/EY 9 b artiklassa määritelty palkitsemisraportti.”

"

b)  Korvataan 3 kohta seuraavasti:"

”3. Lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön on annettava 34 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukainen lausunto tämän artiklan 1 kohdan c ja d alakohdan mukaisesti laadittujen tietojen osalta ja tarkistettava, että tämän artiklan 1 kohdan a, b, e, f, g ja h alakohdassa tarkoitetut tiedot on annettu.”

"

c)  Korvataan 4 kohta seuraavasti:"

”4. Jäsenvaltiot voivat vapauttaa tämän artiklan 1 kohdan a, b, e, f, g ja h alakohdan soveltamisesta edellä 1 kohdassa tarkoitetut yritykset, jotka ovat yksinomaan laskeneet liikkeeseen muita arvopapereita kuin direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 14 alakohdassa tarkoitetuilla säännellyillä markkinoilla kaupattavia osakkeita, lukuun ottamatta tapauksia, joissa tällaiset yritykset ovat laskeneet liikkeeseen direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 15 alakohdassa tarkoitetussa monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä kaupattavia osakkeita.”

"

2 a artikla

Direktiivin 2004/109/EY muuttaminen

Muutetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/109/EY(15) seuraavasti:

1)  Lisätään 2 artiklan 1 kohtaan r alakohta seuraavasti:"

”r) ’veropäätöksellä’ oikeudellisen säännöksen ennakkotulkintaa tai sen soveltamista yhtiön rajatylittävään tilanteeseen tai liiketoimeen siten, että se voi johtaa veronmenetykseen jäsenvaltioissa tai verosäästöön yhtiössä sen seurauksena, että voittoja siirretään keinotekoisesti konsernin sisällä.”

"

2)  Lisätään artiklat seuraavasti:"

"16 a artikla

Liikkeeseenlaskijoita koskevat lisätiedot

1.  Jäsenvaltioiden on vaadittava, että kukin liikkeeseenlaskija julkistaa vuosittain jäsenvaltioittain ja niiden kolmansien maiden osalta, joissa sillä on tytäryritys, konsolidoinnin perusteella seuraavat tilikautta koskevat tiedot:

   a) nimi/nimet, toiminnan luonne ja maantieteellinen sijainti;
   b) liikevaihto;
   c) palkatun henkilöstön lukumäärä kokopäivätyötä vastaavana;
   d) tulos ennen veroja;
   e) verot tuloksesta;
   f) saatu valtiontuki.

2.  Edellä olevan 1 kohdan mukainen velvoite ei koske sellaista jäsenvaltion lainsäädännön alaista liikkeeseenlaskijaa, jonka emoyritys on jäsenvaltion lainsäädännön alainen ja jonka tiedot sisältyvät kyseisen emoyrityksen 1 kohdan mukaisesti julkistamiin tietoihin.

3.  Edellä 1 kohdassa mainitut tiedot tarkastetaan direktiivin 2006/43/EY mukaisesti ja julkaistaan mikäli mahdollista kyseisen liikkeeseenlaskijan vuositilinpäätösten tai, mikäli saatavilla, konsernitilinpäätösten liitteenä.

16 b artikla

Liikkeeseenlaskijoita koskevat lisätiedot

1.  Jäsenvaltioiden on vaadittava, että kukin liikkeeseenlaskija julkistaa vuosittain konsolidoinnin perusteella tilikauden osalta veropäätösten olennaiset osat ja niitä koskevat tiedot jäsenvaltioittain ja niiden kolmansien maiden osalta, joissa sillä on tytäryritys. Siirretään komissiolle valta määrittää 27 artiklan 2 a, 2 b ja 2 c kohdan mukaisella delegoidulla säädöksellä julkistamisen muoto ja sisältö.

2.  Tämän artiklan 1 kohdan mukainen velvoite ei koske sellaista jäsenvaltion lainsäädännön alaista liikkeeseenlaskijaa, jonka emoyritys on jäsenvaltion lainsäädännön alainen ja jonka tiedot sisältyvät kyseisen emoyrityksen tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti julkistamiin tietoihin.

3.  Edellä 1 kohdassa mainitut tiedot tarkastetaan direktiivin 2006/43/EY mukaisesti ja julkaistaan mikäli mahdollista kyseisen liikkeeseenlaskijan vuositilinpäätösten tai, mikäli saatavilla, konsernitilinpäätösten liitteenä.”

"

3)  Korvataan 27 artiklan 2 a kohta seuraavasti:"

”2 a) Siirretään komissiolle tammikuusta 2011 neljän vuoden ajaksi 2 artiklan 3 kohdassa, 5 artiklan 6 kohdassa, 9 artiklan 7 kohdassa, 12 artiklan 8 kohdassa, 13 artiklan 2 kohdassa, 14 artiklan 2 kohdassa, 16 a artiklan 1 kohdassa, 17 artiklan 4 kohdassa, 18 artiklan 5 kohdassa, 19 artiklan 4 kohdassa, 21 artiklan 4 kohdassa, 23 artiklan 4 kohdassa, 23 artiklan 5 kohdassa ja 23 artiklan 7 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen tämän neljän vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto peruuta siirtoa 27 a artiklan mukaisesti.”

"

3 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 18 kuukautta direktiivin voimaantulosta. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

4 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1)Tarkistusten hyväksymisen jälkeen asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 61 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A8-0158/2015).
(2)Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌.
(3)EUVL C 451, 16.12.2014, s. 87.
(4)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/36/EY, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, osakkeenomistajien eräiden oikeuksien käyttämisestä julkisesti noteeratuissa yhtiöissä (EUVL L 184, 14.7.2007, s. 17).
(5)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).
(6)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).
(7)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).
(8)EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.
(9)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1).
(10)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/41/EY, annettu 3 päivänä kesäkuuta 2003, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta (EUVL L 235, 23.9.2003, s. 10).
(11)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista ja direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU (uudelleenlaadittu) muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349).
(12)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1).
(13)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).
(14)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1606/2002, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2002, kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta (EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1).
(15)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/109/EY, annettu 15 päivänä joulukuuta 2004, säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta (EUVL L 390, 31.12.2004, s. 38).


Markkinavakausvarannon perustaminen unionin kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmään ***I
PDF 233kWORD 62k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. heinäkuuta 2015 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi markkinavakausvarannon perustamisesta unionin kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmään, sen toiminnasta sekä direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta (COM(2014)0020 – C8‑0016/2014 – 2014/0011(COD))
P8_TA(2015)0258A8-0029/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0020),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 192 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0016/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 4. kesäkuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 13. toukokuuta 2015 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A8-0029/2015),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 8. heinäkuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2015/… antamiseksi markkinavakausvarannon perustamisesta unionin kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmään, sen toiminnasta sekä direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2015/1814.)

(1)EUVL C 424, 26.11.2014, s. 46.


Merenkulkijat ***I
PDF 233kWORD 62k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. heinäkuuta 2015 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivien 2008/94/EY, 2009/38/EY, 2002/14/EY, 98/59/EY ja 2001/23/EY muuttamisesta merenkulkijoiden osalta (COM(2013)0798 – C7-0409/2013 – 2013/0390(COD))
P8_TA(2015)0259A8-0127/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0798),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 153 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0409/2013),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 25. maaliskuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 3. huhtikuuta 2014 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 13. toukokuuta 2015 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön ja kalatalousvaliokunnan lausunnon (A8-0127/2015),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 8. heinäkuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/... antamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2008/94/EY, 2009/38/EY ja 2002/14/EY sekä neuvoston direktiivien 98/59/EY ja 2001/23/EY muuttamisesta merenkulkijoiden osalta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2015/1794.)

(1)EUVL C 226, 16.7.2014, s. 35.
(2)EUVL C 174, 7.6.2014, s. 50.


Tiede- ja teknologiayhteistyö Sveitsin kanssa: Horisontti 2020 ja ITER-toimet ***
PDF 240kWORD 60k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. heinäkuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Sveitsin valaliiton välisen tiede- ja teknologiayhteistyötä koskevan sopimuksen, jolla Sveitsin valaliitto assosioidaan tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaan "Horisontti 2020" sekä Horisontti 2020 -puiteohjelmaa täydentävään Euroopan atomienergiayhteisön tutkimus- ja koulutusohjelmaan ja jolla säännellään Sveitsin valaliiton osallistumista Fusion for Energy -yhteisyrityksen toteuttamiin ITER-toimiin, tekemisestä (05662/2015 – C8-0056/2015 – 2014/0304(NLE))
P8_TA(2015)0260A8-0181/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (05662/2015),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Sveitsin valaliiton välisen tiede- ja teknologiayhteistyötä koskevaksi sopimukseksi, jolla Sveitsin valaliitto assosioidaan tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaan "Horisontti 2020" sekä Horisontti 2020 -puiteohjelmaa täydentävään Euroopan atomienergiayhteisön tutkimus- ja koulutusohjelmaan ja jolla säännellään Sveitsin osallistumista Fusion for Energy -yhteisyrityksen toteuttamiin ITER-toimiin (15369/2014),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 186 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan, 7 kohdan ja 8 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0056/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan, 108 artiklan 7 kohdan ja 50 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan suosituksen (A8‑0181/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Sveitsin valaliiton hallituksille ja parlamenteille.


Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat *
PDF 499kWORD 175k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. heinäkuuta 2015 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (COM(2015)0098 – C8-0075/2015 – 2015/0051(NLE))
P8_TA(2015)0261A8-0205/2015

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2015)0098),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8‑0075/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A8‑0205/2015),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)   Jäsenvaltioiden ja unionin olisi pyrittävä kehittämään yhteensovitettua työllisyysstrategiaa ja erityisesti edistämään ammattitaitoisen, koulutetun ja mukautumiskykyisen työvoiman sekä talouden muutoksiin reagoivien työmarkkinoiden kehittymistä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa määriteltyjen täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Jäsenvaltioiden on – hallinnon ja työvoiman velvollisuuksiin liittyvät kansalliset käytännöt huomioon ottaen – pidettävä työllisyyden edistämistä yhteistä etua koskevana asiana ja sovitettava toimintansa yhteen neuvostossa.
(1)   Jäsenvaltioiden ja unionin olisi pyrittävä kehittämään tehokasta ja yhteensovitettua työllisyysstrategiaa, joka on tarkoitettu torjumaan työttömyyden vakavia vaikutuksia, edistämään ammattitaitoisen ja koulutetun työvoiman sekä sellaisten työmarkkinoiden kehittymistä, jotka reagoivat talouden, yhteiskunnan ja ympäristön muutoksiin erityisesti luonnontieteen, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan aloille kohdennetulla koulutuksen edistämisellä ja koulutusjärjestelmien mukauttamisella, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa määriteltyjen täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Erityisesti tulee panostaa sellaisten työntekijöiden työllisyyden lisäämiseen, joilla on erittäin vähän koulutusta tai taitoja tai jotka eivät kykene nopeaan koulutuksen tai taitojen hankkimiseen, ja jatkuvasti kasvavan laajamittaisen ja pitkäaikaisen työttömyyden vähentämiseen kiinnittäen erityistä huomiota kehityksessä jälkeen jääneisiin alueisiin. Jäsenvaltiot pitävät työnantajien ja työntekijöiden velvollisuuksiin liittyvät kansalliset käytännöt huomioon ottaen – työllisyyden edistämistä ensisijaisena ja yhteistä etua koskevana asiana ja sovittavat sitä koskevan toimintansa yhteen neuvostossa. Unionin olisi tuettava näitä toimia poliittisilla ehdotuksilla, jotta saavutetaan perussopimuksen tavoitteet ja yhdennetyt työmarkkinat sekä asianmukaiset työolot kaikkialla unionissa, mukaan luettuna asianmukaiset palkat, jotka saavutetaan myös kollektiivisella neuvottelumenettelyllä.
Tarkistus 2
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 1 a kappale (uusi)
(1 a)  Eurostat arvioi, että tammikuussa 2015 unionissa oli työttömiä henkilöitä 23 815 000, joista 18 059 000 oli euroalueella.
Tarkistus 3
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 1 b kappale (uusi)
(1 b)  Tällä hetkellä on tärkeää se, että vahvistetaan tarkat indikaattorit monia unionin kansalaisia koskettavan köyhyyden määrittämiseksi ottaen huomioon neuvoston päätös 2010/707/EU1 a, jossa todettiin, että olisi pyrittävä saamaan vähintään 20 miljoonaa ihmistä pois köyhyys- ja syrjäytymisriskin piiristä.
____________
1 a Neuvoston päätös 2010/707/EU, annettu 21 päivänä lokakuuta 2010, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (EUVL L 308, 24.11.2010, s. 46).
Tarkistus 4
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)   Unionin on torjuttava sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää ja edistettävä sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja suojelua. Unionin on politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa otettava huomioon riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen liittyvät vaatimukset.
(2)   Unionin on torjuttava sosiaalista syrjäytymistä, kaikkia köyhyyden ja syrjinnän muotoja, varmistettava yhtäläiset mahdollisuudet käyttää perusoikeuksia ja edistettävä sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja suojelua. Muun lainsäädännön tai politiikan aiheuttamat sivuvaikutukset eivät saisi vaarantaa tätä yleistavoitetta. Unionin on politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa otettava huomioon riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen liittyvät vaatimukset.
Tarkistus 6
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)   Jäsenvaltioiden olisi pidettävä talouspolitiikkaansa yhteistä etua koskevana asiana ja sovitettava ne yhteen neuvostossa. Neuvoston olisi vahvistettava työllisyyspolitiikan suuntaviivat ja talouspolitiikan laajat suuntaviivat ohjaamaan jäsenvaltioiden ja unionin politiikkaa.
(4)   Jäsenvaltioiden olisi pidettävä talouspolitiikkaansa sekä sosiaalipolitiikkaansa yhteistä etua koskevana asiana ja sovitettava ne yhteen neuvostossa. Neuvoston olisi vahvistettava työllisyyspolitiikan suuntaviivat ja talouspolitiikan laajat suuntaviivat ohjaamaan jäsenvaltioiden ja unionin politiikkaa.
Tarkistus 7
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)
(4 a)  Jotta varmistetaan demokraattisempi päätöksenteko yhdennetyistä suuntaviivoista, jotka vaikuttavat kansalaisiin ja työmarkkinoihin kaikkialla unionissa, on tärkeää, että Euroopan parlamentti ja neuvosto tekevät päätökset sekä työllisyyspolitiikan suuntaviivoista että talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista. Yhdennetyillä suuntaviivoilla on mahdollistettava se, että jäsenvaltiot voivat ensisijaisesti ottaa käyttöön kestäviä ja yhdennettyjä talousmalleja käyttöönottoa unionin tasolla sekä kansallisella ja paikallisella tasolla.
Tarkistus 8
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)   Unioni on perussopimuksen määräysten mukaisesti kehittänyt ja pannut täytäntöön politiikan yhteensovittamisvälineitä finanssipolitiikan alalla ja makrotalous- ja rakennepolitiikan alalla. Talouspolitiikan EU-ohjausjakso yhdistää nämä eri välineet talouden ja julkisen talouden monenvälisen yhdennetyn valvonnan kehykseen. EU-ohjausjakson järkeistäminen ja vahvistaminen, jota esitetään vuotta 2015 koskevassa komission vuotuisessa kasvuselvityksessä, parantaa entisestään sen toimintaa.
(5)   Unioni on perussopimuksen mukaisesti kehittänyt ja pannut täytäntöön politiikan yhteensovittamisvälineitä finanssipolitiikan alalla ja makrotalous- ja rakennepolitiikan alalla, millä on huomattava vaikutus sosiaaliseen ja työllisyystilanteeseen unionissa. Nämä politiikat voivat aiheuttaa joissakin osissa unionia pysähtyneisyyttä ja deflaatiota, mikä saattaa haitata kasvua ja työllisyyttä. Tältä osin on otettava huomioon uudet sosiaaliset indikaattorit ja epäsymmetriset häiriöt, joita jotkin jäsenvaltiot ovat kokeneet rahoitus- ja talouskriisin seurauksena. Talouspolitiikan EU-ohjausjakso yhdistää nämä eri välineet talous-, finanssi-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan monenvälisen yhdennetyn valvonnan kehykseen, ja se olisi suunnattava tehokkaammin Eurooppa 2020 ‑tavoitteiden saavuttamiseen. EU-ohjausjakson järkeistäminen ja vahvistaminen, jota esitetään vuotta 2015 koskevassa komission vuotuisessa kasvuselvityksessä, saattaa parantaa entisestään sen toimintaa, mutta tämä väline ei ole vielä parantanut taloudellista tilannetta niissä jäsenvaltioissa, joita kriisi on pahimmin koetellut.
Tarkistus 9
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)
(5 a)  European Social Observatory ‑tutkimuskeskuksen mukaan 26:lla unionin jäsenvaltiolla on jo toimeentulotuki- ja sosiaaturvajärjestelmiä1 a.Työllisyys- ja sosiaaliasioista, osaamisesta ja työvoiman liikkuvuudesta vastaava komission jäsen Marianne Thyssen on todennut, että jos hän voisi päättää, mitä tapahtuu kaikissa unionin jäsenvaltioissa, kaikissa unionin maissa olisi vahvistettu vähimmäistulotaso.
____________
1 a http://www.eesc.europa.eu/resources/
docs/revenu-minimum_-etude-ose_-vfinale_en--2.pdf
Tarkistus 10
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 5 b kappale (uusi)
(5 b)  Unionin tasolla ei ole sääntelytoimivaltaa unionin vähimmäispalkkaa koskevan sääntelykehyksen luomiseksi.
Tarkistus 47
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Rahoitus- ja talouskriisi paljasti ja korosti merkittäviä heikkouksia unionin ja jäsenvaltioiden taloudessa. Kriisi toi myös esiin jäsenvaltioiden talouksien ja työmarkkinoiden tiiviin keskinäisen riippuvuuden. Keskeisenä haasteena on saada unioni siirtymään tilaan, jossa kasvu on vahvaa, kestävää ja osallisuutta edistävää ja jossa luodaan työpaikkoja. Tämä edellyttää koordinoituja ja kunnianhimoisia toimia sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla perussopimuksen määräysten ja unionin talouden ohjausjärjestelmän mukaisesti. Näissä toimissa olisi yhdistettävä tarjonta- ja kysyntäpuolen toimenpiteitä, ja niihin olisi sisällyttävä investointien edistäminen, sitoutuminen rakenneuudistuksiin ja vastuullisen finanssipolitiikan harjoittaminen.
(6)  Rahoitus- ja talouskriisi paljasti ja korosti vakavia jäsenvaltioiden talouksien ja unionin koordinaatiomekanismien heikkouksia. Kriisi toi myös esiin jäsenvaltioiden talouksien ja työmarkkinoiden tiiviin keskinäisen riippuvuuden. Keskeisenä haasteena on saada unioni siirtymään tilaan, jossa kasvu on vahvaa, kestävää ja osallisuutta edistävää ja jossa luodaan työpaikkoja, mikä tarkoittaa myös pääsemistä eroon unionin tietyille alueille syntyneistä suurista työttömyyskeskittymistä. Tämä edellyttää tiukkoja, koordinoituja ja kunnianhimoisia sekä ennen kaikkea tehokkaita toimia sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla perussopimuksen määräysten ja unionin talouden ohjausjärjestelmän mukaisesti. Näissä toimissa olisi yhdistettävä tarjonta- ja kysyntäpuolen toimenpiteitä, ja niihin olisi sisällyttävä investointien edistäminen – etenkin investointien, joilla pyritään kehittämään pieniä ja keskisuuria yrityksiä, mikroyrityksiä, innovatiivisia uusyrityksiä sekä yrityksiä, jotka edistävät vihreää työllisyyttä, ja sitoutuminen rakenneuudistuksiin ja vastuullisen finanssipolitiikan harjoittaminen. Näihin toimiin olisi myös sisällytettävä osallistavammat, oikeuksiin perustuvat työmarkkinat, joita täydentää riittävä sosiaalinen suojelu. Lisäksi niihin olisi sisällytettävä sosiaalisen suojelun toimia, kuten taattu vähimmäistulo, jotka otettaisiin käyttöön kansallisten käytäntöjen mukaisesti ja joiden tavoitteena olisi äärimmäisen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta.
Tarkistus 12
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)   Jäsenvaltioiden ja unionin olisi puututtava myös kriisin sosiaalisiin vaikutuksiin ja pyrittävä rakentamaan yhteenkuuluvuutta lisäävä yhteiskunta, jossa ihmiset pystyvät ennakoimaan ja hallitsemaan muutosta ja osallistumaan aktiivisesti yhteiskunta- ja talouselämään. Olisi taattava, että kaikille on tarjolla mahdollisuuksia ja että köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen vähenevät, etenkin varmistamalla työmarkkinoiden ja sosiaaliturvajärjestelmien tehokas toiminta ja poistamalla tekijöitä, jotka estävät työmarkkinoille osallistumista. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että talouskasvun hyödyt saavuttavat kaikki kansalaiset ja kaikki alueet.
(7)   Jäsenvaltioiden ja unionin olisi puututtava myös kriisin sosiaalisiin vaikutuksiin tarjoamalla luotettavampia lukuja äärimmäisestä köyhyydestä ja pyrkimällä rakentamaan osallistava ja oikeudenmukaisempi yhteiskunta, jossa ihmiset pystyvät ennakoimaan ja hallitsemaan muutosta ja osallistumaan aktiivisesti yhteiskunta- ja talouselämään. Olisi taattava, että kaikki voivat syrjimättömästi osallistua ja että kaikille on tarjolla mahdollisuuksia, ja köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä olisi vähennettävä merkittävästi etenkin varmistamalla työmarkkinoiden ja riittävien sosiaaliturvajärjestelmien tehokas toiminta ja poistamalla turhia hallinnollisia esteitä sekä tekijöitä, jotka estävät työmarkkinoille osallistumista, erityisesti vammaisiin vaikuttavia esteitä. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että talouskasvun hyödyt saavuttavat kaikki kansalaiset ja kaikki alueelliset ja paikalliset yhteisöt. Yhteisen työllisyysraportin keskeisten työllisyys- ja sosiaalisten indikaattorien tulostaulu on tässä mielessä erityisen hyödyllinen väline, koska sen avulla voidaan havaita keskeiset työllisyys- ja sosiaaliset ongelmat ja eroavuudet ajoissa ja tunnistaa osa-alueet, joilla tarvitaan eniten poliittisia toimia. Tulevissa tulostauluissa olisi kuitenkin oltava myös sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja.
Tarkistus 13
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
(7 a)  Euroopan tilintarkastustuomioistuin on havainnut kolme riskiä, jotka koskevat nuorisotakuun täytäntöönpanon onnistumista: kokonaisrahoituksen riittävyys, laadukkaan tarjouksen määrittely ja järjestelmän tuloksia koskeva seuranta- ja raportointitapa komissiossa.
Tarkistus 14
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 7 b kappale (uusi)
(7 b)  Neuvoston päätöksessä 2010/707/EU asetetaan seuraavat tavoitteet: nostaa 20–64-vuotiaiden naisten ja miesten työllisyysaste vuoteen 2020 mennessä 75 prosenttiin; alentaa koulunkäynnin keskeyttäneiden osuus alle 10 prosenttiin; nostaa korkea-asteen tai vastaavan tason tutkinnon suorittaneiden 30–34-vuotiaiden osuus vähintään 40 prosenttiin; ja edistää sosiaalista osallisuutta erityisesti vähentämällä köyhyyttä pyrkien saamaan vähintään 20 miljoonaa ihmistä pois köyhyys- tai syrjäytymisriskin piiristä. Eurooppa 2020 -strategian toteuttaminen työllisyyspolitiikassa ja sosiaalialalla on edelleen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan keskeinen tavoite.
________________
1 a Neuvoston päätös 2010/707/EU, annettu 21 päivänä lokakuuta 2010, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (EUVL L 308, 24.11.2010, s. 46).
Tarkistus 15
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 8 kappale
(8)   Suuntaviivojen mukaiset toimet ovat merkittävässä asemassa pyrittäessä saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet. Suuntaviivat muodostavat yhdennetyt eurooppalaiset ja kansalliset toimintalinjat, jotka jäsenvaltioiden ja unionin olisi pantava täytäntöön, jotta saadaan aikaan myönteisiä heijastusvaikutuksia koordinoiduista rakenneuudistuksista ja asianmukainen talouspolitiikkayhdistelmä ja jotta eurooppalaisella politiikalla vaikutetaan johdonmukaisemmin Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteisiin.
(8)   Suuntaviivojen mukaiset toimet ovat merkittävässä asemassa pyrittäessä saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet, joita ei ole vielä saavutettu. Vuonna 2014 järjestetyn Eurooppa 2020 ‑strategiaa koskevan kuulemisen tulokset osoittivat selvästi, että strategian työllisyyttä, köyhyyttä, sosiaalista syrjäytymistä ja koulutusta koskevat tavoitteet ovat edelleen erittäin merkityksellisiä ja yhtä lailla tärkeitä, toisistaan riippuvaisia ja toisiaan vahvistavia. Suuntaviivat muodostavat yhdennetyt eurooppalaiset ja kansalliset toimintalinjat, jotka jäsenvaltioiden ja unionin olisi pantava täytäntöön, jotta saadaan aikaan myönteisiä heijastusvaikutuksia koordinoiduista uudistuksista, joiden tavoitteena on vähentää kansalaisten eriarvoisuutta ja lisätä heidän hyvinvointiaan, ja asianmukainen talouspolitiikkayhdistelmä ja jotta eurooppalaisella politiikalla vaikutetaan johdonmukaisemmin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin.
Tarkistus 16
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 9 kappale
(9)   Vaikka nämä suuntaviivat on osoitettu jäsenvaltioille ja unionille, ne olisi pantava täytäntöön yhdessä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa kumppanuudessa, jossa parlamentit, työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan edustajat ovat tiiviisti mukana.
(9)   Suunnitellessaan ja pannessaan täytäntöön kansallista politiikkaa jäsenvaltioiden olisi varmistettava tehokas hallinto. Vaikka nämä suuntaviivat on osoitettu jäsenvaltioille ja unionille, ne olisi pantava täytäntöön ja niitä olisi valvottava ja arvioitava yhdessä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten, parlamenttien, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa kumppanuudessa.
Tarkistus 17
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)   Talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa annetaan jäsenvaltioille uudistusten täytäntöönpanoon liittyviä ohjeita, joissa otetaan huomioon keskinäinen riippuvuus. Ne ovat vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisia. Suuntaviivojen olisi muodostettava perusta maakohtaisille suosituksille, joita neuvosto voi antaa jäsenvaltioille,
(10)   Talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa ja työllisyyspolitiikan suuntaviivoissa annetaan jäsenvaltioille uudistusten täytäntöönpanoon liittyviä ohjeita, ja niiden olisi muodostettava perusta maakohtaisille suosituksille, joita neuvosto voi antaa jäsenvaltioille. Koska jäsenvaltioiden talouksien ja työmarkkinoiden välillä on tiivis keskinäinen riippuvuus, neuvoston olisi otettava maakohtaisia suosituksia antaessaan huomioon naapurimaiden sekä niiden maiden tilanne, joihin kyseisellä jäsenvaltiolla on selvästi yhteyksiä, työntekijöiden maahanmuuttosuuntauksen tai jonkin muun asiaankuuluvan indikaattorin mukaisesti. Tämän vuoksi komissiolla olisi oltava saatavilla tarkkoja ja ajantasaisia tilastotietoja ja muita tietoja siltä varalta, että maakohtaisia suosituksia on mukautettava,
Tarkistus 18
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 5 – 1 kohta
Jäsenvaltioiden olisi helpotettava työpaikkojen luomista, poistettava tekijöitä, jotka estävät yrityksiä palkkaamasta ihmisiä, edistettävä yrittäjyyttä ja erityisesti tuettava pienten yritysten luomista ja kasvua sekä naisten että miesten työllisyysasteen nostamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi myös edistettävä aktiivisesti yhteisötaloutta ja kannustettava sosiaalisiin innovaatioihin.
Jäsenvaltioiden olisi helpotettava kestävää työpaikkojen luomista, poistettava tekijöitä, jotka estävät yrityksiä palkkaamasta ihmisiä, mukaan lukien byrokratian poistaminen, edistettävä yrittäjyyttä ja erityisesti tuettava mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten perustamista ja kasvua sekä naisten että miesten työllisyysasteen nostamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi aktiivisesti edistettävä muun muassa vihreän, valkoisen ja sinisen sektorin työpaikkoja sekä yhteisötaloutta ja kannustettava sosiaalisiin innovaatioihin.
Tarkistus 19
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 5 – 2 kohta
Verorasitus olisi siirrettävä työstä muihin verotuslähteisiin, jotka eivät ole niin haitallisia työllisyyden ja kasvun kannalta, mutta samalla olisi suojattava verotuloja riittävää sosiaalista suojelua ja kasvua vahvistavia menoja varten. Työn verotuksen alennukset olisi kohdistettava verorasituksen asianmukaisiin komponentteihin ja sellaisten tekijöiden poistamiseen, jotka estävät eivätkä kannusta osallistumista työmarkkinoille, etenkin niiden osalta, jotka ovat kauimpana työmarkkinoista.
Verorasitus olisi siirrettävä työstä muihin verotuslähteisiin, jotka eivät ole niin haitallisia työllisyyden ja kasvun kannalta, mutta samalla olisi suojattava verotuloja riittävää sosiaalista suojelua ja julkisiin investointeihin, innovointiin ja työpaikkojen luomiseen suunnattuja maksuja varten. Työn verotuksen alennukset olisi kohdistettava verorasituksen asianmukaisiin komponentteihin, syrjinnän torjumiseen ja sellaisten tekijöiden poistamiseen, jotka estävät eivätkä kannusta osallistumista työmarkkinoille, etenkin vammaisten ja niiden osalta, jotka ovat kauimpana työmarkkinoista, ja samalla olisi noudatettava voimassa olevia työelämän normeja.
Tarkistus 20
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 5 – 3 kohta
Jäsenvaltioiden olisi yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa kannustettava sellaisiin palkanmuodostusmekanismeihin, joilla mahdollistetaan palkkojen parempi reagointi tuottavuuden kehitykseen. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon taitojen ja paikallisten työmarkkinaolosuhteiden erot sekä eri alueiden, sektoreiden ja yritysten väliset eroavuudet talouden suorituskyvyssä. Vähimmäispalkkoja asettaessaan jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten olisi otettava huomioon niiden vaikutus työssäkäyvien köyhyyteen, työpaikkojen luomiseen ja kilpailukykyyn.
Toimintalinjat, joilla varmistetaan, että palkoilla on mahdollista saavuttaa riittävä toimeentulo, ovat edelleen tärkeitä sekä työpaikkojen luomiseksi että köyhyyden vähentämiseksi unionissa. Jäsenvaltioiden olisi siksi yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa noudatettava sellaisia palkanmuodostusmekanismeja ja kannustettava sellaisiin palkanmuodostusmekanismeihin, joilla mahdollistetaan reaalipalkkojen reagointi tuottavuuden kehitykseen ja autetaan korjaamaan aiemmat eroavuudet ruokkimatta deflaatiopaineita. Näillä mekanismeilla olisi varmistettava riittävät resurssit perustarpeiden tyydyttämiseen, kun otetaan huomioon kunkin jäsenvaltion omat köyhyysindikaattorit. Tässä yhteydessä olisi asianmukaisesti arvioitava osaamiserot ja paikallisten työmarkkinaolosuhteiden erot, jotta voidaan taata kohtuulliseen toimeentuloon riittävä palkkataso kaikkialla unionissa. Asettaessaan vähimmäispalkkoja kansallisen lainsäädännön ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten olisi varmistettava niiden riittävyys ja otettava huomioon niiden vaikutus työssäkäyvien köyhyyteen, kotitalouksien tuloihin, kokonaiskysyntään, työpaikkojen luomiseen ja kilpailukykyyn.
Tarkistus 21
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 5 – 3 a kohta (uusi)
Jäsenvaltioiden on vähennettävä byrokratiaa pienten ja keskisuurten yritysten rasituksen keventämiseksi, sillä nämä edistävät huomattavasti työpaikkojen luomista.
Tarkistus 22
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 6 – 1 kohta
Jäsenvaltioiden olisi edistettävä tuottavuutta ja työllistettävyyttä tarjoamalla asianmukaisia tietoja ja taitoja. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä tarvittavat investoinnit yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmiin ja parannettava niiden tehokkuutta ja toimivuutta työvoiman taitotason kohottamiseksi, jotta työntekijät pystyvät paremmin ennakoimaan dynaamisten työmarkkinoiden nopeasti muuttuvia tarpeita ja vastaamaan niihin yhä digitaalisemmaksi muuttuvassa taloudessa. Jäsenvaltioiden olisi tehostettava pyrkimyksiä, joilla parannetaan laadukkaan aikuiskoulutuksen saatavuutta kaikille, ja pantava täytäntöön aktiivisena ikääntymistä koskevia strategioita pidemmän työelämässä pysymisen mahdollistamiseksi.
Jäsenvaltioiden olisi edistettävä kestävää tuottavuutta ja laadukasta työllistettävyyttä tarjoamalla asianmukaisia tietoja ja taitoja, jotka ovat kaikkien saavutettavissa ja käytettävissä. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä terveydenhuoltoon, sosiaalipalveluihin ja liikennepalveluihin, joilla on tai joilla tulee olemaan keskipitkällä aikavälillä pulaa työntekijöistä. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä tehokkaita investointeja laadukkaisiin ja osallistaviin yleissivistävän koulutuksen järjestelmiin varhaisesta iästä alkaen ja ammatillisen koulutuksen järjestelmiin ja parannettava niiden tehokkuutta ja toimivuutta työvoiman osaamis- ja taitotason kohottamiseksi ja taitojen monipuolisuuden lisäämiseksi, jotta työntekijät pystyvät paremmin ennakoimaan dynaamisten työmarkkinoiden nopeasti muuttuvia tarpeita ja vastaamaan niihin yhä digitaalisemmaksi muuttuvassa taloudessa. Tämän vuoksi olisi otettava huomioon, että ”pehmeät taidot”, kuten viestintätaidot, ovat muuttumassa entistä tärkeämmiksi monissa ammateissa.
Tarkistus 23
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 6 – 1 a kohta (uusi)
Jäsenvaltioiden olisi edistettävä nuorten yrittäjyyttä muun muassa järjestämällä vapaaehtoisia yrittäjyyskursseja ja kannustamalla opiskelijoita perustamaan yrityksiä lukioissa ja ammattikorkeakouluissa. Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa tehostettava pyrkimyksiä, joilla nuoria estetään keskeyttämästä koulunkäyntiä ja joilla varmistetaan joustavampi siirtyminen koulutuksesta työelämään, parannetaan laadukkaan aikuiskoulutuksen saatavuutta ja poistetaan sen tiellä olevia esteitä kaikkien kohdalla sekä kiinnitetään erityistä huomiota riskiryhmiin ja niiden tarpeisiin tarjoamalla uudelleenkouluttautumista, jos työpaikkojen menetykset ja työmarkkinoiden muutokset edellyttävät aktiivista paluuta työmarkkinoille. Samanaikaisesti jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön aktiivisena ikääntymistä koskevia strategioita, jotta mahdollistetaan pysyminen terveenä työelämässä todelliseen eläkeikään asti.
Tarkistus 24
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 6 – 1 b kohta (uusi)
Varmistaessaan jatkuvasti muuttuvien työmarkkinoiden vaatiman taitotason ja tukiessaan aikuiskoulutusohjelmien lisäksi muutakin koulutusta jäsenvaltioiden on otettava huomioon, että myös matalan taitotason työpaikkoja tarvitaan ja että korkeasti koulutettujen työllistymismahdollisuudet ovat paremmat kuin keskitason tai matalan tason koulutuksen saaneiden.
Tarkistus 25
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 6 – 1 c kohta (uusi)
Kohtuuhintaisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen ja lastenhoidon saatavuus olisi oltava ensisijaista laaja-alaisessa politiikassa ja investoinneissa, jotka liittyvät perheiden ja vanhempien tuki- ja yhteensovittamistoimenpiteisiin, joilla autetaan vanhempia työ- ja perhe-elämän tasapainottamisessa, jotta voidaan ehkäistä koulunkäynnin keskeyttämistä ja lisätä nuorten mahdollisuuksia työmarkkinoilla.
Tarkistus 26
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 6 – 2 kohta
Korkeaa työttömyyttä olisi torjuttava ja pitkäaikaistyöttömyyttä ehkäistävä. Pitkäaikaistyöttömien lukumäärää olisi merkittävästi vähennettävä kattavilla ja toisiaan vahvistavilla strategioilla, myös antamalla erityistä aktiivista tukea pitkäaikaistyöttömille työmarkkinoille palaamista varten. Nuorisotyöttömyyteen olisi puututtava kattavasti, mukaan luettuna antamalla asiaankuuluville laitoksille tarvittavat välineet, jotta ne voivat panna täysimittaisesti ja johdonmukaisesti täytäntöön nuorisotakuun toteuttamista koskevat kansalliset suunnitelmansa.
Työttömyyttä, erityisesti pitkäaikaistyöttömyyttä ja alueellista korkeaa työttömyyttä koskeva ongelma olisi ratkaistava tehokkaasti nopeasti ja sitä olisi ehkäistävä kysyntä- ja tarjontapuolen toimenpiteiden yhdistelmällä. Pitkäaikaistyöttömien lukumäärään ja osaamisen kysynnän ja tarjonnan kohtaannon sekä osaamisen vanhentumisen ongelmaan olisi puututtava kattavilla ja toisiaan vahvistavilla strategioilla, myös antamalla yksilöllistä ja tarpeisiin perustuvaa aktiivista tukea ja tarjoamalla asianmukaisia sosiaalisen suojelun järjestelmiä pitkäaikaistyöttömille työmarkkinoille palaamista varten tietoon perustuvalla ja vastuullisella tavalla. Nuorisotyöttömyyteen olisi puututtava kattavasti yleisellä nuorisotyöttömyysstrategialla. Siihen sisältyy investoiminen aloille, joilla voidaan luoda laadukkaita työpaikkoja nuorille, ja antamalla nuorisotukipalvelujen, koulutuksen tarjoajien, nuorisojärjestöjen ja julkisten työvoimapalvelujen kaltaisille toimijoille tarvittavat välineet, jotta ne voivat panna täysimittaisesti ja johdonmukaisesti täytäntöön nuorisotakuun toteuttamista koskevat kansalliset suunnitelmansa, sekä myös siten, että jäsenvaltiot ottavat tarjolla olevat resurssit ripeästi käyttöön. Lisäksi olisi helpotettava rahoituksen saatavuutta niille, jotka päättävät ryhtyä yrittäjiksi, tehokkaamman tiedottamisen kautta ja vähentämällä liiallista byrokratiaa sekä tarjoamalla mahdollisuuksia muuttaa useiden kuukausien työttömyyskorvaukset etukäteen annettavaksi avustukseksi uusyrityksen perustamiseen liiketoimintasuunnitelman esittämisen jälkeen ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
Tarkistus 27
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 6 – 2 a kohta (uusi)
Jäsenvaltioiden on otettava työttömyyden torjuntaa koskevien toimenpiteiden laatimisessa ja toteutuksessa huomioon paikalliset ja alueelliset erot ja tehtävä yhteistyötä paikallisten työnvälitystoimistojen kanssa.
Tarkistus 28
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 6 – 3 kohta
Koulutusjärjestelmien rakenteellisiin heikkouksiin olisi puututtava, jotta varmistetaan laadukkaat oppimistulokset ja ehkäistään ja torjutaan koulunkäynnin keskeyttämistä. Jäsenvaltioiden olisi kohotettava koulutustasoa ja harkittava teorian ja käytännön yhdistäviä oppimisjärjestelmiä ja ammatillisen koulutuksen päivittämistä parantamalla samalla mahdollisuuksia saada virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella hankitut taidot tunnustettua.
Koulutusjärjestelmien rakenteellisiin heikkouksiin olisi puututtava, jotta varmistetaan laadukkaat oppimistulokset ja ehkäistään ja torjutaan koulunkäynnin keskeyttämistä ja edistetään kattavaa ja laadukasta koulutusta aina perustasolta lähtien. Siihen tarvitaan joustavia ja käytännöllisiä koulutusjärjestelmiä. Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa kohotettava oppimistulosten laatua huolehtimalla siitä, että koulutus on kaikkien saatavilla, perustamalla ja parantamalla teorian ja käytännön yhdistäviä oppimisjärjestelmiä, jotka on mukautettu jäsenvaltioiden tarpeisiin, päivittämällä ammatillista koulutusta ja esimerkiksi Europassin kaltaisia jo olemassa olevia puitteita sekä turvaamalla tarvittaessa asianmukainen uudelleenkouluttautuminen ja virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella hankittujen taitojen tunnustaminen. Koulutuksen ja työmarkkinoiden välisiä yhteyksiä olisi lujitettava ja olisi varmistettava, että koulutus on riittävän laaja-alaista tarjotakseen ihmisille elinikäisen työllistettävyyden vankan perustan.
Tarkistus 29
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 6 – 3 a kohta (uusi)
Jäsenvaltioiden on mukautettava koulutusjärjestelmänsä vastaamaan paremmin työmarkkinoita, jotta siirtyminen koulutuksesta työelämään helpottuu. Erityisen digitalisaation ja uusien teknologioiden yhteydessä vihreät työpaikat ja terveydenhuolto ovat hyvin tärkeitä.
Tarkistus 30
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 6 – 4 kohta
Esteitä työmarkkinoille osallistumiseen olisi vähennettävä, erityisesti naisten, ikääntyvien työntekijöiden, nuorten, vammaisten ja laillisten maahanmuuttajien osalta. Työmarkkinoilla on varmistettava sukupuolten tasa-arvo, myös samapalkkaisuus, sekä kohtuuhintaisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen ja lastenhoidon saatavuus.
Syrjintää työmarkkinoilla ja pääsyssä työmarkkinoille on edelleen vähennettävä, erityisesti syrjintää tai eristämistä kohtaavien ryhmien, kuten naisten, ikääntyvien työntekijöiden, nuorten, vammaisten ja laillisten maahanmuuttajien osalta. Työmarkkinoilla on varmistettava sukupuolten tasa-arvo, myös samapalkkaisuus, sekä kohtuuhintaisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen ja lastenhoidon saatavuus ja joustavuus, joka on välttämätöntä niiden henkilöiden syrjäytymisen ehkäisemiseksi, joiden työura katkeaa välillä perhevastuiden, kuten omaishoitajana toimimisen, vuoksi. Tähän liittyen jäsenvaltioiden olisi purettava naisten johtokuntapaikkoja koskevan direktiivin umpikuja.
Tarkistus 31
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 6 – 4 a kohta (uusi)
Tässä suhteessa jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon, että naisten kohdalla työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuus on suurempi kuin miesten kohdalla ja että nuorten jääminen työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle on lähinnä seurausta nuorisotyöttömyyden kasvusta mutta myös sellaisten koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuuden kasvusta, jotka eivät aktiivisesti hae työtä.
Tarkistus 32
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 6 – 5 kohta
Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä Euroopan sosiaalirahaston ja unionin muiden rahastojen tukea täysimääräisesti työllisyyden, sosiaaliseen osallisuuden, koulutuksen ja julkishallinnon parantamiseksi.
Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä Euroopan sosiaalirahaston ja unionin muiden rahastojen tukea täysimääräisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti köyhyyden torjumiseksi ja laadukkaan työllisyyden, sosiaaliseen osallisuuden, koulutuksen, julkishallinnon ja julkisten palveluiden edistämiseksi. Euroopan strategisten investointien rahasto ja sen investointijärjestelyt olisi myös otettava käyttöön, jotta varmistetaan laadukkaiden työpaikkojen luominen ja sellaisten taitojen tarjoaminen työntekijöille, joita tarvitaan unionin siirtyessä kohti kestävän kasvun mallia.
Tarkistus 33
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 7 – 1 kohta
Jäsenvaltioiden olisi vähennettävä työmarkkinoiden segmentoitumista. Työsuojelusääntöjen ja -laitosten olisi taattava asianmukainen rekrytointiympäristö ja tarjottava samalla riittävä suojan taso työssä oleville ja työtä etsiville taikka tilapäisessä työssä oleville tai itsenäisinä ammatinharjoittajina toimiville. Olisi varmistettava laadukkaat työpaikat siltä osin kuin on kyse sosioekonomisesta turvallisuudesta, koulutusmahdollisuuksista, työoloista (työterveys ja -turvallisuus mukaan luettuna) ja työn ja perhe-elämän yhdistämisestä.
Jäsenvaltioiden olisi vähennettävä työmarkkinoiden segmentoitumista torjumalla epävarmoja työsuhteita, vajaatyöllisyyttä, pimeää työtä ja nollatuntisopimuksia. Työsuhdeturvasääntöjen ja ‑laitosten olisi taattava asianmukainen rekrytointiympäristö ja tarjottava samalla riittävä suojan taso työssä oleville ja työtä etsiville taikka tilapäisessä, osa-aikaisessa tai epätyypillisessä työssä oleville tai itsenäisinä ammatinharjoittajina toimiville, siten että työmarkkinaosapuolet ovat aktiivisesti mukana ja että edistetään kollektiivista neuvottelumenettelyä. Olisi varmistettava laadukkaat työpaikat kaikille siltä osin kuin on kyse sosioekonomisesta turvallisuudesta, kestävyydestä, asianmukaisista palkoista, työelämän oikeuksista, asianmukaisista työoloista (työterveys ja -turvallisuus mukaan luettuna), sosiaaliturvasta, sukupuolten tasa-arvosta ja koulutusmahdollisuuksista. Siksi on välttämätöntä edistää nuorten tuloa työmarkkinoille, pitkäaikaistyöttömien paluuta työmarkkinoille ja työn ja perhe-elämän yhteensovittamista sekä tarjota kohtuuhintaisia hoitopalveluja ja uudenaikaistaa työn organisointia. Kaikkialla unionissa olisi edistettävä työolojen parempaan suuntaan tapahtuvaa lähentymistä.
Tarkistus 34
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 7 – 1 a kohta (uusi)
Työmarkkinoille pääsyssä olisi tuettava yrittäjyyttä, kestävien työpaikkojen luomista kaikille aloille, vihreät työpaikat mukaan luettuina, hoitopalveluja ja sosiaalisia innovaatioita, jotta voidaan hyödyntää ihmisten taitoja parhaalla mahdollisella tavalla, edistää heidän elinikäistä kehittymistään ja rohkaista työntekijöitä luomaan innovaatioita.
Tarkistus 35
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 7 – 2 kohta
Jäsenvaltioiden olisi otettava kansalliset parlamentit ja työmarkkinaosapuolet tiiviisti mukaan uudistusten ja politiikan suunnitteluun ja täytäntöönpanoon kansallisten käytäntöjen mukaisesti tukemalla samalla työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun toimivuuden ja tehokkuuden parantamista kansallisella tasolla.
Jäsenvaltioiden olisi otettava kansalliset parlamentit, työmarkkinaosapuolet, kansalaisjärjestöt ja alue- ja paikallisviranomaiset tiiviisti mukaan uudistusten ja politiikan suunnitteluun ja täytäntöönpanoon kumppanuusperiaatteen ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti vahvistamalla samalla työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun toimivuutta ja tehokkuutta kansallisella tasolla, erityisesti niissä maissa, joissa on suuria ongelmia työmarkkinoiden viimeaikaisen sääntelyn purkamisen ja puutteellisten työehtosopimusneuvottelujen aiheuttaman palkkojen alentumisen vuoksi.
Tarkistus 36
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 7 – 3 kohta
Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava aktiivista työmarkkinapolitiikkaa parantamalla sen kohdentamista, saavutettavuutta, kattavuutta ja vuorovaikutusta passiivisten toimenpiteiden kanssa. Politiikalla olisi pyrittävä parantamaan soveltuvuutta työmarkkinoille ja tukemaan kestäviä siirtymiä työmarkkinoilla niin, että julkiset työvoimapalvelut tarjoavat yksilöllistä tukea ja panevat täytäntöön tuloksellisuuden mittausjärjestelmiä. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että sosiaalisen suojelun järjestelmät aktivoivat ja antavat mahdollisuuksia niille, jotka voivat osallistua työmarkkinoille, suojaavat niitä, jotka ovat (tilapäisesti) työmarkkinoiden ulkopuolella ja/tai eivät kykene osallistumaan niille, ja valmistavat ihmisiä potentiaalisia riskejä varten investoimalla inhimilliseen pääomaan. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä osallisuutta edistäviä työmarkkinoita, jotka ovat avoimet kaikille, ja toteuttava myös tehokkaita syrjinnän vastaisia toimenpiteitä.
Jäsenvaltioiden olisi turvattava aktiivisen työmarkkinapolitiikan perustavat laatustandardit parantamalla sen kohdentamista, saavuttavuutta, kattavuutta ja vuorovaikutusta tukitoimenpiteiden, esimerkiksi sosiaaliturvan, kanssa. Politiikalla olisi pyrittävä parantamaan pääsyä työmarkkinoille, vahvistamaan kollektiivista neuvottelumenettelyä ja sosiaalista vuoropuhelua ja tukemaan kestäviä siirtymiä työmarkkinoilla niin, että korkeatasoiset julkiset työvoimapalvelut tarjoavat yksilöllistä tukea ja panevat täytäntöön tuloksellisuuden mittausjärjestelmiä. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että sosiaalisen suojelun järjestelmät aktivoivat ja antavat mahdollisuuksia niille, jotka voivat osallistua työmarkkinoille, suojaavat niitä, jotka ovat (tilapäisesti) työmarkkinoiden ulkopuolella ja/tai eivät kykene osallistumaan niille, ja valmistavat ihmisiä potentiaalisia riskejä ja muuttuvia taloudellisia ja sosiaalisia olosuhteita varten investoimalla inhimilliseen pääomaan. Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön yhtenä mahdollisista toimenpiteistä, joilla köyhyyttä voidaan vähentää, ja kansallisen käytännön mukaisesti vähimmäistulo, joka on suhteutettu kyseisen valtion erityiseen sosioekonomiseen tilanteeseen. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä osallisuutta edistäviä työmarkkinoita, jotka ovat avoimet kaikille, ja toteuttava myös tehokkaita syrjinnän vastaisia toimenpiteitä.
Tarkistus 37
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 7 – 4 kohta
Työntekijöiden liikkuvuus olisi varmistettava, jotta voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti eurooppalaisten työmarkkinoiden mahdollisuudet, myös parantamalla eläkkeiden siirrettävyyttä ja tutkintojen tunnustamista. Jäsenvaltioiden olisi samaan aikaan suojauduttava voimassa olevien sääntöjen väärinkäytöksiltä.
Työntekijöiden liikkuvuus perusoikeutena ja vapaana valintana olisi varmistettava, jotta voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti eurooppalaisten työmarkkinoiden mahdollisuudet, myös parantamalla eläkkeiden siirrettävyyttä ja tutkintojen ja pätevyyksien tosiasiallista tunnustamista sekä tehostamalla byrokratian ja muiden nykyisten esteiden poistamista. Jäsenvaltioiden olisi samaan aikaan poistettava kieliesteet parantamalla asiaan liittyviä koulutusjärjestelmiä. Jäsenvaltioiden olisi myös hyödynnettävä Eures-verkostoa asianmukaisesti työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi. Investointeja alueille, joilta lähtee työvoimaa pois, olisi tuettava aivovuodon vähentämiseksi ja liikkuvien työntekijöiden kannustamiseksi palaamaan alueelle.
Tarkistus 38
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 7 a (uusi) – otsikko
Koulutusjärjestelmien laadun ja tulosten parantaminen kaikilla tasoilla
Tarkistus 39
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 7 a (uusi)
Jäsenvaltioiden olisi asetettava etusijalle hoidon ja kohtuuhintaisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen saatavuus, koska ne kumpikin ovat työmarkkinatoimijoiden tärkeitä tukitoimia ja auttavat lisäämään kokonaistyöllisyysastetta samalla, kun ne tukevat yksilöitä heidän vastuidensa kantamisessa. Jäsenvaltioiden olisi luotava kattavaa politiikkaa ja investointeja, joita tarvitaan parantamaan perheiden ja vanhempien tuki- ja yhteensovittamistoimenpiteitä, joilla autetaan vanhempia työ- ja perhe-elämän tasapainottamisessa, jotta voidaan ehkäistä koulunkäynnin keskeyttämistä ja lisätä nuorten mahdollisuuksia työmarkkinoilla.
Tarkistus 40
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 8 – otsikko
Oikeudenmukaisuuden varmistaminen, köyhyyden torjuminen ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien edistäminen
Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden varmistaminen, köyhyyden torjuminen ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien edistäminen
Tarkistus 41
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 8 – 1 kohta
Jäsenvaltioiden olisi nykyaikaistettava sosiaalisen suojelun järjestelmiään, jotta ne tarjoavat tehokkaan, toimivan ja riittävän suojan kaikissa elämänvaiheissa, ja varmistettava oikeudenmukaisuus ja eriarvoisuuksiin puuttuminen. Tarvitaan yksinkertaisempaa ja paremmin kohdennettua sosiaalipolitiikkaa, jota täydennetään kohtuuhintaisella ja laadukkaalla lastenhoidolla, koulutus- ja työpaikkatuella, asumistuella, kaikkien saatavissa olevalla terveydenhoidolla, ja peruspalvelujen, kuten pankkitilin ja internetyhteyden, saatavuudella. Tarvitaan myös toimia, joilla ehkäistään koulunkäynnin keskeyttämistä ja torjutaan sosiaalista syrjäytymistä.
Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa parannettava sosiaalisen suojelun järjestelmiään turvaamalla perusstandardit tehokkaan, toimivan ja kestävän suojan tarjoamiseksi kaikissa elämänvaiheissa, ja turvaamalla ihmisarvoinen elämä, solidaarisuus, sosiaalisen suojelun saatavuus, sosiaalisten oikeuksien täysimääräinen kunnioittaminen, oikeudenmukaisuus ja eriarvoisuuksiin puuttuminen sekä turvaamalla osallistaminen köyhyyden poistamiseksi, erityisesti niiden ihmisten osalta, jotka ovat syrjäytyneet työmarkkinoilta, ja heikossa asemassa olevien väestöryhmien osalta. Tarvitaan yksinkertaisempaa, paremmin kohdennettua ja kunnianhimoisempaa sosiaalipolitiikkaa, joka käsittää kohtuuhintaisen ja laadukkaan lastenhoidon ja koulutuksen, tehokkaan koulutus- ja työpaikkatuen, asumistuen ja korkeatasoisen ja kaikkien saatavilla olevan terveydenhoidon ja peruspalvelujen, kuten pankkitilien ja internetyhteyden, saatavuuden. Tarvitaan myös toimia, joilla ehkäistään koulunkäynnin keskeyttämistä ja torjutaan äärimmäistä köyhyyttä, sosiaalista syrjäytymistä ja yleensä köyhyyttä kaikissa sen muodoissa. Erityisesti lapsiköyhyyttä on torjuttava päättäväisesti.
Tarkistus 42
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 8 – 2 kohta
Tätä varten olisi hyödynnettävä eri välineitä toisiaan täydentävästi, mukaan luettuna työvoiman aktivoinnin mahdollistavat palvelut ja tulotuki, joka on kohdennettu yksilöllisiin tarpeisiin. Sosiaalisen suojelun järjestelmät olisi suunniteltava niin, että helpotetaan etuuksien käyttöä kaikkien niihin oikeutettujen parissa, tuetaan investointeja inhimilliseen pääomaan ja edistetään köyhyyden ehkäisyä ja vähentämistä ja suojaa sitä vastaan.
Tätä varten olisi hyödynnettävä eri välineitä toisiaan täydentävästi, mukaan luettuna työvoiman aktivoinnin mahdollistavat palvelut ja tulotuki, joka on kohdennettu yksilöllisiin tarpeisiin. On kunkin jäsenvaltion asia määrittää vähimmäistulotasot kansallisen käytännön mukaisesti ja suhteutettuina kyseisen jäsenvaltion erityiseen sosioekonomiseen tilanteeseen. Sosiaalisen suojelun järjestelmät olisi suunniteltava niin, että helpotetaan etuuksien saatavuutta ja käyttöä kaikkien kohdalla syrjimättömästi, tuetaan investointeja inhimilliseen pääomaan ja edistetään köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen sekä muiden riskien, kuten terveyden tai työpaikan menettämisen riskien, ehkäisyä ja vähentämistä sekä suojaa niitä vastaan. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä lapsiin, joilla on köyhyysriski vanhempien pitkäaikaistyöttömyyden vuoksi.
Tarkistus 43
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 8 – 3 kohta
Eläkejärjestelmiä olisi uudistettava, jotta turvataan niiden kestävyys ja riittävyys ottaen huomioon eliniän piteneminen ja väestörakenteen muutokset. Tähän liittyen lakisääteinen eläkeikä olisi liitettävä elinajanodotteeseen nostamalla tosiasiallista eläkkeellejäänti-ikää ja kehittämällä täydentäviä eläkesäästöjä.
Eläkejärjestelmien rakenteesta olisi tehtävä sellainen, että niiden kestävyys, turvallisuus ja riittävyys sekä naisten että miesten kohdalla turvataan vahvistamalla eläkkeellesiirtymisjärjestelyjä, joiden avulla pyritään asianmukaisiin eläketuloihin, jotka vähintään ylittävät köyhyysrajan. Eläkejärjestelmillä olisi vahvistettava eläkesäästöjärjestelmien kolmea pilaria, kehitettävä niitä edelleen ja parannettava niitä. Eläkeiän liittäminen elinajanodotteeseen ei ole ainoa väline, jonka avulla voidaan suoriutua ikääntymisen haasteesta. Eläkejärjestelmien uudistuksissa olisi myös muun muassa reagoitava työmarkkinoiden suuntauksiin, syntyvyyteen, väestötilanteeseen, terveydentilaan ja varallisuustilanteeseen, työoloihin ja elatussuhteeseen. Paras keino vastata ikääntymisen haasteeseen on lisätä kokonaistyöllisyysastetta muun muassa sosiaalisilla investoinneilla aktiivisena ikääntymiseen.
Tarkistus 44
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 8 – 4 kohta
Jäsenvaltioiden olisi parannettava terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitojärjestelmiensä saatavuutta, tehokkuutta ja toimivuutta, mutta samalla olisi turvattava julkisen talouden kestävyys.
Jäsenvaltioiden olisi parannettava terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitojärjestelmiensä ja sosiaalipalvelujensa laatua, kohtuuhintaisuutta, saatavuutta, tehokkuutta ja toimivuutta sekä asianmukaisia työoloja niihin liittyvillä aloilla, mutta samalla olisi turvattava näiden järjestelmien rahoituksen kestävyys parantamalla yhteisvastuuseen perustuvaa rahoitusta.
Tarkistus 45
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 8 – 4 a kohta (uusi)
Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä täysimääräisesti Euroopan sosiaalirahaston ja muiden unionin rahastojen tukia köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjumiseksi, vammaisten osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi, naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämiseksi ja julkishallinnon parantamiseksi.
Tarkistus 46
Ehdotus päätökseksi
Liite – Suuntaviiva 8 – 4 b kohta (uusi)
Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteissa, joiden perusteella jäsenvaltiot asettavat kansalliset tavoitteensa ottaen huomioon suhteelliset lähtökohtansa ja kansalliset olosuhteensa, pyrkimyksenä on nostaa 20–64‑vuotiaiden naisten ja miesten työllisyysaste 75 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, alentaa koulunkäynnin keskeyttäneiden osuus alle 10 prosenttiin, nostaa korkea-asteen tai vastaavan tason tutkinnon suorittaneiden 30–34-vuotiaiden osuus vähintään 40 prosenttiin; ja edistää sosiaalista osallisuutta erityisesti vähentämällä köyhyyttä pyrkien saamaan vähintään 20 miljoonaa ihmistä pois köyhyys- tai syrjäytymisriskin piiristä1a.
__________________
1 a Tämä joukko ilmaistaan niiden henkilöiden lukumääränä, joilla on riskinä köyhyys ja syrjäytyminen kolmen indikaattorin perusteella (köyhyysriski, aineellinen puute; työtön kotitalous). Jäsenvaltiot saavat vapaasti asettaa kansalliset tavoitteensa tarkoituksenmukaisimpien indikaattoreiden perusteella, omat kansalliset olosuhteensa ja etusijapainotuksensa huomioon ottaen.

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto (hakemus EGF/2015/001 FI/Broadcom, Suomi)
PDF 256kWORD 71k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. heinäkuuta 2015 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 13 kohdan mukaisesti (hakemus EGF/2015/001 FI/Broadcom, Suomi) (COM(2015)0232 – C8‑0135/2015 – 2015/2125(BUD))
P8_TA(2015)0262A8-0210/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0232 – C8-0135/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahastosta (2014–2020) ja asetuksen (EY) N:o 1927/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1309/2013(1) (EGR-asetus),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2) ja erityisesti sen 12 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 13 kohdan,

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2013 tehdyn toimielinten sopimuksen 13 kohdassa tarkoitetun trilogimenettelyn,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0210/2015),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ottanut käyttöön lainsäädäntö- ja budjettivälineitä voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten tai maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin seurauksista, ja auttaakseen heitä integroitumaan uudelleen työmarkkinoille;

B.  katsoo, että unionin taloudellisen tuen irtisanotuille työntekijöille olisi oltava dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 2. joulukuuta 2013 tehdyssä toimielinten sopimuksessa on sovittu Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta;

C.  ottaa huomioon, että EGR-asetus ilmentää parlamentin ja neuvoston aikaan saamaa sopimusta siitä, että otetaan uudelleen käyttöön kriisiin liittyvä käyttöönottokriteeri, nostetaan unionin rahoitusosuus 60 prosenttiin ehdotettujen toimenpiteiden arvioiduista kokonaiskustannuksista, parannetaan EGR-hakemusten käsittelyn tehokkuutta komissiossa, parlamentissa ja neuvostossa lyhentämällä arviointiin ja hyväksymiseen käytettävää aikaa, lisätään tukikelpoisia toimia ja edunsaajia ottamalla mukaan itsenäiset ammatinharjoittajat ja nuoret ja rahoitetaan oman yrityksen perustamiseen tarkoitettuja kannustimia;

D.  ottaa huomioon, että Suomi toimitti hakemuksen EGF/2015/001 FI/Broadcom rahoitustuen saamiseksi EGR:stä, kun NACE Rev. 2:n kaksinumerotasolla 46 (Tukkukauppa, pl. moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien kauppa)(4) toimivan Broadcom Communications Finlandin ja sen kahden toimittajan tai jatkojalostajan palveluksesta oli vähennetty 568 henkilöä;

E.  ottaa huomioon, että hakemus täyttää EGR-asetuksessa vahvistetut tukikelpoisuuskriteerit,

1.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että EGR-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa esitetyt edellytykset täyttyvät ja että sen vuoksi Suomi on oikeutettu saamaan kyseisen asetuksen mukaista rahoitustukea 1 365 000 euroa;

2.  toteaa, että Suomen viranomaiset jättivät EGR-rahoitustukea koskevan hakemuksen 30. tammikuuta 2015 ja että komissio antoi siitä arvionsa 2. kesäkuuta 2015; pitää myönteisenä, että arviointi sujui nopeasti alle viidessä kuukaudessa;

3.  palauttaa mieliin, että 2000-luvulla suomalaisten tytäryritysten henkilöstömäärät kasvoivat kaikilla mantereilla, mutta vuonna 2004 Aasia nousi suurimmaksi elektroniikka- ja sähköteollisuuden työllistäjäksi ja henkilöstömäärät alkoivat laskea Euroopassa; katsoo, että Broadcomin henkilöstövähennykset liittyvät osittain yleiseen suuntaukseen, joka vaikuttaa koko Suomen elektroniikkateollisuuteen ja kulminoitui Nokian vuonna 2011 ilmoittamiin laajoihin henkilöstövähennyksiin; toteaa kuitenkin, että kyseiset tapahtumat liittyvät merkittävällä tavalla globalisaatiosta johtuviin maailmankaupan huomattaviin rakenteellisiin muutoksiin;

4.  panee merkille, että henkilöstövähennykset heikentävät entisestään erityisesti Pohjois-Pohjanmaan (osa NUTS 2 -tason(5) aluetta FI1A) työttömyystilannetta, koska 424 irtisanomista yhteensä 568:sta tapahtui kyseisellä alueella; toteaa, että Pohjois-Pohjanmaan työttömyysaste on jatkuvasti pari prosenttiyksikköä maan keskiarvon yläpuolella; panee merkille, että elokuussa 2014 koko Suomen työttömyysaste oli 12,2 prosenttia, Pohjois-Pohjanmaalla 14,1 prosenttia sekä 16,1 prosenttia Oulussa, joka kärsi irtisanomisista eniten, ja että myös Nokian laajat henkilöstövähennykset vuodesta 2011 alkaen vaikuttivat huomattavasti kyseiseen alueeseen;

5.  katsoo, että yrityskyselyt ja -vierailut ovat hyödyllisiä paitsi hakemuksen piiriin kuuluvien irtisanottujen työntekijöiden kannalta, myös alan työllistymismahdollisuuksia koskevien tietojen lisäämiseksi tulevien työntekijävähennysten yhteydessä; toteaa, että nämä erityiset toimet ovat jatkoa aiemman EGR-tapauksen (EGF/2013/001 FI/Nokia) yhteydessä Suomessa toteutetuille samanlaisille toimille;

6.  toteaa, että tähän mennessä toimialalle "Tukkukauppa, pl. moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien kauppa" on haettu tukea yhdessä EGR-hakemuksessa (EGF/2010/012 NL/Noord Holland ICT) ja että myös se perustui globalisaatiokriteeriin;

7.  panee tyytyväisenä merkille, että voidakseen antaa työntekijöille nopeaa apua Suomen viranomaiset päättivät aloittaa yksilöllisten palvelujen tarjoamisen kyseisille työntekijöille 11. elokuuta 2014 eli hyvissä ajoin ennen päätöstä EGR:n tuen myöntämisestä ehdotetulle koordinoidulle paketille ja jo ennen EGR-tukihakemuksen jättämistä;

8.  toteaa, että Suomi suunnittelee kolmenlaisia toimenpiteitä tämän hakemuksen piiriin kuuluville vähennetyille työntekijöille: i) heitä autetaan siirtymään uuteen työpaikkaan, ii) heitä autetaan perustamaan oma yritys ja iii) heille tarjotaan koulutusta;

9.  toteaa, että viranomaiset aikovat käyttää 17,46 prosenttia avustusten ja kannustimien kustannuksista palkkatukiin (osana kaikkien kohderyhmän työntekijöiden solmimien uusien työsuhteiden palkkoja) ja matka-, oleskelu- ja muuttokustannusten korvauksiin, joiden määrä on puolet toimien kokonaiskustannusten hyväksytystä 35 prosentin enimmäismäärästä;

10.  panee tyytyväisenä merkille menettelyt, joita Suomen viranomaiset noudattavat kohteena olevien edunsaajien tai heidän edustajiensa tai työmarkkinaosapuolten sekä paikallis- ja aluehallinnon viranomaisten kuulemiseksi;

11.  palauttaa mieliin, että on tärkeää parantaa kaikkien työntekijöiden työllistymismahdollisuuksia tarjoamalla mukautettua koulutusta ja tunnustamalla työntekijöiden ammattiuran aikana saavuttamat taidot ja osaaminen; edellyttää, että koordinoidussa paketissa tarjottava koulutus mukautetaan sekä irtisanottujen työntekijöiden tarpeisiin että todelliseen liiketoimintaympäristöön;

12.  muistuttaa, että EGR-asetuksen 7 artiklan mukaisesti yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin suunnittelussa olisi ennakoitava tulevia työmarkkinanäkymiä ja tarvittavia taitoja ja paketin olisi oltava yhteensopiva resurssitehokkaaseen ja kestävään talouteen siirtymisen kanssa;

13.  on tyytyväinen ehdotettujen EGR-toimien täydentävyyteen kansallisista tai unionin varoista rahoitettujen muiden toimien kanssa;

14.  toteaa, että EGR:stä rahoitettavasta yksilöllisten palvelujen koordinoidusta paketista annetuissa tiedoissa selvitetään myös, kuinka toimilla täydennetään rakennerahastoista rahoitettavia toimia; korostaa Suomen viranomaisten vahvistaneen, ettei tukikelpoisille toimille saada avustusta muista unionin rahoitusvälineistä; kehottaa jälleen komissiota esittämään vuosikertomuksissaan näiden tietojen vertailevan arvioinnin, jotta varmistetaan nykyisten asetusten täysimääräinen noudattaminen ja taataan, ettei unionin rahoittamissa palveluissa ole päällekkäisyyttä;

15.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on ottanut käyttöön parannetun menettelyn sen jälkeen, kun parlamentti pyysi nopeuttamaan varojen käyttöönottoa; panee merkille uuden aikataulun aiheuttamat määräaikoihin liittyvät paineet ja mahdolliset vaikutukset tapausten tutkintaan;

16.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

17.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta (Suomen hakemus – EGF/2015/001 FI/Broadcom)

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2015/1477.)

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 855.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(3)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(4)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1893/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, tilastollisen toimialaluokituksen NACE Rev. 2 vahvistamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3037/90 ja tiettyjen eri tilastoaloja koskevien yhteisön asetusten muuttamisesta (EUVL L 393, 30.12.2006, s. 1).
(5)Komission asetus (EU) N:o 1046/2012, annettu 8 päivänä marraskuuta 2012, yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1059/2003 täytäntöönpanosta siltä osin kuin on kyse aikasarjojen toimittamisesta uutta alueellista jaottelua varten (EUVL L 310, 9.11.2012, s. 34).


Vuoden 2016 talousarvio – trilogia koskevat neuvotteluvaltuudet
PDF 2093kWORD 1755k
Päätöslauselma
Liite
Liite
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. heinäkuuta 2015 varainhoitovuoden 2016 talousarvioesitystä käsittelevän trilogin neuvotteluvaltuuksista (2015/2074(BUD))
P8_TA(2015)0263A8-0217/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 312 ja 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon komission 24. kesäkuuta 2015 antaman esityksen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2016 (COM(2015)0300),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(1),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman vuoden 2016 talousarvion valmistelua koskevista yleisistä suuntaviivoista, pääluokka III – Komissio(4),

–  ottaa huomioon neuvoston 17. helmikuuta 2015 antamat päätelmät vuoden 2016 talousarviota koskevista suuntaviivoista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen osassa II olevan luvun 8,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan kirjeet,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0217/2015),

Vuoden 2016 talousarvioesitys: sitoumusten ja rahoituksen painopisteiden noudattaminen

1.  palauttaa mieliin, että edellä mainitussa 11. maaliskuuta 2015 annetussa päätöslauselmassaan parlamentti asetti vuoden 2016 talousarvion painopisteidensä keskiöön kunnollisten ja laadukkaiden työpaikkojen luomisen ja yritysten ja yrittäjyyden kehittämisen älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun edistämiseksi kaikkialla unionissa sekä sisäisen ja ulkoisen solidaarisuuden turvallisessa Euroopassa; toteaa jälleen, että parlamentti on sitoutunut noudattamaan sekä oikeudellisia että poliittisia sitoumuksia, ja kehottaa toimielimiä toimimaan lupaustensa mukaisesti;

2.  korostaa tässä yhteydessä, että monivuotisessa rahoituskehyksessä vuosiksi 2014–2020 on asetettu enimmäismäärät kaikille otsakkeille mutta siinä on myös määrätty mahdollisesta erityisestä jouston enimmäismäärästä, jonka avulla unioni voi täyttää oikeudelliset velvoitteensa, sekä erityisrahoitusvälineistä, joiden avulla unioni voi reagoida tiettyihin odottamattomiin tilanteisiin tai rahoittaa selvästi määriteltyjä menoja ylittämällä enimmäismäärät;

3.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komission esityksessä Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2016 lujitetaan edellä mainittuja painopisteitä ja ehdotetaan unionin tuen lisäämistä investointeja, tietopohjaa, työpaikkoja ja kasvua tukeviin ohjelmiin ja erityisesti Erasmus+ -liikkuvuusohjelmaan, jolla on suuri symbolinen arvo; pitää talousarvioesitystä vuodeksi 2016 tervetulleena pyrittäessä auttamaan jäsenvaltioita suoriutumaan rakenteellisista haasteista, erityisesti kilpailukyvyn heikkenemisessä; on tyytyväinen siihen, että otsakkeessa 3 (Turvallisuus ja kansalaisuus) ja otsakkeessa 4 (Globaali Eurooppa) on odotusten mukaisesti lisätty määrärahoja kautta linjan ja että komissio pyrkii vastaamaan haasteeseen ja ottamaan huomioon Ukrainan, Syyrian ja Välimeren kriisien kaltaiset uudet tapahtumat vastaamalla unionin ja sen jäsenvaltioiden tarpeisiin turvallisuuden ja muuttoliikkeen alalla ja osoittamalla ulkoisten toimien alalla vahvaa poliittista tahtoa ja tekemällä maahanmuuton lähtö- ja kauttakulkumaita koskevia talousarviositoumuksia;

4.  pitää myönteisenä Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) sisällyttämistä vuoden 2016 talousarvioesitykseen ja erityisesti maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavaran käyttöönottoa, jotta voidaan kattaa osa menoista, jotka tarvitaan rahoittamaan ESIR-rahaston 8 miljardin euron takuurahasto, sen sijaan että ainoastaan leikattaisiin Horisontti 2020 -ohjelman ja Verkkojen Eurooppa -välineen määrärahoja; korostaa, että parlamentti pyrki minimoimaan mahdollisimman pitkälti kyseisiin kahteen ohjelmaan kohdistuvat vaikutukset ja lainsäädäntövallan käyttäjien aikaansaamalla sopimuksella vähennettiin leikkauksia vielä kaikkiaan 1 miljardilla eurolla muun muassa perustutkimuksen alalla; edellyttää, että lopullinen sopimus ESIR-rahastosta otetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa huomioon vuoden 2016 talousarviossa esittämällä oikaisukirjelmä;

5.  muistuttaa kuitenkin, että vain budjettivallan käyttäjä tekee vuotuisessa talousarviomenettelyssä päätöksen ESIR-rahaston takuurahaston perustamiseksi hyväksyttävistä vuotuisista määrärahoista; sitoutuu tässä yhteydessä edelleen kompensoimaan Horisontti 2020 -ohjelmaan ja Verkkojen Eurooppa -välineeseen vaikuttavia yhä mittaviksi jääviä leikkauksia, jotta ohjelmilla voidaan täysin saavuttaa niille asetetut tavoitteet, jotka hyväksyttiin vasta kaksi vuotta sitten ohjelmien oikeusperustoista käytyjen neuvottelujen tuloksena; aikoo myös tutkia tarkkaan, olisiko leikkaukset keskitettävä komission ehdotuksen mukaisesti vuosille 2016–2018 vai jaettava myös vuosille 2019–2020, jotta voidaan minimoida kyseisiin ohjelmiin kohdistuvat vaikutukset;

6.  pitää valitettavana, että yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan ohjelman (COSME) maksusitoumusmäärärahoihin tehdään nimellinen leikkaus vuodesta 2015 vuoteen 2016; korostaa, että tällainen määrärahavähennys antaisi erittäin kielteisen signaalin aikana, jolloin pk-yritysten potentiaalia innovoijina ja työpaikkojen luojina tarvitaan kipeästi vauhdittamaan unionin elpymistä, pienentämään investointivajetta ja lisäämään unionin vaurautta tulevaisuudessa; palauttaa mieliin, että yrittäjyyden edistäminen ja unionin yritysten, myös yhteisötalouden yritysten, kilpailukyvyn ja markkinoille pääsyn parantaminen sekä Euroopan taloutta ja kilpailukykyä huomattavalla tavalla tukevien pk-yritysten rahoituksen saannin parantaminen ovat selvästi kaikkien toimielimien yhteisiä painopisteitä, joilla on perusteltu COSME-ohjelman määrärahojen etupainotteisuutta ja lisäämistä kahden viime vuoden aikana, koska ohjelman toteutusaste on ollut korkea; aikoo sen vuoksi varmistaa, että ohjelma kehittyy positiivisesti vuonna 2016;

7.  toistaa huolensa nuorisotyöllisyysaloitteen rahoituksesta, sillä kyseessä on keskeinen väline unionin nuorisotyöttömyyden torjunnassa, joka on kaikkien Euroopan päätöksentekijöiden ensisijainen painopiste; panee merkille, että nuorisotyöllisyysaloitteen lisämäärärahat käytettiin etupainotteisesti vuosina 2014 ja 2015; pitää valitettavana, että vuodeksi 2016 ei esitetä uusia sitoumuksia; palauttaa mieliin, että monivuotisessa rahoituskehyksessä on asetettu sitoumuksille kokonaisliikkumavara, joka on määrä ottaa käyttöön vuoden 2016 enimmäismäärien lisäksi kasvuun ja työllisyyteen, erityisesti nuorisotyöllisyyteen, liittyviä politiikkatavoitteita varten; muistuttaa, että vastaavasti Euroopan sosiaalirahastosta annetussa asetuksessa säädetään, että nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahoja voidaan talousarviomenettelyssä tarkistaa ylöspäin vuosiksi 2016–2020; pyytää siksi jatkamaan nuorisotyöllisyysaloitetta hyödyntäen kaikkia monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyviä joustavuussäännöksiä ja aikoo varmistaa, että tarvittavat määrät otetaan vuoden 2016 talousarvioon;

8.  toteaa, että vuosia 2014–2020 koskevaan monivuotiseen rahoituskehykseen kuuluvien yhteisesti hallinnoitavien maksusitoumusmäärärahojen uudelleenkohdentamisesta, joka johtui asiaa koskevien sääntöjen ja ohjelmien hyväksymisestä myöhäisessä vaiheessa, päästiin sopimukseen hyvissä ajoin ja siksi komissio sisällytti talousarvioesitykseen vuodeksi 2016 (otsakkeet 2 ja 3) 4,5 miljardia euroa maksusitoumusmäärärahoja, joita ei ollut voitu käyttää vuonna 2014; palauttaa mieliin, että jo lisätalousarviolla N:o 1/2015 mahdollistettiin 16,5 miljardin euron siirto vuodelta 2014 vuodelle 2015 otsakkeissa 1 b, 2 ja 3; korostaa kuitenkin, että kyseessä ovat puhtaasti siirrot vuoden 2014 hyväksytyistä määrärahoista ja ne olisi siksi vertailutarkoituksessa jätettävä pois arvioitaessa vuoden 2016 talousarvion kehitystä vuoden 2015 talousarvioon verrattuna; huomauttaa näin ollen, että kyseiset ohjelmat itse asiassa hyötyvät vuoden 2016 talousarvioesityksen maksusitoumusmäärärahojen lisäyksestä;

9.  on huolestunut vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen uusien ohjelmien suunniteltua hitaammasta käynnistymisestä ja toteaa sen johtuvan oikeusperustojen ja toimenpideohjelmien hyväksymisestä myöhäisessä vaiheessa sekä maksumäärärahavajeesta vuonna 2014; sitoutuu selvittämään, voidaanko pyydettyjen maksusitoumus- ja maksumäärärahojen avulla todella auttaa uusia ohjelmia pääsemään täyteen vauhtiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin ohjelmien täytäntöönpanon viivästysten hyvittämiseksi;

10.  panee merkille, että vuoden 2016 unionin talousarvioesityksen kokonaismäärä on 153,5 miljardia euroa maksusitoumusmäärärahoina (mukaan lukien vuodelta 2014 uudelleenkohdennetut 4,5 miljardia euroa) ja 143,5 miljardia euroa maksusitoumusmäärärahoina; toteaa, että jos ohjelmasuunnittelun muutoksen vaikutus vuosina 2015 ja 2016 jätetään huomiotta, maksusitoumusmäärärahat lisääntyvät 2,4 prosenttia ja maksumäärärahat 1,6 prosenttia verrattuna vuoden 2015 talousarvioon; korostaa, että kaiken kaikkiaan maltillisilla ja monivuotisen rahoituskehyksen mukaisilla lisäyksillä otetaan huomioon inflaatio ja reaalista lisäystä ei ole juuri lainkaan, minkä vuoksi on korostettava varojen käytön tehokkuutta ja vaikuttavuutta;

11.  tähdentää, että komissio on jättänyt monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärissä maksusitoumusmäärärahoihin 2,2 miljardin euron liikkumavaran (josta 1,2 miljardia euroa otsakkeessa 2) ja maksumäärärahoihin 1,6 miljardin euron liikkumavaran; muistuttaa, että käytettävissä olevat maksusitoumus- ja maksumäärärahojen liikkumavarat sekä käyttämättä jääneet maksumäärärahat sisällytetään kokonaisliikkumavaroihin käytettäväksi tulevina vuosina, jos tarvetta ilmenee; panee merkille, että ensimmäisen kerran on asetettu käytettäväksi maksusitoumusten kokonaisliikkumavara, josta osa käytetään ESIR-rahastoa varten; suhtautuu periaatteessa myönteisesti joustovälineen ehdotettuun käyttämiseen selvästi määriteltyihin menoihin osana turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen alojen unionin uusia aloitteita, joita ei voida rahoittaa otsakkeen 3 rajoissa; aikoo käyttää osan jäljellä olevista liikkumavaroista sekä monivuotisen rahoituskehyksen asiaa koskevia joustavuussäännöksiä keskeisten painopisteiden lujittamiseen;

Maksut: luottamuksen palauttaminen

12.  muistuttaa, että maksumäärärahavaje, joka johtuu pitkälti maksujen riittämättömästä enimmäismäärästä ja alibudjetoinnista, kasvoi vuonna 2014 ennennäkemättömän suureksi ja on vuonna 2015 edelleen tuntuva; pelkää, että tilanne vaarantaa edelleen vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen uusien ohjelmien asianmukaisen toteuttamisen ja aiheuttaa hankaluuksia edunsaajille, erityisesti paikallisille, alueellisille ja kansallisille viranomaisille, joihin kohdistuu taloudellisia ja sosiaalisia rajoitteita; kannattaa sitä, että komissio hallinnoi maksuja aktiivisesti, mutta on huolestunut ehdotuspyyntöjen lykkäämisestä, ennakkorahoituksen vähentämisestä ja maksujen viivästymisestä, koska ne saattavat haitata taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteiden saavuttamista; toteaa jälleen olevansa huolestunut maksumäärärahojen tilapäisistä leikkauksista, joita neuvosto tekee käsitellessään vuotuisia talousarvioita muun muassa alaotsakkeeseen 1 a kuuluvien kasvua ja työpaikkoja edistävää kilpailukykyä koskevien ohjelmien määrärahoihin; kehottaa komissiota laatimaan 31. maaliskuuta 2016 mennessä kertomuksen niihin edunsaajiin kohdistuvista vaikutuksista, joille unionin maksamat maksut ovat viivästyneet vuosina 2013–2015, sekä vaikutuksista ohjelmien toteuttamiseen;

13.  pitää myönteisenä sitä, että unionin talousarvioesityksessä otetaan huomioon yhteinen lausuma maksusuunnitelmasta vuosiksi 2015–2016, josta parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat arvioituaan yhdessä tilanteen ja sitouduttuaan yhdessä pienentämään maksamattomien maksujen sumaa; muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 310 artiklan mukaan unionin talousarvioon otettujen tulojen ja menojen on oltava tasapainossa; toteaa, että komission arvioiden mukaan talousarvioesityksessä pyydetyillä maksumäärärahoilla pienennettäisiin maksamattomien maksujen suma kestävälle tasolle, noin 2 miljardiin euroon; sitoutuu näin ollen tukemaan täysin komission ehdotusta ja edellyttää neuvoston noudattavan sitoumuksiaan tässä asiassa;

14.  painottaa, että parlamentti, neuvosto ja komissio ovat sitoutuneet vastaisuudessa välttämään maksattamatta olevien maksupyyntöjen kestämättömän suman syntymistä vuoden lopussa sekä noudattamaan täysin osana monivuotista rahoituskehystä ja vuotuisia talousarviomenettelyitä aikaansaatuja sopimuksia ja panemaan ne täytäntöön; korostaa tässä yhteydessä jälleen tarvetta seurata maksusuman kehitystä tiiviisti ja aktiivisesti; ilmaisee jälleen huolensa siitä, että maksusyklien erityispiirteistä aiheutuu lisäpainetta maksumäärärahoihin varsinkin monivuotisen rahoituskehyksen päättyessä; muistuttaa komissiota sen maksusuunnitelmasta annetussa yhteisessä lausumassa tekemästä sitoumuksesta kehittää keskipitkän ja pitkän aikavälin ennustevälineitään ja luoda varhaisvaroitusjärjestelmä ensimmäisten maksuennusteiden esittämiseksi heinäkuussa, jotta budjettivallan käyttäjä voi tulevaisuudessa tehdä asianmukaiseen tietoon perustuvia päätöksiä;

15.  pitää myönteisenä, että kokonaismaksumäärärahoissa painopiste on lopulta siirtymässä selvästi edellisen, vuosia 2007–2013 koskevan kauden ohjelmien loppuun saattamisesta uuden, vuosia 2014–2020 koskevan kauden ohjelmien toteuttamiseen; korostaa kuitenkin, että maksujen taso vuoden 2016 talousarviossa, varsinkin alaotsakkeessa 1 b, on sitoumuksiin verrattuna alhainen, mihin sisältyy riski, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen lopussa syntyy jälleen samanlainen maksamattomien maksujen suma; pohtiikin, missä määrin tämä sopii maksusuunnitelman pitkän aikavälin näkökulmaan;

Alaotsake 1 a – Kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky

16.  panee merkille, että vuoteen 2015 verrattuna komission ehdotuksessa vuodeksi 2016 lisätään alaotsakkeen 1 a maksusitoumusmäärärahoja 6,1 prosenttia 18,6 miljardiin euroon; huomauttaa, että maksusitoumusmäärärahojen lisäys johtuu pitkälti ESIR-rahaston sisällyttämisestä talousarvioon ja Erasmus+ -ohjelman ja Verkkojen Eurooppa -välineen määrärahalisäyksistä sekä pienemmässä määrin Tulli-, Fiscalis- ja petostentorjuntaohjelman sekä työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevan ohjelman määrärahalisäyksistä; aikoo kiinnittää erityistä huomiota Euroopassa oppisopimuskoulutuksen ja korkea-asteen koulutuksen välillä vallitsevan eriarvoisuuden vähentämiseen erityisesti varmistamalla yhtäläiset mahdollisuudet liikkuvuuteen;

17.  pitää kuitenkin valitettavana suurten infrastruktuurihankkeiden ja Horisontti 2020- ja COSME-ohjelman määrärahojen vähentämistä sekä Verkkojen Eurooppa -välineen liikenteen osa-alueen hitaampaa etenemistä, jotka johtuvat määrärahojen uudelleenkohdentamisesta ESIR-rahastoon; palauttaa mieliin, että komission alkuperäinen ESIR-rahastoa koskeva ehdotus olisi johtanut vuonna 2016 Horisontti 2020 -ohjelman määrärahojen leikkaamiseen 170 miljoonalla eurolla vuoteen 2015 verrattuna ja siten antanut ristiriitaisen viestin nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä laajalti ensisijaiseksi painopisteeksi tunnustetusta ohjelmasta; pitää valitettavana tutkimuksen rahoitukseen kohdistuvia kerrannaisvaikutuksia muun muassa energian, pk-yritysten, ilmaston ja ympäristön, yhteiskuntatieteiden ja yhteiskuntaa hyödyttävän tieteen aloilla; pyrkii edelleen kompensoimaan kyseisiin ohjelmiin ehdotettuja vähennyksiä lisäämällä määrärahoja talousarviomenettelyn aikana käyttämällä 200 miljoonan euron liikkumavaraa, joka on yhä käytettävissä alaotsakkeen 1 a enimmäismäärään nähden; korostaa, että investointien, tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin rahoituksessa olisi keskityttävä aloihin, joilla voidaan saada aikaan eniten lisäarvoa, kuten energiatehokkuuden parantamiseen, tieto- ja viestintätekniikkaan, perustutkimukseen myönnettäviin avustuksiin sekä vähähiiliseen ja uusiutuvan energian teknologiaan;

18.  toteaa jälleen kannattavansa ITER-ohjelmaa ja sitoutuneensa varmistamamaan sen asianmukaisen rahoituksen; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että ITER-ohjelman tarkistettu aikataulu ja rahoitussuunnitelma on tarkoitus esitellä marraskuussa 2015, joten budjettivallan käyttäjälle ei jää mahdollisuutta ottaa uusia tietoja huomioon vuoden 2016 vuotuisessa talousarviomenettelyssä; pyytää lisäksi, että ITER ja sen unionin yhteisyritys, Fusion for Energy, antavat viipymättä pyydetyt, vastuuvapauden myöntämistä vuodelta 2013 koskevat kertomukset ja toteuttavat parlamentin asiaa koskevat suositukset;

19.  korostaa, että maksumäärärahojen aiempi alibudjetointi on kasvattanut sitoumusten ja maksujen välistä eroa monissa alaotsakkeen 1 a ohjelmissa ja siten kärjistänyt maksattamatta olevan määrän rajua kasvua muihin otsakkeisiin verrattuna; panee huolestuneena merkille, että komission on pitänyt pienentää ennakkorahoituksen määrää ja, mikä huolestuttavampaa, lykätä uusia ehdotuspyyntöjä ja sopimusten allekirjoittamista; toteaa esimerkiksi, että Horisontti 2020 -ohjelmassa komissio arvioi, että normaalin toteutusennusteen mukaan, jossa maksumäärärahoja ei ole rajoitettu, vuoden 2014 loppuun mennessä olisi käytetty noin 1 miljardi euroa; suhtautuu myönteisesti komission pyrkimyksiin pitää maksujen tilanne hallinnassa mutta toteaa jälleen, että ei aio missään oloissa suvaita kauden 2014–2020 ohjelmien toteutuksen hidastamista keinona käsitellä maksuvajetta;

20.  pitää siksi myönteisenä maksumäärärahojen lisäystä 11,4 prosentilla 17,5 miljardiin euroon verrattuna vuoteen 2015 sekä maksujen kasvattamista suhteessa sitoumuksiin vuodeksi 2016; panee erityisesti merkille, että monessa ohjelmassa (Copernicus, Erasmus+, Horisontti 2020, Verkkojen Eurooppa -väline – liikenne, ydinreaktorien turvallisuus ja käytöstäpoisto) maksumäärärahojen taso ylittää maksusitoumusmäärärahat;

Alaotsake 1 b — Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio

21.  panee merkille alaotsakkeeseen 1 b ehdotetut 50,8 miljardia euroa maksusitoumusmäärärahoina (lisäystä 3,2 prosenttia verrattuna vuoteen 2015, ohjelmasuunnittelun muutoksen vaikutus neutraloitu) ja 49,1 miljardia euroa maksumäärärahoina (vähennystä 4 prosenttia), jotka jättävät pienen, 15,3 miljoonan euron liikkumavaran sitoumusten enimmäismäärään nähden; muistuttaa, että koheesiopolitiikka on unionin keskeinen investointipolitiikka, jonka tavoitteena on Euroopan alueiden välisten erojen tasaaminen lujittamalla taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta; korostaa, että ESR:n, EAKR:n, koheesiorahaston ja nuorisotyöllisyysaloitteen kaltaisilla välineillä on suuri merkitys edistettäessä lähentymistä, kavennettaessa kehityseroja ja tuettaessa laadukkaiden ja kestävien työpaikkojen luomista; korostaa unionin koheesiopolitiikan keskeistä roolia pyrittäessä saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet;

22.  korostaa, että 44 prosenttia ehdotetuista vuoden 2016 maksumäärärahoista kattaa aiemmilta ohjelmakausilta maksattamatta olevat maksupyynnöt, jolloin kauden 2014–2020 uusien koheesio-ohjelmien käynnistämiseen jää maksumäärärahoja vain 26,8 miljardia euroa; katsoo siksi, että ehdotetut maksumäärärahat ovat tässä alaotsakkeessa vain välttämätön vähimmäismäärä;

23.  palauttaa mieliin, että vuoden 2016 talousarviossa tarvitaan 21,6 miljardia euroa alentamaan kauden 2007–2013 koheesio-ohjelmien maksattamatta olevien maksupyyntöjen tasoa, joka oli 24,7 miljardia euroa vuoden 2014 lopussa ja 20 miljardia vuoden 2015 lopussa, noin 2 miljardiin euroon vuoden 2016 loppuun mennessä, kuten vuosia 2015–2016 koskevasta yhteisestä maksusuunnitelmasta annettuun yhteiseen lausumaan liitetyssä komission arviossa kuvataan; vaatii välttämään tulevaisuudessa vastaavaa epänormaalia maksujen kasautumista, jotta unionin uskottavuus ei vaarannu;

24.  kehottaa jatkamaan nuorisotyöllisyysaloitetta ja pitää ratkaisevan tärkeänä, että sen tehokasta ja vaikuttavaa toteuttamista nopeutetaan jäsenvaltioissa; kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin saattaakseen kansalliset nuorisotakuuohjelmat toimintakykyisiksi ensi tilassa ja ottamaan tarvittaessa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 3/2015 esitetyt suositukset; toteaa jälleen, että äskettäin hyväksytty parlamentin voimakkaasti kannattama ennakkorahoitusasteen korotus 30 prosenttiin on riippuvainen siitä, että jäsenvaltiot toimittavat välimaksupyynnöt nopeasti vuoden kuluessa, ja toteaa, että korotuksen on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2016; katsoo ehdottomasti, että nuorisotyöllisyysaloitteen ennakkorahoituksen lisääminen ei saisi vaikuttaa kielteisesti ESR:n muiden osatekijöiden toteutukseen;

Otsake 2 — Kestävä kasvu: luonnonvarat

25.  panee merkille, että otsakkeeseen 2 ehdotetaan 63,1 miljardia euroa maksusitoumusmäärärahoina (vähennystä 0,1 prosenttia verrattuna vuoteen 2015, ohjelmasuunnittelun muutoksen vaikutus neutraloitu) ja 55,9 miljardia euroa maksumäärärahoina (vähennystä 0,2 prosenttia), jolloin liikkumavaraa jää 1,2 miljardia euroa maksusitoumusmäärärahojen enimmäismäärään nähden ja 1,1 miljardia euroa Euroopan maatalouden tukirahaston alaenimmäismäärään nähden; huomauttaa, että rahoituskurimekanismia sovelletaan vain maatalousalan kriisivarauksen luomiseksi; odottaa komission oikaisukirjelmää, joka on tarkoitus antaa lokakuussa 2015 ja jonka pitäisi perustua maatalouden tukirahaston rahoitusta koskeviin päivitettyihin tietoihin; korostaa, että YMP:n kahden pilarin välisten siirtojen vuoksi maaseudun kehittämiseen käytettävissä oleva kokonaismäärä kasvaa;

26.  painottaa, että vuoden 2016 talousarvioesityksessä maatalousmarkkinoiden interventioiden tarpeet ovat pienemmät kuin vuoden 2015 talousarviossa, mikä johtuu pääasiassa Venäjän tietyille unionin maataloustuotteille asettamaan tuontikieltoon liittyvien hätätoimien vaikutuksesta vuonna 2015; toteaa, että komission mukaan vuoden 2016 talousarviossa ei tarvita uusia toimia; korostaa, että tavoitteena on parantaa Euroopan maatalouden kilpailukykyä ja kestävyyttä, ja pyytää kohdentamaan varoja näiden tavoitteiden saavuttamiseen;

27.  painottaa, että uudistettu yhteinen kalastuspolitiikka tarjoaa kunnianhimoiset oikeudelliset puitteet, joilla voidaan vastata vastuullisen kalastuksen haasteisiin muun muassa tiedonkeruun avulla, ja panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan meri- ja kalatalousrahastoon siirrettiin vuonna 2014 käyttämättä jääneitä määrärahoja vuodelle 2015 ja että siirtojen vaikutus neutraloitiin, joten rahaston maksusitoumusmäärärahat lisääntyvät edelleen vuonna 2016; panee kuitenkin merkille, että maksujen osalta edellisen ohjelman vaiheittaista päättämistä kompensoidaan vain osittain uuden ohjelman käyttöönotolla, minkä vuoksi vuoden 2016 määrärahat ovat pienemmät;

28.  pitää ilahduttavana, että ympäristö- ja ilmastotoimia koskevan Life-ohjelman sekä maksusitoumus- että maksumäärärahoja on lisätty; suhtautuu myönteisesti ensimmäisiin toimiin unionin talousarvion muuttamiseksi ympäristöystävällisemmäksi ja huomauttaa, että viherryttämisen vauhtia on kiihdytettävä entisestään;

Otsake 3 – Turvallisuus ja kansalaisuus

29.  on tyytyväinen siihen, että talousarvioesityksessä vuodeksi 2016 lisätään tukea kaikille otsakkeen 3 ohjelmille siten, että maksusitoumusmäärärahat ovat 2,5 miljardia euroa (lisäystä 12,6 prosenttia vuoden 2015 talousarvioon verrattuna, ohjelmasuunnittelun muutoksen vaikutus neutraloitu) ja maksumäärärahat 2,3 miljardia euroa (lisäystä 9,7 prosenttia); huomauttaa, että näin ollen otsakkeeseen 3 ei jää ollenkaan liikkumavaraa uusia määrärahalisäyksiä, pilottihankkeita tai valmistelutoimia varten; katsoo, että nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa erityisesti muuttovirtojen aiheuttamien paineiden lisääntyessä tämän monivuotisen rahoituskehyksen selvästi pienimmän otsakkeen enimmäismäärät saattavat olla vanhentuneet ja niitä olisi muutettava monivuotisen rahoituskehyksen vaalien jälkeisen tarkistamisen yhteydessä;

30.  suhtautuu myönteisesti komission antamaan Euroopan muuttoliikeagendaan ja toteaa jälleen kannattavansa sitä, että unionin käytettävissä olevia keinoja vahvistetaan ja kehitetään oikeudenmukaisen vastuunjaon ja yhteisvastuun kulttuuria turvapaikka-asioiden, muuttoliikkeen ja ulkorajojen valvonnan alalla; pitää siksi erittäin myönteisenä sisäisen turvallisuuden rahaston sekä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston maksusitoumusmäärärahojen lisäämistä ja toteaa, että niiden piiriin kuuluu myös Euroopan yhteinen turvapaikkajärjestelmä; suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen ottaa joustovälineestä käyttöön 124 miljoonaa euroa Välimeren nykyisiin muuttoliikkeen kehityssuuntauksiin vastaamiseksi; kysyy, onko ehdotettu rahoitus riittävä; korostaa tarvetta valvoa tarkasti, mihin kyseiset varat päätyvät;

31.  ottaa huomioon unionin eteläisille rannoille saapuvien maahanpyrkijöiden suuren määrän ja turvapaikka-asioiden tukiviraston kasvavan roolin turvapaikka-asioiden hallinnoinnissa ja katsoo, että ehdotus lisätä tukiviraston henkilöstöä vain kuudella henkilöllä on selvästi riittämätön; vaatii siksi turvapaikka-asioiden tukivirastolle asianmukaista henkilöstömäärää ja määrärahoja vuodeksi 2016, jotta se voi huolehtia tehokkaasti tehtävistään ja operaatioistaan;

32.  katsoo, että komission olisi arvioitava Europolin osalta yksityiskohtaisesti talousarviovaikutukset ja lisätehtävät, jotka johtuvat osana Euroopan muuttoliikeagendaa ja Euroopan turvallisuusohjelmaa esitetyistä toimista, jotta budjettivallan käyttäjä voi mukauttaa asianmukaisesti viraston rahoitus- ja henkilöstötarpeita; korostaa Europolin roolia jäsenvaltioiden rajat ylittävän tuen ja tietojen vaihdon yhteydessä; korostaa tarvetta varmistaa viraston henkilöstön ja määrärahojen asianmukainen määrä vuodeksi 2016, jotta se voi huolehtia tehokkaasti tehtävistään ja operaatioistaan;

33.  katsoo, että asiasta vastaavien virastojen henkilöstöä ei saisi vähentää tai siirtää toisiin tehtäviin ja että niiden on huolehdittava henkilöstönsä asianmukaisesta tehtäviin osoittamisesta voidakseen hoitaa lisääntyneet tehtävänsä;

34.  muistuttaa myös, että parlamentti on johdonmukaisesti antanut painokkaan tukensa kulttuuria ja tiedotusvälineitä koskevien ohjelmien asianmukaiselle rahoitukselle; pitää siksi myönteisenä Luova Eurooppa -ohjelman, multimediatoimet mukaan luettuina, määrärahalisäystä vuoden 2015 talousarvioon verrattuna mutta suhtautuu varauksellisesti sen kulttuuri- ja medialohkojen hallinnolliseen jakoon; kannattaa myös Kansalaisen Eurooppa -ohjelmaan ehdotettua lisäystä, sillä ohjelmalla on keskeinen merkitys kansalaisten osallistumiselle demokraattiseen prosessiin Euroopassa; pitää eurooppalaista kansalaisaloitetta keskeisenä osallistavan demokratian välineenä unionissa ja kehottaa lisäämään sen näkyvyyttä ja saavutettavuutta; painottaa paikallisista ja kansallisista tiedotusvälineistä koostuvien yleiseurooppalaisten verkostojen, kuten EuranetPlus, myönteistä roolia;

35.  tähdentää, että elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuus, kuluttajansuoja ja terveys ovat unionin kansalaisten keskeisiä huolenaiheita; arvostaa siksi elintarvikkeita ja rehuja koskevan ohjelman, terveysalan toimintaohjelman ja kuluttajaohjelman maksusitoumusmäärärahojen lisäystä vuoden 2015 talousarvioon verrattuna;

Otsake 4 – Globaali Eurooppa

36.  on tyytyväinen otsakkeen 4 kokonaismäärärahojen lisäykseen siten, että maksusitoumusmäärärahat ovat 8,9 miljardia euroa (lisäystä 5,6 prosenttia vuoden 2015 talousarvioon verrattuna) ja liikkumavara 261,3 miljoonaa euroa enimmäismäärään nähden; katsoo tämän osoittavan huomattavaa solidaarisuutta kolmansia maita kohtaan; pitää unionin talousarviota keskeisenä välineenä pyrittäessä tavoittamaan vaikeuksissa olevia ihmisiä ja edistämään unionin perusarvoja; on tyytyväinen siihen, että unionin muuhun maailmaan kiinnittämä huomio ei ole vähentynyt sen viime vuosina kohtaamien taloudellisten ja sosiaalisten vaikeuksien vuoksi; katsoo kuitenkin, että unionin naapurustossa ja muualla maailmassa käynnissä olevien humanitaaristen ja poliittisten kriisien vuoksi tarvitaan todennäköisesti vielä lisää määrärahoja joillekin ensisijaisille aloille, kuten Euroopan naapuruusvälineeseen, mukaan lukien tuki Lähi-idän rauhanprosessille, Palestiinalle ja palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimelle (UNRWA);

37.  pitää myönteisenä komission kaikkiin otsakkeen 4 ohjelmiin pyytämää maksumäärärahojen lisäystä (lisäystä 28,5 prosenttia, 9,5 miljardiin euroon), jolloin maksut ovat sitoumuksia suuremmat erityisesti kehityksen, humanitaarisen avun ja unionin Palestiinalle ja UNRWA:lle myöntämän avun alalla; pitää lisäyksiä täysin perusteltuina, koska on tarpeen korjata kyseisessä otsakkeessa vuosina 2014 ja 2015 ilmenneen valtavan maksuvajeen seuraukset, joiden vuoksi komission oli vähennettävä ennakkorahoitusta ja lykättävä oikeudellisia sitoumuksia; palauttaa mieliin, että vuonna 2015 otsakkeessa 4 oli maksettava 1,7 miljoonaa euroa viivästyskorkoja; edellyttää, että sitoumusten ja maksujen välistä eroa kurotaan vähitellen umpeen ja maksamattomien laskujen määrä saatetaan normaalille tasolle; korostaa, että tämä toiminta on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa heikossa asemassa olevien edunsaajien rahoituksen kestävyys ja unioni voi toimia kansainvälisten järjestöjen luotettavana kumppanina;

38.  katsoo, että ulkoisen rahoituksen välineet tarjoavat keinoja puuttua eri tavoin ja kunkin välineen tavoitteiden mukaisesti seuraavan vuoden talousarvion keskiössä olevien sisäistä turvallisuutta ja muuttoliikettä koskevien haasteiden perimmäisiin syihin ottaen erityisesti huomioon unionin eteläiset ja itäiset rajat sekä yleisemmin konfliktien vaivaamat alueet; panee erityisesti merkille kehitysyhteistyövälineen ja Euroopan naapuruusvälineen sekä politiikan alat, joiden määrärahoja ollaan lisäämässä maltillisemmin ja joita ovat muun muassa humanitaarinen apu, vakautta ja rauhaa edistävä väline, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline; pyytää komissiota määrittämään selvästi alat, joista voi olla apua pyrittäessä selviytymään kyseisistä ajankohtaisista haasteista ja joilla mahdolliset määrärahalisäykset voidaan käyttää tehokkaasti; muistuttaa tässä yhteydessä, että on tärkeää myöntää apua köyhyyden vähentämiseen ja viime kädessä sen poistamiseen ja että ihmisoikeudet, sukupuolten tasa-arvo, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja eriarvoisuuden torjunta on pidettävä unionin ulkoisten kehitystoimien keskiössä;

39.  korostaa, että Euroopan investointipankin hallinnoiman ulkosuhteisiin liittyvien hankkeiden takuurahaston rahoituksen määrää vuoden 2016 talousarviossa lisätään huomattavasti, ja toteaa tämän johtuvan muun muassa Ukrainalle lainojen muodossa myönnettävän makrotaloudellisen tuen käynnistämisestä;

40.  huomauttaa, että strategiset maat, kuten Ukraina ja Tunisia, saavat suhteellisen paljon rahoitusta monista unionin lähteistä, ja kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa varmistamaan, että näiden maiden suhteen noudatetaan yhtenäistä linjaa; katsoo, että unionin toimilla voisi olla suurempi poliittinen ja taloudellinen vaikutus, jos lisätään johdonmukaisuutta ja koordinointia keskeisten toimijoiden välillä unionissa ja paikan päällä, yksinkertaistetaan ja lyhennetään menettelyjä ja annetaan unionin toiminnasta selvempi kuva;

Otsake 5 – Hallinto

41.  toteaa, että otsakkeen 5 menoja lisätään vuoden 2015 talousarvioon verrattuna 2,9 prosentilla 8 908,7 miljoonaan euroon ja että kyseinen luku kattaa kaikki toimielinten hallintomenot (lisäystä 2,2 prosenttia) sekä eläkkeet ja Eurooppa-koulut (lisäystä 5,4 prosenttia); panee merkille, että enimmäismäärään nähden jää 574,3 miljoonan euron liikkumavara; korostaa, että otsakkeen 5 osuus unionin talousarviosta pysyy vakaana 5,8 prosentissa; muistuttaa kuitenkin, että määrässä ei ole otettu huomioon teknistä tukea, joka luetaan toimintamenoihin;

Erityisrahoitusvälineet

42.  vahvistaa kantansa, että erityisrahoitusvälineet ovat ratkaisevan tärkeitä monivuotisen rahoituskehyksen täydellisen noudattamisen ja täytäntöönpanon kannalta ja että niiden erityisluonteen vuoksi sekä niiden maksusitoumus- että maksumäärärahat olisi otettava enimmäismäärien ulkopuolelta erityisesti laskettaessa maksujen kokonaisliikkumavaraa; suhtautuu myönteisesti siihen, että hätäapuvarauksen sitoumuksiin ja maksuihin on ehdotettu samansuuruista määrää; panee merkille, että hätäapuvarausta, Euroopan globalisaatiorahastoa (EGR) ja Euroopan unionin solidaarisuusrahastoa (EUSR) varten varatut määrät on vuoden 2016 talousarvioesityksessä pääsääntöisesti pidetty ennallaan tai niitä on lisätty hieman;

Pilottihankkeet – valmistelutoimet

43.  korostaa, että pilottihankkeet ja valmistelutoimet ovat tärkeitä välineitä poliittisten prioriteettien muotoilussa ja sellaisten uusien aloitteiden käyttöönotossa, joista voi tulla unionin pysyviä toimintoja ja ohjelmia, ja toteaa tämän koskevan myös aloitteita, joiden tavoitteena on ottaa huomioon unionissa tapahtuvat taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset muutokset ja toteuttaa niihin liittyviä toimia; panee huolestuneena merkille, että komissio ei ole varannut määrärahoja etenkään otsakkeeseen 3 kuuluvien erittäin onnistuneiden pilottihankkeiden ja valmistelutoimien jatkamiseen; aikoo määrittää pilottihankkeiden ja valmistelutoimien tasapainoisen paketin; toteaa, että nykyisessä ehdotuksessa joidenkin otsakkeiden liikkumavara on hyvin pieni tai sitä ei ole ollenkaan, ja aikoo selvittää keinoja luoda enemmän mahdollisuuksia mahdollisia pilottihankkeita ja valmistelutoimia varten;

Erillisvirastot

44.  korostaa erillisvirastojen keskeistä roolia unionin poliittisessa päätöksenteossa ja on päättänyt arvioida kaikkien virastojen määräraha- ja henkilöstötarpeet tapauskohtaisesti, jotta voidaan varmistaa riittävä rahoitus ja henkilöstö kaikille virastoille, varsinkin niille, joille on äskettäin annettu uusia tehtäviä tai joiden työmäärä on lisääntynyt poliittisen tavoitteenasettelun vuoksi tai muista syistä; on erityisesti päättänyt tarjota oikeus- ja sisäasioiden alalla toimiville virastoille tarvittavat resurssit, jotta ne voivat puuttua nykyisiin muuttoliikehaasteisiin; korostaa jälleen vastustavansa uudelleen kohdennettavien toimien varantoa ja edellyttää, että talousarviomenettelyssä löydetään ratkaisu, jotta erillisvirastoissa ei suoriteta uusia henkilöstöleikkauksia; toteaa lisäksi jälleen aikovansa käyttää erillisvirastoja käsittelevää toimielinten välistä työryhmää yhteisymmärryksen löytämiseksi toimielinten kesken siitä, kuinka erillisvirastojen määrärahoihin suhtaudutaan, myös vuoden 2016 talousarviota koskevassa sovittelussa;

o
o   o

45.  pyytää jatkuvaa talousarviotukea asianmukaiseen koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen työvoimapulasta kärsivillä aloilla ja vihreän talouden, kiertotalouden, terveydenhuollon sekä tieto- ja viestintätekniikan kaltaisilla avainaloilla, joilla on suuri työllistämiskapasiteetti; painottaa, että vuoden 2016 talousarviosta olisi osoitettava riittävästi tukea sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseen sekä toimiin köyhyyden poistamiseksi ja mahdollisuuksien luomiseksi köyhyydessä eläville ja sosiaalisesti syrjäytyneille; muistuttaa, että sukupuolten tasa-arvo olisi sisällytettävä unionin politiikkoihin ja otettava huomioon talousarviomenettelyssä; kehottaa myöntämään taloudellista tukea kaikille ohjelmille, joilla tuetaan työpaikkojen luomista henkilöille, jotka ovat työmarkkinoilla muita heikommassa asemassa useammasta kuin yhdestä syystä, kuten pitkäaikaistyöttömille, vammaisille henkilöille, vähemmistöihin kuuluville henkilöille sekä työelämän ulkopuolella oleville ja lannistuneille henkilöille, ja joilla lujitetaan kyseisten henkilöiden sosiaalista osallisuutta;

46.  palauttaa mieliin, että vuoden 2016 talousarviomenettelyssä testataan neuvoston toimintatapaa maksusuunnitelman suhteen ja nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen arviointia, koska ohjelmien odotetaan pääsevän täyteen vauhtiin, talousarvioon sisällytetään uusia tärkeitä aloitteita investointien ja muuttoliikkeen aloilla, on mahdollista ratkaista aiempia esimerkiksi maksuihin ja erityisrahoitusvälineisiin liittyvä kysymyksiä ja uuden monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen säännöksiä, kuten sitoumusten kokonaisliikkumavaraa, sovelletaan ensimmäistä kertaa; muistuttaa komissiota sen oikeudellisesta velvollisuudesta esittää vuoden 2016 loppuun mennessä monivuotisen rahoituskehyksen toimintaa koskeva tarkastelu ja liittää kyseiseen talousarviota koskevaan tarkasteluun lainsäädäntöehdotus vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 muuttamiseksi; palauttaa mieliin, että yhtä aikaa tämän prosessin kanssa komission olisi arvioitava myös omia varoja koskevia uusia aloitteita käyttäen perustana omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän työn tuloksia, jotka on määrä esitellä vuonna 2016;

47.  pitää arvossa laajaa yhteisymmärrystä, joka on vallinnut vuoden 2015 lisätalousarvioiden käsittelyssä sekä maksusuunnitelmasta tähän mennessä käydyissä neuvotteluissa, ja pitää sitä osoituksena yhteisestä tahdosta noudattaa monivuotista rahoituskehystä, panna täytäntöön perusteellisten neuvotteluiden kohteena olleet oikeusperustat ja varmistaa uusien ohjelmien rahoitus; toivoo, että komission ja kahden budjettivallan käyttäjän välillä vallitsee edelleen yhteistyön henki ja että siten voidaan lopulta puuttua maksusuman huiman kasvun syihin, jotka piilevät talousarviomenettelyssä; odottaa, että samanlainen henki on vallalla vuoden 2016 talousarviosta käytävissä neuvotteluissa ja pyrittäessä löytämään keinot suoriutua eteen tulevista odottamattomista haasteista;

48.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

LIITE I

EHDOTUS YHTEISEKSI LAUSUMAKSI TALOUSARVIOMENETTELYN AIKATAULU JA SOVITTELUKOMITEAN TYÖSKENTELYN TOIMINTATAVAT VUONNA 2015

"A. Talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen liitteen A osan mukaisesti Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat seuraavista vuoden 2016 talousarviomenettelyn keskeisistä ajankohdista:

1.  Kolmikantakokous kutsutaan koolle 14. heinäkuuta ennen neuvoston kannan hyväksymistä.

2.  Neuvosto pyrkii vahvistamaan kantansa ja lähettämään sen Euroopan parlamentille viikkoon 38 (syyskuun kolmanteen viikkoon) mennessä, jotta asiasta voitaisiin sopia oikea-aikaisesti Euroopan parlamentin kanssa.

3.  Euroopan parlamentin budjettivaliokunta pyrkii äänestämään tarkistuksista neuvoston kantaan viimeistään viikon 42 loppuun mennessä (lokakuun puolivälissä).

4.  Kolmikantakokous kutsutaan koolle 19. lokakuuta ennen Euroopan parlamentin käsittelyä.

5.  Euroopan parlamentin täysistunto äänestää käsittelyssä viikolla 44. (Täysistunto 26.‑29. lokakuuta).

6.  Sovittelujakso alkaa 29. lokakuuta. SEUT 314 artiklan 4 kohdan c alakohdan määräysten mukaisesti sovittelujakso päättyy 18. marraskuuta 2015.

7.  Sovittelukomitea kokoontuu 9. marraskuuta Euroopan parlamentin isännöimänä ja 13. marraskuuta neuvoston isännöimänä ja sitä jatketaan tarpeen mukaan. Sovittelukomitean kokoukset valmistellaan kolmikantakokouksessa (tarvittaessa ‑kokouksissa). Seuraava kolmikantakokous on määrä pitää 11. marraskuuta. 21 päivää kestävän sovittelujakson kuluessa voidaan lisäksi järjestää muita kolmikantakokouksia.

B.  Sovittelukomitean työskentelyn toimitavat on esitetty edellä mainitun toimielinten välisen sopimuksen liitteen E osassa."

LIITE II

YHTEINEN LAUSUMA MAKSUSUUNNITELMASTA 2015–2016

"Joulukuussa 2014 sovittua maksusuunnitelmaa, joka on osa vuosien 2014 ja 2015 talousarvioista tehtyä sopimusta, koskevan yhteisen lausuman perusteella EU:n kolme toimielintä ovat yhteisesti arvioineet EU:n talousarvion maksutilannetta ja näkymiä komission 23. maaliskuuta 2015 toimittaman asiakirjan pohjalta.

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat seuraavaa:

1.   Tilanne

Euroopan parlamentti ja neuvosto panevat merkille komission asiakirjassa "Elements for a payment plan to bring the EU budget back onto a sustainable track" esittämän perusteellisen arvioinnin (liitteenä). Se on analyyttinen pohja, jonka avulla voidaan kartoittaa vuoden lopussa maksamatta olleiden maksujen määrän kasvun tärkeimpiä tekijöitä ja saavuttaa maksamattomien laskujen määrän vähentämistavoite. Erityisesti tavoitteena on vuosien 2007‑2013 koheesiopolitiikan ohjelmien toteuttaminen.

a)  Hyväksytyille maksumäärärahoille aiemmissa talousarvioissa asetettu rajoite yhdessä koheesio-ohjelmien toteutussyklin kanssa ovat johtaneet siihen, että vuoden lopussa maksamatta olevien maksujen määrästä on asteittain tullut kestämätön. Se oli vuoden 2014 lopussa ennennäkemättömät 24,7 miljardia euroa. Toimielimet toteavat kuitenkin, että varainhoitovuosien 2014 ja 2015 talousarvioita koskevat vaikeat päätökset ovat suurelta osin vakauttaneet maksamatta jääneitä määriä.

b)  Lisäksi maksumäärärahojen vaje on johtanut vuosien 2014–2020 ohjelmien toteuttamisen hidastumiseen muiden otsakkeiden osalta, erityisesti kun on pyritty täyttämään aikaisemmista sitoumuksista johtuvat sopimusvelvoitteet ja välttämään siten viivästyskorkojen riski, aikana, jolloin keskeisten ohjelmien odotetaan edistävän kasvua ja työllisyyttä Euroopassa ja turvaavan unionin roolin kansainvälisesti.

2.   Näkymät

c)  Euroopan parlamentti ja neuvosto panevat merkille komission esittämät näkymät vuosille 2015 ja 2016: analyysin perusteella vuosien 2007–2013 koheesio-ohjelmista vuoden lopussa maksamatta olevia maksuja voisi olla mahdollista vähentää noin 2 miljardin euron tasolle vuoden 2016 loppuun mennessä ottaen huomioon erityisesti, että koheesio-ohjelmat lähestyvät päätösvaihetta ja edellyttäen, että varainhoitovuoden 2016 talousarvion hyväksytyt maksumäärärahat ovat riittävät. Tämän pitäisi auttaa välttämään kielteisiä heijastusvaikutuksia ja tarpeettomia viivästyksiä vuosien 2014–2020 ohjelmien toteuttamisessa.

d)  Euroopan parlamentti ja neuvosto korostavat sitoumustaan lopettaa asteittain vuosien 2007‑2013 koheesio-ohjelmista maksamatta jääneiden maksujen kestämätön kerääntyminen. Ne tekevät saumatonta yhteistyötä, jotta riittävät maksumäärärahat hyväksytään varainhoitovuoden 2016 talousarviossa. Tällöin tähän tavoitteeseen päästäisiin. Nykyiset näkymät tullaan ottamaan huomioon niiden käsitellessä asiaa. Komissio tarkastelee ja tarkentaa niitä vielä varainhoitovuoden 2016 talousarvioesitystä varten antamissaan arvioissa.

e)  Komissio seuraa edelleen tiiviisti viiveen kehittymistä ja ehdottaa tarvittaessa tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä varmistaakseen hyväksyttyjä maksusitoumusmäärärahoja vastaavan maksumäärärahojen asianmukaisen kehityksen.

f)  EU:n kolme toimielintä palauttavat mieleen sitoumuksensa seurata aktiivisesti maksujen täytäntöönpanon tilannetta koko vuoden 2015 ajan. Ne vahvistavat olevansa valmiita järjestämään toimielintenväliset kokoukset nimenomaan tästä asiasta 26. toukokuuta, 14. heinäkuuta ja 19. lokakuuta osana säännöllistä näkemysten vaihtoaan kestävän talousarvioprosessin varmistamiseksi. Kyseisissä toimielintenvälisissä kokouksissa olisi tältä osin käsiteltävä myös pidemmän aikavälin ennakkoarvioita maksujen odotettavissa olevasta kehityksestä nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen loppuun saakka. Komissiota pyydetään esittämään siitä tarvittaessa vaihtoehtoisia skenaarioita.

g)  Vuosien 2007–2013 ohjelmien tilanteen seurantaprosessin helpottamiseksi komissio antaa heinäkuussa ja lokakuussa kertomukset talousarvion toteuttamisesta verrattuna sekä tämän vuoden että tätä edeltävän vuoden kuukausittaisiin ennakkoarvioihin samoin kuin alaotsakkeesta 1 b maksamatta olevien maksujen määrän kehityksestä.

h)  Koska Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat sitoutuneita välttämään vastaavan viiveen kehittymistä tulevaisuudessa, ne pyytävät komissiota tarkoin valvomaan vuosien 2014–2020 ohjelmien toteuttamista ja kehittämään ennakkovaroitusjärjestelmän. Tämän saavuttamiseksi komissio kehittää asianmukaiset välineet, jotta talousarviomenettelyn aikana voidaan (ala)otsakekohtaisesti tehdä maksujen säännöllisesti tarkistettavat ennakkoarviot (ala)otsakkeiden 1 b, 2 ja 5 osalta ja ohjelmakohtaisesti (ala)otsakkeiden 1 a, 3 ja 4 osalta vuosilta N ja N+1, maksamatta olevien laskujen ja maksattamatta olevien sitoumusten kehitys mukaan luettuna. Nämä ennakkoarviot saatetaan säännöllisesti ajan tasalle talousarviopäätösten ja mahdollisen ohjelmien maksuprofiileihin vaikuttavan kehityksen perusteella. Maksujen ennakkoarviot esitetään heinäkuussa maksuja koskevien toimielintenvälisten kokouksien yhteydessä, joista määrätään toimielinten sopimuksen liitteen 36 kohdan 3 alakohdassa.

i)  Budjettivallan käyttäjän pitäisi tältä pohjalta voida tehdä tarvittavat päätökset ajoissa, jotta tulevaisuudessa vältetään vuoden lopussa maksamatta olevien maksujen kestämätön kerääntyminen samalla kun monivuotisen rahoituskehyksen ja vuosittaisten talousarviomenettelyjen osana tehtyjä sopimuksia noudatetaan täysin ja ne pannaan täytäntöön."

LIITTEEN II LIITE

OSATEKIJÄT MAKSUSUUNNITELMAA VARTEN, JOLLA EU:N TALOUSARVIO SAATETAAN JÄLLEEN KESTÄVÄLLE URALLE

Sisällys

1.   Taustaa

2.   Tilanne vuoden 2014 lopussa

2.1.  Käyttö vuoden 2014 loptästä eteenpäin ussa

2.2.  Vuonna 2014 toteutetut lieventävät toimenpiteet

3.   Terminologia

3.1.  Hankesykli

3.2.  Maksattamatta oleva määrä (RAL)

3.3.  Kassavirtapaineet ja maksumäärärahojen vaje

3.4.  Vuoden lopulla maksamatta olevien maksupyyntöjen kertymä

4.   Otsake 1 b: kertymän kehittyminen ja näkymät

4.1.  Rakennerahastojen käyttö 2007–2013

4.2.  Ohjelmakauden 2007–2013 maksupyyntöprofiili

4.3.  Kertymän osatekijät ja kertymätyypit

4.4.  Kauden 2007–2013 maksuja (maksupyyntöjä) koskevat näkymät vuosina 2015 ja 2016

4.5.  Vuodeksi 2016 odotetut maksupyynnöt

4.6.  Tiivistelmä tiedoista, joita on käytetty maksupyyntöjä ja kertymiä koskevissa laskelmissa

4.7.  Maksaminen päätösvaiheessa

5.   Muut otsakkeet: Kauden 2007–2013 ohjelmia koskevat näkymät

5.1.  Yleiskatsaus

5.2.  Yhteisesti hallinnoidut ohjelmat otsakkeessa 2 ja 3

5.2.1.   Otsake 2

5.2.2.   Otsake 3

5.3.  Suoraan hallinnoidut ohjelmat otsakkeessa 1 a ja 4

5.3.1.   Otsake 1 a

5.3.2.   Otsake 4

6.   Kauden 2014–2020 ohjelmia koskevat näkymät

7.   Päätelmät

Liite 1: Komission 15. joulukuuta 2014 lähettämät tiedot

Liite 2: Otsake 1 b: Jäsenvaltioiden uusimmat ennusteet

Tiivistelmä

Euroopan unionin talousarvion toteuttamisen kehitystä on etenkin vuodesta 2012 lähtien leimannut hyväksyttyjen maksumäärärahojen ja unionin toimielinten aiemmin tekemien sitoumusten välisen eron kasvaminen. Tästä maksuvajeesta on koitunut erinäisiä kielteisiä seurauksia eri menoaloilla, mistä näkyvimpänä mainittakoon maksamatta olevien maksupyyntöjen määrän kertyminen koheesiopolitiikan 2007–2013 (rahoitusnäkymien otsake 1 b) ohjelmissa siten, että tällaisia maksupyyntöjä oli vuoden 2014 lopulla enemmän kuin koskaan aiemmin.

Maksamatta olevien maksupyyntöjen määrän kertyminen johtuu siitä, että vuosien 2007–2013 ohjelmasyklissä koettiin huippu samaan aikaan kun monivuotisen rahoituskehyksen maksuille asetettua ylärajaa laskettiin vuonna 2014, koska kansallisella tasolla pyrittiin julkisen talouden vakauttamiseen. Kehityskulun ymmärtämiseksi on siis otettava huomioon kaksi eri tekijää.

Ensimmäinen tekijä on se, että koheesiopolitiikan 2007–2013 ohjelmien täytäntöönpanon jatkaminen johti maksupyyntöjen kausiluonteiseen lisääntymiseen, ja niitä koskevat määrät oli maksettava monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 alkuvuosina. Ohjelmat käynnistyivät hitaasti vuosina 2007–2009, mikä johtui (muun muassa) finanssikriisin ja sen takia toteutettujen vastatoimenpiteiden vaikutuksista, mutta ohjelmien täytäntöönpano on nopeutunut vuodesta 2012 lähtien, ja maksupyynnöt ovat lisääntyneet vuosittain; vuonna 2013 niiden arvo oli koheesiopolitiikan alalla ennätykselliset 61 miljardia euroa. Tähän vaikuttivat täytäntöönpanolle asetetut määräajat ja koheesiopolitiikkaa koskevassa lainsäädännössä vahvistetut määrärahojen automaattista vapauttamista koskevat säännöt(5).

Unionin talousarviossa on ollut vaikeaa sopeutua koheesiopolitiikan 2007–2013 maksupyyntöjen määrän jyrkkään nousuun, kun muut ohjelmat ovat jo päässeet hyvään vauhtiin, maksuja koskevaa enimmäismäärää vähennettiin vuonna 2015 ja jäsenvaltiot pyrkivät edelleen vakauttamaan omaa julkista talouttaan.

Toisena kehityskulkua selittävänä tekijänä on maksumäärärahojen enimmäismäärän tuntuva väheneminen uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä, ja väheneminen oli erityisen selvää vuonna 2014 (jolloin pudotusta oli 8 miljardia euroa). Tästä aiheutuva maksumäärärahojen puute vaikuttaa koheesiopolitiikan (rahoitusnäkymien otsake 1 b) ohella myös muilla menoaloilla ja erityisesti kasvua ja työpaikkoja (otsake 1 a), globaalia Eurooppaa (otsake 4) ja turvallisuutta (otsake 3) koskevilla toimintalohkoilla.

Komissio reagoi tilanteeseen käynnistämällä toimenpiteitä, joilla varmistetaan niukkojen maksumäärärahojen aktiivinen hallinnointi. Näihin toimenpiteisiin kuuluvat: toimien nopeuttaminen aiheettomasti suoritettujen määrien takaisin perimiseksi, varainhoitotileillä olevien käyttämättömien määrien rajoittaminen, rahoitusta edeltävien prosenttiosuuksien vähentäminen, maksujen enimmäismääriä koskevien määräaikojen hyödyntäminen mahdollisimman hyvin, ehdotuspyyntöjen/tarjousten ja niihin liittyvän sopimuksenteon lykkääminen sekä rahoitustukea saavien maiden asettaminen korkeammalle ensisijaisuusjärjestyksessä.

Lisäksi budjettivallan käyttäjälle ilmoitettiin ajoissa eri haasteista ja kehityskuluista, ja hyväksyttyjen maksumäärärahojen lisäämiseksi ehdotettiin erilaisia lisätalousarvioita.

Vaikka maksumäärärahoja lisättiin parlamentin ja neuvoston hyväksymillä lisätalousarvioilla(6) ja komissio hallinnoi aktiivisesti käytettävissä olevia maksumäärärahoja, maksamatta olevien maksupyyntöjen määrä on lisääntynyt jatkuvasti ja vuoden 2014 lopulla se oli pelkästään koheesiopolitiikan 2007–2013 yhteydessä 24,7 miljardia euroa(7).

Komission toteuttamien hillitsevien toimenpiteiden ansiosta kertynyt suma sisällytettiin pitkälti muille toimintalohkoille, joita komissio hallinnoi suoraan. Enin osa vuonna 2014 käytettävissä olevista maksumäärärahoista käytettiin edeltävältä ohjelmakaudelta periytyviin sopimusvelvoitteisiin. Näin minimoitiin viivästyneistä maksuista koituvat seuraamukset, jotka lisääntyivät kuitenkin vuositasolla viisinkertaisiksi (3 miljoonaan euroon)(8). Vaikka näillä toimilla kyettiin välttämään laajemmat unionin talousarvioon kohdistuvat kielteiset vaikutukset, ne merkitsivät eräiden maksujen eräpäivän siirtämistä vuodelle 2015. Tämä puolestaan vaikutti sidosryhmien perusteltuihin odotuksiin, ja sidosryhmät saattoivat joutua lykkäämään hankkeensa aloittamista ja/tai lisäämään väliaikaisesti oman osarahoituksensa määrää.

Koheesio-ohjelmat 2007–2013 lähestyvät päätösvaihettaan. Maksupyyntöjen kokonaistaso laski vuonna 2014 yhteensä 53 miljardiin euroon (vuonna 2013 vastaava luku oli ollut 61 miljardia euroa). Jäsenvaltiot arvioivat uusimmissa ennusteissaan (tammikuulta 2015), että ne jättävät vuodelle 2015 maksupyyntöjä noin 48 miljardin euron edestä ja vuodelle 2016 noin 18 miljardin euron edestä. Näitä lukuja ei voida kuitenkaan pitää nimellisarvoina, sillä asiaa koskevassa lainsäädännössä on säädetty, että vuosina 2015 ja 2016 asetetaan maksettavissa olevien pyyntöjen ylärajaksi 95 prosenttia ohjelman koko rahoituskehyksestä(9). Tämän perusteella komissio arvioi, että vuoden 2015 maksettavissa olevat pyynnöt ovat noin 35 miljardia euroa ja vuoden 2016 taas 3,5 miljardia euroa.

Vuoden 2015 talousarviossa myönnetään koheesiopolitiikkaan 2007–2013 lähes 40 miljardia euroa maksumäärärahoina. Talousarvio kattaa sekä kertyneet maksut (arvoltaan 24,7 miljardia euroa, joka nielee 62 prosenttia koheesiopolitiikan 2007–2013 talousarviosta) että ne uudet pyynnöt, jotka esitetään ajoissa maksamisen kannalta (arvioiden mukaan 35 miljardia euroa). Tämän seurauksena kertymän arvioidaan laskevan 20 miljardin euron tasolle vuoden 2015 lopussa.

Komissio arvioi tässä vaiheessa, että jäljellä olevien maksupyyntöjen kattamiseen ja kertymän vaiheittaiseen lopettamiseen tarvitaan enintään 23,5 miljardia euroa ennen päätösvaihetta. Komissio tekee vuoden 2016 talousarvioesityksessään otsakkeen 1 b maksumäärärahoja koskevaa hienosäätöä varmistaakseen, että edellä mainittu toteutuu ja kauden 2014–2020 ohjelmat pannaan asianmukaisesti täytäntöön.

Varainhoitovuosi 2015 Koheesiopolitiikka (miljardia euroa)

Talousarviossa 2015 käytettävissä olevat maksumäärärahat

(1)

39.5

—  joista kuuluu vuoden 2014 lopun kertymään

(2)

24.7

—  joiden enimmäismäärä on vuonna 2015 ennusteiden mukaan 95 prosenttia kynnysarvosta

(3)

~35

Odotettu kertymä vuoden 2015 lopulla

(4)=(1)-(2)-(3)

~20

Varainhoitovuosi 2016 Koheesiopolitiikka (miljardia euroa)

Odotettu kertymä vuoden 2015 lopulla

(1)

~20

Niiden jäljellä olevien maksupyyntöjen enimmäismäärä, jotka saataneen vuonna 2016 ennen päätösvaihetta

(2)

~3.5

Vuoden 2016 talousarviosta katettavien maksupyyntöjen enimmäismäärä

(3)=(1)+(2)

~23.5

Vastaavasti muille toimintalohkoille vuoden 2016 talousarviossa ehdotettavien maksumäärärahojen tason olisi mahdollistettava sekä aiemmista sitoumuksista aiheutuvien velvoitteiden täyttäminen ja viivästyskorkojen maksamista koskevan riskin minimoiminen että varmistettava vuosien 2014–2020 ohjelmien täytäntöönpanon ja sopimuksenteon asianmukainen taso.

Merkittävä osa unionin talousarviosta on luonteeltaan monivuotinen, mikä selittää sitoumuksen kirjaamisen ja sitoumusta vastaavan maksun todellisen suorittamisen välisen aikaeron. Siksi on tavallista ja odotettua, että maksamatta olevia sitoumuksia kertyy rakenteellisesti ("RAL", joka tulee ranskankielisestä ilmaisusta "reste à liquider"). Koska komissiolla on oikeudellisesti sitova määräaika pyyntöjen maksamiselle(10) ja koska vuoden lopussa ilmenevä pyyntökertymä kytkeytyy vaatimukseen välttää sitoumusten purkamista ja mahdollisia keskeytyksiä, pidetään "tavallisena" että vuoden lopulla on tietty määrä maksattamatta olevia maksupyyntöjä.

Kertymä on kuitenkin kasvanut viime vuosien myötä tasoltaan "epätavalliseksi"(11), mikä rajoittaa merkittävää ja yhä suuremmaksi käyvää osaa seuraavan vuoden talousarviosta ja ei ole siten kestävää moitteettoman varainhoidon kannalta. Komissio arvioi, että maksamattomien maksupyyntöjen kertymästä oli koheesiopolitiikan alalla "epänormaalia" noin puolet vuoden 2013 ja 2014 lopulla. Epänormaalius tarkoittaa, että ne kytkeytyivät talousarviossa hyväksyttyjen maksumäärärahojen vajeeseen, joka laukaisee niin kutsutun lumipalloefektin. Päätösvaihe lähestyy, joten vuosien 2015 ja 2016 maksujen tasoa on alennettava ja kertymä vähenee automaattisesti. Keskeyttämisten ja lykkäämisten tason odotetaan myös alenevan, kun ohjelmat lähestyvät päätösvaihettaan. Kauden 2007–2013 ohjelmien maksumäärärahat ovat vuonna 2016 noin 21,5 miljardia euroa, joten kertymän ennustetaan olevan noin 2 miljardia euroa vuoden 2016 lopussa.

Koheesiopolitiikan ohjelmat 2007–2013: maksamattomien maksupyyntöjen kertymän kehitys 2007–2016 (kunkin vuoden lopussa)

20150708-P8_TA(2015)0263_FI-p0000002.png

Budjettivallan käyttäjät, eli neuvosto ja Euroopan parlamentti, ovat myöntäneet, että syntynyt "epätavallinen" kertymä on lakkautettava vaiheittain. Ne sopivat yhdessä vuoden 2015 talousarviota koskevissa neuvotteluissa, että niiden tavoitteena on "saada erityisesti koheesiopolitiikkaan liittyvien, vuoden lopussa maksamattomina olevien laskujen määrä vähenemään rakenteelliselle tasolle nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana" ja että ne panevat "vuodesta 2015 alkaen täytäntöön suunnitelman maksamattomien laskujen, jotka vastaavat vuosien 2007–2013 ohjelmien toteutumista, määrän vähentämiseksi yhteisesti sovitulle tasolle nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointiin mennessä".

Tämä asiakirja muodostaa vahvan perustan kahden budjettivallan käyttäjän yhteisymmärrykselle niiden pyrkiessä tekemään päätöksiä, jotka mahdollistavat vuosien 2007–2013 ohjelmia koskevien maksamattomien laskujen "epätavallisen" kertymän vaiheittaisen purkamisen vuoden 2016 loppuun mennessä.

Maksusuunnitelma tarjoaa myös tilaisuuden saada kokemusta tulevaa varainhoitoa varten:

1.  Vuoden 2014 lopulla saavutettu lisätalousarviota nro 2/2014(12) koskeva yhteisymmärrys oli erittäin tärkeä, koska sillä kyettiin laajalti vakauttamaan maksamattomina olevien maksupyyntöjen kertymä tasolle, joka voidaan lakkauttaa vaiheittain kahden vuoden aikana. Toimielimet ovat kantaneet vastuunsa, kun julkisen talouden tila on ollut monessa jäsenvaltiossa erittäin vaikea.

2.  Komission toteuttamat aktiivista talousarvion hallinnointia koskevat toimenpiteet ovat osoittautuneet korvaamattomiksi käsiteltäessä maksumäärärahojen vajetta monessa toimintalohkossa. Näitä toimenpiteitä on jatkettava tarvittavan pitkään, jotta voidaan välttää edunsaajille koituvat suhteettomat häiriöt ja/tai viivästyskorkojen maksaminen.

3.  Vaikka koheesiopolitiikan ohjelmien täytäntöönpanossa ilmenee toistuva sykli, huippuja ja aallonpohjia voidaan tasoittaa panemalla ohjelmia täytäntöön mahdollisimman nopeasti ohjelmakauden aikaisessa vaiheessa. Tämä on erityisensuotavaa nykyisissä talousolosuhteissa, kun kaivataan kipeästi investointeja talouden elvyttämiseen ja kilpailukyvyn lisäämiseen.

4.  Pyyntöjä on esitettävä tasaiseen tahtiin. Jäsenvaltioiden olisi vältettävä turhia hallinnollisia viivästyksiä lähettäessään maksupyyntöjä koko vuoden aikana. Pyyntöjen säännöllisyys parantaa talousarvion hallinnointia ja auttaa minimoimaan kertymän vuoden lopussa.

5.  Toisaalta maksumäärärahoja on budjetoitava riittävästi, jotta talousarvio voidaan toteuttaa asianmukaisesti ja jotta voidaan välttää maksamattomien maksupyyntöjen kertyminen kestämättömälle tasolle vuoden lopulla. Tämän lisäksi on sovellettava Eurooppa-neuvoston päätelmissä ja komissio Barroson helmikuussa 2013 antamassa lausunnossa mainittua erityistä ja mahdollisimman suurta joustavuutta, jotta unioni voi täyttää oikeudelliset velvoitteensa. Budjettivallan käyttäjän päätösten olisi lisäksi mahdollistettava moitteeton maksuprofiili koko monivuotisen rahoituskehyksen aikana siinä määrin kuin se on mahdollista.

6.  Ennustekapasiteettia on tehostettava. Jo laadittujen erilaisten analyysien(13) ohella komissio parantaa keskipitkän ja pitkän aikavälin ennusteitaan, jotta todennäköiset ongelmat voidaan havaita varhaisessa vaiheessa siinä määrin kuin se on mahdollista. Komissio erityisesti ilmoittaa kahdelle budjettivallan käyttäjälle heti kun se havaitsee vuosien 2014–2020 ohjelmien täytäntöönpanossa kehitystä, joka vaarantaa moitteettoman maksuprofiilin.

1.  Taustaa

Komissio on vuodesta 2011 alkaen joutunut seuraamaan maksamatta olevien maksupyyntöjen määrän kasvua vuoden lopulla, vaikka maksujen enimmäismäärät hyödynnettiin kokonaisuudessaan vuosina 2013 ja 2014 ja vaikka vuonna 2014 turvauduttiin maksujen yhteydessä ennakoimattomiin menoihin varattuun liikkumavaraan. Vuotuisissa talousarvioissa on käytännössä käytetty kaikki hyväksytyt maksumäärärahat, mutta maksamatta olevien maksupyyntöjen kertymä vuoden lopulla on kasvanut jatkuvasti koheesiopolitiikan alalla (rahoitusnäkymien otsake 1 b) ja muiden otsakkeiden erityisohjelmien yhteydessä (esimerkiksi otsakkeeseen 4 kuuluva globaali Eurooppa).

Komissio on noudattanut parlamentin ja neuvoston kehotusta ja seurannut tilannetta läpi koko vuoden. Viime vuosina on järjestetty tilapäisiä toimielinten välisiä tapaamisia, joissa on vaihdettu näkemyksiä kulloisestakin tilanteesta. Komission on vuodesta 2011 lähtien pitänyt esittää lisätalousarvioesityksiä, joilla on pyritty lisäämään maksumäärärahojen tasoa merkittävästi, jotta maksuvaje saataisiin poistettua. Hyväksyttyjen maksumäärärahojen alkuperäiset vähäiset tasot ovat johtaneet toistuviin lisätalousarvioesityksiin, jotka ovat monimutkaistaneet itse talousarvioesitystä koskevaa päätöksentekoprosessia, vaikka neuvotteluissa olisi käsiteltävä juuri talousarvioesitystä. Lisätalousarvioista äänestettiin myöhäisessä vaiheessa, mikä hankaloittaa entisestään maksuprosessin hallinnointia.

Maksusitoumusmäärärahojen tasot ovat siis olleet jatkuvasti korkeampia, ja jäljempänä oleva kaavio kuvaa yhä tiukempia vuotuisia maksubudjetteja ja enimmäismääriä sekä maksujen enimmäismäärän ja äänestettyjen määrärahojen välisen eron progressiivista kaventumista, joka huipentui vuonna 2014 siihen, että jouduttiin käyttämään ennakoimattomiin menoihin varattua liikkumavaraa.

20150708-P8_TA(2015)0263_FI-p0000003.png

Vuosien 2014 ja 2015 talousarvioista päästiin sopimukseen joulukuussa 2014, ja tuolloin Euroopan parlamentti ja neuvosto sopivat seuraavasta yhteisestä lausumasta:

"Toimielimet hyväksyvät tavoitteen saada erityisesti koheesiopolitiikkaan liittyvien, vuoden lopussa maksamattomina olevien laskujen määrä vähenemään rakenteelliselle tasolle nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana.

Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi:

—  komissio suostuu esittämään vuoden 2015 talousarviota koskevien yhteisten päätelmien yhteydessä mahdollisimman tuoreen ennusteen maksamattomien laskujen määrästä vuoden 2014 loppuun mennessä; komissio saattaa nämä luvut ajan tasalle ja esittää vaihtoehtoisia skenaarioita maaliskuussa 2015, kun kokonaiskuva maksamattomien laskujen määrästä vuoden 2014 lopussa on saatavilla tärkeimpien toimintalohkojen osalta;

—  tältä pohjalta kolme toimielintä pyrkivät sopimaan vuoden lopussa maksamattomina olevien laskujen enimmäistavoitetasosta, jota voidaan pitää kestävänä;

—  tältä pohjalta ja noudattaen monivuotista rahoituskehystä koskevaa asetusta, ohjelmien sovittuja määrärahoja sekä muita sitovia sopimuksia, kolme toimielintä sitoutuvat panemaan vuodesta 2015 alkaen täytäntöön suunnitelman maksamattomien laskujen, jotka vastaavat vuosien 2007–2013 ohjelmien toteutumista, määrän vähentämiseksi yhteisesti sovitulle tasolle nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointiin mennessä. Kolme toimielintä hyväksyvät kyseisen suunnitelman hyvissä ajoin ennen vuoden 2016 talousarvioesityksen esittelyä. Maksamattomien laskujen poikkeuksellisen suuren määrän huomioon ottaen kolme toimielintä sopivat tarkastelevansa kaikkia mahdollisia keinoja kyseisten laskujen määrän vähentämiseksi.

Komissio suostuu joka vuosi liittämään talousarvioesitykseensä asiakirjan, jossa arvioidaan maksamattomien laskujen määrää ja selitetään, kuinka talousarvioesitys tulee mahdollistamaan tämän määrän vähentämisen, ja kuinka paljolla. Tässä vuosittaisessa asiakirjassa luodaan katsaus siihenastiseen edistymiseen ja ehdotetaan mukautuksia suunnitelmaan viimeisimpien numerotietojen mukaisesti."

Komissio esitti tämän yhteisen lausuman jatkotoimena 15. joulukuuta 2014 ajan tasalle saatetun ennusteen maksamattomien maksupyyntöjen tasosta vuoden 2014 loppuun mennessä. Ennuste on esitetty liitteessä I.

Tässä asiakirjassa esitetään katsaus tilanteeseen vuoden 2014 lopussa ja siinä keskitytään koheesiopolitiikan vuosien 2007–2013 ohjelmien kertymään, joka pyritään laskemaan sovitulle tasolle nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnissa vuonna 2016. Asiakirjassa käsitellään myös muiden otsakkeiden kertymän kehitystä, vaikka niiden kertymäongelma ei ole läheskään yhtä akuutti kuin otsakkeessa 1 b. Muiden otsakkeiden maksamattomien maksupyyntöjen kertymä oli vuoden 2014 lopussa noin 1,8 miljardia euroa.

2.  Tilanne vuoden 2014 lopussa

2.1.  Käyttö vuoden 2014 lopussa

Maksumäärärahojen käyttö oli arvoltaan vuoden 2014 lopussa (ennen määrärahasiirtoja vuodelta toiselle) 134,6 miljardia euroa (99 prosenttia vuoden 2014 talousarvion lopullisista hyväksytyistä määrärahoista). Maksumäärärahojen vajaakäytöksi (kun määrärahasiirrot vuodelta toiselle oli toteutettu) kirjattiin kaikkien aikojen vähäisin määrä, 32 miljoonaa euroa (vuonna 2013 vastaava luku oli 107 miljoonaa euroa ja vuonna 2012 taas 66 miljoonaa euroa). Näin korkea käyttöaste vaikka lisätalousarvioesitys 3/2014 hyväksyttiin myöhäisessä vaiheessa osoittaa, että maksumäärärahoille on asetettu tiukkoja rajoitteita erityisesti vuosien 2007–2013 ohjelmia loppuun saatettaessa. Vastaavia budjettikohtia tuettiin lisäksi monessa tapauksessa määrärahoilla, jotka oli alun perin tarkoitettu vasta hyväksyttyjen vuosien 2014–2020 ohjelmien ennakkomaksuihin.

Vuosien 2007–2013 koheesiopolitiikan ohjelmien maksumäärärahoja lisättiin vuonna 2014 kaikkiaan 4,6 miljoonalla eurolla. Tästä määrästä saatiin 2,5 miljardia euroa lisätalousarvioesityksellä nro 3/2014, 0,6 miljardia euroa varainhoitovuoden lopulla tehtävällä määrärahasiirrolla(14) ja 1,5 miljardia euroa sisäisillä siirroilla muista kauden 2014–2020 ohjelmista. Nämä lisäykset auttoivat osaltaan kauden 2007–2013 koheesio-ohjelmien kertymän vakauttamisessa vuoden 2014 lopulla. Suuri määrä käyttämättömiä maksusitoumusmäärärahoja siirrettiin varainhoitovuodelle 2015 tai muihin ohjelmiin. Siirrot koskivat koheesiopolitiikan ohella myös maaseudun kehittämisen ohjelmia (otsake 2) ja maahanmuuttoa ja turvallisuutta (otsake 3). Tämän seurauksena maksattamatta olevien sitoumusten määrä (RAL) väheni 189 miljardiin euroon vuoden 2014 lopulla, mikä merkitsee 32 miljardin euron vähennystä verrattuna RAL:än vuoden 2013 lopulla. Vähennys on kuitenkin jossain määrin keinotekoinen, koska se perustuu lähinnä vuosien 2014–2020 ohjelmien maksusitoumusmäärärahojen vajaakäyttöön, ja määrärahat siirrettiin muihin ohjelmiin tai varainhoitovuodelle 2015 ja sitä seuraaville vuosille, jolloin ongelma ilmenee uudelleen. Jos uusien ohjelmien kaikki määrärahat olisi sidottu vuonna 2014, RAL olisi pysynyt paljon lähempänä vuoden 2013 tasoa (224 miljardia euroa).

Alla oleva kaavio osoittaa, miten RAL-taso on kehittynyt 2007–2014 ja mikä RAL‑tason ennustetaan olevan vuoden 2015 lopulla koko talousarviossa, yhteisesti hallinnoiduissa otsakkeiden 1 b, 2 ja 3 ohjelmissa sekä muissa ohjelmissa/otsakkeissa. Kaaviosta käy ilmi, että RAL:n kokonaistason odotetaan palaavan vuoden 2015 lopulla samalle tasolle kuin vuoden 2013 lopulla. Kaaviosta käy kuitenkin ilmi myös ero yhteisen hallinnoinnin piiriin kuuluvien otsakkeiden 1 b, 2 ja 3 ohjelmien välillä – RAL:n odotetaan vähenevän vuoteen 2013 lopulla – ja muiden ohjelmien/otsakkeiden välillä, sillä niiden RAL:n odotetaan kasvavan vuoden 2015 lopulla.

20150708-P8_TA(2015)0263_FI-p0000004.png

2.2.  Vuonna 2014 toteutetut lieventävät toimenpiteet

Komissio esitti 28. toukokuuta 2014 lisätalousarvioesityksen nro 3/2014, jossa pyydettiin lisää maksumäärärahoja vuodelle 2014. Hyväksymisprosessista tuli pitkällinen, ja lisätalousarvioesitys nro 3/2014 hyväksyttiin lopulta 17. joulukuuta 2014. Lisätalousarvion hyväksymistä odoteltaessa komissio toteutti vuonna 2014 useita lieventäviä toimenpiteitä noudattaakseen aiemmista sitoumuksista aiheutuvia oikeudellisia velvoitteitaan, ja samaan aikaan käynnistettiin uusi ohjelmasukupolvi, jonka rahoituskehys on poikkeuksellisen tiukka.

Komissio halusi noudattaa sovittua politiikkaa talousarviossa hyväksyttyjen määrärahojen mukaisesti, joten se sovelsi talousarvion aktiivisen hallinnoinnin lähestymistapaa, jossa otettiin huomioon kolme pääperiaatetta:

—  minimoidaan maksujen viivästyskorkojen ja mahdollisten vastuiden taloudelliset vaikutukset unionin talousarvioon;

—  maksimoidaan ohjelmien täytäntöönpano;

—  minimoidaan päätösten mahdolliset kielteiset vaikutukset kolmansiin osapuoliin ja koko talouteen.

Niukkojen määrärahojen aktiivisen hallinnoinnin varmistaviin toimenpiteisiin kuuluivat vastaavasti aiheettomasti maksettujen määrien proaktiivinen takaisin periminen, varainhoitotileillä olevien käyttämättömien määrien rajoittaminen, ennakkomaksujen prosenttiosuuden vähentäminen, maksujen enimmäismääräaikojen hyödyntäminen mahdollisimman hyvin sekä tarjouspyyntöjen/tarjousten ja niitä koskevan sopimuksenteon lykkääminen.

Nämä lieventävät toimenpiteet auttoivat komissiota varjelemaan asemaansa ensiluokkaisena investoijana ja mainettaan luotettavana ja turvallisena kumppanina. Komissio onnistui minimoimaan mahdollisuuksien mukaan maksuvajeiden kielteisiä vaikutuksia, joista esimerkkinä mainittakoon maksujen viivästyskorkojen määrän rajaaminen. Vaikka lisäys oli lähes viisinkertainen vuoteen 2013 verrattuna, vuoden lopulla maksettavien korkojen määrä jää rajalliseksi (3 miljoonaa euroa). Kuten alla oleva taulukko soittaa, lisäys oli suhteellisesti jyrkempi otsakkeessa 1 a (Kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky) ja otsakkeessa 4 (Globaali Eurooppa), mikä kuvaa maksumäärärahoihin kohdistuneita paineita.

Maksujen viivästyskorot (euroina)

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

Otsake 1 a

294 855

157 950

173 748

329 615

137 906

243 748

1 047 488

Otsake 1 b

1 440

5 324

6 220

11 255

31 726

71 620

103 960

Otsake 2

27 819

1 807

9 576

15 713

61 879

30 991

61 985

Otsake 3

13 417

59 852

48 673

50 397

29 375

13 060

7 252

Otsake 4

250 204

178 468

257 818

1 266 425

335 820

247 786

1 797 825

Otsake 5

43 915

442 678

237 367

60 825

142 254

46 187

8 614

Yhteensä

631 651

846 079

733 403

1 734 230

738 960

653 392

3 027 124

Koheesiopolitiikan (otsake 1 b) maksujen viivästyskorot eivät ole yhtä merkittäviä, koska enin osa otsakkeesta kuuluu yhteisen hallinnoinnin piiriin ja yhteinen hallinnointi ei johda viivästyskorkoihin. Yhteisesti hallinnoidun politiikan lakisääteisten määräaikojen noudattamatta jättämine on kuitenkin erittäin haitallista uskottavuudelle.

3.  Terminologia

Tässä osiossa selitetään eräitä asiakirjassa käytettyjä määritelmiä.

3.1.  Hankesykli

Ennen kuin komissio hyväksyy toimenpideohjelman tai hankkeen, se varaa määrärahat tekemällä budjettikohtaan määriteltyä määrää koskevan sitoumuksen. Tämä toimenpide kuluttaa osan hyväksytyistä maksusitoumusmäärärahoista.

Hanketta koskevan sopimuksen allekirjoittaminen tai toimenpideohjelman hyväksyminen johtaa hyvin usein tietyntasoiseen ennakkomaksuun, jonka avulla edunsaaja voi käynnistää hankkeen ottamatta lainaa. Saavutettuaan määritellyt virstanpylväät edunsaaja voi esittää välimaksupyyntöjä ja saada korvauksia ohjelmaan liittyvistä menoista.

Kun on kyse suurista ohjelmista, kuten tutkimuksesta (Horisontti 2020 -ohjelma), rakennerahastoista, Euroopan kalatalousrahastosta ja maaseudun kehittämisestä, välimaksupyynnöt eivät kuitenkaan tietyn täytäntöönpanovaiheen jälkeen johda enää maksuihin, koska pyynnöt katetaan ennakkomaksujen avulla. Lisäksi tietty prosenttiosuus hankkeeseen tai ohjelmaan sidotuista kokonaisvaroista maksetaan vasta päätösvaiheessa, kun komissio on ensin todentanut, että kaikki työt on suoritettu alkuperäisen sopimuksen mukaisesti. Jos näin ei ole, osa varoista vapautetaan. Tietyissä tapauksissa komissio voi myös antaa takaisinperintämääräyksiä periäkseen takaisin maksuja, jotka on suoritettu perusteettomasti.

3.2.  Maksattamatta oleva määrä (RAL)

Maksattamatta olevasta määrästä käytetään usein ilmaisua "RAL", joka tulee ranskankielisestä lyhenteestä "Reste à Liquider". Se on sitoumuksen osa, jota ei ole käytetty mihinkään maksuun tiettynä ajankohtana. Monivuotisia hankkeita koskevat sitoumukset tehdään hankkeen alussa ja ennakkomaksuja rajoitetaan, kun taas välimaksuja suoritetaan myöhäisemmässä vaiheessa kun hanketta pannaan täytäntöön ja loppumaksu suoritetaan päätösvaiheessa.

Suuri osa unionin talousarviosta koskee investointeja, joiden toteuttaminen jakaantuu useammalle vuodelle. Vuotuisessa talousarviossa olevien maksusitoumusmäärärahojen ja hyväksyttyjen maksumäärärahojen määrittää, miten RAL:n yleinen taso muuttuu. Sitoumusten kasvuvauhti ja ohjelman täytäntöönpanon tahti puolestaan määrittävät RAL:n normaalin kehityksen. RAL kuitenkin lisääntyy täytäntöönpanon tahdista riippumatta silloin, kun maksumäärärahoja ei ole budjetoitu riittävästi. Tässä jälkimmäisessä tapauksessa vaikutukset näkyvät siten, että maksamatta olevien maksupyyntöjen taso nousee vuoden lopulla.

RAL:n ja vuoden sitoumusten välinen suhde on hyvä indikaattori vertailtaessa yksittäisten ohjelmien RAL:n kokoa ja rahoituskehystä. Esimerkkinä mainittakoon, että luonteeltaan vuotuisten ohjelmien ja toimien, kuten Erasmus-ohjelman tai humanitaarisen avun ohjelman, RAL/sitoumus-suhde on alle yhden, millä tarkoitetaan, että useimmat sitoumukset maksetaan vuoden kuluessa. Koheesiopolitiikan ohjelmien tavallinen RAL/sitoumus-suhde taas on 2,5–3, mikä osoittaa lainsäädännössä vahvistettujen automaattista vapauttamista koskevien sääntöjen vaikutuksen (niin kutsutut "N+2"- ja "N+3"-säännöt, katso jäljempänä oleva osio 4.1). Tietyillä otsakkeeseen 4 kuuluvilla ohjelmilla on korkeampi suhdeluku, mikä johtuu täytäntöönpanoon liittyvien neuvottelujen monimutkaisesta syklistä. Komissio ottaa nämä indikaattorit huomioon maksupyynnöissään.

3.3.  Kassavirtapaineet ja maksumäärärahojen vaje

Komission kassavirta määräytyy lähinnä niiden määrien perusteella, joita jäsenvaltioilta saadaan kuukausittain omia varoja koskevien sääntöjen mukaisesti. Komissio ei saa lainata rahaa kattaakseen käteisvirran vajetta. Kassavirtapaineet saattavat johtaa siihen, että EU-varojen edunsaajille suoritettavat maksut viivästyvät väliaikaisesti, vaikka talousarviossa on kyseisenä varainhoitovuonna hyväksytty riittävästi maksumäärärahoja. Näin voi käydä yleensä vuoden alkupuoliskolla, koska edellisvuoden lopussa maksamattomina olleiden maksupyyntöjen ja kuluvan vuoden ensimmäisten kuukauden aikana maksettavien maksupyyntöjen (esimerkiksi Euroopan maatalouden tukirahastoa koskevien maksupyyntöjen) summa on suurempi kuin komission käytettäväksi luovutettujen omien varojen kuukausittainen enimmäismäärä. Koska edellisen vuoden kertymä lakkautetaan vaiheittain ja omien varojen kuukausittainen virta jatkuu myöhemmin vuoden aikana, kassavirtapaineet eivät ole enää sitovia vuoden seuraavina kuukausina.

Vuoden alun kassavirtapaineiden vaikutus vahvistuu maksumäärärahojen vajeen myötä, koska kuukausittainen rahoituspyyntö perustuu tuloihin, jotka on kirjattu talousarvioon siinä muodossa kuin se on hyväksytty ennen kuin maksujen tasoa korotetaan hyväksymällä lisätalousarvioita (niitä hyväksytään yleensä vuoden lopulla).

Hyväksymisen täsmällisestä ajankohdasta riippuen (esimerkiksi ennen 16. marraskuuta kyseistä vuotta tai sen jälkeen) vastaava uusi omia varoja koskeva pyyntö, jolla halutaan kattaa vuoden lopulla hyväksytyissä lisätalousarvioissa hyväksytyt uudet maksumäärärahat, saattaa johtaa siihen, että käteistä on saatavilla vasta seuraavan varainhoitovuoden alussa. Tämä saattaa johtaa vaikeuksiin kyseisen vuoden lisätalousarvioiden toteuttamisessa.

3.4.  Vuoden lopulla maksamatta olevien maksupyyntöjen kertymä

Jokaisen vuoden lopulla on kertynyt maksamatta olevia maksupyyntöjä, eli unionin varojen edunsaajat ovat esittäneet pyyntöjä, jotka on maksettava määritellyssä ajassa (yleensä alle kahdessa kuukaudessa) mutta joita ei ole vielä maksettu(15). Tämä johtuu kolmesta syystä:

a)  käynnissä olevat keskeytykset/lykkäykset: tietyille edunsaajille tai tiettyihin ohjelmiin suoritettavat maksut keskeytettiin tai niitä lykättiin; maksujen keskeyttäminen on yleensä lyhytaikainen virallinen toimi, jolla komissio viivästyttää maksun suorittamista odottaessaan puuttuvia tietoja tai hallinto- ja valvontajärjestelmään kuuluvia tarkastuksia;

b)  ajankohta: maksupyyntöjä ei ole maksettu, koska ne on esitetty vasta vuoden viimeisinä päivinä, joten niitä ei ole kyetty käsittelemään ennen vuoden päättymistä;

c)  määrärahojen puute: maksupyyntöjä ei ole maksettu, koska asiaa koskevan budjettikohdan hyväksytyt maksumäärärahat on jo käytetty loppuun.

Osaa kertymästä pidetään "tavallisena" (katso a ja b kohta). Maksamatta olevien maksupyyntöjen "epätavallisen" kertymän kasvu, jota ilmenee eniten koheesiopolitiikassa, liittyy maksumäärärahojen vajeeseen (c kohta). Vuoden alussa ilmenevät kassavirtapaineet (katso edellä oleva 3.3 osio) vaikuttavat myös asiaan. Jäljempänä 4 osiossa tarkastellaan lähemmin koheesiopolitiikan tapausta.

4.  Otsake 1 b: kertymän kehittyminen ja näkymät

Tässä osiossa tarkastellaan koheesiopolitiikan erityistapausta (otsake 1 b). Aluksi käsitellään rakennerahastojen pääpiirteet ja selitetään, miten tietyt aiemmat tapahtumat tai lainsäädäntöön liittyvät tapahtumat ovat luoneet nykyisen hankalan tilanteen. Sitten tehdään selkoa siitä, miten tavallinen kertymä voitaisiin määritellä, ja analysoidaan yksityiskohtaisesti tilannetta vuoden 2014 lopulla.

4.1.  Rakennerahastojen käyttö 2007–2013

Rakennerahastot 2007–2013: pääpiirteet

Otsakkeesta 1 b rahoitettavat hankkeet organisoidaan toimenpideohjelmissa. Jäsenvaltiot ehdottavat näitä toimenpideohjelmia, joista komissio neuvottelee ja jotka se hyväksyy kauden alussa koko kauden ajaksi. Kukin toimenpideohjelma pannaan täytäntöön hallinnoimalla yhteisesti yksittäisiä hankkeita. Tämä tarkoittaa, että jäsenvaltiot käyttävät rahastoja. Komissio on mukana seurantakomiteoissa, joissa se toimii neuvonantajana hankkeita valittaessa ja valvoo hankkeiden täytäntöönpanoa antamalla vuosittain täytäntöönpanokertomuksia.

Ohjelmia osarahoitetaan unionin talousarviosta, mikä tarkoittaa, että komissio ei maksa ohjelman koko kustannuksia. Jäsenvaltioiden on huolehdittava "kansallisesta osarahoituksesta" rahoittaakseen osan ohjelmista.

Kun ohjelma on hyväksytty, Euroopan unionilla on sopimusteitse oikeudellinen velvoite, joka koskee koko kautta. Komissio sitoi automaattisesti määrärahat vuosittain huhtikuun 2007 loppupuolelta vuoteen 2013 käyttäen perustana ohjelman rahoitussuunnitelmaa eikä ohjelman hankkeiden tosiasiallista täytäntöönpanoa. EU:n maksut eivät voi koskaan ylittää EU:n budjettisitoumuksia, mutta menot ovat tukikelpoisia kauden alusta saakka (eli jo ennen ohjelman hyväksymistä) aina tukikelpoisuuskauden päättymiseen saakka.

Kun ohjelma on hyväksytty, komissio maksaa ennakkorahoituksen. Nämä maksut suoritetaan automaattisesti jäsenvaltiolle, jonka käytettävissä vastaavat varat ovat aina päätösvaiheen selvittämiseen saakka.

Eri hankkeiden täytäntöönpanon edetessä jäsenvaltiot esittävät välimaksuja todentamisviranomaisensa välityksellä. Komissio maksaa välimaksupyynnöt voimassa olevan osarahoitusasteen mukaisesti ja edellyttäen, että ei ole tehty päätöstä keskeyttämisestä eikä lykkäämisestä.

Mekanismi toimii niin pitkään kuin komission maksama ennakkorahoitus ja jäsenvaltioiden ohjelmia varten esittämät välimaksupyynnöt jäävät kokonaisuutena alle 95 prosenttiin ohjelmien rahoituksesta. Kun tämä kynnysarvo on saavutettu, jäsenvaltio voi edelleen lähettää maksupyyntöjä, mutta niitä käytetään jäljellä olevien ennakkomaksujen selvittämiseen. Lopuista huolehditaan ohjelman päätösvaiheessa. Jäsenvaltioiden on perusteltava tukikelpoiset menot, jotka vastaavat kauden alussa saadun ennakkorahoituksen määrää ja päätösvaihetta varten pidätettyä määrää (5 prosenttia kaikista määrärahoista).

Tukikelpoisuuskauden päätyttyä sovelletaan 15 kuukauden määräaikaa päätösvaiheen asiakirjojen laatimista ja komissiolle toimittamista sekä selvitettävän loppumaksun pyytämistä varten. Ennen kuin loppumaksu voidaan suorittaa, komissio tarkastelee päätösvaiheen pakettia (eli päättämistä koskevaa ilmoitusta, lopullista täytäntöönpanokertomusta ja viimeistä maksatushakemusta). Koska asiakirjoja odotetaan 31. maaliskuuta 2017 mennessä, päättämistä (ja siihen liittyviä viimeisiä maksuja) koskeva päätös on tehtävä 2017–2019.

Päätösvaihetta varten pidätettyä 5 prosentin osuutta käytetään maksamattomien maksupyyntöjen maksamiseen tarkastelun tulosten mukaisesti. Jos kyseistä päätöstä ei tehdä, komissio ei maksa koko määrää päätösvaiheessa. Maksamatta jäänyt määrä vapautetaan. Jos korjausten osuus on yli 5 prosenttia, komissio perii takaisin perusteettomasti maksetun määrän.

N+2/N+3-sääntö

N+2/N+3-sääntö otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön ohjelmakautta 2000–2006 varten. Säännön mukaan vuonna N tehty sitoumus on katettava samansuuruisella ennakkorahoituksella ja välimaksupyynnöillä ennen 31. joulukuuta N+2 (N+2‑sääntö). Esimerkiksi vuonna 2012 tehty sitoumus on katettava kokonaan maksupyynnöillä ennen 31. joulukuuta 2014. Kattamaton määrä vapautetaan, mikä tarkoittaa, että jäsenvaltio menettää kyseisen osan rahoituksesta. Toistaiseksi rakennerahastojen aikana ei kuitenkaan ole tehty kertaakaan merkittäviä N+2/N+3‑sääntöön perustuvia määrärahojen vapauttamisia.

Säännöllä pyritään varmistamaan kurinalaisuus EU-varoja hallinnoitaessa. Koska sitoumukset tehdään ohjelman hyväksymisen jälkeen automaattisesti, sääntö velvoittaa jäsenvaltiot panemaan hankkeet täytäntöön dynaamisesti ja välttämään ongelmia aivan syklin lopussa. Sääntö mahdollistaa myös tasaisemman maksuprofiilin, koska se pakottaa jäsenvaltiot esittämään maksupyyntöjä säännöllisin väliajoin. Säännön "pehmentäminen" etenkin vuoden 2008 finanssikriisin seurauksena on kuitenkin vähentänyt sen säätelevää vaikutusta, kuten seuraavassa osiossa selitetään.

Tämä sääntö vaikuttaa siihen, että maksupyynnöt keskittyvät vuoden lopulle: Jäsenvaltioiden on lähetettävä maksupyyntönsä ennen keskiyötä 31. joulukuuta käyttäen erityistä tietotekniikkajärjestelmää. Vaikka jäsenvaltioilta edellytetään oikeudellisesti maksupyyntöjen esittämistä säännöllisesti läpi vuoden(16), tähänastiset kokemukset osoittavat, että monet niistä odottavat viimeisiin viikkoihin saakka ennen kuin ne esittävät suuria määriä koskevia pyyntöjä.

4.2.  Ohjelmakauden 2007–2013 maksupyyntöprofiili

Maksusyklin tärkeimmät tekijät

Kauden alussa maksetaan huomattavia määriä ennakkorahoituksena, ja tämän jälkeen kuluu joitain vuosia, jolloin välimaksut ovat tasoltaan suhteellisen vähäisiä, kun ohjelmien rakenne luodaan ja hankkeiden täytäntöönpano alkaa. Järjestelmän alussa ei ole paineita maksupyyntöjen esittämiseen, sillä N+2/N+3-säännön vaikutukset alkavat tuntua aikaisintaan ohjelmakauden kolmannen vuoden lopulla. Lisäksi ennakkorahoitus kattaa edelleen suuren osan ohjelmakauden alussa tehdyistä sitoumuksista. Välimaksujen vuotuinen taso alkaa nousta noin 2-3 vuotta ennen ohjelmakauden päättymistä, kun ohjelmat kehittyvät täyteen mittaansa ja maksupyynnöt pääsevät hyvään vauhtiin. Huippu on havaittavissa ohjelmakauden lopulla / seuraavan ohjelmakauden alussa, ja seuraavina vuosina laskeudutaan lähes nollatasolle ohjelmien saavuttaessa 95 prosentin kynnysarvon. Kuten edellä mainittiin, päätösvaiheen maksut suoritetaan 1–3 vuoden kuluessa tukikelpoisuuskauden päättymisestä.

Poikkeukset

Ohjelmakauteen 2007–2013 sovellettavassa oikeudellisessa kehyksessä ilmeni kolme kehityssuuntaa, jotka voimistivat välimaksujen syklistä luonnetta:

1.  Siirtyminen N+3:sta N+2:een. Monivuotista rahoituskehystä 2007–2013 koskevaan kokonaiskompromissiin kuului se, että uusiin jäsenvaltioihin sekä Kreikkaan ja Portugaliin sovellettiin vuosien 2007–2010 sitoumuserien osalta N+3-sääntöä ja tämän jälkeen N+2 sääntöä aina kauden päättymiseen saakka. Tämä tarkoittaa, että kyseisten jäsenvaltioiden oli vuoden 2013 loppuun mennessä katettava kaksi sitoumuserää: vuoden 2010 erä ja vuoden 2011 erä. Jäsenvaltiot eivät tietenkään odottaneet välttämättä vapauttamista koskevaan määräaikaan saakka pannakseen ohjelmat täytäntöön ja esittääkseen maksupyyntöjä, joten maksupyynnöt eivät kaksinkertaistuneet vuonna 2013. Tämä sääntö voimisti kuitenkin vuoden 2013 huippua, ja heijastevaikutukset tuntuivat seuraavina vuosina kertymän kasvaessa ja kumuloituessa.

2.  Jäsenvaltioilta edellytettiin rahastoa koskevien valvontajärjestelmiensä vaatimustenmukaisuuden tarkastamista. Vaatimustenmukaisuuden tarkastamisen tuloksille oli saatava komission hyväksyntä. Välimaksupyyntöjä voitiin esittää, mutta komissio sai maksaa korvauksia vasta sitten kun vaatimustenmukaisuuden arviointi oli hyväksytty. Koska useimmat ohjelmat hyväksyttiin vuonna 2007, pyyntöjen esittäminen (tai ainakin komissiolle kuuluva korvausten suorittaminen) viivästyi, joten vuonna 2008 ei suoritettu juuri lainkaan välimaksuja.

3.  Jäsenvaltiot reagoivat finanssikriisiin edellyttämällä painokkaasti, että vuoden 2007 sitoumuserä neutraloitaisiin N+2/N+3-säännö suhteen. Komissio hyväksyi asian, mutta sen sijaan, että vuoden 2007 erän vapauttamisen kynnysarvoa olisi lykätty yhdellä vuodella, N+2/N+3-sääntöä heikennettiin neuvoston yksimielisellä äänestystuloksella siten, että vuoden 2007 erää koskeva velvoite hajautettiin koko kaudelle kuutena kuudesosana. Tämä niin kutsuttu "Kreikka-sääntö" mahdollisti harvempien maksupyyntöjen esittämisen kauden alussa, mitä kompensoitiin esittämällä useampia maksupyyntöjä kauden lopulla.

Kriisiin reagoitiin myös siten, että kauden 2000–2006 ohjelmien menojen tukikelpoisuutta jatkettiin vuoden 2008 lopusta vuoteen 2009 (muuttamalla ohjelman hyväksymistä koskevaa komission päätöstä). Siksi jäsenvaltiot keskittyivät edelleen kauden 2000–2006 ohjelmien täytäntöönpanoon. Tämän seurauksena kauden 2007–2013 ohjelmien täytäntöönpano ja siihen liittyvä kautta 2007–2013 koskevien välimaksupyyntöjen esittäminen viivästyivät.

Kauden 2000–2006 ohjelmien vertailu kauden 2007–2013 ohjelmien kanssa.

Ohjelmakaudella 2007–2013 siirryttiin N+3-säännön soveltamisesta N+2 sääntöön neljännen vuoden lopulla, kun taas ohjelmakaudella 2000–2006 sovellettiin pelkästään N+2-sääntöä, vaikkakin vuonna 2004 tehtiin erinäisiä mukautuksia kymmenen jäsenvaltion unioniin liittymisen johdosta.

Jäljempänä olevassa kaaviossa vertaillaan prosenttiosuutena koko kehyksestä laskettuja kauden 2000–2006 kumuloituja välimaksuja (jotka suoritettiin vuosina 2001–2007) prosenttiosuutena koko kehyksestä laskettuihin kauden 2007–2013 ohjelmien kumuloituihin välimaksuihin (jotka suoritettiin vuosina 2008–2014).

Kaavio 1: Kumulatiivisten välimaksujen vuosittainen malli (vuoden viipeellä): 2000–2006 (15 jäsenvaltion unioni) vs. 2007–2013 (prosenttiosuutena kokonaiskehyksestä lukuun ottamatta ennakkorahoitusta)

20150708-P8_TA(2015)0263_FI-p0000005.png

Kuten kaaviosta käy ilmi, kauden 2007–2013 ohjelmien kumulatiiviset maksut pysyivät jatkuvasti alle kauden 2000–2006 tason, vaikka kausien lopussa on havaittavissa eron umpeen kuroutumista. Kauden 2007––2013 ohjelmien viivästynyt profiili on aiheutunut edellä kuvattujen tekijöiden yhdistelmästä. Tämä selittää maksumäärärahojen alikäytön ja maksujen enimmäismäärän kauden alussa, koska enimmäismääriä vahvistettaessa on käytetty viitekohtana kauden 2000–2006 ohjelmien maksuprofiilia.

Kun maksupyynnöissä alettiin päästä samalle tasolle myöhäisemmässä vaiheessa, itse maksuja rajoittivat tuntuvasti hyväksyttyjen maksumäärärahojen taso ja/tai maksujen enimmäismäärä, mikä kasvatti kertymää.

Kertymän kehittyminen 2007–2014

Jäljempänä oleva kaavio(17) osoittaa kertymän kehittymisen kauden 2007–2013 ohjelmissa kaudella 2007–2016

Kaavio 2: Koheesiopolitiikan ohjelmat 2007–2013: maksamatta olevien maksupyyntöjen kehittyminen vuoden lopulla (miljardia euroa)

20150708-P8_TA(2015)0263_FI-p0000006.png

Kuten kaaviosta käy ilmi, kauden 2007–2013 ohjelmien kertymä alkoi kasvaa vuonna 2011, jolloin se oli tasoltaan 11 miljardia euroa, ja nousi korkeimmillaan 24,7 miljardiin euroon vuonna 2014. Kuten edellä on selitetty, kertymän taso on ennusteiden mukaan edelleen korkea vuonna 2015, minkä jälkeen palataan "tavalliseen" ja kestävään kertymään vuoden 2016 lopulla.

4.3.  Kertymän osatekijät ja kertymätyypit

Komissio vastaanottaa vuoden aikana rakennerahastojen yhteydessä seuraavia maksupyyntöjä:

a)  hyväksyttävissä olevat maksupyynnöt, jotka katetaan vuoden kuluessa maksumääräahoilla;

b)  maksupyynnöt, jotka on jo katettu ennakkomaksuilla ohjelmakauden alussa ja joista ei siten aiheudu lisämenoja;

c)  maksupyynnöt, jotka voidaan maksaa vasta päättymisen jälkeen ja joiden kohdalla on siten odotettava, että komissio ja edunsaaja pääsevät yhteisymmärrykseen päättymisestä;

d)  maksupyynnöt, joita ei ole maksettu, koska ne on esitetty vasta vuoden viimeisinä päivinä, joten niitä ei ole kyetty käsittelemään ennen vuoden päättymistä;

e)  maksupyynnöt, jotka on keskeytetty tai joita on lykätty tiettyjen edunsaajien osalta; maksujen keskeyttäminen tai lykkääminen on yleensä lyhytaikainen virallinen toimi, jolla komissio viivästyttää maksun suorittamista odottaessaan puuttuvia tietoja tai hallinto- ja valvontajärjestelmään kuuluvia tarkastuksia;

f)  maksupyynnöt, joita ei ole maksettu vuoden lopussa, koska asiaa koskevan budjettikohdan hyväksytyt maksumäärärahat on jo käytetty loppuun.

Viimeiset neljä kategoriaa (c–f) ovat maksamattomia pyyntöjä vuoden lopussa, mutta kertymään kuuluvat ne maksamattomat maksupyynnöt, jotka perustuvat syihin d, e ja f. Tiettyä vuoden lopussa maksamattomina olevien maksupyyntöjen tasoa pidetään ˮtavallisenaˮ, kun pyynnöt perustuvat syihin d ja e. Epätavalliseen kertymään kuuluu ainoastaan kategorian f mukaisia maksamattomia maksupyyntöjä.

Jäljempänä olevassa kaaviossa esitetään maksupyyntöjen vuo otsakkeessa 1 b, jäsenvaltioiden esittämästä pyynnöstä maksettavissa olevien pyyntöjen erottelemisen kautta aina ˮtavalliseenˮ ja ˮepätavalliseenˮ kertymään saakka.

20150708-P8_TA(2015)0263_FI-p0000007.png

Pyyntöjen keskittyminen vuoden loppuun ja maksamisajankohta

Jäsenvaltioiden lähettämät maksupyynnöt keskittyvät erittäin voimakkaasti joulukuuhun, jolloin lähetettiin 27–35 prosenttia kaikista vuosittaisista pyynnöistä ajanjaksolla 2011–2014. Komission on tehtävä kutakin vastaanotettua pyyntöä koskevia tarkastuksia ennen kuin maksumenettely voi edetä. Mitä enemmän pyyntöjä otetaan vastaan vuoden viimeisillä viikoilla, sitä suurempi on riski, että pyyntöjä ei kyetä maksamaan ennen vuoden päättymistä.

Siksi komissio kannustaa säännöllisesti jäsenvaltioita lähettämään pyyntöjä säännöllisemmin koko vuoden ajan.

Jäljempänä olevassa kaaviossa esitetään kauden 2007–2013 ohjelmia koskevien maksupyyntöjen esittämisessä ilmennyt kuukausittainen kehitys vuosilta

2011–2014.

Kaavio 3 a: Kautta 2007–2013 koskevien välimaksupyyntöjen esittämisen kuukausittainen kehitys (prosentteina kokonaisuudesta)

20150708-P8_TA(2015)0263_FI-p0000008.png

Edellä oleva kaavio osoittaa selvästi, että maksupyyntöjen esittäminen lisääntyy toistuvasti hyvin jyrkästi vuoden lopulla.

Kaavio 3 b: Maksupyyntöjen esittämisen keskittyminen vuoden kahdelle viimeiselle kuukaudelle (marras- ja joulukuussa vastaanotettujen pyyntöjen prosenttiosuus) 2011–2014

20150708-P8_TA(2015)0263_FI-p0000009.png

Kaavio osoittaa, että pyyntöjä esitetään yhä enemmän vuoden myöhäisessä aiheessa, mikä johtuu N+2-säännön lisäämistä paineista. N+3-säännön poistaminen vuonna 2013 merkitsi, että N+2-sääntöä sovellettiin kaikissa jäsenvaltioissa paitsi Romaniassa, Slovakiassa ja Kroatiassa. Tämä vaikutti tuntuvasti kyseisenä vuonna vastaanotettujen pyyntöjen määrään. Samana vuonna maksamisen kannalta liian myöhään saapuvien laskujen määrä riippuu kyseisenä vuonna vastaanotettujen pyyntöjen kokonaismäärästä ja määrän profiilista vuoden aikana.

Keskeyttämisten ja lykkäysten vaikutus

Kun komissiolla on tietoja mahdollisista puutteista, se käyttää ennen maksujen suorittamista jäsenvaltioille erinäisiä ehkäiseviä mekanismeja suojellakseen unionin talousarviota. Nämä mekanismit ovat erityisen arvokkaita jäsenvaltioiden valvontajärjestelmien parantamisen kannalta, jolloin ne vähentävät komission tekemien rahoitusoikaisujen tarvetta.

Tästä seuraa, että eräät maksupyynnöt eivät ole välittömästi maksukelpoisia, koska komissio on keskeyttänyt ne tai lykännyt niitä ja odottaa, että valvontajärjestelmiin tehdään parannuksia. Vaikka suurinta osaa näistä pyynnöistä ei viime kädessä hylätä, maksuja ei voida suorittaa välittömästi.

Komissio voi nykyisten säännösten(18) nojalla

—  keskeyttää maksun määräajan kulumisen enintään kuudella kuukaudella, jos on näyttöä, joka viittaa huomattaviin puutteisiin asianomaisen jäsenvaltion hallinto- ja valvontajärjestelmien toiminnassa, tai jos komission yksiköiden on tehtävä lisätarkastuksia saatuaan tietoja siitä, että todennettuun menoilmoitukseen sisältyvät menot liittyvät vakavaan sääntöjenvastaisuuteen, jota ei ole oikaistu;

—  keskeyttää jäsenvaltioille kauden 2007–2013 ohjelmien yhteydessä suoritettavat välimaksut kokonaan tai osittain, jos on näyttöä ohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmän vakavasta puutteesta ja jäsenvaltio ei ole toteuttanut tarvittavia oikaisutoimenpiteitä tai todennettuun menoilmoitukseen sisältyvät menot liittyvät vakavaan sääntöjenvastaisuuteen, jota ei ole oikaistu, tai jos jäsenvaltio on vakavasti rikkonut hallinto- ja valvontavelvoitteitaan. Jos jäsenvaltio ei ole toteuttanut vaadittuja toimenpiteitä, komissio voi määrätä rahoitusoikaisun.

ˮTavallisenˮ kertymän arviointi

Kuten edellä selitettiin ˮtavallinenˮ kertymä muodostuu kaikista pyynnöistä, jotka on keskeytetty tai joita on lykätty, sekä pyynnöistä, jotka on esitetty niin myöhään, että maksaminen ei ole mahdollista samana vuonna. Vuoden kymmenen viimeisen kalenteripäivän aikana saapuneita pyyntöjä voidaan pitää samana vuonna maksamaisen kannalta liian myöhäisinä pyyntöinä, koska komissiolla on oltava riittävät takeet siitä, että se pystyy käyttämään talousarviossa käytettävissä olevat määrärahat täysipainoisesti. Eräät keskeytetyt tai lykätyt pyynnöt ovat kuitenkin myös osa pyyntöjä, jotka saapuvat maksamisen kannalta liian myöhään, eikä niitä pitäisi ottaa laskelmissa huomioon kahdesti.

ˮTavallinenˮ kertymä kasvaa vastaavasti vuoden mittaan vastaanotettujen pyyntöjen kokonaismäärän myötä ja pyyntöjen keskittyessä vuoden viimeisille päiville.

Jäljempänä olevassa kaaviossa esitetään katsaus kaudella 2010–2014 vastaanotettuihin maksupyyntöihin, vuoden lopulla ilmenevään kertymään sekä pyyntöihin, jotka ovat saapuneet liian myöhään maksamista ajatellen tai joita on lykätty.

Kaavio 4, otsake 1 b: pyynnöt, kertymä, lykkäykset 2010–2014

20150708-P8_TA(2015)0263_FI-p0000010.png

Kolmen viime vuoden aikana (2012–2014) ˮtavallisenˮ kertymän (eli vuoden kymmenen viimeisen päivän aikana vastaanotetut maksupyynnöt tai maksupyynnöt, jotka on keskeytetty tai joita on lykätty, vaikka ne olisi vastaanotettu ennen viimeistä kymmentä päivää) voidaan arvioida olevan noin puolet kunkin vuoden lopulla ilmenevän kokonaiskertymän arvosta. Toinen puolisko kytkeytyy talousarviossa hyväksyttyjen maksumäärärahojen vajeeseen, joka on luonut niin kutsutun ˮlumipalloefektinˮ(19).

Pyyntöjen tason odotetaan alenevan vuosina 2015 ja 2016, ja keskeytettyjen/lykättyjen tapausten odotetaan vähenevän eikä N+2-sääntö luo paineita vuoden 2015 lopulla(20), joten ˮtavallisenˮ kertymän odotetaan myös vähenevän jyrkästi.

4.4.  Kauden 2007–2013 maksuja (maksupyyntöjä) koskevat näkymät vuosina 2015 ja 2016

Jäsenvaltioiden ennusteisiin perustuvat vuosia 2015 ja 2016 koskevat arviot

Rahastoja kaudella 2007–2013 koskevassa asetuksessa(21) edellytetään, että jäsenvaltiot lähettävät komissiolle ennusteen vuoden N ja vuoden N+1 todennäköisistä välimaksupyynnöistä vuoden N huhtikuun 30 päivään mennessä. Jäsenvaltiot ovat viime vuosina sopineet saattavansa kyseiset tiedot ajan tasalle vuoden N syyskuussa, jotta voitaisiin arvioida täsmällisemmin maksamatta olevien maksupyyntöjen kasvavaa tasoa (kertymä) sekä maksupyyntöjen huomattavaa keskittymistä vuoden viimeisille kuukausille.

Uudessa rahastoja kaudella 2014–2020 koskevassa asetuksessa(22) kuitenkin edellytetään, että jäsenvaltiot lähettävät vuoden N ja vuoden N+1 välimaksupyyntöjä koskevat ennusteensa vuoden N tammikuun 31 päivään mennessä (tiedot on saatettava ajan tasalle 31 päivään heinäkuuta mennessä). Jäsenvaltiot ovat soveltaneet tätä määräaikaa vapaaehtoisesti kauden 2007–2013 ohjelmien yhteydessä vuonna 2015. Tämä perustuu komission esittämään pyyntöön, joka vahvistettiin joulukuussa 2014. Komission 3. Maaliskuuta 2015 mennessä saamien tietojen mukaan jäsenvaltiot arvioivat, että ne esittävät vuonna 2015 maksupyyntöjä (sekä vuoden aikana maksukelpoisia että vuoden aikana maksettavaksi kelpaamattomia) noin 48 miljardin euron edestä ja vuonna 2016 noin 18 miljardin euron edestä(23).

Kuten edellä selitettiin, kaikki maksupyynnöt eivät johda välittömästi maksujen suorittamiseen, koska asiassa on otettava huomioon asetuksen (EY) N:o 1083/2006 79 artiklassa maksuille asetettu 95 prosentin yläraja(24). Tästä oikaisusta tulee selvästi merkittävämpi vuonna 2015 ja sitä seuraavina vuosina, kun yhä useammissa ohjelmissa saavutetaan 95 prosentin yläraja. Tästä seuraa, että odotettavissa olevia maksukelpoisia pyyntöjä koskevat tosiasialliset luvut ovat pienemmät kuin jäsenvaltioiden ennusteissa, koska 95 prosentin ylärajan yli menevät maksupyynnöt otetaan huomioon vasta päätösvaiheessa. Komissio odottaa rajattujen ennusteiden perusteella saavansa vuonna 2015 maksukelpoisia maksupyyntöjä kaikkiaan noin 35 miljardin euron edestä. Vuoden 2016 osalta vastaava luku on nykyisin noin 3 miljardia euroa. Vuotta 2016 koskeva määrä täsmentyy (ja saattaa kasvaa hiukan), kun jäsenvaltiot ovat toimittaneet puuttuvat tiedot tai tarkistaneet jo lähetettyjä tietoja eräiden toimenpideohjelmien osalta.

Liitteessä 2 on yksityiskohtaisempia tietoja jäsenvaltioiden ennusteista, jotka koskevat koheesio-ohjelmiin 2007–2013 liittyviä vuosina 2015 ja 2015 toimitettavia maksupyyntöjä.

Käyttöön perustuva komission arvio

Ennakkorahoituksen ja suoritettujen välimaksujen kokonaisarvo oli vuoden 2014 lopulla 266,1 miljardia euroa. Vuosina 2007–2013 harjoitettavan koheesiopolitiikan ohjelmien rahoituskehys on kokonaisuudessaan 347,3 miljardia euroa. Vielä maksettava enimmäismäärä on noin 80,3 miljardia euroa, kun otetaan huomioon tähänastiset vapauttamiset sekä N+2/N+3- säännön soveltamisesta vuoden 2014 lopulla aiheutuva vapauttamisen riski, jonka vahvistamista odotetaan edelleen (enimmäismäärä kauden alusta lähtien on yhteensä noin 0,9 miljardia euroa). Kunkin ohjelman määristä on kuitenkin maksettava viisi prosenttia (17,3 miljardia euroa) vasta päätösvaiheessa.

Vuonna 2015 tai sitä seuraavina vuosina maksettavien välimaksupyyntöjen odotetaan vastaavasti olevan noin 63 miljardia euroa tai 18 prosenttia kokonaiskehyksestä, mihin sisältyy kertymä vuoden 2014 lopulla (24,7 miljardia euroa). Vuonna 2015 tai sitä seuraavina vuosina vastaanotettujen maksukelpoisten uusien maksupyyntöjen arvo ennen päätösvaihetta on enintään 38,3 miljardia euroa. Jos vuonna 2015 otetaan vastaan maksupyyntöjä enintään 35 miljardin euron arvosta, jäljelle jäävää 3,5 miljardia euroa vastaava määrä otetaan vastaan vuonna 2016.

Jäsenvaltioiden korjattuihin ennusteisiin perustuva arvio kertymästä vuoden 2015 lopulla

Vuoden 2015 talousarviossa hyväksyttiin maksumäärärahoja 39,5 miljardia euroa. Tämä määrä kattaa sekä vuotta 2015 edeltävän kertymän (24,7 miljardia euroa) että uudet pyynnöt (joiden arvoksi arvioidaan 35 miljardia euroa). Vuoden 2015 lopulla kertymän odotetaan olevan vastaavasti 20 miljardia euroa, josta vähintään puolet tai noin 10 miljardia euroa on epätavallista kertymää.

miljardia euroa

Kertymä vuoden 2014 lopulla (mukautettu)

Vuoden 2015 pyyntöjä koskevat jäsenvaltioiden ennusteet, joita on korjattu 95 prosentin kynnysarvolla

Vuoden 2015 talousarviossa hyväksytyt maksumäärärahat

Ennustettu kertymä vuoden 2015 lopulla

24.7

~35

39.5

~20

4.5.  Vuodeksi 2016 odotetut maksupyynnöt

Kuten edellä todettiin, kertymän odotetaan olevan vuoden 2015 lopulla noin 20 miljardia euroa, jos jäsenvaltioiden ennusteet osoittautuvat paikkansapitäviksi. Tämän lisäksi odotetaan, että maksukelpoisia pyyntöjä esitetään 3,5 miljardin euron arvosta ennen ohjelmien päätösvaihetta. Koska maksupyyntöjen määrä on suhteellisen rajallinen ja N+2-säännöstä ei enää aiheudu paineita, ei ole syytä olettaa, että suuri osa näistä maksupyynnöistä saapuisi niin myöhään että niitä ei voida maksaa vuonna 2016.

Komissio hienosäätää pyyntöään vuoden 2016 talousarvioesityksessä ottaen huomioon tavanomaisen kertymän vuoden 2016 lopulla. Tämä tavallinen kertymä – joka kattaa hyvin myöhäisessä vaiheessa esitetyt pyynnöt ja jäljellä olevat keskeyttämiset/lykkäykset – olisi kuitenkin hyvin vähäinen aiempiin vuosiin verrattuna, koska vuonna 2016 vastaanotettavat pyynnöt ovat tasoltaan hyvin vähäisiä ja komissio odottaa jäsenvaltioiden korjaavan puutteet ja esittävän "moitteettomia" pyyntöjä. Tämä kertymä saattaisi olla 2 miljardin euron suuruusluokkaa. Vuoden lopulla ilmenevä ˮtavallinenˮ kertymä on siten katettava vuoden 2017 talousarviosta. Siksi vuoden 2016 talousarvioon olisi sisällytettävä noin 21,5 miljardin euron määrä.

4.6.  Tiivistelmä tiedoista, joita on käytetty maksupyyntöjä ja kertymiä koskevissa laskelmissa

Jäljempänä olevassa taulukossa esitetään tiivistelmänä tiedot ohjelmien kehyksestä, vuoden 2015 talousarviossa käytettävissä olevien määrärahojen odotetusta käytöstä sekä vuonna 2016 odotettavissa olevista enimmäismaksupyynnöistä.

Maksamatta olevat välimaksu 2015–2017 (miljardia euroa)

Ohjelman kehys

(1)

347.3

—  josta ennakkorahoitus ja vuoden 2014 loppuun saakka suoritetut välimaksut

(2)

266.1

—  josta varattu päätösvaiheeseen (5 prosenttia) ja tehtyihin vapauttamisiin

(3)

18.2

Maksukelpoisten välimaksujen enimmäismäärä (2015–2017)

(4)=(1)-(2)-(3)

~63.0

—  josta kertymä vuoden 2014 lopulla (maksamatta olevat maksupyynnöt)

(5)

24.7

—  josta maksukelpoisten välimaksujen enimmäismäärä 2015–2017

(6)=(4)-(5)

38.3

Varainhoitovuosi 2015, miljardia euroa

Vuoden 2015 talousarviossa käytettävissä olevat määrärahat

(1)

39.5

—  joista kertymä vuoden 2014 lopulla

(2)

24.7

—  joiden enimmäismäärä on vuonna 2015 ennusteiden mukaan korjattuna 95 prosentin kynnysarvolla

(3)

~35

Odotettu kertymä vuoden 2015 lopulla

(4)=(1)-(2)-(3)

~20

Varainhoitovuosi 2016, miljardia euroa

Odotettu kertymä vuoden 2015 lopulla

(1)

~20

Niiden jäljellä olevien maksupyyntöjen enimmäismäärä, jotka saataneen vuonna 2016 ennen päätösvaihetta

(2)

~3.5

Vuoden 2016 talousarviosta katettavien maksupyyntöjen enimmäismäärä

(3)=(1)+(2)

~23.5

4.7.  Maksaminen päätösvaiheessa

Rakennerahastojen päätösvaiheessa on oma maksudynamiikkansa. Kukin jäsenvaltio lähettää ohjelmakohtaiset päätösvaiheen asiakirjat 31. maaliskuuta 2017 mennessä. Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille mielipiteensä sulkemista koskevan ilmoituksen sisällöstä viiden kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta edellyttäen, että kaikki tiedot on annettu alkuperäisessä sulkemista koskevassa ilmoituksessa(25). Päätösvaihetta koskevat maksut suoritetaan yleensä vasta vuoden 2016 jälkeen. Päätösvaiheeseen varattu kokonaismäärä (5 prosenttia kaikista määrärahoista) on 17,3 miljardia euroa, mutta maksujen tasoon vaikuttaa ohjelmien täytäntöönpanon laatu koko kauden aikana. Koheesiopolitiikan mahdolliset päätösvaiheen vapauttamiset saattavat vähentää maksujen tarvetta.

Alustavien arvioiden mukaan päätösvaiheen vapauttamisten prosenttiosuus oli kaudella 2000–2006 2,6 prosenttia Euroopan sosiaalirahaston (ESR) kokonaiskehyksestä ja 0,9 prosenttia Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) kokonaiskehyksestä. ESR:n yhteydessä on kuitenkin edelleen noin 0,5 miljardin euron maksattamatta oleva määrä, johon liittyy ongelmallisia säännönvastaisuuksia, joten komissio arvioi, että kyseisen rahaston vapauttamisten lopullinen osuus päätösvaiheessa on noin 3 prosenttia. Komissio ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että päätösvaiheen vapauttamiset saattavat olla suurempia kuin viime kaudella, joten edellä mainittua arviota olisi pidettävä varovaisena osviittana.

Päätösvaiheen pyyntöjä ei oteta huomioon kertymän tavallisen osan vähentämistä koskevassa analyysissä, koska useimmat näistä pyynnöistä maksetaan 2017–2019 tai seuraavina vuosina. Kaikki niistä eivät missään tapauksessa johda maksuihin, koska aiheettomasti maksetut määrät on selvitettävä ennen kuin lopullinen maksu voidaan suorittaa.

5.  Muut otsakkeet: Kauden 2007–2013 ohjelmia koskevat näkymät

5.1.  Yleiskatsaus

Edellä 4 osiossa analysoitiin yksityiskohtaisesti koheesiopolitiikan (otsake 1 b) erityistapausta, ja tässä osiossa tarkastellaan muiden otsakkeiden tilannetta, joka voidaan tiivistää seuraavasti:

–  Euroopan maatalouden tukirahaston (otsake 2) määrärahat ovat jaksottamattomia, joten maksut ja sitoumukset on budjetoitu samalle tasolle; vuoden lopulla ei siten ole kertymää;

–  maatalouden kehittämistä ja Euroopan kalatalousrahastoa (otsake 2) sekä turvapaikka-, maahanmuutto-, raja- ja turvallisuusasioita koskevia rahastoja (otsake 3) hallinnoitiin yhdessä jäsenvaltioiden kanssa samaan tapaan kuin koheesiopolitiikan saralla; maaseudun kehittämisen yhteydessä ei ole toistaiseksi kertymää, mutta muiden rahastojen laita on toisin;

–  useimpia muita ohjelmia (otsake 1 a ja 4) hallinnoi komissio; Moniin näistä ohjelmista on maksuvajeiden vuoksi kohdistettu lieventäviä toimenpiteitä, jotka komissio käynnisti vuonna 2014 (ja joissain tapauksissa jo vuonna 2013); toimet ulottuivat ennakkorahoituksen vähentämisestä (jossa otettiin asianmukaisesti huomioon täytäntöönpanokumppaneiden, vastaanottajien ja edunsaajien tyyppi ja varainhoidon moitteettomuus) loppumaksujen tai budjettituen maksujen lykkäämiseen, uusien sitoumusten käynnistämisestä pidättymiseen ja sopimuksenteon viivästyttämiseen; useimmat näistä lieventävistä toimenpiteistä kuitenkin ainoastaan lykkäävät maksamisajankohtaa, ja sitoumuksista on pidettävä edelleen kiinni.

Jäljempänä olevassa taulukossa annetaan katsaus otsakkeen 1 a ja 4 kertymän kehittymiseen. Otsakkeen 4 kertymässä on havaittavissa selvä suuntaus ylöspäin, ja sen huipputaso saavutettiin viime vuosina, kun taas otsakkeen 1 a kehitys ei ole yhtä selvää.

Kertymä vuoden lopulla (miljoonaa euroa)

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

Otsake 1 a

1 679

507

291

628

604

567

551

541

Otsake 4

172

178

284

226

387

367

389

630

5.2.  Yhteisesti hallinnoidut ohjelmat otsakkeessa 2 ja 3

5.2.1.  Otsake 2

Euroopan maatalouden tukirahasto (maataloustukirahasto)

Euroopan maatalouden tukirahaston (maataloustukirahaston) yhteydessä ei ole kertymää, koska rahasto perustuu jaksottamattomiin määrärahoihin.

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto)

Maaseudun kehittämisessä ei ole toistaiseksi ollut kertymää, koska komissio on pystynyt maksamaan kaikki maksupyynnöt ajoissa. Kun otetaan huomioon maaseudun kehittämisen ohjelman koko ja asiassa sovellettava 95 prosentin sääntö, ennen päätösvaihetta maksettavien välimaksujen enimmäistaso on kaudella 2007–2013 noin 8,7 miljardia euroa. Vuoden 2015 talousarviossa kauden 2007–2013 ohjelmia varten hyväksytyt maksumäärärahat ovat kaikkiaan 5,9 miljardia euroa. Jäljelle jäävä 2,8 miljardia euroa on määrä maksaa vuonna 2016, kun jäsenvaltiot ovat ensin toimittaneet lopullisen neljännesvuosittain annettavan ilmoituksensa, joka on annettava tammikuussa 2016.

Päätösvaihetta varten on varattu yhteensä noin 4,8 miljardia euroa. Tosiasiallinen maksettava määrä riippuu vapauttamisista. Esimerkkinä voidaan todeta, että soveltamalla edellisen kauden 2000–2006 päätösvaiheen vapauttamisastetta, joka oli 1,5 prosenttia, vapauttamisen piiriin kuuluisi noin 1,5 miljardia euroa. Päätösvaiheen maksut suoritettaneen 2016–2019.

Euroopan kalatalousrahasto

Euroopan kalatalousrahaston hallinnointimalli on samanlainen kuin koheesiopolitiikan (otsake 1 b) hallinnointimalli. Euroopan kalatalousrahaston yhteydessä ei kuitenkaan sovellettu N+3-sääntöä, joten tällöin ei ollut erityisongelmia, jotka koskevat siirtymistä N+3-säännöstä N+2-sääntöön sitoumuserän 2010 ja sitoumuserän 2011 välissä. Tämän rahaston yhteydessä ei ollut myöskään Kreikka-sääntöä, vaikka ohjelmien käynnistys myöhästyi hieman, mikä johtui hallinnointi- ja valvontajärjestelmiin liittyvistä velvoitteista. Euroopan kalatalousrahaston kertymä on kuitenkin ollut viime vuosina merkittävä. Vuoden 2014 alussa kertymä oli samalla tasolla kuin kauden 2007–2013 ohjelmia varten äänestetyt maksumäärärahat.

Vuoden aikana esitettyjen maksupyyntöjen ajankohdasta todettakoon, että vuosina 2010–2014 kaksi kolmasosaa vuotuisista maksupyynnöistä otettiin vastaan marras- ja joulukuussa. Seuraavassa kaaviossa esitetään kalatalousrahaston kauden 2007–2013 ohjelmien kertymän taso vuosina 2011–2014 sekä seuraavan vuoden alkuperäiset maksumäärärahat.

20150708-P8_TA(2015)0263_FI-p0000011.png

Euroopan kalatalousrahaston kertymä väheni vuoden 2014 lopulla, mikä johtui lähinnä siitä, että kaikki talousarvion luvussa käytettävissä olevat maksumäärärahat kohdennettiin uudelleen (mukaan luettuina kaikki EMKR:n yhteisen hallinnoinnin määrärahat; tämä johtui uuden oikeusperustan hyväksymisen viivästymisestä) ja että lisätalousarvioesityksessä nro 3/2014 (joka hyväksyttiin lisätalousarviona nro 2/2014) saatiin lisäyksiä ja että vuoden lopulla tehtiin siirto.

Vuoden 2015 talousarviossa hyväksyttiin enemmän maksuja, mikä mahdollistanee kertymän vähentämisen tavanomaiselle tasolleen noin 0,1 miljardiin euroon.

5.2.2.  Otsake 3

Turvapaikka-, maahanmuutto-, raja- ja turvallisuusasioiden toimintalohkot

Kauden 2007–2013 yhteistä turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa pantiin täytäntöön lähinnä yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevalla yleisohjelmalla. Tähän yleisohjelmaan kuuluu neljä välinettä: Euroopan ulkorajarahasto, Euroopan paluurahasto, Euroopan pakolaisrahasto ja kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskeva eurooppalainen rahasto.

Jäljempänä olevassa kaaviossa esitetään maksamatta olevien maksupyyntöjen tason nousu vuoden lopulla turvapaikka-, maahanmuutto-, raja- ja turvallisuusasioita koskevissa ohjelmissa.

20150708-P8_TA(2015)0263_FI-p0000012.png

RAL on kasvanut 150 miljoonasta eurosta (vuoden 2007 alussa) 2,6 miljardiin euroon (vuonna 2014), vaikka kaudella 2007–2014 vapautettiin 300 miljoonaa euroa. Kauden 2007–2013 ohjelmissa jää maksettavaksi vielä noin 1,9 miljardia euroa. Ohjelmia varten vuoden 2015 talousarviossa hyväksytyt maksumäärärahat ovat hieman yli 600 miljoonaa euroa, joihin sisältyvät vuosien 2014–2020 uusien ohjelmien alkuperäisten ja vuosittaisten ennakkomaksujen määrärahat.

Kun otetaan huomioon päätösvaiheessa maksettava määrä (jonka arvioidaan olevan noin miljardi euroa) sekä se, että toista ennakkomaksujen erää ei kyetty maksumäärärahojen puutteen vuoksi maksamaan vuonna 2013 eikä vuonna 2014, ohjelmien 2007–2013 kertymän palauttaminen tavanomaiselle tasolle vuoden 2016 lopulla edellyttää arvioiden mukaan noin 235 miljoonan euron maksamista.

5.3.  Suoraan hallinnoidut ohjelmat otsakkeessa 1 a ja 4

5.3.1.  Otsake 1 a

Tässä osiossa esitetään katsaus otsakkeen 1 a ohjelmien maksutilanteeseen vuoden 2014 lopulla.

Maksamatta olevat maksupyynnöt vuoden lopulla

Jäljempänä olevassa kaaviossa esitetään otsakkeen 1 a tärkeimpien ohjelmien maksamattomien maksupyyntöjen kehitys vuoden lopulla.

20150708-P8_TA(2015)0263_FI-p0000013.png

Maksamattomien maksupyyntöjen korkea taso vuoden 2007 lopulla johtuu lähinnä tutkimuksen kuudennen puiteohjelman hankesyklistä sekä tuolloisesta avointen sitoumusten erittäin suuresta määrästä. Lisäksi tutkimusalan sopimuksissa edellytettiin tarkastuslausuntoja ennen kuin kustannuksia koskevat pyynnöt voitiin lopulta maksaa.

Komissio käynnisti vuonna 2014 lieventäviä toimenpiteitä (katso osio 2.2), joilla reagoitiin maksumäärärahojen vajeeseen ja estettiin maksamatta olevien maksupyyntöjen lisääntyminen vuoden 2014 lopulla. Toimenpiteisiin kuuluivat ennakkorahoituksen tason laskeminen sekä uusien sopimusten/avustussopimusten allekirjoituksen lykkääminen ja niillä siirrettiin osa maksuista seuraavalle vuodelle. Maksamatta olevien maksupyyntöjen taso saatiin pysymään ennallaan, mutta sivuvaikutuksena oli, että kauden 2014–2020 ohjelmien täytäntöönpano hidastui. Joissain tapauksissa oli toteutettava jyrkempiä toimenpiteitä, jotta etusijalle voitiin asettaa maksut, jotka suoritetaan haavoittuvammassa asemassa oleville edunsaajille.

Maksattamatta olevan määrän (RAL) kehittyminen

Otsakkeen 1 a ohjelmien maksamatta olevien maksupyyntöjen taso on ollut vuoden lopulla laajalti ottaen vakaa, mikä on jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, että maksattamatta olevassa määrässä (RAL) näkyy selvästi suuntaus ylöspäin, kuten jäljempänä oleva kaavio osoittaa.

20150708-P8_TA(2015)0263_FI-p0000014.png

Otsakkeen 1 a RAL:n lisääntyminen johtuu pitkälti tutkimuksen (eniten menoja aiheuttanut ohjelma tässä otsakkeessa) maksusitoumusmäärärahojen ja maksumäärärahojen välisen eron kasvamisesta. Tämä käy ilmi jäljempänä olevasta kaaviosta, joka osoittaa maksujen ja sitoumusten välisen suhteen laskusuuntauksesta.

20150708-P8_TA(2015)0263_FI-p0000015.png

Jäljempänä annetaan esimerkki otsakkeen 1 a hankkeiden täytäntöönpanotavasta kuvaamalla tutkimusohjelmien hankesykliä.

Tutkimuksen hankesykli

Tutkimusohjelmat pannaan täytäntöön monivuotisilla työohjelmilla, joihin kuuluu ehdotuspyyntöjä, julkisia hankintoja, tutkimuksia, asiantuntijaryhmiä, kansainvälisten organisaatioiden osallistumista, seminaareja ja työpajoja, arviointia ja seurantaa. Tutkimusohjelmista noin 90 prosenttia liittyy ehdotuspyyntöihin, loput 10 prosenttia taas muuhun toimintaan.

Komissio hyväksyy vuoden N vuotuisen työohjelman vuoden N-1 puolivälissä. Ehdotuspyynnöt käynnistetään vuoden N-1 jälkipuoliskosta lähtien. Ehdotukset esitetään useimmissa tapauksissa yleensä kolmen kuukauden kuluessa ehdotuspyyntöjen julkaisemisesta. Kokonaissitoumukset tehdään sen jälkeen, kun vuoden N työohjelma on hyväksytty ja viimeistään ennen sopimusneuvotteluja (yleensä pyynnön määräaikana). Hankkeiden arvioinnin (kolme kuukautta) ja valinnan (1–2 kuukautta) vuorossa ovat sopimusneuvottelut (1–6 kuukautta) sekä allekirjoitus (enintään muutama kuukausi). Komissiolla/toimeenpanovirastolla on kahdeksan kuukautta aikaa pyynnön määräajan ja avustussopimuksen allekirjoittamisen välillä (avustuksen saamiseen kuluva aika). Näistä varataan viisi kuukautta siihen, että hakijoille ilmoitetaan tieteellisen arvioinnin tuloksista, ja kolme kuukautta varataan avustussopimuksen laatimiseen. Kun yksittäinen sitoumus on annettu ja sopimus on allekirjoitettu, ennakkomaksu olisi maksettava 30 päivän kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta tai 10 päivää ennen sopimuksen käynnistymistä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi. Tutkimuksen pääosasto toteutti vuonna 2014 rakenteellisia toimenpiteitä, minkä jälkeen vuoden N sitoumusta koskeva ennakkomaksu maksetaan monessa tapauksessa vuonna N+1 eikä vuonna N. Välimaksut perustuvat rahoitusselvityksiin ja ne kytkeytyvät määräaikaiskertomuksiin ja niitä suoritetaan tavallisesti 18 kuukauden välein. Loppumaksu (10 prosenttia) suoritetaan loppukertomuksen hyväksymisen myötä.

Kaikissa muissa toimissa, joista on määrätty työohjelmassa, alustavat sitoumukset annetaan vuonna N ja ennakkomaksut suoritetaan samana vuonna. Loput maksetaan vuonna N+1.

Tutkimuksen maksuvajeet: käytännön seuraukset

Tutkimusohjelmien maksumäärärahojen vajeen ratkaisemiseksi siirrettiin vuonna 2014 yhteensä 236,5 miljoonaa euroa Horisontti 2020 -ohjelman kauden 2014–2020 budjettikohdista saman ohjelman kauden 2007–2013 loppuun saattamista koskeviin budjettikohtiin. Tämä viivästytti vuosina 2014 ja 2015 esitettyjen Horisontti 2020 -ohjelmaa koskevien pyyntöjen ennakkorahoitusta. Näin ei ollut tehty edellisinä vuosina, ja seurauksena oli uusien ohjelmien täytäntöönpanon viivästyminen.

Tutkimukseen kuluu aikaa ja sopimusten allekirjoittamisen ja rahoituksen jarruttaminen on ristiriidassa talouskasvua tukevaa tutkimuksen tehostamista koskevan tavoitteen kanssa. Vuoden 2015 talousarviossa hyväksyttiin lisää maksumäärärahoja Horisontti 2020 -ohjelmaa varten, minkä odotetaan mahdollistavan sen, että tämän ohjelman yhteydessä kyetään kuromaan eroa osittain umpeen.

Erasmus+

Erasmus+ on hyvä esimerkki vuotuisesta ohjelmasta, jonka maksujen taso noudattaa tiiviisti sitoumusten tasoa, koska useimpien toimien elinkaari kytkeytyy lukuvuoteen.

Vuonna 2014 maksumäärärahojen lisäys ei kuitenkaan maksuvajeen vuoksi vastannut maksusitoumusmäärärahojen lisäystä, joka jatkuu kaudella 2014–2020. Tämä vuoden 2014 maksujen vaje voidaan havaita myös jäljempänä esitetyssä kaaviossa, joka koskee maksujen ja sitoumusten välistä suhdetta.

20150708-P8_TA(2015)0263_FI-p0000016.png

Tämän seurauksena vuonna 2014 ei voitu maksaa osaa toisesta ennakkorahoituksesta kansallisille virastoille, joiden on määrä rahoittaa liikkuvuutta koskevia toimia. Tilanteen odotetaan kohentuvan hieman, mutta Erasmus+ -ohjelmalla odotetaan olevan samanlaisia rajoitteita myös vuonna 2015.

Liikenne ja energia

Jäljempänä oleva kaavio osoittaa, miten sitoumusten ja maksujen välinen ero kasvaa liikenteen ja energian toimintalohkoilla.

20150708-P8_TA(2015)0263_FI-p0000017.png

Vuoden 2015 talousarviossa hyväksytyt maksumäärärahat riittävät kattamaan kauden 2014–2020 hankkeiden ensimmäisen ennakkorahoituksen ja ratkaisemaan osittain vuosia 2007–2013 koskevan RAL:n, jonka arvioidaan olevan yli 2 miljardia euroa.

Euroopan talouden elvytyssuunnitelma

Euroopan talouden elvytyssuunnitelman maksujen suorittaminen käynnistyi hitaasti vuoden 2009 ja 2010 sitoumusten korkeaan tasoon verrattuna, sillä ohjelman hankkeet ovat enimmäkseen laajan mittakaavan infrastruktuurihankkeita.

20150708-P8_TA(2015)0263_FI-p0000018.png

Maksumäärärahat eivät etenkään vuonna 2014 riittäneet kattamaan kaikkia vuoden aikana vastaanotettuja maksupyyntöjä, vaikka myöhäisessä vaiheessa hyväksyttiin lisätalousarvioesitys nro 3/2014, jolla lisättiin maksumäärärahoja. RAL oli vuoden 2014 lopulla edelleen 2 miljardia euroa, eli puolet Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaa varten alun perin tehdyistä sitoumuksista. Vuonna 2015 hyväksyttiin maksumäärärahoja 407 miljoonaa euroa, ja tämän määrän odotetaan kattavan kyseisen vuoden tarpeet.

5.3.2.  Otsake 4

Jäljempänä olevassa kaaviossa esitetään otsakkeeseen 4 kuuluvien ohjelmien maksattamatta oleva määrä vuodesta 2007 lähtien.

20150708-P8_TA(2015)0263_FI-p0000019.png

Otsakkeessa 4 on lyhyen aikavälin kriisinreagointiin tarkoitettuja välineitä, pidemmän aikavälin välineitä, joissa käytetään monivuotista ohjelmasuunnittelua sekä tilapäisiä välineitä, kuten makrotalouden laina ja avustustuki. Kolmessa laajassa välineessä (liittymistä valmisteleva tukivälin II (IPA), Euroopan naapuruusväline (ENI) ja kehitysyhteistyön rahoitusväline (DCI)) käytetään monivuotista ohjelmasuunnittelua, ja näihin ohjelmiin kuluu 73 prosenttia otsakkeen menoista. Näistä ohjelmista rahoitettavan kolmansille maille annettavan tuen elinkaari on tavallisesti 6–8 vuotta. Kriisinratkaisuvälineillä (humanitaarinen apu, vakautta ja rauhaa edistävä väline, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka) ja makrotalouden tuella taas on paljon lyhyempi maksusykli, joka on 12–18 kuukautta.

Useimmissa otsakkeen 4 välineissä on ilmennyt vuodesta 2013 lähtien vakava maksumääräahojen vaje, joka vaikuttaa ensin humanitaarisiin välineisiin ja kriisinratkaisuvälineisiin, joiden käyttösykli edellyttää nopeaa maksamista. Sitten vaikutukset tuntuvat kehitysyhteistyön rahoitusvälineen ja Euroopan naapuruusvälineen kaltaisissa välineissä, joiden maksut liittyvät useimmiten voimassa oleviin sopimuksiin ja sitoumuksiin. Tilanne heikkeni vuonna 2014, kun saatavilla olevia maksumäärärahoja vähennettiin kautta linjan vuoteen 2013 verrattuna. Joidenkin ohjelmien kannalta lisätalousarvion nro 3/2014 (sekä muiden toimien, kuten siirtojen)(26) avulla toteutettu lisäys oli hyvin myöhäinen eikä riittänyt kattamaan maksamatta olevaa kertymää.

Toteutetuilla toimenpiteillä (katso osio 2.2) kyettiin lieventämään vain osittain maksuvajeen vaikutuksia lykkäämällä maksamisajankohtaa, samalla kun aiempia sitoumuksia oli edelleen täyttämättä.

Maksamatta olevat maksupyynnöt vuoden lopulla

Maksamatta olevat maksupyynnöt lisääntyivät yleisesti ottaen huomattavasti otsakkeessa 4 vuoden 2014 lopulla. Tämä johtuu enimmäkseen pyyntöjen jyrkästä kasvusta ja asiaa koskevien maksumäärärahojen puutteesta esimerkiksi Euroopan naapuruusvälineen ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineen yhteydessä, kuten jäljempänä esitetty kaavio osoittaa.

20150708-P8_TA(2015)0263_FI-p0000020.png

Toisaalta taas vuosien 2013 ja 2014 talousarvioissa toteutetut maksumäärärahojen lisäykset mahdollistivat humanitaarista apua koskevien maksamatta olevien maksupyyntöjen tilanteen korjaamisen(27).

20150708-P8_TA(2015)0263_FI-p0000021.png

Kuten edellä esitetään, otsakkeen 4 ja etenkin sen kolmen laajan pitkän aikavälin RAL on noussut jatkuvasti viiden viime vuoden aikana, mikä vastaa edellisen monivuotisen rahoituskehyksen sitoumusten tasoa. Ohjelmat, joihin on sitouduttu alun perin esimerkiksi vuonna 2010, on virallistettu edunsaajan eli kolmannen maan kanssa vuonna 2011 ja sopimuksia on tehty vuoteen 2014 saakka. Tästä seuraa, että nyt on maksettava monista laajoista ohjelmista, joita varten on tehty sitoumuksia ajankohtana, jolloin sitoumukset nousivat jyrkästi. Vuoden 2015 talousarviossa hyväksyttyjen maksumäärärahojen odotetaan kurovan eroa umpeen, minkä pitäisi auttaa tilanteen vakauttamisessa. Tilanne on kuitenkin edelleen kireä, ja sekä erotuksen että RAL:n odotetaan vielä kasvavan monen välineen kohdalla (esimerkiksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen tapauksessa).

6.  Kauden 2014–2020 ohjelmia koskevat näkymät

Vuoden 2016 talousarvioon on otettava riittävästi maksumäärärahoja, jotta voidaan poistaa vaiheittain maksamatta olevien maksupyyntöjen epänormaali taso, joka johtuu sekä kauden 2007–2013 ohjelmiin liittyvistä sitoumuksista että otsakkeessa 1 a ja 4 olevista kauden 2014–2020 ohjelmista, joiden toteuttamista maksuvaje on haitannut. Vuoden 2016 talousarvioon on otettava tarvittavat maksumäärärahat myös muita rahastoja, kuten maaseudun kehittämisrahastoa (otsake 2) varten, jotta voidaan välttää uuden, aiemmin ilmenemättömän kertymän muodostuminen.

Komissio arvioi kauden 2014–2020 ohjelmia koskevia vuoden 2016 maksutarpeita vuoden 2016 talousarvioesityksessä.

7.  Päätelmät

Maksumäärärahojen taso ei ole viime vuosina eikä etenkään vuonna 2014 riittänyt kattamaan jätettyjä maksupyyntöjä. Tämä on puolestaan johtanut maksamatta olevien maksupyyntöjen kertymän kasvuun etenkin kauden 2007–2013 koheesiopolitiikan ohjelmissa. Komissio on toteuttanut eräitä lieventäviä toimenpiteitä minimoidakseen maksuvajeiden kielteiset seuraukset täyttämällä mahdollisimman hyvin aiemmista sitoumuksista aiheutuvat velvoitteet. Tämän sivuvaikutuksena on ollut kauden 2014–2020 ohjelmien täytäntöönpanon hankaloituminen.

Vuoden 2015 talousarvion maksumäärärahojen odotetaan johtavan siihen, että kauden 2007–2013 ohjelmia koskeva maksamatta olevien maksupyyntöjen kertymä vähenee. Komissio on määrittänyt tarvittavan maksutason, jotta kauden 2007–2013 ohjelmia koskeva maksamatta olevien maksupyyntöjen epätavallinen kertymä voidaan lakkauttaa vaiheittain vuoden 2016 loppuun mennessä. Komissio ehdottaa vastaavia maksumääräahoja vuotta 2016 koskevassa talousarvioesityksessä.

Komissio katsoo, että unionin kolme toimielintä voivat sitoutua tämän perusteella suunnitelmaan, jolla vähennetään kauden 2007–2013 ohjelmien täytäntöönpanoa koskevien maksamattomia maksuja siten, että ne ovat kestävällä tasolla vuoden 2016 loppuun mennessä.

Liite 1: Komission 15. joulukuuta 2014 lähettämät tiedot

Komissio esitti 15. joulukuuta 2014 kauden 2007–2013 koheesiopolitiikan odotettua kertymää vuoden 2014 ja 2015 lopulla koskevat luvut:

2010

2011

2012

2013

2014 (*)

2015 (*)

Maksamattomien laskujen kertymä vuoden lopulla

(miljardia euroa)

6.1

10.8

16.2

23.4

Enintään25 (1)

19 (2)

(*) Komission arviot perustuvat jäsenvaltioiden mukautettuihin ennusteisiin.

(1)  Kun otetaan huomioon lopullisesti hyväksytty lisätalousarvion nro 3/2014 maksumäärärahojen lisäys.

(2) Kun otetaan huomioon lopullisesti hyväksytty lisätalousarvion nro 3/2014 maksumäärärahojen lisäys sekä vuoden 2015 talousarviossa hyväksytyt maksumäärärahat.

Komissio eritteli myös kauden 2007–2013 koheesiopolitiikan ohjelmien odotetun kertymän vuoden 2014 lopulla. Kuten jäljempänä esitetty taulukko osoittaa, vuoden lopulla tosiasiallisesti vastaanotettujen maksupyyntöjen taso oli noin 1,5 miljardia euroa pienempi kuin jäsenvaltioiden laatimissa ennusteissa ja noin 2,5 miljardia euroa suurempi kuin komission ennusteessa olevan skaalan suurempi arvo.

ODOTETTU KERTYMÄ VUODEN 2014 LOPULLA

miljardia euroa

(1)

Vuoden 2013 loppuun mennessä vastaan otetut maksupyynnöt, joita ei maksettu vuoden 2013 loppuun mennessä (kertymä)

23.4

(2)

Marraskuun 2014 loppuun mennessä vastaan otetut maksupyynnöt

31.4

(3)  = (1) + (2)

Marraskuun loppuun mennessä vastaan otetut maksupyynnöt, jotka on määrä maksaa vuonna 2014.

54.8

(4)

Maksumäärärahojen hyväksytty taso (mukaan luettuna lisätalousarvio nro 3/2014)

49.4

(5)  = (3) – (4)

Marraskuun 2014 lopulla ilmenevä kertymä, jota on pyydetty maksettavaksi vuoden 2014 loppuun mennessä

5.4

Ennuste

Tosiasiallinen toteutuminen

Jäsenvaltioiden ennusteet maksupyynnöistä, jotka esitetään joulukuussa 2014

23

21.5

Komission ennusteet maksupyynnöistä, jotka esitetään joulukuussa 2014

18 - 19

21.5

Ennuste maksamattomien laskujen kertymästä vuoden 2014 lopulla: enintään 25 miljardia euroa

Komissio esitti lopuksi maakohtaisesti jäsenvaltioiden arviot vuoden 2014 koheesiopolitiikkaa varten esitetyistä maksupyynnöistä (54,33 miljardia euroa), lokakuun 31. päivään 2014 mennessä esitetyistä maksupyynnöistä (31,36 miljardia euroa) sekä tämän seurauksena marras- ja joulukuussa esitettävistä maksupyynnöistä (22,97 miljardia euroa).

Komissio lisäsi, että kun otetaan huomioon komission bruttoennusteissa viime vuosina havaittu keskimääräinen virheaste sekä asetuksen (EY) N:o 1083/2006 79 artiklassa vaadittu päätösvaihetta edeltäviä maksuja koskeva 95 prosentin enimmäismäärä, komissio arvioi, että joulukuussa otetaan vastaan pyyntöjä 18–19 miljardin euron edestä. Tämä vastaa edellä esitettyjä taulukkoja.

Liite 2: Otsake 1 b: Jäsenvaltioiden uusimmat ennusteet

Tässä liitteessä esitetään jäsenvaltioiden uusimmat ennusteet kauden 2007–2013 koheesio-ohjelmia koskevien maksupyyntöjen esittämisestä vuosina 2015 ja 2016. Samalla tehdään ero (jäsenvaltioiden laatimien) bruttoennusteiden ja rajattujen ennusteiden välillä (katso selitys osiossa 4.4).

Jäsenvaltioiden ennusteet (miljardia euroa)

Kausi

20072013

2015*

2016

Bruttoennusteet

Bruttoennusteet

AT

Itävalta

0,09

0,00

BE

Belgia

0,24

0,06

BG

Bulgaria

1,35

0,00

CY

Kypros

0,06

0,00

CZ

Tšekin tasavalta

4,01

3,75

DE

Saksa

2,43

0,95

DK

Tanska

0,04

0,03

EE

Viro

0,09

0,00

ES

Espanja

4,65

1,74

FI

Suomi

0,21

0,02

FR

Ranska

1,92

0,34

GR

Kreikka

0,75

0,00

HR

Kroatia

0,22

0,31

HU

Unkari

3,86

1,24

IE

Irlanti

0,03

0,01

IT

Italia

5,07

1,44

LT

Liettua

0,09

0,00

LU

Luxemburg

0,01

0,00

LV

Latvia

0,54

0,09

MT

Malta

0,14

0,04

NL

Alankomaat

0,21

0,10

PL

Puola

8,92

3,99

PT

Portugali

0,52

0,06

RO

Romania

6,64

2,81

SE

Ruotsi

0,11

0,00

SI

Slovenia

0,38

0,18

SK

Slovakia

2,68

0,64

UK

Yhdistynyt kuningas-kunta

1,52

0,25

CB

alueellinen yhteistyö

1,16

0,25

YHTEENSÄ

 

47,93

18,32

RAJATUT ENNUSTEET YHTEENSÄ***

34,74

2,95**

* Vuoden 2015 ennusteiden laskelmissa on käytetty syyskuussa 2014 lähetettyjä ennusteita niiden toimenpideohjelmien osalta, joita koskevia ennusteita jäsenvaltio eivät lähettäneet lainkaan tammikuussa 2015

** Vuoden 2016 maksukelpoinen enimmäismäärä on 3,5 miljardia euroa, josta jäsenvaltio ovat vahvistaneet 3 miljardia euroa jo tässä vaiheessa.

*** Rajaamisessa sovelletaan 95 prosentin sääntöä, jonka mukaan välimaksuja voidaan maksaa ennen päätösvaihetta ainoastaan 95 prosenttiin saakka ohjelmiin kohdennetuista määrärahoista.

(1)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(3)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0061.
(5)Tämä johtuu niin kutsutuista N+2/N+3-säännöistä, joiden nojalla maksut on suoritettava joko kahden (N+2) tai kolmen (N+3) vuoden kuluessa vastaavien maksusitoumusten antamisesta. Näitä kahta määrärahojen vapauttamisen sääntöä sovellettiin samanaikaisesti vuoden 2013 lopulla.
(6)Lisätalousarvioilla hyväksytyt uudet maksumäärärahat olivat vuonna 2012 kaikkiaan 6,7 miljardia euroa, vuonna 2013 kaikkiaan 11,6 miljardia euroa ja vuonna 2014 kaikkiaan 3,5 miljardia euroa.
(7)Vuoden lopulla laskettu koheesiopolitiikan 2007–2013 ohjelmia koskevien maksamattomien maksupyyntöjen määrä lisääntyi 11 miljardista eurosta (2011) 16 miljardiin euroon (2012), 23,4 miljardiin euroon (2013) ja 24,7 miljardiin euroon (2014).
(8)On syytä todeta, että kun on kyse koheesiopolitiikan kaltaisesta hajautetun hallinnoinnin politiikasta (jolloin komissio korvaa jäsenvaltioiden menoja), viivästyneisiin maksuihin ei sovelleta korkoja.
(9)Jäljelle jäävät 5 prosenttia on määrä suorittaa ohjelman päätösvaiheessa 2017–2019, kun komissio on ensin arvioinut, että ohjelma on pantu täytäntöön onnistuneesti ja korjauksiin ei ole tarvetta.
(10)Koheesiopolitiikkaa koskevassa lainsäädännössä sovelletaan lakisääteistä 60 päivän määräaikaa.
(11)Tavallisen ja epätavallisen kertymän määritelmät ovat osiossa 3.4 ja 4.3.
(12)Lisätalousarvio nro 2/2014 esitettiin alun perin lisätalousarvioesityksenä nro 3/2014.
(13)Kuukausiraportit, jotka koskevat välimaksuja ja vielä täyttämättömiä pyyntöjä, talousarvioennustetta koskeva varoitus (kahdesti vuodessa).
(14)DEC 54/2014
(15)"Maksamatta olevien maksupyyntöjen" nykyiseen määritelmään eivät sisälly maksamattomat määrät, jotka johtuvat ennakkomaksuosuuksien vähentämisestä alle lakisääteisen/tavallisen minimimäärän. Eräiden ohjelmien kohdalla vähennettiin kuitenkin ennakkomaksuosuuksia jonkin verran vuonna 2014 (joissain tapauksissa jo vuonna 2013), jotta maksuja kyettiin lykkäämään myöhempään ajankohtaan.
(16)Koheesiorahastoa koskevan asetuksen (EY) N:o 1083/2006 87 artikla: "...välimaksuja koskevat pyynnöt kootaan yhteen ja lähetetään komissiolle mahdollisuuksien mukaan kolmessa erässä vuosittain".
(17)Kaavio on identtinen tiivistelmässä olevan kaavion kanssa.
(18)Ohjelmakautta 2007–2013 koskevan asetuksen (EY) N:o 1083/2006 91 ja 92 artikla.
(19)Osaa kertymästä ei kenties voida maksaa säädettyjen määräaikojen puitteissa vuoden alussa, mikä johtuu vuoden ensimmäisten kuukausien kassavirtapaineista (katso osio 3.3).
(20)Paitsi Kroatialle, Romanialle ja Slovakialle.
(21)Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta 11 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 76 artikla (EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25).
(22)Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 112 artikla (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320).
(23)Jäsenvaltioiden tammikuussa 2015 toimittamat ennusteet eivät kattaneet kaikkia toimenpideohjelmia. Tällaisia tapauksia varten komissio on käyttänyt viime syyskuussa vastaanotettuja ennusteita. Tällainen puuttuvien kansallisten ennusteiden ekstrapolointi ei ole mahdollista vuoden 2016 osalta, koska syyskuussa 2014 toimitetut ennusteet kattavat ainoastaan vuodet 2014 ja 2015 (eivät vuotta 2016). Tämä merkitsee, että vuoden 2016 ennusteisiin sisältyvät ainoastaan ne toimenpideohjelmat, joista jäsenvaltiot ovat lähettäneet tietoja, ja että ennusteita on kenties korjattava ylöspäin, kun puuttuvat tiedot on lähetetty.
(24)Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 79 artiklassa säädetään, että "Ennakkomaksujen ja välimaksujen yhteismäärä saa olla enintään 95 prosenttia toimenpideohjelmalle rahastoista myönnetystä rahoitusosuudesta". Jäljelle jäävät 5 prosenttia maksetaan vasta toimenpideohjelman päätösvaiheessa.
(25) Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta 11 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 89 artikla (EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25).
(26) + 406 miljoonaa euroa (maksumäärärahojen nettolisäys) humanitaariseen apuun, + 30 miljoonaa euroa DCI:hin ja + 250 miljoonaa euroa ENIin.
(27)Kaaviossa ei kuitenkaan esitetä ennakkorahoituksen tason alentamisen vaikutuksia.


Vihreän työllisyyden aloite
PDF 287kWORD 110k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. heinäkuuta 2015 vihreän työllisyyden aloitteesta: vihreän talouden työllistämismahdollisuuksien hyödyntäminen (2014/2238(INI))
P8_TA(2015)0264A8-0204/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon "Vihreän työllisyyden aloite: vihreän talouden työllistämismahdollisuuksien hyödyntäminen" (COM(2014)0446),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon "Vihreä toimintasuunnitelma pk-yrityksille" (COM(2014)0440),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon "Kohti kiertotaloutta: jätteetön Eurooppa" (COM(2014)0398),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ympäristöystävällisen kasvun työllistämispotentiaalin hyödyntämisestä (SWD(2012)0092),

–  ottaa huomioon 6. joulukuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät "Kilpailukykyistä, vähähiilistä, resurssitehokasta ja vihreää taloutta edistävät työllisyyspolitiikat",

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista 21. lokakuuta 2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/707/EY,

–  ottaa huomioon Euroopan alueiden komitean lausunnon "Vihreä toimintasuunnitelma pk-yrityksille ja vihreän työllisyyden aloite",

–  ottaa huomioon OECD:n / Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen vuoden 2014 tutkimuksen vihreämmästä ammattitaidosta ja työpaikoista ("Greener Skills and Jobs, OECD Green Growth Studies"),

–  ottaa huomioon Euroopan työllisyyden seurantakeskuksen huhtikuussa 2013 esittämän tutkimuksen vihreiden työpaikkojen edistämisestä kriisin aikana: käsikirja parhaista käytännöistä Euroopassa vuonna 2013,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön / Euroopan ammatillisen kehittämiskeskuksen vuoden 2011 kertomuksen "Skills for green jobs: a global view: synthesis report based on 21 country studies",

–  ottaa huomioon Euroopan ammatillisen kehittämiskeskuksen vuoden 2010 kertomuksen "Skills for green jobs – European synthesis report",

–  ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön raportit "Industrial Relations and Sustainability: the role of social partners in the transition towards a green economy" (2011), "Greening the European economy: responses and initiatives by Member States and social partners" (2009) sekä "Greening of Industries in the EU: anticipating and managing the effects on quantity and quality of jobs" (2013),

–  ottaa huomioon OECD:n ja CFE-LEEDin 8. helmikuuta 2010 esittämän työasiakirjan "Green jobs and skills: the local labour market implications of addressing climate change",

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) ja Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) soveltaman määritelmän, jonka mukaan vihreä työpaikka on mikä tahansa ihmisarvoinen työpaikka, jolla edesautetaan ympäristön laadun säilyttämistä tai palauttamista, oli kyse sitten maatalouden, teollisuuden, palveluiden tai hallinnon alan työpaikasta,

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman ekoinnovoinnista – työpaikkoja ja kasvua ympäristöpolitiikan avulla(1),

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman etenemissuunnitelmasta siirtymiseksi kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050(2),

–  ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman uuden kestävän talouden työllisyyspotentiaalin kehittämisestä(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0204/2015),

A.  toteaa, että globaalit suuntaukset, kuten resurssien tehoton käyttö, ympäristöön kohdistuva kestämätön paine ja ilmastonmuutos, ovat jo lähellä rajoja, joiden ylittyessä yhteiskuntiimme ja luonnonympäristöön kohdistuvia peruuttamattomia vaikutuksia ei voida estää, ja lisääntyvä sosiaalinen syrjäytyminen ja epätasa-arvo ovat haaste yhteiskunnille;

B.  toteaa, että Euroopan ympäristökeskus totesi vuoden 2015 kertomuksessaan, että nykyiset toimet ovat riittämättömiä biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä, fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä ja ilmastonmuutoksen torjumista koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi sekä näistä ilmiöistä johtuvien, ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvien vaikutusten torjumiseksi;

C.  katsoo, että näitä yhteisiä haasteita koskevan yhtenäisen politiikan puute voi johtaa siihen, että merkittävä osa vihreän ja sosiaalisesti osallistavan siirtymän kestävään työpaikkojen luomiseen liittyvästä potentiaalista jää käyttämättä;

D.  toteaa, että näiden uhkien torjuntaan liittyen kehittyy uusia aloja, toisilla aloilla tapahtuu muutoksia ja jotkin alat, kuten merkittävästi saastuttavat alat, heikkenevät; katsoo, että on keskityttävä innovointiin ja keinoihin vähentää saastumista; katsoo, että joillakin heikkenevillä aloilla on kiinnitettävä erityistä huomiota työntekijöiden uudelleenkoulutukseen ja vaihtoehtoisiin työtehtäviin; katsoo, että investoimalla kierrätyksen, biologisen monimuotoisuuden, energiatehokkuuden, ilmanlaadun ja kaikkien uusiutuvan energian teknologioiden, kuten merellä tapahtuva uusiutuva energiantuotanto, kaltaisiin aloihin, jotka komissio on asettanut etusijalle vihreiden työpaikkojen luomista koskevissa tavoitteissaan, voidaan parantaa merkittävästi työllisyyttä, myös harvaan asutuilla alueilla;

E.  toteaa, että Euroopan ympäristökeskuksen mukaan vihreitä tuotteita ja palveluja tuottava ala kasvoi yli 50 prosenttia vuosina 2000–2011 ja se loi yli 1,3 miljoonaa työpaikkaa ja että komission laskelmien mukaan uusiutuvan energian talouden avulla Eurooppaan syntyy 20 miljoonaa uutta työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä; katsoo, että kunnianhimoisella ja johdonmukaisella EU:n politiikalla ja investoimalla uusiutuvaan energiaan, metsänhoitoon, kestävään maatalouteen ja maaperän suojeluun (hydrogeologisen epätasapainon ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi) on mahdollista vauhdittaa huomattavasti työpaikkojen luomista;

F.  toteaa, että kestävän kehityksen tavoite on kirjattu Lissabonin sopimukseen ja sen toteuttaminen edellyttää, että ympäristökysymyksiä käsitellään samalla tasolla kuin talous- ja sosiaalikysymyksiä;

G.  katsoo, että Eurooppa 2020 -strategia edistää älykkäitä, kestäviä ja osallistavia talouksia, ja toteaa, että siirtyminen kohti vihreitä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia talouksia on siinä ratkaisevan tärkeää;

H.  toteaa, että työmarkkinoiden joustamattomuus haittaa työpaikkojen luomista, kun taas kilpailukykyiset EU:n työmarkkinat voivat edistää Eurooppa 2020 -strategian työllisyystavoitteiden saavuttamista;

I.  toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat ilmastonmuutosta koskevaan YK:n puitesopimukseen liittyneessä vuonna 2010 Cancúnissa pidetyssä kokouksessa takaamaan työvoiman oikeudenmukaisen siirtymän, jonka avulla voidaan luoda ihmisarvoista työtä ja laadukkaita työpaikkoja; toteaa, että oikeudenmukaista ja kaikenkattavaa siirtymää kohti ympäristön kannalta kestävää taloutta on ohjattava asianmukaisesti, jotta sillä voidaan edistää kestävää ja pitkäaikaista työllisyyttä kaikille (mukaan luettuina, muttei yksinomaan korkeaa osaamistasoa vaativia työpaikkoja), sosiaalista osallisuutta sekä köyhyyden poistamista koskevaa tavoitetta;

J.  toteaa, että oikeudenmukaisen siirtymän viisi pilaria ovat seuraavat: kuuleminen / unionin ääni, investoinnit vihreisiin ja ihmisarvoisiin työpaikkoihin, vihreä osaaminen, työntekijöiden oikeuksien ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä etulinjassa olevien työntekijöiden ja yhteisöjen sosiaalinen suojelu siirryttäessä runsashiilisestä vähähiiliseen talouteen;

K.  katsoo, että työntekijöiden tiivis osallistuminen siirtymään on olennaista, jotta voidaan lisätä ympäristötietoisuutta ja resurssitehokkuuden tarpeen tiedostamista sekä vähentää ihmisten vaikutusta ympäristöön;

L.  toteaa, että vihreiden työpaikkojen laajentumismahdollisuuksia haittaa ammattitaidon puute ja yhteensopimattomuus, joka johtuu monista tekijöistä, kuten vaihtelevuudesta kestävään kehitykseen liittyvissä opetussuunnitelmissa, todetuista puutteista tietyillä aloilla, tarvittavat STEM- (luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka) ja tietotekniikkataidot omaavien opiskelijoiden puutteesta ja sukupuolten keskittymisestä tietyille aloille sukupuolten tasapuolisen edustuksen sijaan;

M.  toteaa, että on olemassa näyttöä siitä, että sijoitukset energia- ja resurssitehokkuuteen, toimitusketjun kehittäminen selkeän teollisen strategian avulla ja verotuksen painopisteen muuttaminen työnteosta muihin lähteisiin voivat vaikuttaa myönteisesti työpaikkojen luomiseen;

N.  ottaa huomioon, että Eurooppa käy maailmanlaajuista kilpailua ja että kohtuullisilla energiakustannuksilla, EU:n sisämarkkinoiden toteuttamisella ja kestävän kasvun ja työpaikkojen luomisen kannalta nykyistä paremmalla investointiympäristöllä on ratkaiseva rooli;

O.  toteaa, että tietyt alat, kuten energiatehokkuutta lisäävä rakennusten kunnostaminen, ovat paikkasidonnaisia eikä niitä voida siirtää ulkomaille tai muualle;

P.  toteaa, että epävarmuus sekä politiikan suunnan johdonmukaisuuden ja selvien tavoitteiden puute estävät investointien tekemistä, ammattitaidon kehittämistä sekä tutkimusta ja kehittämistä ja ovat siten työllistämismahdollisuuksien parantamisen kannalta turhauttavia;

Q.  toteaa, että yhteiskunnan suurempi tietoisuus vihreän talouden tarpeen merkityksestä lisäisi työllistämismahdollisuuksia;

R.  toteaa, että selkeät ja kiinteät keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteet, energiatehokkuuteen ja saasteisiin liittyvät EU-tavoitteet mukaan luettuina, voivat olla tärkeitä muutostekijöitä ja että myös EU:n sääntelyllä on tässä yhteydessä tärkeä asema; toteaa, että työpaikkojen luomiseen johtavien kohdennettujen investointien, myös jakeluketjujen kehittämiseen EU:ssa kohdistuvien investointien, perustana olisi oltava selkeä politiikkakehys, jota niiden olisi myös vastattava;

S.  toteaa, että julkisella sektorilla ja paikallisilla ja alueellisilla viranomaisilla voi olla ratkaiseva osuus vihreään talouteen siirtymisen helpottamisessa ja osallistavien työmarkkinoiden luomisessa;

T.  toteaa, että muun muassa Ecolabel, EMAS ja GPP edistävät vihreiden työpaikkojen luomista;

U.  toteaa, että pienet ja keskisuuret yritykset ja mikroyritykset ovat EU:n tärkeimpiä työllisyyttä luovia tekijöitä ja ne muodostavat selvästi yli 80 prosenttia kaikista työpaikoista ja ovat osoittaneet tietä monilla vihreillä aloilla mutta ne voivat kuitenkin kohdata erityisiä vaikeuksia tarvittavan osaamisen ennakoimisessa ja työllisyysmahdollisuuksien toteuttamisessa;

V.  katsoo, että yhdennetyt suuntaviivat ovat keskeinen näkökohta jäsenvaltioiden talous- ja työllisyyspolitiikan koordinoinnissa ja muodostavat maakohtaisten suositusten perustan, ja katsoo, että niiden olisi tuettava Eurooppa 2020 -tavoitteita, varsinkin työllisyystavoitetta, muun muassa edistämällä laadukkaiden työpaikkojen ja myös vihreän työllisyyden luomista;

W.  toteaa, että naisten on hyödyttävä tasapuolisesti sopivien vihreiden työpaikkojen luomisesta ja että lasikatto on rikottava;

X.  ottaa huomioon, että naiset kärsivät kriiseistä ja säästötoimista miehiä enemmän ja että on osoittautunut, että vihreät työpaikat kestävät kriisejä muita työpaikkoja paremmin;

Y.  katsoo, että vähähiilisillä aloilla työvoiman tuottavuus on yleensä suurempaa ja työtulojen osuudet ovat pienentyneet vähemmän näillä aloilla kuin 15:llä eniten päästöjä aiheuttavalla alalla;

Z.  katsoo, että vihreitä työpaikkoja pk-yrityksissä koskevista Eurobarometrin tiedoista käy ilmi, että energian säästöstä sekä jätteiden ja raaka-aineiden käytön vähentämisestä on tullut taloudellisesti kannattavia toimia;

Siirtyminen vihreään talouteen – työmarkkinoiden mahdollisuudet

1.  korostaa, että siirtymä kohti kestäviä yhteiskuntia ja talouksia, mukaan luettuina kestävän kulutuksen ja tuotannon muodot, voi mahdollistaa uusien laadukkaiden työpaikkojen luomisen ja nykyisten työpaikkojen muuttamisen vihreiksi lähes kaikilla aloilla ja koko arvoketjussa: tutkimuksesta tuotantoon, jakeluun ja huoltoon ja uusilla vihreillä korkean teknologian aloilla, kuten uusiutuvan energian alalla, sekä perinteisillä teollisuudenaloilla, kuten valmistus- ja rakennusteollisuudessa ja maa- ja kalataloudessa tai palvelualoilla, kuten matkailussa, ateriapalveluissa, liikenteessä ja koulutuksessa; korostaa samalla, että työpaikkojen luomisen lisäksi investoinnit uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen auttavat osaltaan säilyttämään EU:n taloudellisen ja teollisen kilpailukyvyn sekä vähentämään EU:n energiariippuvuutta;

2.  tähdentää, että kaksi kolmasosaa luonnon tarjoamista palveluista, mukaan luettuina viljelykelpoinen maa sekä puhdas vesi ja ilma, on ehtymässä ja maailmanlaajuinen ilmaston lämpeneminen ja biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ovat lähellä rajaa, jonka ylittämisen jälkeen peruuttamattomia vaikutuksia yhteiskuntaan ja luonnonympäristöön ei voida estää;

3.  huomauttaa, että jatkuva talouskasvu on mahdollista vain, jos siinä otetaan huomioon ympäristön asettamat rajoitukset; korostaa tässä yhteydessä, että vihreä talous ja kiertotalous voivat tarjota ratkaisuja sekä ympäristöä että taloutta ja yhteiskuntaa yleensä koskeviin ongelmiin;

4.  korostaa, että ympäristölainsäädännön täysimääräinen täytäntöönpano ja ympäristökysymysten parempi integrointi muihin politiikkoihin sekä EU:n eri politiikanalojen keskinäisen johdonmukaisuuden parantaminen on olennaisen tärkeää vihreään talouteen liittyvien mahdollisuuksien täysimääräiseksi hyödyntämiseksi ja sitä kautta vihreiden työpaikkojen luomiseksi;

5.  panee merkille, että Euroopan ympäristökeskus toteaa vuoden 2015 kertomuksessaan, että nykyiset toimet ovat riittämättömiä biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä, fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä ja ilmastonmuutoksen torjumista koskevien tavoitteiden saavuttamiseen sekä näistä ilmiöistä johtuvien, ihmisten terveyteen ja ympäristön laatuun kohdistuvien vaikutusten torjumiseen;

6.  toteaa, että siirtymä voi auttaa merkittävästi luomaan paikallisia työpaikkoja, joita ei voida siirtää muualle, ja alueille, joilta niitä ei voi siirtää ulkomaille, sekä kriisialoilla, kuten rakennusalalla; toteaa, että on vahvaa näyttöä siitä, että siirtyminen vihreään talouteen vaikuttaa kaiken kaikkiaan myönteisesti työllisyyteen, ottaen huomioon, että kestävä taloudellinen toiminta, kuten energian säästäminen tai luomuviljely, ovat työvoimavaltaisempia kuin se toiminta, joka niillä korvataan, ja että se voi antaa alueille mahdollisuuden lisätä omavaraisuuttaan;

7.  katsoo, että olisi hyväksyttävä sovittu ’vihreiden työpaikkojen’ määritelmä, joka perustuu ILO:n ja kansainvälisen työvoimatilastoja käsittelevän konferenssin määritelmään;

Oikeudenmukainen siirtyminen sekä laadukkaiden ja kestävien työpaikkojen luominen

8.  pitää myönteisenä komission lausuntoa, jonka mukaan rakennemuutos olisi toteutettava sosiaalisesti vastuullisella tavalla tunnustaen samalla yritysten innovoinnin ja rakennemuutoksen tarve;

9.  katsoo, että vihreän talouden nettotyöllistämispotentiaalin maksimoimiseksi on ratkaisevaa tarjota nykyiselle työvoimalle sopivia tilaisuuksia hankkia uutta, kiertotaloudessa tarvittavaa ammattitaitoa;

10.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään julkisten rakennusten turvaamista ja kunnostamista koskevia politiikkoja energiatehokkuuden parantamiseksi ja kulutuksen vähentämiseksi;

11.  kehottaa jäsenvaltioita ja tapauksen mukaan komissiota sitoutumaan oikeudenmukaisen siirtymän etenemissuunnitelmaan ja edistämään seuraavia tekijöitä kunnianhimoisten ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi: asianmukainen sosiaaliturva ja palkkataso, pitkäaikaiset työpaikat ja terveyden ja turvallisuuden takaavat työolot, valtiovetoiset investoinnit koulutukseen, koulutus- ja osaamisohjelmat, työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen ja työntekijöille suunnatun tiedotuksen vahvistaminen, työntekijöiden kuulemis- ja osallistumisoikeus kestävää kehitystä koskevissa kysymyksissä sekä työntekijöiden tehokas edustus; kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään saavuttamaan nämä tavoitteet;

12.  muistuttaa, että EU:n tarkistetussa terveys- ja turvallisuusstrategiassa olisi tarvittaessa otettava huomioon uusien alojen erityiset kehityskulut;

13.  korostaa, että työllisyyden muuttumisen ennakointi vaatii proaktiivista siirtymän hallintaa sekä korkealaatuisen, työmarkkinoiden nykyisiä ja tulevia tarpeita koskevan tiedonkeruun parantamista yhdessä eurooppalaisten korkeakoulujen kanssa ja että pitkän aikavälin suunnittelu on keskeisellä sijalla tehokkaan siirtymisen ja työllisyyden lisääntymisen takaamisessa; korostaa, että siirryttäessä vihreämpään talouteen paikalliset ja alueelliset viranomaiset ovat tärkeässä asemassa koulutuksessa, infrastruktuurissa, paikallisten yritysten tukemisessa ja luotaessa vakaita ja työehtosopimusten tai kansallisen lainsäädännön mukaisten muiden sallittujen palkkajärjestelyjen piiriin kuuluvia työpaikkoja; toteaa, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on keskeinen osa muutoksen hallintaa; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita, alueellisia ja paikallisia hallintoja ja työmarkkinaosapuolia kantamaan vastuunsa ja vastaamaan tähän haasteeseen yhdessä ottaen toissijaisuusperiaatteen huomioon;

14.  toteaa, että työmarkkinaosapuolten osuus vihreisiin työpaikkoihin siirtymisessä on viime vuosina asteittain kasvanut, mutta muistuttaa, että tarvitaan enemmän toimia työmarkkinaosapuolien pysyvän ja kestävän vuoropuhelun luomiseksi niin, että sillä voidaan auttaa vastaamaan kilpailukykyiseen, vähähiiliseen ja resurssitehokkaaseen talouteen siirtymisen aiheuttamiin haasteisiin;

15.  korostaa kansallisten hallitusten merkitystä alakohtaisen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun edistämisessä erityisesti uusilla ja kehittyvillä vihreillä toimialoilla sekä pk-yritysten mukaan ottamisen varmistamisessa;

16.  toteaa, että joillakin alueilla on haasteita muita enemmän, mikä johtuu energia- ja luonnonvarojen suhteen intensiivisten ja saastuttavien teollisuudenalojen sekä laajemman köyhyyden ja työttömyyden maantieteellisestä keskittymisestä; kehottaa jäsenvaltioita ja paikallis- ja aluehallintoja tekemään Euroopan unionin tukemina yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa ja toteuttamaan yhdessä niiden kanssa oikeudenmukaisen siirtymän etenemissuunnitelmia, joihin sisältyy solidaarisuusmekanismeja paikallisten ja alueellisten talouksien sosiaalisesti oikeudenmukaista vihreää siirtymää varten, ja tukemaan samalla muutoksen vaikutuspiirissä olevia yhteisöjä ja työntekijöitä vähentäen siten työpaikkojen siirtymisen aiheuttamaa epävarmuutta ja varmistaen, että uudet ammattitaitovaatimukset täytetään;

17.  korostaa, että paikalliset viranomaiset voivat olla vihreässä taloudessa keskeisessä asemassa työpaikkojen lisääntymisen edistämisessä sekä ihmisarvoisten ja osallistuvien työpaikkojen lisäämisessä

   tekemällä vihreitä investointeja,
   hyödyntämällä julkisten hankintojen voimaa, kuten sosiaali- ja ympäristölausekkeiden käyttöä julkisissa hankinnoissa,
   luomalla kumppanuuksia, myös oppilaitosten kanssa, jotta työpaikat ja ammattitaito kohtaavat paikallisilla työmarkkinoilla,
   tukemalla sekä vihreitä pk-yrityksiä että pk-yritysten viherryttämistä,
   perustamalla osallistavia vihreitä työllistämisohjelmia, joilla varmistetaan, että myös haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät hyötyvät vihreästä kasvusta;

18.  panee merkille todistusaineiston, jossa korostetaan, että johdon on pidettävä yllä tiivistä yhteyttä työntekijöiden kanssa, jotta se voi varmistaa, että he osallistuvat merkittävästi näiden muutosten toteuttamiseen sosiaalisen kumppanuuden avulla; suosittaa ottamaan mukaan ammattiliittojen ”vihreät edustajat”, jotka tekevät yhteistyötä työnantajien kanssa talouden viherryttämiseksi ja työpaikkojensa kestävyyden parantamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita antamaan kohdennettua tukea vihreiden teollisuudenalojen työntekijöiden ja työnantajien yhteisille aloitteille;

19.  katsoo, että olisi kehitettävä pilottihankkeita, joilla tuetaan tiettyjä näistä tavoitteista;

20.  on tyytyväinen siihen, että komissio on sitoutunut edistämään työnhakijoiden liikkuvuutta käyttämällä kohdennettuja liikkuvuusohjelmia osana työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevaa Euroopan unionin ohjelmaa (EaSI);

Vihreän työllisyyden edellyttämä ammattitaito

21.  pitää myönteisinä ammattitaidon kehittämiseen tarkoitettuja työkaluja sekä komission esittämää ennustetta tarvittavista taidoista; korostaa, että ammattitaidon kehittämisessä olisi kannustettava taloudessa monella tapaa hyödyllisten luonnontieteeseen, tekniikkaan, insinööritieteeseen ja matematiikkaan liittyvien taitojen kehittämistä; korostaa kuitenkin, että tarvitaan nykyistä kunnianhimoisempia toimia ja investointeja; katsoo, että työmarkkinoiden kaikkien sidosryhmien on osallistuttava kaikilla tasoilla vahvasti tulevien ammattitaitotarpeiden ennakoimiseen;

22.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan yhdessä komission kanssa tietokannan, jossa luetellaan vihreään työllisyyteen liittyviä kursseja ja työpaikkatarjouksia ja jolla pyritään parantamaan työuria ja talouden viherryttämisen tarjoamien työllistymismahdollisuuksien hyödyntämiseen tarvittavaa ammattitaitoa koskevan tiedotuksen, neuvonnan ja ohjauksen laatua;

23.  kehottaa komissiota varmistamaan, että tietoja kerätään kaikilta vihreiltä sektoreilta, myös julkisen liikenteen ja vähittäiskaupan kaltaisilta nykyään laiminlyödyiltä aloilta; pyytää komissiota kansallisia tilastokeskuksia ja julkisia työnvälityspalveluja tukiessaan ja määrällisten mallintamisvälineiden käyttöä vahvistaessaan sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon näkökulman kaikkia vihreitä työllisyysaloja koskevaan tiedonkeruuseen;

24.  pyytää komissiota sisällyttämään sukupuolinäkökulman uusia tietojen keräämis-, erittelemis- ja arvioimismenetelmiä koskeviin kehitystoimiinsa, esimerkiksi ekonometrisen FIDELIO-välineen avulla tai kansainvälisen työvoimatilastoja käsittelevän konferenssin kaltaisten sidosryhmien kanssa tekemäänsä työhön;

25.  korostaa, että on painotettava enemmän osaamisvajeen pienentämistä osaamista kehittämällä;

26.  kehottaa komissiota auttamaan osaamisen kehittämisessä saattamalla ajan tasalle ammattipätevyydet ja niihin liittyvät yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmat EU:n tasolla;

27.  kehottaa komissiota painottamaan luokitusjärjestelmien, kuten osaamisen puutteiden määrittämiseen käytettävän ESCOn, käytön lisäämistä;

28.  painottaa, että on tärkeää lisätä koulutusjärjestelmien ja syntyvien uusien vihreiden työpaikkojen välistä synergiaa parantamalla oppilaitosten ja työnantajajärjestöjen ja muiden asiaankuuluvien organisaatioiden välistä koordinointia;

29.  kehottaa jäsenvaltioita, aluehallintoja ja paikallisviranomaisia laatimaan ja toteuttamaan yhdessä työmarkkinaosapuolten ja koulutuksen tarjoajien kanssa ammattitaidon kehittämis- ja ennakoimisstrategioita yleisen, alakohtaisen ja työpaikkakohtaisen ammattitaidon parantamiseksi; painottaa lisäksi kumppanuuden ja oppilaitosten, yritysten, työmarkkinaosapuolten ja viranomaisten välisen luottamuksen merkitystä;

30.  toteaa, että tällaisiin strategioihin pitäisi kuulua myös luotavien vihreiden työpaikkojen tyypin ja tason ja niihin tarvittavan ammattitaidon ja osaamisen perusteellinen arviointi, joka johtaisi osaamisvajeiden määrittelyyn ja ennakointiin sekä kohdennettuihin ammatillisen ja elinikäisen koulutuksen ohjelmiin, joilla tähdätään ammattitaidon ja työpaikkojen yhteensovittamiseen työllisyyden lisäämiseksi; korostaa tarvetta sisällyttää strategioihin aktiivisesti sekä työpaikkansa menettäneet työntekijät että vähän koulutetut työntekijät, jotka ovat vaarassa jäädä työmarkkinoiden ulkopuolelle, varmistamalla, että ammatillisen koulutuksen on oltava näille työntekijöille kohdennettua, helposti heidän saatavillaan ja heille maksutonta;

31.  toteaa, että CEDEFOP ehdottaa, että opetussuunnitelmien mukauttaminen ja ympäristötietoisuuden, myös kestävän kehityksen ja liiketoiminnan tehokkuuden ymmärtämisen, sisällyttäminen niihin on parempi vaihtoehto kuin uusien koulutusohjelmien ehdottaminen;

32.  rohkaisee jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia sisällyttämään koulutusjärjestelmiin kestävää kehitystä sekä ympäristöön liittyvää osaamista ja ammattitaitoa koskevaa sisältöä erityisesti parantamalla ammatillisen koulutuksen järjestelmiä ja kannustamalla tutkimuskeskuksia kehittämään yhteistyössä uusien vihreiden yritysten kanssa tekniikoita, hankkeita ja patentteja vihreitä tuotteita varten; rohkaisee tutkimuskeskuksia ja yritys- ja ammattilaisverkostoja vaihtamaan ajatuksia keskenään; muistuttaa luonnontieteeseen, tekniikkaan, insinööritieteeseen ja matematiikkaan liittyvien taitojen tärkeydestä ja tarpeesta varmistaa, että entistä useammat naiset opiskelevat luonnontieteeseen, tekniikkaan, insinööritieteeseen ja matematiikkaan liittyviä oppiaineita;

33.  kehottaa laatimaan kunnianhimoisen kestävien työpaikkojen luomiseen tähtäävän strategian, jolla muun muassa ratkaistaan ammattitaidon yhteensopimattomuuteen liittyvät ongelmat keskittyen erityisesti vihreämmän talouden ammattitaitotarpeiden täyttämiseen;

34.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään tämän alan kehitystä, perustamaan hyvää ammattitaitoa vaativia oppisopimuspaikkoja, jotka tarjoavat nuorille erikoisosaamista ja -koulutusta, ja auttamaan laajan nuorisotyöttömyyden torjunnassa;

35.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan vihreään talouteen siirryttäessä huomioon naisten ja tyttöjen parempia elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia koskevat tarpeet erityisesti niillä aloilla, jotka voivat tarjota runsaasti uusia vihreitä työpaikkoja, kuten tiede, tutkimus, insinööritieteet, digitaaliteknologia ja uudet teknologiat, jotta voidaan vahvistaa naisten asemaa yhteiskunnassa, poistaa sukupuoleen liittyviä stereotypioita ja tarjota työpaikkoja, jotka vastaavat täysin naisten erityisiä tarpeita ja taitoja;

36.  pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja alueellisia ja paikallisia viranomaisia sisällyttämään yhtäläisten mahdollisuuksien takaamiseksi järjestelmällisesti kaikilla tasoilla sukupuolten tasa-arvon näkökulman vihreiden työpaikkojen luomiseen tähtäävien politiikkojen määrittämiseen, täytäntöönpanoon ja seuraamiseen ottaen huomioon vihreiden työpaikkojen luomiseen maaseutualueilla liittyvät haasteet; pyytää jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia viranomaisia jatkamaan ponnistelujaan, jotta naiset voivat osallistua täysimääräisesti toimintalinjojen määrittämiseen, päätöksentekoon ja vihreää osaamista ja työllisyyttä edistävän strategian täytäntöönpanoon;

37.  pyytää komissiota käynnistämään julkisen keskustelun kestävää kehitystä edistävästä koulutuksesta ja ottamaan erityisesti huomioon tyttöjen ja naisten koulutuksen sekä edistämään tällaista koulutusta; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään toimintalinjoja, joilla kannustetaan yhä useampia naisia osallistumaan luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan alojen koulutukseen sekä yrittäjäkoulutukseen ja joilla vihreiden työpaikkojen luomista koskevat tavoitteet voidaan yhdistää naisten vaikutusvallan lisäämiseen koulutuksen avulla; kehottaa toteuttamaan toimia, joilla rohkaistaan naisia osallistumaan vihreiden sektoreiden ammattikoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen;

38.  kehottaa komissiota hyväksymään sukupuolten tasa-arvoa koskevan unionin strategian 2015–2020, jossa otetaan huomioon älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevassa Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut työllisyysastetavoitteet;

39.  korostaa, että tarvitaan julkisten viranomaisten ja yksiköiden kohdennettuja toimia, joilla kaikki työmarkkinoiden sidosryhmät, myös työnantaja- ja työntekijäjärjestöt, saadaan osallistumaan osaamisvajeen korjaamiseen; kehottaa jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia ottamaan käyttöön mekanismeja työvoimaviranomaisten ja alan yksiköiden henkilöstön kouluttamiseksi vihreän työllisyyden edellyttämän osaamisen valtavirtaistamiseksi työmarkkinapolitiikassa ja kehittämään keinoja arvioida tällaisen koulutuksen vaikutuksia; painottaa, että eurooppalaisten oppilaitosten on tärkeää mukauttaa ohjelmiaan niin, että ne täyttävät vihreän talouden ja yleisesti työmarkkinoiden tarpeet;

40.  kehottaa jäsenvaltioita luomaan sääntely-ympäristön, joka kannustaa vihreän talouden innovaatioihin;

Politiikan johdonmukaisuus kestävän talouden työllistämismahdollisuuksien täyttä kehittämistä varten

41.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kunnianhimoiset, pitkäaikaiset ja integroidut sääntelyyn, finanssipolitiikkaan ja rahoitusalaan liittyvät kehykset kestäviä investointeja varten ja tukemaan innovointia ja näin hyödyntämään muutosten täysi työllistämispotentiaali; korostaa, että politiikkaa olisi kehitettävä sellaisessa pitkäaikaisten näkymien kehyksessä, joka käsittää tavoitteita sekä indikaattoreita, joilla niiden saavuttamista mitataan;

42.  painottaa, että koordinointi komission sisällä ja asiaankuuluvien kansallisen tason ministeriöiden välillä on tärkeää, jotta voidaan luoda kokonaisvaltainen, koko hallinnon kattava muutoskehys, joka pystyy kiinnittämään tarvittavaa huomiota siirtymän vaikutusten jakautumiseen;

43.  toteaa, että vihreän työllisyyden aloitteen onnistuminen tai epäonnistuminen riippuu siitä, miten kunnianhimoisia ovat komission uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevat sitovat tavoitteet, sekä uusiutuvan energian tekniikoita ja energiatehokkuutta koskeviin ohjelmiin tehtävistä investoinneista, joihin jäsenvaltiot ovat sitoutuneet;

44.  korostaa, että komissiolla ja jäsenvaltioilla on vastuu harjoittaa johdonmukaista politiikkaa uusiutuvan energiatuotannon edistämiseksi ja energiatehokkuuden lisäämiseksi, jotta voidaan panna alulle paikallinen ja alueellinen kehitys ja luoda laadukkaita paikallisia työpaikkoja; korostaa, että investoinnit uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen voivat olla tulevina vuosina yksi tärkeimmistä uusien työpaikkojen luojista Euroopassa;

45.  huomauttaa, että paikallinen tai alueellinen energiaomavaraisuus on edelleen yksi unionin talous- ja energiapolitiikan pitkän aikavälin tavoitteista; vaatii lisäksi ehdottomasti ottamaan huomioon investointien alueellisen ulottuvuuden, sillä se edistää maaseudun ja kaupunkien yhdistämistä koskevien unionin alueellisen koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamista;

46.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio sisällyttää ihmisarvoiset työpaikat EU:n neuvotteluvaltuuksiin Pariisissa pidettävässä COP 21 -kokouksessa Cancúnissa vuonna 2010 tehdyn sopimuksen ja sitä seuranneiden aloitteiden mukaisesti; kehottaa komissiota varmistamaan, että oikeudenmukaisen siirtymän asialista säilyy sen neuvottelukannan osana;

47.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita määrittelemään sitovat energiansäästö- ja energiatehokkuustavoitteet ja kannattamaan valkoisia todistuksia, joilla edesautettaisiin EU:n energiansäästötavoitteiden saavuttamista; kehottaa jäsenvaltioita panemaan energiatehokkuusdirektiivin täysimääräisesti täytäntöön ja valvomaan sen täytäntöönpanoa sekä sitoutumaan edelleen vähintäänkin vuoden 2030 energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseen;

48.  tukee EU:n sitoutumista oikeudenmukaisen ja maailmanlaajuisen osallistavaan vihreään talouteen siirtymisen edistämiseen yhteistyössä muiden kansainvälisten kumppanien kanssa;

49.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan julkisia hankintoja koskevan EU:n tarkistetun lainsäädännön uusia säännöksiä ja panemaan ne täytäntöön täysimääräisesti ja kehottaa harkitsemaan sen tutkimista, voisiko julkisia hankintoja koskevaan jäsenvaltioiden politiikkaan sisällytettävien ympäristö- ja sosiaalinormien käyttöönotto auttaa luomaan työpaikkoja vihreässä taloudessa; korostaa, että sosiaali- ja ympäristölausekkeiden käyttöön julkisissa hankinnoissa liittyvät jäljellä olevat oikeudelliset epävarmuustekijät voitaisiin selvittää;

50.  kehottaa komissiota avustamaan korjausalan elvyttämisessä, mikä voisi johtaa luonnostaan ympäristöystävällisten uusien työpaikkojen luomiseen;

51.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan julkisten palvelujen osallistumista oikeudenmukaiseen siirtymiseen kohti kestävää taloutta erityisesti varmistamalla proaktiivisesti, että sellaisia palveluja kuin tietoliikenne, energia, liikenne sekä jäte- ja vesihuolto tuotetaan kestävästi;

52.  on hyvin pettynyt kiertotaloutta koskevan lainsäädäntöpaketin peruuttamisen, koska sen säännösten odotettiin johtavan jopa 180 000 työpaikan luomiseen pelkästään EU:n jätehuoltosektorilla; kehottaa komissiota näin ollen noudattamaan – jäsenvaltioille kuuluvat tehtävät huomion ottaen – sitoumustaan ja esittämään mahdollisimman pian kunnianhimoisen jätelainsäädäntöä koskevan ehdotuksen, joka kattaa jätteiden synnyn vähentämisen, uudet kierrätystavoitteet ja tosiasiallisesti kierrätetyn materiaalin määrän laskemiseen käytettyjen kriteerien uudelleenmäärittelyn;

53.  kehottaa komissiota lisäksi harkitsemaan sellaisia yrityksiä kannustavien kriteerien käyttöönottoa, joiden jätteiden käsittelykierto on moitteeton ja ympäristön kannalta kestävä;

54.  toteaa, että kestävän maataloustuotannon yhdistäminen tilojen biologisen monimuotoisuuden valvontaan ja suojeluun ja maataloustuotteiden merkitseminen älymerkinnöillä, joissa on tiedot tuotteiden ympäristövaikutuksista, biologista monimuotoisuutta edistävien tuotteiden kysynnän lisäämiseksi tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia vihreiden työpaikkojen luomiseen EU:n maaseutualueilla;

55.  toteaa, että kestävä metsänhoito tarjoaa todellisia mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen samalla kun se edistää aktiivisesti ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja biologisen monimuotoisuuden suojelua;

56.  kehottaa komissiota käyttämään talouspolitiikan eurooppalaista ohjausjaksoa sekä Eurooppa 2020 -strategian tarkistusta tukeen vihreiden työpaikkojen luomiselle; kehottaa komissiota esittämään maakohtaisia suosituksia, joilla voidaan edistää työllisyyttä ja vähentää ekologista jalanjälkeä; kehottaa toteuttamaan tarkkoja ja riippumattomia tutkimuksia verotuksen siirtymän (esimerkiksi siirtymän työn verotuksesta ympäristöverotukseen) sekä haitallisten tukien vuoteen 2020 mennessä tapahtuvan poistamisen aiheuttamista kustannuksista ja hyödyistä;

57.  tähdentää, että kyseisiin suosituksiin voisi sisältyä verotuksen painopisteen siirtäminen työstä muihin lähteisiin ja että tällaisella siirrolla olisi pyrittävä muuttamaan saastuttavia käytäntöjä mutta sillä ei saa olla ei-toivottuja vaikutuksia sosiaaliturvajärjestelmiin tai kohtuuttomia seurauksia pienituloisille henkilöille;

58.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita poistamaan asteittain suorat ja epäsuorat ympäristölle haitalliset tuet mukaan lukien (muttei yksinomaan) fossiilisille polttoaineille maksettavat tuet; kehottaa komissiota kehittämään jäsenvaltioissa toteutettavia malleja, joilla siirrytään työn verottamisesta ympäristön saastuttamisen verottamiseen, sekä ottamaan huomioon tavaroiden ja palvelujen ympäristövaikutukset saastuttaja maksaa -periaatteen hengessä; kehottaa komissiota esittämään jäsenvaltiokohtaisia suosituksia, jotka voivat tukea ponnisteluja vihreiden työpaikkojen edistämiseksi ja vähentää ekologista jalanjälkeä; kehottaa komissiota lisäksi integroimaan proaktiivisesti ympäristöön ja ilmastoon liittyvät näkökohdat eurooppalaiseen ohjausjaksoon vihreiden työpaikkojen luomisen tukemiseksi;

59.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan kohdennettuja veronkevennyksiä ja/tai tukia sellaisia tuotteita ja palveluja tarjoaville uusille yrityksille sekä mikro- ja pk-yrityksille, jotka tuottavat paljon lisäarvoa ympäristölle tarjoavia tavaroita ja palveluja, hiilisisällön kokonaisvaltainen väheneminen mukaan lukien;

60.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan toimissaan enemmän johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä ja tekemään tuntuvampia korkeimman tason poliittisia sitoumuksia asiaan liittyvillä aloilla, kuten finanssitransaktioveron ja veropetosten ja verovilpin torjunnan aloilla;

61.  kehottaa komissiota uudistamaan sitoutumisensa Eurooppa 2020 -strategiaan ja esittämään väliarviointinsa viipymättä ja viimeistään vuonna 2015; kehottaa komissiota vahvistamaan talouspolitiikan eurooppalaisessa ohjausjaksossa asetetut tavoitteet ottaen huomioon makroekonomista epätasapainoa koskevan tulostaulun sekä Eurooppa 2020 ‑strategian uudelleenarvioinnin; kehottaa komissiota esittämään entistä kunnianhimoisempia sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä tavoitteita vuosille 2030 ja 2050; painottaa, että vihreiden työpaikkojen täsmällinen, menetelmällisesti perusteltu yhteinen seuranta voisi myös auttaa jäsenvaltioita arvioimaan ympäristö- ja työvoimapolitiikkansa tehokkuutta ja vahvistamaan Euroopan unionin tasolla Eurooppa 2020 -strategian työllisyyttä koskevien suuntaviivojen edistyksen mittaamista ja niiden seuraamista varten kehitettyjä välineitä;

62.  korostaa vuoteen 2030 ulottuvan ilmasto- ja energiapaketin tarjoamia mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen sekä ympäristölainsäädännön tulevaa roolia EU:n pitkän aikavälin ympäristötavoitteiden saavuttamisessa ja työpaikkojen ja vihreän kasvun luomisessa;

63.  kehottaa komissiota pitämään innovointia Euroopan unionin teollisuuden kulmakivenä ja kehittämään aktiivisia strategioita, joiden avulla varmistetaan sosiaalisten siirtymien asianmukainen ohjaus niin, että edut jakautuvat koko EU:n alueelle; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan uusien toimitusketjujen ja resurssitehokkuuteen, tavaroihin ja palveluihin liittyvien toimialaverkostojen luomista kestävän teollisuuspolitiikan ja markkinoiden muutosta koskevien kannustimien avulla;

64.  painottaa, että jäsenvaltioiden on valmisteltava talouksiaan vähähiiliseen sekä resurssi- ja energiatehokkaaseen tulevaisuuteen samalla, kun otetaan huomioon ilmastopolitiikan vaikutuksista johtuva työpaikkojen siirtymisen ja hiilivuodon riski;

65.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kansainvälisiä pyrkimyksiä luoda maailmanlaajuinen ympäristöpolitiikka, jonka avulla voidaan rajoittaa teollisuuden EU:n ulkopuolelle siirtämisen ja hiilivuodon aikaansaamia vahinkoja;

66.  kehottaa komissiota esittelemään ehdotuksensa EU:n päästökauppajärjestelmän uudistamiseksi mahdollisimman nopeasti ottaen huomioon, että ”hiilivuodolle” erittäin alttiita aloja on suojeltava;

67.  kehottaa komissiota sisällyttämään vihreän työllisyyden energiaunionin toteuttamiseen;

Investoinnit kestävään työpaikkojen luomiseen

68.  korostaa, että on sovellettava sopivaa kysyntä- ja tarjontapuolen innovaatioiden yhdistelmää, joka saadaan yhdistämällä työpaikkojen luominen vastaavaan aktiiviseen, eri paikallisten työmarkkinoiden tarpeisiin määriteltyyn työmarkkinapolitiikkaan;

69.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään myös Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) puitteissa laadukkaita investointeja, joilla pyritään kestävien ja laadukkaiden työpaikkojen, sukupuolten tasa-arvon sekä laadukkaan koulutuksen ja innovoinnin kaltaisten yhteiskunnallisten ja taloudellisten etujen aikaansaamiseen vihreän siirtymän edistämiseksi ja energiaköyhyyden torjumiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota keskittämään investoinnit aloille, joilla on myönteinen työmarkkinavaikutus, jotta voidaan luoda kestäviä ja täyden sosiaaliturvan tarjoavia työpaikkoja ja torjua työttömyyttä; painottaa, että rahoitetuilla hankkeilla on edistettävä Eurooppa 2020 -strategiaa mitattavissa olevalla tavalla; huomauttaa tässä yhteydessä, että työpaikkojen luominen on vihreillä aloilla jatkunut myönteisesti taantuman aikana;

70.  korostaa, että investoinnit energiatehokkuuteen voivat edistää paikallisten työpaikkojen luomista ja paikallista talouskehitystä sekä vähentää energiaköyhyyttä ja että rakennusten energiatehokkuuden takaaminen on kustannustehokkain tapa tarjota pitkän aikavälin ratkaisuja energiaköyhyyteen, joka koskee Euroopassa noin 125:tä miljoonaa ihmistä, ja se on tärkeä osatekijä eurooppalaisen energian tehokkaan käytön ja vihreiden työpaikkojen luomisen varmistamisessa; toteaa, että tässä yhteydessä on keskeisen tärkeää myös varmistaa rakennusten turvallisuus; pyytää komissiota esittämään ”Älykästä rahoitusta älykkäille rakennuksille” -aloitteensa mahdollisimman nopeasti;

71.  suosittelee, että ilmastoa, uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevia tavoitteita olisi pidettävä investointikohteina sekä poliittisen toiminnan keskeisinä lähtökohtina;

72.  varoittaa tukemasta toimia, joilla on haitallisia sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia, koska ne heikentävät poliittista johdonmukaisuutta, jota tarvitaan vihreiden työpaikkojen työllistämismahdollisuuksien maksimoimiseen;

73.  suosittaa, että tehdään laadukkaita investointeja keskeisiin julkisiin palveluihin, kuten tietoliikenteeseen, energiaan, liikenteeseen ja jäte- ja vesihuoltoon, kestävien julkisten hankintamenettelyjen ja vihreän osaamisen valtavirtaistamisen tukemiseksi;

74.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysin Euroopan rakenne- ja investointirahastojen oikeudellisen kehyksen tarjoamia mahdollisuuksia sekä EU:n muita rahoituslähteitä vihreää työllisyyttä tukevien kestävien hankkeiden edistämiseksi ja asettamaan EU:n rahoituksen ja rahoitusvälineet mahdollisimman helposti paikallisten viranomaisten saataville niin, että niitä koskevat selvät, yksinkertaiset säännöt ja saavutettavissa olevat rahoituksen vähimmäismäärät;

75.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään monivuotisen rahoituskehyksen vuonna 2016 suoritettavaa vaalien jälkeistä tarkistusta mahdollisuutena tukea talouksiemme muuttamista aiempaa vihreämmiksi;

76.  toteaa, että vihreän talouden ja työllisyyden kasvun tukemiseen voi saada ESR:n tukea, ja kannustaa kansallisia hallituksia ja asiaankuuluvia kansallisia viranomaisia harkitsemaan tämän rahoituksen aktiivisempaa käyttämistä taloudellisesti perusteltujen ja kestävien vihreiden työpaikkojen luomisen edistämiseksi;

77.  panee merkille, että eräät jäsenvaltiot ovat edistyneet merkittävästi talouksiensa viherryttämisessä, ja kannustaa unionia ja jäsenvaltioita edistämään ajatusten, osaamisen, kokemusten ja parhaiden käytäntöjen jakamista, jotta varmistetaan sujuva siirtyminen;

78.  kehottaa jäsenvaltioita ja yksityistä sektoria käyttämään muun muassa ekologista suunnittelua, ympäristömerkkiä, EMASia ja vihreää julkista hankintaa (GPP), koska ne voivat tukea vihreää taloutta ja siten edistää vihreiden työpaikkojen luomista; kehottaa komissiota tarjoamaan neuvontavälineitä suotuisien markkinaolosuhteiden luomiseksi, jotta nämä vapaaehtoiset välineet löisivät itsensä laajalti läpi markkinoilla;

79.  kehottaa jäsenvaltioita keskittymään paremmin EU:n standardiin (ISO 14000) perustuvan ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmän täytäntöönpanoon;

Pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset)

80.  tukee pk-yritysten vihreän toimintasuunnitelman tavoitteita sekä pk-yrityksiin kohdennettuja toimia, mukaan luettuna resurssitehokkuuden parantamiseen pyrkivien pk-yritysten neuvomiseen ja auttamiseen, vihreän yrittäjyyden tukemiseen, entistä vihreämpien arvoketjujen mahdollisuuksien hyödyntämiseen ja vihreiden pk-yritysten ja mikroyritysten markkinoille pääsyn helpottamiseen tarkoitetun Euroopan resurssitehokkuuden osaamiskeskuksen perustaminen; katsoo, että tietoisuutta lisäävät toimet ja tekninen apu ovat ratkaisevia tekijöitä pk-yritysten osallistumisessa aktiivisesti kiertotalouteen;

81.  muistuttaa, että pk-yrityksillä on valtavasti mahdollisuuksia luoda työpaikkoja erityisesti nuorille ja edistää kaksiosaista ammattikoulutusjärjestelmää ja oppisopimuskoulutusjärjestelmiä;

82.  on tietoinen siitä, että ESIR voisi auttaa mikroyrityksiä ja pk-yrityksiä osallistumaan toimintaan, johon sisältyy paljon ympäristöön liittyvää ja sosiaalista innovointia;

83.  toteaa, että vihreitä työpaikkoja pk-yrityksissä koskevista Eurobarometrin tiedoista käy ilmi, että energian säästöstä, jätteiden vähentämisestä sekä raaka-aineiden käytön vähentämisestä on tullut taloudellisesti kannattavaa;

84.  kehottaa komissiota edistämään osuustoimintayritysten kaltaisia uusia liiketoimintamalleja pyrkiessään lisäämään tuotanto- ja jakeluprosessien tehokkuutta, hyväksymään innovatiivisia ratkaisuja resurssien säästämiseksi ja tarjoamaan kestävämpiä tuotteita ja palveluja;

85.  korostaa, että pk-yritykset kykenevät luomaan kasvua ja työpaikkoja vain, jos suotuisia kannustinmahdollisuuksia on tarjolla myös vihreässä taloudessa;

86.  kehottaa komissiota varmistamaan, että pk-yritysten vihreillä kannustimilla on merkittävä vaikutus siellä, missä niitä tarvitaan eniten;

87.  toteaa, että pk-yritykset ja mikroyritykset ovat keskeinen työpaikkoja luova tekijä Euroopassa; korostaa, että pk-yritykset ja mikroyritykset kohtaavat erityisiä haasteita hyödyntäessään vihreään siirtymään liittyviä työllisyysmahdollisuuksia, mikä koskee erityisesti rahoituksen saantia, koulutusta ja osaamisvajeiden korjaamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kunnianhimoisia toimia, joilla tuetaan vihreiden työpaikkojen luomista pk-yrityksissä ja mikroyrityksissä, mikä käsittää myös kohdennetun tiedottamisen, tietoisuuden parantamisen, teknisen avun, rahoituksen saannin sekä koulutusmahdollisuudet;

88.  toteaa, että vihreämpi arvoketju, johon kuuluvat uudelleenvalmistus, korjaaminen, huoltaminen, kierrätys ja ekologinen suunnittelu, voi tarjota monille pk-yrityksille huomattavia liiketoimintamahdollisuuksia;

o
o   o

89.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0584.
(2)EUVL C 251 E, 31.8.2013, s. 75.
(3)EUVL C 308 E, 20.10.2011, s. 6.


Veronkierto ja verovilppi haasteina kehitysmaille
PDF 191kWORD 86k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. heinäkuuta 2015 veronkierrosta ja verovilpistä haasteina kehitysmaiden hallinnolle, sosiaaliturvalle ja kehitykselle (2015/2058(INI))
P8_TA(2015)0265A8-0184/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Monterreyn julistuksen (2002), Dohan kehitysrahoituskokouksen (2008), Pariisin julistuksen (2005) ja Accran toimintaohjelman (2008),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat 68/204 ja 68/279, jotka koskevat kolmatta kansainvälistä kehitysrahoituskokousta, joka järjestetään Addis Abebassa (Etiopia) 13.–16. heinäkuuta 2015,

–  ottaa huomioon kansainvälisestä yhteistyöstä verotuksessa vastaavan YK:n asiantuntijakomitean työn(1),

–  ottaa huomioon kaksinkertaista verotusta koskevan YK:n malliyleissopimuksen teollisuus- ja kehitysmaiden välillä(2),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen(3),

–  ottaa huomioon 21. huhtikuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Verotus ja kehitys – Yhteistyö kehitysmaiden kanssa hyvän hallintotavan edistämiseksi verotusalalla" (COM(2010)0163),

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Köyhyyden poistamista ja kestävää kehitystä koskeva maailmanlaajuinen kumppanuus vuoden 2015 jälkeen” (COM(2015)0044),

–  ottaa huomioon 18. maaliskuuta 2015 annetun komission tiedonannon verotuksen avoimuudesta verovilpin ja veron kiertämisen torjumiseksi (COM(2015)0136),

–  ottaa huomioon veropetosten, veronkierron ja veroparatiisien torjunnasta 21. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman(4),

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman verotuksesta ja kehityksestä – yhteistyö kehitysmaiden kanssa hyvän hallintotavan edistämiseksi verotusalalla(5),

–  ottaa huomioon hyvän hallintotavan edistämisestä verotusalalla 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman(6)

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2013 korruptiosta julkisella ja yksityisellä sektorilla ja sen vaikutuksista ihmisoikeuksiin kolmansissa maissa antamansa päätöslauselman(7),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 kehityksen edistämisestä vastuullisten yrityskäytäntöjen avulla ja kaivannaisteollisuuden roolista kehitysmaissa antamansa päätöslauselman(8),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2014 EU:sta ja vuoden 2014 jälkeisestä globaalista kehityksen toimintakehyksestä antamansa päätöslauselman(9),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2014 EU:n vuotta 2013 koskevasta kertomuksesta kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaatteesta antamansa päätöslauselman(10),

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 208 artiklan, jossa vahvistetaan, että unionin kehitysyhteistyöpolitiikan päätavoite on köyhyyden poistaminen, ja määrätään kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A8-0184/2015),

A.  ottaa huomioon, että laittomat rahavirrat, eli kaikki rekisteröimättömät yksityiset rahavirrat, joissa liikkuu laittomasti ansaittuja, siirrettyjä tai käytettyjä pääomia, ovat tyypillisesti peräisin veronkierrosta ja verovilpistä, kuten vilpillisestä siirtohinnoittelusta vastoin periaatetta, jonka mukaan verot olisi maksettava siellä missä voitot on hankittu, ja että verovilpin ja veronkierron on määritetty haittaavan eniten kansallisten tulojen käyttöönottoa kehitykseen kaikissa kehitysyhteistyön rahoitusta koskevissa merkittävissä kansainvälisissä teksteissä ja konferensseissa;

B.  ottaa huomioon, että Global Financial Integrity -järjestön laatiman vuoden 2014 raportin mukaan suorien ulkomaisten investointien ja virallisen kehitysavun yhteenlaskettu määrä vuosilta 2003–2012 on hieman vähemmän kuin laittomat rahavirrat; ottaa huomioon, että laittomat rahavirrat ovat noin kymmenen kertaa suuremmat kuin kehitysmaiden köyhyyden poistamiseen, hyvinvointiin ja kestävään kehitykseen saamat avustukset ja että kehitysmaista vuosittain laittomasti pakenevan pääoman määrän arvioidaan olevan biljoona dollaria;

C.  toteaa, että julkisten tulojen saaminen kaivannaisteollisuudesta on olennainen tekijä monien kehitysmaiden, ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden, kehitysstrategioissa, mutta että kaivannaisteollisuuden tarjoamia mahdollisuuksia lisätä verotuloja ei ole hyödynnetty täysimääräisesti verotusta koskevien sääntöjen riittämättömyyden vuoksi tai koska niitä on vaikeaa panna täytäntöön, sillä kehitysmaiden ja kaivannaisyritysten väliset järjestelyt ovat usein tilapäisiä eivätkä kovin avoimia ja niistä neuvotellaan ilman avoimuutta ja selkeitä suuntaviivoja;

D.  toteaa, että laajan epävirallisen talouden vuoksi kehitysmaiden laaja-alainen verotus on lähes mahdotonta ja että maissa, joissa suuri osa väestöstä elää köyhyydessä, merkittävä osa BKT:sta jää verotuksen ulottumattomiin;

E.  katsoo, että oikeudenmukaisesta, tasapainoisesta, tehokkaasta ja avoimesta verotusjärjestelmästä hallitukset saavat elintärkeitä varoja, joilla voidaan turvata kansalaisten oikeudet julkisiin peruspalveluihin, kuten kaikille kuuluvaan terveydenhuoltoon ja koulutukseen, ja että tehokas tulonsiirtoihin perustuva veropolitiikka auttaa osaltaan lieventämään kasvavan epätasa-arvon vaikutuksia niiden kohdalla, joille se on eniten tarpeen;

F.  ottaa huomioon, että YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin mukaan noin 30 prosenttia rajojen yli toimivien yritysten investointikannasta on ohjattu kauttakulkumaiden kautta ennen kuin ne saavuttavat määränpäänsä tuotantoresursseina;

G.  toteaa, että verotulot muodostavat merkittävän osan kehitysmaiden kansantuloista, minkä vuoksi ne kärsivät erityisesti yritysten veronkierrosta, ja että viime vuosina kehitysmaat ovat jatkuvasti laskeneet yritysveroasteitaan;

H.  toteaa, että veroparatiisit ja salassapitokäytäntöä noudattavat alueet, jotka sallivat pankki- ja rahoitustietojen salaamisen, yhdistettynä nollaverojärjestelmiin sellaisten pääomien ja tulojen houkuttelemiseksi, joita olisi pitänyt verottaa muissa valtioissa, saavat aikaan haitallista verokilpailua, vaarantavat verojärjestelmän oikeudenmukaisuuden ja vääristävät kauppaa ja investointeja, mikä vaikuttaa erityisesti kehitysmaihin, joiden arvioidaan menettävän vuosittain noin 189 miljardin dollarin verotulot;

I.  katsoo, että verotus voi olla luotettava ja kestävä kehitysmaiden tulojen lähde ja tarjota etuna vakautta verrattuna markkinaehtoisten lainojen kaltaisiin perinteisiin kehitysyhteistyön rahoitusmekanismeihin vain, jos käytössä on oikeudenmukainen, tasapainoinen, tehokas ja avoin verotusjärjestelmä, sekä vaikuttava ja tehokas verohallinto, joka edistää verosäännösten noudattamista, ja jos julkisia tuloja käytetään avoimesti ja vastuullisesti;

J.  katsoo, että tehokkaasta ja avoimesta verotuksesta ja veropolitiikasta voi olla muutakin hyötyä kuin pelkästään saatavilla olevien kehitystä tukevien resurssien lisääntyminen ja että sillä on suoria myönteisiä vaikutuksia hyvään hallintoon ja valtion rakentamiseen siten, että se vahvistaa demokraattisia elimiä, oikeusvaltiota ja hallinnon ja kansalaisten välistä yhteiskuntasopimusta, jotta saataisiin aikaan vastavuoroinen yhteys verojen, julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan kesken ja pyrittäisiin edistämään hallitusten talousarvioiden vakautta ja siten pitkällä aikavälillä riippumattomuutta ulkomaisesta avusta ja mahdollistettaisiin, että kehitysmailla on valmiudet toimia ja kantaa vastuuta kansallisista tavoitteista ja että ne ottavat vastuun omista poliittisista valinnoistaan;

K.  ottaa huomioon, että valtion tulojen lisäämisen tarve on yhä suurempi talous- ja rahoituskriisin vuoksi;

L.  ottaa huomioon, että kehitysmaiden valtion tulojen käyttöönoton ansiosta niiden keräämät varat ovat lisääntyneet tasaisesti ja alalla on edistytty merkittävästi kansainvälisten lahjoittajien tuella;

M.  katsoo, että kehitysmailla on suuria poliittisia, hallinnollisia ja teknisiä ongelmia verotulojen keräämisessä, mikä johtuu riittämättömistä henkilöstö- ja taloudellisista resursseista veronkannossa, monikansallisten yhtiöiden mutkikkaan veronkeruun hallinnollisten valmiuksien heikkoudesta, veronkantoinfrastruktuurin puuttumisesta, osaavan henkilöstön siirtymisestä pois verohallinnoista, korruptiosta, poliittisen järjestelmän heikosta legitimiteetistä, puutteellisesta osallistumisesta kansainväliseen veroyhteistyöhön sekä epäoikeudenmukaisesta tulonjaosta ja heikosta verotushallinnosta;

N.  toteaa, että samalla, kun nykyisen globaalin kaupankäynnin vapautuminen ja kaupan esteiden poistaminen asteittain viime vuosikymmenten aikana on lisännyt tavaroiden rajat ylittävää kauppaa, se on myös luonut vaikeuksia kehitysmaille, ja erityisesti vähiten kehittyneille maille, jotka ovat suuresti riippuvaisia kaupan verotuksesta, kaupan verotulojen vähenemisen kompensoimisessa globaalin kaupankäynnin vapautuessa sekä siirtymisessä muihin valtion tulojen tyyppeihin, erityisesti tasapainoiseen veroyhdistelmään;

O.  toteaa, että verotuksen alentamiseen rajat ylittävissä rahansiirroissa käytettävien verotussopimusten määrä teollisuus- ja kehitysmaiden välillä on lisääntynyt viime vuosina, mikä heikentää kehitysmaiden valmiuksia kotimaisten resurssien hyödyntämiseen ja luo mahdollisia keinoja, joilla monikansalliset yhtiöt voivat välttää verotusta; toteaa, että Alankomaiden viranomaisten hiljattain toteuttamassa vaikutustenarvioinnissa todettiin, että Alankomaiden verotusjärjestelmä helpottaa lähdeveron kiertoa, mikä johtaa kehitysmaissa noin 150–550 miljoonan euron osinko- ja korkotappioihin lähdeverotuloista(11);

P.  toteaa, että kehitysmaat keräävät huomattavasti vähemmän veroja kuin kehittyneet taloudet (verojen määrä suhteessa BKT:hen vaihtelee 10–20 prosentin välillä, kun se on OECD-talouksissa 30–40 prosenttia) ja että niille on tyypillistä erittäin kapea veropohja; toteaa, että veropohjaa voidaan leventää ja että verotulojen määrää voidaan nostaa huomattavasti tarvittavien keinojen tarjoamiseksi valtiolle sen vastuutehtävistä huolehtimiseksi;

Q.  ottaa huomioon, että kehitysmaat ovat yrittäneet houkutella investointeja lähinnä tarjoamalla monenlaisia verokannusteita ja -vapautuksia, jotka eivät ole avoimia eivätkä perustu asianmukaisiin kustannus-hyötyanalyyseihin eivätkä aina edes houkuttele todellisia ja kestäviä investointeja, vaan johtavat kehittyvien talouksien keskinäiseen kilpailuun suotuisimpien verotuskohteluiden tarjonnassa ja johtavat epätyydyttäviin tuloksiin tehokkaan ja vaikuttavan verotusjärjestelmän osalta;

R.  toteaa, että jäsenvaltiot ovat jo sitoutuneet myöntämään 0,7 prosenttia BKT:stään viralliseen kehitysapuun ja että kansallisten resurssien käyttöönottoa tukevan avun määrä on edelleen vähäinen, alle prosentin virallisesta kehitysavusta vuonna 2011 ja vain arviolta 0,1 prosenttia (118,4 miljoonaa dollaria) virallisesta kehitysavusta osoitettiin vuonna 2012 valmiuksien kehittämiseen veroalalla;

S.  toteaa, että monet kehitysmaat eivät saavuta edes vähimmäisverotasoa, jota ne tarvitsevat perustehtäviensä, julkisten palvelujen ja köyhyyden torjunnan rahoittamiseen;

T.  toteaa, että Euroopan investointipankki, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD) ja jäsenvaltioiden kehitysrahoituslaitokset tukevat kehitysmaiden yksityisiä yrityksiä suoraan tarjoamalla lainaa tai välillisesti tukemalla kaupallisten pankkien ja pääomasijoitusrahastojen kaltaisia rahoituksen välittäjiä, jotka puolestaan antavat lainaa yrityksille tai investoivat niihin;

U.  toteaa, että kehitysmaiden olisi oltava paremmin edustettuina kansainvälisen verotusyhteistyön nykyisissä rakenteissa ja menettelyissä, jotta ne osallistuisivat tasavertaisesti maailmanlaajuisten veropolitiikkojen laatimiseen ja uudistamiseen;

V.  toteaa, että kansainvälisestä yhteistyöstä verotuksessa vastaava asiantuntijakomitea on talous- ja sosiaalineuvoston alaisena toimiva elin, joka kiinnittää erityistä huomiota kehitysmaihin ja siirtymävaiheen talouksiin;

W.  katsoo, että riittävien julkisten tulojen keräämisellä voi olla ratkaiseva rooli sellaisten yhä tasa-arvoisempien yhteiskuntien edistämisessä, joissa naisten ja miesten välillä ei ole syrjintää ja joissa erityistä tukea annetaan lapsille ja muille haavoittuville ryhmille;

1.  kehottaa komissiota esittämään nopeasti tiedonannon muodossa kunnianhimoisen toimintasuunnitelman kehitysmaiden auttamiseksi torjumaan veronkiertoa ja verovilppiä ja perustamaan oikeudenmukaisia, tasapainoisia, tehokkaita ja avoimia verojärjestelmiä, ottaen huomioon OECD:n kehitysapukomitean ennen Etiopian Addis Abebassa 13.–16. heinäkuuta 2015 järjestettävää kehitysrahoituskokousta tekemän työn sekä kansainvälisten verosopimusten vaikutukset kehitysmaille;

2.  korostaa, että kotimaisten resurssien tehokas käyttöönotto ja verotusjärjestelmien tehostaminen ovat välttämättömiä vuosituhannen kehitystavoitteet korvaavan vuoden 2015 jälkeisen toimintakehyksen aikaansaamiseksi toteuttamiskelpoisena strategiana, jolla vapaudutaan riippuvuudesta ulkomaisesta avusta pitkällä aikavälillä, ja että tehokkaat ja oikeudenmukaiset verotusjärjestelmät ovat ratkaisevan tärkeitä köyhyyden poistamisessa, eriarvoisuuden torjumisessa, hyvässä hallinnossa ja valtion rakentamisessa; muistuttaa, että tietty monikansallinen taloudellinen toiminta on vaikuttanut valtioiden kykyyn tuottaa kansallisia tuloja ja valita verotusrakenteensa ja että samalla pääoman lisääntynyt liikkuvuus yhdistettynä veroparatiisien käyttöön on muuttanut suuresti verotusedellytyksiä; on huolestunut myös siitä, että monissa kehitysmaissa korruptio on hyvin yleistä eikä julkishallinto ole avointa, mikä estää verotulojen sijoittamisen valtion kehittämiseen, julkisiin palveluihin tai julkiseen infrastruktuuriin;

3.  panee merkille, että verotuksen avulla saatujen varojen osuus BKT:stä on edelleen alhainen useimmissa kehitysmaissa, ja ne ovat tämän vuoksi erityisen alttiina yksityisten verovelvollisten ja yritysten veronkierrolle ja verovilpille; korostaa, että tämä aiheuttaa huomattavia taloudellisia menetyksiä kehitysmaille, kannustaa lahjontaan ja vahingoittaa EU:n kehityspolitiikkaa ja että unionin ja sen jäsenvaltioiden keskeisenä painopisteenä pitäisi olla ryhtyminen asianmukaisiin toimiin niitä vastaan kansallisella, EU:n ja kansainvälisellä tasolla ottaen huomioon ne tarpeet ja rajoitukset, joita kehitysmaat kohtaavat verotulojensa saatavuudessa; katsoo, että EU:n olisi otettava johtoasema kansainvälisten pyrkimysten ohjaamisessa veroparatiisien, veronkierron ja verovilpin torjumiseksi ja näytettävä esimerkkiä ja että sen olisi tehtävä yhteistyötä kehitysmaiden kanssa ja pyrittävä torjumaan tiettyjen monikansallisten yritysten aggressiivista verojen välttelyä sekä etsittävä keinoja tukea kehitysmaita verokilpailuun osallistumista koskevissa paineissa;

Toimintasuunnitelma verovilpin ja veronkierron torjumiseksi kehitysmaissa

4.  kehottaa komissiota toteuttamaan konkreettisia ja tehokkaita toimenpiteitä tukeakseen kehitysmaita ja alueellisia verohallinnon toimintakehyksiä, kuten Afrikan verohallintofoorumia ja Amerikan verohallintokeskusta veronkierron ja verovilpin torjumisessa ja oikeudenmukaisen, tasapainoisen, tehokkaan ja avoimen verotuspolitiikan kehittämisessä, hallinnollisten uudistusten edistämisessä ja jotta lisätään kehitysmaiden verohallinnoille annettavan rahoitus- ja teknisen avun osuutta kehitysavusta; väittää, että tätä tukea olisi annettava näiden maiden oikeuslaitoksen ja korruptiontorjuntavirastojen vahvistamiseen; kehottaa yhdistämään jäsenvaltioiden ja edunsaajamaiden julkisen sektorin asiantuntemusta pyrkien vahvistamaan yhteistyötoimia ja saamaan aikaan alustavia konkreettisia tuloksia edunsaajamaiden osalta; katsoo, että on tuettava työpajoja, koulutusjaksoja, asiantuntijavierailuja ja neuvontaa;

5.  pyytää komissiota asettamaan hyvän hallintotavan verotusasioissa ja oikeudenmukaisen, tasapainoisen, tehokkaan ja avoimen veronkannon keskeiselle sijalle poliittisessa sekä kehitys- ja kauppa-asioita koskevassa vuoropuhelussaan ja kaikissa kehitysyhteistyösopimuksissa kumppanimaiden kanssa, lisäämään omavastuullisuutta ja maan sisäistä vastuuvelvollisuutta edistämällä sellaista ilmapiiriä, jossa kansalliset parlamentit voivat merkityksellisellä tavalla osaltaan edistää kansallisten talousarvioiden laatimista ja valvontaa, myös kotimaisten tulojen ja verotuksen osalta, ja tukemaan kansalaisyhteiskunnan tehtävää verohallinnon julkisen valvonnan ja veropetosten seurannan varmistamisessa myös muun muassa perustamalla tehokkaita järjestelmiä ilmiantajien ja toimittajien lähteiden suojelemiseksi;

6.  kehottaa kiireellisesti saattamaan tiedot yhtiöiden, trustien ja muiden yhteisöjen edunsaajista julkisesti saataville avoimessa dataformaatissa, jotta estetään anonyymien pöytälaatikkoyhtiöiden ja vastaavien oikeudellisten yksiköiden käyttäminen rahanpesuun, laittoman toiminnan tai terroristitoiminnan rahoittamiseen, korruptoituneiden ja rikollisten henkilöiden henkilöllisyyden salaamiseen, julkisten varojen varastamisen ja laittomasta kaupasta ja laittomasta veronkierrosta saatavien tuottojen peittelyyn; katsoo lisäksi, että kaikkien valtioiden olisi vähintäänkin hyväksyttävä ja pantava täysimääräisesti täytäntöön rahanpesuvastaisen toimintaryhmän rahanpesun torjuntaa koskevat suositukset;

7.  kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita panemaan täytäntöön periaatteen, jonka mukaan kaikkien maiden ja alojen julkisesti noteerattujen tai listaamattomien monikansallisten yhtiöiden, ja erityisesti luonnonvaroja hyödyntävien yhtiöiden, on hyväksyttävä vakiomenettelynä maakohtainen raportointi, jossa niiden on julkaistava osana maakohtaisia vuosikertomuksiaan kaikkien tytäryhtiöidensä nimet, niiden taloudelliset tulokset, asiaankuuluvat verotustiedot, omaisuus ja työntekijöiden määrä jokaisella alueella, jossa ne toimivat, ja huolehtimaan, että nämä tiedot on julkisesti saatavilla, ja minimoimaan hallinnolliset rasitteet jättämällä pk-yritykset tämän ulkopuolelle; pyytää tämän vuoksi komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen tilinpäätösdirektiivin muuttamisesta tämän mukaisesti; muistuttaa, että avoimuus on tärkeä askel kohti nykyisen verotusjärjestelmän vahvistamista ja suuren yleisön luottamuksen lisäämistä; pyytää, että OECD suosittelee ehdottamansa maakohtaisen raportointimallin julkistamista kaikissa monikansallisissa yhtiöissä sen varmistamiseksi, että kaikkien valtioiden kaikki veroviranomaiset saavat perusteellista tietoa voidakseen arvioida siirtohinnoitteluriskejä ja määrittää tehokkaimman tavan hyödyntää tarkastuksiin tarkoitettuja voimavaroja; painottaa, että ulkomaisille sijoittajille kahdenvälisillä verotussopimuksilla myönnetyt verovapautukset ja edut tarjoavat monikansallisille yhtiöille epäreilua kilpailuetua verrattuna kansallisiin yrityksiin, eritoten pk-yrityksiin;

8.  vaatii, että on tarkistettava kaivannaisteollisuuteen sovellettavia verosääntöjä ja ‑säännöksiä; kehottaa EU:ta lisäämään apuaan kehitysmaissa, jotta voidaan tukea niiden pyrkimystä verottaa riittävästi luonnonvarojen hyödyntämistä tarkoituksena vahvistaa isäntämaiden hallitusten neuvotteluasemaa, jotta ne saisivat paremman tuoton luonnonvaroistaan, mikä auttaisi monipuolistamaan niiden taloutta; tukee kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevaa aloitetta (EITI) ja sen ulottamista tuotantoyrityksiin ja hyödykkeillä kauppaa käyviin yrityksiin;

9.  panee tyytyväisenä merkille automaattista tietojenvaihtoa koskevan mekanismin käyttöönoton, sillä se on keskeinen väline maailmanlaajuisen avoimuuden ja verovilpin ja veronkierron torjumiseksi tehtävän yhteistyön parantamisessa; toteaa kuitenkin, että kehitysmaat tarvitsevat jatkuvaa rahoitusta koskevaa ja teknistä asiantuntijatukea ja aikaa rakentaakseen vaadittavat valmiudet tietojen lähettämiseksi ja käsittelemiseksi; painottaa tämän vuoksi, että on tärkeää sisällyttää uusiin OECD:n kehittämiin automaattista tietojenvaihtoa koskeviin maailmanlaajuisiin normeihin siirtymäajanjakso kehitysmaita varten ja tunnustaa, että normien vastavuoroisuuden vuoksi ne valtiot, joilla ei ole resursseja ja valmiuksia perustaa tarvittavaa infrastruktuuria vaadittujen tietojen keräämiseksi, hallinnoimiseksi ja jakamiseksi, voidaan jättää ulkopuolelle; katsoo lisäksi, että olisi suunniteltava luottamuksellisuutta koskevia yhtenäisiä normeja;

10.  vaatii, että laaditaan vuoden 2015 loppuun mennessä kansainvälisesti hyväksytyt määritelmät veroparatiiseille ja niitä hyödyntävien toimijoiden seuraamuksille sekä musta lista niistä, myös EU:hun kuuluvista, maista, jotka eivät torju veronkiertoa tai hyväksyvät sen; vaatii EU:ta tukemaan niiden kehitysmaiden talouden uudelleensuuntautumista, jotka toimivat veroparatiiseina; pyytää niitä jäsenvaltioita, joilla on unioniin kuulumattomia alusmaita ja alueita, pyrkimään näiden alueiden viranomaisten kanssa saamaan nämä alueet omaksumaan verotuksen avoimuutta koskevat periaatteet ja varmistamaan, ettei yksikään niistä toimi veroparatiisina;

11.  kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että neuvoteltaessa verotus- ja investointisopimuksia kehitysmaiden kanssa rajatylittävästä toiminnasta saatavat tulot tai voitot olisi verotettava lähdevaltiossa, jossa arvoa tuotetaan tai luodaan; korostaa tässä yhteydessä, että YK:n malliyleissopimuksella varmistetaan verotusoikeuksien oikeudenmukainen jakaminen lähdevaltioiden ja kotipaikkavaltioiden välillä; painottaa, että neuvotellessaan verosopimuksista Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on noudatettava SEUT-sopimuksen 208 artiklassa vahvistettua kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaatetta;

12.  kehottaa komissiota ja kaikkia jäsenvaltioita suorittamaan eräiden jäsenvaltioiden esimerkin mukaisesti arviointeja eurooppalaisen verotuspolitiikan vaikutuksista kehitysmaihin ja jakamaan hyviä käytäntöjä, jotta voidaan vahvistaa kehityspolitiikan johdonmukaisuutta ja parantaa nykyisiä käytäntöjä ja ottaa paremmin huomioon kielteiset heijastevaikutukset kehitysmaihin sekä kyseisten maiden erityistarpeet; pitää tässä yhteydessä myönteisenä vuonna 2015 esitettävää, verovilppiä ja veronkiertoa koskevaa tarkistettua komission toimintasuunnitelmaa ja kehottaa jäsenvaltioita nopeasti sopimaan yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB);

13.  kannattaa voimakkaasti nykyisiä kansainvälisiä aloitteita, OECD:n veropohjan rapautumista ja voittojen kotiuttamista koskeva toimintasuunnitelma (BEPS-toimintasuunnitelma) mukaan luettuna, globaalin järjestelmän uudistamiseksi siten, että painotetaan kehitysmaiden laajempaa osallistumista kansainvälisen veroyhteistyön rakenteisiin ja menettelyihin; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita varmistamaan, että verotusasioista vastaavasta YK:n komiteasta kehitetään aito hallitustenvälinen elin, joka on paremmin varustettu lisäresursseilla YK:n talous- ja sosiaalineuvoston puitteissa, jotta varmistetaan, että kehitysmaat voivat osallistua tasavertaisesti maailmanlaajuisten veropolitiikkojen laatimiseen ja uudistamiseen; korostaa, että sanktioita olisi harkittava sekä yhteistyöstä kieltäytyville lainkäyttöalueille että veroparatiisien kanssa toimiville rahoituslaitoksille;

14.  korostaa, että julkisen rahoituksen riittävällä tasolla voidaan osaltaan edistää sukupuolten epätasa-arvon poistamista ja tarjota välineet lasten ja muiden yhteiskunnan haavoittuvien ryhmien tukemiseksi paremmin, ja toteaa, että veronkierrolla on vaikutusta ihmisten hyvinvointiin kaikkialla maailmassa, mutta erityisen haitallista se on köyhille ja pienituloisille kotitalouksille, joissa naisten edustus on usein suhteettoman suuri;

15.  panee huolestuneena merkille, että monet kehitysmaat ovat varsin heikossa neuvotteluasemassa joidenkin suorien ulkomaisten sijoittajien kanssa; katsoo, että yrityksiä olisi vaadittava tekemään täsmällisiä sitoumuksia sen varmistamiseksi, että niiden tekemillä investoinneilla on myönteisiä heijastusvaikutuksia isäntämaan paikalliseen ja/tai kansalliseen sosioekonomiseen kehitykseen; kehottaa komissiota, neuvostoa ja kumppanimaiden hallituksia varmistamaan, että verokannustimet eivät muodosta uutta mahdollisuutta veronkiertoon; painottaa, että kannustimista olisi tehtävä entistä avoimempia ja niillä olisi edistettävä investointeja kestävään kehitykseen;

16.  kehottaa EIP:tä ja EBRD:tä sekä jäsenvaltioiden kehitysrahoituslaitoksia valvomaan ja varmistamaan, että tukea saavat yritykset tai muut oikeushenkilöt eivät osallistu veronkiertoon ja verovilppiin olemalla tekemisissä offshore-keskuksiin ja veroparatiiseihin perustettujen rahoituksenvälittäjien kanssa tai helpottamalla laittomia rahavirtoja, sekä lisäämään avoimuutta koskevia toimintaperiaatteitaan esimerkiksi saattamalla kaikki raporttinsa ja tutkimuksensa julkisesti saataville; kehottaa EIP:tä soveltamaan huolellisuusmenettelyä (due diligence), edellyttämään maakohtaisia vuosikertomuksia, jäljittämään todelliset edunsaajat ja valvomaan siirtohinnoittelua, jotta voidaan taata investointien avoimuus ja estää veronkierto ja verovilppi;

o
o   o

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)http://www.un.org/esa/ffd/tax/
(2)http://www.un.org/esa/ffd/tax/unmodel.htm
(3)EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0205.
(5)EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 37.
(6)EUVL C 341 E, 16.12.2010, s. 29.
(7)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0394.
(8)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0163.
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0059.
(10)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0251.
(11)”Evaluation issues in financing for development Analysing effects of Dutch corporate tax policy on developing countries”, Alankomaiden ulkoasiainministeriön politiikkaa ja toimintoja valmistelevan osaston tilaama tutkimus, marraskuu 2013.

Oikeudellinen huomautus