Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 8. syyskuuta 2015 - StrasbourgLopullinen painos
Pakkotyötä koskeva ILO:n yleissopimus: sosiaalipolitiikka ***
 Pyyntö Janusz Korwin-Mikken koskemattomuuden pidättämiseksi
 Tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön moitteeton soveltaminen ***II
 Hyljetuotteiden kauppa ***I
 Maataloustuotantotarkoituksissa pidettävien ja lisättävien eläinten kloonaaminen ***I
 Perusoikeuksien tilanne Euroopan unionissa (2013–2014)
 Komission jäsenten kuuleminen: vuoden 2014 kokemukset
 Ihmisoikeudet ja teknologia kolmansissa maissa
 Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaaminen: kohti yhteisen maatalouspolitiikan suoritusperusteisia tarkastuksia
 Perheyritykset Euroopassa
 Tutkimus ja innovointi sinisessä taloudessa työpaikkojen ja kasvun luomiseksi
 Nuorten yrittäjyyden edistäminen koulutuksen avulla
 Tavoitteena kulttuuriperintöä koskeva yhdennetty lähestymistapa Euroopassa
 Eurooppalaisen kansalaisaloitteen Right2Water seuranta

Pakkotyötä koskeva ILO:n yleissopimus: sosiaalipolitiikka ***
PDF 232kWORD 58k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. syyskuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan Euroopan unionin edun mukaisesti pakollista työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön vuoden 1930 sopimuksen vuoden 2014 pöytäkirja sosiaalipolitiikkaan liittyvien kysymysten osalta (06732/2015 – C8-0079/2015 – 2014/0259(NLE))
P8_TA(2015)0281A8-0243/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (06732/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 153 artiklan 2 kohdan, 153 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan ja 218 artiklan 8 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0079/2015),

–  ottaa huomioon pakollista työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön vuoden 1930 sopimuksen vuoden 2014 pöytäkirjan;

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan, 99 artiklan 2 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan suosituksen (A8‑0243/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä esitykselle neuvoston päätökseksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


Pyyntö Janusz Korwin-Mikken koskemattomuuden pidättämiseksi
PDF 160kWORD 64k
Euroopan parlamentin päätös 8. syyskuuta 2015 Janusz Korwin-Mikken koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2015/2102(IMM))
P8_TA(2015)0282A8-0229/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Janusz Korwin-Mikken koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Puolan tasavallan yleisen syyttäjän 13. maaliskuuta 2015 välittämän, 9. maaliskuuta 2015 päivätyn pyynnön, joka liittyy Piotrków Trybunalskin kunnallisen poliisin päällikön vireille panemaan oikeudelliseen menettelyyn (asia nro SM.O.4151-F.2454/16769/2014) ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 15. huhtikuuta 2015,

–  on kuullut Janusz Korwin-Mikkeä työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Puolan tasavallan perustuslain 105 artiklan 2 kohdan ja Puolan parlamentin alahuoneen tai senaatin jäsenen tehtävien hoitamisesta 9. toukokuuta 1996 annetun lain 7b artiklan 1 kohdan ja 7c artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0229/2015),

A.  ottaa huomioon, että Puolan tasavallan yleinen syyttäjä on välittänyt Piotrków Trybunalskin kunnallisen poliisin päällikön pyynnön saada panna vireille oikeudellinen menettely Euroopan parlamentin jäsentä Janusz Korwin-Mikkeä vastaan rikosoikeudellisista rikkomuksista 20. toukokuuta 1971 annetun lain 92 a pykälässä tarkoitetusta rikkomuksesta, joka liittyy 20. kesäkuuta 1997 annetun tieliikennelain 20 pykälän 1 momenttiin; ottaa huomioon, että rikkomuksessa on kyse suurimman sallitun nopeuden ylittämisestä taajama-alueella;

B.  toteaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa olevan 8 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella;

C.  toteaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

D.  toteaa, että Puolan tasavallan perustuslain 105 artiklan 2 kohdan mukaan parlamentin jäsen ei voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen ilman Puolan parlamentin alahuoneen suostumusta;

E.  toteaa, että kysymys koskemattomuuden pidättämisestä tai säilyttämisestä tietyssä tapauksessa on yksin Euroopan parlamentin päätettävissä; huomauttaa, että parlamentti voi kohtuudella ottaa huomioon jäsenen aseman tehdessään päätöksen koskemattomuuden pidättämisestä tai säilyttämisestä(2);

F.  toteaa, että väitetty rikkomus ei liity suoraan tai selvästi Korwin-Mikken edustajantoimen hoitamiseen eikä siinä ole kyse Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitetusta Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviä hoidettaessa ilmaistusta mielipiteestä tai äänestyksestä;

G.  toteaa, että tässä tapauksessa parlamentti ei ole löytänyt todisteita fumus persecutionis tilanteesta eli riittävän vakavia ja täsmällisiä epäilyjä siitä, että syyte on nostettu jäsenen poliittisen toiminnan vahingoittamiseksi;

1.  päättää pidättää Janusz Korwin-Mikken parlamentaarisen koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Puolan tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle ja Janusz Korwin-Mikkelle.

(1)Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI:EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.
(2)Asia T-345/05, Mote v. parlamentti (mainittu edellä), tuomion 28 kohta.


Tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön moitteeton soveltaminen ***II
PDF 233kWORD 60k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. syyskuuta 2015 neuvoston ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamasta kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäisestä avunannosta sekä jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten ja komission yhteistyöstä tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 515/97 muuttamisesta (08257/3/2015 – C8‑0159/2015 – 2013/0410(COD))
P8_TA(2015)0283A8-0234/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (08257/3/2015 – C8‑0159/2015),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen 25. helmikuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0796),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A8-0234/2015),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1)EUVL C 94, 31.3.2014, s. 1.
(2)Hyväksytyt tekstit 15.4.2014, P7_TA(2014)0344.


Hyljetuotteiden kauppa ***I
PDF 232kWORD 62k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. syyskuuta 2015 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi hyljetuotteiden kaupasta annetun asetuksen (EY) N:o 1007/2009 muuttamisesta (COM(2015)0045 – C8-0037/2015 – 2015/0028(COD))
P8_TA(2015)0284A8-0186/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0045),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0037/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 27. toukokuuta 2015 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 30. kesäkuuta 2015 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A8-0186/2015),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 8. syyskuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/... antamiseksi hyljetuotteiden kaupasta annetun asetuksen (EY) N:o 1007/2009 muuttamisesta ja komission asetuksen (EU) N:o 737/2010 kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2015/1775.)

(1)Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.


Maataloustuotantotarkoituksissa pidettävien ja lisättävien eläinten kloonaaminen ***I
PDF 407kWORD 111k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. syyskuuta 2015 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maataloustuotantotarkoituksissa pidettävien ja lisättävien nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten kloonaamisesta (COM(2013)0892 – C7-0002/2014 – 2013/0433(COD))
P8_TA(2015)0285A8-0216/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0892),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0002/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2010 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi uuselintarvikkeista, asetuksen (EY) N:o 1331/2008 muuttamisesta sekä asetuksen (EY) N:o 258/97 ja komission asetuksen (EY) N:o 1852/2001 kumoamisesta(1),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 30. huhtikuuta 2014 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämän yhteisen käsittelyn,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A8-0216/2015),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 8. syyskuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin asetuksen (EU) 2015/… antamiseksi maataloustuotantotarkoituksissa pidettävien ja lisättävien nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten eläinten kloonaamisesta [tark. 1. Vastaava muutos tehdään kaikkialle tekstiin.]

P8_TC1-COD(2013)0433


EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun ehdotus on toimitettu kansallisille parlamenteille(3),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(4)

sekä katsovat seuraavaa:

(-1) Pantaessa täytäntöön unionin politiikkaa ja ottaen huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen olisi varmistettava ihmisten terveyden ja kuluttajien korkeatasoinen suojelu sekä eläinten hyvinvoinnin ja ympäristönsuojelun korkea taso. Ennalta varautumisen periaatetta, sellaisena kuin se on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002(5), olisi sovellettava. [tark. 2]

(1)  Eläinten kloonaus on ristiriidassa neuvoston direktiivissä direktiivin 98/58/EY(6) kanssa, sillä direktiivissä vahvistetaan maataloustuotantotarkoituksessa kasvatettavien tai pidettävien eläinten hyvinvointia koskevat yleiset vähimmäisvaatimukset. Siinä Direktiivissä 98/58/EY kehotetaan jäsenvaltioita välttämään kotieläimille aiheutuvaa tarpeetonta kipua, kärsimystä tai vahinkoa,. Jos kloonaus ja erityisesti sen liitteen 20 kohdan mukaan ”sellaisia luonnonmukaisia tai keinotekoisia kasvatusmenetelmiä, jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa tarpeetonta kipua, kärsimystä tai vahinkoa, jäsenvaltioiden on toteutettava sen välttämiseksi toimenpiteitä kansallisella tasolla vammoja kyseisille eläimille, ei saa käyttää”. Erilaiset lähestymistavat eläinten kloonaukseen tai eläinten kloonauksesta peräisin olevien tuotteiden käyttöön eri maissa voisivat vääristää markkinoita. Sen vuoksi on tarpeen varmistaa, että kaikkiin elävien eläinten ja eläimistä peräisin olevien tuotteiden tuotantoon ja jakeluun osallistuviin toimijoihin sovelletaan samoja edellytyksiä koko unionissa. [tark. 3]

(2)  Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) totesi eläinten kloonauksesta vuonna 2008 antamassaan lausunnossa(7), että merkittävällä osalla klooneja terveys ja hyvinvointi ovat kärsineet ja että niillä on usein vakavia ja kuolemaan johtavia vaurioita. EFSA on erityisesti vahvistanut, että sijaisemot kärsivät varsinkin istukan toimintahäiriöistä, mikä on osaltaan lisännyt keskenmenoja(8), joilla saattaa olla haitallinen vaikutus niiden terveyteen. Muun muassa siitä johtuu tekniikan huono tehokkuus (6–15 prosenttia naudoilla ja 6 prosenttia sioilla) ja tarve istuttaa kloonialkioita useisiin emoihin yhden klooniin kloonin tuottamiseksi. Lisäksi kloonien poikkeavuudet ja epätavallisen isokokoiset jälkeläiset johtavat vaikeisiin synnytyksiin ja neonataalikuolemiin. Kloonaustekniikalle on ominaista suuri kuolleisuus kaikissa kehitysvaiheissa(9). [tark. 4]

(2 a)  Elintarviketurvallisuuden osalta EFSA on tähdentänyt, että on pidettävä mielessä tietopohjan rajallisuus, ja sen eläinten kloonauksesta vuonna 2008 antamassa lausunnossa todettiin, että epävarmuustekijät riskinarvioinnissa johtuvat siitä, että tutkimuksia on saatavilla rajallinen määrä, tutkitut otokset ovat pieniä ja yleisesti siitä, ettei ole yhtenäistä lähestymistapaa, joka mahdollistaisi kaikkien lausunnon kannalta merkityksellisten aiheiden perusteellisemman käsittelyn. EFSA on muun muassa todennut, että esimerkiksi kloonien immunokompetenssista on saatavilla rajallisesti tietoa, ja se on suositellut lausunnossaan, että jos saadaan näyttöä kloonien immunokompetenssin vähenemisestä, olisi tutkittava, johtaako – ja jos, missä määrin – kloonien tai niiden jälkeläisten lihan tai maidon kulutus ihmisten lisääntyneeseen altistumiseen tarttuvien tautien aiheuttajille. [tark. 5]

(2 b)  EFSA on todennut, että mahdollisista ympäristövaikutuksista on saatavilla rajallisesti tietoa, ja geneettiseen monimuotoisuuteen mahdollisesti kohdistuvien vaikutusten osalta EFSA on kiinnittänyt huomiota siihen, että saattaa ilmetä epäsuoria vaikutuksia, jotka johtuvat siitä, että rajallista määrää eläimiä käytetään liikaa jalostusohjelmissa, ja että genotyypin homogeenistyminen eläinpopulaatiossa saattaa lisätä populaation infektioherkkyyttä ja muita riskejä. [tark. 6]

(2 c)  Luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevä eurooppalainen työryhmä suhtautui vuonna 2008 antamassaan kloonausta käsittelevässä erityisraportissa(10) epäilevästi siihen, että eläinten kloonaus elintarviketuotantoa varten olisi perusteltavissa, kun otetaan huomioon sijaisemojen ja kloonieläinten tämänhetkiset kärsimykset ja terveysongelmat. [tark. 7]

(2 d)  Yksi unionin yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteista, jotka on vahvistettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 39 artiklassa, on ”lisätä maatalouden tuottavuutta edistämällä teknistä kehitystä sekä varmistamalla, että maataloustuotantoa kehitetään järkiperäisesti”. Tällä tavoitteella pyritään muun muassa parantamaan tuotantoa, ja maataloustuotannon järkiperäisen kehittämisen yhteydessä se merkitsee tuotannontekijöiden hyödyntämistä parhaalla mahdollisella tavalla eli sitä, että tuotanto soveltuu markkinoille saatettavaksi ja siinä otetaan huomioon kuluttajien edut. [tark. 8]

(2 e)  Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön(11) mukaan SEUT 43 artikla on asianmukainen oikeudellinen perusta kaikelle lainsäädännölle, joka koskee SEUT:n liitteessä I lueteltujen maataloustuotteiden tuotantoa ja kaupan pitämistä ja jolla edistetään yhden tai useamman SEUT 39 artiklassa vahvistetun yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteen toteutumista. Vaikka tällainen lainsäädäntö voi liittyä muihin kuin yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteisiin, joihin pyrittäisiin erityisten säännösten puuttuessa SEUT 114 artiklan perusteella, siihen voi kuulua kansallisen lainsäädännön säännösten yhdenmukaistamista kyseisellä alalla, ilman että tarvitsee turvautua 114 artiklaan. Lisäksi yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä toteutetut toimet voivat vaikuttaa myös asianomaisten tuotteiden tuontiin. [tark. 9]

(2 f)  Kuten kuluttajatutkimukset ovat selkeästi ja johdonmukaisesti osoittaneet, valtaosa unionin kansalaisista ei hyväksy kloonausta maataloustuotantotarkoituksissa muun muassa eläinten hyvinvointiin ja yleisiin eettisiin huolenaiheisiin liittyvistä syistä(12). Kloonaus maataloustuotantotarkoituksissa voisi johtaa siihen, että kloonieläimiä tai kloonieläinten jälkeläisiä pääsee elintarvikeketjuun. Kuluttajat vastustavat voimakkaasti kloonielämistä tai niiden jälkeläisistä peräisin olevien elintarvikkeiden kulutusta. [tark. 10]

(2 g)  Eläinten kloonaus elintarviketuotantotarkoituksissa vaarantaa eurooppalaisen maatalousmallin perusajatuksen, joka nojautuu tuotteiden laatuun, elintarviketurvallisuuteen, kuluttajan terveyteen, eläinten hyvinvointia koskevien tiukkojen sääntöjen noudattamiseen ja ympäristön kannalta suotuisien menetelmien käyttöön. [tark. 11]

(3)  Kun otetaan huomioon unionin yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet, EFSAn hiljattain tekemien, saatavilla oleviin tutkimuksiin perustuvien tieteellisten arviointien tulokset, ja perussopimuksen SEUT 13 artiklan mukainen eläinten hyvinvointia koskeva vaatimus ja kansalaisten huolenaiheet, on järkevää aiheellista kieltää väliaikaisesti kloonauksen käyttö tiettyihin lajeihin kuuluvien tuotantoeläinten tuotannossa ja kloonaustekniikkaa käyttäen tuotettujen eläinten ja tuotteiden saattaminen markkinoille. [tark. 12]

(3 a)  Kloonieläimiä ei tuoteta lihan- tai maidontuotantoa varten vaan niiden sukusolujen ja alkioiden käyttämiseksi jalostustarkoituksissa. Suvullisesti lisättävistä kloonieläinten jälkeläisistä sen sijaan tulee elintarviketuotannossa käytettäviä eläimiä. Eläinten hyvinvointiin liittyvät huolenaiheet eivät välttämättä ole ilmeisiä kloonieläinten jälkeläisten kohdalla, koska nämä ovat syntyneet tavanomaisen suvullisen lisäyksen avulla. Tämä merkitsee sitä, että kloonieläimen jälkeläisen kantavanhempi on kloonieläin, mikä synnyttää huomattavia eläinten hyvinvointiin liittyviä ja eettisiä huolenaiheita. Toimenpiteiden, joilla pyritään puuttumaan eläinten hyvinvointia koskeviin huolenaiheisiin ja kuluttajien suhtautumiseen kloonaustekniikkaan, soveltamisalaan olisi näin ollen kuuluttava kloonieläinten sukusolut ja alkiot, kloonieläinten jälkeläiset sekä kloonattujen eläinten jälkeläisistä peräisin olevat tuotteet. [tark. 13]

(4)  Tuotantotarkoituksiin kloonattavia eläinlajeja ovat tällä hetkellä todennäköisesti naudat, siat, lampaat, vuohet ja hevoset. Sen vuoksi tämän direktiivin soveltamisala olisi rajattava kyseisten viiden lajin kloonaukseen maataloustuotantotarkoituksissa. [tark. 14]

(4 a)  Seurauksena kloonauksen käytön kieltämisestä ja muun muassa eläinten hyvinvointiin ja yleisiin eettisiin huolenaiheisiin liittyvien kuluttajien suhtautumisen huomioon ottamiseksi maataloustuotteiden kaupan pitämisen yhteydessä on varmistettava, että kloonieläimistä ja niiden jälkeläisistä peräisin olevia elintarvikkeita ei pääse elintarvikeketjuun. Vähemmän rajoittavat toimenpiteet, kuten elintarvikkeiden merkitseminen, eivät täysin poistaisi kansalaisten huolenaiheita, koska silloin olisi edelleen sallittua pitää kaupan sellaisella tekniikalla tuotettuja elintarvikkeita, joka aiheuttaa eläimille kärsimystä. [tark. 15]

(4 b)  Kloonausta käytetään jo tuotantoeläinten tuotannossa tietyissä kolmansissa maissa. Asetuksen (EY) N:o 178/2002 mukaan unioniin sen markkinoille saatettaviksi tuotujen elintarvikkeiden on oltava elintarvikelainsäädännön asiaa koskevien vaatimusten tai unionin vähintään vastaaviksi tunnustamien edellytysten mukaisia. Sen vuoksi olisi toteutettava toimenpiteitä, joilla estetään kloonieläinten ja niiden jälkeläisten sekä kloonieläimistä ja niiden jälkeläisistä saatujen tuotteiden tuonti unioniin kolmansista maista. Komission olisi täydennettävä eläinjalostusta ja eläinten hyvinvointia koskevaa lainsäädäntöä tai ehdotettava sen tarkistamista, jotta voidaan varmistaa, että eläinten ja sukusolujen ja alkioiden sekä eläinperäisten elintarvikkeiden ja rehujen mukana olevista tuontitodistuksista ilmenee, ovatko ne kloonieläimiä tai niiden jälkeläisiä tai ovatko ne peräisin kloonieläimistä tai niiden jälkeläisistä. [tark. 16]

(4 c)  Kloonieläinten, kloonialkioiden, kloonieläinten jälkeläisten, kloonieläinten ja niiden jälkeläisten sukusolujen ja alkioiden ja kloonieläimistä ja niiden jälkeläisistä peräisin olevien elintarvikkeiden ja rehujen ei voida katsoa olevan vastaavia tuotteita kuin sellaiset eläimet, alkiot, sukusolut ja alkiot, elintarvikkeet ja rehut, joita ei ole tuotettu kloonaustekniikkaa käyttäen tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT-sopimus) III.4 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Lisäksi eläinten kloonauksen, kloonieläinten, kloonialkioiden, kloonieläinten jälkeläisten, kloonieläinten ja niiden jälkeläisten sukusolujen ja alkioiden ja kloonieläimistä ja niiden jälkeläisistä peräisin olevien elintarvikkeiden ja rehujen markkinoille saattamisen ja tuonnin kieltäminen on tarpeellinen toimenpide julkisen moraalin ja eläinten terveyden suojelemiseksi GATT-sopimuksen XX artiklassa tarkoitetulla tavalla. [tark. 17]

(4 d)  On tarpeen varmistaa, ettei meneillään olevissa kauppasopimusneuvotteluissa suosita sellaisten menetelmien hyväksymistä, joilla voi olla haitallinen vaikutus kuluttajien ja maanviljelijöiden terveyteen, ympäristöön tai eläinten hyvinvointiin. [tark. 18]

(4 e)  Tämän asetuksen soveltaminen voi vaarantua, jos kloonieläimistä tai niiden jälkeläisistä peräisin olevia elintarvikkeita ei pystytä jäljittämään. Ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti ja tässä asetuksessa säädettyjen kieltojen täytäntöönpanon valvomiseksi on sen vuoksi perustettava, asiaankuuluvia sidosryhmiä kuullen, jäljitettävyysjärjestelmiä unionin tasolla. Tällaisten järjestelmien ansiosta toimivaltaiset viranomaiset ja talouden toimijat voisivat kerätä tietoja kloonieläimistä, kloonieläinten jälkeläisistä ja kloonieläinten ja niiden jälkeläisten sukusoluista ja alkioista sekä kloonieläimistä ja niiden jälkeläisistä peräisin olevista elintarvikkeista. Komission on pyrittävä saamaan tästä asiasta sitoumuksia eläinten kloonausta maataloustuotantotarkoituksissa harjoittavilta unionin kauppakumppaneilta nykyisissä ja tulevissa, sekä kahden- että monenvälisissä kauppaneuvotteluissa. [tark. 19]

(4 f)  Komissio totesi vuonna 2010 Euroopan parlamentille ja neuvostolle antamassaan kertomuksessa, että sukusolujen ja alkioiden tuonnin jäljitettävyyttä koskevat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että unionissa voidaan perustaa tarvittaessa kloonien jälkeläisiä koskevia tietopankkeja, ovat asianmukaisia. Komission olisi näin ollen toimittava tämän mukaisesti. [tark. 20]

(4 g)  Tässä asetuksessa vahvistetun kloonauskiellon täytäntöönpanon ohella myös komission kohdennetut menekinedistämistoimet olisi pantava täytäntöön laadukkaan lihantuotannon ja jalostuseläinten tuottamisen tukemiseksi unionissa. [tark. 21]

(5)  On odotettavissa, että kloonaustekniikan vaikutusta eläinten hyvinvointiin koskeva tietämys lisääntyy. Kloonaustekniikka todennäköisesti parantuu ajan mittaan. Näin ollen kieltoa olisi sovellettava vain väliaikaisesti. Sen vuoksi Tätä direktiiviä asetusta olisi tarkasteltava uudelleen kohtuullisen ajan kuluttua ottaen huomioon jäsenvaltioissa saadut kokemukset sen täytäntöönpanosta soveltamisesta, tieteen ja tekniikan edistyminen, kuluttajien suhtautumisen muuttuminen ja kansainväliset kehityssuuntaukset, erityisesti kauppavirrat ja unionin kauppasuhteet. [tark. 22]

(5 a)  Viimeisimmän Eurobarometri-tutkimuksen mukaan valtaosa eurooppalaisista ei pidä eläinten kloonausta elintarviketuotannossa turvallisena oman tai perheensä terveyden kannalta. Lisäksi Euroopassa on enemmän sellaisia maita, jotka kannattavat selvästi eläinten kloonauksen osalta päätöksiä, jotka perustuvat tieteellisen näytön sijaan moraalisiin ja eettisiin näkökohtiin. Ennen tämän lainsäädännön tarkistamista komission olisi näin ollen toteutettava virallinen EU:n tutkimus kuluttajien suhtautumisen uudelleenarvioimiseksi. [tark. 23]

(5 b)  Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat sääntöjen vahvistamista kloonieläinten, kloonieläinten jälkeläisten ja kloonieläinten ja niiden jälkeläisten sukusolujen ja alkioiden jäljitettävyysjärjestelmille. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti. [tark. 24]

(6)  Tässä direktiivissä asetuksessa kunnioitetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia ja noudatetaan siinä tunnustettuja periaatteita, erityisesti elinkeinovapautta ja tutkimuksen vapautta. Tämä direktiivi on pantava täytäntöön Tätä asetusta on sovellettava näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti., [tark. 25]

(6 a)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi, [tark. 26]

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tässä direktiivissä asetuksessa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat

a)  eläinten kloonausta unionissa;

b)  kloonieläinten, kloonialkioiden, ja kloonieläinten jälkeläisten, kloonieläinten ja niiden jälkeläisten sukusolujen ja alkioiden sekä kloonieläimistä ja niiden jälkeläisistä peräisin olevien elintarvikkeiden ja rehujen markkinoille saattamista ja tuontia. [tark. 27]

Sitä sovelletaan nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimiin, jäljempänä ’eläimet’ kaikkiin eläinlajeihin, joita pidetään ja lisätään maataloustuotantotarkoituksissa. [tark. 28]

1 a artikla

Tavoite

Tämän asetuksen tavoitteena on käsitellä eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä huolenaiheita ja kuluttajien suhtautumista kloonaustekniikkaan sekä eettisiä näkökohtia. [tark. 29]

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä asetuksessa tarkoitetaan

a)  ’maataloustuotantotarkoituksissa pidettävillä ja lisättävillä eläimillä’, jäljempänä ’eläimet’, elintarvikkeiden, rehujen, villan, nahan tai turkisten tuotantoa varten tai muussa maataloustuotantotarkoituksessa pidettäviä tai lisättäviä eläimiä. Niihin eivät sisälly eläimet, joita pidetään ja lisätään yksinomaan muita tarkoituksia, kuten tutkimusta, lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden valmistusta sekä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten uhanalaisiksi yksilöimien, harvinaisten rotujen ja uhanalaisten lajien ja harvinaisiksi yksilöimien rotujen säilyttämistä sekä urheilu- ja kulttuuritapahtumia varten, kun vaihtoehtoisia menetelmiä ei ole saatavilla; [tark. 30]

b)  ’kloonauksella’ eläinten suvutonta lisäämistä tekniikalla muun muassa käyttämällä tekniikkaa, jossa yksittäisen eläimen solun tuma siirretään munasoluun, jonka tuma on poistettu, ja jolla tuotetaan geneettisesti identtisiä yksittäisiä alkioita, jäljempänä ’kloonialkiot’, jotka voidaan myöhemmin istutetaan istuttaa sijaisemoihin geneettisesti identtisten eläinpopulaatioiden, jäljempänä ’kloonieläimet’, tuottamiseksi; [tark. 31]

b a)  ’kloonieläinten jälkeläisillä’ eläimiä, lukuun ottamatta kloonieläimiä, joiden kantavanhemmista ainakin toinen on kloonieläin; [tark. 32]

b b)  ’sukusoluilla ja alkioilla’ siemennestettä, munasoluja ja alkioita, jotka on kerätty tai tuotettu eläimistä hedelmöitystä varten; [tark. 33]

b c)  ’jäljitettävyydellä’ mahdollisuutta jäljittää elintarvike, rehu, elintarviketuotantoon käytetty eläin tai valmistusaine, joka on tarkoitettu lisättäväksi tai jota oletetaan lisättävän elintarvikkeeseen tai rehuun, kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa ja seurata kutakin näistä kyseisissä vaiheissa; [tark. 34]

c)  ’markkinoille saattamisella’ eläimen tai tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville sisämarkkinoilla;

c a)  ’elintarvikkeilla’ elintarvikkeita sellaisina kuin ne on määritelty asetuksen (EY) N:o 178/2002 2 artiklassa. [tark. 35]

3 artikla

Tilapäinen Kielto [tark. 36]

Jäsenvaltioiden on väliaikaisesti kiellettävä Kielletään [tark. 37]

a)  eläinten kloonaaminen;

b)  kloonieläinten, kloonialkioiden, ja kloonieläinten jälkeläisten, kloonieläinten ja niiden jälkeläisten sukusolujen ja alkioiden sekä kloonieläimistä ja niiden jälkeläisistä peräisin olevien elintarvikkeiden ja rehujen markkinoille saattaminen ja tuonti. [tark. 38]

3 a artikla

Tuontiedellytykset

Eläimiä ei saa tuoda kolmansista maista, ellei niiden mukana olevista tuontitodistuksista ilmene, että ne eivät ole kloonieläimiä tai kloonieläinten jälkeläisiä.

Sukusoluja ja alkioita tai eläinperäisiä elintarvikkeita ja rehuja ei saa tuoda kolmansista maista, ellei niiden mukana olevista tuontitodistuksista ilmene, että ne eivät ole peräisin kloonieläimistä tai kloonieläinten jälkeläisistä.

Jotta voidaan varmistaa, että eläinten ja sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten elintarvikkeiden ja rehujen mukana olevista tuontitodistuksista ilmenee, ovatko ne kloonielämiä tai kloonieläinten jälkeläisiä tai ovatko ne peräisin kloonielämistä tai kloonieläinten jälkeläisistä, komissio hyväksyy Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004(13) 48 ja 49 artiklan mukaisesti erityiset tuontiedellytykset viimeistään ... päivänä ...kuuta …(14) ja esittää tarvittaessa ehdotuksen eläinten terveyttä koskevan muun lainsäädännön tai tuontia koskevien jalostus- ja polveutumisedellytysten tarkistamiseksi. [tark. 39]

3 b artikla

Jäljitettävyys

Jotta toimivaltaisilla viranomaisilla ja talouden toimijoilla olisi tiedot, joita ne tarvitsevat 3 artiklan b alakohdan soveltamiseksi, perustetaan jäljitettävyysjärjestelmät seuraavia varten:

a)  kloonieläimet

b)  kloonieläinten jälkeläiset

c)  kloonieläinten ja niiden jälkeläisten sukusolut ja alkiot.

Siirretään komissiolle valta antaa 4 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamista 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen tietojen sisällyttämiseksi todistuksiin, joista säädetään eläinten terveyttä ja eläinjalostusta koskevassa lainsäädännössä, tai komission näitä tarkoituksia varten laatimiin todistuksiin. Kyseiset delegoidut säädökset annetaan … päivään …kuuta …(15) mennessä. [tark. 40]

4 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on annettava säännöt seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten asetuksen rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon soveltamisen varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niillä on varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset. Jäsenvaltioiden on annettava ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle tiedoksi nämä säännökset viimeistään ... päivänä päivään ...kuuta ...(16) mennessä, ja niiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä säännöksiin [päivä, jona tämä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä] ja kaikki niihin myöhemmin tehtävät muutokset viipymättä tehdyistä muutoksista. [tark. 41]

4 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään 3 a artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle viideksi vuodeksi ... päivästä …kuuta …(17). Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen viiden vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 a artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.  Edellä 3 a artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. [tark. 42]

5 artikla

Kertomukset ja uudelleentarkastelu

1.  Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle kertomus kokemuksistaan tämän direktiivin asetuksen soveltamisesta viimeistään ... päivänä ...kuuta ...(18) [5 vuoden kuluttua tämän direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä]. [tark. 43]

2.  Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin asetuksen soveltamisesta ottaen huomioon

a)  jäsenvaltioiden 1 kohdan mukaisesti antamat kertomukset;

b)  kaiken käytettävissä olevan näytön tieteen ja tekniikan edistymisen edistymisestä erityisesti kloonaukseen liittyvien eläinten hyvinvointia ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien näkökohtien osalta sekä kloonien ja niiden jälkeläisten luotettavien jäljitettävyysjärjestelmien perustamisessa saavutetun edistymisen; [tark. 44]

b a)  kuluttajien suhtautumisen muuttumisen kloonausta kohtaan; [tark. 45]

c)  kansainvälisen kehityksen;

c a)  kansanterveyteen ja eläinten hyvinvointiin liittyvät kuluttajien huolenaiheet; [tark. 46]

c b)  eläinten kloonaukseen liittyvät eettiset kysymykset. [tark. 47]

2a.  Komissio asettaa 2 kohdassa tarkoitetun kertomuksen julkisesti saataville. [tark. 48]

2b.  Komissio käynnistää virallisella EU:n tutkimuksella julkisen kuulemisen, jonka tarkoituksena on arvioida kuluttajien suhtautumisen mahdollista muuttumista kloonieläimistä saatavia elintarvikkeita kohtaan. [tark. 49]

6 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [12 kuukauden kuluttua tämän direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä]. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. [tark. 50]

7 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan … päivästä …kuuta …(19). [tark. 52]

8 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. [tark. 53]

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. [tark. 54]

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0266.
(2)EUVL C 311, 12.9.2014, s. 73.
(3)EUVL C 311, 12.9.2014, s. 73
(4)Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 8. syyskuuta 2015.
(5)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1).
(6)Neuvoston direktiivi 98/58/EY, annettu 20 päivänä heinäkuuta 1998, tuotantoeläinten suojelusta (EYVL L 221, 8.8.1998, s. 23).
(7)http://www.efsa.europa.eu/sites/default/files/scientific_output/files/main_documents/sc_op_ej767_animal_cloning_en.pdf
(8)Scientific Opinion of the Scientific Committee Food Safety, Animal Health and Welfare and Environmental Impact of Animals derived from Cloning by Somatic Cell Nucleus Transfer (SCNT) and their Offspring and Products Obtained from those Animalshttp://www.efsa.europa.eu/en/topics/topic/cloning.htm?wtrl=01.
(9)http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/doc/2794.pdf
(10)Ethical aspects of animal cloning for food supply, 16. tammikuuta 2008: http://ec.europa.eu/bepa/european-group-ethics/docs/publications/opinion23_en.pdf
(11)Unionin tuomioistuimen tuomio 23.2.1988, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta v. Euroopan unionin neuvosto, C-68/86, EU:C:1988:85; unionin tuomioistuimen tuomio 16.11.1989, Euroopan yhteisöjen komissio v. Euroopan yhteisöjen neuvosto, C-131/87, EU:C:1989:581; unionin tuomioistuimen tuomio 16.11.1989, Euroopan yhteisöjen komissio v. Euroopan yhteisöjen neuvosto, C-11/88, EU:C:1989:310.
(12)Ks.Eurobarometri-tutkimukset vuosilta 2008 ja 2010: http://ec.europa.eu/public_opinion/flash/fl_238_en.pdf ja http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/ebs/ebs_341_en.pdf
(13)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta (EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1).
(14)Kuusi kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta.
(15)Kuusi kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta.
(16)Yksi vuosi tämän asetuksen voimaantulosta.
(17)Tämän asetuksen voimaantulopäivä.
(18)Kuusi vuotta tämän asetuksen voimaantulosta.
(19)Yksi vuosi tämän asetuksen voimaantulosta.


Perusoikeuksien tilanne Euroopan unionissa (2013–2014)
PDF 481kWORD 219k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. syyskuuta 2015 perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2013–2014) (2014/2254(INI))
P8_TA(2015)0286A8-0230/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) johdanto-osan ja erityisesti sen 2 ja 4–7 kappaleen,

–  ottaa huomioon muun muassa SEU-sopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä 6, 7 ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 168 artiklan ja erityisesti sen 7 kohdan,

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2000 allekirjoitetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan, josta annettiin juhlallinen julistus 12. joulukuuta 2007 Strasbourgissa ja joka tuli voimaan yhdessä Lissabonin sopimuksen kanssa joulukuussa 2009,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokouksessaan vuonna 1948 hyväksymän ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon YK:n perussopimukset ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi sekä YK:n perussopimusten mukaisten elinten oikeuskäytännön,

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2006 New Yorkissa tehdyn vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen, jonka EU ratifioi 23. joulukuuta 2010,

–  ottaa huomioon New Yorkissa 20. marraskuuta 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–  ottaa huomioon seuraavat YK:n lapsen oikeuksien komitean esittämät yleiset huomiot: nro 7 (2005) lapsen oikeuksien toteuttamisesta varhaislapsuudessa, nro 9 (2006) vammaisten lasten oikeuksista, nro 10 (2007) lasten oikeudesta nuoriso-oikeusjärjestelmään, nro 12 (2009) lapsen oikeudesta tulla kuulluksi, nro 13 (2011) lapsen oikeudesta elää vapaana kaikista väkivallan muodoista sekä nro 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon,

–  ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen vuodelta 1979 ja Pekingin toimintaohjelman; ottaa huomioon suosituksista komissiolle naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta 25. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman(1), komission tiedonannosta ”Nollatoleranssi naisten sukuelinten silpomiseen” 6. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman(2) sekä naisiin ja tyttöihin kohdistuvan kaikenlaisen väkivallan, myös sukuelinten silpomisen, ehkäisystä ja torjunnasta 5. kesäkuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (ECHR), Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen, ministerikomitean, ihmisoikeusvaltuutetun sekä Venetsian komission yleissopimukset, suositukset, päätöslauselmat ja selonteot,

–  ottaa huomioon ihmisoikeusneuvoston riippumattoman asiantuntijan Cephas Luminan raportin, jossa käsitellään valtioiden ulkomaisen velan ja siihen liittyvien kansainvälisten talousvelvoitteiden vaikutuksia mahdollisuuteen nauttia kaikista ihmisoikeuksista, kuten taloudellisista, sosiaalisista ja kulttuurisista oikeuksista täysimääräisesti (liite, Kreikan-vierailu, UN A/HRC/25/50/Add.1),

–  ottaa huomioon huhtikuussa 2013 julkaistun YK:n erityisraportoijan raportin (”Management of the external borders of the European Union and its impact on the human rights of migrants”), jossa käsitellään EU:n ulkorajojen hallintaa ja sen vaikutusta maahanmuuttajien ihmisoikeuksiin,

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2014 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman, jossa kehotetaan perustamaan avoin hallitustenvälinen työryhmä, jonka tehtävänä on laatia oikeudellisesti sitova kansainvälinen väline monikansallisten yhtiöiden ja muiden yritysten sääntelyä varten kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön puitteissa,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston 27. kesäkuuta 2014 hyväksymät strategiset suuntaviivat vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisen peruskirjan, sellaisena kuin se on vuonna 1996 tarkistettuna, sekä Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean oikeuskäytännön,

–  ottaa huomioon kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen ja alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan,

–  ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY(3),

–  ottaa huomioon jäsenvaltioissa toteutettavista romanien integraatiota edistävistä tuloksellisista toimenpiteistä 9. joulukuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen(4),

–  ottaa huomioon prosessuaalisia oikeuksia rikosoikeudellisissa menettelyissä koskevan unionin direktiivipaketin(5),

–  ottaa huomioon rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin 28. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS(6),

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 hyväksytyn neuvoston ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategisen kehyksen ja toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(7),

–  ottaa huomioon unionin jäsenvaltioiden neuvostossa 16. joulukuuta 2014 hyväksymät päätelmät oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen varmistamisesta,

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY(8),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla(9),

–  ottaa huomioon ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU(10),

–  ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY(11),

–  ottaa huomioon lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU(12),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001(13),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (COM(2008)0229),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen päätökset ja oikeuskäytännön sekä jäsenvaltioiden perustuslakituomioistuimien oikeuskäytännön, joissa perusoikeuskirjaa pidetään yhtenä viitteenä kansallisen lain tulkinnassa,

–  ottaa huomioon uuden komission poliittiset suuntaviivat, jotka puheenjohtaja Juncker esitteli Euroopan parlamentille 15. heinäkuuta 2014,

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (yleinen tietosuoja-asetus) (COM(2012)0011),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yksilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten torjumista, tutkimista, selvittämistä ja syytteeseenpanoa tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (COM(2012)0010),

–  ottaa huomioon ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävän EU:n strategian (2012–2016) (COM(2012)0286) ja erityisesti säännökset, jotka koskevat lastensuojelujärjestelmiä koskevien suuntaviivojen laatimisen rahoittamista sekä parhaiden käytänteiden vaihtoa,

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun komission suosituksen 2013/112/EU ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre”(14),

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 24. kesäkuuta 2013 hyväksymät suuntaviivat homo- ja biseksuaalien, transihmisten sekä intersukupuolisten henkilöiden (HLBTI) kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon ”EU:n puitekehys vuoteen 2020 ulottuville romanien kansallisille integrointistrategioille” (COM(2011)0173) ja 24. kesäkuuta 2011 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Eteneminen romanien integraatiota edistävien kansallisten strategioiden täytäntöönpanossa" (COM(2013)0454),

–  ottaa huomioon komission korruptiontorjuntakertomuksen (COM(2014)0038),

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (COM(2008)0426),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman kansallisten romaneja koskevien integrointistrategioiden täytäntöönpanossa edistymisestä(15),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman homofobian ja seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän vastaisesta EU:n etenemissuunnitelmasta(16),

–  ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa koskevat eri päätöslauselmansa,

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman asunnottomuutta koskevasta EU:n strategiasta(17),

–  ottaa huomioon Yhdysvaltojen senaatin raportin CIA:n vangitsemis- ja kuulusteluohjelmista,

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman ilman huoltajaa olevien alaikäisten tilanteesta EU:ssa(18),

–  ottaa huomioon perusoikeuksista ja ihmisoikeuksista antamansa päätöslauselmat, erityisesti 27. helmikuuta 2014 antamansa viimeisimmän päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2012)(19),

–  ottaa huomioon maahanmuuttoa käsittelevät päätöslauselmansa, erityisesti 17. joulukuuta 2014 annetun päätöslauselman Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen(20),

–  ottaa huomioon vähemmistöjen suojelusta ja syrjinnän vastaisista politiikoista laajentuneessa Euroopan unionissa 8. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman(21),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 25. vuosipäivästä(22),

–  ottaa huomioon Yhdysvaltojen Kansallisen turvallisuusviraston (NSA) valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten yksityisyydensuojaan 4. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman(23), jossa kehotetaan kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa tekemään kattavan tutkimuksen asiasta, sekä 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin ja transatlanttiseen yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa(24),

–  ottaa huomioon 11. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltojen senaatin raportista CIA:n käyttämästä kidutuksesta(25),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman uhanalaisista eurooppalaisista kielistä ja kielellisestä monimuotoisuudesta Euroopan unionissa(26),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin tuomioistuimen lausunnon pyytämisestä matkustajarekisteritietojen siirtämistä ja käsittelyä koskevan Kanadan ja Euroopan unionin välisen sopimuksen yhteensopivuudesta perussopimusten kanssa(27),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2012(28) ja 10. lokakuuta 2013(29) antamansa päätöslauselmat Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen,

–  ottaa huomioon Guantánamo Bayn vankileiriä koskevat päätöslauselmansa,

–  ottaa huomioon 21. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n perusoikeuskirjasta: tiedotusvälineiden vapauden yleiset edellytykset EU:ssa(30),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen lausunnon 2/2013, joka koskee ehdotusta sopimukseksi Euroopan unionin liittymisestä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen,

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-293/12, Digital Rights Ireland, ja C-594/12, Seitlinger ym, 8. huhtikuuta 2014 antaman tuomion, jossa yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttämisestä ja direktiivin 2002/58/EY muuttamisesta 15. maaliskuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/24/EY julistetaan pätemättömäksi,

–  ottaa huomioon Frans Timmermansin kuulemistilaisuudet Euroopan parlamentissa 7. lokakuuta 2014 ja 11. helmikuuta 2015,

–  ottaa huomioon Dimitris Avramopoulosin kuulemistilaisuuden Euroopan parlamentissa 30. syyskuuta 2014,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston 10. marraskuuta 2014 järjestämän vuotuisen konferenssin aiheesta ”Perusoikeudet ja muuttoliike Euroopan unionissa” sekä erityisesti perusoikeusviraston laatiman strategia-asiakirjan ”Legal entry channels to the EU for persons in need of international protection: a toolbox”, joka koskee kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden laillisia maahantuloväyliä unioniin,

–  ottaa huomioon perusoikeusviraston ja Euroopan tasa-arvoinstituutin toiminnan, vuotuiset kertomukset ja tutkimukset sekä perusoikeusviraston laaja-alaiset kyselyt juutalaisiin kohdistuvista viharikoksista ja syrjinnästä unionin jäsenvaltioissa, naisiin kohdistuvasta väkivallasta EU:ssa sekä HLTB-henkilöiden syrjintään, väkivaltaan ja häirintään liittyvistä kokemuksista,

–  ottaa huomioon kansalaisjärjestöjen panosten merkityksen Euroopan unionin perusoikeusviraston perusoikeusfoorumissa (FRA Fundamental Rights Platform),

–  ottaa huomioon kansalaisjärjestöjen raportit ja selvitykset ihmisoikeuksista sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan aiheesta teettämät tutkimukset, erityisesti politiikkayksikkö C:n tutkimuksen kriisin vaikutuksista perusoikeuksiin unionin jäsenvaltioissa,

–  ottaa huomioon tutkimuksensa kriisin vaikutuksesta perusoikeuksiin EU:n jäsenvaltioissa,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen antaman päätöslauselman nro 48/134 liitteessä esitetyt periaatteet kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden asemasta (niin kutsutut Pariisin periaatteet),

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman "Perusoikeustilanne: standardit ja käytännöt Unkarissa (16. helmikuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman mukaisesti)"(31),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin strategian perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön (COM(2010)0573) ja toimintaohjeet perusoikeuksien huomioon ottamisesta komission vaikutustenarvioinneissa (SEC(2011)0567),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon uudesta EU:n toimintakehyksestä oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi (COM(2014)0158) ja neuvoston 16. joulukuuta 2014 antamat päätelmät oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen varmistamisesta,

–  ottaa huomioon EU:n perusoikeuskirjan soveltamista koskevan komission kertomuksen vuodelta 2013 (COM(2014)0224) sekä siihen liittyvät työasiakirjat,

–  ottaa huomioon komission kertomuksen ”Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2013 – EU:n kansalaiset: sinun oikeutesi, sinun tulevaisuutesi” (COM(2013)0269),

–  ottaa huomion komission kertomuksen romanien integraatiota edistäviä strategioita koskevan EU:n puitekehyksen täytäntöönpanosta (COM(2014)0209) ja neuvoston 9. joulukuuta 2013 antaman suosituksen romanien integraatiota jäsenvaltioissa edistävistä tuloksellisista toimenpiteistä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan sekä vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0230/2015),

A.  katsoo, että Euroopan yhdentyminen aloitettiin osittain siksi, että toisen maailmansodan järkyttävät seuraukset ja natsihallinnon toteuttama vaino ja sorto eivät toistuisi ja että demokratiaa ja oikeusvaltiota koskeva edistys ei hidastuisi tai pysähtyisi, mikä varmistetaan edistämällä, kunnioittamalla ja suojelemalla ihmisoikeuksia;

B.  katsoo, että ihmisoikeuksien, perusoikeuksien, demokratian ja EU:n perussopimuksissa ja kansainvälisissä ihmisoikeusvälineissä (kuten ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, Euroopan ihmisoikeussopimus, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus) vahvistettujen arvojen ja periaatteiden kunnioittaminen ja edistäminen ovat EU:n ja sen jäsenvaltion velvoitteita ja että niiden on oltava Euroopan yhdentymisen keskiössä;

C.  katsoo, että nämä oikeudet on taattava kaikille EU:n alueella asuville ihmisille, mukaan lukien viranomaisten harjoittaman väärinkäytön ja väkivallan torjunta hallinnon kaikilla tasoilla;

D.  ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 2 artiklan mukaisesti Euroopan unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeudet mukaan luettuna, ja että nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja, joita unionin samoin kuin yksittäisten jäsenvaltioiden on kunnioitettava kaikessa toiminnassaan niin sisäisellä kuin ulkoisella tasolla; toteaa, että komission on SEU-sopimuksen 17 artiklan nojalla varmistettava perussopimusten soveltaminen;

E.  ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 6 artiklan mukaisesti unionilla on velvollisuus kunnioittaa toiminnassaan perusoikeuksia toimivallasta riippumatta; kannustaa jäsenvaltioita toimimaan samoin;

F.  pitää EU:n perussopimusten tarkistamista välttämättömänä, jotta voidaan vahvistaa demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien suojelua;

G.  toteaa, että jäsenvaltiot ovat SEU-sopimuksen johdanto-osan mukaisesti vahvistaneet noudattavansa sosiaalisia oikeuksia sellaisina kuin ne ovat määritettyinä Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa; ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 151 artiklassa viitataan erikseen sosiaalisiin perusoikeuksiin sellaisina kuin ne ovat Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa;

H.  panee merkille, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä perusoikeuskirja sisällytettiin kokonaisuudessaan perussopimuksiin ja että se sitoo vastedes oikeudellisesti EU:n toimielimiä, elimiä ja virastoja samoin kuin jäsenvaltioita EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon yhteydessä; katsoo, että EU:n toimielimissä ja jäsenvaltioissa on kehitettävä aito perusoikeuksien kulttuuri, jota edistetään ja vahvistetaan erityisesti silloin, kun sovelletaan EU:n lainsäädäntöä sekä unionissa että suhteissa kolmansien maiden kanssa;

I.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 2 ja 3 artiklassa tunnustetaan oikeus elämään ja oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen;

J.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklassa vahvistetaan epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kielto;

K.  toteaa, että EU:n perusoikeuskirjan 8, 9, 10, 19 ja 21 artiklassa sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tunnustetaan sosiaalisten perusoikeuksien merkitys, ja korostaa, että näitä oikeuksia ja erityisesti ammattiyhdistys-, lakko-, yhdistymis- ja kokoontumisoikeuksia on suojeltava samalla tavoin kuin muita peruskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia;

L.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artiklan nojalla unionilla on velvollisuus kunnioittaa kulttuurista, uskonnollista ja kielellistä monimuotoisuutta ja että perusoikeuskirjan 21 artiklassa kielletään kieleen ja/tai kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen perustuva syrjintä;

M.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 33 artiklassa varmistetaan perheen oikeudellinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen suoja;

N.  toteaa, että peruskirjan 37 ja 38 artiklassa tunnustetaan oikeus siihen, että ympäristönsuojelun korkea taso sisällytetään unionin politiikkoihin;

O.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot eivät voi heikentää perustuslaeissaan tiettyjen oikeuksien suhteen antamiaan takuita sillä verukkeella, että perusoikeuskirjassa määrätään tai muualla unionin lainsäädännössä säädetään alhaisemmasta suojelun tasosta;

P.  toteaa yleisesti tunnustettavan, että kansalliset viranomaiset (oikeusviranomaiset sekä lainvalvonta- ja hallintoviranomaiset) ovat tärkeimpiä toimijoita huolehdittaessa perusoikeuskirjaan kirjattujen oikeuksien ja vapauksien toteutumisesta käytännössä;

Q.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen V osastossa tarkoitetun vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteutuminen edellyttää, että sekä unioni että jäsenvaltiot kunnioittavat täysin perusoikeuksia;

R.  ottaa huomioon, että jokainen ihminen, niin maan kansalainen kuin maassa asuva henkilö, on asetettava EU:ssa etusijalle ja että perusoikeuskirjassa tunnustetuilla henkilökohtaisilla oikeuksilla, kansalaisoikeuksilla sekä taloudellisilla ja sosiaalisilla oikeuksilla vahvistetaan tavoitetta suojella Euroopan kansalaisia ja asukkaita mahdolliselta häirinnältä, hyväksikäytöltä ja väkivallalta, ja muistuttaa, että ne ovat kuitenkin tämän tavoitteen täysipainoisen ja maltillisen toteutumisen edellytys;

S.  katsoo, että oikeusvaltion periaate on eurooppalaisen liberaalin demokratian selkäranka ja yksi unionin perusarvoista, jotka perustuvat kaikkien jäsenvaltioiden yhteisiin perustuslaillisiin perinteisiin;

T.  ottaa huomioon, että tapa, jolla oikeusvaltion periaatetta toteutetaan kansallisesti, on keskeisessä asemassa jäsenvaltioiden keskinäisen luottamuksen ja niiden oikeusjärjestelmien toimivuuden varmistamisessa, joten SEUT-sopimuksen V osastossa tarkoitetun vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttaminen on ensisijaisen tärkeää;

U.  katsoo, että oikeusvaltion periaate on ehdoton edellytys perusoikeuksien turvaamiselle ja erittäin tärkeä asia EU:lle, koska se on myös ehdoton edellytys kaikkien perussopimuksissa määrättyjen ja kansainvälisessä oikeudessa säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien toteuttamisessa;

V.  katsoo, että EU ja sen jäsenvaltiot osallistuvat maailmanlaajuiseen prosessiin, jossa päämääränä ovat uudet kestävän kehityksen tavoitteet, joiden mukaan ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia, jakamattomia ja luovuttamattomia;

W.  katsoo, että näiden arvojen ja periaatteiden täytäntöönpanon on perustuttava myös perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien kunnioittamisen tehokkaaseen seurantaan aina lainsäädäntöehdotusten laadinnasta lähtien;

X.  toteaa, että EU:ssa on nyt käynnissä vakavien talous- ja rahoituskriisien ajanjakso, joka yhdessä eräissä jäsenvaltioissa toteutettujen kriisien hoitamiseen tähtäävien toimenpiteiden, kuten tuntuvien budjettileikkausten, kanssa vaikuttaa kielteisesti unionin kansalaisten elinoloihin (työttömyyden kasvu, köyhyyden, eriarvoistumisen ja epävarmojen työsuhteiden lisääntyminen sekä palvelujen saatavuuden ja laadun heikkeneminen) ja sitä myöten heidän hyvinvointiinsa;

Y.  toteaa, että lähes kolmannes parlamentin saamista vetoomuksista liittyy perusoikeuskirjan mukaisten perusoikeuksien väitettyyn rikkomiseen esimerkiksi kansalaisuuteen, neljään perusvapauteen, työllisyyteen, taloudellisiin olosuhteisiin, ympäristönsuojeluun ja kuluttajansuojaan, oikeusjärjestelmiin, äänioikeuteen ja demokraattiseen osallistumiseen, päätöksenteon avoimuuteen, vammaisuuteen, lasten oikeuksiin, koulutusmahdollisuuksiin tai kielellisiin oikeuksiin liittyvissä kysymyksissä; toteaa, että joissakin vetoomuksissa tuodaan talouskriisin suorana seurauksena esiin kysymyksiä, jotka liittyvät terveyteen ja terveydenhoidon sekä terveydenhoitopalveluiden saatavuuteen, ja kysymyksiä oikeudesta työhön; toteaa, että vetoomukset ovat yleensä varhaisin osoitus perusoikeuksien tilanteesta jäsenvaltioissa;

Z.  ottaa huomioon, että unionin toiminnan pontena on olettamus siitä ja keskinäinen luottamus siihen, että unionin jäsenvaltiot kunnioittavat demokratiaa, oikeusvaltion periaatetta ja perusoikeuksia sellaisina kuin niistä määrätään Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja perusoikeuskirjassa ja erityisesti periaatteessa, joka koskee vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämistä sekä vastavuoroista tunnustamista;

AA.  toteaa, että työttömyys, köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen vaikuttavat merkittävästi perusoikeuksien toteutumiseen ja käyttöön ja korostavat tarvetta varmistaa peruspalvelujen, etenkin sosiaali- ja rahoituspalvelujen, saatavuus vaikeassa tilanteessa oleville ihmisille;

AB.  toteaa unionin alueella äskettäin tehtyjen terrori-iskujen jälkeen, että tietyt terrorisminvastaiset menettelytavat ja toimenpiteet vaarantavat todennäköisesti perusoikeuksia ja -vapauksia unionissa; pitää olennaisena varmistaa, että perusvapauksien ja -oikeuksien suojelu sekä turvallisuuden vahvistaminen toteutetaan tasapainoisesti; toteaa, että unionilla ja sen jäsenvaltioilla on velvollisuus suojella unionin kansalaisia, mutta on varmistettava, että turvallisuuspolitiikan suunnittelussa ja toteuttamisessa kunnioitetaan kansalaisten perusoikeuksia ja -vapauksia; toteaa, että alan tärkeimpinä periaatteina on sovellettava tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta, jotta toteutettavilla toimilla ei loukattaisi kansalaisvapauksia;

AC.  ottaa huomioon, että Välimerellä on menetetty viime aikoina tuhansia henkiä ennennäkemättömällä tavalla, joten unionilla on vastuu ryhtyä toimiin ihmishenkien pelastamiseksi, ihmiskauppiaiden pysäyttämiseksi, laillisten maahantuloväylien tarjoamiseksi siirtolaisille ja turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten auttamiseksi ja suojelemiseksi;

AD.  muistuttaa, että lähes 3 500 maahanmuuttajaa kuoli tai katosi vuonna 2014 yrittäessään päästä Eurooppaan ja että kahdenkymmenen viime vuoden aikana kuolleiden ja kadonneiden määrä on ollut kaikkiaan lähes 30 000; toteaa, että Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön mukaan Eurooppaan suuntautuvasta muuttoreitistä on tullut maailman vaarallisin reitti muuttajille;

AE.  toteaa, että vuosittain noin tuhat turvapaikkahakemusta liittyy suoraan sukuelinten silpomiseen;

AF.  toteaa, että turvapaikkaoikeus taataan vuonna 1951 tehdyssä pakolaisten oikeusasemaa koskevassa yleissopimuksessa (Geneven yleissopimus) sekä 31. tammikuuta 1967 hyväksytyssä pöytäkirjassa;

AG.  ottaa huomioon, että äärinationalismia, rasismia, muukalaisvihaa ja suvaitsemattomuutta esiintyy edelleen yhteisöissämme; toteaa, että viimeaikaisten terrori-iskujen johdosta ne näyttävät lisäksi lisääntyvän monissa jäsenvaltioissa, mikä vaikuttaa niin perinteisten kuin uusien kansallisten vähemmistöjen tilanteeseen yhteisöissämme;

AH.  ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 49 artiklan mukaisesti jokainen Euroopan valtio, joka kunnioittaa 2 artiklassa tarkoitettuja arvoja ja sitoutuu edistämään niitä, voi hakea unionin jäsenyyttä; katsoo, että Kööpenhaminan kriteerien noudattaminen on olennainen ennakkoedellytys EU:n jäsenyydelle; katsoo, että ehdokasvaltioille Kööpenhaminan kriteereiden perusteella kuuluvat velvoitteet eivät ole ainoastaan jäsenyyden perusvaatimuksia, vaan että niitä on sovellettava SEU-sopimuksen 2 artiklan mukaisesti myös sen jälkeen, kun maa on liittynyt unioniin; katsoo edellä mainitun perusteella, että kaikkia jäsenvaltioita olisi jatkuvasti arvioitava, jotta voidaan todentaa, noudattavatko ne edelleen perusoikeuksien kunnioittamisen, demokraattisten instituutioiden ja oikeusvaltioperiaatteen kaltaisia unionin perusarvoja; toteaa lisäksi, että on otettava käyttöön asteittainen ja korjaava mekanismi, jotta voidaan korjata poliittisen vuoropuhelun ja SEU-sopimuksen 7 artiklan ”ydinvaihtoehdon” välinen kuilu ja ratkaista ”Kööpenhaminan dilemma” voimassa olevien sopimusten mukaisesti;

AI.  toteaa, että poliittisten ja institutionaalisten näkökohtien perusteella oikeusvaltioperiaatteen, demokratian ja perusoikeuksien asema jäsenvaltioissa kyseenalaistetaan jatkuvasti, mikä johtuu selkeiden yhteisten indikaattoreiden puuttumisesta; toteaa, että sitovien menettelyjen puute johtaa liian usein pysyvään toimimattomuuteen sekä EU:n perussopimusten ja arvojen noudattamatta jättämiseen, mihin syyllistyvät myös EU:n toimielimet;

AJ.  toteaa, että oikeus vetoomusten esittämiseen on luonut tiukan siteen unionin kansalaisten ja Euroopan parlamentin välille; toteaa, että eurooppalainen kansalaisaloite on luonut unionin kansalaisten ja toimielinten välille uuden suoran yhteyden, joka saattaa tehostaa perusoikeuksien ja kansalaisten oikeuksien kehittämistä; toteaa, että kansalaisten oikeuksiin kuuluu oikeus esittää vetoomuksia perusoikeuksiaan toteuttavina kansalaisina, kuten perusoikeuskirjan 44 artiklassa ja SEUT-sopimuksen 227 artiklassa määrätään;

AK.  toteaa, että naisiin kohdistuu edelleen monenlaista syrjintää EU:ssa ja että naiset joutuvat liian usein hyökkäysten ja väkivallan, etenkin seksuaalisen väkivallan, uhreiksi;

AL.  katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta on yleisin perusoikeusrikkomus unionissa ja maailmanlaajuisesti ja että se vaikuttaa yhteiskunnan kaikkiin tasoihin iästä, koulutuksesta, tuloista, yhteiskunnallisesta asemasta ja alkuperä- tai asuinmaasta riippumatta ja on merkittävä este naisten ja miesten tasa-arvolle;

AM.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeusviraston vuonna 2014 tekemän kyselytutkimuksen mukaan suurin osa väkivallan kohteeksi joutuneista naisista ei tee poliisille ilmoitusta tapahtuneesta;

AN.  toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet pohjautuvat perusihmisoikeuksiin ja ovat olennainen osa ihmisarvoa(32); katsoo, että hengen pelastavan abortin kieltäminen on vakava ihmisoikeusrikkomus;

AO.  katsoo, että naisten ja lasten ihmiskauppa ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat räikeä loukkaus ihmisoikeuksia, ihmisarvoa ja oikeuden ja demokratian perusperiaatteita vastaan; katsoo, että naiset ovat nykyisin tällaisiin uhkiin nähden heikommassa asemassa lisääntyneen taloudellisen epävarmuuden ja kohonneen työttömyys- ja köyhyysriskin vuoksi;

AP.  toteaa, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sukupuoleen perustuvan syrjinnän muotona ei ole nimenomaisesti sisällytetty EU:n lainsäädäntöön ja että se sisältyy käsitteenä vain kolmen maan (Espanja, Ruotsi ja Saksa) kansalliseen lainsäädäntöön, minkä vuoksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei nähdä todellisena tasa-arvokysymyksenä; toteaa, että jäsenvaltiot määrittelevät naisiin kohdistuvan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan aina tapauskohtaisesti ja että määritelmät vaihtelevat merkittävästi kansallisessa lainsäädännössä, mikä tarkoittaa, että tiedot eivät ole vertailukelpoisia;

AQ.  toteaa, että sukuelinten silpomista esiintyy myös jäsenvaltioissa ja että unionissa tämän julman ilmiön uhriksi joutuu 500 000 henkeä ja sen riskille altistuu lisäksi 180 000 henkeä;

AR.  ottaa huomioon, että perusoikeuksia loukataan edelleen toistuvasti unionissa ja jäsenvaltioissa, kuten käy ilmi esimerkiksi ihmisoikeustuomioistuimen tuomioista sekä komission perusoikeusviraston, kansalaisjärjestöjen, Euroopan neuvoston ja YK:n raporteista; toteaa, että edelleen rikotaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kokoontumisvapautta ja ilmaisunvapautta, HLBTI-vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä syrjitään institutionaalisesti avioliittokieltojen ja propagandan kieltävän lainsäädännön kautta ja rasismin, muukalaisvihan ja uskontoon liittyvän suvaitsemattomuuden aiheuttamia viharikoksia ja syrjintää esiintyy edelleen runsaasti ja henkilöitä syrjitään myös vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin vuoksi; toteaa, että komission, neuvoston ja jäsenvaltioiden reaktiot eivät vastaa todettujen ja toistuvien loukkausten vakavuutta;

AS.  ottaa huomioon, että yhteisöillä on paremmat mahdollisuudet kehittyä dynaamisiksi ja kilpailukykyisiksi talouksiksi, jos ne varmistavat perusoikeuksien täysimääräisen toteuttamisen ja turvaamisen;

AT.  ottaa huomioon, että romanit, jotka muodostavat Euroopan suurimman etnisen vähemmistöryhmän, ovat edelleen vakavan syrjinnän, rasististen hyökkäysten, vihapuheen, köyhyyden ja syrjäytymisen uhreja;

AU.  ottaa huomioon, että unionin ulkopolitiikka perustuu samoihin periaatteisiin, jotka vaikuttavat unionin perustamisen ja kehittämisen taustalla, eli demokratiaan, solidaarisuuteen, ihmisarvon kunnioittamiseen ja kaikkiin perusoikeuksiin; ottaa huomioon, että unionin ulkopoliittisia toimia varten on laadittu ihmisoikeuksia koskevia erityisiä suuntaviivoja mutta että näin ei ole tehty unionin sisäisissä toimissa, mistä johtuen unionia voitaisiin syyttää kaksinaismoralismista; katsoo, että sen lisäksi, että unioni edistää perusoikeuksia ulkoisessa toiminnassaan, on ehdottomasti toteutettava kestävää ja suunnitelmallista sisäistä politiikkaa, jolla valvotaan perusoikeuksien kunnioittamista itse unionin alueella;

AV.  katsoo, että henkilötietojen suojaa koskevissa määräyksissä on kunnioitettava käyttötarkoituksen, välttämättömyyden ja suhteellisuuden periaatteita, myös kansainvälisissä neuvotteluissa ja sopimuksissa, kuten korostetaan unionin tuomioistuimen 6. huhtikuuta 2014 antamassa tuomiossa, jossa julistetaan direktiivi 2006/24/EY pätemättömäksi, sekä Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunnoissa;

AW.  toteaa, että yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta ja henkilötietojen suojaa koskevat oikeudet vahvistetaan perusoikeuskirjassa, joten ne ovat olennainen osa unionin primaarilainsäädäntöä;

AX.  katsoo, että uusilla teknologioilla voi olla vaikutusta perusoikeuksiin ja erityisesti yksityiselämän kunnioittamista koskevaan oikeuteen ja henkilötietojen suojaa koskevaan oikeuteen, joista määrätään perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa;

AY.  ottaa huomioon, että laaja internet-yhteyksien saatavuus on lisännyt tilaisuuksia vahingoittaa naisia fyysisesti ja henkisesti esimerkiksi verkossa tapahtuvan viettelyn kautta;

AZ.  toteaa, että digitaalisen ympäristön nopea kehitys (mukaan lukien internetin, sovelluksien ja sosiaalisten verkostojen lisääntynyt käyttö) edellyttää henkilötietojen ja yksityisyyden tehokkaampaa suojaa, jotta voidaan taata tietojen luottamuksellisuus ja suojelu;

BA.  katsoo, että perusoikeudet, ihmisoikeudet ja yhdenvertaiset mahdollisuudet on taattava kaikille unionin kansalaisille, myös kansallisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluville henkilöille;

BB.  toteaa, että WHO:n mukaan ainakin 850 alle 15-vuotiasta lasta kuolee Euroopassa vuosittain kaltoinkohtelun vuoksi;

BC.  toteaa, että HLBTI-henkilöihin kohdistuvaa syrjintää ja viharikoksia koskevan perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan sen lisäksi, että nämä henkilöt joutuvat syrjinnän tai väkivallan uhreiksi, lähes puolet tutkimukseen osallistuneista HLBTI-henkilöistä oli sitä mieltä, että heidän asuinmaansa politiikassa käytetään yleisesti HLBTI-henkilöihin kohdistuvaa loukkaavaa kielenkäyttöä; ;

BD.  katsoo, että HLBTI-henkilöt ovat institutionaalisen syrjinnän uhreja joko siksi, että kielletään siviiliavioliitot, tai siksi, että lainsäädännöllä kielletään seksuaalisen suuntautumisen osoittaminen;

BE.  katsoo, että vammaisiin henkilöihin kohdistuu moninkertaista syrjintää, mikä estää heitä nauttimasta täysimääräisesti perusoikeuksistaan;

BF.  panee merkille, että vammaisten henkilöiden köyhyysaste on 70 prosenttia yleistä keskiarvoa korkeampi, mikä johtuu osittain heidän vähäisistä mahdollisuuksistaan saada työpaikka;

BG.  katsoo, että valtion sekularismi ja puolueettomuus on paras keino taata, että maan eri uskonnollisia ryhmiä ei syrjitä;

BH.  toteaa, että lehdistönvapaus ja yhteiskunnallisten toimijoiden, kuten kansalaisjärjestöjen, toiminnan vapaus on olennainen osa demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien periaatteita; katsoo, että eräissä jäsenvaltioissa tämä vapaus on uhattuna kansallisen lainsäädännön tai viranomaisten suoran toiminnan vuoksi;

BI.  katsoo, että ikääntyneillä on peruskirjan mukaisesti oikeus ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään sekä oikeus osallistua yhteiskunnalliseen elämään ja kulttuurielämään;

BJ.  katsoo, että vaikka oikeasuhteiset rangaistukset tehdyistä rikoksista toimivat pelotteena perusoikeuksien loukkaamisen yhteydessä, päätavoitteena on edelleen oltava pikemminkin rikosten ehkäiseminen (koulutus- ja kasvatustoimien avulla) kuin toimien toteuttaminen jälkikäteen;

BK.  toteaa, että erityisten elinten, kuten kansallisten ihmisoikeuslaitosten tai tasa-arvolautakuntien, tehokkuus on tärkeää, jotta kansalaisia voidaan auttaa toteuttamaan paremmin perusoikeuksiaan siinä määrin kuin jäsenvaltiot soveltavat unionin lainsäädäntöä;

BL.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 39 ja 40 artiklassa on tunnustettu asuinjäsenvaltioon perustuva äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa ja kunnallisvaaleissa; toteaa, että liikkuvuutta koskevan oikeuden toteuttaminen ei saisi haitata kyseisiä oikeuksia;

BM.  ottaa huomioon, että komissio ja jäsenvaltiot ovat reagoineet vain vähäisessä määrin mittaviin internet- ja tietoliikennevakoilutapauksiin, jotka Edward Snowden paljasti NSA–Prism-ohjelman yhteydessä ja jotka koskivat myös Euroopan valtioita; on huolissaan siitä, että komissio ja jäsenvaltiot eivät ole kyenneet toteuttamaan toimenpiteitä, joilla suojeltaisiin unionin kansalaisia tai Euroopan alueella asuvia kolmansien maiden kansalaisia;

1.  pitää olennaisena taata SEU-sopimuksen 2 artiklassa määrättyjen yhteisten eurooppalaisten arvojen kaikkinainen kunnioittaminen sekä unionin että kansallisessa lainsäädännössä, julkisissa toimissa ja niiden toteuttamisessa siten, että samalla noudatetaan täysimääräisesti toissijaisuusperiaatetta;

2.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikkea unionin lainsäädäntöä, mukaan lukien talous- ja finanssipoliittiset sopeutusohjelmat, toteutetaan sopusoinnussa perusoikeuskirjan ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan kanssa (SEUT-sopimuksen 151 artikla);

3.  muistuttaa, että SEU-sopimuksen 6 artiklassa edellytetään unionin liittyvän ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen; ottaa huomioon unionin tuomioistuimen lausunnon 2/2013; kehottaa komissiota ja neuvostoa huolehtimaan tarvittavista välineistä, joilla varmistetaan, että edellä mainittu, perussopimukseen kirjattu velvoite täytetään ilman turhia viivästyksiä; katsoo, että asia on hoidettava soveltaen täyttä avoimuutta, koska näin saadaan aikaan uusi mekanismi, jolla parannetaan perusoikeuksien kunnioittamista ja vahvistetaan yksittäisten henkilöiden suojaa tapauksissa, joissa rikotaan perusoikeuksia, kuten oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, ja saadaan unionin toimielimet paremmin vastuuseen toimistaan tai toimimattomuudestaan perusoikeuksien saralla;

4.  pitää myönteisenä, että komissioon perustettiin oikeusvaltioon ja perusoikeuskirjaan liittyvistä asioista vastaavan ensimmäisen varapuheenjohtajan toimi; odottaa, että piakkoin hyväksytään perusoikeuksia koskeva sisäinen strategia tiiviissä yhteistyössä muiden toimielinten kanssa, kun ensin on kuultu laajalti kansalaisyhteiskuntaa ja muita asiasta kiinnostuneita tahoja; katsoo, että strategian olisi perustuttava SEU-sopimuksen 2, 6 ja 7 artiklaan ja oltava johdonmukainen SEUT-sopimuksen 8 ja 10 artiklassa vahvistettujen periaatteiden ja tavoitteiden kanssa; pitää valitettavana, että puuttuu poliittista tahtoa vedota SEU-sopimuksen 7 artiklaan, jotta perusoikeuksien rikkomisesta vastuussa olevia jäsenvaltioita voitaisiin rangaista, mikä toimisi myös pelotteena;

5.  painottaa tarvetta hyödyntää täysimääräisesti nykyisiä mekanismeja, jotta varmistetaan SEU-sopimuksen 2 artiklassa ja perusoikeuskirjassa määrättyjen perusoikeuksien ja unionin arvojen kunnioittaminen, suojeleminen ja edistäminen; korostaa tässä yhteydessä, että kaikki asiaa koskevat, nykyisissä perussopimuksissa määrätyt välineet on otettava käyttöön ja niitä on alettava soveltaa kiireellisesti;

6.  painottaa, että nykyisiä mekanismeja on hyödynnettävä täysimääräisesti ja on käynnistettävä objektiivisia arviointeja ja tutkimuksia ja turvauduttava perustelluissa tapauksissa rikkomismenettelyyn;

7.  korostaa, että perussopimuksia on mahdollisesti muutettava, jotta niissä taattua perusoikeuksien suojaamista voidaan parantaa;

8.  panee merkille komission tiedonannon uudesta EU:n toimintakehyksestä oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi ja pitää sitä ensimmäisenä yrityksenä korjata nykyiset puutteet, jotka koskevat perusoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen loukkaamisen ehkäisemistä ja selvittämistä; toteaa, että komissio aikoo tiedottaa parlamentille ja neuvostolle säännöllisesti kunkin vaiheen edistymisestä; katsoo kuitenkin, että ehdotettu kehys ei kenties ole riittävä tai tehokas pelote pyrittäessä ehkäisemään tai selvittämään jäsenvaltioiden perusoikeusloukkauksia, koska komissio esittelee kyseisen toimintakehyksen tiedonantona, joka ei ole sitova ja jossa ei täsmennetä, milloin toimintakehys on otettava käyttöön;

9.  kehottaa komissiota luomaan tämän toimintakehyksen ja parantamaan sitä entisestään pyrkien:

   a) sisällyttämään siihen perusoikeuksia koskevan sisäisen strategian, koska oikeusvaltioperiaate on ehdoton edellytys perusoikeuksien suojaamiselle Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa;
   b) hyödyntämään paremmin Euroopan neuvoston asiantuntijuutta ja luomaan virallisen yhteistyökanavan oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia koskevia asioita varten;
   c) määrittelemään selväsanaisesti sen soveltamisperusteet ja varmistamaan, että sen ennakoivalla ja avoimella soveltamisella voidaan tehokkaasti ehkäistä perusoikeusloukkauksien konkretisoituminen; määrittelemään erityisesti kriteerit, jotka koskevat "selvää loukkaamiseen vaaraa" ja "vakavaa ja jatkuvaa loukkaamista", ja käyttämään perustana muun muassa unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä; harkitsemaan näiden kriteereiden käyttöön ottamista siten, että kaikki loukkaukset voisivat johtaa automaattisesti toimintakehyksen soveltamiseen;
   d) käynnistämään rikkomismenettelyjä, jotka saattavat SEUT-sopimuksen 260 artiklan nojalla johtaa myös taloudellisiin seuraamuksiin, jos perusoikeusvirasto toteaa, että SEU-sopimuksen 2 artiklaa on loukattu järjestelmällisesti tai toistuvasti;
   e) varmistamaan, että SEU-sopimuksen 7 artiklan mukainen menettely käynnistyy automaattisesti, jos kysymystä ei kyetä ratkaisemaan toimintakehyksessä kaavaillun kolmivaiheisen menettelyn avulla; ilmoittamaan, millaisten kyseiselle jäsenvaltiolle perussopimusten soveltamisen nojalla kuuluvien oikeuksien (lukuun ottamatta neuvostossa äänestämistä koskevia oikeuksia) soveltaminen voidaan keskeyttää, jotta voidaan harkita mahdollisia uusia seuraamuksia, joilla varmistettaisiin toimintakehyksen toimivuus unionin lainsäädännön noudattamisen ja perusoikeuksien kunnioittamisen kannalta;
   f) edellyttämään, että unionin kaikkien lainsäädäntöehdotusten, politiikkojen ja toimien sekä kaikkien unionin rahoittamien toimenpiteiden on oltava perusoikeuskirjan mukaisia myös talouden ja ulkosuhteiden alalla ja niiden vaikutuksia perusoikeuksiin on arvioitava sekä etu- että jälkikäteen; sisällyttämään toimintakehykseen ennakoivan toimintasuunnitelman, jolla varmistetaan voimassa olevien normien tehokas soveltaminen ja yksilöidään alat, joilla tarvitaan uudistuksia; hyödyntämään yhdessä neuvoston ja parlamentin kanssa täysipainoisesti perusoikeusviraston riippumatonta ulkoista asiantuntemusta politiikkaa suunniteltaessa ja kehitettäessä;
   g) kehittämään yhdessä perusoikeusviraston ja jäsenvaltioiden ihmisoikeuselinten kanssa ja laaja-alaisesti edustetulta kansalaisyhteiskunnalta saadun aineiston perusteella tietopankki, johon kerätään ja jossa julkaistaan kaikki tiedot ja raportit, jotka koskevat unionin ja yksittäisten jäsenvaltioiden perusoikeustilannetta;

10.  kehottaa komissiota varmistamaan, että edellä mainittua sisäistä strategiaa täydennetään selkeällä ja yksityiskohtaisella uudella mekanismilla, joka perustuu vankasti kansainväliseen oikeuteen ja unionin lainsäädäntöön ja kattaa kaikki SEU-sopimuksen 2 artiklan nojalla suojeltavat arvot, jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuus unionin ulkosuhteissa jo sovellettavan ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen kanssa ja saattaa unionin toimielimet ja jäsenvaltiot vastuuseen niiden toimista ja toimimattomuudesta perusoikeuksien saralla; katsoo, että mekanismin avulla olisi voitava valvoa, miten kaikki unionin jäsenvaltiot kunnioittavat perusoikeuksia, ja huolehtia järjestelmällisestä ja institutionalisoidusta vuoropuhelusta, jos yksi tai useampi jäsenvaltio loukkaa perusoikeuksia; katsoo, että perussopimusten määräyksien täysimääräisen hyödyntämisen mahdollistamiseksi komission olisi

   a) luotava tulostaulu, joka perustuu yhteisiin ja objektiivisiin indikaattoreihin, joiden avulla demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia arvioidaan ja joiden olisi vastattava liittymistä koskevia Kööpenhaminan poliittisia kriteereitä sekä perussopimusten 2 artiklassa ja perusoikeuskirjassa vahvistettuja arvoja ja oikeuksia ja jotka olisi laadittava voimassa olevien normien perusteella; harkittava unionin oikeusalan tulostaulun laajentamista siten, että siinä arvioidaan säännöllisesti ja jäsenvaltioittain myös perusoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista;
   b) varmistettava vakiintuneeseen tulostauluun ja maiden vuosittaisten arviointien järjestelmään perustuva jatkuva valvonta, jota kehitetään yhteistyössä neuvoston ja parlamentin kanssa ja joka koskee oikeusvaltioperiaatteen noudattamista ja perusoikeustilannetta kaikissa unionin jäsenvaltioissa perusoikeusviraston, Euroopan neuvoston ja sen alaisen Venetsian komission sekä kansalaisjärjestöjen toimittamien tietojen perusteella;
   c) ehdotettava tässä yhteydessä perusoikeusvirastoa koskevan asetuksen tarkistamista, jotta virastolle voidaan antaa laajemmat valtuudet ja jotta sen henkilöresursseja ja varoja voidaan lisätä siten, että se voi valvoa eri jäsenvaltioiden tilannetta ja julkaista vuosittain valvontaraportin, jossa arvioidaan yksityiskohtaisesti kunkin jäsenvaltion saavutuksia;
   d) annettava virallinen varoitus, jos indikaattorit osoittavat vakiintuneen tulostaulun ja edellä mainitun vuosittaisen valvontaraportin perusteella, että jäsenvaltiot loukkaavat oikeusvaltioperiaatetta tai perusoikeuksia; virallista varoitusta olisi täydennettävä järjestelmällisesti siten, että käynnistetään institutionalisoitu vuoropuhelu, johon komission ja asianomaisen jäsenvaltion ohella osallistuvat neuvosto, Euroopan parlamentti sekä kyseisen jäsenvaltion parlamentti;
   e) edistettävä osaltaan unionin toimielinten ja virastojen, Euroopan neuvoston, YK:n ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden koordinoinnin parantamista; tehostettava unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden yhteistyötä, mukaan luettuna Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien yhteistyö;

11.  pitää myönteisenä, että neuvosto aikoo käydä keskusteluja oikeusvaltioperiaatteesta; katsoo kuitenkin, että keskustelujen käyminen ei ole tehokkain tapa ratkaista ongelmia, jotka liittyvät Euroopan unionin perusarvojen noudattamatta jättämiseen; pitää valitettavana, että Euroopan parlamentti ei saa tietoa kyseisten keskustelujen järjestämisestä eikä voi myöskään osallistua niiden järjestämiseen; kehottaa neuvostoa ottamaan keskustelujensa perustaksi Euroopan komission, Euroopan parlamentin, kansalaisyhteiskunnan, Euroopan neuvoston ja sen alaisen Venetsian komission sekä muiden institutionaalisten toimijoiden ja niiden ulkopuolisten tahojen laatimat vuotuiset raportit ja erityiskertomukset;

12.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan selvityksen perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien väitetyistä loukkauksista ja ryhtymään näitä väitteitä koskeviin toimiin, mikäli niiden paikkansapitävyys voidaan todistaa; kehottaa etenkin komissiota käynnistämään rikkomismenettelyjä, mikäli jäsenvaltioiden epäillään loukanneen näitä oikeuksia;

13.  kehottaa komissiota antamaan enemmän painoarvoa unionin liittymiselle Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan, joka allekirjoitettiin Torinossa 18. lokakuuta 1961 ja jota tarkistettiin Strasbourgissa 3. toukokuuta 1996;

14.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan ja vahvistamaan kansallisia ihmisoikeusinstituutioita Pariisin periaatteiden mukaisesti, jotta voidaan varmistaa ihmisoikeuksien riippumaton edistäminen ja suojelu kansallisella tasolla;

15.  vaatii parlamentin, Euroopan neuvoston, perusoikeusviraston ja Euroopan tasa-arvoinstituutin toiminnan tehokkaamman koordinoinnin ja yhtenäisyyden varmistamista;

16.  on huolissaan perusoikeuksien loukkaamisen huolestuttavasta kehityksestä unionissa, etenkin maahanmuutto- ja turvapaikka-asioiden, tiettyihin väestöryhmiin kohdistuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden osalta, sekä iskuista ja painostuksesta, joita kohdistuu näiden väestöryhmien ja yhteisöjen oikeuksia puolustaviin kansalaisjärjestöihin; panee merkille jäsenvaltioiden haluttomuuden varmistaa näiden perusvapauksien ja -oikeuksien kunnioittaminen, varsinkin romanien, naisten, HLBTI-henkilöiden, turvapaikanhakijoiden, maahanmuuttajien ja muiden heikossa asemassa olevien väestöryhmien osalta;

17.  kehottaa neuvostoa määrittämään yhteisen perustan sellaisia oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvia periaatteita ja normeja varten, joissa on nykyisin eroavaisuuksia jäsenvaltioiden välillä; kehottaa neuvostoa myös tarkastelemaan Euroopan unionin tuomioistuimen nykyisin soveltamaa määritelmää oikeusvaltioperiaatteesta neuvoston käynnistäessä aihetta koskevat keskustelut, joissa käsitellään esimerkiksi lainmukaisuutta, mukaan luettuna lainsäädännön täytäntöönpanoa koskeva avoin, vastuuvelvollinen, demokraattinen ja moniarvoinen prosessi, ja oikeusvarmuutta, täytäntöönpanovallan mielivaltaisen käytön kieltämistä, riippumattomia ja puolueettomia tuomioistuimia, oikeussuojan tehokasta tarkistamista ja perusoikeuksien kunnioittamista sekä yhdenvertaisuutta lain edessä;

18.  muistuttaa, että oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on ennakkoedellytys perusoikeuksien suojelemiselle ja että turvallisuustoimenpiteet eivät perusoikeuskirjan 52 artiklan mukaisesti saa haitata näitä oikeuksia; muistuttaa myös, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 artiklan nojalla jokaisella on oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen;

19.  kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita varmistamaan, että perusoikeudet ja periaatteet - sellaisina kuin ne ovat määritettyinä erityisesti perussopimuksissa, perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa - sisällytetään sisäisiin turvallisuuspolitiikkoihin ja -toimenpiteisiin heti alusta lähtien, kuten ehdotetaan perusoikeusviraston laatimassa strategia-asiakirjassa ”Embedding fundamental rights in the security agenda”; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ottamaan sosiaalista osallisuutta ja syrjimättömyyttä koskevat toimenpiteet huomioon tulevissa sisäisissä turvallisuusstrategioissa;

20.  pyytää komissiota Euroopan perusoikeusviraston tuella vahvistamaan perusoikeuksia koskevia valistus-, opetus- ja koulutustoimia ja -ohjelmia; toteaa, että näiden ohjelmien tavoitteena olisi luoda yhteenkuuluvuutta ja luottamusta kaikkien työmarkkinaosapuolten välillä kuulemalla myös kansalaisjärjestöjä, kansallisia perusoikeusinstituutioita sekä yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä edistäviä kansallisia virastoja;

21.  korostaa, että komission tehtävä perussopimusten valvojana ei rajoitu sen varmistamiseen, että jäsenvaltiot saattavat lainsäädännön osaksi kansallista lainsäädäntöään, vaan se kattaa myös lainsäädännön täysimääräisen ja oikean soveltamisen erityisesti kansalaisten perusoikeuksien suojelemiseksi; pitää valitettavana, että käytännössä perusoikeuskirjan soveltamisalaa rajoitetaan, koska sen 51 artiklaa tulkitaan liian ahtaasti, mikä estää sen soveltamisen unionin lainsäädännön täytäntöönpanoon; katsoo, että tätä lähestymistapaa olisi tarkasteltava uudelleen, jotta voidaan täyttää perusoikeuksia koskevat unionin kansalaisten odotukset; muistuttaa, että kansalaisten odotukset ovat perusoikeuskirjan tiukkaa tulkintaa korkeammalla ja että tavoitteeksi olisi asetettava kyseisten oikeuksien toteutuminen mahdollisimman hyvin; pitää siksi valitettavana, että kun komissio vastaa perusoikeuksien mahdollista rikkomista koskeviin vetoomuksiin, se vetoaa usein siihen, että sillä ei ole toimivaltaa asiassa; kehottaa tässä yhteydessä ottamaan käyttöön suositusten seurantaa, järjestelmällistä arviointia ja antamista koskevan mekanismin, jolla edistetään perusarvojen yleistä kunnioittamista jäsenvaltioissa;

22.  muistuttaa, että on ratkaisevan tärkeää soveltaa unionin lainsäädäntöä ja saattaa se oikea-aikaisesti ja oikein osaksi kansallista lainsäädäntöä, etenkin kun sillä vaikutetaan perusoikeuksiin tai kehitetään niitä;

Vapaus ja turvallisuus

Ilmaisunvapaus ja tiedotusvälineet

23.  muistuttaa, että sananvapaus, tiedonvälityksen vapaus ja lehdistönvapaus ovat keskeisessä asemassa demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen turvaamisessa; tuomitsee jyrkästi toimittajiin ja tiedotusvälineisiin kohdistetun väkivallan, painostuksen tai uhkailun myös silloin, kun kyse on hallitusten ja valtioiden tekemiin perusoikeuksien loukkauksiin liittyvien tietojen ja tietolähteiden julkituomisesta; kehottaa jäsenvaltioita pidättymään toimenpiteistä, jotka haittaisivat näitä vapauksia; kehottaa uudelleen komissiota arvioimaan audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaa direktiiviä ja muuttamaan sitä siten kuin parlamentti on ohjeistanut 22. toukokuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa;

24.  korostaa, että julkiset, riippumattomat, vapaat, monimuotoiset ja moniarvoiset tiedotusvälineet, jotka toimivat sekä verkkoympäristössä että perinteisesti, ja toimittajat ovat demokratian keskeinen osa; katsoo, että tiedotusvälineiden omistus ja hallinta eivät saisi keskittyä; korostaa tässä yhteydessä, että tiedotusvälineiden omistusta koskeva avoimuus on olennaista, jotta voidaan valvoa investointeja, jotka saattaisivat vaikuttaa tietojen tarjontaan; vaatii kehittämään riittävät ja oikeudenmukaiset taloutta koskevat säännöt, jotta voidaan taata myös verkkoympäristössä toimivien tiedotusvälineiden moniarvoisuus; kehottaa komissiota laatimaan toimintasuunnitelman, jolla varmistetaan, että kaikki tiedotusvälineet täyttävät riippumattomuutta ja laatua koskevat vähimmäisvaatimukset;

25.  on huolissaan siitä, että eräissä jäsenvaltioissa toteutetaan yhä tukahduttavampia toimenpiteitä yhteiskunnallisia liikkeitä ja mielenosoituksia, kokoontumisvapautta ja ilmaisunvapautta vastaan; on erityisen huolissaan suhteettomasta voimankäytöstä rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan sekä tähän kysymykseen paneutuvien poliisien ja tutkintatapausten pienestä määrästä; kehottaa jäsenvaltioita suojelemaan kokoontumisvapautta ja olemaan hyväksymättä toimenpiteitä, joilla kyseenalaistetaan tai jopa kriminalisoidaan perusoikeuksien ja -vapauksien käyttäminen ja jotka kohdistuvat esimerkiksi mielenosoitus- ja lakko-oikeutta, kokoontumis- ja yhdistymisvapautta sekä ilmaisunvapautta vastaan; on erittäin huolissaan monien jäsenvaltioiden kansallisesta lainsäädännöstä, jolla vaikutetaan perusoikeuksiin julkisilla paikoilla ja rajoitetaan kokoontumisvapautta; kehottaa komissiota seuraamaan tapauksia, joissa perusoikeuksiin puututaan vakavalla tavalla ja jotka ovat seurausta siitä, että kansallisessa lainsäädännössä annetaan julkisia paikkoja koskevia rajoituksia turvallisuuteen vedoten, ja puuttumaan näihin tapauksiin;

26.  toteaa, että terrorismitapaukset ovat saaneet unionin ja jäsenvaltiot tehostamaan terrorismin ja radikalisoitumisen vastaisia toimenpiteitään; kehottaa unionia ja kansallisia viranomaisia kunnioittamaan tällaisia toimenpiteitä hyväksyttäessä täysimääräisesti demokratian ja oikeusvaltion periaatteita ja perusoikeuksia, etenkin puolustusoikeutta, syyttömyysolettamaa, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa oikeutta, oikeutta yksityiselämään ja henkilötietojen suojaa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota arvioimaan täysin avoimesti kaikkia terrorismin torjuntaan liittyviä kansallisia sääntely- ja lainsäädäntöaloitteita tai -ehdotuksia voidakseen todeta, ovatko ne SEU-sopimuksen 2 artiklan ja perusoikeuskirjan mukaisia;

27.  myöntää, että kansainvälisen kyberrikollisuuden ja kyberterrorismin voimakas leviäminen asettaa vakavia haasteita ja herättää vakavaa huolta perusoikeuksien suojelemisesta verkkoympäristössä; pitää olennaisena, että unioni laatii kyberturvallisuutta koskevia täsmällisiä asiantuntija-arviointeja, jotta kybertoimintaympäristössä voidaan noudattaa tiukasti perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaa;

28.  pitää myönteisenä, että Yhdysvaltojen senaatti on antanut raportin CIA:n tutkintavankeus- ja kuulusteluohjelmasta; kehottaa jäsenvaltioita olemaan suvaitsematta minkäänlaisen kidutuksen harjoittamista tai muunlaista epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua alueellaan; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan vastuuseen saattamisen tapauksissa, joissa perusoikeuksia on loukattu, kun epäillään, että Euroopan maiden aluetta on käytetty CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen; kehottaa jäsenvaltioita tekemään avoimia tutkimuksia selvittääkseen totuuden alueensa ja ilmatilansa käyttämisestä ja tekemään täyttä yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa sen käynnistettyä hiljattain uudelleen asiaa koskevat tutkimuksensa ja asian seurannassa; kehottaa suojelemaan tällaisia loukkauksia paljastaneita henkilöitä, kuten toimittajia ja tietolähteitä;

29.  on huolissaan toistuvista raporteista, joissa väitetään, että jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden tiedustelupalvelutoiminta loukkaa unionin perusoikeuksia ja etenkin tietosuojalainsäädäntöä ja mahdollistaa unionin kansalaisten sähköistä viestintää koskevien tietojen säilyttämisen ja niihin pääsemisen; tuomitsee voimakkaasti laajamittaiset valvontatoimet, joita on paljastunut vuodesta 2013 lähtien, ja pitää niiden jatkumista valitettavana; kehottaa tekemään selvityksiä näistä toimista ja erityisesti niiden vaikutuksista sekä eräiden jäsenvaltioiden tiedustelupalvelujen nykyisistä toimista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan täysin huomioon vaatimukset ja suositukset, joita parlamentti esitti 12. maaliskuuta 2014 antamassaan päätöslauselman Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin ja transatlanttiseen yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa, kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden tiedustelupalvelut noudattavat perusoikeuksien mukaisia velvoitteita ja että ne asetetaan parlamentaarisen ja oikeudellisen valvonnan alaisuuteen;

30.  on huolissaan siitä, että jäsenvaltioissa on hyväksytty kaiken kattavaa valvontaa koskevia kansallisia lakeja, ja muistuttaa, että tarvitaan turvallisuusvälineitä, jotka ovat kohdennettuja, ehdottoman välttämättömiä ja oikeasuhteisia demokraattisessa yhteiskunnassa; kehottaa uudelleen unionia ja jäsenvaltioita perustamaan ilmiantajien suojelujärjestelmän;

31.  pitää valitettavana, että kansalaiset eivät tunne riittävästi oikeuttaan tietosuojaan ja yksityiselämän suojaan eivätkä tarjolla olevia muutoksenhakukeinoja; korostaa sen vuoksi kansallisten tietoturvaviranomaisten roolia näiden oikeuksien edistämisessä ja tunnetuksi tekemisessä; pitää tärkeänä perehdyttää kansalaiset ja erityisesti lapset henkilötietojensa suojeluun, myös kyberavaruudessa, ja niihin vaaroihin, joille he saattavat altistua; kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään valistuskampanjoita erityisesti kouluissa; korostaa, että nopean teknologiakehityksen ja lisääntyvien kyberhyökkäysten vuoksi on kiinnitettävä erityistä huomiota henkilötietojen suojaan internetissä keskittymällä ennen kaikkea tietojen käsittelyn ja säilytyksen turvallisuuteen; painottaa, että vaikka oikeus tulla unohdetuksi ei ole ehdoton ja sitä on kunnioitettava oikeassa suhteessa muihin perusoikeuksiin nähden, yksityishenkilöille on annettava oikeus oikaista verkossa olevia henkilötietojaan; on erittäin huolissaan siitä, että useimmilla käyttäjillä on vaikeuksia varmistaa oikeuksiensa kunnioittaminen digitaalisessa ympäristössä; kehottaa neuvostoa edistämään pikaisesti henkilötietosuojapaketin täytäntöönpanoa, jotta koko unionin alueella voidaan varmistaa korkea tietosuojan taso;

32.  muistuttaa, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden tiedustelupalveluiden toiminta on lainmukaista ja noudattaa täysin perussopimuksia ja perusoikeuskirjaa; kehottaa tässä tarkoituksessa jäsenvaltioita varmistamaan, että kansallisessa lainsäädännössä sallitaan henkilötietojen (myös ns. metatietojen) keruu ja analysointi vain asianomaisen henkilön suostumuksella tai tuomioistuimen päätöksellä, joka on annettu asianomaisen henkilön rikollistoimintaan osallistumista koskevan perustellun epäilyn perusteella;

33.  korostaa, että laittomasta tietojen keruusta ja käsittelystä olisi rangaistava samalla tavalla kuin perinteisen kirjesalaisuuden loukkaamisesta; painottaa, että ”takaporttien” ja kaikkien muiden sellaisten tekniikoiden kehittäminen, joilla heikennetään tai kierretään turvatoimenpiteitä tai hyödynnetään niissä olevia heikkouksia, olisi ankarasti kiellettävä;

34.  paheksuu sitä, että julkiset ja yksityiset toimijat ovat painostaneet yksityisiä yrityksiä luovuttamaan käyttäjiin liittyviä tietoja, valvomaan internetin sisältöä tai kyseenalaistamaan verkon neutraaliuden periaatteen;

35.  korostaa, että perusoikeuksien takaaminen nykyisessä tietoyhteiskunnassa on unionille keskeinen haaste, sillä tieto- ja viestintätekniikan kasvava käyttö muodostaa kybertoimintaympäristössä uusia perusoikeuksiin kohdistuvia uhkia; toteaa, että näiden oikeuksien suojelua olisi vahvistettava varmistamalla, että niitä edistetään ja suojellaan verkkoympäristössä samalla tavalla ja yhtä laajasti kuin sen ulkopuolella;

36.  kehottaa komissiota valvomaan tarkasti tätä alaa koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa ja katsoo, että jäsenvaltioiden on sovellettava rikoslainsäädäntöä käytäntöön tehokkaalla rikostutkinnalla ja syytteeseen asettamisella, jotta varmistetaan uhrien perusoikeuksien kunnioittaminen;

37.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan valppaasti, miten tietyt uudet tekniikat, kuten miehittämättömät ilma-alukset, voivat vaikuttaa kansalaisten perusoikeuksiin ja erityisesti yksityiselämää koskevaan oikeuteen ja henkilötietojen suojaan;

38.  korostaa koulutuksen keskeistä merkitystä radikalisoitumisen sekä suvaitsemattomuuden ja ääriliikehdinnän kasvun torjumisessa;

39.  pitää valitettavana syrjintätapauksia, joissa joidenkin jäsenvaltioiden poliisivoimat ovat käyttäneet väkivaltaa maahanmuuttajia, romaneja, HLBTI-henkilöitä tai vammaisia henkilöitä kohtaan; kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan näitä tapauksia ja määräämään niiden johdosta rangaistuksia; katsoo, että poliisille olisi annettava ohjausta ja koulutusta nykyistä enemmän syrjintä- ja väkivaltatapauksista, joiden uhriksi nämä vähemmistöt joutuvat; kehottaa jäsenvaltioita palauttamaan luottamuksen, joka vähemmistöillä on ollut poliisiin, ja kannustaa niitä ilmiantamaan tällaiset tapaukset; kehottaa myös jäsenvaltioiden viranomaisia torjumaan joidenkin poliisivoimien harjoittamaa syrjivää etnistä profilointia;

Uskonnonvapaus ja omantunnon vapaus

40.  viittaa perusoikeuskirjan 10 artiklaan, jossa suojellaan ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapautta, mukaan luettuna vapaus harjoittaa valitsemaansa uskontoa ja vaihtaa uskontoa tai vakaumusta; katsoo, että tämä kattaa myös ei-uskovien vapauden; tuomitsee kaikki syrjinnän ja suvaitsemattomuuden muodot ja vaatii kieltämään kaiken niihin perustuvan syrjinnän; pitää tässä yhteydessä valitettavina viimeaikaisia juutalaisvastaisia ja muslimivastaisia syrjintätapauksia ja väkivaltaisuuksia; kehottaa jäsenvaltioita, mukaan luettuina paikallisviranomaiset, suojelemaan kaikin keinoin uskonnon tai vakaumuksen vapautta sekä edistämään suvaitsevaisuutta ja kulttuurien välistä vuoropuhelua harjoittamalla vaikuttavaa politiikkaa ja tehostamalla tarvittaessa syrjinnänvastaisia toimia; muistuttaa maallisen ja neutraalin valtion merkityksestä suojana kaikenlaiselta uskonnollisen, ateistisen tai agnostisen yhteisön toista yhteisöä vastaan kohdistamalta syrjinnältä sekä kaikkien uskontojen ja vakaumusten yhdenvertaisen kohtelun takaajana; on huolissaan jumalanpilkkaa ja uskonnollisia loukkauksia koskevien lakien soveltamisesta Euroopan unionissa, sillä ne voivat vaikuttaa tuntuvasti ilmaisunvapauteen, ja kehottaa jäsenvaltioita kumoamaan tällaiset lait; tuomitsee tiukasti pyhäkköihin tehdyt iskut ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että nämä rikokset eivät jää vaille rangaistusta;

41.  kehottaa kunnioittamaan uskonnon ja vakaumuksen vapautta Kyproksen miehitetyssä osassa, jossa yli 500 uskonnollista ja kulttuurista muistomerkkiä on sortumaisillaan;

42.  pitää huolestuttavana antisemitismin voimistumista Euroopassa ja holokaustin kieltävien tai sitä vähättelevien puheiden arkipäiväistymistä; on hyvin huolestunut siitä, että useat juutalaisyhteisön jäsenet suunnittelevat lähtevänsä pois Euroopasta antisemitistisen ilmapiirin ja juutalaisiin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan vuoksi;

43.  ilmaisee olevansa erittäin huolissaan islaminvastaisten mielenosoitusten ja moskeijoihin tehtyjen iskujen lisääntymisestä ja siitä, että islam kytketään laajalti uskontona pienen vähemmistön uskonnolliseen fanatismiin; pitää muslimiyhteisön kokemaa syrjintää ja väkivaltaa valitettavana; kehottaa jäsenvaltioita tuomitsemaan johdonmukaisesti nämä teot ja noudattamaan tältä osin nollatoleranssia;

Tasa-arvo ja syrjimättömyys

44.  pitää erittäin valitettavana, ettei neuvosto ole vielä hyväksynyt vuonna 2008 annettua ehdotusta direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on asettanut tämän direktiivin ensisijaiseksi tavoitteeksi; kehottaa neuvostoa jälleen hyväksymään ehdotuksen mahdollisimman pikaisesti;

45.  muistuttaa, että moniarvoisuus, syrjimättömyys ja suvaitsevaisuus ovat SEU-sopimuksen 2 artiklan mukaisesti unionin perusarvoja; katsoo, että yhteiskunnan yhteenkuuluvuutta voidaan edistää ainoastaan harjoittamalla politiikkaa, jolla pyritään edistämään sekä virallista että konkreettista yhdenvertaisuutta ja torjumaan kaikkia ennakkoasenteita ja syrjintää, ja lopettamalla tällaisen politiikan avulla ennakkoluulot, jotka haittaavat yhteiskuntaan sopeuttamista; pitää valitettavana, että unionissa ilmenee vielä nykyäänkin syrjintää, marginalisoitumista ja jopa väkivaltaa ja huonoa kohtelua, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen;

46.  katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden olisi vauhditettava pyrkimyksiään torjua syrjintää, ja suojella kulttuurista, uskonnollista ja kielellistä monimuotoisuutta ja edistettävä toimenpiteitä, joilla tehostetaan miesten ja naisten tasa-arvoa, lasten oikeuksia, ikääntyneiden ihmisten oikeuksia, vammaisten henkilöiden oikeuksia, HLBTI-henkilöiden oikeuksia ja kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksia; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita sisällyttämään moniperusteisen syrjinnän torjumisen tasa-arvoa koskevaan politiikkaansa;

47.  tuomitsee kaikki väkivallan ja syrjinnän muodot Euroopan unionin alueella ja on huolissaan niiden määrän kasvusta; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita antamaan erityisiä poliittisia sitoumuksia torjua kaikki rasismin muodot mukaan luettuina juutalaisvastaisuus, islaminpelko, afrofobia ja romanivastaisuus;

48.  kehottaa komissiota ja neuvostoa tunnustamaan, että tarvitaan luotettavia ja vertailukelpoisia yhdenvertaisuutta koskevia tietoja, joilla mitataan syrjintää jaoteltuna syrjinnän eri syiden mukaan, jotta voidaan toimittaa tietoja poliittista päätöksentekoa varten, arvioida EU:n syrjinnän vastaisen lainsäädännön täytäntöönpanoa ja valvoa sitä paremmin; kehottaa komissiota määrittelemään yhdenvertaisuutta koskevien tietojen yhdenmukaiset keräysperiaatteet, jotka perustuvat itsemäärittelyyn, unionin tietosuojanormeihin ja asianomaisten yhteisöjen kuulemiseen; kehottaa jäsenvaltioita keräämään tietoja kaikista syrjinnän syistä;

49.  vaatii painokkaasti EU:ta tuomitsemaan sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja torjumaan sukupuoleen perustuvia ennakkoluuloja ja kliseitä koulutuksessa ja tiedotusvälineissä;

Vähemmistöjen aseman edistäminen

50.  kehottaa unionia parantamaan johdonmukaisuuttaan vähemmistöjen suojelun alalla; on vahvasti sitä mieltä, että kaikki jäsenvaltiot sekä ehdokasvaltiot olisi velvoitettava samojen periaatteiden noudattamiseen ja kriteerien täyttämiseen, jotta vältetään kaksinaismoralismi; edellyttää siksi, että perustetaan tehokas mekanismi, jolla valvotaan kaikenlaisten vähemmistöjen perusoikeuksien kunnioittamista ja varmistetaan se sekä ehdokasmaissa että jäsenvaltioissa;

51.  korostaa, että Euroopan unionin on oltava alue, jossa kunnioitetaan etnistä, kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta; kehottaa EU:n toimielimiä laatimaan kattavan EU:n suojelujärjestelmän kansallisia, etnisiä ja kielellisiä vähemmistöjä varten, jotta varmistetaan heidän yhdenvertainen kohtelunsa ottaen huomioon kansainväliset oikeusperiaatteet ja olemassa olevat hyvät käytännöt, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan näiden vähemmistöjen tosiasiallisen yhdenvertaisuuden erityisesti kieltä, koulutusta ja kulttuuria koskevissa asioissa; kannustaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole ratifioineet ja panneet täytäntöön kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevaa puiteyleissopimusta, tekemään niin; muistuttaa myös tarpeesta panna täytäntöön Etyjin puitteissa kehitetyt periaatteet;

52.  tuomitsee kaikki kielen käyttöön perustuvat syrjinnän muodot ja kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole ratifioineet ja panneet täytäntöön alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevaa eurooppalaista peruskirjaa, tekemään niin; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet puuttuakseen kaikkiin suhteettomiin hallinnollisiin tai lainsäädännöllisiin esteisiin, jotka voisivat haitata kielellistä monimuotoisuutta EU:ssa tai kansallisella tasolla;

53.  painottaa, että ihmisarvoa, yhdenvertaisuutta lain edessä ja kaikenlaisen syrjinnän kieltoa koskevat periaatteet ovat oikeusvaltion perusta; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään kansallisen lainsäädäntökehyksen, jolla puututaan kaikenlaiseen syrjintään ja taataan voimassa olevan EU:n oikeuskehyksen tehokas täytäntöönpano;

Romanien tilanne

54.  pitää valitettavana, että romanivastaisuus on voimistumassa unionissa, ja on huolissaan romanien tilanteesta Euroopan unionissa ja useista tapauksista, joissa heitä on vainottu, pahoinpidelty, leimattu, syrjitty ja karkotettu laittomasti, mikä on vastoin perusoikeuksia ja unionin lainsäädäntöä; kehottaa komissiota toteuttamaan toimia niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka sallivat institutionaalisen syrjinnän ja erottelun; kehottaa jälleen kerran jäsenvaltioita soveltamaan vaikuttavasti strategioita, joilla edistetään todellista osallisuutta, toteutetaan tehostettuja ja asiaankuuluvia toimia osallisuuden edistämiseksi etenkin perusoikeuksien suojelemisen, koulutuksen, työllisyyden, asuntotarjonnan ja terveydenhuollon alalla ja torjumaan romaneihin kohdistuvaa väkivaltaa, vihapuhetta ja syrjintää, kuten edellytetään neuvoston 9. joulukuuta 2013 antamassa suosituksessa tehokkaista toimista romanien sopeuttamiseksi jäsenvaltioihin;

55.  korostaa, että romanien integroimiseksi toteutettavat kansalliset strategiat on pantava asianmukaisesti täytäntöön kehittämällä yhdennettyjä politiikkoja ja käymällä vuoropuhelua paikallisviranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja romaniyhteisöjen kanssa; kehottaa komissiota huolehtimaan täytäntöönpanon valvonnasta ja yhteensovittamisen parantamisesta; kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä romaniväestön edustajien kanssa hallinnoitaessa, valvottaessa ja arvioitaessa hankkeita, jotka vaikuttavat kyseisiin yhteisöihin, ja hyödyntämään tällöin käytettävissä olevia varoja, myös EU-varoja, samalla kun valvotaan tiukasti, miten romanien perusoikeudet toteutuvat, mukaan luettuna direktiivin 2004/38/EY (Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäseniensä oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella) mukainen vapaa liikkuvuus;

56.  pitää valitettavana romanien jatkuvaa syrjintää kansallisissa koulutusjärjestelmissä ja työmarkkinoilla; painottaa vähemmistöjen ja erityisesti romaninaisten ja -lapsien lisääntynyttä altistumista perusoikeuksiensa moninkertaisille ja samanaikaisille loukkaamisille; toteaa jälleen kerran, että on tärkeää suojella ja edistää romanilasten yhtäläisiä mahdollisuuksia käyttää kaikkia oikeuksia;

57.  vaatii, että jäsenvaltiot toteuttavat sterilisaatiota koskevaan kysymykseen liittyvät tarvittavat lainsäädännölliset muutokset ja että ne maksavat taloudellisia korvauksia pakkosterilisaation uhreiksi joutuneille romaninaisille ja mielenterveyshäiriöistä kärsiville naisille Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti;

Naisiin kohdistuva väkivalta sekä naisten ja miesten tasa-arvo

58.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita torjumaan kaikkia naisiin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän muotoja ja nostamaan syytteitä niiden vuoksi; pyytää jäsenvaltioita ryhtymään erityisen tehokkaasti toimiin perheväkivaltaa ja kaikenlaista seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan varsinkin pakolaisten, maahanmuuttajien lasten sekä varhais- ja pakkoavioliittojen kohdalla;

59.  on huolissaan perusoikeusviraston unionin laajuisessa tutkimuksessa raportoidun naisiin kohdistuvan väkivallan laajuudesta ja muodoista unionissa; toteaa, että tutkimuksen mukaan joka kolmas nainen on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa täytettyään 15 vuotta ja että 3,7 miljoonan naisen EU:ssa arvioidaan kokevan seksuaalista väkivaltaa yhden vuoden aikana; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan nykyistä lainsäädäntöä uudelleen ja pitämään naisiin kohdistuvan väkivallan asialistan kärjessä, koska sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ei tulisi suvaita; kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita Istanbulin yleissopimuksen ratifioimiseen ja käynnistämään prosessin unionin liittymiseksi kyseiseen yleissopimukseen mahdollisimman pian; toteaa, että kaikkien jäsenvaltioiden välitön liittyminen Istanbulin yleissopimukseen edistäisi yhdennetyn politiikan laatimista ja kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa koskevaa kansainvälistä yhteistyötä, mukaan luettuna seksuaalinen häirintä sekä verkossa että muualla;

60.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan tuki- ja suojaverkostoja ihmiskaupan ja prostituution uhreiksi joutuneille naisille ja varmistamaan, että he saavat psykologista, lääketieteellistä, sosiaalista ja oikeudellista tukea ja että heitä kannustetaan hankkimaan vakituinen työpaikka ja siihen liittyvät etuudet;

61.  on erittäin huolissaan siitä, että sukuelinten silpomista harjoitetaan edelleen, sillä se on naisiin ja tyttöihin kohdistuva vakava väkivallan muoto ja ruumiillista koskemattomuutta koskevan oikeuden loukkaus, jota ei voida hyväksyä; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tarkkailemaan näitä käytäntöjä alueellaan ja lopettamaan ne mahdollisimman nopeasti; kehottaa erityisesti jäsenvaltioita omaksumaan päättäväisen ja varoittavan toimintatavan kouluttamalla maahanmuuttajien kanssa toimivia ammattilaisia ja asettamalla syytteeseen ja rankaisemalla järjestelmällisesti ja vaikuttavasti sukuelinten silpomiseen syyllistyneitä; korostaa, että sukuelinten silpomiseen on sovellettava nollatoleranssia; korostaa, että samanaikaisesti olisi järjestettävä asianomaisille ryhmille kohdennettuja tiedotus- ja valistuskampanjoita; suhtautuu myönteisesti siihen, että unionin turvapaikkalainsäädännössä pidetään sukuelinten silpomisen uhreja haavoittuvassa asemassa olevina henkilöinä ja sisällytetään sukuelinten silpominen turvapaikan myöntämistä koskeviin kriteereihin;

62.  kehottaa komissiota varmistamaan naisiin kohdistuvan väkivallan esiintyvyyttä ja luonnetta koskevan tietojenkeruun jatkuvuuden, jotta näiden tietojen pohjalta voidaan laatia tiukkoja toimenpiteitä, joilla ehkäistään väkivaltaa ja vastataan uhrien tarpeisiin sekä arvioidaan uhreja koskevan direktiivin (2012/29/EU) täytäntöönpanoa, sekä järjestää seksuaalisen häirinnän vastaisia valistuskampanjoita; katsoo, että tiedonkeruutoimien on perustuttava perusoikeusviraston ensimmäiseen EU:n laajuiseen tutkimukseen sekä komission (Eurostat mukaan lukien), perusoikeusviraston ja Euroopan tasa-arvoinstituutin väliseen yhteistyöhön; toistaa kehotuksen, jonka se on esittänyt 25. helmikuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa suosituksista komissiolle naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta ja joka koskee säädösehdotuksen antamista toimenpiteistä, joilla edistetään ja tuetaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan, mukaan luettuna naisten sukuelinten silpomisen, torjumista koskevia jäsenvaltioiden toimia; kehottaa komissiota nimeämään vuoden 2016 naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevaksi teemavuodeksi;

63.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita torjumaan naisiin kohdistuvan väkivallan kaikissa muodoissaan ja nostamaan sitä koskevia syytteitä; kehottaa komissiota ehdottamaan lainsäädäntöaloitetta, jolla naisiin kohdistuva väkivalta kielletään unionissa;

64.  kehottaa komissiota lisäämään tietoisuutta tarpeesta edistää kunnioitukseen ja suvaitsevaisuuteen perustuvaa kulttuuria kaikenlaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän lopettamiseksi; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita varmistamaan naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niihin liittyvien oikeuksien kunnioittamista ja suojelemista koskevien kansallisten strategioiden täytäntöönpanon; korostaa, että unionilla on tärkeä rooli tätä asiaa koskevan tietämyksen lisäämisessä ja parhaiden käytäntöjen edistämisessä ottaen huomioon, että terveys on perusihmisoikeus, joka on olennaisen tärkeä muiden ihmisoikeuksien toteuttamiselle;

65.  pitää huolestuttavana naisten aliedustusta päätöksentekoprosesseissa, yhtiöissä ja niiden johtokunnissa, tieteessä ja politiikassa sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla (suuryritykset, kansalliset vaalit ja Euroopan parlamenttivaalit) ja erityisesti paikallistasolla; kehottaa tukemaan naisten ammatillista kehitystä ja pyrkimyksiä päästä johtavaan asemaan ja kehottaa unionin toimielimiä kiinnittämään enemmän huomiota niihin tietoihin, joiden mukaan EU:ssa suurimpien pörssissä noteerattujen yhtiöiden johtokunnissa on naisia vain 17,8 prosenttia;

66.  kehottaa neuvostoa jatkamaan äitiysvapaata koskevan direktiivin käsittelyä, koska kyseinen säädös mahdollistaa sukupuolten aidon ja konkreettisen tasa-arvon ja luo yhdenmukaisuutta unionin tasolla;

67.  muistuttaa, että tohtorintutkinnon suorittaneista yli puolet on naisia, mutta tämä seikka ei näy työmarkkinoilla eikä etenkään johtotehtävissä; kehottaa siksi jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan naisten ja miesten yhdenvertainen osallistuminen työmarkkinoille ja autetaan naisia siirtymään johtotehtäviin; kehottaa jäsenvaltioita erityisesti pääsemään sopimukseen direktiiviehdotuksesta julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä; pitää valitettavana, että naiset saavat unionissa edelleen keskimäärin 16 prosenttia vähemmän palkkaa samasta työstä kuin miehet; kehottaa siksi unionia jatkamaan työtä sen varmistamiseksi, että naiset ja miehet saavat samasta työstä samaa palkkaa SEUT-sopimuksen 157 artiklan mukaisesti ja samat eläke-edut ja pystyvät osallistumaan tasa-arvoisesti työmarkkinoille, myös ylimmän johdon tehtäviin; katsoo, että näillä toimilla olisi torjuttava köyhyyttä ja varmistettava, että unioni hyödyntää kaikkia käytettävissään olevia kykyjä; pitää valitettavana, että naisten työttömyysaste on edelleen merkittävästi suurempi kuin miesten, ja korostaa, että naisten taloudellisesta riippumattomuudesta on tultava köyhyyden torjumisen osatekijä;

68.  kehottaa komissiota valvomaan entistä tehokkaammin, että unionin lainsäädännön sisältämän naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta noudatetaan; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan vastaavan analyysin kansallisista lainsäädännöistään;

69.  tunnustaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvät oikeudet ovat perusoikeuksia ja ihmisarvon, sukupuolten tasa-arvon ja itsemääräämisoikeuden keskeinen tekijä; vaatii komissiota sisällyttämään seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevat oikeudet perusihmisoikeuksina unionin seuraavaan terveysstrategiaan, jotta varmistetaan perusoikeuksia koskevan unionin sisäisen ja ulkoisen politiikan yhtenäisyys, kuten parlamentti vaati 10. maaliskuuta 2015;

70.  tunnustaa, että ihmishengen pelastamiseksi tehtävien aborttien kieltäminen loukkaa vakavasti perusoikeuksia;

71.  kehottaa jäsenvaltioita yhdessä komission kanssa tunnustamaan oikeuden saada turvallisia ja nykyaikaisia ehkäisyvälineitä ja seksuaalivalistusta kouluissa; kehottaa komissiota täydentämään kansallisia poliittisia toimintalinjoja kansanterveyden kohentamiseksi sekä pitämään parlamentin asiasta täysin ajan tasalla;

Lasten oikeudet

72.  tuomitsee jyrkästi kaiken lapsiin kohdistuvan väkivallan ja lasten huonon kohtelun; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen osapuolina asianmukaisia toimenpiteitä lasten suojelemiseksi kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, mukaan luettuna fyysinen ja seksuaalinen väkivalta, pakkoavioliitot, lapsityövoiman käyttö ja seksuaalinen hyväksikäyttö;

73.  tuomitsee ankarasti lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja etenkin internetissä esiintyvän lasten seksuaalisen hyväksikäytön lisääntymisen; vaatii painokkaasti unionia ja jäsenvaltioita yhdistämään voimansa näiden oikeuksien vakavien loukkausten torjumiseksi ja ottamaan asianmukaisesti huomioon parlamentin suositukset, jotka sisältyvät sen 11. maaliskuuta 2015 antamaan päätöslauselmaan verkossa tapahtuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä(33); toistaa kehotuksensa siirtää lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annettu direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä niille jäsenvaltioille, jotka eivät vielä ole näin tehneet; kehottaa lisäksi unionia ratifioimaan yleissopimuksen lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan samoin kuin niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä näin tehneet;

74.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annetun direktiivin 2011/93/EU ja parantamaan lainvalvontaviranomaisten oikeudellisia mahdollisuuksia, teknisiä valmiuksia ja rahoitusresursseja yhteistyön lisäämiseksi muun muassa Europolin kanssa, tavoitteena lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijöiden verkostojen tehokkaampi purkaminen ja siten, että asetetaan etusijalle kyseisten lasten oikeudet ja turvallisuus;

75.  painottaa lasten parissa työtä tekevien ammattilaisten, kuten opettajien, nuorisotyöntekijöiden ja lastenlääkäreiden, roolia, kun on tarpeen löytää merkkejä lapsiin kohdistuvasta ruumiillisesta ja henkisestä väkivallasta, mukaan luettuna verkkokiusaaminen; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että tällaisia ammattilaisia valistetaan tästä asiasta ja valmennetaan siihen; kehottaa jäsenvaltioita myös perustamaan puhelinlinjoja, jossa lapset voivat ilmoittaa kaikki huonoon kohteluun, seksuaaliseen väkivaltaan, pelotteluun tai ahdisteluun liittyvät teot, joiden uhreiksi he ovat joutuneet;

76.  katsoo, että verkossa olevat lasten henkilötiedot on suojattava asianmukaisesti ja että lapsille on annettava lapsiystävällisellä tavalla tietoa riskeistä ja seurauksista, joita liittyy heidän henkilötietojensa käyttämiseen verkossa; kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään valistuskampanjoita erityisesti kouluissa; korostaa, että lasten verkkoprofilointi on kiellettävä;

77.  tuomitsee kaikki lapsiin kohdistuvan syrjinnän muodot ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään yhdessä toimiin lapsiin kohdistuvan syrjinnän poistamiseksi; kehottaa erityisesti jäsenvaltioita ja komissiota harkitsemaan erikseen lasten asettamista etusijalle alue- ja koheesiopolitiikan ohjelmien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa;

78.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan kaikille lapsille tehokkaan oikeussuojan saatavuuden, olivatpa he sitten epäiltyjä, rikoksentekijöitä, uhreja tai oikeudenkäynnin osapuolia; vahvistaa, että on tärkeää lujittaa lapsia koskevia menettelytakeita rikosoikeudellisissa menettelyissä, erityisesti rikoksesta epäiltyjä ja syytettyjä lapsia koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä annettavaa direktiiviä koskevien käynnissä olevien keskustelujen yhteydessä;

79.  on huolestunut kansainvälisten lapsikaappaustapausten kasvusta; korostaa näin ollen Euroopan parlamentin roolin merkitystä sen toimiessa vanhempien tekemiä lapsikaappauksia hoitavana sovittelijana; korostaa unionin yhteisen lähestymistavan merkitystä kadonneiden lasten etsimisessä unionissa; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rajat ylittävissä tapauksissa, kun kyse on kadonneista lapsista, ja perustamaan vihje- ja palvelupuhelinnumeroita kadonneiden lasten etsimiseksi;

80.  muistuttaa, että on ensiarvoisen tärkeää ottaa lapsen etu huomioon kaikissa lapsia koskevissa poliittisissa linjauksissa ja toimissa sellaisena kuin se on esitetty Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklassa; muistuttaa, että oikeus koulutukseen sisältyy perusoikeuskirjaan ja että koulutus on ensisijaisen tärkeää sekä lapsen hyvinvoinnin ja kehittymisen että yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta; katsoo, että matalapalkkaisten perheiden lasten koulutus on ehdoton edellytys, jotta lapset voivat pelastua köyhyydeltä; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita edistämään laadukkaan koulutuksen saatavuutta kaikille;

81.  tähdentää, että unionin kansalaisten lasten etuja ja oikeuksia olisi suojattava asianmukaisesti sekä unionissa että sen rajojen ulkopuolella; edellyttää siksi yhteistyön tehostamista niiden laitosten kanssa, jotka ovat vastuussa lasten hyvinvoinnista unioniin kuulumattomissa Pohjoismaissa; katsoo, että unionin kaikkien kumppaneiden (myös ETA-maiden) olisi ratifioitava vuonna 1996 tehty yleissopimus toimivallasta, sovellettavasta lainsäädännöstä, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä lapsen huoltoa ja lastensuojelutoimenpiteitä koskevissa asioissa;

82.  tunnustaa, että rahoitus- ja talouskriisillä on ollut vakavia kielteisiä vaikutuksia lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin toteutumiseen; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimenpiteitään lapsiköyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi panemalla tehokkaasti täytäntöön komission suosituksen ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” yhdennetyillä strategioilla, jotka tukevat riittävien resurssien saantia, helpottavat edullisten ja laadukkaiden palvelujen saantia ja edistävät lasten osallistumista heitä koskevaan päätöksentekoon; kehottaa komissiota toteuttamaan lisätoimenpiteitä suosituksen täytäntöönpanon valvomiseksi;

83.  kehottaa komissiota ehdottamaan lasten oikeuksia koskevalle unionin toimintasuunnitelmalle vuodelle 2015 kunnianhimoisia ja kattavia jatkotoimia; kehottaa komissiota varmistamaan, että lasten oikeudet valtavirtaistetaan tehokkaasti kaikkiin unionin säädösehdotuksiin, politiikkoihin ja rahoituspäätöksiin; kehottaa komissiota antamaan vuosittain kertomuksen lasten oikeuksien etenemisestä ja lasten oikeuksia koskevan unionin säännöstön täytäntöönpanosta kaikilta osin; kehottaa komissiota varmistamaan, että lasten oikeuksien koordinaattorin valtuudet ja resurssit kuvastavat asiaankuuluvasti unionin sitoutumista lasten oikeuksien järjestelmälliseen ja tehokkaaseen valtavirtaistamiseen; kehottaa komissiota hyväksymään ilmoitetut unionin ohjeet integroiduista lastensuojelujärjestelmistä;

84.  pitää myönteisenä suuntausta, jossa pakkoavioliitto halutaan määritellä jäsenvaltioissa rangaistavaksi teoksi; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan valppaasti kouluttamalla lasten kanssa tekemisissä olevia opettajien ja nuorisotyöntekijöiden kaltaisia ammatti-ihmisiä ja antamaan heille tietoa, jotta he kykenisivät tunnistamaan sellaiset lapset, jotka ovat vaarassa joutua kaapatuksi alkuperämaahansa pakkoavioliiton solmimista varten;

HLBTI-ihmisten oikeudet

85.  tuomitsee erittäin jyrkästi homoihin, lesboihin, biseksuaaleihin, transihmisiin ja intersukupuolisiin (HLBTI) unionin alueella kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan, joita lietsovat näiden henkilöiden perusoikeuksia rajoittavat lait ja politiikat; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan lainsäädäntöä ja hyväksymään toimintalinjoja, joilla torjutaan homofobiaa ja transfobiaa; kehottaa komissiota laatimaan unionin tason toimintasuunnitelman tai strategian seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan yhdenvertaisuuden edistämiseksi, kuten parlamentti on toistuvasti pyytänyt ja kuten komission jäsen Jourová on luvannut komission kuulemismenettelyssä; muistuttaa tässä yhteydessä 4. helmikuuta 2014 antamastaan päätöslauselmasta, joka koskee homofobian ja seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän vastaista unionin etenemissuunnitelmaa; painottaa kuitenkin, että tässä kattavassa politiikassa on kunnioitettava unionin, sen virastojen ja sen jäsenvaltioiden toimivaltuuksia;

86.  katsoo, että HLBTI-ihmisten perusoikeudet voidaan todennäköisemmin turvata, jos heillä on mahdollisuus oikeudellisiin instituutioihin, kuten avoliittoon, rekisteröityyn parisuhteeseen tai avioliittoon; pitää myönteisenä sitä, että nämä vaihtoehdot ovat tällä hetkellä mahdollisia 19 jäsenvaltiossa, ja kehottaa muita jäsenvaltioita harkitsemaan niiden takaamista; kehottaa lisäksi uudelleen komissiota antamaan kunnianhimoisen asetusehdotuksen, jolla varmistetaan väestörekisteriasiakirjojen (mukaan luettuna oikeudellinen sukupuolen vahvistaminen, avioliitot ja rekisteröidyt parisuhteet) ja niiden oikeudellisten vaikutusten vastavuoroinen tunnustaminen, jotta oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttävien kansalaisten tiellä olevia syrjiviä oikeudellisia ja hallinnollisia esteitä voidaan vähentää;

87.  kehottaa jäsenvaltioita toimimaan valppaasti ja päättäväisesti ja määräämään rangaistuksia niille julkisissa viroissa toimiville, jotka kohdistavat HLBTI-ihmisiin solvauksia ja leimaamista julkisissa yhteyksissä;

88.  kannustaa jäsenvaltioita tukemaan työmarkkinajärjestöjä ja työntekijäorganisaatioita niiden pyrkimyksissä toteuttaa monimuotoisuutta ja syrjimättömyyttä koskevaa politiikkaa kiinnittäen erityistä huomiota HLBTI-ihmisiin;

89.  katsoo, että jäsenvaltioiden viranomaisten olisi helpotettava käytäntöjä, joiden ansiosta sukupuoltaan vaihtaneiden henkilöiden uusi sukupuoli tunnustetaan virallisissa asiakirjoissa; toistaa tuomitsevansa kaikki juridiset tunnustamismenettelyt, joissa transihmiset pakotetaan sterilisaatioon;

90.  pitää valitettavana, että transihmisiä pidetään edelleen mielisairaina useimmissa jäsenvaltioissa, ja kehottaa näitä maita tarkistamaan kansallisia mielenterveysalan tautiluetteloitaan ja varmistamaan, että kaikille transihmisille on saatavana lääketieteellisesti välttämätöntä hoitoa;

91.  pitää myönteisenä komission aloitetta, jolla pyritään transsukupuolisen identiteetin tautiluokituksen poistamiseen, kun WHO:n kansainvälistä tautiluokitusta tarkastellaan uudelleen; kehottaa komissiota pyrkimään tarmokkaammin estämään se, että lapsuusajan sukupuolen moninaisuudesta tulee uusi kansainvälisen tautiluokituksen mukainen diagnoosi;

92.  pitää erittäin valitettavana, että intersukupuolisten lasten sukuelinten ”normalisoivia” leikkauksia tehdään laajalti, vaikkeivät ne ole lääketieteellisessä mielessä tarpeellisia; suhtautuu tämän vuoksi myönteisesti huhtikuussa 2015 annettuun Maltan sukupuoli-identiteettiä, sukupuoli-ilmaisua ja seksuaalisia ominaisuuksia koskevaan lakiin, jossa kielletään tällaiset intersukupuolisille lapsille tehtävät leikkaukset ja vahvistetaan intersukupuolisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta; kehottaa muita valtioita seuraamaan Maltan esimerkkiä;

Vammaisten henkilöiden oikeudet

93.  pitää valitettavina syrjintää ja syrjäytymistä, joista vammaiset henkilöt tänä päivänä edelleen kärsivät; pyytää komissiota, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia laatimaan eurooppalaisen vammaisstrategian ja valvomaan sekä soveltamaan asiaa koskevaa unionin lainsäädäntöä; kehottaa komissiota tältä osin ottamaan uudelleen käsittelyyn lainsäädäntöaloitteen saavutettavuutta koskevaksi säädökseksi laaja-alaisena välineenä, jolla voitaisiin edistää vammaisten suojelua ja varmistaa, että kaikki unionin politiikat ovat tämän suhteen johdonmukaisia; kehottaa lisäksi komissiota maksimoimaan unionin vammaisstrategian sekä CEDAW-sopimuksen ja lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen määräysten synergian, jotta voidaan varmistaa, että tunnustetuista oikeuksista voidaan konkreettisesti nauttia ja että ne voivat aidosti toteutua, muun muassa yhdenmukaistamalla lainsäädäntöpuitteita ja panemalla ne täytäntöön sekä toteuttamalla kulttuurillisia ja poliittisia toimia;

94.  kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille ohjeita siitä, miten unionin varoja voidaan hyödyntää parhaiten vammaisyleissopimuksen mukaisten unionin velvoitteiden täyttämiseen, ja tukemaan kansalaisjärjestöjä ja organisaatioita ja tekemään tiivistä yhteistyötä niiden kanssa, jotta voidaan varmistaa, että kyseinen yleissopimus pannaan täytäntöön asianmukaisesti; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita parantamaan vammaisten henkilöiden, myös psykososiaalisesti vammaisten henkilöiden, pääsemistä töihin ja koulutukseen ja tukemaan heidän itsenäisen elämänsä edellytyksiä ja laitoshoidosta pääsemiseen tähtääviä ohjelmia perusoikeuskirjan 26 artiklan mukaisesti;

95.  korostaa, että on kunnioitettava vammaisten henkilöiden oikeutta poliittiseen osallistumiseen vaaleissa; kehottaa tässä yhteydessä komissiota sisällyttämään Euroopan parlamentin vaaleissa ja kunnallisvaaleissa kansalaisille kuuluvaa äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta koskevien direktiivien 93/109/EY ja 94/80/EY täytäntöönpanoa koskevaan kertomukseensa arvioinnin direktiivien yhteensopivuudesta vammaisyleissopimuksen kanssa; pitää valitettavana, että huomattavalta määrältä vammaisia henkilöitä, joilta on poistettu oikeuskelpoisuus, on peruutettu myös äänioikeus; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita muuttamaan kansallista lainsäädäntöään siten, etteivät ne järjestelmällisesti peru äänioikeutta oikeuskelvottomiksi todetuilta vammaisilta henkilöiltä, vaan pikemmin tarkastelisivat tilanteita tapauskohtaisesti ja huolehtisivat siitä, että vammaiset henkilöt saavat apua äänestysmenettelyissä;

96.  kehottaa komissiota arvioimaan, vastaako unionin lainsäädäntö vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta, sekä arvioimaan vaikutustenarviointiensa kautta kaikki tulevat ehdotukset tämän yleissopimuksen perusteella;

97.  tuomitsee fyysisten ja lääkkeisiin perustuvien pakottamiskeinojen käytön henkisesti vammaisilla henkilöillä ja kehottaa unionia ja jäsenvaltioita toteuttamaan yhteiskuntaan sopeuttamiseen tähtääviä toimia;

98.  pitää valitettavana, että vammaiset henkilöillä kohtaavat edelleen unionin alueella esteitä pääsyssä tavaroiden ja palvelujen markkinoille; katsoo, että nämä esteet rajoittavat heidän osallistumistaan yhteiskunnan elämään ja loukkaavat heidän oikeuksiaan, jotka perustuvat etenkin Euroopan unionin kansalaisuuteen; kehottaa komissiota vauhdittamaan pikaisesti esteettömyyttä edistäviä toimenpiteitä unionissa, jotta asiaa koskeva säädös voitaisiin hyväksyä mahdollisimman pian;

99.  kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita ottamaan vammaiset henkilöt mukaan toimivaltaansa kuuluvia aloja koskevaan päätöksentekoon muun muassa vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen kautta vammaisyleissopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

100.  kehottaa unionin jäsenvaltioita ja toimielimiä varmistamaan, että mahdollisuudesta osallistua kuulemisprosesseihin tiedotetaan selkeästi ja laajasti käyttäen esteetöntä viestintää, että aineisto voidaan tarjota myös muissa muodoissa, kuten pistekirjoituksella tai helppolukuisena tekstinä, ja että vammaisilla henkilöillä on pääsy ehdotettua lainsäädäntöä ja politiikkaa koskeviin julkisiin kuulemisiin ja kokouksiin;

101.  kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan unionin sosiaalisilla tutkimuksilla tapahtuvan vammaisuutta koskevien tietojen keruuta vammaisyleissopimuksen 31 artiklan vaatimusten mukaisesti; korostaa, että tällaisten tietojen keruussa on käytettävä menetelmiä, joissa otetaan huomioon kaikki vammaiset henkilöt, vaikeavammaiset ja laitoksissa asuvat henkilöt mukaan luettuina;

Ikäsyrjintä

102.  pitää valitettavana, että monet ikääntyneet kohtaavat syrjintää ja että heidän perusoikeuksiaan loukataan päivittäin etenkin riittävien tulojen, työn, terveydenhoidon ja välttämättömien tavaroiden ja palvelujen saatavuuden aloilla; muistuttaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 25 artiklan mukaan ikääntyneillä henkilöillä on oikeus ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään sekä oikeus osallistua yhteiskunnalliseen elämään ja kulttuurielämään; kehottaa komissiota kehittämään väestörakenteen muutosta koskevan strategian perusoikeuskirjan 25 artiklan voimaansaattamiseksi;

103.  ilmaisee huolensa siitä, että ikääntyneiden huono kohtelu, laiminlyönti ja hyväksikäyttö on jäsenvaltioissa yleistä; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla torjutaan iäkkäiden ihmisten hyväksikäyttöä ja kaikenlaista iäkkäisiin kohdistuvaa väkivaltaa, sekä edistämään heidän itsenäisyyttään tukemalla asuntojen kunnostamista ja saatavuutta; muistuttaa, että ikääntyneet naiset elävät useammin köyhyysrajan alapuolella, mikä johtuu sukupuolien välisistä palkkaeroista ja myöhemmin eläke-eroista;

104.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan erityisesti talouskriisistä kärsivien nuorten työntekijöiden osallistuminen työmarkkinoille myös siten, että nuorille järjestetään ja tarjotaan heidän sosiaalisen asemansa parantamiseen tähtääviä koulutusmahdollisuuksia;

105.  kehottaa kunnioittamaan ihmisarvoa kuoleman hetkellä, erityisesti varmistamalla, että hoitotestamenteissa ilmaistut päätökset tunnustetaan ja niitä kunnioitetaan;

106.  ilmaisee huolensa siitä, että jäsenvaltioiden julkisten menojen ja eläkkeiden leikkaukset lisäävät huomattavasti vanhuusiän köyhyyttä ja vähentävät siten ikääntyneiden käytettävissä olevia tuloja sekä heikentävät heidän elinolojaan, luovat epätasa-arvoa sen suhteen, mihin palveluihin on varaa ja lisäävät niiden ikääntyneiden määrä, joiden tulot ylittävät juuri ja juuri köyhyysrajan;

Viharikokset ja vihapuhe

107.  pitää valitettavina rasismin, muukalaisvihan, uskontoon liittyvän suvaitsemattomuuden tai henkilön vammaisuuteen, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin liittyvien ennakkoluulojen aiheuttamia vihapuhe- ja viharikostapauksia, joita ilmenee unionissa päivittäin; kehottaa jäsenvaltioita suojelemaan perusoikeuksia ja edistämään alueensa eri yhteisöjen keskinäistä ymmärtämystä, hyväksymistä ja suvaitsevaisuutta; kehottaa unionia torjumaan viharikoksia ensisijassa määrittelemällä eurooppalaisia syrjinnän vastaisia toimintalinjoja sekä oikeusalan toimilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita voimistamaan viharikosten ja syrjivien asenteiden ja toimien torjuntaa kehittämällä kattavan strategian viharikosten, ennakkoluuloihin pohjautuvan väkivallan ja syrjinnän torjumiseen;

108.  on huolissaan vihapuheen yleistymisestä internetissä ja kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön yksinkertaisen menettelyn, jolla kansalaiset voivat ilmoittaa vihapuheesta internetissä;

109.  on huolissaan viharikoksia koskevista tutkimuksista ja tuomioista jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, mukaan luettuna asianmukaisen suojelun järjestäminen, kannustaakseen tekemään ilmoituksia tällaisia rikoksista, koska perusoikeusviraston laajat tutkimukset ovat osoittaneet toistuvasti, että rikoksen uhrit ovat haluttomia ilmoittautumaan ja kertomaan asiasta poliisille;

110.  on huolissaan siitä, että useat jäsenvaltiot eivät ole saattaneet puitepäätöstä 2008/913/YOS asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään; kehottaa jäsenvaltioita omaksumaan ja panemaan unionin normit täytäntöön kokonaisuudessaan ja varmistamaan, että saatetaan voimaan kansallinen lainsäädäntö, jolla rangaistaan kaikista viharikosten muodoista ja vihaan ja ahdisteluun yllyttämisestä ja jolla käynnistetään järjestelmällisesti tällaisia rikoksia koskeva syytteeseenpano; kehottaa komissiota seuraamaan puitepäätöksen asianmukaista soveltamista ja käynnistämään rikkomismenettelyn niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät saata kyseistä puitepäätöstä osaksi kansallista lainsäädäntöään; vaatii lisäksi tarkastelemaan uudelleen puitepäätöstä, jotta se kattaisi kaikki viharikosten muodot ja rikokset, jotka tehdään ennakkoluulojen vuoksi tai joiden motiivina on syrjintävuoksi, ja jotta siinä määritellään selvästi yhdenmukaiset tutkinta- ja syytteeseenpanonormit;

111.  kehottaa komissiota tukemaan lainvalvonta- ja oikeusviranomaisille sekä asiaankuuluville unionin virastoille tarkoitettuja koulutusohjelmia, jotka koskevat syrjivien käytäntöjen ja viharikosten ehkäisemistä ja selvittämistä; kehottaa jäsenvaltioita antamaan tutkinnasta ja syytteeseenpanosta vastaavien viranomaisten käyttöön käytännön välineet ja asiantuntemuksen, jotta ne pystyvät tunnistamaan ja käsittelemään puitepäätöksen kattamia rikoksia ja toimimaan vuorovaikutuksessa ja viestimään uhrien kanssa;

112.  panee huolestuneena merkille sellaisten puolueiden suosion kasvun, joiden poliittiset ohjelmat perustuvat poissulkemiseen etnisen alkuperän, sukupuolisen suuntautumisen tai uskonnon perusteella;

113.  on hyvin huolestunut rasististen ja ulkomaalaisvihamielisten tekojen ja puheiden arkipäiväistymisestä; katsoo, että syynä on rasististen ja ulkomaalaisvihamielisten ryhmien, joista jotkin ovat saaneet tai pyrkivät saamaan poliittisen puolueen aseman, entistä suurempi näkyvyys;

114.  pitää erittäin huolestuttavana rasismia, muukalaisvihaa ja islamiin kohdistuvaa pelkoa levittävien, nykyisellä talous- ja yhteiskuntakriisillä näkemyksensä perustelevien poliittisten puolueiden nousua;

115.  suhtautuu erittäin tuomitsevasti siihen, että puolisotilaalliset joukot, joista jotkin ovat suoraan sidoksissa poliittisiin puolueisiin, pelottelevat ja vainoavat vähemmistöjä ja erityisesti romaneja ja maahanmuuttajia; kehottaa jäsenvaltioita kieltämään nämä käytännöt ja määräämään niiden johdosta rangaistuksia;

Asunnottomat

116.  on huolestunut talouskriisin seurauksena kotinsa menettäneiden henkilöiden määrästä; katsoo, että on ylläpidettävä asunnottomien sopeutumista yhteiskuntaan ja että on torjuttava heidän eristäytymistään ja syrjäytymistään; kehottaa tältä osin jäsenvaltioita hyväksymään kunnianhimoista politiikkaa heidän auttamisekseen; muistuttaa asunnottomien haavoittuvasta asemasta ja kehottaa uudelleen jäsenvaltioita olemaan leimaamatta heitä rikollisiksi; kehottaa jäsenvaltioita kumoamaan kaikki lait ja toimintamallit, joissa asunnottomia pidetään rikollisina; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan kansallisia strategioita, joilla torjutaan asunnottomuutta niiden omalla alueella; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltiota niiden pyrkimyksissä torjua asunnottomuutta edistämällä parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja täsmällisten tietojen keruuta; kehottaa komissiota myös seuraamaan asunnottomuudesta aiheutuvia ihmisoikeusloukkauksia jäsenvaltioissa; muistuttaa, että perusoikeuskirjassa määrätään vähävaraisimpien oikeudesta asumisen tukeen;

Maahanmuuttajien ja kansainvälistä suojelua anovien oikeudet

117.  pitää tuomittavana, että suuri määrä Euroopan unioniin pyrkiviä turvapaikanhakijoita ja maahanmuuttajia menettää edelleen henkensä Välimerellä ja että tässä on mukana salakuljettajia ja ihmiskauppiaita, jotka kiistävät maahanmuuttajilta näiden perusoikeudet; korostaa, että unionin ja jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä aktiivisiin ja pakollisiin toimiin ehkäistäkseen vastaavien tragedioiden toistumisen merillä; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita asettamaan maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita koskevan yhteisvastuun ja heidän perusoikeutensa unionin maahanmuuttopolitiikan ytimeen, ja erityisesti:

   korostaa, että perusoikeudet on sisällytettävä kaikkeen unionin maahanmuuttopolitiikkaan ja että on arvioitava perusteellisesti, miten kaikki maahanmuuttoa, turvapaikkaa ja rajavalvontaa koskevat toimenpiteet ja mekanismit vaikuttavat maahanmuuttajien perusoikeuksiin; kehottaa jäsenvaltioita erityisesti kunnioittamaan haavoittuvassa asemassa olevien maahanmuuttajien oikeuksia;
   korostaa, että unionissa tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jolla parannetaan unionin sisäisten toimien ja ulkopolitiikan johdonmukaisuutta; kannustaa unionia ja jäsenvaltioita asettamaan maahanmuuttajien oikeudet jokaisen Euroopan unionin ulkopuolisen valtion kanssa tehtävän kahdenvälisen tai monenvälisen yhteistyösopimuksen keskiöön ottamalla huomioon myös takaisinottosopimukset, mobiliteettikumppanuudet ja teknisen yhteistyön sopimukset;
   muistuttaa, että jäsenvaltioilla on kansainvälinen velvoite auttaa merihätään joutuneita;
   kehottaa unionia ja jäsenvaltioita muuttamaan tai tarkistamaan kaikkea lainsäädäntöä, jossa määrätään seuraamuksia merihätään joutuneiden maahanpyrkijöiden auttamisesta;
   korostaa, että turvapaikan hakeminen kuuluu perusoikeuksiin; kannustaa unionia ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ja kohdentamaan riittävästi resursseja siihen, että turvapaikanhakijoilla on uusia turvallisia ja laillisia mahdollisuuksia ja väyliä saapua unioniin, jotta voidaan pienentää laittomaan saapumisyritykseen liittyviä riskejä ja torjua ihmiskauppa- ja salakuljetusverkostoja, jotka saavat voittoa vaarantamalla maahanmuuttajien hengen ja käyttämällä näitä hyväkseen seksuaalisesti ja työvoimana;
   kehottaa kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan unionin uudelleensijoittamisohjelmiin ja kannustaa käyttämään humanitaarisin perustein myönnettäviä viisumeja;
   kehottaa jäsenvaltioita takaamaan kunnolliset vastaanotto-olosuhteet, jotka vastaavat voimassa olevaa perusoikeus- ja turvapaikkalainsäädäntöä, ja ottamaan tällöin erityisesti huomioon haavoittuvassa asemassa olevat sekä pienentämään turvapaikanhakijoiden syrjäytymisriskiä; kehottaa komissiota seuraamaan Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän ja erityisesti direktiivin 2013/32/EU täytäntöönpanoa ja kiinnittämään tällöin erityistä huomiota turvapaikanhakijoihin, jotka tarvitsevat erityisiä menettelyllisiä takeita;
   vaatii perustamaan unioniin tehokkaan ja yhdenmukaistetun turvapaikkajärjestelmän, jotta turvapaikanhakijat voidaan jakaa oikeudenmukaisesti jäsenvaltioiden kesken;
   pitää valitettavina äskettäin raportoituja tapauksia, joissa unionin rajoilla on ollut väkivaltaisia käännytyksiä; muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat velvollisia noudattamaan Geneven yleissopimuksessa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä tunnustettua palauttamiskiellon periaatetta sekä perusoikeuskirjan 19 artiklassa vahvistettua joukkokarkotusten kieltämistä; kehottaa komissiota, sen virastoja ja jäsenvaltioita varmistamaan, että näitä velvoitteita ja unionin muita kansainvälisiä velvoitteita noudatetaan;

118.  pyytää unionia ja jäsenvaltioita hyväksymään tarvittavat säädökset, jotta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 80 artiklassa tarkoitettua yhteisvastuun periaatetta voidaan soveltaa;

119.  suhtautuu hyvin tuomitsevasti Euroopan unionin rajojen turvallisuusvalvontaan, jota toteutetaan jopa siten, että rakennetaan muureja ja piikkilankaesteitä eikä taata laillisia saapumisreittejä Euroopan unioniin, minkä seurauksena lukuisat turvapaikanhakijat ja maahanmuuttajat joutuvat turvautumaan entistä vaarallisempiin reitteihin ihmissalakuljettajien ja -kauppiaiden armoilla;

120.  vaatii perusoikeudet huomioon ottavaa rajavalvontaa ja painottaa, että parlamentin on harjoitettava Frontexin toimintaa koskevaa demokraattista valvontaa;

121.  vaatii keskeyttämään kaikki sellaiset toimet, joiden katsotaan unionin lainsäädännön tai Frontexin toimivaltuuksien nojalla loukkaavan perusoikeuksia;

122.  korostaa Dublin-asetuksen kielteistä vaikutusta kansainvälisen suojelun tosiasialliseen saamiseen todellisen Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän puuttuessa, erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön seurauksena; suhtautuu tuomitsevasti siihen, että asetuksen tarkistaminen ei johtanut sen täytäntöönpanon keskeyttämiseen eikä vähintään sen periaatteen kumoamiseen, joka koskee palauttamista ensimmäiseen tulomaahan EU:ssa, sekä siihen, että komissio ja jäsenvaltiot eivät ole pyrkineet ottamaan käyttöön jäsenvaltioiden solidaarisuuteen perustuvaa mahdollista vaihtoehtoa;

123.  kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista;

124.  tuomitsee sen, että laittomia maahanmuuttajia, mukaan luettuina turvapaikanhakijat, ilman huoltajaa saapuvat alaikäiset ja kansalaisuudettomat henkilöt, pidetään erotuksetta ja laittomasti säilössä; pyytää jäsenvaltioita noudattamaan palauttamisdirektiivin säännöksiä sekä noudattamaan ihmisarvon kunnioitusta ja lapsen edun periaatetta kansainvälisen oikeuden ja unionin lainsäädännön mukaisesti; muistuttaa, että maahanmuuttajien säilöönoton on säilyttävä toimenpiteenä, johon turvaudutaan viimeisenä keinona, ja kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan vaihtoehtoisia toimia; tuomitsee eräiden jäsenvaltioiden säilöönotto-olosuhteet pöyristyttävinä ja kehottaa komissiota paneutumaan asiaan mahdollisimman pian; toistaa pitävänsä tarpeellisena varmistaa, että laittomille maahanmuuttajille taataan oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan, kun heidän oikeuksiaan on rikottu;

125.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan tarvittavia toimia, jotta taataan tiedonsaanti ja avoimuus liittyen maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden säilöönottoon monissa jäsenvaltioissa, ja kehottaa kiireellisesti komissiota esittämään asetuksen (EY) N:o 862/2007 tarkistamista, jotta tässä asetuksessa katettaisiin säilöönottojärjestelmien ja -laitoksien toimintaa koskevat tilastotiedot;

126.  korostaa, että kaikki maahanmuutto- ja turvapaikkalakeihin perustuvat vapaudenriistotapaukset kuuluvat demokraattisen valvonnan piiriin; kehottaa Euroopan parlamentin jäseniä ja kansallisia kansanedustajia vierailemaan säännöllisesti maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto- ja säilöönottokeskuksissa ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota helpottamaan kansalaisjärjestöjen ja toimittajien pääsyä näihin keskuksiin;

127.  kehottaa valvomaan tarkemmin maahanmuuttajien vastaanotto- ja säilöönottokeskusten toimintaa ja maahanmuuttajien kohtelua niissä sekä jäsenvaltioiden turvapaikan myöntämisessä soveltamia menettelyjä; on huolissaan niin sanotuista välittömistä maastapoistamisista ja väkivaltaisista tapahtumista, joita ilmenee monilla ns. kuumilla alueilla Euroopan eteläosissa ja joiden vuoksi komission on välittömästi käynnistettävä asiaa koskeva poliittinen vuoropuhelu, jotta taataan oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen niissä jäsenvaltioissa, jotka turvautuvat näihin käytäntöihin;

128.  kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita toteuttamaan konkreettisia toimenpiteitä ja parhaita käytäntöjä, joiden tavoitteena on edistää käsittelyssä ja sosiaalisessa osallistamisessa yhdenvertaisuutta, jotta voidaan parantaa maahanmuuttajien sopeutumista yhteiskuntaan; muistuttaa tässä mielessä siitä, että on ratkaisevaa torjua maahaanmuuttajia koskevia kielteisiä stereotypioita ja vääriä tietoja kehittämällä vastapainoksi toisenlaisia kertomuksia ensisijaisesti kouluissa ja nuorille, jotta voidaan lisätä maahanmuuton myönteisiä vaikutuksia;

129.  katsoo, että maahanmuuttajalapset ovat erityisen haavoittuvia, varsinkin silloin, kun heillä ei ole huoltajaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön parlamentin 12. syyskuuta 2013 antaman päätöslauselman ilman huoltajaa olevien alaikäisten tilanteesta EU:ssa; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysin täytäntöön Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää koskevan ehdotuspaketin, jotta ilman huoltajaa olevien lasten tilannetta voidaan parantaa unionissa; pitää myönteisenä unionin tuomioistuimen asiassa C-648/11 antamaa tuomiota, jossa todetaan, että ilman huoltajaa olevan alaikäisen useammasta jäsenvaltiossa tekemän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio on se valtio, jossa alaikäinen oleskelee siellä hakemuksen tehtyään; muistuttaa, että ilman huoltajaa oleva alaikäinen on ennen kaikkea lapsi ja siksi pikemminkin lasten suojelun kuin maahanmuuton valvomisen on oltava jäsenvaltioiden ja unionin keskeisenä periaatteena alaikäisten ollessa kyseessä;

130.  vaatii arviointia siitä, mihin sisäasioihin kohdennetut varat ja etenkin turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseen kohdennetut varat on käytetty; kehottaa unionia toteuttamaan toimia, mikäli käy ilmi, että varoja on käytetty perusoikeuksien vastaiseen toimintaan;

131.  kehottaa avustamaan unionin ulkorajoilla sijaitsevia jäsenvaltioita, jotta ne voivat korjata vastaanottoedellytyksien ja turvapaikkamenettelyjen järjestelmään liittyvät puutteet, joita turvapaikanhakijoiden määrän kasvaminen on kärjistänyt;

132.  vaatii unionia takaamaan, että sen omat toimijat kantavat vastuun perusoikeusloukkauksista, joihin ne ovat syyllistyneet; kehottaa erityisesti varmistamaan, että Frontex-viraston koordinoitujen toimien yhteydessä väitetyistä loukkauksista käynnistetään selvitys ja että ryhdytään joko kurinpidollisiin tai muun tyyppisiin tarkoituksenmukaisiin toimiin sellaisten tahojen kohdalla, jotka osoittautuvat syyllistyneen tällaisiin loukkauksiin; kehottaa perustamaan tätä varten Frontexin sisäisen oikeussuojakeinon, kuten Euroopan oikeusasiamies pyysi selvityksessään OI/5/2012/BEH-MHZ, ja julkistamaan väitettyjen ihmisoikeusloukkausten perusteella tehtyjen selvitysten päätelmät; kehottaa lisäksi keskeyttämään viraston operaatiot, mikäli niiden aikana ilmenee, että perusoikeuksia on loukattu, kuten on säädetty asetuksen (EU) N:o 1168/2011 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa;

133.  kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan mahdollisimman pian Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisista toimista;

134.  vaatii jäsenvaltioita takaamaan, että sukupuoleen perustuvan vainon uhreiksi joutuneilla naisilla on aidosti mahdollisuus saada kansainvälistä suojelua; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan Euroopan komission suuntaviivoja oikeudesta perheenyhdistämiseen annetun direktiivin 2003/86/EY soveltamiseksi, erityisesti varmistamalla erillisen oleskeluluvan myöntäminen välittömästi niille perheenjäsenille, jotka ovat saapuneet maahan perheenyhdistämistarkoituksissa, kun on kysymys erityisen vaikeasta tilanteesta, kuten perheväkivallasta;

135.  suhtautuu myönteisesti siihen, että unionin turvapaikka-asioita koskevassa lainsäädännössä pidetään sukuelinten silpomisen uhreja haavoittuvassa asemassa olevina henkilöinä ja että sukuelinten silpominen otetaan huomioon turvapaikkahakemuksen käsittelyssä; kehottaa jäsenvaltioita kouluttamaan maahanmuuttajien kanssa toimivia ammattilaisia, jotta he osaisivat tunnistaa naisia ja tyttöjä, jotka ovat saattaneet joutua sukuelinten silpomisen uhriksi alkuperämaassaan;

136.  korostaa, että perussopimuksiin kirjattu ja vapaata liikkuvuutta koskevassa direktiivissä 2004/38/EY taattu unionin kansalaisten oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun on yksi konkreettisimmista unionin kansalaisten perusoikeuksista; tuomitsee kaikki yritykset arvioida uudelleen tätä säännöstöä ja etenkin yritykset palauttaa Schengen-alueen rajavalvonta laajemmalle kuin Schengenin rajasäännöstössä ja vaatii, että kaikki sääntöjen rikkomiset on vietävä tuomioistuimeen; on huolestunut siitä kasvavasta suuntauksesta, että EU:n kansalaisia pikakarkotetaan nykyisen järjestelmän vastaisesti asuinmaastaan heidän menetettyään työpaikkansa ja elantonsa; katsoo, että tämä on vastoin vapaan liikkuvuuden henkeä;

Yhteisvastuu talouskriisin yhteydessä

137.  pitää valitettavana sitä, miten finanssi- ja talouskriisi ja julkisen talouden velkakriisi ovat yhdessä julkisen talouden leikkausten kanssa vaikuttaneet taloudellisiin oikeuksiin, kansalaisoikeuksiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin, mikä on usein lisännyt työttömyyttä, köyhyyttä, epävarmoja työsuhteita ja elinoloja sekä syrjäytymistä ja eristäytyneisyyttä etenkin niissä jäsenvaltioissa, joissa on hyväksytty talouden sopeuttamisohjelmia; korostaa, että äskettäin julkaistussa Eurostatin muistiossa todettiin, että yksi eurooppalainen neljästä on nyt vaarassa joutua köyhyyteen ja syrjäytyä;

138.  toteaa, että talouskriisi ja sen hoitamiseksi toteutetut toimenpiteet ovat vaikuttaneet oikeuteen saada peruspalveluja (esimerkiksi koulutus, asuminen, terveydenhuolto ja sosiaaliturva) ja ne ovat vaikuttaneet eräissä jäsenvaltioissa kielteisesti väestön yleiseen terveydentilaan; korostaa, että on noudatettava Euroopan sosiaalisen peruskirjan 30 artiklan mukaista oikeutta suojeluun köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita käynnistämään kansallisten käytänteiden mukaisesti tukitoimenpiteitä, jotta kansalaisille voidaan tarjota kunnolliset elinolot ja jotta voidaan torjua sosiaalista syrjäytymistä;

139.  huomauttaa, että unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden, jotka toteuttavat sosiaali- ja talousjärjestelmiensä rakenneuudistuksia, on aina noudatettava perusoikeuskirjaa ja kansainvälisiä velvoitteitaan ja että ne kantavat siten vastuun tehdyistä päätöksistä; toistaa kehotuksensa mukauttaa talouden sopeuttamisohjelmat SEUT-sopimuksen 151 artiklassa vahvistettuihin unionin tavoitteisiin, työllisyyden edistämiseen sekä elin- ja työolojen kohentamiseen liittyvät tavoitteet mukaan luettuina; toteaa olevan syytä varmistaa, että unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden kriisiin reagoimiseksi toteuttamat toimenpiteet kuuluvat täyden demokraattisen valvonnan piiriin siten, että parlamentit otetaan tehokkaasti mukaan;

140.  kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita tarkastelemaan ehdotettujen tai toteutettujen säästötoimien vaikutusta perusoikeuksiin sukupuolinäkökulmasta ja ottaen huomioon säästötoimien kohtuuttoman vaikutuksen naisiin; kehottaa EU:n toimielimiä ryhtymään välittömästi korjaaviin toimiin, mikäli säästötoimilla on ollut kielteinen vaikutus naisten taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin;

141.  kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita selvittämään kriisin torjumiseksi esitettyjen tai hyväksyttyjen toimien vaikutuksia perusoikeuksiin ja -vapauksiin, mukaan luettuna sosiaaliset oikeudet ja työhön liittyvät oikeudet, ja puuttumaan tarvittaessa kyseisiin toimiin, mikäli paljastuu, että oikeuksien suoja on heikentynyt tai kansainvälistä oikeutta, kuten ILO:n yleissopimuksia ja suosituksia, on loukattu;

142.  kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita teettämään arvion hyväksyttyjen ja toteutettujen korjaavien toimenpiteiden ja budjettileikkausten vaikutuksista perusoikeuksiin ja takaamaan, että varoja on edelleen riittävästi perusoikeuksien kunnioittamisen varmistamiseen ja kansalaisoikeuksien, taloudellisten, sivistyksellisten ja sosiaalisten oikeuksien olennaisen vähimmäistason varmistamiseen, samalla kun kiinnitetään erityistä huomiota kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin ja sosiaalisesti heikossa asemassa oleviin ryhmiin;

143.  kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita tunnustamaan, että pitkän aikavälin investoinnit sosiaaliseen osallisuuteen ovat hyödyllisiä, koska ne vähentävät syrjinnän ja eriarvoisuuden aiheuttamia suuria kustannuksia; kehottaa jäsenvaltioita tekemään riittäviä julkisia investointeja koulutuksen ja terveydenhuollon jatkamiseksi ja varmistamaan, että oikeussuojan saantia ja syrjintätapauksia koskevaa muutoksenhakua ei vaaranneta yhdenvertaisuutta edistävien elinten budjettirahoituksen radikaaleilla leikkauksilla; vetoaa EU:n ja kansallisiin toimielimiin, että ne eivät heikentäisi sosiaalista osallisuutta budjettitoimenpiteillä, jotka vaikuttavat yhdenvertaisuuden puolesta toimivien yhteisölähtöisten järjestöjen toimintaan;

144.  kehottaa komissiota harkitsemaan ehdotusta liittyä Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan, jotta voidaan suojella tehokkaasti eurooppalaisten sosiaalisia oikeuksia; kehottaa jäsenvaltioita edistämään EU:n peruskirjan sosiaalisten oikeuksien laajentamista käsittämään muut sosiaaliset oikeudet, jotka on mainittu tarkistetussa Euroopan neuvoston sosiaalisessa peruskirjassa, kuten oikeus työhön, oikeus kohtuulliseen palkkaan ja oikeus saada suojelua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan;

Rikollisuus ja korruptiontorjunta

145.  korostaa, että korruptio ja rikollisuus, erityisesti järjestäytynyt rikollisuus, loukkaavat suuresti perusoikeuksia ja vaarantavat demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen; korostaa, että korruptio ohjaa julkisia varoja pois yleishyödyllisiltä kohteilta, joihin ne on tarkoitettu, ja laskee julkisten palvelujen tasoa ja laatua, ja että näin ollen se haittaa tuntuvasti kaikkien kansalaisten oikeudenmukaista kohtelua; kehottaa jäsenvaltioita ja toimielimiä kehittämään tehokkaita välineitä korruption ja rikollisuuden ehkäisemiseksi, torjumiseksi ja siitä rankaisemiseksi ja jatkamaan julkisten – sekä unionin että jäsenvaltioiden – varojen käytön säännöllistä valvontaa; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita ja toimielimiä helpottamaan nopeasti Euroopan syyttäjänviraston perustamista ja takaamaan näin sen toiminnan riippumattomuuden ja tehokkuuden;

146.  korostaa, että korruptio loukkaa suuresti perusoikeuksia; kehottaa jäsenvaltioita ja toimielimiä kehittämään tehokkaita välineitä korruption torjumiseksi ja tarkistamaan säännöllisesti julkisten – sekä unionin että jäsenvaltioiden – varojen käytön; painottaa, että avoimuuden lisääminen sekä kansalaisten ja toimittajien mahdollisuus tutustua julkisiin asiakirjoihin ovat tehokkaita keinoja paljastaa ja torjua korruptiota;

147.  kehottaa komissiota hyväksymään korruptionvastaisen strategian, jota täydennetään tehokkailla välineillä; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja unionia liittymään avoimen hallinnon kumppanuuteen ja kehittämään konkreettisia strategioita avoimuuden edistämiseksi, kansalaisten vaikutusvallan lisäämiseksi ja korruption torjumiseksi; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan suosituksia, jotka on annettu korruption torjuntaa koskevassa komission kertomuksessa sekä 23. lokakuuta 2013 annetussa parlamentin päätöslauselmassa "Järjestäytynyt rikollisuus, korruptio ja rahanpesu: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi"(34), ja vahvistamaan poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä korruption torjunnassa;

148.  kehottaa jäsenvaltioita torjumaan entistä tiukemmin kaikenlaisia vakavan järjestäytyneen rikollisuuden muotoja, kuten ihmiskauppaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja riistoa, kidutusta ja pakkotyötä erityisesti silloin, kun on kyse naisista ja lapsista;

149.  kehottaa komissiota määrittämään rikokset, jotta voidaan torjua yksittäisten tahojen tai järjestäytyneiden ryhmien tekemiä ympäristörikoksia, jotka vaikuttavat ihmisten oikeuksiin, terveyteen, elämään, mahdollisuuteen nauttia terveellisestä ympäristöstä sekä talouteen ja julkisten varojen käyttöön; vaatii komissiota tutkimaan oikeussuojan saatavuutta koskevan oikeuden tosiasiallista täytäntöönpanoa unionin kehyksessä, joka liittyy nykyiseen sukupolveen ja tuleviin sukupolviin kuuluvien oikeuteen elää heidän terveyttään ja hyvinvointiaan edistävässä ympäristössä;

150.  ehdottaa, että otetaan käyttöön korruption estämistä koskeva eurooppalainen säännöstö, korruption levinneisyyttä jäsenvaltioissa ja sen kitkemisessä tapahtunutta edistymistä koskeva avoin indikaattorijärjestelmä sekä vertaileva vuosikertomus tämän vitsauksen tilanteesta Euroopan unionissa;

151.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lopettamaan verokilpailun ja torjumaan tehokkaasti haitallisia verokäytäntöjä, verovilppiä ja veronkiertoa unionissa, koska ne heikentävät jäsenvaltioiden kykyä valjastaa kaikki käytettävissä olevat voimavaransa taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien toteuttamiseen;

152.  tuomitsee yhä kasvavan ihmiskaupan ja erityisesti seksuaalisissa tarkoituksissa harjoitettavan ihmiskaupan, ja kehottaa unionia ja jäsenvaltioita ryhtymään unionin direktiivin mukaisiin toimiin torjuakseen kaikenlaisen ihmiskauppaa edistävän hyväksikäytön kysyntää;

Olot vankiloissa ja muissa rangaistuslaitoksissa

153.  muistuttaa, että kansallisten viranomaisten on taattava vankien perusoikeudet; pitää valitettavina huonoja vankeusoloja, kuten useiden jäsenvaltioiden vankiloiden ja muiden rangaistuslaitosten tilanahtautta ja vankien huonoa kohtelua; pitää välttämättömänä, että unioni hyväksyy välineen, jolla taataan kidutuksen vastaisen komitean (CPT) suositusten ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden täytäntöönpano;

154.  muistuttaa, että vangitsemistoimenpiteiden väärinkäyttö johtaa vankiloiden tilanahtauteen kaikkialla Euroopassa, mikä on perusoikeuksien vastaista ja vaarantaa oikeudellisen yhteistyön tiivistämiseen tarvittavan keskinäisen luottamuksen Euroopassa; vahvistaa, että jäsenvaltioiden on kunnioitettava kansainvälisillä ja Euroopan foorumeilla annettuja sitoumuksia sellaisten valvontatoimenpiteiden ja seuraamusten parempaan hyödyntämiseen, jotka tarjoavat vaihtoehdon vankeudelle, ja asetettava vankeusajan perimmäiseksi tavoitteeksi uudelleen yhteiskuntaan sopeuttaminen; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita ottamaan käyttöön strategioita, joissa pyritään edistämään henkilöiden koulutusta ja työntekoa vankeusrangaistuksen aikana;

155.  toistaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen uudelleentarkastelusta 27. helmikuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa(35) komissiolle esitetyt suositukset, erityisesti ne, jotka koskevat suhteellisuustarkistuksen ja perusoikeuspoikkeuksen käyttöönottoa eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä tai yleisemmin vastavuoroisen tunnustamisen toimenpiteissä;

156.  pitää valitettavana, että vain muutama jäsenvaltio on pannut täytäntöön kolme puitepäätöstä, jotka koskevat vankien siirtämistä, valvontapäätöstä ja vaihtoehtoisia seuraamuksia sekä eurooppalaista valvontamääräystä ja joiden avulla on hyvät mahdollisuudet vähentää vankiloiden ahtautta;

157.  kehottaa komissiota arvioimaan pidätyskäytäntöjen ja rikosoikeusjärjestelmien vaikutusta lapsiin; huomauttaa, että kaikkialla unionissa tapauksissa, joissa lapset asuvat vanhempiensa kanssa vankiloissa tai säilöönottolaitoksissa, tämä vaikuttaa suoraan lasten oikeuksiin; korostaa, että joka vuosi arviolta 800 000 lasta unionissa erotetaan vankilassa olevasta vanhemmastaan, mikä vaikuttaa lasten oikeuksiin monin tavoin;

Oikeusasiat

158.  korostaa, että yhtenä unionin toimielinten painopistealueista vuoteen 2020 ulottuvassa EU:n oikeusasioiden toimintasuunnitelmassa olisi edelleen pidettävä sellaisen keskinäiseen kunnioitukseen ja oikeussuojakeinoihin perustuvan yhteisen Euroopan oikeusalueen luomista, joka yhdenmukaistaisi jäsenvaltioiden erilaisia oikeusjärjestelmiä erityisesti rikosasioissa; katsoo, että peruskirjan ja perusoikeuksia koskevan unionin johdetun lainsäädännön tehokkaan soveltamisen edistäminen on ratkaisevaa, jotta kansalaiset voivat luottaa Euroopan oikeusalueen asianmukaiseen toimintaan;

159.  korostaa, että oikeussuojan saatavuus sekä oikeus riippumattomaan ja puolueettomaan tuomioistuimeen on olennaista perusoikeuksien suojelemiselle, demokratialle ja oikeusvaltioperiaatteelle ja että perusoikeudet ovat vaikuttavia vain, jos niiden loukkaamisesta voidaan nostaa syyte; muistuttaa, että on tärkeää taata sekä siviilioikeudellisten että rikosoikeudellisten oikeusjärjestelmien tehokkuus sekä oikeuslaitoksen riippumattomuus;

160.  pitää myönteisenä Euroopan oikeusportaalia, jota komissio pitää yllä ja jossa annetaan ammattilaisille ja suurelle yleisölle tietoja oikeusjärjestelmistä; pitää sitä käytännöllisenä välineenä, jolla parannetaan oikeussuojan saatavuutta ja jossa on erillinen perusoikeuksia koskeva osio, jonka avulla pyritään tiedottamaan kansalaisille, mihin heidän on ilmoitettava perusoikeuksiensa loukkaamista koskevista tapauksista;

161.  pitää myönteisinä toimenpiteitä, joita Euroopan tasolla on jo toteutettu rikosoikeudellisia menettelyjä koskevien takeiden ja niistä kansalaisille koituvien etujen yhdenmukaistamiseksi; toteaa, että on tärkeää hyväksyä menettelyllisiä oikeuksia koskevaa unionin lainsäädäntöä perusoikeuskirjassa, kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ja jäsenvaltioiden perustuslaeissa vahvistetun suojelun korkeimman tason mukaisesti;

162.  pitää valitettavana, että monissa jäsenvaltioissa ei saa oikeusapua, mikä vähentää oikeussuojan saatavuutta, kun asianomaisella henkilöllä ei ole riittävästi varoja; pitää olennaisena sitä, että EU hyväksyy oikeusapua koskevan vahvan ja kattavan direktiivin;

163.  kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä laittomuuksista ilmoittavien ilmiantajien tukemiseksi ja suojelemiseksi;

Kansalaisuus

164.  katsoo, että olisi kannustettava aktiiviseen ja osallistuvaan unionin kansalaisuuteen takaamalla oikeus tutustua asiakirjoihin ja tietoon, avoimuus, hyvä hallintotapa ja hallinto, demokraattinen osallistuminen ja edustaminen sekä päätöksenteko mahdollisimman lähellä unionin kansalaisia; painottaa tarvetta taata kansalaisyhteiskunnan täysimääräinen osallistuminen päätöksentekoon unionissa SEU-sopimuksen 11 artiklan mukaisesti ja korostaa tässä yhteydessä avoimuuden ja vuoropuhelun periaatteiden merkitystä; toteaa, että kansalaisten oikeus tutustua julkisten laitosten hallussa oleviin asiakirjoihin lisäävät kansalaisten vaikutusvaltaa ja tarjoavat heille mahdollisuuden valvoa ja arvioida viranomaisia ja vetää heidät vastuuseen; pitää valitettavana asetuksen (EY) N:o 1049/2001 tarkistamisen keskeyttämistä ja pyytää uudelleen komissiota ja neuvostoa jatkamaan työtä ottaen parlamentin ehdotukset huomioon;

165.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että järjestetään tiedotuskampanjoita unionin kansalaisuudesta ja siihen liittyvistä oikeuksista: oikeus konsuli- ja diplomaattiviranomaisten antamaan suojeluun, vetoomusoikeus, oikeus esittää kanteluja Euroopan oikeusasiamiehelle, oikeus äänestää ja olla ehdokkaana Euroopan parlamentin vaaleissa ja oikeus tehdä kansalaisaloitteita;

166.  kiittää Euroopan oikeusasiamiestä tämän päättäväisyydestä pyrittäessä varmistamaan hyvä hallinto ja läpinäkyvyys unionin toimielimissä ja elimissä;

167.  suhtautuu tuomitsevasti siihen, että yli 15 miljoonaa kolmansien maiden kansalaista ja 500 000 kansalaisuudetonta henkilöä Euroopan unionissa kärsii syrjivästä kohtelusta, koska heidän kansalaisuuttaan ei tunnusteta; vaatii, että unionin ja sen jäsenvaltioiden on kunnioitettava kansalaisuutta koskevaa perusoikeutta, ja kehottaa erityisesti jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön vuonna 1961 tehdyn valtiottomuuden poistamista koskevan yleissopimuksen ja vuonna 1997 tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen kansalaisuudesta;

168.  muistuttaa, että kansalaisille tiedottaminen heidän perusoikeuksistaan on olennainen osa perusoikeuskirjaan merkittyä oikeutta hyvään hallintoon; kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia henkilöitä autetaan ymmärtämään oikeutensa ja että heitä tuetaan sen varmistamisessa, että näitä oikeuksia myös kunnioitetaan;

169.  pyytää komissiota etenemään hyvää hallintoa koskevan oikeuden vakiinnuttamisessa tekemällä hyvää hallintotapaa koskevasta unionin säännöstöstä oikeudellisesti sitovan säädöksen;

170.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan politiikallaan, että perusoikeuksia kunnioitetaan unionissa ja ne taataan ja niitä sovelletaan ja kehitetään edelleen asianmukaisella tavalla; kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään uudelleen siihen, että oikeus vetoomuksen esittämiseen ja oikeus saattaa asia oikeusasiamiehen käsiteltäväksi tunnustettaisiin kansalaisten keinoksi vaalia oikeuksiaan;

171.  on vuositasolla esitettyjen satojen vetoomusten vuoksi huolissaan siitä, että jäsenvaltiot eivät noudata asianmukaisesti unionin ympäristölainsäädännön (kuten ympäristövaikutusten arviointia koskevan direktiivin ja strategista ympäristöarviointia koskevan direktiivin) kirjainta eivätkä henkeä; pyytää komissiota tarkastelemaan lähemmin tällaisten tapausten asiasisältöä etenkin kun vetoomukset koskevat jotain tiettyä tapausta;

172.  ottaa huomioon eurooppalaisen kansalaisaloitteen merkityksen uutena Lissabonin sopimuksella määriteltynä kansalaisten oikeutena, jolla pyritään lisäämään demokraattista osallistumista unionissa; pitää kansalaisaloitetta voimakkaana välineenä, jolla unionin kansalaisille annetaan välitön demokraattinen oikeus osallistua unionin päätöksentekoon, minkä ohella unionin kansalaisilla on oikeus esittää vetoomuksia Euroopan parlamentille ja kannella Euroopan oikeusasiamiehelle;

173.  kehottaa komissiota lujittamaan eurooppalaisen kansalaisaloitteen roolia hyväksymällä asetuksen (EU) N:o 211/2011 tarkistamisessa kansalaisystävällisen lähestymistavan, jolla ratkaistaan kaikki välineen puutteet; katsoo, että samalla on parannettava kansalaisille suunnattuja tietokampanjoita, jotka koskevat eurooppalaisen kansalaisaloitteen käyttöä ja mahdollisuuksia vaikuttaa unionin päätöksentekoprosessiin;

Rikoksen uhrit

174.  pitää rikoksen uhrien suojelemista ensisijaisena asiana; kehottaa jäsenvaltiota panemaan asianmukaisesti ja viivyttelemättä täytäntöön uhreja koskevan direktiivin 2012/29/EU, jotta ne noudattaisivat osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen määräaikaa, joka on 16. marraskuuta 2015; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan direktiivin 28 artiklan mukaisesti, että kerätään tätä osaksi saattamista koskevat vertailukelpoiset tiedot ja etenkin tiedot siitä, miten uhrit, mukaan luettuina syrjintämotiivein tehtyjen rikosten uhrit, ovat käyttäneet oikeuksiaan; katsoo, että on vielä paljon tehtävissä rikosten uhrien tekemiseksi, mihin sisältyy tiedottaminen heidän oikeuksistaan, tehokkaiden ohjausjärjestelmien varmistaminen, poliisien ja oikeusalan ammattilaisten kouluttaminen luottamuksellisen suhteen luomisessa uhreihin, kuten uhrien tukemista koskeva perusoikeusviraston tutkimus on osoittanut; suhtautuu myönteisesti siihen, että vuonna 2013 hyväksyttiin asetus yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta;

175.  kehottaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita varmistamaan, että tiedot, jotka koskevat EU:n uhrien oikeuksia koskevan direktiivin (2012/29/EU) saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sitä, miten uhrit, myös ennakkoluuloihin ja syrjintään perustuvien rikosten uhrit, ovat käyttäneet oikeuksiaan direktiivin 28 artiklassa edellytetyllä tavalla, ovat vertailukelpoisia ja mahdollisimman laadukkaita;

176.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan politiikan suunnittelussa huomioon väestökehityksen ja muutokset kotitalouksien koossa ja kokoonpanossa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden sosiaali- ja työllisyyspolitiikka ei syrji kotitalouksia näiden koon ja kokoonpanon perusteella;

177.  viittaa oikeudelliseen tyhjiöön, joka liittyy kansalaisten oikeussuojan toteutumiseen, kun jäsenvaltiot eivät ole saattaneet heitä suoraan koskevaa EU:n lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöä tai ovat tehneet sen myöhässä; tähdentää, että perusoikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi on koordinoitava toimia kaikilla tasoilla, mukaan luettuna unionin toimielimet, jäsenvaltiot, alue- ja paikallisviranomaiset, kansalaisjärjestöt ja kansalaisyhteiskunta;

178.  painottaa institutionaalisen avoimuuden ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden lisäämisen tarvetta unionissa ja kehottaa toimivaltaisia unionin toimielimiä sekä kaikkia jäsenvaltioita

   tehostamaan toimiaan yleisön oikeudesta tutustua Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjoihin annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 uudelleentarkastelussa mahdollisimman laajan avoimuuden ja yksinkertaisten toimenpiteiden takaamiseksi sen hyväksi, että yleisön oikeus saada tietoa ja tutustua asiakirjoihin toteutuu; kehottaa komissiota tässä yhteydessä käynnistämään uudelleen saavutettavuutta koskevaan säädökseen tähtäävän lainsäädäntöaloitteen monialaisena välineenä, jonka avulla voidaan parantaa vammaisille henkilöille tarjottavaa suojaa ja varmistaa, että kaikki unionin politiikat ovat tässä suhteessa johdonmukaisia;
   esittämään, että eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta annettua asetusta (asetus (EU) N:o 211/2011) tarkastellaan uudelleen tällä vaalikaudella sen toimivuuden parantamiseksi sekä muutosten tekemiseksi, joilla poistetaan sellaiset hallinnolliset, organisatoriset ja taloudelliset esteet, joiden seurauksena kaikki unionin kansalaiset eivät ole voineet käyttää demokraattista vaikutusvaltaansa eurooppalaisen kansalaisaloitteen suomin keinoin kuten perussopimuksissa määrätään; kehottaa komissiota myös sisällyttämään ehdotukseensa tarpeelliset säännökset kansalaisaloitteiden kannatusoikeuden turvaamiseksi tietyille kansalaisryhmille, kuten sokeille ja ulkomailla asuville, sillä tällainen ulkopuolelle jättäminen rajoittaa kansalaisten tasa-arvon toteutumista;
   tarkastelemaan uudelleen direktiiviä 93/109/EY, joka koskee yksityiskohtaisia sääntöjä niille unionin kansalaisille, jotka asuvat jäsenvaltiossa, mutta eivät ole sen kansalaisia, Euroopan parlamentin vaaleissa kuuluvasta äänioikeudesta ja vaalikelpoisuudesta, jotta ne EU:n kansalaiset, jotka asuvat muualla kuin omassa kotijäsenvaltiossaan, voisivat osallistua Euroopan parlamentin vaaleihin oleskeluvaltiossaan; kehottaa jäsenvaltioita antamaan kaikille kansalaisilleen mahdollisuuden äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa, mukaan lukien niille, jotka asuvat EU:n ulkopuolella, erityisesti toteuttamalla tiedotuskampanjan hyvissä ajoin;
   ottaa huomioon sellaisten ihmisten kasvavan määrän, jotka ovat täysin vailla äänioikeutta kansallisissa vaaleissa, koska he eivät voi äänestää koti- eikä oleskeluvaltiossaan.

o
o   o

179.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0126.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0105.
(3)EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22.
(4)EUVL C 378, 24.12.2013, s. 1.
(5)20.lokakuuta 2010 annettu direktiivi 2010/64/EU, 22. toukokuuta 2012 annettu direktiivi 2012/13/EU ja 22. lokakuuta 2013 annettu direktiivi 2013/48/EU.
(6)EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55.
(7)EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.
(8)EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.
(9)EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37.
(10)EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1.
(11)EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.
(12)EUVL L 335, 17.12.2011, s. 1.
(13)EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.
(14)EUVL L 59, 2.3.2013, s. 5.
(15)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0594.
(16)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0062.
(17)EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 101.
(18)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0387.
(19)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0173.
(20)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0105.
(21)EUVL C 124 E, 25.5.2006, s. 405.
(22)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0070.
(23)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0322.
(24)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0230.
(25)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0031.
(26)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0350.
(27)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0058.
(28)EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 1.
(29)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0418.
(30)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0203.
(31)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0315.
(32)Kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD) toimintaohjelma, 7.2 ja 7.3 kohta.
(33) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0070.
(34)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0444.
(35)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0174.


Komission jäsenten kuuleminen: vuoden 2014 kokemukset
PDF 300kWORD 69k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. syyskuuta 2015 komission jäsenten kuulemista koskevista menettelyistä ja käytännöistä, vuoden 2014 kokemuksista (2015/2040(INI))
P8_TA(2015)0287A8-0197/2015

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 246 artiklan,

–  ottaa huomioon 1. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan komission hyväksymistä koskevista suuntaviivoista(1),

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 tekemänsä päätöksen Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen tarkistamisesta(2),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 tekemänsä päätöksen Euroopan parlamentin työjärjestyksen 106 ja 192 artiklan ja liitteen XVII muuttamisesta(3),

–  ottaa huomioon Euroopan komission jäsenten toimintasäännöt ja erityisesti niiden 1.3–1.6 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin työjärjestyksen 52 ja 118 artiklan ja liitteen XVI,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A8-0197/2015),

ottaa huomioon,

A.  että vuonna 1994 ensimäistä kertaa järjestetyt komission jäsenehdokkaiden kuulemiset ovat nykyään jo vakiintunut käytäntö, joka lisää Euroopan unionin toimielinten demokraattista oikeutusta ja tuo toimielimet lähemmäs kansalaisia;

B.  että kuulemisia tarvitaan, jotta parlamentti voi tehdä tietoon perustuvan arvion komissiosta ennen luottamusäänestystä, jonka johdosta uusi komissio voi aloittaa tehtävässään;

C.  että kuulemisprosessissa parlamentti ja unionin kansalaiset saavat tilaisuuden tutustua komission jäsenehdokkaiden persoonaan, pätevyyteen, valmiuksiin ja prioriteetteihin sekä heidän tuntemukseensa heille varatusta vastuualueesta ja arvioida niitä;

D.  että kuulemisprosessi lisää avoimuutta ja vahvistaa koko komission demokraattista oikeutusta;

E.  että naisten ja miesten välinen tasa-arvo on varmistettava kaikilla aloilla, myös työelämässä; katsoo, että tämä vaatimus on otettava huomioon Euroopan komission kokoonpanossa; ottaa huomioon, että Jean-Claude Junckerin vuonna 2014 esittämistä toistuvista pyynnöistä huolimatta hallitukset esittivät huomattavasti enemmän miespuolisia kuin naispuolisia ehdokkaita; ottaa huomioon, että naispuolisia komission jäseniä ehdottivat pääasiassa asukasluvultaan pienet jäsenvaltiot, kun taas valtaosa suurista jäsenvaltioista ei noudattanut tätä vaatimusta; katsoo, että ainoa oikeudenmukainen ratkaisu on pyytää jokaista jäsenvaltiota ehdottamaan kahta ehdokasta, yhtä miespuolista ja yhtä naispuolista, jotta komission puheenjohtajaehdokas voi esittää laadukasta kollegiota, jossa on yhtä suuri määrä miehiä ja naisia;

F.  että vaikka kuulemisprosessi on osoittautunut tehokkaaksi, sitä voidaan aina parantaa, erityisesti niin, että komission jäsenehdokkaiden ja kuulemisesta vastaavan valiokunnan jäsenten välisistä keskusteluista tehdään joustavampia ja dynaamisempia;

G.  että komission varapuheenjohtajaehdokkaan Frans Timmermansin kuulemisessa korostui se, että parlamentin menettelyjä on muutettava siltä varalta, että tulevissa komissioissa yhdellä tai useammalla varapuheenjohtajalla on erityisasema;

H.  että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaan unioni edistää naisten ja miesten tasa-arvoa, ja Euroopan unionin ihmisoikeuskirjan 23 artiklan mukaan ”naisten ja miesten välinen tasa-arvo on varmistettava kaikilla aloilla työelämä ja palkkaus mukaan lukien”;

1.  katsoo, että komission jäsenehdokkaiden kuulemiset ovat Euroopan parlamentille ja EU:n kansalaisille tärkeä tilaisuus arvioida ehdokkaiden prioriteetteja ja heidän ammatillista soveltuvuuttaan kyseiseen tehtävään;

2.  katsoo, että voisi olla hyödyllistä asettaa määräaika, johon mennessä kaikkien jäsenvaltioiden olisi esitettävä ehdokkaansa, jotta komission puheenjohtajaksi valitulle jäisi riittävästi aikaa vastuualueiden jakamiseen ottaen huomioon ehdokkaan työkokemuksen ja taustan ja parlamentille jäisi riittävästi aikaa kuulemisten järjestämiseen sekä ehdokkaiden arvioimiseen, ja kehottaa puhemiestä keskustelemaan asiasta muiden toimielinten kanssa tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

3.  katsoo myös, että kunkin jäsenvaltion olisi tästedes asetettava komission puheenjohtajaehdokkaaksi valitun henkilön harkittavaksi yhdenvertaisesti vähintään kaksi ehdokasta, miespuolinen ja naispuolinen ehdokas; katsoo, että unionin on tärkeää saavuttaa myös omissa toimielimissään ne sukupuolten tasa-arvoa koskevat tavoitteet, jotka se on itse asettanut;

4.  katsoo, että oikeudellisten asioiden valiokunnan tekemiä tarkastuksia, jotka koskevat komission jäsenehdokkaiden ilmoituksia taloudellisista sidonnaisuuksista, olisi parannettava; katsoo, että tätä varten taloudellisia sidonnaisuuksia koskeviin ilmoituksiin olisi sisällyttävä perhesidonnaisuudet komission jäsenten toimintasääntöjen 1.6 artiklan mukaisesti; katsoo, että oikeudellisten asioiden valiokunnan taloudellisia sidonnaisuuksia koskevan ilmoituksen sisällöllisen analyysin perusteella antama vahvistus siitä, että eturistiriitoja ei ole, on olennainen edellytys sille, että vastaava valiokunta järjestää kuulemisen;

5.  muistuttaa, että valiokunnat vastaavat kuulemisten järjestämisestä; katsoo kuitenkin, että jos jollakulla komission varapuheenjohtajalla on pääasiassa horisontaalinen vastuualue, kuuleminen voitaisiin poikkeuksellisesti järjestää erilaista kaavaa noudattaen, kuten esimerkiksi puheenjohtajakokouksen tai valiokuntien puheenjohtajakokouksen muodossa edellyttäen, että kyseinen kokous mahdollistaa vuoropuhelut ja ottaa mukaan vastaavat valiokunnat, jotta nämä voivat kuulla komission jäsenehdokastaan;

6.  katsoo, että ennen kutakin kuulemista lähetetyssä kyselylomakkeessa olisi voitava esittää seitsemän kysymystä nykyisten viiden kysymyksen sijaan, mutta katsoo, että kysymysten alla ei saisi olla useita alakysymyksiä;

7.  katsoo, että olisi parempi esittää noin 25 kysymystä siten, että kullakin kysymyksen esittäjällä olisi mahdollisuus esittää välittömästi lisäkysymyksiä, mikä lisäisi kuulemisten tehokkuutta ja korostaisi niiden kuulustelunomaista luonnetta;

8.  katsoo, että menetelmät, joilla valvotaan komission jäsenehdokkaan vastauksia kuulemisten aikana, voisivat auttaa parantamaan valvontaa ja lisätä koko komission vastuuta; kehottaa tämän vuoksi tarkastelemaan säännöllisesti komission jäsenehdokkaan ilmoittamia prioriteetteja heidän toimikautensa alkamisen jälkeen;

9.  katsoo, että kuulemisten jälkeen pidettävässä koordinaattoreiden arviointikokouksessa olisi noudatettava seuraavia periaatteita:

   jos koordinaattorit hyväksyvät ehdokkaan yksimielisesti – hyväksymiskirje
   jos koordinaattorit hylkäävät ehdokkaan yksimielisesti – hylkäämiskirje
   jos selvää enemmistöä edustavat koordinaattorit hyväksyvät ehdokkaan – kirje, jossa ilmoitetaan, että laaja enemmistö hyväksyy ehdokkaan (vähemmistö voi pyytää, että kirjeessä mainitaan, että heidän ryhmänsä ei ole enemmistön kanssa samaa mieltä)
   jos selvää enemmistöä ei ole tai jos enemmistö vastustaa ehdokasta (mutta asiasta ei saada aikaan konsensusta) ja jos koordinaattorit katsovat sen tarpeelliseksi:
   ensin pyydetään lisätietoja esittämällä lisää kirjallisia kysymyksiä
   jos vastuksiin ei vieläkään olla tyytyväisiä, pyydetään uutta puolentoista tunnin kuulemista, joka edellyttää puheenjohtajakokouksen hyväksyntää
   jos asiasta ei vieläkään saada aikaan konsensusta tai jos koordinaattoreiden suuri enemmistö ei hyväksy ehdokasta – äänestys valiokunnassa;
   koordinaattorit muodostavat selkeän enemmistön, kun he edustavat vähintään kahta kolmasosaa valiokunnan jäsenistä;

10.  toteaa, että vuoden 2014 kuulemiset kiinnostivat tiedotusvälineitä ja kansalaisia aiempia kuulemisia enemmän, mikä johtuu osittain sosiaalisen median kehittymisestä; katsoo, että sosiaalisen median vaikutus ja vaikutusvalta todennäköisesti kasvavat tulevaisuudessa; katsoo, että olisi varauduttava käyttämään sosiaalisia medioita ja verkostoja siten, että unionin kansalaiset saadaan osallistumaan tehokkaammin kuulemismenettelyyn;

11.  katsoo, että

   parlamentin internetsivustolla olisi oltava erityinen kohta, jossa komission jäsenehdokkaiden ansioluettelot ja vastaukset kirjallisiin kysymyksiin julkaistaan ennen julkisia kuulemisia kaikilla unionin virallisilla kielillä
   parlamentin internetsivustolla olisi oltava erityinen selvästi erottuva kohta, jossa arvioinnit julkaistaan 24 tunnin kuluessa
   sääntöjä olisi muutettava siten, että niissä viitattaisiin arvioinnin jälkeisiin 24 tuntiin, koska jotkin arvioinnit saadaan päätökseen vasta jatkotoimenpiteiden jälkeen;

12.  katsoo, että koko komission kokoonpanoon, rakenteeseen ja työtapoihin vaikuttavat horisontaaliset kysymykset, joita yksittäinen komission jäsenehdokas ei voi asianmukaisella tavalla ratkaista, kuuluvat komission puheenjohtajaksi valitun ratkaistavaksi, ja että tällaisia ongelmia olisi käsiteltävä komission puheenjohtajaksi valitun ja puheenjohtajakokouksen välisissä kokouksissa (yksi ennen kuulemisprosessin alkamista ja toinen sen päätyttyä);

13.  katsoo, että komission jäsenten taloudellisia sidonnaisuuksia koskevien ilmoitusten tutkimisen olisi edelleen oltava oikeudellisten asioiden valiokunnan tehtävä; on kuitenkin sitä mieltä, että komission jäsenten taloudellisia sidonnaisuuksia koskevat ilmoitukset ovat nykyisellään liian kapea-alaisia, ja kehottaa komissiota viipymättä tarkistamaan kyseistä asiaa koskevia sääntöjään; pitää tämän vuoksi tärkeänä, että oikeudellisten asioiden valiokunta laatii tulevina kuukausina suuntaviivoja suosituksen tai valiokunta-aloitteisen mietinnön muodossa, jotta voidaan helpottaa komission jäsenten sidonnaisuusilmoituksia koskevien menetelmien uudistusta; katsoo, että komission jäsenten sidonnaisuusilmoitusten ja taloudellisia sidonnaisuuksia koskevien ilmoitusten olisi katettava myös samassa taloudessa asuvat perheenjäsenet;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL C 285 E, 22.11.2006, s. 137.
(2)EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 98.
(3)EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 152.


Ihmisoikeudet ja teknologia kolmansissa maissa
PDF 218kWORD 105k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. syyskuuta 2015 ihmisoikeuksista ja teknologiasta: murtohälytys- ja valvontajärjestelmien vaikutus ihmisoikeuksiin kolmansissa maissa (2014/2232(INI))
P8_TA(2015)0288A8-0178/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, erityisesti sen 19 artiklan,

–  ottaa huomioon neuvoston 25. kesäkuuta 2012 hyväksymän ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen(1),

–  ottaa huomioon ulkoasiain neuvoston 12. toukokuuta 2014 hyväksymät sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat(2),

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2013 julkaistun komission tieto- ja viestintäteknologian alan oppaan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 annetun Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) kertomuksen ilmaisunvapaudesta internetissä(3) ja 27. marraskuuta 2014 Etyjin pysyvälle neuvostolle annetun Etyjin erityisedustajan säännöllisen raportin tiedotusvälineiden vapaudesta(4),

–  ottaa huomioon 23. syyskuuta 2014 annetun YK:n erityisraportoijan kertomuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämisestä ja suojelusta terrorismin torjunnassa (A/69/397)(5),

–  ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2014 annetun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun kertomuksen oikeudesta yksityisyyteen digitaalisella aikakaudella(6),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2013 annetun YK:n ajattelun- ja ilmaisunvapauksien erityisraportoijan kertomuksen (A/HRC/23/40), jossa analysoidaan valtioiden harjoittaman viestinnän valvonnan vaikutuksia yksityisyyttä koskevaan perusoikeuteen sekä mielipiteen- ja ilmaisunvapauteen,

–  ottaa huomioon 26. tammikuuta 2015 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen oikeudellisten ja ihmisoikeusasiain komitean kertomuksen laajamittaisesta valvonnasta(7),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin ja transatlanttiseen yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa(8),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja ylikansallisia yrityksiä sekä muita yrityksiä käsittelevän YK:n pääsihteerin erityisedustajan 21. maaliskuuta 2011 antaman raportin yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevista suuntaviivoista, joilla pannaan täytäntöön suojeluun, kunnioitukseen ja korjaamiseen perustuva YK:n toimintakehys(9),

–  ottaa huomioon taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) toimintaohjeet monikansallisille yrityksille(10) ja niitä koskevan vuosikertomuksen 2014(11),

–  ottaa huomioon internetin nimi- ja osoitejärjestelmää ylläpitävän ICANNin vuosikertomuksen 2013(12),

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 2014 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle annetun komission tiedonannon ”Internet-politiikka ja Internetin hallinto – Euroopan rooli Internetin hallinnon tulevaisuuden muokkaamisessa”(13),

–  ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2014 hyväksytyn NetMundial-sidosryhmäkokouksen julkilausuman(14),

–  ottaa huomioon puheenjohtajan yhteenvedon Istanbulissa 2.–5. syyskuuta 2014 järjestetystä yhdeksännestä Internetin hallintofoorumista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin voimassa olevat rajoittavat toimenpiteet, joihin lukeutuvat muun muassa tietoliikennelaitteiden, tieto- ja viestintäteknologian ja valvontatyökalujen vientikiellot,

–  ottaa huomioon kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 428/2009 muuttamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 599/2014(15),

–  ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman kaksikäyttötuotteiden vientivalvontajärjestelmän tarkistuksesta(16),

–  ottaa huomioon Wassenaarin järjestelyn 19. täysistunnossa Wienissä 3.–4. joulukuuta 2013 tehdyt päätökset tavanomaisten aseiden ja kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientivalvonnasta,

–  ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2014 annetun komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille aiheesta ”Vientivalvontapolitiikan tarkastelu: turvallisuuden ja kilpailukyvyn varmistaminen muuttuvassa maailmassa”(17),

–  ottaa huomioon 21. marraskuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät vientivalvontapolitiikan tarkistuksesta,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa(18),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaudesta maailmassa(19),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksista antamansa kiireelliset päätöslauselmat, joissa ilmaistaan huoli digitaalisista vapauksista,

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvostossa vuonna 2015(20),

–  ottaa huomioon 11. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Internetin hallintofoorumin toimeksiannon uusimisesta(21),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(22),

–  ottaa huomioon Edward Snowdenin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle maaliskuussa 2014 antaman kirjallisen lausunnon(23),

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja käynnissä olevat neuvottelut EU:n liittymisestä siihen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0178/2015),

A.  katsoo, että teknologian kehitys ja avoimen internetin käyttöoikeus ovat yhä tärkeämpiä, jotta voidaan luoda edellytykset ihmisoikeuksien ja perusvapauksien noudattamiselle ja varmistaa niiden kunnioittaminen kaikilta osin, ja katsoo, että ne edesauttavat ilmaisunvapauden, tiedon saatavuuden, yksityisyyttä koskevan oikeuden, kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden soveltamisalan laajentamista kaikkialla maailmassa;

B.  katsoo, että teknologisia järjestelmiä voidaan väärinkäyttää myös ihmisoikeuksien loukkaamiseen sensuurin, valvonnan, laitteiden luvattoman käytön, häirinnän, kuuntelun sekä tiedon ja yksityishenkilöiden seurannan ja jäljittämisen kautta;

C.  toteaa, että julkiset ja yksityiset toimijat, myös hallitukset ja lainvalvontaelimet sekä rikollisjärjestöt ja terroristiverkostot, rikkovat tällä tavoin ihmisoikeuksia;

D.  katsoo, että riippuu pitkälti tieto- ja viestintäteknologian suunnittelu- ja käyttöyhteydestä, miten voimakkaasti niillä voidaan edistää ihmisoikeuksia tai rikkoa niitä; toteaa, että tietotekniikka ja erityisesti ohjelmistot ovat harvoin yksikäyttöisiä, vaan yleensä ne ovat kaksikäyttöisiä, mitä tulee niiden tarjoamaan mahdollisuuteen loukata ihmisoikeuksia, ja toteaa, että ohjelmistot ovat myös puheen muoto;

E.  toteaa, että tieto- ja viestintäteknologia on ollut merkittävä väline, joka on auttanut järjestämään yhteiskunnallisia liikkeitä ja mielenosoituksia eri valtioissa, erityisesti diktatuureissa;

F.  katsoo, että teknologian käyttöyhteyden ihmisoikeusvaikutusten arviointi riippuu pitkälti kansallisten ja alueellisten lainsäädäntökehysten vahvuudesta säädellä teknologioiden käyttöä sekä poliittisten ja oikeudellisten elinten kyvystä valvoa tätä käyttöä;

G.  katsoo, että digitaalialalla yksityisillä toimijoilla on yhä merkittävämpi rooli kaikilla yhteiskunnallisen toiminnan aloilla, mutta vieläkään ei ole suojatoimenpiteitä, joilla estettäisiin yksityisiä toimijoita rajoittamasta liikaa perusoikeuksia ja -vapauksia; toteaa, että tämän vuoksi yksityisillä toimijoilla on aktiivisempi rooli sisällön laillisuuden arvioimisessa sekä tietoverkkojen turvallisuusjärjestelmien ja valvontajärjestelmien kehittämisessä, millä voi olla haitallinen vaikutus ihmisoikeuksiin kaikkialla maailmassa;

H.  katsoo, että internet on mullistanut kaikenlaisen tietojen ja osaamisen vaihdon mahdollisuudet;

I.  toteaa, että salaus on merkittävä menetelmä, jolla voidaan suojata sekä viestintä että sitä käyttävät ihmiset;

J.  ottaa huomioon, että internetin hallinnolle on ollut hyötyä monenvälisestä päätöksentekomallista, ja toteaa, että menettely on varmistanut kaikkien sidosryhmien, hallitusten, kansalaisyhteiskunnan, teknisen ja akateemisen yhteisön, yksityisen sektorin ja käyttäjien tarkoituksenmukaisen, osallistavan ja vastuullisen osallistumisen;

K.  toteaa, että tiedustelutahot ovat järjestelmällisesti vaarantaneet salausprotokollia ja ‑tuotteita voidakseen siepata viestintää ja dataa; toteaa, että Yhdysvaltojen kansallinen turvallisuusvirasto on kerännyt valtavia määriä niin kutsuttuja nollapäivähaavoittuvuuksia, eli tietoturva-aukkoja, jotka eivät vielä ole kansalaisten tai tuotteen myyjän tiedossa; toteaa, että tällainen toiminta vaarantaa maailmanlaajuiset pyrkimykset parantaa tietoturvaa;

L.  toteaa, että EU:ssa toimivat tiedustelupalvelut ovat osallistuneet ihmisoikeuksia vahingoittavaan toimintaan;

M.  ottaa huomioon, että teknologian nopean kehityksen vuoksi oikeudellinen ja demokraattinen valvonta ja takeet ovat hyvin alikehittyneitä;

N.  katsoo, että tieto- ja viestintäteknologiaan liittyvällä (kyber)turvallisuudella ja terrorismin vastaisella toiminnalla ja internetin seurannalla voi olla hyvin haitallinen vaikutus kansalaisten ihmisoikeuksiin ja yksilönvapauksiin kaikkialla maailmassa, myös unionin kansalaisiin näiden matkustaessa ulkomailla, ja erityisesti jos välttämättömyyden, suhteellisuuden sekä demokraattisen ja oikeudellisen valvonnan periaatteiden mukaan ohjautuva oikeusperusta puuttuu;

O.  toteaa, että internetsuodattimet ja viestinnän valvonta vaarantavat ihmisoikeuksien puolustajien kyvyn hyödyntää internetiä ja viestiä arkaluonteisia tietoja ja rikkovat useita ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen artikloja, joilla taataan jokaisen henkilön oikeus yksityisyyteen ja ilmaisunvapauteen;

P.  katsoo, että digitaalinen turvallisuus ja digitaalinen vapaus ovat molemmat tärkeitä, eivätkä ne voi korvata toinen toistaan vaan niiden olisi tuettava toisiaan;

Q.  katsoo, että Euroopan unionin on itse turvattava digitaaliset vapaudet, jotta se voisi toimia esimerkkinä digitaalisten vapauksien alalla; pitää EU:n tietosuojapaketin hyväksymistä ratkaisevan tärkeänä;

R.  toteaa, että vaakalaudalla ovat kauaskantoiset yhteiskunnalliset intressit, esimerkiksi perusoikeuksien suoja, ja katsoo, että näitä ei saa jättää vain markkinoiden varaan, vaan ne edellyttävät sääntelyä;

S.  toteaa, että perusoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioittaminen sekä digitaalista valvontateknologiaa hyödyntävien tiedustelupalvelujen tehokas parlamentaarinen valvonta ovat merkittäviä kansainvälisen yhteistyön osatekijöitä;

T.  toteaa, että EU:ssa toimivilla yrityksillä on merkittävä osuus tieto- ja viestintäteknologian globaaleista markkinoista varsinkin mitä tulee valvonta-, jäljitys-, sieppaus- ja seurantateknologian vientiin;

U.  toteaa, että vientivalvonnan käyttöönotto ei saa haitata tietoturva-asioiden laillista tutkimusta tai tietoturvavälineiden kehittämistä, jos siinä ei ole rikollisia tarkoitusperiä;

1.  toteaa, että ihmisoikeudet ja perusoikeudet ovat yleismaailmallisia oikeuksia ja niitä on puolustettava maailmanlaajuisesti kaikissa muodoissaan; painottaa, että viestinnän valvonta itsessään rajoittaa oikeutta yksityisyyteen ja ilmaisunvapautta, jos sitä toteutetaan asianmukaisen laillisen kehyksen ulkopuolella;

2.  kehottaa komissiota varmistamaan, että tieto- ja viestintäteknologiaan liittyvät EU:n ulkoiset toimet ja sen sisäinen politiikka ovat johdonmukaisia;

3.  katsoo, että tiettyjen unionin jäsenvaltioiden aktiivinen myötävaikuttaminen Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston toteuttamaan kansalaisten laajamittaiseen valvontaan ja poliittisten päätöksentekijöiden vakoiluun sellaisena kuin Edward Snowden sen paljasti on aiheuttanut vakavaa vahinkoa EU:n ihmisoikeuspolitiikan uskottavuudelle ja vaarantanut globaalin luottamuksen tieto- ja viestintäteknologian hyötyihin;

4.  muistuttaa jäsenvaltioita ja asianomaisia EU:n virastoja, myös Europolia ja Eurojustia, niiden Euroopan unionin perusoikeuskirjan, kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön sekä EU:n ulkopoliittisten tavoitteiden mukaisista velvoitteista pidättäytyä jakamasta sellaista tiedustelutietoa, joka voi johtaa ihmisoikeusrikkomuksiin kolmannessa maassa, tai käyttämästä esimerkiksi laittoman valvonnan kaltaisen ihmisoikeusrikkomusten ansiosta saatuja tietoja EU:n ulkopuolella;

5.  korostaa, että tieto- ja viestintäteknologian vaikutus ihmisoikeuksien parantamiseen olisi otettava huomioon kaikissa EU:n toimissa ja ohjelmissa, jotta voitaisiin tapauksen mukaan edistää ihmisoikeuksien suojelua ja demokratiaa, oikeusvaltiota ja hyvää hallintotapaa sekä konfliktien rauhanomaista ratkaisua;

6.  kannustaa sellaisten teknologioiden aktiiviseen kehittämiseen ja laajentamiseen, jotka helpottavat ihmisoikeuksien turvaamista ja ihmisten digitaalisten oikeuksien ja vapauksien sekä turvallisuuden takaamista ja edistävät parhaita käytäntöjä ja asianmukaisia lainsäädäntökehyksiä, samalla kun turvataan henkilötietojen suoja ja koskemattomuus; kehottaa erityisesti EU:ta ja sen jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti avoimien standardien sekä ilmaisten avoimen lähdekoodin ohjelmistojen ja salausteknologioiden maailmanlaajuista käyttöä ja kehittämistä;

7.  kehottaa EU:ta lisäämään tukeaan niille toimijoille, jotka pyrkivät vahvistamaan tieto- ja viestintäteknologian turvallisuutta ja yksityisyydensuojastandardeja kaikilla tasoilla, mukaan lukien laitteisto-, ohjelmisto- ja viestintästandardit, sekä kehittämään laitteistojen ja ohjelmistojen sisäänrakennettua yksityisyyden suojaa;

8.  pyytää perustamaan ihmisoikeuksia ja teknologiaa koskevan rahaston demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen yhteyteen;

9.  kehottaa EU:ta itseään ja erityisesti Euroopan ulkosuhdehallintoa käyttämään salausta viestinnässään ihmisoikeuksien puolustajien kanssa välttääkseen asettamasta näitä vaaraan ja suojatakseen oman ulkoisen viestintänsä valvonnalta;

10.  kehottaa EU:ta ottamaan käyttöön ilmaisia avoimen lähdekoodin ohjelmistoja sekä rohkaisemaan muitakin toimijoita tähän, koska tällaiset ohjelmistot takaavat paremmin turvallisuuden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen;

11.  painottaa, että on tärkeää kehittää tieto- ja viestintäteknologiaa konfliktialueilla rauhanrakentamistoimien edistämiseksi, jotta voidaan taata turvallinen viestintä konfliktien rauhanomaiseen ratkaisemiseen osallistuvien osapuolten välillä;

12.  kehottaa soveltamaan edellytyksiä, vertailuarvoja ja raportointimenettelyjä sen varmistamiseksi, että EU:n taloudellista ja teknistä tukea uuden teknologian kehittämiselle kolmansissa maissa ei käytetä ihmisoikeuksien vastaisilla tavoilla;

13.  kehottaa komissiota ja neuvostoa olemaan aktiivisesti yhteydessä kolmansien maiden hallituksiin sekä tukemaan jatkossakin nykyisillä unionin tukimekanismeilla ja toimintavälineillä ihmisoikeuksien puolustajia, kansalaisyhteiskunnan aktivisteja ja riippumattomia toimittajia, jotka käyttävät toiminnassaan turvallisella tavalla tieto- ja viestintäteknologiaa, ja kouluttamaan heitä ja lisäämään heidän vaikutusmahdollisuuksiaan sekä edistämään tähän liittyviä yksityisyyttä koskevia perusoikeuksia, joista voidaan mainita esteetön pääsy internetin tietovirtoihin, oikeus yksityisyyteen ja tietosuojaan, ilmaisun-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, lehdistönvapaus sekä vapaa julkaisuoikeus internetissä;

14.  kiinnittää huomiota väärinkäytösten paljastajien ja näiden tukijoiden, myös toimittajien, ahdinkoon näiden paljastettua laittomia valvontakäytäntöjä kolmansissa maissa; katsoo, että näitä henkilöitä olisi pidettävä ihmisoikeuksien puolustajina, joten he ansaitsevat EU:n suojelua ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen edellyttämällä tavalla; toistaa komissiolle ja jäsenvaltioille esittämänsä pyynnön tarkastella huolellisesti mahdollisuutta tarjota ilmiantajille kansainvälinen syytesuoja;

15.  pitää valitettavana, että turvallisuustoimenpiteitä, myös terrorismin vastaisia toimenpiteitä, käytetään yhä useammin verukkeina yksityisyyttä koskevan oikeuden rikkomiselle ja ihmisoikeuksien puolustajien, toimittajien ja poliittisten aktivistien laillisen toiminnan tukahduttamiselle; toistaa olevansa vahvasti sitä mieltä, että kansallinen turvallisuus ei voi koskaan olla perusteena kohdentamattomille, salaisille tai laajamittaisille valvontaohjelmille; painottaa, että tällaisia toimenpiteitä on toteutettava tiukasti oikeussääntöjen ja ihmisoikeusnormien mukaisesti ottaen huomioon myös oikeus yksityisyyteen sekä tietosuoja;

16.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota edistämään turvallisuus- ja tiedustelupalvelujen demokraattista valvontaa poliittisessa vuoropuhelussaan kolmansien maiden kanssa sekä kehitysyhteistyöohjelmissaan; kehottaa komissiota tukemaan kolmansissa maissa kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja lakiasäätäviä elimiä pyrittäessä vahvistamaan kansallisten turvallisuuspalvelujen valvontaa, avoimuutta ja vastuullisuutta; pyytää sisällyttämään tätä koskevia erityisiä sitoumuksia EU:n tulevaan ihmisoikeuksia ja demokratiakehitystä koskevaan toimintaohjelmaan;

17.  kehottaa neuvostoa ja komissiota edistämään digitaalisia vapauksia ja esteetöntä pääsyä internetiin kaikissa yhteyksissä kolmansiin maihin, esimerkiksi liittymisneuvotteluissa, kauppaneuvotteluissa, ihmisoikeusvuoropuheluissa ja diplomaattisissa yhteyksissä;

18.  toteaa, että internetistä on tullut julkinen tila ja myös markkinapaikka, minkä vuoksi tiedon vapaa kulku ja tieto- ja viestintäteknologioiden saatavuus ovat välttämättömiä; korostaa tämän vuoksi, että digitaalisia vapauksia ja vapaata kauppaa on samanaikaisesti sekä edistettävä että suojeltava;

19.  vaatii, että kaikkiin kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin sisällytetään lausekkeita, joista käy selkeästi ilmi, että digitaalisia vapauksia, verkon neutraaliutta, sensuroimatonta ja esteetöntä pääsyä internetiin, oikeutta yksityisyyteen sekä tietosuojaa on edistettävä ja kunnioitettava;

20.  kehottaa EU:ta vastustamaan sen kriminalisoimista, että ihmisoikeuksien puolustajat käyttävät salausta, kiertävät sensuuria ja tietosuojakäytäntöjä, ja kieltäytymään rajoittamasta salauksen käyttöä EU:ssa ja asettamaan kyseenalaiseksi kolmansien maiden hallitukset, jotka nostavat tästä syytteitä ihmisoikeuksien puolustajia vastaan;

21.  kehottaa EU:ta vastustamaan sen kriminalisoimista, että käytetään salausta ja kierretään sensuuria ja tietosuojakäytäntöjä, ja kieltäytymään rajoittamasta salauksen käyttöä EU:ssa ja asettamaan kyseenalaiseksi niiden kolmansien maiden hallitusten toimet, jotka kriminalisoivat nämä välineet;

22.  korostaa, että EU:n tehokkaan kehitys- ja ihmisoikeuspolitiikan edellytyksenä on tieto- ja viestintäteknologian huomioon ottaminen kaikissa yhteyksissä ja digitaalisen kuilun kurominen umpeen tarjoamalla teknisiä perusinfrastruktuureja, helpottamalla tietämyksen ja tiedon saatavuutta digitaalisten taitojen edistämiseksi, edistämällä avoimen standardien käyttöä asiakirjoissa sekä ilmaisen ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttöä tarvittaessa avoimuuden ja seurattavuuden varmistamiseksi (erityisesti julkisissa laitoksissa) – myös turvaamalla tietosuojan digitaaliympäristössä kaikkialla maailmassa – sekä tieto- ja viestintäteknologiaan mahdollisesti liittyvien riskien ja mahdollisuuksien ymmärtämyksen parantaminen;

23.  kehottaa komissiota tukemaan digitaalisten esteiden poistamista vammaisten henkilöiden hyväksi; pitää hyvin tärkeänä, että ihmisoikeuksien kehittämiseen ja edistämiseen liittyvillä EU:n poliittisilla toimilla pyritään kaventamaan digitaalista kuilua vammaisten henkilöiden hyväksi sekä takaamaan laajemmat puitteet oikeuksille, erityisesti tiedon saannin, digitaalisen osallistumisen sekä verkon tarjoamien uusien taloudellisten ja sosiaalisten mahdollisuuksien saannin takaamiseksi;

24.  korostaa, että ihmisoikeusloukkauksia koskevan todistusaineiston laillinen digitaalinen kerääminen ja levittäminen voi auttaa torjumaan rankaisemattomuutta ja terrorismia kaikkialla maailmassa; katsoo, että tällainen aineisto olisi kansainvälisen (rikos)oikeuden mukaisesti perustelluissa tapauksissa hyväksyttävä todistusaineistoiksi oikeuskäsittelyissä kansainvälisten, alueellisten ja perustuslaillisten takeiden mukaisesti; suosittaa, että kansainvälisen rikosoikeuden alalla luodaan mekanismeja sellaisten menettelyjen käyttöön ottamiseksi, joiden avulla tällaiset tiedot todennetaan ja niitä kerätään käytettäväksi todisteina oikeuskäsittelyissä;

25.  pitää valitettavana, että EU:n tuottamaa tieto- ja viestintäteknologiaa sekä palveluja myydään ja että yksityishenkilöt, yritykset ja viranomaiset voivat käyttää niitä kolmansissa maissa ihmisoikeuksien tarkoitukselliseen loukkaamiseen sensuroinnin, laajamittaisen valvonnan, häirinnän ja kuuntelun kautta sekä seurata ja jäljittää kansalaisia ja heidän toimintaansa (matka)puhelinverkoissa ja internetissä; on huolissaan siitä, että jotkut EU:ssa toimivat yhtiöt saattavat tarjota teknologioita ja palveluja, jotka voivat mahdollistaa tällaiset ihmisoikeusloukkaukset;

26.  toteaa, että Euroopan unioniin ja sen jäsenvaltioihin sekä kolmansiin maihin kohdistuvat turvallisuusuhat tulevat usein yksittäisiltä henkilöiltä tai pieniltä ryhmiltä, jotka käyttävät digitaalisia viestintäverkkoja hyökkäysten suunnitteluun ja toteutukseen, ja että tällaisen uhan torjumiseksi tarvittavia välineitä ja taktiikkaa on jatkuvasti tarkistettava ja päivitettävä;

27.  katsoo, että laajamittainen valvonta, jota ei voida perustella terrorihyökkäysten uhkaan liittyvän riskin kasvamisella, rikkoo välttämättömyys- ja suhteellisuusperiaatetta ja siten myös ihmisoikeuksia;

28.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään tiedustelupalvelujen toiminnan täysimääräistä demokraattista valvontaa kolmansissa maissa, varmistamaan, että nämä tiedustelupalvelut toimivat täysin oikeusnormien mukaisesti, ja asettamaan laittomasti toimivat tiedustelupalvelut ja henkilöt vastuuseen;

29.  rohkaisee jäsenvaltioita varmistamaan tiedustelupalvelujen ja niiden toiminnan demokraattisen valvonnan asianmukaisen sisäisen, johtotason, oikeudellisen ja riippumattoman parlamentaarisen valvonnan avulla, sillä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliset yhteistyö ja tiedonvaihto, myös digitaalinen valvonta, ovat lisääntyneet;

30.  painottaa, että yrityksen yhteiskunnallisen vastuun periaatteet ja ihmisoikeuksien suunnitteluperusteet, jotka ovat ihmisoikeuksien suojelemiseksi kehitettyjä teknologiaratkaisuja ja -innovaatioita, olisi sisällytettävä EU:n lainsäädäntöön, jotta voitaisiin varmistaa, että internetpalveluntarjoajat, ohjelmistokehittäjät, laitevalmistajat sekä sosiaalinen media ja sosiaalisen median palvelut, matkapuhelinverkon tarjoajat ja muut toimijat ottavat huomioon loppukäyttäjien ihmisoikeudet kaikkialla maailmassa;

31.  pyytää EU:ta varmistamaan suuremman avoimuuden matkapuhelinverkon tarjoajien tai internetpalveluntarjoajien ja hallitusten välisissä suhteissa sekä vaatimaan avoimuutta suhteissaan kolmansiin maihin velvoittamalla verkontarjoajat ja internetpalveluntarjoajat julkaisemaan vuosittain yksityiskohtaisia avoimuusraportteja, myös raportteja viranomaisten edellyttämistä toimista, ja julkistamaan taloudelliset kytkökset viranomaisten ja verkontarjoajien/internetpalveluntarjoajien välillä;

32.  muistuttaa yritysmaailman toimijoita näiden velvollisuudesta kunnioittaa ihmisoikeuksia kaikessa globaalissa toiminnassaan riippumatta siitä, missä käyttäjät sijaitsevat, tai siitä, noudattaako isäntävaltio omia ihmisoikeusvelvoitteitaan; kehottaa erityisesti EU:ssa toimivia tieto- ja viestintäteknologian yrityksiä noudattamaan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n suuntaviivoja myös ottamalla käyttöön due diligence -periaatteita ja riskinhallintatakeet sekä tarjoamalla tehokkaita oikeussuojakeinoja tilanteissa, joissa niiden toiminnalla on ollut kielteistä vaikutusta ihmisoikeuksiin tai se on edistänyt sellaisen aiheutumista;

33.  korostaa, että tieto- ja viestintäteknologiaan liittyvät EU:n asetukset ja pakotteet, mukaan lukien kokoomamekanismien käyttö, on pantava täytäntöön ja täytäntöönpanoa on seurattava tehokkaammin unionin tasolla, jotta voidaan varmistaa, että kaikki osapuolet, jäsenvaltiot mukaan luettuina, noudattavat lainsäädäntöä ja yhtenäiset toimintaedellytykset säilyvät;

34.  painottaa, että perusoikeuksien kunnioittaminen on merkittävä osatekijä menestyksekkäässä terrorismin vastaisessa toiminnassa, myös digitaalisten valvontateknologioiden käytössä;

35.  on tyytyväinen joulukuussa 2013 tehtyyn Wassenaarin järjestelyn päätökseen vientivalvonnasta, joka koskee valvonnassa, lainvalvonnassa, ja tiedustelutietojen keräämisessä käytettäviä välineitä ja verkkovalvonnan järjestelmiä; muistuttaa, että EU:n kaksikäyttötuotejärjestelmä ja erityisesti kaksikäyttötuoteasetus ovat edelleen luonteeltaan hyvin keskeneräisiä, mitä tulee haitallisen tieto- ja viestintäteknologian epädemokraattisiin valtioihin suuntautuvan viennin tehokkaaseen ja järjestelmälliseen valvontaan;

36.  vaatii, että komissio esittää kaksikäyttöteknologioita koskevan politiikan tulevan uudelleentarkastelun ja uudistamisen yhteydessä nopeasti ehdotuksen älykkäistä ja tehokkaista toimintalinjoista niin kutsutun kaksikäyttöteknologian täytäntöönpanoa ja käyttöä koskevien palvelujen viennin säännöstelemiseksi painottaen mahdollisesti haitallisten tieto- ja viestintäteknologiatuotteiden ja -palvelujen vientiä kolmansiin maihin huhtikuussa 2014 annetun Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman mukaisesti; kehottaa komissiota sisällyttämään siihen tehokkaat takeet, joilla estetään se, että vientivalvonnasta ei ole haittaa tutkimukselle, tieteellinen ja tietoturvatutkimus mukaan luettuina;

37.  korostaa, että komission olisi pystyttävä tarjoamaan täsmällistä ja ajantasaista tietoa mahdollisten liiketoimien lainmukaisuudesta tai mahdollisista haittavaikutuksista yrityksille, jotka eivät ole varmoja siitä, pitäisikö niiden hakea vientilupaa;

38.  kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia siitä, miten tieto- ja viestintäteknologiaa koskevia EU:n normeja voitaisiin hyödyntää mahdollisten haittavaikutusten estämiseksi kyseisten teknologioiden ja palvelujen viennissä kolmansiin maihin, joissa esimerkiksi käsitteellä laillinen telekuuntelu ei voida katsoa olevan sama merkitys kuin Euroopan unionissa tai joissa esimerkiksi ihmisoikeudet ovat heikoissa kantimissa ja oikeusvaltioperiaatetta ei noudateta;

39.  vahvistaa, että tarkasteltaessa tapauksia, joissa kaksikäyttöteknologioita on käytetty ihmisoikeuksia mahdollisesti rajoittavilla tavoilla, on sovellettava EU:n normeja ja erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjaa;

40.  vaatii, että nollapäivähaavoittuvuuksien ja haavoittuvuuksien myynnin säännöstelemiseksi kehitetään toimintalinjoja, jotta niitä ei voisi hyödyntää ihmisoikeuksien rikkomiseen kyberhyökkäyksillä tai laitteiden luvattomalla käytöllä, ja että samalla huolehditaan siitä, että säännöksistä ei seuraa merkittävää vaikutusta tieteelliselle ja muulle vilpittömässä mielessä tehtävälle turvallisuutta koskevalle tutkimukselle;

41.  pitää valitettavana, että osa eurooppalaisista yrityksistä ja unionin alueella toimivista kansainvälisistä yrityksistä, jotka tekevät kauppaa ihmisoikeuksille mahdollisesti haitallisella kaksikäyttöteknologialla, tekee aktiivisesta yhteistyötä ihmisoikeuksia rikkovien hallintojen kanssa;

42.  vaatii, että komissio poistaa tällaisessa toiminnassa mukana olevilta yrityksiltä julkisesti oikeuden EU:n hankintamenettelyihin, tutkimus- ja kehitysrahastoihin ja muuhun rahalliseen tukeen;

43.  kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota ihmisoikeusnäkökohtiin teknisiä laitteita koskevissa julkisissa hankinnoissa erityisesti maissa, joiden käytännöt tällä alalla ovat epäluotettavia;

44.  kehottaa komissiota ja neuvostoa puolustamaan internetin hallintoa käsittelevissä foorumeissa aktiivisesti avointa internetiä, sidosryhmäyhteisön päätöksentekomenettelyjä, verkon neutraaliutta, digitaalisia vapauksia ja tietosuojatakeita kolmansissa maissa;

45.  tuomitsee salausprotokollien ja -tuotteiden heikentämisen, varsinkin kun tekijöinä ovat tiedustelupalvelut, joiden tarkoituksena on siepata salattua viestintää;

46.  varoittaa lainvalvonnan yksityistämisestä internetyritysten ja internetpalveluntarjoajien kautta;

47.  vaatii selvennystä niihin normeihin ja standardeihin, joita yksityiset toimijat käyttävät järjestelmiensä kehittämiseen;

48.  muistuttaa, että on tärkeää arvioida teknologian käyttöyhteys, jotta voidaan täysimääräisesti arvioida käytön vaikutus ihmisoikeuksiin;

49.  vaatii edistämään välineitä, joilla mahdollistetaan internetin käyttö nimettömänä tai salanimellä, ja kyseenalaistaa yksipuolisen näkemyksen, jonka mukaan tällaisilla välineillä ei olisi muuta vaikutusta kuin se, että ne mahdollistavat rikollisen toiminnan, sillä itse asiassa ne lisäävät EU:ssa ja sen ulkopuolella toimivien ihmisoikeusaktivistien vaikutusmahdollisuuksia;

50.  vaatii neuvostoa, komissiota ja ulkosuhdehallintoa kehittämään älykkäitä ja tehokkaita toimitapoja kaksikäyttöteknologian viennin sääntelemiseksi ja puuttumaan tieto- ja viestintäteknologian tuotteiden ja palvelujen mahdollisesti haitalliseen vientiin kansainvälisellä tasolla ja monenkeskisissä vientivalvontajärjestelmissä ja muissa kansainvälisissä elimissä;

51.  painottaa, että sääntelyn muutokset, joilla pyritään lisäämään vientivalvonnan tehokkuutta aineettomien teknologiansiirtojen osalta, eivät saa estää laillista tutkimusta tai tietojen saantia ja vaihtoa ja että mahdollisesti toteutettavilla toimenpiteillä, kuten unionin yleisten vientilupien kaksikäyttötutkimukseen käytöllä, ei saa olla tukahduttavaa vaikutusta yksityishenkilöihin tai pk-yrityksiin;

52.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että nykyinen tai tuleva vientivalvontapolitiikka ei rajoita laillisten turvallisuustutkijoiden toimintaa ja että vientivalvontaa sovelletaan vilpittömästi ainoastaan selkeästi määritettyyn tekniikkaan, joka on tarkoitettu käytettäväksi laajamittaiseen valvontaan, sensuuriin, häirintään, kuunteluun ja seurantaan sekä kansalaisten ja heidän toimintansa seuraamiseen ja jäljittämiseen (matka)puhelinverkoissa ja internetissä;

53.  muistuttaa, että verkkoon perustuva tilapäinen langaton teknologia tarjoaa suuria mahdollisuuksia varaverkkoon alueilla, joilla internetiin ei ole pääsyä tai se estetään, ja voi auttaa ihmisoikeuksien edistämisessä;

54.  kehottaa komissiota nimittämään riippumattoman asiantuntijaryhmän, joka voi arvioida tieto- ja viestintäteknologiaa koskevien EU:n nykyisten normien vaikutusta ihmisoikeuksiin, jotta voitaisiin laatia suosituksia mukautuksista, joilla lisätään ihmisoikeuksien suojelua erityisesti järjestelmiä vietäessä;

55.  toteaa, että teknologian kehitys on haasteellista oikeusjärjestelmille, sillä näiden on mukauduttava uusiin olosuhteisiin; painottaa, että lainsäätäjien on tärkeää kiinnittää enemmän huomiota digitaalitalouteen liittyviin näkökohtiin;

56.  vaatii, että komissio osallistaa kansalaisyhteiskunnan ja itsenäiset tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijat samoin kuin turvallisuusalan tutkijat kolmansissa maissa, jotta varmistetaan ajantasainen asiantuntijuus ja sitä kautta tuleviin tarpeisiin vastaava politiikka;

57.  korostaa, että on vältettävä tahattomia seurauksia, esimerkiksi rajoittamasta tai tukahduttamasta sellaista tieteellistä ja muuta vilpitöntä tutkimusta ja kehittämistä, tietojenvaihtoa, tiedonsaantia ja turvallistietämyksen kehittämistä tai teknologian vientiä, jonka tavoitteena on tarvittavien digitaalisten taitojen hankkiminen koulutuksella ja ihmisoikeuksien edistäminen;

58.  katsoo, että digitaalialan maailmanlaajuinen yhteistyö hallitusten ja yksityisten toimijoiden välillä, internetin hallintofoorumi mukaan luettuna, edellyttää selkeää valvontaa, eikä se saa heikentää demokraattista ja oikeudellista valvontaa;

59.  toteaa, että vapaaehtoisuus ei riitä, vaan tarvitaan sitovia säännöksiä, joilla yritykset velvoitetaan ottamaan huomioon maiden ihmisoikeustilanne, ennen kun ne myyvät tuotteitaan niihin, ja suorittamaan vaikutustenarvioinnin siitä, miten niiden teknologia vaikuttaa ihmisoikeuksien puolustajiin ja hallituksen arvostelijoihin;

60.  katsoo, että erittäin arkaluonteisten tuotteiden vienti on tarkastettava, ennen kuin tällaiset tuotteet lähtevät EU:sta, ja että rikkomistapauksissa on määrättävä seuraamuksia;

61.  vaatii, että oikeus salaukseen on myönnettävä kaikille ja että on luotava salauksen mahdollistavat edellytykset; katsoo, että valvonnan olisi oltava loppukäyttäjän vastuulla, ja tästä syystä loppukäyttäjillä on oltava tarvittavat taidot valvonnan suorittamiseksi asianmukaisesti;

62.  vaatii ”päästä päähän” -salausstandardien käyttöönottoa oletusarvoisesti kaikissa viestintäpalveluissa, jotta hallitusten, tiedustelupalvelujen ja valvontaviranomaisten on vaikeampi lukea sisältöjä;

63.  painottaa valtiollisten tiedustelupalvelujen vastuuta rakentaa luottamusta ja vaatii, että laajamittainen valvonta lopetetaan; katsoo, että koti- ja ulkomaisten tiedustelupalvelujen suorittamaan EU:n kansalaisten valvontaan on puututtava ja se on lopetettava;

64.  vastustaa eurooppalaisen valvontatekniikan ja sensuurivälineiden myyntiä ja levittämistä autoritäärisiin järjestelmiin, joissa ei noudateta oikeusvaltioperiaatetta;

65.  vaatii laajentamaan ilmiantajien mahdollisuuksia saada kansainvälistä suojelua ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan vireille lainsäädäntöä ilmiantajien suojelemiseksi;

66.  kehottaa perustamaan digitaalisista vapauksista ja tietosuojasta vastaavan YK:n valtuutetun toimen ja laajentamaan ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan toimenkuvaa siten, että siinä tarkastellaan teknologiaa myös ihmisoikeuksien näkökulmasta;

67.  vaatii toimenpiteitä, joilla taataan, että aktivistien, toimittajien ja kansalaisten yksityisyyttä suojellaan kaikkialla maailmassa ja että he voivat verkostoitua internetin välityksellä;

68.  korostaa, että internetin käyttömahdollisuus olisi tunnustettava ihmisoikeutena, ja vaatii toimenpiteitä digitaalisen kuilun poistamiseksi;

69.  pyytää puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle.

(1)http://eeas.europa.eu/delegations/un_geneva/press_corner/focus/events/2012/20120625_en.htm.
(2)http://eeas.europa.eu/delegations/documents/eu_human_rights_guidelines_on_freedom_of_expression_online_and_offline_en.pdf.
(3)http://www.osce.org/fom/80723?download=true.
(4)http://www.osce.org/fom/127656?download=true.
(5)http://daccess-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/N14/545/19/PDF/N1454519.pdf?OpenElement.
(6)http://www.ohchr.org/EN/HRBodies/HRC/RegularSessions/Session27/Documents/A-HRC-27-37_en.doc.
(7)http://website-pace.net/documents/19838/1085720/20150126-MassSurveillance-EN.pdf/df5aae25-6cfe-450a-92a6-e903af10b7a2.
(8)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0230.
(9)http://www.ohchr.org/Documents/Publications/GuidingPrinciplesBusinessHR_EN.pdf?v=1392752313000/_/jcr:system/jcr:versionstorage/12/52/13/125213a0-e4bc-4a15-bb96-9930bb8fb6a1/1.3/jcr:frozennode
(10)http://www.oecd.org/daf/inv/mne/48004323.pdf
(11)http://www.oecd-ilibrary.org/docserver/download/2014091e.pdf?expires=1423160236&id=id&accname=ocid194994&checksum=D1FC664FBCEA28FC856AE63932715B3C
(12)https://www.icann.org/en/system/files/files/annual-report-2013-en.pdf
(13)COM(2014)0072.
(14)http://netmundial.br/wp-content/uploads/2014/04/NETmundial-Multistakeholder-Document.pdf
(15)EUVL L 173, 12.6.2014, s. 79.
(16)EUVL L 173, 12.6.2014, s. 82.
(17)COM(2014)0244.
(18)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0470.
(19)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0274.
(20)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0079.
(21)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0033.
(22)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0076.
(23)http://www.europarl.europa.eu/document/activities/cont/201403/20140307ATT80674/20140307ATT80674EN.pdf.


Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaaminen: kohti yhteisen maatalouspolitiikan suoritusperusteisia tarkastuksia
PDF 175kWORD 80k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. syyskuuta 2015 Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisesta: kohti yhteisen maatalouspolitiikan suoritusperusteisia tarkastuksia (2014/2234(INI))
P8_TA(2015)0289A8-0240/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen lausunnon N:o 1/2012 tietyistä kauden 2014–2020 yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevista asetusehdotuksista,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen lausunnon N:o 2/2004 yhtenäisestä tarkastusmallista,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen N:o 16/2013 ”Yhtenäisen tarkastusmallin (’single Audit’) soveltaminen ja komission luottamus kansallisten tarkastusviranomaisten työhön koheesioalalla”,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston vuotuisen toimintakertomuksen 2013,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A8-0240/2015),

A.  toteaa, että sen jälkeen kun yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) on uudistettu kaksi kertaa, sitä koskevista säännöistä on tullut yhä moninaisempia ja monimutkaisempia;

B.  toteaa, että monimutkaisemmat säännöt lisäävät virheitä paikan päällä;

C.  toteaa, että yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet on saavutettava ja samalla on varmistettava kaikkien unionin toimielinten sekä kansallisten ja alueellisten elinten yhteisymmärrys ja keskinäinen luottamus, jotta voidaan varmistaa tämän politiikan tehokas täytäntöönpano;

D.  toteaa, että yhteisen maatalouspolitiikan aikaisempaa tuloksellisempi ja tehokkaampi uudistaminen edellyttää yksinkertaistamista ja byrokratian vähentämistä, jotta voidaan saavuttaa tämän politiikan tavoitteet;

E.  toteaa, että tarkastuksista sekä sidosryhmien ja viljelijöiden neuvonnasta aiheutuvat kustannukset jäsenvaltioiden tasolla ovat tällä hetkellä arviolta neljä miljardia euroa vuodessa ja yhteisen maatalouspolitiikan viimeisimmän uudistuksen ja erityisesti viherryttämistoimien aloittamisen vuoksi ne ja myös virhetasot todennäköisesti nousevat;

F.  toteaa, että vuoden 2013 uudistuksessa on tehty merkittäviä muutoksia siihen, mitä tietoja viljelijöiltä vaaditaan hakemusten liitteenä ja korvausvaatimusten perusteena, ja toteaa, että uusista vaatimuksista aiheutuu riski, että virhetaso on alun oppimis- ja sopeutumisvaiheessa aiempaa korkeampi;

G.  pitää tärkeänä, että toimijoita ei rasiteta suhteettomalla määrällä tarkastuksia;

H.  katsoo, että yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet on saavutettava ja että samalla on varmistettava kaikkien EU:n toimielinten sekä kansallisten ja alueellisten elinten yhteisymmärrys ja keskinäinen luottamus, jotta yhteinen maatalouspolitiikka voidaan panna tehokkaasti täytäntöön;

I.  ottaa huomioon, että maanviljelijöitä kannustetaan tarjoamaan maisemien, maatalousmaan biologisen monimuotoisuuden ja ilmastonvakauden kaltaisia palveluja, vaikka niillä ei ole minkäänlaista markkina-arvoa;

J.  toteaa, että tarkastusten sekä sidosryhmille ja viljelijöille tarjottavan neuvonnan kustannuksiksi voidaan tällä hetkellä arvioida neljä miljardia euroa; korostaa, että tarkastusten ja niistä aiheutuvan byrokraattisen taakan kustannukset on vähennettävä minimiin;

K.  toteaa, että suoritusperusteisista tarkastuksista voi tulla hyödyllinen menetelmä, kun taas hallintoelimet tarvitsevat vakautta sekä toimintaedellytyksiä luovaa lähestymistapaa voidakseen lisätä lopullisten edunsaajien luottamusta; palauttaa kuitenkin mieliin, että erityyppisille ja erikokoisille maatiloille EU:ssa ei voida määrätä yhtä kaikkiin sovellettavaa järjestelmää;

L.  ottaa huomioon, että viimeisen yhteisen maatalouspolitiikan uudistuskierroksen aikana käyttöön otettujen viherryttämistoimien tavoitteena on maatalouden kestävyyden parantaminen erilaisten välineiden avulla, joita ovat

   yksinkertaistettu ja kohdennetumpi täydentävien ehtojen soveltaminen
   suorat tuet, joissa otetaan huomioon ympäristönäkökohdat, ja vapaaehtoistoimet, jotka edistävät ympäristönsuojelua ja ilmastonmuutoksen torjuntaa maaseudun kehittämisessä;

M.  toteaa, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto(1) on katsonut tarpeelliseksi esittää 51 maksajavirastoja koskevaa varaumaa;

1.  yhtyy Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kantaan, jonka mukaan yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyviä menoja koskevat järjestelyt vuosiksi 2014–2020 ovat edelleen monimutkaisia(2); muistuttaa kuitenkin siitä, että yhteisen maatalouspolitiikan monimutkaisuus johtuu viljelyn monimuotoisuudesta Euroopassa ja että yksinkertaistaminen ei saa johtaa hyväksyttyjen välineiden purkamiseen;

2.  kehottaa vähentämään yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyvää byrokratiaa, jotta virhetaso saadaan pienenemään, ja perustamaan välineitä, joiden avulla on mahdollista tehdä ero virheen ja petoksen välillä;

3.  kehottaa tekemään eron tahattomien laiminlyöntien ja petostapausten välillä, kun tarkastusten tuloksia käytetään ja määrätään mahdollisia seuraamuksia, koska laiminlyönneistä ei yleensä aiheudu taloudellista vahinkoa veronmaksajalle;

4.  kehottaa tekemään yhteisestä maatalouspolitiikasta vähemmän byrokraattista ja huolehtimaan siitä, että sitä voidaan toteuttaa ja tulkita selkeästi, jotta virhetaso saataisiin pienenemään; kehottaa lisäksi perustamaan välineitä, joiden avulla on mahdollista tehdä ero virheen ja petoksen välillä, ja samalla varmistamaan, että viljelijät pystyvät edelleen huolehtimaan maatalouspolitiikan ytimessä olevasta elintärkeästä elintarviketuotannosta; katsoo, että yhteisen maatalouspolitiikan monimutkaisuuden vähentäminen edelleen ja sen virtaviivaistaminen ovat keskeisiä tekijöitä, joiden avulla maatalouteen saadaan houkuteltua uusia tulokkaita ja heidät ja heidän taitonsa pystytään säilyttämään, jotta voidaan varmistaa EU:n maatalousalan menestys tulevaisuudessa; odottaa sääntelyn parantamista koskevalta ohjelmalta tehokkaita toimia tässä asiassa; suhtautuu myönteisesti komission päätökseen pidentää suoria maksuja koskevien pyyntöjen määräaikaa kuukaudella ja pitää sitä askeleena kohti yhteisen maatalouspolitiikan virhetason pienentämistä;

5.  kehottaa antamaan kansallisille viranomaisille ja viljelijöille entistä selkeämpiä ohjeita virhetason pienentämiseksi;

6.  tukee yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamista koskevaa komission aloitetta, jossa tarkastellaan välittömästi toimenpiteitä, jotka voidaan panna nopeasti täytäntöön, koska se hyödyttäisi viljelijöitä, maksajavirastoja, EU:n toimielimiä ja veronmaksajia; kehottaa myös ehdottamaan väliarvioinnin yhteydessä perussäädökseen muutoksia, jotka voidaan ottaa huomioon seuraavan rahoituskauden uudistusta silmällä pitäen;

7.  pelkää, että tilintarkastustuomioistuimen määrittämä todennäköisin virhetaso nousee yhteisen maatalouspolitiikan suorien tukien alalla vuosina 2014–2020, ja toteaa, että se johtuu erityisesti siitä, että seuraavassa täydentävien ehtojen kehyksessä ei ole vielä otettu huomioon sitä, että tätä politiikkaa on yksinkertaistettu sekä hallintoviranomaisten että edunsaajien kannalta;

8.  muistuttaa, että parlamentti ja tilintarkastustuomioistuin ovat usein painottaneet, että on päästävä oikeaan tasapainoon hallinnollisen rasitteen vähentämisen ja rahoituksen tehokkaan valvonnan välillä;

9.  toteaa, että yhteisessä maatalouspolitiikassa toteutettavien tarkastusten kustannukset ovat jo nyt 4 miljardia euroa vuodessa; toteaa lisäksi, että kyse on 50 miljoonasta rahoitustoimesta ja että maatalouden määrärahat ovat noin 58 miljardia euroa;

10.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio asettaa etusijalle uuden yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamisen ja että se ehdottaa ensinnäkin lukuisten delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten yksinkertaistamista;

11.  kannattaa päättäväisesti pikemminkin jäsenvaltioiden, komission ja tilintarkastustuomioistuimen suorittamien maatalouden tarkastusten laadun ja johdonmukaisuuden parantamista kuin tarkastusten lisäämistä;

12.  korostaa myös, että tarkastukset takaavat sen, että EU:n talousarviossa yhteisen maatalouspolitiikan välineiden rahoittamiseen varatut määrärahat käytetään asianmukaisesti;

13.  muistuttaa, että yhtenäisen tarkastusmallin järjestelmän tavoitteena on ottaa käyttöön yksi yhteinen tarkastusketju, joka ulottuu lopullisista edunsaajista Euroopan unionin toimielimiin asti;

14.  pitää valitettavana, ettei yhtenäisen tarkastusmallin järjestelmä toimi vielä tehokkaasti ja ettei jäsenvaltioiden perustamien valvontajärjestelmien täysi potentiaali ole vielä käytössä; muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että ne ovat vastuussa ensimmäisen tason tarkastusten tehokkaasta suorittamisesta ja samalla maanviljelijöille aiheutuvan rasitteen minimoinnista; muistuttaa myös olemassa olevista vaihtoehdoista joustavuuden käyttämiseksi tarkastusten järjestämisessä;

15.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita lähtökohtaisesti etsimään tapoja optimoida ja yhdistää yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyviä tarkastuksia siten, että valittuihin edunsaajiin kohdistuisi mahdollisuuksien mukaan vain yksi tarkastuskierros vuodessa;

16.  korostaa, että tilintarkastustuomioistuimen varainhoitovuodelta 2013 antaman vuosikertomuksen mukaan;

   a) suorien maksujen todennäköisin virhetaso olisi ollut 1,1 prosenttia alhaisempi ja siten suhteellisen lähellä 2 prosentin olennaisuusrajaa, jos kansalliset viranomaiset olisivat käyttäneet niiden saatavilla olevia tietoja kyseisten virheiden syntymisen ehkäisemiseen sekä niiden havaitsemiseen ja ainakin osittaiseen korjaamiseen(3);
   b) maaseudun kehittämistä koskeva todennäköisin virhetaso olisi alentunut 2 prosenttiin, jos kansalliset viranomaiset olisivat käyttäneet kaikkia niiden saatavilla olevia tietoja kyseisten virheiden syntymisen ehkäisemiseen sekä niiden havaitsemiseen ja korjaamiseen(4);

17.  pitää valitettavana, että komission oli kaikkiaan 68 maksajaviraston ilmoittamista virhetasoista tarkistettava ylöspäin 42 maksajaviraston ilmoittamaa virhetasoa, jolloin jäännösvirhetaso oli yli 2 prosenttia, vaikka lähes kaikki suoria maksuja hoitavat maksajavirastot olivat viranomaisten valtuuttamia ja todentamia, ja huolimatta siitä, että maksajavirastojen antamista 82 tarkastuslausumasta 79 sai huomautuksia sisältämättömän tarkastuslausunnon todentamisviranomaisilta vuonna 2013;

18.  toivoo, että todentamisviranomaisille asetuksilla (EU, Euratom) N:o 966/2012 ja (EU) N:o 1306/2013 uskotut uudet tehtävät lisäävät jäsenvaltioiden ilmoittamien, niiden suorittamaa maataloustukien hallinnointia koskevien tietojen luotettavuutta;

19.  kehottaa komissiota muuttamaan todentamisviranomaisia koskevia suuntaviivoja, jotta tilastokertomusten kokoamista voidaan valvoa tarkemmin;

20.  pyytää uudelleen komissiota laatimaan ehdotuksia seuraamusten määräämiseksi maksajavirastoille väärien tai paikkansapitämättömien tietojen ilmoittamisesta, kolme seuraavaa ulottuvuutta mukaan luettuina: tarkastuksia koskevat tilastot, maksajavirastojen antamat lausunnot ja todentamisviranomaisten suorittama työ; pyytää antamaan komissiolle valtuudet peruuttaa maksajaviraston akkreditoinnin tapauksissa, joissa on kyse vakavasta väärien tietojen antamisesta;

21.  toivoo, että komissio hyödyntää pikaisesti ja täysimääräisesti yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamisprosessin, erityisesti kun on kyse täydentäviä ehtoja ja viherryttämistä koskevista raskaista ja monimutkaisista säännöksistä, jotka viime kädessä vaikuttavat viljelijöihin kaikkialla Euroopassa;

22.  tukee komission aloitetta yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamisesta siten, että harkitaan välittömästi toimenpiteitä, jotka voidaan panna nopeasti täytäntöön, koska se hyödyttäisi viljelijöitä, maksajavirastoja, EU:n toimielimiä ja veronmaksajia; kehottaa myös esittämään tarkistusehdotuksia perussäädökseen; kehottaa komissiota tekemään konkreettisia ehdotuksia yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamiseksi ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon maatalousalan sidosryhmiltä saadun palautteen;

23.  kannattaa yhden ainoan tarkastuksen täytäntöönpanon vahvistamista ja tehostamista siten, että koordinoidaan useiden elinten toteuttamia tarkastustoimia, ja kehottaa keventämään tarkastuksista aiheutuvaa hallinnollista taakkaa siten, että asiasta vastaavat elimet eivät minkään sääntelyn nojalla tee tiloille useita eri tarkastuskäyntejä ja että komissio ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin eivät tarkasta viljelijöitä liiallisesti tai moneen kertaan samana vuonna, ja katsoo, että viljelijöille aiheutuvaa taakkaa kevennettäisiin tarkastusten määrää vähentämällä; kehottaa yhdistämään todentamisviranomaisten ja jäsenvaltioiden muiden elinten suorittamat tarkastustehtävät; panee merkille, että kansallisten viranomaisten ja komission viljelijöille suuntaviivoissa antamat ohjeet yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta ovat usein ristiriidassa tilintarkastustuomioistuimen käyttämien arviointiperusteiden kanssa, mistä seuraa suhteettomia ja odottamattomia sakkoja;

24.  katsoo, että tarkastuksia olisi tarkasteltava kokonaisvaltaisesti, niin että kaikki tilalla suoritettavat tarkastukset tehdään mahdollisuuksien mukaan samaan aikaan, jotta paikalle tehtävien käyntien määrä saadaan pidettyä alhaisena ja jotta niistä hallinnolle ja viljelijöille aiheutuvaa rasitetta ja kustannuksia voidaan vähentää ja valvontamenettelyä virtaviivaistaa;

25.  muistuttaa komissiota siitä, että monimutkaisesta sääntelystä johtuvien tahattomien virheiden riski kohdistuu viime kädessä edunsaajaan; kehottaa määrittelemään kohtuullisia, oikeasuhteisia ja tehokkaita seuraamuksia tämän menettelytavan tueksi, kuten kaksinkertaisten seuraamusten määräämisen välttämistä samasta virheestä sekä maksujärjestelmässä että täydentävien ehtojen järjestelmässä;

26.  katsoo, että hankkeiden sujuvan täytäntöönpanon varmistamiseksi maksuja ei saisi keskeyttää, kun havaitaan vähäisiä virheitä tai käsittelyvirheitä;

27.  pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja tilintarkastustuomioistuinta kehittämään edelleen riskiperusteisia tarkastusstrategioita, joissa otetaan huomioon kaikki asiaa koskevat tiedot, mukaan luettuina kullakin toiminta-alalla parhaaseen/heikoimpaan tulokseen yltäneiden toimijoiden tunnistaminen etukäteen;

28.  korostaa, että olisi laadittava perusteet, joiden avulla määritellään, mitkä jäsenvaltiot ovat suorituskyvyltään parhaimpia/huonoimpia;

29.  palauttaa mieliin, että suurta osaa jäsenvaltioista voidaan pitää heikoimpiin tuloksiin päässeinä EU:n varojen hallinnoinnissa, alasta riippuen;

30.  vaatii, että tarkastuksia koskevan suorituskyvyn määritelmän olisi perustuttava tarkastuslistaan ja siihen olisi ensisijaisesti sisällytettävä jäsenvaltioiden suorittamien tarkastusten sekä niiden hallinnollisten järjestelmien, ts. hallinto- ja todentamisviranomaisten tehokkuus, johdonmukaisuus ja luotettavuus;

31.  katsoo, että kullakin alalla parhaisiin suorituksiin yltäneet jäsenvaltiot olisi palkittava vähentämällä unionin suorittamia tarkastuksia;

32.  katsoo, että suoritusperusteisten tarkastusten kehittäminen ja hallinnointi eivät saisi missään tapauksessa heikentää EU:n elintarvikkeiden toimitusvarmuutta;

33.  kehottaa parhaisiin suorituksiin yltäneitä jäsenvaltioita jakamaan kokemuksiaan heikoimmin suoriutuvien jäsenvaltioiden kanssa;

34.  pyytää komissiota kannustamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoon, jotta varmistetaan, että tarkastukset tapahtuvat mahdollisimman sujuvasti ja että niistä aiheutuu viljelijöille mahdollisimman vähän häiriötä;

35.  toteaa, että yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta annetun asetuksen (EU) N:o 1306/2013 59 artiklan 5 kohdan mukaan ”Jäsenvaltioiden on varmistettava tehokkaaseen riskienhallintaan tarvittavien paikalla tehtävien tarkastusten vähimmäistaso, ja niiden on tarvittaessa nostettava kyseistä vähimmäistasoa. Jäsenvaltiot voivat laskea vähimmäistasoa, jos hallinnointi- ja valvontajärjestelmät toimivat moitteettomasti ja jos virheiden määrä pysyy hyväksyttävällä tasolla”;

36.  kehottaa komissiota määrittelemään tarkemmin asetuksen (EU) N:o 1306/2013 59 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun hyväksyttävän tason ja aloittamaan vuoropuhelun parlamentin ja tilintarkastustuomioistuimen kanssa tästä asiasta;

37.  kannustaa jäsenvaltioita kehittämään uusia sähköisen hallinnon aloitteita, joilla voidaan vähentää virheiden määrää keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ehkäisemällä erehdyksiä hakuvaiheessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon yhteisistä säännöksistä annetun asetuksen 122 artiklan 3 kohdan mukaisen tavoitepäivämäärän ja siirtymään hankkeisiin liittyvissä hakemuksissa sekä niiden hallinnoinnissa ja valvonnassa sähköiseen koheesioon; katsoo, että tietojen täydellinen avoimuus ja saatavuus on tärkeää väärinkäytösten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi; kehottaa tässä yhteydessä komissiota tekemään pakolliseksi kaikkien edunsaajien toimittamien asiakirjojen julkistamisen;

38.  katsoo, että nopean laajakaistan täydellisen kattavuuden saavuttaminen maaseutualueilla ja sen käyttöä koskevan tietämyksen ja koulutuksen merkittävä lisääminen on olennainen väline, jonka avulla kaikki viljelijät voivat hyötyä yhteisen maatalouspolitiikan uusimmista hakemus- ja korvausvaatimusjärjestelmistä;

39.  kehottaa lisäämään ponnisteluja viljelijöitä koskevien hakemusmenettelyjen ja ‑lomakkeiden monimutkaisuuden vähentämiseksi; kannattaa sähköisen hallinnon teknologian käytön lisäämistä jäsenvaltioissa hakemusmenettelyssä tapahtuvien virheiden ehkäisemiseksi ja toteaa tämän edellyttävän, että tuensaajilla on käytettävissään laajakaistainternetyhteys; kannustaa komissiota laatimaan ohjelman iäkkäiden viljelijöiden koulutuksen edistämiseksi; korostaa, että tarvitaan mittavia investointeja laajakaistaverkkoihin maaseutualueilla, ja kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia hakemusmenettelyn digitalisoimiseksi; muistuttaa, että sähköisen hallinnon tekniikoiden luotettava käyttöönotto edellyttää, että jäsenvaltiot kehittävät, rahoittavat tai yhteisrahoittavat tällaisia tekniikoita;

40.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan hallinnon ja maatilojen yhteyksiä koskevia digitalisointiohjelmia, jotta saadaan luotua keskitetty maatilatiedosto, jossa satotietoja hallinnoidaan yhdennetysti ja synkronoidusti; katsoo, että tämä yksinkertaistamistoimenpide kokoaisi yhteen asioita, joita tällä hetkellä hallinnoidaan erikseen (satosuunnitelmat, yksilölliset vakuutussuunnitelmat ja lokikirjat), kun viljelijät laatisivat yhden ilmoituksen, joka jaettaisiin sitten valtion virastojen kesken, ja katsoo, että tämä lisäisi valtion virastojen tekemien tarkastusten tehokkuutta ja vähentäisi näin ollen maksuvirheiden riskiä ja virtaviivaistaisi tarkastuksia;

41.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että uuden yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta vastaavat valtion laitokset ja alueelliset elimet kommunikoivat keskenään ja tekevät tehokasta yhteistyötä, joka koituu toimia paikan päällä täytäntöön panevien viljelijöiden eduksi;

42.  katsoo, että internetpohjaisten teollisten ratkaisujen kehittämisestä ja käyttöönotosta maataloudessa ja tarkastuksissa koituu pitkällä aikavälillä lukuisia potentiaalisia hyötyjä, erityisesti kun on kyse edunsaajia ja maksajavirastoja koskevista yhdennetyistä ratkaisuista; odottaa tämän vaikuttavan myönteisesti tarkastusten johdonmukaisuuteen, luotettavuuteen ja kustannustehokkuuteen; kehottaa komissiota hyväksymään ja panemaan täytäntöön kokeiluhankkeita tällä alalla; muistuttaa, että tällainen lähestymistapa on riippuvainen jäsenvaltioiden sitoutumisesta nopeiden laajakaistayhteyksien toteuttamiseen maaseutualueilla kaikkialla EU:ssa;

43.  kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä kaikkien tärkeiden sidosryhmien kanssa, mukaan luettuina mutteivät yksinomaan tilintarkastustuomioistuin, jäsenvaltiot ja edunsaajien järjestöt, valmisteltaessa pitkän aikavälin strategiaa, jolla pyritään puuttumaan muihin kuin politiikkatoimiin liittyviin keinoihin estää edunsaajien ja tarkastajien taakan kasvaminen entisestään yhteisen maatalouspolitiikan tulevien uudistusten ja perussäädöksiin tehtyjen muutosten johdosta;

44.  pyytää komissiota noudattamaan maaseudun kehittämisessä jo sovellettavaa kontrolloitavuuden periaatetta sen laatiessa asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan mukaisesti ”ekologista alaa” koskevaa lainsäädäntöehdotusta;

45.  pyytää komissiota ottamaan käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1306/2013 59 artiklassa tarkoitettua tarkastusten vähimmäistason laskemista koskevan kysymyksen yhteisen maatalouspolitiikan seurantaa ja arviointia koskevassa, saman asetuksen 110 artiklassa tarkoitetussa kertomuksessa;

46.  pyytää komissiota laatimaan tiedonannon mahdollisuudesta ottaa käyttöön suoritusperusteiset hallinnointijärjestelmät kaikilla yhteisen maatalouspolitiikan osa-alueilla ja erityisesti maaseudun kehittämiseen investoinnissa, jotta voidaan aloittaa keskustelu kaikkien sidosryhmien kanssa tämän periaatteen sisällyttämiseksi EU:n lainsäädäntöön;

47.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, Eurooppa-neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston vuotuinen toimintakertomus vuodelta 2013.
(2)Euroopan tilintarkastustuomioistuimen lausunto N:o 1/2012 tietyistä kauden 2014–2020 yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevista asetusehdotuksista.
(3)Euroopan tilintarkastustuomioistuimen varainhoitovuodelta 2013 antaman vuosikertomuksen 3.8 kohta.
(4) Euroopan tilintarkastustuomioistuimen varainhoitovuodelta 2013 antaman vuosikertomuksen 4.8 kohta.


Perheyritykset Euroopassa
PDF 190kWORD 84k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. syyskuuta 2015 perheyrityksistä Euroopassa (2014/2210(INI))
P8_TA(2015)0290A8-0223/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan,

–  ottaa huomioon komission vuonna 2003 määrittämät perusteet pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) määrittelemiseksi,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Yrittäjyys 2020 -toimintasuunnitelma” (COM(2012)0795),

–  ottaa huomioon vuonna 2009 laaditun komission asiantuntijaryhmän raportin perheyrityksistä ”Overview of family-business-relevant issues: research, policy measures and existing studies”,

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman pk-yritysten rahoituksen saannin parantamisesta(1),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan uudelleenteollistamisesta kilpailukyvyn ja kestävyyden edistämiseksi(2),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Pienet ensin: eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (”Small Business Act”)” (COM(2008)0394),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0223/2015),

A.  toteaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklalla suojataan omaisuutta;

B.  ottaa huomioon, että perheyritykset ovat yleensä menneisyydessä antaneet huomattavan panoksen Euroopan talouden kasvuun ja että niillä on merkittävä rooli talouskasvussa ja sosiaalisessa kehityksessä, työttömyyden vähentämisessä varsinkin nuorten keskuudessa ja investoimisessa inhimilliseen pääomaan; toteaa, että perheyritysten monisukupolvinen luonne vahvistaa talouden vakautta; toteaa, että perheyrityksillä on yleensä ratkaiseva rooli aluekehityksessä työllisyyden, taitotiedon välittämisen ja aluesuunnittelun aloilla; katsoo, että perheyrityksiin suunnatuilla toimintapolitiikoilla voitaisiin kannusta yrittäjyyteen ja motivoida eurooppalaisia perheitä perustamaan oma yrityksensä;

C.  toteaa, että Ernst & Youngin vuoden 2014 Family Business Yearbookin mukaan 85 prosenttia kaikista eurooppalaisista yrityksistä on perheyrityksiä ja niiden osuus yksityisen sektorin työpaikoista on 60 prosenttia;

D.  toteaa, että perheyrityksiä on monenkokoisia, minkä vuoksi ne altistuvat erilaisille vaikeuksille ja ongelmille;

E.  toteaa, että vaikka useimmat perheyritykset ovat pk-yrityksiä, ne voivat olla pieniä, keskisuuria tai suuria yrityksiä, julkisesti noteerattuja tai noteerattomia; toteaa, että niiden on laajasti katsottu olevan pk-yrityksiä unohtaen, että myös hyvin suurten monikansallisten yritysten joukossa on perheyrityksiä; toteaa, että joissakin EU:n jäsenvaltioissa pieni perheyritysten joukko vastaa suuresta osasta kaikkien yritysten kokonaisliikevaihdosta ja antaa näin ratkaisevan panoksen työpaikkojen säilyttämiseen ja luomiseen myös kriisiaikoina, kasvuun ja maan taloudelliseen menestykseen; katsoo, että siksi monet perheyritykset, jotka eivät enää kuulu pk-yritysten määritelmän piiriin mutta jotka ovat kuitenkin kaukana suuryrityksestä, eivät voi hyödyntää tiettyjä tukimahdollisuuksia eikä niitä vapauteta tietyistä hallinnollisista rasitteista; katsoo, että tämä aiheuttaa väistämättä tarpeetonta byrokratiaa, joka on suuri rasite erityisesti näille markkina-arvoltaan keskisuurille perheyrityksille;

F.  toteaa, että huomattava osa perheyrityksistä toimii useammassa kuin yhdessä valtiossa, mikä tarkoittaa, että perheyritysmallilla on rajat ylittävä ulottuvuus;

G.  toteaa, että välitön verotus ja perintöoikeus kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja että jotkut jäsenvaltiot ovat hyväksyneet toimenpiteitä perheyritysten tukemiseksi ja niiden huolenaiheisiin puuttumiseksi;

H.  katsoo, että perheyritysten mielletään ilmentävän tärkeitä rehellisiä arvoja, jotka ohjaavat niiden liiketoimintaa, ja että ne soveltavat työntekijöihinsä ja ympäristöön korkeita yrityksen yhteiskuntavastuuvaatimuksia, mikä myös luo suotuisan ympäristön työn ja perhe-elämän yhteensovittamiselle; toteaa, että perheyrityksissä varmistetaan yleensä tietämyksen ja taitojen välittyminen eteenpäin ja että perheyrityksillä on joissakin tapauksissa tärkeä rooli sosiaalisissa yhteyksissä;

I.  toteaa, että maataloudessa perhetilat ovat yleisin liiketoimintamalli, että niillä on tärkeä rooli maaseudun autioitumisen estämisessä ja että ne ovat usein ainoita työllistäjiä kehityksessä selvimmin jälkeen jääneillä ja erityisesti vähemmän teollistuneilla Euroopan alueilla; toteaa, että maatalousalan perheyritykset voivat olla esimerkki menestyksestä, koska niissä noudatetaan yleensä aktiivisesti ekologisen ja sosiaalisen kiertotalouden periaatetta ja naiset maatalousyritysten johtajina eivät ainoastaan hyödynnä yrittäjyysajattelua vaan heillä on myös erityisiä viestinnällisiä ja sosiaalisia taitoja;

J.  toteaa, että perheyrityksiä käsittelevän komission työryhmän työ saatiin päätökseen jo yli viisi vuotta sitten eikä sen jälkeen ole käynnistetty EU:n tasolla mitään uusia eurooppalaisia aloitteita; toteaa, että perheyritysten erityistarpeiden ja -rakenteiden ymmärtämiseksi tarvittavat kansallisen ja Euroopan tason tutkimus ja tiedot puuttuvat edelleen;

K.  toteaa, että ei ole olemassa Euroopan laajuista oikeudellisesti sitovaa, konkreettista, yksinkertaista ja yhdenmukaistettua perheyritysten määritelmää;

L.  katsoo, että määritelmän puuttumisen vuoksi ei ole mahdollista kerätä EU:n jäsenvaltioista vertailukelpoisia tietoja huomion kiinnittämiseksi perheyritysten erityistilanteeseen, tarpeisiin ja taloudelliseen suorituskykyyn; toteaa, että luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen puuttuminen voi haitata poliittista päätöksentekoa ja saattaa merkitä sitä, että perheyritysten tarpeisiin ei vastata;

M.  toteaa, että taloudellisen merkityksensä lisäksi perheyrityksillä on myös merkittävä yhteiskunnallinen asema;

N.  toteaa, ettei EU:n kaikissa 28 jäsenvaltiossa ole liittoja tai muita edunvalvontajärjestöjä, jotka keskittyisivät erityisesti perheyritysten tarpeisiin;

O.  katsoo, että olisi tehostettava EU:n tason toimia yrittäjyyden ja startup-yritysten edistämiseksi, ja lisäksi niitä olisi täydennettävä huolehtimalla paremmin perheyritysten pitkän aikavälin elinkelpoisuudesta;

P.  toteaa, että perheyritysmalli on jakaantunut epätasaisesti jäsenvaltioiden kesken; toteaa, että merkittävällä osalla Euroopan perheyrityksistä on rajat ylittävä ulottuvuus ja että ne harjoittavat toimintaansa eri jäsenvaltioissa;

Q.  toteaa, että naiset ansaitsevat EU:ssa keskimäärin 16 prosenttia vähemmän tunnissa kuin miehet, että naisia on hyvin vähän korkean tason tehtävissä ja johtopaikoilla ja että naisiin ja miehiin ei sovelleta samoja työkäytäntöjä ja palkkajärjestelmiä, mikä vaikeuttaa naisten taloudellista riippumattomuutta, täysimääräistä osallistumista työmarkkinoille ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista;

R.  toteaa, että naisten rooli on usein näkymätön tai nimellinen ja että naisten rooli työntekijänä tai palkansaajana ei saa asianmukaista tunnustusta, mikä vaikuttaa alentavasti heidän sosiaaliturvamaksuihinsa, eläkkeeseensä ja sosiaalietuuksiinsa ja myös heidän taitojensa tunnustamiseen, kuten käy ilmi sukupuolten palkkaeroa ja eläke-eroa koskevista tiedoista(3);

Merkitys taloudelle

1.  korostaa, että perheyrityksillä on taipumus kantaa suurta sosiaalista vastuuta henkilökunnastaan sekä hallinnoida resursseja aktiivisesti ja vastuullisesti ja että niillä on yleensä kestävä pitkän aikavälin lähestymistapa liiketoiminnan taloudelliseen tulevaisuuteen (toimimalla ”kunniallisena kauppiaana”, vastuullisena omistajana tai valvojana), joten ne antavat tärkeän panoksen paikallisille yhteisöille ja Euroopan kilpailukyvylle sekä luovat ja säilyttävät laadukkaita työpaikkoja;

2.  korostaa, että perheyritykset ovat oman historiansa johdosta vahvasti sitoutuneita sijaintipaikkaansa ja luovat ja ylläpitävät siten työpaikkoja myös maaseudulla ja epäsuotuisilla alueilla, mikä auttaa torjumaan väestön ikääntymistä ja väestökatoa, jotka vaikuttavat moniin EU:n alueisiin; vaatii siksi komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan tarpeellisesta kustannustehokkaasta infrastruktuurista näiden yritysten ja erityisesti mikroyritysten ja startup-yritysten kilpailukyvyn, uusiutumisen, kasvun ja kestävyyden turvaamiseksi ja helpottamaan monialaista ja rajat ylittävää yhteisyötä näiden yritysten kasvun ja kansainvälistymisen helpottamiseksi;

3.  toteaa, että perheyritykset ovat suurin työllistäjä yksityissektorilla, joten se mikä edistää jatkuvuutta, uusiutumista ja kasvua perheyrityssektorilla, edistää myös Euroopan talouden jatkuvuutta, uusiutumista ja kasvua;

4.  toteaa, että etenkin hyvin pitkälle erikoistuneilla perheyrityksillä, jotka ovat suurten yritysten alihankkijoita ja innovoijia, on tärkeä asema ja ne tuovat pitkäjänteisellä ja useita sukupolvia kattavalla taloudellisella toiminnallaan materiaalista turvaa palvelemilleen yrityksille ja antavat näin merkittävän panoksen talouskasvuun;

5.  muistuttaa komissiota siitä, että useimmat perheyritykset ovat pk-yrityksiä(4) ja että siksi on olennaista soveltaa ”pienet ensin” -periaatetta, jotta EU:n lainsäädäntöä voidaan mukauttaa paremmin näiden yritysten realiteetteihin ja tarpeisiin, mahdollistaa niiden hyötyminen rahoitusohjelmista ja karsia byrokratiaa;

6.  toteaa, että perheyrityksillä voi olla merkittävä tehtävä vähemmistöjen ja aliedustettujen ryhmien rohkaisemisessa paikalliseen talouteen osallistumiseen;

7.  painottaa, että perheenjäsenten välinen suurempi luottamus tekee perheyrityksistä hyvin joustavia ja kykeneviä mukautumaan nopeasti ekososiaalisen ympäristön muutoksiin; toteaa, että toimiminen pitkään erikoismarkkinoilla antaa perheyrityksille samalla mahdollisuuden kehittyä erityisen taitaviksi tunnistamaan uusia mahdollisuuksia ja innovaatioita;

Rahoitus

8.  toteaa, että perheyrityksillä on usein selvästi korkeampi vakavaraisuussuhde kuin muilla yrityksillä ja että korkea vakavaraisuussuhde vaikuttaa yrityksen ja koko talouden vakauteen samalla, kun se antaa mahdollisuuksia yritykseen tehtäviin lisäinvestointeihin, joita ei siksi pitäisi enää rajoittaa;

9.  vaatii siksi jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että kansallisella perintö-, lahja-, laina-, osake- ja yritysverotuksella pikemminkin tuetaan kuin syrjitään oman pääoman ehtoista rahoitusta, jolla on hyvin suuri merkitys perheyrityksille; muistuttaa, että välitön verotus ja perintölainsäädäntö kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan; kehottaa jäsenvaltioita siksi tarkastelemaan velkarahoituksen suosimista verojärjestelmissään arvioimalla sen vaikutusta yritysten rahoitusrakenteeseen ja investointitasoon sekä varmistamaan oman pääoman ehtoisen rahoituksen yhtäläisen kohtelun verrattuna velkarahoitukseen, jotta perheyritysten omistajuuden periminen ja pitkän aikavälin näkymät eivät hankaloidu; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan oman pääoman ehtoisen rahoituksen verotuksellista syrjintää tasapuolisen kilpailun kannalta;

10.  korostaa, että yritysrahoituksen varmistamisesta pitkällä aikavälillä on tullut keskeinen kilpailutekijä; korostaa tässä yhteydessä kansainvälisesti vakaiden rahoitusmarkkinoiden merkitystä; vaatii komissiota varmistamaan, ettei se luo yrityksille tarpeettomia rasitteita rahoitusmarkkinoiden sääntelyn yhteydessä;

11.  kehottaa komissiota harkitsemaan kaikkien pk-yritysten ja/tai -yrittäjien tukivälineiden ja erityisesti COSMEn laajentamista markkina-arvoltaan keskisuuriin perheyrityksiin;

12.  painottaa, että rahoituskriisin ja talouden taantuman vuoksi monet perheyritysten toiminnot ovat vailla riittävää rahoitusta ja että perheyrityksille on tärkeää, että vaihtoehtoiset rahoituslähteet ovat avoimesti ja helposti saatavilla;

13.  pitää tässä yhteydessä tärkeänä edistää perheyrityksiin kohdistuvia luotto-osuuskunnan kaltaisia vaihtoehtoisia lainanantomuotoja;

Haasteet

14.  toteaa, että 35 prosenttia yrityksistä, jotka eivät investoi ulkomaiden markkinoille, jättää tällaiset investoinnit tekemättä ulkomaiden markkinoita koskevan tietämyksen ja kansainvälistymistä koskevien kokemusten puutteen vuoksi; vaatii siksi komissiota ja jäsenvaltioita antamaan etenkin pienille perheyrityksille tietoja kansainvälistymismahdollisuuksista pk-yritysten kansainvälistymisportaalin ja Euroopan klusteriyhteistyöfoorumin (ECCP) kautta ja kehottaa niitä huolehtimaan, että näillä yrityksillä on mahdollisuus kokemusten ja parhaiden käytäntöjen tehokkaampaan vaihtoon, muun muassa kansainvälistymismahdollisuuksiin internetin kautta; vaatii lisäksi jäsenvaltioita tukemaan suunniteltua kansainvälistymistä esimerkiksi tarjoamalla tietoa yrityksille ja myös myöntämällä vientitakuita, poistamalla kaupan esteitä ja edistämällä erityistä koulutusta yrittäjyys- ja perheyrityskulttuuria varten;

15.  toteaa, että perheyritysten lisääntyvä kansainvälistyminen tarjoaa lisää mahdollisuuksia talouskasvuun ja uusien työpaikkojen luomiseen; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan pienemmille perheyrityksille tukea, jonka avulla niiden on mahdollista hyödyntää paremmin digitaalista infrastruktuuria;

16.  toteaa, että verotukselliseen, oikeudelliseen ja hallinnolliseen ympäristöön, jossa perheyritykset (ja omistajajohtoiset yritykset) toimivat, vaikuttavat sekä yrityslainsäädäntö että yksityisoikeus;

17.  toteaa, että 87 prosenttia perheyrityksistä katsoo, että yksi keskeisistä menestyksen tekijöistä on se, että niillä säilyy yrityksen hallinta(5); toteaa, että komission yrittäjyys 2020 -toimintasuunnitelman(6) mukaan yrityksen omistajuuden ja johdon sukupolvenvaihdos on perheyrityksen suurin mahdollinen haaste;

18.  toteaa, että pienet ja keskisuuret perheyritykset tarvitsevat jatkuvasti innovointia ja niiden on houkuteltava oikeita taitoja ja kykyjä; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan pienille perheyrityksille kannustimia riskien ottamiseen kasvun edistämiseksi, henkilökunnan kouluttamiseksi ja ulkopuolisen asiantuntemuksen hankkimiseksi;

19.  kehottaa jäsenvaltioita yksinkertaistamaan hallinnollisia menettelyjä ja verojärjestelmiä ottaen erityisesti huomioon pienten ja keskisuurten yritysten ja perheyritysten erityiset haasteet;

20.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia digitaalisen yrittäjyyden ja digitaalisten taitojen kehittämiseksi, jotta perheyritykset voivat hyödyntää täysimääräisesti digitaaliteknologiaa;

21.  vaatii siksi jäsenvaltioita parantamaan perheyritysten sukupolvenvaihdoksen oikeudellisia puitteita sekä luomaan vaihdosta varten erityisiä rahoitusvälineitä, joiden avulla estetään ennalta käteisvarojen riittämättömyys, jotta voidaan turvata perheyritysten jatkuvuus ja estää hätätilassa tapahtuvat myynnit; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään erityisesti perheyritysten omistajuuden siirron onnistumiseen pitkällä aikavälillä myötävaikuttavaa perheyritysten koulutusta yrityksen omistajuuden siirron, hallintorakenteiden, omistus- ja innovointistrategioiden toteuttamisen alalla erityisesti maissa, joissa perheyritysten käsite ei historiallisista syistä vielä ole kovin vakiintunut;

22.  painottaa, että perheyrityksillä on oltava suora yhteys koulutustoimintaan, jotta ne saavat jatkuvasti tietoa uusimmista hyvää yritysjohtamista koskevista käytännöistä; korostaa tässä yhteydessä, että perheyrityksillä on ratkaiseva merkitys ammatillisen koulutuksen uudistusten onnistumisessa ja oppisopimuskoulutuksen määrän lisäämisessä; toteaa, että hyvin toimivat ammatilliset koulutusjärjestelmät auttavat pitkällä aikavälillä katsottuna torjumaan pulaa ammattitaitoisesta työvoimasta sekä nuorisotyöttömyyttä; huomauttaa, että komission ja jäsenvaltioiden olisi tuettava parhaiden käytäntöjen vaihtoa siitä, kuinka ammatilliset koulutusjärjestelmät voisivat tarjota perheyrityksille parhaan mahdollisen toimintaympäristön investoinneille oppisopimuksiin;

23.  toteaa, että on puututtava myös perheyritysten muihin haasteisiin, kuten vaikeuksiin ammattitaitoisen työvoiman löytämisessä ja pitämisessä, ja korostaa, että on tehostettava yrittäjyyskoulutusta ja perheyrityksille räätälöityä johtamiskoulutusta;

24.  korostaa EU:n rahoittamien pienyrittäjille suunnattujen koulutusjärjestelmien merkitystä; toteaa niiden auttavan perheyritysten omistajia sopeuttamaan yritystensä toimintaa nopeasti muuttuvassa ympäristössä, jota leimaavat yhä syvempi talouden maailmanlaajuinen yhdentyminen, uusien teknologioiden ilmaantuminen ja keskittyminen vähähiiliseen ja ympäristöystävällisempään talouteen;

25.  toteaa, että on hyvin tärkeää edistää yrittäjyyttä kouluissa ja opetuksen eri aloilla yrittäjähenkisyyden kehittämiseksi; toteaa lisäksi, että koulutukseen olisi sisällyttävä erityisesti perheyrityksiin liittyviä seikkoja, kuten omistajuus, perintö ja perhejohtaminen, sekä yleisempää tietoa esimerkiksi innovoinnin merkityksestä yrityksen edelleenkehittämiselle;

26.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon perheenjäsenten perheyrityksissä tekemän virallisen ja epävirallisen ja satunnaisen ja näkymättömän työn, ja kannustaa jäsenvaltioita laatimaan selkeän oikeudellisen kehyksen;

27.  painottaa, että perheyritysten panosta innovoinnissa voitaisiin vahvistaa edistämällä niiden osallistumista yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksiin ja klustereihin sekä edistämällä niiden yhteistyötä tutkimuslaitosten kanssa;

Tulevaisuudennäkymät

28.  kehottaa komissiota paremman sääntelyn periaatteen mukaisesti analysoimaan nykyistä perheyrityksiin vaikuttavaa lainsäädäntöä määrittääkseen ongelmat ja kasvun esteet;

29.  kehottaa komissiota teettämään säännöllisiä ja asianmukaisesti rahoitettuja tutkimuksia, joiden avulla analysoidaan omistajuuden merkitystä yrityksen menestykselle ja jatkuvuudelle sekä painotetaan perheyrityksiin kohdistuvia erityishaasteita, ja ehdottamaan Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioille tilastollisesti käyttökelpoista Euroopan laajuista perheyrityksen määritelmää – joka laaditaan yhteistyössä Eurostatin kanssa – siten, että huomioon otetaan jäsenvaltioiden erilaiset olosuhteet; kehottaa komissiota lisäksi hyödyntämään nykyistä pienten ja keskisuurten yritysten tietoja käsittelevää työryhmää riittävän tiedon keräämiseksi myös perheyrityksistä kaikissa jäsenvaltioissa, jotta voidaan vertailla erikokoisten perheyritysten tilannetta jta tarpeita sekä perheyritysten ja muiden yritysten tilannetta, sekä edistämään tietotaitoa ja parhaita käytäntöjä koskevista esimerkeistä tiedottamista ja niiden levittämistä kaikkialla EU:ssa esimerkiksi perustamalla komissioon perheyritysten asiointipisteen sekä hyödyntämällä mahdollisimman hyvin eri ohjelmia, muun muassa Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelmaa, ja mahdollistamalla kohdennetumman tuen;

30.  kehottaa komissiota laatimaan vaikutustenarvioinnin siitä, miten olisi mahdollista laajentaa vuodesta 2003 asti EU:n pk-yrityksiin sovelletun määritelmän perustaa täysin määrällisistä seikoista laadullisiin perusteisiin, joiden yhteydessä otetaan huomioon myös yritysten omistajuus sekä omistajuuden, määräysvallan ja johdon välinen riippuvuus, perheen yksin kantama riski ja vastuu, yrityksen sosiaalinen vastuu ja yleisesti liiketoiminnan harjoittamisen henkilökeskeisyys myös silloin, kun on kyse työntekijöiden osallistumisesta liiketoiminnan johtamiseen ja seurauksista, joita tällä voisi olla perheyrityksiin esimerkiksi valtiontukien tai yritysten tukikelpoisuuden aloilla;

31.  kehottaa komissiota tekemään tällä välin osana säädösten vaikutustenarviointia toteutettavuustutkimuksen testistä, joka koskee perheyrityksiä (toimintapolitiikoista, jotka liittyvät esimerkiksi omistajuuteen, hallintorakenteeseen tai yksityisyyden suojaan) pk-yrityksiä koskevan mallin mukaisesti, ja tutkimuksen osoittaessa testin toteutettavuuden ottamaan sen mahdollisimman pian käyttöön, jotta voidaan selvittää tiettyjen säädösten vaikutus perheyrityksiin jo etukäteen ja välttää näin perheyrityksille aiheutuva tarpeeton byrokratia ja hankalat esteet kiinnittämällä erityistä huomiota yhtiö- ja yksityisoikeuden lainsäädännön yhteisvaikutuksiin;

32.  panee merkille, että verolainsäädäntöön, tukijärjestelmiin tai EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoon liittyvät erot naapurivaltioissa voivat aiheuttaa ongelmia raja-alueen yrittäjille, kuten perheyrityksille; kehottaa tästä syystä jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen ehdotettua kansallista lainsäädäntöä ja ehdotettua EU:n lainsäädännön täytäntöönpanomenetelmää, jotta selvitetään, mitä vaikutuksia yrittäjille ja varsinkin perheyrityksille aiheutuu raja-alueilla;

33.  kehottaa komissiota perustamaan sisäisen ja pysyvän työryhmän ja määrittelemään sen tehtävät; katsoo, että työryhmän olisi käsiteltävä erityisesti perheyritysten tarpeita ja niiden erityisominaisuuksia, raportoitava säännöllisesti parlamentille ja jäsenvaltioille, rohkaistava parhaiden käytäntöjen vaihtoon jäsenvaltioiden perheyrityksiä edustavien järjestöjen välillä ja levitettävä suuntaviivoja ja vakiotekstejä sekä ratkaisuja perheyrityksille niiden erityisongelmista selviämiseksi; kehottaa komissiota myös perustamaan yrityksille asiointipisteen, joka voi toimia yhteisenä Euroopan tason foorumina perheyrityksille ja perheyritysten eturyhmille ja auttaa erityiskysymyksissä, jotka liittyvät varsinkin EU:n lainsäädäntöön ja EU-rahoituksen saantiin;

34.  korostaa naisten roolia yrittäjinä perheyrityksissä; kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen naisten osallistumisesta perheyrityksiin ja arvioimaan perheyritysten tarjoamia mahdollisuuksia naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen, yhdenvertaisia mahdollisuuksia sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamista; painottaa, että on suojeltava naisten oikeutta periä perheyrityksiä tasapuolisesti miesten kanssa edistämällä miesten ja naisten välisen tasa-arvon kulttuuria, jossa arvostetaan naisten roolia yrittäjänä myös perheyritysten johtotehtävissä; painottaa myös, että perheyritysten on noudatettava sosiaaliturvaa, eläkemaksuja ja turvallisia työoloja koskevia säännöksiä;

35.  muistuttaa jälleen kerran jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia sen tärkeydestä, että tarjolla on riittävästi laadukkaita ja kohtuuhintaisia lasten, vanhusten ja muiden huollettavien henkilöiden hoitopalveluja, verokannustimia yrityksille ja muita etuuksia, joilla autetaan palkansaajina, ammatinharjoittajina tai johtokunnan jäseninä perheyrityksissä työskenteleviä naisia ja miehiä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa;

36.  pitää tarpeellisena, että käytettävissä ovat sellaiset äitiys-, isyys- ja vanhempainlomat, jotka ovat toisistaan riippumattomia, joiden ajalta maksetaan asianmukainen palkka ja jotka vastaavat työntekijöiden, ammatinharjoittajien ja yrittäjien tarpeita;

37.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään naisyrittäjien lähettiläiden eurooppalaista verkostoa ja eurooppalaista mentoriverkostoa niiden näkyvyyden lisäämiseksi;

38.  toteaa, että maatalousalan perheyritykset ovat maaomaisuutensa vuoksi sidoksissa sijaintipaikkaansa; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, ettei ainakaan liiallinen byrokratia vaaranna näiden perheyritysten jatkuvuutta; kiinnittää huomiota naisten tärkeään rooliin maatalousalan perheyrityksissä ja kehottaa jäsenvaltioita edistämään erityisesti naispuolisille maanviljelijöille tarkoitettua liiketoimintakoulutusta, jotta naisten osallisuutta maatalousalan perheyrityksissä vahvistetaan edelleen;

39.  kehottaa komissiota edistämään yrittäjähengen vahvistamista EU:ssa pitäen mielessä perheyritysten merkityksen EU:n taloudelle ja luomaan talouden huippusuoritusten kannalta suotuisan ympäristön;

40.  kehottaa komissiota laatimaan pikaisesti tiedonannon, jossa analysoidaan perheyritysten roolia ja mahdollisuutta parantaa EU:n talouden kilpailukykyä ja kasvua vuoteen 2020 mennessä, ja kehottaa laatimaan etenemissuunnitelman, jonka sisältämien toimien avulla voidaan vahvistaa EU:n perheyrityksiä niiden taloudellisessa ympäristössä, edistää niiden kehitystä, lisätä tietoisuutta toimia edellyttävistä perheyritysten erityishaasteista ja parantaa niiden kilpailu-, kansainvälistymis- ja työpaikkojen luomiskykyä;

o
o   o

41.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0036.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0032.
(3)http://ec.europa.eu/justice/gender-equality/files/gender_pay_gap/140319_gpg_fi.pdf
(4)Komission asiantuntijaryhmän lopullinen raportti ”Overview of Family-Business-Relevant Issues”, marraskuu 2009”.
(5)Euroopan perheyritysbarometri, kesäkuu 2014.
(6)COM(2012)0795.


Tutkimus ja innovointi sinisessä taloudessa työpaikkojen ja kasvun luomiseksi
PDF 213kWORD 105k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. syyskuuta 2015 tutkimuksen ja innovoinnin hyödyntämättömistä mahdollisuuksista sinisessä taloudessa työpaikkojen ja kasvun luomiseksi (2014/2240(INI))
P8_TA(2015)0291A8-0214/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 8. toukokuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Innovointi siniseen talouteen: hyödynnetään mertemme ja valtamertemme potentiaalia työllisyyden ja kasvun edistämiseksi”(COM(2014)0254),

–  ottaa huomioon merten aluesuunnittelun puitteista 23. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/89/EU(1),

–  ottaa huomioon yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY (meristrategiadirektiivi)(2),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke: Innovaatiounioni" (COM(2010)0546),

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2007 annetun komission tiedonannon Euroopan unionin yhdennetystä meripolitiikasta (COM(2007)0575),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2012 annetun Limassolin julkilausuman kasvua ja työllisyyttä tukevasta merialan toimintaohjelmasta,

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Sininen kasvu: Meritalouden ja merenkulkualan kestävän kasvun mahdollisuudet” (COM(2012)0494),

–  ottaa huomioon 13. toukokuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Atlantin alueen meristrategiaa koskeva toimintasuunnitelma – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun edistäminen” (COM(2013)0279),

–  ottaa huomioon 29. elokuuta 2012 annetun komission vihreän kirjan ”Meriosaaminen 2020: merenpohjan kartoituksesta meriennusteisiin”(COM(2012)0473),

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman Sininen kasvu – EU:n meritalouden, merenkulkualan ja matkailualan kestävän kasvun edistäminen(3),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Meriosaaminen 2020 -aloite: merenpohjan kartoitus kestävän kalastuksen edistämiseksi”(4),

–  ottaa huomioon 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman erityistoimista naisten aseman kehittämiseksi yhteisessä kalastuspolitiikassa(5),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ”Horisontti 2020” (2014–2020) ja päätöksen N:o 1982/2006/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1291/2013(6),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 294/2008 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1292/2013(7),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1312/2013/EU Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) strategisesta innovaatio-ohjelmasta: EIT:n antama panos innovatiivisen Euroopan edistämiseen(8),

–  ottaa huomioon 15. lokakuuta 2014 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Innovointi siniseen talouteen: hyödynnetään mertemme ja valtamertemme potentiaalia työllisyyden ja kasvun edistämiseksi”(9),

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2014 annetun alueiden komitean lausunnon ”Innovointi siniseen talouteen: hyödynnetään mertemme ja valtamertemme potentiaalia työllisyyden ja kasvun edistämiseksi”(10) (2015/C 019/05),

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2014 annetun komission tiedonannon eurooppalaisesta strategiasta rannikko- ja merimatkailun kasvua ja työpaikkoja varten (COM(2014)0086),

–  ottaa huomioon 4. joulukuuta 2014 annetut kilpailukykyneuvoston päätelmät matkailun vahvistamisesta hyödyntämällä Euroopan kulttuuri-, luonnon- ja merellistä perintöä,

–  ottaa huomioon Brasiliassa Rio de Janeirossa 20.–22. kesäkuuta 2012 pidetyssä YK:n kestävän kehityksen kokouksessa (Rio+22) hyväksytyn loppujulistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja kalatalousvaliokunnan lausunnot (A8‑0214/2015),

A.  toteaa, että käsite ”sininen talous” kattaa laajan kirjon taloudellisen toiminnan aloja, jotka liittyvät meriin ja valtameriin, mukaan luettuina perinteiset alat ja kehittyvät alat, joita ovat esimerkiksi kalastus, vesiviljely, meri- ja sisävesiliikenne, satamat ja logistiikka, matkailu, huviveneily ja risteilymatkailu, laivanrakennus ja -korjaus, merirakentaminen ja rannikkovyöhykkeen suojelu, mineraalivarojen etsintä ja hyödyntäminen (offshore), tuulivoiman (offshore) ja merienergian hyödyntäminen ja bioteknologia;

B.  katsoo, että sinisen talouden kehittämisessä olisi keskityttävä kestävään taloudelliseen toimintaan, joka täyttää nykyisen ja tulevien sukupolvien tarpeet ja luo yhteiskunnalle vaurautta;

C.  toteaa, että sinisen talouden kehittämiseen ei ole sisällytetty selkeästi tieteellistä tietämystä tutkimuksen ja innovoinnin perustana ja että siniseen talouteen liittyvät tieteen ja teknologian alat ovat hyvin erilaisia;

D.  korostaa, että meriympäristön suojelu ja turvaaminen on keskeinen edellytys sinisen talouden säilyttämisessä, tukemisessa ja kehittämisessä ja että elinkelpoinen meriympäristö on ennakkoehto merten ja valtamerten luonnonvarojen hyödyntämiselle; katsoo, että innovoinnin ja kestävän kehityksen olisi oltava sinisen talouden keskeisiä osatekijöitä, jotta se voi luoda kasvua ja uusia työpaikkoja;

E.  katsoo, että tieto ja tietämys meristä ja valtameristä, niiden luonnonvaroista ja monimuotoisuudesta sekä vuorovaikutuksesta ihmisen toiminnan kanssa on erittäin puutteellista ja että juuri ihmisen toimet - joko jo toteutetut tai vasta suunnitteilla olevat - rajoittavat ympäristövaikutuksillaan ja niiden kumuloitumisella merkittävästi näiden luonnonvarojen kestävää käyttöä ja muodostavat esteen innovoinnille sekä merten ja valtamerten täyden potentiaalin hyödyntämiselle maailman väestön lisääntyessä nopeasti ja meriä ja valtameriä hyödynnettäessä entistä enemmän ravinnon, tilan, energian ja mineraalien vuoksi, mikä edellyttää järjestelmällisempää lähestymistapaa niiden kestävään käyttöön;

F.  toteaa, että merten ekosysteemit ovat luonnon monimuotoisuuden herkkiä pisteitä, joihin ihmisen toiminta vaikuttaa suuresti, ja että on yhä tärkeämpää hankkia ja jakaa täsmällistä tietoa luontotyyppien sijainnista ja laajuudesta herkkien alueiden järkevän hallinnan, kehittämisen ja suojelun helpottamiseksi;

G.  katsoo, että sinisen talouden menestyksekkään innovoinnin esteet eivät liity pelkästään tieteellisen tiedon , jota korkeakoulut, yritykset ja tutkimuslaitokset pyrkivät kokoamaan huippututkimuksella, puutteeseen, vaan kyse on suurelta osin myös sekä julkisista että yksityisistä varoista saatavan rahoituksen puutteesta;

H.  katsoo, että merten luonnonvarojen mahdollinen hyödyntäminen kestävien uusiutuvien energialähteiden kehittämisessä voisi tarjota merkittävän panoksen EU:n energiavarmuusstrategiaan, kun jäsenvaltioiden riippuvuus EU:n ulkopuolisista energialähteistä vähenisi;

I.  katsoo, että sinisen talouden kestävä kehittäminen voi edistää voimakkaasti kasvua ja talouden kehitystä sekä työpaikkojen luomista erityisesti rannikkoalueilla, syrjäisimmillä alueilla ja saarialueilla, samalla kun otetaan huomioon kunkin maantieteellisen alueen erityiset ja moninaiset tarpeet ja erot;

J.  toteaa, että meriin ja valtameriin liittyvään tutkimukseen ja innovointiin tehtävien investointien lisääminen voi auttaa tukemaan taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteita, koska niiden avulla voidaan korjata jäsenvaltioiden välisiä epäsymmetrioita ja kasvavia eroja sekä vahvistaa EU:n maailmanlaajuista asemaa meripolitiikan alalla ja sinisessä taloudessa (esimerkiksi ympäristötekniikan viennin avulla) ottaen huomioon pienten ja keskisuurten yritysten ja perheyritysten merkityksen innovoinnille ja työpaikoille;

K.  toteaa, että sinisen talouden toimintojen osalta on tarkasteltava erilaisia eri tasojen toimivaltuuksia erityisesti kansainvälisellä, unionin ja jäsenvaltioiden tasolla; toteaa, että sinisen talouden kehitykseen liittyvät alakohtaiset painopisteet saattavat vaihdella jäsenvaltiosta toiseen riippuen toisaalta asianomaisten perinteisten tai vakiintuneiden alojen kehitystasosta ja toisaalta olemassa olevista resursseista sekä kehittyvien alojen kehityspotentiaalista kussakin jäsenvaltiossa;

L.  toteaa, että innovointimahdollisuuksien hyödyntäminen sinisessä taloudessa edellyttää ammattitaitoista ja asianmukaisesti koulutettua työvoimaa; toteaa, että nykyiseen osaamisvajeeseen on puututtava;

M.  katsoo, että meriin ja valtameriin ei saa soveltaa sinisen talouden mahdollisuuksien hyödyntämisen nimissä sellaisia luonnonvarojen hyödyntämisen kestämättömiä menetelmiä ja kasvumalleja, jotka ovat jo osoittautuneet kestämättömiksi, ja että merten ja valtamerten luonnonvarojen hyödyntämisessä on otettava tarkasti huomioon tarve varmistaa näiden luonnonvarojen hyvä hallinta ja suojelu sekä turvata meriekosysteemeihin liittyvä tasapaino ja ennallistamalla vahingoittuneita ekosysteemejä torjumalla innovatiivisilla menetelmillä resurssitehokkaasti merten saastumista, erityisesti lisääntyvää muovijätettä, plastiglomeraatteja ja hajoavia mikromuovihiukkasia ja kierrättämällä jätettä ilman luonnonvarojen haaskausta;

N.  ottaa huomioon, että lukuisia rannikko- ja merialueiden ympäristöhallinnan välineitä, kuten tutkimusten seurannan suunnittelua, tuetaan merenpohjan kartoituksella määrittämällä alueita, joilla todennäköisesti on tärkeitä luontotyyppejä, tai tarjoamalla tietoa offshore-hankkeiden sijoittamisen ja suunnittelun tukemiseksi, kuten laiturien ja venesatamien kehittäminen, rannikon suojarakentaminen, avomeren tuulipuistot ja maan kohoaminen, ympäristön kannalta kestävällä tavalla;

O.  toteaa, että Lissabonin sopimuksen 190 artiklan ja Rio+20-konferenssin julistuksen mukaan ennalta varautumisen periaatteen ja ekosysteemiperustaisen lähestymistavan olisi oltava keskeisessä asemassa kaikkien sellaisten toimintojen hallinnassa, joilla on vaikutusta meriympäristöön;

P.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on pyrkinyt kehittämään ja ehdottamaan ohjelmia ja suuntaviivoja kokonaisuutena, joka kattaa siniseen talouteen liittyvät toimenpiteet ja innovoinnin siniseen talouteen ja jonka arvioinnin on perustuttava konkreettisiin tuloksiin, joilla tuetaan sinisen talouden kehittämistä koskevia jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten ponnisteluja;

Q.  katsoo, että uuden, kestävän sinisen talouden edistämisen ja kehittämisen on oltava myös osa EU:n kehityspolitiikkaa, ulkopolitiikkaa ja Välimeren unionia ja että juuri Välimeren rannalla sijaitsevat Afrikan valtiot, Intian valtamerellä sijaitsevat Itä-Afrikan saarivaltiot ja talouskumppanuussopimusten piiriin kuuluvat AKT-saarivaltiot on otettava huomioon kumppaneina kestävän meritalouden (sinisen talouden) rakentamisessa;

R.  katsoo, että rannikko- ja saariyhteisöjen paikallis- ja alueviranomaiset ovat keskeinen osapuoli sinisen talouden mahdollisuuksista ja sen toteuttamisesta käytävässä keskustelussa;

S.  toteaa, että rannikkoalueilla on erityispiirteitä, jotka erottavat ne muista alueista ja määräävät niiden kehitysmahdollisuudet keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä;

T.  toteaa, että Euroopan valtameret ja meret poikkeavat toisistaan suuresti, kun verrataan esimerkiksi Atlantin vesiä Irlannin edustalla Mustanmeren vesiin Romanian edustalla ja arktisen alueen kylmiä vesiä Välimeren lämpimiin vesiin;

U.  ottaa huomioon, että matkailun osuus EU:n BKT:sta on viisi prosenttia, se tarjoaa 12 miljoonaa työpaikkaa ja mahdollistaa 2,2 miljoonan yrityksen toiminnan; toteaa, että kulttuurimatkailu muodostaa lähes 40 prosenttia matkailusta Euroopassa; toteaa, että merelle ja rannikolle suuntautuvan matkailun osuus on kolmannes kaikista matkailutoiminnoista Euroopassa ja se työllistää 3,2 miljoonaa henkilöä;

V.  toteaa, että nykyisen arvion mukaan 3–5 prosenttia unionin BKT:stä tulee koko merialalta, sillä ala työllistää noin 5,6 miljoonaa henkeä ja tuottaa Euroopan talouden hyväksi 495 miljardia euroa;

W.  toteaa, että molekyylien määrän uskotaan nykyisin olevan huomattavasti suurempi meressä kuin maalla ja niiden katsotaan tarjoavan huomattavia mahdollisuuksia tutkimukselle terveydenhoidon, kosmetiikan ja bioteknologian aloilla;

X.  katsoo, että yhdennetyllä meripolitiikalla on voimakas vipuvaikutus sinisen talouden toimintoihin, erityisesti kun pyritään löytämään yhteinen vastaus kaikkiin haasteisiin, jotka nykyisin koettelevat Euroopan meriä;

Y.  katsoo, että aiemman yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) mukaiset kalatalouden kehittämisryhmät osoittautuivat erittäin hyödyllisiksi välineiksi, joilla luotiin työpaikkoja ja vaurautta sekä sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, sekä päätöksentekijöiksi ja oman alansa aktiivisiksi toimijoiksi;

1.  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Innovointi siniseen talouteen: hyödynnetään mertemme ja valtamertemme potentiaalia työllisyyden ja kasvun edistämiseksi”; toteaa, että tämä tiedonanto on suppea eikä kata kaikkia siniseen talouteen kuuluvia aloja; kehottaa komissiota omaksumaan yhtenäisen ja kattavamman lähestymistavan, johon sisällytetään innovoinnin ja työpaikkojen luomisen haasteet keskenään vuorovaikutuksessa olevilla eri aloilla;

2.  kannattaa sinisen talouden erityistä ja kattavaa määritelmää, johon sisällytetään kaikki alakohtaiset ja eri alojen väliset toimet, jotka liittyvät valtameriin, meriin, rannikkojen ekosysteemeihin, niihin yhteydessä oleviin takamaihin ja rannikkoalueisiin, mukaan luettuina myös suorat ja epäsuorat tukitoimenpiteet; kehottaa kiinnittämään huomiota innovoinnin laaja-alaiseen merkitykseen kaikissa näissä toimissa, olivat ne sitten perinteisiä tai uusia;

3.  toteaa, että tarvitaan siniseen talouteen liittyvien toimintojen strategista suunnittelua, suoria rahoitusmenetelmiä, painopisteiden kohdentamista ja toimintasuunnitelma, jotta alan toiminta saadaan vilkastumaan vuoteen 2020 mennessä, mukaan luettuina tietyt yhteistyömekanismit ja investoinnit infrastruktuuriin;

4.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tieteellisen analyysin ja tarkastelemaan määrällisesti nykyisten siniseen talouteen kuuluvien toimintojensa laajuutta; kehottaa laatimaan unionin yhdennetyn meriteollisuusstrategian, joka yhdistäisi kaikki eri merialoja koskevat EU:n aloitteet; kehottaa komissiota toteuttamaan inventaarion niistä lukuisista siniseen talouteen liittyvistä hankkeista, joita se on rahoittanut aiemmin, sekä käynnistämään tutkimuksen sinisen talouden merkityksestä ja painoarvosta;

5.  painottaa, että meriin ja valtameriin kohdistuu jo valtava ihmisten toimien aiheuttama paine ja niihin liittyviä seurauksia (kuten pilaantuminen, ympäristön ja ilmaston muutokset, luonnonvarojen liiallinen käyttö ja liikakalastus), mutta merissä ja valtamerissä on kuitenkin merkittäviä ekosysteemivarantoja, jotka ovat saavuttamattomissa ja siksi edelleen koskemattomia; katsoo, että sinisessä taloudessa olisikin pyrittävä suojelemaan, ennallistamaan ja ylläpitämään merten ja valtamerten ekosysteemejä, luonnon monimuotoisuutta, niiden sietokykyä ja tuottavuutta, mukaan luettuna merten luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemien toiminta; katsoo, että ennalta varautumisen periaatteen ja ekosysteemien olisi oltava keskeisessä asemassa sinisessä taloudessa;

6.  painottaa uuden teknologian suurta merkitystä merten ekosysteemien rappeutumisen torjumiseksi, ja korostaa sinisen talouden ja vihreän talouden tiivistä yhteyttä erityisesti, kun on kyse merten innovatiivisesta puhdistuksesta ja ympäristölle haitallisten muovien kierrättämisestä kustannustehokkaasti;

7.  toteaa, että merten ja valtamerten – merenpohja ja merten eliöstö mukaan luettuina – parempi tuntemus yhdessä ympäristövaikutusten arviointien kanssa mahdollistaa, että merten luonnonvaroja voidaan hyödyntää kestävällä tavalla ja parantaa tieteellistä perustaa, johon EU:n eri meripolitiikat nojaavat;

8.  kehottaa komissiota arvioimaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa (edellä mainittujen tieteellisen analyysin ja inventaarion toteuttamisen jälkeen) sinisen talouden (alakohtaisia, kansallisia ja unionin tasoisia) rahoitustarpeita, jotta sen kestävään kasvuun, kehitykseen ja työpaikkojen luomiseen liittyvät mahdollisuudet voidaan toteuttaa kiinnittäen erityistä huomiota alueisiin, jotka ovat erittäin riippuvaisia kalastuksesta, sekä uusiin yrityksiin, pk-yrityksiin ja perheyrityksiin;

9.  korostaa, että sinisen talouden kestävä kehittäminen edellyttää entistä suurempia investointeja osaamiseen ja tutkimukseen; pitää valitettavina vaikutuksia, joita tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin tehtävillä julkisilla investoinneilla on kansallisiin tutkimusjärjestelmiin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä; katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden on varmistettava vakaa rahoitus meriympäristöä ja sen taloudellista potentiaalia koskevan ymmärryksen lisäämiseksi siten, että rahoituksen jatkuvuus ja ennustettavuus taataan pitkällä aikavälillä ja että jo olemassa olevien ja toimivien ohjelmien rahoitusta ei vaaranneta;

10.  vaatii komissiota edistämään ajan tasalla olevien ja säännöllisten tieteellisten tietojen hankkimista merilajien kannoista EU:n aluevesillä ja niiden ulkopuolella yhteistyössä muiden kansainvälisten elinten kanssa; muistuttaa merten ja merenkulkualan tutkimuksen monialaisesta ominaisluonteesta ja korostaa, että on tärkeää tukea poikkitieteellistä lähestymistapaa, joka kattaa merien ja merenkulkualan tutkimuksen eri sektorit ja tieteenalat;

11.  vaatii selkeiden tavoitteiden ja aikataulujen laatimista, jotta merenpohjaa, vesimassoja tai eläviä luonnonvaroja koskevat tiedot olisivat avoimia, paremmin saatavilla ja täysin yhteentoimivia sekä harmonisoituja; kehottaa innovoinnin edistämiseksi asettamaan meriä ja valtameriä koskevat tiedot julkisesti saataville varmistaen kuitenkin, ettei varoja tuhlata eivätkä hankkeet ole päällekkäisiä; toteaa, että myös tiedonhankintahankkeisiin investoiminen edistää osaltaan tuottavuutta ja innovoinnin lisäämistä;

12.  pyytää, että julkisista varoista rahoitetun tutkimuksen tulokset asetetaan julkisesti saataville ei-kaupallisiin tarkoituksiin (turvaten kuitenkin jäsenvaltioille strategisesti merkittävät tiedot), ja katsoo, että tämän periaatteen on velvoitettava EU:n tutkimusohjelmien kumppaneita; kannustaa tarjoamaan mahdollisuuden tutustua vapaasti tietoihin, jotka tukevat kyseisten tutkimusten tuloksia; kehottaa laatimaan EU:n aloitteen merenkulkualan yksityisten yritysten rohkaisemiseksi jakamaan niille taloudellista merkityksetöntä tietoa tutkimustarkoituksiin ja kehottaa komissiota ottamaan Horisontti 2020 -tutkimustietofoorumin käyttöön mahdollisimman pikaisesti;

13.  kehottaa sisällyttämään Euroopan meripoliittisen seurantakeskuksen ja tietoverkon (EMODnet-hankkeen) ihmisen aiheuttamia vaikutuksia koskevaan osioon selvityksen kumulatiivisista vaikutuksista, merien roskaantumisesta, merien melusaasteesta ja liukenemattomista hormonaalisista haitta-aineista;

14.  torjuu komission ehdottamat Horisontti 2020 -ohjelman talousarvion leikkaukset;

15.  kehottaa komissiota tekemään säännöllisiä arvioita Horisontti 2020 -ohjelman toteuttamisesta siniseen talouteen liittyvillä aloilla ja asettamaan niiden tulokset julkisesti saataville; kannattaa erityisen kumppanuuden perustamista merenkulkualalle Horisontti 2020 -ohjelman puitteissa ja kehottaa sisällyttämään sen Horisontti 2020 -ohjelman kauden 2016–2017 työohjelmaan; katsoo, että on tehtävä enemmän työtä tutkimuksen ja markkinoilla olevien tuotteiden ja prosessien, kasvun ja työpaikkojen kehittämisen välisen yhteyden parantamiseksi;

16.  kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että jäsenvaltioilla ja alueviranomaisilla on keskeinen vastuu sinisen talouden kehittämisestä, ja kannustaa komissiota tukemaan ja edistämään kaikkia jäsenvaltioiden ja alueviranomaisten välisen yhteistyön (käsitellen tällä alalla nykyisin ilmeneviä puutteita) muotoja, kuten yhteisiä ohjelma-aloitteita, ja ottamaan mukaan merenkulkualan klusterit, kalatalousalan toimijat ja paikallisyhteisöt; korostaa makro-alueellisten strategioiden roolia keinona tarkastella yhteisiä haasteita ja hyödyntää yhteisiä mahdollisuuksia (esimerkiksi Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskeva strategia) ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan työtä onnistuneiden alueellisten tutkimushankkeiden (esimerkiksi BONUS) pohjalta;

17.  kehottaa käynnistämään jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja kumppanuuksia EU:n välineistä ja kansallisista välineistä saatavilla olevan rahoituksen kohdentamiseksi entistä tehokkaammin; korostaa, että ensisijaisiksi olisi katsottava hanke-ehdotukset, joilla on välitön vaikutus ja panostus siniseen talouteen;

18.  painottaa, että on jäsenvaltioiden edun mukaista laajentaa yhteistyöpohjaa eteläisen Välimeren valtioiden kanssa, ja kehottaa jäsenvaltioita pitämään sinistä taloutta uutena yhteistyön teemana; kannustaa kolmansien maiden (Välimeren unioni, Mustanmeren taloudellisen yhteistyön järjestö) kanssa tehtävän yhteistyön muotoja ja kehottaa komissiota sisällyttämään EU:n kehityspolitiikan tavoitteisiin tuen, jolla kehitetään kestävää sinistä taloutta;

19.  kehottaa komissiota luomaan suotuisat sääntelyedellytykset sinisen talouden uusiutuvaan energiaan investoimiselle sekä esittämään selkeät ja vakaat puitteet tutkimukselle, yrityksille ja hallituksille, jotta voidaan lisätä investointeja innovatiivisiin hankkeisiin uusiutuvan energian tuottamiseksi;

20.  painottaa, että Euroopan meret ja valtameret ovat hyvin erilaisia ja että tämän vuoksi on tärkeää, ettei Euroopan komissio sovella yhtä ainoaa lähestymistapaa; kiinnittää huomiota tarpeeseen edistää yhteisiin periaatteisiin, kuten kestävään kehitykseen, perustuvaa yhdennettyä lähestymistapaa sinisen talouden eri aloihin tunnustamalla eri alueiden erityispiirteet ja tarpeet ja eri jäsenvaltioiden painopisteet ja kunnioittamalla niitä sekä tukemalla jäsenvaltioita näiden painopisteiden kehittämisessä;

21.  kehottaa Euroopan komissiota ja sen virastoja tukemaan jäsenvaltioita meritalouden kehittämistä koskevien kansallisten ja alueellisten strategioiden laatimisessa ja täytäntöönpanossa;

22.  kiinnittää huomiota joidenkin sinisen talouden perinteisempien alojen (kuten kalastus sekä laivojen rakennus ja korjaus) kielteiseen kehitykseen ja selkeään heikkenemiseen etenkin alueilla, joilla ne ovat toimineet aitoina ankkurialoina ja edistäneet taloudellisia toimintoja sekä tuotantoketjun alku- että loppupäässä luomalla työpaikkoja ja edistämällä kehitystä; katsoo, ettei missään sinistä taloutta koskevassa EU:n strategiassa saa unohtaa näitä toimintoja ja alueita vaan niissä olisi korostettava innovoinnin mahdollisuuksia ja käytettävä hyväksi eurooppalaista osaamista (esimerkiksi laivojen jälkiasennukset) tämän kehityssuuntauksen kääntämisessä;

23.  painottaa meren ja merentutkimuksen merkitystä sekä laajempaa yhteistyötä näillä aloilla tutkijoiden, jäsenvaltioiden ja alueiden keskuudessa, jotta ylitetään nykyinen kuilu jäsenvaltioiden ja joidenkin alueiden maantieteellisten keskittymien välillä ja edistetään rannikkoalueiden kilpailukykyä sekä korkealaatuisten ja kestävien paikallisten työpaikkojen luomista;

24.  katsoo, että pula pätevistä ammattilaisista – kuten tutkijoista, insinööreistä, teknikoista ja työntekijöistä – eri tutkimus- ja toimialoilla muodostaa ylipääsemättömän esteen sinisen talouden mahdollisuuksien täysimääräisen toteuttamisen kannalta; korostaa, että tämä vaje liittyy kiinteästi valtion vastuun vähenemiseen sekä tieteen ja koulutuksen alalla tehtävien valtion investointien vähenemiseen sekä näissä ammateissa toimivien arvostuksen vähenemiseen etenkin niissä jäsenvaltioissa, joihin talouskriisi vaikutti eniten, ja suosittelee sen vuoksi, että nämä kaksi kehityssuuntaa käännetään nopeasti; kehottaa jäsenvaltioita ja alueviranomaisia investoimaan sinisen kasvun kunnianhimoiseen sosiaaliseen ulottuvuuteen ja merenkulun lukutaitoon nuorten koulutuksen ja merenkulkualan ammatteihin pääsyn edistämiseksi; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan sekä korkea-asteen koulutusta että ammattikoulutusta ja elinikäisen oppimisen ohjelmia ja pyrkimään sisällyttämään niihin sinisen talouden näkökulman;

25.  vaatii jäsenvaltioita, alueviranomaisia, koulutuslaitoksia ja teollisuutta koordinoimaan toimintaa, luomaan synergioita ja määrittelemään monialaisia tutkimusaiheita sinisen talouden alalla edistääkseen nuorten koulutusta ja pääsyä siniseen kasvuun liittyviin ammatteihin;

26.  katsoo, että sinisen talouden asianmukainen kehittäminen edellyttää siihen liittyvien ammattialojen arvostamista sekä laadukkaita työpaikkoja, joissa työntekijöillä on oikeuksia, merityöntekijöiden työterveysoikeudet mukaan luettuna, ja tietoa näistä oikeuksista, millä varmistetaan, että ala pysyy houkuttelevana; katsoo lisäksi, että koska sininen talous on perinteisesti ollut miesvaltainen ja on sitä suuresti edelleen, nyt EU:lla on loistava tilaisuus myöntää, että tämä on sopiva aika houkutella naisia tälle talouden alalle; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään sukupuolinäkökulman sinisen talouden kaikkiin kehitysvaiheisiin sekä edistämään ja vahvistamaan naisten todellista osallistumista siniseen talouteen;

27.  kehottaa komissiota edistämään työntekijöiden oikeuksia ja takaamaan turvalliset työolot kaikilla sinisen talouden aloilla, niin nykyisillä kuin vasta kehittyvillä aloilla;

28.  kehottaa komissiota keräämään ja analysoimaan tietoa kaiken tasoisista merenkulkualan ammateista (oikeusalan ammattilaisista konetekniikkaan ja ympäristöjohtajiin, sukellusoppaista merimiehiin ja meriteknikoihin) sekä käyttämään tätä tietoa uusien työllistymismahdollisuuksien – perinteisten, kehittymässä olevien ja täysin uusien – etsimiseen eri tasoilla;

29.  kehottaa komissiota määrittämään kaikki käytettävissä olevat unionin varat sinisen talouden toimintojen rahoittamiseksi ja niiden keskittämiseksi kansalaisten käytettävissä olevalle yhdelle foorumille; kehottaa lisäksi komissiota varaamaan innovaatioon ja siniseen kasvuun varoja, joilla rahoitetaan perustutkimusta, tutkimusta ja kehittämistä, ammattikoulutusta, työpaikkojen luomista, uusyrityksiä, pk-yrityksiä, yhteiskunnallisia yrityksiä, osuuskuntia, koulutusta ja oppisopimuskoulutusta, rannikkoalueiden köyhyyden vähentämistä, bioteknologian kehittämistä, liikenneyhteyksiä, energiaverkkojen yhteenliitettävyyttä, laivojen rakentamista ja korjaamista, rannikkoalueiden laajakaistayhteyksiä, ympäristönsuojelua sekä innovatiivisten tuotteiden, palvelujen ja menetelmien tuomista markkinoille;

30.  katsoo, että siniseen talouteen tehtävissä investoinneissa on asetettava etusijalle muun muassa ekoinnovointi, jossa ei hyödynnetä rajallisia luonnonvaroja, luonnonvarojen käytön tehokkuus, kiertotalous, luonnonsuojelu, merten ja rannikkojen suojelu, ilmastonmuutoksen lieventäminen ja siihen sopeutuminen sekä luonnonvarojen kestävä käyttö (joka ei pitkällä aikavälillä ylitä luonnollista palautumista); kehottaa komissiota sisällyttämään nämä periaatteet olemassa tai suunnitteilla oleviin tukiohjelmiin;

31.  kannattaa sellaisen asianmukaisen rahoituskehyksen perustamista, jolla edistetään innovointia, sinisen talouden kestävää kehittämistä ja työpaikkojen luomista ja johon yhdistetään erilaisia käytettävissä olevia rahoitusvälineitä, kuten rakenne- ja investointirahastot (Euroopan meri- ja kalatalousrahasto EMKR, Euroopan aluekehitysrahasto EAKR, Euroopan sosiaalirahasto ESR ja koheesiorahasto), tutkimuksen puiteohjelma, siniseen talouteen keskittyvän tulevan osaamis- ja innovaatioyhteisön mahdollinen perustaminen, Euroopan strategisten investointien rahasto ja muut; huomauttaa, että välineiden olisi oltava paremmin suunnattuja yksittäisten sidosryhmien – julkisten instituutioiden, yritysten ja erityisesti pk-yritysten, kansalaisjärjestöjen jne. – tarpeisiin ja että olemassa olevista mahdollisuuksista olisi tiedotettava laajamittaisemmin;

32.  pitää hyvin valitettavana EMKR:n ohjelmasuunnittelun viivästymistä tietyissä jäsenvaltioissa;

33.  katsoo, että etenkin tietyissä jäsenvaltioissa julkisilla investoinneilla on ratkaiseva merkitys sinisen talouden kehityksen edistämisessä ja sen potentiaalin täysimääräisessä hyödyntämisessä yksityisten investointien roolia unohtamatta; painottaa, että siniseen talouteen investoiminen edellyttää laaja-alaista hankevalikoimaa infrastruktuurihankkeista erilaisiin pienimuotoisiin investointeihin, joita tehdään pk-yrityksiin, mikä edellyttää lisätukea rahoituksen saatavuuden osalta;

34.  painottaa, että maissa toteutettavat toimet, joilla tuetaan sinisen talouden offshore-toimintaa, ovat tärkeä toiminto, jolla varmistetaan merialan innovaatioita, ja kehottaa komissiota tukemaan enemmän näitä maissa toteutettavia toimintoja;

35.  kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioiden pyrkimyksiä edistää älykkäitä erikoistumisstrategioita, jotta sinisen talouden monenlaisiin toimintoihin liittyvät arvoketjut saadaan tuotua esille ja niitä voidaan hyödyntää; katsoo, että ”klusterien” tai ”hyperklusterien” kehittäminen edellyttää välttämättä jäsenvaltioiden aktiivista roolia, jolla edistetään alakohtaisten ja toimialojen välisten synergioiden muodostumista; katsoo, että merialan tutkimusta ja teknologista kehittämistä koskevia strategioita voitaisiin kokeilla ensin yhdessä hankkeessa, jolloin niitä voitaisiin hyödyntää laajemmin sinisessä taloudessa esimerkkeinä parhaista käytännöistä;

36.  katsoo, että strategioiden, suunnitelmien ja ohjelmien sekä kansallisen erityislainsäädännön täytäntöönpano voi tarjota sinisen talouden kehittämisen kannalta suotuisamman poliittisen ja institutionaalisen kehyksen eri jäsenvaltioissa; korostaa, että näiden strategioiden, suunnitelmien ja ohjelmien sekä kansallisen erityislainsäädännön olisi edistettävä yhdenmukaista ja kestävää vuorovaikutusta ihmisen toiminnan sekä meri- ja rannikkoympäristön välillä; korostaa merten aluesuunnittelun merkitystä merellä tapahtuvien toimintojen kestävän ja koordinoidun kehittämisen yhteydessä ja ottaen tasapuolisesti huomioon kaikkien asianomaisten alojen edut sekä maa- ja merialueiden vuorovaikutuksen sekä rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon; palauttaa mieliin merten aluesuunnittelusta annetun direktiivin, meristrategiapuitedirektiivin sekä yhdennetyn meripolitiikan sekä unionin tasolla että merialueilla;

37.  kiinnittää huomiota julkisomisteisten tai enemmistöomisteisten valtion yhtiöiden merkitykseen esimerkiksi kauppamerenkulun, satamahallinnon, merenkulkualan, merenkulun rakenteiden ja rannikon suojarakenteiden rakennustöiden aloilla; vastustaa näkemystä, jossa pyritään keskittymään vain yksityiseen sektoriin, ja katsoo, että julkisen sektorin vahvistaminen ja nykyaikaistaminen voi olla tärkeä kantava voima sinisen talouden edistämisessä;

38.  katsoo, että sinisen talouden kestävän kehityksen varmistamiseksi unionin tasolla olisi pyrittävä parempaan yhdentymiseen sekä toimien ja pätevyyksien koordinointiin yhteenkuuluvuutta edistävillä ja johdonmukaisilla toimilla; kehottaa liittämään yhteen asianomaiset virastot ja sen hajanaisen toimivallan, joka on jo olemassa merialan toimivaltaisessa virastossa keinona vahvistaa koordinointia, yhteistyötä ja jäsenvaltioiden tukemista sinisen talouden tarjoamien mahdollisuuksien kehittämisessä ja täysipainoisessa hyödyntämisessä;

39.  katsoo, että rannikko- ja saariyhteisöt on otettava täysimääräisesti mukaan kaikkiin sinisen talouden kehittämisvaiheisiin, mikä on sen innovointia, työllistämistä, hyvinvointia ja kestävää kehitystä koskevien mahdollisuuksien hyödyntämisen edellytys; tunnustaa kelluvien kaupunkien laajentamiseen liittyvien innovatiivisten ratkaisujen mahdollisuudet ja tarpeen;

40.  tunnustaa rannikko- ja saarialueiden yhteisöjen moninaisuuden ja erityisyyden ja kehottaa hyväksymään poikkeuksellisia toimenpiteitä, jotta voidaan tehokkaasti edistää sinisen talouden kehittymistä näillä alueilla madaltamalla investointien esteitä ja luomalla kasvulle suotuisat olosuhteet;

Alakohtaiset lähestymistavat

41.  kannattaa kalastus- ja kalanjalostusalan nykyaikaistamisen, sen lisäarvon kasvattamisen ja kestävän kehittämisen tukemisen tehostamista siten, että etusijalle asetetaan pienimuotoinen kalastus ja pyritään lisäämään pyydysten valikoivuutta, pienentämään energiankulutusta ja vähentämään ympäristövaikutusta ja sen lisäksi tehostamaan laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjuntaa; muistuttaa, että luonnonvarojen ja luontotyyppien kartoittaminen ja luokittelu on ratkaisevan tärkeää elinkelpoisen, kestävän ja hyvin hallinnoidun kalastusalan takaamiseksi; korostaa, että poliittisen päätöksenteon perustana toimivien kalastusta koskevien tieteellisten tietojen on oltava kokonaisuudessaan julkisia;

42.  pyytää komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin kalatalouden kehittämisryhmien aseman vahvistamiseksi uudessa YKP:ssa siten, että näille ryhmille annetaan enemmän voimavaroja, jotta ne voivat jatkaa roolinsa kehittämistä ja edistää alueidenvälistä yhteistyötä;

43.  tuo esiin tarpeen kartoittaa ja mainostaa kulttuuri- ja luontokohteita; tähdentää ”suljettujen” alueiden merkitystä, jotta autettaisiin koskemattomia alueita selviytymään ja merenpohjan ylikuormitettuja alueita uusiutumaan ja edistettäisiin näin meriemme kestävää kehitystä tulevaisuudessa;

44.  katsoo, että unionin vesiviljelyalan kestävä kehittäminen edellyttää entistä tehokkaampaa tieteellisen tutkimuksen ja teknisen kehityksen tukemista erityisesti uusien kotoperäisten lajien viljelyssä, jolloin varmistettaisiin kestävä rehulähde, vältettäisiin paot, minimoitaisiin vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja vähennettäisiin kemikaalien ja lääkkeiden käytön vaikutuksia, sekä uusien tai olennaisesti paranneltujen tuotteiden kehittämisessä siten, että mahdollistetaan elintarvikkeiden tuotannon ja tarjonnan monipuolistaminen ja niiden laadun parantaminen ja varmistetaan samalla myös entistä parempi ympäristön turvallisuus; painottaa, että syvyyskartoitusten ja merenpohjanmuodostuksen täsmällinen tuntemus on olennaista valittaessa soveltuvia kohteita paikallisen vesiviljelyalan laajentamiseksi, niiden kantokyvyn arvioimiseksi ja vesiviljelytoimista seuraavan pilaantumisen mallintamiseksi;

45.  kannattaa ympäristöä ja laajemmin kestävää kehitystä koskevien kriteerien sisällyttämistä tuotantostandardeihin ja merkintöihin, vastuullisten tuottajien palkitsemista sekä sitä, että kuluttajille annetaan mahdollisuuksia tehdä parempia valintoja tällä kasvavalla alalla; kehottaa ottamaan käyttöön asianmukaisen sääntelyn vesiviljelyssä ja veden laadun muutosten lieventämistoimia; kehottaa tukemaan siirtymistä perinteisistä vesiviljelyn menetelmistä luomuvesiviljelyyn;

46.  toteaa, että energiankulutukseen ja nesteytetyn maakaasun (LPG) muuntamisen tekniseen helpottamiseen liittyvistä syistä kauppa-alusten ja jokialusten merkitys korostuu entisestään muihin tavaraliikenteen muotoihin verrattuna; kannattaa sitä, että resurssit kanavoidaan tukemaan tämän alan innovointia, jolla pyritään parantamaan energiatehokkuutta, monipuolistamaan primaarienergioita ja vähentämään epäpuhtauspäästöjä;

47.  muistuttaa, että on toteutettava välittömästi meriliikenteen alan toimia tehokkuuden parantamiseksi ja alan hiilestä vapauttamisen vauhdittamiseksi ja että on rohkaistava nesteytetyn maakaasun (LNG) kehittämiseen ja käyttöön tällä alalla, koska se on puhtaampi siirtymävaiheen polttoaine;

48.  korostaa laivanrakennus- ja laivankunnostustoiminnan strategista merkitystä ja sen vuorovaikutusta useiden muiden alojen, kuten terästeollisuuden, kaupallisen merenkulun, kalastuksen ja risteilymatkailun kanssa; katsoo, että tekniseen innovointiin ja lisäarvoa tuottaviin pitkälti erikoistuneisiin prosesseihin panostamalla voidaan vähentää kilpailua kansainvälisellä tasolla, ja toivoo alan laskusuuntauksen kääntämistä; kannattaa Euroopan laivanrakennusteollisuuden ja erikoisterästeollisuuden eri muotojen uudelleen käynnistämistä ja nykyaikaistamista koskevien erityistukien säilyttämistä;

49.  kehottaa komissiota tarkistamaan perusteellisesti EU:n laivanrakennusalaa koskevaa politiikkaansa ja kannattaa vahvasti erityistukea, jonka tarkoituksena on EU:n laivanrakennustoiminnan uudelleen käynnistäminen ja nykyaikaistaminen;

50.  katsoo, että meren merkitystä matkailulle sekä sen kestävää kehitystä olisi painotettava enemmän; toteaa, että Euroopan meri- ja rannikkomatkailuun kohdistuu kilpailua kolmansien maiden taholta; painottaa, että EU:n olisi hyödynnettävä rikasta kulttuuriaan voidakseen tarjota kestäviä ja laadukkaita meri- ja rannikkomatkailupalveluja; katsoo, että kulttuurimatkailulla sekä meri- ja rannikkomatkailulla voi olla omaleimainen asemansa, joka houkuttelee yhä enemmän kuluttajia ja yrityksiä, kun matkailutarjontaa monipuolistetaan; painottaa kulttuurimatkailun, meri- ja rannikkomatkailun myönteistä panosta Euroopan kestävää talouskasvua ja uusien työpaikkojen luomista koskevien tavoitteiden saavuttamisessa; kehottaa lisäämään tukea pk-yrityksille, jotka muodostavat pääosan merten matkailualan toimijoista, jotta varmistetaan, että nykyiset ja tulevat työpaikat ovat kestäviä, laadukkaita ja ympärivuotisia;

51.  painottaa, että on edistettävä sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestäviä matkailun muotoja, jotka voivat tuoda merkittävää lisäarvoa merialueille;

52.  pitää ehdottoman tärkeänä, että merenalaisen kulttuuriperinnön arvo ymmärretään sinisessä taloudessa, sillä merenalainen kulttuuriperintö voi opettaa nykyisille yhteiskunnille meren aiemmista hyödyntämistavoista sekä ihmisen reaktioista ilmastonmuutokseen ja merenpinnan nousuihin, ja myös koska merenalainen kulttuuriperintö on matkailuresurssi;

53.  painottaa, että vaikka Euroopan unioni on edelleen sinisen talouden globaali johtaja, kansainvälinen kilpailu alalla on kovaa ja ainoastaan maailmanlaajuisesti tasapuoliset toimintaolosuhteet voivat entistä paremmin turvata kestävän kasvun ja työpaikkojen luomisen unionissa tällä monitahoisella alalla;

54.  katsoo, että rannikkojärjestelmien pilaantumista (saastumista ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä), ekosysteemien kestävyyttä ja niiden ennallistamista, rannikon eroosiota, sen syiden lieventämistä sekä merirakentamista rannikkovyöhykkeen suojelemiseksi koskevat tutkimukset ovat tärkeitä sinisen talouden alalla ja niiden merkitys kasvaa ilmastonmuutoksen yhteydessä; kehottaa lisäämään tätä alaa koskevaa EU:n tukea sekä joustoa aloille, joilla on erityislaatuinen rannikkoprofiili ja joilla luonnonkatastrofit toistuvat rannikon eroosion vuoksi;

55.  kehottaa kiinnittämään huomiota merten ja valtamerten energiavarojen mahdollisuuksiin kotoperäisten luonnonvarojen, energialähteiden monipuolistamisen ja ilmasto- ja energiatavoitteisiin pyrkimisen osalta; korostaa, että uusiutuva merienergia on tulevaisuuden teollisuudenala, ja viittaa tässä yhteydessä tarpeeseen kehittää puhtaan energian innovatiivisia lähteitä ja niin sanottua sinistä energiaa, kuten vuorovesienergiaa, aaltoenergiaa tai osmoosienergiaa, jotka komissio mainitsi 20. tammikuuta 2014 antamassaan tiedonannossa sinisestä energiasta; painottaa, että tässä jäsenvaltioiden väliset offshore-verkot ovat hyvin merkittäviä; painottaa, että hiilen talteenotto- ja varastointimahdollisuudet on syytä ottaa huomioon ja tutkia niiden potentiaalia edelleen;

56.  korostaa, että näiden merten ja valtamerten energiavarojen etsinnässä ja hyödyntämisessä olisi otettava huomioon tarpeet teknologian siirron tasolla erityisesti pätevien ja erittäin pätevien työntekijöiden koulutuksessa ympäristön kestävyyttä koskevien tiukkojen perusteiden lisäksi; panee merkille näiden toimien työpaikkoihin ja niihin liittyviin toimiin kaikissa vaiheissa kohdistuvan kerrannaisvaikutuksen;

57.  painottaa uuden teknologian suurta merkitystä esimerkiksi merten ekosysteemien rappeutumisen torjumisessa tai hiilipäästöjen talteenotossa ja varastoinnissa; kehottaa komissiota analysoimaan edelleen, miten hiilidioksidin turvallista ja kustannustehokasta kuljettamista koskevaa teknologiaa ja siihen liittyvää infrastruktuuria voidaan soveltaa taloudellisesti toteuttamiskelpoisella tavalla;

58.  painottaa, että sinisen energian, kuten tuuli-, aalto- tai aurinkoenergian, merivirtausten, osmoosivoiman ja lämpöenergian muuntamisen hyödyntämisessä tarvittavien voimageneraattorien optimaalinen sijoittaminen voi riippua monista tekijöistä, kuten syvyydestä, merenpohjan ominaisuuksista, oseanografisista piirteistä sekä etäisyydestä rantaan, ja katsoo tämän vuoksi, että kansallisissa syvyyskartoituksissa ja merenpohjan ominaisuuksia tai valtameriprofiilin korkeuseroja koskevissa ohjelmissa kerättyjen tietojen yhdistäminen voisi auttaa uusiutuvan energian tuotantolaitosten sijainnin valinnassa ja lupamenettelyissä; korostaa myös, että tarvitaan lisää merienergian mahdollisuuksien tutkimista, jotta voidaan kehittää kohtuuhintaisia, kustannustehokkaita ja resurssitehokkaita energiatekniikan ratkaisuja;

59.  katsoo, että mannerjalustan mineraalivarojen etsintä ja hyödyntäminen edellyttävät valtioiden jatkuvaa osallistumista erityisesti tiedonkulkuun, niiden alueiden määrittämiseen, joilla mineraalien etsintä on kiellettyä, ympäristövaikutusten arviointiin, riskien analysointiin ja minimointiin sekä itsemääräämisoikeuden käyttämiseen; kehottaa komissiota laatimaan ei-tyhjentävän luettelon merellisistä toiminnoista (kuten merellä tapahtuva energiantuotanto, merenpohjan mineraalien etsintä ja soranotto merellä), jotka edellyttävät ympäristövaikutusten ja sosioekonomisten vaikutusten arviointia, sekä päivittämään luetteloa; kehottaa kiinnittämään huomiota mineraalien uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen vaihtoehtona syvänmeren kaivostoiminnalle ja näiden toimintojen tarjoamaa potentiaalia tieteellisen tiedon, kehittämisen ja teknologian siirron sisällyttämiseksi;

60.  kannattaa EU:n koordinoitua ja vahvaa osallistumista Kansainväliseen merenpohjajärjestöön tehokkaan ja ennalta varautuvan ympäristöä koskevan sääntelykehyksen varmistamiseksi, jotta ehkäistään syvänmeren kaivostoiminnan ja hyödyntämisen kielteiset vaikutukset, myös ekologisesti erityisen merkittävillä alueilla, sekä syvänmeren kaivostoiminnan ja bioprospektion sosiaaliset vaikutukset paikallisyhteisöihin ja taataan tietojen täydellinen avoimuus;

61.  ottaa huomioon, että meriin ja valtameriin liittyvä bioteknologia on hyvin monitahoinen ala, jolla on kaiken kaikkiaan huomattavat mahdollisuudet hankkia ja soveltaa uutta tietoa ja luoda suurta lisäarvoa tuottavia prosesseja ja tuotteita (uudet materiaalit, elintarvikkeet, lääkeaineet jne.); kehottaa kiinnittämään huomiota tämän alan koulutustarpeisiin, jotka edellyttävät jäsenvaltioilta yhdessä yksityisen sektorin kanssa huomattavaa vastuunottoa tällä alalla tehtävän kansainvälisen yhteistyön merkityksen vuoksi;

62.  korostaa työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun merkitystä ja katsoo, että kaikkien sinisen talouden osapuolten olisi oltava edustettuina; painottaa, kuinka tärkeää on sidosryhmien kuuleminen sinisen talouden kehityksestä yleisesti, ja pitää tärkeänä, että mukaan otetaan sekä kansalaisyhteiskunnan edustajat että alueelliset ja paikalliset viranomaiset;

63.  kannattaa voimakkaasti komission tiedonannossa esitettyä aloitetta taitoyhteenliittymän ja osaamis- ja innovaatioyhteisön perustamisesta sinistä taloutta varten;

64.  katsoo, että olisi käynnistettävä meriturvallisuuden Erika IV -paketin valmistelu merkittävien merikatastrofien estämiseksi; katsoo, että paketin avulla olisi tunnustettava unionin lainsäädännössä ekologinen vahinko merialueilla;

65.  painottaa, että on lisättävä kansalaisyhteiskunnan tietoisuutta merten tärkeydestä taloudellisena, kulttuurisena ja sosiaalisena voimavarana samoin kuin tutkimuksen ja vuoropuhelun roolista kokonaisvaltaisen kestävyyden saavuttamiseksi sidosryhmien ja kansalaisten välillä;

66.  katsoo, että meret ja rannikkoalueet ovat arvokas luonnonvara, jonka pitäisi olla yksi Euroopan unionin teollista renessanssia koskevien toimintatapojen tukipilareista; huomauttaa, että olisi ryhdyttävä toimiin sinisen teollisuuden elvyttämiseksi ja että samalla olisi tuettava Euroopan unionin talouden yhtenäisyyttä ja kestävää kehitystä etenkin niillä alueilla, joilla tämä potentiaali on jäänyt väliinputoajan asemaan globalisaatioprosessien tuloksena;

67.  katsoo, että tietojen ja parhaiden käytänteiden vaihto voisi osaltaan myötävaikuttaa alan nopeaan ja kestävään kehitykseen;

o
o   o

68.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.

(1)EUVL L 257, 28.8.2014, s. 135.
(2)EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0300.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0438.
(5)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0178.
(6)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 104.
(7)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 174.
(8)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 892.
(9)EUVL C 12, 15.1.2015, s. 93.
(10)EUVL C 19, 21.1.2015, s. 24.


Nuorten yrittäjyyden edistäminen koulutuksen avulla
PDF 282kWORD 103k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. syyskuuta 2015 nuorten yrittäjyyden edistämisestä koulutuksen avulla (2015/2006(INI))
P8_TA(2015)0292A8-0239/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 14 artiklan,

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät yrittäjyydestä koulutuksessa(1),

–  ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY,

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät nuorten yrittäjyyden edistämisestä nuorten sosiaalisen osallisuuden lisäämiseksi(2),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista (ET 2020)(3),

–  ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen nuorisotakuun perustamisesta(4),

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2012 annetun neuvoston suosituksen epämuodollisen ja arkioppimisen validoinnista(5),

–  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2011 annetun neuvoston suosituksen ”Nuoret liikkeellä – nuorten oppimiseen liittyvän liikkuvuuden edistäminen”(6),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2009 annetun neuvoston päätöslauselman nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistetuista puitteista (2010–2018)(7),

–  ottaa huomioon elinikäisen oppimisen avaintaidoista 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen N:o 2006/962/EY(8),

–  ottaa huomioon komission 19. kesäkuuta 2013 antaman tiedonannon "Yhteistyötä Euroopan nuorten hyväksi: Kehotus toimiin nuorisotyöttömyyttä vastaan" (COM(2013)0447),

–  ottaa huomioon 9. tammikuuta 2013 annetun komission tiedonannon "Yrittäjyys 2020 ‑toimintasuunnitelma: Uutta kipinää Euroopan yrittäjyyteen" (COM(2012)0795),

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2012 annetun komission tiedonannon "Koulutuksen uudelleenajattelu: sosioekonomisten vaikutusten parantaminen investoimalla taitoihin" (COM(2012)0669),

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Koulutus älykkäässä, kestävässä ja osallistavassa Euroopassa” (COM(2011)0902),

–  ottaa huomioon 28. tammikuuta 2015 annetun komission tiedonannon "Entrepreneurship Education: A road to success",

–  ottaa huomioon komission maaliskuussa 2013 esittämän Social Europe -oppaan yhteisötaloudesta ja sosiaalisista yrityksistä (ISBN: 978-92-79-26866-3),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Bolognan prosessin täytäntöönpanon seurannasta(9),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman yleissivistävästä ja ammatillisesta koulutuksesta ja Eurooppa 2020 -strategiasta(10),

–  ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämisestä(11),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman varhaisoppimisesta Euroopan unionissa(12),

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman "Avaintaidot muuttuvassa maailmassa – Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpano"(13),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Tietoa, luovuutta ja innovointia elinikäisen oppimisen ansiosta – Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpano”(14),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0239/2015),

A.  katsoo, että nuorten yrittäjyyden on oltava erottamaton osa poliittista strategiaa, jolla tuetaan tämän päivän nuorta sukupolvea unionin kasvua ja työllisyyttä, koulutusta ja sosiaalista osallisuutta koskevien tavoitteiden mukaisesti ja vähennetään EU:n nuorisotyöttömyyttä;

B.  katsoo, että yrittäjyys olisi nähtävä laajemmin mahdollisuutena muuttaa ideat toiminnaksi;

C.  ottaa huomioon, että helmikuussa 2015 unionin 28 jäsenvaltiossa oli nuoria työttömiä 4,85 miljoonaa, mikä on aivan liian paljon, ja vaikka nuorisotyöttömyys väheneekin – se on vähentynyt 494 000 henkilöllä helmikuuhun 2014 verrattuna – se tapahtuu liian hitaasti;

D.  panee merkille nuorisotyöttömyyden korkean tason ja katsoo, ettei kriisistä pahiten kärsineiden jäsenvaltioiden finanssipoliittista vakautusta pidä tehdä nuorten työpaikkojen kustannuksella; toteaa, että tällaisen korkean nuorisotyöttömyyden vuoksi nuoret kokevat entistä enemmän köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, mikä koskee erityisesti muita huonommassa asemassa oleviin ja haavoittuviin ryhmiin kuuluvia nuoria; pitää kuitenkin myönteisenä, että on annettu sitoumuksia, joiden mukaan nuorisotyöllisyysaloitteen varojen jakamista jäsenvaltioille nopeutetaan; kehottaa komissiota joka tapauksessa vahvistamaan sitoumuksiaan edelleen tämän vakavan ongelman käsittelemiseksi;

E.  toteaa, että koulutuksen ja toisaalta työmarkkinoiden välinen kuilu on yksi syistä nuorisotyöttömyyteen ja täyttämättömien työpaikkojen suureen määrään EU:ssa; katsoo, että ongelmaa olisi käsiteltävä myös voimaannuttamalla nuoria, joilla on keskeistä osaamista, ja tukemalla aloitteellisuutta ja yrittäjyyttä, joita tarvitaan, jotta nuoret voisivat osallistua luottavaisina nykyiseen tietoon perustuvana talouteen ja yhteiskuntaan;

F.  ottaa huomioon, että unioni edistää yrittäjyyttä Eurooppa 2020 -strategian ja sen lippulaiva-aloitteiden ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma”, ”Euroopan digitaalistrategia”, ”Innovaatiounioni” ja ”Nuoret liikkeellä” kautta lisäämällä yrittäjähenkisyyttä ja siihen liittyvää tietämystä, osaamista ja taitoja, jotka voivat edistää kilpailukykyä sekä älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua;

G.  katsoo, että yrittäjyys edistää merkittävästi talouskasvua ja työpaikkojen luomista, sillä se luo uusia yrityksiä ja työpaikkoja, avaa uusia markkinoita, vahvistaa kilpailukykyä, parantaa tuottavuutta ja innovointia, vahvistaa Euroopan kilpailukykyä ja luo vaurautta, minkä vuoksi sen pitäisi olla kaikkien ulottuvilla;

H.  toteaa, että yrittäjyys ja etenkin yhteiskunnallinen yrittäjyys ovat tärkeitä sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja kestävyyttä edistäviä tekijöitä, jotka voivat vauhdittaa taloutta vähentäen samalla köyhyyttä, sosiaalista syrjäytymistä ja muita yhteiskunnan ongelmia;

I.  katsoo, että yrittäjyys ja erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) ovat unionin talouden selkäranka ja tärkein ja ensisijainen uusia työpaikkoja luova lähde; panee merkille, että naisten mahdollisuuksia yrittäjyyteen ei hyödynnetä täysin taloudellisen kasvun lähteenä ja työpaikkojen luomisessa;

J.  toteaa, että kulttuurit, jotka arvostavat ja palkitsevat yrittäjyyteen liittyviä taitoja ja käyttäytymistä, kuten luovuutta, innovointia ja aloitteellisuutta, harkittua riskinottoa, itsenäistä ajattelua ja mahdollisuuksien havaitsemista samoin kuin johtajuustaitoja, edistävät uusien ratkaisujen kehittämistä taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöön liittyviin ongelmiin, kun koulutukseen sisällytetään teorian ja käytännön yhdistäviä tiedollisia komponentteja, mikä vähentää liiketoiminnan ja koulutusjärjestelmän välisiä muureja; pitää siksi erittäin tärkeänä, että tällainen henkilökohtainen pätevyys sisällytetään koulutusjärjestelmään ja se on osa jokapäiväistä elämää kaikilla tasoilla;

K.  ottaa huomioon, että tietyissä jäsenvaltioissa erilaisille uusyrityksille, mukaan lukien yhteiskunnallinen yrittäjyys tai henkilökohtaista hyötyä tavoittelevat yritykset, ei anneta arvoa tai niitä ei oteta huomioon urapolkuna ja koulutusjärjestelmissä tuetaan heikosti yrittäjäksi haluavia;

L.  toteaa, että nuoret yrittäjät kohtaavat lukuisia haasteita ja vaikeuksia, jollaisia ovat kokemuksen, oikeiden taitojen, rahoituksen ja infrastruktuurin puute;

M.  ottaa huomioon, että viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että yrittäjyyteen liittyviä taitoja voi oppia ja että asianmukaisesti suunnitellulla ja toteutetulla sekä kaikkien saatavissa olevalla yrittäjyyskoulutuksella voi olla erittäin myönteinen vaikutus ihmisten elämään ja työllisyyteen sekä uusyritysten osuuteen ja yritysten toiminnan jatkumiseen;

N.  katsoo, että luotettavien päätelmien saamiseksi yrittäjyyskoulutuksen vaikutusten arvioinnissa on noudatettava kriittistä lähestymistapaa ja sen on perustuttava vankkaan näyttöön sekä vakiintuneisiin tilastollisiin välineisiin ja tekniikoihin;

O.  toteaa, että yrittäjyyskoulutukseen olisi sisällytettävä sosiaalinen ulottuvuus ja opetus, joka käsittelee reilua kauppaa, sosiaalista taloutta ja vaihtoehtoisia liiketoimintamalleja, kuten osuuskuntia, jotta voitaisiin saavuttaa sosiaalinen, osallistava ja kestävä talous;

P.  toteaa, että yrittäjähenkisyys parantaa nuorten työllistyvyyttä ja tuo heissä esiin ominaisuuksia, jotka ovat keskeisellä sijalla voitettaessa esteitä sekä ammatissa että yksityiselämässä, mikä auttaa estämään köyhyyden lisääntymistä ja sosiaalista syrjäytymistä; toteaa, että mikrorahoituksen saannin helpottaminen voi auttaa näiden tavoitteiden saavuttamisessa;

Q.  katsoo, että koulutus kaiken kaikkiaan on äärimmäisen tärkeää yksilöiden henkilökohtaisessa kehityksessä ja niiden on siksi oltava sekä riittävän laaja-alaisia, jotta ne muodostavat perustan elinikäiselle kehittymiselle sekä osaamisen ja taitojen syventämiselle ja laajentamiselle, että riittävän käytännöllisiä, jotta ne mahdollistavat yksilöille todellisen urakehityksen ja arvokkaan työ- ja yksityiselämän; katsoo, että näiden kahden koulutukseen liittyvän tekijän onnistuneella yhdistämisellä on suora yhteys nuorisotyöttömyyden riskin vähentämiseen;

R.  toteaa, että jokainen voi hankkia, oppia ja kehittää yrittäjähenkeä sekä yrittäjyyteen liittyviä taitoja; katsoo, että jokainen koulutustyyppi ja -taso vastaa tiettyä mahdollisuusikkunaa, joka liittyy tiettyjen yrittäjyyteen liittyvien taitojen ja valmiuksien kehittämiseen osana yleistä keskeisten taitojen hankkimista;

S.  toteaa, että yrittäjyystaidot liittyvät muihin taitoihin, kuten tieto- ja viestintätekniikan hallintaan, ongelmanratkaisuun sekä raha-asioiden ymmärtämiseen, joita olisi edistettävä;

T.  katsoo, että koulutus on erittäin tärkeää, jotta nuorilla olisi motivaatiota ja mahdollisuuksia aloittaa omia yrityshankkeitaan;

U.  toteaa, että koulutus on julkinen hyödyke ja sen on siksi oltava täysin osallistavaa ja integroitua ja siinä on korostettava erityisesti sosioekonomiselta taustaltaan erilaisten opiskelijoiden yhtäläisiä koulutusmahdollisuuksia;

V.  katsoo, että kielitaitoiset nuoret voivat helpommin harjoittaa rajat yrittävää yritystoimintaa;

W.  katsoo, että aliedustetut ja muita huonommassa asemassa olevat ryhmät tarvitsevat erityistä koulutukseensa liittyvää huomiota ja tukea myös niin, että nuorten vanhemmat ja yhteisöt otetaan mukaan koulutusprosessiin; katsoo myös, että näille ryhmille on annettava apua liiketoiminnan tai yritysten käynnistämisessä, jatkamisessa ja kasvattamisessa;

X.  katsoo, että nuoret hyötyvät yrittäjäkoulutuksesta ja käytännön yrittäjyyskokemuksesta, mikä auttaa heitä kehittämään taitojaan ja lahjojaan ja parantaa heidän itseluottamustaan edistäen samalla uusien yritysten luomista, työllistyvyyttä sekä innovointia; toteaa, että yrittäjyys on aivan liian vähän käytetty vaihtoehto monien vammaisten nuorten kohdalla;

Y.  toteaa yhteiskunnallisten ja osallistavien yritysten edistävän aktiivisesti innovatiivista kestävää kehitystä sekä yhteenkuuluvuutta yhteiskunnassa ja paikallisyhteisöissä ja luovan työmahdollisuuksia nuorille, myös heikossa sosiaalisessa asemassa oleville ja työmarkkinoista kauimmas etääntyneille nuorille;

Z.  toteaa, etteivät riittävän monet ihmiset toteuta ajatustaan yrityksen perustamisesta ja että yrittäjissä on naisia suhteellisesti paljon miehiä vähemmän (mikä koskee erityisesti haavoittuvista sosiaalisista ryhmistä tulevia naisia, jotka joutuvat kokemaan kaksinkertaista syrjintää); toteaa, että vaikka naisyrittäjät ovat keskimäärin miehiä korkeammin koulutettuja, he toimivat usein vähemmän innovoivilla ja hitaammin kasvavilla aloilla ja pienemmissä yrityksissä kuin miespuoliset yrittäjät; toteaa, että on tuettava aktiivisesti tapoja voittaa esteet, jotka estävät etenkin naisia aloittamasta yritystoimintaa tai hyötymästä siitä(15);

AA.  toteaa, että käsityö-, teollisuus- ja kauppa-alan organisaatiot järjestävät joissakin jäsenvaltioissa kohdennettuja ohjelmia uusyritysten tukemiseksi;

AB.  katsoo, että koulutus kuuluu pääasiassa kansalliseen toimivaltaan ja joidenkin jäsenvaltioiden on vielä kehitettävä monialainen toimintatapa tai strateginen lähestymistapa, jota sovelletaan yrittäjyyskoulutusta ja yrittäjyyttä koskeviin opintosuunnitelmiin ja -menetelmiin; katsoo, että kaikki Euroopan opettajat ja koulutusjohtajat eivät ole saaneet riittävästi koulutusta yrittäjyyskoulutuksesta ammatillisessa jatkokoulutuksessa tai alkuperäisessä koulutuksessaan, millä voi olla kielteinen vaikutus mahdollisuuksiin sisällyttää yrittäjyys koulutusjärjestelmiin riittävässä määrin(16);

AC.  katsoo, että opettajien pitäisi voida olla yhteydessä yrittäjiin ja määrittää oppimistavoitteita yhdessä heidän kanssaan; katsoo, että opettajille olisi annettava oikeanlaista tukea ja resursseja oppimiseen perustuvien strategioiden toteuttamiseksi ja jotta he voisivat mukauttaa opetusmenetelmiään haavoittuvassa asemassa olevien oppilaidensa tarpeisiin;

AD.  katsoo, että epämuodollinen oppiminen ja arkioppiminen täydentävät ja rikastavat muodollista oppimista tarjoamalla erilaisia voimaannuttavia oppimiskokemuksia, minkä vuoksi ne olisi tunnustettava etuoikeutetuiksi keinoiksi saada ja kehittää yrittäjyystaitoja;

AE.  katsoo, että muodollisella oppimisella ja arkioppimisella voi olla keskeinen rooli yrittäjyystaitojen kehittämisessä ja ylläpitämisessä etenkin marginaaliryhmien keskuudessa;

AF.  katsoo, että epämuodollinen oppiminen ja arkioppiminen ovat erityisen tärkeitä nuorille, joilla on muita vähemmän mahdollisuuksia, ja nuoret saavat niiden avulla uuden oppimismahdollisuuden ja mahdollisen tien muodollisen opetuksen ja koulutuksen piiriin;

AG.  toteaa, että kokeneiden yrittäjien antama opetus luo positiivista kuvaa yrittäjyydestä ja helpottaa siirtymistä kohti yrittäjyyttä;

AH.  katsoo, että yrittäjyys, yhteiskunnallinen yrittäjyys mukaan lukien olisi sisällytettävä opettajien ja ammatinvalinnanohjaajien koulutukseen;

AI.  toteaa, että kansalliset koulutusjärjestelmät ovat kehittyneet eri tahtiin vastauksena työmarkkinoilla tapahtuviin muutoksiin;

AJ.  ottaa huomioon, että Erasmus+-ohjelmalla, joka on voimassa 2014–2020, pyritään uudenaikaistamaan koulutusta ja nuorisotyötä koko Euroopassa ja se on avoin koulutusalan järjestöille sekä nuoriso- ja urheilujärjestöille kaikilla elinikäisen oppimisen aloilla; toteaa, että se tarjoaa yli neljälle miljoonalle eurooppalaisella mahdollisuuden opiskella, harjoitella, saada työkokemusta ja tehdä vapaaehtoistyötä ulkomailla;

AK.  ottaa huomioon, että yrittäjyys on jo huomioitu Erasmus+-ohjelmassa, sillä sen odotetaan olevan yksi liikkuvuutta edistävien toimien tuloksista;

AL.  pitää tärkeänä nuorten yrittäjien liikkuvuuden edistämistä ja tukemista Erasmus-ohjelman ja Young Entrepreneurs (2009–2015) -ohjelman kaltaisilla ohjelmilla, jotka antavat nuorille yrittäjille mahdollisuuden osallistua rajat ylittäviin vaihtoihin ja oppia kokeneilta pienyrityksissä toimivilta yrittäjiltä ja luovat mahdollisuuksia yrittäjyyteen liittyvän sukupuolten eriarvoisuuden käsittelemiseen; toteaa, että tällaisille ohjelmille on ohjattava nykyistä enemmän varoja nuorten osallistumisen lisäämiseksi;

AM.  katsoo, että nuoret asettavat usein etusijalle itsenäisen ammatinharjoittamisen ja jopa 45 prosenttia 15–24-vuotiaista nuorista ilmoittaa haluavansa toimia mieluiten itsenäisinä ammatinharjoittajina(17);

AN.  katsoo, että elinkeinoelämän panos on merkittävä paikallisella, kansallisella ja unionin tasolla osaamiseen perustuvan vapaaehtoistoiminnan, oppilaitosten kanssa perustettujen kumppanuuksien sekä päätöksentekijöiden kanssa toteutettavan yhteistyön muodossa;

AO.  katsoo, että kansalaisyhteiskunnan järjestöjen (kansalaisryhmien, kuten ammattiliittojen, työnantajajärjestöjen ja muiden yhteiskunnallisten ryhmien) samoin kuin ”Junior Achievement – Young Enterprise Europe” -aloitteen panos on merkittävä niiden tarjotessa yrittäjyyttä koskevaa epämuodollista elinikäistä koulutusta ja harjoittelua; katsoo, että tällainen panos ansaitsee nykyistä enemmän tunnustusta, vaikka se ei välttämättä johdakaan viralliseen ja muodolliseen tutkintotodistukseen; toteaa, että tällaisen panoksen antavat myös omaa sisäistä koulutustaan järjestävät yritykset;

Yrittäjätaitojen ja -pätevyyden painottaminen

1.  katsoo, että elinikäinen oppiminen ja kansainvälinen liikkuvuus ovat keskeisiä toimia, joiden avulla Eurooppa vastaa globalisaatioon sekä siirtymiseen kohti tietoon perustuvaa taloutta; pitää erityisen tärkeinä aloitekykyä ja yrittäjyyttä, jotka kuuluvat suosituksessa ”Elinikäisen oppimisen avaintaidot – eurooppalainen viitekehys” määritettyihin kahdeksaan avaintaitoon, joita jokainen tarvitsee itsensä toteuttamista ja kehittämistä, aktiivista unionin kansalaisuutta ja osallistumista sekä sosiaalista osallisuutta ja työtä varten;

2.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan nuorten yrittäjätaitoja lainsäädännöllisin toimin, joilla pyritään varmistamaan korkealaatuinen työharjoittelu keskittyen laadukkaaseen oppimiseen ja asianmukaisiin työoloihin, sillä tällaisten välineiden avulla voidaan parantaa työllisyyttä, kuten harjoittelun laatupuitteita koskevassa neuvoston suosituksessa todettiin;

3.  korostaa, että tarvitaan laaja ja selvä määritelmä "aloitekykyä ja yrittäjyyttä" koskevalle avaintaidolle, johon sisältyvät aktiivisen yrittäjähenkisyyden edistäminen, luovuus, innovointi ja riskinotto sekä kyky suunnitella ja hallinnoida hankkeita tavoitteiden saavuttamiseksi ja jopa ajatus siitä, että jokainen on tietoinen työnsä laajemmasta kehyksestä ja kykenee hyödyntämään yrittäjyyteen ja työhön liittyviä tilaisuuksia ("intrapreneurship"); uskoo, että kulttuuriin liittyvät luovat alat ja yritykset voivat tarjota erityisesti nuorille mahdollisuuksia liiketoimintaan;

4.  muistuttaa, että luovat alat kuuluvat yrittäjähenkisimpiin aloihin ja ne kehittävät muuallakin hyödyllisiä taitoja, kuten luovaa ajattelua, ongelmanratkaisua, kykyä työskennellä ryhmässä sekä kekseliäisyyttä;

5.  korostaa, että tarvitaan yrittäjyyttä koskeva kattava lähestymistapa, jossa yrittäjyys käsittää yksityiselämässä ja ammatissa hyödynnettäviä laaja-alaisia keskeisiä taitoja;

6.  korostaa organisaatioiden seurantaan ja tarkastuksiin liittyvien taitojen merkitystä; kehottaa erityisesti kehittämään sosiaalisia tarkastuksia ja ympäristötarkastuksia innovoivina seurantatyökaluina;

7.  on vakuuttunut, että yrittäjätaitoja ja -pätevyyttä samoin kuin laajoja, eri aloja käsittäviä tehtävä- ja työkohtaisia taitoja ja pätevyyksiä olisi edistettävä, jotta voidaan lisätä nuorten toimimista itsenäisinä ammatinharjoittajina ja antaa nuorelle sukupolvelle todellinen mahdollisuus perustaa omia yrityksiä, mikä auttaa sekä nuoria että koko yhteiskuntaa;

8.  on vakuuttunut, että seuraavaksi on määriteltävä yksityiskohtaisesti, miten avaintaitojen puitteet voidaan toteuttaa asianmukaisesti kaikilla yrittäjätaitoihin liittyvillä koulutusasteilla sisällyttämällä kuhunkin koulutus- ja oppisopimusohjelmaan yrittäjätaitoja ja -osaamista sekä asenteita koskevia vaatimuksia;

9.  korostaa, että kaikilla koulutusasteilla ja kaikentyyppisessä koulutuksessa olisi tarjottava käytännön yrittäjätaitojen opetusta ja edistettävä motivaatiota, aloitekykyä ja valmiutta sekä sosiaalista vastuuta; katsoo, että rahoitusta, taloutta ja yritysympäristöä koskevat perusopintojaksot olisi sisällytettävä koulujen opetusohjelmaan ja niiden ohella olisi tarjottava mentorointia, ohjausta, ja ammatinvalintaneuvontaa opiskelijoille, muita huonommassa asemassa olevat oppijat mukaan lukien, jotta voidaan tukea ja edistää heidän tietämystään yrittämisen prosesseista ja kehittää yrittäjähenkeä; korostaa epämuodollisen ja itsenäisen oppimisen sekä vapaaehtoistyön roolia edistettäessä nuorten yrittäjähenkeä ja -taitoja;

10.  kehottaa komissiota korostamaan sosiaalisen yrittäjyyden erilaisia muotoja, jotka tarjoavat nuorille eurooppalaisille usein hyvän keinon päästä alkuun yritystoiminnassa;

11.  korostaa tarvetta kehittää innovatiivista pedagogiikkaa, joka on nykyistä osallistavampaa ja oppijakeskeisempää, jotta voidaan edistää yrittäjähenkisyyden kehittämisen edellyttämien monialaisten taitojen hankintaa;

12.  suosittelee yrittäjyyden edistämistä osana korkeakoulutusta ja alumnihankkeita niin, että huomioon otetaan myös sosiaalisen yrittäjyyden mallit;

13.  toteaa, että yrittäjyyden järkevä edistäminen koulutuksen avulla voi onnistua vain, jos taloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat ovat tasapainossa koulutusstrategioiden kanssa;

14.  korostaa, että sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta voivat onnistua sosiaalisen yrittäjyyden kautta, joka voi edistää työllisyyttä, ja toteuttamalla yrittäjähenkisyyttä, joka hyödyttää merkittävästi epäedullisessa asemassa olevia henkilöitä;

15.  korostaa, että oppisopimustoiminta ja yritysten tukemat opinto-ohjelmat ovat osoittautuneet keskeisiksi tekijöiksi yritysten keskeisten taitojen jakamisessa jäsenvaltioissa, joissa tällaisia ohjelmia on;

16.  kehottaa kaikkia sidosryhmiä ja erityisesti paikallisia yrittäjäjärjestöjä, yrityksiä ja oppilaitoksia täyteen osallistumiseen ja kumppanuuteen, jotta voidaan jakaa parhaita käytäntöjä ja kokemuksia ja parantaa nuorten yrittäjätaitoja sekä koulutusta kaikissa jäsenvaltioissa;

17.  korostaa, että tiivis yhteys yritysten koulutuksen ja yleisen koulutuksen välillä on toimiva malli, jota olisi vahvistettava ja edistettävä koko unionissa ja muuallakin;

18.  kehottaa tekemään entistä tiiviimpää yhteistyötä yksityisen sektorin ja työmarkkinaosapuolten kanssa riskinoton sekä yritys- ja innovointikulttuurin edistämiseksi (esimerkiksi sellaisilla rakenteellisilla sitoumuksilla kuin innovointijärjestelyt ja ideoiden vaihto);

19.  on vakuuttunut, että yrittäjätaitojen onnistunut käyttäminen on yhä riippuvaisempaa siitä, että samalla hallitaan mediaan ja digitaaliseen ympäristöön liittyvät taidot, ja näiden tekijöiden keskinäiseen suhteeseen olisi kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota koulutuksessa; pitää tärkeänä, että kaikille nuorille annetaan tieto- ja viestintätekniikan taidot ja kattavia yrittäjyyteen liittyviä taitoja, jotta he voivat hyödyntää täysin digitaalisen ympäristön mahdollisuudet ja jotta heitä autettaisiin luomaan yrittäjyyden kehittämisen, jakamisen ja edistämisen uusia muotoja niin, että he pystyvät kilpailemaan paremmin työpaikoista, ryhtymään itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi, ymmärtämään entistä paremmin työnantajiensa toimintaa ja tarpeita ja antamaan panoksensa työnantajansa innovointiin ja kilpailukykyyn;

20.  korostaa, että yrittäjätaitoja olisi kehitettävä ja parannettava koko elämän ajan työkokemuksen ja epämuodollisen oppimisen kautta ja että tällaisen oppimisen virallistamista olisi lisättävä ja tuettava, koska se edistää työurien kehittymistä;

21.  toteaa, että yrittäjyyden opettamisessa keskeisellä sijalla on opettajien asianmukainen valmistaminen ja erityisesti tarve saada nopeasti korkealaatuista opetusta opetusprosessien asianmukaisuuden varmistamiseksi;

22.  kehottaa jäsenvaltioita poistamaan nuorten vammaisten yrittäjien tiellä olevia esteitä antamalla koulutusta sellaisille palveluntarjoajille, joiden vastuulla on myös vammaisten henkilöiden tukeminen, ja tekemällä tilat, joissa tukea annetaan, liikuntarajoitteisten kannalta helppopääsyisiksi;

23.  toteaa, että keski- ja korkea-asteen koulutuksen välisen yhteistyön edistäminen lisäisi vuoropuhelua nuorten välillä ja edistäisi innovointia;

24.  korostaa tarvetta parantaa yrittäjyyskulttuuria korkea-asteen koulutuksessa tukemalla ja edistämällä yrityksiä, joita nuoret luovat tieteellisen tutkimuksen perusteella, vähentämällä tällaisten yritysten perustamiseen liittyvää hallinnollista rasitetta ja luomalla opiskelijayrittäjille selkeän ja tukea antavan sääntelykehyksen; katsoo, että koulujen ja yliopistojen olisi annettava aikaa, tilaa ja tunnustusta nuorten aloitteille, jotta heille voidaan antaa tarvittava itseluottamus toteuttaa uusia hankkeita, jotka voivat osoittautua hyödyllisiksi itsenäisten yritysten perustamisen kannalta; pitää myönteisinä aloitteita, joilla palkitaan nuoria onnistuneesta yritystoiminnasta (esimerkiksi vuoden parhaan opiskelijayrityksen palkinto); pitää hyvin tärkeänä, että yritykset antavat nuorille mahdollisuuden saada ensimmäisiä käytännön työkokemuksia; toistaa, että on edistettävä yritysvierailuja ja harjoittelijaohjelmia, joilla on tällaisia tavoitteita, jotta nuoret saavat yleiskuvan yritysmaailmasta;

25.  korostaa, että yritysmaailmalla on keskeinen rooli yrittäjyyteen liittyvässä koulutuksessa ja harjoittelussa ja ne tarjoavat elinikäistä oppimista, joka täydentää nuorten saamaa teoreettista oppia;

26.  korostaa nuorten yrittäjien erilaisten yhdistysten tärkeää roolia edistettäessä yrittäjyyttä nuorten keskuudessa, sillä ne antavat heille mahdollisuuden kehittää innovatiivisia hankkeita ja saada liiketoimintakokemusta ja antavat heille välineitä ja tarvittavaa itseluottamusta yrittäjäksi ryhtymistä varten;

Unionin toimielinten rooli – koordinointi, menetelmät ja rahoitusvälineet

27.  kehottaa neuvostoa ja komissiota toimivaltansa puitteissa ja toissijaisuusperiaatetta täysin noudattaen kehittämään metodologista tukea ja työkaluja kansallisille koulutusjärjestelmille yrittäjyyttä koskevan koulutuksen ja harjoittelun alalla sosiaalinen yrittäjyys mukaan lukien ja kehottaa soveltamaan koordinoitua menettelyä, jossa jäsenvaltioiden julkishallintoja kehotetaan tekemään entistä tiiviimpää yhteistyötä yritysten kanssa yrittäjyyden edistämisen edellyttämien keskeisten tekijöiden levittämiseksi; kehottaa komissiota lisäämään Euroopan rakenne- ja investointirahastojen tukea nuorille yrittäjille;

28.  kehottaa neuvostoa ja komissiota soveltamaan sukupuolinäkökulmaa menetelmissä, viestinnässä ja rahoitusvälineissä, jotta voidaan edistää tyttöjen ja nuorten naisten yrittäjyyttä;

29.  kehottaa komissiota perustamaan ja edistämään yrittäjyyteen liittyviä harjoittelu- ja vaihto-ohjelmia, joiden avulla nuorille voidaan antaa mahdollisuuksia saada käytännön kokemusta ja joilla voidaan edistää tiedon ja kokemusten vaihtoa;

30.  kehottaa komissiota laatimaan kattavan strategian monialaisten taitojen välittämiseksi, joita ovat esimerkiksi kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisu, aloitteellisuus, yhteistyö, itseohjaus, suunnittelu, johtajuus ja ryhmähenki, koulutuksen kaikilla tasoilla ja kaikkien koulutustyyppien yhteydessä ottaen huomioon, että tällaiset taidot ovat hyödyksi monenlaisissa töissä ja monilla aloilla;

31.  kehottaa komissiota keskittymään Erasmus+-ohjelmassa entistä enemmän monialaisten taitojen edistämiseen ja arviointiin yrittäjyys ja digitaaliset taidot mukaan lukien; korostaa, ettei tätä ohjelmaa pidä suunnata yksipuolisesti työllistyvyyteen ja että olisi säilytettävä yritystoiminnan siirtymisen matala kynnys etenkin epämuodollisen oppimisen ja arkioppimisen osalta; kehottaa komissiota myös edistämään jäsenvaltioissa koulutuspoliittisia uudistuksia niin, että jäsenvaltioille ja EU:lle luodaan asiaan liittyvä johdonmukainen poliittinen kehys;

32.  kehottaa komissiota tukemaan tieto- ja viestintäteknologiataitojen, ongelmanratkaisutaitojen ja raha-asioiden ymmärtämisen seurantaa; kehottaa komissiota suorittamaan pitkittäistutkimuksen tällä alalla;

33.  kehottaa komissiota tukemaan oppilaitosten ja yritysten välisiä kumppanuuksia Euroopan strategisten investointien rahaston ja erityisesti Euroopan sosiaalirahaston avulla, jotta voidaan tukea työssä oppimista yrityksissä ja edistää yrittäjätaitoja kansallisesti ja paikallisesti;

34.  kehottaa komissiota tukemaan Euroopan yrittäjyyskoulutusverkostoa esimerkkinä "European Entrepreneurship Education NETwork" (EE-HUB), joka on perustettu toukokuussa 2015 ja jota tukevat eurooppalaiset organisaatiot ja muut sidosryhmät unionin tasolla sekä kansallisella ja paikallisella tasolla samoin kuin kansalliset koulutuksesta vastaavat viranomaiset, jotka keräävät ja vaihtavat parhaita käytäntöjä jaettaviksi oppilaitosten, opetusalan järjestöjen, ammattioppilaitosten, yritysten, viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten kesken;

35.  kehottaa komissiota takaamaan johdonmukaisen ja tehokkaan koordinoinnin yrittäjyyskoulutuksen alalla elinikäistä oppimista koskevan EU:n laajemman strategian, EU:n yleisten strategioiden ja Junckerin komission suunnitelman puitteissa;

36.  ehdottaa, että komissio säilyttää yrittäjyyskoulutuksen yhtenä tulevan Erasmus+-ohjelman tavoitteista seuraavalla rahoitusohjelmakaudella (vuoden 2020 jälkeen) kaikissa toimissaan, mukaan lukien liikkuvuus ja seuraavat osat:

   i) sellaisten nykyisten toimien vaikutusten huolellinen arviointi, joilla edistetään yrittäjyyttä koulutuksessa, ja mahdollisesti toimien mukauttaminen niin, että erityistä huomiota kiinnitetään aliedustettuihin ja muita huonommassa asemassa oleviin ryhmiin;
   ii) entistä paremmin määriteltyjen oppimissisältöjen ja kaikille opiskelijoille tarkoitettujen muodollisen ja epämuodollisen oppimisen välineiden tukeminen sekä teoreettisissa että käytännön osissa, kuten opiskelijoiden yrityshankkeissa;
   iii) tuki opettajien, kouluttajien, nuorison parissa työskentelevien, valmentajien ja koulutusalan johtajien alkupätevyydelle ja heidän jatkuvalle ammatilliselle kehitykselleen ja voimaantumiselleen yrittäjyyskoulutuksen alalla;
   iv) kumppanuuksien edistäminen opetuslaitosten, yritysten, yleishyödyllisten järjestöjen, alueellisen ja paikallisten viranomaisten sekä epämuodollista koulutusta tarjoavien tahojen välillä sopivien kurssien laatimiseksi ja vaadittavan käytännön kokemuksen ja mallien tarjoamiseksi opiskelijoille;
   v) sellaisten taitojen kehittäminen, jotka liittyvät yritysprosesseihin, raha-asioiden ymmärtämiseen, tieto- ja viestintätekniikan taitoihin, luovaan ajatteluun ja luovuuteen, luovuuden hyödyntämiseen, ongelmanratkaisuun ja innovoivaan ajatteluun, itseluottamukseen, omia ajatuksia kohtaan tunnettuun luottamukseen, mukautuvuuteen, ryhmähenkeen, projektinhallintaan, riskinarviointiin ja riskinottoon sekä erityisiin liiketaitoihin ja -tietämykseen kehittäminen;
   vi) kaikkien sellaisten fyysisten ja digitaalisten esteiden poistaminen, joita vammaiset henkilöt joutuvat vielä kohtaamaan, koska vammaisten henkilöiden täysi integrointi työmarkkinoille voi olla ratkaisevassa asemassa edistettäessä kestävää ja yhdenmukaista liiketoimintakulttuuria;
   vii) epämuodollisen oppimisen ja arkioppimisen korostaminen tärkeänä tapana saada yrittäjyydessä tarvittavia taitoja;

37.  kehottaa komissiota tutkimaan ja käsittelemään tekijöitä, jotka estävät naisia ryhtymästä yrittäjiksi, ja kehottaa tukemaan erityisesti nuorten naisyrittäjien rahoituksen saantia ja tukipalveluja;

38.  kehottaa komissiota koordinoimaan ja edistämään jäsenvaltioiden välistä parhaiden käytänteiden vaihtoa;

39.  kehottaa komissiota tukemaan entistä parempaa yhteistyötä ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa sellaisten jäsenvaltioiden, jotka ovat jo ottaneet yrittäjyyden opetussuunnitelmiinsa ja saavuttaneet tuloksia nuorten yrittäjyyden tukemisessa, ja sellaisten jäsenvaltioiden välillä, jotka ovat vielä tämän prosessin alkuvaiheessa;

40.  kehottaa komissiota määrittämään vuoden 2017 loppuun mennessä parhaan käytännön yrittäjyystaitojen ja nuorten yrittäjyyden levittämiseksi jäsenvaltioissa, esittämään asiaa koskevan kertomuksen parlamentille ja ottamaan tämän työn tulokset huomioon, kun se arvioi omia rahoitusmenettelyjään;

41.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan yrittäjyyskoulutusta keinona edistää kattavia valmiuksia, jotka auttavat yksityis- ja työelämän hallinnassa;

42.  kehottaa komissiota seuraamaan tarkoin jäsenvaltioiden nuorten yrittäjyyden tukemiseen tähtääviä konkreettisia toimenpiteitä, kiinnittämään erityistä huomiota tuloksia koskevan tiedon levittämiseen ja julkistamiseen sekä kannustamaan ja tukemaan laitoksia ja organisaatioita hyvien käytäntöjen vaihtamisessa, ideoiden, tiedon ja kokemusten jakamisessa sekä monialaisten strategisten kumppanuuksien luomisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään vertailuindikaattoreita, malleja ja yhteisiä välineitä sekä hankkeita nuorten yrittäjyyden tukemiseksi;

43.  kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot eivät toteuta mitään toimenpiteitä, joilla estetään työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, jotta yrittäjyyteen liittyvän uravalinnan tehneet nuoret voivat harjoittaa toimintaansa halunsa mukaan missä tahansa Euroopan unionissa;

Jäsenvaltioiden rooli

44.  kehottaa jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia viranomaisia edistämään uusyritysten käynnistämiseen ja johtamiseen liittyvän koulutuksen kehittämistä niin, että otetaan huomioon myös asiantuntijoiden suorittama mentorointi, yrityshautomot ja yrityskiihdyttämöt, sosiaaliset yrityshankkeet, joissa tehdään yhteistyötä paikallisten yhteisöjen kanssa, ja kaikki yrittäjäystävälliset ympäristöt, jotka tukevat nuorten uusyrityksiä ja mahdollistavat nopean selviytymisen, kun koulu on keskeytetty tai kun ensi yrityksissä on epäonnistuttu; katsoo, että näin voidaan luoda myönteistä yrityskulttuuria, estää yritysten epäonnistumisesta seuraavan kielteisen kuvan syntymistä ja kannustaa uuteen yritykseen; katsoo, että erityistä huomiota on kiinnitettävä myös epäedullisessa asemassa olevien nuorten tavoittamiseen;

45.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että nuoret yrittäjät saavat rahoitusta ja että heitä tuetaan joka vaiheessa;

46.  kehottaa jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia viranomaisia käyttämään täysin EU:n rakennerahastojen ja erityisesti Euroopan sosiaalirahaston varoja edistääkseen yrittäjyyskoulutusta ja -harjoittelua sekä digitaalisten taitojen kehittämistä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla;

47.  kehottaa jäsenvaltioita yhdessä alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa käyttämään kaikkia olemassa olevia EU:n rahoitusresursseja, kuten Euroopan sosiaalirahastoa, Euroopan nuorityöllisyysaloitetta, työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevaa Euroopan unionin ohjelmaa, nuorten yrittäjien Erasmus-ohjelmaa sekä yritysten ja pk-yritysten kilpailukykyä koskevaa ohjelmaa (COSME), edistämään ja tukemaan aloitteita, joilla pyritään entistä tehokkaampiin ja paremmin kohdennettuihin yhteyksiin yritysten ja koulutussektorin välillä;

48.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtoa, tukemaan kotimaisia ja rajat ylittäviä yhteyksiä ja tukemaan vaikeuksissa olevia yrityksiä sekä asiaan liittyvien pk-yritysverkkojen ja kehitysvirastojen työtä;

49.  kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan erityisen innovoivia menetelmiä yrittäjyysopettajien ja -mentoreiden koulutuksessa, jotta nämä voisivat tukea ja kannustaa yrittäjätaitoja, ja kehottaa harkitsemaan yrittäjyyden sisällyttämistä kansallisiin opetussuunnitelmiin;

50.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään järjestelmiään, joiden avulla tunnustetaan ja virallistetaan epämuodollisen oppimisen ja arkioppimisen kautta saatuja pätevyyksiä vuotta 2018 koskevien sitoumuksiensa mukaisesti, jotta yksittäiset ihmiset voivat saada uuden suunnan ja uusia mahdollisuuksia ja jotta voidaan parantaa heidän itsetuntemustaan ja jatkuvaa oppimistaan;

51.  kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan yksityisten kumppaneiden osallistumista yrittäjyysopetukseen rahoituksen tai koulutuksen tarjoamisen avulla osana yritysten yhteiskuntavastuuta;

52.  kehottaa jäsenvaltioita poistamaan nuorten yrityssuunnitelmien toteutukseen liittyvän byrokratian ja harkitsemaan verohelpotuksia ja toimia, joilla nuoria kannustetaan kehittämään omia liikeideoitaan; korostaa, että tarvitaan turvarakenteita epäonnistuville uusyrityksille;

53.  korostaa, että on puututtava nuoriin yrittäjiin vaikuttaviin rahoitusvaikeuksiin ja helpotettava lainojen ja erityistukien saamista, vähennettävä nykyistä hallinnollista rasitetta ja toteutettava sääntely-ympäristö ja verokannustimia, jotka kannustavat nuoria koskevien yrittäjyysaloitteiden kehittämiseen ja edistävät työpaikkojen luomista, jotta voidaan tukea nuorten yrittäjien liiketoimintahankkeiden käynnistämistä ja vakiinnuttamista;

54.  kehottaa jäsenvaltioita toimimaan ennakoivasti ja parantamaan erityisesti pk-yrityksiä ja yhteiskunnallisia yrityksiä koskevia sääntelykehyksiä ja yksinkertaistamaan niitä koskevia hallinnollisia menettelyjä sekä edistämään ja valvomaan tällaisten yritysten työkäytäntöjen laatua; toteaa, että yhteiskunnalliset ja osallistavat yritykset luovat kestäviä työpaikkoja, edistävät yhteisöjen kehitystä ja auttavat edistämään kestävää ympäristöä ja varmistamaan yhteiskunnallisen sopeutumiskyvyn kriisiaikoina;

55.  kehottaa julkisia työvoimapalveluja olemaan ennakoivampia, kun ne tarjoavat tukea ja neuvontaa yrityksille ja erityisesti nuorille yrittäjille;

56.  kehottaa jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia viranomaisia tarjoamaan innovoiville opiskelijoille entistä enemmän apurahoja ja mikrolainoja sekä tukea, tietoa, mentorointia, monialaista tukea sekä vertaisarviointijärjestelmiä, jotta he voivat aloittaa omia yrityksiä ja hankkeita esimerkiksi EaSI-ohjelman mikrorahoitusta ja yhteiskunnallista yrittäjyyttä koskevan lohkon tuella; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan lainojen saantia ja takaisinmaksua, edistämään joukkorahoituksen käyttöä, kehittämään paikallisen talouden, yritysten ja yliopistojen välisiä kumppanuuksia, tehostamaan yritysten roolia nuorten integroimisessa työmarkkinoille ja vakiinnuttamaan yrittäjyystaitopassin koulu- ja yliopisto-opetuksen eri tasoilla erityisesti yhteistyössä pk-yritysten kanssa; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan yliopistoja perustamaan yrityshautomoja, joissa keskitytään kestävään kehitykseen ja tulevaisuuteen suuntautuvaan tutkimukseen;

57.  kehottaa jäsenvaltioita yksinkertaistamaan sääntöjenmukaiseen toiminnan lopettamiseen liittyviä menettelyjä ja luomaan kannustavan ympäristön toiminnan lopettamiselle, jotta nuorille annetaan selkeä viesti siitä, että epäonnistuminen ei merkitse takaiskua, josta aiheutuu elinikäiset seuraukset;

58.  kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan nuoria yrittäjyyteen mahdollistamalla koulutuksessa monitieteelliset hankepohjaiset opinnot yhteistyössä yritysten kanssa;

59.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään yrittäjyyttä myönteisenä uravaihtoehtona keski- ja korkea-asteen koulutuksen ammatinvalinnanohjauksessa ja torjumaan yrittäjän uravaihtoehtoon liittyvää kielteistä mielikuvaa, joka on vallitseva joissakin jäsenvaltioissa;

60.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan vammaisten nuorten tietämystä toimimisesta itsenäisenä ammatinharjoittajana ja yritysten perustamisesta ja kehottaa esimerkiksi edistämään työmarkkinoille jo integroituneiden vammaisten henkilöiden uraa ja antamaan julkista tunnustusta vammaisille yrittäjille;

Myöhemmät seurantatoimet

61.  kehottaa komissiota seuraamaan ja kehittämään edelleen työtään, joka liittyy Entrepreneurship360-hankkeeseen (koulut ja ammatillinen opetus) sekä HEInnovate-hankkeeseen (korkeakoulutus);

62.  kehottaa komissiota sisällyttämään talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson arviointi-indikaattoreihin yrittäjyyttä koskevia toimia vuodesta 2016 alkaen;

63.  kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille vaalikauden loppuun mennessä arviointiraportin, jossa käsitellään sitä, miten nuorten yrittäjyyden edistämisessä koulutuksen avulla on edistytty, sekä sitä, missä määrin se on onnistunut tavoittamaan haavoittuviin sosiaaliryhmiin kuuluvia;

64.  kehottaa komissiota takaamaan Euroopan tason koordinoinnin ja yhteistyön arvioitaessa järjestelmällisesti yrittäjyysohjelmia ja -toimia, jotta tulokset olisivat vertailukelpoisia; kehottaa esimerkiksi vertailemaan erilaisia nuorten yrittäjyyden malleja eri jäsenvaltioissa sekä nuorten yrittäjien ominaisuuksia käyttäen sosioekonomisia muuttujia, kuten ikää, sukupuolta ja koulutusta;

65.  kehottaa komissiota edistämään toimiin liittyvää yhteistyötä koko EU:ssa ja kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä;

o
o   o

66.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja ETA-maiden hallituksille sekä Euroopan neuvostolle.

(1)EUVL C 17, 20.1.2015, s. 2.
(2)EUVL C 183, 14.6.2014, s. 18.
(3)EUVL C 119, 28.5.2009, s. 2.
(4)EUVL C 120, 26.4.2013, s. 1.
(5)EUVL C 398, 22.12.2012, s. 1.
(6)EUVL C 199, 7.7.2011, s. 1.
(7)EUVL C 311, 19.12.2009, s. 1.
(8)EUVL L 394, 30.12.2006, s. 10.
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0107.
(10)EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 56.
(11)EUVL C 165 E, 11.6.2013, s. 7.
(12)EUVL C 377 E, 7.12.2012, s. 89.
(13)EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 8.
(14)EUVL C 45 E, 23.2.2010, s. 33.
(15)Komission kertomus naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistymisestä vuonna 2013 (SWD(2014)0142, komission julkaisu "Statistical Data on Women Entrepreneurs in Europe", syyskuu 2014.
(16)Euroopan koulutussäätiön Budapestissa ja Istanbulissa pidetyn symposiumin päätelmät.
(17)Komissio: yrittäjyyttä koskeva Eurobarometri-tutkimus FL354 ”Entrepreneurship in the EU and beyond”, 9. tammikuuta 2013.


Tavoitteena kulttuuriperintöä koskeva yhdennetty lähestymistapa Euroopassa
PDF 292kWORD 103k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. syyskuuta 2015 aiheesta ”tavoitteena kulttuuriperintöä koskeva yhdennetty lähestymistapa Euroopassa” (2014/2149(INI))
P8_TA(2015)0293A8-0207/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen johdanto-osan, jossa todetaan, että allekirjoittaneet "hakevat innoituksensa Euroopan kulttuurisesta, uskonnollisesta ja humanistisesta perinteestä", ja sen 3 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 167 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 22 artiklan,

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2005 hyväksytyn Unescon yleissopimuksen kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä,

–  ottaa huomioon Luova Eurooppa -ohjelman (2014–2020) perustamisesta ja päätösten N:o 1718/2006/EY, N:o 1855/2006/EY ja N:o 1041/2009/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1295/2013(1),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(2),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(3),

–  ottaa huomioon tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ”Horisontti 2020” (2014–2020) ja päätöksen N:o 1982/2006/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1291/2013(4),

–  ottaa huomioon jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/60/EU(5),

–  ottaa huomioon julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä annetun neuvoston direktiivin 2013/37/EU muuttamisesta 26. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/98/EY(6),

–  ottaa huomioon 13. lokakuuta 2005 tehdyn Euroopan neuvoston puitesopimuksen kulttuuriperinnön arvosta yhteiskunnalle (Faron yleissopimus)(7),

–  ottaa huomioon neuvoston toukokuussa 21. toukokuuta 2014 antamat päätelmät kulttuuriperinnöstä Euroopan kestävän kehityksen strategisena voimavarana(8),

–  ottaa huomioon neuvoston 25. marraskuuta 2014 antamat päätelmät kulttuuriperinnön osallistavasta hallinnasta(9) ja kulttuurialan työsuunnitelman vuosiksi 2015–2018(10) ja päätelmissä mainitusta kulttuuriperinnön eurooppalaisesta teemavuodesta,

–  ottaa huomioon kulttuuriaineiston digitoinnista ja sähköisestä saatavuudesta sekä digitaalisesta säilyttämisestä 27. lokakuuta 2011 annetun komission suosituksen 2011/711/EY(11),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon Euroopan investointiohjelmasta (COM(2014)0903),

–  ottaa huomioon 22. heinäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon aiheesta ”tavoitteena kulttuuriperintöä koskeva yhdennetty lähestymistapa Euroopassa” (COM(2014)0477),

–  ottaa huomioon marraskuussa 2014 annetun alueiden komitean lausunnon komission tiedonannosta aiheesta ”tavoitteena kulttuuriperintöä koskeva yhdennetty lähestymistapa Euroopassa”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A8-0207/2015),

A.  toteaa, että kulttuuri ja kulttuuriperintö ovat jaettuja resursseja ja yleisiä hyödykkeitä ja arvoja, joita ei voida käyttää yksinomaisesti, ja katsoo, että niiden täyttä potentiaalia kestävän inhimillisen, sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen edistämisessä ei ole vielä tunnustettu eikä hyödynnetty asianmukaisesti EU:n strategioissa ja YK:n vuoden 2015 jälkeisissä kehitystavoitteissa;

B.  toteaa, että kulttuurin moninaiset vaikutukset yhteiskunnissa on otettava huomioon päätöksentekoprosessissa;

C.  katsoo, että kulttuuriperintö on luonnostaan heterogeenista, heijastaa kulttuurista ja kielellistä moninaisuutta ja moniarvoisuutta ja vaikuttaa useisiin politiikkatoimiin, kuten aluekehitykseen, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, maatalouteen, meriasioihin, ympäristöön, matkailuun, koulutukseen, digitaalistrategiaan, ulkosuhteisiin, tulliyhteistyöhön sekä tutkimukseen ja kehitykseen liittyviin toimiin;

D.  toteaa, että kulttuurin, kulttuurisen moninaisuuden ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistäminen toimii jäsenvaltioiden välisen yhteistyön katalysaattorina;

E.  toteaa, että Euroopan kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden edistämisellä, Euroopan kulttuuriperinnön vaalimisella ja Euroopan kulttuurialan ja luovien alojen kilpailukyvyn vahvistamisella pyritään edistämään älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua;

F.  toteaa, että kulttuuriperintö on pitkäaikainen voimavara, joka luo arvoa ja myötävaikuttaa osaamisen kehittämiseen ja talouskasvuun edistämällä matkailua sekä luomalla työpaikkoja;

G.  toteaa, että kulttuuriperinnön hyödyntämishankkeet ovat usein esimerkkejä innovatiivisesta ja kestävästä taloudellisesta toiminnasta, jolla voidaan kehittää pk-yritysten yrittäjyystaitoja ja tutkimusvalmiuksia;

H.  toteaa, että kulttuuriperinnöllä (sekä aineellisella että aineettomalla) on merkittävä tehtävä Euroopan kulttuurin ja arvojen sekä kansallisen, alueellisen, paikallisen ja yksilöllisen identiteetin sekä Euroopan kansojen nykyaikaisen identiteetin edistämisessä;

I.  katsoo, että kulttuuriperinnön ylläpitoa, restaurointia ja säilyttämistä, saatavuutta ja käyttöä koskevat toimet kuuluvat ensisijaisesti kansalliseen, alueelliseen tai paikalliseen vastuualueeseen, mutta kulttuuriperinnöllä on myös selkeä eurooppalainen ulottuvuus, jota käsitellään suoraan useissa EU:n politiikoissa, myös maatalouspolitiikassa sekä tutkimus- ja innovointipolitiikassa;

J.  ottaa huomioon, että SEUT:n 167 artiklassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa siihen, että jäsenvaltioiden kulttuurit kehittyvät kukoistaviksi pitäen arvossa niiden kansallista ja alueellista monimuotoisuutta ja korostaen samalla niiden yhteistä kulttuuriperintöä;

K.  ottaa huomioon, että SEUT:n 167 artiklassa todetaan, että unioni pyrkii toiminnallaan parantamaan Euroopan kansojen kulttuurin ja historian tuntemusta ja niitä koskevien tietojen levittämistä, rohkaisemaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä tarvittaessa tukemaan ja täydentämään niiden toimintaa Euroopan kannalta merkittävän kulttuuriperinnön säilyttämisen ja suojaamisen aloilla;

L.  ottaa huomioon, että neuvoston 25. marraskuuta 2014 hyväksymä kulttuurialan työsuunnitelma sisältää kulttuuriperinnön yhtenä EU:n kulttuuria koskevan työn neljästä painopisteestä ajanjaksolla 2015–2018;

M.  toteaa, että sukupuolikohtaisten kulttuuritietojen puute, myös kulttuuriperinnön alalta, merkitsee olemassa olevien sukupuolten välisten kuilujen ja haasteiden salaamista poliitikoilta ja päätöksentekijöiltä;

N.  ottaa huomioon, että tietoja EU:n ohjelmien kautta saatavista rahoitusmahdollisuuksista kulttuuriperintöön liittyvillä aloilla – esimerkiksi paikallinen ja alueellinen kehitys, kulttuuriyhteistyö, tutkimus, koulutus, tuki pk-yrityksille ja kansalaisyhteiskunnalle sekä matkailu – on saatavilla, mutta ne ovat hajanaisia;

O.  katsoo, että Euroopan neuvoston kulttuurireittien kulttuurista ja matkailullista arvoa yhteisen eurooppalaisen kulttuuriperinnön edistämisessä ja kestävän kulttuurimatkailun kehittämisessä olisi lujitettava;

P.  toteaa, että Euroopan unionin Europa Nostra -kulttuuriperintökilpailu edistää huippuosaamista, inspiroi esimerkin voimalla ja edistää parhaiden käytäntöjen vaihtoa kulttuuriperinnön alalla koko Euroopassa;

Q.  ottaa huomioon, että monumenttien ja kohteiden suojelusta ja restauroinnista annetussa Venetsian julistuksessa ja Euroopan rakennustaiteellisen perinnön suojelua koskevassa yleissopimuksessa (Granadan yleissopimus) sekä arkeologista kulttuuriperintöä koskevassa yleissopimuksessa (Vallettan sopimus) määritellään selkeästi kansainvälisesti tunnustetut vaatimukset kulttuuriperinnön ja arkeologisten teostenrestauroinnille(12);

Yhdennetty lähestymistapa

1.  katsoo, että on äärimmäisen tärkeää käyttää saatavilla olevat resurssit kulttuuriperinnön tukemiseen, kasvattamiseen ja edistämiseen yhdennetyn lähestymistavan pohjalta ottaen samalla huomioon kulttuuriset, taloudelliset, sosiaaliset, historialliset, koulutukselliset, ympäristölliset ja tieteelliset osatekijät;

2.  katsoo, että kulttuuriperintöön liittyen tarvitaan yhdennettyä lähestymistapaa, jos halutaan päästä kulttuuriseen vuoropuheluun ja vastavuoroiseen ymmärrykseen; on vakuuttunut, että tällainen lähestymistapa voi lisätä sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta sekä edistää osaltaan Eurooppa 2020 -strategiassa asetettujen tavoitteiden toteutumista;

3.  esittää komissiolle kulttuuriperintöä koskevan uuden yhdennetyn lähestymistavan kehittämisen yhteydessä seuraavat erityissuositukset:

   a) laaditaan komission tällä hetkellä noudattamien monialaisten ja joustavien työmenetelmien mukaisesti yhteinen lähestymistapa kulttuuriperintöä käsittelevien eri politiikanalojen tehostetun yhteistyön avulla ja raportoidaan parlamentille tämän läheisemmän yhteistyön tuloksista;
   b) tiedotetaan mahdollisille edunsaajille vaivattomasti ja helposti, kuten yhden ainoan tiedotusfoorumin välityksellä ja EU:n parhaita käytäntöjä vaihtamalla olemassa olevasta kulttuuriperintöä koskevasta unionin rahoituksesta;
   c) nimetään mieluiten vuoteen 2018 mennessä kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi, jonka tarkoituksena on muun muassa levittää ja lisätä tulevien sukupolvien tietoisuutta ja koulutusta Euroopan kulttuuriperinnön arvoista ja sen suojelusta, ja esitetään eurooppalaista teemavuotta koskeva ohjelmaluonnos viimeistään vuonna 2016;
   d) tunnustetaan poliittisesti ja transversaalisti kulttuuriperinnön arvo sekä irtaimena että kiinteänä, aineellisena ja aineettomana uusiutumattomana resurssina, jonka autenttisuus on säilytettävä;

4.  kehottaa perustamaan lähitulevaisuudessa kiinteänä kulttuuriperintönä tunnettua historiallista ympäristöä varten poliittiset toimintaperiaatteet, jotka sisältävät sääntelykehyksen monumenteille, arkeologialle ja historiallisille maisemille SEUT-sopimuksen 4 artiklan mukaisesti;

5.  tukee luovaa nykyaikaista innovointia arkkitehtuurissa ja suunnittelussa siten, että kunnioitetaan sekä menneisyyttä että nykyisyyttä ja samaan aikaan varmistetaan korkea laatu ja yhtenäisyys;

Kulttuuriperintöä koskeva unionin rahoitus

6.  panee merkille, että unioni on sitoutunut säilyttämään ja lisäämään Euroopan kulttuuriperintöä eri ohjelmien (Luova Eurooppa, Horisontti 2020, Erasmus+ ja Kansalaisten Eurooppa), rahoituksen (Euroopan rakenne- ja investointirahastot) ja toimien avulla, kuten Euroopan kulttuuripääkaupungit, Euroopan kulttuuriperintöpäivät ja Euroopan kulttuuriperintötunnus; ehdottaa, että EU ja jäsenvaltiot osallistuvat vielä enemmän tutkimuksen edistämiseen;

7.  kehottaa komissiota

   a) perustamaan yhden ainoan EU:n portaalin, joka on omistettu kulttuuriperinnölle, johon kootaan yhteen tietoja kaikista EU:n ohjelmista, joista rahoitetaan kulttuuriperintöä, ja joka rakentuu kolmesta tärkeimmästä näkökohdasta: aineellisia ja aineettomia kulttuuriesineitä koskeva tietokanta, johon sisältyy esimerkkejä säilyttämistä ja vaalimista koskevista parhaista käytännöistä ja asiaankuuluvat referenssit; kulttuuriperinnön rahoitusmahdollisuudet sekä tiedot Euroopan kulttuuriperinnön tilasta sekä säilyttämistä koskevat merkittävät tiedot, kuten ilmastotiedot ja jo toteutettuja restaurointihankkeita koskevat yksityiskohdat; ja uutiset ja linkit, jotka koskevat kulttuuriperintöön liittyvien politiikanalojen kehitystä, toimia ja tapahtumia;
   b) tukemaan kohdennetulla rahoituksella tutkimuksia ja pilottihankkeita, jotka on suunniteltu erityisesti analysoimaan kulttuuriperinnön edistämisprosessien vaikutusta, kehittämään erityisiä indikaattoreita ja esikuva-analyyseja, jotka liittyvät kyseisen perinnön suoriin ja epäsuoriin vaikutuksiin taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen prosesseihin, ja tukemaan suoraan kulttuurista ja sosiaalista innovointia paikalliseen ympäristöön integroituna, jolloin kulttuuriperintö voi toimia kehityksen moottorina ja parantaa ihmisten elämänlaatua;
   c) lujittamaan hiljattain laadittuja monitahoista rahoitusta koskevia periaatteita, jotka mahdollistavat eri eurooppalaisten rahastojen täydentävän käytön samaan laaja-alaiseen hankkeeseen;
   d) kannustamaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia;
   e) mukauttamaan hankehallinnoinnin ajoitusta koskevia vaatimuksia rakennerahastojen osalta, jotta voidaan sopeuttaa paremmin säilyttämis- ja suojeluhankkeiden erityisvaatimukset;
   f) tarkistamaan pienimuotoisten infrastruktuuritoimien yhteydessä esitettävien kulttuuriperintöhankkeiden 5 miljoonan euron määrärahoja(13), siten, että ne saadaan vähintään samalle tasolle kuin Unesco-hankkeet eli 10 miljoonaan euroon;

8.  toteaa, että Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) annetun asetuksen uudistuksen taustalla oleva henki ja etenkin yhdennettyä rahoitusta koskeva periaate voidaan erityisissä tapauksissa toteuttaa myös suurten hankkeiden kautta; toteaa kuitenkin, että on tarpeen edistää ja tukea myös pieniä kulttuurihankkeita, jotka ovat erityisen tärkeitä sisäiselle kehitykselle ja voivat auttaa säilyttämään kulttuuriperintöä ja edistämään paikallista ja alueellista kehitystä ja sosioekonomista kasvua yleisesti;

9.  kehottaa komissiota sisällyttämään kulttuuriperintöä koskevien seuraavan sukupolven rakennerahastojen suuntaviivoihin pakollisen laadunvalvontajärjestelmän, jota sovelletaan hankkeen koko elinkaaren ajan;

10.  korostaa jäsenvaltioiden tehtävää varmistaa, että toimijoilla on sekä riittävät taidot että ammatillista taitotietoa ja liiketoimintarakenne, jonka avulla voidaan varmistaa, että parhaat käytännöt pannaan täytäntöön kulttuuriperinnön turvaamiseksi myös siten, että käytetään asianmukaisia laadunvalvontajärjestelmiä, kuten kansainvälisissä peruskirjoissa vaaditaan;

11.  kehottaa komissiota varmistamaan, että innovatiivisia kulttuuriperinnön säilyttämistä koskevia toimenpiteitä ja historiallisia rakennuksia koskevia vähävaikutteisia energiatehokkuusratkaisuja pidetään valintakelpoisina delegoiduissa säädöksissä, kiinnostuksenilmaisupyynnöissä ja aloitteissa koheesiopolitiikkaa koskevia asetusten kehittämiseksi ajanjaksolla 2014–2020;

12.  kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan restaurointityön yhteydessä mahdollisia verokannusteita, kuten alv- tai muita verovähennyksiä ottaen huomioon, että myös yksityiset elimet hallinnoivat Euroopan kulttuuriperintöä;

13.  kehottaa komissiota tutkimaan Euroopan finanssipolitiikan parhaita käytäntöjä ja suosittelemaan niistä tarkoituksenmukaisimpia jäsenvaltioille; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan kyseisiä suosituksia ja vaihtamaan keskenään parhaita käytäntöjä, jotta varmistetaan mahdollisimman suuri yksityinen tuki aineellisille ja aineettomille kulttuuriperintöhankkeille ja maksimoidaan talouskehityksen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vaikutukset asiaankuuluvaan paikallisympäristöön;

Uudet hallintamallit

14.  suhtautuu myönteisesti neuvoston aloitteeseen laatia suuntaviivat uusia osallistavia hallintamalleja varten kulttuuriperinnön alalla edistämällä ”jaetun resurssin” näkökulmaa ja lujittamalla paikallisten, alueellisten, kansallisten ja Euroopan laajuisten suunnitelmien yhteyksiä;

15.  pyytää jäsenvaltioita varmistamaan sellaisten oikeudellisten välineiden kehittämisen, joilla mahdollistetaan vaihtoehtoisia rahoitus- ja hallintomalleja, kuten yhteisön osallistuminen, kansalaisyhteiskunnan osallistuminen sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet, jotta voidaan panna täytäntöön kulttuuriperintöön liittyvät toimet (suojelu, restaurointi, säilyttäminen ja edistäminen);

16.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään Euroopan laajuisen vuoropuhelun hallinnon kaikkien tasojen päättäjien sekä kulttuurialan ja luovien alojen, matkailualan toimijoiden verkostojen, julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden kumppanuuksien ja kansalaisjärjestöjen välillä;

17.  kannustaa kaikkia kulttuuriperinnön hallintaan osallistuvia sidosryhmiä löytämään tasapainon kulttuuriperinnön kestävän säilyttämisen ja sen taloudellisen ja sosiaalisen potentiaalin kehittämisen välillä;

18.  korostaa, että kulttuuriperinnön hyödyntämiseen liittyvät EAKR:n hankkeet ovat esimerkki monitasoisesta hallinnosta ja toissijaisuusperiaatteen tehokkaasta noudattamisesta ja ne muodostavat merkittävän osan EAKR:n menoista; korostaa rajat ylittävien kulttuurihankkeiden merkitystä, sillä nämä lisäävät osaltaan taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja edistävät osallisuutta; kehottaa tässä yhteydessä ryhtymään toimiin, joilla tehostetaan ja laajennetaan institutionaalisen rahoituksen tukemista julkisilla ja yksityisillä kumppanuussopimuksilla;

19.  korostaa, että tarvitaan uusia hallintamalleja, joihin sisältyy laadunvalvonta kaikissa vaihtoehtoisissa kulttuuriperinnön rahoitus- ja hallintomuodoissa;

20.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan kulttuuriperinnön eri osatekijöihin liittyvien menojen valvontaa ja edistämään yhteistyötä petosten, korruption ja muun tällä alalla esiintyvän laittoman toiminnan torjumisessa;

21.  ehdottaa, että unionin lainsäädäntöehdotuksia olisi täydennettävä kulttuuriperintöä koskevalla vaikutustenarvioinnilla ja jos arvioinnista käy ilmi kielteinen vaikutus, kulttuuriperintö olisi jätettävä poikkeuksena lainsäädäntöehdotuksen soveltamisalan ulkopuolelle;

Kulttuuriperinnön taloudellinen ja strateginen potentiaali

22.  toteaa, että kulttuuriperinnöllä voidaan edistää innovatiivisia työpaikkoja, tuotteita, palveluja ja prosesseja ja se voi synnyttää luovia ideoita, joilla kehitetään asianmukaisen hallinnon avulla uutta taloutta samalla kun ympäristövaikutukset jäävät suhteellisen vähäisiksi;

23.  toteaa, että kulttuuriperintö on keskeisessä asemassa useissa Eurooppa 2020 -strategian lippulaiva-aloitteissa, kuten digitaalistrategiassa, innovaatiounionissa, uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelmassa ja globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikassa; vaatii tästä syystä tunnustamaan Eurooppa 2020 -strategian väliarvioinnin yhteydessä paremmin Euroopan kulttuuriperinnön aseman strategisena resurssina älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun kannalta;

24.  toteaa, että kulttuuriperinnön alalla on mahdollisuudet luoda ammattitaitoa vaativia työpaikkoja; kehottaa jäsenvaltioita tekemään aloitteita kulttuuriperinnön alalla työskentelevien työntekijöiden ja tutkijoiden johtamis- ja säilyttämiskoulutuksen kehittämiseksi; pitää erityisen ilahduttavina pitkän aikavälin rahoitusnäkymiä tutkijaverkostoille, kuten Marie Skłodowska-Curie -rahoitusta;

25.  korostaa Unescon nimeämän aineellisen tai aineettoman kulttuuriperinnön merkitystä Euroopan matkailulle;

26.  korostaa mahdollisuutta keskittyä voimakkaammin kulttuurimatkailuun kehitettäessä makroaluestrategioita, joilla kulttuurimatkailu liitetään tiiviimmin osaksi eurooppalaisen yhteistyön strategista kehystä;

27.  kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan “pehmeää matkailua” (kävelyä, ratsastusta ja pyöräretkiä) keinona avata uusia mahdollisuuksia kulttuuri- ja luontomatkailulle;

28.  kannustaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa, jotta voidaan maksimoida kulttuuriperinnön arvo yhteiskunnissamme ja sen panos työpaikkojen luomiseen ja kasvuun EU:ssa;

29.  korostaa, että kulttuurimatkailu, jonka osuus on 40 prosenttia Euroopan matkailusta, on kasvu- ja työllisyyspotentiaalia ajatellen keskeinen talouden ala, jonka kehitystä olisi edistettävä edelleen käyttämällä uutta teknologiaa; korostaa kuitenkin, että on tärkeää säilyttää kulttuuri- ja luontoperintö luomalla kestäviä, vähemmän invasiivisia ja enemmän lisäarvoa tuovia matkailumuotoja, joissa matkailuala integroidaan paikallisiin kehitysstrategioihin;

30.  on huolissaan Euroopan identiteetin kannalta erittäin tärkeän kulttuuriperinnön säilyttämistä, restaurointia, suojelua ja edistämistä koskevien toimintaperiaatteiden tilasta; korostaa, että kulttuuriperinnön suojelua koskevaa rahoitusta on vähennetty dramaattisesti joissakin jäsenvaltioissa talous- ja rahakriisin vuoksi; kehottaa tästä syystä komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että Euroopan kulttuuriperinnön suojeluun suunnataan riittävästi rahoitusta ja aloitteita;

31.  kehottaa komissiota edistämään kulttuurialan ja luovien alojen osaamista, innovointia ja kilpailukykyä tukemalla taiteilijoiden, suunnittelijoiden ja kulttuurialan ammattilaisten työtä;

32.  vahvistaa, että kulttuuriperinnölle on kiireellisesti annettava selvä asema komission laatimassa Euroopan investointiohjelmassa;

33.  kehottaa kiinnittämään huomiota tarpeeseen parantaa metodologista kehystä, jotta voidaan saada kulttuuriperinnön alaan liittyviä parempia tilastotietoja; kehottaa komissiota ehdottamaan indikaattoreita, joita voitaisiin käyttää kulttuuriperinnön tilanteen seuraamiseen ja arviointiin ja jotka olisivat yhdenmukaisia kaikissa jäsenvaltioissa; korostaa tarvetta saada enemmän tutkimustuloksia, jotka kattavat kaikki kulttuuriperinnön näkökohdat ja yhdistävät ne toisiinsa, jotta voidaan torjua alan pirstaloitumista; korostaa tässä yhteydessä suurten tietomäärien potentiaalia, kun halutaan saada enemmän tietoa tutkimushankkeista; korostaa, että kulttuuriperinnön todellisen ja potentiaalisen taloudellisen arvon arvioimiseksi on erittäin tärkeää kerätä tilastoja järjestelmällisemmin;

34.  katsoo, että komission olisi luokiteltava yritykset, jotka ovat mukana kulttuuriperinnön suojelun eri näkökohdissa, erityiseksi alaksi, joka käyttää lisäarvoa tuovia perinteisiä menetelmiä helpottamaan ekologista ja kestävää suojelua;

35.  toteaa, että on kiireellisesti puututtava nuorisotyöttömyyteen, ja korostaa, että kulttuuriperintö on ala, jolla on potentiaalia luoda enemmän ja parempia työpaikkoja ja jolla voidaan lujittaa koulutuksen ja työelämän välistä yhteyttä esimerkiksi kehittämällä laadukkaita oppisopimus- ja harjoittelupaikkoja, pk-yritysten uusyrityksiä ja yhteisötaloutta; kannustaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita kehittämään uusia ja innovatiivisia rahoitusmahdollisuuksia, joilla tuetaan johtamis- ja säilyttämiskoulutusta sekä alan työntekijöiden ja tutkijoiden koulutusta;

36.  kehottaa komissiota edistämään yhdennetyltä ja tieteelliseltä pohjalta yhteisiä kulttuuriperintö- ja matkailuohjelmia toimimaan parhaan käytännön esikuvina ja esimerkkeinä;

37.  kehottaa jäsenvaltioita suunnittelemaan strategisesti kulttuuriperintöön liittyviä hankkeita, jotka voivat johtaa yleiseen alue- ja paikalliskehitykseen, kansainvälisiin ja alueiden välisiin yhteistyöohjelmiin, uusien työpaikkojen luomiseen, kestävään maaseudun ja kaupunkien elpymiseen ja kulttuuriperinnön restaurointiin liittyvien perinteisten taitojen säilyttämiseen;

38.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kulttuuriperinnön säilyttämisen ja edistämisen alalla toimivia yrityksiä, hallinnointiyhteisöjä ja asiantuntija-ammattilaisia ja heidän vaikutustaan tuotantoon ja työpaikkojen luomiseen koskevan taloudellisen ja tilastollisen tutkimuksen;

39.  kiinnittää huomiota tarpeeseen luoda, kehittää ja edistää liikkuvuutta ja kokemustenvaihtoa koskevia mahdollisuuksia kulttuuriperinnön alalla työskenteleville varmistamalla, että on olemassa todellista ammatillista vastavuoroisuutta ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY mukaisesti siten, että yksilöidään ja jaetaan erityisesti restauroija-kuraattorin ammatissa vaadittujen taitojen vähimmäistaso (osaaminen ja tieto); kehottaa tässä yhteydessä komissiota tekemään ehdotuksen, jolla tarkoituksenmukaiset ohjelmat ulotetaan koskemaan myös kulttuuriperinnöstä vastaavien johtajien ja työntekijöiden (esim. linnojen johtajat) liikkuvuutta, jotta voidaan vaihtaa kokemuksia ja parhaita käytäntöjä;

40.  kehottaa jäsenvaltioita korostamaan perintönsä arvoa edistämällä tutkimuksia, joiden avulla määritetään kulttuuriperinnön kulttuurinen ja taloudellinen arvo, jotta sen suojelua koskevat ”kustannukset” voidaan muuttaa ”investoinniksi” sen arvoon;

41.  kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta, että Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti (EIT) perustaisi seuraavan strategisen innovaatio-ohjelmansa yhteydessä osaamis- ja innovaatioyhteisöjä kulttuuriperinnön ja luovan teollisuuden alalle, jolloin tuetaan suoraan tutkimusta ja innovointia koskevaa kokonaisvaltaista näkemystä;

42.  toistaa, että koulujen opetusohjelmiin on tärkeää sisällyttää oppiaineina taidetta, musiikkia, teatteria ja elokuvaopetusta, jotta kehitetään tietämystä kulttuuriperinnöstä, taiteellisesta toiminnasta ja ilmaisusta sekä pehmeistä taidoista, jotka suuntautuvat kohti luovuutta ja innovointia;

43.  kannustaa jäsenvaltioita esittelemään kulttuuriperintöön liittyviä poikkitieteellisiä aiheita koulutuksen eri tasoilla;

44.  korostaa, että matkailualalla on merkittävät mahdollisuudet yrittäjyyden kehittämiseen ja osallistumista korostavaan toimintatapaan, erityisesti matkailualan pk-yrityksissä mutta myös uusyrityksissä, voittoa tavoittelemattomalla sektorilla ja muissa organisaatioissa, jotka edistävät Euroopan kulttuuriperinnön säilyttämistä, suojelua ja tukemista; korostaa, että kulttuurivarantojen lisäksi erityisesti palvelujen laatu, korkeatasoinen ammattitaito ja koulutetut alan asiantuntijat sekä esilläolo internetissä ovat Euroopan matkailualan menestyksen ja kilpailukyvyn avaintekijöitä; korostaa, että tutkimus, innovointi ja uudet teknologiat, etenkin televiestinnän alalla, ovat keskeisiä tekijöitä, jotta kulttuuriperintö voidaan tuoda lähemmäs ihmisiä; katsoo myös, että pk-yritysten kilpailukyky pitäisi turvata poistamalla niiltä tarpeeton hallinnollinen rasitus ja että matkailualan pk-yrityksiin haitallisesti vaikuttavaa lainsäädäntöä pitäisi muuttaa;

Mahdollisuudet ja haasteet

45.  korostaa kulttuuriperinnön digitoinnin potentiaalia sekä menneisyytemme säilyttämisen että tutkimusmahdollisuuksien kehittämisen, korkealaatuisten työpaikkojen luomisen, paremman sosiaalisen osallisuuden, vammaisten ja syrjäisillä alueilla asuvien henkilöiden käyttömahdollisuuksien parantamisen ja kestävän talouskehityksen välineenä; korostaa, että kulttuuriperinnön digitointi edellyttää pieniltä ja keskisuurilta sekä syrjäisiltä kulttuuri-instituutioilta huomattavia taloudellisia ponnisteluja ja että riittävä rahoitus on keskeistä haluttaessa varmistaa suurempi yleisö ja laajempi levitys tälle perinnölle; painottaa, että digitoinnin ja uusien teknologioiden tarjoamat mahdollisuudet, jotka eivät koskaan korvaisi alkuperäisen kulttuuriperinnön hyödyntämistä tai kulttuuriin osallistumisen perinteisten muotojen mukanaan tuomia sosiaalisia hyötyjä, eivät saisi johtaa originaalien suojelun laiminlyömiseen tai perinteisten kulttuurinedistämismuotojen sivuuttamiseen digitoinnin aikana tai sen jälkeen;

46.  tukee digitaalista innovointia taiteen ja kulttuuriperinnön alalla ja toteaa, että e-infrastruktuurien käyttö voi tuoda uutta yleisöä ja varmistaa digitaalisen kulttuuriperinnön helpomman käytön ja hyödyntämisen; korostaa, että olemassa olevat välineet, kuten Europeana-sivusto, ovat tärkeitä, ja kannustaa parantamaan sivuston hakukriteereitä sen käyttäjäystävällisyyden lisäämiseksi;

47.  korostaa tarvetta parantaa kulttuuriperinnön ja erityisesti Euroopan elokuvaperinnön digitoinnin, säilyttämisen ja verkkosaatavuuden tasoa;

48.  korostaa, että on tärkeää kehittää todellista demokraattista ja osallistuvaa kerrontaa Euroopan kulttuuriperinnöstä, uskonnolliset ja etniset vähemmistöt mukaan luettuina; kiinnittää huomiota kulttuurikohteisiin, joihin sisältyy erilaisia tai kiisteltyjä menneisyyden tapahtumia, ja korostaa, että sovintoprosessien ei pitäisi johtaa yhteisöjen historiallisen tietoisuuden tukahduttamiseen; kehottaa jäsenvaltioita pohtimaan kulttuuriperinnön etiikkaa ja esitystapoja ja ottamaan huomioon tulkintojen eroavaisuudet;

49.  toteaa, että uskonnollinen kulttuuriperintö muodostaa vaikeasti määriteltävän osan eurooppalaista kulttuuriperintöä; korostaa, että uskonnolliseen toimintaan liittyvien paikkojen, tapojen ja esineiden merkitystä ei saisi sivuuttaa keskusteluissa Euroopan kulttuuriperinnöstä eikä niitä saisi kohdella millään tavalla syrjivästi;

50.  katsoo, että historiallista uskontoon liittyvää kulttuuriperintöä, kuten arkkitehtuuria ja musiikkia, on suojeltava sen kulttuuriarvon vuoksi riippumatta sen uskonnollisesta taustasta;

51.  tähdentää kulttuurien välisen vuoropuhelun merkitystä Euroopassa ja sen ulkopuolella ja katsoo, että unionin olisi edistettävä tällaista vuoropuhelua asianmukaisena välineenä kaikenlaista radikalismia vastaan;

52.  kiinnittää huomiota jäsenvaltioiden kansallisten vähemmistöjen kulttuuriperintöä koskeviin erityispiirteisiin; kehottaa tästä syystä vaalimaan niiden kulttuuriperintöä ja edistämään ja suojelemaan kulttuurista monimuotoisuutta;

53.  painottaa, että uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen kulttuurista syrjintää olisi vältettävä;

54.  painottaa, että on tärkeää tukea maahanmuuttajayhteisöjen kulttuurista toimintaa;

55.  vahvistaa kulttuuriperinnön tärkeän merkityksen kulttuurialalle ja luovalle alalle sekä kulttuurin kautta tapahtuvalle sosiaaliselle osallistumiselle;

56.  korostaa, että on tärkeää parantaa vammaisten henkilöiden pääsyä kulttuuriperintökohteisiin;

57.  toteaa, että on tärkeää suojella kulttuurimaisemia ja erityisesti aineetonta kulttuuriperintöä, joka edustaa elävää kulttuuria ja ruokkii perinteistä taidetta, ja kehottaa komissiota sisällyttämään tämän seikan laajemmin asiaa koskeviin ohjelmiin;

58.  korostaa gastronomisen perinnön tärkeyttä ja tarvetta suojella ja tukea sitä; katsoo, että tätä varten myönnettyjä varoja voitaisiin parhaiten hyödyntää muiden EU:n politiikkojen, kuten yhteisen maatalouspolitiikan ja kuluttajansuojapolitiikan, vuorovaikutuksella;

59.  huomauttaa, että kulttuuriperintö ja matkailu hyödyttävät toisiaan, sillä kulttuuriperintö tarjoaa matkailualalle huomattavia tuloja ja matkailu vaikuttaa myönteisesti kulttuuriin, koska sillä edistetään kulttuuriomaisuuden vaalimista ja säilyttämistä ja tarjotaan sen suojelua varten tarvittavia tuloja;

60.  painottaa, että kulttuurimatkailulla on suuri merkitys kulttuuriperintömme säilyttämisessä ja sen luoman arvon hyödyntämisessä niin aineellisen kulttuuriperinnön ja kulttuurimaisemien kuin aineettoman kulttuuriperinnön kuten kielten, uskonnon ja gastronomisten perinteiden osalta;

61.  kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita jatkamaan yhteistyötä 30. kesäkuuta 2010 annettuun komission tiedonantoon ”Eurooppa, maailman ykkösmatkailukohde – Euroopan matkailupolitiikan uudet puitteet” (COM(2010)0352) sisällytettyjen kulttuuriperinnön ja kulttuurimatkailun edistämistä koskevien toimien toteuttamiseksi kaikilla asianmukaisilla tasoilla;

62.  toteaa huomattavat väestörakenteen ja yhteiskunnan muutokset huomioon ottaen, kuinka merkittäviä yhteinen eurooppalainen kulttuuriperintö ja suunnitteilla oleva eurooppalainen teemavuosi ovat unionin kansalaisten identiteetille sekä yhteisyyden tunteen lujittamiselle unionissa;

63.  katsoo, että Euroopan yhteisen kulttuuriperinnön arvostaminen tarjoaa erityisesti tuleville sukupolville suunnan ja mahdollisuudet kehittää eurooppalaista identiteettiä ja sellaisia arvoja, kuten muiden kanssa toimeen tuleminen ja muiden kunnioittaminen yli jäsenvaltioiden rajojen; suosittelee tästä syystä myös, että kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta kehitettäessä kiinnitetään erityistä huomiota nuorempiin sukupolviin;

64.  panee tyytyväisenä merkille Euroopan kulttuuripääkaupunkien suuren menestyksen; kehottaa perustamaan näiden kaupunkien välisen verkoston, jonka avulla pidennetään alueiden esilläoloa, mahdollistetaan kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihto, millä autetaan erityisesti tulevia ehdokkaita, ja helpotetaan tapahtumien ja erityisten kiertomatkojen järjestämistä;

65.  kannustaa käyttämään kulttuuriperintöä koulutusvälineenä, jotta voidaan käsitellä yhteiskunnallisia asioita ja tuoda Euroopassa asuvat ihmiset lähemmäksi toisiaan;

66.  kiinnittää huomiota ympäristöuhkiin, jotka vaikuttavat huomattavaan määrään unionin kulttuurikohteita, ja kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon ilmastonmuutoksesta ja ihmisten toiminnasta aiheutuvat seuraukset pitkän aikavälin rahoitusstrategioissaan, jotka koskevat kulttuuriperinnön suojelu- ja restaurointimenetelmiä; suosittelee lisäksi, että jäsenvaltioiden ja unionin olisi edistettävä tätä alaa koskevaa laajempaa tutkimusta, jotta voidaan muun muassa tutkia yksityiskohtaisemmin ilmastonmuutoksen moninaisia vaikutuksia kulttuuriperintöön ja kehittää vastatoimenpiteitä;

67.  vaatii komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita täydentämään Europa Nostra -verkoston yhdessä Euroopan investointipankin kanssa kehittämää "7 uhanalaisinta" -aloitetta määrittelemällä lisää uhanalaisia eurooppalaisia kulttuuriperintökohteita, laatimalla toimintasuunnitelmia ja etsimällä mahdollisia rahoituslähteitä; korostaa, että tämän aloitteen täydentäminen on keino houkutella yksityistä rahoitusta kulttuuriperinnön kohentamista varten;

68.  kehottaa komissiota koordinoimaan ja tukemaan paremmin jäsenvaltioiden ponnisteluja kulttuuriperintöä koskevien varkauksien, salakuljetuksen ja laittoman kaupan torjunnassa EU:ssa ja sen ulkopuolella; kehottaa palauttamaan jäsenvaltion alueelta laittomasti viedyt kulttuuriesineet;

69.  muistuttaa, että on tärkeää suojella ja vaalia kulttuuriperintöä erityisesti ajan aiheuttamalta kulumiselta mutta myös ilkivallalta ja ryöstämiseltä; kiinnittää huomiota siihen, että monet arkeologiset kohteet ovat vielä tänäkin päivänä vaarassa joutua järjestäytyneen muinaisjäännösten ryöstämisen kohteiksi, erityisesti vedenalaiset kohteet, joihin viranomaisten on vaikea päästä ja joita niiden on vaikea valvoa; kehottaa siksi tehostamaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä kulttuuriesineiden tunnistamisessa, palauttamisessa ja niiden laittoman kaupan torjunnassa;

70.  painottaa asemaa, joka kulttuuriperinnöllä on unionin ulkosuhteissa kolmansien maiden kanssa käytävän poliittisen vuoropuhelun ja yhteistyön kautta, ja kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja neuvostoa elvyttämään kulttuuridiplomatiaa; korostaa lisäksi potentiaalia, joka jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden tieteiden välisillä tutkimushankkeilla on kulttuuriperinnön säilyttämisessä;

71.  kehottaa jäsenvaltioita, EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä sitoutumaan voimakkaasti toimintaan, jolla pyritään estämään unionin tai kolmansien maiden kulttuuriperintöön kohdistuva tahallinen uhka tai sen vahingoittaminen sodissa ja kulttuurilliseen ja uskonnolliseen identiteettiin kohdistuvan loukkauksen yhteydessä, suojelemaan tätä kulttuuriperintöä sekä dokumentoimaan ja restauroimaan sitä myös yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen, kuten ICCROMin, ICBS:n (Blue Shield -komitea), siviili- ja sotilasviranomaisten, kulttuuri-instituutioiden ja ammattiyhdistysten kanssa;

72.  kannustaa hyväksymään kansainvälisiä sopimuksia, joilla estetään kulttuuriperinnön laiton kauppa; korostaa tarvetta, että EU:n on yhdessä YK:n ja Unescon kanssa suojeltava vaarassa olevaa perintöä ja torjuttava kulttuuriteosten ryöstelyä ja tuhoamista konfliktialueilla;

73.  viittaa EU:ssa saatavilla olevaan potentiaaliseen taitotietoon terrorismin ja sodan vuoksi vahingoitettujen tai tuhottujen kulttuuriesineiden suojelemiseksi;

74.  tukee yhteisiä eurooppalaisia arvoja ja perintöä kuvastavien ylikansallisten kulttuurimatkailutuotteiden luomista; kehottaa komissiota vahvistamaan yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kulttuuri- ja matkailualan politiikkaa muovaavien järjestöjen kuten YK:n Maailman matkailujärjestön (UNWTO) ja YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (Unesco) kanssa sekä jatkamaan verkostojen, rajatylittävien alueellisten hankkeiden sekä – tiiviissä yhteistyössä Euroopan neuvoston kanssa – eurooppalaisten kulttuurireittien yhteisrahoitusta ja edistämistä, sillä ne ovat parhaita esimerkkejä ylikansallisista yleiseurooppalaisista teemamatkailuhankkeista;

o
o   o

75.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 221.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.
(3)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289.
(4)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 104.
(5)EUVL L 159, 28.5.2014, s. 1.
(6)EUVL L 175, 27.6.2013, s. 1.
(7)Euroopan neuvoston ministerikomitea hyväksynyt 13. lokakuuta 2005, avattu Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden allekirjoitettavaksi Farossa (Portugalissa) 27. lokakuuta 2005 ja tuli voimaan 1. kesäkuuta 2011.
(8)EUVL C 183, 14.6.2014, s. 36.
(9) EUVL C 463, 23.12.2014, s. 1.
(10) EUVL C 463, 23.12.2014, s. 4.
(11)EUVL L 283, 29.10.2011, s. 39.
(12)ICOMOSin (International Council of Monuments and Sites) hyväksymä Venetsian julistus vuonna 1965 ja Euroopan neuvoston vuonna 1985 hyväksymä Granadan yleissopimus. Euroopan neuvoston vuonna 1992 hyväksymä Vallettan yleissopimus.
(13)Katso asetuksen (EU) N:o 1301/2013 3 artiklan 1 kohdan e alakohta.


Eurooppalaisen kansalaisaloitteen Right2Water seuranta
PDF 228kWORD 117k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. syyskuuta 2015 eurooppalaisen kansalaisaloitteen Right2Water seurannasta (2014/2239(INI))
P8_TA(2015)0294A8-0228/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta 3. marraskuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/83/EY(1) (jäljempänä juomavesidirektiivi),

–  ottaa huomioon yhteisön vesipolitiikan puitteista 23. lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY(2) (jäljempänä vesipolitiikan puitedirektiivi),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 211/2011 kansalaisaloitteesta(3),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/23/EU käyttöoikeussopimusten tekemisestä(4),

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2012 julkaistun komission tiedonannon suunnitelmasta Euroopan vesivarojen turvaamiseksi (COM(2012)0673),

–  ottaa huomioon 19. maaliskuuta 2014 julkaistun komission tiedonannon eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta ”Vesi on perusoikeus! Vesi kuuluu kaikille, se ei ole kaupallinen hyödyke!” (COM(2014)0177, jäljempänä ”tiedonanto”),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen juomaveden laadusta EU:ssa: tiivistelmä jäsenvaltioiden direktiivin 98/83/EY nojalla toimittamista kertomuksista vuosilta 2008–2010 (COM(2014)0363),

–  ottaa huomioon 19. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta komission tiedonannosta(5),

–  ottaa huomioon Euroopan ympäristökeskuksen raportin Euroopan ympäristön tilasta ja näkymistä (”The European environment – state and outlook 2015”),

–  ottaa huomioon 28. heinäkuuta 2010 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman vettä ja jätevesihuoltoa koskevasta ihmisoikeudesta(6) ja 18. joulukuuta 2013 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman vettä ja jätevesihuoltoa koskevasta ihmisoikeudesta(7),

–  ottaa huomioon kaikki YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmat turvallista juomavettä ja jätevesihuoltoa koskevasta ihmisoikeudesta,

–  ottaa huomioon 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaamisesta Euroopan unionissa(8),

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n vesilainsäädännön täytäntöönpanosta ja Euroopan vesienhoidon haasteiden vaatimasta yleisestä ratkaisumallista(9),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2014 EU:sta ja vuoden 2015 jälkeisestä globaalista kehityksen toimintakehyksestä antamansa päätöslauselman(10),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan sekä vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0228/2015),

A.  ottaa huomioon, että Right2Water on ensimmäinen eurooppalainen kansalaisaloite, joka on täyttänyt kansalaisaloitteesta annetussa asetuksessa (EU) N:o 211/2011 säädetyt vaatimukset ja josta Euroopan parlamentti järjesti kuulemisen, kun aloitteelle oli saatu lähes 1,9 miljoonan kansalaisen tuki;

B.  katsoo, että vesi- ja jätevesihuoltoa koskeva ihmisoikeus kattaa saatavuuteen, käytettävyyteen, hyväksyttävyyteen, kohtuulliseen hintaan ja laatuun liittyvät ulottuvuudet;

C.  ottaa huomioon YK:n tunnustaman ja unionin jäsenvaltioiden kannattaman ihmisten yleisen perusoikeuden veteen ja toimivaan jätevesihuoltoon ja katsoo, että sen kunnioittaminen on välttämätöntä elämälle; toteaa, että vesivarojen asianmukainen hallinnointi on ratkaisevassa asemassa, jotta voidaan taata kestävä vesivarojen käyttö ja suojella maailman luonnonpääomaa; ottaa huomioon, että ihmisten toiminnan ja ilmastonmuutoksen yhteisen vaikutuksen vuoksi koko EU:n Välimeren alue ja eräät Keski-Euroopan alueet luokitellaan nyt vedenpuutteesta kärsiviksi ja puoliaavikoiksi;

D.  toteaa, että kuten Euroopan ympäristökeskuksen vuoden 2015 raportissa ympäristön tilasta todetaan, putkivuotojen EU:ssa aiheuttama hävikki on tällä hetkellä 10–40 prosenttia;

E.  toteaa, että veden saanti on yksi tärkeimmistä kestävän kehityksen tavoitteen saavuttamiseen liittyvistä tekijöistä; toteaa, että kehitysavun kohdentaminen juomaveden saannin ja sanitaation parantamiseen on tehokas keino jatkaa köyhyyden vähentämistä koskeviin tavoitteisiin pyrkimistä sekä sosiaalisen tasa-arvon, kansanterveyden, elintarviketurvan ja talouskasvun edistämistä;

F.  toteaa, että ainakin 748 miljoonalla ihmisellä ei ole käytössään kestävää puhtaan juomaveden lähdettä ja että kolmasosalta maailman väestöstä puuttuu perussanitaatio; toteaa, että tämän seurauksena oikeus terveyteen on uhattuna, sillä leviävät taudit aiheuttavat kärsimystä ja kuolemaa sekä ovat huomattava este kehitykselle; toteaa, että noin 4 000 lasta kuolee päivittäin veden välityksellä tarttuviin tauteihin tai vesihuollon, sanitaation ja hygienian puutteellisuudesta johtuen; toteaa, että juomaveden puute tappaa enemmän ihmisiä kuin aids, malaria ja isorokko yhteensä; toteaa, että nämä luvut ovat kuitenkin selvästi laskussa ja niiden vähenemistä voidaan nopeuttaa ja on nopeutettava;

G.  toteaa, että veden saannilla on myös turvallisuusulottuvuus, joka edellyttää alueellisen yhteistyön kehittämistä;

H.  toteaa, että veden ja sanitaation puutteella on seurauksia muiden ihmisoikeuksien toteutumiselle; toteaa, että vettä koskevat haasteet vaikuttavat suhteettomasti naisiin, sillä monissa kehitysmaissa he vastaavat perinteisesti kotitalouden tarvitseman veden hankinnasta; toteaa, että naiset ja tytöt kärsivät eniten veden saannin ja riittävän sanitaation puutteesta, mikä rajoittaa heidän pääsyään koulutukseen ja tekee heistä alttiimpia sairauksille;

I.  toteaa, että 3,5 miljoonaa ihmistä kuolee vuosittain veden välityksellä tarttuviin tauteihin;

J.  toteaa, että taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuonna 2013 voimaan tulleessa valinnaisessa pöytäkirjassa luotiin valitusmekanismi, jonka avulla yksilöt tai ryhmät voivat jättää virallisia valituksia muun muassa vettä ja sanitaatiota koskevista ihmisoikeusrikkomuksista;

K.  toteaa, että kehitysmaissa ja kehittyvän talouden maissa veden kysyntä lisääntyy kaikilla aloilla ja etenkin energian ja maatalouden aloilla; toteaa, että ilmastonmuutos, kaupungistuminen ja väestökehitys voivat aiheuttaa vakavan uhan veden saatavuudelle monissa kehitysmaissa ja arviolta kahden kolmasosan maailman väestöstä arvioidaan elävän vesiongelmista kärsivissä maissa vuoteen 2025 mennessä;

L.  toteaa, että EU on suurin avunantaja veden, sanitaation ja hygienian aloilla, sillä 25 prosenttia sen vuosittaisesta humanitaarisesta kokonaisrahoituksesta on omistettu ainoastaan kehitysmaiden tukemiseen tällä alalla; toteaa kuitenkin, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2012 antamasta erityiskertomuksesta "Juomavesi- ja sanitaatiohankkeet Saharan eteläpuolisessa Afrikassa” kävi ilmi, että on tarpeen parantaa avun tehokkuutta ja EU:n tukemien hankkeiden kestävyyttä;

M.  ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselmassa todetaan, että veden saanti on tunnustettava ihmisen perusoikeudeksi, koska vesi on yksi maapallon keskeisistä luonnonvaroista ja se on yhteinen koko ihmiskunnalle;

N.  toteaa, että peruspalvelujen yksityistäminen Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 1990-luvulla on muun muassa haitannut vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista sekä veden että sanitaation alalla, sillä sijoittajien keskittyminen kustannusten takaisinsaantiin on muun muassa lisännyt näiden palvelujen tarjoamiseen liittyvää epätasa-arvoa pienituloisten kotitalouksien kustannuksella; toteaa, että vesipalvelujen yksityistämisen epäonnistumisen vuoksi vesipalvelujen siirtäminen yksityisiltä yrityksiltä paikallisviranomaisille on vesialan kasvava suuntaus koko maailmassa;

O.  ottaa huomioon, että vesihuolto on luonnon monopoli, joten vesitaloudesta saatavat varat, kustannukset ja vesihuoltopalvelujen turvaaminen ja parantaminen olisi varmistettava ja niitä olisi hyödynnettävä koko ajan, koska näin turvataan yleinen etu;

P.  ottaa huomioon, että asianmukaisen vesi- ja jätevesihuollon puute vaikuttaa vakavasti erityisesti lasten terveyteen ja sosiaaliseen kehitykseen; toteaa, että vesivarojen pilaantuminen on merkittävä tekijä, joka aiheuttaa ripulia – lasten toiseksi suurin kuolinsyy kehitysmaissa – ja muita vakavia sairauksia, kuten koleraa, bilhartsiaa ja trakoomaa;

Q.  katsoo, että vedellä on sosiaalisia, taloudellisia ja ekologisia tehtäviä ja että asianmukainen ja kaikkia hyödyttävä vesihuolto takaa sen jatkuvan saatavuuden nykyisen ilmastonmuutoksen yhteydessä;

R.  ottaa huomioon, että Eurooppa on erityisen altis ilmastonmuutokselle ja että vesihuolto on ensimmäisiä aloja, johon tämä vaikuttaa;

S.  ottaa huomioon, että eurooppalainen kansalaisaloite luotiin osallistavan demokratian mekanismiksi, jonka tarkoituksena oli edistää keskustelua EU:n tasolla sekä kansalaisten suoraa osallistumista EU:n päätöksentekoon; katsoo, että tämä on unionin toimielimille erinomainen tilaisuus luoda uusi yhteys kansalaisiin;

T.  ottaa huomioon, että Eurobarometri-tutkimukset ovat viime vuosina jatkuvasti osoittaneet, että luottamus EU:ta kohtaan on unionin kansalaisten keskuudessa erittäin vähäistä;

Eurooppalainen kansalaisaloite osallistavan demokratian välineenä

1.  katsoo, että eurooppalainen kansalaisaloite on ainutlaatuinen demokratian mekanismi, jonka avulla voidaan merkittävästi lähentää eurooppalaisia ja kansallisia yhteiskunnallisia liikkeitä ja kansalaisjärjestöjä keskenään sekä edistää osallistavaa demokratiaa unionissa; katsoo kuitenkin, että demokraattisen mekanismin kehittäminen edelleen edellyttää aiempien kokemusten arviointia ja kansalaisaloitteen uudistusta ja että komission toimien – jotka voivat käsittää tarpeen mukaan mahdollisuuden sisällyttää sopivia osia lainsäädännön tarkistuksiin tai uusiin lainsäädäntöehdotuksiin – on heijastettava nykyistä paremmin eurooppalaisen kansalaisaloitteen vaatimuksia, kun ne kuuluvat komission toimivaltaan ja erityisesti, kun ne liittyvät ihmisoikeuskysymyksiin;

2.  korostaa, että komission olisi varmistettava äärimmäinen avoimuus kahden kuukauden analyysivaiheen aikana ja että eurooppalaisen kansalaisaloitteen olisi saatava asianmukaista oikeudellista tukea ja neuvontaa komissiolta ja sitä olisi tehtävä asianmukaisesti tunnetuksi ja että kannattajille olisi annettava kaikki mahdollinen ajantasainen tieto koko eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevan prosessin ajan;

3.  vaatii komissiota panemaan tehokkaasti täytäntöön eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevan asetuksen ja etenemään kaikkien niiden hallinnollisten rasitteiden poistamisessa, joita kansalaiset ovat kohdanneet jättäessään kansalaisaloitteen tai tukiessaan sitä, ja kehottaa komissiota harkitsemaan eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevan yhteisen rekisteröintijärjestelmän käyttöönottoa kaikissa jäsenvaltioissa;

4.  on tyytyväinen siihen, että melkein 1,9 miljoonaa unionin kansalaista kaikista jäsenvaltioista kannattaa tätä eurooppalaista kansalaisaloitetta, minkä ansiosta komissio päätti jättää vesi- ja jätevesihuollon käyttöoikeussopimusten tekemisestä annetun direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle;

5.  kehottaa komissiota ylläpitämään ja vahvistamaan vesi- ja jätevesihuollon palvelujen sulkemista käyttöoikeussopimusten tekemisestä annetun direktiivin ulkopuolelle sen kaikkien mahdollisten tarkistusten yhteydessä;

6.  pitää valitettavana, ettei tiedonanto ole kunnianhimoinen eikä vastaa eurooppalaisen kansalaisaloitteen konkreettisiin vaatimuksiin, vaan siinä vain toistetaan aiemmat sitoumukset; korostaa, että komission vastaus eurooppalaiseen Right2Water-kansalaisaloitteeseen on riittämätön, koska se ei anna mitään uutta panosta eikä esitä tarvittavalla tavalla kaikkia toimia, jotka voisivat auttaa saavuttamaan tavoitteet; pyytää komissiota toteuttamaan tämän nimenomaisen kansalaisaloitteen yhteydessä kattavan tiedotuskampanjan vesialalla jo toteutetuista toimenpiteistä ja siitä, millä tavoin ne voisivat edistää eurooppalaisen Right2Water-kansalaisaloitteen tavoitteiden saavuttamista;

7.  katsoo, että monet veden laatua ja vesihuoltoa koskevat vetoomukset tulevat jäsenvaltioista, jotka eivät ole hyvin edustettuina kesäkuussa 2014 käynnistetyssä EU:n laajuisessa julkisessa kuulemisessa, ja korostaa, että tästä syystä julkisen kuulemisen tulosten ja vetoomuksissa esiin tuodun tilanteen välillä voi olla epäjohdonmukaisuutta;

8.  toivoo, että komissio ja kestävyydestä vastaava varapuheenjohtaja antavat selkeän poliittisen sitoumuksen, jolla varmistetaan, että tässä kansalaisaloitteessa esiin tuotuihin huolenaiheisiin reagoimiseksi ryhdytään asianmukaisiin toimiin;

9.  toistaa, että parlamentin vetoomusvaliokunta on sitoutunut puhumaan vetoomuksen esittäjien puolesta asioissa, jotka koskevat perusoikeuksia, ja muistuttaa, että eurooppalaisen Right2Water-kansalaisloitteen esittäneet vetoomuksen esittäjät ovat ilmaisseet olevansa samaa mieltä siitä, että vesi julistettaisiin ihmisoikeudeksi, joka taataan EU:n tasolla;

10.  kehottaa komissiota täyttämään Right2Water-kansalaisaloitteen päätavoitteen ja antamaan säädösehdotuksia ja tarvittaessa tekemään vesipolitiikan puitedirektiiviin muutoksia, joilla tunnustettaisiin vedensaanti yleismaailmallisena ihmisoikeutena; kannattaa lisäksi sitä, että EU:n perusoikeuskirjassa tunnustetaan kaikkien oikeus juomaveteen ja jätevesihuoltoon;

11.  korostaa, että jos komissio jättää menestyksekkäät ja laajalti tuetut eurooppalaiset kansalaisaloitteet huomiotta Lissabonin sopimuksella perustetun demokraattisen mekanismin yhteydessä, EU menettää uskottavuutensa kansalaisten silmissä;

12.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön unionin tason tiedotus- ja koulutustoimia, joilla edistetään käsitystä vedestä yhteisenä omaisuutena, ja toimia, joilla lisätään tietoisuutta ja edistetään tiedostavampaa käyttäytymistä (veden säästämistä), ja luonnonvarojen hallintaa koskevan politiikan tietoista kehittämistä koskevia toimia, sekä tarjoamaan tukea julkiselle, osallistavalle ja avoimelle hallinnoinnille;

13.  pitää välttämättömänä kehittää vesipolitiikkaa, jossa kannustetaan vesivarojen järkevää käyttöä, kierrätystä ja uudelleenkäyttöä, jotka ovat erittäin tärkeitä tekijöitä integroidulle hoidolle; katsoo, että tämän ansiosta voidaan alentaa kustannuksia, säästää luonnonvaroja ja varmistaa, että ympäristöä hoidetaan asianmukaisesti;

14.  kehottaa komissiota kannustamaan veden ryöstökäytöstä ja vesisärötyksestä luopumista;

Oikeus veteen ja toimivaan jätevesihuoltoon

15.  palauttaa mieliin, että YK:n mukaan ihmisten yleinen oikeus veteen ja toimivaan jätevesihuoltoon tarkoittaa, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus saada henkilökohtaiseen käyttöön ja kotitalouskäyttöön riittävästi puhdasta, laadukasta, fyysisesti saavutettavissa olevaa, kohtuuhintaista ja laadultaan kelvollista vettä; korostaa, että YK:n suosituksena on myös, että vesimaksut saisivat vastata suuruudeltaan enintään kolmea prosenttia kotitalouden tuloista;

16.  tukee oikeudesta puhtaaseen juomaveteen ja jätevesihuoltoon vastaavaa YK:n erityisraportoijaa ja korostaa hänen työnsä sekä hänen edeltäjänsä työn merkitystä tämän oikeuden tunnustamiseksi;

17.  pitää valitettavana, että 28 jäsenvaltion EU:ssa yli miljoona ihmistä on vailla puhdasta juomavettä ja lähes kaksi prosenttia väestöstä on maailman vedenarviointiohjelman (World Water Assessment Programme) mukaan sanitaation ulkopuolella, ja kehottaa tästä syystä komissiota toimimaan välittömästi;

18.  kehottaa komissiota tunnustamaan vettä ja toimivaa jätevesihuoltoa koskevan perusoikeuden merkityksen; kehottaa komissiota myös tunnustamaan veden merkityksen julkisena hyödykkeenä ja perusarvona, joka ei ole kauppatavara, kaikille unionin kansalaisille; on huolissaan siitä, että vuoden 2008 jälkeen rahoitus- ja talouskriisin vuoksi yhä useammilla kansalaisilla on vaikeuksia maksaa vesilaskunsa ja että veden hinta aiheuttaa jatkuvasti enemmän huolta, mikä johtuu ylimitoitetuista säästötoimista, jotka ovat lisänneet köyhyyttä unionissa ja pienituloisten kotitalouksien määrää; tuomitsee vedenjakelun keskeytykset ja vedensaannin katkaisemisen ja kehottaa jäsenvaltioita poistamaan heti tällaiset tilanteet, mikäli ne johtuvat pienitulosten kotitalouksien sosioekonomisista tekijöistä; on tyytyväinen siihen, että joissain jäsenvaltioissa käytetään ”vesipankkeja” tai veden vähimmäiskiintiöitä auttamaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia väestöryhmiä kustannusten maksamisessa ja takaamaan vedensaanti perusoikeuksien olennaisena osana;

19.  kehottaa komissiota suorittamaan äskettäisen talouskriisin vaikutusten vuoksi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tutkimuksen veteen liittyvästä köyhyydestä EU:n eri jäsenvaltioissa, kuten vedensaannin ongelmista ja kohtuuhintaisen veden saatavuudesta; kehottaa komissiota tukemaan ja helpottamaan yhteistyötä vesilaitosten keskuudessa heikommin kehittyneillä alueilla ja maaseutualueilla sijaitsevien laitosten auttamiseksi, jotta voidaan tukea kaikkien näiden alueiden kansalaisten laadukkaan veden saantia;

20.  kehottaa komissiota määrittelemään alueet, joilla vedenpuute on olemassa oleva tai potentiaalinen ongelma, ja auttamaan kyseisiä jäsenvaltioita ja alueita, erityisesti maaseutualueita ja köyhiä kaupunkialueita, puuttumaan asianmukaisesti asiaan;

21.  korostaa, että komission väitetty neutraalius suhteessa vesivarojen omistukseen ja hallintaan on ristiriidassa troikan joiltakin jäsenvaltioilta edellyttämien yksityistämisohjelmien kanssa;

22.  toteaa, että kuten vesipolitiikan puitedirektiivissä todetaan, vesi ei ole kauppatavaraa, vaan julkinen hyödyke, joka on olennaisen tärkeä ihmiselämän ja ihmisarvoisen elämän kannalta; muistuttaa komissiota, että perussopimuksen määräykset edellyttävät EU:n pysyvän neutraalina suhteessa kansallisiin päätöksiin, joilla hallitaan vesialan yritysten omistajuutta; katsoo, että EU ei siksi saisi edistää mitenkään vesialan yritysten yksityistämistä talouden mukautusohjelman yhteydessä tai liittyen muihin talouspolitiikan koordinointia koskeviin EU:n toimiin; katsoo, että kyse on yleiseen etuun liittyvistä palveluista, jotka kuuluvat siten etupäässä julkisen edun piiriin; kehottaa komissiota jättämään vesihuollon ja jätevesien käsittelyn pysyvästi sisämarkkinasääntöjen ja kauppasääntöjen ulkopuolelle ja tarjoamaan niitä kohtuuhinnoin; kehottaa sekä komissiota että jäsenvaltioita takaamaan, että niitä hallitaan teknisesti, rahoituksellisesti ja hallinnollisesti tehokkaasti, tuloksekkaasti ja avoimella tavalla;

23.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tarkastelemaan vesipolitiikan hallinnointia ja uudistamaan sitä aktiivisella osallistumisella, eli avoimella päätöksentekoprosessilla ja prosessin avaamisella kansalaisille;

24.  katsoo, että sääntelyn ja valvonnan osalta on turvattava vesivarojen julkinen omistus edistämällä julkisia, läpinäkyviä ja osallistavia vesihuoltomalleja, joissa viranomainen voi myöntää vesihuollon osa-alueita yksityiselle sektorille ainoastaan erikseen määritellyissä tilanteissa ja aina tiukasti säännellyin ehdoin siten, että taataan aina oikeus veteen ja asianmukaiseen jätevesihuoltoon;

25.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan kattavan, kohtuuhintaisen ja laadukkaan vesihuollon, jonka työolot ovat oikeudenmukaiset, sekä varmistamaan sen demokraattisen valvonnan;

26.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan kansalaisille tarkoitettujen koulutus- ja tiedotuskampanjojen edistämistä vesivarojen säilyttämiseksi ja suojaamiseksi sekä kansalaisten osallistumisen laajentamiseksi;

27.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että vesihuoltopalvelujen saatavuuteen ei liity syrjintää ja että niiden saanti taataan kaikille, syrjäytyneet käyttäjäryhmät mukaan lukien;

28.  kehottaa komissiota, Euroopan investointipankkia (EIP) ja jäsenvaltioita tukemaan sellaisia EU:n kuntia, joilla ei ole riittävästi pääomaa, jotta ne voisivat saada teknistä tukea, EU:n rahoitusta ja pitkäaikaisia lainoja tavallista alhaisemmalla korolla erityisesti vesihuollon infrastruktuurin ylläpitämiseksi ja uudistamiseksi, jotta voidaan varmistaa korkealaatuisen veden saanti ja ulottaa vesi- ja vesihuoltopalvelut kaikkein haavoittuvimpiin väestöryhmiin mukaan lukien köyhät ja kaikkein syrjäisimpien ja etäisimpien alueiden asukkaat; painottaa avoimen, demokraattisen ja osallistavan hallinnon merkitystä, jotta varmistetaan, että vesivarojen hallintaa koskevia kustannustehokkaimpia ratkaisuja toteutetaan koko yhteiskunnan hyödyttämiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että vesihuoltojärjestelmässä syntyvien tulojen suhteen vallitsee avoimuus;

29.  toteaa, että vesi- ja vesihuoltopalvelut ovat yleiseen etuun liittyviä palveluita ja että vesi ei ole kauppatavaraa, vaan julkinen hyödyke; katsoo, että sitä olisi sen vuoksi tarjottava kohtuullisin hinnoin, joiden yhteydessä kunnioitetaan ihmisten oikeutta veden vähimmäislaatuun ja sovelletaan progressiivista hinnoittelua; pyytää jäsenvaltioita takaamaan oikeudenmukaisen, tasapuolisen, läpinäkyvän ja riittävän maksujärjestelmän soveltamisen, jotta laadukkaiden palvelujen saatavuus varmistetaan kansalaisten varoista riippumatta;

30.  toteaa, että vettä on pidettävä ekososiaalisena varana eikä pelkkänä tuotantotekijänä;

31.  muistuttaa erityisesti, että vedensaanti on erittäin tärkeää maanviljelylle, jotta voidaan toteuttaa oikeus riittävään ravintoon;

32.  kehottaa komissiota tukemaan voimakkaasti jäsenvaltioiden ponnisteluja, jotka koskevat kastelu-, viemäröinti- ja juomavesipalvelut mahdollistavien infrastruktuurien kehittämistä ja parantamista;

33.  katsoo, että juomavesidirektiivillä on edistetty merkittävästi korkealaatuisen juomaveden saatavuutta kaikkialla unionissa, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan ratkaisevia toimia hanaveden kulutuksen edistämisestä johtuvien ympäristö- ja terveyshyötyjen tuottamiseksi;

34.  muistuttaa jäsenvaltioita niiden velvollisuudesta panna EU:n lainsäädäntö täytäntöön; kehottaa niitä panemaan täysimääräisesti täytäntöön juomavesidirektiivin ja kaiken siihen liittyvän lainsäädännön; muistuttaa, että jäsenvaltioiden on määriteltävä menoprioriteettinsa ja hyödynnettävä täysin kaikkia uuden ohjelmakauden (2014–2020) tarjoamia mahdollisuuksia kohdentaa EU:n rahoitustukea vesialalle, erityisesti asettamalla etusijalle vesihuoltoon keskittyvät investoinnit;

35.  muistuttaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin on laatinut erityiskertomuksen EU:n vesipolitiikan tavoitteiden sisällyttämisestä yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja sen päätelmissä todetaan, että välineillä, joita YMP:ssä tällä hetkellä käytetään vesialaan liittyvien huolenaiheiden tarkastelemiseksi, ei ole toistaiseksi saavutettu riittävää edistystä vettä koskevien kunnianhimoisten poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että on olennaisen tärkeää parantaa vesipolitiikan integrointia muihin politiikkoihin, kuten maatalouteen, jotta parannetaan veden laatua kaikkialla unionissa;

36.  korostaa vesipuitedirektiivin ja juomavesidirektiivin täysimääräisen ja vaikuttavan täytäntöönpanon merkitystä ja katsoo, että on välttämätöntä parantaa niiden täytäntöönpanon koordinointia meriympäristöstä, biologisesta monimuotoisuudesta ja tulvasuojista annettujen direktiivien täytäntöönpanon kanssa; on huolestunut siitä, että unionin alakohtaisilla poliittisilla välineillä ei edistetä riittävästi prioriteettiaineiden ympäristönlaatunormien ja vaarallisten prioriteettiaineiden päästöjen ja häviöiden asteittaista vähentämistä koskevan tavoitteen saavuttamista vesipuitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 16 artiklan 6 kohdan mukaisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon, että vesihuolto on integroitava läpikulkevana ulottuvuutena muita vesivarojen kannalta olennaisia seikkoja koskevan lainsäädännön kuten esimerkiksi energia-, maatalous-, kalastus- ja matkailulainsäädännön laatimiseen, jotta voidaan estää esimerkiksi laittomien ja sääntelemättömien jätteensijoituspaikkojen tai öljynporauksen tai -etsinnän aiheuttama pilaantuminen; muistuttaa, että yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyvissä täydentävissä ehdoissa asetetaan lakisääteisiä hoitovaatimuksia, jotka perustuvat viljelijöiden kannalta merkittävään olemassa olevaan EU:n lainsäädäntöön ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin, joita sovelletaan myös vesialalla; muistuttaa, että viljelijöiden on noudatettava vaatimuksia täysimääräisten YMP:n maksujen saamiseksi;

37.  kehottaa jäsenvaltioita

   vaatimaan, että vedentoimittajat ilmoittavat veden fysikaalis-kemialliset ominaisuudet vesilaskuissa
   kaavoittamaan kaupunkialueet vesivarojen saatavuuden mukaisesti
   lisäämään epäpuhtauksien seurantaa ja valvontaa ja suunnittelemaan välittömiä toimia myrkyllisten aineiden poistamiseksi ja sanitoimiseksi
   ryhtymään toimiin huomattavien putkivuotojen vähentämiseksi Euroopassa riittämättömien vesijohtoverkostojen uudistamiseksi;

38.  katsoo, että on tarpeen ottaa käyttöön kestävää vedenkäyttöä koskeva etuusjärjestys tai ‑hierarkia; kehottaa komissiota esittämään analyysin ja tarvittaessa ehdotuksia;

39.  korostaa, että jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet veden saannin kuuluvan ihmisoikeuksiin kannattaessaan YK:n julistusta ja että tätä tukee myös suuri osa EU:n kansalaisista ja toimijoista;

40.  korostaa, että Right2Water-kansalaisaloitteen ja sen tavoitteiden saama laaja tuki on näkynyt esimerkiksi Saksassa, Itävallassa, Belgiassa, Slovakiassa, Sloveniassa, Kreikassa, Suomessa, Espanjassa, Luxemburgissa, Italiassa ja Irlannissa myös siten, että hyvin monet kansalaiset ovat puhuneet julkisesti vesiongelmista sekä vesivarojen omistusoikeudesta ja vesihuoltopalvelujen toimittamisesta;

41.  huomauttaa, että EU:n kansalaiset ovat monissa jäsenvaltioissa vuodesta 1988 lähtien toimittaneet vetoomusvaliokunnalle merkittävän määrän vesihuoltoa, veden laatua ja jätevesihuoltoa koskevia vetoomuksia; kiinnittää huomiota tiettyihin vetoomusten esittäjien ilmoittamiin kielteisiin toimintoihin, kuten jätteen kaatopaikkoihin, viranomaisten epäonnistumiseen veden laadun tehokkaassa valvonnassa ja säännönvastaisiin tai laittomiin maatalous- ja teollisuuskäytäntöihin, jotka ovat syynä veden huonoon laatuun ja joilla on siten vaikutusta ympäristöön ja ihmisten ja eläinten terveyteen; katsoo, että nämä vetoomukset osoittavat kansalaisten olevan aidosti kiinnostuneita EU:n kestävän vesilainsäädännön kattavasta täytäntöönpanosta ja kehittämisestä;

42.  kehottaa voimakkaasti komissiota ottamaan kansalaisten tällaisissa vetoomuksissa ilmaisemat huolenaiheet ja varoitukset vakavasti ja toimimaan niiden mukaisesti erityisesti siksi, että on kiireesti puututtava vähenevien vesivarojen ongelmaan, joka johtuu liikakäytöstä ja ilmastonmuutoksesta, kun vielä on aikaa ehkäistä saastumista ja huonoa hallintoa; on huolissaan veden laatua ja vesihuoltoa koskevien rikkomusmenettelyjen määrästä;

43.  kehottaa jäsenvaltioita täydentämään vesienhoitosuunnitelmiaan pikaisesti vesipolitiikan puitedirektiivin keskeisenä osatekijänä ja panemaan ne täysimääräisesti täytäntöön ensisijaisia ekologisia arviointiperusteita kunnioittaen; kiinnittää huomiota siihen, että jotkut jäsenvaltiot kärsivät yhä useammin vahingoittavista tulvista, joilla on vakava vaikutus paikalliseen väestöön; korostaa, että vesipolitiikan puitedirektiivin mukaiset vesienhoitosuunnitelmat ja tulvariskien hallintasuunnitelmat tarjoavat hyvän mahdollisuuden hyödyntää näiden välineiden välistä synergiaa ja edistävät siten puhtaan veden riittävää hankintaa samalla kun pienennetään tulvariskejä; muistuttaa lisäksi, että jokaisella jäsenvaltiolla olisi oltava keskitetty verkkosivusto, josta saa tietoa vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanosta, jotta helpotetaan veden laadun ja vesihuollon valvontaa;

Vesihuoltopalvelut sisämarkkinoilla

44.  panee merkille, että eri puolilla EU:ta, esimerkiksi Espanjassa, Portugalissa, Kreikassa, Irlannissa, Saksassa ja Italiassa, vesihuoltopalvelujen mahdollinen tai toteutunut siirtyminen pois julkiselta sektorilta on aiheuttanut suurta huolta kansalaisten keskuudessa; muistuttaa, että vesihuoltomenetelmän valinta perustuu toissijaisuusperiaatteeseen, josta määrätään SEUT-sopimuksen 14 artiklassa sekä yleishyödyllisiä palveluja koskevassa pöytäkirjassa (N:o 26); toteaa niiden korostavan julkisten palveluiden erityisen tärkeää asemaa unionin sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden kannalta; toteaa, että vesi- ja jätevesihuoltoalan julkiset yritykset eivät ole vain ”talouden toimijoita”, vaan niiden yleisenä tehtävänä on taata väestön kattava laadukkaan veden saanti sosiaalisesti kestävin hinnoin ja minimoida jäteveden aiheuttamat kielteiset ympäristövaikutukset;

45.  korostaa, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti komission olisi suhtauduttava neutraalisti jäsenvaltioiden päätöksiin vesihuoltopalveluiden omistajuudesta eikä se saisi edistää vesihuoltopalveluiden yksityistämistä lainsäädännöllä tai muilla tavoin;

46.  muistuttaa, että vesihuoltopalveluiden uudelleenkunnallistamisen mahdollisuus on taattava jatkossakin rajoituksitta, ja vesihuoltopalveluiden hallinta voidaan säilyttää paikallisella tasolla, jos toimivaltaiset julkiset viranomaiset niin päättävät; muistuttaa, että vesi on perusihmisoikeus, jonka on oltava kaikkien saatavilla kohtuuhintaan; tähdentää, että jäsenvaltioilla on velvollisuus varmistaa, että vesi voidaan taata kaikille toimijasta riippumatta, ja samalla on varmistettava, että toimijat tarjoavat turvallista juomavettä ja parantavat sanitaatiota;

47.  korostaa, että vesi- ja sanitaatiopalveluiden erityisluonne, kuten tuotanto, jakelu ja käsittely, edellyttää ehdottomasti näiden palveluiden jättämistä kaikkien EU:n neuvottelemien tai harkitsemien kauppasopimusten ulkopuolelle; kehottaa komissiota myöntämään oikeudellisesti sitovan poikkeuksen vesi- ja sanitaatiopalveluille sekä jäteveden käsittelypalveluille parhaillaan käytävissä neuvotteluissa transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP) samoin kuin palvelukauppaa koskevassa sopimuksessa; korostaa, että kaikkiin tuleviin kauppa- ja investointisopimuksiin tulee sisältyä lausekkeita, jotka koskevat ihmisten todellista juomaveden saantia sopimusten kattamissa kolmansissa maissa, mikä vastaa unioniin pitkän aikavälin sitoutumista kestävää kehitykseen sekä ihmisoikeuksiin; katsoo, että ihmisten todellinen juomaveden saanti sopimusten kattamissa kolmansissa maissa on asetettava ehdoksi kaikissa tulevissa vapaakauppasopimuksissa;

48.  muistuttaa, että monessa vetoomuksessa vastustetaan olennaisen tärkeiden julkisten palvelujen, kuten vesi ja sanitaatio, sisällyttämistä transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta koskeviin neuvotteluihin; kehottaa komissiota lisäämään vedentoimittajien vastuuvelvollisuutta;

49.  kehottaa komissiota toimimaan välittäjänä vesialan toimijoiden välisen yhteistyön edistämisessä niin, että jaetaan sääntelyyn ja muihin tekijöihin liittyviä käytäntöjä ja aloitteita, vastavuoroista oppimista ja yhteisiä kokemuksia ja tuetaan vapaaehtoisia vertailevia toimia; pitää myönteisenä komission tiedonannossa esitettyä kehotusta lisätä vesialan avoimuutta ja panee merkille tähän mennessä tehdyn työn; toteaa samalla, että kaikkien vertailevien toimien olisi oltava vapaaehtoisia, kun otetaan huomioon vesipalvelujen monimuotoisuus sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet unionissa; panee myös merkille, että tällaisten toimien, jotka käsittävät vain taloudellisia indikaattoreita, ei pidä katsoa vastaavan avoimuutta koskevia toimia ja että olisi otettava huomioon muita kansalaisten kannalta keskeisiä tekijöitä, kuten veden laatu, kalliisiin hintoihin liittyvien ongelmien lieventämistoimet, tiedot siitä, kuinka suuri osa väestöstä voi saada riittävästi vettä, sekä julkisen vesihallinnon osuus, ja tiedot on esitettävä sekä kansalaisten että sääntelijöiden kannalta ymmärrettävällä tavalla;

50.  korostaa kansallisten sääntelyviranomaisten merkitystä palveluntarjoajien välisen oikeudenmukaisen ja avoimen kilpailun takaamisessa, innovatiivisten ratkaisujen ja teknisen kehityksen nopeamman täytäntöönpanon helpottamisessa, vesihuoltopalvelujen tehokkuuden ja laadun edistämisessä sekä kuluttajien etujen suojelemisen varmistamisessa; kehottaa komissiota tukemaan sääntelyyn liittyvää yhteistyötä koskevia aloitteita EU:ssa parhaiden sääntelykäytäntöjen vaihtamisen, vertailun ja vastavuoroisen oppimisen tehostamiseksi;

51.  katsoo, että Euroopan vesi- ja sanitaatiohankkeita ja -ohjelmia olisi arvioitava ihmisoikeusnäkökulmasta, jotta voidaan kehittää asianmukaisia toimintalinjoja, suuntaviivoja ja käytäntöjä; kehottaa komissiota luomaan vertailujärjestelmän (veden laatu, huokeus, kestävyys, kattavuus jne.), jotta parannetaan julkisten vesihuolto- ja sanitaatiopalvelujen laatua EU:ssa ja lisätään kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia;

52.  muistuttaa, että vesi- ja jätevesihuoltoon liittyviin toimilupiin sovelletaan perussopimuksen periaatteita, minkä vuoksi niitä on myönnettävä noudattaen läpinäkyvyyden, yhtäläisen kohtelun ja syrjinnän vastaisuuden periaatteita;

53.  korostaa, että vesi- ja jätevesihuoltopalveluiden tuotanto, jakelu ja käsittely on jätettävä käyttöoikeussopimusten tekemisestä annetun direktiivin ulkopuolelle myös sen kaikkien tulevien tarkistusten yhteydessä;

54.  muistuttaa, että palveluista sisämarkkinoilla annettu direktiivi 2006/123/EY herätti kansalaisyhteiskunnassa monelta osin voimakasta vastustusta myös asioissa, jotka koskevat yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja, kuten vedenjakelu- ja hankinta sekä jätevesihuolto;

55.  pitää tärkeänä, että julkisen sektorin sisäiset sekä julkisen ja yksityisen sektorin väliset kumppanuudet vaihtavat parhaita käytäntöjä vesialan voittoa tavoittelemattoman yhteistyön pohjalta; panee myös tyytyväisenä merkille, että komissio tunnusti tiedonannossa ensimmäistä kertaa julkisen sektorin sisäisten kumppanuuksien merkityksen;

56.  on tyytyväinen joidenkin kuntien ja kaupunkien pyrkimyksiin lisätä kansalaisten osallisuutta vesihuoltopalveluiden parantamisessa ja vesivarojen suojelussa; palauttaa mieleen, että paikalliset laitokset ovat tärkeässä asemassa vesihuoltoa koskevassa päätöksentekoprosessissa;

57.  kehottaa alueiden komiteaa olemaan tiiviimmin mukana tämän eurooppalaisen kansalaisaloitteen käsittelyssä, jotta alueviranomaisia kannustetaan osallistumaan aktiivisemmin asian käsittelyyn;

58.  muistuttaa velvollisuudesta taata muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus sekä tiedonsaanti ympäristöasioissa ja yleisön osallistumisoikeus päätöksentekoon Århusin yleissopimuksen mukaisesti; kehottaa tästä syystä komissiota, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia noudattamaan Århusin yleissopimukseen sisältyviä periaatteita ja oikeuksia; muistuttaa, että kansalaisten tietoisuus oikeuksistaan on erittäin tärkeää, jotta osallistuminen päätöksentekoprosessiin on mahdollisimman laajaa; kehottaa tästä syystä komissiota käynnistämään ennakoivan kampanjan, jossa EU:n kansalaisille annetaan tietoa Århusin yleissopimuksella saavutetusta avoimuudesta sekä jo käytössä olevista tehokkaista työkaluista, sekä noudattamaan EU:n toimielimiin viittaavia määräyksiä; kehottaa komissiota kehittämään avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja osallistumista koskevia kriteereitä keinoina parantaa vesipalvelujen toimintaa, kestävyyttä ja kustannustehokkuutta;

59.  kehottaa jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia viranomaisia edistämään todellista vettä koskevaa yhteiskuntasopimusta, jonka tavoitteena on taata veden saatavuus sekä vakaa ja turvallinen vesihuolto toteuttamalla erityisesti erilaisia poliittisia toimia, kuten perustamaan vesialan solidaarisuusrahastoja tai muita sosiaalisen toiminnan mekanismeja tukemaan kansalaisia, joilla ei ole varaa vesi- ja jätevesihuoltoon, jotta voitaisiin täyttää toimitusvarmuutta koskevat vaatimukset ja turvata ihmisten oikeus veteen; kannustaa kaikkia jäsenvaltioita perustamaan jo joissakin EU:n jäsenvaltioissa olemassa olevien kaltaisia sosiaalisen toiminnan mekanismeja, joiden avulla varmistetaan juomaveden saatavuus oikeasti epävarmoissa olosuhteissa eläville kansalaisille;

60.  kehottaa komissiota organisoimaan vesipolitiikan sosiaalisia näkökohtia koskevien kokemusten jaon jäsenvaltioiden välillä;

61.  vastustaa sitä, että joissain jäsenvaltioissa käytetään pakkokeinona vesi- ja jätevesihuollon epäämistä muita heikommassa asemassa olevilta ja haavoittuvilta yhteisöiltä; muistuttaa, että joissain jäsenvaltioissa viranomaiset ovat vaikeuttaneet kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ryhmien vedensaantia sulkemalla julkisia kaivoja;

62.  toteaa, että jäsenvaltioiden tulisi kiinnittää erityistä huomiota yhteiskunnan haavoittuviin ryhmiin ja varmistaa, että kaikki saavat tarvitessaan korkealaatuista ja kohtuuhintaista vettä;

63.  kehottaa jokaista jäsenvaltiota perustamaan vesipalveluasiamiehen tehtävän sen varmistamiseksi, että veteen liittyvät asiat, kuten vesihuoltopalveluiden laatua ja saatavuutta koskevat valitukset sekä ehdotukset, voidaan käsitellä riippumattomassa elimessä;

64.  kannustaa vesihuoltolaitoksia sijoittamaan vesihuoltojärjestelmästä saadut tulot uudelleen vesihuoltopalvelujen ylläpitämiseen ja parantamiseen sekä vesivarojen suojeluun; muistuttaa, että vesipalveluiden kustannusten takaisinsaannin periaate kattaa ympäristö- ja resurssikustannukset ja samalla on noudatettava oikeudenmukaisuutta, avoimuutta ja vedensaantia koskevaa ihmisoikeutta; toteaa, että jäsenvaltioiden on noudatettava sitoumuksiaan ja toteutettava kustannusten takaisinsaantivelvoitteensa mahdollisimman hyvin edellyttäen, että tämä ei estä saavuttamasta vesipuitedirektiivin tarkoituksia ja tavoitteita; kehottaa lopettamaan käytännöt, joissa taloudellisia resursseja ohjataan vesisektorilta muun politiikan rahoittamiseen; katsoo, että tämä käsittää myös vesilaskut, joiden sisältämiä käyttöoikeusmaksuja ei ole korvamerkitty käytettäviksi vesialan infrastruktuuriin; muistuttaa infrastruktuurin huolestuttavasta kunnosta joissakin jäsenvaltioissa, joissa vettä haaskataan epäsopivien ja vanhentuneiden jakeluverkkojen vuotojen vuoksi; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan investointeja infrastruktuurien ja muiden vesipalveluiden kehittämiseen, jotta vettä koskeva ihmisoikeus voitaisiin taata tulevaisuudessa;

65.  kehottaa komissiota takaamaan, että toimivaltaiset viranomaiset saattavat kaiken tiedon veden laadusta ja käsittelystä asiasta kiinnostuneiden kansalaisten saataville helposti saavutettavassa ja ymmärrettävässä muodossa, ja että kansalaisille tiedotetaan täysimääräisesti ja heitä kuullaan hyvissä ajoin vesihuoltohankkeista; panee lisäksi merkille, että komission käynnistämässä julkisessa kuulemisessa 80 prosenttia osallistujista piti olennaisen tärkeänä parantaa veden laadun valvonnan avoimuutta;

66.  kehottaa komissiota seuraamaan huolellisesti vesihuoltohankkeiden suoraa ja epäsuoraa EU-rahoitusta ja huolehtimaan, että kyseistä rahoitusta käytetään vain hankkeisiin, joihin se on tarkoitettu, sillä veden saanti on keskeisen tärkeää, kun pyritään vähentämään EU:n kansalaisten välisiä eroja sekä edistämään EU:n taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta; kehottaa tässä yhteydessä tilintarkastustuomioistuinta tarkistamaan, että tehokkuutta ja kestävyyttä koskevia kriteereitä noudatetaan asianmukaisesti;

67.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon tällä hetkellä riittämättömät investoinnit tasapainoiseen vesihuoltoon, sillä vesi on yksi EU:n kansalaisille kuuluvista yleisistä hyödykkeistä;

68.  kehottaa näin ollen parantamaan avoimuutta vesihuoltoalan toimijoiden välillä esimerkiksi laatimalla EU:ssa toimivia vesihuoltolaitoksia varten yksityistä ja julkista hallintoa ohjaavan säännöstön; toteaa, että tämän säännöstön olisi perustuttava tehokkuuden periaatteeseen ja noudatettava aina vesipolitiikan puitedirektiivin ympäristöä, taloutta, infrastruktuuria ja kansalaisten osallistumista koskevia säännöksiä; vaatii myös perustamaan kansallisen sääntelyelimen;

69.  pyytää komissiota kunnioittamaan toissijaisuusperiaatetta ja vesihuoltoon liittyviä toimivaltuuksia kilpailun osalta hallinnon eri tasoilla ja myös vesihuoltopalveluista (lähteet ja niiden ylläpito) vastaavien paikallisten vesiyhteisöjen osalta;

70.  pitää valitettavana, että yhdyskuntajätevesien käsittelyä koskevaa direktiiviä ei ole vielä pantu täytäntöön täysimääräisesti jäsenvaltioissa; vaatii, että unionin varoja käytetään ensisijaisesti alueisiin, joilla ei kunnioiteta EU:n ympäristölainsäädäntöä, jätevesien käsittely mukaan lukien; toteaa, että noudattamisaste on osoittautunut korkeammaksi silloin, kun kustannukset on katettu ja saastuttaja maksaa -periaate on otettu käyttöön, ja kehottaa komissiota arvioimaan nykyisten välineiden riittävyyden suojelun korkean tason ja ympäristön laadun parantamisen aikaan saamiseksi;

71.  toteaa, että veden tapauksessa palvelualalla pystyy luomaan valtavasti työpaikkoja ympäristöseikkojen integroimisen kautta, ja se pystyy edistämään innovointia alojen välisen teknologian siirron ja koko vesihuoltopalvelualaan sovelletun tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin avulla; pyytää siksi ottamaan erityisesti huomioon vesivarojen kestävän käytön uusiutuvana energialähteenä;

72.  kannustaa komissiota laatimaan unionin lainsäädäntökehyksen, joka liittyy käsiteltyjen jätevesien uudelleenkäyttöön, erityisesti herkkien toimintojen ja alueiden suojelemiseksi; kehottaa komissiota myös edistämään kokemusten jakamista eri jäsenvaltioiden terveysvirastojen välillä;

73.  vaatii komissiota varmistamaan vesipuitedirektiivin mahdollisen tarkistamisen yhteydessä, että veden kohtuuhintaisuuteen liittyvien ongelmien määrällisestä arvioinnista tulee pakollinen osa jäsenvaltioiden vesipuitedirektiivin täytäntöönpanoa koskevaa raportointia;

74.  pyytää komissiota kartoittamaan Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) mahdollisuutta valvoa veden kohtuuhintaisuuteen liittyviä ongelmia 28 jäsenvaltiossa ja raportoida niistä;

75.  korostaa, että järkevä vesihuolto on muodostumassa sekä ekologisesti että ympäristöä ajatellen ensisijaiseksi tavoitteeksi tulevina vuosikymmeninä, sillä sitä tarvitaan energia- ja maataloustarpeisiin sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen turvaamiseen.

Saastumisen aiheuttamien kustannusten sisällyttäminen hintoihin

76.  muistuttaa, että EU:n kansalaiset kantavat vesilaskujen kautta veden puhdistus- ja käsittelykustannukset, ja korostaa, että rahoituksellisesti on tehokkaampaa ja suotavampaa toteuttaa toimia, joilla yhdistetään tehokkaasti ja sovitetaan toisiinsa vesiresurssien suojelutavoitteet ja toisaalta kustannussäästöt sellaisten menettelyjen avulla, joilla saastumista valvotaan sen lähteellä; huomauttaa, että kuten Euroopan ympäristökeskuksen vuoden 2015 raportissa ympäristön tilasta todetaan, yli 40 prosenttia joista ja rannikkovesistä on pilaantunut maatalouden aiheuttaman hajanaisen pilaantumisen vuoksi ja että 20–25 prosenttia on pilaantunut teollisten rakenteiden, viemärijärjestelmien ja jäteveden hallintaverkkojen kaltaisten pistekuormituslähteiden aiheuttaman saastumisen vuoksi; pitää tärkeinä vesialan puitedirektiivin ja juomavesidirektiivin tehokasta täytäntöönpanoa, niiden täytäntöönpanon koordinoinnin parantamista, entistä johdonmukaisempaa lainsäädännön laatimista sekä entistä aktiivisempia toimia vesivarojen säästämisessä samoin kuin vedenkäytön tehostamista kaikilla aloilla (teollisuus, kotitaloudet, maatalous, jakeluverkot); muistuttaa, että luontoalueiden, kuten makean veden ekosysteemien kestävä suojelu on myös avain kehitykseen sekä ratkaisevaa juomavesihuollon varmistamisen kannalta ja se vähentää kansalaisille ja toimijoille aiheutuvia kustannuksia;

Vesialaan liittyvä EU:n ulko- ja kehityspolitiikka

77.  korostaa, että EU:n pitäisi sisällyttää vesi- ja jätevesihuoltopalvelujen yleismaailmallinen saanti täysimääräisesti kehityspolitiikkaansa edistämällä eri maiden vesialan toimijoiden ja työntekijöiden välillä julkisen sektorin sisäisiä sekä julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia, jotka perustuvat yhteisvastuuseen; kehottaa käyttämään erilaisia välineitä parhaiden käytäntöjen edistämiseen, tietämyksen siirtoon sekä alan kehitys- ja yhteistyöohjelmiin; muistuttaa, että EU:n jäsenvaltioiden kehityspolitiikoissa olisi tunnustettava turvallisen juomaveden ja jätevesihuollon saatavuutta koskevat ihmisoikeusnäkökohdat ja että oikeuksiin perustuva lähestymistapa vaatii oikeudellisten puitteiden tukemista, rahoitusta sekä kansalaisyhteiskunnan äänen vahvistamista, jotta nämä oikeudet voidaan toteuttaa käytännössä;

78.  toteaa jälleen, että määrällisesti riittävän ja riittävän korkealaatuisen juomaveden saanti on perusihmisoikeus, ja katsoo, että kansallisilla hallituksilla on velvollisuus varmistaa sen toteutuminen;

79.  korostaa nykyisen EU:n lainsäädännön ja sen vaatimusten mukaisesti veden ja vesivarojen laadun, puhtauden ja turvallisuuden säännöllisen arvioinnin merkitystä EU:ssa sekä sen rajojen ulkopuolella.

80.  korostaa, että turvallisen juomaveden saanti ja sanitaatio on asetettava etusijalle tukia myönnettäessä ja kehitysavun ohjelmoinnissa; kehottaa komissiota varmistamaan riittävän taloudellisen tuen valmiuksien kehittämistoimille vesialalla olemassa olevien kansainvälisten mallien ja aloitteiden pohjalta ja yhteistyössä niiden kanssa;

81.  vaatii, että kehitysmaiden WASH-ala (vesi, sanitaatio ja hygienia) on asetettava etusijalle sekä virallisessa kehitysavussa että kansallisissa talousarvioissa; muistuttaa, että vesihallinto kuuluu kollektiiviseen vastuuseen; tukee toisaalta avointa suhtautumista eri tukimuotoihin ja toisaalta kehitysyhteistyön tuloksellisuuden periaatteiden tarkkaa noudattamista, kehityspolitiikan johdonmukaisuutta ja keskittymistä köyhyyden poistamiseen ja kehitysvaikutusten maksimointiin; tukee tässä yhteydessä paikallisten yhteisöjen ottamista mukaan kehitysmaahankkeiden toteutukseen sekä paikallisyhteisöjen omistajuuden periaatetta;

82.  korostaa, että vaikka puhtaan juomaveden saantia koskevat vuosituhannen kehitystavoitteet ollaankin saavuttamassa, paremmat vedenjakelupalvelut puuttuvat 748 miljoonalta ihmiseltä koko maailmassa, ja on arvioitu, että vähintään 1,8 miljardia ihmistä joutuu juomaan ulosteiden saastuttamaa vettä ja jätevesihuoltoa koskevan tavoitteen saavuttaminen on hyvin kaukana;

83.  muistuttaa, että pohjaveden kestävä hallinnointi on välttämätöntä köyhyyden vähentämiseksi ja vaurauden jakamiseksi, koska pohjavesi voi tarjota entistä paremman juomavesilähteen miljoonille köyhille kaupungeissa ja maaseudulla;

84.  kehottaa komissiota sisällyttämään veden osaksi muutossuunnitelmaa yhdessä kestävän maatalouden kanssa;

85.  katsoo, että vesialan on oltava keskeisellä sijalla valmisteltaessa toimia, jotka liittyvät vuonna 2015 järjestettävään kahteen kansainväliseen merkittävään tapahtumaan eli vuoden 2015 jälkeistä toimintasuunnitelmaa käsittelevään huippukokoukseen ja ilmastosopimuksen osapuolten konferenssiin (COP 21); tukee tässä yhteydessä vahvasti sitä, että vettä ja sanitaatiota koskevat kunnianhimoiset ja laajat tavoitteet, kuten kestävän kehityksen tavoite 6 veden sekä sanitaation saatavuudesta kaikille vuoteen 2030 mennessä ja niiden kestävästä hallinnasta, hyväksytään syyskuussa 2015; muistuttaa, että köyhyyden poistaminen vuoden 2015 jälkeisen prosessin myötä on mahdollista vain, jos varmistetaan, että kaikilla on kaikkialla käytettävissään puhdasta vettä, perussanitaatio ja hygienia; korostaa, että kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kehitysrahoituksen ja uusien rahoituslähteiden lisäämistä huomattavasti nykyisestä sekä kehittyneissä maissa että kehitysmaissa; kehottaa luomaan globaalin valvontamekanismin, jotta voidaan seurata, millä tavoin puhtaan juomaveden yleismaailmallinen saanti, vesiresurssien kestävä käyttö ja kehitys sekä oikeudenmukaisen, osallistavan ja vastuullisen vesihallinnon tehostaminen toteutuvat kaikissa maissa; kehottaa komissiota varmistamaan, että apua käytetään tehokkaasti ja että se suunnataan paremmin WASH-alalle YK:ssa laadittavaa vuoden 2015 jälkeisestä kehityssuunnitelmaa ajatellen;

86.  korostaa ilmastonmuutoksesta johtuvaa veden niukkuuden riskiä; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään vesivarojen strategisen hallinnon ja pitkän aikavälin mukauttamissuunnitelmat ilmastonmuutosta käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien kokouksen (COP21) aiheisiin, jotta ilmastonmuutoksen kestävä lähestymistapa veteen voitaisiin sisällyttää tulevaan ilmastosopimukseen; korostaa, että ilmastonmuutoksen kestävä infrastruktuuri on avain kehitykseen ja köyhyyden vähentämiseen; muistuttaa, että ilman jatkuvia ponnisteluja ilmastonmuutoksen seurauksien hillitsemiseksi sekä vesivarojen hallinnon parantamiseksi, edistys köyhyyden vähentämistä koskevien tavoitteiden ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa sekä kestävässä kehityksessä kaikilla taloudellisilla, sosiaalisilla ja ympäristön tasoilla voi vaarantua;

87.  ilmaisee huolensa siitä, että veden ja sanitaation puute kehitysmaissa voi vaikuttaa kohtuuttomasti tyttöihin ja naisiin erityisesti kouluiässä, jossa poissaolot ja koulupudokasaste ovat yhteydessä puhtaiden, turvallisten ja saatavilla olevien saniteettitilojen puutteeseen;

88.  vaatii EU:ta ja jäsenvaltioita kohdentamaan varojaan tavalla, joka noudattaa YK:n juomaveden ja jätevesihuollon saatavuudesta vastaavan erityisraportoijan suositusta, erityisesti kysymyksessä, joka koskee pienten infrastruktuurien suosimista sekä lisävarojen myöntämistä toimintaan ja ylläpitoon, valmiuksien rakentamiseen ja tiedon jakamiseen;

89.  panee huolestuneena merkille, että YK:n juomaveden ja jätevesihuollon saatavuudesta vastaavan erityisraportoijan mukaan slummeissa asuvat ihmiset maksavat sääntelemättömistä ja heikkolaatuisista palveluista yleensä enemmän kuin virallisilla asuinalueilla asuvat; kehottaa kehitysmaita asettamaan etusijalle varojen myöntämisen palveluille, jotka on tarkoitettu heikommassa asemassa oleville ja eristyksissä eläville ihmisille;

90.  muistuttaa Maailman terveysjärjestön todenneen, että ilman viimeisimpien vedenpuhdistus- ja säilytysteknologioiden käyttöä optimaalinen vesimäärä on lähtökohtaisesti 100–200 litraa päivässä henkeä kohti, mutta huomauttaa samalla, että perustarpeiden tyydyttämiseksi ja useimpien terveysongelmien välttämiseksi tarvitaan 50–100 litraa; toteaa, että tunnustettujen ihmisen perusoikeuksien mukaan henkilökohtaisen minimimäärän määrittäminen on välttämätöntä väestöjen perustarpeiden mukaisen veden tarpeen tyydyttämiseksi;

91.  korostaa, että veden saannin olisi oltava kiistaton perusoikeus, jota tuetaan epäsuorasti ja suorasti kansainvälisessä oikeudessa, julistuksissa ja valtioiden käytännön toiminnassa;

92.  kehottaa hallituksia, kansainvälisiä avustusjärjestöjä, kansalaisjärjestöjä ja paikallisyhteisöjä työskentelemään sen hyväksi, että kaikille ihmisille taataan veden saanti ja että kaikille kuuluu perusoikeus veteen;

93.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön Maailman terveysjärjestön suositusten mukaisesti hinnoittelupolitiikan, jossa kunnioitetaan ihmisten oikeutta vähimmäismäärään vettä, torjutaan tuhlausta ja jossa säädetään käytetyn veden määrään suhteutetusta progressiivisesta maksusta;

94.  kannustaa toteuttamaan toimenpiteitä järkevän vedenkäytön takaamiseksi ja tuhlauksen välttämiseksi;

95.  kiittää vesialan toimijoita, jotka jo ohjaavat tietyn prosenttiosuuden vuotuisesta liikevaihdostaan vesihuoltoalan kumppanuuksien tukemiseen kehitysmaissa; kehottaa jäsenvaltioita ja unionia luomaan oikeudellisen kehyksen, joka mahdollistaa kyseisten kumppanuuksien solmimisen;

96.  vaatii, että ulkoisella avulla toteutettuja hankkeita valvotaan tehokkaasti; korostaa tarvetta valvoa rahoitusstrategioita ja talousarvioita, jotta varmistetaan, että myönnetyillä varoilla puututaan olemassa oleviin eroihin ja epätasa-arvoon vedensaannissa sekä noudatetaan syrjimättömyyttä sekä tiedonsaantia ja osallistumista koskevia ihmisoikeusperiaatteita;

97.  kehottaa komissiota asettamaan vanhentuvien juomavesiverkkojen uudistamisen Euroopan investointiohjelman painopistealaksi sisällyttämällä mainitut hankkeet unionin hankkeiden joukkoon; painottaa, että näillä hankkeilla on vipuvaikutus työpaikkoihin, joita ei voida siirtää muualle, millä kannustetaan vihreää taloutta unionissa;

98.  kehottaa komissiota edistämään tiedonjakoa, jotta jäsenvaltiot voivat laatia verkkojen tilaa koskevia analyyseja, mikä mahdollistaisi uudistustoimia hukkaanmenon estämiseksi;

99.  kannattaa läpinäkyvyyden lisäämistä, jotta parannetaan kuluttajille annettavaa vesialan tiedotusta ja edistetään vesivarojen taloudellisempaa hallintaa; kannustaa tässä tarkoituksessa komissiota jatkamaan toimien toteuttamista jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan jakaa kansallisia kokemuksia vesialan tiedotusjärjestelmien käyttöönotosta;

100.  kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta laajentaa vesi- ja jätevesihuollon alalla toteutetun kansainvälisen yhteistyön rahoitustukijärjestelyjen käyttöä unionissa;

101.  korostaa, että vesiresurssien tehokas ja oikeudenmukainen hallinto on riippuvainen paikallisten hallitusten kyvystä tarjota palveluja; kehottaa tästä syystä EU:ta tukemaan voimakkaammin kehitysmaiden vesihallintoa ja -infrastruktuuria samalla, kun puututaan erityisesti haavoittuvan maaseutuväestön tarpeisiin;

102.  tukee Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman käynnistämää globaalia vesisolidaarisuusfoorumia, jotta paikallisviranomaiset voidaan kytkeä mukaan vesihaasteita koskevien ratkaisujen etsintään; pitää myös myönteisenä ”yhden prosentin vesi- ja jätevesihuollon solidaarisuusmaksun” periaatetta ja muita jäsenvaltioiden kansalaisten ja viranomaisten aloitteita kehitysyhteistyöprojektien rahoittamiseksi kulutusmaksujen tuotoilla; toteaa, että useat vesilaitokset ovat panneet täytäntöön tällaisia hankkeita; kehottaa jälleen komissiota edistämään yhteisvastuullisuuteen perustuvia järjestelyitä tällä ja muilla aloilla esimerkiksi levittämällä tietoa sekä edistämällä kumppanuksia ja kokemustenvaihtoa esimerkiksi komission ja jäsenvaltioiden potentiaalisen kumppanuuden kautta, jolloin yhteisön lisärahoitusta myönnettäisiin tämän aloitteen kautta täytäntöön pantuihin hankkeisiin; kannustaa erityisesti julkisen sektorin vesilaitoskumppanuuksien edistämiseen kehitysmaissa asumista ja kaupunkien kestävää kehitystä käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien konferenssin (UN Habitat) koordinoiman GWOPA-verkoston (Global Water Operators’ Partnership Alliance) mukaisesti;

103.  kehottaa komissiota käynnistämään uudelleen vesialan välineen, joka on osoittautunut tehokkaaksi vesipalvelujen parantamisessa kehitysmaissa, sillä sen avulla edistetään valmiuksien kehittämistoimia paikallisyhteisöissä;

104.  on tyytyväinen siihen, että Euroopassa tuetaan laajalti YK:n päätöslauselmaa, jossa tunnustetaan ihmisten yleinen oikeus puhtaaseen veteen ja jätevesihuoltoon;

o
o   o

105.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EYVL L 330, 5.12.1998, s. 32.
(2)EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.
(3)EUVL L 65, 11.3.2011, s. 1.
(4)EUVL L 94, 28.3.2014, s. 1.
(5)EUVL C 12, 15.1.2015, s. 33.
(6)A/RES/64/292.
(7)A/RES/68/157.
(8)EUVL C 9 E, 15.1.2010, s. 33.
(9)EUVL C 349 E, 29.11.2013, s. 9.
(10)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0059.

Oikeudellinen huomautus