Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Keskiviikko 9. syyskuuta 2015 - StrasbourgLopullinen painos
Kirjallisesti vastattavat kysymykset (työjärjestyksen 130 artiklan 3 kohdan tulkinta)
 Istunnon keskeyttäminen tai päättäminen (työjärjestyksen 191 artiklan tulkinta)
 Parlamenttien välisistä suhteista vastaavan valtuuskunnan nimeäminen
 Kalastuskumppanuussopimus Guinea-Bissaun kanssa: kalastusmahdollisuudet ja taloudellinen korvaus (hyväksyntä) ***
 Kalastuskumppanuussopimus Guinea-Bissaun kanssa: kalastusmahdollisuudet ja taloudellinen korvaus (päätöslauselma)
 Kalastuskumppanuussopimus Kap Verden kanssa: kalastusmahdollisuudet ja taloudellinen korvaus (hyväksyntä) ***
 Kalastuskumppanuussopimus Kap Verden kanssa: kalastusmahdollisuudet ja taloudellinen korvaus (päätöslauselma)
 Kalastuskumppanuussopimus Madagaskarin kanssa: kalastusmahdollisuudet ja taloudellinen korvaus ***
 Maailman kauppajärjestön perustamisesta tehdyn Marrakeshin sopimuksen muuttamista koskeva pöytäkirja (hyväksyntä) ***
 Maailman kauppajärjestön perustamisesta tehdyn Marrakeshin sopimuksen muuttamista koskeva pöytäkirja (sopimus kaupan helpottamisesta) (päätöslauselma)
 Luvan antaminen Itävallalle, Belgialle ja Puolalle ratifioida Budapestin yleissopimus tavaroidensisävesikuljetussopimuksista (CMNI) tai liittyä siihen ***
 Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavat kansainvälistä suojelua koskevat väliaikaiset toimenpiteet *
 EU:n politiikkojen urbaani ulottuvuus
 Investoiminen työpaikkoihin ja kasvuun: unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen
 Aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaisen teemavuoden 2012 arviointi
 Liikennepolitiikan vuoden 2011 valkoisen kirjan täytäntöönpano
 Naisten tiede- ja yliopistourat
 Tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien lisääminen EU:ssa koulutuksen avulla
 ETA–Sveitsi: sisämarkkinoiden täysimääräiseen täytäntöönpanoon liittyvät esteet

Kirjallisesti vastattavat kysymykset (työjärjestyksen 130 artiklan 3 kohdan tulkinta)
PDF 138kWORD 60k
Euroopan parlamentin päätös 9. syyskuuta 2015 kirjallisesti vastattavista kysymyksistä (työjärjestyksen 130 artiklan 3 kohdan tulkinta) (2015/2152(REG))
P8_TA(2015)0295

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtajan 4. syyskuuta 2015 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 226 artiklan,

1.  päättää lisätä työjärjestyksen 130 artiklan 3 kohtaan tulkinnan seuraavasti:

"Sanan "poikkeuksellisesti" on tulkittava tarkoittavan sitä, että lisäkysymys koskee kiireellistä asiaa ja että kysymyksen esittäminen ei voi odottaa seuraavaan kuukauteen. Lisäksi 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esitettävien kysymysten määrän on oltava pienempi kuin tavanomaiset viisi kysymystä kuukaudessa."

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.


Istunnon keskeyttäminen tai päättäminen (työjärjestyksen 191 artiklan tulkinta)
PDF 139kWORD 60k
Euroopan parlamentin päätös 9. syyskuuta 2015 istunnon keskeyttämisestä tai päättämisestä (työjärjestyksen 191 artiklan tulkinta) (2015/2153(REG))
P8_TA(2015)0296

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtajan 4. syyskuuta 2015 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 226 artiklan,

1.  päättää lisätä työjärjestyksen 191 artiklaan tulkinnan seuraavasti:""Jos esitetään pyyntö keskeyttää tai päättää istunto, pyyntöä koskeva äänestysmenettely on käynnistettävä ilman aiheetonta viivytystä. Olisi käytettävä tavanomaisia keinoja, joilla ilmoitetaan täysistuntoäänestyksistä, ja nykyisen käytännön mukaisesti jäsenille olisi annettava riittävästi aikaa saapua istuntosaliin.Sitä vastaavasti, mitä 152 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa määrätään, jos pyyntö keskeyttää tai päättää istunto hylätään, samanlaista pyyntöä ei saa esittää uudelleen saman päivän aikana. Työjärjestyksen 22 kohdan 1 kohdan tulkinnan mukaisesti puhemiehellä on toimivalta lopettaa tämän artiklan nojalla esitettyjen pyyntöjen kohtuuttoman runsas käyttäminen.""

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.


Parlamenttien välisistä suhteista vastaavan valtuuskunnan nimeäminen
PDF 138kWORD 60k
Euroopan parlamentin päätös 9. syyskuuta 2015 parlamenttien välisistä suhteista vastaavan valtuuskunnan nimeämisestä (2015/2842(RSO))
P8_TA(2015)0297

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen ehdotuksen,

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 parlamenttien välisistä suhteista vastaavien valtuuskuntien sekä parlamentaarisissa sekavaliokunnissa, parlamentaarisissa yhteistyövaliokunnissa ja monenvälisissä parlamentaarisissa edustajakokouksissa olevien valtuuskuntien lukumäärästä antamansa päätöksen(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 212 artiklan,

1.  päättää, että suhteista Palestiinan lakia säätävään neuvostoon vastaava valtuuskunta nimetään uudelleen "suhteista Palestiinaan vastaavaksi valtuuskunnaksi";

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0217.


Kalastuskumppanuussopimus Guinea-Bissaun kanssa: kalastusmahdollisuudet ja taloudellinen korvaus (hyväksyntä) ***
PDF 233kWORD 59k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. syyskuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Guinea-Bissaun tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta tehdyn pöytäkirjan tekemisestä (11667/2012 – C8-0278/2014 – 2012/0134(NLE))
P8_TA(2015)0298A8-0233/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (11667/2012),

–  ottaa huomioon luonnoksen pöytäkirjaksi Euroopan yhteisön ja Guinea-Bissaun tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta (11671/2012),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan, 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan ja 7 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0278/2014),

–  ottaa huomioon esityksestä neuvoston päätökseksi 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman, joka ei liity lainsäädäntöön(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan suosituksen sekä kehitysvaliokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnot (A8-0233/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Guinea-Bissaun tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0299.


Kalastuskumppanuussopimus Guinea-Bissaun kanssa: kalastusmahdollisuudet ja taloudellinen korvaus (päätöslauselma)
PDF 256kWORD 71k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. syyskuuta 2015, joka ei liity lainsäädäntöön, esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Guinea-Bissaun tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta tehdyn pöytäkirjan tekemisestä (11667/2012 – C8-0278/2014 – 2012/0134(NLE)2015/2119(INI))
P8_TA(2015)0299A8-0236/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (11667/2012),

–  ottaa huomioon esityksen pöytäkirjaksi Euroopan yhteisön ja Guinea-Bissaun tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta (11671/2012),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan ja 7 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0278/2014),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n vuotta 2011 koskevasta kertomuksesta kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta(1),

–  ottaa huomioon jälkiarviointikertomuksen Euroopan yhteisön ja Guinea-Bissaun tasavallan välisestä kalastuskumppanuussopimuksen täytäntöönpanopöytäkirjasta (Contrat cadre FISH/2006/20, Specific Convention N°27, syyskuu 2010),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman(2) esityksestä neuvoston päätökseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan lausunnon (A8‑0236/2015),

A.  toteaa, että pöytäkirjan yleisenä tavoitteena on lisätä kalastusalan yhteistyötä EU:n ja Guinea-Bissaun välillä molempien osapuolten hyväksi luomalla kumppanuuspuitteet, joilla pyritään kestävään kalastuspolitiikkaan samalla kun hyödynnetään kalavarojen hyödyntämistä vastuullisesti ja kestävästi Guinea-Bissaun talousvyöhykkeellä ja saadaan saatavilla olevista kalavarojen ylijäämistä asianmukainen osuus, joka vastaa EU:n laivastojen intressejä;

B.  katsoo, että EU:n olisi tehtävä kaikki vallassaan oleva varmistaakseen, että kolmansien maiden kanssa tehdyt kestävää kalastusta koskevat sopimukset ovat sekä EU:n että asianomaisten kolmansien maiden ja myös niiden paikallisväestön ja kalastusteollisuuden yhteisten etujen mukaisia;

C.  ottaa huomioon, että ETY:n ja Guinea-Bissaun ensimmäinen kalastussopimus on vuodelta 1980 ja että siitä lähtien aina 15. kesäkuuta 2012 saakka ETY:n/EU:n jäsenvaltioiden laivastoilla oli kalastusmahdollisuudet kyseisen maan vesillä voimassa olevien sopimusten pöytäkirjojen kautta;

D.  ottaa huomioon, että tällä pöytäkirjalla EU:n laivastoille myönnetyt kalastusmahdollisuudet ovat seuraavat: 3 700 brt (bruttorekisteritonnia) pakastustroolareille (katkaravut) ja 3 500 brt pakastetroolareille (kalat ja pääjalkaiset), 28 tonnikalan pakastusalusta ja pitkäsiima-alusta sekä 12 vapapyydyksiä käyttäviä tonnikala-alusta; katsoo, että EU:n ja Guinea-Bissaun kalastussopimus on erittäin tärkeä, koska se on yksi harvoista EU:n kalastussopimuksista, jolla sallitaan sekakalastus;

E.  katsoo, että tämän sopimuksen nojalla Guinea-Bissaulle siirretyt varat, varsinkin korvaus kalavarojen hyödyntämisestä, on tärkeä osa tämän maan talousarviota; katsoo toisaalta, että aikaisemmin alakohtaisen yhteistyön nojalla tehdyt varainsiirrot keskeytettiin, koska Guinea-Bissaulla oli tiettyjä vaikeuksia hyödyntää apua;

F.  katsoo, että Guinea-Bissaulla on yleensäkin puutteita sosioekonomisessa kehityksessä ja varsinkin kalastusalalla, jonka puutteisiin kuuluvat muun muassa sellaiset tärkeät alueet kuin ammatillinen koulutus, alan rakenne ja naisten roolin tunnustaminen alalla;

G.  katsoo, että tähän mennessä saadut tulokset alakohtaisesta yhteistyöstä eivät ole olleet yleisesti tyydyttäviä; toteaa kuitenkin, että kalastuksen seurannassa, valvonnassa ja tarkkailussa, terveystarkastusvalmiuksissa ja Guinea-Bissaun osallistumisessa alueellisiin kalastuselimiin on edistetty; katsoo, että vielä on parannettavaa sen varmistamisessa, että sopimuksella edistetään paremmin avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta alakohtaisessa yhteistyössä ja tuetaan Guinea-Bissaun kalastusalan ja siihen liittyvien alojen ja toimintojen kestävää kehitystä, jotta varmistetaan, että Guinea-Bissaun luonnonvarojen hyödyntämisestä saadusta lisäarvosta jää maalle itselleen suurempi osuus;

H.  ottaa huomioon, että teolliset laivanvarustajat jälleenlaivaavat tai purkavat saaliinsa Guinea-Bissaun ulkopuolella (esimerkiksi Dakarissa tai Kanariansaarilla), mikä vaikuttaa siihen, että teollisesta kalastuksesta saatava taloudellinen hyöty on hyvin pientä ja rajoittuu joidenkin työpaikkojen luomiseen (148 paikallista merimiestä aikaisemman pöytäkirjan nojalla); toteaa, että vuonna 2010 Guinea-Bissaussa oli toiminnassa vain yksi kalanjalostuslaitos;

I.  katsoo, että vaikka ala on edistynyt jonkin verran viime aikoina, kalastustuotteiden kauppaa EU:n kanssa on haitannut se, ettei EU:n terveysvaatimuksia ole pystytty noudattamaan;

J.  katsoo, että LIS-kalastus (laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus) Guinea‑Bissaun vesillä on ikivanha ongelma; toteaa, että vuosina 2008 ja 2009 kansalliset viranomaiset havaitsivat 58 sääntöjä rikkovaa alusta, joista 11 kalasti ilman lupaa ja seitsemän kielletyillä alueilla; katsoo, että Guinea-Bissaun havaitusta edistymisestä ja sen kalastustoiminnan valvontaan osoittamista valmiuksista, joihin sisältyvät tarkkailijat ja nopeat partiointiveneet, huolimatta kalastuksen tarkastus- ja valvontajärjestelmässä on porsaanreikiä Guinea-Bissaun vesillä;

K.  pitää aiheellisena olla huolissaan siitä, että ajantasaisen biologisen datan puute (varsinkin EU:n laivastojen lopetettua toimintansa Guinea-Bissaussa vuonna 2012) on johtanut puutteellisiin tietoihin siitä miten sopimus vaikuttaa meriekosysteemeihin, sekä siitä, miten varmistetaan, että pyynti rajoittuu ylimääräisiin kantoihin, joita paikalliset laivastot eivät pysty pyytämään, ja katsoo, että asia olisi korjattava mahdollisimman pian;

L.  katsoo, että parlamentille on tiedotettava välittömästi ja täysin kaikissa pöytäkirjaan tai sen uusimiseen liittyvien menettelyjen vaiheissa;

1.  katsoo, että tällä sopimuksella on suuri merkitys sekä Guinea-Bissaulle että EU:n laivastoille, jotka toimivat kyseisen maan vesillä; katsoo siksi, että tähän mennessä saadut tiedot alakohtaisesta yhteistyöstä eivät ole tyydyttäviä, ja pyytää komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet – perustamalla mekanismeja, joilla lisätään avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja tuensaajien osallistumista varsinkin pienimuotoista kalastusta harjoittavissa yhteisöissä, ja tarvittaessa tarkistamalla ja lisäämällä sopimuksen alakohtaista tukea sekä etsimällä parempia ja erilaisia keinoja lisätä tämän tuen käyttöastetta – jotta käännetään viime vuosikymmenten aikana todettu suuntaus vastakkaiseksi;

2.  muistuttaa, että sopimuksella olisi edistettävä tehokkaasti Guinea-Bissaun kalastusalan aitoa kestävämpää kehitystä sekä alaan liittyvää teollisuutta ja toimintoja varsinkin pienimuotoisessa kalastuksessa, joka vaikuttaa suuresti elintarviketurvaan ja paikallisiin elinkeinoihin lisäämällä lisäarvoa, joka jää Guinea-Bissauhun maan luonnonvarojen hyödyntämisen ansiosta; panee merkille viime vuosien positiiviset edistysaskeleet, mutta katsoo, että tarvitaan määrätietoisia ja pysyviä toimia, jotta voidaan saada aikaan näkyviä tuloksia; uskoo, että alat, joita tuetaan varsinkin teknisellä tuella, voisivat sisältää institutionaalisten valmiuksien kehittämistä, kalastusalan ammattilaisten koulutusta, kumppanuuksia pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajien kanssa ja vahvempaa keskittymistä miesten ja naisten tasa-arvopolitiikkoihin, jotta tunnustetaan naisten rooli (muun muassa kalan jakelussa ja kaupan pitämisessä, varastoinnissa ja ensivaiheen jalostuksessa) ja hyödynnetään sitä;

3.  katsoo, että pöytäkirjassa säädettyä mahdollisuutta paikallisten kalastajien työllistämiseen EU:n aluksilla olisi hyödynnettävä täysimääräisesti;

4.  katsoo, että olisi tehostettava toimia, joilla estetään laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta Guinea-Bissaun talousvyöhykkeellä muun muassa parantamalla seurantaa, valvontaa ja tarkkailua ja hyödyntämällä laaja-alaisesti satelliitteihin perustuvia alusten seurantajärjestelmiä, lokikirjoja ja tarkastajia sekä panemalla täytäntöön alueellisten kalastusjärjestöjen päätökset;

5.  katsoo, että kalastussopimusten nojalla tarjottu alakohtainen tuki on nivellettävä paremmin etenkin Euroopan kehitysrahastosta (EKR) saatavilla olevien kehitystyön välineiden kanssa;

6.  vaatii komissiota toteutetuista toimista huolimatta tukemaan Guinea-Bissaun viranomaisia kalastuksen tarkastus- ja valvontajärjestelmän parantamisessa Guinea-Bissaun vesillä siten, että tehostetaan LIS-kalastuksen torjuntaa;

7.  painottaa, että tähän sopimukseen sisältyy syrjimättömyyslauseke; on tyytyväinen, että Guinea-Bissau on julkistanut neuvottelujen yhteydessä kolmansien maiden kanssa tekemänsä kalastussopimukset ja että niihin voidaan tutustua; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti näiden sopimusten ja kalastustoiminnan kehittymistä Guinea-Bissaun vesillä;

8.  pitää toivottavana kaikkia saaliita (kohdesaaliita ja sivusaaliita) koskevien tietojen määrän ja luotettavuuden sekä yleensä kalavarojen suojelun tilan parantamista, jotta sopimuksen vaikutusta meriekosysteemiin voidaan mitata tarkemmin; uskoo, että Guinea-Bissauta olisi autettava kehittämään omia keinojaan näiden tietojen hankkimiseksi; kehottaa komissiota varmistamaan sopimuksen soveltamista käsittelevien seurantaorganisaatioiden, muun muassa tieteellisen sekakomitean, toiminnan säännöllisyyden ja avoimuuden;

9.  pyytää komissiota toimittamaan parlamentille sopimuksen 9 artiklassa määrätyn sekakomitean kokousten pöytäkirjat ja päätelmät, pöytäkirjan 3 artiklassa tarkoitetun monivuotisen alakohtaisen ohjelman ja asiaankuuluvien vuosittaisten arviointien tulokset sekä uuden pöytäkirjan 4 artiklassa tarkoitettujen kokousten pöytäkirjat ja päätelmät; pyytää sitä myös helpottamaan parlamentin edustajien osallistumista sekakomitean kokouksiin tarkkailijoina ja edistämään Guinea-Bissaun osallistumista kalastusyhteisöihin; pyytää lisäksi laatimaan parlamentille ja neuvostolle uuden pöytäkirjan viimeisen voimassaolovuoden aikana ja ennen sen uusimista koskevien neuvotteluiden aloittamista täydellisen kertomuksen pöytäkirjan täytäntöönpanosta rajoittamatta tarpeettomasti mahdollisuutta saada tutustua tähän asiakirjaan;

10.  katsoo, että komission olisi pyrittävä sisällyttämään pöytäkirjan 3 artiklassa säädettyyn monivuotiseen alakohtaiseen ohjelmaan tavoitteita, jotka johtavat paikallisen kalastuksen, erityisesti pienimuotoisen kalastuksen, ja kalanjalostusteollisuuden todelliseen kehitykseen, muun muassa lisäämällä purkamista Guinea-Bissaussa, ja myös muun taloudellisen toiminnan ja kumppanuuksien kehitykseen kalatalousalalla;

11.  katsoo, että kumppanuussopimuksessa määrätyn sekakomitean olisi varmistettava, että nykyisessä pöytäkirjassa määrättyjen mekanismien luotettavuus on kiistaton, sillä korruptiota saattaa esiintyä;

12.  kehottaa komissiota ja neuvostoa antamaan toimivaltansa rajoissa parlamentille välittömästi kaikki tiedot kaikissa uuteen pöytäkirjaan ja sen uusimiseen liittyvän menettelyn vaiheissa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 13 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 10 kohdan mukaisesti;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Guinea-Bissaun tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL C 72 E, 11.3.2014, s. 21.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0298.


Kalastuskumppanuussopimus Kap Verden kanssa: kalastusmahdollisuudet ja taloudellinen korvaus (hyväksyntä) ***
PDF 232kWORD 61k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. syyskuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Kap Verden tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista koskevan Euroopan unionin ja Kap Verden tasavallan välisen pöytäkirjan tekemisestä (15848/2014 – C8-0003/2015 – 2014/0329(NLE))
P8_TA(2015)0300A8-0201/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (15848/2014),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan yhteisön ja Kap Verden tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta tehdyksi Euroopan unionin ja Kap Verden tasavallan väliseksi pöytäkirjaksi (15849/2014),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan, 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan ja 218 artiklan 7 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0003/2015),

–  ottaa huomioon esityksestä neuvoston päätökseksi 9. syyskuuta 2015 antamansa pääöslauselman, joka ei liity lainsäädäntöön(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan suosituksen ja kehitysvaliokunnan sekä budjettivaliokunnan lausunnot (A8-0201/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Kap Verden tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0301.


Kalastuskumppanuussopimus Kap Verden kanssa: kalastusmahdollisuudet ja taloudellinen korvaus (päätöslauselma)
PDF 242kWORD 65k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. syyskuuta 2015, joka ei liity lainsäädäntöön, esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Kap Verden tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista koskevan Euroopan unionin ja Kap Verden tasavallan välisen pöytäkirjan tekemisestä (15848/2014 – C8-0003/2015 – 2014/0329(NLE)2015/2100(INI))
P8_TA(2015)0301A8-0200/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (15848/2014),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan yhteisön ja Kap Verden tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta tehdyksi Euroopan unionin ja Kap Verden tasavallan väliseksi pöytäkirjaksi (15849/2014),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan, 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan ja 218 artiklan 7 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0003/2015),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2014 Euroopan yhteisön ja Kap Verden tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista koskevan Euroopan unionin ja Kap Verden tasavallan välisen pöytäkirjan allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta ja sen väliaikaisesta soveltamisesta 2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/948/EU(1),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman(2) esityksestä neuvoston päätökseksi,

–  ottaa huomioon aikaisemmasta pöytäkirjasta tehdyn arvion ja analyysin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A8-0200/2015),

A.  toteaa, että pöytäkirjan yleisenä tavoitteena on vahvistaa yhteistyötä Euroopan unionin ja Kap Verden tasavallan välillä ja luoda kumppanuuspuitteet kestävän kalastuksen politiikan kehittämiselle ja Kap Verden tasavallan kalastusalueen kalavarojen vastuuntuntoiselle hyödyntämiselle kummankin osapuolen edun mukaisesti;

B.  toteaa, että pöytäkirjassa osapuolet sopivat tiukan seurantamenettelyn täytäntöönpanosta, jotta voidaan varmistaa näiden kalavarojen kestävä hyödyntäminen; toteaa, että tämä menettely perustuu erityisesti neljästi vuodessa tapahtuvaan pyydettyjä haita koskevien tietojen vaihtoon;

C.  toteaa, että molemmat osapuolet sitoutuivat noudattamaan täysimääräisesti Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) kaikkia suosituksia;

D.  toteaa, että ICCAT ja tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) määritteli hailajit terveeksi kalakannaksi, kuten tämän pöytäkirjan molempien osapuolten tieteellisessä kokouksessa vahvistettiin;

E.  toteaa, että uusi seurantajärjestelmä, joka on yhdistetty haisaaliiden 30 ja 40 prosentin raja-arvoihin, käynnistää lisätoimia, ja katsoo, että tämä on todella askel oikeaan suuntaan;

F.  toteaa, että alakohtaisen tuen täytäntöönpano on viivästynyt; toteaa, että toteutuksen taso on tyydyttävä, vaikka onkin vaikeaa määritellä Euroopan alakohtaisen tuen vaikutusta verrattuna muihin toimiin, joita muiden kehityskumppanien tukiohjelmien piirissä on pantu täytäntöön;

G.  katsoo, että on otettava käyttöön interventiologiikkaan perustuva kehys, jolla ohjataan ja standardoidaan pöytäkirjan arviointia entistä paremmin; toteaa, että tämä olisi toteutettava erityisesti alakohtainen tuki huomioon ottaen;

1.  katsoo, että tämä uusi Euroopan unionin ja Kap Verden tasavallan välinen kalastuspöytäkirja, joka hyväksyttiin uuden yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) kestävyyttä parantavien toimenpiteiden mukaisesti, on myönteinen sekä ympäristön kannalta että sosioekonomisesta näkökulmasta katsottuna;

2.  pyytää komissiota toimittamaan parlamentille kalastuskumppanuussopimuksen 9 artiklassa tarkoitetun sekakomitean kokousten pöytäkirjat ja johtopäätökset ja monivuotisen alakohtaisen ohjelman, johon viitataan uuden pöytäkirjan 3 artiklassa;

3.  pyytää komissiota antamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle pöytäkirjan viimeisen voimassaolovuoden aikana ja ennen sen uudistamista koskevien neuvotteluiden aloittamista täydellisen kertomuksen pöytäkirjan täytäntöönpanosta;

4.  korostaa olevansa huolissaan siitä, että edellisen pöytäkirjan viimeisten voimassaolovuosien aikana hailajien saaliit kasvoivat huomattavasti; kehottaa komissiota raportoimaan parlamentille kaikista sekakomitean toimista, jotka on toteutettu vastauksena kriittiselle tieteeseen perustuvaan tutkimukseen, joka toteutetaan pöytäkirjan liitteen 4 artiklan 6 kohdan mukaisesti, jotta saadaan takeet siitä, että tätä kalastusta harjoitetaan kestävästi ja vastuullisesti; korostaa, että parlamentille olisi myös ilmoitettava haikannoista saaduista tiedoista;

5.  kehottaa komissiota ja neuvostoa antamaan toimivaltansa rajoissa parlamentille välittömästi kaikki tiedot kaikissa uuteen pöytäkirjaan ja sen uusimiseen liittyvän menettelyn vaiheissa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 13 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 10 kohdan mukaisesti;

6.  pyytää komissiota arvioimaan, ovatko tämän pöytäkirjan määräysten nojalla kalastavat alukset noudattaneet ilmoittamista koskevia asianmukaisia vaatimuksia;

7.  pyytää komissiota tiedottamaan parlamentille vuosittain Kap Verden muista kansainvälisistä sopimuksista, jotta parlamentti voi seurata kaikkea alueen kalastustoimintaa, mukaan luettuna myös Euroopan kalastuspolitiikan vastaisia toimia, kuten hainevien irrottamista;

8.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Kap Verden tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 369, 24.12.2014, s. 1.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0300.


Kalastuskumppanuussopimus Madagaskarin kanssa: kalastusmahdollisuudet ja taloudellinen korvaus ***
PDF 230kWORD 60k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. syyskuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi Madagaskarin tasavallan ja Euroopan yhteisön välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista koskevan pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta (15225/2014 – C8-0002/2015 – 2014/0319(NLE))
P8_TA(2015)0302A8-0196/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (15225/2014),

–  ottaa huomioon luonnoksen pöytäkirjaksi Madagaskarin tasavallan ja Euroopan yhteisön välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja rahoitustuen vahvistamisesta (15226/2014),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan, 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan ja 218 artiklan 7 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8–0002/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan, 99 artiklan 2 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan suosituksen sekä kehitysvaliokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnot (A8-0196/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Madagaskarin tasavallan hallituksille ja parlamenteille.


Maailman kauppajärjestön perustamisesta tehdyn Marrakeshin sopimuksen muuttamista koskeva pöytäkirja (hyväksyntä) ***
PDF 230kWORD 60k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. syyskuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi Maailman kauppajärjestön perustamisesta tehdyn Marrakeshin sopimuksen muuttamista koskevan pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta (06040/2015 – C8-0077/2015 – 2015/0029(NLE))
P8_TA(2015)0303A8-0237/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (06040/2015),

–  ottaa huomioon luonnoksen pöytäkirjaksi Maailman kauppajärjestön perustamisesta tehdyn Marrakeshin sopimuksen muuttamisesta (06041/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0077/2015),

–  ottaa huomioon esityksestä neuvoston päätökseksi 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman, joka ei liity lainsäädäntöön(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan, 99 artiklan 2 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen sekä kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0237/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Maailman kauppajärjestölle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0304.


Maailman kauppajärjestön perustamisesta tehdyn Marrakeshin sopimuksen muuttamista koskeva pöytäkirja (sopimus kaupan helpottamisesta) (päätöslauselma)
PDF 257kWORD 73k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. syyskuuta 2015, joka ei liity lainsäädäntöön, esityksestä neuvoston päätökseksi Maailman kauppajärjestön perustamisesta tehdyn Marrakeshin sopimuksen muuttamista koskevan pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta (06040/2015 – C8-0077/2015 – 2015/0029(NLE)2015/2067(INI))
P8_TA(2015)0304A8-0238/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (06040/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0077/2015),

–  ottaa huomioon 21. marraskuuta 2013 antamansa päätöslauselman Dohan kehitysohjelman tilasta ja Maailman kauppajärjestön (WTO) yhdeksännen ministerikokouksen valmisteluista(1),

–  ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman alueellisesta yhdentymisestä ja tullitoiminnan nykyaikaistamisesta AKT-valtioiden kestävää kehitystä varten yhteistyössä EU:n kanssa(2),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Köyhyyden poistamista ja kestävää kehitystä koskeva maailmanlaajuinen kumppanuus vuoden 2015 jälkeen”(3),

–  ottaa huomioon Indonesiassa joulukuussa 2013 pidetyn yhdeksännen WTO:n ministerikokouksen tulokset ja siellä tehdyn sopimuksen kaupan helpottamisesta(4),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 annetun Maailman kauppajärjestön yleisneuvoston lausunnon(5),

–  ottaa huomioon kaupan helpottamista koskevasta sopimuksesta helmikuussa 2014 annetun OECD:n raportin ”The WTO Trade Facilitation Agreement – Potential Impact on Trade Costs”,

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman(6) esityksestä neuvoston päätökseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0238/2015),

A.  toteaa, että kaupan helpottaminen on ensisijaisesti kansallisten viranomaisten tehtävä, mutta monilla aloilla monenkeskinen yhteistyö voi epäilemättä lisätä hyötyjä ja alentaa kustannuksia;

B.  toteaa, että WTO:n jäsenistä kahden kolmasosan on ratifioitava kaupan helpottamista koskeva sopimus, ennen kuin se voi tulla voimaan; kehottaa tämän vuoksi kaikkia WTO:n jäseniä tekemään parhaansa varmistaakseen sopimuksen voimaantulon mahdollisimman nopeasti ja ennen Nairobissa joulukuussa 2015 järjestettävää kymmenettä ministerikokousta;

C.  toteaa, että jotkut suurista kehittyvistä talouksista, kuten Kiina, Brasilia ja Intia, eivät pyydä teknistä tukea; pitää tätä tervetulleena, koska se on osoitus siitä, että käytettävissä oleva tuki menee sitä todella tarvitseville;

D.  ottaa huomioon, että EU työskentelee aktiivisesti varmistaakseen eri toimintapolitiikkojensa (kauppa, yhteistyö, humanitaarinen apu jne.) johdonmukaisuuden; katsoo, että toimintapolitiikkojen olisi oltava monialaisia ja niitä olisi arvioitava vaikutustenarviointien perusteella;

E.  toteaa, että EU on sitoutunut edistämään vapaata, oikeudenmukaista ja avointa kauppaa, joka on tasapainoista ja hyödyttää kaikkia; toteaa, että WTO muodostaa luonnolliset puitteet näiden periaatteiden jatkamiselle ja vahvistamiselle;

F.  toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat yksi suurimmista avunantajista maailmassa; toteaa, että rahoitusapu kaupan helpottamista koskevan sopimuksen täytäntöönpanolle on toimenpide, joka kuuluu kauppaa tukevan avun aloitteeseen ja jolla ei pitäisi olla vaikutusta monivuotisen rahoituskehyksen osuuteen virallisesta kehitysavusta;

1.  suhtautuu myönteisesti joulukuussa 2013 pidettyyn yhdeksänteen WTO:n ministerikokoukseen, jossa 160 WTO:n jäsentä kävi neuvotteluja kaupan helpottamista koskevasta sopimuksesta; katsoo, että kaupan helpottamista koskeva sopimus on tärkeä virstanpylväs, koska se on ensimmäinen monenkeskinen sopimus, joka on tehty sen jälkeen, kun WTO perustettiin vuonna 1995, ja se luo mallin tullin nykyaikaistamiselle WTO:n 161 jäsenen keskuudessa;

2.  korostaa, että EU kannattaa edelleen, että kaikki WTO:n jäsenet panevat täysimääräisesti ja tarkasti täytäntöön Balin paketin päätökset, mikä mahdollistaisi sen, että huomio voidaan suunnata Dohan kehitysohjelman mukaisten neuvottelujen onnistuneeseen päätökseen saattamiseen;

3.  panee merkille hyödyt, joita tämän sopimuksen täytäntöönpano tuo kehitysmaille, kun se auttaa luomaan suotuisamman liiketoimintaympäristön erityisesti pk-yrityksille; korostaa erityisesti, että sopimuksen pitäisi vähentää markkinoille pääsyn edellytyksiin liittyvää epävarmuutta ja kaupan kustannuksia 12,5–17,5 prosenttia (esimerkiksi OECD:n tekemien arvioiden mukaan), jos se pannaan täysin täytäntöön, jolloin kuluttajien saatavilla on suurempi ja edullisempi tuotevalikoima ja yritykset saavat mahdollisuuden päästä uusille markkinoille ja parantaa kilpailukykyään lisäämällä tehokkuutta ja vähentämällä tarpeetonta byrokratiaa ja siihen liittyviä kustannuksia;

4.  korostaa, että varsinkin kehitysmaissa sopimuksen täytäntöönpano johtaa kaupankäyntiin liittyvien menettelyjen yhdenmukaistamiseen ja yksinkertaistamiseen; korostaa, että sopimus voi auttaa kehittämään uusia mahdollisuuksia innovatiivisten teknologioiden ja sähköisten järjestelmien, kuten sähköisten maksujärjestelmien, kansallisten kauppaportaalien sekä yhden luukun järjestelmien, käytön yleistymiseen;

5.  kehottaa kaikkia WTO:n jäseniä pyrkimään viipymättä löytämään ratkaisun Balin paketin täytäntöönpanoon kaikilta osin, mukaan luettuna kauppaa vääristävien tukien vähentäminen, jotta Dohan kehitysohjelma voidaan saattaa päätökseen ennen kymmenennen ministerikokouksen järjestämistä;

6.  korostaa tämän sopimuksen merkitystä kehityksen kannalta ottaen huomioon, että sovellettavan erityis- ja erilliskohtelun nojalla kehitysmaat ja vähiten kehittyneet maat voivat päättää, milloin eri määräykset pannaan täytäntöön ja mitkä niistä edellyttävät teknistä tukea;

7.  korostaa, että sopimuksen täytäntöönpanoaste ja täytäntöönpanon ajoitus määrittävät sopimuksesta saatavat hyödyt; katsoo, että kaikki allekirjoittajat hyötyvät eniten, jos saavutetaan täydellinen ja kirjaimellinen täytäntöönpano, jossa otetaan huomioon kehitysmaiden painopisteet ja huolenaiheet Dohan kehitysohjelman puitteissa;

8.  korostaa, että sopimukseen sisältyy sitovia määräyksiä ja ei-sitovia suuntaviivoja; kehottaa kaikkia WTO:n jäseniä tekemään kaikkensa sekä sitovien määräysten että suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi, jotta kaupan kustannuksia voidaan alentaa mahdollisimman paljon;

9.  korostaa, että jotkin sopimuksen alaiset, erityisesti avoimuuteen sekä tullimaksujen automaattiseen kirjaukseen ja maksamiseen liittyvät vaatimukset voivat olla tehokas keino torjua korruptiota maiden rajoilla; kehottaa parempaan tulliviranomaisten väliseen yhteistyöhön, ja korostaa, että suurempi avoimuus johtaa parempaan turvallisuuteen ja muodostaa voimakkaan kannusteen kaupankäynnin lisäämiselle sen lisäksi, että sillä taataan tehokkaampi tullivalvonta;

10.  kannattaa täysimääräisesti EU:n aloitetta kohdistaa 400 miljoonaa euroa viiden vuoden aikana kauppaa helpottavien uudistusten tukemiseen ja sellaisiin hankkeisiin kuin kehitysmaiden ja vähiten kehittyneiden maiden tullijärjestelmien parantamiseen; muistuttaa, että tämä rahoitus, josta suurin osa otetaan alueellisten RIP-ohjelmien alueellisen taloudellisen integraation määrärahoista, on osa paljon laajempaa unionin kauppaa tukevan avun aloitetta (3,5 miljardia euroa unionin tukea vuonna 2013), ja pyytää, että Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioille annetaan tältä osin säännöllisesti tietoa;

11.  korostaa kuitenkin, että tämä rahoitus olisi sovitettava huolellisesti yhteen UNCTADin, WTO:n ja Maailmanpankin kaltaisilta muilta kansainvälisiltä avunantajilta tulevan rahoituksen kanssa; korostaa, että olisi vältettävä päällekkäisyyttä ja hakijamaita koskevaa liiallista byrokratiaa, koska se voi toimia pelotteena tukea hakeville;

12.  kehottaa myös tekemään tiivistä yhteistyötä Maailman tullijärjestön (WCO) kaltaisten asiantuntijajärjestöjen kanssa, koska ne voivat tarjota arvokasta käytännöllistä ja teknistä asiantuntemusta tapauskohtaisesti, mikä edistäisi tämän alan valmiuksien kehittämistä ja tehostamista; korostaa, että etenkin vähiten kehittyneet maat pystyvät hyödyntämään täysimääräisesti sopimuksella luotavia kauppamahdollisuuksia;

13.  korostaa tärkeää roolia, joka voi olla kaikkialla maailmassa sijaitsevilla EU:n edustustoilla, jotka voivat työskennellä kehitysmaiden ja vähiten kehittyneiden maiden kanssa kentällä, ja kehottaa näitä edustustoja osallistumaan mahdollisimman laajalti teknisen tuen antamiseen;

14.  kehottaa komissiota tekemään kaikkensa tukeakseen kehitysmaita ja vähiten kehittyneitä maita niiden sitoumusten täytäntöönpanemisessa siten, että otetaan huomioon sopimuksen mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanon edellyttämä joustavuuden tarve; korostaa, että valmiuksien kehittämiseen tarkoitetun rahoituksen olisi oltava vastaanottajalähtöistä ja perustuttava asianmukaisiin tarpeiden arviointeihin;

15.  suosittelee, että kansainväliset järjestöt sekä kehitysmaiden ja vähiten kehittyneiden maiden kumppanit tekevät tiivistä yhteistyötä luokkaan C sisältyvien määräysten täytäntöönpanossa, jotta ne voidaan panna täytäntöön mahdollisimman lyhyen ajan kuluessa;

16.  on tietoinen siitä, että kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden rajamenettelyiden välillä on edelleenkin suuria eroja ja että huono infrastruktuuri, tehoton tullihallinto, korruptiotapaukset ja liiallinen byrokratia hidastavat kaupankäyntiä; toteaa, että kaupan helpottamista koskevalla sopimuksella ja kaupan vapauttamisprosessilla pyritään samaan tavoitteeseen eli kaupankäynnin kustannusten vähentämiseen taloudellisen toiminnan edistämiseksi;

17.  muistuttaa, että monelle kehitysmaalle kaupan helpottaminen on tärkein hyöty Dohan kehitysohjelmassa; pitää myönteisinä kattavia määräyksiä, jotka koskevat kehitysmaiden ja vähiten kehittyneiden maiden erityis- ja erilliskohtelua; ehdottaa, että uutta lähestymistapaa, jossa sitoumusten tekeminen ja niiden aikataulutus sopeutetaan maiden valmiuksiin, pidettäisiin uusien sopimusten lähtökohtana;

18.  toteaa, että yksityisen sektorin asiantuntemuksella voi olla keskeinen rooli kauppaa helpottavien toimenpiteiden edistämisessä sekä avun ja tuen antamisessa sopimuksen täytäntöönpanolle kehitysmaissa; panee merkille suunnitteilla olevan USAID-aloitteen tähän liittyvän julkisen ja yksityisen sektorin yhteenliittymän perustamiseksi; kehottaa komissiota tukemaan yksityisen sektorin osallistumista ja tutkimaan mahdollisuuksia luoda kumppanuuksia Euroopan teollisuudenalojen kanssa sopimuksen täytäntöönpanemiseksi;

19.  toteaa, että kauppaa helpottavien uudistusten täytäntöönpanosta koituu laajempaa hyötyä kehitykselle; panee tässä yhteydessä merkille, että tulli voi olla avainasemassa katastrofiaputarviketoimitusten nopeassa liikkumisessa; korostaa, että humanitaariseen katastrofiapuun olisi sovellettava yksinkertaistettuja tulliselvitysmenettelyjä avun toimittamisen nopeuttamiseksi ja lisäksi ne olisi vapautettava tulleista ja veroista;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Maailman kauppajärjestölle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0511.
(2)EUVL C 345, 2.10.2014, s. 28.
(3)Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 5. helmikuuta 2015 (COM(2015)0044).
(4)Balin ministerikokouksen julistus (WT/MIN(13)/DEC), Balin ministerikokouksen päätös kaupan helpottamista koskevasta sopimuksesta (WT/MIN(13)/36 tai WT/L/911, 11. joulukuuta 2013). https://www.wto.org/english/thewto_e/minist_e/mc9_e/balipackage_e.htm
(5)Maailman kauppajärjestön perustamisesta tehdyn Marrakeshin sopimuksen muuttamista koskeva pöytäkirja WT/L/940 28. marraskuuta 2014.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0303.


Luvan antaminen Itävallalle, Belgialle ja Puolalle ratifioida Budapestin yleissopimus tavaroidensisävesikuljetussopimuksista (CMNI) tai liittyä siihen ***
PDF 237kWORD 58k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. syyskuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi Belgian kuningaskunnalle ja Puolan tasavallalle annettavasta luvasta ratifioida Budapestin yleissopimus tavaroiden sisävesikuljetussopimuksista (CMNI) ja Itävallan tasavallalle annettavasta luvasta liittyä siihen (08223/2015 – C8‑0173/2015 – 2014/0345(NLE))
P8_TA(2015)0305A8-0231/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (08223/2015),

–  ottaa huomioon Budapestin yleissopimuksen tavaroiden sisävesikuljetussopimuksista (08223/15 ADD1),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0173/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan, 99 artiklan 2 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan suosituksen (A8-0231/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä esitykselle neuvoston päätökseksi Belgian kuningaskunnalle ja Puolan tasavallalle annettavasta luvasta ratifioida Budapestin yleissopimus tavaroiden sisävesikuljetussopimuksista (CMNI) ja Itävallan tasavallalle annettavasta luvasta liittyä siihen;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavat kansainvälistä suojelua koskevat väliaikaiset toimenpiteet *
PDF 459kWORD 184k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. syyskuuta 2015 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta (COM(2015)0286 – C8‑0156/2015 – 2015/0125(NLE))
P8_TA(2015)0306A8-0245/2015

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2015)0286),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 78 artiklan 3 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0156/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston 30. heinäkuuta 2015 päivätyn kirjeen, jolla se tiedotti parlamentille yleisnäkemyksestään,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0245/2015),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan lausumansa;

3.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

4.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

5.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

6.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 3 a viite (uusi)
ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen I luvun ja 18 ja 19 artiklan,
Tarkistus 2
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)
(2 a)  Tässä päätöksessä suunnitellut solidaarisuustoimet ovat sitovia SEUT‑sopimuksen 78 artiklan 3 kohdan ja 80 artiklan mukaisesti.
Tarkistus 3
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)
(4 a)  Sisäisiä siirtoja hätätilanteessa koskevat väliaikaiset toimenpiteet ovat vain osa kokonaisvaltaista lähestymistapaa muuttoliikkeeseen Euroopan muuttoliikeagendasta 13. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ja tulevan Euroopan parlamentin valiokunta-aloitteisen mietinnön mukaisesti. Euroopan parlamentti korostaa, että kaikki kokonaisvaltaisen lähestymistavan ulottuvuudet ovat tärkeitä ja että niitä pitäisi edistää rinnakkain. Eurooppa-neuvosto sopi 25. ja 26. kesäkuuta 2015 pidetyssä kokouksessa erityisesti, että ottaen huomioon vallitsevan hätätilanteen ja sitoumuksen vahvistaa solidaarisuutta ja vastuuta Italiasta ja Kreikasta siirretään kahden vuoden aikana tilapäisesti ja poikkeuksellisesti muihin jäsenvaltioihin 40 000 selvästi kansainvälisen suojelun tarpeessa olevaa henkilöä. Jäsenvaltioiden olisi sovittava sitovista kiintiöistä tällaisten henkilöiden jakamiseksi.
Tarkistus 4
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)   Euroopan parlamentti toisti 29 päivänä huhtikuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa, että unionin on perustettava Välimeren viimeisimpien tragedioiden johdosta toteuttamansa toimet yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatteille ja tehostettava tämän alan toimiaan niitä jäsenvaltioita kohtaan, jotka ottavat vastaan absoluuttisesti tai suhteellisesti suurimman määrän pakolaisia ja kansainvälistä suojelua hakevia henkilöitä.
(5)   Euroopan parlamentti toisti 29 päivänä huhtikuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa, että unionin on perustettava Välimeren viimeisimpien tragedioiden johdosta toteuttamansa toimet yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatteille ja tehostettava tämän alan toimiaan niitä jäsenvaltioita kohtaan, jotka ottavat vastaan absoluuttisesti tai suhteellisesti suurimman määrän pakolaisia ja kansainvälistä suojelua hakevia henkilöitä niiden perusteiden mukaisesti, joilla määritetään kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/20131 a mukaisesti. Euroopan parlamentti kehotti laatimaan sitovat kiintiöt turvapaikanhakijoiden jakamiseksi kaikkien jäsenvaltioiden kesken.
______________
1 a  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 604/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja ‑menettelyjen vahvistamisesta (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 31).
Tarkistus 5
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)   Jäsenvaltioista varsinkin Italian ja Kreikan alueelle on Välimeren viimeaikaisten traagisten tapahtumien vuoksi saapunut ennennäkemättömän suuria määriä siirtolaisia, myös kansainvälistä suojelua hakevia ja sitä selvästi tarvitsevia henkilöitä, mikä aiheuttaa niiden maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmiin huomattavaa painetta.
(7)   Jäsenvaltioista varsinkin Italian ja Kreikan alueelle on Välimeren viimeaikaisten traagisten tapahtumien vuoksi saapunut ennennäkemättömän suuria määriä siirtolaisia, myös kansainvälistä suojelua hakevia ja sitä selvästi tarvitsevia henkilöitä, mikä aiheuttaa niiden maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmiin huomattavaa painetta ja osoittaa asetuksen (EU) N:o 604/2013 haitallisen vaikutuksen ensimmäiselle vastaanottajamaalle unionissa, mikä valitettavasti ei ole vielä johtanut asetuksen soveltamisen keskeyttämiseen tai edes siihen, että viittaus ensimmäiseen vastaanottajamaahan unionissa poistetaan. Kuitenkin turvapaikanhakijoiden määrä on voimakkaassa kasvussa muissakin unionin jäsenvaltioissa.
Tarkistus 6
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
(7 a)  Asiantuntijoiden ennusteet osoittavat, että muuttopaine lisääntyy lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä unionin meri- ja maaulkorajoilla.
Tarkistus 7
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 8 kappale
(8)   Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston, jäljempänä ’Frontex’, tietojen mukaan suurin osa EU:n rajojen laittomista ylityksistä vuonna 2014 tapahtui keskisen ja eteläisen Välimeren reittien kautta. Vuonna 2014 pelkästään Italiaan saapui yli 170 000 laitonta siirtolaista, mikä on 277 prosenttia enemmän kuin vuonna 2013. Tasaista kasvua havaittiin myös Kreikassa, jossa maahan saapui yli 50 000 laitonta siirtolaista, mikä on 153 prosenttia enemmän kuin vuonna 2013. Vuoden 2015 ensimmäisiä kuukausia koskevat tilastot vahvistavat tämän selkeän suuntauksen Italian osalta. Kreikassa laittomat rajanylitykset lisääntyivät vuoden 2015 ensimmäisten kuukausien aikana niin voimakkaasti, että ne vastasivat 50:tä prosenttia kaikista laittomista rajanylityksistä vuonna 2014 (rajanylityksiä oli vuoden 2015 ensimmäisten neljän kuukauden aikana lähes 28 000 ja vuonna 2014 lähes 55 000). Huomattava osuus kaikista näillä kahdella alueella havaituista laittomista siirtolaisista oli sellaisten maiden kansalaisia, joiden hakemukset Eurostatin tietojen perusteella hyvin usein hyväksytään (vuonna 2014 syyrialaisia ja eritrealaisia, joiden hakemusten hyväksymisaste on unionin tasolla yli 75 prosenttia, oli yli 40 prosenttia Italiaan saapuneista ja yli 50 prosenttia Kreikkaan saapuneista laittomista siirtolaisista). Eurostatin mukaan Kreikassa oleskeli vuonna 2014 laittomasti 30 505 syyrialaista, kun vuonna 2013 vastaava luku oli 8 220.
(8)   Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston, jäljempänä ’Frontex’, tietojen mukaan suurin osa EU:n rajojen laittomista ylityksistä vuonna 2014 tapahtui keskisen ja eteläisen Välimeren reittien kautta. Vuonna 2014 pelkästään Italiaan saapui yli 170 000 laitonta siirtolaista, mikä on 277 prosenttia enemmän kuin vuonna 2013, ja heidän joukossaan oli yli 26 100 lasta, joista ilman huoltajaa oli noin 13 000, eli 7,6 prosenttia kaikista siirtolaisista. Tasaista kasvua havaittiin myös Kreikassa, jossa maahan saapui yli 50 000 laitonta siirtolaista, mikä on 153 prosenttia enemmän kuin vuonna 2013. Vuoden 2015 ensimmäisiä kuukausia koskevat tilastot vahvistavat tämän selkeän suuntauksen Italian osalta. Tammikuun ja kesäkuun 2015 välisenä aikana laittomat rajanylitykset lisääntyivät Italiassa 5 prosentilla edellisen vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. Kreikassa laittomat rajanylitykset lisääntyivät vuoden 2015 ensimmäisten kuukausien aikana niin voimakkaasti, että lisäys oli yli kuusinkertainen edellisen vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna ja lähes 140 prosenttia korkeampi koko edelliseen vuoteen verrattuna (76 293 tammikuun ja kesäkuun 2015 välisenä aikana Frontexin tietojen mukaan, verrattuna vuoden 2014 kokonaismäärään, joka oli lähes 55 000). Huomattava osuus kaikista näillä kahdella alueella havaituista laittomista siirtolaisista oli sellaisten maiden kansalaisia, joiden hakemukset Eurostatin tietojen perusteella hyvin usein hyväksytään (vuonna 2014 syyrialaisia ja eritrealaisia, joiden hakemusten hyväksymisaste on unionin tasolla yli 75 prosenttia, oli yli 40 prosenttia Italiaan saapuneista ja yli 50 prosenttia Kreikkaan saapuneista laittomista siirtolaisista). Tammikuun ja kesäkuun 2015 välisenä aikana syyrialaisten ja eritrealaisten osuus Italiaan saapuneista oli 30 prosenttia ja Kreikkaan saapuneista lähes 60 prosenttia. Eurostatin mukaan Kreikassa oleskeli vuonna 2014 laittomasti 30 505 syyrialaista, kun vuonna 2013 vastaava luku oli 8 220.
Tarkistus 8
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)  Frontexin tietojen mukaan toinen merkittävä reitti unioniin vuonna 2014 oli Länsi-Balkanin reitti, jota pitkin tehtiin 43 357 laitonta rajanylitystä. Koska tätä reittiä saapuvista siirtolaisista 51 prosenttia on kosovolaisia, suurin osa heistä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti tarvitse kansainvälistä suojelua.
(10)  Frontexin tietojen mukaan toinen merkittävä reitti unioniin vuonna 2014 oli Länsi-Balkanin reitti, jota pitkin tehtiin 43 357 laitonta rajanylitystä. Laittomien rajanylitysten määrä on lisääntynyt rajusti vuonna 2015. Tammikuun ja kesäkuun 2015 välisenä aikana 67 444 siirtolaista ja pakolaista on käyttänyt Turkin, Kreikan ja Bulgarian vastaisten rajojen ja Unkarin maarajojen läpi kulkevaa reittiä. Tämä merkitsee 962 prosentin lisäystä edellisen vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. Reittiä käyttävät nykyisin yhä enemmän myös sotaa ja vainoa pakenevat ihmiset. Tammikuun ja kesäkuun 2015 välisenä aikana unioniin saapui tätä reittiä pitkin 17 955 pakolaista Afganistanista, 13 255 pakolaista Syyriasta, 3 021 pakolaista Irakista ja 196 pakolaista Eritreasta.
Tarkistus 9
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)
(13 a)  Kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden olisi saatettava Euroopan yhteinen turvapaikkajärjestelmä nopeasti ja kokonaisuudessaan osaksi kansallista lainsäädäntöään ja pantava se tehokkaasti täytäntöön ja näin varmistettava yhteiset unionin normit muun muassa turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteille ja perusoikeuksien kunnioittamiselle olemassa olevan unionin lainsäädännön mukaisesti.
Tarkistus 10
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 15 kappale
(15)   Jos jokin muu jäsenvaltio kuin Italia tai Kreikka joutuu samanlaiseen hätätilaan, jonka aiheuttaa kolmansien maiden kansalaisten äkillinen joukoittainen maahantulo, neuvosto voi komission ehdotuksen perusteella ja Euroopan parlamenttia kuultuaan hyväksyä väliaikaisia toimenpiteitä kyseisen jäsenvaltion hyväksi perussopimuksen 78 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Tällaisiin toimenpiteisiin voi tarvittaessa lukeutua kyseisen jäsenvaltion tässä päätöksessä säädettyjen velvoitteiden soveltamisen keskeyttäminen.
(15)   Ottaen huomioon tämänhetkisen epävakauden ja unionin lähialueilla riehuvat konfliktit sekä muuttovirtojen vaihtelut, jos jokin muu jäsenvaltio kuin Italia tai Kreikka joutuu samanlaiseen hätätilaan, jonka aiheuttaa kolmansien maiden kansalaisten äkillinen joukoittainen maahantulo, neuvosto voi komission ehdotuksen perusteella ja Euroopan parlamenttia kuultuaan hyväksyä väliaikaisia toimenpiteitä kyseisen jäsenvaltion hyväksi perussopimuksen 78 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Tällaisiin toimenpiteisiin voi tarvittaessa lukeutua kyseisen jäsenvaltion tässä päätöksessä säädettyjen velvoitteiden soveltamisen keskeyttäminen.
Tarkistus 11
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 17 kappale
(17)  Tässä päätöksessä ehdotetut toimenpiteet merkitsevät väliaikaista poikkeusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/20131 13 artiklan 1 kohdassa vahvistetuista perusteista sekä saman asetuksen 21, 22 ja 29 artiklassa vahvistetuista menettelyn vaiheista, määräajat mukaan luettuina.
(17)  Tässä päätöksessä ehdotetut toimenpiteet merkitsevät väliaikaista poikkeusta asetuksen (EU) N:o 604/2013 13 artiklan 1 kohdassa vahvistetuista perusteista sekä saman asetuksen 21, 22 ja 29 artiklassa vahvistetuista menettelyn vaiheista, määräajat mukaan luettuina. Siirtotoimenpiteet eivät saisi estää jäsenvaltioita hyödyntämästä täysimääräisesti asetusta (EU) N:o 604/2013 käyttäen aktiivisesti ja tehokkaasti kaikkia kriteereitä, kuten perheenyhdistämistä, ilman huoltajaa olevien alaikäisten erityissuojelua ja humanitaarisesta syystä sovellettavaa harkintalauseketta.
____________________
____________________
1 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 604/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 31).
Tarkistus 12
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 18 kappale
(18)  Päätettäessä kriteereistä, joita sovelletaan siihen, mitkä hakijat ja kuinka monta hakijaa siirretään Italiasta ja Kreikasta, oli tehtävä valinta. Suunnitteilla on selkeä ja toimiva järjestelmä, joka perustuu Eurostatin viimeisimpien käytettävissä olevien tietojen perusteella määrittelemään kynnysarvoon eli keskimääräiseen hyväksymisasteeseen, joka saadaan, kun verrataan kansainvälistä suojelua koskevien, ensimmäiseen päätökseen liittyvissä menettelyissä unionin tasolla hyväksyttyjen hakemusten määrää kaikkiin unionin tasolla ensimmäiseen päätökseen liittyvissä menettelyissä tehtyihin päätöksiin, jotka koskevat kansainväliseen suojeluun liittyviä turvapaikka-hakemuksia. Toisaalta tällä kynnysarvolla olisi varmistettava mahdollisimman hyvin, että kaikilla hakijoilla, jotka kaikkein todennäköisimmin tarvitsevat kansainvälistä suojelua, olisi nopeasti mahdollisuus hyödyntää suojelua koskevaa oikeuttaan täysimääräisesti siirron kohteena olevassa jäsenvaltiossa. Toisaalta sillä ehkäistäisiin mahdollisimman hyvin sellaisten hakijoiden siirtäminen toiseen jäsenvaltioon, jotka todennäköisesti saavat hakemukseensa kielteisen päätöksen, ja vältettäisiin näin heidän oleskelunsa perusteeton pitkittyminen EU:ssa. Ensimmäiseen päätökseen liittyvissä menettelyissä vuonna 2014 tehtyjä päätöksiä koskevien Eurostatin tietojen perusteella tässä päätöksessä olisi käytettävä 75 prosentin kynnysarvoa, joka vastaa kyseisenä vuonna tehtyjä syyrialaisten ja eritrealaisten hakijoiden hakemuksia koskevia päätöksiä.
(18)  Päätettäessä kriteereistä, joita sovelletaan siihen, mitkä hakijat ja kuinka monta hakijaa siirretään Italiasta ja Kreikasta, oli tehtävä valinta. Suunnitteilla on selkeä ja toimiva järjestelmä, joka perustuu Eurostatin viimeisimpien käytettävissä olevien tietojen perusteella määrittelemään kynnysarvoon eli keskimääräiseen hyväksymisasteeseen, joka saadaan, kun verrataan kansainvälistä suojelua koskevien, ensimmäiseen päätökseen liittyvissä menettelyissä unionin tasolla hyväksyttyjen hakemusten määrää kaikkiin unionin tasolla ensimmäiseen päätökseen liittyvissä menettelyissä tehtyihin päätöksiin, jotka koskevat kansainväliseen suojeluun liittyviä turvapaikka-hakemuksia. Toisaalta tällä kynnysarvolla olisi varmistettava mahdollisimman hyvin, että kaikilla hakijoilla, jotka kaikkein todennäköisimmin tarvitsevat kansainvälistä suojelua, olisi nopeasti mahdollisuus hyödyntää suojelua koskevaa oikeuttaan täysimääräisesti siirron kohteena olevassa jäsenvaltiossa. Toisaalta sillä ehkäistäisiin mahdollisimman hyvin sellaisten hakijoiden siirtäminen toiseen jäsenvaltioon, jotka todennäköisesti saavat hakemukseensa kielteisen päätöksen, ja vältettäisiin näin heidän oleskelunsa perusteeton pitkittyminen EU:ssa. Ensimmäiseen päätökseen liittyvissä menettelyissä vuonna 2014 tehtyjä päätöksiä koskevien Eurostatin tietojen perusteella tässä päätöksessä olisi käytettävä 75 prosentin kynnysarvoa, joka vastaa kyseisenä vuonna tehtyjä syyrialaisten ja eritrealaisten hakijoiden hakemuksia koskevia päätöksiä. Jotta voidaan ottaa huomioon muuttovirtojen vaihtelut, uudelleensijoitettaviksi tarkoitettavien henkilöiden ryhmää olisi arvioitava neljännesvuosittain.
Tarkistus 13
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 19 kappale
(19)   Väliaikaisten toimenpiteiden tarkoituksena on vähentää Italiaan ja Kreikkaan kohdistuvaa huomattavaa turvapaikanhakijapainetta erityisesti siirtämällä muihin jäsenvaltioihin suuri määrä sellaisia kansainvälistä suojelua selvästi tarvitsevia hakijoita, jotka ovat saapuneet Italian ja Kreikan alueelle sen päivän jälkeen, jona tätä päätöstä aletaan soveltaa. Italiaan ja Kreikkaan vuonna 2014 laittomasti saapuneiden kolmansien maiden kansalaisten kokonaismäärän ja kansainvälistä suojelua selvästi tarvitsevien hakijoiden määrän perusteella Italiasta ja Kreikasta olisi siirrettävä kaikkiaan 40 000 kansainvälistä suojelua selvästi tarvitsevaa hakijaa. Tämä luku vastaa noin 40:tä prosenttia niistä kansainvälistä suojelua selvästi tarvitsevista kolmansien maiden kansalaisista, jotka saapuivat Italiaan ja Kreikkaan laittomasti vuonna 2014. Näin ollen tässä päätöksessä ehdotettu siirtotoimenpide edustaa oikeudenmukaista taakanjakoa Italian ja Kreikan ja muiden jäsenvaltioiden välillä. Samojen vuotta 2014 ja vuoden 2015 neljää ensimmäistä kuukautta koskevien käytettävissä olevien lukujen perusteella kyseisistä hakijoista 60 prosenttia olisi siirrettävä Italiasta ja 40 prosenttia Kreikasta.
(19)   Väliaikaisten hätätoimenpiteiden tarkoituksena on ottaa käyttöön oikeudenmukainen ja tasapuolinen siirtojärjestelmä ja vähentää Italiaan ja Kreikkaan kohdistuvaa huomattavaa turvapaikanhakijapainetta erityisesti siirtämällä muihin jäsenvaltioihin suuri määrä sellaisia kansainvälistä suojelua selvästi tarvitsevia hakijoita, jotka ovat saapuneet Italian ja Kreikan alueelle sen päivän jälkeen, jona tätä päätöstä aletaan soveltaa. Italiaan ja Kreikkaan vuonna 2014 laittomasti saapuneiden kolmansien maiden kansalaisten kokonaismäärän ja kansainvälistä suojelua selvästi tarvitsevien hakijoiden määrän perusteella Italiasta ja Kreikasta olisi siirrettävä kaikkiaan 40 000 kansainvälistä suojelua selvästi tarvitsevaa hakijaa. Tämä luku vastaa noin 40:tä prosenttia niistä kansainvälistä suojelua selvästi tarvitsevista kolmansien maiden kansalaisista, jotka saapuivat Italiaan ja Kreikkaan laittomasti vuonna 2014. Näin ollen tässä päätöksessä ehdotettu siirtotoimenpide edustaa oikeudenmukaista vastuunjakoa Italian ja Kreikan sekä muiden jäsenvaltioiden välillä. Samojen vuotta 2014 ja vuoden 2015 neljää ensimmäistä kuukautta koskevien käytettävissä olevien lukujen perusteella kyseisistä hakijoista 60 prosenttia olisi siirrettävä Italiasta ja 40 prosenttia Kreikasta. Komission olisi arvioitava kuuden kuukauden kuluessa tämän päätöksen voimaantulopäivästä Italiasta ja Kreikasta siirrettävien henkilöiden osuus uusimpien saatavilla olevien tietojen perusteella, jotta sitä voidaan mukauttaa muuttuviin pakolaisvirtoihin. Hätätilanteessa sovellettava siirtojärjestelmä ei ole ratkaisu pitkän aikavälin turvapaikanhakijapaineisiin unionin ulkorajoilla, vaan pikemminkin kokeilu perussopimuksen 78 artiklan 2 kohtaan perustuvaa pysyvää hätätilanteiden siirtojärjestelmää koskevaa tulevaa lainsäädäntöehdotusta varten, ja siksi se on aluksi rajoitettu 40 000 hakijaan. Olisi kuitenkin harkittava vielä siirtopaikkojen lisäämistä tarvittaessa, jotta voidaan mukautua nopeasti muuttuviin pakolaisvirtoihin ja kehityskulkuihin päätöksen soveltamisen aikana. Pysyvää hätätilanteissa sovellettavaa siirtojärjestelmää koskevien ehdotusten on perustuttava jäsenvaltioiden entistä suurempaan yhteisvastuullisuuteen ja vastuunjakoon, mukaan lukien huomattava lisäys saatavilla olevien siirtopaikkojen määrään, jotta voidaan mukautua nopeasti vaihteleviin muuttovirtoihin ja kehityskulkuihin. Se olisi rakennettava selkeästi määriteltyjen kriteerien pohjalta, mukaan lukien kolmansien maiden kansalaisten äkillinen joukoittainen maahantulo ja turvapaikanhakijoiden aiheuttama poikkeuksellinen paine, joiden perusteella se käynnistetään avoimien ja puolueettomien indikaattorien pohjalta.
Tarkistus 14
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 20 a kappale (uusi)
(20 a)  Perussopimuksen 78 artiklan 2 kohdan mukaista pysyvää hätätilanteissa sovellettavaa siirtojärjestelmää laatiessaan komission olisi otettava jäsenvaltion alue kriteeriksi siirtolaisten jakoperusteen määrittämisessä.
Tarkistus 15
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 21 kappale
(21)  Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston perustamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 516/20141 säädetään tuesta vastuunjakoa koskeville toimille, joista on sovittu jäsenvaltioiden välillä, ja jätetään tilaa myös uusille toimintapoliittisille muutoksille tällä alalla. Asetuksen (EU) N:o 516/2014 7 artiklan 2 kohdassa säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta toteuttaa toimia, jotka liittyvät kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden siirtämiseen osana niiden kansallisia ohjelmia, kun taas saman asetuksen 18 artiklassa säädetään mahdollisuudesta maksaa 6 000 euron suuruinen kertakorvaus kansainvälistä suojelua saavan henkilön vastaanottamisesta toisesta jäsenvaltiosta.
(21)  Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston perustamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 516/20141 säädetään tuesta oikeudenmukaista vastuunjakoa koskeville toimille, joista on sovittu jäsenvaltioiden välillä, ja jätetään tilaa myös uusille toimintapoliittisille muutoksille tällä alalla. Asetuksen (EU) N:o 516/2014 7 artiklan 2 kohdassa säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta toteuttaa osana niiden kansallisia ohjelmia toimia, jotka liittyvät kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden siirtämiseen, kun taas saman asetuksen 18 artiklassa säädetään mahdollisuudesta maksaa 6 000 euron suuruinen kertakorvaus kansainvälistä suojelua saavan henkilön vastaanottamisesta toisesta jäsenvaltiosta.
______________
___________________
1 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 516/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston perustamisesta, neuvoston päätöksen 2008/381/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätösten N:o 573/2007/EY ja N:o 575/2007/EY sekä neuvoston päätöksen 2007/435/EY kumoamisesta (EUVL L 150, 20.5.2014, s. 168).
1 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 516/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston perustamisesta, neuvoston päätöksen 2008/381/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätösten N:o 573/2007/EY ja N:o 575/2007/EY sekä neuvoston päätöksen 2007/435/EY kumoamisesta (EUVL L 150, 20.5.2014, s. 168).
Tarkistus 16
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 21 a kappale (uusi)
(21 a)  Komission olisi valvottava kunkin hakijan siirtämiseen tarkoitetun 6 000 euron käyttöä.
Tarkistus 17
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 25 kappale
(25)  Päätettäessä siitä, mitkä kansainvälistä suojelua selvästi tarvitsevat hakijat olisi siirrettävä Italiasta ja Kreikasta, olisi annettava etusija Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33/EU10 22 artiklassa tarkoitetuille haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille. Tässä suhteessa olisi otettava ensisijaisesti huomioon hakijoiden erityistarpeet, myös terveys. Lapsen edun olisi aina oltava ensisijainen.
(25)  Päätettäessä siitä, mitkä selvästi kansainvälisen suojelun tarpeessa olevat hakijat olisi siirrettävä Italiasta ja Kreikasta, olisi annettava etusija Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33/EU10 21 ja 22 artiklassa tarkoitetuille haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille, ja heidän joukossaan erityishuomiota olisi kiinnitettävä ilman huoltajaa oleviin alaikäisiin. Haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden erityistilanteen ottamiseksi huomioon jäsenvaltioiden on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2013/33/EU ja 2013/32/EU1 a nojalla tehtävä yksilöllinen arviointi ihmisten haavoittuvuuksista heidän vastaanottoon ja menettelyihin liittyviä erityistarpeitaan varten. Jäsenvaltioiden on ryhdyttävä aktiivisiin toimiin turvapaikanhakijoiden yksilöllisten tarpeiden arvioimiseksi, ja heidän unionin lainsäädäntöön perustuvien oikeuksiensa tehokas turvaaminen vaatii, että ei luoteta pelkästään heidän itse tekemiinsä ilmoituksiin. Tässä suhteessa olisi otettava ensisijaisesti huomioon hakijoiden erityistarpeet, myös terveys. Lapsen edun olisi aina oltava ensisijainen kaikissa tämän päätöksen perusteella käynnistetyissä menettelyissä, ja tuomioistuimen asiassa C-648/111 b 6. kesäkuuta 2013 vahvistamia keskeisiä periaatteita ei saa koskaan asettaa kyseenalaisiksi.
______________
___________________
10 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/33/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista (uudelleenlaadittu) (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 96).
10 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/33/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista (uudelleenlaadittu) (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 96).
1 aEuroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/32/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 60).
1 b   Unionin tuomioistuimen 6. kesäkuuta 2013 antama tuomio, C-648/11, ECLI:EU:C:2013:367.
Tarkistus 18
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 26 kappale
(26)   Lisäksi, jotta voidaan päättää, mihin jäsenvaltioon siirto pitäisi toteuttaa, olisi otettava erityisellä tavalla huomioon hakijoiden erityispätevyys, kuten kielitaito, joka voisi helpottaa heidän kotoutumistaan siirron kohteena olevassa jäsenvaltiossa. Erityisen haavoittuvassa asemassa olevien hakijoiden tapauksessa olisi otettava huomioon siirron kohteena olevan jäsenvaltion valmiudet tukea kyseisiä hakijoita.
(26)   Lisäksi, jotta voidaan päättää, mihin jäsenvaltioon siirto pitäisi toteuttaa, olisi otettava erityisellä tavalla huomioon hakijoiden toivomukset ja erityispätevyys, kuten kielitaito, sellaiset asetuksessa (EU) N:o 604/2013 annetun perheenjäsenen määritelmän ylittävät sukulaissuhteet, sosiaaliset suhteet, kulttuuriset siteet, aiempi oleskelu jäsenvaltiossa, aiempi opiskelu ja aiempi työkokemus tietyn jäsenvaltion yrityksen tai järjestön palveluksessa, jotka voisivat helpottaa heidän kotoutumistaan siirron kohteena olevassa jäsenvaltiossa, sekä erityispätevyys, joka voisi olla merkityksellinen heidän sopeutumiselleen siirron kohteena olevan jäsenvaltion työmarkkinoille. Jäsenvaltioiden olisi tämän vuoksi helpotettava hakijoiden tutkintojen, pätevyyksien ja taitojen tosiasiallista tunnustamista. Lisäksi jäsenvaltiot voivat ilmoittaa hakijoille työllistymismahdollisuuksista työmarkkinoillaan. Erityisen haavoittuvassa asemassa olevien hakijoiden tapauksessa olisi otettava huomioon siirron kohteena olevan jäsenvaltion valmiudet tukea kyseisiä hakijoita. Vaikka hakijoilla ei ole oikeutta valita jäsenvaltiota, johon heidät siirretään, heidän tarpeensa, toivomuksensa ja erityispätevyytensä olisi otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon.
Tarkistus 19
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 26 a kappale (uusi)
(26 a)  Uudelleensijoittamista Maltalta koskevasta pilottihankkeesta (EUREMA) saatujen kokemusten pohjalta odotukset ja toivomukset olisi otettava mahdollisimman hyvin huomioon. Ensivaiheessa hakijoille olisi annettava mahdollisuus ilmaista toivomuksensa. Heidän olisi asettava viisi jäsenvaltiota suosituimmuusjärjestykseen ja perusteltava toivomuksiaan esimerkiksi sukulaissuhteilla, sosiaalisilla ja kulttuurisilla siteillä, kuten kielitaidolla, aiemmalla oleskelulla, aiemmilla opinnoilla tai aiemmalla työkokemuksella. Tämän olisi tapahduttava käsittelyn aloitusvaiheen aikana. Seuraavassa vaiheessa kullekin jäsenvaltioille olisi tiedotettava hakijan toivomuksista. Niille olisi annettava mahdollisuus ilmoittaa, ketkä ne asettavat etusijalle niistä hakijoista, jotka olivat ilmaisseet toivomuksensa päästä kyseiseen jäsenvaltioon. Jäsenvaltioiden olisi perusteltava omia toivomuksiaan esimerkiksi sukulaisuussuhteilla sekä sosiaalisilla ja kulttuurisilla siteillä. Jäsenvaltioiden nimittämät yhteyshenkilöt voisivat helpottaa menettelyä haastattelemalla kutakin hakijaa. Hakijoilla olisi myös oltava mahdollisuus pyytää neuvoa muilta toimijoilta, kuten kansalaisjärjestöiltä, Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetulta (UNHCR) ja Kansainväliseltä siirtolaisuusjärjestöltä. Lopuksi Italian ja Kreikan olisi EASOn avustuksella tehtävä päätös kunkin hakijan siirtämisestä tiettyyn jäsenvaltioon ottamalla toivomukset mahdollisimman hyvin huomioon. UNHCR:lta olisi pyydettävä tietoja sen kehittämistä uudelleensijoittamista koskevista parhaista käytännöistä, kuten toivomusten ja erityispätevyyksien käsittelystä.
Tarkistus 20
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 26 b kappale (uusi)
(26 b)  Perussopimuksen 10 artiklassa säädettyä syrjintäkiellon periaatetta olisi noudatettava kaikilta osin siirtomenettelyn kaikissa vaiheissa. Sukupuoleen, ikään, etniseen alkuperään, vammaisuuteen ja uskontoon perustuva syrjintä rikkoo selvästi perussopimusta.
Tarkistus 21
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 28 kappale
(28)   Asetuksessa (EU) N:o 604/2013 vahvistettuja oikeudellisia ja menettelytakeita sovelletaan edelleen tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluviin hakijoihin. Lisäksi hakijoille olisi annettava tietoa tässä päätöksessä vahvistetusta siirtomenettelystä ja ilmoitettava siirtopäätöksestä. Koska hakijalla ei ole EU:n lainsäädännön mukaisesti oikeutta valita sitä jäsenvaltiota, joka on vastuussa hänen hakemuksensa käsittelystä, hakijalla olisi oltava edellä mainitun asetuksen mukainen oikeus tehokkaisiin siirtopäätöstä koskeviin oikeussuojakeinoihin, mutta ainoastaan sen varmistamiseksi, että hänen perusoikeuksiaan kunnioitetaan.
(28)   Asetuksessa (EU) N:o 604/2013 vahvistettuja oikeudellisia ja menettelytakeita sovelletaan edelleen tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluviin hakijoihin. Lisäksi hakijoille olisi annettava tietoa tässä päätöksessä vahvistetusta siirtomenettelystä ja ilmoitettava siirtopäätöksestä. Hakijalla olisi oltava asetuksen (EU) N:o 604/2013 ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan mukainen oikeus tehokkaisiin siirtopäätöstä koskeviin oikeussuojakeinoihin.
Tarkistus 22
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 30 kappale
(30)   Olisi toteutettava toimenpiteitä, jotta voitaisiin välttää siirrettyjen henkilöiden liikkuminen siirron kohteena olevasta jäsenvaltiosta muihin jäsenvaltioihin. Hakijoille olisi erityisesti tiedotettava seurauksista, joita aiheutuu siirtymisestä toisiin jäsenvaltioihin, sekä siitä, että jos siirron kohteena oleva jäsenvaltio myöntää heille kansainvälistä suojelua, heillä on kansainvälistä suojelua saavan henkilön asemaan liittyvät oikeudet periaatteessa ainoastaan kyseisessä jäsenvaltiossa.
(30)   Olisi toteutettava toimenpiteitä, jotta voitaisiin välttää siirrettyjen henkilöiden liikkuminen siirron kohteena olevasta jäsenvaltiosta muihin jäsenvaltioihin. Hakijoiden toivomusten, myös asetuksen (EU) N:o 604/2013 sukulaisuutta koskevat säännökset ylittävien sukulaisuussuhteiden sekä sosiaalisten ja kulttuuristen siteiden ottaminen huomioon mahdollisimman hyvin on selkeä keino, jonka avulla hakijalle voi kehittyä tunne, että hän kuuluu siihen jäsenvaltioon, johon hänet on siirretty. Hakijoille olisi annettava kaikki tarpeellinen tieto heidän määränpäästään, ja mikäli heidän toivomustaan ei voida täysin ottaa huomioon, kyseisen päätöksen syyt kielellä, jota he ymmärtävät tai jota heidän voi kohtuudella olettaa ymmärtävän. Toissijaisten siirtymisten välttämiseksi hakijoille olisi tiedotettava seurauksista, joita aiheutuu siirtymisestä toisiin jäsenvaltioihin asetuksen (EU) N:o 604/2013 4 artiklan säännösten mukaisesti, sekä siitä, että jos siirron kohteena oleva jäsenvaltio myöntää heille kansainvälistä suojelua, heillä on kansainvälistä suojelua saavan henkilön asemaan liittyvät oikeudet periaatteessa ainoastaan kyseisessä jäsenvaltiossa.
Tarkistus 23
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 30 a kappale (uusi)
(30 a)  Kansainvälistä suojelua hakevan tai sitä saavan henkilön suostumus siirtoon on vakiintunut periaate unionin johdetussa oikeudessa ja se on kirjattu asetuksen (EU) N:o 516/2014 7 artiklan 2 kohtaan ja vastaavasti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 439/20101 a 5 artiklaan ja asetuksen (EU) N:o 604/2013 17 artiklan 2 kohtaan, ja perussopimuksen 78 artiklan 3 kohdan perusteella poikkeukset unionin lainsäädäntöön ovat mahdollisia vain erittäin tiukkaan rajattujen ehtojen täyttyessä. On varmistettava hätätilanteessa sovellettavan siirtojärjestelmän tehokas toteuttaminen, joten suostumus on erityisen tärkeä, jotta vältetään toissijainen siirtyminen, ja siksi periaatteena on, että sitä olisi vaadittava ennen siirtoa. Jos henkilö ei anna suostumustaan, häntä ei periaatteessa pitäisi siirtää, mutta toiselle henkilölle olisi tarjottava tätä mahdollisuutta.
_________
1 a   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 439/2010, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamisesta (EUVL L 132, 29.5.2010, s. 11).
Tarkistus 24
Ehdotus päätökseksi
1 artikla
Tällä päätöksellä otetaan käyttöön Italian ja Kreikan hyväksi kansainvälisen suojelun alalla toteutettavia väliaikaisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on auttaa kyseisiä maita selviytymään kolmansien maiden kansalaisten äkillisen joukoittaisen maahantulon aiheuttamasta hätätilanteesta.
Tällä päätöksellä otetaan käyttöön Italian ja Kreikan hyväksi kansainvälisen suojelun alalla toteutettavia sitovia väliaikaisia hätätoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on auttaa kyseisiä maita selviytymään kolmansien maiden kansalaisten tai kansalaisuudettomien henkilöiden äkillisen joukoittaisen maahantulon aiheuttamasta hätätilanteesta.
Tarkistus 25
Ehdotus päätökseksi
2 artikla – 1 kohta – b alakohta
b)   ’hakijalla’ kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, joka on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, josta ei vielä ole tehty lopullista päätöstä;
b)   ’hakijalla’ kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, joka on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, jonka johdosta ei vielä ole tehty lopullista päätöstä, sellaisina kuin nämä on määritelty direktiivin 2011/95/EU 2 artiklan i alakohdassa;
Tarkistus 26
Ehdotus päätökseksi
2 artikla – 1 kohta – d alakohta
d)   ’perheenjäsenillä’ perheenjäseniä, sellaisina kuin heidät on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 2 artiklan g alakohdassa;
d)   ’lähisukulaisilla’ puolisoa, lapsia, vanhempia, huoltajia, isovanhempia ja lapsenlapsia;
(Horisontaalinen tarkistus. Vastaava muutos tehdään kaikkialle komission ehdotuksen tekstiin.)
Tarkistus 27
Ehdotus päätökseksi
2 artikla – 1 kohta – f a alakohta (uusi)
f a)  ’toivomuksella’ hakijan esittämää toivomusta päästä tiettyyn jäsenvaltioon tai jäsenvaltion esittämää, tiettyä hakijaa koskevaa toivomusta, jota perustellaan esimerkiksi asetuksen (EU) N:o 604/2013 1 artiklan g kohdassa määritellyn perheenjäsenten määritelmän ylittävillä sukulaisuussuhteilla, sosiaalisilla siteillä, kuten siteillä etnisiin tai kulttuurillisiin yhteisöihin, ja toivottuun jäsenvaltioon liittyvillä kulttuurisiteillä, kuten kielitaidolla, aiemmalla oleskelulla jäsenvaltiossa, aiemmalla opiskelulla tai työsuhteilla kyseisen jäsenvaltion yrityksiin tai järjestöihin.
Tarkistus 28
Ehdotus päätökseksi
3 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Muuttovirtojen vaihteluiden takia uudelleensijoitettaviksi tarkoitettavien henkilöiden ryhmää olisi arvioitava neljännesvuosittain.
Tarkistus 47
Ehdotus päätökseksi
4 artikla
-1. Jotta voidaan vähentää Italiaan ja Kreikkaan kohdistuvaa huomattavaa turvapaikanhakijapainetta ja samalla suorittaa merkittävä kokeilu perussopimuksen 78 artiklan 2 kohtaan perustuvaa, pysyvää hätätilanteissa sovellettavaa siirtojärjestelmää koskevaa tulevaa lainsäädäntöehdotusta varten, Italiasta ja Kreikasta siirretään aluksi 110 000 hakijaa. Tarvittaessa harkitaan määrän lisäämistä, jotta voidaan mukautua nopeasti muuttuviin pakolaisvirtoihin ja kehityskulkuihin päätöksen soveltamisen aikana.
1.  Italiasta siirretään liitteen I mukaisesti 24 000 hakijaa muiden jäsenvaltioiden alueelle.
1.  Aluksi Italiasta siirretään 40 000 hakijaa muiden jäsenvaltioiden alueelle.
2.   Kreikasta siirretään liitteen II mukaisesti 16 000 hakijaa muiden jäsenvaltioiden alueelle.
2.  Aluksi Kreikasta siirretään 70 000 hakijaa muiden jäsenvaltioiden alueelle.
2 a.  Komission olisi arvioitava [kuuden kuukauden kuluessa tämän päätöksen voimaantulopäivästä] Italiasta ja Kreikasta siirrettävien henkilöiden osuutta uusimpien saatavilla olevien Frontexin tietojen perusteella, jotta sitä voidaan mukauttaa muuttuviin pakolaisvirtoihin.
Tarkistus 30
Ehdotus päätökseksi
4 aartikla (uusi)
4 a artikla
Suostumus
Periaatteena on, että siirtoon vaaditaan hakijan suostumus.
Tarkistus 31
Ehdotus päätökseksi
5 artikla – 2 kohta
2.   Italian ja Kreikan on tämän päätöksen soveltamisaikana yksilöitävä EASO:n ja tarvittaessa 8 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden yhteyshenkilöiden kanssa säännöllisin väliajoin hakijat, jotka siirretään muihin jäsenvaltioihin, ja ilmoitettava kyseisten jäsenvaltioiden yhteyspisteille ja EASO:lle niiden hakijoiden lukumäärä, jotka voidaan siirtää. Tässä on annettava etusija direktiivin 2013/33/EU 22 artiklassa tarkoitetuille haavoittuvassa asemassa oleville hakijoille.
2.   Italian ja Kreikan on tämän päätöksen soveltamisaikana yksilöitävä EASO:n ja muiden asianomaisten virastojen kanssa säännöllisin väliajoin hakijat, jotka siirretään muihin jäsenvaltioihin, ja ilmoitettava kyseisten jäsenvaltioiden yhteyspisteille ja EASO:lle niiden hakijoiden lukumäärä, jotka voidaan siirtää. Tässä on annettava etusija direktiivin 2013/33/EU 21 ja 22 artiklassa tarkoitetuille haavoittuvassa asemassa oleville hakijoille ja heidän joukossaan erityishuomiota olisi kiinnitettävä ilman huoltajaa oleviin alaikäisiin.
Tarkistus 32
Ehdotus päätökseksi
5 artikla – 3 kohta
3.   Jäsenvaltioiden on mahdollisimman pian 2 kohdassa tarkoitetut tiedot saatuaan ilmoitettava niiden hakijoiden määrä, jotka voidaan siirtää niiden alueelle välittömästi, sekä kaikki muut olennaiset tiedot liitteissä I ja II vahvistettujen lukumäärien puitteissa.
3.   Jäsenvaltioiden on mahdollisimman pian 2 kohdassa tarkoitetut tiedot saatuaan annettava tiedot käytettävissä olevasta siirtolaisten vastaanottokapasiteetista ja ilmoitettava niiden hakijoiden määrä, jotka voidaan siirtää niiden alueelle välittömästi, sekä kaikki muut olennaiset tiedot liitteissä I ja II vahvistettujen lukumäärien puitteissa.
Tarkistus 33
Ehdotus päätökseksi
5 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.  Italian ja Kreikan on EASOn avustuksella annettava hakijoille tietoa hätätilanteessa tapahtuvan sisäisen siirron kohteena olevasta jäsenvaltiosta kielellä, jota he ymmärtävät tai jota heidän voi kohtuudella olettaa ymmärtävän. Hakijoiden saatavilla on oltava myös muiden toimijoiden, kuten kansalaisjärjestöjen, UNCHR:n ja IOM:n antamaa tietoa. Alustavan käsittelyn aikana hakijoita on pyydettävä asettamaan jäsenvaltiot suosituimmuusjärjestykseen ja perustelemaan toiveensa.
Tarkistukset 34 ja 48
Ehdotus päätökseksi
5 artikla – 5 kohta
5.   Hakijat, joiden sormenjäljet on otettava asetuksen (EU) N:o 603/2013 9 artiklassa asetetun velvoitteen nojalla, voidaan siirtää ainoastaan siinä tapauksessa, että heidän sormenjälkensä on otettu.
5.   Hakijat, joiden sormenjäljet on otettava ja toimitettava asetuksen (EU) N:o 603/2013 9 artiklassa asetetun velvoitteen nojalla, voidaan siirtää ainoastaan siinä tapauksessa, että heidän sormenjälkensä on otettu heidän perusoikeuksiaan täysimääräisesti kunnioittaen ilman pakkokeinojen käyttöä tai säilöönottoa.
Tarkistus 35
Ehdotus päätökseksi
5 artikla – 8 kohta
8.  Jäsenvaltiot voivat päättää lähettää Italiaan ja Kreikkaan yhteyshenkilöitä kaikkien tässä artiklassa kuvattujen siirtomenettelyn osatekijöiden täytäntöönpanoa varten.
Poistetaan.
Tarkistus 36
Ehdotus päätökseksi
6 artikla – 4 kohta
4.   Kun päätös hakijan siirtämisestä on tehty mutta ennen varsinaista siirtoa, Italian ja Kreikan on ilmoitettava siirtopäätöksestä kirjallisesti kyseiselle henkilölle. Päätöksessä on mainittava siirron kohteena oleva jäsenvaltio.
4.   Kun päätös hakijan siirtämisestä on tehty mutta ennen varsinaista siirtoa, Italian ja Kreikan on EASOn ja muiden toimijoiden, kuten mahdollisten yhdyshenkilöiden, avustuksella tiedotettava asianomaiselle henkilölle siirron kohteena olevasta jäsenvaltiosta ymmärrettävästi ja kielellä, jota hakija ymmärtää tai jota hänen voi kohtuudella olettaa ymmärtävän tai, jos hakijan toivomuksia ei oteta huomioon, syistä tähän päätökseen. Italian ja Kreikan on myös ilmoitettava siirtopäätöksestä kirjallisesti kyseiselle henkilölle. Päätöksessä on mainittava siirron kohteena oleva jäsenvaltio.
Tarkistus 37
Ehdotus päätökseksi
7 artikla – 1 kohta – b alakohta
b)   hakemusten alustava käsittely;
b)   hakemusten alustava käsittely, mukaan lukien haavoittuvuuden ja toivomusten yksilöinti mahdollisesti siirrettävien hakijoiden tunnistamiseksi sekä hakijoiden seulonta, johon sisältyy myös henkilöllisyyden varmentaminen, sormenjälkien ottaminen ja kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten kirjaaminen;
Tarkistus 38
Ehdotus päätökseksi
7 artikla – 1 kohta – d alakohta
d)  hakijoiden siirtäminen siirron kohteena olevaan jäsenvaltioon.
d)  hakijoiden siirtäminen siirron kohteena olevaan jäsenvaltioon. Hakijoiden siirtämisestä siirron kohteena olevaan jäsenvaltioon aiheutuvat kustannukset eivät saisi olla lisärasite Kreikalle ja Italialle.
Tarkistus 39
Ehdotus päätökseksi
8 artikla – 2 kohta
2.   Jos Italia tai Kreikka ei noudata 1 kohdassa tarkoitettua velvoitettaan, komissio voi päättää keskeyttää tämän päätöksen soveltamisen kyseiseen jäsenvaltioon enintään kolmen kuukauden ajaksi. Komissio voi tehdä kerran päätöksen, jolla jatketaan soveltamisen keskeyttämistä vielä kolmen kuukauden ajan.
2.   Jos Italia tai Kreikka ei noudata 1 kohdassa tarkoitettua velvoitettaan, komissio voi, annettuaan asianomaiselle jäsenvaltiolle mahdollisuuden esittää näkemyksensä, päättää keskeyttää tämän päätöksen soveltamisen kyseiseen jäsenvaltioon enintään kolmen kuukauden ajaksi. Komissio voi tehdä kerran päätöksen, jolla jatketaan soveltamisen keskeyttämistä vielä kolmen kuukauden ajan.
Tarkistus 40
Ehdotus päätökseksi
9 artikla
Jos siirron kohteena oleva jäsenvaltio joutuu hätätilaan, jonka aiheuttaa kolmansien maiden kansalaisten äkillinen joukoittainen maahantulo, neuvosto voi komission ehdotuksen perusteella ja Euroopan parlamenttia kuultuaan hyväksyä väliaikaisia toimenpiteitä kyseisen jäsenvaltion hyväksi perussopimuksen 78 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Tällaisiin toimenpiteisiin voi tarvittaessa lukeutua kyseisen jäsenvaltion tässä päätöksessä säädettyjen velvoitteiden soveltamisen keskeyttäminen.
Jos siirron kohteena oleva jäsenvaltio joutuu hätätilaan, jonka aiheuttaa kolmansien maiden kansalaisten äkillinen joukoittainen maahantulo, neuvosto voi komission ehdotuksen perusteella ja Euroopan parlamenttia kuultuaan hyväksyä väliaikaisia toimenpiteitä kyseisen jäsenvaltion hyväksi perussopimuksen 78 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Tällaisiin toimenpiteisiin voi lisäksi tarvittaessa lukeutua kyseisen jäsenvaltion tässä päätöksessä säädettyjen velvoitteiden soveltamisen keskeyttäminen.
Tarkistus 41
Ehdotus päätökseksi
11 artikla
Italian ja Kreikan on raportoitava neuvostolle ja komissiolle kolmen kuukauden välein tämän päätöksen ja 8 artiklassa tarkoitettujen etenemissuunnitelmien täytäntöönpanosta.
Italian ja Kreikan on raportoitava neuvostolle ja komissiolle kolmen kuukauden välein tämän päätöksen ja 8 artiklassa tarkoitettujen etenemissuunnitelmien täytäntöönpanosta sekä sen perusteella saatujen varojen käytöstä.
Tarkistus 42
Ehdotus päätökseksi
11 aartikla (uusi)
11 a artikla
Arviointi
Komissio esittää viimeistään vuoden 2016 heinäkuussa Euroopan parlamentille ja neuvostolle väliarvioinnin tämän päätöksen soveltamisesta ja tekee tarvittaessa ehdotuksen pysyvää siirtomekanismia varten tarvittavista suosituksista, myös ilmoitetun Dublinin toimivuustarkastuksen huomioon ottaen.
Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle lopullisen arviointikertomuksen tämän päätöksen soveltamisesta viimeistään ...*.
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle hyvissä ajoin kaikki asianmukainen tieto kyseisen kertomuksen laadintaa varten.
____________
* Virallinen lehti: lisätään päivämäärä: 30 kuukauden kuluttua tämän päätöksen voimaantulopäivästä.
Tarkistus 43
Ehdotus päätökseksi
Liite II a (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

Liite II a

Siirtomenettely

Komission ehdotuksessa esitetty menettely; Euroopan parlamentin lisäämät menettelyn lisävaiheet on alleviivattu

1 – Kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden hakemusten alustava käsittely

– Niiden henkilöiden tunnistaminen, joista jokin muu jäsenvaltio on (tai sen olisi oltava) vastuussa Dublin-asetuksen mukaisesti

→Dublin-asetukseen perustuvat siirrot

– Haavoittuvassa asemassa olevien hakijoiden tunnistaminen

–  Lähisukulaisten tunnistaminen, jotta heidät voidaan siirtää yhdessä

– Hakijoiden tiettyjä jäsenvaltioita koskevien toivomusten tunnistaminen

2 – Siirrettävien hakijoiden valinta

– Italia/Kreikka määrittelee, ketkä hakijat siirretään

– Ne tiedottavat jäsenvaltioille tarvittavien paikkojen lukumäärästä sekä hakijoiden toivomuksista

3 – Jäsenvaltioiden osallistuminen

–  Jäsenvaltiot tiedottavat Italialle/Kreikalle tarjolla olevien siirtopaikkojen määrästä

– Yhteyshenkilöt voivat haastatella hakijoita, jotka ovat esittäneet jäsenvaltiota koskevan toivomuksen

– Jäsenvaltiot esittävät hakijoita koskevat toivomuksensa

4 – Siirtopäätös

– Italia/Kreikka päättää, kuka hakija siirretään mihinkin jäsenvaltioon ottamalla hakijoiden ja jäsenvaltioiden toivomukset huomioon

5 – Tiedottaminen ja suostumus

–  Hakijoille tiedotetaan ymmärrettävästi heidän siirtonsa kohteena olevasta jäsenvaltiosta

– Periaatteessa hakijat antavat suostumuksensa siihen, että heidät siirretään kyseiseen jäsenvaltioon

6 – Siirto

Hakijat siirretään siirron kohteena olevaan jäsenvaltioon kuukauden kuluessa

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN LAUSUMA

Koska on tarpeen päättää välittömistä toimenpiteistä sellaisten jäsenvaltioiden hyväksi, joissa kolmansien maiden kansalaisten äkillinen joukoittainen maahantulo aiheuttaa hätätilanteen, Euroopan parlamentti on hyväksynyt oikeusperustaksi SEUT-sopimuksen 78 artiklan 3 kohdan, jota komissio esitti ehdotuksessa neuvoston päätökseksi Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta. Euroopan parlamentti voi kuitenkin hyväksyä SEUT-sopimuksen 78 artiklan 3 kohdan oikeusperustaksi vain hätätoimenpiteenä, jota seuraa asianmukainen lainsäädäntöehdotus tulevien katastrofitilanteiden järjestäytyneestä käsittelystä. Se painottaa, että oikea oikeusperusta on SEUT-sopimuksen 78 artiklan 2 kohta, jossa edellytetään tavallista lainsäätämisjärjestystä toimenpiteille, joilla määritellään, mikä jäsenvaltio on vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä, sekä SEUT-sopimuksen 80 artiklan toinen virke, jonka määräyksissä sovelletaan yhteisvastuun periaatetta 80 artiklan ensimmäisessä virkkeessä ilmaistulla tavalla. Euroopan parlamentti korostaa myös, että tämän päätöksen hyväksyminen ei missään tapauksessa rajoita toisen lainsäätäjän käytettävissä tulevaisuudessa olevia oikeusperustoja eikä etenkään SEUT-sopimuksen 78 ja 80 artiklan käyttöä. Euroopan parlamentti kehottaa komissiota antamaan vuoden 2015 loppuun mennessä 78 artiklan 2 kohtaan ja 80 artiklaan perustuvan, pysyviä sisäisiä siirtoja koskevan lainsäädäntöehdotuksen, kuten se on ilmoittanut Euroopan muuttoliikeohjelmassaan. Euroopan parlamentti varaa itselleen oikeuden laatia valiokunta-aloitteisen lainsäädäntömietinnön, mikäli komissio ei tee kyseistä lainsäädäntöehdotusta ajoissa.


EU:n politiikkojen urbaani ulottuvuus
PDF 200kWORD 94k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. syyskuuta 2015 EU:n politiikkojen urbaanista ulottuvuudesta (2014/2213(INI))
P8_TA(2015)0307A8-0218/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen XVIII osaston,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa ja investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(2),

–  ottaa huomioon erityissäännöksistä Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen tukemiseksi Euroopan aluekehitysrahastosta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(3),

–  ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan kaupunkien toimintaohjelmasta ja sen tulevaisuudesta koheesiopolitiikassa(4),

–  ottaa huomioon 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan seurannasta – kohti eurooppalaista aluekehityksen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden toimintaohjelmaa(5),

–  ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon politiikkojen kaupunkiulottuvuudesta – kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman keskeiset piirteet (COM(2014)0490),

–  ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevasta ohjelmasta (REFIT): Tilanne ja näkymät (COM(2014)0368),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Älykkäät kaupungit ja yhteisöt – eurooppalainen innovaatiokumppanuus” (C(2012)4701),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 1998 annetun komission tiedonannon ”Kaupunkien kestävä kehittäminen Euroopan unionissa: toimintakehys” (COM(1998)0605),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 1997 annetun komission tiedonannon ”Kohti kaupunkien toimintaohjelmaa Euroopan unionissa” (COM(1997)0197),

–  ottaa huomioon komission heinäkuussa 2014 julkaiseman kuudennen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen "Työpaikkoihin ja kasvuun tehtävät investoinnit sekä kehityksen ja hyvän hallintotavan edistäminen EU:n alueilla ja kaupungeissa”,

–  ottaa huomioon Brysselissä 17.–18. helmikuuta 2014 annetun komission kertomuksen ”Huomispäivän kaupungit: investoinnit Eurooppaan”,

–  ottaa huomioon digitaalista tulevaisuutta käsittelevän vuonna 2014 annetun komission kertomuksen ”Digital Futures – a journey into 2050 visions and policy challenges, cities, villages and communities”,

–  ottaa huomioon Brysselissä lokakuussa 2011 annetun komission kertomuksen ”Huomisen kaupungit – haasteet, visiot, etenemistavat”,

–  ottaa huomioon kaupunkeja koskevasta EU:n toimintaohjelmasta annetun ministereiden julkilausuman, joka hyväksyttiin alueellisesta koheesiosta ja kaupunkiasioista vastaavien ministereiden epävirallisessa kokouksessa Riiassa 10. kesäkuuta 2015,

–  ottaa huomioon 19. marraskuuta 2014 hyväksytyt neuvoston päätelmät taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevasta kuudennesta selonteosta, jossa käsitellään työpaikkoihin ja kasvuun tehtäviä investointeja,

–  ottaa huomioon koheesiopolitiikasta vastaavien ministerien epävirallisessa kokouksessa Ateenassa 24.–25. huhtikuuta 2014 hyväksytyt puheenjohtajan päätelmät,

–  ottaa huomioon koheesiopolitiikasta, alueellisesta ja kaupunkien kehityksestä vastaavien ministerien epävirallisessa kokouksessa Poznanissa 24.–25. marraskuuta 2011 hyväksytyt puheenjohtajavaltion Puolan päätelmät EU:n politiikan alueellisesta ulottuvuudesta ja tulevasta koheesiopolitiikasta,

–  ottaa huomioon EU:n alueellisen agendan 2020, joka hyväksyttiin aluesuunnittelusta ja -kehityksestä vastaavien ministerien epävirallisessa kokouksessa Gödöllőssä Unkarissa 19. toukokuuta 2011,

–  ottaa huomioon Toledossa 22. kesäkuuta 2010 pidetyssä kaupunkikehityksestä vastaavien ministerien epävirallisessa kokouksessa hyväksytyn Toledon julistuksen,

–  ottaa huomioon Leipzigissa 24.–25. toukokuuta 2007 pidetyssä kaupunkikehityksestä vastaavien ministerien epävirallisessa kokouksessa hyväksytyn Leipzigin peruskirjan,

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2014 annetun alueiden komitean lausunnon ”Kohti kaupunkeja koskevaa yhdennettyä EU-toimintaohjelmaa”,

–  ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2015 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta "Politiikkojen kaupunkiulottuvuus – kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman keskeiset piirteet (COM(2014)0490),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0218/2015),

A.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 puolet maailman väestöstä(6) ja 72 prosenttia Euroopan väestöstä asui kaupunkialueilla(7) ja että vuoteen 2050 mennessä noin 80 prosenttia maailman väestöstä asuu kaupunkialueilla(8);

B.  ottaa huomioon, että toiminnallisiin kaupunkialueisiin EU:ssa sisältyy ainutlaatuinen monikeskuksinen rakenne, joka on muodostunut suurten, keskisuurten ja pienten kaupunkien ja niiden lähialueiden ympärille, ja näin ollen alueet ulottuvat perinteisten hallintorajojen ulkopuolelle ja käsittävät erilaisia alueita, joita yhdistävät taloudelliset, sosiaaliset sekä ympäristöä ja väestörakennetta koskevat haasteet;

C.  ottaa huomioon, että kaupungeilla ja toiminnallisilla kaupunkialueilla, kuten metropolialueilla, on tärkeä rooli osallistavassa demokratiassa ja ne ovat myös EU:n talouden keskeisiä pilareita ja työpaikkojen synnyttäjiä, sillä innovaatiot ja uusi taloudellinen toiminta ovat usein lähtöisin kaupungeista; toteaa, että ne muodostavat tästä syystä keskeisen valtin EU:lle sen suhteissa maailman muihin osiin mutta ne ovat myös tärkeitä paikkoja, joissa on välttämätöntä puuttua kasvun ja työllisyyden esteisiin sekä sosiaaliseen syrjäytymiseen (esimerkiksi heikosti koulutettujen nuorten saaminen työmarkkinoille) esteettömyyden puutteeseen ja ympäristön tilan heikkenemiseen;

D.  ottaa huomioon, että kaupungit ja toiminnalliset kaupunkialueet kuluttavat suurimman osuuden energiasta ja tuottavat suurimman osan kasvihuonekaasupäästöistä EU:ssa; ottaa huomioon, että toiminnallisilla kaupunkialueilla on tärkeä rooli energiatehokkuuden ja energiariippumattomuuden saavuttamisessa sekä kehitettäessä uusia hankkeita (esimerkiksi uudet taloudellisen toiminnan muodot), joilla edistetään kaupunkiliikkuvuutta sekä kilpailukykyisiä ja ympäristöä säästäviä liikennejärjestelmiä ja siten myös kasvua, työllisyyttä, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, terveyttä ja turvallisuutta;

E.  ottaa huomioon, että joidenkin kaupunkien väestö vanhenee ja vähenee ja niillä on ongelmia tarjoamiensa palvelujen ja julkisten palvelujen laajuuden vuoksi, ja toisten kaupunkien väestö kasvaa, mikä lisää painetta tarjolla olevia palveluja ja julkisia palveluja kohtaan ja pahentaa muita ongelmia, kuten (nuoriso)työttömyyttä, sosiaalista syrjäytymistä, liikenneruuhkia, kaupunkirakenteen hajautumista ja ilman pilaantumista, jotka pidentävät merkittävästi työmatkoihin kuluvaa aikaa ja heikentävät monien eurooppalaisten elämänlaatua;

F.  ottaa huomioon, että joitakin taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen, ilmastonmuutokseen, liikenteeseen ja väestörakenteen muutokseen liittyviä kaupunkien kohtaamia tärkeimpiä haasteita voidaan torjua ainoastaan kaupunkien ja niitä ympäröivien alueiden kumppanuuksilla; toteaa, että koska alueiden välinen toiminta on viime vuosina laajentunut erityisesti liikenteen ja viestinnän aloilla tapahtuneen kehityksen seurauksena, on tarpeen kehittää välineitä yhteyksien parantamiseksi;

G.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin poliittisilla aloitteilla on suora tai välillinen vaikutus kaupunkien ja kaupunkipolitiikan kestävään kehitykseen;

H.  ottaa huomioon, että noin 70 prosenttia Euroopan unionin politiikasta ja lainsäädännöstä pannaan täytäntöön paikallis- ja aluetasolla;

I.  ottaa huomioon, että EU:ssa olisi varmistettava EU:n poliittisten aloitteiden ja tukiohjelmien nykyistä parempi yhteensopivuus hyödyntämällä kaikilta osin yhteistä strategiakehystä (yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen (EU) N:o 1303/2013 II osaston I luvun 10 artikla) ja parantamalla toimintalinjojen, toimijoiden ja hallintotasojen koordinointia, koska EU:n politiikan alakohtainen lähestymistapa voi johtaa toiminnallisten kaupunkialueiden kannalta haitalliseen politiikkaan ja lainsäädäntöön;

J.  ottaa huomioon, että komissio julkaisi vuonna 1997 tiedonannon kaupunkeja koskevasta EU:n toimintaohjelmasta(9), mutta eurooppalaisten kaupunkien asemasta EU:n poliittisessa päätöksenteossa käytävä keskustelu on edelleen kesken;

K.  ottaa huomioon, että parlamentti on aiemmin tukenut komission ehdotusta kaupunkien toimintaohjelman esittelemisestä tulevan kaupunkipolitiikan kehyksenä Euroopan unionin tasolla;

L.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen määritelmän mukainen toissijaisuusperiaate sekä monitasoinen hallinto, joka perustuu EU:n, jäsenvaltioiden sekä alueellisten ja paikallisten viranomaisten yhteensovitettuihin toimiin, ja kumppanuusperiaate ovat olennaisia osia kaiken EU:n politiikan asianmukaisessa täytäntöönpanossa ja että resurssien käyttöä sekä paikallisten ja alueellisten viranomaisten toimivaltaa olisi vahvistettava tämän mukaisesti;

M.  ottaa huomioon, että Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR) koskevassa asetuksessa (asetus (EU) N:o 1301/2013) vahvistetaan Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ESIF) kaupunkiulottuvuutta osoittamalla vähintään viisi prosenttia sen rahoitustuesta kestävän kaupunkikehityksen yhdennettyihin toimiin, siirtämällä hallinnollisia tehtäviä kaupunkien viranomaisille ja erityisesti antamalla näille lisää vastuualueita tehtävissä, jotka koskevat ainakin hankkeiden valintaa, luomalla välineitä, kuten yhdennettyjä alueellisia investointeja (ITI) ja yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen välineitä, ja myöntämällä erityinen talousarvio innovatiivisille toimille, jotta voidaan kokeilla kestävään kaupunkikehitykseen liittyviä uusia ratkaisuja, sekä perustamalla kaupunkikehityksen verkosto;

N.  ottaa huomioon, että yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa (asetus (EU) N:o 1303/2013) sekä eurooppalaisissa käytännesäännöissä säädetty kumppanuusperiaate velvoittaa jäsenvaltioita varmistamaan kaupunkien viranomaisten varhaisen osallistamisen Euroopan unionin poliittiseen päätöksentekoon;

EU:n politiikkojen urbaani ulottuvuus

1.  katsoo, että EU:n politiikan avulla olisi tuettava kaupunkeja ja toiminnallisia kaupunkialueita ja annettava niille mahdollisuus ilmaista ja hyödyntää täysimääräisesti potentiaaliaan talouskasvun, työllisyyden, sosiaalisen osallisuuden ja kestävän kehityksen edistäjinä; katsoo tästä syystä, että kaupungit ja toiminnalliset kaupunkialueet olisi liitettävä entistä tiiviimmin eurooppalaisen päätöksenteon koko sykliin;

2.  pyytää komissiota ja tarvittaessa jäsenvaltioita tekemään ehdotuksen tavoista ottaa käyttöön ennakkovaroitusjärjestelmä mukauttamalla käytössä olevia välineitä ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista koskevan pöytäkirjan 6 artiklan mukaisesti; toteaa, että järjestelmän avulla valtiotasoa alemmat hallintotasot voivat valvoa, onko toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet otettu huomioon, mikä mahdollistaa valtiotasoa alempien hallintotasojen osallistumisen poliittisiin prosesseihin jo varhaisessa vaiheessa, valistuneiden alueellisten kehittämisstrategioiden laatimisen sekä tulevan lainsäädännön nykyistä tehokkaamman täytäntöönpanon;

Kohti yhdennettyä Euroopan kaupunkien toimintaohjelmaa

3.  pitää myönteisenä komission aloitetta pyrkiä toteuttamaan kaupunkeja koskeva EU:n toimintaohjelma; kannattaa toimintaohjelman perustamista urbaania ulottuvuutta koskevien unionin toimien johdonmukaisena kehyksenä, jonka avulla pyritään sovittamaan paremmin yhteen paikallisia urbaaneja vastauksia EU:n haasteisiin, yhdistämään paremmin toisiinsa alakohtaisia toimia ja hallinnon tasoja, kohdentamaan EU:n varoja nykyistä paremmin keskeisten paikallisten kaupunkeja koskevien haasteiden ratkaisemiseen ja arvioimaan paremmin alakohtaisten toimien alueellista vaikutusta; katsoo, että kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman olisi erityisesti edistettävä sellaisten hallintoon liittyvien ratkaisujen kehittämistä, joiden avulla voidaan onnistuneesti vastata kaupunkien ja toiminnallisten kaupunkialueiden kestävän ja taloudellisesti ja sosiaalisesti osallistavan kehityksen haasteisiin ja tavoitteisiin;

4.  toteaa, että vaikka EU:lla ei ole nimenomaista kaupunkikehitystä koskevaa toimivaltaa, useat eri EU:n aloitteet vaikuttavat suoraan tai välillisesti kaupunkeihin ja toiminnallisiin kaupunkialueisiin; katsoo siksi, että pitkälle kehitetty ja vakiinnutettu kansallinen ja alueellinen kaupunkipolitiikka on kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman ennakkoehto; katsoo, että toimintaohjelmaan olisi sisällyttävä EU:n kaupunkeja ja toiminnallisia kaupunkialueita koskeva strategia, joka pitkällä aikavälillä kehittyisi EU:n kaupunkipolitiikaksi; korostaa, että kaupunki- ja aluekehityksen olisi perustuttava tasapainoiseen alueelliseen organisointiin siten, että kaupunkirakenne on monikeskuksinen EU:n alueellisen toimintasuunnitelman 2020 mukaisesti;

5.  on vakuuttunut, että kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman on oltava komission, jäsenvaltioiden, paikallisten viranomaisten ja muiden asianomaisten sidosryhmien yhteinen hanke, jossa ne rationalisoivat, koordinoivat ja panevat täytäntöön EU:n politiikan urbaania ulottuvuutta kaupungeissa ja toiminnallisilla kaupunkialueilla ja niiden kanssa käytännöllisen, yhdennetyn ja koordinoidun, mutta samalla joustavan lähestymistavan avulla ottaen huomioon paikalliset alueelliset erityispiirteet sekä kunnioittaen kunkin jäsenvaltion institutionaalista rakennetta;

6.  katsoo, että kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman olisi oltava täysin EU:n yleisten tavoitteiden ja strategian, erityisesti Eurooppa 2020 -strategian, ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteiden mukainen; painottaa, että hallinnollisten rajojen merkitys pienenee yritettäessä vastata alueellisiin ja paikallisiin haasteisiin; katsoo tästä syystä, että kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman olisi oltava osallistava ja siinä olisi selkeästi otettava huomioon EU:n alueellisten yksikköjen monimuotoisuus sekä rajat ylittävät ja maaseutu- ja kaupunkialueiden väliset yhteydet, mukaanlukien palvelut, joita toiminnalliset kaupunkialueet tarjoavat niitä ympäröiville maaseutualueille;

7.  kehottaa komissiota laatimaan tiedonannon, jossa esitellään yksityiskohtaisesti kaupunkiasioita koskevaan säännöstöön perustuvan kaupunkien toimintaohjelman ominaisuudet ja eri sidosryhmien, kuten työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, kanssa käydyt laajat kuulemiset; kehottaa komissiota sisällyttämään kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman vuotuiseen työohjelmaansa;

Alueellista kehitystä koskevan yhdennetyn lähestymistavan sisällyttäminen Euroopan unionin päätöksentekoon ja lainsäädäntöön

8.  kehottaa komissiota soveltamaan paikkaan perustuvaa yhdennettyä alueellista lähestymistapaa kaupunkialueille tarkoitettuja uusia poliittisia aloitteita valmistellessaan, jotta varmistettaisiin yhdenmukaisuus ja annettaisiin kaupungeille ja toiminnallisille kaupunkialueille mahdollisuus saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian älykkään kestävän ja osallistavan kasvun tavoitteet muun muassa panemalla täytäntöön unionin yhdennetty lähestymistapa, jolla tuetaan eurooppalaisten kaupunkien älykkäitä ja kestäviä hankkeita ja pyritään edistämään sosiaalista ja taloudellista kehitystä;

9.  kehottaa komissiota teettämään alueellisen vaikutustenarvioinnin kaupunkiulottuvuudesta sen varmistamiseksi, että kaikki olennaiset EU:n politiikan aloitteet ovat käytännössä toteutettavissa alue- ja paikallistasolla, ja ottamaan huomioon hajautetuilta hallinnon tasoilta saadun palautteen, kun se tekee vaikutustenarviointeja ja laatii uusia toimia (”alhaalta ylöspäin suuntautuva toimintamalli”), sekä varmistamaan, että kaikissa olennaisissa EU:n alakohtaisissa politiikoissa käsitellään asianmukaisesti haasteita, joita kaupungit ja toiminnalliset kaupunkialueet kohtaavat; kehottaa komissiota keskittymään näissä alueellisissa vaikutustenarvioinneissa seuraaviin seikkoihin: tasapainoinen aluekehitys, alueellinen yhdentyminen, hallintonäkökohdat, sääntely, alueellinen täytäntöönpano sekä johdonmukaisuus muiden politiikanalojen tavoitteiden kanssa;

10.  kehottaa komissiota systematisoimaan ja analysoimaan kaikki saatavissa olevat tiedot ja jaetut käsitteelliset kehykset (kaupunkiasioita koskevan säännöstö), jotta voidaan välttää päällekkäisyyksiä ja epäjohdonmukaisuutta ja tarjota selvä määritelmä kaupunkialueiden yhdennetystä kestävästä kehityksestä ja näin tunnistaa tämän alan yhteiset johdonmukaiset ja selkeät EU:n tavoitteet;

11.  on vakaasti sitä mieltä, että riittävän tiedon saatavuus on edellytys sille, että kaupunkialueita voidaan arvioida tarkemmin kuin ainoastaan BKT-indikaattorin pohjalta; katsoo, että Eurostatin olisi annettava ja koottava tarkempia paikallisia tietoja ja että Urban Audit -kaupunkitutkimuksen kaltaisia kyselyjä olisi jatkettava; kehottaa komissiota keskittämään toimiaan sellaisten välineiden kehittämiseen, joilla voidaan mitata kaupunkeja koskevalla yhdennetyllä EU:n toimintaohjelmalla aikaansaatua edistystä ja sen vaikutusta;

12.  rohkaisee komissiota vähentämään voimassa olevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoon liittyvää liiallista byrokratiaa paikallistasolla ja varmistamaan, että kaiken tulevan sääntelyn yhteydessä analysoidaan perinpohjaisesti lainsäädännön täytäntöönpanon seuraukset paikallistasolla;

EU:n politiikan välineiden ja rahoituksen kaupunkiulottuvuus

13.  muistuttaa, että EU:n koheesiopolitiikalla ja sen rahoitusvälineillä voidaan tukea paremmin toiminnallisten alueiden monimutkaisia yhdennettyjä aluestrategioita yhteisen strategisen suunnittelun ja yhteisten sääntöjen avulla; rohkaisee jäsenvaltioita kaikilta osin hyödyntämään saatavilla olevia uusia välineitä, kuten yhdennettyjä alueellisia investointeja ja yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen välineitä sekä uusia joustavia toimenpideohjelmia, jotta voitaisiin onnistuneesti tukea yhdennettyjen kaupunkikehitysstrategioiden täytäntöönpanoa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota laatimaan johdonmukaisia ja tarkoituksenmukaisia indikaattoreita, joilla voidaan nykyistä paremmin arvioida toteutettujen toimien ja Euroopan rakenne- ja investointirahastoista rahoitettujen aloitteiden urbaania ulottuvuutta;

14.  korostaa, että on tarpeen hyödyntää mahdollisimman laajasti makroaluestrategioiden potentiaalia kaupunkeja koskevan yhdennetyn linjauksen menestyksekkäässä täytäntöönpanossa; kehottaa komissiota sisällyttämään ja integroimaan riittävällä tavalla kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman näkökohtia ja korostamaan kaupunkiulottuvuutta makroalueellisissa strategioissa, jotka edustavat suunnittelun ja monitasoisen hallinnon mallia;

15.  pitää valitettavana, että vaikka uudessa koheesiopolitiikassa on kaupunkeja koskevia oikeudellisesti sitovia seikkoja, erityisesti kun on kyse kaupunkien osallistumisesta ohjelmien suunnitteluun, kaupunkien ja kaupunkialueiden edustajien todellinen osallistuminen politiikan suunnitteluun on vähäistä, ja katsoo, että tilannetta voidaan parantaa osallistamalla nämä tahot poliittiseen prosessiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kuulemisten, arviointien, vaikutusten arvioinnin sekä parhaiden käytäntöjen ja kokemusten vaihdon avulla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan kumppanuusperiaatteen soveltamisen (ottamalla huomioon myös kumppanuutta koskevat eurooppalaiset käytännesäännöt (yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen (EU) N:o 1303/2013 5 artiklan 3 kohta)) Euroopan unionin rahoittamia ohjelmia ja hankkeita täytäntöönpantaessa ja kiinnittämään erityistä huomiota kaupunkien ja toiminnallisten kaupunkialueiden osallistamiseen ohjelmien valmisteluun, johtamiseen ja hallinnointiin myös rajat ylittävällä tasolla;

16.  kehottaa kaupunkeja osallistumaan nykyistä tiiviimmin rakenne- ja investointirahastojen ohjelmiin; katsoo, että tästä saatujen kokemusten antia voitaisiin hyödyntää vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan kehittämistä koskevassa tärkeässä toimintapoliittisessa suosituksessa; kehottaa komissiota testaamaan kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman täytäntöönpanoa valituilla aihealueilla, jotka heijastavat kaupunkialueisiin liittyviä haasteita (”kaupunkien kokeiluhankkeet”), varmistamalla erityisesti eri EU:n toimien monialaisen koordinoinnin, poistamalla jäljellä olevia päällekkäisyyksiä ja panemalla täytäntöön monitasoisen hallinnon mallin sekä toteuttamalla alueellisia vaikutustenarviointeja; pyytää komissiota ilmoittamaan säännöllisesti Euroopan parlamentille tässä asiassa saavutetusta edistyksestä;

17.  pyytää koordinoimaan ja yhdentämään paremmin kaikkia EU:n investointitoimia, joiden avulla on mahdollista varmistaa kestävä, yhdennetty ja sosiaalisesti osallistava kaupunkikehitys; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään sääntelykehystä kaikilta osin ja luomaan synergioita Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR), EU:n tukemien ohjelmien (kuten LIFE, Horisontti 2020 ja Älykäs energiahuolto Euroopassa) ja koheesiopolitiikan varojen välille samoin kuin julkisten (eli kansallisten) investointien, yksityisen pääoman ja rahoitusvälineiden välille, jotta sijoitettujen varojen vipuvaikutus kasvaisi mahdollisimman suureksi; korostaa, että on tarpeen varmistaa kaikkien investointitoimien täydentävyys ja parempi synergia sekä välttää kaksinkertaista rahoitusta ja päällekkäisyyksiä;

Monitasoisen hallinnon uusi malli

18.  muistuttaa, että tämänhetkiset taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöä koskevat haasteet ylittävät perinteiset hallinnolliset rajat, ja on yhä yleisempää, että hallintorakenteet ja alueelliset rakenteet eivät vastaa toisiaan (mm. kaupunkien ja kaupunkien lähiympäristöjen välinen yhteistyö, kaupunkien ja maaseudun välinen yhteistyö), joten tämä edellyttää uusia joustavan hallinnon muotoja, jotta voitaisiin jatkaa toiminnallisten alueiden yhdennettyä alueellista kehittämistä;

19.  katsoo, että kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman pitäisi perustua uuteen monitasoisen hallinnon menetelmään, jossa paikallistaso otetaan entistä tiiviimmin mukaan poliittisen syklin kaikkiin vaiheisiin, jolloin menettelytavat tuodaan lähemmäksi todellisuutta ja jolloin ne vastaavat aiempaa paremmin toiminnallisten kaupunkialueiden jatkuviin muutoksiin; katsoo, että alueiden komitealla olisi oltava oma roolinsa tässä prosessissa alueellisten ja paikallisten yhteisöjen edustajana;

20.  kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia osioista, jotka voitaisiin sisällyttää monitasoisen hallinnon uuteen malliin, joka perustuu kumppanuuksiin ja aitoon yhteistyöhön, jonka avulla päästään pelkkää sidosryhmien kuulemista pidemmälle ja jossa muodolliset valtiolliset rakenteet yhdistyvät epämuodollisiin joustaviin hallintorakenteisiin, jotka vastaavat digitalisoidun verkkoyhteiskunnan uutta todellisuutta, ja joka on mukautettu olemassa olevien haasteiden kokoon; katsoo, että kyseessä olisi malli, joka parantaa monitasoista niin vertikaalista kuin horisontaalista yhteistyötä, hallitusten ja hallituksista riippumattomien toimijoiden kanssa alueellisella, kansallisella ja Euroopan unionin tasolla ja tuo hallinnon lähemmäksi kansalaisia ja parantaa Euroopan unionin hankkeen demokraattista oikeutusta; suosittaa, että tästä räätälöidystä sui generis -mallista tulisi kaupunkeja koskevan EU:n tulevan toimintaohjelman työmenetelmä sen jälkeen, kun kumppanit ovat sen hyväksyneet ja kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä on kuultu;

Tietämyksen hallinta ja tietojen yhteiskäyttö

21.  katsoo, että kaupunkiasioita käsittelevät foorumit ja verkostot (kuten URBACT ja kaupunkikehityksen verkosto) sekä muut tiedon jakamista kaupunkien välillä koskevat ohjelmat (kuten Civitas, kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimus (Covenant of Mayors), ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva kaupunginjohtajille suunnattu hanke (Mayors Adapt), älykkäiden kaupunkien ja yhteisöjen aloite, kestävien kaupunkien eurooppalainen viitekehys ja ManagEnergy-ohjelma) ovat tarjonneet erinomaisen mahdollisuuden paikallisten ja alueellisten tekijöiden ottamiseksi mukaan kaupunkikehitykseen ja tietojen jakamiseen toimijoiden kesken; kehottaa komissiota vahvistamaan ja varmistamaan näiden foorumien välistä koordinointia, jotta paikalliset toimijat voisivat paremmin ymmärtää niitä ja osallistua niihin aiempaa tehokkaammin;

22.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään kaikilta osin tietämyksen jakamista ja valmiuksien kehittämistoimia, joita Euroopan unionin rahoittamat hankkeet ja muut kaupunkien väliset verkostoitumistoimet tarjoavat; rohkaisee komissiota kehittämään mekanismeja, joiden avulla tehostetaan hankkeen tulosten jakamista sen yksiköissä, ja varmistamaan, että tulokset vahvistavat sekä kansallisten että EU:n tason menettelytapojen kehittämistä;

23.  katsoo, että Urban Audit -tietokanta on saatettava ajan tasalle ja sitä on parannettava, jotta voitaisiin laatia paremmin räätälöityjä menettelytapoja; rohkaisee Eurostatia ja komissiota tuottamaan ja kokoamaan yksityiskohtaisempia tietoja, jotka on kerätty paikoista, joissa politiikkaa on pantu täytäntöön – monissa tapauksissa paikallistasolta; tähdentää, että tietojen keräämisestä – kaupunkien ja niitä ympäröivien alueiden välisten ja toiminnallisten kaupunkialueiden sisäisten suhteiden arvioimiseksi – on myös tullut yhä tärkeämpää, jotta voidaan parantaa näiden monimutkaisten toiminnallisten alueiden ymmärrystä; vaatii siksi komissiota keräämään ja analysoimaan näitä tietoja, joiden avulla näytetään toteen poliittinen kehitys;

Kaupunkeja koskevan tulevan EU:n toimintaohjelman täytäntöönpano

24.  katsoo, että jotta kaupunkeja koskeva EU:n toimintaohjelma voisi olla tehokas väline, sen olisi oltava yhteinen ja säännöllisesti päivitetty käsitekehys, jossa keskitytään muutamiin haasteisiin Eurooppa 2020 -tavoitteiden (älykäs, osallistava ja kestävä kasvu) laajassa kontekstissa;

25.  uskoo vahvasti siihen, että haasteissa pitäisi olla seuraavat ominaisuudet: 1) ne ovat jaetun käsitteellisen kehyksen mukaisia; 2) ne ovat suuria kaupunkihaasteita, joilla on merkittävä vaikutus jäsenvaltioiden kaupunkeihin ja toiminnallisiin kaupunkialueisiin; 3) jäsenvaltiot eivät voi ratkaista niitä yksipuolisesti; 4) Euroopan unionin lähestymistapa tarjoaa selvän lisäarvon; pyytää komissiota aloittamaan tällaisten haasteiden kartoittamisen sekä määrittelemään jäljellä olevat pullonkaulat, toimien epäjohdonmukaisuudet sekä valmiuksien ja tietämyksen puutteet tiiviissä yhteistyössä kaikkien olennaisten, erityisesti paikallisten sidosryhmien kanssa;

26.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikilla hallinnon tasoilla toteutetaan laajalti toimialat ylittävää koordinointia toimissa, joilla on urbaani ulottuvuus, jotta yhdennetty kaupunkikehitys voitaisiin sisällyttää toimintaan paremmin; kehottaa Euroopan unionin kaupunkipolitiikasta vastaavaa alue- ja kaupunkipolitiikan pääosastoa ohjaamaan tätä prosessia tiiviissä yhteistyössä kaupunkikehityksestä vastaavan komission yksiköiden välisen ryhmän kanssa ja varmistamaan, että urbaani ulottuvuus otetaan huomioon kaikissa asiaankuuluvissa uusissa aloitteissa; pyytää komission puheenjohtajaa nimittämään komission jäsenten kollegiossa poliittisen johdon, joka antaa strategiset suuntaviivat kaupunkeja koskevalle toimintasuunnitelmalle ja raportoi vuosittain Euroopan parlamentille kaupunkeja koskevasta toimintasuunnitelmasta;

27.  kehottaa komissiota nimittämään erityisen kaupunkiasioista vastaavan EU:n koordinoijan, joka toimii komission jo olemassa olevassa yksikössä tai elimessä, valvomaan ja arvioimaan koordinoinnin käytännön täytäntöönpanoa horisontaalisesti (politiikan kaikki olennaiset osa-alueet mukaan lukien) ja vertikaalisesti (kaikki hallinnon tasot mukaan lukien); katsoo, että kaupunkiasioista vastaavan EU:n koordinoijan olisi kaupunkikehityksestä vastaavan komission yksiköiden välisen ryhmän avustuksella otettava käyttöön komission sisällä kaupunkipolitiikkaa koskeva keskitetty asiointipiste ja varmistettava kaupunkipolitiikkaa koskevien tietojen asianmukainen keruu, hallinnointi ja levittäminen komission yksiköiden sisällä ja niiden välillä sekä sidosryhmien kanssa siten, että voidaan ottaa käyttöön tiedon lisäämistä edistävä järjestelmä, jonka avulla paikallis- ja alueviranomaisia voidaan kaupunkeihin ja toiminnallisiin kaupunkialueisiin vaikuttavissa poliittisissa prosesseissa varoittaa ennakolta ja ottaa ne myös varhaisessa vaiheessa mukaan näihin prosesseihin;

28.  kannustaa komissiota kehittämään käytössä olevien rakenteiden käytön ohella ja esimerkiksi osana ”urbaania kokeiluhanketta” EU:n toimien urbaania ulottuvuutta koskevia yhden pisteen tiedotusjärjestelmiä jäsenvaltioissa (urbaani keskitetty asiointipiste), jotta voidaan antaa kokonaisvaltaista tietoa erityisesti kaupunkien kehittämistä koskevista EU:n eri aloitteista, suuntaviivoista ja rahoitusmahdollisuuksista;

29.  kehottaa komissiota järjestämään säännöllisesti kaupunkiasioiden huippukokouksen, jossa hyödynnetään ”Huomispäivän kaupungit” -foorumin antia ja johon kokoontuvat hallinnon kaikkien tasojen ja alueiden sidosryhmät; uskoo, että tällaiset huippukokoukset tarjoavat kaupungeille todellisen mahdollisuuden osallistua rakentavaan vuoropuheluun keskeisten politiikanalojen päätöksentekijöiden kanssa ja että kokoukset auttavat arvioimaan EU:n politiikan vaikutusta kaupunkeihin ja toiminnallisiin kaupunkialueisiin ja sitä, miten ne parhaiten otetaan mukaan tuleviin aloitteisiin;

30.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan kaupungit ja toiminnalliset kaupunkialueet kaikilta osin sitovasti mukaan strategisen politiikan kehittämiseen ja ohjelmiin (kuten kansallisiin uudistusohjelmiin, kumppanuussopimuksiin ja toimenpideohjelmiin); kehottaa jäsenvaltioita lisäämään kaupunkikehityksen kansallisista ohjelmista saatujen kokemusten vaihtoa, jonka avulla kaupungit voivat saavuttaa Eurooppa 2020 -tavoitteet, järjestämällä säännöllisesti kaupunkikehityksestä vastaavien ministerien epävirallisia kokouksia;

Kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman ulkoinen ulottuvuus

31.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan kokonaisvaltaisesti huomioon Habitat III -toimintasuunnitelman meneillään olevat valmistelut ja varmistamaan, että Euroopan kaupunkien toimintaohjelma on tulevaisuudessa kaikilta osin yhteensopiva ja koordinoitu kaupunkien globaalin toimintasuunnitelman tavoitteiden kanssa; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille säännöllisesti Euroopan kaupunkien toimintaohjelman ulkoisesta ulottuvuudesta ja katsoo, että kaupunkien toimintaohjelma voisi tarjota Euroopan unionin panoksen kaupunkien uudesta YK:n toimintaohjelmasta käytävään kansainväliseen keskusteluun sekä asumista ja kestävää kaupunkikehitystä koskevaan Habitat III -konferenssiin vuonna 2016;

32.  katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi sitouduttava johdonmukaisesti ja avoimesti paikallis- ja alueviranomaisten kuulemisen ja osallistamisen jälkeen Kansainväliseen standardisoimisjärjestön (ISO) standardeihin, jotka koskevat kestävää kaupunkikehitystä ja joissa noudatetaan kaupunkisuunnittelun ja aluesuunnittelun YK:n yleisiä suuntaviivoja; painottaa, että uusia ISO-standardeja olisi pidettävä kannustavana eikä normatiivisena välineenä;

o
o   o

33.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289.
(3)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259.
(4)EUVL C 390 E, 18.12.2012, s. 10.
(5)EUVL C 184 E, 6.8.2009, s. 95.
(6)Parag Khanna, Beyond City Limits, Foreign Policy, 6. elokuuta 2010.
(7)Eurostat – kaupunkitilastot, 2014.
(8)The Vertical Farm, www.verticalfarm.com.
(9)Komission tiedonanto 6. toukokuuta 1997 ”Kohti kaupunkien toimintaohjelmaa Euroopan unionissa” (COM(1997)0197).


Investoiminen työpaikkoihin ja kasvuun: unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen
PDF 305kWORD 119k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. syyskuuta 2015 investoimisesta työpaikkoihin ja kasvuun: unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen (2014/2245(INI))
P8_TA(2015)0308A8-0173/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission 23. heinäkuuta 2014 julkaiseman kuudennen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen aiheesta ”Työpaikkoihin ja kasvuun tehtävät investoinnit sekä kehityksen ja hyvän hallintotavan edistäminen EU:n alueilla ja kaupungeissa” (jäljempänä ’kuudes koheesiokertomus’),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 4, 162, 174–178 ja 349 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa ja investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(2),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(3),

–  ottaa huomioon erityissäännöksistä Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen tukemiseksi Euroopan aluekehitysrahastosta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(4),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen (EY) N:o 1082/2006 muuttamisesta yhtymien perustamisen ja toteuttamisen selkeyttämiseksi, yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1302/2013(5),

–  ottaa huomioon koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1300/2013(6),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(7),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(8),

–  ottaa huomioon asiakirjan ”Euroopan unionin alueellinen agenda 2020: Tavoitteena entistä osallistavampi, älykkäämpi ja kestävämpi moninaisten alueiden Eurooppa”, joka hyväksyttiin aluesuunnittelusta ja -kehityksestä vastaavien ministerien epävirallisessa kokouksessa Gödöllőssä Unkarissa 19. toukokuuta 2011,

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2013 annetun komission kahdeksannen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen aiheesta ”Talouskriisin alueellinen ja kaupunkeja koskeva ulottuvuus”,

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Älykäs erikoistuminen: huippuosaamisen verkottuminen toimivan koheesiopolitiikan osatekijänä”(9),

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n jäsenvaltioiden valmiudesta käynnistää koheesiopolitiikan uusi ohjelmakausi tehokkaasti ja oikea‑aikaisesti(10),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan komission seitsemännestä ja kahdeksannesta EU:n koheesiopolitiikkaa käsittelevästä kertomuksesta ja strategiakertomuksesta 2013 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta(11),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman syrjäisimpien alueiden potentiaalin optimoimisesta luomalla synergioita EU:n rakennerahastojen ja EU:n muiden ohjelmien välille(12),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman viipeistä vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikan käynnistämisessä(13),

–  ottaa huomioon 19. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Kehys innovatiivisten rahoitusvälineiden seuraavalle sukupolvelle – EU:n oman ja vieraan pääoman mekanismit” (COM(2011)0662),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan investointiohjelma” (COM(2014)0903),

–  ottaa huomioon 13. tammikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvän jouston mahdollisimman tehokas hyödyntäminen” (COM(2015)0012),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen ”Euroopan aluekehitysrahaston osarahoittamat rahoitusvälineet pk-yrityksille” (erityiskertomus nro 2/2012),

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmät kuudennesta taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevästä kertomuksesta: investoiminen työpaikkoihin ja kasvuun, annettu yleisten asioiden neuvoston (koheesio) kokouksessa 19. marraskuuta 2014,

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2014 annetun alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Kuudes taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus”(14),

–  ottaa huomioon 21. tammikuuta 2015 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Kuudes taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus: investoiminen työpaikkoihin ja kasvuun”(15),

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”EU:n oikeusalan tulostaulu 2015” (COM(2015)0116),

–  ottaa huomioon 20. tammikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Lisätalousarvioesitys nro 2 vuoden 2015 yleiseen talousarvioon” (COM(2015)0016),

–  ottaa huomioon vuosikertomuksen 2013 EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta – Petostentorjunta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0173/2015),

A.  ottaa huomioon, että EU:n koheesiopolitiikan ratkaiseva asema alueellisten eroavuuksien vähentämisessä, taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä jäsenvaltioiden alueiden välillä sekä uusien työpaikkojen luomisen tukemisessa on kiistaton; ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka edustaa tärkeintä unionin laajuista reaalitalouden investointipolitiikkaa ja se on vuoteen 2020 ulottuvine yli 350 miljardin euron talousarvioineen erinomainen kasvua ja työpaikkoja edistävä tekijä EU:ssa; ottaa huomioon, että talouskriisin aikana koheesiopolitiikka on osoittautunut keskeiseksi välineeksi investointien tason ylläpitämiseksi useissa jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että se on joissakin jäsenvaltioissa julkisten investointien pääasiallinen lähde; ottaa huomioon, että koheesiopolitiikan tulosten konkreettinen ja näkyvä luonne on vahvistettu monin erilaisin arviointimenetelmin;

B.  ottaa huomioon, että viimeisimmät luvut vuodelta 2013 osoittavat pitkäaikaistyöttömyyden unionissa olleen historiallisen korkealla tasolla eli 5,1 prosenttia työvoimasta; ottaa huomioon, että pitkäaikaistyöttömyydellä on ratkaisevia henkilökohtaisia seurauksia koko elämän ajan ja että se voi muuttua rakenteelliseksi työttömyydeksi, erityisesti syrjäisillä alueilla;

C.  ottaa huomioon, että julkiset investoinnit unionissa ovat viime aikoina tosiasiallisesti laskeneet 15 prosenttia ja että monet alueet, erityisesti alueet, joilla on väestökehitykseen liittyviä haasteita, eivät ole onnistuneet myötävaikuttamaan riittävällä tavalla Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden ja erityisesti sen päätavoitteen eli 75 prosentin työllisyysasteen saavuttamiseen vuoteen 2020 mennessä tai köyhyysasteen laskemista 20 miljoonalla ja koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämistä koskevien tavoitteiden saavuttamiseen;

D.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikan tavoitteet ovat luonnollisesti kehittyneet ajan myötä, minkä avulla on vastattu unionin uusiin haasteisiin ja ongelmiin, ja että politiikka itsessään liittyy yhä läheisemmin EU:n yleiseen toimintapoliittiseen ohjelmaan; ottaa huomioon, että koheesiopolitiikan alkuperäistä tehtävää – taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista kaikilla EU:n alueilla ja erityisesti vähiten kehittyneillä ja muita heikommassa asemassa olevilla alueilla – on kuitenkin vahvistettava; ottaa huomioon, että koheesiopolitiikkaan ei pidä suhtautua pelkkänä välineenä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden ja muiden EU:n kehitystavoitteiden saavuttamiseksi vaan se olisi nähtävä myös alueita koskevana investointipolitiikkana;

E.  ottaa huomioon, että kuudennen koheesiokertomuksen mukaan talouskriisillä on ollut kielteinen vaikutus pitkään jatkuneeseen suuntaukseen, jossa alueelliset erot ovat pienentyneet, ja joistakin myönteisistä piirteistä huolimatta alueiden väliset hyvin moninaiset eroavuudet olivat suuria uuden ohjelmakauden alussa;

F.  ottaa huomioon, että keskeisten aihepiirien kautta koheesiopolitiikan resurssit kohdennetaan rajalliseen määrään strategisia tavoitteita, joihin liittyy kasvua, työpaikkojen luomista ja sosiaalista osallistamista edistävää sekä ympäristöä ja ilmastonmuutosta koskevaa potentiaalia;

G.  ottaa huomioon, että suurta kasvua ja alueiden taloudellista lähentymistä voidaan saada aikaan vain hyvän hallinnon avulla, koska kaikkien kumppanien on osallistuttava entistä tehokkaammin päätöksentekoon kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla monikerroksista hallintoa koskevan periaatteen mukaisesti ja näihin kuuluvat myös työmarkkinaosapuolet ja kansalaisjärjestöt;

H.  ottaa huomioon, että kumppanuussopimukset ja toimenpideohjelmat ovat strategisia välineitä, joilla yhteisistä säännöksistä annetun asetuksen 14, 16 ja 29 artiklan mukaisesti ohjataan jäsenvaltioiden ja alueiden investointeja, ja että niiden esittämiseen ja hyväksymiseen sovelletaan aikataulua, jonka mukaan kumppanuussopimukset olisi pitänyt hyväksyä viimeistään elokuun lopussa 2014 ja toimenpideohjelmat tammikuun lopussa 2015;

I.  ottaa huomioon, että Unkarin Gödöllőssä vuonna 2011 pidetyssä epävirallisessa neuvoston kokouksessa kehotettiin neuvoston vuosien 2015 ja 2016 puheenjohtajavaltioita arvioimaan ja tarkastelemaan sitä, olisiko EU:n alueellista agendaa 2020 tarkistettava ottaen huomioon sen, miten se toimii käytännössä, ja sen jälkeen johtamaan mahdollista uudelleentarkastelua;

J.  toteaa, että SEUT-sopimuksen 175 artiklan mukaan jäsenvaltiot harjoittavat talouspolitiikkaansa ja sovittavat sitä yhteen siten, että saavutetaan koko unionin sopusointuista kehitystä sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamista koskevat tavoitteet, ja katsoo, että myös Euroopan uudella investointiohjelmalla on edistettävä näiden tavoitteiden saavuttamista;

Koheesiopolitiikan saavutukset ja haasteet talous- ja finanssikriisin yhteydessä (ohjelmakausi 2007–2013)

1.  painottaa, että koheesiopolitiikka on unionin tärkein väline, jolla pyritään vähentämään Euroopan alueiden välisiä taloudellisia, sosiaalisia ja alueellisia eroavuuksia edistämällä niiden kilpailukykyä sekä puuttumalla ilmastonmuutokseen ja energiariippuvuuteen samalla kun edistetään myös Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamista; painottaa, että yhteisrahoitukseen liittyvistä joidenkin jäsenvaltioiden ja alueiden ongelmista huolimatta koheesiopolitiikan investoinnit ovat lieventäneet merkittävällä tavalla talous- ja finanssikriisin kielteisiä vaikutuksia ja tarjonneet alueille vakautta varmistamalla rahoitusvirran jatkumisen kansallisten ja alueellisten julkisten ja yksityisten investointien vähennyttyä rajusti; painottaa, että koheesiopolitiikan rahoituksen osuus oli 21 prosenttia julkisista investoinneista koko EU:ssa ja 57 prosenttia ns. koheesiomaissa;

2.  korostaa, että koheesiopolitiikka on osoittanut, että sillä voidaan reagoida nopeasti joustavin toimenpitein jäsenvaltioiden ja alueiden investointivajeen korjaamiseksi esimerkiksi vähentämällä kansallista yhteisrahoitusta ja lisäämällä ennakkomaksuja sekä ohjaamalla 13 prosenttia kokonaisrahoituksesta (45 miljardia euroa) taloudellisen toiminnan ja työllisyyden tukemiseen välittömin vaikutuksin; pitää näin ollen keskeisen tärkeänä tehdä kattava ja perusteellinen väliarviointi, jonka pohjalta on mahdollista määrittää uudelleen tavoitteet ja yhteisrahoituksen taso, mikäli jäsenvaltioiden tai joidenkin niiden alueiden sosioekonomiset olosuhteet muuttuvat;

3.  korostaa, että Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen sisältyy unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ja jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun edistämisen tavoite (SEU‑sopimuksen 3 artikla);

4.  on tyytyväinen koheesiopolitiikan hiljattain toteutettuun uudistukseen, jolla pyrittiin vastaamaan näihin haasteisiin ja joka perustui johdonmukaiseen strategiakehykseen kaudelle 2014–2020 selkeine tavoitteineen ja kannustimineen kaikille toimenpideohjelmille; kehottaa kaikkia toimijoita, erityisesti keskeisiä viranomaisia, varmistamaan koheesiopolitiikan uuden lainsäädäntökehyksen täytäntöönpanon tehokkuuden ja vaikuttavuuden keskittymällä voimakkaasti parempiin suorituksiin ja tuloksiin; kehottaa kaikkia asianomaisia toimijoita ottamaan käyttöön asianmukaisesti toimivia monitasoisia hallinto- ja koordinointimekanismeja varmistaakseen ohjelmien välisen johdonmukaisuuden ja tukeakseen Eurooppa 2020 ‑strategiaa ja maakohtaisia suosituksia;

5.  painottaa, että vakaa finanssipoliittinen ja taloudellinen ympäristö – kuten myös tehokas sääntely-, hallinto- ja toimielinympäristö – ovat ratkaisevia koheesiopolitiikan vaikuttavuuden kannalta, mutta niiden ei pidä vaarantaa sen omien tavoitteiden ja päämäärien saavuttamista; muistuttaa tässä yhteydessä, että yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan mukainen maksujen keskeyttäminen voi vaarantaa kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten valmiudet suunnitella ja panna täytäntöön tehokkaasti Euroopan rakenne- ja investointirahastoja (ERI-rahastot) kaudella 2014–2020; painottaa, että sekä koheesiopolitiikan että Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamiseksi politiikkaa on yhdenmukaistettava tiiviisti alakohtaisten politiikkojen kanssa ja EU:n muiden investointisuunnitelmien kanssa on saatava aikaan synergioita; muistuttaa kuitenkin, että kaikessa talouspolitiikassa on SEUT‑sopimuksen 175 artiklan mukaisesti pyrittävä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden saavuttamiseen;

6.  painottaa, että hallinnollisten valmiuksien lisääminen jäsenvaltioissa tapahtuvan suunnittelun, täytäntöönpanon ja arvioinnin osalta on ratkaisevan tärkeää, jotta koheesiopolitiikkaa toteutetaan oikea-aikaisesti ja menestyksekkäästi;

7.  painottaa, että vaikka koheesiopolitiikalla onkin lievennetty kriisin vaikutuksia, alueelliset eroavuudet ovat edelleen suuria, ja toteaa, että koheesiopolitiikan tavoitetta taloudellisten, sosiaalisten ja alueellisten eroavuuksien vähentämisestä tarjoamalla erityistä tukea vähemmän kehittyneille alueille ei ole vielä saavutettu kaikkialla;

8.  toteaa, että huolimatta kriisistä ja siitä, että paikalliseen talouteen on kohdistunut suurta painetta, paikallis- ja alueviranomaiset ovat joutuneet entiseen tapaan vastaamaan kansalaisten vaatimuksiin entistä laadukkaampien julkisten palvelujen paremmasta saatavuudesta;

9.  korostaa EU:n uudelleenteollistamisen merkitystä sen varmistamisessa, että teollisuustuotannon osuus on vähintään 20 prosenttia jäsenvaltioiden BKT:stä vuoteen 2020 mennessä; muistuttaa sen vuoksi, että on tärkeää tukea ja vahvistaa ennakoivasti kilpailukyvyn, kestävyyden ja sääntelyn luotettavuuden periaatteita työpaikkojen ja kasvun edistämiseksi Euroopassa;

Ongelmat täytäntöönpanossa ja maksuissa

10.  on vakavasti huolissaan koheesiopolitiikan uusien ohjelmakausien käynnistämiseen liittyvistä merkittävistä rakenteellisista viivästyksistä, jotka johtuivat toimenpideohjelmien hyväksymisen viivästymisestä myös siksi, että osa toimenpideohjelmista kuului siirtomenettelyn piiriin; huomauttaa, että tämä viivästyminen voi lisätä maksuihin kohdistuvaa painetta, erityisesti vuosina 2017 ja 2018, ja tämän vuoksi kasvattaa huolta maksattamatta olevista maksuista, joita on noin 25 miljardia euroa ohjelmakaudella 2007–2013; panee merkille, että vaikka – kun asiaa tarkastellaan laajassa yhteydessä – koheesiopolitiikassa tilanne on parempi kuin maaseudun kehittämisessä tai kalataloudessa, huolenaihe on edelleen aiheellinen monissa jäsenvaltioissa, sillä suuri määrä ohjelmia on vielä hyväksymättä; painottaa, että tällaiset viivästykset saattavat vaarantaa EU:n talousarvion ja koheesiopolitiikan uskottavuuden, vaikuttavuuden ja kestävyyden sekä vaarantaa kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten valmiudet saattaa päätökseen kauden 2007–2013 täytäntöönpano sekä suunnitella ja panna tehokkaasti täytäntöön ERI‑rahastot kaudella 2014–2020; panee tyytyväisenä merkille jäsenvaltioiden ja komission äskettäiset toimet tässä yhteydessä mutta kehottaa komissiota tekemään parhaansa varmistaakseen, että kaikki jäljellä olevat toimenpideohjelmat hyväksytään viipymättä, sillä parlamentti on jo hyväksynyt vuonna 2014 käyttämättömien varojen käytön edellyttämän monivuotisen rahoituskehyksen tarkistuksen ja siihen liittyvän lisätalousarvioesityksen;

11.  muistuttaa, että jatkuva maksattamatta olevien määrien ongelma koskee koheesiopolitiikkaa enemmän kuin mitään muuta EU:n politiikanalaa, ja toteaa, että Euroopan sosiaalirahaston (ESR), Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja koheesiorahaston vuosien 2007–2013 ohjelmissa oli maksattamatta vuoden 2014 loppuun mennessä 24,8 miljardia euroa, eli 5,6 prosenttia enemmän kuin vuonna 2013; kannustaa komissiota hyödyntämään kaikkia käytettävissä olevia keinoja näiden maksattamatta olevien määrien kattamiseksi; korostaa, että tilanne vaikeuttaa ensisijaisesti koheesiopolitiikan pienimpien ja heikoimpien edunsaajien, kuten pk-yritysten, kansalaisjärjestöjen ja yhdistysten, asemaa, sillä niiden mahdollisuus maksaa kuluja ennakkoon on rajallinen;

12.  pitää myönteisenä, että neuvosto, komissio ja parlamentti ovat päässeet sopimukseen maksattamatta olevien määrien vähentämisestä erityisesti koheesiopolitiikassa vuoden lopussa rakenteelliselle tasolle monivuotisen rahoituskehyksen aikana, kuten vahvistetaan vuoden 2015 talousarviosopimuksen liitteenä olevassa yhteisessä lausumassa, ja panee merkille 23. maaliskuuta 2015 saadun komission asiakirjan ”Elements of a payment plan to bring the EU budget back onto a sustainable track”; muistuttaa komissiota sen sitoumuksesta tehdä ehdotus maksusuunnitelmaksi mahdollisimman pian ja joka tapauksessa ennen vuoden 2016 talousarvioesityksen esittämistä; muistuttaa lisäksi kaikkia toimielimiä niiden sitoumuksesta sopia ja panna täytäntöön tällainen suunnitelma vuodesta 2015 lähtien ja nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointiin mennessä;

13.  korostaa, että monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääriä koskevalla tarkistusehdotuksella(16), jonka mukaisesti 11,2 miljardia euroa maksusitoumusmäärärahoja siirretään otsakkeen 1b välisumman osalta monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen 19 artiklan 2 kohdan nojalla ja 8,5 miljardia euroa maksusitoumusmäärärahoja siirretään(17) varainhoitovuodelta 2014 varainhoitovuodelle 2015 varainhoitoasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla, vältetään tarve peruuttaa nämä otsakkeen 1b määrärahat, mutta toteaa, että siinä ei käsitellä ohjelmatyön viipeitä koskevaa perusongelmaa eikä puututa siihen, että jatkuvasti viivästynyt täytäntöönpano ja järjestelmällisesti viivästyneet maksut voivat aiheuttaa merkittäviä ongelmia lopullisille edunsaajille;

14.  painottaa, että edellä mainittu viivästys EU:n talousarvion otsakkeessa 1b on itse asiassa merkittävin koheesiopolitiikan täytäntöönpanon välittömästi vaarantava tekijä niin aiemmilla ohjelmakausilla kuin tulevalla ohjelmakaudella 2014–2020; muistuttaa, että maksattamatta olevilla määrillä on voimakas, toisinaan äärimmäinen vaikutus koheesiopolitiikan toimijoihin paikan päällä; kehottaa tämän vuoksi komissiota laatimaan etenemissuunnitelman ja suunnittelemaan erityisen aikataulun konkreettisille vaiheittaisille toimille, joita tuetaan talousarviovarojen uudelleenkohdentamisella maksattamatta olevien määrien vähentämiseksi ja poistamiseksi lopulta kokonaan; toivoo neuvoston lopulta ymmärtävän tilanteen vakavuuden ja kestämättömyyden sekä olevan valmis aktiivisesti edistämään vakaan ratkaisun löytämistä ongelmaan; on vakuuttunut siitä, että toimien ensimmäisen tavoitteen on oltava, että vuonna 2015 maksattamatta olevat määrät vähenevät kouriintuntuvalla tavalla;

15.  painottaa, että toimenpideohjelmien täytäntöönpano on tärkeää aloittaa heti, kun ne on hyväksytty, jotta maksimoidaan investointien tulokset, vauhditetaan työpaikkojen syntymistä, lisätään tuottavuuden kasvua sekä edistetään unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamista, ja katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi tehtävä kaikkensa nopeuttaakseen toimenpideohjelmien hyväksymistä vaarantamatta niiden laatua; pyytää komissiota – korostaen edelleen tarvetta torjua petoksia – analysoimaan kaikkia mahdollisia tapoja tehostaa sisäisiä menettelyjään vauhdittaakseen toimenpideohjelmien hyväksymiselle laadittuihin kahteen skenaarioon perustuvia menettelyjä, jotta vältetään mahdolliset lisäviipeet täytäntöönpanon käynnistymisessä;

16.  kehottaa komissiota edellä esitetyn huomioon ottaen esittelemään parlamentille toimenpiteet, joilla se aikoo helpottaa toimenpideohjelmien mahdollisimman pikaista täytäntöönpanoa erityisesti varojen vapauttamisen välttämiseksi vuonna 2017, sekä ehdotetun aikataulun ja selittämään maksuviivästysten vaikutuksen uusien toimenpideohjelmien täytäntöönpanon käynnistymiseen ja esittämään ratkaisuja vahingon minimoimiseksi mahdollisuuksien mukaan; kehottaa komissiota yhteisistä säännöksistä annetun asetuksen 16 artiklan 3 kohdan mukaisten neuvottelujen tuloksia koskevan kertomuksen yhteydessä arvioimaan myös, mitä seurauksia vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikan käynnistämisen viivästymisestä voi aiheutua kasvulle ja työpaikoille, ja kehottaa sitä esittämään saatuihin kokemuksiin perustuvia suosituksia;

17.  katsoo, että komission rahoituskehyksen muuttamisesta antamaan ehdotukseen perustuva monivuotinen rahoituskehys 2014–2020, jossa vuonna 2014 käyttämättä jääneet määrärahat siirretään pelkästään vuoteen 2015, lisää tuntuvasti määrärahojen vapauttamisriskiä vuonna 2018 vuonna 2014 hyväksymättä jääneiden ohjelmien osalta, eikä se näin ollen edistä varojen täysipainoista käyttöä eikä EU:n investointien tukemista kasvun ja työllisyyden hyväksi; kehottaa komissiota ehdottamaan hyvissä ajoin tarkoituksenmukaisia lainsäädännöllisiä ja muita toimia tällaisen määrärahojen vapauttamisriskin välttämiseksi laatiessaan yhteisistä säännöksistä annetun asetuksen 53 artiklassa tarkoitettua strategista kertomusta vuodeksi 2017;

18.  on huolestunut varojen matalasta käyttöasteesta ohjelmakaudella 2007–2013 tietyissä jäsenvaltioissa ja kehottaa puuttumaan sen taustalla oleviin syihin, jotta vältetään samojen ongelmien toistuminen seuraavalla ohjelmakaudella; painottaa, että hallinnolliset valmiudet ovat ratkaisevassa asemassa koheesiopolitiikan tehokkaassa ja vaikuttavassa täytäntöönpanossa; painottaa, että virkamieskunnan epävakaus yhdistettynä heikkoon koordinointiin voi vaarantaa ERI-rahastojen menestyksekkään täytäntöönpanon ja haitata tehokasta politiikkaa yleisesti;

19.  ehdottaa, että seuraavan ohjelmakauden valmistelua varten suunnittelua koskevat säännökset voitaisiin esittää erikseen ja ennen talousarvioehdotuksia, jolloin erotettaisiin toisistaan sisältöä ja rahaa koskevat keskustelut ja jätettäisiin riittävästi aikaa ohjelmien perusteelliseen valmisteluun; muistuttaa, että vaikka säännökset ovat erittäin laaja-alaiset, tämä ei tarjoa jäsenvaltioille ja alueille täysiä takeita ja tulkintaeroja voi syntyä; katsoo, että säännöksissä on vielä yksinkertaistamisen varaa;

20.  kehottaa komissiota arvioimaan huolellisesti tapaukset, joissa sovelletaan rahoitusoikaisuja tai maksujen keskeyttämistä, ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon mahdolliset vaikutukset kasvuun ja työllisyyteen;

Koheesiopolitiikka älykkäiden, kestävien ja osallistavien investointien ytimessä vuosina 2014–2020

21.  muistuttaa, että koheesiopolitiikan alkuperäinen tehtävä oli edistää taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja vähentää alueellisia eroavuuksia tarjoamalla erityistä tukea vähiten kehittyneille alueille; painottaa, että luonteensa ja alkuperäisen perussopimuksiin perustuvan muotonsa vuoksi koheesiopolitiikalla edistetään luonnostaan unionin tavoitteita, erityisesti Eurooppa 2020 ‑strategian älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevia tavoitteita sekä perussopimuksissa esitettyä alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista koskevaa tavoitetta;

22.  on tyytyväinen uuteen Euroopan strategisten investointien rahastoon (ESIR) ja sen mahdolliseen vipuvaikutukseen; painottaa, että ESIR-rahaston päätavoitteena olisi oltava taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden varmistaminen ja että siitä olisi näin ollen oltava hyötyä kaikille EU:n alueille; korostaa, että on varmistettava ESIR-rahaston resurssien täydentävyys ja näin ESIR-rahaston ja ERI-rahastojen välinen täydentävyys ja yhteisvaikutus, ja katsoo, että nämä rahastot on pidettävä taloudellisesti itsenäisinä, ja samoin neuvoo asianomaisia osapuolia hyödyntämään Euroopan talouden elvytyssuunnitelman täytäntöönpanosta vuonna 2008 saatuja kokemuksia erityisesti älykkäiden investointien suhteen;

23.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan paremmasta koordinoinnista ja johdonmukaisuudesta kaikkien EU:n investointi- ja kehityspolitiikkojen, erityisesti koheesiopolitiikan, yhteydessä samoin kuin ERI-rahastojen, muiden EU:n rahastojen sekä kansallisten ja alueellisten rahoitusvälineiden välillä, jotta voidaan varmistaa täydentävyys ja synergiavaikutusten lisääntyminen, välttää päällekkäisyyksiä ja tukitoimien päällekkäisyyttä sekä varmistaa unionin rahoituksen suuri eurooppalainen lisäarvo; kehottaa komissiota raportoimaan synergiavaikutuksista tulevissa koheesiokertomuksissaan; ehdottaa, että Euroopan uuden investointiohjelman täytäntöönpanossa hyödynnetään yhteisistä JEREMIE-, JESSICA- ja JASMINE-aloitteista saatuja kokemuksia, koska ne auttoivat lisäämään rakennerahastojen hyödyntämistä 1,2 miljardista eurosta vuosina 2000–2006 jopa 8,4 miljardiin euroon vuosina 2007–2012; kehottaa laatimaan yhteistyössä Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan investointirahaston (EIR) kanssa laajan ja perusteellisen analyysin;

24.  painottaa, että koheesiopolitiikkaa koskevassa lainsäädännössä säädetään rahoitusvälineiden laajennetusta käytöstä, jotta niiden osuus voidaan kaksinkertaistaa noin 25–30 miljardiin euroon vuosina 2014–2020, kun laajennetaan niiden aihekohtaista soveltamisalaa ja tarjotaan jäsenvaltioille ja alueille enemmän joustovaraa; korostaa rahoitusvälineiden tehtävää täydentävien julkisten ja yksityisten yhteisinvestointien keräämisessä markkinoiden toimintapuutteisiin puuttumiseksi Eurooppa 2020 ‑strategian ja koheesiopolitiikan ensisijaisten tavoitteiden mukaisesti; kannattaa erityisesti pk‑yrityksille suunnattua riskinjakoaloitetta ja kehottaa komissiota tekemään parhaansa, jotta rahoitusvälineet olisivat helppokäyttöisiä ja houkuttelevia jäsenvaltioiden ja alueiden kannalta, koska näin varmistetaan, että rahoitusvälineisiin maksettavien rahoitusosuuksien kaksinkertaistaminen saavutetaan omien ansioiden perusteella ja että tavoitteen sidosryhmien omavastuullisuus vakiinnutetaan; painottaa tarvetta varmistaa avoimuus, vastuuvelvollisuus ja valvonta, kun rahoitusvälineisiin käytetään EU:n varoja;

25.  varoittaa kuitenkin, että ESIR-rahasto ei saa vaarantaa koheesiopolitiikan suunnittelun strategista johdonmukaisuutta ja pitkän ajanjakson näkemystä; painottaa, että rakennerahastojen uudelleensuuntaamisella olisi kielteisiä vaikutuksia eikä sitä voida hyväksyä, koska se vaarantaisi rahastojen tehokkuuden sekä alueiden kehityksen; painottaa, että vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeessa 1b hyväksyttyä määrärahojen jakamista jäsenvaltioittain ei voida muuttaa ESIR-rahaston tarkoituksiin; painottaa, että määrärahojen korvaamiseen lainoilla, pääomalla tai takauksilla liittyy kyllä tiettyjä etuja, mutta se on toteutettava varoen ja ottaen huomioon alueelliset eroavuudet sekä alueiden toisistaan poikkeavat käytännöt ja kokemukset rahoitusvälineiden käytössä; korostaa, että eniten investointeja kaipaavilla alueilla hallinnolliset valmiudet ja hyödyntämiskyky ovat usein heikot;

26.  varoittaa, että ESIR‑rahastosta rahoitettavien hankkeiden valinnassa sallittu jousto voi johtaa siihen, että investointeja kanavoidaan kehittyneempiin jäsenvaltioihin, mikä vaarantaa taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden; pyytää komissiota seuraamaan tiiviisti ESIR-rahaston ja ERI-rahastojen välistä suhdetta;

Koheesiopolitiikan tehokkuus, vaikuttavuus ja tulosperustainen suuntaaminen 2014–2020

27.  painottaa kaikkien sellaisten toimenpiteiden merkitystä, joilla pyritään lisäämään koheesiopolitiikan tehokkuutta, yksinkertaisuutta, vaikuttavuutta sekä tulosperustaista suuntaamista, ja toteaa, että tällaisilla toimenpiteillä olisi varmistettava siirtyminen varojen hyödyntämisastetta koskevista kriteereistä siihen, että varat käytetään laadukkaasti ja yhteisrahoitetut toimet tuottavat suurta lisäarvoa; ehdottaa, että tämän osalta esitettäisiin teknisiä mukautuksia kyseisiin ERI‑rahastojen sääntöihin;

28.  on tyytyväinen aihekohtaiseen keskittymiseen siten, että tuetaan älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tehtäviä investointeja, joiden avulla on tarkoitus luoda kasvua ja työpaikkoja, torjua ilmastonmuutosta ja energiariippuvuutta sekä vähentää köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, ja että kauden 2014–2020 ohjelmissa keskitytään voimakkaammin tuloksiin ja mitattavuuteen, minkä pitäisi lisätä entisestään koheesiopolitiikan tehokkuutta ja vaikuttavuutta; katsoo samalla, että alueille olisi annettava enemmän joustovaraa paikallisten ja alueellisten erityispiirteiden huomioon ottamiseksi, erityisesti vakavan kriisin tilanteessa, jotta voitaisiin vähentää unionin eri alueiden välisiä kehityseroja; toivoo aidosti yhdennettyä ja alueellista lähestymistapaa ohjelmien ja hankkeiden kohdentamiseksi paikallisiin tarpeisiin;

29.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan johdonmukaisuuden kansallisten uudistusohjelmien ja toimenpideohjelmien välillä, jotta voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon maakohtaiset suositukset ja huolehtia talouden ohjausjärjestelmän menettelyjen noudattamisesta ja rajoittaa näin varhaisen uudelleenohjelmoinnin riskiä;

30.  palauttaa tässä yhteydessä mieleen parlamentin alkuperäisen kannan ja painottaa parlamentin täysimääräistä osallistumista ja valvontavastuuta; pyytää komissiota ja neuvostoa toimittamaan kattavat, avoimet ja oikea-aikaiset tiedot kriteereistä ja koko menettelystä, jotka voivat johtaa ERI-rahastojen maksusitoumusmäärärahojen tai maksumäärärahojen uudelleenohjelmointiin tai keskeyttämiseen yhteisistä säännöksistä annetun asetuksen 23 artiklan 15 kohdan mukaisesti; korostaa, että päätöksen maksusitoumusten tai maksujen keskeyttämisestä olisi oltava viimeinen vaihtoehto, johon turvaudutaan vasta, kun kaikki muut vaihtoehdot on jo hyödynnetty ja kun on arvioitu mahdolliset vaikutukset kasvuun ja työpaikkoihin, koska maksusitoumusten tai maksujen keskeyttämisellä voi olla vakavia seurauksia kansallisille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille sekä koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamiselle kokonaisuudessaan; katsoo, että makrotaloudellisten ehtojen tavoitteena olisi oltava saada aikaan kestävämpi ja tehokkaampi koheesiopolitiikka, ja vastustaa ajatusta, että alueita, paikkakuntia tai kansalaisia voitaisiin rangaista kansallisten hallitusten tekemistä makrotaloudellisista päätöksistä; kiinnittää huomiota merkittävään hallinnolliseen taakkaan, joka voi syntyä varojen uudelleenohjelmoinnin seurauksena; muistuttaa, että asetuksen 49 artiklan 3 kohdan mukaan seurantakomiteaa on kuultava kaikista ohjelmaa koskevista 23 artiklan 4 kohdan mukaisesti esitetyistä muutosehdotuksista;

31.  painottaa, että merkittävä osa säännönvastaisuuksista johtuu monitahoisista vaatimuksista ja säännöksistä; korostaa, että koheesio-ohjelmien täytäntöönpanoon liittyvien säännönvastaisuuksien määrää voitaisiin vähentää yksinkertaistamalla hallintoa ja menettelyjä, panemalla pikaisesti täytäntöön äskettäin hyväksytyt asiaankuuluvat direktiivit ja vahvistamalla erityisesti vähiten kehittyneiden alueiden hallinnollisia valmiuksia; painottaa, että olisi pyrittävä vähentämään minimiin edunsaajien hallinnollinen rasite, joka johtuu ERI-rahastojen varainkäytön laillisuuteen liittyvistä tarpeellisista tarkastuksista, optimoimaan ja lisäämään hallinto- ja valvontajärjestelmien joustoa ja painottamaan voimakkaammin riskinarviointia ja vastuiden asianmukaista jakautumista viranomaisten kesken ja että samalla olisi vältettävä vaarantamasta vahvempien valvontamenettelyjen käyttöönottoa, jotta torjutaan tehokkaasti säännönvastaisuuksia ja vältetään näin myös rahoitusoikaisuja sekä maksujen keskeyttämistä; on huolestunut rahoitusvälineiden matalasta maksatusasteesta edunsaajille, erityisesti kun otetaan huomioon tavoite lisätä näiden välineiden käyttöä; pyytää tässä yhteydessä jäsenvaltioita, hallintoviranomaisia ja kyseisten rahoitusvälineiden parissa työskenteleviä muita sidosryhmiä hyödyntämään täysimääräisesti rahoitusvälineiden teknisen neuvoa-antavan foorumin (FI‑TAP) ja innovatiivisten rahoitusvälineiden käytön uuden neuvoa-antavan foorumin (Fi‑Compass) tarjoamaa teknistä tukea;

Työllisyys, pk‑yritykset, nuoret ja koulutus

32.  painottaa, että ERI-rahastot voisivat vaikuttaa merkittävällä tavalla kriisin kielteisten vaikutusten kääntämiseen ja että tämän mahdollistamiseksi olisi edistettävä ja yksinkertaistettava useista rahastoista rahoitettavien ohjelmien tarjoamaa yhdennettyä lähestymistapaa, jossa yhdistyvät rahastojen tehokkaampi koordinointi ja niiden suurempi joustovara, jolloin erityisesti ESR:n ja EAKR:n synergiaetuja voidaan paremmin hyödyntää; painottaa, että ESR:n rahoittamilla investoinneilla ei voida tuottaa optimaalisia tuloksia ilman merkityksellistä infrastruktuuria ja asianmukaisia instituutioita; kiinnittää huomiota siihen, että ERI-rahastoista voidaan tukea tosiasiallisesti sosiaalista osallisuutta, joten niitä olisi hyödynnettävä romanien ja vammaisten henkilöiden kaltaisten heikommassa asemassa olevien ja haavoittuvien ryhmien integroimisessa sekä lasten ja aikuisten laitoshoidosta avohoidon palveluihin siirtymisen tukemisessa;

33.  kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota vähemmistöryhmien tilanteeseen kaikkialla unionissa, koska nämä ovat alttiita kaikille sosiaalisen syrjäytymisen muodoille ja kärsivät siten todennäköisesti muita enemmän myös rakenteellisesta työttömyydestä; katsoo, että suunniteltaessa unionin sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevaa toimintapolitiikkaa on otettava huomioon vähemmistöjen integroiminen;

34.  painottaa pk‑yritysten keskeistä asemaa uusien työpaikkojen luomisessa ja korostaa niiden mahdollisuuksia älykkään kasvun sekä sähköisen ja vähähiilisen talouden edistämisessä; toivoo myönteistä sääntely-ympäristöä, joka kannustaa tällaisten yritysten, erityisesti nuorten perustamien ja maaseutualueilla sijaitsevien yritysten, perustamiseen ja pyörittämiseen; painottaa, että on tärkeää vähentää pk‑yrityksiin kohdistuvaa byrokraattista rasitetta ja helpottaa niiden rahoituksen saantia; katsoo, että tarvitaan tukiohjelmia ja koulutusta, joilla edistetään yrittäjyystaitojen kehittämistä;

35.  korostaa, että pk‑yritysten osuus EU:n yrityskentästä on 99 prosenttia ja että niissä on 80 prosenttia unionin työpaikoista;

36.  on huolissaan siitä, että komissio on asettanut liian alhaisen ylärajan (viisi miljoonaa euroa) EAKR:n pienimuotoiseen kulttuurimatkailuun ja kestävään matkailuun liittyville infrastruktuureille myönnettävälle tuelle, joka määritetään tukikelpoisten kustannusten sijaan kokonaiskustannuksina, ja painottaa voimakasta myönteistä vaikutusta, joka tällaisilla hankkeilla voi olla aluekehitykseen sosioekonomisten vaikutusten, sosiaalisen osallisuuden ja houkuttelevuuden osalta;

37.  on yhtä mieltä komission analyysista, jonka mukaan taloudelliset ja sosiaaliset painopistealat, erityisesti painopisteen asettaminen toisaalta talouskasvuun ja toisaalta sosiaaliseen osallisuuteen, koulutukseen ja kestävään kehitykseen, voisivat olla paremmin tasapainossa tietyissä jäsenvaltioissa, ja katsoo, että olisi käytävä merkityksellistä vuoropuhelua kumppanien ja sidosryhmien kanssa; korostaa, että näiden painopistealojen menestyksekäs toteutus edellyttää selkeää strategiaa, jolla parannetaan jäsenvaltioiden institutionaalisia puitteita hallinnollisten valmiuksien ja oikeudenkäytön laadun osalta;

38.  korostaa ESR:n merkitystä sekä nuorisotakuuta ja nuorisotyöllisyysaloitetta, joilla on tuettava mahdollisimman monia toteutuskelpoisia työllistämishankkeita esimerkiksi yritysaloitteiden muodossa;

39.  varoittaa, että nuorisotyöttömyyden hälyttävä taso uhkaa johtaa kokonaisen sukupolven menetykseen erityisesti vähiten kehittyneillä alueilla ja alueilla, jotka ovat kärsineet eniten kriisistä ja työttömyydestä; painottaa, että nuorten työmarkkinoille pääsyn edistämisen on oltava ensisijainen tavoite, ja toteaa, että tavoitteen saavuttaminen edellyttää EU:n aktiivista osallistumista ja sitä voidaan edistää merkittävästi ESR:n, EAKR:n, koheesiorahaston ja nuorisotyöllisyysaloitteen yhdennetyllä käytöllä; katsoo, että tämän osalta olisi sovellettava tuloshakuisempaa lähestymistapaa saatavilla olevien resurssien mahdollisimman tehokkaan hyödyntämisen varmistamiseksi, sillä tämä edistäisi työllisyyttä ja kilpailukykyä ja tuottaisi aiempaa enemmän tuloja ja hyödyttäisi koko EU:n taloutta; painottaa tässä yhteydessä nuorisotakuun ratkaisevaa merkitystä siinä, että alle 25‑vuotiaita nuoria autetaan löytämään joko laadukas työpaikka tai hankkimaan työpaikan löytämisessä tarvittavaa koulutusta, taitoja ja kokemusta; korostaa, että kaikki resurssit, joita nuorisotakuun ja muiden nuorisotyöllisyysaloitteen piiriin kuuluvien toimien täytäntöönpano edellyttää, on asetettava saataville mahdollisimman pian; katsoo, että olisi käytettävä selkeitä ja ymmärrettäviä vaikutusindikaattoreita, jotta EU:n varojen vaikutus kasvuun ja työllisyyteen voidaan mitata asianmukaisesti;

40.  katsoo, että on jatkettava työtä uusien keinojen löytämiseksi tulosten parantamiseen nuorisotyöllisyyden alalla, kun otetaan huomioon, että tulokset eivät ole olleet hyviä ESR-asetuksen ja nuorisotyöttömyysaloitteen hyväksymisestä huolimatta; korostaa EU:n tekemää poliittista lupausta, jonka mukaan nuorille on tarjottava välittömästi tukea heidän integroimisekseen työmarkkinoille;

41.  painottaa, että tuotantomallien muutosten ja väestön ikääntymisen vuoksi ESR:n sekä työntekijöiden taitojen mukauttamiseen tehtävien investointien rooli on kasvanut huomattavasti; on vahvasti sitä mieltä, että ESR:n olisi täydennettävä kansallisia lähestymistapoja jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota huolehtimaan siitä, että käytettävissä olevat resurssit käytetään mahdollisimman tehokkaasti ja vaikuttavasti työntekijöiden työllistettävyyden, sosiaalisen osallisuuden ja sukupuolten tasa-arvon varmistamiseksi; painottaa samalla, että ESR:stä rahoitetut koulutusohjelmat olisi räätälöitävä myös yrittäjien ja johtotason henkilöstön tarpeisiin, jotta varmistettaisiin yritysten, erityisesti unionissa eniten työpaikkoja luovien pk-yritysten, kestävä kehitys;

42.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edelleen parantamaan ja laajentamaan EURES-verkostoa tehokkaana keinona helpottaa työntekijöiden liikkuvuutta Euroopassa, erityisesti rajat ylittävää liikkuvuutta, parantamaan heidän tietojaan unionin työmarkkinoista sekä tarjoamaan heille tietoa työmahdollisuuksista ja apua muodollisuuksien hoitamisessa; kannustaa jäsenvaltioita kehittämään ja tukemaan EURES-verkostoja ainakin myöntämällä sen, että erityisesti rajatyöntekijöille aiheutuu taitojen mukauttamista ja ammattipätevyyden tunnustamista koskevia ongelmia; toteaa, että koska näihin verkostoihin kuuluvat julkiset työvoimapalvelut, työmarkkinaosapuolet, paikallis- ja alueviranomaiset sekä muut yksityiset sidosryhmät, niillä edistetään ja tuetaan rajat ylittävää liikkuvuutta;

43.  painottaa, että on tarpeen ohjata laadukkaiden työpaikkojen luomista uuden teknologian avulla; katsoo, että komission olisi yhdistettävä työttömyyden vähentäminen digitaalistrategian ja Horisontti 2020 -puiteohjelman välineisiin;

44.  toteaa, että koulunsa keskeyttäneiden nuorten määrä on unionissa edelleen erittäin suuri, mikä vaikuttaa nuorten työttömyysasteeseen; painottaa, että ongelma on ratkaistava uudenaikaistamalla koulutusjärjestelmiä ja opetusohjelmia hyödyntäen ESR:n tukea;

45.  korostaa, että ilman oppilaitosten ja työmarkkinaosapuolten tehokasta yhteistyötä on mahdotonta alentaa tutkinnon juuri suorittaneiden nuorten korkeaa työttömyysastetta unionissa; korostaa, että erityisesti opettamalla nuorille työmarkkinoilla tarpeellisia tietoja ja taitoja on nostettu nuorten työllisyysastetta ja kavennettu sosiaalisia eroja;

46.  painottaa sukupuoliulottuvuuden merkitystä työpaikkojen luomisessa; kehottaa komissiota osoittamaan riittävästi rahoitusta naisten työttömyyden torjuntaan; katsoo, että naiset voisivat hyötyä teknologisesta edistyksestä, mikä mahdollistaa joustavammat työajat, ja kehottaa komissiota panostamaan tähän seikkaan;

47.  vahvistaa, että on luotava pienten lasten hoitopalveluja, jotta voidaan vahvistaa naisten asemaa työmarkkinoilla, ja kehottaa komissiota sen vuoksi tukemaan asiaa koskevia innovatiivisia hankkeita; panee merkille, että investoinnit julkiseen infrastruktuuriin, kuten lastenhoitopalveluihin, lisäävät naisten mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti talouselämään ja työmarkkinoille;

48.  kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita työllisyyteen ja sosiaaliseen osallisuuteen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi ottamaan huomioon äitiyslomalta palaavien naisten tarpeet, motivoimaan työnantajia palkkaamaan äitiyslomalta palaavia naisia, helpottamaan joustavia työjärjestelyjä ja edistämään lisäkoulutusta (elinikäistä oppimista), jonka avulla nämä naiset voivat palata sujuvasti työuralleen;

Politiikan hallinto

49.  painottaa, että koheesiopolitiikkaa on toteutettava noudattaen asianmukaisesti toimivan monitasoisen hallinnon henkeä yhdistettynä tehokkaisiin rakenteisiin viranomaisten ja yritysten pyyntöihin vastaamiseksi ja että se edellyttää avoimia ja innovatiivisia julkisia hankintoja, ja katsoo, että nämä kaikki ovat ratkaisevia tekijöitä politiikan vaikutuksen vahvistamiseksi; painottaa tässä yhteydessä, että huolimatta EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla tehtyjen päätösten tärkeydestä paikallis- ja alueviranomaisilla on usein ensisijainen hallintovastuu julkisista investoinneista ja että koheesiopolitiikka on tärkeä väline, jonka avulla nämä viranomaiset voivat toteuttaa keskeistä tehtävää EU:ssa; muistuttaa tässä yhteydessä, että on otettava laaja-alaisesti käyttöön yhteisistä säännöksistä annetussa asetuksessa ja kumppanuutta koskevissa käytännesäännöissä esitetty kumppanuusperiaate;

50.  suosittaa, että koheesiopolitiikan resursseja ja osaamista hyödynnetään viranomaisten hallinnollisten valmiuksien edistämiseen merkittävällä tavalla, erityisesti paikallis- ja aluetasolla, jotta parannetaan niiden valmiuksia tarjota laadukkaita palveluja kansalaisille, myös hyödyntämällä entistä enemmän uutta teknologiaa ja pyrkien tehostetumpiin menettelyihin; kehottaa komissiota määrittämään hallinnollisen avun muotoja keskeisten seikkojen, kuten aloitteiden tavoitteiden asettamisen, niiden tulosten arvioinnin asianmukaisten indikaattorien avulla ja seuraavien vaiheiden määrittämisen osalta, jotta autetaan luomaan kaikkialla EU:ssa sellaista hallintokulttuuria, joka perustuu seurantaan ja arviointiin; pitää tärkeänä varmistaa, että paikallis- ja alueviranomaisille annetaan tukea niiden innovatiivisten rahoitusvälineiden yhteydessä, jotka ovat ratkaisevassa asemassa resurssien ja investointien lisäämiseksi, sekä julkisten hankintojen osalta, joista olisi enenevässä määrin tultava julkishallinnon innovointia ja luovuutta kannustava väline;

51.  pitää valitettavana, että kuudenteen koheesiokertomukseen ei sisälly perusteellista analyysia saavutuksista, joita saatiin aikaan teknisen avun välineellä JASPERSilla, josta tarjottiin jäsenvaltioille niiden tarvitsemaa teknistä asiantuntemusta laadukkaiden hankkeiden valmistelemiseksi EU:n varoista myönnettävää yhteisrahoitusta varten ajanjaksolla 2007–2013; on tyytyväinen siihen, että vuonna 2013 käynnistettiin JASPERS-verkostoitumisfoorumi valmiuksien kehittämistoimia varten ja että vuonna 2014 perustettiin verkostoitumis- ja valmiuskeskus, joka tarjoaa erityisasiantuntemusta hankkeiden valmisteluun ohjelmakaudelle 2014–2020; on tyytyväinen hallinnollisten valmiuksien kehittämisen osaamiskeskuksen perustamiseen ERI-rahastoja varten, koska sen on määrä edistää kaikkien jäsenvaltioissa ERI-rahastojen hallinnointiin ja täytäntöönpanoon osallistuvien viranomaisten valmiuksien kehittämistä;

52.  on tyytyväinen siihen, että komissio kiinnittää yhä enemmän huomiota hallinnoinnin merkitykseen, ja katsoo, että hyvä hallintotapa ja laadukkaat julkiset palvelut ja korruption poistaminen ovat olennaisia vakaan investointiympäristön aikaansaamiseksi; vaatii kunnianhimoisia ponnisteluja, kun tavoitteena on, että koheesiopolitiikan menot eivät olisi niin alttiita petoksille, ja vaatii petostentorjuntatoimenpiteiden tiukkaa soveltamista;

53.  on vakuuttunut siitä, että kumppanuutta koskevilla käytännesäännöillä vahvistetaan niin muodon kuin sisällön puolesta osallistumista alueilla kaikilla tasoilla ja että ne on pantava täysimääräisesti täytäntöön, koska niillä on ratkaiseva tehtävä koheesiopolitiikan vaikutusten lisäämisessä ja vahvistamisessa; onnittelee niitä jäsenvaltioita ja alueita, jotka ovat onnistuneet osallistamaan kumppaninsa kumppanuussopimusten ja toimenpideohjelmien valmisteluun käytännesääntöjen mukaisesti; esittää kuitenkin vakavan huolensa niistä lukuisista tapauksista, joissa kumppanuusperiaatetta on sovellettu heikosti, ja kehottaa komissiota pidättäytymään hyväksymästä ohjelmia, joissa kumppanien osallistuminen ei ole ollut riittävää; painottaa, että on tärkeää levittää esimerkkejä käytännesääntöjen mukaisista kumppanuuden järjestämisen hyvistä käytännöistä; pyytää komissiota lisäksi esittämään parlamentille säännöllisin väliajoin kertomuksen, jossa se arvioi kumppanuusperiaatteen täytäntöönpanon edistymistä;

Alueellinen ulottuvuus

54.  panee huolestuneena merkille alueellista lähestymistapaa koskevien viittausten puuttumisen ja erityisesti sen, että kuudennessa koheesiokertomuksessa ei viitata rajatylittävään yhteistyöhön, vaikka se on olennainen väline taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisessa; toteaa, että kaikkien rajatylittävien ja makroalueellisten näkökohtien sisällyttämisellä olisi ollut rikastava vaikutus esimerkiksi infrastruktuurin, työmarkkinoiden ja liikkuvuuden, ympäristön, myös yhteisen varasuunnitelman, veden ja viemäröinnin, jätehuollon, terveydenhoidon, tutkimuksen ja kehittämisen, matkailun, julkisten palvelujen ja hallinnon osalta, koska kaikkiin näihin aloihin liittyy merkittäviä rajatylittäviä tekijöitä ja potentiaalia; katsoo, että ohjelmakaudella 2014–2020 unionin raja-alueiden ja rajatylittävien alueiden selviytyminen kriisistä paranee huomattavasti, sillä ne kehittyvät älykkäämmiksi, osallistavammiksi ja kestävämmiksi;

55.  painottaa, että yhdennetty ja alueellinen lähestymistapa on olennaisen tärkeä erityisesti ympäristö- ja energia-asioissa;

56.  on tyytyväinen uusien välineiden, kuten yhdennettyjen alueellisten investointien ja yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen välineiden, käyttöönottoon sidosryhmien koordinoimiseksi ja unionin toimintalinjojen integroimiseksi sekä investointien kohdentamiseksi todellisiin paikallisiin tarpeisiin tasapainoisen aluekehityksen toteuttamiseksi; painottaa, että on tärkeää hyväksyä välineitä politiikan alueellisten vaikutusten arvioimiseksi, jossa päätavoitteena on tarkastella EU:n politiikan alueellista vaikutusta paikallis- ja alueviranomaisiin sekä kiinnittää huomiota tähän vaikutukseen lainsäädäntömenettelyssä ottaen samalla huomioon nykyiset haasteet yhdennettyjen alueellisten lähestymistapojen täytäntöönpanolle, koska EU:n rahastoihin sovellettavissa säännöksissä on edelleen eroja ja koska paikallis- ja alueyhteisöjen vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on hyvin eritasoista eri jäsenvaltioiden ja eri hallintoviranomaisten kesken; toivoo kattavaa yhdennettyä EU:n investointistrategiaa sekä Unkarin puheenjohtajakaudella vuonna 2011 hyväksytyn EU:n alueellisen agendan 2020 vahvistamista; toteaa, että puheenjohtajavaltioiden on määrä arvioida agendaa, johon sisältyy EU:n kaupunkien toimintaohjelma, vuonna 2015; katsoo, että erityistä huomiota on kiinnitettävä pienten ja keskikokoisten kaupunkialueiden aseman vahvistamiseen;

57.  panee huolestuneena merkille, ettei kuudennessa koheesiokertomuksessa viitata siihen, miten EU:n alueellisen agendan 2020 periaatteet ja painopistealat on otettu huomioon koheesiopolitiikan ohjelmien täytäntöönpanossa kaudella 2007–2013; kehottaa ottamaan kaudella 2014–2020 käyttöön asianmukaiset arviointimekanismit koheesiopolitiikan alueellisen ulottuvuuden arvioimiseksi;

58.  hyväksyy kuitenkin sen, että kuudennessa koheesiokertomuksessa tuodaan esiin kaupunkeja koskevia seikkoja, ottaen huomioon kaupunkien merkityksen globaalissa taloudessa ja niiden mahdollisen vaikutuksen kestävään kehitykseen; panee merkille Euroopan alueiden ja kaupunkien sitoutumisen vihreään kasvuun, joka sisältyy kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimukseen; ehdottaa, että kertomuksessa olisi tarkasteltava myös merkittävää kehityskuilua maaseutu- ja kaupunkialueiden välillä sekä sellaisten metropolialueiden ongelmia, joissa yhdistyvät häiriönsietokyky ja haavoittuvuus;

59.  pitää valitettavana, että kuudennessa koheesiokertomuksessa ei viitata alueiden monikeskuksiseen kehittymiseen keskeisenä osatekijänä alueellisen yhteenkuuluvuuden ja alueellisen kilpailukyvyn saavuttamisessa EU:n alueellisen agendan 2020 ja Euroopan aluesuunnittelun seurantaverkon (ESPON) vuoden 2013 raportin ”Making Europe Open and Polycentric” mukaisesti; painottaa pienten ja keskikokoisten kaupunkien asemaa ja sitä, että on tärkeää vahvistaa kaupunkikeskusten toiminnallisia yhteyksiä niiden ympäristöön tasapainoisen aluekehityksen saavuttamiseksi;

60.  vaatii noudattamaan paremmin alueellista yhteenkuuluvuutta koskevaa SEUT-sopimuksen 174 artiklaa, erityisesti maaseutualueilla, sekä kiinnittämään asianmukaisesti huomiota koheesiopolitiikan ja maaseudun kehittämisen väliseen merkittävään suhteeseen, erityisesti mitä tulee teollisuuden muutosprosessissa oleviin alueisiin sekä vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin, kuten syrjäisimpiin alueisiin, pohjoisimpiin alueisiin, joiden väestöntiheys on erittäin pieni, ja saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueisiin; suosittelee, että tarkastellaan myös muita väestöön liittyviä haasteita, joilla on merkittävä vaikutus alueisiin, kuten väestökatoa, väestön ikääntymistä ja harvaa asutusta; pyytää komissiota kiinnittämään koheesiopolitiikkaa toteuttaessaan erityistä huomiota maantieteellisesti ja väestön kannalta epäsuotuisimmassa asemassa oleviin alueisiin;

61.  katsoo, että kuudennessa koheesiokertomuksessa ei kiinnitetä riittävästi huomiota Euroopan alueelliseen yhteistyöhön, vaikka se on ollut täysimittainen koheesiopolitiikan tavoite ohjelmakaudesta 2007–2013 alkaen; palauttaa mieleen eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän (EAYY) potentiaalin sekä rajatylittävän hallinnon välineenä että keinona edistää laajasti yhdennettyä aluekehitystä;

62.  kehottaa tiivistämään koordinointia koheesiopolitiikan, liittymistä valmistelevan tukivälineen ja EU:n naapuruuspolitiikan välillä sekä parantamaan hankkeiden tulosten arviointia ja levittämistä;

Koheesiopolitiikka pitkällä aikavälillä

63.  palauttaa mieleen, että EU:n koheesiopolitiikkaa koskevaan keskusteluun on saatava uutta vauhtia, kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetyt seikat; toteaa, että Euroopan parlamentin vaalivuosi 2019 tulee olemaan ratkaiseva, sillä vastavalittu parlamentti ja uusi komissio joutuvat ottamaan huomioon Eurooppa 2020 ‑strategian päättymisen sekä uuden monivuotisen rahoituskehyksen ja niiden on varmistettava koheesiopolitiikan tulevaisuus vuoden 2020 jälkeen asianmukaisilla määrärahoilla ja laadittava koheesiopolitiikkaa koskevaa uutta lainsäädäntöä; katsoo, että koheesiopoliittisessa keskustelussa on otettava huomioon vakavat aikarajoitukset ja nykyisen ohjelmakauden alussa koetut viivästykset;

64.  painottaa hallinnollisten valmiuksien ratkaisevaa merkitystä; kehottaa päätöksentekijöitä kaikilla hallinnon tasoilla suosimaan kohdennettua teknistä tukea koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa yleensä sekä erityisemmin rahoitusvälineiden laajennetussa, ERI‑rahastoihin yhdistetyssä käytössä;

65.  katsoo, että koheesiopolitiikan toimilla on erittäin tärkeä tehtävä sisäisten kilpailukykyerojen ja rakenteellisen epätasapainon vähentämisessä sitä eniten tarvitsevilla alueilla; kehottaa komissiota harkitsemaan ennakkorahoitusta, jolla voitaisiin edistää sitä, että jäsenvaltiot käyttävät varat täysimääräisesti vuosina 2014–2020, samalla kun varmistetaan talousarvioon liittyvää vastuuta koskevan periaatteen noudattaminen;

66.  kehottaa jäsenvaltioita käymään kansallisten parlamenttien kanssa säännöllistä korkean tason poliittista vuoropuhelua ERI‑rahastojen tehokkuudesta, vaikuttavuudesta ja oikea-aikaisesta täytäntöönpanosta sekä koheesiopolitiikan panoksesta makrotaloudellisten tavoitteiden saavuttamisessa;

67.  pyytää pitämään säännöllisiä neuvoston kokouksia koheesiopolitiikasta vastaavien ministerien kesken, jotta voidaan arvioida tarvetta seurata niitä jatkuvia haasteita, joita EU:n taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen jatkuvasti kohdistuu, ja vastata näihin haasteisiin;

o
o   o

68.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289.
(3)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470.
(4)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259.
(5)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 303.
(6)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 281.
(7)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(8)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(9)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0002.
(10)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0015.
(11)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0132.
(12)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0133.
(13)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0068.
(14)EUVL C 19, 21.1.2015, s. 9.
(15)EUVL C 242, 23.7.2015, s. 43.
(16)Ehdotus neuvoston asetukseksi vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 muuttamisesta (COM(2015)0015, 20.1.2015).
(17)Komission päätös erikseen esitettävästä määrärahasiirrosta varainhoitovuodelta 2014 varainhoitovuodelle 2015 ja varainhoitovuonna 2015 uudelleen käyttöön otettavista maksusitoumusmäärärahoista (C(2015)0827, 11.2.2015).


Aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaisen teemavuoden 2012 arviointi
PDF 204kWORD 98k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. syyskuuta 2015 kertomuksesta aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaisen teemavuoden 2012 toteutuksesta, tuloksista ja yleisestä arvioinnista (2014/2255(INI))
P8_TA(2015)0309A8-0241/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaisesta teemavuodesta (2012) 14. syyskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 940/2011/EU(1),

–  ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(2),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 25 artiklan ikääntyneiden henkilöiden oikeuksista,

–  ottaa huomioon 9.–10. maaliskuuta 2015 pidetyn aktiivisena ja terveenä ikääntymistä käsittelevästä eurooppalaisesta innovaatiohuippukokouksesta annetun komission loppuraportin,

–  ottaa huomioon 23. helmikuuta 2015 annetun komission tausta-asiakirjan ”Growing the Silver Economy in Europe”,

–  ottaa huomioon aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaisen teemavuoden 2012 toteutuksesta, tuloksista ja yleisestä arvioinnista 15. syyskuuta 2014 annetun komission kertomuksen (COM(2014)0562),

–  ottaa huomioon komission vuoden 2015 ikääntymisraportin: ”Economic and budgetary projections for the 28 EU Member States (2013-2060)” (European Economy 3|2015),

–  ottaa huomioon 17. tammikuuta 2014 annetun komission kertomuksen ”Yhteinen kertomus rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY (’rotusyrjintädirektiivi’) ja yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (’työsyrjintädirektiivi’) soveltamisesta” (COM(2014)0002),

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Kasvua ja yhteenkuuluvuutta tukevat sosiaaliset investoinnit, mukaan luettuna Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpano vuosina 2014–2020” (COM(2013)0083),

–  ottaa huomioon komission poliittisen etenemissuunnitelman sosiaalisia investointeja koskevan paketin täytäntöönpanoa varten vuonna 2014,

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2012 annetun komission valkoisen kirjan ”Toimintasuunnitelma riittäviä, turvattuja ja kestäviä eläkkeitä varten” (COM(2012)0055),

–  ottaa huomioon 29. helmikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Aktiivisena ja terveenä ikääntymistä koskeva eurooppalainen innovaatiokumppanuus: strategisen täytäntöönpanosuunnitelman toteuttaminen etenee” (COM(2012)0083),

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2012 annetun neuvoston lausuman ”aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaisesta teemavuodesta (2012): Tulevat toimet”,

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2014 annetun sosiaalisen suojelun komitean ja komission yhteisen kertomuksen ”Riittävä sosiaalinen suojelu pitkäaikaishoidon tarpeisiin vastaamiseksi ikääntyvässä yhteiskunnassa”,

–  ottaa huomioon 31. lokakuuta 2014 annetun Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) raportin terveydenhuollon palveluiden saatavuudesta kriisiaikoina,

–  ottaa huomioon ikääntymistä tarkastelevan YK:n työryhmän hiljattain tekemän työn ikääntyneiden oikeuksien suojelua koskevan yleissopimuksen laatimiseksi,

–  ottaa huomioon Eurofoundin raportin ”Work preferences after 50” (2014),

–  ottaa huomioon Eurofoundin Focus-asiakirjan ”Sustainable work: Toward better and longer working lives’ (joulukuu 2014),

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2015 julkaistun Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun selvityksen ”Aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalainen teemavuosi (2012)”,

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2014 annetun Ecorys:n loppuraportin ”Arviointi aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaisesta teemavuodesta”,

–  ottaa huomioon teemavuoteen liittyvän sidosryhmien foorumin 10. joulukuuta 2012 päivätyn julkaisun ”Etenemissuunnitelma kohti aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaista teemavuotta (2012) ja sen jälkeen”,

–  ottaa huomioon tammikuun 2012 Eurobarometri-erityistutkimuksen 378, jonka otsikkona on ”Aktiivinen ikääntyminen”,

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman kriisin vaikutuksista heikossa asemassa olevien ryhmien hoidon saantiin(3),

–  ottaa huomioon 21. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman toimintasuunnitelmasta riittäviä, turvattuja ja kestäviä eläkkeitä varten(4),

–  ottaa huomioon 11. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman väestörakenteen muutokseen vastaamisesta ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta(5),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A8‑0241/2015),

A.  toteaa, että vuonna 2012 toteutetun aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaisen teemavuoden (EY 2012) tavoitteena oli lisätä tietoisuutta aktiivisen ikääntymisen arvosta, lisätä tiedonvaihtoa, edistää aktiivista ikääntymistä koskevaa toimintapolitiikkaa ja luoda puitteet unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä kaikkien julkisen ja yksityisen sektorin sidosryhmien konkreettiselle toiminnalle;

B.  ottaa huomioon, että ennusteiden mukaan EU:n väestön keski-ikä vuonna 2050 on yli 50 vuotta;

C.  toteaa, että EU kohtaa ennennäkemättömiä väestörakenteeseen liittyviä, sosiaalisia ja rakenteellisia muutoksia, joita on käsiteltävä viipymättä; toteaa, että väestön yleisen vanhenemisen myötä ikääntyneiden ja heidän perheidensä sosiaali-, terveys- ja hoitopalveluihin liittyvät tarpeet kasvavat ja että EU:n julkisten palvelujen laatu ja kestävyys pitkällä aikavälillä riippuvat suurelta osin lähivuosina toteutettavista toimenpiteistä;

D.  katsoo, että keskimääräisen elinajanodotteen kasvu on nähtävä ihmiskunnan saavutuksena ja sosiaalisen edistyksen merkkinä;

E.  ottaa huomioon, että vuonna 2006 perustettiin väestönmuutosalueiden eurooppalainen verkosto, jossa on mukana noin 40 eurooppalaista aluetta ja jonka tavoitteena on lisätä tietoisuutta siitä, kuinka suuria haasteita väestön ikääntyminen ja väheneminen aiheuttavat EU:lle sekä sen taloudelliselle ja sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle;

F.  ottaa huomioon, että EU:ssa keskimääräinen lapsiluku naista kohti on alhaisempi kuin sukupolvien uusiutumisen raja, että talouskriisi on vaikuttanut osaltaan syntyvyyden laskuun ja että elinajanodote saattaa nousta nykyisestä tasosta vielä viisi vuotta vuoteen 2050 mennessä;

G.  toteaa, että aktiivinen ikääntyminen on yksi 2000-luvun suurista kysymyksistä;

H.  ottaa huomioon, että väestön ikääntymisen lisäksi yhä useampi eurooppalainen alue kärsii väestörakenteen heikkenemisestä, mikä on seurausta syntyvyyden laskusta, väestön vähenemisestä, korkeasta ikääntymis- ja riippuvuusasteesta sekä työssäkäyvien ihmisten määrän voimakkaasta laskusta; ottaa huomioon, että nämä ilmiöt ovat vakavampia kyseisten alueiden maaseutualueilla, sillä on yleistä, että ihmiset muuttavat maaseudulta suuriin ja keskisuuriin kaupunkeihin;

I.  toteaa, että aktiivinen ikääntyminen ja sukupolvien välinen solidaarisuus ovat keskeisiä Eurooppa 2020 -strategian päämäärien ja tavoitteiden saavuttamiseksi ja kilpailukykyisen, vauraan ja osallistavan Euroopan luomiseksi;

J.  katsoo, että aktiivisen ikääntymisen politiikan onnistuminen liittyy vahvasti EU:n kansalaisten ja työntekijöiden elinkaaren aikana kehitettyjen erilaisten syrjimättömyyttä, sosiaaliturvaa, sosiaalista osallisuutta ja kansanterveyttä koskevien toimintapolitiikkojen tehokkuuteen;

K.  toteaa, että Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan käsitteellä ”aktiivinen” tarkoitetaan jatkuvaa osallistumista yhteiskunnalliseen, taloudelliseen, kulttuurilliseen, henkiseen ja kansalaistoimintaan eikä pelkästään kykyä olla fyysisesti aktiivinen tai kuulua työvoimaan; katsoo siksi, että eläkkeellä jäävät ikääntyneet ihmiset ja työkyvyttömyyden tai sairauden vuoksi eläkkeelle joutuneet henkilöt voivat edelleenkin toimia aktiivisesti perheidensä, ikätovereidensa, yhteisöjensä ja maansa asioiden hyväksi;

L.  toteaa, että tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon eri tekijät, jotka mahdollistavat työn kestävyyden kaikkien ihmisten kannalta heidän elinaikanaan ja koko yhteiskunnassa;

M.  toteaa, että eri työntekijäryhmät työskentelevät erilaisissa työoloissa, mikä johtaa eriarvoiseen työterveyteen;

N.  toteaa, että jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten välillä on valtavia näkyviä eroja aktiivista ikääntymistä ja vanhusten sosiaaliturvaa koskevissa toimintapolitiikoissa, tuki-infrastruktuurissa ja talousarviovaroissa;

O.  ottaa huomioon, että aktiivinen ja terveenä ikääntyminen luo uusia sosiaalisia tarpeita ja vaatii investointeja monipuolisiin, sekä jo olemassa oleviin että uusiin, myöhemmin luotaviin julkisiin palveluihin, luonnollisesti juuri ikääntyneiden terveydenhuollon ja hoidon alalla; katsoo, että sen myötä avautuu uusia mahdollisuuksia, jotka liittyvät vapaa- ja lepo-ajan lisääntymiseen ja siitä nauttimiseen;

P.  toteaa, että talous- ja rahoituskriisi on vaikuttanut ikääntyneiden köyhyysasteen nousuun; katsoo, että köyhyys tai köyhtymis- ja syrjäytymisvaarassa oleminen aiheuttaa terveysriskejä ja heikentää myös aktiivisen ikääntymisen mahdollisuuksia;

Q.  toteaa, että EU:ssa toimii noin 125 000 ammatillista lisäeläkerahastoa, joilla on noin 2,5 biljoonan euron varat ja jotka edustavat noin 75 miljoonaa Euroopan kansalaista, mikä on 20 prosenttia EU:n työikäisestä väestöstä;

R.  katsoo, että yksi yhteiskunnan perusperiaatteista on sukupolvien välinen solidaarisuus; katsoo, että keskimääräisen elinajanodotteen jatkuvasti pidentyessä ovat sukupolvien väliset suhteet muuttumassa entistä tärkeämmiksi; katsoo, että talous ja yhteiskunta tarvitsevat kaikkien sukupolvien elämänkokemusta, sitoutumista ja ideoita saavuttaakseen tavoitteensa;

S.  toteaa, että aktiivinen osallistuminen elinikäiseen oppimiseen ja liikuntaohjelmiin edistää suuresti todellisen aktiivisen ikääntymisen kulttuurin luomista, mikä puolestaan mahdollistaa sen, että väestö voi mukauttaa taitojaan työmarkkinoiden muuttuviin vaatimuksiin koko elämänsä ajan sekä pysyä terveenä ja aktiivisena ja osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan yleensä;

T.  toteaa, että ikääntyneitä naisia on 20 prosenttia EU:n väestöstä ja että heidän prosentuaalinen osuutensa kasvaa edelleen nykyisen väestönkehityssuuntauksen mukaan; toteaa, että useimmissa EU:n jäsenvaltioissa ikääntyneet naiset ovat suuremmassa vaarassa köyhtyä kuin ikääntyneet miehet, keskimäärin 21 prosenttia naisista ja 16 prosenttia miehistä; ottaa huomioon, että sukupuolten eläke-ero EU:ssa on 39 prosenttia;

U.  toteaa, että esteetön teknologia voi tarjota pääsyn työmarkkinoille, mahdollistaa itsenäisen elämän ja osallistumisen yhteiskunnan kaikkiin osa-alueisiin; toteaa kuitenkin, että tällä hetkellä 69 prosenttia niistä henkilöistä, joilla ei ole digitaalisia perustaitoja, on yli 55-vuotiaita; toteaa, että esteettömyyden puute, tieto- ja viestintäteknologian nopea kehitys sekä heikko digitaalinen lukutaito johtavat siihen, että monet ikääntyneet ja vammaiset eivät mahdollisesti pysty hyödyntämään täysimääräisesti tulevia digitaalisia sisämarkkinoita;

1.  on tietoinen, että teemavuosi 2012 sai aikaan huomattavaa poliittista liikettä, jonka ansiosta aloitettiin keskustelu aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden haasteista Euroopassa;

2.  pitää sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden määritelmänä hyötyjen ja rasitteiden tasapuolista jakautumista sukupolvien kesken; katsoo, että toimiva sukupolvien välinen rinnakkaiselo perustuu solidaarisuuteen ja että siihen on kuuluttava keskinäistä kunnioitusta, vastuuta ja halukkuutta pitää huolta toisista;

3.  panee merkille, että teemavuoden 2012 varsinaiset tavoitteet saavutettiin osittain ja parhaat tulokset saatiin tietoisuutta lisäävissä aloitteissa ja tapahtumissa;

4.  panee merkille ja pitää myönteisenä sitä, että teemavuoden tapahtumat ja aloitteet tekivät selväksi, etteivät ikääntyneet ihmiset ole taakka, vaan he ovat kokemuksensa, saavutuksiensa ja tietämyksensä ansiosta hyödyksi taloudelle ja yhteiskunnalle;

5.  huomauttaa, että teemavuonna 2012 onnistuttiin tavoitteessa saada asiaan liittyvät toimijat edistämään aktiivista ikääntymistä ja sukupolvien välistä solidaarisuutta; pitää kuitenkin valitettavana, että julkisen ja yksityisen sektorin sekä kansalaisyhteiskunnan välistä resurssien, hankkeiden ja ideoiden jakamista edistävien uusien verkostojen solmimista koskeva tavoite toteutui vain harvoin; pitää valitettavana sitä, että työmarkkinaosapuolten osallistuminen oli vaihtelevaa, eikä yksityisiä yrityksiä tavoitettu huomattavassa määrin; painottaa tarvetta parantaa valmiuksien kehittämistä ikääntyneiden kansalaisten aktiivisen osallistumisen edistämiseksi yhteiskunnassa;

6.  pitää myönteisenä sitä, että teemavuosi 2012 auttoi tarkentamaan kansallisia, aktiivista ikääntymistä koskevia poliittisia ohjelmia, edisti hyvien käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä, lisäsi aktiivista ikääntymistä koskevia aloitteita ja vahvisti sidosryhmien tietoja ja taitoja;

7.  painottaa, että tarvitaan luotettavaa tilastotietoa ikääntyneiden tilanteesta ja väestörakenteen muutoksista, jotta voidaan kehittää paremmin kohdennettuja ja tehokkaampia aktiivisen ikääntymisen strategioita; kehottaa komissiota varmistamaan, että kerätään kattavat ja laadukkaat tiedot ikääntyneiden yhteiskunnallisesta asemasta, terveydentilasta, oikeuksista ja elinoloista;

8.  pitää erittäin tärkeänä teemavuoden 2012 osana käynnistettyjen aloitteiden seurantaa ja niiden muuttamista vahvaksi poliittiseksi sitoumukseksi, jota seuraa konkreettinen toiminta kaikkien sukupolvien sosiaalisen osallisuuden, aktiivisen osallistumisen ja hyvinvoinnin varmistamiseksi toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudattaen; muistuttaa, että ikääntymispolitiikkaa koskeva EU:n lainsäädäntö on pantava täytäntöön tehokkaasti, jotta nuoriin ja ikääntyneisiin kohdistuvaa syrjintää voidaan torjua ja ehkäistä kaikilla elämänaloilla;

9.  korostaa tarvetta tehostaa koordinointikolmiota, joka muodostuu päätöksentekotasosta (mukaan lukien EU, kansalliset, alueelliset ja paikalliset tasot), kansalaisyhteiskunnasta ja yksityisestä sektorista, mukaan lukien teollisuuden alat, jotka tarjoavat itsenäistä elämää tukevia innovatiivisia tuotteita ja palveluita;

10.  pyytää komissiota laatimaan tutkimuksen väestörakenteen heikkenemisestä, josta kärsivät yhä useammat alueet EU:n jäsenvaltioissa, ja kehottaa antamaan tiedonannon, jossa käsitellään tätä ongelmaa sekä toimenpiteitä, joihin voitaisiin ryhtyä unionin ja jäsenvaltioiden tasolla sekä kyseisillä alueilla väestön vähenemistä koskevan haasteen ratkaisemiseksi;

11.  korostaa, että väestön ikääntymiseen liittyvät ongelmat vaikuttavat erityisen voimakkaasti epäsuotuisista luonnonolosuhteista tai vakavista väestörakenteeseen liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin, kuten esimerkiksi harvaan asuttuihin alueisiin sekä saaristo- ja vuoristoalueisiin, ja että näillä alueilla on vähemmän resursseja ja infrastruktuureja, joilla aktiivista ikääntymistä voitaisiin edistää; pyytää tutkimaan, voitaisiinko elvytyssuunnitelmien avulla ratkaista ikääntymisongelmaa, jota yleensä pahentaa samanaikainen väestökato, josta kärsivät monet kyseisistä alueista ja joka voi vaarantaa niiden elinkelpoisuuden;

12.  pitää valitettavana sitä, että teemavuoden 2012 melko myöhäisestä hyväksymisestä seurasi sopimusten ja täytäntöönpanon viivästymistä, minkä seurauksena joitakin tapahtumia, kuten Seniorforce-päivää, ei voitu toteuttaa täydessä laajuudessaan; panee merkille teemavuodelle 2012 myönnetyt, aiempiin teemavuosiin verrattuna pienemmät määrärahat ja näin myös niukemmat varat teemavuoden 2012 tavoitteiden täytäntöön panemiseksi;

13.  muistuttaa, että aktiivinen ikääntyminen on myös prosessi, jossa optimoidaan mahdollisuudet terveyteen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen, jotta varmistetaan, että ihmiset voivat ikääntyessään säilyttää hyvän elintason ja elämänlaadun; katsoo, että aktiivista ikääntymistä koskevan toimintapolitiikan olisi lisättävä ihmisten mahdollisuuksia fyysiseen, sosiaaliseen ja henkiseen hyvinvointiin elämänsä aikana ja mahdollistettava parempi sosiaalinen osallisuus ja suurempi yhteiskunnallinen osallistuminen; korostaa, että aktiivinen ikääntyminen tarkoittaa myös parempaa pääsyä terveys-, pitkäaikaishoito- ja sosiaalipalvelujen, jotka ovat talouskriisin aikana joutuneet paineen alaisiksi, sekä elinikäisen oppimisen piiriin, osallistumista yhteiskunnalliseen ja kulttuuritoimintaan, nykyisten sosiaalisten infrastruktuurien kuten vanhainkotien ja vanhusten päivätoimintakeskusten tukemista, ikään perustuvan syrjinnän ja stereotypioiden poistamista, toimia köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi sekä tietoisuuden lisäämistä aktiivisen ja terveellisen ikääntymisen merkityksestä;

14.  suosittelee kaikille jäsenvaltioille, että ne edistäisivät ja tehostaisivat sosiaaliturvajärjestelmiensä välityksellä sellaisia ikääntyville tarkoitettuja laadukkaita julkisia infrastruktuureja (vanhainkoteja, päivätoimintakeskuksia ja kotiapua), joissa ikääntyneet nähdään passiivisten vastaanottajien sijaan aktiivisina toimijoina aloitteissa, joihin he osallistuvat;

15.  katsoo, että olisi kehitettävä dementiaa koskeva eurooppalainen strategia, johon olisi sisällyttävä tukitoimenpiteitä potilaiden perheille, tiedotuskampanjoita, tietoisuuden lisäämistä ja jäsenvaltioiden välistä parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

16.  kehottaa komissiota tutkimaan yli 50-vuotiaiden työttömyyden huolestuttavaa ongelmaa sekä alati kohoavaa pitkäaikaistyöttömyyden tasoa ja tutkimaan yhdessä jäsenvaltioiden, alue- ja paikallisviranomaisten sekä työmarkkinaosapuolten kanssa ikääntyneiden työttömien olosuhteita ja henkilökohtaista tilannetta ja kehittämään tehokkaita välineitä kyseiseen haavoittuvaan ryhmään kuuluvien työntekijöiden pitämiseksi työmarkkinoilla tarjoamalla mahdollisuuksia osallistua elinikäiseen oppimiseen ja ammattitaidon parantamiseen, työssä oppimiseen ja helposti saatavilla oleviin kohtuuhintaisiin koulutusohjelmiin sekä edistämällä sukupolvien välistä koulutusta ja tiedon siirtoa työssä;

17.  korostaa, että tässä yhteydessä olisi ennen kaikkea harkittava ”sukupolvien välisen mentoroinnin” kaltaisia ohjelmia, joissa edistetään työssä ja koulutuksessa tapahtuvaa vanhempien asiantuntijoiden ja nuoremman sukupolven välistä vuorovaikutusta; katsoo, että eri-ikäisistä koostuvia tiimejä olisi tuettava työprosesseissa ja erityisen hyvät hankkeet olisi palkittava; katsoo, että jäsenvaltiot voisivat luoda yrityksille kannustimia, jotta ne palkkaisivat enemmän ikääntyneitä työntekijöitä ja että periaatteessa ikääntyneitä työntekijöitä ei saisi kohdella huonommin kuin nuorempia ammatti- ja jatkokoulutuksessa; pitää erityisen tärkeänä työpaikkojen mukauttamista ikääntyneiden työntekijöiden tarpeisiin ja lisämahdollisuuksien tarjoamista ikääntyneille, jotta nämä voivat halutessaan tehdä osa-aikaista työtä, sekä työuran pidentämisen helpottamista niille, jotka haluavat työskennellä pitempään ja pystyvät siihen; katsoo, että ikääntyneille pitkäaikaistyöttömille olisi suunniteltava erityisiä eläkejärjestelyjä siten, että sosiaalinen vakaus huomioidaan tasapuolisesti sekä kyseisten ihmisten tarpeiden että sosiaaliturvajärjestelmien kannalta;

18.  pitää valitettavana sitä, että ikääntyneet henkilöt edelleenkin kohtaavat ikään perustuvaa syrjintää, stereotypioita ja esteitä; kehottaa siksi jäsenvaltioita panemaan asianmukaisesti ja viipymättä täytäntöön yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevan neuvoston direktiivin 2000/78/EY; toteaa, että ehdotus yhdenvertaista kohtelua koskevaksi horisontaaliseksi direktiiviksi(6) ei ole edennyt neuvostossa vuoden 2008 jälkeen, ja kehottaa jäsenvaltioita löytämään ratkaisun mahdollisimman nopeasti;

19.  vastustaa kuitenkin voimakkaasti sitä, että aktiivisen ikääntymisen politiikkaa pidettäisiin vain välineenä säilyttää ikääntyneiden työllistettävyys; kehottaa jäsenvaltioita tekemään kaikki tarvittavat arvioinnit ja toimet, joilla siirrytään elinkaarilähestymistapaan, ja uudistamaan tarvittaessa eläkejärjestelmän sekä pyrkimään samalla kaikin tavoin vakiinnuttamaan eläkkeelle jäämistä koskevat säännöt ja ottamaan huomioon yli 50-vuotiaiden tosiasiallisen työttömyysasteen ennen eläkeiän nostamista; uskoo, että eläkeiän yhdistäminen pelkästään elinajanodotteeseen jättää huomiotta työmarkkinasuuntausten merkityksen eikä se siksi saisi olla ainoa väline, jolla pyritään vastaamaan ikääntyvän yhteiskunnan haasteisiin; katsoo sen sijaan, että jäsenvaltioiden olisi työsuhdeturvalainsäädäntönsä ja palkanmuodostusjärjestelmiensä avulla tuettava ikääntyneiden työntekijöiden palkkaamista erityisesti ennen heidän lakisääteistä eläkeikäänsä, koska työttömyydestä seuraisi lisää kielteisiä vaikutuksia heidän eläketuloilleen, ja että jäsenvaltioiden olisi taattava kestävät sosiaaliturvajärjestelmät;

20.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan julkisten eläkejärjestelmien kestävyyden ja takaamaan kaikille yksilölliset ja riittävät eläketulot ja -oikeudet varmistaakseen ihmisarvoisen elämän vanhalla iällä – myös niille, joilla on ollut perusteltuja katkoksia työurallaan, eli pääasiassa naisille; pitää ammatillisten lisäeläkerahastojen riittävää valvontaa ja riippumattomia tarkastuksia erittäin tärkeinä turvattujen ja kestävien eläkkeiden kannalta;

21.  korostaa, että ikääntyneille on annettava mahdollisuus olla keskeisessä asemassa perheidensä auttamisessa; kiinnittää huomiota ikääntyneiden tekemään arvokkaaseen vapaaehtoistyöhön;

22.  painottaa esteettömän teknologian merkitystä Euroopan ikääntyville yhteiskunnille; kehottaa komissiota kehittämään osallistavan digitaalisten sisämarkkinoiden strategian varmistamalla, että esteettömyys valtavirtaistetaan koko strategiassa ja yhdistetään senioritalouden edistämiseen Euroopassa;

23.  pitää myönteisenä sitä, että aktiivisena ja terveenä ikääntyminen on yksi Euroopan sosiaalirahaston investointiprioriteeteista ohjelmakaudella 2014–2020 asetuksen (EU) N:o 1304/2013 mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään myönnettyjä määrärahoja tehokkaasti; muistuttaa, että aktiivista ikääntymistä edistävät hankkeet voivat saada rahoitusta myös muista ohjelmista, joita ovat Euroopan rakenne- ja investointirahasto, Horisontti 2020, työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskeva ohjelma (EaSI) sekä terveysalan toimintaohjelma; kehottaa koordinoimaan paremmin EU:n tarjoamia aktiivista ikääntymistä ja sukupolvien välistä solidaarisuutta edistäviä erilaisia ohjelmia ja välineitä; kehottaa perustamaan Horisontti 2020 -ohjelman painopisteitä mukaillen eurooppalaisen tutkimuksen painopisteen ”terveysalan ja aktiivisen ikääntymisen soveltavat tieteenalat”;

24.  kehottaa jäsenvaltioita käyttämään Euroopan sosiaalirahaston (ESR), ERI-rahastojen ja työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevan Euroopan unionin ohjelman (EaSI) rahoitusta taloudellisen tuen tarjoamiseen ikääntyneille tarkoitetuille, järjestöjen vetämille oma-apuohjelmille, joissa ihmiset jakavat keskenään energiaansa, tietämystään, kokemuksiaan ja viisauttaan sekä auttavat avun tarpeessa olevia edistäen siten aktiivista ja tervettä ikääntymistä sekä pidempään kestävää itsenäistä elämistä;

25.  palauttaa mieliin komission vuoden 2010 talousarvion kokonaistarkastelun, jossa ”EU:n lisäarvo” määritettiin yhdeksi keskeiseksi periaatteeksi; painottaa, että periaatteen on oltava kaikkien menojen kulmakivi ja ettei EU:n eikä varsinkaan ESR:n rahoitusta saa käyttää kansallisten lähestymistapojen rahoittamiseen vaan lisätukena jäsenvaltioiden aktiivisen ikääntymisen ohjelmille;

26.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kohdistamaan rahoitusta paremmin aktiiviseen ikääntymiseen ja tehostamaan varojen käyttöä; pyytää komissiota myös tutkimaan, soveltuisiko uusi eurooppalainen rahoitusväline irtisanottujen keski-ikäisten työntekijöiden työllistämisongelman ratkaisemiseen ja tuoko se siihen lisäarvoa;

27.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään kattavaa ja luotettavaa tietoa, jotta voidaan arvioida ikääntyneitä työntekijöitä koskevan ESR:n rahoituksen tehokkuutta;

28.  pyytää komissiota arvioimaan, soveltuisiko uusi eurooppalainen rahoitusväline vähimmäistoimeentulon takaamiseen kaikille köyhyysrajan alapuolella eläville Euroopan kansalaisille;

29.  kehottaa jäsenvaltioita suunnittelemaan ja panemaan täytäntöön julkisia toimintapolitiikkoja ja ohjelmia, joiden avulla parannetaan fyysistä terveyttä ja edistetään myös mielenterveyttä ja sosiaalisia kontakteja;

30.  pitää erittäin tärkeänä, että tuetaan ikääntyneiden mahdollisimman pitkään jatkuvaa itsenäistä ja aktiivista elämistä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 25 artiklan mukaisesti kehittämällä ja ylläpitämällä ihmiskeskeisiä ja kysyntään perustuvia julkisia tuki-, avustus- ja hoitopalveluita sekä parantamalla kyseisten palvelujen välistä yhteyttä; kehottaa siksi jäsenvaltioita varmistamaan kohtuuhintaisen, esteettömän ja syrjimättömän terveydenhuollon sekä asettamaan ennaltaehkäisyn etusijalle terveydenhuoltopolitiikassaan; kehottaa siksi komissiota panemaan täytäntöön sosiaalisia investointeja koskevan paketin, pitämään terveenä ikääntymisen sekä pitkäaikaishoidon riittävyyden ja laadun poliittisen asialistan kärjessä, tutkimaan onko terveydenhuolto kohtuuhintaista ikääntyneille, keräämään tietoja jonotusajoista terveydenhuoltojärjestelmissä kaikkialla EU:ssa sekä esittämään suuntaviivoja enimmäisjonotusajoista; pitää olennaisen tärkeänä, että edistetään ihmisten henkilökohtaista ja yksilöllistä vastuuta omasta terveydestään ja tarjotaan huomattavasti enemmän tietoa terveydenhuollosta, lisätään kansallisia motivointikampanjoita ja kannustetaan tekemään terveysosaamiseen liittyvää yhteistyötä, jotta rohkaistaan ikääntyneitä pitämään huolta omasta terveydestään; muistuttaa, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota innovatiivisiin teknisiin ratkaisuihin ja välineisiin; toteaa, että paikallisia palveluja ja oikeuksia koskevan tiedon tehokas levittäminen on tärkeää tavoitteen saavuttamiseksi;

31.  kehottaa komissiota toimimaan riittävää sosiaaliturvaa pitkäaikaishoidon tarpeisiin ikääntyvässä yhteiskunnassa koskevan yhteisen raportin päätelmien mukaisesti ja esittämään viipymättä konkreettisia ehdotuksia;

32.  katsoo, että ikääntyneet olisi sijoitettava ensisijaisesti omaan perhepiiriinsä; kehottaa komissiota tutkimaan perheyritysten ja vastaavan vanhustenhoitoalalla tehtävän työn tarjoamia mahdollisuuksia;

33.  toteaa, että entistä tehokkaampi julkinen liikenne on yksi ikääntyneiden tärkeimmistä prioriteeteista ikämyönteisten ympäristön luomiseksi(7) ja se myös tukee itsenäistä elämistä ja peruspalvelujen saatavuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan liikennejärjestelmien esteettömyyttä ja yhteentoimivuutta;

34.  pitää myönteisenä komission tausta-asiakirjaa ”Growing the Silver Economy in Europe”; muistuttaa, että on tarpeen kehittää edelleen ikääntyvän väestön toiveista ja tarpeista huolehtivaa ”senioritaloutta”, joka perustuu niihin talouselämän mahdollisuuksiin, jotka syntyvät väestön ikääntymiseen liittyvistä, julkisista ja yksityisten kuluttajien menoista sekä erityisistä tuotteista, palveluista, innovatiivisista ratkaisuista ja tarpeista, mikä taas luo uusia työpaikkoja ja kasvua ja ottaa huomioon kaikkein haavoittuvimpien sosioekonomisten ryhmien tarpeet;

35.  katsoo, että yksipuolinen työvoiman nuorentaminen ei johda innovaatioiden lisääntymiseen, vaan siten haaskataan kokemusta, tietoa ja osaamista;

36.  katsoo, että ikääntyneiden ihmisten olisi oltava täysimittainen osa yhteiskuntaa ja että heidän osallistumistaan päivittäiseen ja julkiseen elämään olisi tuettava; katsoo lisäksi, että aktiivista vuoropuhelua sekä kokemusten vaihtoa nuorten ja ikääntyneiden välillä olisi kannustettava; painottaa sukupolvien välisten hankkeiden merkitystä tässä yhteydessä; tukee lisäksi ikääntyneiden oikeutta elää ihmisarvoista ja itsenäistä elämää, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 25 artiklan mukaisesti; katsoo lisäksi, että nuoremman ja vanhemman sukupolven edustajien aktiivinen poliittinen osallistuminen olisi turvattava kaikilla EU:n tasoilla, aina kun on kyse sukupolvien eduista;

37.  kiinnittää myös huomiota ikääntyneiden tärkeään sosiaaliseen rooliin, kun he välittävät toisille arvoja ja kokemuksia ja ovat esimerkkinä siitä kuinka yhteisössä toimitaan;

38.  kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita omaksumaan ikääntymistä tarkastelevassa YK:n avoimessa työryhmässä myönteisen kannan sen varmistamiseksi, että ikääntyneet kansalaiset voivat täysimääräisesti nauttia ihmisoikeuksistaan; kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä ikääntyneiden oikeuksia käsittelevän YK:n riippumattoman asiantuntijan kanssa ja ikääntyneitä edustavien järjestöjen kanssa EU:ssa;

39.  pitää valitettavana, että tilapäistyön ja määräaikaisten työsuhteiden lisääntymisen sekä minimipalkkaisten työsuhteiden ja työttömyyden takia työurat muuttuvat yhä epävakaammiksi ja epävarmemmiksi;

40.  pitää myönteisenä EU:n tulevaa väestörakenteen muutosta koskevaa ˮCovenant on Demographic Changeˮ -sopimusta, joka on teemavuoden sekä aktiivisena ja terveenä ikääntymistä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden tärkein tulos; pyytää komissiota tutkimaan millä talousarvion osa-alueilla voidaan tehdä säästöjä ja tehostaa varainkäyttöä, jotta voidaan myöntää rahoitusta tälle sopimukselle, johon liittyy avoin, laaja ja riippumaton verkosto, joka tuo yhteen paikallisia ja alueellisia sidosryhmiä, jotka ovat sitoutuneet helpottamaan Euroopan väestönrakenteen muutosta edistämällä ikämyönteisiä ympäristöjä läheisessä yhteistyössä Maailman terveysjärjestön (WHO) kanssa;

41.  kehottaa komissiota hyväksymään väestörakenteen muutosta koskevan EU:n strategian EU:n toimien koordinoimiseksi eri aloilla, jotta varmistetaan synergiat ja maksimoidaan niiden myönteiset vaikutukset Euroopan kansalaisiin, talouteen ja uusien työpaikkojen luomiseen sekä suojellaan ikääntyneiden ihmisoikeuksia kaikissa EU:n toimintapolitiikoissa;

42.  katsoo, ettei väestöön liittyviä haasteita ole käsitelty riittävästi unionin tasolla; kehottaa siksi tulevia EU:n neuvoston puheenjohtajavaltioita palauttamaan aiheen EU:n asialistalle sekä laatimaan voimakkaita poliittisia vastauksia;

43.  korostaa, että väestörakenteen muutosta ei saisi pitää perusteena sosiaalietuuksien ja palveluiden vähentämiselle;

44.  pitää myönteisenä sosiaalisen suojelun komitean ja työllisyyskomitean yhdessä laatimia aktiivista ikääntymistä ja sukupolvien välistä solidaarisuutta koskevia suuntaviivoja; pitää erityisen myönteisenä sosiaalisen suojelun komitean roolia jäsenvaltioiden välisen suoran kokemusten vaihdon helpottamisessa, mukaan lukien pitkäaikaishoitoa ja eläkkeitä koskevat kokemukset;

45.  pitää myönteisenä aktiivisen ikääntymisen indeksiä, jonka tarkoituksena on hyödyntää ikääntyneiden käyttämätöntä potentiaalia, jotta he voisivat osallistua aktiivisemmin työ- ja yhteiskuntaelämään ja elää itsenäisesti, sekä komission ja YK:n Euroopan talouskomission meneillään olevaa yhteistä seurantahanketta; rohkaisee jäsenvaltioita asettamaan aktiivisen ikääntymisen indeksiin perustuvia tavoitteita, jotka voidaan saavuttaa kattavilla aktiivisen ikääntymisen strategioilla, ja seuraamaan tavoitteiden saavuttamisessa edistymistä;

46.  huomauttaa, että ikämyönteisten ympäristöjen edistäminen on tärkeä väline ikääntyneiden työntekijöiden ja työnhakijoiden tukemisessa sekä yhtäläisiä mahdollisuuksia kaikille tarjoavien, osallistavien yhteiskuntien edistämisessä; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission ja WHO:n yhteistä hallinnollista hanketta, jonka tavoitteena on soveltaa WHO:n maailmanlaajuista ikäystävällisiä kaupunkeja koskevaa ”Global Age-friendly Cities” -opasta Euroopan tilanteeseen;

47.  katsoo, että ikääntyneiden oikeuksien suojelua koskeva YK:n yleissopimus parantaa ikääntyneiden elämää takaamalla heille yhdenvertaiset mahdollisuudet politiikassa, taloudessa ja terveydenhuollossa sekä kulttuuriset oikeudet ja katsoo, että yleissopimus olisi merkittävä keino saada aikaan ikääntymistä koskeva maailmanlaajuinen asenteiden muutos;

48.  kehottaa komissiota kehittämään ikääntyneiden ihmisten kaltoinkohtelua koskevan toimintasuunnitelman, arvioimaan WeDo-kumppanuusohjelmassa kehitetyn, pitkäaikaishoitoa koskevan eurooppalaisen laatukehyksen (European Quality Framework for Long-Term Care) tilannetta sekä käsittelemään hoivaa ja tukea tarvitsevien ikääntyneiden oikeuksia koskevia kysymyksiä;

49.  pitää valitettavana, että komissio ei vielä ole puuttunut iästä johtuvaan epätasa-arvoon YK:n vammaisyleissopimuksen ja vammaisstrategian täytäntöönpanossa; kehottaa tämän vuoksi komissiota puuttumaan ikääntyneiden vammaisten oikeuksien rikkomiseen ja heidän kohtaamaansa ikäsyrjintään ja lisäämään tietoisuutta asiasta sekä varmistamaan, että vammaisyleissopimuksen soveltamisessa ei sivuuteta ikääntyneitä;

50.  kehottaa komissiota laatimaan pitkään odotetun esteettömyyttä koskevan eurooppalaisen säädöksen sen varmistamiseksi, että liikenne, asuminen sekä tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvat tuotteet ja palvelut, myös ˮsenioritaloudenˮ tuotteet ja palvelut, ovat ikääntyneiden saatavilla;

51.  kehottaa komissiota antamaan maakohtaisia suosituksia, jotka koskevat talousuudistusten riittävyyttä, kestävyyttä ja oikeudenmukaisuutta työllisyyden, eläkkeiden, sosiaalisen osallistamisen ja pitkäaikaishoidon alalla eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa; kehottaa komissiota arvioimaan paremmin talousuudistusten sosiaalisia vaikutuksia erityisesti väestön ikääntymisen kannalta;

52.  korostaa, että vapaaehtoistoiminta on tärkeää, eikä sitä voida pitää itsestäänselvyytenä ja sen sosiaalinen lisäarvo olisi siksi otettava paremmin huomioon, koska se edistää kulttuurien välistä oppimista ja sukupolvien välistä solidaarisuutta, tukee aktiivista ikääntymistä ja yhteiskunnallista osallistumista kaikissa elämänvaiheissa sekä antaa ikääntyneille mahdollisuuden osoittaa sitoutumistaan yhteiskuntaan, mikä parantaa heidän elämänlaatuaan, hyvinvointiaan ja yleistä terveydentilaansa; rohkaisee kehittämään entistä joustavampia ja osallistavampia vapaaehtoisohjelmiin osallistumista koskevia lähestymistapoja; pitää tässä yhteydessä valitettavana ikääntyneitä vapaaehtoisia tukeneen Grundtvig-ohjelman päättymistä; pitää tärkeänä eurooppalaisia ja kansainvälisiä verkostoja, jotka muodostuvat ikääntyneiden integroitumista edistävistä järjestöistä sekä julkisista ja yksityisistä elimistä; katsoo, että niille olisi annettava erityistä tukea; kehottaa komissiota antamaan arvoa menestyksekkäille EU:n ohjelmille, joissa yhdistettiin kansalaisosallistuminen ja koko EU:n kattava ryhmien välinen vaihto, johon osallistui ikääntyneitä ihmisiä;

53.  korostaa, että kaikkia sukupolvia oikeudenmukaisesti kohtelevalla politiikalla on pyrittävä luomaan välineitä, jotka mahdollistavat avoimen ja rehellisen vuoropuhelun sukupolvien välillä, jotta se hyödyttäisi kaikkia osapuolia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita työskentelemään tehokkaasti kyseisten välineiden kehittämiseksi ja solidaarisuuden aikaan saamiseksi;

54.  pitää tärkeänä sosiaalisia yrityksiä, jotka auttavat tuottamaan palveluja ikääntyneille, huolehtivat heidän terveydestään ja tukevat heidän osallistumistaan yhteiskuntaan;

55.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille.

(1)EUVL L 246, 23.9.2011, s. 5.
(2)EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0328.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0204.
(5)EUVL C 74 E, 13.3.2012, s. 19.
(6)Ehdotus neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (COM(2008)0426).
(7)Euroopan komissio (2012). Eurobarometri erityistutkimus 378 aktiivisesta ikääntymisestä.


Liikennepolitiikan vuoden 2011 valkoisen kirjan täytäntöönpano
PDF 249kWORD 137k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. syyskuuta 2015 Liikennepolitiikan vuoden 2011 valkoisen kirjan täytäntöönpanosta: tilannekatsaus ja kohti kestävää liikkuvuutta (2015/2005(INI))
P8_TA(2015)0310A8-0246/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission valkoisen kirjan "Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää" (COM(2011)0144),

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan 17. maaliskuuta 2015 järjestämän kuulemistilaisuuden, jossa käsiteltiin liikenteen alan valkoista kirjaa, tilannekatsausta ja etenemistä kohti kestävää liikkuvuutta,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 22. huhtikuuta 2015 antaman lausunnon, jossa käsitellään yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskevaa etenemissuunnitelmaa, sen edistymistä ja haasteita,

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää”(1),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman kestävästä tulevaisuudesta liikenteelle(2),

–  ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman, joka koskee Euroopan kestävää liikkuvuutta(3),

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 2003 antamansa päätöslauselman komission valkoisesta kirjasta "Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika"(4),

–  ottaa huomioon komission valkoisen kirjan "Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika "(COM(2001)0370),

–  ottaa huomioon tulevan, joulukuussa 2015 Pariisissa järjestettävän ilmastokokouksen (COP21),

–  ottaa huomioon energiaunionipaketin ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia” ja siihen liittyvän tiedonannon (COM(2015)0080),

–  ottaa huomioon 23. ja 24. lokakuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät vuoteen 2030 ulottuvista ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon digitaalisten sisämarkkinoiden strategiasta Euroopalle (COM(2015)0192),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Tavoitteena kilpailukykyinen ja resurssitehokas kaupunkiliikenne” (COM(2013)0913),

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan tieliikenneturvallisuudesta 2011–2020(5),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A8-0246/2015),

A.  toteaa, että liikenteen alan valkoisessa kirjassa hahmotellaan kunnianhimoinen ohjelma Euroopan liikennejärjestelmän muuttamista ja aidon yhtenäisen eurooppalaisen liikennealueen luomista varten;

B.  toteaa, että liikenneala toimii EU:n talouden käyttövoimana, työllistää noin 10 miljoonaa henkilöä ja muodostaa noin 5 prosenttia BKT:stä, joten sen olisi säilytettävä asemansa talouskasvun ja työpaikkojen luomisen tärkeimpänä edistäjänä sekä kilpailukyvyn, kestävän kehityksen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vauhdittajana;

C.  toteaa, että juuri liikenteen alalla Eurooppa on johtoasemassa sekä valmistuksen että kuljetustoimintojen suhteen ja että on ratkaisevan tärkeää, että Euroopan liikenteen alalla jatketaan kehitystyötä, investointeja ja uudistuksia kestävällä perustalla Euroopan globaalin teknologisen johtoaseman säilyttämiseksi, eurooppalaisten normien ottamiseksi käyttöön kaikkialla maailmassa ja kilpailukykyisen aseman säilyttämiseksi kaikissa liikennemuodoissa, vaikka maailmantaloudessa vaikuttavat yhä enemmän uudet toimijat ja liiketoimintamallit;

D.  toteaa, että yhteiskuntamme tila muuttuu digitalisaation, urbanisaation, globalisaation ja väestörakenteen muuttumisen myötä, joten meidän on muutettava liikennepolitiikan nykyisiä toimintamalleja vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin;

E.  toteaa, että liikenne on oleellisen tärkeää ihmisten, tavaroiden ja palvelujen vapaalle liikkuvuudelle, joka on sisämarkkinoiden perusta, ja että vapaa liikkuvuus on sekä unionin yhdentymistä edistävä merkittävä tekijä että unionin teollisuuden ja kaupan suorituskyvyn kannalta keskeinen tekijä;

F.  toteaa, että liikenne on edelleen lähes täysin riippuvainen fossiilisista polttoaineista ja se on ainoa ala, jonka kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet viimeisten 25 vuoden aikana; toteaa, että ilman äskettäistä taloustaantumaa päästöt olisivat saattaneet kasvaa enemmänkin;

G.  toteaa, että liikennejärjestelmän energiatehokkuutta ja kestävyyttä on parannettava ja sen riippuvuutta öljystä ja fossiilisista energialähteistä on vähennettävä pikaisesti kustannustehokkaalla tavalla järjestelmän kilpailukykyä uhraamatta ja liikkuvuutta vaarantamatta noudattaen valkoisessa kirjassa tältä osin vahvistettuja tavoitteita;

H.  toteaa, että kehittyneitä kestäviä biopolttoaineita (erityisesti prosessitähteistä ja jäämistä jätehuollon kautta saatavia biopolttoaineita(6)) ei hyödynnetä vielä tarpeeksi Euroopan liikennejärjestelmän öljyriippuvuuden vähentämiseksi sekä liikennealan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi;

I.  katsoo, että on olennaisen tärkeää varmistaa, että Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) aikataulun mukaisessa kehittämisessä yhdistetään tehokkaasti kaikkien EU:n alueiden liikenneverkot, yhdistetään maantieteellisesti syrjäiset alueet EU:n keskustaan ja poistetaan infrastruktuurin kehitystasojen ja ylläpidon erot erityisesti EU:n itäisten ja läntisten alueiden välillä;

J.  toteaa, että liikenneinfrastruktuuriin tehtävillä investoinneilla on myönteinen vaikutus talouskasvuun, työpaikkojen luomiseen ja kauppaan, minkä vuoksi on tarpeen poistaa liikenneinfrastruktuuriin tehtävien yksityisten investointien tiellä olevia esteitä;

K.  katsoo, että liikenneinfrastruktuurit edellyttävät yleensä pitkän aikavälin rahoitusta ja että investoinnit ovat hiljattain vähentyneet, mikä johtuu luottamuksen puutteesta lainsäätäjien, hankkeiden vetäjien ja rahoitusalan välillä;

L.  katsoo, että investointeja julkisen liikenteen infrastruktuureihin on laiminlyöty vakavalla tavalla useiden vuosien ajan koko EU:ssa, ja toteaa myös, että jalankulkijoita, ikääntyneitä ja liikuntarajoitteisia varten parannetut yhteydet sisältyvät Euroopan unionin tavoitteisiin ja edellyttävät lisärahoitusta;

M.  katsoo, että yhtenä valkoisen kirjan päätavoitteista olisi oltava ihmisten ja heidän oikeuksiensa matkustajina asettaminen liikennepolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi;

N.  katsoo, että innovoinneilla ja älykkäillä liikennejärjestelmillä olisi oltava merkittävä rooli kehitettäessä nykyaikaista, tehokasta, kestävää ja yhteentoimivaa eurooppalaista liikennejärjestelmää, jota kaikki voivat käyttää;

O.  toteaa, että multimodaalisten verkkojen ja eri liikennemuotojen ja palvelujen yhdistämisen mahdolliset hyödyt matkustaja- ja tavaraliikenteen yhteyksien ja tehokkuuden parantamisessa auttavat vähentämään hiilipäästöjä ja muita haitallisia päästöjä;

P.  toteaa, että aitoa yhtenäistä Euroopan liikennealuetta ei saada aikaan, jos jäsenvaltiot eivät pane unionin lainsäädäntöä tehokkaasti täytäntöön ja jos nykyistä sääntelyjärjestelmää ei tarvittaessa yksinkertaisteta siten, että oikeudellinen selkeys ja täytäntöönpanon tehostettu valvonta varmistetaan;

Q.  toteaa, että on poistettava kaikki jäljellä olevat esteet, tekniset yhteensopimattomuudet ja vaivalloiset hallinnolliset menettelyt, jotka haittaavat täysin integroidun liikennejärjestelmän luomista, sekä torjuttava jäsenvaltioiden käyttöön ottamia uusia toimenpiteitä, jotka muodostavat esteitä tavaroiden ja palvelujen vapaalle liikkuvuudelle;

R.  toteaa, että markkinoiden avaamista jatkettaessa on huolehdittava myös laadukkaista työpaikoista, kohtuullisista työoloista, palveluiden korkeasta laadusta ja oikeudenmukaisesta kilpailusta kaikissa jäsenvaltioissa;

S.  ottaa huomioon, että komission viimeisimmän unionin liikenneturvallisuutta käsittelevän raportin(7) mukaan kuolemantapauksien määrä vähentyi yhdellä prosentilla vuonna 2014, mikä on huomattavasti vähemmän kuin kahtena edeltävänä vuotena tapahtunut kahdeksan prosentin vähennys;

Valkoisen kirjan täytäntöönpano ja väliarviointi

1.  pitää myönteisenä, että komissio aikoo teettää valkoisen kirjan väliarvioinnin, jossa pyritään tarkastelemaan saavutettua edistystä ja ehdotetaan jatkotoimia kirjassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että tässä vaiheessa on liian aikaista arvioida täysipainoisesti valkoisen kirjan jälkeen hyväksyttyjen toimenpiteiden vaikutuksia, mutta tilannekatsaus on tarpeen, jotta voidaan arvioida, miten liitteessä luetellut 40 aloitetta ja 131 toimenpidettä ovat edenneet;

2.  kannattaa valkoisessa kirjassa asetettuja tavoitteita ja erityisesti kymmentä tavoitetta, jotka koskevat kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää (vertailuindikaattorit, joilla pyritään vähentämään 60 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä); tähdentää, että väliarvioinnissa olisi vähintään pidettävä ennallaan vuonna 2011 asetetut kunnianhimoiset tavoitteet ja ehdotettava konkreettisia, realistisia ja perusteltuja toimenpiteitä ja aloitteita, joilla lisätään, nopeutetaan ja virtaviivaistetaan toimia kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa komissiota arvioimaan, missä määrin valkoisessa kirjassa luetellut toimet riittävät yleistavoitteiden saavuttamiseen, ja ehdottamaan lisää lainsäädäntötoimia;

3.  kehottaa komissiota päivittämään valkoisen kirjan päästötavoitteita Euroopan parlamentin 5. helmikuuta 2014 ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista 2030 antaman päätöslauselman(8) sekä 24. ja 23. lokakuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista 2030 annettujen päätelmien mukaisesti sekä ehdottamaan toimenpiteitä jäsenvaltioiden auttamiseksi saavuttamaan vuoteen 2030 mennessä sitovan kokonaistavoitteen vähintään 40 prosentin vähennyksestä vuoden 1990 kasvihuonekaasupäästöjen tasoon verrattuna (päästökauppajärjestelmään kuuluvien alojen päästöjen tason on oltava 43 prosenttia ja päästökaupan ulkopuolisten alojen päästöjen 30 prosenttia pienemmät vuoden 2005 tasoon verrattuna);

4.  korostaa, että vuoden 2030 vähennystavoite liikenteen kasvihuonekaasupäästöille olisi asetettava sellaiselle tasolle, joka mahdollistaa valkoiseen kirjaan sisältyvän pitkän aikavälin tavoitteen, vähintään 60 prosentin vähennystä kasvihuonekaasupäästöihin vuoteen 2050 mennessä, saavuttamisen; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ehdottamaan kattavaa strategiaa liikenteen alan irtautumiseksi hiilestä;

Yleiset periaatteet: liikennemuotosiirtymä ja liikennemuotojen yhteistoiminta

5.  korostaa, että kestävää liikkuvuutta koskevan unionin politiikan on perustuttava laajaan poliittisten välineiden kirjoon, jotta voidaan siirtyä kustannustehokkaalla tavalla vähiten saastuttaviin ja energiatehokkaimpiin liikennemuotoihin; korostaa, että liikennemuotojen välisen tasapainon muuttaminen ei ole päämäärä sinänsä, mutta se on tarpeen, jotta liikkuvuus ei olisi yhteydessä nykyisen liikennejärjestelmän haittavaikutuksiin, joita ovat ruuhkat, ilman pilaantuminen, melu, onnettomuudet ja ilmastonmuutos; myöntää, että siirtymää liikennemuotojen välillä koskeva politiikka ei ole toistaiseksi tuottanut tyydyttäviä tuloksia; korostaa siksi, että kaikkia liikennemuotoja on kehitettävä ja niistä on tehtävä ympäristöystävällisempiä, turvallisempia ja energiatehokkaampia, jotta liikkuvuuden ja ympäristönsuojelun korkea taso voidaan saavuttaa;

6.  katsoo, että henkilö- ja rahtiliikenteen kehittäminen riippuu pitkälti eri liikennemuotojen tehokkaasta käytöstä ja että sen vuoksi Euroopan liikennepolitiikan olisi perustuttava liikennemuotojen tehokkaaseen yhteistoimintaan, jossa keskitytään mahdollisuuksien mukaan energiatehokkaimpien ja kestävimpien liikennemuotojen käyttöön; katsoo, että tämä johtaa eri liikennemuotojen optimaaliseen uudelleenjakoon, varmistaa liikennemuotojen sisäisen ja keskinäisen yhteentoimivuuden, edistää kestävämpiä liikenne- ja logistiikkaketjuja ja tehostaa liikennevirtojen saumatonta sujuvuutta eri muotojen ja solmukohtien välillä;

Nykyaikainen infrastruktuuri ja älykäs rahoitus

7.  kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia, joilla huolehditaan ulkoisten kustannusten sisällyttämisestä hintoihin kaikissa rahti- ja henkilöliikenteen muodoissa soveltamalla yhteisiä, johdonmukaisia ja avoimia unionin menetelmiä ja ottaen huomioon kunkin liikennemuodon erityispiirteet sekä johdonmukaisen selvityksen siitä, missä määrin tietyt ulkoiset kustannukset on jo sisällytetty hintoihin kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi; vaatii konkreettisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan ”käyttäjä maksaa”- ja ”saastuttaja maksaa” -periaatteiden, mukaan lukien suuntaviivat ja parhaat käytännöt, laajempi soveltaminen sekä eri liikennemuotojen yhdenvertaisten toimintaedellytysten varmistaminen sekä tarvittaessa ympäristön kannalta haitallisten verohelpotusten poistaminen samalla, kun pidetään yllä kaikkien EU:n alueiden kilpailukykyä;

8.  kehottaa komissiota ehdottamaan henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen kansallisten tiemaksujärjestelmien yleistä kehystä, jolla ei saisi syrjiä kolmansien maiden asukkaita ja jonka olisi keskityttävä matkaperustaiseen veloitukseen; pyytää jäsenvaltioita korvamerkitsemään infrastruktuurimaksut turvallisen liikenneinfrastruktuurin rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä liikenteeseen liittyvien ympäristöongelmien hillitsemiseksi;

9.  korostaa, että Euroopan laajuisen liikenneverkon loppuun saattaminen pysyy edelleen yhtenä edellytyksenä kestävämmän ja tehokkaamman, saumattomamman liikennejärjestelmän käyttöön ottamiselle sekä rahdin ja matkustajien tasaisemmalle jakautumiselle eri liikennemuotojen välillä; korostaa, että tukikelpoisia hankkeita valittaessa on keskityttävä yhdeksään ydinverkkoon ja -käytävään, puuttuvien yhteyksien täydentämiseen, rajatylittäviin osuuksiin, pullonkaulojen poistamiseen, nykyisen infrastruktuurin päivittämiseen, innovatiivisiin liikenneratkaisuihin, yhteentoimivuuteen sekä multimodaaliterminaalien ja kaupunkisolmukohtien kehittämiseen; toteaa, että olisi myös korostettava painokkaammin eurooppalaista lisäarvoa sekä syrjäisten alueiden, saaristoalueiden sekä vuoristoalueiden liitettävyyden mahdollistavan infrastruktuurin kehittämistä, sekä tuettava hankkeita Euroopan laajuisten liikenneverkkojen yhdistämiseksi naapuri- ja ehdokasvaltioiden infrastruktuuriverkkoihin;

10.  katsoo, että EU:n rahoituksen on kuvastettava todellisia investointitarpeita TEN-T-ydinverkon loppuun saattamiseksi vuoteen 2030 mennessä ja että Verkkojen Eurooppa -välineellä ja muilla rahoituskeinoilla olisi elvytettävä investointeja liikenneinfrastruktuuriin TEN-T -suuntaviivojen ja Verkkojen Euroopan viitoittamalla tavalla asettamalla etusijalle kestävät liikennemuodot, kuten raideliikenteen, sisävesiliikenteen ja lähimerenkulun; korostaa, että yhteisrahoitettujen hankkeiden olisi vastattava sellaisen infrastruktuurin tarvetta, joka lisää unionin kilpailukykyä sekä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja jossa ympäristövaikutukset on vähennetty minimiin, jolla on kyky selvitä mahdollisista ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja jolla taataan käyttäjien terveys ja turvallisuus;

11.  vaatii lisäämään selvästi Verkkojen Eurooppa -välineen rahoitusta ja lisäämään EU:n toimivaltaa kansainvälisen liikennesuunnittelun ja infrastruktuurirahoituksen valmistelussa, toteutuksessa ja rahoituksessa;

12.  korostaa, että tieinfrastruktuurin laatu, joka vaikuttaa suoraan tieturvallisuuteen, vaihtelee huomattavasti EU:ssa ja että yli 90 prosenttia jäsenvaltioissa tapahtuneista kuolemaan johtaneista tieliikenneonnettomuuksista tapahtuu kaupunki- ja maaseutualueiden teillä; korostaa, että tämän tyyppisen infrastruktuurin tehokasta rahoittamista on edistettävä erilaisilla unionin toimilla ja välineillä, erityisesti koheesiomaissa; tähdentää myös, että nykyistä infrastruktuuria ja myös toissijaista tieverkkoa on pidettävä yllä asianmukaisesti;

13.  korostaa, että komission osana Junckerin investointisuunnitelmaa ehdottamassa Euroopan strategisten investointien rahastossa (ESIR) olisi asetettava etusijalle kestävä liikenne ja erittäin tärkeät infrastruktuurihankkeet, joista koituu merkittävää yhteiskunnallista ja taloudellista ja ympäristöä koskevaa arvoa ja panostettava hankkeisiin, joilla edistetään korkeatasoisten työpaikkojen luomista, pitkän aikavälin kasvua, kilpailukykyä, innovointia ja alueellista yhteenkuuluvuutta myös kestävien kaupunkihankkeiden ja raidehankkeiden muodossa unionin liikennepolitiikan tavoitteiden ja lainsäädännön (TEN-T -suuntaviivat, Verkkojen Eurooppa) mukaisesti; toteaa tässä yhteydessä, että uusiin rahoitusmuotoihin, kuten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ja käyttöoikeussopimukset, kannattaa kiinnittää enemmän huomiota ja niitä on aiheellista tarkastella lähemmin; korostaa, että ESIR-rahastosta rahoitettavien hankkeiden valintaprosessin olisi oltava avoin, ja julkisen ja yksityisen sektorin asiaankuuluvien sidosryhmien olisi osallistuttava siihen;

14.  katsoo, että ESIR-rahastoa olisi rahoitettava ensisijaisesti EU:n talousarvion kohdentamattomista varoista ja vain viimeisessä hädässä vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen 1A kohtaan sisältyvien ohjelmien käyttämättömistä varoista; korostaa, että takuurahaston rahoitusta olisi tarkasteltava monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnin yhteydessä vuonna 2016, ja eri ohjelmien toteutumista ja täytäntöönpanoastetta koskevan analyysin perusteella olisi löydettävä vaihtoehtoisia rahoitusmalleja, jotta voidaan minimoida mahdollisimman tarkasti 1A kohdasta peräisin olevien varojen uudelleensijoitus jaksolle 2016–2020; korostaa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi myös tarkasteltava mahdollisuuksia kompensoida mahdollisimman paljon vuosittaisessa talousarviomenettelyssä sovittujen EU-ohjelmien varojen uudelleenkäyttöä ESIR-rahaston rahoittamiseen ennen monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointia;

15.  vahvistaa uudelleen tukevansa innovoivia rahoitusvälineitä, joiden avulla voidaan optimoida julkisia menoja ja helpottaa yksityisten varojen käyttöönottoa, mutta muistuttaa, että monet liikennealan hankkeet eivät tuota riittävästi varoja yksinomaan tällaisten välineiden hyödyntämiseksi ja että niitä on näin ollen tuettava avustuksien muodossa;

16.  painottaa, että on hyödynnettävä ja sovellettava nopeasti älykkäitä liikennejärjestelmiä, jotta ajoneuvoja ja nykyistä infrastruktuuria voidaan käyttää tehokkaammin, kestävämmin ja turvallisemmin ja huolehtia lisäkapasiteetista ilman uuden infrastruktuurin rakentamisen edellyttämää aikaa, kustannuksia ja maankäyttöä; korostaa, että taajuuksien tehokas käyttö ja älykkäiden liikennejärjestelmien välinen yhteentoimivuus on tärkeää, jotta mahdollistetaan liikennevirtojen sujuvuus kaikilla liikennemuodoilla ja kaikissa solmukohdissa; kehottaa toteuttamaan oikea-aikaisesti, ottamaan käyttöön ja hyödyntämään EU:n satelliittinavigointiohjelmia sekä kehittämään konkreettisesti Galileo- ja Egnos-ohjelmien liikennesovelluksia;

Kestävä liikenne ja liikkuvuus kaupungeissa

17.  korostaa, että energiatehokkuuden parantamisen olisi oltava yksi unionin liikennepolitiikan tärkeimmistä painopistealoista; toteaa, että on ehdottoman tärkeää parantaa koko liikennejärjestelmän resurssitehokkuutta, jotta tehostetaan olemassa olevan kapasiteetin käyttöä, parannetaan liikennevälineiden käyttöastetta ja varmistetaan, että julkisia varoja kohdistetaan kansallisesti ja unionissa toimenpiteisiin, joiden vaikutus on suurin;

18.  korostaa, että on edistettävä sähköistä liikennettä ja sähköisiä julkisen liikenteen järjestelmiä, otettava sähköntuotannossa käyttöön uusiutuvia energialähteitä ja asetettava etusijalle ensinnäkin sähköisen raideverkon laajentaminen ja raitiovaunujen ja sähköbussien samoin kuin sähköautojen ja -pyörien ja sähkökäyttöisten kaksi-/kolmi-/nelipyöräisten ajoneuvojen, sähköpyörien sekä pienten sähköveneiden edistäminen; tähdentää nykyaikaisten köysiratojen potentiaalia, sillä ne ovat halpoja ja helposti rakennettavia kuljetustapoja, joilla voidaan tehostaa kaupunkien julkisen liikenteen järjestelmien kapasiteettia;

19.  korostaa, että on tärkeää edistää erityisesti sellaisten vaihtoehtoisten polttoaineiden ja voimanlähteiden käyttöönottoa, joiden kehittämisessä Euroopalla on huomattava teknologinen etulyöntiasema, jotta vähennetään liikenteen riippuvuutta fossiilisista polttoaineista, parannetaan ilmanlaatua ja vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä; pitää valitettavana, että kyseistä tekniikkaa ei ole vielä otettu riittävästi käyttöön varsinkaan joukkoliikenteen alalla;

20.  toteaa, että valkoisessa kirjassa asetetuissa kymmenessä tavoitteessa ei mainita selvästi, että julkisen liikenteen käyttöä kaupunkialueilla on lisättävä; katsoo, että uudeksi tavoitteeksi olisi asetettava kaupunkialueiden julkisen liikenteen käytön kaksinkertaistaminen vuoteen 2030 mennessä; korostaa, että tähän liittyen olisi huolehdittava järjestelyistä ja infrastruktuurista, jotka helpottavat julkisen liikenteen käyttäjien, kuten iäkkäiden tai vammaisten henkilöiden, tai myös julkista liikennettä työmatkallaan käyttävien pyöräilijöiden turvallista liikkuvuutta ovelta ovelle; korostaa, että tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää asianmukaisia investointeja, erityisesti, jotta varmistetaan julkisen liikenteen infrastruktuurin jatkuva ylläpito ja laajentaminen; kehottaa siksi painokkaasti jäsenvaltioita takaamaan asianmukaisia, pitkän aikavälin ja luotettavia rahoitusmahdollisuuksia julkisen liikenteen infrastruktuurihankkeita varten;

21.  kehottaa komissiota avustamaan paikallisia, alueellisia ja kansallisia viranomaisia ja sidosryhmiä selvittämään EU:n olemassa olevia ja uusia rahoitusmahdollisuuksia julkiselle liikenteelle ja kehittämään innovatiivisia julkisen ja yksityisen kumppanuuden ohjelmia; kiinnittää huomiota päätelmiin, joita voidaan tehdä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksesta N:o 1/2014 ("EU:n tukemien julkisten kaupunkiliikennehankkeiden vaikuttavuus"), jossa arvioitiin EU:n rakennerahastojen yhteisrahoittamien kaupunkiliikennehankkeiden toteutusta ja tehokkuutta ja sitä, miten hyvin ne vastaavat käyttäjien tarpeisiin ja saavuttavat käyttöastetta koskevat tavoitteensa;

22.  painottaa kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien merkitystä välineinä, joiden avulla kaupungit voivat tehostaa liikenneinfrastruktuurin ja palvelujen käyttöä sekä integroida paremmin erilaisia kaupunkialueen liikkumismuotoja kestävällä tavalla, mikä auttaa osaltaan vähentämään hiilidioksidipäästöjä, melua, ilman pilaantumista ja liikenneonnettomuuksia; kehottaa komissiota jatkamaan tukeaan kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien kehittämiselle ja edistämiselle; korostaa, että Euroopan rakenne- ja investointirahastoja olisi käytettävä järjestelmällisemmin kaupungeissa, joissa on kehittynyt ja integroitunut paikallisliikennesuunnitelma (esimerkiksi kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelma) ja jotka ovat ryhtyneet asianmukaisen lainsäädännön vaatimusten mukaisiin toimiin;

23.  kehottaa komissiota yhteistyöhön paikallisliikenteen toimijoiden ja viranomaisten kanssa matkustustietojen ja myös vammaisten henkilöiden tarpeita koskevien tietojen tarjoamiseksi käyttäjille erilaisissa tiedotusvälineissä sekä omaksumaan suuremman roolin EU:n laajuisten parhaiden käytäntöjen ja kaupunkien julkisen liikenteen parantamista koskevien olosuhteiden yksilöimisessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myös huolehtimaan siitä, että kaupunkien liikennejärjestelmillä on velvoite yhdistää kaupunkien keskustat niitä ympäröiviin alueisiin;

24.  painottaa, että kaupunkialueilla tarvitaan tiettyä joustoa, jotta ne voivat täyttää unionin lainsäädännön mukaiset velvoitteensa noudattaen täysimääräisesti toissijaisuusperiaatetta ja jotta varmistetaan, että liikenneratkaisut mukautetaan niiden erityisoloihin;

25.  korostaa, että liikennevälineiden käyttäjien käyttäytyminen on ratkaisevaa kestävämmän liikennejärjestelmän kehittämisen kannalta; vaatii tekemään aloitteita, joilla motivoidaan näitä henkilöitä ja etenkin nuoria käyttämään kestävämpiä liikennemuotoja (kävely, pyöräily, pyörien yhteiskäyttö ja vuokraus, julkinen liikenne, auton yhteiskäyttö, kimppakyydit), joita olisi voitava käyttää turvallisen infrastruktuurin puitteissa; vaatii lisäksi matkasuunnitelmien ja reaaliaikaisten tietojen tarjoamista eri liikennemuotojen intermodaalisesta käytöstä älykkäiden liikennejärjestelmien välityksellä; kehottaa tästä syystä komissiota määrittämään parhaita käytäntöjä koskevia esimerkkejä moninaisten liikennemuotojen yhdistelemisestä tavalla, joka voidaan panna täytäntöön myös muissa kaupunkitaajamissa;

26.  korostaa, että tarvitaan parempaa kansallisen ja unionin tason tietoa liikenteen käyttäjien tottumuksista, etenkin kävelystä, pyöräilystä ja sukupuolten mukaan eriteltävistä matkustustottumuksista, joita paikalliset viranomaiset voisivat käyttää laatiessaan kaupunkiliikennettä koskevia toimenpiteitä;

27.  korostaa, että on tärkeää toteuttaa toimia, jotta edistetään alueellisia suunnitelmia, jotka koskevat pyöräilyreittien suunnittelua ja laajentamista EU:n suuralueilla, jotta lisätään kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ympäristöön liittyviin panoksiin nähden, suodaan kaikille mahdollisuus pyöräillä ja vähennetään melua, ruuhkia ja saastumista kaupunkialueilla;

28.  korostaa, että on tärkeää arvioida uusien liikennemuotojen, joita tukevat jakamistalouden mallit, kuten autojen yhteiskäyttö, myönteisiä vaikutuksia yhteiskuntaan; pitää tärkeänä, että jäsenvaltioiden välillä jaetaan parhaita käytäntöjä, jotta sääntelyä mukautetaan ottamalla huomioon tällaiset saumattoman liikkuvuuden innovaatioalustat;

29.  kehottaa komissiota seuraamaan, miten hyvin eri jäsenvaltioissa toimivat liikenneyritykset, jotka saattavat yhteen kuljettajia ja asiakkaita (ja joista näkyvin esimerkki on Uber-taksipalvelu); kehottaa teettämään arvion tällaisten yritysten toiminnan oikeudellisista, sosiaalisista, taloudellisista ja ympäristöön liittyvistä vaikutuksista ja ehdottamaan tarvittaessa asianmukaisia toimenpiteitä tai antamaan suosituksia uusien innovatiivisten palvelujen kehittämiseksi Euroopassa ottaen huomioon olemassa olevat taksipalvelut;

30.  kehottaa komissiota vaatimaan jäsenvaltioita säätämään kuljettajia ja asiakkaita yhteen saattavien liikenneyritysten ja perinteisten taksiyritysten ja kaupunkien välistä liikennettä harjoittavien yritysten välisen oikeudenmukaisen kilpailun edellytyksistä muun muassa verolainsäädännön noudattamisen, turvallisuusmääräysten, julkisen palvelun velvoitteiden ja työntekijöiden sosiaalisten olojen suhteen;

31.  korostaa, että kaksipyöräisillä moottoriajoneuvoilla (moottoripyörät, skootterit ja mopedit) ja nykyisin yhä useammin sähköisillä kaksi- ja kolmipyöräisillä on merkittävä rooli kestävän liikkuvuuden kannalta etenkin kaupunkialueilla, joilla ne edistävät osaltaan ruuhka- ja pysäköintiongelmien ratkaisemista ja tarjoavat vaihtoehdon pienlogistiikan kysymyksissä; edellyttää siksi, että kyseisten ajoneuvojen erityissuunnittelu ja niistä koituvat edut olisi otettava asianmukaisesti huomioon unionin liikennelainsäädännössä ja -ohjeissa;

32.  kehottaa parantamaan tarjontaketjun optimointia kaupunkialueilla; katsoo, että kaupungeissa liikkuvat tavarankuljetusajoneuvot vaikuttavat suhteettoman paljon ilman pilaantumiseen ja melusaasteeseen, ja niillä on kielteinen vaikutus ruuhkaongelmiin; katsoo, että kaupunkilogistiikassa olisi kannustettava liikenteen optimointiin ja uudentyyppisten toiminta-, tekniikka- ja liiketoimintamallien kustannustehokkaaseen käyttöönottoon; katsoo, että parantamalla liikennemuotojen ja -välineiden valikoimaa voidaan varmistaa, että jokin tietty liikenneratkaisu sopii optimaalisesti yhteen kyseistä toimitusta ja kaupunkia koskevien erityisvaatimuksien kanssa;

33.  korostaa sen merkitystä, että logistiikkavarastot sijaitsevat kaupunkien reuna-alueilla, jolloin tavarat voidaan kuljettaa määränpäähän koordinoidusti ja hyödyntäen energiatehokkaimpia liikennemuotoja;

Ihmisten asettaminen liikennepolitiikan ytimeen

34.  vaatii tieliikenneturvallisuuden saralla, että

   asetetaan tavoitteeksi vakavasti loukkaantuneiden määrän vähentäminen 40 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, mitä tuetaan täysipainoisella unionin strategialla; kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan viipymättä kaikki asiaankuuluvat tilastotiedot komissiolle, jotta se voi asettaa kyseisen tavoitteen ja laatia strategian,
   tehostetaan toimia, joiden tavoitteena on vähentää tieliikenteen kuolemia ja loukkaantumisia kiinnittäen erityistä huomiota onnettomuuksien yleisimpiin syihin (ajaminen alkoholin tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena, ylinopeus, turvavyön käyttämättä jättäminen jne.),
   toteutetaan toimia, jotta saavutetaan vuodeksi 2020 asetettu tieturvallisuustavoite, jonka mukaan kuolonuhrien määrän on jäätävä alle 15 000:n, siten, että otetaan käyttöön ja pannaan täytäntöön kustannustehokkaita tieturvallisuustoimia unionissa ja kansallisesti,
   toteutetaan toimia heikoimmassa asemassa olevien tienkäyttäjien, etenkin kaksipyöräisten ajoneuvojen käyttäjien, kaupunkiympäristössä liikkuvien jalankulkijoiden ja ikääntyneiden kuljettajien onnettomuuksien vähentämiseksi,
   toteutetaan tieliikenteen varotoimia tulevan tiepaketin ja komission liikenneturvallisuusohjelman 2011–2020 puitteissa,
   toteutetaan uudelleentarkastelun myötä toimia, jotta laajennetaan liikenneturvallisuuteen liittyviä liikennerikkomuksia koskevan rajat ylittävän tietojenvaihdon helpottamisesta annetun direktiivin (EU) 2015/413 soveltamisalaa EU:n naapurivaltioihin,
   laajennetaan tieinfrastruktuurin turvallisuuden hallinnasta annetun direktiivin 2008/96/EY neljän tärkeimmän toimenpiteen soveltamisalaa koskemaan muita maantieverkon osia, mukaan luettuina kaikki moottoritieosuudet ja maaseudun ja kaupunkien tieosuudet, kun kyseistä direktiiviä tarkistetaan,
   toteutetaan etusijalle asetettavia toimintasuunnitelman toimia, jotka on määritelty älykkäistä liikennejärjestelmistä annetussa direktiivissä (2010/40/EU), suojattomat tienkäyttäjät huomioon ottaen,
   tarkastellaan uudelleen ammattikuljettajien koulutusta ja tutkintoja koskevaa direktiiviä sen säännösten selkeyttämiseksi sekä kaikkien ajoneuvonkuljettajien jatkokoulutussuunnitelmien edistämistä ja kehittämistä,
   annetaan ehdotus yleisestä turvallisuudesta annetun asetuksen (EY) N:o 661/2009 ja jalankulkijoiden suojelusta annetun asetuksen (EY) N:o 78/2009 tarkistamisesta vuonna 2016, raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen suoran näkemän tarjoavia laitteita, kolarikestävyyttä ja jalankulkijoiden suojelua koskevien pakollisten määräysten vahvistamiseksi, painopisteenä suojattomat tienkäyttäjät,
   asennetaan yleisemmin uusiin henkilöautoihin ja hyötyajoneuvoihin kuljettajia avustavia turvajärjestelmiä, kuten automaattisia hätäjarrutusjärjestelmiä, etäisyysvaroittimia, kaistavahteja, renkaiden kulumisen ilmaisimia, ohitettavissa olevia älykkäitä nopeudenvalvontajärjestelmiä ja eCall-järjestelmiä, joita täydentävät älykkäät liikennejärjestelmät,
   tarkistetaan kolmatta ajokorttidirektiiviä, jotta voidaan ottaa käyttöön
   uusiin ajoneuvotoimintoihin (kuljettajaa avustaviin järjestelmiin) tutustuttava pakollinen ajoharjoittelu
   autokoulun 2. vaihe
   elinikäinen liikennekasvatus
   kuntotesti ajokunnon selvittämistä varten ja
   lääketieteellis-psykologinen tutkimus liikennerikkomuksiin esimerkiksi alkoholin, huumeiden tai aggressioiden takia syyllistyneille.
   yhdenmukaistetaan veren alkoholipitoisuutta koskeva enimmäisraja EU:n tasolla siten, että se on 0 promillea uusille autoilijoille kahden vuoden ajan ajokortin saamisesta ja ammattiautoilijoille;

35.  korostaa, että vaikka liikenneturvallisuudessa on saavutettu merkittäviä parannuksia viime vuosina, jäsenvaltioiden väliset erot ovat yhä olemassa, ja tarvitaan lisätoimia pitkän aikavälin Vision Zero -tavoitteen saavuttamiseksi; toteaa, että liikenneturvallisuuteen liittyy olennaisesti kaikkien tienkäyttäjien kunnioittaminen ja että perheissä ja kouluissa tapahtuvalla kasvatuksella olisi oltava suurempi rooli tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

36.  korostaa, että matkustajien oikeuksien lainsäädäntökehystä on täydennettävä toimenpiteillä, joilla pyritään tukkimaan lainsäädännön porsaanreikiä, jotka koskevat useita liikennemuotoja yhdistäviä matkoja ja mahdollistavat liikennemuotojen välisen oikeudenmukaisen kilpailun ja joissa otetaan huomioon eri liikennemuotojen väliset ominaiserot, matkan yksittäisiä osia koskevan oikeudellinen vastuu sekä liikennemuotojen välinen yhteentoimivuus; muistuttaa kehotuksestaan laatia matkustajien oikeuksia koskeva peruskirja, jossa määriteltäisiin kaikkien liikennemuotojen matkustajiin sovellettavat perusoikeudet ottaen huomioon kunkin liikennemuodon ominaispiirteet ja sisältäen erityisen osion useita liikennemuotoja yhdistävistä matkoista, jotta EU:n säännösten näkyvyys lisääntyisi ja täytäntöönpanon valvonta paranisi; edellyttää aloitteita, joilla edistetään EU:n laajuisia intermodaalisia matkatieto-, matkasuunnittelu- ja lipunmyyntipalveluja ja saatetaan ne matkustajien käyttöön; edellyttää toimenpiteitä, joilla parannetaan liikennepalvelujen laatua ja esteettömyyttä iäkkäiden, liikuntarajoitteisten ja vammaisten matkustajien kannalta, ja joilla otetaan paremmin huomioon matkustajien erityistarpeet, kuten polkupyörien kuljetuksen helpottaminen junissa;

37.  vaatii kaikkien ihmisten – erityisesti vammaisten ja iäkkäiden ihmisten – yksilöllistä liikkuvuutta koskevan perusoikeuden osalta lisää investointeja vastaavien kuljettajaa avustavien järjestelmien kehittämiseen;

38.  panee merkille, että ilmaisten tai halpojen laajakaista-, matkapuhelin- ja lähiverkkoyhteyksien ja muiden digitaalisten palvelujen saatavuuden parantaminen julkisen liikenteen palveluissa ja asemilla parantaisi henkilöiden liikkuvuutta;

39.  kehottaa kehittämään EU:n etenemissuunnitelman, jotta multimodaalinen matkustajaliikenteen järjestelmä voidaan ottaa saumattomasti käyttöön; katsoo, että tässä etenemissuunnitelmassa olisi määritettävä nykyiseen TEN-T-verkkoon kuuluvat Euroopan keskeiset multimodaaliset matkustajaliikennekäytävät, yhdistettävä julkisen ja yksityisen sektorin voimavarat, sovitettava olemassa olevia aloitteita ja tiivistettävä EU:n rahoitustukea;

40.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita paneutumaan työn laatuun kaikissa liikennemuodoissa erityisesti koulutuksen, pätevyystodistusten, työolojen ja urakehityksen osalta tavoitteena laatutyöpaikkojen luominen, tarvittavien taitojen kehittäminen ja EU:n liikennealan toimijoiden kilpailukyvyn ja liikkuvuuden vahvistaminen; painottaa, että liikennealan työvoiman vaihtuvuutta ja ikääntymistä koskeva kysymys on ratkaistava samaan aikaan kun alan houkuttelevuutta on parannettava kiireellisesti uusien sukupolvien keskuudessa;

41.  korostaa, että liikennealan työntekijöitä on kohdeltava tasavertaisesti ja oikeudenmukaisesti ja heille on taattava hyvät työehdot, työskentelyolosuhteet ja turvallinen työympäristö; kehottaa siksi komissiota ehdottamaan konkreettisia ja välittömiä toimia ja aloitteita, joilla vastataan eri liikennemuotojen sosiaalisiin näkökohtiin siten, että tarkoituksena olisi edistää liikennealan työntekijöiden laadukkaiden työpaikkojen ja työskentelyolosuhteiden edistäminen ja liikennealan toimijoiden vääristymätön kilpailu; kehottaa komissiota tarkkailemaan tiiviisti, miten jäsenvaltiot valvovat EU:n sosiaalilainsäädännön täytäntöönpanoa liikennealalla;

42.  korostaa, että tarvitaan myös toimia naisten osallistumisen lisäämiseksi liikennealan työmarkkinoilla, mahdollisten esteiden poistamiseksi sekä miesten ja naisten tasavertaisen kohtelun varmistamiseksi siten, että palkkaukseen ja työuralla etenemiseen liittyviin eroihin puututaan;

43.  kehottaa komissiota varmistamaan, että ehdotuksia, joissa käsitellään liikennealan kaikkien markkinoiden palvelujen avaamista, täydennetään voimassa olevaa EU:n sosiaalialan lainsäädäntöä asianmukaisella valvonnalla ja tarvittaessa tukitoimilla, jotta vältetään erot eri jäsenvaltioiden sosiaalisten olosuhteiden välillä; korostaa, että liikennemarkkinoiden avaaminen ei saisi johtaa sosiaaliseen polkumyyntiin, palvelujen tason heikkenemiseen, julkisten palvelujen vähenemiseen, tarpeettomiin hallinnollisiin rasitteisiin, epäoikeudenmukaisiin liiketoimintatapoihin tai reilun kilpailun vääristymiseen; sen olisi myös lopetettava sisämarkkinoiden pirstoutuminen ja estettävä monopolien synty tai liikennealan työntekijöiden sosiaaliturvan heikentämisellä kilpaileminen;

Kilpailukykyinen, tehokas, turvallinen, integroitu ja yhteentoimiva liikennejärjestelmä

44.  korostaa, että digitalisaatio on elintärkeä keino liikennejärjestelmän tehokkuuden ja tuottavuuden parantamiseksi; korostaa, että digitaalisen tekniikan tarjoamia mahdollisuuksia olisi osattava käyttää paremmin hyödyksi ja edistettävä uusia liikennepalveluja sekä uusia liiketoiminta- ja jakelumalleja kasvun, kilpailukyvyn ja työpaikkojen lisäämiseksi; korostaa myös tarvetta perustaa sääntelykehys eurooppalaisille pilottihankkeille, joilla pyritään ottamaan käyttöön älykästä automatisoitua liikennettä; toteaa tässä yhteydessä, että pk-yrityksillä ja uusyrityksillä on keskeinen rooli liikennealan innovoinnin edistämisessä;

45.  kehottaa komissiota painottamaan valkoisen kirjan uudelleentarkastelussa integrointia koskevaa lähestymistapaa (yhteentoimivuus, yhteenliitettävyys ja intermodaalisuus), myös tietoteknisissä järjestelmissä; kehottaa lisäksi komissiota yhdistämään teknologian saavutukset käyttäytymisen muutokseen, jotta voidaan toteuttaa kunnianhimoinen liikennemuotosiirtymä, ja välttämään liikennettä vihreän logistiikan, asianmukaisten liikkuvuuden hallintavälineiden ja digitalisaation kautta;

46.  painottaa, että unionin kestävän liikkuvuuden politiikassa on etsittävä synergioita kaikkien liikennemuotojen, -käytävien ja -verkkojen kesken sekä keskityttävä myös keskeisiin solmukohtiin, edelleenrahtausjärjestelmiin ja satamiin; katsoo, että liikkuvuutta on tarkasteltava pikemminkin järjestelmänä kuin erillisinä liikennemuotoina;

47.  vaatii, että intermodaaliset lastausyksiköt on standardoitava ja että tällöin on otettava huomioon globaalissa liikenteessä käytettävät lastausyksiköt ja kuljetusajoneuvojen mittasuhteet sekä yhdenmukaiset lastaussäännökset, jotta monia liikennemuotoja hyödyntävät kuljetuspalvelut voidaan optimoida ja turvallisuutta parantaa;

48.  edellyttää byrokraattisten esteiden purkamista kaikkien liikennemuotojen osalta; vaatii yksinkertaistamaan ja yhdenmukaistamaan asiakirjoja ja hallinnollisia menettelyjä, myös tullimenettelyjä, joiden tulisi olla käytännöllisiä, tehokkaita ja toimivia kaikkien logistiikkaketjun toimijoiden kannalta; kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen, jolla otetaan käyttöön eri liikennemuotoja yhdistelevän tavarankuljetuksen sähköinen järjestelmä (e-Freight), jotta kuljetuksen koko logistiikkaketjussa päästään paperittomaan ja saumattomaan tiedonkulkuun, ottaen huomioon olemassa olevat toimivat työkalut ja synergiat, maailmanlaajuiset kehityssuunnat ja parhaat käytännöt;

49.  kehottaa ottamaan uudeksi tavoitteeksi siirtää 50 prosenttia nykyisistä EU:n sisällä tehtävistä vaarallisten aineiden kuljetuksista kestävämpiin liikennemuotoihin, kuten rautatie- ja sisävesiväylille, vuoteen 2030 mennessä kunnioittaen kaikilta osin direktiivissä 2008/68/EY säädettyjä vaarallisten aineiden sisämaakuljetuksia koskevia turvallisuusmääräyksiä;

50.  kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan vaarallisten aineiden intermodaalikuljetuksia koskevia sääntöjä, jotta voidaan varmistaa yhteentoimivuus eri liikennemuotojen välillä;

51.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan mahdollisuuksia käyttää metroa tavaraliikenteessä ja pyöräilyä logistiikassa ja tukemaan niiden hyödyntämistä lupaavana kestävän kuljetusjärjestelmän mallina;

52.  korostaa liikenteen alan keskeistä roolia matkailun kehittämisessä etenkin niillä unionin alueilla, jotka ovat syrjäisempiä ja nykyisin erittäin vaikeapääsyisiä;

53.  painottaa, että Euroopan liikenteen solmukohdat yhdistävät Euroopan muuhun maailmaan ja että Euroopan on säilytettävä suorat yhteytensä kaikkialle maailmaan, tarjottava eurooppalaisten lentoliikenteenharjoittajien suoria lentoja liikenteen solmukohdista kaukomaille, säilytettävä työpaikat ja edistettävä kasvua Euroopan ilmailualalla; painottaa, että unionin sisäiset lennot tarjoavat liikkuvuutta sisämarkkinoilla ja niillä on myös tärkeä tehtävä syöttöliikenteen lentoina yhteyksien takaamiseksi Euroopan liikenteen solmukohtiin; katsoo, että unionin politiikalla on varmistettava tehokas ja kilpailukykyinen syöttöverkosto eurooppalaisten liikenteen solmukohtien vahvistamiseksi, jotta voidaan vähentää kuluja maailmanlaajuisesti kilpailukykyiselle tasolle sekä varmistaa reilu kilpailu kolmansien maiden liikenteenharjoittajien kanssa; toteaa, että EU:n jäsenvaltioissa tarvitaan johdonmukaista yhteistä politiikkaa, jotta suoria yhteyksiä Euroopan, Aasian ja Afrikan välillä ei menetetä Persianlahden maiden ja Turkin liikenteen solmukohdille; pyytää tämän vuoksi komissiota panemaan nämä tavoitteet täytäntöön kaikessa unionin ilmailulainsäädännössä ja soveltamaan niitä neuvotteluissa kolmansien maiden kanssa;

54.  kehottaa tehostamaan tutkimus- ja teknologiaohjelmaa, jolla pyritään edistämään liikennealan innovointia; katsoo, että tämän politiikan rahoituksen on oltava asianmukaista ja että se olisi laadittava yhteistyössä kaikkien merkittävien sidosryhmien kanssa, mukaan luettuna kansalaiset ja käyttäjien edustajat, jotta voidaan ymmärtää alan tarpeet ja jotta käytettävissä olevan EU:n rahoituksen jakamista voidaan parantaa vastaavasti etenkin Horisontti 2020 -ohjelmassa; katsoo, että etusijalle olisi asetettava hankkeet, jotka tuottavat selkeästi EU:n lisäarvoa ja joiden tavoitteena on liikenteen irtautuminen hiilestä ja energiatehokkaiden liikennemuotojen (esimerkiksi kävely ja pyöräily) edistäminen, toimitusketjun tehokkuuden ja avoimuuden parantaminen, liikenteen esteettömyyden lisääminen, liikenneturvallisuuden parantaminen ja liikenteen hallinnan parantaminen sekä hallinnollisen taakan keventäminen; katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä myös liikenteen alan mullistaviin teknologisiin muutoksiin, kuten automaattisesti tai kauko-ohjauksella toimiviin ajoneuvoihin (miehittämättömät ilma-alukset ja ilman kuljettajaa toimivat ajoneuvot);

55.  kehottaa vastaavan tasoisiin tekoihin myös koulutuksessa, jotta kannustettaisiin uusien tutkimusalojen ja koulutusmenetelmien kehittämiseen etenkin ammatillisella ja korkeammilla tasoilla siten, että painopiste olisi älykkään liikkuvuuden tuloksena syntyvissä uusissa taidoissa ja ammateissa;

56.  korostaa, että on tuettava tutkimusta, kehittämistä ja innovointia koskevia EU:n puiteohjelmia, joilla pyritään kehittämään puhtaampia polttoaineita ja edistämään teknistä kehitystä esimerkiksi jalostettujen biopolttoaineiden alalla;

57.  pyytää tarkastelemaan REFIT-ohjelman ja yhteisön lainsäädännön vaikutustenarvioinnin puitteissa ajokortti- ja turvallisuusvaatimuksia sekä kuljetuksiin liittyvän raportointivelvollisuutta byrokratian keventämiseksi selkeästi;

58.  myöntää, että radiotaajuuksien häiriöttömyys on tärkeää, etenkin tieliikenteen ajoneuvojen kuljettajien ajo- ja lepoajan valvonnassa ja älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönotossa; kehottaa komissiota laatimaan tarvittaessa asiaankuuluvan sääntelykehyksen;

Liikenteen globaali ulottuvuus

59.  korostaa, että eurooppalaisen liikenteen alueen luominen on merkittävä tavoite, jonka saavuttaminen riippuu pitkälti kauppakumppaneidemme kanssa yhteisesti neuvoteltujen, kaikkia liikennemuotoja ja etenkin lento- ja meriliikennettä koskevien sopimusten kansainvälisestä hyväksymisestä; katsoo, että EU:n olisi omaksuttava entistä rakentavampi rooli vastaavissa kansainvälisissä yhteyksissä;

60.  katsoo, että unionin on säilytettävä johtava roolinsa, kun liikenteen päästöjä pyritään vähentämään vuoden 2015 Pariisin ilmastokonferenssin (COP 21) yhteydessä, edistämällä liikenteen hiilestä irtautumista ja kestävien liikennemuotojen kehittämistä maailmanlaajuisella tasolla auttaen siten osaltaan saavuttamaan kansainvälisesti sovitun päämäärän ilmaston lämpenemisen pitämisestä alle 2 celsiusasteessa;

61.  kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan entistä integroidummin mahdollisuutta soveltaa vastavuoroisuusperiaatetta kaupallisissa suhteissa kolmansien maiden kanssa ja selvittämään liikennettä koskevan EU:n rahoituspolitiikan osalta, onko syytä kasvattaa kolmansien maiden rahoitusosuutta;

62.  korostaa, että jos EU:n liikennejärjestelmän kehittämiseen käytetään ulkomaisia luonnonvaroja (öljy, litium, jalometallit, biopolttoaineet), on kunnioitettava väestön oikeudenmukaisia etuja alueilla, joilla näitä luonnonvaroja kaupataan ja joilta niitä tuodaan;

Kaikkien liikennemuotojen yhdistäminen tehokkaamman, kestävämmän, kilpailukykyisemmän ja käyttäjä- ja kansalaisystävällisemmän liikennejärjestelmän aikaan saamiseksi

63.  vaatii lentoliikenteen osalta, että

   vastataan ilmailualan kilpailukykyyn vaikuttaviin keskeisiin haasteisiin, jotka liittyvät Euroopan ja muun maailman välisten suorien yhteyksien vähenemiseen, lentoasemien rajalliseen kapasiteettiin lentoliikenteen lisääntyessä sekä EU:n ulkopuolisten maiden yhtiöiden tarjoamien lentoliikennepalvelujen laajentuessa,
   tarkistetaan asetusta (EY) N:o 868/2004, jotta voidaan taata oikeudenmukainen kilpailu unionin ulkopuolisissa ilmailuyhteyksissä ja tehostaa unionin ilmailuteollisuuden kilpailuasemaa, varmistaa vastavuoroisuus ja poistaa vilpilliset käytänteet, mukaan luettuina markkinoita vääristävät tuet,
   käydään Persianlahden maiden ja Turkin kanssa ilmailualan vuoropuhelua, jolla pyritään parantamaan rahoituksen avoimuutta ja takaamaan oikeudenmukainen kilpailu; sisällytetään ilmakuljetussopimuksiin oikeudenmukaista kilpailua koskevia lausekkeita, joissa on yksityiskohtaisia määräyksiä, jotka koskevat tukia, vilpillisiä käytänteitä ja vilpillistä kilpailua sekä tehokkaita vastatoimia, jos kyseisiä määräyksiä ei noudateta,
   nopeutetaan tarvittaessa uusien lentoliikennesopimusten tekemistä EU:n merkittävimpien kauppakumppanien kanssa, joita ovat naapurivaltiot, BRIC-maat, Aseanin jäsenvaltiot ja Meksiko, siten, että lentorahtipalvelujen markkinoille pääsyä koskevia sääntöjä helpotetaan,
   laaditaan arvio EU:n ja jäsenvaltioiden sääntely- ja veropolitiikasta, jotta voidaan vahvistaa Euroopan ilmailualan kilpailukykyä ja varmistaa oikeudenmukainen kilpailu kolmansien maiden lentoliikenteen harjoittajien kanssa; kehotetaan sen vuoksi komissiota tarkastelemaan uudelleen tai kumoamaan kilpailua vääristäviä yksipuolisia EU:n säännöksiä ja vaaditaan jäsenvaltioita toimimaan vastaavasti samankaltaisten kansallisten säännösten kanssa,
   saatetaan ilmailun sisämarkkinat valmiiksi poistamalla jäsenvaltioiden käyttöönottamia esteitä tilanteessa, jossa EU:n liikenteenharjoittajat haluavat liikennöidä rekisteröintijäsenvaltiostaan toisen jäsenvaltion kautta kolmanteen maahan,
   parannetaan lentoasemaverkostoa yhtenäisesti ja tehokkaasti, mukaan lukien toisaalta keskeiset lentoasemat (liikenteen solmukohdat) ja toisaalta maakuntien, alueellisten ja paikallisten lentoasemien verkosto, joka on vilkkaasti liikennöity, elinkelpoinen ja tuettu; todetaan lisäksi, että nämä lentoasemat ovat olennaisen tärkeitä kyseisten alueiden ja etenkin syrjäisten ja kaikkein syrjäisimpien alueiden kasvun ja kehityksen kannalta, sillä usein lentoyhteys on ainoa keino päästä näille alueille; laaditaan lainsäädäntökehys alueellisten lentoasemien kehittämistä ja hyödyntämättömän potentiaalin maksimointia sekä ruuhkaisten lentoasemien uutta infrastruktuuria varten,
   hyväksytään EU:n rahoittamia hankkeita, jotka kuuluvat Euroopan laajuisen ydinverkon ensisijaisiin hankkeisiin,
   valmistellaan ja hyväksytään ripeästi kattava ilmailupaketti, johon sisältyy siviilikäytössä olevia miehittämättömiä ilma-aluksia koskeva uusi sääntelykehys, jolla varmistetaan turvallisuus, varmuus ja perusoikeudet samalla, kun edistetään taloudellista potentiaalia, jonka siviilikäytössä olevat miehittämättömät ilma-alukset tarjoavat eurooppalaisille yrityksille, erityisesti pk-yrityksille ja startup-yrityksille; tarkastellaan Euroopan lentoturvallisuusvirastoa koskevaa asetusta, jotta selvennetään sen roolia suhteessa kansallisiin viranomaisiin ja vahvistetaan sen toimivaltaa valvoa ilmailun turvallisuutta kaikissa jäsenvaltioissa, myös EU:n syrjäseuduilla, ja edistää EU:n säännöksiä ja normeja kaikkialla maailmassa,
   toteutetaan jäsenvaltioissa kaikki tarvittavat toimet, jotta yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamista voidaan nopeuttaa hyväksymällä SES 2+ ‑paketti ja jotta toiminnalliset ilmatilalohkot voidaan toteuttaa ja ottaa käyttöön ja tulevaa ilmaliikenteen hallintajärjestelmää (SESAR) voidaan hyödyntää niin, että Euroopan ilmatilaa voidaan sitoa yhteen ja siten vähentää viivästyksiä, parantaa turvallisuusnormeja ja pienentää lentoliikenteen ympäristövaikutusta,
   hyväksytään ripeästi neuvoston kanta lentomatkustajien oikeuksia koskevien asetusten (EY) N:o 261/2004 ja (EY) N:o 2027/97 sekä lähtö- ja saapumisaikojen jakamista koskevan asetuksen (ETY) N:o 95/93 tarkistamiseen,
   otetaan Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) neuvotteluissa esille myös kysymys sellaisen globaalin markkinaperusteisen mekanismin perustamisesta, jolla reagoidaan kansainvälisen ilmailun päästöihin,
   otetaan käyttöön kansainvälisiä kestävyyskriteereitä uusiutuvalle lentopetrolille,
   tuetaan ilmailualan tutkimusta ja kehitystyötä Horisontti 2020- ja Clean Sky ‑ohjelmilla, jotta voidaan kehittää uutta ja puhtaampaa teknologiaa, joka johtaa vähemmän melua aiheuttaviin ja polttoainetehokkaampiin ilma-aluksiin, edistää miehittämättömien ilma-alusten kaltaisten uusien alustyyppien käyttöönottoa ja luoda kasvua ja työpaikkoja Euroopan ilmailualalle,
   komissio ja jäsenvaltiot toteuttavat kattavan arvioinnin lentoturvallisuutta koskevasta strategiastaan ja siihen liittyvistä toimista, jotta tuetaan asteittaista siirtymistä riskiin perustuvasta lähestymistavasta matkustajien etua koskevaan ajatteluun,
   parannetaan koko EU:ssa ilmailun turvallisuutta ilma-alusten valmistuksen, miehistön koulutuksen ja lupa-asioiden, lentotoiminnan, ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen alalla,
   arvioidaan mahdollisesti tarvittavia turvatoimia, jotta voidaan välttää Alpeilla maaliskuussa 2015 tapahtuneen Germanwings-yhtiön lennon 9525 kaltaiset onnettomuudet,
   komissio esittää ehdotuksen, johon sisältyvillä toimenpiteillä parannetaan turvallisuus- ja sosiaalisia sääntöjä, erityisesti lento- ja lepoaikojen osalta, jotta vältetään väsymystä ja parannetaan matkustamon ilmanlaatua,
   kehitetään koordinoitu valikoima sääntöjä, joilla säännellään ilmailualan oppilaitoksia ja EU:ssa toimivien lentäjien lentotuntien rekisteröintiä ja varmistetaan työehtojen tehokkaampi valvonta ja arviointi ilmailualalla,
   jäsenvaltiot luovuttavat Eurostatille ilmailuun liittyviä yleisiä tietoja, etenkin lentokoneiden, lentäjien ja lentotuntien lukumäärää koskevia tietoja, jotta voidaan parantaa alan sääntelyä erityisesti ilmailun turvallisuuden osalta,
   käydään ilmailualan työmarkkinaosapuolten kanssa rakentavaa vuoropuhelua, jossa käsitellään sellaisiin uusiin teknologioihin liittyviä uusia haasteita, jotka edellyttävät ilmailualan työpaikkojen mukautumista,
   toteutetaan toimia sosiaalisesti ongelmallisten liiketoimintamallien, kuten mukavuuslippujen sekä epätyypillisten työsuhteiden ja ulkoistamisen eri muotojen yleistymistä vastaan, tarkastellaan uudelleen asetusta (EY) N:o 1008/2008, jotta varmistetaan kansallisen sosiaalilainsäädännön ja työehtosopimusten asianmukainen soveltaminen lentoyhtiöissä, joiden toiminnallinen perusta on EU:n alueella; annetaan tarkistettu ”pääasiallisen toimipaikan” määritelmä, jossa edellytetään, että lentoyhtiöt osoittavat harjoittavansa merkittävää ilmailutoimintaa kyseisessä maassa; todetaan, että ESIR-rahaston suositukset edellyttävät huoltoteknikoille vähintään 50 prosentin suoraa työllistymistä, ja se pitäisi ulottaa myös kaikkeen kenttähenkilöstöön, lentäjiin ja matkustamohenkilöstöön;

64.  vaatii tieliikenteen osalta, että

   toimivassa kansallisessa politiikassa pyritään kehittämään markkinoita sähköajoneuvoille ja vaihtoehtoisille polttoaineille (sähkö, vety, maakaasu (paineistettu maakaasu ja nesteytetty maakaasu), synteettiset ja parafinoifut polttoaineet sekä erityisesti prosessijätteestä ja jäämistä tuotetut kestävät biopolttoaineet, mukaan luettuna melassipohjainen etanoli) ja tarpeellisen tankkaus-/latausinfrastruktuurin nopealle käyttöönotolle; parhaita käytäntöjä vaihdetaan eri jäsenvaltioissa käynnissä olevien hankkeiden välillä vaihtoehtoisten polttoaineiden markkinoiden ja kaupunkijakelun osalta; laaditaan EU:n toimintasuunnitelma komission tiedonannossa "Puhdasta energiaa liikenteen alalla: eurooppalainen vaihtoehtoisten polttoaineiden strategia" määritellyn strategian täytäntöön panemiseksi, jotta liikenteen vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttö olisi mahdollisimman laajamittaista ja kaikkialla unionissa edistettäisiin kestävää sähköistä liikkuvuutta,
   Euroopan laajuisessa liikenneverkossa lisätään vuoteen 2020 mennessä raskaiden hyötyajoneuvojen turvallisia pysäköintialueita 40 prosentilla vuoden 2010 tasosta ja parannetaan niiden laatu- ja hygieniavaatimuksia,
   käynnistetään aloitteita, joilla varmistetaan sähköisten tiemaksujärjestelmien yhteentoimivuus,
   komissiossa arvioidaan eri autojen tiemaksujärjestelmätyyppejä ja sitä, ovatko ne EU:n perussopimusten mukaisia ja noudatetaanko niissä syrjimättömyyttä asuinpaikan perusteella,
   hyväksytään ensisijaisesti EU:n rahoittamia infrastruktuurihankkeita, jotka täydentävät Euroopan laajuisen ydinverkon ensisijaisiin hankkeisiin kuuluvaa maantieverkkoa,
   EU:n pyöräilyä koskeva etenemissuunnitelma sisällytetään komission vuoden 2016 työohjelmaan,
   annetaan lainsäädäntöehdotus, jolla asetetaan pakolliset rajat uusien henkilöautojen ja pakettiautojen keskimääräisille hiilidioksidipäästöille vuoden 2020 jälkeiselle ajalle ja ylläpidetään päästövähennysten selkeää kehityskaarta,
   saatetaan oikea-aikaisesti valmiiksi simulointiväline, jolla mitataan täsmällisesti, luotettavasti ja kustannustehokkaasti raskaiden hyötyajoneuvojen (kuorma-autot, linja-autot ja turistibussit) polttoaineenkulutusta, ja jonka jälkeen tarvittaessa annetaan lainsäädäntöehdotus, jossa asetetaan pakolliset rajat vastarekisteröityjen raskaiden hyötyajoneuvojen keskimääräisille hiilidioksidipäästöille, kuten autojen ja pakettiautojen kohdalla on jo tehty; toteutetaan lisätoimenpiteitä tehokkaimpien ajoneuvojen markkinoilla yleistymisen kannustamiseksi ja polttoaineen kulutusta vähentävien parhaiden käytäntöjen edistämiseksi,
   ryhdytään toimiin raskaiden hyötyajoneuvojen polttoainetehokkuuden lisäämiseksi ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, mukaan luettuna taloudellisen ajotavan koulutukset, kuljetusten logistiikan parantaminen, parannettu ja älykkäämpi infrastruktuuri ja vaihtoehtoisten polttoaineiden käytön yleistyminen,
   toteutetaan tarkistettu testisykli, jonka hiilidioksidia ja ajoneuvojen päästöjä mittaavat mukaisuusvaatimukset ovat paljon selkeämmät ja ne korvaavat nykyisin käytettävän uuden eurooppalaisen ajosyklin, jolla varmistetaan, että ajoneuvojen päästöt ja polttoaineenkulutus mitataan todellisia ajo-olosuhteita vastaavilla testimenetelmillä,
   komissio aloittaa ilman aiheetonta viivytystä suurimpia sallittuja mittoja ja painoja koskevan direktiivin (EU) 2015/719 uudelleentarkastelun, jotta se voi viimeistään vuonna 2020 toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa otetaan huomioon tiettyjen markkinasegmenttien erityispiirteet (kuten erityiset autonkuljetusajoneuvot, joita käytetään valmiiden ajoneuvojen logistiikassa),
   sovitaan tieliikenteen liikkuvien työntekijöiden työmarkkinasäännöstöstä, jossa käsitellään myös itsenäisenä ammatinharjoittajana vilpillisesti esiintymisen ongelmaa, ja otetaan paremmin huomioon kansainvälisen tieliikenteen työntekijöiden erityisluonne ja varmistetaan reilu kilpailu,
   valvotaan, arvioidaan ja tarvittaessa selkeytetään tai tarkistetaan maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevia yhteisiä sääntöjä (asetus (EY) N:o 1072/2009),
   ryhdytään toimiin, joilla varmistetaan kansallisten säännösten yhteensopivuus rajat ylittäviä kuljetuksia koskevan EU:n lainsäädännön kanssa,
   harkitaan Euroopan tieliikenneviraston perustamista, jotta varmistetaan EU:n lainsäädännön asianmukainen täytäntöönpano ja edistetään standardointia kaikissa jäsenvaltioissa,
   laaditaan toimia oikeudellisen selkeyden parantamiseksi ja työolosuhteita, sosiaalisia oikeuksia ja hyvinvointioikeuksia, palkkoja ja sosiaalista vastuuta koskevien sääntöjen täytäntöönpanon tehostamiseksi, jotta voidaan taata korkeatasoiset sosiaaliset normit maantieliikennealalla koko EU:ssa; kehotetaan komissiota torjumaan tieliikennealan laittomia käytäntöjä, jotka johtavat vilpilliseen kilpailuun ja edistävät sosiaalista polkumyyntiä; maantiekuljetuksia olisi pidettävä erityisenä alana, koska sen työntekijät ovat erittäin liikkuvia ja kuljettajien on saatava viikoittaiset lepoajat kotona,
   EU:n sisämarkkinaperiaatteiden soveltamista tasapainotetaan uudelleen siten, että palvelujen tarjoamisen vapaus erotetaan tehokkaammin sijoittautumisvapaudesta; tavoitteena on, että yrityksen toiminta EU:n jäsenvaltiossa, johon se ei ole sijoittautunut, on selkeästi tilapäistä;

65.  vaatii raideliikenteen osalta, että

   Euroopan yhtenäinen rautatiealue saatetaan loppuun neljännen rautatiepaketin nopean hyväksymisen muodossa, mikä varmistaa kansallisten matkustajaliikennemarkkinoiden tasapainoisen avautumisen, infrastruktuurista vastaavien toimijoiden riippumattomuuden, julkisen sektorin kilpailulliset hankinnat, rautatieliikenteen turvallisuuden ja yhteentoimivuuden korkeimmalla mahdollisella tasolla sekä riittävät henkilö- ja rahoitusresurssit Euroopan rautatievirastolle, jotta varmistetaan sen täysi toimintakyky ja mahdollisuus suorittaa tehtävänsä ajoneuvojen lupamenettelyn ja turvallisuussertifioinnin hoitamiseen keskittyvänä täyden palvelun keskuksena; todetaan, että neljännellä rautatiepaketilla olisi varmistettava rautatiepalvelujen laadukkuus ja tehokkuus, huolehdittava julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisen taloudellisesta tasapainosta ja edistettävä korkeatasoisia työoloja ja alueellista yhteenkuuluvuutta; jäsenvaltioiden olisi saatettava se pikaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään ja pantava se täytäntöön heti hyväksymisen jälkeen,
   komission olisi hyväksyttävä rautatiestrategia, jossa ehdotetaan uusia toimia, jotta saavutetaan vuosien 2030 ja 2050 liikennemuotojen siirtymää koskevat tavoitteet, jotka määriteltiin valkoisen kirjan kymmenessä tavoitteessa kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää varten,
   huolehditaan vakaasta, riittävästä, avoimesta ja ennakoitavissa olevasta pitkän aikavälin EU-rahoituksesta, johon liittyviä sääntöjä ja menettelyjä yksinkertaistetaan, jotta voidaan parantaa kansallisen ja rajatylittävän raideliikenteen infrastruktuurin laatua ja kapasiteettia asettamalla etusijalle jo olemassa olevan infrastruktuurin ylläpito ja uusiminen sekä antaa rahdin ja matkustajien raideliikenteen toimijoille mahdollisuudet luotettavien, turvallisten, saavutettavien ja kestävien palvelujen tarjoamiseen,
   analysoidaan yksityiskohtaisesti syitä, joiden vuoksi eurooppalainen rautatiealue sisältää lukuisia aukkoja jäsenvaltioiden rajoilla; kehottaa komissiota ehdottamaan toimia ja aloitteita, joilla elvytetään mahdollisimman pikaisesti paikallisia, alueellisia ja kansallisia rajojen yli kulkevia junayhteyksiä, jotka purettiin tai hylättiin toisen maailmansodan aikana ja sodanjälkeisellä kaudella, vaikka ne olivat taloudellisesti hyödyllisiä ja käyttökelpoisia yleisölle, sekä kehottaa rakentamaan niitä, jotka on suunniteltu, mutta ei toteutettu, jotta raja-alueiden pullonkauloista ja puutuvista yhteyksistä päästään eroon, elvytetään ja pidetään yllä toissijaisia rautatielinjoja, jotka ovat yhteyksissä kansallisiin ydinverkkoihin ja eurooppalaisiin käytäviin; ehdotetaan aloitteita, joilla löydetään käyttämättöminä oleville verkoille uusia käyttötarkoituksia, kuten rahdin kuljetus tai uusien palvelujen luominen matkailijoille,
   hyväksytään ensisijaisesti EU:n rahoittamia infrastruktuurihankkeita, jotka täydentävät Euroopan laajuiseen ydinverkkoon kuuluvaa raideverkkoa ja Verkkojen Eurooppa -välineestä rahoitettavia ensisijaisia hankkeita,
   vahvistetaan komission roolia, jotta suunnitteilla olevat eurooppalaiset rautatiekäytävät (TEN-T) toteutetaan tehokkaasti ja nopeasti, koska jäsenvaltiot ovat niitä lykänneet käytävien sosiaalisesta ja taloudellisesta käyttökelpoisuudesta huolimatta,
   laaditaan selvitys sosiaalisista, taloudellisista ja ympäristöä hyödyttävistä eduista, joita kansallisen ja kansainvälisen yöllisen rautatieliikenteen sekä rajatylittävän inter-city-liikenteen tukemisen jatkamisesta tai tarvittaessa uudelleenkäynnistämisestä koituisi esimerkiksi julkisen palveluvelvoitteen ja tarjouskilpailumenettelyjen puitteissa,
   jäsenvaltioissa, komissiossa ja raideliikenteen sidosryhmissä toteutetaan kaikki tarvittavat toimet, jotta Shift2rail-hanke pannaan täytäntöön korkeatasoisia teknologioita sisältävien innovatiivisten raidepalveluratkaisujen käyttöönoton nopeuttamiseksi, rautatieliikenteen houkuttelevuuden parantamiseksi ja Euroopan rautatieliikennealan tilan kohentamiseksi,
   toteutetaan toimia, joilla eurooppalaisesta rautatieverkosta tehdään aidosti yhteentoimiva vähentämällä jäljellä olevia teknisiä esteitä ja edistämällä teknisiä ratkaisuja, joiden avulla junat voivat käyttää eri raideleveyksiä, jotta varmistetaan, etteivät EU:ssa käytettävät erilaiset korkeusrajoitukset aiheuta lisäongelmia,
   käytetään ensisijaisesti Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmää (ERTMS) kaikkiin Euroopan laajuisen verkon ydinverkkokäytäviin, vastaavat veturilaitteet mukaan luettuna,
   pannaan nopeasti täytäntöön asetus (EU) N:o 913/2010 kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta sekä kehitetään tai parannetaan kyseisen verkon koordinoimiseen tarvittavia palvelupisteitä (one-stop shop),
   vähennetään rautateiden tavaraliikenteen meluhaittoja tavaravaunuihin tehtävillä jälkiasennuksilla sekä kohdennetulla julkisella rahoituksella tehtävillä rautatieinfrastruktuurin parannuksilla, kehotetaan komissiota laatimaan ehdotus liian äänekkäitä vaunuja koskevasta EU:n laajuisesta kiellosta vuoteen 2020 mennessä,
   kehitetään ja toteutetaan integroitu lipunmyyntijärjestelmä kansalliselle ja kansainväliselle rautatieliikenteelle sekä poistetaan rajojen yli matkustavilta junankäyttäjiltä perittävät lisämaksut,
   poistetaan esteet, joilla estetään unionin rautatiealan toimijoita (liikkuvan kaluston, raideinfrastuktuurin ja opastimien valmistajat) tekemästä julkisia hankintoja koskevia tarjouksia unioniin kuulumattomissa maissa;

66.  vaatii meriliikenteen osalta, että

   toteutetaan toimenpiteitä, joilla yksinkertaistetaan unionin satamien välillä liikennöiviä aluksia koskevia muodollisuuksia ja asetetaan etusijalle aidosti esteettömän eurooppalaisen meriliikennealueen (sininen vyöhyke) perustaminen,
   parannetaan meriliikenne- ja tulliviranomaisten koordinointia kaikilla tasoilla, jotta voidaan yhdenmukaistaa tiedonkulkua ja rajoittaa tarpeetonta hallinnollista rasitusta ja tullimuodollisuuksia,
   toteutetaan toimenpiteitä, joilla kehitetään merten moottoriteiden potentiaalia osana Euroopan laajuista liikenneverkkoa,
   ryhdytään lisätoimiin houkuttelevan, turvallisen, kestävän ja laadukkaan merenkulun ylläpitämiseksi ja edelleen kehittämiseksi sekä merenkulkumarkkinoiden avoimuuden ja lastin vapaan kuljetusoikeuden takaamiseksi,
   ryhdytään toimiin, joilla tuetaan ja koordinoidaan satamaporttien ja logistiikkajärjestelmien mukauttamista suurempia aluksia varten ja edistetään parempia satamayhteyksiä, erityisesti rautatie- ja sisävesiväylien kanssa, helpotetaan satamainvestointeja ottamalla käyttöön erilaisia EU-rahoituksen lähteitä EU:n satamien kapasiteetin lisäämiseksi, olemassa olevan infrastruktuurin parantamiseksi, multimodaaliterminaalien kehittämiseksi ja älykkäitä liikennejärjestelmiä käyttävien älysatamien sekä älysatamakaupunkien kehittämisen edistämiseksi, toteutetaan toimia merisatamien parantamiseksi erityisesti Välimeren ja Mustanmeren alueella maitse tapahtuvan tavaraliikenteen siirtämiseksi merelle kyseisillä alueilla,
   varmistetaan, että ydinverkon merisatamista on yhteydet Euroopan laajuisen liikenneverkon rautatie- ja maantieliikenneinfrastruktuuriin ja, jos mahdollista, sisävesiliikenneinfrastruktuuriin vuoteen 2030 mennessä, paitsi jos tällaisten yhteyksien rakentaminen on fyysisten esteiden vuoksi mahdotonta,
   selkeytetään ja johdonmukaistetaan satamia koskevien valtiontukisääntöjen soveltamista, jotta voidaan luoda käytännöllinen, ennakoitava ja vakaa ympäristö, joka mahdollistaa satamille pitkän aikavälin investointistrategiat, vähentää hallinnollista rasitetta ja supistaa menettelyihin kuluvan ajan minimiinsä,
   edistetään komission ehdotusta asetukseksi satamapalvelujen markkinoille pääsyn puitteista ja satamien rahoituksen avoimuudesta, jotta satamapalvelujen laatua ja tehokkuutta uudenaikaistetaan ja parannetaan, kilpailua vahvistetaan ja luodaan edellytykset satamainvestointien houkuttelemiseksi,
   asetetaan Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO) maailmanlaajuinen sitova tavoite, jolla pyritään saavuttamaan valkoisessa kirjassa asetettu tavoite meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ainakin 40 prosentilla vuoteen 2050 mennessä, jota täydennetään EU:n vuotta 2030 koskevalla välitavoitteella; otetaan Kansainvälisen merenkulkujärjestön neuvotteluissa esille myös kysymys päästöjen hinnoittelumekanismin kaltaisen globaalin markkinaperusteisen mekanismin perustamisesta, jolla reagoidaan kansainvälisen meriliikenteen päästöihin; jos kasvihuonekaasupäästöjen maailmanlaajuisesta tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmästä tai maailmanlaajuisista toimenpiteistä meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi päästään kansainvälisellä tasolla yhteisymmärrykseen, komissio tarkastelee asetusta (EU) 2015/757 uudelleen ja ehdottaa siihen tarvittaessa muutoksia varmistaakseen yhdenmukaisuuden kyseisen kansainvälisen yhteisymmärryksen kanssa,
   harkitaan meripolttoaineiden rikin enimmäisrajojen ulottamista rikin oksidipäästöjen valvonta-alueille ja asiaa koskevien IMO:n sääntöjen ulottamista koko Euroopan meriliikennealueelle,
   edistetään päästöjen vähentämisteknologiaa ja energiatehokkuustoimia rahoituskannustimilla ja kohdennetuilla tukitoimilla siten, että etusijalle asetetaan vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttö ja nopeuden vähentämistä koskevat toimet, joilla on todettu olevan erittäin suuri potentiaali vähentää polttoaineen kulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä,
   toteutetaan toimia, joilla tuetaan vaihtoehtoisia polttoaineita koskevan infrastruktuurin käyttämistä meri- ja sisämaasatamissa, mukaan luettuna nesteytetyn maakaasun tankkausasemat ja maasähkö,
   annetaan lainsäädäntöehdotus, jossa käsitellään matkustaja-aluksia koskevan turvallisuuslainsäädännön uudistamista; parannetaan ja tarvittaessa arvioidaan uudelleen kolmatta meriliikenteen turvallisuuspakettia, jotta voidaan tehokkaammin estää merellä tapahtuvia onnettomuuksia ja vastata paremmin niiden seurauksista,
   annetaan lainsäädäntöehdotus, jolla selvennetään merellä kadonneiden konttien kasvavaan ilmiöön liittyvää vastuu- ja korvausjärjestelmää sellaisen järjestelmän pohjalta, joka mahdollistaa konttien omistajien tunnistuksen;

67.  vaatii sisävesiliikenteen osalta, että

   luodaan puitteet, joilla voidaan optimoida sisävesiliikenteen sisämarkkinoiden toiminta ja poistaa esteet sisävesiliikenteen käytön lisäämiseltä,
   pannaan kokonaisuudessaan täytäntöön Naiades II -toimintaohjelma ja kiinnitetään erityistä huomiota infrastruktuuriin, jokitiedotuspalvelujen käyttöön ja innovointeihin; arvioidaan ohjelmaa vuoteen 2017 mennessä ja tarvittaessa mukautetaan ehdotettuja toimenpiteitä, jotta voidaan varmistaa, että ohjelmassa asetetut tavoitteet saavutetaan,
   hyväksytään EU:n rahoittamia hankkeita, jotka koskevat Euroopan laajuiseen ydinverkkoon kuuluvia sisävesiväyliä,
   ajanmukaistetaan Euroopan laajuisen verkon ydinverkkokäytäviin kuuluvia sisävesiväyliä asianmukaisesti, hoidetaan niitä ympärivuotisesti ja poistetaan niiden ruuhkakohdat vuoteen 2025 mennessä EU:n ympäristölainsäädännön mukaisesti ja palvelutason varmistamiseksi,
   komission ja jäsenvaltioiden sisävesiliikennettä koskevaa innovointia ja vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöä sekä laivaston teknistä ja ympäristöteknistä mukauttamista edistetään Horisontti 2020- ja Connection Europe Facility ‑ohjelmien puitteissa,
   integroidaan sisävesiliikenne multimodaalista liikennettä ja logistiikkaa sekä kestävää kaupunkiliikennettä koskeviin suunnitelmiin ja toimiin sisävesireittien varrella sijaitsevissa eurooppalaisissa kaupungeissa, ja parannetaan sisävesisatamien asemaa kaupunkien tavaranjakelussa,
   tarkastellaan nopeasti uudelleen yhdenmukaistetuista jokitiedotuspalveluista (RIS) annettua direktiiviä 2005/44/EY ja varmistetaan, että kyseisiä palveluja hyödynnetään täysimääräisesti vuoteen 2020 mennessä ja että ne kytketään muihin älykkäisiin liikennejärjestelmiin,
   yhdistetään tarvittaessa Reinin ja Tonavan hallinta- ja sääntelyjärjestelmät, jotta voidaan luoda tehokas, multimodaalinen ja kestävä kuljetusjärjestelmä Euroopan tärkeimpiä sisävesiväyliä varten,
   osallistetaan komissio EU:n varojen kohdentamiseen sekä Tonavan aluetta koskevaan strategiaan sisältyvien hankkeiden täytäntöönpanon koordinointiin,
   annetaan lainsäädäntöehdotus, jossa käsitellään sisävesiluotsien ammattitutkintojen tunnustamista ja nykyaikaistamista ja pohditaan toimia, joilla alalle voitaisiin houkutella enemmän nuoria;

o
o   o

68.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon tässä päätöslauselmassa annetut ehdotukset sekä valkoisen kirjan väliarvioinnissa että tulevissa liikennealan aloitteissa;

69.  kehottaa komissiota seuraamaan, miten valkoisessa kirjassa asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edistyy, ja tekemään viiden vuoden välein selkoa täytäntöönpanosta;

70.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 72.
(2)EUVL C 351 E, 2.12.2011, s. 13.
(3)EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 556.
(4)EUVL C 43 E, 19.2.2004, s. 250.
(5)EUVL C 56 E, 26.2.2013, s. 54.
(6)Määritelty jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta 19 päivänä marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 4 alakohdassa.
(7)”Road safety in the European Union”, Euroopan komissio, maaliskuu 2015.
(8)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0094.


Naisten tiede- ja yliopistourat
PDF 197kWORD 92k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. syyskuuta 2015 naisten tiede- ja yliopistourista sekä naisten urakehityksen esteistä (2014/2251(INI))
P8_TA(2015)0311A8-0235/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 ja 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8, 10, 19 ja 157 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 1979 hyväksytyn YK:n yleissopimuksen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta,

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY(1),

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015” (COM(2010)0491),

–  ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Vahvistettu sitoumus naisten ja miesten tasa-arvoon – Naisten peruskirja” (COM(2010)0078),

–  ottaa huomioon neuvoston 7. maaliskuuta 2011 hyväksymän Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020),

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalainen tutkimusalue (ERA) – Edistymistä koskeva kertomus” (COM(2014)0575),

–  ottaa huomioon 17. helmikuuta 1999 annetun komission tiedonannon ”Naiset ja tiede – Naiset mukaan rikastuttamaan Euroopan tutkimustoimintaa” (COM(1999)0076),

–  ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Huippuosaamista ja kasvua edistävä eurooppalaisen tutkimusalueen tiiviimpi kumppanuus” (COM(2012)0392),

–  ottaa huomioon 3. syyskuuta 2014 julkaistun komission raportin sukupuolten tasa-arvoa koskevista toimista julkisessa tutkimuksessa (”Gender Equality Policies in Public Research”), joka perustuu Helsingin ryhmän (sukupuolijakaumaa tutkimuksen ja innovoinnin alalla käsittelevä komission neuvoa-antava ryhmä) jäsenten tekemään tutkimukseen,

–  ottaa huomioon komission vuonna 2013 julkaiseman asiakirjan sukupuolijakaumasta tutkimuksessa ja innovoinnissa ”She Figures 2012 – Gender in Research and Innovation – Statistics and Indicators”,

–  ottaa huomioon 5. joulukuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät eurooppalaisen tutkimusalueen edistymistä koskevasta raportista 2014,

–  ottaa huomioon 29. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät eurooppalaisen tutkimusalueen etenemissuunnitelmasta 2015–2020,

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvon edistymisestä Euroopan unionissa vuonna 2013(2),

–  ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Istanbulin sopimuksen 40 artiklan,

–  ottaa huomioon 21. marraskuuta 2013 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ”Horisontti 2020” (2014–2020)(3),

–  ottaa huomioon 21. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman naisten osallistumisesta tieteelliseen tutkimukseen(4),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta ”Naiset ja tiede: Naiset mukaan rikastuttamaan Euroopan tutkimustoimintaa”(5),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A8-0235/2015),

A.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo on yksi Euroopan unionin perusperiaatteista, joka vahvistetaan Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa, ja yksi unionin tavoitteista ja tehtävistä;

B.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo on perusedellytys sille, että naiset ja tytöt voivat täysin nauttia ihmisoikeuksista, ja se on olennaista heidän vaikutusvaltansa lisäämiseksi sekä kestävän ja osallistavan yhteiskunnan aikaansaamiseksi; ottaa huomioon, että henkilöpääoman riittämätön hyödyntäminen vähentää tutkimukseen ja innovointiin suuntautuneelle liike-elämälle sekä kokonaistaloudelliselle kehitykselle mahdollisesti koituvia hyötyjä, minkä lisäksi siitä aiheutuu tuhoisia sosiaalisia seurauksia;

C.  katsoo, että on äärimmäisen tärkeää taata, että naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia kumppaneita, että heillä on samat oikeudet ja velvollisuudet sekä samat työmahdollisuudet ja että heidän osallistumistaan yhteiskuntaan arvostetaan ja kunnioitetaan yhtäläisesti;

D.  ottaa huomioon, että käytettävissä olevien tilastojen ja tutkimusten mukaan naiset ovat aliedustettuina useimmilla tieteen ja insinööritieteiden aloilla ja johtotehtävissä sekä hierarkioiden korkeammissa asemissa myös naisenemmistöisillä aloilla, kuten koulutussektorilla; toteaa, että naiset ovat selvästi aliedustettuina luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan (STEM) koulutuksen alalla ja tehtävissä, sillä vain 24 prosenttia luonnontieteiden ja insinööritieteiden ammattilaisista on naisia; ottaa huomioon, että naisten osuus vaihtelee STEM-erikoisalan mukaan, sillä esimerkiksi kemian alalla on työssä pitämisen ongelma ja insinööritieteiden ja fysiikan aloilla taas rekrytointiongelma;

E.  ottaa huomioon, että tieteellä on erittäin suuri taloudellinen merkitys Euroopalle ja että tieteen alalla tarvitaan yhä enemmän työvoimaa, jolla on valmiudet muun muassa uraauurtavaan tutkimukseen; toteaa, että tällainen tutkimus on välttämätöntä tuotanto- ja kilpailukyvyn parantamiseksi; katsoo, että riittävä määrä henkilöitä, joilla on STEM‑tieteiden osaamista, on keskeinen edellytys unionin kasvu- ja työllisyysstrategian ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden toteuttamiseksi; ottaa huomioon, että STEM-tieteiden ammattilaisten kysynnän odotetaan kasvavan vuoteen 2025 asti ja uusimpien saatavilla olevien tilastojen mukaan tutkijakunta ikääntyy; katsoo, että STEM-aineiden sekä taidealan ja humanistisen alan aineiden yhdistäminen (STEAM) myönteisellä tavalla tarjoaa valtavia taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurillisia mahdollisuuksia ja että naistutkijat ja -innovoijat ovat hyvässä asemassa kehittämään tätä yhteyttä; toteaa, että naistutkijat ovat etu Euroopan unionille, joka tarvitsee kaikki käytettävissä olevat voimavarat selvitäkseen lopullisesti talous- ja rahoituskriisistä ja vastatakseen yhteiskunnan muutoksiin kokonaisuudessaan; katsoo, että on tarpeen edistää ja helpottaa naisten urakehitystä ja lisätä nuorten, erityisesti naisopiskelijoiden ja -tutkijoiden määrää STEM-aloilla;

F.  ottaa huomioon, että naistutkijoiden osalta on havaittu jonkin verran myönteistä kehitystä ja heidän osuutensa on kasvanut nopeammin kuin miesten viime vuosina mutta naistutkijoiden määrä on edelleen huomattavasti vähäisempi kuin miesten ja tämä ero on suurin liike-elämässä;

G.  ottaa huomioon, että naisten akateemisille urille on edelleen erittäin tyypillistä selvä vertikaalinen eriytyminen, niin että ainoastaan hyvin pieni osa naisista on korkeimmissa yliopistoviroissa; ottaa huomioon, että vuoden 2012 She Figures -tilaston mukaan ainoastaan 10 prosenttia yliopistojen rehtoreista on naisia;

H.  ottaa huomioon, että vain harvalla jäsenvaltiolla näyttää olevan sukupuolten tasa-arvoon liittyviä säännöksiä tutkimusta koskevassa lainsäädännössään ja että sukupuolinäkökulman sisällyttämiseen kansallisiin tutkimusohjelmiin kiinnitetään vain vähän huomiota;

I.  toteaa, että naiset törmäävät edelleen ennakkoluuloihin ja stereotypioihin, jotka vaikeuttavat oman yrityksen perustamista; katsoo, että naisten yrittäjyyden lisääntymistä on edistettävä ja tuettava ja kehitettävä toimintaympäristö, jossa naisyrittäjät ja perheyritykset voivat menestyä ja jossa yrittäjyys palkitaan, siten että ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin parhaiden käytäntöjen vaihdon pohjalta ja kiinnitetään erityistä huomiota äiteihin;

J.  ottaa huomioon, että tähän tilanteeseen on lukuisia ja monitahoisia syitä, kuten kielteiset stereotypiat ja ennakkoluulot sekä tietoinen ja tiedostamaton syrjintä;

K.  ottaa huomioon tilastot, jotka osoittavat johdonmukaisesti, että tytöt etääntyvät STEM‑aineista koulussa ja suorittavat poikia epätodennäköisemmin tieteellisen alan tutkinnon yliopistossa; ottaa huomioon, ettei naisten vähäiselle määrälle STEM-aloilla ole yhtä ainutta selitystä vaan sitä selittävät muun muassa opettajien puutteelliset tiedot kouluissa STEM-alojen uramahdollisuuksista, naisroolimallien puute, epävarmojen lyhytaikaisten sopimusten suuri määrä, haastattelupaneeleissa ilmenevä tiedostamaton syrjintä, naisten miehiä pienempi todennäköisyys hakeutua ylempiin virkoihin, naisten taipumus suuntautua opetustehtäviin tutkimuksen ja yliopistomaailman sijaan;

L.  ottaa huomioon, että tutkimuksen parissa toimivat naiset joutuvat kaikilla muilla aloilla toimivien naisten tavoin kantamaan suuremman osan vanhemmuuteen tai perheeseen liittyvistä velvoitteista kuin miespuoliset työtoverinsa ja että tämän vuoksi kaikissa ehdotetuissa toimenpiteissä on otettava huomioon naisten mahdollisuus sovittaa onnistuneesti yhteen työ- ja perhe-elämä sekä tämän mahdollisuuden antaminen myös miehille;

M.  toteaa, että huolimatta kaikista meneillään olevista pyrkimyksistä sukupuolten tasa-arvon ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseksi naisilla ei edelleenkään ole yhtäläisiä mahdollisuuksia tutkijan paikkoihin, rahoitukseen, julkaisemiseen ja akateemisiin palkintoihin ja he kärsivät myös joustamattomista ylennys- ja tunnustamisperusteista sekä rahoituksen tai heitä tukevien toimintatapojen puutteesta, minkä vuoksi nuorten naistutkijoiden tulevaisuudennäkymät ovat erityisen synkät; toteaa, että kaikki nämä tekijät saattavat osaltaan lisätä aivovuotoa ja että tarvittaisiin radikaaleja toimenpiteitä yksinkertaisten sijaan; toteaa lisäksi, että kollektiivinen yhteistyö on ratkaisevan tärkeää ja että sitä olisi harjoitettava ja edistettävä niin yksittäisten ihmisten keskuudessa kuin yhteiskunnan laajuisesti;

N.  katsoo, että naisten tosiasiallisesti heikkoa asemaa tieteiden alalla yhteiskunnassa – ilman että sille on välttämättä olemassa objektiivisiin kriteereihin pohjautuvia perusteita – sekä sukupuolten välisiä suhteita ja sukupuoleen perustuvia stereotypioita on tarkasteltava ja arvioitava uudelleen; katsoo, että laajentamalla naisten uranäkymiä ja muuttamalla koulutusjärjestelmiä voitaisiin huomattavasti edistää sukupuolten palkkaeron kaventamista esimerkiksi siten, että lisätään naistutkijoiden ja naispuolisten insinöörien määrää;

O.  toteaa, että komissio on jo sitoutunut varmistamaan, että kaikissa sen asiantuntijaryhmissä, paneeleissa ja komiteoissa on 40 prosenttia aliedustettuna olevaa sukupuolta ja tätä periaatetta sovelletaan erityisesti Horisontti 2020 -puiteohjelmassa;

P.  ottaa huomioon, että neuvoston viimeisimmissä päätelmissä inhimillisten voimavarojen vahvistamisesta tieteen ja teknologian alalla eurooppalaisella tutkimusalueella todetaan, että on tärkeää edistää sukupuolten tasa-arvoa tutkimuksessa ja naisten pääsemistä vastuullisiin tehtäviin, ja näin todettiin vuonna 2005, mutta neuvosto ei ole enää sen jälkeen ilmaissut kantaansa asiaan;

Q.  ottaa huomioon, että eurooppalaisen tutkimusalueen etenemissuunnitelmassa 2015–2020 kehotetaan komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kansallista tasa‑arvolainsäädäntöä käytännössä sukupuolten välisen epätasa-arvon korjaamiseksi tutkimuslaitoksissa ja päätöksentekoelimissä sekä sukupuolinäkökulman sisällyttämiseksi paremmin tutkimusta ja kehittämistä koskevaan politiikkaan, ohjelmiin ja hankkeisiin;

R.  ottaa huomioon, että Istanbulin sopimuksessa sitoudutaan puuttumaan väkivallan perimmäisiin syihin ja edistämään suurempaa tasa-arvoa naisten ja miesten välillä muuttamalla asenteita ja poistamalla stereotypioita niin yksilöiden kuin korkeakoululaitostenkin tasolla sekä yliopistojen ja korkeakoulujen kampuksilla, joilla myös esiintyy sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, jotta naisten ei tarvitse kärsiä väkivallasta ja sen pelosta, joka usein estää heitä osallistumasta täysipainoisesti akateemiseen ja sosiaaliseen elämään;

S.  toteaa, että Euroopan tasa-arvoinstituutilla voi olla keskeinen rooli sukupuolten palkkaeron kehityksen seurannassa tieteen ja tutkimuksen aloilla, sen syiden analysoinnissa ja lainsäädännön vaikutuksen arvioinnissa;

Sukupuolten tasa-arvo akateemisissa viroissa

1.  panee merkille, että viime vuosien myönteisistä muutoksista huolimatta tieteessä ja yliopistomaailmassa ei ole vielä saavutettu sukupuolten tasa-arvoa ja että tilanne vaihtelee jäsenvaltiosta, tutkimusalasta ja tutkintotasosta riippuen; huomauttaa, että tiedelaitosten ja yliopistojen ylimmissä akateemisissa viroissa ja johtotehtävissä on häkellyttävän vähän naisia, mikä osoittaa, että ”lasikatto” on olemassa; toteaa, että tällä tarkoitetaan ennakkoluuloihin perustuvia näkymättömiä esteitä, jotka hankaloittavat naisten pääsyä vastuullisiin tehtäviin;

2.  pitää valitettavana, että Euroopan unionin ja muiden kehittyneiden talouksien yliopistojen ja koulujen hierarkiassa esiintyy sukupuolten eriytymistä, joka on luonteeltaan sekä horisontaalista että vertikaalista, ja että vaikka EU:n 28 jäsenvaltiossa 59 prosenttia korkeakoulututkinnon suorittaneista on naisia, vain 18 prosenttia yliopiston professoreista on naisia;

3.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvo on yksi unionin perusperiaatteista ja että sitä on kunnioitettava myös tutkimuksen alalla ja yliopistomaailmassa; korostaa, että kaikki naisten suoran ja epäsuoran syrjinnän muodot on lakkautettava;

4.  panee merkille, että naisten puute tieteen ja tutkimuksen alalla on johtanut tutkimuksen ja kehittämisen mieslähtöisyyteen erityisesti siinä, että a) ei ole olemassa naispuolisia törmäystestinukkeja b) lääketieteellinen tutkimus kohdistuu tavallisesti miehiin c) säteilyannoslaskelmat perustuvat keski-ikäisen miehen absorptionopeuteen d) useimmissa anatomiankirjoissa kuvat ovat miehen kehosta;

5.  pitää valitettavana, että naisilla ei edelläkään ole yhtäläisiä mahdollisuuksia saada tutkijanvirkoja, rahoitusta ja töitään julkaistuksi ja että tiede- ja yliopistomaailmassa ei ole myöskään puututtu palkkaeroihin huolimatta siitä, että unionissa ja jäsenvaltioissa on lainsäädäntöä yhtäläisestä kohtelusta ja syrjinnän torjunnasta työmarkkinoilla, myös samapalkkaisuutta koskevaa lainsäädäntöä;

Positiiviset toimenpiteet

6.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita analysoimaan olemassa olevia säädöksiä, jotta ne voidaan panna asianmukaisesti täytäntöön ja tarvittaessa niitä voidaan tarkistaa naisten ja miesten yhtäläisen kohtelun toteuttamiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että syrjimättömyyden periaatetta, joka katsotaan Lissabonin sopimuksessa yhdeksi Euroopan unionin tavoitteista, noudatetaan kaiken tyyppisissä työsopimuksissa ja rahoitusmalleissa ja että laillista oikeutta samaan palkkaan samasta työstä kunnioitetaan kaikissa miehille ja naisille maksettavissa palkkioissa, myös apurahoissa ja stipendeissä, muun muassa varmistamalla palkkojen avoimuus;

7.  panee merkille, että säädösten täytäntöönpanon lisäksi on poistettava kulttuurisia ja institutionaalisia esteitä, jotka aiheuttavat naisten suoraa tai epäsuoraa syrjintää tiedealalla ja päätöksenteossa, jotta saavutetaan sukupuolten tasa-arvo; katsoo, että nämä syrjinnän muodot, kielteiset ennakkoasenteet ja tietoiset tai tiedostamattomat stereotypiat perustuvat alati toistuviin asenteisiin ja normeihin ja että instituutioiden muuttaminen voi auttaa hävittämään ne; kehottaa komissiota käynnistämään ja tukemaan valistuskampanjoita sekä ohjelmia ja aloitteita, joilla pyritään vähentämään näitä esteitä sekä yliopistomaailmassa että yleisesti yhteiskunnassa;

8.  arvostelee jälleen kerran sitä, että naiset saavat yhä samasta työstä pienempää palkkaa kuin miehet myös tutkimuksen ja tieteen alalla, mikä johtuu naisten riittämättömästä edustuksesta;

9.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja edistämään vertaistukiverkkoja sekä parhaiden käytäntöjen vaihtoa Euroopassa ja sen ulkopuolella;

10.  korostaa, että valistuskampanjat olisi kohdistettava yhtä hyvin miehille kuin naisille, sillä nämä toistavat tietoisesti tai tiedostamatta sukupuolistereotypioita, jotka saavat toisinaan naiset sisäistämään kulttuuriset ja institutionaaliset esteet urakehitykselle tieteen alalla;

11.  kehottaa komissiota toimimaan olemassa olevien ohjelmien ja aloitteiden pohjalta ja käynnistämään positiivisia kampanjoita, joilla kannustetaan tyttöjä ja naisia akateemisille urille ja tutkimuksen pariin kaikilla tieteen aloilla, erityisesti insinööritieteiden ja teknologian aloilla, joilla viimeaikaisista myönteisistä muutoksista huolimatta naisten osuus on edelleen alle keskiarvon;

12.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään koulutusohjelmia, joissa kannustetaan synergiaan ja myönteisiin yhteyksiin STEM-aineiden sekä humanistisen alan ja taidealan välillä ja tuodaan esille sukupuolinäkökulmaa, mikä helpottaa naisten roolia näiden yhteyksien luomisessa;

13.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tunnetuksi myönteisiä naispuolisia roolimalleja kaikilla koulutuksen tasoilla, oppivelvollisuuskoulusta aina täydennys- ja korkeakoulutukseen ja jatko-opintoihin, sekä arkioppimisessa ja nuorisotyössä; toteaa, että myönteisten naispuolisten roolimallien tunnetuksi tekeminen kattaa toimet, joilla korostetaan naisten historiallisia ja ajankohtaisia saavutuksia tieteen ja teknologian alalla, yrittäjinä sekä päättävissä asemissa; huomauttaa, että tällaisiin toimiin voi kuulua huomion kiinnittäminen kansainväliseen naistenpäivään ja tiedeviikkoihin sekä jäsenvaltioissa ja kaikkialla maailmassa olemassa olevien parhaiden käytäntöjen hyödyntäminen;

14.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja asiaankuuluvia sidosryhmiä tehostamaan aloitteita ja ohjelmia, joilla kannustetaan naisia jatkamaan uriaan tieteessä ja yliopistomaailmassa, kuten valmennus- ja verkostoitumisohjelmia ja ohjelmia, joilla tuetaan erityisesti nuorten naistutkijoiden osallistumista tutkimusohjelmiin ja apurahan hakemista sekä naistutkijoiden henkilökohtaisia uria ja etenemistä korkeimpiin virkoihin; katsoo, että naisia olisi myös kannustettava hakemaan päättäviin asemiin ja että samalla on torjuttava kaikenlaisia esteitä, jotka vaikeuttavat hakemista tai tekevät sen mahdottomaksi;

15.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään sukupuolten tasa-arvoa korkeakoulutuksessa koskevan strategian suunnittelussa erityistä huomiota moniperusteista syrjintää kohtaaviin naisiin, kuten hlbti-naisiin, vammaisiin naisiin, vähemmistö- tai maahanmuuttajataustaisiin naisiin, pakolaisiin ja omaishoitajiin;

16.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään tehokkaita ja houkuttavia STEM-aineiden kursseja ja opetusmenetelmiä, joilla ylläpidetään tyttöjen kiinnostusta tieteisiin, sekä tunnustamaan opettajien roolin kulttuurin muutoksen edistäjinä ja antamaan heille mahdollisuudet siihen, sillä he voivat saada tyttöjen kiinnostuksen tieteisiin koulussa säilymään;

17.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään laadukasta ammatinvalinnanohjausta ja koulutukseen hakeutumista kannustettaessa tyttöjä jatkamaan STEM-aineiden opiskelua yliopistossa;

Työ- ja yksityiselämän yhteensovittaminen

18.  korostaa, että tarve sovittaa onnistuneesti yhteen työelämä ja perhevelvoitteet on usein huomattava este erityisesti naisten etenemiselle urallaan tiede- ja yliopistomaailmassa ja että se on yksi tärkeimmistä syistä, miksi naiset jättävät uransa;

19.  kehottaa tarjoamaan joustavampia työoloja sekä nais- että miestutkijoille työ- ja perhe‑elämän yhteensovittamiseksi ja kehottaa poistamaan sukupuolten väliset palkkaerot sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi;

20.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita, tutkimusta rahoittavia organisaatioita ja muita sidosryhmiä kehittämään ohjelmia, joilla kannustetaan naisia aktiivisesti jatkamaan uriaan äitiys- tai vanhempainvapaan jälkeen, ja rahoittamaan työelämään palaamista koskevia ohjelmia, jotka räätälöidään kunkin laitoksen tarpeisiin ja jotka sisältävät tieteellisen kehityksen mukana pysymiseen tarvittavaa koulutusta; kehottaa myös lisäämään joustoa naisten aikaansaamien tieteellisten tulosten suhteen lapsen syntymän tai adoption jälkeen ja tarjoamaan sopivia lasten päivähoitopalveluja sekä myös kannustamaan ottamaan miehet mukaan perhevelvoitteiden hoitamiseen; katsoo, että näitä toimia olisi sovellettava myös yksittäisten stipendien tuella toimiviin tutkijoihin ja ulkoisesti rahoitettujen hankkeiden henkilöstöön;

21.  kannustaa jäsenvaltioita ja alueita edistämään perheystävällisempien yliopistojen ja tutkimuslaitosten kehittämistä;

22.  kehottaa komissiota tuomaan esille riittävän isyysloman ja isyysrahan merkityksen, jotta miehillä on varaa ottaa töistä vapaata lapsen hoitamista varten, ja auttamaan sen käsityksen muuttamisessa, jonka mukaan vanhemmista nainen pitää taukoa urastaan; katsoo, että näin voidaan poistaa suuri este naisten etenemiselle tiede- ja yliopistouralla;

Institutionaaliset muutokset ja hankkeet

23.  panee merkille, että sen lisäksi, että tuetaan yksittäisten naisten uria, tarvitaan institutionaalisia muutoksia, jotta päästään eroon sukupuolten tasa-arvon esteistä, erityisesti kun kyseessä ovat vertikaalinen eriytyminen ja naisten osallistuminen päättäviin elimiin;

24.  korostaa, että nämä muutokset edellyttävät institutionaalista tukea ja kannustusta ja että on asetettava uusia normeja, käsiteltävä esiin tulevia kysymyksiä ja seurattava edistymistä, jotta naistutkijat pystyvät hyödyntämään saatavilla olevia tietoja ja antamaan samalla aktiivisen panoksen eurooppalaiselle tutkimusalueelle;

25.  kehottaa komissiota tekemään jäsenvaltioille ehdotuksen suosituksesta, joka sisältää yhteiset suuntaviivat institutionaalisille muutoksille, joilla edistetään sukupuolten tasa‑arvoa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa;

26.  katsoo, että saatavilla olevia tietoja sukupuolijakaumasta ja naistutkijoiden asemasta jäsenvaltioissa olisi systematisoitava, jotta voidaan edistää sukupuolten tasa-arvoa kaikissa julkisissa ja yksityisissä tutkimuslaitoksissa; katsoo, että on päästävä yksimielisyyteen lisätoimista, joilla tuetaan naistutkijoita koskevia hankkeita;

27.  kehottaa komissiota tehostamaan koordinaatiotoimiaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisaloitteissa eurooppalaisella tutkimusalueella ja lisäämään tietoisuutta sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen merkityksestä tiede- ja yliopistomaailmassa sekä järjestämään sitä koskevaa koulutusta; korostaa, että on ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla tuetaan todellista sukupuolten tasa-arvoa urakehityksessä yliopistoissa ja tieteen alalla;

28.  pitää myönteisenä, että komissio rahoittaa tasa-arvosuunnitelmien perustamista 7. puiteohjelmaan ja Horisontti 2020 -puiteohjelmaan kuuluvista hankkeista; suhtautuu myönteisesti myös komission ja Euroopan tasa-arvoinstituutin yhteisen hankkeeseen sähköisen välineen perustamiseksi tasa-arvosuunnitelmia varten, jotta voidaan tunnistaa parhaat käytännöt ja vaihtaa niitä asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa; korostaa, että ehdotetuissa parhaissa käytännöissä olisi otettava huomioon yliopistojen ja tutkimusorganisaatioiden riippumattomuus ja niiden erilaiset organisaatiorakenteet eri jäsenvaltioissa;

29.  kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan kumppanuuksiin tutkimusorganisaatioiden ja yliopistojen kanssa, jotta voidaan edistää kulttuurisia ja institutionaalisia muutoksia sukupuolikysymyksissä;

30.  kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä akateemisten laitosten kanssa tuen ja parempien mahdollisuuksien tarjoamiseksi uralla etenemiseen tärkeimmissä siirtymävaiheissa, kuten siirtymisessä tohtorin tutkinnosta sen jälkeiseen tai luennoitsijan virkaan;

31.  korostaa tarvetta sisällyttää tutkimuksen sukupuolinäkökulma ja sukupuolten tasapuolinen osallistuminen kattavasti Horisontti 2020 -ohjelmaan; katsoo, että tämä edellyttää uusia toimenpiteitä sukupuolinäkökulman sisällyttämiseksi seuraavan työohjelman muotoiluun ja toteutukseen; pitää myönteisenä Horisontti 2020 -ohjelman sukupuolijakaumaa käsittelevän neuvoa-antavan ryhmän perustamista; uskoo vakaasti, että Horisontti 2020 -ohjelman tavoitteet voidaan saavuttaa vain naistutkijoiden täysipainoisen osallistumisen avulla;

32.  kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä akateemisten laitosten kanssa, jotta naisia voidaan kannustaa ennakoivasti hakemaan virkoihin ja naisten edustus haastattelupaneeleissa voidaan varmistaa mahdollisuuksien mukaan;

33.  uskoo vakaasti, että sukupuoliulottuvuus tuo lisäarvoa tutkimukseen ja tuottoa sijoitukselle; korostaa, että tasa-arvoanalyysi voi edistää innovointia ja monitieteistä yhteistyötä tieteen ja teknologian alalla;

Edistykseen tähtääviä toimia

34.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan tutkimuslaitoksille ja yliopistoille kannustimia tasa‑arvosuunnitelmien käyttöön ottamiseksi ja soveltamiseksi, sisällyttämään kansallisiin tutkimusohjelmiinsa sukupuolinäkökulman, poistamaan oikeudelliset ja muut esteet, jotka haittaavat naistutkijoiden rekrytointia, työssä pysymistä ja uralla etenemistä, sekä panemaan täytäntöön kattavia rakennemuutosstrategioita, jotta päästään eroon nykyisistä sukupuolieroista tutkimuslaitoksissa ja -ohjelmissa;

35.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan sukupuolten epätasa-arvoa päätöksentekoprosessissa ja tutkijoiden rekrytoinnista ja ylennyksistä vastaavissa elimissä sekä harkitsemaan tasa-arvosuunnitelmien laatimista edellytyksenä julkisen rahoituksen saamiselle tutkimuksen, tieteen ja akateemisen toiminnan alalla erityisesti kannustamalla tutkimus- ja tiedelaitoksia laatimaan raportteja naistutkijoiden integrointia koskevista toimenpiteistään ja varmistamalla avoimet ja selkeät valinta- ja ylennysmenettelyt;

36.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvoa korkeakoulutuksessa koskevissa strategioissa on käsiteltävä myös sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumista yliopistojen ja korkeakoulujen kampuksilla koskevia strategioita, jotka sisältävät muun muassa tiedotusta, helpottavat oikeuden saatavuutta väkivallasta kärsineille naisille ja ottavat miespuoliset opiskelijat, tutkijat ja työntekijät mukaan väkivallan torjuntaan;

37.  kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan työnantajia ryhtymään toimiin, joilla torjutaan kaikenlaista naisten työpaikkahäirintää, joka saattaa johtaa uhrien lannistumiseen ja lopulta irtisanoutumiseen;

38.  kannustaa jäsenvaltioita helpottamaan säännöllistä viestintää maan yliopistoista ja tieteistä vastaavan sekä tasa-arvosta vastaavan ministerin välillä, jotta voidaan laatia kansallista politiikkaa, jolla kannustetaan ja tuetaan naisia tiede- ja yliopistomaailmassa;

39.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan tiedotusvälineet ja yksityisen sektorin mukaan sukupuolistereotypioiden hävittämiseen ja vastavuoroisen kunnioituksen edistämiseen; korostaa tiedotusvälineiden roolia sukupuolistereotypioiden ylläpitämisessä tai häivyttämisessä sekä niiden mahdollisuuksia vahvistaa ennakoivasti naisten ja tyttöjen myönteisiä roolimalleja, mitä olisi edistettävä;

40.  kehottaa komissiota ja Euroopan tasa-arvoinstituuttia kehittämään edelleen nykyisiä menetelmiä sukupuolen perusteella eriteltyjen tilastojen laatimiseksi kaikesta akateemisesta ja tieteellisestä toiminnasta henkilöresursseja koskevien tilastojen lisäksi sekä kehittämään toimivia indikaattoreita institutionaalisten muutosprosessien mittaamiseksi sekä kansallisella tasolla että kaikkialla eurooppalaisella tutkimusalueella;

41.  kehottaa jäsenvaltioita, yliopistomaailmaa ja kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä ottamaan käyttöön koulutuksessa ja erityisesti korkea-asteen koulutuksessa erityisohjelmia, joilla tuodaan esiin sukupuolten tasa-arvon merkitys;

42.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan sukupuolten tasa-arvon johdonmukaisesti huomioon kaikissa ohjelmissa ja toimenpiteissä, joilla rahoitetaan tiedettä, yliopistoja ja tutkimusta, ja laatimaan ohjeistusta ja menetelmiä sukupuolinäkökulman näihin aloihin sisällyttämisen seuraamiseen ja arvioimiseen;

43.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään tilastollisia menetelmiä, joilla seurataan, mihin yliopistomaailmasta lähtevät naiset päätyvät, jotta akateemisten laitosten ja hallitusten päätöksentekoa voidaan parantaa asiaan liittyvillä aloilla;

44.  kannustaa jäsenvaltioita harkitsemaan myönteisen tunnustuksen antamista niille akateemisille laitoksille, jotka ovat ryhtyneet toimiin sukupuolten epätasa-arvon korjaamiseksi;

45.  pyytää komissiota sisällyttämään tieteeseen ja tekniikkaan sukupuoliulottuvuuden kannustamalla ottamaan sukupuolen huomioon tutkimuksen kehittämisessä, jotta saadaan lakkautettua syrjinnän hienovaraiset muodot;

Osallistuminen

46.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan edelleen naispuolisten tutkijoiden verkostoitumista valtioiden, alueiden ja unionin tasolla;

47.  kannustaa jäsenvaltioita harkitsemaan sellaisten mentorointiohjelmien käyttöönottoa, joissa keskitytään kannustamaan naisia hakemaan apurahoja, ylennyksiä ja muita mahdollisuuksia, sekä tukemaan heitä prosessissa;

48.  katsoo, että on tärkeää varmistaa naisten laajempi osallistuminen päätöksentekoon ja taata sukupuolten tasa-arvo arviointilautakunnissa, valintalautakunnissa ja muissa merkityksellisissä elimissä sekä nimitetyissä paneeleissa ja komiteoissa, jotka tekevät palvelukseenottamiseen, rahoitukseen, tutkimusohjelmiin ja julkaisemiseen liittyviä päätöksiä; katsoo, että tutkimuslaitoksia ja yliopistoja olisi kannustettava asettamaan naisten osuutta koskevia tavoitteita näissä elimissä; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan ehdotuksen julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä annetuksi direktiiviksi(6) perustaksi ja ehdottamaan vastaavia säädöksiä naisten ylemmistä viroista yliopisto- ja tiedemaailmassa;

49.  pyytää neuvostoa antamaan Luxemburgin puheenjohtajakauden aikana päätelmiä sukupuolten tasa-arvosta tutkimuksessa, jotta voidaan varmistaa naisten aiempaa suurempi edustus ja osallistuminen tutkimuksen päätöksentekoprosesseihin;

50.  kehottaa parlamenttia perustamaan ”Naiset ja tiede Euroopassa” -palkinnon, joka myönnettäisiin työnantajille (yrityksille, laitoksille tai viranomaisille), jotka ovat edelläkävijöitä naisten osuuden edistämisessä yliopisto- ja tiedemaailmassa, naisjohtajien tukemisessa ja samapalkkaisuuden takaamisessa;

51.  kehottaa komissiota edistämään tiedotuskampanjoiden avulla järjestelyjä ja ohjelmia, joilla pyritään lisäämään naisten osallistumista tieteelliseen tutkimukseen;

o
o   o

52.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0050.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0499.
(4)EUVL C 279 E, 19.11.2009, s. 40.
(5)EYVL C 309, 27.10.2000, s. 57.
(6)COM(2012)0614.


Tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien lisääminen EU:ssa koulutuksen avulla
PDF 205kWORD 98k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. syyskuuta 2015 tyttöjen mahdollisuuksien parantamisesta EU:ssa koulutuksen avulla (2014/2250(INI))
P8_TA(2015)0312A8-0206/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan,

–  ottaa huomioon neljännessä naisten maailmankonferenssissa 15. syyskuuta 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä YK:n erityisistunnoissa Peking +5 (2005), Peking +15 (2010) ja Peking +20 (2015) hyväksytyt asiakirjat, joissa arvioidaan konferenssien tuloksia,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2011 hyväksymän Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020),

–  ottaa huomioon toukokuussa 2011 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus),

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015” (COM(2010)0491),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman sukupuolistereotypioiden poistamisesta EU:ssa(1),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY ja miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY,

–  ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY muuttamisesta 23. syyskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/73/EY,

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvon edistymisestä Euroopan unionissa vuonna 2013(2),

–  ottaa huomioon vuonna 2009 laaditun komission koulutuksen ja kulttuurin pääosaston tilaaman riippumattoman raportin,

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2007 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen jäsenvaltioille CM/Rec(2007)13 sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta koulutuksessa,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston asiakirjan, jossa esitetään kooste hyvistä käytännöistä, joilla edistetään koulutusta ilman sukupuolistereotypioita ja tuodaan esille tapoja toteuttaa toimenpiteet, jotka sisältyvät ministerikomitean suositukseen sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta koulutuksessa (tarkistettu 12. maaliskuuta 2015),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2003 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen jäsenvaltioille Rec(2003)3 naisten ja miesten tasavertaisesta osallistumisesta poliittiseen ja julkiseen päätöksentekoon,

–  ottaa huomioon kansainvälisenä naistenpäivänä vuonna 2015 annetun Kansainvälisen työjärjestön (ILO) naisista työelämässä antaman tiedonannon ”Women and the World of Work”,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) vuonna 2013 julkaiseman tutkimuksen Euroopan unionin lesboista, homoseksuaaleista, biseksuaaleista ja transihmisistä (HLBTI),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A8-0206/2015),

A.  ottaa huomioon, että koulutus on vastuullisen kansalaisuuden perusta, välttämätön edellytys sukupuolten tasa-arvolle ja tyttöjen mahdollisuuksien parantamiselle sekä perusihmisoikeus ja jokaisen lapsen oikeus;

B.  ottaa huomioon, että tyttöjen ja naisten koulutus on tärkeä eurooppalainen arvo, perusihmisoikeus ja olennainen tekijä naisten ja tyttöjen mahdollisuuksien parantamisessa yhteiskunnassa, kulttuurin alalla ja työelämässä sekä sen varmistamisessa, että tytöt ja naiset voivat nauttia täysimääräisesti sosiaalisista, taloudellisista, kulttuurisista ja poliittisista oikeuksistaan, ja siten myös naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisessä;

C.  katsoo, että koulutuksella voidaan muuttaa yhteiskuntaa sekä edistää sosiaalista, taloudellista, poliittista ja sukupuolten välistä tasa-arvoa;

D.  ottaa huomioon parlamentin sisäasioiden pääosaston teettämän tutkimuksen, jonka mukaan koulutusjärjestelmän ulkopuolella on maailmassa 30 miljoonaa alakouluikäistä tyttöä;

E.  ottaa huomioon, että köyhyys, sosiaalinen syrjäytyminen sekä esikoulu-, koulu- ja koulujen ulkopuolisen toiminnan verkostojen riittämättömyys tai huono saatavuus ovat suurimpia esteitä tyttöjen koulutukseen pääsylle;

F.  ottaa huomioon, että vain valtiot voivat tarjota ilmaista ja kaikkien saatavilla olevaa oppivelvollisuuskoulutusta, mikä on ehdoton edellytys sille, että kummallekin sukupuolelle taataan yhtäläiset mahdollisuudet;

G.  ottaa huomioon, että koulutusalalla tehtävät talousarvioleikkaukset, jotka johtuvat suurelta osin EU:n ajamasta talouden kiristämispolitiikasta, vaarantavat ilmaisen korkealaatuisen julkisen koulutuksen ja siten lisäävät eriarvoisuutta entisestään;

H.  katsoo, että kaikilla lapsilla olisi oltava oikeus laadukkaaseen ja ilmaiseen julkiseen koulutukseen ilman minkäänlaista syrjintää ja riippumatta heidän oleskeluoikeudellisesta asemastaan;

I.  ottaa huomioon, että köyhyys vaikuttaa merkittävästi yhtäläisiin mahdollisuuksiin päästä koulutukseen, mikä johtuu lasten kouluun lähettämisen välittömistä ja välillisistä kustannuksista; ottaa huomioon, että pienituloisille perheille on erityisen vaikeaa antaa nuorille mahdollisuus koulutukseen, varsinkin korkeakoulutukseen, mikä vahvistaa entisestään perinteistä tapaa suosia poikia lasten kouluttamisessa;

J.  ottaa huomioon, että sukupuolistereotypiat määräävät naisille ja miehille erilaiset, ennalta määrätyt ja rajatut roolit, joita lukuisat sosiaaliset muuttujat muokkaavat ja joita vanhemmat, koulutus ja tiedotusvälineet levittävät tai uusintavat; ottaa huomioon, että lapsuus- ja nuoruusajan sosiaalistumisvaiheiden aikana yksilöt sisäistävät kyseiset sukupuoliroolit, jotka siten vaikuttavat heidän elämäänsä ja saattavat myös rajoittaa naisten ja miesten henkilökohtaista kehitystä;

K.  toteaa, että sukupuolistereotypioiden vaikutus koulutukseen ja oppilaiden koulussa tekemiin päätöksiin voi ohjata heidän valintojaan koko elämän ajan ja siten heijastua merkittävällä tavalla työmarkkinoihin, joilla naiset joutuvat edelleen kohtaamaan sekä horisontaalista että vertikaalista eriytymistä; toteaa, että tämä vaikuttaa siihen, että tiettyjä aloja pidetään edelleen miesten aloina ja niiden palkkataso on siksi korkeampi kuin aloilla, jotka katsotaan naisten aloiksi;

L.  ottaa huomioon, että sosiaalisella ympäristöllä, perheen asenteilla, ikätovereilla, roolimalleilla ja opettajilla sekä opinto-ohjauksella ja koulutusvalintoihin liittyvällä neuvonnalla on huomattava merkitys oppilaiden koulutusväylän valitsemisessa sekä sukupuolistereotypioiden muuttamisessa; katsoo, että opettajat ovat oleellinen tekijä sukupuolten välisen tasa-arvon, moninaisuuden sekä keskinäisen ymmärryksen ja kunnioituksen edistämisessä, sillä he vaikuttavat yhteiskunnan muuttumiseen mielipiteillään ja opetuskäytännöillään; katsoo lisäksi, että opettajat voivat lisätä vanhempien tietoisuutta sukupuolten tasa-arvosta ja näiden lasten potentiaalista;

M.  katsoo, että sukupuolten tasa-arvo on sisällytettävä koulutusjärjestelmän jokaiseen tasoon ja osa-alueeseen, jotta tyttöjen ja poikien sekä naisten ja miesten keskuudessa edistetään oikeudenmukaisuuden ja demokraattisen kansalaisuuden arvoja siten, että sukupuolten välille muodostuu aito kumppanuus sekä julkisen että yksityisen elämän aloilla;

N.  katsoo, että miesvaltaisilla aloilla, kuten luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden, matematiikan ja yrittäjyyden aloilla, tarvitaan enemmän naispuolisia roolimalleja ja että mentoriverkostot ja vertaisoppiminen ovat tehokas keino tyttöjen voimaannuttamiseksi näillä aloilla;

O.  ottaa huomioon, että käytettävissä olevien tietojen mukaan naisille maksetaan pätevyydestä ja kokemuksesta vähemmän kuin miehille ja että he ovat edelleenkin pääasiassa vastuussa perheen ja muiden apua tarvitsevien henkilöiden hoitamisesta, mikä rajoittaa jatkuvasti naisten mahdollisuuksia kokopäiväiseen palkkatyöhön; katsoo, että sukupuolten tasa-arvoon olisi sisällytettävä myös se, että arvostetaan kaikkea naisten tekemää työtä ja koulutetaan poikia ja miehiä töihin, jotka ovat perinteisesti naisvaltaisia; katsoo, että päivähoidon tuen sekä äitiys- ja isyysvapaajärjestelmän parantaminen eri puolilla Eurooppaa edistää naisten työmahdollisuuksia ja taloudellisia vaikutusmahdollisuuksia sekä sukupuolistereotypioiden torjuntaa, mikä parantaa tyttöjen mahdollisuuksia kaikilla koulutuksen tasoilla;

P.  ottaa huomioon, että vaikka yhä useammilla naisilla onkin keskiasteen tutkinto ja korkeakoulututkinto, sekä naisten koulutusalat että heidän ammatillinen toimintansa liittyvät pääasiassa tehtäviin, joilla pyritään uusintamaan ja jatkamaan perinteisiä sosiaalisia ja taloudellisia rakenteita; katsoo, että on tarpeen lisätä naisten osallistumista sekä ammatilliseen koulutukseen että luonnontieteihin, teknologiaan, insinööritieteihin ja matematiikkaan liittyvillä aloilla;

Q.  katsoo, että koulutusresurssien tasapuolisempi jakaminen parantaisi tyttöjen pääsyä työmarkkinoille ja että naisten ja miesten tasavertainen osallistuminen työmarkkinoille voisi parantaa EU:n talousnäkymiä;

R.  katsoo, että EU:n ja kansallisten viranomaisten olisi kaikin keinoin edistettävä sukupuolten tasa-arvoa oppilaitoksissa ja sukupuolikasvatuksen olisi oltava opetussuunnitelman ja koulutusohjelmien olennainen osa; katsoo, että unionin ja kansallisten viranomaisten on varmistettava, ettei opetusmateriaaleissa ole syrjivää sisältöä;

S.  ottaa huomioon, että virallinen opetussuunnitelma edustaa jokaisen jäsenvaltion kulttuurista ja sosiaalista näkökulmaa ja vaikuttaa tyttöjen ja poikien identiteetin muodostumiseen; toteaa, että epävirallinen opetussuunnitelma täydentää virallista opetussuunnitelmaa, kun taas piilo-opetussuunnitelma on yhteistä kaikille tilannesidonnaisesti määritellyille opetussuunnitelmille; katsoo, että kaikki tämäntyyppiset opetussuunnitelmat ovat tärkeitä tyttöjen ja poikien identiteetin muodostumisen kannalta ja että paikallisviranomaisilla on keskeinen asema arkioppimisessa, koska ne toimivat oppilaitosten läheisyydessä;

T.  katsoo, että sukupuolten epätasa-arvon torjumiseksi on oleellista, että opetussuunnitelmia, kehitystavoitteita, oppimistuloksia, sisältöjä, strategioita, materiaaleja, arviointeja, kurinpidollisia ohjelmia ja oppituntien suunnittelua seurataan jatkuvasti pedagogisesta näkökulmasta ja että koulutusalan tutkimuslaitokset ja sukupuolten tasa-arvon asiantuntijat valvovat ja arvioivat niitä;

U.  katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta on suurin este sukupuolten tasa-arvon toteutumiselle ja että sitä voidaan torjua koulutuksen avulla; ottaa huomioon, että kaikki EU:n jäsenvaltiot eivät ole ratifioineet Istanbulin yleissopimusta ja että EU on osaltaan vastuussa sukupuolten tasa-arvoa edistävien hankkeiden käynnistämisestä ja rahoituksesta;

V.  ottaa huomioon, että koulussa esiintyvä sukupuoleen perustuva väkivalta käsittää lapsiin kohdistuvan seksuaalisen, fyysisen ja/tai psyykkisen väkivallan, joka johtuu sukupuolistereotypioista ja sosiaalisista normeista; katsoo, että koulussa esiintyvä sukupuoleen perustuva väkivalta on suuri este mahdollisuuksien käytölle, osallistumiselle ja tulosten saavuttamiselle;

W.  ottaa huomioon, että vammaiset ja/tai erityisopetusta tarvitsevat naiset ja tytöt kohtaavat moninkertaista syrjintää; katsoo, että tyttöjen tilannetta voidaan parantaa vain, kun pääsy laadukkaaseen koulutukseen on tasa-arvoista eikä se määrity tai esty kyseisen syrjinnän vuoksi ja osallisuuden periaatetta noudatetaan täysimääräisesti;

X.  ottaa huomioon, että erityisopetuksen tarpeen tunnistamisessa on suhteettoman suuria eroja; ottaa huomioon, että poikien erityistarpeet havaitaan yleisesti helpommin, erityisesti jos on kyse jostain ”ei-normatiivisesta” ongelmasta, kuten tarkkaavaisuushäiriöstä (ADS) tai dysleksiasta, joiden tunnistamisessa ammattilaisten tekemillä arvioilla on suurempi merkitys;

Y.  ottaa huomioon, että 17 prosenttia maailman aikuisista on luku- ja kirjoitustaidottomia ja heistä kaksi kolmasosaa (493 miljoonaa) on naisia(3);

Yleisiä suosituksia

1.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan ja parantamaan toimia, joilla sukupuolten tasa-arvoa sovelletaan koulutusjärjestelmän kaikilla tasoilla ja sisällytetään tasa-arvoasioiden tiedostamisen parantaminen täysimääräisesti opettajankoulutukseen ja myös kaikkien muiden koulujen ammattialojen, kuten koululääkäreiden, kouluterveydenhoitajien, koulupsykologien, sosiaalityöntekijöiden ja pedagogien koulutukseen; kehottaa myös varmistamaan, että koko koulutusjärjestelmään luodaan mekanismeja, jotka tukevat sukupuolten tasa-arvon edistämistä, täytäntöönpanoa, valvomista ja arviointia oppilaitoksissa;

2.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään koulutuksen demokratisoimista ja muita edellytyksiä, jotka ovat tarpeellisia, jotta kouluissa ja muilla opetusmenetelmillä tarjottava koulutus auttaa edistämään sukupuolten tasa-arvoa ja yhtäläisiä mahdollisuuksia, torjumaan taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista eriarvoisuutta sekä edistämään henkilökohtaista kehitystä, suvaitsevaisuutta, solidaarisuutta, vastuullisuutta, sosiaalista kehitystä ja demokraattista osallistumista yhteisön elämään;

3.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden koulutusjärjestelmien tavoitteisiin sisältyy perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittamista sekä miesten ja naisten yhtäläisiä oikeuksia ja mahdollisuuksia koskeva kasvatus; kehottaa niitä myös ottamaan koulutusjärjestelmien laatuperiaatteissa huomioon sellaisten esteiden poistamisen, jotka ovat sukupuolten todellisen tasa-arvon tiellä, ja sukupuolten täydellisen tasa-arvon edistämisen;

4.  kehottaa edistämään kouluissa kokonaisvaltaista lähestymistapaa viralliseen koulutukseen ja arkioppimiseen sekä tiedostavaa lähestymistapaa ihmisoikeuksien, ihmisarvon, sukupuolten tasa-arvon ja itsetunnon sekä itsevarmuuden kehityksen huomioon ottamiseksi, jotta voidaan rohkaista tyttöjä ja naisia tekemään itsenäisiä ja tietoon perustuvia päätöksiä sekä henkilökohtaisesti että ammatillisesti; katsoo, että sukupuolten tasa-arvoa painottavan koulutuksen on täydennettävä demokraattisia arvoja korostavaa kansalaiskasvatusta; katsoo, että kyseinen koulutus on yhdistettävä oikeuksiin perustuvaan, sukupuolinäkökulman huomioon ottavaan oppimisympäristöön, jossa tytöt ja pojat saavat tietoa oikeuksistaan ja osallistuvat kouluissa ja arkioppimisympäristöissä demokraattisiin prosesseihin, esimerkiksi oman koulunsa demokraattiseen hallintoon;

5.  kehottaa komission ja jäsenvaltioiden koulutuspolitiikasta päättäviä varmistamaan, että sukupuolten tasa-arvoon sitoutuminen on muutakin kuin pelkkiä julistuksia periaatteista ja poliittisista pyrkimyksistä ja että se näkyy siten, että asiaan liittyviä toimia ja resursseja lisätään huomattavasti ja muistetaan koulutuksen ensisijainen merkitys kulttuurin muuttamisessa;

6.  huomauttaa, että vaikka EU:ssa enemmistö (60 prosenttia) korkeakoulututkinnon suorittaneista on naisia, naisten työllisyysaste ja urakehitys eivät ole niin hyvät kuin ne voisivat olla; korostaa, että osallistavan ja kestävän talouskasvun toteutuminen edellyttää, että kuilu naisten koulutustason ja työmarkkina-aseman välillä saadaan kurottua umpeen vähentämällä erityisesti horisontaalista ja vertikaalista eriytymistä;

7.  korostaa, että koulutus on tärkeä väline, jonka avulla naiset voivat osallistua täysipainoisesti sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen; korostaa, että elinikäiseen oppimiseen liittyvät toimet ovat ratkaisevan tärkeä keino tarjota naisille niitä taitoja, joiden ansiosta he voivat palata työelämään tai parantaa työtään, tulojaan ja työolojaan;

8.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään koulutukseen tehtäviä välttämättömiä investointeja, jotta kaikille voidaan tarjota ilmaista ja korkealaatuista julkista koulutusta;

9.  kehottaa jäsenvaltioiden koulutusviranomaisia varmistamaan naisten ja miesten yhtäläiset oikeudet koulutukseen sisällyttämällä aktiivisesti tasa-arvoisen kohtelun periaate osaksi koulutustavoitteita ja -toimia, jotta seksistinen käyttäytyminen ja siihen liittyvät sosiaaliset stereotypiat eivät johtaisi naisten ja miesten epätasa-arvoon;

10.  pyytää komissiota varmistamaan, että kyseinen suositus osoitetaan niille kansallisille elimille, jotka ovat vastuussa kansallisen, alueellisen ja paikallisen koulutuspolitiikan täytäntöönpanosta, koulujen hallintoelimille sekä alue- ja paikallisviranomaisille;

11.  korostaa tarvetta edistää sukupuolten tasa-arvoista edustusta niissä johto- ja hallintoelimissä, jotka vastaavat oppilaitosten valvonnasta ja hallinnosta, etenkin koulujen johtajien ja rehtorien viroissa sekä tehtävissä, joissa naiset ovat aliedustettuina, kuten luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan aineopettajien keskuudessa, koska näin saadaan roolimalleja tytöille;

12.  korostaa, että perheväkivallalle altistuvat useimmin tytöt, joille ei anneta mahdollisuutta käydä koulua;

13.  kehottaa komissiota käynnistämään mahdollisimman pian menettelyn EU:n liittämiseksi Istanbulin sopimukseen; kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan kyseisen sopimuksen; kehottaa lisäksi EU:ta ja jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä sukupuolten tasa-arvon hyväksi unionin ulkosuhteissa; korostaa, että sukupuolistereotypiat liittyvät tiivisti kiusaamiseen, nettikiusaamiseen ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja että niitä on torjuttava varhaisesta iästä lähtien; korostaa, että Istanbulin sopimuksessa kehotetaan kaikkia sen allekirjoittaneita valtioita lisäämään viralliseen opetussuunnitelmaan koulutuksen kaikilla tasoilla opetusaineistoa stereotypioista poikkeavista sukupuolirooleista, keskinäisestä kunnioituksesta, väkivallattomasta riitojenratkaisusta ihmissuhteissa, sukupuoleen perustuvasta väkivallasta sekä oikeudesta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja mukauttamaan aineiston oppilaiden kulloisiin valmiuksiin;

14.  kannustaa kaikkia jäsenvaltioita investoimaan johdonmukaisesti tiedotus-, valistus- ja opetuskampanjoihin sekä parantamaan tytöille ja pojille tarjottavaa ammatinvalinnanohjausta siten, että puututaan stereotyyppisiin käsityksiin sukupuolirooleista sekä sukupuolistereotypioihin ammatillisessa suuntautumisessa, erityisesti luonnontieteen ja uuden teknologian aloilla; katsoo, että tämä vähentäisi työmarkkinoiden eriytymistä sukupuolen mukaan ja vahvistaisi naisten asemaa ja samalla saataisiin täysi hyöty tyttöjen ja naisten edustamasta inhimillisestä pääomasta EU:ssa ja edistettäisiin keskustelua koulutus- ja uravalinnoista kouluissa ja luokkahuoneissa;

15.  muistuttaa opetushenkilöstön roolista heidän auttaessaan ja neuvoessaan perheitä lasten koulutusuraan liittyvissä valinnoissa tarkoituksenaan ohjata heidät polulle, joka vastaa heidän taitojaan, lahjojaan ja mieltymyksiään; korostaa, että se vaihe, jolloin koulutusurasta annetaan neuvoja, on ratkaisevan tärkeä ja silloin sukupuolistereotypioilla voi olla vaikutusta ja tämä voi vaikuttaa pysyvästi tyttöjen kykyyn luoda ammattiuraa, joka edistäisi heidän henkilökohtaista kehitystään ja itsenäistymistään;

16.  kehottaa komissiota toteuttamaan jäsenvaltioiden välityksellä erityisiä tytöille tarkoitettuja valistusohjelmia, jotka käsittelevät heidän osallistumistaan korkeakoulutukseen, mahdollisia opintokursseja ja niihin liittyviä, heidän taipumuksiaan vastaavia työmahdollisuuksia, jotta kannustetaan tyttöjä valitsemaan perinteisesti miesvaltaisia aloja sekä tukemaan uuden sukupolven naisten itseluottamusta; korostaa, että arkioppiminen on myös ratkaisevassa asemassa tyttöjen ja nuorten naisten luottamuksen rakentamisessa;

17.  kehottaa jäsenvaltioita käyttämään ERI-rahastoja tukemaan ohjelmia, joissa työskennellään aktiivisesti syrjäytyneisiin yhteisöihin kuuluvien lasten vanhempien kanssa ja kannustetaan merkityksellisiin ja innostaviin harrastuksiin kouluajan ulkopuolella ja koulujen loma-aikoina;

18.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan julkisten päiväkotiverkostojen, esiopetusjärjestelmien ja lapsille tarkoitettujen julkisten vapaa-ajan palvelujen edistämistä;

19.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan vammaisille ja/tai erityisopetusta tarvitseville tarjottavan opetuksen ja ammattikoulutuksen laatua sekä laskemaan heidän korkeaa koulunkäynnin keskeyttämisastettaan ja noudattamaan osallistavan koulutuksen periaatteita korostaen kyseisten oppilaiden aktiivista osallistumista ja parantamaan mahdollisuuksien mukaan heidän integroitumistaan yhteiskuntaan ja yleiseen koulutusjärjestelmään; kehottaa parantamaan välittömästi opettajankoulutusta tämän toteuttamiseksi ja sisällyttämään sukupuolinäkökulman tähän koulutukseen sekä tehostamaan oppimisvaikeuksien tunnistamista, mukaan lukien sukupuolinäkökulman huomioon ottavien erityisten seulontavälineiden ja koulutusohjelmien kehittäminen, jotta kyseisille tytöille ja naisille tarjotaan paremmat työllistymismahdollisuudet ja heidän mahdollisuuksiaan parannetaan moninkertaisen syrjinnän voittamiseksi;

20.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan tytöille ja pojille yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen riippumatta heidän iästään, sukupuolestaan, sosioekonomisesta asemastaan, kulttuuritaustastaan tai uskonnostaan; korostaa, että tarvitaan unionin, kansallisen ja paikallisen tason laitoksia edistämään erityisohjelmia, jotta kouluihin integroidaan marginalisoituneet yhteisöt yleensä, ja erityisesti kyseisten yhteisöjen tytöt, koska he kohtaavat usein moninkertaista syrjintää, sekä kaikki eurooppalaisen yhteiskunnan vähemmistöt; pitää tärkeänä varmistaa, että tytöt saavat toisen asteen opinnot päätökseen; korostaa, että tarvitaan taloudellisia avustusohjelmia taloudellisesti huonossa asemassa oleville perheille, jotta estetään se, että oppilaat, ja erityisesti tytöt, keskeyttävät koulunkäynnin;

21.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan tarvittavaa aktiivista tukea, jolla varmistetaan se, että maahanmuuttajanaisille ja heidän perheenjäsenilleen voidaan opettaa vastaanottavan maan kieltä paikallisesti, osana ilmaista julkista koulutuspalvelua;

22.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään erityisohjelmia, joilla varmistetaan romanityttöjen ja nuorten romaninaisten pysyminen perus-, keski- ja korkea-asteen koulutuksessa, sekä ottamaan käyttöön teiniäitejä ja aikaisin koulun keskeyttäneitä tyttöjä koskevia erityistoimia, joilla edistetään etenkin keskeytymätöntä koulutusta ja tarjotaan työssä tapahtuvaa koulutusta; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan nämä toimenpiteet huomioon romanien integraatiota edistävien kansallisten strategioiden koordinoinnissa ja arvioinnissa;

23.  painottaa, että on tärkeää sisällyttää kehitysyhteistyöhankkeisiin toimenpiteitä, jotka tähtäävät tyttöjen ja naisten kouluttamiseen;

24.  korostaa, että opetussuunnitelmissa ja kaikissa koulutusvaiheissa on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota naisten ja miesten tasa-arvon periaatteeseen;

Opetussuunnitelma ja koulutus

25.  korostaa, että opetussuunnitelmissa, kehitystavoitteissa ja oppimistuloksissa, sisällössä, koulujen opetusohjelmissa ja oppituntien suunnittelussa on kiinnitettävä asianmukaista huomiota sukupuolten tasa-arvoon sen kaikissa muodoissa; painottaa, että naisten asemaa koulujen eri aineiden opetussuunnitelmissa on arvioitava ja naisten roolia on korostettava opetuksen sisällössä; katsoo, että opetettaessa sukupuolten tasa-arvoa koulutuksessa on käsiteltävä nimenomaisesti tasa-arvon periaatteetta ja siihen on sisällytettävä useita eri osa-alueita, kuten lukutaito, kiusaaminen, väkivalta, vihapuhe, ihmisoikeudet ja kansalaiskasvatus;

26.  korostaa, että koulutuksen on autettava tyttöjä ja poikia kehittymään tiedostaviksi ja tasapainoisiksi yksilöiksi, jotka kunnioittavat muita ihmisiä ja pystyvät tuntemaan empatiaa ja keskinäistä kunnioitusta, jotta estettäisiin syrjintä, aggressiot ja kiusaaminen;

27.  korostaa, että koulujen olisi autettava kehittämään kulttuurienvälistä lähestymistapaa koulutuksessa, jotta edistettäisiin avoimuutta, keskinäistä kunnioitusta sekä kulttuurien- ja uskontojenvälistä vuoropuhelua;

28.  kannustaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa kattavissa seksuaalisuutta ja ihmissuhteita koskevissa koulutusohjelmissaan, joissa opetetaan tytöille ja pojille suostumukseen, kunnioitukseen ja vastavuoroisuuteen perustuvista ihmissuhteista, ja edistämään tasa-arvoa myös liikunta- ja vapaa-ajan toiminnassa, joissa sukupuolistereotypiat ja sukupuolen perusteella määrittyvät odotukset voivat vaikuttaa tyttöjen ja poikien minäkuvaan, terveyteen, taitojen hankkimiseen, henkiseen kehitykseen, sosiaaliseen integraatioon ja identiteetin rakentumiseen;

29.  katsoo, että ymmärtäväinen, oppilaiden iän huomioiva ja tieteellisesti paikkansa pitävä seksuaali- ja ihmissuhdekasvatus on olennaisen tärkeä väline tyttöjen ja poikien voimaannuttamisessa, jotta he voisivat tehdä tietoisia valintoja ja jotta voitaisiin toteuttaa laajempia kansanterveydellisiä tavoitteita, joita ovat esimerkiksi ei-toivottujen raskauksien vähentäminen, äiti- ja lapsikuolleisuuden vähentäminen, sukupuoliteitse tarttuvien infektioiden ennaltaehkäisy ja hoidon aloittaminen varhaisemmassa vaiheessa sekä terveyserojen vähentäminen; kannustaa jäsenvaltioita harkitsemaan sitä, että kattava, oppilaiden iän huomioiva seksuaali- ja ihmissuhdekasvatus olisi pakollinen osa perus- ja toisen asteen koululaisten opetusohjelmaa; korostaa sen tärkeyttä, että opettajien koulutuksessa korostetaan tyttöjen ja naisten kunnioittamista sekä sukupuolten tasa-arvoa;

30.  kehottaa sisällyttämään seksuaali- ja ihmissuhdekasvatuksen opetussuunnitelmiin, jotta voidaan voimaannuttaa tyttöjä vahvistamalla heidän omaa kehoa koskevaa tietoisuuttaan ja päätösvaltaansa; kehottaa huomioimaan kyseiset periaatteet yhtäläisesti myös kaikissa muissa oppiaineissa;

31.  kehottaa komissiota torjumaan seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää oppilaitoksissa; pyytää komissiota tukemaan HLBTI-kysymyksiä koskevan objektiivisen tiedon sisällyttämistä koulujen opetussuunnitelmiin; kehottaa komissiota edistämään vertaisoppimista jäsenvaltioissa homo- ja transfobisen kiusaamisen ja häirinnän torjumiseksi;

32.  kannustaa tyttöjä ja poikia osoittamaan koulussa yhtä suurta mielenkiintoa kaikkia aineita, erityisesti luonnontieteitä ja teknisiä aineita, kohtaan yli sukupuolistereotypioiden ja sitä, että pojat oppivat tekemään töitä, joita pidetään naisten töinä, kuten koti- ja hoitotöitä; kannattaa myös tasavertaista osallistumista ja edustusta yhteisessä päätöksenteossa ja koulujen hallinnossa sekä kaikessa vapaa-ajan toiminnassa; kehottaa osapuolia varmistamaan, että näiden tehokkaiden toimien rahoitus on turvattu;

33.  toteaa, että tarvitaan toimenpiteitä, joilla kannustetaan erityisesti naisia kulttuurialalla sekä taiteellisen ja henkisen työn tuotannossa ja levityksessä, ja torjutaan naisiin kohdistuvaa laajaa ja rakenteellista syrjintää kyseisillä aloilla, edistetään miesten ja naisten tasapuolista edustusta julkisessa taide- ja kulttuuritoiminnassa sekä tarjotaan taloudellista tukea ja positiivista erityiskohtelua epätasa-arvoisten tilanteiden korjaamiseksi tällä alalla;

34.  kehottaa luomaan tytöille ja pojille tasa-arvoisen mahdollisuuden käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa sekä saada sitä koskevaa opetusta esikouluopetuksesta lähtien kiinnittäen erityistä huomiota maaseutualueiden ja marginalisoituneiden yhteisöjen lapsiin ja nuoriin sekä erityistarpeita omaaviin lapsiin ja nuoriin, jotta parannetaan digitaalista lukutaitoa, jaetaan tehokkaita koulutuspoliittisia välineitä, parannetaan opettajankoulutusta ja lisätään siten naisopiskelijoiden ja tutkinnon suorittaneiden naisten määrää luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan aloilla; pitää myönteisenä kaikkia aloitteita ja ohjelmia, joiden tarkoituksena on houkutella tyttöjä opiskelemaan kyseisiä aloja ja hakeutumaan vastaavalle tutkijan uralle;

35.  korostaa, että on tärkeää ottaa käyttöön koulutustoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on tunnustaa naisten rooli muun muassa historiassa, tieteessä, politiikassa, kirjallisuudessa, taiteessa ja koulutuksessa sekä antaa sitä koskevaa opetusta;

36.  kehottaa ryhtymään kaikkiin toimiin, joilla varmistetaan, että varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen alalla sekä hoitoalalla tehtyä työtä tehdään tunnetuksi ja pidetään arvokkaana ammattina niin naisille kuin miehillekin;

37.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään tai vahvistamaan kansallisia sääntöjä, joilla torjutaan median ja mainonnan välittämästä arvomaailmasta kumpuavien stereotyyppisten sukupuoliroolien negatiivista vaikutusta, joka usein heikentää kouluissa tällä alalla tehtyä työtä;

38.  vaatii toteuttamaan täydentäviä toimia, joilla vahvistetaan virallista opetussuunnitelmaa sukupuolten tasa-arvon ja yrittäjyyskoulutuksen kannalta sekä tasa-arvokasvatuksen arkioppimisohjelmien täytäntöönpanoa yhteisöissä paikallishallinnon välityksellä;

39.  kehottaa antamaan uuden sysäyksen arkioppimisen tunnustamiseksi osaamistodistuksella sekä korkeatasoisen todistuksen antamiseksi ammattikoulutukseen liittyvästä työssäoppimisesta, koska se auttaisi tyttöjä ja naisia löytämään paremman työpaikan sekä pääsemään tai palaamaan työmarkkinoille ja koska samalla varmistettaisiin, että naisia ja miehiä kohdellaan ja heidän pätevyyttään arvostetaan yhtäläisesti;

40.  kehottaa oppimateriaalien tekijöitä ja kustantajia tiedostamaan, että on tarpeen tehdä sukupuolten tasa-arvosta yksi kyseisten materiaalien valmistuskriteereistä; suosittelee käyttämään opettaja- ja opiskelijaryhmiä sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän opetusmateriaalin laatimisessa sekä pyytämään neuvoja sukupuolten tasa-arvon ja sukupuolinäkökohdat huomioon ottavan koulutusneuvonnan alan asiantuntijoilta;

41.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan ja jakamaan suuntaviivat kouluille, koulutuspolitiikasta päättäville, opettajille ja opetussuunnitelmien laatimisesta vastaaville henkilöille, jotta sukupuolinäkökulma ja sukupuolten tasa-arvo otettaisiin huomioon sekä varmistettaisiin, että poistetaan stereotypiat ja seksistiset vääristymät, joita koulukirjojen ja opetusmateriaalien sisällössä, kielessä tai kuvituksessa voi olla, ja kannustamaan näin myös torjumaan seksismiä kirjallisuudessa, elokuvissa, musiikissa, peleissä, tiedotusvälineissä, mainonnassa ja muilla aloilla, jotka voivat vaikuttaa ratkaisevasti tyttöjen ja poikien asenteiden, käyttäytymisen sekä identiteetin muuttumiseen;

42.  toteaa, että opettajilla on tärkeä rooli koulutuksellisten identiteettien muotoutumisessa ja huomattava vaikutus sukupuolittuneen käyttäytymisen eri muotoihin kouluissa; muistuttaa, että opettajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisessä sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi on vielä paljon tehtävää; painottaa, että on tarpeen varmistaa, että opettajat saavat kattavaa, tasa-arvoa koskevaa perus- ja jatkokoulutusta virallisen koulutuksen ja arkioppimisen kaikilla tasoilla, mukaan lukien vertaisoppiminen ja yhteistyö ulkoisten järjestöjen ja virastojen kanssa, jotta lisättäisiin tietoisuutta sukupuoliroolien ja stereotypioiden vaikutuksesta oppilaiden itseluottamukseen ja ainevalintoihin opintojen aikana; korostaa, että tytöillä on oltava positiivisia nais- ja miespuolisia roolimalleja kouluissa ja yliopistoissa, jotta he voisivat tunnistaa ja hyödyntää parhaiten omia mahdollisuuksiaan pelkäämättä sukupuoleen perustuvaa syrjintää tai ristiriitaisuutta;

43.  korostaa tarvetta liittää naisten ja miesten tasa-arvon periaatteen tutkimus ja soveltaminen osaksi opettajien perus- ja jatkokoulutusta, jotta poistetaan kaikki esteet oppilaiden koko potentiaalin hyödyntämiseltä, sukupuolesta riippumatta;

44.  uskoo vahvasti, että koulutuksen avulla on mahdollista saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo; katsoo, että arkioppimisessa ja virallisissa opetusohjelmissa on käsiteltävä ja torjuttava sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja syrjintää, häirintää sekä homo- ja transfobiaa niiden kaikissa muodoissa, nettikiusaaminen ja verkkohäirintä mukaan luettuina; toteaa, että sukupuolten tasa-arvoa puoltava ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa torjuva kasvatus on riippuvainen siitä, että kouluympäristö on turvallinen ja väkivallaton;

45.  korostaa, että on järjestettävä tietoisuuden lisäämistä ja sukupuolinäkökulman huomioon ottamista koskevia ohjelmia ja koulutusta kaikille koulutuspolitiikassa mukana oleville sekä vanhemmille ja työnantajille;

46.  kehottaa jäsenvaltioita omaksumaan sukupolvien välisen lähestymistavan koulutukseen ja varmistamaan yhtäläiset mahdollisuudet viralliseen koulutukseen ja arkioppimiseen sisällyttämällä koulutusjärjestelmiinsä kohtuuhintainen ja laadukas päivähoito sekä vanhusten ja muiden tukea tarvitsevien hoito; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin, joilla pienennetään suoria ja epäsuoria koulutuskustannuksia ja lisätään kaikkien päiväkotien, esikoulu-, koulu- ja vapaa-ajan toimintaverkostojen kapasiteettia köyhyydessä tai köyhtymisvaarassa elävien lasten osallistamista koskevia periaatteita asianmukaisesti noudattaen; korostaa kyseisen asian tärkeyttä, jotta autetaan kaikkia naisia ja miehiä, myös yksinhuoltajia, sovitetaan yhteen työ- ja perhe-elämä, taataan naisten osallistuminen elinikäiseen oppimiseen ja ammattikoulutukseen ja luodaan siten tyttöjä voimaannuttavia roolimalleja;

47.  korostaa, että pojat ja miehet on saatava aktiivisesti osallistumaan ja sitoutumaan kaikkiin sukupuolten tasa-arvoa ja tyttöjen ja naisten mahdollisuuksia edistäviin strategioihin;

48.  pitää tärkeänä, että viranomaiset tukevat sukupuolten tasa-arvon merkitystä ja laajuutta käsitteleviä kursseja ja tutkimusta osana korkea-asteen koulutusta, etenkin sisällyttämällä opetussuunnitelmiin naisten ja miesten tasa-arvoa koskevia aineita, perustamalla erityisiä jatkokoulutuskursseja ja edistämällä tätä alaa koskevia erityisselvityksiä ja -tutkimuksia;

49.  kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita edistämään eri jäsenvaltioissa myönnettyjen tutkintotodistusten, todistusten ja muiden ammattipätevyyttä osoittavien asiakirjojen vastavuoroista tunnustamista, yhteensovittamaan ja yhdenmukaistamaan eri ammatteihin pääsyä koskevat kansalliset säännöt, jotta sekä unionista että sen ulkopuolisista maista tulevat maahanmuuttajanaiset voivat saada koulutustaan ja ammattitaitoaan vastaavan työpaikan;

Investoinnit, seuranta ja arviointi

50.  korostaa, että riippumattomien elinten on seurattava ja arvioitava tasa-arvopolitiikan hyväksynnästä seurannutta edistymistä oppilaitoksissa ja että paikallisille, alueellisille ja kansallisille sekä unionin tason päätöksentekijöille on tiedotettava jatkuvasti kaikista toteutetuista toimenpiteistä ja edistymisestä tällä alalla ja sukupuolinäkökulmasta olisi kiireellisesti tehtävä osa oppilaitosten sisäistä ja ulkoista arviointia;

51.  korostaa eri koulutusviranomaisten välisen yhteistyön ja parhaiden käytäntöjen vaihdon merkitystä sellaisten ohjelmien ja hankkeiden kehittämiselle, joiden tarkoituksena on edistää yhteiskasvatuksen sekä naisten ja miesten todellisen tasa-arvon periaatteiden tunnettuutta ja levittämistä koulutusalan yhteisön toimijoiden keskuudessa;

52.  kehottaa Euroopan tasa-arvoinstituuttia (EIGE) jatkamaan vertailukelpoisten sukupuolen mukaan eriteltyjen tietojen ja tulostaulujen keräämistä kaikilta aloilta, myös koulutusalalta; muistuttaa, että on tärkeää tehdä koulutuspolitiikan vaikutustutkimuksia, jotta puututaan sukupuolten eriarvoisuuteen, tarjota laadullisia ja määrällisiä välineitä kyseisen vaikutuksen arviointiin ja noudattaa sukupuoleen perustuvaa talousarviostrategiaa, jotta voidaan edistää sekä mahdollisuuksia koulutusresursseihin että oikeutta käyttää niitä;

53.  toteaa, että on ehdottoman tärkeää arvioida sukupuolten tasa-arvoa koskevan tulevan koulutuslainsäädännön vaikutuksia ja tarkistaa tarvittaessa nykyistä lainsäädäntöä tämän periaatteen mukaisesti;

54.  tähdentää, että koulutusalan tutkimuslaitosten olisi seurattava ja arvioitava sukupuolten tasa-arvoa koskevien ohjelmien täytäntöönpanoa tiiviissä yhteistyössä tasa-arvokysymysten asiantuntijoiden, EU:n perustamien elinten ja paikallisten viranomaisten kanssa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota keräämään laadullista ja määrällistä tietoa, joka on eritelty sukupuolen mukaan;

55.  ehdottaa, että perustetaan vuosittain myönnettävä eurooppalainen sukupuolten tasa-arvoa koskeva palkinto oppilaitoksille, jotka ovat menestyneet tämän tavoitteen saavuttamisessa, ja kannustaa jäsenvaltioita tekemään samoin kansallisella tasolla;

56.  tähdentää, että on laadittava toimintasuunnitelmia ja kohdennettava resursseja sukupuolikohtaisten koulutushankkeiden ja sukupuolinäkökulman huomioon ottavien koulutusrakenteiden toteuttamiseen; suosittelee käyttämään tähän tarkoitukseen varattuja EU:n välineitä, kuten Euroopan investointiohjelmaa, Horisontti 2020 ‑puiteohjelmaa ja EU:n rakennerahastoja, myös Euroopan sosiaalirahastoa;

o
o   o

57.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0074.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0050.
(3)https://europa.eu/eyd2015/en/eu-european-parliament/posts/every-girl-and-woman-has-right-education


ETA–Sveitsi: sisämarkkinoiden täysimääräiseen täytäntöönpanoon liittyvät esteet
PDF 265kWORD 81k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. syyskuuta 2015 aiheesta ETA–Sveitsi: sisämarkkinoiden täysimääräiseen täytäntöönpanoon liittyvät esteet (2015/2061(INI))
P8_TA(2015)0313A8-0244/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 22. heinäkuuta 1972 tehdyn Euroopan talousyhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen vapaakauppasopimuksen,

–  ottaa huomioon 21. kesäkuuta 1999 tehdyn Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton sopimuksen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta ja erityisesti sen liitteen I henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta ja liitteen III ammattipätevyyden tunnustamisesta,

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2009 tehdyn Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton sopimuksen tavarakuljetusten tarkastusten ja muodollisuuksien yksinkertaistamisesta sekä turvallisuuteen liittyvistä tullitoimenpiteistä,

–  ottaa huomioon 21. kesäkuuta 1999 tehdyn Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton sopimuksen vaatimustenmukaisuuden arvioinnin vastavuoroisesta tunnustamisesta,

–  ottaa huomioon 21. kesäkuuta 1999 tehdyn Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton sopimuksen tietyistä julkisiin hankintoihin liittyvistä näkökohdista,

–  ottaa huomioon 27. toukokuuta 2008 tehdyn pöytäkirjan Bulgarian tasavallan ja Romanian osallistumisesta Euroopan unioniin jäseninä sopimuspuolina Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton sopimukseen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta,

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2004 tehdyn Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton sopimukseen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta liitetyn pöytäkirjan Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan osallistumisesta Euroopan unioniin liittymisensä johdosta sopimuspuolina kyseiseen sopimukseen,

–  ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen,

–  ottaa huomioon palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (palveludirektiivi)(1),

–  ottaa huomioon ammattipätevyyden tunnustamisesta 20. marraskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/55/EU(2),

–  ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman "ETA–Sveitsi: Sisämarkkinoiden täysimääräiseen täytäntöönpanoon liittyvistä esteistä"(3),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Islantia koskevasta vuoden 2012 edistymiskertomuksesta ja vaalien jälkeisistä näkymistä(4),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoiden hallinnoinnista eurooppalaisen ohjausjakson 2015 puitteissa(5),

–  ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät yhtenäisistä laajemmista sisämarkkinoista ja EU:n suhteista EU:n ulkopuolisiin länsieurooppalaisiin maihin,

–  ottaa huomioon ETAn neuvoston 19. marraskuuta 2014 pidetyssä 42. istunnossaan hyväksymät päätelmät,

–  ottaa huomioon komission yksiköiden 7. joulukuuta 2012 päivätyn valmisteluasiakirjan Euroopan talousalueen toiminnan tarkastelusta (SWD(2012)0425),

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2012 annetun komission tiedonannon "EU:n sekä Andorran ruhtinaskunnan, Monacon ruhtinaskunnan ja San Marinon tasavallan väliset suhteet – Vaihtoehdot tiiviimmälle yhdentymiselle EU:n kanssa" (COM(2012)0680),

–  ottaa huomioon 18. marraskuuta 2013 annetun komission kertomuksen "EU:n sekä Andorran ruhtinaskunnan, Monacon ruhtinaskunnan ja San Marinon tasavallan väliset suhteet: Vaihtoehdot näiden maiden osallistumiselle sisämarkkinoiden toimintaan",

–  ottaa huomioon Euroopan talousalueen parlamentaarisen sekakomitean kertomuksen ETA-sopimuksen toiminnasta vuonna 2013,

–  ottaa huomioon Euroopan talousalueen parlamentaarisen sekakomitean 30. toukokuuta 2013 antaman päätöslauselman ETA:n tulevaisuudesta ja EU:n suhteista pienikokoisiin maihin ja Sveitsiin,

–  ottaa huomioon Euroopan talousalueen parlamentaarisen sekakomitean 26. maaliskuuta 2014 antaman päätöslauselman sisämarkkinoiden hallinnosta,

–  ottaa huomioon Euroopan talousalueen parlamentaarisen sekakomitean 17. maaliskuuta 2015 antaman päätöslauselman Euroopan teollisuuspolitiikasta,

–  ottaa huomioon Euroopan talousalueen parlamentaarisen sekakomitean 17. maaliskuuta 2015 antaman päätöslauselman transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta ja sen mahdollisista vaikutuksista ETAan kuuluviin EFTA-maihin,

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2015 julkistetun Sveitsin ulkopolitiikkaa koskevan kertomuksen,

–  ottaa huomioon ETAan kuuluvien EFTA-maiden sisämarkkinoiden 35. tulostaulun,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 217 artiklan, joka valtuuttaa unionin tekemään kansainvälisiä sopimuksia,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0244/2015),

A.  ottaa huomioon, että neljä Euroopan vapaakauppa-alueen (EFTA) jäsenvaltiota (Islanti, Liechtenstein, Norja ja Sveitsi) ovat Euroopan unionin merkittäviä kauppakumppaneita ja että kaupan volyymin perusteella Sveitsi on EU:n neljänneksi suurin ja Norja viidenneksi suurin kauppakumppani;

B.  ottaa huomioon, että EU:n ja kolmen EFTA-maan (Islannin, Liechtensteinin ja Norjan) väliset suhteet perustuvat Euroopan talousalueeseen (ETA), joka mahdollistaa osallistumisen sisämarkkinoille erittäin pitkälle institutionaalisesti hallitun ja valvotun ETA-sopimuksen perusteella;

C.  toteaa, että Sveitsin osallistuminen ETA-sopimukseen torjuttiin kansanäänestyksessä vuonna 1992 ja että sen vuoksi Sveitsin ja EU:n nykyiset suhteet perustuvat yli sataan alakohtaiseen sopimukseen, jotka mahdollistavat pitkälle viedyn yhdentymisen;

D.  katsoo, että tarvitaan erittäin kilpailukykyiseen sosiaaliseen markkinatalouteen perustuvia hyvin toimivia ja tehokkaita sisämarkkinoita kasvun ja kilpailukyvyn edistämiseksi sekä työpaikkojen luomiseksi Euroopan talouden elvyttämistä varten, mutta että sisämarkkinalainsäädäntö on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä, pantava täytäntöön ja saatettava voimaan asianmukaisesti, jotta se voi tuoda täyden hyödyn EU:n jäsenvaltioille ja ETAan kuuluville EFTA-maille;

Tausta

1.  katsoo, että ETA-sopimus on keskeinen talouskasvua edistävä osatekijä ja pisimmälle menevä, laaja-alainen väline, jolla sisämarkkinat voidaan ulottaa kolmansiin maihin; katsoo, että kun otetaan huomioon EU:n sisäinen kehitys, ETA-sopimus on osoittautunut lujaksi, tehokkaaksi ja hyvin toimivaksi sopimukseksi, joka turvaa sisämarkkinoiden eheyden myös pitkällä aikavälillä;

2.  toteaa, että EU:n, ETAan kuuluvien EFTA-maiden ja Sveitsin väliset vahvat suhteet ulottuvat muuallekin kuin taloudelliseen yhdentymiseen ja sisämarkkinoiden laajentamiseen ja että ne edistävät vakautta ja vaurautta kaikkien kansalaisten ja yritysten ja myös pk-yritysten eduksi; korostaa, että on tärkeää varmistaa sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta, jotta luodaan yhtäläiset toimintaolosuhteet ja uusia työpaikkoja;

Sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpano: ETAan kuuluvat EFTA-valtiot

3.  panee huolestuneena merkille, että ETAan kuuluvien EFTA-maiden sisämarkkinoiden tulostaulun mukaan kolmen EFTA-maan vaje lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä on noussut 2,0 prosenttiin vuoden 2014 heinäkuun 1,9 prosentista;

4.  pitää myönteisenä, että merkittäviä ponnisteluja on tehty, jotta edistettäisiin asiaankuuluvan unionin säännöstön nopeaa sisällyttämistä ETA-sopimukseen, ja on tyytyväinen äskettäin tehtyyn sopimukseen periaatteista, joiden mukaisesti rahoituspalvelualalla toimivien Euroopan valvontaviranomaisten perustamisesta annetut EU:n asetukset sisällytetään ETA-sopimukseen;

5.  palauttaa mieliin, että ETAan kuuluvat EFTA-maat osallistuvat moniin EU-ohjelmiin ja unionin virastojen toimiin sekä käytännön yhteistyöhön esimerkiksi sisämarkkinoiden tietojärjestelmissä ja SOLVIT-verkostossa ja myötävaikuttavat unionin koheesiopolitiikkaan ETAn ja norjalaisen rahoitusmekanismin kautta; katsoo, että tämä yhteistyö auttaa luomaan toimivat laajemmat sisämarkkinat; kannustaa ETAan kuuluvia EFTA-maita kehittämään edelleen ennaltaehkäiseviä välineitä ja ratkaisuja mahdollisille uhkille energian sisämarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi;

6.  pitää erittäin tärkeänä, että ETAan kuuluvat EFTA-valtiot panevat asianmukaisen sisämarkkinalainsäädännön täytäntöön oikea-aikaisesti ja niin samanaikaisesti kuin mahdollista, ja katsoo, että tätä prosessia voitaisiin edelleen parantaa ja nopeuttaa;

7.  korostaa, että täytäntöönpanematta olevien säädösten suma on edelleen huolestuttava, ja kehottaa näin ollen ETAan kuuluvia EFTA-maita tiiviissä yhteistyössä EU:n kanssa tehostamaan ponnistelujaan sisämarkkinoiden eheyden ylläpitämiseksi;

8.  myöntää, että tarvitaan kaikkien ETAan kuuluvien EFTA-maiden etukäteissopimus merkityksellisyyden määrittämisestä ETAn kannalta ja että tekniset mukautukset voivat olla tarpeen ennen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä; on kuitenkin huolissaan siitä, että lukuisat mukautuspyynnöt ja poikkeukset aiheuttavat viivytyksiä ja saattavat pirstaloittaa sisämarkkinat; kehottaa painokkaasti näitä maita korjaamaan tämän tilanteen ja toimimaan tiiviissä yhteistyössä EU:n kanssa, jotta voidaan varmistaa yhtäläiset toimintaolosuhteet laajemmilla sisämarkkinoilla;

9.  huomauttaa, että EU on ETA-sopimuksen allekirjoittamisesta lähtien turvautunut yhä enenevässä määrin virastojen käyttöön; pitää myönteisenä, että ETAan kuuluvat EFTA-maat osallistuvat näiden virastojen toimintaan; kehottaa ETAan kuuluvia EFTA-maita ja komissiota tehostamaan edelleen tätä yhteistyötä ja osallistumista;

10.  huomauttaa, että paraikaa käydään neuvotteluja EU:n ja Yhdysvaltojen kattavasta vapaakauppa- ja investointisopimuksesta; korostaa, että ETAan kuuluvat EFTA-maat soveltavat ETA-sopimuksen nojalla sisämarkkinasääntöjä ja että mahdollisen kauppa- ja investointikumppanuuden sisämarkkinavaikutukset koskevat todennäköisesti myös ETAan kuuluvia EFTA-maita; korostaa lisäksi, että transatlanttisella kauppa- ja investointikumppanuudella (TTIP) ei saa luoda uusia kaupan esteitä EU:n ja ETAan kuuluvien EFTA-maiden välille;

Liechtensteinin ruhtinaskunta

11.  on huolestunut siitä, että Liechtensteinin täytäntöönpanovaje on noussut 0,7 prosentista 1,2 prosenttiin; on huolestunut myös siitä, että Liechtensteinin lainsäädäntö, joka koskee ETA-valtioiden kansalaisten tiettyjen perheenjäsenten maahantulo- ja oleskeluoikeutta sekä Liechtensteinissa asuville ETA-valtioiden kansalaisille työpaikan vastaanottamisessa toisessa ETA-valtiossa asetettuja rajoituksia, joiden Liechtenstein katsoo perustuvan ETA-sopimuksesta johtuvaan erityiseen kiintiösääntöön, ei näytä olevan täysin ETA-lainsäädännön mukainen;

Islannin tasavalta

12.  panee merkille 12. maaliskuuta 2015 päivätyn Islannin hallituksen kirjeen, joka koskee sen asemaa EU:n jäsenehdokasvaltiona; kehottaa painokkaasti Islantia tehostamaan ponnistelujaan ETA-sopimukseen liittyvien velvoitteidensa täyttämiseksi, kun otetaan huomioon, että sillä on 2,8 prosentin täytäntöönpanovaje, joka on korkeampi kuin millään muulla kyseisistä maista; kannustaa EU:ta ja Islantia vahvistamaan edelleen yhteistyötä muun muassa katastrofeihin varautumisessa Pohjois-Atlantin alueella ja osoittamaan resursseja asiaan liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi;

Norjan kuningaskunta

13.  on tyytyväinen siitä, että Norja, johon solmitut siteet ovat vahvistuneet viime vuosina, on osa sisämarkkinoiden parantamiseksi perustettua ”edelläkävijöiden aloitetta”; toteaa kuitenkin, että täytäntöönpanovaje on noussut kahteen prosenttiin ja kehottaa Norjaa tehostamaan ponnistelujaan tässä suhteessa, erityisesti jotta energian sisämarkkinat saataisiin toteutettua; kannustaa yhteistyön tiivistämiseen muun muassa energiapolitiikan alalla; toteaa, että on vielä käsiteltävä tiettyjen tuotteiden korotettuihin tuontitulleihin liittyviä kysymyksiä;

Andorran ruhtinaskunta, Monacon ruhtinaskunta ja San Marinon tasavalta

14.  toteaa, että tiiviimmät suhteet voisivat tuoda molemminpuolisia hyötyjä, erityisesti alue- ja paikallistasohyötyjä läheisillä EU-alueilla, ja pitää näin ollen myönteisenä assosiaatiosopimuksia koskevien neuvottelujen aloittamista, sillä tämä on merkittävä edistysaskel näiden maiden tulemisessa mukaan sisämarkkinoille ja mahdollisesti muillekin alueille siten, että niiden erityisluonne otetaan samalla huomioon;

Sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpano: Sveitsin valaliitto

15.  on tyytyväinen EU:n ja Sveitsin vahvoihin ja jatkuvasti kukoistaviin pitkäaikaisiin suhteisiin, jotka ovat myötävaikuttaneet rauhaan, vaurauteen ja kasvuun Euroopassa viime vuosikymmenten aikana; on vakuuttunut siitä, että näitä suhteita voidaan syventää molempien osapuolten hyödyksi tarkistamalla alakohtaisia sopimuksia täysin EU:n perusperiaatteita noudattaen ja että ne voivat lisätä lukuisia yhteisiä piirteitä ja yhteisiä etuja;

16.  on tätä taustaa vasten tyytyväinen, että toukokuussa 2014 aloitettiin neuvottelut institutionaalisista puitteista ennakkoedellytyksenä kahdenvälisen lähestymistavan viemiseksi eteenpäin; korostaa, että ilman tällaista puitesopimusta mitään lisäsopimuksia Sveitsin osallistumisesta sisämarkkinoille ei tehdä; kehottaa Sveitsin hallitusta tehostamaan ponnistelujaan, jotta voidaan edistää neuvotteluja jäljellä olevista kysymyksistä;

17.  panee merkille laajamittaisen maahanmuuton vastustamista koskevasta kansalaisaloitteesta 9. helmikuuta 2014 saadun tuloksen sekä Sveitsin liittoneuvoston 11. helmikuuta 2015 tekemät päätökset täytäntöönpanoa koskevan lakiesityksen täytäntöönpanosta ja uusista liitännäistoimenpiteistä; tähdentää, että nämä toimenpiteet ovat vastoin henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevasta sopimuksesta johtuvia sitoumuksia, ja odottaa Sveitsin kunnioittavan näitä sitoumuksia; huomauttaa, että kolmansien maiden kansalaisten maahanmuuttoa koskevaa kysymystä ei pitäisi sekoittaa perussopimuksiin kirjattuun henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen; korostaa, että Sveitsin yksipuolisesti toteuttamat toimenpiteet Kroatian kansalaisten syrjinnän estämiseksi eivät vastaa henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen pöytäkirjan, jolla sopimus laajennetaan koskemaan Kroatiaa, ratifiointia ja että pöytäkirja parantaisi Sveitsin osallistumista Horizon 2000 -ohjelmaan, jota jatketaan ja laajennetaan vuoden 2016 jälkeen tutkijoiden Horizon 2000 -rahoituksen saamisen edistämiseksi; kehottaa komissiota työskentelemään Sveitsin ja jäsenvaltioiden kanssa sellaisen tyydyttävän ratkaisun löytämiseksi, jolla kunnioitetaan asianomaisten sopimusten määräyksiä ja noudatetaan oikeusvaltion periaatetta;

18.  muistuttaa, että henkilöiden vapaa liikkuvuus on yksi perusvapauksista ja sisämarkkinoiden tukipilari ja että se on aina ollut EU:n ja Sveitsin kahdenvälisen lähestymistavan erottamaton osa ja edellytys; antaa näin ollen täyden tukensa sille, että EU hylkäsi heinäkuussa 2014 Sveitsin viranomaisten pyynnön, joka koski henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen neuvottelemista uudelleen, jotta voitaisiin ottaa käyttöön kiintiö tai kansallisten toimijoiden suosimisjärjestelmä; panee huolestuneena merkille joidenkin yritysten ja kantonien käytännöt kansallisten toimijoiden suosimisessa ja muistuttaa, että tämä ei ole sopusoinnussa vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen kanssa;

19.  panee merkille, että Sveitsin kansanäänestyksessä vaadittujen, henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevien rajoitusten vaarana on tasapainon horjuminen ja EU:n jäsenvaltioille sopimuksista koituvien etujen heikkeneminen;

20.  panee merkille, että Sveitsi otti käyttöön väliaikaisia järjestelyjä sen johdosta, että neuvottelut Sveitsin osallistumisesta Erasmus+ -ohjelmaan katkesivat; on huolissaan siitä, että nämä järjestelyt todennäköisesti vaikuttavat korkea-asteen opiskelijoiden liikkumiseen EU:n ja Sveitsin välillä; kehottaa Sveitsiä ja EU:ta tekemään kaikkensa täyttääkseen edellytykset, joita on asetettu niiden osallistumiselle Erasmus+ -ohjelmaan, jotta voidaan varmistaa vaihdon vastavuoroisuus ja nuoret sukupolvet eivät joutuisi kärsimään;

21.  kannustaa jatkamaan nykykäytäntöä, jonka mukaan EU-maiden taksiyrittäjät saavat tarjota palvelujaan rajoituksitta Sveitsissä ja joka on jo pitkään edistänyt Sveitsin raja-alueiden talouskehitystä ja hyödyttänyt kaikkia osapuolia;

22.  kehottaa komissiota tarkastelemaan perusteellisemmin sveitsiläisten maatalousyrittäjien raja-alueilla harjoittaman maanhankinnan ja maanvuokrauksen vaikutuksia;

23.  pitää valitettavana Sveitsi on ottanut henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen yhteydessä käyttöön ja vahvistanut yksipuolisia liitännäistoimenpiteitä, muun muassa hallinnolliset kustannukset kattavien maksujen periminen, vaatimus pankkitakauksen antamisesta tai näiden toimenpiteiden yhdistelmä, sillä ne vaikeuttavat vakavasti sopimuksen mukaisten ja varsinkin pk-yritysten palveluiden tarjoamista Sveitsissä; kehottaa Sveitsiä tarkistamaan näitä toimenpiteitä niiden saattamiseksi vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen mukaisiksi;

24.  toteaa, että ammattipätevyyksien vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY täytäntöönpano viivästyi pitkään vuonna 2013, ja kehottaa sisällyttämään pikaisesti direktiivin 2013/55/EU vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen liitteeseen olettaen, että Sveitsi löytää tapoja varmistaa sopimuksen voimassaolon säilyminen; panee merkille, että henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen liite II päivitettiin äskettäin EU:n ja Sveitsin sosiaaliturvajärjestelmien paremman koordinoinnin varmistamiseksi; kehottaa Sveitsiä jatkamaan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa vaaditun mukaisesti;

25.  katsoo, että ETA:n ja Sveitsin sisämarkkinoihin liittyvien toimien on oltava vastavuoroisia ja oikeudenmukaisia;

26.  kehottaa komissiota tarkastelemaan jatkossa kaikkia vaikutuksia, joita uusien sääntöjen käyttöönotolla on Sveitsiin rajoittuviin EU:n alueisiin, esimerkiksi tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 561 artiklaan hiljattain tehdyllä muutoksella, jonka nojalla EU:n tullialueella asuviin työntekijöihin sovelletaan tiukkoja määräyksiä, joiden mukaan he saavat käyttää unionin ulkopuolisessa maassa rekisteröityä työsuhdeajoneuvoa omiin ajoihinsa vain tiukoin ehdoin;

27.  toteaa, että vaatimustenmukaisuuden arvioinnin vastavuoroisesta tunnustamisesta tehdyn sopimuksen puitteissa tehtävä yhteistyö on kaiken kaikkiaan tyydyttävää, mutta sopimus voisi toimia vielä huomattavastikin paremmin, jos Sveitsi suostuisi mukauttamaan sopimusta unionin jatkuvasti kehittyvään säännöstöön;

28.  kehottaa poistamaan rajat ylittävän ammatillisen liikkuvuuden esteet sisämarkkinoiden syventämiseksi; korostaa siksi, että on tärkeää edistää vieraiden kielten oppimista ja parantaa työntekijöille suunnattua työpaikan löytämiseen tähtäävää tiedotusta ja käytännön opastusta erityisesti Eures-verkoston kautta yhteistyössä Sveitsin kanssa ja kaikissa ETA-maissa; pitää tämän takia myönteisenä Sveitsin aktiivista osallistumista Eures-verkoston toimintaan erityisesti rajaseutualueilla; kehottaa Sveitsiä jatkamaan kansainvälisten ja rajat ylittävien Eures-palvelujensa kehittämistä voimassa olevan Eures-asetuksen mukaisesti, jotta voidaan parantaa työntekijöiden liikkuvuutta ja luoda EU:n ja Sveitsin väliset aidosti integroidut työmarkkinat; kehottaa työntekijöiden liikkuvuuden tehostamiseksi myös toteuttamaan toimia, joilla voidaan määritellä hyvin erilaisia nousevia teollisuudenaloja ja kasvun avainaloja, joilla ETA-maiden, Sveitsin ja jäsenvaltioiden olisi keskityttävä osaamisensa kehittämiseen, jotta taidot ja tutkinnot voidaan sovittaa paremmin kysyntään ja tarjontaan;

o
o   o

29.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.
(2)EUVL L 354, 28.12.2013, s. 132.
(3)EUVL C 308 E, 20.10.2011, s. 18.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0041.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0069.

Oikeudellinen huomautus