Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 10. syyskuuta 2015 - StrasbourgLopullinen painos
Venäjä, erityisesti Eston Kohverin, Oleg Sentsovin ja Olexandr Koltšenkon tapaus
 Angola
 Azerbaidžan
 Muuttoliike ja pakolaiset Euroopassa
 EU:n rooli Lähi-idän rauhanprosessissa
 Valko-Venäjän tilanne
 Yhteiskunnallinen yrittäjyys ja sosiaalinen innovointi työttömyyden torjunnassa
 Kilpailukykyisten unionin työmarkkinoiden luominen 2000-lukua varten
 30.ja 31. vuosikertomus EU:n oikeuden soveltamisen valvonnasta (2012–2013)

Venäjä, erityisesti Eston Kohverin, Oleg Sentsovin ja Olexandr Koltšenkon tapaus
PDF 259kWORD 72k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. syyskuuta 2015 Venäjästä ja erityisesti Eston Kohverin, Oleg Sentsovin ja Olexandr Koltšenkon tapauksista (2015/2838(RSP))
P8_TA(2015)0314RC-B8-0845/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Venäjän perustuslain ja erityisesti sen 118 artiklan, jonka mukaan oikeudenkäyttö Venäjän federaatiossa kuuluu yksinomaan tuomioistuimille, ja sen 120 artiklan, jonka mukaan tuomarit ovat riippumattomia ja ainoastaan Venäjän perustuslain ja federaation lainsäädännön alaisia,

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman venäläisen oppositiojohtajan Boris Nemtsovin murhasta ja Venäjän demokratian tilasta(1) sekä ottaa huomioon aiemmat mietintönsä ja päätöslauselmansa Venäjästä, etenkin 15. tammikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Venäjästä ja erityisesti Aleksei Navalnyin tapauksesta(2), 30. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Nadija Savtšenkon tapauksesta(3) ja 10. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n ja Venäjän suhteiden tilasta(4),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 19. elokuuta 2015 antaman julkilausuman virolaiselle poliisille Eston Kohverille langetetusta tuomiosta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan 25. elokuuta 2015 antaman julkilausuman venäläisen tuomioistuimen Ukrainan kansalaisille Oleg Sentsoville ja Olexandr Koltšenkolle langettamista tuomioista,

–  ottaa huomioon aiemmat mietintönsä ja päätöslauselmansa Venäjästä, etenkin 23. lokakuuta 2012 antamansa suosituksen neuvostolle Sergei Magnitskin tapauksessa osallisia Venäjän viranomaisia koskevien yhteisten viisumirajoitusten käyttöönotosta(5), 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman oikeusvaltioperiaatteesta Venäjällä(6), 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Venäjästä ja Bolotnajan aukion tapahtumissa mukana olleiden mielenosoittajien tuomitsemisesta(7) ja 23. lokakuuta 2014 antamansa päätöslauselman Memorial-kansalaisjärjestön (vuoden 2009 Saharov-palkinnon saaja) lakkauttamisesta Venäjällä(8), sekä 2. huhtikuuta 2014 antamansa suosituksen neuvostolle Sergei Magnitskin tapaukseen osallistuneita Venäjän viranomaisia koskevien yhteisten viisumirajoitusten käyttöönotosta(9),

–  ottaa huomioon seitsemännen määräaikaisraportin Venäjän federaatiosta(10), jota Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitea käsitteli 3136. ja 3137. kokouksessaan(11) 16. ja 17. maaliskuuta 2015,

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2013 käydyt EU:n ja Venäjän ihmisoikeusneuvottelut,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Venäjän federaatio on Euroopan neuvoston, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) ja YK:n täysjäsenenä sitoutunut noudattamaan demokratian ja oikeusvaltion periaatteita ja kunnioittamaan perusvapauksia ja ihmisoikeuksia; huomauttaa, että viime kuukausina on useaan otteeseen loukattu vakavasti oikeusvaltioperiaatetta ja säädetty rajoittavia lakeja, minkä vuoksi on syytä vahvasti epäillä, noudattaako Venäjä kansainvälisiä ja kansallisia velvoitteitaan; toteaa, että Euroopan unioni on toistuvasti tarjonnut Venäjälle lisäapua ja asiantuntemusta auttaakseen sitä nykyaikaistamaan perustuslakiaan ja oikeusjärjestystään ja noudattamaan niitä Euroopan neuvoston vaatimusten mukaisesti;

B.  ottaa huomioon, että Venäjän turvallisuuspoliisi FSB sieppasi virolaisen poliisin Eston Kohverin syyskuussa 2014 Viron alueella, minkä jälkeen hän on ollut laittomasti pidätettynä Venäjällä, mikä on selvä ja vakava kansainvälisen oikeuden rikkomus;

C.  ottaa huomioon, että Krimin niemimaan laitonta liittämistä Venäjään vastustaneet ukrainalaiset elokuvaohjaaja Oleg Sentsov ja kansalaisaktivisti Olexandr Koltšenko pidätettiin toukokuussa 2014 syytettyinä väitetystä toiminnasta Krimillä; toteaa, että heitä kohdeltiin Venäjän kansalaisina, vaikka molemmilla on Ukrainan kansalaisuus;

D.  ottaa huomioon, että sekä Sentsovin että Koltšenkon tapauksessa on esitetty syytöksiä pidätettyjen kiduttamisesta ja törkeästä pahoinpitelystä keinoina hankkia laittomasti lausuntoja, jotka sen jälkeen on julistettu oikeudellisesti päteviksi;

E.  ottaa huomioon, että Oleg Sentsov ja Olexandr Koltšenko tuomittiin sotaoikeudessa rikoksista, jotka kuuluvat kaikilta osin siviilituomioistuinten tuomiovaltaan; panee merkille, että oikeudenkäynnissä tapahtui monia vakavia menettelyvirheitä;

F.  ottaa huomioon, että tuomareiden ja asianajajien riippumattomuutta käsittelevä YK:n ihmisoikeusneuvoston erityisraportoija Gabriela Knaul ilmaisi Venäjän federaatioon tekemänsä virallisen vierailun jälkeen huhtikuussa 2014 antamassaan raportissa vakavan huolensa väitteistä, että tuomareita on uhkailtu suoraan ja epäsuorasti, että oikeuslaitoksen toimintaan on pyritty vaikuttamaan asiattomasti ja että tuomareita on häiritty ja painostettu;

G.  toteaa, että yhä kipeämmin tarvitaan lujaa, johdonmukaista ja kokonaisvaltaista EU:n Venäjän-politiikkaa, jota kaikki jäsenvaltiot noudattaisivat;

H.  ottaa huomioon, että Minskin sopimusten täytäntöönpanoa koskevassa toimenpidepaketissa oli määrä varmistaa kaikkien panttivankien ja laittomasti pidätettyjen henkilöiden vapauttaminen ja vaihtaminen vastavuoroisesti;

I.  toteaa, että monet viime vuosien oikeudenkäynnit ja oikeusmenettelyt, esimerkiksi Navalnyin, Magnitskin ja Hodorkovskin tapaukset, ovat asettaneet kyseenalaisiksi Venäjän federaation oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja puolueettomuuden;

J.  toteaa, että EU on modernisaatiokumppanuuden välityksellä toistuvasti tarjonnut Venäjälle lisäapua ja asiantuntemusta auttaakseen sitä kehittämään demokratiaa ja noudattamaan perustuslakiaan ja oikeusjärjestystään Euroopan neuvoston vaatimusten mukaisesti;

1.  tuomitsee jyrkästi Pskovin alueen tuomioistuimen langettaman tuomion ja koko oikeudenkäynnin, jossa virolainen poliisi Eston Kohver tuomittiin 15 vuoden vankeusrangaistukseen, kun hänet oli ensin siepattu Viron, Euroopan unionin jäsenvaltion, alueelta viime vuonna; pitää tapausta kansainvälisen oikeuden ja perustavien oikeusnormien loukkauksena;

2.  vaatii Venäjän federaatiota noudattamaan kansainvälisiä velvoitteitaan ja vapauttamaan Eston Kohverin viipymättä ja takaamaan hänen turvallisen paluunsa Viroon;

3.  on täysin vakuuttunut, että Eston Kohverille ei ole suotu alusta alkaen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, sillä tapauksen käsittely ei ollut julkinen, Viron konsuli ei saanut olla läsnä käsittelyssä, Kohverilta evättiin riittävä oikeusapu sekä lisäksi oikeus tavata puolisonsa ja perheensä ja hänet määrättiin perusteettomasti psykiatriseen tutkimukseen, jonka yksityiskohdat eivät ole tiedossa;

4.  tuomitsee jyrkästi Oleg Sentsovin ja Olexandr Koltšenkon laittomat tuomiot ja vangitsemisen; vetoaa Venäjän federaatioon, jotta se vapauttaisi heidät viipymättä ja takaisi heidän turvallisen paluunsa Ukrainaan; vaatii Venäjän viranomaisia tutkimaan viipymättä, puolueettomasti ja tehokkaasti syytettyjen ja todistajien esittämät kidutussyytökset, jotka syyttäjä hylkäsi oikeudenkäynnissä; kehottaa antamaan kansainvälisille tarkkailijoille mahdollisuuden seurata tutkintaa;

5.  kehottaa vapauttamaan kaikki laittomasti pidätetyt Ukrainan kansalaiset, Nadija Savtšenko mukaan lukien, ja noudattamaan näin Minskin sopimusten täytäntöönpanoa koskevan toimenpidepaketin määräyksiä ja sitoumusta vapauttaa kaikki panttivangit ja muut Ukrainan konfliktiin liittyen pidätetyt henkilöt;

6.  pitää valitettavana, että Venäjän federaation lainsäädäntöä ja oikeuslaitosta käytetään poliittisina välineinä kansainvälisen oikeuden ja normien vastaisesti ja että tämän ansiosta ukrainalainen elokuvaohjaaja Oleg Sentsov voitiin tuomita 20 vuoden ja Olexandr Koltšenko 10 vuoden vankeusrangaistukseen avoimesti ukrainalaismielisten näkemystensä ja Krimin niemimaan laittoman Venäjän federaatioon liittämisen arvostelemisen vuoksi; huomauttaa, että joka tapauksessa heitä ei olisi kuulunut asettaa sotaoikeuden eteen ja että kaikki kiduttamalla ja muilla laittomilla keinoilla saadut lausunnot olisi pitänyt jättää huomioimatta;

7.  tuomitsee jyrkästi Ukrainan ja Viron alueellisen koskemattomuuden räikeät loukkaukset ja näiden maiden kansalaisten laittomat sieppaukset tarkoituksena saattaa heidät venäläisen tuomioistuimen eteen;

8.  korostaa, että venäläisillä tuomioistuimilla ei ole tuomiovaltaa Venäjän kansainvälisesti tunnustetun alueen ulkopuolella tehtyihin tekoihin ja huomauttaa, että oikeusmenettelyä ei voida yhdessäkään näistä kolmesta tapauksesta pitää pätevänä; kehottaa neuvostoa ja komissiota käsittelemään nämä tapaukset Venäjän viranomaisten kanssa ja raportoimaan asiasta Euroopan parlamentille; kehottaa EU:n jäsenvaltioita tekemään saman kahdenvälisissä tapaamisissa;

9.  korostaa, että Venäjän viranomaiset ja oikeuslaitoksen henkilöstö kantavat täyden vastuun pidätettyjen turvallisuudesta ja hyvinvoinnista ja että heidän oikeuttaan tavata perhettään, ottaa yhteyttä diplomaattiedustajiinsa ja saada asianmukaista lääketieteellistä hoitoa, oikeusapua ja konsulineuvontaa sekä pidätettyjen ja heidän oikeudellisten edustajiensa oikeutta saada tutustua yksityiskohtaisesti kaikkiin asiakirjoihin ja todisteisiin, jotka liittyvät heille luettuihin syytteisiin, on kunnioitettava täysin;

10.  tuomitsee jälleen hallituksen jatkuvan toisinajattelijoiden tukahduttamisen, jonka kohteena ovat riippumattomat kansalaisjärjestöt ja joka tapahtuu niin sanotun ”ulkomaisia agentteja koskevan lain” avulla, sekä aktivistien, poliittisten vastustajien ja hallituksen arvostelijoiden alituisen painostamisen monin eri tavoin;

11.  muistuttaa Venäjää, että sen on tärkeää kunnioittaa täysin kansainvälisestä oikeudesta johtuvia velvoitteitaan ja että tuomioistuinten päätösten on oltava tehokkaita ja puolueettomia, täysin riippumattomia ja lainmukaisia, niiden on perustuttava pätevään näyttöön ja ne on tehtävä ilman poliittista painostusta; katsoo, että Venäjän federaation pitäisi Euroopan neuvoston ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön jäsenenä täyttää velvoitteet, joihin se on sitoutunut;

12.  kehottaa neuvostoa laatimaan EU:n yhteisen luettelon viranomaisista, jotka ovat vastuussa Eston Kohverin, Nadija Savtšenkon, Oleg Sentsovin ja Olexandr Koltšenkon sieppauksesta, laittomasta pidättämisestä ja tuomitsemisesta, asettamaan kyseiset henkilöt EU:n laajuiseen viisumikieltoon ja panemaan kyseisen kiellon täytäntöön sekä jäädyttämään kaikki varat, joita heillä tai heidän lähiomaisillaan mahdollisesti on unionissa;

13.  kehottaa tehostamaan ihmisoikeusloukkausten jatkuvaa seurantaa Venäjällä ja Venäjän federaatioon nykyisellään liitetyillä alueilla; on syvästi huolissaan ihmisoikeustilanteen heikkenemisestä ja kehottaa Venäjän viranomaisia kunnioittamaan ihmisoikeuksia, sananvapaus sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapaus mukaan lukien, sekä oikeusvaltioperiaatetta Venäjällä ja Krimillä niemimaan laittoman Venäjään liittämisen jälkeen; toteaa, että Venäjä rikkoo edelleen Euroopan ihmisoikeussopimusta;

14.  kehottaa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa ja komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kehittämään kattavan poliittisen strategian, joka antaisi unionille mahdollisuuden palauttaa aloite itselleen ja harjoittaa selkeämpää Venäjän-politiikkaa;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle sekä Venäjän federaation presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0074.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0006.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0186.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0225.
(5)EUVL C 68 E, 7.3.2014, s. 13.
(6)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0284.
(7)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0253.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0039.
(9)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0258.
(10)CCPR/C/RUS/7.
(11)CCPR/C/SR.3136 ja 3137.


Angola
PDF 176kWORD 73k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. syyskuuta 2015 Angolasta (2015/2839(RSP))
P8_TA(2015)0315RC-B8-0846/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Angolasta,

–  ottaa huomioon Angolasta vastaavan YK:n ihmisoikeusvaltuutetun tiedottajan 12. toukokuuta 2015 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon ensimmäisen Angolan ja EU:n ministerikokouksen jälkeen 17. lokakuuta 2014 annetun yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2012 hyväksytyn Angolan ja EU:n yhteisen etenemissuunnitelman,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia ja sananvapautta koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2014 annetut neuvoston päätelmät EU:n suuntaviivojen kymmenennestä vuosipäivästä,

–  ottaa huomioon SEU:n 21 artiklan sekä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen, jossa EU sitoutuu edelleen tukemaan ”koko painoarvollaan vapauden, demokratian ja ihmisoikeuksien puolestapuhujia koko maailmassa”,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2000 allekirjoitetun Cotonoun kumppanuussopimuksen,

–  ottaa huomioon vuoden 1948 ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja vuoden 1966 kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Angolan hallitus on viime kuukausina tiukentanut suhtautumistaan kaikkeen sen auktoriteetin kyseenalaistamiseen ja että se loukkaa siten Angolan perustuslaissa vahvistettuja ihmisoikeuksia; ottaa huomioon, että Angolassa pyritään edelleen tukahduttamaan järjestäytymis- ja kokoontumisvapaus ja että huoli siitä, että armeijasta ja tiedustelupalveluista on tullut liikkeelle paneva voima ihmisten pidättämiseksi ja ihmisoikeusaktivistien asettamiseksi syytteeseen, kasvaa;

B.  ottaa huomioon, että ihmisoikeusaktivisti José Marcos Mavungo pidätettiin 14. maaliskuuta 2015 ilman pidätysmääräystä ja että syyttäjä António Nito pyysi 28. elokuuta 2015 Cabindan maakunnassa Angolassa toimivaa tuomioistuinta tuomitsemaan Mavungon 12 vuodeksi vankeuteen kapinaan yllyttämisestä, vaikka ei ollut esitetty mitään todisteita hänen syyllistymisestään mihinkään rikokseen;

C.  ottaa huomioon, että asianajaja Arão Bula Tempo pidätettiin samana päivänä epäiltynä osallistumisesta saman mielenosoituksen järjestämiseen; ottaa huomioon, että Arão Bula Tempo vapautettiin myöhemmin 13. toukokuuta 2015 ja odottaa oikeudenkäyntiä kapinaan lietsomisesta;

D.  ottaa huomioon, että toimittaja ja ihmisoikeusaktivisti Rafael Marques tuomittiin 28. toukokuuta 2015 kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen ja kahden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen siksi, että hän oli vuonna 2011 julkaissut kirjan nimeltä “Blood Diamonds: Corruption and Torture in Angola”, jossa kuvattiin yli sata tappoa ja satoja kidutustapauksia, joihin vartijoiden ja sotilaiden väitettiin syyllistyneen Lundasin alueen timanttikentillä; ottaa huomioon, että Marquesin yleiselle syyttäjälle toimittamia valituksia Lundasin alueella tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista ei otettu tutkittaviksi;

E.  ottaa huomioon, että 15 nuorisoaktivistia pidätettiin 20. ja 24. kesäkuuta 2015 välisenä aikana yksityisen poliittisen keskustelutilaisuuden yhteydessä; ottaa huomioon, että Captain Zenóbio Lázaro Muhondo Zumba pidätettiin myöhemmin 30. kesäkuuta 2015 epäiltynä yhteyksistä pidätettyihin 15 aktivistiin;

F.  ottaa huomioon, että kaikki vangitut pidätettiin laittomasti ja mielivaltaisesti ja että heitä syytettiin kapinan valmistelusta sekä presidentin ja hallituksen jäsenten vastaisesta vallankaappausyrityksestä;

G.  ottaa huomioon, että 15 pidätettyä aktivistia pidetään tutkintavankeudessa, että heitä vastaan ei ole nostettu virallisia syytteitä, että heillä ei ole täysimääräisiä mahdollisuuksia käyttää oikeusavustajaa eikä ottaa vastaan perheenjäseniä, jotka toisivat heille ruokaa, ja että heitä pidetään eristyksissä;

H.  ottaa huomioon, että aktivistit pidätettiin ja heidän kodeissaan tehtiin kotietsintä, ilman että viranomaiset esittivät etsintämääräystä; toteaa, että saatujen tietojen mukaan aktivisteja myös kidutettiin fyysisesti ja psyykkisesti ja heidän henkeään uhattiin;

I.  ottaa huomioon, että viranomaiset uhkailevat pidätettyjen nuorten äitejä, jotka ovat alkaneet liikehtiä, ja että vallassa oleva MPLA-puolue on estänyt aktivistien tukijoiden mielenosoitukset aktivistien vapauttamiseksi; ottaa huomioon, että vankien sukulaisten Luandassa 8. elokuuta 2015 järjestämään rauhanomaiseen mielenosoitukseen vastattiin hyökkäämällä mielenosoittajia vastaan ja että turvallisuusjoukot kohdistivat mielenosoittajiin väkivaltaista painostusta;

J.  ottaa huomioon, että neljä ihmisoikeuksien puolustajaa ja yksi Deutsche Welle ‑radiokanavan kirjeenvaihtaja pidätettiin heinäkuussa 2015 väliaikaisesti heidän vieraillessaan muiden aktivistien luona vankilassa Luandan maakunnassa, ja että heitä syytettiin aikomuksesta harjoittaa poliittista toimintaa vankilassa;

K.  ottaa huomioon, että Angolan perustuslaissa tunnustetaan oikeus rauhanomaisen mielenosoituksen järjestämiseen sekä oikeus yhdistymis- ja ilmaisunvapauteen;

L.  ottaa huomioon, että on saatu tietoja poliisivoimien huhtikuussa 2015 Huambossa toimeen panemasta verilöylystä, joka kohdistui Luz do Mundo ‑nimisen uskonlahkon kannattajiin; eri lähteistä saadut tiedot surmansa saaneiden määrästä vaihtelevat kymmenistä tuhansiin ja niiden mukaan monet joutuivat myös siirtymään asuinsijoiltaan; ottaa huomioon, että hallitus ei ole vielä kuukausien kuluttuakaan ryhtynyt teettämään riippumatonta tutkintaa asiasta ja että se kiistää kiivaasti kuolleiden suuren määrän; ottaa huomioon, että oikeusasiamies laatii parhaillaan raporttia kyseisistä tapahtumista;

M.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu kehotti teettämään kansainvälisen tutkinnan kyseisestä tapahtumasta, mikä sai Angolan hallituksen aloittamaan esitutkinnan;

N.  ottaa huomioon, että Angolan hallitus lisäsi myös sekä joukkohäätöjä että pienimuotoisempia häätöjä Luandassa ja muissa kaupungeissa siirtääkseen sieltä pois epävirallisissa asuinyhdyskunnissa asuneita ihmisiä ja hävittääkseen sieltä katukauppiaat, mukaan luettuina raskaana olevat naiset ja naiset, joilla on lapsia;

O.  ottaa huomioon, että maaliskuussa 2015 otettiin käyttöön uutta lainsäädäntöä, jolla lisätään valtioista riippumattomien järjestöjen valvontaa;

P.  ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunta on toistuvasti tuominnut vallassa olevan eliitin korruptuneisuuden sekä sen harjoittaman ryöstöviljelyn ja luonnonvarojen väärinkäytön ja niihin henkilöihin kohdistuvien ihmisoikeusloukkausten, jotka ovat uhka nykytilanteelle ja ilmoittavat siitä, väliset yhteydet;

Q.  ottaa huomioon, että vaikka Angolan hallitus on sitoutunut lisäämään ponnistelujaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjuntaan tarkoitetun järjestelmänsä parantamiseksi, ja siinä on jonkin verran edistytty, Financial Action Task Force - hallitusten välinen organisaatio, joka perustettiin vuonna 1989 G7-maiden aloitteesta kehittämään strategioita rahanpesun torjumiseksi - havaitsee edelleen puutteita tässä Angolan järjestelmässä;

R.  ottaa huomioon, että öljystä saatuja tuloja, joista hallituksen tulot pääasiassa koostuvat, ei riippumattomien raporttien mukaan ole suunnattu kestävään kehitykseen tai paikallisyhteisöille, vaan vallassa oleva eliitti on rikastunut entisestään;

S.  ottaa huomioon, että Angolalla on suunnattomat malmi- ja raakaöljyvarannot ja että se on yksi maailman nopeimmin kasvavia talouksia erityisesti sisällissodan päättymisen jälkeen; ottaa huomioon, että kasvu on hyvin epätasaista ja että suurin osa maan vauraudesta keskittyy suhteellisen pienelle osalle väestöä;

T.  ottaa huomioon, että öljytulojen jyrkästä vähenemisestä alkanut talouskriisi johtaa todennäköisesti uusiin yhteiskunnallisiin levottomuuksiin ja hallituksen vastaisiin mielenosoituksiin;

U.  ottaa huomioon, että Angola vahvisti lokakuussa 2014 sitoutumisensa Angolan ja EU:n yhteisessä etenemissuunnitelmassa sovittuun poliittiseen vuoropuheluun ja yhteistyöhön, ja toteaa, että hyvä hallinto, demokratia ja ihmisoikeudet ovat etenemissuunnitelman kulmakiviä;

V.  ottaa huomioon, että Cotonoun sopimuksen 8 artiklan mukaan hyvää hallintoa ja ihmisoikeuksia koskeva tietojen vaihto EU:n ja Angolan välillä tapahtuu vuonna 2012 hyväksytyn Angolan ja EU:n yhteisen etenemissuunnitelman puitteissa vähintään kerran vuodessa pidettävässä virallisessa poliittisessa vuoropuhelussa;

1.  on vakavasti huolissaan ihmisoikeustilanteen, perusvapauksien ja demokraattisen tilan nopeasta heikkenemisestä Angolassa sekä turvallisuusjoukkojen vakavista väärinkäytöksistä ja tuomioistuinten riippumattomuuden puutteesta;

2.  kehottaa Angolan viranomaisia vapauttamaan viipymättä ja ehdoitta kaikki ihmisoikeuksien puolustajat, mukaan luettuna Marcos Mavungo sekä 15+1 aktivistia, jotka pidätettiin heinäkuussa 2015, sekä luopumaan kaikista syytteistä heitä vastaan; vaatii vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta myös kaikki muut aktivistit, mielipidevangit tai poliittiset vastustajat, jotka on pidätetty ja vangittu mielivaltaisesti ainoastaan poliittisten mielipiteidensä, journalistisen työn tai rauhanomaiseen toimintaan osallistumisen perusteella;

3.  kehottaa viranomaisia varmistamaan, että pidätettyjä ei kiduteta eikä kohdella huonosti, ja takaamaan heidän perheilleen ja asianajajilleen täyden suojan ja mahdollisuuden tapaamisiin;

4.  kehottaa Angolan viranomaisia välittömästi lopettamaan mielivaltaiset pidätykset, laittomat vangitsemiset ja kidutuksen, joihin poliisi ja turvallisuusjoukot ovat syyllistyneet; toistaa, että kaikki väitetyt ihmisoikeusrikkomukset, mukaan luettuna kidutus, joihin poliisi ja turvallisuusjoukot ovat syyllistyneet, on tutkittava välittömästi, puolueettomasti ja perusteellisesti, ja syylliset on saatettava tuomioistuimen eteen;

5.  on vakavasti huolissaan jatkuvista yrityksistä rajoittaa ilmaisunvapautta ja tiedotusvälineiden vapautta ja vapautta rauhanomaiseen kokoontumiseen ja yhdistymiseen, sekä siitä, että viranomaiset rikkovat näitä vapauksia yhä useammin, ja kehottaa Angolan viranomaisia varmistamaan näiden vapauksien välittömän ja ehdottoman kunnioittamisen; kehottaa niitä edelleen panemaan täytäntöön YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen määräykset, Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan ja muut kansainväliset ja alueelliset ihmisoikeusvälineet, jotka Angola on ratifioinut;

6.  kehottaa unionin Luandan edustustoa panemaan täytäntöön Euroopan ulkosuhdehallinnon sitoutumisen ihmisoikeuksien puolustajien maailmanlaajuiseen tukemiseen ja suojelemiseen konkreettisilla ja näkyvillä toimilla, joihin sisältyvät erityisesti ihmisoikeuksien puolustajien oikeudenkäyntien tarkkaileminen, heille ja heidän asianajajilleen ja perheilleen tarjottava poliittinen ja aineellinen tuki sekä unionin ja jäsenvaltioiden järjestelmälliset yhteydet Angolan viranomaisiin ihmisoikeusasioissa kaikilla suhteiden tasolla, korkein taso mukaan luettuna; kehottaa edustustoa myös tehostamaan poliittista vuoropuhelua Angolan hallituksen kanssa kaikilla politiikan, kaupan ja kehitysyhteistyösuhteiden aloilla, jotta varmistetaan, että maa noudattaa kansallisia ja kansainvälisiä ihmisoikeussitoumuksiaan lokakuussa 2014 järjestetyssä ensimmäisessä EU:n ja Angolan ministerikokouksessa luvatulla tavalla; kehottaa sitä käyttämään kaikkia aiheellisia välineitä ja instrumentteja, mukaan luettuna Euroopan demokratia- ja ihmisoikeusväline;

7.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tunnustamaan, että Angolan viranomaisten laajamittainen korruptuneisuus haittaa vakavasti ihmisoikeuksien kunnioittamista ja kehitystä, sekä panemaan ennen Angolan kanssa tehtäviä järjestelyjä täytäntöön ihmisoikeuksia koskevan lähestymistavan periaatteet ja tarkistamaan 11. Euroopan kehitysrahaston kansallisen ohjelman painopisteitä;

8.  pitää valitettavana, että huolimatta kansallisen selvityksen saattamisesta päätökseen vuonna 2007 ja laajasta miinojen vastaisesta ohjelmasta, jalkaväkimiinoihin ja/tai sodan räjähtämättömiin jäänteisiin liittyvän uhan laajuutta ei edelleenkään tunneta varmuudella; vaatii EU:ta seuraamaan, valvomaan ja arvioimaan varojen tehokasta käyttöä ja varmistamaan, että varatut määrärahat käytetään tehokkaasti ja kohdennetusti, jotta miinat raivataan asianmukaisesti;

9.  kehottaa Angolan oikeusviranomaisia vahvistamaan riippumattomuutensa kaikesta poliittisesta välineellistämisestä ja varmistamaan oikeudellisissa välineissä tunnustettujen oikeuksien, kuten oikeussuojan saatavuus ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, suojelun;

10.  kehottaa Angolan hallitusta toteuttamaan kiireellisen, avoimen ja uskottavan tutkinnan Huambon verilöylystä ja antamaan tukea hätäsiirtolaisiksi joutuneille henkiinjääneille; toistaa YK:n vaatimuksen, jonka mukaan asiassa on suoritettava kansainvälisiä ja riippumattomia täydentäviä tutkimuksia;

11.  on edelleen huolissaan siitä, että toimia naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi ei ole toteutettu; kehottaa viranomaisia torjumaan tehokkaammin haitallisia perinteisiä käytäntöjä, kuten noituudesta syytettyjen lasten leimaamista;

12.  muistuttaa Angolan Cotonoun sopimuksessa antamasta sitoumuksesta kunnioittaa demokratiaa, oikeusvaltion periaatteita ja ihmisoikeuksia, joihin kuuluvat sananvapaus, tiedotusvälineiden vapaus, hyvä hallintotapa ja avoimuus poliittisissa viroissa; kehottaa Angolan hallitusta noudattamaan näitä määräyksiä Cotonoun sopimuksen 11 artiklan b kohdan, 96 artiklan ja 97 artiklan mukaisesti, ja jos näin ei tehdä, pyytää komissiota käynnistämään Cotonoun sopimuksen 8, 9 ja 96 artiklan mukaiset asianmukaiset menettelyt;

13.  kannustaa unionia ja jäsenvaltioita huolehtimaan kaikkien luonnonvarojen kaupan avoimuudesta, öljy mukaan luettuna, ja erityisesti panemaan täysimääräisesti täytäntöön maakohtaista raportointia koskevan nykyisen lainsäädännön ja valvomaan sitä; kehottaa Angolan viranomaisia ja ulkomaisia yrityksiä auttamaan hallinnon vahvistamisessa kaivannaisalalla noudattamalla kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevaa aloitetta ja tarkistamaan Kimberleyn prosessin täytäntöönpanoa; kehottaa lisäksi Angolan hallitusta esittämään suunnitelman avoimeen hallintokumppanuuteen liittymisestä ja siten esittämään käytännön suunnitelman korruption torjunnasta, avoimuuden lisäämisestä ja julkisen vastuunalaisuuden parantamisesta;

14.  kannustaa unionia ja Yhdysvaltoja yhteistyöhön ja koordinointiin Dodd­–Frank-lain 1504 pykälän täytäntöönpanossa;

15.  kehottaa jäsenvaltioiden kansallisia hallintoelimiä ja valvontaviranomaisia valvomaan tehokkaammin unionin rahanpesulainsäädännön noudattamista mukaan luettuna normatiiviset due diligence -periaatteet ja asianmukainen riskianalyysi erityisesti Angolasta peräisin olevien poliittisessa asemassa olevien henkilöiden osalta;

16.  pitää myönteisenä, että Angolan hallitus on tunnustanut maiden haltuunottoa koskeviin korvauksiin liittyvät ongelmat ja että tiedotusvälineiden mukaan jakamis- ja korvaamismekanismit ovat parantumassa; kannustaa hallitusta jatkamaan tämänsuuntaisia ponnisteluja;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Afrikan unionille, Afrikan ihmisoikeuskomissiolle, SADC-alueen maiden hallituksille, Angolan presidentille ja parlamentille, Yhdysvaltain hallitukselle, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.


Azerbaidžan
PDF 267kWORD 95k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. syyskuuta 2015 Azerbaidžanista (2015/2840(RSP))
P8_TA(2015)0316RC-B8-0856/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat erityisesti ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita koskevat päätöslauselmansa Azerbaidžanista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja Azerbaidžanin välille solmitun suhteen, joka tuli voimaan vuonna 1999, sellaisena kuin se on esitettynä Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevassa toimintasuunnitelmassa, itäisen kumppanuuden (EaP) luomisen, EU:n ja Azerbaidžanin assosiaatiosopimusta koskevat neuvottelut sekä Azerbaidžanin osallistumisen EU:n ja sen itäisten naapurimaiden parlamentaariseen edustajakokoukseen,

–  ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2015 päivätyn Azerbaidžania koskevan vuoden 2014 Euroopan naapuruuspolitiikkaan liittyvän edistymiskertomuksen (SWD(2015)0064),

–  ottaa huomioon EU:n ja Azerbaidžanin välisen Euroopan naapuruuspolitiikan toimintaohjelman,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Donald Tuskin 22. heinäkuuta 2015 esittämät kommentit hänen tavattuaan Azerbaidžanin presidentin,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan Stavros Lambrinidisin 23.–26. helmikuuta 2015 Bakuun tekemän vierailun,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Zeid Ra’ad Al Husseinin 8. syyskuuta 2015 antaman julkilausuman, jossa tuomitaan Azerbaidžanissa parhaillaan käynnissä olevat kansalaisyhteiskunnan ja riippumattomien äänten vastaiset tukahduttamistoimet,

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan/komission varapuheenjohtajan Federica Mogherinin ja komission jäsenen Johannes Hahnin julkilausumat, jotka koskevat johtavien toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien äskettäisiä pidätyksiä, vangitsemisia, tuomitsemisia ja murhia Azerbaidžanissa,

–  ottaa huomioon Wienissä pidetyssä Etyjin pysyvän neuvoston kokouksessa nro 1064 19. elokuuta 2015 annetun EU:n julkilausuman ihmisoikeuksista Azerbaidžanissa,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston pääsihteerin Thorbjørn Jaglandin äskettäiset julkilausumat Khadija Ismayilovan tapauksesta, Azerbaidžanin rauhan ja demokratian instituutin johtajan Leyla Yunusin ja hänen miehensä Arif Yunusin tapauksista sekä azerbaidžanilaisen toimittajan Rasim Aliyevin murhasta,

–  ottaa huomioon Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen vuosikokouksessaan 5.–9. heinäkuuta 2015 hyväksymän Helsingin julistuksen, jossa tuomittiin toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien jatkuva vaino ja vangitsemiset poliittisista syistä useissa Etyjin osallistujavaltioissa ja ilmaistiin huoli vero- ja hallintolainsäädännön jatkuvasta väärinkäytöstä näiden tekojen perusteina,

–  ottaa huomioon demokraattisten instituutioiden toiminnasta Azerbaidžanissa 23. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman,

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2014 annetun Euroopan neuvoston Venetsian komission lausunnon, jossa todetaan, että viimeisimmät muutokset kansalaisjärjestöjä koskevaan lainsäädäntöön rajoittavat entisestään kansalaisjärjestöjen toimintaa Azerbaidžanissa,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat Euroopan unionin suuntaviivat ja 23. kesäkuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät kyseisten suuntaviivojen 10. vuosipäivän kunniaksi,

–  ottaa huomioon määräykset, jotka sisältyvät Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 9. joulukuuta 1998 hyväksymään YK:n julistukseen ihmisoikeuksien puolustajista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Azerbaidžanin ihmisoikeustilanne on heikentynyt jatkuvasti viime vuosien aikana ja kansalaisjärjestöjen johtajia, ihmisoikeuksien puolustajia, toimittajia ja muita kansalaisyhteiskunnan edustajia pelotellaan, painostetaan ja asetetaan yhä useammin syytteeseen rikoksista;

B.  toteaa, että palkittu RFE/RL:n tutkiva journalisti Khadija Ismayilova tuomittiin 7,5 vuodeksi vankilaan väitettyjen varojen väärinkäyttö-, kavallus- ja veropetossyytösten perusteella sen jälkeen, kun hän oli julkaissut useita artikkeleja presidentin perhettä koskevasta lahjonnasta; toteaa, että ihmisoikeuksien puolustajat Leyla Yunus ja Arif Yunus tuomittiin 8,5 vuodeksi ja 7 vuodeksi vankilaan muun muassa petos- ja verovilppisyytösten nojalla oikeudenkäynnissä, joka oli kaukana kansainvälisistä normeista; toteaa, että tunnettu ihmisoikeusaktivisti Rasul Jafarov ja erittäin arvostettu ihmisoikeusjuristi Intigam Aliyev tuomittiin vastaavien syytteiden perusteella oikeudenmukaista oikeudenkäyntimenettelyä loukkaavissa oikeudenkäynneissä; toteaa, että Rasul Jafarov tuomittiin 6 vuoden ja 3 kuukauden vankeuteen ja Intigam Aliyev 7,5 vuoden vankeuteen; toteaa, että Azerbaidžanin kansalaisyhteiskunnan useita tunnettuja jäseniä, kuten Anar Mammadli, Rauf Mirkadirov, Ömar Mammadov, Tofiq Yaqublu, Ilgar Mammadov, Nijat Aliyev, Araz Guliyev, Parviz Hashimli, Seymur Hezi, Hilal Mammadov ja Taleh Khasmammadov, on edelleen vangittuina ja toteaa, että joidenkin vankien terveydentila heikkenee kaiken aikaa;

C.  toteaa, että ennen pidätystään Leyla Yunus ja Rasul Jafarov johtivat nimekkäiden ihmisoikeuksien puolustajien ja asiantuntijoiden ryhmää, joka laati luettelon lähes sadasta azerbaidžanilaisesta, jotka Euroopan neuvoston vuonna 2012 hyväksymän määritelmän mukaan ovat poliittisia vankeja;

D.  toteaa, että toimittajia ja kansalaisyhteiskunnan johtajia pelotellaan ja häiritään jatkuvasti, kuten Emin Milliä, joka on Meydan TV:n johtaja ja joka on saanut tappouhkauksia ja jonka perheenjäseniä on pidätetty tekaistuista syistä, sekä Meydan TV:ssä Azerbaidžanissa työskenteleviä toimittajia; toteaa, että maan johtavan median oikeuksia ajavan kansalaisjärjestön Institute for Reporters’ Freedom and Safety (IRFS) perustaja ja ihmisoikeuksien puolustaja Emin Huseynov pakeni Sveitsiin sen jälkeen, kun häntä vastaan nostettiin tekaistuja syytteitä ja hänen Azerbaidžanin kansalaisuutensa kumottiin;

E.  toteaa, että useat muut toimittajat ja kansalaisaktivistit ovat joutuneet vastaamaan heihin kohdistuviin syytteisiin ja heitä kielletään matkustamasta ja heidän liikkumisvapauttaan rajoitetaan heidän ihmisoikeustoimintansa yhteydessä; toteaa, että Azerbaidžanin hallitus valvoo myös riippumattomien ryhmien toimintaa laatimalla uusia rajoittavia lakeja, joilla säännellään kansalaisjärjestöjä; toteaa, että näiden lakien vuoksi monet näistä ryhmistä ovat joutuneet lopettamaan toimintansa, sillä niiden pankkitilit on jäädytetty tai niiden rahoituslähteet tukittu sen jälkeen, kun hallitus kieltäytyi antamasta lupaa ulkomaalaisten rahoittajajärjestöjen uusiin avustuksiin;

F.  toteaa, että rauhanomaiset mielenosoitukset ovat olleet kiellettyjä Bakun keskustassa vuodesta 2006 lähtien ja äskettäin otettiin käyttöön uusia ankarampia sakkoja ja pidennettyjä hallinnollisia pidätysaikoja, joita määrätään niille, jotka järjestävät luvattomia julkisia kokoontumisia tai osallistuvat niihin;

G.  toteaa, että Institute for Reporters’ Freedom and Safety (IRFS) -järjestön puheenjohtaja, toimittaja Rasim Aliyev, kuoli bakulaisessa sairaalassa tultuaan pahasti hakatuksi jatkuvan uhkailun ja pelottelun jälkeen, joka johtui hänen presidentti Aliyeviin kohdistamastaan kritiikistä sosiaalisissa medioissa;

H.  ottaa huomioon, että Azerbaidžan on yksi itäisen kumppanuuden perustajajäsenistä; ottaa huomioon, että unionin ja Itä-Euroopan maiden johtajat ovat vahvistaneet monessa yhteydessä, että itäinen kumppanuus perustuu arvojen yhteisöön ja vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteisiin; ottaa huomioon, että Azerbaidžan pyrkii tehostamaan ja syventämään suhteita EU:hun, sillä se tavoittelee strategista kumppanuutta;

I.  toteaa, että vuonna 2014 unioni ei kyennyt suorittamaan 11:ä 13:sta toiminta-avustuksestaan kansalaisjärjestöille tiukan lainsäädännön vuoksi ja sillä on edelleen suuria vaikeuksia rahoittaa riippumattomia kansalaisyhteiskunnan ryhmittymiä ja aktivisteja Azerbaidžanissa; toteaa, että monet unionin avustusten saajat ovat joko vankilassa, kuten ihmisoikeusjuristi Intigam Aliyev, tai ovat paenneet maasta ja lopettaneet toimintansa;

J.  toteaa, että Etyjin Bakun toimisto suljettiin 4. heinäkuuta 2015 sen jälkeen, kun Azerbaidžanin viranomaiset olivat päättäneet keskeyttää Azerbaidžanin hallituksen ja Etyjin välisen yhteisymmärryspöytäkirjan soveltamisen;

K.  toteaa, että Freedom House -järjestö ei pidä Azerbaidžania eikä sen lehdistöä vapaana ja pitää sen internetiä vain osittain vapaana; toteaa, että Azerbaidžanissa demokraattinen hallinto on heikentynyt koko Euraasian nopeinta vauhtia viimeisten 10 vuoden aikana;

L.  toteaa, että Azerbaidžanissa järjestetään parlamenttivaalit marraskuussa 2015; toteaa, että Euroopan parlamentti kieltäytyi lähettämästä maahan vaalitarkkailuvaltuuskuntaa arvioituaan, ettei maassa ole edellytyksiä vapaiden ja oikeudenmukaisten vaalien järjestämiseen ja että maan ilmaisun-, kokoontumis- ja yhdistymisvapauden rajoitukset tekevät ehdokkaiden toimintaedellytykset ja todellisen äänestyksen järjestämisen mahdottomiksi;

M.  toteaa, että alakohtainen yhteistyö on molemmin puolin hyödyllistä etenkin energia-alalla; toteaa, että Azerbaidžanilla on mahdollisuuksia päästä yhdeksi EU:n suurimmista kauppakumppaneista;

1.  on erittäin huolissaan maan ihmisoikeustilanteen jatkuvasta heikentymisestä ja muistuttaa, että EU kiinnittää erityistä huomiota ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin kahdenvälisen yhteistyön yhteydessä, sillä ne ovat itäisen kumppanuuden keskeisiä osatekijöitä ja kansainvälisten järjestöjen peruspilareita, kuten Euroopan neuvosto ja Etyj, joiden kummankin jäsen Azerbaidžan on;

2.  vaatii vapauttamaan vankilasta välittömästi ja ehdoitta kaikki poliittiset vangit, ihmisoikeuksien puolustajat, toimittajat ja muut kansalaisyhteiskunnan aktivistit, Khadija Ismayilova, Leyla Yunus ja Arif Yunus, Anar Mammadli, Rasul Jafarov, Intigam Aliyev, Rauf Mirkadirov, Ömar Mammadov, Tofiq Yaqublu, Nijat Aliyev, Araz Guliyev, Parviz Hashimli, Seymur Hezi, Hilal Mammadov, Taleh Khasmammadov ja Ilgar Mammadov mukaan luettuina, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksen mukaisesti, ja vaatii luopumaan kaikista heitä vastaan nostetuista syytteistä ja palauttamaan heidän poliittiset oikeutensa ja kansalaisoikeutensa sekä julkisen imagonsa;

3.  tuomitsee voimakkaasti ennenkuulumattoman kansalaisyhteiskunnan sorron Azerbaidžanissa; toistaa syvän huolensa vankiloissa olevien henkilöiden kollegoiden puolesta, jotka ovat edelleen vapaita mutta rikostutkinnan alaisia, sillä ihmisoikeuksien puolustajat ja kansalliset ja kansainväliset kansalaisjärjestöt ovat raportoineet tekaistujen syytteiden väitetystä käytöstä poliittisia henkilöitä, aktivisteja ja toimittajia vastaan; kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia tekemään lopun toimittajien, ihmisoikeuksien puolustajien ja muiden hallitusta kritisoivien valikoivasta rikossyytteeseenpanosta ja vangitsemisesta ja varmistamaan, että kaikilla vangituilla henkilöillä, myös toimittajilla sekä poliittisilla aktivisteilla ja kansalaisaktivisteilla, on oikeudet asianmukaiseen oikeuskäsittelyyn ja erityisesti oikeus valita haluamansa lakimies ja tavata perhettään, ja että heitä koskevat myös muut oikeudenmukaisen oikeuskäsittelyn säännöt;

4.  pitää ilahduttavana Azerbaidžanin viranomaisten eurooppalaiselle lääkintäryhmälle myöntämää lupaa käydä katsomassa Leyla ja Arif Yunusia, ja vaatii vapauttamaan heidät myös humanitaarisista syistä; kiinnittää huomiota Leyla ja Arif Yunusin sekä Intigam Aliyevin vankeusoloihin, jotka ovat johtaneet heidän terveytensä vakavaan heikkenemiseen, millä saattaa olla jopa kuolemaan johtavat seuraukset; kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia päästämään eurooppalaisen lääkintäryhmän tutkimaan Intigam Aliyevin ja varmistamaan, että kaikki vangit saavat tarvittaessa asianmukaista terveydenhoitoa;

5.  vaatii tutkimaan pikaisesti toimittajan ja IRFS-järjestön puheenjohtajan Rasim Aliyevin kuoleman; panee huolestuneena merkille toimittajaryhmän esittämät väitteet, joiden mukaan Aliyev kuoli, koska hän ei saanut häntä sairaalassa hoitaneilta lääkäreiltä asianmukaista apua;

6.  muistuttaa Azerbaidžanin viranomaisia, että väestön hyvinvointi, johon sisältyy oikeuksien ja vapauksien kunnioittaminen, on kestävän talouskasvun keskeinen osatekijä;

7.  kehottaa Azerbaidžania noudattamaan sille Euroopan neuvoston jäsenenä kuuluvia sitoumuksia ja panemaan ne täytäntöön; toistaa vaatimuksensa Azerbaidžanin viranomaisille, että niiden on noudatettava kaikkia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tekemiä Azerbaidžania koskevia päätöksiä; kehottaa noudattamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 16. kesäkuuta 2015 tekemää päätöstä ja kaikkia muita päätöksiä;

8.  kehottaa Azerbaidžanin hallitusta tekemään täysimääräistä yhteistyötä Euroopan neuvoston Venetsian komission ja ihmisoikeusvaltuutetun kanssa ja panemaan täytäntöön ihmisoikeuksien suojelijoita koskevat YK:n erityismenettelyt lainsäädäntönsä muuttamiseksi ja käytäntöjensä sopeuttamiseksi asiantuntijoiden päätelmien pohjalta ihmisoikeusaktivistien, yhdistymisvapauden, kokoontumisvapauden, ilmaisunvapauden ja mielivaltaisten pidätysten suhteen;

9.  kehottaa Azerbaidžanin hallitusta tekemään välittömästi lopun kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeustyön sorrosta, varmistamaan riippumattomien kansalaisyhteiskunnan ryhmien ja aktivistien esteettömän ja pelottoman toiminnan myös siten, että se kumoaa kansalaisyhteiskuntaa vakavasti rajoittavat lait, vapauttaa hallituksesta riippumattomien ryhmien pankkitilit ja niiden johtajat ja päästää maahan ulkomaalaisen rahoituksen;

10.  pitää valitettavana Azerbaidžanin hallituksen jatkuvia toimia, joilla häiritään Armenian ja Azerbaidžanin välisten kansalais- ja nuorisoaktivistien sekä intellektuellien välisiä yhteyksiä, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä näiden kahden valtion välisen pitkäaikaisen vihamielisyyden helpottamisessa; muistuttaa tässä yhteydessä Leyla ja Arif Yunusin tekemästä tärkeästä työstä tällä alalla;

11.  kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia kunnioittamaan lehdistön ja tiedotusvälineiden vapautta sekä lainsäädännössä että käytännössä ja niin sähköisessä kuin perinteisessäkin muodossa, jotta taataan kansainvälisten vaatimusten mukainen ilmaisunvapaus ja tehdään loppu sensuurista, jota harjoitetaan hallituksen kritisointia tiedotusvälineissä kohtaan;

12.  on erittäin huolissaan HLBTI-ihmisten tilanteesta Azerbaidžanissa; tuomitsee voimakkaasti erittäin korkealta tasolta tulevan poliittisen vihapuheen HLBTI-ihmisiä vastaan; kehottaa Azerbaidžanin hallitusta lopettamaan HLBTI-ihmisten oikeuksien eteen työskentelevien ihmisoikeuksien puolustajien työn hankaloittamisen ja heidän pelottelunsa;

13.  korostaa, että EU:n sekä Azerbaidžanin hallituksen, oppositiovoimien ja kansalaisyhteiskunnan välinen vakava ja keskinäisen kunnioittava vuoropuhelu on tärkeää;

14.  toistaa, että strategista kumppanuussopimusta Azerbaidžanin kanssa koskevat neuvottelut on keskeytettävä välittömästi siihen asti, kunnes hallitus ryhtyy käytännön toimiin yleismaailmallisten ihmisoikeuksien noudattamisen edistämiseksi;

15.  kehottaa neuvostoa, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa soveltamaan tiukasti ”more for more”-periaatetta ja keskittymään erityisesti ihmisoikeusaktivistien tilanteeseen (asiaa koskevien EU:n sääntöjen mukaisesti), mielivaltaisiin ja poliittisesti perusteltuihin pidätyksiin, oikeuslaitoksen riippumattomuuteen, demokraattisiin uudistuksiin sekä perusoikeuksiin ja -vapauksiin; kehottaa komissiota tarkistamaan ja keskeyttämään tarvittaessa tilapäisesti kaiken Euroopan naapuruusvälineen kautta Azerbaidžanille myönnetyn rahoituksen, joka ei liity ihmisoikeuksiin, kansalaisyhteiskuntaan ja ruohonjuuritason ihmistenväliseen yhteistyöhön, ottaen huomioon edellä mainitut tapaukset, jotka ovat kohdistuneet ihmisoikeuksien rikkomuksia dokumentoineisiin ihmisoikeuksien puolustajiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita säilyttämään rahoituksen ihmisten välisiin yhteyksiin ja yhteistyöhön kansalaisyhteiskunnan, koulutuksen ja yliopistomaailman aloilla sekä nuorisoalalla ja opiskelijavaihtojen alalla;

16.  kehottaa neuvostoa, komissiota ja komission varapuheenjohtajaa / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa vastaamaan voimakkaasti ja yhtenäisesti Azerbaidžanissa käynnissä oleviin tukahduttamistoimiin, jotta tehdään selväksi, että vallitsevaa tilannetta ei missään tapauksessa voida hyväksyä tai pitää normaalina ennen kuin hallitus vapauttaa kaikki poliittisista syistä vangitut ja tekee lopun riippumattomiin kansalaisyhteiskunnan ryhmiin kohdistuvista tukahduttamistoimista;

17.  kehottaa Azerbaidžanissa toimivia eurooppalaisia yrityksiä vaatimaan suorasanaisesti korkeiden ihmisoikeusstandardien noudattamista ja ottamaan käyttöön yritysten sosiaalista vastuuta koskevat korkeat standardit ottaen huomioon toimiensa vaikutuksen maan ihmisoikeustilanteeseen;

18.  pitää valitettavana, että EU:n ja Azerbaidžanin välinen ihmisoikeusvuoropuhelu ei ole johtanut maan ihmisoikeustilanteen paranemiseen; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa tehostamaan tätä vuoropuhelua ja tekemään siitä tehokkaan ja tuloksellisen ja raportoimaan asiasta säännöllisesti parlamentille;

19.  kehottaa EU:n viranomaisia tutkimaan perusteellisesti presidentti Aliyeviin ja hänen perheenjäseniinsä kohdistuvia lahjontasyytteitä, jotka kävivät ilmi tutkivan journalistin Khadija Ismaylovan työskentelyn tuloksena;

20.  kehottaa neuvostoa välttämään kaksinaismoraalia suhteissa itäisiin kumppanimaihin ja harkitsemaan kohdennettuja seuraamuksia ja viisumikeltoja poliittisiin vainoihin osallistuneisiin kaikkiin poliitikkoihin, virkamiehiin ja tuomareihin;

21.  kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia tekemään yhteistyötä Euroopan neuvoston ja Etyjin kaltaisten alueellisten järjestöjen kanssa ja helpottamaan niiden edustajien vierailuja maahan; pitää erittäin valitettavana Azerbaidžanin viranomaisten päätöstä sulkea Etyjin toimisto Bakussa;

22.  toteaa, että riippumattomat vaalitarkkailijat, kuten Etyjin pitkän aikavälin vaalitarkkailuvaltuuskunnat ja kansalliset tarkkailijat, ovat todistaneet laajoja vaalisääntöjen rikkomisia Azerbaidžanissa kaikissa presidentinvaaleissa ja parlamenttivaaleissa alkaen lokakuun 2013 presidentinvaaleista ja kyseiset vaalit mukaan luettuina; on erittäin huolissaan siitä, onko 1. marraskuuta 2015 olemassa vapaan ja oikeudenmukaisen äänestyksen takaavat olosuhteet, sillä oppositiopuolueiden johtajia on vangittu, tiedotusvälineiden ja toimittajien ei ole mahdollista toimia vapaasti ja vailla pelottelua ja maassa vallitsee pelon ilmapiiri;

23.  kehottaa ulkosuhdehallintoa ja EU:n jäsenvaltioita pidättymään vaalitarkkailutoiminnasta toistaiseksi. Panee merkille, että ODIHR:n valtuuskunta on tällä hetkellä paikan päällä, ja olisi erittäin tärkeää tietää sen arvio maan tilanteesta;

24.  muistuttaa päätöksestään lähettää Euroopan parlamentin valtuuskunta Azerbaidžaniin ja korostaa, että on tärkeää lähettää tämä valtuuskunta mahdollisimman pian, jotta Azerbaidžanin viranomaiset saadaan sitoutumaan kiireellisiin asioihin, kuten ihmisoikeuksiin ja konfliktiin Nagorno-Karabakhissa;

25.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Euroopan ulkosuhdehallinnolle, neuvostolle, komissiolle, Azerbaidžanin tasavallan hallitukselle ja parlamentille, Euroopan neuvostolle, Etyjille ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.


Muuttoliike ja pakolaiset Euroopassa
PDF 177kWORD 76k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. syyskuuta 2015 muuttoliikkeestä ja pakolaisista Euroopassa (2015/2833(RSP))
P8_TA(2015)0317RC-B8-0832/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen pakolaisten asemasta vuodelta 1951 ja sen lisäpöytäkirjan,

–  ottaa huomioon 9. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n ja jäsenvaltioiden toimista Syyrian konfliktista seuranneen pakolaistulvan hallinnoimiseksi(1),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman siirtolaisvirroista Välimeren alueella ja erityisesti traagisista tapahtumista Lampedusan edustalla(2),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2014 antamansa päätöslauselman Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen(3),

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman viimeisimmistä tragedioista Välimerellä ja EU:n turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikasta(4),

–  ottaa huomioon komission 13. toukokuuta 2015 esittämän Euroopan muuttoliikeagendan (COM(2015)0240),

–  ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2015 pidetyn ulko- ja sisäasiainneuvostojen yhteisen istunnon hyväksymän muuttoliikettä koskevan kymmenkohtaisen toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2015 pidetyn, Välimeren pakolaiskriisiä käsitelleen Eurooppa-neuvoston ylimääräisen kokouksen päätelmät,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen huhtikuussa 2012 julkistaman kertomuksen Välimerellä menetetyistä ihmishengistä,

–  ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon EU:n ja Afrikan sarven yhteisen muuttoreittejä koskevan aloitteen (”Khartumin prosessi”), jonka Afrikan unioni sekä EU:n jäsenvaltiot ja toimielimet hyväksyivät 28. marraskuuta 2014,

–  ottaa huomioon muuttajien ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan raportit ja erityisesti Euroopan unionin ulkorajojen valvonnasta ja sen vaikutuksista muuttajien ihmisoikeuksiin tehdyn alueellisen tutkimuksen toukokuussa 2015 julkaistun seurantaraportin ”Banking on mobility over a generation”,

–  ottaa huomioon Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) vuosittaisen selvityksen turvapaikkatilanteesta Euroopan unionissa vuodelta 2014,

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 Euroopan parlamentissa käydyn keskustelun muuttoliikkeestä ja pakolaisista Euroopassa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että seurauksena jatkuvista konflikteista, alueellisesta epävakaudesta ja ihmisoikeusloukkauksista EU:sta hakee nyt turvaa suurempi määrä ihmisiä kuin koskaan aiemmin; panee merkille, että lapsiin liittyvien turvapaikkahakemusten määrä on kasvanut viime vuoteen verrattuna 75 prosenttia; toteaa kuluneen kesän jälleen osoittaneen, että muuttoliike ei ole väliaikaista ja että pakolaisten määrän räjähdysmäinen kasvu näyttää jatkuvan, mikä korostaa jälleen, että on pikaisesti tehtävä kaikki mahdollinen maastaan pakenevien ja vaarassa olevien ihmisten hengen pelastamiseksi ja että jäsenvaltioiden on noudatettava kansainvälisiä velvoitteitaan, mukaan luettuina meripelastusvelvoitteet;

B.  ottaa huomioon, että YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) tietojen mukaan 2 800 naisen, miehen ja lapsen on ilmoitettu kuolleen tai kadonneen vuonna 2015 heidän pyrkiessään turvaan Eurooppaan; huomauttaa, että muuttajia ja pakolaisia kuolee myös heidän liikkuessaan Euroopan mantereella;

C.  toteaa, että salakuljettajat ja ihmiskauppiaat käyttävät hyödykseen laitonta maahanmuuttoa ja asettavat vaaraan maahanmuuttajien hengen saadakseen voittoa ja he ovat vastuussa tuhansista kuolonuhreista ja muodostavat vakavan uhan EU:lle ja jäsenvaltioille; toteaa, että ihmiskauppiaat saavat vuosittain 20 miljardin euron tuoton rikollisesta toiminnastaan; toteaa, että Europolin mukaan järjestäytyneet rikollisryhmät, jotka toimivat aktiivisesti laittomien maahanmuuttajien kuljettamisessa Välimerellä, on yhdistetty ihmiskauppaan, huumeisiin, aseisiin sekä terrorismiin;

D.  toteaa, että Frontexin tietojen mukaan vuonna 2015 turvapaikanhakijoita tuli eniten Syyriasta, Afganistanista, Eritreasta ja Irakista; huomauttaa, että Eurostatin mukaan valtaosalle näistä maista Eurooppaan pakenevista henkilöistä myönnetään suojelua;

E.  toteaa, että alueellisen epävakaus ja selkkaus sekä Islamilaisen valtion / Da´eshin nousu läheisillä konfliktialueilla vaikuttaa maahanmuuttajien suureen määrään ja siirtymään joutuneiden liikkumiseen ja samalla myös EU:n alueelle pyrkivien määrään;

F.  toteaa, että 25. ja 26. kesäkuuta 2015 pidetyssä viimeisimmässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa ja sen jälkeen 20. heinäkuuta 2015 kokoontuneessa oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa ei päästy sopimukseen sitovasta uudelleenjakojärjestelmästä sisäisiä siirtoja ja henkilöiden uudelleensijoittamista varten vaan päädyttiin sen sijaan vapaaehtoiseen järjestelmään; ottaa huomioon, että jäsenvaltiot eivät päässeet yksimielisyyteen 40 000 paikan tarjoamisesta pakolaisten siirtämiseksi Kreikasta ja Italiasta ja lupasivat sen sijaan vain 32 256 paikkaa;

G.  ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk vaati 3. syyskuuta 2015 ainakin 100 000 pakolaisen uudelleensijoittamista;

H.  toteaa, että tämänhetkisen tilapäisyyteen perustuvan päätöksenteon sijaan on kehitettävä turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa koskeva pidemmän aikavälin lähestymistapa;

I.  toteaa, että monet kansalaiset ovat osoittaneet ennennäkemätöntä solidaarisuutta pakolaisia kohtaan toivottaen heidät lämpimästi tervetulleiksi ja tarjoamalla heille merkittävää tukea; katsoo, että unionin kansalaiset osoittavat näin, että hädänalaisten suojelu ja myötätunto ovat edelleen aidosti eurooppalaisia arvoja;

J.  toteaa, että nykytilanne on tuonut esiin hallitusten valitettavan solidaarisuuden puutteen turvapaikanhakijoita kohtaan sekä sen, että toimet ovat huonosti koordinoituja ja epäyhtenäisiä; ottaa huomioon, että tämä on johtamassa kaoottiseen tilanteeseen ja ihmisoikeusloukkauksiin; toteaa, että eri jäsenvaltioiden omaksumat erilaiset kannat tuovat edelleen esiin sen tosiseikan, että EU:ssa on 28 hajanaista muuttoliikepolitiikkaa; ottaa huomioon, että yhtenäisten turvapaikkamenettelyjen ja -normien puuttuminen jäsenvaltioissa johtaa eritasoiseen suojeluun ja joissakin tapauksissa puutteellisiin takeisiin turvapaikanhakijoille;

K.  huomauttaa, että jotkin jäsenvaltiot ja niiden johtajat ovat olleet aktiivisia ja osoittaneet valmiutta ja halua pakolaisten vastaanottamiseen ja pysyvän ja pakollisen mekanismin perustamiseen pakolaisten jakamiseksi kaikkien jäsenvaltioiden kesken; toteaa, että muiden jäsenvaltioiden olisi noudatettava tätä hyvää esimerkkiä;

L.  ottaa huomioon, että kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan strateginen mietintö kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta muuttoliikkeeseen käsittelee EU:n turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikkaa kokonaisuudessaan;

M.  ottaa huomioon, että vuonna 1951 pakolaisten asemasta tehdyn yleissopimuksen (Geneven yleissopimuksen) nojalla ihmiset voivat alkuperämaastaan riippumatta hakea turvapaikkaa toisesta maasta, jos heillä on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuiksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta;

1.  on syvästi pahoillaan ja surullinen toistuvista traagisista ihmishenkien menetyksistä ihmisten pyrkiessä EU:hun turvapaikan toivossa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tekemään kaikkensa uusien merillä tai maissa tapahtuvien ihmishenkien menetyksien estämiseksi;

2.  ilmaisee solidaarisuutensa monille pakolaisille ja maahanmuuttajille, jotka kärsivät konflikteista, vakavista ihmisoikeusloukkauksista, hallinnon selvistä virheistä ja julmasta sorrosta;

3.  antaa tunnustusta kaikkialla Euroopassa niille kansalaisyhteiskunnan ryhmille ja yksittäisille ihmisille, jotka ovat lähteneet liikkeelle sankoin joukoin ottamaan vastaan ja auttamaan pakolaisia ja muuttajia; rohkaisee unionin kansalaisia jatkossakin tukemaan ja edistämään pakolaiskriisin humanitaarista hoitoa; uskoo, että tällainen toiminta on osoitus aidosta sitoutumisesta eurooppalaisiin arvoihin ja antaa toivoa Euroopan tulevaisuutta kohtaan;

4.  toistaa olevansa edelleen samalla kannalla kuin 29. huhtikuuta 2015 viimeisimmistä tragedioista Välimerellä ja EU:n turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikasta antamassaan päätöslauselmassa; muistuttaa, että unionin on perustettava nykyisen pakolaistilanteen johdosta toteuttamansa välittömät toimet yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatteille, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 80 artiklassa määrätään, sekä omaksuttava kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa otetaan huomioon turvallinen ja laillinen maahanmuutto sekä perusoikeuksien ja perustavien arvojen täysi kunnioittaminen;

5.  toistaa olevansa sitoutunut rajojen avoimuuteen Schengen-alueella niin, että samalla taataan ulkorajojen tehokas hallinta; korostaa, että ihmisten vapaa liikkuvuus Schengen-alueella on ollut yksi Euroopan yhdentymisen suurimmista saavutuksista;

6.  pitää myönteisinä uudelleensijoittamista ja uudelleenasuttamista koskevia komission aloitteita sekä uutta Kreikan, Italian ja Unkarin kattavaa aloitetta, jonka mukaan suuri määrä kansainvälistä suojelua tarvitsevia turvapaikanhakijoita voitaisiin uudelleensijoittaa hätätilanteessa; kannattaa komission ilmoitusta pysyvästä siirtojärjestelmästä, joka otettaisiin käyttöön hätätilanteissa, jonka yhteydessä otetaan huomioon kussakin jäsenvaltiossa jo olevien pakolaisten määrä ja joka perustuisi SEUT-sopimuksen 78 artiklan 2 kohtaan; on valmis käsittelemään uutta hätätilanteissa sovellettavaa siirtojärjestelmää nopeutetussa menettelyssä ja ilmoittaa aikovansa samanaikaisesti viedä eteenpäin kaikkia muita komission ehdottamia toimenpiteitä, jotta voidaan varmistaa, että jäsenvaltiot eivät jarruta pysyvää siirtojärjestelmää; muistuttaa neuvostoa siitä, että parlamentti kannattaa voimakkaasti sitovaa siirtojärjestelmää, jossa otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon pakolaisten toivomukset;

7.  on ilahtunut siitä, että komissio tarjoaa operatiivista tukea etulinjassa oleville jäsenvaltioille, kuten Kreikalle, Italialle ja Unkarille, ns. hotspot-järjestelmässä käyttämällä asiantuntijoita EU:n virastoista, kuten Frontexista, Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastosta (EASO) ja Euroopan poliisivirastosta (Europol), jotta jäsenvaltioita voidaan auttaa saapuvien henkilöiden rekisteröinnissä; muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että tällaiset rekisteröintikeskukset voivat onnistua vain, jos jäsenvaltiot ovat halukkaita siirtämään pakolaisia hotspot-järjestelmässä alueelleen; katsoo, että tällaisen menettelyn avulla olisi toteutettava tehokkaita mekanismeja sellaisten henkilöiden tunnistamiseen, joilla on erityistarpeita, ja heidän ohjaamisekseen eteenpäin erilaisiin palveluihin;

8.  panee merkille komission ehdotuksen turvapaikkamenettelydirektiivissä olevan turvallista alkuperämaata koskevan säännöksen vahvistamisesta laatimalla turvallisista alkuperämaista EU:n yhteinen luettelo; ymmärtää, että tällainen menettely voisi rajoittaa asianomaisten maiden kansalaisten prosessuaalisia oikeuksia; muistuttaa, että turvapaikkahakemusten hyväksymisaste vaihtelee suuresti jäsenvaltioittain ja myös alkuperämaiden mukaan; pyytää varmistamaan, ettei tämä periaate heikennä palauttamiskiellon periaatetta ja henkilökohtaista oikeutta turvapaikkaan etenkään asianomaisten henkilöiden kuuluessa haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin;

9.  kehottaa jälleen komissiota muuttamaan nykyistä Dublin-asetusta niin, että siihen sisällytetään pysyvä ja sitova järjestelmä turvapaikanhakijoiden jakamiseksi 28 jäsenvaltion kesken soveltaen oikeudenmukaista ja pakollista jakojärjestelmää ja ottaen huomioon turvapaikanhakijoiden kotoutumismahdollisuudet, tarpeet sekä erityisolosuhteet;

10.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tuntuvasti talousarvion liikkumavaraa ja valmiutta vuoden 2016 talousarviossa ja monivuotisen rahoituskehyksen säännöksissä, jotta voidaan mahdollistaa entistä nopeampi ja merkittävämpi tuki pakolaisten vastaanottoa ja kotouttamista koskeville EASO:n ja jäsenvaltioiden toimille, myös siirto- ja uudelleensijoitusjärjestelmien puitteissa;

11.  kehottaa kaikkia osallistuvia jäsenvaltioita saattamaan Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän nopeasti ja kokonaisuudessaan osaksi kansallista lainsäädäntöään ja panemaan sen tehokkaasti täytäntöön; kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki jäsenvaltiot panevat EU:n lainsäädäntöä täytäntöön asianmukaisella, jotta voidaan varmistaa yhteisten tehokkaiden, yhdenmukaisten ja humaanien normien toteuttaminen koko EU:ssa ottaen huomioon lapsen edun;

12.  katsoo, että palauttamisdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä on noudatettava menettelyjä ja normeja, joiden avulla unioni pystyy takaamaan palautettavien henkilöiden humaanin ja ihmisarvoisen kohtelun palauttamiskiellon periaatteen mukaisesti; muistuttaa, että vapaaehtoinen paluu olisi asetettava pakkoon perustuvan paluun edelle;

13.  toteaa jälleen, että suojelun tarpeessa olevien ihmisten mahdollisuudet päästä laillisesti EU:hun ovat hyvin rajalliset, ja pitää valitettavana, että he joutuvat turvautumaan rikollisiin ihmissalakuljettajiin ja vaarallisiin reitteihin saadakseen suojelua Euroopassa, minkä seurauksena muun muassa rakennetaan aitoja ja suljetaan ulkorajoja; pitää sen vuoksi ensisijaisena, että EU ja sen jäsenvaltiot luovat pakolaisille turvallisia ja laillisia väyliä, kuten humanitaarisia käytäviä ja humanitaarisia viisumeita; korostaa, että pakollisen uudelleensijoitusohjelman ohella jäsenvaltioiden olisi sovittava muiden välineiden tarjoamisesta esimerkkeinä tehostettu perheiden yhdistäminen, yksityiset tukimallit ja joustavat viisumijärjestelyt myös opiskelua ja työntekoa varten; katsoo, että viisumisäännöstöä on muutettava sisällyttämällä siihen entistä täsmällisempiä yhteisiä säännöksiä humanitaarisista viisumeista; pyytää jäsenvaltioita mahdollistamaan turvapaikan hakemisen lähetystöissään ja konsulaateissaan;

14.  muistuttaa, että jäsenvaltioiden olisi määrättävä ankarista rikosoikeudellisista seuraamuksista unioniin ja unionin kautta tapahtuvasta ihmiskaupasta ja ihmisten salakuljetuksesta; kehottaa jäsenvaltioita torjumaan salakuljettajien rikollisverkkoja, mutta olemaan samalla rankaisematta niitä, jotka vapaaehtoisesti auttavat muuttajia humanitaarisin perustein, kuten liikenteenharjoittajia, ja kehottaa komissiota sen vuoksi harkitsemaan direktiiviin 2001/51/EY tarkistamista; panee merkille ihmissalakuljettajia ja -kauppiaita vastaan Välimerellä toteutettavan EUNAVFOR Med -operaation;

15.  pitää valitettavana, että eräiden jäsenvaltioiden johtajat ja äärioikeistolaiset puolueet käyttävät nykyistä tilannetta maahanmuutonvastaisten tunteiden lietsomiseen samalla kun ne syyttävät EU:ta kriisistä, mikä lisää maahanmuuttajiin kohdistuvaa väkivaltaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään pikaisesti toimiin muuttajiin kohdistuvan väkivallan ja vihapuheen torjumiseksi; kehottaa myös EU:n ja sen jäsenvaltioiden johtajia puolustamaan selkeästi eurooppalaista yhteisvastuuta ja ihmisarvon kunnioittamista;

16.  muistuttaa, että muuttoliike on maailmanlaajuinen ja monitahoinen ilmiö, jota varten on kehitettävä pitkäaikainen toimintatapa, jolla puututaan sen perimmäisiin syihin, kuten köyhyyteen, eriarvoisuuteen, epäoikeudenmukaisuuteen, ilmastonmuutokseen, korruptioon, huonoon hallintoon ja aseellisiin konflikteihin; kehottaa komissiota ja neuvostoa keskittymään Vallettan huippukokouksessa marraskuussa 2015 tällaisiin perimmäisiin syihin; korostaa, että EU tarvitsee kokonaisvaltaisen lähestymistavan, jolla parannetaan sen sisä- ja ulkopolitiikan sekä ennen kaikkea sen yhteisen ulko- ja turvallisuus-, kehitys- ja muuttoliikepolitiikan johdonmukaisuutta; asettaa kyseenalaiseksi suunnitelmat kehitysavun yhdistämisestä rajavalvonnan lisäämiseen tai kolmansien maiden takaisinottosopimuksiin;

17.  kehottaa EU:ta, sen jäsenvaltioita ja muita kansainvälisiä avunantajia lunastamaan nopeasti Addis Abebassa heinäkuussa 2015 pidetyssä kehitysrahoituskonferenssissa antamansa lupaukset ja korostaa tarvetta kohdentaa kehityspolitiikka uudelleen rauhanomaisten yhteiskuntien rakentamiseen, korruption torjumiseen ja hyvän hallinnon edistämiseen sellaisena kuin ne on määritelty kestävän kehityksen tavoitteessa 16, joka sisältyy vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevan globaalin kehityksen toimintakehykseen;

18.  kehottaa EU:ta, sen jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä vahvistamaan rooliaan konfliktinratkaisussa ja erityisesti auttamaan kestävien poliittisten ratkaisujen löytämisessä konflikteista kärsivillä alueilla, kuten Irakissa, Syyriassa, Libyassa ja Lähi-idässä, sekä lujittamaan kaikki ihmisoikeuksien osatekijät käsittävää poliittista vuoropuhelua esimerkiksi alueellisten organisaatioiden kanssa, jotta voidaan tukea osallistavia ja demokraattisia instituutioita ja oikeusvaltiota, kehittää paikallisten yhteisöjen selviytymiskykyä sekä myötävaikuttaa sosiaaliseen ja demokraattiseen kehitykseen alkuperämaissa ja niiden väestön keskuudessa; kehottaa tähän liittyen lisäämään yhteistyötä alueen maiden kanssa Arabiliiton ja Afrikan unionin puitteissa, jotta voidaan käsitellä ja sijoittaa suojelua tarvitsevia henkilöitä ja myöntää heille turvapaikkoja;

19.  kehottaa komissiota sekä komission varapuheenjohtajaa ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa kutsumaan koolle pakolaiskriisiä käsittelevän kansainvälisen konferenssin, johon osallistuvat muun muassa EU, EU:n jäsenvaltiot, YK:hon liittyvät virastot, Yhdysvallat, alan kansainväliset kansalaisjärjestöt ja arabimaat, jotta voidaan luoda yhteinen maailmanlaajuinen humanitaarista apua koskeva strategia;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0414.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0448.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0105.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0176.


EU:n rooli Lähi-idän rauhanprosessissa
PDF 174kWORD 73k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. syyskuuta 2015 EU:n roolista Lähi-idän rauhanprosessissa (2015/2685(RSP))
P8_TA(2015)0318RC-B8-0836/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Lähi-idän rauhanprosessista,

–  ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät Lähi-idän rauhanprosessista,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin ja hänen tiedottajansa äskettäiset julkilausumat Israelista, miehitetystä palestiinalaisalueesta, Lähi-idän rauhanprosessista ja EU:n tuesta YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestölle,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Israelin valtion välisestä assosiaatiosta tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön sekä Länsirannan ja Gazan alueen palestiinalaishallinnon puolesta toimivan Palestiinan vapautusjärjestön väliaikaisen Euro–Välimeri-assosiaatiosopimuksen kaupasta ja yhteistyöstä,

–  ottaa huomioon asiaa koskevat YK:n yleiskokouksen sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyn neljännen Geneven sopimuksen siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana,

–  ottaa huomioon EU:n suuntaviivat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämisestä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että rauhan aikaan saaminen Lähi-itään on edelleen kansainvälisen yhteisön keskeinen painopiste sekä alueen vakauden ja turvallisuuden välttämätön edellytys; toteaa, että YK:n turvallisuusneuvosto pyrkii saamaan rauhanprosessin jälleen käyntiin;

B.  katsoo, että Israelin ja Palestiinan välinen konflikti on nähtävä osana laajempaa arabimaiden ja Israelin välistä konfliktia; toteaa, että EU:n käsityksen mukaan rauhan saaminen Lähi-itään edellyttää kattavaa alueellista ratkaisua; toteaa, että Syyrian väkivaltainen kriisi, Da'eshin nousu sekä kasvava radikalismi ja terrorismin leviäminen Lähi-idässä aiheuttavat merkittäviä turvallisuusuhkia Israelille ja koko alueelle pahentaen entisestään palestiinalaisten kärsimyksiä mutta myös luoden samalla arabivaltioiden ja Israelin välisiä yhteisiä etuja; toteaa, että Iranin kanssa tehty ydinalan sopimus, jossa EU oli huomattavassa roolissa, voi antaa rauhanprosessille ainutlaatuisen mahdollisuuden, jota ei saa jättää käyttämättä;

C.  toteaa, että EU on toistuvasti vahvistanut tukensa kahden valtion ratkaisulle, joka perustuu vuoden 1967 rajoihin ja Jerusalemin asemaan molempien valtioiden pääkaupunkina ja jossa turvallinen Israelin valtio ja itsenäinen, demokraattinen, alueellisesti yhtenäinen ja elinkelpoinen Palestiinan valtio elävät rauhassa ja turvassa rinnakkain, ja on vaatinut Israelin ja palestiinalaishallinnon suorien rauhanneuvottelujen käynnistämistä uudelleen;

D.  ottaa huomioon, että EU on Israelin tärkein kauppakumppani ja palestiinalaisten suurin avunantaja; toteaa, että komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Federica Mogherini on useaan otteeseen ilmaissut valmiutensa uudistaa ja tehostaa EU:n roolia Lähi-idän rauhanprosessissa; panee merkille, että Fernando Gentilini nimitettiin huhtikuussa 2015 uudeksi Lähi-idän rauhanprosessia käsitteleväksi EU:n erityisedustajaksi; toteaa, että huolimatta EU:n kunnianhimosta ja sitoutumisesta vaikuttavaan rooliin tässä kysymyksessä EU ei ole vielä saanut aikaan kattavaa ja johdonmukaista näkemystä osallistumisestaan Lähi-idän rauhanprosessiin tavalla, joka heijastaisi nopeasti muuttuvaa alueellista tilannetta;

1.  on hyvin huolissaan Lähi-idän rauhanprosessin jatkuvasta pattitilanteesta ja kehottaa viipymättä jatkamaan uskottavia toimia rauhan aikaansaamiseksi; kehottaa sekä israelilaisia että palestiinalaisia välttämään toimia, jotka voivat lisätä jännitteitä, mukaan luettuina julkinen vihapuhe ja yllytys sekä yksipuoliset toimenpiteet, jotka voivat vaikuttaa neuvottelujen lopputulokseen ja vaarantaa kahden valtion ratkaisun toteutumiskelpoisuuden; korostaa, että konfliktin kestävä ratkaisu voidaan saada aikaan vain alueellisesti kaikkien asiaankuuluvien alueellisten sidosryhmien osallistuessa ja kansainvälisen yhteisön tuella;

2.  muistuttaa tukevansa vakaasti kahden valtion ratkaisua, joka perustuu vuoden 1967 rajoihin ja osapuolten sopimiin maa-alueiden vaihtoihin ja Jerusalemin asemaan molempien valtioiden pääkaupunkina ja joka käsittää turvallisen Israelin valtion ja itsenäisen, demokraattisen, alueellisesti yhtenäisen ja elinkelpoisen Palestiinan valtion, jotka elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden vallitessa ja molempien osapuolten tunnustamina, itsemääräämisoikeuden ja kansainvälisen oikeuden täysimääräisen kunnioittamisen pohjalta; korostaa, että väkivallattomat menetelmät sekä ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden kunnioittaminen ovat ainoa tapa saavuttaa oikeudenmukainen ja kestävä rauha israelilaisten ja palestiinalaisten välille;

3.  korostaa, että EU:n sekä kansainvälisen yhteisön on asetettava välittömästi etusijalle kaksi valtiota käsittävän ratkaisun pitäminen edelleen mahdollisena konkreettisin toimin ja taattava, että molempien osapuolten siviiliväestön oikeuksia kunnioitetaan täysin; odottaa EU:n käynnistämää jäsenneltyä vuoropuhelua Israelin kanssa Länsirannan tilanteesta ja kaksi valtiota käsittävän ratkaisun säilyttämisestä, ja katsoo, että siinä olisi käsiteltävä myös siirtokuntia;

4.  on ilahtunut siitä, että EU haluaa näyttää myönteistä esimerkkiä ja antaa tarvittavaa tukea ja siten helpottaa Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin sekä arabimaiden ja Israelin välisen laajemman konfliktin ratkaisemista rauhanomaisin ja rakentavin keinoin, sillä Lähi-idän turvallisuus, vakaus ja vauraus on myös EU:n etu; kehottaa kuitenkin laatimaan aivan uudenlaisen EU:n lähestymistavan, joka todella edistäisi rauhaa sekä israelilaisten ja palestiinalaisten turvallisuutta; pitää myönteisenä komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan henkilökohtaista sitoutumista sekä Lähi-idän rauhanprosessia käsittelevän EU:n uuden erityisedustajan nimittämistä, ja tukee heidän toimiaan tässä asiassa;

5.  suhtautuu myönteisesti siihen, että EU on sitoutunut työskentelemään aktiivisesti rauhanprosessia koskevan uudistetun monenvälisen lähestymistavan aikaansaamiseksi kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä kuullen ja antaa aktiivisesti tukea osapuolille luottamuksen palauttamiseksi ja sellaisen luottamuksen ilmapiirin luomiseksi, joka on tarpeen merkityksellisten neuvottelujen aloittamiseksi mahdollisimman pian; panee merkille, että EU katsoo, että kansainvälisen tukiryhmän perustaminen on mahdollinen tapa edistää tavoitteen saavuttamista; korostaa, että EU on valmis osallistumaan yhteiseen työhön alueellisten kumppanien kanssa arabimaiden rauhanaloitteen pohjalta;

6.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja EU:n erityisedustajaa hyödyntämään paremmin EU:n ja sen jäsenvaltioiden poliittisia suhteita ja institutionaalista asiantuntemusta, koska Eurooppa on maantieteellisesti lähellä ja sillä on historialliset suhteet ja tiiviit taloudelliset yhteydet Lähi-idän alueeseen, jotta unioni voisi toimia aidossa poliittisessa roolissa israelilaisten ja palestiinalaisten välisessä rauhanprosessissa ja laajemminkin arabivaltioiden ja Israelin välisissä suhteissa; muistuttaa jäsenvaltioita, että niiden velvollisuudesta osallistua aktiivisesti Lähi-idän rauhanprosessin käsittelyä koskevan yhteisen eurooppalaisen kannan muodostamiseen sekä pidättyä tekemästä yksipuolisia aloitteita, jotka heikentävät EU:n tason toimia;

7.  tukee YK:n turvallisuusneuvoston pyrkimyksiä israelilaisten ja palestiinalaisten välisten rauhanneuvottelujen käynnistämiseksi uudestaan; vaatii kuitenkin, että EU vaikutusvaltaisena toimijana täyttää velvollisuutensa ja tekee rohkean ja kattavan aluetta koskevan rauhanaloitteen; katsoo, että EU:n olisi toimittava keskeisessä roolissa määriteltäessä uudelleen kvartetin tavoitteita – jotka olisi täsmennettävä uudelleen kohti konfliktin poliittisen ratkaisun löytämistä – ja muotoa;

8.  tuomitsee voimakkaasti Israelin siirtokuntien jatkuvan laajentamisen, joka on vastoin kansainvälistä humanitaarista oikeutta, lietsoo palestiinalaisten kaunaa ja heikentää mahdollisuuksia toteuttaa kestävä kahden valtion ratkaisu, ja kehottaa Israelin viranomaisia lopettamaan välittömästi siirtokuntien laajentamisen ja aloittamaan niiden purkamisen;

9.  pitää myönteisenä, että EU erottaa toisistaan Israelin ja sen toimet miehitetyillä palestiinalaisalueilla ja on sitoutunut varmistamaan, että kaikissa EU:n ja Israelin välisissä sopimuksissa määrätään yksiselitteisesti ja nimenomaisesti, ettei niitä sovelleta Israelin vuonna 1967 miehittämiin alueisiin, kuten ulkoasiainneuvoston 20. heinäkuuta 2015 antamissa päätelmissä muistutettiin; panee merkille komission 19. heinäkuuta 2013 esittämät suuntaviivat Israelin 1967 miehittämillä alueilla sijaitsevien israelilaisten yhteisöjen mahdollisuudesta saada toimintaansa EU:n avustuksia ja palkintoja sekä tukea EU:n rahoitusvälineistä vuodesta 2014 lähtien, ja kirjeen, jonka 16 EU-maan ulkoministerit osoittivat komission varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle 13. huhtikuuta 2015 ja jossa kehotetaan tätä ottamaan komissiossa johtoaseman, jotta Israelin siirtokunnista peräisin olevia tuotteita koskevia EU:n laajuisia suuntaviivoja koskeva työ saadaan valmiiksi;

10.  korostaa asianomaisten EU:n viranomaisten vastuuta sen varmistamisessa myös jatkossa, ettei mitään EU:n antamaa rahoitusta voida ohjata suoraan tai epäsuorasti terroristijärjestöille tai terroritoimintaan;

11.  korostaa, että taisteluryhmien viimeaikaiset raketti-iskut Israelin alueelle ovat tuomittavia ja korostaa eskalaation riskiä; korostaa, että EU:n on ehdottomasti tehtävä yhteistyötä Israelin, palestiinalaishallinnon, Egyptin ja Jordanian kanssa Gazan alueella ja Länsirannalla toimivien terroristiryhmien aseistamisen sekä niiden harjoittaman aseiden salakuljettamisen, rakettien valmistamisen ja tunnelien rakentamisen estämiseksi; painottaa jälleen kerran, että on ensisijaisen tärkeää riisua aseista kaikki Gazan alueella toimivat terroristiryhmät ulkoasiainneuvoston heinäkuussa 2014 antamien päätelmien mukaisesti;

12.  on erittäin huolissaan siirtokuntien asukkaiden lisääntyvästä väkivallasta Länsirannalla; pitää myönteisenä, että Israelin johto on laajasti tuominnut äskettäisen tuhopolttohyökkäyksen Dawabshahin perhettä vastaan Duman kylässä, mutta muistuttaa Israelia sen täydestä vastuusta suojella palestiinalaisväestöä ja saattaa kaikki väkivaltaan syyllistyneet siirtokuntien asukkaat oikeuden eteen;

13.  suhtautuu myönteisesti yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) mukaisen miehitetyillä palestiinalaisalueilla toteutettavan poliisi- ja oikeusvaltio-operaation (EUPOL COPPS) toimintaan, jonka puitteissa palestiinalaishallintoa avustetaan tulevan Palestiinan valtion poliisitoimen ja rikosoikeudellisten instituutioiden kehittämisessä; kehottaa aloittamaan uudelleen YTPP:n alaan kuuluvan rajavalvonnan avustusoperaation (EUBAM Rafah) ja myöntämään sille entistä laajemmat toimivaltuudet sekä riittävän rahoituksen ja henkilöstön, jotta se voi hoitaa käytännön valvontatoimia Egyptin ja Israelin rajoilla Gazan kaistaleella;

14.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja komissiota raportoimaan parlamentille EU:n rahoittamien rakenteiden ja hankkeiden tuhoista ja vahingoittamisesta miehitetyillä alueilla;

15.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tarjoamaan rahoitusta ja suojelua sellaisille alueella toimiville valtioista riippumattomille järjestöille, joiden poliittiset tavoitteet ovat Lähi-idän rauhanprosessin yleistavoitteiden mukaisia, sekä kehottaa EU:n viranomaisia käynnistämään toimet tärkeimpien vastapuoltensa kanssa tässä asiassa;

16.  kehottaa jälleen lopettamaan Gazan alueen saarron ja aloittamaan pikaisesti alueen jälleenrakentamisen ja kunnostuksen kesän 2014 sodan jälkeen ja pitää tätä EU:n sekä kansainvälisen yhteisön humanitaarisen avun prioriteettina; antaa tunnustuksen YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestön (UNRWA) sankarilliselle työlle asiassa; kehottaa avunantajia maksamaan mahdollisimman pian Kairossa 12. lokakuuta 2014 pidetyssä Palestiinaa käsitelleessä kansainvälisessä konferenssissa (”Gazan jälleenrakentaminen”) tekemänsä rahoitussitoumukset;

17.  pitää myönteisinä Israelin äskettäin toteuttamia toimia Gazaa koskevien rajoitusten helpottamiseksi, mutta pitää valitettavana, että Israel rajoittaa jatkuvasti rakennusmateriaalien tuontia Gazaan; korostaa, että on tärkeää toteuttaa lisää myönteisiä toimia – ja samalla huolehtia Israelin legitiimeistä turvallisuusnäkökohdista – jotta voidaan mahdollistaa täysimääräisesti humanitaarisen avun toimittaminen, jälleenrakentaminen ja talouden elpyminen; vaatii jäsenvaltioita täyttämään lupauksensa kannattaa trilogimenettelyä kyseisten jälleenrakennusmateriaalien valvomisessa ja tarkastamisessa;

18.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa toteuttamaan toimia vuoden 2014 Gazan konfliktia tutkineen YK:n riippumattoman tutkintakomission raporttiin sisältyvien suositusten panemiseksi täysimääräisesti täytäntöön, mukaan lukien suositukset Kansainvälisen rikostuomioistuimen työn aktiivisesta tukemisesta; pitää myönteisenä, että YK:n ihmisoikeusneuvostossa mukana olevat EU:n jäsenvaltiot puolsivat 3. heinäkuuta 2015 toimitetussa äänesyksessä yksimielisesti päätöslauselmaa, jonka ihmisoikeusneuvosto antoi aiheesta ”Ensuring accountability and justice for all violations of international law in the occupied Palestinian territory, including East Jerusalem” (oikeuden toteutumisen ja vastuuseen saattamisen varmistaminen kansainvälisen oikeuden loukkauksista miehitetyillä palestiinalaisalueilla, Itä-Jerusalem mukaan lukien);

19.  korostaa, että palestiinalaisten keskinäinen sovinnonteko on tärkeä tekijä kahden valtion ratkaisuun pääsemiseksi, ja pahoittelee palestiinalaisten jatkuvaa epäsopua; tukee EU:n vaatimusta siitä, että palestiinalaisryhmien olisi tehtävä sovinto ja asetettava palestiinalaishallinnon paluu Gazan kaistaleelle ensisijaiseksi tavoitteeksi; kehottaa palestiinalaisryhmiä aloittamaan uudelleen ponnistelut sovinnon aikaansaamiseksi viipymättä ja erityisesti järjestämään jo kauan odotetut presidentin- ja parlamenttivaalit; korostaa, että palestiinalaishallinnon on otettava suurempi vastuu tässä asiassa ja hoidettava hallintotehtävänsä Gazan alueella muun muassa turvallisuuden ja siviilihallinnon aloilla sekä olemalla läsnä rajanylityspaikoilla;

20.  kehottaa konfliktin kaikkia osapuolia kunnioittamaan täysin pidätettyinä ja vangittuina olevien oikeuksia syömälakossa olevat henkilöt mukaan lukien;

21.  on hyvin huolissaan UNRWA:n vakavasta rahoituskriisistä; kehottaa EU:ta lisäämään rahallista tukeaan UNRWA:lle ja kaikkia muita avunantajia täyttämään lupauksensa virastolle sekä UNRWA:a jatkamaan hallintonsa parantamista, mutta kehottaa käsittelemään myös keskeistä palestiinalaispakolaisten ongelmaa; antaa tunnustuksen UNRWA:lle ja kiittää sen erinomaisesta panoksesta, jonka avulla on voitu käynnistää palestiinalaisten pakolaisoppilaiden kouluvuosi 2015–2016;

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Lähi-idän rauhanprosessia käsittelevälle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, knessetille, Israelin presidentille ja parlamentille, Palestiinan lakiasäätävälle neuvostolle ja palestiinalaishallinnolle, Arabiliiton pääsihteerille, Egyptin, Jordanian ja Libanonin parlamenteille ja hallituksille sekä YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestön päävaltuutetulle.


Valko-Venäjän tilanne
PDF 167kWORD 69k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. syyskuuta 2015 Valko-Venäjän tilanteesta (2015/2834(RSP))
P8_TA(2015)0319RC-B8-0866/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ja suosituksensa Valko-Venäjästä,

–  ottaa huomioon Riiassa toukokuussa 2015 järjestetyn itäisen kumppanuuden huippukokouksen ja sen päätösasiakirjan,

–  ottaa huomioon EU:n ja Valko-Venäjän välillä 28. heinäkuuta 2015 käydyn ihmisoikeusvuoropuhelun,

–  ottaa huomioon kuuden poliittisten vangin vapauttamisen Valko-Venäjällä 22. elokuuta 2015 ja komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin ja Euroopan naapuruuspolitiikasta ja laajentumisneuvotteluista vastaavan komission jäsenen Johannes Hahnin asiasta samana päivänä antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon 11. lokakuuta 2015 pidettävät presidentinvaalit,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että Valko-Venäjän ja EU:n ja Yhdysvaltojen välisten yhteyksien huomattavasta lisääntymisestä huolimatta Valko-Venäjällä esiintyy edelleen ihmisoikeusrikkomuksia, muun muassa ihmisoikeuksien puolustajien pelottelua, poliisin ratsioita ihmisoikeusjärjestöjen tiloihin ja niiden laitteiden takavarikointia sekä karkotuksia Valko-Venäjältä, kuten Valko-Venäjän ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan raportissa on vahvistettu;

B.  ottaa huomioon, että suhteista Valko-Venäjään vastaava Euroopan parlamentin valtuuskunta teki 18. ja 19. kesäkuuta 2015 ensimmäisen virallisen vierailun Minskiin sitten vuoden 2002; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentilla ei ole tällä hetkellä virallisia suhteita Valko-Venäjän parlamenttiin;

C.  katsoo, että EU:n ja Valko-Venäjän suhteiden parantamisen edellytyksiä ovat sananvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden merkittävät parannukset, tavallisten kansalaisten ja oppositioaktivistien poliittisten oikeuksien kunnioittaminen sekä oikeusvaltion ja perusoikeuksien kunnioittaminen; ottaa huomioon, että Euroopan unioni on edelleen vahvasti sitoutunut puolustamaan ihmisoikeuksia Valko-Venäjällä, ilmaisunvapaus ja tiedotusvälineiden vapaus mukaan luettuina;

D.  ottaa huomioon, että alakohtaisessa yhteistyössä on edistytty esimerkiksi korkeakoulutuksen, ammattikoulutuksen, digitaalisten markkinoiden, energian, elintarviketurvallisuuden ja kulttuurin aloilla, mikä on vaikuttanut myönteisesti rakentavan keskustelun käynnistämiseen Valko-Venäjän yhteiskunnassa maassa tarvittavista uudistuksista ja EU:ta koskevan tiedon lisäämiseen; katsoo, että EU:n on kuitenkin varmistettava, että sen resursseja ei käytetä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, ihmisoikeuksien puolustajien, freelance-toimittajien ja oppositiojohtajien tukahduttamiseen;

E.  ottaa huomioon, että vuodesta 1994 lähtien Valko-Venäjällä ei ole pidetty vaalilainsäädännön mukaisia vapaita ja rehellisiä vaaleja kansainvälisesti tunnustettuja normeja noudattaen ja nykyinen laki antaa istuvalle presidentille valtavan edun; ottaa huomioon, että Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto on käynnistänyt pitkäaikaisen vaalitarkkailutehtävän koko Valko-Venäjällä ja aikoo koordinoida lyhytaikaisten tarkkailijoiden työtä;

F.  ottaa huomioon, että presidentti Lukašenka allekirjoitti 2. huhtikuuta 2015 asetuksen nro 3 sosiaalisen riippuvuuden ennaltaehkäisystä ja että sen mukaan työttömien on tehtävä pakollista työtä tai he joutuvat maksamaan valtion kassaan erityismaksun tai heille määrätään hallinnollinen vastuu sakon tai hallinnollisen pidätyksen muodossa;

G.  ottaa huomioon, että 1. tammikuuta 2015 otettiin käyttöön uusi laki, jolla säädellään kaikkia tiedotusvälineitä; ottaa huomioon, että laki antaa viranomaisille mahdollisuuden lakkauttaa mitkä tahansa joukkotiedotusvälineet, myös verkkoviestimet, jos ne julkaisevat ”sopimattomaksi” katsottua sisältöä;

H.  ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset ovat viimeinkin vapauttaneet kaikki kuusi poliittista vankia, mukaan lukien entiset presidenttiehdokkaat, joiden olemassaolon ne ovat vuosien ajan kiistäneet;

I.  ottaa huomioon, että neuvosto tarkisti 13. ja 31. heinäkuuta 2015 Valko-Venäjään kohdistettuja rajoittavia toimenpiteitä ja muutti viisumikieltoa ja varojen jäädyttämistä koskevaa luetteloa poistamalla siitä joitakin virkamiehiä ja yrityksiä; ottaa huomioon, että maahantulokielto koskee tällä hetkellä 175:tä henkilöä, Aljaksandr Lukašenka mukaan luettuna, ja kaikkien heidän sekä 18 taloudellisen yhteisön varat on jäädytetty unionissa; ottaa huomioon, että EU:n rajoittavia toimenpiteitä on määrä arvioida tulevina kuukausina ottaen huomioon viimeaikaiset tapahtumat sekä kaikki muut tekijät, joiden vuoksi rajoittavia toimenpiteitä on määrätty;

J.  ottaa huomioon, että EU ja Valko-Venäjän tasavalta järjestivät 28. heinäkuuta 2015 Brysselissä ihmisoikeusvuoropuhelun, jossa käsiteltiin monia kysymyksiä, kuten kansallisen ihmisoikeusinstituutin perustamista, ilmaisun-, kokoontumis- ja yhdistymisvapautta, kuolemanrangaistusta, kidutuksen ja pahoinpitelyjen torjuntaa sekä lasten oikeuksia;

K.  katsoo, että Valko-Venäjällä oli rakentava rooli Ukrainan tulitaukosopimuksen välittäjänä;

L.  toteaa, että Ukrainan konflikti on syventänyt Valko-Venäjän yhteiskunnassa esiintyviä pelkoja siitä, että vallanvaihto saattaa horjuttaa sisäistä tilannetta;

M.  huomauttaa, että Valko-Venäjä on ainoa Euroopan maa, jossa vielä langetetaan kuolemanrangaistuksia;

1.  on edelleen syvästi huolissaan Valko-Venäjän ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tilanteesta ja riippumattomien kansainvälisten tarkkailijoiden edellisten vaalien aikana havaitsemista puutteista sekä oppositiojohtajien aktiivisesta vainoamisesta vaalien jälkeen;

2.  pitää myönteisenä, että jäljellä olleet poliittiset vangit vapautettiin hiljattain; kehottaa Valko-Venäjän hallitusta puhdistamaan vapautettujen poliittisten vankien maineen ja palauttamaan heille täydet kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet; korostaa, että tämä voisi olla mahdollinen ensimmäinen askel EU:n ja Valko-Venäjän suhteiden paranemiseen; huomauttaa kuitenkin, että vastaavat toimet ovat aikaisemmin olleet symbolisia eleitä, jotka eivät ole parantaneet Valko-Venäjän yhteiskunnan tilaa eivätkä suhteita EU:hun;

3.  kehottaa Valko-Venäjää järjestämään lähestyvät presidentinvaalit kansainvälisesti tunnustettujen normien mukaisesti ja antamaan oppositiolle esteettömän pääsyn kaikkiin hallituksen valvomiin viestintävälineisiin ja sallimaan sen osallistumisen vaaleihin yhdenvertaisesti erityisesti luomalla riippumattomia vaalilautakuntia ja sallimalla niissä riittävän edustuksen kaikilla tasoilla sekä avoimen ääntenlaskun;

4.  odottaa viranomaisten lopettavan riippumattomien tiedotusvälineiden ahdistelun poliittisista syistä; kehottaa luopumaan hallinnollisten syytteiden nostamisesta ja lopettamaan hallintolain 22 pykälän 9 momentin osan 2 mielivaltaisen soveltamisen freelance-toimittajiin, jotka työskentelevät ulkomaisille tiedotusvälineille ilman akkreditointia, koska tämä rajoittaa ilmaisunvapautta ja tiedon levittämistä;

5.  on huolestunut nuorisoaktivistien Maksim Pjakarskin, Vadzim Žaromskin ja Vjatšaslau Kasineraun äskettäisestä pidätyksestä ja heitä vastaan ”ilkivaltaista huliganismia” koskevien epäilyjen takia nostetuista rikossyytteistä ja pitää näitä syytöksiä kohtuuttomina sekä tuomitsee jyrkästi heihin kohdistetun väkivallan;

6.  palauttaa mieliin, että vuoden 2010 jälkeen Valko-Venäjällä on teloitettu kymmenen henkilöä, että yksin vuonna 2014 suoritettiin kolme teloitusta ja että 18. maaliskuuta 2015 annettiin uusi kuolemantuomio; kehottaa Valko-Venäjää, ainoaa Euroopan maata, jossa vielä langetetaan kuolemanrangaistuksia, soveltamaan kuolemanrangaistuksen käytön maailmanlaajuista moratoriota ensimmäisenä toimena kohti kuolemanrangaistuksen pysyvää poistamista;

7.  kehottaa Valko-Venäjän hallitusta kunnioittamaan taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevän YK:n komitean suosituksia, jotka koskevat pakkotyövoiman käytön piirteiden poistamista maassa;

8.  kehottaa kiinnittämään huomiota maan kansallisten vähemmistöjen ja niiden kulttuurijärjestöjen tilanteeseen, sillä niiden johtajia on toisinaan vaihdettu valtion viranomaisten suosimiin henkilöihin, mikä rikkoo yhtä perusihmisoikeutta: yhdistymisvapautta;

9.  pyytää uudelleen Valko-Venäjän viranomaisia varmistamaan, että demokratian periaatteita, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia kunnioitetaan kaikissa olosuhteissa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja Valko-Venäjän ratifioimien kansainvälisten ja alueellisten ihmisoikeussäädösten mukaisesti;

10.  panee merkille Brysselissä 3. syyskuuta 2015 järjestetyn EU:n ja Valko-Venäjän kuudennen neuvottelukierroksen, joka koski nykyaikaistamista koskevia kysymyksiä ja jossa valtuuskunnat keskustelivat yhteistyömahdollisuuksista keskeisillä aloilla vuosina 2014 ja 2015 tehtyjen sopimusten perusteella; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja neuvostoa varmistamaan, että viranomaisten osallistuminen nykyaikaistamista koskevaan vuoropuheluun yhdessä ja tasavertaisesti demokraattisen opposition ja kansalaisyhteiskunnan kanssa tapahtuu kaikkia demokratian periaatteita kunnioittaen ja siten, että tavoitteena on kestävän ja kilpailukykyisen talouden kehittäminen ja demokraattisten uudistusten vauhdittaminen sekä moniarvoinen yhteiskunta ja oikeusvaltio;

11.  tukee komissiota sen ˮkriittisessä lähentymispolitiikassaˮ suhteissa Valko-Venäjän viranomaisiin ja ilmaisee valmiutensa edistää sitä myös suhteista Valko-Venäjään vastaavan valtuuskuntansa kautta; muistuttaa kuitenkin, että EU:n on seurattava tarkasti, mihin sen resursseja kohdennetaan, ja varmistettava, että niillä ei heikennetä opposition ja kansalaisyhteiskunnan tilannetta;

12.  kehottaa jälleen komissiota tukemaan taloudellisin ja poliittisin keinoin Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan, riippumattomien tiedotusvälineiden ja Valko-Venäjällä toimivien kansalaisjärjestöjen ponnisteluja Valko-Venäjän kansan demokraattisten pyrkimysten edistämiseksi;

13.  pitää myönteisenä, että alakohtaisessa yhteistyössä Valko-Venäjän kanssa on edistytty muun muassa korkeakoulutuksen, ammattikoulutuksen, digitaalisten markkinoiden, energian, elintarviketurvallisuuden ja kulttuurin aloilla;

14.  panee merkille, että tammikuussa 2014 käynnistettiin viisumien saannin helpottamista koskevat neuvottelut, joilla pyrittiin parantamaan ihmisten välisiä yhteyksiä ja kannustamaan kansalaisyhteiskunnan toimintaa; korostaa tarvetta nopeampaan edistymiseen tässä kysymyksessä;

15.  toteaa, että valkovenäjän kielen käyttö julkisuudessa on lisääntynyt; panee merkille Valko-Venäjän opetusministeriön suunnitelmat edistää valkovenäjän kielen käyttöä opetuksessa samoin kuin sen, että perustuslakituomioistuin julkaisee säädökset sekä venäjäksi että valkovenäjäksi;

16.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota etsimään uusia tapoja tukea Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan järjestöjä; korostaa tähän liittyen tarvetta tukea kaikkia Valko-Venäjän yhteiskuntaa palvelevia riippumattomia tietolähteitä, mukaan luettuina valkovenäjän kielellä ulkomailta ohjelmasisältöä lähettävät tiedotusvälineet;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.


Yhteiskunnallinen yrittäjyys ja sosiaalinen innovointi työttömyyden torjunnassa
PDF 199kWORD 96k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. syyskuuta 2015 yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä ja sosiaalisesta innovoinnista työttömyyden torjunnassa (2014/2236(INI))
P8_TA(2015)0320A8-0247/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta: tilivelvollinen, avoin ja vastuullinen yritystoiminta sekä kestävä kasvu(1),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman osuus- ja yhteisötaloudesta(2),

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman osuuskuntien panoksesta kriisin voittamisessa(3),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 184 artiklan,

–  ottaa huomioon eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista 17. huhtikuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 346/2013,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman sosiaalisen yrittäjyyden aloitteesta – suotuisan toimintaympäristön luominen sosiaalisen talouden ja innovoinnin keskiöön kuuluville sosiaalisille yrityksille(4),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2011 hyväksymänsä kannanoton(5),

–  ottaa huomioon nuorten yrittäjyyden edistämisestä nuorten sosiaalisen osallisuuden parantamiseksi 20. toukokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät(6),

–  ottaa huomioon työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevasta Euroopan unionin ohjelmasta (”EaSI-ohjelma”) 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1296/2013, johon sisältyy mikrorahoitus ja yhteiskunnallinen yrittäjyys -lohko,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheesta sosiaalisen yrittäjyyden aloite (COM(2011)0682),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon digitaalisten sisämarkkinoiden strategiasta Euroopalle (COM(2015)0192),

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Kasvua ja yhteenkuuluvuutta tukevat sosiaaliset investoinnit, mukaan luettuna Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpano vuosina 2014–2020” (COM(2013)0083),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A8‑0247/2015),

A.  ottaa huomioon, että yhteisötalous ja solidaarinen talous työllistävät yli 14 miljoonaa ihmistä, eli noin 6,5 prosenttia EU:n työntekijöistä; ottaa huomioon, että EU:ssa on 2 miljoonaa yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritystä, joiden osuus EU:n yrityksistä on 10 prosenttia;

B.  ottaa huomioon, että talous- ja rahoituskriisin seurauksena köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat lisääntyneet, samoin kuin pitkäaikaistyöttömyys, nuorisotyöttömyys ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus;

C.  ottaa huomioon, että talous- ja finanssikriisi on vaikuttanut eniten kaikkein syrjäytyneimpiin ja työmarkkinoilla heikoimmassa asemassa oleviin väestöryhmiin, kuten vammaisiin, ikääntyneisiin, naisiin, pitkäaikaistyöttömiin ja epäedullisessa asemassa oleviin työntekijöihin;

D.  katsoo, että talous- ja rahoituskriisiä olisi pidettävä tilaisuutena kehittää EU:n talousmallia kestävämmäksi ja ottaa siinä paremmin huomioon sosiaalinen ja alueellinen koheesio ja ympäristön kestävyys; toteaa, että jäsenvaltioiden talous- ja rahoitustilanteen parantumisen yhteydessä on tuettava voimakkaasti osallistavaa ja kestävää laadukkaiden työpaikkojen luomista; katsoo, että yhteisötalous ja solidaarinen talous voivat edesauttaa tämän tavoitteen saavuttamista, että niitä olisi pidettävä tämän muutoksen liikkeellepanevana voimana ja että ne voivat auttaa sosiaalisten, ympäristö- ja talouskysymysten tasapainottamisessa;

E.  toteaa, että sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen tarjoajat, joista monet ovat yhteisötalouden yrityksiä, ovat yksi tärkeimmistä työpaikkoja lisäävistä osa-alueista EU:ssa, sillä alalla on luotu 1,3 miljoonaa työpaikkaa vuosina 2009–2013; katsoo, että tämä osoittaa alan kyvyn luoda uusia työpaikkoja myös kriisin aikana sekä vahvistaa sosiaalista ja alueellista koheesiota Euroopassa erityisesti tukemalla palvelujen käyttäjien siirtymistä työmarkkinoille;

F.  ottaa huomioon Roomassa 17. ja 18. marraskuuta 2014 järjestetyn konferenssin yhteisötalouden mahdollisuuksien hyödyntämisestä EU:n kasvua silmällä pitäen, jossa tunnustettiin, että yhteisötaloudella ja solidaarisella taloudella on keskeinen rooli Euroopan maissa ja että se edistää useiden tärkeiden EU:n tavoitteiden saavuttamista, kuten työpaikkojen luomista ja säilyttämistä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, sosiaalista innovointia, maaseudun ja alueiden kehitystä ja ympäristönsuojelua;

G.  ottaa huomioon, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita nostaa 20‒64-vuotiaiden työllisyysaste 69 prosentista vähintään 75 prosenttiin ja vähentää kansallisten köyhyysrajojen alapuolella elävien EU:n kansalaisten määrää 25 prosenttia, jolloin 20 miljoonaa ihmistä pääsisi köyhyydestä, ei ole vielä saavutettu;

H.  ottaa huomioon, että tammikuussa 2014 annetussa Strasbourgin julistuksessa vahvistetaan, että yhteisötalouden yrityksillä on oltava merkittävämpi rooli Euroopan tulevaisuudessa;

I.  ottaa huomioon, että EU on alue, jonka väestö on ikääntyneintä ja väestönkasvu pienintä koko maailmassa; ottaa huomioon, että ennusteiden mukaan vuonna 2050 EU:n kansalaisten keski-ikä ylittää 50 vuotta; ottaa huomioon, että väestön ikääntyminen yhdessä demografisten muutosten kanssa muodostaa haasteen sosiaaliturvajärjestelmille;

J.  toteaa, että yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritykset pyrkivät parantamaan taloudellisia ja sosiaalisia oloja, mutta sen lisäksi ne voivat myös tarjota joustavat ja innovatiiviset työolot ja pystyvät mukautumaan paremmin taloudellisiin ja sosiaalisiin olosuhteisiin;

K.  ottaa huomioon, että yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yrityksille on luonteenomaista demokraattinen hallinto, niiden jäsenten tai osakkaiden vahva osallistuminen yrityksen johtamiseen ja toiminnan täysi avoimuus ja että ne vastaavat eettisen, sosiaalisen ja ympäristöä kunnioittavan yritystoiminnan kasvavaan kysyntään kansalaisten keskuudessa;

L.  katsoo, että yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yrityksiin kuuluu hyvin monenlaisia yrityksiä ja että suurinta osaa niistä ei ole tunnustettu oikeudellisesti EU:n tasolla, vaan ainoastaan joissakin jäsenvaltioissa kansallisesti vaihtelevin oikeudellisin muodoin;

M.  ottaa huomioon, että osuuskunnat tuottavat laadukkaita työpaikkoja, jotka ovat paikkasidonnaisia, avoinna kaikille ja selviytyvät kriisistä; toteaa, että osuustoiminnallisen toimintamallinsa ansiosta ne ovat lisänneet liikevaihtoaan ja kasvuaan kriisin aikana ja välttäneet muita yrityksiä paremmin konkurssit ja irtisanomiset;

N.  ottaa huomioon, että työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevasta Euroopan unionin ohjelmasta (”EaSI-ohjelma”) annetun asetuksen (EU) N:o 1296/2013 2 artiklan 1 ja 5 kohdassa määritellään sosiaaliset yritykset ja sosiaaliset innovaatiot;

O.  ottaa huomioon, että sosiaalinen innovointi koskee uusien ideoiden kehittämistä ja toteuttamista, olivatpa ne sitten tuotteita, palveluita tai yhteiskunnallisen järjestäytymisen malleja, jotka on suunnattu vastaamaan uudenlaisiin yhteiskunnallisiin, alueellisiin ja ympäristöön liittyviin vaatimuksiin ja haasteisiin, joita ovat esimerkiksi väestön ikääntyminen, väestökato, työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen, moninaisuuden hallinta, nuorisotyöttömyyden torjunta, työmarkkinoilta eniten syrjäytyneiden ihmisten saaminen sinne takaisin sekä ilmastonmuutoksen torjunta;

P.  ottaa huomioon, että sosiaalisilla investoinneilla tarkoitetaan investointia ihmisiin ja että niiden tarkoituksena on vahvistaa ihmisten taitoja ja kykyjä ja tukea täysimääräistä osallistumista työmarkkinoille ja yhteiskuntaelämään; toteaa, että sosiaalisilla investoinneilla viitataan yleisesti politiikkoihin, joita toteutetaan koulutus-, lastenhoito- ja terveydenhuoltoalalla sekä työnhakuohjauksen ja kuntoutuksen alalla;

Q.  ottaa huomioon, että se, ettei yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yrityksiä yleensä tunnusteta edes talouden toimijoiksi, vaikeuttaa entisestään niiden julkisen ja yksityisen rahoituksen saantia; katsoo, että EU:n rakennerahastojen ja ohjelmien olisi edesautettava taloudellisten rakenteiden uudenaikaistamista, mukaan lukien yhteisötalous ja solidaarinen talous, joita edustavat erityyppiset ja -kokoiset yritykset (osuuskunnat, keskinäiset yritykset, säätiöt, yhdistykset ja uudentyyppiset yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritykset), joista suurin osa on pk-yrityksiä ja mikroyrityksiä;

R.  ottaa huomioon, että koulutuksen on oltava ensisijaisessa asemassa, kun edistetään yrittäjyyskulttuuria nuorten keskuudessa;

S.  toteaa, että yhteiskunnallisessa yrittäjyydessä sukupuolten välinen kuilu on kapeampi kuin yrittäjyyden perinteisissä muodoissa; katsoo, että yhteiskunnalliset naisyrittäjät vaikuttavat merkittävästi sosiaalisen syrjäytymisen vähentymiseen ja uusien kehittämismahdollisuuksien luomiseen;

T.  ottaa huomioon, että pitkäaikaistyöttömille on annettava koulutusta ja uudelleenkoulutusta yhteisötaloudessa, jotta he saisivat uusia mahdollisuuksia yhteisötalouden ja solidaarisen talouden kaltaisessa innovatiivisessa ympäristössä;

U.  ottaa huomioon, että yhteisötalouden ja solidaarisen talouden ja varsinkin työhön sijoittamista harjoittavat yritykset tarjoavat työmahdollisuuksia erityisesti kaikkein kauimmaksi työmarkkinoista jääneille ihmisille, joiden työttömyydestä tulee usein pitkäaikaistyöttömyyttä; katsoo, että jäsenvaltiot voisivat tarkastella tapoja tukea työttömiä tai sosiaaliapua saavia henkilöitä palkkaavia yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yrityksiä, tarvittaessa myös veroja ja sosiaalimaksuja vähentämällä;

V.  ottaa huomioon, että yhteisötalouden ja solidaarisen talouden täydentävä vaikutus on tärkeä työllisyyttä edistävien keinojen lisäksi; ottaa huomioon, että on kiinnitettävä lisää huomiota myös sellaisiin ratkaisuihin, jotka voivat auttaa työllistämään ihmisiä, joilla ei ole edes perustaitoja tai kilpailukykyisiä taitoja, jotta he voivat myöhemmin hyödyntää yhteisötalouden ja solidaarisen talouden innovatiivisimpien ratkaisujen tarjoamia etuja;

W.  katsoo, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu vaikuttaa olennaisesti EU:n sosiaalisen markkinatalouden toimintaan ja ratkaisevasti kilpailukyvyn ja oikeudenmukaisuuden edistämiseen; katsoo, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja kuuleminen EU:n politiikassa on merkittävä sosiaalinen innovaatio;

X.  toteaa, että palvelujen tai tavaroiden julkiset hankinnat toteutetaan usein laajoina kertaluontoisina tarjouskilpailuina, joihin pienemmät toimijat eivät kenties pysty osallistumaan;

Johdanto

1.  toteaa, että yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritykset ovat yrityksiä, joiden pääasiallinen tarkoitus on yhteiskunnallisen tavoitteen saavuttaminen, eikä niiden välttämättä tarvitse olla voittoa tavoittelemattomia organisaatioita, oli kyseessä sitten heikommassa asemassa olevien ryhmien työllistäminen, palvelujen tarjoaminen niiden jäsenille tai yleisesti myönteisten yhteiskunnallisten ja ympäristövaikutusten aikaansaaminen, ja ne sijoittavat tuottonsa ensisijaisesti uudelleen näiden tavoitteiden saavuttamiseen; toteaa, että yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yrityksille on tunnusomaista sitoutuminen seuraaviin arvoihin:

   pääoman sijaan etusija on ihmisillä ja yhteiskunnallisella päämäärällä
   jäsenten toteuttama demokraattinen hallinto
   jäsenten ja käyttäjien etujen sekä yhteisen edun yhdistäminen
   solidaarisuuden ja vastuullisuuden periaatteiden puolustaminen ja soveltaminen
   ylijäämän sijoittaminen uudelleen pitkän aikavälin kehitystavoitteisiin taikka jäsenten etujen mukaisten tai yleishyödyllisten palvelujen tarjontaan
   vapaa ja avoin jäsenyys
   itsenäinen ja viranomaisista riippumaton hallinto;

2.  katsoo, että komission olisi tunnustettava yhteisötalouden yritysten monimuotoisuus ja varmistettava, että EU:n tasolla ryhdytään toimiin kaikenlaisten yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritysten tukemiseksi;

3.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan johdonmukaisesti kaikki vuonna 2012 hyväksyttyyn sosiaalisen yrittäjyyden aloitteeseen kirjatut toimenpiteet; kehottaa komissiota esittämään viipymättä aloitteen toisen vaiheen yhteistyössä jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja yhteisötalouden ja solidaarisen talouden keskeisten toimijoiden kanssa, mikä laajentaisi ja syventäisi sen soveltamisalaa;

4.  panee merkille, että yhteisötalous ja solidaarinen talous eivät voi korvata hyvinvointivaltiota ja julkisia palveluja;

5.  toteaa, että yhteiskunnallinen yrittäjyysmalli vetoaa usein nuoriin ja antaa heille mahdollisuuden vastata innovatiivisesti nykyisiin taloudellisiin, yhteiskunnallisiin ja ympäristöhaasteisiin;

6.  korostaa, että yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yrityksillä on vahva kytkös paikallisiin ja alueellisiin yhteisöihin, minkä ansiosta ne tuntevat paremmin niiden erityistarpeet ja voivat tarjota niihin sopivia, suurimmaksi osaksi yhteisöperustaisia, tuotteita ja palveluita ja parantaa näin sosiaalista ja alueellista koheesiota; katsoo, että yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritysten maiden ja alojen rajat ylittävää yhteistyötä on edistettävä, jotta mahdollistetaan tiedon ja käytänteiden vaihtaminen siten, että voidaan tukea etenkin tällaisten yritysten kasvua;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan suunnitelmia ja toimia alueellisen organisoinnin parantamiseksi erityisesti pysyvistä luontoon tai väestökehitykseen liittyvistä haitoista kärsivillä alueilla, sillä näin autettaisiin yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritysten perustamista ja kehittämistä ja edistettäisiin sosiaalista innovointia ja yhteiskunnallista yrittäjyyttä sekä voitaisiin lisäksi vahvistaa EU:n sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja vastata paremmin EU:n väestökehitykseen liittyviin haasteisiin;

8.  panee erityisen tyytyväisenä merkille, että yhä useammat tavanomaiset yritykset soveltavat kaupallisessa toiminnassaan yritysten yhteiskuntavastuun strategioita; korostaa kuitenkin, että tällaisten strategioiden soveltaminen ei ole riittävä edellytys sille, että yritys katsottaisiin yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritykseksi;

9.  pitää tärkeänä selvittää, miksi sukupuolten välinen kuilu on yhteiskunnallisessa yrittäjyydessä kapeampi, jotta nämä tekijät voidaan ottaa huomioon poliittisissa päätöksissä ja samalla tukea yhteiskunnallista ja perinteistä yrittäjyyttä;

10.  katsoo, että sosiaalisella innovoinnilla rakennetaan perustaa sellaiselle kasvulle, joka edistää kestävämpää, osallistavaa sekä taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota synnyttävää yhteiskuntaa; toteaa, että sosiaalisella innovoinnilla on pyrittävä parantamaan tehokkaasti palvelujen laatua sen sijaan, että vain alennettaisiin kustannuksia;

11.  suhtautuu myönteisesti siihen, että neljällä EU:n jäsenvaltiolla (Espanja, Ranska, Portugali ja Belgia) on yhteisötaloutta ja solidaarista taloutta koskevaa kansallista lainsäädäntöä, että Puola on käynnistänyt strategian yhteisötalouden ja solidaarisen talouden kehittämiseksi ja että Romaniassa keskustellaan yhteisötaloutta ja solidaarista taloutta sääntelevän lainsäädännön hyväksymisestä;

12.  katsoo, että komission olisi tunnustettava voittoa tavoittelemattomien sosiaalipalvelujen tarjoajien rooli ja tuettava sitä poliittisesti ja taloudellisesti;

13.  korostaa tarvetta edistää käytänteiden vaihtamista innovatiivisten yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritysten, koulujen, yliopistomaailman sekä sosiaalisia investointeja tekevien sidosryhmien kanssa, ottaen myös huomioon yhteiskunnalliset tarpeet, jotta voidaan parantaa yrittäjyystaitoja, vahvistaa yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritysten kehitys- ja kasvuedellytyksiä ja perustaa sosiaalisten innovaatioiden keskuksia; katsoo, että on tärkeää ottaa huomioon sidosryhmien mielipiteet, myös työmarkkinaosapuolten ja kuluttajajärjestöjen mielipiteet; kehottaa jäsenvaltioita edistämään osuuskuntien yrittäjyysmallia;

14.  korostaa, että tarvitaan kaikkien jäsenvaltioiden yhteistyötä tarvittavien puite-edellytysten luomiseksi sosiaalisen innovoinnin järjestelmälle kaikissa jäsenvaltioissa, sillä yhteisötalous ja solidaarinen talous eivät voi yksin torjua polttavimpien sosiaalisten ongelmien oireita ja syitä;

Eurooppa 2020 -strategia

15.  toteaa, että EU on kaukana Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden ja erityisesti työllisyyteen, innovointiin ja köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseen liittyvien tavoitteiden saavuttamisesta; katsoo, että yhteisötalous ja solidaarinen talous edistävät paitsi kestävämpää, älykkäämpää ja osallistavampaa talousmallia, myös EU:n sosiaalista mallia, että ne ovat osa yhtenäismarkkinoita, joten ne ansaitsevat selkeän tunnustuksen, ja että unionin ja jäsenvaltioiden on tuettava niitä voimakkaasti, kuten joidenkin jäsenvaltioiden perustuslaeissa ja monissa keskeisissä EU:n asiakirjoissa korostetaan; pyytää tämän vuoksi, että yhteisötalous ja solidaarinen talous otetaan huomioon, kun Eurooppa 2020 -strategiaa tarkastellaan uudelleen, sillä niillä voi olla merkittävä panos strategian tavoitteiden saavuttamisen kannalta;

16.  muistuttaa, että väestökehitys ja uudet kulutusmallit liittyvät toisiinsa ja että kehittyneiden maiden väestön ikääntyminen luo uusia sosiaalipalvelujen tarpeita, mutta se tarjoaa myös mahdollisuuksia yhteiskuntavastuullisten yritysten luomiseen;

17.  korostaa, että yhteisötalous ja solidaarinen talous tarjoavat sosiaalisen ja osallistavan luonteensa vuoksi työpaikkoja ryhmille, jotka ovat useimmiten syrjäytyneet avoimilta työmarkkinoilta, ja edistävät siten solidaarisuutta, sosiaalista koheesiota sekä talouskasvua;

18.  katsoo, että yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritykset voivat kehittää prosesseja, joiden avulla niukkenevia resursseja pystytään hallinnoimaan entistä tehokkaammin, vastuullisemmin ja läpinäkyvämmin, ja edistää yhteiskuntavastuullisten toimenpiteiden käyttöä;

19.  kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritykset paremmin työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskeviin toimintasuunnitelmiin sekä kansallisiin uudistusohjelmiin, jotta voidaan vapauttaa niiden työllistämispotentiaali ja hyödyntää sitä sekä niiden panosta Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteiden saavuttamisessa;

20.  panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan nuorisoaloitteen ennakkotalousarviota on lisätty 30 prosenttia; kehottaa jäsenvaltioita koordinoimaan toimia yhteiskunnallisen yrittäjyyden edistämiseksi kansallisissa nuorisotyöllisyysaloitteen toimenpideohjelmissaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan yhteiskunnallista yrittäjyyttä ja sosiaalista innovointia ESR:n kansallisissa operatiivisissa ohjelmissa; vaatii, että nuorisotakuuohjelmat pannaan toimeen tehokkaasti ja vaikuttavasti;

Julkiset hankinnat

21.  korostaa, että yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yrityksillä on vaikeuksia osallistua julkisiin hankintoihin ja että näitä vaikeuksia voivat olla yritysten kokoon ja taloudellisiin valmiuksiin liittyvät esteet; pyytää, että julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevat direktiivit 2014/24/EU, 2014/25/EU ja 2014/23/EU pannaan nopeasti ja tehokkaasti täytäntöön, jotta voidaan lisätä yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritysten osallistumista julkisia hankintoja koskeviin tarjouskilpailumenettelyihin, parantaa sopimusten varaamista tällaisille yrityksille, tukea niiden asemaa ja edistää sosiaalista osallisuutta ja innovointia; pyytää helpottamaan näiden yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin asianmukaisella neuvonnalla, yksinkertaistamalla menettelyjä ja laatimalla tarjouskilpailuja siten, että myös pienemmät toimijat voivat osallistua niihin; pyytää suosimaan julkisissa hankinnoissa halvimpien hintojen sijasta tarjouksia, jotka ovat taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti arvokkaimpia, lisäämällä julkisiin hankintasopimuksiin sosiaalisia tai ympäristökriteereitä;

22.  panee tyytyväisenä merkille julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevien direktiivien uudistamisen niin, että ne sisältävät lausekkeita ja kriteerejä, joilla edistetään sosiaalista osallisuutta ja innovointia, sekä varattuja hankintasopimuksia, joilla tuetaan työmarkkinoilla heikoimmassa asemassa olevien ihmisten työllisyyttä; kehottaa jäsenvaltioita panemaan nämä hankintaperiaatteet asianmukaisesti täytäntöön kaikissa tarjouskilpailu- ja valintamenettelyissä ympäristö-, sosiaali- ja työlainsäädännön velvoitteita noudattaen ja käyttäen laajasti kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen periaatetta (MEAT); kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään julkisia hankintoja koskeviin menettelyihin sosiaalisia lausekkeita ja kriteerejä heikommassa asemassa olevien ihmisten aseman vahvistamiseksi työmarkkinoilla, hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi, menettelyjen yksinkertaistamiseksi ja entistä tehokkaampien toimenpiteiden toteuttamiseksi korruption torjumiseksi;

23.  pitää valitettavana, ettei komission laatimassa digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassa Euroopalle mainita yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yrityksiä tai niiden potentiaalia edesauttaa unionin tavoitteiden saavuttamista; pitää valitettavana sitä, ettei tässä strategiassa oteta huomioon tarvetta varmistaa kaikkien, etenkin vammaisten, täysimääräistä, tasapuolista ja rajoittamatonta pääsyä uusiin digitaalisiin teknologioihin, digitaalisille markkinoille sekä digitaaliseen televiestintään; korostaa, että teknologiaan perustuvat yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritykset voivat merkittävästi auttaa ratkaisemaan yhteiskunnallisia haasteita yksinkertaisesti ja kustannustehokkaasti;

Rahoitus

24.  pitää valitettavana, että yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yrityksillä on jopa enemmän ongelmia kuin perinteisillä yrityksillä yksityisen tai julkisen rahoituksen saannissa, ja vaatii tästä syystä, että viranomaiset ja rahoituspalvelujen tarjoajat kehittävät laajan valikoiman sopivia rahoitusvälineitä, joilla tuetaan tehokkaasti yhteisötalouden yrityksiä niiden kaikissa kehitysvaiheissa, erityisesti perustamisen yhteydessä; kehottaa myös luomaan puitteita, joilla voidaan saattaa yhteen mahdollisia sijoittajia ja erikoistuneita rahastoja;

25.  huomauttaa, että rahoituksen saamista vaikeuttaa rahoituksen välittäjien tietämättömyys yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritysten todellisuudesta; korostaa, että on parannettava rahoituksen välittäjien tietoja tällaisista yrityksistä, jotta niiden rahoituksen saanti helpottuisi; vaatii tästä syystä ”yhteiskunnallisen yrittäjyyden” eurooppalaisen laatumerkin käyttöönottoa, jotta sijoittajien on helpompi tunnistaa rahastot, joilla on yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen perustuva sijoitussalkku, etenkin eurooppalaiseen yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneet rahastot;

26.  korostaa, että on tarpeen edistää yhteisötalouden yritysten verkostojen luomista ja tukemista, jotta voidaan luoda teknologioiden organisoinnin, vaihtamisen ja levittämisen välistä synergiaa ja kehittää eri alueilla sijaitsevien tuotantoyritysten välisiä palveluita;

27.  korostaa, että on tarpeen edistää pk-yritysten, yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritysten ja rahoituslaitosten välistä entistä jäsennellympää vuoropuhelua sähköisten foorumien avulla;

28.  panee tyytyväisenä merkille eurooppalaisia yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneita rahastoja koskevan asetuksen antamisen;

29.  suhtautuu myönteisesti siihen, että tietty osuus EaSI-ohjelman rahoitusvaroista on varattu yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritysten rahoituksen saannin parantamiseen; korostaa, että EaSI-ohjelman yhteiskunnallinen yrittäjyys -lohkolla, ESR:llä ja kaikilla muilla asiaan liittyvillä EU:n ohjelmilla on merkittävä rooli näiden yritysten toiminnan kehittämisessä; korostaa tarvetta tiedottaa paremmin rahoitusmahdollisuuksista; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan kansallisia yhteyspisteitä tai keskitettyjä asiointipisteitä, joilla tuetaan yhteisötalouden ja solidaarisen talouden toimijoiden pääsyä EU:n rahoitusohjelmiin;

30.  pyytää komissiota tarkastelemaan uudelleen EaSI-ohjelmassa asetettua yhteiskunnallisten yritysten luottokattoa ja tutkimaan, vastaako se markkinaolosuhteita;

31.  korostaa, että yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yrityksille on annettava riittävästi taloudellisia resursseja paikallisesti, alueellisesti, kansallisesti ja EU:n tasolla luomalla synergiaetuja eri yritystyyppien välillä; vaatii jäsenvaltioita ja komissiota tunnustamaan, että on asetettava käyttöön ratkaisun edellyttämät rahoitusvarat; pitää välttämättömänä yhteisötalouden ja solidaarisen talouden rahoituksen saannin parantamista erilaisilla välineillä, kuten EU:n rahastoilla, riskipääomarahastoilla, mikroluotoilla ja joukkorahoituksella;

32.  pyytää, että jäsenvaltiot tehostavat paikallisviranomaisten kautta julkisia palveluita (esimerkiksi terveydenhuollon ja koulutuksen alalla) ja parantavat palveluiden laatua, jotta voidaan tarjota työllistymismahdollisuuksia ja nostaa tarjottujen palveluiden tasoa sekä vähentää köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä;

33.  huomauttaa, että valtiontukisääntöjen ei pitäisi olla este yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritysten ja sosiaalipalvelujen julkiselle rahoitukselle; pyytää sen vuoksi komissiota suhtautumaan joustavasti valtiontukisääntöjen soveltamiseen näihin yrityksiin ja palveluihin ja auttamaan paikallisia ja alueellisia viranomaisia ymmärtämään tähän kohdistettua valtiontukea ja soveltamaan sitä oikein;

34.  pitää valitettavana, ettei Euroopan strategisten investointien rahastoa koskevassa asetuksessa mainita yhteisötaloutta ja solidaarista taloutta muutoin kuin johdanto-osassa; pyytää komissiota edistämään jatkossakin sosiaalisia investointeja tukevaa toimintatapaansa, joka esitetään sosiaalisia investointeja koskevassa paketissa, sekä ottamaan huomioon yhteisötalouden ja solidaarisen talouden hankkeet arvioitaessa Euroopan strategisten investointien rahaston hankkeita;

35.  pitää valitettavana, että yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritysten kumppanuuksien pohjalta perustettujen työhön sijoittamista harjoittavien yritysten saatavilla ei yleensä ole pk-yrityksille tarkoitettua rahoitusta; kehottaa komissiota ehdottamaan pk-yrityksen oikeudelliseen määritelmään uutta poikkeusta, jollainen on tehty myös julkisia sijoitusyhtiöitä, riskipääomayhtiöitä sekä voittoa tavoittelemattomia yliopistoja ja tutkimuslaitoksia varten, jotta työhön sijoittamista harjoittava yritys voidaan määritellä itsenäiseksi yritykseksi myös silloin, kun toinen yritys omistaa yksin tai yhdessä muiden yritysten kanssa vähintään 25 prosenttia sen pääomasta tai hallituksen äänimäärästä;

Koulutus

36.  pyytää jäsenvaltioita edistämään yrityskulttuuria ja osuuskuntien yrittäjyysmallia sekä sisällyttämään opinto- ja koulutussuunnitelmiin yhteiskunnallisen yrittäjyyden sekä yhteisötalouden ja solidaarisen talouden periaatteet; kehottaa niitä myös kannustamaan yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yrityksille tarkoitettujen yrityshautomoiden perustamista yliopistoihin;

37.  toteaa, että yhteisötalous ja solidaarinen talous voisivat auttaa vähentämään huomattavasti nuorisotyöttömyyttä EU:ssa; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritysten osallistumista jäsenvaltioiden koulutusohjelmiin etenkin teorian ja käytännön yhdistävien koulutusjärjestelmien avulla;

38.  kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan työvoimatoimistoja, jotta ne pystyvät antamaan hyödyllisiä ohjeita henkilöille, jotka aikovat työskennellä yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yrityksissä;

39.  toteaa, että eräät yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritykset ovat kilpailukykyisiä ja niillä on johtava asema omalla alallaan, kun taas toiset tarvitsevat erityistaitoja yritystoiminnan käynnistämiseksi, kehittämiseksi ja hallinnoimiseksi; pyytää jäsenvaltioita kehittämään yhteisötalouden yrittäjille ja etenkin ryhmille, joilla on alhainen työllisyysaste, kuten naisille, nuorille ja heikommassa asemassa oleville työntekijöille, suunnattuja ja erityisesti heille sovitettuja koulutusohjelmia yrityshallintoa koskevien perustietojen ja -osaamisen kehittämiseksi;

40.  pyytää jäsenvaltioita edistämään ikääntyneiden työntekijöiden, pitkäaikaistyöttömien ja vammaisten jatkuvaa oppimista ja ammatinvalinnan ohjausta, myös yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritysten kautta, jotta voidaan helpottaa heidän osallistumistaan työmarkkinoille;

41.  huomauttaa, että ihmisoikeuksien asianmukainen ymmärtäminen on oleellinen ulottuvuus yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritysten yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa tästä syystä jäsenvaltioita laatimaan koulutus- ja jatkokoulutusohjelmia, joilla koulutetaan sosiaalialan työntekijöitä eurooppalaisten ihmisoikeusperiaatteiden asianmukaiseen toteuttamiseen;

42.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään täysmittaisesti Erasmus+-ohjelman kaltaisten ohjelmien mahdollisuuksia ja edistämään näin opiskelijoiden ja opettajien sekä muiden innovatiivisten yrittäjien vaihtoa;

43.  toteaa, että alat, joilla on suuria kasvu- ja työllistämismahdollisuuksia, kuten niin kutsutut valkoinen sektori ja vihreä sektori, ovat aloja, joilla yhteisötalous ja solidaarinen talous ovat vahvasti läsnä; kehottaa tästä syystä jäsenvaltioita edistämään näiden alojen koulutusta;

Tuki ja edistäminen

44.  pitää erityisen valitettavana, että yhteisötaloutta ja solidaarista taloutta ei juurikaan ole tunnustettu Euroopan tasolla; katsoo, että sukupuolen mukaan eriteltyjen tietojen keruun parantaminen, tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihtaminen Euroopan tasolla sekä yhteisötalouden ja solidaarisen talouden ja niiden saavutusten laajempi levittäminen mediassa edistäisi yhteiskunnan laajempaa osallistumista yhteisötalouteen ja solidaariseen talouteen, varmistaisi niiden paremman ymmärtämisen ja lisäisi niiden tunnustusta ja näkyvyyttä;

45.  tukee sellaisen monikielisen sähköisen tietojenvaihtofoorumin luomista, joka on tarkoitettu yhteiskunnallisille yrityksille, yrityshautomoille ja -klustereille sekä yhteiskunnallista yritystoimintaa tukeville sijoittajille, kuin myös tiedonjaon ja tuensaamisen helpottamista EU:n ohjelmista; katsoo, että ennen foorumin luomista on kuultava asianomaisia sidosryhmiä;

46.  pyytää komissiota tekemään vertailevan tutkimuksen yhteisötalouden ja solidaarisen talouden kansallisista lupa- ja merkintäjärjestelmistä ja helpottamaan hyvien käytäntöjen vaihtamista tiiviissä yhteistyössä yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritysten kanssa;

47.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita edistämään yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yrityksille tarkoitettujen yrityshautomoiden perustamista sekä toteuttamaan jo konkreettisesti sovitun internetfoorumin sosiaalisten sijoittajien ja yhteisötalouden yrittäjien välistä tietojenvaihtoa varten (Euroopan sosiaalisen innovoinnin foorumi) ja tekemään sitä tehokkaasti tunnetuksi;

48.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan parhaiden käytänteiden vaihtoa mahdollisista tavoista tukea yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yrityksiä ja sosiaalisia investointeja, mukaan lukien tarvittaessa verohelpotukset tai kannustimet yrityksille, jotka toimivat heikoimmassa asemassa olevien ryhmien, kuten vammaisten, parissa;

49.  kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti jäsenvaltioiden toteuttamia konkreettisia toimenpiteitä ja varmistamaan, että kaikilla, jotka valitsevat yhteiskunnallisen ja solidaarisen yrittäjyyden, on samat sosiaaliturvaa, terveydenhuoltoa ja työturvallisuutta koskevat oikeudet kuin muilla työntekijöillä;

50.  kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että millään jäsenvaltioiden toteuttamilla toimenpiteillä ei vaikeuteta työntekijöiden vapaata liikkuvuutta ja että kaikki, jotka valitsevat yhteiskunnallisen ja solidaarisen yrittäjyyden, voivat kehittää toimintaansa missä tahansa EU:n alueella;

51.  kannattaa ajatusta, jossa yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritykset voisivat olla oma yritysryhmänsä, jolla voisi olla oma yhtiömuotonsa ja joka olisi määritelty niin, että niiden päämääränä on muukin kuin omistajavoiton tavoitteleminen; kehottaa komissiota yhteisötalouden ja solidaarisen talouden eurooppalaisten edustajien hyväksymän Rooman strategian mukaisesti esittämään oikeuskehyksen tällaisille yrityksille osuuskuntia, yhdistyksiä, säätiöitä ja keskinäisiä yhtiöitä koskevien eurooppalaisten sääntöjen avulla;

52.  kehottaa komissiota parantamaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua yhteisötaloudessa ja solidaarisessa taloudessa, jotta voidaan helpottaa sosiaalista innovointia, parantaa työoloja ja varmistaa, että alan työllisyyspotentiaali tunnustetaan täysimääräisesti;

o
o   o

53.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0049.
(2)EUVL C 76 E, 25.3.2010, s. 16.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0301.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0429.
(5)EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 187.
(6)EUVL C 183, 14.6.2014, s. 18.


Kilpailukykyisten unionin työmarkkinoiden luominen 2000-lukua varten
PDF 222kWORD 117k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. syyskuuta 2015 kilpailukykyisten unionin työmarkkinoiden luomisesta 2000-lukua varten: taitojen ja pätevyyksien sovittaminen kysyntään ja työmahdollisuuksiin keinona toipua kriisistä (2014/2235(INI))
P8_TA(2015)0321A8-0222/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

–  ottaa huomioon 22. lokakuuta 2014 antamansa päätöslauselman ”Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: vuoden 2014 painopisteiden täytäntöönpano”(1),

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ”Miten Euroopan unioni voi luoda yrityksille, liiketoiminnalle ja uusyrityksille otollisen ympäristön työpaikkojen luomiseksi?”(2),

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2015 vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sosiaalirahastosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013 muuttamisesta siltä osin kuin se koskee nuorisotyöllisyysaloitteesta tuettaviin toimenpideohjelmiin maksettavan ensimmäisen ennakkomaksun korottamista(3),

–  ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2014 antamansa päätöslauselman nuorten työllisyydestä(4),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman vapaata liikkuvuutta koskevan perusoikeuden kunnioittamisesta EU:ssa(5),

–  ottaa huomioon, että 26.–27. kesäkuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä yhdeksi prioriteetiksi asetettiin, että autetaan kaikkia kehittämään osaamistaan ja käyttämään kykyjään ja mahdollisuuksiaan elämässä edistämällä modernin talouden ja elinikäisen oppimisen kannalta oikeanlaista osaamista,

–  ottaa huomioon 17. tammikuuta 2014 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi työnvälityspalvelujen eurooppalaisesta verkostosta, liikkuvuuspalvelujen tarjoamisesta työntekijöille ja työmarkkinoiden yhdentymisen tiivistämisestä (COM(2014)0006),

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2012 annetun neuvoston suosituksen epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista(6),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston 18. joulukuuta 2006 antaman suosituksen 2006/962/EY elinikäisen oppimisen avaintaidoista(7),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan mietinnön ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A8-0222/2015),

A.  panee merkille, että sellaisten ammattiryhmien määrä, joissa avoimia työpaikkoja ei voida pätevien työntekijöiden puutteen vuoksi täyttää, vaihtelee suuresti jäsenvaltiosta toiseen;

B.  ottaa huomioon, että komission mukaan jopa 12,4 miljoonaa henkilöä on ollut työttömänä yli vuoden ja heidän joukostaan yli kuusi miljoonaa on ollut työttömänä yli kaksi vuotta(8); katsoo, että pitkäaikaistyöttömyys heikentää kasvua ja sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyttä ja siitä voi muodostua rakenteellinen ongelma;

C.  toteaa, että työmarkkinoiden joustamattomuus ja sisäisen kysynnän ja investointien puute haittaa työpaikkojen luomista, kun taas nämä kolme tekijää huomioon ottavat, kilpailukykyiset EU:n työmarkkinat voivat edistää Eurooppa 2020 -strategian työllisyystavoitteiden ja köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa koskevien tavoitteiden saavuttamista;

D.  toteaa, että vähän koulutettujen työntekijöiden kysyntä vähenee, kun taas korkeasti koulutettujen työntekijöiden kysyntä lisääntyy huomattavasti; katsoo, että tämä eurooppalaisten työmarkkinoiden kehitys edellyttää työntekijöiden ammattitaitoa sekä perus- ja jatkokoulutusta koskevia toimenpiteitä;

E.  toteaa, että vuonna 2012 joka kolmas eurooppalainen työntekijä oli yli- tai alikoulutettu työhönsä(9); ottaa huomioon, että nuoret työntekijät ovat tavallisesti todennäköisemmin koulutukseltaan ylipäteviä ja työskentelevät ikääntyneempiä työntekijöitä todennäköisemmin työssä, joka ei vastaa heidän taitojaan;

F.  ottaa huomioon, että joidenkin tutkimusten mukaan merkittävä osa nykyisistä työpaikoista häviää tai niiden määrä vähenee suuresti automatisoinnin vuoksi;

G.  toteaa, että tähtääminen korkeaan ammattitaitoon perustuvaan talouteen merkitsee, että seuraavien viiden vuoden kuluessa monien yritysten odotetaan lisäävän johtamiseen, hallintoon ja korkeaan taitotasoon liittyviä työtehtäviä;

H.  katsoo, että eurooppalaisten työntekijöiden liikkuvuus lisää heidän työllistettävyyttään ja mahdollistaa EU:n työmarkkinoiden kilpailukyvyn parantamisen;

Talouskriisi ja sen jälkimainingit

1.  panee merkille, että Euroopan talous- ja rahoituskriisin vaikutuksesta ja sen johdosta hiipuneen talouskasvun vuoksi monia jäsenvaltioita piinaavat korkea työttömyysaste (28 jäsenvaltion EU:ssa 9,9 prosenttia), julkinen velka, heikko kasvu sekä riittämättömät investoinnit; panee merkille julkisten menojen leikkaukset; on myös huolissaan siitä, että monissa jäsenvaltioissa nuorten työttömyysaste on paljon korkeampi (28 jäsenvaltion EU:ssa 20,9 prosenttia) ja että tapaukset, joissa tilanne on kohentunut ja työttömyysasteet ovat alentuneet, ovat harvinaisia;

2.  katsoo, että älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun vahvistamiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi tarvitaan kunnianhimoista talous- ja sosiaalipolitiikkaa ja työmarkkinauudistuksia, jotka johtavat laadukkaiden ja pysyvien työpaikkojen syntymiseen; painottaa lisäksi, että on luotava kestäviä sosiaaliturvajärjestelmiä, joihin sisältyy toimia työttömien henkilöiden taitojen kohentamiseksi, niiden henkilöiden työllistymisen edistämiseksi, joilla on hyvin matala koulutustausta tai ei lainkaan koulutusta, sekä työhön kannustamiseksi ja työmahdollisuuksien luomiseksi;

EU:n työmarkkinoiden tilanne

3.  toteaa, että vaikka työvoiman tarjonta riittää kattamaan työvoiman kysynnän, laadullista työvoimapulaa voi silti ilmetä, koska työnhakijat eivät välttämättä sovellu tiettyyn avoimeen tehtävään, kun alakohtaiset, ammattikohtaiset tai ammattitaitoa koskevat vaatimukset eivät vastaa toisiaan;

4.  on huolissaan EU:n yhä suhteellisen korkeasta työttömyydestä (maaliskuussa 2015 28 jäsenvaltion EU:ssa 9,8 prosenttia) ja siitä, että vain muutamien maiden kohdalla on todettu huomattavaa kehitystä, ja kiinnittää huomiota jäsenvaltioiden välisiin huomattaviin eroihin työttömyysasteissa, jotka ulottuvat Saksan ja Itävallan noin 5 prosentista Kreikan ja Espanjan 26 ja 23 prosenttiin(10); toteaa, että nämä valtavat erot lisäävät työmarkkinoiden pirstoutumisen vaaraa sekä jäsenvaltioissa että niiden välillä, mikä saattaa heikentää EU:n taloudellista vakautta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta;

5.  korostaa, että naisten keskimääräinen työllisyysaste on EU:ssa yli 10 prosenttiyksikköä pienempi kuin miesten, ja painottaa, että Eurooppa 2020 -strategiassa esitetty tavoite 75 prosentin työllisyysasteesta edellyttää naisten työllisyysasteen nostamista sellaisen politiikan avulla, jolla pyritään helpottamaan erityisesti työn ja kodin asettamien velvoitteiden yhteensovittamista;

6.  toteaa, että nuorisotyöttömyys vaihtelee huomattavasti EU:ssa ja että 16–25-vuotiaiden nuorten työttömyysaste on tietyissä jäsenvaltioissa yli 50 prosenttia; korostaa, että korkea nuorisotyöttömyys vaikuttaa koko sukupolveen ja vaarantaa lisäksi sukupolvien välisen tasapainon;

7.  korostaa, että vammaisten henkilöiden työllisyysaste poikkeaa edelleen 26 prosenttia EU:n keskimääräisestä työllisyysasteesta ja että vammaisten henkilöiden työllisyysaste on alle 50 prosenttia;

8.  on erittäin huolestunut nuorisotyöttömyyden määrästä Euroopassa; painottaa siksi, että ammatillisen koulutuksen ja oppisopimuskoulutuksen yhdistelmä on tärkeä tapa yhdistää toisiinsa nuorten taidot ja työmarkkinoiden tarpeet;

9.  painottaa, että ammattitaitoisen työvoiman, innovointivalmiuksien, lisääntyneen ostovoiman sekä vakaan sosioekonomisen ja poliittisen ympäristön kaltaiset tekijät ovat välttämättömiä hyvän investointi-ilmaston aikaansaamiseksi;

10.  panee merkille pitkäaikaistyöttömien korkean määrän ja korostaa tarvetta torjua pitkäaikaistyöttömyyttä välittömästi, kun otetaan huomioon tällaisen työttömyyden sitkeys;

11.  toteaa, että unionin työmarkkinoilla on edessään monia merkittäviä haasteita, joita ovat muun muassa globalisaatio, väestön ikääntyminen, tekniikan nopea kehitys, esimerkiksi digitalisointi ja robotisointi, ammattitaitojen ja työpaikkojen kohtaamattomuus sekä korkeasti koulutetun työvoiman lisääntyvä kysyntä ja heikosti koulutettujen työntekijöiden ylitarjonta, mistä seuraa palkkaeroja;

12.  panee kuitenkin merkille Cedefopin esiin tuomat riskit, jotka koskevat ammattitaidon ja työmarkkinoiden vaatimusten välistä epäsuhtaa sekä ammattitaidon vanhenemista, koska matala kysyntä pitää yllä korkeaa työttömyyttä;

13.  korostaa merkittäviä eroja uusien työpaikkojen määrissä jäsenvaltioiden kesken ja painottaa, että uudet työpaikat ovat ratkaiseva osatekijä sellaisilla dynaamisilla työmarkkinoilla, jotka yhdistävät ammattitaidon ja työpaikat ja luovat mahdollisuuksia yrityksille ja työntekijöille, ja on hyvin huolestunut muuttumattomasta tilanteesta tiettyjen jäsenvaltioiden työmarkkinoilla; kehottaa tämän vuoksi kehittämään uusia työpaikkoja jäsenvaltioissa koskevat eurooppalaiset vertailuarvot; katsoo, että vertailuarvotiedot voitaisiin kerätä vuosittain työvoimatutkimuksen yhteydessä ja että niiden olisi sisällettävä vähintään: uusien työpaikkojen määrä jäsenvaltiossa; työttömyysajanjakson keskimääräinen pituus;

14.  painottaa, että Euroopassa on yhtäältä 24 miljoonaa työtöntä, joista 7,5 miljoonaa sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolella, ja toisaalta kaksi miljoonaa avointa työpaikkaa, ja huomauttaa, että eurooppalaiset yritykset kärsivät valtavasta ammattitaitoisten työntekijöiden ja siirrettäviä taitoja omaavien työntekijöiden pulasta;

15.  huomauttaa, että muun muassa nykyisten esteiden vuoksi EU:n sisäinen työvoiman liikkuvuus on kansainvälisesti tarkasteltuna yhä vähäistä (27 jäsenvaltion EU:ssa 0,29 prosenttia) ja lähes kymmenen kertaa vähäisempää kuin Yhdysvalloissa ja viisi kertaa vähäisempää kuin Australiassa, vaikka joissain jäsenvaltioissa on paljon työttömiä ja toisissa on avoimia työpaikkoja; kiinnittää huomiota siihen, että seitsemän miljoonaa Euroopan kansalaista asui tai työskenteli vuonna 2013 toisessa jäsenvaltioissa kuin siinä, jonka kansalainen oli; palauttaa mieliin, että EU:ssa on tätä nykyä kaksi miljoonaa avointa työpaikkaa; korostaa siksi, että työvoiman liikkuvuuden on oltava oikeudenmukaista unionissa tämän vajeen paikkaamiseksi;

16.  toteaa, että EU:n työmarkkinat voivat tarjota mahdollisuuden tuoda takaisin työmarkkinoille suuret joukot työttömiä ihmisiä EU:n eri alueilta;

17.  katsoo, että EU:n työmarkkinat on sovitettava yhteen EU:n eri alueiden kulttuurien, tuotantomallien ja yritysrakenteiden kanssa ja näiden väliset erot on otettava huomioon työmarkkinoiden joustavuutta parantavia toimenpiteitä hyväksyttäessä;

18.  muistuttaa, että talouden taantumassa ihmisten on vaikeampi löytää työpaikkoja ja he joutuvat hyväksymään työpaikkoja, joiden koulutusvaatimukset ovat alhaisemmat kuin heidän aikaisemmissa työpaikoissaan; korostaa, että tämän vuoksi korkeaa ammattitaitoa vaativien työpaikkojen luomisen kautta saavutettava kasvu sekä ponnistukset, joilla edistetään työpaikkojen luomista helpottamalla investointeja uusiin aloihin, ovat merkityksellisiä keinoja, joilla voidaan vähentää unionin talouksissa esiintyvää työntekijöiden ylikoulutusta;

EU:n työmarkkinoiden kilpailukyvyn parantaminen

19.  katsoo, että kilpailukykyisten EU:n työmarkkinoiden luominen edellyttää kunnianhimoisia uudistuksia, joilla lisätään osallisuutta, älykästä joustavuutta, innovointia ja liikkuvuutta, vahvistetaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun asemaa, kannustetaan luomaan uusia työpaikkoja laadukkaaseen ja kestävään työllisyyteen pääsemiseksi, parannetaan tuottavuutta ja kehitetään inhimillistä pääomaa, ottaen huomioon, että työmarkkinat ja tuotantotavat muuttuvat jatkuvasti;

20.  korostaa, että on jatkettava ponnisteluja koulutuksen ja työmarkkinoiden tuomiseksi lähemmäs toisiaan, ja katsoo, että älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun saavuttamiseksi ja työpaikkojen luomiseksi Euroopassa olisi sovellettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jolla otetaan huomioon työmarkkinoiden tarpeet ja tuetaan heikossa asemassa olevia ryhmiä parantamalla työoloja ja tarjoamalla kannustimia;

21.  painottaa, että julkisilla työvoimapalveluilla on tärkeä tehtävä varmistaa, että uusien työpaikkojen luominen ei tapahdu vähän koulutusta vaativien työpaikkojen kustannuksella;

22.  korostaa, että on tärkeää tehdä työlainsäädännöstä aiempaa ymmärrettävämpää työntekijöille ja työnantajille, poistaa työn esteet ja edistää sekä yritysten että työntekijöiden oikeusturvaa;

23.  korostaa, että nuorilla on usein entistä enemmän vaikeuksia siirtyä koulutuksesta työelämään, minkä vuoksi nuoret ovat yleensä muita alttiimpia työttömyydelle ja he päätyvät muita todennäköisemmin heikkolaatuisiin ja epävarmoihin työpaikkoihin;

24.  korostaa taitojen/osaamisen, pätevyyksien ja ammattien eurooppalaisen luokituksen (ESCO) merkitystä ja toteaa, että aloitteen yhteydessä yksilöidään ja luokitellaan EU:n työmarkkinoiden ja koulutuksen kannalta merkityksellisiä taitoja, osaamista, pätevyyksiä ja ammatteja unionin 25 kielellä;

25.  painottaa työssä kehittymisen, uran joustavuuden ja henkilökohtaisen vastuuntunnon merkitystä; muistuttaa, että ammatillinen liikkuvuus on perustavanlaatuinen tekijä ja että työttömien työllistyvyyden aktiivinen tukeminen ja ammattitaidon rapistumisen ehkäiseminen edellyttää mittavia investointeja;

26.  painottaa sosiaalisten investointien merkitystä, kun niillä pyritään saamaan aikaan aktivoiva valtio, joka tarjoaa työntekijöille välineet mukautua helposti muuttuviin sosiaalisiin ja taloudellisiin oloihin sekä työmarkkinoiden vaatimuksiin;

27.  katsoo, että kansainvälisesti kilpailukykyinen osaamispohja antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden tavoittaa globaalien markkinoiden arvokkaammat markkinasegmentit;

28.  painottaa, että kiertotaloudella on mahdollista luoda miljoonia työpaikkoja kaikkialla EU:ssa ja saada aikaan kestävää ja osallistavaa kasvua;

29.  muistuttaa, että työntekijöiden mahdollisuus liikkua eri maantieteellisten alueiden ja eri alojen välillä on tärkeää työmarkkinoiden kilpailukyvyn kannalta, ja painottaa tarvetta vähentää hallinnollisia ja kielellisiä esteitä, jotka saattavat rajoittaa liikkuvuutta, sekä kehittää edelleen liikkuvuutta helpottavia välineitä, joita ovat esimerkiksi virallisen ja epävirallisen oppimisen sekä arkioppimisen nopea tunnustaminen jäsenvaltioiden välillä, eurooppalainen tutkintojen viitekehys, eurooppalainen ansioluettelo ja eurooppalainen osaamispassi, ja tarjota alakohtaisia kielikursseja ja kulttuurien välistä viestintää koskevaa koulutusta; kannustaa lisäämään tietoisuutta EU:n laajuisesta avoimia työpaikkoja koskevasta EURES-portaalista ja kehittämään sitä edelleen ja takaamaan erityisesti, että riittävä määrä EURES-neuvojia koulutetaan ja asetetaan saataville yhdenvertaisesti koko alueelle, jotta EURESista saadaan eurooppalaisille työmarkkinoille keskeinen työkalu; korostaa kansallisten työvoimapalvelujen vahvistetun yhteistyön ja yksityisten työvoimapalvelujen sekä muiden sidosryhmien tulevan EURES-verkostoon sisällyttämisen merkitystä; korostaa niiden unionin aloitteiden tärkeyttä, joilla pyritään kannustamaan liikkuvuutta ja luomaan mahdollisuuksia, ja toteaa, että tällaisia aloitteita ovat muun muassa eurooppalainen tutkintojen viitekehys, Europass-ansioluettelo, eurooppalainen osaamispassi, Euroopan ammatillisen liikkuvuuden portaali (EURES), osaamisyhteenliittymät ja eurooppalainen oppisopimusyhteenliittymä; kehottaa edistämään näitä aloitteita entistä tehokkaammin, jotta Euroopan työmarkkinoita voidaan parantaa;

30.  muistuttaa, että Euroopassa on hyödynnettävä naisten suurta taloudellista potentiaalia ja että on luotava asianmukaiset edellytykset sille, että naiset voivat edetä urallaan ja tavoitella yrityksissä korkeampaa asemaa tai perustaa omia yrityksiä; korostaa tarvetta sulkea kuilu naisten koulutustason ja naisten työmarkkinoille pääsyn sekä sijoittumisen välillä; muistuttaa, että sukupuolten tasa-arvo, myös sukupuolten välisen palkkaeron poistaminen ja naisten työllisyysasteen nostaminen sekä yksityis- ja työelämän tasapainoa edistävien toimien vahvistaminen, on tärkeää Eurooppa 2020 -strategian työllisyystavoitteiden saavuttamiseksi;

31.  on tyytyväinen ammatillisen liikkuvuuden ”Eka Eures-työpaikka” -pilottijärjestelmän myönteisiin tuloksiin, koska se on onnistunut tosiasiallisesti tavoittamaan nuoria ja kehittämään räätälöityjä palveluja sekä työnhakijoille että työnantajille; korostaa ”Eka Eures-työpaikka” -järjestelmän ja Eures-verkoston välisiä myönteisiä heijastusvaikutuksia;

32.  korostaa siksi aktiivisen työmarkkinapolitiikan, elinikäisen oppimisen ja teknologisiin muutoksiin sopeutumista koskevien valmiuksien merkitystä; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään aktiivisten työmarkkinatoimien kattavuutta ja tehokkuutta;

33.  katsoo, että työmarkkinoiden häiriönsietokykyä voidaan parantaa johdonmukaisella ja kattavalla strategialla, jonka avulla kehitetään tehokkaampia ja molempia osapuolia hyödyttäviä työn organisoinnin muotoja hyödyntämällä täysimääräisesti työntekijöiden osaamista ja parantamalla heidän työpaikkojensa laatua; katsoo, että voitaisiin kehittää osallistavampia ja enemmän vaikutusmahdollisuuksia tarjoavia työn organisoinnin muotoja, jotta voidaan lisätä työntekijöiden osallistumista innovointiin sekä tukea työntekijöiden osallistumisen ja taitojen hyödyntämisen kehittämistä ja parantaa tällä tavoin yritysten suorituskykyä;

34.  painottaa, että on investoitava nykynuorten koulutukseen, sillä työmarkkinoiden ennustetaan muuttuvan nopeasti; painottaa, että osaamisen edistämispolitiikkaa ei pidä suunnata pelkästään työmarkkinoiden tarpeiden täyttämiseen vaan on myös varustettava ihmisiä tarvittavilla monialaisilla taidoilla aktiivisten ja vastuullisten kansalaisten kehittämiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan, että koulutus ei ole pelkästään työmarkkinoita koskeva väline eikä sitä ole tarkoitettu pelkästään tulevien työntekijöiden kouluttamiseen, vaan ensisijaisesti on kyse perusoikeudesta, joka on sellaisenaan arvokas;

Tulevien osaamistarpeiden ennakointi

35.  uskoo, että tulevien osaamistarpeiden ennakoimiseksi työmarkkinoiden sidosryhmien, työnantaja- ja työntekijäjärjestöt sekä koulutuksen järjestäjät mukaan luettuina, on oltava joka tasolla vahvasti mukana etenkin suunniteltaessa, pantaessa täytäntöön ja arvioitaessa ammatillisen pätevöitymisen ohjelmia, joilla tarjotaan tehokas siirtymä virallisesta koulutuksesta työssä oppimiseen;

36.  kehottaa ottamaan paremmin selvää nykyisistä ja tulevista osaamistarpeista ja kehottaa kehittämään nykyistä EU:n osaamispanoraamaa, jotta voidaan tunnistaa paremmin osaamisvaje ja osaamisessa olevat puutteet tietyillä aloilla, tietyissä ammateissa ja tietyillä alueilla ja varmistaa se, että tietoa osaamistarpeiden kehityksestä kerätään ja tieto käsitellään ja sitä levitetään päätöksentekijöiden ja julkisten viranomaisten, koulutuksen järjestäjien ja työnantajien keskuudessa, jotta tulevat suuntaukset voidaan ennakoida tehokkaammin;

37.  katsoo, että koulutuksella on ratkaiseva asema tutkimuksen ja innovaatiotuotoksen edistämisessä ja se lisää näin mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen korkeasti koulutettua työvoimaa vaativilla aloilla ja tätä kautta Euroopan talouden kilpailukykyä;

38.  painottaa oppilaitosten, korkeakoulujen, yritysten ja asiaan liittyvien viranomaisten aiempaa integroituneempien kumppanuuksien ja luottamuksen tärkeyttä pyrittäessä arvioimaan tulevia työvoimatarpeita, tarkistamaan ja panemaan täytäntöön uusia ammattikoulutusohjelmia ja lisäämään jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallisviranomaisten välistä yhteistyötä ja hyviä käytäntöjä koskevaa tietojenvaihtoa, myös seuraamalla työmarkkinoiden epätasapainoa alueellisella ja paikallisella tasolla; muistuttaa, että samalla kaikkien sidosryhmien on osoitettava yhteiskunnallista vastuuta sekä osallistuttava seurannan ja ennusteiden välineiden edelleen kehittämiseen;

39.  katsoo, että jäsenvaltioilla on merkittävä tehtävä sen varmistamisessa, että luonnontieteiden ja matematiikan opettajia on tarpeeksi, jotta nuoret saavat tietoa ja innostuvat STEM-aineista;

40.  korostaa, että on tärkeää huomioida lasten tarpeet koulussa hyvin nuoresta iästä alkaen; suosittaa, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön innovatiivisia toimenpiteitä ja sisällyttävät ne oppimisprosesseihin koulussa ja sen ulkopuolella ja uudistavat ja nykyaikaistavat kouluympäristöjä, opetusmenetelmiä ja opettajien osaamista; kehottaa mukauttamaan opetussuunnitelmia jäsenvaltioissa niin, että niihin sisältyy muihin maihin kouluvuoden aikana tehtäviä luokkaretkiä, niin että koulutus viedään luokkahuoneen ulkopuolelle jo hyvin varhaisessa vaiheessa;

Kaikkien työmarkkinoiden toimijoiden jatkuvan koulutuksen tärkeys

41.  muistuttaa, että oikeus koulutukseen on perusoikeus, ja painottaa tarvetta pyrkiä soveltamaan joustavampaa ja yksilöllisempää lähestymistapaa urakehitykseen ja elinikäiseen oppimiseen läpi henkilökohtaisen työuran, ja toteaa, että niin julkisilla kuin yksityisilläkin toimijoilla on tärkeä tehtävä tällaisen lähestymistavan tarjoamisessa; uskoo, että yksilöllisiin tarpeisiin suuntautuvan ohjauksen ja neuvonnan, joissa keskitytään yksilöllisten taitojen arviointiin ja laajentamiseen, on oltava keskeisiä tekijöitä yleissivistävässä ja ammatillisessa koulutuksessa sen alkuvaiheista alkaen;

42.  tunnustaa työhön pohjautuvan oppisopimusoppimisen vaihtoehtoisena reittinä työllistymiseen;

43.  toteaa, että elinikäistä ohjausta koskevalla unionin politiikalla on ollut merkittävä vaikutus ohjausta koskeviin kansallisiin politiikkoihin ja että tehokas elinikäinen ohjaus edellyttää monialaisen näkökulman säilyttämistä ohjelmissa kaikilla tasoilla;

44.  panee merkille, että nuorille on oltava tarjolla erilaisia urapolkuja ja että tällaisten urapolkujen (harjoittelupaikat) määritelmät poikkeavat toisistaan eri puolilla EU:ta;

45.  katsoo, että työttömille ja etenkin pitkäaikaistyöttömille tarkoitettuja koulutus- ja uudelleenkoulutusohjelmia sekä taitojen arviointiohjelmia olisi tarjottava ihmisille heidän mahdollisuuksiensa parantamiseksi työmarkkinoilla ja ne olisi suunniteltava ja pantava täytäntöön tiiviissä yhteistyössä työnantajajärjestöjen ja ammattiliittojen, työttömiä edustavien järjestöjen sekä yksityisten ja julkisten työnvälityspalvelujen kanssa, jotta työntekijöiden uudet taidot vastaisivat paremmin työmarkkinoiden tulevia tarpeita; korostaa, että on kehitettävä ja toteutettava erityisohjelmia, joilla voidaan tukea pitkäaikaistyöttömien paluuta työmarkkinoille;

46.  painottaa, että komission on vahvistettava nuorisotakuuta koskevien kansallisten täytäntöönpanosuunnitelmien ja niiden tehokkaan toteutuksen seurantaa paikan päällä; kehottaa komissiota tämän osalta laatimaan jäsenvaltioille selkeät ja yksiselitteiset maakohtaiset suositukset nuorisotakuun täytäntöönpanosta ja työllisyyden laadun seurannasta;

47.  painottaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen raportissaan ”Nuoret työttömät Euroopassa: EU:n nuorisotakuulla on esteitä edessä” esittämiä huolia erityisesti järjestelmän kokonaisrahoituksen riittämättömyydestä, tehtyjen työtarjousten ”laadukkuuden” määritelmästä sekä tavasta, jolla komissio seuraa tuloksia ja raportoi niistä;

48.  muistuttaa, että on äärimmäisen tärkeää antaa työnhakijoille räätälöityä opastusta ja neuvontaa siitä, miten haetaan työpaikkaa ja mitä lisäkoulutusta on hankittava, jotta varmistetaan, että heidän osaamisensa ja taitonsa ovat siirrettävissä ja että ne tunnustetaan ja vahvistetaan Europassin kaltaisella ”osaamispassilla”, josta käyvät ilmi sekä virallisen että epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen kautta hankitut taidot ja pätevyydet; katsoo, että työnhakijoiden ohjauksella on erityisesti pyrittävä optimoimaan heidän työllistymismahdollisuuksiaan;

49.  painottaa tarvetta lisätä työvoiman mukautumiskykyä tulevien vajeiden ehkäisemiseksi; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään tähän tarkoitukseen rakennerahastoja, erityisesti Euroopan sosiaalirahastoa;

50.  painottaa, että oikeus koulutukseen on erityisen tärkeä pitkäaikaistyöttömille; muistuttaa, että standarditoimenpiteiden sijaan pitkäaikaistyöttömät hyötyvät eniten lähestymistavasta, joka vastaa heidän erityistarpeitaan; painottaa, että pitkäaikaistyöttömien on saatava tietää oikeudestaan koulutukseen, että heitä koskevissa toimenpiteissä on otettava huomioon käyttöönoton vaihtoehdot ja että koulutuksen on oltava kohtuuhintaista ja ihmisarvoista sekä vastattava heidän todellisia tarpeitaan; muistuttaa, että näiden edellytysten täyttyessä pitkäaikaistyöttömät voivat hyödyntää mahdollisuuksia parantaa ammattitaitoaan ja tätä kautta työ- ja elinolojaan;

51.  painottaa nuorisotakuun merkitystä välineenä, jolla autetaan nuoria siirtymisessä koulutuksesta työelämään ja tarvittavan koulutuksen, taitojen ja kokemuksen hankkimisessa laadukkaan työpaikan löytämiseksi oppisopimuksen, työharjoittelun ja jatko-opintojen avulla;

52.  painottaa, että on tärkeää varmistaa yhdenvertaiset mahdollisuudet ja koulutukseen pääsy erityisesti muita heikommassa asemassa oleville ryhmille sekä tarjota tehokasta tukea sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa ja työhön pääsyn helpottamisessa;

Koulutuksen ja työelämän yhteyksien lujittaminen

53.  korostaa, että toimia, joilla pyritään Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti laskemaan koulutuksen keskeyttämisaste alle 10 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, on vahvistettava ja toimet on kohdennettava paremmin, ja katsoo, että samalla on otettava huomioon, että koulutuksen keskeyttäminen on unionissa pitkään jatkunut ongelma, joka vaikuttaa haitallisesti asianomaisten nuorten työllistyvyyteen ja sosiaaliseen integraatioon;

54.  katsoo, että harjoitteluun perustuvaa oppisopimuskoulutusta ja vastaavaa työperäistä oppimista yhdisteleviä koulutusmalleja olisi tutkittava tarkemmin ja niissä olisi keskityttävä laatuun ilman akateemisia ennakkoluuloja, sillä ne helpottavat työmarkkinoille pääsyä ja sujuvampaa siirtymistä koulutuksesta työelämään ja ovat osoittautuneet tehokkaiksi tavoiksi edistää nuorten työllisyyttä;

55.  katsoo, että nykyiset ammatillisen koulutuksen järjestelmät ovat tulosta tietyistä historiallisista ja kulttuurisista voimista ja että niitä ovat muovanneet vallitsevat oikeudelliset normit, perinteet, pedagogiset periaatteet ja institutionaaliset rakenteet;

56.  korostaa hyvin huolestuttavia tietoja, joiden mukaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuus ylittää useimmissa jäsenvaltioissa kymmenen prosenttia; korostaa, että korkea nuorisotyöttömyys ja korkea koulutuksen keskeyttämisaste ovat suoraan yhteydessä toisiinsa; painottaa, että ilman nopeita ja määrätietoisia toimia sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla kokonainen nuorten eurooppalaisten sukupolvi on vaarassa jäädä vaille riittävää koulutusta ja tämän vuoksi työmarkkinoiden ulkopuolelle ja että tällä on dramaattisia vaikutuksia yhteiskuntarakenteeseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen sekä eurooppalaisen talousmallin kestävyyteen kokonaisuudessaan;

57.  painottaa, että kukin kansallinen ammatillisen koulutuksen järjestelmä on väline tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi ja että nämä tavoitteet voivat vaihdella valtiosta toiseen, joten järjestelmiä voidaan arvostella vain näiden tavoitteiden saavuttamisen osalta; painottaa, että ammatillisen koulutuksen järjestelmän vieminen valtiosta toiseen on mahdollista vain, jos olosuhteet kyseisissä valtioissa vastaavat toisiaan tai niitä voidaan mukauttaa vastaaviksi;

58.  muistuttaa ammatillisen koulutuksen merkityksestä sille, että voidaan parantaa nuorten työllistettävyyttä ja ammatillista pätevöitymistä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lujittamaan ammatillisen koulutuksen kykyä vastata työmarkkinoiden tarpeisiin siten, että ammatillisesta koulutuksesta tehdään olennainen osa koulutusjärjestelmää, ja takaamaan korkeat pätevyysvaatimukset ja laadunvarmistuksen tässä yhteydessä;

59.  toteaa, että vaikka EU:ssa on kaksi miljoonaa avointa työpaikkaa, on paljon ylikoulutettuja nuoria työttömiä, joiden taidot eivät vastaa työmarkkinoiden tarpeita; painottaa siksi, että koulutusjärjestelmien ja työmarkkinoiden synergiaa on tehostettava, muun muassa lisäämällä mahdollisuuksia tutustua työelämään, harjoittelupaikkoja ja yhteistyötä yritysten kanssa työllisyyden edistämiseksi ja lisäämiseksi merkittävästi sekä innovaatioklustereiden luomiseksi; korostaa, että yrityksillä voi olla merkittävä vaikutus, jos ne osallistuvat koulutusjärjestelmiin jäsenvaltioissa; painottaa, että tarvitaan kattava pitkän aikavälin strategia, johon yhdistetään välittömät toimenpiteet, jotta koulutusjärjestelmiä kaikilla tasoilla, myös ammattikoulutusta, voidaan mukauttaa työmarkkinoiden nykyisiin ja tuleviin tarpeisiin;

60.  on tyytyväinen Euroopan komission eurooppalaista oppisopimusyhteenliittymää koskevaan aloitteeseen, jossa on tarkoitus saattaa yhteen viranomaisia, yrityksiä, työmarkkinaosapuolia, ammatillisen koulutuksen tarjoajia, nuorten edustajia ja muita keskeisiä toimijoita oppisopimusjärjestelmien ja -aloitteiden edistämiseksi kaikkialla Euroopassa;

61.  korostaa teoriaopinnot ja käytännön harjoittelun yhdistävän oppisopimuskoulutuksen merkitystä ja toteaa, että oppisopimuskoulutus on keskeinen tekijä työmarkkinoiden tarpeisiin vastaavien taitojen ja pätevyyksien kehittämisessä, ja kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään tällaisia ohjelmia opetussuunnitelmiinsa, jotta voidaan tarjota sellaista käytännön kokemusta, jota tarvitaan sujuvan koulutuksesta työelämään siirtymisen varmistamiseksi;

62.  korostaa arviointiin sekä pätevien työllistymisneuvojien ja vertaisneuvojien antamaan, yksilölliseen osaamiseen ja yksilöllisiin tarpeisiin keskittyvään uraneuvontaan pohjautuvan uranvalintaohjauksen ja työkokemuksen merkitystä sen varmistamisessa, että nuoret saavat oikeat tiedot, neuvoja ja ohjausta tehdäkseen järkeviä uravalintoja;

63.  korostaa sitä tärkeää tehtävää, joka oppilaitoksilla on opiskelijoiden taitojen ja pätevyyksien kehittämisessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään korkealaatuista ja kohdennettua uraohjausta koko kouluajalle, jotta voidaan auttaa nuoria tekemään oikeat päätökset koulutus- ja uravalinnoissaan;

64.  huomauttaa, että työelämään siirtymisen onnistumisen kannalta on erittäin tärkeää tehdä tietoon perustuvia päätöksiä, kehittää aloitekykyä ja lisätä motivoitumista ja itsetuntemusta sekä tarjota samalla myös tähän liittyvää asianmukaista tukea; painottaa laadukkaiden siirtymien merkitystä, mukaan luettuina siirtymiset koulutuksesta työelämään, työstä toiseen sekä työelämän ja työurien katkosten välillä;

65.  muistuttaa, että koulutukseen investoiminen ja työmarkkinoiden ja yhteiskunnan tarpeisiin vastaavien taitojen kehittäminen on olennaista sekä kasvun ja kilpailukyvyn että eurooppalaisen tietoisuuden, itsensä kehittämisen ja itseluottamuksen kannalta; huomauttaa, että yrittäjyys edellyttää monialaisten taitojen kehittämistä, ja toteaa, että näitä taitoja ovat esimerkiksi luovuus, kriittinen ajattelu, ryhmätyötaidot ja aloitekyky, ja että nämä myötävaikuttavat nuorten henkilökohtaiseen ja ammatilliseen kehitykseen ja helpottavat heidän pääsyään työmarkkinoille aikaisemmin; korostaa, että tällaisia investointeja olisi tuettava luomalla voimakkaampia synergiavaikutuksia eurooppalaisten ja kansallisten aloitteiden välillä, ottamalla mukaan eri koulutusalat ja muut asian kannalta merkitykselliset alat, kuten työllisyys, sosiaalipolitiikka, nuorisopolitiikka ja kulttuuri, ja tiivistämällä yhteistyötä sidosryhmien, kuten työmarkkinaosapuolten ja yritysten, välillä, jotta voidaan varmistaa, että opetussuunnitelmat vastaavat työmarkkinoiden tarpeita;

66.  muistuttaa jäsenvaltioiden sitoumuksesta investoida korkea-asteen koulutukseen ja kehottaa tämän vuoksi parantamaan asteittain koulutusvaatimuksia kaikissa eurooppalaisissa koulutusjärjestelmissä; kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan, että koulutus on välttämätön investointi, ja investoimaan vähintään 2 prosenttia bkt:stään koulutukseen ja säästämään tämän alan menoleikkauksilta; kehottaa komissiota lujittamaan edelleen koulutuksen asemaa Eurooppa 2020 -strategiassa siten, että eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden (ET 2020) yleistavoitteet liitetään Eurooppa 2020 -strategian tarkistamiseen;

67.  korostaa, että elinikäinen investoiminen inhimilliseen pääomaan ja osaamiseen ja erityisesti nykyisen työvoiman ja kouluttamattomien työntekijöiden osaamisen täydentäminen on olennaisen tärkeää, jotta voidaan torjua pitkäaikaistyöttömyyttä ja tarjota laadukkaita työpaikkoja; kehottaa EU:ta asettamaan selkeitä tavoitteita elinikäisen oppimisen menetelmille puuttuvien taitojen hankkimiseksi ja ulottamaan viestintä-, kieli- ja digitaalisten taitojen koulutuksen ikääntyviin työntekijöihin ja erityisesti yli 30-vuotiaisiin alhaisen osaamistason työntekijöihin ja koulunkäynnin keskeyttäneisiin;

68.  korostaa, että jäsenvaltioiden, alue- ja paikallisviranomaisten ja yksittäisten työnantajien on riittävästi rahoitettava ja otettava käyttöön laadukasta harjoittelua ja oppisopimuskoulutusta sekä kouluopetusta; palauttaa mieliin, että näiden ohjelmien olisi täytettävä sosiaaliturvaa koskevat vähimmäisvaatimukset;

69.  pitää tarpeellisena viranomaisten, työnantajien ja työntekijöiden edustajien, myös julkisten ja yksityisten työvoimapalvelujen, sekä koulutuslaitosten tiivistä ja järjestelmällistä kumppanuutta paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla, jotta voidaan laatia pitkän aikavälin strategioita asianomaisia kansallisia työmarkkinoita varten sekä löytää parhaat keinot poistaa osaamisen kohtaanto-ongelma sen eri muodoissa, ja kehottaa jäsenvaltioita edistämään tällaista yhteistyötä;

70.  katsoo, että nuorisotakuu on ensiaskel kohti sellaista lähestymistapaa nuorten työelämää koskeviin tarpeisiin, joka perustuu oikeuksiin; muistuttaa työnantajien velvoitteesta osallistua prosessiin, jossa nuorille tarjotaan ammatillisen koulutuksen ohjelmia ja laadukkaita harjoittelupaikkoja; painottaa, että nuorille tarkoitetun ihmisarvoisen työn laadullinen näkökohta ei saa vaarantua ja että keskeisten työelämän perusnormien ja muiden työn laatuun liittyvien normien, kuten työajan, vähimmäispalkan, sosiaaliturvan sekä työterveyden ja -turvallisuuden, on oltava keskeisessä asemassa näissä pyrkimyksissä;

Työvoiman liikkuvuuden lisääminen

71.  palauttaa mieliin, että EU:ssa on tätä nykyä kaksi miljoonaa avointa työpaikkaa; korostaa, että unionin työvoima on saatava liikkeelle tämän vajeen paikkaamiseksi, ja muistuttaa, että Erasmus+-ohjelma ja EURES-portaali ovat tässä tärkeässä asemassa;

72.  korostaa, että on tärkeää edistää rajatyöntekijöiden liikkuvuutta tiedottamalla heille entistä paremmin rajat ylittävistä EURES-yhteistyökumppanuuksista, joiden tehtävänä on kannustaa rajatylittäviä työntekijöitä ja poistaa heidän liikkuvuuttaan koskevat esteet antamalla heille tietoa ja neuvontaa työmahdollisuuksista ja elin- ja työoloista molemmilla puolilla rajaa; katsoo siksi, että EURES-raja-aluekumppanuus on tärkeä työkalu, jolla voidaan seurata entistä paremmin rajatylittäviä työpaikkoja ja pyrkiä luomaan entistä paremmin integroidut eurooppalaiset työmarkkinat;

73.  muistuttaa, että kolmansien maiden ammattitaitoisten työntekijöiden liikkuvuus on yksi mahdollinen keino vastata väestörakenteen muutokseen, työvoimapulaan ja työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaan, ja että aivovuodon vaikutukset on minimoitava;

74.  panee merkille, että EU:n perustana on työvoiman vapaan liikkuvuuden periaate; kehottaa kannustamaan vieraiden kielten opiskelua ja käyttämistä liikkuvuuden edistämiseksi; huomauttaa, että kieltenopiskelusta ja varsinkin eurooppalaisten kielten opiskelusta on tärkeää tehdä osa elinikäistä oppimista, ja katsoo, että kieltenoppimista olisi kannustettava, sillä se helpottaa työntekijöiden liikkuvuutta ja laajentaa työnäkymiä;

Parhaiden käytäntöjen vaihto ja validointi EU:ssa

75.  korostaa, että jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallisviranomaisten on vaihdettava parhaita käytäntöjä ja vahvistettava ne sekä vertailtava ja mitattava parhaiden käytäntöjen vaikuttavuutta etenkin oppisopimuskoulutuksen, harjoittelijajärjestelmien, opintosuunnitelmien, virallisen että epävirallisen oppimisen tulosten sekä elinikäistä oppimista koskevien strategioiden osalta ottaen samalla huomioon eri maiden työmarkkinoiden ja koulutusjärjestelmien erityispiirteet; huomauttaa, että EuroApprenticeship-foorumi on avainväline eurooppalaisten kumppanuuksien kehittämisessä sekä harjoittelijajärjestelmiä koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtamisessa;

76.  korostaa epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen, vapaaehtoistoiminnan ja elinikäisen oppimisen tärkeää roolia taitojen ja pätevyyksien kehittämisessä, erityisesti sellaisten monialaisten taitojen kehittämisessä, jotka ovat sovellettavissa monissa yhteyksissä, ja toteaa, että tällaisia taitoja ovat esimerkiksi yrittäjätaidot, tietotekniset taidot, henkilökohtaiset taidot ja kielitaito; kehottaa unionia parantamaan pääsyä aikuisoppimiseen ja toisen mahdollisuuden tarjoavaan koulutukseen; kehottaa työnantajia ja koulutuksen järjestäjiä validoimaan ja tunnustamaan epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen;

77.  huomauttaa, että on tärkeää elvyttää uudelleen Bolognan prosessi tarttumalla toukokuussa 2015 Jerevanissa järjestetyn ministerikokouksen tarjoamaan tilaisuuteen siirtyä uusiin ja kehittyneempiin yhteistyömuotoihin, joita olisi ryhdyttävä toteuttamaan viipymättä;

78.  katsoo, että komission olisi varmistettava, että Erasmus+ -ohjelma kaikkine siihen kuuluvine toimineen, ohjelman urheilutoiminnot mukaan luettuina, pannaan asianmukaisesti täytäntöön; katsoo, että on tärkeää yksinkertaistaa ohjelmaan osallistumista koskevia järjestelyjä, jotta se saavuttaisi mahdollisimman monia ihmisiä ja järjestöjä;

Kansalaisten yrittäjähengen vaaliminen: Pk-yritykset ja mikroyritykset

79.  uskoo, että on parannettava johtajuutta ja varainhoitoa, edistettävä jo nuorella iällä annettavaa yrittäjyyskoulutusta sekä otettava käyttöön heikossa asemassa oleville perheille tarkoitettuja kannustavia, laajamittaisia ja laadukkaita esikoulujärjestelmiä nuorten potentiaalin realisoimiseksi, jotta näistä voi tulla työntekijöiden lisäksi myös työnantajia ja jotta nämä voivat perustaa uusia yrityksiä ja hyödyntää uusia markkinoita;

80.  suhtautuu myönteisesti Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelman kaltaisiin järjestelmiin, joiden tarkoituksena on auttaa uusia yrittäjiä hankkimaan yrityksen johtamiseen tarvittavat taidot, ja katsoo, että tällaisia ohjelmia olisi edistettävä entistä enemmän, jotta voidaan auttaa uusia nuoria yrittäjiä vakiinnuttamaan asemansa ja menestymään; katsoo, että olisi otettava käyttöön erityisiä tukitoimenpiteitä nuorille yrittäjille näiden tiedonsaannin ja rahoituksen helpottamiseksi, myös nykyisissä tukea yrityksille tarjoavissa elimissä toimivia keskitettyjä asiointipalveluja, jotka tarjoavat tietoa ja tukea erityisesti nuorille;

81.  katsoo, että erityisesti nuorisojärjestöjen kehittämä epävirallinen koulutus vaalii luovuutta, aloitekykyä ja vastuullisuutta ja voi parantaa nuorten mahdollisuuksia työmarkkinoilla;

82.  korostaa, että koulutukseen kaikilla tasoilla olisi sisällytettävä yrittäjäkoulutusta, sillä yrittäjähengen herättäminen nuorten keskuudessa varhaisessa vaiheessa on tehokas tapa torjua työttömyyttä ja erityisesti nuorisotyöttömyyttä; kehottaa tässä yhteydessä yliopisto- ja yritysmaailmaa aktiiviseen vuoropuheluun ja yhteistyöhön, jotta voidaan kehittää koulutusohjelmia, jotka varmistavat nuorille tarvittavat taidot ja pätevyyden;

83.  kehottaa laatimaan ennakoivan ja tulossuuntautuneen eurooppalaisen osaamisstrategian kansallisten osaamisstrategioiden ohjenuoraksi ja sisällyttämään strategiat kansallisiin työllisyyssuunnitelmiin siten, että samalla varmistetaan kokonaisvaltainen kehys työllisyyspaketissa ehdotetuille alakohtaisille toimintasuunnitelmille;

84.  korostaa tarvetta ottaa käyttöön uusille yrityksille, pk-yrityksille, mikroyrityksille ja yhteisötalouden toimijoille tarkoitettuja tuki- ja kannustintoimia, jotta voidaan helpottaa yritysten perustamista ja toimintaa, sekä tarvetta juurruttaa ja noudattaa paremman sääntelyn periaatetta ja helpottaa pätevän työvoiman palkkaamista ja työntekijöiden kouluttamista; painottaa siksi, että verorasitus olisi siirrettävä työstä muihin verotuslähteisiin, jotka eivät ole niin haitallisia työllisyyden ja kasvun kannalta, mutta samalla olisi suojattava riittävä sosiaaliturva;

85.  kehottaa jäsenvaltioita keventämään työn verotusta;

86.  muistuttaa, että 99 prosenttia eurooppalaisista yrityksistä on pk-yrityksiä ja että ne ovat ratkaisevan tärkeä liikkeellepaneva voima kilpailukykyisten työmarkkinoiden luomiseksi EU:ssa; korostaa näin ollen, että on tärkeää ottaa eurooppalaisen lainsäädännön perustaksi ”pienet ensin” -periaate, jotta pk-yritysten kohtaamat esteet voidaan poistaa ja antaa niille mahdollisuus hyödyntää koko työpaikkojen luomispotentiaalinsa;

87.  katsoo, että yrittäjien olisi panostettava työntekijöidensä koulutukseen sekä harjoittelupaikkoihin ja että tätä varten olisi otettava käyttöön kannustimia ja kehitettävä niitä tarvittaessa edelleen, koska tämä auttaa yrityksiä laajenemaan ja luomaan uusia työpaikkoja; uskoo, että työnantajaverkostojen kehittäminen voi auttaa pk-yrityksiä ja mikroyrityksiä saamaan niiden tarvitsemaa koulutusta ja tukea;

Innovointi ja digitalisointi: uudet taidot ja työpaikat

88.  painottaa innovoinnin ja digitalisoinnin tärkeyttä kasvun, tuottavuuden ja oikeudenmukaisemman, kestävämmän ja osallistavamman yhteiskunnan kannalta ja tähdentää tässä yhteydessä tarvetta huolehtia tietojen, luovuuden ja osaamisen saatavuudesta sekä työntekijöiden ja työnhakijoiden ja työnantajien motivaatiosta ja päättäväisyydestä, jotta voidaan luoda innovoivia, luovia ja digitaalisia tuotteita ja palveluja; korostaa, että digitaalinen kuilu on luotava umpeen ja on kehitettävä digitaalista osaamista osana elinikäistä oppimista, sekä sisällytettävä verkkomediat ja uudet teknologiat opetussuunnitelmiin; korostaa lisäksi, että on kehitettävä innovatiivisia oppimistapoja ja laajennettava verkko- ja etäopintojen saatavuutta avointen oppimisresurssien avulla, ja toteaa, että nämä edistävät kaikkien yhdenvertaisia mahdollisuuksia saada koulutusta;

89.  painottaa tarvetta määrittää laaja joukko kehittyviä toimialoja ja keskeisiä kasvualoja, joiden osalta jäsenvaltioiden olisi keskityttävä kehittämään taitopohjaansa;

90.  korostaa työllistämismahdollisuuksia, joita digitaalisten sisämarkkinoiden loppuun saattaminen, energiaunionin kehittäminen, työpaikkojen luominen tutkimukseen ja kehittämiseen ja innovointiin tehtävillä investoinneilla, sosiaalisen yrittäjyyden ja yhteisötalouden edistäminen, terveydenhoito- ja sosiaalialan työntekijöiden osaamisen täydentäminen sekä liikenneverkkojen kehittäminen tarjoavat;

91.  huomauttaa, että viime aikoina yritykset ovat palauttaneet tuotantoa ja palveluja Eurooppaan, mikä on tarjonnut mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen erityisesti nuorille; katsoo, että EU:n kansantalouksilla on ainutlaatuinen mahdollisuus kiihdyttää tätä työpaikkojen palauttamisen suuntausta varmistamalla, että työvoiman taidot vastaavat yritysten tarpeita;

92.  painottaa STEM-aineiden (luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka) suurta merkitystä ja sitä, että ne mahdollistavat Euroopalle merkittävän aseman tekniikan kehittämisen edistämisessä globaalilla näyttämöllä;

93.  kannattaa komission yhteistyössä puheenjohtajakolmikon kanssa esittämää aloitetta edistää yrittäjähenkisyyttä Euroopassa ja kehittää siirrettäviä taitoja elämää varten;

94.  ottaa esille sen tosiasian, että unionissa on osaamisvaje luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan (STEM-aineiden) aloilla, kun taas yhteiskuntatieteen alan tutkinnon suorittaneista on ylitarjontaa; on sitä mieltä, että unionin ja jäsenvaltioiden tasolla tarvitaan uusia aloitteita, jotta voidaan torjua pullonkauloja STEM-aineisiin liittyvissä työpaikoissa ja opinnoissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla lisätään STEM-aineiden houkuttavuutta ja arvostusta sekä kannustetaan nuoria, myös naisia, opiskelemaan STEM-aineita;

95.  huomauttaa, että vielä 2000-luvullakin on tilaa perinteiselle taitotiedolle, joka synnyttää pysyviä työpaikkoja, joita ei voi siirtää muualle, ja toteaa, että Euroopassa on huippuosaamista monella tällaisella alalla; kehottaa tukemaan näiden perinteisten taitojen säilyttämistä ja siirtämistä tuleville sukupolville koulutuksen kautta ja mahdollisuuksien mukaan niin, että perinteiset taidot yhdistetään uudenlaiseen taitotietoon, myös digitaalisiin taitoihin, jotta voidaan maksimoida niiden potentiaali;

Nuoria, ikääntyneitä ja vammaisia työntekijöitä koskevat toimet

96.  korostaa erityistoimien ja työnantajien ja etenkin pk-yritysten tukemisen tarvetta ja tärkeyttä, jotta yritykset voivat luoda uusia laadukkaita ja pysyviä työpaikkoja, varmistaa työperäiset koulutusmahdollisuudet ja tarjota urakehitysmahdollisuuksia nuorten, ikääntyneiden, naisten, maahanmuuttajien, vammaisten ja pitkäaikaistyöttömien kaltaisille työmarkkinoilla epäsuotuisassa asemassa oleville ryhmille; tunnustaa sekä julkisten että yksityisten työvoimapalvelujen tehtävän kilpailukykyisten työmarkkinoiden edistämisessä ja tukee sitä; muistuttaa työnantajien ja koulutuslaitosten sosiaalisesta ja taloudellisesta vastuusta kaikkia työntekijöitään ja koko yhteiskuntaa kohtaan; katsoo, että sosiaalista vastuuta olisi vaadittava myös koulutus- ja oppilaitoksilta;

97.  ottaa huomioon haasteet, joita nuoret kohtaavat tullessaan työmarkkinoille, ja muistuttaa, että on tärkeää, että nuoret hankkivat ensimmäiset työkokemuksensa opintojen aikana työllistyvyyden edellytyksenä olevien taitojen kehittämiseksi ja jotta siirtyminen koulusta työelämään olisi tehokkaampi ja vaikuttavampi; panee merkille nuorten yrittäjyyteen liittyvät mahdollisuudet ja vetoaa siksi työnantajien ja jäsenvaltioiden vastuuseen tarjota nuorille mahdollisuus saada asiaan liittyvää kokemusta sekä tukea nuoria vaadittujen taitojen hankkimisessa; korostaa lisäksi koulujen ja työnantajien välisen yhteistyön merkitystä tässä asiassa ja kehottaa näin ollen EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita ryhtymään yrittäjämyönteisemmiksi ja tukemaan nuoria ideoidensa muuttamisessa menestyksekkäiksi liiketoimintasuunnitelmiksi;

Toimintaehdotukset ja suositukset

98.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia investoimaan innovoiviin ja lupaaviin uusiin talouden aloihin investointien vauhdittamiseksi unionissa, jotta voidaan saada aikaan kasvua ja luoda uusia laadukkaita ja pysyviä työpaikkoja ja pyrkiä siten entistä oikeudenmukaisempaan, kestävämpään ja osallistavampaan yhteiskuntaan; painottaa myös, että jäsenvaltioiden on tärkeää toteuttaa taloudellisia ja rahoitusta koskevia toimenpiteitä sekä työmarkkinauudistuksia, jotka perustuvat selkeisiin, tietoon perustuviin ja mitattaviin indikaattoreihin, joiden tehokkuus voidaan todistaa;

99.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että työmarkkinauudistusten tarkoituksena on laadukkaiden työpaikkojen luomisen lisäksi vähentää eriytymistä, lisätä haavoittuvien ryhmien osallistamista työmarkkinoille, edistää sukupuolten tasa-arvoa, vähentää työssäkäyvien köyhyyttä ja taata riittävä sosiaaliturva kaikille työntekijöille, itsenäiset ammatinharjoittajat mukaan luettuina;

100.  kehottaa jäsenvaltioita investoimaan varhaislapsuuden koulutukseen ja vieraiden kielten sekä tieto- ja viestintätekniikoiden varhaiseen opettamiseen perusopetuksessa;

101.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan täysimääräisesti huomioon automatisoinnin merkityksen suuntauksena, joka voi heikentää monien työtehtävien määrällistä painoarvoa, ja suuntaamaan työttömien koulutusohjelmansa muissa kuin rutiininomaisissa tehtävissä tarvittavien taitojen oppimiseen;

102.  kehottaa jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia hyödyntämään parhaista käytännöistä saatuja oppeja ja siirtymään käytännöistä poliittisiin toimiin, joilla nostetaan työllisyysastetta sekä vähennetään köyhyyttä ja eriarvoisuutta, ja toteuttamaan entistä kunnianhimoisempia uudistuksia kyseisten käytäntöjen pohjalta; kehottaa jäsenvaltioita myös vertaamaan ja mittaamaan näiden käytäntöjen tehokkuutta ja varmistamaan oikean tasapainon työntekijöiden ja yritysten mukautuvuuden ja turvallisuuden välillä sekä ottamaan huomioon jäsenvaltioiden työmarkkinoiden ja koulutusjärjestelmien erityispiirteet;

103.  kehottaa kaupunkeja ja alueita keskittymään laadukkaaseen koulutukseen sekä torjumaan koulutuksen keskeyttämistä ja nuorisotyöttömyyttä, koska nuoret tarvitsevat pikaisesti uusia mahdollisuuksia ja heitä olisi pyrittävä tukemaan kaikin mahdollisin tavoin;

104.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään yhteisiä lähestymistapoja, kuten työnantajaverkostoja, jotta voidaan edistää sellaisten esteiden poistamista, jotka estävät työnantajia toteuttamasta kunnianhimoisempia suunnitelmia työvoiman kehittämiseksi;

105.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään sellaisten sosiaalisten yritysten perustamista, jotka kantavat vastuunsa ympäristöstä, kuluttajista ja työntekijöistä, ja tukemaan niitä;

106.  pyytää jäsenvaltioita esittelemään palkkaepätasa-arvon vähentämiseksi vähimmäispalkan, joka perustuu kunkin jäsenvaltion osalta määriteltyihin raja-arvoihin, joiden avulla taataan ihmisarvoinen palkka joko lainsäädännön tai sopimuksen avulla ja kunnioittamalla kansallisia käytäntöjä;

107.  kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään koulutusohjelmiinsa ja elinikäistä oppimista koskeviin strategioihinsa johtajuuden, esimies- ja yrittäjätaidot, talousvalistuksen, yrityksen perustamista koskevan ohjauksen ja viestintäteknologiat, sekä asettamaan etusijalle ammatillisen koulutuksen ohjelmien edelleen kehittämisen, eurooppalaisten käsityötaitojen kohentaminen mukaan luettuna, ottaen huomioon jäsenvaltioiden väliset erot työmarkkinoissa ja koulutusjärjestelmissä ja välttäen saman ratkaisun tarjoamista kaikkiin tilanteisiin;

108.  pyytää komissiota kehittämään eurooppalaisen järjestelmän tiettyihin toimintoihin ja ammatteihin liittyvien yhteisten pätevyyksien tunnustamiseksi ja hyväksymiseksi siten, että järjestelmässä tunnustetaan myös vapaaehtoistyössä hankittu pätevyys;

109.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön vuonna 2012 annetun neuvoston suosituksen epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista keinona tunnustaa epävirallisen oppimisen, erityisesti vapaaehtoistyön ja nuorisotyön osalta hankitun pätevyyden ja tukemaan elinikäisen oppimisen politiikan täytäntöönpanoa;

110.  pyytää jäsenvaltioita tukemaan työmarkkinoiden sidosryhmien, muun muassa työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen, koulutuslaitosten sekä julkisten ja yksityisten työvoimapalvelujen, tiivistä ja järjestelmällistä osallistumista paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla, myös helpottamalla niiden välistä viestintää ja tiedonjakoa, jotta voidaan lujittaa koulumaailman ja työelämän välisiä yhteyksiä, saada kysyntä ja tarjonta kohtaamaan toisensa paremmin ja ennakoida ja suunnitella työmarkkinoiden tulevia osaamis- ja pätevyystarpeita;

111.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia tarjoamaan sellaiset rahoitus- ja talousrakenteet, jotka tukevat osallistumista jatkuvaan koulutukseen, jotta voidaan turvata ammattitaitoisen työvoiman saatavuus tulevaisuudessa; suosittaa, että tällaiset kannustimet olisi toteutettava sellaisten mitattavien ja tietoon perustuvien indikaattorien pohjalta, joiden vaikuttavuus voidaan todistaa;

112.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan asianmukaista koulutusta ja varmistamaan opettajien ja koulutuksen johtajien jatkuvan ammatillisen kehittymisen auttaakseen heitä hyödyntämään kaikkein tarkoituksenmukaisimpia opetusmenetelmiä ja mahdollistamaan eurooppalaisten nuorten 2000-luvulla tarvittavien taitojen ja valmiuksien kehittämisen; tähdentää lisäksi, että on tärkeää tarjota opettajille kokemukseen perustuvaa taitotietoa, jossa käytäntö yhdistyy teoriaan, erityisesti uuden tekniikan ja digitalisoinnin osalta, jotta he voivat välittää tietonsa opiskelijoille;

113.  kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta ryhtymään pikaisiin toimiin pannakseen täytäntöön ammatillisen pätevyyden ja korkeakoulututkintojen vastavuoroista tunnustamista koskevan politiikan ja lainsäädännön kaikkialla EU:ssa keinona edistää työvoiman oikeudenmukaista liikkuvuutta EU:n sisällä ja puuttua avoimien työpaikkojen ongelmaan;

114.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan työmarkkinoiden muuttumista koskevia ennusteita, joissa tarkastellaan erityisesti globalisaation aiheuttamia haasteita, sekä jäsenvaltiokohtaisia ja alakohtaisia ennusteita työpaikkojen ja taitojen kehityksestä;

o
o   o

115.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0038.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0394.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0110.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0010.
(5)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0037.
(6)EUVL C 398, 22.12.2012, s. 1.
(7)EUVL L 394, 30.12.2006, s. 10.
(8)Euroopan komission työllisyyttä ja sosiaalipoliittista tilannetta koskeva neljännesvuosikatsaus, maaliskuu 2015.
(9)Työllisyyttä ja yhteiskunnallista kehitystä käsittelevä Euroopan komission katsaus (2013).
(10)Euroopan komission työllisyyttä ja sosiaalipoliittista tilannetta koskeva neljännesvuosikatsaus, 13. huhtikuuta 2015.


30.ja 31. vuosikertomus EU:n oikeuden soveltamisen valvonnasta (2012–2013)
PDF 280kWORD 94k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. syyskuuta 2015 30. ja 31. vuosikertomuksesta Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2012–2013) (2014/2253(INI))
P8_TA(2015)0322A8-0242/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 30. vuosikertomuksen Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2012) (COM(2013)0726),

–  ottaa huomioon 31. vuosikertomuksen Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2013) (COM(2014)0612),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen "EU Pilot -hankkeen arviointikertomus" (COM(2010)0070),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen "EU Pilot -hankkeen toinen arviointikertomus" (COM(2011)0930),

–  ottaa huomioon 20. maaliskuuta 2002 annetun komission tiedonannon kantelijan asemasta yhteisön oikeuden rikkomista koskevissa asioissa (COM(2002)0141),

–  ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Kantelijan asema unionin oikeuden soveltamista koskevissa asioissa – menettelyn päivittäminen” (COM(2012)0154),

–  ottaa huomioon puitesopimuksen Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista(1),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman 29. vuosikertomuksesta Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2011)(2),

–  ottaa huomioon tutkimuksen ”The impact of the crisis on fundamental rights across Member States of the EU - Comparative analysis”(3),

–  ottaa huomioon komission 19. toukokuuta 2015 hyväksymän parempaa sääntelyä koskevan paketin;

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 ja 132 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan sekä vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0242/2015),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 17 artiklassa määritetään komission päätehtäväksi toimia perussopimusten valvojana;

B.  ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan Euroopan unionin perusoikeuskirjalla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla ja se koskee unionin toimielimiä, elimiä, virastoja ja yksiköitä sekä jäsenvaltioita silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta (perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohta);

C.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 258 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan siinä tapauksessa, että komissio katsoo, että jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä sille perussopimusten mukaan kuuluvan velvollisuuden, se antaa asiasta lausunnon perusteluineen, ja se voi saattaa asian Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, jos valtio, jota asia koskee, ei noudata lausuntoa komission asettamassa määräajassa;

D.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin ja komission välisiä suhteita koskevassa puitesopimuksessa määrätään kaikkia muodolliseen ilmoitukseen perustuvia rikkomismenettelyjä koskevan tiedon jakamisesta, mutta se ei kata epävirallista EU Pilot -menettelyä, joka edeltää muodollisen rikkomismenettelyn käynnistämistä;

E.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 41 artiklassa määritellään hyvä hallinto henkilön oikeudeksi saada asiansa käsitellyksi unionin toimielimissä puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa, ja SEUT-sopimuksen 298 artiklassa määrätään, että unionin toimielinten on tehtäviään hoitaessaan tukeuduttava avoimeen, tehokkaaseen ja riippumattomaan eurooppalaiseen hallintoon;

F.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 51 artiklassa rajataan jäsenvaltioiden velvollisuus noudattaa perusoikeuskirjaa tilanteisiin, joissa ne soveltavat unionin oikeutta, mutta siinä ei vastaavasti rajoiteta velvollisuuksia, joita perusoikeuskirjasta aiheutuu unionin toimielimille, laitoksille, virastoille tai yksiköille;

G.  ottaa huomioon, että viimeaikaisen talouskriisin yhteydessä jäsenvaltiot ovat joutuneet toteuttamaan toimenpiteitä, jotka vaarantavat unionin primaarioikeuden ja erityisesti sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien suojelua koskevat säännökset;

1.  panee merkille, kuten todetaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 27. lokakuuta 2011 antamassa yhteisessä poliittisessa lausumassa selittävistä asiakirjoista, että komissio on ilmoittanut molemmille lainsäätäjille julkilausuman täytäntöönpanosta;

2.  suhtautuu myönteisesti komission 30. ja 31. vuosikertomukseen Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta ja panee merkille, että näiden kertomusten mukaan neljä alaa, joilla jäsenvaltioihin useimmin kohdistettiin täytäntöönpanon laiminlyöntiä koskevia menettelyjä vuonna 2012, olivat liikenne, terveyden ja kuluttajien suojelu, ympäristönsuojelu sekä sisämarkkinoihin ja palveluihin liittyvät kysymykset, kun taas vuonna 2013 ongelmallisimmat alat olivat ympäristö, terveyden ja kuluttajien suojelu, sisämarkkinat ja palvelut sekä liikenne; muistuttaa kuitenkin, että tämä jälkikäteisarviointi ei korvaa komission velvollisuutta valvoa tehokkaasti ja oikea-aikaisesti unionin lainsäädännön soveltamista ja täytäntöönpanoa, ja panee merkille, että parlamentti voisi avustaa lainsäädännön täytäntöönpanon valvonnassa, kun se tarkastelee komission toimintaa;

3.  toteaa, että oikeusvaltion periaatteelle ja lainsäädännön varmuudelle ja ennakoitavuudelle perustuvassa Euroopan unionissa unionin kansalaisten oikeutena on ensimmäisten joukossa saada tietää selkeällä, helposti saatavalla, avoimella ja oikea-aikaisella tavalla (internetin ja muiden välineiden kautta), onko unionin lainsäädännön nojalla saatettu voimaan kansallista lainsäädäntöä ja millaista, sekä mitkä kansalliset viranomaiset vastaavat tämän lainsäädännön oikeasta täytäntöönpanosta;

4.  toteaa, että kansalaiset ja yritykset odottavat sääntelyn olevan yksinkertaista, ennakoitavissa olevaa ja luotettavaa;

5.  kehottaa komissiota kiinnittämään lainsäädännön laatimisessa ja arvioinnissa enemmän huomiota siihen, mitä rasitteita siitä voi aiheutua pk-yrityksille;

6.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sovittamaan yhteen toimensa lainsäädäntömenettelyn varhaisemmassa vaiheessa, jotta varmistetaan, että lopputulos voidaan panna täytäntöön tehokkaammin;

7.  toteaa, että unionin oikeuden myöhäinen tai epäasianmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä tai sen virheellinen soveltaminen voi johtaa jäsenvaltioiden välisiin eroihin ja vääristää tasapuolisia toimintaedellytyksiä koko EU:ssa;

8.  kehottaa komissiota kohtelemaan kaikkia jäsenvaltioita tasapuolisesti riippumatta niiden koosta tai siitä, milloin ne liittyivät EU:n jäseniksi;

9.  panee merkille, että unionin oikeuden täytäntöönpano ja saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä vaihtelee eri jäsenvaltioissa; panee merkille, että kansalaiset, jotka haluavat elää, työskennellä tai harjoittaa liiketoimintaa toisessa jäsenvaltiossa, kohtaavat päivittäin erilaisia vaikeuksia, jotka johtuvat unionin oikeuden vaihtelevasta täytäntöönpanosta jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä;

10.  muistuttaa, että komissio on SEU-sopimuksen 17 artiklan mukaan vastuussa unionin oikeuden soveltamisesta, mukaan luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirja (SEU-sopimuksen 6 artiklan 1 kohta), jonka määräykset koskevat unionin toimielimiä, elimiä, virastoja ja yksiköitä sekä jäsenvaltioita silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta (perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohta); muistuttaa, että komissiolla on valtuudet käynnistää SEUT-sopimuksen 258–260 artiklan mukaisia rikkomismenettelyjä unionin oikeuden noudattamisen varmistamiseksi; kehottaa komissiota kuitenkin mahdollistamaan sen, että parlamentti täyttää sillä toisena lainsäätäjänä olevan tehtävän, ja antamaan sille riittävästi tietoa ja olemaan edelleen vastuussa sille;

11.  toteaa, että yhteensä 731 rikkomustapauksen käsittely päätettiin, koska jäsenvaltio oli osoittanut noudattavansa unionin lainsäädäntöä; toteaa, että vuonna 2013 unionin tuomioistuin antoi 52 tuomiota SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla ja että näistä tuomioista 31:ssä (59,6 prosenttia) jäsenvaltiot katsottiin syyllisiksi; huomauttaa näiden tilastojen mittasuhteiden osoittamiseksi, että tähän mennessä 3 274 rikkomusmenettelyssä (87,3 prosenttia) tuomio annettiin komission hyväksi; pyytää komissiota kiinnittämään erityistä huomiota kaikkien näiden tuomioiden varsinaiseen täytäntöönpanoon;

12.  pitää myönteisenä, että komissio hyödyntää entistä enemmän jäsenvaltioille suunnattuja uutta lainsäädäntöä koskevia täytäntöönpanosuunnitelmia, sillä niiden avulla lisätään lainsäädännön oikea-aikaisen ja asianmukaisen täytäntöönpanon todennäköisyyttä, ennakoidaan ongelmia, jotka liittyvät saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamiseen, sekä osaltaan vähennetään asiaa koskevien vetoomusten määrää;

13.  katsoo, että komission olisi keskityttävä tehokkaaseen ongelmanratkaisuun, toimivaan hallinnointiin ja ehkäiseviin toimenpiteisiin, mutta ehdottaa, että etsittäisiin myös uusia ajattelutapoja ja muita kuin muodollisia rikkomusmenettelyjä, joilla parannettaisiin unionin oikeuden saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoa;

14.  toteaa, että EU:n lainsäädäntö on saatettava asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti osaksi jokaisen jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä; vaatii jäsenvaltioiden viranomaisia välttämään ylisääntelyä, koska se usein aiheuttaa eroja jäsenvaltioiden täytäntöönpanomenettelyissä, mikä puolestaan heikentää kunnioitusta unionin oikeutta kohtaan, kun kansalaiset tulevat tietoisiksi merkittävistä eroista eri puolella unionia; toteaa, että Euroopan parlamentin jäsenten sekä kansallisten ja alueellisten parlamenttien Eurooppa-asioista vastaavien valiokuntien yhteistyötä olisi tiivistettävä; pitää erityisen myönteisenä Lissabonin sopimukseen sisältyvää innovaatiota, että Euroopan unionin tuomioistuin voi komission pyynnöstä ja ilman toista oikeuden päätöstä langettaa rangaistuksia jäsenvaltioille, jos ne viivyttelevät direktiivien saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä; vaatii EU:n toimielimiä (neuvosto, komissio, EKP) noudattamaan unionin primaarioikeutta (perussopimukset ja perusoikeuskirja), kun ne laativat johdetun oikeuden säännöksiä tai hyväksyvät talous- ja sosiaalialan toimintapolitiikkoja, jotka vaikuttavat ihmisoikeuksiin tai yleiseen etuun;

15.  panee merkille, että komissio käyttää englanniksi käsitettä "gold plating", jolla tarkoitetaan unionin vaatimuksia pitemmälle meneviä velvoitteita eli kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla sovellettavia liiallisia normeja, suuntaviivoja ja menettelyjä, jotka haittaavat odotettuja toimintapoliittisia tavoitteita; kehottaa komissiota määrittelemään käsitteen selvästi; korostaa, että määritelmässä on selvästi ilmaistava, että jäsenvaltioilla on oikeus tarvittaessa soveltaa tiukempia normeja samalla kun niiden on otettava huomioon, että EU:n ympäristölainsäädännön yhdenmukaisempi täytäntöönpano on tärkeää sisämarkkinoiden toiminnan kannalta;

16.  panee merkille, että vuonna 2012 esiintyi edellisvuosia vähemmän rikkeitä, jotka muodostuivat viivytyksistä siinä, miten yhteisön oikeutta saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja tämä johtui pääasiassa siitä, että vuonna 2012 oli aikaisempia vuosia vähemmän direktiivejä, jotka oli saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä; panee kuitenkin merkille, että vuotta 2013 koskevat tilastot osoittavat, että kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen liittyvät viivytykset ovat todella vähentyneet, kun tällaisten rikkeiden määrä saavutti kyseisen vuoden lopussa alhaisimman tason viiteen vuoteen, mitä voidaan pitää myönteisenä tuloksena SEUT-sopimuksen 260 artiklan 3 kohdassa käyttöön otetusta ”nopeutetusta” uhkasakkomenettelystä, jota sovelletaan silloin, kun direktiiviä ei saateta osaksi kansallista lainsäädäntöä;

17.  panee merkille, että EU Pilot -hanke ja muut mekanismit (mukaan luettuna SOLVIT 2) sekä SEUT-sopimuksen 260 artiklan 3 kohdassa käyttöön otettu ”nopeutettu” uhkasakkomenettely, jota sovelletaan silloin, kun direktiiviä ei saateta osaksi kansallista lainsäädäntöä, voivat selittää sen, miksi rikkomukset, jotka liittyvät viivytyksiin unionin oikeuden saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä, ovat vähentyneet vuosina 2013, 2012 ja viiden viime vuoden aikana; painottaa, että direktiivien oikea-aikaisen saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä on oltava yksi komission tärkeimpiä tavoitteita ja että määräaikojen noudattamista on valvottava tehokkaasti;

18.  toteaa, että erityisesti ympäristöön, verotukseen, oikeusasioihin ja tulliliittoon liittyvien uusien EU Pilot -tapausten määrän kasvu tarkastelujaksolla sekä avoimien rikkomismenettelyjen määrän supistuminen osoittavat, että jäsenvaltioissa vallitsee myönteinen suuntaus unionin oikeuden täytäntöönpanon alalla, mikä on osoitus siitä, että EU Pilot on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi löytää nopeita ratkaisuja mahdollisiin rikkomuksiin; katsoo kuitenkin, että unionin oikeuden täytäntöönpanon alalla olisi ponnisteltava edelleen, jotta voidaan vahvistaa sen avoimuutta sekä kantelijoiden ja osapuolten valvontamahdollisuuksia, ja pitää valitettavana, että parlamentilla on toistuvista pyynnöistä huolimatta edelleenkin vain rajallinen mahdollisuus saada tietoa EU Pilot -menettelystä ja vireillä olevista asioista; panee merkille tarpeen vahvistaa EU Pilot -hankkeen oikeudellista asemaa ja legitiimiyttä, ja katsoo, että tämä voidaan saavuttaa lisäämällä avoimuutta ja laajentamalla kantelijoiden ja Euroopan parlamentin osallistumista;

19.  kehottaa tämän vuoksi jälleen kerran komissiota ehdottamaan SEUT-sopimuksen 298 artiklan uuden oikeusperustan nojalla asetuksen muodossa sitovia sääntöjä, jotta varmistetaan, että perusoikeuskirjan 41 artiklassa esitettyä kansalaisten oikeutta hyvään hallintoon noudatetaan täysimääräisesti;

20.  tunnustaa, että ensisijainen vastuu unionin oikeuden asianmukaisesta täytäntöönpanosta ja soveltamisesta on jäsenvaltioilla, ja korostaa Euroopan unionin toimielinten velvollisuutta noudattaa ensisijaista unionin oikeutta, kun ne tuottavat toissijaista unionin oikeutta tai laativat, panevat täytäntöön tai määräävät jäsenvaltioille sosiaalisia, taloudellisia tai muita toimintapolitiikkoja, ja korostaa myös niiden velvollisuutta auttaa jäsenvaltioita kaikin käytettävissä olevin keinoin niiden pyrkimyksissä kunnioittaa demokraattisia ja sosiaalisia arvoja ja saattaa unionin lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöä säästöjen ja taloudellisten rajoitteiden aikana, ja muistuttaa, että toissijaisuusperiaate ja jäsenvaltioiden oikeudet sitovat unionin toimielimiä;

21.  on huolissaan siitä, että ylivelkaantuneille EU:n jäsenvaltioille määrätyt säästötoimenpiteet, jotka sittemmin sisällytettiin toissijaiseen unionin oikeuteen ennen kuin ne saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä tarkasteltavana olevien kahden vuosikertomuksen kattamalla jaksolla, ja erityisesti ankarat julkisten menojen leikkaukset, ovat merkittävästi vähentäneet jäsenvaltioiden hallinto- ja oikeusviranomaisten kykyä hoitaa niiden tehtävää panna unionin oikeus asianmukaisesti täytäntöön;

22.  katsoo, että taloudellisten mukautusohjelmien piirissä olevien jäsenvaltioiden olisi edelleen voitava täyttää velvollisuutensa kunnioittaa sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia;

23.  muistuttaa, että perussopimukset ja Euroopan unionin perusoikeuskirja sitovat unionin toimielimiä myös silloin, kun ne toimivat kansainvälisten lainanantajien ryhminä ("troikka");

24.  korostaa, että on äärimmäisen tärkeää, että unionin toimielimet kunnioittavat perussopimuksia; toteaa, että komission on autettava jäsenvaltioita panemaan unionin oikeutta asianmukaisesti täytäntöön, jotta voidaan lisätä unionin kannatusta ja luottamusta sen legitiimiyteen; kehottaa komissiota julkistamaan jäsenvaltioiden täytäntöönpanomenettelyn aikana esittämät huolenaiheet; painottaa, että kansallisten parlamenttien tuki unionin lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä on ratkaisevan tärkeää unionin lainsäädännön soveltamisen parantamiseksi, ja kehottaa tämän vuoksi lisäämään vuoropuhelua kansallisten parlamenttien kanssa, myös silloin, kun toissijaisuusperiaatteen noudattamiseen liittyy epäilyjä; painottaa säännöllisten jälkiarviointien ratkaisevaa merkitystä ja sitä, että on tärkeää kysyä kansallisten parlamenttien mielipidettä käsiteltäessä lainsäädäntöön liittyviä huolenaiheita tai kysymyksiä, jotka eivät ole tulleet aiemmin ilmi;

25.  toteaa, että oikeus vedota Euroopan parlamenttiin on yksi unionin kansalaisuuden peruselementeistä sellaisena kuin siitä määrätään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 44 artiklassa ja SEUT-sopimuksen 227 artiklassa; toteaa, että tämä oikeus antaa tarpeellisia vaikkakin riittämättömiä välineitä, joilla voidaan lisätä kansalaisten osallistumista unionin päätöksentekoprosessiin, ja se on keskeisessä asemassa, kun todetaan ja arvioidaan mahdollisia porsaanreikiä ja tapauksia, joissa jäsenvaltiot ovat syyllistyneet rikkomuksiin unionin oikeuden täytäntöönpanossa, ja kun niistä tiedotetaan unionin toimielimille; korostaa edellä esitetyn perusteella vetoomusvaliokunnan erittäin tärkeää asemaa tehokkaana välittäjänä unionin kansalaisten, parlamentin, komission ja kansallisten parlamenttien välillä;

26.  pitää myönteisenä, että komissio on tuonut esiin kantelijan merkityksen pyrittäessä löytämään unionin oikeuden rikkomuksia;

27.  muistuttaa, että unionin toimielinten ja erityisesti komission ja neuvoston on sovellettava ja noudatettava tinkimättömästi EU:n lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä avoimuuden ja asiakirjojen julkisuuden alalla; kehottaa tässä mielessä soveltamaan tehokkaasti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annettua asetusta (EY) N:o 1049/2001(4) ja Euroopan unionin tuomioistuimen asiaa koskevia tuomioita;

28.  korostaa, että EU on perustettu unioniksi oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen perustalle (SEU-sopimuksen 2 artikla); toistaa, että jäsenvaltioiden ja unionin instituutioiden ja toimielinten toimien ja laiminlyöntien huolellinen valvonta on äärimmäisen tärkeää, ja korostaa, että parlamentille osoitetut lukuisat vetoomukset ja komissiolle osoitetut lukuisat kantelut osoittavat, että kansalaiset kiinnittävät yhä enemmän huomiota unionin oikeuden paremman soveltamisen tarpeeseen; kehottaa komissiota reagoimaan nopeammin ja selkeämmin kansalaisten ilmoituksiin, jotka liittyvät unionin oikeuden rikkomisiin;

29.  panee merkille, että vuonna 2013 huomattava määrä rikkomistapauksia saatiin käsiteltyä valmiiksi ennen siirtämistä unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi ja ainoastaan noin 6,6 prosenttia kaikista tapauksista päättyi tuomioistuimen päätökseen; pitää siksi tärkeänä jatkaa jäsenvaltioiden toiminnan huolellista seurantaa, kun otetaan huomioon, että eräät vetoomukset koskevat ongelmia, jotka jatkuvat, vaikka asian käsittely on päättynyt;

30.  toteaa, että komissio kiinnittää entistä enemmän huomiota vetoomuksiin, mistä on osoituksena vetoomusten saama erityishuomio komission kahdessa viimeisessä vuosikertomuksessa; pitää tätä suuntausta myönteisenä ja toteaa, että komissio käyttää vetoomuksia tietolähteinä, joiden kautta se saa tietoa kansalaisten viranomaisiin ja myös Euroopan unioniin kohdistuvista kanteluista ja mahdollisista unionin oikeuden rikkomuksista, jotka liittyvät lainsäädännön täytäntöönpanoon käytännössä; toteaa, että samanaikaisesti vetoomusvaliokunnan komissiolle tietopyyntöjen kera toimittamien vetoomusten määrä on lisääntynyt vastaavasti; pitää kuitenkin valitettavana sitä, että vastausten saaminen komissiolta lausuntopyyntöihin kestää usein pitkään;

31.  panee myös merkille, että vetoomusvaliokunnassa tarvitaan rakentavaa vuoropuhelua jäsenvaltioiden kanssa, ja pyytää kulloisiinkin vetoomuksiin liittyviä jäsenvaltioita lähettämään edustajiaan valiokunnan kokouksiin;

32.  panee merkille, että unionin kansalaisten tai jäsenvaltioiden asukkaiden jättämät vetoomukset koskevat unionin oikeuden rikkomuksia erityisesti perusoikeuksien, sisäasioiden, oikeuden, sisämarkkinoiden, terveyden, kuluttaja-asioiden, liikenteen, verotuksen, maanviljelyn ja maaseudun kehityksen sekä ympäristön aloilla; katsoo, että vetoomukset osoittavat, että unionin lainsäädännön puutteellinen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja riittämätön täytäntöönpano, jotka johtavat unionin oikeuden virheelliseen soveltamiseen, on edelleen yleistä ja laajalle levinnyttä; korostaa, että tämä vaatii enemmän toimia jäsenvaltioilta ja jatkuvaa seurantaa komissiolta; painottaa erityisesti, että vammaisten syrjinnästä ja heidän kohtaamistaan esteistä esitetään runsaasti vetoomuksia;

33.  huomauttaa, että vuoropuhelu joidenkin jäsenvaltioiden ja alueiden kanssa on edelleen vaikeaa, sillä ne ovat haluttomia antamaan pyydettyjä asiakirjoja tai selvityksiä;

34.  pitää myönteisenä, että komission yksiköt ovat sitoutuneet tehostamaan tiedonvaihtoa vetoomusvaliokunnan kanssa, ja toistaa pyyntönsä, jotka koskevat seuraavia asioita:

   a) osapuolten välisen viestinnän parantaminen, erityisesti komission vastuulla olevien rikkomusmenettelyjen käynnistämisestä ja niiden etenemisestä, EU Pilot -menettely mukaan lukien, jotta parlamentilla on tarvittavat tiedot lainsäädäntötyönsä jatkuvaa parantamista varten
   b) toimet kaikkien mahdollisten merkityksellisten tietojen antamiseksi tutkimuksista ja rikkomusmenettelyistä vetoomusvaliokunnalle kohtuullisessa ajassa siten, että valiokunta voi vastata kansalaisten tiedusteluihin tehokkaammin
   c) vetoomusvaliokunnan mietintöjen ja erityisesti niihin sisältyvien tulosten ja suositusten huomioon ottaminen komission tiedonantojen laadinnan yhteydessä ja valmisteltaessa lainsäädännön muuttamista;

35.  pitää valitettavana, että Euroopan parlamentti, joka edustaa suoraan unionin kansalaisia ja on tätä nykyä täysimääräinen lainsäätäjä ja läheisesti tekemisissä kantelumenettelyjen kanssa etenkin parlamentaaristen kysymysten ja vetoomusvaliokunnan toiminnan kautta, ei vielä automaattisesti saa avoimia ja oikea-aikaisia tietoja unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta, vaikka nämä tiedot ovat välttämättömiä unionin kansalaisten oikeuskeinojen saatavuuden ja oikeusvarmuuden parantamisen kannalta sekä lainsäädännön parantamiseen tähtäävien muutosten kannalta; katsoo, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välisen viestinnän kohentuminen voisi olla askel oikeaan suuntaan tässä asiassa; vaatii vaikuttavampaa ja tehokkaampaa yhteistyötä EU:n toimielinten välille, ja odottaa komission soveltavan hyvässä uskossa suhteista parlamenttiin tehdyn tarkistetun puitesopimuksen lauseketta, jossa se lupaa antaa parlamentille yhteenvetona tiedot kaikista rikkomusmenettelyistä alkaen virallisista ilmoituksista ja parlamentin niin pyytäessä myös asioista, joita rikkomusmenettely koskee;

36.  kehottaa perustamaan Euroopan parlamentin asiaankuuluvien pääosastojen (DG IPOL, DG EXPO ja DG Research) yhteyteen itsenäisen järjestelmän Euroopan parlamentin yhteispäätösmenettelyllä ja tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä sekä myös yhteistyössä kansallisten parlamenttien kanssa hyväksymien tärkeimpien EU:n säädösten vaikutusten jälkikäteisarviointia varten;

37.  panee merkille, että tuomioistuin on huomauttanut, että "[k]ansalliset toimielimet vastaavat [...] aiheuttamiensa vahinkojen korvaamisesta itse ja vain kansalliset tuomioistuimet ovat toimivaltaisia varmistamaan sen, että näin tapahtuu"(5); korostaa tästä syystä kansallisella tasolla käytettävissä olevien muutoksenhakukeinojen vahvistamisen merkitystä, sillä niiden avulla kantelijoilla on yleensä mahdollisuus puolustaa oikeuksiaan suoremmin ja henkilökohtaisemmin;

38.  panee merkille, että useimmat kansalaisten kanteluista oikeudellisten asioiden alalla liittyvät vapaaseen liikkuvuuteen ja henkilötietojen suojaan; palauttaa mieleen, että oikeus vapaaseen liikkuvuuteen on yksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa vahvistetuista EU:n neljästä perusvapaudesta ja että se on taattu jokaiselle EU:n kansalaiselle; muistuttaa, että yksi Euroopan unionin perusvapauksista on EU:n kansalaisten oikeus liikkua vapaasti sekä oleskella ja työskennellä muiden jäsenvaltioiden alueella, ja katsoo, että se on taattava ja sitä on suojeltava;

39.  tähdentää, että ehdottomana prioriteettina on saattaa unionin yhteinen turvapaikkajärjestelmä kokonaisuudessaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panna se tehokkaasti täytäntöön; kehottaa jäsenvaltioita tekemään kaikkensa uuden turvapaikkapaketin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä asianmukaisesti, oikea-aikaisesti ja täysimääräisesti;

40.  toteaa, että sisäasioiden alalla vireillä olevia rikkomustapauksia oli 22 vuonna 2012 ja 44 vuonna 2013; pitää valitettavana, että vuonna 2013 suurin osa kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen myöhästymistä koskevista rikkomusmenettelyistä aloitettiin sen vuoksi, että ihmiskaupan ehkäisemistä ja torjumista koskevan direktiivin 2011/36/EU saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä oli myöhästynyt; panee merkille, että turvapaikka-asioiden alalla on edelleen esitetty lukuisia kanteluja;

41.  toteaa, että oikeudellisten asioiden alalla vireillä olevia rikkomustapauksia oli 61 vuonna 2012 ja 67 vuonna 2013; huomauttaa, että suurin osa näistä tapauksista koski kansalaisuutta ja henkilöiden vapaata liikkuvuutta; pitää valitettavana, että suurin osa rikkomusmenettelyistä aloitettiin sen vuoksi, että oikeutta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä koskevan direktiivin 2010/64/EU saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä oli myöhästynyt; on huolestunut kantelujen määrän merkittävästä lisääntymisestä oikeudellisten asioiden alalla vuonna 2013;

42.  suhtautuu myönteisesti siihen, että unionissa on onnistuttu viime vuosina vahvistamaan huomattavasti epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden oikeutta puolustukseen; korostaa, että on ratkaisevan tärkeää saattaa oikea-aikaisesti, kokonaisuudessaan ja asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikki toimenpiteet, jotka mainitaan neuvoston etenemissuunnitelmassa epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien vahvistamiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä; painottaa, että nämä toimenpiteet ovat ratkaisevan tärkeitä rikosoikeudellisissa asioissa harjoitettavan unionin oikeudellisen yhteistyön moitteettomalle toiminnalle;

43.  korostaa, että ihmiskauppa on vakava rikos ja loukkaa ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa, eikä unioni suvaitse tätä; pitää valitettavana, että ihmiskaupan uhrien määrä unionissa kasvaa; painottaa, että vaikka oikeudellinen kehys on riittävä, sen käytännön täytäntöönpano jäsenvaltioissa on edelleen puutteellista; korostaa, että tämänhetkinen tilanne Välimerellä on lisännyt ihmiskaupan riskiä, ja pyytää jäsenvaltioita kohtelemaan äärimmäisen ankarasti tällaisiin rikoksiin syyllistyneitä ja suojelemaan mahdollisimman tehokkaasti ihmiskaupan uhreja;

44.  muistuttaa, että Lissabonin sopimuksen pöytäkirjan N:o 36 mukainen siirtymäaika päättyi 1. joulukuuta 2014; korostaa, että siirtymäkauden päättymisen jälkeen on suoritettava perusteellinen arviointi entisen kolmannen pilarin toimenpiteistä ja niiden täytäntöönpanosta jäsenvaltioiden kansallisissa lainsäädännöissä; huomauttaa, että huhtikuuhun 2015 mennessä parlamentti ei ollut saanut tietoja kaikkien ennen Lissabonin sopimusta käyttöönotettujen oikeudellista yhteistyötä ja poliisiyhteistyötä koskevien oikeudellisen välineiden nykytilanteesta; kehottaa komissiota noudattamaan vilpittömän yhteistyön periaatetta ja antamaan nämä tiedot parlamentin käyttöön mahdollisimman pian;

45.  muistuttaa, että Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2014 antamissa päätelmissä määritettiin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen yleiseksi painopisteeksi seuraaviksi viideksi vuodeksi voimassa olevien oikeudellisten välineiden ja toimenpiteiden saattaminen johdonmukaiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, niiden tehokas täytäntöönpano ja niiden vakiinnuttaminen; pyytää komissiota valvomaan ja varmistamaan tehokkaammin unionin lainsäädännön käytännön täytäntöönpanon jäsenvaltioissa; katsoo, että tämän on oltava poliittinen prioriteetti, kun otetaan huomioon usein havaittu leveä kuilu unionin tasolla hyväksyttyjen toimien ja niiden kansallisen tason täytäntöönpanon välillä; kannustaa kansallisia parlamentteja osallistumaan tiiviimmin eurooppalaiseen keskusteluun ja EU:n lainsäädännön soveltamisen valvontaan erityisesti sisäasioissa;

46.  korostaa, että uhanalaisista eurooppalaisista kielistä ja kielellisestä monimuotoisuudesta Euroopan unionissa 11. syyskuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa(6) Euroopan parlamentti muistutti, että komission olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että eräät jäsenvaltiot ja alueet vaarantavat omalla politiikallaan kielten säilymisen omien rajojensa sisällä, vaikka kyseiset kielet eivät olisikaan uhattuina Euroopassa, ja kehotti komissiota tarkastelemaan uhanalaisiin kieliin liittyville hankkeille asetettuja hallinnollisia ja lainsäädännöllisiä esteitä, jotka johtuvat asianomaisten kieliyhteisöjen pienestä koosta; kehottaa komissiota tässä mielessä tarkastelemaan perinpohjaisesti vähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksia arvioidessaan EU:n oikeuden soveltamista;

47.  korostaa, ettei ainoastaan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella vaan myös muilla politiikanalueilla on edistettävä kansalaisten oikeutta saada tietoja ja asiakirjoja unionin lainsäädännön soveltamisesta; kehottaa komissiota määrittämään parhaat mahdolliset tavat tämän toteuttamiseksi, käyttämään olemassa olevia viestintävälineitä avoimuuden lisäämiseksi ja varmistamaan asianmukaisen oikeuden saada tietoja ja asiakirjoja unionin lainsäädännön soveltamisesta; kehottaa komissiota ehdottamaan oikeudellisesti sitovaa välinettä kansalaisten kantelujen käsittelyä koskevalle hallinnolliselle menettelylle;

48.  muistuttaa, että todellisen eurooppalaisen oikeusalueen sujuva toiminta jäsenvaltioiden erilaisia oikeusjärjestelmiä ja perinteitä kunnioittaen on unionille elintärkeää ja että EU:n lainsäädännön täydellinen, asianmukainen ja oikea-aikainen täytäntöönpano on edellytyksenä tämän tavoitteen saavuttamiselle.

49.  korostaa, että täytäntöönpanon parantaminen on yksi seitsemännen ympäristöalan toimintaohjelman prioriteeteista;

50.  pitää valitettavana sitä, että EU:n ympäristö- ja terveyslainsäädäntö saatetaan monissa tapauksissa yhä myöhässä tai virheellisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja jäsenvaltiot usein soveltavat sitä virheellisesti; toteaa, että Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvontaa koskevasta komission 31. vuosikertomuksesta käy ilmi, että vuonna 2013 suurin osa rikkomusmenettelyistä koski ympäristöasioita; muistuttaa, että ympäristötoimien täytäntöön panematta jättämisestä aiheutuvat kustannukset, rikkomusmenettelyistä aiheutuvat kustannukset mukaan luettuina, ovat suuret ja niiden arvioidaan olevan noin 50 miljardia euroa vuodessa (COWI et al., 2011); korostaa lisäksi, että ympäristötoimien täytäntöönpanosta koituisi lisäksi monia sosioekonomisia hyötyjä, joita ei aina oteta huomioon kustannus-hyötyanalyyseissä;

51.  kehottaa komissiota olemaan tinkimättömämpi EU:n ympäristölainsäädännön soveltamisessa ja tutkimaan ympäristön saastumiseen liittyvät rikkomukset nopeammin ja tehokkaammin;

52.  kehottaa komissiota ryhtymään jämerämpiin toimenpiteisiin, kun on kyse ympäristödirektiivien myöhäisestä saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja käyttämään enemmän rangaistusmaksuja;

53.  kehottaa komissiota tekemään uuden ehdotuksen muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa sekä ehdotuksen ympäristötarkastuksista, mahdollisuuksien mukaan lisäämättä byrokratiaa ja hallinnollisia kustannuksia;

54.  korostaa tarvetta ylläpitää korkeatasoista ympäristönsuojelua ja varoittaa liittämästä rikkomusten suurta määrää tarpeeseen laskea ympäristölainsäädännön tavoitetasoa;

55.  pitää huolestuttavana sitä, että sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevaan ohjelmaan (REFIT) liittyvässä komission viestintäpolitiikassa liioitellaan ympäristö- ja terveyslainsäädännön täytäntöönpanon vaikeutta; korostaa, että ympäristö-, elintarviketurvallisuus- ja terveysnormeja ei saa heikentää REFIT-ohjelman yhteydessä; toteaa, että tarvitaan parempaa sääntelyä, ja katsoo, että sääntelyn yksinkertaistamisella olisi ratkaistava muun muassa täytäntöönpanon yhteydessä ilmenneitä ongelmia; katsoo, että REFIT-ohjelman olisi tuotettava tuloksia kansalaisille ja yrityksille niitä vähiten rasittavalla tavalla;

56.  pitää myönteisenä uutta käytäntöä, jossa komissio voi pyytää jäsenvaltioita perustelluissa tapauksissa sisällyttämään perusteluasiakirjoja komissiolle antamaansa ilmoitukseen direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä; toistaa kuitenkin vaatimuksensa pakollisista vastaavuustaulukoista saatettaessa direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöä ja katsoo, että nämä taulukot olisi julkaistava kaikilla EU:n kielillä; pitää valitettavana, että REFIT oli seurausta komission yksipuolisesta päätöksestä, josta ei keskusteltu työmarkkinaosapuolten kanssa tai parlamentaarisesti;

57.  toteaa REFIT-aloitteen osalta, että komission on edistettävä kansalaisten, jäsenvaltioiden, yritysten ja laajemmin kansalaisyhteiskunnan kanssa sääntelyn toimivuudesta käytävää vuoropuhelua, jotta varmistetaan unionin lainsäädännön laatu ja sosiaalisten näkökohtien huomioonottaminen ja se, että yhtä ihannetta ei edistetä muiden kustannuksella.

58.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 304, 20.11.2010, s. 47.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0051.
(3)Kansalaisten oikeuksista ja toimielinasioista vastaavan politiikkayksikkö C:n tutkimus kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle (2015).
(4)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43).
(5)Asiassa 175/84 annettu tuomio.
(6)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0350.

Oikeudellinen huomautus