Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 8. lokakuuta 2015 - StrasbourgLopullinen painos
Keski-Afrikan tasavalta
 Thaimaan tilanne
 Boko Haramin iskuista johtuva lasten joukkopako Nigeriassa
 Ali Mohammed al-Nimrin tapaus
 Maksupalvelut sisämarkkinoilla ***I
 Asuntolainalainsäädäntö ja riskirahoitusvälineet EU:ssa: Espanja
 Kuolemanrangaistus
 Punaliejukatastrofista saadut opetukset viisi vuotta Unkarin onnettomuuden jälkeen
 Sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan vahvistamista kehitysyhteistyössä koskevan Euroopan unionin toimintasuunnitelman uudistaminen
 Miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaate työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa

Keski-Afrikan tasavalta
PDF 184kWORD 80k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. lokakuuta 2015 Keski-Afrikan tasavallasta (2015/2874(RSP))
P8_TA(2015)0342RC-B8-1000/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Keski-Afrikan tasavallasta,

–  ottaa huomioon 11. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen toiminnasta(1),

–  ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 19. kesäkuuta 2013, 19. maaliskuuta 2014 ja 17. kesäkuuta 2015 antamat päätöslauselmat Keski-Afrikan tasavallan tilanteesta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Keski-Afrikan tasavallan tilanteesta antamat julkilausumat ja etenkin 13. lokakuuta 2014 annetun julkilausuman,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan Keski-Afrikan tasavallan väkivaltaisuuksista 28. syyskuuta 2015 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon Keski-Afrikan tasavallasta 9. helmikuuta 2015 ja 20. heinäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon Keski-Afrikan tasavallan ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n riippumattoman asiantuntijan Marie-Therese Keita Bocoumin 1. lokakuuta 2015 esittämät huomautukset,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin ja YK:n turvallisuusneuvoston 28. syyskuuta 2015 esittämän vetoomuksen Keski-Afrikan tasavallassa puhjenneiden väkivaltaisuuksien välittömäksi lopettamiseksi,

–  ottaa huomioon YK:n päätöslauselman 2217 (2015), jossa jatkettiin MINUSCA‑operaation toimeksiantoa säilyttäen joukkojen nykyinen vahvuus 30. huhtikuuta 2016 asti ja jonka turvallisuusneuvosto hyväksyi 7434. kokouksessaan 28. huhtikuuta 2015,

–  ottaa huomioon YK:n päätöslauselman 2196 (2015), jossa jatketaan Keski-Afrikan tasavallalle asetettuja pakotteita 29. tammikuuta 2016 asti sekä Keski-Afrikan tasavaltaa käsittelevää, päätöslauselman 2127 nojalla perustettua pakotekomiteaa avustavan asiantuntijaryhmän toimeksiantoa 29. helmikuuta 2016 asti,

–  ottaa huomioon 15. toukokuuta 2015 annetun YK:n arviointiraportin valvontatoimista ja kuntoutusavusta, jotka liittyvät YK:n rauhanturvaajien ja rauhanturvaoperaatioiden muun henkilöstön harjoittamaan seksuaaliseen riistoon ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön,

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2015 annetun YK:n pääsihteerin raportin riippumattoman korkean tason paneelin rauhanturvaoperaatioita koskevista suosituksista,

–  ottaa huomioon Keski-Afrikan tasavaltaa käsittelevän kansainvälisen tutkintakomission 19. joulukuuta 2014 julkaiseman loppuraportin,

–  ottaa huomioon Brysselissä 26. toukokuuta 2015 järjestetyn Keski-Afrikan tasavaltaa käsittelevän korkean tason kansainvälisen konferenssin ”Humanitaarisesta avusta kriisinsietokykyyn”,

–  ottaa huomioon sopimuksen aseistariisunnasta, kotiutuksesta, palauttamisesta ja yhteiskuntaan sopeuttamisesta (DDRR), jonka monet aseellisista ryhmistä allekirjoittivat 10. toukokuuta 2015 Banguin foorumissa,

–  ottaa huomioon tarkistetun Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon Keski-Afrikan tasavallan poliittis-sotilaallisen kriisin ratkaisemisesta 11. tammikuuta 2013 tehdyn Librevillen (Gabon) sopimuksen, joka allekirjoitettiin Keski-Afrikan talousyhteisön (ECCAS) valtion- ja hallitusten päämiesten alaisuudessa ja jossa määritellään ehdot Keski-Afrikan tasavallan kriisin päättämiseksi,

–  ottaa huomioon N’Djamenassa (Tšad) 21. joulukuuta 2012, 3. huhtikuuta 2013 ja 18. huhtikuuta 2013 pidetyt Keski-Afrikan talousyhteisön (ECCAS) valtion- ja hallitusten päämiesten ylimääräiset huippukokoukset ja niissä tehdyt päätökset perustaa kansallinen siirtymäkauden neuvosto, jolla on valta säätää lakeja ja perustuslaki sekä hyväksyä Keski-Afrikan tasavallan siirtymävaiheen etenemissuunnitelma,

–  ottaa huomioon Brazzavillessä (Kongon tasavalta) 3. toukokuuta 2013 pidetyn kansainvälisen kontaktiryhmän kokouksen, jossa vahvistettiin siirtymävaiheen etenemissuunnitelma ja perustettiin erityisrahasto Keski-Afrikan tasavallan avustamiseksi,

–  ottaa huomioon heinäkuussa 2014 allekirjoitetun sopimuksen vihollisuuksien lopettamisesta,

–  ottaa huomioon Brazzavillessä 16. maaliskuuta 2015 pidetyn Keski-Afrikan tasavaltaa käsittelevän kansainvälisen kontaktiryhmän 7. kokouksen päätelmät,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvoston 17. syyskuuta 2014 ja 26. maaliskuuta 2015 antamat tiedonannot,

–  ottaa huomioon Keski-Afrikan tasavallan perustuslain, jonka siirtymäkauden neuvosto hyväksyi elokuun 2015 lopussa,

–  ottaa huomioon vuonna 1998 vahvistetun Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön, jonka Keski-Afrikan tasavalta ratifioi vuonna 2001,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin, jonka Keski-Afrikan tasavalta on allekirjoittanut,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että yhteenotot Keski-Afrikan tasavallassa kiihtyivät jälleen syyskuun 2015 lopulla, että niissä kuoli 42 ihmistä ja että niiden vuoksi noin 37 000 ihmistä joutui pakenemaan kodeistaan;

B.  panee merkille, että syyskuun 2015 lopulla Ngaragban vankilasta Banguissa ja Bouarissa pakeni yli 500 vankia ja että heidän joukossaan oli tunnettuja ihmisoikeusloukkauksiin ja -rikkomuksiin syyllistyneitä henkilöitä; pitää tätä vakavana uhkana siviilien turvallisuudelle ja uhrien ja todistajien suojelulle; katsoo, että vankilapako on takaisku yleisen järjestyksen ylläpitämiselle ja rankaisemattomuuden torjunnalle Keski-Afrikan tasavallassa;

C.  toteaa, että avustusjärjestöjen toimintaedellytykset Banguissa ovat humanitaarisen avun koordinointitoimiston mukaan huonontuneet; panee merkille, että avustusjärjestöjen toimi- ja asuintiloja on ryöstetty ja niiden työntekijöiden ja etenkin sairaaloiden terveydenhoitohenkilökunnan liikkumisvapautta on rajoitettu;

D.  toteaa, että humanitaarinen avustustoiminta on vaikeaa taisteluiden ja monien tiesulkujen vuoksi, sillä ne estävät viranomaisten pääsyn tuhansien maan sisäisten pakolaisten luo ja arvioimaan tarpeita; ottaa huomioon, että turvallista pääsyä Banguin kaupunginosiin on vaatinut myös Lääkärit ilman rajoja -järjestö, jonka mukaan haavoittuneita saapuu usein jalan ja että ryhmän ambulansseja ei ole voitu käyttää, koska pääkaupungista on tullut liian vaarallinen;

E.  toteaa, että YK päätti jatkaa MINUSCA-operaation toimeksiantoa 30. päivään huhtikuuta 2016 ja asetti joukkojen enimmäisvahvuudeksi 10 750 sotilashenkilöä, muun muassa 480 sotilastarkkailijaa ja esikuntaupseeria, ja 2 080 poliisia, mukaan lukien 400 poliisivirkailijaa ja 40 kriminaalihuollon virkailijaa;

F.  ottaa huomioon, että vaikka turvallisuustilanne on viime aikoina rauhoittunut, maassa olevan YK:n rauhanturvaoperaation MINUSCAn mukaan tilanne on yhä jännittynyt Banguissa, jossa on nähty hyökkäyksiä siviilejä vastaan, yhteisöjen välistä väkivaltaa ja hyökkäyksiä humanitaarista avustushenkilöstöä vastaan;

G.  panee merkille, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen pääsyyttäjä Fatou Bensouda kehotti yhteenottoihin osallistuneita lopettamaan väkivallanteot välittömästi ja pidättymään väkivallasta ja muistutti, että mahdollisista sotarikoksista langetettaisiin rangaistus; ottaa huomioon, että Keski-Afrikan tasavallan konfliktia koskeva toinen tutkinta aloitettiin 24. syyskuuta 2014;

H.  huomauttaa, että viimeaikaiset yhteenotot uhkaavat hajottaa rauhanprosessin alkuunsa ja syöstä maan takaisin vuoden 2013 lopun ja vuoden 2014 synkkiin päiviin, jolloin tuhansia surmattiin ja kymmenet tuhannet joutuivat pakenemaan kodeistaan; toteaa, että rikollisuus on yhä merkittävä uhka; pitää naisten tilannetta Keski-Afrikan tasavallassa erittäin huolestuttavana ja toteaa, että kaikki osapuolet käyttävät usein raiskausta aseena sodassa;

I.  ottaa huomioon, että vuoden 2013 vallankaappaus ja sitä seurannut siirtymäkauden valtionpäämiehen Michel Djotodian ja siirtymäkauden pääministerin Nicolas Tiangayen syrjäyttäminen vallasta johtivat laajamittaisiin ja vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, joihin liittyi selvä kansanmurhan uhka, kuten laittomiin teloituksiin, kidutukseen, ryöstelyyn, laajamittaiseen raiskaamiseen ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön, naisten ja lasten kidnappauksiin ja lapsisotilaiden pakkovärväämiseen;

J.  toteaa, että keskiafrikkalaisten oli määrä päättää kansanäänestyksessä 4. lokakuuta 2015 uuden perustuslain hyväksymisestä ja valita edustajansa parlamentti- ja presidentinvaaleissa, jotka oli suunniteltu pidettäväksi 18. lokakuuta 2015 (ensimmäinen kierros) ja 22. marraskuuta 2015 (toinen kierros); toteaa, että siirtymäkauden viranomaiset ovat tehneet viikkoja töitä äänestysten lykkäämiseksi, mutta kansallinen vaalilautakunta ei ole vieläkään ilmoittanut uutta aikataulua, vaaliluetteloita ei ole laadittu eikä äänestyslippuja jaettu;

K.  toteaa, että maassa on pahin humanitaarinen kriisi sitten itsenäistymisen vuonna 1960 ja että se koskettaa koko 4,6-miljoonaista väestöä, joista puolet on lapsia; toteaa, että 2,7 miljoonaa ihmistä tarvitsee apua, muun muassa ruoka-apua, suojaa, terveydenhuoltopalveluita, puhdasta juomavettä, jätevesihuoltoa ja asuntoja; ottaa huomioon, että yli 100 000 lapsen arvellaan joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi ja värvätyksi maan aseellisiin ryhmiin ja että kriisin vuoksi arviolta miljoonalta lapselta puuttuu tätä nykyä mahdollisuus käydä koulua;

L.  panee merkille, että 5. toukokuuta 2015 Keski-Afrikan aseelliset ryhmät pääsivät sopimukseen 6 000–10 000 lapsisotilaan vapauttamisesta;

M.  toteaa, että rauhanturvaoperaation maineen ovat tahranneet syytteet lasten ja tyttöjen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, johon YK-sotilaiden ja ranskalaisten rauhanturvaajien väitetään syyllistyneen;

N.  toteaa, että sekä Seleka- että anti-Balaka-nimellä tunnetut aseelliset ryhmät hyötyvät puutavaran ja timanttien kaupasta pitämällä tuotantopaikkoja hallussaan ja ”verottamalla” kaivostoiminnan harjoittajia ja kauppiaita tai kiristämällä niiltä ”suojelurahaa” ja että keskiafrikkalaiset kauppiaat ovat ostaneet timantteja useiden miljoonien dollarien arvosta tutkimatta kunnolla, rahoittavatko ne tällä tavoin aseellisia ryhmiä;

O.  toteaa, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen on yksi Euroopan unionin perusarvoista ja keskeinen osa Cotonoun sopimusta, etenkin sen 8 artiklaa;

P.  toteaa, että oikeudenkäyttö ja syytteeseenpano vakavista ihmisoikeusloukkauksista ovat ratkaisevan tärkeitä tehtäviä, joita tarvitaan väärinkäytösten lopettamiseksi ja Keski‑Afrikan tasavallan jälleenrakentamiseksi;

Q.  huomauttaa, että väkivaltaisuuksia leimaa yhä rankaisemattomuus, vaikka siirtymäkauden neuvosto onkin hyväksynyt ja siirtymäkauden presidentti allekirjoittanut lain erityisen rikostuomioistuimen perustamisesta, jossa olisi sekä kansallisia että kansainvälisiä tuomareita ja syyttäjiä, jotka tutkisivat Keski-Afrikan tasavallassa vuoden 2003 jälkeen tehdyt vakavat ihmisoikeusloukkaukset ja nostaisivat niitä koskevat syytteet;

R.  toteaa, että EU käynnisti syyskuussa 2014 ensimmäiset kolme Keski-Afrikan tasavaltaa varten perustetun EU:n monenvälisen kehitysrahaston rahoittamaa kehityshanketta, jotka koskevat terveydenhuoltoa, työpaikkojen luomista, vaurioituneen infrastruktuurin kunnostamista Banguissa sekä naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä ja heidän taloudellista osallisuuttaan;

S.  ottaa huomioon, että maaliskuussa 2015 Eurooppa-neuvosto käynnisti Keski-Afrikan tasavallassa toteutettavan EU:n sotilaallisen neuvontaoperaation (EUMAM RCA), jonka tarkoituksena on tukea maan viranomaisia turvallisuusalan ja asevoimien uudistuksen valmistelussa;

T.  toteaa, että EU on toukokuun 2015 jälkeen lisännyt taloudellista tukeaan Keski-Afrikan tasavallalle yhteensä 72 miljoonalla eurolla, johon sisältyy humanitaariseen apuun tarkoitettuja varoja (muun muassa 10 miljoonaa euroa uutta rahoitusta), budjettitukea (40 miljoonaa euroa lisärahoitusta) ja uusi maksuosuus Keski-Afrikan tasavallan käyttöön tarkoitettuun EU:n erityisrahastoon (22 miljoonaa euroa lisärahoitusta);

U.  toteaa, että EU käynnisti 15. heinäkuuta 2014 ensimmäisen monenvälisen kehitysrahaston Keski-Afrikan tasavallan tukemiseksi ja että sen avulla pyritään mahdollistamaan siirtyminen hätäavusta pitkän aikavälin kehitysapuun;

1.  on syvästi huolissaan Keski-Afrikan tasavallan tilanteesta, joka saattaa suistaa maan sisällissotaan, jos viimeaikaisia väkivaltaisuuksia ei saada laantumaan; suree ihmishenkien menetyksiä ja ilmaisee myötätuntonsa uhrien omaisille ja Keski-Afrikan tasavallan koko väestölle;

2.  tuomitsee jyrkästi hyökkäykset humanitaaristen järjestöjen toimi- ja asuintiloihin viimeisimpien väkivaltaisuuksien yhteydessä; vaatii avustustyöntekijöille oikeutta liikkua vapaasti, jotta he pääsevät apua tarvitsevien siviilien ja etenkin asuinseudultaan siirtymään joutuneen väestön luo; palauttaa mieliin, että lähes puoli miljoonaa kotimaansa sisällä siirtymään joutunutta ihmistä tarvitsee kiireesti ruokaa, hoitoa, vesi- ja jätevesihuoltoa, saniteettipalveluita ja hygieniaa, suojaa ja perustaloustarvikkeita;

3.  kehottaa Keski-Afrikan tasavallan viranomaisia keskittämään huomionsa rankaisemattomuuden torjumiseen ja oikeusvaltion uudelleen muodostamiseen, myös saattamalla väkivaltaisuuksiin syyllistyneet oikeuteen; pitää myönteisenä erityisen rikostuomioistuimen perustamista tutkimaan Keski-Afrikan tasavallassa vuoden 2003 jälkeen tehtyjä vakavia ihmisoikeusloukkauksia ja nostaman niitä koskevia syytteitä ja painottaa tarvetta saattaa se kiireesti toimintaan; korostaa, että sen toiminta edellyttää ehdottomasti kansainvälistä teknistä ja rahoitustukea; kehottaa järjestämään mahdollisimman pian kansainvälisen avunantajien kokouksen rahoituslupausten saamiseksi; kannustaa Keski-Afrikan tasavallan viranomaisia soveltamaan tehokasta ja avointa menettelyä otettaessa tuomioistuimen henkilöstöä palvelukseen;

4.  antaa Keski-Afrikan talousyhteisölle (ECCAS) kiitosta sen ratkaisevan tärkeästä roolista siirtymävaiheen pohjustamisessa ja sen päättäväisestä asenteesta Addis Abebassa 31. tammikuuta 2015 käydyissä neuvotteluissa kaikkien sellaisten rinnakkaisten aloitteiden suhteen, jotka saattavat vaarantaa kansainvälisen yhteisön meneillään olevat toimet rauhan, turvallisuuden ja vakauden palauttamiseksi Keski‑Afrikan tasavallassa;

5.  on tyytyväinen siirtymäkauden hallituksen tähänastisiin ponnisteluihin mutta kehottaa Keski-Afrikan tasavallan siirtymäkauden viranomaisia ja kansainvälistä yhteisöä puuttumaan kriisin perimmäisiin syihin, joita ovat esimerkiksi laajamittainen köyhyys, taloudelliset erot ja eriarvoisuus, kasvava työttömyys ja se, ettei luonnonvaroihin perustuvaa vaurautta jaeta uudelleen valtion talousarvion kautta; vaatii kokonaisvaltaista toimintamallia, jossa keskitytään turvallisuuteen, humanitaariseen apuun, vakauttamiseen ja talouden elpymiseen;

6.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä tukemaan Keski-Afrikan tasavallan poliittista prosessia tänä kriittisenä aikana ja lisäämään yhteisiä ponnisteluja poliittisen vuoropuhelun helpottamiseksi, luottamuksen lujittamiseksi ja maan uskonnollisten yhteisöjen rauhanomaisen rinnakkaiselon varmistamiseksi; kehottaa painokkaasti Keski-Afrikan tasavallan hallitusta asettamaan etusijalle koulutusjärjestelmän uudelleenrakentamisen, jotta rauhanomainen rinnakkaiselo olisi pitkällä aikavälillä helpompaa;

7.  pitää valitettavana, että vaikka YK on asettanut maan asevientikieltoon, puolisotilaalliset joukot vahvistuvat edelleen; kehottaa kaikkia osapuolia noudattamaan 10. toukokuuta 2015 allekirjoitettua aseistariisuntasopimusta; painottaa, että aseellisten ryhmien aseistariisunnan on oltava ehdoton prioriteetti, erityisesti parlamentti- ja presidentinvaalien edellä, jotka maassa on määrä järjestää vuoden loppuun menneessä;

8.  kehottaa painokkaasti Afrikan unionia ja EU:ta hyödyntämään kaikkia sopivia toimenpiteitä ja välineitä auttaakseen siirtymäkauden hallitusta välttämään jo valmiiksi hauraan valtion luhistumisen, etnisten ryhmien välisen väkivallan kiihtymisen ja kilpailevien puolisotilaallisten joukkojen jatkuvan vahvistumisen sekä huolehtimaan siirtymisestä toimivaan, osallistavaan ja demokraattiseen valtioon, missä voidaan hyödyntää etenkin vakautta ja rauhaa edistävää välinettä, Afrikan rauhanrahastoa ja Afrikan valmiusjoukkoja;

9.  on tyytyväinen sovintoa ja rauhaa edistävän Banguin foorumin perustamiseen ja kehottaa kaikkia poliittisia, sotilaallisia ja uskonnollisia johtajia sekä paikallisyhteisöjä ja kansalaisyhteiskuntaa osallistumaan siihen ehdoitta; painottaa, että demokraattiset vaalit on välttämättä järjestettävä;

10.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja muita kansainvälisiä toimijoita tekemään kaikkensa tukeakseen vaalien järjestämistä siirtymävaiheen etenemissuunnitelmassa esitetyllä tavalla, etenkin osallistumalla YK:n kehitysohjelman hallinnoimaan vaalijärjestelyjen tukiohjelmaan, jotta vaalit voidaan järjestää ennen kuluvan vuoden loppua ja näin saadaan suoritettua siirtymävaiheen etenemissuunnitelman merkittävä vaihe;

11.  ilmaisee jälleen tukevansa Keski-Afrikan tasavallan itsenäisyyttä, yhtenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta; muistuttaa, että kansojen itsemääräämisoikeus ilman ulkopuolista asioihin puuttumista on tärkeää;

12.  vahvistaa tukensa YK:lle, MINUSCA-rauhanturvaoperaatiolle ja ranskalaiselle Sangaris-sotilasosastolle vuoden loppuun mennessä järjestettävien vaalien alla; tuomitsee jyrkästi kaikki pyrkimykset vaikeuttaa vakauttamisponnisteluja;

13.  muistuttaa, että siirtymävaihe päättyy 30. joulukuuta 2015; kehottaa kansallisia viranomaisia MINUSCA-operaation ja Sangaris-joukkojen tuella palauttamaan rauhan maahan ja erityisesti Banguihin, jotta vaaliaikataulusta voitaisiin pitää kiinni mahdollisimman pitkälle;

14.  pitää myönteisinä EU:n sotilaallista neuvontaoperaatiota (EUMAM RCA) ja sellaisten hankkeiden käynnistämistä, joilla palautetaan poliisin ja santarmilaitoksen valmiudet lähipoliisitoimintaan ja mellakantorjuntaan, otetaan uudelleen käyttöön operaatioiden yhteinen komentokeskus, lujitetaan oikeuslaitosta ja kunnostetaan vankiloita;

15.  tuomitsee ehdottomasti kaiken lapsiin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja vaatii kaikkia puolisotilaallisia joukkoja ja ei-valtiollisia aseellisia ryhmiä laskemaan aseensa, lopettamaan kaikenlaisen väkivallan ja vapauttamaan viipymättä värväämänsä lapset; vaatii, että kaikkien osapuolten on sitouduttava turvaamaan lasten oikeudet ja estettävä uudet lasten oikeuksien loukkaukset ja lasten hyväksikäyttö; vaatii, että tytöille ja naisille, jotka on raiskattu aseellisen konfliktin yhteydessä, tarjotaan kaikki mahdolliset seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut;

16.  kehottaa painokkaasti keskiafrikkalaisia timanttikauppiaita noudattamaan huolellisuusvelvollisuutta ja kansainvälisiä timanttiyhtiöitä korjaamaan Kimberlyn prosessin puutteet Keski-Afrikan tasavallan timanttien toimitusketjussa; kehottaa Keski‑Afrikan tasavallan viranomaisia ja ulkomaisia yrityksiä tukemaan hallinnon vahvistamista kaivannaisalalla noudattamalla kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevaa aloitetta;

17.  kehottaa kansainvälisiä timanttiyhtiöitä tarkastamaan timanttien alkuperän, jotta ne eivät ruokkisi konfliktia ostamalla Keski-Afrikan tasavallassa laittomasti louhittuja ja kaupattuja timantteja; kehottaa painokkaasti eurooppalaisia yhtiöitä, jotka tekevät kauppaa keskiafrikkalaisten hakkuutoimintaa harjoittavien yhtiöiden kanssa, noudattamaan EU:n puutavara-asetusta ja kehottaa EU:ta valvomaan tehokkaasti, että keskiafrikkalaisen puutavaran maahantuojat noudattavat puutavara-asetusta;

18.  kehottaa Keski-Afrikan tasavallan viranomaisia kehittämään omaehtoisen kansallisen strategian luonnonvaroja laittomasti hyödyntävien ja kauppaavien verkostojen purkamiseksi;

19.  vaatii maita, joiden sotilaat ovat syyllistyneet seksuaaliseen hyväksikäyttöön Keski‑Afrikan tasavallassa toteutettujen rauhanturvaoperaatioiden yhteydessä, saattamaan syylliset vastuuseen ja oikeuteen, sillä rankaisemattomuutta ei voida hyväksyä; painottaa, että rauhanturvarakenteita on kiireesti uudistettava perustamalla toimiva ja avoin valvonta- ja vastuumekanismi; on vakuuttunut, että tällaisia vakavia rikoksia voidaan myös vähentää ja ehkäistä koulutuksen ja valistuksen avulla;

20.  kehottaa Keski-Afrikan tasavaltaa, sen naapurivaltioita ja muita Suurten järvien alueen kansainvälisen konferenssin jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä aluetasolla tutkiakseen ja torjuakseen alueellisia rikollisverkostoja ja aseellisia ryhmiä, jotka ovat mukana luonnonvarojen, myös kullan ja timanttien, laittomassa hyödyntämisessä ja salakuljetuksessa sekä villieläinten salametsästyksessä ja kaupassa;

21.  kehottaa EU:ta tekemään kaiken voitavansa parantaakseen keskiafrikkalaisille annettavan avun koordinointia ja tehostaakseen kyseistä apua; pitää samalla myönteisenä, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat lisänneet humanitaarista toimintaansa Keski-Afrikan tasavallassa tarpeiden lisääntymisen myötä; painottaa, että Keski-Afrikan tasavallassa olisi tarjottava ihmishenkiä säästävää apua sitä tarvitseville kuin myös pakolaisille naapurimaissa;

22.  pitää valitettavana, että puolisotilaalliset joukot ovat tuhonneet julkisia arkistoja ja rekistereitä; kehottaa painokkaasti EU:ta tukemaan Keski-Afrikan tasavallan ponnisteluja julkisten rekisterien ennallistamiseksi ja myös vaalivilpin ehkäisemiseksi;

23.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja muita avunantajia kasvattamaan maksuosuuksiaan Keski-Afrikan tasavaltaa koskevaan EU:n rahastoon eli nk. Bêkou-erityisrahastoon, jonka päämääränä on edistää vakauttamista ja jälleenrakentamista Keski-Afrikan tasavallassa ottaen huomioon tarpeen kytkeä jälleenrakennus- ja kehitysohjelmat entistä paremmin humanitaariseen toimintaan;

24.  kehottaa EU:ta, Afrikan unionia ja kansainvälistä yhteisöä tukemaan keskiafrikkalaisia pakolaisia naapurimaissa;

25.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Keski-Afrikan tasavallan siirtymäkauden hallituksen viranomaisille, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle Federica Mogherinille, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n pääsihteerille, Afrikan unionin toimielimille, Keski-Afrikan talousyhteisölle, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle sekä EU:n jäsenvaltioille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0035.


Thaimaan tilanne
PDF 173kWORD 72k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. lokakuuta 2015 Thaimaan tilanteesta (2015/2875(RSP))
P8_TA(2015)0343RC-B8-1002/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Thaimaasta, erityisesti 20. toukokuuta 2010(1), 6. helmikuuta 2014(2) ja 21. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselmat(3),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin tiedottajan 2. huhtikuuta 2015 antaman julkilausuman Thaimaan viimeaikaisista tapahtumista,

–  ottaa huomioon EU:n Thaimaan-edustuston yhdessä EU:n Thaimaan-edustustojen päälliköiden kanssa 14. marraskuuta 2014, 30. kesäkuuta 2015 ja 24. syyskuuta 2015 antamat lausunnot,

–  ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2014 Thaimaasta annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon silloisen komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin komission puolesta 15. toukokuuta 2013 antaman vastauksen Andy Hallin tilanteesta,

–  ottaa huomioon ilmaisunvapauden edistämistä ja suojelua käsittelevän YK:n erityisraportoijan 1. huhtikuuta 2015 antaman lehdistötiedotteen,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvostossa esitetyn yleisen määräaikaisarvioinnin Thaimaasta ja ihmisoikeusneuvoston 5. lokakuuta 2011 antamat suositukset,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1998 annetun YK:n julistuksen ihmisoikeuksien puolustajista,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimusvaltio Thaimaa on,

–  ottaa huomioon vuonna 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) ihmisoikeusjulistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että 20. toukokuuta 2014 armeija syrjäytti Thaimaan hallituksen ja julisti koko maahan poikkeustilan ja pakotti hajottamaan väliaikaisen hallituksen (Centre for Administration of Peace and Order);

B.  ottaa huomioon, että armeija on muodostanut ”Rauhan ja järjestyksen kansallisen neuvoston” (National Council of Peace and Order, NCPO), jonka johtajalla kenraali Prayut Chan-ochalla on käytössään kaikki toimivaltuudet ja rajoittamaton valta antaa määräyksiä ja toteuttaa perustuslakiuudistus;

C.  ottaa huomioon, että NCPO:n perustamat keskeiset perustuslailliset elimet ovat sotilashenkilöiden hallinnassa ja NCPO:n kaikille jäsenille on myönnetty täysimääräinen koskemattomuus rikkomusten, vastuun ja vastuuvelvollisuuden suhteen, koska heidät on otettu tehtäviinsä väliaikaisen perustuslain 44 ja 47 osastojen perusteella;

D.  ottaa huomioon, että 29. elokuuta 2015 perustuslakia laativa komitea sai valmiiksi uuden perustuslakiluonnoksen, jonka kansallinen uudistusneuvosto hylkäsi 6. syyskuuta 2015; ottaa huomioon, että uuden perustuslakia laativan komitean on laadittava perustuslaki uudelleen 180 päivän kuluessa ja että viimeisimmän hylkäyksen jälkeen sotilashallinto maassa voi pitkittyä;

E.  ottaa huomioon, että NCPO on syyttänyt väliaikaisen perustuslain 44 osaston perusteella Thaimaan poliittista ja ihmisoikeustilannetta käsitteleviä johtavia verkkosivustoja kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta ja että maan eri poliittisia siipiä lähellä olevia televisiokanavia ja paikallisia radioasemia sensuroidaan ankarasti;

F.  ottaa huomioon, että hiljattain hyväksytyssä julkisia kokouksia koskevassa laissa, joka tuli voimaan 14. elokuuta 2015, rajoitetaan ankarasti kokoontumisvapautta ja määrätään kovia, jopa kymmenen vuoden vankeusrangaistuksia rikoksista, kuten julkisten palvelujen häirinnästä;

G.  ottaa huomioon, että armeijan henkilöstöä on nimitetty ”rauhaa ja järjestystä ylläpitäviksi virkailijoiksi”, jotka pidättävät mielivaltaisesti ihmisiä, suorittavat tutkintaa ja tekevät etsintöjä ilman oikeuden määräystä;

H.  ottaa huomioon, että rauhanomaisiin mielenosoituksiin osallistuneita on toistuvasti syytetty kansankiihotuksesta ja lakien rikkomisesta ja että 14 uusdemokraattisen liikkeen (Neo-Democracy Movement (NDM)) aktivistia on pidätetty;

I.  ottaa huomioon, että kuolemanrangaistusta käytetään Thaimaassa yhä ja että uuteen lainsäädäntöön on lisätty tapauksia, joissa se voidaan langettaa;

J.  ottaa huomioon, että vallankaappauksen jälkeen majesteettirikosta koskevan lain perusteella tehtyjen vangitsemisten määrä kasvoi äkillisesti;

K.  ottaa huomioon, että kansalliselta ihmisoikeuskomissiolta on evätty pääsy kidutettujen tai pahoinpideltyjen henkilöiden luokse, jotka ovat pysyvästi pidätettyinä ilman syytettä tai oikeudenkäyntiä sotilastuomioistuinten määräysvallan nojalla;

L.  ottaa huomioon, että paikallisyhteisöjen ja maaoikeuksien puolesta toimivien aktivistien turvallisuus on heikentynyt vallankaappauksen jälkeen;

M.  ottaa huomioon, että Thaimaa ei ole allekirjoittanut vuoden 1951 pakolaissopimusta tai sen vuoden 1967 pöytäkirjaa eikä sillä ole virallista kansallista turvapaikkaa koskevaa sääntelykehystä; ottaa huomioon, että Thaimaan viranomaiset palauttavat edelleen pakolaisia ja turvapaikanhakijoita maihin, joissa he joutuvat todennäköisesti vainotuiksi;

N.  ottaa huomioon, että Thaimaa on velvollinen niiden kansainvälisten sopimusten nojalla, joiden osapuoli se on, tutkimaan ja saattamaan asianmukaisesti oikeuteen kidutukseen, pidätyskuolemiin ja muihin väitettyihin vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneet henkilöt;

O.  ottaa huomioon, että syyte törkeästä kunnianloukkauksesta työntekijöiden oikeuksia puolustanutta EU:n kansalaista Andy Hallia vastaan on hylätty mutta häntä vastaan on nostettu syyte tietokonerikoksesta ja kunnianloukkaustapauksista sekä kahdesta siviilihenkilöön kohdistuneesta kunnianloukkaustapauksesta, jotka voivat johtaa seitsemän vuoden vankeustuomioon ja usean miljoonan dollarin sakkoihin, sen jälkeen, kun hän oli osallistunut Finnwatchin raportin laatimiseen thaimaalaisen ananastukkukauppiaan väitetyistä työntekijöiden oikeuksien rikkomuksista ja huolimatta siitä, että Thaimaan työministeriö ja eräs yrityksen työntekijä vahvistivat edellisessä oikeuskäsittelyssä yrityksen syyllistyneen työntekijöiden oikeuksien loukkauksiin; ottaa huomioon, että hänen tapaustaan käsitellään 19. lokakuuta 2015;

P.  toteaa, että vaikka Thaimaa on ratifioinut Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen nro 29, siirtotyöläisten suoja on heikko; toteaa, että työntekijöillä käytävä kauppa on huomattava ongelma; toteaa, että tilanne on erityisen huolestuttava kalatalousalalla;

Q.  ottaa huomioon, että EU on keskeyttänyt vuonna 2013 aloitetut hitaasti edenneet neuvottelut kahdenvälisestä vapaakauppasopimuksesta Thaimaan kanssa ja kieltäytyy allekirjoittamasta kumppanuus- ja yhteistyösopimusta, joka saatiin valmiiksi marraskuussa 2013, ennen kuin maassa on demokraattinen hallitus; ottaa huomioon, että EU on Thaimaan kolmanneksi suurin kauppakumppani;

1.  suhtautuu myönteisesti siihen, että EU on antanut vahvan sitoumuksen Thaimaan kansalle, jonka kanssa EU:lla on vahvat ja pitkäaikaiset poliittiset, taloudelliset ja kulttuuriset siteet; korostaa, että Thaimaan ystävänä ja kumppanina EU on toistuvasti vaatinut demokratiakehityksen palauttamista;

2.  on kuitenkin erittäin huolestunut Thaimaan ihmisoikeustilanteen heikkenemisestä toukokuussa 2014 tehdyn vallankaappauksen jälkeen;

3.  kehottaa Thaimaan viranomaisia poistamaan vapautta ja ihmisoikeuksien rauhanomaista harjoittamista koskevaan oikeuteen kohdistuvat tukahduttavat rajoitukset, erityisesti ne, jotka ovat olennaisia rauhanomaiselle osallistumiselle poliittiseen toimintaan;

4.  kehottaa Thaimaan viranomaisia kumoamaan tuomioita ja rangaistuksia, peruuttamaan syytteitä ja vapauttamaan henkilöitä ja media-alan toimijoita, jotka on tuomittu tai joita syytetään, vaikka he ovat harjoittaneet rauhanomaisesti ilmaisun- tai kokoontumisvapauttaan; kehottaa hallitusta kumoamaan välittömästi väliaikaisen perustuslain 44 osaston ja siihen liittyvät säännökset, joiden perusteella Thaimaan viranomaiset tukahduttavat perusoikeuksia ja syyllistyvät rankaisematta ihmisoikeusrikkomuksiin;

5.  kehottaa Thaimaan viranomaisia edistämään koko väestöön kohdistuvien turvallisuusuhkien ehkäisyä ja puuttumaan tehokkaammin yhteisöjen ja maaoikeuksien puolesta toimivien aktivistien huolenaiheisiin;

6.  kehottaa Thaimaan viranomaisia aloittamaan mahdollisimman pian poliittisten toimivaltuuksien siirtämisen sotilasviranomaisilta siviiliviranomaisille; panee merkille vapaita ja oikeudenmukaisia vaaleja koskevan selvän suunnitelman ja kehottaa noudattamaan määräaikoja;

7.  kannustaa siirtämään kaiken siviileihin kohdistuvan tuomiovallan sotilastuomioistuimilta siviilituomioistuimille, lopettamaan poikkeustilan nojalla tehdyt mielivaltaiset pidätykset ja toteuttamaan toimia, joilla rajoitetaan armeijan toimivaltuuksia pidättää siviilejä sen sijaan, että niitä lisättäisiin;

8.  kannustaa viranomaisia tarkastelemaan uudelleen majesteettirikosta koskevaa lakia, jotta voidaan estää se, että sen perusteella rangaistaan poliittisten näkemysten rauhanomaisesta ilmaisemisesta, ja keskeyttämään kyseisen lain liian laajan soveltamisen siihen liittymättömien asioiden yhteydessä;

9.  pyytää, että oikeutta turvallisuuteen, mukaan lukien ihmisoikeusaktivistien oikeus turvallisuuteen, noudatetaan ja suojellaan ja että kaikki ihmisoikeusaktivisteihin kohdistuvat väkivallanteot tutkitaan pikaisesti, tehokkaasti ja riippumattomasti;

10.  panee merkille, että Thaimaan hallitus on nimittänyt uuden perustuslakia laativan komitean laatimaan uuden perustuslain mahdollisimman pian; kehottaa laatimaan perustuslain, joka perustuu demokratian periaatteisiin, kuten tasa-arvo, vapaus, oikeudenmukainen edustus, avoimuus, vastuullisuus, ihmisoikeudet, oikeusvaltio ja resurssien yleinen saatavuus;

11.  kehottaa Thaimaan hallitusta noudattamaan omia perustuslaillisia ja kansainvälisiä velvoitteitaan, jotka koskevat oikeuslaitoksen riippumattomuutta, oikeutta ilmaisunvapauteen, yhdistymisvapauteen ja rauhanomaiseen kokoontumiseen sekä poliittista moniarvoisuutta erityisesti kunnianloukkauksien torjuntaa koskevien lakien lisääntyvän ankaruuden vuoksi;

12.  panee merkille Thaimaan hallituksen toteuttamat toimet, joilla se pyrkii täyttämään vähimmäisvaatimukset ihmiskaupan poistamiseksi ja yleisesti esiintyvän nykyaikaisen orjuuden lopettamiseksi kalastusteollisuutensa tuotantoketjussa; kannustaa hallitusta panemaan nämä toimet täytäntöön kiireellisesti ja tehostamaan ponnistelujaan;

13.  kehottaa Thaimaata allekirjoittamaan ja ratifioimaan vuoden 1951 pakolaissopimuksen tai sen vuoden 1967 pöytäkirjan;

14.  kehottaa Thaimaata toteuttamaan konkreettisia toimia kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseksi;

15.  suhtautuu erittäin myönteisesti siihen, että Thaimaa on hyväksynyt sukupuolten tasa-arvoa koskevan lain, joka merkitsee, että kyseisen lain nojalla maassa kohdellaan tulevaisuudessa osallistavammin homo- ja biseksuaaleja sekä transihmisiä;

16.  suhtautuu myönteisesti päätökseen hylätä törkeää kunnianloukkausta koskeva oikeusjuttu Andy Hallia vastaan ja hänen vapauttamiseensa sen jälkeen; vaatii, että häntä vastaan eteläisen Bangkokin rikostuomioistuimessa aloitetuista törkeää kunnianloukkausta koskevista oikeusjutuista luovutaan myös, kun otetaan huomioon, että hänen toimintansa tarkoitus ihmisoikeusaktivistina oli tuoda esiin ihmiskauppaa koskevia tapauksia ja parantaa siirtotyöläisten oikeudellista asemaa Thaimaassa, mikä vahvistaa hänen oikeutensa tehdä tutkimuksia ja puolustaa etuja ilman pelkoa kostotoimista; ilmaisee huolensa siitä, että kahdessa siviilihenkilöön kohdistuneessa kunnianloukkaustapauksessa hänen oikeudenkäyntinsä ei ole ehkä täysin puolueeton, koska kanteen nostaneen yrityksen ja korkea-arvoisten thaimaalaisten poliitikkojen välillä on kerrottu olevan omistukseen liittyviä yhteyksiä; pyytää EU:n edustustoa jatkamaan hänen oikeudellisen tilanteensa seuraamista tiiviisti ja olemaan läsnä hänen oikeudenkäynnissään;

17.  suhtautuu myönteisesti siihen, että Phuketin maakuntatuomioistuin antoi 1. syyskuuta 2015 vapauttavan tuomion toimittajille Chutima ”Oi” Sidasathianille ja Alan Morisonille;

18.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä ja erityisesti EU:ta tekemään kaikkensa ihmiskaupan, orjatyön ja pakkosiirtolaisuuden torjumiseksi edistämällä kansainvälistä yhteistyötä työhön liittyvien ihmisoikeusrikkomusten seurannassa ja ehkäisemisessä;

19.  kannustaa EU:ta ja Thaimaan hallitusta aloittamaan rakentavan vuoropuhelun ihmisoikeuksien suojeluun ja demokratisoitumisprosessiin Thaimaassa ja sen lähialueella liittyvistä asioista; muistuttaa kannattavansa Thaimaan demokratisoitumisprosessia;

20.  kannustaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa jatkamaan taloudellista ja poliittista painostusta, jotta varmistetaan Thaimaan paluu demokraattiseen hallintoon; muistuttaa Thaimaan hallitusta tässä yhteydessä siitä, että EU:n ja Thaimaan välisen vapaakauppasopimuksen ja kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen puitteissa ei ole odotettavissa edistystä niin kauan kuin sotilasjuntta on vallassa;

21.  suhtautuu myönteisesti Thaimaan uuteen rooliin ASEANin ja EU:n suhteiden koordinaattorimaana vuosina 2015–2018; korostaa molemminpuolisia hyötyjä, joita ASEAN ja EU saavat yhteistyöstään;

22.  pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa ja EU:n edustustoa sekä jäsenvaltioiden edustustoja käyttämään kaikkia saatavilla olevia välineitä, jotta varmistetaan ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja oikeusvaltio Thaimaassa erityisesti jatkamalla oppositiojohtajien tutkinnan ja oikeudenkäyntikuulustelujen seuraamista;

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, komissiolle, Thaimaan hallitukselle ja parlamentille, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle ja Kaakkois-Aasian maiden liiton jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 152.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0107.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0211.


Boko Haramin iskuista johtuva lasten joukkopako Nigeriassa
PDF 254kWORD 75k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. lokakuuta 2015 Boko Haramin iskuista johtuvasta lasten joukkopaosta Nigeriassa (2015/2876(RSP))
P8_TA(2015)0344RC-B8-1003/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Nigeriasta ja etenkin 17. heinäkuuta 2014(1) ja 30. huhtikuuta 2015(2) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 8. ja 19. tammikuuta, 31. maaliskuuta, 14. ja 15. huhtikuuta sekä 3. heinäkuuta 2015 antamat aiemmat julkilausumat,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajan 28. heinäkuuta 2015 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon presidentti Muhammadu Buharin puheenvuoron YK:n yleiskokouksessa 28. syyskuuta 2015 sekä terrorismin torjumista käsittelevässä YK:n huippukokouksessa,

–  ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 31. lokakuuta 2000 antaman päätöslauselman 1325 naisista, rauhasta ja turvallisuudesta,

–  ottaa huomioon YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen sekä lasten oikeuksia ja hyvinvointia koskevan Afrikan yhtenäisyysjärjestön (OAU) peruskirjan (1990),

–  ottaa huomioon vuonna 2003 annetun lapsen oikeuksia koskevan lakialoitteen, jonka Nigerian liittohallitus hyväksyi,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon terrorismin torjuntaa ja ehkäisyä koskevan Afrikan unionin yleissopimuksen, jonka Nigeria ratifioi 16. toukokuuta 2003, sekä yleissopimukseen liitetyn lisäpöytäkirjan, jonka Nigeria ratifioi 22. joulukuuta 2008,

–  ottaa huomioon EU:n vakaushätärahaston, jonka avulla käsitellään Afrikassa tapahtuvan laittoman muuton ja ihmisten siirtymisen perimmäisiä syitä,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun 29. syyskuuta 2015 esittämän kertomuksen Boko Haramin suorittamista loukkauksista ja väärinkäytöksistä sekä niiden vaikutuksesta ihmisoikeuksiin asianomaisissa maissa; ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun lausunnot mahdollisuudesta asettaa Boko Haramin jäseniä syytteeseen sotarikoksista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Nigeria, joka on Afrikan runsasväkisin ja suurin talous, on etnisesti monimuotoinen maa, jota sävyttävät alueelliset ja uskonnolliset jakolinjat sekä pohjoisen ja etelän väliset erot sekä taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus; toteaa, että Nigeriasta on vuoden 2009 jälkeen tullut Da´eshille uskollisen islamilaisen Boko Haram ‑terroristiryhmän taistelukenttä; toteaa, että tästä terroristiryhmästä on tullut koko ajan yhä suurempi uhka Nigerian ja Länsi-Afrikan alueen vakaudelle; toteaa, että Nigerian turvallisuusjoukot ovat usein käyttäneet liiallista voimaa ja syyllistyneet väärinkäytöksiin kapinallisten vastaisissa sotilaallisissa toimissa;

B.  toteaa, että Boko Haram on viimeisten neljän kuukauden aikana surmannut ainakin 1 600 siviiliä ja että siviilikuolonuhrien kokonaismäärä pelkästään vuonna 2015 on vähintään 3 500;

C.  toteaa, että Boko Haramin kapinan alettua ryhmän tahalliset toimet etenkin koulua käyviä poikia ja tyttöjä kohtaan ovat riistäneet lapsilta mahdollisuuden koulunkäyntiin; toteaa, että 10,5 miljoonaa peruskouluikäistä lasta ei Nigeriassa käy koulua, mikä on UNESCOn mukaan maailman suurin luku; toteaa, että Boko Haram ottaa kohteikseen koulutusta saavia lapsia ja naisia aivan kuten al-Shabaab Somaliassa, AQIM, MUJAO ja Ansar Dine Pohjois-Malissa ja Taleban Afganistanissa ja Pakistanissa;

D.  toteaa, että Nigerian armeijan ja alueellisten aseistettujen joukkojen etenemisestä huolimatta myös naapurimaihin asti ulottuvat yhä yleistyvät iskut ja itsemurhapommitukset uhkaavat vakautta ja miljoonien ihmisten toimeentuloa koko alueella; toteaa, että lapset ovat erityisen suuressa vaarassa, kun humanitaarinen tilanne huononee, elintarvikkeiden saanti heikkenee ja koulutuksen, turvallisen juomaveden sekä terveydenhuollon saanti vaikeutuvat;

E.  toteaa, että YK:n arvioiden mukaan väkivaltaisuudet Bornon, Yoben ja Adamawan osavaltioissa ovat äskettäin lisänneet maan sisällä siirtyneiden ihmisten määrää dramaattisesti 2,1 miljoonaan, joista 58 prosenttia on Kansainvälisen siirtolaisjärjestön mukaan lapsia; toteaa, että kapina on kaiken kaikkiaan vaikuttanut yli 3 miljoonaan ihmiseen ja 5,5 miljoonaa ihmistä tarvitsee humanitaarista apua Tšad-järven alueella;

F.  toteaa, että Nigeria on onnistunut järjestämään pääosin rauhalliset presidentin- ja kuvernöörinvaalit huolimatta Boko Haramin uhkauksista häiritä äänestämistä; panee merkille, että Nigeria ja sen naapurimaat perustivat 11. kesäkuuta 2015 Abujassa yhteiset monikansalliset joukot (MNJTF) Boko Haramin vastaisesta taistelusta Niameyssä tammikuussa 2015 tehtyjen päätösten mukaisesti;

G.  toteaa, että Boko Haram on siepannut Nigeriassa vuoden 2009 jälkeen yli 2 000 naista ja tyttöä ja se esimerkiksi sieppasi 276 koulutyttöä maan koillisosassa sijaitsevassa Chibokissa 14. huhtikuuta 2014, mikä järkytti koko maailmaa ja synnytti kansainvälisen kampanjan (”Bring back our Girls”) tyttöjen pelastamiseksi; toteaa, että lähes puolitoista vuotta myöhemmin yli 200 tällöin siepattua tyttöä on edelleen kateissa;

H.  toteaa, että lukuisat muut lapset ovat vuoden 2015 huhtikuun jälkeen kadonneet tai heidät on siepattu tai värvätty taistelijoiksi tai kotiapulaisiksi, monet tytöt ovat joutuneet raiskausten ja pakkoavioliittojen uhreiksi ja heidät on pakotettu kääntymään islamiin; toteaa, että huhtikuun 2015 jälkeen Nigerian turvallisuusjoukot pelastivat noin 300 muuta tyttöä terroristien hallussa olevilta alueilta; toteaa, että noin 60 henkilön onnistui paeta sieppaajiltaan muualla ja he kertoivat Human Rights Watchille vankeusajastaan, johon kuului päivittäinen väkivalta ja terrori sekä fyysinen ja psykologinen pahoinpitely; toteaa, että lapsia ja aseellisia konflikteja käsittelevän YK:n erityisraportoijan mukaan kuluneena vuonna Kaakkois-Nigerian aseellinen selkkaus on ollut yksi maailman tappavimmista lasten kannalta ja siihen on liittynyt surmia, lasten yhä yleisempää värväämistä ja käyttämistä, lukemattomia sieppauksia sekä tyttöihin kohdistunutta seksuaalista väkivaltaa; toteaa, että UNICEFin mukaan yli 23 000 lasta on erotettu vanhemmistaan, pakotettu pois kodeistaan väkivalloin tai joutunut pakenemaan henkensä edestä Nigerian sisällä tai rajojen yli Kameruniin, Tšadiin ja Nigeriin;

I.  toteaa, että suurin osa maan sisällä siirtymään joutuneille ja pakolaisille tarkoitetuissa leireissä asuvista lapsista on menettänyt yhden tai molemmat vanhemmistaan sekä sisaruksiaan ja muita sukulaisiaan, jotka on joko surmattu tai jotka ovat kadonneet; toteaa, että vaikka leireissä toimiikin monia kansainvälisiä ja kansallisia humanitaarisia järjestöjä, lasten perusoikeuksien tilanne on edelleen järkyttävän huono, mikä koskee esimerkiksi ravintoa, suojaa (tilanahtaus ja epähygieenisyys), terveyttä ja koulutusta;

J.  toteaa, että alueella (Nigeriassa, Kamerunissa, Tšadissa ja Nigerissä) on ainakin 208 000 lasta, jotka eivät voi saada koulutusta, 83 000 lapselta puuttuu turvallinen juomavesi ja Koillis-Nigeriassa 23 000 lasta on joutunut eroon perheistään;

K.  toteaa, että Boko Haramin hyökkäykset ovat lisääntyneet Nigeriassa sekä naapurimaissa Kamerunissa, Tšadissa ja Nigerissä; toteaa, että Boko Haram jatkaa lasten ja naisten sieppausta tarkoituksenaan saada heidät kuljettamaan räjähteitä ja käyttää heitä itsemurhapommittajina heidän tietämättään; totea, että ihmiset, jotka hakivat turvaa Tšadin puolelta Tšad-järveä, joutuivat uudelleen samojen terroristien kohteeksi Tšadin maaperällä;

L.  toteaa, että kesäkuussa 2015 EU antoi 21 miljoonaa euroa humanitaarista apua siirtymään joutuneiden auttamiseksi Nigeriassa ja naapurimaissa, joihin terroristijärjestöjen väkivalta on vaikuttanut;

M.  toteaa, että UNICEF lisää yhdessä Nigerian, Kamerunin, Tšadin ja Nigerin hallitusten ja näissä maissa toimivien kumppaneiden kanssa toimiaan auttaakseen alueen tuhansia lapsia ja heidän perheitään saamaan turvallista juomavettä, koulutusta, neuvontaa ja psykologista tukea samoin kuin rokotuksia ja hoitoa vakavaan akuuttiin aliravitsemukseen; toteaa, että UNICEF on saanut vain 32 prosenttia 50,3 miljoonasta eurosta, jotka se tarvitsee tänä vuonna humanitaarisiin toimiinsa Tšad-järven alueella;

N.  toteaa, että Human Rights Watchin mukaan monet siepatuista naisista ja tytöistä, jotka ovat karanneet tai jotka on pelastettu tai vapautettu, ovat kotiin palatessaan raskaana ja tarvitsevat kipeästi lisääntymis- ja äitiysterveydenhuoltoa, ja toisilta puuttuu mahdollisuus päästä raiskauksen jälkeiseen perusterveystarkastukseen ja saada trauman jälkeistä hoitoa, sosiaalista tukea sekä raiskaukseen liittyvää neuvontaa; panee merkille, että komission mukaan tilanteessa, jossa raskaus aiheuttaa kestämätöntä kärsimystä, naisten on voitava saada kaikenlaisia seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä terveyspalveluita terveydentilansa mukaisesti, ja vahvistaa siksi kansainvälisen humanitaarisen oikeuden olevan aina etusijalla;

1.  tuomitsee jyrkästi Boko Haramin rikokset, mukaan lukien terroristi-iskut ja itsemurhapommitukset Tšadissa, Kamerunissa ja Nigerissä; osoittaa tukensa uhreille ja esittää surunvalittelunsa kaikille rakkaitaan menettäneille perheille; tuomitsee Nigeriassa jatkuvan säälimättömän väkivallan Bornon, Yoben ja Adamawan osavaltioissa sekä maan muissa kaupungeissa;

2.  tuomitsee teot, jotka ovat johtaneet viattomien lasten joukkosiirtymiin ja kehottaa antamaan välittömästi koordinoitua kansainvälistä apua YK:n erityisjärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen työlle, jolla pyritään estämään siirtymään joutuneita lapsia ja nuoria joutumasta seksuaaliseen orjuuteen ja kokemasta muunlaista seksuaalista väkivaltaa ja joutumasta siepatuiksi tai pakotetuiksi mukaan aseelliseen konfliktiin Boko Haram ‑terroristiryhmän hyökätessä siviilikohteisiin, hallituksen kohteisiin sekä sotilaallisiin kohteisiin Nigeriassa; korostaa, että on ensisijaisen tärkeää suojella asianmukaisesti lasten oikeuksia Nigeriassa, jonka väestöstä yli 40 prosenttia on 0–14-vuotiaita;

3.  katsoo, että kun on kyse lapsista, jotka ovat aiemmin olleet mukana Boko Haramissa tai muissa aseellisissa ryhmissä, vaihtoehtona syytteeseenasettamiselle ja pidättämiselle olisi harkittava muita kuin oikeudellisia keinoja;

4.  pitää myönteisenä komission äskettäistä ilmoitusta lisävaroista, joilla tuetaan kiireellisiä humanitaarisia avustustoimia alueella; ilmaisee kuitenkin vakavan huolen suuresta erosta kansainvälisen yhteisön UNICEFin alueella suorittamille toimille lupaaman rahoituksen ja todellisuudessa suoritettujen maksujen välillä; kehottaa avunantajia täyttämään sitoumuksensa viipymättä, jotta voidaan käsitellä perustarpeisiin, kuten juomaveteen, perusterveydenhuoltoon ja koulutukseen, liittyvää kroonista puutetta;

5.  kehottaa Nigerian presidenttiä ja hänen vastanimitettyä liittohallitustaan toteuttamaan päättäväisiä toimia siviiliväestön suojelemiseksi keskittyen erityisesti naisten ja tyttöjen suojeluun; kehottaa asettamaan naisten ja lasten oikeudet etusijalle taisteltaessa ääriliikkeitä vastaan ja kehottaa antamaan apua uhreille, asettamaan syylliset syytteeseen ja takaamaan naisten osallistumisen päätöksentekoon kaikilla tasoilla;

6.  kehottaa Nigerian hallitusta käynnistämään presidentti Buharin lupauksen mukaisesti pikaisen, riippumattoman ja perinpohjaisen tutkimuksen kansainvälisen oikeuden piiriin kuuluvista rikoksista ja muista vakavista ihmisoikeusloukkauksista, joihin konfliktin kaikki osapuolet ovat syyllistyneet;

7.  pitää myönteisenä armeijan johdon vaihtamista ja kehottaa tutkimaan kaikkia sekä terroristien että Nigerian turvallisuusjoukkojen tekemiä ihmisoikeusloukkauksia ja rikoksia, jotta voidaan käsitellä edellisen presidentin kaudella havaittua rankaisemattomuutta; pitää myönteisenä presidentti Buharin lupausta tutkia todisteet, joiden mukaan Nigerian asevoimat ovat syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, sotarikoksiin sekä tekoihin, jotka voidaan mahdollisesti katsoa rikoksiksi ihmisyyttä vastaan;

8.  kehottaa liittovaltion presidenttiä käsittelemään haasteita, jotka liittyvät kaikkien kampanjan yhteydessä annettujen lupausten täyttämiseen sekä viimeisiin lausuntoihin, joista tärkeimmät koskevat terroristiuhan torjumista sekä ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden asettamista keskeiselle sijalle sotilaallisissa toimissa, Chibokin tyttöjen ja kaikkien muiden siepattujen naisten ja lasten palauttamista elossa ja vahingoittumattomina, yhä pahenevan aliravitsemusongelman käsittelemistä sekä korruption ja rankaisemattomuuden torjuntaa, jotta voidaan estää tulevat väärinkäytökset ja taata oikeuden toteutuminen kaikille uhreille;

9.  kehottaa Nigerian viranomaisia ja kansainvälistä yhteisöä tekemään tiivistä yhteistyötä ja lisäämään ponnistuksiaan, jotta voidaan kääntää tällä hetkellä jatkuva siirtymään joutuneiden ihmisten määrän kasvu; suhtautuu myönteisesti 13 osanottajamaan Niameyn alueellisessa huippukokouksessa 20. ja 21. tammikuuta 2015 ilmaisemaan päättäväisyyteen ja eritoten Tšadin, Kamerunin ja Nigerian sotilaalliseen sitoutumiseen taisteluun Boko Haramin aiheuttamaa terrorismiuhkaa vastaan; kehottaa yhteisiä monikansallisia joukkoja noudattamaan tarkoin kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä ja humanitaarista oikeutta, kun ne suorittavat Boko Haramin vastaisia operaatioita; toistaa, etteivät pelkät sotilaalliset toimet riitä Boko Haram -kapinan torjumiseen;

10.  huomauttaa, että Boko Haramin taustalla on tyytymättömyys huonoon hallintoon, kaikkialle levinneeseen korruptioon ja valtavaan eriarvoisuuteen Nigerian yhteiskunnassa; kehottaa Nigerian viranomaisia poistamaan korruption, huonon hallinnon ja tehottomuuden julkisista elimistä sekä armeijasta ja kehottaa edistämään oikeudenmukaista verotusta; kehottaa ryhtymään toimiin Boko Haramin laittomien tulonlähteiden ja etenkin salakuljetuksen ja ihmiskaupan tyrehdyttämiseksi yhteistyössä naapurimaiden kanssa;

11.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä auttamaan Nigeriaa ja naapurimaita (Kamerun, Tšad ja Niger), jotka ovat ottaneet vastaan pakolaisia, jotta ne voisivat antaa kaiken tarpeellisen lääkinnällisen ja psykologisen avun sitä tarvitseville; vetoaa alueen viranomaisiin, jotta ne takaisivat kaikenlaisten seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvien palveluiden saannin raiskatuille naisille ja tytöille Geneven sopimusten yhteisen 3 artiklan mukaisesti; korostaa tarvetta soveltaa sotaraiskausten uhreihin yleismaailmallisia normeja ja kehottaa takaamaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ensisijaisuuden aseellisten konfliktien yhteydessä; ilmaisee täyden myötätuntonsa naisille ja lapsille, jotka ovat selvinneet hengissä Boko Haramin harjoittamasta sokeasta terrorismista; kehottaa perustamaan erityisiä koulutusohjelmia naisille ja lapsille, jotka ovat sodan uhreja, ja myös koko yhteiskunnalle, jotta uhrit voisivat selvitä kokemistaan kauhuista; kehottaa antamaan asianmukaista ja kattavaa tietoa, jonka avulla voidaan voittaa häpeä ja sosiaalinen syrjäytyminen ja auttaa asianomaisia palaamaan yhteiskunnan arvokkaiksi jäseniksi;

12.  kehottaa komissiota asettamaan etusijalle avun kotiseuduiltaan siirtymään joutuneille lapsille ja nuorille Nigeriassa, Kamerunissa, Tšadissa ja Nigerissä ja keskittymään erityisesti suojeluun kaikenlaiselta julmuudelta ja sukupuoleen liittyvältä väkivallalta sekä koulutuksen, terveydenhuollon ja turvallisen juomaveden saantiin vakaushätärahaston avulla; kehottaa käsittelemään laittoman muuttoliikkeen ja siirtymään joutumisen perussyitä Afrikassa;

13.  kehottaa Nigerian hallitusta toteuttamaan toimia, joilla helpotetaan siirtymään joutuneiden henkilöiden ja etenkin lasten paluuta, ja kehottaa takaamaan heidän turvallisuutensa; kehottaa tukemaan kansalaisjärjestöjä niiden pyrkiessä parantamaan konfliktin vuoksi siirtyneiden ihmisten leiriolosuhteita muun muassa parantamalla hygieniaa ja sanitaatiota mahdollisen sairauksien leviämisen ehkäisemiseksi;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Nigerian liittovaltion hallitukselle ja parlamentille sekä ECOWASin ja Afrikan unionin edustajille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0008.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0185.


Ali Mohammed al-Nimrin tapaus
PDF 166kWORD 67k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. lokakuuta 2015 Ali Mohammed al-Nimrin tapauksesta (2015/2883(RSP))
P8_TA(2015)0345RC-B8-0997/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Raif Badawin (Saudi-Arabia) tapauksesta 12. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman(1) ja Saudi-Arabiasta, sen suhteista EU:n kanssa ja roolista Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman(2),

–  ottaa huomion kesäkuussa 1998 hyväksytyt kuolemanrangaistusta koskevat EU:n suuntaviivat ja niiden huhtikuussa 2013 tarkistetun ja ajantasaistetun version,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat ja erityisesti sen 18. joulukuuta 2014 antaman päätöslauselman kuolemanrangaistuksen soveltamisen keskeyttämisestä (A/RES/69/186),

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusasiantuntijoiden 22. syyskuuta 2015 antamat lausumat Ali Mohammed al-Nimrin tapauksesta,

–  ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan, jossa määrätään, että kaikilla on oikeus ilmaisunvapauteen, ja 4 artiklan, jossa kielletään kidutus,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat Euroopan unionin suuntaviivat, jotka hyväksyttiin kesäkuussa 2004 ja joita tarkistettiin joulukuussa 2008,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen, jonka osapuolena Saudi-Arabia on,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklan sekä vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 19 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksista tehdyn Arabiliiton peruskirjan, jonka osapuolena Saudi-Arabia on, ja erityisesti sen 32 artiklan 1 kohdan, jossa taataan oikeus tiedon saamiseen sekä mielipiteen- ja sananvapauteen, ja 8 artiklan, jossa kielletään ruumiillinen ja henkinen kidutus sekä julma, halventava, nöyryyttävä ja epäinhimillinen kohtelu,

–  ottaa huomioon äskettäisen toisen tapauksen, jossa niin ikään alaikäinen henkilö, 17-vuotias Dawoud al-Marhoon, tuomittiin kuolemaan mestaamalla; ottaa huomioon, että al-Marhoonia oletetusti kidutettiin ja hänet pakotettiin allekirjoittamaan tunnustus, jota viranomaiset käyttivät hänen tuomitsemiseensa sen jälkeen, kun hänet oli toukokuussa 2012 pidätetty Saudi‑Arabian itäisessä maakunnassa järjestetyssä mielenosoituksessa;

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että toukokuussa 2015 Saudi-Arabian korkein oikeus tuomitsi 21‑vuotiaan Ali Mohammed al-Nimrin, joka on huomattavan toisinajattelijan veljenpoika, kuolemaan kerrotun mukaan mestaamalla ja sen jälkeen ristiinnaulittavaksi syytettynä rikoksista, joihin kuuluvat muun muassa kansankiihotus, mellakointi, mielenosoittaminen, rosvous ja kuulumineen terrorisoluun; ottaa huomioon, että pidätyshetkellä ja osoittaessaan mieltä demokratian ja tasa-arvoisten oikeuksien puolesta Saudi-Arabiassa Ali al-Nimr oli alle 18-vuotias, siis alaikäinen; ottaa huomioon, että hänet tuomittiin kuolemaan mielenosoittamisesta enimmäkseen šiiojen asuttamassa Saudi-Arabian itäisessä maakunnassa; ottaa huomioon luotettavien tahojen esittämät väitteet, joiden mukaan Ali al-Nimriä kidutettiin ja hänet pakotettiin allekirjoittamaan tunnustus; ottaa huomioon, että al-Nimriltä on evätty kaikenlaiset takeet turvallisesta ja asianmukaisesta oikeudenkäynnistä kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

B.  ottaa huomioon, että kuolemantuomion langettaminen henkilölle, joka rikoksentekohetkellä on alaikäinen, ja epäillyn kidutuksen jälkeen, ei sovi yhteen Saudi‑Arabian kansainvälisten velvoitteiden kanssa;

C.  ottaa huomioon, että kidutuksen ja julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kielto on sisällytetty kaikkiin kansainvälisiin ja alueellisiin ihmisoikeusvälineisiin ja että se on tavanomaisen kansainvälisen oikeuden sääntö, joka siten sitoo kaikkia valtioita riippumatta siitä, ovatko ne ratifioineet kyseisiä kansainvälisiä sopimuksia;

D.  ottaa huomioon, että kuolemanrangaistusten lisääntyminen liittyy läheisesti Saudi-Arabian erityisrikostuomioistuimen tuomioihin oikeudenkäynneissä terrorismiin liittyvistä rikoksista; ottaa huomioon, että kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Saudi‑Arabiassa pantiin täytäntöön ainakin 175 teloitusta elokuun 2014 ja kesäkuun 2015 välisenä aikana;

E.  ottaa huomioon, että tämä tapaus on yksi monista, joissa on langetettu ankaria tuomioita ja käytetty häirintää saudiarabialaisia aktivisteja vastaan, joita vainotaan mielipiteidensä ilmaisemisesta ja joista monet on tuomittu oikeudenkäynneissä, jotka eivät täytä kansainvälisiä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia normeja, kuten entinen YK:n ihmisoikeusvaltuutettu totesi heinäkuussa 2014;

F.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19 artiklassa säädetään, että jokaisella on oikeus mielipiteen- ja ilmaisunvapauteen sekä verkossa että verkon ulkopuolella; katsoo, että tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta;

G.  ottaa huomioon, että Saudi-Arabian Geneven YK-suurlähettiläs Faisal bin Hassan Trad on nimitetty YK:n ihmisoikeusneuvoston riippumattomien asiantuntijoiden paneelin puheenjohtajaksi;

H.  ottaa huomioon, että Saudi-Arabian kuningaskunnan ja EU:n välisen ihmisoikeusvuoropuhelun käynnistäminen voisi olla rakentava askel, joka auttaa vahvistamaan keskinäistä ymmärtämistä ja edistämään uudistuksia maassa, mukaan lukien oikeuslaitoksen uudistaminen;

I.  ottaa huomioon, että Saudi-Arabia on vaikutusvaltainen ja merkittävä poliittinen ja taloudellinen toimija Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikan alueella;

1.  tuomitsee ankarasti Ali Mohammed al-Nimrin tuomitsemisen kuolemaan; toteaa jälleen kerran tuomitsevansa kuolemanrangaistuksen käytön ja kannattaa vakaasti kuolemantuomioiden täytäntöönpanon keskeyttämistä askeleena kohti kuolemanrangaistuksen poistamista;

2.  kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia ja erityisesti Saudi-Arabian kuningasta Salman bin Abdulaziz Al Saudia pysäyttämään Ali Mohammed al-Nimrin teloittamisen ja myöntämään armahduksen tai muuttamaan hänen tuomiotaan; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja EU:n jäsenvaltioita käyttämään kaikkia diplomatiansa keinoja ja tekemään kaikkensa tämän teloituksen estämiseksi välittömästi;

3.  muistuttaa Saudi-Arabian kuningaskuntaa siitä, että se on osapuolena lapsen oikeuksista tehdyssä yleissopimuksessa, jossa ankarasti kielletään kuolemanrangaistuksen käyttö rikoksista, jotka on tehnyt alle 18-vuotias henkilö;

4.  kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia lopettamaan erityisrikostuomioistuimen, joka perustettiin vuonna 2008 käsittelemään terrorismirikoksia, mutta jota on lisääntyvästi käytetty syyttämään rauhanomaisia toisinajattelijoita selvästi poliittisesti perustelluilla syytöksillä ja oikeudenkäynneissä, jotka ovat oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan perusoikeuden vastaisia;

5.  kehottaa Saudi-Arabian hallitusta varmistamaan väitettyjen kidutustoimien nopean ja puolueettoman tutkinnan sekä varmistamaan, että Ali Mohammed al-Nimrille annetaan kaikki hänen mahdollisesti pyytämänsä lääketieteellinen apu sekä mahdollisuus tavata säännöllisesti perhettään ja asianajajiaan;

6.  muistuttaa Saudi-Arabiaa sen sitoumuksista YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenenä; panee merkille, että Saudi-Arabia on äskettäin nimitetty YK:n ihmisoikeusneuvoston riippumattomien asiantuntijoiden paneelin puheenjohtajaksi; vaatii Saudi-Arabian viranomaisia takaamaan, että ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevien normien kunnioittaminen maassa vastaa sen kansainvälistä roolia;

7.  kehottaa luomaan vahvistettuja ihmisoikeusvuoropuhelun mekanismeja EU:n ja Saudi‑Arabian välille ja vaihtamaan oikeus- ja lakiasioiden asiantuntemusta, jotta voidaan vahvistaa yksilöiden oikeuksien suojelua Saudi-Arabiassa sen toteuttaman oikeuslaitoksen uudistusprosessin mukaisesti; kehottaa Saudi-Arabian kuningaskunnan viranomaisia toteuttamaan tarvittavia ihmisoikeusuudistuksia, erityisesti sellaisia, jotka liittyvät kuolemanrangaistuksen käytön rajoittamiseen;

8.  kehottaa Saudi-Arabiaa allekirjoittamaan ja ratifioimaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-yleissopimus), joka tuli voimaan vuonna 1976 ja jonka 6 artiklassa todetaan, että ”jokaisella ihmisellä on synnynnäinen oikeus elämään”;

9.  on erittäin huolissaan tiedoista, joiden mukaan kuolemantuomioiden lukumäärä Saudi-Arabiassa on noussut vuonna 2014 ja siitä, että tuomioistuimet ovat määränneet kuolemanrangaistuksia hälyttävässä tahdissa vuonna 2015;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, kuningas Salman Ibn Abdulaziz Al Saudille, Saudi-Arabian kuningaskunnan hallitukselle, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0037.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0207.


Maksupalvelut sisämarkkinoilla ***I
PDF 236kWORD 98k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. lokakuuta 2015 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2013/36/EU ja 2009/110/EY muuttamisesta ja direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (COM(2013)0547 – C7-0230/2013 – 2013/0264(COD))
P8_TA(2015)0346A8-0266/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0547),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0230/2013),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin 5. helmikuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 11. joulukuuta 2013 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 4. kesäkuuta 2015 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan ja 61 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A7-0169/2014),

–  ottaa huomioon tarkistukset, jotka se hyväksyi 3. huhtikuuta 2014 pitämässään istunnossa(3),

–  ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen 18. syyskuuta 2014 tekemän päätöksen parlamentin seitsemännellä vaalikaudella kesken jääneistä asioista,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan täydentävän mietinnön (A8‑0266/2015),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 8. lokakuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/... antamiseksi maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2015/2366.)

(1)EUVL C 224, 15.7.2014, s. 1.
(2)EUVL C 170, 5.6.2014, s. 78.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0280.


Asuntolainalainsäädäntö ja riskirahoitusvälineet EU:ssa: Espanja
PDF 169kWORD 71k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. lokakuuta 2015 Espanjan asuntolainalainsäädännöstä ja riskirahoitusvälineistä vastaanotetuista vetoomuksista (2015/2740(RSP))
P8_TA(2015)0347B8-0987/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon vetoomuksen 626/2011 sekä 15 muuta Espanjan asuntolainalainsäädäntöä koskevaa vetoomusta (179/2012, 644/2012, 783/2012, 1669/2012, 996/2013, 1345/2013, 1249/2013, 1436/2013, 1705/2013, 1736/2013, 2120/2013, 2159/2013, 2440/2013, 2563/2013 ja 2610/2013),

–  ottaa huomioon vetoomuksen 513/2012 sekä 21 muuta Espanjassa käytettäviä riskirahoitusvälineitä koskevaa vetoomusta (548/2012, 676/2012, 677/2012, 785/2012, 788/2012, 949/2012, 1044/2012, 1247/2012, 1343/2012, 1498/2012, 1662/2012, 1761/2012, 1851/2012, 1864/2012, 169/2013, 171/2013, 2206/2013, 2215/2013, 2228/2013, 2243/2013 ja 2274/2013),

–  ottaa huomioon vetoomusvaliokunnassa asianomaisten vetoomusten esittäjien kanssa käydyt keskustelut ja niistä viimeisimmät, jotka käytiin 16. huhtikuuta 2015,

–  ottaa huomioon kuluttajille tarkoitetuista kiinteää asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista ja direktiivien 2008/48/EY ja 2013/36/EU sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 4. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/17/EU(1),

–  ottaa huomioon rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU(2),

–  ottaa huomioon kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5. huhtikuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY(3),

–  ottaa huomioon julkilausuman, jonka komissio antoi 19. toukokuuta 2015 maksukyvyttömyysmenettelyä koskevan yhteisen keskustelun yhteydessä ja joka koski komission 12. maaliskuuta 2014 uudesta lähestymistavasta liiketoiminnan epäonnistumiseen ja maksukyvyttömyyteen antaman suosituksen tarkistamista ja jatkamista perheiden maksukyvyttömyyden ja yksittäisille henkilöille ja perheille annettavien uusien mahdollisuuksien osalta,

–  ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman sosiaalisesta asuntotuotannosta Euroopan unionissa(4),

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen Espanjan asuntolainalainsäädännöstä ja riskirahoitusvälineistä vastaanotetuista vetoomuksista (O-000088/2015 – B8‑0755/2015),

–  ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että lukuisat vastaanotetut vetoomukset sisältävät tuhansia traagisia henkilökohtaisia tarinoita kansalaisista, jotka ovat menettäneet elinikäiset säästönsä osittain tai kokonaan, ja että kyseiset vetoomukset tuovat esiin esteet, joita kuluttajat kohtaavat etsiessään tarkkaa ja olennaista tietoa rahoitusvälineistä;

B.  toteaa, että Espanjan kansalaisyhteiskunta on protestoinut satoja tuhansia häätöjä, asuntolainasopimusten kohtuuttomia ehtoja ja lainanottajien suojattomuutta vastaan; toteaa, että yhden näistä organisaatioista, asuntolainojen uhrien järjestön ("Plataforma de Afectados por la Hipoteca" eli "PAH") esittämien tietojen mukaan Espanjassa on vuoden 2015 ensimmäisen neljänneksen aikana suoritettu 19 261 asukkaiden häätöä kodeistaan (6 prosentin lisäys vuoden 2014 ensimmäiseen neljännekseen nähden); toteaa, että PAH:n arvion mukaan Espanjassa on suoritettu vuoden 2008 jälkeen yli 397 954 asukkaiden häätöä kodeistaan; toteaa, että yli 100 000 kotitaloutta on menettänyt kotinsa;

C.  ottaa huomioon, että kriisin vaikutukset ovat pahentaneet häädettyjen perheiden tilannetta, sillä näiden on maksettava edelleen asuntolainaansa ja sen kasvavia korkoja; toteaa, että Espanjan hallitus otti poikkeuksellisena toimena käyttöön sijaissuoritusten mahdollisuuden ("datio in solutum") lailla 6/2012; toteaa, että vuoden 2014 toiselta neljännekseltä saatujen virallisten tietojen mukaan "datio in solutum" on hyväksytty vain 1 467 kertaa, kun sitä koskevia hakemuksia on esitetty 11 407, mikä merkitsee 12,86 prosentin hyväksymisastetta;

D.  ottaa huomioon, että sekä espanjalaiset tuomioistuimet että EU:n tuomioistuin ovat todenneet Espanjan asuntolainasektorilla noudatettavan kohtuuttomia sopimusehtoja ja käytäntöjä (esimerkiksi unionin tuomioistuimen tuomioissa C-243/08, Pannon-GSM, C‑618/10, Banco Español de Crédito, ja C-415/11, Catalunyacaixa) ja ne olisi pitänyt estää direktiiveillä 93/13/ETY, 2004/39/EY ja 2005/29/EY, jos direktiivit olisi siirretty täysin lainsäädännön osaksi ja pantu täytäntöön Espanjassa;

E.  ottaa huomioon, että kuluttajille tarkoitettuja kiinteää asunto-omaisuutta koskevia luottosopimuksia koskevaa direktiiviä 2014/17/ЕU sovelletaan 21. maaliskuuta 2016 jälkeen tehtyihin asuntolainasopimuksiin ja että sillä luotonantajat velvoitetaan ilmoittamaan kuluttajille lainasopimuksen pääominaisuudet;

F.  ottaa huomioon, että asiassa Aziz annetun tuomion (asia C-415/11) johdosta Espanjan viranomaiset hyväksyivät nopeutetulla menettelyllä 14. toukokuuta 2013 lain 1/2013 toimenpiteistä asuntovelallisten suojan, velkojen uudelleenjärjestelyn ja sosiaalisen vuokraoikeuden vahvistamiseksi (Ley 1/2013 de medidas para reforzar la protección a los deudores hipotecarios, restructuración de la deuda y alquiler social);

G.  ottaa huomioon, että asiassa C-169/14 annetun tuomion johdosta Espanjan viranomaiset muuttivat asuntolainoja koskevaa muutoksenhakujärjestelmää sisällyttämällä 25. toukokuuta 2015 annettuun lakiin 9/2015 loppusäännöksen, joka koskee kiireellisiä toimenpiteitä konkurssiasioissa (Ley 9/2015 de medidas urgentes en material concursal), kyseisen lain saattamiseksi yhdenmukaiseksi direktiivin 93/13/ETY kanssa;

H.  ottaa huomioon, että Espanjan parlamentti hyväksyi kestävää velkojen uudelleenjärjestelyä pääasiallisia asuntoja koskevien asuntolainojen tapauksessa koskevat käytännesäännöt, joita rahoituslaitokset eivät ole juurikaan noudattaneet niiden vapaaehtoisuuden vuoksi ja joilla on saatu hyvin rajallisia tuloksia häätöjen välttämisessä ja sijaissuoritusten ("datio in solutum") käytön lisäämisessä, koska kelpoisuusvaatimusten vuoksi yli 80 prosenttia tässä tilanteessa olevista jää menettelyn ulkopuolelle;

I.  ottaa huomioon, että monissa tapauksissa pankit eivät olleet tiedottaneet kuluttajille asianmukaisesti heille tarjottuihin sijoitusvälineisiin liittyneiden riskien laajuudesta eivätkä pankit olleet tällöin myöskään tehneet soveltuvuustestejä selvittääkseen, oliko asiakkailla riittävästi tietoa ymmärtääkseen, millaisia taloudellisia riskejä he olivat ottamassa; toteaa, että monet näistä kansalaisista ovat ikääntyneitä henkilöitä, jotka ovat sijoittaneet elinikäiset säästönsä – kuten heille sanottiin – "riskittömiin investointeihin";

J.  ottaa huomioon, että 700 000 Espanjan kansalaisen arvioidaan joutuneen viime vuosina talouspetosten uhriksi, koska heidän pankkinsa ovat johdatelleet heitä ostamaan riskirahoitusvälineitä kertomatta asianmukaisesti riskien laajuudesta ja sen seurauksista, että sijoitetut varat eivät ole heidän käytettävissään;

K.  toteaa, että monet rahoituspetosten uhrit ovat hylänneet Espanjan viranomaisten perustaman välimiesmenettelyn;

L.  ottaa huomioon, että rahoitusvälineiden markkinoita koskevalla direktiivillä 2004/39/EY säännellään sijoitusyritysten ja luottolaitosten harjoittamaa rahoitusvälineisiin ja myös niin kutsuttuihin etuoikeutettuihin osakkeisiin ('preferentes") liittyvien sijoituspalvelujen tarjoamista; toteaa, että rahoitusvälineiden markkinoita koskevan direktiivin 19 artikla asettaa liiketoimintaa koskevia vaatimuksia toimijoille, jotka tarjoavat asiakkaille sijoituspalveluita;

1.  kehottaa komissiota seuraamaan asiassa C-415 (Aziz) annetun tuomion sekä asuntolainalainsäädännöstä annetun direktiivin 93/13/ETY täytäntöönpanoa EU:n kaikissa jäsenvaltioissa sen varmistamiseksi, että kansalliset viranomaiset noudattavat niitä täysimääräisesti;

2.  kehottaa unionin rahoitusalan toimijoita lopettamaan asiakkaisiin kohdistuvat väärinkäytökset, jotka liittyvät lainoihin, monimutkaisiin rahoitustuotteisiin ja luottokortteihin, mikä käsittää myös liiallisten korkojen perimisen ja palveluiden mielivaltaisen peruuttamisen;

3.  kehottaa rahoitusalan toimijoita kaikkialla unionissa välttämään ainoassa asunnossaan asuvien perheiden häätämistä ja soveltamaan sen sijaan lainojen uudelleenjärjestelyä;

4.  kehottaa Espanjan viranomaisia käyttämään käytettävissään olevia välineitä kattavan ratkaisun löytämiseksi, jotta voitaisiin vähentää merkittävästi häätöjen kestämättömän suurta määrää;

5.  kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti kuluttajille tarkoitettuja kiinteää asunto-omaisuutta koskevia luottosopimuksia koskevan direktiivin 2014/17/ЕU saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikissa jäsenvaltioissa;

6.  kehottaa komissiota jakamaan parhaita käytäntöjä "datio in solutum" -periaatteen soveltamisesta tietyissä jäsenvaltioissa ja arvioimaan sen vaikutusta kuluttajiin ja yrityksiin;

7.  varoittaa komissiota EU:n julkisasiamiehen esittämistä epäilyksistä liittyen niiden toimien laillisuuteen, joita Espanjan hallitus on hyväksynyt pyrittäessä ratkaisemaan unionin tuomioistuimen 14. maaliskuuta 2013 esiin tuomia rikkomuksia ja estämään laina-alan väärinkäytöksiä;

8.  kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti Espanjan hallituksen hyväksymien uusien toimenpiteiden täytäntöönpanoa tämänhetkisten ongelmien ratkaisemiseksi sekä pankkitoimintaan ja kaupankäyntiin liittyvien kohtuuttomien käytäntöjen ehkäisemiseksi;

9.  kehottaa komissiota käynnistämään rahoitustuotteita koskevia tiedotuskampanjoita ja parantamaan asiaan liittyvää yleistä tietämystä koulutuksen avulla sen takaamiseksi, että kaikki unionin kansalaiset saavat entistä paremmin tietoa rahoitustuotteiden hankkimiseen liittyvistä riskeistä;

10.  kehottaa komissiota jakamaan parhaita käytäntöjä, jotka edistävät vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevien kansalaisten suojelua; katsoo, että raha-asioita koskevien perustietojen opettaminen voisi olla täydentävä tekijä, jonka avulla voidaan välttää ylivelkaantumisen seuraukset;

11.  kehottaa Euroopan pankkiviranomaista ja Euroopan keskuspankkia toteuttamaan parhaita käytäntöjä koskevan kampanjan, jolla kannustetaan pankkeja ja niiden henkilökuntaa antamaan selkeitä, ymmärrettäviä ja oikeita tietoja; korostaa, että kuluttajien on voitava tehdä tietoon perustuva päätös, niin, että he ymmärtävät täysin mahdollisesti aiheutuvat riskit, eivätkä meklarit ja pankit saa johtaa asiakkaita harhaan;

12.  kehottaa EU:n rahoitusalan vahvuuden säilyttämiseksi Euroopan pankkiviranomaista ja Euroopan keskuspankkia vaatimaan pankeilta myös sitä, että ne erottavat mahdollisesti riskin sisältävän kaupankäynnin talletusten vastaanottamisesta, jos tällainen toiminta vaarantaa rahoitusvakauden;

13.  kehottaa komissiota ja EKP:tä arvioimaan Espanjassa talouspetoksen uhreiksi joutuneita kansalaisia varten käyttöön otettua välimiesmenettelyä;

14.  kehottaa komissiota seuraamaan, että Espanja saattaa rahoitusvälineisiin ja myös niin kutsuttuihin etuoikeutettuihin osakkeisiin liittyvän unionin lainsäädännön asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään ja soveltaa sitä asianmukaisesti;

15.  kehottaa komissiota seuraamaan vastaanotettuja kanteluja ja suorittamaan tarvittavat tutkimukset;

16.  kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen perheiden maksukyvyttömyydestä;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Espanjan hallitukselle, neuvostolle, komissiolle ja Euroopan keskuspankille.

(1)EUVL L 60, 28.2.2014, s. 34.
(2)EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349.
(3)EYVL L 95, 21.4.1993, s. 29.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0246.


Kuolemanrangaistus
PDF 175kWORD 74k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. lokakuuta 2015 kuolemanrangaistuksesta (2015/2879(RSP))
P8_TA(2015)0348RC-B8-0998/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa kuolemanrangaistuksen poistamisesta ja erityisesti 7. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman(1),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin ja Euroopan neuvoston pääsihteerin Thorbjørn Jaglandin 10. lokakuuta 2014 antaman yhteisen julkilausuman eurooppalaisesta ja kansainvälisestä kuolemanrangaistuksen vastaisesta päivästä,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen kuudennen ja kolmannentoista lisäpöytäkirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 2 artiklan,

–  ottaa huomioon kuolemanrangaistusta koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon parhaillaan ajantasaistettavan sellaisia tuotteita koskevan EU:n vientivalvontajärjestelmän, joita voidaan käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä sen toisen valinnaisen pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon vuonna 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon maailman huumeongelman vaikutuksesta ihmisoikeuksien toteutumiseen tehdyn tutkimuksen, jonka YK:n ihmisoikeusvaltuutettu julkaisi syyskuussa 2015,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat ja erityisesti 18. joulukuuta 2014 annetun päätöslauselman kuolemanrangaistuksen käyttöä koskevasta moratoriosta,

–  ottaa huomioon Madridissa 12.–15. kesäkuuta 2013 järjestetyn kuolemanrangaistuksen vastaisen viidennen maailmankongressin loppujulkilausuman,

–  ottaa huomioon kansainvälisen ja eurooppalaisen kuolemanrangaistuksen vastaisen päivän, jota vietetään vuosittain 10. lokakuuta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että kuolemanrangaistuksen poistaminen maailmanlaajuisesti on yksi EU:n ihmisoikeuspolitiikan päätavoitteista;

B.  panee merkille, että 10. lokakuuta 2015 vietettävän kansainvälisen kuolemanrangaistuksen vastaisen päivän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta kuolemanrangaistuksen soveltamisesta huumausainerikosten yhteydessä;

C.  panee merkille, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan yli 160 YK:n jäsenvaltiota on joko poistanut kuolemanrangaistuksen tai ei sovella sitä, ja toteaa, että nämä valtiot ovat hyvin erilaisia oikeusjärjestelmiltään, perinteiltään, kulttuureiltaan sekä uskonnollisilta taustoiltaan;

D.  huomauttaa, että uusimpien tilastojen mukaan ainakin 2 466 ihmistä 55 maassa on tiedettävästi tuomittu kuolemaan vuonna 2014, ja toteaa, että kuolemaantuomittujen määrä on kasvanut lähes 23 prosentilla vuodesta 2013; toteaa, että vuonna 2014 koko maailmassa suoritettiin ainakin 607 teloitusta; toteaa, että näihin lukuihin ei ole laskettu mukaan niiden ihmisten määrää, jotka arvellaan teloitetun Kiinassa; toteaa, että Kiina teloitti edelleen enemmän ihmisiä kuin koko muu maailma yhteensä ja että se langetti tuhansia uusia kuolemantuomioita; panee merkille, että kuolemanrangaistukset ja teloitukset jatkuvat hälyttävässä määrin myös vuonna 2015; toteaa, että kuolemanrangaistusten lisääntyminen liittyy läheisesti tuomioistuinten joukko‑oikeudenkäynneissä antamiin tuomioihin terrorismiin liittyvistä rikoksista esimerkiksi Egyptissä ja Nigeriassa; toteaa, että kuolemanrangaistuksen mahdollista palauttamista harkitaan parhaillaan Tšadissa ja Tunisiassa; toteaa, että kuolemantuomioiden langettaminen ja täytäntöönpano jatkuu edelleen tietyissä Yhdysvaltojen osavaltioissa;

E.  toteaa, että tiettävästi ihmisiä on tuomittu kivityskuolemaan Pakistanissa, Nigeriassa, Afganistanissa, Iranissa, Irakissa, Sudanissa, Somaliassa ja Saudi-Arabiassa ja että viime vuosina satoja naisia on kivitetty kuoliaiksi aviorikosten vuoksi; toteaa, että kuolemanrangaistuksen menetelmänä käytettyä kivitystä pidetään kidutusmuotona;

F.  panee merkille, että kahdeksan valtion (Mauritanian, Sudanin, Iranin, Saudi-Arabian, Jemenin, Pakistanin, Afganistanin ja Qatarin) lainsäädännössä on säädetty kuolemanrangaistus homoseksuaalisuudesta ja että eräissä Nigerian ja Somalian maakunnissa samaa sukupuolta olevien seksuaalisesta kanssakäymisestä määrätään virallisesti kuolemanrangaistus;

G.  ottaa huomioon, että kuolemantuomiot kohdistuvat usein muita heikommassa asemassa oleviin, mielisairaisiin ja kansallisiin ja kulttuurisiin vähemmistöihin kuuluviin ihmisiin;

H.  toteaa, että 33 valtiota soveltaa kuolemanrangaistusta huumausainerikosten yhteydessä, mikä johtaa noin 1 000 teloitukseen vuosittain; toteaa, että vuonna 2015 teloituksia on tiettävästi suoritettu tällaisista rikoksista Kiinassa, Iranissa, Indonesiassa ja Saudi‑Arabiassa; toteaa, että kuolemanrangaistuksia määrätään huumausainerikoksista vuonna 2015 edelleen Kiinassa, Indonesiassa, Iranissa, Kuwaitissa, Malesiassa, Saudi‑Arabiassa, Sri Lankassa, Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa sekä Vietnamissa; toteaa, että nämä rikokset voivat käsittää erilaisia huumekauppaan ja huumeiden hallussapitoon liittyviä syytteitä;

I.  toteaa, että kuluneiden 12 kuukauden aikana kuolemanrangaistusta on alettu soveltaa entistä useammin koko maailmassa huumerikoksista ja että monet valtiot teloittavat ihmisiä huumeisiin liittyvistä rikoksista huomattavasti kasvaneessa määrin, pyrkivät palauttamaan kuolemanrangaistuksen huumerikoksista tai ovat lopettaneet pitkään kestäneen kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon keskeyttämisen;

J.  toteaa, että Iran on tiettävästi teloittanut 394 huumerikollista vuoden 2015 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana, kun se koko vuonna 2014 teloitti 367; toteaa, että puolet kaikista Saudi-Arabian tänä vuonna suorittamista teloituksista on liittynyt huumausainerikoksiin, kun niiden osuus kaikista teloituksista oli vain neljä prosenttia vuonna 2010; toteaa, että ainakin 112 huumerikollista odottaa teloitusta Pakistanin kuolemanselleissä;

K.  toteaa, että monia EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia on joko teloitettu tai heitä odottaa teloitus huumerikoksista kolmansissa maissa;

L.  totea, että kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaan kuolemanrangaistus voidaan langettaa vain kaikkein vakavimmista rikoksista; toteaa, että YK:n ihmisoikeuskomitea sekä laittomia teloituksia käsittelevä YK:n erityisraportoija ja YK:n kidutuksen vastainen erityisraportoija ovat todenneet, ettei kuolemanrangaistusta pitäisi määrätä huumausaineisiin liittyvistä rikoksista; toteaa, että pakollinen kuolemanrangaistus ja sen käyttäminen huumausainerikoksissa on vastoin kansainvälistä oikeutta ja kansainvälisiä normeja;

M.  panee merkille, että kansainvälinen huumausainevalvontalautakunta on kehottanut kuolemanrangaistusta soveltavia valtiota lopettamaan sen käyttämisen huumausainerikoksissa;

N.  toteaa, että komissio ja jäsenvaltiot ovat antaneet ainakin 60 miljoonaa euroa YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön (UNDOC) huumeiden vastaisiin ohjelmiin, joissa keskitytään huumeita koskevaan lainvalvontaan maissa, jotka soveltavat aktiivisesti kuolemanrangaistusta huumausainerikoksista; toteaa, että valtiosta riippumattomien järjestöjen äskettäisissä raporteissa on tuotu esiin huoli siitä, että kuolemanrangaistuksen säilyttämistä kannattavissa maissa toteutetut unionin rahoittamat huumeiden vastaiset ohjelmat voivat kannustaa kuolemantuomioihin ja teloituksiin, ja katsoo, että näitä raportteja on arvioitava;

O.  panee merkille, että vakautta ja rauhaa edistävän EU:n välineen sekä sitä edeltäneen vakautusvälineen yhteydessä komissio on käynnistänyt kaksi mittavaa alueellista huumeiden vastaista toimenpidettä, eli kokaiini- ja heroiinireittien katkaisuohjelmat, ja toteaa, että ohjelmien piiriin kuuluu huumausainerikoksista kuolemanrangaistuksia määrääviä maita; panee merkille, että vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta annetun asetuksen 10 artiklan mukaisesti komission on käytettävä operatiivista ohjausta sen varmistamiseksi, että järjestäytyneen rikollisen torjuntaa koskevat toimenpiteet ovat ihmisoikeuslainsäädännön ja humanitaarisen oikeuden mukaisia;

1.  toteaa jälleen kerran tuomitsevansa kuolemanrangaistuksen käytön ja kannattaa vakaasti kuolemantuomioiden täytäntöönpanon keskeyttämistä askeleena kohti kuolemanrangaistuksen poistamista; korostaa jälleen kerran, että kuolemanrangaistuksen poistaminen edistää ihmisarvon kunnioittamista ja että unionin perimmäisenä tavoitteena on sen poistaminen maailmanlaajuisesti;

2.  tuomitsee kaikki teloitukset riippumatta siitä, missä ne suoritetaan; on edelleen erittäin huolissaan kuolemantuomion määräämisestä alaikäisille ja henkisesti tai älyllisesti kehitysvammaisille henkilöille ja vaatii, että tällaisista kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja rikkovista käytännöistä luovutaan välittömästi ja lopullisesti; on erittäin huolissaan viimeaikaisista joukko-oikeudenkäynneistä, joissa on langetettu valtava määrä kuolemantuomioita;

3.  on erittäin huolissaan kivityksistä, jotka ovat yhä käytössä useissa maissa, ja kehottaa kyseisten maiden hallituksia säätämään välittömästi lakeja, joilla kivitykset kielletään;

4.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja jäsenvaltioita jatkamaan kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon torjumista ja tukemaan voimakkaasti kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämistä askeleena kohti sen poistamista, jatkamaan kuolemanrangaistuksen poistamisen edistämistä maailmanlaajuisesti, kehottamaan kuolemanrangaistuksia edelleen täytäntöönpanevia maita voimakkaasti noudattamaan kansainvälisiä vähimmäisnormeja, vähentämään kuolemanrangaistuksen soveltamisalaa ja käyttöä sekä julkistamaan selkeät ja täsmälliset tuomioiden ja teloitusten määrät; kehottaa EUH:ta seuraamaan yhä tarkasti kehitystä kaikissa maissa, erityisesti Valko-Venäjällä, sillä tämä on ainoa Euroopan maa, jossa kuolemanrangaistus vielä on olemassa, ja käyttämään kaikkia käytössään olevia vaikutuskeinoja;

5.  panee tyytyväisenä merkille kuolemanrangaistuksen poistamisen tietyissä Yhdysvaltojen osavaltioissa ja kannustaa EU:ta jatkamaan vuoropuhelua Yhdysvaltojen kanssa kuolemanrangaistuksen poistamiseksi kokonaan, jotta Yhdysvallat ja EU voivat toimia yhdessä kuolemanrangaistusta koskevan kysymyksen käsittelemiseksi koko maailmassa;

6.  kehottaa komissiota avun ja poliittisen tuen antamisen yhteydessä kiinnittämään erityistä huomiota maihin, jotka edistyvät kuolemanrangaistuksen poistamisessa tai jotka ajavat kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmallista keskeyttämistä; kannustaa tekemään kuolemanrangaistukseen liittyviä kysymyksiä koskevia kahden- ja monenvälisiä aloitteita jäsenvaltioiden, EU:n, YK:n, kolmansien maiden ja muiden alueellisten järjestöjen välillä;

7.  palauttaa mieliin, että kuolemanrangaistus on vastoin unionin perustana olevia arvoja eli ihmisarvon kunnioittamista, vapautta, kansanvaltaa, tasa-arvoa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksien kunnioittamista ja että sen vuoksi jokainen kuolemanrangaistuksen uudelleen käyttöön ottava jäsenvaltio rikkoisi perussopimuksia ja unionin perusoikeuskirjaa;

8.  on erityisen huolissaan kuolemanrangaistusten käytön lisääntymisestä terrorismin torjunnassa useissa maissa ja mahdollisuudesta, että kuolemanrangaistukset palautetaan joihinkin muihin maihin;

9.  tuomitsee erityisesti kuolemantuomion käyttämisen opposition tukahduttamiseen tai uskonnon, homoseksuaalisuuden tai aviorikoksen perusteella tai muulla sellaisella perusteella, jota pidettäisiin joko vähäpätöisenä tai ei lainkaan rikoksena; kehottaa näin ollen valtioita, joissa homoseksuaalisuutta pidetään rikoksena, pidättäytymään kuolemanrangaistuksen soveltamisesta tässä yhteydessä;

10.  on edelleen täysin vakuuttunut siitä, että kuolemantuomiot eivät estä huumekauppaa eivätkä estä ihmisiä lankeamasta huumeisiin; kehottaa kuolemanrangaistuksen säilyttämistä kannattavia maita ottamaan käyttöön sellaisia vaihtoehtoja kuolemanrangaistuksen määräämiselle huumausainerikoksista, joilla keskitytään erityisesti huumausaineiden ennaltaehkäisyohjelmiin ja haittojen vähentämisohjelmiin;

11.  toistaa komissiolle ja jäsenvaltioille esittämänsä suosituksen, että kuolemanrangaistuksen poistaminen huumausainerikosten yhteydessä olisi asetettava rahoitusavun, teknisen avun, valmiuksien kehittämisen ja muun huumausaineiden alalla toteutettavan lainvalvontapolitiikan tukemisen ennakkoehdoksi;

12.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan ehdottomana periaatteena, että unionin apua, YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön huumeidentorjuntaohjelmiin myönnettävä apu mukaan lukien, ei myönnetä sellaisiin lainvalvontatoimiin, jotka johtavat pidätettyjen kuolemantuomioon ja teloitukseen;

13.  kehottaa komissiota vahvistamaan sellaisten tuotteiden vientivalvontaa, joita voidaan käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon;

14.  on erittäin vakavasti huolestunut avoimuuden puutteesta sellaisen huumeiden torjuntaan tarkoitetun avun yhteydessä, jota komissio ja jäsenvaltiot myöntävät lainvalvontatoimiin huumausaineiden alalla maissa, joissa huumausainerikoksista langetetaan määrätietoisesti kuolemanrangaistuksia; pyytää komissiota julkaisemaan vuosittain tiedot huumeiden vastaisiin ohjelmiin myöntämästään rahoituksesta maissa, joissa huumausainerikoksista määrätään edelleen kuolemanrangaistuksia, ja esittelemään pääpiirteittäin, mitä ihmisoikeuksia koskevia takeita on otettu käyttöön sen varmistamiseksi, ettei tällä rahoituksella mahdollisteta kuolemantuomioita;

15.  kehottaa komissiota ottamaan viipymättä käyttöön vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta annetun asetuksen 10 artiklassa tarkoitetun operatiivisen ohjauksen ja soveltamaan sitä tiukasti kokaiini- ja heroiinireittien katkaisuohjelmiin;

16.  kehottaa komissiota noudattamaan EU:n huumeidenvastaiseen toimintasuunnitelmaan (2013–2016) sisältyvää suositusta, että olisi kehitettävä ja toteutettava ”ihmisoikeuksien ohjeistus- ja arviointiväline” sen varmistamiseksi, että ihmisoikeudet on ”otettu tosiasiallisesti huomioon kaikessa EU:n ulkoisessa huumeidentorjuntatoiminnassa”;

17.  kehottaa EUH:ta, komissiota ja jäsenvaltioita antamaan ohjeet kattavasta ja vaikuttavasta eurooppalaisesta toimintalinjasta kymmenien kolmansissa maissa teloitusuhan alla olevien unionin kansalaisten suhteen; katsoo, että sen olisi sisällettävä muun muassa vahvat mekanismit tunnistamiselle, oikeudellisen avun tarjoamiselle ja diplomaattiedustukselle;

18.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että huhtikuussa 2016 pidettävässä maailman huumausaineongelmaa käsittelevässä YK:n erityisistunnossa keskustellaan kuolemanrangaistuksen määräämisestä huumausainerikoksista ja tuomitaan sen käyttö;

19.  tukee kaikkia YK:n järjestöjä, hallitustenvälisiä alueellisia elimiä sekä valtiosta riippumattomia järjestöjä toimissa, joita ne toteuttavat jatkuvasti kannustaakseen valtioita poistamaan kuolemanrangaistuksen; kehottaa komissiota jatkamaan tämän alan hankkeiden rahoittamista demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen avulla;

20.  panee tyytyväisenä merkille kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toisen valinnaisen pöytäkirjan äskettäiset ratifioinnit ja toteaa, että tämän kuolemanrangaistuksen poistamiseen tähtäävän pöytäkirjan osapuolten lukumäärä on nyt noussut 81 valtioon; kehottaa kaikkia valtioita, jotka eivät ole pöytäkirjan osapuolia, ratifioimaan sen välittömästi;

21.  kehottaa Euroopan neuvoston jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet Euroopan ihmisoikeussopimuksen kuudetta ja kolmattatoista lisäpöytäkirjaa, ratifioimaan ne, jotta varmistetaan kuolemanrangaistuksen tosiasiallinen poistaminen Euroopan neuvoston kaikissa jäsenvaltioissa;

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen puheenjohtajalle sekä YK:n jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EUVL C 371 E, 20.12.2011, s. 5.


Punaliejukatastrofista saadut opetukset viisi vuotta Unkarin onnettomuuden jälkeen
PDF 177kWORD 76k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. lokakuuta 2015 punaliejukatastrofista saaduista opetuksista viisi vuotta Unkarin onnettomuuden jälkeen (2015/2801(RSP))
P8_TA(2015)0349B8-0989/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ympäristöpolitiikan tavoitteet, joista määrätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklassa, ja erityisesti periaatteet, joiden mukaan olisi toteutettava ehkäiseviä toimia ja saastuttajan olisi maksettava,

–  ottaa huomioon Välimeren merellisen ympäristön ja rannikkoalueiden suojelemista koskevan yleissopimuksen, jäljempänä ’Barcelonan yleissopimus’, ja sen pöytäkirjat,

–  ottaa huomioon vaarallisista jätteistä 12. joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY(1),

–  ottaa huomioon jätteistä annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY 1 artiklan a alakohdan mukaisen jäteluettelon laatimisesta tehdyn komission päätöksen 94/3/EY ja vaarallisista jätteistä annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY 1 artiklan 4 kohdan mukaisen vaarallisten jätteiden luettelon laatimisesta tehdyn neuvoston päätöksen 94/904/EY korvaamisesta 3. toukokuuta 2000 tehdyn komission päätöksen 2000/532/EY(2) (Euroopan jäteluettelo),

–  ottaa huomioon jäteluettelosta annetun päätöksen 2000/532/EY muuttamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY mukaisesti 18. joulukuuta 2014 tehdyn komission päätöksen 2014/955/EU(3),

–  ottaa huomioon Euroopan komission kesäkuussa 2015 Unkarille lähettämän perustellun lausunnon ympäristönormien tiukentamisesta toisella punaliejujätteen syntypaikalla(4),

–  ottaa huomioon kaivannaisteollisuuden jätehuollosta ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta 15. maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/21/EY(5) (kaivannaisjätedirektiivi),

–  ottaa huomioon jäsenvaltioissa suoritettaville ympäristötarkastuksille asetettavista vähimmäisvaatimuksista 4. huhtikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen 2001/331/EY(6),

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman ympäristötarkastuksille asetettavista vähimmäisvaatimuksista annetun suosituksen 2001/331/EY uudelleentarkastelusta(7),

–  ottaa huomioon vuoteen 2020 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”(8) 20. marraskuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 1386/2013/EU (seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma),

–  ottaa huomioon ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY(9) (ympäristövastuudirektiivi),

–  ottaa huomioon kaivannaisteollisuuden jätehuollosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/21/EY mukaisista rahoitusvakuuden asettamista koskevista teknisistä suuntaviivoista 20. huhtikuuta 2009 tehdyn komission päätöksen 2009/335/EY(10),

–  ottaa huomioon komission toteutettavuustutkimuksen EU:n laajuisen teollisuuskatastrofien riskinjakojärjestelyn perustamisesta(11),

–  ottaa huomioon kertomuksen ympäristövastuudirektiivin täytäntöönpanon haasteista ja esteistä (Implementation challenges and obstacles of the Environmental Liability Directive, komission ympäristöasioiden pääosaston laatima loppuraportti, 2013),

–  ottaa huomioon neuvostolle ja komissiolle punaliejukatastrofista saaduista opetuksista viisi vuotta Unkarin onnettomuuden jälkeen esitetyt kysymykset (O-000096/2015 – B8‑0757/2015 ja O-000097/2015 – B8-0758/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että Unkarissa murtui 4. lokakuuta 2010 rikastusjäteallas, josta valui lähes miljoona kuutiometriä hyvin emäksistä punaliejua, joka tulvi moniin kyliin, ja että onnettomuudessa kuoli kymmenen ihmistä ja melkein 150 loukkaantui ja että punalieju saastutti laajoja maa-alueita, neljä Natura 2000 -aluetta mukaan luettuina;

B.  toteaa, että kyseisen jätealtaan punalieju oli neuvoston direktiivissä 91/689/ETY tarkoitettua vaarallista jätettä;

C.  toteaa, että neuvoston päätöksessä 2014/955/EU todetaan nimenomaisesti, että punalieju olisi luokiteltava vaaralliseksi jätteeksi, koska todisteita päinvastaisesta ei ole; toteaa, että tätä päätöstä on sovellettu 1. kesäkuuta 2015 alkaen;

D.  toteaa, että on olemassa riski siitä, että punalieju on aiemmin luokiteltu vaarattomaksi jätteeksi myös muissa jäsenvaltioissa, mikä on mahdollistanut virheellisten lupien myöntämisen;

E.  toteaa, että punalieju on kaivannaisjätettä, josta säädetään kaivannaisjätedirektiivissä, jossa vahvistetaan muun muassa parhaisiin käytettävissä oleviin tekniikoihin perustuvat turvallisuusvaatimukset kaivannaisteollisuuden jätehuollolle;

F.  toteaa, että myös muusta kaivostoiminnasta (esimerkiksi syanidin käytöstä kullankaivuussa) tai epäasianmukaisesti käsitellystä vaarallisesta jätteestä aiheutuu ympäristön pilaantumista koskevia vakavia ongelmia;

G.  toteaa, että suosituksessa 2001/331/EY pyritään vahvistamaan EU:n ympäristölainsäädännön yhdenmukaisempaa voimaansaattamista ja täytäntöönpanoa;

H.  toteaa, että parlamentti totesi 20. marraskuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon jäsenvaltioissa olevan puutteellista ja epäjohdonmukaista ja kehotti komissiota esittämään ehdotuksen ympäristötarkastuksia koskevaksi direktiiviksi ennen vuoden 2009 loppua;

I.  ottaa huomioon, että seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa todetaan, että EU ottaa käyttöön tarkastukset ja valvonnan aikaisempaa useammissa ympäristösäädöksissä sekä kehittää edelleen valmiuksia tarkastusten tukemiseksi;

J.  toteaa, että ympäristövastuudirektiivillä pyritään luomaan aiheuttamisperiaatteeseen perustuva ympäristövastuujärjestelmä ja siinä säädetään, että jäsenvaltioiden on kannustettava asianomaisia taloudellisia ja rahoitusalan toimijoita kehittämään rahavakuutta koskevia järjestelyjä ja markkinoita; toteaa, että direktiivin 18 artiklan 2 kohdan mukaan komissio antaa neuvostolle ja Euroopan parlamentille kertomuksen ennen 30. huhtikuuta 2014, mutta sitä ei vielä ole annettu;

K.  ottaa huomioon, että komissiolle vuonna 2013 laaditussa kertomuksessa ympäristövastuudirektiivin täytäntöönpanosta tehtiin johtopäätös, että ympäristövastuudirektiivin saattamisesta osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä ei ole ollut tuloksena tasapuoliset toimintaedellytykset vaan ympäristövahinkoja EU:ssa ehkäisemään ja korjaamaan pyrkivien vastuujärjestelmien ”tilkkutäkki”;

L.  toteaa, että komissio totesi punaliejukatastrofin johdosta vuonna 2010, että se harkitsee yhdenmukaistetun pakollisen rahavakuuden käyttöönottoa jopa ennen ympäristövastuudirektiivin vuonna 2014 tapahtuvaa tarkistamista;

1.  toteaa, että vuonna 2010 tapahtunut punaliejukatastrofi on ollut Unkarin pahin teollisuusonnettomuus, ja kunnioittaa uhrien muistoa tämän traagisen tapahtuman viidentenä vuosipäivänä;

2.  antaa tunnustusta kansallisten viranomaisten nopealle ja tehokkaalle kriisiin reagoinnille samoin kuin kansalaisyhteiskunnan suurille ponnisteluille tämän ennennäkemättömän katastrofin aikana;

3.  muistuttaa, että Unkari pyysi apua EU:n pelastuspalvelumekanismista ja maahan lähetettiin unionin asiantuntijaryhmä laatimaan suosituksia muun muassa optimaalisiksi ratkaisuiksi vahinkojen estämiseksi ja lieventämiseksi;

4.  toteaa, että punaliejukatastrofin voidaan katsoa johtuneen EU-lainsäädännön huonosta täytäntöönpanosta, tarkastuksiin liittyvistä puutteista, asianomaisessa EU:n lainsäädännössä olevista aukoista ja kyseisen toiminnanharjoittajan toiminnasta;

5.  on huolestunut siitä, että kuluneiden viiden vuoden aikana ei ole opittu juuri mitään, sillä asianomaisen EU-lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanossa sekä tarkastuksissa on edelleen puutteita, eikä asiaa koskevan EU-lainsäädännön aukkoja ole juurikaan tukittu;

6.  pitää erityisesti kaivannaisjätedirektiiviä ja Euroopan jäteluetteloa huolta aiheuttavina;

7.  on huolestunut siitä, että vastaavia teollisuusalueita on monessa jäsenvaltiossa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että asianmukaiset tarkastukset suoritetaan;

8.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita, joilla on punaliejualtaita, tarkistamaan, onko punalieju luokiteltu asianmukaisesti vaaralliseksi jätteeksi, ja tarkistamaan mahdolliset vääriin luokituksiin perustuvat luvat mahdollisimman pian; kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot ryhtyvät toimiin ja raportoivat toimista komissiolle, ja kehottaa komissiota julkistamaan vuoden 2016 loppuun mennessä kertomuksen jäsenvaltioiden toteuttamista toimista;

9.  pitää olennaisen tärkeänä, että katastrofien ehkäisemistä painotetaan voimakkaammin, koska vastaavanlaisia ympäristöonnettomuuksia on tapahtunut muissakin jäsenvaltioissa;

10.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan, jotta varmistetaan kaiken asiaa koskevan EU-lainsäädännön sekä kaikkien asiaa koskevien kansainvälisten sopimusten täysimääräinen täytäntöönpano ja asianmukainen soveltaminen sekä se, ettei niitä sovelleta pelkästään alumiinin tuotantoon ja punaliejun ympäristön kannalta järkevään käsittelyyn vaan myös vaarallisen jätteen ympäristön kannalta järkevään käsittelyyn yleensä;

11.  painottaa, että kaivannaisjätteen käsittelyyn on ehdottomasti käytettävä parhaita käytettävissä olevia tekniikoita, ja kehottaa ryhtymään käyttämään kuivatustekniikoita vuoden 2016 loppuun mennessä ja samalla varmistamaan, että se ei johda ilman tai veden pilaantumiseen;

12.  kehottaa komissiota painottamaan enemmän vaarallisten jätteiden syntymisen ennaltaehkäisyä ja niiden käsittelyä koskevaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa;

13.  kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivat rasituskokeiden tekemisestä kaivoksilla, joilla on käytössä rikastusjätealtaita;

14.  katsoo, että ympäristön pilaantumisen tehokas estäminen edellyttää tiukkojen sääntöjen vahvistamista ympäristötarkastuksille sekä asianmukaisia toimia niiden soveltamiseksi;

15.  kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan kansallisia ympäristötarkastuselimiään, jotta ne voivat suorittaa teollisuusalueiden avoimia, säännöllisiä ja järjestelmällisiä tarkastuksia, muun muassa varmistamalla näiden elinten riippumattomuuden, järjestämällä riittävät voimavarat ja määrittämällä selkeät vastuualueet sekä edistämällä yhteistyön tehostamista ja toimien yhteensovittamista;

16.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan valvontaa ja hyödyntämään nykyisiä sitovia ja ei-sitovia välineitä siten, että vältetään tarpeettomat hallinnolliset rasitteet;

17.  kehottaa jälleen komissiota esittämään ympäristötarkastuksia koskevan lainsäädäntöehdotuksen, jolla ei lisätä teollisuuden rahoitustaakkaa;

18.  kehottaa komissiota ulottamaan jäsenvaltioiden tarkastuksia koskevat sitovat kriteerit kattamaan aikaisempaa useammat EU:n ympäristösäädökset sekä kehittämään EU:n tason valmiuksia ympäristötarkastusten tukemiseen;

19.  on huolestunut siitä, että vastuujärjestelmien huomattavat erot EU:ssa saattavat heikentää yhteisiä normeja ja altistaa jotkut jäsenvaltiot ja alueet suuremmalle ympäristökatastrofien riskille ja katastrofeista johtuville taloudellisille seurauksille;

20.  pitää valitettavana, että komissio ei ole vielä esittänyt ympäristövastuudirektiivissä tarkoitettua kertomusta; kehottaa komissiota tekemään sen ennen vuoden 2015 loppua;

21.  kehottaa komissiota varmistamaan ympäristövastuudirektiivin tarkistamisen aikana, että tarkistamista koskevaan ehdotukseen sisällytetään täysimääräisesti aiheuttamisperiaate;

22.  kehottaa komissiota tutkimaan, miten komission päätös 2009/335/EY on pantu jäsenvaltioissa täytäntöön ja ovatko rahavakuutta koskeville järjestelyille asetetut enimmäismäärät riittävät; kehottaa komissiota ehdottamaan yhdenmukaistetun pakollisen rahavakuuden käyttöönottoa;

23.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että ympäristökatastrofien korjaamiseen liittyvät rahoitusnäkökohdat – myös uhreille maksettavat rahalliset korvaukset – ovat läpinäkyviä;

24.  kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman määräysten mukaisesti; kehottaa komissiota tekemään sen ennen vuoden 2016 loppua;

25.  painottaa, että vaarallisen jätteen jätehuoltoa koskevaan päätöksentekoon samoin kuin riskinhallintatoimien suunnitteluun on otettava mukaan paikallisviranomaiset, kansalaiset ja kansalaisyhteiskunta;

26.  kehottaa asiasta vastaavia viranomaisia tiedottamaan kansalaisille säännöllisesti ympäristön saastumisen asteesta ja sen mahdollisista vaikutuksista kasveihin ja eläimiin sekä paikallisen väestön terveyteen;

27.  kehottaa komissiota kehittämään edelleen suunnitelmaa EU:n laajuisesta teollisuuskatastrofien riskinjakojärjestelystä siten, että se noudattaa täysimääräisesti aiheuttamisperiaatetta, jotta katetaan mahdolliset kustannukset laajemmin kuin pakolliset suuret rahavakuudet;

28.  katsoo, että tällaisen erityisen EU:n laajuisen teollisuuskatastrofien riskinjakojärjestelyn olisi katettava myös sellaisten vanhojen ympäristörasitteiden poistaminen, jotka ovat edelleen riski yhteiskunnalle ja joiden poistamisesta kukaan ei nykyisen lainsäädäntökehyksen nojalla ole objektiivisesti vastuussa;

29.  korostaa, että EU:n tasolla tehtävä yhteistyö ja solidaarisuus ovat tärkeitä ympäristö- ja teollisuuskatastrofien yhteydessä;

30.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EYVL L 377, 31.12.1991, s. 20.
(2)EYVL L 226, 6.9.2000, s. 3.
(3)EUVL L 370, 30.12.2014, s. 44.
(4)Komissio – Faktatietoja -julkaisu: June infringements package: key decisions; http://europa.eu/rapid/press-release_MEMO-15-5162_en.htm
(5)EUVL L 102, 11.4.2006, s. 15.
(6)EYVL L 118, 27.4.2001, s. 41.
(7)EUVL C 16 E, 22.1.2010, s. 67.
(8)EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171.
(9)EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56.
(10)EUVL L 101, 21.4.2009, s. 25.
(11)Study to explore the feasibility of creating a fund to cover environmental liability and losses occurring from industrial accidents. Lopullinen kertomus. Komissio, ympäristöasioiden pääosasto, 17. huhtikuuta 2013; http://ec.europa.eu/environment/archives/liability/eld/eldfund/pdf/Final%20report%20ELD%20Fund%20BIO%20for%20web2.pdf


Sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan vahvistamista kehitysyhteistyössä koskevan Euroopan unionin toimintasuunnitelman uudistaminen
PDF 184kWORD 82k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. lokakuuta 2015 sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä kehitysyhteistyössä koskevan Euroopan unionin toimintasuunnitelman uudistamisesta (2015/2754(RSP))
P8_TA(2015)0350B8-0988/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan, joissa sukupuolten tasa-arvon todetaan olevan yksi unionin perusperiaatteista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208 artiklan, jossa vahvistetaan kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaate ja edellytetään, että kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet otetaan huomioon toteutettaessa muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin,

–  ottaa huomioon Pekingissä syyskuussa 1995 pidetyn Yhdistyneiden kansakuntien neljännen naisten maailmankonferenssin, Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä YK:n Peking +5 -erityisistunnossa 9. kesäkuuta 2000, Peking +10 -erityisistunnossa 11. maaliskuuta 2005, Peking +15 -erityisistunnossa 2. maaliskuuta 2010 ja Peking +20 -erityisistunnossa 9. maaliskuuta 2015 hyväksytyt päätösasiakirjat, jotka koskivat lisätoimia ja -aloitteita Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman toteuttamiseksi,

–  ottaa huomioon Kairossa vuonna 1994 järjestetyssä kansainvälisessä väestö- ja kehityskonferenssissa (ICPD) hyväksytyn toimintaohjelman täytäntöönpanon ja toteaa, että kansainvälinen yhteisö tunnusti ja vahvisti kyseisessä konferenssissa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat oikeudet ovat perustavan tärkeitä kestävän kehityksen kannalta,

–  ottaa huomioon EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategian vuosiksi 2010–2015 (COM(2010)0491),

–  ottaa huomioon EU:n toimintasuunnitelman sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä (2010–2015), vuoden 2013 täytäntöönpanokertomuksen (SWD(2013)0509), neuvoston 19. toukokuuta 2014 asiasta antamat päätelmät sekä vuoden 2014 täytäntöönpanokertomuksen (SWD(2015)0011),

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvosta ja kehityksestä sekä uudesta maailmanlaajuisesta kumppanuudesta köyhyyden poistamiseksi ja kestävän kehityksen edistämiseksi,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:sta ja vuoden 2015 jälkeisestä globaalista kehityksen toimintakehyksestä(1),

–  ottaa huomioon EU:n kumppanimailleen antaman sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä koskevan tuen arvioinnin(2),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen (CEDAW),

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325 (2000) ja 1820 (2008) naisista, rauhasta ja turvallisuudesta,

–  ottaa huomioon neuvostolle ja komissiolle esitetyt kysymykset EU:n sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan vahvistamista kehitysyhteistyössä koskevan toimintasuunnitelman uudistamisesta (O-000109/2015 – B8-0762/2015 ja O‑000110/2015 – B8-0763/2015),

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että Euroopan unioni on sitoutunut edistämään sukupuolten tasa-arvoa ja varmistamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen kaikissa toimissaan; toteaa, että sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusvallan lisääminen ovat sekä vuoden 2015 jälkeisten kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen edellytyksiä että erillisiä ihmisoikeuskysymyksiä, joita tulisi edistää riippumatta siitä, miten ne hyödyttävät kasvua ja kehitystä; toteaa, että sukupuoleen perustuva väkivalta on vakava ihmisoikeusrikkomus, eikä sitä saisi koskaan perustella uskonnolla, kulttuurilla tai perinteillä;

B.  toteaa, että Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman täytäntöönpanon 20-vuotisarviointi paljasti sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämisen edistyneen hitaasti ja epätasaisesti samoin kuin sen, ettei yksikään valtio ole pystynyt täysin tasoittamaan sukupuolten välistä kuilua; toteaa, että arvioinnin mukaan edistymistä vaikeuttaa entisestään se, että sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen ohjataan jatkuvasti liian vähän resursseja;

C.  ottaa huomioon, että kaksi nimenomaisesti naisten oikeuksiin liittyvää vuosituhattavoitetta eli tasa-arvon edistäminen ja naisten aseman parantaminen (vuosituhattavoite 3) sekä odottavien äitien terveyden parantaminen (vuosituhattavoite 5) ovat edelleen suurelta osin saavuttamatta; ottaa huomioon, että maailmassa kuolee päivittäin arviolta 800 naista raskaudesta tai synnytyksestä aiheutuneisiin komplikaatioihin; ottaa huomioon, että noin 222 miljoonalta kehitysmaiden naiselta puuttuu mahdollisuus hyödyntää turvallisia ja nykyaikaisia perhesuunnittelun keinoja ja että samaan aikaan perhesuunnitteluun myönnetyn kehitysavun osuus terveydenhuoltoon myönnettävästä kokonaisavusta pienenee;

D.  toteaa, että suurin osa maailman köyhistä on naisia tai naisen ylläpitämiä kotitalouksia; ottaa huomioon, että marginalisoituneiden naisten asema on entistä haavoittuvampi; ottaa huomioon, että 62 miljoonaa nuorta tyttöä maailmassa ei käy koulua;

E.  toteaa, että yksi kolmesta naisesta maailmassa joutuu todennäköisesti jossain elämänsä vaiheessa fyysisen ja seksuaalisen väkivallan kohteeksi; toteaa, että 14 miljoonaa tyttöä joutuu vuosittain pakkoavioliittoon; ottaa huomioon, että EU on sitoutunut edistämään jokaisen yksilön oikeutta hallita täysin omaan seksuaalisuuteensa ja seksuaali- ja lisääntymisterveyteensä liittyviä asioita ja päättää niistä vapaasti ilman syrjintää, pakottamista tai väkivaltaa;

F.  toteaa, että Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD on raportoinut(3) investointien olevan täysin riittämättömät sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseen siitä huolimatta, että sen jäsenet ovat kolminkertaistaneet kyseiseen tarkoitukseen kohdennetun avun määrän, joka ylsi 28 miljardiin Yhdysvaltain dollariin vuonna 2012; toteaa, että tasa-arvoon liittyvä rahoitus on keskittynyt sosiaaliselle sektorille, jolloin talous- ja tuotantosektorin rahoitus jää liian alhaiseksi, ja että OECD:n analyysi osoittaa sukupuolten tasa-arvoon investoimisen antavan parhaimman tuloksen kaikista kehitysapuinvestoinneista;

G.  ottaa huomioon, että 2,5 miljardia ihmistä, joista suurin osa on naisia ja nuoria, on edelleen virallisen rahoitusalan ulkopuolella;

Selkeä muutos toiseen toimintasuunnitelmaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (GAP2)

1.  katsoo, että ensimmäisen toimintasuunnitelman (GAP1) arvioinnin perusteella EU:n sukupuolten tasa-arvoon ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen liittyvissä toimissa on selvästi tarpeen tehdä selkeä muutos ja että Euroopan ulkosuhdehallinnolta (EUH) ja komissiolta tarvitaan uudet poliittiset sitoumukset tulosten parantamiseksi; korostaa, että on tärkeää toteuttaa nykyisen toimintasuunnitelman jälkeisen toimintasuunnitelman yhteydessä tämän arvioinnin tärkeimmät suositukset alkaen tehokkaista hallintotoimista;

2.  on tyytyväinen komission aikomukseen saada käyntiin muutosprosessi uuden toimintasuunnitelman avulla ja katsoo siksi, että GAP2 pitäisi julkaista komission tiedonantona; pitää valitettavana, että GAP2 on laadittu ainoastaan yhteisenä valmisteluasiakirjana eikä tiedonantona; kehottaa komissiota ja EUH:ta aloittamaan uuden suunnitelman täytäntöönpanon niin pian kuin mahdollista, jotta konkreettisia tuloksia voidaan saavuttaa osana EU:n laajempaa sitoutumista sukupuolten tasa-arvoon ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen kestävän kehityksen tavoitteissa, ja ottamaan parlamentti osalliseksi kuulemiseen tämän prosessin kaikissa vaiheissa;

3.  katsoo, että GAP2:ssa tulisi keskittyä kaikkeen EU:n ulkopoliittiseen toimintaan eli kehitysyhteistyöhön, humanitaariseen apuun, kauppaan, ihmisoikeuksiin ja ulkoasioihin sekä muuttoliike- ja turvapaikka-asioihin kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaatteen mukaisesti ja soveltaa niitä yhtäläisesti kehitysmaihin, EU:n naapuruusmaihin ja laajentumisprosessissa mukana oleviin maihin;

4.  katsoo, että sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämisen tulisi olla EU:n toimielinten ydintoimintaa, jonka hallintovastuu olisi jaettava selkeästi sekä keskushallinnossa että EU:n edustustoissa; korostaa, että edustustojen ja yksiköiden päällikköjen sekä ylemmän johdon henkilöstön on oltava velvollisia raportoimaan, valvomaan ja arvioimaan sukupuolten tasa-arvoon ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen liittyviä politiikkoja ja että sukupuolten tasa-arvo on sisällytettävä toimenkuvauksiin sekä koko henkilöstölle annettavaan koulutukseen;

5.  katsoo, että komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan olisi varmistettava, että kaikki ulkosuhteista vastaavat komission jäsenet osoittavat tarvittavaa johtajuutta GAP2:n onnistuneen täytäntöönpanon varmistamiseksi; suhtautuu myönteisesti toukokuussa 2015 annettuihin neuvoston päätelmiin, joissa korostetaan jäsenvaltioiden sitoutumista naisten ja tyttöjen oikeuksien muutostavoitteisiin; korostaa, että komission ja EUH:n sekä jäsenvaltioiden toimien olisi täydennettävä toisiaan;

6.  pitää valitettavana, ettei sukupuolten tasa-arvoon liittyviä asioita käsitellä kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston vuoden 2014 vuosikertomuksessa, ja kehottaa sisällyttämään sukupuolten tasa-arvoon ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen liittyvät asiat kaikkien ulkoisessa toiminnassa mukana olevien komission pääosastojen ja EUH:n tuleviin vuosikertomuksiin; kehottaa kaikkia unionin edustustoja toimittamaan vuosittain GAP-raportin sekä sisällyttämään vuosikertomuksiinsa, väliarviointeihinsa ja maakohtaisiin arviointeihinsa yhteenvedon sukupuolten tasa-arvoon ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen liittyvistä toimista; katsoo, että tulokset olisi sisällytettävä tulosperusteiseen seurantajärjestelmään;

7.  panee merkille, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen ohjelma-asiakirjojen vuoden 2017 väliarviointi tarjoaa hyvän tilaisuuden arvioida tällä välineellä rahoitettujen ohjelmien vaikutuksia naisiin ja tyttöihin ja määrittää tarkasti, kuinka suuri osuus sillä rahoitetuista ohjelmista hyödyttää naisia ja tyttöjä, sekä jakaa tarvittaessa rahoitusta uudelleen;

8.  muistuttaa EU:n kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaatteesta ja pitää erityisen tärkeänä EU:n sisä- ja ulkopolitiikan johdonmukaisuutta sekä tarvetta saavuttaa johdonmukaisuus uuden GAP:n ja seuraavan ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman välillä; korostaa, että sukupuolten tasa-arvon on oltava olennainen ja erottamaton osa kaikkia EU:n ja kolmansien maiden välillä käytäviä ihmisoikeusvuoropuheluja; kehottaa EUH:ta aloittamaan kolmansien maiden kanssa ihmisoikeusvuoropuheluiden lisäksi myös sukupuolten tasa-arvoa käsitteleviä vuoropuheluita;

9.  muistuttaa, että keskusyksiköiden, edustustojen ja jäsenvaltioiden lähetystöjen välinen täysi koordinointi on erittäin tärkeää GAP2:n onnistuneelle täytäntöönpanolle ja että tässä voidaan käyttää maakohtaisia tasa-arvoprofiileja ja muita työkaluja; korostaa tässä yhteydessä, että Euroopan kehitysrahaston maaohjelmien arviointi antaa mahdollisuuden varmistaa, että GAP2 pannaan kokonaisuudessaan täytäntöön, ja tehdä tarvittaessa mukautuksia;

Tietojen kerääminen ja päämäärät

10.  kehottaa käyttämään tehokkaampia täytäntöönpanostrategioita ja vaatii hyödyntämään sukupuolisensitiivisiä määrällisiä ja laadullisia indikaattoreita sekä keräämään järjestelmällisesti ja oikea-aikaisesti sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja kaikkien toimien edunsaajista ja osallistujista osana seuranta- ja arviointiprosessia; pitää tärkeänä, että tiedot ovat julkisesti saatavilla taloudellisen vastuun ja avoimuuden varmistamiseksi; katsoo, että tiedot olisi esitettävä komission kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston kehitysyhteistyön tuloskehyksen kaltaisten vakiintuneiden seuranta- ja arviointijärjestelmien kanssa yhdenmukaisesti ja osana niitä; korostaa kansallisiin tilastoihin panostamisen tarvetta ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sukupuolisensitiiviset seurantajärjestelmät;

11.  kehottaa EU:n edustustoja ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjä ottamaan ensisijaisena asianaan maakohtaisten strategioiden ja suunnittelun perustaksi korkealaatuisen sukupuolianalyysin ja panostamaan siihen; katsoo, että EU:n olisi tarkistettava ohjeelliset kansalliset suunnitelmat uutta GAP:tä silmällä pitäen;

12.  katsoo, että tytöt ja nuoret naiset ovat erityisen epäsuotuisassa asemassa ja vaaralle alttiina ja että olisi toteutettava erityisiä toimenpiteitä, joilla varmistetaan tyttöjen pääsy koulutukseen, taataan heille mahdollisuus elää ilman väkivaltaa, poistetaan syrjiviä lakeja ja käytäntöjä ja parannetaan tyttöjen ja nuorten naisten asemaa kaikkialla maailmassa;

13.  painottaa tarvetta selkeille päämäärille ja indikaattoreille, joiden tiedot ovat eriteltävissä sukupuolen, iän, vammaisuuden ja muiden tekijöiden mukaan sekä tarvetta parempaan määrärahojen seurantaan; korostaa, että päämäärien ja seurantatapojen olisi oltava sopusoinnussa vuoden 2015 jälkeisen globaalin kehityksen toimintakehyksen sekä muiden asiaankuuluvien kansainvälisten toimintakehysten kanssa;

14.  korostaa, että EU:n on osoitettava riittävästi rahoitusta ja henkilöresursseja sukupuolten tasa-arvoon ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen liittyvien sitoumusten täyttämiseksi; korostaa, että on tärkeää ottaa sukupuolten tasa-arvo huomioon julkisessa rahoituksessa sukupuolisensitiivisellä ja eriarvoisuutta poistavalla budjetoinnilla;

Uuden GAP:n keskeisimmät näkökohdat

15.  katsoo, että GAP:ssä on puututtava naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa koskevien EU:n suuntaviivojen täysipainoisen toteuttamisen esteisiin ja keskityttävä kaikenlaisen väkivallan poistamiseen; kehottaa EU:ta soveltamaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan väkivaltaan kokonaisvaltaista toimintamallia, johon kuluu sellaisten toimien lisääminen, joilla estetään ja poistetaan kaikki naisia syrjivät käytännöt sekä torjutaan kaikkea väkivaltaa, kuten ihmiskauppaa, naisten sukuelinten silpomista, pakkosterilisaatioita, pakkoraskauksia, sukupuoleen perustuvia murhia, perheväkivaltaa ja avioliitossa tapahtuvia raiskauksia, lapsiavioliittoja, nuorena solmittuja avioliittoja ja pakkoavioliittoja sekä sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa konfliktitilanteissa ja niiden jälkeen, ja nostetaan syytteitä tällaisesta väkivallasta; kehottaa kehittämään erityisiä unionin toimia eri naisryhmien oikeuksien vahvistamiseksi ja kiinnittämään erityistä huomiota nuoriin, maahanmuuttajiin, hiv-tartunnan saaneisiin naisiin sekä homoihin, lesboihin, biseksuaaleihin, transihmisiin ja intersukupuolisiin henkilöihin (HLBTI) ja vammaisiin henkilöihin;

16.  painottaa, että on parannettava tyttöjen mahdollisuuksia kaikilla koulutustasoilla ja poistettava sukupuoliperusteisia opetukseen osallistumisen esteitä;

17.  korostaa, että on estettävä raiskausten käyttö sodankäynnin ja sorron välineenä ja että EU:n on painostettava kolmansien maiden hallituksia ja kaikkia osapuolia alueilla, joilla tällaista sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa esiintyy, jotta näistä käytännöistä päästään eroon ja väkivaltaan syyllistyneet saadaan oikeuden eteen ja jotta voidaan auttaa tällaista väkivaltaa kokeneita ja sen kohteeksi joutuneita naisia ja yhteisöjä toipumaan ja kuntoutumaan;

18.  korostaa maahanmuuttaja- ja pakolaisnaisten sekä turvapaikkaa hakevien naisten haavoittuvuutta ja heidän tarvettaan erityiseen suojeluun; kehottaa ryhtymään erityisiin toimenpiteisiin naisturvapaikanhakijoiden oikeuksien varmistamiseksi ja täysipainoiseksi takaamiseksi; kehottaa puuttumaan nykyiseen siirtolais- ja pakolaiskriisiin toteuttaen rohkeita EU-tason toimia ja soveltaen maahanmuuttoon ja turvapaikanhakuun kokonaisvaltaista ja sukupuolisensitiivistä lähestymistapaa yhtenäisesti kaikissa jäsenvaltioissa;

19.  katsoo, että terveys on ihmisoikeus; painottaa, että on tärkeää edistää terveydenhuoltopalvelujen yleistä saatavuutta ja kattavuutta, mukaan lukien seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuolto ja siihen liittyvät oikeudet, kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelman sekä Pekingin toimintaohjelman mukaisesti; kehottaa tässä yhteydessä edelleen parantamaan naisten pääsyä terveyspalvelujen, terveyskasvatuksen, perhesuunnittelun, äitiyshuollon ja seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuollon piiriin erityisesti, koska odottavien äitien terveyden parantamista koskeva vuosituhattavoite 5 samoin kuin lapsikuolleisuuden vähentämistä koskeva tavoite ovat suurelta osin saavuttamatta; huomauttaa, että palvelujen saatavuus edistää kaikkien terveyteen liittyvien kehitystavoitteiden saavuttamista; suhtautuu tältä osin myönteisesti erityisesti toukokuussa 2015 annettuihin neuvoston päätelmiin;

20.  painottaa, että on luotava mahdollistavat olosuhteet esimerkiksi poistamalla sosiaalisia ja oikeudellisia esteitä naisten mahdollisuuksilta saada haltuunsa tuottavaa omaisuutta, kuten maata ja muita luonnonvaroja ja taloudellisia resursseja, ja edistämällä taloudellista osallisuutta, ihmisarvoista työtä koskevia normeja, sukupuolisensitiivistä sosiaaliturvaa ja samapalkkaisuuden periaatetta;

21.  katsoo, että liikeyrityksillä on tärkeä osa sukupuolten tasa-arvon edistämisessä, koska ne voivat toiminnallaan tukea naisten taloudellisen vaikutusvallan ja taloudellisten oikeuksien lisäämistä, esimerkiksi takaamalla naisille ihmisarvoisen työn, samapalkkaisuuden, rahoitus- ja pankkipalvelujen saatavuuden, mahdollisuuden päästä johtotehtäviin ja osallistua päätöksentekoon sekä suojelemalla naisia työpaikalla tapahtuvalta syrjinnältä ja hyväksikäytöltä, ja toteuttaa sukupuolisensitiivistä yrityksen yhteiskuntavastuuta; kehottaa tässä yhteydessä antamaan enemmän tukea paikallisille pk-yrityksille ja erityisesti naisyrittäjille, jotta he voivat hyötyä yksityisen sektorin tuomasta kasvusta; korostaa positiivista roolia, joka mikrorahoituksella, yhteiskunnallisella yrittäjyydellä ja vaihtoehtoisilla yritysmalleilla, kuten keskinäisillä yhtiöillä ja osuuskunnilla, on edelleen pyrkimyksissä parantaa naisten taloudellista vaikutusvaltaa ja osallistumista;

22.  toteaa, että on ehkäistävä naisten syrjintää avioliiton tai äitiyden perusteella ja varmistettava heidän tosiasiallinen oikeutensa käydä työssä;

23.  panee merkille, että naisten vaikutusvallan lisääminen ja elintarviketurva tukevat toisiaan; korostaa, että maaseudulla elävien naisten vaikutusvaltaa on vahvistettava puuttumalla syrjintään maan, veden, koulutuksen ja rahoituspalveluiden saatavuudessa sekä markkinoille pääsyssä; kehottaa lisäämään huomattavasti julkisia investointeja maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen ja keskittymään siinä pientilallisiin, maatalousosuuskuntiin ja maanviljelijöiden verkostoihin;

24.  korostaa, että naisten on voitava osallistua ja olla edustettuina uusilla talouden aloilla, jotka ovat tärkeitä kestävän kehityksen kannalta, kuten vihreä talous ja kiertotalous, uusiutuvat energiat ja tieto- ja viestintätekniikka;

25.  muistuttaa virallisen koulutuksen ja arkioppimisen ratkaisevasta merkityksestä naisten ja tyttöjen mahdollisuuksien parantamisessa sosiaalisen, taloudellisen, kulttuurisen ja poliittisen elämän aloilla; korostaa, että sukupuolinäkökohdat olisi selkeästi otettava huomioon koulutuksen roolia kehityksessä käsittelevässä EU:n strategiassa, mikä koskee erityisesti kestävyyttä painottavaa koulutusta, konfliktien jälkeistä sovinnontekoa, elinikäistä oppimista, ammattikoulutusta sekä luonnontieteitä, teknologiaa, insinööritieteitä ja matematiikkaa sekä taiteen roolia kulttuurien välisessä kanssakäymisessä;

26.  korostaa, että naisten on tärkeää osallistua entistä enemmän vuoden 2015 jälkeisten puitteiden muovaamiseen ja toteuttamiseen; kehottaa antamaan enemmän rahallista tukea naisten oikeuksia ajaville järjestöille sekä toiminnalle ja valmiuksien kehittämistoimenpiteille, joilla pyritään saamaan ruohonjuuritason kansalaisjärjestöt ja erityisesti naisjärjestöt mukaan sidosryhmäkuulemisiin ja lisäämään niiden osallistumista niihin kaikkina aikoina sekä paikallisella, alueellisella, kansallisella että kansainvälisellä tasolla;

27.  katsoo, että GAP:ssä on käsiteltävä HLBTI-ihmisten tilannetta kolmansissa maissa ja siihen on sisällytettävä näiden ihmisten oikeuksien edistäminen ja turvaaminen;

28.  korostaa, että on tärkeää lujittaa naisten lakisääteisiä oikeuksia ja oikeussuojan saatavuutta sukupuolisensitiivisten lakiuudistusten avulla; katsoo, että rahoituksen kohdentaminen sukupuolten tasa-arvoon oikeusapuasioissa auttaa vahvistamaan oikeusvaltiota;

29.  kehottaa EU:ta edistämään naisten osallistumista rauhanturvaamiseen, rauhanrakennusprosesseihin sekä EU:n sotilaallisiin sekä siviili- ja kriisinhallintatehtäviin; kehottaa tässä yhteydessä EU:ta edelleen tekemään tunnetuksi YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia 1325 (2000) ja 1820 (2008) naisista, rauhasta ja turvallisuudesta sekä kehottaa sisällyttämään sukupuolinäkökulman ja naisten oikeudet kaikkiin rauhan- ja turvallisuusaloitteisiin;

30.  kehottaa EU:ta edistämään naisten ja tyttöjen perusihmisoikeuksia sellaisina kuin ne on vahvistettu ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa; vaatii varmistamaan, että kaikkien naisten ja tyttöjen oikeutta elämään ja ihmisarvoon suojellaan vastustamalla aktiivisesti haitallisia käytäntöjä, kuten sukupuoleen perustuvia murhia;

31.  painottaa naisten ja naisten oikeuksia ajavien järjestöjen johtajuutta ja osallistumista vahvistavien toimenpiteiden tärkeyttä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla; kehottaa lisäämään toimia, joilla pyritään siihen, että naiset ja naisten oikeuksia ajavat järjestöt osallistuvat entistä enemmän poliittiseen elämään, erityisesti integroimalla tällaiset toimet kaikkiin demokratiaa tukeviin ohjelmiin ja parlamentin kattavaan demokratiaa tukevaan toimintamalliin;

32.  painottaa, että on tärkeää saada miehet ja pojat mukaan vastustamaan aktiivisesti ja vastuullisesti syrjiviä sosiaalisia normeja, sukupuolistereotypioita sekä naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa;

o
o   o

33.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä YK:n tasa-arvojärjestölle (UN Women).

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0059.
(2)https://ec.europa.eu/europeaid/evaluation-eu-support-gender-equality-and-womens-empowerment-partner-countries-final-report_en
(3)https://europa.eu/eyd2015/sites/default/files/users/Madara.Silina/from_commitment_to_action_financing_for_gewe_in_sdgs_oecd.pdf


Miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaate työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa
PDF 216kWORD 108k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. lokakuuta 2015 miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY soveltamisesta (2014/2160(INI))
P8_TA(2015)0351A8-0213/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 ja 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8, 10, 19 ja 157 artiklan,

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY(1) (uudelleenlaadittu toisinto),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen lujittamisesta läpinäkyvyyden avulla 7. maaliskuuta 2014 annetun komission suosituksen,

–  ottaa huomioon 6. joulukuuta 2013 annetun komission kertomuksen aiheesta ”Kertomus miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5 päivänä heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (uudelleenlaadittu toisinto) soveltamisesta” (COM(2013)0861),

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015” (COM(2010)0491),

–  ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Vahvistettu sitoumus naisten ja miesten tasa-arvoon – Naisten peruskirja” (COM(2010)0078),

–  ottaa huomioon neuvoston 7. maaliskuuta 2011 hyväksymän Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020),

–  ottaa huomioon SEUT:n 157 artiklaan perustuvan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön,

–  ottaa huomioon Euroopan tasa-arvoinstituutin kertomuksen tasa-arvoindeksistä (Gender Equality Index Report),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) osa-aikatyötä koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen määräykset, joissa maita velvoitetaan sisällyttämään julkisiin hankintamenettelyihin työtä koskeva lauseke, johon kuuluu myös vaatimus samapalkkaisuudesta,

–  ottaa huomioon vuonna 1951 tehdyn ILO:n yleissopimuksen, joka koskee samanarvoisesta työstä maksettavaa samaa palkkaa,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 1979 päätöslauselmalla 34/180 hyväksymän kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston joulukuussa 2014 julkaiseman kertomuksen ˮBeing Trans in the European Unionˮ (Transsukupuolisena Euroopan unionissa),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman mies- ja naispuolisille työntekijöille samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaatteen soveltamisesta(2),

–  ottaa huomioon 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle sen periaatteen soveltamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka(3),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelujen pääosaston tuottaman Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnin direktiivistä 2006/54/EY,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0213/2015),

A.  toteaa, että miesten ja naisten yhdenvertainen kohtelu kuuluu unionin oikeuden perusperiaatteisiin;

B.  toteaa, että sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä kielletään unionin oikeudessa;

C.  toteaa, että taloudellinen riippumattomuus on edellytys sille, että unionin kansalaiset, niin naiset kuin miehet, voivat hallita elämäänsä ja tehdä aidosti valintoja elämässään;

D.  ottaa huomioon, että direktiivissä 2006/54/EY viitataan nimenomaisesti Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan miehiä ja naisia koskevan yhdenvertaisen kohtelun periaate ei voi rajoittua vain tiettyyn sukupuoleen perustuvan syrjinnän kieltoon, vaan se koskee myös sukupuolenvaihdokseen perustuvaa syrjintää;

E.  toteaa, että samapalkkaisuuden periaate on kirjattu perussopimuksiin heti alkuajoista vuonna 1957; toteaa, että periaate, jonka mukaan samanarvoisesta työstä maksetaan sama palkka, tunnustetaan nykyään SEUT:n 157 artiklassa ja se on sisällytetty uudelleenlaadittuun direktiiviin 2006/54/EY (jäljempänä ”uudelleenlaadittu direktiivi”);

F.  toteaa, että uudelleenlaaditulla direktiivillä haluttiin tehdä EU:n lainsäädännöstä tällä alalla johdonmukaisempaa ja saattaa se vastaamaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä sekä yksinkertaistaa ja uudenaikaistaa jäsenvaltioiden asiaankuuluvaa tasa-arvolainsäädäntöä naisten aseman parantamiseksi työmarkkinoilla; toteaa, että Euroopan unionissa toimivien yhtiöiden ylimmässä johdossa olevien naisten osuus oli edelleen alle 18 prosenttia vuonna 2014;

G.  ottaa huomioon, että uudelleenlaadittu direktiivi toi mukanaan joitain uutuuksia, kuten yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteen täytäntöönpano ja välillisen syrjinnän käsitteen määritteleminen sekä suojaaminen henkilön sukupuolenvaihdokseen perustuvalta syrjinnältä, ja siinä viitataan nimenomaisesti työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen; ottaa huomioon, että kaikkien EU:n jäsenvaltioiden suurin haaste on direktiivissä 2006/54/EY vahvistettujen samapalkkaisuutta koskevien sääntöjen soveltaminen sekä täytäntöönpanon valvonta, ja panee merkille, että näiden uutuuksien vaikutus jäsenvaltioissa on jäänyt vähäiseksi; toteaa, että huolimatta merkittävästä säännöstöstä, joka on ollut voimassa lähes 40 vuotta, toteutetuista toimista ja käytetyistä varoista, tässä asiassa on edistytty äärimmäisen hitaasti ja miesten ja naisten palkkojen välillä on yhä eroja, keskimäärin 16,4 prosenttia kaikkialla EU:ssa, mutta jäsenvaltioiden välillä on merkittäviä eroja;

H.  toteaa, että muiden tekijöiden ohella palkkoja neuvotellaan entistä useammin yksilökohtaisesti ja että tämä edistää työntekijöiden palkkarakennetta koskevan tiedon ja avoimuuden puutetta, mikä luo sellaisen ympäristön, jossa työntekijät ja/tai näiden edustajat eivät huomaa sukupuolipainottuneita ja syrjiviä palkkarakenteita, jolloin niitä on äärimmäisen vaikea näyttää toteen, mikä taas haittaa samapalkkaisuuden periaatteen tehokasta täytäntöönpanoa, jota haittaavat myös samanarvoisen työn käsitettä koskeva oikeusvarmuuden puute ja menettelyihin liittyvät esteet;

I.  katsoo, että miesten ja naisten tasa-arvon lisääminen hyödyttäisi taloutta ja koko yhteiskuntaa ja että miesten ja naisten välisen palkkakuilun kaventaminen auttaisi vähentämään köyhyyttä ja parantamaan naisten tuloja heidän elämänsä aikana ja että se on olennaisen tärkeää työllisyyden kasvun, kilpailukyvyn ja talouden elpymisen kannalta; katsoo, että palkkaero on vieläkin ilmeisempi monella tavoin epäedullisessa asemassa olevien naisten, kuten esimerkiksi vammaisten, vähemmistöihin kuuluvien ja kouluttamattomien naisten, osalta; toteaa, että yksinhuoltajat kärsivät selvästi muita enemmän työssäkäyvien köyhyydestä ja että yksinhuoltajavanhempien määrä on suurempi naisten kuin miesten keskuudessa; toteaa, että tästä syystä sukupuolten palkkaero vaikuttaa huolestuttavasti monien eurooppalaisten perheiden elinoloihin ja mahdollisuuksiin elämässä;

J.  ottaa huomioon, että naisten työllisyysaste on yleensä matalampi kuin miesten: ottaa huomioon, että vuonna 2013 EU:n 28 jäsenvaltiossa miesten työllisyysaste oli 69,4 prosenttia, kun taas naisten työllisyysaste oli 58,8 prosenttia(4);

K.  toteaa, että naisten työllisyydessä on saavutettu rajallista edistystä, että työmarkkinoiden eriytyminen naisten ja miesten ammatteihin ja aloihin on yhä melko suurta, että joissakin ammattiryhmissä työskentelee pääasiassa naisia ja että kyseiset ammattialat ovat yleensä huonommin palkattuja ja vähemmän arvostettuja unionin ja kansallisen tason sääntelypuitteista huolimatta; ottaa huomioon, että tämä tilanne vaikuttaa myös sukupuolten palkkaeroon koko työuran ajan; huomauttaa, että sukupuolten palkkaeroja lisää myös vertikaalinen eriytyminen eli se, että naiset ovat yliedustettuina osa-aikatyössä ja matalapalkkaisissa ammateissa tai ovat työpaikan hierarkiassa alemmassa asemassa; toteaa, että horisontaalinen ja vertikaalinen eriytyminen muodostavat esteitä naisten työelämässä etenemiselle ja johtavat naisten vähäisempään näkyvyyteen ja edustukseen yhteiskunnassa sekä julkisessa elämässä ja edistävät siten laajemmin sukupuolten eriarvoistumista, ja toteaa, että tällaisen eriytymisen torjuminen ja yhä useampien naisten sijoittuminen organisaatiohierarkioiden korkeampiin asemiin antaisivat myönteisiä roolimalleja nuorille naisille ja tytöille;

L.  ottaa huomioon, että työllisyysaste on alhaisempi maaseudulla ja että lisäksi suurta määrää naisia ei ole laskettu mukaan virallisille työmarkkinoille, minkä vuoksi heitä ei ole rekisteröity työttömiksi eivätkä he ole mukana työttömyystilastoissa, mistä seuraa erityisiä taloudellisia ja oikeudellisia ongelmia, jotka liittyvät äitiys- ja sairaslomia koskeviin oikeuksiin sekä eläkeoikeuksien ja sosiaaliturvan saantiin ja ongelmiin avioeron yhteydessä; ottaa huomioon, että maaseutualueilla haittana on korkealaatuisten työmahdollisuuksien puuttuminen;

M.  ottaa huomioon, että naisten ja tyttöjen vaikutusvallan vahvistaminen koulutuksen avulla erityisesti tieteen, tekniikan, insinööritieteiden ja matematiikan aloilla samoin kuin naisten kannustaminen osallistumaan ammatilliseen koulutukseen ja elinikäisen oppimisen ohjelmiin eri aloilla ovat tärkeitä tekijöitä edistettäessä yhdenvertaista kohtelua ja yhtäläisiä työllistymismahdollisuuksia; toteaa, että naisten taitoja ja osaamista aliarvioidaan usein – samoin kuin ammatteja, joissa naiset ovat enemmistönä – ilman, että tälle on välttämättä olemassa objektiivisiin kriteereihin pohjautuvia perusteita;

N.  ottaa huomioon, että direktiivin 2006/54/EY mukaan jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai toteuttaa erityisetuja tarjoavia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on helpottaa aliedustettuna olevan sukupuolen ammatillisen toiminnan harjoittamista taikka ehkäistä tai hyvittää ammattiuraan liittyviä haittoja, miesten ja naisten välisen täyden tosiasiallisen tasa-arvon varmistamiseksi työelämässä(5);

O.  ottaa huomioon, että äitiys ja lasten sekä ikääntyneiden, sairaiden tai vammaisten perheenjäsenten ja muiden huollettavien hoitaminen on lisätyötä tai joissakin tapauksissa kokopäivätyötä, josta huolehtivat lähes aina naiset; huomauttaa, että tästä työstä maksetaan harvoin palkkaa ja että sitä ei riittävästi arvosteta yhteiskunnassa, vaikka sillä on huomattava sosiaalinen merkitys, se lisää hyvinvointia ja sitä voidaan mitata talouden indikaattoreilla, kuten BKT:llä; toteaa tämän suurentavan naisten ja miesten välisiä tuloeroja ja vaikuttavan haitallisesti naisten työuriin, koska poissa työmarkkinoilta vietetyt vuodet ja osa-aikajärjestelyistä johtuva lyhyempi työaika tulevat työntekijälle ˮkalliiksiˮ, ja sen seurauksena lisäävän myös eläkkeen määrän eroja naisten ja miesten välillä; toteaa, että nämä osatekijät vaikuttavat elinikäisiin ansioihin eri tavoin eri jäsenvaltioissa riippuen siitä, miten paljon vanhemmille tarjotaan tukea myös lastenhoitopalveluiden muodossa joko lainsäädäntötoimin tai työehtosopimuksin;

P.  panee merkille, että naisten ja miesten tuloerot kasvavat eläkkeelle jäämisen jälkeen ja että eläke-erot ovat näin ollen paljon suurempia kuin palkkaerot; panee merkille, että naisten eläke on keskimäärin 39 prosenttia pienempi kuin miesten; ottaa huomioon, että tämä tilanne johtuu sosiaalisista ja taloudellisista tekijöistä, kuten ammatillisesti ja voimakkaasti eriytyneistä työmarkkinoista, naisten työn aliarvioimisesta, naispuolisten osa-aikatyöntekijöiden suuremmasta määrästä, alhaisemmista tuntipalkoista ja pienemmästä työvuosien määrästä; toteaa, että tämä lisää eläkkeellä olevien naisten köyhyysriskiä; ottaa huomioon, että yli kolmasosa ikääntyneistä naisista EU:ssa ei saa minkäänlaista eläkettä;

Q.  ottaa huomioon, että jotkut naisryhmät saattavat joutua moniperusteisen syrjinnän kohteeksi työelämässä ja ammattiurallaan, kuten etnisiin vähemmistöihin kuuluvat naiset, lesbot, biseksuaalit, transsukupuoliset, naimattomat naiset, vammaiset naiset ja ikääntyneet naiset;

R.  ottaa huomioon, että uudelleenlaaditussa direktiivissä todetaan selkeästi, että kaikenlainen raskauteen tai äitiysvapaaseen liittyvä naisten epäedullisempi kohtelu on syrjintää; ottaa huomioon, että siinä säädetään selkeästi oikeudesta palata samaan tai vastaavanlaiseen tehtävään äitiysvapaan jälkeen sekä niiden mies- ja naistyöntekijöiden suojelemisesta irtisanomiselta, jotka käyttävät oikeuttaan vanhempain- ja/tai adoptiovapaaseen;

S.  katsoo, että työmarkkinaosapuolilla (ammattijärjestöt ja työnantajat) ja kansalaisyhteiskunnan järjestöillä on tärkeä tehtävä yhdenvertaisen kohtelun ja samapalkkaisen työn periaatteen edistämisessä;

T.  toteaa, että tasa-arvoelimiä on kaikissa jäsenvaltioissa, mutta niiden toiminta ja vaikutus vaihtelevat suuresti riippuen niiden riippumattomuudesta, valmiuksista ja resursseista; katsoo, että kyseisiä elimiä olisi tuettava ja vahvistettava asianmukaisesti niiden suorittaessa tehtäviään eli pyrkiessä edistämään, valvomaan ja tukemaan yhdenvertaista kohtelua riippumattomalla ja tehokkaalla tavalla;

U.  toteaa parlamentin toistuvasti kehottaneen komissiota tarkistamaan nykyistä lainsäädäntöä, jotta sukupuolten palkkaerosta päästään eroon; katsoo, että sukupuolten palkkaeron poistaminen olisi keino lisätä naisten työllisyyttä, kohentaa monien eurooppalaisten perheiden tilannetta ja vähentää erityisesti eläkeikäisten naisten köyhyysriskiä;

V.  toteaa, että poistamalla sukupuolten palkkaero olisi mahdollista saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet, jotka koskevat työllisyyttä ja köyhyyden vähentämistä, sekä varmistaa työntekijöiden vapaa liikkuvuus, joka kuuluu EU:n perusvapauksiin; toteaa, että Euroopan tason lisäarvon arvioinnin(6)päätelmien mukaan sukupuolten palkkaeron pienentäminen yhden prosenttiyksikön verran lisää talouskasvua 0,1 prosenttia;

W.  katsoo, että perinteisillä sukupuolirooleilla ja stereotypioilla on edelleen suuri vaikutus tehtävien jakautumiseen naisten ja miesten välillä kotona, koulutuksessa, ammattiuralla, työssä ja yhteiskunnassa yleensä;

Yleisarvio

1.  toteaa, että yleisesti ottaen jäsenvaltiot ovat yhdenmukaistaneet kansallisen lainsäädäntönsä EU:n lainsäädännön kanssa(7); huomauttaa, että uudelleenlaaditun direktiivin säännösten saattaminen asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ei sellaisenaan riitä varmistamaan niiden täysimääräistä soveltamista ja tehokasta täytäntöönpanoa ja että miesten ja naisten väliset palkkaerot ovat edelleen olemassa;

2.  pitää valitettavana, että vaikka jäsenvaltioilla oli velvollisuus saattaa kansallisen lainsäädännön osaksi vain ”huomattavia muutoksia” aiheuttavat uudelleenlaaditun direktiivin säännökset, direktiivi on vain kahdessa jäsenvaltiossa saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä riittävän selkeästi ja sääntöjen mukaisesti, kun taas muissa 26 jäsenvaltiossa on yhä avoimia kysymyksiä; toteaa kuitenkin, että näitä muutoksia ei ollut eritelty tarkkaan; painottaa, että komission ponnistelut täytäntöönpanon valvomiseksi jäivät melko tuloksettomiksi eikä niillä onnistuttu varmistamaan yhdenmukaista lähestymistapaa ja riittävää opastusta kansallisen tason tehokkaan täytäntöönpanon mahdollistamiseksi;

3.  korostaa, että jäsenvaltiot eivät hyödyntäneet tilaisuutta yksinkertaistaa ja uudistaa lainsäädäntöään miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa; huomauttaa, että jäsenvaltioiden edellytetään saattavan direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä mutta myös varmistavan, että samapalkkaisuuden periaatteen täytäntöönpanoa seurataan jatkuvasti ja että palkkasyrjintäasioissa pannaan täytäntöön kaikki käytettävissä olevat oikeussuojakeinot;

4.  pitää valitettavana, että komissio ei vielä ole hyväksynyt lainsäädäntöaloitetta, jonka se oli sitoutunut tekemään viime vuonna ja jonka tarkoituksena on edistää ja helpottaa samapalkkaisuuden periaatteen tehokasta noudattamista käytännössä; kehottaa tämän vuoksi komissiota määrittämään uudelleenlaaditun direktiivin puutteet ja valmistelemaan kiireellisesti lainsäädäntöehdotuksen, jolla se korvataan, sekä sisällyttämään tähän ehdotukseen soveltuvimmat välineet, joiden avulla voidaan valvoa, että jäsenvaltiot panevat direktiivin säännökset täytäntöön ja valvovat sen noudattamista;

5.  huomauttaa lisäksi, että pelko työpaikan menettämisestä on saanut monet naiset luopumaan mahdollisuudesta sovittaa yhteen perhe ja työ työajan lyhentämisen ja vastaavien järjestelyjen avulla, mikä on vaikeuttanut perhe- ja työelämän yhteensovittamista, ja että tämä on kärjistänyt syntyvyyden vähenemistä eräissä jäsenvaltioissa; pyytää komissiota arvioimaan tätä suuntausta sekä eri hallintojen toteuttamia toimenpiteitä kyseisen ilmiön pysäyttämiseksi ja esittämään toimenpiteitä, joilla vähennetään kriisin vaikutuksia yhdenvertaiseen kohteluun työelämässä ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen;

Samapalkkaisuutta koskevien säännösten soveltaminen

6.  painottaa, että vaikka miesten ja naisten väliset erot työllisyysasteessa ja palkkatasossa ovat hieman pienentyneet viime vuosina, kyse ei ole naisten aseman parantumisesta vaan siitä, että talouskriisin aikana myös miesten työllisyysaste ja palkkataso ovat laskeneet;

7.  korostaa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan samapalkkaisuuden periaatetta on noudatettava miesten ja naisten palkka- ja palkkiojärjestelmien kaikkien osatekijöiden suhteen;

8.  toteaa jälleen, että unionin tasolla tehtäviä vertailuja varten on selkeästi määriteltävä yhdenmukaiset termit, kuten sukupuolten välinen palkkaero, sukupuolten välinen eläke-ero, palkka, välitön ja välillinen palkkasyrjintä sekä erityisesti ˮsamanaˮ pidettävä työ ja samanarvoinen työ; katsoo, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti työn arvoa on arvioitava ja verrattava objektiivisten kriteerien perusteella, kuten koulutusvaatimusten ja ammatillisten vaatimusten, taitojen, kuormittavuuden ja vastuullisuuden, tehdyn työn ja siihen liittyvien tehtävien luonteen perusteella; huomauttaa, että koska työsopimuksia on monentyyppisiä, sekä lakisääteisiä että sopimusperusteisia, sukupuolten palkkaeron laskeminen nykymenetelmällä saattaa antaa väärän kuvan samapalkkaisuuden ongelmasta; kehottaa komissiota analysoimaan näitä mahdollisia vääristymiä ja ehdottamaan tarkoituksenmukaisia ratkaisuja, kuten pakollisten palkkausta koskevien tarkastuksien käyttöönotto pörssiin kirjautuneissa EU:n jäsenvaltioiden yrityksissä, pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yritykset) lukuun ottamatta, ja mahdollisuus määrätä sanktioita noudattamatta jättämistä koskevissa tapauksissa;

9.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kartoittamaan, miten nykyisiä, keskenään hyvin erilaisia työn arviointi- ja luokitusjärjestelmiä sovelletaan; kehottaa komissiota antamaan suuntaviivoja sukupuolineutraalien työn arviointi- ja luokitusjärjestelmien kehittämiseksi ja varmistamaan erityistoimin esimerkiksi, että naiset ja miehet ovat oikeassa suhteessa edustettuina arviointikomiteoissa, että kehitetään sukupuolineutraaleja työnkuvauksia ja painotustaulukoita ja että vahvistetaan selkeät perusteet, joiden mukaan työn arvo voidaan määritellä; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ja hyödyntämään selviä ja sukupuolineutraaleja työn arviointi- ja luokitusjärjestelmiä, jotka perustuvat komission antamiin suuntaviivoihin, jotta voidaan havaita välillinen palkkasyrjintä, joka liittyy tyypillisesti naisvaltaisten ammattien aliarviointiin;

10.  korostaa, että työehtosopimusneuvottelut on sisällytettävä mielellään työn arviointi- ja luokitusjärjestelmiin;

11.  huomauttaa, että selkeä ja yhdenmukaistettu työluokitusjärjestelmä ja palkkojen parempi läpinäkyvyys parantavat oikeussuojaa; panee merkille, että lukuisat jäsenvaltiot ovat jo toteuttaneet erityistoimenpiteitä palkkojen läpinäkyvyyden lisäämiseksi; painottaa näiden toimenpiteiden kirjavuutta ja panee merkille komission vuonna 2014 antamat suositukset palkkauksen läpinäkyvyydestä, joskin pitää valitettavana niiden ei-sitovaa luonnetta; kehottaa jäsenvaltioita panemaan kyseiset komission suositukset aktiivisesti täytäntöön läpinäkyvyyden ja jatkuvien positiivisten toimien avulla lainsäädännön kautta, koska tämä on osoittautunut menestyksekkääksi keinoksi, ottamalla käyttöön suositeltuja ja räätälöityjä palkkojen avoimuuteen liittyviä toimenpiteitä; kehottaa komissiota arvioimaan näiden suositusten todellista vaikutusta, mukaan lukien yrityksiä koskeva vaatimus, jonka mukaan niiden on ilmoitettava säännöllisesti työntekijäryhmä- tai tehtäväkohtaiset keskimääräiset palkkatiedot jaoteltuina sukupuolen mukaan; kehottaa komissiota sisällyttämään uuteen lainsäädäntöehdotukseensa toimet, jotka on mainittu komission vuonna 2014 antamissa suosituksissa ja jotka koskevat palkkauksen läpinäkyvyyttä, sukupuolten palkkaeroa ja tasa-arvoelinten valtuuksia; kehottaa jäsenvaltioita painostamaan epäyhdenvertaisia palkkauskäytäntöjä noudattavia tahoja ja edistämään palkkauksen läpinäkyvyyttä, mitä ammattijärjestöt ja tasa-arvoelimet sekä muut sidosryhmät edellyttävät;

Yhdenvertaista kohtelua koskevien säännösten soveltaminen

12.  painottaa, että on tärkeää torjua välillistä syrjintää eläkejärjestelmissä, eikä pelkästään ammatillisten lisäeläkejärjestelmien vaan myös lakisääteisten eläkejärjestelmien käytäntöjen yhteydessä; painottaa Euroopan unionin tuomioistuimen tehneen selväksi, että ammatillisia lisäeläkejärjestelmiä on pidettävä palkkana ja että niihin on sovellettava yhdenvertaisen kohtelun periaatetta siitäkin huolimatta, että lakisääteisten ja ammatillisten lisäeläkejärjestelmien erottaminen toisistaan on joissakin jäsenvaltioissa ongelmallista ja että toisissa jäsenvaltioissa ei tunneta ammatillisia lisäeläkejärjestelmiä, mikä saattaa johtaa välilliseen syrjintään työmarkkinoilla; toteaa, että naisten pääsy ammatillisen lisäeläkkeen järjestelmiin on rajoitetumpaa, mikä johtuu lyhyemmästä työajasta, vähäisemmistä palveluvuosista sekä sukupuolten horisontaalisesta ja vertikaalisesta eriytymisestä työmarkkinoilla, sukupuolten palkkaerosta ja siitä, että maksuihin perustuvissa järjestelmissä otetaan harvoin huomioon hoitoon liittyvät katkot ja ei-vapaaehtoinen osa-aikatyö; kehottaa komissiota tutkimaan, miten siirtyminen lakisääteisistä valtioneläkkeistä ammatillisiin ja yksityisiin eläkejärjestelmiin vaikuttavat sukupuolten eläke-eroihin; kehottaa komissiota valvomaan tiiviisti ja antamaan selvityksen tämän periaatteen täytäntöönpanosta, koska kansallisen lainsäädännön osaksi saattaminen on joissain jäsenvaltioissa osoittautunut epäselväksi;

13.  kehottaa jäsenvaltioita suojelemaan äitiyteen liittyviä oikeuksia, ryhtymään toimenpiteisiin työntekijöiden raskauden aikana – ja heidän palatessaan äitiysvapaalta töihin – tehtävien epäoikeudenmukaisten irtisanomisten estämiseksi; kehottaa neuvostoa lopulta hyväksymään yhteisen kannan raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä annetun direktiivin (äitiyslomadirektiivi) tarkistamisesta; pyytää neuvostoa hyväksymään mahdollisimman pian yhteisen kannan ehdotuksesta direktiiviksi julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä;

14.  panee merkille, että jäsenvaltioiden välillä on merkittäviä eroja siinä, miten niissä pannaan täytäntöön säännökset, joilla suojellaan äitiys-, vanhempain- ja/tai adoptiovapaaseen liittyvältä syrjinnältä; painottaa, että kansallisella tasolla on puututtava johdonmukaisesti erityisiin haasteisiin, mukaan lukien sekä sektorikohtaiset (julkinen ja yksityinen) että organisaatiokohtaiset (viimeksi mainitut sekä yritysten välillä että suurten yritysten ja pk-yritysten välillä) erot, epätyypillisten ja osa-aikaisten työsuhteiden tilanne sekä käytäntö irtisanoa määräaikaiset työsopimukset suoja-aikana ja saada työtekijät irtisanoutumaan vapaaehtoisesti;

15.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ryhtymään toimenpiteisiin moniperusteisen syrjinnän kaikenlaisten muotojen torjumiseksi ja varmistaakseen syrjimättömyysperiaatteen noudattamisen sekä tasa-arvon työmarkkinoilla ja työnsaannissa, etnisiin vähemmistöihin ja vammaisiin kohdistuva syrjintä sekä sukupuoleen, ikään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuva syrjintä mukaan lukien, ja erityisesti toteuttamaan sosiaalista suojelua koskevia toimia varmistaakseen, että naisten palkka- ja sosiaalietuudet, eläkkeet mukaan lukien, eivät ole huonompia kuin samaa työtä tekevillä miehillä, joilla on sama tai vastaava työkokemus;

16.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tarkkailu- ja seurantatoimiin ja luomaan tätä varten tehokkaita seurantajärjestelmiä ja näin parantamaan tietojen keräämistä sukupuoleen perustuvasta häirinnästä ja syrjinnästä, mukaan lukien syrjinnästä raskauden, äitiysvapaan tai muunlaisten vapaiden perusteella; katsoo, että vaikka tällaisia tapauksia varten tarvitaan myös seuraamusjärjestelmä, olisi erityistä huomiota kiinnitettävä ennaltaehkäiseviin toimiin, jotta raskaana oleville tai äidiksi tulleille naisille voitaisiin suunnata palveluja, jotka auttaisivat heitä sovittamaan yhteen tilansa ja työnsä ilman että heidän on pakko valita työn ja perheen välillä, kuten vielä liian usein tapahtuu; kehottaa komissiota sisällyttämään arvioinnin 26 artiklan (sukupuolinen häirintä) täytäntöönpanosta arviointikertomukseensa direktiivin 2006/54/EY täytäntöönpanosta;

17.  kehottaa komissiota ehdottamaan selkeitä toimenpiteitä seksuaalisen häirinnän torjumiseksi työpaikoilla entistä tehokkaammin; pitää valitettavana, että vaikka EU:n lainsäädännöllä suojellaan kansalaisia syrjinnältä työmarkkinoilla, 30 prosenttia transsukupuolisista työnhakijoista koki syrjintää työtä hakiessaan ja transnaiset kokivat todennäköisimmin syrjintää Euroopan unionin perusoikeusviraston HLBT-henkilöitä koskenutta tutkimusta edeltäneenä vuonna; huomauttaa, että tämä on Euroopan unionin perusoikeuskirjan vastaista; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti kansallisten valituselinten ja valitusmenettelyjen tehokkuutta sukupuolten tasa-arvoa koskevien direktiivien täytäntöönpanon yhteydessä sukupuoli-identiteetin, sukupuolen ilmaisun ja sukupuolenvaihdoksen osalta; kehottaa komissiota tarjoamaan jäsenvaltioille asiantuntemusta siitä, miten on edettävä työelämässä esiintyvään sukupuolisten piirteiden perusteella tapahtuvaan syrjintään puuttumiseksi; kehottaa komissiota tukemaan ja rohkaisemaan jäsenvaltioita trans- ja intersukupuolisuuden sisällyttämiseksi monimuotoisuutta koskevaan koulutukseen sekä työpaikan toimenpiteiden kehittämiseksi työnantajien kanssa, esimerkiksi anonyymien työhönottomenettelyjen edistämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään Euroopan sosiaalirahaston (ESR) varoja transhenkilöiden syrjinnän aktiiviseen torjuntaan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti;

18.  pitää valitettavana, että kun direktiivi saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä, monissa jäsenvaltioissa ei toteutettu sukupuolen korjaukseen perustuvaa syrjintää torjuvia yksiselitteisiä suojatoimia, ja kehottaa komissiota pitämään jäsenvaltioita vastuuvelvollisina; muistuttaa, että on tärkeää, että jäsenvaltiot sisällyttävät selvästi kansalliseen lainsäädäntöönsä kaikenlaisen seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän kiellon; katsoo, että direktiivin mukaista nykyistä oikeudellista suojaa, joka koskee niitä, jotka aikovat osallistua, osallistuvat parhaillaan tai ovat osallistuneet sukupuolenkorjausprosessiin, olisi laajennettava kattamaan kaikki transsukupuoliset ihmiset; kehottaa tässä yhteydessä sisällyttämään kaikkiin tuleviin uudelleenlaadittuihin direktiiveihin yksiselitteisesti sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän kiellon;

19.  huomauttaa, että oikeussuojan saatavuutta näissä asioissa voivat rajoittaa monenlaiset syyt, kuten se, että menettelyt ovat pitkäkestoisia tai kalliita, tasa-arvoelimiin kohdistuu haasteita joissakin jäsenvaltioissa, palkat eivät ole läpinäkyviä, maksutonta oikeusapua ei voi saada tai pelätään leimautumista tai kostotoimia työpaikalla, jos tuodaan ilmi työpaikkasyrjintää; korostaa, että todistustaakkaa koskevan säännön soveltaminen aiheuttaa myös ongelmia monissa jäsenvaltioissa, sillä se vaikeuttaa naistyöntekijöiden mahdollisuutta puolustukseen, koska heillä ei usein ole pääsyä asiaa koskeviin tietoihin tai sitä on rajoitettu ja koska he lisäksi pelkäävät työpaikkansa menettämistä; kehottaa jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia tarjoamaan aktiivisesti apua syrjinnän kohteeksi joutuneille joko suoraan tai tasa-arvoelimien, ammattijärjestöjen, yhteisöllisten organisaatioiden tai tällä alalla toimivien kansalaisjärjestöjen välityksellä; huomauttaa, että oikeussuojan saamiseksi tällä alalla olisi tarkoituksenmukaista, että riippumattomille tasa-arvoelimille annetaan toimivalta auttaa syrjinnän uhreja maksuton oikeusapu mukaan lukien sekä oikeus edustaa yksittäisiä henkilöitä palkkasyrjintään liittyvissä tapauksissa; ehdottaa tässä mielessä, että jäsenvaltioissa perustetaan luottamuksellisia ilmiantojärjestelmiä, joiden avulla naiset voivat ilmoittaa mahdollisesta eriarvoisesta kohtelusta työelämässä;

20.  kehottaa komissiota arvioimaan, vaihtamaan ja vertailemaan nykyisiä parhaita käytäntöjä ja levittämään tietoa arvioinnin tuloksista sellaisista tehokkaista toimenpiteistä, joita jäsenvaltiot voisivat toteuttaa kannustaakseen työnantajia, ammattijärjestöjä ja ammatilliseen koulutukseen osallistuvia organisaatioita ehkäisemään kaikenlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää, etenkin häirintää ja sukupuolista häirintää työpaikoilla, parantamalla mahdollisuuksia työnsaantiin, tarjoamalla ammatillista jatkokoulutusta ja edistämällä parhaita käytäntöjä;

21.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, jotta helpotetaan ja parannetaan naisten pääsyä elinikäiseen oppimiseen, ammatilliseen koulutukseen ja mentoriverkostoihin kaikkialla unionissa, erityisesti miesvaltaisilla aloilla, ja levitetään tietoa parhaista käytännöistä;

Yhdenvertaisen kohtelun ja sosiaalisen vuoropuhelun edistäminen

22.  toteaa jälleen, että tasa-arvoelimillä olisi oltava valmiudet sekä asianmukaiset resurssit ja henkilöstö seurata naisten ja miesten tasa-arvoa edistävää lainsäädäntöä ja raportoida siitä tehokkaasti ja riippumattomasti; painottaa, että tasa-arvoelimien riippumattomuus on varmistettava kaikissa jäsenvaltioissa ja että jäsenvaltiot päättävät näiden elinten tarkasta institutionaalisesta muodosta;

23.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita rohkaisemaan työmarkkinaosapuolia (ammattijärjestöt ja työnantajat), kansalaisyhteiskuntaa ja tasa-arvoelimiä edistämään tasa-arvoon liittyvien käytäntöjen seurantaa työpaikoilla, myös joustavia työjärjestelyjä, työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen helpottamiseksi ja jatkamaan työehtosopimusten, sovellettavien palkka-asteikkojen ja työn luokitusjärjestelmien tarkastelua, jotta vältetään mahdollinen naisten välitön tai välillinen syrjintä; painottaa myös muiden välineiden, kuten käytännesääntöjen, tutkimuksen tai kokemustenvaihdon ja hyvien käytäntöjen seurannan merkitystä sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyvissä kysymyksissä paremman suojan varmistamisessa syrjintää vastaan;

24.  katsoo, että tietosuojaa ei voida käyttää tekosyynä sille, että palkkoja koskevia vuosittaisia tietoja ei voitaisi julkistaa työpaikkojen tasolla;

25.  kehottaa jäsenvaltioita tiukentamaan suurten ja keskisuurten yritysten velvollisuuksia varmistaa yhdenvertaisen kohtelun järjestelmällinen edistäminen ja antaa säännöllisesti tarkoituksenmukaista tietoa työntekijöilleen muun muassa samapalkkaisuuden ongelmista; muistuttaa, että taloudellisten seuraamuksien määrääminen työnantajille, jotka eivät kunnioita samapalkkaisuuden periaatetta, on todennäköisesti tarkoituksenmukainen keino poistaa sukupuolten palkkaerot;

26.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lujittamaan institutionaalisia mekanismeja, joilla naisten ja miesten tasa-arvo toteutetaan, kuten osoittamaan riittävät tekniset, inhimilliset ja rahoitukselliset resurssit instituutioille, joiden vastuulla on suorittaa tarkastuksia ja määrätä seuraamuksia palkkatasa-arvoa koskevan periaatteen osalta, sekä kannustamaan työmarkkinaosapuolia arvioimaan työehtosopimusten tasa-arvoulottuvuutta;

27.  toteaa, että julkisia työtarkastusmekanismeja on vahvistettava ja on otettava käyttöön menetelmiä, joilla mitataan työn arvoa ja esimerkiksi tunnistetaan ammatit, joissa palkat ovat matalia ja työntekijät enimmäkseen naisia, jolloin kyseessä on välillinen palkkasyrjintä;

28.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään huomattavia tiedotustoimia, joissa kerrotaan sukupuolen perusteella syrjityksi tulleiden oikeuksista; korostaa, että kaikkien sidosryhmien, myös tasa-arvoelinten, työmarkkinaosapuolten (ammattijärjestöt ja työnantajat) ja kansalaisjärjestöjen, on tehtävä yhteistyötä puuttuakseen naisten ja miesten työssäkäynnistä vallitseviin stereotypioihin sekä siihen, miten ne vaikuttavat työn arvostukseen ja palkkatasoon muun muassa työhön pääsyssä, ja varmistamaan, että yhtiöt valitsevat pätevimmät ehdokkaat vertailevan analyysin perusteella käyttäen ennalta vahvistettuja, selkeitä, neutraalisti muotoiltuja, syrjimättömiä ja yksiselitteisiä kriteerejä;

29.  huomauttaa, että eräs uudelleenlaaditun direktiivin mukanaan tuomista uutuuksista on viittaus työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen; kehottaa komissiota kehittämään jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia (ammattijärjestöt ja työnantajat) kuultuaan erityistoimia, joilla pönkitetään sekä miesten että naisten oikeuksia tällä alalla; painottaa, että sitä varten on erityisesti lisättävä julkisia lastenhoitopalveluja Barcelonan tavoitteiden mukaisesti;

30.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään tietoisuutta samapalkkaisuudesta ja eläke-eroista sekä naisten välittömästä ja välillisestä syrjinnästä työssä unionin, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla; kehottaa komissiota perustamaan sukupuolten välisten palkkaerojen torjuntaa käsittelevän teemavuoden;

31.  kiinnittää huomiota siihen, että monet naiset valitsevat itsenäisen ammatinharjoittamisen, koska se on ainoa työmuoto, jonka avulla heidän on mahdollistaa sovittaa yhteen perhe- ja työelämä; toteaa kuitenkin, että monissa jäsenvaltioissa itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaalisen suojelun ja etuuksien taso ei vastaa palkansaajien nauttiman suojelun ja etuuksien tasoa;

Suositukset

32.  toistaa kehotuksensa jäsenvaltioille, että nämä panisivat uudelleenlaaditun direktiivin 2006/54/EY täytäntöön ja soveltaisivat sitä johdonmukaisesti, kannustaisivat työmarkkinaosapuolia (ammattijärjestöt ja työnantajat) ja kansalaisjärjestöjä edistämään aktiivisemmin yhdenvertaista kohtelua, esimerkiksi laatimalla toimintasuunnitelmia, joilla puututaan eroihin miesten ja naisten palkoissa, joihin sisältyy konkreettisia toimia ja joiden tuloksia seurataan yrityksen, toimialan, jäsenvaltion ja EU:n tasolla;

33.  kehottaa komissiota sen annettua kertomuksen uudelleenlaaditun direktiivin soveltamisesta ja saatua tämän päätöslauselman tarkistamaan uudelleenlaadittua direktiiviä 2006/54/EY, mitä parlamentti on jo vaatinut etenkin 24. toukokuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa, johon sisältyy täsmällisiä ja selkeitä suosituksia;

34.  korostaa, että sukupuolineutraalit työn luokitus- ja arviointijärjestelmät sekä palkkojen läpinäkyvyys ovat välttämättömiä yhdenvertaisen kohtelun edistämisen kannalta; kehottaa komissiota sisällyttämään nämä toimet ehdotukseensa uudeksi direktiiviksi, joka korvaa uudelleenlaaditun direktiivin; huomauttaa, että vain yhdenmukaistettu lähestymistapa on yhteensopiva unionin perusvapauksiin kuuluvan työntekijöiden vapaan liikkuvuuden kanssa;

35.  korostaa tarvetta löytää työpaikkojen arviointiin soveltuva ja sukupuoleen liittyvät vääristymät välttävä menetelmä, jonka avulla voidaan vertailla eri tehtäviä niiden merkityksen ja monimutkaisuuden mukaisesti, jotta voidaan verrata eri tehtäviä toisiinsa jollakin alalla tai jossakin organisaatiossa riippumatta siitä, tekeekö työtä mies vai nainen;

36.  kehottaa varmistamaan sukupuolten tasavertainen edustus yritysten hallintoelimissä;

37.  kehottaa komissiota säätämään uudessa direktiivissä pakollisten palkkausta koskevien tarkastuksien käyttöönotosta pörssiin kirjautuneissa EU:n jäsenvaltioiden yrityksissä, pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yritykset) lukuun ottamatta, sukupuolten palkkaeron esille tuomiseksi, ja ottamaan käyttöön EU:n tason seuraamuksia, joiden mukaan yritykset, jotka eivät täytä sukupuolten yhdenvertaisuuteen liittyviä velvoitteitaan, suljetaan pois EU:n talousarviosta rahoitettavista julkisista tavara- ja palveluhankintamenettelyistä; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan samoin sellaisten yrityksien kohdalla, joiden toimintaa rahoitetaan julkisin varoin;

38.  kehottaa jäsenvaltioita toimimaan esimerkillisesti torjuttaessa naisten epäyhdenvertaista palkkausta hallinnon alalla, julkisissa elimissä ja yleensä julkisissa yrityksissä;

39.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön yhteisiä normeja ja tarkastustoimia, jotta varmistetaan kansallisten tasa-arvoelimien riippumattomuus ja tehokkuus;

40.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet varmistaakseen, että eriarvoisen kohtelun ja syrjinnän – erityisesti moniperusteisen syrjinnän – kohteeksi joutuneet voisivat saada oikeasuhteisen korvauksen voimassa olevien säännösten mukaisesti;

41.  vaatii jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin todistustaakan kääntämiseksi siten, että taataan, että työnantajan on aina todistettava, että todettu poikkeava kohtelu ei ole seurausta mistään syrjintään liittyvästä tekijästä;

42.  korostaa, että on lisättävä kansallisen ja EU:n tason toimia stereotypioiden torjumiseksi kaikille yhteiskuntakerroksille suunnatuilla valistuskampanjoilla, tiedotusvälineiden laajemmalla osallistumisella, strategioilla, joilla motivoidaan naisia valitsemaan uria ja ammatteja, joissa he ovat aliedustettuina, sekä sisällyttämällä sukupuolikysymykset ammattikoulutukseen;

43.  korostaa, että vain yhdenvertaisen kohtelun periaatteen tehokas täytäntöönpano voi johtaa todellisiin parannuksiin naisten asemassa työmarkkinoilla ja että tämä edellyttää todellista poliittista tahtoa ja strategista yhteistyötä Euroopan ja kansallisen tason sekä toimialojen ja järjestötason toimijoilta; kehottaa tässä mielessä komissiota laatimaan aktiivisen strategian, joka sisältää vertailukohtia, välitavoitteita ja ajallisia tavoitteita eriarvoisuutta koskevien indikaattorien vähentämiseksi työllisyyden ja työttömyyden alalla, kuten on menestyksellisesti tehty muilla aloilla, esimerkiksi EU:ssa tapahtuvien liikenneonnettomuuksien vähentämisessä;

44.  kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan aktiivisesti sukupuolierot huomioon ottavaa talousarvion laatimista naisten tilanteen parantamiseksi työmarkkinoilla; kehottaa komissiota edistämään sukupuolinäkökohdat huomioon ottavaa talousarvion suunnittelua koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

45.  korostaa, että on tärkeää hyväksyä tasa-arvoistavia toimenpiteitä, joilla edistetään naisten osallistumista poliittiseen ja taloudelliseen päätöksentekoon; toteaa, että sitovien kiintiöiden käyttö on osoittautunut yhdeksi parhaista keinoista tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

46.  toteaa, että yhtä lailla tarvitaan tasa-arvoistavia toimenpiteitä, joilla kannustetaan aliedustettuna olevan sukupuolen toimimista tietyissä ammateissa, joissa on selvää sukupuoleen perustuva horisontaalista eriytymistä;

47.  kehottaa komissiota tarkastelemaan eläke-eroja synnyttäviä tekijöitä ja arvioimaan tarvetta ryhtyä erityistoimenpiteisiin näiden erojen pienentämiseksi EU:ssa ja jäsenvaltioiden tasolla sekä lainsäädännöllä että muunlaisin toimin;

48.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin, joilla kavennetaan sukupuolten välisiä eläke-eroja, jotka ovat suoraa seurausta sukupuolten välisistä palkkaeroista, ja arvioimaan uusien eläkejärjestelmien vaikutuksia eri naisryhmiin sekä kiinnittämään erityistä huomiota osa-aikatyötä koskeviin sopimuksiin ja epätyypillisiin työsuhteisiin;

49.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan sukupuolten palkkaeroa kaikissa unionin politiikoissa ja kansallisissa ohjelmissa ja etenkin niissä, joilla pyritään torjumaan köyhyyttä;

50.  kehottaa komissiota suorittamaan tutkimuksen, jossa vertaillaan työssäkäyvien äitien, kotiin jäämisen valitsevien äitien ja lapsettomien naisten tilannetta, jotta lisätään tietoa kaikkien niiden ryhmien asemasta työmarkkinoilla ja tarkastellen eritoten työllisyysastetta, palkka- ja eläke-eroja ja urakehitystä;

51.  korostaa luotettavien, vertailukelpoisten ja käytettävissä olevien määrällisten ja laadullisten indikaattoreiden sekä sukupuoleen perustuvien tilastotietojen merkitystä direktiivin täytäntöönpanon ja seurannan varmistamisessa, ja palauttaa tässä yhteydessä mieliin Euroopan tasa-arvoinstituutin roolin; kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan Eurostatille vuosittain korkealaatuisia sukupuolten palkkaeroja koskevia tilastotietoja, jotta voidaan arvioida tilanteen kehitystä kaikkialla EU:ssa;

52.  kehottaa komissiota suorittamaan tutkimuksen siitä, miten menettelyt, jotka liittyvät henkilön sukupuolenvaihdoksen viralliseen tunnustamiseen, tai näiden menettelyjen puute vaikuttavat transsukupuolisten henkilöiden asemaan työmarkkinoilla, erityisesti heidän työllistymiseensä, palkkaukseensa, urakehitykseensä ja eläkkeisiinsä;

53.  huomauttaa, että talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa annettaviin maakohtaisiin suosituksiin olisi sisällytettävä tavoitteita sukupuolten palkkaeron, eläke-eron ja naisten vanhuusiän köyhyysriskin pienentämiseksi ja syrjinnän vähentämiseksi sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden panemiseksi tehokkaasti täytäntöön;

54.  kehottaa komissiota tutkimaan huolellisesti naisten työllisyystilannetta kolmannella sektorilla, yhteisötaloudessa ja niin kutsutussa jakamistaloudessa ja tekemään mahdollisimman pian ehdotuksen strategiaksi, jolla edistetään ja suojellaan naisten työllisyyttä ja asemaa kyseisillä aloilla;

55.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan pimeän työn ja epävarmojen työsuhteiden torjuntaa; korostaa, että naiset tekevät pimeää työtä erittäin paljon, mikä vaikuttaa kielteisesti heidän tuloihinsa, sosiaaliturvaansa ja sen kattavuuteen ja millä on kielteinen vaikutus EU:n BKT-tasoon; painottaa, että on erityisesti puututtava kotitaloustyöhön, jota tekevät enimmäkseen naiset, ja pidettävä sitä erityisenä haasteena, koska työ tapahtuu pääasiassa epävirallisella sektorilla, erottuu muista aloista ja on luonteeltaan näkymätöntä, minkä vuoksi on kehitettävä räätälöityjä toimenpiteitä tehokkaan asiaan puuttumisen mahdollistamiseksi; katsoo lisäksi, että on tuomittava epätyypillisten työsopimusten, myös nollatuntisopimusten, väärinkäyttö siinä tarkoituksessa, että voidaan välttää työsuhteeseen perustuvien ja sosiaaliturvaan liittyvien velvoitteiden noudattaminen; pitää valitettavana, että työssäkäyvien köyhien naisten määrä on lisääntynyt;

56.  painottaa, että komission olisi ehdotettava toimia a) sukupuolten välisen palkkaeron pienentämiseksi, b) naisten taloudellisen riippumattomuuden lisäämiseksi, c) naisten työmarkkinoille pääsyn ja urakehityksen parantamiseksi, d) tasa-arvon lisäämiseksi merkittävästi päätöksenteossa ja e) syrjivien sukupuoleen liittyvien rakenteiden ja käytäntöjen poistamiseksi;

o
o   o

57.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0375.
(3)EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 75.
(4)http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Employment_statistics
(5)Direktiivin 2006/54/EY 3 artikla ja SEUT-sopimuksen 157 artiklan 4 kohta.
(6)Euroopan tason lisäarvon arviointi sen periaatteen soveltamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka ("Application of the principle of equal pay for men and women for equal work of equal value"), Euroopan parlamentti, 2013.
(7)Uudelleenlaaditun direktiivin soveltamisesta annetun komission kertomuksen (COM(2013)0861) mukaan.

Oikeudellinen huomautus