Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Keskiviikko 14. lokakuuta 2015 - BrysselLopullinen painos
Jäsenvaltioiden ja Europolin pääsy tekemään hakuja viisumitietojärjestelmästä (VIS) terrorismirikosten ja muiden vakavien rikosten torjumiseksi, havaitsemiseksi ja tutkimiseksi *
 Lisätalousarvioesitys nro 6/2015: Omat varat, ulkoisia toimia koskevat unionin erityisrahastot, Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen virasto
 Joustovälineen varojen käyttöönotto Euroopan muuttoliikeagendan mukaisia välittömiä taloudellisia toimenpiteitä varten
 Lisätalousarvioesitys nro 7/2015: Pakolaiskriisin hallinta: Euroopan muuttoliikeagendaan perustuvat välittömät taloudelliset toimenpiteet
 Béla Kovácsin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 ESIR:n toimitusjohtajan nimittäminen
 ESIR:n varatoimitusjohtajan nimittäminen
 Kohti uutta Pariisissa tehtävää kansainvälistä ilmastosopimusta

Jäsenvaltioiden ja Europolin pääsy tekemään hakuja viisumitietojärjestelmästä (VIS) terrorismirikosten ja muiden vakavien rikosten torjumiseksi, havaitsemiseksi ja tutkimiseksi *
PDF 237kWORD 61k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. lokakuuta 2015 esityksestä neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi jäsenvaltioiden nimeämien viranomaisten ja Europolin pääsystä tekemään hakuja viisumitietojärjestelmästä (VIS) terrorismirikosten ja muiden vakavien rikosten torjumiseksi, havaitsemiseksi ja tutkimiseksi tehdyn päätöksen 2008/633/YOS voimaantulopäivän vahvistamisesta (10506/2015 – C8-0193/2015 – 2015/0807(CNS))
P8_TA(2015)0352A8-0287/2015

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston esityksen (10506/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Amsterdamin sopimuksella, 39 artiklan 1 kohdan ja siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan N:o 36 9 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0193/2015),

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden nimeämien viranomaisten ja Europolin pääsystä tekemään hakuja viisumitietojärjestelmästä (VIS) terrorismirikosten ja muiden vakavien rikosten torjumiseksi, havaitsemiseksi ja tutkimiseksi 23. kesäkuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/633/YOS(1) ja erityisesti sen 18 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan turvallisuusagendasta 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0287/2015),

1.  hyväksyy neuvoston esityksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1)EUVL L 218, 13.8.2008, s. 129.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0269.


Lisätalousarvioesitys nro 6/2015: Omat varat, ulkoisia toimia koskevat unionin erityisrahastot, Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen virasto
PDF 240kWORD 65k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. lokakuuta 2015 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 6/2015 varainhoitovuodeksi 2015, omat varat, ulkoisia toimia koskevat unionin erityisrahastot, Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen virasto (11695/2015 – C8-0278/2015 – 2015/2150(BUD))
P8_TA(2015)0353A8-0280/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(1) ja erityisesti sen 41 artiklan,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2014 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(2),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 lopullisesti hyväksytyn lisätalousarvion nro 1/2015(3),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2015 lopullisesti hyväksytyt lisätalousarviot nro 2/2015, nro 3/2015, nro 4/2015 ja nro 5/2015(4),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(5),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 muuttamisesta 21. huhtikuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2015/623(6),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(7),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 7. kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/436/EY, Euratom(8),

–  ottaa huomioon komission 15. heinäkuuta 2015 antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 6/2015 (COM(2015)0351),

–  ottaa huomioon neuvoston 18. syyskuuta 2015 vahvistaman ja samana päivänä parlamentille toimittaman kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 6/2015 (11695/2015 – C8-0278/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 88 ja 91 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0280/2015),

A.  toteaa, että esitys lisätalousarvioksi nro 6/2015 koskee perinteisistä omista varoista ja alv- ja BKTL-maksujen määräytymisperusteista laadittujen ennakkoarvioiden tarkistamista sekä Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävien korjausten ja niiden rahoittamiseen osoitettavien varojen ottamista talousarvioon; toteaa, että nämä toimenpiteet muuttavat EU:n talousarvioon tuloutettavia jäsenvaltiokohtaisia rahoitusosuuksia;

B.  toteaa, että esitys lisätalousarvioksi nro 6/2015 kattaa lisäksi kahden uuden, p.m. ‑merkinnällä varustetun budjettikohdan luomisen kehityksen ja yhteistyön toimintalohkoon ja laajentumisen toimintalohkoon komission hallinnoimien erityisrahastojen tukimenoja varten;

C.  toteaa, että esitys lisätalousarvioksi nro 6/2015 sisältää myös Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen viraston henkilöstötaulukon muutoksen, joka ei muuta tointen kokonaismäärää tai viraston kokonaistalousarviota;

1.  panee merkille komission antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 6/2015 ja neuvoston kannan siihen;

2.  panee merkille, että talousarvioon tuloutettavia jäsenvaltioiden BKTL-perusteisia rahoitusosuuksia voidaan pienentää 2,26 miljardilla eurolla vuoden 2015 alkuperäiseen talousarvioon verrattuna, koska perinteisistä omista varoista (ts. tullimaksut ja sokerimaksut) saadut tulot olivat odotettua suuremmat eli 1 133,5 miljoonaa euroa ja vuoden 2014 talousarvion toteuttamisesta syntynyt ylijäämä otettiin talousarvioon lisätalousarviolla nro 3/2015;

3.  katsoo, että tämä unionin talousarvion tulopuolelle tehty tekninen mukautus perustuu vakaasti uusimpiin tilastoihin ja on sovitun jäsenvaltioiden välisen jakauman mukainen;

4.  toteaa, että esityksellä lisätalousarvioksi nro 6/2015 ei kokonaisuudessaan ole vaikutusta vuoden 2015 talousarvion menopuoleen ja tulopuoleen se vaikuttaa vain muuttamalla rahoitusosuuksien jakautumista jäsenvaltioiden kesken;

5.  hyväksyy neuvoston kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 6/2015;

6.  kehottaa puhemiestä toteamaan lisätalousarvion nro 6/2015 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja kansallisille parlamenteille.

(1)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(2)EUVL L 69, 13.3.2015, s. 1.
(3)EUVL L 190, 17.7.2015, s. 1.
(4)EUVL L 261, 7.10.2015.
(5)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(6)EUVL L 103, 22.4.2015, s. 1.
(7)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(8)EUVL L 163, 23.6.2007, s. 17.


Joustovälineen varojen käyttöönotto Euroopan muuttoliikeagendan mukaisia välittömiä taloudellisia toimenpiteitä varten
PDF 240kWORD 64k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. lokakuuta 2015 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi joustovälineen varojen käyttöönotosta Euroopan muuttoliikeagendan mukaisia välittömiä taloudellisia toimenpiteitä varten talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 12 kohdan mukaisesti (COM(2015)0486 – C8-0292/2015 – 2015/2253(BUD))
P8_TA(2015)0354A8-0290/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0486 – C8-0292/2015),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2014 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(1),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 lopullisesti hyväksytyn lisätalousarvion nro 1/2015(2),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2015 lopullisesti hyväksytyt lisätalousarviot nro 2/2015, nro 3/2015, nro 4/2015 ja nro 5/2015(3),

–  ottaa huomioon komission 30. syyskuuta 2015 antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 7/2015 (COM(2015)0485),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(4), jäljempänä 'rahoituskehysasetus', ja erityisesti sen 11 artiklan,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 muuttamisesta 21. huhtikuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2015/623(5),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(6) ja erityisesti sen 12 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0290/2015),

A.  toteaa, että kun kaikki mahdollisuudet maksusitoumusmäärärahojen uudelleen kohdentamiseen otsakkeen 3 sisällä on tutkittu, näyttää siltä, että joustovälineestä on tarpeen ottaa käyttöön maksusitoumusmäärärahoja;

B.  toteaa, että komissio on ehdottanut unionin varainhoitovuoden 2015 yleiseen talousarvioon otetun rahoituksen täydentämistä ottamalla joustovälineestä käyttöön monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärän ylittävä 66,1 miljoonan euron määrä maksusitoumusmäärärahoina, jotta voidaan rahoittaa pakolais- ja muuttoliikekriisin hallitsemiseksi toteutettavia toimenpiteitä;

1.  toteaa, että otsakkeen 3 vuoden 2015 enimmäismäärän puitteissa ei ole mahdollista rahoittaa asianmukaisesti unionin tärkeitä ja kiireellisiä poliittisia painopisteitä;

2.  hyväksyy sen vuoksi 66,1 miljoonan euron käyttöönoton joustovälineestä maksusitoumusmäärärahoina;

3.  hyväksyy myös vastaavien maksumäärärahojen jakamisen siten, että ne ovat 52,9 miljoonaa euroa vuonna 2016 ja 13,2 miljoonaa euroa vuonna 2017;

4.  toistaa, että kyseisen välineen varojen käyttöön ottaminen rahoituskehysasetuksen 11 artiklan mukaisesti tuo jälleen kerran esiin sen, että unionin talousarviossa tarvitaan ehdottomasti enemmän joustavuutta;

5.  toteaa olleensa jo pitkään sitä mieltä, että joustovälineellä aiemmin käyttöön otetuista sitoumuksista aiheutuvat maksut on laskettava yli enimmäismäärien, rajoittamatta kuitenkaan mahdollisuutta ottaa joustovälineen avulla käyttöön maksumäärärahoja tiettyjä budjettikohtia varten tekemättä ensin sitoumuksia;

6.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

7.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

8.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

joustovälineen varojen käyttöönotosta Euroopan muuttoliikeagendan mukaisia välittömiä talousarviotoimia varten

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2015/2248.)

(1)EUVL L 69, 13.3.2015, s. 1.
(2)EUVL L 190, 17.7.2015, s. 1.
(3)EUVL L 261, 7.10.2015.
(4)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(5)EUVL L 103, 22.4.2015, s. 1.
(6)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.


Lisätalousarvioesitys nro 7/2015: Pakolaiskriisin hallinta: Euroopan muuttoliikeagendaan perustuvat välittömät taloudelliset toimenpiteet
PDF 248kWORD 70k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. lokakuuta 2015 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 7/2015 varainhoitovuodeksi 2015, pakolaiskriisin hallinta: Euroopan muuttoliikeagendaan perustuvat välittömät taloudelliset toimenpiteet (12511/2015 – C8-0297/2015 – 2015/2252(BUD))
P8_TA(2015)0355A8-0289/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(1) ja erityisesti sen 41 artiklan,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2014 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(2),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 lopullisesti hyväksytyn lisätalousarvion nro 1/2015(3),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2015 lopullisesti hyväksytyt lisätalousarviot nro 2/2015, nro 3/2015, nro 4/2015 ja nro 5/2015(4),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(5),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 muuttamisesta 21. huhtikuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2015/623(6),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(7),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 7. kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/436/EY, Euratom(8),

–  ottaa huomioon komission 30. syyskuuta 2015 antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 7/2015 (COM(2015)0485),

–  ottaa huomioon neuvoston 8. lokakuuta 2015 vahvistaman ja seuraavana päivänä parlamentille toimittaman kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 7/2015 (12511/2015 – C8-0297/2015),

–  ottaa huomioon komission 23. syyskuuta 2015 Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle ja neuvostolle antaman tiedonannon ”Pakolaiskriisin hallinta: Euroopan muuttoliikeagendaan perustuvat välittömät operatiiviset, taloudelliset ja lainsäädäntötoimenpiteet” (COM(2015)0490),

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 88 ja 91 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0289/2015),

A.  ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksen nro 7/2015 tarkoituksena on lisätä unionin resursseja nykyisen pakolais- ja muuttoliikekriisin käsittelemiseksi ja puuttua tässä yhteydessä otsakkeiden 3 ja 4 rahoitusvajeeseen;

B.  ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksellä nro 7/2015 lisätään turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastosta ja sisäisen turvallisuuden rahastosta annettavaa hätäapua yhteensä 100 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina säilyttäen tarvittavat resurssit ja lisätään muiden turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastosta rahoitettavien ohjelmien määrärahoja;

C.  ottaa huomioon, että lisäksi lisätalousarvioesityksellä nro 7/2015 lisätään Frontexin, Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston ja Europolin henkilöstötaulukoiden toimien määrää yhteensä 120:llä sekä palkkoihin vuoden loppuun mennessä tarkoitettuja vastaavia määrärahoja 1,3 miljoonalla eurolla maksusitoumus- ja maksumäärärahoina;

D.  ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksellä nro 7/2015 osoitetaan lisärahoitusta myös Euroopan naapuruusvälineeseen yhteensä 300 miljoonaa euroa;

E.  ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksellä nro 7/2015 lisätään myös humanitaarisen avun maksumäärärahoja 55,7 miljoonaa euroa kohdentamalla määrärahoja uudelleen;

F.  ottaa huomioon, että lisätalousarvioesitykseen nro 7/2015 liittyy ehdotus päätökseksi joustovälineen varojen käyttöönotosta Euroopan muuttoliikeagendan mukaisia välittömiä taloudellisia toimenpiteitä varten (COM(2015)0486) ja että varoja on tarkoitus ottaa käyttöön 66,1 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina;

G.  ottaa huomioon, että pakolaisten ja muuttajien määrän kasvu ei ollut ennakoitavissa vuosia 2014–2020 koskevaa nykyistä monivuotista rahoituskehystä vahvistettaessa eikä sitä voi pitää väliaikaisena ilmiönä, joten tilanne vaatii pidemmän aikavälin ratkaisuja, joita on käsiteltävä tulevissa vuotuisissa talousarviomenettelyissä ja monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisen yhteydessä;

1.  panee merkille komission antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 7/2015 ja neuvoston kannan siihen;

2.  pitää myönteisenä komission nopeaa vastausta nykyiseen pakolaiskriisiin; toteaa jälleen olevansa valmis toimimaan hyvissä ajoin talousarvioon liittyvien velvollisuuksiensa mukaisesti; huomauttaa, että ehdotettuihin toimiin on liitettävä aloitteita muuttoliike- ja pakolaiskriisin perimmäisten syiden käsittelemiseksi;

3.  on ehdottomasti sitä mieltä, että unionin on puututtava pontevammin nykyiseen muuttoliike- ja pakolaiskriisiin ja autettava vakauttamaan alkuperämaita sekä avustettava kauttakulkumaita, sillä ehdotetut toimet eivät missään tapauksessa ole riittäviä unionista turvaa etsivien henkilöiden kokonaislukumäärän vuoksi; kehottaa komissiota esittämään muuttoliike- ja pakolaiskriisiin vastaamiseksi pitkän aikavälin rahoitussuunnitelman, joka sisältää etsintä- ja pelastusoperaatiot, sekä ehdottamaan monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista kyseisen suunnitelman mukaisesti;

4.  on tyytyväinen kaikkien toimielinten halukkuuteen lisätä muuttoliikkeeseen ja turvapaikka-asioihin liittyviä talousarviomäärärahoja ilmeisen ja kiireelliseen tarpeen vuoksi sekä ulkoisten toimien välineiden määrärahoja, jotta voidaan auttaa puuttumaan muuttoliike- ja pakolaiskriisin perimmäisiin syihin;

5.  suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioiden 23. syyskuuta 2015 pidetyssä epävirallisessa Eurooppa-neuvoston kokouksessa antamaan sitoumukseen ottaa käyttöön miljardi euroa, jotta voidaan vastata muuttajien ja pakolaisten humanitaariseen tilanteeseen; kehottaa jäsenvaltioita laajentamaan ja kasvattamaan sitoumustaan, jotta tarvittavat varat voidaan tarjota myös tulevina vuosina;

6.  muistuttaa, että tätä kysymystä on käsiteltävä ensisijaisesti vuoden 2016 talousarviossa, ja kehottaa neuvostoa huolehtimaan talousarviosovittelussa siitä, että rahoitus vastaa neuvoston ilmaisemia aikomuksia;

7.  kehottaa neuvostoa näin ollen hyväksymään alusta lähtien vuodeksi 2016 riittävän talousarvion, otsakkeet 3 ja 4 mukaan lukien, jotta käytettävissä on riittävät määrärahat nykyisen muuttoliike- ja pakolaiskriisin hallitsemiseksi;

8.  muistuttaa komissiota ja neuvostoa äskettäisestä sopimuksesta, joka koskee maksusuunnitelmaa unionin talousarvion saattamiseksi takaisin kestävälle perustalle; panee merkille, että komissio ei ole ehdottanut lainkaan lisäystä vuoden 2015 talousarvion maksumäärärahojen kokonaismäärään vaan kohdensi uudelleen jo käytettävissä olevia resursseja; korostaa, että tämä saattaa lisätä maksumäärärahoihin vuonna 2016 kohdistuvaa rasitetta, koska ne eivät ehkä riitä kattamaan kaikkien otsakkeiden rahoitusohjelmien tarpeita;

9.  edellyttää siksi komission antavan oikaisukirjelmän nro 2/2016, jolla lisätään maksumäärärahoja asianmukaisesti siten, että ne vastaavat tehtyjä sitoumuksia;

10.  korostaa, että jos kuluvan vuoden aikana tarvitaan uusia määrärahalisäyksiä muuttoliike- ja pakolaiskriisiin vastaamiseksi, parlamentti on valmis hyväksymään monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvien joustavuussäännösten käyttämisen toistamiseen;

11.  suhtautuu myönteisesti 120 uuden toimen ottamiseen erillisvirastojen henkilöstötaulukoihin ja odottaa tämän päätöksen vaikuttavan myös vuoden 2016 talousarvioon sekä tulevien vuosien talousarvioihin; kehottaa komissiota antamaan ajantasaistetut ja konsolidoidut tiedot erillisvirastojen tarpeista ennen talousarviosovittelua; pyytää komissiota ehdottamaan oikeus- ja sisäasioiden alan virastojen toimille keskipitkän ja pitkän aikavälin strategiaa, joka kattaa tavoitteet, tehtävät, koordinoinnin, järjestelykeskusten suunnittelun sekä rahoitusresurssit;

12.  katsoo, että turvapaikka-asioiden tukiviraston olisi saatava enemmän henkilöstöä kuin komissio ehdottaa, koska sille on annettu tehtäväksi keskeisessä roolissa toimiminen Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän toteutuksessa, mihin kuuluu avustaminen turvapaikkahakemusten käsittelyssä ja siirtotoimissa;

13.  vahvistaa olevansa valmis hyväksymään komission esittämän lisätalousarvioesityksen nro 7/2015 mahdollisimman pian tilanteen kiireellisyyden vuoksi; huomauttaa, että tilanteen kiireellisyyden vuoksi parlamentti on lyhentänyt aikaa, jonka kuluessa se laatii kantansa tähän lisätalousarvioesitykseen;

14.  hyväksyy neuvoston kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 7/2015;

15.  kehottaa puhemiestä toteamaan lisätalousarvion nro 7/2015 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja kansallisille parlamenteille.

(1)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(2)EUVL L 69, 13.3.2015, s. 1.
(3)EUVL L 190, 17.7.2015, s. 1.
(4)EUVL L 261, 7.10.2015.
(5)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(6)EUVL L 103, 22.4.2015, s. 1.
(7)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(8)EUVL L 163, 23.6.2007, s. 17.


Béla Kovácsin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
PDF 162kWORD 64k
Euroopan parlamentin päätös 14. lokakuuta 2015 Béla Kovácsin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2014/2044(IMM))
P8_TA(2015)0356A8-0291/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Béla Kovácsin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Unkarin yleisen syyttäjän Péter Poltin 12. toukokuuta 2014 välittämän pyynnön, joka liittyy Unkarin yleisen syyttäjänviraston tutkintaan ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 3. heinäkuuta 2014; ottaa huomioon Poltin 16. lokakuuta 2014 ja 23. maaliskuuta 2015 lähettämissä kirjeissä esittämät lisätiedot sekä keskustelun, joka käytiin Poltin kanssa oikeudellisten asioiden valiokunnassa 14. heinäkuuta 2015,

–  on kuullut Kovácsia työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Unkarin perustuslain 4 pykälän 2 kohdan, Euroopan parlamentin unkarilaisia jäseniä koskevan vuoden 2004 lain LVII 10 pykälän 2 kohdan ja 12 pykälän 1 kohdan sekä Unkarin parlamenttia koskevan vuoden 2012 lain XXXVI 74 pykälän 1 kohdan ja 3 pykälän,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0291/2015),

A.  toteaa, että Unkarin yleinen syyttäjä on pyytänyt Euroopan parlamentin jäsenen Béla Kovácsin koskemattomuuden pidättämistä tutkinnan suorittamista varten perustellun epäilyn nojalla sen selvittämiseksi, syytetäänkö häntä Euroopan unionin toimielimiin kohdistuneesta vakoilusta Unkarin rikoslain vuoden 2012 C-säädöksen 261/A pykälän nojalla; ottaa huomioon, että tämän pykälän mukaan sitä, joka harjoittaa unionin ulkopuolisen kolmannen maan hyväksi tiedustelutoimintaa, jonka kohteena on Euroopan parlamentti, komissio tai neuvosto, on rangaistava saman lain 261 pykälän mukaisesti; toteaa, että tämän pykälän mukaan sitä, joka harjoittaa unionin ulkopuolisen maan hyväksi tiedustelutoimintaa, jonka kohteena on Euroopan parlamentti, komissio tai neuvosto, on rangaistava saman lain 261 pykälän mukaisesti; toteaa, että edellä mainitun pykälän 1 kohdan mukaan se, joka harjoittaa vieraan vallan tai ulkomaisen organisaation hyväksi tiedustelutoimintaa, jonka kohteena on Unkari, syyllistyy törkeään vakoiluun, josta rangaistuksena on kahdesta kahdeksaan vuotta vankeutta;

B.  toteaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

C.  toteaa, että Unkarin perustuslain 4 pykälän 2 kohdan mukaisesti parlamentin kansallisilla jäsenillä on oikeus koskemattomuuteen; toteaa, että Euroopan parlamentin unkarilaisia jäseniä koskevan vuoden 2004 lain LVII 10 pykälän 2 kohdan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oikeus vastaavaan koskemattomuuteen kuin Unkarin parlamentin jäsenillä; toteaa, että Unkarin parlamenttia koskevan, vuonna 2012 annetun lain XXXVI 74 pykälän 1 kohdassa todetaan, että rikosprosessin käynnistäminen tai toteuttaminen jäsentä vastaan sekä kyseisen menettelyn mukaisten pakkotoimien soveltaminen parlamentin jäseneen edellyttää aina maan parlamentin etukäteen antamaa suostumusta; toteaa, että saman lain 74 pykälän 3 kohden mukaan yleisen syyttäjän on esitettävä koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö tutkimusten käynnistämiseksi;

D.  toteaa Unkarin korkeimman oikeuden todenneen asiassa Bf.I.2782/2002, että parlamentaarinen koskemattomuus rajoittuu rikosprosessiin eikä se kata toimia, joista ei säädetä rikosprosessilaissa, jolla pyritään estämään, havaitsemaan ja osoittamaan rikoksia;

E.  toteaa, että Unkarin rikoslain vuoden 2012 C-lain 261/A pykälän mukaan rikos, josta Béla Kovácsia voidaan tutkia, on ollut rangaistava 1. tammikuuta 2014 alkaen;

F.  toteaa, että vastaavasti tutkinta ja myöhemmin syytteeseenasettaminen, joiden suhteen pyydetään koskemattomuuden pidättämistä, rajoittuu tammikuun 1. päivän 2014 jälkeisiin tapahtumiin;

G.  toteaa, että Unkarin korkeimman oikeuden oikeuskäytännön mukaisesti todisteiden kerääminen kansallista turvallisuuspalvelua koskevan vuoden 1995 lain CXXV mukaisesti ennen tätä päivämäärää oli laillista eikä edellyttänyt koskemattomuuden pidättämistä;

H.  toteaa, että rikostutkinnan suorittaa yleisen syyttäjän tutkintavirasto; toteaa, että Unkarin perustuslain 29 pykälän 1 kohdan mukaisesti yleinen syyttäjä ja syyttäjänvirasto ovat itsenäisiä ja ne suorittavat niille perustuslain mukaan kuuluvia tehtäviä riippumattomina ulkoisista organisaatioista ja noudattavat toiminnassaan syyttömyysolettamaa;

I.  toteaa, että Béla Kovácsin koskemattomuuden pidättämistä koskevaa pyyntöä käsiteltäessä olisi sovellettava työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan määräyksiä;

J.  toteaa, ettei parlamentti ole tässä tapauksessa löytänyt todisteita fumus persecutionis ‑tapauksesta eli riittävän vakavaa ja täsmällistä epäilyä siitä, että koskemattomuuden pidättämistä on pyydetty sellaisen oikeudenkäynnin yhteydessä, joka on käynnistetty poliittisen vahingon aiheuttamiseksi kyseiselle jäsenelle;

1.  päättää pidättää Béla Kovácsin koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Unkarin tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle sekä Béla Kovácsille.

(1)Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.


ESIR:n toimitusjohtajan nimittäminen
PDF 237kWORD 60k
Euroopan parlamentin päätös 14. lokakuuta 2015 Euroopan strategisten investointien rahaston toimitusjohtajan nimittämistä koskevasta ehdotuksesta (C8-0304/2015 – 2015/0901(NLE))
P8_TA(2015)0357A8-0292/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) johtokunnan 2. lokakuuta 2015 esittämän ehdotuksen rahaston toimitusjohtajan nimittämisestä (C8‑0304/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto – 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017 7 artiklan 6 kohdan(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0292/2015),

A.  ottaa huomioon, että asetuksen (EU) 2015/1017 7 artiklan 6 kohdassa säädetään, että Euroopan investointipankki (EIP) nimittää ESIR:n toimitusjohtajan ja varatoimitusjohtajan Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan noudattaen EIP:n menettelyjä vastaavaa avointa ja läpinäkyvää valintamenettelyä, jonka yhteydessä Euroopan parlamentille on tiedotettava asianmukaisesti ja hyvissä ajoin kaikissa sen vaiheissa;

B.  ottaa huomioon, että ESIR:n johtokunta hyväksyi 2. lokakuuta 2015 ESIR:n toimitusjohtajan ja varatoimitusjohtajan nimittämistä koskevan ehdotuksen ja välitti tämän ehdotuksen Euroopan parlamentille;

C.  ottaa huomioon, että budjettivaliokunta sekä talous- ja raha-asioiden valiokunta järjestivät 13. lokakuuta 2015 ESIR:n toimitusjohtajan tehtävään ehdotetun Wilhelm Moltererin kuulemistilaisuuden, jossa tämä esitti avauspuheenvuoron ja vastasi sitten valiokuntien jäsenten kysymyksiin;

1.  hyväksyy Wilhelm Moltererin nimityksen ESIR:n toimitusjohtajaksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle, komissiolle, Euroopan investointipankille ja jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)EUVL L 169, 1.7.2015, s. 1.


ESIR:n varatoimitusjohtajan nimittäminen
PDF 236kWORD 60k
Euroopan parlamentin päätös 14. lokakuuta 2015 Euroopan strategisten investointien rahaston varatoimitusjohtajan nimittämistä koskevasta ehdotuksesta (C8-0305/2015 – 2015/0902(NLE))
P8_TA(2015)0358A8-0293/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) johtokunnan 2. lokakuuta 2015 esittämän ehdotuksen rahaston varatoimitusjohtajan nimittämisestä (C8-0305/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto – 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017 7 artiklan 6 kohdan(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0293/2015),

A.  ottaa huomioon, että asetuksen (EU) 2015/1017 7 artiklan 6 kohdassa säädetään, että Euroopan investointipankki (EIP) nimittää ESIR:n toimitusjohtajan ja varatoimitusjohtajan Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan noudattaen EIP:n menettelyjä vastaavaa avointa ja läpinäkyvää valintamenettelyä, jonka yhteydessä Euroopan parlamentille on tiedotettava asianmukaisesti ja hyvissä ajoin kaikissa sen vaiheissa;

B.  ottaa huomioon, että ESIR:n johtokunta hyväksyi 2. lokakuuta 2015 ESIR:n toimitusjohtajan ja varatoimitusjohtajan nimittämistä koskevan ehdotuksen ja välitti tämän ehdotuksen Euroopan parlamentille;

C.  ottaa huomioon, että budjettivaliokunta sekä talous- ja raha-asioiden valiokunta järjestivät 13. lokakuuta 2015 ESIR:n varatoimitusjohtajan tehtävään ehdotetun Iliyana Tsanovan kuulemistilaisuuden, jossa tämä esitti avauspuheenvuoron ja vastasi sitten valiokuntien jäsenten kysymyksiin;

1.  hyväksyy Iliyana Tsanovan nimityksen ESIR:n varatoimitusjohtajaksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle, komissiolle, Euroopan investointipankille ja jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)EUVL L 169, 1.7.2015, s. 1.


Kohti uutta Pariisissa tehtävää kansainvälistä ilmastosopimusta
PDF 388kWORD 123k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. lokakuuta 2015 aiheesta ”Kohti uutta Pariisissa tehtävää kansainvälistä ilmastosopimusta” (2015/2112(INI))
P8_TA(2015)0359A8-0275/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon ilmastosopimuksen osapuolten 15. kokouksen (COP 15) ja Kööpenhaminassa Tanskassa 7.–18. joulukuuta 2009 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 5. konferenssin (CMP 5) sekä Kööpenhaminan sitoumuksen,

–  ottaa huomioon ilmastosopimuksen osapuolten 16. kokouksen (COP 16) ja Cancúnissa Meksikossa 29. marraskuuta–10. joulukuuta 2010 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 6. konferenssin (CMP 6) sekä Cancúnin sopimukset,

–  ottaa huomioon ilmastosopimuksen osapuolten 17. kokouksen (COP 17) ja Durbanissa Etelä-Afrikassa 28. marraskuuta–9. joulukuuta 2011 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 7. konferenssin (CMP 7) ja erityisesti siellä tehdyt Durbanin toimintaohjelmaa koskevat päätökset,

–  ottaa huomioon ilmastosopimuksen osapuolten 18. kokouksen (COP 18) ja Dohassa Qatarissa 26. marraskuuta – 8. joulukuuta 2012 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 8. konferenssin (CMP 8) sekä Dohan ilmastopaketin hyväksymisen,

–  ottaa huomioon ilmastosopimuksen osapuolten 19. kokouksen (COP 19) ja Varsovassa Puolassa 11.–23. marraskuuta 2013 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 9. konferenssin (CMP 9) sekä ilmastonmuutoksen vahinkojen ja menetysten huomioimiseksi perustetun Varsovan kansainvälisen mekanismin perustamisen,

–  ottaa huomioon ilmastosopimuksen osapuolten 20. kokouksen (COP 20) ja Limassa Perussa 1.–12. joulukuuta 2014 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 10. konferenssin (CMP 10) sekä Lima Call for Climate Action ‑päätösasiakirjan,

–  ottaa huomioon ilmastosopimuksen osapuolten 21. kokouksen (COP 21) ja Pariisissa Ranskassa 30. marraskuuta–11. joulukuuta 2015 pidettävän Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 11. konferenssin (CMP 11),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin strategiasta Kööpenhaminan ilmastokokouksessa (COP 15)(1), 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman Kööpenhaminan ilmastokokouksen (COP 15) tuloksista(2), 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Cancúnin ilmastokokouksesta (COP 16)(3), 16. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Durbanin ilmastokokouksesta (COP 17)(4), 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman Dohan (Qatar) ilmastokokouksesta (COP 18)(5), 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman Varsovan (Puola) ilmastokokouksesta (COP 19)(6) sekä 26. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Liman (Peru) ilmastokokouksesta (COP 20)(7),

–  ottaa huomioon joulukuussa 2008 hyväksytyn EU:n ilmasto- ja energiapaketin,

–  ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2013 julkaistun komission vihreän kirjan ”Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuoteen 2030” (COM(2013)0169),

–  ottaa huomioon direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta ilmailutoiminnan sisällyttämiseksi yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/101/EY(8),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman ”2050: Tulevaisuus alkaa tänään – EU:n tulevaa yhdennettyä ilmastonsuojelupolitiikkaa koskevia suosituksia”(9), 15. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman ”Kilpailukykyinen vähähiilinen talous vuonna 2050”(10) ja 5. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ”Vuoden 2030 energia- ja ilmastopolitiikan puitteet”(11),

–  ottaa huomioon komission 25. helmikuuta 2015 osana energiaunionipakettia antaman tiedonannon ”Pariisin pöytäkirja – Suunnitelma ilmastonmuutoksen torjumiseksi vuoden 2020 jälkeen” (COM(2015)0081),

–  ottaa huomioon huhtikuussa 2013 esitetyn EU:n strategian ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja siihen liitetyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan,

–  ottaa huomioon marraskuussa 2014 julkaistun YK:n ympäristöohjelman (UNEP) yhteenvetoraportin ”The Emissions Gap Report 2014” ja UNEP:n raportin sopeutumiseroista ”Adaptation Gap Report 2014”,

–  ottaa huomioon Schloss Elmaussa 7.–8. kesäkuuta 2015 pidetyn G7-kokouksen valtionpäämiesten ”Think ahead. Act together” -julkilausuman, jossa he toistivat sitoutuvansa kasvihuonekaasujen vähentämiseen 40–70 prosentilla vuoteen 2010 verrattuna vuoteen 2050 mennessä ja pitävät 70 prosentin vähennystä suositeltavampana kuin 40 prosenttia,

–  ottaa huomioon Maailmanpankin raportit ”Turn Down the Heat: Why a 4 °C Warmer World Must be Avoided”, ”Turn Down the Heat: Climate Extremes, Regional Impacts, and the Case for Resilience” ja ”Climate Smart Development: Adding up the Benefits of Climate Action”,

–  ottaa huomioon Global Commission on the Economy and Climate -hankkeen ilmastotalousraportin ”Better Growth, Better Climate: The New Climate Economy Report”,

–  ottaa huomioon paavin ”Laudato si” -ensyklikan,

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) viidennen arviointiraportin (AR5) sekä yhteenvetokertomuksen,

–  ottaa huomioon Latvian ja komission 6. maaliskuuta 2015 ilmastosopimukseen esittämät EU:n ja sen jäsenvaltioiden kansalliset panokset (INDC),

–  ottaa huomioon YK:n ilmastokokouksessa syyskuussa 2014 annetun New Yorkin julkilausuman metsistä,

–  ottaa huomioon komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle antaman tiedonannon ”Metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjuminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi” (COM(2008)0645),

–  ottaa huomioon 23. ja 24. lokakuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A8-0275/2015),

A.  katsoo, että ilmastonmuutos on kiireellinen ja mahdollisesti peruuttamaton maailmanlaajuinen uhka yhteiskunnalle ja biosfäärille, minkä vuoksi kaikkien sopimuksen osapuolten on puututtava siihen kansainvälisesti;

B.  toteaa, että vuonna 2014 julkaistussa IPCC:n viidennessä arviointiraportissa esitetyn tieteellisen näytön mukaan ilmastojärjestelmän lämpeneminen on vääjäämätöntä; toteaa, että ilmasto on muuttumassa ja ihmisen toiminta on pääasiallinen syy havaitulle lämpenemiselle 1900-luvun puolivälistä lähtien; katsoo, että ilmastonmuutoksen laaja‑alaiset ja merkittävät vaikutukset ovat jo näkyvillä luonnon ja ihmisten järjestelmissä kaikissa maanosissa ja valtamerissä;

C.  ottaa huomioon, että EU on vähentänyt päästöjään 19 prosentilla vuodesta 1990 vuoteen 2013 Kioton pöytäkirjan puitteissa ja että samaan aikaan sen BKT on kasvanut yli 45 prosenttia; toteaa, että maailmanlaajuiset päästöt ovat kasvaneet yli 50 prosenttia kaudella 1990–2013;

D.  ottaa huomioon, että yhdysvaltalaisen NOAA:n (National Oceanic and Atmospheric Administration) tuoreimpien tietojen mukaan hiilidioksidin kuukausittainen globaali keskimääräinen pitoisuus ilmakehässä ylitti maaliskuussa 2015 ensimmäistä kertaa mittausten aloittamisen jälkeen 400 miljoonasosaa;

E.  ottaa huomioon, että YK:n ympäristöohjelman (UNEP) sopeutumiseroja koskevassa raportissa ”Adaptation Gap Report 2014” korostetaan toimien toteuttamatta jättämisestä johtuvia merkittäviä kustannuksia ja todetaan, että kustannukset, jotka johtuvat ilmastonmuutokseen sopeutumisesta kehitysmaissa, ylittävät todennäköisesti kaksin- tai kolminkertaisesti aikaisemmat arviot, joiden mukaan kustannukset olisivat 70–100 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa vuoteen 2050 mennessä, mistä seuraisi merkittävä sopeutumisrahoituksen vajaus vuoden 2020 jälkeen, jollei saataville aseta uutta lisärahoitusta sopeutumista varten;

F.  katsoo, että ilmastorahoituksen haastetta ei voida erottaa yleisemmistä kestävän globaalin kehityksen rahoittamiseen liittyvistä haasteista;

G.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutos saattaa lisätä kilpailua resursseista, kuten elintarvikkeista, vedestä ja laidunmaasta, ja että siitä saattaa tulla suurin muuttoliikettä edistävä tekijä niin kansallisten rajojen sisäpuolella kuin niiden yli jopa aivan lähitulevaisuudessa;

H.  ottaa huomioon, että Dohassa joulukuussa 2012 pidetyssä ilmastokokouksessa osapuolet hyväksyivät muutoksen, jonka mukaan Kioton pöytäkirjan mukainen toinen velvoitekausi alkaa 1. tammikuuta 2013 ja päättyy 31. joulukuuta 2020 ja jossa asetetaan oikeudellisesti sitovia päästövähennysvelvoitteita: pöytäkirjaan lisätään uusi kaasu (typpitrifluoridi), siinä säädetään tavoitemekanismin yksinkertaistetusta menettelystä, jonka avulla osapuoli voi tarkistaa velvoitettaan nostamalla tavoitetasoaan velvoitekauden aikana, ja siihen lisätään säännös, jonka nojalla osapuolen tavoitetta tarkistetaan automaattisesti sen estämiseksi, että jäsenvaltion päästöt kaudella 2013–2020 ylittävät sen keskimääräiset päästöt vuosina 2008–2010;

I.  ottaa huomioon, että ilmastosopimuksen osapuolet päättivät COP 18 -kokouksessa (päätös 23/CP.18) hyväksyä tavoitteen, joka koskee sukupuolten tasapuolista edustusta yleissopimuksen ja Kioton pöytäkirjan mukaisesti perustetuissa elimissä, jotta lisätään naisten osallistumista ja varmistetaan tehokkaampi ilmastopolitiikka, jossa tarkastellaan yhtäläisesti naisten ja miesten tarpeita, ja jotta pysytään ajan tasalla edistyksestä kohti sukupuolten tasapuolista edustusta koskevan tavoitteen saavuttamista edistettäessä sukupuolinäkökulman huomioon ottavaa ilmastopolitiikkaa;

J.  katsoo, että ilmaston lämpenemisen hillitsemistä ei pitäisi nähdä talouskasvun esteenä vaan uuden ja kestävän talouskasvun ja työllisyyden vauhdittajana;

K.  katsoo, että EU on toiminut tähän asti edelläkävijänä ilmaston lämpenemisen hillitsemisessä ja että se pyrkii jatkossakin tähän, kun otetaan huomioon Pariisissa loppuvuodesta 2015 tehtävä uusi kansainvälinen ilmastosopimus; vaatii, että myös muut suuret päästöjen aiheuttajat toteuttavat vastaavia kunnianhimoisia toimia;

Pikaiset yleismaailmalliset toimet tarpeen

1.  panee merkille ilmastonmuutoksen aiheuttamien uhkien poikkeuksellisen laajuuden ja vakavuuden ja on erittäin huolissaan siitä, että maailma ei ole lähelläkään tavoitetta ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta alle kahteen celsiusasteeseen suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon; kehottaa hallituksia toteuttamaan viipymättä sitovia ja konkreettisia toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja maailmanlaajuisen kunnianhimoisen ja oikeudellisesti sitovan sopimuksen tekemiseksi vuonna 2015 Pariisissa, jotta tämä tavoite voidaan saavuttaa;

2.  panee merkille, että IPCC:n viidennen arviointiraportin mukaan vuoden 2011 jälkeen käytettävissä oleva maailman hiilibudjetti, joka voisi todennäköisesti pitää maapallon keskilämpötilan nousun alle kahdessa celsiusasteessa suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon, on 1010 gigatonnia hiilidioksidia; korostaa, että kaikkien maiden on hoidettava oma osuutensa ja että toimien viivyttäminen lisää kustannuksia ja vähentää vaihtoehtojen määrää; korostaa uuden ilmastotalousraportin ”Better Growth, Better Climate” (Parempaa kasvua, parempi ilmasto) havaintoja, joiden mukaan kaikkien tulotasojen mailla on mahdollisuus kestävään talouskasvuun samalla kun vähennetään ilmastonmuutoksen valtavia riskejä; suosittelee, että sopimuksissa ja yleissopimuksissa olisi pyrittävä ottamaan liittymisneuvotteluja käyvät valtiot mukaan EU:n ilmasto‑ohjelmiin;

3.  muistuttaa, että maapallon lämpötilan nousun rajoittaminen keskimäärin kahteen celsiusasteeseen ei takaa sitä, että vältytään huomattavilta haitallisilta ilmastovaikutuksilta; kehottaa osapuolten konferenssia arvioimaan mahdollisuutta rajoittaa maapallon lämpötilan nousu keskimäärin 1,5 celsiusasteeseen;

4.  ottaa huomioon IPCC:n viidennen arviointiraportin havainnot, joissa todetaan, että vaikka teollistuneissa maissa lopetettaisiin kaikki hiilipäästöt, alle kahden celsiusasteen pysymistä koskevan tavoitteen saavuttamista ei pystytä varmistamaan ilman kehitysmaiden merkittäviä sitoumuksia;

5.  katsoo, että kaikkien maiden on olennaisen tärkeää esittää kansallinen panoksensa viipymättä, jotta saadaan aikaan kerrannaisvaikutus ja voidaan osoittaa, että kaikki jäsenvaltiot etenevät omien kansallisten olosuhteidensa pohjalta samaan suuntaan; katsoo, että nämä kansalliset panokset voivat sisältää myös sopeutustoimenpiteitä, koska ne ovat erittäin monille maille painopistealoja;

6.  toteaa, että vakaalla ilmastojärjestelmällä on perustavanlaatuinen merkitys elintarviketurvan, energiantuotannon, veden ja viemäröinnin, infrastruktuurin, luonnon monimuotoisuuden ja maan ja meren ekosysteemien säilyttämisen sekä maailmanlaajuisesti rauhan ja vaurauden kannalta; muistuttaa, että ilmastonmuutos nopeuttaa luonnon monimuotoisuuden vähenemistä; panee tämän vuoksi tyytyväisenä merkille paavin ”Laudato si” –ensyklikan;

7.  panee tyytyväisenä merkille G7-huippukokouksen julkilausumassa esitetyn sitoumuksen maailman talouden hiilivapaaksi saattamisesta tämän vuosisadan aikana ja energia-alan muuttamisesta vuoteen 2050 mennessä; muistuttaa, että hiilivapaaksi saattaminen on toteutettava jo paljon aikaisemmin tieteellisten havaintojen huomioon ottamiseksi ja jotta voidaan todennäköisesti pysyä kahden celsiusasteen lämmönnousun alapuolella; kehottaa siihen valtuutuksen saaneita osapuolia panemaan täytäntöön kansalliset hiilivapaaksi saattamista koskevat tavoitteet ja strategiat asettamalla etusijalle sen, että poistetaan vähitellen päästöt, jotka aiheutuvat kivihiilestä, joka on kaikkein saastuttavin energiamuoto;

8.  huomauttaa, että maat, joilla ei ole tarvittavia valmiuksia kansallisen panoksensa laatimiseen, voivat hyödyntää tukivälineitä, esimerkiksi Maailmanlaajuista ympäristörahastoa, YK:n kehitysohjelmaa, maailmanlaajuista ilmastonmuutosliittoumaa tai EU:n tukea;

Kunnianhimoinen, yleismaailmallinen ja oikeudellisesti sitova sopimus

9.  korostaa, että vuonna 2015 Pariisissa hyväksyttävän pöytäkirjan on oltava alusta alkaen oikeudellisesti sitova ja kunnianhimoinen ja siinä olisi pyrittävä lopettamaan hiilidioksidipäästöt asteittain vuoteen 2050 mennessä tai pian sen jälkeen, jotta pysytään kustannustehokkaalla päästövähennyspolulla, joka on lämpötilan nousun pitämistä alle kahden celsiusasteen koskevan tavoitteen mukainen, ja jotta maailmanlaajuinen kasvihuonekaasupäästöjen huippu saavutetaan mahdollisimman pian; kehottaa EU:ta tekemään kansainvälisten kumppaneidensa kanssa yhteistyötä tämän saavuttamiseksi antamalla esimerkkejä hyviksi osoittautuneista käytännöistä; korostaa, että sopimuksessa on laadittava ennakoitavissa oleva kehys, jolla kannustetaan investointeja ja yritysten toimia hiilipäästöjen tehokkaaksi vähentämiseksi ja sopeutustekniikan käyttöön ottamiseksi;

10.  varoittaa asettamasta tavoitteeksi maailmanlaajuisia päästövähennyspolkuja, jotka sallivat merkittävät hiilipäästöt vuonna 2050 ja sen jälkeisenä aikana, koska tämä sisältäisi vakavia riskejä ja edellyttäisi, että olisi käytettävä testaamatonta, energiaintensiivistä ja kallista tekniikkaa hiilidioksidin poistamiseksi ja varastoimiseksi ilmakehästä; toteaa, että ylityksen tasosta riippuen näiden päästövähennyspolkujen kyky pitää ilmastonmuutos alle kahdessa celsiusasteessa riippuu hiilen talteenoton ja varastoinnin yhdistämiseen perustuvan biomassan energiaksi muuttamista koskevan menetelmän (Biomass to Energy with Carbon Capture and Storage, BECCS) saatavuudesta ja käyttöönoton laajamittaisuudesta sekä metsittämisestä ilman tarkoitukseen sopivia maa-alueita samoin kuin muun tuntemattoman ja toistaiseksi kehittymättömän tekniikan käytöstä, jolla poistetaan hiilidioksidia;

11.  katsoo, että kunnianhimoinen ja oikeudellisesti sitova kansainvälinen sopimus voisi auttaa käsittelemään hiilivuotoa ja kilpailukykyä koskevia ongelmia eri aloilla ja erityisesti energiaintensiivisellä alalla;

12.  katsoo, että jos ennen Pariisin konferenssia esitettyjen yhteenlaskettujen kansallisten panosten tavoitetasot eroavat merkittävästi vähimmäistasosta, jolle kasvihuonekaasut on vähennettävä ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi alle kahteen celsiusasteeseen suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon, on tarpeen laatia vuonna 2016 alkava työohjelma, jotta voidaan määritellä täydentäviä päästövähennystoimenpiteitä; kehottaa toteuttamaan viiden vuoden välein kattavan uudelleentarkastelun, jolla varmistetaan täytäntöönpannun mekanismin dynaamisuus ja vahvistetaan vähentämissitoumusten entistä kunnianhimoisempi taso uusimman tieteellisen tiedon mukaisesti; kehottaa osapuolia tukemaan viisivuotisia velvoitekausia tarkoituksenmukaisimpana vaihtoehtona, jotta vältetään tavoitteiden jääminen vaatimattomalle tasolle, lisätään poliittista vastuuta ja mahdollistetaan tavoitteiden tarkistaminen tieteellisiä vaatimuksia tai kunnianhimoisemmat pyrkimykset mahdollistavaa teknistä kehitystä vastaaviksi;

13.  pitää huolestuttavana, että varhaisanalyysi tähän mennessä esitettyjen kansallisten panosten yhteisvaikutuksesta kertoo, että nykyiset tarkistamattomat kansalliset panokset saisivat aikaan 2,7–3,5 celsiusasteen keskilämpötilan nousun; kehottaa Pariisin 21. kokouksen osapuolia sopimaan nykyisten kansallisten panosten tarkistamisesta ennen vuotta 2020, jotta ne voidaan saattaa tuoreimpien tieteellisten arvioiden mukaisiksi ja alle kahden celsiusasteen lämmönnousussa pysyvän maailman varman hiilibudjetin mukaiseksi;

14.  kehottaa yleisesti tehostamaan EU:n ilmastopolitiikkaa, mikä auttaisi vauhdittamaan kansainvälistä ilmastokeskustelua ja mahdollistaisi sen, että EU:n sitoumus kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä 80–95-prosenttisesti vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä voidaan toteuttaa maksimaalisesti; ottaa huomioon EU:n tavoitteen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna vuoteen 2030 mennessä; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan täydentäviä sitoumuksia, jotka pohjaavat vuotta 2030 koskevaan sovittuun tavoitteeseen ja joita toteutetaan myös EU:n ulkopuolella, jotta mahdollistetaan se, että voidaan saavuttaa tavoite, jonka mukaan lämpötilan nousu pysyy alle kahdessa celsiusasteessa;

15.  palauttaa mieliin 5. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman, jossa kehotetaan laatimaan kolme sitovaa tavoitetta: 40 prosentin energiatehokkuustavoite, vähintään 30 prosentin uusiutuvan energian tavoite ja vähintään 40 prosentin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeva tavoite; kehottaa jälleen neuvostoa ja komissiota osana vuoteen 2030 ulottuvia ilmasto- ja energiapolitiikan puitteita hyväksymään ja panemaan täytäntöön monitahoisen lähestymistavan, joka perustuu toisiaan vahvistaviin, koordinoituihin ja yhdenmukaisiin tavoitteisiin kaasuhuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sekä uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden lisäämiseksi; toteaa, että parlamentin esittämät energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskevat tavoitteet johtaisivat siihen, että kasvihuonekaasut vähenisivät huomattavasti enemmän kuin 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä;

16.  painottaa, että vuoden 2015 sopimukseen on sisällyttävä tehokkaita keinoja sen valvomiseksi, että kaikki osapuolet noudattavat sääntöjä; korostaa, että vuoden 2015 sopimuksessa on edistettävä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta yhteisiin sääntöihin perustuvalla järjestelmällä, johon sisältyvät kirjanpitosäännöt ja seuranta, raportointi ja todentaminen; katsoo, että avoimuus- ja vastuullisuusjärjestelmää on kehitettävä asteittaista lähentymistä koskevan lähestymistavan puitteissa;

17.  painottaa, että on tärkeää säilyttää ihmisoikeudet ilmastotoimien ytimessä, ja vaatii, että komission ja jäsenvaltioiden on varmistettava, että Pariisin sopimukseen sisältyy määräykset ilmastomuutoksen ihmisoikeusulottuvuuden hoitamiseksi ja tarjotaan tukea köyhimmille valtioille, joiden valmiuksia ilmastonmuutoksen vaikutukset horjuttavat; painottaa tässä yhteydessä, että on kunnioitettava täysimääräisesti ilmastonmuutoksen haittavaikutuksille erityisen alttiiden paikallisten yhteisöjen ja alkuperäisväestön oikeuksia;

18.  vaatii komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että Pariisin sopimuksessa tunnustetaan, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen, suojeleminen ja edistäminen – mukaan lukien muun muassa sukupuolten tasa-arvo, naisten täysimääräinen ja yhdenvertainen osallistuminen sekä työvoiman oikeudenmukaisen siirtymisen aktiivinen edistäminen, millä luodaan ihmisarvoisia ja laadukkaita työpaikkoja kaikille – ovat tehokkaiden maailmanlaajuisten ilmastotoimien ennakkoedellytys;

Tavoitteet ennen vuotta 2020 ja Kioton pöytäkirja

19.  korostaa erityisesti, että on nopeasti edistyttävä gigatonnikuilun eli tieteellisen analyysin ja sopimuspuolten nykyisten sitoumusten välisen eron kuromisessa umpeen vuoteen 2020 ulottuvalla ajanjaksolla; korostaa, että muilla politiikkatoimilla, joita varten on tehtävä yhteisiä ponnisteluja, kuten energiatehokkuudella, huomattavalla energiansäästöllä, uusiutuvalla energialla, resurssitehokkuudella sekä fluorihiilivetyjen käytöstäpoistamisella, kestävällä tuotannolla ja kulutuksella, fossiilisten polttoaineiden tukien asteittaisella lopettamisella – hiilivoimatekniikan vientituki mukaan luettuna – ja hiilijalanjäljen yleisen hinnoittelun roolin vahvistamisella, on suuri merkitys gigatonnikuilun kuromisessa umpeen;

20.  panee merkille, että EU on hyvässä vauhdissa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja uusiutuvaa energiaa koskevien vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamisen kannalta ja että energiatehokkuutta on parannettu merkittävällä tavalla tehokkaampien rakennusten, tuotteiden, teollisuuden prosessien ja ajoneuvojen ansiosta samalla kun EU:n talous on kasvanut 45 prosentilla vuodesta 1990; korostaa, että kasvihuonekaasupäästöjä, uusiutuvaa energiaa ja energian säästämistä koskevat 20-20-20–tavoitteet ovat olleet merkittävässä asemassa tämän kehityksen aikaansaamisessa ja edesauttaneet yli 4,2 miljoonan ihmisen työllistymistä erilaisilla ympäristöteollisuuden aloilla(12) sekä edistäneet jatkuvaa kasvua talouskriisin aikana;

21.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimittamaan ilmastosopimusta varten uusimmat EU:n kasvihuonekaasupäästöennusteet vuoteen 2020 ja ilmoittamaan, että EU jopa ylittää sen vuodeksi 2020 asetetun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteen vähintään kahdella gigatonnilla;

22.  tarkentaa, että vaikka Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi on laajuudeltaan rajallinen, sitä olisi pidettävä erittäin tärkeänä välivaiheena, ja kehottaa siksi kaikkia osapuolia, myös EU:n jäsenvaltioita, saattamaan ratifiointiprosessin päätökseen mahdollisimman pian ja joka tapauksessa ennen joulukuuta 2015; toteaa, että parlamentti hoiti osuutensa antamalla hyväksyntänsä, ja että kansalaisyhteiskunnan osallistuminen ja avoimuus ovat välttämättömiä neuvottelujen ymmärtämiseksi ja kaikkien osapuolten keskinäisen luottamuksen rakentamiseksi Pariisiin konferenssin alla;

Ratkaisuja koskeva suunnitelma

23.  pyytää EU:ta ja sen jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä kaikkien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden (instituutioiden, yksityisen sektorin, kansalaisjärjestöjen ja paikallisyhteisöjen) kanssa vähentämisaloitteiden laatimiseksi keskeisillä aloilla (energia, tekniikka, kaupungit, liikenne jne.) sekä sopeutus- ja kestävyysaloitteiden laatimiseksi, jotta voidaan vastata sopeutumista koskeviin ongelmiin, erityisesti vedensaantiin, elintarviketurvaan ja riskienehkäisyyn; kehottaa kaikkia hallituksia ja kaikkia kansalaisyhteiskunnan toimijoita tukemaan ja vahvistamaan tätä toimintasuunnitelmaa;

24.  korostaa, että entistä suurempi valtioista riippumattomien toimijoiden joukko toteuttaa toimia edistääkseen hiilivapaaksi saattamista ja lisätäkseen kykyä sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia; painottaa tästä syystä, että on tärkeää käydä jäsenneltyä ja rakentavaa vuoropuhelua hallituksien, liikeyhteisön, kaupunkien, alueiden, kansainvälisten järjestöjen, kansalaisyhteiskunnan ja akateemisten laitosten välillä vakaiden maailmanlaajuisten toimien toteuttamiseksi, jotta saavutetaan vähähiilisiä ja kestäviä yhteiskuntia koskeva tavoite; painottaa näiden toimijoiden roolia luotaessa uutta pontta ennen Pariisin konferenssia ja Liman ja Pariisin toimintasuunnitelmaa silmällä pitäen; panee tämän osalta merkille, että Liman ja Pariisin toimintasuunnitelmassa kannustetaan aloitteiden toimeenpanijoita nopeuttamaan työtään ja antamaan katsauksen alustavista tuloksistaan Pariisin konferenssin aikana;

25.  kannustaa ottamaan käyttöön välineitä, joilla voidaan edistää näitä dynaamisia ratkaisuja, esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan innovatiivisten hankkeiden merkintää;

26.  panee merkille, että biotalous voi edistää merkittävällä tavalla uudelleenteollistumista ja uusien työpaikkojen luomista EU:ssa ja muualla maailmassa;

27.  korostaa, että kiertotalouden luomista koskevilla pyrkimyksillä voidaan edistää merkittävästi tavoitteiden saavuttamista, kun torjutaan elintarvikkeiden haaskausta ja käytetään raaka-aineita uudelleen;

28.  muistuttaa osapuolia ja YK:ta siitä, että yksittäiset toimet ovat yhtä tärkeitä kuin hallitusten ja toimielinten toimet; pyytää siksi laatimaan kampanjan tietoisuuden ja tietojen levittämiseksi pienistä ja suurista teoista, jotka auttavat ilmastonmuutoksen torjunnassa kehittyneissä maissa ja kehitysmaissa;

29.  kehottaa lisäksi yrityselämää hyväksymään vastuunsa ja kantamaan sen aktiivisesti sekä tukemaan ilmastosopimusta myös etukäteen;

Kaikkien alojen kattavat ponnistelut

30.  suhtautuu myönteisesti päästökauppajärjestelmien kehittämiseen maailmanlaajuisesti, mukaan lukien 17 päästökauppajärjestelmää, jotka ovat toiminnassa neljässä maanosassa ja joiden osuus maailmanlaajuisesta BKT:stä on 40 prosenttia ja jotka auttavat vähentämään maailmanlaajuisia päästöjä kustannustehokkaalla tavalla; kannustaa komissiota edistämään EU:n päästökauppajärjestelmän ja muiden päästökauppajärjestelmien välisiä yhteyksiä kansainvälisten hiilimarkkinamekanismien käyttöönottamiseksi, jotta lisätään ilmastopyrkimyksiä ja samalla autetaan vähentämään hiilivuodon vaaraa luomalla tasapuoliset toimintaedellytykset; pyytää kuitenkin komissiota laatimaan suojatoimet, joiden avulla varmistetaan, että EU:n päästökauppajärjestelmän ja muiden päästökauppajärjestelmien väliset yhteydet eivät vaaranna EU:n ilmastotavoitteita ja EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaa; kehottaa laatimaan sääntöjä niiden luomiseksi, mukaan lukien tilinpitoa koskevat säännöt ja säännöt, joilla varmistetaan, että kansainväliset markkinat ja kotimaisten hiilimarkkinoiden väliset yhteydet tuottavat pysyvän ja täydentävän panoksen ilmastonmuutoksen vaikutusten hillintään eivätkä vaaranna EU:n kotimaisia vähennystavoitteita;

31.  korostaa tarvetta varmistaa ennustettava sääntely-ympäristö, joka ohjaa investointeja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtääviin toimiin ja edistää siirtymistä vähähiiliseen talouteen;

32.  kehottaa pääsemään sopimukseen, jossa katetaan alat ja päästöt kokonaisvaltaisesti ja vahvistetaan kaikki talouden alat kattavat absoluuttiset tavoitteet sekä päästöbudjetit, joilla olisi varmistettava mahdollisimman korkea tavoitetaso; korostaa, että IPCC:n havaintojen mukaan maankäyttöön (maa-, karja- ja metsätalous sekä muu maaperän käyttö) liittyy huomattavia kustannustehokkaita mahdollisuuksia hillitsemisen ja selviytymiskyvyn parantamisen kannalta, ja että tarvitaan lisää kansainvälistä yhteistyötä, jotta voidaan optimoida hiilen sitomiseen liittyvää metsien ja kosteikkojen potentiaalia; korostaa, että sopimuksessa olisi määrättävä kattavasta päästöjä ja maankäytön poistumia koskevasta kirjanpitokehyksestä (LULUCF); korostaa erityisesti, että ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemistoimissa ja siihen sopeutumista koskevissa toimissa maankäytön jaon yhteydessä on pyrittävä noudattamaan yhteisiä tavoitteita eikä vahingoittamaan muita kestäviä kehitystavoitteita;

33.  toteaa, että metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä aiheutuu lähes 20 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä, ja painottaa metsien merkitystä ilmastonmuutoksen vaikutusten hillinnässä ja tarvetta lisätä metsien sopeutumis- ja sietokykyä ilmastonmuutokseen nähden; kehottaa EU:ta pyrkimään sen tavoitteeseen, joka koskee maailmanlaajuisen metsien hävittämisen pysäyttämistä vuoteen 2030 mennessä, ja vähintään puolittamaan trooppisten metsien kadon vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoden 2008 tasoihin; korostaa, että jos nämä sitoumukset täytetään ja jos elvytetään 350 miljoonan hehtaarin suuruinen metsäala, mitä metsiä koskevassa New Yorkin julistuksessa vaaditaan, voitaisiin päästä siihen, että hiilidioksidipäästöjä vähennetään vuosittain 4,5–8,8 miljardia tonnia vuoteen 2030 mennessä; korostaa, että ilman merkittäviä uusia ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemistoimia, joita toteutetaan sademetsiin liittyvällä alalla (REDD+), on todennäköisesti mahdotonta saavuttaa alle kahden celsiusasteen pysyvän lämmönnousun tavoitetta; kehottaa lisäksi EU:ta lisäämään kansainvälistä rahoitusta, jotta vähennetään metsäkatoa kehitysmaissa;

34.  panee merkille olemassa olevan ilmastonmuutosta hillitsevän REDD+-mekanismin ja kannustaa EU:n jäsenvaltioita sisällyttämään sen kaikkiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia hillitseviin toimiin; kehottaa jäsenvaltioita solmimaan vapaaehtoisia kansainvälisiä kumppanuuksia ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemiseksi sellaisten kehitysmaiden kanssa, joihin trooppisten metsien kato erityisesti vaikuttaa, jotta annetaan taloudellista tai teknistä tukea metsäkadon lopettamiseksi panemalla täytäntöön kestävää maankäyttöä koskevaa politiikkaa tai hallintouudistuksia; kehottaa lisäksi komissiota ehdottamaan vakaita toimia, jotta lopetetaan sellaisten tavaroiden tuonti EU:hun, joiden tuotanto perustuu laittomaan metsien hävittämiseen; korostaa liikeyritysten roolia sellaisten hyödykkeiden kysynnän eliminoimisessa, jotka liittyvät laittomaan metsien hävittämiseen;

35.  muistuttaa, että liikenneala on toiseksi suurin kasvihuonekaasupäästöjen tuottaja, ja painottaa tarvetta ottaa käyttöön politiikkoja, joilla vähennetään alan päästöjä; painottaa, että YK:n puitesopimuksen osapuolien olisi säänneltävä ja rajoitettava tehokkaasti kansainvälisen lento- ja meriliikenteen päästöjä asiantilan edellyttämien kiireellisyysvaatimusten mukaisesti; kehottaa kaikkia sopimuspuolia toteuttamaan toimia Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) välityksellä, jotta kehitetään maailmanlaajuinen politiikkakehys tehokkaiden toimien toteuttamiseksi, ja asettamaan asiaankuuluvat tavoitteet vuoden 2016 loppuun mennessä, jotta saavutettaisiin tarvittavat vähennykset ja pysyttäisiin siten enintään kahden celsiusasteen lämmönnousun rajoissa;

36.  pyytää komissiota tarjoamaan COP 21 -konferenssiin osallistuville asiantuntemustaan ja tukeaan osapuolten laatiessa kansallista osuuttaan ja lisäämään tietoisuutta liikennealan merkityksestä hyväksyttäessä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtääviä kattavia strategioita;

37.  tähdentää, että kasvihuonekaasupäästöjen tuntuvien vähennystavoitteiden saavuttaminen edellyttää liikenteen vähentämistä koskevia lyhyen ja pitkän aikavälin strategioita;

38.  korostaa, että saarten ja syrjäisimpien alueiden erityistilanne on otettava huomioon, jotta voidaan varmistaa, etteivät ympäristönsuojelutoimet vaikeuta liikkumista näillä alueilla ja pääsyä niille;

39.  katsoo, että kaikkia ilmastotavoitteita ei voida saavuttaa ilman suurempaa keskittymistä liikennealan aiheuttamien päästöjen vähentämiseen, sillä ainoastaan liikennealalla kasvihuonekaasupäästöjen määrä on jatkanut kasvamistaan (viimeksi kuluneiden 25 vuoden aikana kasvu on ollut 30 prosenttia); korostaa, että tavoitteet voidaan saavuttaa vain soveltamalla sitovia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteita, integroimalla uusiutuvat energialähteet markkinoihin kokonaisuudessaan ja soveltamalla teknologisesti neutraalia lähestymistapaa hiilestä luopumiseen sekä paremmin yhdennettyä liikenne- ja investointipolitiikkaa, johon sisällytetään liikennemuotosiirtymäpolitiikan lisäksi teknologiset edistysaskeleet ja liikenteen vähentäminen (esimerkiksi kestävällä logistiikalla, älykkäällä kaupunkisuunnittelulla ja yhdennetyllä liikkuvuuden hallinnalla);

40.  toteaa, että yli puolet maailman väestöstä asuu nykyisin kaupungeissa ja suurkaupungeissa ja että kaupunkiliikenne tuottaa suuren osan liikennealan kasvihuonekaasupäästöistä; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti tietoisuutta kestävän kaupunkiliikkuvuuden roolista ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevien sitoumusten täyttämisessä; tähdentää, että kaupunkialueiden vastuullisella maankäytöllä ja suunnittelulla sekä kestävillä liikenneratkaisuilla edistetään tehokkaasti hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteen saavuttamista;

41.  painottaa, että liikennesektorilla tarvitaan hyvää energiayhdistelmää ja että siihen voidaan päästä tukemalla maa- ja biokaasua käyttäviä vaihtoehtoisia ajoneuvoja ja soveltamalla kaikkia politiikkoja, joilla lisätään kestäviä liikennemuotoja, mukaan luettuina liikenteen sähköistäminen sekä älykkäiden liikennejärjestelmien käyttö; tähdentää, että on keskityttävä rautateihin ja raitiovaunuihin sekä sähköbusseihin, ‑autoihin ja ‑polkupyöriin, katettava koko elinkaari ja pyrittävä hyödyntämään uusiutuvia energialähteitä täysipainoisesti; kannustaa painokkaasti julkisesta paikallisliikenteestä vastaavia viranomaisia ja liikennöitsijöitä toimimaan pioneereina ja ottamaan käyttöön vähähiilistä kalustoa ja teknologiaa;

42.  korostaa, että päästöjä voidaan vähentää valtavasti lisäämällä energiatehokkuutta ja puhtaan energian käyttöönottoa; katsoo, että energian käytön tehokkuuden maksimointi maailmanlaajuisesti on ensimmäinen askel kohti energiaan liittyvien päästöjen vähentämistä samalla kun se auttaa myös energiaköyhyyden vähentämistä koskevan haasteen ratkaisemisessa;

43.  korostaa toimimatta jättämisen vakavia ja usein peruuttamattomia haittavaikutuksia, sillä ilmastonmuutos vaikuttaa maailman kaikkiin alueisiin erilaisilla, erittäin vaurioittavilla tavoilla ja johtaa muuttovirtoihin, ihmishenkien menetyksiin sekä taloudellisiin, ekologisiin ja yhteiskunnallisiin tappioihin; painottaa tieteellisen näytön merkitystä pitkän aikavälin poliittisissa päätöksissä ja korostaa, että tavoitetason olisi perustuttava luotettaviin tieteellisiin suosituksiin; korostaa, että ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi ja kasvun luomiseksi tarvitaan maailmanlaajuisia yhteisesti sovittuja poliittisia ja rahoituksellisia toimia puhtaiden ja uusiutuvien energiateknologioiden sekä energiatehokkuuden alan tutkimus-, kehittämis- ja innovointitoiminnan edistämiseksi;

44.  kehottaa EU:ta tehostamaan pyrkimyksiä säännellä fluorihiilivetyjen maailmanlaajuista käytöstäpoistamista Montrealin pöytäkirjan nojalla; muistuttaa, että EU on hyväksynyt kunnianhimoista lainsäädäntöä, jonka nojalla fluorihiilivetyjen käyttöä vähennetään asteittain 79 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, sillä ilmastoystävällisiä vaihtoehtoja on laajalti saatavilla ja niiden mahdollisuuksia on käytettävä täysimääräisesti hyväksi; toteaa, että fluorihiilivetyjen käytöstäpoistaminen on hillitsemistoimien kannalta helppoa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, ja kehottaa EU:ta ryhtymään aktiivisiin toimiin fluorihiilivetyjä koskevien toimien edistämiseksi maailmanlaajuisesti;

Tieteellinen tutkimus, teknologian kehittäminen ja innovointi

45.  katsoo, että puhtaiden energiateknologioiden käyttöönoton lisääminen aloilla, joilla näillä teknologioilla olisi suurin vaikutus, edellyttää vahvojen innovointivalmiuksien kehittämistä ja ylläpitämistä sekä kehittyneissä että nousevan talouden maissa;

46.  korostaa, että teknologioita ja liiketoimintamalleja koskevien innovaatioiden edistäminen voi auttaa lisäämään sekä talouskasvua että päästövähennyksiä; painottaa, että teknologia ei kehity automaattisesti vähähiiliseen suuntaan, vaan se edellyttää selkeitä poliittisia signaaleja, mukaan lukien uusien teknologioiden ja liiketoimintamallien markkinoihin ja sääntelyyn liittyvien esteiden vähentäminen, ja hyvin kohdennettuja julkisia menoja; kannustaa jäsenvaltioita lisäämään investointeja energia-alan julkiseen tutkimus- ja kehitystyöhön uuden aallon resurssitehokkaiden ja vähähiilisten teknologioiden luomiseksi;

47.  palauttaa mieliin tutkimuksen ja innovoinnin merkityksen ilmastonmuutoksen torjunnassa ja pyytää osapuolia olemaan supistamatta ponnisteluja tutkijoiden työn tukemiseksi ja sellaisten uusien teknologioiden kehittämiseksi, jotka voivat auttaa saavuttamaan mahdollisesti sovittavat vähentämistavoitteet ja toteuttamaan ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevat toimenpiteet;

48.  kannustaa komissiota hyödyntämään paremmin sitä, että kolmannet maat voivat osallistua täysin avoimesti Horisontti 2020 -ohjelmaan erityisesti energiaa ja ilmastonmuutosta koskevilla aloilla;

49.  katsoo, että EU:n avaruuspolitiikka ja siihen liittyvät investoinnit esimerkiksi satelliittien laukaisemiseen, joka on tärkeässä asemassa muun muassa teollisuuden onnettomuuksien, metsäkadon ja aavikoitumisen seurannassa, sekä kolmansien maiden kumppaneiden kanssa tehtävä yhteistyö voivat olla merkittävässä asemassa ilmastonmuutoksen vaikutusten valvonnassa ja torjunnassa maailmanlaajuisesti;

50.  korostaa, että EU:n on lisättävä ponnistelujaan teknologioiden siirtämiseksi vähiten kehittyneisiin maihin kunnioittaen samalla olemassa olevia teollis- ja tekijänoikeuksia;

51.  vaatii, että ilmastoteknologiakeskuksen ja -verkoston (CTCN) ja teknologian täytäntöönpanokomitean asema ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan teknologian kehittämisen edistämisessä on tunnustettava täysimääräisesti ja että niiden toimintaa on tuettava;

52.  suhtautuu myönteisesti EU:n ja Yhdysvaltojen energiaministeriön yhteistyöponnisteluihin erityisesti ilmastonmuutosta koskevan teknologisen tutkimuksen osalta; katsoo, että EU:n ja muiden suurten talouksien välisen tutkimusyhteistyön lisääminen tarjoaa vielä paljon uusia mahdollisuuksia; korostaa, että julkisesti rahoitetun tutkimuksen tulosten olisi oltava vapaasti saatavilla;

53.  korostaa, että olisi harkittava avaruusperusteisten resurssien käyttöä, kun toteutetaan toimenpiteitä, joilla hillitään ilmastonmuutosta ja mukaudutaan siihen, ja erityisesti kun valvotaan kasvihuonekaasupäästöjä; kehottaa komissiota osallistumaan aktiivisesti maailmanlaajuiseen hiilidioksidin ja metaanin valvontajärjestelmään; kehottaa komissiota edistämään toimia, joilla pyritään kehittämään unionille järjestelmä kasvihuonekaasujen mittaamiseksi omavaraisella ja muista riippumattomalla tavalla hyödyntäen ja laajentaen Kopernikus-ohjelmaan kuuluvia tehtäviä;

Ilmastorahoitus – Pariisin sopimuksen kulmakivi

54.  katsoo, että täytäntöönpanovälineillä – ilmastorahoitus, teknologian siirrot ja valmiuksien kehittäminen mukaan luettuina – on keskeinen osa sopimuksen saavuttamisessa Pariisin konferenssissa, ja kehottaa tästä syystä EU:ta ja muita valtioita valmistelemaan vakuuttavan ”rahoituspaketin”, joka kattaa sekä vuotta 2020 edeltävän että sen jälkeisen kauden, jotta voidaan tukea kasvihuonekaasujen suurempia vähentämisponnisteluja, metsiensuojelua ja sopeutumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin; kehottaa sisällyttämään sopimukseen ilmastorahoituksen dynaamisena elementtinä, joka ilmentää muuttuvia ympäristöllisiä ja taloudellisia tilanteita sekä tukee ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemisen edistämistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeviin toimiin liittyvän tavoitteen laajentamista; kehottaa kaikkia siihen valtuutuksen saaneita osapuolia myötävaikuttamaan ilmastorahoitukseen;

55.  pyytää EU:ta ja sen jäsenvaltioita sopimaan etenemissuunnitelmasta, jolla ennustettavaa, uutta ja täydentävää rahoitusta lisätään nykyisten sitoumusten mukaisesti, kunnes saavutetaan niille kuuluvat kohtuulliset osat eri julkisista ja yksityisistä rahoituslähteistä kohdennetuista kokonaisvaroista eli 100 miljardista Yhdysvaltain dollarista vuodessa vuoteen 2020 mennessä, ja tarkastelemaan ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen kohdennettujen varojen välistä epätasapainoa; kehottaa EU:ta kannustamaan kaikkia maita osallistumaan tasapuolisesti ilmastorahoitukseen; kehottaa tekemään sopimuksen luotettavasta seuranta- ja vastuuvelvollisuuskehyksestä, joka mahdollistaisi ilmastorahoituksen sitoumusten ja tavoitteiden täytäntöönpanon tehokkaan seurannan; muistuttaa, että tukivaroista myönnettävän ilmastorahoituksen määrän kasvaessa myös tukivarojen kokonaismäärän olisi kasvettava ensimmäisenä toimena kohti täysimääräisen täydentävyyden saavuttamista;

56.  kehottaa luomaan konkreettisia EU:n ja kansainvälisiä sitoumuksia ilmastorahoituksen lisälähteiksi, mukaan luettuina joidenkin EU:n päästökauppajärjestelmän vuosien 2021–2030 päästöoikeuksien asettaminen sivuun sekä lento- ja meriliikenteen päästöjä koskevien EU:n ja kansainvälisten toimien tuottamien tulojen kohdentaminen kansainväliseen ilmastorahoitukseen liittyviin tarkoituksiin ja vihreään ilmastorahastoon, teknologiset innovointihankkeet mukaan luettuina;

57.  kehottaa ottamaan käyttöön hiilijalanjäljen laajapohjaisen hinnoittelun maailmanlaajuisesti soveltamiskelpoisena välineenä, jolla hallinnoidaan päästöjä, sekä ohjaamaan päästökauppatuloja ilmastoinvestointeihin ja ottamaan käyttöön kansainvälisen liikenteen polttoaineiden hiilijalanjälkeä koskevat maksut; kehottaa lisäksi käyttämään maataloustukia osittain siihen, että taataan maatilojen investoinnit uusiutuvan energian tuotantoon ja käyttöön; korostaa, että on tärkeää ottaa käyttöön yksityisen sektorin pääomia ja vapauttaa tarvittavia investointeja vähähiiliseen tekniikkaan; kehottaa hallituksia sekä julkisia ja monikansallisia rahoituslaitoksia, pankit, eläkerahastot ja vakuutusyhtiöt mukaan luettuina, antamaan kunnianhimoisen sitoumuksen, jotta mukautetaan lainananto- ja investointikäytäntöjä alle kahdessa celsiusasteessa pysymisen tavoitteeseen ja irtaannutaan fossiilisista polttoaineista, mukaan lukien fossiilisia polttoaineita koskeville investoinneille myönnettävien vientitukien asteittainen poistaminen; kehottaa antamaan julkisia takuita vihreiden investointien vauhdittamiseksi sekä tunnuksia ja veroetuja vihreille investointirahastoille ja vihreiden joukkovelkakirjojen liikkeeseen laskemiselle;

58.  katsoo, että rahoitusjärjestelmän investointipäätöksiin olisi sisällytettävä ilmastoriski; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja kaikkia ilmastosopimuksen osapuolia käyttämään kaikkia käytettävissä olevia välineitä kannustamaan rahoitusalan toimijoita osoittamaan tarvittavan suuria investointeja siirtymiseen kohti kestävää vähähiilistä taloutta;

59.  kehottaa ryhtymään konkreettisiin toimiin muun muassa aikataulun määrittämiseksi G20‑maiden vuonna 2009 antaman lupauksen mukaisesti kaikkien fossiilisille polttoaineille annettavien tukien asteittaiselle poistamiselle vuoteen 2020 mennessä;

60.  kannustaa edistyneimpiä toimijoita tekemään vapaaehtoisia sitoumuksia siirtymisestä vähähiiliseen talouteen hyödyntämällä alalla jo täytäntöönpantuja hyviä käytäntöjä; toivoo, että tämä liike kasvaa ja että sitoumukset ovat tulevaisuudessa jäsennellympiä erityisesti ilmastosopimuksen välineisiin yhdistettyjen rekisteröintifoorumien ansiosta;

61.  ottaa huomioon tiiviit yhteydet kehitysrahoituskonferenssin, kestävän kehityksen tavoitteita tarkastelevan YK:n huippukokouksen ja vuonna 2015 pidettävän ilmastosopimuksen osapuolten 21. kokouksen välillä; toteaa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset horjuttavat vakavasti pyrkimyksiä saavuttaa suunniteltu vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskeva kestävän kehityksen kehys, ja että kokonaisvaltaista kehitysrahoituskehystä on mukautettava vähähiiliseen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia sietävään maailmaan, jota kehitysrahoituskehyksellä on samanaikaisesti voitava tukea;

62.  kannustaa edistämään rahoitusalan yksityisiä aloitteita erityisesti G20-kokouksessa marraskuussa 2015 mutta myös yleisesti monissa erityisrahoitustapahtumissa, jotka liittyvät Pariisin konferenssin valmisteluun vuonna 2015;

Sopeutumistoimien avulla saavutettava kyky sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia

63.  toteaa, että kaikissa valtioissa on sopeuduttava ilmastonmuutoksen haittavaikutuksiin, jos aiotaan minimoida kielteisiä vaikutuksia ja hyödyntää täysimääräisesti ilmastonmuutokseen sopeutuvaa kasvua ja kestävää kehitystä koskevat mahdollisuudet, ja että tämän on oltava keskeisellä sijalla uudessa sopimuksessa; kehottaa asettamaan vastaavasti pitkän aikavälin sopeutumistavoitteet; korostaa, että nyt toteutettuina toimet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi tulevat vähemmän kalliiksi maailman ja valtioiden talouksille ja tekevät sopeutumistoimet edullisemmiksi; katsoo, että sopeutuminen on välttämätöntä erityisesti sellaisissa valtioissa, jotka ovat erittäin alttiita näille vaikutuksille, ja erityisesti sen varmistamiseksi, että elintarviketuotantoa ja taloudellista kehitystä voidaan ylläpitää ilmastonmuutokseen sopeutuen; kehottaa tukemaan aktiivisesti kattavien sopeutumissuunnitelmien laatimista kehitysmaissa ottaen huomioon paikallisten toimijoiden käytännöt ja alkuperäisväestön tietämyksen;

64.  toteaa, että kansallisten panosten myötä saavutettava ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemistavoite vaikuttaa merkittävästi tarvittaviin sopeutumistoimiin; vaatii, että Pariisin sopimuksessa asetetaan sopeutumistoimia ja -rahoitusta koskeva kokonaisvaltainen tavoite ja sitoudutaan kehittämään uusia lähestymistapoja, joilla voidaan tehokkaasti tarkastella vahinkoja ja menetyksiä;

65.  korostaa tarvetta vahvistaa koordinointia ja ilmastoriskin hallintaa EU:n tasolla ja laatia selvä EU:n sopeutumisstrategia; kehottaa panemaan täytäntöön alueellisia sopeuttamissuunnitelmia;

66.  muistuttaa, että kehitysmaat ja varsinkin vähiten kehittyneet maat ja pienet kehittyvät saarivaltiot ovat vaikuttaneet ilmastonmuutokseen vähiten mutta ne ovat kaikkein eniten alttiina sen haitallisille vaikutuksille ja niillä on kaikkein heikoimmat valmiudet sopeutua; kehottaa ottamaan Pariisin sopimuksen keskeiseksi osaksi sopeutumistuen sekä vahingot ja menetykset, ja varmistamaan, että kehitysmaat saavat todellista apua siirtyessään kestävän, uusiutuvan ja vähähiilisen energian käyttöön, jotta taataan, että näiden maiden sopeutumistarpeet katetaan niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä; kehottaa suhtautumaan vakavasti ilmaston lämpenemisen aiheuttamista ilmastokatastrofeista johtuvaan ilmastopakolaisongelmaan ja siihen liittyviin kysymyksiin;

67.  korostaa, että tämän sopimuksen olisi oltava joustava, jotta siinä voidaan ottaa huomioon kehitysmaiden kansalliset olosuhteet, tarpeet ja valmiudet sekä joidenkin, erityisesti vähiten kehittyneiden maiden ja pienten saarivaltioiden erityisominaisuudet;

68.  kehottaa merkittäviä teollisuusmaita käyttämään olemassa olevaa kehittynyttä infrastruktuuriaan kestävän kasvun edistämiseen, tehostamiseen ja kehittämiseen ja sitoutumaan kehitysmaiden tukemiseen niiden kehittäessä omia valmiuksiaan tulevaisuuden talouskasvun varmistamiseksi kaikkialla maailmassa niin, että ympäristölle ei aiheudu lisäkustannuksia;

69.  korostaa, että kehitysyhteisön, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) ja OECD:n kehitysapukomitean (DAC) asema on tärkeä ja että niiden olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä asianosaisten ja asiaankuuluvien järjestöjen kanssa arvioitaessa ja hillittäessä ilmastonmuutoksen ihmisille haitallisimpia vaikutuksia, joiden odotetaan olevan haastavia myös siinä tilanteessa, että ilmaston lämpeneminen jää alle kahteen celsiusasteeseen;

70.  vakuuttaa, että tehokkaan puuttumisen ilmastokysymykseen on oltava yksi EU:n ja muiden kansainvälisen tason toimijoiden strategisista painopisteistä, että tämä edellyttää ilmastotoimien liittämistä kaikkiin asiaankuuluviin politiikkoihin ja että on pyrittävä politiikan johdonmukaisuuteen; pitää tärkeänä, että EU edistää vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia kehitysvaihtoehtoja kaikilla asiaankuuluvilla alueilla ja aloilla, ja kehottaa EU:ta ehdottamaan kestäviä tuotanto- ja kulutusmalleja sekä antamaan tietoja siitä, miten EU aikoo vähentää kulutusta ja irrottaa taloudellisen toiminnan ympäristön pilaantumisesta;

71.  panee huolestuneena merkille, että 166 miljoonan ihmisen oli pakko jättää kotinsa tulvien, myrskytuulien, maanjäristysten tai muiden katastrofien vuoksi vuosina 2008–2013; kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että ilmastoon liittyvä kehitys joissakin Afrikan osissa saattaa johtaa Välimeren pakolaiskriisin laajenemiseen; pitää valitettavana, ettei ilmastopakolaisen asemaa ole vielä tunnustettu, sillä se jättää oikeudellisen porsaanreiän, joka vaikuttaa uhreihin, jotka eivät pysty hyödyntämään pakolaisasemaa;

72.  korostaa, että kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden on tehtävä enemmän yhteistyötä maailmanlaajuiseen ilmastonmuutokseen puuttumiseksi yhteisen mutta eriytetyn vastuun periaatteen mukaisesti;

73.  korostaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan 5 kohdan mukaan EU osaltaan edistää kansainvälisissä suhteissaan yhteisvastuuta ja maapallon kestävää kehitystä sekä kansainvälisen oikeuden tarkkaa noudattamista ja kehittämistä; toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 191 artiklan 1 kohdan mukaan unionin ympäristöpolitiikalla myötävaikutetaan sellaisten toimenpiteiden edistämiseen kansainvälisellä tasolla, joilla torjutaan ilmastonmuutosta;

Ilmastodiplomatian lisääminen

74.  korostaa, että ilmastodiplomatian on oltava osa kokonaisvaltaista lähestymistapaa EU:n ulkoiseen toimintaan, ja painottaa tässä yhteydessä, miten tärkeää on, että EU on konferenssissa kunnianhimoinen ja keskeisessä asemassa, puhuu kokouksessa ”yhdellä äänellä” ja toimii välittäjänä pyrittäessä yhtenäisenä rintamana pääsemään kansainväliseen sopimukseen;

75.  kehottaa jäsenvaltioita koordinoimaan asiaa koskevia kantojaan EU:n kanssa; korostaa, että EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on valtavat ulkopoliittiset voimavarat, että niiden on osoitettava johtajuutta ilmastodiplomatian alalla ja että tämä voimavarojen verkosto on otettava käyttöön yhteisen lähestymistavan löytämiseksi Pariisin sopimuksen tärkeimpiin aiheisiin, jotka ovat hillitseminen, sopeutuminen, rahoitus, teknologian kehittäminen ja siirrot, toimien ja tuen avoimuus sekä valmiuksien kehittäminen;

76.  suhtautuu myönteisesti EU:n ilmastodiplomatiaa koskevaan toimintasuunnitelmaan, jolle EU:n ulkoasiainneuvosto ilmaisi tukensa 19. tammikuuta 2015; odottaa komission toimivan proaktiivisessa roolissa neuvotteluissa; kehottaa komissiota ilmoittamaan selvästi, että ilmastonmuutos on tämän komission tärkeimpiä strategisia painopisteitä, ja järjestämään toimintansa niin, että tämä myös näkyy kaikilla tasoilla ja politiikan aloilla;

77.  painottaa EU:n johtavaa asemaa ilmastopolitiikassa sekä tarvetta koordinointiin ja EU:n jäsenvaltioiden yhteisen kannan laatimiseen; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) jatkamaan ja lisäämään diplomaattisia toimiaan ennen konferenssia ja sen aikana, jotta ne ymmärtäisivät paremmin kumppaneidensa kantoja ja jotta ne voisivat kannustaa osapuolia ryhtymään tehokkaisiin toimiin alle kahden celsiusasteen pysymisen tavoitteen noudattamiseksi ja sellaisten sopimusten ja sitoumusten tekemiseksi, erityisesti Yhdysvaltojen osalta, joilla pyritään mukauttamaan raskaimmat päästöt vastaamaan unionin kansalaisten päästöjä, sillä nämä ovat jo toteuttaneet monia toimenpiteitä talouskehityksen ja ympäristön- ja ilmastonsuojelun sovittamiseksi yhteen; kehottaa EU:ta hyödyntämään asemaansa ja tiivistämään ilmastoasioihin liittyvää yhteistyötä naapurimaiden ja EU:hun liittyvien maiden kanssa;

78.  korostaa, että ennen konferenssia ja sen aikana on toteutettava entistä enemmän diplomaattisia toimia, erityisesti, jotta saavutetaan yhteisymmärrys osapuolten velvoitteiden erilaisuuden luonteesta ottaen huomioon niiden kansalliset olot sekä vahinkojen ja menetyksien rooli sopimuksessa;

79.  kehottaa unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa määrittelemään strategisia painopisteitä yleisiin ulkopoliittisiin tavoitteisiin kirjatulle ulkoiselle ilmastopolitiikalle ja varmistamaan, että EU:n edustustot kiinnittävät enemmän huomiota ilmastotoimiin ja niiden toimien valvontaan, joita maat toteuttavat ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tai siihen sopeutumiseksi, sekä valmiuksien kehittämistä koskevan tuen tarjoamiseen, ja siihen, että mailla on tarvittavat keinot toteuttaa ilmastoseurantaa koskevia toimia; kehottaa EU:ta läheisempään yhteistyöhön ilmastoasioissa naapuri- ja ehdokasmaiden kanssa ja vaatimaan niitä yhdenmukaistamaan politiikkansa EU:n ilmastotavoitteiden kanssa; pyytää jäsenvaltioita ja EUH:ta perustamaan kaikkiin EU:n edustustoihin sekä kaikkiin jäsenvaltioiden suurlähetystöihin ilmastonmuutosasioita koskevat yhteyspisteet;

80.  panee merkille toimet, jotka liittyvät tavoitteeseen vakiinnuttaa kasvihuonekaasujen pitoisuus ilmakehässä sellaiselle tasolle, ettei ihmisen toiminnasta aiheudu vaarallista häiriötä ilmastojärjestelmälle, tai UNFCCC:n 3 ja 4 artiklassa esitettyihin periaatteisiin, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että mitkään tällaiset toimet, jotka joku Pariisin sopimuksen osapuoli on hyväksynyt, eivät ole osapuolen sellaisen nykyisen tai tulevan sopimuksen alaisia, jossa mahdollistetaan investoijien ja valtion välisen riitojenratkaisu;

81.  ymmärtää, kuinka tärkeää on toimia ilmastonmuutoksen ja siihen liittyvien vakaus- ja turvallisuusuhkien torjumiseksi; ymmärtää myös ilmastodiplomatian merkityksen Pariisin ilmastokonferenssin edellä;

Euroopan parlamentti

82.  pitää myönteisinä sekä komission tiedonantoa että unionille asetettuja tavoitteita, jotka koskevat osallistumista Pariisissa joulukuussa 2015 pidettävään ilmastosopimuksen osapuolten 21. kokouksessa;

83.  sitoutuu hyödyntämään kansainvälistä rooliaan ja jäsenyyttään kansainvälisissä parlamentaarisissa verkostoissa pyrittäessä jatkuvasti edistymään kohti oikeudellisesti sitovaa ja kunnianhimoista kansainvälistä ilmastosopimusta Pariisissa;

84.  huomauttaa, että lobbaustoiminnalla ennen ilmastosopimuksen osapuolten 21. kokouksen neuvotteluja ja niiden aikana voi olla vaikutusta neuvottelujen lopputulokseen; korostaa näin ollen, että tällaisen toiminnan olisi oltava avointa ja se olisi oltava selvästi ilmaistu osapuolten 21. kokouksen neuvottelujen päivittäisessä UNFCCC:n työjärjestyksessä ja että kokoukseen olisi sallittava kaikille sidosryhmille tasavertainen pääsy;

85.  katsoo, että parlamentti on integroitava EU:n valtuuskuntaan hyvin, koska parlamentin tehtävänä on antaa hyväksyntä kansainvälisistä sopimuksista; odottaa näin ollen, että parlamentin sallitaan osallistua EU:n koordinointikokouksiin Pariisissa;

o
o   o

86.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä UNFCCC:n sihteeristölle ja pyytämään sen välittämistä kaikille sopimuksen Euroopan unioniin kuulumattomille osapuolille.

(1)EUVL C 285 E, 21.10.2010, s. 1.
(2)EUVL C 341 E, 16.12.2010, s. 25.
(3)EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 77.
(4)EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 83.
(5)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0452.
(6)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0443.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0063.
(8)EUVL L 8, 13.1.2009, s. 3.
(9)EUVL C 67 E, 18.3.2010, s. 44.
(10)EUVL C 251 E, 31.8.2013, s. 75.
(11)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0094.
(12)Eurostatin tiedot ympäristöhyödykkeiden ja -palvelujen alalta tiedonannossa ”Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030” (COM(2014)0015).

Oikeudellinen huomautus