Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Keskiviikko 28. lokakuuta 2015 - StrasbourgLopullinen painos
Euroopan unionin yleinen talousarvio varainhoitovuodeksi 2016 – kaikki pääluokat
 Euroopan unionin tuomioistuin: yleisen tuomioistuimen tuomarien lukumäärä ***II
 Kalastusta koskevat säännökset GFCM:n (Välimeren yleinen kalastuskomissio) sopimusalueella ***II
 Muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen käyttö ***I
 Uuselintarvikkeet ***I
 Tietyt ilman epäpuhtaudet ***I
 Eurooppalainen kansalaisaloite
 EU:n strategia Adrian- ja Joonianmeren alueelle
 Koheesiopolitiikka ja Eurooppa 2020 -strategian arviointi
 Euroopan rakenne- ja investointirahastot ja talouden tehokas ohjaus ja hallinta

Euroopan unionin yleinen talousarvio varainhoitovuodeksi 2016 – kaikki pääluokat
PDF 414kWORD 139k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. lokakuuta 2015 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2016 (11706/2015 – C8-0274/2015 – 2015/2132(BUD))
P8_TA(2015)0376A8-0298/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 7. kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/436/EY, Euratom(1),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(2),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(3) (rahoituskehysasetus),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(4),

–  ottaa huomioon talousarvion valmistelua koskevista yleisistä suuntaviivoista, pääluokka III – komissio, 11. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman(5),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ennakkoarviosta tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2016 29. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman(6),

–  ottaa huomioon komission 24. kesäkuuta 2015 antaman esityksen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2016 (COM(2015)0300),

–  ottaa huomioon neuvoston 4. syyskuuta 2015 vahvistaman ja 17. syyskuuta 2015 parlamentille toimittaman kannan esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2016 (11706/2015 – C8-0274/2015),

–  ottaa huomioon varainhoitovuoden 2016 talousarvioesitystä käsittelevän trilogin neuvotteluvaltuuksista 8. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman(7),

–  ottaa huomioon komission 23. syyskuuta 2015 Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle ja neuvostolle antaman tiedonannon nimeltä ”Pakolaiskriisin hallinta: Euroopan muuttoliikeagendaan perustuvat välittömät operatiiviset, taloudelliset ja lainsäädäntötoimenpiteet” (COM(2015)0490),

–  ottaa huomioon oikaisukirjelmän nro 1/2016 (COM(2015)0317) ja oikaisukirjelmän nro 2/2016 (COM(2015)0513) esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2016,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 88 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0298/2015),

Pääluokka III

Yleiskatsaus

1.  korostaa, että parlamentti ottaa vuoden 2016 talousarviota käsitellessään täysin huomioon poliittiset painopisteet, jotka se hyväksyi ylivoimaisella äänten enemmistöllä edellä mainituissa 11. maaliskuuta 2015 yleisistä suuntaviivoista ja 8. heinäkuuta 2015 trilogin neuvotteluvaltuuksista antamissaan päätöslauselmissaan; muistuttaa, että niihin kuuluu sisäinen ja ulkoinen solidaarisuus, etenkin tehokas puuttuminen muuttoliike- ja pakolaiskriisiin, sekä kilpailukyvyn parantaminen luomalla säällisiä ja laadukkaita työpaikkoja ja kehittämällä yritystoimintaa ja yrittäjyyttä koko unionissa;

2.  painottaa, että unionilla on nyt ratkaistavanaan monia vakavia hätätilanteita, ennen kaikkea ennennäkemätön muuttoliike- ja pakolaiskriisi; on ehdottomasti sitä mieltä, että unionin talousarvioon on otettava tarvittavat varat, joiden avulla voidaan vastata poliittisiin haasteisiin ja unioni voi täyttää näihin kriiseihin liittyvät sitoumuksensa ja reagoida niihin tehokkaasti, äärimmäisen kiireellisesti ja ensisijaisesti; ymmärtää, että muuttoliike- ja pakolaiskriisiä ei voida ratkaista pelkästään rahoituksellisin keinoin ja että tarvitaan sekä kriisin sisäiseen että sen ulkoiseen ulottuvuuteen liittyviä kokonaisvaltaisia toimia; toteaa, että poikkeukselliset ajat edellyttävät poikkeuksellisia toimia ja että tarvitaan vahvaa poliittista sitoutumista, jotta tähän tarkoitukseen varmistetaan uudet määrärahat; korostaa tässä yhteydessä, että solidaarisuus on EU:n talousarvion perusperiaatteita; on huolestunut siitä, että pakolaiskriisissä solidaarisuus ilmenee epätasaisesti jäsenvaltioiden välillä; pyytää komissiota tekemään ehdotuksen siitä, miten EU:n talousarviolla voidaan kannustaa jäsenvaltioita omaksumaan tasapainoisempi asenne solidaarisuuteen;

3.  panee merkille, että parlamentti on vuoden 2016 talousarviomenettelyn alusta lähtien painottanut erityisesti muuttoliikkeeseen ja pakolaisiin liittyviä kysymyksiä; palauttaa mieliin aiemmat lausuntonsa, joiden mukaan muuttoliikevirtojen hallitsemiseksi toteutettavat toimet sijoittuvat sisäisen ja ulkoisen yhteisvastuun leikkauspisteeseen ja käyttöön olisi otettava yhdennetysti myös ulkoisia rahoitusvälineitä, joilla voitaisiin puuttua unionin tämänhetkisten ongelmien perimmäisiin syihin; palauttaa mieliin yhteiset perussopimukset ja muut sopimukset, kuten Schengenin säännöstö ja Dublinin asetus(8), sekä komission ehdotuksen kriisitilanteita koskevasta velvoittavasta siirtomekanismista (COM(2015)0450);

4.  on näin ollen päättänyt esittää viipymättä kattavan tarkistuspaketin korottaakseen talousarvioesityksen määrärahoja otsakkeessa 3 (turvallisuus ja kansalaisuus) ja otsakkeessa 4 (globaali Eurooppa) 1 161 miljoonalla eurolla ja vastatakseen näin muuttoliikekriisistä aiheutuneisiin ensimmäisiin tarpeisiin; korostaa, että kriisin sisäinen ulottuvuus otettiin jo huomioon parlamentin tarkistuksissa, joihin sisällytettiin kokonaisuudessaan kaksi turvapaikanhakijoiden sisäisiin siirtoihin liittyvää mukautettua pakettia ja joissa ehdotetaan samalla uusia lisäyksiä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston sekä alalla toimivien unionin erillisvirastojen määrärahoihin; tähdentää, että ulkoista ulottuvuutta vahvistettiin lisäämällä määrärahoja otsakkeen 4 tietyissä erityisohjelmissa, kuten Euroopan naapuruusväline, kehitysyhteistyön rahoitusväline, humanitaarisen avun väline ja liittymistä valmisteleva tukiväline;

5.  korostaa silti, että kyseisiä tarkistuksia olisi tarkasteltava samassa yhteydessä kuin komission oikaisukirjelmää nro 2/2016, joka sisältää toisen sisäisiä siirtoja koskevan paketin lisäksi edellä mainitussa komission 23. syyskuuta 2015 antamassa tiedonannossa vahvistetut lisätoimenpiteet; pitää valitettavana, että parlamentilla ja neuvostolla ei ole enempää aikaa tutkia tämän oikaisukirjelmän tarkoituksenmukaisuutta, mutta ymmärtää, että tilanteeseen on reagoitava välittömästi ja että aikataulu on erittäin tiukka; tähdentää, että parlamentti tukee täysin näitä uusia toimenpiteitä ja aikoo puolustaa niiden rahoittamista uusista määrärahoista jopa ylittämällä parlamentin omassa vuoden 2016 talousarviota koskevassa kannassa ehdotettu taso;

6.  aikoo lisäksi toteuttaa toimia ratkaistakseen eurooppalaisia maanviljelijöitä ja etenkin maidontuottajia koskevan tämänhetkisen kriisin ja sisällyttää jo tässä vaiheessa vuoden 2016 talousarviota koskevaan kantaansa 500 miljoonan euron tuen komission ilmoittamille kiireellisille toimenpiteille; luottaa siihen, että komission oikaisukirjelmässä nro 2/2016 voidaan määritellä tarkalleen budjettikohdat, joihin tämän vuoksi osoitetaan lisärahoitusta; on tyytyväinen, että komissio päätti siirtää kriisivaraukseen vuoden 2015 talousarviossa osoitetut, käyttämättä jääneet määrärahat vuoden 2016 talousarvioon, ja toteaa, että näistä käyttämättä jääneistä varoista maksetaan korvaukset asetuksen (EU) N:o 1306/2013 mukaisten suorien tukien saajille;

7.  toteaa, että unionin talousongelmien ratkaisu edellyttää kosolti enemmän toimia kilpailukyvyn, kasvun ja laadukkaiden työpaikkojen edistämiseksi; pitää tässä mielessä keskeisenä mikroyritysten, pienten ja keskisuurten yritysten sekä sosiaalisten yritysten toimintaa; lisää siksi COSME-ohjelman määrärahoja 16,5 miljoonalla eurolla; on päättänyt lisäksi ehdottaa vuodeksi 2016 uusia nuorisotyöllisyysaloitteen jatkamista koskevia sitoumuksia, koska hankkeen kaikki määrärahat on myönnetty vuosina 2014–2015 etupainotteisesti; toteaa tyytyväisenä, että ohjelma on ollut erittäin tärkeä työttömyyden torjunnan kannalta, ja haluaa ehdottomasti varmistaa, että siihen osoitetaan tarvittavat varat, jotta sen täytäntöönpano ei häiriintyisi rahoituksen puutteen vuoksi; hyväksyy näin ollen 473,2 miljoonan euron lisäyksen vuoden 2016 määrärahoihin ja toteaa, että se vastaa nuorisotyöllisyysaloitteen alkuperäistä vuotuista maksuosuutta;

8.  toistaa näkemyksensä, jonka mukaan uusia aloitteita ei saisi rahoittaa unionin talousarviosta unionin nykyisten ohjelmien ja politiikkojen kustannuksella ja aiemmin tehdyistä poliittisista sitoumuksista piittaamatta; antaa ja vahvistaa täysin laajamittaisen poliittisen ja taloudellisen tuen Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) käynnistämiselle mutta aikoo noudattaa ESIR-neuvottelujen aikana tekemäänsä sitoumusta minimoida vuotuisen talousarviomenettelyn yhteydessä mahdollisimman pitkälle Horisontti 2020 -ohjelmaan ja Verkkojen Eurooppa -välineeseen kohdistuvat vaikutukset; ehdottaa näin ollen, että näiden kahden ohjelman määrärahoihin vuonna 2016 ESIR-takuurahaston rahoittamista varten tehdyt leikkaukset (1 326 miljoonaa euroa) korvataan kokonaan, jotta ohjelmat voisivat saavuttaa täysin tavoitteensa, joista sovittiin vasta kaksi vuotta sitten, kun niiden oikeusperustat hyväksyttiin;

9.  korostaa, että parlamentin, neuvoston ja komission hyväksymää yhteistä lausumaa maksusuunnitelmasta vuosiksi 2015–2016 on noudatettava kaikilta osin, ja toteaa, että se perustuu yhteiseen sitoumukseen vähentää vuosien 2007–2013 koheesio-ohjelmien maksattamatta olevien maksupyyntöjen määrä noin 2 miljardiin euroon vuoden 2016 loppuun mennessä; kritisoi tässä yhteydessä neuvoston ehdottamia leikkauksia, jotka eivät vastaa lainkaan tätä maksusuunnitelmaa; korostaa lisäksi, että tulevaisuudessa on vältettävä vastaavien kestämättömän suuruisten maksurästien muodostumista, ja kehottaa komissiota tekemään tätä koskevia konkreettisia ehdotuksia; katsoo, että tästä syystä ennakoimattomat maksutarpeet olisi rahoitettava uusista määrärahoista ja että 1 miljardin euron etupainotteinen rahoitus Kreikalle vuonna 2016 olisi näin ollen rahoitettava monivuotisessa rahoituskehyksessä käytettävissä olevasta maksujen enimmäismäärästä; korostaa kantanaan olleen jo pitkään, että joustovälineeseen liittyvistä maksusitoumuksista johtuvat maksut olisi laskettava monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien lisäksi;

10.  palauttaa kaikki talousarvioesityksen määrärahat, joihin neuvosto esitti leikkauksia (563,6 miljoonaa euroa maksusitoumuksiin ja 1 421,8 miljoonaa euroa maksuihin); ei pidä ehdotettuja leikkauksia perusteltuina esimerkiksi Horisontti 2020 -ohjelman ja Verkkojen Eurooppa -välineen kohdalla, koska näiden kahden ohjelman määrärahoja on jo siirretty ESIRiin, eikä kehitys- tai naapuruuspolitiikan kohdalla, etenkään viimeaikaisten tapahtumien valossa; on huolissaan siitä, että ehdottaessaan talousarvioesitykseen tällaisia tuntuvia leikkauksia neuvosto mitätöi laajalti unionin talousarvion kiistattoman lisäarvon; ei hyväksy missään tapauksessa neuvoston aikomusta kohdentaa leikkaukset budjettikohtiin, joiden toteutus tai vastaanottokyky on ollut heikko, sillä pelkät talousarvion toteutusluvut eivät ole riittävä peruste eikä huomioon oteta eri ohjelmien erilaisia täytäntöönpanorakenteita;

11.  pitää valitettavana, että komission asiantuntijaryhmät eivät ole edelleenkään tasapainoisia, sillä yritysten edut ovat liian vahvasti edustettuina;

12.  toteaa, että nämä kiireiset tarpeet edellyttävät asianmukaista rahoitusta ja että monivuotisen rahoituskehyksen liikkumavarat ovat vuonna 2016 erittäin niukat, ja katsoo, että käyttöön on näin ollen otettava kaikki rahoituskehysasetuksessa säädetyt joustavuusvälineet, mukaan luettuna joustoväline täysimääräisenä; toivoo, että neuvosto yhtyy tähän kantaan ja että sovittelussa päästään kitkattomasti yhteisymmärrykseen, jotta unioni pääsisi tilanteen tasalle ja pystyisi vastaamaan tehokkaasti edessä oleviin haasteisiin; korostaa tässä yhteydessä, että monivuotisen rahoituskehyksen sitoumusten koko liikkumavara vuonna 2015 olisi otettava käyttöön heti kun oikeudelliset vaatimukset täyttyvät; odottaa, että tästä asiasta päästään alustavaan sopimukseen neuvoston ja komission kanssa;

13.  muistuttaa unionin kolmen toimielimen yhteisestä lausumasta, joka annettiin tehtäessä poliittista sopimusta monivuotisesta rahoituskehyksestä ja jonka mukaan vuotuisiin talousarviomenettelyihin sisällytetään tarvittaessa sukupuolinäkökulmaan perustuvia tekijöitä; korostaa, että sukupuolten tasa-arvon olisi oltava toimia tukeva horisontaalinen periaate, ja vaatii ottamaan sukupuolinäkökohtia korostavan budjetoinnin kattavasti käyttöön; pitää lisäksi myönteisenä ensimmäisiä aloitteita unionin talousarvion viherryttämiseksi: korostaa tarvetta edetä edelleen tähän suuntaan, jotta saavutettaisiin ilmasto- ja ympäristömyötäistä varainkäyttöä koskevat hyväksytyt tavoitteet;

14.  vahvistaa vuoden 2016 maksusitoumusmäärärahojen kokonaistasoksi 157 427,3 miljoonaa euroa ja maksumäärärahojen kokonaistasoksi 146 459,3 miljoonaa euroa;

Alaotsake 1 a – Kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky

15.  toteaa, että neuvosto leikkasi tänäkin vuonna tuntuvasti alaotsakkeen 1 a määrärahoja: maksusitoumuksia vähennettiin 140,9 miljoonaa euroa ja maksuja 435,4 miljoonaa euroa talousarvioesityksen määrärahoista; korostaa, että noin puolet näistä leikkauksista kohdentuu Horisontti 2020 -ohjelmaan, jonka määrärahat näin ollen vähenevät vuonna 2016 entisestään sen jälkeen, kun osa määrärahoista kohdennettiin uudelleen ESIRiin;

16.  toteaa, että neuvosto leikkasi monien alaotsakkeen 1 a ohjelmien määrärahoja sillä perusteella, että niiden hyödyntämisvalmiudet olivat kesäkuussa 2015 heikot, mutta korostaa, että määrärahat on johdonmukaisesti palautettava, koska kyseisten ohjelmien toteutus on nopeutunut huomattavasti syyskuussa 2015; pitää tätä tavanomaisena, näiden ohjelmien elinkaaresta johtuvana suuntauksena; on näin ollen päättänyt palauttaa sekä maksusitoumukset että maksut neuvoston leikkaamissa budjettikohdissa talousarvioesityksen tasolle;

17.  ottaa huomioon vuotta 2016 koskevat painopisteensä – työllisyyden, yritykset ja yrittäjyyden – ja arvioituaan tarkkaan varojen tähänastiset hyödyntämisvalmiudet on päättänyt ehdottaa tiettyjä korotuksia COSME-ohjelman, Horisontti 2020 -ohjelman, työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevan Euroopan unionin ohjelman (EaSI) sekä Erasmus+ -ohjelman määrärahoihin talousarvioesityksen tasoon nähden sen lisäksi, että Horisontti 2020 -ohjelmassa ja Verkkojen Eurooppa -välineessä korvataan täysimääräisesti ESIRin yhteydessä tehdyt leikkaukset;

18.  korostaa erityisesti, että COSME-ohjelman rahoituksen etupainotteisuus vuosina 2014–2015 on osoittautunut todella hyödylliseksi, kun otetaan huomioon, että pk-yritykset ovat viime vuosina tarvinneet jatkuvasti enemmän tukea markkinoille pääsyssä ja rahoituksessa; vastustaa näin ollen talousarvioesityksessä ehdotettua COSMEn määrärahojen vähentämistä vuoteen 2015 verrattuna ja on päättänyt lisätä tämän ohjelman määrärahoja yli talousarvioesityksen määrien; muistuttaa, että komissio on jo viitannut COSMEn rahoitusvälineiden vajeeseen vuosina 2015, 2016 ja 2017, mikä osoittaa, että käytettävissä olevien sitoumusten ja odotetun kysynnän välillä on kuilu; pyytää COSMEn yhteydessä tuntuvaa lisäystä Erasmus nuorille yrittäjille -aloitteen määrärahoihin, koska käytettävissä olevat resurssit eivät riitä kattamaan ohjelmaan osallistumiseen liittyvää suurta kysyntää;

19.  kehottaa komissiota arvioimaan pakollisiin hyväksyntä- ja toimilupamenettelyihin liittyvistä maksuista ja palkkioista aiheutuvaa taloudellista rasitusta; kehottaa painokkaasti komissiota laatimaan asianmukaisen arvion kyseisten kustannuserien vaikutuksesta teollisuusyritysten ja pk-yritysten kilpailukykyyn;

20.  on päättänyt korottaa kolmen valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) sekä energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston määrärahoja talousarvioesityksen määristä, jotta näillä viranomaisilla olisi riittävät resurssit hoitaa lisääntyviä tehtäviään;

21.  vahvistaa kannattavansa ITER-ohjelmaa ja on sitoutunut varmistamaan sen asianmukaisen rahoituksen; on kuitenkin huolissaan ohjelman mahdollisista lisäviivästyksistä ja -kustannuksista sekä näistä unionin talousarvioon mahdollisesti koituvista seurauksista; pitää näin ollen valitettavana, ettei parlamentti voinut verrata vuoden 2016 ITER-määrärahojen tasoa ajan tasalla olevaan maksusuunnitelmaan ja ‑aikatauluun, jotka on määrä esittää ITER-organisaation neuvostolle vasta marraskuussa 2015; odottaa kuitenkin tarkistetulta suunnitelmalta riittävää näyttöä siitä, että vuoden 2013 vastuuvapautta koskevassa päätöslauselmassa(9) esitetyt parlamentin suositukset on otettu asianmukaisesti huomioon ja että varainhoidon moitteettomuus ja menojen vaikuttavuus varmistetaan; aikoo nostaa tämän asian esiin vuoden 2016 talousarviosovittelussa; painottaa lisäksi, että ITER-ohjelman fuusioenergiahankkeen (Fusion for Energy) rahoitusosuuteen liittyvien maksuosuuksien käytön on tapahduttava täysin avoimesti; kehottaa ottamaan käyttöön asianmukaisen vastuuvelvollisuusmekanismin, jossa esitetään selkeästi kansainvälisen hankkeen käytössä olevat rahoitusresurssit ja arvioidaan niiden käytön tehokkuutta;

22.  varaa osan määrärahoista tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvään standardointiin ja vaatii panemaan täytäntöön Maystadtin raportissa annetut suositukset, jotka koskevat Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antavan ryhmän (EFRAG) tehtävää ja vastuita, millä myös lisättäisiin unionin vaikutusvaltaa kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja annettaessa; on huolestunut myös siitä, että unioni rahoittaa IFRS-säätiötä huomattavalla määrällä mutta rahoitukseen ei liity vastuuvelvollisuutta, avoimuutta ja demokraattisuutta koskevia tarvittavia parannuksia;

23.  lisää näin ollen alaotsakkeessa 1 a talousarvioesityksen maksusitoumusmäärärahoihin 1 405,5 miljoonaa euroa ja maksumäärärahoihin 491,5 miljoonaa euroa (johon on luettu pilottihankkeet ja valmistelutoimet), jolloin maksusitoumusten enimmäismäärä ylittyy 1 316,9 miljoonalla eurolla, ja toteaa, että käytettävissä olevien liikkumavarojen ehtymisen jälkeen tämä lisäys on rahoitettava käyttäen hyväksi kaikkia rahoituskehysasetuksessa säädettyjä joustavuusvälineitä;

Alaotsake 1 b — Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio

24.  ei hyväksy neuvoston ehdottamaa 3,1 miljoonan euron leikkausta otsakkeen 1 b maksusitoumuksiin eikä varsinkaan 220,1 miljoonan euron leikkausta maksumäärärahoihin, mukaan luettuina aiempien toimien loppuun saattamista koskevat kohdat; vaatii neuvostoa selittämään, miten nämä leikkaukset sopivat yhteen maksattamatta olevien maksujen määrän vähentämistä koskevan tavoitteen ja toisaalta sen tavoitteen kanssa, että olisi vältettävä kielteisiä seurauksia ja tarpeettomia viivästyksiä vuosien 2014–2020 ohjelmien täytäntöönpanoon; muistuttaa, että koheesiopolitiikka on unionin keskeinen investointipolitiikka, jonka tavoitteena on Euroopan alueiden välisten erojen tasaaminen lujittamalla taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta; korostaa, että Euroopan sosiaalirahaston, Euroopan aluekehitysrahaston, koheesiorahaston ja nuorisotyöllisyysaloitteen kaltaisilla välineillä on suuri merkitys edistettäessä lähentymistä, kavennettaessa kehityseroja ja tuettaessa laadukkaiden ja kestävien työpaikkojen luomista;

25.  panee merkille jäsenvaltioiden viimeisimpiin ennusteisiin perustuvan komission alustavan arvion, jonka mukaan koheesiopolitiikan ohjelmien täytäntöönpano todennäköisesti viivästyy vuonna 2016; toteaa huolestuneena, että jos varoista suuri osa jää käyttämättä uusien Euroopan rakenne- ja investointirahastojen kolmantena toteutusvuonna, jolloin ohjelmien olisi jo oltava täydessä vauhdissa, käytännön toiminnasta saatavat tulokset viivästyvät ja myöhempinä vuosina voi syntyä vakavia maksupaineita ja ehkä myös uusi maksurästien suma; vaatii kyseisiä jäsenvaltioita toteuttamaan pikaisia toimia, joilla puututaan näiden täytäntöönpanoviivästysten taustalla oleviin syihin, esimerkiksi nimeämällä nopeasti ohjelmista vastaavat viranomaiset ja vähentämällä ja yksinkertaistamalla kansallisia hallintomenettelyjä; kehottaa komissiota – maksusuunnitelman mukaisesti – valvomaan tarkkaan alaotsakkeeseen 1 b liittyvien ohjelmakauden 2014–2020 maksujen kehitystä, muun muassa laatimalla niitä koskevia yksityiskohtaisia ja säännöllisin väliajoin päivitettäviä ennusteita, joista keskustellaan asiaa koskevissa toimielinten välisissä kokouksissa, ja tekemään tarvittaessa asiaa koskevia ehdotuksia;

26.  huomauttaa, että nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahat käytettiin vuosina 2014–2015 etupainotteisesti eikä komissio ole ehdottanut sille vuonna 2016 lainkaan maksusitoumusmäärärahoja; toteaa, että Euroopan sosiaalirahastoasetuksessa(10) annetaan mahdollisuus tällaisiin jatkotoimiin, ja on päättänyt lisätä nuorisotyöllisyysaloitteen maksusitoumusmäärärahoja 473,2 miljoonalla eurolla eli määrällä, joka vastaa tälle ohjelmalle alun perin ehdotettua vuotuista maksuerää; on sitä mieltä, että tämän unionin polttavimpiin ongelmiin puuttuvan tärkeän ohjelman rahoitus ei saisi päättyä vuoteen 2015; korostaa, että lisärahoitusta olisi käytettävä ohjelman laajentamiseen siten, että yhä useampi nuori saisi apua säällisten ja pysyvien työpaikkojen etsimiseen; kehottaa jäsenvaltioita tekemään kaikkensa nopeuttaakseen aloitteen täytäntöönpanoa käytännössä, jotta siitä olisi välitöntä hyötyä eurooppalaisille nuorille; kehottaa komissiota raportoimaan parlamentille unionin rahoittamista toimenpiteistä nuorisotyöttömyyden torjumiseksi ja toimenpiteiden avulla saavutetuista tuloksista;

27.  ottaa huomioon pilottihankkeet ja valmistelutoimet ja lisää alaotsakkeessa 1 b talousarvioesityksen maksusitoumusmäärärahoja 482,7 miljoonaa euroa ja maksumäärärahoja 1 164 miljoonaa euroa, jolloin maksusitoumusten enimmäismäärä ylittyy 467,3 miljoonalla eurolla, ja toteaa, että lisäys on rahoitettava käyttäen hyväksi kaikkia rahoituskehysasetuksessa säädettyjä joustavuusvälineitä;

Otsake 2 — Kestävä kasvu: luonnonvarat

28.  panee merkille, että neuvosto vähensi myös otsakkeen 2 maksusitoumusmäärärahoja 199,9 miljoonalla eurolla ja maksumäärärahoja 251,1 miljoonalla eurolla, myös maaseudun kehittämisen määrärahoista, Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja Life‑ohjelmasta; katsoo, että oikaisukirjelmää nro 2/2016 olisi pidettävä perusteena aina, kun maataloustukirahaston määrärahoja halutaan tarkistaa vakuuttavasti; palauttaa vastaavat talousarvioesityksen määrärahat;

29.  pitää myönteisenä, että komissio on esittänyt 500 miljoonan euron suuruisen kattavan paketin kiireellisiä toimenpiteitä, joilla tuetaan eurooppalaisia maanviljelijöitä ja erityisesti maitoalaa, kun hyödykkeiden hinnat laskevat ja maidontuotanto lisääntyy; painottaa, että seuraukset kohdistuvat vakavimmin syrjäisimmille alueille, joilla maidontuotannon sosioekonominen vaikutus on kiistämätön; sisällyttää tämän määrän käsittelyynsä osoittaakseen tukea komission ilmoitukselle ja odottaa, että sovittelumenettelyssä määrä sisällytetään talousarvioon kokonaan oikaisukirjelmän nro 2/2016 perusteella; korostaa, että tällä paketilla olisi täydennettävä toimia, joilla lievennetään niitä tappioita ja pitkän aikavälin vaikutuksia, joita Venäjän maataloustuotteille asettama tuontikielto aiheuttaa eurooppalaisille maanviljelijöille, kun otetaan huomioon, että Venäjä on ollut tähän saakka unionin maataloustuotteiden toiseksi suurin vientikohde;

30.  pitää vientitukia kauppaa vääristävinä ja unionin kehitystavoitteiden vastaisina; kannattaa siksi niiden poistamista kokonaan;

31.  toistaa kantansa, että YMP:n määrärahoja tai mitään muitakaan talousarviomäärärahoja ei pitäisi käyttää tappavien härkätaisteluiden rahoittamiseen; muistuttaa, että tällainen rahoitus on selkeästi ristiriidassa tuotantoeläinten suojelua koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen (neuvoston direktiivi 98/58/EY(11)) kanssa;

32.  korostaa unionin lisääntyneitä Euroopan meri- ja kalatalousrahastoon liittyviä tehtäviä; palauttaa näin ollen kalataloutta koskevaan tieteelliseen neuvontaan ja tietämykseen osoitetut määrärahat vuoden 2015 talousarvion tasolle, sillä päätöksentekoa varten on tärkeää kerätä tietoa, ja lisää Euroopan kalastuksenvalvontaviraston (EFCA) määrärahoja tukeakseen sen tehtävää yhteisen kalastuspolitiikan koordinoinnissa ja täytäntöönpanossa;

33.  lisää näin ollen otsakkeen 2 maksusitoumusmäärärahoihin 510,4 miljoonaa euroa ja maksumäärärahoihin 520,6 miljoonaa euroa (johon on luettu pilottihankkeet ja valmistelutoimet), jolloin otsakkeen maksusitoumusten enimmäismäärään jää 647,2 miljoonaa euroa liikkumavaraa;

Otsake 3 – Turvallisuus ja kansalaisuus

34.  palauttaa mieliin, että talousarvioesityksessä esitettiin lisäyksiä turvallisuuden ja muuttoliikkeen alalle, mukaan luettuna 150 miljoonan euron määrä kansainvälistä suojelua tarvitsevien 40 000 ihmisen siirtämiseksi, ja että tämän vuoksi komissio on ylittänyt otsakkeen enimmäismäärän 124 miljoonalla eurolla, ja ehdottaa vastaavansuuruista joustovälineen varojen käyttöönottoa; panee tyytyväisenä merkille, että neuvosto on periaatteessa hyväksynyt joustovälineen käyttöönoton tässä tarkoituksessa; toteaa kuitenkin, että pakolaiskriisi edellyttää pitkän aikavälin rahoitussuunnitelmaa ja että asiaa käsitellään myös uudistettaessa monivuotista rahoituskehystä;

35.  on päättänyt keskittää määrärahalisäykset turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastolle ottaen huomioon tämänhetkisen poikkeuksellisen maahanmuuttajien ja pakolaisten virran; tukee tässä mielessä voimakkaasti toista 780 miljoonan euron pakettia vielä 120 000 ihmisen siirtämiseksi; on päättänyt sisällyttää tarvittavat varat käsittelyynsä ja mukauttaa sisäisten siirtojen ensimmäistä pakettia toisen perusteella lisäämällä kuljetuskustannuksiin 20 miljoonaa euroa (500 euroa jokaista Italiaan ja Kreikkaan tulevaa siirtolaista kohden); hyväksyy ylimääräisen 79 miljoonan euron lisäyksen, jolla vahvistetaan yleisesti turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston määrärahoja; tähdentää, että turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastolle on osoitettava riittävät rahoitusmahdollisuudet myös tulevina vuosina; palauttaa mieliin, että toimielinten välisen sopimuksen 17 kohdan mukaisesti osoitetusta määrästä voidaan poiketa kulloinkin kyseeseen tulevan ohjelman koko keston aikana enemmän kuin 10 prosenttia, jos ilmenee uusia objektiivisia ja pitkällä aikavälillä vaikuttavia seikkoja;

36.  panee merkille, että tällaiset toimenpiteet ovat vasta ensimmäinen askel unionin perusperiaatteena olevan solidaarisuuden periaatteen täysimääräistä toteutumista ajatellen; kehottaa komissiota ja neuvostoa panemaan edellä mainitussa komission 23. syyskuuta 2015 antamassa tiedonannossa ehdotetut suunnitelmat täysin täytäntöön ja osoittamaan selkeästi sitoumuksensa noudattaa ihmisoikeuksia Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti; painottaa, että palautusoperaatioihin on varattava asianmukainen rahoitus perusoikeuskirjan ja palauttamiskiellon periaatteen mukaisesti, jotta palautuspolitiikka olisi tehokasta ja estäisi ja vähentäisi laitonta maahanmuuttoa; pitää tärkeänä, että pakolaisia tuetaan lähellä heidän kotimaitaan ja että jäsenvaltioiden turvapaikkamenettelyjä helpotetaan;

37.  on päättänyt lisätä muuttoliikkeen alalla toimivien erillisvirastojen määrärahoja yhteensä 26 miljoonalla eurolla, josta Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto saa suurimman osuuden eli 12 miljoonaa euroa enemmän kuin sille myönnettiin määrärahoja talousarvioesityksessä; huomauttaa, että virastolla on keskeinen koordinointitehtävä kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden toteuttamisessa ja jäsenvaltiot, joita asia koskee, pyytävät sen apua yhä useammin;

38.  pitää tervetulleena komission 23. syyskuuta 2015 antamaa tiedonantoa ja oikaisukirjelmässä nro 2/2016 esitettyjä vastaavia toimenpiteitä, etenkin 600 miljoonan euron lisäystä hätärahoitukseen kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville jäsenvaltioille; on tyytyväinen, että komissio on ottanut tässä suhteessa ohjat käsiinsä ja vahvistaa näin parlamentin käsittelyssään hyväksymän kannan; on valmis harkitsemaan sovittelussa uusia täydennyksiä määrärahoihin;

39.  pitää valitettavana, että neuvosto vähentää maksusitoumusmäärärahoja 25,1 miljoonalla eurolla ja maksumäärärahoja 33,6 miljoonalla eurolla talousarvioesityksestä; katsoo, että nämä vähennykset vaarantavat otsakkeen 3 ohjelmien ja toimien asianmukaisen täytäntöönpanon; muistuttaa tässä yhteydessä, että vaikka osa ehdotetuista leikkauksista saattaa vaikuttaa vähäisiltä, tietyt tärkeät ja arvokkaat ohjelmat kärsivät suhteellisen pienen kokonsa vuoksi erityisen paljon näistä leikkauksista; on näin ollen päättänyt palauttaa talousarvioesityksen määrärahat;

40.  pitää lisäksi tarpeellisena lisätä kulttuuri- ja media-alan alaohjelmien maksusitoumusmäärärahoja yhteensä 10,5 miljoonalla eurolla talousarvioesityksen määristä, kun otetaan huomioon, että ne ovat tärkeitä unionille arvokkaiden kulttuurialojen ja luovien toimialojen tukemisen kannalta, ja toteaa, että näihin alaohjelmiin kuuluvat multimediatoimet sekä kulttuurialan ja luovien toimialojen takausjärjestely, joka on määrä toteuttaa vuonna 2016 ja jonka avulla pyritään puuttumaan kulttuurialoilla ja luovilla toimialoilla toimivien pk-yritysten ja organisaatioiden rahoituksen saantia koskeviin kriittisiin kysymyksiin;

41.  pitää lisäksi ensisijaisena, että Kansalaisten Eurooppa -ohjelman määrärahoja lisätään 1,5 miljoonalla eurolla ja ohjelman budjettinimikkeistöä muutetaan lisäämällä erillinen budjettikohta eurooppalaisen kansalaisaloitteen täytäntöönpanoa varten;

42.  panee merkille, että käsittelyssään (ml. pilottihankkeet ja valmistelutoimet) parlamentti ylitti otsakkeen 3 enimmäismäärän 1 055,1 miljoonalla eurolla maksusitoumuksina, joiden määrä on 931,1 miljoonaa euroa enemmän kuin talousarvioesityksessä, ja että myös maksumäärärahoja lisätään 586,5 miljoonalla eurolla; ehdottaa näin ollen, että otetaan käyttöön kaikki monivuotisen rahoituskehyksen tarjoamat välineet muuttoliikepaketin määrärahalisäysten rahoittamiseksi;

Otsake 4 – Globaali Eurooppa

43.  tähdentää, että neuvosto on leikannut kaikista otsakkeista eniten otsakkeen 4 maksusitoumusmäärärahoja (- 163,4 miljoonaa euroa) ja maksumäärärahoja (‑ 450,4 miljoonaa euroa); on yllättynyt, että vähennysten kohteena on olennaisesti myös Euroopan naapuruusväline (etenkin kun otetaan huomioon Välimeren alueen maiden köyhyys ja turvallisuustilanne), kehitysyhteistyön rahoitusväline (johon sisältyy muuttoliikkeeseen ja turvapaikka-asioihin liittyvä temaattinen tavoite) sekä liittymistä valmisteleva tukiväline (vaikka ehdokasmaissa on suuri määrä pakolaisia tai ne sijaitsevat tärkeimpien muuttoreittien varrella); korostaa, että tämä menettely on räikeässä ristiriidassa neuvoston ja Eurooppa-neuvoston muuttoliikeagendasta, pakolaiskriisistä ja yhteistyöstä alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa antamien lausuntojen kanssa;

44.  on tätä taustaa vasten päättänyt palauttaa talousarvioesityksen määrärahat; panee merkille, että otsakkeen 4 maksutilanne on edelleen erityisen huolestuttava, koska maksattamattomia maksuja on kertynyt merkittävästi ja sopimusvelvoitteita on keinotekoisesti lykätty maksujen pysyvän alibudjetoinnin vuoksi; toistaa näin ollen, että komission ehdottamat maksumäärärahalisäykset riittivät hädin tuskin välttämättömiin tarpeisiin puhumattakaan ennennäkemätön muuttoliike- ja pakolaiskriisin tällä välin lisäämistä, ulkoisiin toimiin kohdistuvista paineista;

45.  täydentää muuttoliike- ja pakolaiskriisiin liittyvää tarkistuspakettia lisäämällä erityisesti Euroopan naapuruusvälineen (+ 178,1 miljoonaa euroa) mutta myös kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (+ 26,6 miljoonaa euroa), humanitaarisen avun (+ 26 miljoonaa euroa), liittymistä valmistelevan tukivälineen (+ 11,2 miljoonaa euroa), vakautta ja rauhaa edistävän välineen (+ 12,6 miljoonaa euroa) ja demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (+ 1 miljoona euroa) maksusitoumusmäärärahoja; tukee tarvittaessa näiden ohjelmien painopisteiden muuttamista kaikkein ajankohtaisimpien haasteiden perusteella mutta painottaa, että tämä ei saa johtaa kyseisen oikeusperustan alkuperäisiin tavoitteisiin liittyvien ponnistusten vähenemiseen, mikä saattaisi horjuttaa Euroopan naapurialueiden tai muiden kyseisten alueiden vakautta; toistaa, että on otettava käyttöön kattava ja ihmisoikeuksiin perustuva lähestymistapa, jolla liitetään yhteen muuttoliike ja kehitys ja edistetään laillisten maahanmuuttajien, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten integroitumista; painottaa, että alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa on tehtävä enemmän yhteistyötä ja niihin on sitouduttava lujemmin, jotta tämänhetkiseen muuttoliikekriisiin voitaisiin puuttua tehokkaasti ja jotta voitaisiin erityisesti täyttää kolmansista maista siirtymään joutuneiden henkilöiden terveydenhuolto- ja koulutustarpeet; katsoo näin ollen, että kyseiset lisäykset ovat ehdottoman välttämättömiä lisäaloitteiden rahoittamiseksi kunkin välineen oikeusperustaan liittyvien alkuperäisten tavoitteiden lisäksi;

46.  huomauttaa, että Syyrian kriisin johdosta perustettu unionin alueellinen erityisrahasto ja hätärahasto, jonka tarkoituksena on vakauttaa tilannetta Afrikassa ja puuttua laittoman muuttoliikkeen ja pakkomuuton perussyihin, perustettiin, koska unionin talousarvio ei ole riittävän joustava ja eikä tarjoa riittävää rahoitusta, jolla kriisiin voitaisiin vastata nopeasti ja kokonaisvaltaisesti; korostaa, että monivuotisen rahoituskehyksen uudelleentarkastelun tai tarkistuksen yhteydessä on löydettävä kokonaisvaltaisempi ratkaisu siihen, miten unionin talousarviosta rahoitettavan humanitaarisen avun ja kehitysavun vaikuttavuutta ja saatavuutta voitaisiin parantaa ja miten ne voidaan tehokkaasti yhdistää Euroopan kehitysrahaston tukeen ja jäsenvaltioiden tarjoamaan kahdenkeskiseen tukeen; kehottaa kohdentamaan otsakkeen 4 ohjelmien lisämäärärahat erityisesti kahden erityisrahaston rahoituksen lisäämiseen sekä UNHCR:n ja Maailman elintarvikeohjelman kautta toimitettuun välittömään apuun; kehottaa yksittäisiä jäsenvaltioita ryhtymään sanoista tekoihin ja maksamaan viipymättä tarvittavat lisäosuudet, jotka koskevat unionin osuuksia erityisrahastoihin ja YK:n elinten rahoitusvajeen kattamista; huomauttaa, että erityisrahastoista mahdollisesti rahoitettava hankejatkumo heikentää entisestään neuvoston perusteita väitteille otsakkeen 4 vastaanottokyvyn puutteesta;

47.  lisää 40 miljoonaa euroa budjettikohtaan, joka koskee tukea rauhanprosessille ja rahoitusapua Palestiinalle ja YK:n Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimelle (UNRWA); huomauttaa, että UNRWA tukee tehokkaasti Syyrian kriisistä suoraan kärsivien palestiinalaisten pakolaisten kasvavaa joukkoa ja että tämä on aiheuttanut UNRWA:lle lisätaakan; on huolissaan UNRWAn rahoituksen puutteista ja kehottaa kanavoimaan kyseiset lisämäärärahat sen yleisrahastoon, josta tuetaan peruskoulutusta ja sosiaali- ja terveyspalveluja;

48.  palauttaa mieliin, että humanitaarisesta kriisistä aiheutuvien pitkän aikavälin haitallisten vaikutusten lievittämiseksi on erittäin tärkeää, että kyseiset lapset voivat jatkaa koulunkäyntiä; lisää näin ollen humanitaarisen avun määrärahoihin sisältyvää koulutustukea siten, että sen osuus on 3 prosenttia 1 prosentin sijasta ja että tavoitteena on saavuttaa 4 prosentin kynnys vuoteen 2019 mennessä;

49.  pitää myönteisenä YUTP-määrärahoihin tehtyä symbolista lisäystä, jolla tuetaan mahdollisia aloitteita muuttoliikkeen saattamisesta osaksi YTPP:n erityisiä siviilioperaatioita, ja antaa samalla täyden tukensa keskisen Välimeren eteläosassa toteutettavalle Euroopan unionin sotilasoperaatiolle, jonka tarkoituksena on torjua ihmisten salakuljetusta ja ihmiskauppaa;

50.  arvostaa EUH:ssa käynnissä olevaa harkintaprosessia, joka koskee EU:n erityisedustajien tulevaisuutta ja heidän suhdettaan EUH:on; katsoo, että mahdolliset muutokset EU:n erityisedustajia koskevaan budjettikohtaan olisi toteutettava vasta siinä vaiheessa, kun nykyinen harkintaprosessi on saatettu päätökseen;

51.  pitää välttämättömänä lisätä Kyproksen turkkilaisen yhteisön budjettikohdan määrärahoja (+ 2 miljoonaa euroa), jotta voidaan jatkaa ja tehostaa ratkaisevasti Kyproksen kateissa olevien henkilöiden komitean ja kulttuuriperintöä käsittelevän yhteisöjenvälisen teknisen komitean toimintaa ja parantaa siten kahden yhteisön välistä luottamusta ja edistää sovintoa niiden välillä;

52.  korostaa, että Maailman kauppajärjestön yhdeksännessä ministerikokouksessa tehdyn kaupan helpottamista koskevan sopimuksen täytäntöönpano edellyttää, että rahoitustukea vähiten kehittyneille ja kehitysmaille lisätään; korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden on toteutettava koordinoituja toimia kansainvälisissä rahoituslaitoksissa, jotta kauppaa tukevan kehitysyhteistyön ja monenkeskisten aloitteiden määrärahoja ei tarvitsisi vähentää ja jotta vältettäisiin tiettyjen kumppaneiden kanssa tehtävässä yhteistyössä havaitut sääntöjenvastaisuudet, jotka ovat heikentäneet varainkäytön vaikuttavuutta, sekä varmistettaisiin, että kaupan helpottamista koskeva sopimus edistää kehitystä;

53.  on päättänyt pilottihankkeiden ja valmistelutoimien ohella käyttää loppuun talousarvioesityksessä otsakkeen 4 maksusitoumusten enimmäismäärään jätetyn 261,3 miljoonan euron liikkumavaran ja olla etenemättä tässä vaiheessa sen pidemmälle; lisää myös maksumäärärahoja 132,5 miljoonalla eurolla; odottaa näiden tarkistusten perusteella hedelmällistä sovittelua, jossa otetaan lisäksi huomioon oikaisukirjelmä nro 2/2016; korostaa kuitenkin, että tämä enimmäismäärä saattaa osoittautua riittämättömäksi, koska siitä on päätetty jo kauan ennen Ukrainan, Syyrian ja Tunisian sekä yleisesti kaikkien naapurimaiden, Lähi-idän ja Afrikan maiden tärkeitä tapahtumia; kehottaa näin ollen hyödyntämään kaikkia hätäapuvarauksen tarjoamia mahdollisuuksia ja on varautunut ottamaan käyttöön lisää monivuotisen rahoituskehyksen joustavuussäännöksiä, jos muuttoliike- ja pakolaiskriisin ulkoisen ulottuvuuden ongelmien ratkaiseminen sitä edellyttää;

Otsake 5 – Hallinto: muut otsakkeet – hallinnolliset tukimenot ja tutkimuksen tukimenot

54.  panee merkille, että neuvosto on leikannut tämän otsakkeen määrärahoja 31,2 miljoonalla eurolla, josta 19,3 miljoonaa euroa koskee komission hallintomenoja ja etenkin sen kiinteistöjä ja laitteistoja ja ennen kaikkea sen henkilöstöä, kun kiinteämääräinen perusvähennys nostetaan 4,3 prosenttiin; ei pidä neuvoston esitystä perusteltuna ja palauttaa mieliin, että viime vuosien jatkuvien säästötoimien vuoksi komission vuodeksi 2016 ehdottama hallintobudjetti oli lähellä ennakoitua inflaatiota, ts. se pysyi reaalimääräisesti vakaana, ja että komissio vähentää henkilöstönsä määrää jatkuvasti;

55.  pitää lisäksi näitä leikkauksia mielivaltaisina, kun otetaan huomioon, että tämäntyyppiset menot perustuvat laajalti sopimusvelvoitteisiin ja ovat siten ennakoitavissa, ja kun otetaan huomioon komission raportoima erittäin korkea määrärahojen käyttöaste; panee erityisesti merkille, että komission henkilöstötaulukon täyttöaste ylsi ennätyslukemiin 1. huhtikuuta 2015, kun 97,8 prosenttia toimista oli täytetty; pitää valitettavana, että otsakkeen 5 lisäksi neuvosto leikkasi hallinnollisia ja tutkimuksen tukimenoja myös muissa otsakkeissa yhteensä 28 miljoonalla eurolla huolimatta siitä, että nämä menot ovat olennaisia unionin eri politiikanalojen ohjelmien menestyksen takaamiseksi;

56.  on tämän seurauksena päättänyt palauttaa talousarvioesityksen määrärahat kaikkiin hallinnollisia ja tutkimuksen tukimenoja koskeviin toimintapoliittisiin budjettikohtiin ja kaikkiin otsakkeen 5 budjettikohtiin, joiden määrärahoja neuvosto on vähentänyt, sekä hyväksyä joitakin määrärahoihin joitakin vähäisiä lisäyksiä;

57.  pyytää komissiota varmistamaan, että OLAFin talousarviossa varainhoitovuodeksi 2016 esitetään omassa erillisessä budjettikohdassaan OLAFin valvontakomitean ja sen sihteeristön yhteenlaskettu budjetti;

Erillisvirastot

58.  hyväksyy yleisesti erillisvirastojen talousarviotarpeita koskevan komission ennakkoarvion; toteaa, että komissio on jo leikannut huomattavasti useimpien erillisvirastojen alun perin pyytämiä määriä;

59.  katsoo näin ollen, että neuvoston esittämät lisäleikkaukset vaarantaisivat erillisvirastojen moitteettoman toiminnan, sillä leikkausten jälkeen nämä eivät enää kykenisi hoitamaan lainsäädäntövallan käyttäjältä saamiaan tehtäviä;

60.  on päättänyt lisätä yleiseen muuttoliikepakettiin liittyvillä aloilla toimivien tärkeimpien erillisvirastojen, joita ovat Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto, Frontex, Europol, Eurojust, eu-LISA, CEPOL ja Euroopan unionin perusoikeusvirasto, määrärahoja yhteensä 26 miljoonalla eurolla, sillä näillä virastoilla on keskeinen tehtävä ratkaistaessa muuttoliikevirtoja koskevaa kiireellistä ongelmaa tehokkaasti; suhtautuu myönteisesti määrärahalisäykseen ja 120 uuden toimen ottamiseen erillisvirastojen henkilöstötaulukoihin lisätalousarvion nro 7/2015 mukaisesti ja odottaa tämän päätöksen vaikuttavan myös vuoden 2016 talousarvioon sekä tulevien vuosien talousarvioihin; painottaa, että kriisitilanne huononee nopeasti ja pakolaisvirrat kasvavat valtaviksi; kehottaa komissiota antamaan ajantasaistetut ja konsolidoidut tiedot erillisvirastojen tarpeista ennen talousarviosovittelua; pyytää komissiota ehdottamaan oikeus- ja sisäasioiden alan virastojen toimille keskipitkän ja pitkän aikavälin strategiaa, joka kattaa tavoitteet, tehtävät, koordinoinnin, järjestelykeskusten suunnittelun sekä rahoitusresurssit;

61.  on lisäksi päättänyt lisätä kolmen rahoitusvalvontaviranomaisen määrärahoja vuoden 2016 talousarviossa niiden lisätehtävien ja kasvaneen työtaakan vuoksi; kehottaa komissiota esittämään viimeistään vuonna 2017 maksuihin perustuvan rahoitusmallin, jolla korvattaisiin kokonaan jäsenvaltioiden nykyiset rahoitusosuudet ja varmistettaisiin unionin rahoitusvalvontaviranomaisten riippumattomuus jäsenvaltioiden viranomaisista;

62.  on myös päättänyt lisätä energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston, Euroopan kalastuksenvalvontaviraston ja Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen rahoitusta, jotta niillä olisi riittävät resurssit tehtäviensä hoitoon;

63.  ei pidä kuitenkaan hyväksyttävänä komission ja neuvoston näkemystä erillisvirastojen henkilöstöstä ja muuttaa sen vuoksi henkilöstötaulukkoa huomattavasti; korostaa jälleen kerran, että toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti kunkin viraston olisi leikattava viiden vuoden aikana viisi prosenttia henkilöstötaulukkoon sisältyvistä toimistaan; toteaa kuitenkin, että poliittisesta kehityksestä ja lainsäädäntöön vuodesta 2013 lähtien tehdyistä uudistuksista johtuvat lisätehtävät edellyttävät lisäresursseja, joita ei voida laskea toimielinten välisen sopimuksen henkilöstövähennystavoitteeseen kuuluviksi;

64.  vastustaa tässä yhteydessä jälleen kerran ajatusta virastojen välisestä uudelleen kohdennettavien toimien varannosta mutta toistaa olevansa avoin toimien avaamiselle, jos hallinnollista yhteistyötä lisäämällä ja tarkoituksenmukaisissa tapauksissa jopa arvioimalla virastojen yhdistämistarvetta ja jakamalla tiettyjä toimintoja joko komission tai toisen erillisviraston kanssa voidaan parantaa tehokkuutta;

65.  korostaa vielä kerran, että teollisuudenalojen rahoittamat toimet eivät vaikuta unionin talousarvioon eikä henkilöstövähennyksiä pitäisi näin ollen soveltaa niihin; painottaa, että olisi jätettävä kyseisen viraston johdon harkintavaltaan, voiko se tasapainottaa työtaakkaansa jättämällä täyttämättä joitakin henkilöstötaulukkoonsa sisältyvistä toimista;

66.  muuttaa näin ollen joidenkin erillisvirastojen henkilöstötaulukoita edellä mainittujen ensisijaisten tavoitteiden mukaisesti siten, että henkilöstön määrä vastaa virastojen lisätehtäviä, ja muuttaa joidenkin erillisvirastojen henkilöstötaulukoita viiden vuoden reaalisen viiden prosentin henkilöstövähennystavoitteen perusteella ja varmistaakseen erilaisen kohtelun maksuista rahoitettaville toimille; palauttaa mieliin, että viiden vuoden aikana suoritettava viiden prosentin leikkaus päätettiin toteuttaa hallintokustannusten vähentämiseksi; haluaa tässä yhteydessä korostaa, ettei ole itsestään selvää, että henkilöstötaulukon toimien lisääminen aiheuttaa rahoituskuluja unionin talousarvioon, sillä erillisvirastojen toimet täytetään niiden omien tarpeiden mukaisesti eivätkä kaikki niiden henkilöstötaulukon toimet ole aina täytettyinä;

Pilottihankkeet ja valmistelutoimet

67.  on analysoinut huolellisesti ehdotettuja pilottihankkeita ja valmistelutoimia siten, että käynnissä olevia pilottihankkeita ja valmistelutoimia on tarkasteltu niiden onnistumisen kannalta, nykyisten oikeusperustojen piiriin jo kuuluvat aloitteet on jätetty pois ja komission suorittama hankkeiden toteutettavuutta koskeva arviointi on otettu täysin huomioon, ja päättää hyväksyä kompromissipaketin, joka koostuu rajoitetusta määrästä pilottihankkeita ja valmistelutoimia, myös käytettävissä olevan rajallisen liikkumavaran vuoksi;

Maksut

68.  korostaa jälleen kerran parlamentin, neuvoston ja komission ennen talousarviomenettelyä hyväksymän vuosien 2015–2016 yhteisen maksusuunnitelman merkitystä, sillä se kuvastaa näiden toimielinten sitoumusta vähentää maksattamatta olevien maksupyyntöjen määrää; panee merkille, että kolme toimielintä on sopinut tekevänsä kokonaisvaltaista yhteistyötä hyväksyäkseen vuoden 2016 talousarvioon maksumäärärahat, jotka mahdollistavat tämän tavoitteen saavuttamisen, ja että komissio laski vuoden 2016 maksumäärärahapyyntönsä tämän perusteella; on sitä mieltä, että kestämättömällä tasolla olevien maksurästien riskin hillitsemiseksi toteutettavia toimia olisi poikkeuksetta täydennettävä toimilla, joilla varmistetaan hedelmällisempi mielipiteiden vaihto ja parannetaan yhteistyöhenkeä neuvoston suhteissa parlamenttiin ja komissioon; muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 310 artiklan nojalla unionin talousarvioon otettujen tulojen ja menojen on oltava tasapainossa;

69.  pitää valitettavana, että neuvosto päätti leikata maksumäärärahoja 1,4 miljardilla eurolla, vaikka komissio oli ehdottanut määrärahoihin hienoista lisäystä ja reilua liikkumavaraa, ja kohdensi leikkaukset sekä aiempien ohjelmien päättämistä koskeviin kohtiin että täydessä toimintavaiheessa oleviin ohjelmiin, ja katsoo, että tämä vaarantaa epänormaalilla tasolla olevan maksujen suman asteittaisen lyhentämisen; muistuttaa, että maksumäärärahojen puutteet näkyvät suoraan hallinnoitavissa ohjelmissa maksujen kerääntymisenä mutta myös epänormaaleina viivästyksinä ohjelmien toteutuksessa ja että ne voivat mm. viivästyttää ehdotuspyyntöjen määräaikoja ja/tai uusien sopimusten allekirjoitusta;

70.  on päättänyt palauttaa talousarvioesityksen maksumäärärahat kaikkiin neuvoston leikkaamiin kohtiin olettaen, että komission talousarvioesityksessä ehdottamat maksumäärärahat ovat tarpeellisia maksusuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi;

71.  lisää asianmukaisessa suhteessa maksumäärärahoja kaikissa budjettikohdissa, joiden maksusitoumusmäärärahoja tarkistettiin, ja ottaa huomioon alat, joilla maksut suoritetaan nopeasti tai joilla ne ovat erittäin kiireellisiä, kuten Erasmus+, kaksi sisäisiä siirtoja koskevaa ohjelmaa, UNRWA ja humanitaarinen apu; lisää maksumäärärahoja vielä 1 miljardilla eurolla, jotta katettaisiin täysimääräisesti uudet määrärahat Kreikan hyväksi toteutettavia etupainotteisia maksuja varten; on lisäksi päättänyt määrärahojen aiemman käytön perusteella lisätä Euroopan globalisaatiorahaston maksuja;

Muut pääluokat

Pääluokka I – Euroopan parlamentti

72.  palauttaa mieliin, että parlamentin ennakkoarvio vuodeksi 2016 oli 1 823 648 600 euroa eli 1,6 prosenttia enemmän kuin vuoden 2015 talousarvio; palauttaa myös mieliin, että ennakkoarviosta 15 miljoonaa euroa varattiin kiireellisiin turvallisuus- ja kyberturvallisuusinvestointeihin, joten parlamentin talousarvio vuonna 2016 on kaiken kaikkiaan 1 838 648 600 euroa;

73.  huomauttaa, että varainhoitovuoden 2016 ennakkoarvion hyväksymisen jälkeen parlamenttiin perustettiin 15. kesäkuuta 2015 uusi poliittinen ryhmä, mikä aiheutti muutoksia parlamentin organisaatioon, ja toteaa, että poliittisten ryhmien tasapuolisen kohtelun nimissä määrärahoja on lisättävä;

74.  korvaa nämä lisäykset täysimääräisesti vähentämällä määrärahoja budjettikohdista, jotka koskevat ennakoimattomien menojen varausta, jäsenten yleistä kulukorvausta, täydennyskoulutusta, tilojen kunnostusta, energiankulutusta, tietojenkäsittelyä ja televiestintää sekä hankeinvestointeja ja irtaimistoa;

75.  panee merkille 7. syyskuuta 2015 annetut puhemiehistön päätelmät vuoden 2016 talousarviota koskevasta parlamentin käsittelystä ja toteaa, että niissä ehdotetaan parlamentin äskettäisten päätösten ja teknisten mukautusten sisällyttämistä talousarvioon; hyväksyy puhemiehistön ehdottamat vähäiset tekniset muutokset, joissa määrärahoja ja henkilöstötaulukkoa mukautetaan ilman että siitä aiheutuu talousarviovaikutusta, sekä tietyt päivitykset talousarvionimikkeistöön;

76.  säilyttää näin ollen vuoden 2016 talousarvionsa yleisen tason 29. huhtikuuta 2015 hyväksytyssä 1 838 648 600 eurossa;

77.  korostaa, että poliittisten ryhmien tehtävät eivät ole hallinnollisia; vahvistaa, että näin ollen poliittisten ryhmien henkilöstön kokonaismäärään ei sovelleta viiden prosentin vähennystavoitetta noudattaen varainhoitovuosia 2014(12) ja 2015(13) ja ennakkoarviota 2016(14) koskevia päätöksiä;

78.  palauttaa mieliin, että poliittisiin ryhmiin ei ole palkattu henkilöstöä vuoden 2012 jälkeen ja että niiden tarpeet on katettu aiempina varainhoitovuosina vain osittain;

79.  toistaa olevansa sitoutunut noudattamaan toimielinten välisen sopimuksen 27 kohtaa ja vähentämään henkilöstöään 1 prosentilla;

80.  tähdentää, että parlamentin ja neuvoston on laadittava yhden toimipaikan järjestelmää koskeva etenemissuunnitelma, jota parlamentti on vaatinut useissa suurella ääntenenemmistöllä hyväksymissään päätöslauselmissa, jotta saataisiin aikaan pitkän aikavälin säästöjä;

Muutokset henkilöstötaulukkoon

81.  vähentää vuonna 2016 pääsihteeristön henkilöstötaulukosta 57 tointa (1 prosentti henkilöstön vähennystavoitteesta) seuraavasti: 4 AD14, 13 AD13, 2 AD12, 1 AD9, 2 AD8, 1 AD5, 2 AST11, 1 AST10, 3 AST9, 8 AST8, 7 AST7, 4 AST6, 3 AST5, 2 AST4, 1 AST3, 1 pysyvä AST1 -virkaa ja kaksi väliaikaista AST4-tointa; huomauttaa, että toimenpiteen talousarviovaikutukset otettiin huomioon jo ennakkoarviossa;

82.  muuttaa uusien henkilöstösääntöjen mukaisesti 80 vakinaista AST-virkaa (25 AST11, 10 AST10, 5 AST8, 15 AST7, 5 AST6, 5 AST5, 5 AST4, 5 AST3 ja 5 AST2) 80 AST/SC1-toimeksi;

83.  tekee seuraavat tekniset korjaukset: poistaa kolme AST7-tointa ja kolme AST6-tointa ja lisää kuusi AST5-tointa sekä poistaa henkilöstötaulukon alaviitteen nro 1, koska kyseistä menettelyä ei ole viime aikoina käytetty;

84.  hyväksyy 43 uuden väliaikaisen toimen perustamisen (2 AD7, 19 AD5, 5 AST5, 5 AST3 ja 12 AST1) sekä yhden väliaikaisen toimen palkkaluokan korottamisen AD 10:stä AD 14:een uuden poliittisen ryhmän muodostamisesta johtuvien lisätarpeiden täyttämiseksi;

5 prosentin henkilöstövähennys

85.  palauttaa mieliin, että parlamentti toteuttaa viiden prosentin henkilöstövähennystavoitettaan kolmantena perättäisenä vuonna noudattaen asianmukaisesti toimielinten välisen sopimuksen kirjainta ja henkeä; tähdentää, että sen henkilöstötaulukosta on tässä tarkoituksessa poistettu 171 vakinaista virkaa vuodesta 2014 lähtien(15); korostaa, että saavuttaakseen vuoteen 2018 mennessä täysin viiden prosentin henkilöstövähennystavoitteen sen henkilöstötaulukosta olisi vähennettävä vielä kaksi kertaa 57 virkaa(16);

86.  painottaa, että toimielinten välisen sopimuksen 27 kohdan mukaisesti viiden prosentin vähennystavoitteella kompensoidaan vaikutusta, joka johtuu työajan pidentämisestä 37,5 viikkotunnista 40 viikkotuntiin, verrattuna 1. tammikuuta 2013 voimassa olleeseen henkilöstötaulukkoon; katsoo, että vähennystä on sovellettava pysyvään työmäärään ja että näin ollen uudet vastuut ja tehtävät on jätettävä vähennyksen ulkopuolelle;

87.  toteaa, että uusia toimia on perustettu vain välttämättömiin tarpeisiin ja siinä on otettu huomioon parlamentin oikeuksien lujittaminen ja sille vuoden 2013 jälkeen annetut uudet tehtävät sekä tärkeät rakennemuutokset, kuten tehtävien siirtäminen suoritettavaksi talon sisällä, joka toteutettiin sisäisin siirroin aina, kun se oli mahdollista; on päättänyt sulkea nämä lisätoimet viiden prosentin henkilöstövähennystavoitteen ulkopuolelle;

88.  pyytää, että valvoessaan parlamentin henkilöstövähennystavoitteen toteutumista komissio ottaa huomioon nämä uudet näkökohdat, joihin kuuluu pysyvä työmäärä, poliittisten ryhmien jättäminen laskelmien ulkopuolelle, tehtävien siirtäminen suoritettavaksi talon sisällä, joka kompensoidaan leikkaamalla ulkoisten palvelujen budjettikohtien määrärahoja, sekä uudet oikeudet ja tehtävät;

89.  korostaa, että viiden prosentin henkilöstövähennystavoitteen täytäntöönpano ei saisi asettaa vaakalaudalle parlamentin asiaankuuluvaa toimintaa ja sen perustehtävien hoitamista eikä vaikuttaa sen lainsäädäntöosaamiseen tai jäsenten ja henkilöstön työskentelyoloihin;

90.  palauttaa mieleen, että kaikista sopimuksista huolimatta parlamentilla ja neuvostolla on suvereeni vapaus arvioida ja päättää vuosittain talousarvion sisällöstä;

Muut henkilöstöasiat

91.  huomauttaa, että pääsihteeristön uudet toimet olisi täytettävä sisäisin siirroin, ellei uusien virkojen perustamistarpeelle ole asianmukaisesti perusteltua ja toteen näytettyä tarvetta;

92.  korostaa, että parlamentin toimintaan tai menettelyihin liittyvät uudelleenjärjestelyt eivät saisi heikentää henkilöstön työskentelyolosuhteita ja sosiaalisia oikeuksia heidän asemastaan riippumatta;

93.  toistaa, että jäsenten valtuutettujen avustajien ja paikallisten avustajien välillä on päästävä uuteen tasapainoon, jotta varmistetaan asianmukainen tuki jäsenten parlamentaariselle työlle; toteaa, että tavoitteen saavuttamiseksi pääsihteeri on tehnyt puhemiehistölle tätä koskevan ehdotuksen; toteaa, että puhemiehistössä on sovittu asiasta ja että edellä mainitussa 29. huhtikuuta 2015 annetussa päätöslauselmassa parlamentin ennakkoarviosta tuloista ja menoista esitettyyn Euroopan parlamentin pyyntöön on keskeisiltä osin vastattu; panee tyytyväisenä merkille, että tämä sopimus on päätetty panna välittömästi täytäntöön;

94.  muistuttaa olevansa sitoutunut tukemaan parlamentin toiminnan monikielisyyttä ja pitää yllä korkeita tulkkaus- ja käännösvaatimuksia; kehottaa pääsihteeriä esittämään budjettivaliokunnalle tulokset käynnistämästään analyysistä ja arvioinnista sen jälkeen, kun tulkkien uusista työehdoista ei päästy sopimukseen (keväällä 2015); odottaa pääsihteeriltä mahdollisimman joustavia toimia, jotta varmistettaisiin, että jäsenille tarjottavat tulkkaus- ja käännöspalvelut säilyvät korkealaatuisina;

95.  pyytää pääsihteeriä toimittamaan kaikkia parlamentin henkilöstötaulukon toimia vuosina 2014–2016 koskevan yksityiskohtaisen selvityksen, jossa toimet on eritelty yksiköittäin, palkkaluokittain ja sopimustyyppien perusteella;

Kiinteistöpolitiikka

96.  palauttaa mieliin, että budjettivaliokunnalle olisi tiedotettava säännöllisesti parlamentin kiinteistöpolitiikkaan liittyvistä uusista kehityssuuntauksista ja sitä olisi kuultava ajoissa eli jo ennen sopimusten tekemistä kaikista rahoitusvaikutuksia aiheuttavista kiinteistöhankkeista; vahvistaa, että kaikkien kiinteistöhankkeiden rahoitusvaikutus tutkitaan tarkkaan;

97.  katsoo, että kiinteistöhankkeita koskevat päätökset olisi tehtävä avoimesti;

98.  kehottaa jälleen kerran esittämään budjettivaliokunnalle uuden keskipitkän aikavälin kiinteistöstrategian mahdollisimman pian ja viimeistään vuoden 2016 alussa, jotta se voitaisiin ottaa huomioon valmisteltaessa parlamentin ennakkoarviota varainhoitovuodeksi 2017; kehottaa pääsihteeriä esittämään budjettivaliokunnalle mahdollisen pitkän aikavälin strategian vuoteen 2025 saakka hyvissä ajoin ennen talousarvion käsittelyä parlamentissa syksyllä 2016;

99.  panee merkille, että vuodesta 2014 lähtien Luxemburgissa sijaitsevan Konrad Adenauer -rakennuksen (KAD) rakennusinvestointeihin ei ole osoitettu määrärahoja; palauttaa mieliin, että vuoden 2016 ennakkoarvioon sisältyvästä määrästä katetaan vain työt ja palvelut, jotka parlamentti maksaa suoraan, ts. lähinnä hankkeen hallinnointikulut, teknisen asiantuntemuksen kulut ja konsultointikustannukset; kehottaa pääsihteeriä arvioimaan ennen tämän vuoden loppua vuoden 2015 talousarviossa käyttämättä jääviä varoja ja sitomaan ne KAD-hankkeeseen vuoden 2015 lopussa tehtävällä määrärahasiirtoesityksellä, jotta vältettäisiin mahdollisimman pitkälle kiinteistöihin liittyvät tulevat korkomaksut;

Jäsenten kulut

100.  toteaa toistamiseen, että on lisättävä jäsenten yleistä kulukorvausta koskevaa avoimuutta; kehottaa parlamentin puhemiehistöä määrittelemään tämän korvauksen mukaisesti hyväksyttyjä menoja koskevalle tilivelvollisuudelle tarkemmat säännöt siten, että parlamentille ei aiheudu lisäkustannuksia;

101.  pyytää arvioimaan tuloksia, joita on saatu aikaan rajoittamalla yhteisen työryhmän päätöksen mukaisesti vapaaehtoisesti jäsenten ja henkilöstön lentoja bisnesluokassa, sekä mahdollisia säästökeinoja, joilla voitaisiin vähentää jäsenten ja henkilöstön matkakuluja;

Pääluokka IV – Tuomioistuin

102.  pitää valitettavana, että komissio on vähentänyt toimielimen henkilöstötaulukosta 20 tointa, vaikka tuomioistuimen toiminta lisääntyy jatkuvasti ja suunnitteilla on yleistä tuomioistuinta koskeva uudistus, ja katsoo, että tästä saattaa syntyä pullonkauloja ja oikeudenkäytön asianmukainen toiminta ja nopeus voivat vaarantua; on näin ollen päättänyt palauttaa tuomioistuimen alun perin pyytämät 20 tointa;

103.  pitää valitettavana, että neuvosto on korottanut henkilöstön palkkakuluihin varattuihin määrärahoihin sovellettavan kiinteämääräisen perusvähennyksen 2,5 prosentista 3,2 prosenttiin, mikä tarkoittaa, että määrärahoista vähennetään 1,55 miljoonaa euroa, ja on ristiriidassa tuomioistuimen tointen erittäin korkean täyttöasteen (98 prosenttia vuoden 2014 lopussa) ja talousarvion korkean toteutusasteen (99 prosenttia vuonna 2014) kanssa; mukauttaa näin ollen kiinteämääräistä perusvähennystä talousarvioesityksen tasolle ja peruuttaa tähän liittyvän määrärahavähennyksen ja toteaa, että tällä varmistetaan, että tuomioistuin kykenee selviytymään asianmukaisesti oikeustapausten suuresti lisääntyneestä määrästä ja käyttämään täysimääräisesti sille osoitetut toimet;

104.  on lisäksi päättänyt palauttaa tuomioistuimen alun perin pyytämät seitsemän tointa, jotta se voisi vahvistaa turvallisuusyksikkönsä toimintaa henkilöstön, vierailijoiden ja asiakirjojen turvallisuuden parantamiseksi ja panna samalla täytäntöön yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen uuden 105 artiklan, joka koskee erittäin korkeatasoisen turvajärjestelmän käyttöönottoa, jonka ansiosta asianomaiset osapuolet voisivat tietyissä tapauksissa toimittaa unionin ja jäsenvaltioiden turvallisuuteen tai kansainvälisten suhteiden hoitamiseen liittyviä tietoja tai asiakirjoja;

105.  tähdentää samalla tuomioistuimen kiinteistöjen turvallisuuteen ja valvontaan liittyvien resurssien tarvetta ja on päättänyt näin ollen palauttaa neuvoston leikkaamat talousarvioesityksen määrärahat;

106.  poistaa nykyisen virkamatkoja koskevan varauksen ja korvaa sen uudella varauksella, joka voidaan vapauttaa, kun tuomioistuin julkaisee tietoja tuomarien ulkopuolisesta toiminnasta, kuten parlamentti pyysi tuomioistuinta koskeneessa vuoden 2013 vastuuvapauspäätöslauselmassaan(17);

Pääluokka V – Tilintarkastustuomioistuin

107.  palauttaa kiinteämääräisen perusvähennyksen alkuperäiselle tasolleen 2,76 prosenttiin, jotta tilintarkastustuomioistuin voisi rahoittaa henkilöstötarpeensa;

108.  palauttaa kaikkiin muihin budjettikohtiin neuvoston leikkaamat määrärahat, jotta tilintarkastustuomioistuin voisi noudattaa työohjelmaansa ja antaa tarkastuskertomukset suunnitelmien mukaisesti;

Pääluokka VI – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

109.  palauttaa kiinteämääräisen perusvähennyksen alkuperäiselle tasolleen 4,5 prosenttiin, jotta komitean tarpeet voitaisiin täyttää ja jotta se selviytyisi henkilöstön määrän jatkuvasta vähenemisestä, kun parlamentin ja komitean välistä yhteistyösopimusta pannaan täytäntöön;

110.  on myös päättänyt palauttaa talousarvioesityksen määrärahat matka- ja oleskelukuluja koskeviin kohtiin;

Pääluokka VII – Alueiden komitea

111.  vähentää palkkoja ja palkanlisiä summalla, joka vastaa 66 palkankorotusta ja neljää lisätointa, joita ei vielä otettu talousarvioesitykseen, jotta otettaisiin huomioon näiden toimien siirto parlamenttiin;

112.  lisää kuitenkin määrärahoja tietyissä budjettikohdissa (ulkoinen kääntäminen, ulkopuolisten osallistuminen tapahtumiin, viestintä, edustusmenot, poliittisten ryhmien tiedotus, virkamatkat ja siivous ja kunnossapito), jotta ne vastaisivat paremmin komitean omia arvioita siitä, mitä se tarvitsee voidakseen hoitaa poliittisia tehtäviään ja täyttää velvoitteensa;

113.  palauttaa lisäksi neuvoston tekemät leikkaukset komitean kiinteistöjen turvallisuutta ja valvontaa koskevan budjettikohdan määrärahoihin, jotta turvatoimiin olisi tarjolla riittävä rahoitus myös siinä tapauksessa, että valmiustaso kohoaa vuonna 2016 (keltaiselle tasolle);

Pääluokka VIII – Euroopan oikeusasiamies

114.  pitää valitettavana, että neuvosto on vähentänyt Euroopan oikeusasiamiehen talousarvioesityksen määrärahoja 135 000 eurolla; korostaa, että vähennys rasittaisi kohtuuttomasti oikeusasiamiehen erittäin niukkaa talousarviota ja vaikuttaisi merkittävästi toimielimen valmiuksiin palvella unionin kansalaisia tehokkaasti; palauttaa siksi kaikki neuvoston leikkaamat määrärahat, jotta oikeusasiamies pystyisi hoitamaan tehtäviään ja kunnioittamaan sitoumuksiaan;

Pääluokka IX – Euroopan tietosuojavaltuutettu

115.  pitää valitettavana, että neuvosto on vähentänyt Euroopan tietosuojavaltuutetun talousarvioesityksen määrärahoja 135 000 eurolla; korostaa, että vähennys rasittaisi kohtuuttomasti tietosuojavaltuutetun erittäin niukkaa talousarviota ja vaikuttaisi merkittävästi toimielimen valmiuksiin avustaa unionin muita toimielimiä tehokkaasti; palauttaa siksi kaikki neuvoston leikkaamat määrärahat, jotta tietosuojavaltuutettu pystyisi suoriutumaan velvoitteistaan ja kunnioittamaan sitoumuksiaan;

Pääluokka X – Euroopan ulkosuhdehallinto

116.  katsoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnolle on varmistettava asianmukainen rahoitus, jotta se selviytyisi geopoliittisen epävarmuuden asettamista haasteista ja varmistaisi unionin aseman maailmassa; palauttaa näin ollen talousarvioesityksen määrärahat kaikkiin budjettikohtiin ja poistaa neuvoston hyväksymät euron valuuttakurssivaihteluihin liittyvät varaukset;

o
o   o

117.  katsoo, että unionin talousarviorahoituksella voidaan auttaa puuttumaan tehokkaasti unionin tämänhetkisten kriisien seurauksiin mutta myös niiden perimmäisiin syihin; katsoo kuitenkin, että unionin laajuiset odottamattomat tapahtumat olisi ratkaistava yhteisin ponnistuksin ja lisäämällä voimavaroja unionin tasolla sen sijaan, että aiemmin tehdyt sitoumukset kyseenalaistetaan tai uskotaan edelleen puhtaasti kansallisiin ratkaisuihin; tähdentää näin ollen, että joustavuussäännökset on luotu sitä varten, että niiden avulla tilanteeseen voidaan reagoida yhdessä ja nopeasti, ja että niitä olisi käytettävä täysimääräisesti monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien tiukkojen rajoitusten kompensoimiseksi;

118.  painottaa, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen voimaantulosta on kulunut hädin tuskin kahta vuotta ja tänä aikana komissio on jo kahdesti joutunut pyytämään joustovälineen varojen ja ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käyttöönottoa kattaakseen kiireelliset ennakoimat tarpeet, joita ei voitu rahoittaa monivuotisen rahoituskehyksen jäljellä olevista enimmäismääristä; panee myös merkille, että vuodeksi 2015, joka on ensimmäinen toimintavuosi, varattujen maksusitoumusten yleinen liikkumavara käytettiin välittömästi täysimääräisesti ja että unionin kahden tärkeän ohjelman varoja oli vähennettävä uusien aloitteiden rahoituksen mahdollistamiseksi; tähdentää, että vuosien 2014–2015 etupainotteisen rahoituksen vuoksi useiden unionin ohjelmien maksusitoumuksia on vähennetty tai niitä ei ole lainkaan käytettävissä vuonna 2016; pitää näin ollen selvänä, että monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärät ovat liian tiukat monissa otsakkeissa ja lamaannuttavat unionin aloilla, joilla tarpeet ovat suurimmat, samalla kun käytettävissä olevat monivuotisen rahoituskehyksen joustomekanismit on jo viety äärirajoilleen, katsoo, että näiden kehityssuuntauksien valossa monivuotista rahoituskehystä on todella uudistettava väliarvioinnin yhteydessä; odottaa malttamattomana komission tekevän tästä asiasta vuonna 2016 kunnianhimoisia ehdotuksia;

119.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä tarkistukset esitykseen yleiseksi talousarvioksi neuvostolle ja komissiolle, muille toimielimille ja elimille, joita asia koskee, sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1)EUVL L 163, 23.6.2007, s. 17.
(2)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(3)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(4)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0061.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0172.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0263.
(8)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 604/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 31).
(9)Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2015, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä ITERistä ja fuusioenergian kehittämisestä vastaavan eurooppalaisen yhteisyrityksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2013 (EUVL L 255, 30.9.2015, s. 395).
(10)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1304/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470).
(11) Neuvoston direktiivi 98/58/EY, annettu 20 päivänä heinäkuuta 1998, tuotantoeläinten suojelusta (EYVL L 221, 8.8.1998, s. 23).
(12)Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. lokakuuta 2013 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2014 (Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0437).
(13)Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. lokakuuta 2014 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2015 (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0036).
(14)Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2015 Euroopan parlamentin ennakkoarviosta tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2016 (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0172).
(15)-67 virkaa vuonna 2014, -47 virkaa vuonna 2015 ja -57 virkaa vuonna 2016
(16)Poliittiset ryhmät päätettiin jättää tämän vähennyksen ulkopuolelle poliittisella päätöksellä, joten vähennykset kohdistuvat pääsihteeristön hallintokaavioon (virkojen viitemäärä (1 prosentti): -57).
(17)Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2015, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2013, pääluokka IV – Tuomioistuin (EUVL L 255, 30.9.2015, s. 118);


Euroopan unionin tuomioistuin: yleisen tuomioistuimen tuomarien lukumäärä ***II
PDF 236kWORD 63k
Päätöslauselma
Teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 28. lokakuuta 2015 neuvoston ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamasta kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan N:o 3 muuttamisesta (09375/1/2015 – C8-0166/2015 – 2011/0901B(COD))
P8_TA(2015)0377A8-0296/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (09375/1/2015 – C8‑0166/2015),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(1) Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetusta unionin tuomioistuimen pyynnöstä (02074/2011),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 21. lokakuuta 2015 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin toisessa käsittelyssä vahvistama kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 8 kohdan a alakohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 69 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A8-0296/2015),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn toisen käsittelyn kannan;

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisen lausuman;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle, unionin tuomioistuimelle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 28. lokakuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2015/… antamiseksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan N:o 3 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2015/2422.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteinen lausuma

Uudistusprosessin päättyessä unionin yleisessä tuomioistuimessa on kaksi tuomaria jäsenvaltiota kohti. Naisten ja miesten tasa-arvon saavuttamiseksi, mikä on Euroopan unionin tavoite Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti, jäsenvaltioiden hallitusten olisi varmistettava mahdollisimman laajasti naisten ja miesten tasapuolinen edustus asettaessaan ehdolle henkilöitä Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 254 artiklan mukaisesti.

(1)Hyväksytyt tekstit, 15.4.2014, P7_TA(2014)0358.


Kalastusta koskevat säännökset GFCM:n (Välimeren yleinen kalastuskomissio) sopimusalueella ***II
PDF 238kWORD 61k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 28. lokakuuta 2015 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi eräistä kalastusta koskevista säännöksistä GFCM:n (Välimeren yleisen kalastuskomission) sopimusalueella annetun asetuksen (EU) N:o 1343/2011 muuttamisesta (08806/1/2015 – C8-0260/2015 – 2014/0213(COD))
P8_TA(2015)0378A8-0295/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (08806/1/2015 – C8‑0260/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 15. lokakuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0457),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A8-0295/2015),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan lausuman;

3.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

4.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

5.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen ja siihen liittyvän Euroopan parlamentin lausuman yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

6.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Euroopan parlamentin lausuma troolien ja kidusverkkojen käyttöä Mustallamerellä koskevien poikkeuksien myöntämisestä

”Euroopan parlamentti toteaa, että asetukseen (EU) N:o 1343/2011 sisällytettävän 15 a artiklan säännökset poikkeuksista kieltoon käyttää tiettyä pyydystä Mustallamerellä ovat poikkeuksellisia. Niissä otetaan huomioon vallitseva tilanne alueella, jolla jäsenvaltiot ovat toteuttaneet toimenpiteitä mahdollistaakseen asianomaisen pyydyksen käytön GFCM:n (Välimeren yleisen kalastuskomission) asiaankuuluvien suositusten mukaisesti. Nämä tiedot olivat parlamentin saatavilla jo ennen komission tämänhetkisen ehdotuksen jättämistä käsiteltäväksi. Parlamentti hyväksyy näistä syistä ja tässä asiayhteydessä järjestelyt, joiden nojalla asianomaiset jäsenvaltiot saavat luvan kyseisten poikkeusten myöntämiseen. Se kuitenkin korostaa, että näitä säännöksiä ei saa pitää tai käyttää ennakkotapauksena missään tulevassa säädöksessä.”

(1)EUVL C 12, 15.1.2015, s. 116.
(2)Hyväksytyt tekstit, 13.1.2015, P8_TA(2015)0005.


Muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen käyttö ***I
PDF 233kWORD 60k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 28. lokakuuta 2015 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse jäsenvaltioiden mahdollisuudesta rajoittaa muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen käyttöä tai kieltää se alueellaan (COM(2015)0177 – C8-0107/2015 – 2015/0093(COD))
P8_TA(2015)0379A8-0305/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0177),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0107/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Belgian edustajainhuoneen, Espanjan parlamentin, Alankomaiden parlamentin alahuoneen ja Itävallan liittoneuvoston toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 16. syyskuuta 2015 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 13. lokakuuta 2015 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A8-0305/2015),

1.  hylkää komission ehdotuksen;

2.  pyytää komissiota peruuttamaan ehdotuksensa ja antamaan uuden ehdotuksen;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1)Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
(2)Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.


Uuselintarvikkeet ***I
PDF 235kWORD 67k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 28. lokakuuta 2015 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi uuselintarvikkeista (COM(2013)0894 – C7-0487/2013 – 2013/0435(COD))
P8_TA(2015)0380A8-0046/2014

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0894),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0487/2013),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon sekä neuvoston että Euroopan parlamentin 29. maaliskuuta 2011 vahvistamat kannat uuselintarvikkeita koskevan sovittelumenettelyn epäonnistuttua,

–  ottaa huomioon Ranskan kansalliskokouksen ja Ranskan senaatin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan (N:o 2) mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan säädösesitys ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 30. huhtikuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A8-0046/2014),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 28. lokakuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/… antamiseksi uuselintarvikkeista, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 258/97 ja komission asetuksen (EY) N:o 1852/2001 kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2015/2283.)

(1)EUVL C 311, 12.9.2014, s. 73.


Tietyt ilman epäpuhtaudet ***I
PDF 666kWORD 336k
Euroopan parlamentin tarkistukset 28. lokakuuta 2015 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä sekä direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta (COM(2013)0920 – C7-0004/2014 – 2013/0443(COD))(1)
P8_TA(2015)0381A8-0249/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Seitsemännessä ympäristöalan toimintaohjelmassa18 vahvistetaan unionin ilmanlaatupolitiikan pitkän aikavälin tavoite eli sellaisen ilmanlaadun saavuttaminen, josta ei aiheudu merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ja riskejä ihmisten terveydelle ja ympäristölle, ja tätä varten vaaditaan voimassa olevan ilmanlaatua koskevan unionin lainsäädännön täysimääräistä noudattamista, strategisia tavoitteita ja toimia vuoden 2020 jälkeisenä aikana, tehostettuja toimia aloilla, joilla väestö ja ekosysteemit ovat alttiina ilman epäpuhtauksien suurille pitoisuuksille, sekä erityisesti suurempaa synergiaa ilmanlaatua koskevan lainsäädännön ja ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuutta koskevan unionin politiikan tavoitteiden välillä.
(2)  Seitsemännessä ympäristöalan toimintaohjelmassa18 vahvistetaan unionin ilmanlaatupolitiikan pitkän aikavälin tavoite eli sellaisen ilmanlaadun saavuttaminen, josta ei aiheudu merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ja riskejä ihmisten terveydelle ja ympäristölle, ja tätä varten vaaditaan voimassa olevan ilmanlaatua koskevan unionin lainsäädännön täysimääräistä noudattamista, strategisia tavoitteita ja toimia vuoden 2020 jälkeisenä aikana, tehostettuja toimia aloilla, joilla väestö ja ekosysteemit ovat alttiina ilman epäpuhtauksien suurille pitoisuuksille, sekä erityisesti suurempaa synergiaa ilmanlaatua koskevan lainsäädännön ja ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuutta koskevan unionin politiikan tavoitteiden välillä. Yhteinen maatalouspolitiikka vuosiksi 2014–2020 tarjoaa jäsenvaltioille mahdollisuuden edistää ilmanlaatua erityistoimenpiteillä. Tulevan arvioinnin avulla saadaan parempi käsitys näiden toimenpiteiden vaikutuksista.
__________________
__________________
18 Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta vuoteen 2020 ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”, COM(2012)0710, 29.11.2012.
18 Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta vuoteen 2020 ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”, COM(2012)0710, 29.11.2012.
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)
(4 a)  Jäsenvaltiot ja unioni ovat vuonna 2013 tehdyn elohopeaa koskevan Minamatan yleissopimuksen sopimuspuolia; sen tavoitteena on parantaa ihmisten terveyttä ja ympäristönsuojelua vähentämällä olemassa olevista ja uusista lähteistä peräisin olevia elohopeapäästöjä. Tämän direktiivin avulla olisi vähennettävä unionin elohopeapäästöjä siten kuin elohopeaa koskevasta yhteisön strategiasta 28 päivänä tammikuuta 2005 annetussa komission tiedonannossa neuvostolle ja Euroopan parlamentille sekä elohopeaa koskevassa Minamatan yleissopimuksessa vaaditaan.
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Sen vuoksi direktiivillä 2001/81/EY perustettua kansallisten päästörajojen järjestelmää olisi tarkistettava siten, että se vastaa unionin ja jäsenvaltioiden kansainvälisiä velvoitteita.
(6)  Sen vuoksi direktiivillä 2001/81/EY perustettua kansallisten päästörajojen järjestelmää olisi tarkistettava siten, että varmistetaan sen noudattavan unionin ja jäsenvaltioiden kansainvälisiä velvoitteita.
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 8 kappale
(8)  Tämän direktiivin odotetaan osaltaan edistävän unionin lainsäädännössä asetettujen ilmanlaatutavoitteiden saavuttamista ja ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämistä lyhytikäisten ilman epäpuhtauksien päästöjä vähentämällä sekä ilmanlaadun paranemista globaalilla tasolla.
(8)  Tämän direktiivin odotetaan osaltaan edistävän kustannustehokkaasti unionin lainsäädännössä asetettujen ilmanlaatutavoitteiden saavuttamista ja ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämistä lyhytikäisten ilman epäpuhtauksien päästöjä vähentämällä ja myös ilmanlaadun paranemista globaalilla tasolla sekä niin, että parannetaan unionin ilmasto- ja energiapolitiikan välisiä synergiavaikutuksia ja estetään päällekkäisyys nykyisen lainsäädännön kanssa. Tämä direktiivi olisi mukautettava erityisesti unionin sekä kansainvälisen tason kehittyviin ilmastonmuutostoimiin, kuten ilmastoa ja energiaa koskevaan vuoden 2030 toimintakehykseen sekä kattavaan ja sitovaan globaaliin ilmastonmuutossopimukseen.
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 8 a kappale (uusi)
(8 a)  Tällä direktiivillä olisi myös pyrittävä vähentämään terveyteen liittyviä kustannuksia, joita unionille aiheutuu ilman pilaantumisen johdosta, siten, että parannetaan EU:n kansalaisten elämänlaatua ja edistetään siirtymistä vihreään talouteen.
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 8 b kappale (uusi)
(8 b)  Meriliikenteen päästöjen vähentämiseksi on tarpeen varmistaa Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) asettamien rajojen täysimääräinen ja oikea-aikainen noudattaminen samoin kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/33/EU1a tinkimätön täytäntöönpano. On myös toteutettava lisätoimia laivaliikenteen päästöjen valvomiseksi. On tarkoituksenmukaista, että unioni ja sen jäsenvaltiot tarkastelevat uusien päästöjen valvonta-alueiden määrittämistä ja jatkavat työskentelyä Kansainvälisen merenkulkujärjestön sisällä päästöjen vähentämiseksi.
______________
1a Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/33/EU, annettu 21 päivänä marraskuuta 2012, neuvoston direktiivin 1999/32/EY muuttamisesta meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuuden osalta (EUVL L 327, 27.11.2012, s. 1).
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 9 kappale
(9)  Jäsenvaltioiden olisi täytettävä tässä direktiivissä vuosille 2020 ja 2030 asetetut päästövähennysvelvoitteet. Jotta voidaan varmistaa osoitettavissa oleva edistyminen vuodelle 2030 asetettujen velvoitteiden täyttämisessä, jäsenvaltioiden olisi saavutettava vuonna 2025 välivaiheen päästötasot, jotka on määritelty lineaarisen vähentämisen kehityspolun perusteella niiden vuoden 2020 päästötasojen ja vuodelle 2030 asetetuissa päästövähennysvelvoitteissa määriteltyjen päästötasojen välillä, ellei tästä aiheudu suhteettomia kustannuksia. Jos vuoden 2025 päästöjä ei voida rajoittaa näille tasoille, jäsenvaltioiden olisi annettava perustelut tähän tämän direktiivin nojalla toimittamissaan raporteissa.
(9)  Tässä direktiivissä asetetaan sitovia kansallisia päästövähennysvelvoitteita vuosille 2020, 2025 ja 2030, jotta rajoitetaan ilman epäpuhtauksien päästöjä ilmakehään, edistetään tosiasiallisesti unionin tavoitetta sellaisen ilmanlaadun saavuttamisesta, josta ei aiheudu merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ja riskejä ihmisten terveydelle, ja vähennetään happamoitumista ja rehevöitymistä aiheuttavien epäpuhtauksien tasoja ja laskeumia alle kriittisten kuormitusten ja tasojen.
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 11 kappale
(11)  Jotta jäsenvaltiot voisivat täyttää kansalliset päästövelvoitteet ja saavuttaa välivaiheen päästötasot kustannustehokkaasti, niillä olisi oltava oikeus ottaa huomioon kansainvälisessä meriliikenteessä syntyvien päästöjen vähennykset, jos kyseisen alan päästöt ovat pienemmät kuin unionin lainsäädännön vaatimusten, mukaan luettuna neuvoston direktiivissä 1999/32/EY21 polttoaineiden sisältämän rikin pitoisuudelle asetetut rajat, mukaiset päästöt. Jäsenvaltioilla olisi myös oltava mahdollisuus täyttää yhteisesti metaania (CH4) koskevat velvoitteensa ja välivaiheen päästötasot ja soveltaa tässä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöstä N:o 406/2009/EY22. Kansallisten päästörajojen, päästövähennysvelvoitteiden ja välivaiheen päästötasojen noudattamisen tarkastamiseksi jäsenvaltiot voisivat tarkistaa kansallisia päästöinventaarioitaan päästöjä koskevan paremman tieteellisen ymmärryksen ja parannettujen menetelmien mukaisesti. Komissio voisi evätä jäsenvaltiolta minkä tahansa edellä mainitun jouston käytön, jos tässä direktiivissä esitetyt edellytykset eivät täyty.
(11)  Jotta jäsenvaltiot voisivat täyttää kansalliset päästövelvoitteet kustannustehokkaasti, jäsenvaltioilla olisi myös oltava mahdollisuus täyttää yhteisesti metaania (CH4) koskevat velvoitteensa ja soveltaa tässä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöstä N:o 406/2009/EY22. Kansallisten päästörajojen, päästövähennysvelvoitteiden ja päästötasojen noudattamisen tarkastamiseksi jäsenvaltiot voisivat tarkistaa kansallisia päästöinventaarioitaan päästöjä koskevan paremman tieteellisen ymmärryksen ja parannettujen menetelmien mukaisesti. Komissio voisi evätä jäsenvaltiolta tällaisen jouston käytön, jos tässä direktiivissä esitetyt edellytykset eivät täyty.
__________________
__________________
21 Neuvoston direktiivi 1999/32/EY, annettu 26 päivänä huhtikuuta 1999, tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentämisestä ja direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta (EYVL L 121, 11.5.1999, s. 13).
22 Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 406/2009/EY, tehty 23 päivänä huhtikuuta 2009, jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 136).
22 Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 406/2009/EY, tehty 23 päivänä huhtikuuta 2009, jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 136).
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 kappale
(12)  Jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä ja toteutettava kansallinen ilman pilaantumisen valvontaohjelma, jonka kautta ne pyrkivät täyttämään päästövähennysvelvoitteensa, saavuttamaan välivaiheen päästötasot ja edistämään tehokkaasti unionin ilmanlaatutavoitteiden saavuttamista. Tässä tarkoituksessa jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon tarve päästöjen vähentämiseen sellaisilla alueilla ja sellaisissa taajamissa, joihin vaikuttavat ylisuuret ilman epäpuhtauksien pitoisuudet ja/tai jotka lisäävät merkittävästi ilman pilaantumista muilla alueilla ja muissa taajamissa, naapurimaat mukaan luettuina. Tätä varten kansallisissa ilman pilaantumisen valvontaohjelmissa olisi edistettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY23 23 artiklassa säädettyjen ilmanlaatusuunnitelmien menestyksekästä täytäntöönpanoa.
(12)  Jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä ja toteutettava kansallinen ilman pilaantumisen valvontaohjelma, jonka kautta ne pyrkivät täyttämään päästövähennysvelvoitteensa ja edistämään tehokkaasti unionin ilmanlaatutavoitteiden saavuttamista. Tässä tarkoituksessa jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon tarve päästöjen vähentämiseen sellaisilla alueilla ja sellaisissa taajamissa, joihin vaikuttavat ylisuuret ilman epäpuhtauksien pitoisuudet ja/tai jotka lisäävät merkittävästi ilman pilaantumista muilla alueilla ja muissa taajamissa, naapurimaat mukaan luettuina. Tätä varten kansallisissa ilman pilaantumisen valvontaohjelmissa olisi edistettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY23 23 artiklassa säädettyjen ilmanlaatusuunnitelmien menestyksekästä täytäntöönpanoa.
__________________
__________________
23 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/50/EY, annettu 21 päivänä toukokuuta 2008, ilmanlaadusta ja sen parantamisesta (EUVL L 152, 11.6.2008, s. 1).
23 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/50/EY, annettu 21 päivänä toukokuuta 2008, ilmanlaadusta ja sen parantamisesta (EUVL L 152, 11.6.2008, s. 1).
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 kappale
(13)  Pääasiallisista lähteistä peräisin olevien ilmakehän NH3- ja PM2,5-päästöjen vähentämiseksi olisi kansallisiin ilman pilaantumisen valvontaohjelmiin sisällytettävä maatalouteen kohdistuvia toimenpiteitä. Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus toteuttaa kansallisten erityisolosuhteiden perusteella muita kuin tässä direktiivissä mainittuja toimenpiteitä, jos ne ovat ympäristötehokkuudeltaan vastaavia.
(13)  Pääasiallisista lähteistä peräisin olevien ilmakehän NH3-, CH4- ja PM2,5-päästöjen vähentämiseksi olisi kansallisiin ilman pilaantumisen valvontaohjelmiin sisällytettävä maatalouteen kohdistuvia toimenpiteitä. Näiden toimenpiteiden olisi perustuttava erityisiin tietoihin ottaen huomioon tieteen kehityksen ja jäsenvaltioiden toteuttamat aiemmat toimenpiteet ja niiden olisi oltava kustannustehokkaita. Näiden päästöjen vähentämiseksi olisi niin ikään toivottavaa, että laaditaan NH3:n käyttöä koskevia hyviä maatalouskäytäntöjä koskevat suuntaviivat, joita vaihdettaisiin unionin tasolla. Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus toteuttaa kansallisten erityisolosuhteiden perusteella muita kuin tässä direktiivissä mainittuja toimenpiteitä, jos ne ovat ympäristötehokkuudeltaan vastaavia.
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)
(13 a)  Pääasiallisista lähteistä peräisin olevien päästöjen vähentämiseksi olisi kansallisiin ilman pilaantumisen valvontaohjelmiin sisällytettävä kaikkiin asianomaisiin aloihin, kuten maatalouteen, teollisuuteen, tieliikenteeseen, liikkuviin työkoneisiin, sisävesiliikenteeseen ja kansalliseen vesiliikenteeseen, keskuslämmitykseen ja liuottimiin, kohdistuvia toimenpiteitä. Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus toteuttaa kansalliset erityisolosuhteet huomioon ottaen muita kuin tässä direktiivissä mainittuja toimenpiteitä, jos ne ovat ympäristötehokkuudeltaan vastaavia.
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 b kappale (uusi)
(13 b)  Toteuttaessaan maatalousalan toimenpiteitä, jotka on sisällytettävä ilman pilaantumisen valvontaohjelmiin, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vaikutukset pieniin ja keskisuuriin maatiloihin otetaan täysipainoisesti huomioon ja ettei näihin vaikutuksiin liity huomattavia lisäkustannuksia, joista tällaiset tilat eivät selviä. Ilmanlaadun parannukset olisi saavutettava oikeasuhteisilla toimenpiteillä, joilla suojataan maatilojen tulevaisuus. Kansallisissa ilman pilaantumisen valvontaohjelmissa olisi löydettävä tasapaino karjanhoidon ja pilaantumisen valvonnan välillä.
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 c kappale (uusi)
(13 c)  Kansallisten ilman pilaantumisen valvontaohjelmien yhteydessä toteutettuihin toimiin, joilla estetään NH3‑, CH4- ja PM2,5-päästöt, olisi voitava saada rahoitustukea muun muassa maaseuturahastosta, etenkin sellaisten pienten ja keskisuurten maatilojen toimiin, jotka edellyttävät merkittäviä muutoksia käytännöissä tai merkittäviä investointeja, kuten laajaperäinen laiduntaminen, akroekologia, anaerobinen mädätys käyttämällä maatalousjätettä biokaasun tuotantoa varten sekä vähäpäästöiset eläinsuojajärjestelyt.
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 14 a kappale (uusi)
(14 a)  Ilman laadun parantamiseksi erityisesti kaupunkialueilla kansallisissa ilman pilaantumisen valvontaohjelmissa olisi määritettävä toimia, joilla vähennetään typen oksidien ja hiukkasten päästöjä näillä alueilla.
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 a kappale (uusi)
(15 a)  Tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen sekä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti yleisölle olisi taattava laaja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus, jotta varmistetaan tämän direktiivin tosiasiallinen täytäntöönpano ja voimaansaattaminen ja suojataan oikeutta elää terveyden ja hyvinvoinnin kannalta laadukkaassa ympäristössä.
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 b kappale (uusi)
(15 b)  On suoritettava ympäristötarkastuksia ja markkinavalvontaa, jotta varmistetaan tämän direktiivin ja niiden toimien tehokkuus, joita hyväksytään sen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 c kappale (uusi)
(15 c)  Kun komissio arvioi EU:n ilmanlaatupolitiikan ja ilmasto- ja energiapolitiikan välistä yhteisvaikutusta, sen olisi tässä tarkoituksessa otettava huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun tutkimus, jossa tarkastellaan EU:n ilmanlaatupolitiikan ja ilmasto- ja energiapolitiikan välistä vuorovaikutusta (”Air Quality – Complementary Impact Assessment on interactions between EU air quality policy and climate and energy policy”).
Tarkistus 123
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 20 kappale
(20)  On tarpeen muuttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2003/35/EY26, jotta varmistettaisiin sen yhdenmukaisuus vuonna 1998 tehdyn, tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen kanssa.
(20)  On tarpeen muuttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2003/35/EY26, jotta varmistettaisiin sen ja direktiivin 2008/50/EY yhdenmukaisuus vuonna 1998 tehdyn, tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen kanssa.
____________________
____________________
26 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/35/EY, annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen sekä neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta yleisön osallistumisen sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden osalta (EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17).
26 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/35/EY, annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen sekä neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta yleisön osallistumisen sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden osalta (EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17).
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 21 kappale
(21)  Teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä I esitettyjen raportointiohjeiden sekä liitteessä III olevan I osan ja liitteiden IV ja V muuttamista niiden mukauttamiseksi tekniseen kehitykseen. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.
(21)  Teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä tietyksi ajaksi valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä I esitettyjen raportointiohjeiden sekä liitteessä III olevan I osan ja liitteiden IV ja V muuttamista niiden mukauttamiseksi tekniseen kehitykseen. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 26 a kappale (uusi)
(26 a)  Ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasvaltioiden on mukautettava mahdollisimman suuressa määrin kansalliset lakinsa tämän direktiivin mukaisiksi.
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 a kohta (uusi)
Tämän direktiivin tavoitteena on rajoittaa happamoittavien ja rehevöittävien epäpuhtauksien, otsonin esiasteiden, primääristen hiukkasten ja sekundääristen hiukkasten esiasteiden sekä muiden ilman epäpuhtauksien päästöjä ilmakehään, jolloin edistetään
a)  unionin pitkän aikavälin tavoitetta, jonka mukaan saavutetaan sellainen ilmanlaatu, josta ei aiheudu merkittäviä kielteisiä vaikutuksia tai riskejä ihmisten terveydelle ja ympäristölle, Maailman terveysjärjestön ilmanlaatua koskevien suuntaviivojen mukaisesti;
b)  biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemiä koskevien unionin tavoitteiden saavuttamista siten, että vähennetään happamoittavien ja rehevöittävien epäpuhtauksien sekä muiden epäpuhtauksien, kuten alailmakehän otsonin, tasoja ja laskeumia alle kriittisten kuormitusten ja tasojen;
c)  unionin säädöksissä asetettujen ilmanlaatua koskevien tavoitteiden saavuttamista;
d)  ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämistä lyhytikäisten ilman epäpuhtauksien päästöjä vähentämällä ja unionin ilmasto- ja energiapolitiikan välisiä synergiavaikutuksia parantamalla.
Tämä direktiivi mukautetaan erityisesti unionin sekä kansainvälisen tason kehittyviin ilmastonmuutostoimiin, kuten ilmastoa ja energiaa koskevaan vuoden 2030 toimintakehykseen sekä kattavaan ja sitovaan globaaliin ilmastonmuutossopimukseen.
Tarkistus 131
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 kohta
2.   ”otsonin esiasteella” typen oksideja, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä pl. metaani, metaania ja hiilimonoksidia;
2.   ˮotsonin esiasteellaˮ typen oksideja, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä pl. metaani ja hiilimonoksidia;
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.  ”kriittisellä kuormituksella” sellaista määrällistä arviota yhdelle tai useammalle epäpuhtaudelle altistumisesta, jonka alittavalla määrällä ei nykytiedon mukaan ole merkittäviä haittavaikutuksia tietyille ympäristön herkille tekijöille;
Tarkistus 24
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 3 b kohta (uusi)
3 b.  ”kriittisellä tasolla” sellaista epäpuhtauksien pitoisuutta ilmakehässä tai virtausta kohteeseen, jonka ylittävällä määrällä voi nykytiedon mukaan olla välittömiä haittavaikutuksia kohteeseen, kuten ihmisiin, kasveihin, ekosysteemeihin tai materiaaleihin;
Tarkistus 25
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 4 a kohta (uusi)
4 a.  ”alailmakehän otsonilla” ilmakehän alimmassa osassa olevaa otsonia;
Tarkistus 26
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 4 b kohta (uusi)
4 b.  ”haihtuvilla orgaanisilla yhdisteillä” (VOC) metaania lukuun ottamatta kaikkia ihmisen toiminnan aiheuttamia orgaanisia yhdisteitä, jotka voivat tuottaa valokemiallisia oksidantteja reagoidessaan auringonvalossa typen oksidien kanssa;
Tarkistus 28
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 6 a kohta (uusi)
6 a.  ”kansallisella päästörajalla” aineen kilotonneissa ilmaistua enimmäismäärää, joka jäsenvaltiosta voidaan päästää kalenterivuoden aikana;
Tarkistus 29
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 9 kohta
9.  ”kansainvälisellä meriliikenteellä” lippuvaltiosta riippumatta ja kalastusaluksia lukuun ottamatta kaikkien alusten merellä ja rannikkovesillä suorittamia matkoja, jotka alkavat yhden maan alueelta ja päättyvät toisen maan alueelle;
Poistetaan.
Tarkistus 30
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 12 a kohta (uusi)
12 a.  ”lähteeseen perustuvilla ilman pilaantumista koskevilla EU:n toimintamalleilla” asetuksia tai direktiivejä, joilla riippumatta näissä asetuksissa tai direktiiveissä säädetyistä velvoitteista on tavoitteena joko osittain tai kokonaan vähentää rikkidioksidin (SO2), typen oksidien (NOx), haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pl. metaani (NMVOC), ammoniakin (NH3), hiukkasten (PM2,5) ja metaanin (CH4) päästöjä toteuttamalla haittoja vähentäviä toimenpiteitä lähteellä, mukaan luettuna ainakin, mutta ei yksinomaan, päästöjen vähennykset seuraavilla välineillä:
–  direktiivi 94/63/EY1a,
–  direktiivi 97/68/EY1b,
–  direktiivi 98/70/EY1c,
–  direktiivi 1999/32/EY1d,
–  direktiivi 2009/126/EY1e,
–  direktiivi 2004/42/EY1f,
–  direktiivi 2007/46/EY1g, mukaan lukien asetus (EY) N:o 715/20071h,
asetus (EY) N:o 79/20091i,
asetus (EY) N:o 595/20091j ja asetus (EY) N:o 661/20091k,
–  direktiivi 2010/75/EU1l,
–  asetus (EU) N:o 167/20131m,
–  asetus (EU) N:o 168/20131n,
–  direktiivi 2014/94/EU1o.
_______________________
1a Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/63/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 1994, bensiinin varastoinnista ja sen jakelusta varastoalueilta huoltoasemille aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) päästöjen torjunnasta (EYVL L 365, 31.12.1994, s. 24).
1b Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/68/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 1997, liikkuviin työkoneisiin asennettavien polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen torjuntatoimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 59, 27.2.1998, s. 1).
1c Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/70/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 1998, bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta ja neuvoston direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta (EYVL L 350, 28.12.1998, s. 58).
1d Neuvoston direktiivi 1999/32/EY, annettu 26 päivänä huhtikuuta 1999, tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentämisestä ja direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta (EYVL L 121, 11.5.1999, s. 13).
1e Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/126/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, bensiinihöyryn talteenotto-ohjelman toisesta vaiheesta, joka koskee moottoriajoneuvojen polttoainetäydennyksen yhteydessä huoltoasemilla tapahtuvaa talteenottoa (EUVL L 285, 31.10.2009, s. 36).
1f Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/42/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, orgaanisten liuottimien käytöstä tietyissä maaleissa ja lakoissa sekä ajoneuvojen korjausmaalaustuotteissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta ja direktiivin 1999/13/EY muuttamisesta (EUVL L 143, 30.4.2004, s. 87).
1g Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/46/EY, annettu 5 päivänä syyskuuta 2007, puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle (puitedirektiivi) (EUVL L 263, 9.10.2007, s. 1).
1h Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 715/2007, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2007, moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta (EUVL L 171, 29.6.2007, s. 1).
1i Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 79/2009, annettu 14 päivänä tammikuuta 2009, vetykäyttöisten moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä ja direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta (EUVL L 35, 4.2.2009, s. 32).
1j Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 595/2009, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2009, moottoriajoneuvojen ja moottorien tyyppihyväksynnästä raskaiden hyötyajoneuvojen päästöjen osalta (Euro VI) ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta ja asetuksen (EY) N:o 715/2007 ja direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta sekä direktiivien 80/1269/ETY, 2005/55/EY ja 2005/78/EY kumoamisesta (EUVL L 188, 18.7.2009, s. 1).
1k Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 661/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, moottoriajoneuvojen, niiden perävaunujen sekä niihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden yleiseen turvallisuuteen liittyvistä tyyppihyväksyntävaatimuksista (EUVL L 200, 31.7.2009, s. 1).
1l Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17).
1m Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 167/2013, annettu 5 päivänä helmikuuta 2013, maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta (EUVL L 60, 2.3.2013, s. 1).
1n Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 168/2013, annettu 15 päivänä tammikuuta 2013, kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta (EUVL L 60, 2.3.2013, s. 52).
1o Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/94/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta (EUVL L 307, 28.10.2014, s. 1).
Tarkistus 31
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 12 b kohta (uusi)
12 b.  ˮyleisöllä, jota asia koskeeˮ yleisöä, johon ilman epäpuhtauksien päästöt ilmakehään vaikuttavat tai todennäköisesti vaikuttavat tai joka on osallisena päästöissä; tämän määritelmän mukaisesti katsotaan, että asia koskee ympäristönsuojelua edistäviä valtioista riippumattomia järjestöjä, kuluttajajärjestöjä, haavoittuvassa asemassa olevien etuja edistäviä järjestöjä ja muita asiaankuuluvia terveydenhuoltoelimiä, jotka täyttävät kansallisen lainsäädännön vaatimukset.
Tarkistus 32
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on rajoitettava vuotuisia ihmisen toiminnasta aiheutuvia rikkidioksidin (SO2), typen oksidien (NOx), haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pl. metaani (NMVOC), ammoniakin (NH3), hiukkasten (PM2,5) ja metaanin (CH4) päästöjä vähintään liitteessä II vahvistettujen, vuosista 2020 ja 2030 alkaen sovellettavien kansallisten päästövähennysvelvoitteiden mukaisesti.
1.  Jäsenvaltioiden on rajoitettava vuotuisia ihmisen toiminnasta aiheutuvia rikkidioksidin (SO2), typen oksidien (NOx), haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pl. metaani (NMVOC), ammoniakin (NH3) ja hiukkasten (PM2,5) päästöjä vähintään liitteessä II vahvistettujen, vuosista 2020, 2025 ja 2030 alkaen sovellettavien kansallisten päästövähennysvelvoitteiden mukaisesti.
Tarkistus 33
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Jäsenvaltioiden on rajoitettava vuotuisia ihmisen toiminnasta aiheutuvia metaanin (CH4) päästöjä, pois lukien märehtijöistä aiheutuvat suoliston metaanipäästöt, vähintään liitteessä II vahvistettujen, vuodesta 2030 alkaen sovellettavien kansallisten päästövähennysvelvoitteiden mukaisesti.
Tarkistus 34
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
2.  Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joista ei koidu kohtuuttomia kustannuksia, rajoittaakseen ihmisen toiminnasta aiheutuvia SO2-, NOx-, NMVOC-, NH3-, PM2,5- ja CH4-päästöjään vuoden 2025 osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista. Näiden päästöjen tasot määritetään polttoaineiden myynnin pohjalta lineaarisen vähentämisen kehityspolun perusteella jäsenvaltioiden vuoden 2020 päästötasojen ja vuodelle 2030 asetetuissa päästövähennysvelvoitteissa määriteltyjen päästötasojen välillä.
2.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 9 artiklan mukaisesti komissiolle toimittamissaan raporteissa päivitykset edistymisestään kohti kansallisten päästövähennysvelvoitteiden saavuttamista.
Tarkistus 35
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 3 kohta – johdantokappale
3.  Seuraavia päästöjä ei oteta 1 ja 2 kohdan yhteydessä huomioon:
3.  Seuraavia päästöjä ei oteta 1 kohdan yhteydessä huomioon:
Tarkistus 36
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 3 kohta – d alakohta
d)  kansainvälisen meriliikenteen aiheuttamat päästöt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan 1 kohdan soveltamista.
d)  kansainvälisen meriliikenteen aiheuttamat päästöt.
Tarkistus 37
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 1 kohta
1.  Saavuttaakseen 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuodelle 2025 määritetyt välivaiheen päästötasot ja täyttääkseen liitteessä II NOx:lle SO2:lle ja PM2,5:lle asetetut, vuodesta 2030 alkaen sovellettavat kansalliset päästövähennysvelvoitteet jäsenvaltiot voivat kuitata kansainvälisessä meriliikenteessä saavutetuilla NOx-, SO2- ja PM2,5-päästöjen vähennyksillä saman vuoden aikana muista lähteistä vapautuvien NOx-, SO2- ja PM2,5-päästöjen vähennyksiä seuraavin edellytyksin:
Poistetaan.
a)  päästövähennykset saavutetaan merialueilla, jotka ovat osa jäsenvaltioiden aluemeriä, talousvyöhykkeitä tai epäpuhtauksien valvontavyöhykkeitä, mikäli niitä on perustettu;
b)  jäsenvaltiot ovat hyväksyneet ja toteuttaneet tehokkaita tarkkailu- ja tarkastustoimenpiteitä tämän joustomahdollisuuden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi;
c)  jäsenvaltiot ovat toteuttaneet toimenpiteitä saadakseen kansainvälisen meriliikenteen NOx-, SO2- ja PM2,5-päästöt pienemmiksi kuin mitä saavutettaisiin noudattamalla NOx-, SO2- ja PM2,5-päästöihin sovellettavia unionin vaatimuksia ja osoittaneet, että kyseisillä toimenpiteillä on saavutettu riittävän suuret päästöjen lisävähennykset;
d)  jäsenvaltiot ovat kuitanneet c alakohdan mukaisesti lasketuilla NOx-, SO2- ja PM2,5-päästöjen vähennyksillä enintään 20 prosenttia kokonaismäärästä, ja kuittaamisesta ei ole seurauksena liitteessä II vuodelle 2020 asetettujen kansallisten päästövähennysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen.
Tarkistus 38
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 2 kohta – johdantokappale
2.  Jäsenvaltiot voivat täyttää yhteisesti liitteessä II tarkoitetut metaanipäästöjen vähennyksiä koskevat velvoitteensa ja välivaiheen päästötasonsa seuraavin edellytyksin:
2.  Jäsenvaltiot voivat täyttää yhteisesti liitteessä II tarkoitetut metaanipäästöjen vähennyksiä koskevat velvoitteensa seuraavin edellytyksin:
Tarkistus 39
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 3 kohta
3.  Jäsenvaltiot voivat laatia tarkistettuja vuotuisia kansallisia SO2-, NOx-, NH3-, NMVOC- ja PM2,5-päästöinventaarioita liitteen IV mukaisesti, jos parannettujen, tieteellisen tiedon mukaisesti ajan tasalle saatettujen päästöinventaariomenetelmien soveltamisesta seuraisi niiden kansallisten päästövähennysvelvoitteiden tai välivaiheen päästötasojen noudattamatta jättäminen.
3.  Jäsenvaltiot voivat laatia tarkistettuja vuotuisia kansallisia SO2-, NOx-, NH3-, NMVOC- ja PM2,5-päästöinventaarioita liitteen IV mukaisesti, jos parannettujen, tieteellisen tiedon mukaisesti ajan tasalle saatettujen päästöinventaariomenetelmien soveltamisesta seuraisi niiden kansallisten päästövähennysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen.
Tarkistus 40
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 4 kohta
4.  Jäsenvaltioiden, jotka aikovat soveltaa 1, 2 ja 3 kohtaa, on ilmoitettava siitä komissiolle viimeistään asianomaista raportointivuotta edeltävän vuoden 30 päivänä syyskuuta. Ilmoituksessa on mainittava kaikki asianomaiset epäpuhtaudet ja alat sekä kansallisiin päästöinventaarioihin kohdistuvien vaikutusten laajuus, jos se on tiedossa.
4.  Jäsenvaltioiden, jotka aikovat soveltaa tämän direktiivin mukaisia joustoja, on ilmoitettava siitä komissiolle viimeistään asianomaista raportointivuotta edeltävän vuoden 31 päivänä joulukuuta. Ilmoituksessa on mainittava kaikki asianomaiset epäpuhtaudet ja alat sekä kansallisiin päästöinventaarioihin kohdistuvien vaikutusten laajuus, jos se on tiedossa.
Tarkistus 41
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 5 kohta – 1 alakohta
5.  Komissio tarkastelee ja arvioi Euroopan ympäristökeskuksen avustamana kunkin joustomahdollisuuden osalta, onko jouston käyttö tiettynä vuotena ollut asianomaisten vaatimusten ja kriteerien mukaista.
5.  Komissio tarkastelee ja arvioi Euroopan ympäristökeskuksen avustamana, onko jouston tai mukautuksen käyttö tiettynä vuotena ollut asianomaisten vaatimusten ja kriteerien mukaista.
Tarkistus 42
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 5 kohta – 2 alakohta
Jos komissio ei ole esittänyt vastalausetta yhdeksän kuukauden kuluessa asiaankuuluvan 7 artiklan 4, 5 tai 6 kohdassa tarkoitetun raportin vastaanottamisesta, jäsenvaltio katsoo, että haetun joustomahdollisuuden käyttö on hyväksytty ja voimassa kyseiselle vuodelle. Jos komissio katsoo, ettei joustomahdollisuuden käyttö ole sovellettavien vaatimusten ja kriteerien mukaista, se antaa päätöksen ja ilmoittaa jäsenvaltiolle, ettei sitä voida hyväksyä.
Jos komissio ei ole esittänyt vastalausetta kuuden kuukauden kuluessa asiaankuuluvan 7 artiklan 5 tai 6 kohdassa tarkoitetun raportin vastaanottamisesta, jäsenvaltio katsoo, että haetun joustomahdollisuuden käyttö on hyväksytty ja voimassa kyseiselle vuodelle. Jos komissio katsoo, ettei joustomahdollisuuden käyttö ole sovellettavien vaatimusten ja kriteerien mukaista, se antaa yhdeksän kuukauden kuluessa asiaa koskevan raportin vastaanottamisesta päätöksen ja ilmoittaa jäsenvaltiolle, ettei sitä voida hyväksyä. Päätökseen on liitettävä perustelu.
Tarkistus 43
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 6 kohta
6.  Komissio voi antaa 14 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen täytäntöönpanosäädöksiä, joissa tarkennetaan yksityiskohtaiset säännöt 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen joustomahdollisuuksien käyttöä varten.
6.  Komissio antaa 14 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen täytäntöönpanosäädöksiä, joissa tarkennetaan yksityiskohtaiset säännöt 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun jouston käyttöä varten.
Tarkistus 44
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on laadittava ja hyväksyttävä liitteessä III olevan 2 osan mukainen kansallinen ilman pilaantumisen valvontaohjelma vuotuisten ihmisen toiminnan aiheuttamien päästöjensä rajoittamiseksi 4 artiklan mukaisesti.
1.  Jäsenvaltioiden on laadittava ja hyväksyttävä liitteessä III olevan 2 osan mukainen kansallinen ilman pilaantumisen valvontaohjelma vuotuisten päästöjensä rajoittamiseksi 4 artiklan mukaisesti ja 1 artiklan mukaisten direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi.
Tarkistus 45
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – a a alakohta (uusi)
a a)  otettava huomioon päästöjen vähentämistoimenpiteiden kustannustehokkuus ja saavutetut päästövähennykset tai, jos jäsenvaltio asettaa etusijalle päästöjen vähentämistoimenpiteensä, päästövähennykset, jotka voidaan saavuttaa soveltamalla unionin voimassa olevaa lainsäädäntöä;
Tarkistus 46
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – a b alakohta (uusi)
a b)  asetettava etusijalle erityiset toimintalinjat haavoittuvassa asemassa olevien ihmisryhmien terveysriskien vähentämiseksi sekä direktiivin 2008/50/EY liitteessä XIV olevan B jakson mukaisesti vahvistetun altistumisen vähennystavoitteen noudattamisen varmistamiseksi;
Tarkistus 47
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – b alakohta
b)  otettava huomioon tarve vähentää ilman epäpuhtauksien päästöjä ilmanlaatutavoitteiden saavuttamiseksi alueellaan ja tilanteesta riippuen naapurijäsenvaltioissa;
b)  vähennettävä ilman epäpuhtauksien päästöjä ilmanlaatutavoitteiden, erityisesti direktiivin 2008/50/EY mukaisten raja-arvojen, saavuttamiseksi alueellaan ja tilanteesta riippuen naapurijäsenvaltioissa;
Tarkistus 48
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – b a alakohta (uusi)
b a)  määritettävä määrällisesti ne päästöjen lisävähennykset, joiden avulla saavutetaan vuoteen 2030 mennessä sellainen ilmanlaadun taso, joka vastaa Maailman terveysjärjestön suositusta tai on sitä parempi;
Tarkistus 49
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – b b alakohta (uusi)
b b)  määritettävä määrällisesti ne päästöjen lisävähennykset, joiden avulla saavutetaan ympäristön suojelemiseksi tarvittavat kriittiset kuormitukset ja tasot vuoteen 2030 mennessä;
Tarkistus 50
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – b c alakohta (uusi)
b c)  yksilöitävä toimenpiteet, joilla saavutetaan b a ja b b alakohdassa tarkoitetut tavoitteet;
Tarkistus 51
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – c a alakohta (uusi)
c a)  tuettava investointien siirtämistä kohti puhdasta ja tehokasta tekniikkaa ja kestävää tuotantoa verotuksellisten kannustimien avulla;
Tarkistus 52
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – c b alakohta (uusi)
c b)  arvioitava, missä määrin kansallisten maantieteellisten alueiden ilman pilaantumisen torjuntaan liittyvät tarpeet ja vaikeudet poikkeavat toisistaan;
Tarkistus 53
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – d a alakohta (uusi)
d a)  varmistettava, että asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset valvovat direktiivissä säädettyjen toimien tehokkuutta ja että niillä on toimivalta toimien toteuttamiseen tarvittaessa.
Tarkistus 124
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Komissio varmistaa, että kaikki lähteeseen perustuvat ilman pilaantumista koskevat EU:n toimintamallit ovat tarkoituksenmukaisia ja auttavat saavuttamaan unionin ilmanlaatutavoitteet.
Tätä varten komission ja jäsenvaltioiden on välittömästi päästävä sopimukseen parhaillaan käsiteltävänä olevasta ehdotuksesta uudeksi RDE-asetukseksi todellisissa ajo-olosuhteissa syntyvistä päästöistä.
Uutta tyyppihyväksyntämenetelmää on sovellettava viimeistään vuonna 2017, ja sillä on varmistettava, että NOx:n ja pienhiukkasten (PM2,5 ja PM10) kaltaisia epäpuhtauksia rajoitetaan tehokkaasti vaatimustenmukaisuuden tunnusluvuilla, jotka ovat tarpeen todellisten ajo-olosuhteiden huomioon ottamiseksi. Uusien testien on oltava riippumattomia ja avoimia.
Vaatimustenmukaisuuden tunnuslukujen on oltava tiukkoja ja kvantifioituja siten, että niissä otetaan huomioon ainoastaan RDE-testimenettelyn epävarmuus.
Tarkistus 55
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 2 b kohta (uusi)
2 b.  Jäsenvaltioiden on perustettava liikkuvien ja kiinteiden lähteiden rutiininomaisten ja satunnaisten ympäristötarkastusten, markkinavalvonnan ja julkisen raportoinnin järjestelmä, jotta varmistetaan, että toimintalinjoilla ja toimenpiteillä saavutetaan tehokkaasti päästövähennyksiä todellisissa käyttöolosuhteissa.
Komissio esittää viimeistään ...* lainsäädäntöehdotuksen unionin laajuisesta järjestelmästä, jota käytetään asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen hallinnoimaan käytönaikaista valvontaa koskevaan testaukseen ja kevyiden hyötyajoneuvojen päästönormeja koskevaan julkiseen raportointiin sen varmistamiseksi, että ajoneuvot ja moottorit vastaavat Euro 6 ‑vaatimuksia niiden koko käyttöiän aikana.
______________
* Kaksi vuotta tämän direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä.
Tarkistus 56
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.  Jäsenvaltiot voivat tukea matalan tason päästöjen lähteiden asteittaista poistamista edistämällä päästöjä läpi päästävien letkujen korvaamista päästöttömällä letkutekniikalla liikenteen ja polttoaineen tankkauksen alalla.
Tarkistus 57
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 4 kohta – b alakohta
b)  jäsenvaltiot päättävät käyttää jotakin 5 artiklassa esitettyä joustomahdollisuutta.
b)  jäsenvaltiot päättävät käyttää 5 artiklassa esitettyä joustoa.
Tarkistus 58
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 4 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Kansallisissa ilman pilaantumisen valvontaohjelmissa on mainittava, aikovatko jäsenvaltiot käyttää 5 artiklassa tarkoitettua joustoa.
Tarkistus 59
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 5 kohta
5.  Unionin asiaankuuluvan lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioiden on kuultava oman kansallisen ilman pilaantumisen valvontaohjelmansa luonnoksesta sekä ohjelman kaikista merkittävistä päivityksistä ennen niiden viimeistelyä suurta yleisöä sekä kaikilla tasoilla niitä toimivaltaisia viranomaisia, joita kansallisten ilman pilaantumisen valvontaohjelmien toteutus todennäköisesti koskee kyseisten viranomaisten ilman pilaantumiseen, ilmanlaatuun ja asianomaisiin hallinnointitehtäviin liittyvien erityisten ympäristövastuiden vuoksi. Tarvittaessa järjestetään valtioiden välisiä kuulemisia unionin asiaankuuluvan lainsäädännön mukaisesti.
5.  Unionin asiaankuuluvan lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioiden on kuultava oman kansallisen ilman pilaantumisen valvontaohjelmansa luonnoksesta sekä ohjelman kaikista päivityksistä ennen niiden viimeistelyä kaikilla tasoilla niitä toimivaltaisia viranomaisia, joita kansallisten ilman pilaantumisen valvontaohjelmien toteutus todennäköisesti koskee kyseisten viranomaisten ilman pilaantumiseen, ilmanlaatuun ja asianomaisiin hallinnointitehtäviin liittyvien erityisten ympäristövastuiden vuoksi. Näissä kuulemissa on kuultava asianomaisia paikallis- tai alueviranomaisia, jotka ovat vastuussa päästöjä vähentävien toimien täytäntöönpanosta tietyillä alueilla ja/tai tietyissä taajamissa, mukaan lukien alueet ja/tai taajamat, jotka sijaitsevat vähintään kahdessa jäsenvaltiossa.
Tarkistus 60
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 5 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Unionin asiaankuuluvan lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioiden on varmistettava, että suurta yleisöä kuullaan varhaisessa vaiheessa kansallisten ilman pilaantumisen valvontaohjelmien laatimisessa ja tarkistamisessa sekä niiden mahdollisissa päivityksissä ennen niiden viimeistelyä. Tarvittaessa valtioiden välisiä kuulemisia järjestetään unionin asiaa koskevan lainsäädännön, myös direktiivin 2008/50/EY 25 artiklan, mukaisesti.
Tarkistus 61
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 5 a kohta (uusi)
5 a.  Jäsenvaltioiden on nimitettävä oma riippumaton asiantuntijaelin, joka tarkastelee luonnoksia kansallisiksi ilman pilaantumisen valvontaohjelmiksi ja arvioi niissä esitettyjen tietojen paikkansapitävyyden sekä toimintalinjojen ja toimenpiteiden asianmukaisuuden. Tämän tarkastelun tulokset on saatettava yleisesti saataville ennen kansallisen ilman pilaantumisen valvontaohjelmaluonnoksen julkaisemista suuren yleisön mielekkään osallistumisen helpottamiseksi.
Tarkistus 62
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 6 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Komissio antaa suuntaviivoja sellaisia päästövähennystoimenpiteitä varten, jotka eivät sisälly liitteessä III olevaan 1 osaan, mukaan luettuina kotitalouksien lämmitys ja tieliikenne, ja joita jäsenvaltiot voivat sisällyttää kansalliseen ilman pilaantumisen valvontaohjelmaan.
Tarkistus 63
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 8 kohta
8.  Komissio voi antaa suuntaviivat kansallisten ilman pilaantumisen valvontaohjelmien laadintaa ja toteutusta varten.
8.  Komissio antaa suuntaviivat kansallisten ilman pilaantumisen valvontaohjelmien laadintaa ja toteutusta varten.
Tarkistus 64
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 9 kohta
9.  Komissio voi myös tarkentaa täytäntöönpanosäädöksillä kansallisten ilman pilaantumisen valvontaohjelmien muodon ja niiden yhteydessä edellytetyt tiedot. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 14 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
9.  Komissio myös tarkentaa täytäntöönpanosäädöksillä kansallisten ilman pilaantumisen valvontaohjelmien muodon ja niiden yhteydessä edellytetyt tiedot. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 14 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Tarkistus 65
Ehdotus direktiiviksi
6 aartikla (uusi)
6 a artikla
Puhtaan ilman rahasto
Komissio edistää taloudellisen tuen saantia auttaakseen varmistamaan, että voidaan toteuttaa asianmukaisia toimia tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi.
Tähän käytettävissä olevia rahoituslähteitä ovat esimerkiksi:
a)  maatalouden rahoitus mukaan lukien yhteisen maatalouspolitiikan rahoitus vuosina 2014–2020 muutettuna vuonna 2017 tehtävällä kauden puolivälin tarkistuksella niin, että ilmanlaatu otetaan huomioon ”julkisena hyödykkeenä” erityisesti ammoniakin tai metaanin tai molempien osalta, jotta jäsenvaltioille ja toimivaltaisille alueellisille ja paikallisille viranomaisille voidaan antaa mahdollisuus osallistua päästövähennyksiin erityistoimilla ja jotta niitä voidaan tukea siinä;
b)  tutkimuksen ja innovoinnin Horisontti 2020 ‑ohjelman tulevat työohjelmat;
c)  Euroopan rakenne- ja investointirahastot;
d)  ympäristö- ja ilmastotoimien rahoitusvälineet, kuten LIFE;
e)  mikä tahansa näiden yhdistelmä.
Komissio varmistaa, että rahoitusmenettelyt ovat yksinkertaisia, avoimia ja eri hallintotasojen saatavilla.
Komissio arvioi mahdollisuutta perustaa keskitetty yhteyspiste, josta yhteisöt voivat helposti saada tietoa varojen saatavuudesta ja ilman pilaantumisen torjuntaa koskeviin hankkeisiin osallistumiseen liittyvistä menettelyistä.
Tarkistus 67
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 4 kohta
4.  Jos jäsenvaltiot käyttävät 5 artiklan 1 kohdan mukaista joustoa, ne ilmoittavat inventaarioraportissa kyseiseltä vuodelta seuraavat tiedot:
Poistetaan.
a)  NOx-, SO2- ja PM2,5-päästöjen määrät, jotka olisivat vapautuneet ilman päästöjen valvonta-aluetta;
b)  päästövähennysten taso, joka on saavutettu jäsenvaltiolle kuuluvalla päästöjen valvonta-alueen osalla 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti;
c)  laajuus, jossa joustomahdollisuutta sovelletaan;
d)  muut mahdolliset tiedot, joita jäsenvaltiot pitävät tarpeellisina, jotta komissio pystyisi Euroopan ympäristökeskuksen avustamana arvioimaan kattavasti olosuhteet, joissa joustoa on käytetty.
Tarkistus 68
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 7 kohta
7.  Jäsenvaltioiden on laadittava päästöinventaariot, myös tarkistetut päästöinventaariot, päästöennusteet ja inventaarioraportit liitteen IV mukaisesti.
7.  Jäsenvaltioiden on laadittava päästöinventaariot, tarvittaessa myös tarkistetut päästöinventaariot, päästöennusteet ja inventaarioraportit liitteen IV mukaisesti.
Tarkistus 69
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltiot varmistavat mahdollisuuksien mukaan ekosysteemeihin kohdistuvien ilman pilaantumisen kielteisten vaikutusten seurannan liitteessä V vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.
1.  Jäsenvaltiot seuraavat ekosysteemeihin kohdistuvien ilman pilaantumisen kielteisiä vaikutuksia liitteessä V vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.
Tarkistus 70
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 2 kohta
2.  Tarvittaessa jäsenvaltiot koordinoivat ilman pilaantumisen vaikutusten seurantaa muiden unionin lainsäädännön, esimerkiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2008/50/EY ja 2000/60/EY30, nojalla perustettujen seurantaohjelmien kanssa.
2.  Jäsenvaltiot koordinoivat ilman pilaantumisen vaikutusten seurantaa muiden unionin lainsäädännön, esimerkiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2008/50/EY ja 2000/60/EY30, nojalla perustettujen seurantaohjelmien kanssa.
__________________
__________________
30 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).
30 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).
Tarkistus 71
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
1.  Jäsenvaltiot toimittavat kansalliset ilman pilaantumisen valvontaohjelmansa komissiolle [kolmen kuukauden kuluessa 17 artiklassa tarkoitetusta päivästä, julkaisutoimisto lisää päivämäärän] ja sen jälkeen ohjelman päivitykset kahden vuoden välein.
1.  Jäsenvaltiot toimittavat kansalliset ilman pilaantumisen valvontaohjelmansa komissiolle ...* mennessä ja sen jälkeen ohjelman päivitykset kahden vuoden välein.
_________________
* Kuusi kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta.
Tarkistus 72
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Silloin kun kansallinen ilman pilaantumisen valvontaohjelma saatetaan ajan tasalle 6 artiklan 4 kohdan nojalla, asianomainen jäsenvaltio ilmoittaa asiasta komissiolle kahden kuukauden kuluessa.
Silloin kun kansallinen ilman pilaantumisen valvontaohjelma saatetaan ajan tasalle 6 artiklan 4 kohdan nojalla, asianomainen jäsenvaltio toimittaa päivitetyn ohjelman komissiolle kahden kuukauden kuluessa.
Tarkistus 73
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
2.  Jäsenvaltiot toimittavat vuodesta 2017 alkaen 7 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa ja tilanteen mukaan 7 artiklan 4, 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut kansalliset päästöinventaariot, päästöennusteet, alueellisesti eritellyt päästöinventaariot, suuria pistekuormituslähteitä koskevat inventaariot ja raportit komissiolle ja Euroopan ympäristökeskukselle liitteessä I ilmoitettujen raportointipäivämäärien mukaisesti.
2.  Jäsenvaltiot toimittavat vuodesta 2017 alkaen 7 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa ja tilanteen mukaan 7 artiklan 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut kansalliset päästöinventaariot, päästöennusteet, alueellisesti eritellyt päästöinventaariot, suuria pistekuormituslähteitä koskevat inventaariot ja raportit komissiolle ja Euroopan ympäristökeskukselle liitteessä I ilmoitettujen raportointipäivämäärien mukaisesti.
Tarkistus 134
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 3 kohta
3.  Jäsenvaltiot ilmoittavat CH4:a koskevat kansalliset päästönsä ja ennusteensa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/201331 mukaisesti.
Poistetaan.
__________________
31 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 525/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi kansallisella ja unionin tasolla sekä päätöksen N:o 280/2004/EY kumoamisesta (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 13).
Tarkistus 74
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 4 kohta – johdantokappale
4. Komissio tarkastelee säännöllisesti Euroopan ympäristökeskuksen ja jäsenvaltioiden avustamana kansallisten päästöinventaarioiden tietoja. Tarkasteluun kuuluvat
4. Komissio tarkastelee säännöllisesti Euroopan ympäristökeskuksen ja jäsenvaltioiden avustamana kansallisten päästöinventaarioiden tietoja sekä kansallisia ilman pilaantumisen valvontaohjelmia. Tarkasteluun kuuluvat
Tarkistus 75
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 4 kohta – c a alakohta (uusi)
c a)  tarkistukset, joilla todennetaan, että kansalliset ilman pilaantumisen valvontaohjelmat noudattavat 6 artiklan vaatimuksia.
Tarkistus 76
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 4 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Komission tarkastelun tulokset julkistetaan 11 artiklan mukaisesti.
Tarkistus 77
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
1.  Komissio antaa edistymisestä tämän direktiivin täytäntöönpanossa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ainakin viiden vuoden välein kertomuksen, johon sisältyy arvio sen omasta vaikutuksesta tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseen.
1.  Komissio antaa tämän direktiivin täytäntöönpanosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle 30 kuukauden välein kertomuksen ...* alkaen. Tällöin komissio antaa arvion
a)  omasta panoksestaan ja jäsenvaltioiden toimista tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi;
b)  edistyksestä ilman epäpuhtauksien päästöjen vähentämisessävuoteen 2025 ja vuoteen 2030 asti;
c)  edistyksestä kohti seitsemännen ympäristöalan toimintaohjelman mukaisten pitkän aikavälin ilmanlaatutavoitteiden saavuttamista;
d)  siitä, onko kriittisten kuormitusten ja tasojen sekä Maailman terveysjärjestön ilman pilaantumista koskevat ohjearvot ylitetty; sekä
e)  jäsenvaltioiden ilman pilaantumisen vähentämiseen käyttämästä EU:n myöntämästä rahoituksesta.
______________
* Tämän direktiivin voimaantulopäivä.
Tarkistus 78
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Antaessaan kertomuksen jäsenvaltioiden päästövähennyksistä vuosien 2020, 2025 ja 2030 osalta komissio tarvittaessa sisällyttää siihen tavoitteiden saavuttamatta jäämisen syyt.
Tarkistus 79
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 1 kohta – 1 b alakohta (uusi)
Jos kertomus osoittaa, etteivät jäsenvaltiot kykene noudattamaan unionin lainsäädäntöä eivätkä direktiivin 2008/50/EY mukaisia ilmanlaadun raja-arvoja, komissio
a)  arvioi, johtuuko tavoitteen saavuttamatta jääminen lähteeseen perustuvien ilman pilaantumista koskevien EU:n toimintamallien tehottomuudesta, mukaan luettuna niiden täytäntöönpano jäsenvaltioiden tasolla;
b)  kuulee 14 artiklassa tarkoitettua komiteaa ja selvittää, missä tarvitaan uutta päästölähteitä koskevaa lainsäädäntöä, sekä esittää tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia varmistaakseen tämän direktiivin tavoitteiden noudattamisen. Tällaisiin ehdotuksiin on liitettävä perinpohjainen vaikutustenarviointi, ja ehdotusten on vastattava uusinta tieteellistä tietoa.
Tarkistus 80
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Komissio antaa joka tapauksessa edellä kuvatun kertomuksen vuoden 2025 osalta ja sisällyttää kertomukseen tiedot myös 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen välivaiheen päästötasojen saavuttamisesta sekä syyt niiden mahdolliselle saavuttamatta jättämiselle. Se määrittelee jatkotoimien tarpeen ottaen huomioon myös täytäntöönpanon sektorikohtaiset vaikutukset.
Komissio määrittelee yhdessä jäsenvaltioiden kanssa näiden kertomusten perusteella jatkotoimien tarpeen myös kansallisella tasolla ottaen huomioon myös täytäntöönpanon sektorikohtaiset vaikutukset.
Tarkistus 81
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 2 kohta
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin kertomuksiin voi sisältyä arvio tämän direktiivin ympäristövaikutuksista ja sosioekonomisista vaikutuksista.
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin kertomuksiin on sisällyttävä arvio tämän direktiivin terveysvaikutuksista, ympäristövaikutuksista ja sosioekonomisista vaikutuksista, mukaan lukien vaikutukset jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmiin sekä toteuttamatta jätettyjen toimenpiteiden kustannuksiin. Komissio asettaa kertomukset julkisesti saataville.
Tarkistus 152
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Ennen kansallisen päästövähennyssitoumuksen vahvistamista komissio suorittaa myös elohopeaa (Hg) koskevan vaikutustenarvioinnin ja esittää tarvittaessa uuden lainsäädäntöehdotuksen.
Tarkistus 82
Ehdotus direktiiviksi
10 aartikla (uusi)
10 a artikla
Puhdasta ilmaa käsittelevä eurooppalainen foorumi
Komissio perustaa puhdasta ilmaa käsittelevän eurooppalaisen foorumin, joka edistää Puhdasta ilmaa Euroopalle ‑ohjelman koordinoitua täytäntöönpanoa ja jossa kaikki asianomaiset toimijat, kuten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset kaikilta asianomaisilta tasoilta, komissio, teollisuus, kansalaisyhteiskunta ja tiedeyhteisö, kokoontuvat kahden vuoden välein. Puhdasta ilmaa käsittelevä foorumi valvoo kansallisten ilman pilaantumisen valvontaohjelmien laatimista ja täytäntöönpanoa koskevien suuntaviivojen laatimista, päästövähennyksiä koskevien etenemissuunnitelmien kehitystä ja myös raportointivaatimusten arviointia.
Tarkistus 83
Ehdotus direktiiviksi
11 artikla – 1 kohta – b a alakohta (uusi)
b a)  jäsenvaltioiden edistyminen kunkin valtion vuodeksi 2025 ja vuodeksi 2030 asetettujen sitovien ilman pilaantumista koskevien tavoitteiden saavuttamisessa kunkin epäpuhtauden osalta.
Tarkistus 84
Ehdotus direktiiviksi
11 artikla – 1 kohta – b b alakohta (uusi)
b b)  edellä 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun tarkastelun tulokset.
Tarkistus 85
Ehdotus direktiiviksi
11 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianomaisella suurella yleisöllä on käytettävissään hallinnolliset tai oikeudelliset menettelyt, joiden avulla voidaan puuttua toimivaltaisten viranomaisten ja yksityishenkilöiden toimiin ja laiminlyönteihin, jotka eivät ole tämän direktiivin mukaisia.
Menettelyjen on tarjottava riittävät ja tehokkaat oikeussuojakeinot, joihin sisältyvät tarvittaessa väliaikaiset turvaamistoimenpiteet, ja niiden tulee olla oikeudenmukaisia, tasapuolisia ja oikea-aikaisia eivätkä ne saa olla niin kalliita, että se olisi esteenä menettelyn käytölle.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot siitä, miten näitä menettelyjä käytetään, asetetaan yleisesti saataville, ja niiden on harkittava tarvittavien tukimekanismien perustamista, jotta taloudelliset ja muut vireillepano-oikeuden esteet poistetaan tai niitä vähennetään.
Tarkistus 127
Ehdotus direktiiviksi
11 artikla – 2 b kohta (uusi)
2 b.  NH3:n osalta komissio arvioi 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kertomusten pohjalta olemassa olevia oikeudellisesti sitovia kansallisia päästövähennyssitoumuksia viimeisimmän tieteellisen näytön perusteella ottaen huomioon, mitä jäsenvaltiot ovat saavuttaneet direktiivin 2001/81/EY sekä valtiosta toiseen tapahtuvasta ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta vuonna 1979 tehdyn yleissopimuksen pöytäkirjan mukaisesti.
Komissio arvioi viimeistään vuonna 2022 edistymistä kohti tämän direktiivin mukaisten sitoumusten täyttymistä ja ottaa huomioon muun muassa seuraavat:
a)  ammoniakkipäästöjen ehkäisemistä ja vähentämistä koskeva UNECE:n ohjeistus (UNECE Guidance Document for Preventing and Abating Ammonia Emissions), ammoniakkipäästöjen vähentämiseen liittyvästä hyvästä maatalouskäytännöstä annetut UNECE:n ohjeet (Framework Code for Good Agricultural Practice for Reducing Ammonia Emissions), sellaisina kuin ne ovat muutettuina vuonna 2014, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU 3 artiklan 10 kohdassa määritellyt parhaat käytettävissä olevat tekniikat,
b)  yhteisen maatalouspolitiikan mukaiset maatalouden ympäristötoimenpiteet,
c)  ilman laatua koskevan asiaankuuluvan lainsäädännön tarkistukset, myös tämän direktiivin 3 artiklan 12 a alakohdassa tarkoitetut.
Komissio esittää tarvittaessa vuoden 2030 jälkeisiä tavoitteita koskevia lainsäädäntöehdotuksia ilman laatua koskevien normien parantamiseksi.
Tarkistus 86
Ehdotus direktiiviksi
11 aartikla (uusi)
11 a artikla
Edellä 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kertomusten perusteella komissio tarkistaa tätä direktiiviä viimeistään vuonna 2025, jotta turvataan edistyminen kohti Maailman terveysjärjestön suosittelemien ilmanlaadun tasojen ja etenkin seitsemännessä ympäristöalan toimintaohjelmassa asetetun pitkän aikavälin vision saavuttamista. Komissio ehdottaa tarvittaessa tieteellisen ja teknologisen edistyksen huomioon ottaen muutoksia liitteen II kansallisiin päästövähennysvelvoitteisiin.
Edellä 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen säännöllisesti annettavien kertomusten perusteella komissio pohtii toimenpiteitä kansainvälisen merenkulun päästöjen vähentämiseksi erityisesti jäsenvaltioiden aluevesillä ja talousvyöhykkeillä ja antaa tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.
Tarkistus 87
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla
Paremman perustan luomiseksi päästövähennyksille unioni ja tilanteen mukaan jäsenvaltiot jatkavat teknisen ja tieteellisen tutkimuksen osalta kolmansien maiden kanssa tehtävää kahdenvälistä ja monenvälistä yhteistyötä sekä koordinointia alalla toimivien kansainvälisten organisaatioiden, kuten YK:n ympäristöohjelman (UNEP), YK:n Euroopan talouskomission (UNECE), Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO), puitteissa, myös tietojenvaihdon avulla.
Paremman perustan luomiseksi päästövähennyksille unioni ja tilanteen mukaan jäsenvaltiot jatkavat teknisen ja tieteellisen tutkimuksen osalta kolmansien maiden kanssa tehtävää kahdenvälistä ja monenvälistä yhteistyötä sekä koordinointia alalla toimivien kansainvälisten organisaatioiden, kuten YK:n ympäristöohjelman (UNEP), YK:n Euroopan talouskomission (UNECE), YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO), Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO), puitteissa, myös tietojenvaihdon avulla. Jäsenvaltioiden on järjestettävä rajatylittäviä kuulemisia yhteisistä uhkista, joita aiheuttavat näissä maissa sijaitsevien lähellä olevien teollisuusalueiden päästöt, ja asianomaisten jäsenvaltioiden on laadittava yhteisiä suunnitelmia kyseisten päästöjen poistamiseksi tai vähentämiseksi.
Tarkistus 88
Ehdotus direktiiviksi
13 artikla – 2 kohta
2.  Siirretään 6 artiklan 7 kohdassa, 7 artiklan 9 kohdassa ja 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle määräämättömäksi ajaksi tämän direktiivin voimaantulopäivästä.
2.  Siirretään komissiolle ...* alkaen viiden vuoden ajaksi valta antaa 6 artiklan 7 kohdassa, 7 artiklan 9 kohdassa ja 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.
_______________
* Tämän direktiivin voimaantulopäivä.
Tarkistus 89
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla
Jäsenvaltioiden on annettava säännöt seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
Jäsenvaltioiden on annettava säännöt seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä toimenpiteistä komissiolle viimeistään ...* ja ilmoitettava sille viipymättä niihin myöhemmin mahdollisesti tehtävistä muutoksista.
_________________
* Tämän direktiivin voimaantulopäivä.
Tarkistus 90
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 1 a kohta (uusi)
Jäsenvaltiot eivät saa siirtää lainsäädännön noudattamisesta aiheutuvaa taakkaa viranomaisille, joilla ei ole strategista toimivaltaa noudattaa direktiivin vaatimuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.
Tarkistus 125
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – johdantokappale
Lisätään direktiivin 2003/35/EY liitteeseen I seuraava g kohta:
Lisätään direktiivin 2003/35/EY liitteeseen I seuraavat g ja h kohta:
Tarkistus 126
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 1 a kohta (uusi)
"(h) ilmanlaadusta ja sen parantamisesta 21 päivänä toukokuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY 23 artikla."
Tarkistus 135
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – taulukko A – rivi 4

Komission teksti

Päästöjen kansalliset kokonaismäärät lähdeluokkien mukaan

—  CH4

Joka vuosi, vuodesta 2005 raportointivuoteen miinus 2 (X-2)

15/02****

Tarkistus

Poistetaan.

Tarkistus 91
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – taulukko A – 5 rivi

Komission teksti

Alustava päästöjen kansallinen määrä aggregoitujen NFR-luokkien mukaan(2)

–  SO2, NOx, NH3, NMVOC, PM2,5

Joka vuosi, raportointivuosi miinus 1 (X-1)

30.9.

Tarkistus

Alustava päästöjen kansallinen määrä aggregoitujen NFR-luokkien mukaan(2)

–  SO2, NOx, NH3, NMVOC, PM2,5

Joka toinen vuosi, raportointivuosi miinus 1 (X-1)

31.12.

Tarkistus 136
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – taulukko C – rivi 5

Komission teksti

Päästöennusteet aggregoitujen lähdeluokkien mukaan

—  CH4

Joka toinen vuosi kultakin vuodelta alkaen vuodesta X vuoteen 2030 asti ja, jos tiedot ovat saatavilla, vuoteen 2040 ja vuoteen 2050 asti

15/03

Tarkistus

Poistetaan.

Tarkistus 95
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – 1 osa – A kohta – 1 alakohta – a alakohta
(a)  typen hallinta, ottaen huomioon koko typpikierto;
(a)  typen hallinta, ottaen huomioon koko typpikierto ja maan ja ravinteiden hallintaa koskevien suunnitelmien laatiminen;
Tarkistus 96
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – 1 osa – A kohta – 1 alakohta – c alakohta
(c)  vähäpäästöiset lannanlevitysmenetelmät;
(c)  vähäpäästöiset lannanlevitysmenetelmät ja nesteiden ja kiinteiden aineiden erottelutekniikat;
Tarkistus 97
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – 1 osa – A kohta – 1 alakohta – e alakohta
(e)  vähäpäästöiset lannankäsittely- ja kompostointijärjestelmät;
(e)  vähäpäästöiset lannankäsittely- ja kompostointijärjestelmät, myös nesteiden ja kiinteiden aineiden erottelu;
Tarkistus 98
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – 1 osa – A kohta – 1 alakohta – g a alakohta (uusi)
(g a)  laiduntamisen ja laajaperäisen viljelyn edistäminen sekä laidunten biologisen monimuotoisuuden lisääminen runsaasti aminohappoja sisältävillä kasveilla, kuten esimerkiksi apilalla, sinimailasella ja viljakasveilla;
Tarkistus 99
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – 1 osa – A kohta – 1 alakohta – g b alakohta (uusi)
(g b)  viljelykierron edistäminen, mihin sisältyvät typpeä sitovat viljelykasvit;
Tarkistus 100
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – 1 osa – A kohta – 1 alakohta – g c alakohta (uusi)
(g c)  sellaisen agroekologisen viljelyn edistäminen, joka johtaa biologisesti erittäin monimuotoisiin maatalousjärjestelmiin, resurssitehokkuuteen ja pienempään riippuvuuteen kemiallisista panoksista tai ihanteellisessa tilanteessa koko riippuvuudesta eroon pääsemiseen.
Tarkistus 101
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – 1 osa – A kohta – 3 alakohta – d alakohta
(d)  epäorgaaniset lannoitteet levitetään peltoviljelykasvin tai nurmen ennakoitavissa olevaa typpi- ja fosforitarvetta vastaavasti ottaen huomioon maaperässä olevat ja muiden lannoitteiden kautta tulevat ravinteet.
(d)  epäorgaaniset lannoitteet korvataan mahdollisuuksien mukaan orgaanisilla lannoitteilla; jos epäorgaanisten lannoitteiden käyttöä jatketaan, ne levitetään peltoviljelykasvin tai nurmen ennakoitavissa olevaa typpi- ja fosforitarvetta vastaavasti ottaen huomioon maaperässä olevat ja muiden lannoitteiden kautta tulevat ravinteet.
Tarkistus 108
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – 1 osa – A a kohta (uusi)
A a.  Toimenpiteet typen oksidien ja hiukkasten päästöjen rajoittamiseksi kaupunkialueilla
Jäsenvaltioiden on harkittava paikallis- ja alueviranomaisia kuullen seuraavia toimenpiteitä:
–  kestävää kaupunkiliikennettä koskevat suunnitelmat, joiden toimenpiteisiin kuuluvat muun muassa vähäpäästöiset alueet, ruuhkien hinnoittelu, pysäköinnin valvonta, nopeusrajoitukset, auton yhteiskäyttöjärjestelyt ja vaihtoehtoisen lataamisen infrastruktuurin käyttöönotto;
–  liikennemuotojen välisen siirtymän edistäminen pyöräilyn, kävelyn ja julkisen liikenteen käytön lisäämiseksi;
–  kestävät kaupunkien tavaranjakelusuunnitelmat, kuten yhdistettyjen jakelukeskusten käyttöönotto sekä toimenpiteet sen kannustamiseksi, että alueellinen rahti siirretään teiltä sähkörautateille ja vesiteille;
–  suunnittelujärjestelmien käyttö uuden kehityksen ja kattilajärjestelmien päästöihin puuttumiseksi; energiatehokkuustoimenpiteiden soveltaminen jälkikäteen jo olemassa oleviin rakennuksiin;
–  jälkiasennusjärjestelyt, joiden avulla edistetään kotitalouksien vanhojen polttolaitosten korvaamista paremmalla kodin eristyksellä, lämpöpumpuilla, kevyellä polttoöljyllä, uusilla puupellettijärjestelmillä, kaukolämmöllä tai kaasulla;
–  taloudelliset ja verotukselliset kannustimet, joilla edistetään vähäpäästöisten lämmityslaitteiden käyttöönottoa;
–  kiinteän polttoaineen polttamisen kieltäminen asuinalueilla ja muilla herkillä alueilla, jotta voidaan suojella esimerkiksi lasten kaltaisten haavoittuvaisessa asemassa olevien ryhmien terveyttä;
–  rakennuspäästöjen supistaminen minimiin ottamalla käyttöön rakennuspölyn vähentämistä ja valvontaa koskevat käytännöt ja valvomalla niiden noudattamista sekä asettamalla päästörajat liikkuville työkoneille;
–  ajoneuvoveron tarkistaminen siten, että tunnustetaan dieselautojen ja suoraruiskutusajoneuvojen todellisuudessa korkeammat päästöt, jotta voidaan kannustaa vähemmän saastuttavien ajoneuvojen myyntiä;
–  julkisia hankintoja ja verotusta koskevat kannustimet, joiden avulla edistetään erittäin vähäpäästöisten ajoneuvojen varhaista käyttöönottoa;
–  tuki UNECE:n suosituksen luokan IV hiukkassuodatinten jälkiasennukselle dieselkoneisiin, -kuorma-autoihin, ‑busseihin ja -takseihin;
–  tiheästi asutuilla alueilla toimivien rakennuskoneiden ja muiden liikkuvien työkoneiden päästöjen sääntely (muun muassa jälkiasennusten avulla);
–  tiedotuskampanjoiden järjestäminen ja varoitusten antaminen.
Tarkistus 109
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – 1 osa – C a kohta (uusi)
C a.  Päästöjen vähentämistoimenpiteet hiilivetypäästöjen rajoittamiseksi
Jäsenvaltioiden on vähennettävä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pl. metaani (NMVOC) päästöjä edistämällä eri aloilla käytettävän uudenaikaisen päästöttömän letkutekniikan käyttöä.
Tarkistus 110
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – 2 osa – 1 kohta – a alakohta – i alakohta
i)  politiikan painopisteet ja niiden suhde muiden asiaa koskevien politiikkojen, kuten ilmastonmuutospolitiikan, painopisteisiin,
i)  politiikan painopisteet ja niiden suhde muiden asiaa koskevien politiikkojen, kuten maataloutta, maaseututaloutta, teollisuutta, liikennettä ja kuljetusta, luonnonsuojelua ja ilmastonmuutosta koskevan politiikan, painopisteisiin,
Tarkistus 111
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – 2 osa – 1 kohta – b alakohta
(b)  toimintavaihtoehdot, joita tarkastellaan vuotta 2020 sekä vuotta 2030 ja sen jälkeistä aikaa koskevien päästövähennysvelvoitteiden täyttämiseksi, vuodelle 2025 määritettyjen, välivaiheen päästötasojen saavuttamiseksi ja ilmanlaadun parantamiseksi sekä niiden analyysi, myös analyysimenetelmät; päästövähennyksiin, ilmanlaatuun ja ympäristöön kohdistuvat toimintamallien ja toimenpiteiden yksittäiset tai yhdistetyt vaikutukset sekä asiaan liittyvät epävarmuustekijät;
(b)  toimintavaihtoehdot, joita tarkastellaan vuotta 2020, 2025 sekä 2030 koskevien päästövähennysvelvoitteiden täyttämiseksi ja ilmanlaadun parantamiseksi sekä niiden analyysi, myös analyysimenetelmät; päästövähennyksiin, ilmanlaatuun ja ympäristöön kohdistuvat toimintamallien ja toimenpiteiden yksittäiset tai yhdistetyt vaikutukset sekä asiaan liittyvät epävarmuustekijät;
Tarkistus 112
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – 2 osa – 1 kohta – d alakohta
(d)  tarvittaessa perustelut sille, miksi vuotta 2025 koskevia välivaiheen päästötasoja ei voida saavuttaa ilman toimenpiteitä, joihin liittyy kohtuuttomia kustannuksia;
(d)  perustelut toimille, jotka on toteutettu kansallisten päästövähennysvelvoitteiden saavuttamiseksi;
Tarkistus 113
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – 2 osa – 1 kohta – d a alakohta (uusi)
(d a)  perustelut käytetylle metodologialle sen varmistamiseksi, että toimenpiteissä kansallisten PM2,5:n vähentämisvelvoitteiden saavuttamiseksi asetetaan etusijalle mustan hiilen päästöjen vähentäminen;
Tarkistus 114
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – 2 osa – 1 kohta – e alakohta
(e)  arvio siitä, kuinka varmistetaan, että valitut toimintamallit ja toimenpiteet sopivat yhteen muihin asiaa koskeviin politiikkoihin sisältyvien suunnitelmien ja ohjelmien kanssa.
(e)  arvio siitä, kuinka varmistetaan, että valitut toimintamallit ja toimenpiteet sopivat yhteen muihin asiaa koskeviin politiikkoihin sisältyvien suunnitelmien ja ohjelmien kanssa, mukaan lukien muun muassa direktiivin 2008/50/EY alaiset ilmanlaatua koskevat suunnitelmat, direktiivin 2010/75/EU alaiset siirtymävaiheen kansalliset suunnitelmat ja tarkastussuunnitelmat, direktiivin 2012/27/EU alaiset kansalliset energiatehokkuutta koskevat toimintasuunnitelmat, direktiivin 2009/28/EY alaiset kansalliset uusiutuvan energian toimintasuunnitelmat sekä direktiivin 2001/42/EY vaatimusten mukaiset asiaan liittyvät suunnitelmat tai ohjelmat tai vastaavat säännökset myöhemmin säädetyssä lainsäädännössä.
Tarkistus 115
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – 2 osa – 2 kohta – a alakohta
(a)  arvio ohjelman toteutuksessa, päästöjen vähentämisessä ja pitoisuuksien pienentämisessä tapahtuneesta edistyksestä;
(a)  arvio ohjelman toteutuksessa, päästöjen vähentämisessä ja pitoisuuksien pienentämisessä tapahtuneesta edistyksestä ja siihen liittyvistä ympäristöllisistä, kansanterveydellisistä ja sosioekonomisista hyödyistä;
Tarkistus 116
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – 2 osa – 2 kohta – b alakohta
(b)  kaikki politiikan olosuhteita, arviointeja, ohjelmaa tai toteutusaikataulua koskevat merkittävät muutokset.
(b)  kaikki politiikan olosuhteita, arviointeja (mukaan lukien 6 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti suoritettujen tarkastusten ja markkinavalvontatoimien tulokset), ohjelmaa tai toteutusaikataulua koskevat merkittävät muutokset.
Tarkistus 117
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – 2 osa – 2 kohta – b a alakohta (uusi)
(b a)  arvio unionin pitkäkestoisten terveys- ja ympäristötavoitteiden saavuttamisessa saavutetusta edistyksestä näiden tavoitteiden mahdollisesti tarvittavien päivitysten perusteella, mukaan lukien mahdolliset Maailman terveysjärjestön asettamat uudet ilmanlaatua koskevat suuntaviivat.
Tarkistus 118
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – 2 osa – 2 kohta – b b alakohta (uusi)
(b b)  silloin kun kansallinen ilman pilaantumisen valvontaohjelma saatetaan ajan tasalle 6 artiklan 4 kohdan nojalla, sen on sisällettävä tiedot kaikista ylimääräisistä ilman pilaantumisen torjuntatoimenpiteistä, joiden täytäntöönpano on katsottu asianmukaiseksi paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla päästöjen vähentämisvelvoitteiden ja ilmanlaatutavoitteiden saavuttamiseksi, mukaan lukien tämän direktiivin liitteessä III sekä direktiivin 2008/50/EY liitteessä XV olevan B jakson 3 kohdassa määritellyt toimenpiteet.

(1)Asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 61 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A8-0249/2015).


Eurooppalainen kansalaisaloite
PDF 184kWORD 84k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. lokakuuta 2015 eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta (2014/2257(INI))
P8_TA(2015)0382A8-0284/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklan 4 kohdan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 24 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansalaisaloitteesta (A7-0350/2010),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 211/2011 kansalaisaloitteesta,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan yhdessä vetoomusvaliokunnan kanssa 26. helmikuuta 2015 järjestämän kuulemisen kansalaisaloitteesta,

–  ottaa huomioon parlamentin politiikkayksikkö C:n vuonna 2014 julkaiseman tutkimuksen ”European Citizens’ Initiative – First lessons of implementation”,

–  ottaa huomioon 4. maaliskuuta 2015 tehdyn Euroopan oikeusasiamiehen päätöksen komissiota koskevan oikeusasiamiehen oma-aloitteisen tutkinnan OI/9/2013/TN päättämisestä,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun helmikuussa 2015 julkaiseman tutkimuksen ”Implementation of the European Citizens’ Initiative”,

–  ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2015 annetun komission kertomuksen eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä vetoomusvaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A8-0284/2015),

A.  ottaa huomioon, että eurooppalainen kansalaisaloite on kansalaisten uusi poliittinen oikeus ja Euroopan unionin osallistavan demokratian ainutlaatuinen ja innovatiivinen asialistaa luova väline, joka antaa kansalaisille mahdollisuuden toimia aktiivisessa roolissa heitä koskevissa hankkeissa ja prosesseissa ja jonka mahdollisuuksia on ehdottomasti hyödynnettävä täysimääräisesti ja huomattavasti laajennettava, jotta saadaan parhaat mahdolliset tulokset ja kannustetaan mahdollisimman monia EU:n kansalaisia osallistumaan Euroopan yhdentymisprosessin eteenpäinviemiseen; ottaa huomioon, että sen on oltava yksi EU:n painopistetavoitteista toimielintensä demokraattisen legitiimiyden vahvistamiseksi;

B.  ottaa huomioon, että on kulunut kolme vuotta asetuksen (EU) N:o 211/2011 voimaantulosta 1. huhtikuuta 2012, joten on tärkeää arvioida perusteellisesti asetuksen täytäntöönpanoa, jotta voidaan havaita mahdolliset puutteet ja ehdottaa toteuttamiskelpoisia ratkaisuja sen pikaista tarkistamista varten;

C.  ottaa huomioon, että kokemus on osoittanut, että suurin osa eurooppalaisten kansalaisaloitteiden järjestäjistä on kohdannut vaikeuksia sekä käytännön asioissa että oikeudellisissa näkökohdissa laatiessaan eurooppalaista kansalaisaloitetta, ja toteaa, että useiden hylättyjen eurooppalaisten kansalaisaloitteiden järjestäjät ovat näin ollen toimittaneet valituksia unionin tuomioistuimelle ja Euroopan oikeusasiamiehelle komission päätöksestä olla rekisteröimättä heidän eurooppalaisia kansalaisaloitteitaan; ottaa huomioon, että säännöt on siksi laadittava niin, että mahdollisimman moni kansalainen ja järjestäjä voi käyttää eurooppalaista kansalaisaloitetta;

D.  ottaa huomioon, että parlamentti on Euroopan unionin ainoa suoraan valittu elin ja edustaa siten itsessään EU:n kansalaisia;

E.  ottaa huomioon, että monet toimielimet, kansalaisjärjestöt, mietintäryhmät ja kansalaisyhteiskunnan ryhmät ovat tarkastelleet erilaisia puutteita eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta annetun asetuksen (EU) N:o 211/2011 täytäntöönpanossa ja eurooppalaisten kansalaisaloitteiden järjestämisessä ja ehdottaneet useita parannuksia sekä osoittaneet useaan otteeseen, mitä asetuksen näkökohtia on tarpeen kiireellisesti uudistaa;

F.  ottaa huomioon, että asetuksen 6 artiklassa esitetyt käytännön asiat, erityisesti verkossa toteutettavan keruujärjestelmän perustaminen ja sen sertifiointi jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toimesta jättää järjestäjille useassa tapauksessa alle 12 kuukautta vaadittavien allekirjoitusten keräämiseen;

G.  ottaa huomioon, että kansalaisaloitteen toimittamiselle komissioon ei ole vahvistettu määräaikaa sen jälkeen kun allekirjoitusten keruuaika on päättynyt, mikä aiheuttaa epävarmuutta sekä toimielimissä että kansalaisten keskuudessa;

1.  pitää ilahduttavana eurooppalaista kansalaisaloitetta sellaisena kuin se on määritelty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 11 artiklan 4 kohdassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 24 artiklan 1 kohdassa, sillä se on ensimmäinen valtioiden välinen osallistavan demokratian väline, jonka avulla kansalaiset voivat saada suoran yhteyden EU:n toimielimiin ja olla aktiivisesti mukana muotoilemassa EU:n toimintaperiaatteita ja lainsäädäntöä ja joka täydentää heidän oikeuttaan esittää parlamentille vetoomuksia ja hakea muutosta Euroopan oikeusasiamieheltä;

2.  korostaa, että eurooppalainen kansalaisaloite on ensimmäinen osallistavan demokratian työkalu, joka antaa EU:n kansalaisille oikeuden tehdä aloite kerättyään vähintään miljoona allekirjoitusta vähintään neljäsosasta jäsenvaltioita ja korostaen siten uutta poliittista oikeuttaan ja jonka myötä komissiota pyydetään esittämään toimivaltansa puitteissa ehdotus niistä asioista, jotka kansalaisten mielestä edellyttävät lainsäädäntötoimia perussopimusten täytäntöön panemiseksi;

3.  korostaa, että eurooppalainen kansalaisaloite tarjoaa kansalaisille poikkeuksellisen mahdollisuuden määrittää ja ilmaista pyrkimyksiään sekä pyytää EU:ta toimimaan, ja painottaa, että kansalaisaloitetta on edistettävä ja tuettava kaikin mahdollisin keinoin; panee kuitenkin merkille, että eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen liittyy huomattavia puutteita, joita on käsiteltävä ja jotka on ratkaistava, jotta kansalaisaloitteesta tulee tehokkaampi; korostaa, että eurooppalaisen kansalaisaloitteen kaikissa tulevissa arvioinneissa olisi pyrittävä mahdollisimman suureen käyttäjäystävällisyyteen, sillä kyseessä on ensisijainen väline, jolla unionin kansalaiset voivat olla yhteydessä EU:hun; korostaa lisäksi, että oman äidinkielen käyttäminen on kansalaisoikeus, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sen vuoksi selvittämään vaihtoehtoja, joilla voidaan tarjota mahdollisuus käyttää omaa äidinkieltä kaikissa eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen liittyvässä toiminnassa, sillä se kannustaa kansalaisia osallistumiseen; pitää tärkeänä, että kansalaiset ovat tietoisia eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta, ja pitää samalla valitettavana, että unionin kansalaisten keskuudessa sitä tunnetaan vain vähän; kehottaa EU:ta tämän vuoksi järjestämään mainos- ja tiedotuskampanjoita, jotta eurooppalainen kansalaisaloite saa enemmän näkyvyyttä tiedotusvälineissä ja kansalaisten keskuudessa;

4.  korostaa lisäksi, että kansalaisaktiivisuus nuorten keskuudessa on keskeistä kaikkien demokratioiden tulevaisuudelle, ja kehottaa komissiota oppimaan aidosti onnistuneista eurooppalaisista kansalaisaloitteista jäsenvaltioissa saaduista kokemuksista;

5.  pitää erityisen tärkeänä, että kansalaiset voivat osallistua unionin lainsäädäntöprosessiin ja olla suoraan mukana lainsäädäntöehdotusten laatimisessa;

6.  pitää tärkeänä, että kansalaiset ovat tietoisia eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta, jotta se olisi tehokas väline demokraattisessa osallistumisessa; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita maksimoimaan kansalaisaloitetta koskevat tiedotusponnistuksensa, jotta aloite saadaan mahdollisimman monen kansalaisen tietoon ja kannustetaan sitä koskevaan aktiiviseen osallistumiseen;

7.  kehottaa komissiota käyttämään kaikkia julkisia viestintäkanavia lisätäkseen tietoisuutta eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta ja ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin varmistaakseen kansalaisaloitteiden läpinäkyvyyden ja helpottaakseen nykyisiä kansalaisaloitteita koskevaa viestintää luomalla esimerkiksi sovelluksia, joissa on tietoja, ilmoituksia ja mahdollisuus sähköiseen allekirjoitukseen; tähdentää, että kansalaisten aktiivinen osallistuminen eurooppalaisiin kansalaisaloitteisiin riippuu ratkaisevasti siitä, saavatko ne julkisuutta jäsenvaltioissa; ehdottaa siksi, että jäsenvaltioiden kansalliset parlamentit mainitsisivat eurooppalaisen kansalaisaloitteen virallisilla verkkosivustoillaan;

8.  panee merkille, että yli kuusi miljoonaa EU:n kansalaista on osallistunut kansalaisaloitteeseen, että 51 aloitepyynnöstä vain kolme, eli Right2Water, One of Us ja Stop Vivisection -aloitteet, hyväksyttiin käsiteltäviksi ja että kuusi kansalaisaloitteen järjestäjää, jotka edustavat 30 prosenttia kaikista hylkäyksistä, on vienyt komission kieltäytymisen Euroopan unionin tuomioistuimeen, mikä osoittaa, että kansalaisaloitteella on vielä pitkä matka lupaustensa täyttämiseen; kiinnittää huomiota siihen, että aloitteiden järjestäjät ovat kohdanneet lukuisia käytännön ongelmia sen jälkeen, kun asetus tuli voimaan huhtikuussa 2012 ja että aloitteiden lukumäärä pienenee;

9.  kehottaa komissiota tarjoamaan asianmukaista ja kattavaa neuvontaa – erityisesti oikeudellista neuvontaa – mahdollisimman varhaisessa vaiheessa eurooppalaisten kansalaisaloitteiden järjestäjille Europe Direct -yhteyspalvelun kautta, jotta nämä saavat tietoa käytettävissä olevista mahdollisuuksista eivätkä sorru siihen virheeseen, että ehdottaisivat sellaista eurooppalaista kansalaisaloitetta, joka on selvästi komission toimivallan ulkopuolella eikä täytä käsiteltäväksi ottamisen oikeudellisia kriteereitä; kehottaa harkitsemaan mahdollisuutta perustaa toinen riippumaton elin, jonka tehtävänä on neuvonnan antaminen; toteaa kuitenkin, että Lissabonin sopimuksen nojalla eurooppalaisissa kansalaisaloitteissa esiin tuodut kysymykset eivät ehkä kuulu kokonaisuudessaan komission toimivaltaan; on lisäksi sitä mieltä, että komission olisi harkittava eurooppalaisia kansalaisaloitteita käsittelevän toimiston perustamista edustustoihinsa kussakin jäsenvaltiossa antamaan eurooppalaisten kansalaisaloitteiden tekemiseen liittyvää kaikkea tarvittavaa tietoa, neuvontaa ja tukea;

10.  korostaa lisäksi, että erityinen eurooppalaisia kansalaisaloitteita käsittelevä toimisto voisi myös auttaa lisäämään kansalaisten ja tiedotusvälineiden tietoisuutta eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta; kehottaa siksi komissiota edistämään eurooppalaista kansalaisaloitetta virallisena EU:n välineenä niin, että tämä tavoite saavutetaan; painottaa, että tämä toimenpide voi auttaa myös poistamaan kansalaisten epäluottamuksen henkilötietojen vaihtoon, jota eurooppalaisen kansalaisaloitteen tukeminen edellyttää;

11.  kehottaa antamaan yksityiskohtaisemmat ohjeet oikeusperustojen tulkinnasta ja enemmän tietoa tietosuojavelvoitteista kussakin jäsenvaltiossa, jossa järjestäjät toteuttavat kampanjoitaan, jotta niille annettaisiin oikeusvarmuus, ja myös järjestäjien mahdollisuudesta ottaa kohtuuhintaisia vakuutuksia;

12.  pitää valitettavana, että eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta ei saatu alkuvaiheessa selkeää tietoa, mikä johti yleiseen väärinymmärrykseen sen luonteesta ja aiheutti turhautumista, kun komissio hylkäsi ensimmäiset aloitteet; muistuttaa, että tämän välineen olisi oltava yksinkertainen, selkeä, helppokäyttöinen ja siitä olisi tiedotettava enemmän; korostaa, että komission olisi tuettava kansallisesti ja paikallisesti valittuja edustajia, jotta ne voivat hallinnoida tätä eurooppalaisten kansalaisaloitteiden lisääntyvää käyttöä;

13.  tukee lisäksi EU:n kansalaisten aktiivista osallistumista tämän välineen käyttämiseen asianmukaisesti asialistan luomisessa; on huolissaan mahdollisista eturistiriidoista ottaen huomioon, että komissiolla itsellään on yksinomainen vastuu käsiteltäväksi ottamisen tarkistamisesta, ja pyytää tilanteen asianmukaista käsittelyä tulevaisuudessa; panee samalla merkille, että avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden olisi oltava kaikkien sidosryhmien tavoitteena, jotta voidaan säilyttää kansalaisten toimien selkeys;

14.  kehottaa tässä yhteydessä komissiota pitämään myös parlamenttia päätöksentekijänä, erityisesti koska se on ainoa toimielin, jonka jäsenet ovat EU:n kansalaisten suoraan valitsemia;

15.  korostaa, että asetuksen (EU) N:o 211/2011 4 artiklan mukaan, jos komissio epää kansalaisaloitteen rekisteröinnin, "se ilmoittaa järjestäjille epäämisen perusteet sekä kaikki heidän käytettävissään olevat oikeudelliset ja muut keinot"; toteaa tässä yhteydessä, että järjestäjät ovat esittäneet useita valituksia siitä, etteivät he ole saaneet tietoonsa yksityiskohtaisia ja perinpohjaisia syitä eurooppalaisten kansalaisaloitteidensa epäämiselle; kehottaa komissiota selittämään yksityiskohtaisesti syyt eurooppalaisen kansalaisaloitteen epäämiselle, jos komission mielestä ehdotettu kansalaisaloite on selvästi komission toimivallan ulkopuolella, ja samalla ilmoittamaan järjestäjille kirjallisesti ja tavalla, joka auttaa järjestäjiä näiden työssä, asiaan liittyvistä oikeudellisista näkökohdista – mikä olisi avoimuuden tähden tehtävä täysin julkisesti – jotta näiden tekijöiden oikeutus ja täydellinen puolueettomuus voidaan asettaa oikeudellisen valvonnan alaiseksi, jotta komission harkintavalta aloitteiden käsittelyyn ottamisen arvioinnin tuomarina ja osapuolena voidaan supistaa mahdollisimman pieneksi ja jotta järjestäjät voivat päättää, tarkistavatko he eurooppalaista kansalaisaloitettaan ja jättävät sen muutetussa muodossa uudelleen;

16.  kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta rekisteröidä ainoastaan osa aloitteesta, jos eurooppalainen kansalaisaloite ei kuulu kokonaisuudessaan komission toimivaltaan; kehottaa komissiota antamaan järjestäjille rekisteröinnin yhteydessä tiedon siitä, minkä osan he voisivat rekisteröidä, ja tunnustamaan, että vuoropuhelu eurooppalaisen kansalaisaloitteen järjestäjien kanssa ja heidän mukaan ottamisensa on oleellista koko prosessin keston ajan, ja ilmoittamaan parlamentille eurooppalaisen kansalaisaloitteen rekisteröintiä koskevasta päätöksestään; kehottaa komissiota lisäksi tutkimaan, miten aloitteita tai sellaisia aloitteiden osia, jotka eivät kuulu komission toimivaltaan, voidaan siirtää toimivaltaiselle viranomaiselle joko paikallisella tai alueellisella tasolla;

17.  panee merkille, että teknologia on tärkeässä asemassa kansalaisten kannustamisessa osallistumaan; kehottaa komissiota parantamaan allekirjoitusten keruuseen verkossa käytettävän ohjelmistonsa käyttäjäystävällisyyttä ja tekemään sen helppopääsyiseksi vammaisille henkilöille, tarjoamaan komission omia palvelimia verkkoallekirjoitusten tallentamista varten maksutta ja pysyvästi, käyttämään tässä EU:n nykyisiä määrärahoja ja yksinkertaistamaan ja tarkistamaan verkossa tapahtuvan allekirjoitusten keräämisen teknisiä eritelmiä niin, että sähköpostiosoitteita voidaan kerätä vapaaehtoisesti samalta ruudulta kuin tukilomakkeita, mutta tallentaen ne erilliseen tietokantaan;

18.  uskoo, että tarkistettuna välineellä on edelleen potentiaalia saada suuri yleisö osallistumaan ja edistää vuoropuhelua kansalaisten keskuudessa sekä kansalaisten ja unionin toimielinten välillä; korostaa tarvetta yhdistää verkossa toteutettava allekirjoitusten kerääminen asiaankuuluviin sosiaalisiin ja digitaalisiin kampanjavälineisiin seuraten muiden onnistuneiden verkkokampanjafoorumien esimerkkiä;

19.  kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleen eurooppalaisen kansalaisaloitteen rekisteröinnin ja 12 kuukauden nimienkeruuajan alkamisajankohdan välistä automaattista yhteyttä, jotta kansalaisaloitteen järjestäjät voivat itse päättää, milloin he haluavat käynnistää tuki-ilmoitusten keräämisen;

20.  kehottaa komissiota, että se kiirehtisi jäsenvaltioita käyttämään eurooppalaisen kansalaisaloitteen tuenilmaisujen validointivälinettä, joka on kehitetty yhteentoimivuusratkaisuja eurooppalaisille julkishallinnoille koskevan ohjelman yhteydessä;

21.  korostaa, että osallistuvan demokratian edistämiseksi unionissa olisi tietotekniset välineet saatettava myös alueiden käyttöön, jotta mahdollistetaan kansalaisten laajempi osallistuminen julkisiin asioihin;

22.  suhtautuu myönteisesti Euroopan talous- ja sosiaalikomitean tarjoukseen eurooppalaisen kansalaisaloitteen tekstin kääntämisestä ilmaiseksi, jotta vähennetään eurooppalaisen kansalaisaloitteen järjestämiskustannuksia;

23.  vaatii tehostettua toimielintenvälistä yhteistyötä EU:n tasolla sekä kansallisella ja paikallisella tasolla tarjottaessa tietoa ja tukea kansalaisaloitteen järjestäjille eurooppalaisen kansalaisaloitteen käsittelyssä; vaatii parantamaan komission ylläpitämää eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevaa monikielistä verkkosivustoa ja laatimaan yhdet ainoat suuntaviivat kaikilla unionin virallisilla kielillä kansalaisaloitteen järjestäjien oikeuksista ja velvollisuuksista sekä koko kansalaisaloiteprosessin ajan sovellettavista hallinnollisista menettelyistä;

24.  vaatii, että perustetaan sekä fyysisesti olemassa oleva että sähköisesti toimiva keskitetty asiointipiste, joka tarjoaa jatkuvasti kansalaisaloitteita koskevaa tietoa, käännöspalveluja sekä teknistä, oikeudellista ja poliittista tukea, ja katsoo, että asiointipiste voisi käyttää Europe Direct -keskustietopalvelun yhteyspisteen sekä jäsenvaltioissa sijaitsevien komission edustustojen ja parlamentin tiedotustoimistojen resursseja; katsoo, että tällainen järjestely toisi kansalaisaloitehankkeen lähemmäksi kansalaisia;

25.  pitää järjestäjien kannalta liian monimutkaisena sitä, että näiden on toimitettava erilaisia henkilötietoja eurooppalaisten kansalaisaloitteiden tueksi 28 jäsenvaltiossa lukuisten kansallisten säännösten mukaisesti, kuten asetuksessa (EU) N:o 211/2011 säädetään, ja kehottaa ottamaan käyttöön yhdenmukaisen allekirjoitusten jättämistä koskevan menettelyn muuttamalla asetuksen (EU) N:o 211/2011 liitettä III niin, että standardoidaan jäsenvaltioissa kerättyjen tietojen luonne; kehottaa komissiota jatkamaan neuvotteluja jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan vähentää tietovaatimusten lukumäärää poistamalla vastaavasti vaatimus henkilötunnuksen esittämisestä ja tekemällä tietovaatimukset käyttäjäystävällisemmiksi, ja muistuttaa, että eurooppalaisessa kansalaisaloitteessa on kyse osallistumisesta ja asialistan luomisesta eikä sitovista ehdotuksista; ehdottaa, että harkitaan unionin digitaalisen kansalaisuuden käyttöönottamista, ja kehottaa tarjoamaan väliaikaisratkaisun siihen asti kunnes tällainen unionin digitaalinen kansalaisuus on vahvistettu, jotta ratkaistaan nykyiset moninkertaisten rekisteröintien aiheuttamat ongelmat; kehottaa komissiota sen vuoksi tutkimaan tätä asiaa digitaalistrategiassaan kiireellisesti;

26.  kehottaa komissiota muuttamaan asetuksen (EU) N:o 211/2011 3 artiklaa ja suosittamaan jäsenvaltioille, että ne laskevat eurooppalaisen kansalaisaloitteen tukemisen ja siihen osallistumisen ikärajaa 18:sta 16:een vuoteen, ja pitämään sen erillään Euroopan parlamentin vaaleissa äänestämistä koskevasta oikeudesta, jolloin erityisesti nuorille annetaan mahdollisuus osallistua aktiivisesti eurooppalaisen hankkeen eteenpäinviemiseen;

27.  toteaa, että järjestäjien henkilökohtaiseen vastuuseen liittyy arkaluonteinen tietosuojaa koskeva ongelma, kun kerätään allekirjoittajien henkilötietoja, ja ehdottaa, että vaadittujen tietojen määrää vähennetään ja asetuksen (EU) N:o 211/2011 vastuuta koskevan 13 artiklan sanamuotoa muutetaan, jotta tehdään selväksi, että henkilökohtainen vastuu ei ole rajoittamaton; ehdottaa tätä varten, että kansalaiskomiteat voivat hankkia oikeushenkilöllisyyden ja että otetaan mallia ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY 3 artiklasta sen vahvistamiseksi, että järjestäjät ovat vastuussa ainoastaan teoista, jotka ovat lainvastaisia ja jotka tehdään tahallaan tai ainakin törkeästä tuottamuksesta;

28.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita muuttamaan tietojen keruuta koskevat vaatimukset käyttäjäystävällisemmiksi ja yhdenmukaisemmiksi; kehottaa toimivaltaisia kansallisia viranomaisia säännöllisin väliajoin ilmoittamaan kansallisten parlamenttiensa Eurooppa-asioiden valiokunnille meneillään olevista eurooppalaisista kansalaisaloitteista, joita varten on jo kerätty huomattava määrä allekirjoituksia; kehottaa komissiota ehdottamaan asetuksen (EU) N:o 211/2011 tarkistamista niin, että turvataan kansalaisille mahdollisuus allekirjoittaa eurooppalainen kansalaisaloite asuinvaltioissaan;

29.  on huolissaan siitä, että vuoden 2012 jälkeen ainoastaan 3 eurooppalaista kansalaisaloitetta 31 rekisteröidystä aloitteesta on saavuttanut lopullisen vaiheen; panee merkille, että uusien aloitteiden dramaattinen vähentyminen on yksi suhteettomien vaatimusten ja tarpeettoman monimutkaisen järjestelmän seurauksista; pitää valitettavana, ettei aloitteilla ole lainsäädäntövaikutusta ja ettei komissio seuraa juurikaan onnistuneita aloitteita; on eri mieltä komission kanssa siitä, miten asetus pannaan onnistuneesti täytäntöön, jotta eurooppalaista kansalaisaloitetta voidaan hyödyntää täysimääräisesti; painottaa, että EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden on tehtävä voitavansa, jotta kansalaiset oppivat tuntemaan eurooppalaisen kansalaisaloitteen ja luottamaan siihen vaikutuskeinona;

30.  kehottaa komissiota tarkistamaan asetuksen (EU) N:o 211/2011 10 artiklan c alakohdan sanamuotoa, jotta varmistetaan vaatimukset täyttänyttä eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevat asianmukaiset jatkotoimet; kehottaa komissiota aloittamaan säädöksen valmistelun vaatimukset täyttäneestä eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta 12 kuukauden kuluessa myönteisen lausunnon antamisesta;

31.  on sitä mieltä, että eurooppalaisten kansalaisaloitteiden poliittisen ulottuvuuden korostamiseksi asetuksen (EU) N:o 211/2011 11 artiklan mukaisesti järjestettävä julkinen kuuleminen olisi toteutettava siten, että järjestäjillä on mahdollisuus aloittaa vuoropuhelu Euroopan parlamentin jäsenten ja asiasta vastaavien komission virkamiesten kanssa; korostaa, että eurooppalaisia kansalaisaloitteita koskevat kuulemistilaisuudet olisi järjestettävä sellaisen ”puolueettoman” valiokunnan suojeluksessa, jolla ei ole päävastuuta aloitteiden sisällöstä, ja että ulkopuolisten asiantuntijoiden olisi oltava mukana koko prosessin ajan;

32.  kehottaa parlamenttia ja sen valiokuntia SEUT-sopimuksen 225 artiklan määräysten mukaisesti käyttämään tarvittaessa oikeuttaan pyytää komissiota esittämään asianmukainen ehdotus, ellei komissio esitä lainsäädäntöehdotusta tämän 12 kuukauden määräajan kuluessa; katsoo, että tätä oikeutta käyttäessään parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan olisi otettava huomioon vaatimukset täyttäneen eurooppalaisen kansalaisaloitteen sisältö ja kuultava eurooppalaisen kansalaisaloitteen järjestäjiä toisessa kuulemistilaisuudessa; kehottaa muuttamaan parlamentin työjärjestystä vastaavasti;

33.  kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta tarjota taloudellista tukea eurooppalaisille kansalaisaloitteille olemassa olevista EU:n määrärahoista eurooppalaisten ohjelmien, esimerkiksi ”Kansalaisten Eurooppa” -ohjelman ja perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelman, kautta, mukaan luettuna mahdollisuus rahoittaa mainosluontoisia radio- ja televisio-ohjelmia, kun otetaan huomioon, että on varmistettava kansalaisten tasa-arvo, että eurooppalaisten kansalaisaloitteiden organisointia varten todella tarvitaan taloudellista tukea ja että EU:n talousarvioon on esitetty lukuisia muutoksia tätä varten;

34.  kehottaa komissiota kaikkia mahdollisia varotoimenpiteitä toteuttamalla torjumaan allekirjoittajiin liittyvien arkaluontoisten tietojen varastamista esimerkiksi internetin tarjoamilla välineillä erityisesti silloin, kun tietoja hallinnoidaan yhdistelmätietojen muodossa;

35.  suhtautuu myönteisesti eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta 31. maaliskuuta 2015 annettuun komission kertomukseen ja Euroopan oikeusasiamiehen päätökseen OI/9/2013/TN, ja kehottaa komissiota varmistamaan tämän välineen tarkistamisen yhteydessä, että kaikki asianmukaiset oikeudelliset toimet pannaan täytäntöön asianmukaisten jatkotoimien toteuttamiseksi silloin, kun katsotaan, että eurooppalainen kansalaisaloite on täyttänyt vaatimukset menestyksekkäästi; kehottaa siksi komissiota, kun otetaan huomioon esiin nousseet erilaiset puutteet, esittämään mahdollisimman pian ehdotuksia asetuksen (EU) N:o 211/2011 ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1179/2011 tarkistamiseksi;

36.  kehottaa EU:n toimielimiä huolehtimaan oleellisesta tiedottamisesta eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevan tiedotuskampanjan avulla;

37.  kehottaa komissiota raportoimaan parlamentille säännöllisesti käynnissä olevien eurooppalaisten kansalaisaloitteiden tilanteesta, jotta parlamentti voi velvollisuutenaan Euroopan kansalaisille valvoa, että väline toimii mahdollisimman tehokkaasti; korostaa, että eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevaa prosessia olisi jatkuvasti parannettava saatujen käytännön kokemusten perusteella ja siinä olisi lisäksi noudatettava unionin tuomioistuimen antamia tuomioita;

38.  suosittelee kaikkien saatavilla olevien viestintäkanavien käyttöä, erityisesti kaikkien asiaankuuluvien EU:n toimielinten sosiaalisen ja digitaalimedian foorumien käyttöä, tiedotuskampanjoiden toteuttamiseksi ja EU:n virastojen ja edustustojen sekä kansallisten viranomaisten ottamiseksi mukaan; kehottaa komissiota tukemaan eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevan julkisen mobiilisovelluksen luomista; iloitsee siitä, että eräillä kansalaisaloitteilla on ollut vaikutusta paikallisesti;

39.  pitää erittäin tärkeänä lisätä kansalaisaloitteiden rahoituksen ja sponsoroinnin avoimuutta ja laaduntarkastuksia, jotta varmistetaan, että kansalaiset voivat käyttää tätä osallistuvan demokratian välinettä asianmukaisesti ja jotta estetään yksityisten etujen mahdollinen väärinkäyttö;

40.  panee merkille, että Euroopan oikeusasiamiehellä on merkittävä rooli komission esittämien kansalaisaloitteen käsittelypyyntöjen tutkinnassa ja erityisesti tapauksissa, joissa kansalaisaloitetta on kieltäydytty rekisteröimästä;

41.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


EU:n strategia Adrian- ja Joonianmeren alueelle
PDF 225kWORD 120k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. lokakuuta 2015 Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevasta Euroopan unionin strategiasta (2014/2214(INI))
P8_TA(2015)0383A8-0279/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevasta Euroopan unionin strategiasta (COM(2014)0357), siihen liittyvän toimintasuunnitelman ja analyysiasiakirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1),

–  ottaa huomioon erityissäännöksistä Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen tukemiseksi Euroopan aluekehitysrahastosta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(2),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2014 hyväksytyt neuvoston päätelmät Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevasta Euroopan unionin strategiasta,

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle makroaluestrategioiden lisäarvosta (COM(2013)0468) sekä asiasta 22. lokakuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2014 annetun Euroopan unionin talous- ja sosiaalikomitean lausunnon, joka koskee Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevasta Euroopan unionin strategiasta annettua komission tiedonantoa (COM(2014)0357) ja Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevaa Euroopan unionin strategiaa ja pk-yrityksiä koskevaa tutkimusta, kehittämistä ja innovointia (puheenjohtajavaltio Italian pyytämä valmisteleva lausunto),

–  ottaa huomioon 21. tammikuuta 2014 annetun Euroopan unionin talous- ja sosiaalikomitean lausunnon, joka koskee Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevaa Euroopan unionin strategiaa (valmisteleva lausunto),

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2014 annetun alueiden komitean lausunnon, joka koskee Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevaa Euroopan unionin strategiaa,

–  ottaa huomioon 11. lokakuuta 2011 annetun alueiden komitean oma-aloitteisen lausunnon aiheesta ”Alueellinen yhteistyö Välimerellä – Adrian- ja Joonianmeren makroalue”,

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n makroaluestrategioiden kehityksestä: nykyiset käytännöt ja tulevaisuudennäkymät erityisesti Välimeren alueella(3),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Meristrategia Adrianmerta ja Joonianmerta varten” (COM(2012)0713),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen makroaluestrategioiden hallintotavasta (COM(2014)0284),

–  ottaa huomioon 26. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon aluepolitiikan panoksesta Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa kestävässä kasvussa (COM(2011)0017),

–  ottaa huomioon tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista ja direktiivin 2011/92/EU muuttamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/52/EU,

–  ottaa huomioon tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 27. kesäkuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/42/EY,

–  ottaa huomioon 17. helmikuuta 2005 tehdyn neuvoston päätöksen 2005/370/EY tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (Århusin yleissopimus),

–  ottaa huomioon 19.–20. toukokuuta 2000 pidetyssä Adrian- ja Joonianmeren alueen kehitystä ja turvallisuutta käsitelleessä konferenssissa annetun Anconan julistuksen,

–  ottaa huomioon Pulassa 30. kesäkuuta 2006 pidetyn Adrian- ja Joonianmeren Euroregio-alueen perustamiskonferenssin sekä Splitissä 22. lokakuuta 2009 pidetyssä kyseisen Euroregio-alueen yleiskokouksessa hyväksytyn julistuksen, joka koskee Adrianmeren alueen perustamista koskevan aloitteen käynnistämistä,

–  ottaa huomioon sisäasioiden pääosaston (rakenne- ja koheesiopolitiikan toimialayksikkö B) tammikuussa 2015 julkaiseman selvityksen, joka koskee makroalueiden uutta roolia Euroopan alueellisessa yhteistyössä,

–  ottaa huomioon sisäasioiden pääosaston (rakenne- ja koheesiopolitiikan toimialayksikkö B) kesäkuussa 2015 julkaiseman selvityksen, joka koskee Adrian- ja Joonianmeren alueen sosiaalis-taloudellista analyysia sekä liikenne- ja energiayhteyksien arviointia,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja kalatalousvaliokunnan lausunnot (A8-0279/2015),

A.  toteaa, että makroaluestrategiat edustavat uutta monen hallintotason mallia, jonka menestyksekkään täytäntöönpanon ja tavoitteiden saavuttamisen kannalta on olennaista, että mukana on unionin tasoa ja kansallista, alueellista ja paikallista tasoa, talouselämän osapuolia, työmarkkinaosapuolia sekä kansalaisjärjestöjä edustavia sidosryhmiä ja että eri politiikat ja ohjelmat ovat toisiaan täydentäviä; ottaa huomioon alue- ja paikallisviranomaisten tärkeän roolin demokratian, hajauttamisen ja suuremman paikallisen ja alueellisen autonomian edistämisessä;

B.  toteaa, että aiemmat Itämerta ja Tonavan aluetta koskevat strategiat ovat tuottaneet konkreettisia etuja kyseisille alueille, osoittaneet unionin yhteistyömekanismien onnistumisen ja tuoneet hyödyllistä kokemusta uusien makroalueellisten strategioiden kehittämiseen;

C.  toteaa, että alueet osoittavat kasvavaa kiinnostusta tähän alueellisen yhteistyön nykyaikaiseen muotoon ja siihen liittyvään hallinnointimalliin; toteaa, että näin on äskettäin käynyt erityisesti vuoristoalueilla, kuten Karpaateilla ja Alpeilla, joissa luonnonesteiden vuoksi tarvitaan erityistä aluepolitiikkaa;

D.  katsoo, että Eurooppa-neuvoston hyväksymä makroalueellinen strategia yhdennettynä kehyksenä, joka viittaa samalla maantieteellisellä alueella sijaitseviin jäsenvaltioihin ja EU:n ulkopuolisiin maihin, on EU:n strategia;

E.  toteaa, että kyseisessä strategiassa mukana olevien valtioiden välillä on suuria sosioekonomisia eroja, erityisesti EU:n jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisten maiden välillä;

F.  toteaa, että Adrian- ja Joonianmeren alueen maiden voimistunut kiinnostus yhteistyöhön ja yhteisten toimien suunnitteluun haasteisiin vastaamiseksi käyttämällä koko alueen potentiaalia sekä niiden jatkuvat ponnistelut synergian saavuttamiseksi ovat johtaneet Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevan Euroopan unionin strategian hyväksymiseen;

G.  toteaa, että makroalueellisia strategioita voidaan pitää Euroopan integraation välineenä ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lisäämisenä, joka perustuu jäsenvaltioiden ja naapurimaiden vapaaehtoiseen yhteistyöhön yhteisten haasteiden ratkaisemiseksi; toteaa, että Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskeva Euroopan unionin strategia on uusi alueellisen yhteistyön muoto, jolla voidaan auttaa ehdokasmaita ja mahdollisia ehdokasmaita niiden pyrkimyksissä kohti EU:ta ja tärkeä osa EU:n laajempaa Välimeren politiikkaa, jota toteutetaan Välimeren unionin avulla; korostaa, että Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskeva Euroopan unionin strategia osana EU:n aluepolitiikkaa on taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistävä väline, jonka päätavoitteena on alueellisten erojen vähentäminen, todellisen lähentymisen edistäminen sekä kasvun ja työllisyyden kannustaminen;

H.  toteaa, että Adrianmeri on osittain suljetun luonteensa vuoksi erityisen herkkä saastumaan ja että sillä on poikkeuksellisia hydrografisia piirteitä kuten se, että alueen pohjois- ja eteläosan välillä on merkittäviä syvyyteen ja rantaviivaan liittyviä eroja; toteaa, että kalakannat ovat kaikkien rannikkovaltioiden yhteisiä, mikä aiheuttaa kantojen uudistumiselle jatkuvia paineita; toteaa, että teknisistä toimenpiteistä annettavan tulevan puiteasetuksen mukaiset toimenpiteet uudistetussa YKP:ssä olisi laadittava alueellisin perustein ja ne olisi räätälöitävä tämän alueen sekä sen merellisten luonnonvarojen ja kalastuksen erityispiirteiden mukaisiksi;

Yleisiä näkökohtia

1.  pitää myönteisenä komission tiedonantoa Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevasta Euroopan unionin strategiasta sekä siihen liittyvää toimintasuunnitelmaa; pitää sitä erittäin tärkeänä askeleena kyseisen Euroopan osan kehittämisessä; korostaa, että strategia on luotu antamaan lisäarvoa toimenpiteille, olivatpa ne sitten EU:n, kansallisten tai alueviranomaisten tai yksityisen sektorin toteuttamia, siten, että ne vahvistavat huomattavasti makroalueen toimintaa; korostaa strategiassa esitettyjä mahdollisuuksia alueen ehdokasmaille ja mahdollisille ehdokasmaille; korostaa yhdentymisen, yhteensovittamisen, yhteistyön ja kumppanuuden periaatteisiin perustuvan strategian merkitystä; palauttaa mieliin ”kolmen ein periaatteen”: ei uutta lainsäädäntöä, ei uusia toimielimiä, ei uutta rahoitusta, koska makroalueet toimivat puitteina yhteistyöaloitteille, jotka perustuvat EU:n erilaisten poliittisten välineiden, kuten ERI-rahastojen, niveltymisestä syntyneille synergioille;

2.  pitää myönteisinä kaikkien sidosryhmien ponnisteluja institutionaalisen rakenteen perustamiseksi strategian täytäntöönpanoa varten nykyisessä toimielinjärjestelmässä; kannustaa kaikkia kansallisia, alueellisia ja paikallisia sidosryhmiä osallistumaan täysimääräisesti kyseiseen makroalueelliseen strategiaan kuuluvien hankkeiden toteuttamiseen; korostaa, että julkishallintoon ja julkisiin palveluihin liittyviä institutionaalisia valmiuksia ja tehokkuutta on lisättävä ja että on varmistettava, että kussakin osallistujamaassa on riittävät resurssit ja riittävästi pätevää hallintohenkilöstöä, jonka nimenomaisena tehtävänä on Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevan EU:n strategian toteuttaminen;

3.  tähdentää, että yhteistyötoiminnassa tarvitaan paikkalähtöistä lähestymistapaa; korostaa monitasohallintomallin tuomaa lisäarvoa ja katsoo, että kyseisessä mallissa on paneuduttava hallinnollisissa valmiuksissa ilmeneviin puutteisiin ja että kyseistä mallia voidaan käyttää makroalueen resurssien yhdistämiseen; muistuttaa, että on tarpeen ottaa alue- ja paikallisviranomaiset mukaan poliittisiin hallintoelimiin sekä strategian operatiivisiin, teknisiin ja täytäntöönpanoelimiin, samalla kun komissio hoitaa edelleen omaa tehtäväänsä koordinointiprosessissa; korostaa, että paikallisyhteisöjen omilla kehittämishankkeilla (CLLD) paikalliset toimijat voidaan aktivoida ja saada osallistumaan päätöksentekoprosessiin ja voimistetaan omistajuuden tunnetta kansalaisten keskuudessa;

4.  tähdentää, että strategian hyväksymistä, seurantaa ja arviointia koskevan prosessin on oltava läpinäkyvä sekä avoin ja osallistava myös suhteessa kansalaisyhteiskuntaan ja kaikkiin asiaankuuluviin sidosryhmiin; korostaa, että kaikissa pilareissa toteutettava viestintä ja valistaminen ovat olennaisia, jotta sidosryhmät voivat osallistua päätöksentekoon ja jotta voidaan lisätä yleistä kannatusta; kannustaa jäsenvaltioita takaamaan strategialle riittävän näkyvyyden kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti ja kehittämään riittävää viestintää strategian tavoitteista ja tuloksista, edistämään koordinointia ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa muiden, jo käynnissä olevien ja tulevien makroalueellisten strategioiden kanssa;

5.  korostaa, että unioniin kuulumattomien maiden on yhdenmukaistettava oma lainsäädäntönsä strategiaan liittyvän alakohtaisen unionin säännöstön mukaiseksi, jotta varmistetaan EU:n tavoitteiden saavuttaminen sekä asianmukainen, lainmukainen ja oikea-aikainen täytäntöönpano, joka perustuu EU:n normeihin ja säännöksiin; kannustaa kaikkia osallistujamaita perustamaan ajatushautomoita ja järjestämään säännöllisiä kokouksia parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi, kyseisen menettelyn varmistamiseksi ja sen tehostamiseksi;

6.  toteaa, että alueen maissa tapahtuneen yksityisten investointien jyrkän laskun, talouden vakauttamistoimien ja julkisen sektorin rajoitetun investointikyvyn vuoksi strategiaan kuuluvien hankkeiden rahoituksessa saattaa ilmetä ongelmia; kehottaa osallistujamaita säilyttämään korkean omistus-, sitoutumis- ja johtamisasteen, mikä on tarpeen strategian onnistuneeksi toteuttamiseksi;

7.  pitää myönteisenä, että Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI), liittymistä valmisteleva tukiväline vuosille 2014–2020 ja erityisesti Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskeva yhteistyöohjelma 2014–2020 (Adrion) tarjoavat merkittäviä resursseja ja laajan valikoiman työkaluja ja teknisiä vaihtoehtoja strategiaa varten; kannattaa muiden, strategian pilareiden kannalta merkittävien rahastojen ja välineiden käytettävyyttä, erityisesti Horisontti 2020 -ohjelman ja Erasmus + -ohjelman käytettävyyttä kaikkiin pilareihin, Verkkojen Eurooppa -välineen käytettävyyttä toiseen pilariin, ympäristö- ja ilmastotoimien ohjelman (Life) käytettävyyttä kolmanteen pilariin ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja muutokseen sopeutumiseen sekä yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan ohjelman (COSME) sekä Luova Eurooppa -ohjelman käytettävyyttä neljänteen pilariin sekä INNOVFIN-ohjelman käytettävyyttä innovointien rahoitukseen; kannustaa käytettävissä olevien varojen synergian varmistamiseksi yhteistyöhön alueellisen yhteistyön ohjelmien valvontakomiteoiden, Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevan Euroopan unionin strategiaa käsittelevän hallintoneuvoston ja ERI-rahastoja hallinnoivien viranomaisten välillä; korostaa, että strategian olisi mahdollistettava se, että nykyisiä välineitä ja varoja käytetään tehokkaammin ja vaikuttavammin;

8.  kehottaa komissiota sekä kansallisia, alueellisia ja paikallisia elimiä, jotka vastaavat ERI-rahastojen ohjelmien valmistelusta, hallinnoinnista ja täytäntöönpanosta, korostamaan makroalueellisten hankkeiden ja toimien merkitystä;

9.  korostaa, että täytäntöönpanorakenne ja koordinointimekanismit on määriteltävä makroalueellisella tasolla, jotta voidaan edistää yhteistyötä, mukaan luettuina yhteinen suunnittelu, rahoitusmahdollisuuksien yhdistäminen sekä alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa; korostaa, että kansallisia ja alueellisia toimintasuunnitelmia on mukautettava strategian tavoitteisiin, mukaan luettuna Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevan EU:n strategian sisällyttäminen mahdollisuuksien mukaan kyseisiin ohjelmiin; katsoo, että on koordinoitava ja yhdenmukaistettava aloitteita, ehdotuksia ja hankkeita, jotka koskevat Adrian- ja Joonianmeren aluetta;

10.  kannustaa komissiota, Euroopan investointipankkia (EIP) ja osallistuvia maita hyödyntämään täysipainoisesti äskettäin perustetun Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) tarjoamia mahdollisuuksia rahoittaa alueella hankkeita, jotka tuottaisivat lisäarvoa, edistäisivät kestävää kehitystä sekä taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, vauhdittaisivat kasvua, lisäisivät työllisyyttä makroalueen tasolla ja edistäisivät Eurooppa 2020 -strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista; kannustaa antamaan hankkeiden valintavaiheessa ”bonuspisteitä” makroalueellisille hankkeille niiden ylikansallisen ominaisluonteen vuoksi;

11.  muistuttaa, ettei ole olemassa erityistä, pelkästään makroalueellisten strategioiden täytäntöönpanoon tarkoitettua rahastoa ja että onnistuminen edellyttää vahvaa poliittista tahtoa, kumppanuutta ja koordinointia maiden välillä; kehottaa siksi alueen maita kokoamaan resursseja eri rahastoista (ERI, liittymistä valmisteleva väline, ESIR) sekä osuuksia kansallisista lähteistä hyödyntäen EIP:tä rahoitus- ja investointifoorumina, jolla tuetaan strategian tavoitteiden saavuttamista edistäviä hankkeita; edellyttää, että Adrian- ja Joonianmeren aluetta varten käynnistetään avoin ja julkisesti tarjolla oleva hankejatkumo, joka tekisi nykyisistä ja mahdollisista investointitarpeista ja hankkeista näkyviä, jotta investoijia kannustetaan investoimaan näihin hankkeisiin;

12.  kehottaa sidosryhmiä vaihtamaan parhaita käytäntöjä, hyödyntämään EU:n muiden makroalueellisten strategioiden täytäntöönpanosta saatuja kokemuksia ja kartoittamaan niiden pullonkaulat ja lisäämään yhteistyötä muiden makroalueiden, kuten Itämeren, Tonavan ja Alppien alueiden, edustajien kanssa;

13.  kehottaa komissiota eliminoimaan hallinnolliset ja muut kuin rahoitukseen liittyvät esteet, jotka saavat usein investoijat luopumaan tällaisiin hankkeisiin sijoittamisesta;

14.  katsoo, että on löydettävä tapoja ottaa ainakin yksilöllisesti ja hankekohtaisesti mukaan maita, jotka eivät ole varsinaisesti mukana strategiassa, mutta ovat maantieteellisesti ja taloudellisesti lähellä aluetta; korostaa tässä yhteydessä koheesiopolitiikan mukaisen, rajat ylittävän ja valtioiden välisen yhteistyön merkitystä; kehottaa asianomaisia jäsenvaltioita ja alueita hyödyntämään olemassa olevia parhaita käytäntöjä kyseisellä alalla;

15.  muistuttaa talouskriisin suuresta vaikutuksesta alueeseen ja korostaa tarvetta arvioida säännöllisesti alueen talouden elpymistä varten laadittuja strategioita; korostaa, että alueen maat ovat kehitysasteiltaan erilaisia ja niiden tarpeet ovat erilaiset; kehottaa komissiota korostamaan, että on tärkeää luoda edellytykset maiden välisten sosioekonomisten erojen vähentämiselle; kannattaa uudistusten toteuttamista kehitysmaissa ja kannustaa vaihtamaan asiaa koskevia tietoja, kokemuksia ja käytänteitä;

16.  korostaa, että on välttämätöntä kannustaa, uudistaa ja syventää tiede- ja koulutusyhteistyötä, opiskelijoiden ja yliopistohenkilöstön akateemisen liikkuvuuden laajuuden lisääminen mukaan luettuna; painottaa, että tiede ja innovointi ovat älykkään, osallistavan ja kestävän kasvun ennakkoedellytyksiä; tähdentää tieteellisen ja kulttuurisen yhteistyön sekä talousdynamiikan kasvun ja alueen matkailun moninaisuuden ja kestävyyden välistä riippuvuussuhdetta;

17.  pitää myönteisenä, että Euroopan parlamentti on edustettuna Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevan Euroopan unionin strategian hallintoelimissä; kehottaa komissiota analysoimaan alueen maiden yhteisiä ponnisteluja (EU:n jäsenvaltiot ja kolmannet maat) sekä paikallis- ja alueviranomaisten vaikuttavaa osallistumista strategian tavoitteiden saavuttamiseen;

18.  viittaa EU:n muiden makroalueellisten strategioiden yhteydessä luotuihin ennakkotapauksiin ja kehottaa tukemaan pilottihankkeiden ja valmistelutoimien puitteissa erityyppisiä toimenpiteitä tutkimuksista alkupääomaan, jotta voidaan valmistella eri painopistealueiden alaisia hankkeita;

19.  pitää välttämättömänä, että strategian täytäntöönpanovaiheessa sen yleisperiaatteet ja erityisesti ympäristönsuojeluun ja luonnonvarojen käyttöön liittyvät ehdotukset otetaan asianmukaisesti huomioon kaikissa neljässä pilarissa, jolloin omaksutaan kokonaisvaltainen lähestymistapa makroalueen monimutkaisiin ja vaihteleviin haasteisiin;

20.  korostaa, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota SEUT-sopimuksen 174 artiklassa tarkoitettuihin alueisiin, kuten saariin, vuoristoseutuihin ja maaseutualueisiin, jotta niiden erityistä potentiaalia voitaisiin kartoittaa ja hyödyntää etenkin matkailualalla siten, että noudatetaan tässä mietinnössä yksilöityjä toiminta-aloja ja ensisijaisia tavoitteita; kehottaa lisäksi komissiota ehdottamaan saarten ja vuorten eurooppalaista teemavuotta;

21.  katsoo, että osallistujamaiden on löydettävä tapoja ottaa mukaan muita tärkeitä pilareita, jotka voivat hyödyttää alueen kehitystä, kuten esimerkiksi maatalous, koska alueella on poikkeukselliset maantieteelliset ja ilmastolliset olosuhteet, monimuotoinen luonto sekä potentiaalia kehittää koordinoituja synergiavaikutuksia ja edistää kasvua; suosittelee tiivistä yhteistyötä ja koordinointia sisämaa- ja rannikkoalueiden sekä saarten välillä, jotta luodaan synergioita puhtaan energian hankkeiden ja terveellisten elintarvikkeiden tuotannon välillä;

22.  kiinnittää huomiota strategian täytäntöönpanon riittävän raportoinnin ja arvioinnin merkitykseen; kehottaa tässä yhteydessä osallistujamaita keräämään yhdessä komission kanssa luotettavia lähtötason tietoja ja asettamaan kullekin pilarille konkreettisia tavoitteita, joita arvioitaisiin vuosittain ja joita koskevat tulokset olisivat yleisön saatavilla;

23.  edellyttää, että Euroopassa sovelletaan kattavaa ja integroitua lähestymistapaa muuttoliikkeeseen; korostaa, että alueella on vakavia muuttoliikkeeseen liittyviä haasteita, ja pitää kaikkia Välimeren tragedioita valitettavina; toteaa, että haasteisiin on reagoitava siten, että turvapaikkapolitiikkaa muutetaan merkittävästi jäsenvaltioiden keskinäisen yhteisvastuun hengessä; korostaa, että kokonaisvaltaista strategiaa on tarkasteltava yhteistyössä kolmansien maiden kanssa; pitää valitettavana EU:n jäsenvaltioiden riittämätöntä yhteistyötä muuttoliikkeisiin liittyvissä haasteissa; kannustaa hyvien käytäntöjen vaihtoon muuttajia vastaan otettaessa ja kehottaa kiinnittämään kiireellisesti erityistä huomiota alueeseen vaikuttaviin sosiaalisiin ja humanitaarisiin kysymyksiin makroalueen ensisijaisten tavoitteiden mahdollista uudelleen määrittelemistä ajatellen;

24.  odottaa rauhan ja turvallisuuden vahvistumisen saavan uutta pontta Kaakkois‑Euroopassa;

25.  kehottaa maita vaihtamaan vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamiseen liittyviä parhaita käytäntöjä, jotta noudatetaan kaikkein tiukimpia normeja, ottaen huomioon, että tämä on erityisen arkaluonteinen asia kielikysymysten kannalta;

26.  korostaa, että eri toteutusvaiheissa on taattava julkisille ja yksityisille talouden toimijoille, yhteiskunnallisille toimijoille ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan eri osatekijöille riittävä koulutus erityisen ohjelman sekä organisatorisen ja teknisen tuen avulla;

27.  kehottaa komissiota antamaan parlamentille ja neuvostolle kahden vuoden välein kertomuksen Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevan EU:n strategian täytäntöönpanosta, jotta voidaan arvioida strategian toimivuutta ja sen tuottamaa lisäarvoa kasvun ja työpaikkojen luomisen, erojen tasaamisen ja kestävän kehityksen kannalta;

28.  kannustaa toteuttamaan erityisiä toimenpiteitä strategian sosiaalisen ulottuvuuden edistämiseksi; korostaa vammaisten henkilöiden integroinnin ja osallistamisen tukemiseksi suunnattujen toimien merkitystä ja kaikenlaisen syrjinnän ehkäisemistä;

Sininen kasvu

29.  tähdentää, että alueen ainutlaatuinen maantieteellinen sijainti ja omalaatuinen rantaviiva tarjoavat yhdessä meriluonnon rikkaan monimuotoisuuden kanssa valtaisaa potentiaalia ”sinisten työpaikkojen” luomiseen sekä innovoivaan ja kestävään talouskehitykseen ja ‑kasvuun, mukaan luettuina sininen bioteknologia, kalastus ja vesiviljely sekä paremmat meritaloutta ja merenkulkua koskevat palvelut ja hallinnointi;

30.  pitää sinistä taloutta ratkaisuna talouskriisiin, koska se edistää talouskehitystä ja uusien työpaikkojen luomista, erityisesti naisille ja nuorille rannikko- ja saarivaltioissa; uskoo, että EU:n strategiaa Adrian- ja Joonianmeren alueelle ei voida jatkaa, ellei oteta huomioon käsitettä sinisestä taloudesta, joka yhdistää meriin ja valtameriin, vesiviljelyyn, meri- ja sisävesiliikenteeseen sekä matkailuun liittyvät talouden alat ja ympäristönsuojelun;

31.  kehottaa komissiota ja strategiassa mukana olevia valtioita tarjoamaan kannustimia, jotka houkuttelevat nuoria kalastus- ja vesiviljelyalalle Adrian- ja Joonianmeren alueella, ja rohkaisemaan heitä tällaisen toiminnan harjoittamiseen;

32.  edellyttää politiikan koordinointia sekä strategian tavoitteiden ja yhteisten hankkeiden yhdenmukaistamista yhteisen kalastuspolitiikan arvojen, periaatteiden ja tavoitteiden kanssa; kehottaa lisäksi tukemaan kestävän kalastusalan kehittämistä ja perinteisten ja terveellisten elintarvikkeiden tuotantoa; kehottaa perustamaan paikallisia kalastusalan toimintaryhmiä, jotka voisivat olla luonnollinen väline kalastusalan monipuolistamiseksi; korostaa, että kestävän ja kannattavan kalastus- ja vesiviljelyalan edellytyksenä on sidosryhmien entistä vahvempi osallistuminen yleiseen hallinnointiin sekä kalastustoiminnan parantaminen ja monipuolistaminen;

33.  katsoo, että siniseen kasvuun sisältyy hyvin erilaisia aloja ja yrityksiä ja siksi sen kehittäminen edellyttää erittäin ammattitaitoista työvoimaa kaikilla näillä aloilla; kehottaa Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevaan EU:n strategiaan kuuluvia jäsenmaita edistämään sinisen kasvun eri aloja koulutusohjelmissaan ottaen huomioon elinikäisen oppimisen järjestelmät sekä työntekijöiden koulutuksen; kiinnittää huomiota siniseen talouteen liittyvien toimien, alojen ja tieteenalojen monitahoisuuteen ja pitää näin ollen äärimmäisen tärkeänä, että strategiaan kuuluvat jäsenvaltiot omaksuvat työvoimapolitiikan, jolla lisätään valmiuksia sopeutua muutokseen, innovaatiota ja monialaisuutta sekä muokataan inhimillisen pääoman koulutusta ja nostetaan naisten osallistumisastetta;

34.  pitää tärkeänä Eurooppa 2020 -strategian ja kolmen pilarin välistä, komission toimintasuunnitelmaan perustuvaa tiivistä ja todellista yhteyttä, erityisesti Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevan Euroopan unionin strategian sinisen kasvun pilarin kannalta; katsoo, että toimintasuunnitelma on yksi niistä strategian tuloksista, joilla selvitetään makroalueen konkreettiset painopistealueet; huomauttaa, että tämän perusteella jokainen toimi tai hanke valitaan laajalla, alhaalta ylöspäin suuntautuvalla kuulemisprosessilla, johon osallistuu Adrian- ja Joonianmeren alueelta monia sidosryhmiä, jotka edustavat kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia, työmarkkinaosapuolia sekä yksityissektoria, yhteisötaloutta, yliopistomaailmaa ja kansalaisyhteiskuntaa;

35.  kannustaa julkisia ja yksityisiä yrityksiä, yliopistoja, tutkimuslaitoksia ja muita asianomaisia meritalouden ja merenkulun sidosryhmiä muodostamaan klustereita ja tekemään yhteistyötä, jotta voidaan edistää innovointia ja hyödyntää synergioita täysipainoisesti; katsoo, että sinisen kasvun pilariin kuuluvien toimien olisi perustuttava kansallisiin ja alueellisiin älykästä erikoistumista koskeviin tutkimus- ja innovointistrategioihin, jotta voidaan varmistaa tehokkaammat ja vaikuttavammat investoinnit; kehottaa maita ja alueita osallistumaan komission S3-foorumiin saadakseen apua älykkään erikoistumisen strategioiden kehittämisessä, täytäntöönpanossa ja arvioinnissa; pitää tässä yhteydessä välttämättömänä pk-yritysten luotonsaantimahdollisuuksien ja olemassa olevien yritysverkostojen (klusterit) parantamista kansainvälistämisprosessin avulla, jotta voidaan luoda uusia laadukkaita ja kestäviä työpaikkoja;

36.  kannattaa yhteisen laatumerkin luomista alueen korkealuokkaisille kala- ja äyriäistuotteille niiden kilpailukyvyn lisäämiseksi;

37.  korostaa, että työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu ja kansalaisyhteiskunnan edustajien mukaan ottaminen viranomaisten ohella valmiuksien parantamiseen liittyviin toimiin on tärkeää; katsoo, että tämä voitaisiin toteuttaa perustamalla pysyvä makroalueen tason foorumi sekä kuhunkin jäsenvaltioon pysyvä alueellisen tason foorumi, jossa talouselämän osapuolet ja työmarkkinaosapuolet ovat edustettuina korkeakoulujen, kauppakamarien ja kaupunkien jo käynnistämän mallin mukaisesti;

38.  painottaa meren ja merentutkimuksen merkitystä sekä laajempaa yhteistyötä näillä aloilla tutkijoiden sekä Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevaan EU:n strategiaan osallistuvien jäsenvaltioiden ja alueiden keskuudessa, jotta ylitetään nykyinen kuilu näiden jäsenvaltioiden välillä ja edistetään rannikkoalueiden kilpailukykyä sekä korkealaatuisten ja kestävien paikallisten työpaikkojen luomista;

39.  pitää huolestuttavana vauhtia, jolla Adrian- ja Joonianmeren alueen kalakannat köyhtyvät liikakalastuksen ja laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (LIS) sekä kaikkia merieliöitä koskevien muiden merkittävien riskien seurauksena; korostaa, että kalastus on yksi tärkeimmistä rannikkoalueiden ja saarten talouden osatekijöistä; katsoo siksi, että strategian tärkeimpänä tavoitteena on tarkastella kalakantojen ja merten ekosysteemien suojelua ja vaalimista noudattaen yhteiseen kalastuspolitiikkaan kuuluvaa kestävän enimmäistuoton periaatetta; korostaa, että siirtymäkaudella on tuettava kalastusrajoihin mukautumista tukemalla uusien laitteiden hankintaa Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta (EMKR); edellyttää päättäväisiä toimia, jotka koskevat kolmansien maiden kalastuslainsäädännön lähentämistä EU:n lainsäädäntöön, tietojen jakamista, yhteisiä valvontafoorumeja ja monivuotisia kalastuksenhoitosuunnitelmia; edellyttää erilaisten tapojen kartoittamista suuren potentiaalin tarjoavan kestävän vesiviljelyalan kehittämiseksi uusiutuvien energialähteiden avulla;

40.  muistuttaa, että kaupallisesti hyödynnettävien kalojen ja äyriäisten olisi oltava turvallisissa biologisissa rajoissa ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi ja kalastusalan pitkän aikavälin kestävyyden turvaamiseksi;

41.  kehottaa komissiota rekisteröimään virkistyskalastuksen saalismäärät ja sääntelemään tätä toimintaa sekä määrittelemään, että kestävän enimmäistuoton tavoitteet koskevat sekä virkistys- että ammattikalastusta;

42.  kehottaa tutkimaan kattavasti kalakantoja ja etenkin uhanalaisten lajien kantoja sekä niiden keskinäisiä biologisia yhteyksiä, koska tarkkojen tietojen puuttuessa arvioinnit jäävät epäselviksi ja epäluotettaviksi; kehottaa säilyttämään luonnolliset kutualueet;

43.  kehottaa arvioimaan ja edistämään hankkeita, joilla pyritään selvittämään epäsuoran kalastuksen vaikutusta (haamuverkot, simpukkaviljelmät) ja suojelluista lajeista muodostuvia sivusaaliita, koska arvioiden mukaan pelkästään Adrianmerellä yli 40 000 merikilpikonnaa jää tahattomasti pyydyksiin; katsoo, että ympäristötutkimuksia ja tutkimuksia ongelman lieventämistavoista (esimerkiksi laitteet kilpikonnien päästämiseksi ulos verkosta) tarvitaan pikaisesti;

44.  kehottaa myöntämään paljon tukea laivanrakennusalalle, mukaan luettuna huviveneala, nykyaikaistamista ja erikoistumista varten, jotta voidaan luoda työpaikkoja ja sopeutua vaatimuksiin, jotka koskevat kestävän kehityksen mukaista ja kilpailukykyistä kasvua, jossa noudatetaan sinisen bioteknologian periaatteita;

45.  kehottaa tukemaan voimakkaasti tuotantoalueita, ystävyyskaupunkitoimintaa ja makroalueen erilaisten alueiden välistä yhteistyötä; kannustaa vaihtamaan hyviä käytäntöjä, joihin kytkeytyy kyseisen alan sekä muiden samaan lähestymistapaan pyrkivien alueiden merkittävimpiä kokemuksia, jotta voidaan edistää tuotantoalueiden muodostamista;

46.  korostaa, että on tuettava ja vaalittava vapaa-ajan urheilu- ja perhekalastusta sekä kalastuksen ja matkailun yhdistäviä toimenpiteitä (kalastusmatkailu ja meriviljely) ja etenkin saarilla, jotta saaristolaisten ja pienten rannikkokylien paikalliset perinteet ja merenkulkuun pohjautuva elämäntapa voidaan säilyttää; kannattaa kestävää, pienimuotoista ja perinteistä kalastusta ja vesiviljelyä ja niiden yhdistämistä monipuoliseen kulinaariseen tarjontaan sekä paikallisten kalatorien edistämistä parhaana tapana varmistaa kestävyys ja tarjota entistä enemmän tukea rannikkomatkailutoiminnalle;

47.  kehottaa komissiota tukemaan ja edistämään kalastusalan ja sen työntekijöiden osallistumista esimerkiksi sellaisiin hankkeisiin, jotka liittyvät kulttuuri- ja perinnematkailuun, kalastukseen, merenkulun uudelleen löytämiseen sekä perinteisiin kalastusalueisiin ja ammatteihin;

48.  korostaa yhteisötalouden ja naisten yrittäjyyden merkitystä sinisen kasvun pilarin tavoitteiden saavuttamisen kannalta ja kehottaa Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevaan EU:n strategiaan osallistuvia jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan naisten osallistumista kaikilla tärkeillä aloilla; palauttaa mieliin pienten yritysten ja mikroyritysten keskeisen roolin asianomaisilla alueilla ja kehottaa strategiaan osallistuvia jäsenvaltioita toteuttamaan aktiivisesti toimia taloudellisen toiminnan tällaisten muotojen edistämiseksi;

49.  tukee toimia, joilla pyritään vähentämään hydrogeologista riskiä ja rannikon eroosiota;

50.  korostaa tutkimuksen tärkeyttä ja kannustaa tukemaan voimakkaasti meri- ja merenkulkualueita;

51.  korostaa, että vesi- ja meriviljelyn kehittämisellä voi olla merkittävä rooli lajien monimuotoisuuden elvyttämisen lisäksi myös Adrian- ja Joonianmeren alueen talouskasvun kannalta;

52.  kehottaa komissiota tehostamaan rannikkoalueiden toimintaryhmien kehittämien kestävyyshankkeiden kaltaisten hyvien käytäntöjen vaihtamista;

Alueen yhteydet

53.  toteaa talouskehityksen ja sosiaalisen kehityksen edellyttävän, että makroalueella on parannettava osallistujamaiden keskinäisiä sekä niiden ja muiden naapureiden välisiä liikenne- ja energiayhteyksiä, mukaan luettuina meriliikenne sekä intermodaaliset yhteydet lähialueille ja energiaverkot; korostaa, että Adrianmeren alueen kahden rannikon välillä ei ole yhteyttä ja että Adrian- ja Joonianmeren alueelta puuttuu verkkoinfrastruktuuri;

54.  kehottaa tarjoamaan kannustimia, joilla luodaan kestäviä liikenneyhteyksiä, jotka vähentävät matkustusaikoja, liikenne- ja logistiikkakustannuksia ja ulkoisia vaikutuksia; edellyttää suuria strategisia töitä, jotka koskevat maa- ja meriliikenteen välistä toimivuutta, jotta voidaan luoda mahdollisuuksia eri maiden väliselle intermodaaliselle liikenteelle, edistää yhteenkuuluvuutta, parantaa yleistä verkkoa ja vähentää ruuhkia ja siten hiilidioksidipäästöjä; kiinnittää huomiota tarpeeseen parantaa kabotaasin, merten moottoriteiden, Adrianmeren kahden rannikon välisten risteilyjen meri- ja satamaulottuvuutta sekä pohjoisen ja etelän välisillä että poikittaisilla idän ja lännen välisillä reiteillä; korostaa, että on lisättävä koordinointia, jotta voidaan välttää meriliikenteen ruuhkat ja parantaa sen hallinnointia ja valvontaa;

55.  kannustaa käyttämään meriliikenteen päästöjen tarkkailua, raportointia ja todentamista koskevaa asetusta (asetus (EU) 2015/757) innovointiin ja kestävän meriliikenteen perustamiseen makroalueella siten, että aluksissa käytetään vaihtoehtoisia moottoreita ja polttoaineita kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi liikennealalla;

56.  korostaa, että meriliikenteen reittejä ja satamia varten on saatava yhteydet muihin osiin Eurooppaa ja että Euroopan laajuisen liikenneverkon käytävien välillä on oltava keskinäisiä yhteyksiä; kehottaa osallistuvia maita keskittymään sellaisten hankkeiden toteuttamiseen, jotka kuuluvat nykyiseen Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon ja muihin toimiin sen laajentamiseksi ehdotetulla tavalla Kaakkois-Eurooppaan / Adrianmeren itärannikolle ja joilla kyettäisiin poistamaan Adrian- ja Joonianmeren verkon nykyiset puutteet; kehottaa siksi osallistujamaita esittämään alueellista tai eurooppalaista lisäarvoa tuottavat ensisijaiset infrastruktuurihankkeet ja ehdottaa, että huomiota kiinnitettäisiin muun muassa seuraaviin seikkoihin:

   i) Itämeri–Adrianmeri-käytävän päätökseensaanti, mukaan lukien laajentaminen koko Adrian- ja Joonianmeren alueelle
   ii) Skandinavia–Välimeri-käytävän pohjois–etelä-laajentaminen
   iii) Alpit–Länsi-Balkan-tavaraliikennekäytävän luominen
   iv) Iberian niemimaan, Keski-Italian ja Länsi-Balkanin yhteyksien parantaminen
   v) Balkanin alueen tieyhteyden toteuttaminen satamajärjestelmien ja sisämaiden välityksellä, mukaan luettuna yhteys Rein–Tonava-käytävään
   vi) satamapalvelujen parantaminen, jotta voidaan kohentaa Adrianmeren kummankin rannikon yhteyksiä, sekä pohjoisen Adrianmeren satamien hallintoelimien yhteisen strategian laatiminen, jotta Keski-Eurooppaan voidaan toimittaa tuontitavaroita entistä kattavammin;

57.  kehottaa optimoimaan olemassa olevien infrastruktuuriverkkojen kapasiteetin kiinnittäen erityistä huomiota makroalueen olemassa oleviin maantie- ja rautatieyhteyksiin, mukaan luettuina ”viimeisen kilometrin” yhteydet; korostaa, että Adrian- ja Joonianmeren yhdistävä valtatie on saatava valmiiksi mahdollisimman pian ja että sillä edistetään makroalueen taloudellista ja sosiaalista kehitystä; muistuttaa tarpeesta saada aikaan uusia käytäviä, joissa yhdistyvät valtatiet, rautatiet sekä muut infrastruktuurit Adrian- ja Joonianmeren alueen kummallakin puolella; korostaa, että on lisättävä koordinointia, jotta voidaan välttää meriliikenteen ruuhkat ja parantaa sen hallinnointia ja valvontaa;

58.  kehottaa kehittämään suurten nopeuksien rautatieinfrastruktuuria, joka yhdistää makroalueen ja mahdollistaa entistä paremmat yhteydet EU:hun ja sen sisällä; korostaa, että Adrian- ja Joonianmeren alueen rautatieyhteyksiä sekä Tyrrhenanmeren rannikon ja Adrian-/Joonianmeren rannikon rautatieyhteyksiä on parannettava;

59.  kehottaa osallistuvia maita parantamaan meri-, raide- ja lentoliikenteen infrastruktuuria ja kehittämään merten moottoriteitä makroalueella yhdistämällä intermodaalisia kuljetustapoja ja erityisesti huolehtimalla yhteyksistä lähialueille sekä parantamaan liikennelogistiikkaa hyödyntämällä kaikkein edistyneintä teknologiaa ja varmistamalla aina korkean turvallisuustason ja kestävyyden ympäristön kannalta; kehottaa lisäksi osallistujamaita arvioimaan mahdollisuuksia parantaa yhteyksiä sellaisten sähköisten mobiliteettivälineiden avulla, joihin sisältyy mahdollisuus kansainvälisestä sähköisestä lippumyynnistä;

60.  korostaa, että saariin ei ole toimivaa yhteyttä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään parempien yhteyksien luomista tutkimalla uusia koordinoituja ja lisäarvoa tuottavia vaihtoehtoja, optimoimalla rahti- ja matkustajaliikenteen reittejä ja ottamalla yksityiset ja julkiset sidosryhmät mukaan, jotta elämänlaatu paranisi näillä alueilla, väestökato päättyisi ja näiden alueiden sosiaalis-taloudellisia mahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää; korostaa, että saarten sisäisiä yhteyksiä ja kestävää sisäistä liikkuvuutta koskevaa liikenneinfrastruktuuria on parannettava; korostaa myös tarvetta taata ympäri vuoden riittävä terveydenhuolto ja koulutusohjelmat saarten asukkaille;

61.  kehottaa panemaan täytäntöön suuria hankkeita, jotta kehitetään saarten intermodaalisia yhteyksiä ja toivoo erityisesti, että tuettaisiin strategisesti tärkeiden lentokenttien infrastruktuurien kehittämistä sekä uusien reittien kehittämistä makroalueen muiden alueiden kanssa;

62.  kehottaa osallistuvia maita jatkamaan energialähteiden monipuolistamista, jolla parannetaan makroalueen energiaturvallisuutta, lisätään kilpailua ja torjutaan energiaköyhyyttä, ja katsoo, että energialähteiden monipuolistamisesta on suurta hyötyä alueen talouskehitykselle ja sosiaaliselle kehitykselle; korostaa, että energia-alan toimien ympäristövaikutuksia on arvioitava perinpohjaisesti; korostaa, että nesteytetyn maakaasun terminaaleja ja puuttuvia kaasuputkiverkostoja koskevat investoinnit makroalueella on suunniteltava yhteisesti, millä parannetaan riippumattomuutta ja energiaturvallisuutta; kehottaa lisäksi toteuttamaan toimia, joilla lisätään energia- ja resurssitehokkuutta ja edistetään näin myös kilpailukykyä;

63.  kehottaa kehittämään energiainfrastruktuuria, jolla pystytään pienentämään hiilijalanjälkeä, parantamaan energiatehokkuutta sekä varmistamaan makroalueen ja sitä laajemman alueen energiaturvallisuus; korostaa lisäksi, että on tärkeää kehittää ja edistää älykkäiden kaupunkien käsitettä, jonka avulla on mahdollista tuoda lisäarvoa makroalueen nykyiselle yleiselle energiainfrastruktuurille;

64.  toteaa, että makroalueen uusiutuvien energianlähteiden suuria mahdollisuuksia ei hyödynnetä täysimääräisesti; edellyttää, että energiatuotannon yhdistelmässä hyödynnetään käytettävissä olevia uusiutuvia energialähteitä, kuten aurinko-, tuuli- ja vuorovesienergiaa (kun se on teknisesti toteutettavissa) sekä aaltoenergiaa; korostaa mahdollisten vesivoimaloiden kestävän kehityksen mukaisuutta ja kilpailukykyä kaikissa osallistuvissa maissa; kehottaa osallistuvia maita edistämään toimivien ja yhteenliitettyjen kaasu- ja sähkömarkkinoiden luomista makroalueelle, millä varmistetaan halvan ja kohtuuhintaisen energian yhdenvertainen saatavuus; korostaa, että on tärkeää kehittää rajat ylittäviä energiayhteyksiä ja tukea siten energia-alaan tehtäviä investointeja, jotka ovat edellytys EU:n energiaverkkoon liittymiselle, ja poistaa energia-alan rajat ylittävien investointien esteet;

65.  kannattaa yhteistä suunnittelua sekä sähkön ja kaasun tuotantoa ja siirtämistä koskevaan energia-alan infrastruktuuriin tehtäviä investointeja makroalueella Euroopan laajuisen energiaverkon mukaisesti, jotta voidaan toteuttaa energiayhteisön etua koskevien hankkeiden luettelossa olevat konkreettiset hankkeet;

66.  on huolissaan siitä, että öljyn ja kaasun etsintä on aloitettu uudelleen merellä ja maissa, koska se saattaa altistaa makroalueen katastrofeille, joilla olisi erittäin vakavia vaikutuksia ympäristön, talouden, myös kalastusalan, ja kansanterveyden kannalta; korostaa, että kaiken tällaisen toiminnan on oltava unionin ilmastoa ja uusiutuvia energianlähteitä koskevien sääntöjen ja ohjeiden mukaista; korostaa, että Adrianmeri on suljettu matala meri, josta saasteet eivät kulkeudu pois ja jonka molemmilla rannoilla matkailuelinkeino kukoistaa ja että makroalueen kasvun olisi tultava ensisijaisesti matkailusta ja sen erityisiin ympäristöpiirteisiin ja ekosysteemeihin liittyvästä taloudellisesta toiminnasta; korostaa, että ekologista kestävyyttä ja merellä harjoitettavan toiminnan turvallisuutta koskevaa unionin lainsäädäntöä ja kansainvälisiä yleissopimuksia on noudatettava johdonmukaisesti; edellyttää, että meristrategiapuitedirektiivi (2008/56/EY) sekä merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta annettu direktiivi (2013/30/EU) pannaan kaikilta osin täytäntöön;

67.  kehottaa laatimaan yhteiset Euroopan laajuiset liikenneturvallisuusvaatimukset Adrian- ja Joonianmeren makroalueelle;

68.  katsoo, että on edistettävä rajat ylittäviä lentopalveluja toteuttamalla yhteisiä hankkeita, joilla pyritään takaamaan yhteydet makroalueen sisällä ja lisäämään niitä;

Ympäristön laatu

69.  muistuttaa osallistuvien maiden rikkaista meri-, rannikko- ja maaekosysteemeistä; toteaa, että lähes puolet (49 prosenttia) kaikista tunnetuista Välimeren eliölajeista elää Adrianmerellä ja että se on erikoisin Välimeren osa-alueista mataluutensa, vähäisten virtaustensa ja jokien suuren vaikutuksen vuoksi; edellyttää yhteistä toimintaa toteutettaessa kaikki mahdolliset toimenpiteet, kuten ympäristöystävällisten polttoaineiden käyttö meriliikenteessä ja -logistiikassa, meriympäristön monimuotoisuuden ja ylikansallisten maalla olevien elinympäristöjen säilyttämiseksi sekä merten pilaantumisen ja muiden rannikon ja meren luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvien uhkien vähentämiseksi; korostaa, että on tärkeää suojella munkkihylkeiden, olmien, ilvesten, hanhikorppikotkien sekä muiden meri- ja maaeläinlajien kaltaisia lajeja; kehottaa osallistuvia maita toteuttamaan oikeasuhteisia toimenpiteitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

70.  kehottaa vaihtamaan osallistuvien maiden välillä luonnon ja kulttuuriperinnön hoitoa koskevia parhaita käytäntöjä kestävien matkailunähtävyyksien luomiseksi, Natura 2000 -alueet ja Unescon suojelukohteet mukaan luettuina;

71.  kehottaa kaikkia osallistuvia maita yhdistämään resurssinsa merten aluesuunnittelun toteuttamisessa merten aluesuunnittelun puitteista annetun direktiivin 2014/89/EU mukaisesti ja rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon toteuttamisessa, johon osallistuu eri sidosryhmiä (kansalliset viranomaiset ja alue- ja paikallisviranomaiset, paikallisväestö, tiedeyhteisö, kansalaisjärjestöt jne.); katsoo, että asianmukainen merialueiden yhteinen hallinnointi muodostaa tärkeät puitteet merten luonnonvarojen kestävälle ja avoimelle käytölle;

72.  korostaa Adrian- ja Joonianmeren alueen jokien ja järvien suojelun ja vaalimisen merkitystä;

73.  korostaa, että on vastuullisesti paneuduttava aikaisemmin tapahtuneeseen ja rajat ylittävään pilaantumiseen ja puhdistettava kohteet, joiden maaperä, vesistö ja ilma on pilaantunut teollisuustoiminnan seurauksena, tai soveltuvin osin kohteet, jotka ovat pilaantuneet sotilaallisten konfliktien seurauksena; kannattaa kaikkia aktiivisia toimenpiteitä, joilla vähennetään kemiallisista ja tavanomaisista aseista aiheutuvaa meren pilaantumista; kannattaa merten roskaantumisen ja erityisesti jätteistä aiheutuvan Adrianmeren saarten pilaantumisen vähentämistä pyrkien näiden ilmiöiden lakkauttamiseen meristrategiapuitedirektiivin mukaisesti;

74.  on huolestunut vahingoista, joita muovijäte aiheuttaa merelle; kehottaa komissiota tukemaan tämän jätteen keräämistä ja kierrättämistä koskevia aloitteita; korostaa, että on tärkeää ottaa kalastajat mukaan prosessiin;

75.  kehottaa maita kehittämään ja panemaan täytäntöön vanhentuneiden teollisuus- ja sotilasalueiden uudelleenkäyttöä koskevia kattavia suunnitelmia; korostaa, että tällaiset alueet ovat vaaraksi ympäristölle ja että niillä on myös huomattava taloudellinen potentiaali, jota ei hyödynnetä;

76.  kehottaa kannustamaan teollisuutta siirtymään pois kaupunkikeskuksista ja rannikkoalueilta elämänlaadun parantamiseksi;

77.  edellyttää, että alueen parhaiden jätehuoltoratkaisujen ja jäteveden käsittelyä koskevien ratkaisujen toteuttamisessa hyödynnetään kaikkia jo tarjolla olevia välineitä yhdyskuntavesien käsittelystä 21. toukokuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY mukaisesti;

78.  muistuttaa, että aluetta ovat viime vuosina koetelleet erilaiset luonnonkatastrofit ja ihmisten toiminnasta aiheutuneet katastrofit; kehottaa kiinnittämään huomiota metsien häviämisestä aiheutuvaan ongelmaan ja muihin ilmastonmuutoksesta johtuviin riskeihin; korostaa tarvetta soveltaa täysimääräisesti horisontaalisia periaatteita luonnonkatastrofeja koskevaan riskinhallintaan ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen pantaessa toimintasuunnitelmaa täytäntöön ja pyrittäessä saavuttamaan kunkin pilarin ensisijaiset tavoitteet; kannattaa maiden hydrometeorologisten laitosten yhteistyötä varauduttaessa äärimmäisiin sääilmiöihin, ilmastonmuutoksen seurauksiin ja katastrofiriskien hallintaan; toteaa, että vesi-, maatalous- ja matkailuala ovat ilmastonmuutoksen kannalta haavoittuvimpia aloja, ja kannustaa siksi kansallisia viranomaisia tekemään yhteistyötä perustaakseen puite- ja tukimekanismin sopeutumis- ja lieventämistoimenpiteiden täytäntöönpanemiseksi;

79.  korostaa tarvetta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä erityisesti meriliikenteen alalla;

80.  korostaa, että vesivarojen käyttömahdollisuuksissa on maantieteellisiä ja kausiluonteisia eroja ja että kesäaikaan saarilla ja rannikkoalueilla vallitsee vesipula, kun veden kysyntä moninkertaistuu huomattavan matkailijamäärän saapumisen vuoksi;

81.  kehottaa perustamaan alueellisen kriisivalmiuskeskuksen sekä laatimaan öljyvuotoja ja huomattavaa pilaantumista aiheuttavia tapauksia koskevan yhteisen valmiussuunnitelman, jotta Adrianmeren alueella voidaan ottaa käyttöön varhaisvaroitusjärjestelmä luonnonkatastrofeja sekä teollisuudesta ja liikenteestä ja muusta toiminnasta, kuten kastelusta, kulotuksesta ja luonnon hyväksikäytöstä, aiheutuvia katastrofeja varten; korostaa, että keskuksen olisi oltava suoraan kytköksissä unionin pelastuspalvelumekanismiin; tähdentää, että alueen ekosysteemi ja luonnon monimuotoisuus on säilytettävä parantamalla niitä koskevaa tietämystä ja vaihtamalla parhaita käytänteitä;

82.  kehottaa EU:n ulkopuolisia maita nopeuttamaan alakohtaisen unionin säännöstön täytäntöönpanoa (esimerkiksi vesipolitiikan puitedirektiivi) tulevaa unioniin liittymistään koskevana toimena;

83.  kehottaa jäsenvaltioita kuulemaan naapurimaiden toimivaltaisia viranomaisia ja makroalueen paikallisia yhteisöjä erityisesti taloudellisista toimista, joista on tehtävä ympäristövaikutusten arviointi 16. huhtikuuta 2014 tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 2011/92/EU muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/52/EU mukaisesti;

Kestävä ja kilpailukykyinen ratkaisu

84.  korostaa matkailun ratkaisevaa merkitystä Euroopan taloudelle ja EU:n sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kehittymiselle, etenkin Välimeren alueen maille ja koko alueelle; korostaa tarvetta kehittää uusia lähestymistapoja, joilla kompensoidaan kausiluonteisuutta ja jotka ovat yhteneväisiä matkailun ympäristövaikutuksen ja kestävyyden kanssa; kehottaa myöntämään matkailualan hankkeisiin lisää tukea Euroopan rakenne- ja investointirahastoista ja muista lähteistä;

85.  kehottaa pikaisesti parantamaan rajat ylittäviä maantieyhteyksiä matkailun kilpailukyvyn lisäämiseksi, koska huonot yhteydet aiheuttavat liikenteen pullonkauloja ja pitkiä viiveitä; korostaa matkailun osalta tarvetta parantaa olemassa olevaa ilmaliikenneinfrastruktuuria ja meriyhteyttä Adrianmeren molempien rannikoiden välillä;

86.  muistuttaa tarpeesta edistää makroalueella jo olemassa olevien lentokenttien käyttöä, jotta vältetään matkustajien liiallinen keskittyminen harvoille keskuslentoasemille ja edistetään kestäviä ja tasapainoisempia matkailijavirtoja eri kohteissa;

87.  toteaa, että alueen rikas kulttuuri- ja luonnonperintö (elokuvan, teatterin ja musiikin kaltaiset kulttuuritoimet mukaan luettuina) merkitsee tuntuvaa etua matkailualaa kehitettäessä; korostaa, että kaikissa osallistuvissa maissa on paljon Unescon suojelukohteita ja Natura 2000 -alueita; katsoo, että vaikka matkailuala edistää taloutta huomattavasti, alan potentiaalia ei hyödynnetä täysimääräisesti, mikä johtuu erityisesti huomattavasta kausiluonteisuudesta sekä innovoinnissa, kestävyydessä, liikenneinfrastruktuurissa, matkailutarjonnan laadussa, mukana olevien sidosryhmien valmiuksissa ja vastuullisessa matkailun hallinnoinnissa ilmenevistä puutteista; pyytää osallistuvia maita takaamaan yhteyksien ja matkailupalvelujen riittävän tarjonnan sekä kesäkaudella että sen ulkopuolella, jotta voidaan eriyttää matkailijavirtoja ja taata jatkuva matkailu kaikkina vuodenaikoina; korostaa, että matkailu on yhdistettävä luonnon-, kulttuuri- ja taideperintöön;

88.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään matkailualalla liikkuvuutta koskevia kestäviä ratkaisuja ja parantamaan tällä tavoin matkailupalvelujen laatua ja laajuutta;

89.  toteaa, että kansallis- ja luonnonpuistot sekä suojelualueet muodostavat tärkeän perustan kansalaisten tulevalle koulutukselle ympäristönsuojelua ja ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevissa asioissa;

90.  tähdentää, että maiden välinen yhteistyö on olennaista alueen matkailun jatkokehittämisen kannalta; kannustaa suunnittelemaan Adrian- ja Joonianmeren aluetta varten matkailustrategioita, jotka perustuvat kestävyyteen ja joiden avulla maat voivat tuottaa synergiaetuja ja reagoida yhteisiin makroaluetason haasteisiin; katsoo, että on tehtävä yhteistyötä Adrian- ja Joonianmeren alueen kohteiden profiilin nostamiseksi;

91.  kehottaa komissiota, osallistuvia maita sekä paikallis- ja alueviranomaisia ryhtymään toimenpiteisiin, joilla kannustetaan sidosryhmiä parantamaan matkailun infrastruktuuria;

92.  korostaa, että on tärkeää tukea kulttuuri- ja luovaa teollisuutta ja erityisesti liiketoiminnan kehittämistä ja integraatiota musiikin, teatterin, tanssin ja elokuvan aloilla; kannustaa järjestämään festivaaleja, kokouksia ja kulttuuritapahtumia integraation edistämiseksi;

93.  korostaa, että on tarpeen mahdollistaa entistä helpompi tuen ja rahoituksen saanti pk-yrityksille, jotka ovat matkailualalla avainasemassa; kannustaa alueen sidosryhmiä osallistumaan Yritys–Eurooppa-verkostoon, jotta ne voivat jakaa kokemuksia ja verkostoitua ja etsiä kumppaneita rajojen yli;

94.  korostaa älykästä erikoistumista ja älykkäitä yhteisöjä koskevien hankkeiden merkitystä ja olemassa olevien innovaatiofoorumeiden hyödyntämistä, jotta voidaan luoda esimerkiksi Adrian- ja Joonianmeren luovuusalue;

95.  kannattaa kestävyyteen perustuen monipuolisen matkailutarjonnan kehittämistä, mukaan lukien matkailijoiden teemapuistot ja -reitit, kulttuuri-, maaseutu-, terveys- ja merimatkailu sekä matkailu, joka liittyy viinien ja elintarvikkeiden maisteluun, konferensseihin ja urheiluun, mukaan luettuina pyöräily, golf, sukeltaminen, vaeltaminen, hiihtäminen, vuorikiipeily ja ulkoliikunta, jotta voidaan edistää matkailua koko vuoden ajan ja parantaa matkakohteiden kilpailuasemia; kannattaa maaseutumatkailun kehittämistä, jotta voidaan vähentää merkittäviin matkailukeskuksiin ja kapealle rannikkoalueelle kohdistuvaa painetta, mikä auttaa vähentämään kausiluonteisuutta; kannattaa matkailutoimintojen ulottamista lähialueille siten, että luodaan yhtenäisiä matkailutuotteita, joihin sisällytetään myös makroalueen ja sen pääkaupunkien tärkeimmät nähtävyydet;

96.  korostaa matkailuhallinnon ja infrastruktuurien välisen johdonmukaisuuden merkitystä sekä tarvetta parantaa palvelujen ja mahdollisuuksien laatua ja moninaisuutta ottaen huomioon alueen erityispiirteet; korostaa myös, että on tärkeää edistää ja säilyttää paikallisia ja alueellisia perinteitä;

97.  korostaa, että on tärkeää tutkia vaihtoehtoisia reittejä ja liiketoimintamalleja ja parantaa risteilypakettien kytköksiä paikallisväestöön ja -tuotteisiin, millä voidaan torjua paremmin kestämätöntä ruuhkautumista ja hyödyntää tehokkaammin koko potentiaalia, mistä aiheutuu kestävämpiä taloudellisia hyötyjä paikallisille talouksille; toteaa, että on tärkeää kehittää makroalueen matkailureittejä ja luoda niille brändi kartoittamalla ja edistämällä entistä enemmän olemassa olevia reittejä;

98.  kannattaa alueen kaikkein merkittävimpien kilpailuvalttien hyödyntämistä matkailutarkoituksiin sekä mainos- ja markkinointiohjelmien kehittämistä;

99.  korostaa tarvetta liikenteen todelliseen intermodaalisuuteen, jossa hyödynnetään palvelujen ja liittymien yhdennettyä verkostoa ja pyritään kehittämään korkealaatuista ja ympäristön huomioonottavaa matkailua;

100.  kannattaa Adrian- ja Joonianmeren peruskirjan laatimista, joka sisältää kestävän matkailun edistämistä koskevat periaatteet ja suuntaviivat, ja Euroopan matkailuindikaattorijärjestelmän käyttöönottamista, joka mahdollistaa matkailukohteiden arvioinnin ja siten niiden kestävän kehityksen parantamisen;

o
o   o

101.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevaan Euroopan unionin strategiaan osallistuvien maiden (Kroatia, Kreikka, Italia, Slovenia, Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Montenegro ja Serbia) hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259.
(3)EUVL C 349 E, 29.11.2013, s. 1.


Koheesiopolitiikka ja Eurooppa 2020 -strategian arviointi
PDF 197kWORD 93k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. lokakuuta 2015 koheesiopolitiikasta ja Eurooppa 2020 -strategian arvioinnista (2014/2246(INI))
P8_TA(2015)0384A8-0277/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 4, 162, 174–178 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(2),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(3),

–  ottaa huomioon erityissäännöksistä Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen tukemiseksi Euroopan aluekehitysrahastosta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(4),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen (EY) N:o 1082/2006 muuttamisesta tällaisten yhtymien perustamisen ja toiminnan selkeyttämiseksi, yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1302/2013(5),

–  ottaa huomioon koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1300/2013(6),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(7),

–  ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2014 annetun komission kuudennen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen ”Työpaikkoihin ja kasvuun tehtävät investoinnit sekä kehityksen ja hyvän hallintotavan edistäminen EU:n alueilla ja kaupungeissa” (jäljempänä ’kuudes koheesiokertomus’),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(8),

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2013 annetun komission kahdeksannen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen ”Talouskriisin alueellinen ja kaupunkeja koskeva ulottuvuus”,

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ”Älykäs erikoistuminen: huippuosaamisen verkottuminen toimivan koheesiopolitiikan osatekijänä”(9),

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n jäsenvaltioiden valmiudesta käynnistää koheesiopolitiikan uusi ohjelmakausi tehokkaasti ja oikea-aikaisesti(10),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan komission seitsemännestä ja kahdeksannesta EU:n koheesiopolitiikkaa käsittelevästä kertomuksesta ja strategiakertomuksesta 2013 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta(11),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman viipeistä vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikan käynnistämisessä(12),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 julkaistun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 19. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Kehys innovatiivisten rahoitusvälineiden seuraavalle sukupolvelle – EU:n oman ja vieraan pääoman mekanismit” (COM(2011)0662),

–  ottaa huomioon eurooppalaisista pitkäaikaissijoitusrahastoista 29. huhtikuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/760(13),

–  ottaa huomioon 13. tammikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvän jouston mahdollisimman tehokas hyödyntäminen” (COM(2015)0012),

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmät kuudennesta taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevästä kertomuksesta: investoiminen työpaikkoihin ja kasvuun, jotka annettiin yleisten asioiden neuvoston (koheesio) kokouksessa 19. marraskuuta 2014,

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2014 annetun alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Kuudes taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus”(14),

–  ottaa huomioon työasiakirjan ”Blueprint for a revised Europe 2020 strategy: Contribution of the Steering Committee of the Committee of the Regions’ Europe 2020 Monitoring Platform”(15),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 21. tammikuuta 2015 antaman lausunnon komission kuudennesta koheesiokertomuksesta(16),

–  ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2015 julkaistun komission tiedonannon ”Älykästä, kestävää ja osallistavaa Eurooppa 2020 -strategiaa koskevan julkisen kuulemisen tulokset” (COM(2015)0100),

–  ottaa huomioon 13. tammikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvän jouston mahdollisimman tehokas hyödyntäminen” (COM(2015)0012),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A8-0277/2015),

A.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka, jossa noudatetaan Eurooppa 2020 -strategian älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevia tavoitteita, pyritään vähentämään alueiden eroja ja edistämään lähentymistä ja jonka määrärahat vuoden 2020 loppuun mennessä ovat 351,8 miljardia euroa, on EU:n tärkein investointi- ja kehityspolitiikka; toteaa, että EU: kohtaa edelleen talous- ja rahoituskriisin vaikutuksia, joita ovat esimerkiksi korkea työttömyys sekä epätasainen ja hidas talouden elpyminen; toteaa, että koheesiopolitiikan avulla pyritään varmistamaan, että kaikki energia ja valmiudet otetaan käyttöön ja keskitetään Eurooppa 2020 -strategian tavoitteina olevien kestävän kasvun ja työpaikkojen toteuttamiseen;

B.  pitää ratkaisevan tärkeänä, että kasvua ja työpaikkojen luomista sekä ympäristön ja ilmaston suojelua koskevissa EU:n eri aloitteissa noudatetaan johdonmukaista lähestymistapaa; toteaa, että Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeilla on keskeinen asema koheesiopolitiikan täytäntöönpanon paikallisen ja alueellisen koordinoinnin edistämisessä; ottaa huomioon, että ohjelmasuunnitteluun tai raportointijärjestelyihin ei sisälly erillistä mekanismia, joka kohdistuisi nimenomaisesti siihen, miten Euroopan rakenne- ja investointirahastoilla edistetään lippulaivahankkeiden toteutusta; katsoo, että Eurooppa 2020 -strategian tarkistuksessa on käsiteltävä lippulaivahankkeiden toteuttamista ja pyrittävä tasapainoon toisaalta rahoitusalan, finanssipoliittisten sekä taloudellisten toimien ja toisaalta sosiaalisten, koulutukseen, ympäristöön sekä tasa-arvoon (etenkin sukupuolten tasa-arvoon) liittyen näkökohtien välillä;

C.  katsoo, että on tarpeen vahvistaa entisestään strategiaan liittyvää yhteistä sitoutuneisuutta eri hallinnon tasoilla ja asiaan liittyvien eri toimijoiden keskuudessa ja yhteistä vastuuta vastaavine oikeuksineen ja velvoitteineen kaikilla täytäntöönpanon tasoilla; katsoo, että on edistettävä monitasoista ohjausta ja kumppanuutta, koska näiden periaatteiden avulla voidaan käsitellä hallinnollisen kapasiteetin puuttumista;

D.  toteaa, että koheesiopolitiikan tavoitteet ovat ajan myötä kiistatta kehittyneet niin, että niillä tuetaan investointeja unionin keskeisiin painopisteisiin, ja ne ovat osoittautuneet mukautuviksi ja vaikuttaviksi; toteaa, että samalla keskeisenä tavoitteena on eri alueiden kehitystason erojen pienentäminen, alueiden potentiaalin vahvistaminen ja kestävän kehityksen edistäminen; toteaa, että Euroopan strategisten investointien rahasto tuo uusia aineksia innovatiivisen, kestävän ja osallistavan kasvun sekä ammattitaitoa vaativien työpaikkojen luomiseen tähtäävään EU:n yleiseen strategiaan;

E.  katsoo, että Eurooppa 2020 -strategian väliarvioinnissa on pidettävä mielessä talous- ja finanssikriisin vakavat ja hyvin erilaiset vaikutukset jäsenvaltioihin ja alueisiin, ja sen on oltava älykästä ja tasapainoista johdonmukaisuuteen ja tehokkuuteen liittyvistä syistä; toteaa, että strategiassa voidaan kuitenkin ottaa huomioon muita toimia, kuten infrastruktuuriin, sisämarkkinoihin ja hallintokapasiteettiin liittyviä toimia; toteaa, että eri alueiden erityispiirteet on otettava huomioon ja erityistä huomiota on kiinnitettävä SEUT-sopimuksen 174 ja 349 artiklassa mainittuihin EU:n alueisiin;

F.  toteaa, että vaikka Eurooppa 2020 -strategian väliarviointi viivästyykin vuonna 2015, se tarjoaa ennen kaikkia mahdollisuuden arvioida ja (tunnustaa) koheesiopolitiikan panoksen strategian tavoitteiden saavuttamisessa parantaen samalla EU:n eri toimintalinjojen ja EU:n talousarvion yhteisvaikutusta ja niiden välisiä yhteyksiä, jolloin ne voivat olla tehokkaana moottorina strategian toteutuksessa; katsoo, että tämä vaihe on keskeinen määritettäessä tulevaa koheesiopolitiikkaa EU:n laajuisena investointipolitiikkana asettaen samalla etusijalle kehityserojen vähentäminen ja lähentymisprosessin uusi vauhdittaminen;

Eurooppa 2020 -strategia ja sen yhteys koheesiopolitiikkaan

1.  muistuttaa, että Eurooppa 2020 -strategia on Euroopan unionin yleinen pitkän aikavälin kasvu- ja työllisyysstrategia, joka rakentuu seuraavien viiden kunnianhimoisen tavoitteen ympärille: työllisyys, innovointi, ilmastonmuutos ja kestävä energiapolitiikka, koulutus sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen; toteaa, että tavoitteisiin liittyy seitsemän lippulaivahanketta ja että vuonna 2010 yksilöityjä haasteita on käsitelty epätasaisesti, ja toteaa, että EU:n tasolla saavutettu kehitys joidenkin niistä saavuttamisessa, esimerkkinä työttömyyden torjuminen, on edelleen keskinkertaista; korostaa, että EU:n olisi keskityttävä kestävään kasvuun ja kehitykseen sekä kunnollisiin työpaikkoihin, jotta se saisi pitkällä aikavälillä hyötyä investoinneistaan;

2.  korostaa, että edistyminen sukupuolten tasa-arvossa voisi edistää myös talouskasvua, kestävää kehitystä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta;

3.  toteaa, että EU:n talouden ohjausjärjestelmä ja sen täytäntöönpanomekanismi ”eurooppalainen ohjausjakso” otettiin käyttöön vuonna 2010 jäsenvaltioiden finanssipolitiikan ja rakenneuudistusten koordinoimiseksi ja kansallisten budjettipolitiikkojen entistä paremmaksi sovittamiseksi yhteen kasvun ja työpaikkojen kanssa EU:ssa ja kansallisella tasolla, millä on tuettu strategian toteuttamista; toteaa, että on edelleen käsiteltävä muita koordinointiin ja synkronointiin liittyviä haasteita;

4.  painottaa, että vuosien 2007–2013 koheesiopolitiikka, joka oli aikaisemman Lissabonin strategian ja sen päätavoitteiden mukainen, oli jo täytäntöönpanovaiheessa, kun Eurooppa 2020 -strategia käynnistettiin, ja että ohjelman uudelleensuunnittelu uusien strategiatavoitteiden mukaisesti olisi siksi ollut vaikeaa ja sillä olisi ollut kielteinen vaikutus; korostaa kuitenkin, että maailmanlaajuisen talouskriisin aikana koheesiopolitiikka ei ole ollut vain monien jäsenvaltioiden ainoa investointien lähde, vaan sillä on Lissabonin strategian tavoitteiden avulla myös tuettu merkittävästi ja edistetty Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanoon liittyviä maiden toimintalinjoja, kuten kuudes koheesiokertomus sekä useat komission tiedonannot ja tutkimukset osoittavat; korostaa, että Lissabonin strategia menetti ajan mittaan jäsenvaltioiden, alueiden ja kaupunkien sitoutumisen ja että Eurooppa 2020 -strategian hallinnointi vastaa erityisesti koheesiopolitiikan periaatteita ja välineitä, mikä voi taata omistajuuteen perustuvan sitoumuksen strategian toteuttamiseen;

5.  kehottaa komissiota antamaan ohjelmakautta 2007–2013 koskevissa jälkiarvioinneissaan tietoa koheesiopolitiikan avulla saavutetuista tuloksista ja edistyksestä ja koheesiopolitiikan konkreettisesta panoksesta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen; pitää tärkeänä, että ymmärretään faktat ja rajoitukset, jotka liittyvät saatavissa oleviin todisteisiin koheesiopolitiikan osuudesta pyrittäessä saavuttamaan strategian yleisiä tavoitteita; katsoo, että on myös tärkeää ottaa huomioon EU:n talouksien kokemat mullistukset, jotka ovat koskettaneet etenkin kriisin pahoin koettelemia maita; katsoo, että nämä johtopäätökset voivat olla hyödyllisiä, kun strategiaa nyt toteutetaan;

6.  korostaa, että koheesiopolitiikka on EU:n tärkein väline, joka kattaa kaikki alueet sekä investoinnit reaalitalouteen, ja se ilmentää eurooppalaista yhteisvastuuta laajentamalla kasvua ja hyvinvointia ja vähentäen taloudellisia, sosiaalisia sekä alueellisia eroja; toteaa, että koheesiopolitiikka on sovitettu täysin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin ja se tarjoaa tarvittavan investointikehyksen olematta kuitenkaan vain sen täytäntöönpanon väline; painottaa tässä yhteydessä, että Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot) ovat temaattisen keskittämisen ja uuden rakenteen kautta suuntautuneet 11 temaattiseen tavoitteeseen, jotka on johdettu suoraan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteista, ja että näihin temaattisiin tavoitteisiin on liitetty suoraan ehtoja, joiden avulla voidaan varmistaa, että investoinnit tehdään tavalla, jolla maksimoidaan niiden vaikutus; korostaa tukevansa täysin tätä uutta lähestymistapaa, joka edistää menojen vaikutuksen kasvattamista;

7.  korostaa, että koheesiopolitiikassa kehitetään synergiavaikutuksia EU:n muiden toimintalinjojen kanssa, mikä koskee esimerkiksi digitaalisia sisämarkkinoita, energiaunionia, yhtenäisiä pääomamarkkinoita ja sosiaalipolitiikkaa, ja että sen kaikki välineet ja tavoitteet, mukaan lukien makroaluestrategiat, kaupunkeja koskeva toimintasuunnitelma, alueellinen toimintasuunnitelman, investoinnit pk-yrityksiin, älykäs kasvu ja älykkäät erikoistumisstrategiat, edistävät sisämarkkinoiden vahvistumista ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista; kehottaa tässä yhteydessä Euroopan kansallisia ja alueellisia viranomaisia suunnittelemaan älykkäitä erikoistumisstrategioita ja hyödyntämään synergiavaikutuksia erilaisten EU:n, kansallisen tason sekä alueellisten välineiden välillä sekä julkiset että yksityiset välineet huomioon ottaen;

8.  kiinnittää huomiota yhteyteen talouden laajemman ohjauksen kanssa toimilla, joilla ERI-rahastojen tehokkuus yhdistetään talouden asianmukaiseen ohjaukseen; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan toimissaan täyttä vastuuta, jotta voidaan välttää niiden maksimaalinen käyttö ja estää kielteiset vaikutukset, jotka vaikeuttavat ERI-rahastojen toteutusta ja koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamista; korostaa lisäksi, että tukea olisi annettava jäsenvaltioille, joilla on tilapäisiä budjettivaikeuksia; pitää myönteisinä vakaus- ja kasvusopimuksen tämänhetkisiin sääntöihin (COM(2015)0012) liittyviä joustavuusmekanismeja, joilla pyritään vahvistamaan sijoitusten ja rakenneuudistusten välistä yhteyttä ja käyttämään resursseja niin, että edistetään pitkän aikavälin kestävää kasvua ja tuetaan Eurooppa 2020 -strategien tavoitteiden saavuttamista;

9.  panee huolestuneena merkille viipeet koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa nykyisen ohjelmakauden aikana; korostaa, että vaikka valtaosasta toiminnallisia ohjelmia onkin nyt sovittu, niiden toteutus on vielä hyvin varhaisessa vaiheessa; painottaa kuitenkin, että on mahdollista arvioida politiikan resurssien ohjaamista kestävää kasvua ja työpaikkoja edistäviin prioriteetteihin; toteaa tässä yhteydessä, että komission julkaiseman ensimmäisen arvioinnin mukaan tutkimukseen ja kehittämiseen sekä pk-yritysten, tieto- ja viestintätekniikan, vähähiilisen talouden, työllisyyden, sosiaalisen osallisuuden, koulutuksen ja valmiuksien kehittämisen tukemiseen myönnetyt määrärahat ovat kasvaneet huomattavasti edellisiin ohjelmakausiin verrattuna, kun taas liikenteen ja ympäristöinfrastruktuurin tukeminen on vähentynyt; kiinnittää huomiota siihen, että Eurooppa 2020 -strategian väliarvioinnin aikaan tietoa kauden 2014–2020 ERI-rahastojen täytäntöönpanosta ei ole välttämättä vielä saatavilla ja että sen seurauksena konkreettisen arvion tekeminen näiden rahastojen panoksesta strategian tavoitteiden saavuttamisessa ei ehkä voida tehdä tässä vaiheessa; pitää myönteisenä, että jäsenvaltiot ovat ryhtyneet toimenpiteisiin esimerkiksi varmistaakseen, että 20 prosenttia niiden määrärahoista käytetään ilmastotoimiin;

10.  toteaa, että tuloskehyksen vahvistaminen ja ennakkoehtojen käyttöönotto sekä yhteydet maakohtaisiin suosituksiin koheesiopolitiikan ohjelmakaudella 2014–2020 voivat tarjota paremman investointiympäristön, jotta voidaan maksimoida koheesiopolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteiden saavuttamisessa;

Arvioinnin dynamiikka ja siihen liittyvät haasteet

11.  muistuttaa, että komissio käynnisti strategian arvioinnin vuonna 2014 julkaisemalla tiedonannon "Älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua edistävän Eurooppa 2020 ‑strategian arviointi", ja pitää valitettavana, että siinä viitataan riittämättömällä tavalla koheesiopolitiikkaan ja siihen liittyviin välineisiin; arvostaa sitä, että prosessi jatkui vuoden 2014 touko- ja lokakuun välillä toteutetulla julkisella kuulemisella, jonka avulla pyrittiin keräämään tietoja arviointia varten; pitää myönteisenä, että strategian merkitys sekä sen tavoitteiden ja prioriteettien mielekkyys saivat vahvistuksen;

12.  toteaa, että lippulaivahankkeiden katsotaan täyttävän tarkoituksensa, mutta korostaa myös, että niiden näkyvyyttä pidetään varsin vähäisenä; pitää valitettavana, että talous- ja rahoituskriisi on kärjistänyt eroavaisuuksia unionin sisällä eikä strategian yleistavoitteiden saavuttamisessa ole saavutettu riittävästi edistystä, mikä koskee erityisesti työllisyyttä, tutkimusta ja kehittämistä sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa; on tyytyväinen johtopäätökseen tarpeesta vahvistaa sitoutuneisuutta ja osallistumista kentällä vakiinnuttamalla vertikaalisia ja horisontaalisia kumppanuuksia strategian toteuttamisen tehostamiseksi; korostaa, että strategian on kannustettava siirtymään prosessi- ja tulossuuntautuneisuudesta todellisten lopputulosten tarkasteluun, jotta varmistetaan asiaa koskevan EU:n politiikan mahdollisimman suuri tehokkuus ja vaikuttavuus;

13.  panee tyytyväisenä merkille, että Eurostat julkaisee säännöllisesti tietoja Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanon edistystä kuvaavista indikaattoreista; kehottaa kuitenkin esittämään enemmän ja entistä tarkempia alueellisia yksityiskohtia NUTS II- ja NUTS III -tasolla esitettyjen tietojen suhteen, minkä merkitys kasvaa edelleen johtuen ennakoimattomista taloudellisista ja sosiaalisista ongelmista, joita EU:n eri alueilla ilmenee niiden kehitystasosta riippumatta; viittaa lisäksi koheesiopolitiikan kolmeen ulottuvuuteen, eli taloudelliseen, sosiaalisen ja alueelliseen ulottuvuuteen, ja toteaa tämän valossa, ettei sitä pitäisi mitata pelkästään taloudellisten indikaattorien avulla; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan keskustelua ja tekemään entistä tehokkaampaa kehittämisyhteistyötä ja kehittämään entistä osallistavampia indikaattoreita täydentämään BKT:tä, jotta indikaattorit olisivat relevantimpia arvioitaessa edistystä Eurooppa 2020 -strategian ensisijaisten tavoitteiden saavuttamisessa;

14.  toteaa, että komission ehdotus Eurooppa 2020 -strategian arvioinnista on määrä julkaista vuoden 2015 loppuun mennessä, ja pitää valitettava tällaista viivettä ottaen huomioon, että ehdotus oli alun perin määrä julkistaa alkuvuodesta 2015; korostaa, että tämä tapahtuu jälleen kerran varsin "sopimattomaan aikaan" koheesiopolitiikan syklissä, kun käytännön täytäntöönpanoprosessi on käynnissä; korostaa lisäksi, että varhaisella uudelleenkohdentamisella olisi hyvin kielteinen vaikutus koheesiopolitiikan pitkän aikavälin strategiseen suunnitteluun;

15.  pitää ilahduttavana EU:n varojen parempaa täytäntöönpanoa käsittelevän työryhmän perustamista; pitää lisäksi ilahduttavana perustettua rakenneuudistusten tukipalvelua, joka aloitti työnsä virallisesti 1. heinäkuuta 2015 ja joka tarjoaa teknistä tukea jäsenvaltioille, jotta ne voivat panna tehokkaammin täytäntöön rakenneuudistukset ja maakohtaiset suositukset;

16.  myöntää samalla, että on tarpeen pohtia talousnäkymien kehitystä, uusien välineiden käyttöä, edistystä strategian tavoitteiden saavuttamisessa ja niistä johtuvaa tarvetta tehdä toiminnallisia mukautuksia;

17.  kehottaa siksi keskittymään Eurooppa 2020 -strategian älykkäässä ja tasapainoisessa väliarvioinnissa strategian viiden tavoitteen ja sen lippulaivahankkeiden nivomiseen paremmin toisiinsa sekä sellaisten menetelmien selvittämiseen, joiden avulla hankkeiden toteutusta voitaisiin parhaiten edistää ja arvioida ilman, että luodaan lisää monimutkaisia rakenteita ja liiallista hallinnollista rasitetta; korostaa, että tässä olisi otettava huomioon EU:n talouden vahvuudet ja heikkoudet, kasvava (esimerkiksi varallisuuteen liittyvä) eriarvoisuus, korkea työllisyys ja korkeat julkiset velat; korostaa, että samalla kun keskitytään finanssi- ja talouspolitiikan ohjauksen makrotaloudellisiin kriteereihin, olisi pyrittävä edistymään Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteiden saavuttamisessa; katsoo, että huomiota olisi kiinnitettävä myös kestävyyteen yhteiskunnan ja ympäristön kannalta, entistä suurempaan sosiaaliseen osallisuuteen sekä sukupuolten tasa-arvoon; korostaa tarvetta jatkaa edelleen komission yksiköiden antamaa tukea jäsenvaltioiden viranomaisille hallinnollisten valmiuksien kehittämisessä;

18.  kehottaa jälleen vahvistamaan strategiaan liittyvää vastuunottoa, omistajuutta, avoimuutta ja osallistumista ottamalla paikallis- ja alueviranomaiset sekä kaikki kansalaisyhteiskunnan sidosryhmät ja asianomaiset tahot mukaan tavoitteiden laatimisesta strategian täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin saakka; pitää ratkaisevan tärkeänä sitä, että luodaan entistä tehokkaampi ohjausrakenne, joka perustuu monitasoiseen hallintoon, kannustinjärjestelyihin, ylhäältä alaspäin ja alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan tehokkaaseen yhdistelmään, koheesiopolitiikan kumppanuusmalliin sekä yleisesti julkisen ja yksityisen sektorin välisiin kumppanuuksiin, jotta voidaan varmistaa tosiasiallinen valmius pitkän aikavälin tavoitteiden toteuttamiseen; muistuttaa, että jäsenvaltioiden institutionaalisen ja oikeudellisen kehyksen mukaisesti alue- ja paikallisviranomaiset ovat myös vastuussa julkisista investoinneista ja ne olisi sen vuoksi tunnustettava keskeisiksi toimijoiksi strategian täytäntöönpanossa;

19.  ehdottaa myös, että olisi uudistettava paikallis- ja alueviranomaisten sekä sidosryhmien sitoutuminen Eurooppa 2020 -hankkeeseen sopimuksella näiden kumppaneiden, jäsenvaltioiden ja komission välillä, jotta varmistetaan omistajuus ja osallistuminen; kehottaa hyväksymään menettelysäännöt, jotka vastaavat vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikalla käyttöön otettuja kumppanuutta koskevia sääntöjä;

20.  painottaa, että on tarpeen muodostaa Eurooppa 2020 -strategiaa koskeva todella alueellinen lähestymistapa, jotta julkiset tukitoimet ja investoinnit voitaisiin mukauttaa erilaisiin alueellisiin ominaispiirteisiin ja erityistarpeisiin; pitää erittäin tärkeänä, että Eurooppa 2020 -strategiaan sovellettava kokonaisvaltainen lähestymistapa ja alueelliseen toimintasuunnitelmaan 2020 sovellettava alueellinen lähestymistapa nivotaan toisiinsa; katsoo myös, että Eurooppa 2020 -strategian räätälöityjen ja vapaaehtoisten alueellisten tavoitteiden pitäisi olla mahdollisia ja niistä olisi keskusteltava alueellisella tasolla ilman, että lisätään byrokraattista rasitetta paikalla; korostaa, että tällaisten räätälöityjen ja vapaaehtoisten alueellisten tavoitteiden olisi heijastettava strategian yleistä rakennetta ja niiden olisi sisällyttävä ennalta määritettyihin tavoitteisiin; muistuttaa tässä yhteydessä myös yhteisöjohtoisten paikallisten kehitysstrategioiden merkityksestä;

21.  toteaa, että kaupungeilla ja kaupunkialueilla on merkittävä rooli kasvun ja työpaikkojen edistäjinä, ja vaatii, että Eurooppa 2020 -strategian arvioinnissa otetaan huomioon myös laajempi kokonaisvaltainen lähestymistapa kehitettäessä tulevaisuudessa kaupunkeja ja kokonaisuuksia, jotka ovat keskeisessä asemassa Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa; kehottaa siksi komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon kaupunkeja koskevasta toimintaohjelmasta äskettäin annetun Riian julistuksen, sillä kaupunkialueet ovat keskeisessä asemassa riippumatta siitä, ovatko ne pieniä, keskikokoisia vai suuria; korostaa erityisesti sellaisen strategian tarvetta, jossa otetaan huomioon pienten ja keskisuurten kaupunkialueiden erityistarpeet soveltaen menettelyä, joka perustuu Euroopan digitaalistrategian ja Verkkojen Eurooppa -välineen välisiin synergiavaikutuksiin;

22.  kehottaa komissiota antamaan tietoa alueellisista näkökohdista talouskasvun, laadukkaiden työpaikkojen luomisen ja kestävän kehityksen osatekijöinä ja vaatii, että Eurooppa 2020 -strategian arvioinnissa käsitellään alueellisia vaikutuksia ja annetaan ohjausta niiden käsittelyyn; toistaa pitävänsä tässä yhteydessä tärkeinä yhteyksiä paikallis- ja alueviranomaisiin, koska ne ovat ratkaisevassa asemassa alueellisten kehitysstrategioiden toteutuksessa; korostaa myös merkitystä, joka makroalueellisilla strategioilla ja Euroopan alueellisella yhteistyöllä yleensä voi olla Eurooppa 2020 ‑strategian onnistuneessa toteutuksessa ottaen huomioon, että monet kehityshankkeet kattavat rajat ylittäviä alueita ja useita eri alueita ja maita ja niiden avulla voidaan kehittää paikkaan sidottuja vastauksia pitkän aikavälin haasteisiin;

23.  tähdentää uuden EU:n investointivälineen, Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR), merkitystä; toteaa, että sillä tuetaan jopa 315 miljardin euron investointien hankkimista tarkoituksena korjata EU:n investointivaje ja maksimoida julkisten varojen käytön vaikutus; korostaa, että ESIR-rahastolla olisi oltava ERI-rahastoja täydentävä rooli; pitää valitettavana, ettei se nivoudu selkeästi Eurooppa 2020 -strategiaan, mutta katsoo kuitenkin, että tavoitteidensa sekä toteutuskelpoisten ja kestävien hankkeiden valinnan avulla sen pitäisi edistää strategian toteutusta tietyillä aloilla;

24.  painottaa lisäksi, että on ehdottomasti varmistettava kaikkien EU:n rahoitusvälineiden välinen täydellinen johdonmukaisuus ja synergia tekemällä älykkäistä erikoistumisstrategioista investointivälineiden olennainen osa, jotta voidaan välttää päällekkäisyyksiä ja ristiriitaisuuksia niiden kesken tai politiikan täytäntöönpanon eri tasojen välillä; vaatii siksi, että Eurooppa 2020 -strategian tarkistamisessa se vahvistetaan uudelleen kasvua ja työpaikkoja koskevan EU:n pitkän aikavälin strategiseksi kehykseksi ja samalla käsitellään politiikan välineiden, myös ESIR-rahaston, koordinoimisen ongelmaa, jotta voidaan käyttää kaikkia käytettävissä olevia resursseja tehokkaasti ja saavuttaa yleisiä strategisia päämääriä koskevat odotetut tulokset;

25.  kehottaa komissiota edistämään EU:n yleistä harmonista kehitystä ja ottaen huomioon koheesiopolitiikan keskeisen roolin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa kehottaa sitä strategian tavoitteiden arvioinnin yhteydessä panemaan merkille teollisuuden muutoksen vaikutusten kohteina olevien erityisalueiden, kuten maaseutualueiden, erityispiirteet ja rajoitukset, mukaan lukien vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestörakenteeseen liittyvistä haitoista kärsivät alueet, saaret, rajat ylittävät alueet sekä EU:n kaikkein syrjäisimmät alueet SEUT-sopimuksen 174 ja 349 artiklan mukaisesti; viittaa tässä yhteydessä näiden alueiden mahdollisuuksiin biotekniikan, uusiutuvien energialähteiden ja biologisen monimuotoisuuden alalla;

26.  painottaa, että tutkimus- ja kehittämisinvestointien määrän, laadun ja vaikuttavuuden lisäämisessä saavutetaan yhä enemmän tuloksia koheesiopolitiikan välineiden ja Horisontti 2020 -puiteohjelman koordinoidun käytön avulla Eurooppa 2020 -strategian väliarvioinnin yhteydessä; kehottaa komissiota vahvistamaan tässä yhteydessä kaikkia mahdollisia yhteis- ja synergiavaikutuksia näiden kahden tärkeän politiikan kehyksen välillä tarkistettaessa Eurooppa 2020 -ohjelman tavoitteita ja kehottaa perustamaan verkkopohjaisen jäljitysjärjestelmän, jonka avulla voidaan havaita tapaukset, joissa ERI-rahastojen rahoitus yhdistyy Horisontti 2020 -ohjelmaan, ESIR-rahastoon ja muihin yhteisön rahoittamiin ohjelmiin; pitää myös myönteisenä suunnitelmaa ottaa käyttöön "huippuosaamismerkki" hakijoille, jotka arvioidaan erinomaisiksi mutta jotka eivät voi saada rahoitusta Horisontti 2020 -ohjelmasta, mikä auttaisi hakijoita saamaan tukea rakennerahastoista;

27.  kehottaa komissiota käynnistämään jatkuvan ja yhtenäisen arviointiprosessin, jotta edistystä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa voidaan arvioida säännöllisesti, jotta voidaan ehdottaa sopivimpia toimia niiden saavuttamiseksi ja jotta voidaan esittää suosituksia, jotka koskevat vuoden 2020 jälkeistä koheesiopolitiikkaa; korostaa Euroopan parlamentin roolia Eurooppa 2020 -strategian ja koheesiopolitiikan koordinoidun täytäntöönpanon valvonnassa paitsi parlamentissa myös kaikkien muiden asianomaisten toimielinten kanssa; kehottaa tässä yhteydessä ottamaan parlamentin aikaisessa vaiheessa mukaan kaikkiin olennaisiin keskusteluihin, joissa käsitellään strategiaan sisältyvien politiikkojen suunnittelemista, toteuttamista ja arviointia; pitää tärkeänä, että näissä keskusteluissa otetaan huomioon myös alueiden komitean, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean, kansallisten parlamenttien, alue- ja paikallisviranomaisten sekä muiden sidosryhmien ja osapuolten kannat;

Tuleva pidemmän aikavälin koheesiopolitiikka

28.  katsoo, että Eurooppa 2020 -strategian arviointi, joka edeltää vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointia koskevan ehdotuksen esittämistä, on pohjana 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan rakenteelle sekä muille monivuotisen rahoituskehyksen välineille; korostaa, että on tärkeää käsitellä tehokkaasti kaikkia edellä mainittuja ongelmia ja varmistaa samalla strategisen lähestymistavan jatkuvuus; muistuttaa myös EU:n laajuisen koheesiopolitiikan tuomasta lisäarvosta ja toteaa, että sen on pysyttävä yhtenä tärkeimmistä unionin investointivälineistä pyrittäessä luomaan kasvua ja työpaikkoja, suojelemaan ilmastoa ja varmistamaan tasapainoinen ja yhdenmukainen kehitys koko EU:ssa; toteaa sen olevan muutosvoima ja tekijä, joka edistää hyvinvointia myös vähiten kehittyneillä alueilla; korostaa tässä yhteydessä tarvetta varmistaa ERI-rahastojen rahoituksen kestävyys vuoden 2020 jälkeen;

29.  toteaa, että niin tuleva koheesiopolitiikka kuin tuleva EU:n pitkän aikavälin strategia olisi laadittava ennen komission nykyisen kauden päättymistä, kun otetaan huomioon vuonna 2019 järjestettävät Euroopan parlamentin vaalit; toteaa, että tämä aiheuttaa merkittäviä neuvottelukalenteriin liittyviä aikataulullisia rajoitteilta lainsäätäjille; toteaa, että se aiheuttaa myös rajoitteita uudelle komissiolle ja jäsenvaltioille liittyen uusien kumppanuussopimusten ja toimintaohjelmien valmisteluun ja hyväksymiseen ennen uuden monivuotisen rahoituskehyksen alkamista; toteaa samalla, että neuvottelut aloitetaan myös tulevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä; kehottaa siksi komissiota ottamaan huomioon kaikki erityiset rajoitukset, jotka aiheutuvat keskinäisten yhteyksien ja ajoituksen koordinoinnin vaatimuksista, ja luomaan tulevaa EU:n pitkän aikavälin kestävää kasvu- ja työllisyysstrategiaa, EU:n talousarviota, erityisesti koheesiopolitiikkaa ja monivuotisen rahoituskehyksen muita välineitä koskevan johdonmukaisen lähestymistavan;

o
o   o

30.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioille ja niiden alueille.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289.
(3)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470.
(4)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259.
(5)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 303.
(6)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 281.
(7)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(8)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(9)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0002.
(10)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0015.
(11)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0132.
(12)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0068.
(13)EUVL L 123, 19.5.2015, s. 98.
(14)EUVL C 19, 21.1.2015, s. 9.
(15)https://portal.cor.europa.eu/europe2020/SiteCollectionDocuments/2459-brochure-BlueprintEU2020.pdf
(16)EUVL C 242, 23.7.2015, s. 43.


Euroopan rakenne- ja investointirahastot ja talouden tehokas ohjaus ja hallinta
PDF 179kWORD 83k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. lokakuuta 2015 Euroopan rakenne- ja investointirahastoista ja talouden tehokkaasta ohjauksesta ja hallinnasta: suuntaviivoja yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan soveltamiseen (2015/2052(INI))
P8_TA(2015)0385A8-0268/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ohjeista sellaisten asetuksen (EU) N:o 1303/2013 23 artiklan mukaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan (COM(2014)0494) (jäljempänä ’suuntaviivat’),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 4, 162, 174–178 ja 349 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1),

–  ottaa huomioon 23 artiklaa koskevan komission lausuman, joka sisältyy lausumiin, jotka liittyvät asetukseen (EU) N:o 1303/2013(2),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman budjettirajoitusten vaikutuksista alueellisiin ja paikallisiin viranomaisiin EU:n rakennerahastojen menojen kannalta jäsenvaltioissa(3),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan osuudesta Lissabonin ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa(4),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan komission seitsemännestä ja kahdeksannesta EU:n koheesiopolitiikkaa käsittelevästä kertomuksesta ja strategiakertomuksesta 2013 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta(5),

–  ottaa huomioon 22. lokakuuta 2014 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuoden 2014 painopisteiden täytäntöönpano(6),

–  ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2014 annetun komission kuudennen kertomuksen taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta ”Sijoituksia työpaikkoihin ja kasvuun: Kehitystä ja hyvää hallintoa EU:n alueille ja kaupunkeihin”,

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2013 annetun komission kertomuksen ”Koheesiopolitiikkaan liittyvä strategiakertomus 2013 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta” (COM(2013)0210),

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 2015 annetun alueiden komitean lausunnon ohjeista sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot) kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tammikuussa 2014 teettämän tutkimuksen aiheesta Euroopan talouden ohjausjärjestelmä ja koheesiopolitiikka (Sisäasioiden pääosasto, toimialayksikkö B: Rakenne- ja koheesiopolitiikka),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin joulukuussa 2014 esittämän katsauksen Euroopan rakenne- ja investointirahastoihin ja talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan: suuntaviivoja yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan soveltamiseen (Sisäasioiden pääosasto, toimialayksikkö B: Rakenne- ja koheesiopolitiikka),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0268/2015),

A.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka on SEUT-sopimukseen perustuva politiikka ja osoitus eurooppalaisesta solidaarisuudesta, ja tällä politikalla pyritään vahvistamaan taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta EU:ssa ja erityisesti kaventamaan alueiden välisiä eroja sekä edistämään tasapainoista ja yhdenmukaista sosioekonomista kehitystä; toteaa, että koheesiopolitiikka on myös investointipolitiikkaa, joka myötävaikuttaa Eurooppa 2020 -strategian älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevien tavoitteiden saavuttamiseen;

B.  toteaa, että vaikka nykyisessä koheesiopolitiikkaa koskevassa lainsäädäntökehyksessä luodaan yhteyksiä älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan EU:n strategian, eurooppalaisen ohjausjakson ja Eurooppa 2020 -suuntaviivojen sekä asiaan liittyvien maakohtaisten suositusten ja neuvoston suositusten välille, siinä on kuitenkin kyse hyvin erityisistä tehtävistä, tavoitteista ja monialaisista periaatteista;

C.  toteaa, että Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI) nykyisellä lainsäädäntökehyksellä pyritään vahvistamaan koordinointia, täydentävyyttä ja synergiaa muiden unionin politiikkojen ja välineiden kanssa;

D.  ottaa huomioon, että on näyttöä siitä, että hyvä hallinto ja tehokkaat julkiset instituutiot ovat olennaisia kestävälle ja pitkän aikavälin talouskasvulle, työpaikkojen luomiselle sekä sosiaaliselle ja alueelliselle kehitykselle, mutta koheesiopolitiikan toimintatapaan vaikuttavista makroekonomisista tekijöistä on vähemmän näyttöä;

E.  toteaa, että taloudellinen ja rahoituksellinen huono ennustettavuus ja oikeudellinen epävarmuus saattavat johtaa julkisten ja yksityisten investointien vähenemiseen ja vaarantaa koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamisen;

F.  ottaa huomioon, että suuntaviivat koskevat ensimmäistä osaa toimenpiteitä, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan mukaisesti; toteaa, että tämä liittyy muiden kuin pakollisten maksujen uudelleen kohdentamiseen ja keskeyttämiseen toisin kuin yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan toinen osa, jossa edellytetään maksusitoumusten tai maksujen keskeyttämistä, jos jäsenvaltiot eivät ole toteuttaneet talouden ohjaukseen ja hallintaan liittyviä korjaavia toimia;

G.  toteaa, että komission arvioinnit vuonna 2012 ja 2013 annettujen 279 maakohtaisen suosituksen täytäntöönpanon edistymisestä osoittavat, että jäsenvaltioiden panos maakohtaisten suositusten täytäntöönpanossa on heikko: 28 maakohtaista suositusta on pantu täysin täytäntöön tai niiden täytäntöönpanossa on edistytty merkittävästi (10 prosenttia) ja 136 suosituksen täytäntöönpanossa on edistytty kohtalaisesti (48,7 prosenttia), kun taas 115 suosituksen osalta edistys on ollut vähäistä tai sitä ei ole ollut lainkaan (41,2 prosenttia);

ERI-rahastojen vaikuttavuuden ja talouden tehokkaan ohjauksen ja hallinnan kytkeminen

1.  painottaa, että koheesiopolitiikan välineet ja määrärahat ovat tärkeitä eurooppalaista lisäarvoa tuovien investointien tason ylläpitämiselle jäsenvaltioissa ja niiden alueilla työpaikkojen luomisen edistämiseksi ja sosioekonomisten olojen parantamiseksi erityisesti niillä alueilla, joilla sijoitukset ovat vähentyneet merkittävästi talous- ja rahoituskriisin vuoksi;

2.  katsoo, että ERI-rahastojen politiikkatavoitteiden ja päämäärien saavuttamista ei saisi estää talouden ohjauksen ja hallinnan mekanismeilla, vaikka pitää niitä tärkeinä vakaan makrotaloudellisen ympäristön sekä tehokkaan, vaikuttavan ja tulosperusteisen koheesiopolitiikan edistämisessä;

3.  katsoo, että yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklaa olisi käytettävä vasta viimeisenä keinona ERI-rahastojen täytäntöönpanon tehostamiseen;

4.  painottaa ERI-rahastojen ohjelmien ja tavoitteiden monivuotista ja pitkäkestoista luonnetta verrattuna eurooppalaisen ohjausjakson vuosittaisuuteen; toteaa, että on tarpeen selkeyttää eurooppalaisen ohjausjakson täytäntöönpanoa koskevia mekanismeja, ja kehottaa tehostamaan näiden kahden prosessin ja niiden täytäntöönpanosta vastaavien elinten välistä koordinointia;

5.  painottaa, että komission on esitettävä valkoinen kirja, jossa tehdään selkoa julkisten investointien pitkän aikavälin vaikutuksista ja laaditaan investointien laatua koskeva luokitus, jotta voidaan selkeästi tunnistaa ne investoinnit, jotka tuottavat parhaimmat tulokset pitkällä aikavälillä;

6.  palauttaa mieliin, että koheesiopolitiikalla on ollut elintärkeä rooli ja sillä on vastattu merkittävällä tavalla nykyisen kriisin makrotaloudellisiin ja julkisen talouden rajoitteisiin siten, että yli 11 prosenttia käytettävissä olevista talousarviovaroista vuosina 2007–2012 on kohdennettu uudelleen kaikkein pakottavimpiin tarpeisiin vastaamiseksi ja tiettyjen interventioiden tehostamiseksi; korostaa, että ajanjaksolla 2007–2013 koheesiopolitiikan avulla on monessa jäsenvaltiossa rahoitettu yli 80 prosenttia julkisista investoinneista;

7.  pyytää komissiolta lisää analyyttistä tietoa makrotaloudellisten mekanismien vaikutuksesta ja merkityksestä alueellisen kehityksen, koheesiopolitiikan tehokkuuden ja unionin talouden ohjauksen ja hallinnan kehyksen ja koheesiopolitiikan välisen vuorovaikutuksen kannalta sekä erityisesti tietoa siitä, kuinka koheesiopolitiikka myötävaikuttaa asiaan liittyviin maakohtaisiin suosituksiin ja neuvoston suosituksiin;

8.   kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvän jouston;

Yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan mukainen uudelleen kohdentaminen

Yleisiä seikkoja

9.  muistuttaa, että kaikkien päätösten yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklaan perustuvasta varojen uudelleen kohdentamisesta ja maksujen keskeyttämisestä on oltava poikkeuksellisia, harkittuja ja pitävästi perusteltuja ja ne on pantava varovaisesti täytäntöön ja niissä on ilmoitettava asianomaiset ohjelmat ja painopistealueet, jotta varmistetaan avoimuus ja mahdollistetaan todentaminen ja tarkistaminen; painottaa lisäksi, että tällaisilla päätöksillä ei saisi lisätä vaikeuksia, joita jäsenvaltioilla ja niiden alueilla on SEUT-sopimuksen 174 ja 349 artiklassa tarkoitettujen sosioekonomisen ympäristönsä tai maantieteellisen sijaintinsa ja erityispiirteidensä vuoksi;

10.  katsoo, että nykyisellä ohjelmakaudella hyväksytyissä kumppanuussopimuksissa ja ‑ohjelmissa on otettu huomioon asiaan liittyvät maakohtaiset suositukset ja neuvoston suositukset, joten voidaan välttää ohjelmatyön uudelleen suuntaamista keskipitkällä aikavälillä, ellei taloustilanne olennaisesti huonone;

11.  korostaa, että toistuvalla uudelleen suuntaamisella olisi kielteinen vaikutus ja sitä olisi vältettävä, jottei häirittäisi varojen hallinnointia tai vaarannettaisi monivuotisen investointistrategian vakautta ja ennustettavuutta ja jotta voitaisiin välttää mahdolliset kielteiset vaikutukset esimerkiksi ERI-rahastojen varojen hyödyntämiseen;

12.   pitää myönteisenä komission varovaista lähestymistapaa uudelleen suuntaamiseen ja sen pyrkimystä pitää se mahdollisimman vähäisenä; kehottaa komissiota käyttämään varhaisvaroitusjärjestelmää ilmoittaakseen asianomaisille jäsenvaltioille yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan mukaisen ohjelmatyön uudelleen suuntaamista koskevan menettelyn aloittamisesta ja korostaa, että kaikista uudelleen suuntaamista koskevista pyynnöistä on etukäteen kuultava seurantakomiteaa;

13.  pyytää komissiota teettämään tiiviissä yhteistyössä asianomaisen jäsenvaltion kanssa kattavan analyysin kaikista muista kuin yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan soveltamista koskevista, käytettävissä olevista vaihtoehdoista käsitellä tapauksia, jotka saattavat johtaa uudelleen suuntaamista koskevaan pyyntöön;

14.  pitää valitettavana hallinnollisen taakan suhteetonta lisääntymistä ja siitä koituvia kustannuksia kaikilla asianomaisilla hallinnon tasoilla tiukkojen määräaikojen ja yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan mukaisen uudelleen suuntaamista koskevan menettelyn monimutkaisuuden vuoksi; varoittaa yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan mukaisten uudelleen suuntaamista koskevien menettelyjen päällekkäisyyksistä tulevien eurooppalaisten ohjausjaksojen kanssa; kehottaa komissiota pohtimaan, onko mahdollista arvioida uudelleen yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan 16 kohdan mukaista tarkastelua koskevien määräaikojen soveltamista;

Yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen mukaiset monialaiset periaatteet

15.  on huolestunut siitä, että suuntaviivoissa ei viitata yksiselitteisesti yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 4–8 artiklassa tarkoitettuihin yleisiin ja monialaisiin periaatteisiin, ja muistuttaa, että yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan tulkinnassa on noudatettava näitä periaatteita, erityisesti kumppanuutta ja monitasoista hallintoa koskevia periaatteita, sekä asetusta ja yhteistä strategista kehystä kokonaisuudessaan; pyytää komissiota täsmentämään, miten nämä periaatteet otetaan erityisesti huomioon yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan täytäntöönpanossa;

Yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan alueellinen ulottuvuus

16.  painottaa, että julkisen velan kasvu johtuu pääasiassa jäsenvaltioiden hallitusten politiikasta, ja on vakavasti huolissaan siitä, että kyvyttömyys ratkaista asianmukaisesti makrotaloudellisia kysymyksiä kansallisella tasolla voi aiheuttaa kielteisiä seurauksia alueellisille viranomaisille ja ERI-rahastojen edunsaajille ja tuen hakijoille;

17.  muistuttaa, että koheesiopolitiikan 2014–2020 mukaisissa temaattista keskittämistä koskevissa säännöissä sallitaan tietty jousto jäsenvaltioiden ja niiden alueiden tarpeiden huomioon ottamiseksi, ja toteaa, että yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan soveltamisella saatetaan rajoittaa tätä joustoa; muistuttaa, että on tarpeen ottaa huomioon keskeiset alueelliset haasteet sekä toissijaisuusperiaate yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

18.  pyytää komissiota arvioimaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklassa tarkoitettujen kumppaneiden kanssa yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan mukaisesti käyttöön otettujen toimenpiteiden alueellisia ja paikallisia vaikutuksia ja kustannustehokkuutta;

19.  pitää tärkeänä paikallisten ja alueellisten viranomaisten aktiivista osallistumista kaikkeen ohjelmatyön uudelleen suuntaamiseen ja katsoo, että koska ERI-rahastot kytkeytyvät talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan, eurooppalaiselle ohjausjaksolle olisi annettava alueellinen ulottuvuus ottamalla myös paikallis- ja alueviranomaiset mukaan;

20.  pyytää komissiota tulkitsemaan yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklaa suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ottamalla huomioon niiden jäsenvaltioiden ja alueiden todellinen tilanne, jotka kärsivät sosioekonomisista vaikeuksista ja joissa ERI-rahastojen osuus investoinneista on merkittävä ja entistä merkittävämpi kriisitilanteessa; painottaa, ettei tästä saisi seurata lisää haitallisia vaikutuksia jäsenvaltioille ja niiden alueille eikä varsinkaan vähemmän kehittyneille alueille;

Toimielinten välinen koordinaatio, avoimuus ja vastuu

21.  muistuttaa, että vahva toimielinten välinen koordinaatio on olennaisen tärkeä asianmukaisen toimintalinjojen täydentävyyden ja synergioiden varmistamiseksi samoin kuin asianmukainen ja kestävä tulkinta talouden tehokkaan ohjauksen ja hallinnan toimintakehyksestä ja sen yhteentoimivuudesta koheesiopolitiikan kanssa;

22.  kehottaa asianmukaiseen tiedonkulkuun komission, neuvoston ja parlamentin välillä sekä julkiseen keskusteluun asianmukaisella poliittisella tasolla yhteisymmärryksen varmistamiseksi yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan soveltamisedellytysten tulkinnasta; muistuttaa, että tarvitaan erityistä koheesiopolitiikkaa käsittelevää neuvoston kokoonpanoa vastaamaan yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan mukaisista päätöksistä;

23.  pitää olennaisen tärkeänä avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden varmistamista antamalla parlamentille yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan mukaista hallintojärjestelmää koskevan demokraattisen valvonnan mahdollisuus, koska asetuksessa otetaan käyttöön koheesiopolitiikalle ominaisen alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan merkittäviä rajoituksia;

Maksujen keskeyttäminen

24.  muistuttaa, että neuvoston tehtävänä on päättää maksujen keskeyttämisestä ehdotuksen perusteella, jonka komissio voi hyväksyä, jos asianomainen jäsenvaltio ei toteuta tuloksellisia toimenpiteitä; korostaa yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklaan sisältyviä merkittäviä oikeudellisia suojatoimia, joilla varmistetaan keskeytysmekanismin poikkeuksellisuus;

25.  korostaa maksujen keskeyttämisen rangaistuksenomaista luonnetta ja pyytää komissiota käyttämään harkintavaltaansa sekä ehdottamaan maksujen keskeyttämistä äärimmäisen varovaisesti ja yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan 6 kohtaa tiukasti noudattaen otettuaan asianmukaisesti huomioon kaikki asiaan liittyvät tiedot sekä näkökohdat ja näkemykset, jotka ovat tulleet esille tai jotka on esitetty jäsennellyssä vuoropuhelussa;

26.  pitää myönteisenä ensimmäiseen toimenpideryhmään kuuluvien keskeytettävien ohjelmien ja keskeyttämisen tason määrittämisessä käytettäviä perusteita koskevissa suuntaviivoissa omaksuttua varovaista lähestymistapaa, jonka mukaan jäsenvaltioiden taloudellinen ja sosiaalinen tilanne otetaan huomioon soveltamalla tarvittaessa lieventäviä tekijöitä, jotka ovat samankaltaisia kuin yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan 9 kohdan mukaisten keskeytysten kohdalla;

27.  kehottaa komissiota vahvistamaan määräajan, johon mennessä yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan 8 kohdassa tarkoitettu maksujen keskeyttäminen lopetetaan;

Euroopan parlamentin rooli yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan perusteella

28.  pitää valitettavana, että suuntaviivoissa ei viitata lainkaan parlamentin rooliin, vaikka yhteiset säännökset hyväksyttiin tavanomaisen lainsäädäntömenettelyn mukaisesti ja vaikka parlamentti on pyytänyt toistuvasti vahvistamaan talouden ohjausta ja hallintaa koskevaa demokraattista vastuuta ja valvontaa;

29.  katsoo, että parlamentin osallistuminen tärkeimpänä demokratian takaajana yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan 15 kohdan soveltamisessa olisi virallistettava luomalla selkeä menettely, jolla parlamenttia kuullaan kaikissa vaiheissa, jotka liittyvät varojen uudelleen kohdentamista koskevien pyyntöjen taikka maksusitoumusten tai maksujen keskeyttämistä koskevien ehdotusten ja päätösten hyväksymiseen;

30.  painottaa tarvetta jatkuvaan, selvään ja avoimeen yhteistyöhön toimielinten välillä ja katsoo, että tähän menettelyyn olisi sisällyttävä ainakin seuraavat vaiheet:

   komission olisi ilmoitettava viipymättä parlamentille ERI-rahastoihin liittyvistä asiaan liittyvistä maakohtaisista suosituksista ja neuvoston suosituksista sekä rahoitustukea koskevista ohjelmista tai niitä koskevista muutoksista, jotka voivat johtaa yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun uudelleen kohdentamista koskevaan pyyntöön;
   komission olisi ilmoitettava viipymättä parlamentille kaikista yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan 1 kohdan mukaisista uudelleen kohdentamista koskevista pyynnöistä tai kaikista yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan 6 kohdan mukaisista ehdotuksista päätöksiksi maksujen keskeyttämisestä, jotta parlamentin on mahdollista ilmaista kantansa asiaan päätöslauselman muodossa ennen lisätoimenpiteisiin ryhtymistä;
   komission olisi otettava huomioon parlamentin ilmaisema kanta ja kaikki näkökohdat ja näkemykset, jotka tulevat esille tai esitetään yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan 15 kohdassa tarkoitetussa jäsennellyssä vuoropuhelussa;
   parlamentin olisi pyydettävä komissiota kertomaan, onko parlamentin näkemykset sekä muut mahdolliset jäsenneltyyn vuoropuheluun liittyvät seurantatoimet otettu huomioon asianomaisessa prosessissa;
   alueiden komitealle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle olisi ilmoitettava ja niitä olisi kuultava uudelleen ohjaamista koskevista pyynnöistä;
   parlamentin, neuvoston ja komission olisi käynnistettävä vuoropuhelu yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan soveltamisesta varmistamalla toimielinten välinen koordinaatio ja asianmukainen tiedonkulku, jotta on mahdollista seurata kaikkia yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan mukaisia menettelyjä;

31.  kehottaa komissiota raportoimaan yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan soveltamisen vaikutuksista ja tuloksista soveltamisen tarkastelua koskevan 23 artiklan 17 kohdan mukaisesti sekä täsmentämään, missä määrin kukin uudelleen kohdentamista koskeva pyyntö perustui asiaan liittyvien maakohtaisten suositusten tai neuvoston suositusten täytäntöönpanoon tai edisti käytettävissä olevien ERI-rahastojen kasvu- ja kilpailukykyvaikutuksia jäsenvaltioissa, jotka saavat rahoitustukea, sekä antamaan tietoa keskeytysten alaisista määristä ja kyseessä olleista ohjelmista;

o
o   o

32.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioille ja niiden alueille.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.
(2)EUVL C 375, 20.12.2013, s. 2.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0401.
(4)EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 120.
(5)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0132.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0038.

Oikeudellinen huomautus