Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Keskiviikko 25. marraskuuta 2015 - StrasbourgLopullinen painos
Lisätalousarvioesitys nro 8/2015: omat varat ja Euroopan tietosuojavaltuutettu
 Joustovälineen varojen käyttöönotto pakolaiskriisin edellyttämiä välittömiä taloudellisia toimenpiteitä varten
 EU:n solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotto ennakkomaksujen maksamiseksi vuoden 2016 talousarviosta
 Vuoden 2016 talousarviomenettely: yhteinen teksti
 Veropäätökset ja muut luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaiset toimenpiteet
 Luvan myöntäminen di(2-etyyliheksyyli)ftalaatin(DEHP) käytölle
 Radikalisoitumisen ja terroristijärjestöjen harjoittaman unionin kansalaisten värväyksen ennaltaehkäiseminen
 Työterveyttä ja työturvallisuutta koskeva EU:n strategiakehys kaudelle 2014–2020

Lisätalousarvioesitys nro 8/2015: omat varat ja Euroopan tietosuojavaltuutettu
PDF 245kWORD 65k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2015 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 8/2015 varainhoitovuodeksi 2015, omat varat ja Euroopan tietosuojavaltuutettu (13439/2015 – C8-0341/2015 – 2015/2269(BUD))
P8_TA(2015)0404A8-0337/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(1) ja erityisesti sen 41 artiklan,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2014 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(2),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 lopullisesti hyväksytyn lisätalousarvion nro 1/2015(3),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2015 lopullisesti hyväksytyt lisätalousarviot nro 2/2015, nro 3/2015, nro 4/2015 ja nro 5/2015(4),

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 lopullisesti hyväksytyt lisätalousarviot nro 6/2015 ja nro 7/2015,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(5),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 muuttamisesta 21. huhtikuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2015/623(6),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(7),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 7. kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/436/EY, Euratom(8),

–  ottaa huomioon komission 19. lokakuuta 2015 antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 8/2015 (COM(2015)0545),

–  ottaa huomioon neuvoston 10. marraskuuta 2015 vahvistaman ja samana päivänä parlamentille toimittaman kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 8/2015 (13439/2015 – C8-0341/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 88 ja 91 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0337/2015),

A.  toteaa, että lisätalousarvioesitys nro 8/2015 koskee perinteisten o2007mien varojen (tullimaksut) ennakkoarvioiden tarkistamista, vuoden 2014 jäljellä olevien alv- ja BKTL-saldojen budjetointia sekä vuoden 2015 alv- ja BKTL-saldojen budjetointia;

B.  toteaa, että lisätalousarvioesitykseen nro 8/2015 sisältyy lisäksi muita tuloja koskevan ennusteen päivitys;

C.  toteaa, että lisätalousarvioesitykseen nro 8/2015 kuuluu myös 123 474 euron maksusitoumus- ja maksumäärärahojen vähennys, joka koskee Euroopan tietosuojavaltuutetun talousarviota;

D.  panee merkille, että lisätalousarvioesityksen nro 8/2015 johdosta jäsenvaltioiden BKTL-maksuosuus vähenee 9,4 miljardilla eurolla;

1.  panee merkille komission antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 8/2015 ja neuvoston kannan siihen;

2.  toteaa, että lisätalousarvioesityksessä nro 8/2015 jäsenvaltioiden maksuosuuksia unionin talousarvioon vähennetään yhteensä 9 403,4 miljoonalla eurolla;

3.  tähdentää, että lisärahoitusta tarvitaan huomattavasti meneillään olevan pakolaiskriisin vuoksi;

4.  panee merkille, että jäsenvaltioiden rahoituslupaukset Afrikan erityisrahastoon, Syyrian erityisrahastoon sekä pakolaisia tukeville YK:n elimille vahvistettiin uudelleen maahanmuuttoasioista 23. syyskuuta 2015 pidetyssä EU:n valtion- ja hallitusten päämiesten epävirallisessa kokouksessa, 15. lokakuuta 2015 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa sekä Vallettan huippukokouksessa 11.–12. marraskuuta 2015, mutta niitä ei ole vielä lunastettu; pitää valitettavana, että komission tietojen mukaan jäsenvaltioiden lupaamasta rahoituksesta uupui marraskuun 2015 alussa 2,3 miljardia euroa;

5.  toteaa myös, että taloudellinen lisätuki on tarpeen humanitaarisen avun toimittamiseksi kauttakulkureiteille ja ennennäkemättömän suuren pakolaismäärän Euroopan kaupungeille ja alueille aiheuttamien haasteiden ratkaisemiseksi;

6.  pitää erittäin valitettavana, että sovittelussa ei saatu aikaan selkeää kompromissia siitä, että lisätalousarvioesityksen nro 8/2015 kautta takaisin saadut varat käytetään pakolaiskriisin ratkaisuun; odottaa jäsenvaltioiden kuitenkin kunnioittavan täysin aiempia sitoumuksiaan;

7.  hyväksyy neuvoston kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 8/2015;

8.  kehottaa puhemiestä toteamaan lisätalousarvion nro 8/2015 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja kansallisille parlamenteille.

(1)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(2)EUVL L 69, 13.3.2015, s. 1.
(3)EUVL L 190, 17.7.2015, s. 1.
(4)EUVL L 261, 7.10.2015.
(5)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(6)EUVL L 103, 22.4.2015, s. 1.
(7)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(8)EUVL L 163, 23.6.2007, s. 17.


Joustovälineen varojen käyttöönotto pakolaiskriisin edellyttämiä välittömiä taloudellisia toimenpiteitä varten
PDF 243kWORD 64k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2015 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi joustovälineen varojen käyttöönotosta pakolaiskriisin edellyttämiä välittömiä taloudellisia toimenpiteitä varten talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 12 kohdan mukaisesti (COM(2015)0514 – C8-0308/2015 – 2015/2264(BUD))
P8_TA(2015)0405A8-0336/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0514 – C8-0308/2015),

–  ottavat huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(1) ja erityisesti sen 11 artiklan,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 muuttamisesta 21. huhtikuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2015/623(2),

–  ottavat huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 12 kohdan,

–  ottaa huomioon komission 24. kesäkuuta 2015 antaman esityksen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2016 (COM(2015)0300), sellaisena kuin se on muutettuna oikaisukirjelmillä nro 1/2016 (COM(2015)0317) ja 2/2016 (COM(2015)0513),

–  ottaa huomioon neuvoston 4. syyskuuta 2015 vahvistaman ja 17. syyskuuta 2015 parlamentille toimittaman kannan esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2016 (11706/2015 – C8-0274/2015),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 hyväksymänsä kannan(4) esitykseen yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2016,

–  ottaa huomioon sovittelukomitean 14. marraskuuta 2015 hyväksymän yhteisen tekstin (14195/2015 – C8-0353/2015),

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0336/2015),

A.  katsoo, että kun kaikki mahdollisuudet maksusitoumusmäärärahojen uudelleen kohdentamiseen otsakkeiden 3 ja 4 sisällä on tutkittu, joustovälineestä on aiheellista ottaa käyttöön maksusitoumusmäärärahoja;

B.  ottaa huomioon, että komissio oli ehdottanut 1 504 miljoonan euron käyttöön ottamista joustovälineestä otsakkeen 3 enimmäismäärän ylittävinä maksusitoumusmäärärahoina, jotta täydennetään Euroopan unionin varainhoitovuoden 2016 yleiseen talousarvioon otettua rahoitusta Euroopan muuttoliikeagendan alalla toteutettavien toimenpiteiden rahoittamiseksi;

C.  ottaa huomioon, että sen lisäksi, että vuoden 2016 talousarviota käsittelevässä sovittelukomiteassa sovittiin lopullisesta otsakkeen 3 enimmäismäärän ylittävästä 1 506 miljoonan euron määrästä, siellä päästiin myös yhteisymmärrykseen parlamentin valtuuskunnan ehdotuksesta ottaa joustovälineestä käyttöön otsakkeen 4 enimmäismäärän ylittävä 24 miljoonan euron määrä, jotta voidaan hoitaa pakolaiskriisin aiheuttamien haasteiden ulkoista ulottuvuutta;

D.  ottaa huomioon, että joustovälineen varainhoitovuoden 2016 kokonaismäärä, joka sisältää käyttämättä jääneet määrät varainhoitovuosilta 2014 ja 2015, on näin ollen käytetty täysin loppuun;

1.  panee merkille, että otsakkeiden 3 ja 4 vuoden 2016 enimmäismäärän puitteissa ei ole mahdollista rahoittaa asianmukaisesti kiireellisiä toimenpiteitä muuttoliike- ja pakolaisasioiden alalla;

2.  hyväksyy sen vuoksi 1 530 miljoonan euron käyttöönoton joustovälineestä maksusitoumusmäärärahoina;

3.  hyväksyy myös ehdotetun vastaavien maksumäärärahojen jakamisen siten, että ne ovat 734,2 miljoonaa euroa vuonna 2016, 654,2 miljoonaa euroa vuonna 2017, 83 miljoonaa euroa vuonna 2018 ja 58,6 miljoonaa euroa vuonna 2019;

4.  toistaa, että kyseisen välineen varojen käyttöön ottaminen rahoituskehysasetuksen 11 artiklan mukaisesti tuo jälleen kerran esiin sen, että unionin talousarviossa tarvitaan ehdottomasti enemmän joustavuutta; toteaa, että nämä lisämäärärahat ovat mahdollisia ainoastaan siitä syystä, että joustovälineen varainhoitovuosien 2014 ja 2015 käyttämättä jääneet määrät on siirretty; korostaa, että varainhoitovuodelle 2017 ei siirretä varoja, mikä rajoittaa joustovälineen käyttöön ottamisen sen vuotuiseen enimmäismäärään eli 471 miljoonaan euroon (vuoden 2011 hintoina);

5.  toteaa olleensa jo pitkään sitä mieltä, että joustovälineellä aiemmin käyttöön otetuista sitoumuksista aiheutuvat maksut on laskettava yli enimmäismäärien, rajoittamatta kuitenkaan mahdollisuutta ottaa joustovälineen avulla käyttöön maksumäärärahoja tiettyjä budjettikohtia varten tekemättä ensin sitoumuksia;

6.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

7.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

8.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

joustovälineen varojen käyttöönotosta pakolaiskriisin edellyttämiä välittömiä taloudellisia toimenpiteitä varten

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2016/253.)

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(2)EUVL L 103, 22.4.2015, s. 1.
(3)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0376.


EU:n solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotto ennakkomaksujen maksamiseksi vuoden 2016 talousarviosta
PDF 236kWORD 63k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2015 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 11 kohdan mukaisesti ennakkomaksujen maksamiseksi vuoden 2016 talousarviosta (COM(2015)0281 – C8-0133/2015 – 2015/2123(BUD))
P8_TA(2015)0406A8-0335/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0281 – C8-0133/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta 11. marraskuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002(1),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2) ja erityisesti sen 10 artiklan,

–  ottavat huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 11 kohdan,

–  ottaa huomioon sovittelukomitean 14. marraskuuta 2015 hyväksymän yhteisen tekstin (14195/2015 – C8-0353/2015),

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0335/2015),

A.  ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 2012/2002 4 a artiklan 4 kohdan mukaisesti ennakkomaksujen maksamista varten 50 000 000 euroa otetaan käyttöön unionin yleisen talousarvion määrärahoina;

1.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

2.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta ennakkomaksujen maksamiseksi

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2016/252.)

(1)EYVL L 311, 14.11.2002, s. 3.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(3)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.


Vuoden 2016 talousarviomenettely: yhteinen teksti
PDF 447kWORD 169k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. marraskuuta 2015 sovittelukomitean talousarviomenettelyssä hyväksymästä esitystä Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2016 koskevasta yhteisestä tekstistä (14195/2015 – C8-0353/2015 – 2015/2132(BUD))
P8_TA(2015)0407A8-0333/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon sovittelukomitean hyväksymän yhteisen tekstin ja siihen liittyvät parlamentin, neuvoston ja komission lausumat (14195/2015 – C8-0353/2015),

–  ottaa huomioon komission 24. kesäkuuta 2015 antaman esityksen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2016 (COM(2015)0300),

–  ottaa huomioon neuvoston 4. syyskuuta 2015 vahvistaman ja 17. syyskuuta 2015 parlamentille toimittaman kannan esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2016 (11706/2015 – C8-0274/2015),

–  ottaa huomioon komission oikaisukirjelmät nro 1/2016 (COM(2015)0317) ja 2/2016 (COM(2015)0513) esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2016,

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2016(1) ja siihen sisältyvät budjettitarkistukset,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 7. kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/436/EY, Euratom(2),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(3),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(4),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(5),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 90 artiklan ja 91 artiklan,

–  ottaa huomioon sovittelukomiteavaltuuskunnan mietinnön (A8-0333/2015),

1.  hyväksyy sovittelukomitean hyväksymän yhteisen tekstin, jonka muodostavat seuraavat asiakirjat yhdessä:

   luettelo budjettikohdista, joita ei ole muutettu talousarvioesitykseen tai neuvoston kantaan verrattuna
   yhteenlasketut määrät rahoituskehyksen otsakkeittain
   numerotiedot budjettikohdittain kaikista budjettikohdista
   konsolidoitu asiakirja, jossa esitetään kaikkien sovittelumenettelyn aikana muutettujen budjettikohtien numerotiedot ja lopullinen teksti;

2.  vahvistaa tämän päätöslauselman liitteenä olevat Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteiset lausumat;

3.  vahvistaa lausumansa toimielinten välisen sopimuksen 27 kohdan soveltamisesta;

4.  kehottaa puhemiestä toteamaan Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2016 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän lainsäädäntöpäätöslauselman neuvostolle, komissiolle, asianomaisille muille toimielimille ja elimille sekä kansallisille parlamenteille.

LIITE

LOPULLINEN 14.11.2015

Talousarvio 2016 – Yhteiset päätelmät

Nämä yhteiset päätelmät koskevat seuraavia aiheita:

1.  Talousarvio 2016

2.  Talousarvio 2015 – Lisätalousarvio nro 8/2015

3.  Yhteiset lausumat

Yhteenveto

A.   Talousarvio 2016

Yhteisten päätelmien perusteella voidaan todeta seuraavaa:

–  Maksusitoumusmäärärahoja on vuoden 2016 talousarviossa yhteensä 155 004,2 miljoonaa euroa. Tämä jättää vuoden 2016 monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääriin yhteensä 2 331,4 miljoonan euron liikkumavaran maksusitoumusmäärärahoina.

–  Maksumäärärahoja on vuoden 2016 talousarviossa yhteensä 143 885,3 miljoonaa euroa.

–  Joustovälineestä otetaan vuonna 2016 käyttöön 1 506,0 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina otsakkeessa 3 (Turvallisuus ja kansalaisuus) ja 24,0 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina otsakkeessa 4 (Globaali Eurooppa).

–  Komission arvion mukaan maksumäärärahat, jotka koskevat joustovälineen käyttöönottoa vuosina 2014, 2015 ja 2016, ovat 832,8 miljoonaa euroa vuonna 2016.

B.   Talousarvio 2015

Yhteisten päätelmien perusteella voidaan todeta seuraavaa:

–  Lisätalousarvioesitys nro 8/2015 hyväksytään sellaisena kuin komissio sitä ehdotti.

1.  Talousarvio 2016

1.1.   Ns. suljetut budjettikohdat

Budjettikohdat, joita neuvosto tai parlamentti ei ole talousarvion käsittelyn aikana muuttanut tai joita koskevat neuvoston tarkistukset parlamentti hyväksyi, vahvistetaan, jollei näistä päätelmistä muuta johdu.

Muista budjettikohdista sovittelukomitea hyväksyi jäljempänä kohdissa 1.2–1.6 esitetyt päätelmät.

1.2.   Horisontaaliset kysymykset

Erillisvirastot

EU:n rahoitusosuus erillisvirastoille (sekä maksusitoumus- että maksumäärärahoina) ja kaikkien erillisvirastojen virkojen/toimien määrä asetetaan tasolle, jota komissio ehdotti talousarvioesityksessä, sellaisena kuin se on muutettuna oikaisukirjelmillä nro 1/2016 ja nro 2/2016, ottaen huomioon seuraavat sovittelukomiteassa hyväksytyt mukautukset:

–  Euroopan kemikaaliviraston (ECHA – Biosideihin liittyvä toiminta) henkilöstötaulukkoon lisätään kolme (maksuista rahoitettavaa) tointa ja määrärahoja vähennetään 1 350 000 euroa

–  Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) henkilöstötaulukkoon lisätään kuusi (maksuista rahoitettavaa) tointa

–  Euroopan lääkeviraston (EMA) henkilöstötaulukkoon lisätään kolme (maksuista rahoitettavaa) tointa

–  energia-alan sääntelyviranomaisten (ACER) henkilöstötaulukkoon lisätään viisi tointa ja määrärahoja lisätään vastaavasti 325 000 euroa

–  perusoikeusviraston (FRA) henkilöstötaulukkoon lisätään kaksi tointa ja määrärahoja lisätään vastaavasti 130 000 euroa

–  Eurojustin henkilöstötaulukkoon lisätään kaksi tointa ja määrärahoja lisätään vastaavasti 130 000 euroa

–  Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) määrärahoja lisätään 928 000 euroa

–  Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavan eurooppalaisen viraston (eu.LISA) määrärahoja vähennetään 260 000 euroa.

Toimeenpanovirastot

EU:n rahoitusosuus toimeenpanovirastoille (sekä maksusitoumus- että maksumäärärahoina) ja toimeenpanovirastojen virkojen/toimien määrä asetetaan tasolle, jota komissio ehdotti talousarvioesityksessä, sellaisena kuin se on muutettuna oikaisukirjelmillä nro 1/2016 ja nro 2/2016.

Pilottihankkeet ja valmistelutoimet

Hyväksytään parlamentin ehdotuksen mukaisesti 89 pilottihankkeen ja valmistelutoimen paketti, jonka suuruus on 64,9 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina.

Jos pilottihankkeessa tai valmistelutoimessa voidaan käyttää jo olemassa olevaa oikeusperustaa, komissio voi toimen täytäntöönpanon helpottamiseksi ehdottaa määrärahasiirtoa kyseiseen oikeusperustaan.

Paketissa otetaan täysin huomioon pilottihankkeita ja valmistelutoimia koskevat varainhoitoasetuksessa säädetyt enimmäismäärät.

1.3.  Rahoituskehyksen otsakkeiden mukaan jaotellut menot –maksusitoumusmäärärahat

Sovittelukomitea on ottanut huomioon edellä esitetyt ns. suljettuja budjettikohtia, virastoja sekä pilottihankkeita ja valmistelutoimia koskevat päätelmät ja on päättänyt seuraavaa:

Otsake 1 a

Maksusitoumusmäärärahat asetetaan tasolle, jota komissio ehdotti talousarvioesityksessä, sellaisena kuin se on muutettuna oikaisukirjelmillä nro 1/2016 ja nro 2/2016, ottaen huomioon seuraavat sovittelukomitean hyväksymät mukautukset:

–  Horisontti 2020 -sitoumuksia lisätään seuraavan jaottelun mukaisesti:

euroina

Budjettikohta

Nimike

TE 2016 (ml. oikaisukirjelmät 1 ja 2)

Talousarvio 2016

Ero

02 04 02 01

Avaruusteknologian johtoasema

158 446 652

159 792 893

1 346 241

02 04 02 03

Innovoinnin lisääminen pienissä ja keskisuurissa yrityksissä (pk-yrityksissä)

35 643 862

35 738 414

94 552

02 04 03 01

Resurssitehokkaan ja ilmastonmuutosta kestävän talouden sekä raaka-aineiden kestävän saatavuuden saavuttaminen

74 701 325

75 016 498

315 173

05 09 03 01

Turvallisten ja korkealaatuisten elintarvikkeiden ja muiden biopohjaisten tuotteiden riittävän saannin varmistaminen

212 854 525

214 205 269

1 350 744

06 03 03 01

Resurssitehokkaan, ympäristöystävällisen, turvallisen ja saumattoman eurooppalaisen liikennejärjestelmän toteuttaminen

109 250 820

110 916 737

1 665 917

08 02 01 03

Euroopan tutkimusinfrastruktuurien lujittaminen, sähköiset infrastruktuurit mukaan luettuina

183 108 382

183 905 321

796 939

08 02 02 01

Johtoasema nanoteknologian, kehittyneiden materiaalien, laserteknologian, bioteknologian ja kehittyneiden valmistus- ja prosessointimenetelmien aloilla

502 450 912

504 175 361

1 724 449

08 02 02 03

Innovoinnin lisääminen pienissä ja keskisuurissa yrityksissä (pk-yritykset)

35 967 483

36 120 567

153 084

08 02 03 01

Elinikäisen terveyden ja hyvinvoinnin parantaminen

522 476 023

524 745 272

2 269 249

08 02 03 02

Turvallisten, terveellisten ja korkealaatuisten elintarvikkeiden ja muiden biopohjaisten tuotteiden riittävän saannin varmistaminen

141 851 093

142 233 804

382 711

08 02 03 03

Siirtyminen luotettavaan, kestävään ja kilpailukykyiseen energiajärjestelmään

333 977 808

335 369 074

1 391 266

08 02 03 04

Resurssitehokas, ympäristöystävällinen, turvallinen ja saumaton eurooppalainen liikennejärjestelmä

330 992 583

331 555 393

562 810

08 02 03 05

Resurssitehokas ja ilmastonmuutosta kestävä talous sekä raaka-aineiden kestävä saatavuus

283 265 173

284 530 369

1 265 196

08 02 03 06

Osallistavien, innovatiivisten ja pohtivien eurooppalaisten yhteiskuntien edistäminen

111 929 624

112 411 389

481 765

08 02 06

Tiede yhteiskunnassa ja yhteiskuntaa varten

53 267 640

53 497 266

229 626

09 04 01 01

Tulevan ja nousevan teknologian tutkimuksen vahvistaminen

213 825 023

215 400 890

1 575 867

09 04 01 02

Euroopan tutkimusinfrastruktuurin, myös sähköisen infrastruktuurin, vahvistaminen

97 173 367

97 889 261

715 894

09 04 02 01

Johtoasema tieto- ja viestintäteknologiassa

718 265 330

723 681 812

5 416 482

09 04 03 01

Elinikäisen terveyden ja hyvinvoinnin parantaminen

117 323 526

118 188 002

864 476

09 04 03 02

Osallistavien, innovatiivisten ja kehityskykyisten eurooppalaisten yhteiskuntien edistäminen

36 289 820

36 564 471

274 651

09 04 03 03

Turvallisten eurooppalaisten yhteiskuntien edistäminen

45 457 909

45 791 092

333 183

10 02 01

Horisontti 2020 – Asiakaslähtöinen tieteellinen ja tekninen tuki unionin eri alojen politiikalle

24 646 400

25 186 697

540 297

15 03 05

Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti – Korkea-asteen koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin muodostaman osaamiskolmion osatekijöiden integrointi

219 788 046

224 938 881

5 150 835

18 05 03 01

Turvallisten eurooppalaisten yhteiskuntien edistäminen

134 966 551

136 092 171

1 125 620

32 04 03 01

Siirtyminen luotettavaan, kestävään ja kilpailukykyiseen energiajärjestelmään

322 875 370

324 676 361

1 800 991

Yhteensä

31 828 018

–  COSME-sitoumuksia lisätään seuraavan jaottelun mukaisesti:

euroina

Budjettikohta

Nimike

TE 2016 (ml. oikaisukirjelmät 1 ja 2)

Talousarvio 2016

Ero

02 02 01

Yrittäjyyden edistäminen sekä unionin yritysten kilpailukyvyn ja markkinoille pääsyn parantaminen

108 375 000

110 264 720

1 889 720

02 02 02

Pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) rahoituksen saannin parantaminen pääoma- ja velkajärjestelyin

160 447 967

172 842 972

12 395 005

Yhteensä

14 284 725

–  Erasmus+ -sitoumuksia lisätään seuraavan jaottelun mukaisesti:

euroina

Budjettikohta

Nimike

TE 2016 (ml. oikaisukirjelmät 1 ja 2)

Talousarvio 2016

Ero

15 02 01 01

Eurooppalaisen koulutusalan huippuosaamisen ja yhteistyön ja sen työmarkkinoihin liittyvän merkityksen edistäminen

1 451 010 600

1 457 638 273

6 627 673

Yhteensä

6 627 673

Kun otetaan huomioon nämä mukautukset sekä erillisvirastot, pilottihankkeet ja valmistelutoimet, hyväksyttyjen maksusitoumusmäärärahojen määrä on 19 010,0 miljoonaa euroa, jolloin otsakkeeseen 1 a ei jää liikkumavaraa menojen enimmäismäärään nähden ja maksusitoumusten kokonaisliikkumavarasta käytetään 543 miljoonaa euroa.

Otsake 1 b

Maksusitoumusmäärärahat vahvistetaan talousarvioesityksen tasolle sellaisena kuin se on muutettuna oikaisukirjelmillä nro 1/2016 ja nro 2/2016.

Kun otetaan huomioon pilottihankkeet ja valmistelutoimet, hyväksyttyjen maksusitoumusmäärärahojen määrä on 50 831,2 miljoonaa euroa, jolloin otsakkeeseen 1 b jää liikkumavaraa menojen enimmäismäärään nähden 5,8 miljoonaa euroa.

Otsake 2

Maksusitoumusmäärärahat vahvistetaan tasolle, jota komissio ehdotti talousarvioesityksessä, sellaisena kuin se on muutettuna oikaisukirjelmillä nro 1/2016 ja nro 2/2016, ja määristä vähennetään lisäksi 140,0 miljoonaa euroa, koska maataloustukirahaston käyttötarkoitukseen sidottuja tuloja ja budjettikohdan 11 06 62 01 määrärahoja lisättiin. Sovittelukomitea on päättänyt näin ollen seuraavaa:

euroina

Budjettikohta

Nimike

TE 2016 (ml. oikaisukirjelmät 1 ja 2)

Talousarvio 2016

Ero

05 03 01 10

Perustukijärjestelmä

16 067 000 000

15 927 000 000

-140 000 000

11 06 62 01

Tieteellinen neuvonta ja tietämys

8 485 701

8 680 015

194 314

Yhteensä

-139 805 686

Kun otetaan huomioon erillisvirastot, pilottihankkeet ja valmistelutoimet, hyväksyttyjen maksusitoumusmäärärahojen määrä on 62 484,2 miljoonaa euroa, jolloin otsakkeeseen 2 jää liikkumavaraa menojen enimmäismäärään nähden 1 777,8 miljoonaa euroa.

Otsake 3

Maksusitoumusmäärärahat vahvistetaan tasolle, jota komissio ehdotti talousarvioesityksessä, sellaisena kuin se on muutettuna oikaisukirjelmillä nro 1/2016 ja nro 2/2016, ottaen huomioon seuraavat sovittelukomitean hyväksymät mukautukset:

euroina

Budjettikohta

Nimike

TE 2016 (ml. oikaisukirjelmät 1 ja 2)

Talousarvio 2016

Ero

09 05 05

Multimediatoimet

24 186 500

26 186 500

2 000 000

17 04 01

Eläinten paremman terveystilanteen ja korkeatasoisen eläinten suojelun varmistaminen unionissa

177 000 000

171 925 000

-5 075 000

17 04 02

Kasveille haitallisten organismien ajoissa tapahtuvan havaitsemisen ja niiden hävittämisen varmistaminen

14 000 000

12 000 000

-2 000 000

17 04 03

Vaikuttavan, tehokkaan ja luotettavan valvonnan varmistaminen

50 401 000

47 401 000

-3 000 000

17 04 04

Eläinten ja kasvien terveyteen liittyviä kiireellisiä toimenpiteitä koskeva rahasto

20 000 000

19 000 000

-1 000 000

Yhteensä

-9 075 000

Kun otetaan huomioon nämä mukautukset, erillisvirastot, pilottihankkeet ja valmistelutoimet sekä maahanmuuttoa koskevan joustovälineen käyttöönotto, hyväksyttyjen maksusitoumusmäärärahojen määrä on 4 052,0 miljoonaa euroa, jolloin otsakkeeseen 3 ei jää liikkumavaraa menojen enimmäismäärään nähden ja joustovälineestä otetaan käyttöön 1 506,0 miljoonaa euroa.

Otsake 4

Maksusitoumusmäärärahat vahvistetaan tasolle, jota komissio ehdotti talousarvioesityksessä, sellaisena kuin se on muutettuna oikaisukirjelmillä nro 1/2016 ja nro 2/2016, ottaen huomioon seuraavat sovittelukomitean hyväksymät mukautukset:

euroina

Budjettikohta

Nimike

TE 2016 (ml. oikaisukirjelmät 1 ja 2)

Talousarvio 2016

Ero

13 07 01

Taloudellinen tuki Kyproksen turkkilaisen yhteisön taloudellisen kehityksen edistämiseksi

31 212 000

33 212 000

2 000 000

21 02 07 03

Inhimillinen kehitys

161 633 821

163 633 821

2 000 000

21 02 07 04

Elintarvike- ja ravitsemusturva ja kestävä maatalous

187 495 232

189 495 232

2 000 000

21 02 07 05

Maahanmuutto- ja turvapaikka-asiat

45 257 470

57 257 470

12 000 000

22 02 01 01

Tuki poliittisille uudistuksille ja niihin liittyvälle lainsäädännön asteittaiselle mukauttamiselle unionin säännöstöön

188 000 000

190 000 000

2 000 000

22 02 01 02

Tuki taloudelliselle, sosiaaliselle ja alueelliselle kehitykselle ja siihen liittyvälle lainsäädännön asteittaiselle mukauttamiselle unionin säännöstöön

326 960 000

327 960 000

1 000 000

22 02 03 01

Tuki poliittisille uudistuksille ja niihin liittyvälle lainsäädännön asteittaiselle mukauttamiselle unionin säännöstöön

240 300 000

255 300 000

15 000 000

22 02 03 02

Tuki taloudelliselle, sosiaaliselle ja alueelliselle kehitykselle ja siihen liittyvälle lainsäädännön asteittaiselle mukauttamiselle unionin säännöstöön

321 484 000

340 484 000

19 000 000

22 04 01 01

Välimeren maat – Ihmisoikeudet ja liikkuvuus

135 000 000

144 000 000

9 000 000

22 04 01 02

Välimeren maat – Köyhyyden vähentäminen ja kestävä kehitys

636 900 000

640 900 000

4 000 000

22 04 01 03

Välimeren maat – Luottamuksen lisääminen, turvallisuus sekä konfliktien ehkäiseminen ja ratkaiseminen

116 000 000

131 000 000

15 000 000

22 04 01 04

Tuki rauhanprosessille ja rahoitusapu Palestiinalle ja YK:n Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimelle (UNRWA)

272 100 000

290 100 000

18 000 000

22 04 02 03

Itäinen kumppanuus – Luottamuksen lisääminen, turvallisuus sekä konfliktien ehkäiseminen ja ratkaiseminen

8 000 000

9 300 000

1 300 000

22 04 03 03

Tuki usean maan yhteistyölle unionin naapurialueilla — Yleisohjelma

189 500 000

193 500 000

4 000 000

23 02 01

Nopean, tehokkaan ja tarpeisiin perustuvan humanitaarisen avun ja elintarvikeavun toimittaminen

1 035 818 000

1 061 821 941

26 003 941

Yhteensä

132 303 941

Kun otetaan huomioon nämä mukautukset sekä pilottihankkeet ja valmistelutoimet, hyväksyttyjen maksusitoumusmäärärahojen määrä on 9 167,0 miljoonaa euroa, jolloin otsakkeeseen 4 ei jää liikkumavaraa menojen enimmäismäärään nähden ja joustovälineestä otetaan käyttöön 24,0 miljoonaa euroa.

Otsake 5

Toimielinten henkilöstötaulukkojen virkojen/toimien määrä ja määrärahat, joita komissio ehdotti talousarvioesityksessä, sellaisena kuin se on muutettuna oikaisukirjelmillä nro 1/2016 ja 2/2016, hyväksytään seuraavin poikkeuksin:

–  Euroopan parlamentin esitys hyväksytään vähentämällä siitä 9 tointa

–  neuvoston esitys hyväksytään

–  tuomioistuimen henkilöstötaulukkoon lisätään seitsemän lisätointa (+300 000 euroa)

–  Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa sekä alueiden komiteaa koskeva Euroopan parlamentin esitys hyväksytään.

Komission on määrä hyväksyä 26. marraskuuta 2015 kertomus talousarviovaikutuksista, jotka koskevat vuoden 2015 palkkamukautuksia, jotka vaikuttavat kaikkien unionin toimielinten henkilöstön palkkoihin ja eläkkeisiin taannehtivasti 1. heinäkuuta 2015 alkaen.

Näin ollen, pilottihankkeet ja valmistelutoimet huomioon ottaen, hyväksyttyjen maksusitoumusmäärärahojen määrä on 8 935,2 miljoonaa euroa, jolloin otsakkeeseen 5 jää 547,8 miljoonan euron liikkumavara menojen enimmäismäärään nähden.

Euroopan unionin solidaarisuusrahasto

Maksusitoumusmäärärahat vahvistetaan tasolle, jota komissio ehdotti talousarvioesityksessä, sellaisena kuin se on muutettuna oikaisukirjelmillä nro 1/2016 ja nro 2/2016, ja niihin sisältyy 50 miljoonan euron käyttöönotto Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta ennakkomaksujen suorittamiseksi.

1.4.   Maksumäärärahat

Maksumäärärahojen kokonaismäärä on vuoden 2016 talousarviossa 143 885,3 miljoonaa euroa, johon sisältyy joustovälineen käyttöönottoon liittyvä 832,8 miljoonan euron määrä.

Maksumäärärahojen jakauma asetetaan tasolle, jota komissio ehdotti talousarvioesityksessä, sellaisena kuin se on muutettuna oikaisukirjelmillä nro 1/2016 ja nro 2/2016, ottaen huomioon seuraavat sovittelukomitean hyväksymät mukautukset:

1.  Otetaan huomioon jaksottamattomiin menoihin liittyvien maksusitoumusmäärärahojen sovittu määrä. Näihin menoihin liittyvien maksumäärärahojen määrä on yhtä suuri kuin maksusitoumusmäärärahojen määrä. Ne kattavat myös erillisvirastot, joille maksumäärärahoina osoitettava unionin rahoitusosuus asetetaan edellä 1.2 kohdassa esitetylle tasolle. Yhteisvaikutuksena määrärahat vähenevät 140,0 miljoonaa euroa.

2.  Kaikkien uusien pilottihankkeiden ja valmistelutoimien maksumäärärahojen määräksi vahvistetaan 50 prosenttia vastaavista maksusitoumusmäärärahoista tai parlamentin ehdottama määrä, jos se on alhaisempi. Meneillään olevien pilottihankkeiden ja valmistelutointen jatkamista koskevien maksumäärärahojen määrä asetetaan talousarvioesityksen tasolle ja siihen lisätään 50 prosenttia vastaavien uusien sitoumusten määrästä tai parlamentin ehdottama määrä, jos se on alhaisempi. Yhteisvaikutuksena määrärahat lisääntyvät 29,5 miljoonaa euroa.

3.  Maksumäärärahoihin liittyviä menoja vähennetään 460,1 miljoonaa euroa seuraavasti:

euroina

Budjettikohta

Nimike

TE 2016 (ml. oikaisukirjelmät 1 ja 2)

Talousarvio 2016

Ero

02 05 01

Maailmanlaajuisten satelliittinavigointi-infrastruktuurien ja -palvelujen (Galileo) kehittäminen ja tarjoaminen vuoteen 2020 mennessä

308 000 000

297 000 000

-11 000 000

02 05 02

Sellaisten satelliittipalvelujen tarjoaminen, joilla voidaan parantaa GPS-järjestelmän suorituskykyä, jotta se kattaa asteittain koko Euroopan siviili-ilmailukonferenssissa (ECAC) mukana olevan alueen vuoteen 2020 mennessä (EGNOS)

215 000 000

207 000 000

-8 000 000

02 05 51

Eurooppalaisten satelliittinavigointiohjelmien (EGNOS ja Galileo) loppuun saattaminen

17 000 000

16 000 000

-1 000 000

02 06 01

Avaruudesta tapahtuvaa seurantaa ja in situ -tietoja hyödyntävien operationaalisten palvelujen tarjoaminen (Copernicus)

125 000 000

121 000 000

-4 000 000

02 06 02

Unionin itsenäisen maanseurantakapasiteetin (Copernicus) rakentaminen

475 000 000

459 000 000

-16 000 000

04 02 19

Euroopan sosiaalirahaston toimien loppuun saattaminen – Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys (2007–2013)

1 130 000 000

1 109 595 811

-20 404 189

04 02 61

Euroopan sosiaalirahasto – Siirtymäalueet – Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoite

930 000 000

927 965 850

-2 034 150

04 02 62

Euroopan sosiaalirahasto – Kehittyneemmät alueet – Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoite

2 200 000 000

2 178 091 258

-21 908 742

04 02 63 01

Euroopan sosiaalirahasto – Operatiivinen tekninen apu

12 000 000

7 200 000

-4 800 000

05 04 05 01

Maaseudun kehittämisohjelmat

3 268 000 000

3 235 000 000

-33 000 000

05 04 60 01

Maaseudun kestävän kehityksen edistäminen sekä alueellisesti ja ympäristön kannalta tasapainoisemman, ilmastomyönteisemmän ja innovatiivisemman unionin maatalousalan edistäminen

8 574 000 000

8 487 000 000

-87 000 000

13 03 18

Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) toimien loppuun saattaminen – Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys

2 345 348 000

2 302 998 509

-42 349 491

13 03 61

Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) – Siirtymäalueet – Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoite

1 863 122 000

1 860 036 800

-3 085 200

13 03 62

Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) – Kehittyneemmät alueet – Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoite

2 775 630 000

2 750 605 336

-25 024 664

13 03 64 01

Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) – Euroopan alueiden välinen yhteistyö

328 430 000

284 930 000

-43 500 000

13 03 65 01

Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) – Operatiivinen tekninen apu

66 215 941

57 415 941

-8 800 000

13 03 66

Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) – Kaupunkialueiden kestävän kehityksen innovatiiviset toimenpiteet

53 149 262

48 649 262

-4 500 000

13 04 01

Koheesiorahaston hankkeiden loppuun saattaminen (ennen vuotta 2007)

90 000 000

70 000 000

-20 000 000

13 04 60

Koheesiorahasto – Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoite

4 100 000 000

4 077 806 436

-22 193 564

13 04 61 01

Koheesiorahasto – Operatiivinen tekninen apu

22 106 496

20 606 496

-1 500 000

32 05 01 02

ITER-laitosten rakentaminen, käyttö ja hyödyntäminen – Eurooppalainen ITER-yhteisyritys ”Fusion for Energy (F4E)”

150 000 000

131 000 000

-19 000 000

32 05 51

Eurooppalaisen ITER-yhteisyrityksen ”Fusion for Energy (F4E)” saattaminen päätökseen (2007–2013)

350 000 000

289 000 000

-61 000 000

Yhteensä

-460 100 000

4.  Edellä oleviin kohtiin 1–3 liittyviä maksumäärärahoja vähennetään kaiken kaikkiaan 570,6 miljoonaa euroa komission talousarvioesityksestä sellaisena kuin se on muutettuna oikaisukirjelmillä nro 1/2016 ja 2/2016 kyseisten menokohtien osalta.

1.5.  Selvitysosat

Euroopan parlamentin tai neuvoston selvitysosien tekstiin ehdottamat tarkistukset hyväksytään edellyttäen, että niillä ei muuteta tai laajenneta olemassa olevan oikeusperustan soveltamisalaa, heikennetä toimielinten hallinnollista autonomiaa tai häiritä toimintaa ja että niitä ei voida kattaa käytettävissä olevista resursseista (kuten toteutettavuutta koskevan kirjeen liitteessä todetaan).

1.6.  Uudet budjettikohdat

Jollei sovittelukomitean yhteisissä päätelmissä tai budjettivallan käyttäjien käsittelyissään hyväksymissä yhteisissä päätöksissä toisin ilmoiteta, budjettinimikkeistö, jota komissio ehdotti talousarvioesityksessä, sellaisena kuin se on muutettuna oikaisukirjelmillä nro 1/2016 ja 2/2016, pysyy muuttumattomana lukuun ottamatta pilottihankkeita ja valmistelutoimia sekä sitä, että momentti 18 04 01 (Eurooppalainen kansalaisaloite) jaetaan kahteen alamomenttiin: 18 04 01 01 Kansalaisten Eurooppa – Muistiperinnön vahvistaminen ja kansalaisten osallistumisvalmiuksien lisääminen unionin tasolla ja 18 04 01 02 Eurooppalainen kansalaisaloite.

2.   Talousarvio 2015

Lisätalousarvioesitys nro 8/2015 hyväksytään komission ehdotuksen mukaisena.

3.  Yhteiset lausumat

3.1.  Yhteinen lausuma nuorisotyöllisyysaloitteesta

"Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio palauttavat mieleen, että nuorisotyöttömyyden vähentäminen on edelleen tärkeä yhteinen poliittinen prioriteetti, ja tätä varten ne vahvistavat uudelleen aikovansa päättäväisesti käyttää parhaalla mahdollisella tavalla nuorisotyöttömyyden torjuntaan saatavilla olevia budjettivaroja, erityisesti nuorisotyöllisyysaloitetta.

Ne palauttavat mieleen vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 14 artiklan 1 kohdan, jonka mukaan "Monivuotisessa rahoituskehyksessä maksusitoumusmäärärahojen enimmäismääriin (2014–2017) nähden jäävä liikkumavara muodostaa sellaisen monivuotisen rahoituskehyksen kokonaisliikkumavaran sitoumuksia varten, joka on määrä ottaa käyttöön monivuotisessa rahoituskehyksessä vuosiksi 2016–2020 vahvistettujen enimmäismäärien lisäksi kasvuun ja työllisyyteen, erityisesti nuorten työllisyyteen liittyviä politiikkatavoitteita varten".

Komissio ottaa monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnin/tarkistuksen yhteydessä huomioon nuorisotyöllisyysaloitteen arvioinnin tulokset ja antaa tarvittaessa ehdotuksia aloitteen jatkamisesta vuoden 2020 jälkeen.

Neuvosto ja parlamentti sitoutuvat käsittelemään nopeasti komission tässä asiassa esittämiä ehdotuksia."

3.2.  Yhteinen lausuma maksuennusteesta 2016–2020

"Vuosien 2015–2016 maksusuunnitelmasta voimassa olevan sopimuksen huomioon ottaen Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio panevat merkille toimet, joiden avulla on vähitellen supistettu vuosien 2007–2013 koheesio-ohjelmien maksamatta olevien maksupyyntöjen määrää ja parannettu maksamattomien laskujen määrien seurantaa kaikissa otsakkeissa. Ne toistavat olevansa sitoutuneita estämään vastaavanlaisten maksamattomien määrien muodostumista tulevaisuudessa, mukaan lukien perustamalla varhaisvaroitusjärjestelmän.

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio aikovat seurata koko vuoden ajan aktiivisesti vuoden 2016 talousarvion toteuttamisen tilannetta sovitun maksusuunnitelman mukaisesti. Komissio voi talousarviossa 2016 varattujen määrärahojen avulla vähentää vuosien 2007–2013 koheesio-ohjelmien vuoden lopussa maksamatta olevia maksupyyntöjä noin 2 miljardin euron tasolle vuoden 2016 loppuun mennessä.

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio tarkastelevat edelleen maksujen toteutumista ja päivitettyjä ennusteita toimielinten sopimuksen liitteessä olevan 36 kohdan mukaisesti toimielinten välisissä kokouksissa, joita olisi järjestettävä poliittisella tasolla vähintään kolme kertaa vuonna 2016.

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio palauttavat mieleen, että kyseisissä kokouksissa olisi myös käsiteltävä pidemmän aikavälin ennusteita siitä, miten maksujen odotetaan kehittyvän vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen loppuun asti."

3.3.  Euroopan parlamentin lausuma toimielinten välisen sopimuksen 27 kohdan soveltamisesta

"Euroopan parlamentti sitoutuu jatkamaan henkilöstötaulukoissa olevien virkojen kokonaismäärän vähentämistä ja saattamaan sen päätökseen vuoteen 2019 mennessä seuraavan aikataulun mukaisesti ottaen huomioon 18 toimen nettovähennyksen vuonna 2016:

Euroopan parlamentin henkilöstötaulukossa olevien hyväksyttyjen toimien vuotuinen nettovähennys edelliseen vuoteen verrattuna

Vähentämättä olevien tointen määrä viiden prosentin tavoitteen saavuttamiseksi(6)

2017

2018

2019

2017–2019

179

-60

-60

-59

-179

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0376.
(2)EUVL L 163, 23.6.2007, s. 17.
(3)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(4)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(5)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(6)Euroopan parlamentti katsoo, että viiden prosentin vähennykseen eivät sisälly poliittisten ryhmien määräaikaiset toimet, jotka on määritelty sen henkilöstötaulukossa.


Veropäätökset ja muut luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaiset toimenpiteet
PDF 496kWORD 292k
Päätöslauselma
Liite
Liite
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2015 veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä (2015/2066(INI))
P8_TA(2015)0408A8-0317/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 4 ja 13 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107, 108, 113, 115, 116, 175 ja 208 artiklan,

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 2015 antamansa päätöksen veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevän erityisvaliokunnan asettamisesta ja sen toimivallan, jäsenmäärän ja toimikauden keston määrittelystä(1),

–  ottaa huomioon tutkivien journalistien kansainvälisen yhteenliittymän (ICIJ) julkaisemat tiedot Luxemburgissa sovellettavista veropäätöksistä ja muista haitallisista verokäytännöistä eli ns. LuxLeaks-asiakirjat,

–  ottaa huomioon kansainvälisiä veroasioita käsitelleiden G7-, G8- ja G20-maiden huippukokousten, erityisesti 7.–8. kesäkuuta 2015 Elmaussa, 15.–16. marraskuuta 2014 Brisbanessa, 5.–6. syyskuuta 2013 Pietarissa, 17.–18. kesäkuuta 2013 Lough Ernessä ja 24.–25. syyskuuta 2009 Pittsburghissa pidettyjen huippukokousten päätelmät,

–  ottaa huomioon Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) haitallista verokilpailua käsittelevän raportin ”Harmful Tax Competition: An Emerging Global Issue” vuodelta 1998,

–  ottaa huomioon vuonna 2013 julkaistun veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja (BEPS) käsittelevän OECD:n raportin ”Addressing Base Erosion and Profit Shifting”, OECD:n BEPS-toimintasuunnitelman sekä OECD:n myöhemmät julkaisut asiasta,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston viimeaikaiset päätelmät yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (14. maaliskuuta 2013), verotuksesta (22. toukokuuta 2013), automaattisesta tietojenvaihdosta (18. joulukuuta 2014), veropohjan rapautumisesta ja voitonsiirroista (BEPS), maailmanlaajuisesta automaattisesta tietojenvaihdosta ja haitallisista verotoimenpiteistä (18. joulukuuta 2014) ja verovilpistä (27. kesäkuuta 2014),

–  ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2015 annetut talous- ja rahoitusasioiden neuvoston (Ecofin) päätelmät ja sen Eurooppa-neuvostolle antaman selvityksen veroasioista,

–  ottaa huomioon yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmän neuvostolle puolivuosittain antamat selvitykset käytännesäännöistä,

–  ottaa huomioon hallinnollisen yhteistyön direktiivin(2), korko- ja rojaltidirektiivin(3) ja komission uusimmat lainsäädäntöehdotukset näiden muuttamiseksi,

–  ottaa huomioon eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23. heinäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/435/ETY(4) (emo-tytäryhtiödirektiivi), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuonna 2015,

–  ottaa huomioon tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta annetun direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/56/EU(5),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22. maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999(6),

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen ja vakuutusmaksuista perittävien verojen alalla 19. joulukuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/799/ETY(7),

–  ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849(8),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2007 annetun komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle EU:n yhteisen siirtohinnoittelufoorumin toiminnasta erimielisyyksien ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi sekä EU:n ennakkohinnoittelusopimuksia koskevista suuntaviivoista (COM(2007)0071),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 1998 annetun komission tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen(9),

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Euroopan unionin oikeudenmukainen ja tehokas yhtiöverojärjestelmä: viisi keskeistä toiminta-alaa” (COM(2015)0302),

–  ottaa huomioon 18. maaliskuuta 2015 annetun komission tiedonannon verotuksen avoimuudesta verovilpin ja veron kiertämisen torjumiseksi (COM(2015)0136),

–  ottaa huomioon 6. joulukuuta 2012 annetun komission tiedonannon toimintasuunnitelmasta veropetosten ja veronkierron torjunnan tehostamiseksi (COM(2012)0722),

–  ottaa huomioon 6. joulukuuta 2012 annetun komission suosituksen aggressiivisesta verosuunnittelusta (C(2012)8806),

–  ottaa huomioon 6. joulukuuta 2012 annetun komission suosituksen toimenpiteistä, joilla kannustetaan kolmansia maita soveltamaan hyvän hallintotavan vähimmäisvaatimuksia verotusalalla (C(2012)8805),

–  ottaa huomioon 27. kesäkuuta 2012 annetun komission tiedonannon konkreettisista tavoista tehostaa veropetosten ja veronkierron torjuntaa EU:ssa ja sen ulkopuolella (COM(2012)0351),

–  ottaa huomioon vuonna 2011 annetun komission ehdotuksen neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB) (COM(2011)0121) ja 19. huhtikuuta 2012 vahvistetun parlamentin kannan ehdotukseen(10),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta uudistetusta EU:n strategiasta vuosiksi 2011–2014 (COM(2011)0681),

–  ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 1. joulukuuta 1997 antaman päätöslauselman yritysverotuksen käytännesäännöistä(11) ja yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmän säännölliset selvitykset neuvostolle,

–  ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen ilmiantajien suojelusta,

–  ottaa huomioon vuodelta 1999 peräisin olevan haitallisia käytäntöjä koskevan Simmons & Simmonsin raportin, joka mainitaan käytännesääntötyöryhmän vuoden 1999 raportin, Primarolo-raportin (SN 4901/99), 26 kohdassa, sekä tämän raportin päivityksen vuodelta 2009,

–  ottaa huomioon parlamentin 8. heinäkuuta 2015 hyväksymät tarkistukset ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2007/36/EY muuttamisesta osakkeenomistajien pitkäaikaiseen vaikuttamiseen kannustamisen osalta sekä direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevan selvityksen tiettyjen osien osalta(12),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman veronkierrosta ja verovilpistä haasteina kehitysmaiden hallinnolle, sosiaaliturvalle ja kehitykselle(13),

–  ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman verotusta käsittelevästä vuotuisesta kertomuksesta(14),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta 2013 ”EU:n taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta”(15),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta(16),

–  ottaa huomioon 21. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman veropetosten, veronkierron ja veroparatiisien torjunnasta(17),

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman konkreettisista keinoista veropetosten ja veronkierron torjumiseksi(18),

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Verotus ja kehitys – yhteistyö kehitysmaiden kanssa hyvän hallintotavan edistämiseksi verotusalalla”(19),

–  ottaa huomioon 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman hyvän hallintotavan edistämisestä verotusalalla(20),

–  ottaa huomioon monien kansallisten parlamenttien ja erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen, Yhdysvaltojen senaatin ja Ranskan kansalliskokouksen samasta aiheesta järjestämät kuulemiset ja laatimat mietinnöt,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevän erityisvaliokunnan mietinnön (A8-0317/2015),

LuxLeaks: fakta- ja numerotietoja

A.  toteaa, että LuxLeaks-skandaali, joka tuli ilmi 5. marraskuuta 2014, kun tutkivien journalistien kansainvälinen yhteenliittymä julkisti noin 28 000 sivua luottamuksellisia asiakirjoja paljastaen yli 500 Luxemburgin verohallinnon ja yli 300 monikansallisen yhtiön välillä vuosien 2002 ja 2010 välisenä aikana tehtyä yksityistä verojärjestelyä, toi päivänvaloon, kuinka laajaa salaisten verosopimusten käyttö on, ja toteaa, että näille sopimuksille ovat ominaisia monimutkaiset rahoitusrakenteet, jotka on suunniteltu huomattavien veronalennusten toteuttamiseksi; toteaa, että monet satojen miljoonien eurojen liiketoimia tekevät luxemburgilaiset tytäryhtiöt eivät ole juurikaan läsnä Luxemburgissa tai harjoittavat siellä vain vähäistä taloudellista toimintaa;

B.  toteaa, että yhtiöveropohjan rapautuminen ja aggressiiviset verosuunnittelukäytännöt ovat olleet tiedossa ja niitä on käsitelty kansainvälisellä tasolla jo ainakin useiden vuosikymmenten ajan; toteaa LuxLeaksin tuoneen nämä asiat yleisön ja median tietoon ja paljastaneen kyseenalaisia verokäytäntöjä, joita ovat edistäneet tilintarkastusyritykset yhdessä tietyssä jäsenvaltiossa; toteaa komission suorittaman tutkinnan ja parlamentin erityisvaliokunnan työn osoittaneen, että kyse ei ole yksittäistapauksesta, vaan kyse on niin Euroopassa kuin sen ulkopuolella sovellettavasta laajamittaisesta käytännöstä, jossa verotuksellisia toimia käytetään vähentämään eräiden suuryritysten kokonaisverovelvollisuutta kansallisen veropohjan vahvistamiseksi tällä tavalla keinotekoisesti muiden maiden kustannuksella, joista osa kuuluu julkisen talouden säästötoimien piiriin;

C.  toteaa, että tällainen toiminta, joka usein johtaa siihen, että arvonlisäys ja voittojen verotus tapahtuvat eri paikoissa, ei rajoitu pelkästään veropäätöksiin, vaan siihen kuuluu koko joukko haitallisia verokäytäntöjä, joita harjoittavat kansalliset verohallinnot niin EU:ssa kuin sen ulkopuolella;

D.  katsoo, että näiden käytäntöjen alistaminen julkiseen valvontaan on osa demokraattista valvontaa; toteaa, että kyseiset käytännöt vaikuttavat haitallisesti koko yhteiskuntaan ja että niitä voidaan soveltaa vain niin kauan kuin ne pysyvät salassa tai niitä suvaitaan; toteaa, että tutkivilla journalisteilla, hallituksista riippumattomilla toimijoilla ja tiedeyhteisöllä on ollut ratkaiseva rooli verojen välttelyn paljastamisessa ja sen saattamisessa kansalaisten tietoon; toteaa, että niin kauan kuin veron välttelyä ei voida estää, tapausten paljastumisen ei pitäisi perustua pelkästään yksittäisten tietovuotajien rohkeuteen ja etiikkaan, vaan tarvitaan järjestelmällisempiä raportointi- ja tietojenvaihtomekanismeja;

Jäsenvaltioiden menettelytavat yhtiöverotuksessa

E.  ottaa huomioon, että EU:n 28 jäsenvaltiossa yhteisötuloverosta saatujen tulojen osuus BKT:sta oli keskimäärin 2,6 prosenttia vuonna 2012(21);

F.  toteaa, että perussopimusten mukaan välitön verotus kuuluu pääasiassa jäsenvaltioiden toimivaltaan; toteaa, että jos EU:lla on toimivaltaa verotusasioissa, toimivallan käyttäminen edellyttää yleensä yksimielisyyttä neuvostossa; toteaa, että tästä syystä unionin tasolla ei ole vielä tehty merkittäviä päätöksiä yhtiöverotuksen alalla, vaikka unioni on viime aikoina yhdentynyt sisämarkkina-asioissa ja muissa perussopimusten kattamissa asioissa, joista voidaan mainita kansainväliset kauppasopimukset, yhteinen raha, julkisen talouden ohjausjärjestelmä sekä rahanpesun vastaiset periaatteet ja lainsäädäntö; toteaa, että jäsenvaltioiden on noudatettava unionin kilpailulainsäädäntöä ja varmistettava, että niiden verolainsäädäntö on sisämarkkinoiden periaatteiden mukainen eikä vääristä kilpailua; toteaa, että kun jokaisella jäsenvaltiolla on veto-oikeus, neuvoston yksimielisyyssääntö ei kannusta muuttamaan asioiden nykytilaa ja etsimään yhteistyöratkaisua; toteaa, että ellei käytetä SEUT-sopimuksen 116 artiklassa määrättyä menettelyä, tarvittaisiin perussopimusten muutos yksimielisyysvaatimuksen muuttamiseksi välittömän verotuksen alalla;

G.  toteaa, että nykyinen tilanne, jossa jokaisella jäsenvaltiolla on veto-oikeus, merkitsee sitä, että kaikkien jäsenvaltioiden on toimittava aktiivisesti ja tehtävä yhteistyötä verovilpin ja veron välttelyn torjumiseksi, sillä kyseessä on yleiseurooppalainen ongelma;

H.  toteaa, että eräitä kunnioitettavia poikkeuksia lukuun ottamatta jäsenvaltioiden poliitikot eivät ole kyllin innokkaasti käsitelleet veron välttelyä ja veropäätöksiä koskevaa ongelmaa;

I.  toteaa, että unionin sisämarkkinoilla pääoma liikkuu vapaasti ja suuryritykset raportoivat toimistaan konsolidoidussa muodossa, mutta verot kannetaan kansallisesti ja veroviranomaiset vaihtavat hyvin vähän tietoja keskenään;

J.  toteaa, että toteutuneilla sisämarkkinoilla ei saisi olla keinotekoisia vääristymiä, jotka vaikuttavat investointipäätöksiin ja liiketoiminnan sijoittautumiseen; toteaa kuitenkin, että globalisaatio, digitalisaatio ja pääoman vapaa liikkuvuus luovat edellytykset entistä kiivaammalle verokilpailulle jäsenvaltioiden välillä sekä niiden ja kolmansien maiden välillä investointien ja yritysten houkuttelemiseksi; toteaa, että on tärkeää säilyttää yritykset Euroopassa ja houkutella niitä Eurooppaan, mutta tämä ei saa tapahtua siten, että käytetään mahdollisesti haitallisia verojärjestelmiä, joiden ensisijaisena tavoitteena on edistää investointeja ja houkutella uutta taloudellista toimintaa tai reagoida naapurimaiden vastaavanlaisiin toimiin tai joilla on tarkoitus korjata aiemmiksi katsottuja jäsenvaltioiden välisiä epätasapainotiloja, jotka liittyvät suhteelliseen vaurauteen, kokoon tai syrjäiseen sijaintiin; toteaa, että myös joillakin oikeudenkäyttöalueilla houkuttelevat yhtiöverojärjestelmät näyttävät korreloivan suuren kansallisen varallisuuden kanssa; toteaa, että verojärjestelmien optimaalinen rakenne riippuu monista eri tekijöistä ja on siksi erilainen eri maissa; toteaa, että jäsenvaltioiden välinen haitallinen verokilpailu rajoittaa sisämarkkinoiden mahdollisuuksia;

K.  toteaa, että verokilpailupelissä maat käyttävät kansallisia lainsäädäntöjään ja verosopimusverkostojaan siihen, että ne mainostavat itseään sijoitusmaina, keskuksina, joiden kautta kanavoida rahoitusvirtoja tai joihin kirjata voittoja, ja houkuttelevat näin yrityksiä tai pöytälaatikkoyhtiöitä kumppanimaiden kustannuksella ja synnyttävät epäterveitä käytäntöjä niiden välillä sen sijaan, että ne keskittyisivät – esimerkiksi tuottavuuden parantamiseen tarkoitettuja menoja lisäämällä – edistämään sellaista liiketoimintaympäristöä, jonka tekee houkuttelevaksi hyvä infrastruktuuri ja korkeatasoinen työvoima, ja varmistamaan verojärjestelmän vakauden ja ennustettavuuden; toteaa, että erikseen tarkasteltuna kullakin maalla on selvä intressi käyttäytyä vapaamatkustajatyyliin eli olla ensimmäisenä suunnittelemassa ja panemassa täytäntöön erityisiä verojärjestelmiä ja verosäännöksiä veropohjan houkuttelemiseksi ja olla viimeisenä osallistumassa yhteistyöhön ja koordinoituihin toimiin veron välttelyn torjumiseksi;

L.  toteaa, että jäsenvaltioiden välillä on verokilpailua; toteaa, että unionin jäsenvaltioiden vilpittömän yhteistyön periaate on vahvistettu SEU‑sopimuksen 4 artiklassa; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi sovellettava vilpittömän yhteistyön periaatetta verokilpailun alalla;

M.  toteaa, että jotkut jäsenvaltiot suhtautuvat verojen kiertämiseen kaksijakoisesti, kun ne toisaalta valittavat kansallisen veropohjan rapautumisesta ja ovat samalla olleet mukana luomassa nykyisiä kansallisia ja kansainvälisiä verojärjestelmiä, jotka ovat mahdollistaneet tämän rapautumisen, eivätkä edelleenkään halua kehittää verojärjestelmiään koordinoidumpaan suuntaan; katsoo, että kun pääomat liikkuvat EU:ssa täysin vapaasti ja komissio on ilmoittanut tavoitteekseen perustaa pääomamarkkinaunioni, kansallisten verojärjestelmien ja verotulojen keskinäinen riippuvuus ja vastavuoroiset vaikutukset olisi otettava kaikilta osin huomioon pitäen mielessä yksittäisten jäsenvaltioiden veropäätöksistä johtuvat valtioiden rajat ylittävät myönteiset ja kielteiset heijastusvaikutukset, sillä yhden maan verokannustin merkitsee toisen maan veropohjan rapautumista;

N.  toteaa, että jäsenvaltioiden vapaa kilpailu verotuksen alalla on johtanut kilpailun vastaiseen toimintaan ja kilpailun vääristymiseen;

O.  toteaa, että unionin sisämarkkinoiden käyttöönotto on osoittautunut erittäin hyödylliseksi jäsenvaltioiden talouksille, sillä sisämarkkinat ovat parantaneet niiden kilpailukykyä ja houkuttavuutta globaalissa taloudessa, ja toteaa, että jäsenvaltioiden verotuksen lähentäminen johtaa lopulta samaan;

P.  toteaa, että lainsäätäjät ja verohallinnot, joiden resurssit ovat usein riittämättömät, eivät kykene ennakoimaan innovatiivisia veronkiertojärjestelmiä vaan ainoastaan reagoimaan – usein vieläpä suurella viipeellä – tällaisiin järjestelmiin, jotka ovat veroneuvojien, erityisesti erittäin suurten tilitoimistojen veroneuvojien, juristien ja välitysyritysten suunnittelemia ja suosittelemia; toteaa erityisesti kokemuksen osoittaneen, että EU:n elimet (kuten jäsenvaltioiden vuonna 1998 asettama käytännesääntötyöryhmä tai komissio perussopimusten valvojana), joiden olisi estettävä uusien haitallisten verotoimenpiteiden käyttöönotto, ovat osoittautuneet kykenemättömiksi torjumaan näitä kielteisiä ilmiöitä ja ne reagoivat joskus tehottomasti tai niiden mandaatti on liian rajallinen, ja toteaa, että EU:ssa on otettu käyttöön koko joukko uusia ja usein aggressiivisia veronkiertotoimia tai tehty niitä koskevia sopimuksia, kuten patenttibokseja; toteaa, että monikansalliset yhtiöt luottavat niin EU:ssa kuin kaikkialla muuallakin maailmassa hyvin järjestäytyneen ja taitavan veroneuvonta-alan sekä pankkien ja muiden rahoituspalvelujen tarjoajien asiantuntemukseen veronkiertojärjestelmiensä kehittelyssä; toteaa, että kyseinen ala on edustettuna samanaikaisesti hallituksia ja julkisia laitoksia veroasioissa neuvovissa elimissä, esimerkiksi verotusalan hyvän hallintotavan EU-foorumissa; ottaa huomioon huolenaiheet mahdollisesti syntyvistä eturistiriidoista, kun samat yhtiöt tarjoavat neuvontaa sekä viranomaisille että monikansallisille yksityisille yhtiöille;

Q.  toteaa, että kaikessa verosuunnittelussa olisi noudatettava lakeja ja voimassa olevia sopimuksia; ottaa huomioon, että kaikkein paras vastaus aggressiiviseen verosuunnitteluun on hyvä lainsäädäntö ja kansainvälinen koordinointi toivottujen tulosten suhteen;

R.  ottaa huomioon, että lainsäädännön täytäntöönpano on ratkaisevassa asemassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi; toteaa, että täytäntöönpano on jäsenvaltioiden hallintojen tehtävä ja näillä on usein vain vähän kannustimia tehdä keskinäistä yhteistyötä Euroopan tasolla; toteaa, että tämä tilanne lisää ja pahentaa entisestään unionissa vallitsevia eroja, joita lainsäädäntöjen erot aiheuttavat;

S.  toteaa, että toimielinten troikka (komissio, Euroopan keskuspankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto), joka valvoo jäsenvaltioissa, esimerkiksi Portugalissa ja Kreikassa, toteutettavia talouden ja julkisen talouden sopeutusohjelmia, ei yrittänyt estää veroarmahduksia, veropäätöksiä, veroetuuksia ja verovapautuksia koskevia järjestelmiä, jotka olivat ja ovat edelleen epäoikeudenmukaisella tavalla syrjiviä, suosivat veroja vältteleviä yrityksiä ja yksityishenkilöitä, aiheuttavat valtion tulojen poisvuotamista ja lisäävät jo ennestään yliverotettujen pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) sekä kansalaisten taakkaa;

T.  toteaa, että verorikosten sekä rahanpesun tutkinta ja niihin liittyvä syytteeseenpano on erittäin haasteellista, sillä näihin kytkeytyvät rahoitustoimet ja oikeushenkilöt sijoittuvat usein useille oikeudenkäyttöalueille; katsoo, että verorikosten ja muiden talousrikosten tekijöiden tutkinnasta ja syytteeseen asettamisesta vastaavalla henkilöstöllä jäsenvaltioissa ei usein ole riittävää koulutusta ja valmiuksia tähän;

U.  toteaa, että viime vuosien julkisen talouden säästötoimet ja budjettisäästöt ovat heikentäneet huomattavasti verohallintojen valmiuksia tutkia verorikoksia ja haitallisia verokäytäntöjä; toteaa, että nämä vähennykset olivat erityisen haitallisia troikan johtamien rahoitustukiohjelmien piiriin kuuluvissa maissa, joissa valtion tuloja saatiin lisättyä yliverottamalla pk-yrityksiä ja kansalaisia, kun taas suuryritykset ja varakkaat verojen välttelijät usein hyötyivät veroarmahduksista, veropäätöksistä ja muista verovapautuksista ja etuusjärjestelmistä, kuten tapahtui Portugalissa ja Kreikassa;

Veropäätökset ja haitalliset verokäytännöt

V.  toteaa, että veropäätökset kattavat moninaisia jäsenvaltioiden käytäntöjä, jotka ulottuvat tapauskohtaisista toimista aina selkeästi määriteltyyn lainsäädännön soveltamiseen, mitä tulee mahdolliseen soveltamisalaan ja päätöksen kattamiin asioihin, sitovaan luonteeseen, käytön yleisyyteen, julkisuuteen, sopimuksen kestoon ja maksujen suorittamiseen; toteaa, että veropäätöksistä ei ole kansainvälistä yleisesti sovittua määritelmää vaan vain komission viittaus niihin ”jäsenvaltion antamana tai sen puolesta annettuna ilmoituksena tai muuna vaikutuksiltaan samankaltaisena välineenä tai toimena, joka koskee verolakien soveltamisen tulkintaa”;

W.  katsoo, että veropäätökset eivät ole lähtökohtaisesti ongelmallisia, sillä ne voivat alkuperäisen tarkoituksensa mukaisesti antaa veronmaksajalle oikeusvarmuuden ja vähentää rehellisten yritysten taloudellista riskiä tilanteissa, joissa verolait tai niiden soveltaminen tietyissä oloissa ovat epäselviä tai aiheuttavat erilaisia tulkintoja varsinkin monimutkaisten liiketoimien yhteydessä, ja niillä voidaan näin ollen välttää veronmaksajan ja veroviranomaisen väliset kiistat;

X.  toteaa, että veropäätöskäytäntö on muodostunut veroviranomaisten ja veronmaksajien välisessä läheisessä yhteistyösuhteessa välineeksi, jolla voidaan estää tiettyjen liiketoimien verokohtelun muuttuminen entistä monimutkaisemmaksi yhä monitahoisemmassa globaalissa digitaalitaloudessa; toteaa, että – vaikka jäsenvaltiot ovat vakuuttaneet, että päätökset eivät ole harkinnanvaraisia vaan ainoastaan väline, jolla selkeytetään voimassa olevaa verolainsäädäntöä, vaikka päätökset pidetäänkin salassa – parlamentin erityisvaliokunnan työ on vahvistanut, että veropäätöksiä voidaan tehdä ilman minkäänlaista oikeudellista kehystä sopimalla sellaisista epävirallisista tai tapauskohtaisista järjestelyistä, jotka tukevat verotusta silmällä pitäen luotuja rakenteita, jotka perustuvat monikansallisten yhtiöiden tyypillisesti käyttämiin verosuunnittelun välineisiin, joilla ne vähentävät maksamiaan veroja; toteaa, että tämä näyttää olevan ongelma erityisesti – mutta ei yksinomaan – veropäätöksissä, jotka liittyvät yrityksen sisäisten siirtojen hinnoitteluun (ennakkohinnoittelusopimukset); toteaa, että tarjotessaan oikeusvarmuuden ainoastaan valikoiduille toimijoille veropäätökset saattavat luoda eriarvoisuutta samalla alalla toimivien veropäätöksen saaneiden yritysten ja niiden ulkopuolelle jäävien yritysten välille;

Y.  toteaa, että sen enempää OECD kuin komissiokaan ei ole kehottanut lopettamaan veropäätöskäytäntöä;

Z.  toteaa, että verotusta koskevat ennakkoratkaisut eivät saisi vaikuttaa mitenkään liiketoimien verokohteluun eivätkä ne saisi asettaa joitakin veronmaksajia toisia suotuisampaan asemaan, vaan niillä olisi oltava muiden ehtojen pysyessä muuttumattomina sama vaikutus kuin verosäännösten takautuvalla soveltamisella; toteaa, että siksi tässä mietinnössä ei rajoituta pelkästään veropäätöksiin, vaan siinä käsitellään TAXE-erityisvaliokunnan mandaatin mukaisesti luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia verotoimenpiteitä, joita voidaan kutsua yleisnimellä haitalliset verokäytännöt, eli toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on houkutella maahan ulkomaisia yrityksiä tai liiketoimia niiden verotusvaltaa käyttävien oikeudenkäyttöalueiden kustannuksella, jotka normaalisti verottaisivat näitä liiketoimia, ja/tai toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on myöntää etuoikeuksia vain tietyille yrityksille, mikä puolestaan vääristää kilpailua;

AA.  toteaa, että haitallisiin verokäytäntöihin voi ainakin jossakin määrin liittyä yksi tai useampia seuraavista ei-toivotuista vaikutuksista: avoimuuden puute, mielivaltainen syrjintä, kilpailun vääristyminen ja eriarvoiset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla ja niiden ulkopuolella, sisämarkkinoiden yhtenäisyyden sekä verojärjestelmän oikeudenmukaisuuden, vakauden ja legitimiteetin heikkeneminen, vähemmän liikkuvien taloudellisten muuttujien ankarampi verotus, lisääntynyt taloudellinen eriarvoisuus, valtioiden välinen vilpillinen kilpailu, veropohjan rapautuminen, yhteiskunnallinen tyytymättömyys, epäluottamus ja demokratiavaje;

AB.  katsoo, että olisi tunnustettava, että myös monikansallisilla yhtiöillä on keskeinen asema investointien, talouskasvun ja työpaikkojen luomisessa, vaikka pk-yritykset ovatkin edelleen Euroopan talouden ja työllisyyden liikkeelle paneva voima; toteaa, että maksamalla osuutensa veroista maissa, joissa taloudellinen toiminta ja arvonlisäys tosiasiassa tapahtuvat, nämä yritykset edistävät parhaiten eurooppalaisten yhteiskuntien hyvinvointia ja kestävyyttä;

Erityisvaliokunnan toiminta

AC.  toteaa, että 26. helmikuuta 2015 asetettu erityisvaliokunta on pitänyt 14 kokousta ja kuullut niissä komission puheenjohtajaa Jean-Claude Junckeria, kilpailuasioista vastaavaa komission jäsentä Margrethe Vestageria ja talous- ja rahoitusasioista sekä verotuksesta ja tulliasioista vastaavaa komission jäsentä Pierre Moscovicia, neuvoston puheenjohtajaa Pierre Gramegnaa, Ranskan valtiovarainministeriä Michel Sapinia, Saksan valtiovarainministeriä Wolfgang Schäublea, Italian valtiovarainministeriä Pier Carlo Padoania ja Espanjan valtiovarainministeriä Luis de Guindosia, OECD:n edustajia, tietovuotajia, tutkivia journalisteja, asiantuntijoita, tutkijoita, monikansallisten yhtiöiden edustajia, ammattialayhdistyksiä, ammattiliittoja, hallituksista riippumattomia järjestöjä ja EU:n kansallisten parlamenttien jäseniä (ks. liite 1); toteaa, että TAXE-erityisvaliokunnan valtuuskuntia on käynyt Sveitsissä ottamassa selvää mandaattinsa kolmansien maiden ulottuvuutta koskevista erityispiirteistä sekä tiedonhankintamatkoilla Belgiassa, Luxemburgissa, Irlannissa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa; toteaa, että myös Gibraltarin ja Bermudan hallintojen edustajien kanssa on pidetty kokoukset; katsoo, että vaikka kaikilla näillä toimilla saatiin moninaisia ja korvaamattomia tietoja verojärjestelmistä ja -käytännöistä eri puolilla EU:ta, niillä ei saatu selvennettyä kaikkia olennaisia kysymyksiä, mukaan lukien niiden lausuntojen epäjohdonmukaisuus, joita komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker antoi Kreckén raportin pitkän aikaa salaisena pidetystä sivusta;

AD.  toteaa, että erityisvaliokunnan toimintaa on haitannut se, että muutamat jäsenvaltiot ja neuvosto eivät reagoineet ajallaan (ks. liite 2) eivätkä loppujen lopuksi toimittaneet kaikkia pyydettyjä asiakirjoja tai ainoastaan vastasivat muodon vuoksi jotakin, joka tuskin sivusi esitettyjen kysymysten sisältöä; toteaa erityisesti, että yhteensä 17 kutsutusta monikansallisesta yhtiöstä vain neljä suostui tulemaan erityisvaliokunnan kuultavaksi kesä- ja heinäkuussa 2015, kun niitä pyydettiin ensimmäisen kerran; ottaa huomioon, että 11 monikansallista yhtiötä suostui tulemaan TAXE‑erityisvaliokunnan kuultavaksi vasta sen jälkeen, kun mietinnöstä oli äänestetty erityisvaliokunnassa ja niitä oli pyydetty useita kertoja, joten ennen äänestystä täysistunnossa jouduttiin järjestämään ylimääräinen kokous (ks. liite 3); toteaa, että myöskään komissio ei tehnyt täysimääräistä yhteistyötä, sillä se ei toimittanut kaikkia kokousasiakirjoja ja epävirallisten kokousten muistioita käytännesääntötyöryhmän kokouksista vaan mahdollisti vain rajallisen kuulemismenettelyn, koska jotkut jäsenvaltiot vastustivat jyrkästi; toteaa, että erityisvaliokunnan toimikautta oli siksi pidennettävä;

AE.  toteaa, että osa komission suorittamasta valtiontukitutkinnasta, joka koskee veropäätöksiin ja luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisiin toimenpiteisiin perustuvia siirtohinnoittelujärjestelyjä, jotka vaikuttavat tiettyjen monikansallisten yhtiöiden tytäryhtiöille kirjattuun verotettavaan tuloon, oli vielä kesken tämän mietinnön hyväksyntävaiheessa;

Katsaus jäsenvaltioiden yhtiöverokäytäntöihin

1.  palauttaa mieliin, että teollisuusmaiden nykyiset yhtiöverotusmallit on luotu 1900-luvun alkupuoliskolla, jolloin rajatylittävää toimintaa oli vielä varsin vähän; panee merkille, että talouden globalisaatio ja digitalisaatio ovat muuttaneet rajusti globaalia arvoketjua ja markkinoiden toimintatapoja ja että useimmilla suuryrityksillä on nykyään ylikansallinen rakenne, jonka vuoksi on mentävä kansallisia verosääntöjä pidemmälle; korostaa, että veroalan kansalliset ja kansainväliset säännöt eivät ole pysyneet mukana liiketoimintaympäristön muutoksen vauhdissa;

2.  korostaa, että on laadittava tasapuolinen ja oikeudenmukainen veropolitiikka ja tämän on oltava olennainen osa jäsenvaltioiden rakenneuudistuksia;

3.  toteaa, että vaikka useammassa maassa toimivien yritysten on entistä vaikeampi noudattaa monia erilaisia verojärjestelmiä, ne pystyvät globalisaation ja digitalisaation ansiosta organisoimaan toimintansa offshore-keskusten välityksellä ja luomaan monimutkaisia rakenteita maksamiensa verojen kokonaismäärän vähentämiseksi; pelkää, että useimmat jäsenvaltiot ovat talous- ja velkakriisin ja julkisen talouden vakauttamisen seurauksena vähentäneet merkittävästi verohallintojensa henkilöstöä; korostaa, että kansallisilla veroviranomaisilla olisi oltava riittävät resurssit, henkilöresurssit mukaan luettuina, toimia tehokkaasti aggressiivisen verosuunnittelun, verovilpin ja veron välttelyn ennaltaehkäisemiseksi ja paljastamiseksi, sillä nämä rapauttavat oleellisesti niiden veropohjaa, ja niiden olisi varmistettava parempi ja oikeudenmukaisempi veronkanto ja verojärjestelmän uskottavuus; panee merkille tutkimukset, jotka ovat osoittaneet, että verohallintojen henkilöstön valtiolle tuomat tulot ovat huomattavasti suuremmat kuin niihin liittyvät menot, sillä verohallintojen tehokkuudella on välitön myönteinen vaikutus jäsenvaltioiden verotuloihin;

4.  korostaa, että on kyse kahdesta eri asiasta, kun puhutaan toisaalta tiettyjen verohallintojen ja kansallisten hallintojen harjoittamista haitallisista käytännöistä, jotka sallivat monikansallisten yhtiöiden siirtää voittoja verotuksen välttämiseksi alueilla, joilla voitot tehtiin, ja toisaalta hallitusten kilpailusta suorien ulkomaisten sijoitusten houkuttelemiseksi tai taloudellisen toiminnan säilyttämiseksi alueellaan unionin lainsäädäntöä noudattaen;

5.  korostaa, että perussopimukset antavat toissijaisuusperiaatteen nojalla jäsenvaltioille mahdollisuuden määrittää itse omat yhtiöverokantansa ja veropohjansa siihen saakka, kunnes sovitaan perussopimusten määräysten mukaisesti voimakkaammista toimenpiteistä verotuksen lähentämiseksi; korostaa kuitenkin, että kansallisten verojärjestelmien liian monimutkaiset säännöt ja niiden väliset erot synnyttävät porsaanreikiä, joita monikansalliset yhtiöt käyttävät aggressiiviseen verosuunnitteluun, mistä seuraa veropohjan rapautuminen, voitonsiirtoja, kilpajuoksu alimman verokannan perässä ja lopulta huono taloudellinen tulos; korostaa, että tällainen veron välttely on negatiivisen summan peliä kaikille kansallisille budjeteille, sillä haitallisista käytännöistä yhdessä jäsenvaltiossa (poikkeusten, erityisten vähennysten tai porsaanreikien ansiosta) syntyvä verotulojen kasvu ei kompensoi toisissa jäsenvaltioissa aiheutuvaa verotulojen vähenemistä; katsoo, että veropohjan jatkuva rapautuminen, haitallinen verokilpailu ja kilpajuoksu alimman verokannan perässä voidaan estää vain jäsenvaltioiden koordinoiduilla yhteisillä toimilla, joiden tavoitteena olisi yhteinen kehys sille, mille tasolle jäsenvaltiot asettavat verokantansa;

6.  palauttaa mieliin, että joissakin jäsenvaltioissa virallinen yhteisövero on korkeampi kuin muissa jäsenvaltioissa, mutta todellisuudessa kotimaisia yrityksiä suosivat vähennykset ja porsaanreiät laskevat veroastetta huomattavasti, jolloin tosiasiallinen veroaste on alhaisempi kuin virallisesti alhaisen veroasteen jäsenvaltioissa;

7.  huomauttaa, että joidenkin jäsenvaltioiden alhaisempi yhtiövero voi tuoda suhteellisesti suuremmat verotulot kuin mihin korkeammalla veroprosentilla päästäisiin;

8.  panee merkille, että komission mukaan(22) lakisääteiset yhteisötuloveroasteet EU:ssa ovat alentuneet 12 prosenttiyksiköllä eli 35 prosentista 23 prosenttiin vuosien 1995 ja 2014 välisenä aikana; korostaa, että tätä veroasteiden alenemista on seurannut veropohjan leventäminen tulonmenetysten korvaamiseksi ja että yhtiöverotuksesta samalla aikavälillä saatu suhteellisen vakaa tulo selittyy myös merkittävällä yhtiöittämistrendillä eli sillä, että tietyistä liiketoimintamuodoista, kuten (yksityisestä) elinkeinonharjoittamisesta, siirrytään yhtiömuotoiseen toimintaan, josta seuraa vastaava muutos henkilöverotuksen veropohjasta yhtiöveropohjaan;

9.  huomauttaa, että useimmat jäsenvaltiot käyttävät suuria summia verokannustimiin, joilla pyritään luomaan pk-yrityksille kilpailuetua, mutta komission äskettäisen tutkimuksen(23) mukaan näitä pyrkimyksiä heikentää kansainvälinen verosuunnittelu, jota kolme neljästä jäsenvaltiosta harjoittaa; toteaa, että tämä aiheuttaa pk-yrityksille kilpailuhaittaa, vaikka niitä tuetaan kalliisti verovaroilla, ja tekee tyhjäksi kansallisten päätöksentekijöiden tarkoituksen;

10.  korostaa lakisääteisten ja tosiasiallisten veroasteiden välistä kasvavaa kuilua erityisesti globaalisti toimivien yritysten tapauksessa; katsoo tämän kertovan ainakin osittain erilaisista poikkeuksista ja vapautuksista yleisestä verojärjestelmästä, olivatpa ne sitten lainsäätäjän tarkoituksella myöntämiä tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi tai seurausta aggressiivisesta verosuunnittelusta eli siitä, että luodaan puhtaasti keinotekoisia järjestelyjä ainoastaan verotusta silmällä pitäen;

11.  korostaa, että verojärjestelmien väliset maailmanlaajuiset eroavuudet edistävät merkittävällä tavalla veropohjan rapautumista ja verovilppiä, mutta pelkästään EU:n tasolla toteutettavat toimet eivät ratkaise näitä kysymyksiä;

12.   panee merkille EU:n 28 verojärjestelmän moninaisuuden sekä veropohjan määrittelyn että veroasteen suuruuden osalta; toteaa, että erot ovat vielä suuremmat, jos otetaan huomioon EU:n jäsenvaltioihin kytkeytyvät erityiset oikeudenkäyttöalueet, joilla on omat verojärjestelmät (merentakaiset alueet ja Yhdistyneen kuningaskunnan kruunun alaisuuteen kuuluvat alueet); pitää valitettavana, että peruskäsitteistä, kuten lähdeverotus ja asumisperusteinen verotus, pysyvä toimipaikka ja verovelvolliset, taloudellinen sisältö ja väärinkäytösten vastaiset säännöt, korkojen ja rojaltien määritelmä, aineettoman varallisuuden kohtelu sekä velan ja oman pääoman kohtelu, sekä varsinkaan siitä, mitä voidaan tai ei voida vähentää veropohjasta, ei olla laatimassa unionin yhteisiä määritelmiä tai suuntaviivoja, joten jäsenvaltioiden verojärjestelmät pysyvät erilaisina; korostaa, että nämä määritelmät on yhdenmukaistettava;

13.   korostaa, että kansalliset etuuskohteluun oikeuttavat verojärjestelmät ja eri verojärjestelmien yhteensopimattomuudet mahdollistavat veron välttelyn sisämarkkinoilla; toteaa, että näitä ei-toivottuja vaikutuksia pahentaa edelleen se, että jäsenvaltioilla ja kolmansilla mailla on koko joukko kahdenvälisiä verosopimuksia, joihin ei sisälly riittäviä väärinkäytösten vastaisia määräyksiä;

14.   toteaa, että koordinoimattoman verokehyksen lisäksi EU:n suurena ongelmana on jäsenvaltioiden keskinäisen yhteistyön puute; korostaa tässä yhteydessä, että jäsenvaltiot eivät välttämättä ota huomioon omien verotuksellisten toimiensa vaikutusta toisiin jäsenvaltioihin, eivät verotoimia laatiessaan eivätkä vaihtaessaan keskenään tietoja näiden toimien täytäntöönpanosta, mikä johtaa veroasioissa toisten kustannuksella toimimiseen, mikä taas on vastoin koko Euroopan yhdentymisen perusajatusta; katsoo, että jäsenvaltioiden automaattinen, järjestelmällinen ja tehokas tietojenvaihto antaisi mahdollisuuden ottaa huomioon toisissa jäsenvaltioissa tiettyihin tulovirtoihin tai liiketoimiin sovellettava verokohtelu; korostaa, että edellä mainitut puutteet synnyttävät myös kestämättömän tilanteen, jossa monikansallisen yhtiön yhdessä jäsenvaltiossa tekemiä voittoja verotetaan EU:ssa usein hyvin kevyesti tai ei lainkaan;

15.  katsoo, että veropolitiikka ja kilpailupolitiikka olisi nähtävä saman kolikon eri puolina sisämarkkinoilla, ja kehottaa komissiota arvioimaan uudestaan saatavilla olevia kilpailupolitiikan välineitä ja valtiontukien resursseja ja tehostamaan niitä;

16.   korostaa, että kansallisten verojärjestelmien lähentyminen on ollut EU:ssa hyvin vähäistä huolimatta siitä, että EU:n yhdentymisprosessi on syventynyt valtavasti viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana ja erityisesti sisämarkkinoiden ja talous- ja rahaliiton yhteydessä; pitää valitettavana, että kansallisten verojärjestelmien koordinoinnissa ei ole edistytty samalla tavalla kuin muiden alojen unionin tason koordinoinnissa ja varsinkin talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa, vaikka merkittävä osa politiikkayhdistelmää, jonka tavoitteena on varmistaa julkisen talouden tervehdyttäminen, koskee tulopuolta, puhumattakaan menopuolen toimien merkityksestä; katsoo, että tämä näkökohta olisi pitänyt mainita Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan, EKP:n pääjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen kesäkuussa 2015 laatimassa kertomuksessa Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelystä;

17.  korostaa, että kansallisten veropolitiikkojen lähentämistä koskevan poliittisen tahdon puuttuminen saa jäsenvaltiot valitsemaan kahdenvälisen lähestymistavan, vaikka yhteinen lähestymistapa olisi tehokkaampi; palauttaa mieliin, että tehostettua yhteistyötä voidaan käyttää pyrittäessä verotuksen lähentämiseen; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille, että jotkut jäsenvaltiot aikovat toteuttaa finanssitransaktioveron;

Aggressiivisen verosuunnittelun välineet ja niiden vaikutukset

18.  korostaa, että eräiden monikansallisten yhtiöiden veron välttely saattaa johtaa tosiasiassa lähes nollaveroasteisiin niiden EU:n oikeudenkäyttöalueilla tekemien voittojen osalta, missä korostuu se, että tällaiset monikansalliset yhtiöt hyötyvät toimintamaissaan julkisista hyödykkeistä ja palveluista mutta eivät maksa niistä omaa osuuttaan ja aiheuttavat näin osaltaan kansallisen veropohjan rapautumista ja lisäävät eriarvoisuutta; korostaa lisäksi, että ainoastaan rajatylittävää toimintaa harjoittavilla yrityksillä on mahdollisuus siirtää voittoja, mikä rankaisee niitä kilpailijoita, joilla on toimintaa vain yhdessä maassa;

19.   panee erittäin huolestuneena merkille, että yritysten veron välttelyllä on välittömiä vaikutuksia kansallisiin talousarvioihin ja verorasituksen jakautumiseen eri veronmaksajaluokkien välillä sekä taloudellisten muuttujien välillä (liikkuvimpien muuttujien, kuten ulkomaisten suorien sijoitusten muodossa olevien pääomien, hyväksi); pitää valitettavana, että kilpailun vääristymisen ja epätasa-arvoisten toimintaedellytysten lisäksi tästä syntyy äärimmäisen huolestuttava tilanne, kun julkisen talouden ankarissa tervehdyttämistoimissa ja rakenneuudistustoimissa osa kaikkein maksukykyisimmistä veronmaksajista maksaa huomattavasti vähemmän kuin talous-, rahoitus- ja velkakriisistä eniten kärsivät veronmaksajat eli tavalliset kansalaiset ja sellaiset yritykset, jotka eivät käytä aggressiivista verosuunnittelua ja jotka usein ovat pk‑yrityksiä eivätkä useinkaan pysty kilpailemaan monikansallisten yhtiöiden kanssa tämän suhteellisen verohaitan takia; korostaa, että tällainen tilanne saattaa synnyttää epäluottamusta demokratiaa kohtaan ja heikentää yleisesti verosäännösten noudattamista erityisesti sopeutusohjelmien piiriin kuuluvissa maissa; pitää valitettavana, että tietovuotajat, jotka yleisen edun nimissä toimittavat kansallisille viranomaisille tärkeää tietoa väärinkäytöksistä, tuomittavasta toiminnasta, petoksista tai laittomista toimista tai käytännöistä, saattavat joutua oikeuteen vastaamaan syytteisiin ja heille saatetaan määrätä henkilökohtaisia ja taloudellisia seuraamuksia; panee erittäin huolestuneena merkille, että jopa laittomia käytäntöjä käsitteleville toimittajille on joskus aiheutunut tällaisia seurauksia;

20.  panee merkille 51 maata käsittäneen IMF:n tutkimuksen(24), jonka mukaan voitonsiirroista verotusvaltaa käyttävien oikeudenkäyttöalueiden välillä aiheutuu keskimäärin noin viiden prosentin menetys yhteisötuloverosta saaduissa tuloissa ja muissa kuin OECD-maissa menetys on lähes 13 prosenttia; toteaa, että komission mukaan ekonometrinen näyttö osoittaa, että suorat ulkomaiset sijoitukset ovat entistä herkempiä yhtiöverotuksen suhteen; korostaa, että tutkimuksen mukaan EU:ssa menetetään veropetosten, verovilpin, harmaa talous mukaan luettuna, ja veron välttelyn yhteisvaikutuksen vuoksi joka vuosi arviolta biljoona euroa mahdollisia verotuloja(25) ja että arvioiden mukaan kansallisista talousarvioista jää vuosittain puuttumaan veron välttelyn vuoksi noin 50–70 miljardia euroa, mutta nämä eri puolella EU:ta menetettävät tulot saattavat todellisuudessa olla jopa noin 160–190 miljardia euroa, jos myös erityiset verojärjestelyt, veronkannon tehottomuus sekä muu vastaava toiminta otetaan huomioon(26); ottaa huomioon, että YK:n kauppa- ja kehityskomission laskelmien mukaan kehitysmaat menettävät vuosittain noin 100 miljardia dollaria monikansallisten yhtiöiden veron välttelyn seurauksena; korostaa, että näihin lukuihin on syytä suhtautua varauksella ja että todelliset kansalliset talousarviomenetykset saattavat olla paljon suurempia, kun otetaan huomioon avoimuuden puute sekä erilaiset kirjanpidolliset ja käsitteelliset kehykset eri puolilla maailmaa, sillä nämä seikat vaikeuttavat vertailukelpoisten ja merkityksellisten tietojen saantia ja heikentävät arvioiden luotettavuutta;

21.   toteaa, että verosuunnittelustrategiat voivat perustua yritysten strukturointiin, niiden sivuliikkeiden rahoitusjärjestelyihin tai siirtohinnoitteluun, jotka ovat erillään todellisesta taloudellisesta toiminnasta, jolloin voidaan siirtää voittoja keinotekoisesti oikeudenkäyttöalueiden välillä tavoitteena pienentää yritysten maksamia veroja; panee erittäin huolestuneena merkille, että EU:ssa on yhä enemmän pöytälaatikkoyhtiöitä, mutta nämä ovat yhtiöitä, joilla on vain nimi ja joita käytetään ainoastaan verovilppitarkoituksessa; mainitsee esimerkkinä McDonald’sin, jonka verokäytännöt ovat ammattiliittojen koalition laatiman selvityksen mukaan maksaneet Euroopan maille yli miljardi euroa menetettyinä verotuloina vuosina 2009–2013(27);

22.   katsoo, että kansalliset etuuskohteluun oikeuttavat verojärjestelmät ja jäsenvaltioiden verojärjestelmien huono koordinointi tai olematon lähentyminen – huolimatta toimivista taloudellisista kytköksistä ja vuorovaikutuksesta sisämarkkinoilla – aiheuttavat yhteensopimattomuutta, joka mahdollistaa aggressiivisen verosuunnittelun, kaksinkertaiset vähennykset ja kaksinkertaisen verottamatta jättämisen esimerkiksi seuraavien käytäntöjen tai niiden yhdistelmien avulla: siirtohinnoittelun väärinkäyttö, vähennysten sijoittaminen korkean verotuksen maihin, lainoina otettujen varojen siirtäminen läpikulkuyhtiöiden kautta, riskin siirto, hybridit rahoitustuotteet, yhteensopimattomuuksien hyödyntäminen, verokeinottelu, rojaltisopimukset, verosopimuskeinottelu ja omaisuuserien myynti alhaisen verotuksen maissa;

23.  korostaa, että erityisvaliokunta pani viiteen jäsenvaltioon ja Sveitsiin tekemillään tiedonhankintamatkoilla merkille, että monet kansalliset verotoimenpiteet, joita monikansalliset yhtiöt usein käyttävät yhdistelminä, saattavat olla haitallisia käytäntöjä, ja erityisesti voidaan mainita seuraavat (luettelo ei ole kuitenkaan kattava):

   veropäätösten tai sovintosopimusten väärinkäyttö niin, että päätöksiä ja sopimuksia ei käytetä pelkästään voimassa olevan lainsäädännön selkeyttämiseksi vaan veroetuuskohtelun saamiseksi
   pysyvän toimipaikan ja verotuksellisen kotipaikan erilaiset määritelmät
   taloudellisen sisällön huomioiminen vain vähän tai ei lainkaan, mikä mahdollistaa sellaisten erillisyhtiöiden perustamisen, joilla on kevennetty verokohtelu (esimerkiksi pöytälaatikkoyhtiöt ja valeyhtiöt)
   laskennallinen korkovähennys (NID-vähennys) (yritykset voivat vähentää veronalaisesta tulostaan fiktiivisen koron, joka on laskettu niiden oman pääoman perusteella)
   ylivoittoja koskevat päätökset (joiden avulla yritys voi saada verohallinnolta kirjallisen vahvistuksen siitä, että sen veronalaisiin tuloihin ei sisällytetä voittoja, jotka eivät olisi toteutuneet yksittäisen yrityksen tapauksessa)
   epäselvät tai koordinoimattomat siirtohinnoittelusäännöt
   erilaiset etuuskohteluun oikeuttavat verojärjestelmät erityisesti aineettoman varallisuuden osalta (patentti-, tietämys- tai IPR-boksit)
   korko-, osinko- ja rojaltimaksujen lähdeveropalautus tai -vapaus kahdenvälisten verosopimusten ja/tai kansallisen lainsäädännön nojalla
   jäsenvaltioiden erilaiset oikeudelliset luonnehdinnat (sekamuotoiset yhteisöt tai hybridilainat, joissa korkomenot muuttuvat vapautetuiksi osingoiksi)
   Sveitsin kantonien ulkomaisessa määräysvallassa oleviin yrityksiin soveltamat erityiset verojärjestelmät, joista eivät pääse nauttimaan kotimaisessa määräysvallassa olevat yritykset (ring-fencing -malliin perustuvat järjestelmät)
   tehokkaiden yleisten tai erityisten väärinkäytösten vastaisten sääntöjen puuttuminen tai näiden sääntöjen heikko täytäntöönpano tai tulkinta sekä
   rakenteet, joilla voidaan peittää varojen todellinen omistaja ja joihin ei voida soveltaa tietojenvaihtojärjestelmiä, esimerkiksi trustit ja nk. vapaasatamat;

24.  toteaa, että komission mukaan(28) 72 prosenttia voitonsiirroista EU:ssa tapahtuu siirtohinnoittelun ja teollis- ja tekijänoikeuksien sijaintipaikan valinnan avulla;

25.   korostaa, että useat jäsenvaltiot ovat viime vuosina luoneet erityisiä yhtiöverovähennysjärjestelmiä houkutellakseen yritysten irtainta aineetonta varallisuutta, kuten teollis- ja tekijänoikeuksista saatavia tuloja; panee merkille erilaiset verokantojen alennukset ja myönnytykset sekä ehdotettujen järjestelmien erilaiset soveltamisalat (innovaatioboksit, IPR-boksit, patenttiboksit jne.); korostaa, että joissakin jäsenvaltioissa veronmaksajien ei veroetuja saadakseen tarvitse tuottaa henkistä omaisuutta itse ja/tai ko. maassa vaan se on ainoastaan hankittava sellaisen yrityksen kautta, jonka kotipaikka on kyseisellä oikeudenkäyttöalueella; korostaa tämän vuoksi, että T&K-toiminnalle mahdollisesti myönnettävät veroedut on kytkettävä todellisiin menoihin kyseisellä oikeudenkäyttöalueella;

26.  korostaa, että tutkimus- ja kehittämiskustannukset voidaan jo nyt kattaa verotuksen keinoin kansallisissa verojärjestelmissä myös ilman patenttibokseja, joten patenttiboksit edistävät omalta osaltaan veron välttelyä tavalla, joka toimii järjestelmää vastaan;

27.   pitää tällaisia järjestelmiä esimerkkinä valtioiden välisestä haitallisesta verokilpailusta, koska huolimatta siitä, että niiden yhteys ja vaikutukset reaalitalouteen ovat useimmissa tapauksissa olemattomat, ne vähentävät muiden maiden, myös EU:n jäsenvaltioiden, verotuloja; panee merkille komission T&K-toiminnan verokannustimien tarkistamisen(29) yhteydessä esittämän toteamuksen, että patenttiboksit todennäköisemmin siirtävät yhtiöiden tuloja muualle kuin edistävät innovointia;

28.  korostaa, että taloudellisessa ympäristössä, jolle on tunnusomaista aineeton varallisuus, siirtohinnoittelua vaikeuttaa usein vertailukelpoisten liiketoimien ja kriteerien puute, mikä tekee markkinaehtoperiaatteen moitteettomasta soveltamisesta haastavaa, sillä tämän periaatteen mukaan samaan yritysryhmään kuuluvien yksiköiden liiketoimet olisi hinnoiteltava samalla tavalla kuin toisistaan riippumattomien yksiköiden liiketoimet;

29.   toteaa, että siirtohinnoittelun nykyohjeet jättävät monikansallisille yhtiöille merkittävän harkintavaran arviointimenetelmien valinnassa ja täytäntöönpanossa; korostaa, että monikansalliset yhtiöt käyttävät edellä mainittujen ohjeiden hengen vastaisesti hyväkseen toimivien yhteisten siirtohinnoittelustandardien puutetta ja erilaisia poikkeuksia ja vaihtoehtoja määrittääkseen verotettavat tulonsa oikeudenkäyttöalueen mukaisesti ja vähentääkseen kokonaisverovelvoitteitaan esimerkiksi käyttämällä väärin kustannusvoittolisämenetelmää, määrittämällä voittomarginaalinsa mielivaltaisesti tai jättämällä tietyt menot pois laskelmistaan; korostaa, että paras tapa puuttua siirtohinnoittelua koskevaan kysymykseen EU:n tasolla on se, että vahvistetaan yhteinen yhdistetty veropohja, jolloin näiden hintojen aiheuttama ongelma ratkeaa itsestään;

30.   korostaa, että verohallinnot eivät kykene tarkkailemaan kunnolla monikansallisten yhtiöiden tai niiden edustajien toimittamia siirtohinnoittelutietoja, sillä veroviranomaisilla ei ole aina riittävästi valmiuksia eikä henkilöstöä tutkia tarkkaan ja kriittisesti näitä analyysejä ja niiden tuloksia tai vaikutuksia;

31.  pitää valitettavana, että talouden olosuhteissa, joissa 60 prosenttia maailmankaupasta on yritysryhmien sisäistä(30), ohjeet tämän puhtaasti taloudellisen käsitteen soveltamiseksi ovat kansallisesti epäyhtenäiset ja johtavat sen vuoksi jäsenvaltioiden välisiin ristiriitoihin ja oikeudellisiin kiistoihin;

32.  korostaa lisäksi, että vaikka merkittävässä osassa EU:ssa käytävistä oikeudellisista kiistoista on kyse samojen siirtohinnoitteluperiaatteiden erilaisista tulkinnoista, unionin tasolla ei ole käytettävissä toimivaa riitojenratkaisumekanismia; toteaa, että riitojen ratkaisu siirtohinnoittelusta tehtyyn EU:n välimiessopimukseen perustuvalla menettelyllä saattaa kestää jopa kahdeksan vuotta, mikä on omiaan aiheuttamaan yrityksille ja verohallinnoille oikeudellista epävarmuutta;

33.  korostaa suurten tilintarkastusyhteisöjen (myös ”neljän suuren”) keskeistä roolia jäsenvaltioiden säännösten yhteensopimattomuutta hyväksi käyttävien veropäätösten ja veronkiertojärjestelyjen suunnittelijoina ja markkinoijina; korostaa, että kyseiset yhteisöt, jotka näyttävät saavan huomattavan osan tuloistaan veroalan palveluista, hallitsevan useimpien jäsenvaltioiden tilintarkastusmarkkinoita ja vallanneen maailman veroneuvontapalvelut, muodostavat ahtaan oligopolin; katsoo, että tällainen tilanne ei voi jatkua haittaamatta sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ”neljän suuren” toiminta-alalla; kiinnittää huomiota eturistiriitaan siinä, että samat yritykset tarjoavat toisaalta veroneuvontaa ja konsultointia verohallinnoille ja toisaalta verosuunnittelupalveluja monikansallisille yhtiöille, jotka käyttävät hyväkseen kansallisten verolakien heikkouksia; katsoo, että tässä yhteydessä on edistettävä hyviä toimintatapoja ja että olemassa olevia käytännesääntöjä olisi parannettava; epäilee kuitenkin yritysten käytännesääntöjen ja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien toimintaperiaatteiden toimivuutta tämän ongelman ratkaisemisessa; korostaa, että veropäätöksistä on tullut niin EU:ssa kuin maailmanlaajuisesti yleinen liiketoimintakäytäntö, jolla pyritään saamaan aikaan oikeusvarmuus tai edullisia verosopimuksia ja jota sovelletaan myös silloin, kun säännöksissä ei ole tulkinnan varaa; on huolissaan veroneuvonta-alan arvioista, joiden mukaan 50 prosentin todennäköisyys, että verosuunnittelujärjestelmä on laillinen, riittää siihen, että sitä suositellaan asiakkaille(31);

34.  kehottaa veroviranomaisia parantamaan ja monipuolistamaan taitotiedon lähteitään ja parantamaan merkittävästi vaikutustenarviointiprosessia, jotta voidaan vähentää vaaraa, että uusista verotoimenpiteistä aiheutuu odottamattomia seurauksia; muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että verojärjestelmien välisten erojen lisäksi myös kansallisten verojärjestelmien liiallisella monimutkaisuudella ja kehnolla vakaudella sekä liian tiuhaan tehtävillä muutoksilla on oma merkittävä osuutensa verotuksen vajauksen ja verojärjestelmien epäoikeudenmukaisuuden syntymisessä sekä veropolitiikan huonossa uskottavuudessa; korostaa tässä yhteydessä, että verotuksen pirstaloituminen muodostaa esteen Euroopan pääomamarkkinaunionin perustamiselle;

EU:n, kansainvälisten ja kansallisten toimien nykytila ja arviointi

35.  toteaa, että talouskriisin ja lisäksi LuxLeaks-skandaalin jälkeen monikansallisten yhtiöiden harjoittama aggressiivinen verosuunnittelu on ollut jäsenvaltioiden, EU:n, OECD:n ja G20-maiden asialistojen kärjessä, mutta pitää valitettavana, että asiassa ei ole tähän mennessä tapahtunut minkäänlaista käytännön edistymistä, jos ei oteta lukuun G20-maiden sponsoroimaa juuri valmiiksi saatua OECD:n BEPS-hanketta, jonka toteuttamista maat eivät vielä ole aloittaneet;

36.  panee merkille, että monet jäsenvaltiot ovat ottaneet tai aikovat ottaa käyttöön myös lainsäädäntötasolla toimenpiteitä veron välttelyn estämiseksi, varsinkin toimenpiteitä korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittamiseksi, väärinkäytösten vastaisten sääntöjen soveltamiseksi, pysyvän toimipaikan käsitteen määritelmän täsmentämiseksi (mukaan lukien taloudellista sisältöä koskevien testien laatiminen yritysten veronalaisen läsnäolon määrittämiseksi tehokkaammin), väärinkäyttöä harjoittavien yritysten sulkemiseksi pois julkisista tarjouskilpailuista tai sellaisten verosuunnittelujärjestelmien julkistamiseksi, joita voidaan käyttää verojärjestelmien uskottavuuden palauttamiseen ja erityisjärjestelyjen luomisen ja korjaavien toimien välisen ajan lyhentämiseen;

37.   panee huolestuneena merkille, että yhteistyöhön perustuvan lähestymistavan puuttuessa jäsenvaltioiden yksipuoliset toimenpiteet veropohjan rapautumisen estämiseksi saattavat lisätä monimutkaisuutta ja luoda uusia yhteensopimattomuuksia ja sitä kautta uusia mahdollisuuksia kiertää veroja sisämarkkinoilla; korostaa, että vaikutukset voivat olla samat, jos jäsenvaltiot soveltavat kansainvälisiä tai unionin ohjeita toisistaan poikkeavalla tavalla;

38.   pitää myönteisinä komission viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana esittämiä aloitteita ja säädösehdotuksia, mukaan lukien tuoreimmat ehdotukset jäsenvaltioiden yhtiöverojärjestelmien koordinoimiseksi paremmin, sillä niiden tarkoituksena on vahvistaa sisämarkkinoita, puuttua kaksinkertaiseen verotukseen tai kaksinkertaiseen verottamatta jättämiseen ja säilyttää jäsenvaltioiden oikeus tehokkaaseen verottamiseen; pitää kuitenkin valitettavana, että neuvosto on tähän mennessä hyväksynyt vain pienen osan näistä ehdotuksista, koska neuvostossa sovelletaan yksimielisyyssääntöä, ja että eräät jäsenvaltiot katsovat yhä, että niillä on enemmän voitettavanaan yksinään koordinoimattomien verojärjestelmien porsaanrei’istä kuin kollektiivisesti koordinoidusta verojärjestelmästä;

39.  pitää myönteisenä uusien veropolitiikan toimenpiteiden julkistamista ja pyytää komissiota pyrkimään varmistamaan oikeudenmukaisen verojärjestelmän, joka perustuu periaatteeseen, että verot maksetaan siihen jäsenvaltioon, josta voitot ovat peräisin, jolloin vältetään sisämarkkinoiden vääristyminen ja vilpillinen kilpailu;

40.  korostaa, että jäsenvaltioiden vuonna 1998 asettama yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmä onnistui 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa eliminoimaan siihen aikaan kaikkein haitallisimmat yksittäiset verokäytännöt kaksitahoisella ei-sitovalla menettelytavalla, jossa luovuttiin haitallista verokilpailua edustavista verotoimenpiteistä ja pidätyttiin ottamasta jatkossa käyttöön tällaisia toimenpiteitä (standstill-periaate eli pidättyminen uusista toimenpiteistä);

41.  pitää valitettavana, että työryhmän toiminta näyttää laantuneen; panee merkille, että osa niistä yli sadasta toimenpiteestä, joita on työryhmän toiminnan ansiosta tarkistettu, on korvattu jäsenvaltioissa toimenpiteillä, joilla on entisenkaltaisia haitallisia vaikutuksia; toteaa, että veroviranomaiset ovat vastanneet työryhmän suosituksiin luomalla uusia rakenteita, joilla on samankaltaisia haitallisia vaikutuksia kuin työryhmän työn tuloksena peruutetuilla toimenpiteillä; pitää valitettavana, että aiemmat yritykset, joilla on pyritty vahvistamaan työryhmän hallintoa ja toimenkuvaa sekä mukauttamaan ja laajentamaan käytännesäännöissä vahvistettuja työskentelymenetelmiä ja kriteerejä nykyisessä taloustilanteessa haitallisten uusien verokäytäntöjen torjumiseksi, eivät ole tuottaneet tulosta; kannattaa komission tuoreimpia ehdotuksia, jotka on esitetty sen 17. kesäkuuta 2015 julkaisemassa toimintasuunnitelmassa oikeudenmukaisesta ja tehokkaasta yhtiöverotuksesta EU:ssa;

42.  pitää valitettavana, että huolimatta vuodesta 1997 saakka julistetuista kunnianhimoisista tavoitteista jäsenvaltioiden välinen verokilpailu on jatkunut, ja toteaa, että verokilpailu ei johdu niinkään verokantojen eroista vaan pikemminkin eroista kansallisissa säännöissä, joiden mukaan määräytyy se, mikä katsotaan verotettavaksi tuloksi, ja toteaa, että tämä on useiden vuosikymmenten ajan näkynyt siinä, että jäsenvaltioiden nimelliset ja tosiasiallisesti soveltamat yhtiöverokannat eivät vastaa toisiaan;

43.  pitää niin ikään valitettavana, että työryhmän alkuperäinen rooli ja hallintojärjestelyt jättivät liikaa tilaa poliittisille neuvotteluille ja kompromisseille pyrittäessä laajaan yhteisymmärrykseen (käytännössä lähes yksimielisyyden vaatimus ja mahdollisuus esittää eriäviä mielipiteitä alaviitteissä) haitallisten käytäntöjen arvioinnista, mikä on heikentänyt työryhmän luotettavuutta ja onnistumista ja välillä johtanut siihen, että on jätetty tahallaan julkaisematta raportteja ja laiminlyöty niiden jatkotoimet, kuten kävi hallinnollisista käytännöistä vuonna 1999 julkaistun Simmons & Simmonsin raportin kohdalla; pitää valitettavana, että toimenpiteiden peruuttamisessa oli poliittisia viipeitä ja että joissakin tapauksissa mukaan otettiin määräajan jälkeen uusia edunsaajia, mikä liittyy myös työryhmän erittäin heikkoon vastuullisuuteen ja huonoihin seurantamekanismeihin;

44.  korostaa, että käytännesääntöjen tapauskohtaisessa lähestymistavassa, jonka seurauksena jäsenvaltiot kilpailevat nyt yleisemmillä toimenpiteillä, ei puututa EU:n epäyhtenäisten yhtiöveropuitteiden systeemiseen heikkouteen, joka kaipaa perusteellisempaa korjausta;

45.   panee merkille myös veroalan hyvän hallintotavan foorumin perustamisella saavutetut tulokset, sillä foorumi tuo yhteen eri sidosryhmiä, jotka pyrkivät pääsemään kansalliseen ja kansainväliseen yhteisymmärrykseen veron välttelyyn liittyvistä kysymyksistä, sekä mainitsee yhteisen siirtohinnoittelufoorumin, joka antaa ohjeita siirtohinnoitteluun liittyvistä teknisistä seikoista; korostaa, että tähän mennessä nämä elimet ovat saaneet aikaan vain muutamia korjauksia yhtiöveropuitteisiin; pitää valitettavana, että siirtohinnoittelufoorumin antamat ohjeet eivät tähän mennessä ole riittäneet torjumaan veron välttelyä; pitää valitettavana, että yhteinen siirtohinnoittelufoorumi on yhä epätasapainoinen, vaikka sen jäsenyyksiä tarkistettiin äskettäin; vastustaa lisäksi sitä, että veroasiantuntijat osallistuvat siirtohinnoitteluohjeita koskevaan työhön ja samaan aikaan antavat asiakkailleen neuvontaa siirtohinnoitteluun perustuvista aggressiivisen verosuunnittelun strategioista, ja toteaa, että veroasiantuntijat ovat näin ollen eturistiriitatilanteessa;

46.   korostaa, että unionin säädöksillä (emo-tytäryhtiödirektiivi, korko- ja rojaltidirektiivi, sulautumadirektiivi ja hallinnollisesta yhteistyöstä annettu direktiivi), jotka kattavat eräitä yhtiöverotukseen liittyviä näkökohtia, on kyetty torjumaan joitakin jäsenvaltioiden ja useammassa eri maassa toimivien yritysten kohtaamia ongelmia; korostaa, että näillä alun perin kaksinkertaisen verotuksen estämiseen tähtäävillä toimenpiteillä on joitakin ei-toivottuja vaikutuksia veron välttelyn estämiseen ja ne johtavat joskus kaksinkertaiseen verottamatta jättämiseen; pitää myönteisenä neuvoston emo-tytäryhtiödirektiiviin hiljattain hyväksymiä muutoksia, joiden tarkoituksena on ottaa käyttöön yleinen väärinkäytösten vastainen sääntö ja torjua hybridilainoja koskevia yhteensopimattomuuksia ja jotka tulevat voimaan vuoden 2015 lopulla; toivoo, että näin voidaan eliminoida mahdollisuuksia vältellä veroja EU:ssa;

47.   palauttaa mieliin hallinnollisesta yhteistyöstä annetun direktiivin 2011/16/EU säännökset, joilla pyritään varmistamaan kaikkien olennaisten rahoitustietojen vaihto; katsoo, että verotietojen automaattinen, välitön ja kattava vaihto sekä tehokas käsittely voisivat hillitä tehokkaasti verovilppiä ja haitallisten verokäytäntöjen käyttöönottoa ja antaa jäsenvaltioille ja komissiolle tärkeää tietoa tällaisiin käytäntöihin reagoimiseksi;

48.  pitää valitettavana, että verotoimenpiteitä koskevan tietojenvaihdon nykyinen lainsäädäntö- ja seurantakehys ei ole tehokas, sillä on näyttöä siitä, että nykyisiä vaatimuksia oma-aloitteisesta tai pyynnöstä tapahtuvasta tietojenvaihdosta ei noudateta; pitää valitettavana, ettei käytännössä mikään jäsenvaltio vaihda tietoja, joilla voisi olla vaikutuksia EU:n kumppanimaihin; pitää valitettavana komission ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisen koordinoinnin puutetta;

49.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot tuskin koskaan vaihtavat verotietoja spontaanisti; suhtautuu myönteisesti siihen, että automaattinen tietojenvaihto ei enää perustu vastavuoroisuuteen; pitää rakenteellisesti ongelmallisena järjestelmää, jossa on harkintavalta päättää, mitä ilmoitetaan ja mitä ei, sekä tähän liittyviä heikkoja valvontajärjestelmiä, jotka vaikeuttavat tietojenvaihdon laiminlyönnin tunnistamista;

50.  pitää myönteisenä, että komissio on sitoutunut edistämään automaattista verotietojen vaihtoa tulevana eurooppalaisena ja kansainvälisenä avoimuusnormina; kehottaa komissiota ensin täyttämään tehtävänsä perussopimusten noudattamisen valvojana ja toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että unionin nykyisiä säädöksiä ja perussopimuksiin kirjattua jäsenvaltioiden lojaalin yhteistyön periaatetta noudatetaan täysimääräisesti; panee tyytyväisenä merkille finanssitilitietojen automaattista vaihtoa käsittelevän asiantuntijaryhmän ehdotuksen tarkastella kaikkia mahdollisuuksia tukea tietoja automaattisesti vaihtavia kehitysmaita myöntämällä muita kuin vastavuoroisuuteen perustuvia vaihtosopimuksia;

51.  toteaa, että valtiontukisäännöt ja valtiontukia koskevat seuraamukset ovat käyttökelpoinen väline käsitellä kaikkein haitallisimpia ja kilpailua vääristäviä verokäytäntöjä ja että niillä on merkittävä pelotevaikutus;

52.  pitää myönteisinä komission maaliskuussa 2015 julkaisemaa verotuksen avoimuutta koskevaa pakettia, joka koskee jäsenvaltioiden välistä automaattista tietojenvaihtoa niiden veropäätöksistä, sekä kesäkuussa 2015 julkaistua toimintasuunnitelmaa unionin oikeudenmukaiseksi ja tehokkaaksi yhtiöverojärjestelmäksi; korostaa kuitenkin, että nämä kaksi asiakirjaa ovat vasta ensimmäisiä askeleita oikeaan suuntaan ja että tarvitaan pikaisesti säädöksistä ja hallinnollisesta koordinoinnista koostuva kattava kehys, joka hyödyttäisi myös pk-yrityksiä ja niitä monikansallisia yhtiöitä, jotka auttavat luomaan todellista talouskasvua ja maksavat oman osuutensa veroista sisämarkkinoilla;

53.   panee tyytyväisenä merkille OECD:n BEPS-toimintasuunnitelmasta äskettäin aikaansaadun sopimuksen, jossa G7- ja G20-huippukokousten kehotuksesta pyritään puuttumaan yksittäisiin kansainväliseen yhtiöverojärjestelmään vaikuttaviin tekijöihin ja esitetään globaaleja ja järjestelmällisiä toimia ongelmien korjaamiseksi; pitää valitettavana viipeitä ja vallitsevia puutteita kehitysmaiden ottamisessa mukaan OECD:n BEPS-prosessiin ja katsoo, että kehitysmaiden olisi osallistuttava tähän oikeudenmukaisesti; pitää niin ikään valitettavana, että BEPS-toimintasuunnitelma ei joiltakin osin mene pidemmälle esimerkiksi haitallisten verojärjestelmien, digitaalitalouden ja avoimuuden kaltaisilla aloilla;

54.  toteaa, että BEPS-toimintasuunnitelma on kansainvälisen verojärjestelmän painopisteiden järjestelmällisen tarkastelun seurauksena jaoteltu 15 toimenpiteeksi, joista seitsemää suositti marraskuussa 2014 G20-ryhmä ja jotka muut on tarkoitus lyödä lukkoon lokakuussa 2015; korostaa, että näillä toimilla pyritään alati kehittyvässä liiketoimintaympäristössä puuttumaan avoimuuskysymyksiin esimerkiksi antamalla ohjeita maakohtaisesta raportoinnista, tiettyjen veronkiertojärjestelyjen sisällön puutteeseen ja kansainvälisten sääntöjen suurempaan yhtenäisyyteen;

55.  varoittaa kuitenkin tekemästä kompromisseja, jotka saattavat vesittää alkuperäiset tavoitteet tai johtaa eriäviin kansallisiin tulkintoihin; korostaa lisäksi, että tähän mennessä ei ole juurikaan seurattu kunnolla OECD:n ohjeiden täytäntöönpanoa niitä kannattaneissa maissa ja että parhaatkaan ratkaisut eivät voi olla tehokkaita, ellei niitä seurata ja panna asianmukaisesti täytäntöön;

56.  korostaa EU:n ja OECD:n toimien täydentävää luonnetta; katsoo, että EU:n on yhdentymisasteensa huomioon ottaen mentävä BEPS-ehdotuksia pidemmälle sääntöjen koordinoinnissa ja lähentämisessä, jolla on tarkoitus estää kaikenlainen haitallinen verokilpailu sisämarkkinoilla; on vakuuttunut siitä, että kun EU varmistaa kilpailukykynsä moitteettomuuden, se voi ottaa käyttöön entistä tehokkaampia keinoja, joilla varmistetaan reilu verokilpailu ja jäsenvaltioiden oikeus verottaa tehokkaasti alueillaan syntyviä voittoja;

Komission valtiontukitutkinta: yleisesitys ja tulokset

57.  korostaa, että sisämarkkinoilla uudet tulokkaat ja yritykset, myös pk-yritykset, jotka eivät käytä aggressiivisia verokäytäntöjä, ovat huonommassa asemassa kuin monikansalliset yhtiöt, jotka voivat siirtää voittoja tai harjoittaa aggressiivisen verosuunnittelun muita muotoja sellaisten eri päätösten ja välineiden avulla, jotka ovat vain niiden käytettävissä joko niiden koon takia tai sen ansiosta, että monikansalliset yhtiöt pystyvät järjestämään liiketoimintansa kansainvälisesti; panee huolestuneena merkille, että näin saavutettu kevyempi verotus, kaikkien muiden asioiden pysyessä muuttumattomana, antaa monikansallisille yhtiöille suuremmat voitot verojen jälkeen ja luo niille näin paremmat toimintaedellytykset sisämarkkinoilla kuin niiden kilpailijoille, jotka eivät voi käyttää aggressiivista verosuunnittelua ja joilla säilyy yhteys voittojen syntymisen ja verotuspaikan välillä; huomauttaa, että tämä tasapuolisten toimintaedellytysten vääristyminen monikansallisten yhtiöiden hyväksi on sisämarkkinoiden perusperiaatteen vastaista;

58.  korostaa, että OECD:n mukaan(32) jotkut monikansalliset yhtiöt käyttävät strategioita, joiden ansiosta ne maksavat alimmillaan vain viiden prosentin yhtiöveroa, kun taas pienemmät yritykset maksavat jopa 30 prosenttia, ja on syvästi huolissaan siitä, että joidenkin tutkimusten mukaan(33) rajatylittävää toimintaa harjoittavat yritykset maksavat keskimäärin jopa 30 prosenttia vähemmän veroja kuin vain yhdessä maassa toimivat yritykset; ei voi hyväksyä kyseisten strategioiden seurausta, että joidenkin monikansallisten yhtiöiden maksama verokanta on tosiasiassa hyvin alhainen, kun taas joidenkin pk‑yritysten on maksettava täysi vero-osuus;

59.  korostaa, että tämä vääristymä talouden toimijoiden päätöksissä, jotka on tehty verojen jälkeen odotettavissa olevien voittojen perusteella, vaikeuttaa resurssien optimaalista kohdentamista EU:ssa ja on omiaan vähentämään kilpailua ja haittaa näin kasvua ja työllisyyttä;

60.  korostaa, että jotkut haitallisista verokäytännöistä saattavat kuulua verotukseen liittyvien valtiontukisääntöjen piiriin erityisesti siinä mielessä, että niillä voidaan antaa selektiivistä etua ja ne aiheuttavat sisämarkkinakilpailun vääristymiä; toteaa, että valtiontuki- ja käytännesääntötyöryhmäprosessit ovat aiemmin ja erityisesti vuonna 1999 ja vuosina 2000–2005 tukeneet toisiaan; korostaa, että EU:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanon valvonta on lisännyt oikeudellista painetta ja täydentänyt työryhmän ei-sitovaa päätöksentekoa ja kompensoinut osittain sitä, että unionin tasolla ei ole muita tehokkaita keinoja korjata veronkierto-ongelmaa;

61.  arvostaa viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana tapahtunutta kehitystä verotukseen liittyviä valtiontukia koskevassa komission analyyttisessa kehyksessä, jonka ansiosta on voitu selkiyttää verotoimenpiteillä syntyneiden valtiontukien määritelmää ja analysointia ja puuttua järjestelmällisemmin tällaisiin toimenpiteisiin; panee merkille erityisesti komission vuonna 1998 antamat suuntaviivat valtiontukisääntöjen soveltamisesta välittömään yhtiöverotukseen kuuluviin toimenpiteisiin, vuoden 2004 kertomuksen asiasta sekä vuosien 2000–2010 tärkeän oikeuskäytännön; pitää myönteisenä, että komission ajamassa valtiontukien uudistamisprosessissa käynnistettiin vuonna 2014 julkinen kuuleminen suuntaviivaluonnoksesta, jonka tarkoituksena on selventää SEUT-sopimuksen 107 artiklassa tarkoitettua valtiontuen käsitettä ja johon sisältyy aineksia verotukseen liittyvästä valtiontuesta ja erityisesti veropäätöksistä;

62.  toteaa, että valtiontukilainsäädännön soveltamista jäsenvaltioiden verotoimenpiteisiin koskeva Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on viime vuosikymmeninä vakiintunut, viimeksi Gibraltaria koskeneessa asiassa vuonna 2011(34);

63.  toteaa, että Euroopan unionin tuomioistuin on korostanut ”sisältö ennen muotoa” ‑periaatetta, jolloin toimenpidettä arvioidaan sen taloudellisen vaikutuksen perusteella;

64.  toteaa tämän vuoksi, että Euroopan unionin tuomioistuin on johtanut valtiontukikiellosta pitkälle meneviä vaatimuksia, joita sovelletaan jäsenvaltioiden lainsäädännölliseen vastuuseen verotusasioissa;

65.  toteaa, että käsite ”kansallisen järjestelmän luonne ja yleinen rakenne” on keskeinen arvioitaessa sitä, ovatko välittömät tai välilliset verotoimenpiteet selektiivisiä vai eivät ja näin ollen sisämarkkinoille soveltuvia tai sopimattomia, ja että kaikkia valtiontukia olisi arvioitava suhteessa aiempaan tasapainotilaan; korostaa, että koska EU:n kriteeri mahdollisia vääristymiä arvioitaessa on kansallinen referenssijärjestelmä(35), nykyiset kilpailusäännöt eivät voi kattaa kaikkia kilpailun vääristymiä ja haitallisia verokäytäntöjä; katsoo siksi, että pelkästään näiden sääntöjen täysimääräisellä täytäntöönpanolla ei voida ratkaista yhtiöveron välttelyä EU:ssa;

66.  toteaa, että komission parlamentin erityisvaliokunnalle toimittamien tietojen mukaan(36) komissio on vuodesta 1991 tutkinut virallisesti vain 65 verotukseen liittyviä valtiontukia koskevaa tapausta, joista seitsemän oli veropäätöksiä ja joista vain kymmenen oli perustunut jäsenvaltioiden virallisiin ilmoituksiin;

67.  korostaa, että vuosina 2005–2010 komissio käsitteli vain pienen määrän verotukseen liittyviä valtiontukia koskevia tapauksia ja että uusimpia valtiontukimenettelyjä ovat

   kesäkuussa 2013 käynnistetty tutkinta, joka koskee seitsemässä jäsenvaltiossa harjoitettua veropäätöstoimintaa ja joka ulotettiin joulukuussa 2014 koskemaan kaikkia jäsenvaltioita,
   lokakuussa 2013 käynnistetty tutkinta, joka koskee sitä, suosiiko Gibraltarin yhtiöverojärjestelmä tiettyjä yhtiöitä ja joka lokakuussa 2014 laajennettiin koskemaan veropäätöksiä Gibraltarissa,
   samanaikaisesti käynnistetty erillinen tutkinta, joka koskee teollis- ja tekijänoikeuksien verotusjärjestelmiä (patenttiboksit),
   kesäkuussa 2014 käynnistetty virallinen tutkinta kolmessa tapauksessa, jotka ovat Apple Irlannissa, Fiat Finance and Trade Luxemburgissa ja Starbucks Alankomaissa ja jotka saatiin päätökseen lokakuussa 2015, ja lokakuussa 2014 käynnistetty tutkinta, joka koskee Amazonia Luxemburgissa,
   helmikuussa 2015 käynnistetty virallinen tutkinta, jotka koskee Belgian verojärjestelmää (ylivoittoihin sovellettava veropäätösjärjestelmä);

68.  korostaa, että komissiossa meneillään olevat ja päätökseen saatetut tutkintatapaukset ja LuxLeaksin paljastamat tapaukset osoittavat, että eräät jäsenvaltiot eivät ole täyttäneet lakisääteistä velvollisuuttaan(37) ilmoittaa kaikista mahdollisista valtiontukitapauksista komissiolle;

69.  korostaa, että nämä tutkinnat ovat valaisseet vain pientä osaa tyypillisistä käytännöistä, jotka vaikuttavat verotettavan tulon kirjaamiseen siirtohinnoittelun avulla eräiden monikansallisten yhtiöiden tytäryhtiöille; pelkää, että komission asiasta vastaavien yksiköiden nykyiset resurssit saattavat haitata komission kykyä käsitellä merkittävästi suurempia tapausmääriä ja tehdä järjestelmällisiä tarkastuksia sen selvittämiseksi, onko yhtiöverotuksen alalla muitakin kuin siirtohinnoitteluun perustuvia käytäntöjä, jotka ovat valtiontukilainsäädännön vastaisia;

70.  tukee voimakkaasti komission tapaa toimia ja käyttää tarvittava aika meneillään olevien tapausten käsittelemiseksi perinpohjaisesti ja mahdollisimman huolellisesti; uskoo, että tutkinnan tulos auttaa saamaan aikaan täsmällisemmät ja tehokkaammat ohjeet verotukseen liittyvistä valtiontuista ja siirtohinnoittelusta ja velvoittamaan jäsenvaltiot muuttamaan käytäntöjään vastaavasti; kehottaa komissiota kuitenkin saattamaan nämä meneillään olevat verotukseen liittyvät valtiontukea koskevat tutkinnat päätökseen niin nopeasti kuin niiden laatua ja uskottavuutta heikentämättä on mahdollista ja odottaa mielenkiinnolla tutkintojen tuloksia; pyytää komissiota raportoimaan Euroopan parlamentille säännöllisesti näistä tutkinnoista; kehottaa komissiota perimään takaisin jokaisen puuttuvan euron, jos meneillään olevissa tutkinnoissa paljastuu laittomia valtiontukia;

71.  korostaa, että jos meneillään olevissa tutkintatapauksissa havaitaan loukatun EU-sääntöjä, tutkinta voi johtaa siihen, että tällaisen verotoimenpiteen hyväksynyt jäsenvaltio saa periä takaisin tuensaajayrityksille myönnettyjä laittomia valtiontukia vastaavan rahamäärän; korostaa, että vaikka tämä voi tahrata pahasti asianomaisen jäsenvaltion maineen, kyseessä on tosiasiassa säännösten noudattamatta jättämisestä saatava palkinto, joka ei todennäköisesti saa jäsenvaltioita epävarmoissa tapauksissa luopumaan laittomien valtiontukien maksamisesta eikä haitallisten veroetuuksien myöntämisestä vaan pikemminkin vapauttaa jäsenvaltiot niiden velvollisuudesta noudattaa EU:n valtiontukisääntöjä eikä vähennä kärsimään joutuville jäsenvaltioille aiheutuvia taloudellisia menetyksiä; on yleisemmin ottaen sitä mieltä, että valtiontukisäännöissä olisi määrättävä seuraamuksista, jotka hillitsevät tehokkaasti laittomia valtiontukia;

72.  pitää myös mahdollisena, että jos on väärinkäytetty siirtohinnoittelua eri maissa sijaitsevien tytäryhtiöiden välillä, ei ainoastaan edullisen verokohtelun myöntänyt jäsenvaltio saa mukautettua verotulojaan (tuen takaisinperintä), vaan sama tapahtuu muissa maissa, joissa liiketoimintaa harjoitettiin (siirtohinnoittelun ja täten veronalaisen tulon mukauttaminen jälkikäteen); korostaa, että tämä saattaa joissakin tapauksissa johtaa kaksinkertaiseen verotukseen;

73.  muistuttaa, että veropäätösten tarkoituksena olisi tuoda niistä hyötyville oikeusvarmuutta ja luoda oikeutettuja odotuksia; korostaa, että kun kansalliset päätökset voidaan kyseenalaistaa unionin tasolla valtiontukisäännöillä, vaarana on, että jäsenvaltioilta tulee komission ennakolta selvitettäväksi valtava määrä yksittäisiä ratkaisupyyntöjä, jotta verohallinnoille ja yrityksille ei syntyisi oikeudellista epävarmuutta; korostaa, että komission valmiuksien lisääminen ja tietojen toimittamista koskevien prosessien parantaminen ovat asianmukaisia keinoja vastata ilmoitusten määrän kasvuun ja lisätä jäsenvaltioilta verotusasioissa edellytettävää avoimuutta;

Kolmannet maat

74.  panee huolestuneena merkille, että joidenkin monikansallisten yhtiöiden harjoittamista haitallisista verokäytännöistä näyttää koituvan kehitysmaille paljon suurempia kielteisiä heijastusvaikutuksia kuin teollisuusmaille(38), sillä kehitysmaat saavat suuremman osuuden tuloistaan yhtiöveroista ja niillä on heikommat julkisen talouden järjestelmät ja sääntely-ympäristöt ja vähemmän hallinnollisia valmiuksia varmistaa verosäännösten noudattaminen ja torjua haitallisia verokäytäntöjä; toteaa, että IMF:n mukaan(39) aggressiivisesta verosuunnittelusta johtuvat tulonmenetykset ovat kehitysmaissa suhteessa kolminkertaiset kehittyneisiin maihin verrattuna; korostaa, että Lissabonin sopimuksen 208 artikla velvoittaa jäsenvaltiot muuttamaan politiikkojaan kehitysmaiden kehityksen tukemiseksi; huomauttaa, että jäsenvaltioiden verokäytäntöjen heijastusvaikutuksista olisi tehtävä kattava jälkikäteisanalyysi, jonka tulokset julkaistaan, ja katsoo, että tämä auttaisi ohjaamaan politiikan suunnittelua sen varmistamiseksi, että tällaiset käytännöt eivät rapauta muiden jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden veropohjaa;

75.  korostaa, että samalla muutamilla kansainvälisen verokilpailun ”voittajilla”, jotka ovat erittäin houkuttelevaa yhtiöveropolitiikkaa harjoittavia EU-maita ja kolmansia maita, on kokoonsa ja todelliseen taloudelliseen toimintaansa verrattuna kohtuuttomat talouden perustekijät, kun tarkastellaan esimerkiksi maassa kotipaikkaa pitävien yritysten määrää asukasta kohti, ulkomaisten voittojen määrää, suoria ulkomaisia sijoituksia tai maasta lähteviä rahavirtoja BKT:hen verrattuna; katsoo tämän osoittavan, että niiden veropohja ja maahan tulevat rahavirrat ovat luonteeltaan keinotekoisia ja että niiden nykyinen verojärjestelmä mahdollistaa sen, että arvonlisäys ja verotus tapahtuvat eri paikoissa;

76.  korostaa, että verokilpailu ei missään tapauksessa rajoitu vain jäsenvaltioihin ja niistä riippuvaisiin tai niihin assosioituneisiin alueisiin ja että useimmilla tässä käsiteltävistä käytännöistä on kansainvälinen ulottuvuus, kun voittoja voidaan siirtää alhaisen verotuksen tai nollaverotuksen maihin tai tiedot salaaviin maihin, joissa ei useinkaan harjoiteta merkittävää taloudellista toimintaa; pitää valitettavana, että jäsenvaltioilla ei ole koordinoitua menettelytapaa näiden oikeudenkäyttöalueiden suhteen, ei yhteisiä toimia niiden haitallisia käytäntöjä vastaan eikä komission pyrkimyksistä huolimatta myöskään toimia esimerkiksi niiden tunnistamiseksi; kannattaa siksi komission vuonna 2012 esittämää ehdotusta, johon sisältyy tärkeitä kriteerejä avoimuuden, tietojenvaihdon ja reilun kilpailun varmistamiseksi, sekä komission 17. kesäkuuta 2015 esittämässä veropaketissa julkistamaa yhteistyöhaluttomien verotusmaiden luetteloa, joka on laadittu nykyisten kansallisten luettelojen pohjalta yhteisen nimittäjän mukaan; korostaa, että tällaisen luettelon laatiminen on perusedellytys sille, että tällaisia oikeudenkäyttöalueita vastaan voidaan toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä; katsoo, että tällaisen luettelon olisi oltava ensimmäinen vaihe kohti ”veroparatiisien” tarkkaa ja puolueetonta määritelmää, ja katsoo, että luetteloa voitaisiin sitten käyttää tulevien luetteloiden perustana ja se olisi laadittava selkeiden ja etukäteen ilmoitettujen kriteerien perusteella; kannustaa komissiota arvioimaan, noudattavatko eurooppalaiset oikeudenkäyttöalueet tätä kriteeriä;

77.  korostaa, että OECD:n toiminta näissä asioissa on tuottanut merkittäviä tuloksia avoimuuden ja tietojenvaihdon osalta; pitää erityisen myönteisenä, että lähes 100 maata oli kesäkuuhun 2015 mennessä allekirjoittanut veroasioissa annettavasta keskinäisestä virka-avusta tehdyn OECD:n monenvälisen yleissopimuksen, jossa määrätään valtioiden välisestä hallinnollisesta yhteistyöstä verojen arvioinnissa ja perimisessä veronkierron ja veron välttelyn estämiseksi;

78.  korostaa kuitenkin, että OECD:n toiminta edellisen yhteistyöhaluttomien veroparatiisien luettelon laatimiseksi perustui poliittiseen prosessiin, jossa tehtiin umpimähkäisiä kompromisseja jo vahvistettaessa luetteloiden kriteerejä, kuten vaatimus tehdä verosopimus 12 muun maan kanssa, ja että lopulta yhtään oikeudenkäyttöaluetta ei kirjattu yhteistyöhaluttomaksi veroparatiisiksi; korostaa nykyisen menettelytavan perustuvan edelleen kriteereihin, jotka liittyvät verotuksen avoimuuteen ja tietojenvaihtoon eivätkä ole riittävän kattavia, jotta voitaisiin puuttua tiettyjen verokäytäntöjen haitallisuuteen; toteaa, että menettelytavan ansioista huolimatta tämä rajoittaa OECD:n toiminnan niiden verotusalueiden tunnistamiseen, jotka ovat veron välttelyn käytäntöjen ja haitallisen verokilpailun tukipilareita maailmassa; korostaa erityisesti, että tässä lähestymistavassa ei mainita laadullisia indikaattoreita, joilla voitaisiin arvioida puolueettomasti hyvän hallintotavan noudattamista, eikä siinä oteta huomioon määrällistä tietoa, kuten kirjanpidollisia voittoja, maahan tulevia ja maasta lähteviä rahavirtoja ja niiden yhteyttä tietyn oikeudenkäyttöalueen todelliseen taloustilanteeseen tai tällaisen yhteyden puuttumista;

79.  korostaa lisäksi, että näitä luetteloja voidaan käyttää kansallisella tasolla pantaessa täytäntöön kansallista suojelua ja veron välttelyn vastaista säännöstöä suhteessa kolmansiin maihin (kuten voittojen rajoitukset, määräävän tarkoituksen käyttäminen perusteena, ulkomaisia väliyhtiöitä koskevat säännöt jne.) ja että luettelojen rajoittaminen saattaa siksi rajoittaa myös haitallisten verokäytäntöjen torjumiseksi tarkoitettujen kansallisten toimien soveltamisalaa ja tehokkuutta;

80.  katsoo, että reilun sisämarkkinakilpailun turvaaminen ja jäsenvaltioiden veropohjien suojaaminen riippuu hyvin paljon siitä, että puututaan heikoimpaan lenkkiin yhteyksissä alhaisen verotuksen tai nollaverotuksen maihin ja rahoitussalaisuusalueisiin, sillä veroasteet kuuluvat jäsenvaltioiden toimivallan piiriin ja veroportti (esim. ei lähdeveroa) kolmansiin maihin riippumatta niiden verokäytännöistä lisää huomattavasti mahdollisuuksia vältellä veroja EU:ssa;

81.  korostaa, että jäsenvaltioiden koordinoitu toiminta sekä kehitysmaiden että teollisuusmaiden suhteen voisi tehostaa huomattavasti haitallisten verokäytäntöjen torjuntaa ja lisätä vastavuoroisuutta verotusasioissa;

82.  tähdentää, että vastauksena painostukseen, jota sekä EU että G20-ryhmä ovat harjoittaneet verotuksen avoimuutta koskevissa asioissa, ja talous-, rahoitus- ja velkakriisin yhteydessä, jotkut kolmannet maat ovat lopulta allekirjoittaneet EU:n kanssa sopimuksia verotietojen vaihdosta, mikä tehostanee kyseisten maiden kanssa tehtävää yhteistyötä; toteaa, että Sveitsin kanssa allekirjoitettiin sopimus toukokuussa 2015 ja että sopimusta edelsi pitkä siirtymäkausi, jonka aikana tämä EU:n tärkeä kauppakumppani hyötyi etuoikeutetusta pääsystä sisämarkkinoille mutta ei tehnyt yhteistyötä muilla aloilla eikä varsinkaan verotuksessa;

83.  panee merkille, että käynnissä olevista neuvotteluista huolimatta vastaavanlaisten yhteistyösopimusten allekirjoittaminen San Marinon, Monacon, Liechtensteinin ja Andorran kanssa on edennyt hitaasti; pitää valitettavana, että komissiolla ei ole vastaavaa unionin valtuutusta neuvotella automaattista tietojenvaihtoa koskevista sopimuksista EU:n säästötulojen verotusta koskevan direktiivin piiriin nykyisin kuuluvien merentakaisten alueiden kanssa;

84.  panee huolestuneena merkille, että monet kehitysmaat kärsivät suuresti monikansallisten yhtiöiden veronvälttelytoimista ja että pääasiallinen syy siihen, että kehitysmaiden kansallisista talousarvioista jää puuttumaan tuloja, on monikansallisten yhtiöiden harjoittama siirtohinnoittelu(40); korostaa näiden maiden olevan kovin heikossa neuvotteluasemassa, kun tietyt monikansalliset yhtiöt tai suorien ulkomaisten sijoitusten tekijät hakevat verotukia ja -vapautuksia sieltä mistä niitä parhaiten saa; pitää erittäin valitettavana, että valtioiden talousarvioille aiheutuvien verotulojen menetysten arvioidaan olevan vuosittain 91(41)–125(42) miljardia euroa;

85.  muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että Lissabonin sopimukseen sisältyvä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaate sitoo niitä ja niiden on varmistettava, että ne eivät veropolitiikallaan vaaranna EU:n kehitystavoitteita; kannustaa jäsenvaltioita analysoimaan veropolitiikkansa heijastusvaikutuksia sekä veropolitiikan vaikutuksia kehitysmaihin IMF:n ehdotuksen mukaisesti;

Päätelmät ja suositukset

86.  ottaa huomioon erityisvaliokunnalle antamansa mandaatin ja toteaa sen perusteella huolimatta valiokunnan tiedonhankintamatkoillaan kohtaamista sekä muiden toimielinten, joidenkin jäsenvaltioiden ja monikansallisten yhtiöiden aiheuttamista erilaisista rajoituksista ja vaikeuksista huolimatta, että

   riippumatta komissiossa meneillään olevan valtiontukitutkinnan tuloksista asiassa kerätyt tiedot osoittavat, että jäsenvaltiot ovat monessa tapauksessa laiminlyöneet SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan noudattamisen, sillä ne ovat ottaneet käyttöön veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä, jotka ovat suosineet tiettyjä yrityksiä ja siten vääristäneet kilpailua sisämarkkinoilla,
   jotkut jäsenvaltiot eivät ole panneet täysimääräisesti täytäntöön SEUT-sopimuksen 108 artiklaa, sillä ne eivät ole ilmoittaneet virallisesti komissiolle kaikista suunnitelmistaan myöntää verotukseen liittyvää tukea, ja rikkoneet näin myös neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 asiaa koskevia säännöksiä; korostaa, että näin ollen komissio ei ole voinut seurata jatkuvasti kaikkia tukijärjestelmiä, kuten SEUT-sopimuksen 108 artiklassa määrätään, koska sillä ei ole ollut kaikkia tarvittavia tietoja ainakaan ennen vuotta 2010 eli kaudelta, jota meneillään oleva tutkinta ei kata,
   jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet neuvoston direktiiveissä 77/799/ETY ja 2011/16/EU asetettuja velvoitteita, sillä ne eivät ole vaihtaneet eivätkö edelleenkään vaihda oma-aloitteisesti verotietoja edes tapauksissa, joissa kyseisten direktiivien mahdollistamasta harkintavallasta huolimatta olisi ollut selvästi perusteltua olettaa, että toisissa jäsenvaltioissa saattaa syntyä verotuksellisia tappioita tai että verotukselliset säästöt voivat johtua voittojen siirroista keinotekoisesti ryhmien sisällä,
   jotkut jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vilpittömän yhteistyön periaatetta, sillä ne eivät ole toteuttaneet kaikkia yleis- ja erityistoimenpiteitä, joilla voidaan varmistaa niille kuuluvien velvoitteiden täyttäminen,
   ei ole ollut mahdollista analysoida edellä olevissa kohdissa tarkoitettuja yhteisön lainsäädännön rikkomistapauksia, koska jäsenvaltiot, neuvosto ja komissio eivät ole toimittaneet riittävästi yksityiskohtaista tietoa,
   komissio ei ole hoitanut tehtäväänsä perussopimusten noudattamisen valvojana SEU-sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti, koska se ei ole toiminut asiassa eikä ryhtynyt kaikkiin tarvittaviin toimiin varmistaakseen, että jäsenvaltiot noudattavat velvoitteitaan, erityisesti neuvoston direktiiveissä 77/799/ETY ja 2011/16/EU tarkoitettuja velvoitteita, mikäli toisin ei ole osoitettu; komissio on rikkonut Lissabonin sopimuksen 108 artiklan mukaisia sisämarkkinoiden toimintaa koskevia velvoitteitaan, sillä se ei ole aiemmin käynnistänyt valtiontukea koskevaa tutkintaa;

87.  tuomitsee sen, että useita käytännesääntötyöryhmän kokousten veroasiakirjoja ei ole pyynnöstä huolimatta julkistettu kokonaan erityisvaliokunnalle tai ne on julkistettu vain osittain, vaikka monet niistä on jo toimitettu yksittäisille kansalaisille, jotka ovat pyytäneet niitä asiakirjojen saatavuutta koskevan menettelyn mukaisesti, ja toteaa tämän johtaneen tilanteeseen, jossa Euroopan parlamentilla on vähemmän tietoa kuin Euroopan kansalaisilla siitä, mikä on jäsenvaltioiden kanta veroasioihin; pitää valitettavana myös sitä, että komissio on julkistanut alle 5 prosenttia kaikista pyydetyistä asiakirjoista, joita on ilmeisesti noin 5 500; pitää valitettavana sitä, että komissio ja neuvosto eivät tee yhteistyötä erityisvaliokunnan kanssa ja ne estävät sitä näin täyttämästä tehtäväänsä;

88.  ottaa huomioon, että parlamentilla ei ole nykyisin parlamentaarisia tutkintaoikeuksia, ja kehottaa siksi neuvostoa ja komissiota hyväksymään kiireesti käsiteltävänä olevan ehdotuksen Euroopan parlamentin asetukseksi Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä(43), jotta parlamentti saa tutkintaoikeutensa käyttämiseksi tarvitsemansa aidot tutkintavaltuudet;

89.  kehottaa komissiota tutkimaan, voidaanko edellä mainitut rikkomistapaukset yhä antaa tuomioistuimen käsiteltäväksi;

90.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan periaatetta, jonka mukaan tuottoja verotetaan paikassa, jossa ne syntyvät;

91.  kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä, joilla on yhteinen poliittinen vastuu nykytilanteesta, tekemään lopun haitallisesta verokilpailusta ja toimimaan tiiviissä yhteistyössä verojärjestelmien yhteensopimattomuuksien eliminoimiseksi – ja pidättymään uusien yhteensopimattomuuksien luomisesta – ja sellaisten haitallisten verotoimenpiteiden eliminoimiseksi, jotka antavat monikansallisille yhtiöille mahdollisuuden vältellä veroja laajamittaisesti ja rapauttavat veropohjaa sisämarkkinoilla; pyytää tässä yhteydessä jäsenvaltioita ilmoittamaan komissiolle ja muille jäsenvaltioille niiden yhtiöverolainsäädäntöön mahdollisesti tehtävistä muutoksista, jotka saattavat vaikuttaa niiden todelliseen verokantaan tai muiden jäsenvaltioiden verotuloihin; korostaa, että jäsenvaltioilla on keskeinen rooli veron välttelyn mahdollistamisessa, joten niiden olisi otettava vastuuta ja johdettava toimia EU:n verotusyhteistyön parantamiseksi;

92.  kehottaa jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiehiä antamaan uusia selkeitä poliittisia sitoumuksia pikaisista toimenpiteistä nykyisen kestämättömän tilanteen korjaamiseksi, sillä se vaikuttaa kansallisiin talousarvioihin, joihin on jo kohdistettu julkisen talouden tervehdyttämistoimia, ja lisää muiden veronmaksajien, myös pk-yritysten ja kansalaisten, verorasitetta; korostaa aikovansa käyttää asemaansa täysimääräisesti ja olevansa valmis tehostamaan poliittista valvontaa tiiviissä yhteistyössä kansallisten parlamenttien kanssa;

93.  kehottaa komissiota hoitamaan tehtävänsä perussopimusten noudattamisen valvojana varmistamalla, että unionin oikeutta ja jäsenvaltioiden vilpittömän yhteistyön periaatetta noudatetaan täysimääräisesti; kehottaa komissiota nostamaan uusia kanteita sille perussopimuksen mukaisesti kuuluvien valtuuksien mukaisesti; kehottaa komissiota näin ollen lujittamaan sisäisiä valmiuksiaan esimerkiksi perustamalla erityisen veroasioiden osaston käsittelemään sekä lisääntyviä valtiontukia koskevia ilmoituksia kilpailupolitiikan alalla että komission kasvanutta vastuuta uusien verotuksen avoimuutta koskevien toimien koordinoinnista;

94.  kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan komissiolle kaikki tarvittavat tiedot, jotta se voi hoitaa esteettä tehtävänsä perussopimusten noudattamisen valvojana;

95.  kehottaa komissiota edistämään siirtohinnoittelua sekä lainojen ja rahoitusmaksujen hinnoittelua ryhmän sisäisissä liiketoimissa koskevia hyviä käytäntöjä, jotta hinnoittelu saadaan markkinahintojen tasolle;

96.  korostaa, että jäsenvaltioilla on edelleen täydet valtuudet vahvistaa omat yhtiöverokantansa; vaatii kuitenkin selkeitä sääntöjä EU:ssa ja kolmansien maiden kanssa tapahtuvalle verokilpailulle, jotta voidaan varmistaa yritysten välinen reilu kilpailu sisämarkkinoilla; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan ennen kaikkea liiketoiminnalle suotuisasta ympäristöstä, jolle on tyypillistä muun muassa taloudellinen ja poliittinen vakaus ja rahoitusvakaus sekä oikeusvarmuus ja yksinkertaiset verotussäännöt; toteaa yhtiöerotukseen liittyvien kysymysten, haitalliset verotuskäytännöt ja niiden vaikutukset mukaan luettuna, ratkaisevan roolin pyrittäessä varmistamaan julkisen talouden kestävyys ja kehottaa siksi komissiota puuttumaan niihin tarkemmin talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä ja sisällyttämään makrotalouden epätasapainoa koskevaan menettelyyn asiaan kuuluvia indikaattoreita, myös arvioita verovilpistä ja veron välttelystä syntyvästä verotulovajeesta;

97.  kehottaa jäsenvaltioita ja erityisesti rahoitustukea saavia jäsenvaltioita toteuttamaan rakenneuudistuksia, torjumaan veropetoksia ja lujittamaan aggressiivisen verosuunnittelun vastaisia toimia;

98.  kehottaa komissiota luomaan sopivan tasapainon verotuksen lähentymisen ja taloudellisen lähentymisen välille ja kehottaa sitä varmistamaan, että toimilla tuetaan kasvua, investointeja ja työpaikkoja;

99.  katsoo, että muun muassa kattava, avoin ja tehokas automaattinen verotietojen vaihto ja pakollinen yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja ovat olennaisia edellytyksiä sille, että saadaan aikaan unionin tason verojärjestelmä, joka soveltuu sisämarkkinoille ja suojelee sen perusperiaatteita;

100.  toteaa asian olevan hyvin monitahoinen ja kehottaa siksi jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä toteuttamaan erilaisia täydentäviä toimenpiteitä nykytilanteen kohentamiseksi, koska on tarpeen tehdä asia helpommaksi kaikille sidosryhmille ja minimoida yrityksille ja verohallinnoille säännösten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset; korostaa näin ollen, että verojärjestelmien yksinkertaistamisen olisi oltava ensiaskel, kun halutaan tuoda selkeyttä sekä jäsenvaltioille että kansalaisille, jotka on nykyisellään jätetty tietojenvaihdon ulkopuolelle;

101.  kehottaa komissiota tutkimaan edelleen empiirisesti mahdollisuutta rajoittaa yrityksille maksettavien rojaltimaksujen vähennyksiä yhtiöverotulomaksuista keinona torjua ryhmänsisäisiä voitonsiirtoja;

102.  pitää erittäin valitettavana, että toistuvista kehotuksista huolimatta kaikkiaan 17 monikansallisesta yhtiöstä ensi alkuun ainoastaan ainoastaan neljä(44) suostui tulemaan valiokuntaan keskustelemaan kansainvälisistä verosuunnittelukysymyksistä; ei hyväksy 13 yrityksen, joista osa on laajalti tunnettuja, ensi alkuun tekemää päätöstä olla tekemättä yhteistyötä parlamentin valiokunnan kanssa ja pitää sitä erittäin haitallisena Euroopan parlamentin arvovallalle ja sen edustamille kansalaisille; panee kuitenkin merkille, että lopulta 11(45) monikansallista yhtiötä suostui tulemaan TAXE‑erityisvaliokunnan kuultavaksi vasta sen jälkeen, kun erityisvaliokunta oli äänestänyt mietinnöstä ja vasta vähän ennen äänestystä täysistunnossa, ja että kaksi(46) monikansallista yhtiötä kieltäytyi edelleen kuulemisesta; suosittelee siksi, että parlamentin toimivaltaiset viranomaiset pohtisivat, pitäisikö näiltä yhtiöiltä evätä pääsy parlamentin tiloihin, ja että harkittaisiin vakavasti selkeiden puitteiden laatimista ja avoimuusrekisteriin(47) kuuluvia organisaatioita koskevaan hyvään edunvalvontatapaan sisältyvien velvollisuuksien päivittämistä parlamentin valiokuntien ja muiden poliittisten elinten kanssa tehtävän yhteistyön osalta;

103.  pyytää tutkimaan rahoituslaitosten roolia haitallisten verokäytäntöjen mahdollistamisessa;

Veropäätöksiä koskeva yhteistyö ja koordinointi

104.  pitää valitettavana neuvostossa 6. lokakuuta 2015 tehdyn poliittisen sopimuksen sisältöä, koska se ei vastaa komission maaliskuussa 2015 antamaa lainsäädäntöehdotusta direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla; korostaa, että ehdotukseen sisältyy yhteinen kehys veropäätösten rekisteröimiseksi ja niitä koskeva automaattinen tietojenvaihto sekä säännöksiä, joiden nojalla komissio voi seurata tehokkaasti, miten jäsenvaltiot panevat direktiivin täytäntöön, ja varmistaa, että päätöksillä ei ole kielteistä vaikutusta sisämarkkinoihin; tähdentää, että jos neuvoston kanta hyväksytään, ei ole mahdollista hyötyä kattavasti veropäätöksiä koskevasta automaattisesta tietojenvaihdosta, erityisesti tehokkaan täytäntöönpanon osalta, ja kehottaa siksi neuvostoa pitäytymään komission ehdotuksessa ja ottamaan asianmukaisesti huomioon parlamentin kannan siihen ja etenkin parlamentin kannan direktiivin soveltamisalaan (kaikki veropäätökset vain rajatylittävien sijaan), taannehtivuusaikaan (kaikkia yhä voimassa olevat veropäätökset olisi annettava tiedoksi) sekä komissiolle annettaviin tietoihin, koska komission olisi voitava tutustua veropäätöksiin;

105.  kehottaa jäsenvaltioita puoltamaan kaikilla kansainvälisillä foorumeilla verohallintojen välistä automaattista tietojenvaihtoa uutena kansainvälisenä normina; kehottaa erityisesti komissiota, OECD:tä ja G20-ryhmää edistämään asiaa osallistavassa globaalissa prosessissa kaikkein asianmukaisimpien ja tehokkaimpien välineiden avulla; vaatii konkreettisia toimia sen varmistamiseksi, että automaattisesta tietojenvaihdosta tulee aidosti maailmanlaajuista ja siten tehokasta ja että siinä noudatetaan luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksia ja tuetaan kehitysmaiden toimia niiden pyrkiessä luomaan omia valmiuksiaan voidakseen osallistua täysin automaattiseen tietojenvaihtoon; painottaa, että EU:ssa automaattinen tietojenvaihto voitaisiin toteuttaa unionin laajuisen keskusrekisterin avulla, johon olisi pääsy komissiolla ja toimivaltaisilla kansallisilla viranomaisilla;

106.  kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuutta tehdä veropäätöksiä varsinkin siirtohinnoittelutapauksissa yhteistyössä kaikkien asianomaisten maiden kanssa, vaihtaa asiaa koskevia tietoja automaattisesti, kattavasti ja ilman viivytyksiä ja toteuttaa yhdessä sellaisia kansallisia toimia, mukaan lukien tarkastukset, joiden tavoitteena on vähentää veron välttelyä ja veropohjan rapautumista EU:ssa, ja ottamaan aiheellisesti huomioon Fiscalis 2020 -ohjelmasta saadut kokemukset; toistaa näkemyksensä, että muihin jäsenvaltioihin vaikuttavien veropäätösten peruselementit olisi ilmoitettava verohallintojen ja komission lisäksi myös monikansallisten yhtiöiden maakohtaisessa raportoinnissa;

107.  painottaa tässä yhteydessä, että rajatylittävien veropäätösten lisäksi myös kansalliset päätökset voivat vaikuttaa muihin jäsenvaltioihin, ja kehottaa siksi ulottamaan automaattisen tietojenvaihdon koskemaan kaikkia jäsenvaltion hallituksen tai verohallinnon tai niiden alueellisten tai hallinnollisten osastojen antamia tai niiden puolesta annettuja veropäätöksiä, jotka ovat yhä voimassa direktiivin voimaantulopäivänä; pitää komission keskeistä roolia päätöksiä koskevassa tiedonkeruu- ja analysointiprosessissa ehdottoman tärkeänä;

108.  kehottaa myös laatimaan puitteet, joiden avulla voidaan tehokkaasti valvoa automaattisen tietojenvaihdon toteutumista, sekä kokoamaan ja julkaisemaan vaihdetuista tiedoista tilastoja ja erityisesti kehottaa komissiota luomaan 31. joulukuuta 2016 mennessä turvallisen keskushakemiston, joka helpottaa tietojenvaihtoa osallistuvien veroviranomaisten kesken; palauttaa mieliin, että veropäätöksiä koskevan automaattisen tietojenvaihtojärjestelmän perustaminen johtaa erittäin suuren tietomäärän kokoamiseen, minkä vuoksi todella ongelmallisten tapausten havaitseminen voi olla vaikeaa; korostaa, että tässä tilanteessa ja ottaen huomioon 28 jäsenvaltion eri kielet ja hallinnolliset käytännöt komission ja jäsenvaltioiden on syytä pohtia älykkäitä tapoja käsitellä kerätyn moninaisen tiedon suurta määrää, myös tietotekniikan avulla, jotta automaattinen tietojenvaihto olisi EU:ssa todella tehokasta ja tuloksellista;

109.  kehottaa komissiota tutkimaan edellytyksiä perustaa pidemmällä aikavälillä EU:n laajuinen selvityskeskusjärjestelmä, jonka avulla komissio tarkastelisi veropäätöksiä järjestelmällisesti, jotta järjestelmästä tulisi varmempi, johdonmukaisempi, yhdenmukaisempi ja avoimempi ja jotta voidaan tarkastaa, onko päätöksillä haitallinen vaikutus muihin jäsenvaltioihin;

110.  korostaa, että avoimuuden lisäämiseksi kansalaisiin nähden komission olisi julkaistava vuosikertomus, joka sisältää yhteenvedon luotettavaan keskushakemistoon sisältyvistä tärkeimmistä tapauksista, ja tässä yhteydessä komission olisi otettava huomioon keskinäisestä avusta annetun direktiivin luottamuksellisuutta koskevat säännökset;

111.  kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta luoda veropäätöksiä varten unionin tason yhteinen kehys, johon sisältyisi erityisesti seuraavia yhteisiä kriteerejä:

   vaatimus kriteerien vahvistamisesta heijastusvaikutusten kattavan analyysin perusteella ottaen huomioon myös veropäätösten vaikutukset muiden maiden verokantoihin ja yhdessä kaikkien asianomaisten osapuolten ja maiden kanssa
   kriteerien julkistaminen joko kokonaisuudessaan tai yksinkertaistetussa muodossa mutta kuitenkin luottamuksellisuuden vaatimuksia noudattaen
   velvoite julkistaa veropäätösten myöntämisen, epäämisen ja kumoamisen perusteet
   kaikkien veronmaksajien tasa-arvoinen kohtelu ja mahdollisuus tutustua veropäätöksiin
   harkintavallan poistaminen ja verosäännösten täysimääräinen noudattaminen;

112.  pyytää komissiota määrittelemään EU:n yhteiset suuntaviivat OECD:n markkinaehtoperiaatteen soveltamiselle, jotta voidaan yhtenäistää jäsenvaltioiden siirtohinnoittelukäytäntöjä siten, että siirtohinnoittelusopimuksia tehtäessä kansallisella hallinnolla on käytössään välineet vertailla samankaltaisia yrityksiä eikä ainoastaan samankaltaisia liiketoimia;

113.  katsoo oikeudenmukaisen ja tehokkaan verojärjestelmän edellyttävän riittävää avoimuutta ja luottamuksellisuutta; on sen vuoksi vakuuttunut, että jäsenvaltioiden verohallintojen ja tarvittaessa komission olisi saatava käyttöönsä tiedot kaikkien erillisyhtiöiden ja/tai veropäätösten lopullisista edunsaajista;

114.  kehottaa komissiota käyttämään muun muassa rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annettua direktiiviä (EU) 2015/849, jossa ”rikollisen toiminnan” laaja määritelmä sisältää ”verorikokset”, jotta voidaan määrittää tiettyjen erillisyhtiöiden lopulliset edunsaajat;

115.  pyytää komissiota ottamaan käyttöön komission sisällä keskitetyn julkisen rekisterin, joka sisältää kaikki lailliset yhtiöverovapautukset, -vähennykset ja -hyvitykset sekä arvion niiden määrällisestä talousarviovaikutuksesta kullekin jäsenvaltiolle;

Yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja (CCCTB)

116.  suhtautuu myönteisesti komission 17. kesäkuuta 2015 ehdottamaan toimintasuunnitelmaan, jonka tavoitteena on puuttua veron välttelyyn ja edistää oikeudenmukaista ja tehokasta yhtiöverotusta EU:ssa; kehottaa komissiota ehdottamaan muutoksia lainsäädäntöön nopeammin, jotta saadaan pikaisesti aikaan koko unionia velvoittava yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja, jolla voitaisiin puuttua etuuskohteluun oikeuttaviin järjestelmiin ja kansallisten verojärjestelmien yhteensopimattomuuksia koskeviin ongelmiin ja lisäksi suurimpaan osaan ongelmista, jotka aiheuttavat unionin tasolla veropohjan rapautumista (erityisesti siirtohinnoittelukysymykset); kehottaa komissiota aloittamaan viipymättä uudelleen vuonna 2011 loppuun saatetun työn, joka koski ehdotusta neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB), siten että otetaan huomioon parlamentin kanta ehdotukseen sekä sittemmin ilmenneet uudet seikat ja että ehdotukseen sisällytetään uusimmat päätelmät OECD:n työstä, erityisesti veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevaan toimintasuunnitelmaan perustuvat normit, jotta konsolidoitu teksti voidaan laatia vuonna 2016;

117.  kehottaa komissiota sisällyttämään ehdotuksiinsa säännöksiä, joilla selvennetään T&K-investointien ja pysyvän toimipaikan määritelmää sopusoinnussa taloudellisen toiminnan kanssa ja digitaalitaloutta unohtamatta; korostaa T&K-investointien merkitystä ja tarvetta helpottaa – eikä haitata – investointeja digitaalitalouteen ja sen kasvua, sillä ne antavat EU:n nousevalle digitaalitaloudelle kilpailuetua suhteessa muihin toimijoihin Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa; korostaa, että on olemassa näyttöä siitä, että patenttiboksit eivät auta kannustamaan innovointiin vaan voivat johtaa veropohjan huomattavaan rapautumiseen voitonsiirtojen vuoksi; korostaa samalla, että tällaisten järjestelmien väärinkäyttö tai hyväksikäyttö on minimoitava jäsenvaltioiden koordinoidulla toiminnalla sekä yhteisillä normeilla ja määritelmillä siitä, millä perusteilla T&K-toimintaa saa tukea ja millä ei; painottaa, että BEPS -aloitteessa suositeltu niin kutsuttu muutettu nexus-lähestymistapa patenttibokseihin ei riitä rajoittamaan patenttibokseihin liittyviä ongelmia;

118.  korostaa, että verotuksen ja taloudellisen sisällön välisen yhteyden palauttamiseksi ja sen varmistamiseksi, että verot maksetaan siinä maassa, jossa tosiasiallinen taloudellinen toiminta ja arvonlisäys tapahtuvat, sekä nykyisten yhteensopimattomuuksien korjaamiseksi veropohjan kaavamaisella jaolla olisi tehtävä ero alojen välillä niiden erityispiirteiden huomioon ottamiseksi erityisesti digitaalisen liiketoiminnan osalta, sillä digitaalitaloudessa veroviranomaisten on vaikeampi määrittää, onko arvoa syntynyt; pyytää komissiota harkitsemaan tarkkaan parlamentin kantaa yhteiseen yhdistettyyn yhtiöveropohjaan ja hyväksymään veropohjan kaavamaisen jaon, jossa otetaan huomioon yhtiöiden todellinen taloudellinen toiminta; kehottaa komissiota jatkamaan työtään konkreettisten vaihtoehtojen luomiseksi tämän jakoperusteen mallia varten ja erityisesti ennakoimaan kunkin alan osalta vaikutuksia kunkin jäsenvaltion verotuloihin jäsenvaltion talouden rakenteen mukaisesti; korostaa lisäksi, että yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja on käyttökelpoinen väline veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen estämiseksi ja eurooppalaisen lisäarvon luomiseksi riippumatta siitä, käytetäänkö osa verotuloista EU:n talousarvion uusina omina varoina vai ei;

119.  kannattaa täysin pakollisen yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan mahdollisimman pikaista käyttöönottoa; pitää myönteisenä komission kesäkuussa 2015 julkaisemassa toimintasuunnitelmassa ensimmäisenä askeleena esitettyä yksinkertaista yhteistä yhtiöveropohjaa (ilman yhdistämistä) mutta huomauttaa, että avoimiksi jää monia kysymyksiä varsinkin sisämarkkinoilla toimivien yritysten tapauksessa, koska yhteiseen yhtiöveropohjaan ei kuulu tappioiden kompensaatioita yhdistämisen avulla eikä sillä puututa byrokratiaan ja epävarmuuteen siirtohinnoittelussa, joka on yksi monikansallisten yhtiöiden yleisimmin käyttämistä veronvälttämiskeinoista, eikä sillä estetä tehokkaalla tavalla veropohjan siirtymää unionissa; kehottaa komissiota sen vuoksi asettamaan konkreettisen lyhyen määrärajan yhdistämisen sisällyttämiselle yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa koskevaan aloitteeseen; kehottaa komissiota luopumaan tämän toimenpiteen uusista vaikutustenarvioinneista, sillä toimenpide on ollut jo vuosikymmeniä unionin asialistalla, sitä on valmisteltu laajalti ja se on nyt ollut jumissa neuvostossa aina siitä saakka, kun se esitettiin virallisesti vuonna 2011;

120.  odottaa täysin yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan hyväksymistä ja sen täysimääräistä täytäntöönpanoa unionissa ja kehottaa komissiota sillä välin ryhtymään välittömästi toimenpiteisiin, jotta voidaan varmistaa tehokas verotus, vähentää voitonsiirtoja (pääasiassa siirtohinnoittelua), valmistella ennen yhdistämistä rajatylittävien voittojen ja tappioiden tasaamiseksi järjestelmää, jonka olisi oltava tilapäinen ja tarjottava riittävät takeet siitä, ettei se anna lisämahdollisuuksia aggressiiviseen verosuunnitteluun, ja jotta kaikkiin asiaa koskeviin direktiiveihin voidaan sisällyttää asianmukaisia ja tehokkaita väärinkäytösten vastaisia säännöksiä; pyytää komissiota tarkistamaan, ovatko nykyiset vero- ja yhtiöoikeuden alan direktiivit ja direktiiviehdotukset riittäviä tehokkaan verotuksen varmistamiseksi; kehottaa neuvostoa valmistautumaan hyväksymään nämä säännökset nopeasti; korostaa, että yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan tavoitteiden saavuttamiseksi, siis byrokratian vähentämiseksi, sen soveltamiseen olisi yhdistettävä yhteisten kirjanpitosääntöjen noudattaminen ja hallinnollisten käytäntöjen asianmukainen lähentäminen veroasioissa;

121.  kehottaa komissiota antamaan selkeitä säädöksiä taloudellisen sisällön, arvonlisäyksen ja pysyvän toimipaikan määritelmistä, jotta voidaan puuttua erityisesti pöytälaatikkoyhtiöiden aiheuttamiin ongelmiin, ja laatimaan tutkimus- ja kehityssektoria koskevia unionin kriteereitä ja säädöksiä, jotka ovat linjassa OECD:n työn kanssa mutta eivät rajoitu siihen, sillä jäsenvaltiot ovat paraikaa muuttamassa strategiaansa sen suhteen ja usein kumulatiivisesti tukien kanssa; korostaa, että tällaisessa lainsäädännössä olisi ilmoitettava selvästi, että verohallinnon myöntämien etuuskohteluun oikeuttavien järjestelmien ja niiden perustana olevien T&K-toimien välillä on oltava suora yhteys; kehottaa komissiota tarkistamaan ulkomaisia väliyhtiöitä koskevaa EU:n lainsäädäntöä ja sen soveltamista unionin tuomioistuimen Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-196/04 (Cadbury Schweppes) antaman tuomion mukaisesti, jotta voidaan varmistaa ulkomaisten väliyhtiöiden täysimääräinen käyttö muulloin kuin tilanteissa, joissa järjestelyt ovat täysin keinotekoisia, ja vältetään kaksinkertainen verottamatta jättäminen; kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia EU:ssa toimivia ulkomaisia väliyhtiöitä koskevien sääntöjen lähentämisestä;

122.  kehottaa komissiota yleisesti hyväksyttävää määritelmää odotettaessa tekemään lisää analyysejä ja tutkimuksia, jotta voidaan määritellä aggressiivinen verosuunnittelu ja haitalliset verokäytännöt ja erityisesti kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten väärinkäyttö ja verokohtelun eroavuudet ottaen huomioon niiden monet mahdolliset haitalliset yhteiskunnalliset vaikutukset, varmistaa niiden valvonta ja selvittää tarkemmin, miten veron välttely vaikuttaa EU:ssa ja kehitysmaissa; kehottaa komissiota myös määrittelemään menetelmät verovilpistä ja veron välttelystä syntyvän verotulovajeen mittaamiseksi, kuten se ilmoitti maaliskuussa 2015 antamassaan ehdotuksessa, sekä varmistamaan, että mittaaminen on säännöllistä, jotta edistymistä voidaan seurata ja laatia asianmukaisia poliittisia vastauksia; kehottaa komissiota myös ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin voidakseen täsmentää kaikkien jäsenvaltioista riippuvaisten oikeudenkäyttöalueiden aseman sekä selvittää, millä keinoin ne voitaisiin saada muuttamaan käytäntöjään, jotta vältetään EU:n veropohjan rapautuminen;

123.  palauttaa mieliin, että yhtiöveropetosten lisäksi rajatylittävän arvonlisäveron alalla esiintyy huomattavia petoksia ja että kyseinen vero on perustavanalaatuinen kaikkien valtioiden julkiselle taloudelle; pyytää komissiota kehittämään toimia tähän ongelmaan puuttumiseksi varsinkin parantamalla koordinointia kansallisten verovirastojen kanssa;

Yhtiöverotuksen käytännesäännöt

124.  kehottaa uudistamaan pikaisesti yhtiöverotuksen käytännesääntöjä ja sen täytäntöönpanosta vastaavaa työryhmää, koska toistaiseksi niiden arvo on osoittautunut kyseenalaiseksi, jotta on mahdollista sekä puuttua haitallisten verokäytäntöjen tehokkaan torjumisen nykyisiin todellisiin esteisiin että edistää EU:n laajuista koordinointia ja yhteistyötä veropolitiikan alalla;

125.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan hyvän yhteistyön hengessä tukensa komission ehdotuksille, jotka sisältyvät sen 17. kesäkuuta 2015 julkaisemaan toimintasuunnitelmaan oikeudenmukaisesta ja tehokkaasta yhtiöverotuksesta EU:ssa; katsoo, että avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisääminen olisi hyväksi työryhmän legitimiteetille; ehdottaa siksi, että työryhmän hallintoa ja mandaattia muutetaan ja että muun muassa nimitetään poliittisessa vastuussa oleva pysyvä puheenjohtaja, tehostetaan työryhmän työskentelymenetelmiä ja sisällytetään niihin mahdollisesti täytäntöönpanon valvontamekanismi, valtiovarainministerien tai johtavien virkamiesten osallistuminen työryhmän toimintaan sen profiilin korottamiseksi ja tehostettu tietojenvaihto ryhmän sisällä, jotta voidaan käsitellä tehokkaasti veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoihin liittyviä kysymyksiä; kehottaa lisäksi päivittämään ja laajentamaan käytännesäännöissä vahvistettuja kriteerejä, jotta voidaan ottaa huomioon haitallisten verokäytäntöjen uusia muotoja, myös kolmansissa maissa; kehottaa työryhmän puheenjohtajaa ja neuvostoa raportoimaan säännöllisesti parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle ja vaihtamaan sen kanssa tietoja ryhmän toiminnasta, erityisesti kun on kyse Ecofin-neuvostolle annettavasta työryhmän puolivuotisselvityksestä;

126.  kehottaa neuvostoa yleisemmin tukemaan rajatylittävissä veroasioissa unionin tasolla suoritettavan aidon demokraattisen valvonnan edistämistä samalla tavalla kuin muilla aloilla, joilla jäsenvaltioilla ja muilla riippumattomilla elimillä, kuten Euroopan keskuspankilla ja sen valvontaelimellä, on yksinomainen toimivalta; kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuutta perustaa veropolitiikkaa käsittelevä korkean tason työryhmä, kuten komission puheenjohtajakin on ehdottanut; korostaa, että tällainen ”verokomitea” olisi vastuussa parlamentille ja talous- ja rahoituskomitean tapaan sen jäseninä olisivat neuvosto ja komissio sekä riippumattomia asiantuntijoita ja se valvoisi yleisesti lainsäädäntöön kuuluvaa ja sen ulkopuolista veropolitiikkaa ja raportoisi Ecofin-neuvostolle; vaatii parlamentille aloiteoikeutta, jotta se voi antaa käytännesääntötyöryhmän käsiteltäväksi minkä tahansa kansallisen toimenpiteen, jonka se katsoo olevan käytännesääntöihin kuuluvien haitallisen verokilpailun kriteerien mukainen;

127.  kehottaa komissiota päivittämään toisen kerran vuodelta 1999 peräisin olevaa hallinnollisia käytäntöjä koskevaa Simmons & Simmonsin raporttia, joka mainitaan käytännesääntötyöryhmän vuoden 1999 raportin, Primarolon raportin (SN 4901/99) 26 kohdassa;

128.  kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita lisäämään työryhmän avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja seurantatoimintaa ottaen asianmukaisesti huomioon perussopimukset ja jäsenvaltioiden toimivaltuudet välittömän verotuksen alalla; kehottaa komissiota ehdottamaan puitelainsäädäntöä yhteisömenetelmän mukaisesti; pitää tärkeänä, että suuri yleisö saa enemmän tietoa ryhmän työstä;

129.  kehottaa komissiota panemaan täysin täytäntöön oikeusasiamiehen suositukset asiantuntijaryhmien kokoonpanosta ja hyväksymään etenemissuunnitelman, jolla varmistetaan, että asiantuntijaryhmät muodostetaan tasapainoisesti; vaatii, että tähän tavoitteeseen pyrittäessä ryhmän nykyistä rakennetta ja kokoonpanoa ryhdytään uudistamaan välittömästi; korostaa, että tällaiset uudistukset eivät johda käytettävissä olevan lainsäädäntöä koskevan teknisen asiantuntemuksen puutteeseen, koska sitä voidaan toimittaa julkisten kuulemistilaisuuksien tai asiantuntijoiden julkisten kuulemista avulla, jotka ovat avoimia kaikille eturyhmille; kehottaa komissiota hyväksymään eturistiriidan selkeän määritelmän sekä vankat toimintaperiaatteet, joilla estetään toimijoita, joilla on eturistiriidan riski, sekä veron välttelystä tai muista rikoksista tuomittujen organisaatioiden edustajia toimimasta missään asiantuntija- tai neuvoa-antavassa elimessä;

Valtiontuki

130.  pitää erittäin myönteisenä ja kannattaa lujasti komission keskeistä roolia toimivaltaisena kilpailuviranomaisena meneillään olevissa veropäätöksiä koskevissa valtiontukitutkinnoissa; ei hyväksy joidenkin jäsenvaltioiden harjoittamaa toistuvaa käytäntöä pitää salassa hankkeet, joihin on saatu valtiontukea; kannustaa komissiota käyttämään kattavasti EU:n kilpailusääntöjen mukaisia valtuuksiaan ja torjumaan haitallisia verokäytäntöjä ja määräämään seuraamuksia jäsenvaltioille ja yhtiöille, joiden on todettu osallistuneen tällaisiin käytäntöihin; korostaa, että komission on syytä osoittaa enemmän sekä rahoitus- että henkilöresursseja voidakseen lujittaa valmiuksiaan jatkaa heti kaikkia tarpeellisia verotukseen liittyvää valtiontukea koskevia tutkintoja; painottaa, että jäsenvaltioiden on noudatettava täysin tutkintoja ja komission esittämiä tietopyyntöjä;

131.  kehottaa komissiota hyväksymään vuoden 2017 puoliväliin mennessä valtiontukiuudistusaloitteensa puitteissa uusia ohjeita, joilla selvennetään, mitä on verotukseen liittyvä valtiontuki ja mikä on asianmukaista siirtohinnoittelua, jotta voidaan poistaa sekä sääntöjä noudattavia veronmaksajia että verohallintoja haittaavia oikeudellisia epävarmuustekijöitä ja luoda jäsenvaltioiden verokäytännöille puitteet estämättä oikeutettujen veropäätösten käyttöä; ei pidä välimiesmenettely-yleissopimusta, jolla ratkaistaan erityisesti siirtohinnoittelukiistoja, käyttökelpoisena; katsoo, että kyseistä välinettä olisi muokattava ja tehostettava tai että se olisi korvattava EU:n riitojenratkaisumekanismilla, johon kuuluisi tehokkaampia keskinäisen sopimisen menettelyjä;

132.  kehottaa komissiota ulottamaan tutkintansa muihin LuxLeaks-skandaalissa mainittuihin monikansallisiin yhtiöihin sekä luonteeltaan tai vaikutukseltaan siirtohinnoittelua vastaaviin toimiin;

133.  kehottaa komissiota yhdenmukaisesti valtiontukiuudistusaloitteella jäsenvaltioille annetun suuremman vastuun kanssa harkitsemaan sellaisen kansallisten verohallintojen verkoston perustamista, jossa vaihdettaisiin parhaita käytäntöjä ja pyrittäisiin johdonmukaisemmin estämään mahdollisesti laittomiksi valtiontuiksi katsottavien verotoimenpiteiden käyttöönotto; kehottaa komissiota lisäämään strategisia yhteisvaikutuksia (uudistetun) käytännesääntötyöryhmän toiminnan ja komission verotukseen liittyvien valtiontukien alalla harjoittaman kilpailusääntöjen noudattamisen valvonnan välillä;

134.  panee merkille, että valtiontukien valvontaa koskevilla nykyisillä säännöillä pyritään puuttumaan kilpailun vastaisiin käytäntöihin perimällä takaisin yhtiöille myönnettyjä aiheettomia etuja; kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta muuttaa nykyisiä sääntöjä, jotta EU:n valtiontukisääntöjen rikkomisen seurauksena takaisin perityt määrät voitaisiin palauttaa veropohjan rapautumisesta kärsineille jäsenvaltioille eikä sille jäsenvaltiolle, joka on myöntänyt laittomasti verotukseen liittyvää valtiontukea, kuten nykyisin tehdään, tai osoittaa ne unionin talousarvioon; kehottaa komissiota muuttamaan voimassa olevia sääntöjä sen varmistamiseksi, että valtiontukisääntöjen rikkomista koskevissa tapauksissa voidaan määrätä seuraamuksia asianomaisille maille ja yhtiöille;

Avoimuus

135.  katsoo, että unionista voi tulla malli ja maailmanlaajuinen johtaja verotuksen avoimuuden alalla;

136.  korostaa avoimuuden suurta merkitystä pyrittäessä lisäämään monikansallisten yhtiöiden yleistä vastuullisuutta ja tukemaan verohallintojen tutkintoja; korostaa, että avoimuudella voi olla suuri pelotevaikutus ja se voi muuttaa käyttäytymistä, sillä sääntöjä rikkovia yrityksiä uhkaa maineen tahraantuminen ja toimivaltaiset viranomaiset saavat tietoja ja voivat siten toteuttaa asianmukaisia korjaavia toimenpiteitä ja määrätä seuraamuksia; tähdentää, että avoimuuden tarpeen vastapainoksi olisi otettava tarve suojella arkaluontoisia kaupallisia etuja ja noudattaa tietosuojasääntöjä;

137.  pitää avoimuuden lisäämistä monikansallisten yhtiöiden toiminnasta keskeisenä varmistettaessa, että verohallinnot kykenevät tehokkaasti torjumaan veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja; toistaa siksi näkemyksensä, että monikansallisten yhtiöiden olisi kaikilla aloilla esitettävä tilinpäätöksissään selvästi ja kattavasti kaikista jäsenvaltioista ja kolmansista maista, joissa niillä on liiketoimintaa, joukko koottuja tietoja, mukaan lukien niiden voitto tai tappio ennen veroja, verot voitosta tai tappiosta, työntekijöiden lukumäärä, hallussa oleva varallisuus ja perustiedot veropäätöksistä (maakohtainen raportointi); korostaa, että nämä tiedot on tärkeää asettaa julkisesti saataville, mahdollisesti keskitetyn EU-rekisterin muodossa; korostaa lisäksi, että pk-yritykset ja mid cap ‑yritykset, jotka eivät ole monikansallisia yhtiöitä, olisi vapautettava tällaisesta velvoitteesta; kehottaa neuvostoa hyväksymään vuoden 2015 loppuun mennessä parlamentin heinäkuussa 2015 hyväksymän kannan osakkeenomistajien oikeuksia koskevaan direktiiviin; korostaa, että avoimuutta koskevat vaatimukset olisi laadittava ja pantava täytäntöön siten, että ne eivät aiheuta kilpailuhaittaa EU:n yrityksille;

138.  kehottaa lisäksi jäsenvaltioita ottamaan käyttöön laajemman, veroviranomaisten käytettävissä olevan maakohtaisen raportoinnin järjestelmän, joka perustuu OECD:n normiin ja sisältää yksityiskohtaisempia tietoja, esimerkiksi tietoja veroilmoituksista ja ryhmänsisäisistä liiketoimista; korostaa, että sen lisäksi, että yritykset toimittavat verotietoja muille verohallinnoille, on parannettava riitojen ratkaisun puitteita, jotta voidaan selventää kunkin osapuolen oikeudet ja välttää kielteiset sivuvaikutukset; painottaa, että suhteissa kolmansien maiden verohallintoihin tietoja olisi toimitettava vain niiden maiden viranomaisille, joilla on käytössään EU:n välimiesmenettely-yleissopimuksessa tarkoitettuja järjestelyjä vastaavat järjestelyt; kehottaa myös laatimaan yhdenmukaistettuja kirjanpitonormeja, joiden avulla saadaan erityisesti yksityiskohtaisempia tietoja rojalteista;

139.  pyytää komission tukea tälle kannalle sen aiempien arvioiden ja kantojen mukaisesti ja kehottaa komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta maakohtaisen raportoinnin soveltaminen ulotetaan kaikkiin sisämarkkinoilla toimiviin monikansallisiin yhtiöihin; kehottaa OECD:tä tukemaan maakohtaisen raportoinnin ulottamista koskemaan koko maailmaa, jotta voidaan varmistaa, että kaikkiin rajatylittävää toimintaa harjoittaviin yrityksiin sovelletaan samoja velvoitteita; korostaa, että avoimuuden lisäämiseksi tarkoitetut toimet ovat välttämättömiä mutta eivät riittävä keino puuttua asiaan kokonaisvaltaisesti ja että kansallisia, EU:n ja kansainvälisiä verojärjestelmiä on uudistettava merkittävästi;

140.  korostaa, että kansainvälisen verojärjestelmän nykyinen vaikeaselkoisuus antaa monikansallisille yhtiöille mahdollisuuden välttää veroja, kiertää kansallisia verolakeja ja siirtää voittojaan veroparatiiseihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että toimivaltaisilla viranomaisilla on esteetön pääsy sekä yritysten että trustien todellisista omistajia koskeviin keskusrekistereihin neljännen rahanpesunvastaisen direktiivin mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan neljännen rahanpesunvastaisen direktiivin pikaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään, koska siten varmistetaan, että todellisia omistajia koskeviin keskusrekistereihin sisältyvät tiedot ovat saatavilla laajasti ja helposti; toistaa kantansa, että rekisterien olisi oltava julkisia;

141.  panee merkille komission toiminnan EU:n verotunnisteen luomiseksi; kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen EU:n verotunnisteeksi vuonna 2012 annetun veropetosten ja veronkierron torjunnan tehostamista koskevan komission toimintasuunnitelman perusteella (toimi 22); muistuttaa, että verotunnisteita pidetään parhaana keinona tunnistaa verovelvolliset, ja kehottaa siksi vauhdittamaan tätä hanketta; kehottaa komissiota samalla toimimaan aktiivisesti vastaavanlaisen tunnisteen luomiseksi maailmanlaajuisesti maailmanlaajuisten oikeushenkilötunnusten järjestelmän valvontaelimen esimerkin tapaan;

142.  korostaa lisäksi avoimuuden merkitystä käynnissä olevissa veropäätöksiä koskevissa valtiontukitutkinnoissa;

143.  kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuuksia ottaa EU:ssa käyttöön samantapaisia määräyksiä kuin Yhdysvaltojen tilinpäätösstandardeja antavan elimen sääntö(48), joka vaatii osavaltioita ja paikallishallintoja ilmoittamaan, kuinka paljon tuloja ne menettävät talouskehitystä varten myönnettyjen yhtiöverohelpotusten vuoksi;

Tietovuotajien suojelu

144.  pyytää komissiota ehdottamaan kesäkuuhun 2016 mennessä EU:n lainsäädäntökehystä tietovuotajien ja vastaavien suojelemiseksi tehokkaasti; pitää kestämättömänä, että kansalaiset tai toimittajat eivät saa oikeudellista suojaa vaan voivat joutua syytteeseen toimittuaan yleisen edun mukaisesti ja paljastettuaan tietoja tai ilmoitettuaan erityisesti veron välttely-, verovilppi- ja rahanpesutapauksissa havaitsemistaan väärinkäytöksistä, petoksista tai laittomuuksista tai muista EU:n perusperiaatteiden, kuten vilpittömän yhteistyön periaatteen, rikkomistapauksista;

145.  kehottaa komissiota harkitsemaan keinoja, joilla voitaisiin varmistaa suojelu perusteettomilta oikeusjutuilta, taloudellisilta seuraamuksilta tai syrjinnältä ja turvata samalla luottamuksellisuuden ja liikesalaisuuksien säilyminen; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota Yhdysvaltojen Dodd–Frank-lakiin, jolla sekä palkitaan tietovuotajia alkuperäistietojen toimittamisesta viranomaisille että suojellaan heitä oikeustoimilta ja työpaikan menetykseltä, mutta toteaa, että tällainen palkitseminen ei saisi kannustaa julkaisemaan yritysten kannalta arkaluontoisia tietoja; ehdottaa, että perustetaan riippumaton EU:n elin, joka vastaisi tällaisen tiedon keruusta ja tutkimusten suorittamisesta, sekä Euroopan laajuinen tietovuotajien rahasto, jonka avulla varmistetaan, että tietovuotajat saavat asianmukaista taloudellista apua ja joka rahoitetaan takaisinperittyihin varoihin tai määrättyihin sakkoihin perustuvilla maksuilla; katsoo, että suojelua olisi myönnettävä tietovuotajille myös silloin, kun he antavat tietoa kansalaisille, jos asiasta on ilmoitettu toimivaltaisille kansallisille tai EU:n viranomaisille mutta ne eivät ole reagoineet kuukauden kuluessa;

Yritysten yhteiskuntavastuu

146.  katsoo, että vastuullisen verostrategian toteuttamisen on oltava osa yritysten yhteiskuntavastuuta, erityisesti kun noudatetaan yritysten yhteiskuntavastuun tarkistettua määritelmää ”yritysten vastuuna omista yhteiskunnallisista vaikutuksistaan”(49); pitää valitettavana, että useimmat yritykset eivät sisällytä tätä yhteiskuntavastuuta koskeviin raportteihinsa; korostaa, että aggressiivinen verosuunnittelu ei sovi yhteen yritysten yhteiskuntavastuun kanssa; kehottaa komissiota sisällyttämään tämän seikan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaan uudistettuun EU:n strategiaan ja määrittelemään sen asianmukaisesti;

Kolmansia maita koskeva ulottuvuus

OECD

147.  kannattaa OECD:n BEPS-toimintasuunnitelmaa mutta ottaa huomioon, että se on kompromissin tulos, joten se ei ole tarpeeksi pitkälle menevä, jotta sen avulla voitaisiin puuttua veron välttelyn ongelmaan sen koko laajuudessa, ja katsoo, että näiden ehdotusten olisi oltava perustana uusille EU:n ja kansainvälisen tason toimille; kehottaa OECD:tä, sen jäsenvaltioita ja kaikkia muita osallistuvia maita perustamaan vankan seurantavälineen, jotta on mahdollista arvioida kyseisten suuntaviivojen täytäntöönpanon edistymistä, saada näyttöä niiden tehokkuudesta ja ryhtyä mahdollisesti korjaaviin toimiin;

148.  kannustaa vahvistamaan OECD:n ja komission institutionaalisia yhteyksiä ja yhteistyötä, jotta voidaan jatkossakin varmistaa prosessien yhteensopivuus ja välttää erilaisten vaatimusten soveltaminen; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan ripeästi kaiken OECD:n ohjeisiin perustuvan EU:n lainsäädännön osaksi kansallista lainsäädäntöään, jotta EU:sta tulee edelläkävijä OECD:n suositusten täytäntöönpanossa; korostaa kuitenkin, että OECD:n menettelytapa perustuu edelleen ei-sitoviin välineisiin ja että sisämarkkinoiden tarpeisiin vastaamiseksi sen toimia on täydennettävä luomalla unionin tason säädöspuitteet esimerkiksi sellaisen veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen estämistä koskevan direktiivin muodossa, joka olisi OECD:n BEPS-aloitetta kauaskantoisempi aloilla, joita ei ole katettu riittävässä määrin;

Veroparatiisit

149.  vaatii veroparatiiseja koskevaa EU:n yhteistä toimintamallia; kehottaa varsinkin komissiota jatkamaan työtään, jonka tavoitteena on laatia ja hyväksyä yhteinen unionin määritelmä ja yhteiset kriteerit veroparatiisien tunnistamiseksi niiden sijainnista riippumatta sekä asianmukaiset seuraamukset veroparatiisien kanssa yhteistyötä tekeville maille, ja käyttämään työn perustana joulukuussa 2012 antamaansa suositusta, joka koskee toimenpiteitä kolmansien maiden kannustamiseksi soveltamaan hyvän hallintotavan vähimmäisvaatimuksia verotusalalla (tietojenvaihdon ja avoimuuden lisäksi oikeudenmukainen verokilpailu ja tehokas verotus) ja niitä aggressiiviseen verosuunnitteluun käyttäviä yhtiöitä; kehottaa komissiota samoin jatkamaan työtään, jonka tavoitteena on määritellä asianmukaiset yhteiset toimenpiteet, joita tällaisiin oikeudenkäyttöalueisiin sovelletaan; ottaa huomioon edellä mainitun 21. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman veropetosten, veronkierron ja veroparatiisien torjunnasta esimerkkinä mahdollisista toimenpiteistä(50); katsoo, että aidosti eurooppalaiset luettelot, joita päivitetään jatkuvasti ja jotka perustuvat kattaviin, avoimiin, vankkoihin, puolueettomasti varmistettavissa oleviin ja yhteisesti hyväksyttyihin indikaattoreihin, olisivat tehokkaampi keino edistää verotusalan hyvää hallintotapaa ja muuttaa verokäyttäytymistä näillä oikeudenkäyttöalueilla;

150.  kehottaa komissiota ottamaan EU:n mustalle listalle alueet, jotka myöntävät veroetuja yhtiöille vaatimatta huomattavaa taloudellista toimintaa maassa, joiden todellinen verotus on huomattavan alhainen ja jotka eivät huolehdi automaattisesti tietojenvaihdosta muiden oikeudenkäyttöalueiden kanssa;

151.  korostaa erityisesti tarvetta varmistaa, että maasta lähteviä rahavirtoja verotetaan ainakin kerran, esimerkiksi perimällä niistä lähdevero tai toteuttamalla vastaavia toimia, jotta estetään voittojen valuminen verottomasti ulos EU:sta, ja kehottaa komissiota antamaan asiaa koskevan lainsäädäntöehdotuksen, esimerkiksi tarkistamaan emo-tytäryhtiödirektiiviä ja korko- ja rojaltidirektiiviä; vaatii luomaan järjestelmän, jolla varmistetaan, että kansallisille veroviranomaisille on esitettävä vahvistusasiakirja ja siitä on ilmoitettava komissiolle operaation todistamiseksi oikeaksi, sillä näin voidaan suojella sisämarkkinoita ja säilyttää yhteys sen välillä, missä voitot ja taloudellinen arvo syntyvät ja missä niitä verotetaan; tähdentää, että tällainen järjestelmä on suunniteltava huolellisesti, jotta vältetään kaksinkertainen verotus ja riidat; kannattaa OECD:n ajamaa veroasioiden monenvälistä menettelytapaa, jonka tarkoituksena on yhdenmukaistaa kansainvälisiä verojärjestelyjä ja varmistaa voittojen verotus siellä, missä arvo on syntynyt, ja kehottaa komissiota vahvistamaan EU:n kansainvälistä roolia niin, että se esiintyy yksimielisenä, ja pyrkimään kehittämään EU:n yhteiset puitteet kahdenvälisille verosopimuksille ja korvaamaan vähitellen valtavan määrän kahdenvälisiä verosopimuksia unionin / kolmansien oikeudenkäyttöalueiden sopimuksilla; korostaa, että tämä olisi nopein tapa estää verosopimuskeinottelu; kehottaa jäsenvaltioita tällä välin sisällyttämään välittömästi verosopimuksiinsa väärinkäytösten kieltäviä lausekkeita BEPS-ehdotusten mukaisesti;

152.  katsoo, että vapaakauppasopimusten tekemiseen on tarpeen liittää tehostettu yhteistyö veroasioissa, jotta voidaan estää samoilla markkinoilla toimivien yritysten veron välttely ja varmistaa yritysten tasapuoliset toimintaedellytykset; kehottaa siksi komissiota huolehtimaan siitä, että kaikkiin EU:n vapaakauppasopimuksiin sisällytetään veromääräyksiä, jotka velvoittaisivat kumppanimaat noudattamaan verotusalan hyvää hallintotapaa ja varmistamaan vastavuoroisuuden veroasioissa; korostaa, että verotusalan hyvän hallintotavan foorumin toiminta muodostaa hyvän perustan asian täytäntöönpanemiseksi; korostaa, että samaa periaatetta voitaisiin soveltaa EU:n yhteistyösopimuksiin;

153.  pyytää, että EU:n elimet eivät tee yhteistyötä veroasioissa yhteistyöhaluttomiksi katsottujen oikeudenkäyttöalueiden kanssa eivätkä veropetoksista, verovilpistä tai aggressiivisesta verosuunnittelusta tuomittujen yhtiöiden kanssa; pyytää, että Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) kaltaiset elimet eivät tekisi enää rahoituksenvälittäjiensä kautta yhteistyötä yhteistyöhaluttomien oikeudenkäyttöalueiden kanssa; pyytää EU:n elimiä myös sitoutumaan siihen, että ne eivät myönnä EU:n rahoitusta veropetoksista, verovilpistä tai aggressiivisesta verosuunnittelusta tuomituille yhtiöille;

154.  kehottaa komissiota käyttämään kaikkia käytössään olevia välineitä edistääkseen koordinoidumpaa menettelytapaa teollisuusmaiden suhteen, jotta voidaan edistää vastavuoroisuutta veroasioissa, erityisesti tietojenvaihdossa Yhdysvaltojen kanssa sen ulkomaisia tilejä koskevan verosäännösten noudattamislain voimaantulon jälkeen; ottaa huomioon EU:n ja Sveitsin 27. toukokuuta 2015 tekemän sopimuksen finanssitilitietojen automaattisesta vaihtamisesta ja kehottaa siksi komissiota sisämarkkinoiden säilyttämiseksi seuraamaan huolellisesti, että tietyt Sveitsin soveltamat mahdollisesti haitalliset verokäytännöt poistetaan sovitusti vaiheittain BEPS-ohjeiden mukaisesti eikä vastaisuudessa oteta käyttöön uusia haitallisia verotoimenpiteitä; kehottaa komissiota ehdottamaan Sveitsin kanssa käynnissä olevissa neuvotteluissa, että Sveitsin lainsäädäntöön sisällytetään ulkomaisia väliyhtiöitä koskevia sääntöjä; vaatii komissiota varmistamaan, että Sveitsi noudattaa EU:n toimintamallia verotuksen suhteen, ja raportoimaan asiasta parlamentille;

155.  muistuttaa, että veroasioissa annettavaa keskinäistä virka-apua koskevan yleissopimuksen ja asiaa koskevien EU:n direktiivien(51) tarkistamisen kautta kaikki jäsenvaltiot ovat valinneet automaattisen tietojenvaihdon monenvälisen toimintatavan; korostaa, että nämä kaksi aloitetta ovat keskeiset osatekijät pyrittäessä torjumaan veron välttelyä ja pankkisalaisuutta, koska niihin sisältyy rahoituslaitosten velvoite ilmoittaa verohallinnolle useita tietoja asukkaista, joilla on ulkomailla olevista varoista peräisin olevia tuloja;

Kehitysmaat

156.  pitää tärkeänä, että niin kansallisella, unionin kuin kansainvälisellä tasolla kiinnitetään veron välttelyn estämistoimissa erityishuomio kehitysmaiden tilanteeseen ja erityisesti vähiten kehittyneisiin maihin, joihin yhtiöveron välttely yleensä kohdistuu eniten ja joiden veropohja on erittäin kapea ja verojen osuus BKT:stä on yleensä pieni; korostaa, että mainituilla toimilla olisi autettava luomaan julkisen sektorin tuloja suhteessa maiden alueella syntyneeseen lisäarvoon, jotta voidaan rahoittaa asianmukaisesti kyseisten maiden kehitysstrategioita, vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista ja vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevaa kehitysohjelmaa; pitää siksi myönteisenä kansainvälisestä verotusasioiden yhteistyöstä vastaavan YK:n asiantuntijakomitean työtä; kehottaa komissiota tukemaan nykyisiin kansainvälisiin aloitteisiin sisältyviä kehitysmaiden intressejä ja ottamaan kehitysmaiden edustajia mukaan verotusalan hyvän hallintotavan foorumin työskentelyyn;

157.  kehottaa toimiin veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen torjumiseksi osallistuvia EU:n ja OECD:n jäseniä varmistamaan, että OECD:n laatimiin uusiin automaattista tietojenvaihtoa koskeviin maailmanlaajuisiin normeihin sisällytetään siirtymäkausi kehitysmaille, jotka eivät nykyisin täytä keskinäistä automaattista tietojenvaihtoa koskevia vaatimuksia, koska niillä ei ole riittäviä hallinnollisia valmiuksia;

158.  kehottaa komissiota ehdottamaan lisätoimenpiteitä, joilla voidaan lisätä kehitysmaiden hallinnollisia valmiuksia erityisesti veroasioissa, jotta saadaan aikaan tehokas verotietojen vaihto kehitysmaiden viranomaisten kanssa; kehottaa perustamaan kehitysmaita varten foorumin panemalla täytäntöön automaattista verotietojen vaihtoa koskevia pilottihankkeita; kehottaa kehitysmaita edistämään verotusta koskevia alueellisia sopimuksia tai muunlaista veroalan yhteistyötä, jotta voidaan parantaa kehitysmaiden asemaa niiden neuvotellessa suoria ulkomaisia sijoituksia tekevien tahojen ja monikansallisten yhtiöiden kanssa ja käsitellä yhteisen edun mukaisia kysymyksiä;

159.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden kehitysavusta vastaavat virastot saavat erityisesti valtiovarainministeriöltä ja verohallinnolta käyttöönsä riittävästi teknistä asiantuntemusta, jotta ne voivat puuttua kehityspolitiikassa verotuksen ongelmiin;

160.  palauttaa mieliin veronkierrosta ja verovilpistä haasteina kehitysmaiden hallinnolle, sosiaaliturvalle ja kehitykselle 8. heinäkuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa esitetyn toimintasuunnitelman; kannustaa kaikkia maita ja kansainvälisiä järjestöjä, kuten YK:ta, liittymään osallistavaan prosessiin ja antamaan panoksensa G20‑ryhmän/OECD:n vero-ohjelmaan, jolla puututaan veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoihin sekä edistetään verotuksen avoimuutta ja verotietojen maailmanlaajuista vaihtoa esimerkiksi laatimalla automaattista tietojenvaihtoa varten yhteinen raportointistandardi tai julkistamalla tosiasiallinen omistajuus; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan YK:n näkyvämpää roolia tulevissa kansainvälisissä verokeskusteluissa esimerkiksi kannattamalla YK:n alaisuuteen perustettavaa, verotusta käsittelevää globaalia elintä;

Veroneuvojat

161.  pitää ongelmallisena ja kyseenalaisena, että samat yritykset tarjoavat toisaalta veroneuvontaa, tarkastustoimintaa ja konsultointia verohallinnoille esimerkiksi verojärjestelmien suunnittelua tai veronkannon parantamista varten ja toisaalta verosuunnittelupalveluja monikansallisille yhtiöille, jotka saattavat käyttää hyväkseen kansallisten verolakien heikkouksia;

162.  panee merkille EU:n oikeuspuitteet, joihin sisältyy parlamentin 3. huhtikuuta 2014 hyväksymä uusin tilintarkastusmarkkinoiden uudistuspaketti(52); kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot soveltavat asiaa koskevia säännöksiä oikea-aikaisesti ja niille asetettujen tavoitteiden mukaisesti;

163.  kehottaa komissiota ehdottamaan veroneuvontapalvelualalle tarkoitettuja ohjeita ja veroneuvojia ja mahdollisesti pankkeja koskevaa EU:n yhteensopimattomuusjärjestelmää, jotta voidaan luoda puitteet julkiselle ja yksityiselle sektorille tarjottavien palvelujen välisten eturistiriitojen välttämiseksi;

164.  kehottaa komissiota myös aloittamaan tutkinnan, jotta saadaan arvio alan keskittymisasteesta ja siitä mahdollisesti johtuvista kilpailun vääristymistä; suosittelee, että tutkinnassa pohdittaisiin myös erityisesti sitä, voiko veroneuvonnan ja tarkastustoiminnan yhdistelmä samassa yrityksessä johtaa eturistiriitoihin, sekä ehdotettaisiin sen perusteella toimia, myös mekanismeja, joiden avulla konsulttiyritysten osastot pidetään erillään;

165.  vaatii komissiota arvioimaan kiireesti mahdollisuutta ottaa käyttöön säädöspuitteet, joilla voidaan määrätä riittävät seuraamukset yrityksille, pankeille, tilintarkastusyrityksille ja rahoitusneuvojille, joiden on todettu osallistuneen laittoman veron välttelyn tai aggressiivisen verosuunnittelun toteuttamiseen tai edistämiseen; korostaa, että kyseisillä seuraamuksilla olisi oltava pelotevaikutus ja niihin voi kuulua muun muassa sakkoja, EU:n talousarviosta peräisin olevan rahoituksen saannin estäminen, kielto toimia neuvonantajan roolissa EU:n toimielimissä ja vakavissa ja toistuvissa tapauksissa yrityksen toimiluvan peruuttaminen;

Kansallisen tason lisätoimet

166.  kannustaa kansallisen tason lisätoimiin veron välttelyn torjumiseksi EU:n ja OECD:n puitteissa, sillä koordinoimattomuus saattaa luoda uusia yhteensopimattomuuksia ja veronkiertomahdollisuuksia; korostaa, että paras keino estää veropohjan rapautumista on yhteistyö, eivät yksipuolisesti käyttöön otetut etuuskohteluun oikeuttavat järjestelmät investointien houkuttelemiseksi;

167.  kehottaa komissiota laatimaan jäsenvaltioiden myöntämiä veroarmahduksia varten ohjeet, joiden tarkoituksena on määritellä olosuhteet, joissa kyseiset armahdukset olisivat pääoman vapaata liikkuvuutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien EU:n perussopimusten määräysten, valtiontuki- ja rahanpesusääntöjen sekä veroparatiiseja koskevan EU:n yhteisen toimintatavan mukaisia; palauttaa mieliin, että tällaisia käytäntöjä on syytä noudattaa äärimmäisen varovasti, jotta veron välttelijöitä ei kannusteta odottamaan seuraavaa armahdusta;

168.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön rojaltimaksujen lähdeverojärjestelmän varmistaakseen, että myös sellaisiin kolmansiin maihin maksettavia rojalteja verotetaan, jotka eivät kuulu kahdenvälisten sopimusten piiriin;

169.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittaessa komission teknisellä tuella vaikutustenarviointeja, jotka kattavat muita maita koskevat heijastusvaikutukset, ennen kuin jäsenvaltiot ottavat käyttöön veroalan toimenpiteitä, joilla saattaa olla rajatylittäviä vaikutuksia; kehottaa kansallisia parlamentteja osallistumaan tiiviisti verojen välttelyä koskevien ongelmien käsittelyyn, sillä lainsäätäjän pitäisi voida arvioida ja valvoa demokraattisesti kaikkia verojärjestelmiä ja kaikenlaista verokohtelua;

170.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita lopettamaan verohallintojensa resursseihin kohdistuvat leikkaukset ja harkitsemaan niitä uudelleen, lisäämään investointeja ja parantamaan verohallintojensa tehokkuutta sekä varmistamaan henkilöstön sijoittamisen järkevämmin eri tehtäviin ja tekniikan ja asiantuntemuksen päivittämisen, jotta voidaan torjua entistä monimutkaisemmiksi rakennettuja haitallisia verokäytäntöjä ja niiden vaikutuksia; kehottaa komissiota antamaan näihin toimiin teknistä tukea erityisesti Fiscalis 2020 -ohjelman puitteissa; kehottaa jäsenvaltioita myös pyrkimään yksinkertaistamaan ja tehostamaan verojärjestelmiään ja tekemään niistä avoimempia jäsenvaltioiden, kansalaisten ja yritysten edun nimissä;

171.  muistuttaa, että julkisten hankintojen osuus on 16 prosenttia EU:n alueen BKT:stä; vaatii arvioimaan mahdollisuutta ottaa julkisissa hankintamenettelyissä käyttöön verotusta, avoimuutta ja yhteistyötä koskevia kriteereitä, kun julkisista hankinnoista annettua direktiiviä seuraavan kerran tarkistetaan; kehottaa myös jäsenvaltioita harkitsemaan sellaisten yhtiöiden sulkemista julkisten hankintojen ulkopuolelle, joiden on osoitettu osallistuneen aggressiiviseen verosuunnitteluun ja veron välttelyjärjestelmiin;

172.  korostaa, että neuvostossa sovellettava yksimielisyyssääntö, johon kuuluu jokaisen jäsenvaltion veto-oikeus, ei kannusta muuttamaan asioiden nykytilaa ja etsimään yhteistyöratkaisua; kehottaa komissiota käyttämään tarvittaessa rohkeasti SEUT-sopimuksen 116 artiklaa, jossa määrätään seuraavaa: ”Jos komissio toteaa, että jokin eroavuus jäsenvaltioiden lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten välillä vääristää kilpailun edellytyksiä sisämarkkinoilla ja johtaa näin vääristymään, joka on poistettava, se ryhtyy neuvotteluihin niiden jäsenvaltioiden kanssa, joita asia koskee. Jollei neuvotteluissa päästä sopimukseen vääristymän poistamisesta, Euroopan parlamentti ja neuvosto antavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen tarvittavat direktiivit. [...]”;

173.  sitoutuu jatkamaan erityisvaliokunnan käynnistämää työtä, puuttumaan esteisiin, joiden vuoksi erityisvaliokunta ei saanut toteutettua toimeksiantoaan kokonaan, ja varmistamaan sen antamien suositusten asianmukaisen seurannan; kehottaa toimivaltaisia viranomaisiaan määrittämään parhaat toimielinjärjestelyt tämän saavuttamiseksi;

174.  toistaa pyyntönsä saada käyttöönsä kaikki asiaa koskevat EU:n asiakirjat; kehottaa puhemiestä välittämään tämän pyynnön komissiolle ja neuvostolle ja ilmoittaa vakaan aikomuksensa käyttää kaikki mahdollisia käytössään olevia keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

175.  kehottaa asiasta vastaavaa valiokuntaansa seuraamaan näiden suositusten noudattamista samasta aiheesta laadittavassa tulevassa valiokunta-aloitteisessa mietinnössään;

176.  kehottaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioista vastaavaa valiokuntaa seuraamaan näiden suositusten toteutumista, erityisesti yhteistyötä koskevien sitovien lausekkeiden sisällyttämistä avoimuusrekisteriin kuuluvia organisaatioita koskeviin käytännesääntöihin sekä asiakirjojen saatavuutta EU:n toimielinten kesken koskevien sääntöjen muuttamista, jotta ne olisivat enemmän SEU-sopimuksessa tarkoitetun vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisia;

o
o   o

177.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, kansallisille parlamenteille, G20‑maille ja OECD:lle.

LIITE 1

LUETTELO KUULLUISTA HENKILÖISTÄ

(VALIOKUNTAKOKOUKSET JA VALTUUSKUNNAT)

Päivä­määrä

Puhujat

30.3.2015

–  Pierre Moscovici, talous- ja rahoitusasioista sekä verotuksesta ja tulliasioista vastaava komission jäsen

16.4.2015

–  Serge Colin, rahoitusalan henkilöstön liiton (Union of Finance Personnel, UFE) puheenjohtaja

–  Fernand Müller, UFE:n verokomitean puheenjohtaja

–  Paulo Ralha, Portugalin veroalan työntekijöiden liiton puheenjohtaja

–  François Goris, riippumattomien ammattijärjestöjen Euroopan liiton (CESI) UNSP–NUOD -jäsenjärjestön puheenjohtaja

–  Nadja Salson, Euroopan julkisten palvelujen ammattiliittojen federaatio

–  Henk Koller, Euroopan veroneuvojien liiton (CFE) puheenjohtaja

–  Olivier Boutellis-Taft, Euroopan tilintarkastajaliiton (FEE) toimitusjohtaja

–  Ravi Bhatiani, Independent Retail Europen lakiasiainjohtaja

5.5.2015

–  Margrethe Vestager, kilpailuasioista vastaava komission jäsen

–  Wolfgang Nolz, käytännesääntötyöryhmän puheenjohtaja

–  Jane McCormick, Senior Tax Partner, EMA Tax -ryhmän päällikkö, KPMG

–  Chris Sanger, osakas, kansainvälisten veropalvelujen johtaja, Ernst&Young

–  Stef van Weeghel, osakas, kansainvälisten veropalvelujen johtaja, PwC

–  Bill Dodwell, veropalvelujohtaja, Deloitte UK

11.5.2015

Veropäätöksiä ja haitallisia verokäytäntöjä koskeva julkinen kuuleminen

–  Stephanie Gibaud, tietovuotaja ja UBS:n entinen työntekijä

–  Lutz Otte, tietovuotaja ja Julius Baer-pankin entinen IT-teknikko

–  Kristof Clerix, International Consortium of Investigative Journalists (ICIJ) (tutkivien journalistien kansainvälinen yhteenliittymä)

–  Edouard Perrin, ICIJ:n jäsen

–  Richard Brooks, ICIJ:n jäsen

–  Lars Bové, ICIJ:n jäsen

–  Xavier Counasse, toimittaja, Le Soir

–  Dominique Berlin, Collège européen de Paris, Panthéon-Assas-yliopisto (Paris 2)

–  Gabriel Zucman, apulaisprofessori, London School of Economics and Political Sciences

–  Achim Doerfer, verojuristi, kirjailija ja oikeusfilosofi

12.5.2015

Belgian valtuuskunta

–  Jacques Malherbe, Louvainin yliopisto (UCL)

–  Axel Haelterman, Leuvenin yliopisto (KUL)

–  Werner Heyvaert, veroasiantuntija, Jones Day

–  Wim Wuyts, veropalvelujen päällikkö, belgialaisyrityksiä edustavan FEB-VBO:n verokomitean puheenjohtaja, ja Hilde Wampers, veroasioiden apulaisjohtaja, Group Finance FEB-VBO

–  Christophe Quintard, FGTB-ammattiliiton asiantuntija, entinen verotarkastaja

–  Eric van Rompuy, puheenjohtaja, ja muita jäseniä liittoparlamentin valtiovarain- ja budjettivaliokunnasta

–  Steven Van den Berghe, veropäätösasioiden johtaja

–  Johan Van Overtveld, valtiovarainministeri (kokous 17. kesäkuuta)

18.5.2015

Luxemburgin valtuuskunta

–  Wim Piot, verojohtaja, PwC Luxembourg

–  Nicolas Mackel, toimitusjohtaja, Luxembourg for Finance

–  Christine Dahm, johtaja, ja Mike Mathias, jäsen, Cercle de Coopération des ONG du développement (kehitysyhteistyöalan kansalaisjärjestöjen yhteistyöelin)

–  Eugène Berger, puheenjohtaja, ja muita jäseniä parlamentin valtiovarainvaliokunnasta

–  Pierre Gramegna, valtiovarainministeri

–  Pascale Toussing, valtiovarainministeriön veroasiainjohtaja, ja verohallinnon edustajia

22.5.2015

Bernin valtuuskunta, Sveitsi

–  Markus R. Neuhaus, hallituksen puheenjohtaja, PwC Switzerland, PwC:n Global Chairman -jäsen

–  Frank Marty, johtokunnan jäsen, rahoitus- ja veroasioiden johtaja, Economie Suisse

–  François Baur, pysyvä edustaja Brysselissä, Eurooppa-asioiden johtaja, Economie Suisse

–  Martin Zogg, johtoryhmän jäsen, kotimaisten ja kansainvälisten veroasioiden johtaja, Swiss Holdings

–  Urs Kapalle, finanssi- ja verojohtaja, Swiss Bankers Association

–  Mark Herkenrath, Alliance Sud, Global Alliance for Tax Justice

–  Olivier Longchamp, Declaration of Berne (DoB)

–  Jacques de Watteville, valtiosihteeri, International Financial matters (SIF)

–  suurlähettiläs Christoph Schelling, veroasioiden johtaja

–  Adrian Hug, johtaja, Sveitsin verohallinto

–  Ruedi Noser, Sveitsin parlamentin alahuoneen jäsen, talous- ja veroasioiden valiokunnan puheenjohtaja

–  Urs Schwaller, Sveitsin parlamentin ylähuoneen jäsen

–  Ulrich Trautmann, kauppa- ja talousasioiden päällikkö, EU:n Sveitsin- ja Liechtensteinin-edustusto

–  Marco Salvi, vanhempi tutkija, Avenir Suisse

27.5.2015

Gibraltarin hallituksen tapaaminen (TAXE-koordinaattoreiden kanssa)

–  Fabian Picardo, pääministeri

–  Joseph Garcia, varapääministeri

28.5.2015

Dublinin valtuuskunta, Irlanti

–  Martin Lambe, pääjohtaja, Irish Tax Institute

–  Michael Noonan, valtiovarainministeri

–  Niall Cody, tulokomitean puheenjohtaja

–  Liam Twomy, puheenjohtaja, ja muita jäseniä parlamentin (Oireachtas) valtiovarainvaliokunnasta ja ala- ja ylähuoneen yhteisestä Eurooppa-asioiden valiokunnasta

–  Frank Barry, Trinity College Dublin (TCD)

–  Seamus Coffey, University College Cork (UCC)

–  Feargal O’Rourke, verojohtaja, PwC

–  Conor O’Brien, verojohtaja, KPMG

–  Jim Clarken, toimitusjohtaja, Oxfam Ireland

–  Micheál Collins, taloustutkimuslaitos Nevin Economic Research Institute (NERI)

29.5.2015

Haagin valtuuskunta, Alankomaat

–  Sjoera Dikkers, parlamentin jäsen, ja muita jäseniä Alankomaiden parlamentin valtiovarainvaliokunnasta

–  Bartjan Zoetmulder, Hollannin veroneuvojien yhdistys

–  Hans Van den Hurk, Maastrichtin yliopisto

–  Indra Römgens, SOMO (riippumaton, voittoa tavoittelematon tutkimus- ja verkostojärjestö)

–  Francis Weyzig, Oxfam

–  Pieterbas Plasman, veropäätösviraston päällikkö

–  Eric Wiebes, veroasioiden valtiosihteeri

1.6.2015

Julkinen kuulemistilaisuus veropäätösten ja muiden toimenpiteiden kansainvälisestä ulottuvuudesta

–  senaattori Mario Monti, entinen kilpailu-, tulli-, vero- ja sisämarkkina-asioista vastaava komission jäsen

–  Tove Maria Ryding, johtaja, EURODAD (European Network on Debt and Development)

–  Antoine Deltour, tietovuotaja ja entinen tilintarkastaja, PwC Luxembourg

17.6.2015

Parlamenttien välinen kokous aiheesta ”Aggressiivinen verosuunnittelu ja demokraattinen valvonta: parlamenttien rooli”

37 jäsentä 18:sta kansallisesta parlamentista:

AT, BE, CY, CZ, FR, DE, GR, HU, IE, IT, LT, LU, MT, PL, PT, RO, ES, SV

–  Heinz Zourek, pääjohtaja, verotuksen ja tulliliiton pääosasto

–  Pascal Saint-Amans, johtaja, OECD Centre for Tax Policy and Administration

18.6.2015

Lontoon valtuuskunta, Yhdistynyt kuningaskunta

–  David Gauke, parlamentin jäsen, apulaisministeri (Financial Secretary) valtiovarainministeriössä

–  Jim Harra, pääjohtaja, yritysverotus, vero- ja tullilaitos (HMRC)

–  Fergus Harradence, apulaisjohtaja, yritysverotus ja kansainvälinen verotus, valtiovarainministeriö

–  Andrew Dawson, verosopimusasioiden päällikkö, Yhdistyneen kuningaskunnan verosopimusten pääneuvottelija

–  Maura Parsons, apulaisjohtaja, vero- ja tullilaitoksen kansainvälisten liiketoimien siirtohinnoitteluyksikön päällikkö ja vero- ja tullilaitoksen siirtohinnoittelukomitean puheenjohtaja

–  Meg Hillier, puheenjohtaja, Margaret Hodge, entinen puheenjohtaja, ja Guto Bebb, jäsen, parlamentin alahuoneen julkisen talouden tilinpitovaliokunta

–  Prem Sikka, kirjanpidon professori, Essex Business School, Essexin yliopisto

–  Frank Haskew, johtaja, ICAEW (Institute of Chartered Accountants in England and Wales) Tax Faculty, ja Ian Young, johtaja, International Tax

–  Will Morris, verokomitean ja BIAC verokomitean (Confederation of British Industry, CBI) puheenjohtaja

–  Richard Collier, Senior tax partner, PwC

–  Joseph Stead, Christian Aid

–  Meesha Nehru, ohjelmajohtaja, Fair Tax Mark

23.6.2015

Keskustelu monikansallisten yhtiöiden edustajien kanssa

–  Nathalie Mognetti, verojohtaja, Total S.A.

–  Martin McEwen, verojohtaja, SSE plc

–  Christian Comolet-Tirman, verojohtaja, BNP Paribas Group

25.6.2015

Bermudan hallituksen edustajien tapaaminen (TAXE-koordinaattoreiden kanssa)

–  Everard Bob Richards, varapääministeri ja valtiovarainministeri

–  Alastair Sutton, Bermudan hallituksen EU-asioiden oikeudellinen neuvonantaja

2.7.2015

–  Richard Murphy, Tax Research LLP ja Tax Justice Networkin perustajajäsen

–  Guillaume de la Villeguérin, Airbusin vero- ja tulliasioista vastaava varatoimitusjohtaja

17.9.2015

–  Jean-Claude Juncker, Euroopan komission puheenjohtaja

–  Pierre Moscovici, talous- ja rahoitusasioista sekä verotuksesta ja tulliasioista vastaava komission jäsen

–  Margrethe Vestager, kilpailuasioista vastaava komission jäsen

22.9.2015

–  Pierre Gramegna, Ecofin-neuvoston puheenjohtaja, Luxemburgin valtiovarainministeri

–  Wolfgang Schäuble, Saksan liittotasavallan valtiovarainministeri

–  Luis de Guindos, Espanjan talous- ja kilpailukykyministeri

–  Michel Sapin, Ranskan valtiovarainministeri

–  Pier Carlo Padoan, talous- ja valtiovarainministeri

16.11.2015

Keskustelu monikansallisten yhtiöiden kanssa

–  Monique Meche, varapääjohtaja, Maailmanlaajuinen yhteiskuntapolitiikka, Amazon

–  Malte Lohan, johtaja, Maailmanlaajuiset yhtiöasiat, Anheuser-Busch InBev SA

–  Mark Hubbard, johtaja, maailmanlaajuiset verotusasiat, Barclays Bank Group

–  Delphine Reyre, johtaja, Yhteiskuntapolitiikka – eteläinen Eurooppa, Facebook

–  Iain McKinnon, johtaja, Konserniverotus, HSBC

–  Krister Mattsson, johtaja, Rahoitus-, vakuutus-, ja verotusasiat, IKEA Group

–  Irene Yates, varapääjohtaja, Yhtiöverotus, McDonald’s Europe

–  Werner Schuster, varapääjohtaja, Verotus, Philip Morris International

–  Nicklas Lundblad, johtaja, Yhteiskuntapolitiikka ja suhteet viranomaisiin, Google

–  John Stowell, varapääjohtaja, Yhtiöverotus, The Walt Disney Company

–  Robert Jordan, varapääjohtaja, Verotus, Coca-Cola Company

LIITE 2

LUETTELO MAIDEN/TOIMIELINTEN VASTAUKSISTA

(tilanne 16. marraskuuta 2015)

Maa

Vastaus

Ensimmäinen pyyntö 23.4.2015 – määräaika 31.5.2015

Ruotsi

29.5.2015

Jersey

29.5.2015

Guernsey

31.5.2015

Luxemburg

1.6.2015

Suomi

2.6.2015

Slovakia

3.6.2015

Irlanti

5.6.2015

Alankomaat

8.6.2015

Yhdistynyt kuningaskunta

8.6.2015

Ranska

10.6.2015

Tšekin tasavalta

11.6.2015

Latvia

16.6.2015

Belgia

16.6.2015

Malta

18.6.2015

Ensimmäinen muistutus 29.6.2015 – määräaika 9.7.2015

Portugali

30.6.2015

Puola

2.7.2015

Liettua

3.7.2015

Unkari

7.7.2015

Kroatia

8.7.2015

Viro

10.7.2015

Kreikka

10.7.2015

Espanja

10.7.2015

Gibraltar

13.8.2015

Tanska

26.8.2015

Saksa

2.9.2015

Romania

3.9.2015

Italia

17.9.2015

Viimeinen muistutus 21.9.2015

Itävalta

21.9.2015

Kypros

22.9.2015

Bulgaria

28.9.2015

Slovenia

28.9.2015

TOIMIELIN

Vastaus

Komissio

29.4.2015

3.6.2015

31.8.2015

23.10.2015

9.11.2015

Neuvosto

29.5.2015

15.6.2015

27.7.2015

LIITE 3

VALIOKUNNAN KOKOUKSEEN KUTSUTUT

MONIKANSALLISET YHTIÖT

Nimi

Kutsutut/Edustajat

Tilanne 16. marraskuuta 2015

Airbus

Guillaume de La Villeguérin,

vero- ja tulliasioista vastaava varatoimitusjohtaja

Osallistui 2.7.2015

BNP Paribas

Christian Comolet-Tirman,

verojohtaja

Osallistui 23.6.2015

SSE plc

Martin McEwen, verojohtaja

Osallistui 23.6.2015

Total S.A.

Nathalie Mognetti, verojohtaja

Osallistui 23.6.2015

Amazon

Monique Meche, varapääjohtaja, Maailmanlaajuinen yhteiskuntapolitiikka

Osallistui 16.11.2015

Anheuser-Busch InBev

Malte Lohan, johtaja, Maailmanlaajuiset yhtiöasiat

Osallistui 16.11.2015

Barclays Bank Group

Mark Hubbard, johtaja, maailmanlaajuiset verotusasiat

Osallistui 16.11.2015

Coca-Cola Company

Robert Jordan, varapääjohtaja, Verotus

Osallistui 16.11.2015

Facebook

Delphine Reyre, johtaja, Yhteiskuntapolitiikka – eteläinen Eurooppa

Osallistui 16.11.2015

Google

Nicklas Lundblad, johtaja, Yhteiskuntapolitiikka ja suhteet viranomaisiin

Osallistui 16.11.2015.

HSBC Bank plc

Iain McKinnon, johtaja, Konserniverotus

Osallistui 16.11.2015

IKEA Group

Krister Mattsson, johtaja, Rahoitus‑, vakuutus-, ja verotusasiat

Osallistui 16.11.2015

McDonald’s Europe

Irene Yates, varapääjohtaja, Yhtiöverotus

Osallistui 16.11.2015

Philip Morris

International

Werner Schuster, varapääjohtaja, Verotus

Osallistui 16.11.2015

The Walt Disney Company

John Stowell, varapääjohtaja, Yhtiöverotus

Osallistui 16.11.2015

Fiat Chrysler Automobiles

Sergio Marchionne, toimitusjohtaja

Kieltäytyi osallistumasta meneillään olevan tutkinnan vuoksi.

Walmart

Shelley Broader,

toimitusjohtaja, Eurooppa, Lähi-itä ja Afrikka

Kieltäytyi osallistumasta.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0039.
(2)Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15. helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1) (jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen alalla).
(3)Neuvoston direktiivi 2003/49/EY, annettu 3. kesäkuuta 2003, eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä (EUVL L 157, 26.6.2003, s. 49).
(4)EYVL L 225, 20.8.1990, s. 6.
(5)EUVL L 158, 27.5.2014, s. 196.
(6)EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1.
(7)EYVL L 336, 27.12.1977, s. 15.
(8)EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73.
(9)EUVL C 384, 10.12.1998, s. 3.
(10)EUVL C 258 E, 7.9.2013, s. 134.
(11)EYVL C 2, 6.1.1998, s. 2.
(12)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0257.
(13)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0265.
(14)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0089.
(15)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0062.
(16)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0444.
(17)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0205.
(18)EUVL C 258 E, 7.9.2013, s. 53.
(19)EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 37.
(20)EUVL C 341 E, 16.12.2010, s. 29.
(21)Taxation trends in the European Union, vuoden 2014 laitos, Eurostat.
(22)Taxation trends in the European Union, Eurostat statistical books, vuoden 2014 laitos.
(23)Euroopan komissio (2015), ”SME taxation in Europa – an empirical study of applied corporate income taxation for SMEs compared to large enterprises”
(24)IMF:n asiakirjat ”Spillovers in international corporate taxation”, 9. toukokuuta 2014, ja ”Base Erosion, Profit Shifting and Developing Countries”, 29. toukokuuta 2015.
(25)Laillistetun tilintarkastajan Richard Murphyn 10. helmikuuta 2012 päivätty raportti ”Closing the European Tax Gap”.
(26)”European added value of legislative report on bringing Transparency, coordination and convergence to corporate tax policies in the European Union”, Benjamin Ferrett, Daniel Gravino ja Silvia Merler, Euroopan parlamentti.
(27)”Unhappy meal – €1 Billion in Tax Avoidance on the Menu at McDonald’s”, EPSU et al., helmikuu 2015.
(28)Komission yksiköiden 17. kesäkuuta 2015 julkaisema valmisteluasiakirja ”Corporate Income Taxation in the European Union” (SWD(2015)0121).
(29)T&K-toiminnan verokannustimia koskeva tutkimus ”A study on R&D Tax incentives”, verotusta koskeva asiakirja nro 52-2014, Euroopan komissio.
(30)Transfer pricing: Keeping it at arm’s length, OECD Observer 230, tammikuu 2002 (korjattu 2008).
(31)Suullinen lausunto Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuoneen julkisen talouden tilinpitovaliokunnassa, 31. tammikuuta 2013.
(32)OECD:n lehdistötiedote ”OECD urges stronger international co-operation on corporate tax”, 12.2.2013.
(33)”SME taxation in Europe – An empirical study of applied corporate income taxation for SMEs compared to large enterprises”, Euroopan komissio, toukokuu 2015, sekä P. Egger, W. Eggert ja H. Winner (2010): ”Saving taxes through foreign plant ownership”, Journal of International Economics 81, s. 99–108.
(34)Yhdistetyt asiat C-106/09 P ja C-107/09 P, Euroopan komissio vastaan Government of Gibraltar ja Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio 15.11.2011.
(35)Jos jäsenvaltioiden vahvistamat toimet koskevat koko verojärjestelmää, ne ovat yleisen finanssipolitiikan mukautuksia, eivät valtiontukia.
(36)Komission jäsenen Vestagerin 29. huhtikuuta 2015 päivätty muistio TAXE-erityisvaliokunnalle.
(37)SEUT-sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22. maaliskuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 659/1999 säädetyt velvoitteet toimia yhteistyössä ja antaa kaikki tarvittavat asiakirjat.
(38)IMF:n asiakirja "Spillovers in international corporate taxation", 9. toukokuuta 2014.
(39)IMF:n valmisteluasiakirja ”Base erosion, profit shifting and developing countries”, toukokuu 2015.
(40)Tutkimus ”Tax revenue mobilisation in developing countries: issues and challenges”, Euroopan parlamentti, huhtikuu 2014.
(41)World Investment Report 2015, YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi.
(42)Christian Aid report, 2008.
(43)EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 41.
(44)Airbus, BNP Paribas, SSE plc ja Total S.A
(45)Amazon, Anheuser-Busch InBev, Barclays Bank Group, Coca-Cola Company, Facebook, Google, HSBC Bank plc, IKEA, McDonald’s Corporation, Philip Morris, Walt Disney Company.
(46)Fiat Chrysler Automobiles, Walmart.
(47)Hyvä edunvalvontatapa, vuoden 2014 avoimuusrekisteriä koskevan toimielinten sopimuksen liite 3.
(48)"Tracking corporate tax breaks: a welcome new form of transparency emerges in the US", Tax Justice Network.
(49)Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014 (COM(2011)0681), s. 6.
(50)Näihin toimenpiteisiin kuuluvat muun muassa seuraavat: peruutetaan tai lakkautetaan mustalla listalla olevien oikeudenkäyttöalueiden kanssa voimassa olevat kaksinkertaista verotusta koskevat verosopimukset, kielletään mustalla listalla olevilla oikeudenkäyttöalueilla toimivien yritysten osallistuminen EU:n julkisiin tavara- ja palveluhankintoihin ja valtiontuen myöntäminen niille, kielletään se, että EU:n rahoituslaitokset ja rahoitusneuvojat perustavat tai pitävät tytäryhtiöitä ja sivuliikkeitä mustalla listalla olevilla oikeudenkäyttöalueilla, ja harkitaan niiden rahoituslaitosten ja rahoitusneuvojien pankkitoimilupien peruuttamista, jotka pitävät sivuliikkeitä ja jatkavat toimintaansa mustalla listalla olevilla oikeudenkäyttöalueilla, otetaan käyttöön erityisvero kaikille liiketoimille, jotka suuntautuvat mustalla listalla oleville oikeudenkäyttöalueille tai jotka ovat niiltä peräisin, tutkitaan vaihtoehtoja mustalla listalla oleville oikeudenkäyttöalueille perustettavien yritysten oikeudellisen aseman tunnustamatta jättämiseksi EU:ssa, sovelletaan tulliesteitä mustalla listalla olevien kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa.
(51)EU:n säästötulojen verotusta koskeva direktiivi ja hallinnollisesta yhteistyöstä annettu direktiivi.
(52)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0283 ja P7_TA(2014)0284.


Luvan myöntäminen di(2-etyyliheksyyli)ftalaatin(DEHP) käytölle
PDF 276kWORD 83k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2015 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi XXX luvan myöntämiseksi dietyyliheksyyliftalaatin (DEHP) käyttötarkoituksille Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 mukaisesti (D041427 – 2015/2962(RSP))
P8_TA(2015)0409B8-1228/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen täytäntöönpanopäätökseksi, jolla myönnetään lupa dietyyliheksyyliftalaatin (DEHP) käyttötarkoituksille Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 mukaisesti (D041427),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006(1) ja erityisesti sen 64 artiklan 8 kohdan,

–  ottaa huomioon lausunnot, jotka riskinarviointikomitea ja sosioekonomisesta analyysista vastaava komitea(2) ovat antaneet asetuksen (EY) N:o 1907/2006 64 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(3) 11 artiklan,

–  ottaa huomioon direktiivin 2008/98/EY(4) ja erityisesti sen 4 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1386/2013/EU(5) ja erityisesti sen liitteessä olevan 43 kohdan viii alakohdan,

–  ottaa huomioon komission delegoidun direktiivin (EU) 2015/863(6),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman resurssitehokkuudesta: siirtyminen kohti kiertotaloutta(7),

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 106 artiklan 2 ja 3 kohdan,

A.  toteaa, että DEHP sisältyy asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (REACH-asetus) liitteeseen XIV, koska se on luokiteltu lisääntymismyrkylliseksi kategorian 1B aineeksi; toteaa, että DEHP on lisääntymismyrkyllisten ominaisuuksiensa vuoksi REACH-asetuksen luettelossa aineista, jotka mahdollisesti sisällytetään lupamenettelyn piiriin;

B.  toteaa, että komissio pyrkii ehdotuksellaan täytäntöönpanopäätökseksi dietyyliheksyyliftalaatin (DEHP), dibutyyliftalaatin (DBP), bentsyylibutyyliftalaatin (BBP) ja di-isobutyyliftalaatin (DIBP) määrittelemisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 57 artiklan f alakohdassa tarkoitetuiksi erityistä huolta aiheuttaviksi aineiksi siihen, että DEHP määritellään erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi;

C.  toteaa, että DEHP sisällytettiin jo vuonna 2000 komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille esittämän hormonaalisia haitta-aineita koskevaa yhteisön strategiaa käsittelevän tiedonannon (COM(1999)0706) perusteella liitteeseen 1, joka käsitti 553 sellaisen kemikaalien kategoriaan I kuuluvan ehdokasaineen luettelon, jotka osoittivat terveillä eläimillä hormonitoimintaa häiritseviä vaikutuksia ainakin yhdellä eläinlajilla(8);

D.  toteaa, että DEHP oli yksi kuudesta ensimmäisestä yhdisteestä, joiden käytöstä piti REACH-asetuksen mukaan luopua asteittain, kuten komissio ilmoitti 17. helmikuuta 2011(9);

E.  panee merkille, että jäsenvaltioiden komitea hyväksyi 12. joulukuuta 2014 yksimielisesti DEHP:n luokittelun aineeksi, joka aiheuttaa samantasoisen huolen johtuen sen hormonitoimintaa häiritsevästä vaikutuksesta ympäristössä(10); panee merkille, että jäsenvaltioiden komitea totesi yksimielisesti, että DEHP:n tapauksessa on tieteellisiä todisteita hormonitoimintaa häiritsevästä vaikutuksesta sekä tämän vaikutuksen ja ihmisten terveyteen kohdistuvan kielteisen vaikutuksen välisestä syy‑yhteydestä;

F.  panee merkille, että komissio yhtyy täysin jäsenvaltioiden komitean kantaan ja toteaa, että näillä neljällä ftalaatilla, joihin DEHP kuuluu, on hormonitoimintaa häiritseviä vaikutuksia ja että tämän vaikutustavan kielteiset seuraukset ovat samanlaisia kuin vaikutukset, jotka johtivat niiden luokitteluun lisääntymismyrkyllisiksi ja erityistä huolta aiheuttaviksi aineiksi REACH-asetuksen 57 artiklan c alakohdan mukaisesti; panee merkille myös, että komissio totesi jäsenvaltioiden komitean enemmistön katsoneen, että näiden vaikutuksien aiheuttama huoli on samantasoinen;

G.  panee merkille, että komissio esitti 21. lokakuuta 2015 ehdotuksen täytäntöönpanosäädökseksi, jolla DEHP luokitellaan hormonitoimintaa häiritseväksi aineeksi, jonka vaikutukset ihmisen terveyteen aiheuttavat samantasoisen huolen REACH-asetuksen 57 artiklan f alakohdan mukaisesti;

H.  toteaa, että riskinarviointikomitean lausunnossa pannaan merkille DEHP:n hormonitoimintaa häiritsevä vaikutus mutta todetaan myös, että aine on sisällytetty liitteeseen XIV sen lisääntymismyrkylliseksi luokittelun vuoksi (57 artiklan c alakohta) eikä sen hormonitoimintaa häiritsevien ominaisuuksien vuoksi (57 artiklan f alakohta); toteaa, että sen vuoksi DEHP:n tämänhetkinen arviointi rajoittuu sen lisääntymismyrkyllisyyteen;

I.  toteaa, että DEHP olisi luokiteltava erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi, koska se täyttää REACH-asetuksen 57 artiklan f alakohdan edellytykset, eli sillä se on hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia, joiden osalta on tieteellisiä todisteita todennäköisistä vakavista vaikutuksista ihmisten terveyteen, ja sen aiheuttama huoli näin on samantasoinen kuin muilla REACH-asetuksen 57 artiklan a–e alakohdassa tarkoitetuilla aineilla;

J.  toteaa, että hakija on hakenut lupaa REACH-asetuksen 60 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun riittävän hyvän hallinnan perusteella; toteaa, että REACH-asetuksen 3 kohdan a alakohdan mukaan riittävän hyvää hallintaa ei sovelleta aineisiin, jotka täyttävät syöpää tai perimän muutoksia aiheuttaviksi tai lisääntymiselle vaarallisiksi luokittelun edellytykset tai saman asetuksen 57 artiklan f alakohdan vaatimukset ja joille ei ole mahdollista määrittää kynnystä asetuksen liitteessä I olevan 6.4 kohdan mukaisesti;

K.  toteaa, että DEHP:n on osoitettu vaikuttavan kielteisesti nisäkkäiden hormonitoimintaan, mikä perustuu lähinnä sikiöiden testosteronitason laskua koskeviin in vivo -tuloksiin; toteaa, että näitä tuloksia tukevat myös mekanistiset, niin ikään in vivo -havainnot, geenien vaikutuksen heikkenemisestä steroidien tuotantoon liittyvässä biosynteesissä; toteaa, että rotilla on havaittu lukuisia haittavaikutuksia, kuten nännien sisäänvetäytymisen yleistymistä, anuksen ja sukuelinten välisen etäisyyden pienenemistä, sukuelinten epämuodostumia, spermatosyyttien määrän vähenemistä sekä kivesten muutoksia ja monitumaisia gonosyytteja, munanjohtimien surkastumista sekä Leydigin solujen liikakasvua;

L.  toteaa DEHP:tä koskevien tieteellisten todisteiden osoittavan, että sille altistuminen kehityksen kriittisessä vaiheessa voi aiheuttaa peruuttamattomia kehitysvaikutuksia, jotka johtavat vakaviin kehitystä ja lisääntymistä koskeviin seurauksiin, ja ne ovat erityisen vakavia ihmisten terveyden ja luonnonvaraisten eläinlajien kannalta myös siksi, että elämän varhaisessa vaiheessa tapahtuneen altistumisen kielteiset vaikutukset voivat ilmetä vasta myöhemmissä elämänvaiheissa;

M.  toteaa, että hakemuksissa esitettyihin tietoihin perustuvan riskinarviointikomitean lausunnon mukaan hakijat eivät osoittaneet, että hakemusten kattamista käyttötarkoituksista työntekijöiden terveydelle aiheutuvia riskejä on hallittu riittävällä tavalla REACH-asetuksen 60 artiklan 2 kohdan mukaisesti; toteaa, että riskinarviointikomitean mukaan ei siksi ole asianmukaista myöntää lupaa tämän säännöksen nojalla;

N.  toteaa, että riskinarviointikomitean lausunnosta huolimatta sosioekonomisesta analyysista vastaava komitea totesi, että luvan myöntäminen näihin käyttötarkoituksiin olisi oikeasuhteista ja että hakemuksen kattamasta käytöstä saatava sosioekonominen hyöty olisi merkittävämpi kuin sen ihmisten terveydelle aiheuttama riski; toteaa, että sosioekonomisesta analyysista vastaavan komitean lausunnossa vahvistettiin, että hakijan esittämässä sosioekonomisessa analyysissa oli merkittäviä puutteita eikä se esimerkiksi sisältänyt terveysvaikutusten arviointia, joka selvittäisi jäljelle jäävän työntekijöiden terveydelle aiheutuvan riskin;

O.  toteaa, että sosioekonomisesta analyysista vastaava komitea on tieteellinen komitea, jonka tehtävänä on REACH-asetuksen 64 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti arvioida hakemuksessa kuvattujen aineiden käyttöön liittyviä sosioekonomisia tekijöitä ja teknisesti toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja, eikä sen tehtävänä ole esittää johtopäätöksiä luvan oikeasuhteisuudesta silloin, kun yhteiskunnalle aiheutuvaa riskiä ei hallita riittävällä tavalla;

P.  toteaa, että hakija on vastuussa kemikaalien aiheuttamien riskien arvioinnista ja hallinnasta sekä asianmukaisten turvallisuutta koskevien tietojen antamisesta kemikaalien käyttäjille; toteaa, ettei sosioekonomisesta analyysista vastaava komitea pystynyt tekemään kvantitatiivista päätöstä jatkuvan käytön oikeasuhteisuudesta, koska tietoa työntekijöiden terveydelle aiheutuvien jäljelle jäävien riskien suuruudesta ei pystytty arvioimaan;

Q.  toteaa, että REACH-asetuksen tarkoituksena on varmistaa korkeatasoinen ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu, mukaan lukien vaihtoehtoisten keinojen edistäminen aineiden vaarojen arvioimiseksi, sekä aineiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla samalla kilpailukykyä ja innovointia edistäen;

R.  toteaa, että hakemukset käsittelevät hyvin monenlaisia käyttötarkoituksia, joihin kuuluisi esimerkiksi käyttö DEHP:tä sisältävän kierrätetyn pehmeän PVC:n käsittelyssä yhdisteissä ja kuivasekoituksissa sekä DEHP:tä sisältävän kierrätetyn pehmeän PVC:n teollinen käyttö PVC-tuotteiden valmistukseen liittyvässä polymeerien käsittelyssä; toteaa, että näin laaja lupa tekisi suurelta osin tyhjäksi DEHP:n korvaamisen, johon pyrittiin sisällyttämällä se REACH-asetuksen liitteeseen XIV;

S.  toteaa, että DEHP:tä käytetään yleisesti PVC:ssä monissa tavallisissa kulutustavaroissa, kuten tekstiileissä, huonekaluissa ja rakennusmateriaaleissa; toteaa, ettei se sitoudu kemiallisesti muoviin, minkä vuoksi sitä joutuu helposti ympäristöön;

T.  toteaa, että lupahakemuksessa olisi keskityttävä aineen käyttöön, eikä luvan myöntämisen kannalta ole merkitystä sillä, että ainetta on kierrätetyissä materiaaleissa;

U.  toteaa sosioekonomisesta analyysista vastaavan komitean ilmoittaneen, että vain vähän DEHP:tä sisältävää teollisuusjätettä voitaisiin käyttää vaihtoehtoisena raaka-aineena, mikä myös parantaisi tuotettujen uusiomateriaalien laatua, mutta että olisi epätodennäköistä, että kierrättäjä voisi siirtää entistä parempien uusiomateriaalien korkeamman hinnan jatkokäyttäjille, koska nämä tuottavat usein tuotteita, joiden hinta on arvoasteikon alapäässä; toteaa sosioekonomisesta analyysista vastaavan komitean ilmoittaneen, että muovinjalostajien vaihtoehtona ei harkittu uuden PVC:n käyttöä raaka-aineena muiden, ei erityistä huolta aiheuttavien pehmittimien kanssa kierrätysmateriaalin asemesta, koska hakijat osoittivat, etteivät muovinjalostajat ehkä säilyttäisi kilpailukykyään, kun uuden PVC:n käytöstä aiheutuvat lisäkustannukset otettaisiin huomioon;

V.  ei pidä hyväksyttävänä, että hyväksytään mahdollisesti suuri kasvu miesten hedelmättömyysluvuissa vain siksi, että sallitaan pehmeän PVC:n kierrättäjien ja jatkokäyttäjien säästävän halpojen hyödykkeiden tuotantokustannuksissa niin, että he voivat kilpailla huonolaatuisen tuonnin kanssa;

W.  toteaa, että vaikka DEHP:lle onkin useita korvaavia aineita, hakijat eivät ole esittäneet kattavaa analyysia markkinoilla saatavissa olevista vaihtoehdoista, joilla DEHP voitaisiin korvata hakemusten kattamissa käyttötarkoituksissa;

X.  toteaa, että yksi luvan myöntämistä puoltavista sosioekonomisesta analyysista vastaavan komitean argumenteista on, että on olemassa poliittisia ja yhteiskunnallisia kannustimia kierrätyksen edistämiseksi kestävänä tapana käsitellä luonnonvaroja; toteaa, että tämä yksinkertaistettu argumentti jättää huomiotta direktiivin 2008/98/EY 4 artiklan mukaisen jätehierarkian, jonka mukaan ennaltaehkäisy on asetettava kierrätyksen edelle; toteaa, ettei tämän yksinkertaisen argumentin yhteydessä oteta huomioon myöskään seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman nimenomaisia vaatimuksia, joiden mukaan on kehitettävä myrkyttömien materiaalien kierto niin, että kierrätettyä jätettä voidaan käyttää tärkeänä ja luotettavana raaka-ainelähteenä unionissa;

Y.  toteaa parlamentin lisäksi korostaneen 9. heinäkuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa resurssitehokkuudesta ja siirtymisestä kohti kiertotaloutta, ettei kierrättäminen saa olla perusteena tunnetusti vaarallisten aineiden käytön jatkamiselle; toteaa, että DEHP on tunnetusti vaarallinen aine, jollaiseksi sen on tunnustanut myös alan teollisuus(11);

Z.  toteaa, että DEHP:n käyttöä sähkö- ja elektroniikkalaitteissa on rajoitettu komission delegoidulla direktiivillä (EU) 2015/863; toteaa, että tätä tukivat esimerkiksi arvio DEHP:n turvallisempien vaihtoehtojen saatavuudesta sekä myönteinen sosioekonominen arvio(12);

AA.  toteaa sosioekonomisesta analyysista vastaavan komitean tulleen siihen tulokseen, ettei se pysty hakijan esittämien tietojen perusteella toteamaan, että yhteiskunnalle aiheutuisi nettokustannuksia, jos lupaa ei myönnettäisi; toteaa, etteivät hakijat ole näin osoittaneet aineen käytöstä saatavia sosioekonomisia hyötyjä eivätkä luvan epäämisen sosioekonomisia vaikutuksia REACH-asetuksen 60 artiklan 4 kohdan c alakohdan edellyttämällä tavalla;

AB.  toteaa, että luvan myöntäminen näin puutteellisen hakemuksen perusteella loisi erittäin kielteisen ennakkotapauksen REACH-asetuksen nojalla tehtäville tuleville lupapäätöksille;

AC.  toteaa, että REACH-asetuksen 1 artiklan 3 kohdan mukaan asetus perustuu ennalta varautumisen periaatteeseen ja että epävarmoissa tapauksissa ihmisten terveyden ja ympäristön suojeluun liittyvät seikat on asetettava etusijalle yleisiin taloudellisiin tekijöihin nähden;

AD.  toteaa, että komissio on vastuussa Euroopan kansalaisille kansalaisten ja ympäristön suojelemisesta vaarallisilta kemikaaleilta ja sen on tuettava innovointia myös liittyen entistä turvallisempiin kemikaaleihin ja tuotteisiin ja edistettävä näin entistä kestävämpää taloutta;

1.  katsoo, että ehdotus komission täytäntöönpanopäätökseksi ylittää asetuksessa (EY) N:o 1907/2006 säädetyn täytäntöönpanovallan;

2.  kehottaa komissiota peruuttamaan ehdotuksensa täytäntöönpanopäätökseksi ja esittämään uuden ehdotuksen, jossa hylätään DEHP:tä sisältävän kierrätetyn pehmeän PVC:n käsittelyä koskevat lupahakemukset;

3.  kehottaa komissiota lopettamaan nopeasti DEHP:n käytön kaikissa vielä jäljellä olevissa sovelluksissa etenkin, kun pehmeälle PVC:lle ja DEHP:lle on yleisesti saatavilla turvallisempia vaihtoehtoja;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18. joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta (EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1).
(2)http://echa.europa.eu/documents/10162/b50d9fc3-f6db-4e91-8a95-c8397bb424d2http://echa.europa.eu/documents/10162/8d9ee7ac-19cf-4b1a-ab1c-d8026b614d7a
(3)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16. helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
(4)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3).
(5)Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1386/2013/EU, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013, vuoteen 2020 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa” (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171).
(6)Komission delegoitu direktiivi (EU) 2015/863, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU liitteen II muuttamisesta rajoitusten kohteena olevien aineiden luettelon osalta (EUVL L 137, 4.6.2015, s. 10).
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0266.
(8)http://ec.europa.eu/environment/archives/docum/pdf/bkh_annex_01.pdf
(9)http://europa.eu/rapid/press-release_IP-11-196_en.htm?locale=en
(10)http://echa.europa.eu/view-article/-/journal_content/title/the-member-state-committee-unanimously-agreed-to-identify-the-phthalate-dehp-as-an-svhc-because-of-its-endocrine-disrupting-properties-in-the-environm
(11)http://www.vinylplus.eu/uploads/docs/VinylPlus_Progress_Report_2015_English.pdf
(12)http://www.umweltbundesamt.at/fileadmin/site/umweltthemen/abfall/ROHS/finalresults/Annex6_RoHS_AnnexII_Dossier_DEHP.pdf


Radikalisoitumisen ja terroristijärjestöjen harjoittaman unionin kansalaisten värväyksen ennaltaehkäiseminen
PDF 245kWORD 140k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2015 radikalisoitumisen ja terroristijärjestöjen harjoittaman unionin kansalaisten värväyksen ennaltaehkäisemisestä (2015/2063(INI))
P8_TA(2015)0410A8-0316/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 5, 6, 7, 8, 10 ja 21 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 4, 8, 10, 16, 67, 68, 70, 71, 72, 75, 82, 83, 84, 85, 86, 87 ja 88 artiklan,

–  ottaa huomioon julkaisun "European Union Minorities and Discrimination Survey Data – Focus Report 2: Muslims" ja Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksen "Jewish people's experiences and perceptions of hate crime and discrimination in European Union Member States",

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2004 hyväksytyn YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman terroritekojen aiheuttamista uhkista kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 6, 7 ja 8 artiklan, 10 artiklan 1 kohdan sekä 11, 12, 21, 48, 49, 50 ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon neuvoston 25. helmikuuta 2010 hyväksymän unioni sisäisen turvallisuuden strategian,

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2010 annetun komission tiedonannon "EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelma: viisi askelta kohti turvallisempaa Eurooppaa" (COM(2010)0673), joka koskee radikalisoitumisen tunnistamista koskevan unionin verkoston perustamista,

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman toisesta kertomuksesta EU:n sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanosta(1),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Terrorismiin ja väkivaltaisiin ääriliikkeisiin johtavan radikalisoitumisen ehkäiseminen: EU:n toimien tehostaminen” (COM(2013)0941),

–  ottaa huomioon radikalisoitumisen ja terrorismiin värväyksen torjumiseksi laaditun tarkistetun EU:n strategian, joka hyväksyttiin oikeus- ja sisäasioiden neuvoston istunnossa 19. toukokuuta 2014 ja jonka neuvosto vahvisti kokouksessaan 5. ja 6. kesäkuuta 2014 (9956/14),

–  ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Viimeinen kertomus vuosien 2010–2014 sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanosta” (COM(2014)0365),

–  ottaa huomioon EU:n terrorismitilannetta ja -suuntauksia vuonna 2014 käsittelevän Europolin raportin (Terrorism Situation and Trend Report – TE-SAT),

–  ottaa huomioon 24. syysluuta 2014 hyväksytyn YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman terroritekojen aiheuttamista uhista kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle (päätöslauselma 2178 (2014)),

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2014 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle esitetyn EU:n terrorismintorjunnan koordinaattorin raportin (15799/14),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategian uudistamisesta(2),

–  ottaa huomioon 9. lokakuuta ja 5. joulukuuta 2014 pidetyn oikeus- ja sisäasioiden neuvoston kokouksen päätelmät,

–  ottaa huomioon 11. tammikuuta 2015 pidetyssä oikeus- ja sisäasioiden neuvoston epävirallisessa kokouksessa hyväksytyn julkilausuman,

–  ottaa huomioon 28. tammikuuta 2015 pidetyssä täysistunnossa käymänsä keskustelun terrorisminvastaisista toimista,

–  ottaa huomioon terrorismin vastaisista toimista 11. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman(3),

–  ottaa huomioon Riiassa 29.–30. tammikuuta 2015 pidetyn oikeus- ja sisäasioiden neuvoston epävirallisen kokouksen,

–  ottaa huomioon 12. ja 13. maaliskuuta 2015 kokoontuneen oikeus- ja sisäasioiden neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 annetun komission tiedonannon Euroopan turvallisuusagendasta (COM(2015)0185),

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen antaman tuomion tietojen säilyttämisestä annetusta direktiivistä,

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 hyväksytyt terrorismin ennaltaehkäisyä koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen lisäpöytäkirjan sekä väkivaltaisten ääriliikkeiden ja terrorismiin johtavan radikalisoitumisen torjuntaa koskevan Euroopan neuvoston toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon komission vihreän kirjan aiheesta "Keskinäisen luottamuksen lujittaminen Euroopan oikeudenkäyttöalueella – Vihreä kirja EU:n rikosoikeuden soveltamisesta vapaudenmenetykseen liittyvissä kysymyksissä" (COM(2011)0327),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A8-0316/2015),

A.  toteaa, että yli 5 000 unionin kansalaista on liittynyt terroristijärjestöihin ja muihin sotilaallisiin ryhmiin, erityisesti Isis (Da'esh) -järjestön, Jahbat al-Nusran ja muiden järjestöjen riveihin, Euroopan unionin ulkopuolella, erityisesti Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella (MENA-alue); toteaa, että tämä ilmiö voimistuu ja laajenee kaiken aikaa;

B.  toteaa, että radikalisoitumisesta on tullut termi, jolla kuvataan sellaisten ihmisten muodostamaa ilmiötä, joiden tukemat suvaitsemattomat mielipiteet, näkemykset ja ajatukset saattavat johtaa väkivaltaiseen ääriajatteluun;

C.  toteaa, että äskettäiset terrori-iskut Ranskassa, Belgiassa, ja Tunisiassa ja Kööpenhaminassa ovat korostaneet turvallisuusuhkaa, joka näiden "ulkomaalaisten" taistelijoiden, jotka usein ovat EU:n kansalaisia, läsnäolosta ja liikkumisesta Euroopan alueella ja sen lähialueilla aiheutuu; toteaa, että EU tuomitsee erittäin voimakkaasti nämä iskut ja on sitoutunut taistelemaan terrorismia vastaan jäsenvaltioiden rinnalla EU:n alueella ja sen ulkopuolella;

D.  toteaa, että Pariisissa 13. marraskuuta 2015 tehdyt kauheat terrori-iskut, joissa satoja ihmisiä kuoli tai loukkaantui, ovat jälleen osoittaneet, että jäsenvaltioiden ja unionin on toteutettava viipymättä koordinoituja toimia radikalisoitumisen estämiseksi ja terrorismin torjumiseksi;

E.  pitää terrorismin uhkaa EU:ssa merkittävänä erityisesti niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat osallistuneet tai osallistuvat edelleen sotilaallisesti ulkoisiin operaatioihin Lähi-idässä ja Afrikassa;

F.  katsoo, että näiden "eurooppalaisten taistelijoiden" radikalisoituminen on monimutkainen ja dynaaminen ilmiö, jonka taustalla on maailmanlaajuisten, sosiologisten ja poliittisten tekijöiden kokonaisuus; katsoo, että radikalisoitumiselle ei voida määrittää yksittäistä profiilia, vaan se koskee yhteiskunnallisesta alkuperästä riippumatta miehiä, naisia ja varsinkin nuoria eurooppalaisia, joiden yhteinen piirre on tuntea joutuneensa välirikkoon yhteiskunnan kanssa; katsoo, että radikalisoitumisen syyt voivat olla yhtä lailla sosiaalis-taloudellisia, ideologisia, henkilökohtaisia tai psyykkisiä ja että tämän takia sitä voidaan ymmärtää vain ottamalla huomioon kunkin yksilön tausta;

G.  katsoo, että terrorismin ja radikalisoitumisen vuoksi uskonnoista muodostetaan usein stereotyyppisiä käsityksiä, mikä puolestaan johtaa rasismiin, muukalaisvihaan tai mielipiteeseen, vakaumukseen tai uskontoon kohdistuvaan suvaitsemattomuuteen perustuvien viharikosten ja vihapuheen uuteen lisääntymiseen; katsoo, että on huomautettava, että yksi radikalisoitumisen syistä on uskonnon kieroutunut väärinkäyttö eikä uskonto itsessään;

H.  toteaa, että radikalisoitumista ei voi liittää mihinkään tiettyyn ideologiaan tai vakaumukseen, mutta sitä voi ilmetä missä tahansa niistä;

I.  toteaa, että yksi väkivaltaisten ääriliikkeiden edustajien käyttämistä argumenteista nuorten värväämisessä on, että islaminvastaisuus on kasvamassa terrorismin vastaisen sodan seurauksena ja että Eurooppa ei enää ole paikka, jonne muslimit olisivat tervetulleita tai jossa he voisivat elää tasavertaisina ja harjoittaa uskontoaan ilman syrjinnän ja leimautumisen pelkoa; toteaa, että tämä voi johtaa haavoittuvuuden tunteeseen, aggressiiviseen vihaan, turhautumiseen, yksinäisyyteen ja yhteiskunnasta eristäytymiseen;

J.  katsoo, että radikalisoitumisen torjuntaa ei voida rajoittaa islamistiseen radikalismiin; toteaa, että uskonnollista radikalisoitumista ja väkivaltaisia ääriliikkeitä esiintyy myös koko Afrikan mantereella; toteaa, että myös poliittinen radikalisoituminen on koskettanut Eurooppaa vuonna 2011 Norjassa, kun Anders Behring Breivik teki iskunsa;

K.  toteaa, että suurin osa EU:n jäsenvaltioissa sattuneista terrori-iskuista on separatistijärjestöjen tekemiä;

L.  toteaa, että Europolin mukaan vuonna 2013 EU:n alueella tehtiin 152 terrori-iskua, joista kaksi oli "uskonnollisiin vaikuttimiin perustuvia" ja 84 tapauksessa vaikuttimina olivat etniset ja kansallismieliset tai separatistiset näkemykset, ja että vuonna 2012 EU:ssa tehtiin 219 terrori-iskua, joista kuusi oli "uskonnollisiin vaikuttumiin perustuvia";

M.  toteaa, että terrorismin torjunta sekä radikalisoitumisen ja terroristijärjestöjen harjoittaman unionin kansalaisten värväyksen ennaltaehkäisy kuuluvat yhä lähinnä jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta toteaa, että Euroopan laajuinen yhteistyö on välttämätöntä lainvalvontaviranomaisten välisen vaikuttavan ja tehokkaan tietojenvaihdon varmistamiseksi, jotta voidaan torjua terroristien aiheuttaman uhan rajat ylittävää vaikutusta; toteaa, että tarvitaan Euroopan laajuista yhteistä lähestymistapaa, joka tuo lisäarvoa siinä muodossa, että näitä aloja koskevaa lainsäädäntöä tarvittaessa koordinoidaan tai yhdenmukaistetaan alueella, jolla unionin kansalaiset liikkuvat vapaasti, ja terrorismin ennaltaehkäisystä ja torjunnasta tehdään tehokasta; katsoo, että laittoman asekaupan torjunnan pitäisi olla EU:n ensisijainen tavoite vakavan ja järjestäytyneen kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa;

N.  katsoo, että ihmisoikeuksien on oltava keskeisellä sijalla unionin terrorismin torjuntaa ja radikalisoitumisen ehkäisemistä koskevissa toimintalinjoissa, ja on varmistettava, että saavutetaan oikeanlainen tasapaino yleisen turvallisuuden ja ihmisten perusoikeuksien, kuten turvallisuutta ja yksityisyyttä koskevan oikeuden sekä ilmaisun-, uskonnon- ja yhdistymisvapautta koskevan oikeuden kunnioittamisen välillä;

O.  toteaa, että juutalaisyhteisöt ovat terroristi- ja juutalaisvastaisten iskujen kohde ja että iskut saavat aikaan yhä kasvavan epävarmuuden ja pelon tunteen näiden yhteisöjen keskuudessa Euroopassa;

P.  toteaa, että terrorismin ja ulkomaisten taistelijoiden lisääntyminen on lisännyt suvaitsemattomuutta etnisiä ja uskonnollisia yhteisöjä kohtaan useissa Euroopan maissa; katsoo, että kokonaisvaltainen lähestymistapa yleisen syrjinnän ja erityisesti islamin- ja juutalaisvastaisuuden torjumiseksi täydentää erityistä terrorismiin liittyvän ääriajattelun ehkäisemistä;

Q.  toteaa, että Euroopassa on jo olemassa joitakin välineitä, joiden avulla voidaan torjua unionin kansalaisten radikalisoitumista ja että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä täysimääräisesti näitä välineitä ja pyrittävä niiden parantamiseen, jotta välineet vastaavat paremmin EU:n ja jäsenvaltioiden nykyisiä haasteita; toteaa, että jäsenvaltiot ovat haluttomia tekemään yhteistyötä arkaluonteisilla aloilla kuten tietojen ja tiedustelutietojen jakamisessa; toteaa, että terrorismiin johtavan radikalisoitumisen merkitys on huomattavasti kasvanut ja se on täydellisessä ristiriidassa eurooppalaisten arvojen kanssa, joten on otettava käyttöön uusia keinoja, kuitenkin perusoikeuskirjaa noudattaen;

R.  toteaa, että perusoikeuksien ja kansalaisvapauksien kunnioittaminen on välttämätöntä kaikissa EU:n ja jäsenvaltioiden toteuttamissa toimenpiteissä, mikä koskee erityisesti oikeutta yksityiselämään, turvallisuuteen, tietosuojaan, syyttömyysolettamaan ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja menettelyyn sekä ilmaisunvapautta ja uskonvapautta; toteaa, että unionin kansalaisten turvallisuuden yhteydessä on suojeltava heidän oikeuksiaan ja vapauksiaan; toteaa, että nämä kaksi periaatetta ovat saman kolikon kaksi puolta;

S.  toteaa, että se, missä määrin jäsenvaltiot ottavat vastuuta radikalisoitumisriskin ehkäisemisestä ja terroristijärjestöjen harjoittaman värväyksen ennaltaehkäisystä, voi vaihdella suuresti jäsenvaltioiden välillä; toteaa, että jotkut jäsenvaltiot ovat jo ryhtyneet tehokkaisiin toimenpiteisiin, mutta toiset ovat myöhässä tämän ilmiön torjunnassa;

T.  toteaa, että vaaditaan kiireesti Euroopan laajuista yhteistoimintaa, jotta voidaan ehkäistä unionin kansalaisten radikalisoitumista ja terroristijärjestöihin värväystä ja hillitä tätä laajenevaa ilmiötä sekä estää näin unionin kansalaisten lähtö konfliktialueille, saada kotiin jääneet kansalaiset luopumaan radikalismista ja estää uudet terroriteot;

U.  toteaa, että kyseessä on kansainvälinen ilmiö ja että oppia voidaan ottaa eri puolilla maailmaa saaduista kokemuksista;

V.  toteaa, että nyt on tärkeää korostaa enemmän ennaltaehkäisytoimenpiteitä reaktiivisten toimenpiteiden sijasta unionin kansalaisten radikalisoitumisen ja terroristijärjestöihin värväyksen yhteydessä sekä panostaa niihin; toteaa, että strategia ääriliikkeiden, radikalisoitumisen ja terroristien värväyksen torjumiseksi EU:ssa voi toimia vain, jos se laaditaan yhdessä palaavien "ulkomaisten taistelijoiden" integrointia, sosiaalista osallistamista, kuntouttamista ja radikalismista luopumista koskevan strategian kanssa;

W.  katsoo, että tietyt internetin käyttömuodot edistävät radikalisoitumista antamalla koko maailman fanaatikoille mahdollisuuden olla toisiinsa yhteydessä ja värvätä haavoittuvassa asemassa olevia yksilöitä ilman minkäänlaista fyysistä kosketusta ja vaikeasti jäljitettävällä tavalla;

X.  toteaa, että on tärkeää erottaa selvästi toisistaan toiminta, jonka tarkoituksena on valmistella ja/tai tukea terrori-iskuja, ja toisaalta ääriajattelijoiden teot ja mielipiteet, joista puuttuu tahallisuus ja tuottamuksellisuus (mens rea) ja rikollinen teko (actus reus);

Y.  toteaa, että terrorismiin johtava radikalisoituminen johtuu ilmeisesti sekä unionin sisäisistä että ulkoisista seikoista;

Z.  katsoo, että terrorismiin johtavan radikalisoitumisen torjunta on toteutettava käyttämällä globaalia lähestymistapaa, jonka tarkoituksena on taata avoin ja yhteisten arvojen perustalle nojaava Eurooppa;

AA.  katsoo, että nuorten radikalisoitumista ei pidä erottaa sosiaalisesta ja poliittisesta asiayhteydestään, ja toteaa, että sitä on tutkittava osana konflikteja ja väkivaltaa koskevia laajempia sosiologisia tutkimuksia;

AB.  katsoo, että terrorismiin johtavan radikalisoitumisen syitä ei ole riittävästi tutkittu; katsoo, että vajavaista integroitumista ei voida pitää terrorismiin johtavan radikalisoitumisen ensisijaisena syynä;

AC.  toteaa, että unionin tuomioistuimen mukaan se, että henkilö on kuulunut organisaation, joka kuuluu terroritekoihin osallistumisen vuoksi yhteisen kannan 2001/931/YUTP liitteessä olevaan luetteloon, ja se, että kyseinen henkilö on tukenut aktiivisesti kyseisen organisaation käymää aseellista taistelua, ei muodosta automaattisesti painavaa perustetta katsoa, että kyseinen henkilö on syyllistynyt ”vakavaan ei-poliittiseen rikokseen” tai ”Yhdistyneiden kansakuntien tarkoitusten ja periaatteiden vastaiseen tekoon”; toteaa, että toisaalta tilanne, jossa on painavia perusteita katsoa, että henkilö on syyllistynyt tällaiseen rikokseen tai tällaisiin tekoihin, edellyttää tiedossa olevien asioiden tapauskohtaista arviointia sekä sen arviointia, voidaanko kyseisen henkilön osoittaa olevan henkilökohtaisesti vastuussa näiden tekojen suorittamisesta;

AD.  toteaa, että toimivaltaisten viranomaisten on suoritettava kansallisten tuomioistuinten valvonnassa tapauskohtainen arviointi tiedossa olevista seikoista, jotka koskevat sekä organisaatiota että kyseessä olevaa pakolaista, jos ne aikovat kumota pakolaiselle myönnetyn oleskeluluvan sillä perusteella, että kyseinen pakolainen tukee tällaista terroristiorganisaatiota;

I.Eurooppalainen lisäarvo radikalisoitumisen ennaltaehkäisyssä

1.  ottaa huomioon Pariisin dramaattiset tapahtumat, tuomitsee murhaiskut ja ilmaisee osanottonsa ja solidaarisuutensa uhreille ja heidän omaisilleen; toteaa, että on tarpeen sitoutua väkivallan torjuntaan; tuomitsee myös yksityishenkilöiden ja viranomaisten käyttämät stereotypiat sekä muukalaisvihamieliset ja rasistiset puheet ja käytänteet, joilla terrori-iskut yhdistetään suoraan tai epäsuorasti pakolaisiin, jotka turvallisen paikan löytämisen toivossa parhaillaan pakenevat kotimaistaan sotaa ja väkivaltaisuuksia, joita he kokevat siellä päivittäin;

2.  korostaa, että terrorismia ei saa eikä pidä yhdistää mihinkään määrättyyn uskontoon, kansallisuuteen tai kulttuuriin;

3.  ilmaisee huolestuneisuutensa siitä, että jos terrorismin leviämiseen johtaviin olosuhteisiin ei puututa, Euroopan unionin kansalaisia matkustaa tulevina vuosina todennäköisesti yhä enemmän – varsinkin kun otetaan huomioon MENA-alueen sotatoimien kiihtyminen – muihin maihin liittyäkseen jihadisti- ja muihin ääriryhmiin ja he ovat todennäköisesti myös entistä merkittävämpi turvallisuusriski palatessaan unionin alueelle ja naapurimaihin; kehottaa toteuttamaan kattavan tutkimuksen terrorismin ehkäisemiseen ja torjuntaan liittyvien kansallisten ja EU:n tason toimien tehokkuudesta;

4.  vaatii komissiota asettamaan etusijalle toimintasuunnitelman radikalisoitumisen ja terrorismiin värväyksen ehkäisemistä koskevan EU:n strategian täytäntöönpanemiseksi ja arvioimiseksi ja perustamaan tämän toimintasuunnitelman parhaiden käytäntöjen vaihtoon ja taitojen yhdistämiseen Euroopan unionissa, jäsenvaltioissa toteutettujen toimenpiteiden arviointiin ja yhteistyöhön kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa noudattaen täysin kansainvälisiä ihmisoikeusyleissopimuksia ja soveltaen monisidosryhmäiseen ja monialaiseen osallistumiseen ja konsultointiin perustuvaa lähestymistapaa; katsoo, että komission olisi oltava mukana ja tuettava jäsenvaltioita sellaisen tehokkaan ja intensiivisen viestintästrategian laatimisessa, jolla ehkäistään unionin kansalaisten ja EU:n alueella asuvien muiden kuin EU:n kansalaisten radikalisoitumista sekä heidän päätymistään terroristijärjestöjen värväämiksi;

5.  pyytää jäsenvaltioita koordinoimaan strategiansa ja jakamaan käytettävissään olevat tiedot ja kokemukset, ottamaan käyttöön hyvät käytännöt sekä kansallisella että unionin tasolla ja tekemään yhteistyötä uusien aloitteiden tekemiseksi radikalisoitumisen ja terrorismiin värväyksen torjunnan alalla saattamalla kansalliset ehkäisystrategiat ajan tasalle ja ottamalla käyttöön käytännön toimijoiden verkostot radikalisoitumisen ja terrorismiin värväyksen torjumiseksi laaditussa EU:n strategiassa määritettyjen kymmenen ensisijaisen toiminta-alan perusteella; korostaa, että on tärkeää edistää ja vahvistaa lainvalvontaviranomaisten rajatylittävää yhteistyötä, ja painottaa, että on äärimmäisen tärkeää tarjota kentällä työskenteleville poliiseille riittävät resurssit ja koulutus;

6.  pyytää paljastamaan kaikki neuvoston toimintasuunnitelmat ja suuntaviivat käynnissä olevasta radikalisoitumisen ja terroristijärjestöihin värväyksen torjumista koskevasta EU:n strategiasta;

7.  katsoo, että jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten olisi nojauduttava terrorismin ennaltaehkäisyä koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen lisäpöytäkirjaan ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan nro 2178, jotta saadaan aikaan yhteinen määritelmä "ulkomaalaisiksi taistelijoiksi" katsottavien henkilöiden kriminalisointia varten; kehottaa komissiota laatimaan perusteellisia tutkimuksia tärkeimmistä syistä, prosessista ja eri vaikutteista ja tekijöistä, jotka johtivat radikalisoitumiseen käyttäen tukena radikalisoitumisen torjunnan verkoston (RAN) uutta erityisvalmiuskeskusta;

8.  kehottaa komissiota laatimaan tiiviissä yhteistyössä Europolin ja terrorismin torjunnan koordinaattorin kanssa Euroopan turvallisuustilannetta koskevan vuosikertomuksen, jossa käsitellään myös radikalisoitumisen riskejä ja sen seurauksia EU:n kansalaisten turvallisuudelle ja fyysiselle koskemattomuudelle, ja raportoimaan tästä aiheesta vuosittain Euroopan parlamentille;

9.  korostaa, että on tärkeää käyttää täysimääräisesti jo olemassa olevia välineitä radikalisoitumisen ja unionin kansalaisten terroristijärjestöihin värväyksen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi; korostaa, että tärkeää käyttää kaikkia asiaankuuluvia sisäisiä ja ulkoisia välineitä kokonaisvaltaisella ja kattavalla tavalla; suosittelee, että komissio ja jäsenvaltiot hyödyntävät varsinkin sisäisen turvallisuuden rahastossa käytettävissä olevia varoja poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineen avulla tukeakseen radikalisoitumisen ehkäisyyn tähtääviä hankkeita ja toimenpiteitä; korostaa tärkeää tehtävää, joka RAN-verkostolla ja sen erityisvalmiuskeskuksella voi olla unionin kansalaisten radikalisoitumisen ehkäisemistä koskevan tavoitteen saavuttamisessa kokonaisvaltaisella tavalla; toivoo, että verkosto saisi enemmän julkisuutta ja näkyvyyttä radikalisoitumisen torjunnan alalla toimivien keskuudessa;

II.Väkivaltaisten ääriliikkeiden ja terrorismiin johtavan radikalisoitumisen ehkäiseminen vankiloissa

10.  korostaa, että vankilat ovat yksi useista suotuisista ympäristöistä radikaalien ideologioiden levittämiseen ja terrorismiin johtavaan radikalisoitumiseen; kehottaa komissiota kannustamaan hyvien käytäntöjen vaihtoon jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan torjua terrorismiin johtavan radikalisoitumisen lisääntymistä Euroopan vankiloissa; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään välittömästi toimintaan, jolla ne voivat helpottaa vankiloiden tilanahtautta, joka on akuutti ongelma monissa jäsenvaltioissa ja joka lisää radikalisoitumisen vaaraa ja vähentää kuntoutumisen mahdollisuuksia; muistuttaa, että julkiset nuorisokodit, vankilat tai sosiaaliset kuntoutuslaitokset voivat myös muuttua nuorten radikalisoitumislaitoksiksi, sillä nuoret ovat erityisen haavoittuva kohde;

11.  kehottaa komissiota ehdottamaan parhaisiin käytäntöihin perustuvia suuntaviivoja toimenpiteistä, joita olisi noudatettava Euroopan unionin vankiloissa vankien radikalisoitumisen ja väkivaltaisen ääriajattelun ehkäisemiseksi ihmisoikeuksia täysin kunnioittaen; huomauttaa, että vangit, joiden on havaittu omaksuneen väkivaltaisen ääriajattelun tai jotka terroristijärjestöt ovat jo värvänneet, olisi erotettava muista vangeista yhtenä mahdollisena keinona ehkäistä sitä, että vangit ajavat uhkailulla muita vankeja terrorismiin johtavaan radikalisoitumiseen, sekä estää radikalisoitumisen leviäminen vankiloiden ulkopuolelle; varoittaa kuitenkin, että tällaisia toimenpiteitä olisi otettava käyttöön vain tapauskohtaisesti, niiden olisi perustuttava oikeuden päätökseen ja toimivaltaisten oikeusviranomaisten olisi tarkastettava ne; suosittelee edelleen, että komissio ja jäsenvaltiot tutkisivat näyttöä ja kokemuksia, joita on saatu radikalisoitumisen leviämisen estämiseksi vankiloissa tehdystä vankien erottamisesta toisistaan; katsoo, että tätä arviointia on käytettävä kansallisissa vankilajärjestelmissä noudatettavien käytäntöjen kehittämiseen; muistuttaa kuitenkin, että näiden toimenpiteiden olisi oltava oikeasuhteisia ja niissä olisi kunnioitettava täysin vangin perusoikeuksia;

12.  tukee erityiskoulutuksen käynnistämistä vankiloiden koko henkilökunnalle sekä rikosoikeusjärjestelmässä toimiville yhteistyökumppaneille, uskonnollisille työntekijöille ja kansalaisjärjestöjen työntekijöille, jotka ovat vankien kanssa vuorovaikutuksessa, jotta heidät voidaan kouluttaa havaitsemaan ja ehkäisemään käytös, joka on johtamassa radikaaliin ja ääriajatteluun perustuvaan toimintaan, sekä puuttumaan siihen; korostaa, että on tärkeää kouluttaa uskonnon tai elämänkatsomuksen edustajia taikka tunnustuksettomia edustajia ja rekrytoida heitä asianmukaisesti, jotta voidaan vastata riittävällä tavalla vankien kulttuurisiin ja uskonnollisiin tarpeisiin vankiloissa ja myös myötävaikuttaa vastavoiman tarjoamiseen mahdolliselle radikalismille;

13.  kannustaa asianmukaisesti rahoitettujen koulutusohjelmien toteuttamiseen Euroopan unionin vankiloissa, jotta voidaan edistää kriittistä ajattelua, uskonnollista suvaitsevaisuutta sekä vankien uudelleenintegroitumista yhteiskuntaan ja myös tarjota erityistä apua niille, jotka ovat nuoria, haavoittuvassa asemassa tai alttiimpia radikalisoitumiselle ja terroristijärjestöjen harjoittamalle värväykselle, ja samalla ehdottomasti kunnioittaa vankien ihmisoikeuksia; katsoo, että vankilasta vapautumisen jälkeen olisi tarjottava myös täydentäviä toimenpiteitä;

14.  toteaa, että keskeistä tällaisissa toimissa on vankilaympäristö, jossa kunnioitetaan vankien ihmisoikeuksia täysimääräisesti ja noudatetaan kansainvälisiä ja alueellisia normeja, kuten YK:n vankien kohtelun minimitasoa koskevia sääntöjä;

III.Terrorismiin johtavan radikalisoitumisen ehkäiseminen internetissä

15.  toteaa, että internet luo maailmanlaajuisen ja rajat ylittävän luonteensa vuoksi erityisiä haasteita, ja aiheuttaa siten oikeudellisia puutteita ja tuomiovaltaa koskevia ristiriitoja sekä mahdollistavat värvääjille ja radikalisoituneille henkilöille helpon etäviestinnän kaikista maailman kolkista ilman fyysisiä rajoja tai tarvetta perustaa tukikohtaa tai hakea turvapaikkaa tietystä maasta; muistuttaa, että internet ja sosiaaliset verkostot ovat merkittäviä radikalisoitumista ja fundamentalismia lietsovia foorumeita, sillä ne mahdollistavat vihapuheen ja terrorismia ylistävien viestien nopean ja laajamittaisen maailmanlaajuisen levittämisen; on huolissaan näiden terrorismia ylistävien viestien vaikutuksesta erityisesti nuoriin, sillä kyseessä on erittäin haavoittuva väestönosa; korostaa koulutuksen ja julkisten tiedotuskampanjoiden merkitystä radikalisoitumisen ehkäisemisessä verkossa; vakuuttaa olevansa sitoutunut ilmaisunvapauteen paitsi verkon ulkopuolella myös verkossa ja katsoo, että sen olisi oltava kaikkien internetin ja sosiaalisen median kautta tapahtuvan radikalisoitumisen ehkäisemistä koskevien sääntelytoimien perustana; panee merkille Euroopan tasolla internetyhtiöiden kanssa käynnistetyn vuoropuhelun, jonka tarkoituksena on estää laittoman sisällön levittäminen verkossa ja poistaa tällainen sisältö nopeasti EU:n ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti sekä tiukasti ilmaisunvapautta kunnioittaen; vaatii, että laaditaan tehokas strategia väkivaltaiseen ääriajatteluun yllyttävän laittoman sisällön havaitsemiseksi ja poistamiseksi, samanaikaisesti täysin perusoikeuksia ja ilmaisunvapautta kunnioittaen, sekä erityisesti terrorismia lietsovan propagandan vastaisen tehokkaan valistuksen leviämisen edistämiseksi;

16.  muistuttaa, että internet- ja sosiaalisen median yrityksillä ja palveluntarjoajilla on lakisääteinen velvollisuus tehdä yhteistyötä jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa poistamalla kaikki laiton sisältö, jolla levitetään väkivaltaista ääriajattelua, nopeasti ja täysin kunnioittaen oikeusvaltion periaatetta ja perusoikeuksia, ilmaisunvapaus mukaan lukien; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi harkittava oikeustoimiin, myös syytetoimiin, ryhtymistä niitä internet- ja sosiaalisen median yrityksiä ja palveluntarjoajia vastaan, jotka kieltäytyvät noudattamasta hallinto- tai oikeusviranomaisten esittämää kehotusta poistaa laiton sisältö tai terrorismia ylistävä sisältö internetalustoiltaan; katsoo, että internetalustojen kieltäytymistä yhteistyöstä tai tarkoituksellista yhteistyön laiminlyömistä, joka mahdollistaa laittoman sisällön leviämisen, olisi pidettävä avunantona, jonka voidaan katsoa vastaavan rikollista aikomusta tai laiminlyöntiä, ja että tällaiseen syyllistyvät toimijat olisi saatettava oikeuden eteen;

17.  kehottaa toimivaltaisia viranomaisia valvomaan entistä tiukemmin vihaa lietsovia internetsivustoja;

18.  on vakuuttunut siitä, että internet on tehokas foorumi ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä väkivallan vastustamista koskevien viestien levittämiseen; katsoo, että internetalan ja internetpalvelujen tarjoajien olisi tehtävä yhteistyötä jäsenvaltioiden viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa edistääkseen tehokasta ja houkuttelevaa vastapropagandaa vihapuheille ja radikalisoitumiselle verkossa, ja että tämän vastapropagandan olisi perustuttava Euroopan unionin perusoikeuskirjaan; kehottaa digitaalisia alustoja tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden, kansalaisyhteiskunnan ja terrorismiin johtavan radikalisoitumisen vähentämiseen tai vihapuheiden arviointiin erikoistuneiden järjestöjen kanssa ja osallistumaan tällä tavoin ennaltaehkäisevien viestien levittämiseen, joissa vedotaan kriittiseen ajatteluun ja kehotetaan luopumaan radikalismista, sekä sellaisten innovatiivisten laillisten keinojen määrittämiseen, joilla vastustetaan terrorismin ylistämistä ja vihapuhetta ja vaikeutetaan siten verkon kautta tapahtuvaa radikalisoitumista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tällaisen vastavalistuksen laatimista verkossa sekä tekemään tiivistä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa demokraattisen ja väkivallan vastaisen valistuksen levitys- ja edistämiskanavien lisäämiseksi;

19.  tukee ohjelmia, joilla nuoret saadaan tiedostamaan verkossa levitettävä vihapuhe ja siihen liittyvät vaarat ja joilla lisätään media- ja internetkoulutusta; tukee koulutusohjelmia, joissa aktivoidaan, koulutetaan ja muodostetaan nuorten aktivistien verkostoja puolustamaan ihmisoikeuksia verkossa;

20.  katsoo, että vastapropagandan levittäminen myös kolmansissa maissa on yksi avainkeinoista terroristiryhmien houkuttavuuden torjumiseksi MENA-alueella; kehottaa EU:ta lisäämään tukeaan Syyria-viestinnän neuvoa-antavan ryhmän (SSCAT) kaltaisille aloitteille ja edistämään tämänkaltaisten hankkeiden hyödyntämistä ja rahoitusta kolmansissa maissa;

21.  katsoo, että internetalan ja internetpalvelujen tarjoajien on tästä lähin mahdollistettava terrorismia ylistävien viestien vastaiseen valistukseen tarkoitettujen, radikalisoitumista ehkäisevien viestien hakusijoituksen parantaminen; katsoo, että Europoliin olisi perustettava EU:n erityisyksikkö jakamaan jäsenvaltioiden hyviä käytäntöjä ja myös tekemään jatkuvaa yhteistyötä internetin toimijoiden kanssa, jotta voidaan edistää viestejä, jotka tarjoavat vastavoiman vihapuheille ja terrorismin ylistämiselle, ja siten tehdä radikalisoimisesta internetin välityksellä vaikeampaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan vastapropagandan ja lieventämistoimien tehokasta käyttöä internetin kautta;

22.  tukee sellaisten toimenpiteiden toteuttamista kuten kaikkien internetin käyttäjien mahdollisuutta ilmoittaa helposti ja nopeasti verkossa ja sosiaalisissa medioissa jaettavasta laittomasta sisällöstä toimivaltaisille viranomaisille myös vihjelinjojen kautta, noudattaen kuitenkin ihmisoikeuksia ja erityisesti ilmaisunvapautta sekä EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöä;

23.  tuo esiin vakavat huolenaiheensa terroristijärjestöjen lisääntyvästä salausteknologian käytöstä, jonka vuoksi lainvalvontaviranomaisten on mahdotonta jäljittää ja seurata niiden viestintää ja radikalisoitumista lietsovan propagandan levittämistä, vaikka jäljittämiseen ja seurantaan olisi tuomioistuimen määräys; kehottaa komissiota vastaamaan viipymättä näihin huolenaiheisiin keskusteluissaan internet- ja tietotekniikkayritysten kanssa;

24.  katsoo, että kunkin jäsenvaltion olisi perustettava erityisyksikkö, joka vastaa internetissä olevan laittoman sisällön ilmoittamisesta ja edistää tällaisen sisällön havaitsemista ja poistamista; pitää myönteisenä sitä, että Europol on perustanut internetsisällöstä ilmoittamista käsittelevän yksikön (IRU), joka vastaa laittoman sisällön havaitsemisesta ja tukee jäsenvaltioita tässä asiassa kunnioittaen kuitenkin täysin kaikkien osapuolten perusoikeuksia; suosittelee, että tällaiset yksiköt tekisivät yhteistyötä myös EU:n terrorismintorjunnan koordinaattorin ja Europolin Euroopan terrorismintorjuntakeskuksen sekä tällä alalla toimivien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa; kannustaa edelleen jäsenvaltioita tekemään näissä asioissa yhteistyötä keskenään ja asiaankuuluvien EU:n virastojen kanssa;

25.  on tyytyväinen, että Europoliin perustetaan 1. tammikuuta 2016 alkaen Euroopan terrorismintorjuntakeskus (ECTC), jonka osana internetsisällöistä ilmoittamista käsittelevä EU:n yksikkö toimii; pitää välttämättömänä antaa Europolille vaadittava rahoitus sille annettujen lisätehtävien hoitoon terrorismintorjuntakeskuksen perustamisen yhteydessä; pyytää, että Euroopan parlamentti otetaan asianmukaisella tavalla mukaan keskuksen perustamiseen ja sen tehtävien, operaatioiden ja rahoituksen määrittämiseen;

26.  katsoo, että internetissä tapahtuva radikalisoituminen voidaan lopettaa ainoastaan tehostamalla eurooppalaisia verkkorikollisuuden torjuntavälineitä; suosittelee, että Europolin ja Eurojustin toimivallan ja resurssien vahvistamisen ohella vahvistettaisiin myös Euroopan verkkorikostorjuntakeskuksen (EC3) toimivaltaa ja resursseja, jotta sillä voi olla todellinen tehtävä internetin uhkien havaitsemisessa ja niiden paremmassa torjumisessa sekä terroristijärjestöjen käyttämien keinojen paremmassa tunnistamisessa; muistuttaa, että Europolissa ja jäsenvaltioissa tarvitaan asianmukaisesti koulutettuja asiantuntijoita vastaamaan tähän erityiseen uhkaan; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa järjestämään uudelleen EU:n tilannekeskuksen (SITCEN) ja tiedusteluanalyysikeskuksen (INTCEN) toiminnan ja varmistamaan niiden koordinoinnin terrorismin torjunnan koordinaattorin kanssa, jotta voidaan paremmin jäljittää verkossa tapahtuvaa rikollista toimintaa ja radikalisoitumiseen ja terrorismiin liittyvän vihapuheen leviämistä; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään huomattavasti keskinäistä tietojenvaihtoaan ja tietojenvaihtoa asiaankuuluvien EU:n rakenteiden ja erillisvirastojen kanssa;

27.  katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden kaikkien toimenpiteiden, joiden tarkoitus on ennaltaehkäistä väkivaltaisen ääriajattelun leviämistä Euroopan kansalaisten keskuudessa ja heidän värväyksensä terroristijärjestöjen toimesta, yhteydessä on kunnioitettava unionin perusoikeuksia sekä Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaan liittyvää oikeuskäytäntöä, kuten syyttömyysolettaman periaatteen, oikeusvarmuuden periaatteen, oikeuden oikeudenmukaiseen ja puolueettomaan oikeudenkäyntiin, valitusoikeuden ja syrjimättömyyden periaatteen kunnioittamista;

IV.Radikalisoitumisen ehkäiseminen koulutuksen ja sosiaalisen osallistamisen avulla

28.  korostaa koulun ja koulutuksen tärkeää tehtävää radikalisoitumisen ennaltaehkäisyssä; muistuttaa koulun tärkeästä tehtävästä yhteiskuntaan integroitumisen edistäjänä, kriittisen ajattelun kehittäjänä ja syrjimättömyyden edistäjänä; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan oppilaitoksia tarjoamaan sellaisia kursseja ja korkeakouluohjelmia, joiden tarkoituksena on vahvistaa erityisesti eri uskontoja, uskontojen historiaa, elämänkatsomuksia ja ideologioita koskevaa ymmärtämystä ja suvaitsevaisuutta; korostaa tarvetta opettaa unionin perusarvoja ja demokraattisia periaatteita, joita ovat muun muassa ihmisoikeudet; painottaa, että jäsenvaltioiden velvollisuus on myös varmistaa, että niiden koulutusjärjestelmissä kunnioitetaan ja edistetään unionin arvoja ja periaatteita ja että niiden toiminta ei ole ristiriidassa syrjimättömyyden ja yhdentymisen periaatteiden kanssa;

29.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikissa kouluissa (perus- ja keskiasteella) on internetin käytön opetusohjelmia, joiden tavoitteena on kasvattaa ja kouluttaa vastuullisia, kriittisiä ja lainkuuliaisia internetin käyttäjiä;

30.  korostaa, että opettajille on annettava valtuudet ryhtyä aktiivisiin toimiin kaikenlaista syrjintää ja rasismia vastaan; painottaa, että kasvatus sekä pätevät ja kannustavat opettajat ovat tärkeässä roolissa sosiaalisten siteiden lujittamisessa, yhteenkuuluvuuden tunteen herättämisessä, tietojen, taitojen ja valmiuksien kehittämisessä, perusarvojen juurruttamisessa ja yhteiskunnallisten, sosiaalisten ja monikulttuuristen valmiuksien, kriittisen ajattelun ja medianlukutaidon kehittämisessä, mutta myös silloin, kun yhdessä vanhempien ja perheiden kanssa nuoria autetaan olemaan aktiivisia, vastuullisia ja avomielisiä yhteiskunnan jäseniä; korostaa, että koulut voivat lujittaa opiskelijoiden vastustuskykyä radikalisoitumista vastaan tarjoamalla turvallisen ympäristön ja aikaa keskusteluille ja kiistanalaisten ja arkaluonteisten kysymysten käsittelylle; huomauttaa, että nuoret ovat erityisen haavoittuvassa asemassa oleva ryhmä, sillä he ovat elämässään vaikeassa vaiheessa, jossa heidän arvojärjestelmänsä kehittyy, ja he etsivät tarkoitustaan, mutta ovat samalla hyvin alttiita vaikutteille ja helposti manipuloitavissa; muistuttaa, että sekä ryhmät että yksilöt voivat radikalisoitua, ja ymmärtää, että vastatoimien kehittäminen ryhmän ja yksilön radikalisoitumiseen voi olla erilaista; painottaa, että yhteiskunnan on annettava nuorille toivoa ja tarkoitusta elämään etenkin laadukkaan koulutuksen avulla; pitää tärkeänä, että koulut opettavat nuorille riskien tunnistamista ja hallitsemista ja turvallisempien ratkaisujen tekemistä, sekä edistävät voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta, yhteisöllisyyttä, välittämistä, tukemista ja vastuuta toisista ihmisistä; korostaa, että on käytettävä ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulukurssien tarjoamia lukuisia mahdollisuuksia nuorten tutustuttamiseksi Euroopassa esiintyviin erilaisiin kansallisiin, alueellisiin, uskonnollisiin ja etnisiin ihmisryhmiin;

31.  korostaa, että Euroopan monimuotoisuus ja monikulttuuriset yhteisöt kuuluvat sen sosiaaliseen olemukseen ja ovat olennainen osa kulttuuripääomaa; katsoo, että radikalisoitumisen torjuntaa koskevien toimintalinjojen on oltava sensitiivisiä ja oikeasuhteisia eri yhteisöjen monimuotoisen sosiaalisen olemuksen kunnioittamiseksi ja lujittamiseksi;

32.  painottaa tarvetta yhdistää radikalismista luopumiseen tähtääviä ohjelmia sellaisiin toimenpiteisiin kuten kumppanuuksien luominen yhteisöjen edustajien kanssa, investointi sosiaalisiin ja naapuruutta koskeviin hankkeisiin, joiden tarkoituksena on taloudellisen ja maantieteellisen marginalisoitumisen hillitseminen, sekä vieraantuneiden ja syrjäytyneiden, radikalisoitumisvaarassa oleviksi katsottujen nuorten mentorointiohjelmat; muistuttaa, että kaikki jäsenvaltiot ovat velvollisia panemaan huolellisesti täytäntöön EU:n syrjinnän vastaisia välineitä ja toteuttamaan tehokkaita toimia, joilla puututaan syrjintään, vihapuheeseen ja viharikoksiin osana radikalisoitumisen torjunnan strategiaa;

33.  kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita sellaisen tiedotuskampanjan toteuttamisessa, jossa nuorille ja heitä ohjaaville henkilöille tiedotetaan radikalisoitumiseen liittyvistä asioista; korostaa, että koulutuksen tai tiedotuskampanjoiden on perustuttava ensisijaisesti varhaiseen asioihin puuttumiseen yksilöiden suojelemiseksi ja radikalisoitumisriskin poistamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan opetushenkilöstölle erityiskoulutusta ja asianmukaisia välineitä, jotta he kykenevät havaitsemaan mahdolliset huolestuttavat muutokset nuorten käytöksessä, saamaan selville samanhenkiset suljetut piirit, joissa radikalisoituminen ilmiönä vahvistuu jäljittelyn vaikutuksesta, ja huolehtimaan riittävällä tavalla haavoittuvista nuorista, jotka ovat alttiita terroristijärjestöjen värväykselle; kannustaa jäsenvaltioita myös investoimaan sellaisiin erityispalveluihin koulujen läheisyydessä, jotka toimivat yhteyspisteinä, joissa annetaan nuorille sekä näiden perheille, opettajille ja asiaankuuluville asiantuntijoille mahdollisuus osallistua perheillekin avoimeen kouluajan ulkopuoliseen toimintaan, muun muassa psykologin neuvontaan, ja tukemaan niitä taloudellisesti; painottaa, että tällä alalla tarvitaan selkeitä ohjeita, jotta ei vaarannettaisi opettajien, nuorisotyöntekijöiden ja muiden sellaisten henkilöiden ensisijaista roolia, joiden tärkeimpänä huolenaiheena on yksilön hyvinvointi, sillä viranomaisten liiallinen puuttuminen asiaan voi olla haitaksi;

34.  korostaa Luova Eurooppa -puiteohjelmassa jäsenvaltioille ja asiantuntijoille tarjottavia mediakoulutusmahdollisuuksia; muistuttaa, että EU:n ohjelmat koulutuksen, kulttuurin, sosiaalisen toiminnan ja urheilun alalla ovat keskeisiä tukipilareita, jotka vahvistavat jäsenvaltioiden epätasa-arvon poistamiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi toteuttamia toimia; korostaa olevan tärkeää kehittää eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisissa puitteissa uusia toimintoja, joilla edistetään eurooppalaisia arvoja koulutuksen alalla; vaatii näin ollen muun muassa kansalaisarvojen siirron tavoittelemista kaikkialla Kansalaisten Eurooppa-, Erasmus+- ja Luova Eurooppa ‑ohjelmassa;

35.  korostaa tarvetta käynnistää kulttuurien välinen keskustelu eri yhteisöjen, johtajien ja asiantuntijoiden kanssa, jotta radikalisoitumista voidaan paremmin ymmärtää ja ehkäistä; painottaa kaikkien uskonnollisten yhteisöjen vastuuta ja merkittävää asemaa fundamentalismin, vihapuheen ja terrorismipropagandan torjunnassa; kiinnittää jäsenvaltioiden huomion uskonnollisten johtajien koulutukseen, ja katsoo, että tämä koulutus olisi mahdollisuuksien mukaan annettava Euroopassa, jotta voidaan estää vihaan lietsominen ja väkivaltainen ääriajattelu paikoissa, joissa harjoitetaan uskontoa Euroopan unionin alueella, ja jotta varmistetaan, että nämä johtajat jakavat eurooppalaiset arvot, samoin myös rangaistuslaitoksissa työskentelevien uskonnon tai elämänkatsomuksen edustajien taikka tunnustuksettomien edustajien koulutukseen; toteaa kuitenkin, että vaikka uskonnon harjoittamispaikat voivat toimia yhteyspisteinä, suuri osa piilovaikuttamisesta ja värväämisestä tapahtuu epävirallisemmissa yhteyksissä tai internetissä;

36.  korostaa, että on erittäin tärkeää varmistaa, että kaikki toimijat tuntevat vastuuta radikalisoitumisen ennaltaehkäisemisestä paikallisella, kansallisella, eurooppalaisella ja kansainvälisellä tasolla; kannustaa kehittämään tiivistä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kaikkien kansallisen ja paikallisen tason toimijoiden välillä ja lisäämään yhteistyötä paikan päällä olevien toimijoiden kuten yhdistysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa, jotta voidaan tukea terrorismin uhreja ja näiden perheitä sekä radikalisoituneita henkilöitä ja heidän perheitään; kehottaa tästä syystä järjestämään näille paikan päällä työskenteleville toimijoille soveltuvaa asianmukaista koulutusta ja lisäämään taloudellista tukea heille; korostaa kuitenkin, että kansalaisjärjestöille ja muille kansalaisyhteiskunnan toimijoille tarkoitettu rahoitus olisi pidettävä erillään terrorismin torjuntaohjelmiin tarkoitetusta rahoituksesta;

37.  katsoo, että näillä kansalaisyhteiskunnan toimijoilla ja paikallisilla toimijoilla on erittäin tärkeä tehtävä paikkakunnilleen ja järjestöilleen soveltuvien hankkeiden kehittämisessä sekä sellaisten unionin kansalaisten integroitumisen tukemisessa, joiden yhteys yhteiskuntaan on katkennut ja joita terroristinen radikalisoituminen houkuttaa; pitää välttämättömänä antaa valistusta, tietoa ja koulutusta etulinjan työntekijöille (opettajille, kasvattajille, poliiseille, lastensuojelutyöntekijöille ja terveydenhoitoalojen työntekijöille), jotta voidaan parantaa paikallisia valmiuksia vastata radikalisoitumiseen; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tuettava erityisesti nuorten ohjaukseen tarkoitettujen rakenteiden luomista sekä yhteydenpitoa perheiden, koulujen, sairaaloiden, yliopistojen ym. kanssa; muistuttaa, että tällaisia toimenpiteitä voidaan panna täytäntöön vain hyödyntämällä pitkäaikaisia sosiaalisten investointien ohjelmia; toteaa, että hallituksista riippumattomat yhdistykset ja järjestöt voivat saavuttaa erittäin hyviä tuloksia radikalisoitumassa olleiden kansalaisten uudelleenintegroimisessa yhteiskuntaan;

38.  pitää välttämättömänä, että kuhunkin jäsenvaltioon perustetaan avustus- ja ohjausjärjestelmä, jonka ansiosta perheet ja yhteisön jäsenet voivat helposti ja nopeasti saada tukea ja ilmoittaa käytöksen äkillisestä muuttumisesta, joka saattaa olla merkki terrorismiin johtavasta radikalisoitumisesta, tai henkilön lähdöstä ja liittymisestä terroristijärjestöön; toteaa, että tässä suhteessa vihjepuhelinnumerot ovat olleet menestyksellisiä ja että ne tarjoavat ystäville ja perheille mahdollisuuden ilmoituksen tekemiseen henkilöistä, joiden epäillään radikalisoituneen, mutta myös auttavat ystäviä ja perheitä selviytymään tästä vakautta horjuttavasta tilanteesta; kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan mahdollisuutta ottaa käyttöön tällainen järjestelmä;

39.  muistuttaa, että islaminvastaisuuden lisääntyminen Euroopan unionissa edistää muslimien syrjäytymistä yhteiskunnasta, mikä voi luoda hedelmällisen maaperän haavoittuvien henkilöiden liittymiselle väkivaltaisiin ääriliikkeisiin; katsoo, että Da’eshin kaltaiset järjestöt käyttävät puolestaan hyväkseen eurooppalaista islaminvastaisuutta propaganda- ja värväämistarkoituksessa; suosittaa tämän vuoksi unionin kehyksen hyväksymistä kansallisten islaminvastaisuuden torjuntastrategioiden laatimista varten, jotta voidaan puuttua syrjintään, joka estää pääsyn koulutukseen ja työhön sekä asunnon saamisen;

40.  korostaa, että viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että radikalisoituneiden ja terroristijärjestöjen värväämien nuorten naisten määrä kasvaa, ja on esitetty näyttöä heidän roolistaan väkivaltaisissa ääriliikkeissä; katsoo, että Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on otettava sukupuoli ainakin jossakin määrin huomioon laatiessaan radikalisoitumisen ehkäisemiseen tähtääviä strategioita; kehottaa komissiota tukemaan yleisluonteisia ohjelmia, joilla pyritään lisäämään nuorten naisten kiinnostumista tasa-arvopyrkimyksistä ja tarjoamaan tukiverkkoja, joiden kautta he voivat saada äänensä turvallisesti kuuluviin;

41.  korostaa, että naisten rooli on merkittävä radikalisoitumisen ehkäisemisessä;

V.Terrorismiin johtavaa radikalisoitumista koskevan tietojenvaihdon tehostaminen Euroopassa

42.  muistuttaa olevansa sitoutunut työskentelemään EU:n matkustajarekisterijärjestelmää (PNR) koskevan direktiivin saattamiseksi valmiiksi vuoden 2015 loppuun mennessä ja varmistamaan, että tällainen direktiivi on sopusoinnussa perusoikeuksien kanssa eikä sisällä mitään ideologiseen, uskonnolliseen tai etniseen leimaamiseen perustuvia syrjiviä käytäntöjä sekä että siinä kunnioitetaan täysin unionin kansalaisten tietosuojaoikeuksia; muistuttaa kuitenkin, että EU:n matkustajarekisterijärjestelmää koskeva direktiivi on vain yksi toimenpide terrorismin torjunnassa ja että tarvitaan kokonaisvaltaista, kunnianhimoista ja laaja-alaista terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntastrategiaa, johon kuuluu myös ulkopoliittisia, sosiaalipoliittisia, koulutuspoliittisia, lainvalvontaan ja oikeuteen liittyviä toimenpiteitä, jotta ehkäistään terroristijärjestöjen harjoittamaa Euroopan kansalaisten värväystä;

43.  kehottaa komissiota kasvattamaan EU:n asiantuntemusta radikalisoitumisen ehkäisemisen alalla perustamalla eurooppalaisen verkoston, jossa yhdistetään radikalisoitumisen torjunnan verkoston (RAN) ja PPN-verkoston (Policy Planner's Network on Polarisation and Radicalisation) sekä yhteiskuntatieteiden eri aloihin erikoistuneiden asiantuntijoiden toimittamat tiedot;

44.  korostaa, että on ehdottomasti tehostettava jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välistä sekä jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien virastojen välistä tarkoituksenmukaista ja tehokasta asiaankuuluvien tietojen vaihtoa erityisesti optimoimalla Schengenin tietojärjestelmän (SIS), viisumitietojärjestelmän (VIS), Europolin suojatun tiedonvaihtoverkkosovelluksen (SIENA) ja matkustajia koskevan Europolin yhteyspisteen käyttö sekä radikalisoituneita unionin kansalaisia koskevat ilmoitukset näihin järjestelmiin; korostaa, että lainvalvontaviranomaisten välisen tietojenvaihdon tehostaminen edellyttää luottamuksen lisäämistä jäsenvaltioiden välillä sekä Euroopan unionin yksiköiden kuten Europolin, Eurojustin ja Euroopan poliisiakatemian (Cepol) tehokasta resursointia;

45.  kehottaa unionia sisällyttämään terrorismiin johtavaa radikalisoitumista koskevat ongelmat Euroopan poliisiakatemian antamaan koulutukseen;

46.  korostaa olevan tärkeää panna täytäntöön oikeusjärjestelmässä työskenteleville henkilöille tarkoitettu eurooppalainen erikoiskoulutusohjelma, jonka tarkoituksena on saada heidät tietoisiksi radikalisoitumisen eri muodoista;

47.  korostaa, että jäsenvaltioiden paremmalle yhteistyölle radikalisoitumisen ja unionin kansalaisten värväyksen torjumiseksi on ominaista myös jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten ja Eurojustin intensiivinen tietojenvaihto ja yhteistyö; toteaa, että parempi Euroopan tason tietojenvaihto terrorismista epäiltyjen rikosrekistereistä mahdollistaisi sen, että heidät havaitaan nopeammin ja että heitä voitaisiin asianmukaisesti valvoa EU:sta lähdön tai EU:hun paluun yhteydessä; kannustaa tästä syystä uudistamaan eurooppalaista rikosrekisteritietojärjestelmää (ECRIS) ja hyödyntämään sitä paremmin; kehottaa komissiota arvioimaan eurooppalaisen poliisirekisteritietojärjestelmän (EPRIS) toteutettavuutta ja lisäarvoa; korostaa, että tällaisen tietojenvaihdon yhteydessä on kunnioitettava kansainvälisiä sopimuksia ja EU:n lainsäädäntöä sekä perusoikeuksia ja erityisesti henkilötietojen suojaa ja että turvatoimien tehokas demokraattinen valvonta on erittäin tärkeää;

48.  katsoo, että laittoman asekaupan torjunnan pitäisi olla EU:n ensisijainen tavoite vakavan ja järjestäytyneen kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa; katsoo erityisesti, että on lisättävä yhteistyötä tietojenvaihtomekanismeissa sekä kiellettyjen aseiden jäljittämisessä ja tuhoamisessa;

VI.Terrorismiin johtavan radikalisoitumisen ennaltaehkäisyn tehostaminen

49.  katsoo, että unionin kansalaisten radikalisoitumisen ehkäisemistä ja heidän terroristijärjestöihin värväyksensä torjumista koskevat toimenpiteet toteutuvat täysin vasta, kun niihin liittyvät kaikissa jäsenvaltioissa tehokkaat, varoittavat ja selkeät rikosoikeudelliset toimenpiteet; katsoo, että kriminalisoimalla ulkomailla terroristijärjestöjen rinnalla tehdyt terroristiteot Euroopan unionin jäsenvaltiot saavat tarvittavat välineet unionin kansalaisten terrorismiin johtavan radikalisoitumisen lopettamiseksi ja samalla hyödyntävät täysin EU:n nykyisiä poliisiyhteistyön ja rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön välineitä; katsoo, että lainvalvontaviranomaisilla ja oikeusviranomaisilla (tuomarit ja syyttäjät) olisi oltava riittävät valmiudet ehkäistä, havaita ja nostaa kyseisiä tekoja koskevia syytteitä ja heidän olisi jatkuvasti saatava riittävää terrorismiin liittyviä rikoksia koskevaa koulutusta;

50.  kehottaa antamaan vahvistetut valmiudet Eurojustin koordinaatiokeskukselle, jonka olisi oltava ratkaisevassa asemassa edistettäessä jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten yhteisiä toimia, jotka liittyvät todisteiden keräämiseen, ja tehostettava terrorismiin liittyviä rikoksia koskevia syytetoimia; katsoo tässä yhteydessä, että yhteisten tutkintaryhmien välinettä olisi hyödynnettävä enemmän sekä jäsenvaltioiden välillä että jäsenvaltioiden ja sellaisten kolmansien maiden välillä, joiden kanssa Eurojust on tehnyt yhteistyösopimuksia;

51.  toteaa, että Euroopan kansalaisten tai EU:n alueella oleskelevien muiden kuin unionin kansalaisten syytteeseenpano kolmansissa maissa tehdyistä terroriteoista edellyttää, että todisteiden kerääminen kolmansista maista on mahdollista ihmisoikeuksia täysin kunnioittaen; kehottaa näin ollen EU:ta työskentelemään sopimusten tekemiseksi oikeudellisesta ja lainvalvontaa koskevasta yhteistyöstä kolmansien maiden kanssa todisteiden keräämisen helpottamiseksi kyseisissä maissa edellyttäen, että kaikki osapuolet turvaavat oikeudellisen valvonnan alaisen tiukkojen oikeusnormien ja -menettelyjen, oikeusvaltioperiaatteen ja kansainvälisen oikeuden noudattamisen sekä perusoikeuksien kunnioittamisen; muistuttaa näin ollen, että todisteiden kerääminen, kuulustelu ja muut vastaavat tutkintatekniikat on toteutettava tiukkoja oikeusnormeja noudattaen ja että niiden yhteydessä on noudatettava unionin lainsäädäntöä, periaatteita ja arvoja ja kunnioitettava kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja; varoittaa tässä yhteydessä, että julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun, kidutuksen, laittomien luovutusten ja kidnappausten käyttö on kiellettyä kansainvälisessä oikeudessa eikä niitä saa käyttää todisteiden keräämiseksi rikoksista, jotka on tehty unionin alueella tai joihin unionin kansalaiset ovat syyllistyneet sen alueen ulkopuolella;

52.  suhtautuu myönteisesti turvallisuus/terrorismintorjunta-asiantuntijoiden sijoittamiseen joihinkin keskeisiin EU:n edustustoihin, jotta vahvistetaan niiden valmiuksia tukea Euroopan terrorisminvastaisia toimia ja tehdä tehokkaammin yhteistyötä asiaankuuluvien paikallisten viranomaisten kanssa, samalla kun terrorismin torjuntaa koskevia valmiuksia kehitetään edelleen Euroopan ulkosuhdehallinnossa (EUH);

53.  kannustaa näin ollen tekemään Eurojustin ja kolmansien maiden välillä yhteistyösopimuksia USA:n, Norjan ja Sveitsin kanssa tehtyjen sopimusten mallin mukaan painottaen kuitenkin tarvetta taata, että kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä ja EU:n tietosuoja- ja yksityisyyssääntöjä noudatetaan täysimääräisesti; huomauttaa, että näitä sopimuksia tehtäessä etusijalle olisi asetettava maat, jotka myös kärsivät erityisesti terrorismista, kuten MENA-alueen maat; katsoo lisäksi, että Eurojustin yhteyssyyttäjien käyttäminen asianomaisissa maissa, erityisesti eteläisissä naapurimaissa, edistäisi tietojenvaihdon lisäämistä ja mahdollistaisi paremman yhteistyön terrorismin torjumiseksi tehokkaasti siten, että samalla kunnioitetaan ihmisoikeuksia;

VII.Terroristijärjestöjen värväämien radikalisoituneiden unionin kansalaisten lähdön estäminen ja paluun ennakoiminen

54.  muistuttaa, että unionin on kiireellisesti tehostettava ulkorajavalvontaansa perusoikeuksia täysin kunnioittaen; korostaa, että EU:hun saapumisen ja sieltä poistumisen tehokas havainnointi on mahdollista ainoastaan, jos jäsenvaltiot panevat EU:n ulkorajoilla täytäntöön järjestelmällisen ja pakollisen valvonnan; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään asianmukaisesti nykyisiä välineitä, kuten SIS- ja VIS-järjestelmää, muun muassa varastettujen, kadotettujen ja väärennettyjen passien osalta; katsoo myös, että tästä syystä Schengenin säännöstön noudattamisen paremman valvonnan on oltava yksi unionin ensisijaisista tavoitteista;

55.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan rajavartijoille järjestelmällisen pääsyn Europolin tietokantoihin, joissa voi olla tietoja terrorismista epäillyistä henkilöistä, vierastaistelijoista ja vihasaarnaajista;

56.  kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan hyviä käytäntöjä alueelta poistumisen ja sille palaamisen valvonnasta ja kansalaisten varojen jäädyttämisestä estettäessä kansalaisia osallistumasta terroristitoimintaan kolmansien maiden konfliktialueilla sekä menetelmistä, joilla hallitaan heidän paluutaan EU:n alueelle; korostaa erityisesti, että jäsenvaltioiden olisi voitava takavarikoida terroristijärjestöihin liittymistä suunnittelevien kansalaistensa passit toimivaltaisen oikeusviranomaisen pyynnöstä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti ja täysin suhteellisuusperiaatetta noudattaen; katsoo, että perusoikeuksiin kuuluvan henkilön liikkumisvapauden rajoittamisesta voidaan tehdä päätös ainoastaan, mikäli oikeusviranomainen on arvioinut tämän toimenpiteen tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden; puoltaa lisäksi rikosoikeudenkäynnin vireillepanoa sellaisia terrorismista epäiltyjä henkilöitä vastaan, jotka Eurooppaan palattuaan osallistuvat terroritoimintaan;

57.  pyytää kansainvälistä osallistumista YK:n kehitysohjelman (UNDP) hyväksymään rahoitusmekanismiin, jolla edistetään Da'eshilta vallattujen alueiden välitöntä vakauttamista;

58.  kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa ja neuvostoa tuomitsemaan selväsanaisesti yli vuosikymmenen ajan jatkuneen tiettyjen Persianlahden maiden hallitusten ja vaikutusvaltaisten yksilöiden tarjoaman taloudellisen ja ideologisen tuen ääri-islamistisille liikkeille; kehottaa komissiota arvioimaan uudelleen EU:n suhteet kolmansiin maihin, jotta voidaan torjua tehokkaammin aineellista ja aineetonta tukea terrorismille; palauttaa mieliin, että Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) nykyisen tarkistamisen yhteydessä on vahvistettava sen turvallisuuteen liittyvää ulottuvuutta ja työkalujen valmiuksia auttaa parantamaan kumppaneiden selviytymiskykyä ja valmiuksia vastata omasta turvallisuudestaan oikeusvaltioperiaatetta kunnioittaen;

59.  muistuttaa, että olemassa olevien välineiden, kuten SIS-, SIS II- ja VIS-järjestelmän, Interpolin SLTD-järjestelmän ja matkustajia koskevan Europolin yhteyspisteen asianmukainen hyödyntäminen on ensimmäinen askel tässä ulkorajojen turvallisuuden lisäämisessä, jolla pyritään tunnistamaan sellaiset unionin kansalaiset ja unionissa oleskelevat ulkomaalaiset, jotka saattavat olla lähdössä konfliktialueelle tai palaamassa sieltä tarkoituksenaan tehdä terroristitekoja, saada terroristikoulutusta tai osallistua epätavanomaiseen aseelliseen konfliktiin terroristijärjestöjen puolesta; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan yhteistyötä ja epäiltyjä ulkomaalaisia taistelijoita koskevan tiedon jakamista jäsenvaltioiden kanssa unionin ulkorajoilla;

60.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki Euroopan unionin alueelle palaavat vierastaistelijat määrätään oikeudellisen valvonnan ja tarvittaessa hallinnollisen pidätyksen alaisiksi asianmukaisten syytetoimien aloittamiseen asti;

61.  on vakuuttunut siitä, että laadittaessa terrorismiin ja radikalisoitumiseen liittyvää politiikkaa on yhdistettävä unionin politiikan sisäisten ja ulkoisten ulottuvuuksien asiantuntemusta ja voimavaroja; katsoo tältä osin, että tätä tällaisen kokonaisvaltaisen lähestymistavan pohjalta voidaan suunnitella asianmukainen reaktio terrorismin ja terroristien värväämisen torjumiseksi unionin sisällä ja sen naapurimaissa; kehottaa näin ollen sekä komissiota että Euroopan ulkosuhdehallintoa tekemään yhteistyötä sekä varapuheenjohtajan / korkean edustajan että komission varapuheenjohtajan johdolla ja ohjauksessa ja terrorismin torjunnan koordinaattorin tuella ja suunnittelemaan poliittisen lähestymistavan, jossa yhdistyvät tehokkaasti sosiaalipolitiikan (muun muassa työllisyys-, kotouttamis- ja syrjimättömyyspolitiikan), humanitaarisen avun, kehityksen, konfliktinratkaisun, kriisinhallinnan, kaupan, energian ja kaikkien muiden sellaisten politiikan alojen välineet, joilla voi olla sekä sisäinen että ulkoinen ulottuvuus;

VIII. Euroopan unionin sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välisten yhteyksien lujittaminen

62.  korostaa, että on erittäin tärkeää, että Euroopan unioni tekee mahdollisuuksien mukaan tiivistä yhteistyötä kolmansien maiden ja etenkin läpikulkumaiden ja kohdemaiden kanssa unionin lainsäädäntöä, periaatteita ja arvoja noudattaen ja kansainvälisiä ihmisoikeuksia kunnioittaen, jotta voidaan havaita terroristijärjestöjen riveihin taistelemaan lähtevien EU:n kansalaisten ja Euroopan ulkopuolelta peräisin olevien asukkaiden lähtö ja paluu; korostaa myös, että on välttämätöntä tiivistää poliittista vuoropuhelua ja yhteisiä toimintasuunnitelmia radikalisoitumisen ja terrorismin torjunnassa kahdenvälisissä puitteissa sekä yhteyksissä alueellisiin järjestöihin, kuten Afrikan unioniin ja Arabiliittoon;

63.  panee merkille varapuheenjohtaja / korkea edustaja Federica Mogherinin halukkuuden tukea radikalisoitumisen ennaltaehkäisyhankkeita muun muassa Jordaniassa, Libanonissa, Irakissa sekä Sahelin ja Maghrebin alueilla, kuten Eurooppa-neuvoston 12. helmikuuta 2015 pidetyn kokouksen päätteeksi laaditussa toimenpiteiden täytäntöönpanoa koskevassa raportissa esitetään; korostaa, että nyt on syytä varmistaa, että nämä hankkeet saavat tarvittavan rahoituksen mahdollisimman pian;

64.  kehottaa unionia lisäämään yhteistyötä alueellisten kumppaneiden kanssa laittoman asekaupan torjumiseksi kohdistamalla toimet erityisesti terrorismin lähteisiin kuuluviin maihin ja seuraamaan tarkasti sellaisten aseiden vientiä, joita terroristit voisivat käyttää hyväksi; kehottaa myös vahvistamaan ulkopolitiikan työkaluja ja yhteistyötä kolmansien maiden kanssa terroristijärjestöjen rahoituksen estämiseksi; kehottaa kiinnittämään huomiota 16. marraskuuta 2015 pidetyn G20-maiden huippukokouksen päätelmään, jossa rahanpesunvastaista toimintaryhmää (FATF) kehotetaan toimimaan nopeammin ja tehokkaammin, kun on kyse terroristijärjestöjen rahoituksen katkaisemisesta;

65.  kehottaa unionia käymään kohdennettua ja parannettua, turvallisuutta ja terrorismin torjuntaa koskevaa vuoropuhelua Algerian, Egyptin, Irakin, Israelin, Jordanian, Marokon, Libanonin, Saudi-Arabian, Tunisian ja Persianlahden yhteistyöneuvoston kanssa muun muassa aiemmasta tai nykyisestä valtion osallisuudesta terroritoiminnan tukemiseen; katsoo myös, että yhteistyötä Turkin kanssa olisi myös tehostettava yleisten asioiden neuvoston joulukuussa 2014 antamien päätelmien mukaisesti;

66.  kehottaa neuvostoa tarkastelemaan säännöllisin väliajoin uudelleen ja laajentamaan 16. maaliskuuta 2015 hyväksyttyä Syyriaa ja Irakia koskevaa EU:n alueellista strategiaa sekä terrorismintorjuntaa ja vierastaistelijoita koskevaa EU:n strategiaa EU:n eteläpuolisten naapurimaiden muuttuvan turvallisuustilanteen perusteella komission ylläpitämän RAN-verkoston kaltaisten ehkäisemisaloitteiden ja muiden aloitteiden ohella; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita edistämään keskinäistä kunnioitusta ja ymmärrystä, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä tekijöitä terrorismin torjunnassa sekä EU:ssa että sen jäsenvaltioissa ja myös kolmansissa maissa;

67.  on vakuuttunut siitä, että tällaisen tehostetun yhteistyön käynnistäminen edellyttää komissiolta ja etenkin EUH:lta lisäponnisteluja asiantuntemuksen lisäämiseksi ja parantamiseksi terrorismin, epätavanomaisten aseellisten konfliktien ja radikalisoitumisen torjunnan alalla sekä myös kielitaidon, kuten arabian, urdun, venäjän ja mandariinin taidon, vahvistamiseksi ja monipuolistamiseksi, koska Euroopan unionin tieto- ja tiedustelupalveluissa on tällä hetkellä tältä osin vakavia puutteita; katsoo, että on välttämätöntä, että Euroopan unionin viesti terrorismin, radikalisoitumisen ja väkivallan torjunnasta kuuluu myös sen rajojen yli strategiseen viestintään perustuvan tarkan ja tehokkaan toiminnan kautta;

68.  antaa tukensa laajemmalle kansainväliselle yhteistyölle ja kansallisten tiedustelupalvelujen tietojen jakamiselle sellaisten EU:n kansalaisten tunnistamiseksi, joilla on riski radikalisoitua, tulla värvätyksi ja matkustaa muualle liittyäkseen jihadisti- tai muihin ääriryhmiin; korostaa, että MENA-alueen ja Länsi-Balkanin maita on tuettava niiden ponnisteluissa vierastaistelijoiden virran pysäyttämiseksi ja sen estämiseksi, että jihadistijärjestöt käyttävät hyväkseen poliittista epävakautta kyseisten maiden rajojen sisällä;

69.  toteaa, että radikalisoituminen ja terroristiverkostojen harjoittama värväystoiminta ovat globaali ilmiö; katsoo, että vastaus tähän ilmiöön ei siis saa olla ainoastaan paikallinen tai eurooppalainen, vaan sen on oltava myös kansainvälinen; pitää näin ollen tarpeellisena vahvistaa yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, jotta värväysverkostot voidaan tunnistaa ja jotta voidaan vahvistaa tilanteessa osallisena olevien maiden rajojen turvallisuutta; muistuttaa myös, että on tehostettava yhteistyötä samojen haasteiden edessä olevien keskeisten kumppaneiden kanssa diplomaattisen, poliittisen vuoropuhelun ja tiedusteluyhteistyön avulla;

70.  muistuttaa, että yleiseen terroriuhkaan on reagoitava tehokkain ja yhteisin kansainvälisin toimin, jotta estetään tuloksekkaasti laiton asekauppa niihin maihin, jotka uhkaavat kansainvälistä rauhaa ja turvaa;

71.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on huhtikuussa 2015 osoittanut kymmenen miljoonan euron määrärahan rahoittaakseen ohjelmaa, jonka tarkoituksena on auttaa kumppanimaita torjumaan radikalisoitumista Sahelin ja Maghrebin alueilla sekä hillitsemään Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä ja Itä-Balkanilta lähtöisin olevien ulkomaalaisten taistelijoiden tulvaa (ensimmäinen viiden miljoonan euron erä osoitetaan teknisen avun rahoittamiseen, jolla pyritään parantamaan rikosoikeusviranomaisten valmiuksia tehdä tutkintaa, nostaa syytteitä ja ratkaista asioita, joihin liittyy ulkomaalaisia taistelijoita tai sellaisiksi pyrkiviä henkilöitä; toinen 5 miljoonan euron erä osoitetaan radikalisointiohjelmien torjunnan rahoittamiseen Sahelin ja Maghrebin alueella); painottaa, että on tärkeää seurata tarkasti näiden varojen todellista käyttöä sen varmistamiseksi, ettei niillä rahoiteta hankkeita, jotka liittyvät uskonnolliseen käännytystyöhön, indoktrinointiin tai muihin ääriaatteellisiin tarkoituksiin;

IX.Radikalismista luopumisen aikaansaamista koskevien hyvien käytäntöjen vaihdon edistäminen

72.  katsoo, että radikalisoitumisen ja unionin kansalaisten terroristijärjestöihin värväyksen ehkäisemistä koskevan kokonaisvaltaisen toimintalinjan menestyksellinen toteuttaminen on mahdollista ainoastaan, jos siihen liittyy ennakoivia radikalismista luopumista ja yhteiskuntaan osallistamista koskevia toimintalinjoja; kehottaa Euroopan unionia helpottamaan jäsenvaltioiden välillä sekä sellaisten kolmansien valtioiden kanssa, jotka ovat jo saaneet kokemusta ja myönteisiä tuloksia tällä alalla, sellaisten hyvien käytäntöjen vaihtoa, jotka koskevat rakenteiden luomista radikalismista luopumisen aikaansaamiseksi, jotta voidaan estää unionin kansalaisten ja unionissa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten lähtö unionin alueelta ja valvoa heidän paluutaan sinne; muistuttaa tarpeesta tarjota tukea myös tällaisten henkilöiden perheille;

73.  ehdottaa jäsenvaltioille, että ne ottaisivat myös mentori- tai neuvonantajajärjestelmän mukaan prosessiin, jossa pyritään saamaan konfliktialueilta palanneet unionin kansalaiset, joiden harhakuvitelmat ovat särkyneet heidän siellä saamiensa kokemusten vuoksi, luopumaan radikalismista, jotta heitä voidaan asianmukaisilla ohjelmilla auttaa integroitumaan uudelleen yhteiskuntaan; korostaa, että jäsenvaltioiden välistä parhaiden käytäntöjen vaihtoa on parannettava tältä osin; korostaa, että mentoreiden olisi oltava halukkaita osallistumaan erityisiin ohjelmiin, joissa heitä koulutetaan;

74.  kehottaa käynnistämään jäsennetyn eurooppalaisen tiedotuskampanjan, jossa hyödynnetään radikalismista luopuneiden entisten eurooppalaisten "ulkomaalaistaistelijoiden" tapauksia, joiden traumaattiset kokemukset auttavat paljastamaan Isisin kaltaisiin terroristijärjestöihin liittymisen äärimmäisen kieroutuneen ja virheellisen uskonnollisen ulottuvuuden; kannustaa kehittämään jäsenvaltioihin foorumeita, jotka mahdollistavat entisten taistelijoiden kohtaamiset ja vuoropuhelun; korostaa lisäksi, että yhteyden luominen terrorismin uhreihin vaikuttaa tehokkaalta keinolta viedä radikaaleilta puheilta niiden ideologinen hohdokkuus; ehdottaa, että tätä kampanjaa käytetään apuvälineenä radikalisoitumisesta luopumisprosesseissa vankiloissa, kouluissa sekä kaikissa niissä laitoksissa, joissa harjoitetaan ennaltaehkäisy- ja sopeuttamistoimintaa; pyytää lisäksi komissiota tukemaan kansallisia viestintäkampanjoita erityisesti taloudellisesti ja koordinoimaan niitä;

X.Terroristiverkostojen purkaminen

75.  korostaa, että rahanpesu, veronkierto ja muut verotukseen liittyvät rikokset ovat joissain tapauksissa merkittäviä terrorismin rahoituksen lähteitä, jotka vaarantavat sisäisen turvallisuutemme, ja että unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavien rikosten jäljittämisen ja torjumisen on tästä syystä oltava ensisijainen tavoite;

76.  painottaa, että esimerkiksi sellaiset terroristijärjestöt kuin Isis/Da’esh ja Jabhat al-Nusra ovat keränneet huomattavat varat Irakissa ja Syyriassa öljyn salakuljettamisesta, varastetun tavaran myynnistä, sieppaamisista ja kiristyksestä, pankkitilien takavarikoimisesta ja antiikkiesineiden salakuljetuksesta; vaatii siksi, että ne maat ja välittäjät, jotka edistävät näiden pimeiden markkinoiden toimintaa, tunnistetaan ja niiden tällainen toiminta lopetetaan viipymättä;

77.  antaa tukensa toimenpiteille, joilla pyritään heikentämään terroristijärjestöjä sisältä päin siten, että vähennetään niiden nykyistä vaikutusta unionin kansalaisiin ja unionissa laillisesti oleskeleviin kolmansien maiden kansalaisiin; kehottaa komissiota ja toimivaltaisia virastoja keskittymään toimenpiteisiin, joilla pyritään tekemään loppu terroristiverkostoista ja selvittämään niiden rahoituslähteet; vaatii tässä tarkoituksessa parempaa yhteistyötä jäsenvaltioiden kansallisten rahanpesun selvittelykeskusten välillä ja rahanpesun vastaisen säädöspaketin nopeaa saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja nopeaa täytäntöönpanoa; kannustaa komissiota ehdottamaan terrorismin rahoituskanavien paljastamista ja sulkemista sekä näiden kanavien rahoitustapojen torjumista koskevaa sääntelyä; kehottaa siksi komissiota arvioimaan uudelleen yhteisen eurooppalaisen terrorismin rahoituksen jäljittämisjärjestelmän perustamista; kannustaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön korkeimmat avoimuusvaatimukset unionin ja avoimuudeltaan heikkojen oikeudenkäyttöalueiden kaikkien yritysrakenteiden tosiasiallisia omistajia koskevan tiedonsaannin osalta, sillä nämä rakenteet voivat olla terroristijärjestöjen rahoittamisen välineitä;

78.  suhtautuu myönteisesti hiljattain hyväksyttyyn Euroopan turvallisuusagendaan, jossa ehdotetaan tärkeitä toimia kohti tehostettua terrorismin ja radikalisoitumisen torjuntaa, kuten Euroopan terrorismintorjuntakeskuksen perustamista Europoliin; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti olemassa olevia toimenpiteitä ja kehottaa komissiota osoittamaan tähän riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit voidakseen tehokkaasti toteuttaa ehdottamansa toimet;

79.  kehottaa jälleen komissiota tarkastelemaan viipymättä EU:n ampuma-aselainsäädäntöä ja tarkistamaan neuvoston direktiiviä 91/477/ETY pimeillä markkinoilla ja pimeässä verkossa käytävän laittoman asekaupan jäljittämistä ja torjumista koskevan kansallisten poliisivoimien ja tutkintaviranomaisten tehtävän helpottamiseksi ja kehottaa komissiota esittämään yhteiset ampuma-aseiden deaktivointistandardit, jotta deaktivoidut ampuma-aseet voidaan tehdä pysyvästi ampumakelvottomiksi;

80.  vaatii yhdenmukaistettua lähestymistapaa verkossa ja sen ulkopuolella esiintyvän vihapuheen, missä radikaalit yllyttävät muita halveksimaan ja loukkaamaan perusoikeuksia, määrittelemiseen rikokseksi; ehdottaa tämän nimenomaisen rikoksen lisäämistä neuvoston asiaankuuluviin puitepäätöksiin;

81.  kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan tähän ulkoisten rahoitusvirtojen jäljittämiseen ja varmistamaan avoimuuden ja osoittamaan sitä suhteissaan tiettyihin Persianlahden maihin, jotta tehostetaan yhteistyötä ja valotetaan siten terrorismin ja fundamentalismin rahoitusta Afrikassa ja Lähi-idässä samoin kuin joidenkin Euroopassa toimivien organisaatioiden rahoitusta; kannustaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä terroristijärjestöille ratkaisevan tärkeitä tuloja tuovan öljyn laittoman kaupan lopettamiseksi; katsoo, että jäsenvaltioiden on epäröimättä käytettävä rajoittavia toimenpiteitä yksittäisiä henkilöitä ja organisaatioita vastaan, jos sillä on uskottavia todisteita terrorismin rahoittamisesta tai muusta siihen liittyvästä avunannosta;

82.  torjuu voimakkaasti kaikki pyrkimykset poistaa mietinnöstä kohdat, joissa keskitytään terroritekojen ja ääriajattelun torjuntaan; katsoo, että on hyödytöntä ja haitallista murtaa radikalisoitumisen torjunnan ja radikalisoitumisen ilmentymien torjunnan välinen yhteys; kehottaa neuvostoa laatimaan mustan listan eurooppalaisista jihadisteista ja jihadistiterrorismista epäillyistä henkilöistä;

o
o   o

83.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneille kansakunnille, Euroopan neuvostolle, Afrikan unionille ja Välimeren unionin, Arabiliiton sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön jäsenvaltioille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0384.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0102.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0032.


Työterveyttä ja työturvallisuutta koskeva EU:n strategiakehys kaudelle 2014–2020
PDF 312kWORD 112k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2015 työterveyttä ja työturvallisuutta koskevasta EU:n strategiakehyksestä kaudelle 2014–2020 (2015/2107(INI))
P8_TA(2015)0411A8-0312/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen johdanto-osan sekä 3 ja 6 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 3, 6, 9, 20, 151, 152, 153, 154, 156, 159 ja 168 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 1, 3, 27, 31, 32 ja 33 artiklan,

–  ottaa huomioon 3. toukokuuta 1996 voimaan tulleen Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja erityisesti sen I osan sekä II osan 3 artiklan,

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 1944 annetun Philadelphian julistuksen, joka koskee Kansainvälisen työjärjestön (ILO) päämääriä ja tehtäviä,

–  ottaa huomioon ILO:n yleissopimukset ja suositukset työterveyden ja työturvallisuuden alalla,

–  ottaa huomioon 27. helmikuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät työterveyttä ja työturvallisuutta koskevasta EU:n strategiakehyksestä kaudelle 2014–2020 (6535/15) ja 5. lokakuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät työterveydestä ja työturvallisuudesta työolojen parantamiseksi,

–  ottaa huomioon kansanterveyttä sekä työterveyttä ja työturvallisuutta koskevista yhteisön tilastoista 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1338/2008(1),

–  ottaa huomioon toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12. kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/391/ETY(2) (puitedirektiivi) ja sen erityisdirektiivit,

–  ottaa huomioon tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY(3),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY(4),

–  ottaa huomioon neuvoston direktiivin 89/391/ETY ja sen erityisdirektiivien sekä neuvoston direktiivien 83/477/ETY, 91/383/ETY, 92/29/ETY ja 94/33/EY muuttamisesta käytännön täytäntöönpanoa koskevien kertomusten yksinkertaistamiseksi ja järkeistämiseksi 20. kesäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/30/EY(5),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon EU:n strategiakehyksestä kaudelle 2014–2020 (COM(2014)0332),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Työn laadun ja tuottavuuden parantaminen: yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategia vuosiksi 2007–2012” (COM(2007)0062),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Uudistettu sosiaalinen toimintaohjelma: mahdollisuudet, väylät ja yhteisvastuu 2000-luvun Euroopassa” (COM(2008)0412),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen työmarkkinaosapuolten hyväksymän työperäistä stressiä koskevan eurooppalaisen puitesopimuksen täytäntöönpanosta (SEC(2011)0241),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”EUROOPPA 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020) ja sen päätavoitteen, jonka mukaan työllisyysaste nostetaan Euroopan unionissa 75 prosenttiin vuosikymmenen loppuun mennessä muun muassa lisäämällä naisten ja vanhempien työntekijöiden osallistumista sekä integroimalla maahanmuuttajat paremmin työvoimaan,

–  ottaa huomioon komission valkoisen kirjan ”Toimintasuunnitelma riittäviä, turvattuja ja kestäviä eläkkeitä varten” (COM(2012)0055),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua edistävän Eurooppa 2020 -strategian arviointi” (COM(2014)0130),

–  ottaa huomioon vuoden 2015 vuotuisen kasvuselvityksen (COM(2014)0902) sekä yhteisen työllisyysraportin (COM(2014)0906),

–  ottaa huomioon 20. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman työpaikoilla tapahtuvasta häirinnästä(6),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille häirintää ja väkivaltaa työpaikalla koskevan puitesopimuksen tiedoksi antamisesta (COM(2007)0686),

–  ottaa huomioon 24. helmikuuta 2005 antamansa päätöslauselman työterveyden ja työturvallisuuden edistämisestä(7),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle eurooppalaisten terveydenhoitoalan työntekijöiden suojaamiseksi veren kautta tarttuvilta infektioilta, jotka johtuvat neulojen aiheuttamista loukkaantumisista(8),

–  ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman ihmisarvoisesta työstä kaikille(9),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategiasta vuosiksi 2007–2012(10),

–  ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2009 hyväksymänsä päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa(11),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n työterveys- ja työturvallisuusstrategian 2007–2012 väliarvioinnista(12),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman asbestiperäisistä työterveysriskeistä ja mahdollisuuksista poistaa kaikki olemassa oleva asbesti(13),

–  ottaa huomion 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman tehokkaiden työsuojelutarkastusten strategiasta työolojen parantamiseksi Euroopassa(14),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2014 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ja 12. helmikuuta 2015 annetun alueiden komitean lausunnon työterveyttä ja -turvallisuutta koskevasta EU:n strategiakehyksestä kaudelle 2014–2020,

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista,

–  ottaa huomioon vuonna 2013 käynnistetyn mielenterveyttä ja henkistä hyvinvointia koskevan EU:n yhteisen toiminnan,

–  ottaa huomioon ˮpienet ensinˮ -periaatteen ja eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen,

–  ottaa huomioon Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston meneillään olevan kampanjan ”Terveellinen työ – stressi hallinnassa!”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A8-0312/2015),

A.  toteaa, että hyvää fyysistä terveyttä ja mielenterveyttä suojelevat työolot ovat kaikkien työntekijöiden perusoikeus(15), jolla on itsessään myönteistä arvoa;

B.  toteaa, että talouskriisi on johtanut työpaikkoja koskevan epävarmuuden ja epätyypillisten työpaikkojen lisääntymiseen sekä yritysten tulojen pienenemiseen erityisesti, kun kyse on pk-yrityksistä; katsoo, että tämä ei saisi merkitä työterveyden ja työturvallisuuden merkityksen unohtamista tai korkeita yhteiskunnallisia kustannuksia laiminlyönneistä aiheutuneiden työtapaturmien seurauksena;

C.  toteaa, että työterveys ja työturvallisuus ovat yhteiskunnan perusintressi ja investointi, jolla on myönteinen vaikutus yritysten tuottavuuteen ja kilpailukykyyn, ja ne parantavat myös sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyttä ja mahdollistavat, että ihmiset voivat työskennellä terveinä lakisääteiseen eläkeikään asti; toteaa, että työtapaturmat ja työperäiset sairaudet ovat suuri yhteiskunnallinen rasite ja työterveyden ja -turvallisuuden parantaminen koko Euroopassa voi osaltaan edistää talouden elpymistä ja Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamista ja panee merkille, että 20–64-vuotiaiden työllisyysasteen nostamista 75 prosenttiin koskevan tavoitteen suhteen on saavutettu hyvin vähän edistystä;

D.  toteaa, että työhön liittyvien riskien ehkäiseminen, terveyden ja turvallisuuden edistäminen ja työntekijöiden suojeleminen työpaikalla on avain työolojen parantamiseen ja siten työntekijöiden terveyden suojeluun, mikä puolestaan tuo merkittävää sosiaalista ja taloudellista hyötyä kyseiselle työntekijälle ja koko yhteiskunnalle; toteaa, että 90 prosenttia säännöllisiä riskinarviointeja suorittavista yrityksistä EU:n 28 jäsenvaltiossa pitää niitä tarkoituksenmukaisena keinona huolehtia työterveydestä ja työturvallisuudesta(16);

E.  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 153 artiklan, jonka mukaisesti unioni tukee ja täydentää jäsenvaltioiden toimintaa, erityisesti kun on kyse työympäristön parantamisesta työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi;

F.  ottaa huomioon, että EU:n väestön ikääntyminen on yksi EU:n jäsenvaltioiden suurimmista haasteista; ottaa huomioon yhteiskunnallis-ammatillisten luokkien erot elinajanodotteessa ja työn rasittavuudessa; ottaa huomioon, että tuki- ja liikuntaelinsairauksien lisäksi yli 55-vuotiaat työntekijät ovat erittäin alttiita syöville, sydänsairauksille, hengitysvaikeuksille ja unihäiriöille(17); ottaa huomioon, että terveiden elinvuosien indikaattori on lyhentynyt 1,1 vuotta naisten ja 0,4 vuotta miesten osalta vuosien 2010 ja 2013 välisenä aikana, mikä korostaa tarvetta nostaa toimintakykyisenä elettyjen elinvuosien odotetta, sillä tämä mahdollistaisi myös sen, että useammat ihmiset voivat viipyä työmarkkinoilla todellisen lakisääteisen eläkeiän saavuttamiseen asti;

G.  ottaa huomioon, että erilaiset syövät ovat suurin työhön liittyvän kuolleisuuden syy(18) ja seuraavana ovat sydän- ja verisuonitaudit sekä hengityselinten sairaudet, kun taas työtapaturmat ovat kuolinsyynä vain harvoissa tapauksissa; ottaa huomioon, että terveysongelmat, kuten tuki- ja liikuntaelinsairaudet, ovat levinneet laajalle EU:ssa ja voivat rajoittaa ihmisten kykyä tehdä tai jatkaa palkkatyötä(19) ja että on erittäin tärkeää tunnistaa riskinalaiset työntekijät ajoissa;

H.  toteaa, että työterveyttä ja työturvallisuutta koskevien toimintaperiaatteiden, joilla edistetään hyvinvointia, korkealaatuista työympäristöä ja tuottavuutta, tuloksena yrityksille syntyneet hallinnolliset rasitteet ja suorat kustannukset ovat huomattavasti pienemmät kuin työperäisiin sairauksiin ja työtapaturmiin, joita EU:n sääntelykehyksellä pyritään ehkäisemään, liittyvät kustannukset(20); toteaa, että eräiden tutkimusten mukaan ennaltaehkäiseminen saattaa tuottaa yrityksille taloudellisessa mielessä huomattavasti(21);

I.  toteaa, että niiden työntekijöiden osuus, jotka raportoivat terveyteensä ja turvallisuuteensa työn vuoksi kohdistuvista riskeistä, vaihtelee merkittävästi jäsenvaltiosta(22) ja taloudellisen toiminnan alasta toiseen, mikä korostaa tarvetta keskittyä voimakkaammin työterveys- ja työturvallisuuslainsäädännön täytäntöönpanoon ja noudattamisen valvomiseen merkittävänä osatekijänä pyrkimyksissä turvata työntekijöiden terveys ja tuottavuus;

J.  toteaa, että erityisesti työperäinen stressi ja psykososiaaliset riskit yleensä ovat kasvava ongelma EU:ssa ja lähes puolet kaikista työntekijöistä pitää sitä työpaikallaan esiintyvänä ilmiönä; toteaa, että työperäinen stressi lisää osaltaan poissaoloja, vaikuttaa kielteisesti tuottavuuteen ja aiheuttaa lähes puolet kaikista vuodessa menetetyistä työpäivistä; toteaa, että psykososiaalisten riskien hallitsemiseksi toteutetut toimet vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen(23);

K.  toteaa, että vakaa, asianmukaisesti täytäntöönpantu ja valvottu työterveys- ja työturvallisuuslainsäädäntö on tärkeä ennakkoedellytys työterveyttä ja työturvallisuutta koskevien vaatimusten noudattamiseksi, mikä turvaa työntekijöiden terveyden ja tuottavuuden koko työelämän ajan; toteaa, että työsuojelutarkastuksilla on merkittävä rooli työterveys- ja työturvallisuuspolitiikan alueellisessa ja paikallisessa täytäntöönpanossa ja että lainsäädännöllisten velvoitteiden täyttäminen on monille yrityksille tärkein syy työterveyden ja työturvallisuuden hallintaan ja ennaltaehkäisevien toimenpiteiden täytäntöönpanoon(24);

L.  toteaa, että työntekijöiden osallistuminen ja edustus yhtiötasolla ja johdon sitoutuminen ovat tärkeitä tekijöitä riskien ehkäisemiseksi työpaikalla(25) ja että tapaturmia ja sairauksia esiintyy huomattavasti vähemmän työpaikoilla, joissa ammattiyhdistystoiminta on järjestäytynyttä;

M.  katsoo, että työtapaturmia voidaan torjua kokonaisuutena vain edistämällä ihmisen keskeistä asemaa kaikkialla tuotantoprosessissa;

N.  katsoo, että tarvitaan riittävästi resursseja, jotta voidaan huolehtia asianmukaisesti uusista ja tulevista sekä perinteisistä työterveys- ja työturvallisuusriskeistä, asbesti, nanomateriaalit ja psykososiaaliset riskit mukaan luettuina; toteaa, että monet työntekijät, kuten rakennustyöntekijät, voivat altistua asbestille;

O.  toteaa, että työsuhteiden jatkuvasti lisääntyvällä epävarmuudella on kielteisiä vaikutuksia työterveyteen ja työturvallisuuteen ja se vie pohjaa työterveyden ja työturvallisuuden nykyisiltä rakenteilta; toteaa, että epävarmat työsuhteet voivat estää työntekijöitä saamasta koulutusta ja työterveyden ja työturvallisuuden palveluita ja ne liittyvät epävarmuudesta aiheutuvaan stressiin(26); toteaa, että puitedirektiivin 89/391/ETY nojalla työnantajien on toteutettava järjestelmällisiä ennaltaehkäisytoimia, jotka kattavat kaikki riskit; toteaa, että työn ulkoistaminen alihankinnan ja vuokratyön muodossa voi vaikeuttaa työterveys- ja työturvallisuussäännösten soveltamista koskevan vastuun määrittämistä; toteaa, että pimeä työ ja näennäisyrittäjyys muodostavat vakavan haasteen EU:n työterveyttä ja työturvallisuutta koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanolle sekä työntekijöiden terveydelle ja turvallisuudelle;

P.  katsoo, että työmarkkinaosapuolet ovat tärkeässä asemassa työterveyttä ja työturvallisuutta koskevien toimintapolitiikkojen suunnittelussa ja täytäntöönpanossa niin kansallisella ja kansainvälisellä kuin unionin tasolla; toteaa, että SEUT-sopimuksen 153–155 artiklassa vahvistetaan työmarkkinaosapuolten mahdollisuudet ja valta neuvotella työterveyttä ja työturvallisuutta koskevista sopimuksista ja valvoa niiden noudattamista;

Q.  toteaa, että EU pyrkii sääntelykehyksellään ehkäisemään työtapaturmia ja ammattitauteja; toteaa, että mitä pienempi yritys, sitä vähemmän työntekijät saattavat saada tietoa työterveys- ja työturvallisuusriskeistä; toteaa, että tapaturmien määrän ja yrityskoon välillä ei ole voitu todeta korrelaatiota; toteaa, että tapaturmien määrä riippuu tuotanto- ja toiminta-alasta(27);

R.  toteaa, että työperäisiä sairauksia koskevien tietojen saatavuus ja vertailtavuus unionin tasolla on puutteellinen(28);

S.  katsoo, että seksuaaliseen häirintään työpaikalla ja sen aiheuttamaan epävarmuuden tunteeseen olisi puututtava;

T.  katsoo, että naisten työolosuhteisiin todennäköisesti vaikuttavia tekijöitä ovat työmarkkinoiden eriytyminen, palkkakuilu, työaika, työpaikat, epävarmat työolosuhteet, seksismi ja sukupuoleen perustuva syrjintä sekä äitiyden fyysisiin erityispiirteisiin liittyvät erot;

U.  toteaa, että stereotyyppisen käsityksen mukaan naiset tekevät töitä, joissa on vähemmän riskejä, ja että yleinen suuntaus Euroopassa on se, että työnjako miesten ja naisten välillä ei ole koskaan neutraalia, mikä merkitsee yleensä sitä, että naisten terveysongelmat ovat näkymättömiä, jolloin naisten töissä ennaltaehkäisy on vähäisempää;

V.  toteaa, että EU:ssa naisten työllisyysaste on huomattavasti korkeampi palvelualalla kuin teollisuudessa ja että naiset työllistyvät useimmiten terveys- ja sosiaalialalle, vähittäismyyntialalle, valmistusteollisuuteen sekä koulutus- ja liike-elämän tehtäviin, ja huomauttaa, että nimenomaan naisten osa-aikaiset ja tilapäiset työsuhteet keskittyvät yhä useammin näille aloille, millä on näkyviä vaikutuksia työterveyteen ja -turvallisuuteen;

W.  katsoo, että tietynlaisissa työpaikoissa, joissa naiset ovat enemmistönä, naiset altistuvat työn luonteen vuoksi erityisille riskeille, joita ovat muun muassa tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja tietyntyyppiset syövät, kuten rinta- ja kohtusyöpä(29);

X.  ottaa huomioon, että naiset kertovat tutkimuksissa miehiä useammin työperäisistä terveysongelmista työn laadusta riippumatta(30) ja että he ovat erityisen alttiita ikään liittyville sairauksille; katsoo, että sen vuoksi työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyviä toimia on tarkasteltava sukupuolen ja elämänvaiheen mukaisesti eriyttäen;

Y.  ottaa huomioon lisääntymiskykyä uhkaavan terveysriskin, joka liittyy ympäristön pilaantumiseen ja työympäristön riskitekijöihin, jotka voivat vaikuttaa tuleviin vanhempiin ja syntymättömään lapseen;

Z.  toteaa empiiristen tutkimusten viittaavan siihen, että naiset ovat aliedustettuina työterveyttä ja -turvallisuutta koskevassa päätöksenteossa;

AA.  toteaa, että maaseutualueiden naisilla on muita enemmän vaikeuksia työelämään ja terveyteen liittyvien oikeuksiensa käyttämisessä ja heidän on muita vaikeampi saada julkisia perusterveydenhuoltopalveluja ja erityissairaanhoitoa sekä päästä varhaisen vaiheen syöpäseulontoihin;

EU:n työterveyttä ja työturvallisuutta koskeva strategiakehys

1.  painottaa, että kaikilla työntekijöillä, julkinen sektori mukaan lukien, on oikeus korkeimpaan mahdolliseen työterveyden ja työturvallisuuden suojeluun, joka on taattava riippumatta työnantajan koosta, työn laadusta, työsopimuksesta tai siitä, missä jäsenvaltiossa työpaikka sijaitsee; kehottaa komissiota laatimaan erityisen strategian, johon sisältyvät kaikki EU:n työterveys- ja työturvallisuuslainsäädännön piiriin kuuluvat työsuhteen muodot; korostaa, että työterveyden ja työturvallisuuden alalla tarvitaan selkeitä ja tehokkaita sääntöjä;

2.  pitää ilahduttavana, että EU:n työterveyttä ja työturvallisuutta koskevassa strategiakehyksessä on yksilöity monta merkittävää toiminta-aluetta; pitää kuitenkin valitettavana, ettei komissio ole asettanut strategiakehyksessä konkreettisia tavoitteita; korostaa tässä yhteydessä, että tieteellisten todisteiden ja EU:n työterveys- ja työturvallisuuslainsäädännön jälkikäteisarvioinnin tulosten perusteella kehykseen olisi sisällytettävä konkreettisempia lainsäädännöllisiä ja/tai muita kuin lainsäädännöllisiä toimenpiteitä sekä täytäntöönpano- ja valvontavälineitä vuoden 2016 arvioinnin jälkeen;

3.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan työperäisiä sairauksia ja työtapaturmia koskevat ohjeelliset vähennystavoitteet EU:n työterveyttä ja työturvallisuutta koskevan strategiakehyksen vuoden 2016 arvioinnin jälkeen ja turvautumaan kehystä tarkistettaessa viimeisimpiin vertaisarvioituihin tutkimustuloksiin; kehottaa komissiota soveltamaan työterveyttä ja työturvallisuutta koskevaa politiikkaa ensisijaisesti niihin aloihin, joilla työntekijöihin kohdistuvat suurimmat riskit, ja kehittämään ohjausta sekä kannustamaan hyvien käytäntöjen vaihtoon;

4.  pitää valitettavana nykyisen EU:n työterveyttä ja työturvallisuutta koskevan strategiakehyksen laatimisen viivästymistä; katsoo, että unionin työntekijöiden, yritysten ja työmarkkinoiden kohtaamat monet haasteet, myös komission määrittämät haasteet, vaativat toimenpiteiden oikea-aikaista ja tehokasta soveltamista;

5.  korostaa, että on erittäin tärkeää varmistaa fyysisesti ja mielenterveyden kannalta turvallinen ja terveellinen työympäristö ihmisten koko työelämän ajan, jotta saavutetaan kaikkien työntekijöiden aktiivista ja tervettä ikääntymistä koskeva tavoite; katsoo, että ammattitautien ja työtapaturmien ehkäiseminen ja suuremman huomion kiinnittäminen ammatillisten riskien kumulatiivisiin vaikutuksiin luo lisäarvoa työntekijöille ja koko yhteiskunnalle;

6.  korostaa konkreettisten toimien tarvetta kriisin vaikutusten torjumiseksi, jotta yritykset ryhtyvät toimiin, jotka edistävät työturvallisuutta ja -terveellisyyttä;

Kansalliset strategiat

7.  korostaa, että kansalliset työterveyttä ja työturvallisuutta koskevat strategiat ovat erittäin tärkeitä ja auttavat osaltaan parantamaan jäsenvaltioiden työterveyttä ja työturvallisuutta; korostaa, että edistyksestä olisi kannustettava raportoimaan säännöllisesti; pitää välttämättömänä jatkaa EU:n tason toimintaperiaatteiden alullepanoa ja koordinointia samalla, kun keskitytään voimakkaammin olemassa olevan työterveyttä ja työturvallisuutta koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoon, jotta varmistetaan kaikkien työntekijöiden työterveyden ja työturvallisuuden korkea taso; pitää välttämättömänä yhtenäistää sekä Euroopan tasolla että kansallisesti työterveys ja -turvallisuuspolitiikkaa muiden politiikan alojen kanssa, ja toteaa, että noudattamista koskevien vaatimusten olisi oltava selkeitä, jotta niiden noudattaminen on helpompaa erityisesti pk-yrityksille; katsoo, että sukupuolinäkökohdat olisi otettava huomioon, jotta voidaan entistä paremmin puuttua mies- ja naispuolisten työntekijöiden erityisriskeihin;

8.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että kansalliset työterveyttä ja työturvallisuutta koskevat strategiat heijastavat EU:n työterveyttä ja työturvallisuutta koskevaa strategiakehystä ja niissä otetaan huomioon työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan panos, mukaan luettuina terveysalan sidosryhmät jäsenvaltioiden tapojen ja käytäntöjen mukaisesti; katsoo, että hyvien käytäntöjen vaihto ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ovat tärkeitä välineitä työterveyden ja työturvallisuuden parantamiseksi;

9.  kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään kansallisiin strategioihinsa mitattavissa olevat ja vertailukelpoiset tavoitteet; katsoo, että olisi kannustettava ottamaan käyttöön edistystä koskevia säännöllisiä ja avoimia raportointimekanismeja; korostaa luotettavien tietojen merkitystä;

Täytäntöönpano ja noudattaminen

10.  toteaa, että on tärkeää ottaa huomioon mikroyritysten ja pienten yritysten sekä tiettyjen julkisen palvelun alojen, kuten poliisin, tilanne, erityistarpeet ja työterveyttä ja työturvallisuutta koskevien toimenpiteiden toteuttamisessa ilmenneet vaikeudet yritystasolla; korostaa, että tietoisuuden lisääminen, hyvien käytänteiden vaihtaminen, konsultointi, käyttäjäystävälliset ohjeet ja verkkofoorumit ovat erittäin tarkoituksenmukaisia ja tärkeitä keinoja auttaa pk-yrityksiä ja mikroyrityksiä noudattamaan tehokkaammin työterveyttä ja työturvallisuutta koskevaa sääntelykehystä; kehottaa komissiota, EU-OSHAa ja jäsenvaltioita jatkamaan sellaisten käytännön välineiden ja suuntaviivojen kehittämistä, jotka tukevat, helpottavat ja parantavat työterveyttä ja työturvallisuutta koskevien vaatimusten noudattamista mikroyrityksissä ja pk-yrityksissä;

11.  kehottaa komissiota noudattamaan pienet ensin -periaatetta strategista kehystä tarkistettaessa, jotta autetaan pk-yrityksiä mukautumaan paremmin työterveyden ja ‑turvallisuuden alalla asetettuihin tavoitteisiin; korostaa, että pk-yritykset kattavat käsitteen nykymuodossa noin 99 prosenttia kaikista yrityksistä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan lisätoimia luotettavien tietojen keräämiseksi työterveyden ja työturvallisuuden todellisesta täytäntöönpanosta mikroyrityksissä ja pienissä yrityksissä;

12.  pitää myönteisenä EU-OSHAn vuorovaikutteisen riskinarvioinnin verkkotyökalun (OiRA) käyttöönottoa sekä niiden muiden sähköisten välineiden käyttöönottoa jäsenvaltioissa, joilla helpotetaan riskinarviointia ja joilla pyritään edistämään sääntöjen noudattamista ja ennalta ehkäisemisen kulttuuria erityisesti mikroyrityksissä ja pienissä yrityksissä; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään unionilta saatavan rahoituksen yleisiin työterveys- ja työturvallisuustoimiin ja erityisesti sähköisten välineiden kehittämiseen pk-yritysten tukemiseksi; korostaa työterveyden ja työturvallisuuden alalla toteutettavien tiedotuskampanjoiden, kuten terveyttä työpaikalla -kampanjan, merkitystä, ja painottaa, että on tärkeää lisätä työnantajien ja työntekijöiden tietoisuutta perustavista työterveyttä ja työturvallisuutta koskevista oikeuksista ja velvollisuuksista;

13.  kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia ryhtymään kansallisten lakien ja käytäntöjen mukaisiin toimenpiteisiin työsuojeluedustajien ja johtajien taitojen parantamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan työntekijöiden ottamista aktiivisesti mukaan ennaltaehkäisevien työterveys- ja työturvallisuustoimenpiteiden täytäntöönpanoon ja sen varmistamista, että työterveys- ja työturvallisuusedustajat saavat perusopintokokonaisuuksia laajempaa koulutusta;

14.  korostaa, että on tärkeää edistää molemminpuolisen luottamuksen ja oppimisen kulttuuria, jossa työntekijöitä kannustetaan osallistumaan terveellisen ja turvallisen työympäristön kehittämiseen, mikä edistää myös työntekijöiden sosiaalista osallisuutta ja yritysten kilpailukykyä; korostaa tässä yhteydessä, että työntekijöille ei pitäisi aiheutua mitään haittaa terveys- ja turvallisuushuolenaiheiden esiintuomisesta;

15.  korostaa, että hyvän työterveyden ja -turvallisuuden hallinnan ja toteutumisen keskeisiä tekijöitä ovat asianmukaisesti täytäntöönpantu ja valvottavissa oleva lainsäädäntö sekä täysimääräisesti dokumentoitu riskinarviointi, jossa ovat mukana työntekijät ja työntekijöiden edustajat ja joka mahdollistaa asianmukaisten ennaltaehkäisytoimien täytäntöönpanon;

16.  kehottaa komissiota ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimiin työterveys- ja ‑turvallisuuslainsäädännön täytäntöönpanon valvomiseksi jäsenvaltioissa; katsoo, että EU:n työterveys- ja työturvallisuusdirektiivien käytännön täytäntöönpanon jälkikäteisarviointi tarjoaa hyvän tilaisuuden tälle, ja edellyttää, että olemassa olevan lainsäädännön riittämättömään täytäntöönpanoon liittyvät tulokset otetaan huomioon osana strategisen kehyksen tarkistamista;

Noudattamisen valvonta

17.  katsoo, että on ratkaisevan tärkeää taata tasapuoliset toimintaedellytykset kaikkialla EU:ssa ja poistaa epäreilu kilpailu ja sosiaalinen polkumyynti; korostaa, että työsuojeluviranomaisilla on tärkeä tehtävä sen toteutumisessa, että työntekijöillä on oikeus fyysisesti ja psyykkisesti turvalliseen ja terveelliseen työympäristöön, ja neuvonnan ja ohjauksen tarjoamisessa työnantajille erityisesti pk-yrityksissä ja mikroyrityksissä; kannustaa jäsenvaltioita noudattamaan ILO:n työsuojelutarkastuksia koskevia vaatimuksia, varmistamaan työsuojelutarkastusviranomaisten riittävät henkilö- ja taloudelliset resurssit ja parantamaan työsuojelutarkastajien koulutusta, kuten talous- ja sosiaalikomitea on suositellut asiaa koskevassa lausunnossaan(31); pitää myönteisenä kansallisten työsuojelutarkastajien rajatylittävää yhteistyötä johtavien työsuojelutarkastajien komiteassa (SLIC);

18.  korostaa työterveyttä ja työturvallisuutta koskevan lainsäädännön täytäntöönpanon vaikeutta tapauksissa, joissa työntekijät tekevät työtä pimeästi; muistuttaa, että työsuojelutarkastajilla on tärkeä rooli pimeän työn esiintuomisessa; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tiukkoja tarkastuksia ja langettamaan asianmukaisia seuraamuksia pimeää työvoimaa käyttäville työnantajille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin pimeän työn torjumiseksi; korostaa, että suurin osa kuolemaan johtavista työtapaturmista tapahtuu työvoimavaltaisilla aloilla, joilla pimeä työ on yleisempää kuin muilla aloilla;

19.  toteaa, että työterveys- ja työturvallisuustarkastuksen todellinen soveltaminen riippuu myös pitkälti työsuojelutarkastuksista; katsoo, että resurssit olisi kohdennettava aloille, joilla työntekijöiden riskin on havaittu olevan suurin; kehottaa asiaankuuluvia viranomaisia jatkamaan satunnaisten tarkastusten tekemistä, soveltamaan riskiperusteista valvontaa ja kohdentamaan valvonnan rikkomisen uusijoihin, jotta työnantajat, jotka eivät noudata työterveys- ja työturvallisuusvaatimuksia, saadaan vastaamaan teoistaan; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan tiedonvaihdon ja parantamaan työsuojelutarkastajien välistä yhteistyötä rajatylittävän yhteistyön parantamiseksi;

Sääntelykehys

20.  pitää ilahduttavina ponnisteluja parantaa sääntelykehyksen laatua ja odottaa lisäkehitystä tällä alalla; muistuttaa kuitenkin komissiota, että työterveys- ja työturvallisuusdirektiivien sisällyttämisen sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevaan ohjelmaan (REFIT) sekä lainsäädäntömuutosten olisi oltava demokratian sääntöjen mukaisia ja avoimia, että työmarkkinaosapuolten olisi oltava niissä mukana ja etteivät ne saa missään olosuhteissa johtaa työterveyden ja työturvallisuuden heikkenemiseen; korostaa tässä yhteydessä, että teknologisesta kehityksestä aiheutuneet muutokset työpaikoilla olisi otettava huomioon; huomauttaa, että jäsenvaltiot voivat vapaasti soveltaa työterveyttä ja työturvallisuutta koskevia vaatimuksia korkeampia standardeja; katsoo kuitenkin, että olemassa olevia sääntöjä olisi parannettava muun muassa välttämällä päällekkäisyyksiä ja edistämällä työterveyttä ja työturvallisuutta koskevien sääntöjen parempaa integrointia muihin politiikan aloihin samalla, kun säilytetään työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevan suojelun taso ja nostetaan sitä edelleen;

21.  korostaa, että työntekijöiden ja työmarkkinaosapuolten osallistuminen kaikilla tasoilla kansallisten lakien ja käytäntöjen mukaisesti on ennakkoedellytys työterveyttä ja työturvallisuutta koskevan lainsäädännön tehokkaan täytäntöönpanon kannalta ja että työmarkkinaosapuolten osallistuminen EU:n tasolla voi taata, että työterveyttä ja työturvallisuutta koskeva strateginen kehys on unionin työnantajien ja työntekijöiden kannalta asiaankuuluva; kehottaa työmarkkinaosapuolia ja komissiota sitoutumaan rakentavaan vuoropuheluun siitä, millä tavoin olemassa olevaa sääntelykehystä voidaan parantaa, ja katsoo, että on tarpeen vahvistaa työmarkkinaosapuolten roolia;

Työperäisten sairauksien ennaltaehkäiseminen ja uudet ja kehittyvät riskit

22.  korostaa, että on tärkeää suojella työntekijöitä altistumiselta karsinogeeneille, mutageeneille ja lisääntymisen kannalta myrkyllisille aineille; korostaa tässä yhteydessä, että naiset altistuvat usein monien aineiden sekoitukselle, mikä voi lisätä terveysriskejä ja myös heidän jälkeläistensä elinkykyyn kohdistuvia riskejä; toistaa tiukasti komissiolle esittämänsä vaatimuksen laatia ehdotus direktiivin 2004/37/EY tarkistamiseksi, jotta siihen voidaan lisätä sitovammat ammatillista altistumista koskevat raja-arvot, ja kehittää yhteistyössä työturvallisuuden ja työterveyden neuvoa-antavan komitean kanssa arviointijärjestelmä, joka perustuu selkeisiin kriteereihin; katsoo, että tässä yhteydessä olisi puututtava mahdollisiin sääntelyn päällekkäisyyksiin, jotka johtavat tahattomaan noudattamatta jättämiseen;

23.  korostaa tarvetta suojella työntekijöitä tiukemmin ja ottaa altistusjaksojen lisäksi huomioon niiden kemiallisten ja/tai myrkyllisten aineiden yhdistelmät, joille he altistuvat; huomauttaa, että monet terveydenhuollon työntekijät altistuvat työpaikoillaan haitallisille kemikaaleille; kehottaa komissiota toteuttamaan toimia, jotka koskevat terveydenhuoltoalan kemikaaliriskejä, ja sisällyttämään työterveys- ja työturvallisuusstrategiaan erityisiä määräyksiä, jotka koskevat terveydenhuollon työntekijöiden altistumista haitallisille lääkkeille; kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikkia työntekijöitä, jotka osallistuvat välittömästi tai välillisesti terävien lääketieteellisten instrumenttien käyttöön tai hävittämiseen, suojellaan riittävästi; huomauttaa, että tähän voisi tarvittaessa sisältyä terävien instrumenttien aiheuttamien tapaturmien ehkäisemisestä terveydenhuoltoalalla annetun direktiivin 2010/32/EU tarkistaminen;

24.  huomauttaa, että monet työntekijät altistuvat työpaikoillaan edelleen asbestille; kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä työmarkkinaosapuolten ja jäsenvaltioiden kanssa, jotta edistetään ja koordinoidaan jäsenvaltioiden ponnisteluja, joilla pyritään kehittämään asbestin hallintaa ja turvallista poistamista koskevia kansallisia toimintasuunnitelmia, tarjoamaan riittävää rahoitusta ja ryhtymään asianmukaisiin toimiin;

25.  toistaa komissiolle esittämänsä kehotuksen(32) suunnitella ja ottaa käyttöön malli asbestin kartoitusta ja rekisteröintiä varten direktiivin 2009/148/EY 11 artiklan mukaisesti; kehottaa käynnistämään asbestia koskevan eurooppalaisen kampanjan ja kehottaa jäsenvaltioita maksamaan korvauksia asbestille altistuneille työntekijöille;

26.  kehottaa komissiota ryhtymään toimiin yhden yleisimpiin kuuluvan työperäisen terveysongelman yhteydessä ja tekemään viipymättä tuki- ja liikuntaelinsairauksia koskevan kattavan lainsäädäntöehdotuksen, jotta parannetaan tuki- ja liikuntaelinsairauksien tehokasta ennaltaehkäisyä ja puututaan niiden syihin ottaen huomioon ongelmien moninaiset syyt ja erityisesti naisiin kohdistuvat riskit; toteaa, että sellaisen EU:n lainsäädännön lujittaminen, jossa asetetaan vähimmäisvaatimukset työntekijöiden suojelemiseksi ergonomisille riskitekijöille altistumiselta, voi hyödyttää sekä työntekijöitä että työnantajia, kun sääntelykehyksen täytäntöönpanosta ja noudattamisesta tehdään helpompaa; korostaa, että myös hyvien käytäntöjen vaihto on tärkeää ja työntekijöille on tiedotettava paremmin ergonomisista riskitekijöistä;

27.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan mahdollisimman nopeasti täytäntöön 25. kesäkuuta 2002 annetun direktiivin 2002/44/EY, joka koskee terveyttä ja turvallisuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä aiheutuville riskeille;

28.  kiinnittää komission huomion siihen, että on tärkeää kehittää ammatillista altistusta hormonaalisille haitta-aineille koskevia ehkäisytoimia, sillä näillä aineilla on monenlaisia haitallisia vaikutuksia nais- ja miespuolisten työntekijöiden terveyteen ja heidän jälkeläisiinsä(33); kehottaa komissiota laatimaan viipymättä hormonaalisten haitta-aineiden vastaisen kokonaisstrategian, joka voisi tarvittaessa sisältää torjunta-aineiden ja biosidien markkinoille saattamista koskevan unionin lainsäädännön täytäntöönpanon ja tiukentaa työperäisten riskien ehkäisyä koskevia sääntöjä; korostaa, että EU:n tuki turvallisempia vaihtoehtoja koskeville unionin tutkimusohjelmille on erittäin tärkeää ennalta varautumisen periaatteen ja korvaamisperiaatteen kannalta;

29.  pitää myönteisenä, että komissio sitoutuu työterveyttä ja -turvallisuutta koskevassa unionin strategiakehyksessä 2014–2020 parantamaan työperäisten sairauksien ennaltaehkäisyä erityisesti nano- ja bioteknologian aloilla; korostaa nanoteknologian jakeluun ja käyttöön liittyvää epävarmuutta ja katsoo, että on tutkittava edelleen uusiin teknologioihin liittyviä työterveys- ja työturvallisuusriskejä; toteaa tässä yhteydessä, että nanoteknologiaa käsittelevien työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen liittyvien potentiaalisten riskien vähentämiseksi olisi sovellettava ennalta varautumisen periaatetta;

30.  kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota siihen, että työperäisiä kroonisia sairauksia potevien määrä on lisääntynyt; katsoo, että parantumattomasti, kroonisesti ja pitkäaikaisesti sairaille ja vammaisille olisi tarjottava helppopääsyisiä ja turvallisia työpaikkoja; kehottaa jäsenvaltiota keskittymään kroonisesti sairaiden töissä jatkamiseen ja työelämään integroimiseen sekä tukemaan työpaikkojen kohtuullista mukauttamista, millä varmistetaan, että paluu työhön tapahtuu oikeaan aikaan; kehottaa komissiota edistämään vammaisten henkilöiden työelämään integroimista ja kuntouttamista koskevia toimenpiteitä ja tukemaan jäsenvaltioiden ponnisteluja lisäämällä tietoisuutta sekä määrittämällä ja jakamalla hyviä käytäntöjä, jotka koskevat työpaikalla tehtäviä mukautuksia; kehottaa Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiötä (Eurofound) jatkamaan kroonisesti sairaiden työllistymismahdollisuuksien ja työllistymisasteen tarkastelua ja analysointia;

31.  toteaa, että teknologiset innovaatiot voivat hyödyttää koko yhteiskuntaa; on kuitenkin huolissaan uusista riskeistä, joita nämä muutokset aiheuttavat; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että komissio aikoo perustaa työterveyden ja -turvallisuuden asiantuntijoiden ja tutkijoiden verkon voidakseen vastata paremmin tuleviin haasteisiin; korostaa, että älykkäiden ja yhteistyöhön kykenevien robottien käyttö on yleistynyt esimerkiksi teollisuustuotannossa, sairaaloissa ja vanhainkodeissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kartoittamaan mahdollisia teknologisista innovaatioista peräisin olevia työterveys- ja työturvallisuusriskejä ja toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä niiden torjumiseksi;

32.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ja panemaan täytäntöön ohjelman psykososiaalisten riskien seuraamiseksi järjestelmällisesti ja psykososiaalisten riskien, kuten stressin, masennuksen ja loppuunpalamisen vaivaamien työntekijöiden tukemiseksi, jotta voidaan muun muassa laatia todelliset suositukset ja ohjeet näiden riskien torjumiseksi; korostaa, että työperäinen stressi tunnustetaan merkittäväksi tuottavuuden ja elämänlaadun esteeksi; painottaa tässä yhteydessä, että henkiseen terveyteen ja psykososiaalisiin riskeihin voivat vaikuttaa monet tekijät, joista kaikki eivät ole työperäisiä; korostaa kuitenkin, että psykososiaaliset riskit ja työperäinen stressi muodostavat työn organisoimiseen liittyvän rakenteellisen ongelman ja että psykososiaalisten riskien ja työperäisen stressin ehkäiseminen ja hallinta on mahdollista; korostaa tarvetta toteuttaa tutkimuksia, parantaa ennaltaehkäisyä ja harkita uusia toimenpiteitä, jotka perustuvat työmarkkinoille paluuta koskevien parhaiden käytäntöjen ja välineiden jakamiseen tarkistettaessa työterveyttä ja työturvallisuutta koskevaa strategista kehystä vuonna 2016;

33.  suhtautuu myönteisesti terveyttä työpaikalla ja stressinhallintaa koskevaan kampanjaan; tähdentää, että työperäisen stressin torjumiseksi toteutettaviin aloitteisiin on sisällyttävä sukupuoliulottuvuus naisten erityisten työolosuhteiden huomioonottamiseksi;

34.  muistuttaa työpaikkakiusaamisesta ja sen mahdollisista vaikutuksista psykososiaaliseen terveyteen; korostaa, että on tärkeää torjua häirintää ja väkivaltaa työssä, ja kehottaa tästä syystä komissiota harkitsemaan tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa lainsäädäntöehdotuksen tekemistä, joka perustuu häirintää ja väkivaltaa työpaikalla koskevaan puitesopimukseen; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita kehittamaan tehokkaita kansallisia strategioita työpaikkakiusaamisen torjumiseksi;

35.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kohdennetun lähestymistavan, jolla poistetaan epävarma työ ja otetaan huomioon kielteiset vaikutukset, joita epävarmalla työllä on työterveyteen ja työturvallisuuteen; korostaa, että epätyypillisissä työsuhteissa olevilla työntekijöillä voi olla suurempia vaikeuksia saada koulutusta sekä työterveys ja työturvallisuuspalveluja; korostaa, että on tärkeää parantaa kaikenlaisissa työsuhteissa olevien työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta ja etenkin haavoittuvassa asemassa olevien, kuten nuorten ja pitkäaikaistyöttömyydestä kärsineiden henkilöiden; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan direktiivissä 96/71/EY asetettuja vaatimuksia sosiaalisen polkumyynnin torjumiseksi ja toteuttamaan tässä yhteydessä kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta lähetettyjen työntekijöiden oikeus yhdenvertaiseen kohteluun työterveys- ja työturvallisuusasioissa toteutuu ja jotta kyseistä oikeutta voidaan suojella;

36.  korostaa, että äitien ja isien tekemä kasvatustyö ja kotityöt ovat myös työtä ja että kotityöt on myös otettava huomioon käsiteltäessä työterveyden ja -turvallisuuden edistämistä; kehottaa työnantajia ja poliitikkoja varmistamaan työ- ja perhe-elämän vakaan tasapainon ja edistämään kyseistä tasapainoa, kun otetaan huomioon, että yhä useampien työntekijöiden on yhdistettävä työn tekeminen ja huolenpito; korostaa, että on tärkeää puuttua liian pitkiin työaikoihin, jotta taataan tasapaino työ- ja perhe-elämän välillä; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysin täytäntöön direktiivin 2003/88/EY ja korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää valvoa, että enimmäistyöaikaa koskevia sääntöjä noudatetaan;

37.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita suunnittelemaan asianmukaisia toimia, joilla varaudutaan työvoiman ikääntymiseen; katsoo, että työterveyden ja -turvallisuuden strategiakehyksellä olisi edistettävä kestävää työelämää ja terveenä ikääntymistä; kehottaa jäsenvaltioita edistämään kuntouttamista ja työelämään palaamista koskevia toimenpiteitä hyödyntämällä ikääntyneitä työntekijöitä koskevan Euroopan parlamentin pilottihankkeen tuloksia;

38.  korostaa työterveys- ja työturvallisuustoimien merkitystä naisten työelämässä kohtaamien erityisten haasteiden ja riskien ratkaisemisessa, seksuaalinen häirintä mukaan luettuna; kehottaa komissiota ja työmarkkinaosapuolia varmistamaan naisten ja miesten tasapuolisen edustuksen työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun kaikissa vaiheissa; kehottaa komissiota ottamaan sukupuolten tasa-arvoa koskevan ulottuvuuden huomioon osana työterveyttä ja työturvallisuutta koskevan strategisen kehyksen tarkistamista vuonna 2016; kehottaa komissiota laatimaan Euroopan laajuisen strategian, jonka avulla torjutaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa työpaikoilla ja arvioimaan osana tätä prosessia, olisiko direktiiviä 2006/54/EY tarkistettava, jotta siihen voidaan sisällyttää väkivallan ja häirinnän uudet muodot; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön komission suosituksen 92/131/ETY edistääkseen tietoisuutta toimista, joilla puututaan seksuaaliseen häirintään tai muunlaisiin seksuaalisiin rikkomuksiin;

39.  kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota tehtävään, joka työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistävillä alakohtaisilla neuvottelukomiteoilla voi olla alakohtaisten työterveys- ja työturvallisuusriskien torjumisessa ja mahdollisen lisäarvon luomisessa työmarkkinaosapuolten välisten sopimusten avulla, joiden tekemisessä komiteat hyödyntävät laajoja tietojaan alakohtaisista erityistilanteista;

40.  korostaa, että komission olisi kerättävä tietoja, toteutettava tutkimuksia ja kehitettävä sukupuolen ja ikäryhmien mukaisen erittelyn mahdollistavia tilastollisia menetelmiä, joilla voidaan arvioida ennaltaehkäisyä ja puuttua haavoittuvien ryhmien, kuten naisten, erityishaasteisiin työpaikoilla;

41.  korostaa, että on tärkeää panostaa enemmän riskien ennaltaehkäisytoimintaan sekä edistää, kehittää ja tukea ennaltaehkäisyn kulttuuria, joka koskee terveyttä ja turvallisuutta työssä; kehottaa jäsenvaltioita edistämään tietoisuuden lisäämistä ja lisäämään työterveys- ja työturvallisuusasioiden näkyvyyttä koulujen opetussuunnitelmissa ja myös oppisopimuskoulutuksessa; pitää tärkeänä keskittyä ennalta ehkäisemiseen mahdollisimman varhain tuotantoprosessissa ja edistää riskien arviointiin perustuvien järjestelmällisten ennaltaehkäisyohjelmien täytäntöönpanoa, joka kannustaa työnantajia ja työntekijöitä turvallisen ja terveellisen työympäristön luomiseen; tähdentää, että ehkäisevien palvelujen laatu on monissa jäsenvaltioissa tärkein seikka autettaessa yrityksiä ja etenkin pk-yrityksiä arvioimaan riskejä ja toteuttamaan asianmukaisia ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä; kehottaa komissiota tarkastelemaan jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyviä ennalta ehkäiseviä palveluja koskevia tehtäviä ja koulutusvaatimuksia;

42.  korostaa, että naiset on otettava mukaan päätöksentekoprosesseihin, jotka koskevat entistä parempien terveys- ja turvallisuuskäytäntöjen kehittämistä heidän työympäristöissään;

43.  kehottaa komissiota selvittämään kaikin tavoin työperäisten syöpien kuten nenäontelon kasvainten kehittymistä, sillä niitä esiintyy enemmän tapauksissa, joissa työntekijän hengitysteitä ei suojata asianmukaisesti melko yleisiltä pölyiltä, joita muodostuu puun, nahan, jauhon, tekstiilien, nikkelin ja muiden materiaalien työstämisestä;

44.  kannustaa jäsenvaltioita turvaamaan tasavertaiset mahdollisuudet työntekijöiden oikeuksien käytössä ja tasavertaiset mahdollisuudet saada julkisia terveydenhuoltopalveluja kaikille kansalaisilleen, erityisesti maaseutualueiden naisille ja muille heikommassa asemassa oleville väestöryhmille;

Tilastot

45.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen keruuta työperäisistä sairauksista, altistuksista ja vaaroista kaikilla aloilla, mukaan luettuna julkinen sektori, jotta voidaan löytää parhaat käytännöt, edistää vertailuoppimista ja luoda työperäisiä altistuksia koskeva yhteinen tietokanta ilman suhteettomia kustannuksia; korostaa, että on tärkeää ottaa mukaan kansalliset asiantuntijat ja pitää tietokanta ajan tasalla; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota keräämään enemmän tietoja riskeistä, jotka liittyvät digitalisointiin, työhön liittyvään tieliikenneturvallisuuteen ja vaikutuksiin, joita kriisillä saattaa olla työterveyteen ja työturvallisuuteen;

46.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään sukupuolen ja iän mukaan eriteltyjä laadukkaita tilastotietoja työperäisistä sairauksista, jotta oikeudellista kehystä voitaisiin aina tarvittaessa parantaa ja mukauttaa uusiin yleistyviin riskeihin;

47.  kehottaa jäsenvaltioita tekemään tutkimuksia, joiden avulla pyritään saamaan tietoa siitä, miten yleisiä ovat työstä aiheutuvat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet kansallisella tasolla, sukupuolen, iän ja taloudellisen toiminnan alan mukaan eriytettyinä, ja joiden avulla pyritään ehkäisemään ja torjumaan näiden sairauksien ilmenemistä;

48.  korostaa, että on tärkeää laatia ja panna ajan tasalle yhteiset terveysindikaattorit ja määritelmät työhön liittyvistä sairauksista, kuten työstressistä, ja kerätä EU:n laajuisia tilastotietoja, jotta voidaan asettaa tavoitteet työperäisten sairauksien esiintyvyyden vähentämiseksi;

49.  korostaa, että useissa jäsenvaltioissa on vaikea kerätä tietoja; kehottaa tehostamaan EU-OSHAn ja Eurofoundin työtä; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että työnantajat ilmoittavat työtapaturmista;

Kansainväliset toimenpiteet

50.  kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että kolmansien maiden kanssa tehtävissä kauppasopimuksissa parannetaan työympäristöä työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi;

51.  korostaa, että on unionin omien etujen ja unionille kuuluvien velvoitteiden mukaista parantaa maailmanlaajuisesti työelämän normeja myös työterveyden ja -turvallisuuden saralla;

52.  kehottaa komissiota tehostamaan työterveyttä ja -turvallisuutta koskevaa yhteistyötä kansainvälisten organisaatioiden kanssa, mukaan luettuina ILO, OECD, G20-maat ja WHO;

53.  pitää valitettavana, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole ratifioineet ILO:n yleissopimusta nro 187 työturvallisuutta ja -terveyttä edistävästä viitekehyksestä; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan kyseisen yleissopimuksen;

o
o   o

54.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 354, 31.12.2008, s. 70.
(2)EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1.
(3)EUVL L 299, 18.11.2003, s. 9.
(4)EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.
(5)EUVL L 165, 27.6.2007, s. 21.
(6)EYVL C 77 E, 28.3.2002, s. 138.
(7)EUVL C 304 E, 1.12.2005, s. 400.
(8)EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 754.
(9)EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 321.
(10)EUVL C 41 E, 19.2.2009, s. 14.
(11)EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 101.
(12)EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 102.
(13)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0093.
(14)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0012.
(15)Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 1 kohta: Jokaisella työntekijällä on oikeus terveellisiin, turvallisiin ja ihmisarvoisiin työoloihin ja työehtoihin.
(16)Toinen uusia ja esiin nousevia riskejä koskeva eurooppalainen yritystutkimus (ESENER-2), EU-OSHA (2015).
(17)Eurofound: ”Ikääntyvän työvoiman työolot” (2008).
(18)EU-OSHAn johtajan lausunto, 18.11.2014.
(19)Kroonisista sairauksista kärsivien työllisyysmahdollisuuksia koskeva raportti, Eurofound (2014).
(20)Evaluation of the European strategy on Safety and Health at Work 2007-2012, EC (2013) and Socio-economic costs of accidents at work and work-related ill health, EC (2012).
(21)Berechnung des internationalen „Return on Prevention“ für Unternehmen: Kosten und. Nutzen von Investitionen in den betrieblichen Arbeits- und Gesundheitsschutz, DGUV (2013).
(22)Viides työolotutkimus, yleiskatsaus, Eurofound (2012).
(23)Toinen uusia ja esiin nousevia riskejä koskeva eurooppalainen yritystutkimus (ESENER-2), EU-OSHA (2015).
(24)Toinen uusia ja esiin nousevia riskejä koskeva eurooppalainen yritystutkimus (ESENER-2), EU-OSHA (2015).
(25)Työntekijöiden edustus ja kuuleminen terveys- ja turvallisuusasioista, EU-OSHA (2012).
(26)Flexible forms of work: ‘very atypical’ contractual arrangements, Eurofound (2010) and Health and well-being at work: A report based on the fifth European Working Conditions Survey, Eurofound (2012).
(27)5th Working Conditions Survey, Overview Report, Eurofound (2012) and Third European Company Survey, Eurofound (2015).
(28)Report on the current situation in relation to occupational diseases systems in EU Member States and EFTA/EEA countries, EC (2013).
(29)EU-OSHA, 2013, New risks and trends in the safety and health of women at work.
(30)”Occupational health and safety risks for the most vulnerable workers”, Euroopan parlamentin politiikkayksikkö A, talous- ja tiedepolitiikka, 2011, s. 40.
(31)EUVL C 230, 14.7.2015, s. 82.
(32)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0093.
(33)The Cost of Inaction, Nordon (2014) and Rapport sur les perturbateurs endocriniens, le temps de la précaution, Gilbert Barbier (2011).

Oikeudellinen huomautus