Euroopan parlamentin päätös 2. joulukuuta 2015 veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevän erityisvaliokunnan (TAXE 2) asettamisesta ja sen toimivallan, jäsenmäärän ja toimikauden keston määrittelystä (2015/3005(RSO))

P8_TA(2015)0420 B8-1335/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen ehdotuksen,

–  ottaa huomioon komission päätöksen tutkia veropäätöskäytäntöjä EU:n valtiontukisääntöjen mukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa,

–  ottaa huomioon kaikkien jäsenvaltioiden velvollisuuden antaa muille jäsenvaltioille EU:n verotusta koskevien sääntöjen mukaisesti oma-aloitteisesti veropäätöksiä koskevia tietoja erityisesti, jos päätöksistä saattaa aiheutua veronmenetyksiä toisessa jäsenvaltiossa tai jos keinotekoisista voitonsiirroista yritysryhmän sisällä voi aiheutua veronsäästöä,

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 2015 antamansa päätöksen(1) veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevän erityisvaliokunnan, jäljempänä 'TAXE 1 -erityisvaliokunta', asettamisesta ja sen toimivallan, jäsenmäärän ja toimikauden keston määrittelystä,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 197 artiklan,

1.  päättää asettaa veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevän erityisvaliokunnan, jäljempänä 'TAXE 2 -erityisvaliokunta', tarkastelemaan EU:n valtiontukia ja verotusta koskevan lainsäädännön soveltamista koskevia käytäntöjä jäsenvaltioiden tekemien veropäätösten tai muiden luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisten toimenpiteiden yhteydessä, kun vaikuttaa siltä, että tällaisissa käytännöissä on kyse jäsenvaltion tai komission toimesta, sekä tarkastelemaan haitallisia yhtiöverojärjestelmiä ja -käytäntöjä eurooppalaisella ja kansainvälisellä tasolla, ja toteaa, että uuden erityisvaliokunnan tehtävänä on

2.  päättää sen vuoksi, että TAXE 2 -erityisvaliokunnan toimivaltaan kuuluu

3.  päättää, että TAXE 2 -erityisvaliokuntaan kuuluu 45 jäsentä (kuten myös TAXE 1 ‑erityisvaliokuntaan kuului);

4.  pitää aiheellisena, että TAXE 1 -erityisvaliokunnan rakenne säilytetään TAXE 2 ‑erityisvaliokunnassa;

5.  päättää, että TAXE 2 -erityisvaliokunnan toimikausi on 2. joulukuuta 2015 alkaen kuusi kuukautta;

6.  pitää aiheellisena, että TAXE 2 -erityisvaliokunta esittää kahden yhteisesittelijän laatiman päätöslauselman tai mietinnön, jossa se esittää yhteenvedon työstään.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0039. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0408. (3) EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1. (4) EYVL L 336, 27.12.1977, s. 15. (5) EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 2. joulukuuta 2015 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi säästöjen tuottamien korkotulojen verotusta koskevassa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY säädettyjä toimenpiteitä vastaavia toimenpiteitä koskevan, Euroopan yhteisön ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisen sopimuksen muutospöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta (COM(2015)0395 – C8‑0320/2015 – 2015/0175(NLE))

P8_TA(2015)0421 A8-0334/2015

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (COM(2015)0395),

–  ottaa huomioon luonnoksen säästöjen tuottamien korkotulojen verotusta koskevassa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY säädettyjä toimenpiteitä vastaavia toimenpiteitä koskevan, Euroopan yhteisön ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisen sopimuksen muutospöytäkirjaksi (11798/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 115 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan b alakohdan ja 218 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0320/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan ja 108 artiklan 7 kohdan sekä 50 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0334/2015),

1.  hyväksyy sopimuksen muutospöytäkirjan tekemisen;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. joulukuuta 2015 erityiskertomuksesta Frontexia koskevasta Euroopan oikeusasiamiehen oma-aloitteisesta tutkinnasta OI/5/2012/BEH-MHZ (2014/2215(INI))

P8_TA(2015)0422 A8-0343/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen 7. marraskuuta 2013 päivätyn erityiskertomuksen Frontexia koskevasta Euroopan oikeusasiamiehen oma-aloitteisesta tutkinnasta OI/5/2012/BEH-MHZ,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 67 artiklan 1 kohdan ja 72 artiklan, 228 artiklan 1 kohdan (toisen alakohdan) ja 263 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan sekä erityisesti sen 41 artiklan (oikeus hyvään hallintoon) ja 47 artiklan (oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen),

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 1994 tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen 94/262/EHTY, EY, Euratom oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista ja erityisesti sen 3 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 1932 (2013) ”Frontex: human rights responsibilities”,

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta (Frontex-asetus),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 muuttamisesta 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1168/2011,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentille ja neuvostolle annetun komission tiedonannon ”Palauttamista koskeva EU:n toimintaohjelma” (COM(2015)0453),

–  ottaa huomioon Frontexin menettelyohjeet Frontexin koordinoimien yhteisten palauttamisoperaatioiden alalla,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 15. lokakuuta 2015 antamat päätelmät ja erityisesti niiden 2 kohdan n alakohdan,

–  ottaa huomioon vuonna 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan YK:n yleissopimuksen (Geneven yleissopimus) ja vuonna 1967 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan New Yorkin pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 220 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisen yhteisen käsittelyn,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan sekä vetoomusvaliokunnan mietinnön (A8-0343/2015),

A.  ottaa huomioon, että 25. lokakuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1168/2011 Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 (jäljempänä Frontex-asetus) muuttamisesta vaaditaan, että virasto varmistaa perusoikeuksien sekä muuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuksien kunnioittamisen kaikilta osin;

B.  katsoo, että Frontexin, samoin kuin kaikkien muiden EU:n toimielinten, elinten tai laitosten on noudatettava toiminnassaan perusoikeuskirjaa ja että tämä velvoite tuodaan esiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklassa, jonka mukaan ”unionin elinten ja laitosten perustamissäädöksissä voidaan säätää erityisistä edellytyksistä ja menettelysäännöistä, jotka koskevat luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kannetta kyseisten elinten tai laitosten sellaisten säädösten johdosta, joiden tarkoituksena on tuottaa näitä henkilöitä koskevia oikeusvaikutuksia”;

C.  toteaa, että nykyäänkään Frontexin koordinointitoimintaa ei voida käytännössä erottaa jäsenvaltion toimista, joita se koordinoi, joten Frontexilla (ja sen kautta EU:lla) voi olla myös suora välitön tai välillinen vaikutus yksilöiden oikeuksiin ja se voi ainakin merkitä EU:n sopimuksen ulkopuolista vastuuta (katso unionin tuomioistuimen tuomio T-341/07, Sison III); toteaa, että tällaista vastuuta ei voida välttää pelkästään siksi, että on toteutettu hallinnollisia järjestelyjä sellaisten jäsenvaltioiden kanssa, jotka ovat mukana Frontexin koordinoimassa operaatiossa, kun tällaisilla järjestelyillä on välitön vaikutus perusoikeuksiin;

D.  toteaa, että unionin on tarkoitus liittyä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevaan Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen;

E.  ottaa huomioon, että Frontex-asetuksen 26 a artiklassa säädetään perusoikeusstrategiasta ja edellytetään virastoa laatimaan tällainen strategia ja kehittämään sitä edelleen, perustamaan neuvoa-antava ryhmä ja nimittämään perusoikeusvaltuutettu;

F.  toteaa, että kaikkia Frontexin toimiin osallistuvia henkilöitä koskevien menettelyohjeiden 5 artiklan a kohdassa korostetaan, että Frontexin toimiin osallistuvien on muun muassa edistettävä oikeuksia ja menettelyjä koskevien tietojen antamista henkilöille, jotka hakevat kansainvälistä suojelua;

G.  toteaa, että asetuksen (EY) N:o 863/2007 9 artiklassa säädetään, että ulkorajoilla seuranta- ja valvontatoimista vastaavien työryhmien jäsenten on noudatettava yhteisön oikeutta sekä vastaanottavan jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamies käynnisti vuonna 2012 oma-aloitteisen tutkinnan siitä, miten Frontex oli noudattanut perusoikeusvelvoitteitaan;

I.  ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamiehen suositusluonnokseen sisältyi yksilövalitusmekanismin perustaminen;

J.  ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamies antoi lisäksi erityiskertomuksen, jossa vaadittiin yksilövalitusmekanismin perustamista;

K.  ottaa huomioon, että parlamentin työjärjestyksen 220 artiklan 2 kohdan mukaan oikeusasiamies tiedottaa hallinnollisista epäkohdista parlamentille ja asiasta vastaava valiokunta voi laatia niistä mietinnön;

L.  ottaa huomioon, että Frontexin tehtävänä on varmistaa ulkorajojen valvonnassa sovellettavia vaatimuksia ja menettelyjä koskevien sääntöjen tehokas täytäntöönpano perusoikeuksien osalta jäsenvaltioiden välisen operatiivisen yhteistyön tehostetun yhteensovittamisen avulla, ja toteaa, että näillä toimilla on selviä ihmisoikeuksiin kohdistuvia vaikutuksia, joita Frontex ja EU eivät ole torjuneet tehokkaasti;

M.  toteaa, että Frontex tekee myös operatiivista yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa sen toimeksiannon kiinteänä osana sellaisilla keskeisillä aloilla kuin tietojenvaihto, riskianalyysi, koulutus, tutkimus ja kehittäminen, yhteiset operaatiot (yhteiset palauttamisoperaatiot mukaan luettuina) ja pilottihankkeet;

N.  toteaa, että Frontex-asetuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti viraston ja jäsenvaltioiden on noudatettava normeja ja sääntöjä, jotka ovat vähintään unionin lainsäädännössä säädettyjen normien ja sääntöjen tasoisia, myös silloin, kun kolmansien maiden kanssa tehdään yhteistyötä niiden alueella;

O.  ottaa huomioon, että Frontexin operatiivista yhteistyötä kumppanimaiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa tehdään sellaisten työjärjestelyjen avulla, jotka eivät ole oikeudellisesti sitovia ja jotka eivät kuulu kansainvälisen oikeuden soveltamisalaan ja joiden käytännön täytäntöönpanon ei katsota täyttävän Frontexin ja EU:n kansainvälisiä velvoitteita; katsoo, että tämä tilanne muodostaa oikeudellisen epävarmuustekijän, joka voi mahdollisesti olla ristiriidassa Frontexin ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa;

P.  ottaa huomioon, että Frontexilla ja jäsenvaltioilla on yhteiset mutta erilliset vastuualueet mitä tulee Frontexin operaatioiden ja kokeiluhankkeiden yhteydessä toimivien virkamiesten toimintaan;

Q.  toteaa, että koska Frontexin perustamisesta lähtien sen toimivaltuuksia on lisätty, viraston olisi katsottava olevan keskeisenä toimijana vastuussa rajojen hallintaan liittyvässä prosessissa myös silloin, kun perusoikeuksien loukkaamiseen liittyviä väitteitä esitetään;

R.  ottaa huomioon, että useimmat Frontexin operaatioihin osallistuvat henkilöt ovat muun jäsenvaltion kuin vastaanottavan jäsenvaltion kyseistä operaatiota tukemaan lähettämiä vierailevia virkamiehiä;

S.  ottaa huomioon, että Frontex-asetuksen 2 a artiklan mukaisesti menettelyohjeita sovelletaan kaikkiin viraston toimintaan osallistuviin henkilöihin;

T.  ottaa huomioon, että Frontex-asetuksen 10 artiklan 3 kohdan mukaan Frontexin operaatioihin osallistuvat vierailevat virkamiehet voivat suorittaa tehtäviä ja käyttää toimivaltaa vain vastaanottavan jäsenvaltion ohjeiden mukaisesti ja pääsääntöisesti vastaanottavan jäsenvaltion rajavartijoiden läsnä ollessa;

U.  ottaa huomioon, että koska Frontexin operaatioissa käytetään Frontexin tunnuksen ohella erilaisia univormuja, ihmisten on vaikea havaita, kenen toimivallan piiriin virkamies kuuluu ja viime kädessä mihin mahdollinen valitus pitäisi osoittaa – Frontexille vai suoraan kyseiselle jäsenvaltiolle;

V.  ottaa huomioon, että Frontex-asetuksen 3 artiklan 1 a kohdan mukaan virastolla ei ole täytäntöönpanovaltaa jäsenvaltioissa eikä valtuuksia määrätä seuraamuksia jäsenvaltioille tai niiden virkamiehille;

W.  toteaa, että Frontexin yhteisten operaatioiden toimintasuunnitelmat ovat oikeudellisesti sitovia ja että Frontex-asetuksen 3 a artiklan 1 kohdan mukaisesti Frontexin pääjohtaja ja vastaanottava jäsenvaltio sopivat niistä osallistuvia jäsenvaltioita kuultuaan;

X.  ottaa huomioon, että Frontex on jo luonut vakavia tapauksia koskevan raportointijärjestelmän, jossa ovat osallisina Frontexin operaatioista vastaava osasto, Frontexin oikeudellinen yksikkö ja Frontexin perusoikeusvaltuutettu ja jossa lopullisen päätöksen tekee Frontexin pääjohtaja; ottaa huomioon, että tässä järjestelmässä käsitellään Frontexin henkilöstöltä ja vierailevilta virkamiehiltä sisäisesti saatuja valituksia eikä siinä siten oteta huomioon suoria valituksia ihmisiltä, jotka väittävät perusoikeuksiaan rikotun;

Y.  ottaa huomioon, että yksilövalitusjärjestelmiä on Euroopan tasolla jo olemassa Euroopan investointipankin, Euroopan perusoikeusviraston ja Euroopan oikeusasiamiesten verkoston puitteissa; katsoo, että olisi otettava huomioon, että Frontex on operatiivinen virasto, joka poikkeaa ominaisuuksiltaan edellä mainituista organisaatioista;

Z.  toteaa, että komissio on sitoutunut tarkastelemaan Frontexia uudelleen lähitulevaisuudessa;

Miksi Frontexin olisi perustettava yksilövalitusmekanismi

1.  pitää myönteisenä, että Euroopan oikeusasiamies on esittänyt erityiskertomuksen Frontexia koskevasta oma-aloitteisesta tutkinnastaan; tukee sitä, että Frontex on pyrkinyt ottamaan oikeusasiamiehen 13 suosituksesta 12 huomioon; antaa tunnustusta Frontexin nykyisille perusoikeuksien kunnioittamista lisääville toimille, joihin sisältyvät muun muassa, vakavia tapauksia koskevan raportointijärjestelmän luominen sekä menettelysääntöjen kehittäminen, perusoikeuksia käsittelevän neuvoa-antavan foorumin luominen ja perusoikeusyksikön perustaminen;

2.  tukee Euroopan oikeusasiamiehen Frontexille antamaa suositusta, jonka mukaan sen olisi käsiteltävä yksilövalituksia, jotka koskevat perusoikeuksien rikkomista sen operaatioiden yhteydessä, ja annettava tarvittavaa hallinnollista tukea tätä varten; kehottaa Frontexia perustamaan asianmukaisen valitusmekanismin myös niiden työjärjestelyidensä puitteissa, jotka se on tehnyt kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa;

3.  on syvästi huolestunut oikeudellisesta tyhjiöstä, joka koskee kolmannen maan virkamiesten lähettämistä yhteisten palauttamisoperaatioiden aikana, kuten Euroopan oikeusasiamies korosti kertomuksessaan, sekä vastuullisuuden puutteesta, mikä näin ollen jatkuisi ihmisoikeusloukkaustapauksessa, jossa on mukana kolmannen maan virkamiehiä;

4.  katsoo, että kun humanitaariset ja oikeudelliset haasteet unionin ulkorajoilla jatkuvasti kasvavat ja kun Frontexin operaatioita vahvistetaan, tarvitaan mekanismi, joka pystyy käsittelemään yksilövalituksia väitetyistä perusoikeuksien rikkomisista, joita Frontexin operaatioiden tai kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön yhteydessä ilmenee, jolloin siitä tulee ensisijainen valituksia vastaanottava elin;

5.  katsoo, että yksilövalitusmekanismin perustaminen antaisi yksityishenkilöille mahdollisuuden käyttää oikeuttaan tehokkaisiin suojakeinoihin, jos heidän perusoikeuksiaan loukataan; toteaa, että tällaisen valitusmekanismin käyttöönotto lisäisi avoimuutta ja perusoikeuksien kunnioittamista myös Frontexin työjärjestelyjen puitteissa, koska Frontex ja unionin toimielimet olisivat tietoisempia mahdollisista perusoikeuksien rikkomisista, jotka voisivat muussa tapauksessa jäädä havaitsematta, raportoimatta ja ratkaisematta; korostaa, että avoimuuden puute koskee erityisesti Frontexin työjärjestelyjä, joita parlamentti ei voi valvoa demokraattisesti, koska sitä ei tarvitse kuulla ennen kyseisten järjestelyjen määrittelemistä ja parlamentille ei edes ilmoiteta, miten ne pannaan käytännössä täytäntöön;

6.  toteaa, että Frontex-asetuksen mukaisesti vaikuttaa siltä, että ei ole olemassa oikeudellisia esteitä yksilövalitusmekanismin käyttöönotolle ja että tällainen mekanismi kuuluisi jopa Frontex-asetuksen 26 a artiklan 3 kohdan soveltamisalaan, sillä sen mukaisesti perusoikeusvaltuutettu osallistuu perisoikeuksien valvontajärjestelmään; toteaa, että tällainen mekanismi olisi EU:n lainsäädännön ja hyvän hallintotavan periaatteen mukainen ja vahvistaisi viraston perusoikeusstrategian käytännön täytäntöönpanoa; uskoo, että Frontexin kykyä käsitellä mahdollisia perusoikeuksien rikkomuksia olisi vahvistettava, kun sen unionin lainsäädännön mukaista roolia laajennetaan ja erityisesti kun se osallistuu järjestelykeskusten alueilla työskenteleviin muuttoliikkeen hallinnan tukitiimeihin ja tekee työjärjestelyjen välityksellä operatiivista yhteistyötä kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa;

7.  katsoo, että Frontexin koordinoivan roolin ei pitäisi rajoittaa sen kansainvälisen oikeuden ja EU:n lainsäädännön mukaista vastuuta erityisesti sen suhteen, että varmistetaan, että muuttajien ja turvapaikanhakijoiden perusoikeuksia kunnioitetaan ja suojellaan; muistuttaa, että perusoikeuskirjan määräykset sitovat kaikkia unionin virastoja ja jäsenvaltioita, kun ne panevat EU:n lainsäädäntöä täytäntöön;

Yksilövalitusmekanismin rakenne

8.  katsoo, että on perusteltua voida olettaa, että Frontexin operaatioihin osallistuvien henkilöiden toimet ovat kytkettävissä Frontexiin ja yleisemmin EU:hun; korostaa, että oikeudelliset suhteet sekä Frontexin ja jäsenvaltioiden erilliset vaikkakin yhteiset vastuut eivät saisi heikentää perusoikeuksien turvaa eivätkä näiden oikeuksien kunnioittamista yhteisissä operaatioissa; palauttaa mieliin, että Frontexilla ei ole valtuuksia määrätä seuraamuksia jäsenvaltioille tai niiden virkamiehille; uskoo, että siksi olisi otettava aiheellisella tavalla huomioon Frontexin ja jäsenvaltioiden toimivaltaan liittyvä kysymys;

9.  korostaa, että Frontex tarvitsee virallisen keskitetyn rakenteen yksilövalitusten käsittelyä varten; suosittelee, että Frontexin perusoikeusvaltuutetun olisi oltava keskeisessä roolissa valitusten käsittelyssä; katsoo, että tämän yksikön olisi erityisesti tarkastettava puolueettomasti valitusten käsiteltäväksi ottaminen, valikoitava ne, välitettävä ne asiasta vastaaville viranomaisille ja huolehdittava perusteellisesta seurannasta;

10.  pitää myönteisenä, että Frontex on jo perustanut menettelyn, jossa käsitellään Frontexin henkilöstön ja vierailevien virkamiesten sisäisesti esittämiä raportteja vakavista perusoikeuksien rikkomisista; toteaa, että tätä menettelyä käytetään jo käsittelemään Frontexin operaatioon suoranaisesti osallistumattomien kolmansien osapuolten valituksia, ja suosittelee, että tätä menettelyä kehitetään edelleen tavoitteena täysimittainen ja helppokäyttöinen yksilövalitusmekanismi; korostaa, että Frontexin olisi varmistettava, että mekanismi noudattaa helppokäyttöisyyden, riippumattomuuden, tehokkuuden ja avoimuuden kriteerejä;

Valitusten esittäminen ja käsiteltäväksi ottaminen

11.  katsoo, että henkilöillä, jotka katsovat, että Frontexin tunnusta käyttävät rajavartijat ovat aiheuttaneet haittaa heille, olisi oltava oikeus tehdä valitus; vaatii Frontexia takaamaan täyden luottamuksellisuuden ja olemaan julkistamatta valituksen esittäjän henkilöllisyyttä kolmansille osapuolille ilman hänen suostumustaan, ellei sitä velvoiteta lain nojalla tekemään näin oikeuden päätöksen perusteella; katsoo lisäksi, että Frontexin olisi varmistettava, että kaikin tavoin huolehditaan siitä, että valitusten käsittelyn aikana vältetään kaikki eturistiriidat;

12.  toteaa, että valitusmekanismin väärinkäytön estäminen edellyttää suojakeinoja; suosittelee siksi, että nimettömiä valituksia ei hyväksytä; korostaa kuitenkin, että tähän eivät sisälly valitukset, joita hyvässä uskossa toimivat kolmannet osapuolet tekevät sellaisen valituksen tekijän puolesta, joka voi haluta pitää henkilöllisyytensä salassa; ehdottaa edelleen, että käsiteltäväksi otetaan vain valitukset, jotka perustuvat EU:n lainsäädännön suojelemien perusoikeuksien rikkomuksiin; katsoo, että tämän ei pitäisi estää Frontexia ottamasta huomioon muita valitusmenettelyn ulkopuolisia lähteitä, joista saa tietoa väitetyistä oikeuksien rikkomisista, mukaan luettuina yleiset raportit, joita ovat laatineet kansalaisjärjestöt, kansainväliset organisaatiot ja muut asianomaiset sidosryhmät; korostaa, että valitusten käsiteltäväksi ottamiseen tarvitaan selkeät kriteerit, ja suosittelee, että laaditaan vakiomuotoinen valituslomake, jossa vaaditaan yksityiskohtaisia tietoja, kuten tapauksen päivämäärä ja paikka, koska tämä helpottaisi käsiteltäväksi ottamisesta tehtäviä päätöksiä; suosittelee, että kriteerit ja vakiomuotoinen lomake määritellään yhteistyössä neuvoa-antavan foorumin kanssa;

13.  korostaa, että edellä mainitun lomakkeen olisi oltava saatavilla kielillä, joita muuttajat ja turvapaikanhakijat ymmärtävät tai joita heidän voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän, ja että siihen olisi sisällytettävä kaikki tarvittava tieto siitä, miten valitus tehdään, ymmärrettävästi käytännön ohjeet mukaan luettuina; palauttaa mieliin, että asetuksessa (EU) N:o 656/2014 säädetään jo nyt tulkkien, oikeudellisten neuvonantajien ja muiden asiaankuuluvien asiantuntijoiden saatavuudesta maissa; suosittelee mahdollisuutta voida käynnistää valitusmenettely suullisesti Frontexin tunnusta käyttävälle henkilölle siten, että kyseinen virkamies kirjaa valituksen asianmukaisesti; kehottaa Frontexia asettamaan valituslomakkeen saataville sekä älypuhelimille soveltuvassa sähköisessä muodossa verkkosivustollaan että painettuna siten, että sen voi saada jäsenvaltioiden profilointikeskuksista sekä Frontexin henkilöstöltä ja Frontexin operaatioihin osallistuvilta vierailevilta virkamiehiltä;

14.  suosittelee, että Frontex asettaa valituksen esittämiselle kohtuullisen määräajan ja varmistaa, että valitus voidaan esittää Frontexin operaation päättymisen jälkeen; pitää tätä erityisen tarpeellisena palautusoperaatioiden kannalta; suosittelee, että jäsenvaltiot käsittelevät valitukset kohtuullisen ajan kuluessa kansallisten menettelysääntöjen mukaisesti;

Vierailevia virkamiehiä koskevat valitukset

15.  toteaa, että mahdolliset valitukset voivat liittyä vieraileviin virkamiehiin, jotka kuuluvat jonkin jäsenvaltion toimivallan piiriin mutta käyttävät Frontexin tunnusta; toteaa, että nämä virkamiehet käyttävät tehtäviä suorittaessaan omia kansallisia univormuja, joissa ei välttämättä ilmoiteta näkyvästi nimeä tai tunnistenumeroa; toteaa, että vaikka vierailevia virkamiehiä velvoitetaan pitämään mukanaan valtuuskirjaa, tunnisteen vaatiminen voi muodostaa esteen virkamiehen vastaisen valituksen tekemiselle; suosittelee, että kaikki henkilöt, jotka toimivat Frontexin tunnuksen alaisuudessa, pitävät univormussaan nimen tai tunnistenumeron näkyvästi esillä;

16.  muistuttaa, että Frontexilla ei ole toimivaltaa käynnistää kurinpitomenettelyjä muita kuin oman henkilöstönsä jäseniä vastaan ja että Frontex-asetuksen 3 artiklan 1 a kohdan mukaan kurinpitotoimenpiteiden toteuttaminen kuuluu kotijäsenvaltion yksinomaisen toimivallan piiriin;

17.  toteaa, että jäsenvaltiot käsittelevät vierailevia virkamiehiä koskevia valituksia hyvin vaihtelevasti; on huolissaan siitä, että jotkut jäsenvaltiot eivät kenties käytännössä tutki väitettyjä perusoikeusrikkomuksia; kehottaa Frontexia ja jäsenvaltioita tekemään läheistä yhteistyötä ja vaihtamaan parhaita käytäntöjä, jotta varmistetaan vierailevia virkamiehiä koskevien valitusten asianmukainen seuranta;

18.  suosittaa, että perusoikeusvaltuutetun yksikkö siirtää vierailevaa virkamiestä koskevan valituksen selkeästi määriteltyä välitysjärjestelmää käyttäen asiasta vastaavalle kansalliselle viranomaiselle; suosittelee, että tähän järjestelmään sisällytetään muutoksenhakumekanismi sellaisia tapauksia varten, joissa valitusta ei oteta käsiteltäväksi tai se hylätään; pitää tärkeänä, että mukaan otetaan kansalliset oikeusasiamiehet tai muut perusoikeuksista vastaavat asiaankuuluvat elimet, joilla on valtuudet tutkia kansallisia viranomaisia ja virkamiehiä, koska perusoikeusvaltuutetulla ei tällaista oikeutta ole; korostaa, että Frontexin on tehtävä yhteistyötä kansallisten ihmisoikeuselinten sekä kansallisten rajaviranomaisten kanssa;

19.  suosittelee, että sukupuolinäkökohtien huomioon ottamista koskeva koulutus tehdään pakolliseksi sekä Frontexin henkilöstölle että vieraileville virkamiehille ennen kuin he osallistuvat Frontexin operaatioon erityisesti siksi, että voidaan lisätä tietämystä sukupuoleen perustuvasta väkivallasta ja maahanmuuttajanaisten haavoittuvuudesta;

20.  katsoo, että perusoikeusvaltuutetun olisi tarvittaessa tiiviissä yhteistyössä Frontexin kyseisen operatiivisen osaston kanssa avustettava kansallisten viranomaisten toteuttamissa tutkimuksissa antamalla lisätietoja tapauksesta;

21.  korostaa, että Frontexin olisi tiiviisti seurattava valituksia pyytämällä muodollisesti palautetta kyseiseltä jäsenvaltiolta ja tarvittaessa lähettämällä varoituskirje, jossa muistutetaan mahdollisista toimista, joita Frontex voi toteuttaa, jos kyseiseen kirjeeseen ei vastata; muistuttaa, että Frontexilla on oikeus saada tietoa perusoikeusrikkomuksista, joihin vierailevat virkamiehet ovat syyllistyneet, koska se on velvollinen valvomaan perusoikeuksien kunnioittamista kaikessa toiminnassaan; suosittelee, että Frontex tekee tiivistä yhteistyötä kansallisten rajaviranomaisten kanssa ja myös kansallisten ihmisoikeuselinten kanssa;

22.  suosittaa, että perusoikeusvaltuutettu esittää valituksen tekijälle perustelut, jotka sisältävät asiasta vastaavan kansallisen viranomaisen yhteystiedot, jos Frontex ei käynnistä seurantamenettelyä;

23.  muistuttaa, että Frontexin kurinpitomenettelyä voidaan soveltaa myös komennettuihin vieraileviin virkamiehiin ja komennettuihin kansallisiin asiantuntijoihin, jos kyseinen jäsenvaltio sen hyväksyy; muistuttaa, että Frontex voi pyytää jäsenvaltiota välittömästi poistamaan vierailevan virkamiehen tai komennetun kansallisen asiantuntijan Frontexin toiminnasta, jos jäsenvaltio ei salli kurinpitomenettelyn toteuttamista, ja tarvittaessa poistamaan kyseisen henkilön vierailevien virkamiesten valmiusluettelosta;

24.  kehottaa pääjohtajaa harkitsemaan, että kaikki virkamiehet, joiden todetaan rikkoneen perusoikeuksia, suljetaan kaikkien Frontexin operaatioiden tai kokeiluhankkeiden ulkopuolelle; korostaa, että tätä olisi sovellettava myös kumppanimaiden kansallisiin virkamiehiin, jotka osallistuvat Frontexin operaatioihin työjärjestelyjen osana;

25.  katsoo, että olisi selvitettävä mahdollisuutta peruuttaa taloudellinen tuki jäsenvaltioilta tai keskeyttää jäsenvaltion osallistuminen yhteisiin operaatioihin vakavissa perusoikeuksien loukkaamiseen liittyvissä tapauksissa; katsoo lisäksi, että olisi päätettävä operaation keskeyttämisestä tai viime kädessä lopettamisesta vakavissa tai jatkuvissa perusoikeuksien loukkaamiseen liittyvissä tapauksissa ilman, että mitenkään rajoitetaan ihmishenkien pelastamista;

26.  katsoo, että olisi laadittava selvät kriteerit siitä, milloin Frontexin operaatio olisi lopetettava neuvoa-antavan foorumin, perusoikeusvaltuutetun tai muun asiaankuuluvan toimijan kuten FRA:n, UNHCR:n tai IOM:n kaltaisten valtiosta riippumattomien järjestöjen suosituksista;

27.  korostaa, että yksilövalitusmekanismin ei pitäisi katsoa antavan valituksen esittäjille mitään lisäoikeuksia rikosoikeudellisiin suojakeinoihin; muistuttaa, että rikostutkinnasta vastaa jäsenvaltio, jossa operaatiot toteutetaan;

Yleisiä seikkoja

28.  katsoo, että yksilövalitusmekanismi voi olla tehokas vain, jos mahdolliset valitusten esittäjät ja Frontexin operaatioihin osallistuvat virkamiehet saadaan tietoisiksi henkilöiden oikeudesta valittaa järjestämällä tehokas ja sukupuolinäkökohdat huomioon ottava tiedotuskampanja EU:n virallisilla kielillä sekä turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien ymmärtämällä kielellä tai kielellä, jota heidän voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän; uskoo, että mahdollisesti käsittelemättä jäävien valitusten määrää voidaan rajoittaa merkittävästi tällaisella tiedotuskampanjalla ja valituksia koskevalla hyvin strukturoidulla käsiteltäväksi ottamisen tarkastelulla; katsoo, että palautettaville henkilöille olisi ilmoitettava ennen palauttamisoperaatiota heidän oikeuksistaan, valitusoikeus mukaan luettuna;

29.  katsoo, että yksilövalitusmekanismin olisi oltava tehokas ja avoin; korostaa, että perusoikeusvirastolle olisi myönnettävä riittävät resurssit ja henkilöstö, jotta se voi käsitellä saatuja valituksia, ja kehottaa myöntämään tarvittavat lisäresurssit tähän tarkoitukseen;

30.  katsoo, että perusoikeusvaltuutetulle määrättyjen tehtävien kuvaus on liian rajoitettu ja sanamuodoltaan epämääräinen; panee merkille, että tällä hetkellä valtuutetun tehtäviä kuvaillaan ainoastaan avoimia toimia koskevassa ilmoituksessa; ehdottaa, että perusoikeusvaltuutetun tehtäviä koskevat säännökset sisällytetään Frontex-asetuksen tulevaan tarkistamiseen;

31.  katsoo, että jotta Frontexin avoimuutta, vastuullisuutta ja tehokkuutta voidaan parantaa ja mahdollistaa yksilövalitusten perinpohjainen tutkiminen, Frontexin varojen käytöstä olisi ilmoitettava säännöllisesti parlamentille ja se olisi julkistettava Frontexin verkkosivustolla;

32.  pitää myönteisenä, että Euroopan oikeusasiamies, perusoikeuksien alalla toimivaltaiset Euroopan oikeusasiamiesten verkoston jäsenet ja Frontexin neuvoa-antava ryhmä ovat valmiita tukemaan Frontexia yksilövalitusmekanismin perustamisessa ja täytäntöönpanossa; kehottaa Frontexia noudattamaan Euroopan investointipankin kaltaisten muiden unionin elinten hyvää käytäntöä läheisessä yhteistyössä Euroopan oikeusasiamiehen kanssa;

33.  suosittelee, että Frontex ja Euroopan oikeusasiamies käynnistävät tiiviin yhteistyön parantaakseen yksilöiden suojelua Frontexin toimintaan liittyviltä mahdollisilta hallinnollisilta epäkohdilta myös silloin, kun virasto työskentelee työjärjestelyjen avulla EU:n ulkorajojen ulkopuolella;

34.  kehottaa jäsenvaltioita ja Frontexin kanssa työjärjestelyjä tehneitä kumppanimaita tekemään viraston kanssa tiivistä yhteistyötä, jotta varmistetaan valitusmekanismin moitteeton toiminta; kannustaa Frontexia antamaan jäsenvaltioille ja asianomaisille kolmansille maille teknistä tukea mekanismin tehokkuuden varmistamiseksi;

35.  korostaa, että ilman huoltajaa olevat alaikäiset, sukupuoleen perustuvan vainon uhreina olevat naiset, HLBTI-henkilöt ja muut haavoittuvat ryhmät tarvitsevat erityissuojelua; suosittelee, että tarvittaessa Frontex kuulee asianomaisia EU:n virastoja tässä asiassa;

36.  kehottaa Frontexia antamaan julkisesti tietoja valitusmekanismista yleisen vuosikertomuksensa yhteydessä; suosittelee, että se ilmoittaa saatujen valituksen määrän, perusoikeusloukkausten tyypin, kyseisen Frontexin operaation ja Frontexin toteuttamat seurantatoimet; toteaa, että tällaiset tiedot auttaisivat Frontexia havaitsemaan mahdolliset puutteet ja parantamaan työskentelymenetelmiään;

37.  suosittelee, että yksilövalitusmekanismi sisällytetään Frontex-asetuksen tulevaan tarkistamiseen;

o
o   o

38.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, kansallisille parlamenteille ja Frontexille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. joulukuuta 2015 kestävästä kaupunkiliikenteestä (2014/2242(INI))

P8_TA(2015)0423 A8-0319/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Tavoitteena kilpailukykyinen ja resurssitehokas kaupunkiliikenne” (COM(2013)0913),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää”(1),

–  ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan kaupunkien toimintaohjelmasta ja sen tulevaisuudesta koheesiopolitiikassa(2),

–  ottaa huomioon 30. syyskuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Kaupunkiliikenteen toimintasuunnitelma” (COM(2009)0490),

–  ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”EU:n politiikkojen kaupunkiulottuvuus – kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman keskeiset piirteet” (COM(2014)0490),

–  ottaa huomioon 25. syyskuuta 2007 annetun komission vihreän kirjan ”Uutta ajattelua kaupunkiliikenteeseen” (COM(2007)0551),

–  ottaa huomioon eurooppalaisten suhtautumista kaupunkiliikenteeseen koskevan komission Eurobarometri-erityistutkimuksen 406 ˮAttitudes of Europeans towards urban mobilityˮ joulukuulta 2013,

–  ottaa huomioon komission perustaman kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien eurooppalaisen foorumin,

–  ottaa huomioon 29. marraskuuta 1995 päivätyn komission vihreän kirjan ”Kansalaisten verkko – Euroopan julkisen henkilöliikenteen mahdollisuuksien hyödyntäminen” (COM(1995)0601),

–  ottaa huomioon 31. maaliskuuta 1998 annetun komission tiedonannon ”Liikenne ja CO2-päästöt – Kohti yhteisön ratkaisumallia” (COM(1998)0204),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ˮPariisin pöytäkirja – Suunnitelma ilmastonmuutoksen torjumiseksi vuoden 2020 jälkeenˮ (COM(2015)0081),

–  ottaa huomioon ilmanlaadusta ja sen parantamisesta 21. toukokuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY(3),

–  ottaa huomioon asetukset (EY) N:o 715/2007(4) ja (EY) N:o 595/2009(5) maantieajoneuvojen epäpuhtauspäästöjen vähentämisestä,

–  ottaa huomioon 27. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman autoalan päästömittauksista(6),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Puhdasta ilmaa Euroopalle -ohjelma” (COM(2013)0918),

–  ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön ilmanlaatua koskevat suuntaviivat ja terveysvaikutusten taloudelliseen arviointiin kehitetyn Health Economic Assessment Tool -välineen,

–  ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön ympäristömelua koskevan selvityksen ”Burden of disease from environmental noise – Quantification of healthy life years lost in Europe”,

–  ottaa huomioon joulukuussa 2013 annetun Euroopan ympäristökeskuksen TERM-raportin kaupunkiliikenteestä ”A closer look at urban transport”,

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Liikenneturvallisuus 2011–2020 – ensimmäinen välitavoite kohti vahinkostrategiaa”(7),

–  ottaa huomioon 12. lokakuuta 1988 antamansa päätöslauselman jalankulkijoiden suojelemisesta ja eurooppalaisesta peruskirjasta jalankulkijoiden oikeuksista(8),

–  ottaa huomioon Wienin tieliikennesopimuksen,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”CARS 2020: Kilpailukykyistä ja kestävää eurooppalaista autoteollisuutta koskeva toimintasuunnitelma” (COM(2012)0636),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”CARS 2020 ‑toimintasuunnitelma: Vahva, kilpailukykyinen ja kestävä eurooppalainensta autoteollisuus”(9),

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Kohti kiertotaloutta: jätteetön Eurooppa” (COM(2014)0398),

–  ottaa huomioon vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY(10),

–  ottaa huomioon vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta 22. lokakuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/94/EU(11),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 1/2014 ”EU:n tukemien julkisten kaupunkiliikenteen hankkeiden vaikuttavuus”,

–  ottaa huomioon EU:n kestävää kaupunkikehitystä käsittelevän Leipzigin peruskirjan,

–  ottaa huomioon kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen (Covenant of Mayors),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A8-0319/2015),

A.  ottaa huomioon, että arvioiden mukaan jopa 82 prosenttia EU:n kansalaisista asuu vuoteen 2050 mennessä kaupunkialueilla;

B.  ottaa huomioon, että odotettavissa oleva huomattava väestön lisääntyminen saa aikaan kaupunkikeskuksia, joilla on yhteiskunnallisia ongelmia ja elämänlaatuun ja kestävään kehitykseen liittyviä haasteita, jotka edellyttävät kokonaisvaltaisia suunnittelutoimenpiteitä;

C.  ottaa huomioon, että kaupunkiliikenne perustuu edelleen suurimmaksi osaksi tavanomaisilla polttoaineilla toimiviin autoihin ja että tästä syystä liikenne on EU:ssa yli 96-prosenttisesti riippuvaista öljystä ja öljytuotteista ja sen osuus kaikesta energiankulutuksesta on noin kolmannes;

D.  ottaa huomioon, että kaupunkiliikenne on vastuussa niistä noin 25 prosentista hiilidioksidipäästöistä ja niistä noin 75 prosentista kaikista kaupunkialueiden päästöistä, jotka aiheuttavat ilmastonmuutosta, ja että liikenne on EU:ssa ainoa ala, jolla kasvihuonekaasupäästöt jatkavat kasvuaan;

E.  ottaa huomioon, että vuoden 2013 Eurobarometri-erityistutkimuksen 406 perusteella noin 50 prosenttia Euroopan kansalaisista käyttää päivittäin henkilöautoa mutta vain 16 prosenttia julkista liikennettä ja vain 12 prosenttia polkupyörää;

F.  ottaa huomioon, että kyseisen tutkimuksen mukaan EU:n kansalaiset katsoivat, että julkisen liikenteen hintojen alentaminen (59 prosenttia), joukkoliikenteen palvelujen parantaminen (56 prosenttia) ja pyöräilyinfrastruktuurin kohentaminen (33 prosenttia) ovat tehokaita toimenpiteitä kaupunkiliikenteen parantamiseksi;

G.  ottaa huomioon, että noin 50 prosenttia matkoista kaupunkialueilla on alle viiden kilometrin mittaisia, joten ne voitaisiin monissa kaupungeissa tehdä kävellen tai pyöräillen, julkista liikennettä tai joukkoliikennettä käyttäen tai jollakin muulla liikennemuodolla, kuten autojen yhteiskäytöllä;

H.  ottaa huomioon, että dieselöljyn laajalle levinnyt käyttö liikenteessä, varsinkin ajoneuvoissa, jotka ovat vanhempia ja joissa ei ole hiukkassuodatinta, on yksi tärkeimmistä suuren hiukkaspitoisuuden aiheuttajista EU:n kaupungeissa, minkä vuoksi kaupunkien liikennemuodoissa olisi edistettävä vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöä ja muutoksia näihin tavanomaisiin liikennemuotoihin kaupunkiliikennettä kuitenkaan vaarantamatta;

I.  ottaa huomioon, että Euroopan ympäristökeskuksen mukaan vuonna 2011 yli 125 miljoonaa Euroopan kansalaista altistui melulle, joka ylitti 55 desibelin turvallisen rajan, ja että tieliikenne on melusaasteen ensisijainen aiheuttaja;

J.  toteaa, että laadukkaat liikennepalvelut ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta voidaan vastata kaupunkialueilla asuvien ihmisten työelämään sekä koulutus-, matkailu- ja vapaa-ajantoimintaan liittyviin liikkuvuustarpeisiin; ottaa huomioon, että kestävä kaupunkiliikenne vähentää energiankulutusta, ilman pilaantumista, melusaastetta, onnettomuuksien määrää, liikenneruuhkia, maankäyttöä ja maanpinnan muuttumista vettä läpäisemättömäksi;

K.  toteaa, että on mahdollista ja tarpeen toteuttaa kestävää kaupunkiliikennettä koskevia kohdennettuja toimia, jotta saavutetaan EU:n tavoitteet ja pannaan täytäntöön liikenne- ja ympäristöalan lainsäädäntöä;

L.  ottaa huomioon, että toissijaisuusperiaate asianmukaisesti huomioon ottaen EU:n olisi autettava kehittämään paikallisten toimien tuella yhdennettyä, pitkän aikavälin lähestymistapaa kaupunkiliikenteeseen, joka vähentää liikenteen saasteita, ruuhkia, melua ja tieonnettomuuksia, annettava asianmukaista tukea kaupungeille ja varmistettava parempi tiedottaminen, koordinaatio ja yhteistyö EU:n jäsenvaltioiden välillä;

M.  pitää tärkeänä korostaa julkisen liikenteen merkitystä kaupunkien talouksille myös epäsuotuisilla alueilla ja tunnustaa sen sosiaaliset edut, kuten köyhyyden ja sosiaalisen syrjinnän torjunnan tukeminen ja työpaikkojen saatavuuden varmistaminen kaikille kansalaisille;

N.  katsoo, että helppo ja laadukas julkinen liikenne on paras yksityisliikenteen käyttöä ehkäisevä keino ja yksi parhaimpia tapoja vähentää liikenneruuhkia;

O.  ottaa huomioon, että 73 prosenttia EU:n kansalaisista pitää liikenneturvallisuutta vakavana ongelmana kaupungeissa ja että yli 30 prosenttia liikennekuolemista ja vakavista loukkaantumisista tapahtuu kaupunkialueilla ja että niissä on usein osallisina loukkaantumiselle alttiita tienkäyttäjiä ja jalankulkijoita;

P.  ottaa huomioon, että 38 prosenttia kuolemantapauksista tapahtuu kaupunkialueilla ja 55 prosenttia kaupunkien välisillä teillä; toteaa, että uhrit ovat useimmiten pyöräilijöitä ja muita loukkaantumiselle alttiita tienkäyttäjiä ja että onnettomuudet liittyvät suuriin ajoneuvokeskittymiin ja ajonopeuksiin;

Q.  ottaa huomioon, että kestävä kaupunkiliikenne on osa laajempaa aluesuunnittelua ja että kaupunkien viheralueet voivat auttaa osittain lieventämään tieliikenteestä aiheutuvien päästöjen vaikutuksia;

R.  toteaa, että vaihtoehtoisten polttoaineiden ja liikennevälineiden käytön edellytyksenä on tarvittavan infrastruktuurin kehittäminen sekä ihmisten liikennekäyttäytymisen muutoksen edistäminen;

S.  toteaa, että kaupungit ja muut laajemmat kaupunkialueet on tärkeinä taloudellisen toiminnan ja innovoinnin keskuksina hyvästä syystä määritetty keskeisiksi solmukohdiksi uudessa TEN-T-strategiassa ja että ne ovat tärkein linkki matkustaja- ja rahtiliikenteen ketjussa;

T.  toteaa, että mahdolliset hyödyt, joita multimodaalisten verkkojen ja eri liikennemuotojen ja -palvelujen yhdistäminen tuottaa kaupunkialueilla ja niiden ympäristössä ja jotka liittyvät matkustaja- ja tavaraliikenteen yhteyksien ja tehokkuuden parantamiseen, auttavat vähentämään hiilipäästöjä ja muita haitallisia päästöjä;

U.  ottaa huomioon valtion- ja hallitusten päämiesten vuonna 2012 pitämässä Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen konferenssissa (Rio+20) annetun sitoumuksen tukea kestävien liikennejärjestelmien kehittämistä(12);

V.  katsoo, että ei ole olemassa yhtä ainoaa kaikille kaupunkialueille soveltuvaa ratkaisua ja että EU:n kaupunkeihin kohdistuu erityistilanteita ja -tarpeita, jotka liittyvät erityisesti maantieteellisiin oloihin, ilmasto-oloihin, väestörakenteeseen, kulttuuriperinteisiin ja muihin tekijöihin;

W.  ottaa huomioon, että kaupunkiliikenne ja kaupunkiliikenteen hallinta kuuluvat paikallis- ja alueviranomaisten toimivaltaan ja ne vastaavat näiden julkisten toimien suunnittelusta ja toteuttamisesta alueellaan voimassa olevan kansallisen toimintakehyksen ja kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman mukaisesti;

X.  panee huolestuneena merkille, että komissio puhuu EU:n tasolla laadittavista liikennekonsepteista, jotka olisi myöhemmin sovitettava jäsenvaltioiden olosuhteisiin; on tietoinen yhteisten sääntöjen ja vaatimusten tarpeesta mutta suosittaa tämän ylhäältä alaspäin suuntautuvan lähestymistavan sijaan alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa, jossa kentällä suoritetaan rinnakkaisia innovaatioita edistäviä kokeiluja; kannattaa tästä syystä vahvasti sellaisten foorumien luomista, joilla paikalliset toimijat voivat vaihtaa kokemuksiaan, jotta voidaan levittää laajemmin tietoa menestyksellisistä malleista;

1.  korostaa, että toimet, joita on tähän asti toteutettu EU:ssa ja monissa kaupungeissa, ovat olleet myönteisiä ja niitä olisi jatkettava; panee tästä syystä tyytyväisenä merkille edellä mainitun komission tiedonannon kaupunkiliikenteestä;

Tilan ja infrastruktuurin palauttaminen kansalaisille ja saatavuuden parantaminen

2.  huomauttaa, että maankäytön suunnittelu on tärkein vaihe, kun luodaan sujuvia ja turvallisia liikenneverkkoja, jotka ovat pitkäikäisiä ja vaikuttavat tosiasiallisesti liikennemääriin ja liikenteen jakautumiseen; muistuttaa, että turvallisuutta on pidettävä aina keskeisenä tekijänä kestävän kaupunkiliikenteen suunnittelussa;

3.  on vakuuttunut siitä, että EU:n kansalaisille, vähittäiskaupalle, rahtiliikenteen operaattoreille ja muille kaupunkiliikenteeseen osallistuville sidosryhmille tiedottaminen ja heidän kuulemisensa ovat ratkaisevassa asemassa suunnittelun, kehittämisen ja päätöksenteon saattamisessa avoimemmaksi; painottaa, että näiden tietojen olisi oltava julkisesti ja helposti saatavilla; huomauttaa, että on toivottavaa edistää yhteistyötä relevanttien toimijoiden kesken ja kaupunkien välillä EU:n tasolla, jotta kestävän liikenteen ratkaisut olisivat samanlaisia;

4.  on vakuuttunut, että tieto- ja viestintätekniikan tukemat pitkän aikavälin kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmat ovat tärkeitä välineitä riittävien ja turvallisten liikenneratkaisujen tarjoamiseksi kaikille kansalaisille; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia ottamaan huomioon kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmissa erityistarpeet, jotka koskevat liikuntarajoitteisten henkilöiden liikenneyhteyksiä; painottaa, että esteetön infrastruktuuri on ratkaisevassa asemassa liikuntarajoitteisten henkilöiden liikkuvuuden kannalta; korostaa, että kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmissa on oltava tieturvallisuutta koskevia erityisstrategioita ja että niissä on tarjottava turvallinen infrastruktuuri, jossa on riittävästi tilaa loukkaantumiselle eniten alttiina oleville tienkäyttäjille;

5.  korostaa kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien merkitystä pyrittäessä saavuttamaan hiilidioksidipäästöjä, melua, ilman saastumista ja onnettomuuksien vähentämistä koskevat EU:n tavoitteet; katsoo, että kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien kehittämisen olisi oltava tärkeä tekijä tarkasteltaessa EU:n hankkeiden rahoitusta kaupunkiliikenteen alalla ja että EU:n rahoitus ja tiedottamiseen suunnattu tuki voisivat tarjota kannustimia näiden suunnitelmien kehittämiseen ja täytäntöönpanoon; kehottaa komissiota antamaan toimivaltaisille viranomaisille tarvittavaa neuvontaa ja teknistä tukea kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien laadinnassa niin, että toissijaisuusperiaatetta kunnioitetaan täysin;

6.  kannustaa jäsenvaltioiden viranomaisia laatimaan kestäviä kaupunkiliikenteen suunnitelmia, joiden painopisteenä ovat vähäpäästöiset liikennemuodot, muun muassa sähkömoottorilla varustetut yksiköt ja vaihtoehtoisilla polttoaineilla toimivat ajoneuvot, ja joihin sisältyy älykkäät liikennejärjestelmät; tukee sellaisten liikennealueiden ja intermodaalisten järjestelmien perustamista, joissa ensisijalla on julkisen liikenteen käyttö;

7.  kannustaa jäsenvaltioita ja EU:n kaupunkeja laatimaan pysäköintipolitiikan (pysäköintitilojen tarjonta, älykkäiden pysäköintijärjestelmien käyttö ja asianmukainen hinnoittelu), joka voi olla osa yhdennettyä kaupunkipolitiikkaa, ja samalla panostamaan enemmän sellaisten toimivien intermodaalisten solmukohtien kehittämiseen, jotka tarjoavat erilaisia liikennepalveluja ja mahdollistavat erilaisten liikenneratkaisujen, kuten joukkoliikenteen, yhteiskuljetusten, pyöräilyn ja vuokrauspalvelujen, sujuvan yhdistelyn; kehottaa yhdistämään paremmin maanalaiset pysäköintitilat raideliikenteen ja julkisen liikenteen palvelujen kanssa esimerkiksi liityntäpysäköintivaihtoehtojen kautta; muistuttaa, että vammaisille kansalaisille tarjottavien palvelujen puutteet on poistettava;

8.  korostaa, että kun otetaan huomioon tarve vähentää kielteistä vaikutusta, joka selvästi eniten öljyllä ja sen sivutuotteilla toimivan EU:n liikennejärjestelmän riippuvaisuudella öljystä on ympäristöön, ERI-rahastojen varoja olisi käytettävä järjestelmällisesti sellaisten kattavien ja yhtenäisten kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien laatimiseen ja toteuttamiseen, joilla voidaan toteuttaa toisiaan täydentäviä ja vahvistavia kaupunkiliikenteen ratkaisuja osana laajempaa aluesuunnittelua siten, että ei luoda uusia liiallista autonkäyttöä edellyttäviä liikennetarpeita vaan korostetaan yhdennettyä liikennejärjestelmää, joka perustuu yksittäisten liikennemuotojen väliseen yhteistyöhön;

9.  on vakaasti sitä mieltä, että komission kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien eurooppalaisen foorumin olisi tuettava voimakkaasti kaupunkien ja alueiden kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien laatimista ja täytäntöönpanoa; korostaa, että kaikki kaupungit on koosta riippumatta otettava huomioon kaupunkiliikenteen investointeja harkittaessa ja että Euroopan kaupungeilla ja alueilla on keskeinen merkitys kestävän kaupunkiliikenteen kehittämisessä ja edistämisessä; kehottaa erikokoisten paikallis- ja alueviranomaisten edustajia ja eri sidosryhmien (esimerkiksi pyöräilijöiden yhdistysten) edustajia osallistumaan eurooppalaiseen foorumiin ja liikkuvuutta kaupungeissa ja kaupunkiliikennettä käsittelevään jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmään;

10.  korostaa, että kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien olisi vastattava EU:n nykyisiä toimintaohjelmia ja tavoitteita, erityisesti vuoden 2011 valkoisessa kirjassa asetettua liikenteen siirtämistä maanteiltä raiteille koskevia tavoitteita;

11.  vaatii komissiota, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia arvioimaan ja tarkastamaan kaupunkiliikenteen suunnitelmat liikennestrategian 2050 tavoitteiden ja päämäärien mukaisesti;

Ympäristön, elämänlaadun ja terveyden parantaminen

12.  panee erityisesti merkille nykyisten liikennemallien monet haitalliset vaikutukset luonnonympäristön, muun muassa ilman, veden ja maaperän, peruselementteihin sekä eri ekosysteemeihin;

13.  on vakuuttunut siitä, että ilman saastumisella on paikallinen, alueellinen, kansallinen ja rajat ylittävä ulottuvuus, ja edellyttää toimien toteuttamista kaikilla hallinnon tasoilla; kehottaa tästä syystä vahvistamaan monitasoiseen hallintoon perustuvaa lähestymistapaa, jossa kaikki toimijat ottavat vastuun sellaisten toimien toteuttamisesta, joita voi toteuttaa ja joita olisi toteutettava juuri kyseisellä tasolla;

14.  kehottaa kaupunkeja arvioimaan huolellisesti kansalaisten ja liikeyritysten tarpeet ja liikennemuotojen ominaispiirteet, jotta varmistetaan kestävä kaupunkiliikenne, ja toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet elämänlaadun parantamiseksi kaupungeissa muun muassa tukemalla siirtymistä kestäviin liikennemuotoihin, kuten jalankulkuun ja pyöräilyyn, ja edistämällä integroitua intermodaali- ja/tai komodaalipolitiikkaa (eli eri liikennemuodot yhdistävää politiikkaa);

15.  kehottaa paikallisviranomaisia ottamaan huomioon kansalaistensa hyvinvoinnin kestäviä liikennesuunnitelmia laatiessaan; kehottaa erityisesti toimivaltaisia viranomaisia toteuttamaan toimenpiteitä liikenteeseen liittyvän melun vähentämiseksi kaupungeissa;

16.  kehottaa toimivaltaisia viranomaisia toteuttamaan ennalta ehkäiseviä toimia ennalta varautumisen periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti kuntien ja kaupunkien ilman laadun parantamiseksi ja sen varmistamiseksi, että saastepitoisuudet eivät ylitä WHOn suuntaviivoissa määriteltyjä tasoja; tukee tätä varten vähäpäästöisten alueiden paikallista käyttöönottoa; korostaa, että toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa turvallisten ja terveellisten liikkuvuusratkaisujen tarjoamisesta kansalaisilleen; katsoo, että nämä ratkaisut voisivat perustua kohtuuhintaisiin, älykkäisiin, luotettaviin ja helppokäyttöisiin julkisen liikenteen järjestelmiin; kannustaa jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia tarkastelemaan, milloin edellä mainitut WHOn suuntaviivat ovat vaarassa ylittyä, ja toteuttamaan toimenpiteitä julkisen liikenteen saatavuuden parantamiseksi esimerkiksi vuoroittaisen liikenteen avulla;

17.  korostaa, että EU:n kaupunkien ilmansaasteisiin on puututtava kokonaisvaltaisella tavalla; kehottaa komissiota siksi ehdottamaan tehokkaita toimenpiteitä, joilla mahdollistetaan, että jäsenvaltiot noudattavat ilmanlaatudirektiiviä (2008/50/EY) varsinkin asettamalla tehokkaat ja kunnianhimoiset päästörajat vuosiksi 2015 ja 2030 kansallisia päästörajoja koskevan direktiivin nojalla, varmistamalla kansallisia päästörajoja koskevan direktiivin ja ilmanlaatudirektiivin toimenpiteiden paremman koordinoinnin, asettamalla kunnianhimoiset autojen päästönormit vuosiksi 2025 ja 2030 hiilidioksidipäästöjä ja henkilöautoja koskevan asetuksen (EY) N:o 443/2009 oikea-aikaisessa tarkistuksessa sekä vahvistamalla selvän ajanjakson yksityisajoneuvojen todellisia ajonaikaisia päästöjä mittaavan testauksen (Real-World Driving Emission Testing) täytäntöönpanolle;

18.  pyytää komissiota jäsenvaltioiden suunnitelmia tarkastellessaan arvioimaan ilmansaasteiden mittaus- ja valvonta-asemien sijaintia tärkeimmissä ilmansaasteongelmista kärsivissä taajamissa, sillä asemien huono sijainti hyvin usein vääristää tietoja ja saattaa sen vuoksi aiheuttaa riskin väestön terveydelle;

19.  ottaa huomioon muutokset ajoneuvojen omistusta ja käyttöä koskevassa käyttäytymisessä (auton yhteiskäyttö ja yhteiskyydit); kannustaa komissiota tehostamaan toimiaan kehittääkseen ja tukeakseen liikennejärjestelmiä, jotka koostuvat joukkoliikenteestä ja julkisesta liikenteestä;

20.  pitää tärkeänä, että komissio arvioi jakamistalouden mallissa tuettujen uusien liikennemuotojen, muun muassa autojen yhteiskäytön, yhteiskunnallisia vaikutuksia; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi kehitettävä kansallisella tasolla ”jaettavan kaupungin” käsitettä liikkuvuuteen ja liikenteeseen liittyvissä kysymyksissä, kun otetaan huomioon, että se voi hyödyttää kansalaisia ja erityisesti pieniä ja keskisuuria kaupunkeja, joiden julkinen liikenneverkko on pienempi, sillä ne voisivat kehittää vastavuoroisia liikenneratkaisuja;

21.  korostaa, että erittäin kehittynyt, tehokas, kohtuuhintainen, turvallinen ja helppokäyttöinen julkinen liikenne on erottamaton osa kestävää kaupunkikehitystä; on vakuuttunut, että luotettavat julkiset liikennepalvelut voivat olla tärkeässä roolissa ruuhkien, ilmansaasteiden ja melun vähentämisessä kaupungeissa; kehottaa siksi jäsenvaltioita edistämään julkista liikennettä tarkoituksena lisätä sen käyttöä vuoteen 2030 mennessä; kannustaa myös kansallisia ja paikallisia viranomaisia edistämään julkisen liikenteen ja asemien digitaalisten palvelujen saatavuutta, tukemaan liikkuvuuden innovatiivisten muotojen kehittämistä ja panemaan täytäntöön älykkäitä liikenneratkaisuja ja muita uusia tekniikoita; korostaa, että autojen yhteiskäyttö- ja yhteiskyytipalvelut hyödyntävät paremmin olemassa olevia resursseja ja auttavat vähentämään autojen määrää kaupungeissa; tunnustaa Euroopan satelliittinavigointijärjestelmien (Galileo ja EGNOS) sekä nopeiden mobiiliverkkojen merkityksen; kannattaa sellaisen sääntelykehyksen laatimista, jolla mahdollistetaan uusien liikennemuotojen ja yhteiskäyttömallien kehittäminen hyödyntäen paremmin olemassa olevia resursseja;

22.  korostaa julkista kaupunkiliikenteen tarjontaa koskevan julkisen tiedottamisen merkitystä niin, että siinä otetaan huomioon matkailijoiden osaamiin kieliin liittyvät tarpeet ja kestävän matkailun politiikan edut; kannustaa paikallisviranomaisia tarjoamaan reaaliaikaista tietoa internetissä ja riittävän monilla näytöillä kaupungeissa; kehottaa viranomaisia ja liikennealan toimijoita parantamaan julkista liikennettä ja asemia koskevien maksuttomien digitaalisten palvelujen saatavuutta;

23.  korostaa julkisen raideliikenteen tuottamia sosiaalisia etuja kaupunkialueiden saavutettavuuden, kaupunkien elvyttämisen, sosiaalisen osallisuuden ja kaupunkien imagon parantamisen kannalta;

24.  arvostaa julkisten liikenteenharjoittajien tarjoamien työpaikkojen laatua ja moninaisuutta ja niihin liittyviä hyötyjä taloudelle; kehottaa komissiota seuraamaan ja arvioimaan julkisen liikenteen antia vihreille työpaikoille ja vihreille kasvustrategioille kansallisella ja EU:n tasolla;

25.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan paikallista toimivaltaa kunnioittaen täytäntöön tehokkaita toimia julkisen liikenteen turvallisuuden varmistamiseksi;

26.  muistuttaa, että ihmisten moottoriton liikkuvuus, kuten kävely ja pyöräily, tarjoaa parhaat mahdollisuudet hiilidioksidineutraaliudelle;

27.  kannustaa jäsenvaltioita tarkastelemaan strategioitaan moottorittoman liikenteen parantamiseksi, jotta voidaan saavuttaa liikenteen ja kaupunkiympäristön parantamista koskevat yhteiset edut; rohkaisee jäsenvaltioita edistämään mahdollisuuksien mukaan polkupyörien käyttöä, muun muassa asettamalla polkupyörien käyttöasteelle kunnianhimoiset tavoitteet vuoteen 2030 mennessä, ja parantamaan jalankulku- ja pyöräilyolosuhteita;

28.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tietoisuutta pyöräilystä ja vaihtoehtoisista liikennemuodoista, edistämään siirtymistä kohti kestävämpiä liikennemuotoja ja tukemaan Euroopan liikkujan viikko -kampanjaa; kehottaa kaupunkeja järjestämään julkisen liikenteen yhteydessä polkupyörien yhteiskäyttöjärjestelmiä; panee tyytyväisenä merkille kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason aloitteet ”Autoton sunnuntai” ja ”EU:n polkupyöräpäivä” -tapahtumien edistämiseksi ja organisoimiseksi, jotta ilmalaatua parannettaisiin kaupungeissa;

29.  kannustaa yksityisyrityksiä, hallintoja ja EU:n toimielimiä parantamaan niiden jäsenille, henkilöstölle ja vierailijoille suunnattuja liikenteenhallintapalveluja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään toimintapolitiikkoja, joilla pyritään kannustamaan yrityksiä vähentämään matkoja työpaikoille ja työpaikoilta muun muassa sallimalla etätyön ja edistämällä sitä sekä kannustamalla tieto- ja viestintätekniikan ja teleneuvottelujen käyttöön; katsoo, että liikennettä koskevilla toimilla, kuten niillä, joita liikkuvuuden hallintaa käsittelevä eurooppalainen foorumi (European Platform on Mobility Management, EPOMM) koordinoi, on suuret mahdollisuudet ratkaista kaupunkien ruuhkat ja tarjota saavutettavuus kaikille;

30.  kannustaa jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia määrittämään ympäristöominaisuuksia koskevat vaatimukset julkisissa hankintamenettelyissä varsinkin ostettaessa ajoneuvoja julkista liikennettä varten tai julkisten viranomaisten käyttämiä ajoneuvoja;

Energian säästäminen ja ilmastonsuojelu

31.  toteaa, että energiatehokkuus ja vähähiilisten ja uusiutuvien energialähteiden käyttö ovat ensisijaisessa asemassa kestävän kaupunkiliikenteen saavuttamisessa, ja että samalla olisi parannettava ympäristöolosuhteita sekä kunnioitettava teknologianeutraaliuden periaatetta hyväksyttäessä toimenpiteitä, joilla pyritään saavuttamaan hiilidioksidipäästöjä ja energiansäästöjä koskevat EU:n tavoitteet;

32.  kannustaa jäsenvaltiota tukemaan liikennettä koskevan valkoisen kirjan tavoitteita puolittaa tavanomaisilla polttoaineilla toimivien ajoneuvojen käyttö kaupunkiliikenteessä vuoteen 2030 mennessä ja poistamaan ne asteittain käytöstä vuoteen 2050 mennessä; kehottaa kaupunkeja edistämään ja tukemaan siirtymistä vaihtoehtoisiin liikennevälineisiin ja vähemmän saastuttaviin ajoneuvoihin sekä ottamaan huomioon todellisen hiilijalanjälkensä, jotta saavutettaisiin EU:n tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 60 prosentilla vuoteen 2050 mennessä; suhtautuu myönteisesti matkustajille suunnattuihin kannustimiin eri liikennemuotojen yhdistelemiseksi;

33.  kiinnittää huomiota sähköisten ajoneuvojen ja vaihtoehtoisilla polttoaineilla (toisen ja kolmannen sukupolven biopolttoaineet, uusiutuvista energialähteistä saatava vety, paineistettu maakaasu (CNG) ja nesteytetty maakaasu (LNG)) toimivien ajoneuvojen merkitykseen päästöjen vähentämisessä kaupungeissa; muistuttaa vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta annetussa direktiivissä 2014/94/EU vahvistetuista säännöksistä ja kannustaa jäsenvaltioita kehittämään ripeästi tiiviissä yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa tällaisen infrastruktuurin erityisesti Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) rinnalla; kehottaa julkista ja yksityistä sektoria edistämään latauslaitteiden asentamista joukkopysäköintialueille;

34.  pyytää komissiota sekä kansallisia ja paikallisia viranomaisia edistämään mahdollisuuksien mukaan sisävesiliikennettä pehmeää liikennettä kaupungeissa edistävänä yhdennettynä liikenneratkaisuna;

35.  korostaa alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan tärkeyttä; tukee tästä syystä voimakkaasti esimerkiksi 6 000:n EU:n kaupunginjohtajan allekirjoittamaa Convention of Mayors -sopimusta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä, ja suhtautuu myönteisesti komission jäsenen Caneten 13. lokakuuta 2015 Brysselissä esittämään kehotukseen suunnitella kunnianhimoisemman yleiskokouksen järjestämistä; kannustaa komissiota toimimaan myönteisessä roolissa tällaisten aloitteiden aktiiviseksi edistämiseksi;

36.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan kestävää kaupunkiliikennettä ja ilmastonsuojelua koskevat kunnianhimoiset toimenpiteet asialistansa kärkisijoille Pariisissa joulukuussa 2015 järjestettävässä COP 21-konferenssissa; kannustaa komissiota tukemaan aktiivisesti toimintaohjelman aloitteita kestävän ja yhdennetyn kaupunkiliikenteen edistämiseksi;

Innovointi älykkäisiin liikennemalleihin tähtäävän tutkimuspolitiikan ytimenä

37.  muistuttaa, että tehokkaat liikennejärjestelmät tekevät liikenteestä turvallisempaa, tehokkaampaa, ympäristöystävällisempää ja sujuvampaa; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevia ponnistuksiaan, joihin kuuluvat muun muassa tekninen innovointi reaaliaikaisten liikennetietojen, pitkälle automatisoitujen ajoneuvojen, älykkään infrastruktuurin sekä älykkäiden liikennevalojärjestelmien alalla ja tämän innovoinnin täytäntöönpano; palauttaa mieliin älykkäiden liikennejärjestelmien merkityksen täsmällisten ja reaaliaikaisten liikenne- ja matkatietojen tuottamisessa ja kehottaa siksi komissiota asettamaan kaupunkiliikenteen digitaalistrategian yhdeksi painopisteeksi; kannustaa sidosryhmiä kehittämään tiiviissä yhteistyössä yhteensopivia ja yhdennettyjä liikennepalveluja, kuten multimodaalista julkista liikennettä, ajoneuvojen yhteiskäyttöön perustuvia liikenneratkaisuja ja intermodaalisia yhdennettyjä lipunmyyntipisteitä; pyytää komissiota asettamaan etusijalle sellaisten uusien innovatiivisten sovellusten ja uusien tekniikkojen kehittämisen, joiden avulla tienkäyttäjät voivat ottaa aktiivisemman roolin liikennejärjestelmän kehittäjinä ja tiedontuottajina ja edistää liikennepalvelualustoja EU:n sääntöjä ja tietosuojaa kunnioittaen;

38.  kannustaa kaikkia osapuolia hyödyntämään täysimääräisesti tietotekniikan ja digitalisoinnin mahdollisuudet sekä käyttämään sääntelyn purkamista uusien liiketoimintamallien edistämiseen;

39.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan tutkimusohjelmia, jotka koskevat uusia tekniikoita, uusia liiketoimintamalleja ja uusia yhdennettyjä kestävän liikkumisen käytäntöjä ja kaupunkilogistiikkaa; tukee Horisontti 2020 -puiteohjelman yhteiskunnallisia haasteita koskevaa painopistealuetta älykästä, ympäristöystävällistä ja yhdentynyttä liikennettä sekä kaupunkiliikennettä varten sekä ”liikkuminen palveluna” ‑aloitteita (MaaS) kaikkialla EU:ssa; katsoo, että Horisontti 2020 -puiteohjelman on vauhditettava tutkimusta ja innovointia elämänlaadun, kestävien työpaikkojen, väestötilastojen, aktiivisten liikkuvuusmuutosten, ympäristön ja ilmastoimien aloilla; katsoo, että komission olisi otettava huomioon nämä painopisteet, varmistettava riittävät EU:n varat tuleville tutkimus- ja kehitystoimille kaupunkien raidejärjestelmissä ja parannettava kestävien liikenneratkaisujen suorituskykyä;

Kaupunkiliikenteestä kestävämpää, turvallisempaa ja vakaampaa

40.  toteaa, että perusteelliset turvallisuutta koskevat ennakkoehdot sekä edistynyt liikenteen- ja nopeudenhallinta vähentävät selvästi kaupunkien tieliikennekuolemia ja vakavia loukkaantumisia; huomauttaa, että kaupunkien tieonnettomuuksien laskuun myötävaikuttavat valvontaelimet, joiden tehtävänä on liikenteen hallinta ja valvonta sekä jatkuvat liikenneturvallisuusrikkomusten tarkastukset, jotka koskevat esimerkiksi ajonopeutta, alkoholin, huumeiden tai lääkkeiden vaikutuksen alaisena ajamista sekä matkapuhelimen ja muiden tieto- ja viestintälaitteiden käyttöä;

41.  kehottaa jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia tarkastelemaan uudelleen nopeudenhallintaa vuoteen 2020 mennessä ja ottamaan huomioon paikalliset olosuhteet turvallisuuden varmistamiseksi muun muassa asuinalueilla ja koulujen ja opetus- ja sosiaalialan laitosten lähistöllä sekä pohtimaan turvallisemman tieinfrastruktuurin kehittämistä ja suunnittelua; kehottaa jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia käyttämään kaikkia nykyaikaisia ratkaisuja, muun muassa kehittynyttä älykästä liikenteenhallintaa, turvallisuuden tarjoamiseksi kaikille tienkäyttäjille, myös jalankulkijoille; kannustaa eurooppalaisia kaupunkeja vaihtamaan turvallisuudenhallintaa koskevia parhaita käytäntöjä;

Innovointi kestävän tavaraliikenteen alalla

42.  uskoo, että innovoivien, kestävien ja ympäristöystävällisten kaupunkilogistiikkastrategioiden kehittäminen yksityisten ja julkisten toimijoiden yhteistyönä on äärimmäisen tärkeää pyrittäessä ratkaisemaan kaupunkien ruuhka- ja ympäristöongelmia; katsoo, että logistiikan olisi perustuttava kestäviin liikennemuotoihin; kehottaa käyttämään paremmin hyväksi kaupunkialueiden tarjontaketjua, joka perustuu uusiin, kustannustehokkaisiin toimintatyyppeihin, teknologiaan ja liiketoimintamalleihin; muistuttaa sellaisten kestävien kaupunkiliikenteen suunnitelmien merkityksestä, jotka sisältävät liikennemuotojen yhteistoiminnan logistiikkastrategioita, ja korostaa, että tarvittaessa raideliikenne, puhdas sisävesiliikenne ja merisatamat on yhdistettävä logistiikkastrategioihin ja kestäviin kaupunkiliikenteen suunnitelmiin; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia vähentämään mahdollisuuksien mukaan raskasta liikennettä kaupunkien keskustoissa;

43.  huomauttaa, että tieliikenne ja ruuhkaongelmat lisääntyvät tiheästi asutuilla alueilla ja kauppakeskusten kaltaisissa paikoissa, ja painottaa tehokkaiden ja kattavien suunnittelupolitiikkojen merkitystä näiden alueiden yhdistämiseksi tehokkaaseen julkiseen liikenteeseen ja älykkäisiin kotiinkuljetuspalveluihin;

44.  kehottaa komissiota laatimaan toimintapolitiikkoja, joilla kannustetaan tavaraliikennealaa siirtymään ympäristöystävällisempään kalustoon, ja tarjoamaan tukea ja/tai kannustimia, jotta toimijat saisivat kaupunkien tavaraliikenteen kestävämmäksi; palauttaa mieliin, että raideliikenne ja muut kestävämmät liikennemuodot yhdessä hyvin suunniteltujen vaihtoyhteyksien ja logistiikan kanssa voisivat olla tärkeässä roolissa tavaroiden toimittamisessa esikaupunkeihin;

Ulkoisten kustannusten minimointi ja investointien laadun parantaminen

45.  korostaa, että investointien kustannus-hyötyanalyysit olisi suunnattava ulkoisten yhteiskunnallisten hyötyjen maksimointiin ja esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, onnettomuuksista, terveydestä, melusta, ilman saastumisesta ja tilankäytöstä aiheutuvien ulkoisten kustannusten minimointiin;

46.  korostaa, että kaupunkiliikenteen olisi edesautettava erityisesti kiertotalouteen liittyvien EU:n resurssitehokkuustavoitteiden saavuttamista ja että se olisi sisällytettävä tavoitteisiin kattavasti;

47.  muistuttaa, että kaupunkien tie- ja pysäköintimaksut, jotka perustuvat syrjimättömyyden ja yhteentoimivuuden periaatteisiin sekä saastuttaja maksaa -periaatteeseen, voivat olla osa yhdennettyä kaupunkiliikennepolitiikkaa;

48.  palauttaa mieliin tulojen käyttöä koskevan periaatteen tiemaksujen yhteydessä ja pyytää, että mahdollisuuksien mukaan suhteellinen osuus tieinfrastruktuurin käytöstä (tiemaksut ja/tai eurovinjettitulot) käytettäisiin kaupunkiliikenteen kestävään kehittämiseen;

49.  katsoo, että kaupunkiliikenteen olisi tarvittaessa heijastuttava Verkkojen Eurooppa ‑välineen / Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) toimenpiteissä TEN-T-verkkoa koskevan lainsäädännön mukaisesti, muun muassa kaupunkisolmukohtien tukemisessa ja rajat ylittävien kaupunkien liikennesuunnitelmien yhdentämisessä, sillä se sekä edistää taloudellista ja sosiaalista kehitystä että tukee parempaa saatavuutta; uskoo, että tehokas yhteentoimivuus eri liikennemuotojen välillä ja eri liikenneverkkojen, muun muassa esikaupunkien ja alueiden verkkojen, välillä parantaisi kansalaisten liikkuvuutta; tukee yhdennettyjen lipunmyyntijärjestelmien kehittämistä, millä voitaisiin parantaa julkisen liikenteen käyttömahdollisuuksia;

50.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia hyödyntämään uutta mahdollisuutta rahoittaa kaupunkihankkeita Verkkojen Eurooppa -välineestä kaupunkisolmukohdissa; muistuttaa Verkkojen Eurooppa -välineen mahdollisuudesta myöntää rahoitusta synergiahankkeille energia- ja televiestintäalaan liittyviä hankkeita koskevan erityisen yhteisrahoitusosuuden mukaan; toteaa, että tällaisilla hankkeilla on valtavia mahdollisuuksia kaupunkihankkeille; kehottaa komissiota tarkastelemaan asianmukaisen EU-rahoituksen myöntämistä kestävää kaupunkiliikennettä koskeviin hankkeisiin, kun se tarkistaa Euroopan aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston määrärahoja; pyytää asianomaisia viranomaisia varmistamaan, että älykkään ja kestävän kaupunkiliikennepolitiikan ja EU:n varoilla rahoitettujen kaupunkiliikennehankkeiden välillä on vahva suhde, sekä asettamaan selviä käyttötavoitteita ja -indikaattoreita, jotta estetään hankkeiden vajaakäyttö sekä niiden taloudellisten ja sosiaalisten hyötyjen vesittyminen; myöntää, että julkiselle liikenteelle tarvitaan uusia kestäviä rahoitusmuotoja, jotka mahdollistavat ympäristön kestävyyden, digitalisoinnin ja saatavuuden, edistävät kaupunkialueiden taloutta ja luovat uusia työpaikkoja;

51.  palauttaa mieliin äskettäin hyväksytyn Euroopan strategisten investointien rahaston ja sen erityisen huomion ja painotuksen, joka tässä välineessä on annettu horisontaalisille painopisteille ja älykkäille ja kestäville kaupunkihankkeille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan kestävän kaupunkiliikenteen hankkeita, varmistamaan erilaisten rahoituslähteiden ja ohjelmien tarvittavan synergian sekä nivomaan paremmin yhteen kaupunkiliikenteen, uuden digitaalistrategian ja energiaunionin;

52.  korostaa paikallisten viranomaisten valmiuksien ja kaupunkien reuna-alueiden kehittämisen tärkeyttä sellaisten integroitujen kehitysstrategioiden laatimiseksi ja täytäntöönpanemiseksi, joilla tuetaan eri alueiden yhteistyöedellytyksiä ja edistetään tällä tavoin niiden keskinäistä riippuvuutta ja täydentävyyttä;

53.  katsoo, että investoinnit kestävään julkiseen liikenteeseen eivät ole ainoastaan ratkaisu kaupunkiliikenteen ongelmiin vaan niihin sisältyy myös kaupunkiuudistuksen tekijöitä, jotka vaikuttavat kaupungin yleiseen talousjärjestelmään ja edistävät vihreän kaupunkiympäristön luomista sekä liikenneyhteyksiä monia toimintoja (kaupat, asuminen, vapaa-aika, kulttuuri, koulutus) tarjoaviin keskuksiin; painottaa, että liikenne- ja kaupunkisuunnittelun hyvä koordinointi on olennaista investointien vaikutuksen maksimoimiseksi;

54.  kehottaa hyödyntämään nuorisotyöllisyysaloitteita ja muita ERI-rahastoja työllisyyden lisäämiseksi aloilla, jotka edistävät kestävän kaupunkiliikenteen kehitystä; korostaa, että kaupunkiliikennehankkeiden täytäntöönpanolla on myönteinen vaikutus kaikkiin alueisiin ja niiden asukkaisiin, koska sillä edistetään nykyisten ja innovatiivisten uusien työpaikkojen syntymistä asiaankuuluvilla aloilla ja myös ammateissa, joissa on työvoimapulaa;

55.  kehottaa komissiota laatimaan helposti saatavia yleiskatsauksia EU:n yhteisrahoittamista kaupunkiliikenneohjelmista; vaatii lisäksi, että kaupunkiliikennehankkeita koskevista EU:n yhteisrahoitusmahdollisuuksista annetaan käyttäjäystävällistä tietoa; pyytää komissiota varmistamaan EU-rahoitteisten kaupunkiliikennehankkeiden hallinnassa, että käyttöön asetetaan hallintavälineet, joiden avulla voidaan seurata palvelujen laatua ja käyttäjien tyytyväisyysastetta sen jälkeen kun hankkeen toteuttaminen on alkanut, että kaupunkiliikennehankkeet ovat osa vakaata liikennepolitiikka ja että myös jäsenvaltioiden viranomaiset huolehtivat näistä seikoista; pyytää komissiota toimittamaan ERI-rahastojen toimeenpanon väliarvioinnin yhteydessä laadullisen ja määrällisen analyysin siitä, miten koheesiopolitiikka tukee kestävää kaupunkiliikennettä;

Tehokkaiden liikennejärjestelmien verkkojen integrointi ja yhteistyön edistäminen

56.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään monitasoista hallintotapaa alueellisten, kansallisten ja unionin viranomaisten yhteistyön tehostamiseksi toimintatapojen määrittelyssä, kuten selkeästi kaupunkialueisiin vaikuttavien kaupunkipolitiikkojen suunnittelussa, täytäntöönpanossa ja seurannassa;

57.  mainitsee komission Kansalaisten verkko -aloitteen hyvänä perustana edistettäessä ja tuettaessa eri liikennemuodoista muodostuvia kestäviä ketjuja, joiden perustana on jalankulku, pyöräily, julkinen tai joukkoliikenne sekä auton yhteiskäyttö, yhteiskuljetukset ja taksit;

58.  kehottaa komissiota edistämään hyvien käytäntöjen vaihtoa ja kannustamaan siihen, jotta ratkaistaan kaupunkiliikenteen ongelmia ja helpotetaan kestävään liikenteeseen liittyvän osaamisen ja teknologian siirtoa, josta hyötyvät erityisesti kestäviä liikenneratkaisuja kehittävät julkiset ja yksityiset sidosryhmät sekä osuuskunnat ja keskinäinen ja voittoa tavoittelematon sektori; pyytää komissiota perustamaan kestävän liikenteen verkon, joka antaa esimerkkejä aluesuunnittelun ja tilankäytön parhaista käytänteistä; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita kannustamaan kaupunkeja osallistumaan älykkäitä kaupunkeja ja yhteisöjä koskevaan eurooppalaiseen innovaatiokumppanuuteen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita järjestämään tiedotuskampanjoita, joilla edistetään tehokasta ja kestävää liikennettä, joka on vähemmän riippuvaista tavanomaisilla polttoaineilla toimivien yksityisautojen käytöstä;

59.  tukee kaupunkiliikenteen seurantakeskuksen (Eltis-verkkosivusto) työtä ja katsoo, että tähän aloitteeseen liittyvää tiedottamista olisi vahvistettava;

60.  pitää myönteisinä komission pyrkimyksiä koordinoida ja vahvistaa CIVITAS 2020 ‑tutkimus- ja innovointiohjelman, parhaiden käytänteiden ja kokemusten vaihtoa tarkastelevan kaupunkiliikenteen seurantakeskuksen ja kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien eurooppalaisen foorumin kaltaisia EU:n kaupunkiliikenneohjelmia; kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan, joilla vähennetään asiaan liittyvien EU:n aloitteiden ja ohjelmien pirstoutumista ja koordinaation puutetta, ja ottamaan huomioon URBANin ja URBACTin kaltaisten ohjelmien menestys; kehottaa komissiota rohkaisemaan jäsenvaltioiden viranomaisia kaupunkiliikenteen huippuosaamisen verkkojen luomiseen ja CIVITAS 2020 -aloitteen toimien jatkamiseen sekä innostamaan entistä useampia unionin kansalaisia osallistumaan tähän hankkeeseen;

61.  on vakuuttunut siitä, että tarvitaan lisätoimia EU:n pilottihankkeiden verkostoimiseksi ja koordinoimiseksi esimerkiksi Civitas-, Polis- ja Eltis-aloitteilla ja kaupunkien integroimiseksi niiden käytännön kokemusten ja osaamisen avulla, kun keskustellaan tulevien liikennepolitiikkojen täytäntöönpanosta; kehottaa komissiota laatimaan tätä varten helposti saatavia yleiskatsauksia EU:n yhteisrahoittamista kaupunkiliikenneohjelmista; pyytää lisäksi selvittämään – käyttäjäystävällisellä tavalla – miten kaupunkiliikennehankkeisiin voi saada EU:n yhteisrahoitusta; korostaa tarvetta rahoittaa infrastruktuurien lisäksi myös tietotekniikkapalveluja, seurantaprosesseja ja alueiden välisiä hankkeita sekä luoda strategisia kumppanuuksia teollisuuden ja Euroopan kaupunkien välille huomispäivän kaupunkijärjestelmien kehittämiseksi;

62.  kannattaa tiivistä yhteyttä liikennesuunnittelun ja kestävän kaupunkikehityksen sekä älykkäitä kaupunkeja koskevan aloitteen ja kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen kaltaisten kestävämpään ja omavaraisempaan kaupunkikehitykseen tähtäävien hankkeiden välillä; katsoo, että kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksessa esitetty vapaaehtoisen sitoumuksen malli voisi toimia ponnahduslautana kaikkien asianomaisten osapuolten ottamiselle huomioon sellaisten liikenne- ja kestävyyssuunnitelmien laatimisessa, joita voidaan tehdä tunnetuksi kustannustehokkaalla tavalla; panee tyytyväisenä merkille ”Huomispäivän kaupungit: investoinnit Eurooppaan” -aloitteen ja kehottaa komissiota käyttämään olemassa olevia foorumeita kestävän kaupunkikehityksen sidosryhmät yhteen tuovien viestintävälineiden kehittämiseksi;

o
o   o

63.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 72. (2) EUVL C 390 E, 18.12.2012, s. 10. (3) EUVL L 152, 11.6.2008, s. 1. (4) EUVL L 171, 29.6.2007, s.1. (5) EUVL L 188, 18.7.2009, s.1. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0375, (7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0314. (8) EYVL C 290, 14.11.1988, s. 51. (9) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0547, (10) EUVL L 134, 30.4.2004, s. 1. (11) EUVL L 307, 28.10.2014, s. 1. (12) Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselma 66/288 ”The future we want”, 135 kohta.