Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2015/2137(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0003/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0003/2016

Keskustelut :

PV 01/02/2016 - 15
CRE 01/02/2016 - 15

Äänestykset :

PV 02/02/2016 - 6.10
CRE 02/02/2016 - 6.10
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0034

Hyväksytyt tekstit
PDF 220kWORD 115k
Tiistai 2. helmikuuta 2016 - Strasbourg Lopullinen painos
Biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian väliarviointi
P8_TA(2016)0034A8-0003/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2016 biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian väliarvioinnista (2015/2137(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 2. lokakuuta 2015 julkaistun komission kertomuksen vuoteen 2020 ulottuvan biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian väliarvioinnista (COM(2015)0478),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2015 julkaistun komission kertomuksen ”Luonnon tila Euroopan unionissa: Lintu- ja luontotyyppidirektiivien kattamien luontotyyppien ja lajien suojelutasoa ja kehityssuuntia koskeva kertomus (2007–2012) luontotyyppidirektiivin 17 artiklan ja lintudirektiivin 12 artiklan mukaisesti” (COM(2015)0219),

–  ottaa huomioon kertomuksen lintu- ja luontodirektiivien toimivuustarkastukseen (fitness check) sisältyvästä julkisesta kuulemisesta(1),

–  ottaa huomioon lokakuussa 2015 julkaistun Eurobarometri-tutkimuksen eurooppalaisten suhtautumisesta biologiseen monimuotoisuuteen (erityiseurobarometri 436),

–  ottaa huomioon Euroopan ympäristökeskuksen ympäristön tilaa koskevan vuoden 2015 raportin (SOER 2015 -raportti),

–  ottaa huomioon 7. helmikuuta 2014 annetun komission tiedonannon EU:n lähestymistavasta luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjuntaan (COM(2014)0064),

–  ottaa huomioon luontopohjaisia ratkaisuja ja kaupunkien viherryttämistä käsittelevän Horisontti 2020 -ohjelman asiantuntijaryhmän vuonna 2015 julkaiseman loppuraportin ”Towards an EU Research and Innovation policy agenda for Nature-Based Solutions and Re-Naturing Cities”,

–  ottaa huomioon luonnonpääoman rahoitusjärjestelyn (NCFF), joka on osa LIFE-ohjelman ympäristö- ja ilmastotoimia koskevaa rahoitusvälinettä,

–  ottaa huomioon komission kuulemisen tulevasta EU:n aloitteesta, jonka tunnuslause on ”ei biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen nettohävikkiä”,

–  ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen sopimuspuolten 12. konferenssin (COP 12) tulokset, erityisesti väliarvioinnin biologista monimuotoisuutta koskevasta strategisesta suunnitelmasta vuosille 2011–2020, mukaan lukien neljäs katsaus biologiseen monimuotoisuuteen (Global Biodiversity Outlook 4) Aichin monimuotoisuustavoitteiden saavuttamiseksi ja toimenpiteet täytäntöönpanon parantamiseksi,

–  ottaa huomioon COP 10 -konferenssissa biologisesta monimuotoisuudesta tehdyn päätöksen X/34, jossa korostetaan maatalouden biologisen monimuotoisuuden merkitystä elintarviketurvalle ja ravinnolle erityisesti ilmastonmuutoksen ja rajallisten luonnonvarojen kannalta, mikä on tunnustettu vuoden 2009 maailman elintarvikehuippukokouksessa hyväksytyssä Rooman julistuksessa,

–  ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2014 pidetyn ympäristöasioita käsittelevän neuvoston päätelmät ja erityisesti EU:n ja jäsenvaltioiden sitoumuksen lisätä resursseja Hyderabadin sitoumusten saavuttamiseksi kaksinkertaistamalla biologiseen monimuotoisuuteen liittyvien rahoitusvirtojen kokonaismäärä vuoteen 2015 mennessä,

–  ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sihteeristön ja Maailman terveysjärjestön vuonna 2015 julkaiseman raportin biologisen monimuotoisuuden ja ihmisten terveyden välisestä yhteydestä ”Connecting Global Priorities: Biodiversity and Human Health, a State of Knowledge Review”,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 69. istuntoon hyväksyttäväksi toimitetun päätöslauselmaesityksen vuoden 2015 jälkeisestä kehitysohjelmasta ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”,

–  ottaa huomioon raportit ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden taloudellisia näkökohtia koskevasta TEEB-tutkimuksesta, joka on luonnon arvon esiin tuova maailmanlaajuinen aloite,

–  ottaa huomioon eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) ja muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemisesta tehdyn yleissopimuksen (CMS),

–  ottaa huomioon kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) punaisen kirjan uhanalaisista eläinlajeista,

–  ottaa huomioon haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennalta ehkäisemisestä ja hallinnasta 22. lokakuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1143/2014(2),

–  ottaa huomioon kansainvälisen merenkulkujärjestön yleissopimuksen alusten painolastivesien ja sedimenttien valvonnasta ja käsittelystä,

–  ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan vuoden 2013 jälkeen sekä erityisesti yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013(3) sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013(4),

–  ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013(5),

–  ottaa huomioon monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020,

–  ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman ”Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020”(6),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Vihreä infrastruktuuri – Euroopan luonnonpääoman parantaminen”(7),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Uusi EU:n metsästrategia: metsien ja metsäalan puolesta”(8),

–  ottaa huomioon huhtikuussa 2015 tehdyn tutkimuspalvelun tutkimuksen biologisen monimuotoisuuden suojelemisesta sekä EU:n politiikasta ja kansainvälisistä sopimuksista ”Safeguarding biological diversity – EU policy and international agreements”,

–  ottaa huomioon Euroopan metsäministerikonferenssin raportin Euroopan metsien tilasta vuonna 2015(9),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikön vuonna 2009 tekemän tutkimuksen luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21. toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY ja erityisesti sen 6 artiklan täytäntöönpanoon liittyvästä kansallisesta lainsäädännöstä ja käytännöistä,

–  ottaa huomioon 3.–4. joulukuuta 2015 pidetyssä alueiden komitean 115. täysistunnossa hyväksytyn lausunnon EU:n lintu- ja luontotyyppidirektiivin toimivuustarkastukselle tarjottavasta tuesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0003/2016),

A.  muistuttaa, että biologinen monimuotoisuus merkitsee maapallon ekosysteemien, luontotyyppien, lajien ja geenien ainutlaatuista monimuotoisuutta, josta ihmiset ovat erittäin riippuvaisia;

B.  katsoo, että biologisen monimuotoisuuden ilmiselvää luontaista arvoa on suojeltava tuleville sukupolville; toteaa, että biologisesta monimuotoisuudesta on hyötyä myös ihmisten terveydelle, että se tarjoaa erittäin merkittävää yhteiskunnallista ja taloudellista arvoa ja että biologista monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamatta jättämisen sosioekonomiset vaihtoehtoiskustannukset ovat arviolta 50 miljardia euroa vuodessa;

C.  katsoo, että maatalous on merkittävässä asemassa biologista monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamisen kannalta; katsoo, että tehokkaan elintarviketuotannon välttämättömyys maailman voimakkaasti kasvavalle väestölle sekä energiapoliittiset tavoitteet, jotka koskevat biomassan käytön lisäämistä energianlähteenä, asettavat tiukkoja vaatimuksia maataloudelle;

D.  muistuttaa maatalous- ja metsätalousalan merkityksestä biologisen monimuotoisuuden ylläpitämiselle nykyisen lainsäädännön soveltamisen yhteydessä;

E.  katsoo, että pienten ja keskisuurten maataloustuottajien ja perheviljelijöiden perinteisesti kasvattamien kasvilajien ja -lajikkeiden monimuotoisuus on valtavan tärkeää sekä maaseudun yhteisöjen erilaisia tarpeita ja käyttötarkoituksia varten että viljelysten haavoittuvuuden vähentämiseksi sääilmiöitä, haitallisia organismeja ja tauteja vastaan;

F.  toteaa, että kestävä ja vastuullinen maanviljely ja karjankasvatus auttavat merkittävästi biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä;

G.  ottaa huomioon, että maapallon biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuu valtavia paineita, jotka aiheuttavat luonnolle, yhteiskunnalle ja taloudelle peruuttamattomia haitallisia muutoksia;

H.  toteaa, että Aichin tavoitteessa nro 11 vaaditaan suojelemaan vähintään 17 prosenttia maa- ja sisävesialueista tehokkaasti hallinnoitujen suojelualuejärjestelmien avulla; toteaa, että sellaisten eurooppalaisten ekoalueiden osuus, joiden alueista 17 prosenttia kuuluu suojelualueisiin, on paljon pienempi, kun ainoastaan Natura 2000 -verkostossa suojellut alueet jätetään laskuista;

I.  katsoo, että ekosysteemien ennallistamisella voi olla myönteisiä vaikutuksia sekä ilmastonmuutoksen hillitsemiselle että ilmastonmuutokseen sopeutumiselle;

J.  ottaa huomioon, että vähintään kahdeksan kymmenestä EU:n kansalaisesta pitää biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä vakavana asiana ja että 552 470 kansalaista osallistui julkiseen kuulemiseen luontodirektiivien toimivuustarkastuksesta, mikä oli Euroopan komission kuulemisten kaikkien aikojen suurin vastaajien määrä; toteaa, että Eurobarometrin perusteella kansalaiset haluavat enemmän tietoa biologisen monimuotoisuuden häviämisestä ja että useimmat kansalaiset eivät tunne Natura 2000 ‑ohjelmaa;

K.  ottaa huomioon, että hyvin monet sitoutuneet kansalaiset kehittävät omasta aloitteestaan taikka paikallisissa tai alueellisissa toimintaryhmissä paikallisia ja alueellisia aloitteita, joilla edistetään luonnon monimuotoisuutta, ja toteaa, että tällä saadaan aikaan myönteisiä tuloksia suhteellisen lyhyellä aikavälillä;

L.  ottaa huomioon, että 65 prosenttia EU:n kansalaisista elää viiden kilometrin ja 98 prosenttia 20 kilometrin päässä Natura 2000 -kohteesta, mikä tarkoittaa, että näiden kohteiden avulla voidaan lisätä tietoisuutta biologisesta monimuotoisuudesta ja tuottaa ekosysteemipalveluja, joilla on hyvinvointivaikutuksia suureen osaan EU:n väestöstä;

M.  toteaa, että biologista monimuotoisuutta koskevien toimintaohjelmien on oltava täysin toissijaisuusperiaatteen mukaisia siten, että kaikkia maisemia ja luontotyyppejä koskevia alueellisia eroja noudatetaan täysimääräisesti;

N.  ottaa huomioon biologisen monimuotoisuuden merkityksen syrjäisimmillä alueilla sekä merentakaisissa maissa ja alueilla, joissa on ainutlaatuisia kotoperäisten eläin- ja kasvilajien suojelualueita; ottaa kuitenkin huomioon, että tietyillä näistä alueista ei sovelleta lintudirektiiviä ja luontotyyppidirektiiviä;

Yleiset huomiot

1.  pitää myönteisenä väliarviointia biologista monimuotoisuutta koskevasta strategiasta, kertomusta luonnon tilasta ja SOER 2015 -raporttia; korostaa, että näillä on strategista merkitystä biologista monimuotoisuutta koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamiseksi;

2.  toteaa olevansa erittäin huolissaan biologisen monimuotoisuuden jatkuvasta köyhtymisestä; toteaa, että vuoden 2020 tavoitteita ei saavuteta ilman merkittävien pyrkimysten jatkuvaa lisäämistä; huomauttaa samalla, että tieteellisten todisteiden mukaan Euroopan luonnon tila olisi paljon huonompi ilman EU:n lintudirektiivin ja luontotyyppidirektiivin myönteisiä vaikutuksia ja että kohdennetut ja asianmukaisesti rahoitetut toimet tuottavat aidosti myönteisiä tuloksia; korostaa silti, että parantamisen varaa on vielä paljon;

3.  korostaa, että luontotyyppien häviäminen on tärkein biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä lisäävä tekijä ja siihen puuttuminen on erityisen tärkeää, jotta voidaan torjua tätä köyhtymistä vähentämällä ekosysteemien tilan heikkenemistä ja pirstaloitumista;

4.  korostaa, että luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen koskee sekä lajeja ja luontotyyppejä että geneettistä monimuotoisuutta; kehottaa komissiota laatimaan geneettisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskevan strategian;

5.  korostaa biologisen monimuotoisuuden ratkaisevan tärkeää osuutta kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa ja erityisesti tavoitteen 14 ”suojella valtameriä, meriä ja meriluonnonvaroja” ja tavoitteen 15 ”suojella ja korjata maan ekosysteemejä ja edistää niiden kestävää käyttöä ja kestävää metsänhoitoa, torjua aavikoitumista, pysäyttää maaperän huonontuminen ja kääntää suuntaus sekä pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen” saavuttamisessa; muistuttaa, että EU:n luonto on uskomattoman monimuotoinen erityisesti syrjäisemmillä alueillaan, mutta myös merentakaisilla alueilla ja niihin liittyvillä alueilla; kehottaa EU:ta edelleen sitoutumaan tiukasti biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen vahvistamiseen ja varmistamaan, että yleissopimus pannaan täytäntöön tehokkaasti;

6.  toteaa, että maankäytön muutoksista, ilmastonmuutoksesta, kestämättömistä kulutustottumuksista ja merten käytöstä aiheutuva elinympäristöjen sirpaloituminen, heikkeneminen ja tuhoutuminen ovat päätekijöitä biologisen monimuotoisuuden häviämisessä EU:ssa ja sen rajojen ulkopuolella; painottaa, että tästä syystä on tärkeää määritellä ja ottaa käyttöön indikaattorit, joilla voidaan mitata täsmällisesti ja tieteellisesti biologisen monimuotoisuuden tilaa tietyllä pienemmällä tai suuremmalla alueella ja tukea resurssien järkevää ja kestävää käyttöä EU:ssa ja koko maailmassa, myös kehitysmaissa; kehottaa erityisesti EU:ta nivomaan kansainväliset biologista monimuotoisuutta koskevat sitoumuksensa tiiviimmin ilmastonmuutos- ja Eurooppa 2020 -strategiaansa; painottaa, että resurssitehokkaamman talouden ja liikakulutuksen vähentämisen avulla EU voisi vähentää riippuvuuttaan erityisesti EU:n ulkopuolisista luonnonvaroista; muistuttaa myös, että ekosysteemiperustaiset lähestymistavat ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseen ja siihen mukautumiseen voivat tuottaa kustannustehokkaita vaihtoehtoja teknisille ratkaisuille, sillä monien soveltavien tieteenalojen edistys riippuu luonnonvarojen pitkän aikavälin saatavuudesta ja moninaisuudesta;

7.  korostaa, että korkeimman tason poliittinen tahto on äärimmäisen tärkeä biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja monimuotoisuuden katoamisen estämiseksi; katsoo, että nykyisen lainsäädännön täytäntöönpano, sen valvonta ja biologisen monimuotoisuuden sisällyttäminen muihin politiikanaloihin ovat erittäin tärkeitä; kehottaa erityisesti jäsenvaltioita huolehtimaan alueellisella ja paikallisella tasolla biologiseen monimuotoisuuteen liittyvästä valistuksesta ja tietoisuuden lisäämisestä;

8.  pitää valitettavana, että Euroopassa lähes neljännes luonnonvaraisista kasveista on uhanalaisia ja että monet ekosysteemit ovat rappeutuneet, mikä aiheuttaa valtavia sosiaalisia ja taloudellisia tappioita EU:lle;

9.  korostaa, että luonto ja taloudellinen kehitys eivät sulje toisiaan pois; on vakuuttunut, että yhteiskunnan, talouden ja yritysten on otettava luonto paremmin huomioon ja luotava kestävää talouskasvua sekä ryhdyttävä ennakoiviin toimenpiteisiin ympäristön suojelemiseksi, ennallistamiseksi ja hoitamiseksi paremmin; toteaa, että erityisesti luonnonvarojen käytön vähentämiseen tähtäävien toimien on oltava keskeinen osa pyrkimyksissä saavuttaa ympäristö- ja taloustavoitteet;

10.  korostaa, että luonnon monimuotoisuuden vähentyminen aiheuttaa yhteiskunnalle tuhoisia taloudellisia kustannuksia ja että mainittuja kustannuksia ei ole tähän saakka otettu riittävässä määrin huomioon talouspolitiikassa ja muilla politiikan aloilla; pitää välttämättömänä todeta, että investoiminen biologiseen monimuotoisuuteen tarjoaa mahdollisuuksia, jotka ovat myös sosioekonomisesti hyödyllisiä ja tarpeellisia; toteaa, että yksi kuudesta työpaikasta EU:ssa on jossain määrin riippuvainen luonnosta ja biologisesta monimuotoisuudesta; korostaa, että luonnon monimuotoisuudessa on huomattavia mahdollisuuksia luoda uusia taitoja, työpaikkoja ja liiketoimintamahdollisuuksia; pitää myönteisenä menetelmiä, joilla mitataan luonnon monimuotoisuuden taloudellista arvoa; katsoo, että näillä välineillä voidaan edistää tietoisuuden lisäämistä, resurssien parempaa käytettävyyttä ja enemmän tietoon perustuvien päätöksien tekemistä;

11.  kehottaa komissiota tukemaan biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien asemaa talousasioissa vihreään talouteen siirtymiseksi; kehottaa komissiota lujittamaan käynnistettyjä toimia talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson viherryttämisen hyväksi; korostaa, että biologinen monimuotoisuus on koko yhteiskunnan vastuulla ja että se ei voi perustua ainoastaan julkisiin menoihin;

12.  katsoo, että biologisen monimuotoisuuden taloudellisen arvon pitäisi heijastua indikaattoreihin, jotka ohjaavat päätöksentekoa (ilman että se johtaa biologisen monimuotoisuuden hyödykkeistämiseen) ja ulottuvat bruttokansantuotetta pidemmälle; on vakuuttunut, että tästä on hyötyä kestävän kehityksen tavoitteisiin pyrkimisessä; kehottaa sisällyttämään biologisen monimuotoisuuden arvot järjestelmällisesti kansantalouden tilinpitojärjestelmiin osana kestävän kehityksen tavoitteiden seurantaprosessia;

13.  korostaa, että EU ja jäsenvaltiot eivät onnistuneet noudattamaan vuoteen 2010 ulottunutta biologista monimuotoisuutta koskenutta strategiaa; toteaa, että vuoden 2020 biologista monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamisessa ei ole edistytty, ja kehottaa siksi komissiota esittelemään parlamentille kahden vuoden välein annettavat kertomukset, joissa neuvosto ja komissio tarkastelevat tilannetta, tavoitteiden saavuttamatta jäämisen syitä ja strategiaa, jolla noudattaminen tulevaisuudessa varmistetaan;

Biologista monimuotoisuutta koskevan strategian väliarviointi

Kohde

14.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan kiireellisesti etusijalle vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamisen; kehottaa noudattamaan kaikki eturyhmät huomioon ottavaa lähestymistapaa ja korostaa alueellisten ja paikallisten toimijoiden ja heidän täydellisen osallistumisensa merkitystä tässä prosessissa; korostaa, että biologisen monimuotoisuuden suojelu ja sen laajempi yleinen tiedostaminen ja tukeminen on tässä yhteydessä myös välttämätöntä; katsoo, että hyvä tiedotuspolitiikka ja kaikkien asianomaisten toimijoiden varhainen osallistuminen on siksi ratkaisu näiden tavoitteiden saavuttamiseen;

15.  kehottaa EU:ta pienentämään luonnon monimuotoisuutta koskevaa jalanjälkeään maailmanlaajuisesti ja pitämään sen ekosysteemien ekologisissa rajoissa pyrkimällä saavuttamaan biologista monimuotoisuutta koskevat päätavoitteet ja täyttämään biologisen monimuotoisuuden suojelua koskevat sitoumukset; kehottaa EU:ta auttamaan kehitysmaita niiden pyrkimyksissä säilyttää biologinen monimuotoisuus ja varmistaa sen kestävyys;

Tavoite 1

16.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot ovat edistyneet hitaasti EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanossa; korostaa siksi tarvetta saada lisää tietoja sääntelyn täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa;

17.  korostaa, että luontodirektiivien täysimääräinen täytäntöönpano, soveltaminen ja riittävä rahoittaminen on ratkaisevan tärkeä ennakkoedellytys strategian menestykselle ja tavoitteen saavuttamiselle määräaikaansa mennessä; pyytää kaikkia asianosaisia pyrkimään täysimääräisesti tähän ja hankkimaan laajaa tukea, kun otetaan huomioon käytettävissä olevan ajan lyhyys;

18.  kehottaa EU:n johtajia kuuntelemaan niitä puolta miljoonaa kansalaista, jotka ovat vaatineet pitämään yllä vahvoja ympäristönsuojelulakejamme ja tehostamaan niiden täytäntöönpanoa;

19.  kehottaa komissiota parantamaan ohjeita, joilla helpotetaan suuntaviivojen täysimääräistä täytäntöönpanoa ja noudattamista vallitsevan oikeuskäytännön mukaisesti; pyytää komissiota käymään enemmän vuoropuhelua jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien sidosryhmien sekä sosioekonomisten toimijoiden kanssa ja edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

20.  panee merkille, että yksi luontodirektiivien pääasiallisista hyödyistä on se, missä määrin ne auttavat takaamaan tasapuoliset toimintaedellytykset koko EU:ssa määrittelemällä ympäristönsuojelun perusvaatimustason, jota kaikkien jäsenvaltioiden on noudatettava yhteisten standardien vaatimusten ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti sisämarkkinoilla;

21.  toteaa, että vuonna 2012 ainoastaan 58 prosenttia Natura 2000 -kohteista oli hoitosuunnitelman piirissä; on huolissaan poikkeavista täytäntöönpanon tasoista; kehottaa jäsenvaltioita saamaan valmiiksi meri- ja maa-alueisiin kuuluvien Natura 2000 -alueiden valinnan ja kehittämään hoitosuunnitelmia yhdessä kaikkien sidosryhmien kanssa;

22.  korostaa, että Natura 2000 -alueiden hallinta maksaa koko EU:ssa 5,8 miljardia euroa, mutta nämä alueet tuottavat vuosittain 200–300 miljardin euron arvosta ympäristöön liittyviä ja sosioekonomisia etuja; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että Natura 2000 -alueiden hallinta toteutetaan läpinäkyvällä tavalla;

23.  tunnustaa, että Natura 2000 -verkostoon perustetuilla suojelluilla merialueilla on ratkaisevan tärkeä rooli meristrategiapuitedirektiivin mukaisen ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi rannikko- ja merialueiden osalta ja biologista monimuotoisuutta koskevassa Aichin tavoitteessa nro 11 määritellyn vuoden 2020 maailmanlaajuisen 10 prosentin tavoitteen osalta; pitää valitettavana, että tämä tavoitteen saavuttamiseen on vielä matkaa;

24.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään luontotyyppejä ja lajeja koskevaa tietojen keruuta ja valvontaa erityisesti niillä aloilla, joilla on merkittäviä puutteita, jotta voidaan arvioida näiden tavoitteiden saavuttamisessa saavutettua edistystä;

25.  on huolissaan siitä, että jäsenvaltioiden ympäristönsuojelutoimien todellisesta rahoituksesta ei ole vieläkään yksityiskohtaisia tietoja; katsoo, että kyseessä on huomattava aukko tiedoissamme; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita määrittelemään ja kokoamaan yhteen viipymättä asiaankuuluvat kansalliset budjettikohdat;

26.  pyytää jälleen, että EU yhteisrahoittaisi Natura 2000 -alueiden hoitoa maaseudun kehittämisrahaston, rakennerahastojen ja kalatalousrahaston sekä jäsenvaltioiden tarjoaminen varojen lisäksi;

27.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edelleen valvomaan tiiviisti luontodirektiivien täytäntöönpanoa; korostaa, että EU:n lainsäädännön noudattamista ja täytäntöönpanoa on parannettava esimerkiksi käyttämällä oikeasuhteisia, tehokkaita ja varoittavia seuraamuksia;

28.  pyytää siten lisätoimia lintujen tappamisen, vangitsemisen ja myynnin lopettamiseksi ja paikallisten konfliktien vähentämiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään uusia työkaluja Natura 2000 -alueisiin liittyvien laittomien toimintojen havaitsemiseksi;

Tavoite 2

29.  kehottaa komissiota tekemään pian konkreettisen ehdotuksen Euroopan laajuisen vihreän infrastruktuurin verkon kehittämisestä vuoteen 2017 mennessä; kannustaa laatimaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa eurooppalaisen strategian kohdelajeja koskevista vihreistä käytävistä;

30.  kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä tehneet niin, laatimaan ja panemaan välittömästi täytäntöön ekosysteemien ennallistamisen painottamista koskevat puitteet;

31.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle tavoitteen ennallistaa vuoteen 2020 mennessä 15 prosenttia huonontuneista ekosysteemeistä ja myöntämään tätä varten varoja monivuotisessa rahoituskehyksessä; kehottaa komissiota esittelemään suuntaviivat siitä, kuinka näitä määrärahoja käytetään huonontuneiden ekosysteemien ennallistamiseen ja yleisesti ottaen biologisen monimuotoisuuden suojelemiseen;

32.  kiinnittää huomiota maa- ja metsätalouden suureen merkitykseen tämän tavoitteen saavuttamisessa ja välttämättömyyteen saada aikaan maa- ja metsätalouden kannalta kestäviä ratkaisuja;

33.  panee merkille ilmansaasteiden haitalliset vaikutukset biologiselle monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille, kun otetaan huomioon kriittiset typpi- ja happamuuskuormitukset luonnon ekosysteemeihin ja lajien monimuotoisuuteen kohdistuvan paineen indikaattoreina;

34.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan biologiseen monimuotoisuuteen yritysten innovaatiovalmiuksien tukemiseksi, erityisesti vihreän infrastruktuurin alalla;

Tavoite 3

35.  toteaa, että luonnonsuojelun yhdistäminen muihin toimintalohkoihin on yhä äärimmäisen tärkeää, ja korostaa tässä suhteessa maa- ja metsätalouden keskeistä roolia;

36.  korostaa, että biologisen monimuotoisuuden suojeleminen on ratkaisevan tärkeää elintarvikkeiden ja rehujen tuotannon kannalta ja näin ollen viljelijöiden edun mukaista; korostaa kaikki eturyhmät huomioon ottavaa lähestymistapaa, johon otetaan aktiivisesti ja kannustavasti mukaan viljelijät ja metsäalan toimijat vastaamaan yhdessä näihin haasteisiin;

37.  muistuttaa, että yhteisessä maatalouspolitiikassa on jo luonnon monimuotoisuuden ennallistamiseen, säilyttämiseen ja tehostamiseen tarvittavia välineitä, kuten luonnonhoitoalat; huomauttaa, että maatalouteen ja metsänhoitoon liittyvien ekosysteemien ennallistaminen, suojeleminen ja tehostaminen, mukaan lukien Natura 2000 -alueet, on yksi EU:n maaseudun kehittämistoimenpiteiden kuudesta painopistealueesta;

38.  pitää valitettavana, että luonnon monimuotoisuudessa ei maatalouden osalta ole vielä tapahtunut mitattavissa olevia parannuksia, mutta ymmärtää että on vielä liian aikaista mitata uudistetun YMP:n tosiasiallista vaikuttavuutta; suhtautuu myönteisesti komission suunnittelemaan YMP:n täytäntöönpanotilanteen arviointiin ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edelleen valvomaan, arvioimaan ja tarpeen mukaan parantamaan viherryttämistoimenpiteiden – kuten jäsenvaltioiden joustavuuden arvioinnin – ja muiden yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) maaseudun kehittämisen välineiden tehokkuutta; kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota YMP:n väliarviointia koskeviin päätelmiinsä;

39.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään YMP:n ja koheesiopolitiikan jo olemassa olevia välineitä paremmin maanviljelijöiden ja metsänhoitajien tukemisessa; painottaa kasvigeenivarojen ja perinteisten viljelylajikkeiden kestävän käytön sekä maa- ja metsätalouden kestävien ratkaisujen edistämistä;

40.  korostaa, että luonnonhoitoalojen olisi oltava periaatteessa alueita, joilla suojellaan ja edistetään agroekologisia prosesseja, kuten pölyttämistä ja maaperän suojelua; pyytää komissiota julkaisemaan tiedot siitä, kuinka moni jäsenvaltio on sallinut torjunta-aineiden ja lannoitteiden käytön näillä luonnonhoitoaloilla asetuksen (EU) N:o 1307/2013 tultua voimaan;

41.  kehottaa jäsenvaltioita julkaisemaan avoimuuden nimissä jäsenvaltioiden ilmoittamat perustelut valitsemilleen viherryttämistoimenpiteille;

42.  vaatii, että komission ja jäsenvaltioiden on varmistettava, että YMP:hen liittyvät taloudelliset resurssit ohjataan uudelleen ympäristön kannalta haitallisten toimintojen tukemisesta kestävien maatalouskäytäntöjen ja niihin liittyvän biologisen monimuotoisuuden ylläpitämisen rahoittamiseen;

43.  painottaa, että on tarpeen suojella maatalouden biologista monimuotoisuutta kehitysmaissa elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi; kehottaa siksi komissiota investoimaan ekologiseen maatalouteen kehitysmaissa oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan suositusten mukaisesti;

44.  kehottaa komissiota edistämään maailman metsien kestävää hoitoa takaamalla ekologiset prosessit, metsien biologisen monimuotoisuuden ja tuottavuuden ja kunnioittamalla alkuperäisväestön oikeuksia saada toimeentulonsa metsästä; kehottaa lisäksi komissiota kieltämään luonnonmetsien hävittämisen, suojelemaan uhanalaisia lajeja ja kieltämään myrkylliset torjunta-aineet ja muuntogeenisten puiden istuttamisen;

45.  kehottaa komissiota ottamaan trooppiset metsäalueet entistä paremmin huomioon biologista monimuotoisuutta edistävän strategian puitteissa, kun otetaan huomioon nykyinen ekosysteemien, luontotyyppien ja erityisen uhanalaisten herkkien lajien keskittyminen, niiden keskeinen merkitys ympäristön ja ilmaston tasapainolle sekä niiden sosiaalinen ja kulttuurinen merkitys alkuperäisväestöille;

46.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ja panemaan täytäntöön metsänhoitosuunnitelmia, joiden tavoitteena on parantaa metsäluontotyyppien ja -lajien suojelun tilaa ja saatavilla olevia tietoja; pyytää komissiota määrittelemään metsien biologista monimuotoisuutta koskevien tietojen keräämistä koskevat perusteet ja vaatimukset yhdenmukaisuuden ja vertailukelpoisuuden varmistamiseksi;

47.  kiinnittää huomiota uhkaan, jonka biopolttoaineiden suuresti lisääntynyt kysyntä saattaa aiheuttaa biologiselle monimuotoisuudelle, sekä kehitysmaihin kohdistuviin kasvaviin paineisiin lisätä biopolttoaineiden tuotantoa siten, että kosteikko- ja metsäalueiden kaltaisia elinympäristöjä ja ekosysteemejä muutetaan viljelysmaiksi ja siten heikennetään biologista monimuotoisuutta;

48.  vaatii, että biomassan tuotantoa koskevat sosiaaliset ja ekologiset kestävyysvaatimukset muodostavat uusiutuvia energialähteitä koskevalla direktiivillä vahvistetun kehyksen johdonmukaisen osan; katsoo, että on erittäin tärkeää laatia kestävyysstandardit kaikille biomassan käyttöaloille sekä kestävän metsänhoidon kriteerit sen varmistamiseksi, ettei bioenergialla kiihdytetä ilmastonmuutosta ja ettei siitä tule maan anastusta ja elintarvikepulaa edistävä lisätekijä;

49.  panee huolestuneena merkille, että 90 prosenttia maailmassa kulutetusta palmuöljystä on tuotettu Indonesiassa ja Malesiassa turvemetsien kustannuksella, sillä niitä poltetaan, jotta saadaan tilaa suurille akasia- ja öljypalmuviljelmille; toteaa, että erään Maailmanpankin toteuttaman tutkimuksen mukaan Indonesiasta on tullut kolmanneksi suurin kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja nimenomaan metsänpolton vuoksi;

Tavoite 4

50.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan uudistetun yhteisen kalastuspolitiikan oikein ja ajoissa täytäntöön soveltamalla ekosysteemipohjaista kalastuksen hallinnointia, jotta kestävästä enimmäistuotosta tulee todellisuutta esimerkiksi kestävien ja innovatiivisten pyyntimenetelmien avulla; korostaa, että on tärkeää vähentää saasteita, jotta muun muassa voidaan suojella merten biologista monimuotoisuutta ja kalakantoja sekä tukea talouskasvua sinisen talouden avulla;

51.  korostaa meren ekosysteemien ja luonnonvarojen ratkaisevaa merkitystä rannikkomaiden kestävän kehityksen perustana; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön aiemmat sitoumuksensa ja tekemään yhteistyötä hallitusten kanssa maailmanlaajuisella, alueellisella ja kansallisella tasolla tavoitetason nostamiseksi ja toimien lisäämiseksi merkittävällä tavalla, jotta voidaan saavuttaa tasapuolinen ja taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävä kalastusala;

52.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU toimii johtavassa asemassa meren biologisen monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön varmistamiseksi valtioiden oikeudenkäyttöalueen ulkopuolella YK:n merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) puitteissa;

53.  kehottaa komissiota yhteistyöhön jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kanssa laittomasta, ilmoittamattomasta ja sääntelemättömästä kalastustoiminnasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 täytäntöönpanon parantamiseksi;

54.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan ympäristön laatua toteuttamalla hankkeita, joilla pyritään vähentämään kemiallista, fysikaalista ja mikrobiologista saastetta optimoimalla meriliikenteen kestävyyttä, suojelemalla luonnon monimuotoisuutta ja investoimalla merellisiin suojelualueisiin; toteaa tässä yhteydessä, että joka vuosi valtameriin päätyy 12,7 miljoonaa tonnia muovia (5 prosenttia kokonaistuotannosta) viemärijärjestelmien, vesiväylien ja rannikoilla sijaitsevien kaatopaikkojen kautta, mikä vaarantaa koko maapallon ympäristön ja biologisen monimuotoisuuden;

Tavoite 5

55.  kehottaa komissiota laatimaan viipymättä ja asetukseen (EU) N:o 1143/2014 sisältyvän 4 artiklan mukaisesti täsmällisen ja kattavan luettelon haitallisista vieraslajeista, jotka aiheuttavat huolta unionissa, ja edellyttää, että luettelo ei rajoitu lajien tiettyyn lukumäärään ja että siihen kuuluisi asianmukaisilla resursseilla varustettuja kattavia ja johdonmukaisia täytäntöönpanotoimia tavoitteiden saavuttamiseksi; pitää tärkeänä päivittää jatkuvasti tätä luetteloa ja tulevia riskinarviointeja lajeista, jotta haitallisia vieraslajeja koskeva lainsäädäntö voi toimia tehokkaana välineenä;

56.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan Kansainvälisen merenkulkujärjestön yleissopimuksen alusten painolastivesien ja sedimenttien valvonnasta ja käsittelystä, jotta voidaan estää haitallisten vieraslajien leviäminen meri- ja sisävesiliikenteen välityksellä ja jotta voidaan edistää tavoitteen täytäntöönpanoa ja saavuttamista;

57.  pyytää jäsenvaltioita valvomaan ja raportoimaan säännöllisesti komissiolle ja muille jäsenvaltioille vieraslajien tuonnista alueelleen; vaatii lisäämään kädellisten, matelijoiden ja sammakkoeläinten kaltaisten uhanalaisten lajien tuontia ja yksityisomistusta koskevia rajoituksia;

Tavoite 6

58.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita poistamaan ympäristön kannalta haitalliset tuet vuoteen 2020 mennessä varmistamalla, että arvioinnit kyseisistä tuista suoritetaan viimeistään vuonna 2016 ja että raportointivaatimukset sisällytetään osaksi asiaankuuluvia EU:n alakohtaisia toimintalohkoja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan täysimääräisesti siirtymistä kiertotalouteen ja helpottamaan tätä;

59.  kehottaa jäljellä olevia jäsenvaltioita ratifioimaan perintöaineksen saatavuutta ja sen käytöstä saatavien hyötyjen tasapuolista ja oikeudenmukaista jakoa koskevan Nagoyan pöytäkirjan ennen joulukuussa 2016 järjestettävää COP-MOP2-kokousta;

60.  muistuttaa, että EU osallistuu merkittävällä tavalla maailman biologisen monimuotoisuuden häviämisen torjuntaan ja että se on jäsenvaltioidensa kanssa tärkein taloudellisen avun antaja biologisen monimuotoisuuden säilyttämistoimissa ja suurin luonnon monimuotoisuuteen liittyvän virallisen kehitysavun antaja;

61.  suhtautuu myönteisesti komission vuosien 2014–2020 B4Life-lippulaivahankkeeseen, mutta katsoo, että EU:n on tehostettava toimiaan maailmanlaajuisen biologisen monimuotoisuuden häviämisen estämiseksi, ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita noudattamaan Hyderabadin sitoumustaan kaksinkertaistaa kaikki biologiseen monimuotoisuuteen liittyvät rahoitusvirtansa kehitysmaihin vuoteen 2015 mennessä ja säilyttämään tämän tason ainakin vuoteen 2020 saakka;

62.  korostaa, että luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin liittyvä rikollisuus ja luontotyyppien katoaminen on suora ja yleinen uhka maailmanlaajuiselle biologiselle monimuotoisuudelle; toteaa, että luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan sivuuttaminen ja EU:n CITES-sopimukseen osallistumiseen liittyvien toimintojen puuttuminen ovat vakava aukko EU:n biologista monimuotoisuutta koskevassa strategiassa; korostaa kiireellistä tarvetta koordinoiduille toimille luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjumiseksi; pyytää komissiota laatimaan kunnianhimoisen toimintasuunnitelman luonnonvaraisten eläinten ja kasvien sekä niiden sivutuotteiden laittoman kaupan torjumisesta; kehottaa toteuttamaan vastaavia toimia metsien häviämisen ja niiden tilan heikkenemisen torjumiseksi;

Luontodirektiivien toimivuustarkastus

63.  korostaa, että luontodirektiivit ovat virstanpylväitä EU:n ja kansainvälisessä luonnonsuojelupolitiikassa; katsoo, että näitä luontodirektiivejä voidaan pitää avoimen, yhtenäisen ja johdonmukaisen muotonsa vuoksi todellisena ja älykkäänä aikaansa edellä olevana sääntelynä;

64.  korostaa, että Natura 2000 on vielä suhteellisen uusi verkosto, jonka koko potentiaalia ei ole läheskään hyödynnetty; pitää luontodirektiivejä edelleen merkityksellisinä ja katsoo, että täytäntöönpanoon liittyvät parhaat käytännöt ovat osoitus niiden tehokkuudesta; korostaa, että luontodirektiiveissä on mahdollistettu kattava joustavuus, mukaan lukien mahdollisuus teknisen ja tieteellisen kehityksen mukaiseen sopeuttamiseen; huomauttaa, että älykäs täytäntöönpano ja kansainvälinen yhteistyö ovat olennaisia biologista monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi;

65.  vastustaa luontodirektiivien mahdollista tarkistamista, joka vaarantaisi biologista monimuotoisuutta koskevan strategian täytäntöönpanon, aiheuttaisi pitkään oikeudellista epävarmuutta ja sen mukana vaaran lainsäädännöllisen suojelun ja rahoituksen heikkenemisestä, sekä olisi pahaksi luonnolle, ihmisille ja liiketoiminnalle; korostaa tältä osin, että käynnissä olevassa luontodirektiivien REFIT-tarkistuksessa olisi keskityttävä täytäntöönpanon parantamiseen;

66.  on vakuuttunut siitä, että mahdolliset vaikeudet luontodirektiivien ja EU:n biologista monimuotoisuutta koskevan strategian tavoitteiden saavuttamisessa eivät liity lainsäädäntöön vaan lähinnä puutteelliseen, poikkeavaan ja riittämättömään täytäntöönpanoon, valvontaan ja integrointiin muihin politiikanaloihin;

67.  korostaa, että luontodirektiiveissä on riittävästi joustavuutta helpottamaan niiden täytäntöönpanoa, kun otetaan huomioon luontotyyppidirektiiviin kirjatut taloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja alueelliset vaatimukset; pyytää komissiota kuitenkin selvittämään tulkintaansa ja täytäntöönpanoa koskevia ohjeita ongelmakohtien välttämiseksi ja ratkaisemiseksi;

68.  kehottaa tutkimaan tarkasti suurten saalistajien roolia ja mahdollisesti toteuttamaan sopeutustoimenpiteitä, jotta biologinen monimuotoisuus, kulttuurimaisema ja vuosisatoja harjoitettu laidunkarjan laiduntaminen vuoristoalueilla säilytetään;

69.  on tietoinen niistä eduista, jotka unionin luontoa koskevalla lainsäädännöllä on ekosysteemien, luontotyyppien ja lajien suojelun kannalta suojelualueilla; pitää kuitenkin valitettavana, että Ranskan syrjäisimmät alueet, jotka muodostavat ainutlaatuisia lajien ja ekosysteemien suojelualueita ja näin ollen osan maailmanlaajuista ja eurooppalaista biologista monimuotoisuutta, jätetään tämän lainsäädäntökehyksen sekä kaikkien muiden niiden erityispiirteisiin soveltuvien lainsäädäntökehysten ulkopuolelle; korostaa kuitenkin kaikkien LIFE + -ohjelmalla rahoitettujen hankkeiden onnistumista kyseisillä alueilla ja eurooppalaisen BEST-aloitteen merkitystä biologisen monimuotoisuuden suojelun lisäämisessä ja ilmastonmuutoksiin sopeutumisessa syrjäisimmillä alueilla sekä merentakaisissa maissa ja alueilla;

70.  kehottaa komissiota toteuttamaan BEST-aloitteen valmistelutoimien jatkoksi kestävän rahoitusmekanismin biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi syrjäisimmillä alueilla sekä merentakaisissa maissa ja alueilla;

Etenemistapa: lisätoimet

71.  pitää strategian aukkona monimuotoisuuden köyhtymistä luonnonsuojelualueiden ulkopuolella; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään tietoa näistä luontotyypeistä ja lajeista ja kehittämään asianmukaiset puitteet biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen nettohävikin välttämiseksi tekemällä yhteistyötä paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa;

72.  katsoo, että tällaisen kehyksen on koostuttava toisiaan täydentävien toimenpiteiden yhdistelmästä, jonka avulla puututaan biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen taustalla oleviin syihin ja parannetaan biologisen monimuotoisuuden integroimista alakohtaisiin politiikkoihin, mukaan lukien maa- ja metsätalous, kalastus, energia ja liikenne;

73.  kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan avoimien alueiden säilyttämisen aluesuunnittelualoitteilla, harkitulla tilankäytöllä ja Natura 2000 -verkoston riittävällä suojaamisella sekä valitsemaan laiduntamisen maan viljelykäytöstä poistamisen sijaan, mikä aiheuttaisi luonnonriskejä (lumivyöryt, mutavyöryt, maanvieremät); kannustaa myös perustamaan sinivihreän infrastruktuurin yhtenäisen verkoston maaseudulle ja kaupunkeihin, ja samalla luomaan tarvittavan oikeusvarmuuden taloudelliselle toiminnalle; kehottaa komissiota laatimaan asiasta parhaita käytäntöjä koskevan katsauksen;

74.  pitää oleellisen tärkeänä, että käytettävissä olevien välineiden tehokkuuden ja kohdentamisen parantamiseksi komissio kehittää erityisiä perusteita ”luonnonpääoman rahoitusjärjestelmälle”, minkä avulla on taattava, että hankkeilla saadaan aikaan asianmukaisia, myönteisiä ja tieteellisesti konkreettisia vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen; katsoo, että Life-hankkeet olisi yhdistettävä muiden ohjelmien rahoituslähteisiin, kuten rakennerahastoihin, jotta onnistuneita hankkeita voidaan laajentaa ja toisintaa kaikkialla EU:ssa ja luoda tällä tavoin suurempi kerrannaisvaikutus;

75.  pyytää komissiota käsittelemään syvällisemmin biologisen monimuotoisuuden rahoittamisessa rahastojen välistä lähestymistapaa ja kehottaa sitä jäsentämään paremmin eri rahoitusvälineet;

76.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään asiaankuuluvien alakohtaisten politiikkojen välistä johdonmukaisuutta biologista monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden sisällyttämiseksi samalla kun varmistetaan, ettei seuraava monivuotinen rahoituskehys aiheuta kokonaisuudessaan nettohävikkiä biologiselle monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille;

77.  kehottaa komissiota perustamaan luonnonpääomaa käsittelevän korkean tason työryhmän, jotta nämä tavoitteet voidaan saavuttaa lisäämällä niiden poliittista näkyvyyttä ja painotusta;

78.  pitää valitettavana, että EU:n ympäristölainsäädäntöön ei sovelleta johdonmukaisia ja tehokkaita ympäristötarkastuksia ja valvontaa ympäristölainsäädäntörikkomusten havaitsemiseksi ja torjumiseksi eri aloilla, mukaan lukien luonnonsuojelualueet; suhtautuu myönteisesti ympäristötarkastuksia koskevaa EU:n kehystä varten tehtyihin valmistelutöihin ja kehottaa komissiota esittelemään viipymättä lainsäädäntöehdotuksen;

79.  korostaa innovoinnin, tutkimuksen ja kehittämisen merkitystä luontodirektiivien tavoitteiden saavuttamisessa ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keskittymään erityisesti biologisen monimuotoisuuden suojelemisen ja ihmisten terveydelle ja taloudelliselle hyvinvoinnille koituvien etujen välisiin yhteyksiin sekä tiedonkeruutoimien koordinointiin; muistuttaa, että meriekosysteemeihin ja kalavaroihin liittyvissä tiedoissa on yhä suuria aukkoja; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan tietojen keruun kalastusalan ja vesiviljelyn vaikutuksista laajemmalle ympäristölle ja näiden tietojen saattamisen yleisön saataville;

80.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan pikaisesti pölyttäjiä koskevan aloitteen ja kiinnittämään erityistä huomiota tuholaisten sietokykyä koskeviin näkökohtiin, kun on kyse mehiläisistä ja muista pölyttäjistä; kehottaa lisäksi esittelemään viipymättä ehdotukset maaperän suojelun puitedirektiiviksi, oikeussuojadirektiiviksi ja tarkistetuista ympäristötarkastuksia koskevista EU:n oikeudellisista puitteista;

81.  nostaa huolestuneena esille alati lisääntyvät tieteelliset todisteet, joiden mukaan neonikotinoideja sisältävillä torjunta-aineilla voi olla kielteisiä vaikutuksia välttämättömille palveluille, kuten pölytykselle ja luonnonmukaiselle tuholaistorjunnalle; kehottaa siksi komissiota jatkamaan neonikotinoidien käyttöä koskevaa kieltoaan;

82.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan täysimääräisesti ennalta varautumisen periaatetta, kun ne hyväksyvät muunnettujen elävien organismien käytön ja vapauttamisen ympäristöön, jotta voidaan estää mahdolliset kielteiset vaikutukset biologiselle monimuotoisuudelle;

83.  muistuttaa LIFE-ohjelman tärkeydestä ympäristölle ja erityisesti luontoa ja biologista monimuotoisuutta koskevan osaohjelman merkityksestä Euroopan biologisen monimuotoisuuden suojelemisessa ja kehittämisessä;

84.  uskoo vakaasti, että ympäristö ja innovointi täydentävät toisiaan, ja viittaa erityisesti luontopohjaisiin ratkaisuihin, jotka tarjoavat sekä taloudellisia että ekologisia älykkäitä ratkaisuja ilmastonmuutoksen, resurssiniukkuuden, saastumisen ja mikrobilääkeresistenssin kaltaisten ongelmien ratkaisemiseksi; pyytää asiaankuuluvia sidosryhmiä ottamaan nämä täysimääräisesti käyttöön Horisontti 2020 -ohjelman puitteissa; kehottaa jäsenvaltioita jättämään paremmin sääntelytilaa älykkäille ratkaisuille, jotka aiheuttavat myönteisiä tuloksia biologisen monimuotoisuuden kannalta;

85.  korostaa, että biologisen monimuotoisuuden, ilmastonmuutoksen ja resurssiniukkuuden kaltaiset kysymykset liittyvät erottamattomasti toisiinsa; muistuttaa, että biologisen monimuotoisuuden häviämisen estämiseksi on olennaisen tärkeää hillitä ilmastonmuutosta pitämällä lämpötilan nousu huomattavasti alle kahden celsiusasteen tasolla esiteollisen ajan tasoihin verrattuna; muistuttaa, että useat ekosysteemit toimivat kuitenkin puskureina luonnonkatastrofeille ja myötävaikuttavat siten ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen vaikutusten lieventämiseen;

86.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan nämä huomioon varmistamalla, että EU:n biologista monimuotoisuutta koskeva strategia vuodeksi 2020 on integroitu kokonaan osaksi EU:n kantaa keskusteluissa uudesta kansainvälisestä ilmastosopimuksesta, kun otetaan erityisesti huomioon, että EU:n rahoittaman ROBIN-hankkeen mukaan biologisen monimuotoisuuden suojeleminen on osa ilmastonmuutoksen ratkaisua, hillitsemistä ja siihen sopeutumista erityisesti siksi, että trooppisten metsien avulla voidaan lieventää 25 prosenttia kaikista kasvihuonekaasupäästöistä;

87.  kehottaa komissiota sisällyttämään tekemiinsä kansainvälisiin sopimuksiin ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyviä kysymyksiä ja teettämään ympäristöanalyyseja biologisen monimuotoisuuden suojelun ja parantamisen mahdollisuuksista; painottaa, että on tärkeää selvittää ja arvioida järjestelmällisesti biologiselle monimuotoisuudelle mahdollisesti aiheutuvia vaikutuksia; panee merkille tutkimuksen tiettyjä hyödykkeitä koskevan EU:n kysynnän kolmansien maiden biologiselle monimuotoisuudelle aiheuttamien kielteisten vaikutusten määrittelystä ja lievittämisestä ja kehottaa komissiota tekemään sen tulosten pohjalta ehdotuksia mahdollisista keinoista välttää tai minimoida tietyistä EU:n tuotanto- ja kulutuskäytännöistä aiheutuva maailmanlaajuinen biologisen monimuotoisuuden häviäminen;

88.  kehottaa jäsenvaltioita olemaan myöntämättä lupia uusille hydraulista murtamista käyttäville toimille unionin alueella ennalta varautumisen periaatetta noudattaen ja ennalta ehkäiseviä toimia toteuttaen ja ottaen huomioon epätavanomaisten hiilivetyjen saamiseksi suoritettavaan hydrauliseen murtamiseen liittyvät riskit ja ilmastoon, ympäristöön ja biologiseen monimuotoisuuteen liittyvät vaikutukset ja liuskekaasua koskevassa EU:n lainsäädännössä ilmenneet aukot;

89.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan lokakuussa 2014 hyväksytyn Guadeloupen etenemissuunnitelman täytäntöönpanoa ja laatimaan välineitä, jotka ovat välttämättömiä biologisen monimuotoisuuden suojelemisessa syrjäisimmillä alueilla sekä merentakaisissa maissa ja alueilla;

90.  korostaa biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian maailmanlaajuista asemaa; kehottaa komissiota integroimaan biologista monimuotoisuutta koskevat säännökset osaksi käynnissä olevia kauppaneuvotteluja ja integroimaan biologista monimuotoisuutta koskevat tavoitteet osaksi EU:n kauppapoliittisia toimintalinjoja;

o
o   o

91.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)http://ec.europa.eu/environment/nature/legislation/fitness_check/docs/consultation/public%20consultation_FINAL.pdf
(2)EUVL L 317, 4.11.2014, s. 35.
(3)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 608.
(4)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487.
(5)EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22.
(6)EUVL C 258 E, 7.9.2013, s. 99.
(7)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0600.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0109.
(9)http://www.foresteurope.org/fullsoef2015

Oikeudellinen huomautus