Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2015/2330(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0031/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0031/2016

Keskustelut :

PV 24/02/2016 - 14
CRE 24/02/2016 - 14

Äänestykset :

PV 25/02/2016 - 7.8
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0059

Hyväksytyt tekstit
PDF 368kWORD 140k
Torstai 25. helmikuuta 2016 - Bryssel Lopullinen painos
Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: vuotuisen kasvuselvityksen 2016 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat
P8_TA(2016)0059A8-0031/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. helmikuuta 2016 talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuotuisen kasvuselvityksen 2016 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat (2015/2330(INI))

Euroopan parlamentti, joka

—  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 5 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artiklan,

—  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 145, 148 ja 152 artiklan sekä 153 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 174 artiklan,

—  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 349 artiklan, jossa määritetään syrjäisimpien alueiden erityinen asema,

—  ottaa huomioon Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28. kesäkuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen IV osaston (Yhteisvastuu),

—  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Vuotuinen kasvuselvitys 2016 – Vahvistetaan elpymistä ja lähentymistä” (COM(2015)0690),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 annetun komission kertomuksen ”Kertomus varoitusmekanismista – vuosi 2016” (COM(2015)0691),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 annetun komission suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta (COM(2015)0692),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 annetun luonnoksen komission ja neuvoston yhteiseksi työllisyysraportiksi, joka on oheisasiakirja komission tiedonantoon vuotuisesta kasvuselvityksestä 2016 (COM(2015)0700),

–  ottaa huomioon 21. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon toimista Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelemiseksi (COM(2015)0600),

–  ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2015 annetun komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (COM(2015)0098) ja siitä 8. heinäkuuta 2015 vahvistetun Euroopan parlamentin kannan(1),

–  ottaa huomioon 13. tammikuuta 2015 annetun komission tiedonannon vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvän jouston mahdollisimman tehokkaasta hyödyntämisestä (COM(2015)0012),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon Euroopan investointiohjelmasta (COM(2014)0903),

—  ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Tehokkaat, helposti saavutettavat ja sopeutumiskykyiset terveydenhuoltojärjestelmät” (COM(2014)0215),

–  ottaa huomioon 2. lokakuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Talous- ja rahaliitolle vahvempi sosiaalinen ulottuvuus” (COM(2013)0690),

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Kasvua ja yhteenkuuluvuutta tukevat sosiaaliset investoinnit, mukaan luettuna Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpano vuosina 2014–2020” (COM(2013)0083),

—  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun komission suosituksen ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” (C(2013)0778),

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Tavoitteena työllistävä elpyminen” (COM(2012)0173),

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon Mahdollisuuksia nuorille -aloitteesta (COM(2011)0933),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi: Eurooppalaiset puitteet sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle” (COM(2010)0758) ja siitä 15. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman(2),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—  ottaa huomioon komission tiedonannon naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuosiksi 2010–2015 ja sitä seuranneen vuosia 2016–2019 koskevan asiakirjan strategisesta sitoutumisesta naisten ja miesten tasa-arvoon, jossa viitataan erityisesti naisten työllisyyteen ja taloudelliseen riippumattomuuteen,

—  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2008 annetun komission suosituksen 2008/867/EY työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämiseksi,

—  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan, EKP:n pääjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen 22. kesäkuuta 2015 laatiman kertomuksen ”Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely”,

—  ottaa huomioon neuvoston päätelmät yhteisötalouden edistämisestä Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen veturina (13414/15),

—  ottaa huomioon sosiaalisen suojelun komitean vuoden 2014 raportin ”Riittävä sosiaaliturva pitkäaikaishoidon tarpeisiin ikääntyvässä yhteiskunnassa”,

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman epätasa-arvoisuuden ja erityisesti lapsiköyhyyden vähentämisestä(3),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta ja Eurooppa 2020 -strategian arvioinnista(4),

–  ottaa huomioon neuvostolle esitetyn suullisesti vastattavan kysymyksen O-000121/2015 – B8-1102/2015 ja sen johdosta 29. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman neuvoston suosituksesta pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä(5),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä ja sosiaalisesta innovoinnista työttömyyden torjunnassa(6),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: vuotuisen kasvuselvityksen 2015 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat”(7),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 ‑strategian työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista(8),

–  ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2014 antamansa päätöslauselman nuorten työllisyydestä(9),

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Miten Euroopan unioni voi luoda yrityksille, liiketoiminnalle ja uusyrityksille otollisen ympäristön työpaikkojen luomiseksi?”(10),

—  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman asunnottomuutta koskevasta EU:n strategiasta(11),

—  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman osuus- ja yhteisötaloudesta(12),

—  ottaa huomioon 2. helmikuuta 2016 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävän eurooppalaisen foorumin perustamisesta(13),

—  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien komitean loppupäätelmät Euroopan unionin ensimmäisestä kertomuksesta (syyskuu 2015),

—  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 3/2015 ”EU:n nuorisotakuu: toiminta käynnistetty mutta edessä täytäntöönpanoon kohdistuvia riskejä”(14),

—  ottaa huomioon huhtikuussa 2015 annetun Euroopan unionin alueiden työttömyyttä käsittelevän Eurostatin julkaisun,

—  ottaa huomioon maaliskuussa 2015 julkaistun EU:n työllisyys- ja sosiaalipoliittista tilannetta koskevan neljännesvuosikatsauksen(15),

—  ottaa huomioon 9. joulukuuta 2014 julkaistun tulojen eriarvoisuutta koskevan OECD:n työasiakirjan ”Trends in Income Inequality and its Impact on Economic Growth”,

—  ottaa huomioon vuosien 2010 ja 2015 viidennen ja kuudennen Euroopan työoloja koskevan kyselytutkimuksen(16),

—  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2016 julkaistun Eurofoundin raportin työmarkkinaosapuolten asemasta eurooppalaisessa ohjausjaksossa,

—  ottaa huomioon Eurofoundin 17. kesäkuuta 2014 palkanmuodostusmekanismien muutoksista antaman raportin ”Changes to wage-setting mechanisms in the context of the crisis and the EU's new economic governance regime”,

—  ottaa huomioon kansallisten parlamenttien edustajien kanssa käydyt keskustelut eurooppalaisen ohjausjakson vuoden 2016 painopisteistä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A8‑0031/2016),

A.  toteaa, että työttömyysaste on ollut hitaassa laskussa vuoden 2013 toiselta puoliskolta lähtien mutta se ei ole laskenut riittävästi työttömyyden ja köyhyyden hillitsemisen kannalta, vaikka on toteutettu makrotalouspolitiikan tukitoimia ja rakenneuudistuksia; toteaa, että työttömyyttä on monissa jäsenvaltioissa kuitenkin edelleen liian paljon ja se koskee tällä hetkellä 9,9:ää prosenttia aktiivisista kansalaisista eli 23:a miljoonaa eurooppalaista, joista noin puolet on pitkäaikaistyöttömiä, ja yli kymmentä prosenttia euroalueella, mikä on edelleen paljon enemmän kuin vuonna 2008; toteaa tämän osoittavan, että on tärkeää ottaa huomioon erityiset mikrotaloudelliset olosuhteet ja jatkaa sosiaalisesti oikeudenmukaisia rakenneuudistuksia, joiden sosiaaliset vaikutukset olisi arvioitava ennen niiden voimaantuloa;

B.  toteaa, että nyt käynnistyy kolmas talouden elpymisen vuosi ja että kasvun ennustetaan olevan vuonna 2016 kaksi prosenttia EU:n 28 jäsenvaltiossa ja 1,8 prosenttia euroalueella, mutta toteaa, että kasvu jakautuu epätasaisesti jäsenvaltioiden välillä ja johtuu osittain energiahintojen laskun kaltaisista ja osaltaan ostovoimaa lisäävistä väliaikaisista tekijöistä tapauksissa, joissa tällä on vaikutusta reaalitalouteen; toteaa tämän osoittavan, että EU voi vauhdittaa taloudellista ja sosiaalista elpymistä tehdäkseen siitä kestävämpää keskipitkällä aikavälillä erityisesti nyt, kun maailmantaloudessa vallitsee epävarma tilanne;

C.  toteaa, että julkisen talouden vakauttaminen EU:n 28 jäsenvaltiossa edistyy ja että yleinen alijäämä on laskenut vuoden 2011 4,5 prosentista 2,5 prosenttiin vuonna 2015;

D.  panee merkille, että kuten Euroopan komissio toteaa(17), työllisyyteen liittyvät ja sosiaaliset erot jäsenvaltioissa ja niiden välillä jatkuvat ja sosiaalinen kehitys viittaa edelleen jatkuviin eroavuuksiin kaikkialla EU:ssa haitaten kasvua, työllisyyttä ja koheesiota; toteaa, että yhteiskunnat, joille on leimallista korkea tasa-arvo ja investoiminen ihmisiin, selviytyvät paremmin kasvua ja työllisyyden joustavuutta tarkasteltaessa;

E.  toteaa, että nuorisotyöttömyys on EU:ssa 22,6 prosenttia ja että vuonna 2014 koulutuksen ja työelämän ulkopuolella (NEET) olevien nuorten osuus oli 12,3 prosenttia, ja toteaa, että tämä ryhmä on vaarassa jäädä työmarkkinoiden ulkopuolelle, mikä merkitsee taitojen ja inhimillisen pääoman menetystä; katsoo, että tämä heikentää yksilöiden riippumattomuutta ja vaarantaa sosiaalisen integraation; toteaa, että ensisijainen vastuu nuorisotyöttömyyden poistamisesta on jäsenvaltioilla, joiden on kehitettävä työmarkkinoiden sääntelykehyksiä, koulutusjärjestelmiä ja aktiivista työmarkkinapolitiikkaa sekä pantava niitä täytäntöön;

F.  toteaa, että vuonna 2014 työllisyysaste EU:n 28 jäsenvaltiossa nousi 0,8 prosenttia, kun taas euroalueen työllisyysaste nousi 0,4 prosenttia, mutta jäsenvaltioiden tuloksissa on edelleen merkittäviä eroja, sillä viidessä valtiossa työllisyysaste laski ainakin viisi prosenttia vuodesta 2009 vuoteen 2014; ottaa huomioon, että vuonna 2014 itsenäisten ammatinharjoittajien määrä kasvoi suunnilleen samaa vauhtia kuin työllisyys ja vuodesta 2013 lähtien kokonaistyöllisyyden parantuminen on ollut pääasiassa seurausta määräaikaisten työsopimusten lisääntymisestä, vaikkakin tässä on suuria eroja jäsenvaltioiden välillä; toteaa, että työttömyysaste ja sen sosiaaliset seuraukset vaihtelevat Euroopan maiden välillä; toteaa, että monet nuoret joko hakeutuvat lisäopintoihin välttääkseen työttömyyden tai muuttavat pois kotimaastaan hakeakseen työtä toisista jäsenvaltioista; toteaa, että nuorisotyöttömyyttä koskevissa kansallisissa tilastoissa ei oteta huomioon näitä kahta tilannetta;

G.  toteaa, että naisten työllisyysaste (63,5 prosenttia toukokuussa 2015) on edelleen kaukana Eurooppa 2020 -strategian 75 prosentin tavoitteesta ja että osa-aikaista työtä tekevien naisten osuus on edelleen korkea, 32,2 prosenttia, verrattuna miesten 8,8 prosenttiin, vaikka otettaisiin huomioon henkilökohtaiset vapaat valinnat ja tarpeet; ottaa huomioon, että naisten työmarkkinoille osallistumisen lisääntymisestä voi olla apua näiden erojen kaventamisessa ja naisia koskevan suuremman köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen liittyvän vaaran torjumisessa;

H.  toteaa, että työttömyyden aiheuttama inhimillisen pääoman menetys on valtava ja että nuorisotyöttömyyden kokonaiskustannusten on arvioitu olevan 153 miljardia euroa vuodessa(18); toteaa, että taloudellisten ja sosiaalisten vaikutustensa lisäksi työttömyys, nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys vaikuttavat kielteisesti sosiaaliseen lähentymiseen ja haittaavat kestävää talouskasvua;

I.  toteaa, että vuonna 2014 EU:n 28 jäsenvaltion työvoimasta noin viisi prosenttia oli ollut työttömänä yli vuoden ja 3,1 prosenttia yli kaksi vuotta; toteaa, että vain puolet 55–65-vuotiaista työntekijöistä on työelämässä ja että pitkäaikaistyöttömyys vaivaa erityisesti nuorten ja ikääntyneiden ikäryhmiä; toteaa, että pitkäaikaistyöttömien työnhakijoiden syrjintä on valitettavasti hyvin yleistä; toteaa, että tämä perustuu työttömyyteen liittyvään psyykkiseen leimautumiseen ja että työnantajat saattavat katsoa ikääntyneet työttömät työnhakijat vähemmän päteviksi ja vähemmän houkutteleviksi työllistää kuin työssä olevat henkilöt; toteaa, että työnantajien on koulutettava henkilöstöhallinnon johtajat ylittämään mahdolliset ennakkoluulot työttömiä ja ikääntyneitä työntekijöitä kohtaan ja keskittymään näiden pätevyyteen ja kokemukseen nykyisen työllisyystilanteen sijaan;

J.  toteaa, että EU:n aktiivisista kansalaisista noin 20 prosentilla on pelkät perustason digitaaliset taidot ja että 40 prosentilla EU:n väestöstä voidaan katsoa olevan riittämättömät digitaaliset taidot; ottaa huomioon, että vaikka monilla ihmisillä, myös nuorilla, on vaikeuksia päästä työmarkkinoille, EU:ssa on arviolta 2 miljoonaa avointa työpaikkaa, joista lähes 900 000 digitaalialalla, ja 39 prosentilla yrityksistä on vaikeuksia löytää riittävän pätevää henkilökunta, mutta toteaa samalla, että tutkimusten mukaan yritykset, jotka eivät löydä päteviä työntekijöitä, ovat usein niitä, jotka ovat haluttomia tarjoamaan pitkiä työsopimuksia; toteaa, että vuonna 2012 joka kolmas eurooppalainen työntekijä ei ollut yli- tai alikoulutettu työhönsä; toteaa, että matala koulutustaso ja ammattitaidon tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuus ovat keskeisiä syitä siihen, että nuoret jäävät koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle, millä on kielteinen vaikutus kasvuun; toteaa, että on olennaista määrittää koulutuksen keskeyttämisen syyt, ja neuvoo jäsenvaltioita palauttamaan koulutusmenonsa tasolle, joka mahdollistaa Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisen;

K.  toteaa, että pimeä työ vie työntekijöiltä sosiaaliturvan ja työntekijöille kuuluvat oikeudet, edistää sosiaalista polkumyyntiä ja sillä on vakavia vaikutuksia julkiseen talouteen ja se johtaa verotulojen ja sosiaaliturvamaksujen vähenemiseen, koska se vaikuttaa kielteisesti työllisyyteen, tuottavuuteen, työn laatuun, ammattitaidon kehittymiseen ja elinikäiseen oppimiseen, ja se uhkaa tehokasta ja vaikuttavaa eläkejärjestelmää, kun se muun muassa kasvattaa eläke-eroa, ja vaikuttaa myös terveydenhuollon saatavuuteen joissakin jäsenvaltioissa; toteaa, että tarvitaan lisätoimia pimeän työn muuttamiseksi viralliseksi työksi;

L.  toteaa, että epätyypillisissä työsuhteissa ei sinänsä ole kyse epävarmoista työsuhteista, mutta epävarmuutta on todennäköisemmin tämän kaltaista sopimusta sovellettaessa, vaikkakin sopimukset koskevat olemassa olevien työsuhteiden vähemmistöä(19); toteaa, että toinen tekijä tällaisissa työsuhteissa on epävarmuus, ja se käsittää epävarmuuden työpaikasta, tulojen riittämättömyyden, irtisanomissuojan puuttumisen sekä epätietoisuuden työsuhteen kestosta; toteaa, että tämäntyyppiset sopimukset ovat lisääntyneet huolestuttavasti joissakin jäsenvaltioissa; toteaa, että tällaisten sopimusten sopimattoman käytön välttämiseksi on otettava käyttöön tehokas ja vaikuttava työsuojelutarkastusmekanismi jäsenvaltioiden tasolla; toteaa, että on tärkeää luoda laadukkaita työpaikkoja, jotka takaavat riittävät tulot ja taloudellisen turvan perheille;

M.  toteaa, että yksi viidestä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteesta on pyrkiä vähentämään vähintään 20 miljoonalla niiden henkilöiden määrää, jotka elävät köyhyydessä tai ovat sosiaalisesti syrjäytyneitä tai ovat vaarassa ajautua köyhyyteen ja syrjäytyä; toteaa, että EU:ssa lähes 123 miljoonaa ihmistä on tässä tilanteessa; toteaa, että vuonna 2013 EU:n 28 jäsenvaltiossa 26,5 miljoonaa lasta oli vaarassa ajautua köyhyyteen tai syrjäytyä; toteaa, että köyhyysvaarassa olevien eurooppalaisten määrä lisääntyi vuosina 2009–2012, mutta määrät vakiintuivat vuosina 2013 ja 2014; toteaa, että kodittomuus on lisääntynyt monessa EU:n jäsenvaltiossa; toteaa, että 32,2 miljoonaa yli 16-vuotiasta vammaista henkilöä oli vaarassa ajautua köyhyyteen tai syrjäytyä vuonna 2012; toteaa, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita ei ole vielä saavutettu ja strategiaa onkin tarkistettava välittömästi;

N.  toteaa, että EU:n yli 65-vuotiaiden määrän suhteessa 15–64-vuotiaiden määrään ennustetaan kasvavan 27,8 prosentista 50,1 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä ja että kokonaiselatussuhteen(20) odotetaan vakiintuvan yli 120 prosenttiin seuraavan vuosikymmenen puoliväliin mennessä ja nousevan sen jälkeen yli 140 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä; toteaa, että nämä tekijät sekä muut väestörakenteen muutokset, kuten väestön ikääntyminen, väestötiheys tai harva asutus, korostavat sitä, että viranomaisten on otettava käyttöön kokonaisvaltaisia ja sosiaalisesti vastuullisia politiikkatoimia, joilla pyritään lisäämään syntyvyyttä, edistämään laadukkaiden työpaikkojen osuutta ja edistämään sosiaaliturvajärjestelmien riittävyyttä ja aktiivista ikääntymistä sekä toteuttamaan työmarkkinoiden ja eläkejärjestelmien sosiaalisesti vastuullisia uudistuksia ja varmistamaan ensimmäisen eläkepilarin riittävyys ja asianmukaisuus lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä;

O.  ottaa huomioon, että EU:ssa sukupuolten välinen eläke-ero on edelleen huomattava, 40 prosenttia, ja toteaa, että tässä näkyvät naisten ja miesten väliset erot kokopäiväisen ja osa-aikaisen työn tekemisessä sekä sukupuolten välinen palkkakuilu ja naisten lyhyemmät urat;

P.  toteaa, että hoitoa tarvitsevien ikäihmisten kasvavalla määrällä on ja tulee olemaan kasvava vaikutus terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon järjestelmiin sekä virallisen hoidon ja omaishoidon resurssitarpeeseen; toteaa, että nykyisissä sosiaaliturvajärjestelmissä ei oteta riittävällä tavalla huomioon omaishoitajia, jotka ovat yhteiskunnalle valtavan suuri resurssi;

Q.  toteaa, että julkinen ja yksityinen velka on edelleen liian korkealla tasolla monissa jäsenvaltioissa ja se heikentää Euroopan talouksia; toteaa, että euroalueen matalaa korkotasoa voidaan käyttää lisäämään jäsenvaltioiden liikkumavaraa; toteaa, että on käytävä perusteellista keskustelua velan käsittelystä EU:ssa;

R.  toteaa, että kehityksen jatkuessa nykyisellään seuraavien 10–15 vuoden aikana 90 prosenttia maailman talouskasvusta toteutuu EU:n ulkopuolella; katsoo tämän vuoksi, että jäsenvaltioissa on jatkossakin kehitettävä ja edistettävä todellista kasvua ja työpaikkojen luomista koskevia strategioita; toteaa, että on pantava täytäntöön innovatiivista elinkeino- ja markkinapolitiikkaa, jotta voidaan lisätä EU:n sisäistä ja globaalia kilpailukykyä ja näin auttaa saamaan aikaan kestäviä ja sosiaalisesti osallistavia työllistymismahdollisuuksia;

S.  toteaa, että 20 prosenttia Euroopan sosiaalirahaston varoista olisi käytettävä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamiseen jäsenvaltioissa;

T.  toteaa, että Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR) on jo hyväksynyt 69 hanketta 18 maassa ja allekirjoittanut 56 toimintoa (rahaston kokonaisrahoitus on noin 1,4 miljardia euroa), minkä odotetaan johtavan yli 22 miljardin euron arvoisiin investointeihin ja koskevan noin 71 000:tta pk-yritystä; toteaa, että tarvitaan lisätoimia sen varmistamiseksi, että rahoitusta tarjotaan myös sosiaalisiin peruspalveluihin, kuten lastenhoitoon, jotta voidaan saavuttaa pitkäaikaiset Barcelonan sitoumukset; toteaa, että nykyiset hankkeet koskevat pääasiassa mittavan infrastruktuurin rakentamista ja että pk-yritykset ja mikroyritykset jäävät tavallisesti rahoituksen ulkopuolelle huolimatta niiden suuresta merkityksestä Euroopan talouden selkärankana ja laadukkaiden työpaikkojen luojina;

U.  toteaa, että yhteisötalouden yritykset käsittävät kaksi miljoonaa yritystä (10 prosenttia kaikista EU:n yrityksistä), jotka työllistävät yli 14 miljoonaa ihmistä, mikä on noin 6,5 prosenttia EU:n työssäkäyvästä väestöstä;

V.  toteaa, että syrjäisimmillä alueilla kohdataan niiden erityispiirteiden vuoksi valtavia vaikeuksia, jotka rajoittavat niiden kasvumahdollisuuksia; toteaa, että työttömyysaste näillä alueilla on 15–32,4 prosenttia;

W.  toteaa, että tällä hetkellä 6,9 miljoonaa EU:n kansalaista harjoittaa vapaata liikkuvuutta koskevaa perusoikeuttaan ja asuu ja tekee työtä toisessa jäsenvaltiossa; toteaa, että rajatyöntekijöitä on yli 1,1 miljoonaa; toteaa, että henkilöiden vapaa liikkuvuus on olennaisen tärkeää Euroopan valtioiden lähentymisen edistämiseksi;

X.  toteaa, että pakolaisten kasvava määrä Euroopassa edellyttää jäsenvaltioilta sekä paikallis- ja alueviranomaisilta yhteisvastuullisuutta ja tasapainoisempia ja voimakkaampia ponnisteluja heidän integroimisekseen yhteiskuntaan, ja toteaa, että tästä voidaan mainita esimerkkeinä sosiaaliavustus sovellettavan unionin turvapaikkalainsäädännön mukaisesti sekä keskipitkän ja pitkän aikavälin toimet ja strategiat pakolaisten vastaanottamiseksi ja integroimiseksi yhteiskuntaan;

Investoiminen ihmisiin

1.  korostaa, että tarve sijoittaa sosiaaliseen kehitykseen ei ole vain keino taata kestävä ja osallistava talouskehitys ja lähentyminen, vaan sen on oltava tavoite myös itsessään; korostaa tämän vuoksi työllisyyttä, köyhyyttä ja eriarvoisuutta kuvaavien indikaattorien laadun merkitystä; on tyytyväinen komission esittämään pyyntöön asumistuki-, terveydenhuolto-, päivähoito- ja kuntoutuspalveluiden kaltaisiin palveluihin investoimisesta; painottaa, että sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden olisi oltava ensisijainen tavoite kaikessa EU:n politiikassa ja että olisi toteutettava lisätoimia monimutkaisemman ja objektiivisemman arvioinnin aikaansaamiseksi jäsenvaltioiden moninaisuuden ja ominaispiirteiden perusteella;

2.  on tyytyväinen siihen, että komission vuotuisessa kasvuselvityksessä korostetaan tarvetta kiinnittää enemmän huomiota sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen uusien kansallisten vakauttamis- ja uudistusohjelmien yhteydessä lisäämällä kolme työllisyysindikaattoria (työssäkäyntiaste, nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys) makrotalouden epätasapainoa koskevaan menettelyyn; vaatii, että nämä indikaattorit on asetettava aidosti tasavertaiseen asemaan olemassa olevien indikaattorien kanssa, jolloin asianomaisissa jäsenvaltioissa voidaan tehdä perusteellisia analyyseja ja varmistaa, että niiden sisäisiä epätasapainoja arvioidaan tarkemmin ja että ehdotetaan ja valvotaan taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia;

3.  on tyytyväinen komission toimintaan, kun se on vuotuisessa kasvuselvityksessä asettanut sosiaalisen oikeudenmukaisuuden unionin talouden elpymisen keskiöön; painottaa EU:n saavutuksia lähentymisessä, kun se on perustanut talous- ja rahaliiton, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vauhdittamaan ylöspäin tapahtuvaa sosiaalista lähentymistä unionissa; kehottaa komissiota määrittämään ja arvioimaan määrällisesti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden käsitettään ottaen huomioon sekä työllisyys- että sosiaalipolitiikan, joihin se tähtää vuoden 2016 vuotuisessa kasvuselvityksessä ja eurooppalaisessa ohjausjaksossa;

4.  palauttaa mieliin, että laadukkaat ja osallistavat työpaikat muodostavat kaikkien ihmisarvoa edistävän sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kulmakiven; katsoo, että tämän vuoksi laadukkaiden työpaikkojen ja kasvun luomisen on oltava erityisesti nuorison ja yli 55-vuotiaiden osalta jäsenvaltioiden ja EU:n politiikan keskiössä keinona rakentaa kestävämpiä yhteisötalouksia unionissa; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön ja kehittämään edelleen politiikkatoimia nuorten työllistämiseksi ja sovittamaan nämä toimet työmarkkinoiden tosiasiallisiin tarpeisiin;

5.  pyytää komissiota edistämään jäsenvaltioiden tasolla hallituksia, yrityksiä, myös yhteisötalouden yrityksiä, oppilaitoksia, yksilöllisiä tukipalveluja, kansalaisyhteiskuntaa ja työmarkkinaosapuolia koskevia parhaiden käytäntöjen vaihtoon perustuvia yhteistyömuotoja, joilla pyritään sovittamaan paremmin yhteen jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmät ammattitaidon tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuuden torjumiseksi, työmarkkinoiden tarpeisiin vastaamiseksi ja kaikkien eurooppalaisten työhön pääsyn ja työssä pysymisen tukemiseksi avoimilla työmarkkinoilla erityisesti oppisopimuskoulutuksen kautta; kannustaa jäsenvaltioita suunnittelemaan huolellisesti ja arvioimaan etukäteen kaikki kansallisten koulutusjärjestelmien rakenneuudistukset yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa, jotta voidaan taata, että koulutus tarjoaa asianmukaiset välineet kansalaisille; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään koulutusohjelmiinsa yrittäjyyden kulttuurin ja yhteisötalouden periaatteet; pyytää komissiota edistämään jäsenvaltioiden tasolla laajempaa koko koulutusta koskevaa investointistrategiaa, joka kattaa kaikki elinikäisen oppimisen alat, työssäoppimisen ja työpaikalla oppimisen, virallisen ja arkioppimisen;

6.  panee merkille, että koulutuspyrkimykset keskittyvät etupäässä työvoiman nuorempaan osaan, vaikka monissa jäsenvaltioissa olisi keskityttävä laajemmin työvoiman koulutukseen, myös aikuiskoulutusta ja ammatillista koulutusta koskeviin mahdollisuuksiin; painottaa, että riittämättömät investoinnit koulutukseen ja erityisesti digitaalisiin taitoihin vaarantavat unionin kilpailuaseman ja unionin työvoiman työllistettävyyden; rohkaisee tämän vuoksi jäsenvaltioita asettamaan etusijalle laajan digitaalisten taitojen opetuksen; pyytää komissiota edistämään jäsenvaltioiden tasolla laajempaa koko koulutusta koskevaa investointistrategiaa, joka kattaa kaikki elinikäisen oppimisen alat, työssäoppimisen ja työpaikalla oppimisen, harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevän koulutuksen, virallisen ja arkioppimisen ja jossa otetaan huomioon, että väestörakenteen muutokseen vastaamiseksi on parannettava aikuiskoulutusta, jotta jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmiä voidaan mukauttaa paremmin työmarkkinoiden tarpeisiin; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan oppisopimuskoulutusta ja hyödyntämään täysimääräisesti oppisopimuskoulutukseen saatavilla olevia Erasmus+-varoja tällaisen koulutuksen laadun ja houkuttavuuden takaamiseksi;

7.  painottaa tarvetta investoida ihmisiin elinkaaren mahdollisimman varhaisessa vaiheessa eriarvoisuuden vähentämiseksi sekä osallistamisen edistämiseksi nuorella iällä; kehottaa tämän vuoksi varmistamaan kaikkien jäsenvaltioiden kaikkien lasten pääsyn laadukkaaseen, osallistavaan ja kohtuuhintaiseen varhaiskasvatukseen;

8.  muistuttaa epävirallisen ja arkioppimisympäristön edellyttämien taitojen ja osaamisen tärkeydestä nuorten ja työmarkkinoiden ulkopuolella hoitovastuun vuoksi olleiden työllistettävyyden parantamisessa; korostaa tämän vuoksi, että on tärkeää luoda validointijärjestelmä epävirallisen ja arkioppimisen muotoja, erityisesti vapaaehtoistoiminnassa hankittua osaamista, varten; katsoo, että yhtenäiset tutkintotodistukset ja tutkintojen vastavuoroinen tunnustaminen kaventavat Euroopan työmarkkinoiden osaamisvajeen ja nuorten työnhakijoiden välistä kuilua; painottaa, että on tärkeää soveltaa elinikäisen oppimisen lähestymistapaa kohti joustavaa oppimispolkua, jossa tunnustetaan sekä virallinen että epävirallinen ja arkioppiminen, oppimispääoman ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi ja työllistymismahdollisuuksien tarjoamiseksi heikommassa asemassa oleville ryhmille;

9.  on tyytyväinen komission ehdotukseen nuorisotakuun parantamisesta kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla ja korostaa sen tärkeyttä siirryttäessä koulutuksesta työelämään; pitää kuitenkin valitettavana, että nuorisotakuuta ei ole pantu tehokkaasti täytäntöön monissa jäsenvaltioissa; korostaa tarvetta taata julkisten ja yksityisten työvoimapalveluiden väliset tarkoituksenmukaiset yhteistyömuodot paikallisella, kansallisella ja unionin tasolla sekä sosiaalitukipalvelut, myös yleiset ja yksilölliset tukipalvelut; painottaa tarvetta varmistaa, että nuorisotakuu tavoittaa monenkertaisen syrjäytymisen ja äärimmäisen köyhyyden vaarassa olevat nuoret; kehottaa tämän vuoksi komissiota harkitsemaan nuorisotakuun ja sen rahoitusvälineiden, myös nuorisotyöllisyysaloitteen, kohdennettua tarkistamista; katsoo, että komission olisi kiinnitettävä jäsenvaltioiden huomio lisätoimien tarpeeseen ja helpotettava nuorisotyöttömyyden torjumisen parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

10.  on tyytyväinen komission aloitteeseen yksilöllisestä lähestymistavasta pitkäaikaistyöttömiin mutta samalla huolestunut Euroopan yli 12 miljoonan pitkäaikaistyöttömän ahdingosta; katsoo, että tällainen lähestymistapa vaatii henkilöstövoimavarojen lisäämistä, ja korostaa, että tarvitaan osallistujia, joilla on tarvittava koulutustaso, ohjaamaan työttömät ratkaisemaan mahdolliset aukot koulutuksessa; kehottaa tarjoamaan työnhakijoille riittävää tukea yhdennettyjen palvelujen muodossa sekä pääsyn korkealaatuiseen koulutukseen mahdollisten koulutusaukkojen poistamiseksi; korostaa, että ammatillinen uudelleenkouluttautuminen edellyttää riittäviä taloudellisia voimavaroja, jotka on kanavoitava kaikenikäisille työttömille, ja korostaa lisäksi, että aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan on sisällytettävä sekä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille että pitkäaikaistyöttömille suunnattuja vaatimuksia, jotta politiikka olisi tehokasta;

11.  palauttaa mieliin, että pitkäaikaistyöttömien integroiminen on tärkeää heidän itseluottamukselleen, hyvinvoinnilleen ja tulevalle kehitykselleen ja ratkaisevaa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa ja auttaa varmistamaan kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyden; katsoo, että on otettava huomioon näiden kansalaisten sosiaalinen tilanne ja tarpeet; painottaa kuitenkin, että 12,7 prosenttia työikäisestä väestöstä kärsi työssäkäyvien köyhyydestä vuonna 2014 ja määrä on kasvanut vuodesta 2009, jolloin se oli 11 prosenttia, ja katsoo tämän vuoksi, että aktiivisen osallistamisen ja sosiaalisten investointien yhdennetty lähestymistapa on tarpeen; kehottaa komissiota ottamaan jäsenvaltiot mukaan strategioihin ja toimiin köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseksi Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti; kehottaa komissiota tukemaan pyrkimyksiä luoda osallistavia elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia kaikenikäisille työntekijöille ja työnhakijoille ja toteuttamaan mahdollisimman pian toimenpiteitä EU:n rahoituksen saatavuuden varmistamiseksi ja lisävarojen mobilisoimiseksi mahdollisuuksien mukaan, kuten tehtiin nuorisotyöllisyysaloitteen osalta;

12.  painottaa kiireellistä tarvetta varmistaa, että EU:n pyrkimyksissä vähentää köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä puututaan niiden asunnottomien henkilöiden kasvavaan määrään, joita EU:n köyhyyden vähentämistä koskevan tavoitteen mittaamiseen käytetyt indikaattorit eivät ota huomioon, mutta jotka kuvaavat hälyttävää sosiaalista todellisuutta, joka koskettaa vuosittain ainakin 4:ää miljoonaa henkilöä(21);

13.  painottaa tarvetta vastata nopeasti ja tehokkaasti yli 55-vuotiaiden työttömien tarpeisiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan tämän ryhmän osalta joustavia työjärjestelyjä (myös osa-aikaista ja määräaikaista työtä), jotka täyttävät heidän erityiset tarpeensa ja joilla voidaan varmistaa, että he eivät poistu ennenaikaisesti työmarkkinoilta; painottaa ikääntyvien työntekijöiden merkitystä työpaikoilla, sillä he voivat siirtää osaamistaan ja kokemustaan nuoremmille työntekijöille esimerkiksi osallistumalla työpaikan koulutuksiin, ja katsoo, että näin voitaisiin varmistaa, että yli 55-vuotiaat työntekijät eivät ajaudu työttömiksi;

Sosiaalisella ja vastuullisella tavalla toteutettavat rakenneuudistukset

14.  toteaa, että koko EU ja monet sen jäsenvaltiot kärsivät edelleen rakenneongelmista, joihin on puututtava kiireellisesti; on huolissaan menoleikkauksiin keskittyvien julkisen talouden sopeuttamistoimien sosiaalisista vaikutuksista ja korostaa, että talouspoliittisten toimien olisi taattava SEUT-sopimuksen 9 artiklan noudattaminen; huomauttaa, että julkiset ja yksityiset investoinnit sekä eriarvoisuutta vähentävät sosiaalisesti ja taloudellisesti tasapainoiset rakenneuudistukset on jatkossakin asetettava etusijalle ja on edistettävä kestävää kasvua ja vastuullista julkisen talouden vakauttamista, jossa otetaan huomioon velan kestävyys, taloussuhdanteet ja investointivaje, ja katsoo, että tähän kuuluu myös tulopolitiikka ja veropetosten ja verovilpin torjuminen, mikä edistää yhteenkuuluvuutta ja ylöspäin tapahtuvaa sosiaalista lähentymistä; katsoo, että nämä toimet edistävät yritysten ja julkisten palvelujen kannalta suosiollista ympäristöä, jotta voidaan luoda laadukkaita työpaikkoja ja saada aikaan sosiaalista edistystä sekä vahvistaa investointeja, jotka tuottavat sekä sosiaalisia että taloudellisia tuottoja; korostaa, että nämä painopistealueet saavutetaan vain, jos inhimillinen pääoma ja elinikäinen oppiminen asetetaan investoinneissa etusijalle osana yhteistä strategiaa; painottaa, että työmarkkinaosapuolia on kuultava rakenneuudistuksista ja työmarkkinapolitiikasta;

15.  painottaa, että sosiaalisesti vastuullisten uudistusten on perustuttava yhteisvastuullisuuteen, yhdentymiseen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja varallisuuden oikeudenmukaiseen jakautumiseen – malliin, jolla varmistetaan tasa-arvo ja sosiaalinen suojelu, suojellaan muita heikommassa asemassa olevia ryhmiä ja parannetaan kaikkien kansalaisten elinoloja;

16.  korostaa tarvetta edistää ja suojella sosiaalista markkinataloutta, jossa kilpailukyky ja korkeat sosiaaliset normit edistävät sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus parantaa kilpailukykyä; korostaa lisäksi tarvetta löytää tasapainoinen ratkaisu taloudellisten näkökohtien ja tehokkaan julkisen talouden vakauttamisen, kestävän talouden, todellisen sosiaalisen koheesion ja lisääntyneen sosiaalisen suojelun kesken; kehottaa komissiota laajentamaan liiketoiminnan epäonnistumiseen ja yritysten maksukyvyttömyyteen sovellettavaa lähestymistapaansa(22) ja parantamaan velkojen uudelleenjärjestelyn ja toisen mahdollisuuden tarjoavia järjestelmiä;

17.  painottaa, että vuotuisissa kasvuselvityksissä olisi arvioitava johdonmukaisemmin eriarvoisuuden kehittymistä unionissa taloudellisten indikaattorien, kuten Gini- ja Palma-kertoimien, avulla;

18.  kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti pimeän työn vastaiseen foorumiin ja toteuttamaan parhaiden käytäntöjen vaihdon seurauksena konkreettisia toimia, jotta voidaan torjua pimeää työtä, postilaatikkoyrityksiä ja näennäistä itsenäisen ammatin harjoittamista, sillä nämä vaarantavat työn laadun ja työntekijän pääsyn sosiaaliturvajärjestelmien sekä jäsenvaltioiden julkisen rahoituksen piiriin, mikä luo epäoikeudenmukaista kilpailua eurooppalaisten yritysten välille; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään pyrkimyksiään muuttaa pimeä työ viralliseksi työksi ja tarjoamaan työsuojelutarkastuksiin asianmukaiset välineet sekä vahvistamaan työsuojelutarkastuksia ja suunnittelemaan toimenpiteitä, joilla harmaan talouden työntekijät voivat siirtyä harmaasta taloudesta viralliseen talouteen päästäkseen työsuhdeturvajärjestelmien piiriin; rohkaisee jäsenvaltioita ottamaan käyttöön erilaisten työsuhdemuotojen vakausasteeseen ja laatuun liittyviä veroasteita yhdeksi kannustimeksi vakituisiin työsopimuksiin;

19.  katsoo, että palkkaerot lisäävät eriarvoisuutta ja vahingoittavat yritysten tuottavuutta ja kilpailukykyä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä parantaakseen työpaikkojen laatua työmarkkinoiden segmentoitumisen torjumiseksi sekä toimenpiteitä vähimmäispalkkojen nostamiseksi asianmukaiselle tasolle toissijaisuusperiaatetta noudattaen ja vahvistamaan työehtosopimusneuvottelujen ja työntekijän asemaa palkanmuodostusjärjestelmissä palkkaerojen vähentämiseksi; katsoo, että tavoitteena tässä olisi oltava kotimaisen kysynnän ja talouden elpymisen tukeminen, palkkaerojen vähentäminen sekä työssäkäyvien köyhyyden torjuminen;

20.  katsoo, että tarkkaan harkittu joustoturva auttaa välttämään työmarkkinoiden pirstoutumista ja edistämään kestävien laadukkaiden työpaikkojen säilyttämistä, mutta on huolissaan siitä, että joustoturvaa ei ole sovellettu asianmukaisesti useissa jäsenvaltioissa; pyytää jäsenvaltioita ja komissiota tarvittaessa varmistamaan, että työntekijöiden oikeuksien ja sosiaaliturvavaatimusten noudattaminen turvataan joustoturvamallia sovellettaessa; pyytää jäsenvaltioita nykyaikaistamaan työsuhdeturvalainsäädäntöä, jotta voitaisiin edistää vakautta työssä ja turvaa siirryttäessä työpaikasta toiseen, soveltuvin osin myös julkisten ja yksityisten työvoimapalvelujen yhteistyön lisäämisen ja parantamisen avulla, ja edistää työntekijöiden pääsyä sosiaaliturvaoikeuksien piiriin; toteaa, että useat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet uudistuksia, jotka ovat vaikuttaneet myönteisesti esimerkiksi työllisyyslukuihin, mutta pitää valitettavana, että työelämäuudistukset ovat joissain tapauksissa suosineet joustavuutta turvallisuuden kustannuksella, mikä on johtanut epävarmuuden lisääntymiseen ja puutteelliseen työsuhdeturvaan; pyytää komissiota vauhdittamaan peräkkäisten määräaikaisten työsuhteiden sekä muiden peräkkäisten epätyypillisten työsuhteiden väärinkäytösten valvontaa niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla;

21.  pyytää jäsenvaltioita ottamaan huomioon julkisten palvelujen työntekijöiden tulojen ja soveltuvin osin vähimmäistulon yleisen kehityksen tämän kuitenkaan vaikuttamatta tuottavuuden kasvuun ja sillä tavalla kestävästi ja vakaasti, ettei vaaranneta niiden omaa toimivaltaa;

22.  panee tyytyväisenä merkille inhimilliseen pääomaan investoimista koskevan komission aloitteen, jolla pyritään palauttamaan työllisyys aikaisemmalle tasolle ja varmistamaan kestävä kasvu, mutta on erittäin huolissaan siitä, että julkiset koulutusmenot ovat supistuneet 3,2 prosenttia(23) vuodesta 2010 ja pienentyneet 11 jäsenvaltiossa vuonna 2013, jolta uusimmat tiedot ovat;

23.  korostaa aktiivisen työmarkkinapolitiikan merkitystä nykytilanteessa; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään aktiivisten työmarkkinatoimien kattavuutta ja tehokkuutta;

24.  toteaa, että siirtyminen digitaalitalouteen on otettava huomioon osaamisen lisäämisen ja koulutuksen sekä uusien työsuhdemuotojen yhteydessä;

25.  pyytää jäsenvaltioita siirtymään vähitellen työn verotuksesta muihin verolähteisiin siten, ettei vahingoiteta yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa olevia ryhmiä, erityisesti matalapalkkaisia työntekijöitä, eikä yleistä kilpailukykyä, ja varmistamaan samalla julkisten eläkejärjestelmien kestävyyden sekä sosiaaliturvajärjestelmien ja sosiaalisen suojelun järjestelmien riittävän rahoituksen; pyytää jäsenvaltioita ottamaan käyttöön verosääntöjä, jotka kannustavat yrittäjyyteen ja työpaikkojen luomiseen, etenkin nuorille ja myös yli 55-vuotiaille heidän ammattikokemuksensa hyödyntämiseksi ja heidän tietotaitonsa siirtämiseksi nuorille työntekijöille sekä eurooppalaisten yritysten tutkimus- ja innovaatiohankkeiden edistämiseksi; vaatii jäsenvaltioita vähentämään hallinnollisia rasitteita nuorten yrittäjyyden edistämiseksi;

26.  pyytää arvioimaan tulopolitiikan, myös eläkkeiden, tuloindikaattoreiden ja veropolitiikan merkitystä eurooppalaisen ohjausjakson ja vuotuisen kasvuselvityksen puitteissa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi ja epätasa-arvoisen kehityksen kääntämiseksi;

27.  pyytää jäsenvaltioita arvioimaan nykyisiä sosiaaliturvajärjestelmiään ja lisäämään niihin tehtäviä investointeja, jotta niiden avulla voidaan puuttua köyhyyteen ja eriarvoisuuteen ja ehkäistä niitä tuloksekkaasti siten, että varmistetaan samalla järjestelmien kestävyys odotettavissa olevia väestökehitykseen liittyviä, taloudellisia ja uusia sosiaalisia haasteita silmällä pitäen, sekä parantaa jäsenvaltioiden talouksien sietokykyä kriisiaikoina; painottaa, että laadukkailla sosiaaliturvajärjestelmillä ja sosiaalisilla investoinneilla on erittäin suuri merkitys, jos EU haluaa säilyttää tärkeimmän kilpailuetunsa eli erittäin ammattitaitoiset työntekijät ja tuottavat yritykset;

28.  katsoo, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioilla olisi edelleen oltava täysi vastuu eläkejärjestelmiensä järjestämisestä sekä eläkejärjestelmän kunkin kolmen ”pilarin” asemaa koskevista päätöksistä kussakin jäsenvaltiossa; katsoo, että eläkejärjestelmien olisi tarjottava takeet vanhuusiän köyhyyden varalta, ja toteaa, että tämän vuoksi on toteutettava politiikkatoimia vahvan, kestävän ja asianmukaisen ensimmäisen eläkepilarin takaamiseksi;

29.  kannustaa jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiä sukupuolten välisten palkkaerojen poistamiseksi ja toteuttamaan aktiivisempia toimia, joilla lisätään naisten osallistumista työmarkkinoille; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota soveltuvin osin toissijaisuusperiaatetta noudattaen ja työmarkkinaosapuolten avulla edistämään perheitä suosivaa politiikkaa, jolla parannetaan muiden huollettavien hoitoa sekä vanhempien mahdollisuuksia, joihin kuuluvat esimerkiksi asianmukaiset äitiys- ja isyyslomasäännökset ja kohtuuhintaisten lastenhoitopalvelujen saanti lasten hyvinvoinnin varmistamiseksi, ja takaamaan näin hoitovastuussa oleville yhtäläisen pääsyn työmarkkinoille työ- ja yksityiselämän tasapainon saavuttamiseksi, mikä on erityisten tärkeää naisten työmarkkinoille osallistumisen kannalta; rohkaisee jäsenvaltioita tutkimaan jatkuvasti alhaisia syntyvyyslukuja EU:ssa ja harkitsemaan suosiollisemman veroporrastuksen soveltamista kotitalouden lapsiluvun mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita auttamaan perheitä paitsi taloudellisen tuen keinoin myös palveluja tarjoamalla;

30.  panee merkille, että alhainen väestötiheys tai erittäin harva asutus nostavat merkittävästi julkisten palvelujen, kuten terveydenhuolto- tai koulutuspalvelujen, järjestämisen kustannuksia; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon niiden syyt ja seuraukset analysoidessaan väestörakenteen muutoksen seurauksia ja vaikutusta julkisen rahoituksen kestävyyteen;

31.  korostaa, että ESIR-rahaston investoinneissa on niiden tehokkuuden varmistamiseksi keskityttävä uusien investointien luomiseen aloilla, joista sijoittajat eivät ole kovin kiinnostuneita, sen sijaan, että korvattaisiin investointeja, jotka olisi tehty toisaalla, tai keskityttäisiin erittäin tuottoisiin investointeihin, jotka olisi tehty joka tapauksessa; muistuttaa vaatimuksestaan, jonka mukaan inhimilliseen pääomaan tehtävät ja muut sosiaaliset investoinnit, kuten investoinnit terveydenhuoltoon, lastenhoitoon tai kohtuuhintaiseen asumiseen, ovat tärkeitä ja sosiaalialan investointipaketti on pantava tehokkaasti täytäntöön;

32.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan kaikki hallintotasot ja sidosryhmät mukaan investointien esteiden selvittämiseen ja keskittymään kaikkein vaikeimmassa tilanteessa oleviin alueisiin ja aloihin sekä julkista ja yksityistä rahoitusta yhdistävien asianmukaisten välineiden saataville asettamiseen;

Investointien käynnistäminen uudelleen kestävän kasvun tehostamiseksi

33.  korostaa tarvetta edistää kestävää ja osallistavaa kasvua, joka johtaa uusien ja parempien työpaikkojen ja konkreettisten mahdollisuuksien luomiseen kaikille, myös nuorille, jotta voidaan vastata EU:n kohtaamiin sisäisiin ja ulkoisiin haasteisiin; katsoo, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota nykyisten työpaikkojen, muita heikommassa asemassa olevien ryhmien työpaikat mukaan luettuna, mukauttamiseen nopeasti muuttuviin työmarkkinoihin ja nopeasti kasvaviin uusiin aloihin, jotta voidaan varmistaa työn kestävyys;

34.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita keskittymään mikroyrityksiin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotka ovat keskeisiä tekijöitä kestävässä ja osallistavassa kehityksessä, sekä tasoittamaan itsenäisten ammatinharjoittajien osuudessa naisten ja miesten välillä olevat erot; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kestäviin liiketoimintamalleihin kytkeytyviä verotusjärjestelmiä, jotka suosivat innovatiivisia uusia yrityksiä ja helpottavat uusien työpaikkojen luomista pk-yrityksiin, ja seuraamaan verokannustimien vaikutuksia kestävään kehitykseen sekä kehittämään mekanismeja, jotka voisivat kannustaa näitä yrityksiä saavutuksiin ja toimintaan kansainvälisesti; korostaa sen vuoksi tarvetta toteuttaa kokonaisvaltaista politiikkaa unionin laajuisesti, jotta jäsenvaltiot voivat vastata unionin ulkopuolisten kilpailijoiden asettamiin haasteisiin;

35.  pyytää komissiota toteuttamaan toimia tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan tiedottaa paremmin kaikista EU:n rahastoista ja ohjelmista, joiden avulla on mahdollista edistää yrittäjyyttä, sijoituksia ja rahoituksen saamista ja joihin kuuluvat Erasmus yrittäjille, Euroopan työnvälitysverkosto (EURES), yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskeva ohjelma (COSME), työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskeva ohjelma (EaSI) ja Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR); muistuttaa kumppanuusperiaatteen, alhaalta ylös -lähestymistavan ja asianmukaisen resurssien kohdentamisen merkityksestä;

36.  pyytää komissiota arvioimaan kaikkia edellä esitettyjä ohjelmia kokonaisvaltaisesti asetettujen tavoitteiden ja vaatimusten välisten ristiriitaisuuksien ehkäisemiseksi ja byrokratian vähentämiseksi; katsoo, että tällaisen arvioinnin yhteydessä olisi analysoitava ohjelmien täytäntöönpanoa kussakin jäsenvaltiossa ja varmistettava näin tasapuolisemmat mahdollisuudet saada rahoitusta;

37.  katsoo, että Euroopan sosiaalirahastosta olisi osoitettava enemmän varoja, joilla voidaan rahoittaa työttömien työntekijöiden osallistumista koulutusohjelmiin myös muissa EU:n jäsenvaltioissa kuin heidän alkuperämaassaan, mikä helpottaa työntekijöiden integroitumista heidän valitsemilleen eurooppalaisille työmarkkinoille ja vahvistaa unionin kansalaisuutta;

38.  pyytää jäsenvaltioita kehittämään politiikkaa, joka kannustaa nuoria yrittäjyyteen jo varhaisella iällä tarjoamalla mahdollisuuksia työharjoitteluun ja yritysvierailuihin;

39.  pyytää jäsenvaltioita nuorten yrittäjyyden edistämiseksi tukemaan järjestöjä ja aloitteita, jotka auttavat nuoria yrittäjiä kehittämään innovatiivisia hankkeita tarjoamalle heille hallinnollista, oikeudellista tai organisatorista tukea;

40.  ottaa huomioon, että yhteisötalouden yritykset, myös sosiaalipalveluja tarjoavat yritykset, kohtaavat jopa enemmän vaikeuksia julkisen tai yksityisen rahoituksen saamisessa kuin perinteiset yritykset, mikä johtuu muun muassa siitä, että rahoituksen välittäjillä on vain vähän tietoa niiden todellisesta tilanteesta; korostaa tarvetta tukea yhteisötalouden yrityksiä enemmän etenkin erilaisten rahoitusmuotojen ja myös EU:n rahastoista myönnettävän rahoituksen saannissa; korostaa myös tarvetta vähentää hallinnollisia rasitteita yhteisötalouden yritysten tukemiseksi; painottaa tarvetta luoda niille oikeudellinen kehys, esimerkiksi vahvistamalla osuuskuntia, yhdistyksiä, säätiöitä ja keskinäisiä yhtiöitä koskevat eurooppalaiset säännöt, joilla tunnustetaan niiden toiminta EU:ssa ja vältetään epäoikeudenmukaista kilpailua; kehottaa komissiota tukemaan investointeja yhteisötalouteen ja pitää myönteisenä, että osa EaSI-ohjelman rahoituksesta on varattu yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritysten rahoituksen saannin parantamiseen;

41.  korostaa sosiaaliturvaan, myös sosiaalipalveluihin, tehtävien investointien suurta yhteiskunnallista ja taloudellista arvoa;

Euroopan unionin rahastojen parempi hyödyntäminen sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi

42.  panee tyytyväisenä merkille ESIR-rahaston käyttöönoton sen ensimmäisenä täytäntöönpanovuotena ja sen roolin parhaiden hankkeiden tukemiseksi unionin tasolla; pyytää komissiota varmistamaan, että ESIR-rahasto mahdollistaa jäsenvaltioiden ja niiden alueiden tehokkaamman sosiaalisen ja taloudellisen lähentymisen EU:ssa ja että kaikki jäsenvaltiot hyödyntävät mahdollisuuden saada tätä rahoitusta koheesiopolitiikan tavoitteiden mukaisesti; pyytää komissiota seuraamaan ja valvomaan ESIR-rahastosta tehtäviä investointeja; katsoo, että olisi julkaistava raportti, jossa tarkastetaan ja mitataan investointien todelliset taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset;

43.  huomauttaa, että investointien painopisteen on oltava infrastruktuurihankkeissa, joissa investoinneille on selkeää tarvetta yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tai inhimillisen pääoman kehittämisen varmistamiseksi ja kestävän osallistavan kasvun lisäämiseksi; pyytää komissiota vaatimaan sekä etukäteen tehtävää selvitystä jokaisen EU-rahoitteisen investointihankkeen odotettavista olevista sosiaalisista ja taloudellisista tuloksista että jälkikäteen tehtävää hankkeen valvontaa ja arviointia; korostaa, että on vältettävä kyseisten hankkeiden mahdollisia kielteisiä ympäristövaikutuksia;

44.  ottaa huomioon jäsenvaltioiden vaikeudet hyödyntää täysin EU:n rahastoja ja korostaa, että EU:n on taattava rahoituksen asianmukainen ja parempi käyttö ja rahoituksen on vastattava EU:n painopistealueita ja perussopimuksissa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa esitettyjä perusarvoja sekä lisäksi EU:n on taattava resurssien tehokas hallinta sekä karsittava hallinnollisia rasitteita ja vähennettävä saatavuuteen, täytäntöönpanoon ja arviointiin liittyviä esteitä; korostaa tarvetta varmistaa, että kaikilla yrityksillä on yhtäläiset mahdollisuudet rahoituksen saantiin; pyytää komissiota varmistamaan, että EU:n varojen käyttöä seurataan tiiviisti;

45.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on pyytänyt jäsenvaltioita lisäämään sosiaalialan investointeja, erityisesti (virallisen ja epävirallisen) terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon sekä sosiaali-, päivähoito-, asumistuki- ja kuntoutuspalveluiden osalta, taloudellisen, alueellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi EU:ssa; pyytää yrityksiä ja kaikkia muita tukikelpoisia edunsaajia hyödyntämään paremmin niiden EU:n rahastojen ja hankkeiden investointimekanismeja, joita voi hakea suoraan; pyytää lisäksi komissiota seuraamaan, panevatko jäsenvaltiot EU:n suositukset asianmukaisesti täytäntöön;

46.  huomauttaa, että viralliset ja erityisesti epäviralliset hoitajat ovat tärkeä tukipylväs tulevia hoitojärjestelmiä koskevien nopeasti kasvavien vaatimusten hallinnassa Euroopassa; korostaa, että perheenjäsentä hoitavien henkilöiden sosiaaliturvaa on parannettava, koska he joutuvat usein vähentämään palkkatyötä voidakseen huolehtia hoidosta palkatta ja menettävät sen vuoksi sosiaaliturvaoikeuksia;

47.  panee merkille, että komissio on pyrkinyt lisäämään Euroopan rakenne- ja investointirahastojen käyttöä maakohtaisten suositusten täytäntöönpanon tukemisessa, ja panee merkille komission jäsenvaltioille esittämän ehdotuksen teknisen avun rahoituksesta; korostaa, että näitä rahastoja ei pitäisi käyttää pelkästään maakohtaisten suositusten täytäntöön panemiseksi, sillä tämän seurauksena muita tärkeitä investointialoja saattaa jäädä ulkopuolelle;

48.  on samaa mieltä siitä, että on kehitettävä ylöspäin tapahtuvan taloudellisen ja sosiaalisen lähentymisen prosessi jäsenvaltioiden ja niiden alueiden sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi niiden sisällä ja kesken, mutta huomauttaa, että asia on nähtävä yhteisen hankkeen tavoitteena, jossa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla ja kaikkien sidosryhmien mukanaololla on keskeinen asema; huomauttaa, että sosiaalipolitiikka kuuluu unionin ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan ja että unionin rooli tällä alalla rajoittuu jäsenvaltioiden toimien tukemiseen ja täydentämiseen SEUT-sopimuksen 153 artiklan ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti;

49.  kehottaa puuttumaan taloudelliseen eriarvoisuuteen, joka muodostaa pitkäkestoisen talouskasvun esteen; painottaa, että köyhimpien alueiden ja muun EU:n välinen jako syvenee, ja pyytää toteuttamaan pikaisesti sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla kohdennettuja toimia kyseisten alueiden yhteenkuuluvuuden ja kasvun edistämiseksi; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tämän vuoksi edistämään strategisia investointeja kilpailukyvyn kohentamiseksi SEUT-sopimuksen 174 artiklan toteuttamiseksi erityisesti vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsivillä alueilla;

50.  pyytää komissiota parantamaan SEUT-sopimuksen 349 artiklan toteuttamista, jotta syrjäisimmät alueet voidaan paremmin integroida Euroopan alueisiin eriyttämällä EU:n politiikkoja alueiden välisen tasapuolisuuden takaamiseksi ja ylöspäin tapahtuvan lähentymisen edistämiseksi; korostaa, että on välttämätöntä kiinnittää edelleen erityistä huomiota syrjäisimpiin alueisiin paitsi kohdentamalla niille varoja myös ottamalla huomioon vaikutukset, joita EU:n politiikalla voi olla niiden sosiaaliseen tilanteeseen ja työllisyyteen; pyytää komissiota varmistamaan, että EU:n päätöksiin ja rahoituksen myöntämiseen yhdistetään asianmukainen valvonta ja että näin aikaansaadaan huomattavia parannuksia syrjäisimpien alueiden asukkaiden hyvinvointiin;

51.  pyytää komissiota selvittämään monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnin yhteydessä mahdollisuutta lisätä Euroopan sosiaalirahaston rahoitusta, jotta varmistetaan sen tavoitteiden sopivuus ja syntyneiden uusien haasteiden, kuten pitkäaikaistyöttömyyden tai pakolaisten kotouttamisen, huomioon ottaminen; kehottaa myös perustamaan sovitussa monivuotisessa rahoituskehyksessä erityisen ohjelman niille EU:n osa-alueille, joiden työttömyysaste on yli 30 prosenttia;

Sosiaalinen osallisuus yhteiskunnan mahdollisuutena

52.  suhtautuu myönteisesti Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvien yhdennettyjen suuntaviivojen uudistamiseen; korostaa, että Eurooppa 2020 -strategian merkitys on kasvanut sen laatimisen jälkeen, ja pyytää jäsenvaltioita edistämään sen toteuttamista alueillaan; pyytää komissiota ja neuvostoa valvomaan tarkemmin strategian kokonaisvaltaista ja kansallista toteuttamista; pitää tarpeellisena aloittaa Eurooppa 2020 -strategian jälkeisen, kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvän suunnitelman laatiminen;

53.  on huolissaan siitä, että työpaikka itsessään ei enää takaa ulospääsyä köyhyydestä eikä ole paras väline sosiaalisen osallisuuden turvaamiseksi, sillä 12,7 prosenttia työikäisestä väestöstä kärsi työssäkäyvien köyhyydestä vuonna 2014, ja määrä on kasvanut vuodesta 2009, jolloin se oli 11 prosenttia; pyytää komissiota ehdottamaan EU:n yhdennettyä köyhyyden vastaista strategiaa, jonka avulla voidaan puuttua kaikkien, erityisesti haavoittuvimpien, ryhmien moniulotteiseen köyhyyteen, ja edistää aktiivista osallistamista, jonka tukena on oikeus asianmukaiseen sosiaaliturvaan; toistaa tässä yhteydessä komissiolle esittämänsä pyynnön, että se ehdottaisi aloitetta vähimmäistulon käyttöönoton edistämiseksi jäsenvaltioissa toissijaisuusperiaatetta rikkomatta;

54.  pyytää jäsenvaltioita toteuttamaan sosiaaliturvajärjestelmien ja tulotukien tehokkaampia, vaikuttavampia ja osallistavampia muotoja ja valvomaan niitä, jotta varmistetaan, että näillä järjestelmillä tarjotaan riittävä elintaso työttömille ja köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa oleville, ja taataan samalla, ettei näillä mekanismeilla vahvisteta sosiaalista riippuvuutta vaan varmistetaan pääsy koulutukseen ja työmarkkinoille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä vähimmäistulon vaikuttavuudesta eriarvoisuuden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämisessä unionissa;

55.  kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet pakolaisten, EU:ssa laillisesti oleskelevien maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden osallistamiseksi sovellettavan turvapaikkalainsäädännön mukaisesti; huomauttaa kuitenkin, että kyseiset toimenpiteet voivat olla tehokkaita vain, jos kaikki jäsenvaltiot osallistuvat niihin ja panevat ne täytäntöön; katsoo, että tällainen lähestymistapa edellyttää varojen asianmukaista kohdistamista ja että vallitsevassa hauraassa tilanteessa tätä ei voida jättää yksin jäsenvaltioiden tehtäväksi; pyytää komissiota huolehtimaan monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnin yhteydessä rahoituksesta, jota tällaisen maahanmuuttoa koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan kehittäminen edellyttää; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaisia toimia, joilla autetaan pakolaisia asettumaan maahan ja kotoutumaan, sekä varmistamaan julkisten palvelujen riittävät resurssit ja vaatimusten varhaisen ennakoinnin pakolaisten sujuvan työmarkkinoille siirtymisen helpottamiseksi, ja katsoo, että tähän kuuluvat myös taitojen ja pätevyyksien tunnustamista koskevat mekanismit; katsoo, että paikallisviranomaisilla ja työmarkkinaosapuolilla olisi oltava keskeinen osa maahanmuuttajien työmarkkinoille siirtymisen helpottamisessa ja työhön liittyvien väärinkäytösten estämisessä;

56.  vaatii jäsenvaltioita saattamaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panemaan täytäntöön kaikki päivitetyn Euroopan muuttoliikeagendan kohdat; pitää valitettavana, että komissio joutui antamaan 40 rikkomuspäätöstä useita jäsenvaltioita vastaan, muun muassa virallisen ilmoituksen 19 jäsenvaltiolle, koska ne eivät olleet ryhtyneet tarvittaviin toimiin vastaanotto-olosuhteita koskevan direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä; tukee komission pyrkimyksiä vahvistaa Euroopan muuttoliikeagendaa;

57.  varoittaa jäsenvaltioita yhteiskunnallisesta riskistä, jos sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyttä, turvallisuutta, riittävyyttä ja toimivuutta ei voida taata tulevina vuosikymmeninä unionin kansalaisten ikääntymisen ja joissakin jäsenvaltioissa korkean nuorisotyöttömyyden vuoksi; kannustaa sen vuoksi jäsenvaltioita kehittämään strategioita, joilla varmistetaan, että yhä useampi voi pysyä aktiivisena yhteiskunnassa;

58.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä oikeudenmukaisen työvoiman liikkuvuuden esteiden poistamiseksi, koska vapaa liikkuvuus kuuluu EU:n perusoikeuksiin, sekä toteuttamaan toimia, jotta voidaan toisaalta nostaa työllisyysastetta ja toisaalta varmistaa, että EU:n liikkuvia työntekijöitä kohdellaan yhdenvertaisesti kansallisiin työntekijöihin nähden eikä heitä käytetä hyväksi tai syrjitä ja että heidän työtä koskevat ja sosiaaliset oikeutensa taataan;

59.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan EU:n sisäistä työvoiman liikkuvuutta kaikkialla EU:ssa keinona luoda uusia mahdollisuuksia sekä työntekijöille että yrityksille; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään ja edistämään saatavilla olevia työvoiman liikkuvuutta helpottavia EU:n välineitä, erityisesti Euroopan työnvälitysverkostoa (EURES); kannustaa jäsenvaltioita kehittämään raja-alueilla, joilla työvoiman liikkuvuus on erittäin suurta, EURES-raja-aluekumppanuuksia työntekijöiden auttamiseksi heidän liikkuvuussuunnitelmissaan;

60.  pyytää komissiota laatimaan konkreettisen suunnitelman eurooppalaisen ohjausjakson käyttämisestä vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen periaatteiden täytäntöönpanoon,

61.  toteaa, että sosiaalinen vuoropuhelu on keskeinen väline työolojen parantamisessa ja että työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun parhaiden mahdollisten edellytysten turvaaminen edellyttää vahvoja ammattiliittoja, työntekijöiden osallistumista yrityksen asioiden käsittelyyn ja työehtosopimusten vahvistamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan sosiaalisen vuoropuhelun laatua myös EU:n tasolla, millä varmistetaan oikea-aikaiset ja mielekkäät työmarkkinaosapuolten kuulemiset ja mahdollistetaan tarvittavien analyysien tekeminen ja ehdotusten sisällyttäminen päätöksentekoprosesseihin;

62.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan ponnistelujaan sosiaalisen polkumyynnin ja palkkojen polkumyynnin torjumiseksi EU:ssa, koska ne aiheuttavat merkittäviä haittoja niiden kohteeksi joutuville työntekijöille ja jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmille; vaatii lisäksi, että työmarkkinaosapuolet ovat mukana näiden toimenpiteiden kaikilla tasoilla;

Eurooppalaisen ohjausjakson parempi koordinointi

63.  on tyytyväinen komission euroaluetta koskevaan suositukseen, jolla vakiinnutetaan talous- ja rahaliittoon kuuluvien jäsenvaltioiden sosiaalisten ja taloudellisten ulottuvuuksien strategioiden yhteinen analyysi ja määritelmä ja jossa korostetaan näiden kriteerien sovittamisen tarvetta; varoittaa kuitenkin mahdollisuudesta, että kehittyy kahden nopeuden EU;

64.  katsoo, että euroaluetta koskevan suosituksen olisi oltava lähtökohtana sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiselle seuraaviin liittyen:

   a) demokraattista vastuuvelvollisuutta koskevien mekanismien parantaminen sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla, mihin kuuluu Euroopan parlamentin kanssa tehtävä toimielinten sopimus ja sen varmistaminen, että kaikilla euroalueen kansallisilla parlamenteilla on edellytykset seurata eurooppalaisen ohjausjakson jokaista vaihetta,
   b) sosiaalinen ulottuvuus, jolla pyritään säilyttämään Euroopan sosiaalinen markkinatalous ja jolla pyritään parempiin vähimmäispalkkoihin ja mahdollisuuksien mukaan, toissijaisuusperiaatetta noudattaen, vähimmäispalkkoihin, jotka asetetaan asianmukaiselle tasolle työmarkkinaosapuolia kuullen,
   c) EPSCO-neuvoston ja Ecofin-neuvoston yhteiset kokoukset sellaisen koordinoidun sosioekonomisen politiikan edistämiseksi, jolla pyritään vahvistamaan EU:n kilpailukykyä ja lisäämään pysyvästi kasvua ja laadukkaiden työpaikkojen luomista,
   d) euroalueen työ- ja sosiaaliministereiden kokoukset, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon euroalueen sosiaalinen ulottuvuus ja kiinnittää asianmukaista huomiota sosiaaliseen epätasapainoon;

65.  pyytää komissiota esittämään mahdollisimman pian ehdotuksen sosiaalisten oikeuksien pilarista, jolla voidaan taata tasapuoliset toimintaedellytykset koko EU:ssa, osana pyrkimyksiä luoda oikeudenmukaiset ja todella yleiseurooppalaiset työmarkkinat sekä keinona edistää ylöspäin tapahtuvaa taloudellista ja sosiaalista lähentymistä, jotta voidaan kaventaa jäsenvaltioiden sisäisiä ja niiden välisiä taloudellisia ja sosiaalisia eroja;

66.  pyytää komissiota huolehtimaan maakohtaisten suositusten täytäntöönpanon riittävästä valvonnasta ja seurannasta sekä varmistamaan, että työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskeviin asioihin kiinnitetään riittävästi huomiota;

67.  pyytää, että älykästä, osallistavaa ja kestävää kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian asemaa vahvistetaan ja että sen tavoitteet, erityisesti sosiaaliset tavoitteet, näkyvät yhtäläisesti kaikissa ohjausjakson välineissä, myös maakohtaisissa suosituksissa;

68.  on tyytyväinen siihen, että komissio on selvästi erottanut eurooppalaisen ohjausjakson EU:n ja kansallisen vaiheen; korostaa paremman koordinoinnin tarvetta unionin toimielinten välillä eurooppalaisen kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan strategian suunnittelussa, täytäntöönpanossa ja arvioinnissa; pyytää komissiota laatimaan tältä osin selvän toimintaohjelman, johon otetaan mukaan myös työmarkkinaosapuolet, kansalliset parlamentit ja muut asianomaiset kansalaisyhteiskunnan sidosryhmät, ja varmistamaan, että kevään Eurooppa-neuvosto säilyy tärkeimpänä määräaikana poliittisten painopisteiden määrittelylle komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston esitysten pohjalta; katsoo, että komissio voisi ottaa tehtäväkseen seurata ja raportoida, onko ehdotuksia tiettyjen maakohtaisten suositusten täytäntöönpanosta ˮtyömarkkinaosapuolia kuullenˮ noudatettu;

69.  katsoo, että on äärimmäisen tärkeää vahvistaa työmarkkinaosapuolten roolia sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla, jotta voidaan ottaa huomioon unionin ja jäsenvaltioiden kasvupolitiikat ja taata niiden soveltuvuus käytännössä; korostaa, että yhteiskunnallista keskustelua on käytävä kaikissa ohjausjakson vaiheissa ylöspäin tapahtuvan lähentymisen edistämiseksi sekä kilpailukyvyn ja oikeudenmukaisuuden tasapainottamiseksi; suhtautuu tältä osin myönteisesti komission pyrkimyksiin sosiaalisen vuoropuhelun uudelleen käynnistämiseksi sekä vuotuisessa kasvuselvityksessä 2015 käyttöön otettuun yksinkertaistettuun lähestymistapaan; huomauttaa kuitenkin, että monissa jäsenvaltioissa tilanne on edelleen heikko kansallisella tasolla;

70.  katsoo, että komissio voisi vahvistaa eurooppalaiseen ohjausjaksoon erikoistuneiden virkamiesten roolia määrittelemällä heidän tavoitteensa ja tehtävänsä paremmin;

o
o   o

71.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0261.
(2)EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 57.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0401.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0384.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0389.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0320.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0068.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0060.
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0010.
(10)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0394.
(11)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0043.
(12)Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0062.
(13)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0033.
(14)http://www.eca.europa.eu/Lists/ECADocuments/SR15_03/SR15_03_FI.pdf
(15)http://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=89⟨Id=en≠wsId=2193&furtherNews=yes
(16)http://www.eurofound.europa.eu/european-working-conditions-surveys-ewcs
(17)Yhteinen työllisyysraportti 2016, s. 2.
(18)http://www.eca.europa.eu/Lists/ECADocuments/SR15_03/SR15_03_FI.pdf
(19)Epävarmoista työsuhteista ja sosiaalisista oikeuksista tehty tutkimus (VT/2010/084), s. 164–170.
(20)Työelämän ulkopuolella oleva väestö suhteessa 20–64-vuotiaisiin työssäkäyviin.
(21)http://ec.europa.eu/social/BlobServlet?docId=9770&langId=en
(22)Esitetty 12. maaliskuuta 2014 annetussa komission suosituksessa (C(2014)1500).
(23)Yhteinen työllisyysraportti 2016, s. 19.

Oikeudellinen huomautus