Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 19. tammikuuta 2016 - StrasbourgLopullinen painos
Czesław Adam Siekierskin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 Czesław Adam Siekierskin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 Tonnikalan monivuotinen elvytyssuunnitelma Itä-Atlantilla ja Välimerellä ***I
 EU:n kilpailupolitiikkaa koskeva vuosikertomus
 Kulttuurienvälisen vuoropuhelun, kulttuurisen monimuotoisuuden ja koulutuksen merkitys EU:n perusarvojen edistämisessä
 Saavutukset ja haasteet rahoituspalveluja koskevan EU:n lainsäädännön alalla
 Eurooppalaisen naisyrittäjyyden esteenä toimivat ulkoiset tekijät
 Osaamisen edistämistä koskeva politiikka nuorisotyöttömyyden torjumiseksi
 Digitaalisten sisämarkkinoiden toimenpidepaketti

Czesław Adam Siekierskin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
PDF 245kWORD 66k
Euroopan parlamentin päätös 19. tammikuuta 2016 Czesław Adam Siekierskin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2015/2241(IMM))
P8_TA(2016)0001A8-0004/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Puolan tasavallan valtakunnansyyttäjän 13. elokuuta 2015 välittämän Czesław Adam Siekierskin koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön, josta ilmoitettiin täysistunnossa 9. syyskuuta 2015 ja joka liittyy oikeudenkäyntiin, jota Puolan tieliikenteen tarkastusviranomainen on panemassa vireille (asia n:o CAN-PST-SCW.7421.35493.2015.5.A.0475),

–  ottaa huomioon, että Czesław Adam Siekierski luopui työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti oikeudestaan tulla kuulluksi,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Puolan tasavallan perustuslain 105 pykälän 2 momentin ja 108 pykälän sekä Puolan parlamentin jäsenen ja senaatin jäsenen tehtävien hoitamisesta 9. toukokuuta 1996 annetun lain 7 b pykälän 1 momentin ja 7 c pykälän 1 momentin, luettuna yhdessä 10 c pykälän kanssa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0004/2016),

A.  ottaa huomioon, että Puolan tasavallan valtakunnansyyttäjä on välittänyt Euroopan parlamentin Puolasta valitun jäsenen Czesław Adam Siekierskin koskemattomuuden pidättämistä koskevan Puolan tieliikenteen tarkastusviranomaisen pyynnön, joka liittyy 20. toukokuuta 1971 vähäisistä rikkomuksista annetun lain 92 a pykälän ja 20. kesäkuuta 1997 annetun tieliikennelain 20 pykälän 1 momentin mukaiseen rikkomukseen; ottaa huomioon, että rikkomuksessa on kyse suurimman sallitun nopeuden ylittämisestä taajama-alueella;

B.  toteaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oltava oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

C.  toteaa, että Puolan tasavallan perustuslain 105 pykälän 2 momentin ja 108 pykälän mukaan parlamentin tai senaatin jäsen ei voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen ilman Puolan parlamentin alahuoneen tai vastaavasti senaatin suostumusta;

D.  toteaa, että Euroopan parlamentin velvollisuus on näin ollen päättää, pidätetäänkö Czesław Adam Siekierskin koskemattomuus;

E.  toteaa, että väitetyllä rikkomuksella ei ole suoraa ja ilmeistä yhteyttä Czesław Adam Siekierskin edustajantoimen hoitamiseen Euroopan parlamentin jäsenenä;

F.  toteaa, että tässä tapauksessa parlamentti ei ole löytänyt todisteita fumus persecutionis ‑tilanteesta eli riittävän vakavia ja täsmällisiä epäilyjä siitä, että pyyntö on esitetty jäsenen poliittisen toiminnan vahingoittamiseksi;

1.  päättää pidättää Czesław Adam Siekierskin koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Puolan tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle ja Czesław Adam Siekierskille.

(1)Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.


Czesław Adam Siekierskin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
PDF 244kWORD 66k
Euroopan parlamentin päätös 19. tammikuuta 2016 Czesław Adam Siekierskin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2015/2268(IMM))
P8_TA(2016)0002A8-0005/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Puolan tasavallan valtakunnansyyttäjän 7. syyskuuta 2015 välittämän Czesław Adam Siekierskin koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön, josta ilmoitettiin täysistunnossa 5. lokakuuta 2015 ja joka liittyy rikosoikeudenkäyntiin, jota Puolan tieliikenteen tarkastusviranomainen on panemassa vireille (asia n:o CAN-PST-SCW.7421.573278.2015.3.A.0475),

–  ottaa huomioon, että Czesław Adam Siekierski luopui työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti oikeudestaan tulla kuulluksi,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Puolan tasavallan perustuslain 105 pykälän 2 momentin ja 108 pykälän sekä Puolan parlamentin jäsenen ja senaatin jäsenen tehtävien hoitamisesta 9. toukokuuta 1996 annetun lain 7 b pykälän 1 momentin ja 7 c pykälän 1 momentin, luettuna yhdessä 10 b pykälän kanssa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0005/2016),

A.  ottaa huomioon, että Puolan tasavallan valtakunnansyyttäjä on välittänyt Euroopan parlamentin Puolasta valitun jäsenen Czesław Adam Siekierskin koskemattomuuden pidättämistä koskevan Puolan tieliikenteen tarkastusviranomaisen pyynnön, joka liittyy 20. toukokuuta 1971 vähäisistä rikkomuksista annetun lain 92 a pykälän ja 20. kesäkuuta 1997 annetun tieliikennelain 20 pykälän 1 momentin mukaiseen rikkomukseen; ottaa huomioon, että rikkomuksessa on kyse suurimman sallitun nopeuden ylittämisestä taajama-alueella;

B.  toteaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oltava oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

C.  toteaa, että Puolan tasavallan perustuslain 105 pykälän 2 momentin ja 108 pykälän mukaan parlamentin tai senaatin jäsen ei voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen ilman Puolan parlamentin alahuoneen tai vastaavasti senaatin suostumusta;

D.  toteaa, että Euroopan parlamentin velvollisuus on näin ollen päättää, pidätetäänkö Czesław Adam Siekierskin koskemattomuus;

E.  toteaa, että työjärjestyksen 9 artiklan 7 kohdan mukaisesti oikeudellisten asioiden valiokunta ei missään tapauksessa ilmaise kantaansa jäsenen syyllisyyteen tai syyttömyyteen;

F.  toteaa, että tässä tapauksessa parlamentti ei ole löytänyt todisteita fumus persecutionis ‑tilanteesta eli riittävän vakavia ja täsmällisiä epäilyjä siitä, että pyyntö on esitetty jäsenen poliittisen toiminnan vahingoittamiseksi;

1.  päättää pidättää Czesław Adam Siekierskin koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Puolan tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle ja Czesław Adam Siekierskille.

(1)Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310; yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. Euroopan parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C‑200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579; unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. Euroopan parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102; unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C‑163/10, ECLI: EU:C:2011:543; unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. Euroopan parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.


Tonnikalan monivuotinen elvytyssuunnitelma Itä-Atlantilla ja Välimerellä ***I
PDF 381kWORD 137k
Euroopan parlamentin tarkistukset 19. tammikuuta 2016 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä ja asetuksen (EY) N:o 302/2009 kumoamisesta (COM(2015)0180 – C8-0118/2015 – 2015/0096(COD))(1)
P8_TA(2016)0003A8-0367/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
(3 a)  Elvytyssuunnitelmassa otetaan huomioon erityyppisten pyydysten erityisominaisuudet. Unionin ja jäsenvaltioiden olisi elvytyssuunnitelman täytäntöönpanossa kiinnitettävä erityistä huomiota pienimuotoiseen kalastukseen sekä siinä käytettäviin kestävimpiin pyydystyyppeihin, kuten perinteisiin tonnikalarysiin ("almadrabas", "tonnare"), jotka vaikuttavat hyvin myönteisesti tonnikalakantojen elvyttämiseen korkean valikoivuutensa ja meriekosysteemeille aiheutuvan vähäisen ympäristövaikutuksensa vuoksi ja jotka ovat tieteellisesti arvokkaita.
Tarkistus 2
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 14 kappale
(14)  Kaikki elvytyssuunnitelmaan ICCAT:n vuosina 2012, 2013 ja 2014 hyväksymät muutokset olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä, jos näin ei ole vielä tehty. Koska tämä saattaminen osaksi unionin lainsäädäntöä koskee suunnitelmaa, jonka tavoitteet ja toimenpiteet ICCAT on määritellyt, tällä asetuksella ei kateta monivuotisten suunnitelmien koko sisältöä, sellaisena kuin se on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/201321 9 ja 10 artiklassa.
(14)  Kaikki elvytyssuunnitelmaan ICCAT:n vuosina 2006, 2012, 2013 ja 2014 hyväksymät muutokset olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä, jos näin ei ole vielä tehty. Koska tämä saattaminen osaksi unionin lainsäädäntöä koskee suunnitelmaa, jonka tavoitteet ja toimenpiteet ICCAT on määritellyt, tällä asetuksella ei kateta monivuotisten suunnitelmien koko sisältöä, sellaisena kuin se on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/201321 9 ja 10 artiklassa.
____________
____________
21 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354/22, 28.12.2013, s. 1).
21 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).
Tarkistus 3
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 15 kappale
(15)  Elvytyssuunnitelman uudet sitovat muutokset on tarpeen saattaa osaksi unionin lainsäädäntöä. Jotta tällaiset muutokset voitaisiin nopeasti saattaa osaksi unionin lainsäädäntöä, Euroopan komissiolle, jäljempänä ’komissio’, olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.
Poistetaan.
Tarkistus 4
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 15 a kappale (uusi)
(15 a)  Asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 vahvistetaan säilyttämisen vähimmäisviitekokojen käsite. Johdonmukaisuuden varmistamiseksi ICCAT:n vähimmäiskoon käsite olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä säilyttämisen vähimmäisviitekokoina. Näin ollen komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/981a viittauksia tonnikalan vähimmäiskokoihin olisi pidettävä viittauksina tässä asetuksessa tarkoitettuihin säilyttämisen vähimmäisviitekokoihin.
_______________
1a Komission delegoitu asetus (EU) 2015/98, annettu 18 päivänä marraskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen unionin kansainvälisten velvoitteiden täytäntöönpanosta Atlantin tonnikalojen suojelusta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen ja Luoteis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen nojalla (EUVL L 16, 23.1.2015, s. 23).
Tarkistus 5
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 17 kappale
(17)  Komission olisi hyväksyttävä viipymättä sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät siirto- ja kasvatuskassiinsiirtotoimiin sekä tonnikalarysien ja alusten toiminnan kirjaamiseen ja ilmoittamiseen.
Poistetaan.
Tarkistus 6
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 24 kappale
(24)  Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa otetaan käyttöön purkamisvelvoite, jota sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015 tonnikalaan. Mainitun asetuksen 15 artiklan 2 kohdan mukaan purkamisvelvoite ei kuitenkaan rajoita unionin kansainvälisiä velvoitteita, kuten ICCAT:n suosituksista johtuvia velvoitteita. Samaisella säännöksellä komissiolle siirretään valta hyväksyä delegoituja säädöksiä, joilla pannaan täytäntöön tällaiset kansainväliset velvoitteet unionin lainsäädännössä, mukaan lukien erityisesti poikkeukset purkamisvelvoitteesta. Näin ollen tonnikalan poisheittäminen sallitaan joissakin tilanteissa, joista säädetään 18 päivänä marraskuuta 2014 annetussa komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/98. Kyseisiä poisheittämisvelvoitteita ei sen vuoksi tarvitse sisällyttää tähän asetukseen,
(24)   Delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/98 säädetään poikkeuksista tonnikalan purkamisvelvoitteeseen, jotka on vahvistettu asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklassa yleissopimuksen mukaisten unionin kansainvälisten velvoitteiden noudattamiseksi. Siinä pannaan täytäntöön tiettyjä ICCAT:n suosituksen 13-07 määräyksiä, joilla vahvistetaan poisheitto- ja mereenpäästövelvoitteet tonnikalaa itäisellä Atlantilla ja Välimerellä tietyissä tilanteissa pyytäville aluksille ja tonnikalarysille. Tällaisten poisheitto- ja mereenpäästövelvoitteiden ei tarvitse kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan, eikä se estä antamasta vastaavia määräyksiä delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/98,
Tarkistus 7
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta
1.  Tässä asetuksessa vahvistetaan yleiset säännöt 3 artiklan 1 kohdassa määritellyn elvytyssuunnitelman soveltamiseksi unionissa.
1.  Tässä asetuksessa vahvistetaan yleiset säännöt 3 artiklan 1 kohdassa määritellyn elvytyssuunnitelman soveltamiseksi unionissa ottaen huomioon eri pyydysten ominaispiirteet ja kiinnittämällä erityistä huomiota perinteisiin, entistä kestävämpiin ja pienimuotoisiin pyydyksiin, kuten rysiin.
Tarkistus 8
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 16 kohta
16)  ’kasvatuskapasiteetilla’ kalanviljelylaitoksen tonneina ilmaistua kapasiteettia pitää kalaa lihotus- tai kasvatustarkoituksissa;
Poistetaan.
Tarkistus 9
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että sen pyyntialusten ja tonnikalarysien kalastustoiminta on oikeassa suhteessa jäsenvaltion Itä-Atlantilla ja Välimerellä käytettävissä oleviin tonnikalan kalastusmahdollisuuksiin.
1.  Jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että sen pyyntialusten ja tonnikalarysien pyyntiponnistus on oikeassa suhteessa jäsenvaltion Itä-Atlantilla ja Välimerellä käytettävissä oleviin tonnikalan kalastusmahdollisuuksiin, ja turvatakseen rysiensä sosioekonomisen elinkelpoisuuden.
Tarkistus 10
Ehdotus asetukseksi
7 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Jäsenvaltion toimittamassa vuotuisessa kalastussuunnitelmassa on jaettava kiintiöt tasaisesti eri pyydysten kesken, jotta voidaan auttaa varmistamaan aluskohtaisten kiintiöiden ja sallittujen sivusaaliiden noudattaminen.
Tarkistus 11
Ehdotus asetukseksi
7 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a. Jäsenvaltioiden on käytettävä kansallisella tasolla kiintiöitä myöntäessään avoimia ja puolueettomia perusteita, mukaan lukien luonteeltaan ympäristölliset, sosiaaliset ja taloudelliset perusteet, ja kiinnitettävä erityistä huomiota pienimuotoista kotitarvekalastusta ja perinteistä kalastusta harjoittaviin kalastajiin, jotka käyttävät rysiä ja muita valikoivia pyyntimenetelmiä, ja edistettävä tällaisia menetelmiä.
Tarkistus 12
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 3 kohta
3.  Jäsenvaltion lipun alla purjehtivien sellaisten kalastusalusten enimmäismäärä, jotka saavat harjoittaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä tonnikalankalastusta, on rajoitettava kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivien sellaisten kalastusalusten lukumäärään ja vastaavaan kokonaisbruttovetoisuuteen, jotka kalastivat, pitivät aluksella, jälleenlaivasivat, kuljettivat tai purkivat aluksesta tonnikalaa 1 päivän tammikuuta 2007 ja 1 päivän heinäkuuta 2008 välisellä ajanjaksolla. Tätä rajoitusta on sovellettava pyyntialusten osalta pyydystyypeittäin.
3.  Jäsenvaltion lipun alla purjehtivien sellaisten kalastusalusten enimmäismäärä ja vastaava bruttovetoisuus, jotka saavat harjoittaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä tonnikalankalastusta, on rajoitettava kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivien sellaisten kalastusalusten lukumäärään ja vastaavaan kokonaisbruttovetoisuuteen, jotka kalastivat, pitivät aluksella, jälleenlaivasivat, kuljettivat tai purkivat aluksesta tonnikalaa 1 päivän tammikuuta 2007 ja 1 päivän heinäkuuta 2008 välisellä ajanjaksolla. Tätä rajoitusta on sovellettava pyyntialusten osalta pyydystyypeittäin.
Tarkistus 41
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 6 a kohta (uusi)
6 a. Poiketen siitä, mitä 2, 3 ja 5 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on tarkistettava pienimuotoista kalastusta harjoittavia kalastajia syrjivää tonnikalan kalastuksen kiintiöjärjestelmää, jotta voidaan kumota nykyinen suurten alusten omistajien monopoli ja edistää entistä kestävämpiä kalastusjärjestelmiä, kuten sellaisia, joita käytetään pienimuotoisessa kalastuksessa.
Tarkistus 13
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 7 kohta
7.  Poiketen siitä, mitä 3 ja 6 kohdassa säädetään, vuosina 2015, 2016 ja 2017 jäsenvaltioiden on rajoitettava niiden kurenuotta-alustensa lukumäärä, jotka eivät saa kalastaa tonnikalaa 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen nojalla, siihen kurenuotta-alusten lukumäärään, jonka ne sallivat vuonna 2013 tai vuonna 2014.
7.  Vuosina 2015, 2016 ja 2017 jäsenvaltioiden on rajoitettava niiden kurenuotta-alustensa lukumäärä siihen kurenuotta-alusten lukumäärään, jonka ne sallivat vuonna 2013 tai vuonna 2014. Tätä ei sovelleta kurenuotta-aluksiin, jotka toimivat 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyn poikkeuksen nojalla.
Tarkistus 14
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 5 kohta
5.  Tonnikalan kalastus muilla kuin 1‑4 kohdassa ja 11 artiklassa tarkoitetuilla pyydyksillä, mukaan lukien tonnikalarysät, on sallittua koko vuoden ajan.
5.  Tonnikalan kalastus muilla kuin 1‑4 kohdassa ja 11 artiklassa tarkoitetuilla pyydyksillä, mukaan lukien tonnikalarysät, on sallittua koko vuoden ajan ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden mukaisesti.
Tarkistus 15
Ehdotus asetukseksi
III luku – 2 jakso – otsikko
VÄHIMMÄISKOKO, TAHATTOMAT SAALIIT JA SIVUSAALIIT
SÄILYTTÄMISEN VÄHIMMÄISVIITEKOKO, TAHATTOMAT SAALIIT JA SIVUSAALIIT
Tarkistus 16
Ehdotus asetukseksi
12 artikla
Tämän jakson säännökset eivät rajoita asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan säännösten soveltamista, mukaan lukien mainitun asetuksen 15 artiklan 2 kohdan mukaiset mahdolliset poikkeukset.
Tämän jakson säännökset eivät rajoita asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan säännösten soveltamista, mukaan lukien mahdolliset sovellettavat poikkeukset.
Tarkistus 17
Ehdotus asetukseksi
13 artikla – otsikko
Vähimmäiskoko
Säilyttämisen vähimmäisviitekoko
Tarkistus 18
Ehdotus asetukseksi
13 artikla – 1 kohta
1.  Itä-Atlantilla ja Välimerellä pyydetyn tonnikalan vähimmäiskoko on 30 kilogrammaa tai 115 senttimetriä lovipituutena.
1.  Itä-Atlantilla ja Välimerellä pyydetyn tonnikalan säilyttämisen vähimmäisviitekoko on 30 kilogrammaa tai 115 senttimetriä lovipituutena.
Tarkistus 19
Ehdotus asetukseksi
13 artikla – 2 kohta – johdantokappale
Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, seuraavissa kalastuksissa tonnikalaan sovelletaan 8 kilogramman tai 75 senttimetrin lovipituuden vähimmäiskokoa:
Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, seuraavissa kalastuksissa tonnikalaan sovelletaan 8 kilogramman tai 75 senttimetrin lovipituuden säilyttämisen vähimmäisviitekokoa:
Tarkistus 20
Ehdotus asetukseksi
15 artikla – 4 kohta
4.  Jos asianomaisen kalastusaluksen tai tonnikalarysän lippujäsenvaltiolle myönnetty kiintiö on jo käytetty, kaikkia tonnikalasaaliita on vältettävä. Kuolleet tonnikalat on purettava aluksesta, ja ne on takavarikoitava ja asianomaiset jatkotoimet toteutettava. Jäsenvaltioiden on 27 artiklan mukaisesti toimitettava tällaisia määriä koskevat tiedot vuosittain komissiolle, joka toimittaa ne edelleen ICCAT:n sihteeristölle.
4.  Jos asianomaisen kalastusaluksen tai tonnikalarysän lippujäsenvaltiolle myönnetty kiintiö on jo käytetty, kaikkia tonnikalasaaliita on vältettävä. Kuolleet tonnikalat on purettava aluksesta kokonaisina ja jalostamattomina, ja ne on takavarikoitava ja asianomaiset jatkotoimet toteutettava. Jäsenvaltioiden on 27 artiklan mukaisesti toimitettava tällaisia määriä koskevat tiedot vuosittain komissiolle, joka toimittaa ne edelleen ICCAT:n sihteeristölle.
Tarkistus 21
Ehdotus asetukseksi
III luku – 3 jakso – otsikko
ILMA-ALUSTEN KÄYTTÖ
ILMAKALUSTON KÄYTTÖ
Tarkistus 22
Ehdotus asetukseksi
18 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a. Kaikki tonnikalat on purettava aluksesta kokonaisina, ilman kiduksia ja perattuina. Jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen mahdollisimman laajasti, että virkistys- ja urheilukalastuksessa elävinä pyydetyt tonnikalat, erityisesti kalanpoikaset, vapautetaan.
Tarkistus 23
Ehdotus asetukseksi
19 artikla – 1 kohta – a alakohta
a)  luettelo kaikista lippunsa alla purjehtivista pyyntialuksista, jotka saavat niille myönnetyn erityiskalastusluvan nojalla kalastaa aktiivisesti tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä;
a)  luettelo kaikista lippunsa alla purjehtivista pyyntialuksista, jotka saavat niille myönnetyn kalastusluvan nojalla kalastaa aktiivisesti tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä;
Tarkistus 24
Ehdotus asetukseksi
19 aartikla (uusi)
19 a artikla
Suhde asetukseen (EY) N:o 1224/2009
Jollei tässä luvussa toisin säädetä, tässä luvussa säädettyjä valvontatoimenpiteitä sovelletaan asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 säädettyjen toimenpiteiden lisäksi.
Tarkistus 25
Ehdotus asetukseksi
20 artikla – 2 kohta
2.  Kun aluskohtainen kiintiö on käytetty loppuun, lippujäsenvaltion on peruutettava tonnikalan kalastuslupa ja vaadittava alusta siirtymään viipymättä osoittamaansa satamaan.
2.  Kun aluskohtainen kiintiö on käytetty loppuun, lippujäsenvaltion on peruutettava tonnikalan kalastusluvan, ja se voi vaatia alusta siirtymään viipymättä osoittamaansa satamaan.
Tarkistus 26
Ehdotus asetukseksi
21 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltion on lähetettävä komissiolle sähköisessä muodossa viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä helmikuuta luettelo tonnikalarysistään, joilla saadaan niille myönnetyn erityiskalastusluvan nojalla kalastaa aktiivisesti tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä. Luettelossa on oltava tonnikalarysien nimet ja rekisterinumerot, ja se on laadittava ICCAT:n laatimissa datan ja tietojen toimittamista koskevissa ohjeissa olevan mallin mukaisesti.
1.  Jäsenvaltion on lähetettävä komissiolle sähköisessä muodossa viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä helmikuuta luettelo tonnikalarysistään, joilla saadaan niille myönnetyn kalastusluvan nojalla kalastaa aktiivisesti tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä. Luettelossa on oltava tonnikalarysien nimet ja rekisterinumerot, ja se on laadittava ICCAT:n laatimissa datan ja tietojen toimittamista koskevissa ohjeissa olevan mallin mukaisesti.
Tarkistus 27
Ehdotus asetukseksi
24 artikla – 5 kohta – 2 alakohta
Komissio hyväksyy 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä.
Poistetaan.
Tarkistus 28
Ehdotus asetukseksi
29 artikla – 3 kohta
3.  Jos jäsenvaltiot soveltavat asetuksen (EU) N:o 404/2011 80 artiklan 3 kohtaa 1 ja 2 kohdan mukaisiin ilmoituksiin, aluksella olevan tonnikalan arvioidut määrät voidaan ilmoittaa sovitulla ilmoitushetkellä ennen saapumista.
3.  Jos jäsenvaltiot soveltavat täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 80 artiklan 3 kohtaa 1 ja 2 kohdan mukaisiin ilmoituksiin, aluksella olevan tonnikalan arvioidut määrät voidaan ilmoittaa sovitulla ilmoitushetkellä ennen saapumista. Jos kalastusalueet ovat alle neljän tunnin päässä satamasta, aluksella pidettävän tonnikalan arvioituja määriä voidaan muuttaa milloin tahansa ennen saapumista.
Tarkistus 29
Ehdotus asetukseksi
37 artikla – 2 kohta
Komissio hyväksyy 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä.
Poistetaan.
Tarkistus 30
Ehdotus asetukseksi
46 artikla – 2 kohta
Komissio hyväksyy 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä.
Poistetaan.
Tarkistus 31
Ehdotus asetukseksi
47 artikla – 4 kohta
4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kalastuksenseurantakeskukset toimittavat komissiolle ja sen nimeämälle elimelle reaaliaikaisesti ja ”https data feed” -formaatissa jäsenvaltion lipun alla purjehtivilta kalastusaluksilta saadut VMS-viestit. Komissio lähettää kyseiset viestit sähköisesti ICCAT:n sihteeristölle.
4.  Jäsenvaltioiden on välitettävä tässä artiklassa tarkoitetut tiedot täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 28 artiklan mukaisesti. Komissio lähettää kyseiset viestit sähköisesti ICCAT:n sihteeristölle.
Tarkistus 32
Ehdotus asetukseksi
49 artikla – 2 kohta – c a alakohta (uusi)
c a)  aina, kun tonnikalaa siirretään kalanviljelylaitokselta toiselle;
Tarkistus 33
Ehdotus asetukseksi
49 artikla – 5 kohta – a a alakohta (uusi)
a a)   tarkkailla ja seurata, että kalastus- ja kasvatustoimet noudattavat asiaankuuluvia ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä;
Tarkistus 34
Ehdotus asetukseksi
57 artikla
57 artikla
Poistetaan.
Muutoksiin sovellettava menettely
1.  Sikäli kuin se on tarpeellista ja jotta tonnikalan elvytyssuunnitelmaa koskevien nykyisten säännösten muutokset voidaan sisällyttää unionin lainsäädäntöön niin, että niistä tulee unionia sitovia, komissio voi muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia 58 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä.
Tarkistus 35
Ehdotus asetukseksi
58 artikla
58 artikla
Poistetaan.
Siirretyn säädösvallan käyttäminen muutosten osalta
1.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.
2.  Siirretään 57 artiklassa tarkoitettu valta komissiolle määräämättömäksi ajaksi.
3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 57 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
5.  Edellä olevan 57 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.
Tarkistus 36
Ehdotus asetukseksi
59 artikla – 3 kohta
3.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 5 artiklan kanssa.
Poistetaan.
Tarkistus 37
Ehdotus asetukseksi
61 artikla – 1 kohta
Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tarkistus 38
Ehdotus asetukseksi
Liite I – 2 kohta
2.  Asetuksen 8 artiklan 3 kohdassa vahvistettujen säännösten lisäksi niiden pyyntialusten enimmäismäärä, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa Adrianmerellä kasvatustarkoituksiin 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun poikkeukseen sovellettavin erityisin edellytyksin, vahvistetaan niiden unionin pyyntialusten määräksi, jotka osallistuivat vuonna 2008 tonnikalan kohdennettuun kalastukseen.
2.  Asetuksen 8 artiklan 3 kohdassa vahvistettujen säännösten lisäksi niiden pyyntialusten enimmäismäärä, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa Adrianmerellä kasvatustarkoituksiin 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun poikkeukseen sovellettavin erityisin edellytyksin, vahvistetaan niiden unionin pyyntialusten määräksi, jotka osallistuivat vuonna 2008 tonnikalan kohdennettuun kalastukseen. Tätä tarkoitusta varten tonnikalan kohdennettuun kalastukseen vuonna 2008 osallistuneiden Kroatian pyyntialusten määrät otetaan huomioon.
Tarkistus 39
Ehdotus asetukseksi
Liite IV – 2 kohta – 2 rivi
Yksilöiden lukumäärä:
Laji:

Yksilöiden lukumäärä:
Laji:
Paino:

Tarkistus 40
Ehdotus asetukseksi
Liite VII – 7 kohta – a alakohta
(a)  sallitaan yhteydet aluksen ja kalanviljelylaitoksen henkilökuntaan, ja tarkkailijoiden annetaan tarkastaa pyydykset, kassit ja laitteet;
(a)  sallitaan yhteydet aluksen, kalanviljelylaitoksen ja tonnikalarysän henkilökuntaan, ja tarkkailijoiden annetaan tarkastaa pyydykset, kassit ja laitteet;

(1)Asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 61 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A8-0367/2015).


EU:n kilpailupolitiikkaa koskeva vuosikertomus
PDF 299kWORD 118k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. tammikuuta 2016 EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta (2015/2140(INI))
P8_TA(2016)0004A8-0368/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 4. kesäkuuta 2015 annetun komission kertomuksen kilpailupolitiikasta vuonna 2014 (COM(2015)0247) sekä sen oheisasiakirjana olevan samana päivänä annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 101–109, 147 ja 174 artiklan,

–  ottaa huomioon asiaan liittyvät kilpailusäännöt ja suuntaviivat sekä komission päätökset,

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta vuodelta 2013(1) ja 11. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta vuodelta 2012(2) sekä niissä esitetyt parlamentin vaatimukset,

–  ottaa huomioon sisäasioiden pääosaston (politiikkayksikkö A, talous- ja tiedepolitiikka) sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle tekemän tutkimuksen ˮUnfair trading practices in the business-to-business food supply chain (UTPs)ˮ(3),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ˮMaanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen sisämarkkinat: sosiaalinen polkumyynti ja kabotaasiˮ(4),

–  ottaa huomioon Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston toukokuussa 2012 julkaiseman raportin ˮReport on competition law enforcement and market monitoring activities by European competition authorities in the food sectorˮ(5),

–  ottaa huomioon neuvoston direktiivit 77/799/ETY ja 2011/16/EU hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla,

–  ottaa huomioon veropohjan rapautumista ja voittojen siirtämistä koskevan OECD/G20:n BEPS-hankkeen johtopäätökset ja toimintaehdotukset,

–  ottaa huomioon komission 6. toukokuuta 2015 tekemän päätöksen sähköistä kaupankäyntiä koskevan tutkimuksen käynnistämisestä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 17 artiklan mukaisesti (C(2015)3026),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun direktiivin 2014/104/EU säännöistä, joita sovelletaan vahingonkorvauskanteisiin,

–  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon energiaa ja ympäristönsuojelua koskevien valtiontukien suuntaviivoista(6),

–  ottaa huomioon tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti 17. kesäkuuta 2014 annetun komission asetuksen (EU) N:o 651/2014,

–  ottaa huomioon yrityskeskittymien valvonnasta 20. tammikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004,

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2014 annetun komission valkoisen kirjan sulautumien valvonnan tehostamisesta EU:ssa (COM(2014)0449),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2009 tehdyn lääkealaa koskevan kilpailututkimuksen ja sen seurantaraportit ja erityisesti viidennen raportin patenttikorvausten valvonnasta,

–  ottaa huomioon elintarvike- ja maatalousjärjestelmien kestävyyden arviointiin tarkoitetun yleisen SAFA-viitekehyksen, jonka YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on kehittänyt,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A8‑0368/2015),

A.  ottaa huomioon, että EU:n kilpailupolitiikka on Euroopan sosiaalisen markkinatalouden peruspilari ja unionin toimivien sisämarkkinoiden keskeinen väline;

B.  ottaa huomioon, että kilpailun alalla Euroopan unionia kuullaan ja sen näkemyksiä arvostetaan kansainvälisellä foorumilla; katsoo, että tämä yhtenäinen, riippumaton ja selkeästi yksilöityihin valtuuksiin perustuva ulkoinen edustus antaa unionille mahdollisuuden osoittaa todellinen poliittinen, demografinen ja taloudellinen painoarvonsa;

C.  toteaa, että kilpailupolitiikka on sinänsä eurooppalaisen demokratian turvaava väline, koska se estää taloudellisen ja rahoituksellisen vallan liiallisen keskittymisen harvoihin käsiin;

D.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on avoin sosiaalinen markkinatalous, jossa vallitsee vapaa ja terve kilpailu, jolla pyritään lisäämään kuluttajien hyvinvointia ja kaikkien unionin kansalaisten elintasoa; ottaa huomioon, että Euroopan unioni on perustamassa sisämarkkinoita, joiden avulla Euroopassa on tarkoitus päästä kestävään kehitykseen, joka perustuu tasapainoiseen talouskasvuun ja hintojen vakauteen;

E.  toteaa, että perussopimuksen mukaisten kilpailuoikeudellisten periaatteiden painokkaan soveltamisen päämääränä on palvella unionin talouspolitiikan yleisten tavoitteiden saavuttamista ja hyödyttää samalla kuluttajia, työntekijöitä ja yrittäjiä sekä edistää innovointia ja kasvua valvomalla ja rajoittamalla monopoleista ja määräävistä markkina-asemista johtuvia vilpillisiä markkinakäytäntöjä siten, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus menestyä;

F.  ottaa huomioon, että kansallisten kilpailuviranomaisten riippumattomuus on erittäin tärkeää;

G.  ottaa huomioon, että kartellien vuoksi kertyy joka vuosi tappiota 181–320 miljardia euroa – noin kolme prosenttia unionin BKT:stä;

H.  ottaa huomioon, että energiakustannusten osalta unionin sisämarkkinat suoriutuvat Yhdysvaltojen markkinoita heikommin, ja hintahajonta on 31 prosenttia Yhdysvaltojen 22 prosenttiin verrattuna;

I.  ottaa huomioon, että monessa jäsenvaltiossa vakava luottolama koettelee edelleen pk-yrityksiä, joiden osuus unionin yrityksistä on 98 prosenttia ja työssäkäyvistä henkilöistä 67 prosenttia;

J.  ottaa huomioon, että verovilppi, veropetokset ja veroparatiisit maksavat EU:n veronmaksajille arviolta biljoona euroa vuodessa tulonmenetyksinä ja vääristävät kilpailua sisämarkkinoilla veroja maksavien ja maksamatta jättävien yritysten välillä;

K.  ottaa huomioon, että viime vuosina varsinkin digitaalitalouden dynamiikka ja ennen kaikkea aggressiivisista verokäytännöistä ja kansallisesta veropolitiikasta aiheutuvat kilpailun vääristymät (jotka todennäköisesti aiheuttavat sisämarkkinoille huomattavaa haittaa) ovat tuoneet kaikille markkinatoimijoille uusia haasteita ja edellyttävät komissiolta välitöntä ja kohdennettua vastausta; katsoo, että kilpailusääntöjen täytäntöönpanon valvontaa koskeva maailmanlaajuinen yhteistyö auttaa välttämään korjauskeinoihin ja täytäntöönpanotoimenpiteiden tuloksiin liittyviä epäjohdonmukaisuuksia sekä auttaa yrityksiä vähentämään sääntöjen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia;

L.  katsoo, että olemassa olevia kilpailuoikeudellisia välineitä on digitaaliajan mukanaan tuomien haasteiden vuoksi tarkistettava perusteellisesti;

M.  katsoo, että tervettä kilpailua koskevat kansainväliset lentoliikennesäännöt sekä valtio-omisteisia yrityksiä koskeva sääntely ovat puutteellisia suhteessa tiettyjen kolmansien maiden lentoyhtiöihin, jotka liikennöivät Eurooppaan ja Euroopasta ja hallitsevat tiettyjä reittejä, mikä aiheuttaa merkittävää haittaa eurooppalaisille lentoyhtiöille ja heikentää Euroopan keskuslentoasemien yhteenliitettävyyttä vähentäen siten eurooppalaisten kuluttajien valinnanvaraa;

N.  ottaa huomioon, että kilpailulla ei ole samaa vaikutusta kaikissa jäsenvaltioissa;

O.  ottaa huomioon, että kilpailupolitiikassa on otettava erityisesti huomioon kestävän kehityksen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteet;

P.  katsoo, että sosiaalinen polkumyynti on tekijä, joka vääristää sisämarkkinoita ja vahingoittaa sekä kuluttajien että työntekijöiden oikeuksia;

Q.  katsoo, että ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaan liikkuvuuden takaaminen on Euroopan kasvun perusta;

1.  suhtautuu myönteisesti komission kertomukseen, jossa korostetaan kilpailupolitiikan merkitystä unionissa, ja panee merkille, että se kattaa pääosin edellisen komission kilpailuasioista vastanneen jäsenen Almunian toimikauden;

2.  pyytää komissiota vastaisuudessa toimittamaan parlamentille alakohtaisen valmisteluasiakirjan, joka on keskeinen osa kertomusta;

3.  pitää myönteisenä, että kilpailuasioista vastaava komission jäsen Vestager aikoo toimia läheisessä yhteistyössä parlamentin kanssa kehittääkseen kilpailupolitiikkaa edelleen yhtenä Euroopan unionin keskeisistä välineistä yhteisten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi; toivoo, että komissio ei anna unionin sisäisen kilpailupolitiikan rajoittaa unionin yritysten markkinointistrategioita, jotta ne voivat kilpailla maailmanlaajuisilla markkinoilla unionin ulkopuolisten toimijoiden kanssa;

4.  korostaa, että tehokas ja uskottava kilpailupolitiikka ei saa keskittyä yksinomaan kuluttajahintojen alentamiseen vaan sen yhteydessä on myös otettava huomioon Euroopan talouden strategiset edut, kuten innovointikyky, investoinnit, kilpailukyky ja kestävä kehitys, pk-yritysten, uusien yritysten ja mikroyritysten erityiset kilpailuolosuhteet sekä korkeatasoisten työvoima- ja ympäristönormien edistäminen;

5.  kehottaa komissiota puuttumaan sosiaaliseen polkumyyntiin niin, että se saadaan kokonaan loppumaan, ja korostaa, että kilpailupolitiikan päätöksissä on otettava erityisesti huomioon sosiaaliset vaikutukset;

6.  katsoo, että digitaalitalouden erityisluonne, jolle tyypillisiä piirteitä ovat rajakustannusten väheneminen ja läheneminen nollaa sekä voimakkaat verkostovaikutukset, edistää keskittymisen voimistumista keskeisillä markkinoilla; kehottaa komissiota mukauttamaan kilpailupolitiikkaansa vastaamaan tämän alan erityispiirteitä;

7.  kehottaa komissiota saattamaan sisämarkkinat valmiiksi aloilla, jotka ovat yhä pirstoutuneet ja joita ole saatettu valmiiksi, sekä poistamaan mahdollisimman nopeasti havaitut perusteettomat markkinoiden rajoitukset ja vääristymät; kehottaa komissiota varmistamaan, että kilpailupolitiikka lujittaa samalla unionin sosiaalista yhteenkuuluvuutta;

8.  tähdentää, että kilpailuviranomaisten työn painopisteiden asettaminen ja niiden esittäminen vuoden 2014 kilpailupolitiikkaa koskevassa vuosikertomuksessa vastaavat pitkälti yhteisiä painopisteitä; havaitsee kuitenkin yksittäisillä aloilla tarvetta määrätietoisempiin toimiin ja toteaa, että ensi vuonna komission olisi ryhdyttävä niihin tarmokkaasti; korostaa, että kilpailulainsäädännön täytäntöönpanon valvonnassa on tärkeää tehdä maailmanlaajuista yhteistyötä; tukee komission aktiivista osallistumista kansainväliseen kilpailuviranomaisverkkoon;

9.  kehottaa komissiota viimevuotisen kertomuksen tapaan jälleen estämään markkinoiden liiallisen keskittymisen ja määräävän markkina-aseman väärinkäytön digitaalisten sisämarkkinoiden luomisen alalla, koska tällä varmistetaan parempi palvelutaso kuluttajille ja mahdollisuus houkuttelevampiin hintoihin;

10.  katsoo, että on ratkaisevan tärkeää taata yhtäläiset mahdollisuudet digitaalisilla markkinoilla ja torjua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä ja verosuunnittelua, ja toteaa, että nämä tavoitteet hyödyttävät viime kädessä kuluttajia;

11.  katsoo, että sähköisen hallinnon kehittäminen on tärkeä kasvua ja myös pk-yritysten osallistumista edistävä tekijä; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita hyödyntämään kaikkia julkisista hankinnoista annetussa uudessa lainsäädännössä niiden käyttöön annettuja välineitä kasvun edistämiseksi EU:ssa ja kehottaa komissiota tukemaan kaikkia sähköisen hallinnon kehittämiseen liittyviä aloitteita; korostaa lisäksi, että sähköisten hallintojärjestelmien edistäminen ja täytäntöönpano kaikissa jäsenvaltioissa edistää osaltaan sääntöjen rikkomisen tehokasta valvontaa ja avoimuuden varmistamista sekä julkisella että yksityisellä sektorilla;

12.  kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot panevat ajoissa täytäntöön EU:n uudet julkisia hankintoja koskevat säännöt, erityisesti sähköisiä hankintoja ja sähköistä hallintoa koskevat säännöt ja uudet säännöt sosiaalisten ja ympäristöä koskevien kriteerien huomioon ottamisesta ja sopimusten jakamisesta osiin innovoinnin ja reilun kilpailun edistämiseksi, pk-yritysten tukemiseksi hankintamarkkinoilla sekä parhaan vastineen takaamiseksi julkisten varojen käytössä;

13.  kehottaa komissiota edistämään entistä painokkaammin julkisten hankintojen kansainvälisten markkinoiden laajamittaista avaamista, jotta voidaan poistaa julkisten hankintojen markkinoiden avoimuuden asteessa vallitseva epäsymmetria unionin ja muiden kauppakumppanien välillä, ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon parlamentin mietinnön kansainvälisten julkisten hankintojen välinettä koskevasta komission ehdotuksesta ja sen tulevan tarkistamisen;

14.  huomauttaa, että erilaisia ainesosia sisältäviä sisämarkkinatuotteita myydään kuluttajille samalla tuotenimellä ja samassa pakkauksessa; kehottaa komissiota arvioimaan, onko tällä käytännöllä EU:n kilpailupolitiikassa kielteisiä vaikutuksia paikallisten ja alueellisten tuotteiden toimittajiin ja erityisesti pk-yrityksiin;

15.  katsoo, että komission on edelleen edistettävä kansallisten kilpailuviranomaisten lähentymistä ja niiden välisen yhteistyön parantamista EU:ssa;

16.  pitää myönteisenä kilpailun valvonnan ja digitaalisia sisämarkkinoita koskevan strategian välistä voimakasta yhteisvaikutusta erityisesti maakohtaisiin estokäytäntöihin ja lisenssisopimuksiin liittyvissä toimissa digitaalisten sisämarkkinoiden päätökseen saattamiseksi; katsoo, että energian sisämarkkinoilla tarvitaan samanlaista vuorovaikutusta, jotta voidaan poistaa esteet energian rajat ylittävältä siirtämiseltä ja perustaa energiaunioni;

17.  katsoo, että kilpailu televiestintäalalla ei ole tärkeää vain innovoinnin ja investointien edistämiseksi vaan myös kohtuullisten hintojen ja palvelujen valinnan vapauden takaamiseksi kuluttajille; kehottaa siksi komissiota turvaamaan kilpailun tällä alalla, myös taajuuksien myöntämisessä;

18.  kehottaa komissiota tutkimaan pankkialan asiakassopimusten kohtuuttomia ja laittomia lausekkeita ja käytäntöjä; kehottaa komissiota edistämään hyväksi osoittautuneiden käytäntöjen vaihtamista Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston puitteissa; vaatii komissiota vähentämään kilpailupolitiikan täytäntöönpanon aiheuttaman byrokratian määrää;

19.  katsoo, että kilpailupolitiikalla olisi oltava merkittävä osuus rahoitusmarkkinoiden tekemisessä turvallisemmiksi ja avoimemmiksi kuluttajille; pitää lisäksi myönteisinä sähköisten maksujen alalla hyväksyttyjä lainsäädäntötoimia ja erityisesti maksukorteilla tehdyistä maksuista perittäviä pankkien välisiä palkkioita koskevien enimmäismäärien käyttöönottoa;

20.  muistuttaa komissiota siitä, että kilpailupolitiikkaan kuuluu myös sellaisten hintojen sääntely, joille ei ole mahdollista määritellä helposti markkina-arvoa, kuten pankkiautomaattien provisiot;

21.  pyytää komissiota tarkastelemaan pankkiautomaattiverkostoja kilpailupoliittisesta näkökulmasta ottaen huomioon, että ne ovat verkkoinfrastruktuuri;

22.  uskoo, että olisi kiinnitettävä lisähuomiota siihen, miten eurooppalaisia yrityksiä on tuettava niiden kilpaillessa maailmanlaajuisesti muiden sellaisten eri puolilta maailmaa kotoisin olevien vastaavankokoisten yritysten kanssa, joiden ei tarvitse noudattaa samoja kilpailusääntöjä kuin eurooppalaisten toimijoiden on noudatettava kotikentällään;

23.  kehottaa komissiota varmistamaan unionin kauppa- ja kilpailupolitiikan johdonmukaisuuden sen teollisuuspolitiikan tavoitteiden kanssa; toteaa, että unionin kilpailupolitiikka ei saisi estää Euroopan johtavien teollisten toimijoiden syntymistä; pyytää tästä syystä, että kauppa- ja kilpailupolitiikalla pyrittäisiin edistämään eurooppalaisen teollisuuden kehitystä ja kansainvälistä kilpailukykyä;

24.  toteaa, että monet energiaintensiiviset alat ovat taloudellisissa vaikeuksissa ja jotkut jopa kriisissä, kuten terästeollisuus; vaatii komissiota tarkistamaan EU:n valtiontukisääntöjä energiaintensiivisten alojen osalta, takaamaan toimivan hiilivuotosuojan sekä tarjoamaan todellisia mahdollisuuksia EU:n teollisuudelle ja ennen kaikkea kaikkein heikoimmassa asemassa oleville energiaintensiivisille aloille;

Kartellimenettelyt – määräävän markkina-aseman väärinkäyttö

25.  kehottaa komissiota tehostamaan pyrkimyksiään tutkia määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä EU:n alueen kuluttajia haittaavalla tavalla;

26.  toteaa, että määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kielletty ja muodostaa vakavan kilpailuongelman;

27.  katsoo, että komissio toimii onnistuneesti kartelleja koskevien sääntöjen rikkomisen yhteydessä ja osoittaa voivansa auttaa merkittävällä tavalla sisämarkkinoiden toteuttamisessa ja yhtäläisten kilpailusääntöjen luomisessa;

28.  painottaa, että kilpailusääntöjen vastaiset käytännöt ja monopolit voivat muodostua kaupan esteiksi, jotka vääristävät kauppaa ja investointeja; kehottaa komissiota ryhtymään vapaan ja oikeudenmukaisen maailmankaupan puolesta kansainvälisiin toimiin kartellien, kilpailusääntöjen vastaisten käytäntöjen sekä oligopolien ja monopolien torjumiseksi, sillä ne haittaavat kilpailua;

29.  katsoo, että oikeushenkilöille rikkomuksista määrättäviä sakkoja koskevia voimassa olevia sääntöjä on täydennettävä määräämällä vastuussa oleville luonnollisille henkilöille vastaavia seuraamuksia; katsoo, että sakon määrällä on oltava varoittava vaikutus; pitää tärkeänä onnistunutta ilmiantamispolitiikkaa, joka on auttanut komissiota havaitsemaan kartelleja;

30.  on sitä mieltä, että oikeusvarmuus on ratkaisevan tärkeää, ja kehottaa komissiota sisällyttämään sakkoja koskevat säännöt säädökseen, kuten tapahtui kartelleja koskevassa menettelyssä;

31.  pitää kilpailupolitiikan tavanomaisia markkinamalleja mahdollisesti digitaalitalouteen sopimattomina ja hintoihin perustuvien indikaattorien käyttämistä usein epätarkoituksenmukaisena tällä dynaamisella talouden alalla; kehottaa komissiota esittämään uusien kriteerien pohjalta kattavan oikeudellisen ja taloudellisen arvioinnin nopeasti kehittyvistä markkinoista ja digitaalisten yritysten käyttämistä lyhytikäisistä liiketoimintamalleista, jotta saadaan selkeä käsitys markkinoiden rakenteesta ja suuntauksista ja voidaan toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet kuluttajien suojelemiseksi ja jotta tiedon merkitys digitaalitaloudelle ja sen markkinarakenteiden erityisluonne voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon; huomauttaa, että kun erityisesti digitaalitaloudessa määritellään asianomaisia markkinoita, on sovellettava kilpailua koskevia asianmukaisia arviointikriteerejä;

32.  korostaa, että on tärkeää suojella immateriaalioikeuksia terveen kilpailun takaamiseksi ja arvostelee maailmalaajuisesti toimivien yritysten haluttomuutta hankkia eurooppalaisten patenttien käyttämiseen tarvittavia lupia; kehottaa komissiota suojelemaan tehokkaasti standardien soveltamisen kannalta olennaisia patentteja ja valvomaan tarkasti, että patenttien käyttäjät hankkivat luvat sääntöjen mukaisesti;

33.  kehottaa komissiota tutkimaan, onko sillä, että energiayhtiöiden johtokunnissa on paljon poliitikkoja ja entisiä ministereitä, yhteyttä joidenkin jäsenvaltioiden energia-alan oligopolistisiin käytäntöihin;

34.  pitää kyseenalaisena amerikkalaista internetjätti Googlea vastaan käynnistettyjen tutkimusten pitkää kestoa sekä valitettavana sitä, että tutkimukset ovat olleet käynnissä jo vuosia ilman avoimuutta tai lopullista tulosta, koska vuoteen 2014 asti komissio epäröi osoittaa aikomustaan poistaa markkinarajoituksia; painottaa, että näin pitkäkestoinen menettely voi erityisesti dynaamisilla markkinoilla johtaa todelliseen markkinoiden puhdistumiseen ja aiheuttaa epävarmuutta kaikille osapuolille;

35.  kehottaa komissiota tutkimaan tarkasti Googlen soveltaman käytännön, jossa Android-käyttöjärjestelmän käyttö on mahdollista vain yhdessä muiden Googlen tarjoamien palvelujen kanssa ja jossa valmistajat eivät voi asentaa kilpailevia tuotteita valmiiksi; kehottaa lisäksi komissiota tarkastelemaan yksityiskohtaisesti Googlen hallitsevaa asemaa suorien hotellivarausten markkinoilla ja hakemaan sopivaa ratkaisua tähän ongelmaan; tukee komission toimia, joilla pyritään lisäämään yhteentoimivuutta ja järjestelmien välistä siirrettävyyttä kaikilla digitaalisilla aloilla ja siten välttämään yhden osapuolen täydellisen hallinnan; pitää tärkeänä, että komissiolle annetaan oikeat välineet, joilla se pystyy reaaliaikaisesti valvomaan digitaalisten markkinoiden nopeaa kehitystä;

36.  kehottaa komissiota suorittamaan ja viimeistelemään meneillään olevat kartellitutkimukset huolellisesti ja poistamaan kaikki markkinarajoitteet; pitää myönteisenä, että uusi komissaari ei antanut periksi poliittisille paineille, ja kehottaa nopeuttamaan menettelyä, jotta tuloksia voidaan saavuttaa seuraavan vuoden kuluessa; on siksi tyytyväinen, että komissio on lähettänyt Googlelle väitetiedoksiannon hintaseurantapalvelusta; kehottaa komissiota edelleen tutkimaan päättäväisesti kaikkia tutkimuksissaan havaittuja huolenaiheita, mukaan luettuina muut hakujen painottamisen alueet, koska tällä varmistetaan osaltaan tasapuoliset kilpailuedellytykset kaikille digitaalisten markkinoiden toimijoille;

37.  toteaa, että komissio voi kartelliasetuksen (EY) N:o 1/2003 8 artiklan nojalla määrätä välitoimenpiteitä tapauksissa, joissa kilpailulle voi aiheutua vakavaa ja peruuttamatonta haittaa; kehottaa komissiota tutkimaan, missä määrin tällaisia toimenpiteitä voitaisiin soveltaa pitkäkestoisiin kilpailumenettelyihin erityisesti digitaalimarkkinoilla;

38.  muistuttaa, että ˮverkon neutraaliudellaˮ tarkoitetaan periaatetta, jonka mukaan kaikkea internetliikennettä kohdellaan yhdenvertaisesti, syrjimättä, rajoituksitta ja häiriöittä riippumatta lähettäjästä, vastaanottajasta, tyypistä, sisällöstä, laitteesta, palvelusta tai sovelluksesta ja että neutraalius on äärimmäisen tärkeää, kun halutaan varmistaa, että internetpalvelujen välillä ei esiinny syrjintää ja että kilpailu on täysin taattua;

39.  korostaa, että kilpailupolitiikan tulisi perustua näyttöön, ja pitää myönteisenä, että komissio on käynnistänyt verkkokauppaa koskevan alakohtaisen tutkimuksen, jossa käsitellään rajojen yli tapahtuvan tavaroiden ja palvelujen verkkokaupan (esimerkiksi elektroniikka, vaatteet, kengät ja digitaalinen sisältö) mahdollisia esteitä;

40.  panee merkille, että Googlen tapaus on käynnistänyt yleisen keskustelun sellaisten hallitsevien internetalustojen kuten eBay, Facebook, Apple, LinkedIn, Amazon, Uber ja Airbnb vallasta ja niiden vaikutuksesta markkinoihin ja julkiseen elämään sekä tarpeesta säännellä niitä molempien suojelemiseksi; korostaa, että internetalustojen sääntelyn tavoitteena tulisi olla paremman kuluttajansuojan takaaminen siten, että samalla edelleen kannustetaan innovoimaan;

41.  kehottaa komissiota tutkimaan Googlen määräävän markkina-aseman suorien hotellivarausten alalla; korostaa, että yritys pyrkii saamaan hotellien varaajat tekemään varauksen ja maksamaan Googlen kautta mieluummin kuin ohjaamaan heidät kolmannen osapuolen matkailusivulle tai hotellin sivulle; korostaa, että tämä on mahdollisesti kiistanalaista, koska se tekee Googlesta varausmaksuja perivän verkkomatkatoimiston tai vastaavan; panee merkille, että useimmat hotellit ottaisivat varauksia mieluummin suoraan kuin kolmannen osapuolen sivuston tai käsittelypalvelun kautta; korostaa, että Google voisi käyttää määräävää asemaansa hyväkseen ja samalla heikentää kilpailijoita matkailumarkkinoilla ja siten aiheuttaa kuluttajille haittaa;

42.  pitää myönteisenä EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta​annettuun asetukseen (EY) N:o 773/2004 äskettäin hyväksyttyjä komission muutoksia ja niihin liittyviä, vahingonkorvauskanteita koskevan direktiivin johdosta annettuja tiedonantoja; pitää valitettavana, että parlamenttia ei otettu mukaan muutosten laatimiseen;

43.  korostaa kilpailupolitiikan tärkeää osuutta digitaalisten sisämarkkinoiden päätökseen saattamisessa; on samaa mieltä siitä, että kilpailupolitiikan säilyttäminen vakaana nopeasti muuttuvilla markkinoilla edellyttää perusteellista markkinoiden tuntemista; pitää siksi myönteisenä, että digitaalisia sisämarkkinoita koskevan strategian täytäntöönpanemiseksi on aloitettu sähköistä kauppaa koskevaa alakohtainen tutkimus;

Valtiontuet

44.  kehottaa komissiota perussopimusten valvojana valvomaan tarkasti, miten jäsenvaltiot panevat direktiivin täytäntöön, ja varmistamaan, että säännöksiä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkialla EU:ssa; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita sekä alue- ja kunnallishallinnon viranomaisia edistämään aktiivisesti unionin kilpailupolitiikan noudattamista ja kertomaan sen oikeusperustasta; korostaa, että on tärkeää puuttua horisontaaliseen ja vertikaaliseen valtiontukeen yhtäläisellä tavalla; pitää tarpeellisena ryhtyä toimiin, joilla lisätään tietoisuutta laittomien valtiontukien luokittelusta ja myöntämisestä kaikkialla unionissa, erityisesti kun niitä voidaan pitää kilpailun vastaisina ja protektionistisina toimina; katsoo kuitenkin, että kaukaisille tai syrjäisille alueille ja saarille olisi annettava nykyistä enemmän liikkumavaraa valtiontukisääntöjen soveltamisessa;

45.  katsoo, että erityisesti valtiontukia koskevissa menettelyissä komission on tutkittava perusteellisemmin jäsenvaltioiden toimittamat tiedot ja parannettava tietojen varmuutta, koska nykyisin ilmenee säännöllisesti yrityksiä kiertää oikeusperustaa ja oikeudellisia rajoituksia tai tehdä enemmän tai vähemmän arveluttavia kompromisseja; katsoo lisäksi, että tällaisten tutkimusten ehtona olisi oltava sen tiedostaminen, että valtioiden on varmistettava tarjonnan ja toimitusten täysi varmuus ja jatkuvuus kaikille kansalaisille strategisilla ja tärkeillä aloilla, kuten energia, liikenne ja terveydenhuolto, ja että valtioiden on varottava antamasta säännöksiä, jotka ovat haitallisia muille jäsenvaltioille tai unionille;

46.  toteaa jälleen, että EU:n rakennerahastoja ei saa käyttää tavalla, jolla tuetaan suoraan tai epäsuorasti palvelujen tai tuotannon siirtämistä toisiin jäsenvaltioihin, esimerkiksi ottamalla käyttöön odotusaika yrityksille, jotka vastaanottavat kyseisiä tukia; korostaa, että valtiontuet ovat joskus tarpeen, jotta voidaan taata yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen, mukaan lukien energia, liikenne ja televiestintä, tarjoaminen; korostaa, että valtiontuki on usein tehokkain väline varmistamaan palvelut, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä taloudellisten ja sosiaalisten olojen tukemiseksi unionin eristyneillä, kaukaisilla tai syrjäisillä alueilla ja saarilla;

47.  pitää myönteisenä, että komissio hyväksyi vuonna 2014 uudet suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle ja sisällytti ne yleiseen ryhmäpoikkeusasetukseen;

48.  pitää myönteisenä, että syrjäisten alueiden asukkaiden liikkumisen sosiaalinen tukeminen on sisällytetty ryhmäpoikkeusasetukseen, ja yhteysongelmat on nyt tunnustettu; korostaa, että syrjäisten saarialueiden yhteydet ovat myös tärkeitä, jotta voidaan säilyttää hyväksyttävä taloudellisen ja sosiaalisen aloitteellisuuden taso ja kehittää sitä säilyttämällä tärkeät liike-elämän yhteydet;

49.  pitää myönteisenä komission tutkimusta useiden jäsenvaltioiden pankkialaa hyödyttävistä laskennallisista verosaamisista ja -hyvityksistä (DTA/DTC:t); katsoo, että DTA/DTC:t olisi hyväksyttävä valtiontukea koskevissa ehdoissa takautuvasti, jos ne liittyvät nimenomaisiin ehtoihin, jotka koskevat reaalitalouden kohteiden rahoittamista;

50.  kehottaa jälleen komissiota tutkimaan, onko pankkiala kriisin alusta lähtien hyötynyt implisiittisistä tuista ja valtiontuesta epätavanomaisen maksuvalmiustuen kautta;

51.  on tyytyväinen riskirahoituksen valtiontukea koskevien uusien suuntaviivojen käyttöönottoon, jotta varsinkin pieniä ja keskisuuria yrityksiä, innovatiivisia midcap-yrityksiä ja uusyrityksiä voidaan tukea tehokkaammin, koska ne ovat kokonsa vuoksi huomattavan epäedullisessa asemassa;

52.  on tyytymätön siihen, että erityisesti kilpailua vääristävistä verotusmalleista voi aiheutua merkittäviä ongelmia keskisuurille yrityksille ja myös useille jäsenvaltioille, joissa ei sovelleta kyseisiä verotusmalleja;

53.  pitää myönteisenä komission aloitetta siitä, että valtiontukea koskevia sääntöjä nykyaikaistettaessa laaditaan uudet suuntaviivat, joilla selvennetään, mitä valtiontuella tarkoitetaan verotuksen alalla ja asianmukaisten siirtohinnoittelun alalla;

54.  pyytää komissiota tekemään erillisen tutkimuksen, jossa arvioidaan, estävätkö EU:n valtiontukisäännökset eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn lujittamista ja vahvistamista suhteessa maailmanlaajuisiin kilpailijoihin erityisesti valtion hankintamekanismien osalta ja myös äskettäin tehty Tyynenmeren kumppanuussopimus (TPP) huomioon ottaen;

Yrityskeskittymien valvonta

55.  toteaa, että toistaiseksi yrityskeskittymien ja yritysostojen arviointi on toteutettu digitaalitaloudessa pääsääntöisesti osallistuvien yritysten liikevaihdon perusteella, ja pitää tätä riittämättömänä; korostaa, että yrityksellä voi olla suuri asiakaspiiri ja siksi merkittäviä tietomääriä ja suuri markkinavoima, vaikka sen liikevaihto olisi pieni ja toiminnan aloittamiseen liittyvät tappiot suuret, kuten käy ilmi komission ilman ehtoja hyväksymästä yrityskaupasta, jossa Facebook osti WhatsAppin;

56.  katsoo, että joillakin talouselämän aloilla ja ennen kaikkea digitaalitaloudessa on hintaperusteisten lähestymistapojen, markkinaosuuksien ja liikevaihdon lisäksi ryhdyttävä soveltamaan muita kriteereitä, koska yrityssulaumiin voi usein liittyä markkinarajoituksia;

57.  katsoo, että etenkin digitaalitaloudessa ja kuluttajansuojan alalla yleisiä kilpailusääntöjä on ajanmukaistettava markkinarealiteettien mukaisiksi ja yrityskeskittymien arviointiin on otettava uusia lisäperusteita, kuten kauppahinta, mahdolliset markkinoille pääsyn esteet, tietojen suuri merkitys, tietoihin pääsy, alustojen erityisominaisuudet ja niihin liittyvät verkkovaikutukset, mutta huomioon on otettava myös, onko kyseisen alan kilpailu luonteeltaan maailmanlaajuista vai ei; kehottaa komissiota ottamaan tässä yhteydessä huomioon varsinkin digitaalitalouden yritysten liiketoimintamallin sekä mahdolliset markkinoille pääsyn esteet, kuten alustojen välinen vaihdeltavuus ja tietojen siirrettävyys;

58.  kehottaa komissiota selvittämään, voisivatko sellaiset itsenäiset vähittäiskauppiaat, jotka kuitenkin saavat kilpailulainsäädännön mukaan toimia yhdessä fyysisten liikkeidensä välityksellä, myös tehdä yhteisiä tarjouksia sähköisen kaupankäynnin alalla;

59.  katsoo, että markkinavoiman virheellinen arviointi yhdistettynä nykyiseen markkinoiden määrittelyyn haittaa usein erityisesti eurooppalaisia yrityksiä globalisaation ja dynaamisten digitaalisten markkinoiden aikakaudella; kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleenarviointia sulautuma-asetuksen yhteydessä;

60.  on huolestunut siitä, että markkinoiden määrittelyä koskevia kysymyksiä tarkastellaan usein rajallisesta kansallisesta näkökulmasta, kun taas markkinoiden kansainvälistymiseen ei kiinnitetä riittävää huomiota, kuten yrityskeskittymiä koskevan asetuksen tapauksessa;

Rahoitustuet ja verot

61.  korostaa vuosittaisen kilpailukertomuksensa mukaisesti viidettä kertaa, että rahoitusalan väliaikaiset valtiontuet olivat tarpeen maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän vakauttamiseksi mutta pankkiunionin loppuun saattamisen jälkeen niitä on nopeasti vähennettävä tai ne on poistettava kokonaan ja arvioitava uudelleen; painottaa, että sellaisia rahoituslaitoksia, jotka ovat edelleen liian suuria kaatumaan, koskevien, epäsuorien takuiden muodossa olevien tukien poistaminen on edelleen toteutettava pikaisesti, jotta rahoitusalan toimintaedellytyksiä saadaan tasoitettua ja jotta suojellaan veronmaksajia, joiden suhteen on varmistettava, että tämä ei aiheuta yksityisille oikeushenkilöille ansiottomia voittoja tai etuisuuksia; korostaa valtiontukia koskevan rajoittavan lähestymistavan merkitystä;

62.  korostaa, että reilu verokilpailu on välttämätöntä sisämarkkinoiden eheyden, julkisen talouden kestävyyden ja tasapuolisten ja kilpailukykyisten toimintaedellytysten kannalta;

63.  katsoo, että jäsenvaltioiden väliset huomattavat erot valtiontukien käytössä viime vuosina rahoitusalalla saattavat johtaa kilpailun vääristymiseen tällä alalla; kehottaa komissiota selkeyttämään sääntöjä ja menettelyjä, joiden mukaisesti valtiontuki on mahdollista hyväksyä rahoitusalalla; katsoo, että viimeistään pankkiunionin loppuun saattamisen aikaan pankkisektorin valtiontukia on vähennettävä, jolloin on huolehdittava siitä, että sääntelyllä ei vääristetä kilpailua suurten pankkien eduksi ja että pk-yritysten saatavilla on riittävästi luottoa;

64.  katsoo, että komission olisi harkittava mahdollisuutta yhdistää pankkien valtiontukeen pk-yrityksille myönnettävien luottojen ehto;

65.  kehottaa komissiota laatimaan pienempää mutta paremmin kohdennettua valtiontukea varten etenemissuunnitelman, jolla pyritään vähentämään valtiontukea veroja alentamalla ja kannustamalla pikemminkin uusia yrityksiä ja tervettä kilpailua kuin tukemalla vanhoja ja vakiintuneita rakenteita;

66.  korostaa, että kun käytetään valtiontukea yleishyödyllisten palvelujen edistämiseksi, kansalaisten etu on tärkeä eivätkä nykyiset yritykset ja julkiset laitokset;

67.  kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti ehtoja, joita EKP ehdottaa uusien pankkitoimilupien myöntämiselle sen varmistamiseksi, että luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset ilman suuria esteitä markkinoille pääsylle; uskoo vahvasti, että ottaen huomioon pankkialan voimakkaan keskittymisen joissakin jäsenvaltioissa kuluttajat ja pk-yritykset hyötyisivät pankkiyksiköiden suuremmasta määrästä;

68.  korostaa unionin valtiontukisääntöjen keskeistä merkitystä monikansallisten yritysten harjoittaman veronkierron torjunnassa;

69.  pitää myönteisenä komission selvityksiä epärehellisestä verokilpailusta tiettyjen yhtiöiden hyväksi ja laittomien valtiontukien vuoksi, jotka käynnistettiin vuonna 2014 useissa jäsenvaltioissa ja jotka laajennettiin kaikkiin 28 EU-maahan vuonna 2015; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita toimittamaan komissiolle hyvissä ajoin ja viivyttelemättä kaikki tiedot verotuskäytännöistään ja viimeinkin noudattamaan velvoitettaan, jonka mukaan niiden on ilmoitettava komissiolle ja parlamentille yksityiskohtaisesti kaikista erityisjärjestelyistä, joilla saattaa olla vaikutusta muihin jäsenvaltioihin ja pk-yrityksiin;

70.  panee merkille, että komissio on viimeisimpien valtuuksien mukaisesti aloittanut hyvin vähän tutkimuksia mahdollisista verotukseen liittyvistä valtiontukitapauksista huolimatta perustelluista epäilyistä, joita on tuotu julki tällä välin; kehottaa komissiota käyttämään nykyisten tutkimusten tuloksia siihen, että laaditaan entistä tarkemmat ja tehokkaammat suuntaviivat verotukseen liittyville valtiontuille, ja käyttämään täysimääräisesti EU:n kilpailusääntöjen mukaisia valtuuksiaan haitallisten verotuskäytäntöjen torjumiseksi ja määräämään seuraamuksia jäsenvaltioille ja yrityksille, joiden havaitaan sekaantuneen tällaisiin käytäntöihin; kehottaa komissiota samalla erittelemään ne veropoliittiset toimenpiteet, jotka eivät ole johdonmukaisia valtiontukipolitiikan kanssa;

71.  katsoo, että yritysten välisen terveen kilpailun varmistamiseksi komission asetuksen (EU) N:o 651/2014 mukaisesti tilapäisestä tai pysyvästä haitasta kärsivillä alueilla sijaitsevia yrityksiä olisi tuettava ja lisää joustavuutta olisi myönnettävä alueille, jotka kärsivät vakavista taloudellisista ongelmista, kuten lähentymistä ja kilpailukykyä koskevien tavoitteiden piiriin kuuluvat alueet ja saaristoalueet;

72.  pitää valitettavana, että vain rajallinen määrä vilpilliseen verokilpailuun liittyviä valtiontukitapauksia on tutkittu vuodesta 1991 lähtien, ja korostaa, että on varmistettava laajamittainen tiedonsaanti, jotta voidaan aloittaa lisää tutkimuksia epäilyttävistä tapauksista; korostaa pelkäävänsä, että komission asiasta vastaavien yksiköiden nykyiset rajalliset resurssit saattavat haitata niiden kykyä käsitellä merkittävästi suurempia tapausmääriä;

73.  korostaa, että valtiontukia koskevilla menettelyillä ei yksinään kyetä kokonaan lopettamaan useissa unionin jäsenvaltioissa vallitsevaa epärehellistä verokilpailua; katsoo, että vuosi ”Lux Leaks -paljastusten” jälkeen tarvitaan muita konkreettisia tuloksia, joita ovat yhteinen yhtenäistetty yhtiöveropohja, arvonlisäverodirektiivin tarkistaminen petosten estämiseksi, kansainvälisesti toimivien suuryritysten velvollisuus ilmoittaa julkisesti ja maakohtaisesti liikevaihtonsa ja voittonsa sekä jäsenvaltioiden kehottaminen lisäämään verotuskäytäntöjensä avoimuutta ja ottamaan käyttöön vastavuoroiset ilmoitusvelvollisuudet;

74.  katsoo, että yksittäisten jäsenvaltioiden tähänastiset verokäytännöt vaarantavat vakavasti EU:n sisämarkkinat ja että erityisesti kansainvälisten suuryritysten on osallistuttava oikeudenmukaisesti ja kohtuullisesti EU:n jäsenvaltioiden rahoitukseen ja että on tutkittava edelleen laajalle levinneitä ja haitallisia verotuskäytäntöjä ja verotuspäätöksiä, joiden seurauksena on yhtiöveropohjan mureneminen ja aggressiivinen verosuunnittelu Euroopassa; pitää myönteisenä uuden TAXE-erityisvaliokunnan perustamista;

75.  katsoo, että terve verokilpailu kuuluu unionin sisämarkkinoiden perusosatekijöihin mutta jäsenvaltioiden pääasiallisen toimivallan ulkopuolinen epärehellinen verokilpailu on estettävä esimerkiksi yhtenäisten verokantojen, veroviranomaisten välisen tietojenvaihdon ja pääomien liikkeitä säätelevän oikeuden myöntämisen avulla, jos tämä on oleellista unionin verotusjärjestelmän toiminnan kannalta; katsoo, että yhteisen yhtiöveropohjan käyttöönotto lisäisi järjestelmän avoimuutta; katsoo myös, että yhtenäistämisestä voidaan säätää myöhemmin eikä sen pidä estää yhteisen yhtiöveropohjan nopeaa käyttöönottoa;

76.  korostaa, että sisämarkkinoilla vain yhdessä maassa liiketoimintaa harjoittavat uudet tulokkaat ja pk-yritykset ovat huonommassa asemassa kuin monikansalliset yritykset, jotka voivat siirtää voittoja tai harjoittaa aggressiivisen verosuunnittelun muita muotoja vain niiden käytettävissä olevien eri päätösten ja välineiden avulla; panee huolestuneena merkille, että näin saavutettu kevyempi verotus, kaikkien muiden asioiden pysyessä muuttumattomana, antaa monikansallisille yhtiöille suuremmat voitot verojen jälkeen ja luo niille näin paremmat toimintaedellytykset sisämarkkinoilla kuin niiden kilpailijoille, jotka eivät voi käyttää aggressiivista verosuunnittelua ja jotka maksavat veronsa siellä, missä niiden voitotkin syntyvät; korostaa, että haitallisten verotuskäytäntöjen edistäminen perustamalla yhdenmiehen rajavastuuyhtiö, jonka säännöissä todetaan nimenomaisesti, että sillä on mahdollista olla kaksi eri kotipaikkaa (rekisteröity toimisto yhdessä paikassa ja hallinnollinen päätoimipaikka toisessa), on väärä lähestymistapa EU:lle;

77.  korostaa, että komissiolle on tietenkin taattava pääsy jäsenvaltioiden veroviranomaisten välillä vaihdettaviin, kilpailuoikeudellisesti tärkeisiin tietoihin;

78.  katsoo, että verosuunnittelu voi haitata tervettä kilpailua; kehottaa komissiota mukauttamaan kiinteän toimipaikan määritelmää niin, että yhtiöt eivät voi keinotekoisesti välttää veronalaista läsnäoloa jäsenvaltioissa, joissa niillä on taloudellista toimintaa; korostaa, että tässä määritelmässä olisi myös puututtava digitaalialan erityistilanteisiin, jotta täysin aineetonta toimintaa harjoittavilla yrityksillä katsotaan olevan pysyvä toimipaikka jäsenvaltiossa, jos ne ovat digitaalisesti merkittävästi läsnä kyseisen maan taloudessa;

79.  korostaa, että komission on kilpailusääntöjä käsitellessään nähtävä sisämarkkinat yhtenä markkinana eikä lukuisina paikallisina tai kansallisina markkinoina;

80.  ottaa huomioon, että veropetosten ja veronkierron määräksi arvioidaan tutkimuksissa vuosittain biljoona (1 000 000 000 000) euroa, joten jäsenvaltioiden on viimein ryhdyttävä toimiin tämän käytännön rajoittamiseksi; katsoo, että veropetosten ja veronkierron vähentäminen on ensisijaisen tärkeää valtiontalouden lujittamisen edistämisessä; suhtautuu myönteisesti G20-maiden valtiovarainministerien äskettäin hyväksymiin uusiin sääntöihin, jotka OECD laati veropohjan rapautumisesta ja voitonsiirrosta ja jolla parannetaan avoimuutta, suljetaan porsaanreikiä ja rajoitetaan veroparatiisien käyttöä; katsoo, että EU:n on yhdentymisasteensa huomioon ottaen mentävä OECD:n BEPS-ehdotuksia pidemmälle sääntöjen koordinoinnissa ja lähentämisessä, jolla on tarkoitus estää kaikenlainen haitallinen verokilpailu sisämarkkinoilla; korostaa kuitenkin, että OECD:n menettelytapa perustuu edelleen ei-sitoviin välineisiin ja että sisämarkkinoiden tarpeisiin vastaamiseksi sen toimia on täydennettävä luomalla unionin tason säädöspuitteet esimerkiksi sellaisen veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen estämistä koskevan direktiivin muodossa, joka olisi OECD:n BEPS-aloitetta kauaskantoisempi aloilla, joita ei ole katettu riittävässä määrin; kehottaa arvioimaan veronkierron ja veropetosten taloudellisia, rahoituksellisia ja kilpailuun liittyviä vaikutuksia;

81.  katsoo, että koska verokäytännöt ovat joissakin jäsenvaltioissa epärehellisiä, sisämarkkinapolitiikan ja kilpailupolitiikan on käytävä käsi kädessä, jotta tuotot voidaan jakaa oikeudenmukaisesti ja estää niiden siirtäminen yksittäisiin jäsenvaltioihin tai EU:n ulkopuolelle verotuksen minimoimiseksi;

82.  korostaa, että kattava, avoin ja tehokas verotietojen vaihto on aggressiivisen verosuunnittelun estämisen tärkein edellytys; korostaa samalla, että verojärjestelmien yksinkertaistaminen jäsenvaltioiden tasolla lisäisi merkittävästi verotuksen avoimuutta ja selkeyttä;

83.  suhtautuu myönteisesti kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen aikomukseen muuttaa valtiontukien valvontaa kaikille oikeudenmukaisen verorasituksen aikaan saamiseksi; edellyttää, että ennen tätä muuttamista laaditaan varauksettomasti kattava kartoitus, ja kehottaa jäsenvaltioita luovuttamaan parlamentille kaikki pyydetyt asiakirjat ja lopettamaan nykyisen saartomentaliteetin, joka estää edistymisen tällä alalla pitäen mielessä, että eri jäsenvaltioiden on vastattava erilaisiin politiikan vaatimuksiin maantieteellisen sijaintinsa, kokonsa, fyysisten ja muiden varojensa sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tilan perusteella, ja kehottaa tarkistamaan verotusta koskevia valtiontuen suuntaviivoja siten, että ne kattavat päätöksiä ja siirtoja vakavammat tapaukset epäterveen kilpailun alalla;

84.  kehottaa komissiota antamaan lähitulevaisuudessa yksityiskohtaisia suuntaviivoja verotusta koskevista valtiontuista ja siirtohinnoittelusta; korostaa, että tällaiset suuntaviivat ovat osoittautuneet muilla aloilla hyvin tehokkaiksi sellaisten käytäntöjen poistamiseksi ja ehkäisemiseksi jäsenvaltioissa, jotka eivät ole unionin valtiontukisääntöjen mukaisia; toteaa, että kyseiset suuntaviivat ovat tehokkaita vain, jos ne ovat hyvin yksityiskohtaisia, myös kun on kyse määrällisistä kynnysarvoista;

85.  kehottaa komissiota harkitsemaan vakaviin laittomiin valtiontukiin liittyvien seuraamusten käyttöönottoa joko asianomaista valtiota tai yritystä vastaan;

86.  kehottaa komissiota lisäkannustimen tarjoamiseksi muuttamaan nykyisiä sääntöjä viipymättä, jotta verotukseen liittyvän EU:n valtiontukisääntöjen rikkomisen seurauksena takaisin perityt määrät voitaisiin palauttaa veropohjan rapautumisesta kärsineille jäsenvaltioille tai EU:n talousarvioon eikä nykyiseen tapaan sille jäsenvaltiolle, joka on myöntänyt laittomasti verotukseen liittyvää valtiontukea, koska tällainen sääntö kannustaisi verojen välttelyyn; kehottaa komissiota käyttämään kilpailulainsäädännön mukaista toimivaltaansa täysimääräisesti haitallisten verokäytäntöjen torjumiseksi;

87.  kehottaa estämään EU:n lainsäädäntöpuitteissa aggressiivisen verosuunnittelun ja verojen välttelyn aiheuttaman kilpailun vääristymät; suosittelee yhdenvertaisten toimintaedellytysten luomiseksi ottamaan käyttöön automaattisen pakollisen veropäätösten vaihtomenettelyn, yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan ja takeet siitä, että voittoja ei viedä EU:sta verottamatta;

Kilpailu globalisaation aikakaudella

88.  korostaa, että kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä, jotta kilpailuoikeuden periaatteita voidaan soveltaa tehokkaasti globalisaation aikakaudella; kehottaa siksi komissiota tehostamaan kansainvälistä yhteistyötä kilpailuoikeutta koskevissa kysymyksissä; korostaa, että kilpailuoikeutta koskevat sopimukset, jotka mahdollistavat tapauksia tutkivien kilpailuviranomaisten välisen tietojenvaihdon, voisivat erityisen tehokkaasti edistää kansainvälistä yhteistyötä kilpailuoikeutta koskevissa kysymyksissä;

89.  katsoo, että transatlanttisessa kauppa- ja investointikumppanuudessa (TTIP) ja kaikissa muissa kansainvälisissä kauppa- ja investointisopimuksissa olisi oltava vahva kilpailua koskeva osa;

90.  tähdentää, että kauppakumppaneiden olisi voitava hyötyä kaupan alan kasvavasta kilpailusta, yksityisen sektorin investoinneista, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien yhteydessä tehtävät investoinnit mukaan luettuina, sekä kuluttajien vaurauden kasvusta;

91.  korostaa, että unionin olisi tehostettava toimiaan kauppasopimusten täytäntöönpanon valvonnan alalla voidakseen arvioida muun muassa, noudatetaanko kilpailusääntöjä ja pannaanko kauppakumppanien tekemät sitoumukset täydellisesti täytäntöön ja noudatetaanko niitä;

92.  kehottaa komissiota käyttämään kauppapolitiikkaa keinona luoda globaalit kilpailupolitiikkaa koskevat säännöt, jotta lukuisat yhä esiintyvät kaupan esteet voidaan poistaa; pitää ihanteellisena ratkaisuna, että pitkän aikavälin tavoitteeksi otetaan WTO:n piirissä tehtävä kilpailusääntöjä koskeva monenvälinen sopimus;

93.  kannattaa YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) ja OECD:n kilpailupolitiikkaa koskevia aloitteita ja niiden pyrkimyksiä parantaa kilpailupolitiikan alan maailmanlaajuista yhteistyötä;

94.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisia osallistumaan aktiivisesti kansainväliseen kilpailuverkostoon;

95.  vaatii toimia, joilla varmistetaan, että kaikki kolmansista maista tuotavat tuotteet ovat unionissa noudatettavien ja kansainvälisillä markkinoilla tunnustettujen ympäristö-, terveys- ja sosiaalinormien mukaisia, jotta eurooppalaisia teollisuustuottajia voidaan suojella vilpilliseltä kilpailulta;

96.  kehottaa komissiota tukemaan kehitysmaita niiden pyrkimyksissä edistää rehellistä kilpailua; kehottaa komissiota kehittämään edelleen yhteistyötä varsinkin kehittyvien talouksien kilpailuviranomaisten kanssa sekä varmistamaan, että käytettävissä on asianmukaiset suojatoimet;

97.  toteaa, että resurssien, kuten energianlähteiden, yhtäläinen saatavuus on ratkaisevan tärkeää maailmanmarkkinoiden rehellisen kilpailun kannalta; korostaa tässä yhteydessä kohtuuhintaisen ja kestävän energian merkitystä sekä toimitusvarmuutta kauppasopimuksissa;

Kilpailu eri aloilla

98.  kehottaa komissiota julkistamaan elintarviketuotannon, energian, liikenteen ja median alojen kilpailukäytäntöjä koskevien meneillään olevien tutkimusten tulokset;

99.  suhtautuu myönteisesti uusiin lentoyhtiöiden ja lentoasemien valtiontukia koskeviin suuntaviivoihin EU:ssa osana valtiontukien nykyaikaistamista koskevaa komission ohjelmaa; kehottaa komissiota kiireellisesti vahvistamaan kansainvälisissä sopimuksissa samanlaiset säännöt tuetuille kolmansien maiden lentoyhtiöille, jotka liikennöivät EU:hun ja EU:sta, jotta voidaan varmistaa terve kilpailu EU:n ja kolmansien maiden liikenteenharjoittajien välillä;

100.  kehottaa komissiota kannustamaan Euroopan kilpailuviranomaisten verkon kautta tapahtuvaa hyvien käytäntöjen vaihtoa keinona vastata huolestuneisuuteen, jota on esitetty jakelijoiden yhteenliittymistä, joihin liittyviä tapauksia jäsenvaltioiden asiasta vastaavilla viranomaisilla on tutkittavanaan useita; kehottaa tarkastelemaan näissä keskusteluissa kansallisen ja unionin tason välisiä toimia;

101.  kannustaa Euroopan kilpailuviranomaisten verkostoa keskustelemaan kasvavasta jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla vähittäismyyntiliikkeitä ostavien liittoumien verkostosta;

102.  kehottaa komissiota kehittämään vaiheittain EU:n kilpailupuitteita, joihin sisällytetään Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n elintarvike- ja maatalousjärjestelmien kestävyysarviointia mittaavien SAFA-indikaattoreiden valvonta Euroopan elintarvikeketjussa, oikeudenmukainen hinnoittelu ja avoimet sopimukset (S.2.1.1.) ja tavarantoimittajien oikeudet (S.2.2.1) mukaan luettuina;

103.  kehottaa perustamaan elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden hintoja alkuperämaassa ja määräpaikassa tarkkailevan eurooppalaisen seurantakeskuksen; kiinnittää huomiota Espanjan tuottaja-kuluttajaindeksiin (IPOD) mahdollisena mallina, jolla valvotaan mahdollisia viljelijöihin ja kuluttajiin kohdistuvia vähittäismyyjien väärinkäytöksiä;

104.  kehottaa ryhtymään elintarvikeketjussa sitoviin toimiin sellaisia vähittäismyyjiä vastaan, jotka vahingoittavat viljelijöitä ja kuluttajia;

105.  on erityisen huolestunut tilanteesta maitoalalla, jossa vähittäismyyjät ovat asettaneet hinnat selvästi kustannuksia alhaisemmiksi kiintiöjärjestelmän päätyttyä;

Kilpailupolitiikan demokraattinen vahvistaminen

106.  pitää myönteisenä kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen säännöllistä vuoropuhelua parlamentin kanssa mutta katsoo, että oikeus tulla kuulluksi keskeisissä periaatteellisissa kysymyksissä ei ole riittävä;

107.  toteaa, että parlamentti osallistuu kilpailulainsäädännön kyseessä ollessa yleensä vain kuulemismenettelyyn ja että sen vaikutusmahdollisuudet ovat siksi komissioon ja neuvostoon verrattuna rajalliset;

108.  on tyytyväinen komission kilpailuasioista parlamentin kanssa käymään säännölliseen vuoropuheluun; vaatii jälleen, että perustavanlaatuiset lainsäädäntöperiaatteet ja ‑suuntaviivat hyväksytään yhteispäätösmenettelyssä; katsoo, että Euroopan parlamentin ja EU:n kilpailuviranomaisten välistä meneillään olevaa vuoropuhelua olisi edelleen tehostettava erityisesti parlamentin aikaisempina vuosina esittämien vaatimusten arvioimiseksi ja täytäntöön panemiseksi; katsoo, että komission kilpailun pääosaston riippumattomuus on hyvin tärkeää, jotta se voi menestyksekkäästi saavuttaa tavoitteensa; kehottaa komissiota siirtämään kilpailun pääosastolle riittävästi taloudellisia resursseja ja henkilöresursseja; vaatii erityisesti erottamaan tiukasti toisistaan suuntaviivoja laativat yksiköt ja ne yksiköt, jotka vastaavat kyseisten suuntaviivojen soveltamisesta konkreettisiin tapauksiin;

109.  katsoo, että sillä olisi oltava yhteispäätösoikeudet kilpailupolitiikassa; pitää valitettavana, että SEUT-sopimuksen 103 ja 109 artiklan mukaan parlamenttia on vain kuultava; katsoo, että tätä demokratiavajetta ei voida hyväksyä; ehdottaa, että tähän vajeeseen puututaan mahdollisimman pian toimielinten välisillä kilpailupolitiikan alan järjestelyillä ja että se korjataan seuraavan perussopimusten muutoksen yhteydessä;

110.  vaatii parlamentille yhteispäätösvaltuuksia kilpailupolitiikan alalla varsinkin silloin, kun on kyse perustavanlaatuisista säädöksistä ja sitovista suuntaviivoista, ja pitää valitettavana, että tätä unionin politiikan alan demokraattista ulottuvuutta ei vahvistettu perussopimuksia viimeksi tarkistettaessa; kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia perussopimusten tarkistamiseksi siten, että tavallisen lainsäätämisjärjestyksen soveltamisalaa laajennetaan koskemaan myös kilpailuoikeutta;

111.  kehottaa komissiota ottamaan parlamentin paremmin mukaan alakohtaisiin tutkimuksiin siten, että samalla säilytetään sidosryhmien toimittamien tiettyjen tietojen luottamuksellisuus; kehottaa käyttämään vastedes neuvoston asetusten perustana sisämarkkinoita koskevaa SEUT:n 114 artiklaa, jotta ne voidaan hyväksyä yhteispäätösmenettelyssä, mikäli toivottu perussopimuksen muutos viivästyy; korostaa, että vahingonkorvausdirektiiviin liittyvä työskentely voi toimia mallina tulevalle, kilpailuoikeudellisissa kysymyksissä tehtävälle toimielinten väliselle yhteistyölle; kehottaa komission jäsentä jatkamaan Euroopan parlamentin asiasta vastaavien valiokuntien sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan kilpailua käsittelevän työryhmän kanssa aloitettua vuoropuhelua;

112.  katsoo, että komission olisi vastaisuudessakin toteutettava kilpailupolitiikan kehittämistä koskevista parlamentin ehdotuksista tulos- ja tavoitesuuntautunut julkinen arviointi ja että arviointien olisi tapahduttava nopeasti ja ne olisi julkistettava;

113.  painottaa, että komission kilpailun pääosaston olisi tulevassa työssään otettava asianmukaisesti huomioon parlamentin kilpailupolitiikasta antamissa mietinnöissä esittämät näkemykset;

114.  katsoo, että kaikki vuoropuhelun käytössä olevat ja hyväksi havaitut muodot olisi säilytettävä

o
o   o

115.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja kansallisille kilpailuviranomaisille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0051.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0576.
(3)http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2015/563438/IPOL_STU(2015)563438_EN.pdf
(4)http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.ten-opinions.36372
(5)http://ec.europa.eu/competition/ecn/food_report_en.pdf
(6)EUVL C 200, 28.6.2014, s. 1.


Kulttuurienvälisen vuoropuhelun, kulttuurisen monimuotoisuuden ja koulutuksen merkitys EU:n perusarvojen edistämisessä
PDF 196kWORD 91k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. tammikuuta 2016 kulttuurienvälisen vuoropuhelun, kulttuurisen monimuotoisuuden ja koulutuksen merkityksestä EU:n perusarvojen edistämisessä (2015/2139(INI))
P8_TA(2016)0005A8-0373/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 ja 21 artiklan sekä 27 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 165 ja 167 artiklan sekä 17 artiklan, jonka mukaan unionin on kunnioitettava kirkkojen ja uskonnollisten yhdistysten tai yhdyskuntien sekä elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemaa, joka niillä on kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja tunnustettava niiden identiteetti ja erityinen tehtävä sekä käytävä avointa ja säännöllistä vuoropuhelua niiden kanssa,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 10, 11 ja 22 artiklan sekä sen johdannon,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja erityisesti sen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 2 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuurista ja kehityksestä 20. joulukuuta 2010 annetun Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselman,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhatjulistuksen (2000) ja erityisesti otsikon ”Ihmisoikeudet, demokratia ja hyvä hallinto” alaiset kohdat,

–  ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW) (1979),

–  ottaa huomioon vuonna 2005 tehdyn Unescon yleissopimuksen kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä (Unescon yleissopimus),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (1948) ja erityisesti sen 16 artiklan sekä YK:n julistuksen uskontoon tai vakaumukseen perustuvan kaikkinaisen suvaitsemattomuuden ja syrjinnän poistamisesta,

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2012 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 67/179 ja 22. maaliskuuta 2013 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 22/20,

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 neuvostolle antamansa suosituksen luonnoksesta EU:n suuntaviivoiksi uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämisestä ja suojelemisesta(1) sekä ulkoasiainneuvoston 24. kesäkuuta 2013 hyväksymät EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämisestä ja suojelemisesta,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1983/2006/EY Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodesta (2008)(2),

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2008 annetut neuvoston päätelmät kulttuurisen monimuotoisuuden ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämisestä unionin ja sen jäsenvaltioiden ulkosuhteissa(3),

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 ulkoasiainneuvostossa hyväksytyn ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategisen kehyksen ja toimintasuunnitelman (11855/2012),

–  ottaa huomioon kulttuurienvälisestä vuoropuhelusta 7. toukokuuta 2008 annetun Euroopan neuvoston valkoisen kirjan ”Living Together As Equals in Dignity”,

–  ottaa huomioon kulttuuria kansainvälistyvässä maailmassa koskevan Euroopan toimintasuunnitelman (COM(2007)0242), jolla pyritään edistämään tietoisuutta kulttuurisesta monimuotoisuudesta ja EU:n arvoista, kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävää vuoropuhelua ja hyvien käytäntöjen vaihtoa,

–  ottaa huomioon vuonna 2014 laaditun kulttuuria EU:n ulkosuhteissa koskevan valmistelutoimen tulokset ja jatkotoimet,

–  ottaa huomioon vapaakauppasopimuksen mallin liitteenä olevan kulttuuriyhteistyötä koskevan pöytäkirjan(4),

–  ottaa huomioon Pariisissa 17. maaliskuuta 2015 pidetyssä EU:n opetusministereiden epävirallisessa kokouksessa annetun Pariisin julistuksen kansalaisuuden sekä vapauden, suvaitsevaisuuden ja syrjimättömyyden yhteisten arvojen edistämisestä koulutuksen avulla (8496/15),

–  ottaa huomioon Luxemburgissa vuonna 2015 pidetyssä Euroopan nuorisokokouksessa annetut puheenjohtajakolmikon lopulliset yhteiset suositukset, joissa otettiin huomioon jäsennelty vuoropuhelu, jonka tavoitteena oli lisätä nuorten poliittista osallistumista demokraattiseen toimintaan Euroopassa, ja joissa parlamenttia kehotettiin edistämään arvoihin perustuvaa koulutusta ja aktiivista kansalaiskasvatusta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A8-0373/2015),

A.  toteaa, että Eurooppa on kulttuurisesti, sosiaalisesti, kielellisesti ja uskonnollisesti valtavan monimuotoinen; toteaa tässä yhteydessä, että yhteiskuntiamme yhdistävät yhteiset arvot, kuten vapaus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja syrjimättömyys, demokratia, ihmisoikeudet, oikeusvaltio, suvaitsevaisuus ja solidaarisuus, ovat erittäin tärkeitä Euroopan tulevaisuudelle;

B.  toteaa, että koska kulttuurienvälinen vuoropuhelu ei ole oikeudellinen käsite, sitä ei säännellä kansallisella, EU:n tai kansainvälisellä lainsäädännöllä, vaan se rakentuu kansainvälisille kehyksille, joilla pyritään suojelemaan ihmisoikeuksia ja kulttuurista monimuotoisuutta;

C.  toteaa, että kulttuurienvälinen vuoropuhelu määriteltiin alustavasti eri tutkimuksissa ja päätelmissä Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuonna (2008) prosessiksi, joka kattaa avoimen ja kunnioittavan keskustelun tai vuorovaikutuksen sellaisten yksilöiden, ryhmien ja organisaatioiden välillä, jotka eroavat toisistaan kulttuuriselta taustaltaan tai maailmankatsomukseltaan; toteaa, että sen tavoitteena on kehittää eri näkökulmien ja käytäntöjen parempaa ymmärtämystä, lisätä osallistumista sekä valinnanvapautta ja kykyä tehdä valintoja, edistää tasa-arvoa ja parantaa luovia prosesseja;

D.  toteaa, että on tärkeää tarjota tarvittavat resurssit, erityisesti taloudelliset resurssit, joiden avulla voidaan asettaa etusijalle sellaisten ohjelmien rahoitus, jotka on laadittu edistämään kulttuurienvälistä vuoropuhelua ja kansalaisten välistä vuoropuhelua, jotta voidaan lujittaa keskinäistä kunnioitusta laajan kulttuurisen monimuotoisuuden yhteydessä ja käsitellä yhteiskuntiemme monitahoista todellisuutta ja eri kulttuuri-identiteettien ja vakaumusten rinnakkaiseloa sekä korostaa eri kulttuurien myötävaikutusta eurooppalaisiin yhteiskuntiin ja eurooppalaiseen perintöön ja varmistaa tehokas konfliktinhallinta;

E.  toteaa, että tämän tavoitteen saavuttaminen ei ole ainoastaan viranomaisten ja päättäjien tehtävä vaan koko yhteiskunta on siitä yhteisesti vastuussa, mukaan lukien lukuisat sidosryhmät, kuten perheet, tiedotusvälineet, opettajat, yritykset sekä yhteisölliset ja uskonnolliset johtajat; toteaa, että poliittisten toimijoiden ohella on tärkeää painottaa niiden kaikkien muiden sidosryhmien roolia, jotka osallistuvat kulttuurienväliseen vuoropuheluun;

F.  toteaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan tietyt artiklat ovat erityisen tärkeitä kulttuurienvälisen vuoropuhelun kannalta, koska niissä edistetään tasa-arvoa, syrjimättömyyttä, kulttuurista, uskonnollista ja kielellistä monimuotoisuutta, ilmaisun- ja liikkumisvapautta sekä kansalaisoikeuksia, jotka liittyvät talouselämään ja politiikkaan osallistumiseen;

G.  katsoo, että merkityksellinen kulttuurienvälinen vuoropuhelu edellyttää vankkaa tietämystä omasta kulttuurista ja muista kulttuureista;

H.  toteaa, että kehitysyhteistyön eurooppalaisen teemavuoden 2015, YK:n vuosituhattavoitteiden tarkistamisen ja YK:n vuoden 2015 kestävän kehityksen huippukokouksen tuloksien yhteydessä kulttuurin tehtävä on keskeisen tärkeä, kun pyritään kestävään kehitykseen ja köyhyyden poistamiseen maailmasta; kehottaa lisäksi sisällyttämään kulttuurin yksiselitteisemmin YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmaan vuoden 2015 jälkeiseksi ajaksi;

I.  toteaa, että Euroopan ja koko maailman on vastattava lukuisiin haasteisiin, jotka liittyvät globalisaatioon, muuttoliikkeeseen, uskonnollisiin ja kulttuurien välillä esiintyviin konflikteihin sekä radikalismin nousuun;

J.  toteaa, että kulttuurienvälisen vuoropuhelun yhteydessä on olennaisen tärkeää soveltaa sekä yleismaailmallisia ihmisoikeuksia (yksilön oikeuksina) että kulttuurisia oikeuksia (tunnustaen erityiset ja moninaiset kulttuuri-identiteetit);

K.  toteaa, että oppimiseen liittyvän opiskelijoiden ja opettajien liikkuvuuden kehittäminen ja kaikenlaiset muut kansainvälisen vaihdon muodot voivat johtaa parempaan maailmaan, jossa ihmiset liikkuvat vapaasti ja nauttivat avoimesta kulttuurienvälisestä vuoropuhelusta;

1.  katsoo, että unionin olisi arvioitava tilannetta ja jatkettava erinomaista työtä, joka aloitettiin Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuonna 2008, lisättävä hyvien käytäntöjen vaihtamista ja edistettävä uutta jäsenneltyä vuoropuhelua kulttuurien ja uskontojen välisistä kysymyksistä kaikkien viimeaikaisten dramaattisten tapahtumien valossa kaikkien sidosryhmien kanssa, joita ovat Euroopan tason ja jäsenvaltioiden poliitikot, paikallis- ja alueviranomaiset, kirkot, uskonnolliset yhdistykset ja yhdyskunnat sekä elämänkatsomukselliset ja ei-tunnustukselliset järjestöt, kansalaisjärjestöt ja -foorumit, urheilu-, kulttuuri- ja opetusalan työntekijät, kansalliset ja unionin nuorisoneuvostot, akateemisen maailman edustajat ja tiedotusvälineet;

2.  kannustaa kaikkia sidosryhmiä laatimaan kulttuurienvälistä vuoropuhelua koskevan ajantasaisen, selvän ja niiden toimintaan liittyvän määritelmän, panemaan täytäntöön tai sovittamaan yhteen menetelmiä, laadullisia kriteerejä ja indikaattoreita, joilla arvioidaan kulttuurienvälistä vuoropuhelua koskevien ohjelmien ja hankkeiden vaikutusta, ja määrittämään kulttuurienväliset vertailut mahdollistavia menetelmiä;

3.  katsoo, että kulttuurien ja uskontojen välistä ja arvoihin perustuvaa lähestymistapaa olisi edistettävä koulutuksen alalla, jotta voitaisiin käsitellä ja edistää keskinäistä kunnioitusta, lahjomattomuutta ja eettisiä periaatteita, kulttuurista monimuotoisuutta, sosiaalista osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta, myös edistämällä kaikille tarkoitettuja vaihto- ja liikkuvuusohjelmia;

4.  suosittaa, että kulttuurista monimuotoisuutta tarkasteltaisiin myös audiovisuaali- ja kulttuurialoilla; kannustaa näitä aloja kehittämään luovia keinoja sopimuksen saavuttamiseksi kansallisista, alueellisista ja paikallisista toimintasuunnitelmista, jotka koskevat kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä tehdyn Unescon yleissopimuksen täytäntöönpanoa;

5.  kehottaa ottamaan huomioon uskontojen välisen vuoropuhelun kulttuurienvälisen vuoropuhelun osa-alueena, sillä se on rauhan ennakkoedellytys ja keskeinen konfliktinhallinnan väline, ja keskittymään yksilön ihmisarvoon ja tarpeeseen noudattaa ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa kiinnittämällä erityistä huomiota ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen ja uskonnollisten vähemmistöjen oikeuteen saada suojelua;

6.  painottaa, että kulttuurien ja uskontojen välisellä aidolla vuoropuhelulla kannustetaan positiivista ja yhteistyöhakuista vuorovaikutusta, edistetään ymmärtämystä ja kunnioitusta kulttuurien välillä, lisätään monimuotoisuutta ja demokratian, vapauden ja ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä yleismaailmallisten ja kulttuurikohtaisten arvojen hyväksyntää;

7.  korostaa, että on tärkeää integroida oikea-aikaisesti ja kouluttaa eristäytyneitä yhteisöjä;

8.  katsoo, että EU:n olisi maailmanlaajuisena rauhantoimijana sisällytettävä EU:n ulkosuhteisiin ja kehityspolitiikkaan kulttuuri ja kulttuurivaihto ja lisättävä koulutusta, koska ne lujittavat yhteisiä keskeisiä arvoja, kuten kunnioitus ja keskinäinen ymmärtämys, ja tarjoavat tehokkaita välineitä merkitykselliseen ja kestävään konfliktinratkaisuun, rauhanrakentamiseen ja kriisien ehkäisyyn;

9.  katsoo, että SEUT:n 167 artiklan 4 kohdan mukaisesti kulttuurienvälinen vuoropuhelu ja kulttuurinen monimuotoisuus olisi integroitava kautta linjan kaikkiin EU:n politiikan aloihin, jotka vaikuttavat EU:n yhteisiin perusarvoihin ja -oikeuksiin ja joita ovat esimerkiksi nuorisopolitiikka, koulutuspolitiikka, liikkuvuus, työllisyys ja sosiaaliasiat, ulkopolitiikka, naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo, kauppa ja aluekehitys;

10.  korostaa tarvetta kouluttaa ja valmistella tulevia sukupolvia, jotta ne toimisivat rohkeina ongelmanratkaisijoina ja vastaisivat tehokkaasti ja innovatiivisesti haasteisiin, joita unionin kansalaiset kohtaavat tulevaisuudessa, antamalla niille mahdollisuuden saada todellista kansalaiskasvatusta ja varmistamalla, että ne ovat motivoituneita ja sitoutuneita hankkimaan pätevyyttä ja taitoja toimiakseen yrittäjinä, johtajina ja valmiuksien kehittäjinä;

11.  toteaa, että kulttuurienvälinen vuoropuhelu on väline, jolla varmistetaan osallistava demokraattinen osallistuminen ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, erityisesti julkisiin hyödykkeisiin ja julkisiin tiloihin nähden; katsoo, että kulttuurienvälisellä vuoropuhelulla voidaan sellaisenaan edistää merkittävästi demokratian parantamista ja kehittää laajempaa ja syvempää osallisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta;

12.  katsoo, että osallistavaan, korkealaatuiseen ja saatavilla olevaan viralliseen ja epäviralliseen koulutukseen sekä arkioppimiseen tehtävien julkisten investointien lisääminen on ensimmäinen askel yhtäläisen pääsyn ja mahdollisuuksien tarjoamiseksi kaikille; muistuttaa tarpeesta varmistaa kulttuurinen ja sosiaalinen monimuotoisuus opetustilanteissa ja oppimisympäristöissä, myös opettajien keskuudessa, jotta vähennetään koulunkäynnin keskeyttämistä ja edistetään muita heikommassa asemassa olevien lasten koulutusta tasavertaisuuden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi tulevien sukupolvien keskuudessa;

13.  korostaa, että virallinen ja epävirallinen koulutus, arkioppiminen ja mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen eivät ainoastaan tarjoa tietoja, taitoja ja osaamista vaan niiden olisi myös autettava oppijoita kehittämään eettisiä ja kansalaisarvoja ja tulemaan aktiivisiksi, vastuullisiksi ja avarakatseisiksi yhteiskunnan jäseniksi; painottaa tältä osin, että kansalaiskasvatusta on tärkeää antaa jo varhaisella iällä, ja toteaa, että kaikkien koulutuksen alan sidosryhmien on tärkeää tehdä yhteistyötä; kehottaa käyttämään perustana lasten ja nuorten aloite- ja sitoutumiskykyä, jotta vahvistetaan sosiaalisia suhteita, luodaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kehitetään eettisiä normeja syrjinnän torjumiseksi;

14.  korostaa epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen merkitystä ja on tietoinen hyödystä, joka syntyy, kun luodaan synergioita ja kumppanuuksia kaikkien oppimisen tasojen ja muotojen sekä eri sukupolvien välillä; korostaa samoin, että on tärkeää osallistua urheiluun ja vapaaehtoistoimintaan, kun edistetään sosiaalisten ja kansalaistaitojen sekä monikulttuuristen taitojen kehittämistä ja muita heikommassa asemassa olevien ja haavoittuvien ryhmien sekä yleisemmin kansalaisten ja erityisesti lasten sosiaalista osallisuutta luomalla ryhmätyöhenkeä ja opettamalla monimuotoisuuden kunnioittamista ja torjumalla siten väkivallan, radikalismin, rasismin ja muukalaisvihan kaltaisia sosiaalisia ilmiöitä ja luomalla uudelleen perustaa rakentavalle ja rauhanomaiselle vuoropuhelulle eri yhteisöjen välillä; muistuttaa tässä yhteydessä EU:n ohjelmien keskeisestä asemasta kulttuurin, tiedonvälityksen, koulutuksen, nuorisotyön ja urheilun alalla tärkeinä tekijöinä, joilla torjutaan suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja sekä edistetään yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kulttuurisen monimuotoisuuden kunnioittamista;

15.  korostaa, että on tärkeää rakentaa lujia siltoja kulttuurin ja koulutuksen välille, jotta voidaan kehittää osaamista ja siirrettäviä taitoja, lisätä korkeatasoisten ja turvattujen työpaikkojen määrää ihmisarvoista työtä koskevan ILOn ohjelman mukaisesti ja saavuttaa korkeampi sosiaalisen osallisuuden ja aktiivisen kansalaisuuden taso; pitää näitä tärkeimpinä tavoitteina pantaessa täytäntöön EU:n perusarvoja, jotka on vahvistettu SEU:n 2 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa; muistuttaa Connect-ohjelman merkityksestä, sillä se oli ainoa EU:n ohjelma, jolla edistettiin kulttuuri- ja koulutushankkeita, ja kannustaa komissiota harkitsemaan uutta kokeiluhanketta, jolla testataan, onko tällainen järjestelmä pantavissa tässä vaiheessa täytäntöön;

16.  tukee nuorten ja opettajien liikkuvuutta samoin kuin kaikenlaista yhteistyötä koulujen ja korkeakoulujen välillä, esimerkiksi yhteisiä koulutusfoorumeita, yhteisiä opiskeluohjelmia ja yhteishankkeita, joilla edistetään kulttuurisen monimuotoisuuden ymmärtämystä ja hyväksymistä sekä sosiaalisten, monikulttuuristen ja kansalaistaitojen omaksumista; katsoo tässä yhteydessä, että lasten tutustuttaminen muihin kulttuureihin hyvin nuorella iällä auttaa heitä hankkimaan sellaisia perustavia taitoja ja valmiuksia elämään, joita henkilökohtainen kehitys, tuleva työllistyminen ja aktiivinen unionin kansalaisuus edellyttävät; korostaa, että kohdistetut kouluvierailut eri jäsenvaltioihin ja lasten kansainvälinen liikkuvuus on myös väline, jolla luodaan perusta eurooppalaisille kulttuureille, taiteelle, kielille ja arvoille; tukee erityisesti ala- ja yläasteen opettajien liikkuvuutta, jotta voidaan jakaa kokemuksia ja kehittää omia välineitä muuttuvien yhteiskunnallisten haasteiden kohtaamiseksi ja niihin vastaamiseksi; korostaa Erasmus+ -ohjelman roolia ja merkitystä, sillä se lisää nuorten tietoisuutta eurooppalaisuudesta ja luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vakiinnuttaa kulttuurienvälistä vuoropuhelua edistämällä nuorten liikkuvuutta sekä parantamalla heidän työllistymistään; kannustaa erityisesti toteuttamaan lisätoimia, joilla edistetään muita heikommassa asemassa olevien ryhmien ja erityistarpeita omaavien henkilöiden mahdollisuutta hyödyntää Erasmus+ -ohjelman liikkuvuutta edistäviä toimia ja osallistua niihin;

17.  kannustaa jäsenvaltioita kehittämään laadukkaita koulutusohjelmia, joilla edistetään monimuotoisuutta ja lisätään opettajien, nuoriso- ja yhteisötyöntekijöiden sekä kouluissa ja epäviralliseen koulutukseen ja arkioppimiseen liittyvissä yhteyksissä toimivien niin lapsille kuin heidän vanhemmilleen tarkoitettujen neuvontapalvelujen mahdollisuuksia täyttää kulttuuriselta ja sosiaaliselta taustaltaan eroavien lasten koulutustarpeet ja puuttua kaikenlaiseen syrjintään ja rasismiin, mukaan lukien kiusaaminen ja nettikiusaaminen; toteaa, että koulutusresursseja olisi tarkasteltava uudelleen, jotta edistettäisiin eri näkökulmiin perustuvaa ja monikielistä oppimista, ja että opettajien monikielisiin ja -kulttuurisiin kokemuksiin ja taitoihin on kiinnitettävä enemmän huomiota ja niitä on edistettävä tässä yhteydessä järjestelmällisesti;

18.  korostaa, että on tärkeää investoida opettajille tarkoitettuihin elinikäisen oppimisen ohjelmiin, jotta he voivat hankkia tarvittavia pedagogisia valmiuksia muuttoliikkeen, vieraaseen kulttuuriin sopeutumisen ja sosiaalipsykologian alalla ja jotta he voivat hyödyntää monimuotoisuutta runsaana oppimislähteenä opetustilanteissa;

19.  toteaa, että opettajat ovat keskeisessä asemassa pyrittäessä vahvistamaan sosiaalisia suhteita yhteistyössä perheiden kanssa, luomaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja auttamaan nuoria kehittämään eettisiä ja kansalaisarvoja;

20.  muistuttaa, että on luotava oikeuksiin perustuvia ja sukupuolinäkökulman huomioonottavia oppimisympäristöjä, jotta opiskelijat saavat tietoja ihmisoikeuksista, mukaan lukien naisten ja lasten oikeudet, perusarvoista ja kansalaisvaikuttamisesta, kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista sekä demokratiasta ja oikeusvaltiosta ja voivat puolustaa niitä, luottavat omaan identiteettiinsä, tietävät, että heidän äänensä kuullaan, ja tuntevat, että heidän yhteisönsä arvostavat heitä; kannustaa jäsenvaltioita ja oppilaitoksia vahvistamaan opiskelijoiden aktiivista osallistumista oppilaitostensa hallintoon;

21.  korostaa uuden tieto- ja viestintäteknologian ja internetin merkitystä kulttuurienvälistä vuoropuhelua edistävinä välineinä; kannattaa sosiaalisen median käyttöä, jotta vahvistetaan tietoisuutta EU:n yhteisistä perusarvoista ja -periaatteista kansalaisten keskuudessa, ja korostaa medialukutaidon merkitystä kaikilla koulutustasoilla välineenä, jolla edistetään kulttuurienvälistä vuoropuhelua nuorten keskuudessa; kannustaa myös Euroopan ulkosuhdehallintoa ja EU:n edustustojen kaikkia päälliköitä hyödyntämään työssään uusia digitaalisia työkaluja;

22.  toteaa, että on tarjottava kestävää ja jäsenneltyä tukea kansalaisjärjestöille, ihmisoikeusjärjestöille, nuorisojärjestöille ja oppilaitoksille, jotta ne voivat haastaa ääriliikkeet sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja osallistamisen, aktiivisen kansalaisuuden ja nuorten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen ja osallistumisen avulla, erityisesti pienimuotoisten paikallisten aloitteiden ja ruohonjuuritason aloitteiden avulla;

23.  toteaa, että kansalaisjärjestöt, kulttuuriverkostot ja -foorumit sekä edellä mainitut tahot ovat keskeisessä asemassa ja että niiden olisi jatkossakin oltava keskeisessä asemassa ympäristöissä, joissa kulttuurienvälisen vuoropuhelun viralliset rakenteet, toimet tai ohjelmat ovat vähemmän kehittyneitä; kannustaa lisäämään vuoropuhelua unionin ja suurkaupunkien, alueiden ja paikallisviranomaisten välillä, jotta voidaan analysoida tehokkaammin i) niiden kaupunkimallien välistä yhteyttä, joissa kansalaiset elävät, sekä koulujärjestelmien onnistumista tai epäonnistumista, ii) virallisesta oppimisesta ja arkioppimisesta kaikille lapsille ja perheille koituvaa hyötyä ja iii) koulutusrakenteiden yhteensovittamista tehokkaan kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämiseksi;

24.  kehottaa kiinnittämään uudelleen huomiota solidaarisuuteen perustuvan ja monikulttuurisen yhteiskunnan edistämiseen erityisesti nuorten keskuudessa panemalla täytäntöön Kansalaisten Eurooppa -ohjelma, käyttämällä riittävästi varoja sen tavoitteiden täyttämiseen eli yhtenäisemmän ja osallistavamman yhteiskunnan toteuttamiseen ja edistämällä maailmaan avoimesti suhtautuvaa aktiivista kansalaisuutta, jossa kunnioitetaan kulttuurista monimuotoisuutta ja joka perustuu unionin yhteisiin arvoihin;

25.  kannustaa kaikenikäisten osallistavaan taide- ja urheilukasvatukseen ja koulutustoimintaan sekä vapaaehtoistoimintaan, jotta voidaan lujittaa yhteiskuntaan sopeutumista koskevia prosesseja ja vähemmistöjen, muita heikommassa asemassa olevien ryhmien, marginalisoituneiden yhteisöjen, maahanmuuttajien ja pakolaisten osallistumista kulttuurielämään ja sosiaaliseen elämään, johtajuus ja päätöksenteko mukaan lukien;

26.  pitää tärkeinä virallista, epävirallista ja arkioppimista sekä vapaaehtoistoimintaa, jotta voidaan edistää itsensä kehittämistä keskittymällä kognitiivisiin ja ei-kognitiivisiin taitoihin ja valmiuksiin, kriittiseen ajatteluun, kykyyn käsitellä erilaisia mielipiteitä, medialukutaitoon, syrjimättömyyteen ja monikulttuurisiin taitoihin ja valmiuksiin sekä kielten oppimiseen samoin kuin sosiaalisiin ja kansalaistaitoihin, mukaan lukien kulttuuriperintöön tutustuminen välineenä, jolla voidaan vastata tämänhetkisiin haasteisiin ymmärtävän tulkinnan avulla;

27.  vahvistaa, että käsiteltäessä kulttuurienvälistä vuoropuhelua ja koulutusta on tarpeen soveltaa sukupuolinäkökulmaa ja ottaa huomioon monenlaisesta syrjinnästä kärsivien ihmisten, kuten vammaisten henkilöiden, HLBTI-henkilöiksi itsensä määrittävien ja marginalisoituneista yhteisöistä peräisin olevien, tarpeet;

28.  kannustaa unionin toimielimiä laajentamaan kaikenlaista radikalisoitumista koskevaa analyysiaan ja pohtimaan uudelleen poliittisten ääriliikkeiden ja väkivallan luonnetta ja prosesseja sen olettamuksen perusteella, että radikalisoituminen on dynaaminen ja suhteellinen prosessi sekä ennalta arvaamaton ja ennakoimaton seuraus toisiaan seuraavista muutoksista; suhtautuu siksi myönteisesti 17. maaliskuuta 2015 annettuun Pariisin julistukseen kansalaisuuden sekä vapauden, suvaitsevuuden ja syrjimättömyyden yhteisten arvojen edistämisestä koulutuksen avulla pyrkimyksenä edistää aktiivista vuoropuhelua kulttuurien välillä sekä maailmanlaajuista solidaarisuutta ja keskinäistä kunnioitusta ja katsoo, että julistuksella pyritään kiinnittämään huomiota kansalaiskasvatuksen merkitykseen, mukaan lukien tietoisuuden lisääminen kulttuuristen välineiden ainutlaatuisesta tehtävästä keskinäisen kunnioituksen edistämisessä oppilaiden ja opiskelijoiden keskuudessa;

29.  muistuttaa, että hallituksilla ja unionin toimielimillä on tiedusteluyksikköjen ja lainvalvontaviranomaisten tukemina legitiimi oikeus ja vastuu puuttua rikolliseen toimintaan; panee kuitenkin merkille, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti rangaistustoimissa on aina noudatettava perusoikeuksia, kuten oikeutta tietosuojaan, ilmaisunvapautta, syyttömyysolettamaa ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin;

30.  katsoo, että EU:n olisi perusarvoja, kulttuurienvälistä vuoropuhelua ja kulttuurista monimuotoisuutta kansainvälisesti edistäessään tuomittava voimakkaasti kaikenlainen epäinhimillinen ja alentava kohtelu sekä kaikenlaiset ihmisoikeusloukkaukset, jotta se voisi edistää konkreettisesti ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen täysimääräistä kunnioittamista;

31.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että sitovat eurooppalaiset ja kansainväliset syrjinnän vastaiset normit saatetaan täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä;

32.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan marginalisoituneita yhteisöjä, maahanmuuttajia, pakolaisia ja vastaanottavia yhteisöjä sekä uskonnollisia ja tunnustuksettomia yhteisöjä mukaan kunnioittaviin ja voimaannuttaviin osallisuuden edistämistä koskeviin prosesseihin, joilla varmistetaan niiden osallistuminen yhteiskunnalliseen ja kulttuurielämään inhimillisellä, kunnioittavalla ja kestävällä tavalla kaikissa tilanteissa ja erityisesti hätätilanteissa;

33.  suhtautuu myönteisesti kulttuuria EU:n ulkosuhteissa koskevaan valmistelutoimeen ja sen asemaan välineenä, jolla vahvistetaan kulttuurin roolia inhimillisen, sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen strategisena tekijänä ja myötävaikutetaan ulkopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen, ja kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja EU:n edustustoja kaikkialla maailmassa sisällyttämään kulttuurin kiinteänä osana EU:n ulkopolitiikkaan, nimittämään kulttuuriasiamiehen kuhunkin EU:n edustustoon EU:n ulkopuolisissa kumppanimaissa ja antamaan ulkosuhdehallinnon henkilöstölle koulutusta ulkopolitiikan kulttuurisesta ulottuvuudesta; kehottaa komissiota valtavirtaistamaan kulttuuridiplomatian ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun kaikkiin EU:n ulkosuhdevälineisiin ja EU:n kehitysohjelmaan; kehottaa lisäksi EU:ta ja jäsenvaltioita lujittamaan yhteistyötä muiden eurooppalaisten ja kansainvälisten järjestöjen, kuten Yhdistyneiden kansakuntien ja sen erityisjärjestöjen, erityisesti Unescon, UNICEFin ja UNHCR:n, kanssa, ja varmistamaan, että EU:ta edustetaan tehokkaammin ja vaikuttavammin niiden elimissä; kehottaa lisäksi tekemään yhteistyötä kansallisten kulttuuri-instituuttien kanssa olemassa olevien välineiden, kuten Euroopan unionin kansallisten kulttuuri-instituuttien (EUNIC) kulttuuriverkostoihin perustuvien klustereiden, täytäntöönpanon tehostamiseksi ja suunnittelemaan uusia välineitä, joilla torjutaan yhteisiä haasteita globalisoituneessa maailmassa;

34.  katsoo, että kulttuurin olisi oltava kolmansien maiden kanssa käytävän poliittisen vuoropuhelun keskeinen osa, ja muistuttaa, että kulttuuri on sisällytettävä järjestelmällisesti kehityshankkeisiin ja -ohjelmiin; korostaa sen vuoksi tarvetta poistaa esteitä taiteilijoiden, opettajien, tiedemaailman edustajien ja kulttuurialan ammattilaisten liikkuvuudelta sovittamalla yhteen ja yksinkertaistamalla viisumimenettelyjä kulttuurialan yhteistyön edistämiseksi kaikkialla maailmassa;

35.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään strategioita, joissa tunnustetaan kulttuurienvälinen vuoropuhelu vuorovaikutteisena viestintäprosessina kulttuurien sisällä ja niiden välillä, varmistamaan keskinäisen kunnioituksen ja yhtäläiset mahdollisuudet, laatimaan ja panemaan täytäntöön tehokkaita ratkaisuja, joilla torjutaan taloudellista ja sosiaalista epätasa-arvoa ja syrjäytymisen syitä sekä kaikenlaista syrjintää, ja lisäämään eri näkemysten ja käytäntöjen parempaa ymmärtämystä; muistuttaa tiedotusvälineiden, mukaan lukien sosiaalinen media, keskeisestä roolista sekä foorumina, jolla on mahdollista esittää jyrkkiä näkemyksiä, että välineenä, jolla torjutaan muukalaisvihamielistä puhetta, murretaan stereotypioita ja ennakkoluuloja sekä edistetään suvaitsevaisuutta;

36.  muistuttaa, että kulttuuriperintö edustaa kulttuuri-ilmaisujen moninaisuutta ja sen vuoksi sitä olisi suojeltava ja edistettävä hyväksymällä yhdenmukaista lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia tiiviissä yhteistyössä Unescon kanssa;

37.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ehkäisemään ääriajattelua, kuten muukalaisvihaa, rasismia ja kaikenlaista syrjintää ja marginalisoitumista, yhteisön yhteenkuuluvuutta edistävillä toimilla, joilla voidaan menestyksellisesti torjua taloudellista ja sosiaalista epätasa-arvoa siten, että otetaan mukaan laaja joukko toimijoita, kuten kaupunkisuunnittelijoita, sosiaalityöntekijöitä, yhteisöjä, kirkkoja ja uskonnollisia yhdistyksiä, opettajia, perheitä tukevia järjestöjä ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä, joiden tavoitteena on torjua ääriajattelua, varmistaa sosiaalinen osallisuus sekä muodollinen ja olennainen tasa-arvo ja edistää monimuotoisuutta ja yhteisön yhteenkuuluvuutta;

38.  suosittaa, että unioni pyrkii yhteistyötä tekemällä antamaan pakolaislapsille mahdollisuuden oppimiseen ja koulunkäyntiin, jatkaa sellaisten ohjelmien tukemista, joilla varmistetaan koulutukseen pääsy humanitaaristen kriisien aikana, ja varmistaa maahanmuuttajaopiskelijoiden kotouttamisen Euroopassa;

39.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan, suunnittelemaan ja panemaan kaikilla hallinnon tasoilla täytäntöön vuorovaikutuksellisia nuorisoon ja lapsiin keskittyviä osallistumistapoja;

40.  korostaa perheen merkitystä pyrittäessä säilyttämään kulttuuri-identiteetti, perinteet, etiikka ja yhteiskunnan arvojärjestelmät, ja painottaa, että lasten tutustuttaminen oman yhteiskunnan kulttuuriin, arvoihin ja normeihin alkaa perheessä;

41.  kehottaa komissiota ja neuvostoa omaksumaan kulttuurienvälisen vuoropuhelun EU:n vahvana poliittisena tavoitteena, johon se on sitoutunut, ja takaamaan siksi EU:n tuen erilaisilla politiikkatoimilla, aloitteilla ja varoilla, mukaan lukien kolmansien maiden ja erityisesti epävakaiden maiden kanssa käytävä kulttuurienvälinen vuoropuhelu;

42.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan edelleen etusijalle aloitteet, joilla pyritään tukemaan kulttuurista monimuotoisuutta, kulttuurienvälistä vuoropuhelua ja koulutusta, ja hyödyntämään täysimääräisesti EU:n rahoitusvälineitä, ohjelmia ja aloitteita, kuten Erasmus+, Kansalaisten Eurooppa, Luova Eurooppa ja Horisontti 2020, EU:n naapuruuspolitiikan ja ulkopolitiikan välineitä sekä Euroopan unionin perusoikeusviraston kaltaisia elimiä kulttuurienvälisen vuoropuhelun ja kulttuurisen monimuotoisuuden edistämiseksi ja tukemiseksi Euroopassa ja sen naapurimaissa sekä muualla maailmassa;

43.  korostaa eurooppalaisen taiteellisen tuotannon vahvaa panosta kulttuuriseen monimuotoisuuteen ja sen merkitystä EU:n arvojen levittäjänä ja unionin kansalaisille tarjoutuvana mahdollisuutena kehittää kriittistä ajatteluaan;

44.  muistuttaa LUX-elokuvapalkinnon merkityksestä eurooppalaista identiteettiä tai eurooppalaista kulttuurista monimuotoisuutta kuvaavien eurooppalaisten elokuvien palkitsemisessa;

45.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan tämän mietinnön yhteydessä toteutettujen toimien vaikutusta ja kehottaa komissiota laatimaan seurantakertomuksen ja uudelleenarvioinnin;

46.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle Euroopan unionin erityisedustajalle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0279.
(2)EUVL L 412, 30.12.2006, s. 44.
(3)EUVL C 320, 16.12.2008, s. 10.
(4)EUVL L 127, 14.5.2011, s. 1418.


Saavutukset ja haasteet rahoituspalveluja koskevan EU:n lainsäädännön alalla
PDF 270kWORD 112k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. tammikuuta 2016 aiheesta "Saavutukset ja haasteet rahoituspalveluja koskevan EU:n lainsäädännön alalla: vaikutukset ja eteneminen kohti tehokkaampia ja toimivampia EU:n puitteita rahoituspalvelujen sääntelylle ja pääomamarkkinaunionille" (2015/2106(INI))
P8_TA(2016)0006A8-0360/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon pääomamarkkinaunionin muodostamisesta annetun komission vihreän kirjan (COM(2015)0063) ja parlamentin 9. heinäkuuta 2015 siitä antaman päätöslauselman(1),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2009 annetun Jacques De Larosièren johdolla toimineen, EU:n rahoitusvalvontaa käsitelleen korkean tason ryhmän kertomuksen,

–  ottaa huomioon heinäkuussa 2015 annetun Baselin pankkivalvontakomitean raportin pankkivalvonnan vaikutuksista ja vastuuvelvollisuudesta,

–  ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjan ”Initial reflections on the obstacles to the development of deep and integrated EU capital markets” (SWD(2015)0013),

–  ottaa huomioon talous- ja rahoitusasioiden neuvoston 19. kesäkuuta 2015 hyväksymät päätelmät pääomamarkkinaunionista,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon Euroopan investointiohjelmasta (COM(2014)0903),

–  ottaa huomioon ECON-valiokunnan 30. tammikuuta 2014 hyväksymän epävirallisen mietinnön EU:n finanssipalvelulainsäädännön johdonmukaisuuden parantamisesta(2),

–  ottaa huomioon 15. toukokuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan finanssialan uudistus” (COM(2014)0279),

–  ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjan ”Taloudellinen katsaus finanssialan sääntelyohjelmaan” (SWD(2014)0158),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan finanssivalvojien järjestelmän (EFVJ) tarkistamisesta(3),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) tehtävistä ja organisaatiosta (COM(2014)0508),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan valvontaviranomaisten ja Euroopan finanssivalvojien järjestelmän (EFVJ) toiminnasta (COM(2014)0509),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta(4),

–  ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2014 annetun komission tiedonannon Euroopan talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta (COM(2014)0168),

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”EU-agenda: paremmalla sääntelyllä parempiin tuloksiin” (COM(2015)0215),

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ehdotuksesta toimielinten väliseksi sopimukseksi paremmasta sääntelystä (COM(2015)0216),

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2015 annetun Euroopan järjestelmäriskikomitean kertomuksen valtiovastuiden kohtelusta sääntelyssä(5),

–  ottaa huomioon Ison-Britannian parlamentin pankkialan standardeja käsittelevän valiokunnan loppuraportin pankkialan kokonaisvaltaisesta uudistamisesta ”Changing banking for good”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A8-0360/2015),

A.  ottaa huomioon, että vuosien 2007–2008 rahoituskriisiin ja sen laajalle levinneisiin vaikutuksiin oli syynä muun muassa se, että rahoituspalveluihin ei sovellettu asianmukaista ja laadukasta sääntelyä, vaikka markkinoista ja tuotteista oli tullut monimutkaisempia; ottaa huomioon, että EU:n rahoitusalalla on viime vuosina aloitettu kunnianhimoinen uudistusohjelma rahoitusalan sääntelyn ja valvonnan vahvistamiseksi, rahoitusvakauden palauttamiseksi, veronmaksajiin kohdistuvien riskien vähentämiseksi sekä rahoitusjärjestelmän tekemiseksi häiriönsietokykyisemmäksi ja paremmin sijoittajien tarpeita ja reaalitalouden rahoitustarpeita palvelevaksi; toteaa, että vaikka kasvunäkymät Euroopassa ovat parantuneet, talous ei ole vielä täysin elpynyt;

B.  ottaa huomioon, että kaikilla rahoitusaloilla, mukaan lukien pankit, vakuutukset, arvopaperimarkkinat, investointirahastot ja rahoitusmarkkinoiden infrastruktuuri, on tapahtunut ja tapahtuu yhä perustavanlaatuisia muutoksia;

C.  toteaa, että rahoitusalan sääntelyä koskevien uudistusten saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niiden täytäntöönpano on kesken eikä sitä ole vielä saatettu päätökseen ja että useita merkittäviä uudistuksia on yhä tekemättä; painottaa erityisesti, että monia asiaa koskevia delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä ei ole vielä hyväksytty lopullisesti; ottaa huomioon, että tilannetta pankki- ja vakuutusalalla ja rahoitusmarkkinoilla leimaa jatkuva muutos ja innovointi, mikä tarkoittaa sitä, että näitä aloja säänteleviä asetuksia on kehitettävä jatkuvasti, jotta varmistetaan oikeasuhtaisuus ja tehokkuus sekä asetusten jatkuva mukauttaminen;

D.  ottaa huomioon, että unionin pääomamarkkinat ovat yhä hajanaiset; katsoo, että pääomamarkkinaunioni voi tarjota käyttökelpoisen kehyksen, jolla varmistetaan rahoituksen tasa-arvoinen saatavuus pk-yrityksille koko EU:ssa ja edistetään innovatiivisia rahoituslähteitä markkinalähtöiselle rahoitukselle; toteaa, että myös pk‑yritysten ja mikroyritysten luototuksessa ilmenevät erityiset ongelmat johtuvat talouden epävakaudesta ja reaalitaloutta koskevien kohdennettujen ratkaisujen puutteesta; ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen pääomamarkkinoihin perustuvaan toimintaympäristöön viitataan usein, mutta se eroaa ratkaisevasti pankkitoimintaan perustuvasta EU:n toimintaympäristöstä, eikä sitä pitäisi kopioida tai käyttää mallina; katsoo, että pääomamarkkinaunioni on mahdollisuus vahvistaa EU:n pääomamarkkinoita täydentämällä pankkitoimintaan perustuvaa rahoitusta; katsoo, että Yhdysvalloissa pankkien yrityksille finanssikriisin jälkeen myöntämä lainoitus on kehittynyt voimakkaammin kuin pääomamarkkinoihin perustuva rahoitus;

Tilannekatsaus ja uuteen sääntelykehykseen liittyvät haasteet

1.  panee merkille, että komission tiedonannossa ”Euroopan finanssialan uudistus” esitetään ensimmäinen tilannekatsaus rahoitusalan uudistuksiin, mutta siinä ei tehdä täysimittaista arviota eikä määrällistä analyysia uudistusten kokonaisvaikutuksista eikä yksittäisten toimien keskinäisestä vuorovaikutuksesta;

2.  pitää myönteisenä komission investointipakettia, pääomamarkkinaunioni mukaan luettuna; painottaa, että yritykset tarvitsevat täydentävää pankkien ulkopuolista rahoitusta ja että pääomamarkkinaunionin muodostamisessa on oltava perusperiaatteena, että kiinnitetään enemmän huomiota pääomamarkkinoiden loppukäyttäjiin eli yrityksiin ja sijoittajiin; korostaa, että tehokas ja tuloksellinen rahoituspalvelukehys, jolla varmistetaan rahoitusvakaus, on edellytys (pitkän aikavälin) investointien ja kasvun lisäämiselle kilpailukykyisessä Euroopan taloudessa; korostaa talous- ja rahoitusvakauden välistä yhteyttä; korostaa lisäksi, että luotettava talouspolitiikka, tehokkaat rakenneuudistukset ja moitteeton varainhoito auttavat tervehdyttämään reaalitaloutta ja lisäämään sen kasvupotentiaalia jäsenvaltioissa ja EU:ssa; toteaa, että pääomamarkkinoilla voi olla merkittävä rooli jäsenvaltioiden talouksien rahoitustarpeisiin vastaamisessa;

3.  toteaa, että yhä jatkuvasta finanssi- ja velkakriisistä on aiheutunut ennennäkemätöntä haittaa erityisesti reaalitaloudelle ja veronmaksajille; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille EU:n toimielinten viimeisten viiden vuoden aikana hyväksymän rahoitussääntelyn, joka on vahvistanut Euroopan rahoitusjärjestelmän rakennetta tulevia kriisejä varten; pitää myönteisenä pääomamarkkinaunionia koskevaa komission toimintasuunnitelmaa; panee tyytyväisenä merkille, että komissio on ottanut kuluttajien ja sijoittajien tehokkaan suojelun yhdeksi pääomamarkkinaunionin perusperiaatteeksi;

4.  antaa tunnustusta rahoitussääntelyn avulla saavutetuille tuloksille finanssikriisin seurauksiin vastaamisessa; panee merkille huolen sääntelyn ja valvonnan monimutkaistumisesta, joka ilmenee sääntelyn määrän lisääntymisenä ja sen yksityiskohtaistumisena sekä sääntöjen soveltamisena monitasoisesti kansainvälisellä, kansallisella ja EU:n tasolla; toteaa, että monimutkainen sääntely heijastaa myös rahoitusmarkkinoiden monimutkaisuutta, rahoitusvälineet, markkinainfrastruktuuri ja rahoituslaitokset mukaan luettuina; korostaa, että liian monimutkainen sääntely ja tiukemmat ennakkoehdot voivat vaikuttaa kielteisesti investointeihin; katsoo, että sääntelyn monimutkaisuuteen on puututtava myös, kun on kyse sen soveltamisesta rahoitusalan ulkopuolisiin rahoitustuotteiden loppukäyttäjiin; korostaa, että tarvitaan maailmanlaajuisesti tehtävää kansainvälistä sääntely-yhteistyötä, jossa yhteistyö on tiiviimpää ja vastuuvelvollisuus suurempi;

5.  toteaa, että terveessä ja vakaassa pääomamarkkinaunionissa on otettava huomioon keskinäinen riippuvuus muista rahoituksen osa-alueista ja etsittävä reaalitaloudelle uusia markkinaehtoisia rahoituslähteitä ja että pääomamarkkinaunionin on perustuttava ennen kaikkea vakiintuneisiin rakenteisiin; korostaa, että tarvitaan kokonaisvaltainen näkemys EU:n rahoituspalvelujen sääntelystä, jossa pääomamarkkinaunioni täydentää pankkirahoitusta; kehottaa ottamaan pääomamarkkinaunionissa huomioon kuluttajien ja sijoittajien näkökulman eikä vain suuntautumaan yritysten rahoittamiseen; katsoo, että tätä varten komission olisi tehtävä läheistä yhteistyötä Euroopan järjestelmäriskikomitean, Euroopan valvontaviranomaisten ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa sellaisten lähestymistavoissa olevien erojen ratkaisemiseksi, jotka voivat vaarantaa pääomamarkkinaunionin tavoitteet; pyytää komissiota käyttämään hyvin toimivia parhaita käytäntöjä koko unionin kattavien pääomamarkkinoiden kehittämiseksi;

6.  katsoo, että säädös ei aina ole soveltuvin poliittinen toimi ja että muut kuin lainsäädännölliset toimenpiteet ja markkinalähtöiset lähestymistavat olisi otettava asianmukaisesti huomioon;

7.  kehottaa komissiota soveltamaan pääomamarkkinaunioniin yhdennettyä lähestymistapaa ja kiinnittämään huomiota muihin toimintapoliittisiin agendoihin, kuten digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämiseen ja yhtiöoikeuden ja omistajaohjauksen aloilla meneillään oleviin uudistusohjelmiin; katsoo lisäksi, että komission olisi otettava huomioon uusin tekninen kehitys; on huolestunut tietoverkkoturvallisuuteen kohdistuvista uhkista ja pyytää komissiota varmistamaan, että niiden torjuminen on yksi unionin strategiaan sisältyvistä ulottuvuuksista;

8.  katsoo, että EU:n rahoituspalvelujen tehokkaan ja tuloksellisen sääntelyn olisi oltava yhtenäistä, johdonmukaista (myös eri alojen välillä), oikeasuhtaista ja päällekkäisyyttä välttävää eikä se saisi olla tarpeettoman monimutkaista, ja sillä pitäisi ehkäistä oikeudellinen epävarmuus, sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttö ja korkeat liiketoimikustannukset; katsoo lisäksi, että sääntelyn olisi tarjottava välittäjille mahdollisuus täyttää tehtävänsä rahoituksen kanavoimisessa reaalitaloudelle ja siten helpotettava sen rahoittamista, palveltava säästäjiä ja sijoittajia, torjuttava tehokkaasti rahoitusvakauteen ja veronmaksajiin kohdistuvia riskejä, ehkäistävä uusia rahoituskriisejä ja toimittava kilpenä järjestelmäriskien torjumiseksi; katsoo, että EU:n rahoituspalvelujen sääntelyllä olisi tuettava sisämarkkinoiden tiivistämistä ja että siinä olisi keskityttävä konkreettisiin tavoitteisiin, jotka saavutetaan paremmin EU:n tasolla, ja jätettävä samalla tilaa luonteeltaan paikalliselle innovatiiviselle rahoitukselle;

9.  on huolissaan IBAN-koodeja koskevista sitkeästi jatkuvista ongelmista, sillä niitä ei vieläkään hyväksytä suoraveloitukseen muissa kuin maksunsaajan omassa jäsenvaltiossa avatuilta pankkitileiltä;

10.  painottaa, että rahoituspalvelukehyksestä on tehtävä tilannearvio, jossa käytetään sekä määrällistä että laadullista lähestymistapaa; toteaa, että samankaltaisia arvioita tehdään myös muilla lainkäyttöalueilla ja etenkin Yhdysvalloissa; korostaa, että tällä tilannearviolla olisi edistettävä paremmin toimivien rahoitusmarkkinoiden luomista, joilla palvellaan reaalitalouden rahoitustarpeita muun muassa tukkimalla porsaanreiät ja aukot ja korjaamalla epäjohdonmukaisuudet, epäyhtenäisyyden ja epäsuhtaisuudet, ja että sillä ei saisi heikentää lainsäädännön alalla tähän asti saavutettuja tuloksia; toteaa, että on muistettava, että kussakin yksittäisessä säädöksessä hyväksytyissä tarkistuslausekkeissa esitettyjen, tuloksiin ennalta vaikuttamattomien pyyntöjen ei pitäisi katsoa johtavan sääntelyn purkamiseen;

11.  katsoo, että rahoituspalvelujen sisämarkkinat palvelevat yrityksiä, mutta että niiden on viime kädessä hyödytettävä asiakkaita ja sijoittajia; katsoo, että rajat ylittäville markkinoille pääsylle, markkinoinnille ja investoinneille on yhä lukuisia esteitä, jotka on selvitettävä, käsiteltävä ja poistettava, ja että samalla on säilytettävä mahdollisimman korkea sijoittajien suojan taso; muistuttaa, että pääomavirtojen esteiden vähentämisen voidaan perustellusti sanovan parantavan pitkäaikaisia kasvunäkymiä vain, jos yleiset kannusteet yrityksille määritellään oikein; pitää edelleen tärkeänä kehittynyttä paikallista ekosysteemiä, joka tarjoaa pienyrityksille mahdollisuuden houkutella kasvuun tarvittavaa pääomaa;

12.  katsoo, että kuluttajien suojelu ei välttämättä edellytä suurta määrää tiedotusta ja että pääpainon tulisi olla pikemminkin tietojen laadussa ja ymmärrettävyydessä, jotta mahdollistetaan järkevä päätöksenteko; toteaa, että tietojen on oltava asianmukaisia, täsmällisiä, vertailukelpoisia, käyttäjäystävällisiä, luotettavia ja ajantasaisia; on huolissaan siitä, että runsas ja monimutkainen tiedottaminen ei välttämättä vastaa kuluttajien todellisiin tarpeisiin; katsoo, että on löydettävä oikea tasapaino kuluttajille annettavan tiedotuksen, jota he tarvitsevat pystyäkseen tekemään perusteltuja valintoja, ja valintoihin liittyvien riskien ymmärtämisen välillä siten, että yrityksille, etenkin pk-yrityksille ei aiheuteta turhaa rasitusta; kannustaa jatkamaan tietojen digitalisointia; korostaa, että rahoitusneuvojille ja rahoituslaitoksissa kuluttajille neuvontaa antaville työntekijöille olisi annettava riittävästi koulutusta ja aikaa, jotta he voivat palvella asiakkaita asianmukaisesti; pitää tärkeinä toimivia valvontavaltuuksia, joilla tuotteiden markkinointiin voidaan puuttua tarvittaessa; toteaa, että viimeistään vuoden 2016 loppuun mennessä on tehtävä eurooppalainen aloite rahoitusalaa koskevan koulutuksen lisäämiseksi ja parantamiseksi; toteaa, että siinä on otettava huomioon kunkin jäsenvaltion erityistarpeet myös sen varmistamiseksi, että pääomamarkkinoilla tehtävien sijoitusten hyödyt ja haitat tiedostetaan kaikilta osin; korostaa myös, että talousvalistus olisi suunnattava pk-yrityksiin, jotta ne oppivat käyttämään pääomamarkkinoita hyväkseen; uskoo, että lisääntynyt avoimuus auttaa yrityksiä, sijoittajia ja kuluttajia ymmärtämään markkinatoimijoiden tarjoamien eri palvelujen kustannukset ja hyödyt, mutta toteaa samalla, että suuremman avoimuuden on tuotava lisäarvoa asiakkaille tai toimivaltaisille valvojille ja se on kohdistettava tietojen hyödyntämiseen käytännössä;

13.  korostaa varojen monimuotoisuudesta omaisuusluokkien ja omaisuuden alkuperän osalta saatavia hyötyjä, koska ne mahdollistavat riskien eriyttämisen ja sijoittajien tarpeiden huomioon ottamisen; painottaa, että vakavaraisuussääntelyn tarkoituksena ei ole suosia tiettyjä omaisuusluokkia; kehottaa soveltamaan sääntelyyn riskiperusteista lähestymistapaa siten, että samoihin riskeihin sovelletaan samoja sääntöjä ja että sääntöjä täydennetään muilla standardoiduilla toimilla; pitää aiheellisena luokitella omaisuusluokat yksityiskohtaisemmin erityisesti ottamalla käyttöön infrastruktuurin kaltainen luokka; toteaa, että infrastruktuurihankkeet eivät itsessään ole vähemmän riskialttiita ja kehottaa sääntelemään niitä asianmukaisesti; kannattaa infrastruktuurin riskejä ja hyötyjä koskevaa lisätutkimusta ja sovelletun menetelmän ilmoittamista, jotta voidaan tehdä näyttöön perustuvia päätelmiä;

14.  korostaa, että riskiperusteisen lähestymistavan on oltava johdonmukainen ja että on vähennettävä mahdollisuuksia sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöön; painottaa, että on murrettava valtioiden ja pankkien välinen keskinäinen riippuvuus kansallisella tasolla panemalla täysimääräisesti ja johdonmukaisesti täytäntöön pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi, yhteinen kriisinratkaisumekanismi ja yhteinen kriisinratkaisurahasto; panee merkille Baselin pankkivalvontakomitean ja Euroopan järjestelmäriskikomitean panoksen pankkien valtiovastuiden osalta ja toteaa, että siihen sisältyy perusteellista pohdintaa siitä, mitä toimia seuraavaksi toteutetaan; korostaa, että politiikassa olisi nimenomaisesti otettava huomioon yksittäisten ja sisäsyntyisten riskien välinen vuorovaikutus, erityisesti kun rahoituslaitokset käyttävät samoja sääntelyviranomaisten hyväksymiä riskimalleja;

15.  ottaa huomioon moninaisten pääomaa, likviditeettiä ja velkaantuneisuusastetta koskevien vaatimusten mahdolliset ei-toivotut vaikutukset maturiteettitransformaatioon, pitkän aikavälin rahoituksen saatavuuteen sekä markkinatakaustoimintaan ja likviditeettiin ja muistuttaa samalla, että vaatimukset otettiin käyttöön rahoituskriisiin vastaamiseksi; on huolissaan siitä, että vaatimusten kohtuuttomuus saattaa vaarantaa pienten ja keskisuurten pankkien liiketoimintamallin, ja sillä voi siksi olla tahattomia vaikutuksia rahoitusalan rakenteeseen; kehottaa komissiota analysoimaan yhdessä valvojien kanssa näitä vaikutuksia pankkeihin ja vakuutusalaan ja niiden mahdolliseen keskinäiseen täydentävyyteen ja kehottaa komissiota priorisoimaan tätä tehtävää;

16.  ilmaisee huolensa markkinalainsäädännön ja pääomavaatimusten vuorovaikutuksesta, kun rahoitusmarkkinadirektiivin (MiFID) tarkistamisen yhteydessä sen soveltamisalaan on otettu uusia yrityksiä säänneltyinä yhteisöinä, mutta vakavaraisuusasetusta ei ole laadittu siten, että siinä otettaisiin huomioon monimuotoisempia yritystyyppejä;

17.  on huolissaan siitä, että Euroopan markkinarakenneasetuksessa (EMIR) hyväksytyt poikkeukset finanssialan ulkopuolisille yhtiöille on osittain poistettu vakavaraisuusdirektiivissä ja -asetuksessa vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan vaatimuksen soveltamisen osalta; kehottaa komissiota hoitamaan paremmin tehtävänsä johdonmukaisen lähestymistavan ja tulosten takaajana eri lainsäädäntöehdotuksissa;

18.  katsoo, että finanssialan ulkopuolisia yhtiöitä koskevia nykyisen sääntelyn eriytettyjä säännöksiä olisi laajennettava ja kohtuullistettava, jotta voidaan rajoittaa hallinnollista rasitusta ja jotta ei vähennettäisi tulevia investointeja varten talouden käytettävissä olevia pääomia; kehottaa komissiota ratkaisemaan Euroopan markkinarakenneasetusta tarkistaessaan monimutkaisten järjestelmien soveltamisessa ilmenevät ongelmat yksinkertaistamalla menettelyitä mutta tunnustamaan edelleen poikkeuksen tarkoituksen, jotta varmistetaan, että finanssialan ulkopuolisia yhtiöitä ei rasiteta rahoitusmarkkinoiden toimijoille tarkoitetulla lainsäädännöllä;

19.  kehottaa komissiota selvittämään Euroopan markkinarakenneasetuksen tarkistamisen yhteydessä, minkälainen vaikutus keskusvastapuolten hyväksymien vakuuksien laadun madaltamisella voisi olla keskusvastapuolten kestokykyyn, ja harkitsemaan, olisiko tietyt markkinatoimijat, esimerkiksi eläkerahastot, vapautettava pysyvästi keskusvastapuoliselvityksestä, jos niiden osallistuminen heikentää koko rahoitusalan vakautta vaihtoehtoisten, muiden kuin käteisvakuuksien hyväksymisen seurauksena;

20.  on huolestunut siitä, että kuluttajille ei ole tarjolla houkuttelevia ja riskitasoltaan sopivia (pitkän aikavälin) sijoitustuotteita ja kustannustehokkaita ja sopivia säästötuotteita; muistuttaa, että sijoittajien ja kuluttajien on voitava valita erilaisista vaihtoehdoista, koska sijoittajien luottamus on edellytys lisäinvestoinneille; korostaa, että on luotava toimintaedellytykset, jotka kannustavat rahoitustuotteiden innovointiin, edistävät monimuotoisuutta, hyödyttävät reaalitaloutta, tarjoavat lisäkannustimia investointeihin ja voivat lisäksi edistää riittävien, turvattujen ja kestävien eläkkeiden maksamista; mainitsee esimerkkinä yksinkertaisen ja avoimen yleiseurooppalaisen eläketuotteen kehittämisen; kehottaa Euroopan valvontaviranomaisia analysoimaan toimivaltansa rajoissa kulutuksen kehityssuuntauksia ja raportoimaan niistä, erityisesti kun on kyse vähittäismarkkinoille tarkoitetuista tuotteista;

21.  pitää myönteisenä liiketoimintamallien monimuotoisuutta; katsoo, että sääntelyn ja valvonnan on ilmennettävä tätä monimuotoisuutta ja että niissä on otettava täysimääräisesti huomioon kyseisten yksikköjen luonne, koko, riskialttius ja monimutkaisuus edellyttäen että noudatetaan tasapuolisen kilpailun ja tehokkaan valvonnan periaatteita; muistuttaa, että rahoitusvälineiden monimuotoisuus on vahvuus;

22.  katsoo, että menestyksekkään pääomamarkkinaunionin olisi mahdollistettava kaikenkokoisten ja kaikissa kasvuvaiheissa olevien EU:n yritysten pääsy EU:n pääomamarkkinoille helposti, tehokkaasti ja edullisesti; katsoo, että sääntelyllä ei saisi monimutkaistaa pörssiin listautumista eikä sillä saisi estää listaamattomia yrityksiä listautumasta; korostaa, että on saatava aikaan selkeä ensimarkkinoiden sääntelyjärjestelmä, jotta helpotetaan rahoituksen hankintaa ja varmistetaan samalla riittävä sijoittajien suojelun taso; painottaa innovatiivisen markkinalähtöisen rahoituksen potentiaalia ja erityisesti rahoitusteknologioiden, joukkorahoitus ja vertaislainat mukaan luettuina, tarjoamia mahdollisuuksia ja korostaa, että asianomaiseen lainsäädäntöön sisältyviä vaatimuksia on selkeytettävä; pyytää komissiota antamaan tilaa tällaisten uusien mallien kehittymiselle ja tutkimaan ja edistämään niitä sekä asettamaan etusijalle niiden rajatylittävän ulottuvuuden ja varmistamaan markkinoillepääsyn esteiden vähentämisen; kehottaa komissiota tukemaan rakenneuudistusten tukipalvelun avulla jäsenvaltioita, joissa on kehittyvät pääomamarkkinat;

23.  kehottaa jakamaan toimivallan asianmukaisesti ja selkeästi EU:n ja kansallisten viranomaisten välillä muistaen, että kansalliset valvontaviranomaiset tuntevat paremmin markkinoiden erityispiirteet; korostaa, että on varmistettava yhteisen valvontamekanismin tehokkuus, tasapuoliset toimintaedellytykset ja avoimuus ja vältettävä valvontaviranomaisten ja valvottavien yksikköjen välisiä eturistiriitoja; on huolestunut siitä, miten yhden yhtenäisen valvontamenettelyn soveltaminen yhteisessä valvontamekanismissa (YVM) vaikuttaa pieniin ja pääasiassa kansallisesti toimiviin yksikköihin;

24.  panee merkille pankkiunionin perustamisessa saavutetun edistymisen ja korostaa pankkiunionin ratkaisevaa roolia valtioiden ja pankkien riskien keskinäisiin riippuvuussuhteisiin puuttumiseksi ja järjestelmäriskien vähentämiseksi yhteistoimin; panee merkille pankkiunionin vähittäisen päätökseen saattamisen; korostaa, että nykyinen lainsäädäntö on pantava täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti; panee merkille keskustelut eurooppalaisesta talletussuojajärjestelmästä, josta parlamentilla on lainsäädäntövallan käyttäjänä sanansa sanottavana; painottaa, että tarkoituksena on välttää moraalikatoa ja varmistaa, että vastuun periaate säilyy edelleen johtoajatuksena; arvostelee yhteisen kriisinratkaisurahaston maksuosuuksien laskemisessa käytettyä alhaista riskiherkkyyttä; antaa tunnustusta ponnisteluille pankkien rakenneuudistusta koskevan asetuksen päätökseen saattamiseksi;

25.  korostaa, että annettu lainsäädäntö on pantava täytäntöön ja sen soveltamista on valvottava, ennen kuin voidaan harkita kyseisen lainsäädännön merkittävää tarkistamista; korostaa, että direktiivin 2014/59/EU nopea saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja yhteisen kriisinratkaisumekanismin riittävä rahoitus ja tehokkuus on ensisijaisen tärkeää, ja vaatii siksi, että näiden toimien toteuttaminen on saatettava kaikilta osin päätökseen asianomaisen lainsäädäntökehyksen puitteissa; korostaa tässä yhteydessä, että valtioiden talousarvioiden ja pankkien riskien välisen suoran keskinäisen yhteyden katkaisemisella on perustavanlaatuinen merkitys, sillä se on suuri uhka rahoitusvakaudelle; panee merkille, että koska valtioita, jotka eivät raskaan velkaantuneisuutensa takia enää saa rahoitusta finanssimarkkinoilta, koskevia sääntöjä ei ole, toimiin ryhdytään usein liian myöhään, millä voi olla kielteinen vaikutus rahoitusvakauteen;

26.  muistuttaa yhtäläisten mahdollisuuksien tarpeesta EU:ssa, myös kun on kyse yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvista pankeista ja siihen osallistumattomien jäsenvaltioiden pankeista, ja kannustaa ottamaan euroalueeseen kuulumattomat jäsenvaltiot täysimääräisesti mukaan pankkiunioniin; toteaa kuitenkin, että tietyt seikat puhuvat nykyisin vapaaehtoisen osallistumisen puolesta; kehottaa komissiota varmistamaan, että sisämarkkinoita kehitetään edelleen kansalliset erityispiirteet huomioon ottaen; kehottaa komissiota edelleenkin soveltamaan päättäväistä sääntelyä ja valvontaa "varjopankkitoimintaan" järjestelmäriskien liennyttämiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi; on ilahtunut siitä, että vakuutusalan eurooppalaisessa sääntelyssä saavutettiin tärkeä edistysaskel ryhdyttäessä 1. tammikuuta 2016 soveltamaan Solvenssi II – direktiiviä, jonka toimivuus on arvioitava ja jota on mahdollisesti kehitettävä edelleen ottaen samalla huomioon maailmanlaajuisesti järjestelmälle tärkeiden vakuutuksenantajien kansainvälinen lainsäädäntökehys;

27.  ottaa huomioon, että pk-yritykset luottavat perinteisesti pankkirahoitukseen erityisluonteensa, erilaisten riskiprofiiliensa ja Euroopan laajuisen monimuotoisuutensa takia; kehottaa komissiota arvioimaan yhdessä Euroopan valvontaviranomaisten, EKP:n ja kansallisten viranomaisten kanssa pk-yritysten rahoituksen riittävyyden sekä selvittämään rahoituskanavien monimuotoistamisen esteet ja hyödyt sekä sen, miten pankit ja muut rahoituslaitokset voisivat lisätä pk-yritysten rahoitusta ja laajentaa eri kehitysvaiheessa olevien yritysten käytettävissä olevien rahoituskeinojen valikoimaa; muistuttaa pk-yritysten tukikertoimen kaltaisten välineiden tärkeydestä; ehdottaa, että pk-yritysten rahoituksen saatavuuden parantamista koskevat aloitteet ulotetaan koskemaan myös uusyrityksiä, mikroyrityksiä sekä markkina-arvoltaan keskisuuria yrityksiä; korostaa vertaislainojen, joukkorahoituksen ja suunnatun osakeannin kaltaisiin innovatiivisiin ja toistaiseksi laajalti hyödyntämättömiin pk-yritysten rahoituslähteisiin sisältyviä mahdollisuuksia ja korostaa, että asianomaisia sääntelyvaatimuksia on selkeytettävä;

28.  korostaa, että on tärkeää panna jo hyväksytyt toimenpiteet pikaisesti täytäntöön, sillä niillä tuetaan pääomamarkkinaunionin tavoitteiden saavuttamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään tulevassa rahoituspalvelualan sääntelyssä aktiivisesti pk‑yritysten kasvumarkkina -luokkaa;

29.  katsoo, että yritysten olisi voitava valita itselleen asianmukaisin markkinatyyppi EU:ssa kokonsa, monimutkaisuutensa ja rahoituksen hankintatavoitteidensa mukaan, ja korostaa tarvetta luoda aiempaa syvemmät ja integroidummat yleiseurooppalaiset pääomamarkkinat, jotka toimivat erillään ratkaisevan tärkeistä alueellisista paikallismarkkinoista, mutta ovat yhteentoimivat niiden kanssa;

30.  pitää ilahduttavana esitedirektiivin tulevaa tarkistamista; korostaa, että tarkistamisessa olisi keskityttävä pk-yritysten kustannusten vähentämiseen ja pk-yrityksiä koskevien menettelyiden selkeyttämiseen säilyttäen kuitenkin asianmukainen tasapaino, kun on kyse sijoittajansuojasta;

31.  antaa tunnustusta pyrkimyksille saada aikaan avoimemmat arvopaperistamismarkkinat varmistamalla menettelyn korkeat vaatimukset ja huolehtimalla oikeusvarmuudesta sekä arvopaperistamisvälineiden keskinäisestä vertailtavuudesta; korostaa tarvetta perustaa tietovarasto; painottaa, että tarvitaan tiukat säännöt taustalla oleville laadukkaille pääomaerille ja todellisen riskiprofiilin mukaiset tarkistukset ja että kaikkien arvopaperistamismarkkinoiden osanottajien on oltava tietoisia riskeistä, ottaen huomioon arvopaperistamisen ja erityisesti synteettisen arvopaperistamisen riskialttiuden, joka on käynyt ilmi kriisin aikana; panee kuitenkin merkille tältä osin eriävät kokemukset EU:ssa ja Yhdysvalloissa; vaatii, että säilyttämisvaatimuksia ei heikennetä, jotta vältytään moraalikadolta; korostaa tarvetta harkita hyväksymisehtojen riippumatonta varmentamista; kehottaa komissiota arvioimaan perusteellisesti arvopaperistamisesta pk-yrityksille, sijoittajille ja rahoitusalan vakaudelle koituvat riskit ja hyödyt sekä arvopaperistamisvälineiden markkinoitavuuden; pyytää komissiota priorisoimaan tätä tehtävää ja antamaan siitä kertomuksen parlamentille;

32.  katsoo, että lähestymistapa, jossa pyritään tekemään tuotteista ja menettelyistä entistä standardoidumpia, voi vähentää monimutkaisuutta mutta myös lisätä keskittymäriskejä; pitää huolestuttavana riskiä siitä, että markkinaosapuolet voivat ”juosta samaan suuntaan” markkinastressitapauksissa, ja kehottaa ottamaan käyttöön asianmukaiset suojatoimet ja valvonnan toimivaltaisella tasolla arvopaperistamismarkkinoiden kehittämiseksi;

33.  korostaa, että kertomusten sisältöä ja niiden antamistiheyttä koskevia vaatimuksia sekä raportointialoja on virtaviivaistettava myös tarjoamalla yrityksille yksi yhteyspiste päällekkäisen vaatimusten ja raportointikanavien välttämiseksi; kehottaa komissiota, Euroopan valvontaviranomaisia ja yhteistä valvontamekanismia tutkimaan, mitkä tiedot todella tarvitaan, ja mukauttamaan malleja toisiinsa, yksinkertaistamaan menettelyä ja myöntämään pk-yrityksille poikkeuksia; korostaa, että raportointitiedoista on eniten hyötyä valvojille, jos nämä voivat esittää niitä koskevia kysymyksiä ja mikäli tiedot ovat kansainvälisesti yhdenmukaiset; pitää tarpeellisena soveltaa suhteellista lähestymistapaa analyyttisen luottoaineiston (AnaCredit) kehittämiseen; katsoo, että yksityiskohtaisuuden soveltamisalaa ja tasoa on tarkasteltava lähemmin sen kustannusten ja hyötyjen näkökulmasta;

34.  pyytää komissiota ja valvontaviranomaisia kiinnittämään huomiota kansainvälisten tilinpäätösstandardien ja vakavaraisuusvaatimusten väliseen vuorovaikutukseen, sillä yhteneväisyyksien lisääminen palvelisi sekä talouden että vakavaraisuuden valvojan etua, ja tarkastelemaan verotuskirjanpidon vaikutusta omiin varoihin; tukee pyrkimyksiä yhdenmukaistaa järjestämättömien lainojen määritelmä;

35.  kehottaa vähentämään huomattavasti velan ja oman pääoman painotusta talouden kestokyvyn ja pääoman kohdentamisen parantamiseksi ja pääomamarkkinaunionin vahvistamiseksi, koska se tekee omasta pääomasta houkuttelevampaa liikkeellelaskijoille ja sijoittajille; korostaa, että finanssitransaktiovero vaikuttaa markkinoiden likviditeettiin erityisesti lyhyellä aikavälillä, samalla kun se myös auttaa vähentämään liiallista spekulointia;

36.  korostaa, että rahoitusalalla on sääntelyn ja valvonnan lisäksi jatkettava ponnisteluja yrityskulttuurin muuttamiseksi; kehottaa kaikkia rahoitusalan toimijoita, myös pankkeja, muita rahoituslaitoksia kuin pankkeja, kansallisia keskuspankkeja ja EKP:tä, toimimaan yhdessä organisaationsa yrityskulttuurin muuttamiseksi sellaiseksi, jossa kuluttajien etu on tärkein, jossa taataan vastuullisia korkeimpia johtajia koskeva vastuujärjestelmä ja rahoitusmarkkinoiden toimijoiden osanottajien pitemmän aikavälin suuntautuminen ja joka edistää rahoituslähteiden monimuotoisuutta; korostaa hyötyjä, joita saadaan rahoitukseen sovellettavasta pitkän aikavälin kumppanuuteen perustuvasta lähestymistavasta ja monimuotoisesta eurooppalaisesta pankkialasta, jossa suhdepankkitoiminnalla on tärkeä rooli kuluttajien, mikroyritysten ja pk-yritysten kannalta, erityisesti kun on kyse tietojen epäsymmetrian vähentämisestä myös uuden digitaaliteknologian ansiosta käytettävissä olevilla välineillä;

37.  kehottaa edistämään vaihtoehtoisia luokittajia kilpailun lisäämiseksi erittäin keskittyneillä markkinoilla; muistuttaa, että komission on määrä julkaista vuoden 2016 loppuun mennessä kertomus siitä, olisiko asianmukaista ja toteutettavissa tukea valtionvelkoja arvioivaa eurooppalaista julkista luottoluokituslaitosta ja/tai eurooppalaista luottoluokitussäätiötä, jonka tehtävät liittyisivät kaikenlaisiin muihin luottoluokituksiin; kritisoi pk-yrityksille ulkopuolisen luottoluokituksen hankkimisesta aiheutuvia suuria kustannuksia; korostaa tarvetta tarkastella lähemmin, miten pk-yritykset voidaan luokittaa vertailukelpoisesti ja kohtuuhintaisesti, esimerkiksi edistyneellä sisäisten luottoluokitusten menetelmällä (AIRBA); kehottaa komissiota jatkamaan ponnistelujaan tietojen epäsymmetrian poistamiseksi;

38.  kehottaa painottamaan enemmän EU:n rahoitusalan globaalia kilpailukykyä poliittisia päätöksiä tehtäessä välttäen kuitenkin kilpailua alhaisimmasta sääntelytasosta ja heikentämättä rahoitusvakautta ja kuluttajansuojaa; korostaa, että EU:n laajuinen pääomamarkkinaunioni on nähtävä asiana, jolla parannetaan eurooppalaisten yritysten ja EU:n talouden kilpailukykyä; korostaa, että tehokas rahoitusala on välttämätön edellytys pääomien tarkoituksenmukaiselle kohdentamiselle ja siten talouskasvulle;

39.  korostaa kansainvälisen sääntelykehyksen merkitystä EU:n sääntelykehykselle, kun on kyse sen soveltamisalasta, menettelyistä ja seuraamuksista; kehottaa jäsenvaltioita, neuvostoa, komissiota ja Euroopan valvontaviranomaisia selkeyttämään EU:n kantaa, jotta EU:n vaikutusvalta voi kasvaa ja jotta sen demokraattisesti hyväksyttyä lainsäädäntöä voidaan edistää; korostaa, että uudesta sääntelystä on tehtävä johdonmukaista sekä unionin säännöstön että kansainvälisten suuntaviivojen kanssa ja että sääntöjä on sovellettava oikeasuhtaisesti, niiden soveltamisala mukaan luettuna, jotta vältytään tarpeettomilta eroavuuksilta ja päällekkäisyyksiltä lainsäädännössä; pitää edellä mainittuja seikkoja edellytyksinä sille, että onnistutaan saavuttamaan kokonaisvaltaiset tavoitteet, joita ovat maailmanlaajuisen rahoitusvakauden edistäminen pitkällä aikavälillä, Euroopan säilyttäminen houkuttelevana kohteena kansainvälisille sijoittajille ja EU:n rahoitusalan kilpailukykyyn kohdistuvien tarpeettomien kielteisten vaikutusten välttäminen; muistuttaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa säädetystä unionin ja jäsenvaltioiden välisen vilpittömän yhteistyön periaatteesta; katsoo, että Euroopan valvontaviranomaisten olisi osallistuttava kansainvälisissä standardointielimissä käytyihin keskusteluihin maailmanlaajuisista sääntelyperiaatteista; korostaa, että sääntelyä koskevaa vuoropuhelua Yhdysvaltojen kanssa olisi lujitettava edelleen; muistuttaa tässä yhteydessä, että rahoituspalvelujen sääntelyä koskevat kysymykset olisi tarvittaessa sisällytettävä kansainvälisiin neuvotteluihin;

40.  korostaa vastaavuuspäätösten merkitystä puuttumisessa markkinoillepääsyn ja asianomaisten sääntelykehysten esteisiin; toteaa, että tällaisten yksipuolisten päätösten on hyödytettävä eurooppalaisia yrityksiä ja kuluttajia ja että vastaavuudella muiden oikeudenkäyttöalueiden kanssa voidaan mahdollisesti lisätä unioniin virtaavia pääomia ja houkutella lisää investointeja; korostaa tarvetta siirtyä kohti yhtenäistä ja johdonmukaista järjestelmää, jossa toisten valtioiden vastaavat tai samanlaiset normit tunnustetaan aiempaa rationaalisemmin;

41.  pyytää komissiota ehdottamaan yhtenäistä, johdonmukaista, avointa ja käytännöllistä sääntelykehystä kolmansien maiden vastaavuuksia koskeville menettelyille ja päätöksille ja ottamaan tällöin huomioon tulosperusteisen analyysin ja kansainväliset normit tai sopimukset; pyytää hyväksymään kaikki vastaavuuspäätökset delegoiduilla säädöksillä; katsoo, että Euroopan valvontaviranomaisella olisi oltava asianmukainen rooli vastaavuuspäätöksiin liittyvien kolmansia maita koskevien arvioiden yhteen sovittamisessa;

Rahoituspalvelujen parempi sääntely EU:ssa

42.  katsoo, että rahoituspalvelujen parempi sääntely edellyttää vankkaa sääntelykehystä ja alkaa siitä, että jäsenvaltiot soveltavat nykyistä säännöstöä; korostaa, että on ratkaisevan tärkeää panna lainsäädäntö täytäntöön tehokkaasti, tuloksellisesti ja johdonmukaisesti, ja pyytää komissiota antamaan parlamentille säännöllisesti kertomuksia lainsäädännön osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen ja täytäntöönpanon vaiheista ja tarvittaessa jäsenvaltioita vastaan käynnistetyistä rikkomusmenettelyistä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan sovitun lainsäädännön asianmukaisen noudattamisen; katsoo, ettei ylisääntely helpota sisämarkkinoiden toimintaa eikä kilpailua; katsoo, ettei liiketoiminnan houkutteleminen standardeja mielivaltaisesti alentamalla myöskään helpota sisämarkkinoiden toimintaa; pyytää komissiota toimittamaan parlamentille vuoden 2016 loppuun mennessä perusteellisen analyysin ja kertomuksen kaikista ylisääntelytoimista, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet rahoitusta koskevan lainsäädännön alalla;

43.  kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan direktiivien saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetettujen määräaikojen noudattamiseen, sillä se on – sen lisäksi, että kyse on lakiin perustuvasta vaatimuksesta – erittäin tärkeää, jotta vältetään tarpeettomat viiveet täysimääräisessä täytäntöönpanossa sekä direktiivien osittainen tai epäyhtenäinen soveltaminen unionissa, mikä saattaa johtaa siihen, että asianomaisilla toimijoilla ei ole tasapuolisia toimintaedellytyksiä, ja muunlaisiin vääristymiin;

44.  korostaa, että komission tai Euroopan valvontaviranomaisten ehdotusten ja niiden laatimisprosessin on oltava laadukkaampia ja sitä on koordinoitava alojen välisesti; toteaa, että tähän sisältyy ajoitus, priorisointi sekä päällekkäisyyksien välttäminen; painottaa, että tällä olisi pyrittävä välttämään perussäädöksen toistaminen delegoiduissa säädöksissä sekä välttämään se, että poliittiset päätökset, jotka pitäisi tehdä perussäädöksessä, siirretään delegoituihin säädöksiin;

45.  kehottaa komissiota mahdollistamaan kaikkien asianomaisten sidosryhmien, myös asiantuntijaryhmien, osallistuminen varhaisessa vaiheessa; kehottaa komissiota varmistamaan tasapuolisen osallistumisen kuulemisiin ottamalla huomioon sidosryhmien monimuotoisuuden ja luomalla paremmat edellytykset yrityksiä, kuluttajia ja kansalaisyhteiskuntaa edustavien pienten sidosryhmien osallistumiselle ja helpottamalla sitä, myös siltä osin, miten kuulemiset ja kysymysten esittäminen on järjestetty;

46.  pitää paremman sääntelyn agendan tavoitteita myönteisinä; toteaa, että on tarpeen tarkastella yleisesti sääntelyn toimivuutta nyt ja tulevaisuudessa; toteaa, että sen toimivuutta ei voi kuitenkaan erottaa koko rahoitusalan toimivuudesta; painottaa sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevan ohjelman (REFIT) osuutta tehokkaan ja tuloksellisen sekä suhteellisuusperiaatteen asianmukaisesti huomioon ottavan rahoituspalvelujen sääntelyn aikaansaamisessa ja tilannearvion tekemisen tukemisessa; kehottaa lujittamaan parlamentin asemaa tähän ohjelmaan olennaisesti kuuluvien päätösten ja arviointien tekemisessä; palauttaa mieliin, että painopisteen on oltava sääntelyn parantamisessa, ei sen purkamisessa; korostaa, että avoimuuden, selkeyden, saatavuuden ja oikeudenmukaisuuden varmistamisen kaikkialla sisämarkkinoilla olisi oltava osa kuluttajia koskevan paremman sääntelyn agendaa; korostaa myös, että EU:n ei pidä luoda tahattomasti uutta velvoitetaakkaa pyrkiessään lisäämään yhdenmukaisuutta pääomamarkkinaunionin yhteydessä;

47.  katsoo, että Euroopan valvontaviranomaisilla ja yhteisellä valvontamekanismilla on tärkeä osuus parempaa sääntelyä ja valvontaa koskevien tavoitteiden saavuttamisessa; painottaa Euroopan valvontaviranomaisten ja yhteisen valvontamekanismin roolia lainsäädännön eri osien yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden varmistamisessa, epävarmuuden ja sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön vähentämisessä sekä markkinatoimijoiden hedelmällisen yhteistyön edistämisessä; korostaa, että Euroopan valvontaviranomaisilla ja yhteisellä valvontamekanismilla on oltava riittävästi rahoitusta ja henkilöstöä, jotta ne voivat suorittaa lainsäädäntövallan käyttäjien niille antamat tehtävät;

48.  korostaa, että Euroopan valvontaviranomaisia koskevien asetusten tarkistamisessa on otettava huomioon yhteistä valvontamekanismia ja yhteistä kriisinratkaisumekanismia koskevissa asetuksissa vahvistetut vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta koskevat säännökset, joilla tehostetaan parlamentin suorittamaa valvontaa, ja palautettava Euroopan valvontaviranomaisten riippumattomuus komissiosta; pitää tarpeellisena tutkia mahdollisuuksia helpottaa Euroopan valvontaviranomaisten laajempaa neuvoa-antavaa osallistumista ensimmäisen tason vaiheessa kunnioittaen kuitenkin lainsäädäntövallan käyttäjien valtaoikeuksia;

49.  korostaa, että perussäädösten ja delegoitujen säädösten sekä täytäntöönpanosäädösten on oltava keskenään yhteneviä ja johdonmukaisia; painottaa jälleen, että lainsäädäntövallan käyttäjien on tehtävä poliittiset päätökset perussäädöksessä eikä niiden tekemistä pitäisi siirtää delegoituihin säädöksiin, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artikla); vaatii, että komissio ja Euroopan valvontaviranomaiset pitäytyvät perussäädöksissä vahvistettuihin toimivaltuuksiin ja kunnioittavat lainsäädäntövallan käyttäjien aikaansaamaa sopimusta, kun ne laativat delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä sekä suuntaviivoja; pitää valitettavana, että valvontaviranomaiset eivät aiemmin täytäntöönpanosäädöksiä laatiessaan aina pitäneet kiinni unionin lainsäätäjän vahvistamasta toimivallasta; pitää valitettavana, että komission (delegoidut säädökset) ja Euroopan valvontaviranomaisten (tekniset standardit) välinen koordinointi on riittämätöntä ja voi siksi vaikuttaa kielteisesti vaatimustenmukaisuuden laatuun erityisesti tapauksissa, joissa yksityiskohtaiset vaatimukset hyväksytään vasta juuri ennen perussäädöksen täytäntöönpanon määräaikaa;

50.  kehottaa komissiota erottamaan täydellisesti toisistaan delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset ja välttämään pakettiratkaisuja, jotta kyseiset säädökset voidaan hyväksyä ajoissa;

51.  kehottaa komissiota asettamaan kaikki Euroopan valvontaviranomaisten esittämät teknisten sääntelystandardien ja teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksiin mahdollisesti tehdyt tarkistukset lainsäädäntövallan käyttäjien ja sidosryhmien saataville;

52.  painottaa, että komission varhaisessa vaiheessa suorittama oikeudellinen tarkastelu ei saisi johtaa siihen, että prosessista tulee vähemmän avoin joko parlamentin tai parlamentin oikeuden tulla kuulluksi kannalta; pyytää, että Euroopan valvontaviranomaiset toimittaisivat luonnoksia laatiessaan ennakoivasti parlamentille säännöllisesti ja viipymättä kattavat alustavat luonnokset ja väliaikatiedot työn edistymisestä ja kuulisivat parlamenttia niistä;

53.  kehottaa komissiota ja Euroopan valvontaviranomaisia noudattamaan täysimääräisesti lainsäädäntövallan käyttäjien vahvistamia luonnosten toimittamisen määräaikoja ja antamaan lainsäädäntövallan käyttäjille välittömästi selvityksen, jos ne epäilevät, että eivät voi noudattaa määräaikaa;

54.  muistuttaa Euroopan valvontaviranomaisia siitä, että teknisiin standardeihin, suuntaviivoihin ja suosituksiin sovelletaan suhteellisuusperiaatetta; kehottaa Euroopan valvontaviranomaisia noudattamaan varovaisuutta suuntaviivojen määrässä ja laajuudessa erityisesti, kun niiden antamiseen ei ole nimenomaisia toimivaltuuksia perussäädöksissä; toteaa, että pidättyväisyyttä vaaditaan myös Euroopan valvontaviranomaisten rajallisten resurssien ja niiden tehtävien priorisoinnin vuoksi; toteaa, että määrärahojen rajallisuus ei saa rajoittaa tehokkaan valvonnan toteuttamista käytännössä, ja pyytää varmistamaan, että Euroopan valvontaviranomaisilla on riittävät resurssit luotettavan, riippumattoman ja tehokkaan valvonnan suorittamiseen niiden toimivallan rajoissa;

55.  kehottaa Euroopan valvontaviranomaisia käyttämään oikeuttaan pyytää tietoja siitä, miten perussäädöksiä sovelletaan jäsenvaltioissa, sekä suorittamaan säännöllisemmin kansallisten toimivaltaisten viranomaisten vertaisarviointeja valvonnan keskinäisen mukauttamisen edistämiseksi jäsenvaltioissa;

56.  kehottaa komissiota ja Euroopan valvontaviranomaisia julkaisemaan säännöllisesti verkkosivuillaan konsolidoituja versioita rahoituspalveluja koskevista EU:n säädöksistä sekä tiivistelmän, johon yritykset, kuluttajat, kansalaisjärjestöt ja muut toimijat voivat tutustua ja jonka ne voivat ymmärtää; pitää selvittämisen arvoisena vaihtoehtona sellaisen yhteisen rekisterin luomista, jossa olisi tietoja säädösten täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa;

Tulevat toimet

57.  kehottaa komissiota ja Euroopan valvontaviranomaisia tarkastamaan säännöllisesti (vähintään kerran vuodessa) säädösten ja kaikkien lainsäädäntöehdotusten yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden, myös eri alojen rajat ylittävästi, ja hyväksytyn lainsäädännön täytäntöönpanon, tekniset sääntelystandardit ja tekniset täytäntöönpanostandardit mukaan luettuina, sekä varaamaan resursseja tähän työhön;

58.  kehottaa komissiota ja Euroopan valvontaviranomaisia tarkastamaan säännöllisesti (vähintään kerran vuodessa) säädösten oikeasuhtaisuuden ja tehokkuuden, erityisesti kun on kyse pieniin ja keskisuuriin markkinatoimijoihin sovellettavista vaatimuksista; kehottaa tarkastamaan kaikkien lainsäädäntöehdotusten oikeasuhtaisuuden ja varaamaan resursseja tähän työhön; kehottaa komissiota julkaisemaan vihreän kirjan, jossa tarkastellaan uusia lähestymistapoja rahoituspalvelujen sääntelyn oikeasuhteisuuden edistämiseen;

59.  korostaa, että yksittäisten lainsäädäntötoimien vaikutukset ovat erilaisia kuin niiden kumulatiiviset vaikutukset; kehottaa komission yksikköjä suorittamaan joka viides vuosi yhdessä Euroopan valvontaviranomaisten, yhteisen valvontamekanismin ja Euroopan järjestelmäriskikomitean kanssa kattavan laadullisen ja määrällisen arvion rahoituspalveluja koskevien EU:n säädösten kumulatiivista vaikutuksista rahoitusmarkkinoihin ja niiden osapuoliin EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla puutteiden ja porsaanreikien löytämiseksi, rahoitusalan sääntelyn tuloksellisuuden, tehokkuuden ja toimivuuden arvioimiseksi sekä sen varmistamiseksi, että sääntely ei estä reilua kilpailua eikä talouden kehitystä, ja raportoimaan tuloksista Euroopan parlamentille; korostaa, että tulevaa lainsäädäntöä varten on tärkeää toteuttaa yksityiskohtaisia vaikutustenarviointeja ja kustannus-hyötyanalyyseja, jotta lainsäädännön antama lisäarvo voidaan osoittaa erityisesti talouskasvun ja luotujen työpaikkojen osalta; painottaa, että vaikutustenarviointien ja kustannus-hyötyanalyysien olisi sisällettävä perusteellisia arvioita toisen tason vaiheen toimenpiteiden vaikutuksista; toteaa, että kyseiset toimenpiteet muodostavat merkittävän osan rahoituspalveluja koskevasta unionin sääntelykehyksestä; muistuttaa, että lainsäädäntötoimien vaikutusten määrällinen arviointi saattaa olla vaikeaa, erityisesti koska niistä koituvia hyötyjä on vaikea mitata, mutta katsoo, että määrällisen arvioinnin menetelmiä olisi kuitenkin edelleen käytettävä;

60.  kehottaa komission yksiköitä antamaan ensimmäisen arvion vuoden 2016 loppuun mennessä sekä raportoimaan kokonaisvaikutuksista ja erillisissä luvuissa riippumattoman tutkimuksen perusteella myös seuraavista seikoista:

   vaikutukset rahoituksen eri osa-alueisiin asianmukaisesti eriteltyinä markkinatoimijoiden koon, monimutkaisuuden ja liiketoimintamallin mukaan, ja vaikutukset muihin kuin rahoitusalan yksikköihin
   mahdolliset aukot ja porsaanreiät ottaen samalla huomioon uusien uhkien ja riskien mahdollisen kehittymisen sekä päällekkäisyydet ja ei-toivotut vaikutukset
   nykyiset ja ennakoidut vaikutukset talouteen sekä unionin rahoitusalan kansainvälinen kilpailukyky
   mahdollisuudet tuottaa hyötyä reaalitaloudelle, pk-yritykset, kuluttajat ja työllisyyden parantaminen mukaan luettuina
   tarve parantaa entisestään nykyisiä ja laajentaa täydentäviä rahoituskanavia, mukaan luettuna vaikutus pk-yritysten ja markkina-arvoltaan keskisuurten yritysten mahdollisuuksiin saada rahoitusta
   pitkän aikavälin rahoituksen vaikutukset kysyntään ja tarjontaan
   vaikutukset varojen ja riskien kohdentamiseen ja monimuotoistamiseen sekä rahoituslaitosten ydinpääoman ja taseen loppusumman välisen suhteen kehitykseen
   sääntelykehyksen toimivuus ja tarkoituksenmukaisuus piensijoittajien, yhteisösijoittajien, kuluttajien ja asiakkaiden kannalta, avoimuutta koskevat säännöt mukaan luettuina
   sisämarkkinoiden esteiden poistamisen tehokkuus, sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön rajoittaminen ja kilpailun edistäminen
   kokonaisvaikutukset rahoitusvakauteen ja moraalikatoon, mukaan luettuina sääntelyn puutteesta aiheutuvien mahdollisten kustannusten ja riskien arviointi, ottaen samalla huomioon G20-ryhmän suositusten tehokkaan täytäntöönpanon ja rahoitusalan yritysten yhdistettävyysasteen
   kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisen käypään arvoon arvostamisen vaikutus rahoitusalan vakauteen verrattuna varovaisuusperiaatteen mukaisen kirjanpidon vaikutukseen
   makrovakausvalvontaa koskevan unionin kehyksen vaikuttavuus ja tarkoituksenmukaisuus
   Euroopan valvontaviranomaisten valmiudet hoitaa niille voimassa olevassa lainsäädäntökehyksessä osoitetut tehtävät sekä toimet, jotka voivat olla tarpeen kehyksen parantamiseksi, erityisesti valvontaviranomaisten rahoituksen vahvistamiseksi lähitulevaisuudessa
   säädösten ja kansainvälisten standardien keskinäiset riippuvuussuhteet ja vaikutukset eurooppalaisten yritysten kansainväliseen kilpailukykyyn, ottaen huomioon vertailun unionin ja muiden merkittävien oikeudenkäyttöalueiden sääntelyiden ja niiden täytäntöönpanoasteiden välillä;

61.  kehottaa komissiota esittämään havaintonsa parlamentille ja neuvostolle ja ehdottamaan tarvittaessa toimenpiteitä;

o
o   o

62.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0268.
(2)http://www.europarl.europa.eu/document/activities/cont/201402/20140210ATT79138/20140210ATT79138EN.pdf.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0202.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0161.
(5)http://www.esrb.europa.eu/pub/pdf/other/esrbreportregulatorytreatmentsovereignexposures032015.en.pdf?29664e3495a886d806863aac942fcdae.


Eurooppalaisen naisyrittäjyyden esteenä toimivat ulkoiset tekijät
PDF 202kWORD 93k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. tammikuuta 2016 eurooppalaisen naisyrittäjyyden esteenä toimivista ulkoisista tekijöistä (2015/2111(INI))
P8_TA(2016)0007A8-0369/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16, 21 ja 23 artiklan,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 1979 antamalla päätöslauselmalla nro 34/180 hyväksytyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY(1) sekä siihen liittyvän Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa Test-Achats 1. maaliskuuta 2011 antaman tuomion (C-236/09)(2),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY(3),

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2008 annetun komission kertomuksen ”Esikouluikäisten lasten hoitojärjestelyjä koskevien Barcelonan tavoitteiden täytäntöönpano” (COM(2008)0638),

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015” (COM(2010)0491),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin sekä neuvoston direktiivin 86/613/ETY kumoamisesta 7. heinäkuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/41/EU(4),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä (naisten johtokuntapaikkoja koskeva direktiivi – COM(2012)0614),

–  ottaa huomioon 9. tammikuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Yrittäjyys 2020 ‑toimintasuunnitelma: Uutta kipinää Euroopan yrittäjyyteen” (COM(2012)0795),

–  ottaa huomioon 29. toukokuuta 2013 annetun komission kertomuksen ”Barcelonan tavoitteet: Pienten lasten hoitopalvelujen kehittäminen Euroopassa kestävän ja osallistavan kasvun edistämiseksi” (COM(2013)0322),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisyrittäjyydestä pienissä ja keskisuurissa yrityksissä(5),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman sukupuolistereotypioiden poistamisesta EU:ssa(6),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä ja sosiaalisesta innovoinnista työttömyyden torjunnassa(7),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman naisten tiede- ja yliopistourista sekä naisten urakehityksen esteistä(8),

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman nuorten yrittäjyyden edistämisestä koulutuksen avulla(9),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Sosiaalisen yrittäjyyden aloite – Suotuisan toimintaympäristön luominen sosiaalisen talouden ja innovoinnin keskiöön kuuluville sosiaalisille yrityksille” (COM(2011)0682),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A8-0369/2015),

A.  ottaa huomioon, että yrittäjyys on olennaisen tärkeää työllisyyden, kasvun, innovoinnin, kehityksen ja yleisesti ottaen köyhyyden vähentämisen kannalta;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 artiklassa mainitaan nimenomaisesti kaikkien unionin kansalaisten elinkeinovapaus, joten perusoikeuskirja sellaisenaan antaa mahdollisuuden yrittäjyyteen ja kannustaa siihen, naisyrittäjyys mukaan luettuna;

C.  ottaa huomioon, että 28 jäsenvaltion EU:n yrittäjistä vain 31 prosenttia (10,3 miljoonaa) oli naisia vuonna 2012(10) ja että ainoastaan 34,4 prosenttia EU:n itsenäisistä ammatinharjoittajista on naisia;

D.  ottaa huomioon, että naiset on usein ainoastaan rekisteröity yrityksen viralliseksi omistajaksi, millä halutaan varmistaa rahoituksellisten etujen ja edullisten ehtojen saaminen luottolaitoksilta sekä unionin, jäsenvaltioiden ja alueellisen tason julkishallinnoilta; ottaa huomioon, että todellisuudessa nämä naiset toimivat yritysten kansikuvina, sillä vaikka naiset kantavat liiketoimintavastuun, tosiasiallista päätöksentekovaltaa yrityksissä käyttävät miehet;

E.  ottaa huomioon, että naisyrittäjien osuus on vaatimaton kaikissa jäsenvaltioissa ja että naisyrittäjyyteen sisältyy hyödyntämätöntä kasvu- ja vaurauspotentiaalia;

F.  ottaa huomioon, että naisyrittäjyyden tiellä olevat esteet nivoutuvat toisiinsa, ovat hankalia ja niiden poistamiseksi tarvitaan monimutkaisia vaatimuksia ja että näitä esteitä ovat muun muassa seuraavat: työttömien joukossa on enemmän naisia kuin miehiä, naisia on jatkuvasti miehiä vähemmän yritystoiminnassa ja naiset ovat aliedustettuina johtotehtävissä;

G.  ottaa huomioon, että naisyrittäjyydestä on tehty vähän määrällistä tutkimusta, mutta viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että miehet valitsevat naisia todennäköisemmin uran yrittäjinä(11);

H.  ottaa huomioon, että naisyrittäjyys, joka on pidettävä selvästi erillään näennäisestä itsenäisenä ammatinharjoittajana toimimisesta, on mittava taloudellisen riippumattomuuden lähde, joka tarjoaa naisille mahdollisuuden integroitua entistä paremmin työmarkkinoille; ottaa huomioon, että naisyrittäjyys tarjoaa naisille mahdollisuuden vahvistaa asemaansa yritysjohtajana ja saada aikaan kulttuurinen muutos niin omassa yrityksessään kuin muualla yhteiskunnassa; ottaa huomioon, että nämä naiset voivat toimia tärkeinä roolimalleina tytöille ja nuorille naisille ja kannustaa heitä samalle uralle;

I.  ottaa huomioon, että naisissa piilee valtava yrittäjyyspotentiaali ja että naisyrittäjyys synnyttää talouskasvua, luo työpaikkoja ja lisää naisten vaikutusmahdollisuuksia;

J.  ottaa huomioon, että päätös itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymisestä on itsensä toteuttamisen keino, mutta toisaalta edellyttää voimakasta sitoutumista; ottaa huomioon, että suuri henkilökohtainen vastuu johtaa poikkeuksellisen pitkiin työaikoihin, joten itsenäistä ammatinharjoittamista ei saisi pitää pelkkänä lisätulonlähteenä; toteaa, että naisyrittäjät voivat yhdistää työn ja perhe-elämän ainoastaan, jos ulkoiset olosuhteet sallivat, eli jos saatavilla on soveltuvia lastenhoitopalveluja ja isät osallistuvat aktiivisesti lastenhoitoon ja kotitöihin;

K.  toteaa, että lastenhoitopalvelujen sekä ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden hoitopalvelujen saatavuus, laatu ja kohtuuhintaisuus ovat edelleen ratkaisevia tekijöitä, joilla voidaan lisätä naisten osallistumista työelämään;

L.  ottaa huomioon, että perhe- ja hoitovelvollisuuksien jakaminen miesten ja naisten kesken vaikuttaa sekä naisyrittäjyyteen että naisten työmarkkinoihin osallistumiseen ja että työ- ja yksityiselämän tasapainon saavuttaminen on edellytys naisten taloudelliselle riippumattomuudelle; ottaa huomioon, että neljäsosassa jäsenvaltioita ei ole mahdollista käyttää isyyslomaa;

M.  ottaa huomioon, että hallinnollinen taakka heikentää edelleen sekä naisten että miesten yrittäjähenkeä, ja katsoo tämän vuoksi, että tarvitaan tehokasta sääntelyä ja lainsäädäntöä, jotta voidaan lisätä naisten taloudellisia vaikutusmahdollisuuksia ja luoda vakaa talous, johon kuuluu kestävä, älykäs ja osallistava kasvu;

N.  ottaa huomioon, että naisilla on tapana arvioida itse oman yrityksensä innovoinnin taso alhaisemmaksi kuin miehillä ja että vain pieni osa Euroopan patenttiviraston (EPO) myöntämistä patenteista myönnetään naisille(12);

O.  ottaa huomioon, että naisten koulutuksensa aikana tekemät valinnat sekä sukupuolen perusteella tapahtuva horisontaalinen ja vertikaalinen jaottelu työssä saavat aikaan, että tieteen ja teknologian alalla on vähemmän sellaisia naisia kuin miehiä, jotka voisivat perustaa yrityksen tai tehdä keksinnöistä voittoa tuottavia; ottaa lisäksi huomioon, että tiede ja teknologia sekä innovointi ja keksinnöt liitetään yleensä miehiin, mikä tekee näistä aloista vähemmän houkuttelevia naisille ja johtaa siihen, että naisten innovaatiot ja keksinnöt saavat vähemmän tunnustusta ja arvostusta;

P.  ottaa huomioon, että naisyrittäjyys keskittyy useammin sellaisille aloille, jotka katsotaan vähemmän tuottoisiksi, kuten koulutukseen, terveydenhuoltoon ja yhteisötyöhön, eikä miesvaltaisille korkean kasvupotentiaalin aloille, kuten teknologiaan ja tietotekniikkaan, ja naisyrittäjät toimivat usein pienen mittakaavan yrityksissä, joiden kasvu ja liikevaihto ovat vähäisempiä; toteaa, että tämän seurauksena vuonna 2012 todettiin, että 28 jäsenvaltion EU:ssa oli keskimäärin 6 prosentin tuloero nais- ja miesyrittäjien välillä(13);

Q.  toteaa, että uusi vihreä teknologia ja ympäristöä säästävä yrittäjyys ovat ala, joka tarjoaa valtavat mahdollisuudet kehittää ja edistää yhdenvertaista yrittäjyyttä, johon kuuluu se, että nais- ja miesyrittäjillä on yhtäläiset mahdollisuudet saada rahoitusta ja nais- ja miesyrittäjiä on yhtä paljon;

R.  ottaa huomioon, että yhden naisen yritykset, joita monet naisten yritykset ovat, eivät yleensä tuota merkittäviä voittoja, ja toteaa, että asianomaisten naisten riski työssäkäyvien köyhyyteen ja vanhuusköyhyyteen on erityisen suuri;

S.  ottaa huomioon, että useissa tutkimuksissa(14) on todettu, että naisyrittäjät aloittavat yritystoiminnan pienemmällä pääomalla ja ottavat pienempiä lainoja ja hyödyntävät perheenjäsentensä neuvoja ja rahoitusta sen sijaan, että hankkisivat lainoja tai pääomarahoitusta pankeilta tai bisnesenkeleiltä tai käyttäisivät yksityistä oman pääoman ehtoista rahoitusta tai riskipääomaa;

T.  ottaa huomioon, että eurooppalaisen Progress-mikrorahoitusjärjestelyn tavoitteena on edistää naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia, mutta miesten ja naisten hankkimien mikroluottojen suhde oli 60:40 vuonna 2013(15);

U.  ottaa huomioon, että naisyrittäjät ovat miehiä haluttomampia ottamaan velkaa ja laajentamaan yritystään, sillä heillä on usein alhaisempi luottamus yritykseensä kuin miehillä;

V.  ottaa huomioon, että naisyrittäjien suuremmat vaikeudet rahoituksen saannissa saattavat osittain liittyä vaikeuksiin riittävän luottohistorian rakentamisessa ja vähäiseen kokemukseen johtotehtävissä toimimisesta;

W.  ottaa huomioon, että stereotypiat naisten ja miesten kyvyistä yrittäjyyden alalla saattavat edelleen vaikuttaa sidosryhmien arvoihin uusista yrityksistä; ottaa huomioon, että syrjityksi tulemisen suuri todennäköisyys yritettäessä hankkia rahoitusta voi vaikuttaa naisten päätöksiin käynnistää oma yritys tai tehdä se pienempien lainojen turvin;

X.  ottaa huomioon, että jos sijoitusprosesseihin osallistuisi taustoiltaan erilaisia ihmisiä, tämä voisi auttaa estämään ryhmä- ja stereotyyppistä ajattelua;

Y.  ottaa huomioon, että direktiivissä 2004/113/EY kielletään sukupuoleen perustuva syrjintä tavaroiden ja palvelujen saatavuudessa, mikä pitää sisällään pankki- ja rahoituspalvelut sekä yritysten perustamiseen liittyvät palvelut; ottaa huomioon, että epäsuoraa syrjintää on vaikea näyttää toteen tässä yhteydessä ja että jäsenvaltioilla ei ole aineistoa ja tarkkoja tietoja rahoituksen saannissa ilmenevistä syrjintätapauksista;

Z.  ottaa huomioon, että huolimatta vallalla olevista uskomuksista, joiden mukaan naissijoittajat ovat parempia hallitsemaan riskejä, tilastotietojen mukaan(16) naiset todennäköisemmin välttävät riskinottoa ja heiltä puuttuu itseluottamusta; ottaa huomioon, että tämä voi johtaa vähäisempään kykyyn herättää luottamusta ulkoisissa kumppaneissa ja vaikuttaa siten naisten mahdollisuuksiin saada rahoitusta;

AA.  ottaa huomioon, että naisyrittäjät myötävaikuttavat merkittävällä tavalla uusien kehitysmahdollisuuksien luomiseen sekä sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseen; ottaa huomioon, että yhteiskunnallisen yrittäjyyden toimintaedellytyksien esteet vaikuttavat vähemmän naisiin ja tasavertainen osallistuminen sosiaalisektoriin on naisille voimaannuttava kokemus, joka helpottaa heidän yrittäjyyttään myös muilla aloilla;

AB.  ottaa huomioon, että useimmiten naisyrittäjät toimivat aloilla, jotka ovat vähempimerkityksisiä taloudellisella kannattavuudella ja kilpailukyvyllä mitattuna;

AC.  ottaa huomioon, ettei sukupuolesta ja yhteiskunnallisten yritysten rahoituksen saannista ole tarjolla riittävästi tutkimustietoa, mutta yleisesti ottaen vaikuttaa siltä, että yhteiskunnallisten yritysten on vaikeampaa saada rahoitusta;

AD.  toteaa, että yrittäjyyskoulutus, olipa se sitten virallista tai epävirallista, on ratkaisevan tärkeässä asemassa kannustettaessa naisia ja tyttöjä tälle alalle;

1.  kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan naisyrittäjyyden arvon talouksiensa kannalta sekä esteet, jotka on voitettava; kehottaa jäsenvaltioita ja alueita laatimaan konkreettisia strategioita naisyrittäjyyskulttuurin edistämiseksi pitäen mielessä tehdyn työn, joka koskee tarvetta, syitä ja edellytyksiä sukupuolistereotypioiden poistamiseksi, ja tuoden esiin erilaiset hallinto- ja johtamistyylit sekä uudenlaiset tavat organisoida ja hallinnoida yrityksiä;

2.  kehottaa komissiota varmistamaan sukupuolinäkökohdan huomioon ottamisen kaikissa tulevissa yrittäjyyttä koskevissa toimissa;

3.  kehottaa jäsenvaltioita tekemään aktiivisesti yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa tuodakseen esille yhtiöitä, jotka pyrkivät edistämään sukupuolten tasa-arvoa, sekä niiden parhaita käytäntöjä;

4.  kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään ohjelmia, joilla autetaan, tuetaan ja neuvotaan naisyrittäjiä perustamaan tuottoisia ja vaurautta luovia pioneeriyrityksiä, joiden toiminta perustuu sosiaalisen vastuun periaatteisiin;

5.  kehottaa jäsenvaltioita keräämään aluetasolla sukupuolen mukaan eriteltyjä tilastotietoja myös naisyrittäjyyden eri aloista, jotta voidaan tunnustaa naisyrittäjyyden yhteiskunnallinen merkitys ja raportoida säännöllisesti naisyrittäjien määrästä; suosittaa, että tilastotiedot kerätään ja konsolidoidaan EU:n tasolla Euroopan tasa-arvoinstituutin ja Eurostatin tuella; suosittaa, että pätevän sukupuolinäkökohtien asiantuntijan olisi sisällytettävä sukupuolinäkökohta kaiken yrittäjyyttä, yhteisötaloutta ja yhteiskunnallisia yrityksiä koskevan tutkimuksen tutkimusmenetelmiin ja että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä sellaisten naisten kokemuksiin, jotka ovat usealta osin marginaalisessa asemassa;

6.  kehottaa komissiota sisällyttämään naisyrittäjyyden vuoden 2015 jälkeiseen naisten ja miesten tasa-arvostrategiaansa;

7.  kehottaa omaksumaan naisyrittäjyyteen sovellettavan kokonaisvaltaisen lähestymistavan, jolla pyritään kannustamaan naisia luomaan uraa yrittäjinä ja tukemaan heitä tässä, helpottamaan rahoituksensaantia ja liiketoimintamahdollisuuksia sekä luomaan sellainen ympäristö, jossa naisilla on mahdollisuus hyödyntää potentiaalinsa ja tulla menestyksekkäiksi yrittäjiksi, varmistamalla työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen, lastenhoitopalvelujen saatavuus sekä tarpeita vastaava koulutus;

8.  kehottaa EU:n toimielimiä, jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia tehostamaan toimintaansa sukupuolistereotypioiden torjumiseksi ja ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joilla torjutaan stereotyyppisiä käsityksiä naisten ja miesten ominaisuuksista ja kyvyistä, joita on vielä jäljellä miesvoittoisilla aloilla, kuten tieteen ja tekniikan, innovoinnin ja keksintöjen aloilla; toteaa, että näillä aloilla päätöksentekijät, sijoittajat, rahoitusala ja markkinat saattavat pitää naisia vähemmän uskottavina ja vähemmän ammattitaitoisina, minkä vuoksi mahdolliset asiakkaat, tavarantoimittajat, kumppanit, pankit ja sijoittajat joskus suhtautuvat naisyrittäjiin epäilevästi ja naisten on osoitettava tietonsa, taitonsa ja kykynsä huomattavasti sinnikkäämmin saadakseen tarvitsemansa rahoituksen;

Työ- ja yksityiselämän tasapaino

9.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan yrittäjyyden arvon naisten ja miesten työ- ja yksityiselämän tasapainon kannalta ja poistamaan esteet, jotka haittaavat naisyrittäjyyttä tai jopa estävät sen, ja hyväksymään johdonmukaisen toimenpidekehyksen, jolla tuetaan naisten osallistumista työmarkkinoille; kannustaa äitiyslomadirektiivin muuttamista koskevan ehdotuksen peruuttamispäätöksen jälkeen ja jotta taattaisiin tasa-arvoa koskevien toimien edistyminen unionin tasolla rakentavan vuoropuhelun käynnistämiseen toimielinten välillä sen pohtimiseksi, miten työ- ja yksityiselämän tasapainoa koskevia toimintapolitiikkoja voidaan parhaiten tukea ja miten ne tulisi toteuttaa, miten perheenhuoltovelvollisuudet jakautuisivat tasapuolisesti myös siten, että korostetaan miesten osuutta tasa-arvon edistämisessä; palauttaa mieliin, että vanhempain- ja isyysloma voi vaikuttaa myönteisesti naisten osallistumiseen työelämään, ja kannustaa jäsenvaltioita, joissa isyyslomaa ei vielä ole, harkitsemaan isyysloman käyttöönottoa; kehottaa komissiota esittämään vuoden 2016 loppuun mennessä konkreettisia toimia ja myös lainsäädäntöehdotuksia siitä, miten naisten osallistumista työmarkkinoille voidaan lisätä parantamalla työ- ja yksityiselämän tasapainoa;

10.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita palauttamaan mieliin, että on tärkeää saavuttaa Barcelonan tavoitteet, jotta kaikkien olisi mahdollista sovittaa yhteen työ- ja yksityiselämä, ja toteuttaa komission elokuussa 2015 julkaisemassa työ- ja yksityiselämän tasapainoa koskevassa etenemissuunnitelmassa esitetyt lainsäädäntöaloitteet ja muut toimet, ja käyttämällä asianmukaisia välineitä ja kannustimia, myös EU:n rahastoja, kuten Euroopan sosiaalirahastoa, Euroopan aluekehitysrahastoa ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa, varmistaa kohtuuhintaisten ja laadukkaiden lastenhoitopalvelujen ja muiden huollettavien henkilöiden, kuten ikääntyvien perheenjäsenten ja vammaisten perheenjäsenten, hoitopalvelujen saanti; korostaa järkevien ja joustavien työaikojen merkitystä, jotta vanhemmilla ja hoitajilla olisi mahdollisuus työ- ja perhe-elämän tasapainoon; palauttaa mieliin, että sosiaalisten oikeuksien täysimääräinen suojelu on tärkeää itsenäisten ammatinharjoittajien erityisessä tilanteessa ja että sosiaalisten oikeuksien suojelu on edellytys innovatiiviselle ja osallistavalle yrittäjyydelle;

11.  korostaa, että on muutettava tapaa, jolla miesten ja naisten tehtävät on perinteisesti jaettu yhteiskunnassa, työpaikoilla ja perheissä, ja tässä yhteydessä on kannustettava miehiä osallistumaan enemmän kotitöihin ja huollettavien perheenjäsenten hoitoon, esimerkiksi siten, että otetaan käyttöön pakollinen isyysloma ja vanhempainvapaa, joka ei ole siirrettävissä vanhemmalta toiselle, ja toteutetaan julkisia toimia, jotka mahdollistavat työ- ja perhevelvoitteiden tehokkaan yhteensovittamisen ja jotka koskevat erityisesti naisia ja aloja, joilla kilpailu on kovaa ja liikkuvuus runsasta ja joilla pitkät ja joustavat työajat ovat tavallisia, ja mahdollistetaan elinikäinen oppiminen tekniikan kehityksessä ja markkinoiden tuomissa mahdollisuuksissa mukana pysymiseksi;

Tiedottaminen ja verkostot

12.  korostaa, että on tärkeää katsoa yrityksen käynnistysvaihetta pidemmälle, jotta yrittäjyyden tielle lähteneitä naisia voidaan auttaa saamaan yrityksilleen jalansijaa ja laajentamaan liiketoimintaansa ja jotta naisia voidaan auttaa verkostoitumaan ja jakamaan parhaita käytäntöjä ja jotta heille voidaan tarjota mentorointia, naisroolimalleja ja vertaistukea, jonka seurauksena he voivat siirtyä innovatiivisemmille, kestävämmille ja kannattavammille aloille heikentämättä terveellisen yleisen hyvinvoinnin edellytyksiä;

13.  korostaa, että naisissa piilee valtava potentiaali innovoijina ja yrittäjinä ja heillä voi olla merkittävä rooli talouden digitaalisessa muutoksessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan naisten ja tyttöjen digitaaliseen potentiaaliin ja antamaan täyden tukensa naisten digitaaliselle yrittäjyyskulttuurille sekä edistämään naisten sopeutumista ja osallistumista tietoyhteiskuntaan;

14.  pitää erittäin tärkeänä, että käytössä on julkisia tiloja, jotka auttavat hankkeiden kehittämisessä (tarjoamalla näkyvyyttä ja toimimalla yrityshautomoina) ja tarjoavat taloudellista ja verotuksellista tukea sekä yrityksen perustamista koskevaa ajantasaista tietoa ja neuvontaa erityisesti naisyrittäjille; pitää lisäksi tärkeänä, että käytössä on määrärahoja liiketoiminnan vakauttamiseksi ja näkyvyyden lisäämiseksi yhteiskunnallisilla foorumeilla, ja että toteutetaan työ- ja yksityiselämän tasapainoa tukevia toimia ja että viranomaiset tunnustavat sekä uusien että pitkän uran tehneiden naisyrittäjien merkityksen yhteiskunnalle;

15.  pitää myönteisenä monenlaisten naisyrittäjien eurooppalaisten verkostojen luomista; kehottaa komissiota tiedottamaan aikaisempaa aktiivisemmin naisyrittäjien saavutuksista ja antamaan tällaisille potentiaalisille roolimalleille selkeästi tunnustusta yrittäjyyspalkintojen ja Eurooppalaisen sosiaalisen innovoinnin kilpailun kautta;

16.  katsoo, että naisyrittäjien eurooppalaisten verkostojen olisi luotava Euroopan ja kansallisen tason verkosto, joka tukisi ja auttaisi naisia rahoituksen ja neuvonnan saamisessa, jotta yritystoiminnan käynnistäminen helpottuisi;

17.  kehottaa komissiota korostamaan tulevassa eurooppalaisessa naisyrittäjien sähköisessä foorumissa foorumien käyttöä ja sisällyttämään siihen asteittaisen suunnitelman EU:n rahoitusmahdollisuuksien hyödyntämiseksi tehden sähköisestä foorumista samalla kuitenkin houkuttavan mahdollisten sijoittajien ja jäsenvaltioiden julkishallintojen kannalta, jotta naisyrittäjien kohtaamaa byrokratiaa voidaan vähentää hallinnollisia menettelyjä selkeyttämällä ja saadaan aikaan sellainen naisyrittäjien sähköinen foorumi, josta alalla otetaan mallia tulevaisuudessa;

18.  kehottaa komissiota perustamaan naisille tarkoitetun eurooppalaisen yrityskeskuksen ilman, että siitä koituu vaikutuksia komission talousarvioon ja osana olemassa olevaa rakennetta, tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja yksityissektorin yritysten kanssa; toteaa, että keskus toimisi yhteyspisteenä ja sen tehtävänä olisi edistää naisyrittäjiä koskevia komission aloitteita, tarjota hallintoa koskevaa ja teknistä apua, luoda uusia ja edistää nykyisiä verkostoja, seurata unionin talousarviosta rahoitettuja yrityksiä koskevia aloitteita ja ohjelmia ja huolehtia siitä, että niissä otetaan huomioon sukupuolinäkökohta;

19.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan naisyrittäjien pääsyä tärkeimpiin tekniikan, tieteen ja yritystoiminnan verkostoihin, sillä tämä on keskeisen tärkeää liiketoiminta-ajatusten kehittämiseksi, mahdollisten asiakkaiden, tavarantoimittajien ja kumppaneiden kohtaamiseksi sekä markkinoiden ja niiden kehityksen, mahdollisuuksien ja heikkouksien ymmärtämiseksi ja strategisten tietojen, yhteistyökumppaneiden ja tuen saamiseksi;

Rahoituksen saatavuus

20.  kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia, viranomaisia ja tasa-arvoelimiä (jos tällainen on olemassa) tekemään yhteistyötä rahoitusalan kanssa siten, että ne huolehtivat velvollisuudestaan varmistaa naisten ja miesten tasa-arvon toteutuminen freelancereiden ja pk-yritysten rahoituksensaantimahdollisuuksissa; kehottaa niitä tutkimaan mahdollisuuksia ottaa sukupuolten tasa-arvo huomioon lainojen myöntämistä koskevassa raportoinnissa, riskiprofiilien laatimisessa, sijoitustoimeksiannoissa ja henkilöstörakenteissa sekä rahoitustuotteissa ja niitä koskevassa mainonnassa;

21.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan tukisuunnitelmia, joissa sovitaan toimista yrittäjyyden edistämiseksi naisten keskuudessa sekä kilpailukyvyn ja yrittäjyyden tukemiseksi liiketoiminnan alalla, ja toteaa, että toimet voisivat ulottua yrittäjyyskulttuurin tukemisesta aina uusien teknologioiden ja tutkimus-, kehitys- ja innovointirahoituksen hyväksymiseen;

22.  kehottaa komissiota seuraamaan huolellisesti sukupuolinäkökohdan huomioon ottamista yrittäjyyteen tarkoitettujen unionin määrärahojen myöntämisessä; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön sukupuolikiintiöt kaikessa kohdennetussa tuessa, jota myönnetään aliedustetuille ja muita heikommassa asemassa oleville ryhmille, jotta voidaan varmistaa edistyminen kohti tasa-arvoista yrittäjyyttä;

23.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään yritystoiminnan rahoittamisen näkyvyyttä laatimalla mikrorahoitusta koskevia tukisuunnitelmia muun muassa eurooppalaisen Progress-mikrorahoitusjärjestelyn puitteissa ja kartoittamaan yhteistyömahdollisuuksia yksityisen sektorin kanssa nk. naisten aloihin investoimiseksi esimerkiksi hallitusten takaamien lainojen kautta;

24.  korostaa, että seuraavalla ohjelmakaudella 2014–2020 on tärkeää käyttää kaikkia mahdollisia rahoitusvirtoja ja erityisesti rakennerahastojen varoja;

25.  vaatii jäsenvaltioita edistämään toimenpiteitä ja toimia, joilla autetaan ja neuvotaan naisia, jotka päättävät ryhtyä yrittäjiksi, kannustetaan naisia perustamaan yrityksiä helpottamalla ja yksinkertaistamalla rahoituksen ja muun tuen saantia sekä poistetaan hallinnollisia ja muita esteitä, jotka ovat naisten yritysten perustamisen tiellä;

26.  kehottaa komissiota kartoittamaan sitä, miten naiset saataisiin kiinnostumaan yrityksen perustamisesta, ja tekemään asiaa koskevia ehdotuksia; korostaa, että naisille, joilla on hyvä liikeidea, olisi tiedotettava tukiohjelmista ja rahoitusmahdollisuuksista;

27.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita aloittamaan tiiviissä yhteistyössä Euroopan tasa-arvoinstituutin kanssa sukupuolen mukaan eriteltyjen tilastotietojen keräämisen yrittäjien rahoituksen saannista ja selvittämään ja tutkimaan tarkemmin, onko tässä yhteydessä olemassa painavia todisteita naisiin kohdistuvasta suorasta tai epäsuorasta syrjinnästä ja jos todisteita on, miten ulkoisiin tekijöihin, jotka vaikuttavat sijoittajien arvioihin naisten johtamien uusyritysten elinkelpoisuudesta, olisi puututtava;

28.  kehottaa komissiota käsittelemään naisyrittäjien erityishaasteita eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen seuraavan tarkistamisen ja ajantasaistamisen yhteydessä sekä SBA-aloitteesta laadittavissa vuotuisissa kertomuksissa; katsoo, että nämä haasteet olisi otettava huomioon kaikissa SBA-aloitteeseen kuuluvissa ohjelmissa ja lisäksi olisi laadittava erillinen toimintasuunnitelma naisyrittäjiä haittaavien esteiden poistamiseksi;

29.  pitää myönteisenä komission arviointia direktiivin 2004/113/EY soveltamisesta sekä sen saattamisesta osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä, mutta pitää valitettavana sitä, ettei siinä keskitytä epäsuoran syrjinnän tunnistamiseen; pyytää komissiota tarkastelemaan direktiiviä edelleen ja pohtimaan tehokkaampia toimenpiteitä tällaiseen mahdolliseen syrjinnän muotoon puuttumiseksi;

30.  katsoo, että olisi parannettava naisyrittäjien mahdollisuuksia saada rahoitusta innovatiivisilla ja kestävillä aloilla, erityisesti tietotekniikka-, rakennus- ja kuljetusalalla, joilla miehet muodostavat enemmistön; kehottaa tässä yhteydessä tehostamaan seurantaa, jotta vältetään tilanne, jossa miehet käyttävät naisia pelkästään yritysten kansikuvina saadakseen rahoitusta paremmin ehdoin;

Yrittäjyyskoulutus

31.  kannustaa jäsenvaltioita edistämään yrittäjyyskulttuuria koulutuksessa; painottaa kaikilla tasoilla annettavan sekä virallisen että epävirallisen koulutuksen merkitystä, elinikäinen oppiminen mukaan luettuna, sillä sen avulla edistetään yrittäjyyttä ja uusien yritysten kehittämistä myös tietotekniikka-alalla ja erityisesti tyttöjen suosimilla aloilla, kuten terveydenhuollon ja muiden palveluiden aloilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan kannustimia, joilla varmistetaan naisten ja miesten tasavertaisempi edustus liike-elämässä ja tehostetaan naisten edustuksen kasvua lisäämällä naisten tietoisuutta liiketoimintakoulutuksen eduista;

32.  kehottaa kouluja ja yliopistoja kannustamaan tyttöjä ja naisia opiskelemaan sellaisia aineita, jotka johtavat uraan tieteen alalla, rahoitusalalla ja voimakkaasti kasvavilla kannattavilla aloilla, kuten uusien teknologioiden aloilla, vihreä teknologia, digitaaliset ympäristöt ja tietotekniikka mukaan lukien;

33.  kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä julkisen sektorin, yksityisen sektorin, kansalaisjärjestöjen, yliopistojen ja koulujen kanssa uusien oppisopimuskoulutusohjelmien ja epävirallisen ja arkioppimisen ohjelmien käyttöönottamiseksi, mukaan lukien sellaiset ohjelmat, joissa opiskelijat toteuttavat nuoresta pitäen todellisiin yritystoiminnan peruskäsitteisiin perustuvia kehittämishankkeita, sekä sellaisten yrityshautomojen käyttöönottamiseksi, joilla pyritään nuorten yrittäjien toimintamahdollisuuksien parantamiseen samalla kun työelämän oikeuksia koskeva kulttuuri opitaan, ymmärretään ja sitä toteutetaan;

34.  kehottaa EU:ta investoimaan sekä työntekijä- että yrittäjänaisten jatkuvan koulutuksen ohjelmiin, jotta heidän taitonsa olisivat jatkuvasti ajan tasalla ja varmistettaisiin naisten laadukas ammatillinen kehitys etenkin kaupallisella alalla;

35.  pitää tärkeänä, että helpotetaan, esimerkiksi erilaisia tukia myöntämällä, naisyrittäjien pääsyä koulutukseen, jossa tarjotaan perustietoa yrityksen perustamiseen ja hallinnointiin liittyvästä lainsäädännöstä, esimerkiksi yritystoiminnan käynnistämisestä, teollis- ja tekijänoikeuksista, tietosuojasta, verotusta koskevista säännöistä, sähköisestä kaupankäynnistä ja saatavilla olevista julkisista tuista, sekä kursseille, joilla käsitellään muun muassa uutta tieto- ja viestintätekniikkaa, sosiaalisten verkostojen käyttöä, sähköistä kaupankäyntiä ja verkostoitumista;

36.  panee huolestuneena merkille, että naiset usein aliarvioivat taitonsa, mikä johtuu todennäköisesti yhteiskuntaan juurtuneista stereotypioista, ja ilmoittavat miehiä useammin, että heiltä puuttuu yrittäjätaitoja, itseluottamusta, itsevarmuutta ja riskinottohalukkuutta yritystä perustettaessa, ja katsoo tämän vuoksi, että naisyrittäjille on järjestettävä kursseja motivaation lisäämiseksi ja henkisen tuen tarjoamiseksi, jotta voitaisiin parantaa naisyrittäjien itseluottamusta;

Yhteiskunnallinen yrittäjyys

37.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tutkimuksia sen selvittämiseksi, miksi naiset ovat aktiivisempia yhteiskunnallisessa yrittäjyydessä sekä tämän aktiivisuuden mahdollisesta kerrannaisvaikutuksesta perinteiseen yrittäjyyteen;

38.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan sellaisten rahoitusvälineiden kehittämistä, jotka arvottaisivat yrityksiä suhteessa siihen, missä määrin ne panostavat yhteiskuntaan, sekä luotettavuusmerkkien kehittämistä yhteiskunnallista yrittäjyyttä ja ympäristötietoista yrittäjyyttä varten; suosittaa sisällyttämään tähän sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä koskevia toimia, sillä nämä ovat sosiaalisia toimia, jotka kannustaisivat useampia yhteiskunnallisia yrittäjiä tarkastelemaan yrityksiään sukupuolinäkökulmasta;

39.  tähdentää, että vaihtoehtoisilla yritysmuodoilla, kuten osuuskunnilla ja keskinäisillä yhtiöillä, on merkittävä tehtävä sukupuolten tasa-arvon edistämisessä sekä kestävän ja osallistavan kehityksen ja kasvun eteenpäin viemisessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan ja edistämään näitä vaihtoehtoisia yritysmuotoja;

o
o   o

40.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37.
(2)EUVL C 130, 30.4.2011, s. 4.
(3)EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.
(4)EUVL L 180, 15.7.2010, s. 1.
(5)EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 56.
(6)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0074.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0320.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0311.
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0292.
(10)Komission raportti (2014) ”Statistical data on Women entrepreneurs in Europe”.
(11)Komissio (2012), Flash Eurobarometer 354: ”Entrepreneurship in the EU and beyond”.
(12)Komission raportti (2008) ”Evaluation on policy: promotion of women innovators and entrepreneurship”.
(13)Komission tutkimus (2014) ”Statistical data on Women entrepreneurs in Europe”.
(14)Euroopan parlamentin politiikkayksikön tutkimus (2015) ”Women’s Entrepreneurship: closing the gender gap in access to financial and other services and in social entrepreneurship”.
(15)Komissio (2015), Eurooppalaisen Progress-mikrorahoitusjärjestelyn väliarviointi.
(16)KPMG:n raportti (2015) ”Women in Alternative Investments”.


Osaamisen edistämistä koskeva politiikka nuorisotyöttömyyden torjumiseksi
PDF 362kWORD 107k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. tammikuuta 2016 osaamisen edistämistä koskevasta politiikasta nuorisotyöttömyyden torjumiseksi (2015/2088(INI))
P8_TA(2016)0008A8-0366/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman nuorten työmarkkinoille pääsyn edistämisestä sekä harjoittelijoiden, työharjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen aseman vahvistamisesta(1),

–  ottaa huomioon neuvoston suosituksen nuorisotakuun perustamisesta,

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman nuorisotakuusta(2),

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Miten Euroopan unioni voi luoda yrityksille, liiketoiminnalle ja uusyrityksille otollisen ympäristön työpaikkojen luomiseksi?”(3),

–  ottaa huomioon 22. lokakuuta 2014 antamansa päätöslauselman talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuoden 2014 painopisteiden täytäntöönpano(4),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen elinikäisen oppimisen avaintaidoista(5),

–  ottaa huomioon neuvoston suosituksen harjoittelun laatupuitteista(6) ja 2. heinäkuuta 2015 esitetyn kirjallisen kysymyksen E‑010744/2015, joka koskee neuvoston suositusta harjoittelun laatupuitteista,

–  ottaa huomioon huhtikuussa 2015 annetut neuvoston päätelmät nuorten sosioekonomisiin haasteisiin tehokkaasti vastaavan monialaisen politiikkayhteistyön lisäämisestä(7),

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista,

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän YK:n komitean laatiman Euroopan unionin ensimmäiseen kertomukseen liittyvän asialuettelon (List of issues in relation to the initial report of the European Union)(8),

–  ottaa huomioon Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefop) kesäkuussa 2013 julkaiseman katsauksen ”Roads to recovery: three skill and labour market scenarios for 2025”,

–  ottaa huomioon Cedefopin maaliskuussa 2014 julkaiseman katsauksen ”Skill mismatch: more than meets the eye”,

–  ottaa huomioon Cedefopin marraskuussa 2014 julkaiseman tutkimuksen ”The validation challenge: how close is Europe to recognising all learning?”,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Kuudes taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus: investoiminen työpaikkoihin ja kasvuun” (COM(2014)0473),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Euroopan vammaisstrategia 2010–2020: Uudistettu sitoutuminen esteettömään Eurooppaan” (COM(2010)0636),

–  ottaa huomioon huhtikuussa 2015 julkaistun komission kertomuksen ”Piloting Youth Guarantee partnerships on the ground – A summary report of key achievements and lessons from the European Parliament Preparatory Action on the Youth Guarantee”,

–  ottaa huomioon vuonna 2015 julkaistun Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön raportin ”Youth entrepreneurship in Europe: values, attitudes, policies”,

–  ottaa huomion Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) No 1304/2013 ja erityisesti sen IV luvun ”Nuorisotyöllisyysaloite”(9),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A8-0366/2015),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionissa on nyt 4,5 miljoonaa 15–24-vuotiasta työtöntä nuorta ja että yli 7 miljoonaa 15–24-vuotiasta eurooppalaista nuorta on työelämän ja koulutuksen ulkopuolella;

B.  toteaa, että työttömyysaste oli vuoden 2014 lopussa unionissa 9,9 prosenttia ja nuorten työttömyysaste oli siihen nähden yli kaksinkertainen eli 21,4 prosenttia;

C.  katsoo, että kriisi on koetellut erityisesti nuoria;

D.  toteaa, että saatavilla oleviin työpaikkoihin soveltuvien taitojen puute ja koulutuksen sopimattomuus ovat merkittäviä syitä nuorten työttömyyteen; katsoo, että vaikka nuorilla on parempi koulutus ja paremmat taidot kuin edellisillä sukupolvilla, he kohtaavat edelleen huomattavia rakenteellisia esteitä etsiessään laadukasta työpaikkaa, joka on unionin ja kansallisten normien mukainen; muistuttaa, että jos Eurooppaan ei luoda tehokkaasti ja pitkällä aikavälillä työpaikkoja, nuorisotyöttömyysongelmaa ei voida ratkaista;

E.  toteaa, että viivästyminen työmarkkinoille pääsyssä ja pitkät työttömyysjaksot vaikuttavat kielteisesti uranäkymiin, palkkaan, terveyteen ja sosiaaliseen liikkuvuuteen;

F.  toteaa, että nuoret ovat Euroopan talouden valtti ja että heidän olisi panostettava työmarkkinoiden tarvitseman osaamisen hankkimiseen ja ennakoitava niiden tulevia tarpeita;

G.  toteaa, että nuoret voidaan jaotella kolmeen suureen ryhmään, joita ovat opiskelijat, työntekijät ja työttömät, ja että kuhunkin ryhmään olisi sovellettava erilaista toimintapolitiikkaa, jotta voidaan taata niihin kuuluvien nuorten osallistuminen työmarkkinoille; toteaa, että tämän vuoksi nuorilla opiskelijoilla on oltava työmarkkinoiden edellyttämää osaamista, nuorten työntekijöiden on ajantasaistettava osaamistaan ja koulutustaan koko työuransa ajan ja nuorten työttömien kohdalla on eroteltava, ovatko he aktiivisia työnhakijoita vai ovatko he työelämän ja koulutuksen ulkopuolella;

H.  toteaa, että on varmistettava kaikin mahdollisin tavoin, että koulutusjärjestelmät valmistavat opiskelijoita riittävässä määrin ammattiin ja että koulutusalan, tarvittaessa sosiaalipalvelujen, työnantajien ja opiskelijoiden edustajien välillä tehdään tiivistä yhteistyötä;

I.  katsoo, että koulutuksen suunnittelu paranee huomattavasti, kun opiskelija- ja nuorisojärjestöt otetaan mukaan päätöksentekoprosesseihin ja se vastaa paremmin yhteiskunnan ja työmarkkinoiden vaatimuksia ja tarvittavia taitoja;

J.  ottaa huomioon, että epäsuotuisassa tai haavoittuvassa asemassa olevilla tai syrjityillä henkilöillä ei usein ole mahdollisuutta kehittää kykyjään, valmiuksiaan ja osaamistaan, jos koulutus-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikassa ei oteta huomioon sosiaalista ulottuvuutta; katsoo, että koulutusalalle olisi myönnettävä riittävästi varoja;

K.  katsoo, että panemalla täytäntöön tuloksekkaita koulutuspoliittisia ja osaamista edistäviä toimia työnantajien, työnvälitystoimistojen ja muiden asianomaisten sidosryhmien tuella nuorisotyöttömyyttä voidaan vähentää;

L.  pitää välttämättömänä asianmukaisen koulutuksen järjestämistä palvelukseenottajille, henkilöstöjohtajille, työvoimapalvelujen henkilöstölle, työnantajille ja koulutusalan edustajille;

M.  toteaa, että vuoden 2008 finanssikriisi vaikeutti entisestään nuorten pääsyä työmarkkinoille, sillä taloussuhdanne vaikuttaa herkemmin nuorisotyöttömyyteen kuin yleiseen työttömyyteen, koska nuorilla on yleensä vähemmän kokemusta;

N.  toteaa, että pienet ja keskisuuret yritykset ja mikroyritykset ovat suurimpia työpaikkojen luojia EU:ssa, niiden osuus kaikista työpaikoista on selvästi yli 80 prosenttia ja ne ovat olleet tiennäyttäjinä monilla vihreillä aloilla; katsoo, että ne voivat kuitenkin kohdata erityisiä vaikeuksia tarvittavan osaamisen ennakoimisessa ja työllistämismahdollisuuksien toteuttamisessa;

O.  katsoo, että nuorten yrittäjyys voi auttaa vähentämään nuorisotyöttömyyttä ja se voi koulutuksen avulla lisätä nuorten työllistettävyyttä;

P.  toteaa, että työharjoittelu- ja oppisopimusjärjestelmät ovat eri puolilla unionia onnistuneet vaihtelevasti niiden ominaispiirteistä riippuen;

Q.  ottaa huomioon, että tuloksekkaasti toteutettuun nuorisotakuuseen kuuluu kattava lähestymistapa nuorten auttamiseksi siirtymään menestyksellisesti työmarkkinoille tai korkealaatuiseen koulutukseen, kuten nuorisotakuuta koskevilla Euroopan parlamentin valmistelutoimilla saavutettu edistys on osoittanut;

R.  ottaa huomioon, että jotta nuorisotakuu olisi tuloksekas, on välttämätöntä arvioida nuorten todellisia työllistymiseen liittyviä tarpeita ja aidosti tulevaisuuden työpaikkoja tarjoavia aloja, kuten yhteisötaloutta ja vihreää taloutta, ja että tämän lisäksi hankkeita ja niitä suunnittelevia virastoja on seurattava jatkuvasti ja tarkasti laatimalla säännöllisesti raportteja siitä, miten nuorisotyöttömyyden torjunnassa on edistytty tämän toimen avulla;

S.  katsoo, että nuorisotyöllisyysaloite on olennainen väline kohdennetun tuen tarjoamiseen nuorille, jotka ovat sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolella;

Yhteistyö, osallistuminen ja kumppanuudet

1.  toteaa, että yksilöllinen osaamisen kehittäminen ja tietämyksen ja osaamisen levittäminen on yhdennetyn työllisyys- ja sosiaalipolitiikan avaintekijöitä ja että sen ansiosta on mahdollista luoda pitkän aikavälin kasvua, edistää Euroopan kilpailukykyä, torjua työttömyyttä sekä rakentaa entistä osallistavampi eurooppalainen yhteiskunta, jos osaamisen kehittämiseen tähtäävissä politiikoissa otetaan huomioon työttömien nuorten monitasoiset tarpeet ja kyvyt; muistuttaa, että osaamisen kehittämisellä ei ole vaikutusta, jos samanaikaisesti ei pyritä luomaan työpaikkoja ja taata kohtuullista sosiaaliturvaa;

2.  korostaa, että työllisyyden, kasvun ja investointien elvyttäminen on komission ensisijainen tavoite ja että vuoden 2015 työohjelmassaan komissio sitoutui toteuttamaan konkreettisia toimia työmarkkinoille pääsyn ja työllistettävyyden edistämiseksi ja erityisesti toimenpiteitä, joilla autetaan jäsenvaltioita saamaan nuoret töihin; muistuttaa, että parlamentti on säännöllisesti ehdottanut eri ratkaisuja ja korostanut, että nuorten työllisyyden ja koulutuksen olisi oltava yksi EU:n tärkeimmistä poliittisista painopisteistä;

3.  pitää äärimmäisen tärkeänä nuorten, asianomaisten sidosryhmien, organisaatioiden ja työmarkkinaosapuolten sitoutumista sellaisten asiaan liittyvien aloitteiden kehittämiseen, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin, joilla pyritään tukemaan nuorten työllistymistä EU:ssa sekä kansallisella ja paikallisella tasolla;

4.  muistuttaa, että Euroopassa on yhtäältä 24 miljoonaa työtöntä, joista 7,5 miljoonaa on sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria, ja toisaalta kaksi miljoonaa avointa työpaikkaa; toteaa, että on paljon ylikoulutettuja nuoria työttömiä, joiden taidot eivät vastaa työmarkkinoiden kysyntää; painottaa tämän vuoksi, että on tarpeen luoda paikallisten viranomaisten, sekä yleisten että erikoistuneiden koulutus- ja työvoimapalvelujen ja työmarkkinaosapuolten sekä yritysten välisiä vahvoja kumppanuuksia, joilla tuetaan lyhyen ja keskipitkän aikavälin kestävien, osallistavien ja laadukkaiden työllistämisstrategioiden ja toimintasuunnitelmien laatimista, täytäntöönpanoa ja seurantaa; kehottaa tiivistämään yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen, julkishallinnon, liike-elämän ja kansalaisyhteiskunnan, erityisesti opiskelija- ja nuorisojärjestöjen, välistä rakenteellista yhteistyötä; jotta nuorten taidot vastaisivat paremmin työmarkkinoiden tarpeita, myös tarjoamalla toista mahdollisuutta; katsoo, että näin koulutuksesta saataisiin mahdollisimman laadukasta; korostaa, että tämä parempi yhteistyö on ratkaisevaa myös nuorisotakuun tuloksellisen täytäntöönpanon kannalta;

5.  pitää myönteisinä komission esittämiä ammattitaidon kehittämiseen tarkoitettuja työkaluja sekä ennustetta tarvittavista taidoista; korostaa, että osaamisen kehittämisessä olisi kannustettava taloudessa monella tapaa hyödyllisten luonnontieteeseen, tekniikkaan, insinööritieteeseen ja matematiikkaan (STEM) liittyvien taitojen kehittämiseen; korostaa kuitenkin, että tarvitaan nykyistä kunnianhimoisempia toimia ja investointeja; katsoo, että työmarkkinoiden kaikkien sidosryhmien on osallistuttava kaikilla tasoilla vahvasti tulevien ammattitaitotarpeiden ennakoimiseen;

6.  kehottaa jäsenvaltioita, aluehallintoja ja paikallisviranomaisia laatimaan ja toteuttamaan yhdessä työmarkkinaosapuolten ja koulutuksen tarjoajien kanssa osaamisen kehittämis- ja ennakoimisstrategioita yleisen, alakohtaisen ja työpaikkakohtaisen ammattitaidon parantamiseksi; painottaa lisäksi oppilaitosten, yritysten, työmarkkinaosapuolten ja viranomaisten kumppanuuksien ja niiden välisen luottamuksen merkitystä;

7.  korostaa korkea-asteen oppilaitosten roolia kehitettäessä tietämystä ja pätevyyttä, joita tutkinnon suorittaneet tarvitsevat työmarkkinoilla menestyäkseen;

8.  korostaa pätevien ja kannustavien opettajien ja kouluttajien keskeistä roolia koulutuksen keskeyttämisen vähentämisessä erityisesti heikommin kehittyneillä alueilla ja nuorten työllistyvyyden parantamisessa; korostaa, että koulujen, koulutuslaitosten, paikallisyhteisöjen ja koulutuspolitiikkojen on tuettava opettajia enemmän esimerkiksi entistä tehokkaammalla ja ajantasaisella uusien taitojen opetuksella, kuten yrittäjäkoulutuksen sekä tieto- ja viestintätekniikan opetuksen avulla, edistämällä vertaisoppimista ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa sekä parantamalla koulutusmahdollisuuksia ja jatkuvan ammatillisen koulutuksen järjestelmiä; korostaa tässä suhteessa, että on tärkeää investoida opettajien elinikäisen oppimisen kehittämiseen; vastustaa voimakkaasti kaikenlaisia koulutusmäärärahojen leikkauksia erityisesti, kun ne yhdistetään stipendien ja apurahojen leikkauksiin sekä opintomaksujen korotuksiin;

9.  kehottaa ottamaan käyttöön uusia opetustekniikoita, joita opettajat ovat kehittäneet oppilaiden erityistarpeiden huomioon ottamiseksi;

10.  korostaa, että opetusta tarjoavien tahojen sekä yritysten olisi tehtävä yhteistyötä suunnitellakseen todistuksia, joista käy tarkoin ilmi se todellinen osaaminen, jonka todistuksen haltijat ovat hankkineet elämänsä aikana;

11.  pitää tärkeänä, että nuoret ja innovatiiviset työnantajat osallistuvat koulutuslaitosten ja työnantajien välillä meneillään olevaan keskusteluun, jotta voidaan suunnitella nykyistä paremmin työmarkkinoiden vaatimuksia vastaavaa opetusta ja erikoiskoulutusta; pitää myönteisenä mentorointiohjelmia, jotka on suunniteltu valmistamaan nuoria tulevia työpaikkoja varten, ja painottaa niiden merkitystä;

12.  korostaa hallinnollisten valmiuksien ja toimivien työnvälitystoimistojen merkitystä; kehottaa vahvistamaan julkishallinnon ja kansalaisyhteiskunnan välistä kumppanuusperiaatetta sekä tarjoamaan asianmukaista koulutusta paikallis- ja alueviranomaisille sekä muille asiaankuuluville sidosryhmille, jotta voidaan varmistaa unionin varojen entistä tuloksekkaampi ja strategisempi käyttö; kannustaa myös hallituksia olemaan kunnianhimoisempia ja pyrkimään ennakoimaan nuorten, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan sekä korkeakoulujen ja ammattioppilaitosten tarpeita panemalla nopeammin täytäntöön työllisyyttä edistäviä ohjelmia ja seuraamalla saavutettua edistystä;

13.  korostaa, että tiivis monialainen yhteistyö erityisesti työvoima- ja koulutuspalvelujen välillä on tärkeää;

14.  muistuttaa, että toimilla olisi erityisesti pyrittävä auttamaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria, myös koulunsa keskeyttäneitä, jotta heidät saataisiin jatkamaan opiskelua tai otettua työmarkkinoille;

15.  panee merkille, että unionin varat voivat olla merkittävä väline korkeakoulujen ja yritysten kasvun ja kehityksen tukemisessa, mikäli niitä käytetään tehokkaammin ja strategisemmin; kehottaa käyttämään enemmän varoja unionin rahoitusvälineitä koskevien tietojen levittämiseen sekä rahoitushankkeisiin tarvittavien varojen hankkimisen, näihin hankkeisiin liittyvän tutkimuksen ja niiden hallinnan edellyttämän osaamisen ja tietämyksen lisäämiseen korkeakouluissa ja yrityksissä;

16.  korostaa, että unionin varojen asianmukaisen käytön takaamiseksi on ensiarvoisen tärkeää perustaa näiden varojen käytön valvonta- ja seurantajärjestelmä;

17.  kehottaa perustamaan nuorisotyöttömyyden torjumista koskevia parhaita hankkeita varten unionin palkinnon, joka voitaisiin liittää yleiseurooppalaiseen Euroopan nuorisopalkintoon ja eurooppalaiseen palkintoon, joka koskee nuorisotyöllisyyttä sosiaalisessa taloudessa; kehottaa komissiota antamaan näkyvyyttä tällaisille aloitteille, jotta niistä tullaan tietoisemmiksi ja ne tulevat lähemmäksi kansalaisten tarpeita; painottaa kuitenkin tarvetta vastuulliseen varainkäyttöön ja vaatii siksi rahoittamaan tällaiset aloitteet nykyisestä talousarviosta;

18.  kehottaa laatimaan ennakoivan ja tulossuuntautuneen eurooppalaisen osaamisstrategian kansallisten osaamisstrategioiden ohjenuoraksi ja sisällyttämään strategiat kansallisiin työllisyyssuunnitelmiin siten, että samalla tarjotaan kokonaisvaltainen kehys työllisyyspaketissa ehdotetuille alakohtaisille toimintasuunnitelmille;

19.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan mahdollisimman pian EU-ohjausjaksossa annettujen koulutusta ja työmarkkinoita koskevien maakohtaisten suositusten ja muiden komission suositusten mukaisia toimia;

Pk-yritykset ja yrittäjyys

20.  painottaa, että yritykset, mukaan lukien pk-yritykset, yhteisötalouden ja solidaarisen talouden toimijat ja mikroyritykset ovat avainasemassa opetettaessa työelämän taitoja ja luotaessa työpaikkoja nuorille; korostaa, että nuorille on tarjottava koulutusta, joka valmistaa heitä yrittäjyyteen laajimmalla mahdollisella tavalla; kannustaa sisällyttämään opetussuunnitelmiin yritystoiminnan aloittamiseen ja johtamiseen tarvittavien ammatillisten taitojen kehittämisen turvallisessa ympäristössä sekä laaja-alaisten yrittäjän valmiuksien, taitojen ja tietojen edistämisen käytännön ja tosielämän kokemusten kautta; ehdottaa, että yrittäjyyttä opetetaan useiden oppiaineiden puitteissa tai erillisenä aineena, ja korostaa, että on tarpeen tarjota korkealaatuista harjoittelua ja ammatillista koulutusta korkeakouluvaiheen aikana ja sen jälkeen; tähdentää, että demokratia- ja ryhmätyötaitojen hankkiminen, vastuunoton oppiminen ja tilanteiden analysointi ovat osa elinikäistä oppimista, joka tukee aktiivista kansalaisuutta; kiinnittää huomiota mahdollisuuksiin saada entistä enemmän ihmisiä (esimerkiksi nuoria menestyviä yrittäjiä ja kansalaisjärjestöjä, joiden tavoitteena on edistää yrittäjyyttä) osallistumaan yrittäjäkoulutuksen tarjoamiseen, sekä tähän liittyviin etuihin;

21.  muistuttaa, että yrittäjyyden tukeminen, talouden toiminnan ymmärtäminen ja vastuullisuuden ja aloitteellisuuden edistäminen ovat tärkeitä osatekijöitä edistettäessä aktiivista suhtautumista omaan urakehitykseen; katsoo, että julkisilla elimillä, koulutusalalla, yrityksillä ja kansalaisyhteiskunnalla on velvollisuus edistää yrittäjyyttä; muistuttaa yritysten sisäisen liikkuvuuden kehittämisen tarpeesta; tuo jälleen esille rahoituslaitosten merkityksen uusyritysten ja rahoituksen saatavuuden kannalta ja kehottaa investoimaan kehittyviin ja mahdollisuuksia tarjoaviin aloihin, kuten puhtaaseen teknologiaan ja vihreisiin työpaikkoihin, joilla on suuri potentiaali laadukkaiden työpaikkojen luomiseen, ja kehittämään näihin aloihin liittyviä taitoja ja ennusteita;

22.  korostaa, että yrittäjyystaitoja voidaan hankkia myös osaamisen kehittämisohjelmilla, joita järjestetään yleisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella, ja että näihin ohjelmiin voi sisältyä kokeneiden kouluttajien, yrittäjien ja liike-elämän asiantuntijoiden tarjoamaa valmennus- ja mentorointitoimintaa, jossa annetaan arvokasta liike-elämän taitotietoa, neuvoja ja palautetta mahdollisille yrittäjille ja sen lisäksi autetaan heitä kehittämään arvokas yhteysverkosto jo toimivien yritysten ja yrittäjien kanssa, minkä saavuttaminen voisi muussa tapauksessa viedä hyvin paljon aikaa;

23.  korostaa tarvetta keventää nykyisiä yritysten perustamiseen ja johtamiseen liittyviä hallinnollisia ja taloudellisia vaatimuksia yksinkertaistamalla menettelyjä, helpottamalla uusyritysten lainan, riskipääoman ja mikrorahoituksen saantia, takaamalla nopeiden internet-yhteyksien saatavuus, tarjoamalla räätälöityä monialaista neuvontaa ja ottamalla käyttöön nuoria työttömiä työllistäville yrittäjille tarkoitettuja kannustintoimia; korostaa mikrorahoituksen ja työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevan Euroopan unionin ohjelman (EaSI) sekä Euroopan investointiohjelman merkitystä näiden tavoitteiden saavuttamiselle; korostaa tarvetta perustaa keskitettyjä asiointipisteitä, joissa hoidetaan kaikki yrityksen perustamiseen ja pyörittämiseen liittyvät olennaiset hallinnolliset menettelyt; muistuttaa, että kaikissa hallinnollisissa vaatimuksissa olisi otettava huomioon työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen;

24.  kannustaa jäsenvaltioita osallistumaan Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelmaan ja tekemään sitä tunnetuksi sellaisten nuorten keskuudessa, jotka ovat halukkaita osallistumaan yrityshankkeisiin, jotta he voisivat saada kokemuksia ulkomailta ja kartuttaa uusia taitoja, joiden ansiosta he kykenevät viemään yrityshankkeitaan menestyksekkäästi eteenpäin;

25.  muistuttaa, että luovat alat kuuluvat yrittäjähenkisimpiin ja nopeimmin kasvaviin aloihin ja että luovan alan koulutus kehittää muuallakin hyödyllisiä taitoja, kuten luovaa ajattelua, ongelmanratkaisua, kykyä työskennellä ryhmässä sekä kekseliäisyyttä; on tietoinen, että taiteet ja media-ala vetoavat erityisesti nuoriin;

26.  muistuttaa perinteisiin taitoihin liittyvien töiden arvosta, sillä ne ovat usein niitä, joita ei voida siirtää muualle ja jotka lisäksi auttavat tukemaan paikallista taloutta ja ovat kulttuurisesti kiinnostavia; kehottaa jäsenvaltioita siksi varmistamaan, että toimet ja ammatit, joihin liittyy perinteisiä ja kulttuurisia elementtejä, säilyvät ja myös siirtyvät nuoremmille sukupolville erityisohjelmien täytäntöönpanon avulla;

27.  kehottaa luomaan suotuisat olosuhteet yhteisötaloudelle, jotta työpaikkojen luominen nuorille voidaan yhdistää sosiaalisen pääoman kehittämiseen; korostaa, että on tarpeen ottaa yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritykset paremmin mukaan kansallisiin ja eurooppalaisiin toimintasuunnitelmiin, jotka liittyvät työllisyyteen, osaamisen kehittämiseen ja sosiaaliseen yhdentymiseen, ottaen huomioon niiden työpaikkojen luomisen mahdollisuuksien käyttöönoton ja hyödyntämisen sekä niiden panoksen Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa;

28.  muistuttaa, että työantajat ja yrittäjät ovat tärkeässä asemassa työpaikalla tapahtuvassa koulutuksessa sekä oppisopimuskoulutuksen tarjoamisessa ja että tätä olisi tuettava ja kehitettävä edelleen;

29.  korostaa, että nuorten yrittäjyyttä edistävät toimintaohjelmat edellyttävät keskipitkän ja pitkän aikavälin suunnittelua; painottaa, että yrittäjyyttä edistävissä toimintaohjelmissa olisi otettava huomioon kunkin jäsenvaltion erilaiset vaatimukset;

30.  vaatii tukemaan tehokkaasti sosiaalisesti vastuullisia, vihreitä ja kestäviä yrittäjyyshankkeita sekä edistämään kestäviä vaihtoehtoisia malleja, kuten osuuskuntia, jotka perustuvat demokraattiseen päätöksentekoprosessiin ja yrittävät vaikuttaa paikallisyhteisöön;

Työllistymistä tukeva osaaminen

31.  korostaa tarvetta kehittää pikaisesti julkisissa työvoimatoimistoissa työskentelevien neuvojien pätevyyttä ja motivoituneisuutta, jotta he voisivat vastata ennakoivasti nuorten työnhakijoiden tarpeisiin, auttaa näitä hankkimaan lisäpätevyyttä ja tunnistaa taidot, joita nämä tarvitsevat työmarkkinoilla;

32.  muistuttaa, että laadukas räätälöity opintojen ohjaus ja tuki kaikissa koulutuksen vaiheissa on välttämätöntä ja sen avulla voidaan vähentää koulunkäynnin keskeyttämisen riskiä ja auttaa voittamaan työmarkkinoille pääsyn vaikeudet; katsoo, että tällainen uraohjaus olisi sisällytettävä opetussuunnitelmiin ja sitä olisi annettava yhteistyössä yritysten ja työnvälitystoimistojen kanssa; korostaa, että kielten ja digitaalitaitojen opiskelu on keskeisen tärkeää;

33.  huomauttaa, että jäsenvaltioissa on puutetta korkealaatuisesta uraohjauksesta; korostaa tarvetta parantaa uraohjauksen laatua kouluissa ja tarjota jatkuvaa ammatillista koulutusta uraneuvojille, jotta he olisivat riittävän päteviä auttamaan oppilaita ja opiskelijoita, kun nämä valitsevat itselleen sopivaa urapolkua;

34.  kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan millaisia parhaita käytänteitä on koulujen uraohjausjärjestelmissä, joissa oppilaita seurataan koulun alkamisesta lähtien aina ensimmäisiin vaiheisiin työmarkkinoilla;

35.  korostaa, että on tarpeen seurata säännöllisesti tulevia osaamistarpeita, ja kannustaa siksi jäsenvaltioita ja kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä vaihtamaan niihin liittyviä parhaita käytänteitä ja kehittämään edelleen seuranta- ja ennakointivälineitä;

36.  suhtautuu myönteisesti muutoksiin, joita on tehty nykyiseen EU:n osaamispanoraaman verkkosivustoon, joka tarjoaa entistä kattavamman ja käyttäjäystävällisemmän keskitetyn yhteyspisteen, josta saa tietoa ja voi tehdä tiedusteluja osaamistarpeesta eri ammateissa ja aloilla EU:ssa ja joka auttaa poliittisia päättäjiä, asiantuntijoita, työvälitystoimistoja, uraneuvojia ja yksittäisiä ihmisiä tekemään entistä parempia ja enemmän tietoon perustuvia päätöksiä;

37.  kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan ammatillista koulutusta koskevia parhaita käytänteitä ja kehittämään koulutusta osaamisen kautta ja siten takaamaan nuorille paremman pääsyn työmarkkinoille; kehottaa myös tarkistamaan markkinoiden tarpeita ennakoivia koulutusohjelmia tarvittaessa; painottaa, että käytännön, yrittäjyyden ja koodauksen taidot sekä digitaaliset taidot ovat tärkeitä, sillä ne ovat ammatillisen kehityksen kannalta välttämättömiä 2000-luvulla; huomauttaa, että on tärkeää panna täytäntöön Yrittäjyys 2020 -toimintasuunnitelma ja EU:n digitaalisten taitojen strategia; muistuttaa, että elinikäisen uraohjauksen olisi oltava käytettävissä koko työelämän ajan, jotta voidaan ylläpitää osaamista ja tietämystä ja kehittää niitä;

38.  kannustaa jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan oppisopimuskoulutuksessa olevien nuorten mahdollisuuksia ammatilliseen liikkuvuuteen, jotta he voisivat kehittää osaamistaan tutustumalla muihin koulutusjärjestelmiin ja muun tyyppisiin yrityksiin, ja myös siksi, että heillä olisi näin tilaisuus harjoittaa vierasta kieltä, mikä auttaisi heitä sijoittumaan pysyvästi työmarkkinoille;

39.  korostaa, että on tärkeää kehittää ”pehmeitä taitoja”, joiden avulla on helpompi selvitä menestyksekkäästi työmarkkinoilla ja kehittää ammattiuraa ja jotka täydentävät olennaisesti ammatillista tietämystä ja kokemusta;

40.  painottaa, että on tärkeää edistää pikaisesti epävirallista ja arkioppimista, joihin sisältyy vapaaehtoistyö ja jotka ovat korvaamaton voimavara pyrittäessä auttamaan nuoria saamaan työelämässä tarvitsemiaan taitoja;

41.  muistuttaa, että sekä epävirallinen että arkioppiminen ovat ratkaisevan tärkeitä pehmeiden taitojen, kuten viestintä- ja päätöksentekotaitojen, kehittämisen kannalta; vaatii siksi investoimaan osallistaviin mahdollisuuksiin tarjota epävirallista ja arkioppimista ja tunnustamaan saadun kokemuksen, osaamisen ja valmiuksien vaikutuksen ja arvon;

42.  korostaa, että on tärkeää luoda sellainen koulutus- ja opintojärjestelmä, jossa käytetään innovatiivisia mutta samalla helposti omaksuttavia lähestymistapoja ja jossa keskitytään perustaitojen kehittämisen lisäksi älyllisten ja teknisten valmiuksien kehittämiseen;

43.  pitää tärkeänä jatkaa edelleen Eures-verkoston kehittämistä, erityisesti raja-alueilla, jotta nuoria voitaisiin rohkaista osoittamaan kiinnostusta ulkomailla tarjoutuvia työtarjouksia, harjoittelupaikkoja tai oppisopimuskoulutusta kohtaan ja tukea heitä heidän liikkuvuussuunnitelmissaan tarjoamalla apua ja neuvontaa heidän hankkeitaan varten;

44.  palauttaa mieliin, että koulutukseen ja osaamiseen liittyvää politiikkaa ei pidä suunnata pelkästään työmarkkinoiden tarpeiden täyttämiseen vaan ihmisille on myös tarjottava tarvittavat monialaiset taidot, jotta he voivat kehittyä aktiivisina ja vastuullisina kansalaisina; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kunnioittamaan sitä, että koulutus on perusoikeus ja sellaisenaan erittäin arvokasta;

45.  pitää tärkeänä kokonaisvaltaisen koulutuksen merkitystä, esimerkiksi kansalaiskasvatuksen muodossa annettavaa koulutusta, jonka pitäisi olla olennainen osa kaikkia koulutuslinjoja ja joka voisi auttaa nuoria valmistautumaan työelämää varten;

46.  korostaa, että on tärkeää kehittää opiskelijoiden oppimisvalmiuksia ja että heille on tarjottava tehokkaita oppimisstrategioita; korostaa, että oppimaan oppiminen helpottaa omaksumaan sellaisten tietojen, taitojen, asenteiden ja valmiuksien omaksumista, joiden avulla henkilöiden on mahdollista asettaa, suunnitella ja saavuttaa omat oppimistavoitteensa ja tulla itsenäisiksi oppijoiksi, jotka pystyvät selviytymään työmarkkinoiden suurista muutoksista;

47.  korostaa, että urheilun harrastaminen tarjoaa osallistujille mahdollisuuksia kehittää lukuisia monialaisia taitoja, jotka parantavat heidän työllistyvyyttään, auttavat heitä menestymään johtajina ja saavuttamaan tavoitteensa; korostaa edelleen urheilun, työllistyvyyden ja koulutuksen välistä yhteyttä;

48.  panee huolestuneena merkille viimeisimmässä PISA-tutkimuksessa havaitun pistemäärän laskun eräissä Euroopan unionin jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita asettamaan koulutuksen ensisijaisen tärkeäksi painopisteeksi, jotta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet voidaan saavuttaa;

49.  painottaa, että työpaikalla tapahtuva ammatillinen koulutus ja koulujen, oppilaitosten ja yritysten välisten kumppanuuksien tukema laadukas ja kehittävä oppisopimuskoulutus ovat keinoja parantaa nuorten pääsyä työmarkkinoille ja että näiden mahdollisuuksien paremmalla hyödyntämisellä voitaisiin paremman urasuuntautumisen kautta laajentaa avointen työpaikkojen täyttämiseen tarvittavien potentiaalisten ehdokkaiden joukkoa sekä parantaa heidän työelämävalmiuksiaan; panee merkille tällaisten toimien onnistumisen joissakin jäsenvaltioissa; toteaa, että parhaiden käytänteiden vaihto tällä osa-alueella auttaisi osaltaan vähentämään nuorisotyöttömyyttä; korostaa, että heikommassa asemassa olevat harjoittelijat tarvitsevat erityistä tukea, kuten tukiopetusta ja -kursseja, ja tukea yrityksille hallinnollisten ja organisatoristen tehtävien hoitamisessa;

50.  korostaa korkealaatuisen oppisopimuskoulutuksen arvoa kaikilla työllisyyden aloilla ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan naisia perinteisesti miesvaltaisiin oppisopimuskoulutuksiin ja ammatteihin;

51.  painottaa, että joustavaa siirtymistä koulutuksesta työelämään olisi edistettävä nivomalla käytännön harjoittelu teoreettiseen koulutukseen ja sisällyttämällä työllistyvyyden edellytyksenä olevat taidot akateemiseen perusopetussuunnitelmaan, tarjoamalla työharjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen laatua koskevassa eurooppalaisessa peruskirjassa​tarkoitettua laadukasta työharjoittelua sekä tunnustamalla niin virallisen kuin epävirallisen koulutuksen sekä vapaaehtoistyöstä saadun kokemuksen antama pätevyys; painottaa, että laadukkaalla työharjoittelulla/harjoittelulla olisi oltava aina selvät oppimistulokset ja että harjoittelijoita ei tuli hyväksikäyttää;

52.  muistuttaa, että todellisten tarpeiden mukaisen korkealaatuisen harjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen olisi johdettava työllistymiseen ja että harjoittelun olisi valmistettava työpaikkaan; tuomitsee kaiken väärinkäytön, myös harjoitteluksi naamioidun työnteon, jolla evätään työntekijältä tämän sosiaaliturvaan perustuvat oikeudet; korostaa, että harjoittelun olisi parannettava osaamista ja työllistyvyyttä; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään varoittaviin toimiin harjoittelijan asemaan liittyvien väärinkäytösten estämiseksi ja tehostamaan tiedotuskampanjoita harjoittelijoiden oikeuksista;

53.  on tyytyväinen harjoittelun laatupuitteisiin ja eurooppalaiseen oppisopimusyhteenliittymään; painottaa, että komission on tarpeen seurata tiiviisti niiden täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa; kehottaa oppisopimusyhteenliittymää edistämään nuorten oppisopimuspaikkojen saatavuutta vaatimalla poistamaan oppisopimusoppilailta koulutusmaksujen kaltaisia esteitä;

54.  ottaa huomioon jäsenvaltioiden toimivallan tällä alalla mutta muistuttaa, että harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevä koulutusmalli sekä käytännöllisten, sosiaalisten ja viestintätaitojen hankkiminen ovat erittäin tärkeitä; painottaa, että yhteiskunnalliset ja viestintätaidot voisivat vahvistaa nuorten itseluottamusta ja helpottaa heidän siirtymistään työmarkkinoille; korostaa, että harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevä koulutusmalli on sovitettava kunkin maan sosiaaliseen, taloudelliseen ja kulttuuriseen tilanteeseen eikä sitä tule nähdä vain yhtenä ja ainoana oikeana ammatillisen koulutuksen järjestelmänä; kehottaa siksi antamaan harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevälle koulutusmallille sille kuuluvan arvon ja vahvistamaan sitä kaikilla tasoilla;

55.  vaatii tehostamaan sekä ammatillisen että ylempien tasojen oppilaitosten ja yrittäjien välistä yhteistyötä työmarkkinoiden tarpeisiin mukautetun opetussuunnitelman kehittämisessä;

56.  painottaa sellaisen koulutusta koskevan joustavan ja opiskelijoihin keskittyvän lähestymistavan etuja, joka mahdollistaa opintojen suunnan muuttamisen tai mukauttamisen opiskelijan tarpeiden mukaisesti ja joka ei sido opiskelijaa alkuperäiseen valintaan;

57.  kehottaa jäsenvaltioita torjumaan nuorille tarjottavien sopimustyyppien hajanaisuutta; kehottaa pohtimaan asioita tämän suuntaisesti toimien tehokkuuden lisäämiseksi;

58.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään STEM-aineisiin liittyvien ohjelmien ja opintojen houkuttelevuutta, jotta voidaan torjua nykyistä vajetta tällä alalla; korostaa kuitenkin, että humanistiset tieteet ja yleinen humanistinen tietämys ovat korvaamattomia hyödynnettäessä tehokkaasti STEM-aineiden tarjoamia mahdollisuuksia ja että niiden olisi siksi saatava tehokasta tukea laitostensa puitteissa ja niillä olisi oltava opetussuunnitelman kehittämisessä selkeä rooli; kehottaa jäsenvaltioita rohkaisemaan oppilaitoksissa monialaiseen lähestymistapaan eri alojen välillä, esimerkiksi käyttämään yhteisiä ohjelmia, joihin sisältyy taiteita, luonnontieteitä, tieto- ja viestintätekniikkaa, insinööritieteitä, liiketaloutta ja muita tärkeitä aloja;

59.  kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään nopeasti uudet teknologiat oppimisprosessiin sekä tehostamaan ja parantamaan tieto- ja viestintätekniikan ja digitaalisten taitojen opetusta kaikilla tasoilla ja kaikentyyppisessä koulutuksessa, opettajien koulutus mukaan luettuna, jotta voidaan tarjota entistä enemmän digitaalisuuteen suuntautuneita tutkintoja ja opinto-ohjelmia ja motivoida nuoria opiskelemaan tieto- ja viestintätekniikkaa ja luomaan siihen liittyvän uran; korostaa, että on luotava entistä parempi teknologinen perusta kouluihin ja korkeakouluihin ja huolehdittava tarpeellisesta infrastruktuurista; korostaa tässä yhteydessä lisäksi avointen oppimisresurssien merkitystä, koska niillä varmistetaan kaikkien oikeus koulutukseen ja parannetaan työllistyvyyttä tukemalla elinikäistä oppimisprosessia; muistuttaa, että tyttöjä ja nuoria naisia on kannustettava opiskelemaan tieto- ja viestintätekniikkaa;

60.  painottaa tarvetta kehittää toimenpiteitä, joilla kannustetaan tyttöjä opiskelemaan STEM-aineita ja perustetaan laadukasta uraohjausta heidän tuekseen ammattiuran jatkamisessa tällä alalla, koska naiset ovat edelleen erittäin aliedustettuja STEM-aineisiin liittyvissä ammateissa, sillä vain 24 prosenttia luonnontieteiden ja insinööritieteiden ammattilaisista on naisia ja STEM-ammatit ovat 20 pahimman pullonkaulaksi muodostuneen avointen työpaikkojen alan joukossa EU:n jäsenvaltioissa;

61.  korostaa, että vaikka joissakin jäsenvaltioissa on korkea nuorisotyöttömyysaste ja toisissa jäsenvaltioissa on avoimia työpaikkoja, työvoiman liikkuvuus EU:n sisällä on edelleen vähäistä; muistuttaa siksi, että työntekijöiden liikkuvuus on tärkeää työmarkkinoiden kilpailukyvyn kannalta, ja painottaa tarvetta vähentää kielellisiä ja kulttuurisia esteitä, jotka saattavat rajoittaa liikkuvuutta, tarjoamalla työttömille alakohtaisia kielikursseja ja kulttuurienvälisen viestinnän koulutusta;

62.  korostaa, että on tärkeää puuttua osaamisvajeisiin ja osaamisen kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuteen edistämällä ja helpottamalla oppijoiden liikkuvuutta sekä tutkintotodistusten rajat ylittävää tunnustamista hyödyntämällä paremmin kaikkia EU:n välineitä ja ohjelmia, kuten Erasmus+, eurooppalainen tutkintojen viitekehys, eurooppalainen osaamispassi, nuorisotakuu, Europass-ansioluettelo, yrittäjyystaitopassi, EURES, osaamisyhteenliittymät, eurooppalainen oppisopimusyhteenliittymä, eurooppalainen opintosuoritusten ja arvosanojen siirto- ja kertymisjärjestelmä, ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen eurooppalainen viitekehys (EQAVET) ja ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalainen siirtojärjestelmä (ECVET); korostaa eurooppalaisen taito-, osaamis-, tutkinto- ja ammattiluokittelun (ESCO) merkitystä, sillä siinä määritellään ja luokitellaan EU:n työmarkkinoiden kannalta tärkeät taidot, tiedot ja pätevyydet sekä koulutus 25 eurooppalaisella kielellä; korostaa tässä yhteydessä sosiaalisten oikeuksien asianmukaista siirrettävyyttä unionin alueella ja muistuttaa, että Erasmus+-ohjelma, Euroopan sosiaalirahasto ja EURES ovat tässä tärkeässä asemassa; kehottaa jäsenvaltioita edistämään koulutusta aloilla, joilla kysynnän ja tarjonnan väliset erot ovat erityisen suuret;

63.  kannustaa hyödyntämään optimaalisesti olemassa olevaa EU:n rahoitusta, kuten Erasmus+-ohjelmaa, edistettäessä monialaisten taitojen ja osaamisen kehittämistä nuorten keskuudessa, jotta voidaan torjua nuorisotyöttömyyttä entistä tehokkaammin EU:ssa;

64.  korostaa, että Erasmus + on keskeinen väline, jolla ammatillisen koulutuksen laatu voidaan varmistaa kaikkialla EU:ssa, ja kehottaa toteuttamaan ammatillisen koulutuksen alan kansainvälisiä vaihto-ohjelmia;

65.  muistuttaa, että nuorisotakuun ja nuorisotyöllisyysaloitteen tuloksellinen täytäntöönpano voi auttaa myös parantamaan nuorten mahdollisuuksia työmarkkinoilla korjaamalla koulutuksen puutteita ja tarjoamalla kestävien työmarkkinoiden ja kestävän talouden tarpeisiin soveltuvaa osaamista ja että se voi tarjota arvokasta työkokemusta ja helpottaa menestyvien yritysten perustamista; huomauttaa, että tätä varten on välttämätöntä arvioida nuorten todellisia työllistymiseen liittyviä tarpeita ja aidosti tulevaisuuden työpaikkoja tarjoavia aloja, kuten yhteisötaloutta ja vihreää taloutta, ja että tämän lisäksi hankkeita ja niitä suunnittelevia virastoja on seurattava jatkuvasti ja huolellisesti laatimalla säännöllisesti julkaistavia raportteja siitä, miten nuorisotyöttömyyden torjunnassa on edistytty tämän toimen avulla;

66.  korostaa tarvetta yksinkertaistaa nuorisotakuun toteuttamiseen liittyviä hallinnollisia menettelyjä ja poistaa kiireellisesti kaikki byrokraattiset esteet, jotka saattavat rajoittaa sen tuloksellisuutta;

67.  on tyytyväinen ennakkorahoituksen lisäämisestä nuorisotyöllisyysaloitteelle äskettäin tehtyyn unionin lainsäätäjien päätökseen, jolla pyritään sujuvoittamaan tämän rahoitusvaikeuksista kärsiville alueille ja valtioille tärkeän aloitteen täytäntöönpanoa; kehottaa jäsenvaltioita ja paikallis- ja alueviranomaisia hyödyntämään käytettävissä olevia varoja tarvittavien parannusten toteuttamiseen ja kestävien ratkaisujen luomiseen tilapäisten sijasta; kehottaa jäsenvaltioita panemaan nopeasti ja tehokkaasti täytäntöön nuorisotyöllisyysaloitteen toimenpideohjelmat;

Yhtäläiset mahdollisuudet

68.  korostaa, että jos osaamisen kehittäminen toteutetaan monialaisesti, sen avulla voidaan luoda ja tarjota yhtäläisiä mahdollisuuksia epäsuotuisassa asemassa oleville ryhmille, myös vähemmistöryhmille, erityisesti köyhistä perheistä lähtöisin oleville lapsille ja nuorille, pitkäaikaistyöttömille, epäsuotuisassa asemassa oleville maahanmuuttajille ja vammaisille; painottaa, että ennaltaehkäisy sekä epäsuotuisassa asemassa olevien ryhmien läpi elämän jatkuva tukeminen ja neuvonta mahdollisimman varhaisesta vaiheesta alkaen ovat äärimmäisen tärkeitä, jotta työmarkkinoille on tarjolla tuottavaa ja erittäin pätevää työvoimaa; korostaa myös, että on tarpeen tarjota työnantajille, palvelukseenottajille ja henkilöstöjohtajille tukea ja osaamisen kehittämistä koulutuksen avulla, jotta voidaan tukea epäsuotuisassa asemassa olevien ryhmien ottamista työmarkkinoille; painottaa, että kaikkein epäsuotuisimmassa asemassa olevien henkilöiden integrointi edellyttää työnantajien, henkilöstövastaavien ja opettajien tarkoituksenmukaista koulutusta, jotta tätä väestönosaa voitaisiin tukea parhaalla mahdollisella tavalla ja jotta se voitaisiin integroida yhteiskuntaan mahdollisimman tehokkaasti; korostaa jälleen kaikkien oikeutta koulutukseen;

69.  korostaa, että verkostoitumistaitojen kehittäminen on erittäin tärkeää kaikille nuorille ja erityisesti niille, joilla on vain vähän työkokemusta, ja niille, jotka tulevat aliedustetuista ja epäsuotuisassa asemassa olevista ryhmistä; korostaa, että verkostoitumisen opettaminen voi toimia strategiana, jonka avulla helpotetaan työllistymistä, urakehitystä ja uramahdollisuuksia;

70.  huomauttaa, että vaikka Euroopan unionissa suurin osa (60 prosenttia) korkeakoulutuksen saaneista henkilöistä on naisia, naisten työllisyysaste ja urakehitys eivät ole niin hyvät kuin ne voisivat olla; korostaa, että osallistavan ja kestävän talouskasvun toteutuminen edellyttää, että kuilu naisten koulutustason ja työmarkkina-aseman välillä saadaan kurottua umpeen vähentämällä erityisesti horisontaalista ja vertikaalista eriytymistä;

71.  korostaa, että työvoimatoimistojen olisi pyrittävä entistä paremmin varmistamaan vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen mukaisesti, ettei vammaisilla ole fyysisiä esteitä saada heille kuuluvia palveluja;

72.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään parhaita käytänteitä ja tukemaan nuorten vammaisten ottamista mukaan koulutukseen (myös elinikäisen oppimisen ohjelmiin) ja työelämään erilaisilla toimenpiteillä, kuten investoinneilla yhteisöyrittäjyysaloitteisiin, joilla tuetaan näitä nuoria, tai tarjoamalla organisaatioille taloudellisia kannusteita heidän palkkaamiseensa;

73.  painottaa, että on tärkeää varmistaa, että vammaisilla on mahdollisuus saada taloudellista tukea ja avustuksia ja että tämän mahdollisuuden turvaaminen olisi oltava keskeinen osa yrittäjyyden edistämiseksi tarkoitettuja tiedotus- ja koulutusohjelmia;

Uusi sukupolvi – uudet mahdollisuudet, uudet haasteet

74.  toteaa, että nopean teknologisen kehityksen aikakaudella varttuneilla nuorilla on erilaiset mahdollisuudet, kyvyt ja taidot sekä erilaiset arvot ja prioriteetit kuin edellisillä sukupolvilla; painottaa siksi tarvetta kehittää ohjelmia ja aloitteita, joiden avulla voitaisiin ylittää sukupolvien välinen kuilu; katsoo, että tämä auttaa myös ymmärtämään nuoren sukupolven vahvuuksia, joita ovat muun muassa monitoimisuus, luovuus, liikkuvuus sekä valmius muutoksiin ja etenkin ryhmätyöhön; korostaa, että koulutusjärjestelmien olisi oltava riittävän joustavia, jotta ne mahdollistaisivat nuorten osaamisen ja kykyjen täysimittaisen kehittämisen; korostaa vielä, että palvelukseenotto- ja työvoimapalveluhenkilöstön olisi oltava hyvin koulutettua ja omattava taitoja, jotka auttavat ymmärtämään uutta sukupolvea; toteaa myös, että kaikilla nuorilla ei ole automaattisesti kaikkia digitaalisten vaatimusten edellyttämiä taitoja ja kykyä, ja muistuttaa siksi, että digitaalisten laitteiden yhdenvertaisen käyttömahdollisuuden ja koulutuksen tarjoaminen on entistäkin tärkeämpää;

o
o   o

75.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL C 351 E, 2.12.2011, s. 29.
(2)EUVL C 440, 30.12.2015, s. 67.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0394.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0038.
(5)EUVL L 394, 30.12.2006, s. 10.
(6)EUVL C 88, 27.3.2014, s. 1.
(7)EUVL C 172, 27.5.2015, s. 3.
(8)CRPD/C/EU/Q/1
(9)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470.


Digitaalisten sisämarkkinoiden toimenpidepaketti
PDF 370kWORD 170k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. tammikuuta 2016 digitaalisten sisämarkkinoiden toimenpidepaketista (2015/2147(INI))
P8_TA(2016)0009A8-0371/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” (COM(2015)0192) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0100),

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2014 päivätyn komission tiedonannon ”Kohti menestyvää datavetoista taloutta” (COM(2014)0442),

–  ottaa huomioon eurooppalaisia julkishallintoja, yrityksiä ja kansalaisia palvelevia yhteentoimivuusratkaisuja sekä yhteisiä toteutuspuitteita koskevasta ohjelmasta (ISA2-ohjelma) julkisen sektorin nykyaikaistamisen välineenä 25. marraskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2015/2240(1),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon joukkorahoituksen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisestä Euroopan unionissa (COM(2014)0172),

–  ottaa huomioon liitteen komission tiedonantoon aiheesta ”Sääntelyn toimivuus ja tuloksellisuus (REFIT): Tulokset ja jatkotoimet” (COM(2013)0685),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisia sähköisen viestinnän sisämarkkinoita ja koko Euroopan yhteen liittämistä koskevista toimenpiteistä sekä direktiivien 2002/20/EY, 2002/21/EY ja 2002/22/EY ja asetusten (EY) N:o 1211/2009 ja (EU) N:o 531/2012 muuttamisesta (COM(2013)0627),

–  ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2013 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”E-commerce Action plan 2012-2015 – State of play 2013” (SWD(2013)0153),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi toimenpiteistä nopeiden sähköisten viestintäverkkojen käyttöönoton kustannusten vähentämiseksi (COM(2013)0147),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietoturvan varmistamiseksi koko unionissa (COM(2013)0048),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2012 päivätyn komission tiedonannon sisällöstä digitaalisilla sisämarkkinoilla (COM(2012)0789),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisen sektorin elinten verkkosivustojen saavutettavuudesta (COM(2012)0721),

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten” (COM(2012)0582),

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2012 päivätyn komission tiedonannon aiheesta ”Toinen sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – Yhdessä uuteen kasvuun” (COM(2012)0573),

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2011 päivätyn komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheesta ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti: 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi” (COM(2011)0206),

–  ottaa huomioon 27. lokakuuta 2010 päivätyn komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheesta ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti: Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta – 50 ehdotusta työskentelyn, yrittäjyyden ja kaupankäynnin parantamiseksi” (COM(2010)0608),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/116/EY muuttamisesta (COM(2008)0464),

–  ottaa huomioon hätänumeroon 112 perustuvan ajoneuvoon asennettavan eCall‑järjestelmän käyttöönottoa koskevista tyyppihyväksyntävaatimuksista ja direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta 29. huhtikuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/758(2),

–  ottaa huomioon sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta 23. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014(3),

–  ottaa huomioon Euroopan laajuisia verkkoja televiestintäinfrastruktuurien alalla koskevista suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1336/97/EY kumoamisesta 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 283/2014(4),

–  ottaa huomioon tekijänoikeuden ja lähioikeuksien kollektiivisesta hallinnoinnista sekä usean valtion alueen kattavasta musiikkiteosten oikeuksien lisensioinnista verkkokäyttöä varten sisämarkkinoilla 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/26/EU(5),

–  ottaa huomioon Verkkojen Eurooppa -välineen perustamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 913/2010 muuttamisesta ja asetusten (EY) N:o 680/2007 ja (EY) N:o 67/2010 kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1316/2013(6),

–  ottaa huomioon julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä annetun direktiivin 2003/98/EY muuttamisesta 26. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/37/EU(7),

–  ottaa huomioon kuluttajariitojen verkkovälitteisestä riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 524/2013 (verkkovälitteistä kuluttajariitojen ratkaisua koskeva asetus)(8),

–  ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU(9),

–  ottaa huomioon monivuotisen radiotaajuuspoliittisen ohjelman perustamisesta 14. maaliskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 243/2012/EU(10),

–  ottaa huomioon kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU(11),

–  ottaa huomioon Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) ja viraston perustamisesta 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1211/2009(12),

–  ottaa huomioon palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY(13),

–  ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY(14),

–  ottaa huomioon tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta 11. maaliskuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/9/EY(15),

–  ottaa huomioon tietokantojen oikeudellisesta suojasta annetun direktiivin 96/9/EY ensimmäisen arvioinnin,

–  ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY(16) sekä siihen asetuksella (EY) N:o 1882/2003 tehdyt muutokset,

–  ottaa huomioon 28. syyskuuta 2015 tehdyn Euroopan unionin ja Kiinan välisen sopimuksen yhteistyöstä 5G-mobiiliteknologian alalla ja siihen liittyvät sopimukset,

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY täytäntöönpanosta(17),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Uuteen yksimielisyyteen teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta: EU:n toimintasuunnitelma”(18),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta(19),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman kuluttajien oikeuksien edistämisestä digitaalisilla sisämarkkinoilla(20),

–  ottaa huomioon 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman yksityisen kopioinnin maksuista(21),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman yhdennetyistä paketinjakelumarkkinoista sähköisen kaupankäynnin edistämiseksi EU:ssa(22),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan uudelleenteollistamisesta kilpailukyvyn ja kestävyyden edistämiseksi(23),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Pilvipalvelujen potentiaali käyttöön Euroopassa”(24),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman lausunnosta BERECin ja viraston arviointikertomuksesta(25),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman täytäntöönpanokertomuksesta sähköisen viestinnän uudesta sääntelyjärjestelmästä(26),

–  ottaa huomioon 22. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman harhaanjohtavista markkinointikäytännöistä(27),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman kasvun, liikkuvuuden ja työllisyyden digitaalisesta strategiasta: aika kiristää tahtia(28),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman digitaalisten yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta(29),

–  ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan kuluttajapolitiikan uusista tavoitteista(30),

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin täytäntöönpanosta(31),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamisesta(32),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman audiovisuaaliteosten verkkojakelusta Euroopan unionissa(33),

–  ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman elintärkeiden tietoinfrastruktuureiden suojaamisesta – saavutukset ja seuraavat vaiheet: kohti maailmanlaajuista verkkoturvallisuutta(34),

–  ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman kilpailukykyisistä digitaalisista sisämarkkinoista – kärjessä sähköiset viranomaispalvelut(35),

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoiden täydentämisestä sähköistä kaupankäyntiä ajatellen(36),

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman internetin hallinnosta tästä eteenpäin(37),

–  ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan uudesta digitaalisesta asialistasta: 2015.eu(38),

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman esineiden internetistä(39),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, sellaisena kuin se on sisällytettynä perussopimuksiin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 6 artiklalla,

–  ottaa huomioon EU:n 23. joulukuuta 2010 ratifioiman (2010/48/EY) vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen 9 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä 20. lokakuuta 2005 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (Unesco) yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9, 12, 14, 16 ja 26 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A8-0371/2015),

A.  toteaa, että internetin ja matkaviestimien nopeasti kehittyvä käyttö on muuttanut tapoja, joilla kansalaiset, yritykset ja niiden työntekijät viestivät, hankkivat tietoja ja osaamista, keksivät, kuluttavat, vaihtavat tietoja, osallistuvat ja työskentelevät; huomauttaa, että tämä on laajentanut ja muuttanut taloutta, jolloin pienten ja keskisuurten yritysten ulottuvilla on potentiaalinen 500 miljoonan kuluttajan asiakaskunta unionissa sekä maailmanlaajuiset markkinat, ja jolloin yksilöillä on mahdollisuus kehitellä uusia yritysideoita ja liiketoimintamalleja;

B.  katsoo, että kaikessa digitaalisia sisämarkkinoita koskevissa unionin toimissa ja lainsäädännössä olisi luotava uusia mahdollisuuksia käyttäjille ja yrityksille ja mahdollistettava uusien innovatiivisten ja rajojen yli kilpailukykyiseen hintaan tarjottavien verkkopalvelujen kehittäminen ja kasvu, poistettava jäsenvaltioiden väliset esteet ja edistettävä eurooppalaisten yritysten ja erityisesti pk-yritysten ja toimintaansa aloittelevien yritysten pääsemistä rajat ylittäville markkinoille, mikä on olennaista unionin kasvun ja työllisyyden kannalta; toteaa, että nämä mahdollisuudet edellyttävät vääjäämättä rakennemuutoksia ja kokonaisvaltaisen, myös sosiaalisen ulottuvuuden kattavan lähestymistavan omaksumista ja että digitaalisten taitojen puutteet on korjattava nopeasti;

C.  ottaa huomioon, että digitaalitalouden arvonlisästä 75 prosenttia tulee perinteisestä teollisuudesta ja että perinteisen teollisuuden digitalisoitumiskehitys on edelleen heikkoa, sillä vain 1,7 prosenttia EU:n yrityksistä hyödyntää edistyneitä digitaalitekniikoita täysimääräisesti ja vain 14 prosenttia pk-yrityksistä käyttää internetiä myyntikanavana; toteaa, että Euroopan on hyödynnettävä tieto- ja viestintätekniikan alan valtaisaa potentiaalia digitalisoidakseen teollisuutensa ja säilyttääkseen kilpailukykynsä globaalissa mittakaavassa;

D.  toteaa, että datavetoisen talouden kehittäminen on pitkälti riippuvainen tietokantojen kehittämistä, huoltoa, ylläpitoa ja lisäämistä rohkaisevasta oikeudellisesta kehyksestä, toisin sanoen se on riippuvainen innovaatioystävällisestä ja käytännöllisestä lainsäädännöstä;

E.  toteaa, että vuonna 2013 jakamistalouden markkinoiden koko oli noin 3,5 miljardia Yhdysvaltain dollaria koko maailmassa ja että komissio ennustaa nyt 100 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvon ylittävää kasvupotentiaalia;

F.  katsoo, että kuluttajansuojan, kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen ja kuluttajien tyytyväisyyden korkea ja yhdenmukainen taso edellyttää aina valintoja, laatua, joustavuutta, avoimuutta, tietoa, yhteentoimivuutta ja helppokäyttöistä ja suojattua verkkoympäristöä, jonka tietosuojataso on korkea;

G.  katsoo, että koska luovuus ja innovointi ovat digitaalisen talouden moottoreita, on olennaista taata teollis- ja tekijänoikeuksien korkeatasoinen suojelu;

H.  toteaa, että 44,8 prosentilla EU:n kotitalouksista ei ole nopeaa internetyhteyttä(40) ja nykyinen politiikka ja kannustimet ovat epäonnistuneet riittävän digitaalisen infrastruktuurin tuottamisessa erityisesti maaseutualueilla;

I.  toteaa, että Euroopan unionin alueet ovat hyvin eritasoisia, mitä tulee niiden verkottuneisuuteen, inhimilliseen pääomaan, internetin käyttöön, digitaalisen teknologian käyttöönottoon yrityksissä sekä digitaalisissa palveluissa, kuten käy ilmi digitaalistrategian tulostaulusta; toteaa, että näiden viiden indikaattorin osalta heikossa asemassa olevat alueet ovat vaarassa menettää digitaalisen aikakauden hyödyt;

1.JOHDANTO: MIKSI DIGITAALISET SISÄMARKKINAT OVAT TARPEEN?

1.  pitää myönteisenä tiedonantoa ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle”; katsoo, että yhteiseen säännöstöön perustuvien digitaalisten sisämarkkinoiden luomisella voitaisiin lujittaa unionin kilpailukykyä, myötävaikuttaa kasvuun ja työpaikkoihin, antaa uutta pontta sisämarkkinoille, tehdä yhteiskunnasta osallistavampi ja tarjota uusia mahdollisuuksia kansalaisille ja yrityksille erityisesti vaihtamalla ja levittämällä innovointia koskevia tietoja; katsoo, että omaksutun monialaisen lähestymistavan soveltamista on vahvistettava, mihin sisältyy 16 aloitteen hyväksyminen ajoissa, koska digitaaliset veturit vaikuttavat kaikkiin kansalaisiin sekä yhteiskunnan ja talouden kaikkiin osa-alueisiin;

2.  on samaa mieltä komission kanssa siitä, että digitaalisten sisämarkkinoiden hallinnointi ja toimenpiteiden ripeä toteuttaminen on Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisellä vastuulla; rohkaisee komissiota tekemään yhteistyötä yhteiskunnallisten ja sosiaalisten sidosryhmien kanssa sekä ottamaan nämä mahdollisimman laajasti mukaan päätöksentekoprosessiin;

3.  katsoo sääntelyn parantamisen edellyttävän, että lainsäädäntöön sovelletaan lähestymistapaa, jossa pidetään lähtökohtana digitaalisuutta ja joka pohjautuu periaatteisiin ja on teknologisesti neutraali; katsoo, että innovointia koskevan liikkumavaran luomiseksi on tarvittavien kuulemisten ja vaikutustenarviointien jälkeen arvioitava, soveltuvatko voimassa oleva lainsäädäntö, täydentävät sääntelyyn kuulumattomat toimet ja voimaansaattamisjärjestelyt digitaaliselle aikakaudelle, kun otetaan huomioon uudet teknologiat ja liiketoimintamallit; katsoo, että tällöin on pyrittävä ratkaisemaan sisämarkkinoiden oikeudellisen hajanaisuuden ongelma, karsimaan hallinnollista rasitusta ja edistämään kasvua ja innovointia;

4.  pitää kansalaisten ja yritysten luottamusta digitaaliseen ympäristöön olennaisena digitaalitalouden innovoinnin ja kasvun täysipainoisen hyödyntämisen kannalta; on vakuuttunut siitä, että julkisen politiikan olisi perustuttava luottamuksen palauttamiseen tietosuojaa ja -turvallisuutta koskevien normien, korkeatasoisen kuluttajansuojan ja kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen sekä yrityksiä koskevan ajantasaisen lainsäädännön avulla; toteaa samalla, että digitaalialan yritysten liiketoimintamallit pohjautuvat käyttäjien luottamukseen;

5.  korostaa, että sähköinen kauppa tuottaa unionissa vuosittain 500 miljardia euroa ja se täydentää merkittävällä tavalla verkon ulkopuolista kauppaa ja parantaa kuluttajien valintamahdollisuuksia etenkin syrjäisillä alueilla ja luo uusia mahdollisuuksia pk-yrityksille; kehottaa komissiota kartoittamaan ja poistamaan sähköisen kaupankäynnin esteet, jotta kyetään luomaan aidosti rajojen yli toimivat sähköisen kaupan markkinat; katsoo, että näihin esteisiin kuuluvat muun muassa yhteentoimivuuden ja yhteisten standardien puute, kuluttajien tietoiset valinnat mahdollistavien tietojen puuttuminen sekä puutteelliset valmiudet rajat ylittävien maksujen suorittamiseen;

6.  kannattaa komission aikomusta varmistaa, että digitaalisiin sisämarkkinoihin sovelletaan täysipainoisesti unionin kilpailupolitiikkaa, koska kilpailu parantaa kuluttajien valinnanmahdollisuuksia ja takaa yhdenvertaiset lähtökohdat; pitää valitettavana, että Euroopan digitaalisen järjestelmän puuttuminen tuo korostetusti esille sen, että suurten ja pienten tarjoajien etuja ei ole kyetty saamaan tasapainoon;

7.  korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden on pikaisesti edistettävä dynaamisempaa taloutta, joka mahdollistaa innovoinnin menestymisen ja poistaa yritysten ja etenkin pk‑yritysten, toimintaansa aloittelevien yritysten ja toimintaansa laajentavien yritysten esteet, jotta ne voivat päästä markkinoille yhdenvertaisista lähtökohdista; katsoo, että tämä on toteutettava kehittämällä sähköistä kauppaa sekä tulevaisuuteen varautuvaa ja integroitua sääntelyjärjestelmää ja muita järjestelmiä ja rahoituksensaantimahdollisuuksia, joihin kuuluvat uudet rahoitusmallit unionin aloitteleville yrityksille, pk-yrityksille ja kansalaisyhteiskunnan aloitteille, sekä pitkän aikavälin investointistrategiaa, joka koskee digitaalista infrastruktuuria, ammattitaitoa, digitaalista osallisuutta, tutkimusta ja innovointia; muistuttaa, että hankkeiden rahoituksensaantimahdollisuuksien olisi oltava osa kilpailua ja innovointia edistävän innovointiystävällisen politiikan perustaa; kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että joukkorahoitus voidaan järjestää saumattomasti rajojen yli, ja rohkaisee jäsenvaltioita ottamaan käyttöön joukkorahoitusta koskevia kannustimia;

8.  katsoo, että on arvioitava digitalisoinnin vaikutuksia työterveyteen ja -turvallisuuteen ja mukautettava nykyisiä terveyttä ja turvallisuutta koskevia säännöksiä; ottaa huomioon, että etätyötä tai joukkoistamisen piiriin kuuluvaa työtä kotoaan käsin tekeville henkilöille voi tapahtua onnettomuuksia; korostaa, että työhön liittyvät mielenterveysongelmat, kuten jatkuvan saavutettavuuden aiheuttama työuupumus ja perinteisten työaikajärjestelyjen katoaminen, ovat vakava uhka työntekijöille; kehottaa komissiota teettämään tutkimuksen digitalisoinnin heijastusvaikutuksista, kuten työtehon lisääntymisen vaikutuksista työntekijöiden psyykkiseen hyvinvointiin ja perhe‑elämään sekä lasten kognitiivisten taitojen kehittymiseen;

9.  kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kehittämään edelleen yrittäjyyttä ja erityisesti innovoivia liiketoimintamalleja vauhdittavia aloitteita, joilla muutetaan ajattelutapaa siitä, miten menestys määritellään, ja edistetään yrittäjyyden ja innovoinnin kulttuuria; katsoo lisäksi, että erilaisten kansallisten innovaatiokeskittymien monimuotoisuudesta ja erityispiirteistä voitaisiin tehdä EU:lle todellinen kilpailuetu globaaleilla markkinoilla, joten ne olisi liitettävä yhteen, ja olisi vahvistettava innovoivia ekosysteemejä, joissa eri alat ja yritykset tekevät entistä enemmän yhteistyötä;

10.  on huolestunut jäsenvaltioiden tähän mennessä toteuttamista internetin ja jakamistalouden sääntelyyn liittyvistä erilaisista kansallisista toimintamalleista; kehottaa komissiota käynnistämään unionin toimivallan mukaisesti aloitteita, joilla tuetaan innovointia ja oikeudenmukaista kilpailua, poistetaan digitaalisen kaupan esteet ja vaalitaan taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä sisämarkkinoiden eheyttä; kehottaa komissiota huolehtimaan myös siitä, että internet pysyy avoimena, neutraalina, suojattuna, osallistavana ja globaalina foorumina, jolla edistetään viestintää, tuotantoa, osallistumista, luovuutta, kulttuurista monimuotoisuutta ja innovointia kansalaisten ja kuluttajien etujen mukaisesti ja jolla autetaan eurooppalaisia yrityksiä menestymään maailmanlaajuisesti;

11.  toteaa, että digitaalinen vallankumous vaikuttaa yhteiskuntiemme kaikkiin osa-alueisiin ja että se merkitsee sekä haasteita että mahdollisuuksia; katsoo, että digitaalinen vallankumous saattaa lisätä kansalaisten, kuluttajien ja yrittäjien vaikutusmahdollisuuksia ennennäkemättömällä tavalla; kehottaa komissiota laatimaan politiikkaa, jolla edistetään kansalaisten aktiivista osallistumista ja luodaan heille tilaisuus hyödyntää digitalisoitumisesta koituvia etuja; kehottaa komissiota arvioimaan edelleen, miten digitaalinen vallankumous vaikuttaa eurooppalaiseen yhteiskuntaan;

12.  kehottaa komissiota torjumaan lainsäädännön pirstaloitumista lisäämällä merkittävästi koordinointia eri pääosastojen kesken laadittaessa uutta sääntelyä ja kehottamalla vahvasti jäsenvaltioita turvaamaan lainsäädännön täytäntöönpanon johdonmukaisuuden;

13.  painottaa, että kaikkien digitaalisten sisämarkkinoiden strategiaan kuuluvien aloitteiden olisi oltava perusoikeuksien ja erityisesti tietosuojalainsäädännön mukaisia, ja panee merkille strategian tuottaman lisäarvon EU:n taloudelle; tähdentää, että sekä yleinen tietosuoja-asetus että tietosuojadirektiivi on tärkeää hyväksyä nopeasti niin rekisteröityjen kuin yritystenkin edun nimissä; vaatii sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin tarkistamista, jotta varmistetaan direktiivin säännösten yhdenmukaisuus tietosuojapaketin kanssa siinä vaiheessa, kun paketti tulee voimaan;

2.KULUTTAJIEN JA YRITYSTEN DIGITAALISILLE SISÄMARKKINOILLE PÄÄSYN PARANTAMINEN KOKO EUROOPASSA

2.1.Rajat ylittävän verkkokaupan säännöt, joihin kuluttajat ja yritykset voivat luottaa

14.  pitää myönteisenä, että komissio pyrkii hyväksymään verkkosopimuksia koskevan vahvan ehdotuksen, joka kattaa verkossa ostetun digitaalisen sisällön, ja parantamaan kuluttajien oikeudellista suojaa kyseisellä alalla; katsoo, että kaikkien mahdollisten parannusten on oltava kohdennettuja ja että on analysoitava huolellisesti digitaalisen sisällön ja tavaroiden välisiä eroja; huomauttaa, että sisältöä aineellisella välineellä ostavia kuluttajia suojellaan kuluttajansuojalainsäädännöllä, mutta kuluttajien oikeuksia ei vieläkään juuri säännellä heidän ostaessaan digitaalista sisältöä verkossa, ja tämä pätee erityisesti digitaalista sisältöä koskevien oikeuksien takaamiseen sekä vialliseen sisältöön ja tiettyihin epäreiluihin ehtoihin; korostaa, että nykyinen kaiken digitaalisen sisällön luokitteleminen palveluiksi saattaa herättää huolta, koska se ei kenties vastaa kuluttajien odotuksia, kun suoratoistopalvelujen tilaamista ei eroteta ladattavissa olevan sisällön ostamisesta; on samaa mieltä siitä, että kuluttajilla olisi oltava vastaava ja tulevaisuudessa kestävä suoja riippumatta siitä, ostavatko he digitaalista sisältöä verkossa vai perinteisesti;

15.  katsoo, että käytännöllinen ja oikeasuhteinen lähestymistapa on jatkaa digitaalisen sisällön ja konkreettisten tuotteiden verkkomyyntiä yrityksiltä kuluttajille koskevan lainsäädäntökehyksen yhdenmukaistamista riippumatta siitä, onko kyse rajat ylittävästä vai kotimaankaupasta, mutta samalla on turvattava sääntöjen johdonmukaisuus verkossa ja perinteisessä kaupassa, vältettävä kilpailua alimmalle sääntelytasolle, korjattava oikeudelliset puutteet ja tukeuduttava voimassa olevaan kuluttajalainsäädäntöön; korostaa, että tämä olisi toteutettava teknologianeutraalisti eikä siitä saisi aiheutua kohtuuttomia kustannuksia yrityksille;

16.  katsoo, että kuluttajien ja yritysten välisiä rajojen yli tehtäviä sopimuksia koskevissa komission ehdotuksissa olisi vältettävä riski verkkokauppaan ja perinteiseen kauppaan sovellettavien oikeudellisten normien erojen kasvamisesta; katsoo, että verkkomyyntiä ja perinteistä myyntiä olisi kohdeltava yhdenmukaisesti ja yhdenvertaisesti käyttäen perustana nykyistä korkeatasoista kuluttajansuojaa, koska kuluttajat saattaisivat olla sitä mieltä, että oikeudellisten normien eroilla pyritään kiistämään heidän oikeuksiaan; edellyttää, että kaikissa uusissa ehdotuksissa olisi otettava huomioon Rooma I ‑asetuksen 6 artikla, ja korostaa, että komissio kaavailee koko kuluttajasäännöstön toimivuuden ja tuloksellisuuden arviointia (REFIT) vuodelle 2016; kehottaa komissiota pohtimaan tässä yhteydessä sitä, voidaanko sen suunnittelemat tavaroita koskevat ehdotukset käsitellä samaan aikaan REFIT-ohjelman kanssa;

17.  katsoo, että digitaalista sisältöä koskevien sääntöjen on pohjauduttava periaatteisiin, jotta ne voivat olla teknologianeutraaleja ja niissä voidaan ottaa huomioon tulevaisuuden vaatimukset; korostaa lisäksi, että komission antamassa alan ehdotuksessa on tärkeää välttää epäjohdonmukaisuutta ja päällekkäisyyttä olemassa olevan lainsäädännön kanssa sekä pitkällä aikavälillä perusteettoman oikeudellisen kuilun luomista verkkosopimusten ja verkon ulkopuolisten sopimusten sekä erilaisten jakelukanavien välille, kun pidetään mielessä kuluttaja-asioita koskevan säännöstön REFIT;

18.  pyytää laatimaan ns. aktiivisia kuluttajia koskevan strategian, jossa arvioidaan erityisesti, onko kuluttajien helppo vaihtaa palveluntarjoajaa verkkomaailmassa ja tarvitaanko toimia palveluntarjoajan vaihtamisen helpottamiseksi, jotta voidaan vauhdittaa kilpailua verkkomarkkinoilla; huomauttaa myös tarpeesta varmistaa sähköisen kaupan palvelujen saatavuus koko arvoketjussa, mukaan luettuna kaikkien käytettävissä olevat tiedot, maksumekanismit ja asiakaspalvelu;

19.  kehottaa komissiota arvioimaan yhdessä sidosryhmien kanssa unionissa käyttöön otettavien verkkokaupan alakohtaisten luotettavuusmerkkien toteutettavuutta ja hyödyllisyyttä sekä mahdollisia etuja ja heikkouksia soveltaen perustana jäsenvaltioiden nykyisten luotettavuusmerkkijärjestelmien parhaita käytänteitä, jotta voidaan huolehtia kuluttajien luottamuksesta ja laadusta etenkin rajat ylittävässä verkkomyynnissä ja lakkauttaa sekaannuksia mahdollisesti aiheuttava nykyisten luotettavuusmerkkien kirjo; katsoo, että samalla olisi arvioitava muita vaihtoehtoja, kuten itsesääntelyä tai erillisten sidosryhmien perustamista asiakaspalvelun yhteisten periaatteiden määrittelemiseksi;

20.  pitää myönteisenä, että komissio pyrkii luomaan koko unionissa käytössä olevan verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin, ja kehottaa komissiota pyrkimään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa siihen, että verkkovälitteistä riidanratkaisua koskeva asetus ja etenkin sen käännösjärjestelyt sekä vaihtoehtoista riidanratkaisua koskeva direktiivi pannaan täytäntöön ajoissa ja täsmällisesti; kehottaa komissiota ja sidosryhmiä pohtimaan, miten yhteisiä kuluttajavalituksia koskevien tietojen saatavuutta voitaisiin parantaa entisestään;

21.  toteaa, että kuluttaja-asioita koskeva säännöstö ja palveludirektiivi tarvitsevat kunnianhimoisen täytäntöönpanokehyksen; kannustaa komissiota hyödyntämään kaikkia käytettävissä olevia keinoja, jotta voidaan varmistaa voimassa olevien sääntöjen täysimääräinen ja asianmukainen täytäntöönpano ja rikkomismenettelyt tapauksissa, joissa direktiiviä ei ole pantu asianmukaisesti tai riittävästi täytäntöön;

22.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään tarvittavat toimenpiteet laittoman sisällön ja laittomien tuotteiden verkkomyynnin estämiseksi lisäämällä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa sekä levittämällä parhaita käytänteitä internetissä harjoitettavan laittoman toiminnan torjumiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että kuluttajalle toimitettavaan digitaaliseen sisältöön ei saisi liittyä kolmannen osapuolen oikeuksia, jotka saattaisivat estää kuluttajaa käyttämästä digitaalista sisältöä sopimuksen mukaisesti;

23.  edellyttää perusteellista, kohdennettua ja näyttöön perustuvaa analyysia siitä, olisiko kaikkien arvoketjun toimijoiden, kuten verkkovälittäjien, verkkoalustojen, sisällön- ja palveluntuottajien sekä myös verkon ulkopuolisten välittäjien, kuten jälleenmyyjien ja vähittäiskauppiaiden, toteutettava kohtuullisia ja riittäviä toimia laittoman sisällön, väärennettyjen tavaroiden sekä teollis- ja tekijänoikeuksien kaupallisessa laajuudessa tehtyjen rikkomisten torjumiseksi samalla, kun turvataan loppukäyttäjien mahdollisuus saada ja jakaa tietoja tai käyttää haluamiaan sovelluksia ja palveluja;

24.  painottaa, että EU:n lainsäädännön voimaansaattamista koskevan nollatoleranssin olisi oltava jäsenvaltioiden ja EU:n perusohje; katsoo kuitenkin, että rikkomismenettelyjä olisi aina käytettävä viimeisenä keinona ja ne olisi käynnistettävä vasta useiden koordinointi- ja oikaisuyritysten jälkeen; korostaa, että menettelyjen keston lyhentäminen on olennaisen tärkeää;

25.  suhtautuu myönteisesti komission ilmoitukseen tarkistaa kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annettu asetus; katsoo, että valvontaviranomaisten toimivallan laajentaminen ja niiden keskinäisen yhteistyön vahvistaminen on edellytys kuluttajansuojasääntöjen tehokkaalle valvonnalle verkko-ostamisen alalla;

2.2.Kohtuuhintaiset ja laadukkaat valtioiden rajat ylittävät pakettipalvelut

26.  tähdentää, että pakettipalvelut toimivat kuluttajien kannalta hyvin eräissä jäsenvaltioissa, mutta toisissa taas rajat ylittävän sähköisen kaupan yhtenä suurimpana esteenä ovat riittämättömät toimituspalvelut etenkin viimeisen kilometrin kuljetuksen osalta ja että niin kuluttajat kuin yritykset ilmoittavat riittämättömät toimituspalvelut yhdeksi yleisimmistä syistä verkon kautta tapahtuvista liiketoimista luopumiselle; katsoo, että rajat ylittävien pakettipalvelujen puutteet voidaan korjata ainoastaan Euroopan sisämarkkinoiden näkökulmasta, ja korostaa alan kilpailun merkitystä sekä pakettipalvelujen tarjoajien tarvetta sopeutua nykyaikaiseen elämäntapaan ja tarjota joustavia toimitusvaihtoehtoja, kuten nouto- ja pakettipisteiden verkostoa, sekä hintavertailuvälineitä;

27.  korostaa, että vilkas rajat ylittävä sähköinen kauppa edellyttää helppokäyttöisiä, kohtuuhintaisia, tehokkaita ja laadukkaita toimituspalveluja, ja tukee siksi ehdotettuja toimenpiteitä, joilla parannetaan hinnoittelun avoimuutta, jotta kuluttajat olisivat paremmin perillä hintarakenteesta, ja annetaan tietoja katoamiseen tai vahingoittumiseen liittyvistä vastuukysymyksistä ja huolehditaan yhteentoimivuudesta ja lakisääteisestä valvonnasta, jonka avulla olisi pyrittävä rajat ylittävien pakettipalvelumarkkinoiden moitteettomaan toimintaan sekä rajojen yli toimivien jäljitysjärjestelmien edistämiseen ja riittävän joustavuuden sallimiseen, jotta pakettipalvelumarkkinat voivat kehittyä ja mukautua tekniikan innovaatioihin;

28.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita levittämään aktiivisesti pakettipalvelualan parhaita käytänteitä ja kehottaa komissiota tekemään Euroopan parlamentille selkoa rajat ylittäviä pakettipalveluja koskevasta julkisesta kuulemisesta sekä esittämään itsesääntelyä koskevan kokeilun tulokset; pitää myönteisenä, että rajat ylittäviä pakettipalveluja varten on perustettu tilapäinen työryhmä;

29.  kehotta komissiota ehdottamaan lisäksi yhteistyössä toimijoiden kanssa kattavaa toimintasuunnitelmaa, jossa on parhaita käytänteitä koskevia ohjeita, löytämään innovatiivisia ratkaisuja palvelujen parantamiseen, kustannusten alentamiseen ja ympäristövaikutusten vähentämiseen, jatkamaan paketti- ja postipalvelujen sisämarkkinoiden yhdentämistä, poistamaan postialan toimijoiden esteet rajat ylittävissä pakettipalveluissa, tehostamaan yhteistyötä Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) ja postipalveluja käsittelevän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän (ERGP) kanssa ja ehdottamaan tarvittaessa asiaa koskevan lainsäädännön muuttamista;

30.  korostaa, että komission jatkama pakettipalvelujen yhdenmukaistaminen ei saa johtaa jakelijoiden sosiaalisen suojelun ja työehtojen heikentymiseen riippumatta heidän ammattiasemastaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tämän alan työntekijöiden oikeuksia kunnioitetaan, kun on kyse sosiaaliturvajärjestelmään kuulumisesta ja oikeudesta osallistua työtaistelutoimiin; korostaa, että sosiaaliturvan järjestäminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan;

2.3.Perusteettomien maarajoitusten ehkäiseminen

31.  katsoo, että tavaroiden ja palvelujen saatavuuden parantamiseksi tarvitaan kunnianhimoisia ja kohdennettuja toimia ja että on erityisesti poistettava perusteettomat maarajoitukset ja kohtuuton hintasyrjintä maantieteellisen sijainnin tai kansallisuuden perusteella, sillä ne johtavat usein monopolien syntymiseen ja siihen, että kuluttajat turvautuvat laittomaan sisältöön;

32.  kannattaa komission sitoutumista perusteettomien maarajoitusten tehokkaaseen käsittelemiseen täydentämällä nykyistä sähköisen kaupankäynnin kehystä ja huolehtimalla asiaa koskevan voimassa olevan lainsäädännön täytäntöön panemisesta; pitää olennaisena, että keskitytään yritysten välisiin suhteisiin, jotka johtavat maarajoituksiin, kuten kilpailulainsäädännön ja markkinasegmenttien vastaiseen valikoivaan jakeluun, sekä teknologisiin toimenpiteisiin ja teknisiin käytänteisiin (kuten IP-seurantaan tai järjestelmien tahalliseen yhteensopimattomuuteen), jotka aiheuttavat perusteettomia rajoituksia tietoyhteiskunnan palvelujen käytölle ja tavaroiden ja palvelujen ostamista koskevien rajat ylittävien sopimusten tekemiselle sekä niihin liittyville toimille, kuten maksuille ja tavaratoimituksille, samalla kun otetaan huomioon oikeasuhteisuusperiaate etenkin pien- ja mikroyritysten kannalta;

33.  korostaa, että yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa toimivien verkkomyyjien on kohdeltava kuluttajia yhdenveroisesti kaikkialla unionissa, mukaan luettuna kuluttajille myönnettävät alennukset ja muut tarjoukset;

34.  kannattaa erityisesti komission kaavailemaa selvitystä sisämarkkinoilla tarjottavia palveluja koskevan direktiivin 2006/123/EY 20 artiklan 2 kohdan käytännön täytäntöönpanosta, jotta voidaan analysoida mahdollista kuluttajiin ja muihin palvelujen käyttäjiin heidän kansallisuutensa tai asuinmaansa vuoksi kohdistuvaa perusteetonta syrjintää; kehottaa komissiota selvittämään ja määrittelemään suppeasti tapaukset, joissa syrjintä on perusteltua palveludirektiivin 20 artiklan 2 kohdan nojalla, jotta voidaan selvittää, mitä on yksityisten yhteisöjen harjoittama perusteeton syrjintä, ja tarjota tulkinta-apua 20 artiklan 2 kohdan käytännön soveltamisesta vastaaville viranomaisille palveludirektiivin 16 artiklassa edellytetyllä tavalla; kehottaa komissiota ryhtymään toimiin 20 artiklan 2 kohdan säännöksen lisäämiseksi asetuksen (EY) N:o 2006/2004 liitteeseen, jotta voidaan hyödyntää kuluttajansuoja-asioiden yhteistyöverkoston tutkinta- ja valvontavaltuuksia;

35.  tähdentää, että maarajoitusten kieltäminen ei koskaan velvoita jälleenmyyjiä toimittamaan tavaroita verkkokaupastaan tiettyyn jäsenvaltioon, kun he eivät ole kiinnostuneet myymään tuotteitaan kaikkiin jäsenvaltioihin ja haluavat säilyä pieninä tai myydä vain kauppansa lähellä oleville kuluttajille;

36.  pitää lisäksi merkittävänä meneillään olevaa kilpailualan selvitystä, joka koskee verkkokauppaa, sillä näin voidaan tutkia muun muassa, ovatko perusteettomat maarajoitukset, kuten IP-osoitteen, postiosoitteen tai luottokortin myöntäneen maan perusteella tapahtuva syrjintä, EU:n kilpailulainsäädännön vastaisia; korostaa, että on tärkeää lisätä kuluttajien ja yritysten luottamusta ottamalla huomioon alalla toteutetun kyselyn tulokset ja arvioimalla, ovatko ryhmäpoikkeusasetukseen ja aivan erityisesti sen 4 a ja 4 b artiklaan tehtävät muutokset tarpeen, jotta voidaan vähentää epäsuotavaa ohjausta toisille verkkosivustoille ja alueellisia rajoituksia;

37.  pitää myönteisenä, että komissio ehdottaa siirrettävyyden ja yhteentoimivuuden tehostamista edistääkseen laillisesti hankittujen ja saatavilla olevien sisältöjen ja palvelujen vapaata kiertoa, mikä on ensimmäinen vaihe perusteettomien maarajoitusten lakkauttamisessa sekä tilausten saatavuuden ja rajat ylittävän toimivuuden parantamisessa; korostaa, että alueperiaate ja sisällön siirrettävyyden esteiden poistamistoimenpiteet eivät ole ristiriidassa keskenään;

38.  varoittaa edistämästä syrjivällä tavalla pakollisten yleiseurooppalaisten lisenssien käyttöön ottamista, koska kyseinen toimenpide saattaisi vähentää käyttäjien saatavilla olevaa sisältöä; korostaa alueellisuusperiaatteen osuutta tekijänoikeusjärjestelmässä, kun otetaan huomioon alueellisten lisenssien merkitys EU:ssa;

2.4.Digitaalisen sisällön saannin parantaminen – nykyaikainen, eurooppalaisempi tekijänoikeusjärjestelmä

39.  pitää myönteisenä, että komissio sitoutuu nykyisen tekijänoikeusjärjestelmän nykyaikaistamiseen mukauttaakseen sitä digitaaliseen aikakauteen; korostaa, että mahdollisten muutosten olisi oltava kohdennettuja ja niissä olisi keskityttävä oikeudenmukaisen ja asianmukaisen korvauksen varmistamiseen luovan työn tekijöille ja muille tekijänoikeuksien haltijoille, talouskasvuun, kilpailukykyyn ja kuluttajien aseman parantamiseen, mutta myös perusoikeuksien suojelun varmistamiseen;

40.  korostaa, että tekijänoikeuksien loukkaamiseen perustuvat ammatilliset toimet tai liiketoimintamallit ovat vakava uhka digitaalisten sisämarkkinoiden toiminnalle;

41.  katsoo, että uudistuksella olisi tasapainotettava kaikkien osapuolten edut; huomauttaa, että luovalla toimialalla on ominaispiirteitä ja erilaisia haasteita, jotka johtuvat etenkin erityyppisestä sisällöstä ja erityyppisistä luovan toimialan teoksista ja käytetyistä liiketoimintamalleista; ottaa huomioon, että tutkimuksessa ”Territoriality and its impact on the financing of audiovisual works” korostetaan, että alueellisella lisensoinnilla on merkittävä rooli eurooppalaisten elokuvien jälleenrahoituksessa; kehottaa siksi komissiota tekemään paremmin selkoa näistä erityispiirteistä ja ottamaan ne paremmin huomioon;

42.  kehottaa komissiota varmistamaan, että tekijänoikeusdirektiiviä uudistettaessa otettaisiin huomioon jälkikäteen suoritettavan vaikutustenarvioinnin tulokset sekä parlamentin 9. heinäkuuta 2015 antama direktiiviä 2001/29/EY koskeva päätöslauselma ja että uudistus perustuisi vankkaan näyttöön ja että siihen liittyisi arvio muutosten mahdollisista vaikutuksista kasvuun ja työpaikkoihin, kulttuuriseen monimuotoisuuteen ja erityisesti audiovisuaalisten teosten tuottamiseen, rahoittamiseen ja jakeluun;

43.  korostaa kohdennettujen poikkeusten ja rajoitusten ratkaisevaa roolia talouskasvun, innovoinnin ja työpaikkojen luomisen yhteydessä, mikä kannustaa luovuutta vastaisuudessa ja parantaa Euroopan innovointia sekä luovaa ja kulttuurista monimuotoisuutta; muistuttaa kannattavansa sitä, että tarkastellaan tekijänoikeuden rajoituksia ja poikkeuksia koskevien vähimmäisnormien soveltamista ja direktiivissä 2001/29/EY asetettujen rajoitusten ja poikkeusten asianmukaista soveltamista;

44.  painottaa, että tekijänoikeutta koskevia poikkeuksia olisi käsiteltävä tasapainoisella, kohdennetulla ja muodosta riippumattomalla tavalla ja että sen olisi perustuttava ainoastaan todennettuihin tarpeisiin eikä se saisi vaikuttaa Euroopan kulttuuriseen monimuotoisuuteen, sen rahoitukseen eikä tekijöiden oikeudenmukaisiin korvauksiin;

45.  korostaa, että vaikka tekstin ja tiedon louhinta edellyttää suurempaa oikeusvarmuutta, jotta tutkijat ja oppilaitokset voivat käyttää tekijänoikeussuojattua materiaalia laajemmin myös yli rajojen, mahdollisia Euroopan laajuisia poikkeuksia tekstin ja tiedon louhinnan suhteen olisi sovellettava vain silloin, kun käyttäjällä on siihen laillinen oikeus, ja niitä olisi kehitettävä yhdessä kaikkien sidosryhmien kanssa näyttöön perustuvan vaikutustenarvioinnin jälkeen;

46.  korostaa, että on tärkeää selkeyttää tekijänoikeusjärjestelmää ja lisätä sen avoimuutta erityisesti käyttäjien luoman sisällön ja tekijänoikeusmaksujen osalta niissä jäsenvaltioissa, jotka niitä soveltavat; toteaa tähän liittyen, että kansalaisille olisi kerrottava tekijänoikeusmaksun todellisesta määrästä, sen tarkoituksesta ja siitä, miten maksuja käytetään;

2.5.Arvonlisäverosta aiheutuvien rasitteiden ja esteiden vähentäminen rajat ylittävässä kaupassa

47.  katsoo, että verotuksen koordinointia on lisättävä ja samalla on otettava asianmukaisesti huomioon kansallinen toimivalta, jotta voidaan estää markkinoiden vääristyminen, veron kiertäminen ja verovilppi ja luoda aidot eurooppalaiset digitaalimarkkinat; toteaa, että tähän kuuluu yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan käyttöön ottaminen koko unionissa;

48.  pitää ensisijaisena tavoitteena kehittää verkossa toimiva yksinkertaistettu, yhdenmukainen ja johdonmukainen arvonlisäverojärjestelmä, jotta voidaan pienentää Euroopassa toimiville pienille ja innovatiivisille yrityksille sääntöjen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia; suhtautuu myönteisesti pienimuotoisen keskitetyn alv‑asiointipisteen käyttöönottoon, koska se on askel kohti EU:n tilapäisen alv‑järjestelmän lakkauttamista; on kuitenkin huolissaan siitä, että kynnysarvoja ei ole asetettu, koska tämä aiheuttaa vaikeuksia tietyille pk-yrityksille niiden pyrkiessä soveltamaan nykyistä järjestelmää; kehottaa siksi komissiota arvioimaan järjestelmää uudelleen ja tekemään siitä yritysystävällisemmän;

49.  edellyttää lisäksi, että samanlaisiin tavaroihin ja palveluihin sovelletaan verotuksen neutraaliuden periaatetta riippumatta siitä, ovatko kyseiset tavarat ja palvelut digitaalisia vai fyysisiä; kehottaa komissiota annettujen sitoumusten mukaisesti antamaan mahdollisimman pian ehdotuksen, jonka perusteella jäsenvaltiot voivat alentaa lehdistön, digitaalisten julkaisujen, sähköisten kirjojen ja verkkojulkaisujen arvonlisäverokantoja;

50.  kehottaa komissiota helpottamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa veroviranomaisten ja sidosryhmien välillä, jotta voidaan kehittää tarkoituksenmukaisia veronmaksuratkaisuja jakamistaloudessa;

51.  pitää tervetulleena maksupalveludirektiivin tarkistusta; korostaa, että jos unioni haluaa parantaa EU:n laajuista sähköistä kaupankäyntiä, on viipymättä varmistettava yleiseurooppalaisten sähköisten pikamaksujen ja mobiilimaksujen toteutuminen yhteisen normin nojalla sekä maksupalveludirektiivin tarkistuksen asianmukainen täytäntöönpano;

3.SUOTUISTEN JA TASAPUOLISTEN OLOSUHTEIDEN LUOMINEN EDISTYNEILLE DIGITAALIVERKOILLE JA INNOVATIIVISILLE PALVELUILLE

3.1.Tarkoituksenmukaiset televiestinnän säännöt

52.  korostaa, että digitaalinen edistys edellyttää yksityisten investointien tekemistä nopeisiin ja huippunopeisiin viestintäverkkoihin, ja toteaa, että tähän on kannustettava vakaalla unionin sääntelyjärjestelmällä, jonka avulla kaikki toimijat voivat tehdä investointeja myös maaseutualueilla ja syrjäisillä alueilla; katsoo, että kilpailun lisääntymiseen kytkeytyvät mittavammat infrastruktuuri-investoinnit, innovointi sekä kuluttajien ja yritysten valinnanmahdollisuudet ja huokeammat hinnat; katsoo, että operaattorien keskittymisen ja verkkoihin tehtävien investointien ja panostuksen lisääntymisen välisestä yhteydestä ei juuri ole näyttöä; katsoo, että asiaa olisi arvioitava huolellisesti ja kilpailusäännöt olisi saatettava voimaan, jotta voidaan välttää markkinoiden liiallinen keskittyminen ja oligopolien muodostuminen Euroopassa, sillä tämä haittaisi kuluttajia;

53.  korostaa, että Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR) on otettava käyttöön menestyksekkäästi, jotta investointeja voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin kohdentamalla ne korkeamman riskiprofiilin hankkeisiin, edistämällä talouden elpymistä ja kasvua sekä kannustamalla yksityisten investointien tekemiseen muun muassa mikrorahoituksen ja riskipääoman avulla, jotta voidaan tukea innovatiivisia yrityksiä niiden kehittämisen eri rahoitusvaiheissa; korostaa, että markkinoiden toimintapuutteita koskevissa tapauksissa on hyödynnettävä täysipainoisesti digitaalisiin investointeihin jo saatavilla olevia julkisia varoja ja mahdollistettava siten unionin ohjelmien, kuten Horisontti 2020 -ohjelman ja Verkkojen Eurooppa -välineen, sekä muiden asianomaisten rakennerahastojen ja muiden välineiden (mukaan luettuina yhteisöperusteiset hankkeet ja ohjeiden mukainen valtiontuki) synergia, jotta muun muassa suuremmissa ja pienemmissä kunnissa voidaan edistää julkisia WLAN-verkkoja, koska tämä on osoittanut välttämättömäksi alueellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen yhdentymisen sekä koulutuksen kannalta;

54.  muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet siihen, että vuoteen 2020 mennessä kaikkialla saavutetaan minimitavoite, jonka mukaan siirtonopeus on 30 megabittiä sekunnissa; kehottaa komissiota arvioimaan, onko nykyinen matkaviestinverkkoja ja kiinteitä verkkoja koskeva laajakaistastrategia taattu myös tulevaisuudessa; kehottaa täyttämään edellytykset, jotka koskevat hyvän kytkettävyyden takaamista kaikille digitaalisen kuilun välttämiseksi datavetoisen talouden tarpeisiin, ja ottamaan nopeasti käyttöön 5G-järjestelmän ja ultranopean laajakaistan;

55.  korostaa, että digitaalisten palvelujen ja avoimen internetin kautta tapahtuvien jakelupalvelujen kehittäminen on lisännyt kysyntää ja kilpailua kuluttajien eduksi ja että digitaaliseen infrastruktuuriin tarvitaan investointeja; katsoo, että televiestintäjärjestelmän nykyaikaistaminen ei saisi lisätä tarpeetonta sääntelyrasitusta, vaan siinä olisi taattava syrjimätön pääsy verkkoihin ja tulevaisuudessa taattujen ratkaisujen toteuttaminen siten, että samanlaisiin palveluihin sovelletaan mahdollisuuksien mukaan samanlaisia sääntöjä, joilla edistetään innovointia ja oikeudenmukaista kilpailua ja varmistetaan kuluttajansuoja;

56.  korostaa, että on varmistettava, että televiestintäjärjestelmässä vahvistettavat loppukäyttäjien oikeudet ovat johdonmukaisia, oikeasuhteisia ja taattuja myös tulevaisuudessa ja että niihin sisällytetään myös helpompi vaihdettavuus ja sopimuksia koskeva avoimuus loppukäyttäjien kannalta, kunhan koko Euroopan yhteen liittämistä koskeva paketti on hyväksytty; pitää myönteisenä, että televiestintäjärjestelmän arvioinnin ohella aiotaan tarkastella uudelleen myös yleispalveludirektiiviä, jotta voidaan varmistaa, että internetin nopealle laajakaistayhteydelle asetetut vaatimukset soveltuvat digitaalisen kuilun kaventamiseen, ja jotta voidaan arvioida 112-palvelun käytettävyyttä;

57.  korostaa, että Euroopan digitaalisten sisämarkkinoiden olisi helpotettava loppukäyttäjän jokapäiväistä elämää; kehottaa komissiota näin ollen ratkaisemaan valtioiden rajat ylittävien puhelujen siirtämiseen liittyvän ongelman, jotta kuluttajat voisivat soittaa puheluja ilman että ne keskeytyvät unionin valtioiden rajoja ylitettäessä;

58.  pitää myönteisinä viestintäverkkojen, sisältöjen ja teknologian pääosaston äskettäin käynnistämiä ja meneillään olevia julkisia kuulemisia Euroopan digitaalisesta asialistasta, jonka aiheita ovat etenkin EU:n televiestintäsääntöjen uudistaminen, internetyhteyden nopeutta ja laatua koskevat tarpeet vuoden 2020 jälkeen sekä verkkoalustat, data- ja pilvipalvelut, välittäjien vastuu ja vuorovaikutustalous, mutta kehottaa komissiota varmistamaan kaikkien rinnakkaisten aloitteiden välisen johdonmukaisuuden;

59.  korostaa, että radiotaajuudet ovat matkaviestinnän ja langattoman laajakaistaviestinnän sisämarkkinoiden ja lähetystoiminnan kannalta keskeinen resurssi Euroopan unionissa ja olennaisen tärkeitä Euroopan unionin kilpailukyvylle tulevaisuudessa; edellyttää ensisijaisena asiana, että taajuuksien jakamista varten otetaan käyttöön yhdenmukaistettu ja kilpailua edistävä järjestelmä, jota hallinnoidaan tehokkaasti taajuuksien jakamisen viivästymisen estämiseksi; edellyttää myös, että kaikilla markkinatoimijoilla on yhdenvertaiset lähtökohdat ja että eri taajuusalueiden tulevaan käyttöön sovelletaan Lamyn selonteon(41) mukaisesti pitkän aikavälin strategiaa, joka on tarpeen etenkin 5G-verkon käyttöä ajatellen;

60.  korostaa, että unionin televiestintäsäännöt, kuten koko Euroopan yhteen liittämistä koskeva paketti, on pantava täytäntöön jäsenvaltioissa ajoissa, yhdenmukaisesti ja avoimesti, koska kyseinen pilari on ratkaiseva digitaalisten sisämarkkinoiden luomisen kannalta, jotta voidaan varmistaa, että verkkoneutraaliuden periaatetta sovelletaan tiukasti ja että laaja tarkistus toteutetaan ajoissa siten, että eurooppalaisilta kuluttajilta perittävät verkkovierailumaksut lakkautetaan 15. kesäkuuta 2017 mennessä;

61.  kehottaa digitaalisten sisämarkkinoiden integroinnin jatkamiseksi komissiota varmistamaan, että otetaan käyttöön tehokkaampi institutionaalinen järjestelmä lujittamalla BEREC:n roolia, valmiuksia ja päätöksiä, jotta sääntelykehystä sovellettaisiin johdonmukaisesti ja jotta kyettäisiin valvomaan sisämarkkinoiden kehittymistä ja ratkaisemaan rajat ylittävät kiistat; korostaa tässä yhteydessä, että BEREC:n varoja ja henkilöresursseja on lisättävä ja sen hallintorakennetta on tehostettava vastaavasti;

3.2.Mediakehys 2000-luvulle

62.  korostaa audiovisuaalisten medioiden kahtalaisuutta, sillä ne ovat sosiaalinen voimavara, kulttuurituote ja taloushyödyke; katsoo, että Euroopan media-alan tulevan sääntelyn tarve kumpuaa pyrkimyksestä varmistaa audiovisuaalisen median monimuotoisuus ja edistää sitä, vahvistaa tiukat normit alaikäisten ja kuluttajien sekä henkilötietojen suojelemiseksi, luoda oikeudenmukaiset kilpailuedellytykset ja lisätä joustavuutta määrällistä ja kaupallista viestintää koskevien sääntöjen suhteen;

63.  toteaa painokkaasti, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskevassa direktiivissä vahvistettu alkuperämaaperiaate on välttämätön edellytys sille, että audiovisuaalista sisältöä voidaan tarjota myös rajojen yli pyrittäessä palvelujen yhteismarkkinoihin; korostaa samalla, että kyseinen periaate ei estä sosiaalisten ja kulttuuristen tavoitteiden saavuttamista eikä se myöskään poista tarvetta muuttaa audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin ohella myös muuta unionin lainsäädäntöä; korostaa, että oikeuspaikkakeinottelun torjumiseksi mainonnan hyödyn alkuperämaa, palvelun kieli sekä mainonnan ja sisällön kohdeyleisö olisi sisällytettävä kriteereihin, kun määritellään audiovisuaalisen mediapalvelun alkuperämaa tai riitautetaan sen määrittely;

64.  katsoo, että kaikkiin, myös audiovisuaalisen median verkkoalustojen ja käyttäjäliittymien tarjoajiin, olisi sovellettava audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaa direktiiviä siinä määrin kuin on kyse audiovisuaalisista mediapalveluista; korostaa pitävänsä tärkeinä sääntöjä, joilla parannetaan laillisen sisällön ja tiedon löydettävyyttä, jotta vahvistetaan median vapautta, moniarvoisuutta ja riippumatonta tutkimusta sekä taataan kielellisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden turvaavan syrjimättömyysperiaatteen noudattaminen; korostaa, että yleishyödyllisen audiovisuaalisen sisällön löydettävyyden varmistamiseksi jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön erityisiä sääntöjä, joilla pyritään kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden sekä tiedon, mielipiteiden ja tiedotusvälineiden monimuotoisuuden säilyttämisen lisäksi myös lasten, nuorten tai vähemmistöjen suojeluun ja yleisesti kuluttajien suojeluun; vaatii toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että audiovisuaaliset mediapalvelut ovat haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten käytettävissä; kehottaa komissiota edistämään laillisen audiovisuaalisen mediasisällön tarjontaa suosimalla itsenäisiä eurooppalaisia teoksia;

65.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon muuttuvat katselutottumukset ja uudet tavat hankkia audiovisuaalista sisältöä, ja tekemään tämän siten, että lineaarisia ja ei‑lineaarisia palveluja kohdellaan samalla tavalla ja vahvistetaan unionin tason vähimmäisvaatimukset kaikille audiovisuaalisen median palveluille, jotta voidaan varmistaa, että niitä sovelletaan yhdenmukaisesti, paitsi silloin, kun kyseinen sisältö on välttämätön muiden kuin audiovisuaalisten sisältöjen tai palvelujen täydentämiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 1 artiklassa määriteltyä mediapalvelun käsitettä edelleen jäsenvaltioiden asianmukainen joustovara säilyttäen siten, että se liittyy vahvemmin palvelutarjonnan yhteiskuntapoliittisen vaikutuksen erityispiirteisiin ja mahdollisuuksiin, erityisesti sen merkitykseen mielipiteen muodostamisen ja mielipiteiden monimuotoisuuden kannalta, sekä toimitukselliseen vastuuseen;

66.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan yhtäläisesti täytäntöön EU:ssa sellaisten audiovisuaalisten mediapalvelujen kiellon, joissa loukataan ihmisarvoa tai yllytetään vihaan tai rasismiin, ja puuttumaan niihin tehokkaasti;

67.  painottaa, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin mukauttamisella olisi vähennettävä sääntelyä ja vahvistettava yhteis- ja itsesäätelyä saattamalla tasapainoon lähetystoiminnan harjoittajien oikeudet ja velvollisuudet muiden markkinaosallistujien oikeuksien ja velvollisuuksien kanssa siten, että sovelletaan horisontaalista ja median rajat ylittävää sääntelyä koskevaa lähestymistapaa; katsoo, että periaatteelle, jonka mukaan mainonnan ja ohjelmasisällön on oltava selvästi tunnistettavissa ja erotettavissa, olisi annettava etusija mainonnan ja ohjelmien erottamisen periaatteeseen nähden kaikentyppisissä tiedotusvälineissä; kehottaa komissiota tarkastelemaan, missä määrin valtiontukisääntöjen soveltamisesta julkiseen yleisradiotoimintaan annetun komission tiedonannon 6.7 kohta on vielä asianmukainen ja ajankohtainen;

68.  katsoo, että direktiivissä 93/83/ETY vahvistettu laillisuuskäsite, sitten kun lisäarvio on tehty, voisi parantaa rajat ylittävää pääsyä lailliseen verkkosisältöön ja palveluihin digitaalisilla sisämarkkinoilla ilman, että kyseenalaistetaan sopimusoikeuden periaatteita, asianmukaista korvausta tekijöille ja taiteilijoille ja yksinoikeuksien alueellista luonnetta;

3.3.Asianmukainen sääntely-ympäristö alustoille ja välittäjille

3.3.1.Verkkoalustojen asema

69.  kehottaa komissiota tarkastelemaan, voitaisiinko verkkoalustoihin mahdollisesti liittyvät kysymykset ratkaista huolehtimalla nykyisen lainsäädännön asianmukaisesta ja täysipainoisesta täytäntöönpanosta sekä unionin kilpailulainsäädännön tehokkaasta voimaan saattamisesta, jotta voidaan varmistaa verkkoalustojen yhdenvertaiset lähtökohdat sekä oikeudenmukainen ja tehokas kilpailu ja välttää monopolien muodostaminen; kehottaa komissiota soveltamaan edelleen innovaatiomyönteistä politiikkaa verkkoalustoihin, joilla edistetään markkinoille saapumista ja kannustetaan innovointiin; katsoo, että painopisteiksi olisi otettava avoimuus, syrjimättömyys, kuluttajien valinnat mahdollistavan alustojen tai verkkopalvelujen vaihtamisen helpottaminen, alustojen saanti sekä alustojen perustamisen ja toiminnan laajentamisen esteiden selvittäminen ja poistaminen;

70.  panee lisäksi merkille, että sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin säännöksiä on myöhemmin vahvistettu sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevalla direktiivillä, kuluttajien oikeuksia koskevalla direktiivillä ja muilla kuluttajansuojasäännöstön osilla ja että nämä direktiivit on saatettava voimaan asianmukaisesti ja niitä on sovellettava niin verkkoalustoja käyttäviin välittäjiin kuin perinteistenkin markkinoiden välittäjiin; kehottaa komissiota työskentelemään kaikkien sidosryhmien ja parlamentin kanssa, jotta voitaisiin ottaa käyttöön selkeät ohjeet kuluttajansuojasäännöstön sovellettavuudesta verkkoalustoja käyttäviin välittäjiin ja antaa jäsenvaltioiden kuluttajansuojaviranomaisille tarvittaessa tukea kuluttajansuojalainsäädännön asianmukaista täytäntöönpanoa varten;

71.  arvostaa komission aloitetta verkkoalustojen asemaa digitaalitaloudessa koskevasta analyysista osana digitaalisten sisämarkkinoiden strategiaa, koska se vaikuttaa useisiin tuleviin lainsäädäntöehdotuksiin; katsoo, että analyysissa olisi pyrittävä selvittämään erityisten liiketoiminta-alojen todennetut ja hyvin määritellyt ongelmat sekä kuluttajansuojan mahdolliset puutteet ja tehtävä ero verkkopalvelujen ja niiden tarjoajien välillä; korostaa, että kulttuurihyödykkeitä ja etenkin audiovisuaalista mediaa käsitteleviä alustoja on kohdeltava erityisellä tavalla, jolla varmistetaan kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä tehdyn Unescon yleissopimuksen noudattaminen;

72.  pyytää komissiota tekemään vuoden 2016 ensimmäisellä neljänneksellä selkoa parlamentille asiaa koskevien kuulemisten tuloksista ja varmistamaan, että tulevissa lainsäädännön tarkistamisissa sovelletaan johdonmukaista lähestymistapaa; varoittaa luomasta verkkopalvelujen markkinoiden vääristymistä tai markkinoille pääsyn esteitä ottamalla käyttöön uusia velvoitteita, jotka liittyvät tiettyjen perinteisten liiketoimintamallien ristiintukemiseen;

73.  korostaa, että palvelunvälittäjien rajallinen vastuu on olennainen tekijä internetin avoimuuden suojelemisen, perusoikeuksien, oikeusvarmuuden sekä innovoinnin kannalta; toteaa tässä yhteydessä, että sähköistä kauppaa koskevassa direktiivissä olevat välittäjien vastuuta koskevat säännökset ovat taattuja myös tulevaisuudessa ja teknologianeutraaleja;

74.  muistuttaa, että voidakseen hyötyä vastuun rajoittamisesta tietoyhteiskunnan palveluntarjoajan on saatuaan tietää laittomasta toiminnasta tai havaittuaan sellaista toimintaa toimittava ripeästi poistaakseen kyseiset tiedot tai estääkseen niihin pääsemisen; pyytää komissiota varmistamaan, että kyseinen säännös pannaan täytäntöön yhdenmukaisesti ja perusoikeuskirjaa noudattaen, jotta voidaan välttää lainvalvonnan yksityistäminen ja varmistaa, että laitonta sisältöä ja laittomia tavaroita vastaan käynnistetään asianmukaisia ja kohtuullisia toimenpiteitä;

75.  katsoo, että koska markkinat kehittyvät nopeasti ja alustat ovat erilaisia aina voittoa tavoittelemattomista alustoista yritysten välisen kaupankäynnin alustoihin ja ne kattavat erilaisia palveluja ja aloja ja toimijoiden kirjo on valtaisa, alustoille ei ole luotu selkeää määritelmää, ja yksi kaikkiin sovellettava lähestymistapa saattaisi haitata vakavasti innovointia ja saattaa eurooppalaiset yritykset epäedulliseen kilpailuasemaan globaalissa taloudessa;

76.  katsoo, että jotkut verkossa toimivat välittäjät ja verkkoalustat saavat tuloja kulttuuriteoksista ja -sisällöstä, mutta näitä tuloja ei aina jaeta tekijöiden kanssa; kehottaa komissiota harkitsemaan perusteltuja vaihtoehtoja, joilla voidaan puuttua mahdolliseen avoimuuden puutteeseen ja arvon siirtymiseen sisällöstä palveluihin ja joiden ansiosta tekijät, esittäjät ja oikeuksien haltijat saavat oikeudenmukaisen korvauksen teostensa käytöstä internetissä ilman, että innovointia haitataan;

3.3.2.Jakamistalouden uudet mahdollisuudet

77.  pitää myönteisenä, että jakamistalous on lisännyt kilpailua ja kuluttajien valintamahdollisuuksia ja tarjonnut samalla mahdollisuuksia työpaikkojen ja talouskasvun luomiseen, kilpailukyvyn parantamiseen ja osallistavampiin työmarkkinoihin sekä voimistanut unionin kiertotaloutta, kun resursseja, ammattitaitoa ja muita hyödykkeitä on käytetty tehokkaammin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan jakamistalouden jatkokehittämistä kartoittamalla jakamistalouden keinotekoiset esteet ja sen kasvua haittaava lainsäädäntö;

78.  kannustaa komissiota analysoimaan jakamistalouden tarkastelussa tapoja päästä tasapainoon kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen ja heidän suojelemisensa välillä; kannustaa varmistamaan selvennystä edellyttävissä tapauksissa, että kuluttajia koskeva lainsäädäntökehys on riittävä digitaalisella alalla myös mahdollisissa väärinkäytöstapauksissa, sekä määrittelemään, milloin jälkikäteen toteutettavat korjaavat toimenpiteet ovat riittäviä tai tehokkaampia;

79.  toteaa, että on yritysten oman edun mukaista hyödyntää näitä maineeseen ja luottamukseen perustuvia uusia liiketoimintamalleja hyväksyttäessä toimenpiteitä, joilla ehkäistään laitonta toimintaa samalla kun kuluttajille tarjotaan uusia turvallisuusominaisuuksia;

80.  kannustaa komissiota perustamaan asianosaisten muodostaman ryhmän, joka on vastuussa jakamistalouteen liittyvien parhaiden käytäntöjen edistämisestä;

81.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että työllisyys- ja sosiaalipolitiikka soveltuvat digitaalisen innovoinnin ja yrittäjyyden tarkoituksiin ja jakamistalouden kasvuun sekä sen potentiaaliin tuottaa joustavampia työllistämistapoja; katsoo, että tämä on toteutettava selvittämällä uudet työllistämistavat arvioimalla sosiaali- ja työllisyyslainsäädännön nykyaikaistamisen tarvetta, jotta nykyiset työntekijöiden oikeuksia ja sosiaaliturvaa koskevat järjestelmät voidaan säilyttää myös digitaalisessa työelämässä; korostaa, että sosiaaliturvan järjestäminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan; pyytää komissiota selvittämään näiden alojen parhaat käytänteet unionissa ja kansainvälisellä tasolla sekä edistämään tällaisten käytänteiden vaihtamista;

3.3.3.Laittoman sisällön torjunta internetissä

82.  vaatii komissiota kehittämään kyberrikollisuuden sekä internetin laittoman sisällön ja aineiston, myös vihapuheen, torjuntaan tarkoitettuja toimia ja oikeudellisen kehyksen, jotka ovat täysin yhdenmukaisia Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettujen perusoikeuksien, erityisesti ilmaisunvapauden ja tiedonvälityksen vapauden, voimassa olevan unionin ja jäsenvaltioiden lainsäädännön sekä tarpeellisuus-, suhteellisuus- ja oikeusvaltioperiaatteiden ja asianmukaisen oikeusmenettelyn periaatteen kanssa; katsoo, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen

   säätää johdonmukaisia ja tehokkaita lainvalvontakeinoja eurooppalaisille ja kansallisille poliisi- ja lainvalvontaviranomaisille,
   laatia selkeät suuntaviivat laittoman verkkosisällön, myös vihapuheen, torjuntaan,
   tukea julkisten ja yksityisten toimijoiden yhteistyötä ja vuoropuhelua voimassa olevan unionin lainsäädännön mukaisesti,
   selventää välittäjien ja verkkoalustojen asema EU:n perusoikeuskirjan osalta,
   varmistaa, että EU:n internetsisällöstä ilmoittamista käsittelevän yksikön (EU IRU) perustaminen Europolin yhteyteen pohjautuu oikeusperustaan, joka sopii sen toimintaan,
   varmistaa erityistoimenpiteitä verkossa tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumiseksi ja taata tehokas yhteistyö kaikkien sidosryhmien välillä, jotta turvataan lasten oikeudet ja suojelu verkossa ja kannustetaan tekemään aloitteita, joiden pyrkimyksenä on tehdä internetistä turvallinen paikka lapsille,
   tehdä yhteistyötä sidosryhmien kanssa koulutus- ja tiedotuskampanjoiden edistämiseksi;

83.  pitää myönteisenä komission toimintasuunnitelmaa, joka koskee teollis- ja tekijänoikeuksien voimaan saattamisen nykyaikaistamista verkkoympäristössä, kun on kyse kaupallisessa laajuudessa tapahtuvasta loukkaamisesta; katsoo, että direktiivin 2004/48/EY mukainen tekijänoikeuksien täytäntöönpanon valvonta on tärkeää ja että tekijänoikeus ja siihen liittyviä oikeudet ovat tehokkaita vain, jos niitä suojeleva valvonta on tehokasta;

84.  korostaa, että unionilla on edessään huomattava määrä tapauksia, jotka koskevat teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaamista; korostaa, että teollis- ja tekijänoikeuksien loukkausten eurooppalaisen seurantakeskuksen velvollisuus on tuottaa talouden toimijoille luotettavaa tietoa ja objektiivisia analyyseja loukkauksien vaikutuksesta; kehottaa noudattamaan tehokasta, kestävää, oikeasuhteista ja nykyaikaista lähestymistapaa teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanon valvonnassa ja suojaamisessa verkossa erityisesti kaupallisessa laajuudessa tehtyjen loukkausten osalta;

85.  toteaa, että eräissä tapauksissa tekijänoikeusrikkomukset voivat johtua vaikeuksista löytää haluttuja sisältöjä, jotka olisivat laillisesti saatavilla; kehottaa siksi kehittämään laaja-alaisempaa käyttäjäystävällistä laillista tarjontaa ja tekemään sitä yleisölle tunnetuksi;

86.  pitää myönteisenä rahan kulun seuraamista koskevaa lähestymistapaa ja kannustaa toimitusketjun toimijoita toteuttamaan koordinoituja ja oikeasuhteisia toimia kaupallisessa laajuudessa tehtyjen loukkausten torjumiseksi vapaaehtoisten sopimusten pohjalta; korostaa, että komission olisi yhdessä jäsenvaltioiden kanssa edistettävä tiedostamista ja huolellisuutta koko tuotantoketjussa sekä kannustettava tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoon sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön parantamiseen; vaatii, että kaikkien toimenpiteiden olisi oltava perusteltuja, koordinoituja ja oikeasuhteisia ja että niiden olisi tarjottava vahinkoa kärsineille osapuolille mahdollisuus tehokkaaseen ja käyttäjäystävälliseen oikaisukeinoon; korostaa, että on tarpeen valistaa kuluttajia tekijänoikeuden ja lähioikeuksien rikkomisen seurauksista;

3.4.Lisää luottamusta digitaalisiin verkostoihin, toimialoihin, palveluihin ja infrastruktuureihin sekä henkilötietojen käsittelyyn ja parannuksia niiden turvallisuuteen

87.  katsoo, että digitaalisia palveluja, datavetoista teknologiaa, tieto- ja viestintätekniikkaa, maksujärjestelmiä, olennaista infrastruktuuria ja verkkoja koskevan luottamuksen ja turvallisuuden varmistaminen edellyttää lisäresursseja sekä Euroopan verkkoturvallisuusalan ja julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä etenkin tutkimuksen saralla, johon kuuluvat Horisontti 2020 -ohjelma sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet; tukee julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia tällä alalla koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä;

88.  edellyttää toimia, joilla parannetaan verkkohyökkäyksiä koskevaa sietokykyä, sekä erityisesti Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) roolin vahvistamista, jotta voidaan parantaa käyttäjien ja etenkin pk-yritysten riskitietoisuutta ja tietämystä perustason turvallisuusprosesseista ja varmistaa, että yrityksillä on ainakin perustason turvallisuusvalmiudet, kuten tietojen ja viestinnän ja ohjelmistopäivitysten päästä päähän -salaus, ja kannustaa käyttämään sisäänrakennetun turvallisuuden mallia;

89.  katsoo, että ohjelmistojen tarjoajien olisi markkinoitava ponnekkaammin käyttäjille avoimen lähdekoodin ohjelmistojen turvallisuusetuja ja turvallisuuteen liittyviä ohjelmistopäivityksiä; kehottaa komissiota tutkimaan koko unionissa koordinoitua haavoittuvuuden havaitsemisohjelmaa, mukaan luettuna tunnettujen ohjelmistohaavoittuvuuksien korjaaminen, ja soveltamaan sitä suojakeinona ohjelmistohaavoittuvuuksia koskevien väärinkäytösten sekä turvallisuuden loukkaamisen ja henkilötietojen tietoturvaloukkausten varalta;

90.  katsoo, että on hyväksyttävä pikaisesti tarkoitukseensa soveltuva verkko- ja tietoturvadirektiivi, jotta unioni voi soveltaa verkkoturvallisuuteen koordinoitua lähestymistapaa; katsoo, että alan digitalisoimisen jatkaminen edellyttää jäsenvaltioilta sekä asianomaisilta unionin toimielimiltä ja elimiltä kunnianhimoisempaa yhteistyötä ja parhaiden käytänteiden vaihtamista, samalla kun unionissa varmistetaan perusoikeuksien suojeleminen ja etenkin tietosuoja;

91.  korostaa, että nopeasti lisääntyvien tietoverkkoihin kohdistuvien hyökkäysten ja kyberrikosten vuoksi on tarpeen laatia yhdenmukainen unionin ja sen jäsenvaltioiden vastatoimi, joka takaa korkean verkko- ja tietoturvallisuuden tason; uskoo, että turvallisuuden takaaminen internetissä edellyttää, että tietoverkkoja ja tärkeää infrastruktuuria suojataan, että lainvalvontaelimet pystyvät torjumaan rikollisuutta, myös terrorismia, väkivaltaista radikalisoitumista ja verkossa tapahtuvaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja seksuaalista riistoa, ja että välttämättä tarvittavan datan käyttö mahdollistetaan sekä verkossa että sen ulkopuolella tapahtuvan rikollisuuden torjuntaan; painottaa, että näin määriteltynä turvallisuus ja perusoikeuksien turvaaminen kybertoimintaympäristössä ovat välttämättömiä ennakkoedellytyksiä sille, että voidaan vahvistaa luottamusta digitaalisiin palveluihin, minkä vuoksi turvallisuus on välttämätön perusta kilpailukykyisten digitaalisten sisämarkkinoiden luomiseksi;

92.  muistuttaa, että salaus ja muut välineet ovat hyödyllisiä kansalaisille ja yrityksille, sillä niillä voidaan turvata yksityisyys ja vähintään perustasoinen viestintäsuoja; tuomitsee sen, että salausta voidaan käyttää myös rikollisiin tarkoituksiin;

93.  suhtautuu myönteisesti siihen, että Europolin alaisuuteen kuuluu Euroopan verkkorikostorjuntakeskus (EC3), joka auttaa reagoimaan nopeammin kyberhyökkäyksiin; edellyttää lainsäädäntöehdotusta, jolla lisätään EC3:n toimintavaltuuksia, ja kehottaa saattamaan 12. elokuuta 2013 annetun tietojärjestelmiin kohdistuvia hyökkäyksiä koskevan direktiivin 2013/40/EU ripeästi osaksi kansallista lainsäädäntöä;

94.  huomauttaa, että laajamittaiseen sähköiseen valvontaan liittyvät paljastukset ovat osoittaneet, että on palautettava kansalaisten luottamus digitaalisten palveluiden yksityisyyteen, turvallisuuteen ja suojaukseen, ja korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää noudattaa tarkasti voimassa olevaa tietosuojalainsäädäntöä ja kunnioittaa perusoikeuksia, kun henkilötietoja käsitellään kaupallisissa tai lainvalvontatarkoituksissa; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää pitää mielessä sellaiset voimassa olevat välineet, kuten keskinäistä oikeusapua koskevat sopimukset, jotka ovat oikeusvaltioperiaatteen mukaisia ja vähentävät vaaraa päästä laittomasti käsiksi ulkomaille tallennettuihin tietoihin;

95.  muistuttaa, että sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 2000/31/EY 15 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltiot eivät saa asettaa palvelun tarjoajille siirtämistä, tallentamista ja säilyttämistä koskevien palvelujen toimittamisen osalta yleistä velvoitetta valvoa siirtämiään ja tallentamiaan tietoja eivätkä yleistä velvoitetta pyrkiä aktiivisesti saamaan selville laitonta toimintaa osoittavia tosiasioita tai olosuhteita; panee erityisesti merkille, että Euroopan unionin tuomioistuin on asioissa C-360/10 ja C-70/10 antamissaan tuomioissa torjunut lähes kaikkien kyseessä olevien palvelujen käyttäjien (internetyhteyksien tarjoajat toisessa ja sosiaalinen media toisessa tapauksessa) aktiivista valvontaa koskevat toimenpiteet ja täsmentänyt, että kaikki määräykset, joilla velvoitetaan hosting-palveluntarjoaja suorittamaan yleistä valvontaa, ovat kiellettyjä;

4.DIGITAALITALOUDEN KASVUPOTENTIAALIN MAKSIMOINTI

96.  toteaa, että koska Euroopan teollisuus on erittäin merkittävä ja digitaalinen talous kasvaa paljon nopeammin kuin muu talous, teollisuuden digitalisoituminen on olennaista Euroopan talouden kilpailukyvylle ja energia-alan muutokselle; katsoo kuitenkin, että digitalisoitumisen onnistuminen edellyttää, että eurooppalaiset yritykset tajuavat sen merkityksen tehokkuuden lisäämisessä ja hyödyntämättömän potentiaalin vapauttamisessa, kun arvoketjut ovat integroidumpia ja kytköksissä toisiinsa, jolloin kuluttajien toiveisiin kyetään reagoimaan nopeasti ja joustavasti;

97.  kehottaa komissiota kehittämään viipymättä digitalisoitumista koskevan suunnitelman, johon kuuluu lainsäädännön nykyaikaistaminen ja asianomaisten välineiden käyttäminen investointeihin, jotka kohdennetaan tutkimukseen ja kehittämiseen sekä infrastruktuuriin; kehottaa komissiota tukemaan teollisuuden kaikkien alojen, kuten valmistusteollisuuden, energia-alan, liikenteen alan ja jälleenmyynnin, digitalisoimista kannustamalla digitaalisen teknologian sekä päästä päähän -liitettävyyden omaksumiseen arvoketjuissa ja innovoivien palvelujen ja liiketoimintamallien kehittämiseen;

98.  katsoo, että toimialojen olisi voitava sääntelyjärjestelmän avulla hyväksyä nämä muutokset ja varautua niihin, jotta voidaan edistää työpaikkojen luomista, kasvua ja alueellista lähentymistä;

99.  edellyttää lisäksi, että keskitytään erityisesti pk-yrityksiin, mihin kuuluu erityisesti pk-yrityksiä tukevan aloitteen mahdollinen uudelleenarviointi, koska pk-yritysten on välttämätöntä digitalisoitua talouden kilpailukyvyn varmistamiseksi ja työpaikkojen luomiseksi sekä jo vakiintuneiden yritysten ja aloitelevien yritysten yhteistyön parantamiseksi;

100.  muistuttaa, että Euroopan satelliittinavigointijärjestelmät, etenkin Galileo ja Egnos, ovat tärkeitä digitaalisten sisämarkkinoiden kehityksen kannalta massadatan ja esineiden internetin sovelluksiin liittyvien paikkatietojen ja aikaleimojen vuoksi;

4.1.Datavetoisen talouden kehittäminen

101.  katsoo, että datavetoinen talous on talouskasvun kannalta keskeinen tekijä; korostaa, että uudet tieto- ja viestintäteknologiat, kuten massadata, pilvipalvelut, esineiden internet, 3D-tulostus jne., voivat luoda uusia mahdollisuuksia taloudelle ja yhteiskunnalle etenkin, jos ne integroidaan muihin aloihin, kuten energia-, liikenne- ja logistiikka, rahoituspalvelu-, koulutus-, vähittäismyynti-, valmistus-, ja tutkimusalaan taikka terveys- ja pelastuspalvelujen alaan, ja jos julkisviranomaiset käyttävät niitä älykkäiden kaupunkien kehittämiseen, resurssien hallinnan parantamiseen sekä ympäristönsuojelun kohentamiseen; korostaa erityisesti energia-alan digitalisoimisen merkitystä, kun älykkäiden mittarien ja verkkojen ja datakeskittymien avulla voidaan tuottaa energiaa tehokkaammin ja joustavammin; korostaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien merkitystä ja pitää niitä koskevia komission aloitteita myönteisinä;

102.  kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta asettaa maksutta saataville digitaalisessa muodossa kaikki vähintään puoliksi julkisin varoin rahoitettu tieteellinen tutkimus sellaisen kohtuullisen ajan kuluessa, joka ei vaikuta kielteisesti taloudellisiin ja sosiaalisiin hyötyihin, kuten alan kustantamojen työllisyyteen;

103.  kehottaa komissiota tarkastelemaan maaliskuuhun 2016 mennessä uudelleen massadataa laajasti ja avoimella tavalla ja ottamaan mukaan kaikki asianomaiset asiantuntijat, mukaan luettuina tutkijoita ja kansalaisyhteiskunnan sekä julkisen ja yksityisen sektorin edustajia; toteaa, että tällöin on pyrittävä ennakoimaan massadatateknologiaa ja laskentainfrastruktuuria, etenkin eurooppalaisia supertietokoneita koskevia tarpeita, mihin sisältyy alan parempien kasvu- ja innovointiedellytysten luominen sekä sääntelyyn kuulumattomassa järjestelmässä että nykyisessä sääntelyjärjestelmässä; toteaa, että samalla on maksimoitava mahdollisuudet lisätä luottamusta esimerkiksi tietojen saatavuuden, turvallisuuden ja tietosuojan suhteen ja käsiteltävä tähän liittyviä mahdollisia riskejä ja haasteita;

104.  kehottaa kehittämään tulevaisuudessa taatun ja teknologianeutraalin eurooppalaisen lähestymistavan ja edistämään esineiden internetiin ja teolliseen internetiin liittyvien sisämarkkinoiden integrointia, johon sisältyy avoin standardointi- ja yhteentoimivuusstrategia sekä luottamuksen vahvistaminen näihin tekniikoihin sisäänrakennetun ja oletusarvoisen turvallisuuden, avoimuuden sekä yksityisyyden suojan avulla; pitää myönteisenä vapaata tietovirtaa koskevaa aloitetta, jonka olisi kattavan arvioinnin jälkeen selkeytettävä tiedon käyttöä, saatavuutta ja omistajuutta koskevia sääntöjä siten, että otetaan huomioon huolenaiheet tietojen pakollista säilytyspaikkaa koskevien vaatimusten vaikutuksista sisämarkkinoiden toimivuuteen ja helpotetaan tietopalvelun tarjoajien vaihtamista, jotta vältettäisiin toimittajariippuvuus ja markkinoiden vääristyminen;

105.  katsoo, että julkishallinnossa olisi sovellettava oletusarvoisesti hallinnon avoimen datan periaatetta; edellyttää, että edistytään avoimena datana annettavien tietojen määrän ja vauhdin suhteen, saataville asetettavien keskeisten datakokonaisuuksien määrittämisen suhteen sekä avoimessa muodossa olevan avoimen datan uudelleenkäytön lisäämisen suhteen, kun otetaan huomioon mainittujen tekijöiden arvo innovatiivisten palvelujen kehittämisessä, mukaan luettuina rajat ylittävät ratkaisut, avoimuus sekä taloudelle ja yhteiskunnalle koituvat edut;

106.  panee merkille EU:n kuluttajien kasvavan huolen siitä, miten verkkopalvelujen tarjoajat käyttävät ja suojaavat heidän henkilötietojaan, ja toteaa tämän olevan olennainen kysymys parannettaessa kuluttajien luottamusta digitaaliseen talouteen; korostaa aktiivisten kuluttajien keskeistä merkitystä kilpailun edistämisessä; korostaa samalla sen merkitystä, että kuluttajille tiedotetaan entistä paremmin heitä koskevien tietojen käytöstä, erityisesti kun on kyse tietoja vaihdettaessa tarjotuista palveluista ja kuluttajien oikeudesta datan siirtämiseen; kehottaa komissiota selventämään datan valvontaa ja siirrettävyyttä koskevia sääntöjä noudattaen perusperiaatetta, että kansalaisten olisi voitava valvoa omia tietojaan;

107.  uskoo, että on välttämätöntä noudattaa tietosuojalainsäädäntöä sekä yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädettyjä tehokkaita yksityisyyden suojaa ja tietoturvaa koskevia säännöksiä, myös lasten asemaa heikommassa asemassa olevina kuluttajina koskevia erityissäännöksiä, kun halutaan rakentaa kansalaisten ja kuluttajien luottamusta datavetoisen talouden alaan; korostaa, että on tärkeää lisätä kuluttajien tietoisuutta tiedon ja tiedonjakamisen merkityksestä taloudessa ja heidän perusoikeuksiensa yhteydessä ja säätää tietojen omistajuutta ja kansalaisten oikeutta henkilötietojensa valvontaan koskevia sääntöjä; korostaa palveluiden ja tuotteiden personoinnin merkitystä ja katsoo, että se olisi toteutettava tietosuojavaatimusten mukaisesti; toivoo, että edistetään oletusarvoista ja sisäänrakennettua yksityisyyttä, koska se voi puolestaan edistää innovointia ja talouskasvua; painottaa, että on varmistettava syrjimätön lähestymistapa kaikkeen tietojenkäsittelyyn; tähdentää riskiperusteisen lähestymistavan merkitystä, koska sen avulla voidaan välttää mahdollinen turha hallinnollinen rasitus ja turvata oikeusvarmuus erityisesti pk-yrityksille ja aloitteleville yrityksille sekä demokraattinen valvonta ja viranomaisten suorittama jatkuva seuranta; painottaa, että henkilötietoja on suojattava erityisesti, ja toteaa, että suojausta voidaan tehostaa ottamalla käyttöön lisäsuojatoimenpiteitä, kuten salanimien käyttö ja tietojen tekeminen anonyymeiksi, kun massadatasovellukset ja verkkopalvelujen tarjoajat käyttävät henkilötietoja;

108.  huomauttaa, että komission tietokantadirektiiviä koskevassa arvioinnissa katsotaan, että tämä direktiivi on este Euroopan datavetoisen talouden kehittymiselle; kehottaa komissiota toteuttamaan poliittisia seurantatoimenpiteitä direktiivin 96/9/EY kumoamiseksi;

4.2.Parempi kilpailukyky yhteentoimivuuden ja standardoinnin avulla

109.  katsoo, että Euroopan digistrategian yhtenä osana olisi oltava Euroopan tieto- ja viestintätekniikan standardointisuunnitelma ja yhteentoimivuusjärjestelmän tarkistaminen, jonka yhteydessä komissio antaa toimeksiantoja Euroopan standardointijärjestöille, jotta eurooppalaisille yrityksille saadaan mittakaavaetuja ja budjettisäästöjä ja niiden kilpailukykyä voidaan parantaa ja jotta voidaan lisätä tavaroiden ja palvelujen yhteentoimivuutta eri alojen välillä ja rajojen yli määrittelemällä nopeammin sekä avoimella ja kilpailukykyisellä tavalla vapaaehtoisia, markkinavetoisia ja globaaleja standardeja, joita pk-yritykset kykenevät noudattamaan helposti; kannustaa komissiota varmistamaan, että standardointiprosesseissa ovat mukana kaikki asianomaiset sidosryhmät ja että prosesseihin saadaan parasta teknologiaa ja niissä vältetään monopolien muodostumisen tai suljettujen arvoketjujen riskiä etenkin pk-yritysten ja aloittelevien yritysten suojelemiseksi ja että eurooppalaisia standardeja edistetään aktiivisesti kansainvälisellä tasolla, kun otetaan huomioon tieto- ja viestintätekniikan standardointialoitteiden globaali luonne;

110.  kehottaa komissiota ja neuvostoa lisäämään ilmaisten avoimen lähdekoodin ohjelmistojen osuutta ja niiden uudelleenkäyttöä julkishallinnoissa ja niiden välillä ratkaisuna yhteentoimivuuden lisäämiseen;

111.  panee merkille, että komissio kuulee parhaillaan asianomaisia sidosryhmiä ajoneuvon sisäisestä, yhteentoimivasta, standardoidusta, varmasta ja avoimesti saatavilla olevasta alustasta, jota voidaan käyttää mahdollisissa tulevissa sovelluksissa tai palveluissa, kuten parlamentti pyysi eCall-asetuksessa; kehottaa komissiota varmistamaan, että tämä alusta ei rajoita innovointia, vapaata kilpailua eikä kuluttajien valinnanvapautta;

112.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon liikennealan nopeat innovaatiot, kehittämään liikennealan verkkoyhteyksiä koskevan koordinoidun strategian ja erityisesti ottamaan käyttöön verkkoyhteydellä varustettuja ajoneuvoja koskevan koordinoidun strategian, jotta voidaan varmistaa eri palvelujen, kuten etädiagnostiikan ja -huollon, sekä eri sovellusten yhteentoimivuus, jotta voidaan pitää yllä oikeudenmukaista kilpailua ja tyydyttää sellaisten tuotteiden voimakas tarve, jotka täyttävät verkkoturvallisuus- ja tietosuojavaatimukset, ja jotta voidaan varmistaa matkustajien fyysinen turvallisuus; katsoo, että tarvitaan autoteollisuuden ja televiestintäteollisuuden välisiä kumppanuuksia sen varmistamiseksi, että verkkoyhteydellä varustettuja ajoneuvoja ja tällaisten ajoneuvojen infrastruktuuria kehitetään yhteisten standardien mukaisesti kaikkialla Euroopassa;

4.3.Osallistava sähköinen yhteiskunta

113.  toteaa, että internet sekä tieto- ja viestintätekniikka ovat vaikuttaneet valtavasti naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen; toteaa, että naisten osallistuminen unionin digitaalisella alalla on vaikuttanut suotuisasti Euroopan BKT:hen; korostaa naisten merkittävää potentiaalia innovoijina ja yrittäjinä ja tärkeää roolia, joka heillä voisi olla digitalisoitumiskehityksessä; korostaa, että on luovuttava sukupuolistereotypioista, ja antaa täyden tukensa ja kannustuksensa naisten digitaalialan yrittäjyyskulttuurille ja naisten tietoyhteiskuntaan integroitumiselle ja osallistumiselle;

114.  ottaa huomioon digitaalisten sisämarkkinoiden potentiaalin varmistettaessa kaikkien kansalaisten, myös henkilöiden, joilla on erityistarpeita, iäkkäiden, vähemmistöjen sekä muiden haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvien kansalaisten, saavutettavuus ja osallistuminen digitaalisen talouden kaikkien näkökohtien suhteen, mukaan luettuina tuotteet ja palvelut, jotka on suojattu tekijänoikeuden ja liitännäisoikeuksien avulla; katsoo, että tähän päästään erityisesti kehittämällä osallistavaa sähköistä yhteiskuntaa ja varmistamalla, että kaikki sähköistä hallintoa ja hallinnointia koskevat ohjelmat ovat kokonaisuudessaan saatavilla; on erittäin huolissaan siitä, että Marrakeshin sopimuksen ratifioinnissa ei ole edistytty, ja kehottaa ratifioimaan sen mahdollisimman pian; korostaa tässä yhteydessä, että julkisen sektorin elinten verkkosivustojen saavutettavuutta koskeva direktiiviehdotus on hyväksyttävä ripeästi;

4.3.1.Digitaalitaidot ja asiantuntemus

115.  muistuttaa, että osaamisen ja kysynnän kohtaanto-ongelma haittaa digitaalitalouden kehittämistä, työpaikkojen luomista ja unionin kilpailukyvyn ylläpitämistä, ja kehottaa komissiota kehittämään pikaisesti taitoja koskevan strategian, jolla tämä puute voidaan korjata; kehottaa komissiota käyttämään nuorisotyöllisyysaloitteen varoja sellaisten järjestöjen (ruohonjuuriliikkeiden) tukemiseen, jotka välittävät digitaalisia taitoja muita heikommassa asemassa oleville nuorille; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan tukea antamalla toimitiloja järjestöjen käyttöön;

116.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään unionin kaikkien kansalaisten ja etenkin haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden media- ja internetlukutaitoa aloitteilla ja koordinoiduilla toimilla ja investoimalla medialukutaitoa opettavien eurooppalaisten verkkojen perustamiseen; korostaa, että kyky käyttää tiedotusvälineitä itsenäisesti ja kriittisesti ja selvitä tiedon liikatarjonnasta on sukupolvelta toiselle siirtyvä elinikäinen oppimistehtävä, joka muuttuu jatkuvasti, jotta kaikki sukupolvet voisivat käsitellä asianmukaisesti ja itsenäisesti tiedon liikatarjontaa; toteaa, että koska toimenkuvista ja pätevyysprofiileista tulee monimutkaisempia, syntyy uusia, erityisesti tieto- ja viestintätekniikkaa koskevia koulutus- ja jatkokoulutustarpeita sekä elinikäistä oppimista koskevia tarpeita:

117.  kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään digitaalitaitojen hankkimisen koulujen opetussuunnitelmiin, parantamaan tähän tarvittavaa teknistä varustusta ja edistämään yliopistojen ja teknisten oppilaitosten yhteistyötä, jotta voidaan kehittää sähköistä oppimista koskevia yhteisiä opetussuunnitelmia, jotka tunnustetaan opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmässä (ECTS); korostaa, että koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmien tavoitteena on oltava uusmediaan kriittisesti suhtautuvan ajattelun kehittäminen sekä uusmedian ja digitaalisten ja tietoteknisten laitteiden ja käyttöliittymien perusteellinen tunteminen, jotta ihmiset voivat olla uuden tekniikan aktiivisia käyttäjiä eivätkä vain sen loppukäyttäjiä; korostaa, että opettajat on perehdytettävä asianmukaisesti digitaalitaitoihin ja niiden tehokkaaseen opettamiseen, mukaan luettuna leikkimiseen perustuvan digitaalisen opettamisen menestystarina, sekä siihen, miten niitä voidaan yleensä käyttää oppimisprosessin tukena tekemällä matematiikasta, tieto- ja viestintätekniikasta, tieteestä ja teknologiasta houkuttelevampia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tutkimusta digitaalisen median vaikutuksista kognitiivisiin taitoihin;

118.  toteaa, että ammatillisessa koulutuksessa ja elinikäisessä oppimisessa tarvitaan julkisia ja yksityisiä investointeja ja uusia rahoitusmahdollisuuksia, jotta voidaan varmistaa, että työntekijöillä ja etenkin vähemmän koulutetuilla työntekijöillä on digitaaliseen talouteen soveltuvat taidot; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään yhdessä yksityisen sektorin kanssa helposti saatavilla olevia, standardoituja ja sertifioituja verkossa tarjottavia koulutuskursseja sekä innovatiivisia ja saatavilla olevia sähköisten taitojen koulutusohjelmia, joilla osallistujille opetetaan digitaaliset vähimmäistaidot; kannustaa jäsenvaltioita tekemään näistä verkossa tarjottavista kursseista keskeisen osan nuorisotakuuta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan perustan digitaalitaitojen ja -pätevyyden keskinäistä tunnustamista varten luomalla eurooppalaisen todistuksen tai pisteytysjärjestelmän kielten oppimista ja opetusta koskevan yhteisen eurooppalaisen viitekehyksen esimerkin mukaisesti; korostaa, että Euroopan kulttuurinen monimuotoisuus ja monikielisyys hyötyvät rajat ylittävästä sisällön saatavuudesta;

119.  pitää myönteisenä, että muodostetaan Euroopan laajuinen digitaalialan työllisyyttä edistävä suuri koalitio, kannustaa yrityksiä liittymään siihen ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan pk-yritysten aktiivista osallistumista; pitää myönteisinä komission ajatuksia nykyaikaisten tietotallennusjärjestelmien rakentamisesta julkista sektoria varten sertifioitujen ja tietosuojalainsäädännöllä suojattujen pilviteknologioiden ja tekstin- ja tiedonlouhinnan avulla; katsoo, että tällaisten teknologioiden käyttäminen edellyttää erityisiä koulutustoimia kirjasto-, arkisto- ja dokumentointialalla; kehottaa opettamaan ja käyttämään yhteistyöhön perustuvan työskentelyn ja viestinnän digitaalisia muotoja – hyödyntäen ja kehittäen CC-lisenssejä – maa- ja kielirajat ylittäen koulutuksessa sekä jatko- ja täydennyskoulutuksessa samoin kuin julkisissa tutkimuslaitoksissa sekä edistämään niitä hankintamenettelyissä; panee merkille oppisopimuskoulutuksen ratkaisevan roolin;

120.  toteaa, että on tehtävä julkisia ja yksityisiä investointeja ammatilliseen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen sen varmistamiseksi, että EU:ssa käytettävissä olevalla työvoimalla, digitaalitalouden epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevät työntekijät mukaan luettuina, olisi digitaalitaloutta varten tarvittavat taidot; toteaa, että eräissä jäsenvaltioissa on pyritty parantamaan työntekijöiden koulutusmahdollisuuksia ottamalla käyttöön oikeuksia, jotka takaavat työntekijöille vähimmäisoikeuden palkalliseen opintovapaaseen;

4.3.2.Sähköinen hallinto

121.  pitää sähköisen hallinnon kehittämistä ensisijaisena innovointikohteena, koska sillä on vipuvaikutuksia talouden kaikilla aloilla ja se parantaa tehokkuutta, yhteentoimivuutta ja avoimuutta, vähentää kustannuksia ja hallinnollista rasitusta, mahdollistaa julkishallintojen paremman yhteistyön ja tarjoaa kaikille kansalaisille ja yrityksille parempia, käyttäjäystävällisempiä ja räätälöityjä palveluja, kun otetaan huomioon sosiaalisten digitaalisten innovointien tarjoamat mahdollisuudet; kehottaa komissiota näyttämään esimerkkiä sähköisen hallinnon alalla ja kehittämään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa sähköistä hallintoa koskevan kunnianhimoisen ja kattavan toimintasuunnitelman; katsoo, että toimintasuunnitelman olisi perustuttava käyttäjien tarpeisiin ja parhaisiin käytänteisiin, mukaan luettuina edistymistä koskevat vertailuarvot sekä vaiheittainen alakohtainen lähestymistapa, jossa julkishallinnossa sovelletaan yhden ainoan kerran periaatetta, jolloin kansalaisilta ja yrityksiltä ei saisi enää pyytää virnaomaisille jo kertaalleen annettuja tietoja; katsoo, että samalla on varmistettava kansalaisten yksityisyyden suoja ja korkeatasoinen tietosuoja unionin tietosuojan uudistuspaketin vaatimusten ja periaatteiden mukaisesti ja perusoikeuskirjaa täysipainoisesti soveltaen sekä kyseisiä aloitteita koskevan turvallisuuden korkea taso; katsoo, että toimintasuunnitelmassa olisi myös varmistettava tehokkaasti salatun sähköisen henkilökortin ja sähköisen allekirjoituksen täysimääräinen käyttöönotto rajojen yli sekä erityisesti e-IDAS -asetuksen ripeä täytäntöönpano ja verkossa tarjottavien julkisten palvelujen saatavuuden lisääminen; korostaa, että kansalaisten ja yritysten on päästävä toisiinsa yhteyksissä oleviin kaupallisiin rekistereihin;

122.  kehottaa kehittämään nykyisten aloitteiden ja verkostojen avulla yhden kaikenkattavan ja helppokäyttöisen portaalin yhdeksi ainoaksi digitaaliseksi päästä päähän -prosessiksi, joka mahdollistaisi yritysten perustamisen ja toiminnan kaikkialla EU:ssa ja joka ulottuisi yrityksen perustamisesta verkossa aina verkkotunnuksiin, sääntöjen noudattamista koskevien tietojen vaihtoon, sähköisen laskutuksen tunnustamiseen, veroilmoituksen tekemiseen, yksinkertaistettuun verkkopohjaiseen alv-järjestelmään sekä tuotteiden vaatimustenmukaisuutta, resurssien vuokraamista ja työntekijöiden lähettämistä, kuluttajien oikeuksia, kuluttaja- ja yritysverkostojen saatavuutta, ilmoitusmenettelyjä ja riitojenratkaisumekanismeja koskevien tietojen antamiseen verkossa;

123.  kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että palveludirektiivin avulla perustetut keskitetyt asiointipisteet otetaan kokonaisuudessaan käyttöön, ja toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta voidaan taata niiden tehokas toiminta ja siten hyödyntää niiden täyttä potentiaalia;

124.  on huolestunut siitä, että tutkijoiden ja yliopistojen pilvipalveluinfrastruktuurit ovat edelleen hajanaisia; kehottaa komissiota laatimaan yhteistyössä kaikkien asianomaisten sidosryhmien kanssa toimintasuunnitelman, joka johtaa eurooppalaisten avoimen tieteen pilvipalvelujen käyttöön ottamiseen vuoden 2016 loppuun mennessä ja johon olisi integroitava saumattomasti nykyiset verkot, data ja suurtehoiset tietotekniikkajärjestelmät ja sähköistä infrastruktuuria koskevat palvelut tieteen eri aloilla järjestelmässä, jossa politiikka, standardit ja investoinnit ovat yhteisiä; katsoo, että sen olisi toimittava kimmokkeena pilvipalvelujen kehittämiselle tieteen ulkopuolella, entistä paremmin yhteenliitetyille innovaatiokeskuksille ja aloittelevien yritysten ekosysteemeille sekä tehostetulle yhteistyölle korkeakoulujen ja elinkeinoelämän välillä tekniikan kaupallistamiseksi, samalla kun noudatetaan asiaa koskevia luottamuksellisuusmääräyksiä ja edistetään alan kansainvälistä koordinointia ja yhteistyötä;

125.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sitoutumaan uudelleen Eurooppa 2020 ‑strategian tutkimus- ja innovointitavoitteisiin, jotka ovat kilpailukykyisten digitaalisten sisämarkkinoiden, talouskasvun ja työpaikkojen luomisen rakennusosia, ja soveltamaan kattavaa lähestymistapaa avoimeen tieteeseen, avoimeen innovointiin, avoimeen dataan ja tietämyksen siirtämiseen; katsoo, että tähän olisi kuuluttava myös tieteellistä tutkimusta varten toteutettavaa tekstin ja tiedon louhintaa koskevan oikeudellisen järjestelmän tarkistaminen, ilmaisen ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käytön lisääminen erityisesti oppilaitoksissa ja julkishallinnossa sekä pk-yritysten ja aloittelevien yritysten rahoituksensaantimahdollisuuksien lisääminen Horisontti 2020 ‑ohjelman yhteydessä tieto- ja viestintätekniikan alan lyhyisiin innovointisykleihin mukautuen; korostaa tässä yhteydessä kaikkien aloitteiden merkitystä aina julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista ja innovointiklustereista Euroopan teknologia- ja tiedepuistoihin etenkin Euroopan vähemmän teollistuneilla alueilla; korostaa myös aloittelevien yritysten toimintaa vauhdittavien ohjelmien ja yhteisten teknologia-alustojen merkitystä sekä valmiuksia lisensoida vaikuttavalla tavalla standardin soveltamisen kannalta olennaisia patentteja unionin kilpailulainsäädännön puitteissa FRAND-lisenssiehtojen mukaisesti, jotta voidaan säilyttää tutkimusta ja kehittämistä ja standardointia koskevat kannustimet ja edistää innovointia;

126.  kehottaa komissiota keskittymään sähköistä hankintamenettelyä koskevien säännösten sekä yhteisen eurooppalaisen hankinta-asiakirjan täytäntöönpanoon, jotta voidaan helpottaa taloudellisen kokonaishyödyn saamista ja kaikkien talouden toimijoiden pääsyä EU:n markkinoille kaikkien valinta-, poissulkemis- ja myöntämisperusteiden mukaisesti; korostaa, että julkisia hankintoja tekevien viranomaisten on ilmoitettava tärkeimmät syyt päätökselleen olla jakamatta sopimuksia eriin nykyisen lainsäädännön mukaisesti, millä parannettaisiin innovoivien yritysten ja pk-yritysten pääsemistä julkisten hankintojen markkinoille;

4.4.Kansainvälinen ulottuvuus

127.  korostaa täysin riippumattoman internetin hallinnointirakenteen merkitystä, jotta internetiä voidaan pitää yllä avoimena ja osallistavana monen sidosryhmän hallinnoimana mallina, jonka periaatteena on, että internet pysyy ainutlaatuisena, avoimena, ilmaisena ja vakaana alustana; pitää olennaisena hyödyntää ICANN-järjestön johtoon siirtymisen viivästymistä tähän tarkoitukseen; katsoo vakaasti, että internetin maailmanlaajuinen ulottuvuus on otettava huomioon kaikilla asiaankuuluvilla EU:n politiikanaloilla, ja kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa hyödyntämään täysipainoisesti digitalisoinnin tarjoamia mahdollisuuksia johdonmukaisen ulkopolitiikan kehittämisessä ja varmistamaan, että unioni on edustettuna internetin hallintoa koskevilla foorumeilla ja toimii tarmokkaammin maailmanlaajuisilla foorumeilla, erityisesti standardien asettamisessa, valmistautumisessa 5G‑verkon käyttöönottoon ja verkkoturvallisuudessa;

128.  on tietoinen siitä, että datavetoinen talous on luonteeltaan maailmanlaajuinen; muistuttaa, että digitaalisten sisämarkkinoiden luominen edellyttää vapaita datavirtoja Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella; vaatii EU:lta ja sen jäsenvaltioilta yhteistyössä kolmansien maiden kanssa toimia kattavien tietosuojanormien ja turvallisen kansainvälisen tiedonsiirron turvaamiseksi yleisen tietosuoja-asetuksen ja EU:n oikeuskäytännön mukaisesti, kun toimitaan yhteistyössä kolmansien maiden kanssa digitaalisia sisämarkkinoita koskevan strategian yhteydessä;

o
o   o

129.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 318, 4.12.2015, s. 1.
(2)EUVL L 123, 19.5.2015, s. 77.
(3)EUVL L 257, 28.8.2014, s. 73.
(4)EUVL L 86, 21.3.2014, s. 14.
(5)EUVL L 84, 20.3.2014, s. 72.
(6)EUVL L 348, 20.12.2013, s. 129.
(7)EUVL L 175, 27.6.2013, s. 1.
(8)EUVL L 165, 18.6.2013, s. 1.
(9)EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1.
(10)EUVL L 81, 21.3.2012, s. 7.
(11)EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64.
(12)EUVL L 337, 18.12.2009, s. 1.
(13)EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.
(14)EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.
(15)EYVL L 77, 27.3.1996, s. 20.
(16)EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.
(17)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0273.
(18)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0220.
(19)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0051.
(20)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0071.
(21)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0179.
(22)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0067.
(23)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0032.
(24)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0535.
(25)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0536.
(26)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0454.
(27)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0436.
(28)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0377.
(29)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0327.
(30)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0239.
(31)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0215.
(32)EUVL C 434, 23.12.2015, s. 2.
(33)EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 64.
(34)EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 22.
(35)EUVL C 258 E, 7.9.2013, s. 64.
(36)EUVL C 50 E, 21.2.2012, s. 1.
(37)EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 33.
(38)EUVL C 81 E, 15.3.2011, s. 45.
(39)EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 24.
(40)Eurostat (2014): http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Information_society_statistics_at_regional_level#People_who_never_used_the_internet
(41)Selonteko UHF-kaistan tulevaa käyttöä käsitelleen korkean tason työryhmän tuloksista.

Oikeudellinen huomautus