Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 21. tammikuuta 2016 - StrasbourgLopullinen painos
EU:n ja Kosovon välinen vakautus- ja assosiaatiosopimus ***
 Georgian, Moldovan ja Ukrainan kanssa tehdyt assosiaatiosopimukset / pitkälle menevät ja laaja-alaiset vapaakauppa-alueet
 Keskinäistä puolustusta koskeva lauseke (SEU 42 artiklan 7 kohta)
 EU:n painopisteet YK:n ihmisoikeusneuvoston kokouksissa vuonna 2016
 Vetoomusvaliokunnan toiminta vuonna 2014
 Intiassa pidätetyt EU:n ja erityisesti Viron ja Yhdistyneen kuningaskunnan merimiehet
 Etiopia
 Pohjois-Korea

EU:n ja Kosovon välinen vakautus- ja assosiaatiosopimus ***
PDF 230kWORD 58k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. tammikuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Kosovon välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (10725/2/2015 – C8-0328/2015 – 2015/0094(NLE))
P8_TA(2016)0017A8-0372/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (10725/2/2015),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Kosovon väliseksi vakautus- ja assosiaatiosopimukseksi (10728/1/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan i alakohdan sekä 218 artiklan 7 ja 8 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0328/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A8-0372/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Kosovon hallituksille ja parlamenteille.


Georgian, Moldovan ja Ukrainan kanssa tehdyt assosiaatiosopimukset / pitkälle menevät ja laaja-alaiset vapaakauppa-alueet
PDF 189kWORD 88k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. tammikuuta 2016 Georgian, Moldovan ja Ukrainan kanssa tehdyistä assosiaatiosopimuksista / pitkälle menevistä ja laaja-alaisista vapaakauppa-alueista (2015/3032(RSP))
P8_TA(2016)0018RC-B8-0068/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin, Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Georgian, Moldovan ja Ukrainan väliset assosiaatiosopimukset / pitkälle menevät ja laaja-alaiset vapaakauppa-alueet,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Georgiasta, Moldovasta ja Ukrainasta sekä 9. heinäkuuta 2015 annetun mietinnön Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) uudelleentarkastelusta(1),

–  ottaa huomioon 21. ja 22. toukokuuta 2015 Riiassa pidetyn itäistä kumppanuutta käsitelleen huippukokouksen yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2015 annetut kertomukset Georgian ja Ukrainan edistymisestä viisumivapautta koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean suositukset kansalaisyhteiskunnan ottamisesta mukaan päätöksentekoon ja uudistusprosesseihin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Georgia, Moldova ja Ukraina ovat kaikki ratifioineet assosiaatiosopimukset, joihin sisältyvät pitkälle menevät ja laaja-alaiset vapaakauppa-alueet, ja näin päättäneet lähentyä Euroopan unionia poliittisesti ja taloudellisesti; toteaa, että maat käyvät läpi kunnianhimoisia uudistuksia esimerkiksi demokratian, hyvän hallinnon, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien aloilla;

B.  toteaa, että EU tunnustaa näiden maiden eurooppalaiset pyrkimykset ja korostaa assosiaatiosopimusten lisäarvoa niiden uudistusprosesseissa;

C.  toteaa, että hyvä hallintotapa, demokratia, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeudet pysyvät Euroopan naapuruuspolitiikan keskiössä ja että niissä on kyse perustavasta sitoumuksesta, jonka erityisesti EU:n kanssa assosiaatiosopimuksen allekirjoittaneet kolme maata antavat;

D.  ottaa huomioon, että Venäjä on edelleen suoraan tai välillisesti osallisena kaikkia kolmea assosiaatiomaata koskettavissa konflikteissa ja sisäisten jakolinjojen luomisessa (Abhasian ja Etelä-Ossetian konflikti Georgiassa, Transnistrian kysymys Moldovassa sekä Krimin liittäminen Venäjään ja Venäjän osallistuminen Ukrainan itäosien konfliktiin);

E.  toteaa, että EU:n ja Moldovan välinen viisumivapaus otettiin käyttöön huhtikuussa 2014 ja että komission raportit joulukuulta 2015 osoittavat, että Georgia ja Ukraina täyttävät nyt viisumivapautta koskevien toimintasuunnitelmien ehdot;

F.  toteaa, että Venäjän federaatio on vastustanut jyrkästi EU:n lähentymistä itäisen kumppanuuden maihin ja reagoinut siihen aggressiivisesti esimerkiksi kostotoimilla assosiaatiovaltioita kohtaan; ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat kohdistaneet erilaisia pakotteita ja rajoittavia toimenpiteitä Venäjän federaatioon ja venäläisiin virkamiehiin;

1.  korostaa assosiaatiosopimusten ja niihin kuuluvien pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden merkitystä; pitää myönteisenä tähän mennessä saavutettua edistystä ja muistuttaa, että näiden assosiaatiosopimusten ja pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden ja niihin liittyvien assosiaatio-ohjelmien täytäntöönpanon on oltava EU:n ja sen kolmen kumppanin painopistealue; korostaa, että Euroopan unionin neuvosto allekirjoitti assosiaatiosopimukset yksimielisesti;

2.  suhtautuu myönteisesti Georgian, Moldovan ja Ukrainan toteuttamiin toimiin sen varmistamiseksi, että niiden kansallinen lainsäädäntö lähentyy EU:n normeja assosiaatiosopimusten ja pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden mukaisten sitoumusten perusteella; huomauttaa, että tässä onnistuminen riippuu monesta tekijästä, kuten vakaasta poliittisesta ympäristöstä, strategisesta ajattelusta, konkreettisista uudistussuunnitelmista sekä kansainvälisen rahoitustuen ja teknisen tuen järkevästä käytöstä;

3.  tukee tähän liittyen EU:n ja muiden rahoituslaitosten Ukrainalle ja Georgialle myöntämää sitoutunutta ja monialaista rahoitustukea ja teknistä tukea, mutta korostaa, että EU:n rahoitustuki kaikille sen kumppaneille on sidottu konkreettisiin uudistuksiin; korostaa, että komission olisi oltava keskeisessä asemassa assosiaatiosopimusten ja pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden täytäntöönpanon edistämisessä sekä asiaan liittyvien viranomaisten valvomisessa ja avustamisessa niin teknisesti kuin rahoituksenkin osalta;

4.  muistuttaa, että myönnetyt varat on käytettävä hyvin ja että ne eivät sinällään riitä vakauttamaan taloutta tai auta saavuttamaan kestävää menestystä, elleivät kumppanit sitoudu jatkuvasti ehdottamaan ja panemaan täytäntöön rakenneuudistuksia, takaamaan kotimaisen kysynnän kasvua ja saavuttamaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta;

5.  katsoo, että parlamentaarinen valvonta on ehdoton edellytys sille, että EU:n politiikkatoimet saavat taakseen demokraattisen tuen; kehottaa siksi komissiota helpottamaan ajoissa Euroopan parlamentin harjoittamaa säännöllistä ja yksityiskohtaista valvontaa assosiaatiosopimusten / pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppasopimusten täytäntöönpanon suhteen; kehottaa antamaan uutta pontta Euronestin parlamentaariselle edustajakokoukselle ja tehostamaan sen toimintaa siten, että se voi vastata tehokkaasti uusiin haasteisiin; kehottaa vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja tekemään yhteisymmärryspöytäkirjoja Ukrainan parlamentin kanssa allekirjoitetun pöytäkirjan mallin pohjalta siten, että se voisi toimia mallina parlamenttien väliselle yhteistyölle;

6.  korostaa, että on tärkeää kehittää kumppanuuden sosiaalista ulottuvuutta assosiaatio-ohjelmien ja asiaankuuluvien Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimusten määräysten mukaisesti; kehottaa kaikkia osapuolia noudattamaan työelämän perusnormeista antamiaan sitoumuksia;

7.  painottaa tukevansa vankkumatta näiden kolmen maan alueellista koskemattomuutta; kehottaa Venäjän federaatiota luopumaan Krimin miehityksestä ja lopettamaan välittömästi kaiken suoran tai epäsuoran osallistumisen Ukrainassa käynnissä olevaan konfliktiin sekä Georgian ja Moldovan jäätyneisiin konflikteihin; suhtautuu myönteisesti neuvoston 21. joulukuuta 2015 tekemään päätökseen laajentaa Venäjän federaatioon kohdistettavia talouspakotteita, koska Minskin sopimusten ehtoja ei ole noudatettu;

8.  painottaa, että assosiaatiovaltiot ovat vapaasti valinneet syventävänsä suhteitaan Euroopan unioniin ja että tätä valintaa on ehdottomasti kunnioitettava ilman kolmansien osapuolten painostusta; tuomitsee tässä yhteydessä Venäjän toteuttamat toimet kolmen assosiaatiovaltion valitseman Eurooppa-myönteisen suunnan heikentämiseksi tai suistamiseksi raiteiltaan, ja kehottaa samalla tehostamaan toimia, joilla torjutaan disinformaatiota ja parannetaan strategista viestintää EU:n politiikasta ja toiminnasta itäisessä naapurustossa samoin kuin EU:n East StratCom -työryhmän toimintaa;

9.  pitää ilahduttavina 18. joulukuuta 2015 julkaistuja komission tuoreimpia kertomuksia Georgian ja Ukrainan edistymisestä viisumivapautta koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa; odottaa neuvoston ja jäsenvaltioiden myöntävän näille kahdelle maalle viisumivapaan matkustusjärjestelmän viipymättä; kiittää Moldovaa huhtikuusta 2014 alkaen voimassa olevan viisumivapausjärjestelyn toimivasta täytäntöönpanosta, joka on hyvä esimerkki koko alueelle;

10.  korostaa, että pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden keskeiset tavoitteet ovat mikrotasolla tavallisten kansalaisten elinolojen kestävä ja konkreettinen parantaminen siten, että varmistetaan vakautta, luodaan mahdollisuuksia pk-yrityksille ja luodaan työpaikkoja; korostaa, että assosiaatiosopimusten ja pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden täytäntöönpano yhdistettynä vakavaan taloustilanteeseen saattaa aiheuttaa Ukrainan taloudelle ja työmarkkinoille seurauksia, joiden sosiaalisia vaikutuksia ei voi väheksyä; korostaa, että kahdenvälisten pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden perustaminen Ukrainan, Georgian ja Moldovan kanssa on erittäin tärkeä väline nykyaikaiselle, avoimelle ja ennustettavalle kaupalle, sääntelyn lähentämiselle ja kumppaneiden asteittaiselle taloudelliselle integroitumiselle EU:n sisämarkkinoille, samoin kuin työpaikkojen luomiselle ja pitkän aikavälin kasvuun johtaville suorille ulkomaisille investoinneille, sekä perimmäisenä tavoitteena WTO:n sääntöihin perustuvan ja valtioiden omia valintoja kunnioittavan laajemman talousalueen luomiselle;

11.  tähdentää, että on jatkettava herkeämättä uudistusohjelmaa, erityisesti oikeuslaitoksen ja oikeusvaltion aloilla, ja torjuttava korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta, sillä tällaiset toimenpiteet ovat keskeisiä edellytyksiä näiden kolmen assosiaatiomaan taloudellis-yhteiskunnalliselle kehitykselle;

12.  toistaa, että on tärkeää saada kansalaisyhteiskunta mukaan politiikan harjoittamiseen ja uudistusprosesseihin; korostaa, että assosiaatiosopimusten mukaisilla kansalaisyhteiskunnan foorumeilla voi olla merkittävä rooli tässä prosessissa erityisesti siten, että ne lisäävät kansalaisten tietoisuutta sekä valvovat sopimusten täytäntöönpanoa; panee merkille, että assosiaatiovaltioiden väestölle on tärkeää kertoa assosiaatiosopimusten / pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden täytäntöönpanon hyödyistä ja rikkoa mahdollisia myyttejä;

13.  korostaa, että assosiaatiosopimuksen / pitkälle menevää ja laaja-alaista vapaakauppa-aluetta koskevan sopimuksen määräykset ovat tärkeitä toimitusvarmuuden kannalta ja kilpailukykyisten, avoimien ja syrjimättömien energiamarkkinoiden kehittämiseksi EU:n sääntöjen ja vaatimusten mukaisesti sekä uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden kannalta; tukee EU:n aikomusta edistää energiamarkkinoiden täysimääräistä integroimista Moldovan, Ukrainan ja Georgian kanssa energiayhteisön avulla;

14.  pitää myönteisenä, että huolimatta alueen negatiivisesta taloussuuntauksesta Georgian ja Moldovan vienti EU:hun kasvoi pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen ensimmäisen täytäntöönpanovuoden aikana siten, että tuonti Georgiasta kasvoi 15 prosentilla ja EU-viennin osuus Moldovan kokonaisviennistä kasvoi 62 prosentilla; otaksuu, että sama myönteinen suuntaus vallitsee Ukrainankin suhteen; kehottaa komissiota raportoimaan yksityiskohtaisesti vuosittain Georgian, Moldovan ja Ukrainan kanssa tehtyjen pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden täytäntöönpanosta ja etenkin Georgian toimenpiteiden kiertämisen ehkäisemismekanismista sekä Moldovan toimenpiteiden kiertämisen ehkäisemismekanismista ja suojalausekkeesta;

15.  korostaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan mukaan kaikki Euroopan valtiot voivat hakea EU:n jäsenyyttä sillä edellytyksellä, että ne noudattavat demokratian periaatteita, kunnioittavat perusvapauksia, ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia sekä varmistavat oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen;

16.  pitää ilahduttavana kolmen maan osallistumista tai liittymistä EU:n ohjelmiin, kuten yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskeva ohjelma (COSME), Horisontti 2020, Erasmus+, Marie Sklodowska-Curie -toimi ja Luova Eurooppa; toteaa, että tämä molemmin puolin hyödyllinen yhteistyö tarjoaa kumppanimaille mahdollisuuden tutustua EU:n työskentely- ja toimintatapoihin;

17.  pitää ilahduttavana uudelleentarkastellun ENP:n uutta painopistettä ja EU:n aikomusta vauhdittaa yhteistyötä kumppaneidemme kanssa konfliktinehkäisyn, terrorismin torjunnan, radikalisoitumisen vastaisten toimien ja turvallisuusalan uudistuksen aloilla; katsoo, että tämän yhteistyön on oltava huomattavaa ja sillä on pyrittävä puuttumaan yhteisiin turvallisuusuhkiin ja kehittämään yhteisiä hankkeita konfliktien toteuttamiskelpoiseksi ratkaisemiseksi muun muassa lisäämällä osallistumista yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) operaatioihin ja koulutustoimintaan sekä sellaisten toimien avulla, joilla varmistetaan joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen ja torjutaan pienaseiden ja kevyiden aseiden laitonta kauppaa; toistaa tukevansa EU:n rajavalvonnan avustusoperaatiota Moldovan tasavallan ja Ukrainan rajalla, siviiliturvallisuusalan uudistamista koskevaa Euroopan unionin neuvontaoperaatiota Ukrainassa ja Georgiassa toteutettavaa Euroopan unionin tarkkailuoperaatiota sekä ponnisteluja rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi kolmea maata piinaaviin konflikteihin;

Georgia

18.  pitää myönteisenä Georgiassa kolmen viime vuoden aikana saavutettua edistystä viisumivapautta koskevan toimintasuunnitelman kattamalla neljällä osa-alueella ja antaa kiitosta Georgian viranomaisten tässä suhteessa osoittamalle sitoutuneisuudelle;

19.  painottaa, että tiedotusvälineiden vapaus, sananvapaus ja viestinnän moniarvoisuus ovat demokraattisen yhteiskunnan perusarvoja; on huolissaan Rustavi 2 -televisioyhtiön kaltaisten tapausten kielteisistä vaikutuksista tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen; kehottaa tässä yhteydessä Georgian viranomaisia takaamaan tiedotusvälineiden moniarvoisuuden, toimituksellisen riippumattomuuden ja tiedotusvälineiden omistuksen avoimuuden, eritoten vuoden 2016 parlamenttivaalien alla; kannattaa Georgian viranomaisten esittämää ajatusta Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen eläkkeelle jääneistä tuomareista koostuvan korkean tason asiantuntijaryhmän lähettämisestä valvomaan Rustavi 2:n meneillään olevaa oikeuskäsittelyä;

20.  korostaa tähän liittyen, että oikeudenkäyntien olisi oltava avoimia ja puolueettomia eikä niiden taustalla saisi olla poliittisia vaikutusperiä; kehottaa Georgiaa jatkamaan oikeuslaitoksen uudistusta ja toteuttamaan sen kattavasti, mihin kuuluu oikeuslaitoksen riippumattomuuden vahvistaminen ja syyttäjänviraston epäpolitisointi; on edelleen huolestunut syyttäjänviraston vähäisestä vastuuvelvollisuudesta sekä syyttäjien ja rikostutkijoiden nimityksissä sovelletuista epäselvistä valintakriteereistä; kehottaa jatkamaan pyrkimyksiä kohti sen varmistamista, että oikeuslaitos, syyttäjänvirasto ja sisäasiainministeriö sekä hiljattain perustettu turvallisuusyksikkö toimivat täysin riippumattomasti, tehokkaasti, puolueettomasti ja ammattimaisesti ja siten, että kahden viimeksi mainitun toimilla on parlamentaarinen valvonta; on huolissaan tutkintavankeuden yleisyydestä erityisesti poliittisten toimijoiden ja aktivistien tapauksissa, sillä sen olisi oltava poikkeuksellinen toimenpide, jota sovelletaan ainoastaan kiireellisissä ja kiistattomissa tapauksissa;

21.  palauttaa mieliin Euroopan neuvoston Venetsian komission 22. syyskuuta 2015 antaman lausunnon Georgian perustuslakituomioistuimen tuomareihin kohdistetusta sopimattomasta painostuksesta, ja kehottaa Georgian hallitusta ryhtymään asianmukaisiin toimiin, myös toteuttamaan riittäviä toimenpiteitä tuomioistuinten jäsenten ja heidän perheenjäsentensä suojelemiseksi, tutkimaan perusteellisesti kaikki pelottelutapaukset ja saattamaan syylliset oikeuden eteen;

22.  korostaa, että poliittisen opposition olemassaolo on olennaisen tärkeää tasapainoisen ja kypsän poliittisen järjestelmän kannalta, ja painottaa, että minkä tahansa poliittisen puolueen jäseniin kohdistuvat väkivallanteot olisi tutkittava pikaisesti ja perinpohjaisesti; kehottaa kaikkia Georgian poliittisia voimia parantamaan poliittista ilmapiiriä välttämällä vastakkainasettelua ja polarisaatiota ja varmistamalla puolueiden välinen vuoropuhelu demokratian ja oikeusvaltion lujittamiseksi;

23.  kehottaa panemaan täysimääräisesti täytäntöön suositukset, jotka on kirjattu EU:n erityisneuvonantajan Thomas Hammarbergin laatimaan käänteentekevään perustuslaillisia ja oikeudellisia uudistuksia ja ihmisoikeuksia käsittelevään raporttiin ”Georgia in Transition”;

24.  onnittelee Georgiaa sen innovatiivisesta sähköisestä hankintajärjestelmästä, joka on lisännyt merkittävästi läpinäkyvyyttä, tehokkuutta ja vastuullisuutta, jotka ovat keskeisiä tekijöitä lahjonnan torjunnassa;

Moldova

25.  ilmaisee vakavan huolensa maassa käytännössä vallitsevasta systeemisestä poliittisesta epävakaudesta, joka on jatkunut 30. marraskuuta 2014 pidetyistä parlamenttivaaleista lähtien, ja katsoo, että nykyinen poliittinen umpikuja Moldovassa on saavuttanut kriittisen pisteen, jossa maan instituutioiden vakaus horjuu ja talous on vaarassa, millä on voimakas vaikutus suoriin ulkomaisiin sijoituksiin (FDI);

26.  pitää myönteisenä uuden hallituksen muodostamista pitkään jatkuneen pattitilanteen ja 4. ja 13. tammikuuta 2016 toteutettujen epäonnistuneiden hallituksen muodostamisyritysten jälkeen; kehottaa Moldovan poliittisia voimia vauhdittamaan uudistusprosessia viipymättä kaikkien moldovalaisten hyödyksi sekä Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston vaatimuksien noudattamiseksi; kannustaa välttämään jatkuvan poliittisen kriisin vakavia geopoliittisia seurauksia ja muistuttaa Moldovan puolueita tarpeesta lisätä poliittista vakautta, jotta taataan uudistusten onnistuminen kestävällä tavalla, ja toivoo, että uusi hallitus kykenee saavuttamaan merkittäviä tuloksia;

27.  korostaa, että tarvitaan lisää toimia korruption torjunnassa, riippumattoman ja epäpoliittisen oikeuslaitoksen luomisessa, valtionhallinnon lahjontakoneiston purkamisessa sekä Moldovan talouden vakauttamisessa; pitää valitettavana, että Moldovan toimielinten poliittisen epävakauden ja toimintakyvyttömyyden vuoksi unionin taloudellinen apu keskeytettiin vuoden 2015 alussa;

28.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan kaiken mahdollisen teknisen tietämyksen ja rahoitustuen Moldovan tulevalle hallitukselle, EU:n Ukrainan tukiryhmän esimerkin mukaisesti, myös lähettämällä asiantuntijoita ja virkamiehiä Brysselistä ja jäsenvaltioiden pääkaupungeista ja sijoittamalla heidät Moldovan hallintoon siten, että he voivat avustaa ja seurata uudistusten täytäntöönpanoa paikan päällä ja päivittäin;

29.  kehottaa viranomaisia tutkimaan kattavasti ja perinpohjaisesti korruptioskandaalia ja miljardin euron varastamista pankkijärjestelmästä sekä saattamaan syylliset oikeuden eteen ja palauttamaan varastetut rahat; katsoo, että meneillään oleva pankkikriisi kuvastaa lainsäädäntöön tehtävien systeemisten parannusten suurta tarvetta, jotta voidaan lujittaa pankkialan toiminnan valvontaa ja läpinäkyvyyttä; kehottaakin tässä yhteydessä komissiota seuraamaan meneillään olevaa esitutkintaa tiiviisti sekä tarjoamaan tarvittaessa Moldovan viranomaisille tutkinnan toteuttamiseen ja loppuun saattamiseen tarvittavaa asiantuntemusta ja apua;

30.  kehottaa uudistamaan media-alan perusteellisesti ja noudattamaan ehdotonta avoimuutta tiedotusvälineiden omistajuuden suhteen; pitää tältä osin huolestuttavana aidon kilpailun puuttumista ja kehottaa hyväksymään ankaran eturistiriitoja koskevan lain;

Ukraina

31.  pitää myönteisenä EU:n ja Ukrainan välisen pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen voimaantuloa 1. tammikuuta 2016; tuomitsee kuitenkin sen, että Venäjän federaatio keskeytti yksipuolisesti Ukrainan kanssa tekemänsä vapaakauppasopimuksen soveltamisen, otti käyttöön raskaat kaupparajoitteet ukrainalaisille vientituotteille ja haittaa tavaroiden vientiä kolmansiin maihin, mikä rikkoo WTO:n sääntöjä ja muita kahdenvälisiä kauppasopimuksia; kehottaa EU:ta tukemaan Ukrainaa sen nykyisissä ja tulevissa, WTO:ssa käynnistetyissä kiistoissa Venäjän kanssa;

32.  korostaa, että komissio on ollut harvinaisen avoin ja pyrkinyt yli puolentoista vuoden ajan käsittelemään kaikkia venäläisen osapuolen epäilyksiä pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen täytäntöönpanon seurauksista ja löytämään käytännön ratkaisuja; pitää valitettavana venäläisen osapuolen kyvyttömyyttä antaa konkreettisia esimerkkejä siitä, miten sen omat markkinat ja kauppa kärsisivät vapaakauppa-alueen voimaantulosta; nostaa jälleen esille assosiaatiosopimuksen / pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen täytäntöönpanosta Venäjälle mahdollisesti koituvan hyödyn lisääntyneen kaupankäynnin ja taloudellisen toiminnan sekä vakaamman naapuruussuhteen muodossa; kehottaa tältä osin tutkimaan lisämahdollisuuksia korkean tason vuoropuhelulle;

33.  kehottaa jäsenvaltioita pitämään Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) valtuuskunnan täysilukuisena ja täysin toimintakykyisenä; panee merkille, että Ukrainan hallitus on pyytänyt laajennettuja kansainvälisiä rauhanturvajoukkoja Ukrainan ja Venäjän rajalle sekä Luhanskin ja Donetskin alueille; on samaa mieltä siitä, että kun tilanne sen sallii, olisi konfliktin osapuolille osana Minskin sopimuksen täysimääräistä täytäntöönpanoa tarjottava mahdollisuutta EU:n johtamaan YTPP-operaatioon, joka avustaisi esimerkiksi miinanraivauksessa, paikallisvaalien valmisteluissa ja humanitaarisen avun järjestöjen vapaan pääsyn varmistamisessa;

34.  ilmaisee vakavan huolensa Minskin sopimuksen täytäntöönpanosta alun perin sovittuun määräaikaan (31. joulukuuta 2015) mennessä; muistuttaa, että Venäjän viranomaisilla on asiassa erityinen vastuu; muistuttaa, että tulitaukorikkomukset ovat lisääntyneet lokakuun puolivälin jälkeen, Etyj:n erityistarkkailuryhmän tarkkailijoiden vapaata liikkumista rajoitetaan edelleen, Ukrainan rajavalvontaa Venäjän vastaisella rajalla ei ole palautettu, väliaikaisesti miehitettyjen Luhanskin ja Donetskin alueiden paikallisvaalien järjestämisestä ei ole sovittu eikä kaikkia vankeja ja Nadja Savtšenkon tai Oleg Sentsovin kaltaisia laittomasti pidätettyjä henkilöitä ole vapautettu;

35.  pitää myönteisenä Alankomaiden tutkintalautakunnan raportin julkistamista 298 viattoman siviilin kuoleman aiheuttaneen Malaysia Airlines -yhtiön lennon 17 pudottamisesta; kannattaa kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamista ja kehottaa Venäjän federaatiota tekemään tiivistä yhteistyötä kansainvälisen yhteisön kanssa perusteellisen ja riippumattoman rikostutkinnan toteuttamiseksi ja syyllisten saamiseksi oikeuden eteen; pitää hyvin valitettavana Venäjän federaation päätöstä estää YK:n turvallisuusneuvostoa antamasta päätöslauselmaa kansainvälisen tuomioistuimen perustamisesta tämän rikoksen tutkimiseksi;

36.  pitää valitettavana, että Venäjän jatkuvat voimatoimet ovat aiheuttaneet vakavan humanitaarisen tilanteen Donbasissa ja että ukrainalaisilta ja kansainvälisiltä humanitaarisilta järjestöiltä on kielletty pääsy miehitetyille alueille; on syvästi huolissaan yli 1,5 miljoonan maan sisäisesti siirtymään joutuneen henkilön elinolojen aiheuttamasta humanitaarisesta ongelmasta; on myös erittäin huolissaan ihmisoikeusloukkauksista Venäjän miehittämällä Krimillä ja varsinkin Krimin tataarien surkeasta tilanteesta ja korostaa, että Ukrainaan tarvitaan lisää EU:n taloudellista tukea;

37.  pitää myönteisenä Ukrainan viranomaisten jatkuvia pyrkimyksiä täyttää viisumivapautta koskevan toimintasuunnitelman vaatimukset ja onnittelee Ukrainaa sen viisumivapautta koskevan suunnitelman täytäntöönpanoa koskevasta myönteisestä loppuraportista; ilmaisee tyytyväisyytensä hyväksyttyyn uuteen lainsäädäntöön ja uusiin toimintalinjoihin, joiden avulla tehostetaan suojelua syrjintää vastaan; odottaa Ukrainan johdon täyttävän sen korruption vastaiset sitoumukset vuoden 2016 ensimmäisellä neljänneksellä;

38.  korostaa, että yleinen korruptio on uudistuspyrkimysten suurin yksittäinen haaste; pitää myönteisenä tähän mennessä tehtyjä päätöksiä, kuten korruption vastaista lainsäädäntöä, hallintoelimiä (kansallinen korruptiontorjuntavirasto, korruption estämistä käsittelevä kansallinen virasto, korruptioasioiden erityissyyttäjä) ja mekanismeja sekä korruption tuottojen palauttamista käsittelevää kansallista virastoa; on tyytyväinen myös hiljan hyväksyttyyn, 1. heinäkuuta 2016 voimaan tulevaan poliittisten puolueiden julkista rahoitusta koskevaan lakiin sekä julkisia hankintoja koskevaan lakiin;

39.  ilmaisee ymmärtävänsä, että sotatilanne Ukrainan itäosissa on vakava uhka näille pyrkimyksille; tekee kuitenkin selväksi, että Ukrainan menestys ja sisukkuus ulkoisten vihollisten suhteen riippuu vahvasti sen talouden ja oikeuskehyksen, kukoistavan demokratian ja kasvavan vaurauden toimimisesta;

40.  pitää myönteisenä meneillään olevaa perustuslain uudistamisprosessia, joka koskee hajauttamista ja oikeuslaitosta; muistuttaa, että Venetsian komissio on antanut myönteisiä suosituksia molemmista perustuslain muutosesityksistä; korostaa, että on tärkeää edistyä lisää kyseisillä aloilla ja muillakin aloilla, kuten taloudessa, jossa parempaa sääntelyä ja monopolien purkamista on pidettävä edelleen painopistealueena, kuten myös verotuksen uudistamista, avoimuuden edistämistä ja suotuisan investointiympäristön luomista; on huolestunut Ukrainan talouden tilasta sekä maan yleisestä taloudellisesta tilanteesta; panee merkille, että taloudellisen suorituskyvyn vakauttamisessa on tapahtunut jonkin verran edistymistä; pitää ilahduttavana Ukrainan syyskuussa 2015 velkojiensa kanssa tekemää merkittävää velkahelpotussopimusta; muistuttaa, että kansainvälinen yhteisö, erityisesti EU, Euroopassa toimivat kansainväliset rahoituslaitokset, IMF ja yksittäiset lahjoittajavaltiot ovat luvanneet maalle ennennäkemättömän summan eli noin 20 miljardia euroa;

41.  pitää myönteisenä EU:n energia-alalla osoittamaa aktiivista tukea ja solidaarisuutta, joiden ansiosta Venäjän kaasutoimitukset Ukrainaan voitiin käynnistää uudelleen talvikaudella 2015–2016; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään Ukrainan siirtokapasiteetin täysimääräisesti ja lujittamaan yhteistyötä niin EU:n kuin Ukrainan energiatoimitusten varmistamiseksi sekä pidättäytymään uusien, Ukrainan kiertävien kaasuputkien rakentamisesta; toteaa, että tämä tarkoittaa erityisesti kehitteillä olevaa, Venäjän kaasun kuljettamista Eurooppaan koskevaa Nord Stream II -hanketta, joka saattaa osoittautua vahingolliseksi energialähteiden monipuolistamista koskevan EU:n strategian sekä EU:n lainsäädännön kannalta; tukee EU:n aikomusta edistää energiamarkkinoiden täysimääräistä integroimista Ukrainan kanssa energiayhteisön avulla ja vähentää energiariippuvuutta rasittamatta liiaksi kotitalouksia; kehottaa EU:ta ja Ukrainan hallitusta kehittämään toimenpiteitä sosiaalisten vaikeuksien lieventämiseksi;

42.  arvostaa EU:n ja Ukrainan parlamentaarisen assosiaatiovaliokunnan tehokasta ja dynaamista työtä maan poliittisen, taloudellisen ja turvallisuustilanteen seuraamisessa sekä sen sitoutumista Ukrainan viranomaisten aloittaman EU-painotteisen yleisen uudistusprosessin parantamiseen ja tukemiseen; muistuttaa, että vuonna 2015 Euroopan parlamentti ja Ukrainan parlamentti allekirjoittivat yhteisymmärryspöytäkirjan parlamentaarista tukea ja valmiuksien kehittämistä koskevista yhteisistä järjestelyistä;

43.  korostaa tarvetta vahvistaa Ukrainan kansalaisyhteiskuntaa, jotta se voisi neuvoa ja tukea viranomaisia luvattujen uudistusten toteuttamisessa ja toimia tehokkaana ”vahtikoirana” ja epäkohtien paljastajana; pitää myönteisenä asiantuntijayhteisön ja Ukrainan parlamentin välistä tehokasta yhteistyötä uudistusprosessissa ja assosiaatiosopimusten / pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden täytäntöönpanossa; antaa kiitosta siitä, että Ukrainan parlamentin ensisijaisiin tavoitteisiin kuuluu kattava vuoropuhelu kansalaisyhteiskunnan kanssa;

44.  panee merkille tulevan Alankomaiden neuvoa-antavan kansanäänestyksen EU:n ja Ukrainan välisestä assosiaatiosopimuksesta / pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppa-alueesta; luottaa siihen, että Alankomaiden kansalaisten päätös perustuu sopimuksen ansioihin ja siinä otetaan huomioon sopimuksen konkreettiset vaikutukset EU:hun ja erityisesti Alankomaihin;

o
o   o

45.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioille, itäisten kumppanuusmaiden ja Venäjän federaation hallituksille ja parlamenteille, Euronestin parlamentaariselle edustajakokoukselle sekä Euroopan neuvoston ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentaarisille yleiskokouksille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0272.


Keskinäistä puolustusta koskeva lauseke (SEU 42 artiklan 7 kohta)
PDF 167kWORD 69k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. tammikuuta 2016 keskinäistä puolustusta koskevasta lausekkeesta (SEU:n 42 artiklan 7 kohta) (2015/3034(RSP))
P8_TA(2016)0019RC-B8-0043/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) V osaston ja erityisesti sen 42 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 2 artiklan 4 kohdan ja 222 artiklan,

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman aiheesta ”EU:n keskinäistä puolustusta ja yhteisvastuuta koskevat lausekkeet: poliittinen ja operatiivinen ulottuvuus”(1),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan ja erityisesti sen VII luvun ja 51 artiklan määräykset,

–  ottaa huomioon Ranskan tasavallan presidentin Ranskan kansalliskokoukselle 16. marraskuuta 2015 antaman julistuksen, jonka mukaan Ranska on sodassa,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 19.–20. joulukuuta 2013 ja 25.–26. kesäkuuta 2015 hyväksymät päätelmät puolustuksesta ja turvallisuudesta,

–  ottaa huomioon (puolustusministerien) ulkoasiainneuvoston 17. marraskuuta 2015 pidetyn kokouksen tulokset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Pariisissa tehtiin 13. marraskuuta 2015 useita terrori-iskuja, joissa kuoli vähintään 130 ihmistä, jotka olivat kotoisin yli 26 maasta; ottaa huomioon, että Euroopan unionissa on vuoden 2004 jälkeen tehty useita terrori-iskuja, joissa on kuollut satoja ja loukkaantunut useita tuhansia ihmisiä;

B.  ottaa huomioon, että Ranskan hallitus turvautui virallisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 7 kohdan mukaiseen keskinäistä puolustusta koskevaan lausekkeeseen Pariisissa 13. marraskuuta 2015 tehtyjen terrori-iskujen jälkeen;

C.  toteaa, että jäsenvaltioiden välinen solidaarisuus, tuki ja keskinäinen avunanto, myös unionin välineiden avulla, ovat osa unionin perustaa;

D.  ottaa huomioon, että Ranskan turvauduttua keskinäistä puolustusta koskevaan lausekkeeseen jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa Ranskalle apua kaikin käytettävissään olevin keinoin YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaisesti; korostaa, että on parempi ehkäistä konfliktit ja hyökkäykset kuin selvittää niiden seurauksia;

E.  toteaa, että kansainvälisen terrorismin torjuntaa pidetään EU:n ensisijaisena tavoitteena ja että solidaarisuuden periaatteen noudattaminen edellyttää toimia niin kotimaassa kuin ulkomailla; toteaa, että EU:n turvallisuutta koskeva sisäinen ja ulkoinen ulottuvuus liittyvät ehdottomasti ja tiiviisti toisiinsa; katsoo, että tarvitaan EU:n yhteistä strategiaa;

F.  toteaa, että perussopimusten mahdollistamaa turvallisuus- ja puolustusarkkitehtuuria ei ole vielä pantu täysimääräisesti täytäntöön; toteaa, että jäsenvaltiot vastaavat edistymisestä unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla;

G.  toteaa, että EU:n on tehostettava yhteistyötään Pohjois-Atlantin puolustusliiton (Nato) kanssa, jotta näissä kahdessa organisaatiossa toteutettavan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan yhteentoimivuutta lisätään erityisesti, kun jäsenvaltioon kohdistuu sen alueella sellainen aseellinen hyökkäys, johon liittyy terrori-iskuja;

H.  toteaa, että EU:n toimielinten on oltava aktiivisempia turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla ja edistettävä kaikkien perussopimuksiin sisältyvien turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyvien määräysten täytäntöönpanoa, mukaan luettuina Naton erityistä roolia Euroopan ja transatlanttisen turvallisuuden alalla koskevat määräykset; toteaa, että EU:n toimielinten on tuettava kaikkia jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä panna kyseiset määräykset täysimääräisesti täytäntöön;

I.  toteaa, että pysyvää rakenteellista yhteistyötä koskeva SEU-sopimuksen 42 artiklan 6 kohta olisi aktivoitava niissä jäsenvaltioissa, jotka haluavat tehdä tiivistä yhteistyötä;

J.  ottaa huomioon, että EU on hyväksynyt terrorismin vastaisen strategian, joka perustuu sekä yhteisön välineisiin että hallitustenvälisiin voimavaroihin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla; ottaa huomioon, että strategiassa ehdotetaan, että EU:n toimet ryhmitellään neljään tavoitteeseen, jotka ovat ennaltaehkäisy, suojaus, toiminnan estäminen ja varautuminen;

K.  ottaa huomioon, että EU:n toimiin terrorismin torjumiseksi sisältyy muun muassa demokratian, vuoropuhelun ja hyvän hallinnon edistäminen, jotta voidaan puuttua väkivaltaisten ääriliikkeiden taustalla oleviin syihin;

1.  tuomitsee mitä jyrkimmin Da'eshin kammottavat terrori-iskut; ilmaisee syvimmän osanottonsa, myötätuntonsa ja solidaarisuutensa kaikille terrori-iskujen uhreille ja heidän perheilleen;

2.  pitää arvossa ja ilahduttavana kaikkien EU:n jäsenvaltioiden Ranskalle antamaa yksimielistä ja täyttä tukea; pitää ilahduttavana kaikkien jäsenvaltioiden valmiutta antaa kaikki tarvittava apu ja tuki;

3.  muistuttaa, että keskinäistä puolustusta koskevaan lausekkeeseen turvauduttiin nyt ensimmäisen kerran; katsoo, että tämän tapauksen on vauhditettava perusteellista poliittista keskustelua EU:n turvallisuuden ja puolustuksen moniulottuvuudesta;

4.  panee tyytyväisenä merkille terrorismin torjuntaan myönnetyt lisävoimavarat; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita antamaan edelleen ehdotonta ja jatkuvaa tukeaan ja antamaan rahoitusta niin kauan kuin on tarpeen; panee merkille Ranskan roolin tämän yhteisen pyrkimyksen liikkeellepanijana ja kannustaa asiasta vastaavia unionin toimielimiä antamaan ja jatkamaan tarvittavaa tukea;

5.  katsoo, että perussopimusten mukaiseen keskinäistä puolustusta koskevaan lausekkeeseen ja solidaarisuuslausekkeeseen turvautuminen on ennen kaikkea poliittinen asia; korostaa, että kun näihin lausekkeisiin turvaudutaan, poliittista keskustelua on käytävä sekä Eurooppa-neuvostossa että Euroopan parlamentissa;

6.  on huolestunut siitä, että kaikki jäsenvaltiot eivät voi hallinnoida apua ja tukea keskinäistä puolustusta koskevan lausekkeen mukaisesti kahdenvälisesti, kuten tässä tapauksessa; kehottaa siksi Eurooppa-neuvostoa vauhdittamaan keskinäistä puolustusta koskevan lausekkeen edelleenkehittämistä ja lujittamaan asianomaisten EU:n toimielinten roolia tämän kehityksen edistäjinä;

7.  toistaa komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle aiemmissa päätöslauselmissaan esittämänsä pyynnön, jonka mukaan tämän tulisi ehdottaa käytännön järjestelyjä ja suuntaviivoja, joilla varmistetaan tehokas toiminta, jos jäsenvaltio pyytää soveltamaan keskinäistä puolustusta koskevaa lauseketta, ja kehottaa myös arvioimaan EU:n toimielinten roolia, jos lausekkeesen turvaudutaan; pitää kuitenkin valitettavana, ettei analyysia tai ohjeita ollut saatavilla, kun keskinäistä puolustusta koskeva lauseke otettiin ensimmäisen kerran käyttöön, mikä johti nykyiseen ad hoc -toimenpiteitä, ‑hallintoa ja -yhteistyötä vaativaan tilanteeseen;

8.  katsoo, että keskinäistä puolustusta koskevan lausekkeen tulevaa käyttöä koskevien käytännön järjestelyjen ja ohjeiden laatiminen on kiireellinen ja ensisijainen tehtävä; korostaa, että näiden ohjeiden laatimisessa olisi otettava huomioon 42 artiklan 7 kohdan ensimmäisestä käyttöönotosta saadut kokemukset;

9.  kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita kiireellisesti kehittämään ja ottamaan käyttöön toimintakehyksen, jonka avulla voidaan ohjata SEU-sopimuksen 42 artiklan 7 kohdan täytäntöönpanoa ja joka sisältää aikataulun, uudelleentarkastelulausekkeen ja seurantamekanismit; on täysin vakuuttunut siitä, että kaikista 42 artiklan 7 kohdan käyttöönoton jälkeen toteutettavista kansallisista, kahdenvälisistä tai monenvälisistä toimista olisi ilmoitettava neuvostolle, ja ne olisi julkistettava samanaikaisesti;

10.  toteaa, että SEUT-sopimuksen 222 artiklan mukainen solidaarisuuslauseke mahdollistaisi sen, että kaikki asiaankuuluvat EU:n välineet voidaan antaa Ranskan ja muiden terrorismin torjuntaan sitoutuneiden jäsenvaltioiden käyttöön; muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 222 artiklan tarkoituksena on nimenomaan torjua terrori-iskujen seurauksia Euroopassa ja että siinä otetaan huomioon kansallisten lainvalvontaviranomaisten puutteellinen yhteistyö ja koordinointi EU:ssa;

11.  on vakuuttunut siitä, että EU tarvitsee jäsenvaltioiden ja unionin nykyisten valmiuksien hyödyntämiseksi pysyvän siviili- ja sotilastoimien päätoimipaikan strategisella ja operatiivisella tasolla ja että tämän rakenteen tehtäväksi olisi annettava strateginen ja operatiivinen valmiussuunnittelu muun muassa yhteistä puolustusta varten, sellaisena kuin siitä on määrätty SEU:n 42 artiklan 7 kohdassa ja 42 artiklan 2 kohdassa, sekä tällaisten suunnitelmien soveltaminen tiiviissä yhteistyössä Naton asianomaisten rakenteiden kanssa;

12.  katsoo, että SEU-sopimuksen 42 artiklan 7 kohdan nykyisen aktivoinnin olisi toimittava katalysaattorina perussopimuksen kaikkien turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvien muiden määräysten soveltamisessa; muistuttaa tässä yhteydessä, että on tärkeää panna täysimääräisesti ja asianmukaisesti täytäntöön puolustuspaketti, johon sisältyvät turvallisuushankinnoista annettu direktiivi 2009/81/EY ja yhteisön sisällä tapahtuvista siirroista annettu direktiivi 2009/43/EY;

13.  kehottaa kaikkia Euroopan maita edelleen kaikin tavoin tukemaan terrorismin torjuntaa ja toteuttamaan tiukkoja toimia sekä kotimaassa että ulkomailla;

14.  pitää erittäin huolestuttavana sitä, että Pariisin iskujen keskeiset toimijat näyttävät olleen EU:ssa syntyneitä ja EU:ssa eläviä EU-maiden kansalaisia, ja kehottaa siksi toteuttamaan asianmukaisia toimia aseiden, räjähteiden ja terrorismista epäiltyjen henkilöiden liikkumisen valvomiseksi;

15.  kehottaa päättäväisesti jäsenvaltioita luomaan rakenteita rajavalvonta-, poliisi- ja muiden lainvalvontaviranomaisten väliselle tietojenvaihdolle ja operatiiviselle yhteistyölle sekä käyttämään yhteisesti tiedustelupalveluja yhdistämällä toisiinsa kansallisia tietokantoja ja hyödyntämällä täysipainoisesti jo olemassa olevia välineitä, kuten Europolin suojattua tiedonvaihtoverkkosovellusta (SIENA), sekä maksimoimalla Europolin muiden alustojen ja palvelujen käytön;

16.  korostaa, että tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa radikalisoitumisen vähentämiseksi, mukaan luettuina kansallisella tasolla toteutettavat nuoriin kohdistetut toimet ja väkivaltaisen ekstremismin ehkäiseminen sekä terrorismin torjunta, jossa painotetaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta, rikosten ennaltaehkäisyä ja ihmisten, ei koneiden, toteamiin yksittäisiin epäilyihin tai konkreettisiin uhkiin perustuvia kohdennettuja poliisi- ja turvatoimia; painottaa lisäksi tarvetta tiukentaa aseiden hankkimista ja hallussapitoa koskevia sääntöjä, aseiden vientiä koskevia sääntöjä ja laittoman asekaupan torjuntaa;

17.  kehottaa EU:ta harjoittamaan Syyrian tulevaisuutta ja laajemmin Lähi-itää koskevaa yhteistä ulkopolitiikkaa koordinoidusti kaikkien asianomaisten toimijoiden kanssa; katsoo, että tämän politiikan olisi oltava kiinteä osa EU:n kokonaisvaltaista strategiaa;

18.  pitää keskinäistä avunantoa koskevaan lausekkeeseen turvautumista ainutlaatuisena tilaisuutena määrittää perusta vahvalle ja kestävälle Euroopan puolustusunionille; katsoo, että EU:n on mahdollista vastata mittaviin sisäisiin ja ulkoisiin turvallisuusuhkiin ja ‑haasteisiin vain itsenäisten turvallisuus- ja puolustusvoimavarojen turvin;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, komission puheenjohtajalle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Pohjois-Atlantin liiton pääsihteerille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Yhdysvaltain presidentille ja Yhdysvaltain puolustusministerille.

(1)EUVL C 419, 16.12.2015, s. 138.


EU:n painopisteet YK:n ihmisoikeusneuvoston kokouksissa vuonna 2016
PDF 225kWORD 117k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. tammikuuta 2016 EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvoston vuoden 2016 istuntoa varten (2015/3035(RSP))
P8_TA(2016)0020RC-B8-0050/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen sekä YK:n ihmisoikeusyleissopimukset ja niihin liitetyt valinnaiset pöytäkirjat,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 60/251 YK:n ihmisoikeusneuvoston (UNHRC) perustamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen, Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman vuosiksi 2015–2019,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa YK:n ihmisoikeusneuvostosta,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ihmisoikeusrikkomuksista, myös päätöslauselmansa keskusteluista ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2014 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 5 kohdan sekä 18, 21, 27 ja 47 artiklan,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston YK:n yleiskokoukselle antaman vuosikertomuksen 2015,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että 2015 ja 2016 ovat tärkeitä juhlavuosia, jotka liittyvät ihmisoikeuksien, rauhan ja turvallisuuden toteutumiseen, koska näinä vuosina vietetään YK:n perustamisen 70. vuosipäivää, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 50. vuosipäivää, oikeudesta kehitykseen annetun julistuksen (1986) 30. vuosipäivää, Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman (1995) 20. vuosipäivää sekä naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan YK:n turvallisuusneuvoston keskeisen päätöslauselman (2000) ja vuosituhannen kehitystavoitteiden (2000) 15. vuosipäivää;

B.  toteaa, että kaikilla valtioilla on velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia riippumatta rodusta, alkuperästä, uskonnosta, luokasta, kastista, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai ihonväristä, ja toistaa sitoutuneensa ihmisoikeuksien jakamattomuuteen riippumatta siitä, onko kyse kansalaisoikeuksista tai poliittisista, taloudellisista, sosiaalisista tai sivistyksellisistä oikeuksista, sillä nämä oikeudet ovat yhteydessä toisiinsa ja riippuvaisia toisistaan; katsoo, että minkä tahansa tällaisen oikeuden epääminen vaikuttaa suoraan ja kielteisesti muihin oikeuksiin; toteaa, että kaikki valtiot ovat velvollisia kunnioittamaan väestönsä perusoikeuksia ja toteuttamaan käytännön toimia, jotka edistävät näiden oikeuksien kunnioittamista kansallisella tasolla, sekä tekemään kansainvälistä yhteistyötä ihmisoikeuksien toteutumisen esteiden poistamiseksi kaikilla aloilla;

C.  katsoo, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden kunnioittaminen, edistäminen ja suojelu ovat osa Euroopan unionin eettistä ja oikeudellista säännöstöä ja yksi Euroopan yhtenäisyyden ja eheyden kulmakivistä; toteaa, että unionin ihmisoikeuspolitiikan uskottavuus muun maailman silmissä edellyttää sisäisen ja ulkoisen toiminnan johdonmukaisuutta ihmisoikeuksien saralla;

D.  ottaa huomioon, että unionin toiminta sen suhteissa kolmansiin maihin perustuu Lissabonin sopimuksen 21 artiklaan, jossa vahvistetaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus ja asetetaan velvoite kunnioittaa ihmisarvoa, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteita sekä YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden periaatteita kansainvälisessä toiminnassa;

E.  toteaa, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen olisi valtavirtaistettava kaikilla politiikanaloilla, jotka liittyvät rauhaan ja turvallisuuteen, kehitysyhteistyöhön, kauppaan ja investointeihin, humanitaarisiin toimiin, ilmastonmuutokseen, muuttoliikkeeseen ja terrorismin torjumiseen, sillä näitä kysymyksiä ei voida käsitellä erillään ihmisoikeuksien kunnioittamisesta;

F.  ottaa huomioon, että YK:n jäsenvaltiot ovat hyväksyneet Agenda 2030 -asiakirjan ja sitoutuneet siihen, ja toteaa, että kyseisessä asiakirjassa kaavaillaan maailmaa, jossa kunnioitetaan yleismaailmallisesti ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa ja noudatetaan oikeusvaltioperiaatetta ja jossa vallitsee oikeus, tasa-arvo ja syrjimättömyys;

G.  toteaa, että YK:n ihmisoikeusneuvoston säännölliset istunnot, erityisraportoijien nimittäminen, yleismaailmallista määräaikaistarkastelua koskeva mekanismi ja jonkin tietyn maan tilannetta tai tiettyä asiaa koskevat erityistoimenpiteet edistävät kaikki osaltaan kansainvälisiä pyrkimyksiä ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden edistämiseksi ja kunnioittamiseksi;

H.  toteaa, että eräiden ihmisoikeusneuvoston jäsenten tiedetään kuuluvan maailman räikeimpiin ihmisoikeuksien loukkaajiin ja ne ovat haluttomia tekemään YK:n erityistoimenpiteisiin liittyvää yhteistyötä ja noudattamaan vaatimuksia raportoida YK:n ihmisoikeussopimuksilla perustetuille elimille;

YK:n ihmisoikeusneuvosto

1.  suhtautuu myönteisesti suurlähettiläs Choi Kyong-limin nimittämiseen YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajaksi vuodeksi 2016;

2.  pitää myönteisenä YK:n ihmisoikeusneuvoston YK:n yleiskokoukselle esittämää vuosikertomusta, joka kattaa sen 28., 29. ja 30. istunnon;

3.  toteaa jälleen kerran, että YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenet olisi valittava valtioista, jotka kunnioittavat ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta ja demokratiaa; kehottaa YK:n jäsenvaltioita edistämään muun muassa ihmisoikeuksien toteuttamiseen perustuvien kriteereiden soveltamista valtioihin, joita valitaan YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseniksi; on huolissaan eräiden YK:n ihmisoikeusneuvoston vastavalittujen jäsenten ihmisoikeusrikkomuksista; katsoo, että jäsenvaltioiden ei pitäisi kannattaa sitä, että ihmisoikeusneuvostoon valittaisiin maita, jotka eivät kunnioita ihmisoikeuksia;

4.  korostaa, että on tärkeää tukea YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston riippumattomuutta ja koskemattomuutta, jotta voidaan varmistaa, että toimisto voi edelleen hoitaa tehtäviään tehokkaasti ja puolueettomasti; edellyttää tässä yhteydessä, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistolle annetaan riittävästi tukea ja rahoitusta; toistaa tukevansa erityistoimenpiteitä ja toimeksiannon haltijoiden, kuten erityisraportoijien, riippumatonta asemaa, jonka avulla he voivat hoitaa tehtäviään täysin puolueettomasti, ja kehottaa kaikkia valtioita yhteistyöhön näiden toimenpiteiden yhteydessä; pitää valitettavana, että eräiden jäsenten yhteistyöhalu on osoittautunut vähäiseksi;

5.  vahvistaa, että yleismaailmallinen määräaikaistarkastelu on tärkeä väline, jonka avulla voidaan saada kokonaiskuva kaikkien YK:n jäsenvaltioiden ihmisoikeustilanteesta, ja toteaa jälleen kannattavansa tarkastelun toista kierrosta, jossa keskitytään erityisesti ensimmäisen kierroksen aikana annettujen suositusten täytäntöönpanoon; vaatii kuitenkin jälleen, että suosituksia, joita valtiot eivät hyväksyneet ensimmäisellä kierroksella, käsitellään uudelleen määräaikaistarkastelun soveltamisen jatkuessa;

6.  tähdentää, että on tärkeää varmistaa monien eri sidosryhmien ja etenkin kansalaisyhteiskunnan täysipainoinen osallistuminen kaikkiin ihmisoikeusneuvoston työtä koskeviin näkökohtiin, ja pitää huolestuttavina tiukkoja rajoituksia, jotka ovat haitanneet kansalaisyhteiskunnan osallistumista yleismaailmalliseen määräaikaistarkasteluun; kehottaa YK-maita ja myös EU:n jäsenvaltioita hyödyntämään yleismaailmallista määräaikaistarkastelua keinona arvioida niiden omaa ihmisoikeustilannetta sekä antamaan asiaa koskevia suosituksia;

7.  kehottaa EU:ta noudattamaan määräaikaistarkastelun yhteydessä annettuja suosituksia aina kun unioni käy vuoropuhelua kyseisten maiden kanssa, jotta voidaan kartoittaa menetelmiä ja tapoja suositusten täytäntöön panemiseksi maakohtaisten ja alueellisten strategioiden avulla;

8.  pitää myönteisenä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun muutosaloitetta, jolla pyritään parantamaan ja vahvistamaan YK:n ihmisoikeustoimistojen maailmanlaajuista läsnäoloa niin, että luodaan kahdeksan alueellista keskusta, jotka suojelevat ihmisoikeuksia ja edistävät niiden kunnioittamista tekemällä yhteistyötä suoraan kumppaneiden kanssa, jotta ihmisoikeusmekanismien suositusten avulla saadaan aikaan todellisia muutoksia paikalla; kehottaa ihmisoikeusneuvoston 10. vuosipäivän yhteydessä arvioimaan ihmisoikeusneuvoston vaikutusta, mukaan luettuna toimeksianto sekä sen päätöslauselmien ja muiden päätösten täytäntöönpano;

Kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet

9.  on huolissaan eräiden maiden toteuttamista perustuslakiuudistuksista, joilla pyritään muuttamaan presidentin toimikausien enimmäismäärää, ja toteaa, että uudistukset ovat joissakin tapauksissa aiheuttaneet väkivaltaisuuksia vaalien yhteydessä; toteaa jälleen, että demokraattisen, suvaitsevaisen ja moniarvoisen yhteiskunnan tuntomerkkeihin kuuluu kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien kunnioittaminen, mukaan luettuna yksilöllinen ja kollektiivinen ilmaisunvapaus sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapaus;

10.  toteaa jälleen, että vapaat, aidot ja määräaikaiset vaalit, joissa kaikilla on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, ovat kaikkien kansalaisten perustavanlaatuinen ihmisoikeus ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 21 artiklan 3 kohdan sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 25 artiklan mukaisesti; toistaa, että sananvapaus sekä energinen ja riippumatonta ja moniarvoista kansalaisyhteiskuntaa tukeva ilmapiiri ovat edellytyksiä ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämiselle;

11.  katsoo, että nykyaikainen digitaalinen tekniikka tuo sekä etuja että haasteita yksityisyyttä koskevan oikeuden suojelemiselle, sananvapauden käytölle verkossa maailmanlaajuisesti sekä turvallisuudelle, sillä nykyaikaista digitaalista tekniikkaa voidaan käyttää ääriryhmien ja terroristien propaganda- ja rekrytointivälineenä; pitää myönteisenä oikeutta yksityisyyteen digitaalisella aikakaudella käsittelevän YK:n erityisraportoijan nimittämistä ja toteaa, että hänen tehtäviinsä kuuluvat erilaiset valvonta- ja yksityisyyskysymykset, jotka vaikuttavat ihmisiin verkossa ja sen ulkopuolella;

12.  kehottaa YK:n jäseniä sekä EU:n jäsenvaltioita panemaan täytäntöön rasismin, muukalaisvihan ja niihin liittyvän suvaitsemattomuuden nykyisiä muotoja käsittelevän YK:n erityisraportoijan suositukset, joilla torjutaan rotuvihan sekä etnisen ja muukalaisvihan ja niihin lietsomisen leviämistä internetissä ja sosiaalisessa mediassa, toteuttamalla asianmukaisia lainsäädäntötoimenpiteitä siten, että samalla kunnioitetaan täysin ilmaisunvapautta ja mielipiteenvapautta;

Ihmisoikeuksien puolustajat

13.  tuomitsee sen, että eräiden kolmansien maiden hallitusten joukot jatkavat ihmisoikeusaktivistien ja opposition edustajien häiritsemistä ja pidätyksiä; on huolissaan epäoikeudenmukaisesta ja rajoittavasta lainsäädännöstä sekä ulkomaisen rahoituksen rajoittamisesta, koska ne kaventavat kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia; kehottaa kaikkia hallituksia edistämään ja tukemaan tiedotusvälineiden vapautta, kansalaisyhteiskunnan organisaatioita sekä ihmisoikeusaktivistien toimintaa sekä mahdollistamaan sen, että nämä voivat toimia pelotta ja joutumatta sorretuiksi tai uhkailluiksi;

14.  katsoo, että ihmisoikeuksien puolustajien ja opposition edustajien jatkuva häirintä ja pidättäminen, joihin jotkut YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenet ovat syyllistyneet, heikentää ihmisoikeusneuvoston uskottavuutta; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ajamaan YK:n tasolla aloitetta, jolla pyritään reagoimaan johdonmukaisesti ja kattavasti niihin merkittäviin haasteisiin, joita naisten oikeuksia, ympäristöä, maaoikeuksia ja alkuperäiskansojen oikeuksia puolustavilla ihmisoikeusaktivisteilla, korruptiota ja rankaisemattomuutta torjuvilla ja uskonnonvapautta puolustavilla aktivisteilla ja toimittajilla sekä muilla tiedotusvälineisiin, myös verkkomedioihin ja sosiaaliseen mediaan turvautuvilla ihmisoikeusaktivisteilla on eri puolilla maailmaa; kehottaa tuomitsemaan tällaisten aktivistien surmaamiset järjestelmällisesti;

15.  on erittäin huolissaan siitä, että humanitaarisen avun toimittajia ja lääkintätiloja vastaan tehdyt iskut ovat yleistyneet; muistuttaa, että kansainvälinen humanitaarinen oikeus kieltää kaikki tällaiset iskut, ja kehottaa konfliktien osapuolia noudattamaan kyseistä oikeutta; pitää tärkeänä avustustyöntekijöiden turvallisuuden parantamista, jotta hyökkäyksiin reagointia voidaan tehostaa;

Kuolemanrangaistus

16.  muistuttaa, että EU:n kantana on nollatoleranssi kuolemanrangaistuksen suhteen, ja toteaa vastustaneensa jo kauan kuolemanrangaistusta, kidutusta sekä julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua rangaistuksena kaikissa tapauksissa ja kaikissa olosuhteissa; korostaa, että EU:n on kannatettava kuolemantuomioiden täytäntöön panematta jättämistä, ja korostaa jälleen kerran, että kuolemanrangaistuksen poistaminen edistää ihmisarvoa; toteaa jälleen kerran, että kuolemanrangaistusten langettaminen huumeisiin liittyvistä rikoksista olisi suljettava ehdottomasti pois, kun tuetaan kolmansien maiden huumeasioissa noudattamaa lainvalvontapolitiikkaa esimerkiksi antamalla taloudellista tai teknistä tukea tai auttamalla kapasiteetin kehittämisessä; kannattaa ihmisoikeuksia ja huumausainepolitiikkaa käsittelevän erityisraportoijan nimittämistä;

17.  antaa tunnustusta tähän mennessä saavutetulle merkittävälle edistykselle, jonka myötä jotkut maat ovat jättäneet kuolemanrangaistukset täytäntöön panematta ja toiset ovat toteuttaneet lainsäädäntötoimia kuolemanrangaistuksen poistamiseksi; pitää kuitenkin valitettavana, että jotkin maat ovat viime vuosina alkaneet jälleen teloittaa tuomittuja; kehottaa maita, jotka ovat poistaneet kuolemanrangaistuksen tai olleet jo pitkään käyttämättä sitä, noudattamaan tekemiään sitoumuksia ja pidättymään kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon uudelleen aloittamisesta;

Uskonnonvapaus

18.  muistuttaa, että ajatuksen-, omantunnon-, uskonnon- ja vakaumuksenvapaus ovat ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklassa vahvistettuja ihmisen perusoikeuksia; muistuttaa lisäksi, että nämä perusoikeudet ovat sidoksissa muihin ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin ja kattavat oikeuden uskoa tai olla uskomatta ja vapauden omaksua teistinen, ei-teistinen tai ateistinen vakaumus sekä oikeuden oman valinnan mukaisen vakaumuksen omaksumiseen, vaihtamiseen, siitä luopumiseen tai siihen palaamiseen; pitää huolestuttavana, että eräät valtiot eivät edelleenkään noudata YK:n normeja ja käyttävät sortotoimia, joita voivat olla fyysinen rankaiseminen, vankilatuomio, kohtuuttomat sakot ja jopa kuolemanrangaistus, ja loukkaavat näin uskonnon- ja vakaumuksenvapautta; pitää huolestuttavana uskonnon tai vakaumuksen vuoksi vähemmistöihin kohdistuvan vainon lisääntymistä sekä vähemmistöjen kokoontumispaikkojen laitonta turmelemista; kannattaa uskonnon- ja vakaumuksenvapautta käsittelevän YK:n erityisraportoijan raporttia uskonnon nimissä harjoitettavasta väkivallasta; kehottaa unionia panemaan täytäntöön raportin suositukset uskontojen välistä vuoropuhelua koskevista aloitteista;

19.  pitää myönteisenä, että unioni on sitoutunut edistämään kansainvälisillä foorumeilla uskonnon- ja vakaumuksenvapautta muun muassa antamalla tukensa YK:n uskonnon- tai vakaumuksenvapauden erityisraportoijan mandaatille; antaa täyden tukensa unionin käytännölle esittää YK:n ihmisoikeusneuvostossa ja yleiskokouksessa aihekohtaisia päätöslauselmia tästä asiasta; vaatii konkreettista toimintaa uskonnollisten vähemmistöjen, uskonnottomien ja uskonnosta luopuneiden ihmisten ja ateistien suojelemiseksi, sillä näihin ryhmiin sovelletaan jumalanpilkkalakeja; katsoo, että toimia olisi toteutettava sekä kansainvälisillä että alueellisilla foorumeilla ja että olisi käytävä avointa ja säännöllistä vuoropuhelua uskonnollisten yhdistysten ja yhteisöjen kanssa, kuten SEUT-sopimuksen 17 artiklassa määrätään;

Sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet

20.  antaa tunnustusta YK:n ihmisoikeusneuvoston pyrkimyksille saada kaikille ihmisoikeuksille yhtäläinen asema ja painoarvo taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin liittyvien YK:n erityistoimenpiteiden toimeksiantojen haltijoiden avulla; korostaa tässä yhteydessä, kuinka tärkeää on ratifioida taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja, joka koskee valitus- ja tutkintamekanismien perustamista;

21.  on erittäin huolissaan äärimmäisen köyhyyden lisääntymisestä, koska se vaarantaa kaikkien ihmisoikeuksien täyden toteuttamisen; pitää tässä suhteessa myönteisenä YK:n ihmisoikeusneuvoston erityisraportoijan kertomusta äärimmäisestä köyhyydestä ja ihmisoikeuksista (A/HRC/29/31) ja tukee hänen ehdotuksiaan äärimmäisen köyhyyden poistamiseksi; pitää tärkeänä puuttua kasvavaan eriarvoisuuteen, jotta voidaan torjua köyhyyttä yleisesti ja edistää sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia erityisesti helpottamalla ravinnon, veden, koulutuksen, terveydenhuollon ja asuntojen saatavuutta;

22.  katsoo, että korruptio, veropetokset, julkisten hyödykkeiden huono hoito ja vastuuvelvollisuuden puuttuminen uhkaavat ihmisoikeuksien tasa-arvoista toteutumista ja heikentävät demokraattisia prosesseja, oikeusvaltioperiaatetta, oikeudenmukaista lainkäyttöä ja julkisia palveluja, kuten koulutusta ja perusterveydenhuoltoa; katsoo, että keskeisellä sijalla korruption torjunnassa on ihmisoikeuksien kunnioittaminen, mikä koskee erityisesti oikeutta tietoon, sananvapauteen, kokoontumisvapauteen, riippumattomaan oikeuslaitokseen ja demokraattiseen osallistumiseen yhteiskunnallisiin asioihin;

23.  korostaa, että kolmansien maiden vähemmistöyhteisöillä on erityistarpeita ja että näiden ryhmien tasa-arvoisuutta olisi edistettävä kaikilla taloudellisen, sosiaalisen, poliittisen ja kulttuurielämän aloilla;

24.  kehottaa YK:n jäseniä sekä unionin jäsenvaltioita pyytämään, että kaikki erityismenettelyjen toimeksiannon haltijat kiinnittävät erityistä huomiota alkuperäiskansojen naisia, nuoria ja vammaisia henkilöitä koskeviin kysymyksiin, ja raportoimaan näistä kysymyksistä ihmisoikeusneuvostolle; kehottaa ulkosuhdehallintoa, komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan alkuperäiskansojen osallistumista ihmisoikeusneuvoston istuntoihin; kehottaa ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita tukemaan aktiivisesti alkuperäiskansoja koskevan järjestelmänlaajuisen toimintasuunnitelman kehittämistä ja erityisesti alkuperäiskansojen säännöllisten kuulemisten järjestämistä;

Yritystoiminta ja ihmisoikeudet

25.  tukee yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen tehokasta ja kattavaa täytäntöönpanoa; kehottaa kaikkia YK:n jäseniä sekä unionin jäsenvaltioita kehittämään ja panemaan täytäntöön kansallisia toimintasuunnitelmia; toteaa, että kauppa ja ihmisoikeudet eivät välttämättä ole ristiriidassa keskenään ja että elinkeinoelämällä on tärkeä rooli ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisessä; pitää tärkeänä, että eurooppalaiset ja monikansalliset yritykset näyttävät esimerkkiä yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten normien edistämisessä;

26.  kehottaa YK:ta ja unionia käsittelemään maan anastukseen ja maaoikeuksien puolustajiin liittyvää kysymystä, sillä heihin kohdistetaan kostotoimia, kuten uhkailua, ahdistelua, mielivaltaisia pidätyksiä, pahoinpitelyjä ja murhia;

27.  pitää myönteisenä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun aloitetta vastuuta ja muutoksenhakua koskevan hankkeen laajentamisesta siten, että voidaan edistää oikeudenmukaista ja entistä tehokkaampaa kansallisen lainsäädännön muutoksenhakujärjestelmää erityisesti tapauksissa, joissa vakavia ihmisoikeusloukkauksia on tapahtunut liiketoiminnan yhteydessä; kehottaa kaikkia hallituksia täyttämään velvollisuutensa ja takaamaan ihmisoikeuksien kunnioittamisen sekä mahdollisuuden oikeussuojakeinoihin uhreille, joilla on sekä käytännöllisiä että oikeudellisia vaikeuksia käyttää oikeussuojakeinoja kansallisesti ja kansainvälisesti silloin, kun on kyse yritystoiminnan yhteydessä tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista;

28.  toteaa, että ihmisoikeusneuvoston 26. kesäkuuta 2014 antamalla päätöslauselmalla perustettiin hallitusten välinen työryhmä (IGWG), joka käsittelee monikansallisia yhtiötä ja muita yrityksiä oikeudellisesti sitovan kansainvälisen ihmisoikeusasiakirjan valmistelua, ja että työryhmän ensimmäinen kokous oli heinäkuussa 2015; kehottaa EU:ta tukemaan pyrkimyksiä yhtenäistää toimintalinjauksensa ylikansallisia yrityksiä koskevien OECD:n suuntaviivojen kanssa ja kannustaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita osallistumaan rakentavassa hengessä YK-järjestelmän sisällä käytävään keskusteluun yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevasta oikeudellisesti sitovasta asiakirjasta;

Muuttoliike ja pakolaiset

29.  on huolissaan vakavimmasta humanitaarisesta kriisistä toisen maailmansodan jälkeen ja toteaa sen olevan seurausta siitä, että yhä useammat joutuvat jättämään kotinsa vainon, aseellisten selkkausten, yleisen väkivallan ja ilmastonmuutoksen vuoksi ja etsivät suojaa ja parempaa elämää vaarantaen henkensä vaarallisilla matkareiteillä; kehottaa tehokkaaseen ja koordinoituun kansainväliseen toimintaan, jotta voidaan puuttua muuttoliikkeen perimmäisiin syihin; vaatii myös YK:n tasolla lisätoimia nykyisten ja tulevien muuttoliikehaasteiden ratkaisemiseksi siten, että varmistetaan riittävä rahoitus YK:n pakolaisvaltuutetun toimistolle, Maailman ruokaohjelmalle ja muille YK:n elimille, jotka osallistuvat peruspalvelujen tarjoamiseen pakolaisille konfliktialueilla ja niiden ulkopuolella; korostaa muuttajien ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan työn ja hänen antamiensa suositusten merkitystä;

30.  kehottaa kaikkia maita suhtautumaan muuttoliikkeeseen ihmisoikeuslähtöisellä tavalla siten, että siirtolaisten ja pakolaisten oikeudet asetetaan keskeiselle sijalle muuttoliikepolitiikassa ja maahanmuuton hallinnassa, ja kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota marginalisoituneisiin ja haavoittuviin siirtolais- ja pakolaisryhmiin, kuten naisiin ja lapsiin; kehottaa kaikkia maita käsittelemään naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja korostaa sukupuolinäkökohtien huomioonottamista muuttoliikepolitiikassa, jotta naisten ja tyttöjen erityistarpeet voitaisiin ottaa huomioon;

31.  muistuttaa, että kaikkien valtioiden velvollisuutena on kunnioittaa ja suojella kaikkien niiden oikeudenkäyttövallan piiriin kuuluvien ihmisoikeuksia kansalaisuudesta, alkuperästä tai maahanmuuttaja-asemasta riippumatta; muistuttaa, että kattava muuttoliikestrategia liittyy läheisesti kehityspolitiikkaan ja humanitaarisen avun politiikkaan, mukaan lukien humanitaaristen käytävien perustaminen ja humanitaaristen viisumien järjestäminen; toistaa, että kaikenlaisen yhteistyön muuttoliikeasioissa ja kaikkien kolmansien maiden kanssa tehtyjen takaisinottosopimusten on oltava kansainvälisen oikeuden mukaisia; muistuttaa, että maahan tulleiden palauttamisessa on aina noudatettava täysin heidän oikeuksiaan ja että palautusten on perustuttava oikean tiedon nojalla tehtyihin päätöksiin ja niitä saa toteuttaa silloin kun näiden ihmisten oikeudet turvataan heidän omassa maassaan; kehottaa hallituksia lopettamaan siirtolaisten mielivaltaiset pidätykset ja säilöönotot; on huolissaan muuttajien ja pakolaisten syrjinnästä ja heidän oikeuksiensa loukkauksista; kehottaa tässä yhteydessä YK:n jäseniä ja unionin jäsenvaltioita kunnioittamaan turvapaikan hakemista ja saamista koskevaa oikeutta;

Ilmastonmuutos ja ihmisoikeudet

32.  pitää myönteisenä ilmastonmuutosta koskevasta Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksesta tehtyä Pariisin sopimusta, joka kattaa ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja sen hillitsemisen, tekniikan kehittämisen ja siirron sekä valmiuksien kehittämisen; kehottaa kaikkia allekirjoittajavaltioita noudattamaan sitoumuksiaan; pitää valitettavana, että ilmastonmuutosta koskevassa puitesopimuksessa ei viitata ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen, ja toteaa, että kaikkien kyseistä sopimusta koskevien toimintaperiaatteiden ja toimien olisi perustuttava ihmisoikeuksiin;

33.  muistuttaa, että ilmastonmuutoksen kielteinen vaikutus on välitön ja mahdollisesti peruuttamaton maailmanlaajuinen uhka ihmisoikeuksien täydelle toteutumiselle ja sillä on huomattava vaikutus haavoittuviin ryhmiin, joiden oikeudet ovat jo nyt uhattuina; panee huolestuneena merkille, että ilmastonmuutokseen liittyvät ilmiöt, kuten merenpinnan nousu ja kuivuutta ja tulvia aiheuttavat äärimmäiset säämuutokset, johtavat todennäköisesti yhä useampiin kuolonuhreihin, väestön siirtymiin sekä elintarvike- ja vesipulaan;

34.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä käsittelemään ”ilmastopakolaisen” käsitteeseen liittyviä oikeudellisia puutteita ja myös sen mahdollista kansainvälistä määritelmää;

Naisten oikeudet

35.  pitää myönteisenä YK:n turvallisuusneuvoston äskettäin naisista, rauhasta ja turvallisuudesta antamaa päätöslauselmaa 2242, jossa naiset asetetaan etusijalle kaikissa toimissa, joilla käsitellään globaaleja haasteita, kuten yleistyviä väkivaltaisia ääriliikkeitä, ilmastonmuutosta, muuttoliikettä, kestävää kehitystä, rauhaa ja turvallisuutta; on ilahtunut naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 täytäntöönpanosta YK:n kansainvälisessä tutkimuksessa tehdyistä havainnoista, joissa korostetaan naisten johtajuuden ja osallistumisen tärkeyttä konfliktien ratkaisemisessa ja rauhanrakentamisessa ja todetaan, että heidän osallistumisensa on parantanut humanitaarista apua, vahvistanut rauhanturvaajien työtä, edistänyt rauhanneuvottelujen saattamista päätökseen ja auttanut torjumaan väkivaltaisia ääriliikkeitä; kehottaa YK:ta ja kaikkia sen jäsenvaltiota toteuttamaan konkreettisia toimia, joilla taataan naisten itsemääräämisoikeus sekä heidän mielekäs osallistumisensa konfliktien estämiseen ja ratkaisuun samoin kuin rauhanneuvotteluihin ja rauhanrakentamiseen lisäämällä heidän edustustaan kaikilla päätöksenteon tasoilla kansalliset, alueelliset ja kansainväliset elimet ja mekanismit mukaan lukien;

36.  on tyrmistynyt siitä, että erilaisten väkivaltaisten ääriliikkeiden, kuten Da´eshin Syyriassa ja Irakissa ja Boko Haramin Länsi-Afrikassa, esiinnousun myötä naisiin kohdistuva väkivalta on saanut uuden ulottuvuuden, ja seksuaalisesta väkivallasta on tullut olennainen osa näiden ääriliikkeiden tavoitteita ja ideologiaa ja tulonlähde, mikä on aiheuttanut merkittävän uuden haasteen kansainväliselle yhteisölle; kehottaa kaikkia hallituksia ja YK:n toimielimiä tehostamaan sitoutumistaan näiden hirvittävien rikosten torjuntaan ja naisten ihmisarvon palauttamiseen niin, että he saavat oikeutta, hyvitystä ja riittäviä tukitoimenpiteitä;

37.  katsoo, että yksi tapa torjua ääriliikkeitä on taata naisten itsenäisyys käsittelemällä naisten ja miesten eriarvoisuutta, joka tekee naisista haavoittuvia selkkausten yhteydessä; korostaa, että on tarpeen huolehtia tyttöjen koulutuksen jatkuvuudesta pakolaisleireillä, konfliktialueilla, joita koettelevat myös äärimmäinen köyhyys ja äärimmäiset ympäristöolot, kuten kuivuus ja tulvat;

38.  pitää tärkeänä, ettei vesitetä Pekingin toimintaohjelman saavutuksia, jotka koskevat koulutuksen ja terveydenhuollon saantia perusihmisoikeutena; korostaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvien oikeuksien yleismaailmallinen kunnioittaminen ja tähän liittyvien palvelujen saatavuus auttavat vähentämään lapsi- ja äitiyskuolleisuutta; huomauttaa, että perhesuunnittelu, äitiysterveydenhuolto ja ehkäisyvälineiden helppo saatavuus sekä kaikkien seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien palvelujen saatavuus ovat tärkeitä tekijöitä, joiden avulla voidaan pelastaa naisten henkiä ja auttaa heitä rakentamaan elämänsä uudelleen, jos he ovat joutuneet raiskauksen uhreiksi; korostaa tarvetta sijoittaa nämä toimintapolitiikat kolmansien maiden kanssa tehtävän kehitysyhteistyön ytimeen;

39.  painottaa naisten johtajuutta ja osallistumista vahvistavien toimenpiteiden tärkeyttä kaikilla päätöksentekotasoilla; kehottaa valtioita huolehtimaan naisten tasavertaisesta edustuksesta julkisissa elimissä ja yhteiskuntaelämässä ja kiinnittämään erityistä huomiota vähemmistöryhmien naisten osallistumien edistämiseen;

40.  kehottaa komissiota, ulkosuhdehallintoa ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa edistämään edelleen naisten ja tyttöjen poliittisia ja taloudellisia vaikutusmahdollisuuksia sisällyttämällä sukupuolten tasa-arvon kaikkiin ulkoisiin politiikkoihin ja ohjelmiin muun muassa käymällä rakentavaa vuoropuhelua kolmansien maiden kanssa, lisäämällä yleistä tietoisuutta sukupuolinäkökohdista ja huolehtimalla asian vaatimista riittävistä resursseista;

Lasten oikeudet

41.  kannattaa EU:n toimia, joilla edistetään lasten oikeuksia ja huolehditaan erityisesti lasten oikeudesta juomaveteen, jätevesihuoltoon, terveydenhuoltoon ja koulutukseen, varmistetaan aseistettuihin joukkoihin värvättyjen lasten kuntouttaminen ja uudelleensopeuttaminen, lopetetaan lapsityövoiman käyttö, lasten kidutus, lasten syyttäminen noituudesta, lapsikauppa, lapsiavioliitot ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja autetaan aseellisten konfliktien jalkoihin joutuneita lapsia sekä varmistetaan heidän pääsynsä koulutukseen konfliktialueilla ja pakolaisleireillä;

42.  muistuttaa, että vuonna 1989 hyväksytyssä lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa, joka on laajimmin ratifioitu kansainvälinen ihmisoikeussopimus, määrätään useista lapsen oikeuksista, kuten oikeudesta elämään, koulutukseen ja leikkiin sekä oikeudesta perhe-elämään, oikeudesta suojeluun väkivallalta ja syrjinnältä sekä oikeudesta tulla kuulluksi; kehottaa kaikkia tämän yleissopimuksen allekirjoittajia noudattamaan velvoitteitaan;

43.  pitää myönteisenä suunniteltua YK:n kansainvälistä tutkimusta, jolla selvitetään seurannan ja evaluoinnin avulla, miten nykyisiä kansainvälisiä lakeja ja normeja pannaan täytäntöön käytännössä, ja arvioidaan valtioiden konkreettisia mahdollisuuksia parantaa toimintaansa ja reagointiaan; kehottaa kaikkia valtioita tukemaan tutkimusta ja osallistumaan siihen aktiivisesti;

44.  panee huolestuneena merkille, että henkilöitä tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin eri puolilla maailmaa vuonna 2015 alle 18-vuotiaana tehdyistä rikoksista, vaikka YK:n yleissopimuksessa lapsen oikeuksista kielletään kuolemanrangaistuksen langettaminen nuorille;

Hlbti-ihmisten oikeudet

45.  on huolissaan edelleen esiintyvistä syrjivistä laeista ja käytännöistä sekä väkivallanteoista, jotka eri maissa kohdistuvat henkilöihin heidän seksuaalisen suuntautumisensa ja sukupuoli-identiteettinsä vuoksi; kehottaa seuraamaan tarkasti hlbti-ihmisten tilannetta maissa, joissa on äskettäin hyväksytty hlbti-ihmisiä vastaan suunnattuja lakeja; on erittäin huolissaan niin kutsutuista propagandan vastaisista laeista, jotka rajoittavat sananvapautta ja kokoontumisvapautta ja joita on myös joissakin manner-Euroopan maissa;

46.  antaa jälleen tukensa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun jatkuvalle työlle hlbti-ihmisten kaikkien ihmisoikeuksien toteutumisen edistämiseksi ja suojelemiseksi erityisesti julkilausumien, raporttien ja Free & Equal -kampanjan avulla; kannustaa ihmisoikeusvaltuutettua jatkamaan syrjivien lakien ja käytäntöjen vastaista toimintaa; pitää huolestuttavana hlbti-ihmisten oikeuksien puolustajien perusvapauksien rajoittamista ja kehottaa unionia lisäämään tukeaan näille; katsoo, että hlbti-ihmisten perusoikeudet voidaan turvata paremmin, jos heillä on mahdollisuus kuulua oikeudellisiin instituutioihin;

Ihmisoikeuksien valtavirtaistaminen ja unionin johdonmukaisuus

47.  kehottaa EU:ta edistämään ihmisoikeuksien, myös kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien sekä taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien, yleismaailmallisuutta ja jakamattomuutta Lissabonin sopimuksen 21 artiklan ja unionin ulkoisesta toiminnasta annettujen yleisten määräysten mukaisesti;

48.  kehottaa jälleen unionia ottamaan käyttöön oikeuksiin perustuvan lähestymistavan ja sisällyttämään ihmisoikeuksien kunnioittamisen kauppaan, investointipolitiikkaan, julkisiin palveluihin, kehitysyhteistyöhön sekä yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaansa; korostaa myös, että unionin ihmisoikeuspolitiikan avulla olisi taattava, että unionin sisäinen ja ulkoinen politiikka ovat keskenään johdonmukaisia ja vastaavat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen velvoitteita;

49.  muistuttaa, että EU:n on tärkeää osallistua aktiivisesti ja johdonmukaisesti YK:n ihmisoikeusmekanismeihin ja erityisesti kolmannen komitean, YK:n yleiskokouksen ja YK:n ihmisoikeusneuvoston toimintaan; antaa tunnustusta ulkosuhdehallinnon, EU:n New Yorkin- ja Geneven-edustustojen ja jäsenvaltioiden toimille EU:n yhtenäisyyden lisäämiseksi ihmisoikeusasioissa YK:n tasolla siten, että järjestetään ajoissa olennaisia kuulemisia ja esiinnytään yhtenä rintamana; kannustaa EU:ta tehostamaan toimiaan äänensä saamiseksi kuuluville ja käyttämään enemmän alueiden rajat ylittäviä aloitteita sekä tukemaan ja edistämään päätöslauselmia; kehottaa jälleen parantamaan EU:n toiminnan näkyvyyttä kaikilla monenvälisillä foorumeilla;

50.  pyytää ihmisoikeuksista vastaavaa EU:n erityisedustajaa jatkamaan toimintaansa unionin ihmisoikeuspolitiikan tehokkuuden, johdonmukaisuuden ja näkyvyyden lisäämiseksi YK:n ihmisoikeusneuvoston yhteydessä ja kehittämään edelleen läheistä yhteistyötä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston kanssa ja erityistoimenpiteiden yhteydessä;

51.  korostaa painokkaasti, että on pyrittävä parantamaan EU:n kantojen laatimista ja koordinointia ihmisoikeusneuvoston istuntoja varten sekä pyrittäessä käsittelemään kysymystä unionin ulkoisen ja sisäisen ihmisoikeuspolitiikan johdonmukaisuudesta;

52.  muistuttaa, että on tärkeää pitää kiinni vakiintuneesta käytännöstä lähettää parlamentin valtuuskuntia YK:n ihmisoikeusneuvostoon ja yleiskokoukseen;

53.  peräänkuuluttaa EU:n jäsenvaltioiden entistä periaatteellisempaa ja valikoimattomampaa panosta ihmisoikeusneuvostossa;

Miehittämättömät ilma-alukset ja robottiaseet

54.  kehottaa jälleen neuvostoa laatimaan aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käyttöä koskevan EU:n yhteisen kannan ja painottamaan kannassa erityisen voimakkaasti ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunnioittamisen merkitystä sekä käsittelemään sellaisia kysymyksiä kuin oikeudellinen kehys, suhteellisuus, vastuuvelvollisuus, siviilien suojelu ja avoimuus; kehottaa jälleen kerran unionia kieltämään sellaisten täysin itsenäisesti toimivien aseiden tuotannon, kehittämisen ja käytön, jotka mahdollistavat iskut ilman ihmisen toimintaa; vaatii ottamaan ihmisoikeudet osaksi kaikkea kolmansien maiden kanssa terrorismin torjunnasta käytävää vuoropuhelua;

Terrorismin torjunta

55.  panee tyytyväisenä merkille ulkosuhdehallinnon ja komission laatimat terrorismin torjunnan toimintaohjeet, joiden avulla halutaan varmistaa ihmisoikeuksien kunnioittaminen kolmansissa maissa toteutettavien terrorismin torjunnan tukihankkeiden valmistelussa ja täytäntöönpanossa; muistuttaa tässä yhteydessä, että terrorismin torjunnassa ja digitaalisen valvontateknologian käytössä on aina kunnioitettava perusoikeuksia ja -vapauksia; korostaa tarvetta laatia tehokkaita viestintästrategioita terroristien ja ääriliikkeiden propagandan ja rekrytointikeinojen torjumiseksi erityisesti verkkoympäristössä;

Demokratiakehitys

56.  suosittaa, että unioni tehostaa toimiaan voidakseen kehittää kattavampia keinoja tukea demokratisoitumisprosesseja, joissa vapaat ja rehelliset vaalit ovat vain yksi ulottuvuus, jotta voidaan auttaa lujittamaan demokraattisia instituutioita; katsoo, että laajentumis- ja naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien siirtymään liittyvien parhaiden käytäntöjen jakamista olisi käytettävä tukemaan ja lujittamaan maailman muita demokratisoitumisprosesseja;

Kehitys ja ihmisoikeudet

57.  korostaa, miten tärkeä on Agenda 2030 -asiakirjaan kuuluva kestävän kehityksen tavoite 16, joka koskee rauhaa ja oikeudenmukaisuutta, ja katsoo, että se olisi asetettava painopisteeksi kaikissa ulkoisissa ja sisäisissä toimissa, erityisesti kun on kyse kehitysyhteistyön rahoituksesta;

Urheilu ja ihmisoikeudet

58.  pitää erittäin huolestuttavana, että suuria urheilutapahtumia järjestetään autoritaarisissa valtioissa, joissa rikotaan ihmisoikeuksia; kehottaa YK:ta ja unionin jäsenvaltioita pitämään tätä kysymystä esillä ja tarkastelemaan sitä yhdessä kansallisten urheiluliittojen, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa niiden tällaisiin tapahtumiin, esimerkiksi Venäjällä vuonna 2018 ja Qatarissa vuonna 2022 pidettäviin jalkapallon MM-kisoihin sekä Beijingissä vuonna 2022 pidettäviin olympialaisiin, osallistumista koskevia käytännön järjestelyjä;

Kansainvälinen rikostuomioistuin

59.  toteaa jälleen tukevansa täysin Kansainvälisen rikostuomioistuimen roolia pyrittäessä lopettamaan kaikkein vakavimpiin kansainvälistä yhteisöä huolestuttaviin rikoksiin syyllistyneiden rankaisemattomuus sekä saamaan oikeutta sotarikosten, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja kansanmurhan uhreille; seuraa tarkasti kaikkia pyrkimyksiä heikentää sen legitiimiyttä tai riippumattomuutta; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä tuomioistuimen kanssa ja antamaan sille voimakasta diplomaattista, poliittista ja taloudellista tukea muun muassa YK:ssa; edellyttää, että EU sekä sen jäsenvaltiot ja erityisedustajat edistävät aktiivisesti Kansainvälistä rikostuomioistuinta ja sen päätösten täytäntöönpanoa sekä Rooman perussäännön vastaisten rikosten rankaisemattomuuden torjuntaa; kehottaa niitä myös tehostamaan ja laajentamaan suhteitaan turvallisuusneuvostoon ja edistämään Rooman perussäännön ja Kampalan tarkistusten yleismaailmallista ratifiointia;

Yleismaailmallisen määräaikaistarkastelun piiriin kuuluvat maat

Georgia

60.  pitää myönteisenä Georgian jäsenyyttä YK:n ihmisoikeusneuvossa sekä Georgiasta äskettäin suoritettua yleistä määräaikaistarkastelua; panee merkille lainsäädäntöuudistukset, joiden avulla on saatu aikaan kehitystä ja parannuksia oikeuden täytäntöönpanon ja lainvalvonnan alalla, syyttäjänvirastossa, huonon kohtelun torjunnassa, lasten oikeuksissa, yksityisyyden ja henkilötietojen suojassa sekä maan sisäisesti siirtymään joutuneiden henkilöiden kohdalla;

61.  huomauttaa kuitenkin, että tarvitaan vielä lisätoimia, jotka koskevat oikeuslaitoksen täydellistä riippumattomuutta, huonoa kohtelua, erityisesti tutkintavankeuden ja uhrien kuntoutuksen osalta, lainvalvontaviranomaisten vastuuta väärinkäytöksistä, tutkintaa valtion virkamiesten aiemmista väärinkäytöksistä sekä vähemmistöjen ja naisten oikeuksia; korostaa hallitukselle kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön nojalla kuuluvaa velvoitetta suojella kaikkia lapsia väkivallalta ja kehottaa hallitusta ja parlamenttia tutkimaan kaikkia lapsiin liittyvää hyväntekeväisyyttä tekeviä järjestöjä; edellyttää uhrien kuntouttamisen järjestämistä; on edelleen huolissaan sananvapaudesta ja tiedotusvälineiden vapaudesta sekä siitä, etteivät tarkkailijat ole päässeet miehitetyille Abhasian ja Tskhinvalin/Etelä-Ossetian alueille, joilla ihmisoikeusloukkaukset ovat edelleen yleisiä; kehottaa Georgian hallitusta toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä UPR-prosessissa esitettyjen suositusten seurannan varmistamiseksi;

Libanon

62.  kiittää Libanonia avointen rajojen ja vastaanoton politiikasta, jota se on soveltanut jo vuosien ajan Palestiinasta, Irakista ja Syyriasta tuleviin pakolaisiin; painottaa, että pakolaisten määrä maassa on korkein henkeä kohti koko maailmassa, koska joka neljäs asukas on pakolainen; kehottaa unionia osoittamaan lisää resursseja ja tekemään tiivistä yhteistyötä Libanonin viranomaisten kanssa voidakseen auttaa maata suojelemaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuksia; on tässä yhteydessä huolissaan tiedoista, joiden mukaan lapsi- ja/tai pakkoavioliittojen määrä on huomattava syyrialaisten pakolaisten keskuudessa; kehottaa Libanonin hallitusta harkitsemaan maahantuloa, maassa oleskelua ja maasta poistumista koskevan lain uudistamista;

63.  tukee naisten syrjinnän poistamista käsittelevän YK:n komitean (CEDAW) suosituksia, joissa kehotetaan parantamaan maahan tulevien naispuolisten kotitaloustyöntekijöiden tietämystä ihmisoikeuksista, kuten edellytetään CEDAW-yleissopimuksessa, jonka osapuoli Libanon on; korostaa erityisesti tarvetta lopettaa ”Kafala-järjestelmä” ja varmistaa kotitaloustyötä tekevien maahanmuuttajanaisten oikeussuojan toteutuminen esimerkiksi takaamalla heidän turvallisuutensa ja oleskelunsa heidän asemaansa koskevien oikeudellisen ja hallinnollisten menettelyjen aikana;

Mauritania

64.  korostaa, että vaikka Mauritanian hallitus onkin saanut aikaan edistystä lainsäädäntötoimissa, joilla torjutaan orjuuden ja orjuutta muistuttavien käytäntöjen kaikkia muotoja, tehokkaan täytäntöönpanon puute mahdollistaa edelleen ilmiön olemassaolon; kehottaa viranomaisia panemaan täytäntöön orjuuden vastaisen lainsäädännön ja aloittamaan orjuuden kaikki muodot käsittävien eriteltyjen tietojen maanlaajuisen, järjestelmällisen ja säännöllisen keräämisen sekä toteuttamaan perinpohjaisen ja todisteisiin perustuvan tutkimuksen orjuuden historiasta ja luonteesta sen kitkemiseksi;

65.  kehottaa Mauritanian viranomaisia sallimaan sanan- ja kokoontumisvapauden kansainvälisten yleissopimusten ja oman lainsäädäntönsä mukaisesti; kehottaa myös vapauttamaan Biram Dah Abeidin, Bilal Ramdanen ja Djiby Sow´n, jotta he voivat jatkaa orjuudenvastaista väkivallatonta kampanjaansa ilman ahdistelua ja pelkoa;

Myanmar

66.  pitää myönteisenä kilpailuhenkisten vaalien järjestämistä 8. marraskuuta 2015, mikä on tärkeä virstanpylväs maan siirtymisessä demokratiaan; panee tyytyväisenä merkille, että Myanmarin äänestäjät ovat ilmaisseet tukevansa maan demokratiakehityksen jatkamista; on kuitenkin huolissaan vaalien perustuslaillisista puitteista, sillä niiden mukaan 25 prosenttia parlamentin edustajanpaikoista on varattu armeijalle; panee merkille ihmisoikeuksien suhteen tähän mennessä saavutetun edistymisen mutta toteaa, että edelleen on olemassa useita suurta huolta aiheuttavia kysymyksiä, kuten vähemmistöjen oikeudet, sananvapaus, yhdistymisvapaus ja oikeus rauhanomaiseen kokoontumiseen;

67.  tuomitsee rohingya-väestön vakavan ja yleisen syrjinnän, jota pahentavat kyseisen yhteisön oikeudellisen aseman puuttuminen sekä muihin kuin buddhalaisiin kohdistuvan vihapuheen lisääntyminen; kehottaa tekemään täyden, avoimen ja riippumattoman tutkinnan kaikista rohingya-väestöön kohdistuvia ihmisoikeusloukkauksia koskevista tiedoista ja katsoo, että parlamentin vuonna 2015 hyväksymiin neljään lakiin, joilla pyritään suojelemaan rotua ja uskontoa, sisältyy sukupuolen perusteella tapahtuvaan syrjintään koskevia seikkoja; toistaa pyyntönsä sallia YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston avaaminen maassa ja on huolissaan siitä, että tätä ei ole toistaiseksi sallittu; korostaa, että on tehtävä täysimääräinen kestävyyteen liittyvien vaikutusten arviointi ennen kuin neuvottelut EU:n ja Myanmarin välisesti investointisopimuksesta saatetaan päätökseen;

Nepal

68.  pitää myönteisenä 20. syyskuuta 2015 voimaan tullutta Nepalin uutta perustuslakia, jonka on tarkoitus luoda perusta maan tulevalle poliittiselle vakaudelle ja talouskehitykselle; toivoo, että lähitulevaisuudessa ratkaistaan loputkin huolenaiheet, jotka koskevat vähemmistöjen, kuten kastittomien, poliittista edustusta ja kansalaisuuslakeja;

69.  pitää valitettavana, että sisällissodan aikana ihmisoikeusloukkauksiin puolin ja toisin syyllistyneet eivät yleisesti ole vieläkään joutuneet vastuuseen teoistaan, vaikka toukokuussa 2014 säädettiin laki totuudesta, sovinnosta ja katoamisista; kehottaa Nepalin hallitusta liittymään kansainväliseen yleissopimukseen kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta; tuomitsee tiibetiläispakolaisten perusvapauksien rajoittamisen; kehottaa Intiaa lopettamaan Nepalin epävirallisen taloussaarron, joka yhdessä huhtikuussa 2015 sattuneen tuhoisan maanjäristyksen kanssa aiheuttaa humanitaarisen kriisin ja ajaa lähes miljoona nepalilaista köyhyyden umpikujaan;

Oman

70.  antaa Omanille kiitosta hallituksen kansallisen ihmisoikeuskomitean perustamisesta ja kutsusta, joka mahdollisti oikeutta rauhanomaiseen kokoontumiseen käsittelevän YK:n erityisedustajan uraauurtavan vierailun syyskuussa 2014; toivoo, että nämä rakentavat askeleet johtavat Omanin entistä tiiviimpään toimintaan YK:n ihmisoikeusedustajien sekä riippumattomien ihmisoikeusjärjestöjen kanssa;

71.  kehottaa Omania toteuttamaan tarvittavat toimet, jotta voitaisiin lievittää, kuten YK:n erityisedustaja totesi, maan pysyvää pelon ja uhkailun ilmapiiriä; on kuitenkin huolissaan kaikkia poliittisia puolueita koskevasta kiellosta ja kehottaa hallitusta harkitsemaan asiaa uudelleen; kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita tarjoamaan Omanille teknistä ja oikeudellista apua, jotta sitä autettaisiin luomaan turvallinen ja suotuisa ympäristö kansalaisjärjestöille;

Ruanda

72.  on huolissaan Ruandan ihmisoikeustilanteesta sekä sanan- ja yhdistymisvapauden rajoituksista, poliittisten oppositiopuolueiden ja riippumattoman kansalaisyhteiskunnan toiminnan demokraattisen toimintatilan kaventumisesta sekä oikeuslaitoksen riippumattomuuden mahdollistavien olojen puuttumisesta; kehottaa Ruandan hallitusta avaamaan demokraattisen toimintatilan, jossa yhteiskunnan kaikki osat voivat toimia vapaasti;

73.  on huolissaan äskettäisistä perustuslain muutoksesta, joilla sallitaan istuvalle presidentille kolmas toimikausi; kehottaa Ruandan hallitusta noudattamaan demokratiaa, vaaleja ja hallintoa koskevaa Afrikan peruskirjaa;

Etelä-Sudan

74.  on ilahtunut siitä, että sotivat osapuolet allekirjoittivat 28. elokuuta 2015 sisällissodan lopettamiseksi rauhansopimuksen, joka sisältää siirtymäaikana sovellettavan vallanjaon, turvallisuusjärjestelyjä sekä hybridituomioistuimen perustamisen kaikkien konfliktin puhkeamisen jälkeen tehtyjen rikosten käsittelemistä varten; toteaa, että konflikti on vaatinut tuhansia ihmishenkiä ja ajanut satojatuhansia pois kotiseudultaan ja pakolaisiksi;

75.  kehottaa kaikkia osapuolia pidättymään ihmisoikeusloukkauksista ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksista, myös sellaisista, jotka ovat kansainvälisiä rikoksia, kuten laittomat teloitukset, etnisesti kohdennettu väkivalta, konflikteihin liittyvä seksuaalinen väkivalta, esimerkiksi raiskaukset, samoin kuin sukupuoleen perustuva väkivalta, lapsisotilaiden värväys ja käyttö, tahdonvastaiset katoamiset sekä mielivaltaiset pidätykset ja säilöönotot;

76.  pitää myönteisenä YK:n ihmisoikeusneuvoston kesäkuussa 2015 antamaa päätöslauselmaa ja asetettua YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ryhmää, joka tarkkailee Etelä-Sudanin ihmisoikeustilannetta ja raportoi siitä; kehottaa ihmisoikeusneuvostoa tukemaan sellaisen Etelä-Sudania käsittelevän erityisraportoijan nimittämistä, jonka tehtävänä on valvoa loukkauksia ja raportoida niistä julkisesti, auttaa hallitusta YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston antamien suositusten täytäntöönpanossa ja antaa suosituksia todellisen vastuullisuuden aikaansaamiseksi;

Venezuela

77.  ilmaisee huolensa maan vakavasta ihmisoikeustilanteesta, joka on seurausta taloudellisen, poliittisen ja sosiaalisen tilanteen heikentymisestä viime vuosina; toteaa jälleen, että sananvapaus, riippumaton oikeuslaitos ja oikeusvaltioperiaate ovat kaikkien demokraattisten yhteiskuntien keskeisiä osatekijöitä; kehottaa Venezuelan viranomaisia vapauttamaan välittömästi oppositiojohtajat ja kaikki rauhanomaiset mielenosoittajat, jotka on vangittu mielivaltaisesti, koska he ovat käyttäneet oikeuttaan sananvapauteen ja perusoikeuksiaan;

78.  suhtautuu myönteisesti 6. joulukuuta 2015 pidettyjen vaalien tulokseen ja uuden kansalliskokouksen muodostamiseen; tuomitsee kaikki pyrkimykset heikentää Venezuelan kansan tahtoa ilmaisevien vaalitulosten täydellistä toteutumista, kuten joidenkin demokraattisesti valittujen jäsenten erottamisen; muistuttaa, että uuden hallituksen on ratkaistava monenlaisia ihmisoikeuskysymyksiä, joista voidaan mainita rankaisemattomuus, vastuu laittomista teloituksista, mielivaltaiset pidätykset ja säilöönotot, oikeudenmukaiset oikeudenkäynnit sekä oikeuslaitoksen riippumattomuus, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus ja tiedotusvälineiden vapaus; korostaa, että Venezuelan kolmivuotinen jäsenyys YK:n ihmisoikeusneuvostossa käynnistyi 1. tammikuuta 2016, mikä merkitsee erityistä vastuuta ihmisoikeuskysymyksistä;

Syyria

79.  ilmaisee huolestuneisuutensa Syyrian dramaattisesta turvallisuustilanteesta ja humanitaarisesta tilanteesta; korostaa YK:n alaisen Syyrian tutkintalautakunnan tekemän työn merkitystä; tuomitsee iskujen tahallisen kohdistamisen siviileihin, summittaiset ja suhteettomat iskut sekä siviiliväestöön ja suojeltuun kulttuuriperintöön kohdistetut iskut sekä piiritysten ja sulkujen asettamisen rangaistuksena; korostaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota väkivallan uhreiksi joutuneisiin naisiin ja heidän tukemiseensa sekä naisjärjestöihin ja niiden osuuteen humanitaarisen avun toimittamisessa ja konfliktien ratkaisemisessa ja niiden tukemiseen; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita auttamaan sen varmistamisessa, että tutkintakomissiota rahoitetaan riittävästi, jotta se voi hoitaa tehtävänsä, joihin kuuluvat kaikkia vakavia ihmisoikeusloukkauksia koskevien tosiseikkojen ja olosuhteiden selvittäminen sekä mahdollisuuksien mukaan niistä vastuussa olevien identifiointi pyrittäessä varmistamaan, että loukkauksiin sekä mahdollisesti ihmisyyttä vastaan tehtyihin rikoksiin syyllistyneet joutuvat vastuuseen tekemisistään, mukaan luettuna vieminen Kansainväliseen rikostuomioistuimeen;

80.  toteaa, että osallistava ja poliittinen prosessi on ainoa keino löytää kestävä ratkaisu Syyrian kriisiin, jotta päästään aitoon poliittiseen muutokseen, joka vastaa Syyrian kansan oikeutettuja pyrkimyksiä ja joka antaa kansalaisille mahdollisuuden päättää itsenäisesti ja demokraattisesti omasta tulevaisuudestaan; pitää myönteisenä 30. lokakuuta 2015 annettua lopullista julkilausumaa, joka koskee Wienin Syyria-neuvottelujen tuloksia; pitää myönteisenä, että YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi 18. joulukuuta 2015 päätöslauselman nro 2254 (2015);

81.  pitää hälyttävänä, että Syyriassa vainotaan uskonnollisia ja etnisiä vähemmistöjä, jotka pakotetaan kääntymään uskossaan ja muuttamaan palvontansa kohdetta ja joiden kimppuun hyökätään ja joita pahoinpidellään, myydään orjiksi ja käytetään elinkaupan raaka-aineena pelkästään uskonsa vuoksi;

Burundi

82.  on erittäin huolestunut ihmisoikeuksien puolustajiin, toimittajiin ja heidän perheenjäseniinsä kohdistetuista iskuista; tuomitsee jyrkästi poliittisen väkivallan, mielivaltaiset teloitukset sekä muut ihmisoikeusloukkaukset; kehottaa Burundin viranomaisia lopettamaan nämä loukkaukset ja pahoinpitelyt ehdottomasti ja pikaisesti ja järjestämään perusteellisen, puolueettoman ja riippumattoman tutkinnan, jotta syylliset voidaan tuoda oikeuden eteen ja uhrit saavat oikeutta;

83.  on edelleen erittäin huolissaan kriisin humanitaarisista vaikutuksista maan ja koko alueen siviiliväestöön; pyytää unionia pyrkimään edelleen siihen, että hallitus ja oppositio pääsisivät yhteisymmärrykseen ja että voitaisiin palauttaa osallistava ja demokraattinen järjestelmä;

84.  on tyytyväinen siihen, että ihmisoikeusneuvosto kokoontui 17. joulukuuta 2015 erityisistuntoon, jossa käsiteltiin keinoja estää Burundin ihmisoikeustilanteen heikkeneminen entisestään, mutta pitää valitettavana, että istunnon järjestäminen viivästyi; vaatii lähettämään pikaisesti paikalle riippumattomien asiantuntijoiden valtuuskunnan ja kehottaa Burundin viranomaisia tekemään täysimääräisesti yhteistyötä sen kanssa;

Saudi-Arabia

85.  on edelleen erittäin huolissaan maan järjestelmällisistä ihmisoikeusloukkauksista; on erittäin huolissaan Saudi-Arabian tuomioistuinten vuonna 2015 jakamien ja täytäntöön pantujen kuolemantuomioiden hälyttävästä määrästä; pitää valitettavana, että viime viikkoina on pantu täytäntöön joukkoteloituksia; vaatii Saudi-Arabiaa määräämään kuolemantuomioiden täytäntöönpanokiellon;

86.  vaatii Saudi-Arabian viranomaisia vapauttamaan kaikki mielipidevangit, joihin kuuluu myös vuoden 2015 Saharov-palkinnon saaja Raif Badawi; kehottaa unionia seuraamaan tarkasti hänen tapaustaan;

87.  toteaa jälleen, että YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenet olisi valittava valtioista, jotka kunnioittavat ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta ja demokratiaa ja joihin Saudi-Arabia ei nykyisellään lukeudu; vaatii Saudi-Arabian viranomaisia tekemään täysimääräisesti yhteistyötä YK:n ihmisoikeusneuvoston erityistoimenpiteiden ja ihmisoikeusvaltuutetun toimiston kanssa;

Valko-Venäjä

88.  pitää myönteisenä jäljellä olleiden poliittisten vankien vapauttamista elokuussa 2015 ja kehottaa Valko-Venäjän hallitusta puhdistamaan vapautettujen poliittisten vankien maineen ja palauttamaan heille täydet kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet; on erittäin huolissaan siitä, että maassa rajoitetaan edelleen sananvapautta, kokoontumisvapautta ja rauhanomaista kokoontumisvapautta; tuomitsee riippumattomien ja oppositioon kuuluvien toimittajien häirinnän sekä ihmisoikeusaktivistien häirinnän ja säilöönoton; kehottaa Valko-Venäjää liittymään kuolemanrangaistuksen käytön maailmanlaajuiseen täytäntöön panematta jättämiseen ensimmäisenä toimena kohti sen pysyvää poistamista; kehottaa hallitusta tekemään täysipainoista yhteistyötä erityisraportoijan kanssa ja sitoutumaan ihmisoikeuksien suojelemista koskeviin uudistuksiin, mihin sisältyy erityisraportoijan antamien suositusten täytäntöönpano sekä muita ihmisoikeusmekanismeja;

Lähi-idän rauhanprosessi

89.  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja neuvoston 18. tammikuuta 2016 Lähi-idän rauhanprosessista antamat päätelmät, on neuvoston kanssa täysin samaa mieltä siitä, että rauhan ja turvallisuuden kulmakivenä on se, että kaikki noudattavat kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja ihmisoikeuksia koskevaa kansainvälistä oikeutta; on samaa mieltä myös siitä, että Israelin siirtokunnat ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia ja haittaavat kahden valtion ratkaisun toteutettavuutta; pitää erittäin valitettavana, että palestiinalaisalueiden ihmisoikeustilannetta käsittelevä YK:n erityisraportoija Makarim Wibisono luopui tehtävästään;

o
o   o

90.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n pääsihteerille, YK:n 69. yleiskokouksen puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen pääsihteerille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0470.


Vetoomusvaliokunnan toiminta vuonna 2014
PDF 213kWORD 107k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. tammikuuta 2016 vetoomusvaliokunnan toiminnasta vuonna 2014 (2014/2218(INI))
P8_TA(2016)0021A8-0361/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa vetoomusvaliokunnan toimintakertomuksista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 10 ja 11 artiklan,

–  ottaa huomioon vetoomusoikeuden merkityksen ja pitää tärkeänä, että Euroopan parlamentille annetaan välittömästi tietoa Euroopan unionin kansalaisten ja asukkaiden erityisistä huolenaiheista Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 24 ja 227 artiklan mukaisesti,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 228 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 44 artiklan, joka koskee oikeutta vedota Euroopan parlamenttiin,

–  ottaa huomioon jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä koskevat SEUT-sopimuksen määräykset ja erityisesti sen 258 ja 260 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan, 215 artiklan, 216 artiklan 8 kohdan, 217 artiklan ja 218 artiklan,

–  ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A8-0361/2015),

A.  toteaa, että vuonna 2014 vastaanotettiin 2 714 vetoomusta, mikä on lähes kuusi prosenttia vähemmän kuin vuonna 2013, jolloin parlamentille esitettiin 2 885 vetoomusta; ottaa huomioon, että 790 vetoomusta hyväksyttiin käsiteltäväksi ja että toteutettiin niitä koskevia jatkotoimia, 1 070:tä vetoomusta ei hyväksytty käsiteltäväksi, 817 vetoomusta hyväksyttiin käsiteltäväksi ja niiden käsittely saatettiin päätökseen ja 37 vetoomuksen suosituksia ei hyväksytty; toteaa, että luvut olivat lähes kaksinkertaistuneet vuonna 2009 vastaanotettuihin vetoomuksiin verrattuina; ottaa huomioon, että vetoomusten käsittelyä hoitavien virkamiesten määrää ei ole lisätty suhteessa vetoomusten määrään;

B.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnan toimintaa koskevan vuotuisen mietinnön tarkoituksena on esittää analyysi vuonna 2014 vastaanotetuista vetoomuksista ja keskustella mahdollisista parannuksista menettelyihin ja suhteisiin muiden toimielinten kanssa;

C.  toteaa, että vastaanotettujen vetoomusten määrä on vaatimaton verrattuna unionin kokonaisväkilukuun, mikä osoittaa, että suuri enemmistö unionin kansalaisista ei vielä tunne vetoomusoikeutta eikä sen mahdollista hyödyllisyyttä keinona kiinnittää unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden huomio heitä koskeviin ja huolestuttaviin asioihin; ottaa huomioon, että vaikka jotkut unionin kansalaiset ovat tietoisia vetoomusmenettelystä, unionin toiminta-alasta on vielä laajaa epäselvyyttä, kuten niiden vastaanotettujen vetoomusten, joita ei hyväksytty käsiteltäväksi, korkea määrä (39,4 prosenttia) osoittaa;

D.  pitää erittäin tärkeänä käsitellä vetoomuksia asianmukaisesti koko prosessin ajan, jotta varmistetaan vetoomusoikeuden kunnioittaminen; toteaa, että yleensä vetoomusten esittäjät haluavat kehittää yhteiskuntaa ja lisätä tulevaa hyvinvointia; katsoo, että näiden kansalaisten kokemukset vetoomuksia käsiteltäessä saattavat muokata heidän mielipidettään Euroopan yhdentymisestä;

E.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 saatettiin päätökseen 1 887 vetoomuksen käsittely, ja näistä käsiteltäväksi ei hyväksytty 1 070:tä vetoomusta; toteaa, että vain 29,1 prosenttia vetoomuksista hyväksyttiin käsiteltäväksi ja niiden osalta toteutettiin jatkotoimia, 39,4:ää prosenttia ei hyväksytty käsiteltäväksi ja 30,1 prosenttia hyväksyttiin käsiteltäväksi ja niiden käsittely saatettiin päätökseen välittömästi;

F.  muistuttaa, että Euroopan parlamentti edustaa unionin kansalaisia ja se on ainoa kansalaisten suoraan valitsema toimielin; toteaa, että vetoomusoikeus tarjoaa kansalaisille keinon herättää valitsemiensa edustajien huomio;

G.  toteaa, että parlamentin ja ennen kaikkea vetoomusvaliokunnan olisi asetettava työssään etusijalle unionin kansalaiset ja heidän palvelemisensa ennen muita näkökohtia tai tehokkuusperusteita; ottaa huomioon, että vetoomusyksikön palveluksessa tällä hetkellä olevan henkilöstön määrä vaarantaa näiden perusperiaatteiden saavuttamisen;

H.  katsoo, että parlamentin valmiudet vastata unionin kansalaisille ja asukkaille paranevat, jos vetoomusoikeutta kunnioitetaan täysimääräisesti ja jos vetoomusprosessin kaikissa vaiheissa sovelletaan avointa, demokraattista, osallistavaa ja läpinäkyvää mekanismia, jonka tavoitteena on ratkaista pääasiassa unionin lainsäädännön soveltamiseen liittyvät ongelmat;

I.  ottaa huomioon, että vetoomusoikeus on osallistuvan demokratian keskeinen tekijä;

J.  ottaa huomioon, että vetoomusoikeudella pyritään Euroopan oikeusasiamiehen toiminnan ohella ratkaisemaan unionin toimielinten tai jäsenvaltioiden elinten hallinnollisia väärinkäytöksiä, kun ne panevat täytäntöön unionin oikeutta;

K.  katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden lainsäätäjät ja täytäntöönpanoelimet saavat vetoomuksista arvokasta palautetta, etenkin kun on kyse unionin oikeuden täytäntöönpanoon liittyvistä mahdollisista puutteista; katsoo, että vetoomukset voivat olla jäsenvaltioille ennakkovaroitus unionin oikeuden täytäntöönpanon viivästymisestä;

L.  toteaa, että vetoomusvaliokunnalle esitetyistä vetoomuksista on usein ollut välitöntä hyötyä parlamentin muille valiokunnille niiden omassa lainsäädäntötyössä;

M.  katsoo, että vetoomuksia koskevan perusoikeuden asianmukaisen kunnioittamisen varmistaminen ei kuulu ainoastaan vetoomusvaliokunnan vastuulle vaan sen olisi pikemminkin oltava kaikkien parlamentin valiokuntien sekä muiden unionin toimielinten yhteinen pyrkimys; katsoo, että yhdenkään vetoomuksen käsittelyä ei pitäisi päättää ennen kuin parlamentin muilla valiokunnilla on ollut mahdollisuus antaa palautetta;

N.  katsoo, että vetoomusvaliokunnan olisi pyrittävä hyödyntämään enemmän oikeuksiaan ja käytössään olevia yleisiä ja erityisiä välineitä, kuten suullisia kysymyksiä ja lyhyitä päätöslauselmia, jotta vastaanotettujen vetoomusten pohjalta annettaisiin näkyvyyttä unionin kansalaisia ja asukkaita huolestuttaville asioille esittämällä ne parlamentin täysistunnossa;

O.  katsoo, että kukin vetoomus on arvioitava huolellisesti, tehokkaasti, ripeästi ja avoimesti erikseen ja sitä on käsiteltävä siten, että huolehditaan vetoomusvaliokunnan jäsenten osallistumisoikeuksista; katsoo, että vetoomuksen esittäjän on saatava lyhyessä ajassa vastaus, jossa ilmoitetaan joko syyt vetoomuksen käsittelyn päättämiseen tai toteutetut jatko-, täytäntöönpano- tai valvontatoimenpiteet; ottaa huomioon, että unionin, jäsenvaltioiden ja aluehallintojen on parannettava institutionaalista koordinointia, jotta vetoomuksia voitaisiin käsitellä ripeästi;

P.  katsoo, että vetoomusten tehokas ja ripeä käsittely on taattava myös vaalikausien välisenä siirtymäaikana ja sen yhteydessä tapahtuvien henkilöstövaihdosten yhteydessä;

Q.  pitää käsiteltäväksi hyväksyttyjen ja perusteltujen vetoomusten kannalta ensiarvoisen tärkeänä, että vetoomusvaliokunnan työtä ei kuormiteta käsittelemällä aiheettoman pitkään vetoomuksia, joita ei voida hyväksyä käsiteltäviksi tai jotka eivät ole perusteltuja;

R.  ottaa huomioon, että vetoomuksen esittäjälle on tiedotettava asianmukaisesti syistä, joiden vuoksi vetoomusta ei hyväksytä käsiteltäväksi;

S.  toteaa, että vetoomuksista keskustellaan vetoomusvaliokunnan kokouksissa ja että vetoomuksen esittäjät saavat osallistua keskusteluun, heillä on oikeus esitellä vetoomuksensa ja antaa asiasta yksityiskohtaisempia tietoja ja että he voivat näin osallistua aktiivisesti valiokunnan työhön ja antaa valiokunnan jäsenille, komissiolle ja mahdollisesti läsnä oleville jäsenvaltioiden edustajille lisätietoja; toteaa, että vuonna 2014 valiokunnassa käytyihin keskusteluihin osallistui 127 vetoomuksen esittäjää; toteaa, että suoran osallistumisen osuus on pysynyt suhteellisen alhaisena ja että sitä olisi nostettava muun muassa uuden teknologian avulla ja järjestämällä aikatauluja siten, että vetoomuksen esittäjillä olisi paremmat mahdollisuudet järjestää osallistumisensa valiokunnan kokouksiin;

T.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnan kokouksissa järjestettyjen julkisten keskustelujen jälkeen vetoomusten käsittely usein jatkuu, toteutetaan jatkotoimia ja odotetaan palautetta, erityisesti komission ja parlamentin muiden valiokuntien lisätiedusteluja tai käytännön tietoja jäsenvaltioilta ja alueviranomaisilta;

U.  katsoo, että kokousaikaa on lisättävä, jotta voitaisiin keskustella monista eri aiheista ja varmistaa keskustelujen laatu; katsoo, että poliittisten ryhmien koordinaattorien kokoukset ovat ratkaisevan tärkeitä sujuvan valiokuntatyön suunnittelussa ja kulussa ja että demokraattiseen päätöksentekoon olisi siksi annettava riittävästi aikaa;

V.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnan toiminta perustuu vetoomuksen esittäjien toimittamiin kirjallisiin tietoihin ja heidän suullisiin ja audiovisuaalisiin esityksiinsä kokouksissa sekä komission, jäsenvaltioiden, oikeusasiamiehen tai muiden poliittisten edustuselinten asiantuntemukseen;

W.  katsoo, että vetoomusten esittäjien huolenaiheet olisi käsiteltävä asianmukaisesti perusteellisella tavalla vetoomusprosessin ajan; ottaa huomioon, että prosessiin voi kuulua useita eri vaiheita, joissa vetoomuksen esittäjältä ja kyseisiltä unionin toimielimiltä ja kansallisilta viranomaisilta voidaan pyytää palautetta;

X.  ottaa huomioon, että perussopimuksissa ja parlamentin työjärjestyksessä edellytetään, että käsiteltäväksi hyväksytyt vetoomukset täyttävät muodolliset vaatimukset (työjärjestyksen 215 artikla) eli että ne käsittelevät aihetta, joka kuuluu unionin toiminnan alaan ja koskee välittömästi vetoomuksen esittäjää, jonka on oltava unionin kansalainen tai asukas; ottaa huomioon, että osaa vetoomuksista ei siten voida hyväksyä käsiteltäväksi, koska ne eivät täytä näitä muodollisia vaatimuksia; ottaa huomioon, että käsiteltäväksi ottaminen määräytyy pikemminkin näiden oikeudellisten ja teknisten perusteiden mukaan eikä sen pitäisi perustua poliittisiin päätöksiin; katsoo, että vetoomuksia koskevan verkkoportaalin pitäisi olla tehokas väline tarvittavien tietojen tarjoamisessa ja vetoomusten esittäjien opastamisessa siinä, millä perusteella vetoomus otetaan käsiteltäväksi;

Y.  toteaa, että nyt on hyväksytty erityinen tapa käsitellä lapsia koskevia vetoomuksia, sillä minkä tahansa viivästyksen näissä tapauksissa on todettu aiheuttavan erityisen vakavaa vahinkoa asianomaisille;

Z.  katsoo, että vetoomukset ovat unionin kansalaisille keino valvoa unionin oikeuden laatimista ja soveltamista; katsoo, että näin unionin kansalaiset voivat toimia hyödyllisinä tiedonlähteinä, kun on kyse unionin oikeudesta ja sen rikkomisesta, mikä erityisen tärkeää asioissa, jotka liittyvät ympäristöön, sisämarkkinoihin, ammatillisen pätevyyden tunnustamiseen, kuluttajansuojaan ja rahoituspalveluihin;

AA.  panee merkille, että vetoomus esitetään usein samanaikaisesti kuin komissiolle tehtävä kanne, joka voi johtaa jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskevien menettelyjen käynnistämiseen tai laiminlyöntikanteen nostamiseen; panee merkille, että tilastojen mukaan neljännes tai jopa kolmannes käsitellyistä vetoomuksista tai valituksista liittyi tai antoi aihetta jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskeviin menettelyihin (ks. komission 23. vuosikertomus unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (COM(2006)0416)); ottaa huomioon, että parlamentin osallistuminen näihin vetoomusmenettelyihin antaa mahdollisuuden lisätä unionin toimivaltaisten toimielinten tutkintatyön valvontaa; katsoo, että yhdenkään vetoomuksen käsittelyä ei pitäisi päättää ennen kuin komissio on saattanut päätökseen sitä koskevat tutkimuksensa;

AB.  toteaa, että vetoomuksissa kannetaan huolta monista tärkeistä asioista, kuten ympäristölainsäädännöstä (erityisesti vesi- ja jätehuollosta, öljyn ja maakaasun etsinnästä ja porauksista ja suurista infrastruktuuri- ja kehityshankkeista), perusoikeuksista (erityisesti lasten oikeuksista ja vammaisten henkilöiden oikeuksista ottaen erityisesti huomioon, että neljännes unionin äänestäjistä on ilmoittanut omaavansa jonkinasteisen vamman tai invaliditeetin), henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta, syrjinnästä, maahanmuutosta, työllisyydestä, transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta (TTIP) koskevista neuvotteluista, eläinten hyvinvoinnista, oikeudenkäytöstä ja vammaisten henkilöiden sosiaalisesta osallisuudesta;

AC.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnan verkkoportaali otettiin käyttöön vuoden myöhässä 19. marraskuuta 2014, ja toteaa, että sillä korvattiin aiemmin Europarl-portaalissa ollut sähköinen vetoomusfoorumi ja sen tarkoituksena on edistää vetoomusoikeutta ja tehostaa kansalaisten aktiivista osallistumista unionin elämään; ottaa huomioon, että toiminnoiltaan vielä jonkin verran keskeneräinen portaali on tarkoitettu vetoomusprosessin erityistarpeet huomioon ottavaksi kattavaksi ratkaisuksi, joka tarjoaa unionin kansalaisille paremman verkkopohjaisen välineen vetoomusten esittämiseen niin, että vetoomusten eri vaiheita voi seurata reaaliajassa; ottaa huomioon, että sen käytössä ja varsinkin hakutoiminnossa on havaittu monia puutteita, jotka heikentävät sen käyttöä julkisena vetoomusrekisterinä; toteaa, että toinen vaihe, jonka tavoitteena on ratkaista kaikki nykyiset ongelmat, olisi pitänyt jo saattaa päätökseen; ottaa huomioon, että portaali voi parantaa palvelua ja lisää näkyvyyttä kansalaisten ja valiokunnan jäsenten keskuudessa ja että se toimii sähköisenä rekisterinä (jota suunniteltiin parlamentin työjärjestyksen 216 artiklan 4 kohdassa), jonka kautta kansalaiset voivat jättää vetoomuksensa ja seurata niitä sekä lisätä sähköisen nimikirjoituksensa omiin vetoomuksiinsa; toteaa, että uuden portaalin tarkoituksena on lisätä vetoomusprosessin avoimuutta ja vuorovaikutusta sekä tehostaa hallintoa vetoomusten esittäjien, Euroopan parlamentin jäsenten ja suuren yleisön etujen mukaisesti; katsoo, että verkkoportaalin olisi oltava väline, jolla voidaan lisätä vetoomusprosessin avoimuutta, tehostaa vetoomuksien esittäjien mahdollisuutta tutustua tietoihin ja kasvattaa kansalaisten tietoisuutta vetoomusvaliokunnan valmiuksista ja mahdollisuuksista auttaa heitä tilanteensa korjaamisessa; korostaa, että uuden tieto- ja viestintätekniikan käyttöä olisi lisättävä ja sen käyttöä olisi kannustettava, jotta valiokunnan työ tuotaisiin lähemmäksi kansalaisia;

AD.  katsoo, että eurooppalainen kansalaisaloite on tärkeä väline, jonka avulla kansalaiset voivat osallistua unionin poliittiseen päätöksentekoprosessiin, ja tämän aloitteen potentiaalia on hyödynnettävä täysin; katsoo, että välinettä olisi parannettava edelleen, sen edustuksen tasoja ja siihen liittyviä käytäntöjä olisi tehostettava ja unionin toimielinten, varsinkin komission, olisi kunnioitettava sitä ja pantava väline täysipainoisesti täytäntöön, jotta saavutettaisiin parhaat tulokset kansalaisten osallistumisen kannalta;

AE.  toteaa, että vetoomusvaliokunta seuraa tiiviisti eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta annetun asetuksen soveltamista, ja tiedostaa, että tarvitaan uusi asetus, jolla voidaan poistaa nykyisen lainsäädäntökehyksen lukuisat puutteet, esteet, heikkoudet ja vaikeaselkoisuus, ja tarvitaan mekanismeja eurooppalaisen kansalaisaloitteen käynnistämiseksi ja sitä koskevien lisätoimien toteuttamiseksi varsinkin nykyisen allekirjoitusten keräämisen osalta;

AF.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta katsoo, että kolme vuotta 1. huhtikuuta 2012 voimaantulleen asetuksen (EU) N:o 211/2011 voimaantulon jälkeen sen täytäntöönpanoa olisi arvioitava heikkouksien havaitsemiseksi ja toteuttamiskelpoisten ratkaisujen ehdottamiseksi asetuksen nopeaa tarkistamista varten, jotta sen täytäntöönpanoa voidaan parantaa;

AG.  panee merkille, että tuloksekkaista kansalaisaloitteista järjestetyt julkiset kuulemiset ovat olleet menestys ja että parlamentin jäsenet ja kansalaisyhteiskunta ovat olleet erittäin tyytyväisiä vetoomusvaliokunnan panokseen yhteistyöhön osallistuvana valiokuntana aloitteita koskevissa kuulemisissa; toteaa, että vetoomusvaliokunta tukee tätä prosessia ja haluaa edistää tämän tavoitteen saavuttamista kansalaisten parissa hankkimansa pitkän kokemuksen avulla; toteaa, että komissiolta odotetaan todellisia lisätoimia kaikkia tuloksekkaita kansalaisaloitteita varten;

AH.  katsoo, että olisi pantava merkille, että vetoomusvaliokunnan työtaakan ja sen sihteeristön henkilöstön lisäystarpeiden vuoksi vuonna 2014 ei tehty tutkittavana olevia vetoomuksia koskevia tiedonhankintamatkoja; toteaa, että tutkittavana olevia vetoomuksia koskevia tiedonhankintamatkoja tehdään tulevaisuudessa;

AI.  katsoo, että tiedonhankintamatkojen määrän olisi palattava normaalitasolle vuonna 2016, sillä ne ovat valiokunnan oikeus ja olennainen osa sen työtä, johon kuuluu vuorovaikutus asianomaisten jäsenvaltioiden kansalaisten ja viranomaisten kanssa; ottaa huomioon, että näiden valtuuskuntien jäsenet ottavat samoin perustein osaa kaikkiin asiaan liittyviin toimintoihin, muun muassa raportointiin;

AJ.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnalla on Euroopan oikeusasiamieheen liittyviä velvoitteita, ja toteaa, että oikeusasiamies tutkii unionin kansalaisten tekemät kantelut unionin toimielimissä tai elimissä ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista ja valiokunta laatii niistä vuosittain mietinnön, joka perustuu Euroopan oikeusasiamiehen omaan vuosikertomukseen; ottaa huomioon, että vuonna 2014 valiokunta osallistui aktiivisesti oikeusasiamiehen vaalin järjestämiseen parlamentin työjärjestyksen 204 artiklan mukaisesti; ottaa huomioon, että Emily O’Reilly palasi joulukuussa 2014 tehokkaasti ja avoimesti pidetyn vaalin perusteella oikeusasiamiehen virkaan viiden vuoden toimikaudeksi;

AK.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta on Euroopan oikeusasiamiesten verkoston jäsen ja että verkostoon kuuluu sellaisten kansallisten parlamenttien vetoomusvaliokuntia, joissa on tällainen valiokunta; pitää tärkeänä, että jäsenvaltioiden parlamentit nimittävät vetoomusvaliokunnat ja vahvistavat jo olemassa olevia vetoomusvaliokuntia ja että näiden valiokuntien välistä yhteistyötä parannetaan;

1.  korostaa vetoomusvaliokunnan työtä, joka mahdollistaa sen, että unionin kansalaiset ja asukkaat voivat osallistua jossakin määrin oikeuksiensa puolustamiseen ja edistämiseen ja että unionin säännöksiä voidaan asianmukaisesti valvoa, koska vetoomusten ansiosta kansalaisten huolenaiheista ollaan tietoisia ja heidän perustellut valituksensa voidaan ratkaista kohtuullisessa ajassa; huomauttaa, että käsiteltäväksi hyväksytyistä vetoomuksista olisi keskusteltava valiokunnassa yhdeksän kuukauden kuluessa vetoomuksen esittämisestä; toteaa jälleen, että parempi institutionaalinen koordinointi unionin, jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla sekä muiden elinten kanssa on erittäin tärkeää, jos vetoomuksissa esitettyihin aiheisiin aiotaan puuttua ripeästi;

2.  korostaa, että kansalaisten yhteyspisteenä toimiva vetoomusvaliokunta, Euroopan oikeusasiamies ja eurooppalaisen kansalaisaloite muodostavat perusvälineet kansalaisten laajempaa poliittista osallistumista varten, ja siksi niiden avoimuus, asianmukainen saatavuus ja sujuva toiminta on varmistettava; painottaa vastuuta, joka niillä on Euroopan kansalaisuuden edistämisessä ja unionin toimielinten näkyvyyden ja uskottavuuden lujittamisessa; kehottaa unionin toimielimiä kiinnittämään enemmän huomiota Euroopan oikeusasiamiehen tekemään työhön; kehottaa perustamaan uusia mekanismeja, joilla varmistetaan kansalaisten suora osallistuminen unionin toimielinten päätöksentekoprosesseihin;

3.  korostaa, että lisääntynyt yhteistyö kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa unionin oikeuden soveltamiseen liittyvissä asioissa on ratkaisevan tärkeää, kun unionia pyritään tuomaan lähemmäs kansalaisia ja kun parlamentin demokraattista legitiimiyttä ja sen päätöksentekoprosessin vastuullisuutta pyritään lujittamaan; panee merkille, että yhteistyötä tehostetaan aktiivisella tiedonvaihdolla kaikilla toimielintasoilla ja että tämä on ratkaisevan tärkeää käsiteltäessä vetoomusten esittäjien esille tuomia seikkoja; pitää valitettavana, että joissakin tapauksissa kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset eivät vastaa vetoomusvaliokunnan pyyntöihin;

4.  varoittaa vetoomusten käsittelyä koskevasta jatkuvasta ruuhkasta, joka johtuu valiokunnan sihteeristön henkilöstöpulasta, jolla puolestaan on selvä vaikutus vetoomusten käsittelyyn käytettävissä olevaan aikaan ja erityisesti niiden käsiteltäväksi ottamista koskevaan päätökseen; katsoo, että tällaiset viipeet eivät ole hyväksyttäviä, jos tavoitteena on varmistaa laadukas palvelu, ja että viipeet eivät ainoastaan vesitä vetoomusoikeuden tehokkuutta vaan haittaavat myös unionin toimielinten luotettavuutta huolestuneiden kansalaisten silmissä; kehottaa parlamentin vastuullisia ja hallinnollisia tahoja yhdessä budjettivaliokunnan kanssa löytämään asianmukaisen ratkaisun, jolla varmistetaan, että vetoomusvaliokunnan toiminta on perussopimuksien hengen mukaista;

5.  vaatii painokkaasti, että syyt, miksi vetoomusta ei oteta käsiteltäväksi tai miksi sen käsittely päätetään perusteettomuuden vuoksi, on perusteltava yksityiskohtaisesti suoraan vetoomuksen esittäjälle;

6.  kehottaa vetoomusvaliokuntaa ja tarvittaessa työjärjestyksen muuttamisesta vastaavia parlamentin valiokuntia jäsentämään selkeämmin eron sen välillä, miten määritellään perusteltu vetoomus ja käsiteltäväksi otettava vetoomus, ja sen välillä, miten määritellään vetoomuksen käsittelyn jatkaminen tai vetoomuksen käsittelyn päättyminen, ja tekemään rakenteen selväksi myös mahdollisille vetoomuksen esittäjille;

7.  painottaa komission merkittävää roolia, sillä se avustaa vetoomusten esittäjien julki tuomien tapausten käsittelyssä, ja pyytää sitä seuraamaan aktiivisesti ja oikea-aikaisesti tiettyjä vetoomusten esittäjien esiin tuomia hankkeita, joissa on rikottu tai tullaan myöhemmin rikkomaan unionin oikeutta, kun suunnitelmia pannaan täytäntöön; kehottaa komissiota perussopimusten valvojana huolehtimaan siitä, että lukuisissa parlamentille toimitetuissa vetoomuksissa raportoidut puutteet unionin lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä tai sitä koskevat laiminlyönnit korjataan; kehottaa komissiota myös käyttämään tässä yhteydessä päättäväisemmin jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskevia menettelyjä; korostaa, että on torjuttava käsitystä siitä, että suurempiin jäsenvaltioihin kiinnitetään enemmän huomiota jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskevia menettelyjä käynnistettäessä; kehottaa komissiota tiedottamaan vetoomusvaliokunnalle säännöllisesti vetoomukseen mahdollisesti suoraan liittyvän jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn kehityksestä ja konkreettisista tuloksista;

8.  kehottaa komissiota sitoutumaan täysin vetoomusprosessiin varsinkin teettämällä perusteellisia tutkimuksia sille lähetetyistä käsiteltäväksi hyväksytyistä tapauksista ja antamaan ennen kaikkea tarkkoja ja ajantasaisia kirjallisia vastauksia vetoomuksen esittäjille kohtuullisessa ajassa; odottaa, että näitä vastauksia käsitellään lisää asiaa koskevissa suullisissa keskusteluissa vetoomusvaliokunnan julkisissa kokouksissa; katsoo, että toimielinten uskottavuuden tähden komission edustajana olisi oltava näissä keskusteluissa asianmukaisessa virka‑asemassa oleva virkamies; katsoo, että komission olisi perussopimusten valvojana tutkittava tapausten sisältöä tarkemmin ja otettava huomioon asiaa koskevan EU-lainsäädännön perimmäinen henki;

9.  pyytää, että avoimuuden vuoksi ja unionin toimielinten lojaalin yhteistyön hengessä komissio helpottaa tutustumista asiakirjoihin, joissa on kaikki EU Pilot -menettelyihin liittyvät olennaiset tiedot, varsinkin vastaanotettujen vetoomusten tapauksessa sekä kysymysten ja vastausten vaihtoa komission ja asianomaisten jäsenvaltioiden välillä ainakin silloin, kun menettelyt on saatu päätökseen;

10.  pitää tärkeänä, että komissio toteuttaa aktiivista seurantaa ja oikea-aikaisia ehkäiseviä toimia silloin, kun on olemassa perusteltuja todisteita siitä, että tietyt suunnitellut ja julkaistut hankkeet saattavat rikkoa unionin lainsäädäntöä; on huolissaan, että tällä hetkellä komissiolla on taipumus rajoittaa täysin menettelyllisin perustein monien vetoomusten sisältöä koskevia tutkimuksia; vastustaa toistuvia ehdotuksia päättää moniin vetoomuksiin liittyvien asiakirjojen käsittely odottamatta esitettyjen aiheiden tutkimustuloksia ja katsoo, että se ei vastaa komission perimmäistä tehtävää perussopimusten valvojana; kehottaa kiinnittämään entistä tarkemmin vetoomuksiin, joissa komissio on itse saattanut rikkoa unionin lainsäädäntöä, esimerkiksi kun on kyse Århusin yleissopimuksella taatusta asiakirjojen julkisesta saatavuudesta, ja toteuttamaan niiden osalta toimenpiteitä;

11.  huomauttaa, että on tärkeää varmistaa, että komissio vastaa kaikkiin vetoomuksiin yksityiskohtaisesti, aktiivisesti ja mahdollisimman ripeästi;

12.  pyytää lisäämään valiokunnan sihteeristön henkilöstön määrää valiokunnan erityisluonteen vuoksi ja siksi, että sillä on huomattava työtaakka sen pitäessä yhteyttä tuhansiin vetoomuksia vuosittain esittäviin unionin kansalaisiin ja asukkaisiin;

13.  painottaa, että yhteydenpitoa kansalaisiin on parannettava heidän pyyntöjensä käsittelemiseksi;

14.  pitää ensisijaisen tärkeänä lujittaa yhteistyötä jäsenvaltioiden parlamenttien ja niiden asiaankuuluvien valiokuntien sekä hallitusten kanssa ja kannustaa jäsenvaltioiden viranomaisia olemaan täysin avoimia unionin lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen soveltamisessa; tähdentää komission ja jäsenvaltioiden yhteistyön tärkeyttä kansalaisten oikeuksien puolustamisessa tehokkaammin ja avoimemmin ja kannustaa jäsenvaltioiden edustajien läsnäoloon kokouksissa; korostaa, että neuvoston ja komission on osallistuttava valiokunnan kokouksiin ja kuulemisiin mahdollisimman korkeatasoisella edustuksella, jos käsiteltävät aiheet edellyttävät edellä mainittujen toimielinten osallistumista; toistaa vetoomusvaliokunnan vuonna 2013 käsittelemistä asioista 11. maaliskuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa(1) esitetyn kehotuksen parantaa rakenteellista vuoropuhelua jäsenvaltioiden kanssa, esimerkiksi järjestämällä säännöllisiä kokouksia kansallisten vetoomusvaliokuntien jäsenten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa;

15.  kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan lainsäädännössä velvoitteen perustaa toimintakykyisiä vetoomusvaliokuntia kansallisiin parlamentteihin, mikä lisäisi vetoomusvaliokunnan ja kansallisten parlamenttien välisen yhteistyön tehokkuutta;

16.  pitää erittäin tärkeänä, että vetoomusvaliokunta tekee enemmän yhteistyötä Euroopan parlamentin muiden valiokuntien kanssa ja pyytää niiltä lausuntoa vetoomuksista, kutsuu niiden jäseniä osallistumaan valiokuntansa toimivaltaan kuuluviin keskusteluihin sekä osallistuu enemmän niiden työskentelyyn laatimalla lausuntoja tietyistä mietinnöistä ja varsinkin unionin lainsäädännön moitteetonta saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa koskevista mietinnöistä; pyytää toimivaltaisia valiokuntia ottamaan niille välitetyt vetoomukset asianmukaisesti huomioon ja antamaan palautetta, jota tarvitaan vetoomusten asianmukaista käsittelyä varten;

17.  korostaa, että vetoomusvaliokunnalla on yhä enemmän merkitystä valvontavaliokuntana, jonka olisi oltava viitekehys, kun unionin lainsäädäntöä saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön jäsenvaltioiden hallinnossa; kehottaa käymään enemmän poliittista keskustelua täysistunnoissa ja vaatii vireämpää kommunikointia unionin kansalaisten vetoomuksista edellä mainitun vetoomusvaliokunnan vuonna 2013 käsittelemistä asioista annetun päätöslauselman mukaisesti:

18.  pitää valitettavana, että useimmat vetoomusten esittäjät eivät voi esittää tapauksiaan suoraan vetoomusvaliokunnalle osittain kokousajan puutteen ja valiokunnan sihteeristön henkilöstöpulan vuoksi; vaatii tiedottamaan vetoomusten esittäjille paremmin ajankohdista, jolloin heidän vetoomuksiaan käsitellään ja ne otetaan esille valiokunnassa; tukee videokonferenssien käytön lisäämistä ja muita keinoja, joiden avulla vetoomusten esittäjät voivat osallistua aktiivisesti vetoomusvaliokunnan työhön, vaikka eivät pysty osallistumaan kokouksiin;

19.  kehottaa perustamaan parlamenttiin pikaisesti epävirallisen vetoomusverkoston, johon osallistuu jäseniä parlamentin jokaisesta valiokunnasta, jotta varmistetaan vetoomuksia koskevan työn sujuva ja tehokas koordinointi, jolla parannetaan vetoomusoikeuden käyttöä;

20.  painottaa, että parlamentin muilla valiokunnilla on tärkeä rooli etenkin silloin, kun niiden kokouksissa käsitellään vetoomuksissa esille tuotuja, niiden toimivaltaan kuuluvia asioita, ja tilanteissa, joissa vastaanotettuja vetoomuksia käytetään tietolähteenä lainsäädäntömenettelyssä;

21.  pitää valitettavana, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole hyväksyneet Euroopan unionin perusoikeuskirjaa ja että sen täytäntöönpano on osoittautunut epäselväksi ja jossain määrin pettymykseksi monille kansalaisille; pitää samoin valitettavana, että unioni ei ole vielä hyväksynyt Euroopan ihmisoikeussopimusta sellaisenaan SEU-sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan tarkoittamalla tavalla ja että unionin kansalaisten saatavilla ei ole riittävästi tietoa asiassa käytössä olevista menettelyistä; pitää valitettavana tiukkaa tapaa, jolla komissio on tulkinnut perusoikeusoikeuskirjan 51 artiklaa, jonka mukaan perusoikeuskirjan määräykset koskevat unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia toissijaisuusperiaatteen mukaisesti sekä jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun viimeksi mainitut soveltavat unionin oikeutta; muistuttaa, että komissio on usein perusoikeuskirjan 51 artiklaan vedoten todennut olevansa kykenemätön toimimaan perusoikeuksien alalla, kun vetoomusvaliokunta on sitä pyytänyt; korostaa, että kansalaisten odotukset menevät usein paljon pidemmälle kuin mitä perusoikeuskirjan puhtaasti oikeudelliset määräykset jättävät sijaa; kehottaa komissiota tekemään enemmän vastatakseen kansalaisten odotuksiin ja löytääkseen uuden lähestymistavan 51 artiklan tulkinnalle;

22.  painottaa vetoomusvaliokunnan tärkeää työtä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanossa; panee asianmukaisesti merkille vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän YK:n komitean loppupäätelmät Euroopan unionin ensimmäisestä kertomuksesta(2); korostaa, että unionin toimintakehykselle olisi tarjottava riittävät resurssit yleissopimuksen vaatimuksen mukaisesti; kehottaa tässä yhteydessä tehostamaan vetoomusvaliokunnan ja sen sihteeristön kapasiteettia, jotta valiokunta voi huolehtia asianmukaisesti suojeluroolistaan; kehottaa perustamaan viran, johon nimetään virkamies, joka on vastuussa vammaisuuteen liittyvien asioiden käsittelystä; korostaa valiokunnan tahtoa työskennellä tiiviisti niiden muiden lainsäädäntövaliokuntien kanssa, jotka osallistuvat vammaisuutta koskevaan parlamentin verkostoon; panee merkille, että valiokunnan on toteutettava lisätoimia vammaisten henkilöiden suojelemiseksi, kuten toimet Marrakeshin sopimuksen pikaisen ratifioinnin edistämiseksi;

23.  painottaa, että monien vuonna 2014 vastaanotettujen vetoomusten perusteella kansalaisia huolestuttaa transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP), käytävät neuvottelut, joihin komissio osallistuu, eivätkä kansalaiset hyväksy sopimusta; huomauttaa, että on tärkeää, että komissio panee kiireellisesti täytäntöön asiaa koskevat Euroopan oikeusasiamiehen suositukset;

24.  muistuttaa vetoomusvaliokunnan antamasta lausunnosta, joka koskee TTIP:stä käytäviä neuvotteluja koskevia komission suosituksia, joissa komissio, kuten monissa vastaanotetuissa vetoomuksissa korostetaan, hylkää sijoittajan ja valtion välisenä riitojenratkaisuna tunnetun sovitteluvälineen, ja pitää valitettavana, että kansalaisaloite TTIP:tä vastaan hylättiin;

25.  pitää valitettavana, että tietyt jäsenvaltiot eivät ole vielä ratifioineet Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusta vammaisten henkilöiden oikeuksista, ja kehottaa niitä allekirjoittamaan ja ratifioimaan sen mahdollisimman pian;

26.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan;

27.  kehottaa jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan julkaistujen teosten saatavuuden helpottamista sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi koskevan Marrakeshin sopimuksen;

28.  painottaa niiden vetoomusten saamaa erityishuomiota, jotka koskevat suunnitelmia etsiä ja hyödyntää mahdollisia öljyvarantoja Kanariansaarilla; myöntää, että hanketta ympäristösyistä vastustaneet vetoomuksen esittäjät auttoivat merkittävällä tavalla selkeyttämään keskustelua; toteaa, että ympäristöasiat ovat yhä vetoomuksen esittäjien ensisijainen huolenaihe, mikä osoittaa, että jäsenvaltioiden toiminta tällä alalla on puutteellista; toteaa, että monet näistä vetoomuksista koskevat jätehuoltoa, vesihuollon varmuutta, ydinenergiaa, vesisärötystä ja eläinlajien suojelua;

29.  korostaa, että monissa vastaanotetuissa vetoomuksissa vastustetaan vesisärötystä maakaasun ja öljyn talteenotossa pohjamaasta ja korostetaan tämän tekniikan käyttöön liittyviä ympäristöllisiä, taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia;

30.  pitää erityisen tuomittavana käytäntöä, jossa asian käsittelyä koskevat asiakirjat jaetaan osiin ja jota käytetään usein suuremmissa infrastruktuuri- tai poraushankkeissa, jotka ovat johtaneet useisiin ympäristöasioita koskeviin vetoomuksiin;

31.  panee merkille vetoomusten esittäjien huolen väitetyistä oikeudenvastaisuustapauksista vanhempien asumus- ja avioeroa koskevissa hallinnollisissa ja oikeusmenettelyissä, joissa tulee esille lasten huoltajuutta ja pakkoadoptiota koskevia kysymyksiä; panee tässä yhteydessä merkille, että joissakin jäsenvaltioissa saattaa esiintyä kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää, kun vanhemmat ovat eri maan kansalaisia, siten, että oikeudenkäyntivaltiosta peräisin olevaa vanhempaa suositaan toisen vanhemman, jolla on muun valtion kansalaisuus, kustannuksella, ja toteaa, että tästä aiheutuu usein rankkoja ja hyvin dramaattisia seurauksia lapsen oikeuksille; korostaa, että tämä on havaittu monissa jäsenvaltioissa (Saksassa erityisesti lastensuojeluviraston toiminnan yhteydessä, Ranskassa, Alankomaissa, Slovakiassa ja Tanskassa) sekä Norjassa, ja panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille Bryssel IIa -asetuksen tulevan tarkistuksen; korostaa, että vuonna 2015 vetoomusvaliokuntaan perustettiin uusi työryhmä, jonka tehtävänä on nopean ja johdonmukaisen vastauksen antaminen näihin huolenaiheisiin, ja että se on tehnyt Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tiedonhankintamatkan tutkiakseen tällaisia valituksia paikan päällä;

32.  huomauttaa, että suuressa osassa vastaanotettuja vetoomuksia kritisoidaan kiihkeästi unionin maahanmuutto-, kauppa- ja ulkopolitiikkaa asioista, jotka liittyvät niitä koskevien säännösten noudattamiseen maahanmuuttajien ihmisoikeuksien varmistamisen yhteydessä, ja varoitetaan niiden seurauksista; tähdentää kaikkien unionin virastojen, elinten ja toimielinten, myös Frontexin, velvoitetta varmistaa aina ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja perusoikeuskirjan noudattaminen toiminta-alallaan;

33.  pitää tervetulleena komission aloitteesta vuodesta 2007 lähtien vuosittain järjestettyä sosiaalista vuoropuhelua lapsen oikeuksia käsittelevässä eurooppalaisessa foorumissa, jonka tavoitteena on tukea lasten oikeuksia osana unionin sisäisiä ja ulkoisia toimenpiteitä; panee merkille, että tähän vuoropuheluun osallistuu jäsenvaltioiden edustajia, lasten oikeuksien puolustajien edustajia, alueiden komitean, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean, Euroopan neuvoston, Unicefin ja monien kansalaisjärjestöjen edustajia;

34.  painottaa, että kansalaisten vetoomuksissa käsitellään hyvin erilaisia aiheita, kuten perusoikeudet, ihmisoikeudet, vammaisten henkilöiden oikeudet, sisämarkkinat, ympäristölainsäädäntö, työsuhteet, maahanmuuttopolitiikat, kauppasopimukset, kansanterveysasiat, lasten hyvinvointi, liikenne, eläinten oikeudet ja syrjintä; kehottaa vetoomusvaliokuntaa erikoistumaan työssään vetoomusten esittäjien tärkeimpinä pitämiin politiikanaloihin; pyytää lisäämään vetoomusvaliokunnan resursseja, jotta se voisi käsitellä kaikkia näitä intensiivisiä ja laaja-alaisia vetoomuksia;

35.  katsoo, että julkisten kuulemisten järjestäminen on tärkeä keino tarkastella kansalaisten julki tuomia ongelmia; haluaa kiinnittää huomiota ympäristövaliokunnan kanssa järjestettyyn julkiseen kuulemiseen vastauksena vettä ihmisoikeutena koskevaan eurooppalaiseen ”Water is a Human Right” -kansalaisaloitteeseen ja oikeudellisten asioiden valiokunnan kanssa järjestettyyn julkiseen kuulemiseen eurooppalaisesta ”One of Us” -kansalaisaloitteesta; katsoo, että eurooppalainen kansalaisaloite on väline, jolla edistetään monikansallista, osallistavaa ja edustavaa demokratiaa, joka uuden asetuksen hyväksymisen jälkeen voi mahdollistaa, että kansalaiset ovat välittömämmin laatimassa puitteita sekä esittämässä ja priorisoimassa unionin toimintapolitiikka- ja lainsäädäntökysymyksiä, joihin on puututtava; toistaa sitoumuksensa osallistua aktiivisesti tuloksekkaita aloitteita koskevien julkisten kuulemisten järjestämiseen; sitoutuu asettamaan tämän osallistavan prosessin tehokkuuden etusijalle toimielintasolla ja varmistamaan tarvittaessa asiamukaiset lainsäädännölliset jatkotoimet; panee tyytyväisenä merkille, että kuulemisissa käytetään vammaisille henkilöille tarkoitettuja esteettömyysvälineitä, kuten puhesyntetisaattori;

36.  pitää valitettavana komission vastausta muutamiin tuloksellisiin eurooppalaisiin kansalaisaloitteisiin ja sitä, että unionin ainoan monikansallisen demokratian välineen seuranta on ollut vähäistä;

37.  kiinnittää huomiota useisiin vuonna 2014 annettuihin päätöslauselmiin, kuten 12. maaliskuuta 2014 annettu päätöslauselma ”Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2013 – EU:n kansalaiset: sinun oikeutesi, sinun tulevaisuutesi”(3), joka herätti keskustelua kansalaisten eläkeoikeuksien, äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden yhdenmukaistamisesta; panee merkille valiokunnan mietinnön vetoomusvaliokunnan vuonna 2013 käsittelemistä asioista (A7-0131/2014) sekä 15. tammikuuta 2015 antamansa päätöslauselmaan Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta 2013(4), eritoten TTIP-sopimuksen osalta;

38.  pitää tervetulleena komission päätöstä jatkaa toimia, jotka aloitettiin vuonna 2013 ja joiden käsittelyä jatkettiin vuonna 2014 Euroopan kansalaisten teemavuoden yhteydessä, painottamalla enemmän Euroopan parlamentin vaaleja (jotka pidettiin 22. ja 25. toukokuuta 2014); pitää myönteisinä komission aikeita tiedottaa kansalaisten käyttöön annetuista välineistä, joiden avulla he voivat osallistua unionin päätöksentekoprosesseihin, sekä valmiutta tiedottaa unionin kansalaisille ja neuvoa heitä heidän oikeuksistaan sekä niistä demokraattisista välineistä, joita heillä on käytössään puolustaakseen oikeuksiaan; painottaa, että olisi toteutettava lisätoimia tietoisuuden lisäämiseksi Euroopan parlamentin vaaleista, sillä äänestysprosentti vuoden 2014 vaaleissa oli monissa jäsenvaltioissa alle 50 prosenttia;

39.  pitää erittäin tärkeänä varmistaa, että vetoomusvaliokunnalla on täysin toimintakykyinen verkkoportaali, jonka käyttäjiksi vetoomuksen esittäjät voivat rekisteröityä ja jossa he voivat esittää vetoomuksen, ladata sen tueksi liiteasiakirjoja, tukea käsiteltäväksi otettuja vetoomuksia, saada tietoja vetoomuksensa tilasta ja automaattisen sähköposti-ilmoituksen, jos heidän vetoomuksiensa tilassa tapahtuu muutos, sekä jonka kautta he voivat ottaa suoraan yhteyttä unionin virkamiehiin saadakseen vaivattomasti selkeää tietoa vetoomuksensa käsittelyn edistymisestä; pitää valitettavana, että toivottua täytäntöönpanoaikataulua ei ole saavutettu ja että liian moni toivotuista ominaisuuksista ei ole vielä yksityiskohdiltaan täydellinen; vaatii vastuussa olevia hallinnollisia elimiä vauhdittamaan tarvittavia toimia hankkeen jäljellä olevien vaiheiden täytäntöönpanemiseksi ja korjaamaan mahdolliset nykyiset puutteet; tähdentää, että olisi toteutettava lisätoimia vetoomusprosessin avoimuuden tehostamiseksi;

40.  kehottaa Euroopan parlamentin, kansallisten parlamenttien ja jäsenvaltioiden alemman tason viranomaisia sekä asianmukaisia vetoomuselimiä soveltamaan yhteistä lähestymistapaa, jotta kansalaisille tehdään avoimesti selväksi, millä tasolla heidän vetoomuksiaan voidaan käsitellä ja mikä taho sen tekee;

41.  kehottaa tekemään vetoomusvaliokunnan sihteeristöstä tehokkaan arvioinnin, jossa keskitytään henkilöstön riittävyyden varmistamiseen laadullisesti ja määrällisesti ottaen huomioon vetoomusten suuren määrän ja jatkuvat viipeet niiden käsittelyssä; uskoo, että käsiteltäväksi otettujen vetoomusten asianmukainen käsittely ja tutkiminen yhdessä vetoomusten esittäjille annetun oikeudenmukaisen palautteen kanssa on ratkaisevan tärkeää unionin kansalaisyhteiskunnan ja unionin toimielinten välisten siteiden vahvistamisessa;

42.  korostaa, että on varmistettava rakentavampi tiedottaminen kansalaisille vetoomusvaliokunnan verkkoportaalin kautta järjestämällä koulutusseminaareja jäsenvaltioissa;

43.  korostaa SOLVIT-verkoston merkittävää roolia, sillä sen avulla löydetään ja ratkaistaan säännöllisesti sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanoon liittyviä ongelmia; vaatii komissiota parantamaan tätä välinettä niin, että vetoomusvaliokunnan jäsenet pääsevät tutustumaan kaikkiin saatavilla oleviin tietoihin SOLVITin kautta ja heidät pidetään ajan tasalla esitettyihin vetoomuksiin liittyvistä tapauksista;

44.  korostaa tarvetta vahvistaa vetoomusvaliokunnan yhteistyötä muiden unionin toimielinten ja elinten sekä jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten kanssa; pitää keskeisen tärkeänä parantaa keskusteluja ja järjestelmällistä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja erityisesti kansallisten parlamenttien vetoomusvaliokuntien kanssa; suosittaa, että kaikki jäsenvaltiot, jotka eivät vielä ole perustaneet vetoomusvaliokuntaa, perustavat sen; pitää Skotlannin parlamentin vetoomusvaliokunnan valtuuskunnan vierailua 2. joulukuuta 2014 esimerkkinä tästä yhteistyöstä ja katsoo, että tällaiset kumppanuudet antavat tilaisuuden vaihtaa hyviä käytäntöjä, oppia toistensa kokemuksista sekä kehittää järjestelmällinen ja tehokas menettely vetoomusten välittämiseksi toimivaltaisille elimille;

45.  korostaa, että tiivis yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa on erittäin tärkeää vetoomusvaliokunnan työlle; kannustaa jäsenvaltioita olemaan aloitteellisia etsittäessä ratkaisuja unionin oikeuden käyttöönottoon ja täytäntöönpanoon liittyviin vetoomuksiin ja pitää äärimmäisen tärkeänä, että jäsenvaltioiden edustajat ovat läsnä ja tekevät yhteistyötä vetoomusvaliokunnan kokouksissa; painottaa, että Kreikan hallituksen edustajat olivat läsnä 10. helmikuuta 2014 pidetyssä kokouksessa, jossa esitettiin raportti jätehuoltoa käsitelleestä 18.–20. syyskuuta 2013 tehdystä tiedonhankintamatkasta Kreikkaan;

46.  muistuttaa, että tiedonhankintamatkat ovat tärkeimpiä vetoomusvaliokunnan tutkimusvälineitä, vaikkei vuonna 2014 tehty yhtään matkaa; pitää olennaisen tärkeänä, että tiedonhankintamatkan aikana tutkittavana olevien vetoomusten seuranta ei keskeydy esimerkiksi Euroopan parlamentin vaalien ja parlamentin uudelleen järjestäytymisen välisenä aikana, ja kehottaa parlamentin valiokuntia tekemään asianmukaiset järjestelyt; korostaa, että tiedonhankintamatkoja tarvitaan, jotta tuloksena saadaan vetoomusten esittäjien ongelmia ratkaisevia selkeitä suosituksia; toivoo, että vetoomusvaliokunnan säännölliset tiedonhankintamatkat voidaan aloittaa uudestaan vuonna 2016;

47.  pyytää Kreikkaa ottamaan huomioon vetoomusvaliokunnan helmikuussa 2014 hyväksymän tiedonhankintamatkaa koskevan raportin suositukset jätteen keräyksestä ja kaatopaikkojen sijainnista Kreikassa; pyytää komissiota valvomaan tarkkaan jätteen keräykseen osoitettujen varojen käyttöä; pyytää jäsenvaltioita noudattamaan unionin direktiivejä jätteen kierrätyksestä;

48.  pitää erittäin tärkeänä jäsenvaltioiden edustajien läsnäoloa ja aktiivista yhteistyötä vetoomusvaliokunnan kokouksissa; pitää myönteisenä asianomaisen jäsenvaltion viranomaisten läsnäoloa, heidän osallistumistaan ja aktiivista yhteistyötään ja kannustaa siihen; kannustaa kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti vetoomusprosessiin;

49.  pitää tärkeänä yhteistyötä Euroopan oikeusasiamiehen kanssa ja Euroopan parlamentin osallistumista Euroopan oikeusasiamiesten verkostoon; on tyytyväinen oikeusasiamiehen ja vetoomusvaliokunnan välisiin erinomaisiin toimielinsuhteisiin; arvostaa erityisesti oikeusasiamiehen säännöllistä panosta vetoomusvaliokunnan työhön kautta vuoden;

50.  odottaa innolla eri jäsenvaltioiden olemassa olevien kansallisten ja alueellisten vetoomusvaliokuntien yhteistyön edistämistä; on sitoutunut tarjoamaan opastusta vetoomusvaliokuntien perustamisessa niissä jäsenvaltioissa, joissa näitä valiokuntia ei ole ja jotka haluavat perustaa niitä;

51.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän vetoomusvaliokunnan päätöslauselman ja mietinnön neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, niiden vetoomusvaliokunnille sekä oikeusasiamiehille tai vastaaville toimivaltaisille elimille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0204.
(2)Hyväksytty YK:n komitean 17. elokuuta – 4. syyskuuta 2015 pidetyssä 14. istunnossa; ks. http://tbinternet.ohchr.org/_layouts/treatybodyexternal/Download.aspx?symbolno=CRPD%2fC%2fEU%2fCO%2f1&Lang=en
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0233.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0009.


Intiassa pidätetyt EU:n ja erityisesti Viron ja Yhdistyneen kuningaskunnan merimiehet
PDF 155kWORD 62k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. tammikuuta 2016 Intiassa pidätetyistä virolaisista ja brittiläisistä merimiehistä (2016/2522(RSP))
P8_TA(2016)0022RC-B8-0085/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja erityisesti sen 9, 10 ja 14 artiklan,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että 12. lokakuuta 2013 Sierra Leonen lipun alla purjehtivan yksityisomistuksessa olevan yhdysvaltalaisaluksen (MV Seaman Guard Ohio) 35‑henkinen miehistö (johon kuului 14 virolaista ja kuusi brittiä sekä intialaisia ja ukrainalaisia) pidätettiin Tamil Nadun osavaltiossa Intiassa syytettynä laittomasta aseiden hallussapidosta Intian vesillä;

B.  toteaa, että ilmeisesti merirosvouksen vastaista operaatiota suorittamassa ollut miehistö ei ole kohdistanut Intian kansalaisiin vihamielisiä tekoja ja on johdonmukaisesti kiistänyt syyllistyneensä mihinkään laittomuuteen;

C.  toteaa, että syytteistä luovuttiin kohta sen jälkeen mutta Intian viranomaiset olivat valittaneet asiasta, ja korkein neuvosto määräsi aloittamaan oikeudenkäynnin; toteaa, että miehet eivät ole saaneet poistua Intiasta tänä aikana;

D.  katsoo, että Intian viranomaisten ja brittiläisten ja virolaisten vastapuolien välillä on käyty laajamittaisia korkean tason säännöllisiä neuvotteluja myös ministeri- ja pääministeritasolla; ottaa huomioon, että neuvotteluissa on pyydetty miehistön 14 virolaisen ja kuuden britin nopeaa kotiinpaluuta ja kiinnitetty huomiota perheiden taloudellisiin vaikeuksiin ja henkiseen ahdinkoon;

E.  ottaa huomioon, että kaikille 35 merimiehelle ja vartijalle määrättiin 12. tammikuuta 2016 enimmäisrangaistus, viiden vuoden vankeus ankarissa oloissa ja 3 000 rupian sakot (40 euroa); toteaa, että miehet ovat nyt Palayamkottain vankilassa Tamil Nadussa; ottaa huomioon, että he aikovat valittaa tuomioista 90 päivän määräaikaan mennessä;

F.  ottaa huomioon, että tapahtumien käänne on herättänyt hämmästystä ja tyrmistystä monilla tahoilla;

1.  kunnioittaa Intian itsemääräämisoikeutta omien rajojensa sisällä ja oikeudenkäyttöalueellaan ja tunnustaa Intian oikeusjärjestelmän aseman;

2.  jakaa Intian viime aikojen kokemusten johdosta tunteman perustellun huolen ja herkkyyden terrorismin suhteen;

3.  on tietoinen, että asianomainen miehistö toimi todistetusti merirosvouksen torjuntatehtävissä ja että aluksille sijoitetut suojeluyksiköt ovat osoittautuneet kaikkein tehokkaimmaksi merirosvouksen torjuntatoimeksi, ja ne ansaitsevat kansainvälisen yhteisön, myös Intian, tuen;

4.  kehottaa Intian viranomaisia varmistamaan, että MV Seaman Guard Ohion miehistön tapaus käsitellään vastaajien ihmisoikeuksia ja laillisia oikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen Intian allekirjoittamissa ihmisoikeusasiakirjoissa ja sopimuksissa vahvistettujen velvoitteiden mukaisesti;

5.  kehottaa Intian viranomaisia toimimaan ymmärtäväisesti tässä asiassa, suorittamaan oikeusmenettelyt mahdollisimman nopeasti ja vapauttamaan kaikki asianomaiset miehistön jäsenet, joiden oikeusmenettely on kesken, jotta voidaan minimoida asianosaisille ja heiden perheilleen koituvat haittavaikutukset;

6.  suosittaa, että Intia harkitsee 18. syyskuuta 2008 annetun Montreux´n asiakirjan allekirjoittamista, jossa muun muassa määritellään, miten kansainvälistä oikeutta sovelletaan yksityisiin sotilas- ja turvallisuusalan yrityksiin;

7.  korostaa EU:n, sen jäsenvaltioiden ja Intian pitkään jatkuneita erinomaisia suhteita; kehottaa Intiaa ja asianomaisia Euroopan maita varmistamaan, että tapauksen ei anneta vaikuttaa kielteisesti laajempiin suhteisiin; korostaa Intian sekä EU:n jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin tiiviiden taloudellisten, poliittisten ja strategisten suhteiden merkitystä;

8.  kehottaa EU:ta ja Intiaa lisäämään yhteistyötään meriturvallisuuteen ja merirosvouksen torjuntaan liittyvissä kysymyksissä muun muassa kehittämällä kansainväliset perussäännöt ja operatiiviset vakiomenettelyt, jotta Intian alueellisen roolin tarjoamat mahdollisuudet voidaan hyödyntää täysimääräisesti; uskoo vahvasti myös siihen, että tämä auttaisi estämään vastaavanlaiset kiistatapaukset tulevaisuudessa;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä Intian hallitukselle ja parlamentille.


Etiopia
PDF 180kWORD 79k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. tammikuuta 2016 Etiopian tilanteesta (2016/2520(RSP))
P8_TA(2016)0023RC-B8-0082/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Etiopian tilanteesta ja erityisesti viimeisimmän täysistuntokeskustelunsa tästä aiheesta keskiviikkona 20. toukokuuta 2015,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan 23. joulukuuta 2015 Etiopian viimeaikaisista kahakoista antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan / Euroopan komission varapuheenjohtajan Federica Mogherinin ja Etiopian liittotasavallan ulkoasiainministerin Tedros Adhanomin 20. lokakuuta 2015 antaman yhteisen lausunnon,

–  ottaa huomioon korkean edustajan / varapuheenjohtajan Federica Mogherinin ja Etiopian liittotasavallan ulkoasiainministerin Tedros Adhanomin välisestä, 13. tammikuuta 2016 järjestetystä kokouksesta annetun lehdistötiedotteen,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan 27. toukokuuta 2015 Etiopian vaaleista antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon mielipiteen- ja sananvapauden edistämisestä ja suojelusta vastaavan YK:n erityisraportoijan David Kayen 10. heinäkuuta 2015 antaman julkilausuman etiopialaisten toimittajien vapauttamisesta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston antaman viimeisimmän Etiopiaa koskevan yleisen määräaikaisarvioinnin,

–  ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon 8. joulukuuta 1994 hyväksytyn Etiopian liittotasavallan perustuslain ja erityisesti perusoikeuksia ja -vapauksia, ihmisoikeuksia ja demokraattisia oikeuksia koskevan III luvun säännökset,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, jonka Etiopia ratifioi vuonna 1994,

–  ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että viimeisimmät parlamenttivaalit pidettiin 24. toukokuuta 2015 ja niissä EPRDF-puolue (Ethiopian People’s Revolutionary Democratic Front) pysyi valtaa pitävänä puolueena ja sai kaikki paikat kansallisessa parlamentissa, osittain sen vuoksi, ettei kriittisille tai eriäville näkemyksille ollut tilaa vaaliprosessissa; ottaa huomioon, että liittovaltion vaalit järjestettiin toukokuussa ilmapiirissä, jota leimasi yleisesti pelottelu ja huoli valtakunnallisen keskusvaalilautakunnan riippumattomuudesta; toteaa, että EPRDF on ollut vallassa kaksikymmentäneljä vuotta sen jälkeen, kun sotilashallitus kaadettiin vuonna 1991;

B.  toteaa, että viimeksi kuluneiden kahden kuukauden aikana Etiopian suurimmalla alueella Oromiassa, joka on Etiopian suurimman etnisen ryhmän kotiseutu, on esiintynyt lukuisia pääkaupunki Addis Abeban rajojen laajentamisen vastaisia joukkomielenosoituksia, koska tämä laajentaminen on saattanut maanviljelijät vaaraan joutua häädetyiksi mailtaan;

C.  toteaa, että kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen mukaan turvallisuusjoukot ovat vastanneet yleisesti ottaen rauhanomaisiin mielenosoituksiin surmaamalla ainakin 140 mielenosoittajaa ja haavoittamalla lukuisia muita tässä kriisissä, joka saattaa olla Etiopian suurin vuoden 2005 vaalien aikana esiintyneiden väkivaltaisuuksien jälkeen; toteaa, että hallitus sitä vastoin on ainoastaan myöntänyt, että kymmeniä ihmisiä sekä kaksitoista turvallisuusjoukkojen jäsentä on kuollut;

D.  toteaa, että 14. tammikuuta 2016 hallitus päätti perua kiistanalaisen laajamittaisen yleiskaavasuunnitelman; toteaa, että jos kyseinen suunnitelma pantaisiin täytäntöön, se laajentaisi kaupungin alueen kaksikymmenkertaiseksi; toteaa, että Addis Abeban laajentaminen on jo nyt pakottanut miljoonia Oromon viljelijöitä siirtymään asuinseudultaan ja ajanut heidät köyhyysloukkuun;

E.  toteaa, että Etiopia on uskonnollisesti ja kulttuurisesti erittäin monimuotoinen maa; toteaa, että jotkin suurimmista etnisistä yhteisöistä, erityisesti oromo- ja somaliyhteisö (ogaden-yhteisö), ovat joutuneet väistymään amhara- ja tigray-yhteisöjen aseman vahvistuessa ja että ne ovat tuskin lainkaan poliittisesti edustettuina;

F.  toteaa, että Etiopian viranomaiset pidättivät mielivaltaisesti monia rauhanomaisia mielenosoittajia, toimittajia ja oppositiopuolueiden johtajia mielenosoittajiin Oromian alueella kohdistetuissa brutaaleissa tehoiskuissa; toteaa, että pidätetyt ovat vaarassa joutua kidutetuiksi ja pahoinpidellyiksi;

G.  toteaa, että hallitus on leimannut nämä enimmäkseen rauhalliset mielenosoittajat "terroristeiksi" ja soveltanut terrorismin vastaista julistusta (laki n:o 652/2009) sekä käyttänyt armeijaa heitä vastaan;

H.  toteaa, että 23. joulukuuta 2015 viranomaiset pidättivät Oromian suurimman laillisesti rekisteröidyn poliittisen puolueen OFC:n (Oromo Federalist Congress) varapuheenjohtajan Bekele Gerban; toteaa, että Bekele Gerba vietiin vankilaan ja pian sen jälkeen hänen kerrotaan joutuneen sairaalaan; toteaa, ettei hänen olinpaikastaan ole nyt tietoa;

I.  toteaa, että muitakin OFC:n johtajia on pidätetty mielivaltaisesti viime viikkojen aikana tai heidän sanotaan olevan tosiasiallisesti kotiarestissa;

J.  toteaa, ettei tämä ole ensimmäinen kerta, kun Etiopian turvallisuusjoukot ovat sekaantuneet vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin vastauksena rauhanomaisiin mielenosoituksiin, ja että Etiopian hallituksen tiedetään järjestelmällisesti tukahduttavan ilmaisun- ja yhdistymisvapautta sekä kieltävän henkilöitä ilmaisemasta eriäviä mielipiteitä tai vastustusta hallituksen politiikkaa kohtaan ja siten rajoittavan kansalaistoiminnan ja poliittisen toiminnan mahdollisuuksia muun muassa toteuttamalla poliittisin perustein syytteeseenpanotoimia terrorismin vastaisen ankaran lain nojalla, hävittämällä riippumattomat tiedotusvälineet, lopettamalla merkittävän kansalaisyhteiskunnan aktiivisen toiminnan ja tukahduttamalla oppositiopuolueiden toiminnan;

K.  toteaa, että joulukuussa 2015 johtavia aktivisteja kuten Getachew Shiferaw (Negere Ethiopia -lehden päätoimittaja), Yonathan Teressa (verkkoaktivisti) ja Fikadu Mirkana (Oromian radio- ja televisioyhtiö) pidätettiin mielivaltaisesti, eivätkä Etiopian viranomaiset ole vielä nostaneet syytteitä heitä vastaan;

L.  toteaa, että Etiopian hallitus määrää kaikkialle tunkeutuvia riippumattomaan kansalaisyhteiskuntaan ja riippumattomiin tiedotusvälineisiin kohdistuvia rajoituksia; toteaa, että toimittajien suojelukomitean (CPJ) vuonna 2014 suorittamassa vankilaväestön laskennassa Etiopia oli neljänneksi pahin toimittajien vankiloissa pitäjä maailmassa, sillä ainakin 17 toimittajaa oli vankeudessa, 57 tiedotusalan ammattilaista oli paennut Etiopiasta edellisten viiden vuoden aikana ja useita riippumattomia julkaisuja oli suljettu viralliselta taholta tulleen painostuksen seurauksena; toteaa, että Etiopia oli neljännellä sijalla myös CPJ:n vuonna 2015 laatimalla ankarimman sensuurin alaisena olevien kymmenen maan listalla;

M.  toteaa, että lukuisat mielipidevangit, joita on viime vuosina suljettu vankiloihin pelkästään sillä perusteella, että he ovat oikeutetusti käyttäneet ilmaisun- ja mielipiteenvapauttaan, ja joiden joukossa on toimittajia sekä oppositiopuolueiden jäseniä, ovat edelleen vangittuina; toteaa, että jotkut heistä on tuomittu epäoikeudenmukaisissa oikeudenkäynneissä, joidenkin oikeudenkäynnit ovat edelleen kesken ja jotkut ovat edelleen vangittuina ilman että heitä vastaan on nostettu syytettä, muun muassa Eskinder Nega, Temesghen Desalegn, Solomon Kebede, Yesuf Getachew, Woubshet Taye, Saleh Edris ja Tesfalidet Kidane;

N.  toteaa, että Andargachew Tsege, Britannian ja Etiopian kansalainen ja maanpaossa elävä oppositiopuolueen johtaja, pidätettiin kesäkuussa 2014; toteaa, että Andargachew Tsege oli joitakin vuosia aikaisemmin tuomittu poissaolevana kuolemaan ja että hän on ollut kuolemantuomittujen osastolla käytännössä eristysvankeudessa pidätyksestään lähtien;

O.  toteaa, että Etiopian hyväntekeväisyysjärjestöistä ja yhdistyksistä annettu julistus on laki, joka edellyttää asianajotoimintaa harjoittavilta järjestöiltä, että ne hankkivat 90 prosenttia toimintansa rahoituksesta paikallisista lähteistä, mikä on johtanut siihen, että kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen toiminta on vähentynyt ja että monet niistä ovat lopettaneet toimintansa; toteaa, että kun Etiopian oikeuksien tilannetta tarkasteltiin YK:n ihmisoikeusneuvoston yleisen määräaikaisarvioinnin yhteydessä toukokuussa 2014, Etiopia torjui monen maan esittämät suositukset hyväntekeväisyysjärjestöistä ja yhdistyksistä annetun julistuksen ja terrorismin vastaisen julistuksen muuttamisesta;

P.  toteaa, että Etiopian hallitus on tosiasiassa asettanut Etiopian Ogadenin alueen, jolla on runsaat öljy- ja kaasuesiintymät, laajaan saartoon; toteaa, että kansainvälisten tiedotusvälineiden ja humanitaaristen ryhmien yritykset työskennellä alueella ja raportoida sieltä katsotaan terrorismin vastaisen julistuksen nojalla rangaistaviksi rikollisiksi teoiksi; toteaa, että on raportoitu sotarikoksista ja vakavista ihmisoikeusloukkauksista, joihin armeija ja hallituksen puolisotilaalliset joukot ovat syyllistyneet Ogadenin väestöä vastaan;

Q.  toteaa, että Etiopia, väestöltään Afrikan toiseksi suurin maa, kuuluu saatujen tietojen mukaan Afrikan nopeimmin kasvaviin talouksiin ja sen talous kasvoi keskimäärin 10 prosentin vauhtia viime vuosikymmenellä; toteaa, että se kuuluu kuitenkin edelleen köyhimpiin maihin ja että sen BKTL henkeä kohdan on 632 Yhdysvaltain dollaria; toteaa, että se oli 173. sijalla 187 maan joukossa YK:n vuoden 2014 inhimillisen kehityksen indeksissä;

R.  toteaa, että Etiopialla on keskeinen rooli alueella ja että se saa poliittista tukea länsimaisilta avunantajilta sekä useimmilta alueellisilta naapureiltaan pääasiassa siksi, että se on Afrikan unionin (AU) isäntämaa, ja koska se osallistuu YK:n rauhanturvaamista, turvallisuutta ja avunantoa koskeviin kumppanuuksiin länsimaiden kanssa;

S.  toteaa, että samalla kun talouskasvu jatkuu edelleen vauhdilla (samoin myös merkittävät ulkomaiset investoinnit muun muassa maatalouteen, rakentamiseen ja valmistusteollisuuteen, laajamittaiset kehityshankkeet, kuten voimalaitospatojen rakentaminen sekä suurviljelmät, ja laajalle levinnyt maanvuokraus usein ulkomaisille yhtiöille), monia ihmisiä, muun muassa maanviljelijöitä sekä paimentolaisia, on ajettu kodeistaan;

T.  toteaa, että Etiopian perustuslain 40 artiklan 5 kohdassa taataan Etiopian paimentolaisille oikeus käyttää vapaata maata laiduntamiseen ja viljelyyn sekä oikeus olla joutumatta siirtymään omilta mailtaan;

U.  ottaa huomioon, että Etiopia on allekirjoittanut Cotonoun sopimuksen, jonka 96 artiklassa määrätään, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen on EU:n ja AKT-maiden välisen yhteistyön olennainen osa;

V.  toteaa, että Etiopia kärsii parhaillaan pahimmasta kuivuudesta kymeniin vuosiin, mikä on johtanut elintarviketurvan heikkenemiseen, vakavaan nälkiintymiseen sekä karjan poikkeukselliseen kuolleisuuteen; toteaa, että lähes 560 000 ihmistä on joutunut siirtymään asuinseuduiltaan Etiopian sisällä tulvien, niukoista resursseista käytävien väkivaltaisten kahakoiden ja kuivuuden vuoksi; toteaa, että Etiopian hallituksen arvion mukaan 10,1 miljoonaa ihmistä, joista puolet on lapsia, tarvitsee elintarvikehätäapua kuivuuden takia;

W.  toteaa, että Etiopiaan suuntautuu jatkuva maahanmuuttajien virta ja se toimii isäntämaana noin 700 000:lle pääasiassa Etelä-Sudanista, Eritreasta ja Somaliasta tulleelle pakolaiselle; toteaa, että 11. marraskuuta 2015 EU ja Etiopia allekirjoittivat maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan yhteisen toimintasuunnitelman vahvistaakseen keskinäistä yhteistyötään ja vuoropuheluaan maahanmuuton alalla;

1.  tuomitsee jyrkästi turvallisuusjoukkojen viimeaikaisen kohtuuttoman voimankäytön Oromiassa ja kaikilla Etiopian alueilla sekä ihmisoikeusloukkaustapausten määrän kasvun; ilmaisee osanottonsa uhrien omaisille ja kehottaa välittömästi vapauttamaan kaikki ne, jotka on vangittu sen vuoksi, että he ovat käyttäneet oikeuttaan rauhanomaiseen kokoontumiseen ja ilmaisunvapauteen;

2.  muistuttaa Etiopian hallitusta sen velvoitteista taata perusoikeudet, mukaan luettuna oikeus saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi sekä oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, sellaisina kuin niistä on määrätty Afrikan peruskirjassa ja muissa kansainvälisissä ja alueellisissa ihmisoikeusvälineissä, muun muassa Cotonoun sopimuksessa ja erityisesti sen 8 ja 96 artiklassa;

3.  vaatii tutkimaan mielenosoittajien surmat ja muut väitetyt protestiliikkeeseen liittyvät ihmisoikeusloukkaukset uskottavasti, avoimesti ja riippumattomasti, ja kehottaa hallitusta asettamaan vastuussa olevat henkilöt oikeudenmukaisesti syytteeseen toimivaltaisissa tuomioistuimissa;

4.  kehottaa Etiopian hallitusta kunnioittamaan ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta ja Afrikan peruskirjaa, mukaan luettuna oikeus rauhanomaiseen kokoontumiseen, ilmaisunvapauteen ja yhdistymisvapauteen; kehottaa hallitusta välittömästi pyytämään oikeutta rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen ja oikeutta yhdistymisvapauteen käsittelevää YK:n eritysraportoijaa sekä muita YK:n ihmisoikeusasiantuntijoita vierailemaan Etiopiassa raportoidakseen tilanteesta;

5.  pitää myönteisenä, että hallitus on päättänyt olla viemättä eteenpäin Addis Abeban ja Oromian erityisaluetta koskevaa yleissuunnitelmaa; kehottaa käymään välitöntä, osallistavaa ja avointa poliittista vuoropuhelua, jossa ovat osallisina hallitus, oppositiopuolueet, kansalaisyhteiskunnan edustajat ja paikallisväestö, jotta estetään uudet väkivaltaisuudet ja väestön radikalisoituminen;

6.  korostaa, että vapaat ja riippumattomat tiedotusvälineet ovat olennaisia sen takaamiseksi, että väestö on perehtynyt asioihin, aktiivinen ja osallistuva, ja kehottaa Etiopian viranomaisia lopettamaan vapaan tiedonvälityksen tukahduttamisen muun muassa lähetyksiä häiritsemällä ja tiedotusvälineitä uhkailemalla, takaamaan paikallisen kansalaisyhteiskunnan sekä tiedotusvälineiden oikeudet ja helpottamaan riippumattomien toimittajien ja ihmisoikeustarkkailijoiden pääsyä kaikkialle Etiopiaan; pitää myönteisenä äskettäistä Zone 9 -blogin kirjoittajien ja kuuden toimittajan vapauttamista;

7.  pyytää, että Etiopian viranomaiset lakkaavat käyttämästä terrorismin vastaista lainsäädäntöä (terrorismin vastainen julistus n:o 652/2009) poliittisten vastustajien, toisinajattelijoiden, ihmisoikeuksien puolustajien, muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja riippumattomien toimittajien toiminnan tukahduttamiseen; kehottaa myös Etiopian hallitusta tarkastelemaan uudelleen terrorismin vastaista lainsäädäntöään saattaakseen sen kansainvälisten ihmisoikeussäännösten ja -periaatteiden mukaiseksi;

8.  tuomitsee sen, että ihmisoikeustyötä rajoitetaan kohtuuttomasti hyväntekeväisyysjärjestöistä ja yhdistyksistä annetussa julistuksessa, jossa ihmisoikeusjärjestöiltä evätään välttämättömän rahoituksen saanti, jossa hyväntekeväisyysjärjestöjen ja yhdistysten virastolle annetaan kohtuuttomat valtuudet puuttua ihmisoikeusjärjestöjen toimintaan ja asetetaan ihmisoikeusloukkausten uhrit entistä suurempaan vaaraan luottamuksellisuutta koskevien periaatteiden rikkomisen kautta;

9.  kehottaa Etiopian viranomaisia estämään kaiken etniseen alkuperään tai uskontoon perustuvan syrjinnän sekä edistämään rauhanomaista ja rakentavaa vuoropuhelua kaikkien yhteisöjen välillä sekä toteuttamaan toimia tämän hyväksi;

10.  pitää myönteisenä Etiopian vuoden 2013 ihmisoikeuksia koskevaa toimintasuunnitelmaa ja kehottaa panemaan sen nopeasti ja kaikilta osin täytäntöön;

11.  kehottaa viranomaisia panemaan täytäntöön erityisesti YK:n ihmisoikeusneuvoston mielivaltaista vangitsemista käsittelevän työryhmän suosituksen sekä vapauttamaan Britannian kansalaisen ja poliittisen aktivistin Andargachew Tsegen välittömästi;

12.  toteaa, että ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen ovat ratkaisevan tärkeitä EU:n politiikoille, joilla pyritään edistämään kehitystä Etiopiassa ja kaikkialla Afrikan sarvessa; kehottaa Afrikan unionia kiinnittämään huomiota poliittiseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen sen isäntämaassa Etiopiassa;

13.  kehottaa EU:ta suurimpana yksittäisenä avunantajana seuraamaan ohjelmia ja toimintalinjoja tehokkaasti sen varmistamiseksi, että EU:n kehitysapu ei edistä ihmisoikeusloukkauksia Etiopiassa erityisesti sellaisten ohjelmien kautta, joihin liittyy viljelijöiden ja paimentolaisten pakottaminen siirtymään mailtaan, sekä kehittämään strategioita, joilla minimoidaan siirtymään joutumisen kielteiset vaikutukset EU:n rahoittamissa kehityshankkeissa; korostaa, että EU:n olisi harkittava taloudellista tukeaan maan ihmisoikeustilanteen perusteella ja sen perusteella, missä määrin Etiopian hallitus edistää demokratiakehitystä eteenpäin vieviä uudistuksia;

14.  kehottaa hallitusta ottamaan paikallisyhteisöt mukaan vuoropuheluun, jota käydään laajamittaisten kehityshankkeiden täytäntöönpanosta; on huolissaan hallituksen pakkosiirto-ohjelmista;

15.  on syvästi huolissaan Etiopiassa vallitsevista nykyisistä tuhoisista ilmasto-olosuhteista, jotka ovat heikentäneet humanitaarista tilannetta maassa; kehottaa EU:ta yhdessä kansainvälisten kumppaneidensa kanssa lisäämään tukeaan Etiopian hallitukselle ja kansalle; pitää myönteisenä EU:n äskettäin antamaa ilmoitusta avusta ja kehottaa komissiota varmistamaan, että tätä lisärahoitusta tarjotaan kiireellisesti;

16.  muistuttaa, että Etiopia on maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden tärkeä kohdemaa, kauttakulkumaa ja lähtömaa ja että se toimii suurimman pakolaisväestön isäntämaana Afrikassa; panee näin ollen merkille EU:n ja Etiopian välisen maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan yhteisen toimintasuunnitelman, jossa käsitellään pakolaiskysymystä, rajavalvontaa ja ihmiskaupan torjumista; kehottaa myös komissiota seuraamaan tiiviisti kaikkia hankkeita, joita äskettäin on pantu alulle EU:n Afrikka-hätärahaston puitteissa;

17.  on äärimmäisen huolestunut Etiopian väestön (erityisesti naiset, vähemmistöt, pakolaiset ja asuinseudultaan siirtymään joutuneet henkilöt, joiden määrä jatkuvasti kasvaa) taloudellisesta ja sosiaalisesta tilanteesta, kun otetaan huomioon aluetta koetteleva kriisi ja alueen epävakaus; ilmaisee jälleen kerran tukensa kaikille paikan päällä toimiville humanitaarisille järjestöille sekä pakolaisia vastaanottaville naapurimaille; tukee kansainvälisen yhteisön ja humanitaaristen järjestöjen esittämiä kehotuksia lisätä pakolaisille ja siirtymään joutuneille henkilöille annettavaa apua;

18.  korostaa, että tarvitaan suuria julkisia investointeja koskevia suunnitelmia erityisesti koulutuksen ja terveydenhuollon alalla, jos kestävän kehityksen tavoitteet halutaan saavuttaa; pyytää Etiopian viranomaisia todella sitoutumaan näiden tavoitteiden saavuttamiseen;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Etiopian hallitukselle ja parlamentille, komissiolle, neuvostolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, AKT–EU-ministerineuvostolle, Afrikan unionin toimielimille, YK:n pääsihteerille sekä yleisafrikkalaiselle parlamentille.


Pohjois-Korea
PDF 171kWORD 75k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. tammikuuta 2016 Pohjois-Koreasta (2016/2521(RSP))
P8_TA(2016)0024RC-B8-0083/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Pohjois-Koreasta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 6. tammikuuta 2016 antaman julkilausuman väitetystä ydinkokeesta Korean demokraattisessa kansantasavallassa,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 6. tammikuuta 2016 antaman lausunnon Korean demokraattisen kansantasavallan ilmoittamasta ydinkokeesta,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1718 (2006), 1874 (2009), 2087 (2013) ja 2094 (2013), joissa nimenomaisesti kielletään Korean demokraattisen kansantasavallan ydinkokeet,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 17. joulukuuta 2015 antaman päätöslauselman Korean demokraattisen kansantasavallan ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon huhtikuussa 2015 laaditun YK:n raportin ”Democratic People’s Republic of Korea 2015: Needs and Priorities”,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 27. maaliskuuta 2015 antaman päätöslauselman Korean demokraattisen kansantasavallan ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon 7. helmikuuta 2014 julkaistun tutkintakomission raportin Korean demokraattisen kansantasavallan ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen, joiden kaikkien sopimuspuoli Korean demokraattinen kansantasavalta on,

–  ottaa huomioon vuonna 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan neuvosto ja YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsivat 6. tammikuuta 2016 Korean demokraattisen kansantasavallan tekemän ja sen väitteiden mukaan ”onnistuneen vetypommikokeen”, joka on selvästi maalla YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien mukaisesti olevien kansainvälisten velvoitteiden vastainen;

B.  katsoo, että ydinaseiden, kemiallisten ja biologisten aseiden ja niiden maalinsaattamisjärjestelmien leviäminen on uhka kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle; ottaa huomioon, että Korean demokraattinen kansantasavalta vetäytyi ydinsulkusopimuksesta vuonna 2003 ja että se on tehnyt ydinkokeita vuodesta 2006 ja ilmoittanut virallisesti vuonna 2009, että se on kehittänyt ydinaseen, mikä merkitsee sitä, että maan ydinasevalmiuksien aiheuttama uhka on selvästi lisääntynyt; toteaa, että laittomien ydinohjelmien ja ballististen ohjusten ohjelmien jatkaminen on vakava haaste kansainväliselle ydinsulkujärjestelmälle ja saattaa voimistaa alueellisia jännitteitä;

C.  katsoo, että maa on valjastanut taloutensa palvelemaan sotilaallisia tarkoitusperiä ja siten jäänyt kauaksi ilmoittamastaan tavoitteesta kehittyä voimakkaaksi ja vauraaksi kansakunnaksi ja on sen sijaan tehnyt kansalaisistaan entistäkin eristyneempiä ja köyhempiä tavoitellessaan joukkotuhoaseita ja niiden maaliinsaattamisjärjestelmiä;

D.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni tukee lujasti ajatusta ydinaseettomasta Korean niemimaasta, ja katsoo, että kuuden osapuolen neuvottelujen käynnistäminen uudelleen on olennainen osa alueen rauhan, turvallisuuden ja vakauden edistämistä;

E.  katsoo, että Korean demokraattisen kansantasavallan keskittymistä sotilaallisiin investointeihin voidaan pitää rikollisena maan kansalaisten perustarpeiden laiminlyöntinä siksi, että noin 70 prosenttia maan 24,6 miljoonasta asukkaasta kärsii ruoan puutteesta ja lähes 30 prosenttia alle viisivuotiaista lapsista on akuutisti aliravittuja;

F.  toteaa, että Korean demokraattisen kansantasavallan ihmisoikeustilanne on ollut äärimmäisen ongelmallinen useiden vuosien ajan; ottaa huomioon, ettei Korean demokraattisen kansantasavallan johto ole juuri tehnyt yhteistyötä YK:n kanssa ja että se on torjunut kaikki YK:n ihmisoikeusneuvoston ja YK:n yleiskokouksen Pohjois-Korean ihmisoikeuksia koskevat päätöslauselmat; ottaa huomioon, ettei Pohjois-Korea ole tehnyt yhteistyötä maan ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan kanssa ja että se on torjunut kaiken YK:n ihmisoikeusvaltuutetun erityismenettelyjen mukaisesti tarjoaman avun;

G.  ottaa huomioon, että 27. maaliskuuta 2015 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman mukaisesti järjestettiin pohjoiskorealaisten diplomaattien ja Pohjois-Korean ihmisoikeuksia käsittelevän ihmisoikeusneuvoston erityisraportoijan Marzuki Darusmanin välinen kokous;

H.  toteaa, että Euroopan unioni puolustaa ja edistää maailmanlaajuisesti ihmisoikeuksia ja demokratiaa; ottaa huomioon, että EU:n ja Korean demokraattisen kansantasavallan välinen ihmisoikeusvuoropuhelu on ollut keskeytyksissä vuodesta 2013; ottaa huomioon, että EU ja Korean demokraattinen kansantasavalta järjestivät poliittisen vuoropuhelukierroksen kesäkuussa 2015;

I.  ottaa huomioon, että YK:n tutkintakomitea tutki Pohjois-Koreassa tapahtuneet järjestelmälliset, laajalle levinneet ja vakavat ihmisoikeusloukkaukset ja julkaisi niitä koskevan raportin 7. helmikuuta 2014; ottaa huomioon, että tutkintakomitea totesi raportissaan, että Pjongjangin ihmisoikeusloukkaukset ovat vailla vertaa nykymaailmassa ja että oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen sekä mielipiteenvapauteen, sanavapauteen, tiedonvälityksen vapauteen ja kokoontumisvapauteen liittyvät oikeudet on lähes täysin kielletty; ottaa huomioon, että tutkintakomitea totesi useissa yhteyksissä, että ihmisoikeusloukkaukset ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan; toteaa, että vuodesta 2014 Korean demokraattisen kansantasavallan ihmisoikeustilanne on heikentynyt;

J.  ottaa huomioon, että Korean demokraattisen kansantasavallan hallitus ei salli poliittista oppositiota, vapaita ja oikeudenmukaisia vaaleja, tiedotusvälineiden vapaata toimintaa, uskonnonvapautta, yhdistymisvapautta, työehtosopimusneuvotteluja eikä liikkumisvapautta;

K.  toteaa, että Korean demokraattisessa kansantasavallassa on käytössä laajamittainen ja hyvin organisoitu turvallisuusjärjestelmä, jonka avulla valvotaan tarkasti lähes kaikkien kansalaisten elämää ja joka ei salli minkäänlaisia perusvapauksia maassa;

L.  ottaa huomioon, että Korean demokraattisen kansantasavallan valtiolliset viranomaiset syyllistyvät järjestelmällisesti laittomiin teloituksiin ja mielivaltaisiin pidätyksiin, että ihmisiä katoaa ja myös ulkomaan kansalaisia kidnapataan ja että yli 100 000 henkilöä on suljettu vankiloihin ja ”uudelleenkoulutusleireille”;

M.  ottaa huomioon, että Korean demokraattisen kansantasavallan väestö on kärsinyt vuosikymmeniä alikehittyneisyydestä, heikosta terveydenhuollosta ja laajamittaisesta äitien ja lasten aliravitsemuksesta oloissa, joita luonnehtivat poliittinen ja taloudellinen eristyneisyys, lukuisat luonnonkatastrofit ja elintarvike- ja polttoainehintojen nousu kansainvälisillä markkinoilla; toteaa, että Korean demokraattinen kansantasavalta loukkaa kansansa oikeutta ravintoon;

1.  tuomitsee jyrkästi 6. tammikuuta 2016 tehdyn neljännen ydinkokeen tarpeettomana ja vaarallisena provokaationa sekä asiaa koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien vastaisena rikkomuksena sekä Korean niemimaan ja Koillis-Aasian alueen rauhan ja vakauden vakavana uhkana; kannattaa äskettäin tehdyn ydinkokeen vuoksi tuntuvia ja tehokkaita pakotteita, joista kansainvälisen yhteisön on päätettävä;

2.  kehottaa Korean demokraattista kansantasavaltaa pidättymään uusista provokaatioista luopumalla ydinohjelmastaan ja ballististen ohjusten ohjelmastaan täydellisesti, todennettavasti ja peruuttamattomasti, lopettamaan kaikki niihin liittyvät toimet ja noudattamaan välittömästi kaikkia kansainvälisiä velvoitteitaan, mukaan luettuina YK:n turvallisuusneuvoston ja IAEA:n hallintoneuvoston päätöslauselmat sekä muut kansainväliset aseidenriisunta- ja asesulkunormit; kehottaa Korean demokraattista kansantasavaltaa allekirjoittamaan ja ratifioimaan viipymättä sopimuksen täydellisestä ydinkoekiellosta ja noudattamaan 19. syyskuuta 2005 annetun kuuden neuvotteluosapuolen julkilausuman mukaisia sitoumuksiaan;

3.  vahvistaa halunsa ratkaista Korean demokraattisen kansantasavallan ydinasekysymykset diplomaattisesti ja poliittisesti; toistaa tukevansa kuuden osapuolen neuvotteluja ja kehottaa käynnistämään ne uudelleen; kehottaa kaikkia kuuden osapuolen neuvotteluihin osallistujia lisäämään ponnistelujaan; kehottaa Korean demokraattista kansantasavaltaa käsittelemään tätä kysymystä uudelleen rakentavasti kansainvälisen yhteisön ja erityisesti kuuden osapuolen neuvotteluprosessin jäsenten kanssa kestävän rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi ydinaseettomalla Korean niemimaalla ja parhaana keinona turvata Korean demokraattisen kansantasavallan vauraampi ja vakaampi tulevaisuus;

4.  on vakuuttunut siitä, että kansainvälisen yhteisön on aika toteuttaa konkreettisia toimia rikoksiin syyllistyneiden rankaisemattomuuden lopettamiseksi; vaatii, että Korean demokraattisessa kansantasavallassa tehdyistä ihmisyyden vastaisista rikoksista eniten vastuussa olevat henkilöt asetetaan vastuuseen teoistaan, saatetaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen ja että heille määrätään kohdennettuja seuraamuksia;

5.  korostaa, että tutkintakomitean kuvaamia rikkomuksia, joista monet ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan, on tehty aivan liian pitkään kansainvälisen yhteisön valvovan silmän alla;

6.  kehottaa Korean demokraattista kansantasavaltaa panemaan viipymättä täytäntöön tutkintakomitean suositukset;

7.  kehottaa Kiinan kansantasavallan hallitusta käyttämään lisääntynyttä vaikutusvaltaansa sekä poliittista ja taloudellista valtaansa Korean demokraattista tasavaltaa kohtaan varmistaakseen, että tilanne ei eskaloidu entisestään; kehottaa Kiinan kansantasavaltaa toteuttamaan yhdessä kansainvälisen yhteisön kanssa kaikki tarvittavat toimenpiteet rauhan ja vakauden palauttamiseksi Korean niemimaalle; panee merkille Kiinan kansantasavallan tuen YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalle 2094 (2013); panee merkille YK:n turvallisuusneuvoston jäsenten yksimielisen reaktion Korean demokraattisen kansantasavallan hiljattain suorittamaan ydinkokeeseen;

8.  vaatii, että Kiinan hallitus noudattaa sillä YK:n pakolaisyleissopimuksen sopimusvaltiona olevia velvoitteita eikä epää Kiinaan pakenevilta pohjoiskorealaisilta pakolaisilta oikeutta hakea turvapaikkaa eikä palauta heitä väkisin Pohjois-Koreaan ja suojelee heidän perusoikeuksiaan; kehottaa EU:ta käyttämään tähän tarkoitukseen diplomaattista painostusta; toistaa kaikille pakolaisia Korean demokraattisesta kansantasavallasta vastaan ottaville maille osoittamansa kehotuksen noudattaa vuonna 1951 tehtyä Geneven yleissopimusta ja vuoden 1967 pöytäkirjaa ja olemaan palauttamatta pohjoiskorealaisia pakolaisia takaisin Korean demokraattiseen kansantasavaltaan;

9.  pitää myönteisenä, että YK:n yleiskokous antoi 17. joulukuuta 2015 Korean demokraattisen kansantasavallan ihmisoikeustilannetta koskevan päätöslauselman, jota kaikki EU:n jäsenvaltiot kannattivat; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita jatkamaan Korean demokraattisen kansantasavallan ihmisoikeustilanteen käsittelyä;

10.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa Federica Mogherinia hyödyntämään Korean tasavallan asiantuntemusta Korean demokraattista kansantasavaltaa koskevan EU:n strategian laatimisessa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa seuraamaan edelleen Korean demokraattisen kansantasavallan tilanteen kehittymistä ja raportoimaan siitä parlamentille, jotta Korean demokraattisen kansantasavallan ihmisoikeuksia koskeva kysymys säilyy tärkeällä sijalla EU:n poliittisella asialistalla; katsoo, että Korean demokraattista kansantasavaltaa koskevan kriittisen sitoutumisensa kautta EU voi toimia rakentavassa roolissa;

11.  ilmaisee syvän huolestuneisuutensa Korean demokraattisen kansantasavallan ihmisoikeustilanteen jatkuvasta heikkenemisestä; kehottaa Korean demokraattisen kansantasavallan hallitusta täyttämään ratifioimiinsa ihmisoikeusvälineisiin perustuvat velvoitteensa ja varmistamaan, että humanitaarisen avun järjestöt, riippumattomat ihmisoikeustarkkailijat ja Korean demokraattisen kansantasavallan ihmisoikeustilannetta seuraava YK:n erityisraportoija pääsevät maahan ja voivat luottaa maan viranomaisten yhteistyöhön;

12.  vaatii, että Korean demokraattisen kansantasavallan hallitus lakkaa välittömästi käyttämästä ihmisoikeuksien järjestelmällistä polkemista poliittisena välineenä, jolla se valvoo ja seuraa omia kansalaisiaan;

13.  tuomitsee jyrkästi kuolemanrangaistuksen systemaattisen ja laajamittaisen käytön Korean demokraattisessa kansantasavallassa; kehottaa Korean demokraattisen kansantasavallan hallitusta ilmoittamaan julkisesti kaikkien teloitusten täytäntöönpanon keskeyttämisestä siinä tarkoituksessa, että kuolemanrangaistus lakkautetaan lähitulevaisuudessa; kehottaa Korean demokraattista kansantasavaltaa lopettamaan laittomat teloitukset ja tahdonvastaiset katoamiset, vapauttamaan poliittiset vangit ja antamaan kansalaisilleen matkustusvapauden sekä itse maassa että sen rajojen ulkopuolella; kehottaa Korean demokraattista kansantasavaltaa sallimaan sananvapauden ja vapaan kansallisen ja kansainvälisen tiedonvälityksen sekä sensuroimattoman pääsyn internetiin kaikille kansalaisilleen;

14.  kehottaa Korean demokraattista kansantasavaltaa lopettamaan valtion tukeman pakkotyöohjelman, jonka mukaisesti ulkomaat ovat palkanneet laittomasti kymmeniätuhansia pohjoiskorealaisia pääasiassa kaivostoiminnan, metsänhakkuun ja rakennushankkeiden palvelukseen, mistä on saatu kovaa valuuttaa hallituksen ylläpitämiseksi; korostaa, että tässä tapauksessa vastuu työntekijöiden oikeuksien suojelemisesta ulottuu vastaanottaviin valtioihin, joiden olisi varmistettava työ- ja ihmisoikeusnormien suojelu;

15.  tuomitsee ajatuksenvapauden, omantunnonvapauden, uskonnon- tai vakaumuksenvapauden, mielipiteen- ja sanavapauden sekä rauhanomaisen kokoontumis- ja yhdistymisvapauden vakavat rajoitukset sekä syrjinnän, joka perustuu songbun-järjestelmään, jossa ihmiset luokitellaan valtion määräämän yhteiskuntaluokan tai syntymän perusteella ja jossa otetaan myös huomioon poliittiset mielipiteet ja uskonto;

16.  on huolestunut erityisesti maan elintarviketilanteen vakavuudesta ja sen vaikutuksesta väestön taloudellisiin, yhteiskunnallisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin; kehottaa komissiota jatkamaan nykyisiä humanitaarisen avun ohjelmia ja ylläpitämään yhteyksiä Korean demokraattiseen kansantasavaltaan sekä varmistamaan humanitaarisen avun turvallisen pääsyn avustuskohteisiin; kehottaa Korean demokraattisen kansantasavallan viranomaisia varmistamaan, että kaikki kansalaiset saavat tarpeidensa mukaan elintarvikkeita ja humanitaarista apua, jotka jaetaan humanitaarisia periaatteita noudattaen;

17.  kehottaa Korean demokraattisen kansantasavallan viranomaisia ratkaisemaan pikaisesti henkilöiden järjestelmällistä sieppaamista koskevan asian, luovuttamaan kaikki tiedot kolmansien maiden kansalaisista, myös Japanin ja Korean tasavallan kansalaisista, joiden epäillään joutuneen Pohjois-Korean valtion agenttien sieppaamiksi viime vuosikymmenten aikana, ja palauttamaan edelleen siepattuina olevat henkilöt kotimaihinsa välittömästi;

18.  kehottaa Korean demokraattista kansantasavaltaa jatkamaan rakentavaa yhteistyötä kansainvälisten keskustelukumppanien kanssa ihmisoikeustilannetta koskevien konkreettisten parannusten edistämiseksi paikan päällä myös vuoropuhelujen, maahan tehtävien virallisten vierailujen ja ihmisten välisten kontaktien lisäämisen avulla;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, Korean demokraattisen kansantasavallan hallitukselle ja parlamentille, Korean tasavallan hallitukselle ja parlamentille, Kiinan kansantasavallan hallitukselle ja parlamentille, Yhdysvaltain hallitukselle ja parlamentille, Venäjän federaation hallitukselle ja parlamentille, Japanin hallitukselle ja parlamentille, Korean demokraattisen kansantasavallan ihmisoikeustilannetta seuraavalle YK:n erityisraportoijalle ja YK:n pääsihteerille.

Oikeudellinen huomautus