Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2014/2150(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0208/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0208/2015

Keskustelut :

PV 11/04/2016 - 18
CRE 11/04/2016 - 18

Äänestykset :

PV 12/04/2016 - 5.11
CRE 12/04/2016 - 5.11
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0104

Hyväksytyt tekstit
PDF 273kWORD 96k
Tiistai 12. huhtikuuta 2016 - Strasbourg Lopullinen painos
Sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskeva ohjelma
P8_TA(2016)0104A8-0208/2015

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. huhtikuuta 2016 sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevasta ohjelmasta (REFIT): tilanne ja näkymät (2014/2150(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon toimielinten väliset sopimukset paremmasta lainsäädännöstä(1),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston toimivaltaisten yksiköiden 22. heinäkuuta 2011 sopimat käytännön järjestelyt SEUT-sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan täytäntöönpanosta päästäessä sopimukseen ensimmäisessä käsittelyssä,

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n sääntelyn tilasta ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista – 19. kertomus, ”Parempi säädöskäytäntö vuonna 2011”(2),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman komission vaikutustenarvioinnin suuntaviivojen tarkistamisesta ja pk-yritystestin roolista(3),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman säädösvallan siirron seurannasta ja komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta jäsenvaltioissa(4),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista EU:n säädöskäytäntöön koskevasta 18. vuosikertomuksesta (2010)(5),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman paremmasta säädöskäytännöstä, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista sekä järkevästä sääntelystä(6),

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman riippumattoman vaikutustenarvioinnin takaamisesta(7),

–  ottaa huomioon 4. joulukuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät järkevästä sääntelystä,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskeva ohjelma (REFIT): tilanne ja näkymät” (COM(2014)0368),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon EU:n sääntelyn tilasta (COM(2012)0746) ja komission tiedonannon sääntelyn toimivuudesta ja tuloksellisuudesta (COM(2013)0685),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista (19. kertomus, ”Parempi säädöskäytäntö vuonna 2011”) (COM(2012)0373),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Järkevä sääntely – Pienten ja keskisuurten yritysten tarpeet” (COM(2013)0122),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan pk-yritysten järkevää sääntelyä koskevasta seurannasta ja kuulemisesta (SWD(2013)0060),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon järkevästä sääntelystä Euroopan unionissa (COM(2010)0543),

–  ottaa huomioon sidosryhmien kuulemista koskevat komission ohjeet vuodelta 2014,

–  ottaa huomioon hallinnolliseen rasitukseen liittyviä kysymyksiä käsittelevän riippumattomien sidosryhmien korkean tason ryhmän 24. heinäkuuta 2014 julkaistun, byrokratian vähentämistä koskevan loppuraportin ”Cutting Red Tape in Europe – Legacy and Outlook” ja erityisesti ryhmän neljän jäsenen (työntekijöiden, kansanterveysalan, ympäristöalan ja kuluttajien edustajat) eriävän mielipiteen raportin liitteessä 12,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2014 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(8),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ”EU-agenda: paremmalla sääntelyllä parempiin tuloksiin” (COM(2015)0215),

–  ottaa huomioon yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksesta toimielinten väliseksi sopimukseksi paremmasta sääntelystä (COM(2015)0216),

–  ottaa huomioon komission päätöksen REFIT-foorumin perustamisesta (C(2015)3261) ja komission tiedonannon aiheesta ”REFIT-foorumi – Rakenne ja toimintatapa” (C(2015)3260),

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan päätöksen riippumattoman sääntelyvalvontalautakunnan perustamisesta (C(2015)3263), komission tiedonannon ”Sääntelyvalvontalautakunta – toimeksianto, tehtävät ja henkilöstö” (C(2015)3262) sekä komission tiedonannon ”Vakioperustelut” (C(2015)3264/2),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan aiheesta ”Parempaa sääntelyä koskevat suuntaviivat” (SWD(2015)0111),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A8-0208/2015),

A.  katsoo, että REFIT-ohjelma on keskeinen osa parempaa lainsäädäntöä koskevaa uutta komission strategiaa;

B.  ottaa huomioon, että REFIT-ohjelmalla pyritään lujittamaan parempaan säädöskäytäntöön liittyviä menettelyjä, yksinkertaistamaan EU:n lainsäädäntöä ja vähentämään hallinnollista ja/tai sääntelystä aiheutuvaa rasitusta sekä tavoitellaan hyvää hallintotapaa, joka pohjautuu tietoon perustuvaan poliittiseen päätöksentekoon, jossa vaikutustenarvioinnit ja jälkiarvioinnit ovat keskeisessä asemassa mutta eivät korvaa poliittisia päätöksiä;

C.  ottaa huomioon, että komissio on perustanut toimintansa tukemiseksi REFIT-ohjelman puitteissa uuden REFIT-foorumin, joka koostuu kahdesta ryhmästä: ”hallitusten edustajien ryhmä”, jossa on julkishallinnon huippuasiantuntijoita jokaisesta jäsenvaltiosta, ja ”sidosryhmien ryhmä”, jossa on korkeintaan 20 asiantuntijaa, joista kaksi edustaa Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa ja muut asiantuntijat talouselämää, pk-yritykset, työmarkkinaosapuolet ja kansalaisjärjestöt mukaan luettuina;

D.  panee merkille REFIT-ohjelman vuositulostaulun, jonka avulla voidaan arvioida edistymistä kaikilla politiikan aloilla ja kunkin komission määrittämän aloitteen parissa, neuvoston ja Euroopan parlamentin toimet mukaan luettuina;

E.  katsoo, että vuonna 2003 tehty toimielinten välinen sopimus paremmasta lainsäädännöstä on vanhentunut Lissabonin sopimuksen myötä voimaan tulleen nykyisen lainsäädäntöympäristön johdosta;

F.  katsoo, että sääntelyn parantamista koskeva toimintaohjelma on viime vuosina joka tapauksessa myötävaikuttanut lainsäädäntömenettelyjen paranemiseen; katsoo, että komission alalla käynnistämät useat erinimiset ohjelmat (”parempi lainsäädäntö”, ”parempi säädöskäytäntö”, ”järkevä sääntely”, ”sääntelyn toimivuus”, ”pienet ensin ‑periaate”, ”toimivuustarkastukset”, ”ABR+”) eivät osoita kansalaisille riittävän selvästi ja avoimesti toimien tavoitteita ja siksi ne olisi koottava paremmin yhteen;

G.  katsoo, että komissio on esittänyt 19. toukokuuta 2015 antamallaan tiedonannolla ”EU-agenda: paremmalla sääntelyllä parempiin tuloksiin” parempaa lainsäädäntöä koskevan johdonmukaisen ja kokonaisvaltaisen lähestymistavan, jossa otetaan huomioon lainsäädännön koko poliittinen sykli ja vaaditaan kaikkien toimielinten tavoitehakuista vuorovaikutusta, minkä vuoksi parlamentti tutustuu siihen perusteellisesti, jotta päästään unionin kansalaisten kannalta parhaisiin mahdollisiin tuloksiin;

H.  pitää kaikkia SEU-sopimuksen 3 artiklassa esitettyjä unionin tavoitteita yhtä tärkeinä; ottaa huomioon, että komissio korostaa, että REFIT-ohjelmassa ei kyseenalaisteta nykyisiä politiikkatavoitteita eikä se vaikuta kielteisesti kansalaisten, kuluttajien ja työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen tai ympäristöön;

I.  ottaa huomioon, että komissio järjesti vuoden 2014 jälkipuoliskolla julkisia kuulemisia vaikutustenarviointia koskevien suuntaviivojensa muuttamisesta sekä sidosryhmien kuulemista koskevista ohjeista;

J.  ottaa huomioon, että vahvistaessaan työohjelmansa vuodelle 2015 komissio sovelsi ensimmäistä kertaa ns. politiikan suunnanmuutoksen periaatetta perusteena sille, että se perui valtavan määrän vireillä olevia lainsäädäntöehdotuksia;

K.  ottaa huomioon, että työohjelmassaan vuodelle 2015 komissio suunnitteli keskittävänsä toimensa suuriin taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin ja että komission uuden rakenteen tavoitteena varmistaa johdonmukaisempi poliittinen lähestymistapa ja siten lisätä avoimuutta unionissa ja saada kansalaisten suurempi hyväksyntä;

Sääntelyn parantaminen

1.  panee merkille komission puheenjohtajan Junckerin päätöksen antaa komission ensimmäiselle varapuheenjohtajalle tehtäväksi huolehtia sääntelyn parantamisesta, millä vastataan parlamentin tästä asiasta esittämiin kehotuksiin ja mikä korostaa aiheen suurta poliittista merkitystä; edellyttää kyseisen nimityksen johtavan siihen, että unionin lainsäädäntö on mahdollisimman korkealaatuista, vastaa kansalaisten ja sidosryhmien odotuksia ja sillä varmistetaan, että yhteiskuntapoliittiset tavoitteet, kuten kuluttaja- ja ympäristönormit, sosiaalialan normit ja terveys- ja turvallisuusnormit eivät vaarannu;

2.  ottaa huomioon koko unionin liiallisen byrokratian ja tarpeen yksinkertaistaa lainsäädäntöä ja toteaa siksi, että sääntelyn parantamisen olisi katettava unionin kaikkien tasojen julkishallinnon kulttuuri ja sisällettävä unionin säädösten täytäntöönpano ja soveltaminen sekä unionin tasolla että jäsenvaltioiden ja alueiden ja paikallistasolla, jotta voidaan varmistaa hyvä hallinto ja ”Eurooppa-myönteinen toiminta” kaikilla tasoilla;

3.  korostaa, että komission olisi asetettava etusijalle tiettyjen toimien laatiminen ja keskityttävä lainsäädännön laatuun ja nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanon parantamiseen eikä säädösten määrään; korostaa tässä yhteydessä, että kustannusten ei pitäisi olla ratkaiseva tekijä vaan lainsäädännön laatu on ainoa asiaankuuluva vertailuarvo; korostaa lisäksi, että REFIT-ohjelmaa ei pidä käyttää kestävyyden eikä sosiaali-, työ-, ympäristö- ja kuluttajanormien heikentämiseen;

4.  ehdottaa, että komissio harkitsisi raukeamislausekkeiden käyttöönottoa lainsäädäntöaloitteissa, joiden voimassaoloaika on rajoitettu, mikäli tämä ei aiheuta oikeudellista epävarmuutta, ja että sisällyttäisi raukeamislausekkeen tarvittaessa kaikkiin säädöksiin, jotta unionin tason säädösten tarkoituksenmukaisuutta voidaan arvioida säännöllisesti;

5.  korostaa, että unionin normilla korvataan yleensä 28 kansallista normia, mikä vahvistaa sisämarkkinoita ja vähentää byrokratiaa;

6.  suhtautuu myönteisesti 19. toukokuuta 2015 hyväksyttyyn sääntelyn parantamista koskevaan toimenpidepakettiin; tukee komission jatkuvaa sitoutumista lainsäädännön parantamista koskevaan ohjelmaan; korostaa, että REFIT-ohjelmaa koskevassa tiedonannossa kaavailtuihin toimiin olisi suhtauduttava jatkuvana prosessina, jolla varmistetaan, että unionin voimassa oleva lainsäädäntö soveltuu tarkoitukseensa, että lainsäädännöllä saavutetaan lainsäätäjien yhteinen tavoite ja että se vastaa kansalaisten, varsinkin työntekijöiden, sekä yritysten ja muiden sidosryhmien odotuksia;

7.  panee merkille, että komissio on sitoutunut uuteen parempaa lainsäädäntöä koskevaan toimielinten väliseeen sopimukseeen, jossa otetaan huomioon Lissabonin sopimuksen sekä parlamentin ja komission välisen puitesopimuksen aiheuttamat muutokset sekä parannetaan käytäntöjä unionin lainsäädännön suunnittelun, vaikutustenarvioinnin ja järjestelmällisen jälkiarvioinnin sekä delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten täytäntöönpanon ja käsittelyn kaltaisilla aloilla, ja panee merkille että neuvottelut on saatu päätökseen;

8.  suhtautuu myönteisesti komission ilmoitukseen, jonka mukaan sen lainsäädännön parantamista koskevalla strategialla ei pyritä purkamaan tiettyjen politiikanalojen sääntelyä tai kyseenalaistamaan meille tärkeitä arvoja, kuten sosiaaliturvaa, ympäristönsuojelua ja perusoikeuksia, mukaan lukien oikeus terveyteen;

9.  panee merkille riippumattomien sidosryhmien korkean tason ryhmän pitkään jatkuneen intensiivisen työn ja toteaa sen antaneen komissiolle ehdotuksia hallintotaakan vähentämiseksi ja määrittänyt parhaita toimintatapoja unionin säännösten panemiseksi täytäntöön jäsenvaltioissa mahdollisimman epäbyrokraattisesti; panee merkille, että riippumattomien sidosryhmien korkean tason ryhmän neljä jäsentä ilmoitti vastustavansa useita ryhmän laatiman hallintotaakkaa koskevan loppuraportin päätelmiä ja julkaisi eriävän mielipiteen; edellyttää, että komissio ottaa kaikkien tässä prosessissa mukana olevien sidosryhmien huolenaiheet huomioon;

10.  painottaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja niiden itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen merkitystä; korostaa erityisesti SEUT-sopimuksen 9 artikla huomioon ottaen, että työmarkkinaosapuolet voivat tehdä SEUT-sopimuksen 155 artiklan mukaisesti sopimuksia, jotka voivat allekirjoittajien yhteisestä pyynnöstä johtaa unionin lainsäädännön antamiseen; odottaa komission kunnioittavan osapuolten itsemääräämisoikeutta ja niiden neuvottelemia sopimuksia ja ottavan niiden huolenaiheet vakavasti; korostaa, että sääntelyn parantamista koskeva ohjelma ei saisi olla tekosyy sivuuttaa työmarkkinaosapuolten tekemiä sopimuksia tai jättää ne huomiotta; suhtautuu tästä syystä torjuvasti työmarkkinaosapuolten tekemien sopimusten vaikutustenarviointeihin;

11.  muistuttaa, että edellisen vaalikauden aikana valinta täytäntöönpanosäädösten ja delegoitujen säädösten välillä aiheutti lukuisia toimielinten välisiä kiistoja; pitää näin ollen tärkeänä, että laaditaan täsmälliset suuntaviivat, kuten parlamentti kehotti tekemään 25. helmikuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa;

12.  on tyytyväinen komission ilmoitukseen tukien hallinnoinnin yksinkertaistamisesta yhteisessä maatalouspolitiikassa, unionin rakenne- ja investointirahastoissa ja Horisontti 2020 -ohjelmassa;

Avoimuus ja sidosryhmien kuuleminen

13.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio tiedostaa, että kuulemisprosessilla on tärkeä asema REFIT-ohjelmassa; huomauttaa, että SEU-sopimuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti unionin toimielimet ovat velvollisia käymään avointa ja säännöllistä vuoropuhelua etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa; kehottaa toimielimiä kiinnittämään erityistä huomiota velvollisuuteen käydä säännöllistä vuoropuhelua etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa;

14.  toteaa, että lisäämällä avoimuutta voidaan tehostaa unionin toimintatapaa ja lisätä kansalaisyhteiskunnan luottamuta unioniin;

15.  panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille, että komissio korostaa sitä, että kansalaisten, työmarkkinaosapuolten ja muiden elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kanssa käytävä vuoropuhelu auttaa varmistamaan, että unionin lainsäädäntö on selkeää, vaikuttavaa ja johdonmukaista; tukee komission aikomusta ilmoittaa entistä tarkemmin, miten se on päätynyt ehdotuksiinsa, jotka annetaan esimerkiksi lainsäädäntötekstien tai komission tiedonantojen muodossa;

16.  toteaa, että komissio korostaa parempaa lainsäädäntöä koskevan strategiansa puitteissa julkisten kuulemisten asemaa huomattavasti; panee merkille, että vastaisuudessa komissio aikoo toteuttaa 12 viikkoa kestävän julkisen kuulemismenettelyn ennen uusien lainsäädäntöehdotusten laatimista, nykyisiä säädöksiä arvioitaessa ja niiden soveltuvuutta tarkastettaessa sekä etenemissuunnitelmien ja vaikutusten ennakkoarviointien yhteydessä; panee myös merkille, että komissio antaa kansalaisille ja sidosryhmille vielä ehdotuksen hyväksymisen jälkeen mahdollisuuden esittää kantansa kahdeksan viikon kuluessa ja että se toimittaa nämä lausunnot neuvostolle ja parlamentille;

17.  kehottaa tämän perusteella komissiota arvioimaan kuulemisprosessin kaikkien osapuolten lausunnot ja palaute tasapuolisesti ja avoimesti ja huolehtimaan erityisesti siitä, etteivät vauraat ja hyvin järjestäytyneet sidosryhmäorganisaatiot pääse käyttämään julkisia kuulemisia väärin omiin tarkoituksiinsa; kehottaa komissiota julkaisemaan kuulemisista tekemänsä päätelmät;

18.  toteaa, että vaikutustenarvioinnit on tarkoitus julkaista vain, jos komissio on hyväksynyt vastaavan poliittisen aloitteen; pitää komission päätösten avoimuuden kannalta tarpeellisena, että vaikutustenarvioinnit julkaistaan myös siinä tapauksessa, että se on tehnyt päätöksen olla antamatta lainsäädäntöehdotusta;

19.  toteaa, että neuvoa-antavassa roolissa toimiva talous- ja sosiaalikomitea on kansalaisyhteiskunnan tärkeä äänitorvi; toteaa, että samoin neuvoa-antavassa roolissa olevalla alueiden komitealla on tärkeä tehtävä unionin alueiden ja kuntien edustamisessa ja unionin lainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnissa; huomauttaa, että parlamentti, neuvosto ja komissio voivat nykyisen lainsäädännön mukaan kuulla kumpaakin neuvoa-antavaa elintä etukäteen kaikissa tapauksissa, joissa parlamentti ja neuvosto katsovat sen aiheelliseksi; katsoo, että niiden asianmukainen kuuleminen määritetyistä aiheista riittävän hyvissä ajoin sekä niiden erityisen asiantuntemuksen käyttö voivat osaltaan auttaa parantamaan lainsäädäntöä;

20.  katsoo, että alue- ja paikallisviranomaisten olisi osallistuttava tiiviimmin unionin poliittiseen päätöksentekoon etenkin siten, että jäsenvaltioiden asiantuntemus ja kokemus alueellisella ja paikallisella tasolla otetaan käyttöön lainsäädännön valmistelun varhaisessa vaiheessa; toteaa, että kaikkien toimielinten on noudatettava lainsäädäntötoimissaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita;

21.  suhtautuu myönteisesti komission aikeeseen parantaa lainsäädäntöprosessin avoimuutta ja ottaa kansalaiset ja sidosryhmien edustajat paremmin mukaan koko prosessiin;

22.  pitää myönteisenä komission päätöstä järjestää tulevaisuudessa neliviikkoisia julkisia kuulemisia myös ehdotuksista delegoiduiksi säädöksiksi, ennen kuin jäsenvaltiot äänestävät lausunnostaan asiasta vastaavassa valiokunnassa;

23.  kehottaa komissiota tarkistamaan arviointia koskevia suuntaviivojaan siten, että lisätään sidosryhmien osallistumista ja kuulemista ja käytetään mahdollisimman suoraa menetelmää, jotta unionin kansalaiset voivat osallistua päätöksentekoon;

24.  panee merkille uuden otsikon ”Taakan keventäminen – kerro mielipiteesi” (Lighten the Load – Have Your Say”) parempaa lainsäädäntöä koskevalla komission verkkosivustolla ja kehottaa komissiota ja uutta REFIT-foorumia tutkimaan tasapuolisesti ja avoimesti siellä esitetyt kommentit; katsoo kuitenkin, että REFIT-paneelin menettelyjen ja pohdintojen ei pitäisi olla liian työläitä, vaan sen olisi toimittava elimenä, joka pystyy reagoimaan nopeasti ja tarkastelemaan yksityiskohtaisemmin unionin lainsäädäntöprosessia; katsoo, että komission verkkosivun kautta toteutettavat julkiset kuulemiset eivät voi korvata sidosryhmien julkisia kuulemisia;

Vaikutustenarviointi ja Euroopan tason lisäarvo

25.  panee merkille, että vaikutustenarvioinnit ovat tärkeä tukiväline kaikkien unionin toimielinten päätöstenteossa ja vaikuttavat merkittävästi sääntelyn parantamiseen; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan sitoumuksistaan tarkemmin ja arvioimaan nykyistä tiukemmin nykyisen ja tulevan sääntelyn vaikutuksia; tähdentää kuitenkin, että vaikutusarvioinnit eivät korvaa poliittisia arviointeja ja päätöksiä ja että parlamentin jäsenten vapautta heidän poliittisessa työssään ei saa rajoittaa millään tavalla;

26.  katsoo, että kilpailukykyyn kohdistuvan vaikutuksen arvioinnin olisi oltava merkittävä osa vaikutustenarviointiprosessia; katsoo, että tarkistettujen suuntaviivojen luonnoksen olisi sisällettävä ohjeet siitä, miten kilpailukykyyn kohdistuvia vaikutuksia olisi arvioitava ja painotettava lopullisessa analyysissa; tukee vallitsevaa olettamusta, jonka mukaan komission ei pitäisi hyväksyä kilpailukykyä heikentäviä ehdotuksia, ellei esitetä todisteita merkittävistä eduista, joita on mahdoton arvioida määrällisesti;

27.  katsoo, että paremman sääntelyn periaatteita olisi sovellettava sekä toissijaista lainsäädäntöä että ensisijaista lainsäädäntöä koskeviin päätöksiin; kehottaa komissiota esittämään delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten yhteydessä vaikutustenarvioinnit, joihin sisältyy myös eturyhmien ja sidosryhmien kuuleminen;

28.  katsoo, että vaikutustenarviointien on oltava perusteellisia, erityisesti taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät seuraukset on arvioitava tasapuolisesti ja vaikutus kansalaisten perusoikeuksiin ja naisten ja miesten tasa-arvoon on arvioitava; korostaa, että kustannus-hyötyanalyysi on ainoastaan yksi monista kriteereistä;

29.  muistuttaa, että monissa jäsenvaltioissa, kuten Ruotsissa, Tšekin tasavallassa, Alankomaissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Saksassa, riippumattomat elimet tukevat rakentavasti hallituksia lainsäädäntöprosessissa, millä pyritään vähentämään yritysten ja kansalaisten hallinnollista rasitusta ja alentamaan mitattavasti ja todistettavasti ilmoitusvelvollisuuksiin liittyviä kustannuksia; katsoo, että olemassa olevien parempaa sääntelyä käsittelevien elinten parhaat käytännöt ja kokemus olisi otettava huomioon; panee merkille, että komission vaikutustenarviointilautakunta on muutettu ˮsääntelyntarkastelulautakunnaksiˮ, ja odottaa, että riippumattomien asiantuntijoiden ottamisella mukaan on myönteinen vaikutus komission vaikutustenarviointiprosessiin; vaatii kuitenkin, että sääntelyntarkastelulautakunta toimii vain neuvoa-antavasti eikä anna sitovia lausuntoja; katsoo ehdottomasti, että vaikutustenarviointien on oltava johdonmukaisia, niissä on otettava huomioon kaikki sisäisen lausuntokierroksen aikana esitetyt muutokset ja niiden olisi perustuttava muun muassa arvioon siitä, mitä lisäkustannuksia jäsenvaltioille aiheutuisi, jos unionin tasolla ei löydettäisi ratkaisua; katsoo, että sääntelyntarkastelulautakunnan lausunto olisi liitettävä lopulliseen lainsäädäntöehdotukseen; ehdottaa, että tulevissa toimielinten välisestä sopimuksesta käytävissä neuvotteluissa keskustellaan ajatuksesta, olisiko puhtaasti neuvoa-antavana elimenä toimiva sääntelyvalvontaneuvosto toimielinten yhteisen edun mukainen;

30.  panee tyytyväisenä merkille, että neuvoston työryhmien on nyt lainsäädäntöehdotuksista keskusteltaessa määrä tarkastella aikaisessa vaiheessa komission asiaa koskevia vaikutustenarviointeja suuntaa-antavan tarkistuslistan pohjalta; pitää kuitenkin valitettavana, että neuvoston sihteeristössä ei vielä ole omaa vaikutustenarviointiyksikköä, ja katsoo, että edellä mainitun ratkaisun avulla voitaisiin edistää neuvoston velvoitteiden täyttämistä sen arvioidessa mahdolliset merkittävät muutokset komission ehdotuksiin;

31.  muistuttaa. että parlamentti on perustanut vaikutustenarviointia ja eurooppalaista lisäarvoa varten oman osaston, joka tarjoaa parlamentin valiokunnille monia vaikutusten ennakko- ja jälkiarviointiin liittyviä palveluja ja arvioi unionin tulevan tai nykyisen politiikan lisäarvoa sekä poliittisia vaihtoehtoja tieteen ja teknologian aloilla; panee merkille, että komission antamien tietojen mukaan parlamentissa on tehty noin kaksikymmentä vaikutustenarviointia, jotka koskevat komission ehdotuksiin tehtyjä muutoksia; muistuttaa parlamentin valiokuntia siitä, että niiden pitäisi hyödyntää johdonmukaisemmin käytössään olevia parlamentin omia vaikutustenarviointivälineitä etenkin silloin, kun komission alkuperäistä ehdotusta aiotaan muuttaa huomattavasti; huomauttaa kuitenkin, että tämä ei saa johtaa parlamentin jäsenten toimintavapauden rajoittamiseen;

32.  muistuttaa, että on otettava huomioon kaikki unionin perusperiaatteet, myös toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate; kehottaa kaikkia unionin toimielimiä ottamaan aina huomioon lainsäädännön lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutukset;

33.  toteaa, että neuvottelujen päättymisen ja lopullisen äänestyksen välistä aikaa – joka käytetään nykyään juristi-lingvistien tarkastusta varten – voisi käyttää myös vaikutustenarvioinnin päätökseen saattamista ja toissijaisuusperiaatteen noudattamisen tarkastuksen tekemistä varten;

34.  katsoo, että kaikkien unionin toimielinten olisi kehitettävä yhteinen menettelytapa vaikutustenarviointien osalta; korostaa, että parlamentin ja neuvoston lainsäädännöllistä oikeutta muuttaa komission ehdotusta ei pidä heikentää;

35.  kehottaa komissiota lisäämään sekä julkisia että yksityisiä kuulemismenettelyjä kaikkien sidosryhmien, myös kuluttajien, kanssa valmistellessaan delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä, jotta on mahdollista pohtia, miten tietoa ehdotuksista voitaisiin lisätä sääntelyn valmisteluvaiheessa;

Pk-yritykset sekä ”pienet ensin” -periaate

36.  panee merkille komission sitoutumisen pk-yritystestin parantamiseen edelleen etenkin, koska yli 20 miljoonaa pientä ja keskisuurta yritystä muodostavat 99 prosenttia kaikista unionin yrityksistä ja siten ne ovat talouden, kasvun ja työllisyyden selkäranka; kannattaa ajatusta harkita mukautettujen sopimusten ja vaikutustenarviointia koskevien joustavampien sääntöjen soveltamista pk-yrityksiin, mikäli voidaan osoittaa, että ne eivät heikennä lainsäädännön vaikuttavuutta ja että poikkeukset tai joustavammat säädökset eivät lisää sisämarkkinoiden hajanaisuutta tai vaikeuta pääsyä markkinoille; suhtautuu näin ollen myönteisesti siihen, että komissio on sitoutunut harkitsemaan joustavampien sääntöjen soveltamista pk-yrityksiin, mukaan lukien mikroyritysten vapauttaminen säännöistä kokonaan, mikäli se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista eikä ehdotettujen säädösten sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristöä koskevien tavoitteiden tehokas saavuttaminen vaarannu;

37.  kehottaa komissiota pitämään kiinni kunnianhimoisesta tavoitteestaan luoda perusta laadukkaiden työpaikkojen luomiselle keventämällä pk-yritysten hallinnollista taakkaa ja kehottaa sitä ryhtymään toimiin sen varmistamiseksi, että yleisen edun mukaiset tavoitteet, esimerkiksi kuluttajansuojaan, ympäristöön, terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät normit, sosiaaliset normit sekä sukupuolten tasa-arvoa koskevat normit eivät vaarannu; korostaa, että hallinnollisen taakan keventäminen ei saa heikentää työelämän normeja eikä lisätä epävarmojen työsopimuksia, ja pk- ja mikroyritysten työntekijöille on taattava sama kohtelu ja korkealaatuinen suojelu kuin suurempien yritysten työntekijöille;

38.  korostaa, että uudesta sääntelystä pk-yrityksille aiheutuvien vaikutusten arviointi ei saa heikentää työntekijöiden oikeuksia;

39.  painottaa tarvetta laatia selvemmin muotoiltuja säädöksiä, jotka voidaan panna yksinkertaisesti täytäntöön ja joilla voidaan auttaa kaikkia toimijoita toimimaan lainmukaisesti; korostaa, että sääntelyn yksinkertaistaminen ja järkeistäminen voi helpottaa unionin säädösten siirtämistä johdonmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niiden tehokkaampaa ja yhtenäisempää täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa;

Jälkiarvioinnit

40.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio pitää jälkiarviointia sääntelyn parantamisen erottamattomana osana; korostaa, että kansalaisten ja yritysten oikeusvarmuuden vuoksi jälkiarviointi olisi tehtävä riittävän pitkän ajan kuluttua, mieluiten useita vuosia sen jälkeen, kun säädös on ollut määrä saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä; muistuttaa kuitenkin, että jälkiarviointi ei saisi koskaan korvata komissiolle perussopimusten vartijana kuuluvaa tehtävää valvoa tehokkaasti ja oikea-aikaisesti unionin lainsäädännön soveltamista jäsenvaltioissa ja toteuttaa kaikki tarvittavat toimet lainsäädännön moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi;

41.  painottaa jälkiarvioinnin ja politiikanaloja koskevan tulosarvioinnin merkitystä unionin lainsäädännön ja politiikan täytäntöönpanon ja tehokkuuden arvioimiseksi lainsäätäjän tavoittelemiin tuloksiin verrattuna;

42.  katsoo, että kansallisten parlamenttien olisi osallistuttava uuden lainsäädännön jälkiarviointiin, koska se hyödyttäisi myös komission kertomuksia ja auttaisi tutkimaan yksittäisistä laeista ja säädöksistä aiheutuvia kansallisia haasteita;

Unionin lainsäädännön täytäntöönpano jäsenvaltioissa

43.  panee merkille, että komission mukaan kolmannes unionin lainsäädännöstä aiheutuvasta sääntely- ja hallintotaakasta johtuu jäsenvaltioiden toimenpiteistä lainsäädännön saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä;

44.  toteaa, että direktiivien tapauksessa jäsenvaltioilla on oikeus päättää, hyväksyvätkö ne kansallisesti korkeampia sosiaalisia tai ympäristönormeja tai kuluttajansuojanormeja kuin unionissa sovitut vähimmäisnormit, ja pitää myönteisenä, jos jäsenvaltiot päättävät tehdä niin; muistuttaa, että tiukempia normeja ei pidä katsoa ylisääntelyksi (gold plating); kehottaa asiasta vastaavia kansallisia viranomaisia ottamaan kuitenkin huomioon mahdolliset seuraukset ns. ylisääntelystä, jossa unionin lainsäädäntöön lisätään tarpeettomia byrokraattisia taakkoja, koska tämä saattaa aiheuttaa harhakäsityksen unionin lainsäädäntötoiminnasta, mikä saattaa puolestaan ruokkia EU-kielteisyyttä; kehottaa jäsenvaltioita käyttäjäystävällisyyden vuoksi poistamaan tarpeettomat hallinnolliset säännöt direktiivien ja asetusten täytäntöönpanosta;

45.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan unionin direktiivien täytäntöönpanoa ja soveltamista koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtamista; uskoo, että tämä kannustaisi sidosryhmiä sekä paikallis- ja alueviranomaisia osallistumaan unionin lainsäädännön täytäntöönpanossa havaittujen ongelmien määrittämiseen paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla;

46.  korostaa, että parlamentti haluaa toisena lainsäädäntövallan käyttäjänä tietää, millaisia vaikutuksia unionin lainsäädännöllä tosiasiassa on täytäntöönpanon jälkeen; kehottaa siksi komissiota antamaan parlamentin tarkasteltaviksi kaikki tätä koskevat arvioinnit, mukaan lukien kootut lähdetiedot ja valmisteluasiakirjat;

47.  kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annetun asetuksen (EY) N:o 1924/2006 tieteellistä perustaa, mielekkyyttä ja realistisuutta sen täytäntöönpanossa ilmenneiden vakavien, jatkuvien ja kilpailua vääristävien ongelmien vuoksi ja tarvittaessa poistamaan ravintoarvoprofiilien käsitteen; katsoo, että asetuksen (EY) N:o 1924/2006 tavoitteet, kuten elintarvikkeita koskevien tietojen todenmukaisuuden varmistaminen ja määrättyjen tietojen antaminen rasva-, sokeri- ja suolapitoisuudesta, on saavutettu elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetulla asetuksella (EU) N:o 1169/2011;

48.  viittaa jäsenvaltioiden ja komission 28. syyskuuta 2011 antamaan yhteiseen poliittiseen lausumaan selittävistä asiakirjoista ja Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 27. lokakuuta 2011 antamaan yhteiseen poliittiseen lausumaan selittävistä asiakirjoista ja kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että parlamentti voi tutustua kyseisiin selittäviin asiakirjoihin;

Tapaukset, joissa komissio peruuttaa vireillä olevan lainsäädäntöehdotuksen

49.  panee merkille, että hiljattain valittu komissio on vuotta 2015 koskevassa työohjelmassaan ottanut ensimmäistä kertaa kaikki vireillä olevat lainsäädäntöehdotukset tarkastettavaksi politiikan suunnanmuutoksen periaatteen mukaisesti;

50.  toteaa tuomioistuimen vahvistaneen 14. huhtikuuta 2015 antamassaan tuomiossa(9), että tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä komissio voi peruuttaa ehdotuksen milloin tahansa unionin säädöksen hyväksymismenettelyn aikana, jos neuvosto ei ole tehnyt päätöstä; pyytää siksi komissiota toimielinten välisen tasapainon vuoksi kuulemaan ensin parlamenttia peruuttaessaan ehdotuksen varsinkin ensimmäisen käsittelyn jälkeen ja ottamaan parlamentin kannat asianmukaisesti huomioon; viittaa tässä yhteydessä 15. tammikuuta 2015 antamaansa päätöslauselmaan;

51.  toteaa lisäksi tuomioistuimen käsitelleen samassa tuomiossa neuvoston argumentteja, joiden mukaan komission on lainsäädäntöehdotuksen peruuttaessaan noudatettava annetun toimivallan periaatetta, toimielinten välisen tasapainon periaatetta ja vilpittömän yhteistyön periaatetta, jotka vahvistetaan SEU-sopimuksen 13 artiklan 2 kohdassa, sekä SEU-sopimuksen 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistettua demokratiaperiaatetta;

52.  korostaa tarvetta välttää lainsäädännön päällekkäisyyttä;

o
o   o

53.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1)EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1; Hyväksytyt tekstit, 9. maaliskuuta 2016, P8_TA(2016)0081.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0061.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0069.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0127.
(5)EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 117.
(6)EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 87.
(7)EUVL C 380 E, 11.12.2012, s. 31.
(8)ETSK-asiakirja INT/750.
(9)Unionin tuomioistuimen tuomio 14. huhtikuuta 2015 asiassa C-409/13, neuvosto vastaan komissio [ECLI:EU:C:2015:217].

Oikeudellinen huomautus