Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2015/2206(DEC)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0127/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0127/2016

Keskustelut :

PV 27/04/2016 - 17
CRE 27/04/2016 - 17

Äänestykset :

PV 28/04/2016 - 4.12
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0148

Hyväksytyt tekstit
PDF 412kWORD 194k
Torstai 28. huhtikuuta 2016 - Bryssel Lopullinen painos
Vastuuvapaus 2014: Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2014 vastuuvapausmenettelyssä
P8_TA(2016)0148A8-0127/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2016 tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2014 vastuuvapausmenettelyssä (2015/2206(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset, jotka on laadittu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2014(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014 (COM(2015)0377 – C8-0267/2015)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 tekemänsä päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka III – Komissio(5), sekä päätöslauselman, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä,

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2016 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2014 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05583/2016 – C8-0042/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(6) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0127/2016),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

B.  ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksissa on tietoa tärkeistä varojen käyttöön liittyvistä kysymyksistä ja että ne ovat siten hyödyllisiä parlamentille sen hoitaessa vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle kuuluvaa tehtäväänsä;

C.  toteaa, että parlamentin huomautukset tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista ovat erottamaton osa edellä mainittua 28. huhtikuuta 2016 annettua päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka III – Komissio;

Osa I – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 18/2014 ”EuropeAidin arviointijärjestelmä ja tulospainotteinen seurantajärjestelmä”

1.  suhtautuu myönteisesti erityiskertomukseen, jossa arvioidaan EuropeAidin arviointijärjestelmää ja tulospainotteista seurantajärjestelmää, ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

Yleisiä huomioita

2.  on erittäin huolissaan EuropeAidin arviointijärjestelmän ja tulospainotteisen seurantajärjestelmän puutteellisesta luotettavuudesta, ohjelmien arvioinnin riittämättömästä valvonnasta ja seurannasta sekä EuropeAidin kyvyttömyydestä taata, että henkilöstöä ja rahavaroja kohdennetaan asianmukaisesti ja tehokkaasti eri arviointitoimiin;

3.  huomauttaa, että parlamentille on talousarvion valvontaviranomaisena ehdottomasti annettava selkeä kuva siitä, missä määrin unionin tärkeimmät tavoitteet on todella saavutettu;

4.  on sitä mieltä, että EuropeAidin vaikutusta unionin tavoitteiden saavuttamiseen voidaan arvioida kattavammin kuulemalla komission ja ulkoasiainhallinnon virkamiesten lisäksi myös edunsaajia ja riippumattomia asiantuntijoita;

5.  muistuttaa, että komission avustushankkeiden ja -ohjelmien tuloksista olisi annettava ulkopuolista, objektiivista ja puolueetonta palautetta osana komission laadunvarmistusta koskevaa sitoumusta;

6.  katsoo, että arviointien tulokset ovat keskeisiä panoksia, joita hyödyntämällä politiikassa ja politiikan tarkasteluprosessissa mukautetaan strategisia poliittisia tavoitteita ja parannetaan yleistä johdonmukaisuutta unionin muiden politiikkojen kanssa; katsoo tämän vuoksi, että arviointien on ehdottomasti oltava riippumattomia, avoimia ja julkisesti saatavilla;

7.  uskoo, että panostamalla erityyppisten arviointien tulosten analysointiin ja yhdistämiseen saadaan kokonaiskuva suuntauksista mutta lisäksi voidaan tehdä päätelmiä, joilla vahvistetaan arviointimenettelyn lopullista vaikuttavuutta ja tarjotaan samalla myös parempaa näyttöä tiettyyn avustusvälineeseen liittyvää päätöksen- ja politiikantekoa ja nykyisten hankkeiden jatkamista varten;

8.  katsoo, että tiedon jakaminen kaikilla keinoilla ja välineillä on erittäin tärkeää kehitettäessä paitsi arviointikulttuuria myös erityisesti tehokasta suorituskulttuuria;

9.  rohkaisee tilintarkastustuomioistuinta tarkastelemaan kaikkia EuropeAidin rahoitusmekanismeja, jotta varmistettaisiin, että rahalle saadaan vastinetta ja että unionin rahoitus edistää tehokkaasti unionin tavoitteita ja arvoja; katsoo, että unionin rahoittamat hankkeet on mukautettava unionin poliittisiin tavoitteisiin naapurimaissa ja että huomioon on otettava edunsaajien vastuu ja EU:n rahoituksen korvattavuus;

10.  tukee tilintarkastustuomioistuimen suosituksia EuropeAidin arviointijärjestelmästä ja tulospainotteisesta seurantajärjestelmästä;

Tilintarkastustuomioistuimen suositukset

11.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuin esittää suosituksia arviointiin ja tulospainotteiseen seurantaan osoitettujen resurssien tehokkaasta käytöstä, arviointien priorisoinnista ja seurannasta, laadunvalvontamenettelyjen täytäntöönpanosta, saavutettujen tulosten esittämisestä sekä arvioinnin ja tulospainotteisen seurannan havaintoja koskevista jatkotoimista ja havainnoista tiedottamisesta;

12.  katsoo, että EuropeAidin olisi pidettävä yllä riittäviä tiedonhallintakäytäntöjä ja suoritettava tarvearviointeja säännöllisesti varmistaakseen, että rahavaroja ja henkilöstöä kohdennetaan perustellusti ohjelmien arviointien ja tulospainotteisen seurannan perusteella;

13.  katsoo, että EuropeAidin olisi varmistettava, että suoritetut arvioinnit kuvastavat paremmin organisaation painopistealueita ja

   määritettävä selvät valintaperusteet ohjelma-arviointien priorisointia varten ja dokumentoitava perusteiden soveltamisesta arviointisuunnitelmia laadittaessa ja otettava samalla huomioon täydentävyys tulospainotteisen seurannan kanssa
   parannettava merkittävästi arviointisuunnitelmien täytäntöönpanon seuranta- ja raportointijärjestelmäänsä sekä analysoitava viivästysten syitä ja esitettävä kuvaus toimenpiteistä, joilla viivästyksiin on puututtu
   vahvistettava EuropeAidin ohjelma-arviointitoimien yleistä valvontaa;

14.  katsoo, että EuropeAidin olisi varmistettava ohjelma-arviointien ja tulospainotteisen seurannan laatu ja

   vaadittava operatiivisia yksiköitä ja edustustoja noudattamaan laadunvalvontaa koskevia vaatimuksia myös ohjelma-arvioinneissa sekä käyttämään viiteryhmää ja suoritettujen laaduntarkastusten dokumentointia
   tarkistettava säännöllisesti, että kyseisiä laaduntarkastuksia suoritetaan;

15.  katsoo, että EuropeAidin olisi parannettava arviointijärjestelmän valmiuksia toimittaa riittävästi tietoa saavutetuista tuloksista ja

   noudatettava tiukemmin säännöksiä, joissa vaaditaan käyttämään SMART-tavoitteita (täsmällinen, mitattava, saavutettava, realistinen ja aikasidonnainen) ja todennettavissa olevia indikaattoreita
   mukautettava seurantajärjestelmää niin, että ohjelmista toimitettaisiin tietoja ainakin kolmen vuoden ajan niiden päättymisestä, ja
   lisättävä merkittävästi ohjelmien jälkiarviointien osuutta;

Osa II – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 22/2014 ”Tavoitteena taloudellisuus: maaseudun kehittämiseen osoitettujen EU:n hankeavustusten perusteena olevien kulujen hallinta”

16.  on tyytyväinen tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen ”Maaseudun kehittämiseen osoitettujen EU:n hankeavustusten perusteena olevien kulujen hallinta” ja kannattaa siinä esitettyjä päätelmiä ja suosituksia;

17.  toteaa, että unionin maaseudun kehittämispolitiikka on avainasemassa maatalouden kilpailukyvyn edistämisessä ja luonnonvarojen kestävän hallinnan sekä ilmastotoimien edistämisen varmistamisessa; korostaa maaseudun elinkeinoelämän ja yhteisöjen aluekehityksen merkitystä, työpaikkojen luominen ja säilyttäminen mukaan luettuna;

18.  pitää valitettavana, että komissio ei antanut ohjeita eikä levittänyt hyviä käytäntöjä ohjelmakauden 2007–2013 alussa eikä varmistanut, että jäsenvaltioiden järjestelmät olivat vaikuttavia ennen kuin ne alkoivat myöntää avustuksia; korostaa, että komissio on soveltanut vuodesta 2012 alkaen aktiivisempaa ja johdonmukaisempaa lähestymistapaa;

19.  panee merkille, että jäsenvaltioiden tavassa valvoa maaseudun kehittämisavustuksista aiheutuvia kuluja havaittiin lukuisia puutteita; toteaa komission olevan yhtä mieltä siitä, että maaseudun kehittämiseen osoitettujen hankeavustusten kustannusten valvontaa parantamalla voitaisiin saada aikaan säästöjä ja päästä silti samoihin tuotoksiin ja tuloksiin ja saavuttaa samat tavoitteet; pitää myönteisenä toteuttamiskelpoisten ja kustannustehokkaiden toimintatapojen määrittämistä ja sitä, että niitä voitiin soveltaa aiempaa laajemmin, ja on tyytyväinen, että komissio hyväksyi tilintarkastustuomioistuimen havainnot ja on todennut aikovansa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa pyrkiä parantamaan maaseudun kehittämisavustusten kulujen valvontaa ohjelmakaudella 2014–2020;

20.  on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että komission ja jäsenvaltioiden olisi tarkastettava varhaisessa vaiheessa uudella ohjelmakaudella, että järjestelmät toimivat tehokkaasti ja vaikuttavasti riskien suhteen;

21.  korostaa, että komission olisi rohkaistava jäsenvaltioita käyttämään tarkistuslistaa ja kriteerejä, jotka tilintarkastustuomioistuin on laatinut ja esittänyt liitteessä I(7);

22.  korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä varmistettava, että kaikkiin aluekehitysohjelmiin sovelletuissa toimintatavoissa noudatetaan tilintarkastustuomioistuimen määrittämiä kriteereitä, joilla voidaan arvioida, kattavatko valvontajärjestelmät riskit, jotka liittyvät liian tarkkoihin eritelmiin, hintoihin, jotka eivät ole kilpailukykyisiä, ja hankkeiden muutoksiin, ja kohdistettava huomio osa-alueisiin, joilla riskit ovat suurimmat; katsoo, että jäsenvaltioiden viranomaisten sisäisen tarkastuksen yksiköiden (tai muiden tarkastuselinten) olisi osana tätä prosessia arvioitava valvontajärjestelmät ennalta;

23.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi sovellettava laajemmin jo aiemmin määritettyjä kustannustehokkaita toimintatapoja, arvioitava kustannuksia suhteessa tuotoksiin tai tuloksiin, tarkastettava, aiheutuuko vakiokustannusten käytöstä liian suuria maksuja, varmistettava, että muun muassa laitteiden ja koneiden viitehintoina käytetään todellisia markkinahintoja eikä toimittajien luettelohintoja, tarkastettava kulujen kohtuullisuus myös julkisten hankintamenettelyjen yhteydessä ja lisättävä vaatimuksia ja/tai tarkastuksia toimenpiteissä, joissa tukiosuus on suuri, jne.;

24.  pitää myönteisenä, että komissio totesi aikovansa antaa ohjeistusta maaseudun kehittämisen yhteydessä toteutettavista tarkastuksista ja sovellettavista seuraamuksista, mukaan lukien erityiset ohjeet kulujen kohtuullisuudesta sekä hallintoviranomaisille tarkoitettu tarkistuslista, joka esitetään erityiskertomuksen liitteenä; panee merkille, että eurooppalaisen maaseudun kehittämisen verkoston (ENRD) toimintaan sisältyy ohjelmakaudella 2014–2020 koulutusta ja kokemusten vaihtamista;

Osa III – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 23/2014 ”Maaseudun kehittämismenoissa esiintyvät virheet: mistä ne johtuvat ja miten niihin puututaan?”

25.  on huolestunut tilintarkastustuomioistuimen maaseudun kehittämispolitiikan alalla havaitsemasta korkeasta virhetasosta; panee kuitenkin merkille, että kolmen viime vuoden aikana kehitys on kääntynyt hieman parempaan suuntaan;

26.  panee merkille jäsenvaltioiden ja komission ponnistelut maaseudun kehittämisen menoihin liittyvien virheiden vähentämiseksi erityisesti näinä taloudellisesti vaikeina ja julkisen talouden säästötoimien leimaamina aikoina;

27.  toteaa, että komissio on toteuttanut tai on parhaillaan toteuttamassa jäsenvaltioiden havaintoihin tai omiin tarkastushavaintoihinsa perustuvia korjaavia toimia monella tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa yksilöidyllä alalla;

28.  palauttaa mieliin, että tilintarkastustuomioistuin on tuonut vuosikertomuksissaan esiin, että monissa tapauksissa kansallisilla viranomaisilla olisi ollut riittävästi tietoa, jonka avulla virheet olisi voitu ehkäistä tai havaita ja korjata ennen kuin menot ilmoitettiin komissiolle, ja että tämä olisi alentanut virheastetta merkittävästi;

29.  toteaa, että mitä helpompi säännöt on panna täytäntöön, sitä vähemmän esiintyy virheitä; pitää huolestuttavana, että uudistetun YMP:n uusien monimutkaisten sääntöjen vuoksi virhetaso voi jälleen nousta tulevina vuosina; kehottaa siksi yksinkertaistamaan YMP:tä tosiasiallisesti ja antamaan kansallisille viranomaisille ja maanviljelijöille selkeämmät ohjeet;

30.  pitää koko YMP:n hallinto- ja valvontakustannuksia (4 miljardia euroa) huomattavan suurina ja katsoo, että painopisteen pitäisi olla valvonnan tehostamisessa, ei sen määrän lisäämisessä; pyytää komissiota ja neuvostoa keskittymään tässä mielessä maaseudun kehittämismenoissa esiintyvien virheiden perimmäisiin syihin; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittaessa seuraavat ehkäisevät ja korjaavat toimet:

   a) Julkiset hankinnat

jäsenvaltioiden olisi kehitettävä ja annettava edunsaajille ennakkoehtojen käsitteen soveltamiseen tarkat ohjeet, joissa selitetään, miten julkisia hankintoja koskevia sääntöjä sovelletaan;

julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamisen valvontaan erikoistuneiden kansallisten viranomaisten olisi oltava tässä prosessissa mukana; prosessin olisi kohdistuttava kolmeen pääasialliseen rikkomukseen: sopimus myönnettiin perusteettomasti suoraan ilman asianmukaista kilpailumenettelyä, valinta- ja myöntämisperusteita ei ole sovellettu oikein tai tarjouksentekijöitä ole kohdeltu tasapuolisesti;

   b) Sääntöjen tarkoituksellinen kiertäminen

jäsenvaltioiden olisi vahvistettava maaseudun kehittämisohjelmiensa tukikelpoisuus- ja valintakriteerien perusteella ohjeet, jotka auttavat niiden tarkastajia yksilöimään epäiltyjen vilpillisten tekojen indikaattorit;

   c) Maatalouden ympäristötuet

jäsenvaltioiden olisi laajennettava hallinnollisia tarkastuksiaan, jotta niihin sisältyisivät sitoumukset, jotka voidaan tarkastaa asiakirjaevidenssin perusteella ja jotka nykyään tarkistetaan ainoastaan viiden prosentin otokseen perustuvien paikalla tehtävien tarkastusten aikana; lisäksi vähennyksiin ja seuraamuksiin perustuva järjestelmä olisi suunniteltava siten, että sillä olisi merkittävä varoittava vaikutus mahdollisiin sääntöjenrikkojiin;

31.  pyytää komissiota seuraamaan tiiviisti maaseudun kehittämisohjelmien täytäntöönpanoa ja ottamaan sääntöjenmukaisuuden tarkastuksissaan huomioon sovellettavat säännöt, tapauksen mukaan myös kansallisella tasolla hyväksytyt säännöt, jotta voidaan vähentää riskiä, että ohjelmakaudella 2007–2013 havaitut puutteet ja virheet toistuvat;

32.  katsoo, että virhetason laskentamenetelmät sisältävät edelleen lukuisia epäselvyyksiä ei pelkästään komission ja jäsenvaltioiden välillä vaan myös komission yksiköiden välillä, mikä vaikeuttaa entisestään asianmukaisen kansallisen lainsäädännön käyttöönottoa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota soveltamaan yhdenmukaista virhetason laskentamenetelmää, joka voidaan sisällyttää täysimääräisesti jäsenvaltioiden menetelmiin;

33.  kannattaa yksinkertaistettujen kustannuslaskentamenetelmien käytön laajentamista tapauksen mukaan ja lakisääteisten sääntöjen mukaisesti, ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan, missä määrin tarkemmin suunnatun soveltamisalan, vähäisten tukikelpoisuuskriteerien ja yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käytön ominaisuuksia voitaisiin hyödyntää yhä useampien tukitoimenpiteiden suunnittelussa ja täytäntöönpanossa näiden toimenpiteiden yleistavoitteita vaarantamatta;

34.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan, miten maataloustuotteiden jalostamiseen tähtäävien investointien tukemiseen tarkoitettua järjestelmää voitaisiin parantaa, sekä pohtimaan myös maatalouden ympäristötukitoimenpiteen tarkistamista, jotta jäsenvaltiot voisivat mahdollisuuksien mukaan valvoa sitoumuksia hallinnollisilla tarkastuksilla;

35.  pyytää komissiota toteuttamaan yksityiskohtaisen analyysin rahoituksen toteuttamisasteen ja virhetason negatiivisen korrelaation syistä;

Osa IV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 24/2014 ”Onko metsäpalojen ja luonnonkatastrofien metsissä aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyä ja vahinkojen jälkeistä ennallistamista koskevaa EU:n tukea hallinnoitu hyvin?”

36.  kehottaa komissiota vahvistamaan yhteiset perusteet, jotta voidaan luokitella eurooppalaisten metsien metsäpaloriskit ja tehdä siten loppu mielivaltaisesta ja epäjohdonmukaisesta korkean metsäpalovaaran alueiden määritelmästä samoin kuin jäsenvaltioiden puutteellisesta arviointi- ja valintaprosessista;

37.  kehottaa jäsenvaltioita valitsemaan ennaltaehkäisytoimensa todellisten metsäpaloriskien mukaisesti ja noudattamaan toimenpiteen 226 vaatimuksia muiden ympäristöön liittyvien ja taloudellisten tavoitteiden sijasta; korostaa tässä yhteydessä, että edunsaajien on välttämätöntä todistaa ehdoitta ja dokumentoida tarkasti tähän toimenpiteeseen liittyvää tukea koskevat tarpeensa; tukee tilintarkastustuomioistuimen suositusta, jonka mukaan etusijalle olisi asetettava ympäristön kannalta arvokkaimmissa metsissä, kuten Natura 2000 -metsäalueilla, toteutettavat toimet;

38.  vaatii, että tuen enimmäismäärän on oltava kohtuullisella tasolla ja tarkistettavissa ja että mahdolliset muutokset on perusteltava kunnolla, sillä tilintarkastustuomioistuin on tehnyt huolestuttavia havaintoja samoja toimia koskevista keskimääräisistä kustannuksista eri alueilla;

39.  kehottaa jäsenvaltioita koordinoimaan ja jäsentämään paremmin metsäpaloja koskevia toimintaperiaatteitaan; tukee eurooppalaisen edunsaajien foorumin luomista, jotta ne voivat jakaa ja edistää parhaita käytäntöjä;

40.  pitää erityisen valitettavana tilintarkastustuomioistuimen havaintoa, jonka mukaan vakavat puutteet jatkuvat kaudella 2014–2020 puutteellisten seurantavälineiden vuoksi; kehottaa komissiota ryhtymään välittömiin toimiin seuranta- ja valvontajärjestelmänsä parantamiseksi;

41.  kehottaa komissiota tukemaan metsien ja metsävarojen monikäyttöisyyttä koskevien yhdenmukaistettujen tietojen toimittamista edistämällä kansallisiin tietoihin perustuvan Euroopan metsätietojärjestelmän perustamista ja sen liittämistä Euroopan tietoalustaan;

42.  vaatii myös, että jäsenvaltiot luovat asianmukaisen valvontajärjestelmän, johon sisältyy vaatimus asiaankuuluvien asiakirjojen ja tietojen säilyttämisestä; kehottaa tässä yhteydessä komissiota varmistamaan, että tukea myönnetään ainoastaan, kun jäsenvaltiot ovat perustaneet tällaisen asianmukaisen ja tarkistettavissa olevan valvontajärjestelmän;

43.  kehottaa jäsenvaltioita raportoimaan säännöllisesti toteutettujen toimien vaikutuksista ja metsäpalojen tai luonnonkatastrofien sekä vahingoittuneiden alueiden määrän vähenemisestä;

Osa V – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 1/2015 ”Sisävesiliikenne Euroopassa: ei merkittäviä parannuksia kulkumuotojakaumassa ja navigointiolosuhteissa vuoden 2001 jälkeen”

44.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen ”Sisävesiliikenne Euroopassa: ei merkittäviä parannuksia kulkumuotojakaumassa ja navigointiolosuhteissa vuoden 2001 jälkeen” ja kannattaa kertomuksessa esitettyjä havaintoja, johtopäätöksiä ja suosituksia;

45.  toteaa, että unionin liikenneala on ratkaisevan tärkeä sisämarkkinoiden päätökseen saattamiseksi, pk-yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi ja yleisen kasvun turvaamiseksi Euroopassa;

46.  toteaa, että sisävesiliikenteen kehittäminen laahaa jäljessä tie- ja junaliikenteen kehityksestä huolimatta vuosikymmenen aikana tehdyistä investoinneista; vaatii komissiolta ja jäsenvaltioilta ponnistelujen huomattavaa tehostamista;

47.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään sisävesiliikenteen alalla tutkimusta, kehittämistä ja innovointia koskevia etenemissuunnitelmia samoin kuin ne tekevät muilla aloilla ja sisällyttämään näihin ponnisteluihin satamainfrastruktuurin ja -laitteiston, jotta varmistetaan, että tekninen kehitys sopii yhteen muiden liikennemuotojen asettamien vaatimusten kanssa ja varmistetaan näin multimodaalinen liikenne;

48.  katsoo, että vuoden 2001 valkoisessa kirjassa asetettujen tavoitteiden täytäntöönpano ja niiden väliarviointi vuonna 2006 sekä vuosien 2006 ja 2013 NAIA­DESin (sisävesiliikenteen integroitu eurooppalainen toimintaohjelma) ohjelmat olivat tehottomia, mikä johtui osittain jäsenvaltioiden sitoutumisen puutteesta;

49.  panee merkille, että jäsenvaltioiden kiinnostus investoida yhteisön liikennepolitiikkaan on vähentynyt ja ne rahoittavat ensisijaisesti kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti rajattuja hankkeita, ja toteaa, että hankkeiden valintaprosessit on hajautettu, minkä vuoksi komissio ei voi priorisoida tukikelpoisia hankkeita;

50.  korostaa, että jäsenvaltiot ovat laillisesti sitoutuneet myöntämään kansallista rahoitusta ydinverkostojen täytäntöönpanoa varten, jotta Euroopan strategisesti tärkeät vesiväylät muutetaan korkean kapasiteetin liikennekäytäviksi;

51.  huomauttaa, että komission strategisen koordinoinnin rooli heikentyi, mikä johti täytäntöönpantujen hankkeiden ja unionin tason prioriteettien yhteensopimattomuuteen;

52.  kiinnittää huomiota siihen, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksiin(8) perustuvan tutkimuksen perusteella sisävesiväyliä vastaavia päätelmiä voidaan tehdä myös muista unionin talousarviosta rahoitettavista liikenteen aloista; panee merkille, että tällaisia aloja ovat julkinen kaupunkiliikenne ja lentokenttäinfrastruktuuri, joita koskevat hankkeet kärsivät usein seuraavista tekijöistä:

   a) alhainen lisäarvo täytäntöönpanon jälkeen
   b) tulosten puutteellinen mittaaminen
   c) kustannustehokkuuden riittämätön painottaminen
   d) vaikutustenarvioinnin puute
   e) epäjohdonmukaiset alueelliset, kansalliset ja ylikansalliset suunnitelmat
   f) kokonaisvaikutusta heikentävä infrastruktuurin vajaakäyttö
   g) kestävyyden puute
   h) heikkoudet hankkeiden suunnittelussa ja liikkuvuutta koskevassa politiikassa
   i) asianmukaisen liikkuvuutta koskevan politiikan puuttuminen
   j) komission ja jäsenvaltioiden viranomaisten väliset yhteistyöongelmat;

53.  katsoo, että edellä mainitut johtopäätökset yhdessä sisävesiliikennettä koskevien huomautusten kanssa viittaavat yhteisiin unionin laajuisiin horisontaalisiin asioihin; katsoo, että unionin yleisen liikennerahoituksen tuloksia heikentävät strategiseen suunnitteluun, johdonmukaisuuteen, kestäviin tuloksiin, tehokkuuteen ja vaikuttavuuteen liittyvät puutteet;

54.  katsoo, että kestävän politiikan mukaiset tulokset ovat mahdollisia toisaalta jäsenvaltioiden välisen ja toisaalta jäsenvaltioiden ja komission välisen intensiivisen yhteistyön avulla, jotta voidaan turvata sisävesiliikenteen kehitys;

55.  suosittelee, että sekä komissio että jäsenvaltiot kiinnittäisivät runsaasti huomiota yhteisiin sitoumuksiin, sillä unionin liikenneala toimii taloudellisten, poliittisten ja lainsäädännöllisten muuttujien monimutkaisessa ympäristössä, jossa multimodaalisten verkostojen luominen kohtaa esteitä ja rajoituksia, jotka liittyvät painotuseroihin ja vaihtelevaan sitoutumiseen;

56.  suosittelee, että jäsenvaltiot keskittyisivät sisävesiliikennettä koskeviin hankkeisiin, jotka liittyvät suoraan ydinverkkokäytäviin, jotta hyödyt sisävesiliikenteen parantamisen kannalta olisivat suurimmat ja välittö­mimmät;

57.  suosittelee ”Vähemmän on enemmän” -periaatteen soveltamista silloin, kun jäsenvaltiot investoivat vesiliikenteeseen, ja toteaa, että unionin rajalliset resurssit olisi keskitettävä kaikkein ensisijaisimpiin hankkeisiin, jotta voidaan tehokkaasti poistaa pullonkaulat ja luoda yhtenäinen unionin laajuinen vesiliikenneverkko;

58.  suosittelee, että jäsenvaltiot pitävät Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1315/2013(9) (Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskeva asetus) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1316/2013(10) (Verkkojen Eurooppa -välinettä koskeva asetus) ratkaisevina välineinä hankkeiden rationalisoimisessa, jotta voidaan saavuttaa komission vuonna 2001 asettamat tavoitteet;

59.  suosittelee, että Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskevaa välinettä ja Verkkojen Eurooppa -välinettä hyödynnetään voimakkaasti mahdollisuutena investoida unionin strategisesti tärkeisiin käytäviin (ydinverkko ja kattava verkko), joihin liittyy erityisiä standardoituja infrastruktuurivaatimuksia koko verkoston pituudelta sekä laillisesti sitovat määräajat hankkeiden täytäntöönpanolle;

60.  suosittelee soveltamaan perusteellista strategista lähestymistapaa ja suunnittelua ERI-rahastoista, Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskevasta välineestä ja Verkkojen Eurooppa -välineestä saatavan rahoituksen synkronointiin, jotta voidaan tehokkaasti saavuttaa sisävesiliikennettä koskevat tavoitteet;

61.  suosittelee, että intermodaalisten liikennekeskusten luomista ydinverkon rinnalle pidetään olennaisen tärkeänä tekijänä tavaroiden ja rahdin kuljetusten siirtämiseksi maanteiltä sisävesiväylille;

62.  suosittelee, että jäsenvaltiot ottavat pitkän aikavälin strategisten hankkeiden, kuten ydinverkkokäytävien, yhteydessä huomioon komission koordinointitehtävän;

63.  suosittelee, että komissio määrittelee ja analysoi kaikki horisontaaliset asiat ja keskittyy laajalti strategiseen suunnitteluun, yhteistyöhön jäsenvaltioiden kanssa ja välillä sekä hankkeiden valintaan ja täytäntöönpanoon, jotta johtopäätökset voidaan ottaa huomioon nykyisellä ohjelmakaudella;

64.  katsoo, että komission on annettava intensiivistä teknistä tukea ja ohjausta jäsenvaltioille ennen hankkeita koskevien ehdotusten tekemistä ja koko täytäntöönpanovaiheen ajan, jotta eliminoidaan havaitut vesiliikennettä haittaavat esteet;

65.  suosittelee, että komissio keskittyy rahoituksessaan sisävesiliikenteen kannalta kaikkein relevanteimpiin hankkeisiin ja esittää kokonaisvaltaisia suunnitelmia pullonkaulojen eliminoimiseksi;

66.  suosittelee, että komissio priorisoi jäsenvaltioissa sellaisten hankkeiden ja aloitteiden rahoitusta, joilla pyritään parantamaan vesiliikennettä innovatiivisten ratkaisujen avulla, kuten huipputeknologinen merenkulku, vaihtoehtoiset polttoaineet ja tehokkaat alukset; katsoo, että komission olisi myös kannustettava eurooppalaista osaamista ja tietojenvaihtoa koskevien monenkeskisten ohjelmien kehittämistä unionin eri satamien välillä;

67.  suosittelee, että komissio parantaa jäsenvaltioiden ja alueiden tietoisuutta saatavilla olevista sisävesiliikennettä tukevista rahoitusvälineistä, jotta voidaan eliminoida tärkeimpien käytävien olemassa olevia pullonkauloja;

68.  katsoo, että jäsenvaltioiden välistä koordinointia sisävesiliikenteen kehittämisessä olisi parannettava merkittävästi fasilitoinnin ja sitovampien sitoumusten ja ehtojen avulla, jotka valmistavat Verkkojen Eurooppa -välineellä ja Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskevalla välineellä perustettavia ydinverkkokäytäviä;

69.  katsoo, että komission olisi neuvoteltava erityisistä ja toteutettavissa olevista toimista pullonkaulojen poistamiseksi ja jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä ne täytäntöönpanosuunnitelman muodossa;

70.  kehottaa komissiota saattamaan sisävesiväyliä koskevat strategiset tavoitteensa ja suosituksensa ajan tasalle ja ehdottamaan unionin sisävesiväylästrategiaa ja sitä koskevaa toimintasuunnitelmaa vuodesta 2020 eteenpäin;

71.  suosittelee, että komission sisävesiliikennettä koskevien toimien etukäteisarvioinnissa arvioidaan vuonna 2001 asetettujen kokonaistavoitteiden mukaisia tuloksia ja ydinverkon toteutusta;

Osa VI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 2/2015 ”EU:n rahoitus Tonavan jokivesistöalueen yhdyskuntajätevesien puhdistamoille: jäsenvaltioita on vielä avustettava jätevesiä koskevien EU:n toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamisessa”

72.  katsoo, että alle 2 000 avl:n taajamat, joilla on käytössä keruujärjestelmät, olisi velvoitettava raportoimaan siitä, onko jäteveden käsittely asianmukaista neuvoston direktiivin 91/271/ETY(11) (yhdyskuntajätevesidirektiivi) 7 artiklan vaatimusten mukaisesti; toteaa, että taajamissa, joissa ei ole keruujärjestelmiä, raportointiin olisi sisällyttävä tietoa siitä, onko vesipiirien hoitosuunnitelmiin sisällytetty riittävät toimenpiteet;

73.  on tilintarkastustuomioistuimen kanssa samaa mieltä, että komission olisi tarkistettava jäsenvaltioiden ilmoittamat tiedot alle 2 000 avl:n ja yli 2 000 avl:n taajamien lukumäärästä, mikäli määrissä on tapahtunut merkittäviä muutoksia (taajamia on esimerkiksi siirretty luokasta toiseen);

74.  korostaa, että jäsenvaltioita olisi kannustettava asettamaan kotitalouksille selkeät oikeudelliset velvoitteet niiden liittymisestä olemassa oleviin viemäriverkkoihin, jos tällaisia velvoitteita ei ole tai määräajat ovat väljiä;

75.  toteaa, että yhdyskuntajätevesidirektiivin noudattamisen arviointiin tarvittavaa aikaa olisi lyhennettävä vaatimalla jäsenvaltioita raportoimaan tiedot kuuden kuukauden kuluessa komission viiteajankohdasta; katsoo myös, että komission olisi selvitettävä, esiintyykö vastaavanlaisia pitkiä raportointiaikoja muiden ympäristöä koskevien direktiivien yhteydessä;

76.  toteaa, että jätevesialan investointeihin käytettävissä olevien unionin varojen hyödyntämistä jäsenvaltioissa on nopeutettava, sillä erityiskertomuksen kattamissa jäsenvaltioissa havaittiin viivästyksiä ja unionin varojen hyödyntäminen tapahtui hitaasti; pyytää komissiota antamaan edunsaajille teknistä, oikeudellista ja hallinnollista apua, jotta keskeneräiset hankkeet saadaan ajoissa päätökseen;

77.  toteaa komission myöntävän, että hyödyntämisaste oli vuoden 2013 lopussa kaikissa mainituissa jäsenvaltioissa varsin alhainen, minkä vuoksi ohjelmatasolla on olemassa sitoumusten vapauttamisen riski (neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006(12) 93 artikla); korostaa kuitenkin sitä, että tälle on asiallisia syitä, kuten tarve vahvistaa kyseisten jäsenvaltioiden teknisiä, oikeudellisia ja hallinnollisia valmiuksia; toteaa komission lisäksi korostavan, että useimpien hankkeiden maksut suoritetaan yleensä viimeisinä täytäntöönpanovuosina eli ohjelmakaudella 2007–2013 vuosien 2014 ja 2015 aikana;

78.  katsoo, että jäsenvaltioita olisi pyydettävä toimittamaan ajan tasalla olevat tiedot lisävarojen määrästä, joka niiden on kerättävä varmistaakseen, että yhdyskuntajätevesidirektiivissä täytäntöönpanolle asetetut määräajat voidaan saavuttaa niissä sekä yli 2 000 avl:n että alle 2 000 avl:n taajamissa, joissa on käytössä keruujärjestelmät; pitää myönteisenä jäsenneltyä täytäntöönpano- ja tietokehystä (SIIF) koskevan raportointivälineen käyttöönottoa, jonka pitäisi parantaa raportointiprosessia kansallisella tasolla;

79.  korostaa, että jäsenvaltioissa on toteutettava tarvittavat hankkeet, joilla varmistetaan, että ne taajamat, joissa ei noudateta yhdyskuntajätevesidirektiiviä, noudattavat sitä;

80.  korostaa, että unionin rahoittamien vesilaitosten ympäristötehokkuutta olisi parannettava ja että komission olisi entistä tehokkaammin valvottava alan lainsäädännön täytäntöönpanoa sekä yhdyskuntajätevesidirektiivin tavoitteiden saavuttamista koskevia määräaikoja; katsoo, että koko unionin alueella olisi varmistettava yhtäläinen ympäristönsuojelun taso;

81.  katsoo, että jäsenvaltioita olisi kannustettava tarkastelemaan säästömahdollisuuksia ja levittämään tietoa mahdollisista kustannussäästöistä, joita voidaan saada aikaan esimerkiksi hyödyntämällä puhdistamolietteen energiantuotantopotentiaalia tai käyttämällä puhdistamoliete uudelleen, sillä se on arvokas fosforin raaka-aine;

82.  huomauttaa, että toimenpideohjelmien yhteydessä hyväksyttyjä suurhankkeita koskevien loppumaksujen ehdoksi olisi asetettava se, että puhdistamolietteen uudelleenkäyttöä varten on olemassa asianmukainen ratkaisu; kannustaa jäsenvaltioita noudattamaan samaa lähestymistapaa kansallisella tasolla hyväksyttävissä hankkeissa;

83.  kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan vastuullista jäteveden hinnoittelupolitiikkaa ja muuttamaan tarvittaessa vedenhinnoittelua koskevia säännöksiä siten, etteivät hinnat voi olla yleisesti hyväksytyn neljän prosentin kohtuullisuusrajan alapuolella;

84.  kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että jätevedenpuhdistamoiden julkiset omistajat, kuten kunnat, varmistavat, että jätevesi-infrastruktuurien tarvittavaa ylläpitoa ja uudistamista varten on käytettävissä pitkällä aikavälillä riittävät rahoitusvarat;

Osa VII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 3/2015 ”EU:n nuorisotakuu: toiminta käynnistetty mutta edessä täytäntöönpanoon kohdistuvia riskejä”

85.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen ”EU:n nuorisotakuu: toiminta käynnistetty mutta edessä täytäntöönpanoon kohdistuvia riskejä” ja kannattaa kertomuksessa esitettyjä suosituksia;

86.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin arvioi aloitetta sen toteutuksen puolivälissä, ja pitää myönteisenä sen aikomusta arvioida unionin varojen käyttöä aikaisemmassa vaiheessa;

87.  korostaa, että nuorisotakuu on tärkeä osa nuorisotyöttömyyden torjuntaa; panee tyytyväisenä merkille, että EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet ovat päättäneet osoittaa nuorisotakuuseen 6,4 miljardia euroa unionin varoja (3,2 miljardia Euroopan sosiaalirahastosta ja 3,2 miljardia uudesta budjettikohdasta); toteaa, että tämä on hyvä alku, mutta ei riitä tekemään nuorisotakuusta menestystä; pyytääkin komissiota varmistamaan, että lisävaroja voidaan löytää nuorisotakuun tukemiseksi seitsenvuotisella kaudella;

88.  toteaa, että nuorten työllistymistoimenpiteitä rahoitetaan niin Euroopan rakenne- ja investointirahastoista (ERI-rahastot) kuin muistakin välineistä, kuten Erasmus+, Erasmus nuorille yrittäjille ja muut ohjelmat; tähdentää, että kaikkien käytettävissä olevien lähteiden yhteisvaikutusta on tehostettava;

89.  katsoo, että nuorisotakuujärjestelmän rahoitus on erittäin monimutkainen, koska Euroopan sosiaalirahasto (ESR) ja nuorisotyöllisyysaloite tarjoavat useita rahoitusvaihtoehtoja; pyytää komissiota antamaan jäsenvaltioiden viranomaisille neuvontaa ottaen asianmukaisesti huomioon, että paikalliset, alueelliset ja kansalliset viranomaiset kohtaavat erilaisia haasteita järjestelmän täytäntöönpanossa ja tarvitsevat tästä syystä erityistä ohjeistusta;

90.  katsoo, että komissio on käyttänyt paljon resursseja varmistaakseen, että toimenpide on tehokas nuorisotyöttömyyden torjunnassa, mutta pitää kuitenkin valitettavana, että jäsenvaltioissa tapahtuvan täytäntöönpanon koordinointiin on käytetty paljon vähemmän energiaa;

91.  huomauttaa, että käytettävissä olevan rahoituksen lisäksi on varmistettava myös varojen todellinen käyttäminen, jotta nuorisotakuu voidaan panna täytäntöön tehokkaasti; pitää siksi valitettavana, että ESR:n rahoituksen vastaanottokyky on useilla Euroopan alueilla erittäin alhainen; pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että niillä on käytössään tarvittavat hallinto- ja henkilöstöresurssit, jotta ne voivat käyttää varat asianmukaisesti nuorisotakuun toteuttamiseen;

92.  katsoo, että huolimatta tarpeesta parantaa vastaanottokykyä jäsenvaltioiden olisi pannessaan järjestelmää täytäntöön – ja komission hoitaessaan valvontatehtäväänsä – keskityttävä myös tuloksiin, jotta voidaan varmistaa investoitujen varojen vaikutukset pitkällä aikavälillä;

93.  pyytää komissiota kehittämään kattavan seurantajärjestelmän, joka sisältää standardeja nuorisotakuutoimenpiteiden täytäntöönpanon ja niiden menestyksen arvioimiseksi jäsenvaltioissa; pyytää komissiota myös harkitsemaan nuorisotyöttömyyden torjumista koskevien pakollisten tavoitteiden sisällyttämistä eurooppalaisen ohjausjakson kehykseen;

94.  pitää keskeisen tärkeänä yhdistää toisiinsa saatavilla olevien varojen tehokas täytäntöönpano jäsenvaltioissa ja komission kattava apu täytäntöönpanon puutteiden korjaamiseksi;

95.  panee merkille, että unionilla ei ole sitovaan lainsäädäntöön perustuvaa toimivaltaa aktiivisen työmarkkinapolitiikan alalla, mutta korostaa, että komission on annettava jäsenvaltioille esimerkkejä parhaista käytännöistä nuorisotakuun täytäntöönpanemiseksi, erityisesti Euroopan laajuisen julkisten työvoimapalvelujen verkoston määrittämistä käytännöistä;

96.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään unionin varoja sitoutuakseen toteuttamaan uudistuksia koulutukseen, osaamiseen, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien perustamiseen sekä työvoimapalveluiden ja niiden saatavuuden parantamiseen liittyvien puutteiden korjaamiseksi;

97.  pyytää jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittaessa institutionaalisia muutoksia, jotta voidaan varmistaa asianmukainen täytäntöönpano ja myönteiset pitkän aikavälin vaikutukset, ja toimimaan yhteistyössä paikallisyhteisöjen, opetusviranomaisten, julkisten työvoimatoimistojen, paikallisen teollisuuden ja kaupan, ammattiyhdistysten ja nuorisojärjestöjen kanssa; katsoo, että on olennaisen tärkeää tehostaa kapasiteetin suunnittelua ja saatavilla olevien eri rahoituslähteiden strategista tuloshakuista käyttöä;

98.  palauttaa jäsenvaltioiden mieliin, että niiden olisi sitouduttava lisäämään kansallista rahoitusta ESR:n ja nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahojen täydentämiseksi, jotta varmistetaan nuorisotyöllisyyden välttämätön kohentuminen;

99.  panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen Euroopan sosiaalirahastosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(13) muuttamisesta siltä osin kuin se koskee nuorisotyöllisyysaloitteesta tuettaviin toimenpideohjelmiin maksettavan ensimmäisen ennakkomaksun korottamista, ja toteaa, että ensimmäinen ennakkomaksu vuonna 2015 korotettiin näin noin 1 prosentista 30 prosenttiin nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahoista; huomauttaa, että komission olisi sitouduttava maksamaan itse ennakkomaksu jäsenvaltioille välittömästi muutosasetuksen voimaantulon jälkeen, jotta nuorisotyöllisyysaloitteesta tuetut toimintaohjelmat voitaisiin panna nopeasti täytäntöön;

100.  pyytää komissiota ottamaan käyttöön kattavan seurantajärjestelmän, joka käsittää nuorisotakuun seurannan indikaattorikehyksen yhdessä kaavailtujen tulosindikaattoreiden kanssa ja jossa keskitytään tuloksiin ja nuorison työllistämistoimenpiteistä hyötyneiden henkilöiden työllisyystilanteen arvioimiseen;

101.  katsoo, että työvoiman tarjontaa koskevia työmarkkinatoimia on harkittava yhdessä koulutusta, nuorisoa ja hyvinvointia koskevien politiikkojen kanssa sekä laajemmassa makrotalousyhteydessä;

102.  toteaa, että vuotuinen nuorisotakuuta koskeva komission täytäntöönpanokertomus 2016 sekä tilintarkastustuomioistuimen tulevat nuorisotyöllisyyttä tarkastelevat erityiskertomukset tarjoavat hyvän tilaisuuden käsitellä olemassa olevia puutteita, joita on sekä komission tasolla että kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla;

Osa VIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 4/2015 ”Miten tekninen apu on edistänyt maataloutta ja maaseudun kehittämistä?”

103.  kehottaa komissiota selkeyttämään jäsenvaltioille maaseudun kehittämisen alalla annettavan teknisen avun soveltamisalaa ja soveltamista; katsoo, että komission olisi etenkin selkeytettävä toimintamenojen ja valmiuksien kehittämisestä aiheutuvien menojen sekä tukikelpoisten hallinnollisten kulujen ja budjettitukeen liittyvien kulujen (kuten palkkakulujen) välistä eroa;

104.  pyytää komissiota valvomaan tiiviisti teknisen avun täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa;

105.  pyytää komissiota toteuttamaan tarkoituksenmukaiset toimenpiteet varmistaakseen, että yleisiä hallintomenoja, kuten tavanomaisia tietotekniikan ylläpitokuluja, ei kirjata teknisen avun budjettikohtiin;

106.  kehottaa komissiota vaatimaan jäsenvaltioita raportoimaan tulevaisuudessa erikseen maaseudun kehittämisen alan hallinnollisista ja budjettitukeen liittyvistä kuluista, jotta kävisi selkeämmin ilmi, että osa teknisen avun rahoituksesta suunnataan tällaiseen tukeen;

107.  pyytää komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kanssa perustamaan teknisenä apuna annettavaa rahoitusta varten tarkoituksenmukaisen tuloskehyksen; katsoo erityisesti, että komission ja jäsenvaltioiden teknisen avun tarpeet olisi arvioitava asianmukaisesti ja käytössä olisi oltava mekanismi, jonka avulla asetetaan tavoitteet ja seurataan niiden toteutumisen edistymistä;

Osa IX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 5/2015 ”Ovatko rahoitusvälineet menestyksekkäitä ja lupaavia maaseudun kehittämisen välineitä?”

108.  kehottaa komissiota erittelemään maaseudun kehittämisen haasteet, erityispiirteet ja esteet voidakseen kannustaa jäsenvaltioita toteamaan ja arvioimaan paremmin rahoitusvälineiden määrärahatarpeen ja välttää pääoman ylimitoittamista, joka merkitsee varojen sitomista ilman, että niillä on vaikutusta unionin toimiin; pyytää myös helpottamaan lopullisten edunsaajien mahdollisuuksia saada rahoitusta, jotta rahoitusvälineitä voidaan käyttää aktiivisemmin aluetasolla erityisesti avustuksiin verrattuna;

109.  pyytää, että jäsenvaltiot toimittavat luotettavaa, määrällisesti ilmaistavissa olevaa tietoa, jotta voidaan määrittää asianmukaiset varat ja myöntää rahoitusvaroja sen mukaisesti; pyytää myös, että komissio ja jäsenvaltiot ottavat käyttöön seurantajärjestelmiä rahoitusvälineiden vaikuttavuuden määrittämiseksi;

110.  kehottaa komissiota antamaan ohjeistusta ja edistämään aktiivisesti ohjelmakaudella 2014–2020 käyttöön otettujen rahoitusvälineiden pakollisten ennakkoarviointien laatua erityisten puutteiden havaitsemiseksi ja pääoman ylimitoittamisen välttämiseksi; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita hyväksymään riskialttiustason asianmukaisen teknisen analyysin perusteella;

111.  pyytää komissiota vahvistamaan asianmukaiset standardit ja tavoitearvot vipu- ja uudistuvuusvaikutukselle rahoitusvälineiden vaikuttavuuden lisäämiseksi ohjelmakaudella 2014–2020; pyytää myös, että komissio ja jäsenvaltiot suorittavat perusteellisen arvioinnin ennen maaseudun kehittämiseen liittyvien rahoitusvälineiden tulevaa käyttöä ja kehittämistä sillä perusteella, mikä on välineiden merkitys unionin politiikkoja toteutettaessa ja missä määrin ne vaikuttavat edunsaajiin;

112.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita päättämään selkeistä siirtymäsäännöistä ohjelmakausien välillä rahoitusvälineiden pitkän aikavälin vaikutusten ja kestävyyden edistämiseksi;

113.  kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita perustamaan yhden ainoan rahoitusvälineen, josta voidaan sekä myöntää lainoja että antaa takuita, koska tämä lisäisi rahoitusvälineeseen liittyviä toimia ja kriittistä massaa;

114.  pyytää, että jäsenvaltiot löytävät keinoja korjata investointitoimiin myönnettävien avustusten hallinnoinnissa esiintyvät valintaongelmat, jotka saattavat johtaa nollavaikutuksiin tai toiminnan siirtymiseen, ja pyytää tästä syystä, että jäsenvaltiot varmistavat hankkeiden kannattavuuden käyttämällä asianmukaisia ja selvästi määriteltyjä indikaattoreita, kuten investoinnin tuottoa ja ennakoituja rahavirtalaskelmia;

115.  pyytää, että jäsenvaltiot selvittävät, kuinka avustuksia ja rahoitusvälineitä voidaan yhdistää toimenpideohjelmassa optimoimalla vipu- ja uudistuvuusvaikutukset parhaan vastineen saamiseksi rahalle;

116.  pyytää, että komissio antaa selvästi määritellyt operatiiviset täytäntöönpanosäännöt, myös investoinnista luopumiselle, ajoissa eli ennen ohjelmakauden 2007–2013 päättämistä;

Osa X – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 6/2015 ”Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän eheys ja täytäntöönpano”

117.  on pettynyt siihen, ettei jäsenvaltioiden EU:n päästökauppajärjestelmän vaiheessa II (2008–2012) toteuttamien erilaisten jakojärjestelmien tehokkuudesta voitu saada täydellistä analyysiä, mikä olisi ollut erittäin tärkeää poliittisten suositusten esittämiseksi tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksen tulosten perusteella;

118.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin keskittyi arvioimaan EU:n päästökauppajärjestelmän vaiheen II (2008–2012) täytäntöönpanoa, samalla kun hyväksyttiin ja toteutettiin päästökauppajärjestelmän vaihetta III (2013–2020) koskevia merkittäviä uudistuksia, joihin kuuluivat unionin yhdenmukaistamistoimet;

119.  panee tyytyväisenä merkille, että päästökauppajärjestelmän eheyttä suojaavaa toimintakehystä on parannettu merkittävästi siten, että suurin osa päästöoikeuksien spot-markkinoista sisällytettiin rahoitusmarkkinadirektiivin(14) sekä markkinoiden väärinkäyttöä koskevan direktiivin(15) ja markkinoiden väärinkäyttöä koskevan asetuksen(16) piiriin; kehottaa komissiota harkitsemaan tilintarkastustuomioistuimen suositusten mukaisia lisätoimenpiteitä, myös velvoitekaupankävijöitä koskevia toimia;

120.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että päästömarkkinat ja kansallisten sääntelyelinten ja komission yhteistyömenettelyt ovat avoimia ja niiden valvonta unionin tasolla on tehokasta;

121.  katsoo, että komission olisi perussopimusten valvojana seurattava tarkoin täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja annettava entistä kattavampaa apua koko prosessissa; pitää välttämättömänä oikeaa tasapainoa selkeän seurannan, raportoinnin ja todentamisen sekä hallinnollisen rasituksen välillä; katsoo, että komission on taattava oikeudellisten päätösten ennustettavuus ja oikeusvarmuus ottaen huomioon Eurooppa-neuvoston ohjeistus;

122.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuin on arvioinut EU:n päästökauppajärjestelmän eheyttä ja täytäntöönpanoa, mutta on välttämätöntä analysoida myös päästökauppajärjestelmän tehokkuutta ja sen tuloksia sekä arvioida unionin ja kansallisen lainsäädännön keskinäistä vuorovaikutusta muun muassa kehitettäessä uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta parantavia toimia, joilla on myös merkittävä vaikutus hiilidioksidipäästöihin ja näin hiilimarkkinoihin;

123.  pyytää tilintarkastustuomioistuinta sisällyttämään analyysiinsä asianomaiset teollisuudenalat ja etenkin niiden oikeusvarmuuden ja ennustettavuuden ja arvioimaan myös, missä määrin luotettava oikeudellinen kehys on taattu ja miten äskettäiset muutokset päästökauppajärjestelmäkehykseen ovat mahdollisesti vaikuttaneet järjestelmän toimivuuteen;

124.  pitää huolestuttavana, että tarkastuksen aikaan päästökauppajärjestelmään liittyvää alv-petosten riskiä ei ollut vielä täysin tutkittu, koska kolmannes jäsenvaltioista ei ollut vielä pannut täytäntöön käännettyyn verovelvollisuuteen liittyvää lainsäädäntöä; kehottaa jäsenvaltioita panemaan sen ilman viivästyksiä täytäntöön;

125.  katsoo, että on tärkeää toteuttaa kaikki tarvittavat toimet hiilivuodon välttämiseksi ja oikeudenmukaisen kansainvälisen kilpailukyvyn takaamiseksi ottaen huomioon päästöoikeuksien vapaaseen jakamiseen liittyvät nykyiset toimet; pyytää komissiota arvioimaan teollisuudenaloja ja yrityksiä, joilla on hiilivuodon riski, ja erittelemään selkeästi alat, joilla Euroopan teollisuus on menettänyt liiketoimintaa maihin, joilla ei ole tiukkaa ilmastolainsäädäntöä;

Osa XI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 7/2015 ”EU:n poliisioperaatiolla Afganistanissa on saavutettu vaihtelevia tuloksia”

126.  pyytää, että komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) soveltavat paitsi sitä, mitä opittiin EUPOL-operaatiosta Afganistanissa myös sitä, mitä opittiin muista yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alan (YTPP) operaatioista, jotta helpotetaan tiedonsiirtoa ja eri operaatioiden välisiä synergiavaikutuksia; kehottaa tarvittaessa selventämään EUH:n horisontaalista ohjeistusta YTPP-operaatioille; pitää kaikkien osallistuvien unionin toimijoiden, jäsenvaltiot mukaan lukien, koordinointia myös muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa avaimena nykyisten ja tulevien operaatioiden onnistumiseen;

127.  kehottaa EUH:ta lisäämään vastuuvelvollisuutta UNDP:n hallinnoimassa Afganistania koskevassa tärkeimmässä rahoitusvälineessään, Afganistanin lain ja järjestyksen erityisrahastossa (LOTFA), jota on arvosteltu huonosta hallinnosta ja avoimuuden puutteesta; toteaa myös jälleen, että tulevissa YTPP-operaatioissa on käytettävä kaikkia soveltuvia rahoituskanavia, myös unionin erityisrahastoja, tehokkaalla tavalla niin, että voidaan varmistaa operaation toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttaminen ja moitteeton varainhoito;

128.  kehottaa komissiota ja EUH:ta luomaan hanketoimintojen välille synergioita ja ristiviittauksia sekä voimakkaan ja tehokkaan yhteyden operaation tavoitteiden ja välitavoitteiden välille sellaisina kuin ne on vahvistettu operaation täytäntöönpanosuunnitelmassa;

129.  katsoo, että EUPOL-operaation ja muiden YTPP-operaatioiden koulutusohjelmissa on annettava merkittävä asema sellaisille aiheille kuin sukupuolikysymykset, naisten vaikutusvallan vahvistaminen ja koulutus; panee tässä yhteydessä merkille, että EUPOL on suurelta osin onnistunut koulutukseen liittyvissä toimissa, mutta ei niinkään ohjauksessa ja neuvonnassa;

130.  pyytää komissiota ja EUH:ta koordinoimaan YTPP-operaatioita perusteellisemmin etukäteen muiden sellaisten unionin kahdenvälisten operaatioiden ja kansainvälisten toimien kanssa, joilla on samankaltaiset tavoitteet; kehottaa tässä yhteydessä lisäämään yhteistyötä ja koordinointia unionin ja sen jäsenvaltioiden välillä ja edistämään näin synergioita eurooppalaisen puiteohjelman avulla; pyytää, että meneillään olevien ja tulevien YTPP-operaatioiden tehtävänannossa määritellään selvästi koordinointivastuut muiden unionin toimijoiden, kuten jäsenvaltioiden, kanssa;

131.  pyytää komissiota ja EUH:ta kiinnittämään erityistä huomiota hankintamenettelyihin, jotta voidaan varmistaa, että ne vastaavat YTPP:n operatiivisia tarpeita; toteaa, että työläät hankintamenettelyt ovat haitanneet hankkeiden täytäntöönpanoa ja johtaneet odotettua heikompiin tuloksiin ja että yksinkertaistetut tai joustavat menettelyt ovat auttaneet sopimusten viimeistelyssä;

132.  pyytää komissiota ja EUH:ta lisäämään YTPP-operaatioidensa vaikuttavuutta parantamalla saavutettujen tulosten kestävyyttä pitkällä aikavälillä; toteaa kuitenkin, että unionin ja kansainvälisen yhteisön antama tuki on ratkaisevaa näiden pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiselle;

133.  pyytää, että komissio ja EUH ottavat huomioon unionin saavutukset sen jälkeen, kun EUPOL asteittain lopetetaan vuoden 2016 loppuun mennessä, mukaan lukien mahdollisuus tehdä uusi sopimus vuoden 2016 jälkeen;

134.  kehottaa komissiota ja EUH:ta laatimaan hyvissä ajoin etukäteen operaatioiden supistamista ja lopettamista sekä omaisuuden realisointia koskevat suuntaviivat;

Osa XII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 8/2015 ”Vastaako EU:n antama taloudellinen tuki riittävän hyvin mikroyrittäjien tarpeita?”

135.  pitää tilintarkastustuomioistuimen kertomusta ”Vastaako EU:n antama taloudellinen tuki riittävän hyvin mikroyrittäjien tarpeita?” myönteisenä ja kannattaa periaatteessa siinä annettuja suosituksia;

136.  toteaa, että vaikka pienluottoa pidetään edelleen kehittymättömänä, se yleistyy vakaasti unionissa ja on vaikuttanut yli 250 000 työpaikan syntymiseen (tiedot vuodelta 2013);

137.  katsoo, että Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) myönnetyissä avustuksissa ja eurooppalaisessa Progress-mikrorahoitusjärjestelyssä (EPMF) on tuntuvia eroja rahoitusvälineinä, jotka palvelevat eri tarkoitusperiä; katsoo, että eri markkinatilanteessa voi olla järkevää soveltaa eri tukimekanismeja;

138.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin vertailee kahta erilaista rahoitusmekanismia, joissa sovelletaan erilaisia lähestymistapoja ja tavoitteita; korostaa, että ESR ja EPMF poikkeavat toisistaan monissa kohdassa, eli rakenteen, sääntöjen ja kohderyhmien suhteen: EMPF:ssä keskitytään yksinomaan mikrorahoitukseen, kun taas ESR kattaa paljon laajemman kirjon;

139.  korostaa sitä seikkaa, että nämä kaksi rahoitusvälinettä ovat toisiaan täydentäviä ja tuottavat mikroluoton ottajille merkittävää hyötyä avustuksina, lainoina ja takuina; katsoo, että avustukset – joita tarjotaan ainoastaan ESR:n avulla – ovat mikroluotoille yhtä olennaisia kuin kaksi muuta välinettä ja että niiden tuloksellisuutta arvioitaessa olisi otettava huomioon niiden täydentävä rooli;

140.  korostaa, että mikrorahoituksella pyritään parantamaan sosiaalista osallisuutta, torjumaan työttömyyttä ja lisäämään työttömien, muiden epäedullisessa asemassa olevien ja mikroyritysten rahoituksensaantimahdollisuuksia; katsoo, että tämän vuoksi avustuksilla ja rahoitusvälineillä on pyrittävä ensisijaisesti auttamaan ihmisiä ja mikroyrityksiä, joilla on vaikeuksia näiden tavoitteiden saavuttamisessa;

141.  katsoo, että avustukset ovat olennaisia, jotta voidaan saavuttaa kasvua, osallisuutta ja työllisyyttä koskevat tavoitteet sellaisina kuin ne on asetettu komission tiedonannossa nimeltä ”Ihmisarvoista työtä kaikille – Yhteisön osallistuminen ihmisarvoisen työn toimintaohjelman maailmanlaajuiseen täytäntöönpanoon” (COM(2006)0249), komission tiedonannossa nimeltä ”Yhteinen sitoutuminen työllisyyteen” (COM(2009)0257) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1296/2013(17), joka koskee työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevaa unionin ohjelmaa (EaSI-ohjelma);

142.  korostaa, että on lisättävä mikrorahoitusta, joka on taloudellisen ja sosiaalisen kehittämisen väline niille, jotka todella tarvitsevat sitä;

143.  toteaa, että työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevassa ohjelmassa on ratkaistava ohjelmakaudella 2014–2020 se ongelma, että pyrittäessä parantamaan haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien oloja ei ole juurikaan keskitytty rahoitusvälineisiin;

144.  katsoo, että EPMF ja ESR eivät täydennä toisiaan riittävällä tavalla, jotta voitaisiin noudattaa vaatimusta, jonka mukaan kaikkien mikroluoton antajien on tehtävä työtä koulutus- ja mentorointipalveluja tarjoavien ja erityisesti ESR:stä tuettavien yksiköiden kanssa;

145.  pitää myönteisenä, että komissio on jo reagoinut uudessa sääntelykehyksessään (2014–2020) useimpiin tilintarkastustuomioistuimen havaitsemiin heikkouksiin ja sen antamiin suosituksiin;

Osa XIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 9/2015 ”Kidutuksen torjuntaan ja kuolemanrangaistuksen poistamiseen tarkoitettu EU:n tuki”

146.  pitää myönteisenä kidutuksen torjuntaan ja kuolemanrangaistuksen poistamiseen tarkoitettuun unionin tukeen keskittyvää erityiskertomusta ja esittää tässä sitä koskevat huomautuksensa ja suosituksensa;

147.  palauttaa mieliin, että ihmisoikeudet muodostavat unionin ulkoisen toiminnan ja unionin kahdenvälisten ja monenvälisten suhteiden kulmakiven; katsoo, että niihin on kiinnitettävä unionin keskeisenä tavoitteena jatkuvasti huomiota;

148.  korostaa, että unioni on voimakkaasti sitoutunut kaikkien kidutusmuotojen ja muun epäinhimillisen kohtelun ehkäisemiseen ja poistamiseen sekä kuolemanrangaistuksen poistamiseen; panee merkille, että asiaan liittyvänä pääasiallisena rahoitusvälineenä käytetään demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä (EIDHR), joka tarjoaa kansalaisjärjestöille avustuksia hankkeiden toteuttamista varten;

149.  toteaa, että ohjelmakaudella 2007–2013 EIDHR-välineestä varattiin 100,9 miljoonaa euroa kidutuksen ja kuolemanrangaistuksen torjuntaan liittyville hankkeille; huomauttaa kuitenkin, että tämä rahamäärä on verrattain pieni, kun otetaan huomioon välineelle asetetut kunnianhimoiset tavoitteet sekä se, että välineen soveltamisala kattaa koko maailman;

150.  korostaa, että EIDHR-rahoituksen pintapuolisuus – sitä käytetään yli 120 maassa ympäri maailman – heikentää välineen vaikuttavuutta; kehottaa komissiota priorisoimaan tarkemmin välineen tavoitteet ja kohdistamaan toiminnan tarkemmin tulosten parantamiseksi; korostaa, että resurssit on keskitettävä maihin, joissa niille on suuri tarve, ja ongelmiin, joihin on todella mahdollista löytää parannuskeinoja; pitää myönteisenä, että komissio on jo pyrkinyt kohdentamaan resursseja paremmin vuoden 2015 ehdotuspyyntöjen yhteydessä;

151.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnoista, että rahoitettujen hankkeiden ja unionin muiden toimien, kuten perinteinen kehitysapu ja vuoropuhelu kumppanimaan kanssa, välinen koordinointi ei usein ole riittävää, ja että hankkeet eivät olleet osa johdonmukaista ja strategista lähestymistapaa eivätkä täydentäneet toisiaan asianmukaisesti; kehottaa komissiota laatimaan kattavan strategian, jotta toimet, joilla pyritään samaan tavoitteeseen, täydentävät toisiaan ja jotta vältetään päällekkäinen rahoitus;

152.  rohkaisee EUH:ta ja komissiota keskittämään huomionsa ja poliittisen aloitteellisuutensa sinne, missä niitä eniten tarvitaan, ja parantamaan samalla unionin edustustojen valmiuksia paikan päällä, jotta ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevien toimintapolitiikkojen vaikuttavuutta, tuloksia ja kulttuurista vaikuttavuutta voidaan syventää;

153.  kehottaa EUH:ta ja komissiota lisäämään ja valtavirtaistamaan ihmisoikeusvuoropuhelujen, maakohtaisten strategioiden ja erityisten suuntaviivojen vaikuttavuutta varmistamalla, että kuolemanrangaistuksen poistamisen ja kidutuksen torjumisen kaltaiset keskeiset ihmisoikeuskysymykset otetaan järjestelmällisesti esiin kolmansia maita koskevan poliittisen päätöksenteon kaikilla tasoilla;

154.  katsoo, että EUH:n ja komission olisi pyrittävä lisäämään ihmisoikeuskysymyksiä koskevaa yhteistä ohjelmasuunnittelua ja seurantaa, jotta ohjelmat vastaavat paremmin paikallisia poliittisia ja ihmisoikeusstrategioita;

155.  pyytää ottamaan käyttöön enemmän laatuun perustuvan ja strategisemman lähestymistavan ehdotuspyyntöjen perusteella saatujen hakemusten yleiseen valintamenettelyyn; kannustaa komissiota soveltamaan tätä välinettä konkreettisiin ja mitattaviin tavoitteisiin perustuvan pitkän aikavälin näkemyksen mukaisesti;

156.  kehottaa EUH:ta ja unionin edustustoja kiinnittämään säännöllisesti huomiota kaikkien maiden kehitykseen ja siinä tapahtuviin takaiskuihin sekä hyödyntämään kaikkia mahdollisia vaikutuskeinoja; tukee unionin edustustoja niiden hoitaessa poliittisen tilanteen arvioimiseen, politiikan määrittämiseen ja koordinoimiseen sekä raportointiin liittyviä tehtäviään;

157.  korostaa, että väline tarjoaa hyvät mahdollisuudet maailman ihmisoikeustilanteen ja sen kehityksen arvioimiseen; huomauttaa, että unioni voi jatkuvalla läsnäolollaan ja aihetta kohtaan osoittamallaan kiinnostuksella saada aikaan muutoksia kidutuksen ja kuolemanrangaistuksen käyttöön; korostaa kuitenkin, että komission on kehitettävä strateginen lähestymistapa kysymykseen;

158.  toteaa, että komissio saa eri kanavia pitkin yksityiskohtaista tietoa muiden maiden ihmisoikeustilanteesta ja että se määrittää ensisijaiset tavoitteensa kyseisten tietojen perusteella; panee huolestuneena merkille, että vaikka komissiolla on käytettävissään erityisiä maakohtaisia ihmisoikeusstrategioita, joihin sisältyy perusteellisia analyyseja asianomaisen maan tilanteesta sekä keskeisiä aluetta koskevia tavoitteita, niitä ei ole otettu asianmukaisesti huomioon rahoitusta osoitettaessa ja muita unionin toimia koordinoitaessa; huomauttaa, että maakohtaisten strategioiden tarjoama lisäarvo on vähäistä, koska ne ovat luonteeltaan ehdottoman luottamuksellisia; kehottaa komissiota sallimaan, että hankkeiden arvioijat tutustuvat strategioihin, jotta varmistetaan niiden mahdollisimman suuri lisäarvo;

159.  suhtautuu myönteisesti hankkeiden rahoitukseen sovellettuun kysyntään perustuvaan lähestymistapaan ja pitää sitä hyvänä keinona saada kokeneet ja asialleen omistautuneet organisaatiot ehdottamaan laadukkaita hankkeita; panee tyytyväisenä merkille, että tällä alhaalta ylös -lähestymistavalla kannustetaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjä suunnittelemaan hankkeensa hallinnollisten, operatiivisten ja maantieteellisten resurssiensa sekä omien strategioidensa mukaisesti;

160.  pitää valitettavana, että pienet paikalliset kansalaisjärjestöt saattavat olla tukia hakiessaan epäedullisemmassa asemassa pitkien ja monimutkaisten hakumenettelyiden, kielivaatimusten ja/tai kokemusta koskevien vaatimusten johdosta; kehottaa komissiota nopeuttamaan ja yksinkertaistamaan hakuprosessia laadukkaita hankkeita koskevien hakemusten jättämisen edistämiseksi;

161.  pitää myönteisenä, että komissio järjestää seminaareja ja koulutustilaisuuksia paikallisia kansalaisjärjestöjä varten, edistää kumppanuuksia ja sallii tukien edelleen myöntämisen ja on neljän viimeisen vuoden aikana järjestänyt kansalaisjärjestöille tarkoitetun seminaarin ennen maailmanlaajuisten ehdotuspyyntöjen käynnistämistä voidakseen esitellä EIDHR-välineen;

162.  on huolestunut siitä, että koska järjestöt eivät ole luonteeltaan omavaraisia, niiden toiminnan jatkuvuus voi olla vaarassa, jos ne menettävät asiantuntemustaan; suhtautuu myönteisesti komission pyrkimykseen lieventää järjestöjen taloudellista riippuvuutta sallimalla, että ne ottavat EIDHR-välineen puitteissa palvelukseensa varainhankinnasta vastaavia henkilöitä;

163.  huomauttaa, että tilintarkastustuomioistuimen arvion mukaan hankkeiden vaikutuksia oli yleisesti ottaen vaikea mitata, sillä tavoitellut vaikutukset ovat usein vaikeasti havaittavia, tulosindikaattoreille ei ole asetettu tavoitteita ja kansalaisjärjestöt keskittyvät komissiolle raportoidessaan toimintaansa;

164.  ottaa huomioon, että kidutuksen torjunta ja kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen ovat pitkän aikavälin prosesseja, joiden vaikutuksia ja tuloksia on vaikea kvantifioida, ja että EIDHR puuttuu arkaluonteisiin kysymyksiin vaikeissa poliittisissa oloissa, ja toteaa, että välineen täytäntöönpano edellyttää perusteellista ja aikaa vievää hallinnointia;

165.  huomauttaa tässä yhteydessä, että vaikutusten mittaamiseen tarkoitetut järjestelmät ovat melko tehottomia myös siksi, että hankkeiden loogiset viitekehykset ovat epäselvät, koska hankkeille ei ole asetettu selkeästi määritettyjä vertailuarvoja ja tavoitteita; kehottaa komissiota täsmentämään hankkeiden loogisia viitekehyksiä hankkeiden tulosten ja lisäarvon parantamiseksi;

166.  kehottaa komissiota laatimaan perusteellisen vaikutustenarvioinnin EIDHR:n myöntämästä rahoituksesta sekä tekemään päätelmiä kyseisen arvioinnin perusteella; kannustaa komissiota ottamaan valintamenettelyssä huomioon erimuotoisten hankkeiden vaikutukset ja tulokset; pitää myönteisenä, että komissio on jo ryhtynyt parantamaan ihmisoikeushankkeiden vaikutustenarviointia, ja pyytää komissiota jakamaan työnsä tulokset vastuuvapauden myöntävän viranomaisen kanssa;

167.  panee merkille, että hankkeiden arvioinnit perustuvat pisteytysjärjestelmään ja vakioituun arviointitaulukkoon, jonka avulla arvioidaan hankkeen rakennetta, tarkoituksenmukaisuutta, valmiuksia, toteutettavuutta, vaikuttavuutta, kestävyyttä ja kustannustehokkuutta koskevia kriteerejä, ja toteaa, että tukea myönnetään korkeimmat pisteet saaneille hankkeille; panee merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksesta, että vakioiduissa arviointitaulukoissa on puutteita, jotka liittyvät näiden kriteereiden pisteyttämistä koskevaan ohjeistukseen; kehottaa komissiota selkeyttämään ohjeistusta, ja pyytää sitä harkitsemaan uudelleen kyseisten taulukoiden parantamista;

168.  pyytää komissiota lieventämään tilintarkastustuomioistuimen havaitsemia puutteita arvioinnissa; pitää kuitenkin myönteisenä tiettyä joustavuutta ihmisoikeuksien alan hankkeiden arvioimisessa pitäen mielessä, että tällöin ei voi olla kyse ainoastaan rasti ruutuun -tehtävästä; korostaa, että tällöin on turvauduttava tervejärkiseen päättelyyn, kuten vastuuvapauden myöntävä viranomainen on todennut aiemmin;

169.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksesta, että useimmissa ehdotuspyynnöissä tavoitteet on kuvailtu yleisellä tasolla; panee merkille komission vastauksesta, että se pitää parhaimpana soveltaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa ehdotuspyyntöihin; kehottaa kuitenkin komissiota varmistamaan EIDHR-välineen varojen vaikuttavan käytön huolehtimalla hankkeiden toteutettavuudesta, kannattavuudesta ja lisäarvosta esimerkiksi vahvistamalla ehdotuspyynnöissä hankkeen tuloksia koskevia vähimmäisvaatimuksia;

170.  pitää myönteisenä, että tuen saamisesta kiinnostuneiden kansalaisjärjestöjen on ensin toimitettava tiivistelmä hankkeesta, jossa ne kuvailevat ehdottamansa hankeen pääpiirteet; pitää tällaista tiivistelmää aikaa säästävänä ja kustannustehokkaana menetelmänä suorittaa hankkeiden esivalinta;

171.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksesta, että hankkeiden valintamenettely oli dokumentoitu hyvin, mutta se ei ollut riittävän kurinalainen, ja että hankkeiden puutteita ei ollut korjattu niiden havaitsemisen jälkeen; panee tyytyväisenä merkille, että arviointilautakuntien yleisistä päätelmistä raportoitiin riittävän yksityiskohtaisesti; pitää myönteisenä, että hanketoimet toteutettiin yleensä suunnitellun mukaisesti ja että ne olivat kustannustehokkaita; kehottaa komissiota lisäämään hankearviointien yhdenmukaisuutta;

172.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon, jonka mukaan edunsaajajärjestöillä on erilaiset tulkinnat siitä, mitä epäsuorien kustannusten kattamiseen tarkoitettu kiinteämääräinen summan kattaa, mikä voi johtaa järjestön toiminnan aliarvostukseen tai tukikelvottomien kulujen korvaamiseen; kehottaa komissiota selkeyttämään kiinteämääräistä summaa koskevia sääntöjä;

173.  suhtautuu myönteisesti unionin uuteen ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaan toimintasuunnitelmaan vuosiksi 2015–2019 ja pitää sitä unionin kaikkien ulkoisten politiikkojen ja rahoitusvälineiden entistä tiiviimmän keskinäisen yhdenmukaisuuden ja johdonmukaisuuden kehittämistä koskevan poliittisen sitoumuksen vahvistamisena;

174.  on tyytyväinen, että komissio on jo ryhtynyt noudattamaan oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa ja että se aikoo jatkaa samalla tavalla valtavirtaistamalla lähestymistavan menettelyihin ja malleihin, laatimalla etenemissuunnitelmia ja järjestämällä koulutustilaisuuksia;

Osa XIV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 10/2015 ”Toimia EU:n koheesiovarojen käytössä todettujen julkisia hankintoja koskevien ongelmien ratkaisemiseksi olisi tehostettava”

175.  pitää myönteisinä havaintoja ja suosituksia, jotka esitettiin EU:n koheesiovarojen käytössä todettujen julkisia hankintoja koskevien ongelmien ratkaisemiseksi toteutettujen toimien tehostamista koskevassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa;

176.  toteaa, että koheesiopolitiikka on merkittävin politiikan ala, jolla voidaan kaventaa Euroopan alueiden taloudellisia ja sosiaalisia eroja, koska tälle alalle on kohdennettu kaikkiaan 349 miljardia euroa vuosille 2007–2013; korostaa pitävänsä tärkeänä, että julkisia hankintoja koskevat menettelyt hoidetaan asianmukaisesti, kun otetaan huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan merkittävä osa unionin koheesiopolitiikan menoihin liittyvistä virheistä johtuu julkisten hankintojen menettelystä;

177.  korostaa, että 40 prosentissa vuosina 2007–2013 toteutetuista hankkeista ilmeni julkisten hankintojen menettelyihin liittyviä virheitä; toteaa, että yleisimpiä virheitä olivat sopimusten tekeminen perusteettomasti ilman tarjouskilpailua, valintaperusteiden virheellinen soveltaminen sekä puolueellisuus tarjouksia valittaessa;

178.  toteaa, että virheiden tärkeimpinä syinä olivat hallinnollisten valmiuksien puutteet, direktiivien virheellinen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä jäsenvaltioissa, lainsäädännön epäjohdonmukainen tulkitseminen sekä riittämätön suunnittelu;

179.  toteaa, että yhtenä virheiden syynä pidetään julkisiin hankintoihin liittyvien oikeudellisten ja hallinnollisten menettelyjen monimutkaisuutta; toteaa, että 90 prosenttia kaikkiaan 69 tarkastusviranomaisesta katsoi, että kyseiset menettelyt ovat nykyisin liian monimutkaisia; toteaa, että lähes 50 prosenttia heistä korosti, että julkisten hankintojen tärkein kehityskohde voisi olla menettelyjen yksinkertaistaminen;

180.  kehottaa siksi jäsenvaltioita välttämään määräyksiä, joissa mennään unionin direktiivejä pidemmälle; katsoo, että näin voitaisiin myös kannustaa pk-yrityksiä osallistumaan julkisia hankintoja koskeviin menettelyihin ja edesauttaa niiden osallistumista;

181.  toteaa tilintarkastustuomioistuimen tärkeimpänä havaintona olleen, että komissio ja jäsenvaltiot eivät pyri riittävässä määrin analysoimaan julkisia hankintoja säännöllisesti ja järjestelmällisesti ja että yhdenmukaisten ja yksityiskohtaisten tietojen puuttuminen estää virheiden analysoimisen, korjaamisen ja ehkäisemisen;

182.  on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että komission olisi luotava tietokanta, jonka avulla analysoidaan julkisiin hankintoihin liittyvien virheiden esiintymistiheyttä, vakavuutta ja syitä; katsoo, että komission olisi varmistettava, että se saa jäsenvaltioilta johdonmukaisia ja luotettavia tietoja säännönvastaisuuksista;

183.  pitää myönteisenä, että komissio soveltaa ohjelmakauteen 2014–2020 ennakoivaa lähestymistapaa, jossa pyritään opastuksen, seurannan ja teknisen avun turvin siihen, että kansalliset toimintasuunnitelmat pannaan täytäntöön vuoteen 2016 mennessä; toteaa, että komissio aikoo pienentää tämän lähestymistavan avulla sitä riskiä, että toimintaohjelmia koskevat maksut jouduttaisiin keskeyttämään vuoden 2016 jälkeen;

184.  odottaa komission keskeyttävän maksut jäsenvaltioille, jotka eivät kykene saavuttamaan kyseisiä tavoitteita, ja soveltavan niihin rahoitusoikaisuja; odottaa tämän olevan viimeinen keino, johon turvaudutaan vasta kun muita ehkäisemis-, korjaamis- ja auttamiskeinoja on jo kokeiltu;

185.  pitää myönteisenä, että vaikka komissio on jo pitkään käsitellyt koheesiopolitiikan alan julkisissa hankinnoissa ilmenneitä virheitä, jotka ovat olleet ilmeisiä, se paneutuu niihin nyt koordinoidummin julkisia hankintoja koskevan toimintasuunnitelman myötä; kehottaa komissiota nopeuttamaan suunnitelman toteuttamista ja tekemään vuosittain selkoa asian edistymisestä;

186.  odottaa, että komissio perustaa korkean tason johtoryhmän käsittelemään julkisten hankintojen ongelmia ja edistämään tällaisten hankintojen yksinkertaistamista;

187.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään sähköisten hankintojen tarjoamia mahdollisuuksia, koska näillä hankinnoilla voidaan parantaa avoimuutta ja mahdollistaa laajempi osallistuminen tarjouskilpailuihin, myös pk-yrityksille, sekä ehkäistä säännönvastaisuuksia ja petoksia;

188.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan kokemusten ja parhaiden käytänteiden vaihtamista;

189.  pitää riskien pisteytykseen käytettävää tietoteknistä Arachne-petosvaroitusvälinettä myönteisenä ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita kirjaamaan kattavia ja laadukkaita tietoja, jotta kyseinen ohjelma toimisi asianmukaisesti;

Osa XV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 11/2015 ”Hallinnoiko komissio hyvin kalastuskumppanuussopimuksia?”

190.  pitää myönteisenä kalastuskumppanuussopimusten luomaa vakaampaa oikeuskehystä yksityisiin sopimuksiin verrattuna; panee merkille, että unionin varustajat ovat ilmaisseet pitävänsä kalastuskumppanuussopimuksia parempina ja pyytäneet komissiota laajentamaan sopimusten verkostoa;

191.  pyytää komissiota noudattamaan paremmin yksinoikeuslauseketta; toteaa, että vaikka kaikki tekijät eivät riipu komissiosta, sen olisi käynnistettävä neuvotteluprosessi uudesta pöytäkirjasta hyvissä ajoin ennen nykyisen pöytäkirjan voimassaolon päättymistä; kehottaa komissiota lyhentämään neuvotteluaikoja aina, kun se on mahdollista;

192.  kehottaa komissiota parantamaan kalastuskumppanuussopimusten ja kalatalousalan muiden unionin aloitteiden ja rahoituslähteiden välistä johdonmukaisuutta samalla alueella sekä määrittelemään alueellisia strategioita kalastuksen hallinnan kehittämiseen ja varmistamaan, että samalla alueella neuvotellut pöytäkirjat ovat alueellisen strategian ja muun unionin rahoituksen kanssa yhdenmukaisia;

193.  vaatii komissiota kiinnittämään enemmän huomiota rajoittaviin teknisiin ehtoihin, kuten pienten kalastusalueiden määritelmään; korostaa, että tämä saattaa vaikuttaa unionin ulkoisen laivaston kannattavuuteen;

194.  pyytää, että komissio ottaisi huomioon aiempien pöytäkirjojen käytön ja pyrkisi luomaan tiiviimmän yhteyden pääsyoikeusmaksujen ja tosiasiallisten saaliiden välille siten, että tällä ei ole kielteistä vaikutusta kalastustoimintaan;

195.  panee huolestuneena merkille, että komission neuvottelemien kalastuskumppanuussopimusten kulut olivat suhteellisen suuret aiempiin käyttöasteisiin verrattuna; pyytää komissiota ottamaan huomioon taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteet valmistellessaan neuvotteluja kalastuskumppanuussopimuksista, jotta varmistetaan, että rahalle saadaan vastinetta ja että moitteettoman varainhoidon periaatteita noudatetaan;

196.  toteaa, että jälkiarvioinneissa olisi keskityttävä siihen, että pöytäkirjojen mukaisesti käytettyjen julkisten varojen tuotto analysoitaisiin yhdenmukaisesti ja vertailukelpoisella tavalla ja että suoritettaisiin perusteellinen ja kriittinen analyysi niiden vaikuttavuudesta unionin ja asianomaisen kumppanimaan kannalta;

197.  kehottaa komissiota lujittamaan neuvotteluvoimaansa; korostaa unionin taloudellisen korvauksen merkitystä kumppanimaille;

198.  kehottaa komissiota käyttämään jälkiarviointikertomustaan varten tuoreimpia tietoja; pyytää komissiota asettamaan kertomuksen ajoissa sidosryhmien saataville;

199.  kehottaa komissiota edistämään sitä, että sähköiset luvat tai kalastusluvan saaneiden alusten luettelo hyväksytään kumppanimaissa lupien koko voimassaolon ajaksi; korostaa tarvetta lyhentää lupahakemusprosessin viipeitä; kehottaa komissiota määrittämään menettelyn pullonkaulat ja vähentämään niitä;

200.  kehottaa komissiota varmistamaan, että lippujäsenvaltiot käyttävät täysimääräisesti uutta saalistietokantaa, joka sisältää luotettavat saalistiedot, joiden koonti, seuranta ja päivittäminen on mahdollista;

201.  panee merkille, että komissio on ottanut käyttöön tietokannan saalistietojen hallinnointia varten; toteaa lisäksi, että tietokannan olisi sisällettävä jäsenvaltioiden viikoittaiset saalistiedot kalastusalueen mukaan jaoteltuina; panee huolestuneena merkille, että tietokanta ei vielä ollut toiminnassa tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksen aikaan eivätkä jäsenvaltiot olleet noudattaneet ilmoittamisvelvoitteitaan; kehottaa komissiota korjaamaan tämän ongelman yhdessä jäsenvaltioiden kanssa sekä ottamaan mukaan selkeät ja johdonmukaiset tiedot tosiasiallisista lopullisista saaliista, jotta vältetään mahdolliset kielteiset taloudelliset seuraukset, mikäli lopullinen saalis on viitesaalismäärää suurempi;

202.  kehottaa komissiota seuraamaan tiiviimmin alakohtaisen tuen täytäntöönpanoa, jotta voidaan varmistaa sen vaikuttavuus ja kustannustehokkuus; pyytää komissiota huolehtimaan kumppanimaiden toteuttamien toimien tehokkaasta koordinoinnista; kehottaa komissiota sisällyttämään pöytäkirjoihin rahoitettavien toimien tukikelpoisuusehdot;

203.  kehottaa komissiota varmistamaan, että alakohtaisen tuen maksatukset vastaavat muita unionin budjettitukimaksuja ja perustuvat tuloksiin, joita kumppanimaat ovat saavuttaneet yhteisesti sovitut toimet sisältävän matriisin täytäntöönpanossa;

204.  toteaa huolestuneena, että vaikka alakohtaisen tuen maksut olisi maksettava, kun kumppanimaat pystyvät näyttämään toteen saavutetut tulokset, nykyisin voimassa olevissa pöytäkirjoissa ei edelleenkään määrätä mahdollisuudesta maksaa maksut osittain, jos tulokset on saavutettu vain osittain; panee merkille komission huomautuksen, jonka mukaan siinä tapauksessa, että jos tuloksia ei ole saavutettu tai jos tulokset ovat jääneet vaatimattomiksi, alakohtaisen tuen seuraavan vuoden maksut on keskeytettävä, kunnes tavoitteet on saavutettu; kehottaa komissiota kuitenkin sisällyttämään mahdollisuuksien mukaan uusiin pöytäkirjoihin mahdollisuuden maksaa alakohtaisen tuen maksut osittain;

Osa XVI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 12/2015 ”Tietämyksen siirron ja neuvontatoimien heikko hallinnointi on haitannut maaseudun osaamistalouden edistämistä koskevan EU:n painopisteen toteuttamista”

205.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön varsinkin ehdotuspyyntöjen ja tarjouskilpailujaksojen osalta sellaisia maaseudun toimijoiden osaamis- ja taitotarpeiden analysointimenettelyjä, jotka menevät laajaa aiheiden asettelua pidemmälle, ja komissiota antamaan lisäohjeita siitä, miten jäsenvaltioiden olisi tehtävä tällaiset toistuvat analyysit, ja kannustamaan jäsenvaltioita laatimaan tarkkoja analyysejä yleisluontoisten sijaan;

206.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että tukea uusien neuvontapalvelujen perustamiseen myönnetään vain, kun kyseiseltä alueelta on osoitettu puuttuvan asianmukaisia palveluja ja kun uusien työntekijöiden, tilojen ja/tai laitteiden rahoitustarve on olemassa;

207.  kehottaa jäsenvaltioita valitsemaan julkisia varoja saavat palveluntarjoajat tasapuolisen ja avoimen kilpailun perusteella riippumatta siitä, käyttävätkö ne ehdotuspyyntöjä vai virallisia julkisia hankintoja koskevia menettelyjä;

208.  suosittelee, että jäsenvaltiot ottavat huomioon asiakirjan ”Julkiset hankinnat – ohjeita toimijoille yleisimpien virheiden välttämiseksi Euroopan rakenne- ja investointirahastoista rahoitettavien hankkeiden yhteydessä”;

209.  pyytää komissiota antamaan erityistä lisäohjeistusta viranomaisten itse toimittamista palveluista, alihankinnasta ja konsernien toimittamien palvelujen arvioinnista sekä seuraamaan riittävästi jäsenvaltioiden menettelyjä, jotta varmistetaan, että tietämyksen siirtoon ja neuvontaan liittyvien toimien valinta tapahtuu kilpailuun perustuen, tasapuolisesti ja avoimesti;

210.  kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan tarvetta tukea markkinoilta helposti ja kohtuulliseen hintaan saatavilla olevia toimia etenkin silloin, kun on kyse tietämyksen siirtoon ja neuvontaan liittyvistä toimista ja kun tämä tarve on perusteltu, varmistaakseen, että tuettujen toimien kulut eivät ylitä vastaavien markkinoilla tarjottavien palvelujen kuluja;

211.  pyytää komissiota arvioimaan tilannetta unionin rahastojen keskinäisen täydentävyyden varmistamiseksi toteutettujen ensimmäisten toimien avulla, jotta kaksinkertaisen rahoituksen ja hallinnon päällekkäisyyden riski pienenisi;

212.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan palautejärjestelmiä, joiden yhteydessä käytetään seuranta- ja arviointitietoja tulevien ehdotuspyyntöjen ja tarjouskilpailumenettelyjen parantamiseen, ja pyytää komissiota antamaan ohjeita siitä, miten jäsenvaltiot voivat toteuttaa toistuvat palautemenettelyt, ja seuraamaan, että jäsenvaltiot perustavat tällaiset menettelyt;

213.  pyytää komissiota korottamaan viipymättä tietämyksen siirron ja neuvontatoimien riskiprofiilia ja lisäämään valvontaa ja hallinnointia tämän mukaisesti;

214.  kehottaa jäsenvaltioita jakamaan parhaita käytänteitään ja jatkamaan hankearviointejaan, jotta vuosien 2014–2020 täytäntöönpanokaudelle saataisiin hyvä lähtökohta;

215.  kehottaa komissiota välittämään konsulttipalvelujen kattavan arvion, jossa huomio kohdennetaan tuloksiin ja nettovaikutuksiin, jotta vältettäisiin investoinnin puhtaasti määrällistä arviota;

216.  pyytää komissiota edistämään hyvien käytäntöjen vaihtoa metodologisista kysymyksistä verkostoitumistoimien yhteydessä;

Osa XVII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 13/2015 ”FLEGT-toimintasuunnitelman mukainen EU:n tuki puuntuottajamaille”

217.  pitää myönteisenä metsälainsäädännön noudattamista, metsähallintoa ja puukauppaa koskevan FLEGT-toimintasuunnitelman mukaiseen unionin tukeen puuntuottajamaille keskittyvää erityiskertomusta ja esittää tässä sitä koskevat huomautuksensa ja suosituksensa;

218.  katsoo, että FLEGT-aloite on erittäin tärkeä metsähallinnon parantamiseksi, metsien suojelemiseksi ja lainsäädännön täytäntöönpanon varmistamiseksi erityisesti siten, että otetaan käyttöön kaikki mahdolliset keinot, kuten vapaaehtoiset kumppanuussopimukset ja talouden due diligence -tarkastus, jotta voidaan puuttua laittomia hakkuita koskevaan globaaliin ongelmaan ja auttaa turvaamaan puutavaran vienti unioniin;

219.  pitää kuitenkin valitettavina FLEGT-toimintasuunnitelman ja hankkeiden täytäntöönpanovaiheessa havaittuja kumulatiivisia puutteita, jotka edellyttävät nyt nopeaa ja perusteellista arviointia;

220.  uskoo vahvasti, että nyt kun FLEGT-aloitteeseen liittyvään tukeen on myönnetty 300 miljoonaa euroa vuosina 2003–2013, on aika laatia vakava kustannus-hyötyanalyysi FLEGT-prosessin vaikutuksesta laittomien hakkuiden vähentämiseen ja siihen liittyvään kaupankäyntiin ja rationalisoida myös olemassa olevat järjestelyt, jotta niiden tuloksia ja vaikutuksia voidaan tehostaa;

221.  pitää valitettavana FLEGT-toimintasuunnitelman hidasta täytäntöönpanoa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010(18) (unionin puutavara-asetus) myöhäistä hyväksymistä sekä komission viivästynyttä reagointia siihen, että se ottaisi opikseen FLEGT-hankkeen kokonaisrahoituksesta;

222.  kehottaa komissiota priorisoimaan avustustoimensa asettamalla selkeät tavoitteet ja kriteerit; kehottaa tästä syystä komissiota irrottautumaan eri lähteistä peräisin olevasta unionin rahoituksesta ja harkitsemaan yhtä ainoaa selkeästi määriteltyä talousarviota;

223.  kehottaa tehostamaan kiireellisesti avoimuus- ja tilivelvollisuuskehyksiä valvonnan ja säännöllisen raportoinnin sekä asianmukaisen edistystä koskevan arvioinnin avulla; kehottaa komissiota lisäksi valvomaan unionin puutavara-asetuksen täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja raportoimaan siitä sekä ryhtymään tarvittaviin oikeudellisiin toimiin sen soveltamisen varmistamiseksi;

224.  kehottaa komissiota rationalisoimaan ja koordinoimaan paremmin toimiaan erilaisissa unionin toimintalinjoissa ja mukana olevissa yksiköissä laittomien hakkuiden torjumiseksi;

225.  muistuttaa, että puutavaratuotteiden jäljitettävyyttä unionin ja puutavaranviejämaiden välisen, laillista tuotantoa koskevan operationaalisen lupajärjestelmän avulla olisi harkittava keskeisenä määräaikaistavoitteena ottaen erityisesti huomioon tilintarkastustuomioistuimen määrittämät tekijät, kuten laajalle levinneen korruption, lainsäädännön heikon soveltamisen ja hankkeiden riittämättömän riskinarvioinnin ja rajoitteet;

226.  kehottaa komissiota neuvottelemaan puutavaran tuontia koskevista normeista tulevissa kahdenvälisissä tai monenvälisissä kauppaan liittyvissä sopimuksissa, jotta ei tehdä tyhjäksi FLEGT-toimintasuunnitelman avulla puutavarantuottajamaiden kanssa saavutettua edistystä;

227.  katsoo, että komission olisi puututtava FLEGT-järjestelmän hallinnollisiin puutteisiin joko FLEGT-toimen ulkoisessa arvioinnissa tai tapauskohtaisesti;

Osa XVIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 14/2015 ”AKT-maiden investointikehys: saadaanko sen avulla lisäarvoa?”

228.  panee tyytyväisenä merkille Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT-maat) investointikehyksen lisäarvoa koskevan erityiskertomuksen, joka on konkreettinen ja myönteinen esimerkki tilintarkastustuomioistuimen jatkotoimista vuosien 2012 ja 2013 vastuuvapausmenettelyn johdosta, jossa parlamentti pyysi laatimaan erityiskertomuksen Euroopan investointipankin (EIP) ulkoisen lainanannon tuloksellisuudesta ja yhteensopivuudesta unionin kehityspolitiikan kanssa ennen EIP:n ulkoisten valtuuksien ja investointikehyksen väliarviointia;

229.  katsoo, että tällaisen AKT-maiden investointikehystä koskevan tarkastuksen sisällyttäminen tilintarkastustuomioistuimen työsuunnitelmaan on osoitus hyvästä käytännöstä parlamentin ja tilintarkastustuomioistuimen yhteistyön ja yhteistyössä harjoitettavan valvonnan kannalta;

230.  pitää tarkastuskertomusta kulmakivenä, koska se on tilintarkastustuomioistuimen ensimmäinen tarkastus tällä nimenomaisella alalla; pitää valitettavana, että investointikehys ei kuulu tilintarkastustuomioistuimen vuotuisen tarkastuslausuman piiriin;

231.  panee merkille päätelmät AKT-maiden investointikehyksen johdonmukaisuudesta unionin kehityspolitiikan tavoitteiden kanssa sekä sen katalyyttisestä vaikutuksesta; panee tyytyväisenä merkille EIP:n ja komission hyvän yhteistyön etenkin hankkeiden etsinnän ja valinnan alalla;

232.  pitää kuitenkin valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin ei pystynyt määrittämään AKT-maiden investointikehyksen tuottamaa lisäarvoa tarkemmin; pyytää tästä syystä tilintarkastustuomioistuinta antamaan tulevissa erityiskertomuksissaan konkreettisempia esimerkkejä ja yksilöimään joitakin hankkeita, jotta sen päätelmiä ja suosituksia voidaan havainnollistaa paremmin; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta käyttämään tätä ensimmäistä kokemusta hyödykseen, jotta voidaan hioa tapoja arvioida tällaisten kehysten vipuvaikutusta, katalyyttistä vaikutusta ja täydentävyyttä; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta tarkastelemaan lisäarvoa myös muulla tavoin kuin kolmesta perinteisestä näkökulmasta (taloudellisuus, tehokkuus ja vaikuttavuus) ja nimenomaan laajemmassa mielessä siten, että otetaan huomioon toiset kolme näkökulmaa (ekologisuus, tasa-arvo ja etiikka);

233.  kannattaa tilintarkastustuomioistuimen suosituksia; kehottaa siksi komissiota ottamaan tilintarkastustuomioistuimen suositukset huomioon tulevissa lainsäädäntöehdotuksissa ja neuvotteluissa, kuten muutettaessa EIP:n ulkoisia valtuuksia tai tehtäessä Cotonoun sopimuksen jälkeistä sopimusta;

234.  suositteleekin, että investointikehystä ja EIP:n politiikkaa mukautetaan nopeasti COP21:n tulosten ja mahdollisesti vuoden 2015 jälkeisten vuosituhattavoitteiden mukaisesti, jotta unionin politiikka olisi johdonmukaista; katsoo, että ilmastonmuutoksen ja sen kaikkien suorien ja välillisten seurausten torjunta etenkin maailman köyhimmissä maissa olisi asetettava vielä enemmän etusijalle;

235.  katsoo, että EIP:n on jatkettava panostusta huolellisuusvelvollisuuden mukaiseen (due diligence) toimintapolitiikkaan yhdessä tulostenarviointivälineiden kanssa, jotta voidaan saada paremmin tietoa rahoituksen välittäjien ja edunsaajien profiilista ja myös arvioida paremmin hankkeiden vaikutus lopullisiin edunsaajiin; kehottaa EIP:tä ottamaan tilintarkastustuomioistuimen suositukset vakavissaan huomioon ja parantamaan nykyisiä käytäntöjä, jotta AKT-maiden investointikehyksen lisäarvoa voidaan lisätä;

236.  katsoo, että kaikkiin unionin veronmaksajien varoin toteutettuihin toimiin olisi sovellettava parlamentin vastuuvapausmenettelyä; toistaakin vakaan kantansa, että EIP:n unionin puolesta hallinnoiman investointikehyksen olisi kuuluttava parlamentin vastuuvapausmenettelyn piiriin, sillä investointikehystä rahoitetaan unionin veronmaksajien varoin;

237.  toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 3 kohdassa mainittua kolmikantasopimusta, jossa määrätään EIP:n, komission ja tilintarkastustuomioistuimen välisestä yhteistyöstä EIP:n toimintaa unionin ja jäsenvaltioiden varojen hallinnassa koskevassa tilintarkastustuomioistuimen suorittamassa valvonnassa, tarkistetaan vuonna 2015; muistuttaa kannastaan, jonka mukaan tilintarkastustuomioistuimen toimivaltaa olisi päivitettävä tältä osin sisällyttämällä siihen kaikki mahdolliset uudet EIP:n rahoitusvälineet, joissa käytetään unionilta tai Euroopan kehitysrahastosta saatavia julkisia varoja;

Osa XIX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 15/2015 ”Uusiutuvan energian tukeminen Itä-Afrikassa energia-alan AKT–EU-välineestä”

238.  pitää myönteisenä uusiutuvan energian tukemiseen Itä-Afrikassa energia-alan AKT–EU-välineestä keskittyvää erityiskertomusta ja esittää tässä sitä koskevat huomautuksensa ja suosituksensa;

239.  panee tyytyväisenä merkille, että alustavien toteutettavuustutkimusten tekemisestä tehtiin pakollista välineen toisesta ehdotuspyynnöstä alkaen; korostaa, että toteutettavuustutkimusten olisi pohjauduttava tarkkoihin ja realistisiin skenaarioihin; katsoo, että skenaarioihin olisi sisällytettävä jo arvio siitä, miten paikallisyhteisö voidaan osallistaa hankkeen täytäntöönpanoon, jotta voidaan parantaa paikallista vastuunottoa ja hankkeen edistämistä;

240.  on sitä mieltä, että hankkeen toteutettavuuden ja sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristöä koskevan kestävyyden välisen yhteyden olisi oltava näkyvämpi, jotta voidaan varmistaa energia-alan AKT–EU-välineen investointihankkeiden tehokkuuden, johdonmukaisuuden ja näkyvyyden lisäksi myös vaikuttavuus ja laajemmat tulokset kyseisillä alueilla;

241.  katsoo, että hankkeita ja niihin liittyviä riskejä olisi seurattava säännöllisesti ja olisi toteutettava nopeita riskienvähentämistoimenpiteitä, jotta voidaan tarpeen mukaan mukauttaa hankintastrategiaa, valintaa ja täytäntöönpanoprosessia; toteaa, että seurantaraporttien tuloksia olisi käytettävä myöhempien ehdotuspyyntöjen täytäntöönpanossa;

242.  kehottaa varmistamaan energia-alan AKT–EU-välineessä, että paikalliset sidosryhmät, kuten kansalaisjärjestöt ja paikallisyhteisöt, otetaan mukaan hankkeisiin aina niiden käynnistämisestä niiden päättymistä seuraaviin vaiheisiin asti ja että otetaan tarkasti huomioon tällaisten erityishankkeiden edellyttämät tarpeet; katsoo, että mitä tulee paikallisten valmiuksien kehittämisen jatkuvaan tukemiseen tarjoamalla asianmukaista koulutusta koko hankkeen keston ajan, keskeisenä tavoitteena on parantaa entisestään paikallista vastuunottoa ja edistää koordinointia niin, että hanke on elinkelpoinen ja kestävä, kun rahoitusjakso päättyy;

243.  kehottaa komission kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosastoa varmistamaan, että täytäntöönpanokumppanit vastaavat kaikkiin lisätietopyyntöihin, jotka koskevat hankkeen tai hankkeiden täytäntöönpanoa; kehottaa pääosastoa keskittymään erityisesti korruptioon ja/tai petoksiin liittyviin täytäntöönpanokumppaneiden mahdollisiin toimiin mutta välttämään samalla tarpeetonta hallinnollista lisätaakkaa; kehottaa irtisanomaan sopimukset korruptio- ja/tai petostapauksissa ja etsimään uusia kumppaneita alueelta;

244.  kehottaa komissiota varmistamaan politiikkojen johdonmukaisuuden ja tiiviin yhteistyön alan muiden toimijoiden, etenkin YK:n elinten ja SE4ALL:n (Sustainable Energy for All), kanssa, myös muilla aloilla kuin energia-alalla, jotta saadaan aikaan mahdollisimman hyviä tuloksia alueella elävien ihmisten ja ympäristön kannalta; katsoo, että kaikissa hankkeissa olisi hyödynnettävä mahdollisimman pitkälti synergiaa muiden paikan päällä toteutettavien hankkeiden ja hankesuunnitelmien kanssa, jos se on mahdollista;

Osa XX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 16/2015 ”Energian toimitusvarmuuden parantaminen energian sisämarkkinoita kehittämällä: lisätoimet tarpeen”

245.  ottaa huomioon, että energian sisämarkkinoiden asianmukainen ja pysyvä toimivuus edellyttää, että jäsenvaltiot koordinoivat energiainfrastruktuureihin tekemiään investointeja sekä energiamarkkinoiden sääntelymenetelmiään, jotta varmistetaan, että unionin varoille saadaan mahdollisimman paljon vastinetta;

246.  katsoo, että energiamarkkinoita koskevat uudistukset on käynnistettävä jäsenvaltioiden tasolla; katsoo, että yhteisesti sovitut energiapaketit, erityisesti kolmas energiapaketti, pannaan täytäntöön, jotta voidaan luoda edellytykset energian sisämarkkinoiden toteuttamiselle;

247.  ottaa huomioon energiaturvallisuuteen tulevaisuudessa liittyvän alueellisen lähestymistavan ja pitää tärkeänä, että yksittäiset jäsenvaltiot pystyvät varmistamaan, että niillä on tarvittava infrastruktuuri energian tuontia ja vientiä varten ja voidakseen toimia sähkön ja kaasun kauttakulkumaana;

248.  tähdentää, että kaikkien unionin tulevien energiahankkeiden on oltava unionin lainsäädännön mukaisia ja niissä on noudatettava energiaunionin periaatteita, joita ovat monipuolistaminen, toimitusvarmuus, saatavuus, kilpailukyky ja kestävyys;

249.  katsoo, että naapurijäsenvaltioiden välisten yhteenliitäntöjen lujittamista ja parantamista olisi pidettävä ensisijaisena; kehottaa kehittämään kaksisuuntaista kapasiteettia (virtaussuunnan kääntäminen) kaikissa yhteenliitännöissä rajoilla ottamalla mukaan myös ne jäsenvaltiot, joiden alueelle käytävät saattavat ulottua;

250.  katsoo, että strategisten infrastruktuurihankkeiden täytäntöönpano edistää energiaturvallisuuteen liittyviä keskipitkän ja pitkän aikavälin näkökohtia;

251.  kehottaa komissiota osoittamaan energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastolle aiempaa enemmän varoja ja sen tarvitsemia valtuuksia ja antamaan yhteistyövirastolle valtuudet ottaa palvelukseen lisää henkilöstöä, jotta energiamarkkinoiden seuranta voidaan panna täysimääräisesti ja tehokkaasti täytäntöön;

Osa XXI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 17/2015 ”Komission tuki nuorisotyöttömyyttä käsitteleville toimintaryhmille: ESR-rahoitusta kohdennettiin uudelleen mutta tulokset jäivät taka-alalle”

252.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen, kannattaa sen suosituksia ja on tyytyväinen, että komissio hyväksyy ne ja ottaa ne huomioon tulevaisuudessa; panee tyytyväisenä merkille, että komissio on pannut nämä suositukset täytäntöön Euroopan rakenne- ja investointirahastoja (ERI-rahastot) koskevassa kauden 2014–2020 säädöskehyksessä ja mahdollistanut näin paremman vastineen saamisen rahalle hyödyntämällä tuloskehystä, suoritusvarausta, ennakkoehtoja sekä yhteisiä tuotos- ja tulosindikaattoreita;

253.  panee merkille, että nuorisotyöttömyys on vakava ongelma unionissa ja että sen ratkaisemiseen olisi osoitettava asianmukaiset resurssit niin unionissa kuin jäsenvaltioissa; kannustaa voimakkaasti jäsenvaltioita käyttämään saatavissa olevaa unionin tukea;

254.  panee merkille, että nuorisotyöttömyyttä käsittelevät toimintaryhmät (Youth Action Teams) olivat alusta alkaen pääosin poliittinen toimenpide ja että niiden tarkoituksena oli saada käyttöön käyttämättömiä varoja kansallisilta hallituksilta nuorisotyöttömyyden korjaamiseen, muttei kuitenkaan asettaa lisää hallinnollisia ja/tai oikeudellisia menettelyjä tai jakaa uusia varoja;

255.  panee merkille tämän tehtävän poliittisen vaikeuden ja näiden toimintaryhmien ansiot korkeimman poliittisen tason tietoisuuden herättämisessä, minkä ansiosta erilaiset poliittiset ja hallinnolliset tahot saatiin yhteen ja vakuuttuneiksi siitä, että nuorisotyöttömyysaloitteet on asetettava muiden aloitteiden edelle;

256.  korostaa, että on keskityttävä tuloksellisuuteen ja tuloksiin, ja panee tyytyväisenä merkille, että ohjelmakauden 2014–2020 uudessa sääntelykehyksessä on maininta jäsenvaltioiden toteuttamasta tulosten raportoinnista;

257.  panee merkille, että rahoitusta eniten tarvitsevissa jäsenvaltioissa myös hallinnolliset valmiudet ovat usein heikot ja huomio keskittyy hankkeiden hallinnointiin investointitavoitteiden hallinnoinnin sijasta;

258.  panee merkille, että investointivaikutuksia valvotaan silti edelleen pääasiassa määrällisin indikaattorein, mikä ei heijasta kaikkia tehokkaan arviointikäytännön näkökohtia; toteaa, että tuotos ei vastaa panosta;

259.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön varhaisvaroitusjärjestelmän käyttämättä jääneitä ERI-varoja varten, jotta jäsenvaltioilla on riittävästi aikaa ohjata varat uudelleen nuorisotyöllisyystoimiin;

260.  odottaa mielenkiinnolla vuoden 2017 alussa todennäköisesti valmistuvaa tilintarkastustuomioistuimen kertomusta EU:n nuorisotakuun täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa ja ehdottaa, että sen tulos otettaisiin huomioon monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnissa;

Osa XXII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 20/2015 ”Maatalouden kehittämiseen suunnattavan EU-tuen kustannusvaikuttavuus ei-tuotannollisten maatalousinvestointien alalla”

261.  suosittelee, että komissio kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan ei-tuotannolliset investoinnit paremmin synergiassa muiden maaseudun kehittämistoimenpiteiden ja ympäristöohjelmien kanssa ja seuraa toteutusta vuotuisten täytäntöönpanokertomusten avulla vuodesta 2017 alkaen jäsenvaltioissa, joita asia koskee;

262.  suosittelee, että komissio antaa jäsenvaltioille ohjeistusta ei-tuotannollisten investointien valintakriteereistä ohjelmakaudeksi 2014–2020 ja tarkistaa, että jäsenvaltiot valitsevat hankkeet tarkoituksenmukaisten menettelyjen avulla; suosittelee tässä yhteydessä myös, että jäsenvaltiot varmistavat, että ei-tuotannollisten investointien valintamenettelyt ovat avoimia ja että ne julkistetaan ja toteutetaan tehokkaasti, ja että jäsenvaltiot varmistavat vaikuttavasti kyseisten kriteereiden noudattamisen;

263.  suosittelee, että komissio varmistaa, että ei-tuotannollisten investointien edistävää vaikutusta unionin maatalouden ympäristötavoitteiden saavuttamiseen seurataan tai vähintäänkin arvioidaan erikseen ohjelmakautta 2014–2020 koskevien arviointien yhteydessä;

264.  suosittelee, että komissio kannustaa ja avustaa jäsenvaltioita, joille maksetaan huomattavaa ei-tuotannollisia investointeja koskevaa tukea, ja määrittää yleisimmin rahoitettuja ei-tuotannollisten investointien tyyppejä varten erilliset tulosindikaattorit, jotta ei-tuotannollisten investointien edistävää vaikutusta unionin maatalouden ympäristötavoitteiden saavuttamiseen voidaan seurata ja arvioida paremmin; pyytää tämän vuoksi jäsenvaltioita raportoimaan näistä indikaattoreista vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissaan kesäkuusta 2016 alkaen ja sisällyttämään arviointisuunnitelmiinsa arvion ei-tuotannollisten investointien tuloksista;

265.  suosittelee, että komissio antaa lisäohjeita niiden kriteereiden määrittelystä, joiden avulla määritetään suurinta tukea saavien ei-tuotannollisten investointien tuottavat osatekijät, ja että jäsenvaltiot vahvistavat kyseiset kriteerit viipymättä ja mukauttavat niiden avulla antamansa tuen intensiteettiä;

266.  pyytää, että jäsenvaltiot panevat viipymättä täytäntöön menettelyt, joiden avulla varmistetaan, etteivät tuettujen ei-tuotannollisten investointien kustannukset ylitä samankaltaisten markkinoilla tarjolla olevien tavaroiden, palveluiden tai urakoiden kuluja; katsoo tässä yhteydessä, että jäsenvaltioiden olisi määritettävä tarkoituksenmukaiset viitearvot ja/tai viitekustannukset, joiden perusteella ei-tuotannollisten investointien kustannukset tarkistetaan systemaattisesti hallinnollisissa tarkastuksissa;

267.  suosittelee, että komissio käyttää tietoja, joita jäsenvaltiot ovat antaneet niiden toimenpiteiden valvottavuudesta ja todennettavuudesta, jotka sisältyvät ohjelmakauden 2014–2020 osalta hyväksyttäviksi esitettyihin maaseudun kehittämisohjelmiin, varmistaakseen, että jäsenvaltiot määrittelevät ja panevat täytäntöön asianmukaiset menettelyt kustannusten kohtuullisuuden varmistamiseksi, ja varmistuakseen, että jäsenvaltiot soveltavat asiaa koskevia tarkastuksia vaikuttavalla tavalla; kehottaa komissiota myös helpottamaan kustannusten kohtuullisuuden varmistamiseksi käytettävien tarkastusten vahvistamista koskevien hyvien käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä;

268.  suosittelee, että ennen kuin ohjelmakauden 2014–2020 osalta toimitetaan ensimmäiset tarkastukset paikan päällä, jäsenvaltiot määrittävät menetelmän, jonka avulla valvonnan yhteydessä havaittujen virheiden syyt voidaan vahvistaa ja analysoida oikea-aikaisesti, sekä toteuttavat toimia ei-tuotannollisia investointeja koskevan ohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmien parantamiseksi;

269.  suosittelee, että komissio ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen ei-tuotannollisten investointien menojen alalla havaitsemat puutteet ja ryhtyy tarvittaviin toimiin yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tällaisten investointien asianmukaisen varainhoidon varmistamiseksi;

Osa XXIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 22/2015 ”Luottoluokituslaitosten valvonta EU:ssa – perusta on vakaa mutta vaikuttavuutta olisi edelleen parannettava”

270.  korostaa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1060/2009(19) (luottoluokituslaitosasetus) tavoitteena on ottaa käyttöön yhteiset sääntelyperiaatteet, joilla ”lisätään luottoluokitustoiminnan integriteettiä, avoimuutta, vastuullisuutta, hyvää hallinnointia ja riippumattomuutta, joilla parannetaan unionissa annettavien luottoluokitusten laatua ja edistetään sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, samalla kun saavutetaan korkeatasoinen kuluttajan- ja sijoittajansuoja” (luottoluokituslaitosasetuksen 1 artikla);

271.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuin ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA) olivat monissa tarkastukseen ja suosituksiin liittyvissä näkökohdissa yksimielisiä;

272.  panee tyytyväisenä merkille, että ESMA on luonut lyhyessä ajassa vakaan perustan luottoluokituslaitosten valvonnalle unionissa; panee kuitenkin merkille, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan menettely on yhä työläs, koska asetuksessa edellytetään jakoa hakemusten täydellisyyttä ja vaatimusten mukaisuuden arviointia koskeviin vaiheisiin;

273.  on tilintarkastustuomioistuimen kanssa samaa mieltä siitä, että ESMAn olisi rekisteröinnin aikana dokumentoitava riittävästi arviointityö, jota se tekee kaikkien luottoluokitusmenetelmiä koskevien sääntelyvaatimusten osalta, ja että todisteita hyväksyntäprosessista ei saisi säilyttää pelkästään sisäisessä kirjeenvaihdossa vaan ne pitäisi säilyttää erityisissä tapaustiedostoissa;

274.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin ja ESMA olivat yhtä mieltä ESMAn riskipainotteisesta lähestymistavasta; katsoo, että riskien tunnistusmenettelyiden olisi oltava avoimia, kattavia ja jäljitettävissä olevia;

275.  katsoo, että kaikki tutkimukset olisi dokumentoitava asianmukaisesti, jotta voidaan osoittaa ja varmistaa, että kaikkien johtopäätösten tueksi on analysoitu evidenssiä riittävällä tavalla; toteaa, että tilintarkastustuomioistuin suosittaa valvontaan tarkoitetun tietoteknisen välineen toteuttamista; panee merkille ESMAn kannan, jonka mukaan sen nykyiset valvontavälineet ovat olleet tehokkaita; on silti vakuuttunut, että erityinen tietotekninen väline olisi paras tapa hallinnoida tietoja avoimesti, kattavasti ja jäljitettävissä olevalla tavalla ottaen huomioon henkilöstön normaalin vaihtuvuuden; kehottaa näin ollen ESMAa ottamaan tällaisen tietoteknisen välineen talousarviosuunnitelmaansa;

276.  muistuttaa, että yksi luottoluokituslaitosasetuksen tavoitteista ja tehtävistä on taata riippumattomuus ja välttää eturistiriitoja (ks. luottoluokituslaitosasetuksen liite 1); katsoo näin ollen, että luottoluokituslaitosten olisi myös varmistettava luottoluokitusanalyytikkojen tehtävät; katsoo kuitenkin, että ESMAn olisi tutkittava jäsennellysti luottoluokituslaitosten järjestelmät, joilla ne käsittelevät eturistiriitoja;

277.  huomauttaa, että luottoluokituslaitosasetuksen 23 artiklan mukaisesti ”hoitaessaan tämän asetuksen mukaisia tehtäviään mukaisia tehtäviään arvopaperimarkkinaviranomainen, komissio tai jäsenvaltion viranomaiset eivät saa puuttua luottoluokitusten eivätkä luottoluokitusmenetelmien sisältöön”; toteaa, että luottoluokituslaitosten menetelmiä voidaan valvoa vain, kun rekisteröinti on saatettu päätökseen, jatkuvien valvontamenetelmien avulla;

278.  on samaa mieltä siitä, että ESMAn olisi tutkittava kaikki ne luottoluokituslaitosten menetelmien suunnittelua ja toteuttamista koskevat tärkeät näkökohdat, joita ei ole vielä katettu; on huolissaan siitä, että tätä tehtävää ei voida täysin suorittaa resurssien puutteen takia;

279.  pitää valitettavana, että nykyjärjestelmä ei takaa markkinoille tehokasta suojelua vuotojen varalle, ja kehottaa ESMAa parantamaan valvontajärjestelmäänsä ennaltaehkäistäkseen ja vastustaakseen toimia, jotka saattavat johtaa markkinoiden vääristymiseen;

280.  pitää valitettavana, että eurojärjestelmän nykyiset säännöt eivät takaa, että kaikki ESMAn rekisteröimät luottoluokituslaitokset ovat tasavertaisessa asemassa; kehottaa Euroopan keskuspankkia ja unionin lainsäätäjää korjaamaan tilanteen niin pian kuin mahdollista;

281.  panee merkille, että vuonna 2013 perustettuun ja edelleen keskeneräiseen Euroopan luottoluokitusten tietofoorumiin liitetään keskustietokanta (luottoluokituslaitosasetuksen 11 a artikla); kehottaa ESMAa varmistamaan luottoluokituslaitosten raportoimien tietojen moitteettomuuden/oikeellisuuden;

282.  kehottaa ESMAa jatkamaan luottoluokituslaitosten julkistamiskäytäntöjen parantamista ja yhtenäistämistä;

283.  panee tyytyväisenä merkille, että ESMA suunnittelee parantavansa verkkosivustoaan ja etenkin julkistavansa kaiken asiaankuuluvan lainsäädännön ja tarpeelliset asiakirjat ja muokkaavansa verkkosivustosta käyttäjäystävällisemmän;

284.  panee merkille, että luottoluokituslaitosasetuksen metodologiassa käytetty terminologia saattaa olla tulkinnanvarainen ja voi näin vaikuttaa kielteisesti asetuksen täytäntöönpanoon; kehottaa näin ollen ESMAa ja tilintarkastustuomioistuinta toimittamaan parlamentille ja komissiolle luettelon säännöksistä, joiden selkeyttämisestä voisi olla hyötyä;

Osa XXIV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 2/2016 ”Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksiin liittyvä seurantakertomus vuodelta 2014”

285.  panee tyytyväisenä merkille, että 23 suositusta 44 suosituksesta oli pantu kokonaisuudessaan täytäntöön;

286.  on tyytyväinen myös siihen, että komissio hyväksyi yleisesti tilintarkastustuomioistuimen tässä erityiskertomuksessa antamat lisäsuositukset;

287.  toteaa kuitenkin, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan 18 suositusta 44 suosituksesta oli joko pantu osittain täytäntöön tai niitä ei ollut pantu lainkaan täytäntöön tai täytäntöönpanoa ei voitu varmentaa;

   a) maatalouden toimintalohkossa (10 suositusta) suositusten jatkotoimet koskivat yleensä komissiota ja jäsenvaltioita ja komissio katsoi täyttäneensä velvollisuutensa;
   b) sosiaalipolitiikan toimintalohkossa (2 suositusta), joka kuuluu yhteistyössä harjoitettavan hallinnoinnin piiriin, tilintarkastustuomioistuin katsoi, että tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta ei ollut mitattu riittävästi;
   c) ulkosuhteiden alalla (3 suositusta) tilintarkastustuomioistuin katsoi, että komission pitäisi arvioida hankkeiden kustannusten kohtuullisuutta suoraan ja luottaa vähemmän kansainvälisten järjestöjen markkinatuntemukseen ja että komission olisi pitänyt parantaa yhtenäisen hallintotietojärjestelmän (CRIS) laatua ja turvallisuutta; ja
   d) kilpailuasioiden alalla (3 suositusta) tilintarkastustuomioistuin katsoi, että alustavia tutkimuksia olisi hallinnoitava paremmin, perusteettomien valitusten määrää vähennettävä ja valtiontukien raportointijärjestelmää parannettava;

288.  korostaa, että vastuuvapauden myöntävän viranomaisen näkökulmasta on epätyydyttävää, jos kuulemismenettelyt päättyvät siihen, että komissio ja tilintarkastustuomioistuin tekevät asiasta erilaiset johtopäätökset; kehottaa siksi kyseisiä toimielimiä välttämään tällaista lopputulosta;

289.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta ilmoittamaan suosituksissaan selvästi, millaisia toimia se odottaa komissiolta ja millaisia jäsenvaltioilta;

290.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta luomaan yhdessä kansallisten tarkastusviranomaisten kanssa järjestelmän, jonka avulla se voi arvioida jäsenvaltioiden suositusten johdosta toteuttamia toimia;

291.  korostaa, että parlamentti ei koskaan saanut tyydyttävää selitystä siihen, miksi komissio piti useiden vuosien ajan erittäin tärkeänä, että pääosastoilla oli omat sisäisen tarkastuksen valmiudet, mutta yhdisti ne uudelleen sisäisen tarkastuksen toimialaan huhtikuussa 2015;

o
o   o

292.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

(1)EUVL L 51, 20.2.2014.
(2)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 1.
(3)EUVL C 373, 10.11.2015, s. 1.
(4)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 146.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0147.
(6)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(7)Erityiskertomuksen liitteessä I oleva tilintarkastustuomioistuimen laatima tarkistuslista, jonka avulla voidaan arvioida valvontajärjestelmien rakennetta suhteessa maaseudun kehittämisen kuluihin liittyviin riskeihin.
(8)Erityiskertomus nro 1/2014 ”EU:n tukemien julkisten kaupunkiliikennehankkeiden vaikuttavuus” ja erityiskertomus nro 21/2014 ”EU:n rahoittamat lentoasemainfrastruktuurit: vähäinen vastine rahoille”.
(9)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1315/2013, annettu 11. joulukuuta 2013, unionin suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi ja päätöksen N:o 661/2010/EU kumoamisesta (EUVL L 348, 20.12.2013, s. 1).
(10)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1316/2013, annettu 11. joulukuuta 2013, Verkkojen Eurooppa -välineen perustamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 913/2010 muuttamisesta ja asetusten (EY) N:o 680/2007 ja (EY) N:o 67/2010 kumoamisesta (EUVL L 348, 20.12.2013, s. 129).
(11)Neuvoston direktiivi 91/271/ETY, annettu 21. toukokuuta 1991, yhdyskuntajätevesien käsittelystä (EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40).
(12)Neuvoston asetus (EY) N:o 1083/2006, annettu 11. heinäkuuta 2006, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta (EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25).
(13)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1304/2013, annettu 17. joulukuuta 2013, Euroopan sosiaalirahastosta ja asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470).
(14)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY, 21. huhtikuuta 2004, rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta (EUVL L 145, 30.4.2004, s.1).
(15)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/57/EU, 16. huhtikuuta 2014, markkinoiden väärinkäytöstä määrättävistä rikosoikeudellisista seuraamuksista (markkinoiden väärinkäyttödirektiivi) (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 179).
(16)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 596/2014, 16. huhtikuuta 2014, markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 1).
(17)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1296/2013, annettu 11. joulukuuta 2013, työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevasta Euroopan unionin ohjelmasta (”EaSI-ohjelma”) ja eurooppalaisen työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevan Progress-mikrorahoitusjärjestelyn perustamisesta annetun päätöksen N:o 283/2010/EU muuttamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 238).
(18)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 995/2010, annettu 20. lokakuuta 2010, puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta (EUVL L 295, 12.11.2010, s. 23).
(19)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1060/2009, annettu 16. syyskuuta 2009, luottoluokituslaitoksista (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 1).

Oikeudellinen huomautus