Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Geneven yleissopimukset ja muut kansainvälisen humanitaarisen oikeuden oikeudelliset välineet,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvälineet,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön,

–  ottaa huomioon 10.–11. joulukuuta 2015 kokoontuneen neuvoston päätelmät maailman humanitaarisen avun huippukokouksen valmistelutoimista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan, joka koskee kehityspolitiikan johdonmukaisuutta,

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 8. joulukuuta 2009 antamat päätelmät kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämisestä,

–  ottaa huomioon ajantasaistetut Euroopan unionin suuntaviivat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämiseksi(1),

–  ottaa huomioon maailmanlaajuisessa humanitaarisen avun foorumissa 12. heinäkuuta 2007 vahvistetut kumppanuuden periaatteet,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin maailman humanitaarisen avun huippukokousta varten laatiman 2. helmikuuta 2016 päivätyn raportin ˮOne humanity, shared responsibilityˮ,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 12. heinäkuuta 2011 antaman päätöslauselman 1998 ja 7. maaliskuuta 2014 antaman päätöslauselman 2143 aseellisesta konfliktista kärsimään joutuvien lasten suojelusta,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 9. heinäkuuta 2010 antaman päätöslauselman 64/290 oikeudesta koulutukseen hätätilanteissa,

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2016 Jemenin humanitaarisesta tilanteesta(2), 4. helmikuuta 2016 niin kutsutun Isisin/Da’eshin järjestelmällisesti toteuttamasta uskonnollisten vähemmistöjen joukkomurhasta(3), 26. marraskuuta 2015 lasten koulutuksesta hätätilanteissa ja pitkittyneissä kriiseissä(4), 27. helmikuuta 2014 aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käytöstä(5) ja 16. joulukuuta 2015 valmistautumisesta maailman humanitaarisen avun huippukokoukseen: humanitaarisen avun haasteet ja mahdollisuudet(6) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1502 (2003) humanitaarisen työn tekijöihin kohdistetusta väkivallasta ja päätöslauselman 2175 (2014) siviilien suojelusta aseellisissa konflikteissa,

–  ottaa huomioon toukokuussa 2015 laaditun turvallista koulunkäyntiä koskevan julistuksen, joka avattiin hyväksyttäväksi Norjan ulkoministeriön toukokuussa 2015 koolle kutsumassa turvallista koulunkäyntiä käsitelleessä Oslon konferenssissa, ja siihen liittyvät suuntaviivat koulujen ja yliopistojen suojelemisesta sotilaskäytöltä aseellisen konfliktin aikana,

–  ottaa huomioon lapsia aseellisissa selkkauksissa käsittelevän YK:n erityisedustajan 21. toukokuuta 2014 esittämän sairaaloihin ja kouluihin kohdistettuja hyökkäyksiä koskevan ohjeistuksen (Guidance Note on Attacks against schools and hospitals), jolla tuetaan kaikkia asian seurantaan, raportointiin ja käsittelyyn osallistuvia,

–  ottaa huomioon Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälisen liikkeen 32. kansainvälisessä konferenssissa 10. joulukuuta 2015 annetun päätöslauselman kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen vahvistamisesta,

–  ottaa huomioon Punaisen Ristin kansainvälisen komitean (ICRC) raportin Health Care in Danger -hankkeesta sekä raportin terveydenhoitotiloihin ja -henkilöstöön kohdistuvasta väkivallasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että kansainvälinen yhteisö on joutunut todistamaan muutaman viime vuoden aikana sairaaloihin ja kouluihin kohdistuvien hyökkäysten järkyttävää yleistymistä aseellisissa konflikteissa eri puolilla maailmaa, kuten viimeisimmät hyökkäykset Lääkärit ilman rajoja -järjestön sairaaloihin Kunduzissa (Afganistan) 3. lokakuuta 2015, Razahissa (Jemen) 10. tammikuuta 2016 ja lukuisissa syyrialaisissa kaupungeissa meneillään olevan konfliktin aikana; toteaa, että humanitaarisen avun epääminen, siviilien ja humanitaarisen henkilöstön teloittaminen, vangittuna pitäminen epäinhimillisissä oloissa ja siviilien ottaminen panttivangeiksi tai pakottaminen orjuuteen ovat lisääntyneet ennennäkemättömästi; toteaa, että nykyinen humanitaarisen avun järjestelmä on tullut äärirajoilleen tarpeiden ja haasteiden lisääntyessä, kestävien sitoumusten puuttuessa ja humanitaarisen avun kustannusten kasvaessa ja että tämä on pakottanut lukuisat järjestöt tilapäisesti keskeyttämään ruoka-avun, majoituksen tarjoamisen ja muut ihmishenkiä pelastavat humanitaariset toimet;

B.  ottaa huomioon, että maailman ensimmäinen humanitaarisen avun huippukokous pidetään Istanbulissa 23.–24. toukokuuta 2016; ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri korostaa maailman humanitaarisen avun huippukokousta varten laatimassaan raportissa ˮOne humanity, shared responsibilityˮ sitä, mitä hän kutsuu ˮkansainvälisten ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden kunnioittamisen jyrkäksi ja rajuksi heikkenemiseksiˮ aseellisissa konfliktilanteissa ja mikä uhkaa aiheuttaa paluun rajattoman sodankäynnin kauteen; panee merkille, että raportin mukaan tätä heikkenemistä lisää se, ettei vaadita kunnioittamaan ja edistämään näitä normeja eikä tueta nykyisiä täytäntöönpano-, valvonta- ja vastuumekanismeja;

C.  ottaa huomioon, että kansainvälisellä humanitaarisella oikeudella, joka tunnetaan myös aseellisia konflikteja koskevana oikeutena, pyritään lieventämään aseellisten konfliktien vaikutuksia suojelemalla niitä, jotka eivät osallistu konfliktiin, ja sääntelemällä sodankäynnin keinoja ja menetelmiä;

D.  toteaa, että YK:n turvallisuusneuvostolla on selkeä rooli kaikkien humanitaarisen työn tekijöiden suojelua koskevan kansainvälisen oikeuden noudattamisen varmistamisessa;

E.  toteaa, että humanitaarisen työn tekijöiden suojelua on lujitettava tekemättä eroa turvallisuusjärjestelyissä kansainvälisen ja paikallisten henkilöstön välillä;

F.  toteaa, että valtiosta riippumattomien toimijoiden, terroristiryhmien ja muiden aseellisten konfliktien osapuolten yleistyminen asettaa haasteita kansainvälisen humanitaarisen oikeuden soveltamiselle; katsoo, että konfliktin kaikkien osapuolten ja myös valtiollisten ja valtiosta riippumattomien aseistautuneiden osapuolten on taattava humanitaarisille toimijoille pääsy konfliktista kärsivien ja heikossa asemassa olevien siviilien luokse;

G.  katsoo, että humaaniuden, neutraaliuden, puolueettomuuden ja riippumattomuuden humanitaaristen periaatteiden ja Geneven yleissopimuksiin ja niiden lisäpöytäkirjoihin sisältyvien kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuksien perussääntöjen on oltava kaiken humanitaarisen toiminnan keskiössä; muistuttaa, että kotiseudultaan siirtymään joutuneiden henkilöiden suojelu on turvattava ja että avun on oltava riippumatonta;

H.  ottaa huomioon, että kansainvälisellä humanitaarisella oikeudella suojellaan erityisesti sairaaloita ja lääkintähenkilöstöä, ja toteaa, että tahalliset hyökkäykset siviilejä ja siviili-infrastruktuuria kohtaan on selkeästi kielletty kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa ja ne katsotaan vakavaksi kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomiseksi;

I.  toteaa, että Kansainvälisen tuomioistuimen Rooman perussäännössä humanitaarisen työn tekijöihin kohdistetut hyökkäykset katsotaan sotarikokseksi; toteaa, että Rooman perussäännössä korostetaan myös, että tahallinen hyökkäys uskonnon harjoittamiseen, opetukseen, taiteiden tai tieteen harjoittamiseen tai hyväntekeväisyystarkoitukseen käytettäviä rakennuksia tai historiallisia muistomerkkejä vastaan on sotarikos;

J.  ottaa huomioon, että YK:n tilat ja omaisuus, mukaan lukien koulut ja terveyskeskukset, ovat vuonna 1946 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen nojalla loukkaamattomia ja suojattuja;

K.  ottaa huomioon, että ICRC on myös todennut, että epäiltyjen sotarikosten tutkintavelvollisuus on kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen sisältyvän tapaoikeuden mukainen sääntö, jota sovelletaan sekä kansainvälisiin että muihin aseellisiin konflikteihin;

L.  toteaa, että tietyt aseelliset ryhmät vastustavat tunnustuksetonta koulutusta ja tyttöjen koulutusta tai sitä, että miespuolinen lääkintähenkilöstö hoitaa tyttöjä, ja estävät sen vuoksi tytöiltä mahdollisuuden käyttää näitä palveluja; toteaa, että konfliktista aiheutuvan yleisen epävarmuuden vuoksi myöskään lapset ja opettajat eivät voi mennä kouluun eikä lääkintähenkilöstö voi tehdä hoitotyötään; ottaa huomioon, että naisiin ja lapsiin kohdistuu muita suurempia riskejä kotiseudulta siirtymään joutumisen ja tavallisten suoja- ja tukirakenteiden hajoamisen vuoksi; katsoo kansainvälisen humanitaarisen oikeuden edellyttävän, että sodassa raiskatuille tytöille ja naisille on tarjottava syrjimättä kaikki heidän tarvitsemansa lääketieteellinen hoito; toteaa, että vaaralliset raskaudenkeskeytykset ovat Maailman terveysjärjestön mukaan yksi kolmesta tärkeimmästä äitiyskuolleisuuden syystä; toteaa, että äitiysterveys, raiskatuille naisille suunnattu neuvonta ja kotiseudultaan siirtymään joutuneiden lasten koulutus ovat pakolaisleirien suurimpia haasteita;

M.  ottaa huomioon, että 14. päivään maaliskuuta 2016 mennessä 52 valtiota, mukaan lukien useat mutta ei kaikki unionin jäsenvaltiot, oli hyväksynyt toukokuussa 2015 pidetyssä turvallista koulunkäyntiä käsitelleessä Oslon konferenssissa annetun turvallista koulunkäyntiä koskevan julistuksen;

N.  ottaa huomioon, että hyväksyessään Euroopan unionin suuntaviivat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämiseksi ulkoasiainneuvosto korosti, että on tärkeää puuttua tehokkaasti vakavien rikkomusten seurauksiin tukemalla asianmukaisia vastuuseen saattamisen mekanismeja, ja painotti, että Kansainvälisellä rikostuomioistuimella voi olla tärkeä rooli tapauksissa, joissa kyseinen valtio tai kyseiset valtiot eivät kykene tai ovat haluttomia käyttämään lainkäyttövaltaansa; ottaa huomioon, että EU:n suuntaviivoissa velvoitetaan asiaankuuluvat neuvoston työryhmät seuraamaan tilanteita, jotka saattavat edellyttää kansainvälisen humanitaarisen oikeuden soveltamista, ja tällaisissa tapauksissa suosittelemaan toimia kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämiseksi (15 kohdan a alakohta);

O.  toteaa, että ICRC järjesti 2012–2015 merkittävän kuulemisprosessin siitä, miten voidaan parantaa aseellisten konfliktien uhrien oikeussuojaa ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista koskevien mekanismien vaikuttavuutta;

P.  toteaa, että ajantasaistetuissa Euroopan unionin suuntaviivoissa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämiseksi käsitellään erilaisia EU:n käytettävissä olevia toimintakeinoja sen suhteissa kolmansiin maihin, kuten poliittinen vuoropuhelu, yleiset julkilausumat, rajoittavat toimenpiteet, yhteistyö muiden kansainvälisten elinten kanssa, kriisinhallintaoperaatiot, yksilön vastuu, koulutus ja aseiden vienti;

Q.  ottaa huomioon, että Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälisen liikkeen joulukuussa 2015 pidetyn 32. kansainvälisen konferenssin osallistujavaltiot eivät lopulta onnistuneet sopimaan ICRC:n ja Sveitsin hallituksen ehdottamasta uudesta mekanismista, jolla olisi vahvistettu kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista; ottaa huomioon, että osallistujavaltiot sopivat käynnistävänsä uuden hallitustenvälisen prosessin, jossa pyritään löytämään tapoja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden täytäntöönpanon vahvistamiseksi ja jonka tulokset on määrä esitellä seuraavassa kansainvälisessä konferenssissa vuonna 2019;

R.  ottaa huomioon, että EU:n humanitaarista apua koskevan luvun määrärahat, jotka olivat vuonna 2015 yhteensä 909 miljoonaa euroa, vastaavat alle prosenttia EU:n koko talousarviosta; ottaa huomioon, että hätäavun ja pidemmän aikavälin avun yhdistäminen paremmin toisiinsa olisi yksi keinoista, joilla voitaisiin vähentää nykyistä epäsuhtaa valtavien humanitaaristen tarpeiden ja saatavilla olevien resurssien välillä;

1.  toteaa, että kansainvälinen humanitaarinen oikeus on vaikuttanut perustavalla tavalla ihmiskunnan nykyhistoriaan, ja kehottaa kaikkia YK:n jäsenvaltioita käyttämään hyväkseen maailman humanitaarisen avun huippukokouksen tarjoamaa tilaisuutta vahvistaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja sen tarjoaman suojan keskeistä asemaa;

2.  pitää erittäin valitettavana kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunnioittamisen puutetta ja on järkyttynyt ja erittäin huolissaan sairaaloihin, kouluihin ja muihin siviilikohteisiin kohdistetuista tappavista hyökkäyksistä, jotka ovat yleistyneet hälyttävällä tavalla aseellisissa konflikteissa eri puolilla maailmaa ja joiden kohteiksi ja uhreiksi joutuu potilaita, opiskelijoita, lääkintä- ja opetushenkilöstöä, humanitaarisia avustustyöntekijöitä, lapsia ja perheenjäseniä; katsoo, että kansainvälisen yhteisön tuomitsevien lausuntojen on johdettava riippumattomiin tutkimuksiin ja todelliseen vastuuseen saattamiseen; kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja toimielimiä sekä varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tunnustamaan tämän hälyttävän tilanteen todellisen laajuuden ja käyttämään kaikkia niiden käytettävissä olevia välineitä tähän asiaan puuttumiseksi;

3.  tuomitsee sairaaloihin ja kouluihin kohdistetut hyökkäykset kansainvälisessä oikeudessa kiellettyinä tekoina ja toteaa, että tällaiset teot saattavat rikkoa räikeästi vuonna 1949 tehtyjä Geneven yleissopimuksia ja olla Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön nojalla sotarikoksia; katsoo, että terveydenhoito- ja koulutustilojen pitäminen puolueettomina ja suojeltuina kohteina aseellisissa konfliktitilanteissa on varmistettava niihin kohdistettuja raakoja hyökkäyksiä koskevilla avoimilla, riippumattomilla ja puolueettomilla tutkimuksilla ja saattamalla kaikki rikoksiin syyllistyneet osapuolet todella vastuuseen; korostaa, että on edelleen tärkeää erottaa toisistaan humanitaariset ja sotilaalliset toimijat ja että on pidätyttävä käyttämästä humanitaarista toimintaa sotilaallisten tai poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen, sillä tämä heikentää aitoja humanitaarisia operaatioita ja vaarantaa ne sekä niiden henkilöstön;

4.  tuomitsee sen, että aseellisten konfliktien osapuolet käyttävät sairaaloita ja kouluja ja muuttavat ne käytännössä hyökkäysten kohteiksi; muistuttaa, että myös tahot, jotka käyttävät suojelun piiriin kuuluvia henkilöitä tai omaisuutta ihmiskilpinä tai naamioinnin välineinä, syyllistyvät kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomiseen;

5.  kehottaa konfliktien osapuolia noudattamaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden perusperiaatteita ja pidättymään kohdistamasta tahallisia hyökkäyksiä siviili-infrastruktuureihin; korostaa, että on tärkeää parantaa avustustyöntekijöiden turvallisuutta, jotta hyökkäyksiin voidaan reagoida tehokkaammin; pyytää sen vuoksi, että EU ja sen jäsenvaltiot kehottavat YK:ta ja YK:n turvallisuusneuvostoa takaamaan sekä paikallisten että kansainvälisten humanitaarisen työn tekijöiden suojelun;

6.  antaa tunnustuksen konfliktialueilla työskentelevän kansainvälisen ja paikallisen lääkintä- ja opetushenkilöstön sekä humanitaaristen avustustyöntekijöiden ihailtavalle rohkeudelle ja omistautumiselle;

7.  korostaa, että oikeus terveyteen on ihmisoikeus, ja kehottaa aseellisen konfliktin osapuolia takaamaan terveydenhoitopalvelujen saatavuuden, saavutettavuuden, hyväksyttävyyden ja laadun aseellisten konfliktien aikana; vaatii kansainvälisen humanitaarisen oikeuden, Geneven yleissopimusten ja niiden lisäpöytäkirjojen mukaisesti maailmanlaajuista sitoutumista sen varmistamiseen, että naiset ja tytöt ovat jokaisen hätätilan tai kriisin alusta saakka turvassa; katsoo tämän edellyttävän seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan riskin torjumista, valistustyötä ja sen varmistamista, että tällaiseen väkivaltaan syyllistyneet joutuvat syytteeseen ja että naisilla ja tytöillä on humanitaarisissa kriiseissä saatavillaan kaikki seksuaali- ja lisääntymisterveyden palvelut, mukaan lukien turvallinen raskaudenkeskeytys, sen sijaan, että vain jatkettaisiin epäinhimillistä kohtelua;

8.  korostaa, että humanitaarisen avun ja kehitysavun parempi keskinäinen täydentävyys on tarpeen, jotta voidaan puuttua tehokkuutta koskeviin kysymyksiin ja humanitaarisen rahoituksen puutteisiin; korostaa, että samalla olisi lisättävä kehitysapua ja humanitaarista rahoitusta; kehottaa EU:ta, sen jäsenvaltioita ja muita kansainvälisiä avunantajia sitoutumaan maailman humanitaarisessa huippukokouksessa täysimääräisesti kaikkiin ehdotettuihin keskeisiin sitoumuksiin, jotka sisältyvät Agenda for Humanity -toimintaohjelmaan, jossa keskitytään lieventämään vihollisuuksien humanitaarisia vaikutuksia ja mahdollistamaan humanitaarinen toiminta;

9.  vaatii EU:ta ja sen jäsenvaltioita kehottamaan YK:n turvallisuusneuvostoa käyttämään kaikkia käytettävissä olevia välineitä, muun muassa kohdennettuja toimia, tiedonhankintamatkoja tai tutkimuskomissioita ja oikeudellisia menettelyjä, kuten asioiden saattaminen Kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi; pyytää, että pidätytään veto-oikeuden käytöstä turvallisuusneuvoston päätöksissä, jotka liittyvät humanitaarista toimintaa koskeviin kysymyksiin, että parannetaan humanitaarisen työn tekijöiden suojelua koskevien kansainvälisen oikeuden normien kunnioittamista, että tutkitaan järjestelmällisesti teot, jotka voitaisiin katsoa näiden normien rikkomiseksi, ja että saatetaan oikeuden eteen ne, joiden epäillään olevan vastuussa tällaisista teoista;

10.  pitää valitettavana, että monet EU:n ja sen jäsenvaltioiden kumppaneista rikkovat vakavasti kansainvälistä humanitaarista oikeutta; kehottaa EU:ta hyödyntämään kaikkia sen käytettävissä olevia kahdenvälisiä välineitä edistääkseen tehokkaasti kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista sen kumppaneiden keskuudessa ja kehottaa käyttämään tähän myös poliittista vuoropuhelua, ja ellei tällainen vuoropuhelu johda tuloksiin, kehottaa harkitsemaan muita toimia kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämistä koskevien Euroopan unionin suuntaviivojen mukaisesti;

11.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käynnistämään aloitteen, jonka tarkoituksena on EU:n asevientikiellon määrääminen maille, jotka ovat vastuussa vakavista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomuksista ja etenkin tahallisesti siviili-infrastruktuuriin kohdistetuista hyökkäyksistä; korostaa, että aseiden myynnin salliminen edelleen tällaisiin maihin on vastoin neuvoston 8. joulukuuta 2008 vahvistamaa yhteistä kantaa 2008/944/YUTP(7);

12.  kehottaa ulkoasiainneuvostoa ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa pyytämään EU:n edustustojen päälliköitä ja asianomaisia EU:n edustajia (EU:n siviilioperaatioiden päälliköitä, EU:n sotilasoperaatioiden komentajia ja EU:n erityisedustajia) raportoimaan vakavista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomisista;

13.  kannustaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan täysin YK:n pääsihteerin kaikille YK:n jäsenvaltioille osoittamaa kehotusta käyttää hyväkseen maailman humanitaarisen avun huippukokouksen tarjoamaa tilaisuutta sitoutua uudelleen suojelemaan siviilejä ja varmistamaan kaikkien ihmisten ihmisoikeudet kunnioittamalla, panemalla täytäntöön ja edistämällä sääntöjä, joista ne ovat jo sopineet; painottaa YK:n pääsihteerin pitävän tärkeänä, että kansainvälisiä tutkinta- ja tuomioistuinjärjestelmiä ja myös Kansainvälistä rikostuomioistuinta lujitetaan kansallisten järjestelmien täydentämiseksi, jotta kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaamista koskeva rankaisemattomuus saataisiin loppumaan;

14.  toteaa, että Euroopan unionin suuntaviivat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämiseksi ovat tärkeät, koska mitkään muut valtiot tai organisaatiot eivät ole hyväksyneet vastaavaa asiakirjaa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita panemaan EU:n suuntaviivat tehokkaasti täytäntöön;

15.  kehottaa ulkoasiainneuvostoa ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan, että kansainvälistä humanitaarista oikeutta koskevia EU:n toimintapolitiikkoja ja toimia kehitetään johdonmukaisesti ja tehokkaasti ja että kansainvälistä humanitaarista oikeutta koskevien suuntaviivojen täytäntöönpano kuuluu pääasiassa neuvoston puheenjohtajavaltion johtamalle kansainvälistä julkisoikeutta käsittelevälle neuvoston työryhmälle; korostaa tässä yhteydessä, että EU:n suuntaviivoissa sitoudutaan siihen, että asiaankuuluvat neuvoston työryhmät seuraavat tilanteita, jotka saattavat edellyttää kansainvälisen humanitaarisen oikeuden soveltamista, ja suosittelevat tällaisissa tapauksissa toimia, joilla edistetään kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita raportoimaan yksityiskohtaisemmin suuntaviivojen täytäntöönpanosta yksittäisissä konfliktitilanteissa ja erityisesti EU:n vuosikertomuksessa ihmisoikeuksista ja demokratiasta;

16.  muistuttaa EU:n suuntaviivoissa omaksutusta kannasta, jonka mukaan tarvittaessa harkitaan vuoden 1949 Geneven yleissopimuksiin liitetyn I lisäpöytäkirjan nojalla perustetun kansainvälisen humanitaarisen tutkimuskomission (International Humanitarian Fact-Finding Commission, IHFFC) palvelujen hyödyntämistä, koska se voi auttaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämistä, sillä sen tehtäviin kuuluvat tosiasioiden selvittäminen ja hyvät palvelukset; pitää valitettavana, että IHFFC:n palveluja ei ole käytetty, ja kehottaa kaikkia osapuolia harkitsemaan palvelujen hyödyntämistä; kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita tunnustamaan IHFFC:n toimivallan;

17.  kehottaa lisäämään kansainvälisen yhteisön institutionaalista liikkumavaraa puuttua kansainvälisen humanitaarisen oikeuden täytäntöönpanoon liittyviin yhteisiin huolenaiheisiin; pitää myönteisenä EU:n ja sen jäsenvaltioiden ICRC:lle antamaa sitoumusta tukea voimakkaasti sellaisen tehokkaan mekanismin perustamista, jolla vahvistetaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista; kehottaa kuitenkin varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa raportoimaan parlamentille tavoitteistaan ja strategiastaan tämän sitoumuksen täyttämiseksi tulevassa hallitustenvälisessä prosessissa, jossa pyritään löytämään tapoja vahvistaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden täytäntöönpanoa, kuten joulukuussa 2015 pidetyssä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälisen liikkeen 32. kansainvälisessä konferenssissa sovittiin, mikä voisi vahvistaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden hallintajärjestelmää;

18.  pitää myönteisenä EU:n ja jäsenvaltioiden käytäntöä antaa sitoumuksia ICRC:n konferenssille; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa raportoimaan säännöllisesti näiden sitoumusten täyttämisestä erityisesti sisällyttämällä tätä koskevan yksityiskohtaisen osion ihmisoikeuksia käsittelevän neuvoston vuosikertomuksen kansainvälistä humanitaarista oikeutta koskevaan lukuun;

19.  kehottaa YK:ta ja EU:ta toteuttamaan kampanjoita sen varmistamiseksi, että kaikki toimijat, myös valtiosta riippumattomat aseistautuneet ryhmät, tiedostavat kansainvälisestä oikeudesta johtuvat velvoitteensa ja täyttävät velvoitteensa helpottaa humanitaarisen avun toimittamista ja suojan antamista niiden vaikutuspiiriin kuuluville ihmisille;

20.  kehottaa jäsenvaltioita näyttämään esimerkkiä ja täyttämään sitoumuksensa ratifioida keskeiset kansainväliset humanitaarisen oikeuden välineet ja muut merkitykselliset oikeudelliset välineet, jotka vaikuttavat kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen;

21.  muistuttaa olevansa hyvin huolestunut aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käytöstä kansainvälisen oikeudellisen kehyksen ulkopuolella ja tähdentää esittäneensä neuvostolle kehotuksen hyväksyä aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käyttöä koskeva EU:n yhteinen kanta;

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, ihmisoikeuksista vastaavalle Euroopan unionin erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen puheenjohtajalle ja YK:n jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EUVL C 303, 15.12.2009, s. 12. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0066. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0051. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0418. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0172. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0459. (7) EUVL L 335, 13.12.2008, s. 99.