Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2015/2354(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0171/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0171/2016

Keskustelut :

PV 26/05/2016 - 4
CRE 26/05/2016 - 4

Äänestykset :

PV 26/05/2016 - 6.10
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0237

Hyväksytyt tekstit
PDF 251kWORD 130k
Torstai 26. toukokuuta 2016 - Bryssel Lopullinen painos
Sisämarkkinastrategia
P8_TA(2016)0237A8-0171/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. toukokuuta 2016 sisämarkkinastrategiasta (2015/2354(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artiklan,

–  ottaa huomioon kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU(1),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden päivitys: enemmän mahdollisuuksia kansalaisille ja yrityksille” (COM(2015)0550),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 annetun sisämarkkinastrategiaa koskevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”A Single Market Strategy for Europe – Analysis and evidence” (SWD(2015)0202),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 annetun sisämarkkinoiden yhdentymistä ja kilpailukykyä koskevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Report on Single Market Integration and Competitiveness in the EU and its Member States” (SWD(2015)0203),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” (COM(2015)0192),

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti  12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi  ’Yhdessä uuteen kasvuun’” (COM(2011)0206),

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Toinen sisämarkkinoiden toimenpidepaketti  ’Yhdessä uuteen kasvuun’” (COM(2012)0573),

–  ottaa huomioon Mario Montin komission puheenjohtajan pyynnöstä laatiman 9. toukokuuta 2010 julkaistun kertomuksen ”Uusi sisämarkkinastrategia  Euroopan talouden ja yhteiskunnan hyväksi”,

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoiden hallinnoinnista eurooppalaisen ohjausjakson 2015 puitteissa(2),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan vähittäiskaupan toimintasuunnitelmasta kaikkien toimijoiden eduksi(3),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman digitaalisten sisämarkkinoiden toimenpidepaketista(4),

–  ottaa huomion 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman tehokkaiden työsuojelutarkastusten strategiasta työolojen parantamiseksi Euroopassa(5),

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan tilaaman syyskuussa 2014 julkaistun tutkimuksen EU:n sisämarkkinoiden toteutumattomuuden kustannuksista,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan tilaaman syyskuussa 2015 julkaistun tutkimuksen sisämarkkinoiden loppuunsaattamisen hyödyistä ”A strategy for completing the Single Market: the trillion euro bonus”,

–  ottaa huomioon komission tilaaman 20. marraskuuta 2015 julkaistun tutkimuksen maksuviivästysten torjumisesta annetusta direktiivistä ”Ex-post evaluation of Late Payment Directive”,

–  ottaa huomioon komission tilaaman marraskuussa 2014 julkaistun tutkimuksen huonekalumarkkinoiden tilanteesta ”The EU furniture market situation and a possible furniture products initiative”,

–  ottaa huomioon lokakuussa 2015 verkossa julkaistun sisämarkkinoiden tulostaulun,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0171/2016),

A.  toteaa, että sisämarkkinat ovat olleet ja ovat edelleen EU:n yhdentymisen kulmakivi sekä kestävän kasvun ja työllisyyden moottori, koska ne helpottavat kaupankäyntiä EU:ssa ja takaavat samalla SEU:n 3 artiklan 3 kohtaan perustuvan erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden;

B.  katsoo, että unionin sisämarkkinoiden syventäminen on edelleen keskeinen taloudellinen haaste erityisesti uusien tekniikoiden kehittämisessä, joka edellyttää riittävän suurta kriittistä massaa, jotta voidaan edistää innovatiivisten ja kilpailukykyisten toimijoiden pääsemistä maailmanlaajuiselle tasolle;

C.  toteaa, että sisämarkkinoilla on tapahtunut monenlaista myönteistä kehitystä viime vuosina, mutta enemmänkin voitaisiin saavuttaa lähes kaikilla aloilla – digitaalivetoisten markkinoiden piristäminen, aloittelevien yritysten kannustaminen, maailmanlaajuisten toimitusketjujen yhdentäminen, työntekijöiden liikkuvuuden ja sosiaalisten oikeuksien parantaminen, uusien liiketoimintamallien käsittely, markkinoiden edistämisen varmistaminen, vastavuoroinen tunnustaminen, standardointi ja ammattilaisten lupamenettelyt – jos perusteettomista fyysisistä, oikeudellisista ja teknisistä esteistä päästään eroon;

D.  toteaa, että parlamentin omien tutkimusten mukaan sisämarkkinoiden loppuunsaattamisesta arvioidaan koituvan biljoonan euron hyödyt (mikä vastaa 615 miljardin euron potentiaalista tehokkuushyötyä vuodessa); toteaa, että sisämarkkinoiden pirstaloituminen on yksi suuremman rakenteellisen talouskasvun merkittävimmistä esteistä;

E.  katsoo, että sisämarkkinoiden yhdentymisen edistämiseen tarvitaan aidosti strategista lähestymistapaa ja että kohdattuihin haasteisiin on löydettävä vastaukset, jotka ovat luonteeltaan sekä poliittisia että teknisiä, erityisesti sisämarkkinoiden tullien ulkopuolisten, perusteettomien esteiden kohdalla;

F.  katsoo, että EU:n olisi tavoiteltava todellisia sisämarkkinoita ja suhtauduttava niihin kaikkien kansalaisten, työntekijöiden, talouden toimijoiden ja jäsenvaltioiden yhteisenä valttina ja että sisämarkkinoiden koko potentiaali voidaan hyödyntää vain, jos ne saavat täyden tuen kaikilta jäsenvaltioilta, jotka toimivat keskenään yhteistyössä;

G.  katsoo, että unionin tason säännöt ja toimet olisi sijoitettava yhtenäiseen strategiseen näkymään ja että niiden olisi näin ollen oltava johdonmukaisia eikä ristiriidassa keskenään; katsoo, että jäsenvaltioiden on vältettävä syrjiviä toimenpiteitä, kuten kauppaa ja verotusta koskevia lakeja, jotka vaikuttavat vain tiettyihin toimialoihin tai liiketoimintamalleihin ja vääristävät kilpailua, sillä ne vaikeuttavat yritysten mahdollisuuksia sijoittautua tiettyyn jäsenvaltioon, mikä rikkoo selvästi sisämarkkinoiden periaatteita;

H.  toteaa, ettei sisämarkkinoita pidä tarkastella erillisinä muista horisontaalisista politiikanaloista, joihin kuuluvat etenkin digitaaliset sisämarkkinat, terveydenhoito, sosiaaliturva ja kuluttajansuoja, työoikeus ja kansalaisten liikkuvuus, ympäristö, kestävä kehitys, energia, liikenne ja ulkoasiat;

I.  katsoo, että sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen tuotanto- ja palvelualalla sekä esteiden poistaminen on ensisijainen tavoite, joka edellyttää nopeaa toimintaa jäsenvaltioilta ja EU:n toimielimiltä;

J.  toteaa, että esteet sisämarkkinoilla johtavat kuluttajien ulottuvilla olevan valikoiman supistumiseen ja tuotteiden ja palvelujen kallistumiseen;

K.  katsoo, että yhteisötalouden yritykset eivät juurikaan saa tunnustusta EU:n tasolla ja että useimpia näistä yrityksistä ei ole tunnustettu oikeudellisesti EU:n tasolla vaan ainoastaan joissakin jäsenvaltioissa kansallisesti vaihtelevin oikeudellisin muodoin; katsoo, että tämä EU:n oikeudellisen kehyksen puute heikentää näiden yritysten mahdollisuuksia toimia yli rajojen sisämarkkinoilla;

L.  katsoo, että väärennökset ovat vakava uhka kansanterveydelle ja yleiselle turvallisuudelle ja että väärennösten maailmanlaajuisen kaupan arvo on noussut huomattavasti viime vuosina ja pahentanut väärennösten tuhoisaa vaikutusta innovointiin, työllisyyteen ja eurooppalaisten yritysten liikearvoon;

M.  katsoo, että pääoman sisämarkkinoiden luominen auttaisi jakamaan riskit entistä kattavammin yli rajojen ja tekemään markkinoista likvidimmät;

N.  toteaa, että yhteenvetoraportti maarajoituksia koskeneesta komission kuulemisesta paljastaa kuluttajien tukevan selvästi lainsäädäntötoimenpiteitä niiden estämiseksi;

O.  ottaa huomioon, että finanssikriisin vaikutuksesta talouteen ei ole vielä selvitty ja että BKT on useissa jäsenvaltioissa yhä alle vuoden 2008 tason;

P.  ottaa huomioon, että työttömyysluvut ovat sisämarkkinoilla itsepintaisen korkeat; ottaa huomioon, että finanssikriisi lisäsi työttömien määrää yli kuudella miljoonalla; ottaa huomioon, että vuoden 2015 lopussa unionissa oli yli 22 miljoonaa työtöntä;

Toimintapoliittiset tavoitteet

1.  kannattaa tavaroita ja palveluja koskevan komission sisämarkkinastrategian ”Sisämarkkinoiden päivitys: enemmän mahdollisuuksia kansalaisille ja yrityksille” yleisiä tavoitteita ja arvostaa sen keskeisillä aloilla toteutettavia toimia, joilla pyritään ottamaan käyttöön sisämarkkinoiden täysi potentiaali kuluttajia, työntekijöitä ja yrityksiä, etenkin aloittelevia yrityksiä, hyödyttävällä tavalla, lisäämään kestäväpohjaisten työpaikkojen määrää ja kasvattamaan ja kehittämään pk-yrityksiä; kannustaa komissiota kehittämään monialaisia toimintapolitiikkoja, joiden avulla on tarkoitus saada aikaan oikeudenmukaisemmat ja kilpaillummat sisämarkkinat yleisesti sovellettavia määräyksiä koskevan SEUT:n II osaston määräysten mukaisesti;

2.  ottaa huomioon, että unionin keskeisenä tavoitteena on luoda sisämarkkinat, joilla taataan tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus;

3.  on tyytyväinen siihen, että strategialla pyritään täydentämään muilla aloilla toteutettuja toimia; katsoo, että tähän strategiaan, jolla parannetaan jo käynnistettyjä aloitteita, sisältyy hyvät mahdollisuudet auttaa varmistamaan taloudellinen vauraus, luomaan enemmän kestäväpohjaisia työpaikkoja ja kestävää kasvua, parantamaan eurooppalaisten hyvinvointia konkreettisilla toimenpiteillä sekä tekemään Euroopasta houkutteleva investointien kannalta ja kehittämään eurooppalaisten yritysten maailmanlaajuista kilpailukykyä; korostaa kuitenkin, että strategian toteutuksessa on vältettävä eri aloitteiden epäjohdonmukaisuutta ja päällekkäisyyttä; painottaa, että ehdotusten olisi perustuttava näyttöön ja oltava sääntelyn parantamista koskevien periaatteiden mukaisia;

4.  painottaa, että sisämarkkinoilta on viipymättä poistettava perusteettomat esteet, jotta voidaan saada aikaan konkreettisia ja nopeita tuloksia kilpailukyvyn, kestävän kasvun, tutkimuksen, innovoinnin, uusien työpaikkojen luomisen, kuluttajien lisääntyneen valinnanvaran sekä uusien liiketoimintamallien muodossa; katsoo, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi olisi pyrittävä, silloin kun se on tarpeen ja aiheellista, yhdenmukaistamaan lainsäädäntöä entistä enemmän säilyttäen kuitenkin samalla mahdollisimman korkea kuluttajansuojan taso ja toteuttamaan asianmukaisia toimia jäsenvaltioiden luomien perusteettomien esteiden purkamiseksi;

5.  katsoo, että Eurooppa 2020 -strategian väliarvioinnin yhteydessä olisi asetettava kunnianhimoisia tavoitteita erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden ja kestävän kasvun saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä; korostaa, että sisämarkkinoiden olisi oltava keskeisessä asemassa pyrittäessä saavuttamaan tämä tavoite;

6.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita olemaan innovatiivisia sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanossa; painottaa työvoimavaltaisten alojen, kuten vähittäiskaupan ja hotelli-, ravintola- ja matkailualan, suurta potentiaalia työpaikkojen luomisessa, integroimisessa ja nuorisotyöttömyyden torjumisessa;

7.  katsoo, että vuonna 2010 julkaistu Montin raportti ”Uusi sisämarkkinastrategia” olisi pantava kokonaisuudessaan täytäntöön ja otettava huomioon sisämarkkinastrategian työstämisen aikana;

8.  korostaa, että sisämarkkinastrategiassa ei saa jättää huomiotta teollisuuden potentiaalia, joka liittyy kestävään kasvuun ja laadukkaisiin työpaikkoihin unionissa;

9.  katsoo, että sisäinen kysyntä – erityisesti ostovoiman parantaminen, innovatiivisten toimien toteuttaminen ja vihreään talouteen investoiminen – on keskeisen tärkeää, jotta hyödynnetään sisämarkkinoiden koko potentiaali ja edistetään kestävää kasvua;

Nykyaikaiset ja entistä innovatiivisemmat sisämarkkinat

10.  on tyytyväinen siihen, että strategiassa painotetaan näkökohtia, joilla pyritään auttamaan yrityksiä, erityisesti pk-yrityksiä, mikroyrityksiä ja aloittelevia yrityksiä, laajentamaan toimintaansa, kasvamaan ja pysymään sisämarkkinoilla, mikä tukee niiden innovointia ja uusien työpaikkojen luomista; korostaa, että kaikki pk-yrityksiä ja aloittelevia yrityksiä koskevat aloitteet edellyttävät välittömiä toimia ja ne olisi katsottava ensisijaisiksi, mutta muistuttaa, että nämä aloitteet eivät saisi tarjota epärehellisille yrityksille tilaisuuksia kiertää nykyisiä sääntöjä, heikentää työntekijöihin ja kuluttajiin liittyviä normeja tai kasvattaa yrityspetosten, rikollisen toiminnan ja pöytälaatikkoyritysten riskiä;

11.  uskoo, että sisämarkkinastrategia voi tarjota EU:n talouden selkärankana toimiville pk‑yrityksille, mikroyrityksille sekä innovatiivisille aloitteleville yrityksille uusia mahdollisuuksia; uskoo, että oikean liiketoimintaympäristön kehittäminen parantamalla pk-yritysten yksityisen riskipääoman puitteita, helpottamalla rahoituksen saatavuutta, tuottamalla tarkoituksenmukaista lainsäädäntöä ja soveltamalla täysimääräisesti ”pienet ensin” -periaatetta sisämarkkinoilla on ratkaisevan tärkeää ja voisi tukea kasvua ja työpaikkojen luomista;

12.  katsoo, että sisämarkkinastrategian tavoitteiden saavuttamisen kannalta on keskeistä vähentää yritysten ja erityisesti pk-yritysten hallinnollista rasitusta ja säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia sekä kumota tarpeetonta lainsäädäntöä varmistaen kuitenkin edelleen kuluttajien, työntekijöiden, terveyden ja ympäristön suojelun korkeat normit;

13.  katsoo, että on tarpeen miettiä mahdollisia objektiivisia kriteerejä ja indikaattoreita innovatiivisia aloittelevia yrityksiä, pk-yrityksiä ja yhteisötalouden yrityksiä koskevalle määritelmälle, jota voidaan käyttää vertailukohtana niitä koskevia toimenpiteitä hyväksyttäessä; kehottaa komissiota ehdottamaan tällaisia kriteerejä ja indikaattoreita;

14.  korostaa, että on tarpeen tukea yhteisötalouden yrityksiä sisämarkkinapolitiikkojen sisällä, pitäen mielessä, että EU:ssa on noin kaksi miljoonaa yhteisötalouden yritystä, jotka muodostavat noin 10–12 prosenttia kaikista eurooppalaisista yrityksistä; korostaa lisäksi, että yhteisötalous kasvaa nopeasti, tarjoaa laadukkaita tuotteita ja palveluja ja luo erittäin laadukkaita työpaikkoja;

15.  kehottaa komissiota pyytämään REFIT-foorumia tarkastelemaan innovoinnin esteitä ja esittämään Euroopan innovointineuvoston perustamista koskevan ehdotuksen lisäksi ehdotuksia niiden vähentämiseksi tai poistamiseksi; korostaa, ettei tämä prosessi saa johtaa heikompiin työelämän normeihin tai kuluttajansuoja- ja ympäristönormeihin; katsoo, että paremman sääntelyn varmistamiseksi nykyistä lainsäädäntöä olisi tarkasteltava uudelleen ja tarvittaessa yksinkertaistettava, jotta varmistetaan sen tarkoituksenmukaisuus, ja että kaiken uuden lainsäädännön olisi oltava tulevaisuuden kannalta kestävää ja oletusarvoisesti digitaalista ja ”pienet ensin” -periaatteen mukaista;

16.  panee merkille, että toimivasta sääntelystä voi olla hyötyä sekä yrityksille että työntekijöille ja että se voi auttaa edistämään talouskasvua ja laadukkaiden työpaikkojen luomista sisämarkkinoilla; panee merkille parempaa sääntelyä koskevan komission toimintaohjelman, johon kuuluu sidosryhmien osallisuuden vahvistaminen muun muassa REFIT-foorumin välityksellä ja vaikutustenarviointien vahvistaminen; painottaa tarvetta arvioida lainsäädännön lyhyen aikavälin vaikutuksia mutta myös sen arvoa pitkällä aikavälillä samoin kuin sääntelemättä jättämisen seurauksia; katsoo, että parempi, tehokkaampi ja yksinkertaisempi lainsäädäntö vähentää hallinnollista rasitetta sekä tehostaa kasvua ja työpaikkojen luomista ja auttaa samalla edelleen varmistamaan kuluttajien, työntekijöiden, terveyden ja ympäristön suojelun korkean tason;

17.  katsoo, että sisämarkkinoiden kehittäminen edelleen edellyttää jäsenvaltioiden välisen kaupan esteiden poistamista; kannattaa helmikuussa 2016 esitettyä eurooppalaista julkilausumaa kilpailukyvystä, etenkin sitoutumista sääntelyn yksinkertaistamiseen ja taakan keventämiseen, lisätoimiin EU:n sääntelystä aiheutuvan kokonaistaakan keventämiseksi etenkin pk-yritysten ja mikroyritysten osalta sekä taakan keventämistä koskevien tavoitteiden asettamiseen mahdollisuuksien mukaan tietyillä toimialoilla; suosittelee, että työ tällaisten taakan keventämistä koskevien tavoitteiden asettamiseksi aloitettaisiin välittömästi;

18.  katsoo, että sisämarkkinoiden tavoitteiden varmistamiseksi ja kasvun ja työpaikkojen tuottamiseksi EU:n on edistettävä kilpailukykyä niiden suuntaviivojen mukaisesti, jotka on esitetty Eurooppa-neuvoston julkilausumassa kilpailukyvystä;

19.  on tyytyväinen, että komissio aikoo puuttua verokoordinoinnin puutteeseen EU:ssa ja erityisesti pk-yritysten kohtaamiin vaikeuksiin, jotka johtuvat toisistaan poikkeavien kansallisten alv-säännösten moninaisuudesta; tarjoaa komissiolle täyden tukensa alv‑uudistuksessa; kehottaa komissiota erityisesti harkitsemaan, miten uusia sääntöjä, jotka koskevat digitaalisten palvelujen suorituspaikkaa arvonlisäverotuksen kannalta, voidaan muuttaa siten, että otetaan huomioon pienten ja mikroyritysten erityistarpeet; kehottaa komissiota arvioimaan koordinoinnin lisäämisen mahdollisuutta ja erityisesti arvioimaan yksinkertaistetun arvonlisäverotuksen mahdollisuutta (samaan tavaraluokkaan kuuluvien tuotteiden osalta) sähköisessä kaupankäynnissä;

20.  tukee komissiota sen pyrkimyksissä huolehtia oikeudenmukaisesta verotuksesta unionissa ja torjua aggressiivista verosuunnittelua ja verojen välttelyä koskevia käytäntöjä; kehottaa komissiota keskittymään rajatylittävää toimintaa harjoittavia konserneja koskevan maakohtaisen raportointivelvollisuuden kehittämiseen;

21.  kiinnittää huomiota yritysten, erityisesti pk-yritysten ja aloittelevien yritysten, vaikeuksiin saada rahoitusta; korostaa, että pk-yritykset ovat epäedullisessa asemassa muihin yrityksiin nähden luoton saannin helppouteen, verotusjärjestelmiin, työoikeuteen ja muihin ulkoisiin tekijöihin liittyvien erojen vuoksi; kehottaa komissiota jatkamaan näille yrityksille Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR), Horisontti 2020- ja COSME-ohjelmien sekä ERI-rahastojen kautta tarjottua arvokasta tukea ja selvittämään keinoja helpottaa entisestään varsinkin mikroyritysten mahdollisuuksia hyötyä näistä ja muista ohjelmista ja välineistä esimerkiksi lyhentämällä hakumenettelyjä kuuteen kuukauteen, yksinkertaistamalla edelleen niihin liittyviä menettelyjä sekä parantamalla EU-rahoituksen näkyvyyttä; suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen käyttää COSME-ohjelman varoja innovatiivisille uusille pk‑yrityksille suunnattujen tiedotuskampanjoiden rahoittamiseen; kehottaa ottamaan kampanjoihin mukaan kaikki yritysten tukemisesta vastaavat paikallis- ja alueviranomaiset, etenkin ne, jotka ovat mukana Yritys-Eurooppa-verkostossa; katsoo yksinkertaistamisen keskeiseksi tekijäksi, joka edistää pk-yritysten ja aloittelevien yritysten rahoituksen saantia; kehottaa komissiota varmistamaan, että joukkorahoitus voidaan järjestää saumattomasti yli rajojen;

22.  kehottaa komissiota harkitsemaan pk-yrityslähettiläiden verkoston vahvistamista erilaisin toimin – välttäen samalla lisäbyrokratiaa – tätä välinettä koskevan tietoisuuden ja sen näkyvyyden lisäämiseksi pk-yritysten parissa ja kunkin kansallisen pk‑yrityslähettilään ja vastaavien pk-yritysten edustajien välisen vuorovaikutuksen vahvistamiseksi sekä esittelemään verkoston toimintaa parlamentille kerran vuodessa;

23.  huomauttaa, että vaikka Euroopan parlamentti hyväksyi kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumista koskevan direktiivin helmikuussa 2011, tuhansia pk-yrityksiä ja aloittelevia yrityksiä ajautuu Euroopassa vuosittain konkurssiin niiden odottaessa saataviensa maksamista, myös kansallisen julkishallinnon taholta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vauhdittamaan toimiaan maksuviivästysten torjumisesta annetun direktiivin soveltamisen ja täytäntöönpanon valvonnan helpottamiseksi; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita harkitsemaan erilaisia asianmukaisen korvauksen muotoja tilanteessa, jossa maksuviivästysten torjumisesta annetun direktiivin täytäntöönpano ei ole tyydyttävää ja julkishallinto on velkaa yrityksille, jotta ne eivät tämän vuoksi ajaudu konkurssiin;

24.  pitää myönteisenä yritysten maksukyvyttömyyttä koskevaa lainsäädäntöaloitetta, johon sisältyy varhaisen vaiheen uudelleenjärjestely ja uuden mahdollisuuden antaminen ja jolla varmistetaan, että jäsenvaltiot tarjoavat sääntely-ympäristön, jossa hyväksytään, että epäonnistumisia joskus tapahtuu ja että ne voivat kannustaa innovointiin, mutta muistuttaa, että epäonnistuvien yritysten kustannukset ja seuraukset eivät vaikuta ainoastaan yrityksen omistajaan ja osakkaisiin vaan myös sen velkojiin, työntekijöihin ja veronmaksajiin; kehottaa komissiota varmistamaan, että tämä aloite yhdenmukaistaa maksukyvyttömyysmenettelyjä EU:ssa, lyhentää menettelyjen kestoa ja pienentää niiden kustannuksia;

25.  pitää valitettavana, ettei komissio painottanut riittävästi käsiteollisuuden ja pk-yritysten perinteisen valmistuksen erityistä roolia sekä Euroopan kilpailukykyä että taloudellista vakautta edistävänä tärkeänä tekijänä; kannustaa komissiota hyödyntämään täysimääräisesti valmistusteollisuuden digitalisoinnin ja innovoinnin kaikki mahdollisuudet erityisesti, kun on kyse alan mikro- ja pienyrityksistä ja aloittelevista yrityksistä samoin kuin vähemmän teollistuneista alueista, jotta voidaan auttaa vähentämään alueellisia eroja ja elvyttämään paikallistalouksia; katsoo, että pk-yrityksiä ja käsiteollisuusyrityksiä koskevan vahvemman politiikan on oltava yksi kaikkien EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden tärkeimmistä prioriteeteista tulevina vuosina;

26.  on tyytyväinen komission yhteen kaikenkattavaan portaaliin, jota olisi kehitettävä nykyisten, palveludirektiivin nojalla perustettujen keskitettyjen asiointipisteiden pohjalta ja jonka olisi yhdistettävä keskitetyt asiointipisteet muihin vastaaviin sisämarkkinoiden verkostoihin; kehottaa komissiota tutkimaan kaikkia keinoja hyödyntää yhtä kaikenkattavaa portaalia mahdollisimman hyvin, jotta voidaan auttaa eurooppalaisia aloittelevia yrityksiä laajentamaan toimintaansa kaikkialla Euroopassa ja kansainvälistymään tarjoamalla täsmällistä ja selkeää tietoa eri kielillä kaikista menettelyistä ja muodollisuuksista, joita yritys tarvitsee toimiakseen kotimaassa tai toisessa EU:n jäsenvaltiossa; kehottaa komissiota perustamaan yrityksiä ja kuluttajia varten keskitetyn yhteyspisteen, jossa annetaan kaikkea sisämarkkinoihin liittyvää tietoa, tukea ja ongelmanratkaisuapua ja jossa annetaan tietoa kansallisista ja unionin laajuisista menettelyistä, joita tarvitaan rajat ylittävässä toiminnassa unionissa; kehottaa komissiota varmistamaan, että ne otetaan nopeasti käyttöön;

27.  panee merkille, että yritykset, etenkin pk-yritykset, eivät joko ole tietoisia muissa jäsenvaltioissa sovellettavista säännöistä tai niillä on vaikeuksia löytää ja ymmärtää tietoa liiketoimintaansa sovellettavista säännöistä ja menettelyistä; kehottaa komissiota yhdistämään kaikki eri portaalit, yhteyspisteet ja tiedotussivustot yhteen yhtenäiseen väylään, joka tarjoaa pk-yrityksille ja aloitteleville yrityksille käyttäjäystävällistä tietoa, jotta ne voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä ja säästää aikaa ja rahaa;

28.  kehottaa komissiota kehittämään keskitetyistä asiointipisteistä sääntelyportaalin sijaan täysimittaisten sähköisten yritysportaalien järjestelmän, joka edistää liike-elämän edustajien säännöllistä tiedonvaihtoa ja auttaa kansallisia yrityksiä ja kansalaisia kilpailemaan muissa EU:n jäsenvaltioissa;

29.  muistuttaa, että on tärkeää vahvistaa ja virtaviivaistaa pk-yrityksiä koskevia olemassa olevia sisämarkkinavälineitä, jotta voidaan yksinkertaistaa niiden rajatylittävää laajentumista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita painottamaan enemmän tuoteyhteyspisteiden ja keskitettyjen yhteyspisteiden virtaviivaistamista ja parantamista;

30.  muistuttaa, että kuluttajille on kiireellisesti taattava samanlainen suojan taso verkossa ja reaaliympäristössä; korostaa, että kaikkien sisämarkkinoilla verkossa ja reaaliympäristössä toimivien taloudellisten toimijoiden on tarpeen toteuttaa kaikki kohtuulliset ja asianmukaiset toimenpiteet väärennösten torjumiseksi, jotta voidaan taata kuluttajansuoja ja tuoteturva;

31.  painottaa, että jakamistalous kasvaa nopeasti ja että samalla kun se muuttaa tapoja, joilla monia palveluja ja käyttöomaisuutta tarjotaan ja kulutetaan, se voi ohjata innovointia ja tuoda lisäetuja ja -mahdollisuuksia yrityksille ja kuluttajille sisämarkkinoilla; korostaa jakamistalouden taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristöhyötyjä ja -haasteita; kehottaa komissiota koordinoimaan jäsenvaltioiden toimia, joilla pyritään löytämään jakamistaloutta koskevia lyhyen tai pitkän aikavälin lainsäädäntöratkaisuja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan ehdotuksia, joilla ehkäistään työllistämiseen ja verotukseen liittyviä väärinkäytöksiä jakamistaloudessa;

32.  panee tyytyväisenä merkille komission ilmoittaman jakamistaloutta koskevan aloitteen ja on tyytyväinen sen aikomukseen tarkastella tällä alalla perustettuja yrityksiä ja selkeyttää ohjeiden avulla EU:n nykyisen lainsäädännön säännösten vuorovaikutusta jakamistalouden liiketoimintamallien soveltamisen ja toiminnan kannalta; katsoo, että tämän alan sääntelytoimissa olisi osoitettava joustavuutta niin, että sääntöjä voidaan ripeästi mukauttaa ja panna täytäntöön tällä nopeasti muuttuvalla alalla, jolla tarvitaan nopeita ja tehokkaita mukautuksia; korostaa, että nykyisiä kuluttajansuojavaatimuksia on myös sovellettava ja niiden noudattamista valvottava digitaalitaloudessa; kehottaa komissiota varmistamaan jakamistaloudelle parhaat mahdolliset edellytykset kehittyä ja menestyä;

33.  korostaa, että jakamistalouden tarjoamat uudet turvallisuusominaisuudet, kuten maksujen suojaus, maantieteellinen paikannus ja vakuutukset, vahvistavat kuluttajien asemaa ja edellyttävät siten sen arvioimista, milloin jälkikäteen toteutettavat korjaavat toimenpiteet ovat ennakkoon tapahtuvaa sääntelyä tehokkaampia; kehottaa komissiota edistämään edelleen julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä jakamistalouden nykyisiin esteisiin puuttumiseksi ja etenkin digitaalisen henkilöllisyyden käytön lisäämiseksi, jotta voidaan lisätä kuluttajien luottamusta verkko-ostoksiin, digitaalisten ratkaisujen kehittämiseksi veronmaksua varten, rajatylittävien vakuutusjärjestelmien tarjoamiseksi ja työlainsäädännön nykyaikaistamiseksi;

34.  katsoo, että jakamistaloudessa olisi edistettävä uusien liiketoimintamallien, innovatiivisten palvelujen ja resurssien tilapäisen käytön kehittämistä, kuitenkin mahdollisuuksien mukaan niin, että samanlaisiin palveluihin sovelletaan samanlaisia sääntöjä, jotta voidaan turvata palvelujen korkea laatu riippumatta siitä, miten niiden käyttö ja tarjonta järjestetään, ja varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset ja kuluttajien turvallisuus sekä estää samalla pirstaloitumista, joka haittaisi uusien liiketoimintamallien kehittämistä; uskoo, että jakamistaloutta voidaan lähestyä ainoastaan sisämarkkinanäkökulmasta, sillä sisämarkkinoiden pirstaloituminen paikallisten tai kansallisten sääntöjen takia estää eurooppalaisia jakamistalouden yrityksiä laajentamasta toimintaansa Euroopan tasolla;

35.  kiinnittää huomiota EU:n teknisten standardien merkitykseen innovoinnin, kilpailukyvyn ja sisämarkkinoiden edistymisen kannalta; toteaa, että on toteutettava oikea-aikaisia toimia, joilla kehitetään laatua, yhteentoimivuutta ja turvallisuutta koskevat korkeat EU-standardit EU:n teollisuuspolitiikan käyttöön, sekä edistettävä näitä standardeja myös kansainvälisesti; kehottaa komissiota tukemaan ja vahvistamaan EU-standardeja, joista säädetään jo asetuksessa (EU) N:o 1025/2012, sekä lisäämään standardointikehyksen tehokkuutta ja tarkoituksenmukaisuutta, myös hyödyntämällä kansainvälisten kauppaneuvottelujen tarjoamia mahdollisuuksia; korostaa, että standardit olisi laadittava markkinalähtöisellä, avoimella, osallistavalla ja kilpailukykyisellä tavalla, jotta pk-yritysten olisi helppo panna ne täytäntöön ja jotta vältetään suljettujen arvoketjujen riski, mutta toteaa, että samalla olisi kuitenkin vältettävä niiden julkaisemisen viivästyminen;

36.  korostaa standardointijärjestelmän tärkeää tehtävää tuotteiden ja yhä enemmän myös palvelujen vapaassa liikkeessä; toteaa, että standardien vapaaehtoinen käyttö on myös kasvattanut BKT:tä 0,3–1 prosenttia Euroopassa ja että se vaikuttaa myönteisesti työn tuottavuuteen;

37.  muistuttaa, että valtaosa standardeista on kehitetty vastauksena teollisuuden tarpeisiin alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan mukaisesti sen varmistamiseksi, että standardeilla on merkitystä markkinoiden kannalta; tukee sisämarkkinastrategiaan sisältyvää sitoumusta varmistaa, että Eurooppa pysyy standardien kehittämisessä maailmanlaajuisesti etulinjassa; kannustaa kansainvälisen lähestymistavan kanssa yhdenmukaiseen standardointiin joko kehittämällä yleisiä kansainvälisiä standardeja tai tunnustamalla tarvittaessa vastaavat kansainväliset standardit; panee merkille aikomuksen luoda standardointitoimien kehys ja määritellä niiden painopisteet standardointia koskevassa yhteisessä aloitteessa; kehottaa komissiota varmistamaan, että yhteisen aloitteen lähtökohtana on tällainen alhaalta ylöspäin suuntautuva, teollisuuden määrittelemä tarve ja että sen yhteydessä priorisoidaan ja laaditaan vain sellaisia standardeja, joilla vastataan havaittuihin tarpeisiin ja joilla on merkitystä markkinoiden kannalta, eikä sen perusteella luoda tarpeettomia standardeja tai esitetä vaatimuksia, jotka ovat ristiriidassa muiden asiaan liittyvien standardien kanssa;

38.  toteaa, että ehdotus eurooppalaista standardointia koskevasta yhteisestä aloitteesta perustuu eurooppalaisesta standardointijärjestelmästä tehtyyn riippumattomaan arviointiin, ja tukee sen tavoitetta perustaa eurooppalainen standardointiyhteisö, joka kehittää järjestelmää kokonaisuutena parantavia toimia, kuten osallistavuutta ja eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn tukemista koskevia suosituksia;

39.  kehottaa komissiota yhteistyössään eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden kanssa tukemaan niitä ja niiden kansallisia vastineita pyrkimyksissä parantaa pk‑yritysten osallistumista sekä itse standardien laatimisprosessiin että laadittujen standardien käyttöönottoon; kannustaa komissiota lisäksi tekemään tiivistä yhteistyötä eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden, kansallisten standardointielinten ja muiden kanssa standardointiprosessin avoimuuden lisäämiseksi ja panemaan näin täytäntöön eurooppalaisen standardoinnin vuoden 2016 työohjelmaan ja sen perustana olevaan asetukseen sisältyvät sitoumukset;

40.  katsoo, että yhteisissä aloitteissa olisi keskityttävä työskentelytapojen jatkuvaan parantamiseen erityisesti luomalla prosesseja teknisten komiteoiden kokoonpanon tarkistamiseen sekä toimenpiteitä avoimuuden ja osallistamisen edistämiseen niin, että mahdollistetaan monien eri sidosryhmien osallistuminen teknisten komiteoiden keskusteluihin;

41.  katsoo, että avoimempi ja helpommin käytettävissä oleva valitusmekanismi synnyttäisi luottamusta ja parantaisi standardien laatimisprosessia; katsoo, että silloin kun komissio on pyytänyt standardin laatimista unionin lainsäädännön hyväksymisen perusteella, parlamentin asiaankuuluvalla valiokunnalla voi olla mahdollisuus toimia jonkinlaisessa roolissa julkisessa valvonnassa ja keskustelussa osana tällaista prosessia ennen kuin tarvittaessa tehdään päätös virallisesta vastalauseesta; korostaa, että päätettäessä standardointipyyntöjen esittämisestä standardointielimille olisi otettava huomioon suhteellisuusperiaate ja riskiperusteinen lähestymistapa;

42.  katsoo, että yleisen tietoisuuden lisääminen ehdotetuista standardiluonnoksista ennen niiden lopullista hyväksymistä voi lisätä vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta ja vahvistaa prosessia eurooppalaisessa standardointiyhteisössä voimassa olevien parhaiden käytäntöjen mukaisesti;

43.  kehottaa komissiota antamaan parlamentille vuoden 2016 loppuun mennessä kertomuksen eurooppalaista standardointia koskevan yhteisen aloitteen täytäntöönpanosta ja edistyksestä, jota on saavutettu unionin vuoden 2016 työohjelmaan sisältyvien suositusten toteuttamisessa yhteistyössä eurooppalaisen standardointiyhteisön kanssa;

44.  kehottaa komissiota kilpailusta EU:n sisämarkkinoilla vastaavana toimielimenä varmistamaan yhdessä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa, että markkinoilla toimivilla kilpailijoilla on tasapuoliset toimintaedellytykset;

45.  suhtautuu myönteisesti viimeaikaisiin aloitteisiin, jotka koskevat julkisten hankintojen tehostamista ja avoimuuden lisäämistä siten, että hankintatietoja käytetään paremmin ja hankintojen vapaaehtoista arviointia lisätään tietyissä laajamittaisissa infrastruktuurihankkeissa; kehottaa jäsenvaltioita tekemään komission kanssa yhteistyötä näiden aloitteiden täytäntöönpanossa;

46.  toivoo, että komissio jatkaa edelleen vuonna 2014 annettujen direktiivien nojalla käynnistettyä julkisten hankintojen järjestelmän uudistamista siten, että hankintojen alalla siirrytään entistä perustellumpaan kysyntään ja pyritään palkitsemaan innovatiivisesta teknologiasta ja energiatehokkuudesta;

47.  toteaa, että uusi vuonna 2014 käyttöön otettu julkisten hankintojen järjestelmä on entistä yksinkertaisempi ja siihen sisältyvät säännöt ovat joustavampia, jotta ne palvelisivat paremmin muuta julkisen sektorin politiikkaa samoin kuin jäsenvaltioita ja paikallisia erikoisalan yrityksiä; huomauttaa, että julkisia hankintoja leimaa kaikissa jäsenvaltioissa edelleen huomattava tehottomuus, joka rajoittaa rajatylittävää laajentumista ja kasvua kotimarkkinoilla;

48.  pitää periaatteessa myönteisinä avoimuuden, tehokkuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämistä julkisissa hankinnoissa koskevia aloitteita, joista komissio on ilmoittanut; korostaa kuitenkin, että uusien EU-direktiivien täytäntöönpano ja soveltaminen on asetettava uusien välineiden, kuten toimeksiantorekisterin, käyttöönoton edelle; korostaa tässä yhteydessä, että mahdolliset tietojen analysointivälineet eivät saa johtaa uusiin tai ylimääräisiin raportointivelvollisuuksiin; toteaa, että suurten infrastruktuurihankkeiden ennakkoarviointimekanismin olisi oltava täysin vapaaehtoinen;

49.  painottaa tarvetta ottaa käyttöön täysin sähköinen julkisten hankintojen järjestelmä; korostaa, että on tärkeää panna julkisia hankintoja koskeva direktiivi kaikilta osin täytäntöön nopeasti ja kattavasti; korostaa, että sähköisten hankintamenettelyjen laajempi käyttö on tarpeen markkinoiden avaamiseksi pk-yrityksille;

50.  painottaa yhtenäisen patentin merkitystä; kannattaa komission aikomusta poistaa epävarmuustekijöitä sen osalta, miten yhtenäinen patentti sekä kansalliset ja lisäsuojatodistukset ja yhtenäisen lisäsuojatodistuksen mahdollinen käyttöönotto voivat toimia rinnakkain, pitäen samalla mielessä kansanterveyden ja potilaiden edut;

51.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön ja panemaan täytäntöön lisäsuojatodistuksen mukaista valmistusta koskevan poikkeuksen ennen vuotta 2019 eurooppalaisen rinnakkais- ja biosimilaarilääketeollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi maailmanlaajuisessa ympäristössä sekä työpaikkojen ja kasvun säilyttämiseksi ja lisäämiseksi EU:ssa ilman, että heikennetään lisäsuojatodistusjärjestelmän mukaisesti myönnettyä kaupallista yksinoikeutta suojelluilla markkinoilla; katsoo, että tällaisilla säännöksillä voisi olla myönteinen vaikutus laadukkaiden lääkkeiden saatavuuteen kehitysmaissa ja vähiten kehittyneissä maissa ja ne voisivat auttaa välttämään tuotannon ulkoistamisen;

52.  kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä patenttijärjestelmään pääsyn helpottamiseksi Euroopassa kaikkien niiden mikroyritysten, pk-yritysten ja aloittelevien yritysten osalta, jotka haluavat käyttää vaikutukseltaan yhtenäistä eurooppapatenttia tuotteidensa ja prosessiensa innovoinnissa, ja mainitsee esimerkkinä toimenpiteistä hakemus- ja vuosimaksujen tason alentamisen ja kääntämiseen liittyvän avun tarjoamisen; korostaa, että tärkeitä ovat sekä standardien kannalta olennaiset patentit että innovatiiviset avoimet lisenssiratkaisut, jotka toisinaan soveltuvat paremmin innovoinnin tukemiseen; korostaa, että patenttien lisenssisopimukset ovat tärkeitä, kunhan ne ovat EU:n kilpailulainsäädännön rajoitusten mukaisia ja perustuvat tasapuolisiin, kohtuullisiin ja syrjimättömiin ehtoihin (FRAND), jotta voidaan säilyttää tutkimuksen ja kehityksen sekä standardoinnin kannustimet, edistää innovointia ja varmistaa tasapuoliset lisenssiehdot;

53.  kehottaa komissiota esittämään viipymättä muiden kuin maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojaa EU:ssa koskevan yhtenäisen eurooppalaisen järjestelmän luomista koskevan lainsäädäntöehdotuksen, jota parlamentti on jo aiemmin vaatinut ja jonka tarkoituksena olisi luoda yhtenäinen eurooppalainen järjestelmä ja päättää näin epätarkoituksenmukainen ja erittäin hajanainen tilanne Euroopassa sekä tuottaa monia erilaisia myönteisiä vaikutuksia kansalaisille, kuluttajille, tuottajille ja koko Euroopan taloudelliselle ja sosiaaliselle rakenteelle; korostaa, että tällainen väline toisi yksiselitteisesti esiin monien paikallistuotteiden lisäarvon, mistä olisi selkeää etua asianomaisille tuottajille ja alueille ja mikä edistäisi myös kuluttajatietoisuuden kehittymistä;

54.  toteaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien koko potentiaalia ei ole vielä otettu käyttöön useimmissa jäsenvaltioissa; kehottaa yhdenmukaistamaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskevia jäsenvaltioiden puitesääntöjä, levittämään parhaita käytäntöjä sekä edistämään tämän mallin hyödyntämistä;

55.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään rakenteita, joiden avulla rajatyöntekijöille voidaan antaa neuvoja ja apua asioissa, jotka koskevat toisessa jäsenvaltiossa työskentelystä aiheutuvia taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia;

56.  toteaa, että sisämarkkinoiden ja digitaalisten sisämarkkinoiden syventyminen voi tuoda uusia mahdollisuuksia ja haasteita sekä nostaa esille kysymyksiä osaamisesta, uusista työllistymismuodoista, rahoitusrakenteista, sosiaaliturvasta sekä työterveydestä ja ‑turvallisuudesta ja että kaikkia näitä on tarkasteltava ja kaikista niistä on oltava hyötyä yhtä lailla työntekijöille, liikeyrityksille kuin kuluttajille;

57.  pitää valitettavana, että sisämarkkinastrategiassa ei kiinnitetä erityistä huomiota ammattitaidon tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuuteen, joka estää yhä sisämarkkinoiden kasvua; toteaa huolestuneena, että 40–47 prosentilla EU:n väestöstä on puutteelliset digitaaliset taidot ja että sellaisten työntekijöiden, joilla on digitaalisia taitoja, kysyntä kasvaa vuosittain neljä prosenttia, kun taas koulutukseen varatut julkiset menot ovat vähentyneet 3,2 prosenttia vuodesta 2010, ja katsoo, että EU:n kilpailuasema on tämän vuoksi uhattuna keskipitkällä aikavälillä ja että uhattuna on myös EU:n työvoiman työllistyvyys; kannustaa jäsenvaltioita investoimaan digitaaliseen koulutukseen ja osaamiseen;

58.  ottaa huomioon työvoiman liikkuvuutta koskevan paketin tavoitteet, joilla edistetään sisämarkkinoiden syventämistä ja tasapuolisuuden lisäämistä; korostaa kuitenkin, että on tärkeää varmistaa, että pakettiin sisältyvät toimet ovat oikeasuhteisia ja että niissä otetaan huomioon, miten laaja-alainen liikkuvuus vaikuttaa tiettyihin alueisiin;

59.  korostaa, että komissio tukee harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdisteleviä koulutusmalleja, joissa tuetaan yksilön henkilökohtaista kehitystä ja jotka voivat lisäksi auttaa räätälöimään eurooppalaisten työntekijöiden osaamista ja pätevyyttä työmarkkinoiden todellisten tarpeiden mukaiseksi; korostaa, että on tärkeää varmistaa, ettei sisämarkkinastrategia millään tavoin heikennä harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdisteleviä koulutusmalleja ja että harjoittelujaksojen laadusta ja erityisesti työsuhdeturvasta huolehditaan; painottaa työmarkkinaosapuolten tärkeää roolia kehitettäessä harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdisteleviä koulutusmalleja; katsoo, että vaikka yhdessä jäsenvaltiossa käytettävää harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevää koulutusmallia ei voida suoraan kopioida toiseen jäsenvaltioon, EU:ssa olisi keskityttävä tällaisen koulutusmallin ja nuorisotyöllisyyden väliseen vahvaan yhteyteen;

60.  tukee toimia, joilla poistetaan unionin syrjinnän vastaisen sääntelyn aukot työllisyyden alalla ja erityisesti vammaisten henkilöiden suhteen; kannattaa lisäksi sitä, että yhdenvertaisesta kohtelusta työssä ja ammatissa annettu neuvoston direktiivi 2000/78/EY pannaan täytäntöön viipymättä;

61.  suhtautuu myönteisesti pimeän työn torjumista tarkastelevan foorumin perustamiseen ja kannustaa erityisesti jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia toimimaan kyseisen foorumin kanssa täysimääräisesti sen puolesta, että tehostetaan pimeän työn ja näennäisesti itsenäisen ammatinharjoittamisen torjuntaa;

62.  painottaa, että on tarpeen luoda turvatut joustavat työaikajärjestelyt ja vakaat työehdot, huolehtia sosiaaliturvasta sekä helpottaa ”älykästä työntekoa” tuottavuuden sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen parantamiseksi, jotta voidaan hyödyntää työpaikkojen digitalisaation myötä syntyviä mahdollisuuksia; korostaa tältä osin digitalisoinnin merkitystä maaseutualueilla, jotta voidaan hyödyntää digitaalistrategiaan sisältyviä lukuisia mahdollisuuksia, kuten etätyötä;

63.  korostaa voimakkaiden ja riippumattomien työmarkkinaosapuolten sekä todellisen työmarkkinavuoropuhelun merkitystä; korostaa tarvetta ottaa työmarkkinaosapuolet tarvittaessa mukaan keskusteluihin säänneltyjen ammattien alalla toteutettavista mahdollisista kansallisista uudistuksista;

64.  painottaa, että on tärkeää käydä työmarkkinavuoropuhelua mahdollisuuksista ja muutoksista, joita sisämarkkinat tuottavat työllisyyden alalla;

Syvemmät sisämarkkinat

65.  kehottaa komissiota syventämään täytäntöönpanon valvontaan liittyviä toimiaan; painottaa, että monia toimenpiteitä on jo hyväksytty, mutta niitä ei vielä ole pantu asianmukaisesti täytäntöön, mikä heikentää tasapuolisten toimintaedellytysten syntymistä sisämarkkinoille; huomauttaa lisäksi, että komission vuoden 2015 puolivälissä toimittamien tietojen mukaan vireillä oli noin 1 090 rikkomismenettelyä, jotka liittyivät sisämarkkinoihin; kehottaa komissiota pyrkimään tehostamaan sisämarkkinalainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, soveltamista ja täytäntöönpanon valvontaa varmistamalla, että hallinnollinen koordinointi, yhteistyö ja täytäntöönpanon valvonta asetetaan kaikilla tasoilla (EU:n, jäsenvaltioiden välisellä sekä kansallisten, paikallisten ja alueellisten viranomaisten tasolla) etusijalle toteuttamalla hyvin kohdennettuja täytäntöönpanon valvontatoimia, jotka perustuvat avoimiin ja objektiivisiin kriteereihin, ja varmistamalla, että taloudellisesti merkittävimpiin perusteettomia tai kohtuuttomia esteitä koskeviin tapauksiin puututaan; katsoo, että varhainen puuttuminen kansallisiin toimenpiteisiin tai täytäntöönpanomenettelyihin voi olla tehokkaampaa ja johtaa parempiin tuloksiin kuin rikkomismenettelyt; painottaa kuitenkin, että jos varhaisen puuttumisen menettely ei tuota tuloksia, komission on hyödynnettävä kaikkia käytettävissä olevia toimenpiteitä, kuten rikkomismenettelyjä, sisämarkkinalainsäädännön täysimääräisen täytäntöönpanon varmistamiseksi;

66.  suhtautuu myönteisesti strategiassa esitettyyn aikomukseen luoda vaatimusten noudattamiseen perustuva kulttuuri ja jatkaa nollatoleranssia sisämarkkinasäännösten rikkomisia kohtaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita selvittämään, olisiko rikkomismenettelyihin liittyvien komission valtuuksien oltava vastaavat kuin sen kilpailupolitiikkaan liittyvät valtuudet;

67.  kehottaa komissiota tukemaan edelleen jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä kehittää vahva vaatimusten noudattamisen ja valvonnan kulttuuri, mukaan lukien edistämällä ja laajentamalla sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää (IMI), laatimalla merkittävää uutta lainsäädäntöä koskevia täytäntöönpanosuunnitelmia, järjestämällä vaatimusten noudattamiseen liittyvää vuoropuhelua jäsenvaltioiden kanssa ja koulutusta valvonnasta vastaaville kansallisille virkamiehille sekä tehostamalla kansallisten sääntelyviranomaisten välistä koordinointia; kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan kaikilta osin EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoon ja sen valvontaan ja soveltamaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta; painottaa, että asianmukainen täytäntöönpanon valvonta ja sääntelyn parantaminen ovat olennaisia tekijöitä, kun otetaan huomioon sisämarkkinoiden pirstaleisuus, joka luo esteitä sekä elinkeinotoiminnalle että kuluttajien valinnanvapaudelle, ja että niiden olisi koskettava kaikkia liiketoiminnan aloja ja niitä olisi sovellettava sekä nykyiseen että tulevaan lainsäädäntöön;

68.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita analysoimaan sisämarkkinoilla sovellettavia tarpeettomia rajoituksia, jotka eivät ole perusteltuja yleistä etua koskevista pakottavista syistä, ja esittämään ajatuksia siitä, miten näihin haasteisiin voitaisiin tarvittaessa vastata, sekä antamaan siitä kertomuksen vuonna 2017;

69.  pyytää jäsenvaltioita saattamaan sisämarkkinasäännöt osaksi kansallista lainsäädäntöään yhdenmukaisella tavalla ja johdonmukaisesti ja panemaan sisämarkkinasäännöt ja ‑lainsäädännön täysimääräisesti ja asianmukaisesti täytäntöön; korostaa, että ylimääräisiä testejä ja rekisteröintejä koskevat vaatimukset, sertifikaattien ja standardien tunnustamatta jättäminen, toimittamista koskevat alueelliset rajoitukset ja vastaavat toimet aiheuttavat lisäkustannuksia kuluttajille ja vähittäiskauppiaille ja estävät siten unionin kansalaisia saamasta täyttä hyötyä sisämarkkinoista; kehottaa komissiota lisäksi paremman hallinnon varmistamiseksi harjoittamaan asianmukaista politiikkaa niitä jäsenvaltioita kohtaan, jotka eivät sovella sisämarkkinasääntöjä asianmukaisesti, tarvittaessa rikkomismenettelyjen avulla ja nopeuttamalla tällaisia menettelyjä nopeutetun toimintamallin avulla;

70.  toteaa, että EU:n sääntöjen johdonmukainen ja yhtenäinen soveltaminen ja sen asianmukainen valvonta yhdessä laadullisiin ja määrällisiin indikaattoreihin perustuvan säännöllisen seurannan ja arvioinnin, vertailuanalyysien ja parhaiden käytäntöjen jakamisen kanssa on toteutettava pikaisesti, jotta voimassa olevan sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanoa voidaan yhtenäistää; muistuttaa siksi, että sisämarkkinoiden toimintaa koskevat unionin säännöt on tarpeen saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panna täytäntöön täysimääräisesti ja perusteellisesti kaikissa jäsenvaltioissa;

71.  kehottaa komissiota vahvistamaan toimiaan, joilla pyritään havaitsemaan hyvin varhaisessa vaiheessa mahdolliset EU-lainsäädännön rikkomiset jäsenvaltioissa, ja ottamaan tiukan kannan kaikkia sellaisia lainsäädäntötoimenpiteitä vastaan, joita kansalliset parlamentit ovat hyväksyneet tai jotka ovat vireillä niissä ja jotka voisivat lisätä sisämarkkinoiden pirstaloitumista;

72.  korostaa, että jäsenvaltioiden sitoutuneisuus ja halukkuus panna asianmukaisesti täytäntöön ja soveltaa EU-lainsäädäntöä on sisämarkkinoiden menestyksen kannalta olennaista; kehottaa jäsenvaltioita poistamaan perusteettomat ja kohtuuttomat esteet sisämarkkinoilta ja pidättymään toteuttamasta syrjiviä ja protektionistisia toimenpiteitä työpaikkojen turvaamiseksi sekä kasvun ja kilpailukyvyn parantamiseksi;

73.  toteaa, että jäsenvaltiot ovat sisämarkkinoiden hyvän hallinnoinnin ja asianmukaisen toiminnan kannalta ratkaisevassa asemassa ja että niiden on siksi harjoitettava yhdessä sisämarkkinoiden ennakoivaa omistajuutta ja hallintaa ja annettava sisämarkkinoille uusi poliittinen sysäys antamalla niiden tilannetta koskevia selontekoja, käymällä säännöllisesti aihekohtaisia keskusteluja kilpailukykyneuvoston kokouksissa, järjestämällä asiaa koskevia vuosittaisia Eurooppa-neuvoston kokouksia ja sisällyttämällä sisämarkkinat yhtenä hallinnoitavana pilarina eurooppalaiseen ohjausjaksoon;

74.  muistuttaa, että EU voisi luoda sisämarkkinoiden yhdentymisasteesta omat tieteeseen perustuvat, riippumattomat indikaattorinsa julkaistavaksi osana vuotuista kasvuselvitystä, ja kehottaa hyväksymään tiettyjen EU-elinten puheenjohtajien strategisen kertomuksen (viiden puheenjohtajan kertomus), jossa esitetään todellisia sisämarkkinoita koskeva etenemissuunnitelma;

75.  korostaa, että parlamentin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan on vahvistettava siteitään kansallisiin parlamentteihin, jotta voidaan koordinoida ja ratkaista kysymyksiä, jotka liittyvät sisämarkkinasääntöjen saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niiden täytäntöönpanoon;

76.  painottaa, että on tarpeen vahvistaa SOLVIT-verkostoa erityisesti lisäämällä SOLVIT‑verkoston, CHAP-menettelyn, EU Pilot -hankkeen ja Yritys-Eurooppa-verkoston välistä vuorovaikutusta EU:n valitusmenettelyjen laajemman kehyksen virtaviivaistamiseksi ja antaa kansalaisille ja pk-yrityksille tietoa verkostosta ja sen käytännön tehtävästä sisämarkkinoihin liittyvien tulkintaongelmien ratkaisemisessa; katsoo, että SOLVIT-verkoston kautta esiin tuotuja kysymyksiä koskevat tiedot olisi otettava huomioon, kun komissio harkitsee, miten valvontatoiminnan painopisteet määritellään; kehottaa komissiota lisäämään toimiaan jäsenvaltioiden auttamiseksi hankalimpien tapausten ratkaisemisessa; kehottaa jäsenvaltioita varustamaan ja sijoittamaan kansalliset SOLVIT-keskuksensa niin hyvin, että ne voivat täyttää tehtävänsä;

77.  korostaa, että kansallisten sääntöjen avoimuus on ratkaiseva keino rajatylittävän kaupan mahdollistamiseksi sisämarkkinoilla ja se auttaa havaitsemaan tullien ulkopuolisia esteitä; kannustaa jäsenvaltioita asettamaan sääntönsä helpommin saataville verkkoon useammalla kuin yhdellä kielellä kaupankäynnin lisäämiseksi, mikä hyödyttää kaikkia;

78.  ottaa huomioon, että on tärkeää edistää liikkuvuutta koulutuksen, harjoittelun, osaamisen ja työllistettävyyden kautta Erasmus+- ja Eures-ohjelmien kaltaisten ohjelmien avulla, joissa tarjotaan miljoonille unionissa asuville työntekijöille mahdollisuus saada hyödyllistä kokemusta;

79.  pitää valitettavana, että monet jäsenvaltiot eivät sovella asianmukaisesti vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta; odottaa tässä mielessä osana tavaroiden sisämarkkinoiden vahvistamista annettavaa komission ehdotusta, koska se tehostaa vastavuoroista tunnustamista sitä koskevan tietoisuuden lisäämistoimien avulla sekä varmistaa vastavuoroista tunnustamista koskevan periaatteen paremman soveltamisen ja täytäntöönpanon vastavuoroista tunnustamista koskevan asetuksen tarkistuksen avulla, ja toteaa, että tarkoituksena on muun muassa parantaa vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen epäasianmukaiseen täytäntöönpanoon tai soveltamiseen liittyvien riitojen ratkaisukeinoja; painottaa, että jos toimivaltaiset viranomaiset soveltaisivat vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta asianmukaisesti kaikkialla EU:ssa, yritykset voisivat keskittyä liiketoimintaan ja EU:n kasvun edistämiseen eikä niiden tarvitsisi yrittää ylittää erilaisia esteitä, jotka johtuvat siitä, että jäsenvaltioissa ei noudateta vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta;

80.  katsoo lisäksi, että komission olisi toimittava ennakoivammin määritellessään aloja, joilla on paljon potentiaalia rajatylittävään kauppaan ja digitalisointiin ja joilla voitaisiin soveltaa vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta;

81.  kehottaa komissiota selventämään, miten ehdotetut markkinatietovälineet toimisivat ja mikä olisi niiden oikeusperusta;

82.  toistaa kehotuksensa, että neuvosto hyväksyisi nopeasti tuoteturvallisuus- ja markkinavalvontapaketin, ja kehottaa komissiota sitoutumaan tässä yhteydessä täysin tehtäväänsä ratkaisun edistäjänä; painottaa vähittäismyyntiin tarkoitettujen tuotteiden riittävien tuotetietojen, erityisesti alkuperämerkintöjen, merkitystä, koska ne ovat ratkaisevan tärkeitä kuluttajien suojelemiseksi sekä väärennösten torjunnan vahvistamiseksi;

83.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita koventamaan väärennöksistä annettavia seuraamuksia ja varmistamaan EU-lainsäädännön täysimittaisen täytäntöönpanon tällä alalla;

84.  korostaa, että jäsenvaltioiden väliset eroavuudet merkintä- tai laatuvaatimuksia koskevassa sääntelyssä luovat tavarantoimittajien toimintaa ja kuluttajansuojaa koskevia tarpeettomia esteitä; korostaa ympäristömerkinnöistä saatavaa lisäarvoa; kehottaa komissiota arvioimaan, mitkä merkinnät ovat kuluttajan kannalta olennaisia ja mitkä eivät ole, sekä harkitsemaan sellaisen pakollisen järjestelmän käyttöönottoa, joka tarjoaa keskeistä tietoa käsiteollisuus- ja teollisuustuotteista ja jollaista on harkittu esimerkiksi huonekalualalla EU-tasolla, jotta voidaan tarjota keskeistä tietoa kuluttajille ja varmistaa tuotteiden yhtäläinen laatu eri jäsenvaltioissa; katsoo, että tällaisesta aloitteesta hyötyisivät kuluttajat, teollisuus ja kaupalliset toimijat, koska se varmistaisi avoimuuden ja eurooppalaisten tuotteiden asianmukaisen tunnistamisen ja tarjoaisi yhdenmukaistetut säännöt sisämarkkinoiden toimijoille;

85.  painottaa palvelujen sisämarkkinoiden osalta, että palvelujen rajatylittävää tarjontaa on selkeästi parannettava huolehtien kuitenkin samalla siitä, ettei sosiaalista polkumyyntiä edistetä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan palveludirektiivin asianmukaisen ja tehokkaamman soveltamisen ja välttämään samalla ylisääntelyä; on tyytyväinen komission ehdotukseen palveludirektiiviin liittyvän ilmoitusmenettelyn parantamisesta, koska nykyinen menettely ei ole tehokas eikä avoin; katsoo, että ilmoittamisen olisi tapahduttava lainsäädäntöprosessin varhaisemmassa vaiheessa, jotta sidosryhmät ja jäsenvaltiot voisivat antaa ajoissa palautetta ja minimoitaisiin viipeet uuden lainsäädännön hyväksymisessä; hyväksyy sen, että direktiivin (EU) 2015/1535 mukainen ilmoitusmenettely laajennetaan koskemaan kaikkia niitä aloja, joita direktiivi ei kata; torjuu kaikki ehdotukset palveludirektiivin soveltamisalan laajentamisesta; kehottaa komissiota tarkastelemaan rasitteita, jotka liittyvät pankkialan pirstaloitumiseen unionissa, mistä seuraa ongelmia ulkomaalaisille toimijoille, erityisesti pk-yrityksille, jotka yrittävät avata pankkitilin jossakin toisessa jäsenvaltiossa;

86.  kehottaa komissiota pyrkimään rajatylittävän palveluntarjonnan suhteen yksinkertaistettuihin ja yhdenmukaistettuihin menettelyihin, jotta voidaan integroida pk-yritykset paremmin sisämarkkinoihin;

87.  toteaa, että palveludirektiivin 16 artiklan 1 kohdassa ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä määritellään selvästi oikeasuhteisen sääntelyn vaatimukset; muistuttaa, että se tosiasia, että yksi jäsenvaltio voi vahvistaa vähemmän tiukkoja sääntöjä kuin toinen jäsenvaltio, ei tarkoita, että jälkimmäisen säännöt olisivat kohtuuttomia ja siten unionin oikeuden vastaisia; muistuttaa, että säännöt, jotka heikentävät tai haittaavat rajatylittävää palvelua tai tekevät siitä vähemmän houkuttelevaa, täyttävät sisämarkkinoiden vaatimukset vain, jos niille on yleistä etua koskevat pakottavat syyt, ne soveltuvat tarkoitukseen hyvin eivätkä ne rajoita palvelujen tarjoamisen vapautta enempää kuin yleinen etu vaatii;

88.  painottaa tarvetta varmistaa, että palveluihin sovellettavien sääntelyvaatimusten ja ‑rajoitusten oikeasuhteisuusarviointi on johdonmukaista; panee merkille komission ehdotuksen palvelupassin käyttöönotosta yritysten kehittämisen ja liikkuvuuden helpottamiseksi yrityspalvelujen kaltaisilla keskeisillä talouden aloilla kaikkialla sisämarkkinoilla; katsoo, että aloitteella olisi pyrittävä yksinkertaistamaan viranomaisten ja niiden palveluntarjoajien hallinnollisia menettelyjä, jotka haluavat harjoittaa rajatylittävää toimintaa, ja poistamaan sääntelyyn liittyviä esteitä, jotka rajoittavat näiden yritysten pääsyä toisen jäsenvaltion markkinoille; kehottaa lisäämään mahdollisen palvelupassin horisontaalisiin välineisiin, joilla tuetaan sisämarkkinalainsäädäntöä, kuten sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä tai keskitetyt asiointipisteet, joista on säädetty palveludirektiivissä ja jotka toimivat ainoana hallinnollisena yhteystahona kaikkien rajatylittävissä palveluissa vaadittujen hallinnollisten menettelyjen hoitamista varten; korostaa, että palvelupassin käyttöönotto ei saa johtaa siihen, että heikennetään tai kumotaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joka koskee yleiseen etuun liittyviä pakottavia syitä, joilla voidaan perustella rajatylittäviä palveluja rajoittavia sääntöjä; korostaa kuitenkin, että palvelupassi voisi olla tarpeeton, jos palveludirektiivi pantaisiin täytäntöön ja sen noudattamista valvottaisiin asianmukaisesti; korostaa, että samassa yhteydessä ei pidä ottaa käyttöön alkuperämaaperiaatetta;

89.  on tyytyväinen vahvaan keskittymiseen palvelujen asemaan sisämarkkinoilla ja sen varmistamiseen, että ammattilaiset ja palveluyritykset, erityisesti vähittäiskauppiaat, eivät joudu toimimaan vain kansallisilla markkinoillaan; painottaa, että ammatti- ja palvelupassijärjestelmien laajentaminen edelleen on keskeistä, jotta vältetään jäsenvaltioiden välinen tarpeeton byrokratia, joka estää kansalaisia työskentelemästä ja käymästä kauppaa yli rajojen;

90.  toteaa uudelleen, että on tärkeää poistaa (esimerkiksi kielelliset, hallinnolliset ja tiedonpuutteeseen liittyvät) esteet, jotka rajoittavat rajatylittävän verkkokaupan liiketoimintamahdollisuuksia ja heikentävät kuluttajien luottamusta sisämarkkinoihin; korostaa, että on tärkeää poistaa vähittäismyynnin harjoittamista koskevat toiminnalliset rajoitukset, kuten aukioloaikojen sääntely, vain vähittäismyyntiä koskevat ja valikoivat verot ja kohtuuton tietojen vaatiminen yrityksiltä;

91.  ottaa huomioon paikallisviranomaisten toimivallan kaupunkisuunnittelussa; korostaa kuitenkin, että kaupunkisuunnittelua ei saisi käyttää tekosyynä vapaan sijoittautumisoikeuden kiertämiseen; muistuttaa tässä yhteydessä palveludirektiivin asianmukaisen täytäntöönpanon merkityksestä; kehottaa jäsenvaltioita poistamaan esteet vapaalta liikkuvuudelta ja avaamaan markkinansa ja edistämään näin kilpailukykyä sekä liikkeiden monipuolisuutta, mikä on välttämätöntä, jotta ostosalueet etenkin kaupunkien keskustoissa pysyisivät houkuttelevina;

92.  painottaa, että vähittäis- ja tukkukauppasektori on Euroopan suurin yrityssektori; katsoo, että tarpeettomien lainsäädännöllisten, hallinnollisten ja käytännön esteiden vähentäminen on vähittäiskaupan kannalta ensisijaisen tärkeää;

93.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään sisämarkkinoiden ja digitaalisten sisämarkkinoiden tukipilarina toimivasta vähittäiskaupasta ensisijaisen poliittisen painopistealueen ja poistamaan lainsäädännölliset, hallinnolliset ja käytännön esteet, jotka haittaavat yritystoiminnan aloittamista, kehittämistä ja jatkamista ja joiden vuoksi vähittäiskauppiaiden on vaikea hyödyntää sisämarkkinoita täysimääräisesti; katsoo, että vähittäiskauppaa koskevan lainsäädännön olisi oltava näyttöön perustuvaa ja siinä olisi otettava huomioon alan tarpeet;

94.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita analysoimaan vähittäiskaupan sijoittautumista sisämarkkinoilla koskevia tarpeettomia rajoituksia, jotka eivät ole perusteltuja yleistä etua koskevista pakottavista syistä, ja esittämään ehdotuksia siitä, miten nämä ongelmat voitaisiin tarvittaessa ratkaista, sekä antamaan asiasta kertomuksen keväällä 2017;

95.  toteaa ammattimaisten palvelujen alasta, että erilaiset sääntelyjärjestelmät eivät ole sinänsä este sisämarkkinoiden syventämiselle; korostaa, että ammattiin pääsyä ja ammatin harjoittamista koskevat säännöt voivat olla tarpeen yleisen edun ja kuluttajien suojelemiseksi ja että niiden arviointi on järkevää vain kansallisessa yhteydessä;

96.  on samaa mieltä komission kanssa siitä, että monet säänneltyihin ammatteihin pääsyä ja niiden harjoittamista koskevista jäsenvaltioiden säännöksistä ovat kohtuuttomia vaatimuksiin nähden ja luovat esteitä, jotka rajoittavat kyseisiin ammatteihin pääsyä;

97.  katsoo, että palvelujen, myös ammatillisten palvelujen, tilapäistä rajatylittävää tarjontaa olisi pidettävä keskeisenä tekijänä sisämarkkinoilla, koska ne luovat työpaikkoja ja tuottavat korkealaatuisia tuotteita ja palveluja EU:n kansalaisille; katsoo siksi, että määräajoin annettavat ohjeet ovat jäsenvaltioille hyödyllinen väline, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset taloudelliset, maantieteelliset ja sosiaaliset taustatekijät;

98.  suhtautuu myönteisesti siihen, että hiljattain laaditussa sisämarkkinastrategiassa on kiinnitetty uudelleen huomiota säänneltyihin ja vapaisiin ammatteihin Euroopassa, sillä ne muodostavat tärkeän kasvu- ja työllisyystekijän sisämarkkinoilla; kehottaa komissiota ehdottamaan erityisiä toimia, joilla pannaan täytäntöön vapaita ammatinharjoittajia koskevia toimintalinjoja käsittelevän komission työryhmän suositukset;

99.  suhtautuu myönteisesti komission lainsäädäntöehdotukseen, joka koskee tiettyihin ammatteihin pääsyä rajoittavien sääntelyesteiden tarkastelemista, ja pitää sitä tärkeänä vaiheena sisämarkkinoiden avaamisessa ja työpaikkojen lisäämisen edistämisessä;

100.  tukee komission aloitetta säänneltyjen ammattien aseman tarkastelemisesta uudelleen mutta muistuttaa, että kaikissa tällaisissa toimissa olisi säilytettävä työllisyyttä ja palveluja, asianmukaisia pätevyyksiä ja kuluttajien turvallisuutta koskevat korkeat laatuvaatimukset;

101.  katsoo, että ilman kilpailukykyisiä ammatillisia palveluja ja liiketoimintapalveluja kaikkialla EU:ssa yritykset saattavat joutua kamppailemaan säilyttääkseen kilpailukykynsä ja ylläpitääkseen ja luodakseen uusia työpaikkoja;

102.  korostaa, että tehottomat tavaratoimituspalvelut, erityisesti toimituksen loppuvaiheessa, ovat merkittävä este rajatylittävälle kaupalle EU:ssa; korostaa, että helppokäyttöiset, kohtuuhintaiset, tehokkaat ja laadukkaat tavaratoimituspalvelut ovat kukoistavien sisämarkkinoiden olennainen edellytys; kehottaa komissiota laatimaan pakettipalveluille kattavan toimintasuunnitelman sekä määrittelemään tavoitteet, jotka on saavutettava näillä markkinoilla vuoden 2020 loppuun mennessä; kehottaa komissiota painottamaan enemmän niiden esteiden poistamista, joita toiminnanharjoittajat kohtaavat rajatylittävissä toimituksissa;

103.  kehottaa komissiota tekemään jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä ammattipätevyyksien tunnustamismenettelyn yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi, myös helpottamalla ja edistämällä yhteisten koulutuspuitteiden käyttöönottoa toissijaisuusperiaatetta täysimääräisesti noudattaen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tieto- ja viestintätekniikan sekä STEM-tieteiden (science – luonnontieteet, technology – teknologia, engineering – insinööritieteet ja math – matematiikka) opetusta, jotta sekä nykyinen että tuleva työvoima saavat tarvittavia digitaalisia taitoja;

104.  on tyytyväinen siihen, että strategiassa viitataan korkeaan työttömyyteen kaikkialla EU:ssa, mutta pitää valitettavana, että siinä ei esitetä tarkkoja vaiheita ja toimenpiteitä, joilla voidaan auttaa ihmisiä työn saannissa, kuten koulutusstandardien parantaminen, elinikäisen oppimisen tavoitteiden täyttäminen sekä työntekijöiden ja ammattilaisten ammattitaidon tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuuteen ja pätevyyksiin liittyvien ongelmien ratkaiseminen; katsoo, että on itsestään selvää, että sisämarkkinat muuttuvat nopeasti eri alojen digitalisoitumisen vuoksi ja uusissa työtehtävissä vaaditaan erilaista osaamista ja pätevyyttä;

105.  paheksuu sitä, että komissio ei esittänyt sisämarkkinastrategiassa erityisiä toimenpiteitä, joilla vastattaisiin vammaisten, iäkkäiden ja maaseudulla tai syrjäisillä alueilla asuvien ihmisten ja kuluttajien tarpeisiin;

106.  katsoo, että komission puheenjohtajan Junckerin kannattama periaate, jonka mukaan samasta työstä samassa paikassa on maksettava sama palkka, on tärkeä keino torjua markkinoiden vääristymiä;

Oikeudenmukaisemmat sisämarkkinat

107.  korostaa, että todelliset sisämarkkinat tarjoaisivat kansalaisille, kuluttajille ja yrityksille etuja ja suojaa paremman laadun, suuremman valikoiman, kohtuullisten hintojen sekä tuotteiden ja palvelujen turvallisuuden ansiosta; painottaa, että palvelujen vastaanottajien (kuluttajat ja yrittäjät) aiheeton ja mihinkään puolueettomaan tai todennettavaan syyhyn perustumaton syrjiminen näiden kansallisuuden tai asuinpaikan perusteella sekä verkkoympäristössä että muualla ei ole hyväksyttävää sisämarkkinoilla; katsoo kuitenkin, että yritysten velvollisuutta myydä koko EU:lle ei ole mahdollista toteuttaa;

108.  kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen, jolla puututaan perusteettomiin maarajoituksiin ja muihin perusteettomiin markkinatoimijoiden syrjinnän muotoihin; kehottaa komissiota esittämään tehokkaat kriteerit, joilla voidaan arvioida maarajoitusten perusteettomuutta; painottaa, että tällaisessa ehdotuksessa on noudatettava kaupan vapauden perusperiaatetta; korostaa myös, että komission ehdotuksessa olisi otettava huomioon suhteellisuusperiaate, etenkin kun on kyse pienistä ja mikroyrityksistä; toteaa, että markkinatoimijoiden on joskus ryhdyttävä valikoimaan markkinoita voidakseen toimia vallitsevissa markkinaolosuhteissa;

109.  on samaa mieltä siitä, että ostaessaan tavaroita ja palveluja sisämarkkinoilta kuluttajat tarvitsevat avoimia tietoja sekä nykyaikaiset ja vankat oikeudet etujensa suojelemiseksi; katsoo, että kaikessa kuluttajansuojalainsäädäntöä koskevien direktiivien tarkistamisessa, sulauttamisessa tai yhdistämisessä olisi huolehdittava erittäin korkeatasoisesta kuluttajansuojasta ja täytäntöönpanokelpoisista oikeuksista ja tunnustettava voimassa olevat kansallisen lainsäädännön parhaat käytännöt;

110.  kehottaa komissiota analysoimaan tämänhetkiset kuluttajiin vaikuttavat oikeudelliset epävarmuustekijät ja tarvittaessa ratkaisemaan ne selventämällä ja täydentämällä kuluttajien oikeuksia koskevaa oikeudellista kehystä; muistuttaa sitoutumisestaan kaiken ehdotetun kuluttajia koskevan EU:n lainsäädännön joustavan yhdenmukaistamisen periaatteeseen sekä siihen, että täysimääräistä yhdenmukaistamista sovelletaan vain, jos se antaa erittäin korkeatasoisen kuluttajansuojan ja tuottaa selviä etuja kuluttajille;

111.  korostaa, että yhteisötalouden yritykset edustavat monenlaisia liiketoimintamalleja, mikä on erittäin kilpailukykyisten ja oikeudenmukaisempien sisämarkkinoiden keskeinen tekijä; kehottaa komissiota ottamaan yhteisötalouden huomioon kaikessa sisämarkkinapolitiikassaan ja kehittämään yhteisötalouden yrityksiä koskevan eurooppalaisen toimintasuunnitelman, jotta voidaan hyödyntää kestävän ja osallistavan kasvun kaikki mahdollisuudet;

Päätelmät

112.  kehottaa komissiota esittämään suunnitellut lainsäädäntöehdotukset ja aloitteet lainsäätäjille pikaisesti – ottaen huomioon edellä esitetyt ehdotukset – kuultuaan asianmukaisesti sidosryhmiä ja toteutettuaan vaikutustenarvioinnin, jotta ehdotukset voidaan hyväksyä ripeästi;

o
o   o

113.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, Eurooppa-neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0069.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0580.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0009.
(5)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0012.

Oikeudellinen huomautus