Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 8. maaliskuuta 2016 - StrasbourgLopullinen painos
Eläinterveys ***II
 Tukijärjestelmä, joka koskee hedelmien, vihannesten, banaanien ja maidon toimittamista oppilaitoksiin ***I
 Satamapalvelujen markkinoille pääsy ja satamien rahoituksen avoimuus ***I
 Yhdenmukaistetut kuluttajahintaindeksit ***I
 Vuosikertomus 2014 EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta – petostentorjunta
 Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen Euroopan parlamentin työssä
 Naispuolisten pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tilanne EU:ssa

Eläinterveys ***II
PDF 317kWORD 62k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. maaliskuuta 2016 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”) (11779/1/2015 – C8‑0008/2016 – 2013/0136(COD))
P8_TA(2016)0067A8-0041/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (11779/1/2015 – C8‑0008/2016),

–  ottaa huomioon Itävallan liittoneuvoston toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 10. joulukuuta 2013 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0260),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A8-0041/2016),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman;

3.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat komission lausumat;

4.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

5.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

6.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen lausuma mikrobilääkeresistenssistä ja eläinlääkkeiden käytöstä

Komission tiedonannossa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Toimintasuunnitelma mikrobilääkeresistenssin aiheuttamien kasvavien uhkien torjumiseksi” (COM(2011)0748) korostetaan asetuksen ennaltaehkäisevää merkitystä tarttuvien eläintautien kannalta (”eläinterveyssäännöstö”) ja sen seurauksena odotettavissa olevaa antibioottien käytön vähentymistä eläimille. Tämän asetuksen vaatimusten lisäksi jäsenvaltioita kehotetaan keräämään relevantteja, vertailukelpoisia ja riittävän yksityiskohtaisia tietoja mikrobilääkkeiden todellisesta käytöstä eläimille ja lähettämään nämä tiedot komissiolle, jotta mikrobilääkkeitä käytettäisiin eläimille entistä harkitummin ja näin voitaisiin vähentää mikrobilääkeresistenssin riskiä.

Komission lausuma säännöllisestä raportoinnista, joka koskee mikrobilääkkeiden käyttöä eläimille unionin alueella

Komissio sitoutuu julkaisemaan säännöllisesti jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin perustuvan raportin, joka koskee mikrobilääkkeiden käyttöä eläimille unionissa.

Komission lausuma eläinten hyvinvoinnista

Tässä asetuksessa vahvistetaan eläinten välillä tarttuvien ja eläimestä ihmiseen tarttuvien eläintautien ehkäisemistä ja torjuntaa koskevat säännöt. Se ei sisällä nimenomaisia säännöksiä eläinten hyvinvoinnista, vaikkakin eläinten terveys ja hyvinvointi liittyvät toisiinsa. Unionilla on kattava eläinten hyvinvointiin liittyvä säännöstö, joka koskee eri lajeja (broilereita, munivia kanoja, sikoja, vasikoita) ja toimintoja (kasvatusta, kuljetusta, teurastusta, tutkimusta jne.). On selvää, että eläinten hyvinvointiin liittyvän lainsäädännön on pysyttävä edelleen voimassa. Komissio sitoutuu ottamaan eläinten hyvinvoinnin täysimääräisesti huomioon perussopimuksen 13 artiklan ja siinä vahvistettujen rajoitusten mukaisesti sekä varmistamaan, että alan lainsäädäntö pannaan täysimääräisesti täytäntöön ja sitä kehitetään asianmukaisesti.

(1)EUVL C 170, 5.6.2014, s. 104.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0381.


Tukijärjestelmä, joka koskee hedelmien, vihannesten, banaanien ja maidon toimittamista oppilaitoksiin ***I
PDF 235kWORD 62k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. maaliskuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 1308/2013 ja asetuksen (EU) N:o 1306/2013 muuttamisesta tukijärjestelmän osalta, joka koskee hedelmien, vihannesten, banaanien ja maidon toimittamista oppilaitoksiin (COM(2014)0032 – C7-0025/2014 – 2014/0014(COD))
P8_TA(2016)0068A8-0006/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0032),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 42 artiklan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0025/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 9. heinäkuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 7. lokakuuta 2014 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon 27. toukokuuta 2015 tekemänsä päätöksen toimielinten välisten neuvottelujen aloittamisesta ja valtuutuksesta neuvotteluihin ehdotuksesta(3),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 16. joulukuuta 2015 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A8‑0006/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 8. maaliskuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/… antamiseksi asetusten (EU) N:o 1308/2013 ja (EU) N:o 1306/2013 muuttamisesta hedelmien ja vihannesten, banaanien ja maidon toimittamista oppilaitoksiin koskevan tukijärjestelmän osalta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2016/791.)

(1)EUVL C 451, 16.12.2014, s. 142.
(2)EUVL C 415, 20.11.2014, s. 30.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0216.


Satamapalvelujen markkinoille pääsy ja satamien rahoituksen avoimuus ***I
PDF 607kWORD 339k
Euroopan parlamentin tarkistukset 8. maaliskuuta 2016 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi satamapalvelujen markkinoille pääsyä koskevista puitteista ja satamien rahoituksen avoimuudesta (COM(2013)0296 – C7‑0144/2013 – 2013/0157(COD))(1)
P8_TA(2016)0069A8-0023/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus asetukseksi
Osasto
Ehdotus
Ehdotus
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS
satamapalvelujen markkinoille pääsyä koskevista puitteista ja satamien rahoituksen avoimuudesta
satamapalvelujen organisointia ja satamien rahoituksen avoimuutta koskevista puitteista
Tarkistus 2
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 1 a kappale (uusi)
(1 a)  Satamat voivat edistää Euroopan teollisuuden pitkän aikavälin kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla ja samalla tuoda lisäarvoa ja työpaikkoja unionin kaikille rannikkoalueille. Jotta voidaan käsitellä meriliikennealan haasteita, kuten kestävän kuljetus- ja logistiikkaketjun tehottomuutta, on tärkeää, että komission tiedonantoon ”Satamat: kasvun moottori” sisältyvät hallinnon yksinkertaistamista koskevat toimet toteutetaan samanaikaisesti tämän asetuksen kanssa. Tulliselvitykseen liittyvien hallinnollisten menettelyjen monimutkaisuus, joka aiheuttaa satamissa viipeitä, on merkittävä este lähimerenkulun kilpailukyvylle ja unionin satamien tehokkuudelle.
Tarkistus 3
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
(3 a)  Tullimenettelyjen merkittävä yksinkertaistaminen voi tuoda satamille suurta kilpailuun liittyvää taloudellista etua. Jotta voidaan välttää satamien epäoikeudenmukainen kilpailu ja vähentää tullimuodollisuuksia, jotka voivat vahingoittaa vakavasti unionin taloudellisia etuja, satamaviranomaisten olisi noudatettava asianmukaista ja tehokasta riskeihin perustuvaa menettelytapaa kilpailun vääristymisen estämiseksi. Jäsenvaltioiden ja komission olisi valvottava näitä menettelyjä tehokkaasti ja säännöllisesti, ja komission olisi arvioitava, onko tarpeen toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä epäoikeudenmukaisen kilpailun torjumiseksi.
Tarkistus 4
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Valtaosa unionin meriliikenteestä kulkee Euroopan laajuisen liikenneverkon merisatamien kautta. Jotta tämän asetuksen tavoite saavutettaisiin oikeasuhteisella tavalla luomatta tarpeettomia rasitteita muille satamille, tätä asetusta olisi sovellettava Euroopan laajuisen liikenneverkon satamiin, joista jokaisella on merkittävä asema Euroopan liikennejärjestelmässä joko sen vuoksi, että siellä käsitellään yli 0,1 prosenttia koko EU:n tavara- tai henkilöliikenteestä, tai koska se parantaa saarten tai syrjäseutualueiden alueellisia liikenneyhteyksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden mahdollisuutta päättää soveltaa tätä asetusta myös muihin satamiin. Avomerellä suoritettavat luotsauspalvelut eivät suoranaisesti vaikuta satamien tehokkuuteen, koska niitä ei käytetä satamaan saavuttaessa ja sieltä poistuttaessa, eivätkä ne sen vuoksi kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan.
(4)  Valtaosa unionin meriliikenteestä kulkee Euroopan laajuisen liikenneverkon merisatamien kautta. Jotta tämän asetuksen tavoite saavutettaisiin oikeasuhteisella tavalla luomatta tarpeettomia rasitteita muille satamille, tätä asetusta olisi sovellettava vain Euroopan laajuisen liikenneverkon merisatamiin, joista jokaisella on merkittävä asema Euroopan liikennejärjestelmässä joko sen vuoksi, että siellä käsitellään yli 0,1 prosenttia koko EU:n tavara- tai henkilöliikenteestä, tai koska se parantaa saarten tai syrjäseutualueiden alueellisia liikenneyhteyksiä. Asetuksessa olisi kuitenkin annettava jäsenvaltioille mahdollisuus päättää, soveltavatko ne tätä asetusta kattavan Euroopan laajuisen liikenneverkon merisatamiin, jotka sijaitsevat syrjäisimmillä alueilla. Jäsenvaltioiden olisi myös pystyttävä ottamaan käyttöön poikkeuksia, jotta ei aiheuteta kohtuutonta hallinnollista taakkaa sellaisille kattavan Euroopan laajuisen liikenneverkon merisatamille, joissa asetuksen täysimääräinen soveltaminen ei ole perusteltua niiden vuotuisen liikennemäärän vuoksi. Avomerellä suoritettavat luotsauspalvelut eivät suoranaisesti vaikuta satamien tehokkuuteen, koska niitä ei käytetä satamaan saavuttaessa ja sieltä poistuttaessa, eivätkä ne sen vuoksi kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan.
Tarkistus 5
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)
(4 a)  Tässä asetuksessa ei vaadita satamien hallinnointielimiltä tietynlaista sataman hallinnointimallia. Jäsenvaltioiden tasolla käytössä olevia satamien hallinnointimalleja voidaan käyttää edelleen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteenä olevan pöytäkirjan N:o 26 mukaisesti, edellyttäen että markkinoille pääsyä ja rahoituksen avoimuutta koskevia sääntöjä noudatetaan.
Tarkistus 6
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 56 artiklan tavoitteena on poistaa palvelujen tarjonnan vapaudelle asetetut rajoitukset unionissa. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 58 artiklan mukaisesti palvelujen tarjoamisen vapauteen liikenteen alalla sovelletaan liikennettä koskevan osaston, erityisesti 100 artiklan 2 kohdan, määräyksiä.
Poistetaan.
Tarkistus 7
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Itse suoritettavaa palvelua eli sitä, että varustamot tai satamapalvelujen tarjoajat palkkaavat itse valitsemansa henkilöstön tarjoamaan tarvitsemansa satamapalvelut, säännellään useissa jäsenvaltioissa turvallisuuteen liittyvistä tai sosiaalisista syistä. Komission ehdotusta laatiessaan kuulemat sidosryhmät korostivat, että itse suoritettavan palvelun yleinen salliminen unionin tasolla edellyttäisi turvallisuutta ja sosiaalikysymyksiä koskevia lisäsääntöjä, jotta näille aloille ei aiheutuisi kielteisiä vaikutuksia. Sen vuoksi näyttää tässä vaiheessa aiheelliselta olla antamatta tätä koskevia säännöksiä unionin tasolla, vaan antaa jäsenvaltioiden itse päättää, säänteleekö se itse suoritettavia satamapalveluja vai ei. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi käsiteltävä vain korvausta vastaan suoritettavia satamapalveluja.
Poistetaan.
Tarkistus 8
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)  Satamahallinnon tehokkuuden, turvallisuuden ja ympäristöystävällisyyden vuoksi sataman hallinnointielimen olisi voitava edellyttää, että satamapalvelujen tarjoajien on voitava osoittaa, että ne täyttävät palvelun suorittamiseksi asianmukaisella tavalla tarvittavat vähimmäisvaatimukset. Näiden vähimmäisvaatimusten olisi koskettava ainoastaan selkeästi määriteltyjä toimijoiden ammattipätevyyteen liittyviä edellytyksiä, mukaan lukien koulutusta koskevat edellytykset, sekä vaadittavia varusteita koskevia edellytyksiä, ja niiden on oltava avoimia, syrjimättömiä, puolueettomia ja merkittäviä kyseisen satamapalvelun tarjonnan kannalta.
(7)  Satamahallinnon tehokkuuden, turvallisuuden ja ympäristöystävällisyyden vuoksi sataman hallinnointielimen olisi voitava edellyttää, että satamapalvelujen tarjoajien on voitava osoittaa, että ne täyttävät palvelun suorittamiseksi asianmukaisella tavalla tarvittavat vähimmäisvaatimukset. Näiden vähimmäisvaatimusten olisi koskettava ainoastaan selkeästi määriteltyjä toimijoiden ammattipätevyyteen liittyviä edellytyksiä, asianomaisen satamapalvelun tarjoamisen edellyttämiä välineitä, palvelun saatavuutta sekä meriliikenteen turvallisuutta koskevien vaatimusten noudattamista. Näissä vähimmäisvaatimuksissa olisi myös otettava huomioon ympäristövaatimukset, kansalliset sosiaaliset normit sekä satamapalveluiden tarjoajan hyvä maine.
Tarkistus 9
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
(7 a)  Kaikkien palveluntarjoajien ja erityisesti uusien markkinoille tulijoiden olisi osoitettava, että ne kykenevät palvelemaan tiettyä alusten vähimmäismäärää oman henkilöstönsä ja omien laitteidensa avulla. Palveluntarjoajien olisi sovellettava asianmukaisia säännöksiä ja määräyksiä mukaan lukien sovellettava työlainsäädäntö, sovellettavat työehtosopimukset sekä asianomaista satamaa koskevat laatuvaatimukset.
Tarkistus 10
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 b kappale (uusi)
(7 b)  Kun jäsenvaltio määrittelee, täyttääkö palveluntarjoaja hyvää mainetta koskevan vaatimuksen, sen olisi harkittava, onko olemassa pakottavia syitä epäillä satamapalvelujen tarjoajan, sen hallinnoijan tai jäsenvaltion mahdollisesti määrittelemien muiden asianomaisten henkilöiden hyvää mainetta. Tällaisia pakottavia syitä ovat esimerkiksi jäsenvaltioissa langetetut tuomiot tai seuraamukset vakavista rikoksista tai sovellettavan unionin tai kansallisen lainsäädännön rikkomisesta, seuraavat alat mukaan lukien: sosiaalioikeus, työoikeus, työsuojeluoikeus-, terveysoikeus- ja ympäristöoikeus.
Tarkistus 11
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 c kappale (uusi)
(7 c)  Neuvoston asetuksesta (ETY) N:o 3577/921 a ja tuomioistuimen 11 päivänä tammikuuta 2007 asiassa C-251/041 b, komissio vastaan Helleenien tasavalta, antamasta tuomiosta seuraa, ettei hinauksen voida päätellä rinnastuvan meriliikennepalveluun, ja merenkulun turvallisuuden ja ympäristönsuojelun vuoksi vähimmäisvaatimuksissa voidaan tämän mukaisesti edellyttää, että hinauksessa tai kiinnityksessä käytettävät alukset on rekisteröity asianomaisen sataman omistavaan jäsenvaltioon ja että ne purjehtivat kyseisen jäsenvaltion lipun alla.
_______________
1 a  Neuvoston asetus (ETY) N:o 3577/92, annettu 7 päivänä joulukuuta 1992, palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) (EYVL L 364, 12.12.1992, s. 7).
1 b   Tuomioistuimen 11 päivänä tammikuuta 2007 antama tuomio asiassa C-251/04, komissio vastaan Helleenien tasavalta, ECLI:EU:C:2007:5.
Tarkistus 12
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)  Koska satamat muodostuvat maantieteellisesti rajatusta alueesta, markkinoille pääsyä voidaan tietyissä tapauksissa rajoittaa maaresurssien vähäisyyden vuoksi tai silloin, kun maa on varattu tietyntyyppisille toiminnoille virallisessa kehityssuunnitelmassa, joka sisältää asiankuuluvan lainsäädännön, kuten maankäytön suunnittelutavoitteita koskevan lainsäädännön, mukaisia avoimesti laadittuja maankäyttösuunnitelmia.
Poistetaan.
Tarkistus 13
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 10 a kappale (uusi)
(10 a)  Unionin satamajärjestelmä on hyvin monimuotoinen, ja se käsittää useita erilaisia malleja satamapalveluiden järjestämiseksi. Siksi ei olisi asianmukaista soveltaa yhtä ainoaa järjestelmää. Sataman hallinnointielimen tai toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava rajoittaa satamapalveluiden tarjoajien määrää, jos olosuhteet sitä edellyttävät.
Tarkistus 14
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 11 kappale
(11)  Jos toimivaltaiset viranomaiset aikovat rajoittaa satamapalvelujen tarjoajien lukumäärää, niiden olisi julkaistava tämä etukäteen asiallisine perusteluineen, jotta asianomaiset osapuolet voivat esittää huomautuksia. Rajoitusperusteiden olisi oltava puolueettomia, avoimia ja syrjimättömiä.
(11)  Jos satamapalvelujen tarjoajien lukumäärää aiotaan rajoittaa, sataman hallinnointielimen tai toimivaltaisen viranomaisen olisi julkaistava tämä etukäteen. Rajoitusperusteiden olisi oltava puolueettomia, avoimia ja syrjimättömiä.
Tarkistus 15
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 12 kappale
(12)  Jotta satamapalvelujen tarjoajien valintamenettely ja sen tulokset olisivat avoimia ja läpinäkyviä, ne olisi julkaistava ja täydellinen asiakirja-aineisto toimitettava asianomaisille osapuolille.
(12)  Satamapalvelujen tarjoajien valintamenettely ja sen tulokset olisi julkaistava, ja valintamenettelyn olisi oltava syrjimätön, läpinäkyvä ja avoin kaikille asianomaisille osapuolille.
Tarkistus 16
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 13 kappale
(13)  Kun satamapalvelujen tarjoajien lukumäärää rajoitetaan, niiden valintamenettelyssä olisi noudatettava [käyttöoikeudesta annetussa] direktiivissä …/…7 määritettyjä periaatteita ja lähestymistapaa, mukaan lukien sopimusten kynnysarvo ja arvon määrittämismenetelmä sekä merkittävien muutosten määritelmä ja sopimuksen kestoon liittyvät seikat.
Poistetaan.
__________________
7 Ehdotus direktiiviksi käyttöoikeussopimusten tekemisestä, COM(2011)0897.
Tarkistus 17
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)
(13 a)  Komission 1 päivänä elokuuta 2006 antamassa selittävässä tiedonannossa yhteisön lainsäädännöstä siltä osin kuin se koskee sopimuksia, jotka eivät kuulu tai kuuluvat vain osittain julkisia hankintoja koskevien direktiivien soveltamisalaan1, on selkeä kehys valintamenettelyille, jotka eivät kuulu julkisia hankintoja koskevien direktiivien soveltamisalaan ja jotka eivät perustu käyttöoikeussopimuksiin.
________________
1 EUVL C 179, 1.8.2006, s. 2.
Tarkistus 18
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 14 kappale
(14)  Satamapalvelun tarjoajien lukumäärän rajoittamiseen johtavaa julkisen palvelun velvoitteiden asettamista olisi voitava perustella ainoastaan julkiseen etuun liittyvillä syillä, jotta varmistettaisiin, että asianomainen satamapalvelu on kaikkien käyttäjien saatavilla koko vuoden ajan tai että se on kohtuuhintainen tietyille käyttäjäryhmille.
(14)  Satamapalvelun tarjoajien lukumäärän rajoittamiseen johtavaa julkisen palvelun velvoitteiden asettamista olisi voitava perustella ainoastaan julkiseen etuun liittyvillä syillä, jotta varmistettaisiin, että asianomainen satamapalvelu on kaikkien käyttäjien saatavilla koko vuoden ajan, että se on kohtuuhintainen tietyille käyttäjäryhmille tai että satamatoiminnot ovat turvallisia, varmoja ja ympäristön kannalta kestäviä.
Tarkistus 19
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 18 kappale
(18)  Jäsenvaltiossa nimitettyjen toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava päättää, tarjoavatko ne itse julkisen palvelun velvoitteen alaisia satamapalveluja vai uskovatko ne tällaisten palvelujen tarjoamisen suoraan sataman omalle toimijalle. Jos toimivaltainen viranomainen päättää tarjota palvelun itse, tämä voi tarkoittaa, että toimivaltainen viranomainen palkkaa asioitsijan tarjoamaan palvelut tai antaa ne toimeksi asioitsijoille. Kun tällaista rajoitusta sovelletaan jäsenvaltion kaikissa TEN–T-satamissa, komissiolle olisi ilmoitettava asiasta. Kun jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet tehdä tällainen valinta, sataman omien toimijoiden tarjoamien satamapalvelujen olisi rajoituttava ainoastaan siihen satamaan tai niihin satamiin, jossa tai joissa kyseiset sataman omat toimijat oli nimitetty. Lisäksi tällaisissa tapauksissa riippumattoman valvontaelimen olisi valvottava tällaisen toimijan soveltamia satamapalvelumaksuja.
(18)  Sataman hallinnointielimen tai jäsenvaltiossa nimitettyjen toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava päättää, tarjoavatko ne itse satamapalveluja vai uskovatko ne tällaisten palvelujen tarjoamisen suoraan sataman omalle toimijalle. Jos toimivaltainen viranomainen päättää tarjota palvelun itse, tämä voi tarkoittaa, että toimivaltainen viranomainen palkkaa asioitsijan tarjoamaan palvelut tai antaa ne toimeksi asioitsijoille. Kun tällaista rajoitusta sovelletaan jäsenvaltion kaikissa TEN–T-merisatamissa, komissiolle olisi ilmoitettava asiasta. Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset tarjoavat satamapalvelua julkisen palvelun velvoitteen mukaisesti, sataman omien toimijoiden tarjoamien satamapalvelujen olisi rajoituttava ainoastaan siihen satamaan tai niihin satamiin, jossa tai joissa kyseiset sataman omat toimijat oli nimitetty. Lisäksi tällaisissa tapauksissa tällaisen toimijan soveltamia satamapalvelumaksuja olisi valvottava riippumattomasti.
Tarkistus 20
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 19 kappale
(19)  Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus varmistaa satamapalveluja tarjoavien yritysten henkilöstön riittävä sosiaaliturvan taso. Tämä asetus ei vaikuta jäsenvaltioiden sosiaali- ja työlainsäädännön soveltamiseen. Kun satamapalvelujen tarjoajien lukumäärää rajoitetaan, jos satamapalvelusopimuksen tekeminen voi johtaa satamapalvelun tarjoajan vaihtumiseen, toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava velvoittaa valittu palvelun tarjoaja soveltamaan työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltion lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY11 säännöksiä.
(19)  Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus varmistaa satamapalveluja tarjoavien yritysten henkilöstön riittävä sosiaaliturvan taso. Tämä asetus ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden sosiaali- ja työlainsäädännön soveltamiseen, ja siinä olisi otettava huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artikla. Jos satamapalvelusopimuksen tekeminen voi johtaa satamapalvelun tarjoajan vaihtumiseen, toimivaltaisen viranomaisen olisi henkilöstön siirtämistä koskevissa tapauksissa edellytettävä, että valittu palvelun tarjoaja soveltaa työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltion lainsäädännön lähentämisestä 12. maaliskuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY11 säännöksiä.
__________________
__________________
11 EUVL L 82, 22.3.2001, s. 16.
11 EUVL L 82, 22.3.2001, s. 16.
Tarkistus 21
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 19 a kappale (uusi)
(19 a)  Satamapalvelujen kaltaisella hyvin monimuotoisella ja kilpaillulla alalla uusien työntekijöiden koulutus sekä henkilöstön elinikäinen koulutus ovat keskeisellä sijalla, jotta taataan satamatyöntekijöiden terveys ja turvallisuus, palvelujen laatu ja unionin satamien kilpailukyky. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kaikille satama-alan työntekijöille annetaan asianmukaista koulutusta. EU:n tason satamien alakohtaisen työmarkkinaosapuolten neuvottelukomitean olisi voitava laatia suuntaviivoja koulutusvaatimusten määrittämiseksi, jotta voidaan taata satamatyöntekijöiden koulutuksen korkea taso, minimoida onnettomuusriski ja ottaa huomioon alan tulevat tarpeet asiakkaiden vaatimuksia vastaavien teknologisten ja logististen muutosten mukaisesti.
Tarkistus 22
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 19 b kappale (uusi)
(19 b)  Euroopan satama-alalla on edessään joitakin haasteita, jotka voivat vaikuttaa sekä sen kilpailukykyyn että sosiaaliseen ulottuvuuteen. Tällaisia haasteita ovat alusten jatkuvasti kasvava koko, unionin ulkopuolisten satamien aiheuttama kilpailu, markkinavoiman lisääntyminen laivayhtiöiden yhteenliittymien seurauksena sekä tarve neuvotella ajoissa uusista työskentelymalleista ja tarjota riittävää teknologisiin innovaatioihin liittyvää koulutusta niiden sosiaalisten vaikutusten minimoimiseksi, jatkuvasti lisääntyvien klustereiden volyymin kasvu, sisämaainfrastruktuureille tarkoitettujen asiaankuuluvien investointien riittämättömyys, sisämarkkinoiden hallinnollisten esteiden poistaminen, energiaympäristön muuttuminen sekä yhteiskunnallisten ja ympäristöön liittyvien paineiden lisääntyminen. Jäsenvaltioiden olisi yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa käsiteltävä näitä haasteita ja toteutettava toimenpiteitä, joilla pyritään satamatyön kysynnän vaihtelusta huolimatta sekä turvaamaan alan kilpailukyky että estämään epävarmat työolot satamissa.
Tarkistus 23
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 19 c kappale (uusi)
(19 c)  Komission ja jäsenvaltioiden olisi tuettava kaikkia satamatyön organisointimalleja, jotka varmistavat laadukkaat työpaikat ja turvalliset työolot. Kaikki tarpeelliset muutokset olisi tehtävä ainoastaan työmarkkinaosapuolten neuvottelujen kautta, ja komission olisi otettava tällaisten neuvottelujen tulokset huomioon asianmukaisella tavalla.
Tarkistus 24
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 19 d kappale (uusi)
(19 d)  Automatisoinnin ja teknologisten innovaatioiden avulla voidaan parantaa satamien tehokkuutta ja turvallisuutta. Ennen merkittävien muutosten käyttöönottoa työnantajien olisi tehtävä yhteistyötä satamatyöntekijöiden liittojen kanssa, jotta voidaan taata tarvittava koulutus ja uudelleenkoulutus sekä löytää yhteisiä ratkaisuja, joiden avulla voidaan minimoida tällaisen kehityksen kielteiset vaikutukset työterveyteen ja ‑turvallisuuteen sekä työllistettävyyteen.
Tarkistus 25
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 20 kappale
(20)  Useissa satamissa lastinkäsittely- ja matkustajaterminaalipalvelujen tarjoajien markkinoille pääsy myönnetään julkisilla käyttöoikeussopimuksilla. Tämäntyyppisistä sopimuksista säädetään [käyttösopimusten tekemisestä annetussa] direktiivissä …/… Sen vuoksi tämän asetuksen II lukua ei tulisi soveltaa lastinkäsittely- ja matkustajapalvelujen tarjoamiseen, mutta jäsenvaltiot voivat kuitenkin vapaasti päättää soveltaa mainitun luvun säännöksiä näihin kahteen palveluun. Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut lastinkäsittely- ja matkustajaterminaalipalvelujen markkinoille pääsyn myöntämistä koskeviin viranomaisten käyttämiin muuntyyppisiin sopimuksiin liittyen, että avoimuutta ja syrjimättömyyttä koskevat periaatteet sitovat toimivaltaisia viranomaisia tällaisia sopimuksia tehtäessä. Näitä periaatteita on noudatettava kokonaisuudessaan kaikkia satamapalveluja tarjottaessa.
(20)  Tämän asetuksen II lukua ei tulisi soveltaa lastinkäsittely- ja matkustajapalvelujen tarjoamiseen. Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut lastinkäsittely- ja matkustajaterminaalipalvelujen markkinoille pääsyn myöntämistä koskeviin viranomaisten käyttämiin muuntyyppisiin sopimuksiin kuin julkisiin käyttöoikeussopimuksiin liittyen, että avoimuutta ja syrjimättömyyttä koskevat periaatteet sitovat toimivaltaisia viranomaisia tällaisia sopimuksia tehtäessä. Näitä periaatteita on noudatettava kokonaisuudessaan kaikkia satamapalveluja tarjottaessa.
Tarkistus 26
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 20 a kappale (uusi)
(20 a)  Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) päätöslauselman A.960 mukaan jokaisen luotsausalueen luotseilta vaaditaan erityistä kokemusta ja paikallistuntemusta. Koska IMO tunnustaa luotsauksen alueellisen tai paikallisen hallinnoinnin asianmukaisuuden, luotsaukseen ei pitäisi soveltaa tämän asetuksen II lukua.
Tarkistus 27
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 21 a kappale (uusi)
(21 a)  Verkkojen Eurooppa -välineen mukaan Euroopan laajuisen liikenneverkon satamat voivat saada EU:n tukia nykyisellä kaudella 2014–2020. Lisäksi komissio aikoo ottaa käyttöön satamien valtiontukea koskevan uuden tarkistetun kehyksen. Koska Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/23/EU1 a luodaan samoin uusi käyttöoikeussopimuksia koskeva lainsäädäntökehys, joka vaikuttaa myös käyttöoikeussopimuksen mukaisesti tarjottaviin satamapalveluihin, tässä asetuksessa on otettava käyttöön tiukkoja sääntöjä, jotka koskevat rahoitusvirtojen avoimuutta, jotta voidaan estää unionin satamien välinen vilpillinen kilpailu ja polkumyynti.
_______________
1 a  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/23/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, käyttöoikeussopimusten tekemisestä (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 1).
Tarkistus 28
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 22 kappale
(22)  Kun sataman hallinnointielin saa julkista rahoitusta ja on samalla myös palvelun tarjoaja, on tarpeen velvoittaa se pitämään sen sataman hallinnointielimenä toteuttamia toimia koskeva kirjanpito erillään sen kilpailupohjalta toteuttamia toimia koskevasta kirjanpidosta, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja julkisen rahoituksen kohdentamisen ja käytön avoimuus sekä vältetään markkinoiden vääristyminen. Joka tapauksessa valtiontukisääntöjen noudattaminen olisi varmistettava.
(22)  Kun sataman hallinnointielin saa julkista rahoitusta ja on samalla myös palvelun tarjoaja, on tarpeen velvoittaa se pitämään sen sataman hallinnointielimenä toteuttamia julkisesti rahoitettavia toimia koskeva kirjanpito erillään sen kilpailupohjalta toteuttamia toimia koskevasta kirjanpidosta, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja julkisen rahoituksen kohdentamisen ja käytön avoimuus sekä vältetään markkinoiden vääristyminen. Joka tapauksessa valtiontukisääntöjen noudattaminen olisi varmistettava.
Tarkistus 29
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 22 a kappale (uusi)
(22 a)  Merisatamien, joiden liikevaihto on pienempi kuin komission direktiivissä 2006/111/EY määritetty kynnysarvo, olisi täytettävä tämän asetuksen 12 artiklassa tarkoitetut avoimuutta koskevat velvoitteet oikeasuhteisella tavalla ilman, että niille aiheutuu kohtuuton hallinnollinen rasite.
Tarkistus 30
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 22 b kappale (uusi)
(22 b)  Komission olisi oikeudenmukaisen kilpailun varmistaakseen ja hallinnollisia rasituksia karsiakseen selvitettävä kirjallisesti valtiontuen käsitettä suhteessa satamainfrastruktuurien rahoitukseen ja otettava tässä huomioon se, että julkista pääsyä koskeva ja puolustusinfrastruktuuri, riippumatta siitä, sijaitseeko se merellä vai maalla, on kaikkien mahdollisten käyttäjien käytettävissä tasapuolisesti ja ilman syrjintää, sekä yleistä etua koskevien muiden kuin taloudellisten palvelujen toimintaan liittyvä infrastruktuuri, ovat luonteeltaan muunlaisia kuin taloudellisia, koska niitä koskevat tavoitteet ovat luonteeltaan enimmäkseen julkisia. Tällaiset infrastruktuurit kuuluvat valtion vastuulle väestön yleisten tarpeiden täyttämiseksi.
Tarkistus 31
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 22 c kappale (uusi)
(22 c)  Lisäksi komission olisi ajoissa ja alaa kuullen selvitettävä, mitkä satamainfrastruktuuriin tehtävät julkiset investoinnit kuuluvat komission asetuksen (EU) N:o 651/20141 a (ryhmäpoikkeusasetus) soveltamisalaan.
_________________
1 a   Komission asetus (EU) N:o 651/2014, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2014, tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti (EUVL L 187, 26.6.2014, s. 1).
Tarkistus 32
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 23 kappale
(23)  Satamapalvelujen tarjoajien, joita ei ole nimitetty avoimella, läpinäkyvällä ja syrjimättömällä menettelyllä, soveltamiin satamapalvelumaksuihin liittyy suurempi hintaväärinkäytösten riski niiden monopolistisen tai oligopolistisen tilanteen vuoksi ja siitä syystä, ettei niiden markkinoista voida kilpailla. Sama pätee myös tässä asetuksessa tarkoitettujen sataman omien toimijoiden perimiin maksuihin. Koska tällaisilta palveluilta puuttuu oikeudenmukainen markkinamekanismi, olisi vahvistettava järjestelyt sen varmistamiseksi, että perityt maksut heijastavat asiaankuuluvien markkinoiden tavanomaisia olosuhteita avoimella ja että ne määrätään avoimella ja syrjimättömällä tavalla.
(23)  Satamapalvelujen tarjoajien, joita ei ole nimitetty avoimella, läpinäkyvällä ja syrjimättömällä menettelyllä, soveltamiin satamapalvelumaksuihin sekä tosiasiallisen kilpailun ulkopuolella olevien luotsauspalveluiden tarjoajien perimiin maksuihin liittyy suurempi hintaväärinkäytösten riski. Koska tällaisilta palveluilta puuttuu oikeudenmukainen markkinamekanismi, olisi vahvistettava järjestelyt sen varmistamiseksi, että perityt maksut eivät ole suhteettomia tarjottujen palveluiden taloudelliseen arvoon nähden ja että ne määrätään avoimella ja syrjimättömällä tavalla.
Tarkistus 33
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 24 kappale
(24)  Jotta kunkin yksittäisen sataman satamainfrastruktuurimaksut olisivat tehokkaita, ne olisi määrättävä avoimella ja autonomisella tavalla sataman omaa liiketoiminta- ja investointistrategiaa noudattaen.
(24)  Sataman hallinnointielimen tehtäviin kuuluu muun muassa kaupan edistäminen ja toimiminen alueen teollisuuden ja liikenteenharjoittajien yhdyssiteenä. Jotta kunkin yksittäisen sataman satamainfrastruktuurimaksut olisivat tehokkaita, ne olisi siksi määrättävä avoimella ja autonomisella tavalla sataman omaa liiketoiminta- ja investointistrategiaa noudattaen.
Tarkistus 34
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 25 kappale
(25)  Satamainfrastruktuurimaksujen vaihtelu olisi sallittava lähimerenkulun edistämiseksi ja sellaisten vesiliikenteen alusten houkuttelemiseksi, joiden ympäristötehokkuus tai kuljetusten, erityisesti offshore- ja onshore-merikuljetusten, energia- ja hiilitehokkuus on keskiarvoa parempi. Tämän tulisi edistää ympäristö- ja ilmastonmuutospolitiikkaa sekä satamien ja niitä ympäröivien alueiden kestävää kehitystä erityisesti, koska satamissa käyvien ja siellä pysyvien vesiliikenteen alusten ympäristöjalanjälki pienenee.
(25)  Satamainfrastruktuurimaksujen vaihtelu on sataman hallinnointielimen tärkeä työkalu, ja se olisi sallittava. Satamainfrastruktuurimaksuja voidaan vaihdella esimerkiksi lähimerenkulun edistämiseksi ja sellaisten vesiliikenteen alusten houkuttelemiseksi, joiden ympäristötehokkuus tai kuljetusten, erityisesti offshore- ja onshore-merikuljetusten, energia- ja hiilitehokkuus on keskiarvoa parempi. Tämän tulisi edistää ympäristö- ja ilmastonmuutospolitiikkaa sekä satamien ja niitä ympäröivien alueiden kestävää kehitystä erityisesti, koska satamissa käyvien ja siellä pysyvien vesiliikenteen alusten ympäristöjalanjälki pienenee.
Tarkistus 35
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 26 kappale
(26)  Olisi oltava riittävät valmiudet varmistaa, että satamainfrastruktuurimaksun ja/tai satamapalvelumaksun maksamaan joutuvia sataman käyttäjiä kuullaan säännöllisesti satamainfrastruktuurimaksua ja satamapalvelumaksua määritettäessä ja muutettaessa. Satamien hallinnointielinten olisi myös kuultava säännöllisesti muita sidosryhmiä keskeisistä kysymyksistä, jotka liittyvät sataman kehittämiseen, suorituskykyyn ja valmiuteen houkutella ja synnyttää taloudellista toimintaa, kuten satama-alueen satamapalvelujen koordinointia, sekä sisämaayhteyksien ja satamien hallintomenettelyjen tehokkuuteen.
(26)  Olisi varmistettava, että satamainfrastruktuurimaksun ja/tai satamapalvelumaksun maksamaan joutuvia sataman käyttäjiä kuullaan säännöllisesti satamainfrastruktuurimaksua ja satamapalvelumaksua määritettäessä ja muutettaessa. Satamien hallinnointielinten olisi myös kuultava säännöllisesti muita sidosryhmiä keskeisistä kysymyksistä, jotka liittyvät sataman kehittämiseen, suorituskykyyn ja valmiuteen houkutella ja synnyttää taloudellista toimintaa, kuten satama-alueen satamapalvelujen koordinointia, sekä sisämaayhteyksien ja satamien hallintomenettelyjen tehokkuuteen. Sataman hallinnointielimen olisi otettava suuria ja merkittäviä investointeja satamiin tekevät yksityiset sijoittajat mukaan sataman kehittämissuunnitelmia koskevaan kestävään kuulemiseen.
Tarkistus 36
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 27 kappale
(27)  Jotta varmistetaan tämän asetuksen moitteeton ja tosiasiallinen soveltaminen, jokaisen jäsenvaltion olisi nimitettävä riippumaton valvontaelin, joka voi olla jo olemassa oleva elin.
(27)  Jotta varmistetaan riippumattoman kantelumekanismin olemassaolo, kussakin jäsenvaltiossa olisi nimitettävä yksi tai useampi riippumatonta valvontaa harjoittava elin. Tähän tarkoitukseen olisi voitava nimittää jo olemassa olevia elimiä, kuten kilpailuviranomaisia, tuomioistuimia, ministeriöitä tai ministeriöiden osastoja, jotka eivät ole kytköksissä sataman hallinnointielimeen.
Tarkistus 37
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 28 kappale
(28)  Eri riippumattomien valvontaelinten olisi vaihdettava tietoja työstään ja tehtävä yhteistyötä keskenään tämän asetuksen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.
(28)  Erilaisten riippumatonta valvontaa harjoittavien elinten olisi tehtävä yhteistyötä keskenään ja vaihdettava tietoja työstään tapauksissa, jotka koskevat rajat ylittäviä riitoja ja kanteluja.
Tarkistus 38
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 28 a kappale (uusi)
(28 a)  Satamien työmarkkinasuhteilla on merkittävä vaikutus satamien toimintaan. Siksi satamien EU:n tason alakohtainen työmarkkinaosapuolten neuvottelukomitea tarjoaa työmarkkinaosapuolille kehyksen saada aikaan tuloksia, jotka liittyvät työn organisointiin ja työoloihin, kuten terveyteen ja turvallisuuteen, koulutukseen ja pätevyysvaatimuksiin, vähärikkisiä polttoaineita koskevaan unionin politiikkaan sekä alan houkuttelevuuteen nuorten sekä naispuolisten työntekijöiden kannalta.
Tarkistus 39
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 29 kappale
(29)  Tämän asetuksen eräiden muiden kuin olennaisten kohtien täydentämiseksi ja muuttamiseksi ja erityisesti ympäristömaksujen yhdenmukaisen soveltamisen edistämiseksi, ympäristömaksujen unionin laajuisen johdonmukaisuuden lujittamiseksi ja lähimerenkulun edistämiseen liittyvien yhteisten maksuperiaatteiden varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä alusten, polttoaineiden ja sellaisten toimintatyyppien yhteisestä luokittelusta, joiden perusteella infrastruktuurimaksut voivat vaihdella, sekä infrastruktuurimaksun yhteisistä maksuperiaatteista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.
Poistetaan.
Tarkistus 40
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 30 kappale
(30)  Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaiset edellytykset tämän asetuksen täytäntöönpanolle, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta riippumattomien valvontaelinten välistä tiedonvaihtoa koskevien asianmukaisten järjestelyjen osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/201113 mukaisesti.
Poistetaan.
__________________
13 EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.
Tarkistus 41
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 30 a kappale (uusi)
(30 a)  Komissiota pyydetään antamaan luotsinkäyttövelvollisuuden vapautuskirjoja koskeva lainsäädäntöehdotus, jotta voidaan kannustaa käyttämään niitä kaikissa jäsenvaltioissa ja parantaa siten satamien tehokkuutta ja erityisesti edistää lähimerenkulkua, kun se on turvallisuusnäkökohdat huomioon ottaen mahdollista. Jäsenvaltioiden olisi määriteltävä luotsinkäyttövelvollisuuden vapautuskirjoja koskevat erityisvaatimukset riskinarvioinnin perusteella ja paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Vaatimusten olisi oltava avoimia, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia.
Tarkistus 42
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 31 kappale
(31)  Jäsenvaltiot eivät voi eurooppalaisen ulottuvuuden sekä satamien ja niihin liittyvän liiketoiminnan kansainvälisen ja rajatylittävän luonteen vuoksi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli varmistaa satamapalvelujen nykyaikaistamista ja kaikkiin Euroopan laajuisen liikenneverkon satamiin tarvittavia investointeja houkuttelevat asianmukaisia puitteita, joten unioni voi tasavertaisten toimintaedellytysten varmistamiseksi Eurooppaan toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
(31)  Jäsenvaltiot eivät voi eurooppalaisen ulottuvuuden sekä satamien ja niihin liittyvän liiketoiminnan kansainvälisen ja rajatylittävän luonteen vuoksi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli varmistaa satamapalvelujen järjestämisen puitteita ja kaikkiin Euroopan laajuisen liikenneverkon merisatamiin tarvittavia investointeja houkuttelevia asianmukaisia puitteita, joten unioni voi tasavertaisten toimintaedellytysten varmistamiseksi Eurooppaan toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Unionin satamia olisi suojeltava sellaisiin kolmansien maiden satamiin nähden, joihin ei sovelleta samoja tässä asetuksessa säädettyjä organisointi- ja toimintaperusteita.
Tarkistus 43
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 31 a kappale (uusi)
(31 a)  Satamien työmarkkinasuhteilla on merkittävä vaikutus satamien tehtäviin ja toimintaan. Siksi satamien EU:n tason alakohtaisen työmarkkinaosapuolten neuvottelukomitean on voitava tarjota unionin työmarkkinaosapuolille kehys, jossa voidaan mahdollisesti hyväksyä satamien työmarkkinasuhteisiin liittyviä sosiaalisia kysymyksiä koskevia yhteisiä tuloksia. Komission olisi tarvittaessa edistettävä ja tuettava neuvotteluja ja annettava niihin liittyvää teknistä tukea samalla työmarkkinaosapuolten itsenäisyyttä kunnioittaen. Unionin työmarkkinaosapuolten olisi niin halutessaan voitava raportoida mahdollisesta edistymisestä, jotta komissio voi ottaa kyseiset tulokset huomioon tehdessään selkoa tämän asetuksen vaikutuksista.
Tarkistus 44
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – a alakohta
a)  selkeät puitteet pääsylle satamapalvelujen markkinoille;
a)  selkeät puitteet satamapalvelujen organisoinnille;
Tarkistus 45
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – b alakohta
b)  rahoituksen avoimuutta koskevat yhteiset säännöt ja hallintoelinten tai satamapalvelujen tarjoajien soveltamat maksut.
b)  rahoituksen avoimuutta koskevat yhteiset säännöt ja tämän asetuksen piiriin kuuluvien hallintoelinten tai satamapalvelujen tarjoajien soveltamat maksut.
Tarkistus 46
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 2 kohta – c alakohta
c)  ruoppaus;
Poistetaan.
Tarkistus 47
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 2 kohta – 2 a alakohta (uusi)
Lisäksi tämän asetuksen 12 artiklan 2 kohtaa sovelletaan myös ruoppaukseen.
Tarkistus 48
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 3 kohta
3.  Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin asetuksen XXX [TEN-T-suuntaviivoja koskeva asetus] liitteessä I määriteltyihin Euroopan laajuisen liikenneverkon merisatamiin.
3.  Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1315/20131 a liitteessä II lueteltuihin Euroopan laajuisen liikenneverkon merisatamiin.
________________
1 a  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1315/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, unionin suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi ja päätöksen N:o 661/2010/EU kumoamisesta (EUVL L 348, 20.12.2013, s. 1).
Tarkistus 49
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.  Tämä asetus ei koske satamarakenteita, jotka ovat 1 a ja 1 b kohdassa tarkoitettujen periaatteiden mukaisia.
Tarkistus 50
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 3 b kohta (uusi)
3 b.  Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta tätä asetusta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitetuilla syrjäisimmillä alueilla sijaitseviin Euroopan laajuisen liikenneverkon merisatamiin. Kun jäsenvaltiot päättävät olla soveltamatta tätä asetusta kyseisiin merisatamiin, niiden on ilmoitettava päätöksestä komissiolle.
Tarkistus 51
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
2.  ’lastinkäsittelypalveluilla’ lastin organisointia ja käsittelyä sitä kuljettavan vesiliikenteen aluksen ja rannan välillä lastin tuomiseksi, viemiseksi tai kauttakuljettamiseksi, mukaan lukien lastin kuljettamiseen suoranaisesti liittyvä lastin prosessointi, kuljetus ja väliaikainen varastointi asiaankuuluvassa lastinkäsittelyterminaalissa, mutta pois lukien käsiteltyyn lastiin liittyvä varastointi, purkaminen, jälleenpakkaaminen tai muu arvoa lisäävä palvelu;
2.  ’lastinkäsittelypalveluilla’ lastin organisointia ja käsittelyä sitä kuljettavan vesiliikenteen aluksen ja rannan välillä lastin tuomiseksi, viemiseksi tai kauttakuljettamiseksi, mukaan lukien lastin kuljettamiseen suoranaisesti liittyvä lastin prosessointi, sitominen, irrottaminen, ahtaaminen, kuljetus ja väliaikainen varastointi asiaankuuluvassa lastinkäsittelyterminaalissa, mutta pois lukien käsiteltyyn lastiin liittyvä varastointi, purkaminen, jälleenpakkaaminen tai muu arvoa lisäävä palvelu, jollei jäsenvaltio toisin määrittele;
Tarkistus 52
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – 2 a alakohta (uusi)
2 a.  ’toimivaltaisella viranomaisella’ julkista tai yksityistä elintä, jolla on oikeus toteuttaa paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla kansallisten lakien tai välineiden nojalla satamatoimintojen organisointiin ja hallinnointiin liittyviä toimia yhdessä sataman hallinnointielimen kanssa tai sen vaihtoehtona;
Tarkistus 53
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
3.  ’ruoppauksella’ hiekan, sedimentin tai muiden aineiden poistamista satamaan johtavan vesiväylän pohjasta vesiliikenteen alusten satamaan pääsyn mahdollistamiseksi ja sekä alkuperäistä poistoa (varsinainen ruoppaus) että kunnossapitoruoppausta vesiväylän pitämiseksi purjehduskelpoisena;
3.  ’ruoppauksella’ hiekan, sedimentin tai muiden aineiden poistamista satamaan johtavan vesiväylän pohjasta vesiliikenteen alusten satamaan pääsyn mahdollistamiseksi ja sekä alkuperäistä poistoa (varsinainen ruoppaus) että kunnossapitoruoppausta vesiväylän pitämiseksi purjehduskelpoisena, eikä se ole käyttäjälle tarjottava satamapalvelu;
Tarkistus 54
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – 5 alakohta
5.  ’sataman hallinnointielimellä’ julkista tai yksityistä elintä, jonka tavoitteena on mahdollisten muiden tehtävien yhteydessä hallinnoida ja hoitaa kansallisten lakien tai oikeudellisten välineiden nojalla satamainfrastruktuureja ja satamaliikennettä sekä koordinoida ja tarvittaessa valvoa asiaomaisen sataman toimijoiden toimintaa;
5.  ’sataman hallinnointielimellä’ julkista tai yksityistä elintä, jonka tavoitteena on mahdollisten muiden tehtävien yhteydessä hallinnoida ja hoitaa kansallisten lakien tai oikeudellisten välineiden valtuuttamana satamainfrastruktuureja, koordinoida ja tarvittaessa suorittaa, organisoida tai valvoa asianomaisen sataman toimijoiden toimintaa sekä hallinnoida ja hoitaa satamaliikennettä ja satama-alueen kehittämistä;
Tarkistus 55
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – 6 alakohta
6.  ’kiinnityksellä’ sataman rantaan tai satamaan johtavaan vesiväylään ankkuroitavaa tai muulla tavalla kiinnitettävää vesiliikenteen alusta varten tarvittavia kiinnittämis- ja irrottamispalveluita;
6.  ’kiinnityksellä’ vesiliikenteen alusta varten tarvittavia turvallisia kiinnittämis-, irrottamis- ja siirtämispalveluita;
Tarkistus 56
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – 8 alakohta
8.  ’luotsauksella’ luotsin tai luotsiaseman suorittamaa vesiliikenteen aluksen ohjaamispalvelua aluksen saattamiseksi satamaan tai pois sieltä turvallisesti satamaan johtavaa vesiväylää pitkin;
8.  ’luotsauksella’ luotsin tai luotsiaseman suorittamaa vesiliikenteen aluksen ohjaamispalvelua aluksen saattamiseksi satamaan tai pois sieltä turvallisesti satamaan johtavaa vesiväylää pitkin tai aluksen turvallista navigointia varten satama-alueella;
Tarkistus 57
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – 9 alakohta
9.  ’satamainfrastruktuurimaksulla’ maksua, jonka kantamisesta sataman hallinnointielin saa suoran tai välillisen hyödyn ja jonka vesiliikenteen aluksen käyttäjät tai lastin omistajat maksavat sellaisten laitteiden ja palvelujen käytöstä, jotka mahdollistavat aluksen saapumisen satamaan ja pois sieltä, kuten kyseisiin satamiin johtavista vesiväylistä, sekä matkustajien ja lastin käsittelyn saatavuudesta;
9.  ’satamainfrastruktuurimaksulla’ maksua, jonka kantamisesta sataman hallinnointielin saa suoran tai välillisen hyödyn ja jonka vesiliikenteen aluksen käyttäjät tai lastin omistajat maksavat sellaisten infrastruktuurien, laitteiden ja palvelujen käytöstä, jotka mahdollistavat aluksen saapumisen satamaan ja pois sieltä, kuten satamaan johtavista vesiväylistä, jos tällaiset vesiväylät kuuluvat sataman hallinnointielimen lainmukaisen toimivallan piiriin, sekä matkustajien ja lastin käsittelyn saatavuudesta, lukuun ottamatta maanvuokrausmaksuja ja muita vaikutuksiltaan vastaavia maksuja;
Tarkistus 58
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – 12 alakohta
12.  ’satamapalvelusopimuksella’ virallista ja oikeudellisesti sitovaa satamapalvelun tarjoajan ja toimivaltaisen viranomaisen välistä sopimusta, jossa kyseinen viranomainen nimittää satamapalvelujen tarjoajien lukumäärän rajoittamista koskevaa menettelyä noudattaen satamapalvelun tarjoajan tarjoamaan satamapalveluita;
12.  ’satamapalvelusopimuksella’ virallista ja oikeudellisesti sitovaa satamapalvelun tarjoajan ja sataman hallinnointielimen tai toimivaltaisen viranomaisen välistä sopimusta, jossa kyseinen elin tai viranomainen nimittää satamapalvelujen tarjoajien lukumäärän rajoittamista koskevaa menettelyä noudattaen satamapalvelun tarjoajan tarjoamaan satamapalveluita;
Tarkistus 59
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – 16 alakohta
16.  ’merisatamalla’ maa- ja vesialuetta, jolla on tehty sellaisia töitä ja joka on varustettu siten, että kyseisellä alueella voidaan pääasiallisesti ottaa vastaan aluksia, lastata ja purkaa ne, varastoida tavaroita, vastaanottaa ja toimittaa tavaroita sekä ottaa aluksiin matkustajia ja laskea matkustajia maihin, sekä kaikkea muuta liikenteenharjoittajien satama-alueella tarvitsemaa infrastruktuuria;
16.  ’merisatamalla’ sataman hallinnointielimen hallinnoimaa rajattua maa- ja vesialuetta, jolla on infrastruktuureja ja laitteita sitä varten, että kyseisellä alueella voidaan pääasiallisesti ottaa vastaan aluksia, lastata ja purkaa ne, varastoida tavaroita, vastaanottaa ja toimittaa tavaroita sekä ottaa aluksiin matkustajia ja henkilöstöä ja laskea matkustajia ja henkilöstöä maihin;
Tarkistus 60
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 17 kohta
17.  ’hinauksella’ apua, jota hinaaja antaa vesiliikenteen aluksen ohjailua varten aluksen saattamiseksi satamaan tai poistamiseksi sieltä turvallisesti;
17.  ’hinauksella’ apua, jota hinaaja antaa vesiliikenteen aluksen ohjailua varten aluksen saattamiseksi satamaan tai poistamiseksi sieltä turvallisesti tai aluksen turvallista navigointia varten satama-alueella;
Tarkistus 61
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – 18 alakohta
18.  ’satamaan johtavalla vesiväylällä’ vesitse avomereltä satamaan johtavia yhteyksiä, kuten lähestymisväyliä, kulkuväyliä, jokia, merikanavia ja vuonoja.
18.  ’satamaan johtavalla vesiväylällä’ vesitse avomereltä satamaan johtavia yhteyksiä, kuten lähestymisväyliä, kulkuväyliä, jokia, merikanavia ja vuonoja, jos tällainen vesiväylä kuuluu sataman hallinnointielimen oikeudellisen toimivallan piiriin.
Tarkistus 62
Ehdotus asetukseksi
II luku – otsikko
Markkinoille pääsy
Satamapalvelujen organisointi
Tarkistus 63
Ehdotus asetukseksi
3 artikla
3 artikla
Poistetaan.
Palvelujen tarjoamisen vapaus
1.  Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa vapautta tarjota palveluja merisatamissa sovelletaan unioniin sijoittautuneisiin satamapalvelujen tarjoajiin tässä luvussa säädetyin edellytyksin.
2.  Satamapalvelujen tarjoajilla on oltava mahdollisuus käyttää olennaisia satamalaitteita siinä määrin kuin niiden toiminta sitä edellyttää. Käyttömahdollisuuden ehtojen on oltava oikeudenmukaisia, kohtuullisia ja syrjimättömiä.
Tarkistus 64
Ehdotus asetukseksi
3 aartikla (uusi)
3 a artikla
Satamapalvelujen järjestämisvapaus
1.  Tämän luvun piiriin kuuluvien satamapalvelujen järjestämiseen voidaan tämän asetuksen osalta soveltaa seuraavaa:
a)  satamapalvelujen tarjoajia koskevat vähimmäisvaatimukset;
b)  palvelun tarjoajien määrää koskevat rajoitukset;
c)  julkisen palvelun velvoitteet;
d)  sisäiset toimijat;
e)  ilmainen ja avoin pääsy satamapalvelujen markkinoille.
2.  Satamapalveluja 1 kohdan mukaisesti järjestettäessä on noudatettava tässä luvussa asetettuja ehtoja.
Tarkistus 65
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta
1.  Sataman hallinnointielin voi edellyttää, että satamapalvelujen tarjoajien on noudatettava vähimmäisvaatimuksia asianomaisen satamapalvelun suorittamiseksi.
1.  Sataman hallinnointielin tai toimivaltainen viranomainen voi edellyttää, että satamapalvelujen tarjoajien on, alihankkijat mukaan lukien, noudatettava vähimmäisvaatimuksia asianomaisen satamapalvelun suorittamiseksi, sanotun rajoittamatta mahdollisuutta asettaa julkiseen palveluun liittyviä velvoitteita 8 artiklan mukaisesti.
Tarkistus 66
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 2 kohta – johdantokappale
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut vähimmäisvaatimukset voivat soveltuvin osin koskea ainoastaan seuraavia:
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut vähimmäisvaatimukset koskevat seuraavia:
Tarkistus 67
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 2 kohta – b alakohta
b)  varusteet, jotka tarvitaan asiaankuuluvan satamapalvelun tarjoamiseksi tavanomaisissa ja turvallisissa oloissa, ja valmius pitää nämä varusteet asianmukaisella tasolla;
b)  varusteet, jotka tarvitaan asiaankuuluvan satamapalvelun tarjoamiseksi jatkuvasti tavanomaisissa ja turvallisissa oloissa, ja tekninen ja taloudellinen valmius pitää nämä varusteet vaaditulla tasolla;
Tarkistus 68
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 2 kohta – b a alakohta (uusi)
b a)  satamapalvelujen saatavuus kaikille käyttäjille, kaikilla laitureilla ja keskeytyksittä päivin ja öin, ympäri vuoden;
Tarkistus 69
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 2 kohta – c alakohta
c)  meriturvallisuutta tai sataman ja sen tuloväylien, laitteiden, varusteiden ja henkilöiden turvallisuutta ja turvatoimia koskevien vaatimusten noudattaminen;
c)  meriturvallisuutta tai sataman ja sen tuloväylien, laitteiden, varusteiden, työntekijöiden ja muiden henkilöiden turvallisuutta ja turvatoimia koskevien vaatimusten noudattaminen;
Tarkistus 70
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 2 kohta – d a alakohta (uusi)
d a)  asianomaisen sataman omistavan jäsenvaltion kansallisen sosiaali- ja työlainsäädännön noudattaminen, mukaan lukien työehtosopimusten ehdot;
Tarkistus 71
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 2 kohta – d b alakohta (uusi)
d b)  satamapalvelujen tarjoajan hyvä maine, sellaisena kuin jäsenvaltio on sen määritellyt.
Tarkistus 72
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.  Tämän asetuksen täytäntöönpano ei missään olosuhteissa saa olla peruste sille, että jäsenvaltion tai toimivaltaisten viranomaisten jo asettamia satamapalvelujen tarjonnan vähimmäisvaatimuksia alennettaisiin.
Tarkistus 73
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 4 kohta
4.  Jos vähimmäisvaatimuksiin kuuluu erityinen paikallistuntemus tai paikallisiin olosuhteisiin tutustuminen, sataman hallinnointielimen on varmistettava, että asiaankuuluvaa koulutusta on saatavilla avoimin ja syrjimättömin ehdoin, paitsi jos asianomainen jäsenvaltio varmistaa tällaisen koulutustarjonnan asianmukaisen saatavuuden.
4.  Jos vähimmäisvaatimuksiin kuuluu erityinen paikallistuntemus tai paikallisiin olosuhteisiin tutustuminen, sataman hallinnointielimen on varmistettava, että tiedotusta on saatavilla avoimin ja syrjimättömin ehdoin.
Tarkistus 74
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 5 kohta
5.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa sataman hallinnointielimen on julkaistava 2 kohdassa tarkoitetut vähimmäisvaatimukset ja näitä vaatimuksia noudattaen tapahtuvaa satamapalvelujen tarjoamista koskevan oikeuden myöntämismenettely viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2015 tai, jos vähimmäisvaatimusten soveltaminen aloitetaan mainitun päivän jälkeen, viimeistään kolme kuukautta ennen päivää, jona kyseisten vaatimusten soveltaminen aloitetaan. Satamapalvelujen tarjoajille on ilmoitettava etukäteen arviointiperusteisiin ja menettelyyn tehtävistä mahdollisista muutoksista.
5.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa sataman hallinnointielimen on julkaistava 2 kohdassa tarkoitetut vähimmäisvaatimukset ja näitä vaatimuksia noudattaen tapahtuvaa satamapalvelujen tarjoamista koskevan oikeuden myöntämismenettely viimeistään ...* tai, jos vähimmäisvaatimusten soveltaminen aloitetaan mainitun päivän jälkeen, viimeistään kolme kuukautta ennen päivää, jona kyseisten vaatimusten soveltaminen aloitetaan. Satamapalvelujen tarjoajille on ilmoitettava etukäteen arviointiperusteisiin ja menettelyyn tehtävistä mahdollisista muutoksista.
__________________
* 24 kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta.
Tarkistus 75
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 5 a kohta (uusi)
5 a.  Jäsenvaltio tai toimivaltainen viranomainen voi merenkulun turvallisuuden ja ympäristönsuojelun varmistaakseen edellyttää, että hinaus- tai kiinnitysoperaatioissa käytettävät alukset on rekisteröity kyseiseen satamajäsenvaltioon ja ne purjehtivat sen lipun alla.
Tarkistus 76
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 1 kohta
1.  Sataman hallinnointielimen on kohdeltava satamapalvelujen tarjoajia tasapuolisesti ja sen on toimittava avoimesti.
1.  Sataman hallinnointielimen tai toimivaltaisen viranomaisen on kohdeltava satamapalvelujen tarjoajia tasapuolisesti ja sen on toimittava avoimesti, puolueettomasti, syrjimättömästi ja oikeasuhteisesti.
Tarkistus 77
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 2 kohta
2.  Sataman hallinnointielimen on myönnettävä tai evättävä oikeus tarjota satamapalvelujen 4 artiklan mukaisesti vahvistettujen vähimmäisvaatimusten perusteella kuukauden kuluessa tällaisen oikeuden myöntämistä koskevan pyynnön vastaanottamisesta. Mahdolliset epäämiset on perusteltava asianmukaisesti puolueettomin, avoimin, syrjimättömin ja oikeasuhteisin perustein.
2.  Sataman hallinnointielimen tai toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä tai evättävä oikeus tarjota satamapalvelujen 4 artiklan mukaisesti vahvistettujen vähimmäisvaatimusten perusteella. Hallinnointielimen tai viranomaisen on tehtävä näin kohtuullisessa ajassa ja joka tapauksessa neljän kuukauden kuluessa tällaisen oikeuden myöntämistä koskevan pyynnön vastaanottamisesta. Mahdolliset epäämiset on perusteltava asianmukaisesti puolueettomin, avoimin, syrjimättömin ja oikeasuhteisin perustein.
Tarkistus 78
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – -1 kohta (uusi)
-1.  Tätä artiklaa ei sovelleta tämän asetuksen 9 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa, kun sataman hallinnointielin ei ole Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/24/EU1 a tarkoitettu hankintaviranomainen.
________________
1 a  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65).
Tarkistus 79
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.  Poiketen siitä, mitä 3 artiklassa säädetään, sataman hallinnointielin voi rajoittaa satamapalvelujen tarjoajien lukumäärää jonkin satamapalvelun osalta toisesta tai molemmista seuraavista syistä johtuen:
1.  Tämän vaikuttamatta olemassa oleviin erilaisiin satamapalveluiden järjestämismalleihin sataman hallinnointielin tai toimivaltainen viranomainen voi rajoittaa satamapalvelujen tarjoajien lukumäärää jonkin satamapalvelun osalta yhdestä tai useammasta seuraavasta syystä johtuen:
Tarkistus 80
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 1 kohta – a alakohta
a)  maan niukkuus tai varattu käyttötarkoitus, edellyttäen että hallinnointielin voi osoittaa, että maa muodostaa asianomaisen satamapalvelun tarjoamiseen tarvittavan olennaisen satamalaitteen ja että rajoittaminen tapahtuu noudattaen sataman virallista kehityssuunnitelmaa, jonka on hyväksynyt sataman hallinnointielin ja soveltuvin osin jokin muu toimivaltainen viranomainen kansallisen lainsäädännön mukaisesti;
a)  maan niukkuus tai varattu käyttötarkoitus, edellyttäen että hallinnointielin voi osoittaa, että maa muodostaa satamapalvelujen tarjoamiseen tarvittavan olennaisen satamalaitteen ja että rajoittaminen tapahtuu tarvittaessa noudattaen päätöksiä tai suunnitelmia, jotka on hyväksynyt sataman hallinnointielin ja soveltuvin osin jokin muu toimivaltainen viranomainen kansallisen lainsäädännön mukaisesti;
Tarkistus 81
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 1 kohta – a a alakohta (uusi)
a a)  ranta-alueen niukkuus, kun alue on olennainen edellytys asianomaisen satamapalvelun tarjoamiselle turvallisesti ja tehokkaasti;
Tarkistus 82
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 1 kohta – a b alakohta (uusi)
a b)  satamaliikenteen ominaispiirteet ovat sellaiset, että moninaiset satamapalvelujen tarjoajat eivät voi toimia taloudellisesti kannattavissa olosuhteissa;
Tarkistus 83
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 1 kohta – a c alakohta (uusi)
a c)  tarve varmistaa varmojen, turvallisten tai ympäristön kannalta kestävien satamatoimintojen tarjoaminen;
Tarkistus 84
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.  Satamapalvelujen tarjoajia koskevia rajoituksia asetettaessa on noudatettava valintamenettelyä, jonka on oltava avoin kaikille asianomaisille osapuolille, syrjimätön ja läpinäkyvä. Sataman hallinnointielimen on ilmoitettava kaikille asianomaisille kaikki tarvittavat tiedot, jotka koskevat valintamenettelyn järjestämistä, hakemusten jättämisen määräaikaa sekä asiaan liittyviä myöntämisperusteita ja ‑vaatimuksia. Hakemusten jättämistä koskevan määräajan on oltava riittävän pitkä, jotta kaikki asianomaiset voivat suorittaa tarkoituksenmukaisen arvioinnin ja laatia hakemuksensa, ja tavanomaisissa olosuhteissa tähän on varattava vähintään 30 päivää.
Tarkistus 85
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 4 kohta
4.  Kun sataman hallinnointielin tarjoaa satamapalveluja itse tai sellaisen oikeudellisesti erillisen elimen kautta, jossa se käyttää määräysvaltaa suoraan tai välillisesti, jäsenvaltio voi uskoa satamapalvelujen tarjoajien lukumäärää rajoittavan päätöksen tekemisen sataman hallinnointielimestä riippumattomalle viranomaiselle. Jos jäsenvaltio ei usko satamapalvelujen tarjoajien lukumäärää rajoittavan päätöksen tekemistä tällaiselle viranomaiselle, palvelujen tarjoajia on oltava vähintään kaksi.
4.  Kun sataman hallinnointielin tarjoaa satamapalveluja itse tai sellaisen oikeudellisesti erillisen elimen kautta, jossa se käyttää määräysvaltaa suoraan tai välillisesti, jäsenvaltion on toteutettava eturistiriitojen välttämiseksi tarpeellisia toimenpiteitä. Jos tällaisia toimenpiteitä ei toteuteta, palvelujen tarjoajia on oltava vähintään kaksi, ellei jokin 1 kohdassa luetelluista syistä puolla rajoittamista yhteen tarjoajaan.
Tarkistus 86
Ehdotus asetukseksi
7 artikla
7 artikla
Poistetaan.
Menettely satamapalvelujen tarjoajien lukumäärän rajoittamiseksi
1.  Satamapalvelujen tarjoajien 6 artiklan mukaisessa lukumäärän rajoittamisessa on noudatettava valintamenettelyä, jonka on oltava avoin kaikille asianomaisille osapuolille, syrjimätön ja läpinäkyvä.
2.  Jos satamapalvelun arvioitu arvo ylittää 3 kohdassa määritellyn kynnysarvon, [käyttöoikeussopimusten tekemisestä] annetussa direktiivissä …/… säädettyjä käyttöoikeuden myöntämismenettelyä, menettelyllisiä takeita ja enimmäiskestoa sovelletaan.
3.  [Käyttöoikeussopimusten tekemisestä] annetun direktiivin …/… asiaankuuluvia ja sovellettavia säännöksiä sovelletaan satamapalvelun kynnysarvoon ja satamapalvelun arvon määrittämismenetelmään.
4.  Valitun tarjoajan tai valittujen tarjoajien ja sataman hallinnointielimen on tehtävä satamapalvelusopimus.
5.  Tämän asetuksen soveltamiseksi satamapalvelusopimuksen määräyksiin sen voimassaoloaikana tehtävää, [käyttöoikeussopimusten tekemisestä] annetussa direktiivissä …/… tarkoitettua merkittävää muutosta on pidettävä uuden satamapalvelusopimuksen tekemisenä, joka edellyttää uutta 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä.
6.  Tämän artiklan 1–5 kohtaa ei sovelleta 9 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa.
7.  Tämä asetus ei rajoita [käyttöoikeussopimusten tekemisestä] annetun direktiivin …/…15, [yleishyödyllisistä laitoksista] annetun direktiivin …/…16 ja [julkisista hankinnoista] annetun direktiivin …/…17 soveltamista.
__________________
15 Ehdotus direktiiviksi käyttöoikeussopimusten tekemisestä, COM(2011)0897.
16 Ehdotus direktiiviksi vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista, COM(2011)0895.
17 Ehdotus direktiiviksi julkisista hankinnoista, COM(2011)0896.
Tarkistus 87
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.  Jäsenvaltiot voivat päättää asettaa satamapalveluihin liittyviä julkisen palvelun velvoitteita satamapalvelujen tarjoajille seuraavien varmistamiseksi:
1.  Jäsenvaltioiden on nimitettävä alueellaan toimivaltainen viranomainen, jona voi toimia sataman hallinnointielin, jolla on oikeus asettaa satamapalveluihin liittyviä julkisen palvelun velvoitteita satamapalvelujen tarjoajille vähintään yhden seuraavan edellytyksen täyttymisen varmistamiseksi:
Tarkistus 88
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 1 kohta – b alakohta
b)  palvelu on kaikkien käyttäjien saatavilla;
b)  palvelu on kaikkien käyttäjien saatavilla mahdollisuuksien mukaan yhtäläisin ehdoin;
Tarkistus 89
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 1 kohta – c a alakohta (uusi)
c a)  satamatoiminnot ovat turvallisia, varmoja tai ympäristön kannalta kestäviä;
Tarkistus 90
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 1 kohta – c b alakohta (uusi)
c b)  yleisölle tarjotaan riittävät kuljetuspalvelut ja huolehditaan alueellisesta yhteenkuuluvuudesta.
Tarkistus 91
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 3 kohta
3.  Jäsenvaltioiden on nimettävät alueensa toimivaltaiset viranomaiset, jotka asettavat tällaisia julkisen palvelun velvoitteita. Sataman hallinnointielin voi olla toimivaltainen viranomainen.
Poistetaan.
Tarkistus 92
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 4 kohta
4.  Kun 3 kohdan mukaisesti nimitetty toimivaltainen viranomainen on eri kuin sataman hallinnointielin, 6 ja 7 artiklassa säädettyä satamapalvelujen tarjoajien lukumäärän rajoittamista julkisen palvelun velvoitteiden perusteella koskevaa valtaa käyttää toimivaltainen viranomainen.
4.  Kun tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti nimitetty toimivaltainen viranomainen on eri kuin sataman hallinnointielin, 6 artiklassa säädettyä satamapalvelujen tarjoajien lukumäärän rajoittamista julkisen palvelun velvoitteiden perusteella koskevaa valtaa käyttää toimivaltainen viranomainen.
Tarkistus 93
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 5 kohta
5.  Jos toimivaltainen viranomainen päättää asettaa julkisen palvelun velvoitteita jäsenvaltion kaikissa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa merisatamissa, sen on ilmoitettava nämä velvoitteet komissiolle.
5.  Jos jäsenvaltio päättää asettaa julkisen palvelun velvoitteita sen kaikissa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa merisatamissa, sen on ilmoitettava nämä velvoitteet komissiolle.
Tarkistus 94
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 6 kohta
6.  Kun sellaiset satamapalvelut keskeytyvät, joille on asetettu julkisen palvelun velvoitteita, tai kun tällainen tilanne on vaarassa syntyä välittömästi, toimivaltainen viranomainen voi toteuttaa hätätoimenpiteen. Hätätoimenpiteenä palvelu voidaan siirtää suoraan toiselle palveluntarjoajalle enintään yhden vuoden ajaksi. Kyseisenä aikana toimivaltaisen viranomaisen on joko käynnistettävä 7 artiklan mukainen uusi menettely satamapalvelun tarjoajan valitsemiseksi tai sovellettava 9 artiklaa.
6.  Kun sellaiset satamapalvelut keskeytyvät, joille on asetettu julkisen palvelun velvoitteita, tai kun tällainen tilanne on vaarassa syntyä välittömästi, toimivaltainen viranomainen voi toteuttaa hätätoimenpiteen. Hätätoimenpiteenä palvelu voidaan siirtää suoraan toiselle palveluntarjoajalle enintään yhden vuoden ajaksi. Kyseisenä aikana toimivaltaisen viranomaisen on joko käynnistettävä uusi menettely satamapalvelun tarjoajan valitsemiseksi tai sovellettava 9 artiklaa. Kulloisenkin jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön ja/tai työmarkkinaosapuolten välillä sovellettavien sopimusten mukaisia alan työtaistelutoimia ei pidetä sellaisina satamapalveluiden keskeytyksinä, joiden vuoksi voidaan toteuttaa hätätoimenpiteitä.
Tarkistus 95
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 1 kohta
1.  Edellä 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyissä tapauksissa toimivaltainen viranomainen voi päättää tarjota itse julkisen palvelun velvoitteen alaisen satamapalvelun tai asettaa tällaisia velvoitteita suoraan oikeudellisesti erilliselle elimelle, jossa se käyttää määräysvaltaa samalla tavalla kuin omissa osastoissaan. Tällaisessa tapauksessa satamapalvelujen tarjoajaa on pidettävä tässä asetuksessa sataman omana toimijana.
1.  Sataman hallinnointielin tai toimivaltainen viranomainen voi päättää tarjota satamapalvelun joko itse tai sellaisen oikeudellisesti erillisen elimen kautta, jossa se käyttää määräysvaltaa samalla tavalla kuin omissa osastoissaan, edellyttäen että 4 artiklaa sovelletaan yhdenvertaisesti kaikkiin kyseistä palvelua tarjoaviin toimijoihin. Tällaisessa tapauksessa satamapalvelujen tarjoajaa on pidettävä tässä asetuksessa sataman omana toimijana.
Tarkistus 96
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 2 kohta
2.  Toimivaltaisen viranomaisen on katsottava käyttävän määräysvaltaa oikeudellisesti erillisessä elimessä samalla tavalla kuin omissa osastoissaan ainoastaan, jos sillä on ratkaiseva vaikutusvalta kyseisen elimen strategisiin tavoitteisiin ja merkittäviin päätöksiin.
2.  Sataman hallinnointielimen tai toimivaltaisen viranomaisen on katsottava käyttävän määräysvaltaa oikeudellisesti erillisessä elimessä samalla tavalla kuin omissa osastoissaan ainoastaan, jos sillä on ratkaiseva vaikutusvalta kyseisen elimen strategisiin tavoitteisiin ja merkittäviin päätöksiin.
Tarkistus 97
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 3 kohta
3.  Sataman oma toimija saa suorittaa sille osoitetun satamapalvelun ainoastaan satamissa, joissa sille on annettu oikeus tarjota satamapalveluja.
3.  Edellä 8 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa sataman oma toimija saa suorittaa sille osoitetun satamapalvelun ainoastaan satamissa, joissa sille on annettu oikeus tarjota satamapalveluja.
Tarkistus 98
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 2 kohta
2.  Kun satamapalvelujen tarjoaja ei ole vakiintunut satamapalvelujen tarjoaja, sataman hallinnointielimet voivat vaatia 7 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen nimitettyä satamapalvelujen tarjoajaa myöntämään vakiintuneen satamapalvelujen tarjoajan aiemmin palkkaamalle henkilökunnalle oikeudet, joihin se olisi ollut oikeutettu, jos kyseessä olisi ollut direktiivissä 2001/23/EY tarkoitettu siirto, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen ja unionin lainsäädännön, mukaan lukien työmarkkinaosapuolten väliset työehtosopimukset, soveltamista.
2.  Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että nimitetty satamapalvelujen tarjoaja soveltaa henkilöstöön työehtoja sitovien kansallisten, alueellisten tai paikallisten sosiaalisten normien perusteella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen ja unionin lainsäädännön, mukaan lukien työmarkkinaosapuolten väliset edustavat työehtosopimukset, soveltamista. Kun henkilöstöä siirretään palveluntarjoajan vaihtumisen vuoksi, vakiintuneen satamapalvelujen tarjoajan aiemmin palkkaamalle henkilökunnalle on myönnettävä samat oikeudet, joihin se olisi ollut oikeutettu, jos kyseessä olisi ollut direktiivissä 2001/23/EY tarkoitettu siirto.
Tarkistus 99
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 3 kohta
3.  Kun sataman hallinnointielimet vaativat satamapalvelujen tarjoajia noudattamaan asiaankuuluvien satamapalvelujen tarjonnassa tiettyjä sosiaalisia normeja, tarjouskilpailuasiakirjoissa ja satamapalvelusopimuksissa on lueteltava asianomainen henkilökunta ja annettava avoimesti yksityiskohdat sen sopimukseen perustuvista oikeuksista sekä edellytyksistä, joilla työntekijöiden katsotaan olevan yhteydessä satamapalveluihin.
3.  Sataman hallinnointielinten tai toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava kaikkia satamapalvelujen tarjoajia noudattamaan kaikkia unionin ja/tai kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä sosiaalisia ja työelämän normeja, myös sovellettavia työehtosopimuksia kansallisten tapojen ja perinteiden mukaisesti. Kun asiaankuuluvia satamapalveluja tarjottaessa siirretään henkilökuntaa, tarjouskilpailuasiakirjoissa ja satamapalvelusopimuksissa on lueteltava asianomainen henkilökunta ja annettava avoimesti yksityiskohdat sen sopimukseen perustuvista oikeuksista sekä edellytyksistä, joilla työntekijöiden katsotaan olevan yhteydessä satamapalveluihin.
Tarkistus 100
Ehdotus asetukseksi
10 aartikla (uusi)
10 a artikla
Koulutus ja työsuojelu
1.  Työnantajan on varmistettava, että sen työntekijät saavat tarvittavan koulutuksen saadakseen asianmukaiset tiedot työnsä suorittamisolosuhteista ja asianmukaisen koulutuksen sellaisten riskien käsittelemiseksi, joita heidän työnsä saattaa sisältää.
2.  Työmarkkinaosapuolten itsenäisyyttä täysin kunnioittaen EU:n tason satamien alakohtaista työmarkkinaosapuolten neuvottelukomiteaa kehotetaan laatimaan suuntaviivoja koulutusvaatimusten määrittämiseksi, onnettomuuksien estämiseksi ja työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden korkeimman mahdollisen tason takaamiseksi. Tällaisia koulutusvaatimuksia on päivitettävä säännöllisesti, jotta työtapaturmia voidaan vähentää jatkuvasti.
3.  Työmarkkinaosapuolia pyydetään kehittämään malleja, joiden avulla taataan tasapaino toisaalta satamatyön kysynnän vaihteluiden ja satamatoimintojen edellyttämän joustavuuden ja toisaalta työllisyyden jatkuvuuden ja suojan välillä.
Tarkistus 101
Ehdotus asetukseksi
11 artikla
Tätä lukua ja 24 artiklan siirtymäsäännöksiä ei sovelleta lastinkäsittely- eikä matkustajapalveluihin.
Tätä lukua 10 a artiklaa lukuun ottamatta ja 24 artiklan siirtymäsäännöksiä ei sovelleta lastinkäsittely- ja matkustajapalveluihin eikä luotsaukseen.
Tarkistus 102
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 2 kohta – johdantokappale
2.  Jos julkista rahoitusta saavan sataman hallinnointielin tarjoaa satamapalvelut itse, sen on pidettävä kunkin satamapalvelutoimen kirjanpito erillään sen muiden toimien kirjanpidosta, jotta
2.  Jos julkista rahoitusta saavan sataman hallinnointielin tarjoaa satamapalvelut tai ruoppauksen itse, sen on pidettävä tämän julkisesti rahoitetun toimen tai investoinnin kirjanpito erillään sen muiden toimien kirjanpidosta, jotta
Tarkistus 103
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 2 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Kun sataman hallinnointielin tai satamien yhdistys hoitaa ruoppauksen itse ja saa tätä toimintaa varten julkista rahoitusta, se ei saa hoitaa ruoppausta muissa jäsenvaltioissa.
Tarkistus 104
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 3 kohta
3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun julkiseen rahoituksen kuuluvat oman pääoman ehtoinen rahoitus ja oman pääoman luonteinen rahoitus, avustukset, joita ei tarvitse maksaa takaisin, avustukset, jotka on maksettava takaisin vain tietyissä olosuhteissa, lainojen myöntäminen, mukaan lukien luottojärjestelyt ja pääomahuollon ennakko, viranomaisten sataman hallinnointielimelle antamat takeet, maksetut osingot sekä jakamaton voitto tai muunlainen julkinen rahoitustuki.
3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun julkiseen rahoitukseen kuuluvat oman pääoman ehtoinen rahoitus ja oman pääoman luonteinen rahoitus, avustukset, joita ei tarvitse maksaa takaisin, avustukset, jotka on maksettava takaisin vain tietyissä olosuhteissa, lainojen myöntäminen, mukaan lukien luottojärjestelyt ja pääomahuollon ennakko, viranomaisten sataman hallinnointielimelle antamat takeet tai muunlainen julkinen rahoitustuki.
Tarkistus 105
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 4 kohta
4.  Sataman hallinnointielimen on pidettävä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut taloudellisia suhteita koskevat tiedot komission ja 17 artiklassa tarkoitetun toimivaltaisen riippumattoman valvontaelimen saatavilla viiden vuoden ajan sen tilivuoden päättymisestä, joita tiedot koskevat.
4.  Sataman hallinnointielimen on pidettävä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut taloudellisia suhteita koskevat tiedot komission ja 17 artiklan nojalla nimetyn elimen saatavilla viiden vuoden ajan sen tilivuoden päättymisestä, joita tiedot koskevat.
Tarkistus 106
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 5 kohta
5.  Sataman hallinnointielimen on pyynnöstä annettava komission ja toimivaltaisen riippumattoman valvontaelimen saataville kaikki mahdolliset lisätiedot, joita ne pitävät tarpeellisina tehdäkseen perinpohjaisen arvion toimitetuista tiedoista ja tämän asetuksen noudattamisesta. Nämä tiedot on toimitettava kahden kuukauden kuluessa pyynnön päivämäärästä.
5.  Sataman hallinnointielimen on virallisen kantelun yhteydessä ja pyynnöstä annettava komission ja 17 artiklan nojalla nimetyn elimen saataville kaikki mahdolliset lisätiedot, joita ne pitävät tarpeellisina tehdäkseen perinpohjaisen arvion toimitetuista tiedoista ja tämän asetuksen noudattamisesta. Nämä tiedot on toimitettava kahden kuukauden kuluessa pyynnön päivämäärästä.
Tarkistus 107
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 7 a kohta (uusi)
7 a.  Jäsenvaltiot voivat päättää, että tämän artiklan 2 kohtaa ei sovelleta niiden sellaisiin kattavan verkon satamiin, jotka eivät täytä asetuksen (EU) N:o 1315/2013 20 artiklan 2 kohdan a tai b alakohdassa esitettyjä vaatimuksia, jos siitä aiheutuu kohtuuttomia hallinnollisia rasitteita, edellyttäen että mahdollinen julkinen rahoitus ja sen käyttö satamapalvelujen tarjonnassa pysyy kirjanpitojärjestelmässä täysin avoimena. Jos jäsenvaltiot tekevät tällaisen päätöksen, niiden on ilmoitettava siitä komissiolle ennen kuin päätös tulee voimaan.
Tarkistus 108
Ehdotus asetukseksi
13 artikla – 1 kohta
1.  Edellä 9 artiklassa tarkoitetun sataman oman toimijan tarjoamista palveluista perittävät maksut ja sellaisten satamapalvelujen tarjoajien perimät maksut, joita ei ole nimitetty avoimilla, läpinäkyvillä ja syrjimättömillä menettelyillä satamapalvelujen tarjoajien lukumäärän rajoittamistapauksissa, on määrättävä läpinäkyvällä ja syrjimättömällä tavalla. Näiden maksujen on heijastettava asiankuuluvien kilpailukykyisten markkinoiden olosuhteita ja oltava oikeasuhteisia tarjotun palvelun taloudelliseen arvoon nähden.
1.  Sataman oman toimijan julkisen palvelun velvoitteen yhteydessä tarjoamista palveluista perittävät maksut, tosiasiallisen kilpailun ulkopuolelle jäävistä luotsauspalveluista perittävät maksut ja satamapalveluita 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti tarjoavien toimijoiden perimät maksut on määrättävä läpinäkyvällä ja syrjimättömällä tavalla. Näiden maksujen on heijastettava mahdollisimman hyvin asiankuuluvien kilpailukykyisten markkinoiden olosuhteita ja oltava oikeasuhteisia tarjotun palvelun taloudelliseen arvoon nähden.
Tarkistus 109
Ehdotus asetukseksi
13 artikla – 3 kohta
3.  Satamapalvelun tarjoajan on pyynnöstä annettava 17 artiklassa tarkoitetun toimivaltaisen riippumattoman valvontaelimen saataville tiedot siitä, mihin tämän artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvien satamapalvelumaksujen rakenteen ja tason määrittäminen perustuu. Näihin tietoihin on kuuluttava satamamaksujen määräämisessä käytettävä metodiikka niiden laitteiden ja palvelujen osalta, joihin nämä satamapalvelumaksut liittyvät.
3.  Satamapalvelun tarjoajan on virallisen kantelun yhteydessä ja pyynnöstä annettava 17 artiklan nojalla nimetyn elimen saataville tiedot siitä, mihin tämän artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvien satamapalvelumaksujen rakenteen ja tason määrittäminen perustuu. Näihin tietoihin on kuuluttava satamamaksujen määräämisessä käytettävä metodiikka niiden laitteiden ja palvelujen osalta, joihin nämä satamapalvelumaksut liittyvät.
Tarkistus 110
Ehdotus asetukseksi
14 artikla – 3 kohta
3.  Tehokkaan infrastruktuurimaksujärjestelmän edistämiseksi sataman hallinnointielimen on määritettävä satamainfrastruktuurimaksujen rakenne ja taso autonomisesti oman liiketoimintastrategiansa ja investointisuunnitelmansa mukaisesti asiaankuuluvien markkinoiden kilpailuolosuhteet huomioon ottaen ja valtiontukisääntöjä noudattaen.
3.  Tehokkaan infrastruktuurimaksujärjestelmän edistämiseksi sataman hallinnointielimen on määritettävä satamainfrastruktuurimaksujen rakenne ja taso autonomisesti oman liiketoimintastrategiansa ja investointisuunnitelmansa mukaisesti ja valtiontuki- ja kilpailusääntöjä noudattaen.
Tarkistus 111
Ehdotus asetukseksi
14 artikla – 4 kohta
4.  Satamainfrastruktuurimaksut voivat vaihdella säännöllisiä käyttäjiä koskevien kaupallisten käytänteiden mukaisesti tai satamainfrastruktuurin tehokkaamman käytön tai lähimerenkulun taikka kuljetusten korkeatasoisen ympäristö-, energia- ja hiilitehokkuuden edistämiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista. Tällaisessa vaihtelussa käytettävien arviointiperusteiden on oltava tarkoituksenmukaisia, puolueettomia, avoimia ja syrjimättömiä, ja siinä on otettava huomioon kilpailusäännöt asianmukaisella tavalla. Vaihtelun on oltava erityisesti kaikkien asiaankuuluvien satamapalvelujen käyttäjien saatavilla tasapuolisesti.
4.  Satamainfrastruktuurimaksut voivat vaihdella sataman taloudellisen strategian ja sataman maankäyttöpolitiikan mukaan muun muassa tiettyjen käyttäjäluokkien osalta tai satamainfrastruktuurin tehokkaamman käytön, lähimerenkulun taikka kuljetusten korkeatasoisen ympäristönsuojelun sekä energia- ja hiilitehokkuuden edistämiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista. Tällaisessa vaihtelussa käytettävien arviointiperusteiden on oltava oikeudenmukaisia eikä niillä saa syrjiä kansallisuuden perusteella ja niiden on oltava valtiontuki- ja kilpailusääntöjen mukaisia. Sataman hallinnointielin voi ottaa ulkoiset kustannukset huomioon määrittäessään maksuja. Sataman hallinnointielin voi vaihdella satamainfrastruktuurimaksuja kaupallisten käytänteiden mukaan.
Tarkistus 112
Ehdotus asetukseksi
14 artikla – 5 kohta
5.  Siirretään komissiolle valta antaa tarvittaessa 21 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen delegoituja säädöksiä alusten, polttoaineiden ja sellaisten toimintatyyppien yhteisestä luokittelusta, joiden perusteella infrastruktuurimaksut voivat vaihdella, sekä satamainfrastruktuurimaksujen yhteisistä maksuperiaatteista.
Poistetaan.
Tarkistus 113
Ehdotus asetukseksi
14 artikla – 6 kohta
6.  Sataman hallinnointielimen on ilmoitettava sataman käyttäjille ja niiden edustajille tai yhdistyksille satamainfrastruktuurimaksujen määrän määräämisessä käytettävästä rakenteesta ja arviointiperusteista, mukaan lukien kokonaiskustannukset ja -tulot, joiden perusteella satamainfrastruktuurimaksujen rakenne ja taso määritetään. Sen on ilmoitettava satamainfrastruktuurin käyttäjille vähintään kolme kuukautta etukäteen muutoksista, jotka mahdollisesti tehdään satamainfrastruktuurimaksun määrään tai tällaisten maksujen määrittämisessä käytettävään rakenteeseen tai arviointiperusteeseen.
6.  Sataman hallinnointielimen on ilmoitettava sataman käyttäjille ja niiden edustajille tai yhdistyksille avoimella tavalla satamainfrastruktuurimaksujen määrän määräämisessä käytettävästä rakenteesta ja arviointiperusteista. Sen on ilmoitettava satamainfrastruktuurin käyttäjille vähintään kolme kuukautta etukäteen muutoksista, jotka mahdollisesti tehdään satamainfrastruktuurimaksun määrään tai tällaisten maksujen määrittämisessä käytettävään rakenteeseen tai arviointiperusteeseen. Sataman hallintoelimen ei tarvitse julkistaa yksittäisten neuvottelujen tuloksena saatujen maksujen eritelmiä.
Tarkistus 114
Ehdotus asetukseksi
14 artikla – 7 kohta
7.  Sataman hallinnointielimen on pyynnöstä annettava toimivaltaisen riippumattoman valvontaelimen ja komission saataville 4 kohdassa tarkoitetut tiedot sekä yksityiskohtaiset kustannukset ja tulot, joiden perusteella satamainfrastruktuurimaksujen rakenne ja taso määritetään, sekä satamainfrastruktuurimaksujen asettamisessa käytettävä metodiikka sellaisten laitteiden ja palvelujen osalta, joita nämä satamamaksut koskevat.
7.  Sataman hallinnointielimen on virallisen kantelun yhteydessä ja pyynnöstä annettava 17 artiklan nojalla nimetyn elimen ja komission saataville tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tiedot, satamainfrastruktuurimaksujen taso sekä satamainfrastruktuurimaksujen asettamisessa käytettävä metodiikka sellaisten laitteiden ja palvelujen osalta, joita nämä satamamaksut koskevat.
Tarkistus 115
Ehdotus asetukseksi
15 artikla – 1 kohta
1.  Sataman hallinnointielimen on perustettava komitea, jossa on vesiliikenteenharjoittajien, lastin omistajien tai muiden sellaisten sataman käyttäjien edustajia, joiden edellytetään maksavan satamainfrastruktuurimaksua tai satamapalvelumaksua tai molempia. Komiteaa kutsutaan sataman käyttäjien neuvoa-antavaksi komiteaksi.
Poistetaan.
Tarkistus 116
Ehdotus asetukseksi
15 artikla – 2 kohta
2.  Sataman hallinnointielimen on kuultava vuosittain ennen satamainfrastruktuurimaksujen asettamista sataman käyttäjien neuvoa-antavaa komiteaa tällaisten maksujen rakenteesta ja tasosta. Edellä 6 ja 9 artiklassa tarkoitettujen satamapalvelujen tarjoajien on kuultava vuosittain ennen satamapalvelumaksujen asettamista sataman käyttäjien neuvoa-antavaa komiteaa tällaisten maksujen rakenteesta ja tasosta. Sataman hallinnointielimen on tarjottavat riittävät valmiudet tällaiselle kuulemiselle, ja sille on ilmoitettava satamapalvelujen tarjoajien järjestämän kuulemisen tulokset.
2.  Sataman hallinnointielimen on varmistettava, että olemassa on riittävät mekanismit sataman käyttäjien, asiaan liittyvät yhteenliitetyn liikenteen toimijat mukaan lukien, kuulemiseksi. Sen on kuultava sataman käyttäjiä, jos satamainfrastruktuurimaksuihin tehdään huomattavia muutoksia. Satamapalvelujen tarjoajien on annettava sataman käyttäjille riittävät tiedot satamapalvelumaksujen rakenteesta sekä niiden määrittelyperusteista. Sataman omien toimijoiden, jotka tarjoavat julkisen palveluntarjoamisvelvoitteen alaisia palveluja, ja edellä 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen satamapalvelujen tarjoajien on kuultava sataman käyttäjiä vuosittain ja ennen satamapalvelumaksujen asettamista tällaisten maksujen rakenteesta ja tasosta. Sataman hallinnointielimen on tarjottava riittävät mekanismit tällaiselle kuulemiselle, ja sille on ilmoitettava satamapalvelujen tarjoajien järjestämän kuulemisen tulokset.
Tässä kohdassa tarkoitetut velvoitteet on voitava määrätä satamaan jo perustetuille elimille, mukaan lukien elimet, joissa voi olla erityinen kokoonpano.
Tarkistus 117
Ehdotus asetukseksi
16 artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.  Sataman hallinnointielimen on kuultava säännöllisesti sidosryhmiä, kuten satamassa toimivia satamaan sijoittautuneita yrityksiä, satamapalvelujen tarjoajia, vesiliikenteenharjoittajia, lastin omistajia, maaliikenteenharjoittajia ja viranomaisia seuraavista kysymyksistä:
1.  Sataman hallinnointielimen on kuultava säännöllisesti asianomaisia sidosryhmiä sekä tarvittaessa liikenneinfrastruktuurin suunnittelusta vastaavaa julkishallintoa seuraavista kysymyksistä:
Tarkistus 118
Ehdotus asetukseksi
16 artikla – 1 kohta – c a alakohta (uusi)
c a)  suunnittelun ja aluesuunnitteluun liittyvien päätösten vaikutukset ympäristötehokkuuteen;
Tarkistus 119
Ehdotus asetukseksi
16 artikla – 1 kohta – c b alakohta (uusi)
c b)  toimenpiteet, joiden avulla varmistetaan turvallisuus satama-alueella ja parannetaan sitä, mukaan lukien satamatyöntekijöiden terveys ja turvallisuus sekä tiedot satamatyöntekijöille annettavan koulutuksen saatavuudesta.
Tarkistus 120
Ehdotus asetukseksi
17 artikla – otsikko
Riippumaton valvontaelin
Riippumaton valvonta
Tarkistus 121
Ehdotus asetukseksi
17 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että riippumaton valvontaelin seuraa ja valvoo tämän asetuksen soveltamista kaikissa tämän asetuksen soveltamisalueen kuuluvissa merisatamissa kaikkien jäsenvaltioiden alueella.
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että on olemassa tehokkaat mekanismit kantelujen käsittelemiseksi kaikissa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa merisatamissa kaikkien jäsenvaltioiden alueella. Jäsenvaltioiden on nimettävä sitä varten yksi tai useampi elin.
Tarkistus 122
Ehdotus asetukseksi
17 artikla – 2 kohta
2.  Riippumattoman valvontaelimen on oltava oikeudellisesti erillinen ja toiminnallisesti riippumaton sataman hallinnointielimestä tai satamapalvelujen tarjoajista. Niiden jäsenvaltioiden, joilla on omistusosuuksia tai päätäntävaltaa satamissa tai satamien hallintoelimissä, on varmistettava, että tämän asetuksen seuranta ja valvonta sekä omistajuuteen tai päätäntävaltaan liittyvä toiminta erotetaan tehokkaasti ja rakenteellisesti täysin toisistaan. Riippumattoman valvontaelimen on käytettävä toimivaltaansa puolueettomasti ja avoimesti liiketoiminnan harjoittamisen vapautta asianmukaisella tavalla kunnioittaen.
2.  Riippumatonta valvontaa on harjoitettava eturistiriidat estävällä tavalla ja sen on oltava oikeudellisesti erillistä ja toiminnallisesti riippumatonta sataman hallinnointielimestä tai satamapalvelujen tarjoajista. Niiden jäsenvaltioiden, joilla on omistusosuuksia tai päätäntävaltaa satamissa tai satamien hallintoelimissä, on varmistettava, että kantelujen käsittely sekä omistajuuteen tai päätäntävaltaan liittyvä toiminta erotetaan tehokkaasti ja rakenteellisesti täysin toisistaan. Riippumattoman valvonnan on oltava puolueetonta ja avointa, ja sen yhteydessä on kunnioitettava asianmukaisella tavalla liiketoiminnan harjoittamisen vapautta.
Tarkistus 123
Ehdotus asetukseksi
17 artikla – 3 kohta
3.  Riippumattoman valvontaelimen on käsiteltävä osapuolen, jolla on asiassa oikeutettu etu, tekemät kantelut ja sen käsiteltäviksi saatetut riita-asiat tämän asetuksen soveltamiseen liittyvissä kysymyksissä.
3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sataman käyttäjille ja muille merkittäville sidosryhmille ilmoitetaan, missä ja miten kantelu tehdään, mukaan lukien kantelujen käsittelystä vastaavien, 12 artiklan 5 kohdassa, 13 artiklan 3 kohdassa ja 14 artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen elinten tiedot.
Tarkistus 124
Ehdotus asetukseksi
17 artikla – 4 kohta
4.  Jos eri jäsenvaltioihin sijoittautuneiden osapuolten välille syntyy riitaa, sen satamajäsenvaltion riippumaton valvontaelin, jossa riidan oletetaan saaneen alkunsa, on toimivaltainen ratkaisemaan tällaisen riita-asian.
4.  Jos eri jäsenvaltioihin sijoittautuneiden osapuolten välille syntyy riitaa, se satamajäsenvaltio, jossa riidan oletetaan saaneen alkunsa, on toimivaltainen ratkaisemaan tällaisen riita-asian. Asianomaisten jäsenvaltioiden on tehtävä keskenään yhteistyötä ja vaihdettava työtään koskevia tietoja.
Tarkistus 125
Ehdotus asetukseksi
17 artikla – 5 kohta
5.  Riippumattomalla valvontaelimellä on oikeus vaatia satamien hallinnointielimiä, satamapalvelujen tarjoajia ja sataman käyttäjiä toimittamaan tämän asetuksen soveltamisen seuraamiseksi ja valvomiseksi tarvittavat tiedot.
5.  Jos virallisen kantelun esittää osapuoli, jolla on asiassa oikeutettu etu, riippumatonta valvontaa harjoittavalla asianomaisella elimellä on oikeus vaatia satamien hallinnointielimiä, satamapalvelujen tarjoajia ja sataman käyttäjiä toimittamaan tarvittavat tiedot.
Tarkistus 126
Ehdotus asetukseksi
17 artikla – 6 kohta
6.  Riippumaton valvontaelin voi antaa lausuntoja jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä kaikista tämän asetuksen soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä.
Poistetaan.
Tarkistus 127
Ehdotus asetukseksi
17 artikla – 7 kohta
7.  Riippumaton valvontaelin voi kuulla asianomaisen sataman sataman käyttäjien neuvoa-antavaa komiteaa kanteluja tai riita-asioita käsitellessään.
Poistetaan.
Tarkistus 128
Ehdotus asetukseksi
17 artikla – 8 kohta
8.  Riippumattoman valvontaelimen päätökset ovat sitovia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeudellista valvontaa.
8.  Riippumatonta valvontaa harjoittavan asianomaisen elimen päätökset ovat sitovia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeudellista valvontaa.
Tarkistus 129
Ehdotus asetukseksi
17 artikla – 9 kohta
9.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle riippumattoman valvontaelinten tunnistetiedot viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2015, ja ilmoitettava sille tämän jälkeen kaikista niihin tehdyistä muutoksista. Komissio julkaisee verkkosivullaan riippumattomien valvontaelinten luettelon, jonka se pitää ajan tasalla.
9.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän artiklan 1 ja 2 kohdan noudattamisen edellyttämällä tavalla toteutetut mekanismit ja menettelyt viimeistään ...*, ja ilmoitettava sille tämän jälkeen viipymättä kaikista niihin myöhemmin tehdyistä muutoksista. Komissio julkaisee verkkosivullaan riippumattomien asianomaisten elinten luettelon, jonka se pitää ajan tasalla.
__________________
* 24 kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta.
Tarkistus 130
Ehdotus asetukseksi
18 artikla
18 artikla
Poistetaan.
Riippumattomien valvontaelinten välinen yhteistyö
1.  Riippumattomien valvontaelinten on vaihdettava työtään, päätöksentekoperiaatteitaan ja käytänteitään koskevia tietoja tämän asetuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon helpottamiseksi. Tämän vuoksi niiden on osallistuttava yhteistyöverkostoon, joka kokoontuu säännöllisin väliajoin ja vähintään kerran vuodessa. Komissio osallistuu verkoston työhön ja koordinoi ja tukee sitä.
2.  Riippumattomien valvontaelinten on tehtävä tiivistä yhteistyötä keskinäisen avun antamiseksi tehtävissään, kuten tutkimusten tekeminen kanteluissa ja riita-asioissa, jotka koskevat eri jäsenvaltioissa sijaitsevia satamia. Tätä varten riippumattoman valvontaelimen on perustellusta pyynnöstä annettava toiselle tällaiselle elimelle tarvittavat tiedot, jotta kyseinen elin voi täyttää tämän asetuksen mukaiset velvoitteensa.
3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että riippumattomat valvontaelimet antavat perustellusta pyynnöstä komissiolle sen tehtäviensä hoitamiseksi tarvitsemat tiedot. Komission pyytämien tietojen on oltava oikeasuhteisia näiden tehtävien suorittamiseen nähden.
4.  Kun riippumaton valvontaelin katsoo, että liikesalaisuuksia koskevien unionin tai kansallisten sääntöjen mukaisesti tiedot ovat luottamuksellisia, toisen kansallisen valvontaelimen ja komission on varmistettava tällainen luottamuksellisuus. Tällaisia tietoja voidaan käyttää ainoastaan pyynnössä esitettyä tarkoitusta varten.
5.  Riippumattomien valvontaelinten kokemukseen ja 1 kohdassa tarkoitetun verkoston toimintaan perustuen ja jotta tehokas yhteistyö voitaisiin varmistaa, komissio voi laatia yhteiset periaatteet riippumattomien valvontaelinten välistä tiedonvaihtoa koskeville asianmukaisille järjestelyille. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Tarkistus 131
Ehdotus asetukseksi
19 artikla – 1 kohta
1.  Kaikilla osapuolilla, joilla on asiassa oikeutettu etu, on oltava oikeus hakea muutosta toimivaltaisten viranomaisten, sataman hallinnointielimen tai riippumattoman valvontaelimen tämän asetuksen nojalla tekemiin päätöksiin tai toteuttamiin yksittäisiin toimenpiteisiin asianomaisista osapuolista riippumattomassa muutoksenhakuelimessä. Tämä muutoksenhakuelin voi olla tuomioistuin.
1.  Kaikilla osapuolilla, joilla on asiassa oikeutettu etu, on oltava oikeus hakea muutosta toimivaltaisten viranomaisten, sataman hallinnointielimen tai 17 artiklan nojalla nimetyn elimen tämän asetuksen nojalla tekemiin päätöksiin tai toteuttamiin yksittäisiin toimenpiteisiin asianomaisista osapuolista riippumattomassa muutoksenhakuelimessä. Tämä muutoksenhakuelin voi olla tuomioistuin.
Tarkistus 132
Ehdotus asetukseksi
20 artikla – 1 kohta
Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2015 ja ilmoitettava sille viipymättä niitä koskevista myöhemmistä muutoksista.
Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään …* mennessä ja ilmoitettava sille viipymättä niitä koskevista myöhemmistä muutoksista.
__________________
* 24 kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta.
Tarkistus 133
Ehdotus asetukseksi
21 artikla
21 artikla
Poistetaan.
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
1.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.
2.  Siirretään 14 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle määräämättömäksi ajaksi.
3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 14 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
5.  Edellä olevan 14 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.
Tarkistus 134
Ehdotus asetukseksi
22 artikla
22 artikla
Poistetaan.
Komiteamenettely
1.  Komissiota avustaa komitea. Kyseinen komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.
2.  Kun tähän kohtaan viitataan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.
Tarkistus 135
Ehdotus asetukseksi
23 artikla
Komissio antaa viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen toiminnasta ja vaikutuksista sekä tarvittaessa asiaankuuluvat ehdotukset.
Tämän asetuksen toiminnan ja vaikutuksen arvioimiseksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle esitetään säännöllisiä kertomuksia. Komissio antaa ...* ensimmäisen kertomuksen ja sen jälkeen joka kolmas vuosi säännöllisen kertomuksen sekä tarvittaessa asiaankuuluvat ehdotukset. Komission kertomuksissa otetaan huomioon EU:n satamien alakohtaisen työmarkkinaosapuolten neuvottelukomitean saavuttama edistys.
________________
* Neljä vuotta tämän asetuksen voimaantulosta.
Tarkistus 136
Ehdotus asetukseksi
25 artikla
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2015.
Sitä sovelletaan ... päivästä …kuuta ….*.
__________________
* 24 kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta.

(1)Asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 61 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A8-0023/2016).


Yhdenmukaistetut kuluttajahintaindeksit ***I
PDF 233kWORD 89k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. maaliskuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhdenmukaistetuista kuluttajahintaindekseistä ja asetuksen (EY) N:o 2494/95 kumoamisesta (COM(2014)0724 – C8-0283/2014 – 2014/0346(COD))
P8_TA(2016)0070A8-0313/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0724),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 338 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0283/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin 13. maaliskuuta 2015 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 18. joulukuuta 2015 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0313/2015),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 8. maaliskuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/... antamiseksi yhdenmukaistetuista kuluttajahintaindekseistä ja asuntohintaindekseistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 2494/95 kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2016/792.)

(1)EUVL C 175, 29.5.2015, s. 2.


Vuosikertomus 2014 EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta – petostentorjunta
PDF 379kWORD 116k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. maaliskuuta 2016 vuosikertomuksesta 2014 EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta – petostentorjunta (2015/2128(INI))
P8_TA(2016)0071A8-0026/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 325 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon päätöslauselmansa aikaisemmista komission ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) vuosikertomuksista,

–  ottaa huomioon 31. heinäkuuta 2015 annetun komission kertomuksen ”Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta – Vuosikertomus 2014” (COM(2015)0386) sekä siihen liittyvät komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2015)0151, SWD(2015)0152, SWD(2015)0153, SWD(2015)0154, SWD(2015)0155 ja SWD(2015)0156),

–  ottaa huomioon OLAFin vuosikertomuksen 2014,

–  ottaa huomioon OLAFin valvontakomitean toimintakertomuksen vuodelta 2014,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 ja toimielinten vastaukset,

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”EU:n talousarvion suojaaminen vuoden 2014 loppuun saakka” (COM(2015)0503),

–  ottaa huomioon 16. syyskuuta 2015 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon korruption torjunnasta EU:ssa: yritysten ja kansalaisyhteiskunnan huolenaiheisiin vastaaminen (CCMI/132),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2014 annetun komission kertomuksen ”EU:n korruptiontorjuntakertomus” (COM(2014)0038),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 250/2014 ohjelman perustamisesta Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisen alalla toteutettavien toimien tukemiseksi (Herkules III -ohjelma) ja päätöksen N:o 804/2004/EY kumoamisesta(1),

–  ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2013 annetun komission ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta (COM(2013)0534),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta(2),

–  ottaa huomioon 11. heinäkuuta 2012 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (COM(2012)0363),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta(3),

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n toimista korruption torjumiseksi(4), 18. toukokuuta 2010 vahvistamansa kannanoton Euroopan unionin korruption vastaisiin pyrkimyksiin(5) ja 6. kesäkuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Korruption torjuminen EU:ssa” (COM(2011)0308),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta(6),

–  ottaa huomioon komission teettämän alv-vajetta koskevan kertomuksen vuodelta 2015,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen EU:n koheesiovarojen käytössä todetuista julkisia hankintoja koskevista ongelmista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen antaman tuomion asiassa C-105/14 – Taricco ja muut,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja kansainvälisen kaupan valiokunnan, aluekehitysvaliokunnan, kansalaisvapauksien ja oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0026/2016),

A.  ottaa huomioon, että noin 80 prosenttia EU:n talousarvion toteutuksesta kuuluu jäsenvaltioiden ja komission jaetun vastuun piiriin; ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat ensisijaisessa vastuussa omien varojen keräämisestä muun muassa arvonlisäverojen ja tullien muodossa;

B.  katsoo, että moitteettoman julkisten varojen käytön ja EU:n taloudellisten etujen suojaamisen olisi oltava keskeisiä tekijöitä EU:n toimissa, joiden tarkoituksena on lisätä kansalaisten luottamusta niin, että varmistetaan heidän rahojensa käyttäminen asianmukaisesti, tehokkaasti ja vaikuttavasti; katsoo, että moitteeton varainhoito olisi yhdistettävä toimintatapaan, jossa jokainen euro otetaan käyttöön mahdollisimman tarkkaan;

C.  ottaa huomioon, että hyvän suoritustason saavuttaminen edellyttää, että panoksia, tuotoksia, tuloksia ja vaikutuksia arvioidaan säännöllisesti toiminnantarkastusten avulla;

D.  toteaa, että jäsenvaltioiden oikeus- ja hallintojärjestelmien monimuotoisuus tekee sääntöjenvastaisuuksien ja petosten torjunnasta haastavaa ja että komission on näin ollen ryhdyttävä toimiin moninkertaistaakseen ponnistelut, jotta petosten ja korruption torjunta toteutetaan asianmukaisesti ja jotta siitä saadaan kouriintuntuvampia ja tyydyttävämpiä tuloksia;

E.  ottaa huomioon, että Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) vastuulla on suojata unionin taloudelliset edut tutkimalla petoksia, korruptiota ja muuta laitonta toimintaa; ottaa huomioon, että OLAFin valvontakomitea on perustettu varmistamaan sen riippumattomuus ja vahvistamaan sitä seuraamalla säännöllisesti OLAFin tutkintatoimien toteuttamista; ottaa huomioon, että valvontakomitea seuraa erityisesti kehitystä prosessuaalisten takeiden soveltamisessa ja tutkimusten kestossa pääjohtajan sille asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 7 artiklan 8 kohdan mukaisesti toimittamien tietojen perusteella;

F.  ottaa huomioon, että korruptio koskee kaikkia jäsenvaltioita ja että siitä aiheutuu EU:n taloudelle vuosittain arviolta 120 miljardin euron kustannukset, kuten helmikuussa 2014 julkaistussa EU:n korruption torjuntaa koskevaa toimintapolitiikkaa käsittelevässä ensimmäisessä komission kertomuksessa todetaan;

G.  ottaa huomioon, että korruption avulla saatetaan rahoittaa järjestäytyneen rikollisuuden tai terroristiverkostojen toimintaa EU:ssa; ottaa huomioon, että korruptio myös murentaa kansalaisten luottamusta toimielimiin ja demokraattisiin prosesseihin;

H.  ottaa huomioon, että oikeusvaltioon erottamattomasti kuuluvien yhteiskunnan eettisten periaatteiden lisäksi petosten ja korruption torjunta myötävaikuttaa EU:n kilpailukykyyn globaalissa taloudessa;

1.  panee merkille komission kertomuksen ”Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta – Vuosikertomus 2014”; kehottaa komissiota vastaamaan taloudellisten etujen suojaamista koskevissa vuosittaisissa kertomuksissaan ripeämmin parlamentin esittämiin pyyntöihin;

Sääntöjenvastaisuuksien havaitseminen ja niistä raportoiminen

2.  panee merkille, että raportoidut sääntöjenvastaisuudet koskevat yhteensä noin 3,24 miljardia euroa; korostaa, että vuonna 2014 petosten ja muiden kuin petoksiksi luokiteltujen sääntöjenvastaisuuksien taloudellinen kokonaisvaikutus oli 36 prosenttia suurempi kuin vuonna 2013 ja tällaisten sääntöjenvastaisuuksien määrä kasvoi 48 prosenttia; korostaa, että 2,27 miljardia euroa ilmoitetuista sääntöjenvastaisuuksista liittyy menoihin, joiden osuus kaikista maksuista oli 1,8 prosenttia;

3.  korostaa, että vuonna 2014 komissiolle ilmoitettiin yhteensä 16 473 sääntöjenvastaisuustapausta, joista 1 649 oli petoksia, joihin liittyvät rahamäärät olivat 538,2 miljoonaa euroa; toteaa, että menoihin liittyvät petoksiksi luokitellut sääntöjenvastaisuudet koskivat 362:ta miljoonaa euroa, joka muodosti 0,26 prosenttia kaikista maksuista, ja että tuloihin liittyvät petoksiksi luokitellut sääntöjenvastaisuudet koskivat 176,2:ta miljoonaa euroa, joka muodosti 0,88 prosenttia vuonna 2014 kerättyjen perinteisten omien varojen bruttosummasta;

4.  korostaa, että vuonna 2014 muiden kuin petoksiksi luokiteltujen sääntöjenvastaisuuksien taloudellinen kokonaisvaikutus oli 47 prosenttia suurempi kuin vuonna 2013 mutta niiden määrä väheni 5 prosenttia; toteaa myös, että muut kuin petoksiksi luokitellut menoihin liittyvät sääntöjenvastaisuudet koskivat 1,54:ää prosenttia kaikista maksuista ja että tuloihin liittyvät sääntöjenvastaisuudet koskivat 3,66:ta prosenttia vuonna 2014 kerätyistä perinteisistä omista varoista;

5.  kehottaa komissiota ottamaan täyden vastuun EU:n talousarviosta aiheettomasti maksettujen varojen takaisinperinnästä ja omien varojen paremmasta keräämisestä sekä laatimaan kaikille jäsenvaltioille yhdenmukaiset raportointiperiaatteet asianmukaisten, vertailukelpoisten ja paikkansapitävien tietojen keräämistä varten;

6.  korostaa, että muut kuin petoksiksi luokitellut sääntöjenvastaisuudet liittyvät usein monimutkaisten sääntöjen ja vaatimusten puutteelliseen tuntemiseen; uskoo, että jäsenvaltioiden ja komission toteuttama sääntöjen ja menettelyjen yksinkertaistaminen vähentää tällaisten sääntöjenvastaisuuksien määrää; katsoo, että sääntöjenvastaisuuksien, petokset mukaan luettuina, torjunta edellyttää, että unionin, jäsenvaltioiden, alueiden ja paikallisen tason kaikki institutionaaliset toimijat sekä suuri yleisö ovat asiasta tietoisia; toteaa, että on ehdottoman tärkeää saada aikaan petosten torjunnan ja ehkäisemisen kannalta otollinen ilmapiiri kaikissa rakennerahastojen täytäntöönpanoon osallistuvissa instituutioissa ja elimissä, ja kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan hyvien käytäntöjen vaihtoon;

7.  muistuttaa, että kun pyrkimyksenä on talouden saattaminen kestävämmälle pohjalle, jäsenvaltiot osallistuvat jatkuvaan julkisen talouden vakauttamiseen ja talouskuriin, ja uskoo vakaasti, että kaikkia käytettävissä olevia resursseja tarvitaan investointien tekemiseen jäsenvaltioissa kestävän talouskasvun edistämiseksi; on sitä mieltä, että on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimiin petollisen toiminnan ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi kauppapolitiikan ja siihen liittyvien määrärahojen alalla ja että näiden toimien on yhdistettävä kaikki asiaa koskevat politiikan välineet (kuten rikostutkinnat, luotettavien analyysimallien kehittäminen sekä toimet komission virheelliseen toimintapolitiikkaan liittyvien puutteiden torjumiseksi); kehottaa jäsenvaltioita ponnistelemaan vieläkin ankarammin sen varmistamiseksi, että EU:n talousarviovarat käytetään asianmukaisesti hankkeisiin, jotka luovat kasvua ja työllisyyttä Euroopassa, sekä tullivelkojen perimiseksi petostapauksien yhteydessä; korostaa yleisemmällä tasolla, että laittoman kaupan ja laittomien rahavirtojen torjunnan olisi oltava edelleenkin korkealla sijalla EU:n ja jäsenvaltioiden asialistalla;

8.  pitää myönteisenä komission hyväksymää monivuotista petoksentorjuntastrategiaa, jonka avulla voidaan korjata kunkin jäsenvaltion ilmoittamien sääntöjenvastaisuuksien lukumäärissä olevia huomattavia eroja;

Tulot – omat varat

9.  panee huolestuneena merkille, että perinteisiin omiin varoihin liittyneiden petosten määrä oli vuonna 2014 191 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2013 ja että muiden kuin petoksiksi luokiteltujen sääntöjenvastaisuuksien määrä vuonna 2014 oli 146 prosenttia korkeampi kuin edellisenä vuonna;

10.  on huolissaan, että perinteisten omien varojen keskimääräinen jäsenvaltiokohtainen takaisinperintäaste sekä petosten että muiden sääntöjenvastaisuuksien osalta vuonna 2014 oli 24 prosenttia, joka on kaikkien aikojen alhaisin; kehottaa jäsenvaltioita perimään nopeammin saatavansa takaisin, ja kehottaa erityisesti niitä jäsenvaltioita, joilla on perittävinään suurimmat määrät, parantamaan niiden perintää;

11.  on huolissaan alv-vajeesta sekä siitä, että arvonlisäveroa on jäänyt keräämättä, minkä vuoksi vaje nousi 168 miljardiin euroon vuonna 2013; korostaa, että vuonna 2014 tutkimuksen kohteena olleista 26:sta EU:n jäsenvaltiosta 13:ssa arvonlisäverotuloja arvioitiin menetetyn keskimäärin yli 15,2 prosenttia; huomauttaa, että komissio ei voi osallistua jäsenvaltioiden väliseen tietojenvaihtoon ennaltaehkäistäkseen ja torjuakseen niin kutsuttuja karusellipetoksia; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan Eurofisciin sen kaikissa toimintaympäristöissä helpottaakseen tietojen vaihtoa petostentorjunnan edistämiseksi; painottaa, että komissiolla on valtuudet valvoa ja tarkkailla jäsenvaltioiden toteuttamia toimenpiteitä; kehottaa komissiota käyttämään kaikkia täytäntöönpanovaltuuksiaan auttaakseen jäsenvaltioita valvomaan ja torjumaan arvonlisäveropetoksia ja veronkiertoa; panee merkille, että komissio on vuodesta 2013 lähtien käyttänyt nopean reagoinnin mekanismia käsitellessään laaja-alaisia ja äkillisiä arvonlisäveropetoksia;

12.  kehottaa komissiota laatimaan sellaisen mekanismin, joka motivoisi yhtiöitä maksamaan säännönmukaiset veronsa sen sijaan, että ne välttelevät niitä;

13.  panee merkille, että Eurojustin ja Europolin tukemia koordinointikeskuksia on yhä enemmän; pitää myönteisinä rajatylittävien operaatioiden Vertigo 2 ja 3 tuloksia sekä Saksan, Puolan, Alankomaiden, Yhdistyneen kuningaskunnan, Belgian, Espanjan, Tšekin tasavallan ja Sveitsin lainvalvonta- ja oikeusviranomaisten tehokasta yhteistyötä, joka johti arviolta 320 miljoonan euron suuruisten verotulojen, joista osa oli arvonlisäveroa, kavaltamisesta vastuussa olleiden rikollisverkostojen kiinni jäämiseen;

14.  on huolissaan tullitarkastuksista ja niihin liittyvästä verojen keruusta, joka muodostaa osan unionin talousarvion omista varoista; muistuttaa, että jäsenvaltioiden tulliviranomaisten tehtävänä on suorittaa tarkastuksia sen selvittämiseksi, noudattavatko maahantuojat tullitariffeja ja maahantuontia koskevaa lainsäädäntöä, ja korostaa, että tilintarkastustuomioistuin on todennut näiden tarkastusten laadun vaihtelevan eri jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota jälleen päivittämään vuonna 2014 julkaistua tullin yritystarkastusopasta poistaakseen siitä tilintarkastustuomioistuimen esille tuomat puutteet, kuten esimerkiksi sellaisen tavaran, josta on maksettu tullit muissa jäsenvaltioissa, maahantuonnin käsittelyyn liittyvät kysymykset;

Menot

15.  panee huolestuneena merkille, että vuonna 2014 menoihin liittyvien, petoksiksi luokiteltujen sääntöjenvastaisuuksien määrä väheni vain 4 prosenttia noustuaan 76 prosenttia vuonna 2013; vaatii toimivaltaisia viranomaisia toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet petoksiksi luokiteltujen sääntöjenvastaisuuksien määrän vähentämiseksi, vaikkakaan ei valvontavaatimusten kustannuksella;

16.  on huolissaan suoraan hallinnoituihin EU:n varoihin liittyvien muiden kuin petoksiksi luokiteltujen sääntöjenvastaisuuksien raportoidun määrän tasaisesta noususta sekä tapauksien määrien että kyseessä olevien rahasummien suhteen; on yllättynyt, että petoksiksi luokiteltujen sääntöjenvastaisuuksien määrä nelinkertaistui vuonna 2014 edelliseen vuoteen verrattuna, ja pyytää komissiolta yksityiskohtaista selvitystä ja tarvittavia toimia tämän suuntauksen torjumiseksi;

17.  pitää huolestuttavana, että vuonna 2014 maaseudun kehittämisalalla ilmoitettiin kaikista eniten petoksia ja että kyseessä oli petosten määrän suurin kasvu vuoteen 2013 verrattuna; tähdentää, että luonnonvaroja koskevissa asioissa (maatalous, maaseudun kehittäminen ja kalastus) ilmoitettujen petosten kokonaismäärästä noin 71 prosenttia ilmeni Unkarissa, Puolassa, Romaniassa ja Italiassa;

18.  on tietoinen, että Euroopan maatalouden tukirahastoa koskeva jäsenvaltioiden takaisinperintäaste jää selvästi alle kokonaiskeskiarvon ja että vuonna 2009 havaituista sääntöjenvastaisuuksista ei ollut peritty takaisin puoltakaan vuoden 2014 loppuun mennessä; kiinnittää huomiota merkittäviin eroihin jäsenvaltioiden kyvyssä periä takaisin määriä, jotka on menetetty yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa sääntöjenvastaisesti maksettuina maksuina, ja kehottaa Bulgariaa, Ranskaa, Kreikkaa ja Slovakiaa parantamaan merkittävästi tuloksiaan; toteaa, että tarkastamis- ja hyväksymismekanismi (50/50-mekanismi) tarjoaa jäsenvaltioille voimakkaan kannustimen maatalouden tukirahaston puitteissa aiheettomasti maksettujen summien perimiseen takaisin edunsaajilta mahdollisimman pikaisesti; pitää valitettavana, että vuosi 2014 oli kolmas perättäinen vuosi, jona Euroopan maatalouden tukirahaston yhteydessä ilmenneiden petosten määrä kasvoi, ja neljäs perättäinen vuosi, jona maaseudun kehittämisalalla ilmoitettujen petosten määrä kasvoi; korostaa, että varat on perittävä nopeammin takaisin;

19.  panee merkille, että yhteiseen kalastuspolitiikkaan vuonna 2014 liittyvät sääntöjenvastaisuudet palasivat vuoteen 2012 verrattavissa olevalle tasolle vuonna 2013 tapahtuneen huipun jälkeen; panee merkille, että kaudella 2010–2014 eniten sääntöjenvastaisuuksia havaittiin ryhmässä, joka koski toimen/hankkeen tukikelpoisuuden puutetta, ja toiseksi eniten ryhmässä, joka koski julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättämistä;

20.  panee merkille, että verrattuna koheesiopolitiikan alan ohjelmakauteen 2007–2013 petoksiksi luokiteltujen sääntöjenvastaisuuksien määrä vähentyi vuonna 2014 viidellä prosentilla vuoteen 2013 verrattuna ja tapauksia ilmoitettiin 306; on syvästi huolissaan yli 115 miljoonan euron noususta (76 prosenttia) petoksiksi luokiteltujen sääntöjenvastaisuuksien määrässä vuonna 2014 vuoteen 2013 verrattuna, minkä pääasiallinen syy on koheesiorahastoon liittyvien määrien jyrkkä kasvu (660 prosenttia); panee merkille, että 74 tapauksesta, joissa todettiin olleen kyse petoksesta koheesiopolitiikan alalla vuosina 2008–2014, 61 (82 %) tapausta oli kolmen jäsenvaltion raportoimia siten, että Saksa raportoi 42 tapauksesta, Puola 11 tapauksesta ja Slovenia kahdeksasta tapauksesta; pitää huolestuttavana, että 14 jäsenvaltion petostasoksi kyseisellä ajanjaksolla on vahvistettu 0 prosenttia, mikä saattaa asettaa niiden valvontajärjestelmien tehokkuuden kyseenalaiseksi;

21.  on huolissaan myös siitä, että koheesioalalla sääntöjenvastaisuuden ilmenemisen ja sen havaitsemisen ja lopulta komissiolle ilmoittamisen väliin yhteensä jäävä ajanjakso on pidentynyt kolmeen vuoteen ja neljään kuukauteen; muistuttaa, että sääntöjenvastaisuuden havaitsemisen jälkeen käynnistetään lisämenettelyjä (takaisinperintämääräykset, OLAFin tekemät tutkinnat jne.); kehottaa komissiota tekemään jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä sääntöjenvastaisuuksien havaitsemisen ja niistä ilmoittamisen tehostamiseksi;

22.  panee tyytyväisenä merkille liittymistä valmistelevan tuen yhteydessä petokseksi ilmoitetuissa sääntöjenvastaisuuksissa tapahtuneen kokonaislaskun; pitää valitettavana liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA) sääntöjenvastaisuuksien tasaisesti kasvavaa nousua vuodesta 2010 lähtien sekä rahallisesti että tapausmäärissä ja katsoo, että Turkki vaikuttaa eniten tähän kielteiseen kehitykseen; kehottaa komissiota tekemään kaikkensa tilanteen parantamiseksi erityisesti tulevissa ponnisteluissa EU:n ja Turkin yhteistyön tehostamiseksi;

Havaitut ongelmat ja tarvittavat toimenpiteet

Raportoinnin parantaminen

23.  panee huolestuneena merkille, että huolimatta parlamentin lukuisista pyynnöistä yhdenmukaisten raportointiperiaatteiden käyttöön ottamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa tilanne on edelleenkin erittäin epätyydyttävä ja kunkin jäsenvaltion raportoimien petosten ja muiden sääntöjenvastaisuuksien määrien välillä on yhä huomattavia eroja; katsoo, että tämä ongelma luo vääristyneen kuvan rikkomustason ja Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisen todellisesta tilanteesta; vaatii komissiota ponnistelemaan vakavissaan ratkaistakseen ongelman, joka liittyy jäsenvaltioiden olemassa oleviin, sääntöjenvastaisuuksien havaitsemista koskeviin erilaisiin lähestymistapoihin sekä epäyhtenäisiin tulkintoihin EU:n lainsäädäntökehyksen soveltamisessa;

24.  pitää tervetulleena komission sitoumusta julkaista EU:n korruptiontorjuntakertomus kaksi kertaa vuodessa ja odottaa innolla seuraavaan kertomukseen tutustumista vuoden 2016 alkupuolella; pyytää komissiota lisäämään kertomukseen luvun siitä, miten EU:n toimielimet onnistuvat korruption torjunnassa, ja analysoimaan lisäksi unionin toimielimissä sovellettavia toimintapolitiikkoja, jotta voidaan tunnistaa korruptioon johtavat sisäsyntyiset kriittiset tekijät, haavoittuvat alat ja riskitekijät;

25.  kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan puitteita, joiden mukaisesti epäillyistä petoksista raportoidaan, laatimaan säännöt kaikista sellaisista oikeustoimista raportoimiseksi, joita jäsenvaltioissa on toteutettu EU:n varojen mahdolliseen väärinkäyttöön liittyvissä asioissa, ja vaatimaan esittämään raportoinnissa erityisesti OLAFin oikeudellisiin suosituksiin perustuvat oikeustoimet;

26.  pyytää komissiota laatimaan tiukkojen indikaattoreiden järjestelmän ja helposti sovellettavat yhtenäiset kriteerit, jotka perustuvat Tukholman ohjelmassa esitettyihin vaatimuksiin, korruption tason mittaamiseksi jäsenvaltioissa ja jäsenvaltioiden korruption vastaisten toimien arvioimiseksi; on huolissaan jäsenvaltioista tulevien tietojen luotettavuudesta ja laadusta; kehottaa siksi komissiota työskentelemään tiiviisti jäsenvaltioiden kanssa kattavien, täsmällisten ja luotettavien tietojen antamisen varmistamiseksi pitäen mielessä yhtenäisen tarkastusmallin täysimääräistä käyttöönottoa koskevan tavoitteen; kehottaa komissiota laatimaan korruptioindeksin jäsenvaltioiden luokittelemiseksi;

27.  kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille korruption torjunnassa saavutettujen tulosten vuotuisen arvioinnin yhteydessä tarkat ohjeet kutakin jäsenvaltiota korruption torjunnan alalla koskevien velvoitteiden asteittaisen ja jatkuvan täytäntöönpanon helpottamiseksi;

28.  kehottaa komissiota edistämään pikaisesti väärinkäytösten paljastajien vähimmäissuojelutasoa EU:ssa koskevaa lainsäädäntöä; kehottaa EU:n toimielimiä muuttamaan henkilöstösääntöjä siten, että varmistetaan, että niillä ei ainoastaan virallisesti velvoiteta virkamiehiä ilmoittamaan sääntöjenvastaisuuksista vaan myös vahvistetaan riittävä suoja väärinkäytösten paljastajille; kehottaa EU:n toimielimiä, jotka eivät vielä ole niin tehneet, ja muita elimiä panemaan täytäntöön viipymättä henkilöstösääntöjen 22 c artiklan; vaatii painokkaasti kaikkia EU:n toimielimiä ottamaan käyttöön työntekijöiden väärinkäytöksistä tekemiä ilmoituksia ja työntekijöiden velvollisuuksia koskevat sisäiset säännöt, joissa kiinnitetään erityistä huomiota väärinkäytösten paljastajien suojeluun; katsoo, että ne olisi ulotettava koskemaan selkeästi myös sellaisia väärinkäytösten paljastajia, jotka tuovat ilmi kansainvälisiin sopimuksiin, myös kauppasopimuksiin, liittyviä petoksia;

29.  korostaa, että tietojen saatavuus ja edunvalvonnan avoimuus ovat tärkeitä samoin kuin EU:n rahoituksen käyttö tämän alan riippumattomien organisaatioiden työn tukemiseen;

30.  katsoo, että avoimuutta voitaisiin lisätä ottamalla käyttöön unionin edunvalvontaryhmien lainsäädäntöjalanjälki, jotta voidaan siirtyä vapaaehtoisesta rekisteröitymisestä mihin tahansa unionin toimielimeen kohdistuvaa kaikkea edunvalvontatoimintaa koskevaan pakolliseen unionin rekisteriin;

31.  kehottaa komissiota soveltamaan edelleen tiukkaa maksujen keskeytys- ja lykkäämispolitiikkaansa asiaankuuluvan oikeusperustan mukaisesti; panee tyytyväisenä merkille, että komissio on hyväksynyt uuden päätöksen varhaisvaroitusjärjestelmästä; jää odottamaan varhaishavainta- ja poissulkemisjärjestelmää koskevan kattavan järjestelmän perustamista koskevaa komission ehdotusta; kehottaa komissiota tiedottamaan jäsenvaltioille ja paikallisviranomaisille paremmin toimintapolitiikkansa täytäntöönpanosta ja pitämään mielessä, että tätä prosessia ei pitäisi vesittää poliittisilla näkökohdilla;

32.  kehottaa siksi panemaan SEUT-sopimuksen 325 artiklan laaja-alaisesti täytäntöön kaikissa EU:n toimintapolitiikoissa eikä pelkästään reagoimaan petoksiin vaan myös ennaltaehkäisemään niitä; kehottaa noudattamaan SEUT-sopimuksen 325 artiklaa ja erityisesti sen 5 kohtaa, joka koskee vuosittaisia selvityksiä, jotka ovat tällä hetkellä vuoden myöhässä; kehottaa yksinkertaistamaan erityisesti EU:n tukien käyttöä koheesiopolitiikassa; kehottaa noudattamaan sovittuja menettelyjä ja ratifioimaan unionin ja kolmansien maiden ja järjestöjen väliset, petosten torjuntaa koskevat alueelliset ja kansainväliset sopimukset; kehottaa järjestämään seurannan toimintasuunnitelmaa koskevista suosituksista, jotka sisältyivät 23. lokakuuta 2013 annettuun parlamentin päätöslauselmaan ”Järjestäytynyt rikollisuus, korruptio ja rahanpesu: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi”(7), erityisesti suosituksesta 130, joka koski jäsenvaltioiden petosten ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi toteuttamien toimien näkyvyyttä ja kohdasta 131, joka koski yleistä toimintasuunnitelmaa kaudelle 2014–2019 järjestäytyneen rikollisuuden, korruption ja rahanpesun torjumiseksi (alakohdat i-xxi); kehottaa antamaan ensimmäiset tulokset rahan väärentämistä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta; kehottaa lisäksi tiedottamaan laajemmin OLAFin korruptiontorjuntakeinoista sekä petoksella saatujen varojen takaisinperintämenettelyjen koordinoinnista jäsenvaltioiden kesken;

33.  kehottaa unionia hakemaan jäsenyyttä Euroopan neuvoston lahjonnan vastaisessa valtioiden ryhmässä (GRECO);

34.  on tyytyväinen siihen, että vuonna 2014 voimassa oli 48 keskinäistä hallinnollista apua koskevaa sopimusta, joissa oli mukana 71 valtiota, ja lisäksi 49 muuta valtiota kävi asiaa koskevia neuvotteluja, muun muassa tärkeät kauppakumppanit kuten Yhdysvallat sekä Japani, ja pyytää pitämään Euroopan parlamentin jatkuvasti ajan tasalla neuvottelujen etenemisestä; korostaa, että EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi ja petosten torjumiseksi tehokkaalla tavalla on ennen kaikkea huolehdittava siitä, että lainsäädäntöä sovelletaan ja että kaikki osapuolet noudattavat asiaa koskevia kansainvälisiä sitoumuksiaan, myös petosten ja korruption vastaisia lausekkeita, joissa määrätään seuraamuksista; kehottaa komissiota jatkamaan petostenvastaisia toimenpiteitä koskevaa yhteistyötä muiden maiden kanssa ja ottamaan käyttöön uusia hallinnollista yhteistyötä koskevia järjestelyjä; kehottaa komissiota jatkamaan petosten ja korruption vastaisten määräysten sisällyttämistä kaikkiin EU:n kansainvälisiin sopimuksiin, sillä näin raivattaisiin tietä yhteistyön tehostamiseksi järjestäytyneen rikollisuuden, ihmiskaupan ja muun laittoman kaupan torjunnassa;

35.  suhtautuu myönteisesti Euroopan unionin makrotaloudellisen rahoitusapuohjelman suureen rooliin siinä, miten EU:n lähimpiä kauppakumppaneita kannustetaan uudistuksiin; pyytää, että komissio jatkaa parlamentille ja jäsenvaltioille raportoimista sen varmistamiseksi, että kaikki varat käytetään täysin perusasetusta noudattaen sekä tavalla, joka on johdonmukainen alueellisen koheesion ja alueellisen vakauden edistämisen kanssa ja rajoittaa siten takaisinmaksettavien lainojen väärinkäytön riskiä; pyytää tekemään pitkän aikavälin arvioinnin makrotaloudellisten rahoitusapuohjelmien vaikutuksista korruption ja petosten torjuntaan vastaanottajamaissa;

36.  toistaa pyyntönsä, että kunkin jäsenvaltion tilintarkastustuomioistuin julkistaisi EU-varojen käyttöä koskevat kansalliset ilmoitukset;

37.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kutakin tahollaan kehittämään koheesiopolitiikan alalla esiintyviä sääntöjenvastaisuuksia koskevia yhteenliitettyjä tietokantoja, jotka sisältävät myös julkisia hankintoja koskevat sääntöjenvastaisuudet, sillä sellaiset tietokannat mahdollistavat sääntöjenvastaisuuksien esiintyvyyden, vakavuuden ja syiden sekä petoksiksi luokiteltuihin sääntöjenvastaisuuksiin liittyvien summien kokonaisvaltaisen ja mielekkään analysoinnin; korostaa, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että komissiolle toimitetaan tarkkoja ja vertailukelpoisia tietoja asianmukaisella tavalla ja ajoissa ilman hallinnollisen rasituksen kohtuutonta lisääntymistä;

Paremmat valvontatoimet

38.  korostaa sääntöjenvastaisuuksien monimutkaista luonnetta; katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden on toteutettava päättäväisiä toimenpiteitä petoksiksi luokiteltujen sääntöjenvastaisuuksien torjumiseksi; on sitä mieltä, että muita kuin petoksiksi luokiteltuja sääntöjenvastaisuuksia olisi torjuttava hallinnollisilla toimenpiteillä ja etenkin avoimemmilla ja yksinkertaisemmilla vaatimuksilla, komission jäsenvaltioille antaman teknisen avun lisäämisellä sekä tehostetulla hyvien käytäntöjen ja aiemmin saatujen kokemusten vaihdolla; katsoo, että virhetasojen laskentamenetelmä on yhdenmukaistettava EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla;

39.  pitää myönteisenä sitä, että etu- ja jälkikäteen tehtävissä yhteisön tarkastuksissa havaitaan yhä enemmän sääntöjenvastaisuustapauksia, ja katsoo, että näitä tarkastuksia olisi näin ollen tarpeen laajentaa;

40.  kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia suorittamaan parempia tarkastuksia ja käyttämään kaikkea saatavilla olevaa tietoa virheiden ja EU:n varoista sääntöjenvastaisesti maksettavien maksujen välttämiseksi;

41.  kehottaa komissiota tehostamaan edelleen valvontatehtäväänsä tarkastus- ja valvontatoimien, korjaavien toimintasuunnitelmien ja ennakkovaroituskirjeiden avulla; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan ja hyödyntämään potentiaaliaan virheiden havaitsemiseksi ja korjaamiseksi ennen maksun hakemista komissiolta; korostaa tässä suhteessa ennalta ehkäisevien toimien erityistä merkitystä maksujen estämisessä ja väärinkäytettyjen varojen takaisinsaamista koskevien myöhempien toimenpiteiden välttämisessä;

42.  toistaa komissiolle esittämänsä kehotuksen luoda sellainen toimivaltaisten viranomaisten välinen tietojenvaihtojärjestelmä, jonka avulla voitaisiin vertailla ristiin kahden tai useamman jäsenvaltion välisiä transaktioita koskevia kirjanpitotietoja, jotta voidaan välttää Euroopan rakenne- ja investointirahastoja koskevat ylikansalliset petokset ja varmistaa siten horisontaalinen lähestymistapa Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamiseen;

43.  pitää tervetulleena, että kaikki komission yksiköt kehittivät ja panivat täytäntöön omat petoksentorjuntastrategiansa vuonna 2014; kehottaa EU:n virastoja, toimeenpanovirastoja ja yhteisyrityksiä tekemään samoin; korostaa petostentorjunnan koordinointivirastojen (AFCOS) merkitystä petostentorjunnassa; pitää myönteisenä sitä, että Bulgaria, Kreikka, Kroatia, Malta ja Slovakia ovat hyväksyneet kansalliset petostentorjuntastrategiat, ja kehottaa asianomaisia jäsenvaltioita toimittamaan kansalliset petoksentorjuntastrategiansa mahdollisimman pian; kehottaa komissiota valvomaan tiiviisti kansallisten petoksentorjuntastrategioiden täytäntöönpanoa;

44.  toivoo myös, että jäsenvaltiot ja komissio tiivistävät varainhoitoa koskevaa yhteistyötään; kehottaa järjestämään kattavaa koulutusta varainhoitoon osallistuvien viranomaisten henkilöstölle, erityisesti AFCOSien henkilöstölle, jotta ne voisivat kehittää omat kansalliset petoksentorjuntastrategiansa;

45.  panee tyytyväisenä merkille Herkules III -ohjelman ensimmäisen vuosikatsauksen myönteiset tulokset; on huolissaan, että tälle ohjelmalle varattu budjetti saattaa olla riittämätön; pyytää tulosperusteisia lisätietoja erityisesti siitä, miten 55 konferenssia ja koulutustilaisuutta ovat myötävaikuttaneet jäsenvaltioiden sellaisten toimien tehokkuuteen, joilla ne torjuvat petoksia, korruptiota ja muuta EU:n taloudellisia etuja vahingoittavaa laitonta toimintaa;

46.  toteaa, että SEUT:n 325 artiklan 2 kohdan mukaan ”jäsenvaltiot toteuttavat samat toimenpiteet suojatakseen unionin taloudellisia etuja petolliselta menettelyltä kuin ne toteuttavat suojatakseen omia taloudellisia etujaan petolliselta menettelyltä”; katsoo, että tätä määräystä ei noudateta EU:ssa; katsoo, että komission olisi kehitettävä monialaista toimintapolitiikkaa petosten ja korruption torjumiseksi; korostaa, että komissio on myös vastuussa varojen tehokkaasta käytöstä, ja kehottaa siksi komissiota ottamaan käyttöön sisäiset suorituskykyä koskevat vaatimukset;

47.  pitää välttämättömänä, että unionin kansalaiset osallistuvat tiiviimmin suunnitteluun ja valvontaan helppokäyttöisten informaatiovälineiden kautta erityisesti suuria infrastruktuureja rahoitettaessa; kehottaa komissiota arvioimaan ajatusta kansalaisten osallistumiseen perustuvasta talousarvion laadinnasta kansalaisten osallistamiseksi unionin varojen käytön seurantaan, ja kehottaa komissiota perustamaan helppokäyttöisen sähköisen asiointipisteen petoksista ilmoittamista varten;

48.  panee merkille, että sääntöjenvastaisuuksien määritteleminen, luokittelu, havaitseminen sekä niistä ilmoittaminen vaihtelevat edelleen jäsenvaltioittain ja jäsenvaltioiden sisällä, mikä johtuu etenkin sääntöjenvastaisuuksien erilaisista määritelmistä; pitää yhdenmukaistamisen jatkamista tarpeellisena ja panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille sääntöjenvastaisuuksien ilmoittamisesta 8. heinäkuuta 2015 annetun komission delegoidun asetuksen, joka täydentää yleisistä säännöksistä annettua asetusta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan yhdenmukaisia strategioita sääntöjenvastaisuuksien käsittelemiseksi ja petosten torjumiseksi koheesiopolitiikassa; panee merkille komission toteuttamat ennaltaehkäisevät ja korjaavat toimenpiteet, joilla pyritään estämään petoksiksi luokiteltavia sääntöjenvastaisuuksia, mukaan luettuina koheesiopolitiikkaan kuuluvien 193 maksun keskeyttäminen;

49.  muistuttaa, että yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa edellytetään, että hallintoviranomaiset ottavat käyttöön tehokkaita ja oikeasuhteisia petostenvastaisia toimenpiteitä, jotka olisi otettava osaksi kansallisia petostentorjuntastrategioita; kehottaa komissiota vahvistamaan ennaltaehkäiseviä toimia; pitää tässä yhteydessä myönteisenä riskien varhaista havaitsemista koskevan järjestelmän käyttöönottamista ja kehottaa erityisesti lujittamaan hallintoviranomaisten teknisiä ja hallinnollisia valmiuksia, jotta varmistetaan vahvemmat valvontajärjestelmät, jotka kykenevät vähentämään petosriskejä ja joilla lisätään havaitsemisvalmiuksia myös vähemmän kehittyneillä alueilla aiheuttamatta tarpeetonta taloudellista tai hallinnollista rasitusta; korostaa, että ennaltaehkäisemiseen olisi sisällyttävä toimivaltaisissa viranomaisissa rahastojen hallinnoinnista vastaavan henkilöstön jatkuvaa koulutusta ja tukea sekä parhaiden käytäntöjen ja tietojen vaihtamista; muistuttaa, että paikallisilla ja alueellisilla viranomaisilla ja kumppaneilla on keskeinen rooli petostentorjunnassa, avoimuuden varmistamisessa ja eturistiriitojen ehkäisemisessä;

50.  antaa komissiolle tunnustusta päätöksestä toteuttaa väliarviointi vuonna 2018, jotta saadaan selville, estääkö koheesiopolitiikan uusi sääntelykehys petoksia entistä paremmin ja vähentääkö se sääntöjenvastaisuuksien, esimerkiksi petosten, riskiä, ja odottaa saavansa yksityiskohtaisia tietoja hallinta- ja valvontajärjestelmien uusien sääntöjen vaikutuksesta sekä sääntöjenvastaisuuksia että petoksia koskevan riskin osalta että politiikan yleisen soveltamisen osalta;

51.  kehottaa komissiota ja tilintarkastustuomioistuinta edistämään tarkastustietojen avoimuutta ilmoittamalla yksityiskohtaisempia tietoja parhaiten ja huonoiten suoriutuvista jäsenvaltioista kutakin toimintapolitiikan alaa ja sektoria kohti, jotta toimijat voivat tunnistaa ne alat, joilla apua tarvitaan eniten, ja suunnitella toimintaansa vastaavasti;

Yhteisöpetossopimusta koskeva direktiivi ja Euroopan syyttäjänviraston perustamista koskeva asetus

52.  pitää myönteisenä komission EU:n taloudellisten etujen suojaamista koskevassa vuosikertomuksessa 2014 esittämää lausuntoa, jossa se muistutti, että niin taloudellisten etujen suojaamista koskeva direktiivi kuin Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamista koskeva asetuskin täydentäisivät ja vahvistaisivat lainsäädäntökehystä sekä tehostaisivat petostentorjuntaa merkittävästi; on edelleen sitä mieltä, että taloudellisten etujen suojaamista koskeva direktiivi on syytä hyväksyä kiireellisesti ja arvonlisävero on sisällytettävä sen soveltamisalaan ja että direktiivissä on määriteltävä selvästi EU:n taloudellisiin etuihin kohdistuvat rikkomukset, sovellettavia enimmäisvankeusrangaistuksia koskevat vähimmäissäännöt sekä vanhentumisaikaa koskevat vähimmäissäännöt mahdollisimman pian; palauttaa mieliin asian Taricco, jossa tuomioistuin kiinnitti huomiota siihen, että arvonlisäveropetokset todellakin sisältyvät yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta vuonna 1995 tehdyn yleissopimuksen määritelmään EU:n taloudellisiin etuihin kohdistuvasta petoksesta;

53.  korostaa, että myös Euroopan syyttäjänviraston perustamista koskeva asetus olisi hyväksyttävä nopeasti, ja vaatii neuvostoa kertomaan, miksi se viivyttää neuvotteluja;

Julkiset hankinnat

54.  panee merkille, että julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättämisestä johtuvien sääntöjenvastaisuuksien määrä on edelleen korkea; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan pikaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään julkisista hankinnoista 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU(8), jossa sähköiset hankinnat tehdään pakollisiksi ja otetaan käyttöön seuranta- ja raportointivelvoitteet julkisiin hankintoihin liittyvien petosten ja muiden vakavien sääntöjenvastaisuuksien lopettamiseksi; kehottaa komissiota tekemään kaikkien edunsaajiin ja varsinkin alihankkijoihin liittyvien asiakirjojen julkaisemisen pakolliseksi;

55.  pyytää komissiota toteuttamaan tinkimättä toimia, jotka liittyvät harkintavaltaan ja poissulkemiseen julkisissa hankinnoissa, ja laatimaan kaikissa vaiheissa asianmukaiset taustaselvitykset sekä soveltamaan poissulkemista koskevia perusteita sulkeakseen mahdollisissa eturistiriitatapauksissa yritykset menettelyn ulkopuolelle, koska tämä on tärkeää toimielinten uskottavuuden suojaamiseksi;

56.  korostaa, että julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättäminen, muun muassa hankintamenettelyn välttäminen jakamalla hankintasopimukset pienempiin osiin kynnysarvojen ylittymisen estämiseksi ja väärien menettelyjen käyttäminen, oli merkittävä virhelähde ohjelmakaudella 2007–2013; huomauttaa, että julkisia hankintoja koskevat uudet direktiivit on pantava täytäntöön viimeistään huhtikuussa 2016; korostaa, että sääntöjenvastaisuuksien esiintymisen vähentäminen edellyttää, että jäsenvaltiot panevat direktiivit asianmukaisesti täytäntöön; kehottaa näin ollen komissiota laatimaan suuntaviivat kyseisten direktiivien asianmukaista täytäntöönpanoa varten; kehottaa komissiota valvomaan tiiviisti direktiivien täytäntöönpanoa; uskoo, että julkisia hankintoja koskevilla ennakkoehdoilla on mahdollisuus parantaa julkisia hankintoja; korostaa, että tarvitaan avoimet säännöt, joita on helppo noudattaa;

57.  on huolissaan siitä, että suurten infrastruktuurihankkeiden rahoitus ei ole täysin avointa; kehottaa komissiota harkitsemaan sellaisen ehdotuksen esittämistä, jolla määrättäisiin kaikkien suuriin julkisiin urakoihin liittyvien rahoituskertomusten ja hankkeiden, myös alihankkijoita koskevien asiakirjojen, julkistaminen pakolliseksi;

58.  kehottaa komissiota julkistamaan kaikki Lyon–Torino-suurnopeusrautatiehanketta ja sen rahoitusta koskevat asiakirjat;

59.  kehottaa komissiota perustamaan sääntöjenvastaisuuksia koskevan tietokannan, joka voi tarjota perustan mielekkäälle ja kattavalle analysoinnille julkisten hankintojen yhteydessä tehtyjen virheiden esiintyvyydestä, vakavuudesta ja syistä; kehottaa jäsenvaltioiden asiaankuuluvia viranomaisia kehittämään ja analysoimaan omia sääntöjenvastaisuuksia koskevia tietokantojaan, jotka sisältävät myös julkisten hankintojen yhteydessä tapahtuneet sääntöjenvastaisuudet, ja tekemään yhteistyötä komission kanssa toimittaakseen tällaisia tietoja sellaisessa muodossa ja sellaiseen aikaan, että se helpottaa komission työtä;

60.  pitää kyseenalaisena sitä, onko julkisissa hankintamenettelyissä ilmenevässä yhä suuremmassa määrässä vakavia virheitä todella kyse muista kuin petoksista, ja kehottaa komissiota olemaan tältä osin erityisen tarkkaavainen ja käynnistämään jäsenvaltioiden kanssa vuoropuhelun nykyisten ja uusien julkisia hankintoja koskevien direktiivien soveltamisen parantamiseksi sekä antamaan asianomaiset tapaukset edelleen käsiteltäväksi OLAFille;

61.  muistuttaa, että hätätilanteissa, kuten käytettäessä varoja pakolaisia varten, poiketaan usein tavanomaisista hankintamenettelyistä ja käytetään varoja suoraan; pitää valitettavana sitä, että tästä syystä on usein tapahtunut väärinkäytöksiä; kehottaa komissiota valvomaan tehokkaammin tällaisten poikkeusten käyttöä sekä yleistä käytäntöä, jossa tarjouskilpailut jaetaan pienempiin osiin, jotta jäädään niiden kynnysarvojen alapuolelle, jotka edellyttävät tavanomaisten hankintamenettelyjen noudattamista;

62.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 10/2015 ”Toimia EU:n koheesiovarojen käytössä todettujen julkisia hankintoja koskevien ongelmien ratkaisemiseksi olisi tehostettava” analysoidaan julkisiin hankintoihin liittyviä menettelyjä; toteaa, että julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättäminen johtaa virheisiin, jotka saattavat viivästyttää täytäntöönpanoa ja edellyttää rahoitusoikaisuja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön tehokasta noudattamista koskevia ennakkoehtoja noudatetaan täysimääräisesti vuoden 2016 loppuun mennessä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan vuonna 2014 hyväksytyn julkisia hankintoja koskevan direktiivipaketin asianmukaisen ja nopean saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä;

63.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota hyödyntämään kaikin tavoin tietoteknisten välineiden tarjoamia mahdollisuuksia julkisissa hankinnoissa, muun muassa sähköisissä hankinnoissa, hyvien käytäntöjen vaihdossa ja ennaltaehkäisevässä riskien pisteytyksessä käytettäviä välineitä; pitää hyvänä komission kehittämää petoksista varoittavaa verkkopohjaista Arachne-välinettä, jolla pyritään havaitsemaan riskialttiimmat hankkeet tiettyjen riski-indikaattorien perusteella, ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään tätä välinettä;

Tulosbudjetointi ja "vastinetta rahalle" -lähestymistapa

64.  korostaa, että on tärkeää johtaa esimerkkiä näyttämällä, ja pitää erittäin myönteisenä toimielintenvälistä lähestymistapaa tulosbudjetoinnin toteuttamiseen; kehottaa komissiota hyväksymään monivuotisen rahoituskehyksen suunnittelu-, täytäntöönpano- ja valvontavaiheen tulosbudjetoinnin periaatteen mukaisesti;

65.  panee merkille jatkuvien lisätoimenpiteiden merkityksen petoksiksi luokiteltujen sääntöjenvastaisuuksien estämiseksi mutta toistaa myös vaatimuksensa sellaisen uuden menetelmän käyttöönotosta, jossa keskityttäisiin tuloksiin eikä ohjelmien muodolliseen arviointiin tuloksiin keskittyvän EU:n talousarvion periaatteen mukaisesti; kehottaa komissiota tehostamaan toimintaansa, joka liittyy tehokkuus- ja vaikuttavuusindikaattorien soveltamiseen kaikissa sen ohjelmissa, ja olemaan keskittymättä yksinomaan virhetasoon; kehottaa komissiota lisäksi olemaan pohtimatta vain kolmea pääluokkaa, eli taloudellisuutta, tehokkuutta ja vaikuttavuutta, ja keskittymään jatkossa myös uuteen kolmikkoon (ympäristöystävällisyys, tasa-arvo ja etiikka);

66.  kehottaa sisällyttämään EU:n sisällä ja ulkopuolella rahoitettavien hankkeiden valintaprosessiin pakollisen ympäristöön liittyvän sekä taloudellisen ja sosiaalisen lisäarvon etukäteisarvioinnin, ja vaatii julkistamaan ja asettamaan täysimääräisesti saataville arviointien tulokset sekä ilmoittamaan käytetyt indikaattorit;

67.  toteaa, että tuloksista raportointi on vieläkin heikkoa ja että panosparametrejä (ohjelman täytäntöön panemiseksi tarvittavat taloudelliset, inhimilliset, aineelliset taikka organisaatioon tai sääntelyyn liittyvät välineet), tuotoksia (ohjelman suoritteet), tuloksia (ohjelman välittömät seuraukset) ja vaikutuksia (pitkän aikavälin muutokset yhteiskunnassa) on tarpeen arvioida säännöllisesti;

68.  panee tyytyväisenä merkille, että on perustettu jäsenvaltioiden kansallisten yhteyspisteiden verkosto ja että talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon on sisällytetty korruptiontorjuntatavoitteita;

69.  kehottaa komissiota julkistamaan viipymättä kaikki tupakkayhtiöiden kanssa tehtyjen sopimusten arvioinnit, jotta todetaan, ovatko ne tehokkaita sellaisten petoksien ja väärennösten torjunnassa, jotka vaikuttavat EU:n taloudellisiin etuihin, ja arvioimaan, onko tällaisten sopimusten uusiminen asianmukaista;

70.  korostaa tilintarkastustuomioistuimen, ylimpien tarkastuselinten, komission ja hallintoviranomaisten roolia julkisten menojen asianmukaisuuden ja tuloksellisuuden valvonnassa; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta ja komissiota parantamaan edelleen yhteistyötä jäsenvaltioiden ylinten tarkastuselinten kanssa tarkastettavien varojen ja hankkeiden kattamien alojen ja suhteellisen osuuden laajentamiseksi;

Tupakan salakuljetus ja tuoteväärennökset

71.  on huolissaan Euroopan oikeusasiamiehen havainnosta(9), että terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosastoa lukuun ottamatta komissio ei pannut täysin täytäntöön YK:n Maailman terveysjärjestön (WHO) sääntöjä ja suuntaviivoja, jotka koskevat avoimuutta ja tupakkaan liittyvää edunvalvontaa; katsoo siksi, että komission uskottavuus ja vakavasti otettavuus ovat vaarassa;

72.  kehottaa kaikkia asiaankuuluvia EU:n toimielimiä soveltamaan tupakoinnin torjuntaa koskevan WHO:n puitesopimuksen (FCTC) 5.3 artiklaa sen toimintaohjeisiin sisältyvien suositusten mukaisesti; vaatii komissiota julkaisemaan välittömästi tupakkayhtiöiden kanssa tehtyjen sopimusten arvioinnit ja FCTC:n täytäntöönpanosta laaditun vaikutusarvioinnin; kehottaa komissiota noudattamaan täydellistä avoimuutta tupakkaa koskevissa sopimuksissa ja niiden mahdollisessa uusimisessa ja kehottaa jäsenvaltioita tiedottamaan säännöllisesti tällaisten sopimusten seurauksena saamiinsa varoihin liittyvistä menoista;

73.  suhtautuu myönteisesti hyviin tuloksiin, joita on saavutettu lukuisissa yhteisissä tullioperaatioissa muun muassa OLAFin ja jäsenvaltioiden yhteistyönä useiden kolmansien maiden yksiköiden kanssa ja joita ovat muun muassa 1,2 miljoonan tuoteväärennöksen, esimerkiksi hajuvesien, ajoneuvojen varaosien, sähkölaitteiden ja 130 miljoonan savukkeen, takavarikointi; korostaa, että raskaasti verotettavien tavaroiden salakuljetus aiheuttaa huomattavia tulonmenetyksiä EU:n ja sen jäsenvaltioiden talousarvioille ja että yksin EU:ssa tapahtuvasta savukkeiden salakuljetuksesta johtuvien välittömien tullitulojen menetysten arvioidaan olevan yli 10 miljardia euroa vuodessa; muistuttaa, että väärennetyn tavaran kauppa aiheuttaa vahinkoa EU:n ja sen jäsenvaltioiden taloudelle sekä unionin yrityksille;

74.  pitää erittäin huolestuttavana lisääntyvää salakuljetusta, ihmiskauppaa sekä muita laittomia kaupan muotoja, jotka eivät ainoastaan vaikuta jäsenvaltioiden tullien kantamiseen ja näin ollen unionin talousarvioon, vaan ovat myös vahvasti sidoksissa järjestäytyneeseen kansainväliseen rikollisuuteen, kuluttajiin kohdistuviin uhkiin sekä sisämarkkinoiden toimintaan kohdistuviin negatiivisiin vaikutuksiin, ja jotka heikentävät kaikkien kilpailevien yritysten, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten, yhtäläisiä toimintamahdollisuuksia; ehdottaa näin ollen parantamaan koordinointia OLAFin, tulliviranomaisten sekä markkinavalvontaviranomaisten välillä, ei ainoastaan näiden ongelmien torjumiseksi, vaan myös sellaisten tuotteiden kaupan estämiseksi, jotka loukkaavat Euroopan unionin teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaa lainsäädäntöä;

75.  korostaa, kuinka tärkeää on erottaa toisistaan lailliset rinnakkaislääkkeet ja vilpilliset lääkeväärennökset, jotta vältetään rinnakkaislääkkeiden tuotannon ja laillisen kaupan keskeytykset, sekä kehottaa jälleen kerran kaikkia niitä jäsenvaltioita, jotka ovat allekirjoittaneet YK:n lisäpöytäkirjan tupakkatuotteiden laittoman kaupan estämiseksi mutta eivät ole ratifioineet sitä, saattamaan ratifiointiprosessinsa päätökseen mahdollisimman pian;

Tutkimukset ja OLAFin rooli

76.  panee merkille OLAFin roolin erilaisissa yhteisissä tullioperaatioissa EU:n talousarviolle koituvien menetysten estämisessä, ja kehottaa OLAFia sisällyttämään tuleviin vuosikertomuksiinsa enemmän tietoa ja konkreettisia lukuja sen osuudesta EU:n talousarvion tulopuolen suojaamisessa;

77.  panee tyytyväisenä merkille neuvoston, komission, parlamentin ja OLAFin sekä sen valvontakomitean toimielintenväliset vuosikokoukset; vaatii kiertävää puheenjohtajuutta EU:n kolmen toimielimen kesken; kehottaa komissiota tukemaan parlamentin aloitetta ja vaatii neuvostoa harkitsemaan uudelleen kielteistä kantaansa tähän asiaan;

78.  toistaa vuosikertomukseen 2013 EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta liittyvän kehotuksensa(10) ratkaista nopeasti OLAFin ja sen valvontakomitean väliset toistaiseksi avoimina olevat kysymykset; toteaa, että OLAF ja sen valvontakomitea eivät kumpikaan pysty täyttämään tehokkaasti oikeudellisia velvollisuuksiaan niiden nykyisissä rajoitetuissa yhteistyöolosuhteissa; panee huolestuneena merkille edistyksen puutteen ja pitää siksi mahdottomana hyväksyä nykytilannetta; kehottaa komissiota hoitamaan kaikilta osin tehtävänsä ja työskentelemään aktiivisesti pitkäaikaisen ratkaisun löytämiseksi viipymättä;

79.  katsoo, että valvontakomitealla olisi mandaattinsa johdonmukaisuuden vuoksi oltava riippumaton henkilökunta, joka on erillään OLAFin hallinnosta ja taloudellisesti riippumaton; kehottaa OLAFia takaamaan valvontakomitealle oikeuden tutustua asiakirjoihin, joita valvontakomitea katsoo tarvitsevansa hoitaakseen tehtävänsä; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen OLAF-asetuksen muuttamiseksi tämän mukaisesti;

80.  panee merkille ristiriidan, joka vallitsee toisaalta OLAFin jäsenvaltioiden julkisista ja yksityisistä lähteistä keräämien petoksia koskevien tietojen (OLAFin kertomus vuodelta 2014) ja toisaalta niiden takaisinperintää koskevien, erittäin vaihtelevien suositusten välillä, joita OLAF on ehdottanut jäsenvaltioille; kehottaa komissiota tukemaan aloitteita, joilla pyritään lisäämään petostapausten takaisinperintäastetta;

81.  vaatii komissiota noudattamaan täyttä avoimuutta kaikkien kansallisten syyttäjien esittämien sellaisten pyyntöjen tapauksessa, jotka koskevat OLAFin henkilöstön koskemattomuuden pidättämistä OLAFin pääjohtaja mukaan lukien;

82.  pitää myönteisenä, että tullietuuksien aiheellisuutta koskevat OLAFin alkuperätutkimukset ovat osoittautuneet tehokkaiksi, ja kehottaa jäsenvaltioita ottamaan nämä havainnot huomioon ja toteuttamaan kaikki tarvittavat ja asianmukaiset toimenpiteet EU:n tullilainsäädännön säännösten mukaisesti; kehottaa komissiota varmistamaan jatkossakin, että jäsenvaltiot parantavat riskinhallintajärjestelmiensä ja tarkastusstrategioidensa tehokkuutta keskinäistä avunantoa koskevien pyyntöjen pohjalta, jotta voidaan välttää EU:n talousarviolle sellaisten tavaroiden tuonnista koituvat tappiot, jotka eivät etuuskohtelukauppaa koskevien sopimusten mukaan ole oikeutettuja tullietuuskohteluun; pyytää lisäksi komissiota noudattamaan sitoumustaan tehdä jälkiarviointeja sellaisista etuuskohtelukauppaa koskevista sopimuksista, joilla on merkittäviä taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia, mukaan lukien edunsaajamaiden säännöllinen raportointi siitä, miten ne hallinnoivat ja valvovat etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää;

83.  panee merkille, että kattava syytteeseenpano rikoksista, muun muassa petoksista, korruptiosta, rahanpesusta, niihin liittyvästä järjestäytyneestä rikollisuudesta ja muista EU:n taloudellisiin etuihin vaikuttavista laittomista toimista, on ehdoton edellytys EU:n tehokkaalle toiminnalle; korostaa, että OLAFin suosituksia on seurattava järjestelmällisesti; katsoo, että näiden suositusten seuranta edellyttää, että OLAFilla on prosessuaalisia oikeuksia kansallisissa lainsäädännöissä, jotta varmistetaan, että kansalliset viranomaiset kunnioittavat suosituksia ja ottavat ne huomioon;

84.  kehottaa komissiota selvittämään pääasialliset syyt siihen, mikseivät jäsenvaltiot ole ryhtyneet jatkotoimiin niiden oletettujen unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavien petostapausten johdosta, joita OLAF on tuonut niiden tietoon;

o
o   o

85.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Euroopan unionin tuomioistuimelle, Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF) ja OLAFin valvontakomitealle.

(1)EUVL L 84, 20.3.2014, s. 6.
(2)EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1.
(3)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(4)EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 121.
(5)EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 62.
(6)EYVL L 312, 23.12.1995, s. 1.
(7)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0444.
(8)EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65.
(9)http://www.ombudsman.europa.eu/en/press/release.faces/en/61027/html.bookmark.
(10)Hyväksytyt tekstit, 11. maaliskuuta 2015, P8_TA(2015)0062.


Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen Euroopan parlamentin työssä
PDF 210kWORD 101k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. maaliskuuta 2016 sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta Euroopan parlamentin työssä (2015/2230(INI))
P8_TA(2016)0072A8-0034/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus),

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1979 hyväksytyn YK:n yleissopimuksen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta,

–  ottaa huomioon neljännessä naisten maailmankonferenssissa 15. syyskuuta 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman, YK:n erityisistunnoissa Peking +5 (2000), Peking +10 (2005) ja Peking +15 (2010) hyväksytyt päätösasiakirjat, sekä Peking +20 -tarkistuskonferenssin päätösasiakirjan,

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvosta ja kehityksestä,

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2015 päivätyn sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä käsittelevän yhteisen valmisteluasiakirjan ”Gender Equality and Women´s Empowerment: Transforming the Lives of Girls and Women through EU External Relations 2016–2020” (SWD(2015)0182), ja 26. lokakuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevasta toimintasuunnitelmasta 2016–2020,

–  ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen 3 artiklan, jossa ”sukupuoli” tarkoittaa ”yhteiskunnallisesti rakentuneita rooleja, käyttäytymismuotoja, toimintoja ja ominaisuuksia, joita tietty yhteiskunta pitää sopivina naisille ja vastaavasti miehille”,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2011 hyväksymän eurooppalaisen tasa-arvosopimuksen (2011–2020),

–  ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Vahvistettu sitoumus naisten ja miesten tasa-arvoon – Naisten peruskirja” (COM(2010)0078),

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015” (COM(2010)0491),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Strategic engagement for gender equality 2016–2019” (SWD(2015)0278),

–  ottaa huomioon komission tutkimusraportin ”Evaluation of the strengths and weaknesses of the strategy for equality between women and men 2010–2015”,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston sukupuolten tasa-arvoa koskevan strategian 2014–2017,

–  ottaa huomioon Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) vuonna 2015 julkaiseman tutkimuksen ”Advancing women in political decision-making – Way forward”,

–  ottaa huomioon vuonna 2011 julkaistussa Euroopan tasa-arvoinstituutin raportissa ”Gender-Sensitive Parliaments: A Global Review of Good Practice” esitetyt päätelmät ja suositukset,

–  ottaa huomioon 10. helmikuuta 2010 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2009(1), 8. maaliskuuta 2011 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2010(2), 13. maaliskuuta 2012 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2011(3) ja 10. maaliskuuta 2015 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2013(4) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2003 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta Euroopan parlamentin toiminnassa(5),

–  ottaa huomioon 18. tammikuuta 2007 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta valiokuntatyöskentelyssä(6),

–  ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta valiokuntien ja valtuuskuntien työssä(7),

–  ottaa huomioon 7. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta EU:n ulkosuhteissa sekä rauhanrakentamisessa ja valtiorakenteiden kehittämisessä(8),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman naisista päättäjinä – laatua ja tasa-arvoa(9),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen(10),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa Euroopassa vuoden 2015 jälkeen koskevasta uudesta strategiasta(11),

–  ottaa huomioon naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien sisällyttämisestä yhteisön politiikkaan ja toimintaan kaikilla aloilla 21. helmikuuta 1996 annetun komission tiedonannon (COM(1996)0067), jossa komissio sitoutuu kaikissa toimissaan ja kaikilla tasoilla edistämään tasa-arvoa naisten ja miesten välillä, millä tosiasiallisesti määritellään valtavirtaistamisen periaate,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin politiikkayksikkö C:n vuonna 2014 julkaiseman tutkimuksen ”Study on the Evaluation of the Strategy for Equality between Women and Men 2010–2015 as a contribution to achieve the goals of the Beijing Platform for Action”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin politiikkayksikkö C:n vuonna 2014 julkaiseman tutkimuksen ”Gender Mainstreaming in Committees and Delegations of the European Parliament”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin politiikkayksikkö D:n vuonna 2015 julkaiseman tutkimuksen ”The EU Budget for Gender Equality”,

–  ottaa huomioon YK Naiset -järjestön toukokuussa 2014 julkaiseman asiakirjan ”Guidance on the development of gender equality and the empowerment of women policies”,

–  ottaa huomioon European Policy Institutes Network -verkoston vuonna 2014 julkaiseman asiakirjan ”Advances in EU Gender Equality: Missing the mark?”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin henkilöstöasioiden pääosaston julkaiseman henkilöstöresursseja koskevan vuosikertomuksen 2014,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A8-0034/2016),

A.  toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklassa vahvistetaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen horisontaaliseksi periaatteeksi ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklassa vahvistetaan sukupuolten tasa-arvo unionin arvoksi;

B.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirja sisältää erityisiä määräyksiä sukupuolten tasa-arvon horisontaalisesta periaatteesta ja SEU-sopimuksen 6 artiklassa todetaan, että perusoikeuskirjalla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla;

C.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen on keskeistä ihmisoikeuksien suojelun, demokratian toiminnan, oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen sekä talouskasvun, sosiaalisen osallisuuden ja kestävyyden kannalta;

D.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseen liittyvä edistys EU:ssa on pysähtynyt ja tällä tahdilla tasa-arvoa ei saavuteta vielä pitkään aikaan;

E.  toteaa, että strategisessa toimintaohjelmassa sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi 2016–2019 komissio sitoutui jatkamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevia toimia myös arviointi- ja seurantatoimien avulla; toteaa, että komissio on muuttanut strategisen toimintaohjelmansa sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi vuoden 2015 jälkeen pelkäksi valmisteluasiakirjaksi;

F.  toteaa, että viides kestävän kehityksen tavoite on sukupuolten tasa-arvon toteutuminen vuoteen 2030 mennessä;

G.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen tarkoittaa sukupuolinäkökulman sisällyttämistä EU:n politiikan kaikkiin osa-alueisiin – politiikkatoimien, oikeudellisten toimenpiteiden ja rahoitusohjelmien valmistelu, suunnittelu, täytäntöönpano, seuranta ja arviointi – naisten ja miesten tasa-arvon saavuttamiseksi(12);

H.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen on kuuluttava HLBTIQ-henkilöiden ja kaikkia sukupuoli-identiteettejä edustavien ihmisten oikeudet, näkökulmat ja hyvinvointi;

I.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen olisi oltava sukupuolten tasa-arvon saavuttamisen ennakoiva ja reagoiva väline;

J.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen ei ole itsessään toimintapolitiikan tavoite vaan sukupuolten tasa-arvon saavuttamisen keskeinen väline aina yhdistettynä muihin erityistoimiin ja -toimintalinjoihin, joiden tavoitteena on sukupuolten tasa-arvon edistäminen;

K.  toteaa, että asiasta vastaavan valiokunnan yhtenä toimivaltuuksiin kuuluvana tehtävänä on edistää sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen toteutumista ja edelleen kehittämistä kaikilla politiikanaloilla;

L.  toteaa, että enemmistö valiokunnista pitää yleisesti sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista tärkeänä (esimerkiksi lainsäädäntötyössä, suhteissaan naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaan ja laatiessaan tasa-arvoa koskevia toimintasuunnitelmia) mutta eräät valiokunnat osoittavat vähäistä tai olematonta kiinnostusta asiaan;

M.  toteaa, että edellisestä vaalikaudesta lähtien asiasta vastaava valiokunta on omaksunut käytännön, jonka mukaisesti muiden valiokuntien mietintöihin vaikutetaan kohdennetusti tekemällä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevia tarkistuksia; toteaa, että vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen(13) mukaan 85 prosenttia heinäkuun 2011 ja helmikuun 2013 välisenä aikana esitetyistä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevista tarkistuksista on sisällytetty vastaavien valiokuntien lopullisiin mietintöihin; toteaa, että tarvitaan helmikuun 2013 jälkeistä uutta tietoa Euroopan parlamentin sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevan tilanteen uudelleenarvioimista varten;

N.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vuonna 2003 annetun päätöslauselman mukaisesti kukin parlamentin valiokunta nimittää yhden jäsenistään vastaamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta ja tällä tavoin perustetaan ”sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaava verkosto”; toteaa, että tästä aiheesta annetuissa myöhemmissä päätöslauselmissa kehotettiin kehittämään jatkuvasti tätä verkostoa ja perustamaan vastaava verkosto parlamenttien välisistä suhteista vastaavien valtuuskuntien kesken; toteaa, että verkostolla on tukenaan valiokuntien sihteeristöissä henkilöstötason verkosto;

O.  toteaa, että verkoston jäsenet vastasivat kyselyyn, jossa arvioitiin sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista heidän omalla politiikanalallaan;

P.  toteaa, että monivuotiseen rahoituskehykseen on liitetty kolmen toimielimen sopima yhteinen lausuma, jonka mukaan ”vuosia 2014–2020 koskevaan monivuotiseen rahoituskehykseen sovellettaviin vuotuisiin talousarviomenettelyihin sisällytetään tarvittaessa sukupuolinäkökulmaan perustuvia tekijöitä ottaen huomioon se, miten unionin kokonaisrahoituskehys tukee sukupuolten välisen tasa-arvon edistämistä (ja varmistaa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen)”; katsoo, että tästä huolimatta on edistettävä todellista sitoutumista sukupuolten tasa-arvon jatkuvaan valtavirtaistamiseen ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen, sillä olemassa olevaa toimintapolitiikkaa on pantu täytäntöön vaatimattomassa määrin ja erityisesti sukupuolten tasa-arvoasioihin on myönnetty riittämättömästi talousarviovaroja;

Q.  toteaa, että sukupuolitietoista budjetointia ei ole sovellettu johdonmukaisesti missään EU:n toimielimessä;

R.  toteaa, että Euroopan tasa-arvoinstituutti on perustettu edistämään ja vahvistamaan sukupuolten tasa-arvoa, mukaan lukien sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista kaikissa EU:n toimintapolitiikoissa ja niihin perustuvissa kansallisissa politiikkatoimissa; ottaa huomioon, että Euroopan tasa-arvoinstituutti on kehittänyt sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista käsittelevän foorumin ja laatinut sukupuolten tasa-arvoa koskevan sanaston ja tesauruksen, jotka auttavat päätöksentekijöitä, EU:n toimielinten henkilöstöä ja hallintoelimiä sisällyttämään sukupuolinäkökulman toimintaansa;

S.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen kuuluu sukupuolinäkökulman sisällyttäminen eri politiikkatoimiin sekä naisten, miesten ja kaikkien eri sukupuoli-identiteetin omaavien ihmisten edustusta tietyillä politiikanaloilla koskevan kysymyksen käsitteleminen; toteaa, että kummatkin ulottuvuudet on otettava huomioon kaikissa päätöksentekoprosessin vaiheissa;

T.  toteaa, että kaikki sisäiset ja ulkoiset EU:n toimintapolitiikat olisi suunniteltava siten, että ne hyödyttävät yhtäläisesti poikia ja tyttöjä, miehiä ja naisia sekä jonkin muun sukupuoli-identiteetin omaavia ihmisiä;

U.  toteaa, että komission arviossa naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuosiksi 2010–2015 sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen täytäntöönpano on kirjattu yhdeksi sen keskeisistä heikkouksista;

V.  toteaa, että sukupuolisensitiivisellä parlamentilla on ratkaisevan tärkeä rooli sukupuolten edustuksen epätasapainon korjaamisessa, naisten ja miesten yhtäläisen taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen edustuksen edistämisessä sekä sukupuolten tasa-arvoa koskevan toimintakehyksen laajentamisessa;

W.  katsoo, että parlamentin jäsenille ja henkilöstölle, etenkin johdolle, annettava sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskeva koulutus on keskeisessä asemassa sukupuolinäkökulman edistämisessä kaikilla politiikanaloilla ja kaikissa vaiheissa;

X.  toteaa, että myönnetyt varat ja henkilöresurssit eivät riitä sen varmistamiseen, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen parlamentin toiminnassa todella edistyy;

Y.  toteaa, että toimintalinjojen vaikutusarviointien ja päätöksentekoprosessien yhteydessä tapahtuva sukupuolen mukaan eriteltyjen tietojen ja tilastojen järjestelmällinen ja säännöllinen keruu on välttämätöntä sukupuolten tasa-arvon edistymisen analysointia varten; toteaa, että parlamentissa on tehtävä enemmän kvalitatiivisia tutkimuksia, jotta voidaan määritellä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen välineiden merkitys ja vaikutus toiminnan tuloksiin, päätöslauselmiin ja lainsäädäntöasiakirjoihin;

Z.  toteaa, että naisten osuuskeskeisissä poliittisissa ja hallinnollisissa päätöksentekotehtävissä, myös parlamentin poliittisissa ryhmissä, on edelleen alhainen; toteaa, että naiset ovat taipuvaisia johtamaan valiokuntia, joiden työhön liittyy vähemmän varojen jakamista ja taloudellista päätöksentekoa; toteaa, että tehtyjen päätösten laadun parantamiseksi parlamentin on varmistettava, että päätöksentekotehtävät on jaettu tasan sukupuolten välillä; katsoo, että miesten on sitouduttava sukupuolten tasa-arvon edistämiseen kaikilla aloilla ja kaikilla tasoilla ja että miespuolisia parlamentin jäseniä on kannustettava osallistumaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen työssään;

AA.  toteaa että parlamentilla on käytössään organisaatiorakenne, jolla voidaan edistää sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista sen toiminnassa; katsoo, että tätä rakennetta on koordinoitava paremmin, vahvistettava ja laajennettava osoittamalla tuoretta poliittista ja hallinnollista tahtoa, jotta saavutetaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen korkeampi taso;

AB.  katsoo, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisessa tarvitaan lisää toimielinten välistä yhteistyötä parlamentin, neuvoston ja komission välillä, jotta voidaan varmistaa, että sukupuolinäkökulma voidaan ottaa huomioon poliittisen syklin kaikissa vaiheissa, mikä helpottaisi parlamentin omaa työtä sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseksi;

AC.  katsoo, että ulkoisten sidosryhmien, kuten kansalaisjärjestöjen, naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa ajavien ruohonjuuritason ryhmien, kansainvälisten instituutioiden, yliopistomaailman ja kansallisten parlamenttien panos on merkittävä parlamentin sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisprosessien ja parhaiden käytäntöjen vastavuoroisen vaihdon edistämisessä;

AD.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vuonna 2007 annetussa parlamentin päätöslauselmassa kehotettiin arvioimaan joka toinen vuosi sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista parlamentin toiminnassa;

Nykyisen toimielinkehyksen yleinen arviointi

1.  katsoo, että sukupuolinäkökulman sisällyttämisessä päätöksentekoprosessiin olisi otettava huomioon muun muassa seuraavia näkökohtia: toimintapolitiikan sisältö ja sukupuolten edustus hallinnossa ja päätöksenteossa; toteaa myös, että selkeät tiedot toimintapolitiikan vaikutuksista ovat sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen jatkuvan parantamisen kannalta ratkaisevan tärkeitä;

2.  panee merkille, että parlamentin organisaatiorakenteessa eri elimet ovat vastuussa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen kehittämisestä ja täytäntöönpanosta sekä poliittisella että työelämän tasolla:

   sukupuolten tasa-arvoa ja monimuotoisuutta käsittelevä korkean tason työryhmä, joka vastaa naisten ja miesten välisen täysimääräisen tasa-arvon edistämisestä kaikilla työelämän osa-alueilla parlamentin pääsihteeristössä
   valiokunta, joka vastaa tietystä toimesta, jolla pyritään sisällyttämään sukupuolinäkökulma toisten valiokuntien tai valtuuskuntien työhön
   sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaava verkosto
   yksiköt, jotka vastaavat sukupuolten tasapuolisen edustuksen toteutumisesta kaikissa organisaatiokaavion työtehtävissä;

3.  pitää valitettavana, että näiden sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavien eri elinten toimia ei koordinoida eikä niitä sisällytetä parlamentin tai muiden toimielinten toimiin (sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevaa toimielinten välistä yhteistyömekanismia ei ole); sitoutuu edistämään tässä toimielinkehyksessä kaikkien toimijoiden välistä tehokasta yhteistyötä, joka perustuu erityisiin mekanismeihin, kuten seurantaan ja tulosten arviointiin;

4.  toistaa sitoutuneensa hyväksymään säännöllisesti ja panemaan täytäntöön parlamentissa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevan toimintapoliittisen suunnitelman, jonka yleisenä tavoitteena on edistää sukupuolten tasa-arvoa sisällyttämällä tehokkaasti sukupuolinäkökulma toimintapolitiikkoihin ja toimiin, päätöksentekorakenteet ja hallinto mukaan luettuina;

5.  kehottaa kehittämään jatkuvasti sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavaa verkostoa, joka edustaa valiokuntia ja myös parlamenttien välisistä suhteista vastaavia valtuuskuntia, ja ottamaan sen kattavasti mukaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen säännölliseen seurantaan kaikilla politiikanaloilla; toteaa, että parlamentin jäsenten osallistumista verkostoon on lisättävä; kehottaa lisäämään verkostoon varajäseniä, samalla tavalla kuin valiokunnissa ja valtuuskunnissa, jotta verkostoon osallistuminen lisääntyisi;

6.  korostaa, että edellä mainitun tästä aiheesta vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan tehokkain väline sukupuolinäkökulman sisällyttämiseksi päätöksentekoprosessiin on ollut sellaisten menettelyjen käyttö, joihin sisältyy yhteistyö muiden valiokuntien kanssa; korostaa, että muiden valiokuntien on tuettava toimia sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseksi ja pantava ne täytäntöön omissa toimissaan;

7.  kehottaa asiasta vastaavia yksiköitä jatkamaan työskentelyä työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen edistämistä koskevien erityistoimien parissa; pitää valitettavana, että parlamentin virkamiesten joukossa naiset ovat enemmistönä hallintoavustajien (AST) tehtäväryhmässä; kehottaa laatimaan sukupuolten tasa-arvon tilaa parlamentissa koskevan, sukupuolen mukaan eriteltyihin tietoihin perustuvan vuosittaisen analyysin kaikilla henkilöstön ja poliittisten elinten tasoilla, parlamentin jäsenten avustajat mukaan luettuina, ja julkistamaan tällaisen raportoinnin tulokset;

8.  kehottaa puuttumaan rakenteellisiin esteisiin ja luomaan ympäristön, jossa naiset voivat osallistua päätöksentekoon kaikilla tasoilla, toteuttamalla muun muassa työn sekä yksityiselämän yhteensovittamista edistäviä toimenpiteitä, joiden avulla aliedustettujen sukupuolten osuutta voidaan nostaa joko nais- tai miesvaltaisissa tehtävissä; kehottaa poliittisia puolueita tunnustamaan vastuunsa naisten aseman edistämisessä, sillä valta hankkia, valita ja nimetä ehdokkaita on poliittisilla puolueilla;

9.  pitää valitettavana, että puhemiehistön vuonna 2006 hyväksymiä sukupuolijakauman tasoittamista koskevia tavoitteita ylemmän ja keskijohdon tasolla (Kaufmannin raportti) ei saavutettu vuoden 2009 määräaikaan mennessä eikä niitä ole saavutettu vieläkään; panee merkille, että sukupuolten tasa-arvoa ja monimuotoisuutta käsittelevä korkean tason työryhmä on tämän jälkeen vahvistanut nämä tavoitteet seuraaviksi vuosiksi; vaatii toteuttamaan vaikuttavia, korjaavia ja kauaskantoisia toimia näiden sukupuolten tasa-arvoa koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi mahdollisimman nopeasti;

10.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvoa ja monimuotoisuutta käsittelevä korkean tason työryhmä vastaa tasa-arvon ja monimuotoisuuden edistämistä koskevan toimintasuunnitelman hyväksymisestä ja sen täytäntöönpanon varmistamisesta; kehottaa korkean tason työryhmää laatimaan asiasta vastaavien yksiköiden tuella kattavan sukupuolten tasa-arvon etenemissuunnitelman siitä, miten naisten edustus ylemmän ja keskijohdon tehtävissä voitaisiin nostaa 40 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä; kehottaa henkilöstöasioiden pääosastoa ja poliittisia ryhmiä harkitsemaan sekä naisen että miehen ehdottamista yksikön päällikön tehtävään, kun sellainen tulee hakuun;

11.  suosittaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen pysyvä esittelijä, sitten kun tämä tehtävä on perustettu, työskentelee yhdessä korkean tason työryhmän kanssa sen varmistamiseksi, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen tavoitteet parlamentin pääsihteeristössä ja henkilöstössä saavutetaan;

12.  kehottaa poliittisia ryhmiä harkitsemaan sekä naisen että miehen ehdottamista valiokuntien ja ryhmien puheenjohtajan tehtävään;

13.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvoinen edustus kussakin valiokunnassa on toivottavaa siinä määrin kuin olosuhteet sen sallivat; pyytää poliittisia ryhmiä harkitsemaan aliedustettua sukupuolta edustavien jäsenten nimittämistä kuhunkin valiokuntaan koordinoidulla tavalla; pyytää poliittisia ryhmiä nimittämään yhtä monta mies- ja naisjäsentä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan jäseniksi ja varajäseniksi, jotta kannustetaan miehiä osallistumaan tasa-arvopolitiikkaan;

Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen välineet

14.  korostaa, että lausuntoja tehokkaammaksi käytännöksi on osoittautunut sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevien tarkistusten tekeminen, koska ne ovat lyhyempiä, niitä voidaan esittää nopeammin ja niissä voidaan viitata keskeisiin, erityisiin tai rajattuihin aiheisiin; toistaa asiasta vastaavalle valiokunnalle esittämänsä kehotuksen sisällyttää sukupuolten valtavirtaistamista koskevien tarkistusten tekemiseen liittyvä käytäntö työjärjestykseen ottaen huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan erityisen roolin sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisessa yleisenä periaatteena; kehottaa tiivistämään valiokuntien yhteistyötä ja tehostamaan sukupuolten valtavirtaistamisesta vastaavan verkoston ja asiasta vastaavan valiokunnan välistä poliittista ja hallinnollista koordinointia, jotta mietintöihin saadaan kattava sukupuolinäkökulma; korostaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavan verkoston jäsenillä on kussakin valiokunnassa tärkeä rooli asiasta vastaavan valiokunnan panoksen välittämisessä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevien tarkistusten ja lausuntojen välityksellä, ja kehottaa tehostamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta tehtäviä tarkistuksia koskevaan menettelyyn liittyvää koordinointia asiasta vastaavien naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan jäsenten ja verkoston jäsenten välillä; muistuttaa, että tarvitaan asiasta vastaavan valiokunnan sekä asiasta vastaavien valiokuntien välistä tiivistä koordinointia laadittaessa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevia tarkistuksia ja lausuntoja, jotta optimaalisen aikataulun ja suunnittelun avulla voidaan antaa vaikuttava panos asiasta vastaavan valiokunnan mietintöön;

15.  pitää valitettavana, että monivuotiseen rahoituskehykseen liitetystä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen varmistamista koskevasta toimielinten välisestä lausumasta huolimatta mitään sukupuolitietoista budjetointia koskevia toimia ei ole vielä toteutettu; korostaa tässä yhteydessä, että on seurattava tiiviisti sitä, miten yhteisen lausuman periaatteet on pantu täytäntöön vuotuisissa talousarviomenettelyissä, ja kehottaa antamaan asiasta vastaavalle valiokunnalle virallisen roolin monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisessa;

16.  korostaa, että sukupuolitietoinen budjetointi sellaisen suunnittelun, ohjelmoinnin ja budjetoinnin muodossa, jolla edistetään sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksien toteutumista, on niitä keskeisiä välineitä, joita poliittiset päättäjät käyttävät sukupuolten välisten erojen kaventamiseksi; pitää valitettavana, että sukupuolitietoinen budjetointi on paljastanut, että sukupuolinäkökulmaa ei ole omaksuttu läheskään kaikissa politiikkatoimissa, kaikilla tasoilla ja kaikissa päätöksentekoprosessin vaiheissa; toteaa, että tässä yhteydessä on erityisen tärkeää kohentaa sukupuolitietoista budjetointia koskevia parlamentin sisäisiä valmiuksia, jotta voidaan vahvistaa parlamentin roolia näiden asioiden valvonnassa; toteaa, että meno- ja tulopäätösten seurauksilla on hyvin erilainen vaikutus ja naisiin ja miehiin, ja korostaa, että parlamentin jäsenten olisi otettava nämä erilaiset vaikutukset huomioon talousarvion suunnittelussa; korostaa, että sukupuolitietoisella budjetoinnilla edistetään vastuullisuutta ja avoimuutta parlamentin sitoutumisessa sukupuolten tasa-arvoon;

17.  panee merkille, että komissio aikoo jatkaa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista ottamalla sukupuolten tasa-arvoa koskevat seikat huomioon vaikutustenarvioinneissa ja paremman sääntelyn periaatteiden mukaisissa arvioinneissa ja harkitsee kertomuksen laatimista sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta komissiossa vuonna 2017;

18.  muistuttaa, että sukupuolivaikutusten arviointien ja sukupuoleen perustuvien analyysien kehittämiseen on myönnettävä riittävästi resursseja myös parlamentin tasolla; kehottaa komissiota tekemään järjestelmällisesti arviointeja kaikkien uusien lainsäädäntö- tai politiikka-aloitteiden sukupuolivaikutuksista niiden perusoikeuksiin kohdistuvia vaikutuksia koskevan komission vahvistetun arvioinnin pohjalta, jotta varmistetaan, että EU turvaa naisten oikeudet; korostaa, että tällaisten analyysien ja tiedonkeruumenetelmien käytössä on otettava huomioon HLBTIQ-henkilöiden kokemukset; painottaa, että valiokuntia on kannustettava sekä sisäisen että ulkoisen asiantuntemuksen, kuten sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista aktiivisesti edistävien yksityisen tai julkisen sektorin instituutioiden ja elinten asiantuntemuksen, hyödyntämiseen;

19.  kehottaa Euroopan tasa-arvoinstituuttia toimittamaan säännöllisesti tietoja kaikille valiokunnille, jotta voidaan korostaa sukupuolinäkökulmaa kaikilla poliittisen päätöksenteon aloilla, ja asettamaan saataville tietoja ja sen kehittämiä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista käsittelevän foorumin kaltaisia välineitä osana laajempia valmiuksien kehittämistoimia, jotka koskevat myös henkilöstöä ja parlamentin jäsenten avustajia; kehottaa parlamentin tutkimuspalvelua teettämään säännöllisesti yksityiskohtaisia kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia tutkimuksia sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisessa saavutetusta edistyksestä parlamentissa ja sitä varten luodun organisaatiorakenteen toiminnasta;

20.  pitää valitettavana, että Euroopan tasa-arvoinstituutilla ei tällä hetkellä ole riittävästi resursseja, jotta se pystyisi tekemään kaiken siltä pyydetyn työn, ja pitää siksi tärkeänä varmistaa, että instituutin talousarviota tarkistetaan sen tehtävän laajuuden mukaisesti;

21.  toteaa, että vastauksissa kysymyksiin sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta valiokunnissa muun muassa seuraavia erityisvälineitä pidettiin tehokkaina sukupuolinäkökulman sisällyttämisessä valiokuntien työhön:

   keskeisten asiakirjojen jakelu ja sukupuolten tasa-arvokysymysten sisällyttäminen tilattujen tutkimusten toimeksiantoon
   huomion kiinnittäminen erityisterminologian ja -määritelmien käyttöön sukupuolten tasa-arvoon liittyvissä kysymyksissä
   lainsäädäntöehdotuksia ja tulevia sopimuksia koskevien ennakko- ja jälkiarviointien edistäminen
   jäseniä, henkilöstöä, poliittisia neuvonantajia ja avustajia koskevat koulutus- ja tiedotustoimet;

suosittaa painokkaasti, että näitä välineitä kehitetään edelleen ja sovelletaan parlamentin työssä;

22.  muistuttaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevat arviot ja ohjelmat edellyttävät myös tehokkaita seurantatoimenpiteitä, jotta kunkin toimen vaikuttavuuteen ja mahdollisiin ongelmiin voidaan puuttua; korostaa, että on tärkeää toteuttaa tarvittaessa korjaavia toimenpiteitä ja, jos niiden täytäntöönpanon jälkeen havaitaan, ettei asiassa ole edistytty, jatkaa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista edistävien toimien kehittämistä;

23.  suosittaa, että parlamentin viestinnän pääosasto sisällyttää entistä vahvemmin sukupuolinäkökulman parlamentin päätöksentekoa koskevaan raportointiinsa;

24.  antaa täyden tukensa sellaisen sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevan kohdennetun ja säännöllisen koulutuksen kehittämiselle, johon osoitetaan riittävät resurssit, joka räätälöidään parlamentin tarpeisiin sopivaksi ja kohdennetaan parlamentin politiikanaloilla työskentelevälle henkilöstölle siten, että keski- ja ylempään johtoon kuuluville, erityisesti yksikönpäälliköille tarjotaan laajempaa koulutusta; kehottaa antamaan jäsenille, jäsenten avustajille ja poliittisten ryhmien henkilöstölle mahdollisuuden osallistua sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevaan koulutukseen; kehottaa järjestämään johtajakoulutusta naisille ja tarjoamaan naisille kokemusta johtotehtävistä; suosittaa, että koulutustilaisuuksissa annetaan tietoa moninaisista ja monialaisista syrjinnän muodoista; korostaa, että on varmistettava, että kaikki parlamentin yksiköt ovat tietoisia sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen täytäntöönpanoon liittyvästä vastuustaan, henkilöresursseista, turvallisuudesta ja palveluista vastaavat yksiköt mukaan luettuina; kehottaa antamaan erityiset henkilöresursseja koskevat suuntaviivat, joiden avulla pannaan tehokkaasti täytäntöön sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen koko henkilöstön, myös HLBTIQ-henkilöiden, hyvinvoinnin parantamiseksi työpaikalla;

Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen valiokuntien työssä

25.  kehottaa jälleen noudattamaan sitoumusta laatia puolivuotiskertomus sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta parlamentin työssä; on tietoinen sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavan verkoston roolista arvioitaessa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista kullakin politiikanalalla, ja suosittaa, että edellä mainitun kertomuksen perustana toimivasta kyselystä tehdään vuotuinen seurantamenetelmä;

26.  toteaa, että vastauksissaan kyselyihin verkoston jäsenet totesivat yleisesti, että heidän omalla politiikanalallaan sukupuolinäkökulma oli otettu huomioon toiminnan eri aloilla, kuten mietinnöissä, sukupuolten tasa-arvoa koskevissa tarkistuksissa, tutkimuksissa, kuulemistilaisuuksissa, virkamatkoissa ja keskusteluissa;

27.  panee tyytyväisenä merkille monien valiokuntien tällä alalla tekemät erityisaloitteet; pitää valitettavana, että valtaosa valiokunnista ei ole hyväksynyt työhönsä liittyvää sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevaa toimintasuunnitelmaa eikä keskustellut siitä; pitää tärkeänä, että toimivaltaiset elimet työskentelevät kaikkien valiokuntien ja valtuuskuntien kanssa parhaiden käytäntöjen jakamiseksi myös sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavan verkoston avulla sekä parlamentin työjärjestykseen sisällytettävän selkeän menettelyn luomiseksi siitä, kuinka kukin valiokunta ja valtuuskunta hyväksyy sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan toimintasuunnitelman; suosittaa, että kukin valiokunta järjestää kuulemistilaisuuden sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta omalla politiikanalallaan joka toinen vuosi samaan aikaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevan mietinnön laatimisen kanssa;

28.  korostaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavan verkoston toimintaa on arvioitava perusteellisesti ja on pyrittävä löytämään keinot, joilla voidaan varmistaa verkoston jäsenten entistä tiiviimpi osallistuminen ja lisätä tietämystä heidän keskuudessaan; kehottaa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavan verkoston jäseniä ja varajäseniä sitoutumaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseen, mutta huomauttaa, että heidän ei tarvitse välttämättä olla naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan jäseniä, jolloin saadaan suurempi joukko jäseniä työskentelemään sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen hyväksi; suosittaa säännöllistä yhteydenpitoa ja tiedonvaihtoa asiasta vastaavan valiokunnan ja verkoston välillä;

29.  suosittaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavan verkoston yhteispuheenjohtajina toimivat asiasta vastaava valiokunta ja verkoston jäsen, joka nimitetään vuorotteluperiaatteella eri valiokunnista, jotta voidaan osoittaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen kuuluu kaikille valiokunnille;

30.  katsoo, että on perustettava sisäinen valvontaelin, jotta voidaan seurata ja arvioida jälkikäteen sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevien välineiden ja toimien täytäntöönpanoa; kehottaa laatimaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta valiokunnissa vastaavien työntekijöiden erityistoimenkuvat; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia arvioimaan sukupuolten valtavirtaistamisen edistymistä valiokunnissa ja valtuuskunnissa puolivuosittain;

Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista tukeva toimielinten välinen yhteistyö

31.  katsoo, että vahvemmat toimielinten väliset suhteet tasapainottavat sukupuolijakaumaa EU:n politiikan määrittelyssä; toteaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevaa jäsenneltyä yhteistyötä ei ole vielä aloitettu komission, neuvoston ja Euroopan tasa-arvoinstituutin kaltaisten muiden institutionaalisten kumppaneiden kanssa; kehottaa komissiota ehdottamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevan yhteistyön toteuttamiselle asianmukaisia puitteita ja ottamaan myös muut sidosryhmät mukaan tällä alalla;

32.  kehottaa komissiota toteuttamaan jatkotoimia julkisen kuulemisen tulosten sekä parlamentin ja neuvoston kantojen nojalla ja hyväksymään välittömästi tiedonannon naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa Euroopassa vuoden 2015 jälkeen koskevasta uudesta strategiasta, jossa käsitellään sukupuolten tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä kansainvälisen asialistan pohjalta;

33.  suosittaa, että Euroopan oikeusasiamies toimittaa parlamentissa toimivalle sukupuolten tasa-arvoa ja monimuotoisuutta käsittelevälle korkean tason työryhmälle vuosittain tietoja valituksista, jotka koskevat sukupuolten tasa-arvoon liittyvää huonoa hallintoa parlamentissa ottaen asianmukaisesti huomioon Euroopan parlamentin päätöksen oikeusasiamiehen tehtävien hoitamista koskevasta ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista;

34.  uskoo, että parhaiden käytäntöjen vaihto muiden organisaatioiden kanssa vahvistaa parlamentin valmiuksien kehittämistä ja tehokkuutta sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen toteuttamisessa; kehottaa vaihtamaan parhaita käytäntöjä kaikilla tasoilla muiden instituutioiden kanssa sekä sellaisten organisaatioiden kanssa kuin YK Naiset, Euroopan neuvosto ja EU:n toimielimet sekä sukupuolten tasa-arvon edistämiseen osallistuvien sidosryhmien, kuten sukupuolten tasa-arvoa ajavien elinten, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen kanssa; kehottaa osallistumaan valmiuksien kehittämistä koskeviin muiden kansainvälisten organisaatioiden erityisohjelmiin sekä pyytämään niitä tukemaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevien räätälöityjen ohjelmien järjestämistä;

35.  pyytää, että henkilöstöasioiden pääosasto vaihtaa esimerkiksi Yhdysvaltojen kongressin ja kansallisten tasa-arvoelinten kanssa sukupuolten tasa-arvoa ja monimuotoisuutta koskevia parhaita käytäntöjä ja teknistä tukea aliedustettujen rodullisten tai etnisten vähemmistöyhteisöjen aseman edistämisestä lyhytaikaisissa palvelukseenottomenettelyissä ja EU:n henkilöstövalintatoimiston (EPSO) kilpailuissa; kehottaa keskittymään harjoittelijoihin ja kehittämään aloitteita ja ohjelmia, jotka on suunnattu harjoittelupaikkojen tarjoamiseen nuorille, erityisesti naisille sekä aliedustettuihin rodullisiin tai etnisiin vähemmistöyhteisöihin kuuluville;

36.  korostaa, että on käytävä jatkuvaa vuoropuhelua kansallisten parlamenttien kanssa, jotta voidaan käydä säännöllisesti keskusteluja, vaihtaa uusia toimintatapoja ja raportoida toimintalinjojen vaikutusarvioinneista yhteisen lähestymistavan edistämiseksi ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen edistämistä koskevien parhaiden käytäntöjen kehittämiseksi entisestään; kehottaa järjestämään säännöllisesti parlamenttien välisiä kokouksia sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta;

o
o   o

37.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)EUVL C 341 E, 16.12.2010, s. 35.
(2)EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 65.
(3)EUVL C 251 E, 31.8.2013, s. 1.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0050.
(5)EUVL C 61 E, 10.3.2004, s. 384.
(6)EUVL C 244 E, 18.10.2007, s. 225.
(7)EUVL C 184 E, 8.7.2010, s. 18.
(8)EUVL C 212 E, 5.8.2010, s. 32.
(9)EUVL C 251 E, 31.8.2013, s. 11.
(10)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0218.
(11)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0042.
(12)SWD(2015)0278.
(13)Euroopan parlamentin politiikkayksikkö C:n tutkimus ”Gender Mainstreaming in Committees and Delegations of the European Parliament”.


Naispuolisten pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tilanne EU:ssa
PDF 203kWORD 96k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. maaliskuuta 2016 naispuolisten pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tilanteesta EU:ssa (2015/2325(INI))
P8_TA(2016)0073A8-0024/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 ja 78 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan,

–  ottaa huomioon pakolaisten oikeusasemaa koskevan vuoden 1951 yleissopimuksen ja siihen vuonna 1967 liitetyn pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1979 hyväksytyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen (CEDAW) sekä 14. marraskuuta 2014 annetun CEDAW-komitean yleisen suosituksen N:o 32 pakolaisaseman, turvapaikan ja kansalaisuuden sukupuoliulottuvuudesta sekä naisten kansalaisuudettomuudesta,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),

–  ottaa huomioon neljännessä naisten maailmankonferenssissa 15. syyskuuta 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä YK:n erityisistunnoissa Peking +5, Peking +10, Peking +15 ja Peking +20 hyväksytyt asiakirjat, joissa arvioidaan konferenssien tuloksia,

–  ottaa huomioon 13. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Euroopan muuttoliikeagenda” (COM(2015)0240),

–  ottaa huomioon 27. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Siirtolaisten salakuljetuksen vastainen EU:n toimintasuunnitelma (2015–2020)” (COM(2015)0285),

–  ottaa huomioon 12. lokakuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät muuttoliikkeestä ja erityisesti niissä ilmaistun sitoutumisen naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksiin,

–  ottaa huomioon ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU,

–  ottaa huomioon rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU,

–  ottaa huomioon kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista 26. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33/EU,

–  ottaa huomioon jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY,

–  ottaa huomioon kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU,

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi turvallisia alkuperämaita koskevan EU:n yhteisen luettelon laatimisesta kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU soveltamista varten ja direktiivin 2013/32/EU muuttamisesta (COM(2015)0452),

–  ottaa huomioon muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevista yhteisön tilastoista 11. heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 862/2007,

–  ottaa huomioon kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta 26. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013,

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevasta toimintasuunnitelmasta (2016–2020),

–  ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2015 annetun komission ja Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen valmisteluasiakirjan Euroopan naapuruuspolitiikan täytäntöönpanosta vuonna 2014 (SWD(2015)0076),

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325 ja 1820 naisista, rauhasta ja turvallisuudesta,

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman erityiskertomuksesta Frontexia koskevasta Euroopan oikeusasiamiehen oma-aloitteisesta tutkinnasta OI/5/2012/BEH-MHZ(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A8-0024/2016),

A.  ottaa huomioon, että ennennäkemättömän suuri ja kasvava joukko miehiä, naisia ja lapsia hakee EU:sta kansainvälistä suojelua jatkuvien konfliktien, alueellisen epävakauden ja ihmisoikeusloukkausten, kuten sukupuoleen liittyvän väkivallan ja sodankäynnin aseena käytettyjen raiskausten, vuoksi;

B.  toteaa, että turvapaikanhakijat kohtaavat Euroopan unionissa paljon sukupuoleen perustuvaa syrjintää; toteaa, että naisten osuus turvapaikanhakijoista on keskimäärin noin kolmannes; ottaa huomioon, että vuoden 2015 alusta marraskuuhun asti Välimeren kautta saapui noin 900 000 ihmistä Euroopan rannikoille ja että naisten ja lasten osuus kokonaismäärästä on noin 38 prosenttia; toteaa, että YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) mukaan tammikuusta 2016 lähtien naisten ja lasten osuus Kreikkaan saapuneista EU:sta turvapaikkaa hakevista henkilöistä on ollut 55 prosenttia; toteaa, että liian moni ihminen on jo menettänyt henkensä näillä toivorikkailla matkoilla ja että monet heistä olivat naisia;

C.  toteaa, että naisiin sekä hlbti-henkilöihin kohdistuu erityistä sukupuoleen perustuvaa vainoa, jota ei vieläkään riittävän usein tunnisteta turvapaikkamenettelyjen yhteydessä;

D.  ottaa huomioon, että naisista, rauhasta ja turvallisuudesta annetun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman nro 1325 päätavoitetta naisten suojelemisesta ja heidän poliittisiin prosesseihin ja päätöksentekoon liittyvän osallistumisen merkittävästä lisäämisestä ei ole saavutettu;

E.  ottaa huomioon, että UNHCR:n mukaan vuosittain arviolta 20 000 naista ja tyttöä, jotka ovat peräisin naisten sukuelinten silpomista harjoittavista maista, hakee turvapaikkaa EU:n jäsenvaltioista; toteaa, että turvapaikkahakemuksia tekevistä naisista huomattava osa tekee niin sukuelinten silpomisen pelossa;

F.  toteaa UNHCR:n arvioineen, että 71 prosenttia EU:sta turvapaikkaa hakevista naisista, jotka ovat lähtöisin naisten sukuelinten silpomista harjoittavista maista, on joutunut sukuelinten silpomisen uhriksi; toteaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen määränneen, että on lopetettava sellaisten tyttöjen karkotukset, jotka ovat vaarassa joutua sukuelinten silpomisen uhriksi, mistä aiheutuisi todennäköisesti peruuttamatonta vahinkoa heidän fyysiselle ja psyykkiselle terveydelleen;

G.  toteaa, että turvapaikkaa hakevilla naisilla ja tytöillä on erityisiä suojelutarpeita ja erilaisia huolenaiheita kuin miehillä ja että siksi kaikki turvapaikkapolitiikat ja ‑menettelyt, myös turvapaikkahakemusten arvioiminen, on pantava täytäntöön sukupuolinäkökohdat ja yksilöllinen tilanne huomioon ottaen; toteaa, että väkivaltaan liittyvät turvapaikkahakemukset on käsiteltävä tavalla, joka suojelee naisia lisäkärsimyksiltä turvapaikkaprosessin aikana;

H.  toteaa, että naisten ja tyttöjen kotouttamisprosessia ja oikeuksia heikentää se, että heidän oikeudellinen asemansa riippuu heidän puolisostaan;

I.  katsoo, että Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän muodostavat asiaankuuluvat säädökset on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pantava täytäntöön pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen sekä muiden asiaankuuluvien välineiden mukaisesti;

J.  ottaa huomioon, että turvapaikkaa hakevien naisten ja tyttöjen kohtelussa eri jäsenvaltioissa on valtavia eroja ja että kohtelussa on yhä hyvin merkittäviä puutteita;

K.  toteaa, että naispuoliset pakolaiset ja turvapaikanhakijat joutuvat usein moninkertaisen syrjinnän kohteiksi ja ovat alttiimpia sukupuoleen perustuvalle ja seksuaaliselle väkivallalle alkuperämaassaan sekä kauttakulku- ja määränpäämaissa; toteaa, että erityisen haavoittuvassa asemassa ovat yksinään liikkuvat naiset ja tytöt, perheenpäinä toimivat naiset, raskaana olevat naiset, vammaiset ja vanhukset;

L.  ottaa huomioon, että sen lisäksi, että pakolaisnaisten on kohdattava henkilökohtaiseen turvallisuuteensa kohdistuvat uhat (pitkät ja vaaralliset matkat pakolaisena, ahdistelu, viranomaisten välinpitämättömyys ja usein seksuaalinen hyväksikäyttö ja väkivalta myös sen jälkeen, kun he ovat päässeet turvalliselta vaikuttavaan paikkaan, ja sitä seuraava sosiaalinen leimautuminen), heidän on myös vastattava perheensä fyysisestä turvallisuudesta, hyvinvoinnista ja toimeentulosta;

M.  toteaa, että monet Eurooppaan tulleet pakolaiset elävät tilapäisolosuhteissa leireillä tai kadulla ja että naiset ja tytöt ovat erityisen haavoittuvaisia;

N.  toteaa, että rikollisverkostot hyötyvät siitä, ettei turvapaikanhakijoilla ja pakolaisilla ole turvallista reittiä EU:hun sekä alueellisesta epävakaudesta, konflikteista ja pakoon pyrkivien naisten ja tyttöjen haavoittuvasta asemasta ja riistävät heitä ihmiskaupan ja seksuaalisen hyväksikäytön kautta;

O.  ottaa huomioon, että väkivallan ja ihmiskaupan uhriksi joutuvat naiset altistuvat muita enemmän sukupuolitaudeille;

P.  ottaa huomioon, että YK:n pakolaisvaltuutetun toimisto on raportoinut tapauksista, joissa pakolaisnaisiin ja -lapsiin on kohdistettu väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, myös seksuaalista väkivaltaa, koko matkan ajan ja myös liian täyteen ahdetuissa vastaanottokeskuksissa EU:ssa;

Q.  ottaa huomioon, että EU:hun turvaan pyrkivät naiset ja tytöt pakenevat usein hallintojärjestelmiä, jotka sortavat naisia, eivät tunnusta naisten ja miesten tasa-arvoa ja suvaitsevat naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, hyväksikäyttöä sekä lapsi- ja pakkoavioliittoja;

R.  toteaa, että hyvin usein vastaanottokeskuksissa ei ole mitään sopivia tiloja, joissa keskukseen majoitetut äidit voisivat huolehtia lapsistaan ja hoitaa heitä; toteaa lisäksi, että oikeusapua tarjoavat keskukset eivät tarjoa riittävästi tukea jakamalla tietoa ja auttamalla perheenjäsenten etsimisessä;

S.  toteaa, että perustarpeet sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemiseksi eli erilliset kylpyhuoneet, suihkut ja nukkumistilat naisille eivät täyty Euroopan unionin vastaanotto- eikä kauttakulkukeskuksissa;

T.  ottaa huomioon, että konflikteja ja vainoa pakenevilla tytöillä on muita suurempi riski joutua lapsi-, varhais- tai pakkoavioliittoon sekä raiskauksen, seksuaalisen ja fyysisen väkivallan ja prostituution uhriksi;

U.  ottaa huomioon, että perheenjäsenistä eroon joutuminen, myös säilöönoton aikana, altistaa naiset ja lapset entistä suuremmille vaaroille;

V.  toteaa, että vaikka perheiden yhdistäminen onkin perusihmisoikeus, sitä lykätään järjestelmällisesti ja jopa loukataan ja että naiset ja lapset ovat tämän oikeuden epäämisen ja lykkäämisen ensimmäisiä uhreja;

W.  ottaa huomioon, että naiset joutuvat usein ottamaan vastaan pimeää työtä halventavissa oloissa voidakseen jäädä heidät vastaanottaneeseen maahan;

X.  toteaa, että Pekingin toimintaohjelmassa korostettiin tarvetta lisätä naisten osallistumista konfliktinratkaisua koskevaan päätöksentekoon ja painotettiin, että pakolais- ja maahanmuuttajanaisten sekä kotiseudultaan siirtymään joutuneiden naisten on voitava osallistua asianmukaisesti heitä koskevaan päätöksentekoon;

Y.  ottaa huomioon, että kestävän kehityksen tavoitteella 5 pyritään toteuttamaan sukupuolten tasa-arvo ja parantamaan naisten elinoloja vuoteen 2030 mennessä;

1.  katsoo, että pakolaisnaisten ja -tyttöjen turvallisuuden parantamiseksi on avattava turvallisia ja laillisia tuloreittejä unioniin konflikteja ja vainoa pakenevia varten ja että sukupuoli on otettava huomioon; korostaa erityisesti, että useampien jäsenvaltioiden olisi osallistuttava EU:n uudelleensijoittamisohjelmiin; katsoo, että laitonta muuttoliikettä koskevalla lainsäädännöllä ja politiikalla ei saisi estää turvautumista EU:n turvapaikkamenettelyihin; korostaa, että turvapaikkaoikeus on kirjattu EU:n perusoikeuskirjan 18 artiklaan;

2.  korostaa, että on avattava välittömästi laillisia ja turvallisia turvapaikkareittejä, jotta voidaan torjua salakuljetusverkostoja ja jotta naisilla, lapsilla, ikääntyneillä sekä vammaisilla olisi mahdollisuus hakea turvapaikkaa henkeään vaarantamatta; on erittäin huolissaan kuolemantapauksista, käännytyksistä ja vakavista ihmisoikeusloukkauksista EU:n ulkorajoilla; katsoo, että vastuu, kustannukset ja hyödyt on jaettava kaikkien 28 jäsenvaltion kesken eikä vain ensimmäisten saapumismaiden kesken; pitää valitettavana EU:n jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden puutetta;

3.  pitää tärkeänä, että pakolaisnaiset rekisteröidään yksitellen ja että heille myönnetään asiakirjat, jotka takaavat heille henkilökohtaisen turvallisuuden, vapaan liikkuvuuden ja peruspalvelujen saatavuuden UNHCR:n vaatimusten mukaisesti;

4.  korostaa, että koordinointikomiteoissa ja muissa pakolaisia kaupungeissa, maaseudulla, pakolaisleireillä ja paluualueilla edustavissa elimissä on noudatettava sukupuolten yhdenvertaisuutta, jotta varmistetaan, että naispuolisten pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuksia kunnioitetaan ja heidän tarpeistaan huolehditaan;

5.  kehottaa uudelleen kaikkia jäsenvaltioita ja Euroopan unionia allekirjoittamaan ja ratifioimaan naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin yleissopimus);

6.  pyytää kaikkia jäsenvaltioita yhdessä EU:n kanssa takaamaan sukupuoleen perustuvaa vahingontekoa kokeneille naisille traumaattisen kokemusten jälkeistä erikoistunutta neuvontaa ja psykososiaalista hoitoa, jota antavat alaan erikoistuneet pätevät naiset ja jota on saatavilla turvapaikkamenettelyn kaikissa vaiheissa;

7.  esittää vakavan huolensa siitä, että naisten ja lasten kerrotaan harjoittavan ”eloonjäämisseksiä” maksuna salakuljettajille voidakseen jatkaa matkaansa ja hakea turvapaikkaa EU:sta; korostaa uudelleen, että turvalliset ja lailliset reitit Eurooppaan ovat ratkaisevan tärkeitä tällaisten tapahtumien estämiseksi;

8.  kehottaa EU:ta ottamaan huomioon sukupuolinäkökohdat perustaessaan Frontexin perusoikeusvaltuutetun toimistoon valitusmekanismia ja puuttumaan niihin ihmisoikeusloukkauksiin, joihin Frontex, jäsenvaltiot ja Frontexin kanssa yhteistyötä tekevät kolmansien maiden viranomaiset ovat syyllistyneet, kuten kehotettiin 2. joulukuuta 2015 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa erityiskertomuksesta Frontexia koskevasta Euroopan oikeusasiamiehen oma-aloitteisesta tutkinnasta OI/5/2012/BEH-MHZ;

9.  vaatii kohdennettuja toimia, joilla taataan pakolais- ja maahanmuuttajanaisten täydellinen kotoutuminen ehkäisemällä ennakolta kaikkia hyväksikäytön, seksuaalisen hyväksikäytön, väkivallan ja ihmiskaupan muotoja;

10.  korostaa, että kaikissa muuttoliikettä ja turvapaikkoja koskevissa EU:n toimissa on otettava huomioon sukupuoli niin toimien suunnittelussa ja toteutuksessa kuin niiden arvioinnissakin;

Pakolaisaseman vahvistamisen sukupuoliulottuvuus

11.  kehottaa hyväksymään osana maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan tehtäviä laajoja uudistuksia uudet kattavat unionin laajuiset sukupuolinäkökohtaa koskevat suuntaviivat, joissa otetaan täysimääräisesti huomioon vainon sosiaaliset, kulttuuriset ja poliittiset ulottuvuudet ja joihin sisältyy vastaanotto- ja kotouttamistoimia;

12.  painottaa, että jopa turvallisiksi katsotuissa maissa naiset voivat kärsiä sukupuoleen perustuvasta vainosta, ja että myös hlbti-henkilöt voivat kärsiä hyväksikäytöstä, jolloin heillä on oikeus hakea suojelua; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön turvapaikkamenettelyjä ja pyrkimään kehittämään koulutusohjelmia, joissa otetaan huomioon sellaisten naisten tarpeet, jotka ovat monelta osin marginalisoituneessa asemassa, hlbti-naiset mukaan lukien; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita torjumaan haitallisia stereotypioita hlbti-naisten käytöksestä ja piirteistä ja soveltamaan täysimääräisesti perusoikeuskirjaa heidän turvapaikkahakemustensa kohdalla; korostaa hlbti-henkilöt huomioon ottavien vastaanottokeskusten tarvetta kaikissa jäsenvaltioissa; painottaa, että hlbti-henkilöihin kohdistuva väkivalta on yleistä vastaanottokeskuksissa;

13.  korostaa, että sukupuoleen perustuvat väkivallan ja syrjinnän muodot, muun muassa raiskaukset, seksuaalinen väkivalta, naisten sukuelinten silpominen, pakkoavioliitot, perheväkivalta, niin kutsutut kunniarikokset ja valtion hyväksymä sukupuoleen perustuva syrjintä, ovat vainoa ja niiden olisi oltava pätevä syy hakea turvapaikkaa EU:ssa ja että tämä pitäisi huomioida uusissa sukupuolinäkökohtaa koskevissa suuntaviivoissa;

14.  kehottaa komissiota kokoamaan muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevia perusteellisia tilastoja siten, että lisätään sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoluokkia erityisesti alustavaa päätöstä seuraavien turvapaikkaprosessin vaiheiden ajalta;

15.  kehottaa komissiota laatimaan naisten sukuelinten silpomista koskevat tulkintaohjeet, joissa otetaan täysimääräisesti huomioon sukupuoleen perustuvaa vainoa koskevat UNHCR:n suuntaviivat ja naisten sukuelinten silpomista koskeva UNHCR:n ohjeasiakirja ja joissa jäsenvaltioiden velvollisuudet määritetään selkeästi ja keskitytään erityisesti haavoittuvien turvapaikanhakijoiden tunnistamiseen ja heidän kanssaan kommunikoimiseen; korostaa, että naisten sukuelinten silpomisen uhriksi joutuneiden saattaa olla vaikeaa puhua silpomisesta aiheutuneista traumaattisista kokemuksistaan; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin, joilla taataan, että kaikki naisiin kohdistuvan väkivallan muodot, myös naisten sukuelinten silpominen, voidaan tunnustaa vainoksi ja että uhreilla on siten oikeus vuoden 1951 pakolaisten oikeusasemaa koskevassa yleissopimuksessa tarkoitettuun suojeluun Istanbulin yleissopimuksen 60 artiklan mukaisesti;

16.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että turvapaikkamenettelyt rajoilla ovat kansainvälistä suojelua koskevien UNHCR:n suuntaviivojen mukaisia, etenkin sukupuoleen perustuvan vainon kannalta, ja niissä noudatetaan seksuaaliseen suuntautumiseen ja/tai sukupuoli-identiteettiin perustuvaa pakolaisasemaa koskevista hakemuksista annettuja UNHCR:n suuntaviivoja, joissa jäsenvaltioiden velvollisuudet määritetään selkeästi;

17.  pyytää komissiota tämän tilanteen valossa tarkistamaan rahoituksen korottamista sekä Daphne- ja Odysseus-ohjelmien kattavuutta ja arvioimaan, voidaanko näitä ohjelmia soveltaa nykyisessä tilanteessa pakolaisnaisten suojelemiseksi;

18.  panee merkille komission ehdotuksen turvallisia alkuperämaita koskevan EU:n yhteisen luettelon laatimisesta; vaatii ryhtymään kaikkiin asianmukaisiin toimiin sen varmistamiseksi, että tässä lähestymistavassa kunnioitetaan palauttamiskiellon periaatetta ja että naisten, lasten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien oikeuksia ei heikennetä; pyytää ottamaan huomioon sukupuolten väliset erot; katsoo, ettei mikään turvallisia alkuperämaita koskeva luettelo saa johtaa siihen, että naisia, joiden turvapaikkahakemukset perustuvat sukupuoleen liittyvän väkivallan pelkoon tai kokemuksiin siitä, kohdellaan menettelyissä epäedullisesti; korostaa, että on vältettävä kiireisiä päätöksiä, joissa ei oteta asianmukaisesti huomioon vaaraa ja jopa kuolemanvaaraa, joka kohdistuu sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi joutuneisiin naisiin, jos heidän hakemuksensa hylätään ja heidät pakotetaan palaamaan kotimaahansa;

19.  kehottaa soveltamaan kaikissa jäsenvaltioissa uskottavuuden arviointeihin aiempaa objektiivisempia ja sukupuolisensitiivisempiä lähestymistapoja ja lisäämään päättäjille suunnattua uskottavuuden arviointia koskevaa koulutusta, johon sisältyy sukupuoliulottuvuus; painottaa, että uskottavuuden arvioinnit eivät voi koskaan olla täysin virheettömiä ja ne eivät saisi olla ainoa peruste kielteiselle turvapaikkapäätökselle; suosittelee, että naisten turvapaikkahakemuksia arvioitaessa otetaan huomioon kulttuuriset, sosiaaliset ja psykologiset profiilit, mukaan luettuna kulttuuritausta, koulutus, traumat, pelko, häpeä ja/tai naisten ja miesten välinen kulttuurinen eriarvoisuus;

20.  kehottaa jäsenvaltioita ilmoittamaan myönteiseen turvapaikkapäätökseen johtaneet syyt, jotta saadaan hyödyllistä tietoa sukupuoleen perustuvan väkivallan huomioon ottamisesta ja varmistetaan yleissopimuksen nojalla myönnettyjen turvapaikkojen perusteiden avoimuus;

21.  vaatii jäsenvaltioita tarjoamaan naisille tietoa turvapaikkamenettelystä, heidän oikeuksistaan sekä naispuolisille turvapaikanhakijoille kuuluvista erityispalveluista; korostaa naisten oikeutta tehdä turvapaikkahakemus puolisostaan riippumatta ja toteaa tämän olevan ratkaisevaa naisten voimaannuttamisen ja palauttamiskiellon periaatteen kannalta; kehottaa jäsenvaltioita tiedottamaan kaikille naisille heidän oikeudestaan tehdä itsenäinen turvapaikkahakemus, jonka ansiosta naiset voivat säilyttää asemansa pakolaisena tai turvapaikanhakijana riippumatta muiden perheenjäsenten tilanteesta;

22.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysin täytäntöön ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetun direktiivin 2011/36/EU sekä seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU;

23.  katsoo, että humanitaarista apua on tarjottava aina, kun on epäillään sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, ottaen huomioon, että haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät, kuten naiset ja lapset, altistuvat erittäin paljon fyysisen ja henkisen väkivallan muodoille laittoman maahanmuuton reiteillä, joilla heillä ei ole minkäänlaisia oikeuksia;

24.  korostaa, että tytöt ja naiset ovat erityisen haavoittuvia salakuljettajien harjoittamalle hyväksikäytölle; kehottaa siksi jäsenvaltioita lisäämään poliisi- ja oikeusyhteistyötään, myös Europolin, Frontexin, Eurojustin ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) kanssa, muuttajien salakuljetuksen ja ihmiskaupan tehokkaaksi torjumiseksi;

25.  korostaa lastenhoidon ja huollettavien hoidon tarjoamisen suurta merkitystä seulonnan ja turvapaikkahaastattelujen aikana, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukainen mahdollisuus tehdä turvapaikkahakemus;

Naisten tarpeet turvapaikkamenettelyissä

26.  kehottaa jäsenvaltioita tiedottamaan asianmukaisesti turvapaikkaa hakeville naisille heidän oikeuksistaan ja erityisesti oikeudesta pyytää naispuolista haastattelijaa ja tulkkia sekä erillistä haastattelua, jossa ei ole kolmansia osapuolia; kehottaa jäsenvaltioita antamaan haastattelijoille ja tulkeille kattavaa ja pakollista koulutusta seksuaalisesta väkivallasta, traumaattisista kokemuksista ja niihin liittyvistä muistoista; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että näitä oikeuksia kunnioitetaan; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan turvapaikkamenettelyä koskevan direktiivin 15 artiklan 3 kohtaa;

27.  panee huolestuneena merkille, että monet turvapaikkatapauksia käsittelevät työntekijät EU:ssa eivät tiedä naisten sukuelinten silpomisesta; kehottaa jäsenvaltioita työskentelemään kansallisella tasolla turvapaikkaviranomaistensa kanssa parempien menettelyjen perustamiseksi, jotta voidaan tukea ja auttaa naisia ja tyttöjä, jotka ovat joutuneet tai ovat vaarassa joutua sukuelinten silpomisen uhreiksi;

28.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tarjoamaan ajankohtaista ja helposti saatavaa tietoa turvapaikkaprosessista sekä naispuolisille turvapaikanhakijoille kuuluvista erityisistä oikeuksista ja etuuksista;

29.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan täysimääräiset mahdollisuudet käyttää seksuaali- ja lisääntymisterveyden palveluja ja -oikeuksia, myös oikeutta turvalliseen aborttiin, ja osoittamaan kiireesti lisää resursseja terveydenhoitopalvelujen tarjoamiseen;

30.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan, että naisia suojellaan ja autetaan pakolaisleireissä olon aikana, rajatarkastuksissa ja tietysti heidän tultuaan unioniin;

31.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston Istanbulin yleissopimuksen ja soveltamaan asianmukaisesti sen 59 artiklaa, jossa esitetään selkeästi, että sopimuspuolten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet keskeyttääkseen karkotusmenettelyt ja/tai myöntääkseen erillisen oleskeluluvan avioliiton purkautuessa niiden maahanmuuttajanaisten tapauksessa, joiden oleskeluoikeutta koskeva asema on riippuvainen heidän puolisostaan;

32.  kehottaa myöntämään naispuolisille turvapaikanhakijoille ja maahantulijoille oman oikeudellisen aseman, joka ei ole riippuvainen heidän puolisoistaan, jotta voidaan välttää hyväksikäyttö, vähentää haavoittuvuutta ja parantaa tasa-arvoa;

33.  korostaa, että paperittomilla maahantulijanaisilla ja -tytöillä on oltava täydet mahdollisuudet nauttia perusoikeuksistaan ja että olisi kehitettävä laillisen maahanmuuton kanavia;

34.  painottaa, että perheenyhdistämismenettelyissä on annettava yksilölliset oikeudet naisille ja tytöille, jotka muuttavat EU:ssa olevan perheensä luokse, jotta he eivät olisi riippuvaisia mahdollisesti väkivaltaisesta suhteesta miespuoliseen perheenjäseneen saadakseen terveydenhoitoa, koulutusta tai työtä;

35.  tuomitsee jyrkästi naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan käytön sodankäyntiaseena; katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota konfliktien aikana hyväksikäytettyihin maahanmuuttajanaisiin ja -tyttöihin antamalla heille lääketieteellistä ja psykologista tukea;

36.  suhtautuu myönteisesti siihen, että EASO kehittää sukupuolta, sukupuoli-identiteettiä ja seksuaalista suuntautumista koskevaa uutta koulutusta; kehottaa sisällyttämään sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamisen ja sukupuolitietoisen budjetoinnin täysimääräisesti EASO:n työhön perustamalla tasa-arvokysymyksistä vastaavia yhteyspisteitä ja tekemällä virallista yhteistyötä Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) kanssa; vaatii alkuperämaista tietoa, joka kattaa naisten tilanteen, sekä oikeudellisesti että tosiasiallisesti, mukaan lukien tiedot valtiosta riippumattomien toimijoiden harjoittamasta naisten vainosta tai sen uhasta;

37.  kannustaa kaikkia jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti Dublin-asetusta varmistaakseen, että perheet voivat pysyä yhdessä ja että samat viranomaiset käsittelevät heidän turvapaikkahakemuksensa;

Vastaanotto ja säilöönotto

38.  kehottaa lopettamaan kaiken lasten säilöönoton EU:ssa ja kehottaa antamaan vanhemmille mahdollisuuden asua lastensa kanssa asianmukaisissa olosuhteissa odottaessaan turvapaikkapäätöstä;

39.  korostaa, että turvapaikanhakijoiden säilöönottoa pitäisi välttää ja että sitä voidaan soveltaa ainoastaan, kun siihen on perusteltu syy ja se katsotaan sekä välttämättömäksi että oikeasuhtaiseksi kussakin yksittäisessä tapauksessa ja että se ei voi koskaan olla perusteltua alle 18-vuotiaiden tapauksessa; katsoo, että turvapaikan hakuoikeuden kunnioittaminen tarkoittaa avointen ja inhimillisten vastaanottojärjestelyjen toteuttamista turvapaikanhakijoille, turvallinen, ihmisarvoinen ja ihmisoikeuksien mukainen kohtelu mukaan luettuna; korostaa tarvetta kehittää vaihtoehtoja säilöönotolle, muun muassa sitoutumislähtöisiä lähestymistapoja, jotka vastaavat haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien tarpeisiin;

40.  korostaa, että monet naispuoliset turvapaikanhakijat ja pakolaiset ovat kokeneet äärimmäistä väkivaltaa ja että säilöönotto voi pahentaa heidän traumojaan; korostaa, että turvapaikanhakijoiden säilöönotto pelkän hallinnollisen kätevyyden takia loukkaa EU:n perusoikeuskirjan 6 artiklaan kirjattua oikeutta vapauteen; vaatii kaikkia jäsenvaltioita lopettamaan viipymättä lasten, raskaana olevien ja imettävien naisten sekä raiskauksen, seksuaalisen väkivallan ja ihmiskaupan uhriksi joutuneiden naisten säilöönoton ja tarjoamaan asiaankuuluvaa psykologista tukea;

41.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita lyhentämään säilöönoton enimmäiskeston alle palauttamisdirektiivissä vahvistetun rajan; katsoo, että haavoittuvat ryhmät kärsivät suhteellisesti enemmän pitkistä säilöönottoajoista;

42.  toteaa, että säilöön otettujen turvapaikanhakijanaisten, jotka ovat kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä, on saatava asianmukaista lääketieteellistä hoitoa ja neuvontaa, myös hyväksikäytön johtaessa raskauteen, ja heille on annettava tarvittavaa fyysistä ja psykologista terveydenhoitoa, tukea ja oikeudellista apua; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään välittömiin toimiin sen varmistamiseksi, että vastaanotto, kauttakulku ja säilöönotto tapahtuu turvallisissa, ihmisarvoisissa ja asianmukaisissa oloissa ja siten, että naisille ja perheille on erilliset majoitus- ja saniteettitilat; huomauttaa, että asianmukaisten perushygieniatarvikkeiden tarjoamisen naisille ja tytöille olisi oltava vakiokäytäntö avustusohjelmissa;

43.  huomauttaa, että pakolaisnaisten suora ja epäsuora osallistuminen elintarvikkeiden ja muiden tarvikkeiden jakeluprosessien hoitamiseen takaa, että niitä jakelevat ja valvovat suoraan kotitalouksien aikuiset naiset, mikä takaa näiden tuotteiden tasapuolisen jakamisen;

44.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita järjestämään pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottoon tarkoitetuissa keskuksissa asianmukaiset tilat lasten huolenpitoa ja hoitoa varten;

45.  pyytää jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tai vahvistamaan välineitä, joilla valvotaan EU:n liian täyteen ahdettuja vastaanottokeskuksia, joissa ei välttämättä noudateta vähimmäisvaatimuksia sukupuoleen perustuvan väkivallan lievittämiseksi, jottei naisten ja lasten ahdistelu jatkuisi tulomaassa;

46.  korostaa, että haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten, kuten väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten ja tyttöjen, erityisesti ilman huoltajaa olevien tyttöjen, tarpeet pitäisi asettaa etusijalle vastaanottomenettelyissä;

47.  pitää tärkeänä, että vastaanottokeskuksiin järjestetään asianmukaista oikeusapua naisille, jotta he saisivat tarpeellista tukea tiedonsaannissa ja perheenjäsenten etsinnässä;

48.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin sen estämiseksi, että miehet pakottavat pakolaisaseman saaneita naisia tai tyttöjä avioliittoon tarkoituksenaan turvata itselleen varma pääsy, johon he eivät muuten olisi oikeutettuja;

49.  korostaa, että on kiireesti tehtävä riippumattomia tutkimuksia väitteistä maahanmuuttajien säilöönottotiloissa tai rajoilla tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja sukupuoleen perustuvasta väkivallasta ja että toimittajille ja asiaankuuluville kansalaisjärjestöille on annettava mahdollisuus tutustua kyseisiin tiloihin;

50.  katsoo, että kun turvapaikanhakijanaisia otetaan säilöön, tilojen ja materiaalien on vastattava naisten erityisiin hygieniatarpeisiin, naispuolisten vartijoiden käyttöä olisi lisättävä ja kaikkien säilöön otettujen naisten kanssa työskentelevien henkilöiden olisi saatava sukupuolisidonnaisia tarpeita ja naisten ihmisoikeuksia koskevaa koulutusta;

51.  katsoo, että hyväksikäytöstä ilmoittaneille säilöön otetuille turvapaikanhakijanaisille on tarjottava välitöntä suojelua, tukea ja neuvontaa ja heidän hakemuksensa on annettava sellaisten toimivaltaisten ja riippumattomien viranomaisten käsiteltäväksi, jotka noudattavat täysimääräisesti luottamuksellisuuden periaatetta silloinkin, kun naiset ovat säilöönottotiloissa yhdessä aviomiestensä, kumppaniensa tai muiden sukulaisten kanssa; katsoo, että suojelutoimissa olisi otettava erityisesti huomioon kostotoimenpiteiden vaara;

52.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia työskentelemään yhdessä kansalais- ja ihmisoikeusjärjestöjen kanssa tilapäisolosuhteissa elävien pakolaisten, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien naisten ja tyttöjen, ahdingon lievittämiseksi;

Sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja kotoutuminen

53.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ja toteuttamaan erityistoimia, joilla helpotetaan naispuolisten pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden pääsyä työmarkkinoille muun muassa kieliopintojen, luku- ja kirjoitustaito-ohjelmien, elinikäisen oppimisen sekä koulutuksen avulla; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia takaamaan pakolaistyttöjen oikeuden lakisääteiseen opetukseen; korostaa arkioppimisen, epävirallisen koulutuksen ja kulttuurivaihdon merkitystä nuorten naisten ja tyttöjen osallistamisessa ja voimaannuttamisessa; korostaa, että on tärkeää parantaa pakolaisnaisten mahdollisuuksia päästä ylemmän asteen koulutukseen; kehottaa ottamaan käyttöön vankkoja ja avoimia menettelyjä ulkomailla hankittujen pätevyyksien tunnustamiseksi;

54.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myöntämään rahoitusta ja muita resursseja sellaisten kansalais- ja ihmisoikeusjärjestöjen käyttöön, jotka tarjoavat apua, edistävät osallisuutta ja seuraavat pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tilannetta EU:ssa, erityisesti naisten ja tyttöjen kokemien esteiden ja haavoittuvuuden osalta;

55.  pyytää jäsenvaltioita ja komissiota takaamaan, että alkuperämaassaan vainotut ja pakolaisiksi joutuneet naisjohtajat voivat harjoittaa EU:ssa turvallisesti poliittista ja yhteiskunnallista toimintaansa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi;

56.  korostaa, että pakolaisnaisten taloudellisen ja sosiaalisen voimaantumisen mahdollistamiseksi on erittäin tärkeää huolehtia laadukkaista lasten ja muiden huollettavien hoitopalveluista;

57.  kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään rakenne- ja investointirahastoja turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston lisäksi edistääkseen pakolaisten integroitumista työmarkkinoille kiinnittäen erityistä huomiota lastenhoitoon;

58.  kehottaa nopeuttamaan ja tehostamaan perheenyhdistämismenettelyitä ja keräämään sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja perheen yhdistämistä koskevista päätöksistä; korostaa oikeusavun saatavuuden merkitystä perheen yhdistämistä koskevissa tapauksissa;

59.  katsoo, että myönteisten turvapaikkapäätösten vastavuoroisen tunnustamisen avulla voidaan parantaa maahanmuuttajien mahdollisuuksia saada työtä, kotoutua ja yhdistää perheensä;

60.  korostaa, että vastaanottavien maiden olisi taattava täysi oikeus saada ilmaista ja laadukasta julkista koulutusta, terveydenhoitopalveluita, erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuoltoon liittyviä palveluita, pakolaisnaisten tarpeita ja kykyjä vastaavaa työtä sekä pakolaisnaisten ja -tyttöjen tarpeita vastaavia asuntoja; painottaa, että sosiaaliturvapolitiikka on kotouttamisen kannalta ratkaiseva tekijä;

61.  vaatii kokonaisvaltaisia ja asianmukaisesti rahoitettuja ohjelmia pakolaisnaisten hoitamattomiin lyhyen ja pitkän aikavälin terveystarpeisiin vastaamiseksi, psykososiaalinen ja traumaneuvonta mukaan luettuna;

62.  painottaa, että sosiaalisilla yrityksillä ja vaihtoehtoisilla liiketoimintamalleilla, kuten keskinäisillä yhtiöillä tai osuuskunnilla, voi olla merkittävä myönteinen rooli naispakolaisten voimaannuttamisessa taloudellisesti ja heidän integroimisessaan työmarkkinoille sekä sosiaaliseen ja kulttuuritoimintaan;

63.  kannustaa jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä siitä, miten ruohonjuuriyhteisöjen järjestöt sekä pakolaiset itse voivat auttaa naispuolisia pakolaisia ja turvapaikanhakijoita esittämään näkemyksensä päättäjille;

64.  katsoo, että alue- ja paikallisviranomaiset ovat keskeisessä asemassa naispuolisten pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden yhteiskuntaan sopeuttamisessa, erityisesti työelämään sijoittumisessa; kannustaa näitä viranomaisia edistämään vuoropuhelua ja keskustelua pakolaisnaisten ja paikallisten naisten välillä;

o
o   o

65.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja UNHCR:lle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0422.

Oikeudellinen huomautus