Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2015/2341(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0221/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0221/2016

Keskustelut :

PV 12/09/2016 - 20
CRE 12/09/2016 - 20

Äänestykset :

PV 13/09/2016 - 4.18
CRE 13/09/2016 - 4.18
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0337

Hyväksytyt tekstit
PDF 194kWORD 51k
Tiistai 13. syyskuuta 2016 - Strasbourg Lopullinen painos
EU:n Afrikka-hätärahasto: kehitysapuun ja humanitaariseen apuun liittyvät vaikutukset
P8_TA(2016)0337A8-0221/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 EU:n Afrikka-hätärahastosta: kehitysapuun ja humanitaariseen apuun liittyvät vaikutukset (2015/2341(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 41 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208 artiklan,

–  ottaa huomioon Valletan muuttoliikehuippukokouksessa 11. ja 12. marraskuuta 2015 perustetun Afrikka-hätärahaston vakauden lisäämiseksi sekä sääntelemättömän muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisten syiden ehkäisemiseksi (Afrikka-hätärahasto),

–  ottaa huomioon Valletan huippukokouksessa hyväksytyn yhteisen toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen(1), siihen myöhemmin tehdyt tarkistukset ja sen liitteen I c (monivuotinen rahoituskehys vuosiksi 2014–2020) yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston (EKR) mukaisesti,

–  ottaa huomioon unionin talousarviolle puitteet muodostavan monivuotisen rahoituskehyksen vuosiksi 2014–2020 ja sen otsakkeen 4 (Globaali Eurooppa),

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030, joka hyväksyttiin YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa New Yorkissa vuonna 2015,

–  ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä käsittelevän yhteisen valmisteluasiakirjan ”Gender Equality and Women's Empowerment: Transforming the Lives of Girls and Women through EU External Relations 2016-2020” (SWD(2015)0182) ja 26. lokakuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät, joissa hyväksyttiin vastaava sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskeva toimintasuunnitelma vuosiksi 2016–2020,

–  ottaa huomioon Pekingin toimintaohjelman vuodelta 1995, kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD) toimintaohjelman vuodelta 1994 ja niiden tarkistuskonferenssien tulokset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A8‑0221/2016),

A.  ottaa huomioon, että Afrikka-hätärahaston allekirjoitti komission puheenjohtaja 25 jäsenvaltion sekä Norjan ja Sveitsin kanssa, että eurooppalaiset ja afrikkalaiset kumppanit käynnistivät sen Valletan muuttoliikehuippukokouksessa 12. marraskuuta 2015 ja että sen päätavoitteena on auttaa tukemaan alueiden vakautta ja hallitsemaan muuttoliikettä paremmin; ottaa huomioon, että tarkemmin sanottuna Afrikka-hätärahaston tarkoituksena on puuttua epävakauden, pakkomuuton ja sääntelemättömän muuttoliikkeen perimmäisiin syihin edistämällä selviytymiskykyä, taloudellisia mahdollisuuksia, yhdenvertaisuutta, turvallisuutta ja kehitystä;

B.  toteaa, että kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus on edelleen unionin kehityspolitiikan ohjenuora ja humanitaarista apua koskevalla eurooppalaisella konsensuksella vahvistetaan humanitaarisen avun perusperiaatteet; ottaa huomioon, että rauha on todettu kehityksen kannalta olennaisen tärkeäksi uudessa vuoteen 2030 ulottuvassa kestävän kehityksen toimintaohjelmassa ja että rauha ja oikeudenmukaisuus on otettu kestävän kehityksen tavoitteeksi (SDG) nro 16; toteaa, että unionin ja sen humanitaaristen kumppanien on voitava varmistaa tarpeiden mukainen apu ja suojelu noudattaen humanitaarisen toiminnan puolueettomuuden, tasapuolisuuden, humaanisuuden ja riippumattomuuden periaatteita, jotka sisältyvät kansainväliseen oikeuteen sekä erityisesti kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen;

C.  ottaa huomioon, että Afrikan väestö kasvaa edelleen erittäin nopeasti ja syntyvyys laskee hitaasti, mikä johtaa lähitulevaisuudessa työikäisten nuorten määrän voimakkaaseen kasvuun ja tuottaa mahdollisesti huomattavia sosiaalisia ja taloudellisia etuja; toteaa, että nuorille tarjottava koulutus ja osaaminen, joita he tarvitsevat mahdollisuuksiensa hyödyntämisessä, sekä työllistymismahdollisuuksien luominen ovat keskeisiä tekijöitä alueen vakauden, kestävän talouskasvun, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja kehityksen edistämiseksi;

D.  ottaa huomioon, että Afrikka-hätärahasto on tarkoitettu kehitysvälineeksi, johon kootaan yhteen resursseja eri avunantajilta, jotta unioni voi reagoida nopeasti, joustavasti, täydentävästi, avoimesti ja yhteisesti mahdollisen hätätilanteen eri osatekijöihin;

E.  toteaa, että 1,5 miljardia ihmistä elää epävakailla konfliktialueilla ympäri maailmaa ja että epävakaat valtiot ja hallitsemattomat alueet laajenevat, jolloin monet jäävät alttiiksi köyhyydelle, laittomuudelle, rehottavalle korruptiolle ja väkivallalle; ottaa huomioon, että Afrikka-hätärahasto perustettiin, jotta voidaan auttaa kolmella Afrikan alueella (Afrikan sarvi, Sahel ja Tšad-järven laakso, Pohjois-Afrikka) sijaitsevia 23:a maata, joiden joukossa on Afrikan epävakaimpia maita, joihin muuttoliike vaikuttaa siten, että ne ovat alkuperä-, kauttakulku- tai kohdemaita tai kaikkia kolmea, ja jotka hyötyvät eniten tällaisesta unionin rahoitusavusta; panee merkille, että myös tukikelpoisten maiden naapurimaat Afrikassa voivat hyötyä tapauskohtaisesti hätärahaston hankkeista, joilla on alueellinen ulottuvuus, jotta voidaan ehkäistä alueellisia muuttovirtoja ja niihin liittyviä rajat ylittäviä haasteita;

F.  ottaa huomioon, että Afrikka-hätärahaston avulla pyritään torjumaan sääntelemättömän muuttoliikkeen ja muuton perussyitä alkuperä-, kauttakulku ja kohdemaissa seuraavien viiden ensisijaisen alan avulla: 1) muuttoliikkeen hyödyt kehitykselle, 2) laillinen muuttoliike ja liikkuvuus, 3) suojelu ja turvapaikka-asiat, 4) sääntelemättömän muuttoliikkeen ehkäiseminen ja torjunta sekä 5) palauttaminen, takaisinottaminen ja uudelleenkotouttaminen;

G.  panee merkille, että unionin maksuosuus on 1,8 miljardia euroa ja että sen lisäksi komissio voi käyttää myös vastaavan määrän unionin jäsenvaltioilta ja muilta avunantajilta peräisin olevia varoja; ottaa huomioon, että Afrikka-hätärahaston tarkoituksena on täydentää sen piiriin kuuluville maille annettavaa unionin nykyistä apua yli kymmenen miljardin euron määrään asti vuoteen 2020 mennessä ja että sen tavoitteena on tukea osallistavaa ja kestävää talouskasvua;

H.  toteaa, että vuonna 2014 perustettiin kaksi erityisrahastoa, Bekou-rahasto, jossa keskitytään Keski-Afrikan tasavallan vakauttamiseen ja jälleenrakentamiseen ja joka on tuottanut hyviä tuloksia, sekä Madad-rahasto, jonka avulla pyritään vastaamaan Syyrian kriisiin;

I.  ottaa huomioon, että 12. helmikuuta 2014 julkaistussa YK:n väestöohjelmarahaston (UNFPA) kansainvälistä väestö- ja kehityskonferenssia vuoden 2014 jälkeen koskevassa maailmanlaajuisessa raportissa (”ICPD Beyond 2014 Global Report”) korostetaan, että väkivallan kohteeksi joutuneiden naisten ja nuorten suojelun on oltava painopisteenä kansainvälisessä kehityspoliittisessa ohjelmassa;

J.  ottaa huomioon, että erityisrahastot ovat osa tilapäisiä toimia, mikä osoittaa unionin rahoituskehyksen varojen niukkuuden ja rajallisen joustavuuden, mutta ne ovat tärkeitä, jotta voidaan reagoida nopeasti ja kattavasti humanitaarisiin kriiseihin, pitkäkestoiset kriisit mukaan luettuina;

K.  ottaa huomioon, että unioni tukee edelleen pyrkimyksiä panna tehokkaasti täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 ja sen jälkeen annetut naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevat päätöslauselmat;

Määrärahat ja talousarvionäkökohdat

1.  palauttaa mieliin, että määrärahojen osoittamisessa on tyypillisesti kolme vaihetta: varojen myöntäminen, sitominen ja suorittaminen/maksu; huomauttaa kuitenkin, että aikaisemmista erityisrahastoista on otettava opiksi; pitää valitettavana, että toistaiseksi jäsenvaltioiden maksamat rahoitusosuudet ovat olleet liian pieniä ja vastaavat vain pientä murto-osaa unionin rahoitusosuudesta, joten ne ovat kaukana virallisesta sitoumuksesta, koska huhtikuussa 2016 niiden kokonaismäärä oli vain 81,71 miljoonaa euroa (eli 4,5 prosenttia suunnitelluista 1,8 miljardista eurosta); vaatii, että varojen myöntämisestä ja sitomisesta on edettävä niiden maksuun; muistuttaa neuvostoa ja komissiota siitä, että tehokkaalle avulle on ominaista oikea-aikainen ja ennakoitava rahoitus, ja kehottaa nopeuttamaan näiden varojen maksamista;

2.  pitää tervetulleena aikomusta maksaa varoja hätätilanteissa nopeammin ja joustavammin ja yhdistää eri rahoituslähteitä muuttoliike- ja pakolaiskriisin ja sen monien ulottuvuuksien käsittelemiseksi; kritisoi sitä, että komissio on suunnannut määrärahoja pois perussäädöksiin sisältyvistä tavoitteista ja periaatteista kanavoidakseen ne hätärahaston kautta, sillä tämä on vastoin varainhoitosääntöjä ja lisäksi vaarantaa unionin pitkän aikavälin toimintapolitiikkojen onnistumisen; vaatii sen vuoksi käyttämään uusia määrärahoja aina kun se on mahdollista ja ilmoittamaan varojen alkuperän ja kohteen täysin avoimesti;

3.  panee merkille, että ulkoisten toimien alalla unionin erityisrahastot on suunniteltu pääasiassa nopean toiminnan mahdollistamiseksi erityisessä hätätilanteessa tai sen jälkeisessä kriisissä luomalla vipuvaikutusta jäsenvaltioiden ja muiden avunantajien rahoitusosuuksille ja lisäämällä unionin toimien maailmanlaajuista näkyvyyttä; korostaa kuitenkin, että jäsenvaltioiden ei pitäisi lyödä laimin tavoitettaan nostaa virallisen kehitysavun määrä 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta (BKTL); kehottaa jäsenvaltioita näin ollen noudattamaan sitoumuksiaan sekä virallisen kehitysavun 0,7 prosentin tavoitteen osalta että niiden Afrikka-hätärahastoa koskevan maksuosuuden osalta;

4.  korostaa vapaaehtoisten maksuosuuksien volatiliteettia ja pyytää, että jäsenvaltiot pitävät lupauksensa antaa nopeasti ja tosiasiallisesti varoja unionin rahoitusosuuden verran, jotta hätärahasto voi käyttää potentiaalinsa, eivätkä tyydy äänioikeuden saamiseksi strategisessa hallintoneuvostossa vaadittuun vähimmäisosuuteen;

5.  pitää valitettavana, että erityisrahastojen käyttö johtaa budjettivallan käyttäjän ohittamiseen ja vaarantaa talousarvion yhtenäisyyden; toteaa, että tämän tilapäisen rahoitusvälineen perustaminen merkitsee vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen alimitoituksen tunnustamista; muistuttaa, että 85 prosenttia unionin talousarviosta muodostuu jäsenvaltioiden maksuosuuksista; katsoo, että erityisrahaston perustaminen merkitsee käytännössä nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien tarkistamista jäsenvaltioiden maksuosuuksia korottamalla; korostaa näin ollen, että rahoitusvälineiden perustamisen unionin talousarvion ulkopuolelle on jäätävä poikkeustoimenpiteeksi; pitää valitettavana, että parlamentti ei ole edustettuna strategisessa hallintoneuvostossa, vaikka huomattava osa varoista tulee unionin talousarviosta; kehottaa pyytämään budjettivallan käyttäjää osallistumaan strategiseen hallintoneuvostoon;

6.  panee merkille, että tällä hetkellä unionin rahoitusosuus Afrikka-hätärahastoon saadaan pääasiassa 11:nnestä Euroopan kehitysrahastosta; korostaa, että Afrikka-hätärahasto perustettiin, koska unionin talousarviossa ja monivuotisessa rahoituskehyksessä ei ole tarpeeksi resursseja ja joustavuutta, joita tarvitaan tällaisten kriisien eri ulottuvuuksiin vastaamiseksi nopeasti ja kattavasti; kehottaa unionia sopimaan kokonaisvaltaisemmasta ratkaisusta tänä vuonna suoritettavan vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen tarkistuksen ja vuonna 2016 tehtävän rahoitusvälineiden tarkistuksen yhteydessä, jotta unionin talousarviosta saatavan humanitaarisen ja kehitysavun tehokkuutta ja reaktiivisuutta voidaan lisätä;

7.  kehottaa erityisesti tarkistamaan asianmukaisella tavalla enimmäismäärää, jotta kriisimekanismit voidaan sisällyttää monivuotiseen rahoituskehykseen talousarvion yhtenäisyyden palauttamiseksi; katsoo, että monivuotisen rahoituskehyksen tarkistaminen lisäisi talousarvion varmuutta sekä demokraattista ja oikeusvarmuutta; korostaa lisäksi tarvetta tarkistaa varainhoitosääntöjä unionin talousarviovarojen hallinnoinnin helpottamiseksi sekä synergian lisäämiseksi unionin talousarvion, EKR:n ja kahdenvälisen yhteistyön välillä osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jotta parannetaan kehitysrahoituksen vaikuttavuutta ja pohjustetaan EKR:n sisällyttämistä unionin talousarviorakenteeseen säilyttäen samalla vuodesta 2021 alkavalle kaudelle suunniteltu resurssien taso; kehottaa komissiota toteuttamaan välittömiä toimia budjettivallan käyttäjän osallistumisen lisäämiseksi ja erityisrahastojen ja muiden mekanismien mukauttamiseksi paremmin varainhoitosääntöihin erityisesti sisällyttämällä ne unionin talousarvioon;

8.  toteaa, että Euroopan parlamentti on osoittanut olevansa vastuullinen budjettivallan käyttäjä hyväksyessään hätärahastovarojen vapauttamisen; pitää kuitenkin valitettavana, että hätärahoitusvälineiden määrän moninkertaistuminen johtaa yhteisömenetelmän hylkäämiseen; vakuuttaa haluavansa pitää kiinni unionin talousarvion perustavanlaatuisista periaatteista ja erityisesti talousarvion yhtenäisyydestä ja yhteispäätöksistä; katsoo, että nyt olisi kaikkein tärkeintä suunnitella uudelleen unionin toimintavalmiudet laajamittaisissa kriiseissä erityisesti niiden talousarviovaikutusten osalta; asettaa ehdoksi sille, että se antaa suostumuksensa tuleviin kriisivälineitä koskeviin ehdotuksiin, näiden vaikutusten sisällyttämisen monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointiin, joka on määrä toteuttaa vuoden 2016 loppuun mennessä;

9.  panee merkille, että lisärahoitusta on saatu muista unionin rahoitusvälineistä, esimerkiksi 125 miljoonaa euroa kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä (DCI), 50 miljoonaa euroa humanitaarisen avun välineestä ja 200 miljoonaa euroa Euroopan naapuruusvälineestä (ENI);

10.  panee merkille, että unionin koko 1,8 miljardin euron rahoitusosuudesta vain EKR:n varauksesta saatavat miljardi euroa ovat täydentäviä omia varoja; on huolissaan siitä, että hätärahaston rahoitus saatetaan panna täytäntöön muiden kehitystavoitteiden kustannuksella; muistuttaa, että hätärahastovälineellä olisi täydennettävä jo olemassa olevia välineitä, ja kehottaa komissiota varmistamaan nykyisten hätärahastoon liittyvien budjettikohtien käyttöä ja niiden määrärahojen määrää koskevan avoimuuden ja vastuullisuuden;

11.  korostaa painokkaasti, että EKR:n ja virallisen kehitysavun varat on käytettävä vastaanottavan maan taloudelliseen, inhimilliseen ja sosiaaliseen kehitykseen, keskittyen erityisesti erityisrahaston perustamispäätöksessä määritettyihin kehityshaasteisiin; korostaa, että kehitys ei ole mahdollista ilman turvallisuutta; ei hyväksy EKR:n ja virallisen kehitysavun varojen käyttöä muuttoliikkeen hallintaan tai muiden sellaisten toimien valvontaan, joilla ei ole kehitystavoitteita;

Vähiten kehittyneiden maiden rahoittaminen

12.  korostaa, että EKR:n käyttö Afrikka-hätärahaston rahoittamiseen saattaa vaikuttaa apua saaviin Afrikan maihin, jotka eivät kuulu hätärahaston piiriin, ja erityisesti vähiten kehittyneisiin maihin;

13.  toteaa virallisen kehitysavun jatkuvan merkityksen vähiten kehittyneille maille ja pitää erittäin valitettavana, että siitä huolimatta vuosi 2014 oli toinen peräkkäinen vuosi, jona niiden saaman kehitysavun jo ennestään alhainen taso aleni, ja että niille osoitetun avun osuus on alimmillaan kymmeneen vuoteen; kehottaakin komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että apua ei ohjata pois köyhimmiltä mailta nykyisten kriisien kustannusten kattamiseksi;

Kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen, paikallisviranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen rooli

14.  katsoo, että Afrikka-hätärahaston olisi osallistuttava muuttajien kauttakulku- ja alkuperämaissa paikallisten julkisten palveluiden (sosiaalipalvelut, terveydenhuolto, koulutus, ravinto, kulttuuri), poliittisen osallistumisen ja hallinnon kehittämiseen erityisesti yhteisöperustaisten hankkeiden kautta; katsoo, että rahaston olisi osallistuttava työllisyyden kehittämiseen paikallisilla aloilla ottaen huomioon ihmisoikeudet ja ympäristön; katsoo, että tässä yhteydessä on kuultava paikallishallinnon viranomaisia täysivaltaisina kumppaneina, kunhan saadaan täydelliset takeet tehokkuudesta ja hyvästä hallintotavasta avun tehokkuutta koskevien periaatteiden mukaisesti, ja että niiden olisi myös kannettava päävastuu paikallisesti tuotettavista julkisista palveluista; katsoo, että kansalaisyhteiskunnalla, kansalaisjärjestöillä, kansainvälisillä järjestöillä ja maastamuuttajayhteisöillä olisi oltava täydentävä ja keskeinen rooli ehkäistäessä muuttoliikkeen perimmäisiä syitä ja parannettaessa paikallisia palveluita;

15.  palauttaa mieliin, että alue- ja paikallisviranomaiset, kansalaisyhteiskunta ja kansalaisjärjestöt ovat luonnollisia kumppaneita vaikuttavassa kehityspolitiikassa ja että jatkuva vuoropuhelu kansallisten viranomaisten ja paikallisyhteisöjen kanssa on välttämätöntä, jotta voidaan määritellä yhteiset strategiat ja painopisteet ja omaksua rahaston toteutuksessa näyttöön perustuva lähestymistapa erityisesti valtioissa, joissa ei ole riittäviä takeita hyvästä hallintotavasta ja avoimuudesta; kehottaa noudattamaan toissijaisuus- ja vastuuperiaatteita myös tällä toiminnan alalla; tähdentää, että paikallishallintoelinten, paikallisen kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen ja kansainvälisten järjestöjen olisi oltava vahvasti mukana Afrikka-hätärahaston suunnittelu-, toteutus- ja arviointivaiheissa; kehottaa komissiota selventämään kuulemismenettelyjä kyseisten sidosryhmien kanssa ja virallistamaan ne, jotta voidaan varmistaa ryhmien tehokas osallistuminen toimintakomiteoissa käytäviin keskusteluihin selkeiden ja avointen kelpoisuusperusteiden mukaisesti;

16.  korostaa, että on tärkeää varmistaa rahoituksen parempi tasapaino edunsaajamaiden hallitusten ja erityisesti niiden luotettavien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden välillä, jotka yleensä ovat tietoisempia tukea kaipaavista yhteiskunnallisista epäkohdista;

17.  pitää tärkeänä ihmisiin ja yhteisöön keskittyvää lähestymistapaa selviytymiskykyyn ja katsoo ehdottomasti, että hätärahaston olisi keskityttävä talouskehityksen lisäksi ruohonjuuritason hankkeisiin, joiden nimenomaisena tavoitteena on parantaa palvelujen laatua, tasa-arvoisuutta ja yleistä saatavuutta sekä koulutusta paikallisten valmiuksien kehittämiseksi sekä vastata heikossa asemassa olevien yhteisöjen, myös vähemmistöjen, tarpeisiin;

Avoimuus ja selkeys pyrittäessä saavuttamaan tavoitteet paremmin

18.  panee merkille nykyisen pakolaiskriisin monimutkaisuuden ja moniulotteisuuden; varoittaa kuitenkin vakavasta riskistä, joka liittyy unionin kehitysavun väärinkäyttöön erityisesti konfliktimaissa, joissa turvallisuutta, muuttoliikettä ja kehitystä koskevat kysymykset liittyvät tiiviisti toisiinsa; toteaa, että Afrikka-hätärahastoon kuuluvat hankkeet on perustettu käyttäen lähinnä kehitystarkoituksiin tarkoitettuja lähteitä, joten hankkeilla on oltava kehitystavoitteita; korostaa, että tiettyjen maiden turvallisuusvalmiuksien lujittamiseen tähtäävät hankkeet on suunniteltava niin, että niiden lopulliset tulokset keskittyvät edunsaajamaiden köyhyyden vähentämiseen sekä vakauteen;

19.  muistuttaa komissiota ja viranomaisia, joille on annettu suoraan tehtäväksi hätärahaston hallinnointitehtäviä, että EKR:stä saatava ja muu kehitysrahoitus on käytettävä yksinomaan kehitysapuun kohdistuviin toimiin; pyytää komissiota antamaan nimenomaiset takeet varojen tällaisesta käytöstä ja varmistamaan niiden käyttöä koskevan säännöllisen ja kattavan raportoinnin;

20.  painottaa, että SEU-sopimuksen 41 artiklan 2 kohdan mukaan unionin talousarviosta ei voida suoraan rahoittaa menoja, joilla on sotilaallista merkitystä tai merkitystä puolustuksen alalla, mutta siinä ei nimenomaisesti suljeta pois rauhanturvaoperaatioita, joilla on kehitystavoitteita; muistuttaa lisäksi, että SEUT-sopimuksen 209 ja 212 artiklassa ei nimenomaisesti suljeta pois valmiuksien kehittämistä turvallisuusalalla;

21.  kehottaa komissiota, strategista hallintoneuvostoa ja toimintakomiteaa keskittymään ensisijaisesti valmiuksien luomiseen, vakauteen ja rauhaan, paikallisen väestön hyvinvointiin ja voimaannuttamiseen, ihmisoikeuksien edistämiseen, suojeluun ja toteuttamiseen sekä työ- ja koulutusmahdollisuuksien luomiseen erityisesti naisille ja nuorille;

22.  korostaa painokkaasti, että unionin kehityspolitiikan perimmäisenä tavoitteena on oltava SEUT-sopimuksen 208 artiklan mukaisesti köyhyyden vähentäminen ja poistaminen; pitää näin ollen valitettavana, että vaikka unionin maksuosuus hätärahastoon hoidetaan käyttäen pääosin virallisen kehitysavun resursseja, tämä rahoitusmekanismi ei keskity pelkästään kehitystä tukeviin tavoitteisiin; korostaa, että hätärahastossa on tehtävä selkeä, avoin ja välitettävissä oleva ero kehitystoimien määrärahojen sekä toisaalta muuttoliikkeen hallintaan, rajavalvontaan ja kaikkiin muihin toimiin liittyvien määrärahojen välille; korostaa, että virallisen kehitysavun vähentäminen niin, että äärimmäisen köyhyyden torjuntaan käytetään vähemmän varoja, vaarantaisi kansainvälisessä kehityksessä aikaan saadun huomattavan edistymisen ja olisi uhka äskettäin hyväksytyille kestävän kehityksen tavoitteille;

Unionin politiikan johdonmukaisuus ja sitoutuminen ihmisoikeuksiin

23.  kehottaa unionia toimimaan kansainvälisessä kehitysyhteistyössä johdonmukaisemmin, koska unionin ja jäsenvaltioiden olisi toimittava sitoumustensa mukaisesti ja toisaalta noudatettava ulkopolitiikassaan ja Afrikan alueelle suunnatuissa välineissään yleistä johdonmukaisuutta erityisesti unionin ja AKT:n väliseen Cotonoun sopimukseen kuuluvan yhteisen hallinnoinnin yhteydessä; katsoo viimeksi mainitun näkökulman yhteydessä, että hätärahastossa olisi otettava huomioon kestävään kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaate ja kaikkien kehitystoimintaan osallistuvien sidosryhmien välisen täydentävyyden periaate ja vältettävä mahdolliset ristiriidat kehitystavoitteiden sekä humanitaarisen ja turvallisuus- ja muuttoliikepolitiikan välillä; toivoo, että sääntelyn parantamista koskeva paketti lisää kestävään kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta siten, että kehitys ja ihmisoikeudet otetaan huomioon kaikissa vaikutustenarvioinneissa;

24.  palauttaa mieliin, että hätärahastosta rahoitettaviin hankkeisiin annettavaa kehitysapua koskevat säännöt ja perusteet on asetettava yhteisten arvojen ja etujen mukaisesti ja erityisesti on kunnioitettava ja edistettävä ihmisoikeuksia; korostaa tässä yhteydessä, että turvallisuusyhteistyötä, muuttoliikkeen hallintaa sekä ihmiskauppaa ja ‑salakuljetusta koskevaan unionin politiikkaan olisi sisällytettävä erityisiä säännöksiä, joilla pyritään varmistamaan ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen ottaen erityisesti huomioon naisten, hlbti-ihmisten, lasten, vähemmistöjen ja muiden erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien oikeudet sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeudet; muistuttaa, että unionin on edistettävä uskontoon, vakaumukseen, sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, vammaisuuteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumista;

25.  toteaa, että erityisrahastojen on edistettävä edunsaajamaissa rauhan aikaansaamista ja hallinnon vahvistamista koskevia pitkän aikavälin tavoitteita; korostaa tarvetta arvioida huolellisesti ja järjestelmällisesti unionin Afrikka-hätärahastosta rahoitettavien toimien vaikutusta humanitaarisen avun toimittamiseen; painottaa, että hätärahasto ei saisi heikentää unionin pitkän aikavälin kehitysyhteistyötä; korostaa, että pitkän ja lyhyen aikavälin hankkeiden omavastuullisuus ja täydentävyys on varmistettava, turvattava ja sovitettava yhteen unionin nykyisten Sahelia, Guineanlahtea, Afrikan sarvea ja Pohjois-Afrikkaa koskevien alueellisten ja maakohtaisten strategioiden kanssa; korostaa, että on tehtävä perusteellinen maata ja alaa koskeva analyysi, jotta varat voidaan jakaa hyvin ja kehittää tiiviitä kumppanuuksia monien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa; on tyytyväinen hätärahastoon sisällytettyyn tutkimuskomponenttiin ja pitää sitä tilaisuutena luoda kehitysmahdollisuuksia ja synergiaa unionin ja kyseisten maiden välillä;

Tavoitteet ja seuranta

26.  kehottaa komissiota seuraamaan järjestelmällisesti, kuinka Afrikka-hätärahaston varoja käytetään ja mihin ne osoitetaan, sekä lisäämään parlamentin hätärahastoa koskevaa valvontavaltaa; kehottaa neuvostoa ja komissiota erityisesti tiedottamaan säännöllisesti sekä unionin että Afrikan maiden toteuttamista toimista näitä varoja käytettäessä ja saavutetuista tuloksista;

27.  on huolestunut koordinoinnin puutteesta kaikkien Afrikka-hätärahaston hallinnoinnissa mukana olevien toimijoiden kesken (ja erityisesti komission kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston (DEVCO) ja pelastuspalveluasioiden ja humanitaarisen avun operaatioiden pääosaston (ECHO) kesken) sekä varojen saantia koskevien selkeiden suuntaviivojen puuttumisesta; pitää valitettavana, että kansalaisyhteiskuntaan sovellettavat rahoitusperusteet ja hätärahastosta saatavien varojen määrä eivät ole selkeät eivätkä avoimet; palauttaa mieliin, että komission, jäsenvaltioiden ja parlamentin välistä viestintää on parannettava yleisesti hätärahaston toimien suunnittelun ja toteutuksen yhteydessä, jotta mahdollisia tulevia erityisrahastoja voidaan suunnitella edelleen; toteaa jälleen, että komission on kiinnitettävä erityistä huomiota toimiensa johdonmukaisuuteen ja koordinointiin aluekehitysohjelmien kanssa, jotta kyetään välttämään päällekkäisyydet ja varmistamaan, että toimissa keskitytään kehitykseen eikä muuttajille vahingollisiin rajatarkastuksiin ja rajojen turvallisuuteen; kehottaa komissiota samasta syystä sekä siitä syystä, että kyetään maksimoimaan maailmanlaajuisen avun vaikutus ja tehokkuus, käymään edelleen tehokasta vuoropuhelua YK:n kanssa unionin Afrikka-hätärahaston yhteydessä; kehottaa komissiota myös tehostamaan ponnistelujaan, jotta sen toimista ja rahoituksesta, hätärahasto mukaan luettuna, tehtäisiin entistä järjestelmällisemmät vaikutustenarvioinnit, erityisesti niiden kestävään kehitykseen, ihmisoikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon liittyvien vaikutusten osalta, sekä integroimaan arviointien tulokset toimiinsa ja ohjelmiinsa;

28.  painottaa, että parlamentti ei toistaiseksi ole osallistunut hätärahaston perustamiseen, ja pitää ehdottoman tarpeellisena taata komission yksityiskohtaisen ja säännöllisen raportoinnin avulla, että parlamentti voi valvoa rahaston toteutusta;

29.  katsoo, että hätärahaston poikkeuksellisen joustavuuden ja nopeuden vuoksi säännöllinen raportointi parlamentille olisi toteutettava ainakin kerran kuudessa kuukaudessa; korostaa painokkaasti, että tarvitaan avointa tuloksellisuuden seurantaa, arviointia ja vastuuvelvollisuutta;

30.  pitää hätärahaston yhteydessä kehitettyjen hankkeiden avoimuutta ja näkyvyyttä ja niistä tiedottamista erittäin tärkeänä, jotta laajempien osallistumismahdollisuuksien luomiseksi ja jäsenvaltioiden osallistumisen helpottamiseksi voidaan levittää tuloksia ja ottaa mukaan eurooppalaisia yksityissektorin toimijoita, paikallis- ja alueviranomaisia, kansalaisjärjestöjä ja kansalaisyhteiskuntaa ja tiedottaa niille;

31.  korostaa tarvetta seurata tiiviisti uudelleenjakoa ja alkuperämaihin palauttamista koskevien säännösten täytäntöönpanoa sekä jäsenvaltioiden rahoitussitoumusten toteuttamista kiinnittäen erityishuomiota ihmisoikeuksiin;

32.  palauttaa mieliin, että unionin muuttoliikepolitiikassa olisi keskityttävä ensisijaisesti muuttoliikkeen perimmäisten syiden torjumiseen; korostaa, että unionin muuttoliikepolitiikkojen olisi pyrittävä auttamaan rauhan ja vakauden luomisessa ja talouskehityksen edistämisessä Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteiden nro 3, 4, 5, ja tavoitteen nro 10 alatavoitteen nro 7 sekä tavoitteen 16 mukaisesti sekä toimimalla tiiviimmin kolmansien maiden kanssa yhteistyön parantamiseksi muuttajien, myös korkeasti koulutettujen, palauttamista alkuperämaihin ja uudelleenkotoutumista niissä, vapaaehtoista paluuta ja takaisinottoa koskevien kannustimien yhteydessä siten, että parannetaan muuttajien mahdollisuuksia;

33.  korostaa, että epävakaus ja fyysinen turvattomuus ovat pakkomuuton suuria syitä, ja tukee siksi rahaston toteutuksessa konfliktit huomioon ottavaa lähestymistapaa, jossa etusijalle asetetaan konfliktien estäminen, valtiorakenteiden luominen, hyvä hallinto ja oikeusvaltioperiaatteen edistäminen; katsoo, että hätärahasto tarjoaa unionille hyvän mahdollisuuden vahvistaa yhteistyötä ja poliittista vuoropuhelua afrikkalaisten kumppanien kanssa, erityisesti palautus- ja takaisinottosopimusten tehokkaan täytäntöönpanon yhteydessä, ja kehittää muuttovirtojen hallintaa koskevia yhteisiä strategioita; kiinnittää huomiota tarpeeseen jakaa vastuuta unionin ja afrikkalaisten kumppanien välillä marraskuussa 2015 pidetyn Vallettan huippukokouksen päätelmien mukaisesti; katsoo kuitenkin, että kehitysapua ei pitäisi käyttää maahanmuuttaja- ja turvapaikanhakijavirtojen tyrehdyttämiseen eikä Afrikka-hätärahaston piiriin kuuluvia hankkeita saisi käyttää tekosyynä lähdön estämiseksi tai rajojen sulkemiseksi maiden välillä jättäen huomiotta tekijät, jotka saavat ihmiset lähtemään kodeistaan; on erittäin huolestunut Afrikka-hätärahaston mahdollisesta vaikutuksesta ihmisoikeuksiin, jos muuttovirtojen hillitseminen tapahtuu tekemällä yhteistyötä sellaisten maiden kanssa, jotka syyllistyvät järjestelmällisiin ja/tai vakaviin perusoikeusloukkauksiin; pyytää komissiota varmistamaan, että rahasto palvelee tarkoitustaan ja auttaa suoraan tarpeessa olevia eikä rahoita ihmisoikeusrikkomuksista vastuussa olevia hallituksia; kehottaa kunnioittamaan paremmin muuttajien ihmisoikeuksia unionin rahoittamissa hankkeissa;

34.  korostaa, että on tärkeää olla selvillä kansainvälisen muuttoliikkeen syiden ja seurausten sukupuolinäkökulmasta, asiaa koskeva päätöksenteko ja muuttoliikkeeseen johtavat mekanismit mukaan luettuina; muistuttaa, että naiset ja tytöt ovat pakolaisina ja maahanmuuttajina erityisen haavoittuvassa asemassa, sillä he kohtaavat tilanteita, joissa heidän turvallisuuttaan ei voida taata ja joissa he voivat joutua seksuaalisen väkivallan tai hyväksikäytön kohteiksi; korostaa, että hätärahaston on osallistuttava haavoittuvassa asemassa olevien maahanmuuttajien, pakolaisten ja ihmiskaupan uhrien suojeluun, tukemiseen ja/tai auttamiseen ja että naisin ja lapsiin olisi kiinnitettävä erityishuomiota;

35.  toteaa, että Afrikka-hätärahasto perustettiin Afrikan ja Euroopan valtio- ja hallitusten päämiesten välisen Vallettan muuttoliikehuippukokouksen johdosta; kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille selvityksen kyseisen huippukokouksen johdosta toteutetuista konkreettisista toimenpiteistä varsinkin kehityksen, salakuljetuksen torjunnan sekä palauttamis-, takaisinotto- ja uudelleenkotouttamissopimusten allekirjoittamisen alalla; kehottaa neuvostoa antamaan komissiolle tarvittavat valtuutukset, jotta se voi tehdä tällaisia sopimuksia hätärahaston kohdemaiden kanssa;

o
o   o

36.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille sekä yleisafrikkalaisen parlamentin puhemiehelle.

(1)EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.

Oikeudellinen huomautus