Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2016/2017(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0253/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0253/2016

Keskustelut :

PV 12/09/2016 - 21
CRE 12/09/2016 - 21

Äänestykset :

PV 13/09/2016 - 4.19
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0338

Hyväksytyt tekstit
PDF 256kWORD 66k
Tiistai 13. syyskuuta 2016 - Strasbourg Lopullinen painos
Työ- ja yksityiselämän tasapainolle suotuisten työmarkkinaolosuhteiden luominen
P8_TA(2016)0338A8-0253/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 työ- ja yksityiselämän tasapainolle suotuisten työmarkkinaolosuhteiden luomisesta (2016/2017(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 6 artiklan a kohdan, 8 ja 10 artiklan, 153 artiklan 1 kohdan ja 157 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 9, 23, 24 ja 33 artiklan,

–  ottaa huomioon 3. toukokuuta 1996 voimaan tulleen Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja erityisesti sen I osan ja II osan sekä 2 artiklan, 4 artiklan, 16 artiklan ja 27 artiklan perheellisten työntekijöiden oikeudesta yhtäläisiin mahdollisuuksiin ja yhdenvertaiseen kohteluun,

–  ottaa huomioon toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19. lokakuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY(1) (äitiyslomaa koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi äitiyslomaa koskevan direktiivin muuttamisesta (COM(2008)0637),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä 20. lokakuuta 2010 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/.../EU antamiseksi toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY(2) muuttamisesta, jossa pyydettiin muun muassa kahden viikon isyysvapaata,

–  ottaa huomioon BusinessEuropen, UEAPMEn, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 96/34/EY kumoamisesta 8. maaliskuuta 2010 annetun neuvoston direktiivin 2010/18/EU(3),

–  ottaa huomioon BUSINESSEUROPEN, UEAPME:n, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta annetun direktiivin 2010/18/EU muuttamisesta sen johdosta, että Mayotten asema Euroopan unioniin nähden muuttuu, 17. joulukuuta 2013 annetun neuvoston direktiivin 2013/62/EU(4),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin sekä neuvoston direktiivin 86/613/ETY kumoamisesta 7. heinäkuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/41/EU(5),

–  ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(6),

–  ottaa huomioon tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY(7),

–  ottaa huomioon Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta 15. joulukuuta 1997 annetun neuvoston direktiivin 97/81/EY(8),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuotuisen kasvuselvityksen 2016 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat(9),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman äitiyslomasta(10),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman mies- ja naispuolisille työntekijöille samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaatteen soveltamisesta(11),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman sukupuolistereotypioiden poistamisesta EU:ssa(12),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvon edistymisestä Euroopan unionissa vuonna 2013(13),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen(14),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY soveltamisesta(15),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa Euroopassa vuoden 2015 jälkeen koskevasta uudesta strategiasta(16),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman BusinessEuropen, UEAPMEn, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 96/34/EY kumoamisesta 8. maaliskuuta 2010 annetun neuvoston direktiivin 2010/18/EU soveltamisesta(17),

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät varhaiskasvatuksesta: varhaiskasvatuksella parhaat mahdolliset lähtökohdat lasten tulevaisuudelle(18),

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät ”Naisten ja miesten yhtäläiset mahdollisuudet: Sukupuolten välisten eläke-erojen poistaminen”,

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmien mukaisesti 7. maaliskuuta 2011 hyväksytyn Euroopan tasa-arvosopimuksen vuosiksi 2011–2020(19),

–  ottaa huomioon Barcelonassa 15. ja 16. maaliskuuta 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmät,

–  ottaa huomioon Alankomaiden, Slovakian ja Maltan 7. joulukuuta 2015 antaman EU:n puheenjohtajakolmikon julistuksen sukupuolten tasa-arvosta,

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon työssäkäyvien perheiden työ- ja yksityiselämän tasapainoon liittyviä haasteita koskevan komission aloitteen ”Roadmap: A new start to address the challenges of work-life balance faced by working families” (joulukuu 2015) sekä sitä koskevan julkisen ja sidosryhmien kuulemisen,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon komission vuoden 2016 työohjelmasta: uudet haasteet – uudet keinot (COM(2015)0610),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan kuulemisen käynnistäminen” (COM(2016)0127),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kasvua ja yhteenkuuluvuutta tukevat sosiaaliset investoinnit, mukaan luettuna Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpano vuosina 2014–2020” (COM(2013)0083) ja 20. helmikuuta 2013 annetun komission suosituksen ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” 2013/112/EU,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Työ- ja yksityiselämän tasapainon parantaminen: enemmän tukea työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen” (COM(2008)0635),

–  ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Varhaiskasvatuksella parhaat mahdolliset lähtökohdat lasten tulevaisuudelle” (COM(2011)0066),

–  ottaa huomioon 29. toukokuuta 2013 annetun komission kertomuksen ”Barcelonan tavoitteet: Pienten lasten hoitopalvelujen kehittäminen Euroopassa kestävän ja osallistavan kasvun edistämiseksi” (COM(2013)0322),

–  ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvon strategiaa käsittelevän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”The Strategic engagement for gender equality 2016–2019”, ja erityisesti sen 3.1. luvun ”Increasing female labour-market participation and the equal economic independence of women and men”, jossa tarkastellaan muun muassa keinoja lisätä naisten osallistumista työmarkkinoille,

–  ottaa huomioon komission kertomuksen naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa 2015 (SWD(2016)0054) ja erityisesti tasavertaista taloudellista riippumattomuutta käsittelevän luvun,

–  ottaa huomioon 21. tammikuuta 2016 julkaistun Euroopan työllisyyttä ja sosiaalista kehitystä käsittelevän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Employment and Social Developments in Europe 2015” ja erityisesti sen III.2. luvun, joka koskee sosiaalista suojelua,

–  ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) työaikaa ja työelämän tasapainottamista koskevan tutkimuksen ”Working time and work-life balance in a life course perspective” (2013), lasten ja huollettavien hoidon vaikutusta nuorten työntekijöiden uriin koskevan tutkimuksen ”Caring for children and dependants: Effect on carers of young workers” (2013), työn ja lastenhoidon yhteensovittamista koskevan tutkimuksen ”Working and caring: Reconciliation measures in times of demographic change” (2015) sekä kuudennen Euroopan työoloja koskevan tutkimuksen (2016),

–  ottaa huomion työajan kehitystä 2000-luvulla käsittelevän Eurofoundin tutkimuksen ”Working time development in the 21st century” vuodelta 2015,

–  ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) tekemän tutkimuksen ”Promoting parental and paternity leave among fathers” (Isien vanhempain- ja isyysvapaan edistäminen),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2014 julkaistun tasa-arvoelinten toimia työ- ja yksityiselämän tasapainottamisessa käsittelevän tasa-arvoelinten eurooppalaisen verkoston, Equinetin, raportin ”Equality bodies promoting a better work-life balance for all”,

–  ottaa huomioon Euroopan tasa-arvoinstituutin vuoden 2015 tasa-arvoindeksin ja työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta Euroopan unionissa vuonna 2015 laaditun katsauksen ”Reconciliation of work, family and private life in the European Union: Policy review”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun toukokuussa 2015 tekemän tutkimuksen ”Gender equality in employment and occupation – Directive 2006/54/EC, European Implementation Assessment” (Sukupuolten tasa-arvo työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa – direktiivi 2006/54/EY, EU:n täytäntöönpanon arviointi),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston tutkimuksen ”Maternity, Paternity and Parental Leave: Data related to duration and compensation rates in the European Union” (äitiys- ja isyysloman sekä vanhempainvapaan kestoa ja niihin liittyviä korvauksia koskevat tiedot),

–  ottaa huomioon äitiys- ja vanhempainvapaiden kustannuksista ja hyödystä laaditun Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston tutkimuksen ”Costs and benefits of maternity and paternity leave”,

–  ottaa huomioon sukupuolen ja vammaisuuden leikkauskohdan synnyttämästä syrjinnästä laaditun Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston tutkimuksen ”Discrimination Generated by the Intersection of Gender and Disability”,

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2016 julkaistun naisten ja miesten työ-, hoito- ja vapaa-ajan eroja käsittelevän Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston tutkimuksen ”Differences in Men’s and Women’s Work, Care and Leisure Time”,

–  ottaa huomioon Eurocarers-järjestön hoitajia koskevan vuoden 2014 strategian ”Enabling Carers to Care”,

–  ottaa huomioon vuonna 2008 tehdyn mielenterveyttä ja hyvinvointia koskevan eurooppalaisen sopimuksen sekä sen mielenterveyttä työpaikoilla koskevan painopisteen,

–  ottaa huomioon perheenhuoltovelvollisuuksista tehdyn ILO:n yleissopimuksen nro 156 (1981) ja perheenhuoltovelvollisuuksia omaavista työntekijöistä annetun ILO:n suosituksen nro 165 (1981),

–  ottaa huomioon osa-aikatyöstä tehdyn ILO:n yleissopimuksen (1994), kotityöstä tehdyn ILO:n yleissopimuksen (1996), äitiyssuojelusta tehdyn ILO:n yleissopimuksen (2000) ja kotitaloustyöntekijöistä tehdyn ILO:n yleissopimuksen (2011),

–  ottaa huomioon äitiyttä ja isyyttä työssä käsittelevän ILO:n raportin ”Maternity and paternity at work: law and practice across the world” (2014),

–  ottaa huomioon naisten asemaa käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien toimikunnan 60. istunnossa 24. maaliskuuta 2016 hyväksytyt päätelmät ja erityisesti niiden e–g alakohdan,

–  ottaa huomioon perhevelvollisuuksia omaavien työntekijöiden tukemisesta 8. heinäkuuta 2013 laaditun ILO:n ja Unicefin yhteisen valmisteluasiakirjan ”Supporting workers with family responsibilities: connecting child development and the decent work agenda”,

–  ottaa huomioon OECD:n Better Life Indexin 2015,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan mukaisen työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan yhteisen käsittelyn,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A8-0253/2016),

A.  toteaa, että Eurostatin uusimpien tietojen mukaan EU:n syntyvyys on vähentynyt viime vuosikymmenten aikana ja että EU:lla on vastassaan ennennäkemättömiä väestöhaasteita(20), joihin jäsenvaltioiden olisi vastattava; ottaa huomioon, että perheystävälliset politiikat ovat tärkeitä myönteisten väestökehityksen suuntausten synnyttämiseksi, sillä työhön liittyvä epävarmuus ja vaikeat työolot voivat vaikuttaa kielteisesti perhesuunnitteluun;

B.  toteaa, että vuonna 2014 28 jäsenvaltion EUssa syntyi 5,1 miljoonaa lasta, toisin sanoen bruttomääräinen syntyvyys oli 10,1; ottaa huomioon, että vuonna 2000 syntyvyys oli 10,6, vuonna 1985 12,8 ja vuonna 1970 16,4; katsoo, että EU:n on vastattava vaikeaan väestökehityksen haasteeseen, koska syntyvyys laskee yhä voimakkaammin useimmissa jäsenvaltioissa, minkä seurauksena unioni muuttuu vähitellen gerontokraattiseksi yhteiskunnaksi, mikä uhkaa välittömästi yhteiskunnallista ja taloudellista kasvua ja kehitystä;

C.  katsoo, että naisten ja miesten roolien sekä ydinperheen perinteiset käsitteet on jälleen kyseenalaistettava, sillä muun muassa yksinhuoltajaperheiden, samaa sukupuolta olevien parien muodostamien perheiden ja teiniäitien määrä kasvaa EU:ssa; katsoo, että tämän monimuotoisuuden tunnustamatta jättäminen lisää syrjintää ja vaikuttaa kielteisesti EU:ssa eläviin ihmisiin ja heidän perheisiinsä;

D.  toteaa, että miesten ja naisten välinen tasa-arvo on yksi Euroopan unionin perusperiaatteista ja että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 23 artiklassa kielletään kaikenlainen sukupuoleen perustuva syrjintä ja vaaditaan varmistamaan miesten ja naisten välinen tasa-arvo kaikilla aloilla, myös työ- ja yksityiselämän tasapainottamisessa;

E.  toteaa, että komission esittämä etenemissuunnitelma sopii lähtökohdaksi; katsoo, että tämän tilaisuuden myötä Euroopassa on käynnistettävä naisten ja miesten työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevan tilanteen uudelleenjärjestely ja edistettävä merkittävästi sukupuolten välisen tasa-arvon parantamista;

F.  ottaa huomioon, että hyvin suunniteltua ja toteutettua yhteensovittamista edistävää toimintapolitiikkaa on pidettävä olennaisena työympäristön parannuksena, joka mahdollistaa hyvät työolot ja työntekijöiden sosiaalisen ja ammatillisen hyvinvoinnin; katsoo, että työ- ja yksityiselämän asianmukaisella tasapainolla edistetään samalla talouskasvua, kilpailukykyä, työmarkkinoille osallistumista yleensä, sukupuolten tasa-arvoa, köyhyysriskin vähentämistä ja sukupolvien välistä solidaarisuutta sekä vastataan yhteiskunnan ikääntymisen aiheuttamiin haasteisiin ja edesautetaan syntyvyyden kasvua EU:ssa; katsoo, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi täytäntöönpantavien toimintapolitiikojen on oltava nykyaikaisia ja niissä on keskityttävä naisten työmarkkinoille pääsyn parantamiseen ja kotitalous- ja hoivatehtävien tasapuoliseen jakaantumiseen miesten ja naisten välillä ja niiden on perustuttava johdonmukaiseen ja työehtosopimuksiin ja kollektiivisiin sopimuksiin nojaavaan toimintapoliittiseen kehykseen, jotta hoivatehtävien, työelämän ja yksityiselämän välistä tasapainoa voidaan parantaa;

G.  ottaa huomioon, että työ- ja yksityiselämän yhteensovittaminen riippuu suurelta osin työpaikan työaikajärjestelyistä; ottaa huomioon, että on esitetty epäilyjä siitä, onko pidemmistä työajoista hyötyä taloudelle tuottavuuden kasvun ansiosta; korostaa, että EU:ssa merkittävä osa työntekijöistä noudattaa epätyypillisiä työaikoja ja työskentelee esimerkiksi viikonloppuisin ja yleisinä juhlapäivinä tai tekee vuoro- ja yötyötä, ja että melkein puolet työntekijöistä teki työtä vapaa-aikanaan vuonna 2015; toteaa, että nykyisten tietojen mukaan työntekijöistä 31 prosentilla työaikajärjestelyjä muutetaan säännöllisesti, usein lyhyellä varoitusajalla(21); katsoo, että tämä voi aiheuttaa terveys- ja turvallisuusongelmia muun muassa lisäämällä työtapaturmariskiä ja heikentämällä terveyttä pitkällä aikavälillä, ja katsoo, että tämän seurauksena työntekijöiden on vaikea sovittaa työtään yhteen lapsiin tai muihin huollettaviin liittyvien velvollisuuksiensa kanssa; panee merkille, että vaikutukset näkyvät enemmän tietyillä aloilla, kuten vähittäispalvelujen alalla, joilla suurin osa työntekijöistä on naisia;

H.  katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön erityisiä toimia, joilla edistetään niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla työsuoritusten joustaviin ja tehokkaisiin malleihin ja joka sallii työntekijöiden pitää työ- ja yksityiselämänsä tasapainossa;

I.  ottaa huomioon, että vuonna 2015 28 jäsenvaltion EU:ssa miesten työllisyysaste oli 75,9 prosenttia, kun taas naisten työllisyysaste oli vain 64,3 prosenttia huolimatta siitä, että naiset ovat paremmin koulutettuja(22); ottaa huomioon, että naisten osuus työvoimasta on vieläkin alhaisempi, kun tarkastellaan työllisyyttä kokoaikaisen työn perusteella, sillä joissakin jäsenvaltioissa osa-aikaisen työn osuus on naisten kohdalla hyvin suuri; toteaa, että vuonna 2013 miehet työskentelivät palkkatyössä viikoittain 47 tuntia ja naiset puolestaan 34 tuntia; toteaa, että kun lasketaan yhteen palkkatyöhön ja kotona tehtävään palkattomaan työhön käytetyt työtunnit, nuoret naiset työskentelivät keskimäärin 64 tuntia ja nuoret miehet 53 tuntia(23); ottaa huomioon, että työmarkkinoilla vallitsevien sukupuolierojen on arvioitu Euroopassa aiheuttavan jopa 10 prosentin tappiot asukasta kohden lasketussa BKT:ssa;

J.  toteaa, että EU:n työllisyyspolitiikan, sosioekonomisen politiikan ja tasa-arvopolitiikan tämänhetkisessä tilanteessa Eurooppa 2020 -strategiaa ja aikaisemmin asetettuja tavoitteita ei ole läheskään saavutettu; katsoo, että ainuttakaan EU:n tasolla asetettua tavoitetta ei tosiasiassa pystytä saavuttamaan ilman ennakoivaa toimintapolitiikkaa, joka suunnitellaan ja toteutetaan naisten työmarkkinoille pääsyn helpottamiseksi ja erityisesti työ- ja yksityiselämän tasapainottamisen edistämiseksi;

K.  ottaa huomioon, että Euroopan työmarkkinat ovat eriytyneet sukupuolen mukaan(24); toteaa, että komissiokin tunnusti tämän 8. maaliskuuta 2016 antamassaan EU:n sosiaalista pilaria käsittelevässä tiedonannossa (COM(2016)0127, liite I), jossa se totesi, että ”vaikka naisten koulutustaso on jo korkeampi kuin miesten, heidän osuutensa työllisistä on suhteessa pieni, he ovat yliedustettuina osa-aikatöissä ja pienipalkkaisilla aloilla, ja heidän tuntipalkkansa on pienempi myös samanarvoista työtä tehtäessä”;

L.  ottaa huomioon, että köyhyys ja eriarvoisuus ovat lisääntyneet EU:n harjoittamien makrotalouspolitiikkojen ja talouskriisin vuoksi määrättyjen säästötoimien seurauksena;

M.  toteaa, että perhe- ja työelämän yhteensovittaminen on erityisen haastavaa yksinhuoltajille, joista enemmistö on naisia; ottaa huomioon, että jopa 34:ää prosenttia EU:n 28 jäsenvaltion yksinhuoltajaäideistä uhkaa köyhyys, ja että tällaisista perheistä tuleviin lapsiin kohdistuu suhteettoman suuri riski sukupolvelta toiselle periytyvään köyhyyteen;

N.  toteaa, että nk. köyhyyden naisistumisen negatiiviset vaikutukset koskevat pääasiassa yksinhuoltajaäitien lapsia, joiden huoltaja joutuu jatkuvasti kamppailemaan yrittäessään yhdistää perheen ainoan elättäjän ja vanhemman tehtävät toisiinsa;

O.  katsoo, että naisten ja miesten tasa-arvo työmarkkinoilla on hyödyllistä sekä naisille että taloudelle ja yhteiskunnalle kokonaisuudessaan, sillä se on tärkeä taloudellinen valtti, jolla voidaan edistää kestävää ja osallistavaa talouskasvua ja ammatillisten erojen kaventamista sekä työmarkkinoiden tehokkuutta ja sujuvuutta; toteaa, että naisten tuleminen ja palaaminen työelämään johtaa perheen ansiotulojen, kulutuksen, sosiaaliturvamaksuista saatujen tulojen ja verotulojen lisääntymiseen; ottaa huomioon, että naiset kohtaavat yhä syrjintää työelämään tullessaan ja siellä pysyessään ja että heiltä evätään työntekijöiden oikeuksia etenkin raskauteen ja äitiyteen liittyvistä syistä;

P.  ottaa huomioon, että sukupuolten palkkaero on 16,3 prosenttia ja että epätyypilliset ja epävarmat työsopimusten muodot myös vaikuttavat naisiin miehiä enemmän;

Q.  toteaa, että työmarkkinoilla esiintyvällä eriarvoisuudella on elinikäisiä seurauksia ja vaikutuksia naisten oikeuksiin, kuten eläkkeisiin, ja että tästä on osoituksena sukupuolten eläke-ero, joka on EU:ssa 39 prosenttia eli yli kaksinkertainen verrattuna sukupuolten palkkaeroon (16 prosenttia);

R.  ottaa huomioon, että eri ammattiryhmistä erityisesti naispuolisilla itsenäisillä ammatinharjoittajilla ja yrittäjillä on suuria vaikeuksia saattaa työ- ja yksityiselämä tasapainoon; ottaa huomioon, että yrittäjiksi haluavilla naisilla on usein vaikeuksia luoton saannissa, sillä rahoituksen välittäjät myöntävät heille vastahakoisesti lainaa, koska naisten katsotaan olevan alttiimpia riskeille ja heidän yritystensä kasvu on epätodennäköisempää;

S.  katsoo, että yhteiskunnan laajalti välittämissä stereotypioissa naisille annetaan toissijainen asema yhteiskunnassa; katsoo, että nämä stereotypiat kehittyvät jo lapsuudessa ja vaikuttavat koulutusvalintoihin ja vaikuttavat edelleen työmarkkinoilla; ottaa huomioon, että naiset jäävät edelleen liian usein ”naisille kuuluviin” tehtäviin, joissa on usein heikko palkka; ottaa huomioon, että työmarkkinoiden jakautuminen tällä tavoin lisää stereotypioita, joiden vuoksi hoivatehtävät ovat valtaosin lähinnä naisten vastuulla, minkä johdosta naiset kuluttavat palkattomiin hoivatehtäviin 2–10 kertaa enemmän aikaa kuin miehet(25); toteaa, että sukupuolistereotypiat ja sukupuoleen perustuva syrjintä vaikuttavat kielteisesti naisten henkilökohtaiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen riippumattomuuteen sekä heidän tulevaisuudennäkymiinsä ja johtavat siihen, että naisten osuus osa-aikatyöntekijöistä on suurempi kuin miesten, naisten urat keskeytyvät usein ja heidän kohdallaan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski on suurempi erityisesti yksinhuoltajaäitien osalta, minkä vuoksi naisten itsenäisyys on kaventunut;

T.  katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden nykyisestä toimintapoliittisesta kehyksestä ja lainsäädännöstä huolimatta perhevapaiden tyyppisissä työstä poissaolojaksoissa ilmenee yhä sekä naisiin että miehiin kohdistettua syrjintää ja leimaamista, mikä vaikuttaa erityisesti naisiin, jotka pääasiallisina hoitajina käyttävät perhevapaita;

U.  katsoo, että miesten ja naisten erot vanhempainvapaiden käyttämisessä ovat osoitus sukupuolisyrjinnästä; ottaa huomioon, että isät käyttävät unionin jäsenvaltioissa edelleen vain pienen osan vanhempainvapaista, sillä vähintään yhden vanhempainvapaapäivän käyttävien isien osuus on vain kymmenen prosenttia, ja että naiset käyttävät jopa 97-prosenttisesti molempien vanhempien käytettävissä olevat vanhempainvapaat; toteaa saatavilla olevien tietojen vahvistavan, että osallistumisaste on alhainen, jos perhevapaan tyyppinen poissaolojakso on palkaton tai huonosti palkattu; ottaa huomioon, että molemmat vanhemmat käyttävät tasa-arvoisemmin sellaisia vanhempainvapaita, jotka eivät ole kokonaan tai osittain siirrettävissä ja joista maksetaan asianmukainen korvaus, ja että tällaisilla vapailla voidaan osaltaan vähentää naisten syrjintää työmarkkinoilla; ottaa huomioon, että vain muutamat jäsenvaltiot kannustavat isiä käyttämään isyys- tai vanhempainvapaata, minkä vuoksi miehet jäävät vaille mahdollisuutta osallistua tasapuolisesti lastensa hoitoon ja viettää aikaa heidän kanssaan;

V.  katsoo, että on olennaisen tärkeää toteuttaa toimenpiteitä, joilla edistetään isien vapaan käyttöä, erityisesti siksi, että vanhempainvapaan käyttävät isät pystyvät rakentamaan paremman suhteen lapsiinsa ja heillä on todennäköisemmin aktiivinen osa tulevissa lastenkasvatukseen liittyvissä tehtävissä;

W.  ottaa huomioon, että Eurofoundin tutkimusten mukaan seuraavat näkökohdat vaikuttavat siihen, miten paljon isät käyttävät vanhempainvapaita: korvaustaso, vapaajärjestelmän joustavuus, tietojen saatavuus, lastenhoitopalvelujen saatavuus ja joustavuus ja pelko joutua syrjään työmarkkinoilta vapaan vuoksi;

X.  ottaa huomioon, että kohtuuhintaisen, riittävän ja laadukkaan varhaiskasvatuksen saatavuus, muiden huollettavana olevien henkilöiden hoidosta huolehtiminen sekä laadukkaat sosiaalipalvelut ovat tärkeimmät tekijät, jotka vaikuttavat naisten osallistumiseen työmarkkinoille; ottaa huomioon, että laadukkaita ja kaikkien tuloluokkien saatavilla olevia lastenhoitopalveluja tarjoavia infrastruktuureja ei ole riittävästi; korostaa, että 27 prosenttia eurooppalaisista katsoo lastenhoidon heikon laadun vaikeuttavan kyseisten palvelujen käyttöä(26); toteaa, että laadukkaat palvelut edellyttävät investoimista lastenhoidosta vastaavien työntekijöiden koulutukseen(27); panee merkille, että vain 11 jäsenvaltiota on täyttänyt Barcelonan ensimmäisen tavoitteen (lastenhoitopalveluja tarjottava vähintään 90 prosentille kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista) ja että vain kymmenen jäsenvaltiota on saavuttanut toisen tavoitteen (lastenhoitopalveluja tarjottava vähintään 33 prosentille alle kolmevuotiaista lapsista)(28);

Y.  korostaa, että varhaiskasvatus ja pienten lasten hoito sekä lasten 0–3-vuotiaina saamat kokemukset vaikuttavat ratkaisevasti lasten kognitiiviseen kehitykseen, koska viiden ensimmäisen ikävuoden aikana kehittyy olennaisia valmiuksia;

Z.  toteaa, että työn ja yksityiselämän tasapainottamiseen tähtäävällä toimintapolitiikalla olisi myös taattava vanhemmille mahdollisuus täyttää velvollisuutensa lapsiaan kohtaan; katsoo, että tätä varten on tarjottava sekä äideille että isille riittävästi varoja, aikaa ja tukea;

AA.  panee merkille, että Eurooppa on maanosa, jossa elää suurin määrä ikääntyneitä kansalaisia, ja että ikääntymiskehitys jatkuu tulevina vuosikymmeninä; toteaa, että monilla jäsenvaltioilla ei ole riittäviä pitkäaikaishoidon valmiuksia, joilla voitaisiin vastata hoitotarpeen kasvuun ja terveen elinajan indikaattorin pysymiseen muuttumattomana tai laskemiseen; panee merkille, että useimmat iäkkäiden omaisten virallista kotihoitoa varten luodut työpaikat ovat matalapalkkaisia ja vaativat vähän koulutusta(29);

AB.  toteaa, että epäviralliset hoitajat täyttävät 80 prosenttia hoitotarpeista EU:ssa; panee merkille, että noin 3,3 miljoonaa 15–34-vuotiasta eurooppalaista on joutunut luopumaan kokoaikatyöstä, koska heidän huollettavanaan oleville lapsille tai iäkkäille omaisilleen ei ole saatavilla hoitopalveluja;

AC.  panee merkille, että tieto- ja viestintätekniikka sekä uudet tekniikat ovat muuttaneet työympäristöjä, organisaatiokulttuureita ja -rakenteita eri aloilla; painottaa, että päätöksenteon on pysyttävä teknologian kehityksen tasalla, jotta varmistetaan, että sosiaaliset normit ja sukupuolten tasa-arvo menevät eteenpäin eivätkä taaksepäin uusissa olosuhteissa;

AD.  toteaa, että hoitotyön ja palkkatyön yhdistelmä vaikuttaa suuresti työn kestävyyteen ja työllisyysasteeseen, erityisesti naisten kohdalla, jotka jossakin elämänsä vaiheessa saattavat joutua hoitovastuuseen lapsenlapsistaan ja/tai iäkkäistä vanhemmistaan(30);

AE.  ottaa huomioon, että joissakin EU:n oikeusjärjestelmissä vero- ja sosiaaliturvajärjestelmiä ei ole yksilöllistetty ja naisilla on ainoastaan puolisoidensa kautta johdettuja oikeuksia, myös terveys- ja eläkepalvelujen alalla; katsoo, että jäsenvaltiot, jotka pakottavat vaimon/äidin riippuvuuteen, harjoittavat välitöntä naisten syrjintää ja epäävät heiltä täydet kansalaisoikeudet toimittamalla valtion palveluja valikoidusti;

AF.  toteaa, että tarvitaan kohdennettuja työmarkkinapolitiikkoja sekä työ- ja yksityiselämää tasapainottavia toimintapolitiikkoja, jotta voidaan ottaa huomioon haavoittuvassa asemassa olevien naisten kohtaamat moniperusteiset esteet, jotka vaikuttavat työ- ja yksityiselämän tasapainoon ja työsuhdeturvaan; katsoo, että tämä koskee erityisesti vammaisia ja nuoria naisia, siirtolais- ja pakolaisnaisia, etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvia naisia ja HLBTI-naisia;

AG.  korostaa, että antamalla työntekijöille heitä syrjimättä vapaata itsensä kehittämiseen ja koulutukseen elinikäisen oppimisen yhteydessä edistetään heidän hyvinvointiaan sekä heidän panostaan taloudessa uusien ammattitaitojen ja korkeamman tuottavuuden muodossa(31);

AH.  ottaa huomioon, että pelkkä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevien politiikkojen täytäntöönpano ei itsessään hyödytä työntekijöitä, jollei niiden yhteydessä panna täytäntöön myös elinolosuhteita parantavia ja muun muassa kulttuurista, virkistystoiminnasta ja urheilusta nauttimista edistäviä politiikkoja;

Yleiset periaatteet

1.  huomauttaa, että työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on laajasti tulkittava käsite, joka kattaa kaikki lainsäädännölliset ja muut yleiset politiikat, joilla pyritään edistämään riittävää ja oikeasuhteista tasapainoa ihmisten elämän eri osa-tekijöiden välillä; katsoo, että työ- ja yksityiselämän välinen aito tasapaino edellyttää vakaata, laaja-alaista, rakenteellista, johdonmukaista ja kattavaa toimintapolitiikkaa, johon sisältyy kannustimia ja tehokkaita toimia ja jolla sovitetaan yhteen työ, huollettavien hoito ja perheen yhdessäoloaika sekä vapaa-aika ja itsensä kehittäminen; toteaa, että ennen muuta tarvitaan asenteiden muuttumista yhteiskunnassa sukupuolistereotypioiden murtamiseksi niin, että työ ja hoivatehtävät jaetaan entistä tasaisemmin miesten ja naisten välillä;

2.  korostaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan hengen mukaisesti työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on taattava kaikille ihmisille perusoikeutena ja toteutettavat toimenpiteet on suunnattava kaikille eikä vain nuorille äidille ja isille tai hoitajille; kehottaa ottamaan käyttöön tämän oikeuden takaavan kehyksen sosiaaliturvajärjestelmien perustavoitteena, ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita edistämään sekä julkisella että yksityisellä sektorilla liike-elämän hyvinvointimalleja, jotka edellyttävät työ- ja yksityiselämän tasapainon kunnioittamista; katsoo, että tämä oikeus olisi valtavirtaistettava kaikissa unionin toimissa, joilla voi olla suora tai epäsuora vaikutus tähän asiaan;

3.  huomauttaa, että EU:lla on vastassaan ennennäkemättömiä väestörakenteen muutoksia – elinajanodotteen kasvu, syntyvyyden lasku, perherakenteiden muutokset uusine parisuhteen ja yhteiselämän muotoineen, myöhäinen vanhemmuus ja muuttoliike – ja että ne asettavat EU:n uusien haasteiden eteen; on huolestunut siitä, että talous- ja rahoituskriisillä on ollut kielteinen vaikutus työ- ja yksityiselämää tasapainottavaan toimintapolitiikkaan sekä laadukkaiden ja kohtuuhintaisten yleistä etua koskevien palveluiden saatavuuden takaamiseen tarvittaviin julkisiin varoihin; kehottaakin komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön myönteisiä toimenpiteitä ja kannustimia väestörakenteen muuttumisen tukemiseksi, sosiaaliturvajärjestelmien säilyttämiseksi ja kansalaisten ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnin ja kehityksen edistämiseksi;

4.  painottaa, että kriisi on kiihdyttänyt syntyvyyden laskua EU:ssa, sillä työttömyys, heikot työmahdollisuudet, epävarmuus tulevaisuudesta ja työmarkkinoilla tapahtuva syrjintä saavat nuoret, erityisesti nuoret ammattitaitoiset naiset, siirtämään lasten saantia myöhemmäksi säilyttääkseen jalansijansa yhä kilpailukeskeisimmillä työmarkkinoilla; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia edistämään perheystävällisiä työympäristöjä, yhteensovittamissuunnitelmia, työhönpaluuohjelmia, työntekijöiden ja työpaikan välisiä viestintäkanavia sekä yrityksille ja itsenäisille ammatinharjoittajille suunnattuja kannustimia erityisesti sen varmistamiseksi, että ihmiset eivät joudu kärsimään taloudellisesti lasten saamisen vuoksi ja että perustellut uratavoitteet eivät ole ristiriidassa perheeseen liittyvien suunnitelmien kanssa; korostaa, että äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaita voidaan käyttää tehokkaasti yhteiskunnalle ja talouselämälle edullisella tavalla ainoastaan, jos niiden rinnalla käytetään muita toimintapoliittisia välineitä, kuten tarjoamalla laadukkaita ja kohtuuhintaisia lastenhoitopalveluja;

5.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio pitää työ- ja yksityiselämää tasapainottavaa toimintapolitiikkaa keskeisenä keinona vastata sosioekonomisiin haasteisiin; kehottaa EU:n työmarkkinaosapuolia esittämään sopimuksen kattavasta lainsäädännöllisten ja muiden toimenpiteiden paketista, joka koskee työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamista; kehottaa komissiota tekemään toissijaisuusperiaate huomioon ottaen komission vuoden 2017 työohjelman yhteydessä ehdotuksen tällaisesta toimenpidepaketista sosiaalisten oikeuksien eurooppalaisen pilarin yhteydessä, jos työmarkkinaosapuolet eivät pääse paketista yksimielisyyteen; korostaa, että miesten ja naisten tasa-arvo olisi sisällytettävä lainsäädäntöehdotuksiin oikeusperustana; kehottaa komissiota toteuttamaan yhdessä sosiaalisten sidosryhmien kanssa sosiaalisten oikeuksien pilarin, joka johtaa sellaisiin todellisiin sosiaalisiin investointeihin, joissa korostetaan ensisijaisesti sijoituksia inhimilliseen pääomaan;

6.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on käynnistänyt julkisen kuulemisen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista kerätäkseen näkemyksiä ja palautetta monista keskeisistä periaatteista hyvin toimivien ja oikeudenmukaisten työmarkkinoiden ja sosiaaliturvajärjestelmien tukemiseksi euroalueella;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että asiaan liittyvissä toimintapolitiikoissa ja toimissa otetaan huomioon perhesuhteiden yhä suurempi moninaisuus, myös rekisteröidyt parisuhteet ja vanhemmuus- ja isovanhemmuusjärjestelyt, sekä koko yhteiskunnan moninaisuus erityisesti sen takaamiseksi, ettei lasta syrjitä hänen vanhempiensa siviilisäädyn tai perherakenteen vuoksi; kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan vastavuoroisesti oikeudelliset asiakirjat vapaan liikkuvuuden takaamiseksi ilman syrjintää;

8.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan ja panemaan täytäntöön toimintapolitiikkoja ja toimia, joilla tuetaan epäedullisimmassa asemassa olevia tai nykyisen lainsäädännön ja politiikan ulkopuolelle jääviä henkilöitä, kuten yksinhuoltajavanhemmille, avopareille, samaa sukupuolta oleville pareille, siirtolaisille, itsenäisille ammatinharjoittajille sekä niin kutsutuille avustaville puolisoille ja perheille, joiden jäsenistä yksi tai useampi on vammainen;

9.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista koskevassa lainsäädännössä ja politiikassa otetaan huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus sekä vammaisyleissopimuksen komitean vuonna 2015 EU:lle esittämät loppupäätelmät;

10.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että lasten hyvinvointi ja etu ovat ensisijaisia tavoitteita työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen tähtäävän politiikan laatimisessa, seurannassa ja täytäntöönpanossa; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön suosituksen ˮInvestoidaan lapsiinˮ(32) ja seuraamaan tiiviisti sen täytäntöönpanon edistymistä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan ja ottamaan käyttöön aloitteita, kuten lapsitakuu, jolla lapsi asetetaan nykyisten köyhyyden torjuntaa koskevien toimintalinjojen ytimeen, jotta jokaisella lapsella voi olla oikeus ilmaiseen terveydenhuoltoon, ilmaiseen koulutukseen, ilmaiseen lastenhoitoon, ihmisarvoiseen asuntoon ja riittävään ravintoon osana EU:n integroitua suunnitelmaa lapsiköyhyyden torjumiseksi;

11.  katsoo, että lasten köyhyys liittyy vanhempien köyhyyteen, ja kehottaa näin ollen jäsenvaltioita panemaan täytäntöön lasten köyhyydestä ja hyvinvoinnista annetun suosituksen ja käyttämään sen yhteydessä indikaattoreihin perustuvia seurantakehyksiä;

12.  painottaa, että työ- ja yksityiselämän sekä oikeanlaisten yritysstrategioiden tasapainottamista koskevaa toimintapolitiikkaa on tarkasteltava koko eliniän kannalta, jotta jokaista ihmistä tuetaan hänen elämänsä kaikissa eri vaiheissa ja jotta jokainen voi osallistua aktiivisesti työmarkkinoille työntekijöiden oikeuksia nauttien sekä yhteiskuntaan kokonaisuudessaan;

13.  painottaa, että työ- ja yksityiselämän tasapainoa on parannettava ja sukupuolten tasa-arvoa vahvistettava, jotta voidaan tukea naisten, erityisesti hoivatehtävistä vastaavien naisten ja yksinhuoltajaäitien, osallistumista työmarkkinoille ja saavuttaa tavoitteet naisten vaikutusmahdollisuuksien parantamisesta; korostaa, että naisten taloudellisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisessä keskeistä on muuttaa ja mukauttaa työmarkkinoita ja sosiaaliturvajärjestelmiä naisten elinkaaren huomioon ottamiseksi;

14.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään muutoksen aikaansaavia toimintapolitiikkoja ja investoimaan tiedotuskampanjoihin sukupuolistereotypioiden murtamiseksi ja hoito- ja kotitaloustehtävien tasapuolisemman jakaantumisen edistämiseksi keskittyen myös miesten oikeuteen ja tarpeeseen kantaa vastuuta joutumatta leimatuksi tai rangaistuksi; katsoo, että olisi kiinnitettävä huomiota yrityksiin ja että niiden pyrkimyksiä edistää työ- ja yksityiselämän tasapainottamista ja torjua syrjintää olisi tuettava;

15.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan suojelua työ- ja yksityiselämän tasapainoon liittyvältä syrjinnältä ja laittomalta irtisanomiselta, joista erityisesti naispuoliset työntekijät kärsivät, sekä varmistamaan oikeussuojan saatavuuden ja muutoksenhakumahdollisuuden, myös tarjoamalla nykyistä laajemmin tietoa työntekijän oikeuksista sekä tarvittaessa oikeudellisesta avusta; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan toimintapolitiikkoja, joilla parannetaan syrjinnän vastaisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa työpaikoilla, myös lisäämällä tiedotuskampanjoiden avulla tietoisuutta laillisista oikeuksista yhdenvertaiseen kohteluun, soveltamalla käänteistä todistustaakkaa(33) ja valtuuttamalla kansalliset tasa-arvoelimet suorittamaan omasta aloitteestaan tasa-arvokysymyksiä koskevia virallisia tutkintoja ja auttamaan syrjinnän uhreja;

16.  korostaa, että yhdenvertaisuutta koskevien vertailukelpoisten, kattavien, luotettavien ja säännöllisesti ajan tasalle saatettavien tietojen puute vaikeuttaa syrjinnän, erityisesti epäsuoran syrjinnän, todistamista; kehottaa jäsenvaltioita keräämään järjestelmällisesti yhdenvertaisuutta koskevia tietoja ja julkistamaan niitä yhteistyössä kansallisten tasa-arvoelimien ja tuomioistuinten kanssa, myös jotta niitä voitaisiin analysoida ja seurata maakohtaisia suosituksia varten; kehottaa komissiota tekemään aloitteita tällaisen tiedonkeruun edistämiseksi jäsenvaltioille suunnatulla suosituksella sekä antamalla Eurostatille tehtäväksi kehittää kuulemisia, joilla pyritään valtavirtaistamaan kaikkia syrjintäperusteita koskevien tietojen erittely eurooppalaisen sosiaalitutkimuksen indikaattoreita varten; kehottaa komissiota jatkamaan yhteistyötään Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) kanssa parantaakseen järjestelmällisesti sukupuolen mukaan eriteltyjen tietojen määrää ja laatua;

17.  kehottaa komissiota tarkastelemaan säännöllisesti edistymistä Pekingin toimintaohjelmassa nimetyillä kriittisillä ongelma-alueilla, joita varten Euroopan tasa-arvoinstituutti on jo laatinut indikaattoreita, ja ottamaan tarkastelujen tulokset huomioon arvioidessaan sukupuolten tasa-arvoa EU:ssa;

18.  panee merkille kansallisten tasa-arvoelinten merkittävän roolin työsyrjintädirektiivin 2000/78/EY täytäntöönpanossa, sillä ne edistävät tiedotustoimia ja tiedonkeruuta, pitävät yhteyttä työmarkkinaosapuoliin ja muihin sidosryhmiin, selvittävät raportointipuutteita ja parantavat valitusmenettelyjen saatavuutta; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan tasa-arvoelimien, myös Equinet-verkoston, asemaa, valmiuksia ja riippumattomuutta muun muassa huolehtimalla niiden riittävästä rahoituksesta; kehottaa erityisesti vahvistamaan yhdenvertaisesta kohtelusta annetussa direktiivissä 2006/54/EY tarkoitettuja järjestöjä takaamalla niille oikeussuojan ja muutoksenhakumahdollisuuden;

19.  pitää tarpeellisena antaa kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä lainvalvontaelimien ja työsuojeluviranomaisten työntekijöille asianmukaista koulutusta lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä, jotka koskevat syrjimättömyyttä työelämässä; katsoo tämäntyyppisen koulutuksen olevan ratkaisevan tärkeää myös tuomari-, syyttäjä- ja asianajajakunnalle sekä poliiseille;

20.  kehottaa jäsenvaltioita yhdessä komission kanssa takaamaan, että julkisen politiikan mukaisesti myönnetyt sosiaalietuuksia koskevat oikeudet ovat tasa-arvoisesti naisten ja miesten käytettävissä, jotta varmistetaan, että kaikki voivat käyttää oikeuksiaan ja voivat saattaa työ- ja yksityiselämänsä parempaan tasapainoon;

Naiset ja miehet tasavertaisina palkansaajina ja huoltajina

21.  painottaa tarvetta poistaa sukupuolten eriarvoisuus palkallisessa ja palkattomassa työssä ja edistää lapsia ja huollettavia koskevien vastuiden, kustannusten ja hoitotehtävien tasapuolista jakamista naisten ja miesten välillä sekä koko yhteiskunnan tasolla, myös varmistamalla yleistä etua koskevien palveluiden yleinen saatavuus; korostaa tässä yhteydessä, että tarvitaan erityisiä ehdotuksia, joiden tarkoituksena on tasapainottaa paremmin työ- ja yksityiselämä;

22.  pitää hyvin valitettavana sitkeää sukupuolten palkkaeroa, joka on vastoin SEUT:n 157 artiklaan kirjattua mies- ja naispuolisille työntekijöille samasta työstä maksettavan saman palkan perusperiaatetta ja josta erityisesti lapsia saavat ja kasvattavat naiset kärsivät; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita laatimaan ja panemaan täytäntöön yhdessä työmarkkinaosapuolten ja tasa-arvojärjestöjen kanssa sukupuolten palkkaeron poistamiseen tähtääviä toimintapolitiikkoja; kehottaa jäsenvaltioita tekemään määräajoin palkkakartoituksia näiden toimien täydentämiseksi;

23.  kehottaa komissiota 16. kesäkuuta 2016 annettujen tasa-arvoa koskevien neuvoston päätelmien mukaisesti nostamaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi laatimansa strategisen toimintaohjelman prioriteettia ja sisällyttämään Eurooppa 2020 -strategiaan sukupuolinäkökulman sen varmistamiseksi, että tasa-arvotoiminnan painoarvo ei vähene; kehottaakin komissiota hyväksymään vuoden 2015 jälkeisen sukupuolten tasa-arvostrategian vuosia 2011–2020 koskevan Euroopan tasa-arvosopimuksen suositusten mukaisesti;

24.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ennakoivia toimintapolitiikkoja ja asianmukaisia investointitoimia, jonka tarkoituksena on tukea naisia ja miehiä, jotka tulevat, palaavat, pysyvät ja etenevät työmarkkinoille perhe- ja hoitovapailla vietettyjen poissaolojaksojen jälkeen, varmistamalla, että he saavat kestävää ja laadukasta työtä, Euroopan sosiaalisen peruskirjan 27 artiklan mukaisesti; korostaa erityisesti tarvetta taata mahdollisuus palata samoihin, vastaaviin tai samantyyppisiin työtehtäviin, suojelu irtisanomiselta ja epäedulliselta kohtelulta raskauden johdosta tai perhevapaan hakemisen tai pitämisen vuoksi sekä työhönpaluun jälkeinen suoja-aika, jonka kuluessa työntekijät voivat mukautua uudelleen työtehtäviinsä;

25.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan mukaan sukupuolten tasa-arvoa edistävään toimintapolitiikkaan; painottaa tällaisille toimintapolitiikoille osoitetun riittävän rahoituksen sekä kollektiivisten sopimusten ja työehtosopimusten merkitystä syrjinnän torjunnassa ja edistettäessä sukupuolten tasa-arvoa työssä, sekä korostaa tutkimuksen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon tärkeyttä;

26.  katsoo, että jotta Eurooppa 2020 -strategian tavoite nostaa kokonaistyöllisyysaste 75 prosenttiin voidaan saavuttaa, on keskeisen tärkeää edistää naisten osallistumista työmarkkinoille ja heidän taloudellista riippumattomuuttaan, mikä kasvattaisi myös BKT:tä; kehottaakin komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan toimiaan ja lisäämään investointejaan, joilla tuetaan naisten työllistymistä laadukkaille työpaikoille erityisesti sellaisilla aloilla ja sellaisissa tehtävissä, joissa naiset ovat aliedustettuina, kuten luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan sekä vihreän talouden aloilla tai ylemmissä johtotehtävissä kaikilla aloilla;

Perhe- ja hoitovapaan tyyppiset työstä poissaolojaksot

27.  panee merkille, että komissio on perunut äitiyslomaa koskevan direktiivin tarkistuksen, ja kehottaa sitä antamaan tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa ja kansalaisyhteiskuntaa kuullen kunnianhimoisen ja korkeita normeja sisältävän ehdotuksen, jotta varmistetaan työ- ja yksityiselämän tasapainon kohentuminen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että naiset saavat äitiysloman ajalta palkkaa ja kuuluvat sosiaaliturvan piiriin, jotta voidaan tukea perheitä ja torjua eriarvoisuutta, lujittaa naisten sosiaalista ja taloudellista riippumattomuutta sekä ehkäistä se, että he joutuvat kärsimään taloudellisesti lasten saamisen vuoksi; korostaa, että äitiysloman ohella on ryhdyttävä tehokkaisiin toimenpiteisiin, joilla turvataan raskaana olevien naisten ja vastasynnyttäneiden, imettävien ja yksinhuoltajaäitien oikeudet Kansainvälisen työjärjestön ja Maailman terveysjärjestön suositusten mukaisesti;

28.  kehottaa parantamaan yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa erityyppisten vapaiden koordinointia EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla; huomauttaa, että parantamalla erityyppisten vapaiden saatavuutta kansalaisille voidaan tarjota vapaita koskeva elinkaaren mittainen perspektiivi ja heidän osallistumistaan työelämään, heidän yleistä tehokkuuttaan sekä tyytyväisyyttään työtehtäviinsä voidaan lisätä; toteaa, että jos vapaata koskevia säännöksiä ei ole tai jos nykyisiä säännöksiä pidetään riittämättöminä, työmarkkinaosapuolilla voi olla rooli äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaata koskevien uusien säännösten laatimisessa tai nykyisten säännösten ajantasaistamisessa;

29.  kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan riittävistä korvaavista tuloista ja sosiaaliturvaetuuksista kaikentyyppisten perhe- tai hoitovapaiden aikana sen varmistamiseksi, että matalapalkkaiset työntekijät voivat käyttää vapaita tasavertaisesti muiden kanssa;

30.  kehottaa komissiota julkaisemaan kertomuksen vanhempainvapaata koskevan direktiivin täytäntöönpanosta, ja kehottaa komissiota ja työmarkkinaosapuolia harkitsemaan riittäviin korvaaviin tuloihin ja riittävään sosiaaliturvaan perustuvan vanhempainvapaan vähimmäiskeston asianmukaisen pidentämisen tarjoamista neljästä kuukaudesta vähintään kuuteen kuukauteen sekä nostamaan lapsen ikään perustuvaa rajaa, jonka jälkeen vanhempainvapaata ei enää voida käyttää; korostaa, että vanhemmille olisi annettava mahdollisuus käyttää vanhempainvapaata joustavasti joko osissa tai yhdessä jaksossa; pyytää jäsenvaltioita yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa tarkastelemaan uudelleen vanhempainvapaiden taloudellisia korvausjärjestelmiä sellaisen korvaavien tulojen tason saavuttamiseksi, joka toimisi kannustimena ja rohkaisee myös miehiä ottamaan vanhempainvapaata direktiivin takaaman vähimmäisajan yli; toteaa uudelleen, että vanhempainvapaa olisi jaettava tasapuolisesti vanhempien välillä ja merkittävän osan vapaasta olisi pysyttävä sellaisena, että sitä ei voi siirtää(34); korostaa, että molempia vanhempia on kohdeltava samalla tavoin tuloja koskevien oikeuksien ja vanhempainvapaan keston osalta;

31.  panee merkille vammaisten lasten työssä käyvien vanhempien lisääntyneen haavoittuvuuden; kehottaa siksi komissiota parantamaan ja tiukentamaan direktiivin 2010/18/EU säännöksiä, jotka koskevat tukikelpoisuusehtoja ja vanhempainvapaan myöntämistä niille, joilla on vammaisia lapsia tai lapsia, joilla on vakava tai pitkällinen toimintakyvyttömyyttä aiheuttava sairaus; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita tarjoamaan näille vanhemmille mahdollisuutta pitää vanhempainlomaa direktiivissä säädetyn lapsen ikään perustuvan rajan jälkeen ja myöntämään heille lisää äitiys- tai isyyslomaa ja vanhempainvapaata (mikäli sitä on saatavilla);

32.  uskoo, että vapaiden järjestelyjä koskevan oikeuden yksilöllistämistä on ehdottomasti edistettävä, myös siten, että isät voivat lujittaa rooliaan lastensa kasvattamisessa pitämällä vapaita, jotta työ- ja yksityiselämä voidaan sovittaa yhteen sukupuolten kannalta tasapuolisesti ja Eurooppa 2020 -strategiassa naisille ja miehille asetetut työllisyystavoitteet voidaan saavuttaa;

33.  kehottaa komissiota harkitsemaan muun muassa seuraavien hyvin perusteltujen ja johdonmukaisten aloitteiden esittämistä, jotta lasten vanhemmat tai huollettavista vastuussa olevat henkilöt voivat saattaa työ- ja yksityiselämänsä paremmin tasapainoon:

   1) isyysvapaadirektiivi, jossa säädetään täysin palkallisesta vähintään kahden viikon pakollisesta vapaasta,
   2) hoitovapaita koskeva direktiivi, joka täydentää ammattimaisen hoidon tarjontaa, antaa työssä käyville henkilöille mahdollisuuden hoitaa huollettaviaan ja tarjoaa hoitajalle riittävän palkan ja sosiaaliturvan; vaatii tässä yhteydessä työntekijälähtöistä joustavuutta ja riittäviä kannustimia, jotta miehet käyttäisivät hoitovapaita;
   3) kaikissa jäsenvaltioissa sovellettavat vähimmäisvaatimukset adoptiovanhempien ja -lasten erityistarpeisiin vastaamiseksi ja sen varmistamiseksi, että adoptiovanhemmilla ja biologisilla vanhemmilla on samat oikeudet;

toteaa samalla, että joissakin jäsenvaltioissa on jo toteutettu isyyslomia ja hoitovapaita koskevia ennakoivia toimia;

34.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan työ- ja sosiaaliturvalainsäädännön keinoin käyttöön sekä naisille että miehille tarkoitettuja niin sanottuja hoitohyvityksiä vastaaviksi ajanjaksoiksi eläkeoikeuksien kartuttamista varten, jotta voidaan tarjota turva ihmisille, jotka keskeyttävät työnteon antaakseen epävirallista ja palkatonta hoitoa huollettavalleen tai perheenjäsenelleen, ja tunnustamaan tällaisten hoitajien työn merkityksen koko yhteiskunnalle; kannustaa jäsenvaltioita vaihtamaan tätä kysymystä koskevia parhaita käytäntöjä;

Huollettavien hoito

35.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan tehokkaasti täytäntöön Barcelonan tavoitteet vuoteen 2020 mennessä ja hyväksymään vuoden 2014 varhaiskasvatuksen laatupuitteet;

36.  muistuttaa, että sosiaalipalveluihin, myös sosiaaliseen infrastruktuuriin, tehtävät investoinnit vaikuttavat merkittävästi työllisyyteen ja tuottavat myös huomattavia lisätuloja julkiselle sektorille työstä perittävien verojen ja sosiaaliturvamaksujen ansiosta; pyytää jäsenvaltioita sijoittamaan laadukkaaseen ja varhaiskasvatukseen sekä vanhusten ja huollettavien hoitoon; kehottaa niitä varmistamaan tällaisten palvelujen yleisen saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden harkitsemalla esimerkiksi hoitopalveluja, myös itsenäisen elämän mahdollistavia järjestelyjä, koskevien julkisten menojen lisäämistä ja hyödyntämällä EU:n varoja tehokkaammin; kehottaa käyttämään monivuotisen rahoituskehyksen tarkistusta sosiaalipalveluihin ja sosiaaliseen infrastruktuuriin tehtävien investointien lisäämiseen erityisesti ESR:n, EAKR:n ja ESIRin välityksellä; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan ilmaisten hoitopalvelujen tarjoamista köyhyydessä eläville ja sosiaalisesti syrjäytyneille perheille; toteaa myös, että julkisiin hoitoinfrastruktuureihin ja -palveluihin tehtävien investointien puutteella on suhteettoman suuri vaikutus yksinhuoltajiin, joiden suuri enemmistö on naisia;

37.  korostaa, että on välttämätöntä nähdä sellaisten henkilöiden suorittaman työn arvo, jossa he ovat omistaneet aikansa ja osaamisensa vanhusten ja apua tarvitsevien hoitamiseen;

38.  painottaa, että vammaisten lasten hoito on erityisen haastavaa työssä käyville vanhemmille, ja katsoo, että yhteiskunnan olisi tunnustettava tämä ja tuettava vanhempia julkisen politiikan ja työehtosopimusten avulla; kehottaa jäsenvaltioita painottamaan esikouluikäisten lasten hoidosta huolehtiessaan myös edellä mainitun hoidon saatavuutta ja laatua erityisesti lähtökohdiltaan vähäosaisten lasten ja vammaisten lasten hoidossa;

39.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan finanssipolitiikkaa, koska sitä voidaan käyttää tehokkaana keinona työ- ja yksityiselämän tasapainon parantamiseksi ja naisten työllisyyden edistämiseksi;

40.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön Barcelonan tavoitteiden kaltaisia vanhusten, vammaisten ja muiden huollettavien hoitoa koskevia tavoitteita sekä niiden seurantavälineitä, joilla mitataan laatua, saatavuutta ja kohtuuhintaisuutta; kehottaa Eurostatia, Eurofoundia ja Euroopan tasa-arvoinstituuttia (sukupuolten tasa-arvoa koskevan indeksinsä osalta) keräämään asiaan liittyviä tietoja ja suorittamaan tutkimuksia toimintansa tueksi;

41.  kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan vanhustenhoitopalvelujen verkostoa ja luomaan erityisesti kotihoitopalvelujen verkostoja; korostaa tässä yhteydessä myös tarvetta mukauttaa vanhustenhoitoa koskevat toimintapolitiikat yksilöllisiin tarpeisiin ja ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon vanhusten omat toivomukset hoitopaikkaa valittaessa;

42.  kehottaa komissiota pyrkimään laatimaan kaikkiin hoitopalveluihin sovellettavat eurooppalaiset laatustandardit, jotka koskevat muun muassa hoidon saatavuutta, käytettävyyttä ja kohtuullista hintaa ja joilla tuetaan jäsenvaltioiden toimia hoidon tason nostamiseksi; palauttaa mieliin jo olemassa olevat kehykset, kuten pitkäaikaishoitoa koskevan Euroopan laatukehyksen, joita olisi hyödynnettävä innoituksen lähteinä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään toimintapolitiikkoja, joilla pitkäaikaispotilaiden laitoshoidosta voidaan mahdollisuuksien mukaan luopua ja luopumisen vaikutuksiin voidaan mukautua avohoitojärjestelyjen tuella;

43.  huomauttaa, että työvoimaan investoiminen on tärkeä osa laadukkaiden palvelujen toteuttamista(35); kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia edistämään hoitotyöntekijöiden asianmukaisia työoloja ja laadukkaita työpaikkoja, muun muassa tarjoamalla asianmukaista palkkaa, tunnustamalla hoitotyöntekijöiden aseman ja kehittämällä korkealaatuisia ammatillisia koulutusväyliä hoitotyöntekijöitä varten;

Laadukkaat työpaikat

44.  huomauttaa, että kaikkialla EU:ssa on suuri määrä työssäkäyviä köyhiä, joista joidenkin on tehtävä enemmän työtä ja pitempää työpäivää ja jopa montaa eri työtä toimeentuloon riittävän ansiotason saavuttamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia kehittämään palkkapolitiikan, johon sisältyy tehokkaita toimia palkkasyrjinnän torjumiseksi ja asianmukaisen palkan varmistamiseksi kaikille työntekijöille esimerkiksi ottamalla kansallisella tasolla käyttöön vähimmäispalkka, jolla taataan ihmisarvoinen elämä kansallisten käytäntöjen mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan työehtosopimuksia merkittävänä palkkapolitiikan kehittämisen keinona;

45.  katsoo, että työ- ja yksityiselämän tasapainon lähtökohtana on oltava työntekijöiden oikeudet ja turvallisuus työmarkkinoilla sekä oikeus vapaaseen ilman, että sitä rajoitetaan lisäämällä liikkuvuutta ja joustavuutta koskevia vaatimuksia; painottaa, että joustavuuden lisääminen voi voimistaa työmarkkinoilla nykyään tapahtuvaa naisten syrjintää, joka näkyy pienempinä palkkoina ja epätyypillisinä työsuhteina sekä suhteettoman suurena vastuuna palkattomasta kotityöstä, jollei sitä ennen oteta huomioon selkeää tasa-arvonäkökulmaa;

46.  kehottaa Eurofoundia kehittämään edelleen toimiaan, jotka liittyvät työpaikkojen laadun seurantaan sen toteuttaman Euroopan työoloja koskevan tutkimuksen avulla ja jotka pohjautuvat sen soveltamaan työn laatua koskevaan käsitteeseen, jossa otetaan huomioon palkka, tulevaisuudennäkymät, työajan laatu, ammattitaidon ja harkintavallan käyttö, sosiaalinen ympäristö, fyysinen riski ja työn intensiivisyys; kehottaa Eurofoundia lisäksi kehittämään tutkimustyötään, joka kohdistuu politiikkoihin, työmarkkinaosapuolten sopimuksiin ja työn laatua tukeviin yritysten käytänteisiin(36); kehottaa Eurofoundia jatkamaan työaikajärjestelyiden esiintyvyyden seurantaa ja esittämään analyyseja tällä alalla noudatetuista julkisista politiikoista ja työmarkkinaosapuolten sopimuksista, myös arvion siitä, miten niistä neuvotellaan ja miten niillä tuetaan työ- ja yksityiselämän tasapainoa; kehottaa Eurofoundia tutkimaan, miten kahden työntekijän kotitalouksissa sovitaan yhdessä työaikajärjestelyistä ja miten heitä voitaisiin parhaiten tukea;

47.  korostaa, että yhtäältä työ- ja yksityiselämän tasapainon lähtökohtana on oltava työntekijöiden oikeudet ja turvallisuus työmarkkinoilla sekä oikeus vapaaseen ilman, että sitä rajoitetaan lisäämällä liikkuvuutta ja joustavuutta koskevia vaatimuksia; huomauttaa, että toisaalta kunkin työntekijän henkilökohtainen tilanne ja perhetilanne on erilainen, ja katsookin, että työntekijöille olisi annettava mahdollisuus hyödyntää joustavia työjärjestelyjä niiden mukauttamiseksi heidän erityisiin olosuhteisiinsa elämän eri vaiheissa; katsoo, että tällaisella työntekijälähtöisellä joustavuudella voidaan edistää naisten työllisyyden lisäämistä; katsoo, että työntekijöillä ja työnantajilla on yhteinen vastuu tarkoituksenmukaisimpien järjestelyjen kehittämisestä ja niistä sopimisesta; kehottaa komissiota kartoittamaan, miten jäsenvaltioissa noudatetaan työntekijöiden oikeutta pyytää joustavia työaikajärjestelyjä;

48.  kannattaa niin sanottua älykästä työntekoa menetelmänä, jolla työnteko voidaan organisoida joustavuuden, riippumattomuuden ja yhteistyön yhdistelmän avulla ja joka ei välttämättä edellytä työpaikalla tai ennalta osoitetussa paikassa oloa mutta joka antaa työntekijöille mahdollisuuden päättää omista työajoistaan ja joka silti noudattaa lakiin ja työehtosopimukseen perustuvia päivittäisen ja viikoittaisen työajan enimmäiskeston rajoja; painottaa siksi mahdollisuuksia, joita älykäs työnteko tarjoaa työ- ja yksityiselämän tasapainon parantamiseksi erityisesti vanhemmille, jotka palaavat tai tulevat työmarkkinoille äitiys- tai vanhempainvapaan jälkeen; ei kuitenkaan kannata siirtymistä läsnäolon kulttuurista jatkuvasti saatavilla olon kulttuuriin; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia varmistamaan älykästä työntekoa koskevien toimintapoliittisten linjausten laadinnan yhteydessä, ettei niillä aseteta lisää rasitteita työntekijälle vaan niillä sen sijaan vahvistetaan työ- ja yksityiselämän tervettä tasapainoa ja lisätään työntekijöiden hyvinvointia; korostaa tarvetta keskittyä työn tuloksiin, jotta vältetään näiden uusien työmuotojen väärinkäyttö; kehottaa jäsenvaltioita edistämään teknologian mahdollisuuksia, kuten digitaalista tietoa, nopeita internetyhteyksiä ja audio- ja videotekniikkaa, joita voidaan hyödyntää älykkäissä (etä)työskentelyjärjestelyissä;

49.  korostaa, että vaihtoehtoisilla liiketoimintamalleilla, kuten osuuskunnilla ja keskinäisillä yhtiöillä, on mittavat mahdollisuudet edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä työ- ja yksityiselämän tervettä tasapainoa, erityisesti kehittyvässä älykkääseen työntekoon soveltuvassa digitaalisessa ympäristössä, kun otetaan huomioon työntekijöiden lisääntynyt osallistuminen päätöksentekoon; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan osuuskuntien ja vaihtoehtoisten liiketoimintamallien vaikutusta sukupuolten tasa-arvoon sekä työ- ja yksityiselämän tasapainoon erityisesti teknologian aloilla sekä määrittämään toimia parhaita käytänteitä koskevien mallien edistämiseksi ja jakamiseksi;

50.  on huolestunut muun kuin vapaaehtoisen osa-aikatyön lisääntymisestä erityisesti hoitovastuussa olevien naisten keskuudessa, sillä se lisää heidän köyhyysriskiään; korostaa, että kun työntekijä valitsee osa-aikatyön, hänelle on taattava laadukas työ, eikä häntä saa syrjiä kokoaikaisiin työntekijöihin verrattuna osa-aikatyöstä laaditun direktiivin(37) mukaisesti, ja kehottaa komissiota seuraamaan tämän direktiivin soveltamista; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että osa-aikaiset työntekijät, epäsäännöllisesti työllistetyt työntekijät ja työntekijät, joiden työuralla on ollut keskeytyksiä tai jotka ovat tiettyinä aikoina tehneet vähemmän työtunteja, eivät tule millään tavalla syrjityiksi, kun on kyse heidän oikeudestaan kohtuulliseen eläkkeeseen;

51.  pitää huolestuttavana nollatuntisopimusten väärinkäyttöä eräissä jäsenvaltioissa sekä riistävien sopimusten, määräaikaisten sopimusten, jotka eivät perustu vapaaehtoisuuteen, epäsäännöllisten, ennakoimattomien ja liian pitkien työaikojen sekä heikkolaatuisten harjoittelupaikkojen käyttöä, sillä ne tekevät työ- ja yksityiselämän saattamisen terveeseen tasapainoon mahdottomaksi pitkällä aikavälillä; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia puuttumaan pikaisesti epävarmojen työsuhteiden ilmiöön, joka koskettaa erityisesti nuoria ja naisia;

52.  huomauttaa, että liian pitkä ja epäsäännöllinen työaika ja riittämättömät lepoajat, työhön liittyvä epävarmuus sekä suhteettomat tulosvaatimukset lisäävät suuresti stressin, fyysistä ja henkistä pahoinvointia sekä työtapaturmien ja ammattitautien määrää; huomauttaa, että joustava työaika ja ennakoitavissa olevat työajat vaikuttavat myönteisesti työ- ja yksityiselämän tasapainoon(38); kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia varmistamaan suotuisat työajat ja huolehtimaan viikoittaisista lepoajoista panemalla kaikki asiaan liittyvä lainsäädäntö täytäntöön; muistuttaa komissiolle sen velvollisuudesta seurata työaikadirektiivin täytäntöönpanoa, ja kehottaa komissiota harkitsemaan rikkomusmenettelyiden vireillepanoa työaikadirektiivin noudattamatta jättäneitä jäsenvaltioita vastaan;

53.  kehottaa lisäksi komissiota, jäsenvaltioita, työmarkkinaosapuolia ja sidosryhmiä kiinnittämään huomiota työpaikkojen innovatiiviseen organisointiin sekä pyrkimykseen tasapainottaa sekä naisten ja miesten työ- ja yksityiselämän tarpeet että yritysten tuottavuus ja kannattavuus; toteaa, että naisten työllisyyden lisääntymisen, työ- ja yksityiselämän tasapainon ja yritysten kilpailukyvyn välinen myönteinen yhteys on laajasti osoitettu Euroopassa lukuisten suuryritysten tai pk-yritysverkostojen parhailla käytänteillä; toteaa sen liittyvän poissaolojen vähenemiseen, tuotantokuiluun, vaihtuvuuteen, kykyyn houkutella lahjakkuuksia, lojaalisuuteen, resurssien uudelleen suuntaamiseen hyvinvointisuunnitelmien kehittämiseksi, elintason paranemiseen ja vapautuvaan lisäaikaan;

54.  korostaa, että naiset ja HLBTI-henkilöt kohtaavat työssä erityisiä sukupuoleen liittyviä esteitä ja stressitekijöitä, kuten häirintää, poissulkemista, syrjintää tai sukupuolistereotypioita, jotka vaikuttavat kielteisesti heidän hyvinvointiinsa työssä sekä uhkaavat heidän mielenterveyttään ja mahdollisuuksiaan edetä urallaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan lisätoimia näiden epäsuotuisten tekijöiden torjumiseksi ja varmistamaan, että asiaankuuluva syrjinnän vastainen lainsäädäntö sekä sukupuolikysymykset huomioon ottavia elinikäisen oppimisen ohjelmia pannaan asianmukaisesti täytäntöön, sekä työskentelemään yhdessä ammattiliittojen ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa;

55.  kannustaa jäsenvaltioita perustamaan ja vahvistamaan kansallisia työvalvontaelimiä, joilla on erityisesti rahoituksen ja henkilöstön osalta varat ja välineet, jotka mahdollistavat tehokkaan läsnäolon paikan päällä ja epävarmojen työolosuhteiden, sääntelemättömän työn ja työhön ja palkkaukseen liittyvän syrjinnän torjumisen erityisesti miesten ja naisten tasa-arvon näkökulmasta;

56.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysipainoisesti täytäntöön miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa annetun direktiivin 2006/54/EY, ja kehottaa komissiota tarkistamaan sitä ja edistämään yritysten keskuudessa sukupuolten tasa-arvoa koskevien suunnitelmien täytäntöönpanoa, eriytymisen vähentämiseen, palkkajärjestelmien kehittämiseen sekä naisten työurien tukemiseen tähtäävät toimet mukaan luettuina; korostaa tasa-arvoelinten roolin merkitystä, kun ne avustavat syrjinnän uhreja ja puuttuvat sukupuoleen perustuviin stereotypioihin; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön lainsäädäntötoimenpiteitä, joilla taataan miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen toteutuminen työssä;

57.  kehottaa uudelleen neuvostoa hyväksymään viipymättä ehdotuksen neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta;

58.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan sosiaaliturvan, sosiaalisen suojelun ja palkanmaksun sairausloman yhteydessä, jotta mahdollistetaan todellinen työ- ja yksityiselämän tasapaino;

Elämänlaatu

59.  huomauttaa, että ”elämänlaatu” on ”elinoloja” laajempi käsite, ja katsoo, että se viittaa henkilön yleiseen hyvinvointiin yhteiskunnassa ja sisältää lukuisia ihmisen olemassaoloon liittyviä ulottuvuuksia, jotka ovat välttämättömiä täysipainoiselle ihmiselämälle(39);

60.  korostaa, että vapaa-ajan ja vastuun epäoikeudenmukainen jakautuminen naisten ja miesten kesken voi vaikuttaa naisten itsensä kehittämiseen, uusien ammattitaitojen ja kielten oppimiseen, heidän osallistumiseensa yhteiskunnalliseen, poliittiseen, kulttuuriseen ja yhteisölliseen elämään sekä erityisesti naisten taloudelliseen tilanteeseen;

61.  painottaa, että kaikenlainen naisiin kohdistuva syrjintä, kuten sukupuolisegregaatio, palkka- ja eläke-erot, sukupuolistereotypiat sekä työ- ja yksityiselämän hallinnan aiheuttama suuri stressi, näkyy naisten erittäin vähäisenä liikuntana ja vaikuttaa valtavasti heidän fyysiseen ja psyykkiseen terveyteensä(40); toteaa uudelleen, että on tärkeää torjua stereotypioita edistämällä ja suojelemalla sukupuolten tasa-arvoa peruskoulusta alkaen kaikissa oppimisvaiheissa; kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia järjestämään ja tukemaan yleisiä tiedotus- ja valistuskampanjoita ja ohjelmia, joilla edistetään sukupuolten tasa-arvoa ja torjutaan stereotypioita;

62.  korostaa, että elinikäinen oppiminen, myös ajan tasalla pysyminen jatkuvasti muuttuvista työoloista, on tärkeää työntekijöiden pyrkiessä kehittämään itseään; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään elinikäistä oppimista; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia laatimaan ja ottamaan käyttöön myös muussa kuin omassa jäsenvaltiossa pidettävää koulutusvapaata sekä työpaikalla annettavaa ammatillista koulutusta ja elinikäistä oppimista koskevia toimintapolitiikkoja; kehottaa niitä tarjoamaan kaikille työntekijöille, erityisesti vähäosaisille työntekijöille, mahdollisuuksia opiskeluun työssä ja työajan ulkopuolella, myös palkallisia koulutusjaksoja, kiinnittäen erityistä huomiota naistyöntekijöihin aloilla, joilla naiset ovat rakenteellisesti aliedustettuina;

63.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta; kehottaa jäsenvaltioita edistämään toimia, joilla pyritään ottamaan kansallisten käytäntöjen ja perinteiden mukaisesti käyttöön riittäviä vähimmäistulojärjestelmiä, jotka mahdollistavat ihmisarvoisen elämän, tukevat täysipainoista osallistumista yhteiskuntaan ja takaavat riippumattomuuden ihmisen koko eliniän ajan;

o
o   o

64.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EYVL L 348, 28.11.1992, s. 1.
(2)EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 163.
(3)EUVL L 68, 18.3.2010, s. 13.
(4)EUVL L 353, 28.12.2013, s. 7.
(5)EUVL L 180, 15.7.2010, s. 1.
(6)EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.
(7)EUVL L 299, 18.11.2003, s. 9.
(8)EYVL L 14, 20.1.1998, s. 9.
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0059.
(10)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0207.
(11)EUVL C 93, 9.3.2016, s. 110.
(12)EUVL C 36, 29.1.2016, s. 18.
(13)EUVL C 316, 30.8.2016, s. 2.
(14)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0218.
(15)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0351.
(16)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0042.
(17)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0226.
(18)EUVL C 175, 15.6.2011, s. 8.
(19)Neuvoston 3073. istunto (työllisyys, sosiaalipolitiikka, terveys ja kuluttaja-asiat), Bryssel, 7. maaliskuuta 2011.
(20)Eurostatin väestökehitysraportti 2015.
(21)Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (2015): Ensimmäiset tulokset: Kuudes Euroopan työolotutkimus.
(22)http://appsso.eurostat.ec.europa.eu/nui/submitViewTableAction.do
(23)Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (2013): Caring for children and dependants: Effect on careers of young workers.
(24)Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (2015): Ensimmäiset tulokset: Kuudes Euroopan työolotutkimus.
(25)Vuotta 2010 koskevat Eurostatin tiedot. Komission kertomus naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa 2015 (SWD(2016)0054).
(26)Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön eurooppalaisten elämänlaatua koskeva selvitys (2012).
(27)Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (2015): Early childhood care: working conditions, training and quality of services – A systematic review.
(28)Barcelonan tavoitteiden edistymistä käsittelevä kertomus ”Pienten lasten hoitopalvelujen kehittäminen Euroopassa kestävän ja osallistavan kasvun edistämiseksi”, annettu 29. toukokuuta 2013 (COM(2013)0322).
(29)Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (2013): Caring for children and dependants: Effect on careers of young workers.
(30)Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön raportti: Sustainable work over the life course: Concept paper (2015).
(31)Cedefopin tutkimus: Training leave. Policies and practices in Europe, 2010.
(32)Komission suositus 2013/112/EU.
(33)Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. lokakuuta 2015 direktiivin 2006/54/EY soveltamisesta, (P8_TA(2015)0351).
(34)Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2016 neuvoston direktiivin 2010/18/EU soveltamisesta, (P8_TA(2016)0226).
(35)Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (2015): Early childhood care: working conditions, training and quality of services – A systematic review.
(36)Eurofoundin raportit: Trends in job quality in Europe (2012) ja Convergence and divergence of job quality in Europe 1995–2010 (2015).
(37)Neuvoston direktiivi 97/81/EY.
(38)Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön Euroopan työolotutkimus.
(39)Eurofoundin kolmas eurooppalaisten elämänlaatua koskeva tutkimus.
(40)Naisten ja miesten työ-, hoito- ja vapaa-ajan eroja käsittelevä Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston maaliskuussa 2016 julkaistu tutkimus ”Differences in Men’s and Women’s Work, Care and Leisure Time”.

Oikeudellinen huomautus