Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2016/2010(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0254/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0254/2016

Keskustelut :

PV 14/09/2016 - 18
CRE 14/09/2016 - 18

Äänestykset :

PV 15/09/2016 - 11.10
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0357

Hyväksytyt tekstit
PDF 190kWORD 48k
Torstai 15. syyskuuta 2016 - Strasbourg Lopullinen painos
Postipalveludirektiivin soveltaminen
P8_TA(2016)0357A8-0254/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 postipalveludirektiivin soveltamisesta (2016/2010(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 49 ja 56 artiklan sijoittautumisvapaudesta ja vapaudesta tarjota palveluja unionissa,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklan yrityksiin sovellettavista kilpailusäännöistä,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 14 artiklan,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen pöytäkirjan (N:o 26) yleistä etua koskevista palveluista,

–  ottaa huomioon yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä 15. joulukuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/67/EY(1), sellaisena kuin se on muutettuna direktiiveillä 2002/39/EY ja 2008/6/EY (jäljempänä ”postipalveludirektiivi”),

–  ottaa huomioon postipalveluja käsittelevän eurooppalaisen sääntelyviranomaisten ryhmän perustamisesta 10. elokuuta 2010 tehdyn komission päätöksen(2),

–  ottaa huomioon kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/11/EU(3),

–  ottaa huomioon kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 524/2013(4),

–  ottaa huomioon kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU(5),

–  ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY(6),

–  ottaa huomioon 17. marraskuuta 2015 annetun komission kertomuksen postipalveludirektiivin soveltamisesta (COM(2015)0568) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0207),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” (COM(2015)0192),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma pakettitoimitusten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi: Vahvempi luottamus toimituspalveluihin ja verkkomyynnin edistäminen” (COM(2013)0886),

–  ottaa huomioon 29. marraskuuta 2012 annetun komission vihreän kirjan ”Yhdennetyt paketinjakelumarkkinat sähköisen kaupankäynnin edistämiseksi EU:ssa” (COM(2012)0698),

–  ottaa huomioon 11. tammikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Johdonmukainen kehys luottamuksen lisäämiseksi sähköisen kaupankäynnin ja verkkopalvelujen digitaalisiin yhtenäismarkkinoihin” (COM(2011)0942),

–  ottaa huomioon 28. maaliskuuta 2011 annetun komission valkoisen kirjan ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” (COM(2011)0144),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman yhdennetyistä paketinjakelumarkkinoista sähköisen kaupankäynnin edistämiseksi EU:ssa(7),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman digitaalisten sisämarkkinoiden toimenpidepaketista(8),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A8-0254/2016),

A.  ottaa huomioon, että postimarkkinat ovat edelleen talouden toimiala, jossa on voimakkaat kasvunäkymät ja jossa kilpailu lisääntyy, vaikka Euroopan komission postitilastotietokannan mukaan vuosina 2012–2013 kirjepostipalvelujen määrä laski keskimäärin 4,85 prosentilla unionissa, mikä on viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana laskeneiden kirjemäärien mukaista ja johtuu suurilta osin siitä, että palvelut on korvattu sähköisillä;

B.  ottaa huomioon, että postipalveludirektiivin täytäntöönpano helpotti kotimarkkinoiden avaamista kilpailulle kirjemarkkinoilla, mutta kehitys on ollut hidasta eikä ole johtanut postipalvelujen sisämarkkinoiden toteutumiseen, sillä useimmissa jäsenvaltioissa alaa hallitsevat edelleen yleispalvelun tarjoajat;

C.  ottaa huomioon, että tieto- ja viestintätekniikka on jatkuvasti tehostanut postipalvelualan kehitystä tarjoamalla innovointimahdollisuuksia ja mahdollistamalla markkinoiden kasvun;

D.  ottaa huomioon, että uudet kilpailijat ovat pääasiassa keskittyneet suuriin yritysasiakkaisiin ja tiheästi asuttuihin alueisiin;

E.  ottaa huomioon, että pakettijakelumarkkinat ovat voimakkaasti kilpailtu, innovatiivinen ja nopeasti kasvava ala, jonka volyymi on kasvanut 33 prosenttia vuosina 2008–2011; toteaa, että sähköinen kauppa vauhdittaa alan markkinakasvua;

F.  ottaa huomioon, että miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien (lennokkien) käytön yleistyminen mahdollistaa uusia, nopeita, ympäristöystävällisiä ja tehokkaita pakettijakelun muotoja varsinkin haja-asutusalueilla, eristyksissä olevilla ja syrjäisillä alueilla;

G.  ottaa huomioon, että kuluttajien ja pienyritysten mukaan pakettijakelun ongelmat ja erityisesti niiden korkeat hinnat estävät niitä myymästä lisää toisiin jäsenvaltioihin tai ostamasta enemmän toisista jäsenvaltioista;

I. Yleispalvelu: kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuuden parantaminen

1.  panee merkille, että yleispalveluvelvoitteeseen liittyvillä vähimmäisnormeilla vastataan yleensä asiakkaiden kysyntään (enintään kahden kilon painoiset kirjelähetykset, enintään 10–20 kilon painoiset postipaketit, kirjatut ja vakuutetut lähetykset sekä muut yleistä taloudellista etua koskevat palvelut kuten sanoma- ja aikakauslehdet), sillä niitä säännellään varmistamalla palveluiden olennainen vähimmäisvalikoima kaikkialla unionissa estämättä jäsenvaltioita soveltamasta korkeampia normeja; toteaa kuitenkin, että joidenkin unionissa sääntelemättömien yksityiskohtaisten vaatimusten asettamisesta huolehtivat oikeutetusti siitä vastaavat kansalliset sääntelyviranomaiset;

2.  panee merkille, että kansallisten sääntelyviranomaisten ensisijainen tehtävä on varmistaa postipalveludirektiivin yleistavoitteen eli yleispalvelun kestävä tarjoaminen; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan kansallisten sääntelyviranomaisten roolia ja riippumattomuutta henkilöstön korkeilla ammatillisilla pätevyyskriteereillä, taatulla oikeudenmukaisella ja syrjimättömällä pääsyllä täydennyskoulutukseen, kiinteän pituisilla toimikausilla ja oikeudellisella suojalla perusteetonta irtisanomista vastaan sekä kattavalla luettelolla niistä syistä, jotka oikeuttavat kyseisen irtisanomisen (esimerkiksi vakava rikos), jotta sääntelyviranomaiset voivat täyttää postipalveludirektiivistä aiheutuvat velvoitteensa puolueettomasti, avoimesti ja oikea-aikaisesti;

3.  katsoo, että kansallisten sääntelyviranomaisten roolin laajentaminen uuden pakettimarkkinoita koskevan asetuksen mukaisesti olisi toteutettava siten, että jakelualan ”rusinat pullasta” -ilmiöön puututaan ja kaikille toimijoille määritellään vähimmäisnormit oikeudenmukaisen ja yhdenvertaisen kilpailun varmistamiseksi;

4.  uskoo, että riippumattomuusvelvoite voidaan täyttää ainoastaan, jos kansallisten sääntelyviranomaisten sääntelytehtävät erotetaan rakenteellisesti ja toiminnallisesti postitoiminnan harjoittajan omistukseen tai hallintaan liittyvästä toiminnasta; katsoo, että eturistiriitojen välttämiseksi kansallisen sääntelyviranomaisen johtavien virkamiesten ei pitäisi saada työskennellä julkisen postitoiminnan harjoittajan tai muiden osapuolten palveluksessa ainakaan kuuteen kuukauteen kansallisen sääntelyviranomaisen palveluksesta lähtemisen jälkeen; toteaa, että tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön säännöksiä, jotka mahdollistavat rangaistusten asettamisen edellä mainitun velvoitteen rikkomisesta;

5.  kehottaa komissiota helpottamaan ja vahvistamaan kansallisten sääntelyviranomaisten välistä yhteistyötä, jotta voidaan lisätä rajat ylittävän jakelun tehokkuutta ja yhteentoimivuutta sekä valvoa kansallisten sääntelyviranomaisten sääntelytoimia, myös yleispalvelun tarjoamista, jotta varmistetaan unionin lainsäädännön yhdenmukainen soveltaminen sekä unionin postimarkkinoiden harmonisointi;

6.  muistuttaa, että postipalveludirektiivissä jäsenvaltioille tarjotaan tarvittava joustavuus paikallisten erityispiirteiden huomioon ottamiseksi ja yleispalvelun tarjoamisen pitkän aikavälin kestävyyden varmistamiseksi samalla kun vastataan käyttäjien tarpeisiin ja mukaudutaan teknis-taloudellisen ja sosiaalisen ympäristön muutoksiin;

7.  panee merkille komission vahvistuksen sille, ettei postipalveludirektiivissä edellytetä yleispalvelun tarjoajilta mitään tietynlaista omistusrakennetta; katsoo, ettei yleispalvelun tarjoajia tulisi estää kehittämästä tehokkaita ja laadukkaita postipalveluja tai investoimasta niihin;

II. Yleispalvelun säilyttäminen ja reilun kilpailun mahdollistaminen: saatavuus, palvelun laatu ja käyttäjien tarpeet

8.  katsoo, että yleispalveluvelvoitteen kattavuutta ollaan supistamassa; kannustaa edistämään kuluttajien valintaa, jotta kirjelähetykset määritellään osaksi yleispalveluvelvoitetta; pitää siksi tärkeänä, että tarjotaan edullisin ehdoin laadukasta yleispalvelua, joka sisältää vähintään viisi jakelupäivää ja viisi keräilypäivää viikossa kaikille unionin kansalaisille; panee merkille, että yleispalvelun pitkän aikavälin kestävyyden varmistamiseksi sekä kansallisten erityispiirteidensä ja maantieteellisen asemansa huomioon ottamiseksi eräät jäsenvaltiot sallivat jonkun verran joustavuutta; muistuttaa, että vaikka direktiivillä sallitaan jonkin verran joustavuutta, sitä ei pitäisi ylittää kansallisella sääntelyllä;

9.  muistuttaa, että yleispalvelun on kehityttävä vastauksena tekniseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen ympäristöön sekä käyttäjien tarpeisiin ja että postipalveludirektiivi antaa jäsenvaltioille joustavuutta, jota tarvitaan paikallistuntemuksessa ja yleispalvelujen pitkän aikavälin kestävyyden varmistamisessa;

10.  katsoo, että pakettijakelun yleispalvelun maantieteellistä kattavuutta ja saavutettavuutta voidaan ja pitää parantaa etenkin vammaisten, liikuntarajoitteisten ja syrjäisillä alueilla asuvien kuluttajien kannalta; korostaa, että on tärkeää varmistaa postipalvelujen saatavuuden esteettömyys sekä postipalveludirektiivin ja esteettömyyssäädöksen välinen johdonmukaisuus;

11.  toteaa, että kirjepostin määrän väheneminen tekee postin yleispalvelun tarjoamisesta yhä vaikeampaa monessa jäsenvaltiossa; toteaa, että monet nimetyt yleispalvelun tarjoajat käyttävät muista kuin yleispalveluun kuuluvista kaupallisista toiminnoista, kuten rahoituspalveluista tai pakettijakelusta, saatavia tuloja yleispalvelun rahoittamiseen;

12.  toteaa, että monessa tapauksessa postialalla esiintyy epäoikeudenmukaista kilpailua, ja kehottaa asiasta vastaavaa viranomaista rankaisemaan väärinkäytöksistä;

13.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota valvomaan postipalvelujen tarjoamista yleispalveluna, jotta voidaan varmistaa, että yleispalvelun valtiontuki on toteutettu oikeasuhteisesti, avoimesti ja oikeudenmukaisesti;

14.  painottaa, että on tärkeää pitää yleispalveluvelvoitteen piiriin kuuluvat hinnat kohtuullisina ja tarjota palvelut kaikkien käyttäjien saataville; muistuttaa, että kansallisten sääntelyviranomaisten on selkeästi määriteltävä kirjelähetyksen edullisuus ja että jäsenvaltiot voivat säilyttää tai ottaa käyttöön maksuttomat postipalvelut sokeille ja näkövammaisille henkilöille;

15.  kehottaa jäsenvaltioita säilyttämään alueellisen ja yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden ja siihen liittyvät laatuvaatimukset ja toteaa, että jäsenvaltiot voivat jo mukauttaa tiettyjä erityisominaisuuksia vastaamaan paikalliseen kysyntään soveltamalla direktiivin 97/67/EY mukaista joustavuutta; toteaa, että postiverkostot ja -palvelut ovat erittäin tärkeitä unionin kansalaisille; kehottaa unionin kilpailupolitiikan mukaisesti jäsenvaltioita käyttämään valtiontukivälineitä vain poikkeuksellisissa tapauksissa sekä avoimesti, syrjimättömästi ja asianmukaisesti ja varmistamaan, että postipalvelut ovat edelleen asiakkaiden saatavilla varmistamalla tarvittaessa, että vähimmäismäärä palveluja on tarjolla samassa pisteessä; kehottaa komissiota varmistamaan, että tukivarat ovat oikeasuhteisia ja että julkisia hankintoja koskevat menettelyt ovat avoimia ja oikeudenmukaisia;

16.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan markkinoiden kehitystä tarkasti valvomalla, että markkinoiden avaaminen hyödyttää kaikkia käyttäjiä, erityisesti kuluttajia ja pk-yrityksiä; kehottaa parantamaan palvelujen nopeutta, valinnanvaraa ja luotettavuutta;

17.  kehottaa komissiota parantamaan yhdenmukaistetun yleispalvelun nykyistä määritelmää, jotta määrätään kuluttajille tarjottavan palvelun taattu vähimmäistaso, mukautetaan yleispalvelu kehittyville markkinoille, otetaan huomioon markkinoiden muutokset eri jäsenvaltioissa ja edistetään talouskasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta; katsoo kuitenkin, että toimijoille olisi annettava mahdollisuus järjestää yleispalvelu jossain määrin joustavasti, sillä kullakin markkinalla on omat erityiset rajoitteensa; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön lupamenettelyjä nykyisen direktiivin mukaisesti ja lisäämään lupa- ja/tai ilmoitusmenettelyjen yhdenmukaistamista, jotta voidaan vähentää sisämarkkinoille pääsyn perusteettomia esteitä lisäämättä tarpeettomia hallinnollisia rasitteita;

18.  korostaa, että helppokäyttöisten ja edullisten sovittelumenettelyjen käyttöönotto tarjoaa riitatapauksissa kiinnostavia mahdollisuuksia helpon ja nopean ratkaisun löytämiseksi sekä alan toimijoille että kuluttajille; kannustaa komissiota esittämään postialan kuluttajanoikeuksia koskevaa lainsäädäntöä;

19.  kehottaa komissiota lainsäädäntöehdotuksia laatiessaan ottamaan huomioon digitalisaation ja sen tuomat mahdollisuudet, jäsenvaltioiden erityispiirteet sekä posti- ja pakettimarkkinoiden yleisen kehityssuunnan;

20.  muistuttaa, että postipalvelujen alv-vapautusta on sovellettava tavalla, joka minimoi kilpailun vääristymät entisten monopolien ja markkinoille tulijoiden väliltä ja varmistaa samalla yleispalvelun tarjoajan pitkän aikavälin kestävyyden, jotta kaikki toimijat voivat jatkaa postipalvelujen tarjoamista kaikkialla unionissa; toteaa, että markkinoiden kilpailun kehittymistä haittaa huomattavasti se, jos muita palveluja kuin yleispalvelua koskeva alv-vapautus taataan vain vakiintuneelle palveluntarjoajalle, kun muut palveluntarjoajat maksavat arvonlisäveroa;

21.  kehottaa komissiota varmistamaan yhteiset tasapuoliset toimintaedellytykset sekä perinteisen postin ja nopeasti yleistyvän pakettijakelun että postialan vakiintuneiden palveluntarjoajien ja uusien markkinoille tulijoiden välillä; ehdottaa, että komissiolle olisi annettava valtuudet arvioida, ovatko tarjouskilpailumenettelyt epäoikeudenmukainen rasite;

22.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon, että aiempien toimiluvan haltijoiden ei pidä saada etua valtiontuesta eikä niille pidä aiheutua vahinkoa yleispalveluvelvoitteesta tai edeltävästä toiminnasta periytyvistä kustannuksista markkinoille tulijoihin nähden;

23.  pitää kilpailua ja markkinoita parhaina innovoinnin ja lisäarvoa tarjoavien palvelujen kehityksen vauhdittajina; kehottaa komissiota ottamaan huomioon suhteellisuusperiaatteen ja taloudellisen kannattavuuden ja tukemaan tämän alan innovointia, jotta edistetään lisäarvopalveluja, joita ovat esimerkiksi lähetysten jäljitys ja seuranta, jättö- ja noutopaikat, joustava toimitusaika, sopivat palautusmenettelyt ja helppojen kannemenettelyjen saatavuus; antaa tunnustusta postialan toimijoiden tällä alalla jo toteuttamille toimille ja investoinnille;

24.  kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti, miten jäsenvaltiot tukevat yleispalvelun tarjoajia ja muita postipalvelun tarjoajien edeltävästä toiminnasta periytyviä kustannuksia yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin sovellettavan valtiontukivalvonnan mukaisesti (yleistä taloudellista etua koskevista palveluista vuonna 2012 annettu kehys);

25.  katsoo, että palvelun laatua olisi arvioitava direktiivissä asetettujen normien perusteella ja että sen olisi vastattava kuluttajien tarpeita, jotta yhteentoimivuutta voidaan lisätä ja palvelun laatua voidaan parantaa;

26.  panee merkille, että eurooppalaiset postialan toimijat ovat investoineet verkkojensa yhteenliitettävyyden parantamiseksi ja ottaneet käyttöön innovatiivisia ja käyttäjäystävällisiä palveluita kuluttajille ja vähittäismyyntiä harjoittaville pk-yrityksille, jotka käyttävät rajat ylittävää sähköistä kauppaa; katsoo, että näitä investointeja olisi suojeltava oikeudenmukaisilla käyttömahdollisuuksilla;

27.  muistuttaa tukeneensa postipalvelujen käyttäjien foorumia, jonka komissio perusti vuonna 2011 ja jonka tavoitteena on helpottaa käyttäjien, alan toimijoiden, ammattiliittojen ja muiden sidosryhmien välistä keskustelua muun muassa loppukäyttäjien tyytyväisyydestä, yrityskäyttäjien vaatimuksista ja siitä, miten sähköisen kaupan toimituksia voidaan parantaa; katsoo, että foorumi on hyvin hyödyllinen ja että sen olisi kokoonnuttava säännöllisesti määritelläkseen mahdollisia ratkaisuja postipalvelujen ja pakettijakelupalvelujen parantamiseksi;

III. Rajat ylittävä ulottuvuus ja sähköinen kauppa

28.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan alueellisten postiverkostojen yhteentoimivuuden ja parantamisen ja, jos on olemassa useita yleispalvelun tarjoajia, ehkäisemään postilähetysten kuljetusten estymisen sekä antamaan pk-yrityksille mahdollisuuden käyttää taloudellisesti houkuttelevia palveluja rajatylittävässä jakelussa lisäämällä postialan toimijoiden soveltamien maksujen avoimuutta;

29.  katsoo, että pakettijakelu on voimakkaasti kilpailtu, innovatiivinen ja nopeasti kasvava ala; toteaa, että kohtuuhintaiset ja luotettavat pakettijakelupalvelut ovat tärkeitä digitaalisten sisämarkkinoiden toteutumiselle; muistuttaa, että tämän alan avaaminen kilpailulle on vauhdittanut esimerkiksi lähetysten jäljityksen ja seurannan, jättö- ja noutopaikkojen, toimitusajan joustavuuden ja palautusmenettelyiden kaltaisten lisäarvoa antavien palvelujen kehitystä; katsoo näin ollen, että näitä markkinoita koskevan kaiken uuden sääntelyn on oltava oikeasuhteista ja perustuttava moitteettomaan taloudelliseen näyttöön;

30.  toteaa, että tässä yhteydessä olisi tarkasteltava muun muassa lennokkien kaltaisten uusien teknologioiden tarjoamia kaikkia etuja, sillä ne voisivat helpottaa jakelupalveluja erityisesti harvaan asutuilla, eristyksissä oleville tai syrjäisillä alueilla, samalla kun otetaan huomioon turvallisuusnäkökohdat ja ympäristön kestävyys;

31.  katsoo, että voimakkaasti kilpailtujen, innovatiivisten ja nopeasti kasvavien pakettimarkkinoiden laajenemista ei saisi hidastaa perusteettomalla sääntelyllä ja tarpeettomalla byrokratialla;

32.  kannustaa komissiota kehittämään pakettijakelun markkinavalvontaa tarvittaessa suoriteperustaiseen suuntaan sekä edistämään rajat ylittävien maksujen edullisuutta ja kartoittamaan epäoikeudenmukaisia, kilpailunvastaisia ja monopolistisia käytäntöjä kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaa heikentämättä; kannustaa lisäämään maksujen avoimuutta ja palvelun saatavuutta erityisesti vähittäiskauppa-asiakkaiden ja pk-yritysten kannalta;

33.  pitää myönteisenä komission ehdotusta, jonka mukaan kaikkien verkoston osien, laitteistojen, palvelujen ja postiverkoston tietojärjestelmien olisi oltava avoimesti ja syrjimättömästi kolmansien osapuolten saatavilla rajat ylittävästi; katsoo, että infrastruktuurin tehokkaalla käytöllä voitaisiin saavuttaa taloudellisia etuja yleispalvelun tarjoajille ja lisätä kilpailua rajat ylittävissä lähetyksissä;

34.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään lisää tietoa pakettijakelumarkkinoista, jotta ne voivat arvioida paremmin tämän taloudellisen alan kehitystä ja sen rakenteellista kehitystä;

35.  pitää tärkeänä parantaa palvelun laatua ja kuluttajien oikeuksien suojelua kuluttajien luottamuksen palauttamiseksi asianmukaiselle tasolle; katsoo, että luottamuspulaa voitaisiin parantaa hintoja, jakeluvaihtoehtoja, sääntöjä ja laatua/suorituskykyä (nopeus, maantieteellinen kattavuus, viivästykset ja vahingoittuneiden tai kadonneiden lähetysten käsittely) koskevalla suuremmalla avoimuudella sekä laatumerkinnöillä;

36.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota parantamaan julkisten hinnoitteluehtojen ja palvelun toimivuuden (toimitusvaihtoehdot, lopullinen toimitus, luotettavuus) avoimuutta erityisesti sähköisessä kaupassa; pyytää tekemään avoimuustarkastuksia silloin, kun hinnat eivät määräydy kilpailun kautta tai kun ne ovat kohtuuttoman korkeat; pitää tärkeänä vähentää kotimaisten ja rajat ylittävien hintojen välisiä eroja ja tukee toimia, joilla lisätään kuluttajien tietoisuutta ja valmiuksia vertailla kotimaisia ja rajat ylittäviä hintarakenteita; kehottaa kansallisia sääntelyviranomaisia arvioimaan joidenkin rajat ylittävien reittien hintojen edullisuutta ja kiinnittämään erityishuomiota kohtuuttomiin hintaeroihin;

37.  kehottaa komissiota edistämään sähköistä kauppaa ja rajat ylittävää pakettijakelua koskevaa strategiaa; ehdottaa, että helpotetaan jakeluketjun yhteentoimivuutta ja kehitetään verkkokauppaa harjoittavia vähittäismyyjiä koskevia ja julkisesti saatavilla olevia parhaita käytäntöjä;

38.  katsoo, että valitusmenettelyjen ja riitojenratkaisujärjestelyjen on oltava helppoja ja tehokkaita ja että niitä on sovellettava yli rajojen; korostaa, että vaihtoehtoista riidanratkaisua koskeva direktiivi ja kuluttajariitojen verkkovälitteisestä riidanratkaisusta annetulla asetuksella (EU) N:o 524/2013 perustettu verkkovälitteinen riidanratkaisusivusto voivat hyödyttää kuluttajia ja yrityksiä rajat ylittävissä liiketoimissa; on huolissaan siitä, että vaikka vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevan direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetettu määräaika umpeutui heinäkuussa 2015, vain 24 jäsenvaltiota on tähän mennessä saattanut sen osaksi kansallista lainsäädäntöään ja näin ollen miljoonia unionin kansalaisia on jätetty ilman mahdollisuutta käyttää tätä tärkeää oikeussuojamekanismia; katsoo, että eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely on kuluttajille ja yrityksille hyödyllinen väline rajat ylittävissä liiketoimissa; pyytää, että tarvittaessa harkittaisiin kuluttajille tarkoitettujen asiaankuuluvien oikeussuojakeinojen lisäämistä postipalvelualalla;

39.  kannustaa jäsenvaltioita tukemaan kustannusten alentamista parantamalla pakettien lähetys- ja keräysprosessien yhteentoimivuutta ja kehittämään integroituja seurantajärjestelmiä koskevia eurooppalaisia normeja; pitää myönteisenä, että ala on edistynyt kuluttajien ja pk-yritysten palvelemisessa yli rajojen tehostamalla yhteentoimivuutta sekä jäljitys- ja seurantajärjestelmiä; kannustaa kehittämään avoimia välineitä ja palvelun laatuindikaattoreita, jotta kuluttajat voivat vertailla eri palvelutarjoajien tarjouksia; panee tyytyväisenä merkille edistyksen, joka todistaa oikeaksi Euroopan parlamentin tukeman ja toivoman markkinaperustaisen lähestymistavan; kannustaa jakelijoiden ja kuluttajien välisten yhteistyö- ja tietojenvaihtoalustojen kehittämiseen, jotta kuluttajille voidaan tarjota laajempi valikoima toimitusvaihtoehtoja ja palautusratkaisuja;

40.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan, noudatetaanko rajat ylittävässä pakettijakelussa kansainvälisistä kauppasopimuksista (esimerkiksi Maailman postiliiton UPUn ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAOn säännöistä) tai unionin lainsäädännöstä (esimerkiksi unionin tullikoodeksista) johtuvia sääntöjä ja erityisesti yleispalveluvelvoitetta, jota voidaan käyttää väärin ja joka voi aiheuttaa markkinoiden vääristymistä; kannustaa EU:ta hakemaan Maailman postiliiton jäsenyyttä unionin postialan täysimääräiseksi yhdentymiseksi;

41.  kannattaa periaatetta, jonka mukaan pakettijakelumarkkinoista on koottava tilastotietoja, jotta saadaan selkeämpi kuva johtavista markkinatoimijoista, kilpailurakenteesta ja markkinasuuntauksista;

IV. Sosiaalinen ulottuvuus: työllisyyden parantaminen

42.  kehottaa jäsenvaltioita takaamaan kaikille postipalvelualan työntekijöille kunnolliset työolot, muun muassa vaaditun tasoisen työterveyden ja -turvallisuuden suojelun, työllistävän yrityksen koosta ja tyypistä, työpaikasta tai työsopimuksesta riippumatta; painottaa työterveyden ja -turvallisuuden merkitystä etenkin väestörakenteen muutosten ja postialan työntekijöiden suuren liikkuvuuden vuoksi; on tyytyväinen Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston (EU-OSHA) yhteistyöhön postipalvelualan työmarkkinaosapuolten kanssa kampanjassa ”Terveellinen työ – stressi hallinnassa”;

43.  toteaa, että viime vuosien teknologinen edistys ja digitalisointi ovat muuttaneet postipalvelualaa ja että postipalvelujen nykyaikaistumisella ja monipuolistumisella on ollut suuri vaikutus alan työoloihin ja työllisyyteen;

44.  toteaa, että eräissä maissa postialan vapauttaminen on johtanut työolojen ja palkkojen suuriin vaihteluihin yleispalvelujen tarjoajien ja kilpailevien postipalvelujen tarjoajien välillä; katsoo, että lisääntyneen kilpailun ei pitäisi luoda laittomia sosiaalisia käytäntöjä tai johtaa työolojen heikentymiseen;

45.  huomauttaa, että mikäli postiyrityksillä on mahdollisuus kehittää ja laajentaa tuotantoaan innovatiivisesti, erityisesti reuna-alueilla, olisi sillä myös työllisyyttä edistävä vaikutus;

46.  toteaa, että osa-aikaisten työntekijöiden, vuokratyöntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien lukumäärä alalla on kasvanut ja että yleinen suuntaus on siirtyminen kohti joustavampia työsopimuksia, jotka joissakin olosuhteissa voivat johtaa epävarmoihin työsuhteisiin, joissa työntekijöille ei taata riittävää suojelua; suhtautuu myönteisesti sellaisten uusien työaikamallien kehittämiseen, jotka antavat työntekijöille mahdollisuuden esimerkiksi yhdistää perhe- ja työelämä entistä paremmin tai saada täydennyskoulutusta tai työskennellä osa-aikaisesti; muistuttaa, että uusissa, joustavissa työsopimuksissa on suljettava pois mahdolliset riskit, kuten työntekijöiden ylikuormitus tai työmäärään nähden riittämätön palkka; painottaa siksi työmarkkinoiden joustavuuden ja toisaalta työntekijöiden taloudellisen ja sosiaalisen turvallisuuden välttämättömyyttä; korostaa, että työolojen ja työelämän normien heikentämiseen perustuvaa työvoimakustannusten alentamista ei pitäisi katsoa joustavuudeksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan toimintoja, jotta voidaan puuttua postialalla tapahtuvaan näennäiseen itsenäiseen ammatinharjoittamiseen; kehottaa yleisesti jäsenvaltioita estämään työsopimusten joustavuuden haitalliset vaikutukset työntekijöihin;

47.  panee tyytyväisenä merkille ammattiliittojen tärkeän roolin, sillä monessa jäsenvaltiossa ne tekevät yhteistyötä yleispalvelun tarjoajien kanssa, jotta postipalvelualan muutos olisi sosiaalisesti kestävä; korostaa postialan vahvojen ja riippumattomien työmarkkinaosapuolten, vakiinnutetun työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun sekä työntekijöiden yritysten asioihin osallistumisen merkitystä;

48.  painottaa, että on tärkeää valvoa pakollisten ajo- ja lepoaikojen sekä työaikojen noudattamista postialalla; katsoo, että valvonta olisi hoidettava ajoneuvoihin asennettavilla digitaalisilla valvontalaitteilla; muistuttaa, että asetusta (EU) N:o 165/2014 tieliikenteessä käytettävistä ajopiirtureista ei sovelleta alle 3,5 tonnin ajoneuvoihin; kehottaa siksi tehostamaan työ- ja lepoaikojen noudattamista koskevaa valvontaa; muistuttaa, että kaikki työntekijän toimenkuvaan liittyvät tehtävät lasketaan työajaksi; korostaa myös, että on tärkeää valvoa työterveyttä ja työturvallisuutta, muun muassa ajoneuvoissa vallitsevia olosuhteita, koskevan unionin ja kansallisen lainsäädännön noudattamista kaikkien postitoimituksiin osallistuvien henkilöiden osalta riippumatta heidän työsuhteestaan (itsenäinen ammatinharjoittaja, alihankkija, väliaikainen toimihenkilö tai sopimustyöntekijä);

49.  pitää välttämättömänä, että löydetään tasapaino vapaan kilpailun, kuluttajien vaatimusten, yleispalvelun ja sen rahoituksen kestävyyden sekä työpaikkojen säilyttämisen välillä;

50.  on huolissaan pyrkimyksistä kiertää voimassa olevia vähimmäispalkkasäännöksiä lisäämällä työmäärää niin paljon, että sitä ei pystytä hoitamaan palkallisella työajalla;

51.  panee tyytyväisenä merkille postialan työmarkkinaosapuolten neuvottelukomitean työn ja muistuttaa Euroopan tason työmarkkinaosapuolten hankkeesta ”Managing demographic challenges and finding sustainable Solutions by the social partners in the postal sector”, jossa keskitytään väestöhaasteisiin ja kestävien ratkaisujen löytämiseen postialalla;

52.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään lisää tietoa työntekijämäärästä ja työoloista postipalvelualalla, jotta voidaan paremmin arvioida todellista tilannetta markkinoiden täydellisen avaamisen jälkeen ja reagoida kehityssuuntauksiin sekä puuttua mahdollisiin ongelmiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan tiiviisti uusia automatisoituja postinjakelutapoja sekä niiden vaikutusta työoloihin ja työllisyyteen sekä tarvittaessa arvioimaan tarvetta nykyaikaistaa sosiaali- ja työllisyyslainsäädäntöä, jotta pysyttäisiin postialan muutosten tasalla; kannustaa työmarkkinaosapuolia samalla tavoin saattamaan tarvittaessa ajan tasalle työehtosopimukset, jotta voidaan taata korkeat työ- ja työllisyysnormit;

o
o   o

53.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EYVL L 15, 21.1.1998, s. 14.
(2)EUVL C 217, 11.8.2010, s. 7.
(3)EUVL L 165, 18.6.2013, s. 63.
(4)EUVL L 165, 18.6.2013, s. 1.
(5)EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64.
(6)EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.
(7)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0067.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0009.

Oikeudellinen huomautus