Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2016/2053(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0263/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0263/2016

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 04/10/2016 - 7.9
CRE 04/10/2016 - 7.9
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0371

Hyväksytyt tekstit
PDF 273kWORD 51k
Tiistai 4. lokakuuta 2016 - Strasbourg Lopullinen painos
AKT-maiden ja EU:n suhteiden tulevaisuus vuoden 2020 jälkeen
P8_TA(2016)0371A8-0263/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. lokakuuta 2016 AKT-maiden ja EU:n suhteiden tulevaisuudesta vuoden 2020 jälkeen (2016/2053(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus) ja siihen vuonna 2005 ja 2010 tehdyt tarkistukset(1),

–  ottaa huomioon vuonna 1975 tehdyn Georgetownin sopimuksen, jolla perustettiin AKT-valtioiden ryhmä, ja sen tarkistamisen vuonna 1992(2),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2003 annetun komission tiedonannon ”Kohti AKT-maiden kanssa tehtävän yhteistyön täydellistä integroimista EU:n talousarvioon” (COM(2003)0590),

–  ottaa huomioon Euroopan komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 6. lokakuuta 2015 antaman yhteisen kuulemisasiakirjan ”Kohti uutta kumppanuutta Euroopan unionin sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden välillä vuoden 2020 jälkeen” (JOIN(2015)0033),

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa AKT-maiden ja EU:n suhteista, erityisesti 11. helmikuuta 2015 AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen toiminnasta(3), 13. kesäkuuta 2013(4) Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000 allekirjoitetun sopimuksen muuttamisesta toisen kerran, 5. helmikuuta 2009 talouskumppanuussopimusten vaikutuksesta kehitysyhteistyön alalla(5) ja 1. huhtikuuta 2004 Euroopan kehitysrahaston (EKR) budjetoinnista(6) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen aiemmat päätöslauselmat ja erityisesti 9. joulukuuta 2015 annetun päätöslauselman ”Neljänkymmenen vuoden kumppanuus: arvio vaikutuksesta AKT-maiden kauppaan ja kehitykseen sekä tulevaisuudennäkymät kestävälle suhteelle AKT-maiden ja Euroopan unionin välillä”(7),

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta,

–  ottaa huomioon 9. joulukuuta 2015 annetun AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajien yhteisen julkilausuman AKT-maiden ja EU:n suhteiden tulevaisuudesta(8),

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvostolle sen 28. ja 29. kesäkuuta 2016 pidetyssä kokouksessa esitetyn EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian,

–  ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2012 annetun Euroopan komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”EU:n ja Tyynenmeren alueen kehityskumppanuuden uudistaminen” (JOIN(2012)0006),

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2012 annetun Euroopan komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon EU:n ja Karibian yhteisestä kumppanuusstrategiasta (JOIN(2012)0018),

–  ottaa huomioon Afrikan ja Euroopan maiden valtion- ja hallitusten päämiesten Lissabonin huippukokouksessa 9. joulukuuta 2007 hyväksymän yhteisen EU–Afrikka-strategian(9),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman kehitysmaiden paikallisviranomaisten roolista kehitysyhteistyössä(10),

–  ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2014 annetun AKT-maiden ja EU:n yhteisen julistuksen vuoden 2015 jälkeisestä kehitysohjelmasta(11),

–  ottaa huomioon AKT-maiden valtion- ja hallitusten päämiesten 13. ja 14. joulukuuta 2012 pidetyssä seitsemännessä huippukokouksessa annetun Sipopon julistuksen ”The Future of the ACP Group in a Changing World: Challenges and Opportunities”(12),

–  ottaa huomioon 13.–16. heinäkuuta 2015 pidetyn kolmannen kansainvälisen kehitysrahoituskonferenssin ja YK:n yleiskokouksessa 27. heinäkuuta 2015 hyväksytyn Addis Abeban toimintaohjelman(13),

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen huippukokouksen ja YK:n yleiskokouksen 25. syyskuuta 2015 hyväksymän päätösasiakirjan ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”(14),

–  ottaa huomioon Dakarissa (Senegal) 28. ja 29. huhtikuuta 2016 pidetyn yhteisen AKT–EU-neuvoston 41. istunnon,

–  ottaa huomioon Port Moresbyssa (Papua-Uusi-Guinea) 31. toukokuuta ja 1. kesäkuuta 2016 pidetyn AKT-maiden valtion- ja hallitusten päämiesten kahdeksannen huippukokouksen, jossa hyväksyttiin Waiganin tiedonanto AKT-valtioiden ryhmän tulevista näkymistä ja Port Moresbyn julkilausuma sekä hyväksyttiin AKT-valtioiden ryhmän tulevaisuutta tarkastelevan arvovaltaisten henkilöiden ryhmän loppukertomus,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnot (A8-0263/2016),

A.  toteaa, että Cotonoun sopimuksen vahvuus ja sen säännöstö perustuvat erinäisiin ainutlaatuisiin ominaispiirteisiin: se on oikeudellisesti sitova asiakirja, sen jäsenvaltioiden lukumäärä (79+28) on vertaansa vailla, se on kehitysyhteistyötä, poliittista yhteistyötä sekä taloudellista ja kaupallista yhteistyötä koskevien kolmen pilarinsa ansiosta kattava, sillä on yhteinen toimielinkehys, ja sillä on suuri, Euroopan kehitysrahastosta (EKR) muodostuva talousarvio;

B.  toteaa, että Cotonoun sopimuksen ensisijainen tavoite eli köyhyyden vähentäminen ja lopulta poistaminen kestävää kehitystä ja AKT-valtioiden asteittaista integroitumista maailmantalouteen koskevien tavoitteiden mukaisesti perustuu lujasti sen 1 artiklaan; toteaa, että kumppanuus perustuu yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin, kuten ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen, oikeusvaltioon perustuvaan demokratiaan sekä läpinäkyvään ja vastuuvelvolliseen hallintoon;

C.  ottaa huomioon, että yli 80 prosenttia maailman vähiten kehittyneistä maista kuuluu AKT-maihin, millä on erityistä merkitystä EU:n ja AKT-maiden kumppanuudelle;

D.  ottaa huomioon, että AKT-maiden poliittisessa ja taloudellisessa ympäristössä sekä Euroopan unionissa on tapahtunut muutoksia Cotonoun sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen;

E.  katsoo, että AKT-maiden ja EU:n välisten suhteiden olisi jatkossa perustuttava uuteen pohdintaan, jossa tarkastellaan EU:n ja AKT-maiden yhteistyöhön liittyviä mahdollisuuksia ja esteitä;

F.  toteaa, että AKT-maiden ja EU:n jäsenvaltioiden lukumäärästä huolimatta yhteinen toiminta ei ole toteutunut riittävässä määrin maailmanlaajuisilla foorumeilla;

G.  katsoo, että AKT-maiden ja EU:n välinen kumppanuus on ollut tärkeässä asemassa pyrittäessä saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet;

H.  katsoo toisaalta, että köyhyyden poistamisen ja AKT-maiden maailmantalouteen integroitumisen tavoitteisiin liittyvät tulokset ovat toistaiseksi olleet riittämättömiä, koska puolet AKT-maista kuuluu edelleen maailman vähiten kehittyneiden maiden ryhmään ja AKT-maiden osuus maailmankaupasta on yhteensä alle viisi prosenttia ja maailmanlaajuisesta BKT:stä noin kaksi prosenttia;

I.  toteaa, että kauppasuhteet ovat Cotonoun sopimuksen toinen pilari ja että talouskumppanuussopimukset ovat keino edistää näitä suhteita;

J.  ottaa huomioon, että talouskumppanuussopimukset on määritelty Cotonoun sopimuksen 36 artiklassa kehityksen välineiksi, joilla pyritään ”edistämään AKT-valtioiden sujuvaa ja asteittain etenevää yhdentymistä maailmantalouteen erityisesti hyödyntämällä täysimääräisesti alueellisen yhdentymisen ja etelän maiden keskinäisen kaupan tarjoamia mahdollisuuksia”; katsoo, että sisällyttämällä talouskumppanuussopimukset Cotonoun sopimukseen edistetään kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta;

K.  katsoo, että Cotonoun sopimuksessa otetaan huomioon alueellisen yhdentymisen kasvava merkitys AKT-maissa ja AKT-maiden ja EU:n välisessä yhteistyössä sekä sen rooli rauhan ja turvallisuuden edistämisessä, kasvun lisäämisessä ja rajat ylittäviin haasteisiin vastaamisessa;

L.  toteaa, että Cotonoun sopimuksessa käsitellään uusia maailmanlaajuisia haasteita, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen, muuttoliikkeeseen, rauhaan ja turvallisuuteen (kuten terrorismin, ääriliikkeiden ja kansainvälisen rikollisuuden torjunta), mutta se ei ole juuri tuottanut konkreettisia tuloksia näillä aloilla;

M.  ottaa huomioon, että AKT-maiden ja EU:n yhteisten toimielinten kokouksissa ja erityisesti yhteisessä ministerineuvostossa on saavutettu vain vähäisiä konkreettisia tuloksia ja niihin on osallistuttu vain vähän ja alhaisella tasolla;

N.  ottaa huomioon, että EU rahoittaa noin 50 prosenttia AKT-maiden sihteeristön menoista; ottaa huomioon, että jotkin AKT-maat eivät maksa jäsenyysmaksuaan täysimääräisesti;

O.  katsoo, että Cotonoun sopimuksen 8 ja 96 artiklassa tarkoitettu olennaisia osia koskeva poliittinen vuoropuhelu on konkreettinen ja oikeudellinen keino, jolla pidetään kiinni AKT–EU-kumppanuuden yhteisistä arvoista ja edistetään demokratiaa ja ihmisoikeuksia, jotka ovat keskeisiä tekijöitä kestävässä kehityksessä;

P.  katsoo, että on selvästi tarpeen varmistaa, että ihmisoikeuksia koskevat ehdot säilytetään, ja vahvistaa poliittista vuoropuhelua uudessa sopimuksessa;

Q.  toteaa, että vaikka kansallisten parlamenttien, paikallisviranomaisten, kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin merkitys tunnustetaan, niiden osallistuminen poliittiseen vuoropuheluun on ollut melko rajallista; toteaa, että AKT-valtioiden ryhmän rooli sellaisenaan on rajoittunut tapauksiin, joissa vedotaan 96 artiklaan; toteaa, että poliittista vuoropuhelua ja erityisesti 96 artiklaa on useimmiten käytetty poliittisten kriisien myöhäisessä vaiheessa eikä ennaltaehkäisevästi;

R.  katsoo, että vaikka kansallisten parlamenttien, paikallisviranomaisten, kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin rooli on tunnustettu selvästi Cotonoun sopimuksessa sen vuonna 2010 toteutetun tarkistamisen seurauksena, niiden osallistuminen AKT-maiden ja EU:n toimintapolitiikan ja toiminnan tarkasteluun on ollut vähäistä;

S.  ottaa huomioon, että kansalaisjärjestöihin sovelletaan entistä rajoittavampaa sääntelyä ja muita esteitä, jotka rajoittavat niiden toimintaa ja liikkumavaraa;

T.  ottaa huomioon, että AKT-maiden alueella on Euroopan unioniin assosioituneita merentakaisia maita ja alueita (MMA), joiden erityiset suhteet unioniin puhuvat sen puolesta, että perinteisestä kehitysapulähestymistavasta olisi luovuttava, jotta voidaan ottaa entistä paremmin huomioon niiden kuuluminen eurooppalaiseen perheeseen; toteaa, että vaikka merentakaisten maiden ja alueiden asema on erityinen, ne ovat edelleen yhdennentoista EKR:n edunsaajia kaikkien AKT-maiden tavoin;

U.  ottaa huomioon, että EKR:ää rahoitetaan EU:n jäsenvaltioiden suorilla maksuilla eikä siihen sovelleta EU:n tavanomaisia talousarviosääntöjä; ottaa huomioon, että parlamentilla ei ole EKR:n suhteen muuta toimivaltaa kuin vastuuvapauden myöntäminen jo suoritetuista maksuista eikä sillä ole virallista valvontaoikeutta EKR:n ohjelmasuunnitteluun;

V.  ottaa huomioon, että yhdennestätoista EKR:stä on varattu noin 900 miljoonaa euroa Afrikan rauhanrahastoon ja että noin 1,4 miljardia euroa EKR:n varauksesta käytetään EU:n Afrikka-hätärahastoon;

W.  katsoo, että AKT-maiden kansallisten resurssien ja maastamuuttajayhteisöjen rahalähetysten käyttöönotto voivat olla merkittävä lähde kehitystoimien rahoituksessa;

X.  ottaa huomioon, että sisällyttämällä EKR unionin talousarvioon mahdollistettaisiin demokraattinen valvonta, näkyvyyden lisääminen sekä avoimuuden edistäminen EU:n kehitysvarojen käytössä; ottaa toisaalta huomioon, että EKR:n ohjelmasuunnittelun monivuotinen luonne mahdollistaa varojen ennakoitavuuden ja että sisällyttämällä rahasto unionin talousarvioon saatettaisiin vähentää kehitysvarojen osoittamista AKT-maille muiden ulkopolitiikan painopistealojen edistämiseksi, mitä voitaisiin pitää EU:n ja AKT-maiden välisen etuoikeutetun kumppanuuden heikentämisenä; katsoo, että sisällyttämällä EKR unionin talousarvioon saatettaisiin myös vaarantaa rahoitus Afrikan rauhanrahastoon samoin kuin muihin tärkeisiin aloitteisiin, kuten Afrikka-hätärahastoon, paitsi jos luodaan erityinen väline kehitysyhteistyöhön liittyvien turvallisuusmenojen rahoittamiseksi;

1.  toteaa, että AKT-maiden ja EU:n yhteistyö on arvokas ja ainutlaatuinen saavutus, joka on vahvistanut AKT-maiden ja EU:n kansalaisten ja jäsenvaltioiden sekä niiden parlamenttien välisiä siteitä viimeksi kuluneiden 40 vuoden aikana; toteaa, että AKT-maat ovat osoittaneet sitoutuneensa yhteiseen toimintaan ryhmänä, ja painottaa, että jotta voidaan tehostaa yhteistyötä ja mukauttaa sitä uusiin haasteisiin, on hyväksyttävä uusi rakenne, jossa säilytetään ne AKT–EU-säännöstön osat, jotka ovat luonteeltaan yleismaailmallisia, kuten sitoutuminen ihmisoikeuksiin, sukupuolten tasa-arvoon, inhimilliseen kehitykseen, hyvään hallintotapaan ja demokratiaan, oikeusvaltioperiaatetta koskevan tavoitteen saavuttaminen ja parhaiden käytäntöjen vaihto yhteisessä toimintakehyksessä, vaikka suurin työ on tehtävä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, mikä tarkoittaa, että sen on tapahduttava sellaisten alueellisten sopimusten mukaisesti, jotka on muokattu vastaamaan erityisiä alueellisia tarpeita sekä EU:n ja kyseisen alueen välisiä molemminpuolisia etuja;

2.  korostaa, että yhteisen toimintakehyksen ja alueellisten sopimusten olisi oltava oikeudellisesti sitovia; painottaa, että niiden tehokkuuden lisäämiseksi, päällekkäisyyksien vähentämiseksi ja päällekkäisten toimintakehysten välttämiseksi olisi laadittava alueellisia sopimuksia Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen kanssa siten, että otetaan huomioon olemassa olevat alueelliset ja osa-alueelliset järjestöt, esimerkiksi Afrikan unioni, alueelliset talousyhteisöt, alueelliset strategiat ja alueelliset sopimukset, kuten talouskumppanuussopimukset, ja niihin olisi voitava sisällyttää muita maita, kuten Pohjois-Afrikan maita, tai niiden avulla olisi voitava luoda ryhmittymiä erityisten etujen tai tarpeiden mukaisesti (esimerkiksi kehityksen nykytila, kuten vähiten kehittyneiden maiden tapauksessa, tai maantieteelliset erityispiirteet, kuten pienten kehittyvien saarivaltioiden tapauksessa);

Tavoitteet, periaatteet ja yhteistyön ehdot

3.  vaatii, että Agenda 2030 ja kestävän kehityksen tavoitteet asetetaan keskeiselle sijalle uudessa sopimuksessa ja että luodaan vankkoja seurantajärjestelmiä, joilla varmistetaan, että sopimuksen täytäntöönpano myötävaikuttaa kestävän kehityksen tavoitteisiin;

4.  kehottaa valvomaan kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa säännöllisesti sellaisen AKT-maiden ja EU:n seuranta-, vastuuvelvollisuus- ja tarkistusjärjestelmän avulla, johon kuuluu AKT-maiden ja EU:n edustajia sekä keskeisten valtiollisten elinten ja parlamenttien, alue- ja paikallisviranomaisten, kansalaisyhteiskunnan ja tiedeyhteisöjen edustajia, ja laatimaan vuosittain päätelmiä ja suosituksia kansallisiksi, alueellisiksi ja maailmanlaajuisiksi tarkistusprosesseiksi ja niiden jatkotoimiksi;

5.  painottaa lisäksi, että tulevan sopimuksen yhteydessä julkisen alakohtaisen toimintapolitiikan suunnittelussa, laatimisessa ja täytäntöönpanossa olisi otettava täysimääräisesti huomioon tietoon perustuva toimintapolitiikka;

6.  kehottaa säilyttämään köyhyyden ja eriarvoisuuden torjunnan ja niiden lopullisen poistamisen sekä kestävän kehityksen edistämisen AKT-maiden ja EU:n välisen yhteistyön ensisijaisena tavoitteena; korostaa kuitenkin, että uuden sopimuksen on ensisijaisesti oltava omavastuullisuuden periaatteeseen perustuva poliittinen hanke ja että avunantajiin ja avunsaajiin perustuva ajatusmalli on selvästi hylättävä; katsoo, että yhteistyön olisi tapahduttava yhteistä etua koskevilla aloilla, joilta voidaan odottaa molemminpuolisia hyötyjä niin taloudelliselta kuin myös rauhan ja turvallisuuden, ihmisoikeuksien, oikeusvaltion, hyvän hallintotavan ja demokratian, muuttoliikkeen, ympäristön, ilmastonmuutoksen sekä muiden AKT-maiden ja EU:n väestön hyvinvointiin liittyvien alojen kannalta;

7.  muistuttaa olevansa sitä mieltä, että kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus on keskeinen tekijä uusien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa; katsoo, että Cotonoun sopimuksen kattavuus edistää kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta ja se olisi sen vuoksi säilytettävä uudessa sopimuksessa; huomauttaa, että on tarpeen ylläpitää kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevia erityisiä määräyksiä ja vahvistaa uuden sopimuksen kehyksessä käytävää vuoropuhelua asiaan liittyvistä kysymyksistä; muistuttaa ehdotuksestaan, joka koskee kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta tarkastelevien pysyvien yhteisesittelijöiden asettamista yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen puitteissa;

8.  katsoo, että kansainvälisesti sovittujen avun tuloksellisuuden periaatteiden kunnioittaminen on olennaisen tärkeää Agenda 2030:n täytäntöönpanon kannalta, ja katsoo, että tulevaan sopimukseen olisi sisällytettävä tätä koskeva viittaus;

9.  vaatii, että Cotonoun sopimuksen olennaiset osat, jotka koskevat ihmisoikeuksia, demokratian periaatteita ja oikeusvaltiota, muodostavat edelleen uuden sopimuksen arvoihin perustuvan perustan; kehottaa lisäämään sopimuksen olennaiseksi osaksi hyvän hallintotavan rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja hyvää hallintoa koskevan uuden kestävän kehityksen tavoitteen 16 mukaisesti; muistuttaa, että on tärkeää panna Cotonoun sopimuksen 9 artikla kaikilta osin täytäntöön;

10.  korostaa, että poliittinen vuoropuhelu on Cotonoun sopimuksen keskeinen osa ja että sen 8 ja 96 artikla ovat konkreettisia ja oikeudellisia keinoja, joilla säilytetään AKT-maiden ja EU:n suhteiden olennaiset osat, vaikka niitä ei ole aina käytetty tehokkaasti; vaatii, että poliittinen vuoropuhelu pysyy edelleen keskeisenä oikeudellisena pilarina uuden sopimuksen yhteisessä toimintakehyksessä ja alueellisella tasolla; vaatii, että poliittista vuoropuhelua käytetään tehokkaammin ja järjestelmällisemmin sekä ennakoivasti poliittisten kriisien ehkäisemiseksi;

11.  huomauttaa, että Cotonoun sopimuksen 97 artiklassa määrätään neuvottelumenettelystä ja aiheellisista toimenpiteistä vakavissa korruptiotapauksissa; pitää valitettavana, että artiklaan on tähän mennessä vedottu vain kerran; kehottaa vahvistamaan menettelyä tulevassa EU:n ja AKT-maiden välisessä kumppanuussopimuksessa siten, että siitä tulee täysin toimiva;

12.  korostaa tässä yhteydessä, että poliittinen vuoropuhelu on arvokas perusta kumppanimaiden kansojen tilanteen parantamiselle; pitää valitettavana kyseisen välineen riittämätöntä käyttöä ja sen heikkoa vaikuttavuutta tähän mennessä; kehottaa siksi kaikkia AKT-maita ja EU:n jäsenvaltioita tehostamaan ihmisoikeustilanteen ja sopimuksen muiden olennaisten ja perustavanlaatuisten osien seurantaa, katsoo, että seurannan on oltava osallistavaa, ja kehottaa arvioimaan näiden osien toteuttamista säännöllisesti kahden tai useamman vuoden välein ja laatimaan asiasta yhteisiä kertomuksia niin kutsuttua ”naming, shaming and praising” -periaatetta noudattaen; pyytää, että kertomusten tulokset esitetään yhteisissä AKT–EU-kokouksissa ja että niitä käytetään poliittisen vuoropuhelun perustana sekä kansallisten, alueellisten ja globaalien kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoon liittyvien seurantatoimien pohjana;

13.  vaatii vahvistamaan AKT-maiden ja EU:n jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien ja alue- ja paikallisviranomaisten osallistumista AKT-maiden ja EU:n politiikkatoimiin ja toimiin kaikissa vaiheissa suunnittelusta ja ohjelmasuunnittelusta täytäntöönpanoon, arviointiin ja seurantaan erityisesti toissijaisuusperiaatteen kannalta;

14.  kehottaa kaikkia uuden sopimuksen sopimuspuolia sitoutumaan paikallis- ja aluehallinnon itsehallinnon ja valmiuksien lujittamiseen, jotta nämä voivat täyttää asianmukaisesti ja tehokkaasti tehtävänsä ja toimia tärkeässä asemassa AKT-maiden kehittämiseksi;

15.  vaatii vahvistamaan kansalaisyhteiskunnan osallistumista poliittiseen vuoropuheluun, ohjelmasuunnitteluun ja täytäntöönpanoon sekä lisäämään tukea kansalaisyhteiskunnan ja erityisesti toimien kohteena suoraan olevien paikallisten ryhmien valmiuksien kehittämiselle; korostaa tässä yhteydessä vaaraa, joka liittyy kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kutistumiseen joissakin maissa, ja tarvetta ottaa mukaan myös ryhmät, jotka eivät pysty puolustamaan omia etujaan, kuten vähemmistöt, nuoret ja naiset, tai joita hallitukset eivät ole tunnustaneet niiden oikeutetusta demokraattisesta edusta huolimatta;

16.  katsoo, että yksityisellä sektorilla voi olla keskeinen rooli kehitysprosessissa ja se voi osallistua kehitysrahoitukseen edellyttäen, että investoinnit toteutetaan väestöä, perinteistä omistus- tai käyttöoikeutta sekä ympäristöä kunnioittaen liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen mukaisesti; kehottaa sen vuoksi tukemaan yksityisiä investointeja Euroopan investointipankin (EIP) johdolla edellyttäen, että noudatetaan kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä sekä sosiaalista suojelua ja ympäristönsuojelua koskevia sääntöjä; korostaa, että uudessa kumppanuudessa etusijalle olisi asetettava pientuottajat ja -viljelijät sekä mikro- ja pk-yritysten kannalta suotuisan toimintaympäristön turvaaminen; vaatii lisäksi, että paikallista ja kansallista yksityistä sektoria kuullaan päätöksenteon aikana ohjelmasuunnittelu- ja täytäntöönpanovaiheessa;

Tulevat AKT–EU-toimielimet

17.  kehottaa sisällyttämään yhteisen AKT–EU-neuvoston kokouksiin politiikkaa koskevia keskusteluja ajankohtaisista ja kiireellisistä aiheista, myös arkaluonteisista kysymyksistä, ja asettamaan tavoitteeksi yhteisten päätelmien hyväksymisen niistä; kehottaa asiaankuuluvien AKT-maiden ja EU:n jäsenvaltioiden ministeriöitä tehostamaan osallistumistaan ministeritasolla, jotta kokouksilla olisi tarvittava poliittinen legitimiteetti ja jotta kumppanuuden periaate saisi tarvittavaa näkyvyyttä;

18.  vaatii, että uuteen yhteistyösopimukseen sisällytetään vahva parlamentaarinen ulottuvuus yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen avulla, joka mahdollistaa avoimen demokraattisen ja kattavan parlamentaarisen vuoropuhelun, jossa käsitellään myös vaikeita ja arkaluonteisia aiheita, edistetään yhteisiä (alueellisia) poliittisia hankkeita, tarjotaan niille demokraattinen perusta sidosryhmien osallisuudella, valvotaan täytäntöönpanoelimen työskentelyä sekä kehitysyhteistyötä, edistetään demokratiaa ja ihmisoikeuksia ja myötävaikutetaan siten merkittävästi uuteen yhteistyökumppanuuteen samoista lähtökohdista; painottaa, että on tärkeää, että yhteinen parlamentaarinen edustajakokous osallistuu varhaisessa vaiheessa kaikkiin merkityksellisiin keskusteluihin, jotka koskevat AKT-maiden ja EU:n välistä kumppanuutta vuoden 2020 jälkeisenä aikana;

19.  korostaa, että yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen olisi varmistettava kaikkien poliittisten voimien asianmukainen demokraattinen ja oikeasuhteinen edustus ja osallistuminen keskusteluihin; kehottaa siksi kansallisia valtuuskuntia yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa sisällyttämään valtuuskuntiinsa kansalliseen poliittiseen kirjoonsa kuuluvia parlamenttiedustajia ja varmistamaan opposition osallistumisen;

20.  vaatii, että yhteinen parlamentaarinen edustajakokous mukautetaan uuteen alueelliseen rakenteeseen, jotta se voi keskittyä työssään alueellisilla foorumeilla kysymyksiin, joilla on alueellista merkitystä, ottaa vahvasti mukaan kansalliset ja alueelliset parlamentit ja pitää samalla säännöllisesti mutta harvemmin yhteisiä AKT–EU-kokouksia; kehottaa sisällyttämään kansalaisyhteiskunnan, paikallisviranomaisten ja yksityisen sektorin kanssa järjestettäviä kokouksia yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen istuntoihin, jotta kehitetään ja laajennetaan keskustelua edustajakokouksen esityslistaan liittyvistä aiheista;

21.  kehottaa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen puheenjohtajistoa kehittämään edustajakokouksen työohjelman strategisempaa suuntausta; kehottaa lisäämään yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen valiokuntien mietintöihin selvän viittauksen 17:ään kestävän kehityksen tavoitteeseen, jotta mahdollistetaan kunkin tavoitteen jatkuva seuranta; kehottaa yhdenmukaistamaan yhteisiä päätöslauselmia yleisellä AKT–EU-foorumilla kiireellisistä kansainvälisistä aiheista, kestävän kehityksen tavoitteita koskevista viivästyksistä ja ihmisoikeusloukkauksista sekä yhdenmukaistamaan alueellisten tai muiden vastaavien kokousten päätöslauselmia ajankohtaisista aiheista ja kysymyksistä, jotka ovat kiireellisiä ja koskevat jonkin alueen tai tietyn yksittäisen ryhmän erityistä etua; muistuttaa tässä yhteydessä korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa siitä, että on politiikan kannalta tärkeää, että neuvosto osallistuu ministeritasolla yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen istuntoihin; kehottaa kutsumaan AKT-maiden ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajat yhteisen neuvoston kokouksiin, jotta varmistetaan tuloksellinen ja vastavuoroinen tietovirta ja parannetaan toimielinten välistä yhteistyötä;

22.  kehottaa toteuttamaan lisätoimia, joilla tehostetaan yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen harjoittamaa kehitystä koskevan ohjelmasuunnittelun valvontaa ottaen huomioon kehitysyhteistyön tuloksellisuutta koskevat periaatteet ja tällaisen valvonnan seurantaa; kehottaa komissiota ja hallituksia edistämään kansallisten parlamenttien, paikallisten ja alueellisten viranomaisten, kansalaisyhteiskunnan toimijoiden, yksityisen sektorin ja maastamuuttajayhteisöjen osallistumista kaikkiin kehitystä koskevan ohjelmasuunnittelun etu- ja jälkikäteen toteutettavan valvonnan vaiheisiin ja toimittamaan kaikki saatavissa olevat tiedot hyvissä ajoin ja avoimesti kansallisille parlamenteille auttaakseen niitä demokraattisen valvonnan harjoittamisessa;

23.  katsoo, että EU:n ja AKT-maiden kumppanuudessa olisi pyrittävä ottamaan mukaan muita globaaleja kumppaneita (kuten Afrikan unioni ja YK) sekä muita kansainvälisiä toimijoita aina, kun se on mahdollista, ja pyrittävä tehostamaan koordinointia ja yhteistyötä ilman päällekkäistä työtä tai päällekkäisiä tehtäviä, jotta voidaan selvitä sotien, sisäisten konfliktien, levottomuuden, haurauden ja siirtymävaiheen haasteista;

Tuleva rahoitus

24.  on vakuuttunut, että Cotonoun sopimuksen voimassaolon päättyminen samaan aikaan unionin monivuotisen rahoituskehyksen kanssa tarjoaa tilaisuuden päättää viimeinkin Euroopan kehitysrahaston sisällyttämisestä unionin talousarvioon, jotta voidaan lisätä EU:n kehitysrahoituksen vaikuttavuutta ja tehokkuutta, avoimuutta, demokraattista valvontaa, näkyvyyttä ja johdonmukaisuutta; tähdentää kuitenkin, että EKR:n sisällyttämiselle unionin talousarvioon olisi asetettava ehdoksi i) kehitysvarojen taattu turvaaminen siten, että säilytetään kehitysmaille tarkoitetun rahoituksen taso, ja ii) pysyvän ja erillisen ratkaisun löytäminen EU:n rahoittamia kehitysyhteistyöhön liittyviä ja sen kanssa johdonmukaisia turvallisuutta koskevia menoja varten; painottaa, että unionin talousarvioon sisällytettynäkin EKR:ssä olisi oltava EU:n kehitysyhteistyöhön mukautettuja vertailuarvoja; kehottaa kumpaakin osapuolta uudistamaan rahoitusvälineitä ja edistämään yleistä ja alakohtaista budjettitukea mahdollisuuksien mukaan;

25.  huomauttaa, että unionin talousarvioon kuuluu jo tietyille kumppaneille kohdennettuja rahoitusvälineitä ja että EKR:n budjetointi voidaan järjestää niin, että se heijastaa ja edistää AKT-maiden ja EU:n erityissuhdetta kestävän kehityksen edistämiseksi; kehottaa komissiota esittämään mainituista asioista etenemissuunnitelman ennen seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen edellyttämiä ehdotuksia;

26.  muistuttaa, että AKT-maiden ja EU:n suhteiden on oltava tulevaisuudessa luonteeltaan poliittisia esimerkiksi siten, että pyritään toteuttamaan erilaisilla kansainvälisillä foorumeilla yhteisiä poliittisia hankkeita, eivätkä ne saisi perustua pääasiassa avunantajan ja avunsaajan suhteeseen; korostaa näin ollen, että EU:n kehitysavun periaatteita on sovellettava yhdenvertaisesti kaikkiin kehitysmaihin ja että kehittyneiden AKT-maiden on sen vuoksi vähitellen lakattava vastaanottamasta EU:n kehitysapua samoin ehdoin kuin AKT-maihin kuulumattomien maiden; katsoo, että AKT-maiden suurempi omarahoitusosuus olisi niiden AKT-maiden tavoitteiden mukainen, jotka koskevat niiden asemaa itsenäisenä toimijana, ja korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää sisällyttää uuteen sopimukseen AKT-maiden valmiuksia lujittavia välineitä, jotta ne voivat rahoittaa elintärkeitä talouden aloja; pyytää osapuolia kaksinkertaistamaan ponnistuksensa vahvistaakseen AKT-maiden valmiuksia ottaa käyttöön ja käyttää kansallisia resursseja erityisesti vahvistamalla verojärjestelmiä, luonnonvarojen hyvää hoitoa, teollistamista sekä raaka-aineiden jalostusta paikallisille, alueellisille ja kansainvälisille markkinoille;

27.  korostaa, että yhdestoista EKR on pääasiallinen rahoituksen lähde Afrikan rauhanrahastolle siitä huolimatta, että tämän oli tarkoitus olla väliaikainen ratkaisu, kun rahasto perustettiin vuonna 2003; vaatii perustamaan erillisen välineen kehitysyhteistyöhön liittyvien turvallisuutta koskevien menojen rahoitusta varten;

28.  panee merkille 7. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopan muuttoliikeagendaan perustuva uusi kumppanuuskehys kolmansien maiden kanssa”; huomauttaa, että EU:n talousarvio ja EKR:n osuus kahdeksan miljardin euron paketista koostuvat yksinomaan jo suunnitellusta avusta; kehottaa olemaan vaarantamatta edunsaajien kehitysapua ja rahoittamaan muuttoliikkeeseen liittyviä aloitteita uusilla määrärahoilla;

29.  kehottaa ottamaan käyttöön kaikkia merentakaisia maita ja alueita koskevan välineen, joka vastaisi niiden erityisasemaa niiden eurooppalaiseen perheeseen kuulumisen vuoksi; kehottaa tiivistämään AKT-maiden sekä merentakaisten maiden ja alueiden välistä yhteistyötä, jotta voidaan edistää osallistavaa ja kestävää kehitystä niiden omilla alueilla ja jotta merentakaiset maat ja alueet voivat paremmin yhdentyä alueelliseen ympäristöönsä;

Kauppaa koskeva ulottuvuus: talouskumppanuussopimukset

30.  muistuttaa, että talouskumppanuussopimukset muodostavat alueellisen yhteistyön perustan ja että niiden on oltava kehityksen ja alueellisen yhdentymisen välineitä; korostaa siksi oikeudellisesti sitovien, kestävyyttä edistävien (ihmisoikeuksia sekä sosiaalisia normeja ja ympäristönormeja koskevien) määräysten merkitystä ja painottaa, että on tärkeää luoda tehokkaita seurantajärjestelmiä, joihin osallistuu useita kansalaisyhteiskunnan toimijoita, jotta voidaan määrittää ja estää kaupan vapauttamisesta johtuvat mahdolliset kielteiset vaikutukset;

31.  kehottaa tekemään Cotonoun sopimuksen jälkeisestä sopimuksesta poliittisen puitesopimuksen, jossa asetetaan talouskumppanuussopimuksia koskevia sitovia vähimmäisvaatimuksia, jotta voidaan varmistaa jatkuvuus talouskumppanuussopimusten kytköksillä nykyisen Cotonoun sopimuksen hyvää hallintoa, ihmisoikeuksien kunnioittamista myös heikoimmassa asemassa olevien ihmisten keskuudessa sekä sosiaalisten normien ja ympäristönormien kunnioittamista koskevien kestävän kehityksen määräysten kanssa, ja toteaa, että se tarjoaisi asianmukaiset puitteet kestävälle kehitykselle ja politiikan johdonmukaisuudelle; kehottaa käynnistämään talouskumppanuussopimuksen vaikutuksia koskevan yhteisen parlamentaarisen valvonta- ja seurantaprosessin sekä ottamaan käyttöön jäsennellyt kansalaisyhteiskunnan seurantamekanismit;

o
o   o

32.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, AKT-ministerineuvostolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen puheenjohtajistolle.

(1)http://www.europarl.europa.eu/intcoop/acp/03_01/pdf/mn3012634_en.pdf
(2)http://www.epg.acp.int/fileadmin/user_upload/Georgetown_1992.pdf
(3)EUVL C 310, 25.8.2016, s. 19.
(4)EUVL C 65, 19.2.2016, s. 257.
(5)EUVL C 67 E, 18.3.2010, s. 120.
(6)EUVL C 103 E, 29.4.2004, s. 833.
(7)http://www.europarl.europa.eu/intcoop/acp/2015_acp2/pdf/101905en.pdf
(8)http://www.europarl.europa.eu/intcoop/acp/2015_acp2/pdf/1081264en.pdf
(9)http://www.africa-eu-partnership.org/sites/default/files/documents/eas2007_joint_strategy_en.pdf
(10)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0336.
(11)http://www.acp.int/content/acp-eu-stand-together-post-2015-development-agenda
(12)http://www.epg.acp.int/fileadmin/user_upload/Sipopo_Declaration.pdf
(13)YK:n yleiskokouksen päätöslauselma A/RES/69/313.
(14)YK:n yleiskokouksen päätöslauselma A/RES/70/1.

Oikeudellinen huomautus