Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2016/2814(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-1043/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-1043/2016

Keskustelut :

PV 05/10/2016 - 19
CRE 05/10/2016 - 19

Äänestykset :

PV 06/10/2016 - 5.6
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0383

Hyväksytyt tekstit
PDF 209kWORD 56k
Torstai 6. lokakuuta 2016 - Strasbourg Lopullinen painos
Vuonna 2016 Marrakeshissa Marokossa järjestettävä YK:n ilmastonmuutoskokous (COP 22)
P8_TA(2016)0383B8-1043/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 Pariisin sopimuksen täytäntöönpanosta ja vuonna 2016 Marrakeshissa Marokossa järjestettävästä YK:n ilmastonmuutoskokouksesta (COP 22) (2016/2814(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon Pariisin sopimuksen, päätöksen 1/CP.21, ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 21. kokouksen (COP 21) ja Pariisissa Ranskassa 30. marraskuuta–11. joulukuuta 2015 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 11. konferenssin (CMP11),

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 18. kokouksen (COP 18) ja Dohassa Qatarissa 26. marraskuuta–8. joulukuuta 2012 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 8. konferenssin (CMP8) sekä pöytäkirjan muutoksen, jolla vahvistetaan Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden kestoksi 1. tammikuuta 2013–31. joulukuuta 2020,

–  ottaa huomioon, että Pariisin sopimus on ollut valmiina allekirjoitettavaksi YK:n päämajassa New Yorkissa 22. huhtikuuta 2016 alkaen, että allekirjoittaminen on mahdollista 21. huhtikuuta 2017 saakka ja että 180 valtiota on allekirjoittanut Pariisin sopimuksen ja 27 valtiota, joiden osuus kasvihuonekaasujen yhteismäärästä on 39,08 prosenttia, on tallettanut sopimuksen ratifioimisasiakirjansa (tieto päivitetty 7. syyskuuta 2016),

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti uutta Pariisissa tehtävää kansainvälistä ilmastosopimusta”(1),

–  ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Pariisin jälkeen: arvio Pariisin sopimuksen vaikutuksista” (COM(2016)0110),

–  ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi” (COM(2013)0216) ja siihen liitetyt komission yksiköiden valmisteluasiakirjat,

–  ottaa huomioon 23. ja 24. lokakuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon Latvian ja komission 6. maaliskuuta 2015 ilmastonmuutossopimukseen esittämät EU:n ja sen jäsenvaltioiden suunnitellut kansallisesti määritellyt panokset (INDC),

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) viidennen arviointiraportin (AR5) sekä yhteenvetokertomuksen,

–  ottaa huomioon marraskuussa 2014 julkaistun YK:n ympäristöohjelman (UNEP) yhteenvetoraportin ”The Emissions Gap Report 2014” ja UNEP:n raportin sopeutumiseroista ”Adaptation Gap Report 2014”,

–  ottaa huomioon Schloss Elmaussa Saksassa 7.–8. kesäkuuta 2015 pidetyn G7‑kokouksen valtionpäämiesten ”Think ahead. Act together” -julkilausuman, jossa nämä toistivat sitoutuvansa kasvihuonekaasujen vähentämiseen vuoteen 2010 verrattuna 40–70 prosentilla vuoteen 2050 mennessä ja pitävät 70 prosentin vähennystä suositeltavampana kuin 40 prosenttia,

–  ottaa huomioon Ise-Shimassa Japanissa 26.–27. toukokuuta 2016 pidetyn G7‑kokouksen valtionpäämiesten julkilausuman, jossa kehotetaan kaikkia osapuolia pyrkimään Pariisin sopimuksen voimaan saattamiseen vuonna 2016,

–  ottaa huomioon Euroopan järjestelmäriskikomitean helmikuussa 2016 antaman raportin ”Too late, too sudden: Transition to a low-carbon economy and systemic risk”,

–  ottaa huomioon ”Laudato si” ‑kiertokirjeen,

–  ottaa huomioon luonnonvarojen kestävää hallintaa edistävän kansainvälisen paneelin joulukuussa 2015 antamat viestit ”10 key messages on Climate Change”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että Pariisin sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona 55 yleissopimuksen osapuolta, joiden osuus kasvihuonekaasupäästöjen yhteismäärästä on arviolta vähintään 55 prosenttia, on tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymisasiakirjansa YK:n haltuun;

B.  toteaa, että komission ehdotuksissa ilmastopolitiikan puitteiksi 2030 esitetty päästövähennyspolku ei ole yhdenmukainen Pariisin sopimuksessa hyväksyttyjen tavoitteiden kanssa; katsoo, että tavoitteita olisi ensi vaiheessa mukautettava lähemmäs vaihteluvälin 2050 yläpäätä, toisin sanoen vähintään 95 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä;

C.  katsoo, että maapallon lämpenemisen hillitsemistä ei pitäisi nähdä talouskasvun esteenä vaan uuden ja kestävän talouskasvun ja työllisyyden vauhdittajana;

D.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutos saattaa lisätä kilpailua resursseista, kuten elintarvikkeista, vedestä ja laidunmaasta, että se voi pahentaa taloudellisia vaikeuksia ja poliittista epävakautta ja että siitä saattaa tulla suurin muuttoliikettä edistävä tekijä niin kansallisten rajojen sisäpuolella kuin niiden yli jopa aivan lähitulevaisuudessa; toteaa, että on tärkeä asettaa kysymys ilmastoperäisestä muuttoliikkeestä kansainvälisten keskustelujen keskipisteeseen;

E.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutos koettelee kaikkein ankarammin kehitysmaita, etenkin kaikkein vähiten kehittyneitä maita ja pieniä kehittyviä saarivaltioita, joilla ei ole riittävästi resursseja käynnissä olevaan ilmastonmuutokseen valmistautumiseksi ja sopeutumiseksi; ottaa huomioon, että hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan Afrikka on erityisen haavoittuvainen tämän haasteen edessä ja siten erityisen altis vesistressille, hyvin voimakkaille sääilmiöille sekä kuivuuden ja aavikoitumisen aiheuttamalle puutteelliselle elintarviketurvalle;

F.  toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot toimittivat UNFCCC:lle 6. maaliskuuta 2015 suunniteltuja kansallisesti määriteltyjä panoksia koskevan katsauksensa, jossa sitoudutaan vähentämään EU:n sisäisiä kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2030 mennessä vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasoihin verrattuna, kuten esitetään ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista 23. lokakuuta 2014 annetuissa Eurooppa-neuvoston päätelmissä;

Ilmastonmuutoksen vankka tieteellinen perusta

1.  palauttaa mieliin, että IPCC:n viidennessä arviointiraportissa vuonna 2014 todettiin, että ilmastojärjestelmän lämpeneminen on kiistatonta, ilmastonmuutos on tapahtumassa ja ihmisen toiminta on ollut pääasiallinen syy tälle 1900-luvun puolivälin jälkeen tapahtuneelle lämpenemiselle; on huolestunut siitä, että ilmastonmuutoksen laaja-alaiset ja merkittävät vaikutukset ovat jo näkyvillä luonnon ja ihmisten järjestelmissä kaikissa maanosissa ja valtamerissä;

2.  panee merkille ilmastonmuutossopimuksen sihteeristön päätelmät, joiden mukaan maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen jatkuminen nykyisellä tasolla kuluttaa jäljellä olevan hiilibudjetin, jonka avulla maapallon keskilämpötilan nousu voitaisiin rajoittaa enintään 1,5 celsiusasteeseen, seuraavien viiden vuoden kuluessa; painottaa, että kaikkien valtioiden olisi nopeutettava siirtymistä kasvihuonekaasupäästöttömään talouteen ja parannettava kykyä sietää ilmastomuutosta Pariisin sopimuksen mukaisesti maapallon lämpenemisen pahimpien vaikutusten välttämiseksi;

3.  kehottaa kehittyneitä maita ja erityisesti Euroopan unionia vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään merkittävästi nykyisiä sitoumuksia enemmän, jotta vältettäisiin mahdollisimman pitkälle negatiivisten päästöjen laajamittainen esiintyminen, koska teknologiaa ei vielä ole osoitettu menestyksekkääksi, se ei vielä ole sosiaalisesti hyväksyttyä, kustannustehokasta ja turvallista;

Pariisin sopimuksen ratifioinnin ja täytäntöönpanon kiireellisyys

4.  pitää myönteisenä Pariisin ilmastosopimusta, sillä se on sekä ilmastonmuutoksen torjunnan että monenvälisyyden kannalta tärkeä merkkipaalu; toteaa, että se on kunnianhimoinen, tasapainoinen, oikeudenmukainen ja oikeudellisesti sitova sopimus ja että sopimuksen hyväksyminen ja se, että ilmastokokouksen loppuun mennessä 187 osapuolta olivat esittäneet suunnitellut kansallisesti määritellyt panoksensa, muodostivat ratkaisevan käännekohdan kohti kattavaa ja kollektiivista globaalia toimintaa, jossa sopimuksen ja panosten täytäntöönpanolla vauhditetaan ratkaisevasti ja lopullisesti siirtymistä ilmastonmuutokseen sopeutuvaan ja ilmastoneutraaliin globaaliin talouteen;

5.  pitää erityisen myönteisenä, että kaikki maat ovat sitoutuneet rajoittamaan maapallon lämpötilan nousun selvästi alle kahteen celsiusasteeseen esiteollisen ajan tasosta ja pyrkimään jopa 1,5 celsiusasteen rajaan, ja pitää myönteisenä myös kaikkien maiden sitoutumista pyrkimykseen, joka koskee oikeudenmukaisen tasapainon saavuttamista kasvihuonekaasujen lähteistä syntyvien ihmisen aiheuttamien päästöjen ja kasvihuonekaasunielujen avulla saavutettavien poistojen (”nollanettopäästöt”) välillä tämän vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla;

6.  muistuttaa, että maapallon lämpötilan nousun rajoittaminen selvästi alle kahteen celsiusasteeseen ei takaa sitä, että vältytään huomattavilta haitallisilta ilmastovaikutuksilta; katsoo, että on kehitettävä selkeä käsitys siitä, millaisia täsmällisiä seurauksia aiheutuu maapallon lämpötilan nousun rajoittamisesta keskimäärin 1,5 celsiusasteeseen; pitää siten myönteisenä, että IPCC laatii asiasta erityiskertomuksen vuonna 2018; painottaa, että nielujen potentiaalia päästöttömyyteen pyrittäessä ei pidä yliarvioida;

7.  muistuttaa, että hiilestä on luovuttava mahdollisimman varhain maapallon lämpötilan nousun rajoittamiseksi alle kahteen celsiusasteeseen samalla kun pyritään rajoittamaan nousu 1,5 celsiusasteeseen ja maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen huipun on toteuduttava mahdollisimman pian; muistuttaa, että maailmanlaajuisten päästöjen on loputtava vuoteen 2050 mennessä tai pian sen jälkeen; kehottaa siihen valtuutuksen saaneita osapuolia panemaan täytäntöön kansalliset hiilivapaaksi saattamista koskevat tavoitteet ja strategiat asettamalla etusijalle hiilipäästöjen vaiheittaisen lopettamisen kaikkein saastuttavimpana energiamuotona ja kehottaa EU:ta tekemään tässä yhteistyötä kansainvälisten kumppaniensa kanssa näyttäen esimerkkiä hyvistä käytännöistä;

8.  painottaa, että oikeudellisesti sitova Pariisin sopimus sekä esitetty hiilestä irtautumisen reitti tarjoavat luotettavaa ohjausta päätöksentekoon, auttavat välttämään kallista lukkiutumista runsaasti hiiltä sisältäviin investointeihin, tarjoavat yrityksille ja sijoittajille varmuutta ja ennustettavuutta sekä kannustavat siirtymään fossiilisiin polttoaineisiin tehtävistä investoinneista vähähiiliseen teknologiaan tehtäviin investointeihin;

9.  painottaa, että vaikka tieteellistä näyttöä ei vielä olekaan siitä, mitä maapallon lämpenemisen rajoittaminen 1,5 celsiusasteeseen merkitsee eri aloille ja alueille, on selvää, että valtioiden nykyiset toimet eivät ole riittäviä näiden turvallisten rajojen saavuttamiseksi haavoittuvimmassa asemassa olevien maiden osalta; kehottaa kaikkia valtioita, erityisesti kehittyneitä maita, tehostamaan yhteisiä toimia ja päivittämään kansallisesti määriteltyjä panoksiaan vuoden 2018 taustoittavan vuoropuhelun yhteydessä; kehottaa EU:ta sitoutumaan vuodeksi 2030 kansallisesti määritellyissä panoksissa uusiin päästövähennyksiin; muistuttaa, että yksinomaan EU:ssa toteutettavat toimet eivät riitä, ja kehottaa siksi komissiota ja neuvostoa vauhdittamaan toimiaan muiden kumppaneiden kannustamiseksi tekemään samoin;

10.  on tyytyväinen Pariisin sopimuksen sitoumukseen vähentää maailmanlaajuiset päästöt nollaan vuosisadan toisella puoliskolla; katsoo, että tämä edellyttää useimmilla EU:n toimialoilla nollapäästöjä jo merkittävästi aiemmin; korostaa, että EU:n on painostettava niitä osapuolia, jotka eivät ole saavuttamassa Pariisin sopimuksen tavoitteita;

11.  kehottaa aikaistamaan Pariisin sopimuksen voimaantuloa ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että ratifiointi tapahtuu varhaisessa vaiheessa ja ripeästi, jotta sopimuksen voimaantulo ei viivästy; kehottaa näin ollen komissiota toimittamaan parlamentille ja asiasta vastaaville valiokunnille säännöllisesti tietoa ratifiointiprosessin vaiheista ja edelleen vastaan tulevien mahdollisten esteiden syistä; on tyytyväinen siihen, että useat jäsenvaltiot ovat jo käynnistäneet ja muutamat jopa saattaneet päätökseen kansalliset ratifiointimenettelynsä;

12.  pitää kuitenkin valitettavana, että kaikki suunnitellut kansallisesti määritellyt panokset eivät yhteenlaskettuina vie maapalloa edes lähelle kahden celsiusasteen tavoitetta; huomauttaa, että tarvitaan kunnianhimoisempia panoksia, ja kehottaa EU:ta ja muita suurimpien päästöjen aiheuttajia toimimaan yhdessä ja saattamaan kansallisesti määritellyt panoksensa Pariisin sopimuksen sitoumusten mukaisiksi; pitää äärimmäisen tärkeänä, että kaikki osapuolet, myös EU, lisäävät pikaisesti päästövähennyssitoumuksiaan suunnitelluissa kansallisesti määritellyissä panoksissaan viiden vuoden välein Pariisin sopimuksen tavoitetason nostamismekanismin mukaisesti; katsoo, että kansallisesti määritellyt panokset ovat keskeisiä välineitä kansallisessa kehitysalan suunnittelussa yhdessä kestävien kehitystavoitteiden kanssa;

13.  pitää tärkeänä, että EU:n osoitetaan noudattavan Pariisin sopimusta muun muassa käymällä perinpohjaisesti läpi EU:n omat keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteet ja toimintapolitiikan välineet, ja kehottaa käynnistämään menettelyn mahdollisimman varhain sellaisen laaja-alaisen keskustelun mahdollistamiseksi, jossa parlamentilla olisi oltava ratkaiseva asema kumppanuudessa kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten edustajien sekä kansalaisyhteiskunnan ja yritysmaailman edustajien kanssa; kehottaa komissiota laatimaan EU:lle vuosisadan puoliväliin ulottuvan päästöttömyysstrategian, jossa esitetään kustannustehokas reitti Pariisin sopimuksessa esitetyn nollapäästötavoitteen saavuttamiseksi;

Marrakeshin ilmastonmuutoskokous

14.  katsoo, että neuvottelujen pitäisi edetä Pariisin sopimuksen keskeisistä elementeistä, joita ovat esimerkiksi avoimuutta koskeva vahvistettu kehys, maailmanlaajuisen arvioinnin yksityiskohdat, lisäohjeet suunnitelluista kansallisesti määritellyistä panoksista, hajauttaminen, menetykset ja vahingot, ilmastorahoitus ja valmiuksien tukeminen, osallistava monitasoinen hallinto sekä mekanismi, jolla helpotetaan täytäntöönpanoa ja edistetään vaatimustenmukaisuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita noudattamaan Pariisin sopimuksen yhteydessä sovittuja sitoumuksia, erityisesti EU:n panosta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen sekä sen rahoituksen tukemiseen, teknologian siirtoon ja valmiuksien kehittämiseen, riippumatta EU:n jäsenvaltioiden aseman mahdollisista muutoksista;

15.  painottaa, että kuluvalla ajalla on suuri merkitys yhteisissä toimissa ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja Pariisin sopimuksen noudattamiseksi; painottaa, että EU:lla on sekä valmiudet että vastuu näyttää esimerkkiä ja aloittaa välittömästi toimet ilmasto- ja energiatavoitteidensa mukauttamiseksi kansainvälisesti sovittuun tavoitteeseen rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu alle kahteen celsiusasteeseen samalla kun pyritään rajoittamaan nousu 1,5 celsiusasteeseen;

16.  kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita jatkamaan aktiivista osallistumistaan niin kutsuttuun korkean tavoitetason liittoumaan sekä sitoutumaan vauhdittamaan neuvottelujen etenemistä ja tukemaan puheenjohtajana toimivaa Marokkoa sen pyrkiessä edistämään uusiutuvan energian käyttöä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista edistäviä toimia ilmastonmuutoksen vastaisessa maailmanlaajuisessa toiminnassa;

17.  korostaa, että on aloitettava keskustelut vuoden 2018 taustoittavan vuoropuhelun muodosta, sillä se tulee olemaan keskeinen mahdollisuus poistaa ilmastonmuutoksen hillintää koskeva hankala vaje, kun otetaan huomioon nykyiset suunnitellut kansallisesti määritellyt panokset; katsoo, että EU:lla olisi oltava aloitteellinen rooli tässä ensimmäisessä taustoittavassa vuoropuhelussa ja sen olisi tarkasteltava yhteisiä tavoitteita ja edistymistä sitoumusten täytäntöönpanossa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyvissä ajoin ennen taustoittavaa vuoropuhelua esittämään Pariisin sopimuksen mukaisten nykyisten sitoumustensa lisäksi kasvihuonekaasupäästöjen lisävähennyksiä, jotka edistävät osaltaan ilmastonmuutoksen hillintää koskevan vajeen poistamista EU:n valmiuksien mukaisesti;

18.  muistuttaa, että ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevien toimien lisääminen vuoteen 2020 mennessä on ehdoton edellytys Pariisin sopimuksen pitkän ajanjakson tavoitteiden saavuttamiselle ja keskeinen tekijä Marrakeshin ilmastonmuutoskokouksen (COP 22) onnistumisen arvioimisessa;

Tavoitteet ennen vuotta 2020 ja Kioton pöytäkirja

19.  panee merkille, että EU on hyvässä vauhdissa ylittämässä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevat vuoden 2020 tavoitteet ja saavuttamassa uusiutuvaa energiaa koskevat vuoden 2020 tavoitteet ja että energiatehokkuutta on parannettu merkittävällä tavalla tehokkaampien rakennusten, tuotteiden, teollisuuden prosessien ja ajoneuvojen ansiosta samalla kun EU:n talous on todellisuudessa kasvanut 45 prosentilla vuodesta 1990; painottaa kuitenkin, että tarvitaan vieläkin enemmän kunnianhimoa ja toimia riittävien kannustimien säilyttämiseksi EU:n vuoden 2050 ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamisen edellyttämille kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksille; korostaa, että liikenne- ja maatalousalan kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset eivät ole edenneet tyydyttävästi vuoden 2020 tavoitteiden osalta ja että toimia on tehostettava näiden alojen vuoteen 2030 ulottuvien päästövähennyspanosten osalta;

20.  korostaa, että kasvihuonekaasupäästöjä, uusiutuvaa energiaa ja energian säästämistä koskevat 20–20–20-tavoitteet ovat olleet merkittävässä asemassa tämän kehityksen aikaansaamisessa ja edesauttaneet yli 4,2 miljoonan ihmisen työllistymistä erilaisilla ympäristöteollisuuden aloilla sekä edistäneet jatkuvia kasvulukuja talouskriisin aikana;

21.  tarkentaa, että vaikka Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi on laajuudeltaan rajallinen, sitä olisi pidettävä erittäin tärkeänä välivaiheena, ja kehottaa siksi kaikkia osapuolia, myös EU:n jäsenvaltioita, saattamaan ratifioinnin päätökseen mahdollisimman pikaisesti; toteaa, että parlamentti toteutti oman osuutensa hyväksynnän muodossa, ja panee tyytyväisenä merkille jäsenvaltiot, jotka ovat jo saattaneet sisäiset menettelynsä päätökseen;

Kaikkien alojen kattavat ponnistelut

22.  suhtautuu myönteisesti päästökauppajärjestelmien kehittämiseen maailmanlaajuisesti, mukaan lukien 17 päästökauppajärjestelmää, jotka ovat toiminnassa neljässä maanosassa ja joiden osuus maailmanlaajuisesta BKT:stä on 40 prosenttia ja jotka auttavat vähentämään maailmanlaajuisia päästöjä kustannustehokkaalla tavalla; kannustaa komissiota edistämään EU:n päästökauppajärjestelmän ja muiden päästökauppajärjestelmien välisiä yhteyksiä kansainvälisten hiilimarkkinamekanismien käyttöönottamiseksi, jotta lisätään ilmastopyrkimyksiä ja samalla autetaan vähentämään hiilivuodon vaaraa luomalla tasapuoliset toimintaedellytykset; pyytää pyrkimään voimakkaasti pitämään EU:n päästökauppajärjestelmässä jäsenvaltiot, joiden asema mahdollisesti muuttuu; pyytää komissiota laatimaan suojatoimet, joiden avulla varmistetaan, että EU:n päästökauppajärjestelmän ja muiden järjestelmien yhdistäminen tuottaa pysyvän panoksen ilmastonmuutoksen vaikutusten hillintään eikä vaaranna EU:n sisäistä kasvihuonekaasupäästöjä koskevaa tavoitetta;

23.  korostaa, että IPCC:n havaintojen mukaan maaperän käytön päästöihin (maa-, karja- ja metsätalous sekä muu maaperän käyttö) liittyy huomattavia kustannustehokkaita mahdollisuuksia hillitsemisen ja selviytymiskyvyn parantamisen kannalta ja että tarvitaan lisää EU:n toimia ja kansainvälistä yhteistyötä, jotta voidaan arvioida paremmin ja optimoida maaperän käytön päästöjen hiilen sitomiseen liittyvää potentiaalia ja varmistaa turvallinen ja kestävä hiilen sitominen; panee merkille tämän osalta peltometsäviljelyn erityiset mahdollisuudet; muistuttaa lainsäädäntökauden alussa saavutetusta epäsuoraa maankäytön muutosta koskevasta tärkeästä sopimuksesta ja toivoo, että parlamentin kyseisessä tilaisuudessa tarjoama neuvottelupanos voi toimia lähtökohtana kunnianhimoiselle ratkaisulle lainsäädännön seuraavan tarkistusvaiheen yhteydessä;

24.  toteaa, että metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä aiheutuu lähes 20 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä, ja painottaa metsien sekä aktiivisen ja kestävän metsänhoidon merkitystä ilmastonmuutoksen vaikutusten hillinnässä ja tarvetta lisätä metsien sopeutumis- ja sietokykyä ilmastonmuutokseen nähden; korostaa, että ilmastonmuutoksen hillintää koskevia toimia on kohdistettava erityisesti trooppisten metsien alaan (REDD+); korostaa, että ilman näitä toimia tavoite maapallon lämpötilan nousun pitämisessä alle kahden celsiusasteen saattaa olla mahdoton saavuttaa; kehottaa lisäksi EU:ta lisäämään kansainvälistä rahoitusta, jotta vähennetään metsäkatoa kehitysmaissa;

25.  painottaa, että on tärkeää säilyttää ihmisoikeudet ilmastotoimien ytimessä, ja vaatii komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että sopeutumistoimenpiteitä koskevissa neuvotteluissa tunnustetaan, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen, suojeleminen ja edistäminen, mukaan lukien muun muassa sukupuolten tasa-arvo, naisten täysimääräinen ja yhdenvertainen osallistuminen sekä työvoiman oikeudenmukaisen siirtymän aktiivinen edistäminen, millä luodaan ihmisarvoisia ja laadukkaita työpaikkoja kaikille, ovat tärkeitä;

26.  kehottaa sisällyttämään maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden EU:n vuoteen 2030 ulottuvaan ilmasto- ja energiakehykseen ottaen huomioon, että päästöt on otettava huomioon erillisinä, jotta unionin maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden nielua ei käytetä ilmastovaikutusten lieventämispyrkimysten vähentämiseen muilla aloilla;

27.  muistuttaa, että liikenne on toiseksi suurin kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja; pitää valitettavana, ettei kansainvälistä ilmailua ja merenkulkua mainita Pariisin sopimuksessa; pitää tärkeänä laatia joukko strategioita, joilla pyritään supistamaan päästöjä kyseisellä alalla; painottaa, että ilmastonmuutossopimuksen osapuolten olisi säänneltävä ja rajoitettava tehokkaasti kansainvälisen lento- ja meriliikenteen päästöjä asiantilan edellyttämien kiireellisyysvaatimusten mukaisesti; kehottaa osapuolia toimimaan Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) puitteissa maailmanlaajuisen toimintakehyksen luomiseksi mahdollistamaan tehokkaan vastauksen ja toteuttamaan toimia riittävien päämäärien asettamiseksi vuoden 2016 loppuun mennessä, jotta tehdään välttämättömät vähennykset selvästi alle kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamiseksi;

28.  palauttaa mieliin, että ilmailun kasvihuonekaasupäästöt sisällytettiin EU:n päästökauppajärjestelmään 1. tammikuuta 2012 ja kaikki päästökauppajärjestelmään kuuluvat ilma-alusten käyttäjät velvoitettiin hankkimaan hiilipäästöoikeuksia; panee merkille vuosien 2013 ja 2014 ”kellonpysäytyspäätökset”, jotka kavensivat tilapäisesti EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaa siten, että kansainväliset lennot jäivät sen ulkopuolelle, jotta ICAO saisi aikaa kehittää maailmanlaajuista markkinapohjaista toimenpidettä (GMBM) kansainvälisen ilmailun päästöjen vähentämiseksi, ja toteaa, että tämän poikkeuksen voimassaolo loppuu vuoden 2017 alusta;

29.  pyytää, että nyt meneillään olevassa ICAO:n yleiskokouksen 39. istunnossa laaditaan maailmanlaajuinen markkinapohjainen toimenpide, joka on tasapuolinen ja luotettava ja joka on käytössä kansainvälisesti vuodesta 2020 lähtien; ilmaisee syvän pettymyksensä parhaillaan ICAO:n käsittelyssä olevaan ehdotukseen ja palauttaa mieliin, että voimassa olevan lainsäädännön – myös EU:n päästökauppajärjestelmään sisältyvää ilmailua koskevan – tarkistaminen on mahdollista vain, jos maailmanlaajuinen markkinapohjainen toimenpide on kunnianhimoinen, ja että joka tapauksessa Euroopan sisäiset lennot kuuluvat jatkossakin EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin;

30.  painottaa Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) varoitusta, jonka mukaan päästöjen valvonnan merkitystä koskevan ymmärryksen viivästyminen voi johtaa äkillisten määrällisten rajoitusten soveltamiseen hiili-intensiivisten energialähteiden käytössä, ja että siirtymisen kustannukset ovat tällöin korkeampia, millä on mahdollisia vaikutuksia taloudelliseen toimintaan ja rahoituslaitoksiin; kehottaa komissiota edelleen arvioimaan äkilliseen siirtymiseen liittyviä mahdollisia järjestelmäriskejä ja ehdottamaan tarvittaessa rahoitusmarkkinoita koskevia avoimuusvaatimuksia ja politiikkaa järjestelmäriskien lieventämiseksi mahdollisimman tehokkaasti;

31.  painottaa kiertotalouden keskeistä asemaa vähähiiliseen yhteiskuntaan siirtymisessä; katsoo, että pelkästään päästöjen vähentämiseen keskittyvät toimet, joissa ei oteta huomioon uusiutuvan energian käyttöönoton panosta ja luonnonvarojen tehokasta käyttöä, eivät yllä tavoitteisiin; katsoo, että COP 22 -kokouksessa on tarkasteltava asianmukaisesti siirtymistä globaalin kiertotalouden malliin, kun otetaan huomioon kasvihuonekaasupäästöjen vaikutus sekä raaka-aineiden hyödyntämiseen että jätehuoltoon;

32.  korostaa kokonaisvaltaisen, systeemisen näkökulman merkitystä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan politiikan suunnittelussa ja täytäntöönpanossa ja viittaa tässä yhteydessä erityisesti talouskasvun ja ihmisten hyvinvoinnin erottamiseen luonnonvarojen käytöstä, sillä resurssitehokkuus vähentää sekä kasvihuonekaasupäästöjä että myös muuta ympäristö- ja resurssikuormitusta ja mahdollistaa samalla kestävän kasvun, kun taas politiikka, jossa keskitytään vain kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, ei takaa samanaikaista resurssitehokkuutta; korostaa, että resurssien tehokas käyttö mahdollistaa taloudellisen voiton ja ympäristöön liittyvät hyödyt; painottaa, että kiertotalous ja siten luonnonvarojen asianmukainen hallinta voi olla keskeinen vipu ilmastokysymyksessä; toteaa esimerkiksi, että suuri osa energiankäytöstä liittyy suoraan luonnonvarojen louhintaan, käsittelyyn, kuljetukseen, muuntamiseen, käyttöön ja hävittämiseen; toteaa, että luonnonvarojen tuottavuuden parantaminen lisäämällä tehokkuutta ja vähentämällä niiden tuhlausta uudelleenkäytön, jälleenkäsittelyn ja kierrätyksen avulla vähentää myös huomattavasti resurssien kulutusta ja samalla kasvihuonekaasupäästöjä; muistuttaa tässä yhteydessä luonnonvarojen kestävää hallintaa edistävän kansainvälisen paneelin työstä;

Muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vähentäminen

33.  panee tyytyväisenä merkille Ise-Shimassa, Japanissa 26.–27. toukokuuta 2016 pidetyn G7-maiden huippukokouksen johtajien julkilausuman, jossa korostettiin lyhytkestoisten ilmastoa pilaavien epäpuhtauksien, kuten mustan hiilen, fluorihiilivedyn ja metaanin päästöjen vähentämisen merkitystä lyhyen aikavälin lämpenemisen hidastamiseksi;

34.  kehottaa hyväksymään Montrealin pöytäkirjassa vuonna 2016 hyväksytyn fluorihiilivetyjen käytöstä poistamista koskevan kunnianhimoisen päätöksen; palauttaa mieliin, että EU on hyväksynyt kunnianhimoista lainsäädäntöä, jonka nojalla fluorihiilivetyjen käyttöä vähennetään asteittain 79 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, sillä ilmastoystävällisiä vaihtoehtoja on laajalti saatavilla ja niiden mahdollisuuksia on käytettävä täysimääräisesti hyväksi; toteaa, että fluorihiilivetyjen käytöstä poistaminen on helposti toteutettava ratkaisu ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemiseksi EU:ssa ja sen ulkopuolella;

Teollisuus ja kilpailukyky

35.  painottaa, että ilmastonmuutoksen torjunta on painopistealue ja että siihen olisi pyrittävä kaikkialla maailmassa varmistaen samalla energiaturvallisuus ja kestävän talouskasvun ja työpaikkojen kehittäminen;

36.  korostaa, että ilmastoon liittyvät investoinnit edellyttävät vakaata ja ennakoitavaa oikeudellista kehystä sekä selkeitä poliittisia signaaleja;

37.  pitää myönteisenä, että Kiina ja muut EU:n tärkeimmät kilpailijat energiavaltaisilla teollisuudenaloilla ottavat käyttöön hiilipäästökaupan ja muita hinnoittelumekanismeja; katsoo, että kunnes yhtäläiset toimintamahdollisuudet on saavutettu, EU:n olisi pidettävä yllä riittäviä ja oikeasuhtaisia toimia, joilla varmistetaan sen teollisuuden kilpailukyky ja estetään tarvittaessa hiilivuodot, kun otetaan huomioon, että energia-, teollisuus- ja ilmastopolitiikat kytkeytyvät yhteen;

38.  korostaa, että kolmansille maille avoimia, Horisontti 2020:n kaltaisia nykyisiä ohjelmia ja välineitä on voitava hyödyntää paremmin erityisesti energian, ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen kaltaisilla aloilla ja että kestävä kehitys on valtavirtaistettava asiaankuuluviin ohjelmiin;

Energiapolitiikka

39.  kehottaa EU:ta painostamaan kansainvälistä yhteisöä hyväksymään viipymättä konkreettisia toimia ja aikataulun ympäristölle haitallisten tai taloudelle vahingollisten tukien, myös fossiilisten polttoaineiden tukien, poistamiseksi vaiheittain;

40.  painottaa, että kunnianhimoisempi Euroopan unionin energiatehokkuustavoite voi auttaa saavuttamaan kunnianhimoisen ilmastotavoitteen ja vähentämään samalla hiilivuodon riskiä;

41.  korostaa energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian merkitystä päästöjen vähentämisessä ja rahallisissa säästöissä, energiaturvallisuudessa sekä energiaköyhyyden estämisessä ja lieventämisessä haavoittuvassa asemassa olevien ja köyhien kotitalouksien suojelemiseksi ja auttamiseksi; kehottaa edistämään maailmanlaajuisesti energiatehokkuutta koskevia toimia ja uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä (esimerkiksi kannustamalla uusiutuvien energialähteiden omaehtoista tuotantoa ja kulutusta) ja muistuttaa, että energiatehokkuus ja uusiutuvat energialähteet ovat EU:n energiaunionin kaksi päätavoitetta;

Tutkimus, innovointi ja digitaaliteknologia

42.  korostaa, että ilmastonmuutoksen ja siihen sopeutumisen tutkimus ja innovointi sekä resurssitehokkaat ja päästöjä vähentävät teknologiat ovat ratkaisu ilmastonmuutoksen torjuntaan kustannustehokkaalla tavalla, ne vähentävät riippuvuuttamme fossiilisista polttoaineista ja edistänevät uusioraaka-aineiden käyttöä; kehottaa siksi sitoutumaan maailmanlaajuisesti tämän alan investointien tehostamiseen ja keskittämiseen;

43.  palauttaa mieliin, että tutkimus, innovointi ja kilpailukyky muodostavat yhden EU:n energiaunionistrategian viidestä pilarista; toteaa, että EU on päättänyt pysyä maailman johtavana tahona näillä aloilla ja että samalla se kehittää tiivistä tieteellistä yhteistyötä kansainvälisten kumppanien kanssa; korostaa, että hyvien innovointivalmiuksien luominen ja ylläpito on tärkeää niin kehittyneissä maissa kuin nousevan talouden maissakin puhtaan ja kestävän energiateknologian käyttöön ottamiseksi;

44.  muistuttaa, että digitaaliteknologioilla voi olla energiajärjestelmän muutosta kiihdyttävä rooli; tähdentää, että on tärkeää kehittää energian varastointiteknologiaa, jolla voidaan osaltaan vaikuttaa hiilestä irtautumiseen sähköntuotannon sekä kotitalouksien lämmityksen ja jäähdytyksen aloilla;

45.  tähdentää, että on tärkeää lisätä alalla toimivien ammattitaitoisten työntekijöiden määrää ja edistää osaamista ja parhaita käytäntöjä laadukkaiden työpaikkojen luomisen vauhdittamiseksi siten, että samalla tuetaan tarvittaessa työvoiman siirtymää;

46.  kehottaa hyödyntämään entistä paremmin teknologiaa, kuten avaruussatelliitteja, tarkkojen tietojen keräämiseksi päästöistä, lämpötiloista ja ilmastosta; panee erityisesti merkille Copernicus-ohjelman panoksen; pitää myös tärkeänä maiden välistä avointa yhteistyötä ja tiedonjakoa sekä avoimia tietoja tiedeyhteisölle;

Valtiosta riippumattomien toimijoiden tehtävä

47.  korostaa, että entistä suurempi valtiosta riippumattomien toimijoiden joukko toteuttaa toimia edistääkseen hiilestä irtautumista ja lisätäkseen kykyä sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia; painottaa tästä syystä, että on tärkeää käydä jäsenneltyä ja rakentavaa vuoropuhelua hallituksien, yritysmaailman, myös pienten ja keskisuurten yritysten, kaupunkien, alueiden, kansainvälisten järjestöjen, kansalaisyhteiskunnan ja akateemisten laitosten välillä ja varmistaa näiden osallistuminen ilmastotoimien suunnitteluun ja toteutukseen vakaiden maailmanlaajuisten toimien toteuttamiseksi, jotta saavutetaan vähähiilisiä ja kestäviä yhteiskuntia koskeva tavoite; pitää myönteisenä maailmanlaajuista ilmastoa koskevaa toimintaohjelmaa, joka perustuu Liman–Pariisin toimintaohjelmaan, johon kuuluu 70 monet sidosryhmät kattavaa aloitetta eri aloilla;

48.  painottaa, että valtiosta riippumattomien toimijoiden ilmastotoiminta (NAZCA) olisi yhdennettävä täysimääräisesti UNFCCC:n kehykseen; toteaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat Liman–Pariisin toimintaohjelman ja NAZCA:n suurimpia tukijoita, jotka ovat jo osoittaneet sitoutumisensa Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoon sekä ilmastonmuutoksen lieventämisen että siihen sopeutumisen osalta, ja ne varmistavat horisontaalisen koordinoinnin ja ilmastonmuutosta koskevan politiikan valtavirtaistamisen, mahdollistavat paikallisyhteisöjen ja kansalaisten aktiivisen osallistumisen sekä edistävät yhteiskunnallisen muutoksen ja innovoinnin menettelyjä erityisesti kaupunginjohtajien maailmanlaajuisen sopimuksen ja alle kahden asteen tavoitetta koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan kaltaisten aloitteiden kautta;

49.  pyytää EU:ta ja sen jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä kaikkien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden (instituutioiden, yksityisen sektorin, kansalaisjärjestöjen ja paikallisyhteisöjen) kanssa vähentämisaloitteiden laatimiseksi keskeisillä aloilla (kuten energia, tekniikka, kaupungit ja liikenne) sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen vaikutusten sietämistä koskevien aloitteiden laatimiseksi, jotta voidaan vastata sopeutumista koskeviin ongelmiin, erityisesti vedensaantiin, elintarviketurvaan ja riskienehkäisyyn; kehottaa kaikkia hallituksia ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita tukemaan ja vahvistamaan tätä toimintasuunnitelmaa;

50.  pitää tärkeänä taata, että tulevien COP 22 -kokouksien neuvottelujen aikana harjoitettava oikeutettu lobbaus on mahdollisimman avointa ja että kaikilla virallisesti tunnustetuilla sidosryhmillä on yhtäläiset mahdollisuudet saada tarvittavia tietoja;

51.  muistuttaa osapuolia ja YK:ta siitä, että yksittäiset toimet ovat yhtä tärkeitä kuin hallitusten ja instituutioiden toimet; kannustaa näin ollen järjestämään kampanjoita ja toimia, joilla valistetaan kansalaisia ja annetaan tietoja pienistä ja suurista teoista, jotka auttavat ilmastonmuutoksen torjunnassa sekä kehittyneissä maissa että kehitysmaissa;

Kyky sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia sopeutumalla

52.  korostaa, että sopeutumistoimet ovat välttämättömiä kaikissa maissa, jos halutaan minimoida kielteiset vaikutukset ja hyödyntää täysimääräisesti ilmastonmuutokseen sopeutuvan kasvun ja kestävän kehityksen mahdollisuudet; pyytää, että asetetaan vastaavat pitkän aikavälin sopeutumistavoitteet; palauttaa mieliin, että vaikka kehitysmaat ja varsinkin vähiten kehittyneet maat ja pienet kehittyvät saarivaltiot ovat vaikuttaneet ilmastonmuutokseen vähiten, ne ovat kaikkein eniten alttiina sen haitallisille vaikutuksille ja niillä on kaikkein heikoimmat valmiudet sopeutua vaikutuksiin;

53.  kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen vuonna 2013 hyväksyttyä EU:n strategiaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi; kehottaa komissiota ehdottamaan oikeudellisesti sitovaa välinettä, jos jäsenvaltioiden toteuttamat toimet katsotaan riittämättömiksi;

54.  korostaa toimimatta jättämisen vakavia ja usein peruuttamattomia haittavaikutuksia, sillä ilmastonmuutos vaikuttaa maailman kaikkiin alueisiin erilaisilla, erittäin vaurioittavilla tavoilla ja johtaa muuttovirtoihin ja ihmishenkien menetyksiin sekä taloudellisiin, ekologisiin ja yhteiskunnallisiin menetyksiin; korostaa, että ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi ja kasvun aikaansaamiseksi tarvitaan maailmanlaajuisia yhteisesti sovittuja poliittisia ja rahoituksellisia toimia puhdasta ja uusiutuvaa energiaa koskevan innovoinnin edistämiseksi;

55.  kehottaa suhtautumaan vakavasti ilmaston lämpenemisen aiheuttamista ilmastokatastrofeista johtuvaan ilmastopakolaiskysymykseen ja sen laajuuteen; panee huolestuneena merkille, että 166 miljoonan ihmisen oli pakko jättää kotinsa tulvien, myrskytuulien, maanjäristysten tai muiden katastrofien vuoksi vuosina 2008–2013; kiinnittää erityistä huomiota siihen, että ilmastoon liittyvä kehitys joissakin Afrikan osissa ja Lähi-idässä saattaa lisätä poliittista epävakautta, taloudellista kurimusta ja Välimeren pakolaiskriisin laajenemista;

56.  panee tyytyväisenä merkille vahinkojen ja menetysten huomioimiseksi perustetun Varsovan kansainvälisen mekanismin toimintaan, jota tarkastellaan COP 22 ‑kokouksessa; pyytää, että mekanismilla lujitetaan jatkossakin ymmärrystä ja asiantuntemusta siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa muuttoliikkeen, väestön pakkosiirron ja ihmisten liikkuvuuden rakenteeseen, ja että mekanismilla edistetään tämän ymmärryksen ja asiantuntemuksen soveltamista;

57.  kehottaa EU:ta ja kaikkia muita maita tarkastelemaan ilmastonmuutoksen ihmisoikeusulottuvuutta ja yhteiskunnallisia vaikutuksia, varmistamaan ihmisoikeuksien ja solidaarisuuden suojelun ja edistämisen ja tarjoamaan tukea köyhemmille valtioille, joiden valmiuksia ilmastonmuutoksen vaikutukset rajoittavat;

Kehitysmaiden tukeminen

58.  korostaa myös kehitysmaiden tärkeää roolia Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamisessa ja tarvetta auttaa kyseisiä maita toteuttamaan ilmastosuunnitelmansa hyödyntämällä täysipainoisesti käynnistettyjen ilmastotoimien kestävän kehityksen tavoitteiden välisiä synergioita, Addis Abeban toimintaohjelmaa ja Agenda 2030 ‑toimintaohjelmaa;

59.  korostaa, että on tarpeen edistää kestävän energian yleistä saatavuutta kehitysmaissa, etenkin Afrikassa, lisäämällä uusiutuvien energiamuotojen käyttöä; toteaa, että Afrikalla on suunnattomia luonnonvaroja, jotka voivat turvata sen energiaturvallisuuden; korostaa, että mikäli sähköverkot liitetään yhteen menestyksekkäästi, osa Euroopan tarvitsemasta sähköstä voisi tulla Afrikasta;

60.  korostaa, että EU:lla on kokemusta, valmiuksia ja maailmanlaajuista ulottuvuutta toimia johtajana rakennettaessa älykkäämpää, puhtaampaa ja kestävämpää infrastruktuuria, joka on tarpeen, jotta voidaan saavuttaa Pariisissa uutta vauhtia saanut maailmanlaajuinen siirtymä; kehottaa EU:ta tukemaan kehitysmaiden pyrkimyksiä siirryttäessä kohti vähähiilisiä yhteiskuntia, jotka ovat osallistavampia, sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviä, vauraita ja turvallisempia;

Ilmastorahoitus

61.  toteaa, että tarvitaan lisätoimia, joilla varmistetaan ilmastorahoituksen käyttöönotolla varmistettavan 100 miljardin Yhdysvaltain dollarin tavoitteen saavuttaminen vuoteen 2020 mennessä; pitää myönteisenä rahoituksen jatkamista vuoteen 2025 saakka; kehottaa EU:ta ja kaikkia osapuolia täyttämään mahdollisuuksien mukaan velvoitteensa ilmastorahoituksen suhteen, jotta tuetaan laajempia pyrkimyksiä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisessa, kun otetaan huomioon haasteen valtaisa mittakaava ja kiireellisyys; toteaa, että vaarallisten ilmastovaikutusten minimointi edellyttää merkittävästi suurempia vähähiilisiä ja ilmastonmuutokseen sopeutuvia investointeja ja pyrkimyksiä fossiilisten polttoaineiden tukemisen asteittaiseksi lopettamiseksi; painottaa, että on kannustettava laajempiin rahoitusvirtoihin, esimerkiksi hiilen hinnoittelun ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla;

62.  kehottaa luomaan konkreettisia EU:n ja kansainvälisiä sitoumuksia ilmastorahoituksen lisälähteiksi, mukaan luettuina finanssitransaktioveron käyttöönotto, joidenkin EU:n päästökauppajärjestelmän vuosien 2021–2030 päästöoikeuksien asettaminen sivuun sekä lento- ja meriliikenteen päästöjä koskevien EU:n ja kansainvälisten toimien tuottamien tulojen kohdentaminen kansainväliseen ilmastorahoitukseen liittyviin tarkoituksiin ja vihreään ilmastorahastoon kohdennettavaksi muun muassa teknologisiin innovointihankkeisiin;

63.  panee tyytyväisenä merkille Pariisin sopimuksen sitoumuksen tehdä kaikesta rahoituksesta vähän kasvihuonekaasupäästöjä tuottavan ja ilmastonkestävän kehityksen mukaista; katsoo, että tämä velvoittaa EU:n puuttumaan pikaisesti fossiilisille polttoaineille ja paljon hiiltä käyttävään infrastruktuuriin osoitettuun rahoitukseen;

64.  odottaa mielenkiinnolla taustoittavaa vuoropuhelua, jonka avulla kaikille osapuolille annetaan mahdollisuuksia tehostaa rahoitusvarojen käyttöä ja tukea ilmastovaikutusten hillintää; panee merkille, että kaikkien osapuolten, lahjoittajien ja vastaanottajien velvollisuutena on lisätä tukea ja parantaa sen saatavuutta ja tehoa;

65.  kehottaa komissiota toteuttamaan täysimääräisen arvioinnin Pariisin sopimuksen mahdollisista vaikutuksista EU:n talousarvioon sekä kehittämään erityisen, automaattisen EU:n rahoitusmekanismin, josta tarjotaan asianmukaista lisätukea EU:n oikeudenmukaiselle osuudelle 100 miljardin Yhdysvaltojen dollarin kansainvälisestä ilmastorahoitustavoitteesta;

66.  kehottaa ottamaan käyttöön hiilen laajapohjaisen hinnoittelun maailmanlaajuisesti soveltamiskelpoisena välineenä, jolla hallinnoidaan päästöjä, sekä ohjaamaan päästökauppatuloja ilmastoon liittyviin investointeihin ja ottamaan käyttöön kansainvälisen liikenteen polttoaineiden hiilijalanjälkeä koskevat maksut; kehottaa lisäksi käyttämään maataloustukia osittain siihen, että taataan maatilojen investoinnit uusiutuvan energian tuotantoon ja käyttöön; korostaa, että on tärkeää ottaa käyttöön yksityisen sektorin pääomaa ja vapauttaa tarvittavia investointeja vähähiiliseen teknologiaan; kehottaa hallituksia sekä julkisia ja yksityisiä rahoituslaitoksia, pankit, eläkerahastot ja vakuutusyhtiöt mukaan luettuina, antamaan kunnianhimoisen sitoumuksen mukauttaa lainananto- ja investointikäytäntöjä alle kahdessa celsiusasteessa pysymisen ja fossiilisista polttoaineista irtaantumisen tavoitteeseen, mukaan lukien fossiilisia polttoaineita koskeville investoinneille myönnettävien vientitukien asteittainen poistaminen; kehottaa antamaan erityisiä julkisia takuita vihreiden investointien vauhdittamiseksi sekä tunnuksia ja veroetuja vihreille investointirahastoille ja vihreiden joukkovelkakirjojen liikkeeseen laskemiselle;

67.  painottaa, että on tärkeää jakaa käytäntöjä kestävää kehitystä koskevien näkökohtien tuomisesta rahoitusalalle sekä kansainvälisellä että EU:n tasolla, ja pyytää, että harkitaan rahoitustuotteiden merkitsemistä, kun tuotteet on arvioitu ja niiden alttius ilmastoriskeille sekä niiden panos siirtymisessä vähähiiliseen talouteen on raportoitu, jotta sijoittajille voidaan tarjota luotettavaa ja tarkkaa tietoa rahoituksen ulkopuolisista seikoista;

Ilmastodiplomatia

68.  pitää myönteisenä EU:n jatkuvaa keskittymistä ilmastodiplomatiaan, joka on oleellisen tärkeää ilmastoa koskevien toimien profiilin korottamiseksi kumppanimaissa ja globaalin yleisen mielipiteen keskuudessa; korostaa, että EU, sen jäsenvaltiot ja Euroopan ulkosuhdehallinto omaavat valtavan ulkopoliittisen kapasiteetin ja niiden on osoitettava johtajuutta ilmastofoorumeilla; tähdentää, että kunnianhimoisten ja kiireellisten ilmastotoimien sekä COP 21:n sitoumusten täytäntöönpanon on pysyttävä EU:n korkean tason kahdenvälisten ja kahden alueen välisten vuoropuhelujen erityisten painopisteiden joukossa niin kumppanimaiden kuin G7- ja G20-ryhmän kanssa samoin kuin YK:ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla;

69.  kehottaa EU:ta keskittämään ilmastodiplomatiansa sen varmistamiseen, että Pariisin sopimuksen vankat rakenteet saadaan valmiiksi;

Euroopan parlamentti

70.  sitoutuu ratifioimaan Pariisin sopimuksen mahdollisimman nopeasti ja käyttämään kansainvälistä rooliaan ja jäsenyyksiään kansainvälisissä parlamentaarisissa verkostoissa Pariisin sopimuksen nopean ratifioinnin ja täytäntöönpanon jatkuvaan edistämiseen;

71.  katsoo, että parlamentti on integroitava EU:n valtuuskuntaan hyvin, koska parlamentin tehtävänä on antaa hyväksyntä kansainvälisten sopimusten tekemiselle; odottaa näin ollen, että parlamentin sallitaan osallistua EU:n koordinointikokouksiin Marrakeshissa ja sille taataan oikeus tutustua kaikkiin valmisteluasiakirjoihin neuvottelujen käynnistämisestä lähtien;

o
o   o

72.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä UNFCCC:n sihteeristölle ja pyytämään sen välittämistä kaikille sopimuksen Euroopan unioniin kuulumattomille osapuolille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0359.

Oikeudellinen huomautus