Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 28. huhtikuuta 2016 - BrysselLopullinen painos
EU:n ja Georgian välistä yhteistä ilmailualuetta koskeva sopimus (Kroatian liittyminen Euroopan unioniin) ***
 EU:n ja Israelin välinen Euro–Välimeri-ilmailusopimus (Kroatian liittyminen Euroopan unioniin) ***
 Yleissopimus tullihallintojen keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä (Kroatian liittyminen Euroopan unioniin) *
 Bolesław G. Piechan koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 Lapsen edun turvaaminen EU:ssa Euroopan parlamentille esitettyjen vetoomusten perusteella
 Euroopan unionin rautatievirasto ***II
 Rautatiejärjestelmän yhteentoimivuus Euroopan unionissa ***II
 Rautateiden turvallisuus ***II
 Rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa vertailuarvoina käytettävät indeksit ***I
 Vastuuvapaus 2014: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan komissio ja toimeenpanovirastot
 Vastuuvapaus 2014: Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2014 vastuuvapausmenettelyssä
 Vastuuvapaus 2014: 8., 9., 10. ja 11. EKR
 Vastuuvapaus 2014: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan parlamentti
 Vastuuvapaus 2014: EU:n yleinen talousarvio – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto
 Vastuuvapaus 2014: EU:n yleinen talousarvio – Tuomioistuin
 Vastuuvapaus 2014: EU:n yleinen talousarvio – Tilintarkastustuomioistuin
 Vastuuvapaus 2014: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
 Vastuuvapaus 2014: EU:n yleinen talousarvio – Alueiden komitea
 Vastuuvapaus 2014: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan ulkosuhdehallinto
 Vastuuvapaus 2014: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan oikeusasiamies
 Vastuuvapaus 2014: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan tietosuojavaltuutettu
 Vastuuvapaus 2014: EU:n erillisvirastojen toiminnan tuloksellisuus, varainhoito ja sen valvonta
 Vastuuvapaus 2014: Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto (ACER)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) virasto
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan unionin elinten käännöskeskus (CdT)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus (Cedefop)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan poliisiakatemia (CEPOL)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan pankkiviranomainen (EBA)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskus (ECDC)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan kemikaalivirasto (ECHA)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan ympäristökeskus (EYK)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan kalastuksenvalvontavirasto (EFCA)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan tasa-arvoinstituutti (EIGE)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen (EIOPA)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti (EIT)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan lääkevirasto (EMA)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus (EMCDDA)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan unionin verkko- ja tietoturvavirasto (ENISA)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan rautatievirasto (ERA)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan koulutussäätiö (ETF)
 Vastuuvapaus 2014: vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaava eurooppalainen virasto (eu-LISA)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto (EU-OSHA)
 Vastuuvapaus 2014: Euratomin hankintakeskus
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (Eurofound)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan oikeudellisen yhteistyön yksikkö (Eurojust)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan poliisivirasto (Europol)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (Frontex)
 Vastuuvapaus 2014: Euroopan GNSS-virasto (GSA)
 Vastuuvapaus 2014: ARTEMIS-yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2014: Clean Sky -yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2014: ECSEL-yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2014: ENIAC-yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2014: polttokenno- ja vety-yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2014: Toinen innovatiiviset lääkkeet -aloitetta toteuttava yhteisyritys (IMI)
 Vastuuvapaus 2014: ITERistä ja fuusioenergian kehittämisestä vastaava yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2014: SESAR-yhteisyritys
 Euroopan investointipankin vuosikertomus 2014
 Sairaaloihin ja kouluihin kohdistetut hyökkäykset kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomisena
 Asiakirjojen julkisuus vuosina 2014–2015
 Kotitalous- ja hoivatyötä tekevät naiset EU:ssa
 Sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen digitaalisella ajalla

EU:n ja Georgian välistä yhteistä ilmailualuetta koskeva sopimus (Kroatian liittyminen Euroopan unioniin) ***
PDF 230kWORD 58k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 28. huhtikuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Georgian välistä yhteistä ilmailualuetta koskevaa sopimusta muuttavan pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden puolesta Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi (12227/2014 – C8-0035/2015 – 2014/0134(NLE))
P8_TA(2016)0138A8-0128/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12227/2014),

–  ottaa huomioon luonnoksen pöytäkirjaksi (12226/2014),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0035/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen (A8-0128/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Georgian hallituksille ja parlamenteille.


EU:n ja Israelin välinen Euro–Välimeri-ilmailusopimus (Kroatian liittyminen Euroopan unioniin) ***
PDF 228kWORD 59k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 28. huhtikuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Israelin valtion hallituksen välistä Euro–Välimeri-ilmailusopimusta muuttavan pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden puolesta Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi (12265/2014 – C8-0102/2015 – 2014/0187(NLE))
P8_TA(2016)0139A8-0129/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12265/2014),

–  ottaa huomioon luonnoksen pöytäkirjaksi (12264/2014),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0102/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen (A8-0129/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Israelin valtion hallituksille ja parlamenteille.


Yleissopimus tullihallintojen keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä (Kroatian liittyminen Euroopan unioniin) *
PDF 229kWORD 58k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 28. huhtikuuta 2016 suosituksesta neuvoston päätökseksi Kroatian tasavallan liittymisestä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella 18 päivänä joulukuuta 1997 tehtyyn yleissopimukseen tullihallintojen keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä (COM(2015)0556 – C8-0376/2015 – 2015/0261(NLE))
P8_TA(2016)0140A8-0054/2016

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission suosituksen neuvostolle (COM(2015)0556),

–  ottaa huomion Kroatian tasavallan liittymisasiakirjan 3 artiklan 4 ja 5 kohdan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0376/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A8‑0054/2016),

1.  hyväksyy komission suosituksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.


Bolesław G. Piechan koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
PDF 246kWORD 67k
Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 Bolesław G. Piechan koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2015/2339(IMM))
P8_TA(2016)0141A8-0152/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Bolesław G. Piechan koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Puolan tasavallan valtakunnansyyttäjän 29. lokakuuta 2015 välittämän pyynnön, josta ilmoitettiin täysistunnossa 23. marraskuuta 2015 ja joka liittyy oikeudenkäyntiin, jonka Puolan tieliikenteen päätarkastaja (Główny Inspektor Transportu Drogowego) on pannut vireille (asia n:o CAN-PST-SCW.7421.653220.2014.13.A.0475),

–  ottaa huomioon, että Bolesław G. Piecha on luopunut työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesta oikeudestaan tulla kuulluksi,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Puolan tasavallan perustuslain 105 pykälän 2 momentin ja 108 pykälän sekä Puolan parlamentin tai senaatin jäsenen tehtävien hoitamisesta 9. toukokuuta 1996 annetun lain 7 b pykälän 1 momentin ja 7 c pykälän 1 momentin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0152/2016),

A.  ottaa huomioon, että Puolan tasavallan valtakunnansyyttäjä on välittänyt Euroopan parlamentin Puolasta valitun jäsenen Bolesław G. Piechan koskemattomuuden pidättämistä koskevan Puolan tieliikenteen päätarkastajan pyynnön, joka liittyy 20. toukokuuta 1971 hallinnollisista rikkomuksista annetun lain 92 a pykälässä ja 20. kesäkuuta 1997 annetun tieliikennelain 20 pykälän 1 momentissa tarkoitettuun rikkomukseen; ottaa huomioon, että väitetyssä rikkomuksessa on kyse nopeusrajoituksen ylittämisestä taajama-alueella;

B.  toteaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oltava oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

C.  toteaa, että Puolan tasavallan perustuslain 105 pykälän 2 momentin ja 108 pykälän mukaan parlamentin tai senaatin jäsen ei voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen ilman Puolan parlamentin alahuoneen tai senaatin suostumusta;

D.  toteaa, että Euroopan parlamentin velvollisuus on näin ollen päättää, pidätetäänkö Bolesław G. Piechan koskemattomuus;

E.  ottaa huomioon, että väitetty rikkomus on tapahtunut ennen kuin Bolesław G. Piechasta tuli Euroopan parlamentin jäsen; ottaa huomioon, että väitetty rikkomus on tapahtunut Bolesław G. Piechan ollessa Puolan senaatin jäsen; toteaa, että näin ollen väitetty rikkomus ei liity suoraan tai selvästi Bolesław G. Piechan edustajantoimen hoitamiseen Euroopan parlamentin jäsenenä;

F.  ottaa huomioon, että vastauksena Puolan tieliikenteen tarkastuslaitoksen päätarkastajan vireille panemaan haasteeseen Bolesław G. Piecha toimitti kyseiselle tarkastuslaitokselle lausuman, jossa hän ilmoitti suostuvansa maksamaan sakon hallinnollisista rikkomuksista annetun lain 92 a pykälän rikkomisesta; toteaa, että näin ollen on vaikeaa löytää todisteita fumus persecutionis -tilanteesta eli riittävän vakavia ja täsmällisiä epäilyjä siitä, että pyyntö on esitetty jäsenen poliittisen toiminnan vahingoittamiseksi;

1.  päättää pidättää Bolesław G. Piechan koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Puolan tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle ja Bolesław G. Piechalle.

(1)Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.


Lapsen edun turvaaminen EU:ssa Euroopan parlamentille esitettyjen vetoomusten perusteella
PDF 169kWORD 71k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2016 lapsen edun turvaamisesta EU:ssa Euroopan parlamentille esitettyjen vetoomusten perusteella (2016/2575(RSP))
P8_TA(2016)0142B8-0487/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 228 artiklan,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 81 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 24 artiklan,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen 8 ja 20 artiklan, joissa korostetaan hallitusten velvollisuutta suojella lapsen identiteettiä ja myös hänen perhesuhteitaan,

–  ottaa huomioon vuonna 1961 tehdyn konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan b alakohdan,

–  ottaa huomioon 29. toukokuuta 1993 tehdyn Haagin yleissopimuksen lasten suojelusta ja yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa,

–  ottaa huomioon tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27. marraskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003(1) (Bryssel II a),

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevan EU:n toimintasuunnitelman (COM(2011)0060),

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksia käsittelevän yhdeksännen eurooppalaisen foorumin keskusteluasiakirjaan sisältyvät suuntaviivat,

–  ottaa huomioon perusoikeusviraston toteuttaman lastensuojelujärjestelmiä koskevan kartoituksen,

–  ottaa huomioon lukuisat lasten hyvinvoinnista vastaavien viranomaisten menettelyistä ja lasten oikeuksien suojelusta, lapsen huoltajuudesta, lapsikaappauksista ja lastenhoidosta vuosien varrella EU:n eri jäsenvaltioista vetoomusvaliokunnalle toimitetut vetoomukset sekä Saksaan 23. ja 24. marraskuuta 2011 (Jugendamt), Tanskaan 20. ja 21. kesäkuuta 2013 (sosiaalipalvelut) ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan 5. ja 6. marraskuuta 2015 (suostumukseen perustumattomat adoptiot) tehtyjen tiedonhankintamatkojen raporteissa esitetyt suositukset,

–  ottaa huomioon kansainvälisiä vanhempien tekemiä lapsikaappauksia käsittelevän Euroopan parlamentin sovittelijan roolin ja tehtävät,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 216 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että lapsen etu on asetettava etusijalle kaikissa lastenhoitokysymyksiin liittyvissä päätöksissä kaikilla tasoilla;

B.  toteaa, että EU voi toteuttaa perheoikeudellisia toimenpiteitä, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia (SEUT-sopimuksen 81 artiklan 3 kohta), myös adoptioasioissa;

C.  ottaa huomioon, että liikkuvuuden lisääntyminen EU:ssa on lisännyt sellaisten rajat ylittävien lastensuojeluasioiden määrää, joihin liittyy huoltajuuden menettäminen;

D.  katsoo, että lapsen huoltajuuteen liittyvillä kysymyksillä on huomattava vaikutus jokaisen asianosaisen henkilön elämään ja koko yhteiskuntaan, ja toteaa, että Bryssel II a -asetuksessa on puutteita ja että sen tuleva tarkistaminen on oivallinen tilaisuus vahvistaa sen säännöksiä;

E.  katsoo, että liikkumis- ja oleskeluvapauden kaltaisen perusoikeuden käyttäminen ei saisi aiheuttaa suurempaa uhkaa lapsen oikeudelle perhe-elämään;

F.  katsoo, että lapsilla, joiden vanhemmat käyttävät oikeuttaan liikkua vapaasti, on oikeus ylläpitää säännöllisesti henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä vanhempiinsa, paitsi jos tämä on lapsen edun vastaista, perusoikeuskirjan 24 artiklan mukaisesti;

1.  palauttaa mieliin, että lapsiin liittyvistä tapauksista tehtyjen vetoomusten suuri määrä osoittaa, että Bryssel II a -asetuksen täytäntöönpanossa on vakava ongelma;

2.  katsoo, että kaikkien lastensuojelujärjestelmien yhteydessä olisi pantava täytäntöön valtioiden rajat ylittävät mekanismit, joilla otetaan huomioon rajat ylittävien konfliktien erityispiirteet;

Lastensuojelu ja oikeudellinen yhteistyö EU:ssa

3.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön seuranta- ja arviointijärjestelmiä (asiaa koskevien sosioekonomisten ja kansallisuuden mukaan eriteltyjen tilastojen kanssa) kansallisen koordinointikehyksen puitteissa lapsia koskevissa rajat ylittävissä tapauksissa; suosittaa, että komissio koordinoi tiedonsiirtoa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä;

4.  kehottaa neuvostoa tiedottamaan jäsenvaltioiden toteuttamista erityistoimista synergioiden aikaansaamiseksi 28 kansallisen lastensuojelujärjestelmän välillä;

5.  kehottaa määrittelemään tarkistetussa Bryssel II a -asetuksessa selkeästi käsitteen ”vakituinen asuinpaikka”;

6.  korostaa Bryssel II a -asetuksessa säädettyä kansallisten viranomaisten velvoitetta tunnustaa ja panna täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa annetut tuomiot lapsiin liittyvissä tapauksissa; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään ja parantamaan oikeuslaitostensa yhteistyötä lapsiin liittyvissä tapauksissa;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osarahoittamaan ja edistämään perheoikeudenkäynneissä muiden EU-maiden kansalaisille apua tarjoavan foorumin sekä yhteisen eurooppalaisen hätäpuhelinpalvelun perustamista lapsikaappauksia tai lasten hyväksikäyttöä koskevia tapauksia varten sekä antamaan neuvontaa lastensuojelutoimista ja adoptointimenettelyistä;

8.  kehottaa komissiota antamaan EU:n kansalaisille lastensuojelua koskevista institutionaalisista järjestelyistä selkeitä ja helppokäyttöisiä käytännön tietoja sisältäviä ohjeita, joissa keskitytään erityisesti adoptointiin tai lasten sijoittamiseen ilman vanhempien suostumusta sekä vanhempien oikeuksiin eri jäsenvaltioissa;

Sosiaalipalvelujen rooli lastensuojelussa

9.  kehottaa jäsenvaltioita omaksumaan ennaltaehkäisevän lähestymistavan ja varmistamaan asianmukaiset ja resursseiltaan riittävät toimintapolitiikat, jotta voidaan mahdollisuuksien mukaan välttää lastensuojelumenettelyjen käynnistäminen ottamalla käyttöön varhaisvaroitusmenettelyjä ja seurantamekanismeja sekä myöntää asianmukaista tukea perheille ensisijaisina huoltajina erityisesti heikossa asemassa olevissa yhteisöissä, joissa on sosiaalisen syrjäytymisen riski;

10.  korostaa, että yksittäisten tapausten asianmukaista arviointia perheisiin liittyvissä kysymyksissä ei saisi vaikeuttaa säästötoimenpiteistä johtuvilla määrärahojen leikkauksilla etenkään, kun on kyse sosiaalipalvelujen laadusta;

11.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan erityiskoulutusta sosiaalityöntekijöille ja muille ammattilaisille, jotka ovat tekemisissä lapsia koskevien rajat ylittävien tapausten kanssa;

12.  kehottaa toimivaltaisia viranomaisia siinä jäsenvaltiossa, joka aikoo lähettää sosiaalityöntekijöitä toiseen jäsenvaltioon selvittämään lapsen adoptoimista tai sijoittamista koskevaa tapausta, ilmoittamaan tämän jäsenvaltion viranomaisille, että selvitys aiotaan tehdä;

Lastenhoitoon liittyvät oikeudelliset menettelyt

13.  kehottaa jäsenvaltioita nimeämään perhetuomioistuimiin erityisiä osastoja tai rajat ylittäviä sovitteluelimiä käsittelemään rajat ylittäviä lapsiin liittyviä tapauksia; korostaa, että tuomion antamisen jälkeisen tilanteen asianmukainen seuranta on erittäin tärkeää myös silloin, kun kyseessä on yhteydenpito vanhempiin;

14.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan järjestelmällisesti täytäntöön vuonna 1963 tehdyn Wienin yleissopimuksen määräykset ja varmistamaan, että suurlähetystöille tai konsulaattiedustustoille tiedotetaan alusta alkaen kaikista lastensuojelumenettelyistä, joissa on osallisina niiden omia kansalaisia, ja että niillä on täysi oikeus tutustua asiaankuuluviin asiakirjoihin; ehdottaa, että konsuliviranomaisten sallitaan osallistua käsittelyn kaikkiin vaiheisiin;

15.  kehottaa jäsenvaltioita takaamaan vanhemmille oikeuden säännölliseen tapaamiseen lukuun ottamatta tapauksia, joissa tämä olisi haitallista lapsen edun kannalta, ja sallimaan sen, että vanhemmat käyttävät vierailujen aikana lastensa kanssa äidinkieltään;

16.  suosittaa, että jäsenvaltiot antavat vanhemmille alusta alkaen ja lapsiin liittyvien oikeudenkäyntien kaikissa vaiheissa täydelliset ja selvät tiedot oikeudenkäynnistä ja sen mahdollisista seurauksista; kehottaa niitä ilmoittamaan vanhemmille oikeudellista tukea ja apua koskevista säännöistä esimerkiksi toimittamalla heille luettelon kaksikielisistä erityisasianajajista ja tarjoamalla tulkkauspalveluja, jotta voidaan välttää tapaukset, joissa vanhemmat antavat suostumuksensa ymmärtämättä täysin sitoumustensa vaikutuksia; suosittaa myös, että vanhemmille, joilla on lukemisvaikeuksia, tarjotaan asianmukaista tukea;

17.  suosittaa, että vahvistetaan lasten kuulemista kansallisissa siviilioikeudenkäynneissä koskevat vähimmäisvaatimukset perusoikeuskirjan 24 artiklan mukaisesti;

18.  suosittaa, että tuomari, asiantuntija tai sosiaalityöntekijä kuulee vanhempia ja lapsia erikseen, jotta voidaan välttää se, että lapsiin pyritään vaikuttamaan tai heistä tulee lojaliteettiristiriitojen uhreja;

19.  suosittelee, että lastensuojelua koskevissa rajat ylittävissä oikeudenkäynneissä määritellään kullekin vaiheelle enimmäiskestoaika, jotta lapsen perheen jäsenillä laajemmassa mielessä on riittävästi aikaa ilmaista kantansa ja hakea lapsen adoptoimista tai jotta vanhemmat voivat ratkaista ongelmansa ja ehdottaa kestäviä vaihtoehtoja ennen lopullisen adoptointipäätöksen tekemistä; katsoo, että ennen kuin mistään adoption kaltaisesta pysyvästä ratkaisusta päätetään, on tehtävä biologisen perheen tilannetta koskeva asianmukainen uudelleenarviointi;

20.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan alkoholi- tai huumeriippuvuudesta kärsiville vanhemmille kohtuullisesti aikaa, jotta heillä on todellinen mahdollisuus parantua ennen kuin oikeus tekee lopullisen päätöksen heidän lapsensa adoptoinnista;

21.  kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota kaikkien asianosaisten kansallisen ja unionin tason sidosryhmien rajat ylittävässä sovittelussa antamiin suosituksiin;

Lapsen sijoittaminen ja adoptio

22.  toteaa, että EU:ssa ei ole mekanismia, jolla tunnustetaan automaattisesti toisessa jäsenvaltiossa annetut kansalliset adoptointimääräykset; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota sääntelemään kansallisen adoptoinnin tunnustamista ja ottamaan huomioon lapsen edun ja noudattamaan asianmukaisesti syrjimättömyysperiaatetta;

23.  kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan muita kuin sopimusvaltioita liittymään vuonna 1993 tehtyyn Haagin yleissopimukseen, mikä takaisi, että kaikki lapset hyötyvät samoista standardeista ja auttaisi välttämään takeiltaan heikompia rinnakkaisia järjestelmiä; kehottaa jäsenvaltioita välttämään raskasta byrokratiaa sellaisten kansainvälisten adoptioiden tunnustamisessa, jotka jo on tunnustettu toisessa jäsenvaltiossa;

24.  korostaa, että on tärkeää tarjota kaikenlaisissa kasvatus- tai adoptiojärjestelyissä oleville lapsille sijoituspaikka, joka tarjoaa lapselle parhaat mahdollisuudet ylläpitää siteitä kulttuuriseen taustaan sekä oppia ja käyttää äidinkieltä; pyytää lastensuojeluun liittyviin oikeuskäsittelyihin osallistuvia jäsenvaltioiden viranomaisia pyrkimään kaikin tavoin siihen, että vältetään sisarusten erottaminen toisistaan;

25.  kehottaa jäsenvaltioita suuntaamaan erityistä huomiota ja tukea vanhemmille ja erityisesti naisille, jotka ovat olleet perheväkivallan uhreja joko lapsina tai aikuisina, jotta voidaan estää heitä joutumasta uudelleen uhreiksi siten, että heiltä poistetaan automaattisesti lastensa huoltajuus;

Vanhempien tekemät rajat ylittävät lapsikaappaukset

26.  kehottaa komissiota julkaisemaan tulokset, joita on saatu edistettäessä lapsikaappaustapauksiin liittyvää rajat ylittävää yhteistyötä, jonka se julisti ensisijaiseksi tavoitteeksi lapsen oikeuksia koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa;

27.  kehottaa neuvostoa tiedottamaan rajat ylittävien lapsikaappausten hälytysjärjestelmien perustamisessa saavutetuista tuloksista ja tekemään rajat ylittäviä lapsikaappauksia koskevia asianmukaisia yhteistyösopimuksia komission suuntaviivojen perusteella;

o
o   o

28.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 338, 23.12.2003, s. 1.


Euroopan unionin rautatievirasto ***II
PDF 243kWORD 63k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 28. huhtikuuta 2016 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi Euroopan unionin rautatievirastosta ja asetuksen (EY) N:o 881/2004 kumoamisesta (10578/1/2015 – C8-0415/2015 – 2013/0014(COD))
P8_TA(2016)0143A8-0073/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (10578/1/2015 – C8‑0415/2015),

–  ottaa huomioon Liettuan parlamentin, Romanian senaatin ja Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 11. heinäkuuta 2013 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 8. lokakuuta 2013 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0027)(3),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A8‑0073/2016),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat komission lausumat;

3.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

4.  ehdottaa, että säädöksestä käytetään nimitystä ”Zīlen ja Matīssin asetus Euroopan unionin rautatievirastosta ja asetuksen (EY) N:o 881/2004 kumoamisesta”(4);

5.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

6.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Komission lausuma Euroopan unionin rautatieviraston hallintoneuvostosta sekä pääjohtajan valinta- ja erottamismenettelystä

Komissio pitää valitettavana, että sen esittämään alkuperäiseen ehdotukseen verrattuna uuden ERA-asetuksen hyväksytty teksti poikkeaa Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission vuonna 2012 sopiman EU:n erillisvirastoihin sovellettavan yhteisen lähestymistavan keskeisistä säännöksistä. Tämä koskee komission edustajien lukumäärää hallintoneuvostossa sekä pääjohtajan valinta- ja erottamismenettelyä. Komissio korostaa erityisesti, että tarkkailijan nimittämisen hallintoneuvoston jäsenten joukkoon seuraamaan valintamenettelyä, jota komissio soveltaa pääjohtajan nimittämiseksi, ei tulisi johtaa päällekkäisiin tehtäviin valinta- ja nimitysmenettelyissä (51 artiklan 1 kohta).

Komission lausuma tarvittavista talousarviovaroista

Neljännessä rautatiepaketissa annetaan Euroopan unionin rautatievirastolle uusia toimivaltuuksia, erityisesti valta myöntää kalustoyksikköä koskevia lupia ja turvallisuustodistuksia suoraan toimialalle. Ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että siirtymäkauden aikana rautatievirastolla ei ole vielä käytössään maksuja, vaikka henkilöstöä on palkattava ja koulutettava. Jottei rautatiemarkkinoille aiheutuisi häiriöitä, komissio pyrkii varaamaan tarvittavat talousarviovarat asianomaisesta henkilöstöstä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi.

(1)EUVL C 327, 12.11.2013, s. 122.
(2)EUVL C 356, 5.12.2013, s. 92.
(3)Hyväksytyt tekstit, 26.2.2014, P7_TA(2014)0151.
(4)Roberts Zīle johti parlamentin ja Anrijs Matīss neuvoston neuvotteluryhmää säädöstä koskevissa neuvotteluissa.


Rautatiejärjestelmän yhteentoimivuus Euroopan unionissa ***II
PDF 242kWORD 63k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 28. huhtikuuta 2016 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta Euroopan unionissa (uudelleenlaadittu) (10579/1/2015 – C8-0416/2015 – 2013/0015(COD))
P8_TA(2016)0144A8-0071/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (10579/1/2015 – C8‑0416/2015),

–  ottaa huomioon Liettuan parlamentin ja Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 11. heinäkuuta 2013 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 7. lokakuuta 2013 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(3) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0030),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A8‑0071/2016),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan komission lausuman;

3.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

4.  ehdottaa, että säädöksestä käytetään nimitystä ”Bilbao Barandican ja Matīssin direktiivi rautatiejärjestelmän yhteensopivuudesta Euroopan unionissa (uudelleenlaadittu)”(4);

5.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

6.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Komission lausuma selittävistä asiakirjoista

Komissio muistuttaa mieliin Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission todenneen selittävistä asiakirjoista 27 päivänä lokakuuta 2011 annetussa yhteisessä poliittisessa lausumassaan, että tietojen, jotka jäsenvaltiot toimittavat komissiolle direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, ”on oltava selviä ja täsmällisiä”, jotta komissio pystyy helpommin täyttämään tehtävänsä unionin lainsäädännön soveltamisen valvojana. Tässä tapauksessa olisi tätä varten ollut hyötyä selittävistä asiakirjoista. Komissio pitää valitettavana sitä, ettei lopullisessa tekstissä ole asiaa koskevia säännöksiä.

(1)EUVL C 327, 12.11.2013, s. 122.
(2)EUVL C 356, 5.12.2013, s. 92.
(3)Hyväksytyt tekstit, 26.2.2014, P7_TA(2014)0149.
(4)Izaskun Bilbao Barandica johti parlamentin ja Anrijs Matīss neuvoston neuvotteluryhmää säädöstä koskevissa neuvotteluissa.


Rautateiden turvallisuus ***II
PDF 251kWORD 60k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 28. huhtikuuta 2016 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi rautateiden turvallisuudesta (uudelleenlaadittu) (10580/1/2015 – C8‑0417/2015 – 2013/0016(COD))
P8_TA(2016)0145A8-0056/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (10580/1/2015 – C8‑0417/2015),

–  ottaa huomioon Liettuan parlamentin, Romanian senaatin ja Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 11. heinäkuuta 2013 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 8. lokakuuta 2013 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(3) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0031),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan,

—  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A8‑0056/2016),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan komission lausuman;

3.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

4.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

5.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

6.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Komission lausuma selittävistä asiakirjoista

Komissio muistuttaa mieliin Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission todenneen selittävistä asiakirjoista 27 päivänä lokakuuta 2011 annetussa yhteisessä poliittisessa lausumassaan, että tietojen, jotka jäsenvaltiot toimittavat komissiolle direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, ”on oltava selviä ja täsmällisiä”, jotta komissio pystyy helpommin täyttämään tehtävänsä unionin lainsäädännön soveltamisen valvojana. Tässä tapauksessa olisi tätä varten ollut hyötyä selittävistä asiakirjoista. Komissio pitää valitettavana sitä, ettei lopullisessa tekstissä ole asiaa koskevia säännöksiä.

(1)EUVL C 327, 12.11.2013, s. 122.
(2)EUVL C 356, 5.12.2013, s. 92.
(3)Hyväksytyt tekstit, 26.2.2014, P7_TA(2014)0150.


Rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa vertailuarvoina käytettävät indeksit ***I
PDF 238kWORD 118k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 28. huhtikuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa vertailuarvoina käytettävistä indekseistä (COM(2013)0641 – C7‑0301/2013 – 2013/0314(COD))
P8_TA(2016)0146A8-0131/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0641),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0301/2013),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuoneen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin 7. tammikuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 21. tammikuuta 2014 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 9. joulukuuta 2015 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A8-0131/2015),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(3);

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 28. huhtikuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/... antamiseksi rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa vertailuarvoina tai sijoitusrahastojen arvonkehityksen mittaamisessa käytettävistä indekseistä ja direktiivien 2008/48/EY ja 2014/17/EU sekä asetuksen (EU) N:o 596/2014 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2016/1011.)

(1)EUVL C 113, 15.4.2014, s. 1.
(2)EUVL C 177, 11.6.2014, s. 42.
(3)Tämä kanta korvaa 19. toukokuuta 2015 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0195).


Vastuuvapaus 2014: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan komissio ja toimeenpanovirastot
PDF 808kWORD 483k
Päätös
Päätös
Päätös
Päätös
Päätös
Päätös
Päätös
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka III – Komissio (2015/2154(DEC))
P8_TA(2016)0147A8-0140/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2014(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014 (COM(2015)0377 – C8-0199/2015)(2),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2013 koskevien vastuuvapauspäätösten seurannasta (COM(2015)0505) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2015)0194, SWD(2015)0195),

–  ottaa huomioon 3. kesäkuuta 2015 päivätyn komission tiedonannon ”Yhteenveto komission hallintosaavutuksista vuonna 2014” (COM(2015)0279) ja sen liitteet,

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen saavutettuihin tuloksiin perustuvasta unionin varoja koskevasta arvioinnista (COM(2015)0313) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2015)0124, SWD(2015)0125),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2014 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2015)0441) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0170),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 ja toimielinten vastaukset(3) sekä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2016 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2014 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05583/2016 – C8-0042/2016),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle ja tilintarkastustuomioistuimelle EU:n talousarvion suojaamisesta vuoden 2014 loppuun saakka (COM(2015)0503),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(5) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0140/2016),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

1.  myöntää komissiolle vastuuvapauden Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 28. huhtikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2014 vastuuvapausmenettelyssä(6);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja Euroopan investointipankille, kansallisille parlamenteille sekä jäsenvaltioiden kansallisille ja alueellisille tilintarkastuselimille sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 vastuuvapauden myöntämisestä koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 (2015/2154(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2014(7),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014 (COM(2015)0377 – C8-0199/2015)(8),

–  ottaa huomioon koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014(9),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2013 koskevien vastuuvapauspäätösten seurannasta (COM(2015)0505) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2015)0194, SWD(2015)0195),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2014 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2015)0441) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0170),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2014 sekä viraston vastauksen(10),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(11) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2016 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2014 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05585/2016 – C8-0040/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(12) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(13) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(14) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätöksen 2009/336/EY kumoamisesta 18. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/776/EU(15),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0140/2016),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

1.  myöntää koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 28. huhtikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2014 vastuuvapausmenettelyssä(16);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

3. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 vastuuvapauden myöntämisestä pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston (entinen kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanovirasto) talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 (2015/2154(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2014(17),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014 (COM(2015)0377 – C8-0199/2015)(18),

–  ottaa huomioon pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston (entinen kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanovirasto) lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014(19),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2013 koskevien vastuuvapauspäätösten seurannasta (COM(2015)0505) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2015)0194, SWD(2015)0195),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2014 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2015)0441) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0170),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston (entinen kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanovirasto) tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2014 sekä viraston vastauksen(20),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(21) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2016 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2014 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05585/2016 – C8-0040/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(22) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(23) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(24) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätösten 2004/20/EY ja 2007/372/EY kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/771/EU(25),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0140/2016),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

1.  myöntää pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston (entinen kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanovirasto) johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 28. huhtikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2014 vastuuvapausmenettelyssä(26);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston (entinen kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanovirasto) johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

4. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 vastuuvapauden myöntämisestä kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston (entinen kuluttaja-, terveys- ja elintarvikeasioiden toimeenpanovirasto) talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 (2015/2154(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2014(27),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014 (COM(2015)0377 – C8-0199/2015)(28),

–  ottaa huomioon kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston (entinen kuluttaja-, terveys- ja elintarvikeasioiden toimeenpanovirasto) lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014(29),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2013 koskevien vastuuvapauspäätösten seurannasta (COM(2015)0505) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2015)0194, SWD(2015)0195),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2014 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2015)0441) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0170),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston (entinen kuluttaja-, terveys- ja elintarvikeasioiden toimeenpanovirasto) tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2014 sekä viraston vastauksen(30),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(31) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2016 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2014 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05585/2016 – C8-0040/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(32) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(33) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(34) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon kuluttaja-, terveys- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätöksen 2004/858/EY kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/770/EU(35),

–  ottaa huomioon täytäntöönpanopäätöksen 2013/770/EU muuttamisesta kuluttaja-, terveys- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston muuttamiseksi kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanovirastoksi 17. joulukuuta 2014 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2014/927/EU(36),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0140/2016),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

1.  myöntää kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston (entinen kuluttaja-, terveys- ja elintarvikeasioiden toimeenpanovirasto) johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 28. huhtikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2014 vastuuvapausmenettelyssä(37);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston (entinen kuluttaja-, terveys- ja elintarvikeasioiden toimeenpanovirasto) johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

5. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 (2015/2154(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2014(38),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014 (COM(2015)0377 – C8-0199/2015)(39),

–  ottaa huomioon Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014(40),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2013 koskevien vastuuvapauspäätösten seurannasta (COM(2015)0505) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2015)0194, SWD(2015)0195),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2014 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2015)0441) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0170),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2014 sekä viraston vastauksen(41),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(42) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2016 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2014 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05585/2016 – C8-0040/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(43) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(44) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(45) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätöksen 2008/37/EY kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/779/EU(46),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0140/2016),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

1.  myöntää Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 28. huhtikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2014 vastuuvapausmenettelyssä(47);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

6. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 vastuuvapauden myöntämisestä tutkimuksen toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 (2015/2154(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2014(48),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014 (COM(2015)0377 – C8-0199/2015)(49),

–  ottaa huomioon tutkimuksen toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014(50),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2013 koskevien vastuuvapauspäätösten seurannasta (COM(2015)0505) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2015)0194, SWD(2015)0195),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2014 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2015)0441) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0170),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen tutkimuksen toimeenpanoviraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2014 sekä viraston vastauksen(51),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(52) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2016 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2014 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05585/2016 – C8-0040/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(53) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(54) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(55) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon tutkimuksen toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätöksen 2008/46/EY kumoamisesta 13. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/778/EU(56),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0140/2016),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

1.  myöntää tutkimuksen toimeenpanoviraston johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 28. huhtikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2014 vastuuvapausmenettelyssä(57);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman tutkimuksen toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

7. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 vastuuvapauden myöntämisestä innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston (entinen Euroopan laajuisen liikenneverkon toimeenpanovirasto) talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 (2015/2154(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2014(58),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014 (COM(2015)0377 – C8-0199/2015)(59),

–  ottaa huomioon innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston (entinen Euroopan laajuisen liikenneverkon toimeenpanovirasto) lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014(60),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2013 koskevien vastuuvapauspäätösten seurannasta (COM(2015)0505) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2015)0194, SWD(2015)0195),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2014 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2015)0441) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0170),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston (entinen Euroopan laajuisen liikenneverkon toimeenpanovirasto) tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2014 sekä viraston vastauksen(61),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(62) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2016 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2014 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05585/2016 – C8-0040/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(63) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(64) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(65) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätöksen 2007/60/EY, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2008/593/EY, kumoamisesta 23. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/801/EU(66),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0140/2016),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

1.  myöntää innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston (entinen Euroopan laajuisen liikenneverkon toimeenpanovirasto) johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 28. huhtikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2014 vastuuvapausmenettelyssä(67);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston (entinen Euroopan laajuisen liikenneverkon toimeenpanovirasto) johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

8. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 Euroopan unionin yleiseen talousarvioon varainhoitovuonna 2014 liittyvien tilien päättämisestä, pääluokka III – Komissio (2015/2154(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2014(68),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014 (COM(2015)0377 – C8-0199/2015)(69),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2013 koskevien vastuuvapauspäätösten seurannasta (COM(2015)0505) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2015)0194, SWD(2015)0195),

–  ottaa huomioon 3. kesäkuuta 2015 päivätyn komission tiedonannon ”Yhteenveto komission hallintosaavutuksista vuonna 2014” (COM(2015)0279) ja sen liitteet,

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen saavutettuihin tuloksiin perustuvasta unionin varoja koskevasta arvioinnista (COM(2015)0313) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2015)0124, SWD(2015)0125),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2014 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2015)0441) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0170),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 ja toimielinten vastaukset(70) sekä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(71) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2016 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2014 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05583/2016 – C8-0042/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2016 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2014 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05585/2016 – C8-0040/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(72),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(73) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(74) ja erityisesti sen 14 artiklan 2 ja 3 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0140/2016),

1.  hyväksyy Euroopan unionin yleiseen talousarvioon varainhoitovuonna 2014 liittyvien tilien päättämisen;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 28. huhtikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2014 vastuuvapausmenettelyssä(75);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja niiden kansallisille ja alueellisille tilintarkastuselimille sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

9. Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2016, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka III - Komissio ja toimeenpanovirastot (2015/2154(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka III – Komissio,

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastojen talousarvioiden toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0140/2016),

A.  ottaa huomioon, että unionin menot ovat merkittävä väline toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja että ne ovat keskimäärin 1,9 prosenttia unionin jäsenvaltioiden julkisista menoista, mutta tietyissä tapauksissa huomattavasti yli 10 prosenttia;

B.  ottaa huomioon, että kun parlamentti myöntää komissiolle vastuuvapauden, se yhtäältä tarkistaa onko varat käytetty laillisesti ja sääntöjenmukaisesti ja toisaalta, onko toimintapoliittiset tavoitteet ja asianmukaiset tulokset saavutettu ja onko moitteettoman varainhoidon periaatteita ja “tuloskulttuuria” noudatettu;

C.  ottaa huomioon, että vuoden 2014 vastuuvapausmenettely koskee vuotta, jolloin kaksi ohjelmakautta kohtasivat, ja että monissa tapauksissa kirjatut menot koskevat kautta 2007–2013;

D.  ottaa huomioon, että komission vuotta 2014 koskevat keskeiset vastuuvapausprioriteetit ovat seuraavat:

   a) hyväksytään suorituksiin perustuva ja tulossuuntautunut vahvistettu lähestymistapa, jolla pyritään tasapainoon perinteisen tavan ja unionin nykyisiä ja tulevia rahoitustarpeita kuvastavien uusien osatekijöiden täytäntöönpanon välillä;
   b) keskitytään vuoteen 2014 uuden ohjelmakauden ensimmäisenä vuotena, johon liittyi merkittäviä tulossuuntautuneisuuteen liittyviä osatekijöitä;
   c) hahmotellaan tiettyjä tietojen saatavuuteen ja käytettävyyteen liittyviä parannuksia todellisten etujen arvioimiseksi;
   d) sisällytetään vastuuvapausmenettelyyn unionin talousarviomenojen jakautumista koskevan sääntelykehyksen laadun arviointia;
   e) ei lähestytä vastuuvapausmenettelyä yksinomaan tiettyä vuotta koskevana, vaan jatkuvana prosessina, johon kuuluu olennaisena osana seuranta;
   f) tarkastellaan vastuuvapausmenettelyä unionin talousarvion ja unionin makrotalouspolitiikan uuden paradigman(76) välisen tiiviin yhteyden näkökulmasta ottaen huomioon unionin talousarvion varsinainen tarkoitus eli unionin alakohtaisten toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttaminen;
   g) lähestytään vastuuvapausmenettelyä tärkeänä foorumina unionin rahoituksessa sovellettaville ja täytäntöönpantaville politiikkasuosituksille;

E.  ottaa huomioon, että kauden 2014–2020 uuden monivuotisen rahoituskehyksen uusia näkökohtia, jotka ovat merkityksellisiä komissiolle vuodelta 2014 myönnettävän vastuuvapauden kannalta, ovat seuraavat:

   a) temaattinen keskittäminen – unionin rahoituksella olisi tuettava ainoastaan ensisijaisia aloja eikä kaikkea; prioriteetit olisi määriteltävä tarkasti ja niiden tueksi olisi esitettävä tarpeen mukaan määrällinen analyysi sekä toteuttamiskelpoiset suunnitelmat niiden saavuttamiseksi; prioriteettien määrän olisi oltava tiukasti rajattu; prioriteeteille olisi oltava huomattava rahoitus, jotta voidaan saavuttaa konkreettisia tuloksia ja hyötyjä;
   b) yhdennetty ja paikkakeskeinen lähestymistapa sekä synergia – ohjelmista ja hankkeista olisi saatava tuloksia ja hyötyjä, joiden olisi täydennettävä muidenkin ohjelmien ja hankkeiden tuloksia ja hyötyjä synergian kautta ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita kunnioittaen; synergiaa olisi saavutettava tietyllä maantieteellisellä alueella; jotta tämä järjestelmä toimisi, on tärkeää luoda hallintomalli, jolla luodaan asianmukaiset edellytykset integroiduille hankkeille;
   c) ehdollisuus ja suoritusvaraus – moitteettoman varainhoidon periaatteet perustuvat siihen, että unionin rahoitusta myönnetään asianmukaisissa kansallisissa finanssipoliittisissa, makrotaloudellisissa ja institutionaalisissa olosuhteissa, jotka ovat rahoituksen ennakkoedellytys; toisaalta on otettu käyttöön suoritusvaraus, jolla palkitaan hyvin suoriutuneita;
   d) yksinkertaistaminen – unionin rahoitusjärjestelmä on erittäin monimutkainen monin eri tavoin, mikä haittaa tehokasta hallintoa sekä todellisten tulosten ja hyötyjen mittaamista;
   e) paremmat määrälliset tulokset – on tärkeää mitata saavutetut tulokset tehokkaasti ja ottaa opiksi näistä havainnoista saaduista politiikkaa koskevista kokemuksista; siksi on keskeisen tärkeää parantaa vertailuanalyyseja ja tietojen analysoinnin järjestelmiä sekä myös hallinnon osalta keskittyä näihin tietoihin ja muihin parannuksiin liittyviin indikaattoreihin;

F.  toteaa, että komissio on viime kädessä vastuussa unionin talousarvion toteuttamisesta ja että jäsenvaltioilla on velvollisuus tehdä komission kanssa vilpitöntä yhteistyötä varmistaakseen, että määrärahat käytetään moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti; toteaa, että jäsenvaltioilla on erityinen vastuu unionin talousarvion toteuttamisesta varsinkin silloin, kun varoja hallinnoidaan yhteisesti;

G.  pitää ehdottoman tärkeänä, että varojen yhteishallinnoinnin osalta jäsenvaltioiden toimittamat tiedot ovat oikeita ja tarkkoja; pitää erittäin tärkeänä, että jäsenvaltiot ymmärtävät oman vastuunsa unionin talousarvion toteuttamisesta, silloin kun varoja hallinnoidaan yhteisesti;

A. Yleiset luvut

Komission sitoumukset vastuuvapausprioriteettien suhteen

1.  palauttaa mieliin, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklan 3 kohdassa todetaan, että "komissio ryhtyy kaikkiin aiheellisiin toimiin ottaakseen huomioon Euroopan parlamentin sen vastuuvapauden myöntämistä koskevissa päätöksissä tai muussa yhteydessä menojen käytöstä esittämät huomautukset sekä ne huomiot, jotka on liitetty vastuuvapauden myöntämisestä annettuihin neuvoston suosituksiin";

2.  pitää valitettavana, että komission vastaukset ovat edelleen epäselviä monelta kannalta;

3.  panee merkille komission ehdotuksen asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 muuttamisesta Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) valvontakomitean sihteeristön osalta;

4.  kehottaa jälleen komissiota antamaan Euroopan parlamentille tiedonannon ajoissa monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointia varten ja tekemään siinä ehdotuksia siitä, miten unionin talousarviosta varoja edellyttävät uudet ja potentiaaliset haasteet voidaan hoitaa, ja kertomaan, miten se aikoo tulevaisuudessa yhdistää pitkän aikavälin poliittiset tavoitteet (esimerkiksi Eurooppa 2020 -strategia) vuoden 2020 jälkeisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa;

5.  muistuttaa komissiota siitä, että tilintarkastustuomioistuin on jo useita vuosia pyytänyt sitä laatimaan pitkän aikavälin kassavirtaennusteen; kehottaa komissiota esittämään tällaisen suunnitelman vuoden 2016 loppuun mennessä;

6.  kehottaa komissiota tarkistamaan komission jäsenten toimintasäännöt komission vuoden 2014 vastuuvapausmenettelyn yhteydessä esitettyjen vaatimusten perusteella ajoissa ennen komission vuoden 2015 vastuuvapausmenettelyä;

7.  kehottaa komissiota olemaan hyväksymättä komission asiantuntijaryhmiä koskevia uusia puitteita, kunnes varapuheenjohtaja Timmermans, Euroopan oikeusasiamies, tietyt parlamentin keskeiset jäsenet ja kansalaisyhteiskunnan edustajat ovat voineet tavata keskustellakseen jäljelläolevista, uusien horisontaalisten sääntöjen sisältöä ja niiden toteutusta koskevista kysymyksistä;

8.  kehottaa komissiota antamaan pääosastoilleen ohjeen julkaista kaikki eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä antamansa maakohtaiset suositukset vuotuisissa toimintakertomuksissaan;

Strategia ja tehtävä: jatkuvuus ja innovointi

9.  toteaa, että on tarpeen kunnioittaa nykyisiä vastuuvapausperiaatteita ja uusimman monivuotisen rahoituskehyksen uusia näkökohtia ja periaatteita; huomioi näin ollen, että tarvitaan innovatiivinen lähestymistapa, jotta voidaan arvioida monivuotisen rahoituskehyksen ensimmäistä vuotta ja sopeuttaa vastuuvapauden käsitteleminen paremmin unionin talousarvion muuttuneisiin tarpeisiin ja vaatimuksiin;

10.  katsoo, että tärkeimmän vastuuvapauteen liittyvän innovaation olisi oltava se, että löydetään parempi tasapaino toisaalta unionin talousarvion käytön muodollisten ja menettelyllisten seikkojen ja toisaalta suorituksiin perustuvien ja tulossuuntautuneiden lähestymistapojen välille samalla, kun otetaan huomioon vastaanottokyvyn käyttö;

11.  korostaa, että aikaisemmin vastuuvapausmenettelyssä varmennettiin ensisijaisesti rahoitustaloustoimien laillisuus ja sääntöjenmukaisuus; katsoo tuloksiin keskittyvää EU:n talousarviota koskevan komission aloitteen (An EU Budget Focused on Results) yhteydessä, että edellä mainittujen tarkastusten lisäksi tulevaisuudessa on korostettava entistä enemmin myös sen tutkimista, vastaavatko hankkeiden ja ohjelmien tulokset niille asetettuja tavoitteita;

12.  toteaa, että vastuuvapausmenettelyssä pyritään luomaan yhteinen lähestymistapa unionin talousarviopolitiikan tiettyihin osatekijöihin, erityisesti niihin, jotka on otettu hiljattain käyttöön, nimittäin suorituksiin liittyviin näkökohtiin sekä näkökohtiin, jotka liittyvät valvonta- ja tarkastusjärjestelmien ennaltaehkäisy- ja oikaisukapasiteettiin;

13.  katsoo, että tulossuuntautunut talousarvio edellyttää vahvoja, luotettavia ja yhteisesti sovittuja indikaattoreita; huomauttaa kuitenkin, että näistä indikaattoreista on vielä sovittava lainsäädäntövallan käyttäjien ja komission kanssa ja laajan kuulemismenettelyn avulla jäsenvaltioiden viranomaisten sekä muiden sidosryhmien kanssa; suhtautuu tässä mielessä myönteisesti vasta äskettäin työnsä aloittaneen, tulossuuntautuneen talousarvion tuloksellisuutta käsittelevän toimielinten välisen työryhmän perustamiseen; kehottaa kaikkia asianomaisia osapuolia vauhdittamaan työryhmän työskentelyä ja huolehtimaan samalla siitä, että sovitaan laadukkaista indikaattoreista;

14.  korostaa, että unionin talousarvion päätavoitteena on tuottaa hyötyä unionin kansalaisille ja samalla suojata unionin taloudelliset edut sekä täyttää perussopimuksista johtuvat velvoitteet ja saavuttaa niissä vahvistetut tavoitteet; katsoo, että hyötyjä ovat kehitykseen tähtäävät tukitoimet sekä nykyiset prioriteetit, jotka ovat sopusoinnussa talouspolitiikan ja taloudellisen suorituskyvyn kanssa ja joissa otetaan huomioon myös uusissa ennakoimattomissa tilanteissa ja hätätilanteissa tarvittava jousto; katsoo, että unionin taloudellisten etujen suojaaminen edellyttää menojen asianmukaista käyttöä sääntöjenmukaisesti ilman virheitä tai petoksia; tämän vastuuvapautta koskevan lähestymistavan olisi edistettävä näiden osatekijöiden välisen tasapainon saavuttamista;

15.  korostaa lisäksi komission velvollisuutta varmistaa unionin lainsäädännön asianmukainen soveltaminen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja pyytää tilintarkastustuomioistuinta laatimaan erityiskertomuksen siitä, onko komissio käyttänyt valtaansa hyvin tukiessaan ja valvoessaan jäsenvaltioita näiden täytäntöönpannessa unionin lainsäädäntöä

Tulosten saavuttaminen unionin talousarvion avulla

16.  panee merkille, että keskeisenä periaatteena vastuuvapauden myöntämisessä komissiolle varainhoitovuodelta 2014 on rahavirtojen ja niiden taustalla olevien konkreettisten ohjelmien ja hankkeiden moitteettomuus, kun otetaan huomioon arvio unionin varojen optimaalisesta käytöstä kaikilta osin;

17.  pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen 2014 rakenne ja sisältö ovat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden mukaisia ja että tuloksellisuutta ja tuloksia painotetaan entistä enemmän; on tyytyväinen siihen, että yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa harjoitettavaan hallinnointiin liittyviin vuosikertomuksen lukuihin on kokeiluluonteisena hankkeena sisällytetty ohjelmien tuloksellisuusarviointien alustavat tulokset;

18.  on tietoinen siitä, että siirtymistä tuloksellisuuden laajempaan tarkastamiseen ei voida tehdä yhdellä kertaa, koska tuloksellisuuden tarkastus voi edistyä vasta, kun perussäädökset ja talousarvio on laadittu siten, että tarkoituksena on sovittaa poliittiset tavoitteet yhteen laadullisten indikaattoreiden kanssa tai tuottaa mitattavissa olevia tuloksia;

19.  katsoo tässä yhteydessä, että monivuotinen rahoituskehys on merkittävä edistysaskel, koska siinä otetaan käyttöön ennakkoehdot ja suoritusvaraukset ja tarjotaan enemmän mahdollisuuksia rahastojen yksinkertaistamiseen ja synergiaan;

20.  huomauttaa, että koska unionin kymmenen vuoden strategia ja sen seitsemän vuoden varainhoitokausi eivät ole yhtämittaisia, komission on vaikea seurata unionin talousarvion myötävaikutusta Eurooppa 2020 -strategiaan sen ensimmäisellä puoliskolla, vaikka kaikki tarvittavat tiedot vuosittaisia tarkastuksia varten ovat saatavilla;

21.  muistuttaa kuitenkin, että tavoitteiden ja tulossuuntautuneen talousarvion on oltava perussopimusten tavoitteiden, Eurooppa 2020 -strategian sekä alakohtaisten politiikkojen ja koheesiopolitiikan mukaisia ja riittävän joustavia, jotta voidaan sopeutua ennakoimattomiin hätätilanteisiin, kuten talous- ja/tai pakolaiskriisiin;

22.  toteaa, että vuonna 2014 vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen eräiden ohjelmien, rahastojen ja välineiden varoja ei otettu käyttöön lainkaan, koska asiaa koskevat asetukset annettiin myöhässä, mikä myöhästytti myös sekundäärilainsäädännön ja ohjelmasuunnitteluasiakirjojen hyväksymistä;

23.  palauttaa mieliin, että vuosien 2014–2020 monivuotisessa rahoituskehyksessä asetetaan ensimmäistä kertaa käyttöön vähemmän talousarviomäärärahoja kuin aiemmissa rahoituskehyksissä ja että maksujen enimmäismääriin kohdistuva paine on paljon suurempi kuin aikaisemmissa monivuotisissa rahoituskehyksissä;

24.  palauttaa mieliin, että parlamentti on vastuuvapauspäätöksiin liitetyissä päätöslauselmissaan(77) vuodesta 2013 pyytänyt komissiota keskittymään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 318 artiklan täytäntöönpanon suhteen (arviointikertomuksessaan) EU:n kymmenvuotisen kasvu- ja työllisyysstrategian täytäntöönpanoon ja sen todellisiin suorituksiin ja tuloksiin; on tyytyväinen siihen, että tilintarkastustuomioistuin on päättänyt keskittyä vuotta 2014 koskevan vuosikertomuksensa 3. luvussa Eurooppa 2020 -strategiaan, ja pyytää tilintarkastustuomioistuinta jatkamaan ja kehittämään tätä suorituksiin perustuvaa ja tulossuuntautunutta lähestymistapaa;

25.  korostaa, että Eurooppa 2020 -strategian rakenne on erittäin monimutkainen (sisältäen viisi yleistavoitetta, seitsemän lippulaiva-aloitetta ja yksitoista temaattista tavoitetta Euroopan rakenne- ja investointirahastoille (ERI)); toteaa, että näitä eri välineitä ei ole suunniteltu muuntamaan strategian poliittisia tavoitteita käytännön tason toiminnallisiksi tavoitteiksi synergian avulla;

26.  pitää valitettavana, että vaikka tilintarkastustuomioistuimen vuotta 2014 koskevassa vuosikertomuksessa(78) mainitaan tietty edistyminen, komissio on tähän mennessä raportoinut (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 318 artiklan mukaisessa) arviointikertomuksessa ainoastaan rajatusti unionin talousarvion vaikutuksista Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen; huomauttaa, että vuosien 2007–2013 monivuotinen rahoituskehys ei edellytä kattavaa raportointia unionin talousarvion vaikutuksesta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen;

27.  on tyytyväinen siihen, että joitakin vaikuttavan seuranta- ja raportointijärjestelmän osia on käytössä erityisesti Eurostatin kehittämien tilastovälineiden osalta, mutta pitää valitettavana, että komission arviointia Eurooppa 2020 -strategiasta on lykätty vuoden 2016 alkupuolelle ja että Eurooppa 2020 -strategiaa koskevan julkisen kuulemisen tuloksista ei juurikaan saada palautetta unionin rahoituksen roolin suhteen;

28.  pitää valitettavana, että Eurooppa 2020 -strategian korkean tason tavoitteita ei muunneta järjestelmällisesti toiminnallisiksi tavoitteiksi kumppanuussopimuksissa ja -ohjelmissa; toteaa, että nykyisessä lainsäädännössä ei edellytetä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (EAFRD) ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) jäsentelyä temaattisten tavoitteiden mukaan;

29.  muistuttaa – kuten komissio toteaa tilintarkastustuomioistuimen huomautuksiin antamissaan vastauksissa(79) – että myös perussopimuksissa on määritelty ne tavoitteet, joihin unionin on pyrittävä ja joita sen on noudatettava (esimerkiksi yhteinen maatalouspolitiikka), ja että tämän kehyksen mukaisesti unionin talousarviosta osoitetaan varoja erilaisiin toimiin ja sitä mukautetaan vastaamaan mahdollisimman hyvin unionin tärkeimpien prioriteettien (toisin sanoen Lissabonin strategian ja Eurooppa 2020 ‑strategian) muutoksia;

30.  toteaa, että vielä ei ole täysin saavutettu mahdollisia hyötyjä viiden ERI-rahaston välisestä synergiasta saattamalla ne yhden sääntely- ja hallintokehyksen alle ja tekemällä yhden kumppanuussopimuksen jokaista jäsenvaltiota kohden ja että eri sääntöjä sovelletaan edelleen rahastotasolla ja näin ollen myös ohjelmatasolla; korostaa, että ainoastaan tarkoin harkitut kumppanuussopimukset ja -ohjelmat olisi hyväksyttävä, jotta varmistetaan ERI-rahastojen tehokas täytäntöönpano;

31.  edellyttää, että komissio raportoi unionin talousarvion vaikutuksesta Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamiseen; on samaa mieltä siitä, että on haastava tehtävä raportoida johdonmukaisesti kaikkien viiden ERI-rahaston temaattisista tavoitteista ja näin ollen näiden rahastojen vaikutuksesta Eurooppa 2020 -strategiaan; huomauttaa, että komission on annettava vuonna 2017 ensimmäinen strateginen kertomus vaikutuksesta Eurooppa 2020 -strategiaan;

32.  korostaa kuitenkin, että kolmessa neljäsosassa rakennerahastojen hankkeista niiden poliittiset tavoitteet saavutettiin täysin tai osittain ja että vain 2 prosentissa tapauksista ei saavutettu mitään toimenpideohjelmassa tai avustussopimuksessa asetetuista tavoitteista;

33.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuin on keskittynyt lähinnä analysoimaan jäsenvaltioiden kumppanuussopimusten johdonmukaisuutta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden kanssa paremman tuloksellisuuden ennakkoedellytyksenä; pyytää tilintarkastustuomioistuinta esittämään seuraavassa vuosikertomuksessaan tietoja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden muuntamisesta odotetuiksi saavutuksiksi komission suoraan hallinnoimien muiden ohjelmien ja varojen osalta;

34.  huomauttaa, että kunkin rahaston yhteisten tulosindikaattoreiden käyttöönotto olisi merkittävä askel, mutta pitää valitettavana, että:

   a) jäsenvaltiot eivät ole velvollisia sisällyttämään yhteisiä indikaattoreita ohjelmiinsa, lukuun ottamatta nuorisotyöllisyysaloitetta ja maaseuturahastoa, eikä jäsenvaltioissa suoritettavassa ensimmäisessä tarkastusvaiheessa edellytetä tuloksiin liittyviä arvioita
   b) lukuun ottamatta kahta rahastoa (Euroopan aluekehitysrahasto, EAKR, ja koheesiorahasto), rahastot eivät käytä samoja indikaattoreita
   c) välitavoitteita on vain tuloskehyksessä, eivätkä tavoitearvot aina ole kunnianhimoisia
   d) komissiolla on edelleen rajalliset valmiudet seurata ja arvioida tuloksellisuutta;

35.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan ERI-rahastojen yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa(80) on olennaisia puutteita tuloskehyksen osalta, sillä heikot tulokset eivät johda jäsenvaltioiden suoritusvarauksen menetykseen ja komission käytettävissä olevat taloudelliset seuraamukset ovat rajallisia; katsoo kuitenkin, että ennen kuin pyydetään seuraamuksia, olisi saatava käyttöön parempi tuloksellisuuden mittausjärjestelmä, ja ennen mahdollisia seuraamuksia jäsenvaltioita olisi autettava parantamaan tuloksellisuutta;

36.  kehottaa komissiota käyttämään paremmin hyväkseen voimassa olevan lainsäädännön suoritusvarausta koskevaa mahdollisuutta, jotta käytännössä luodaan taloudellinen kannustin varainhoidon tehostamiseksi; kehottaa myös vahvistamaan suoritusvarausta välineenä siten, että tulosten saavuttamista koskevaan kannustimeen liittyvää osaa laajennetaan lainsäädännön seuraavan uudelleentarkastuksen yhteydessä(81);

37.  panee merkille pääosastojen tuloksellisuutta koskevasta vuotuisesta raportoinnista, että komission keskusyksiköiden antama neuvonta on parantunut, mutta toistaa, että pääosastojen tavoitteet eivät edelleenkään sovellu hallinnointitarkoituksiin ja että tuloksellisuusseurantaan käytettäviin indikaattoreihin liittyy yhä ongelmia; panee myös merkille, että kaikki edeltävinä vuosina käyttöön otetut indikaattorit, joilla mitataan Eurooppa 2020 -strategian uudistusten edistymistä sekä unionin tasolla että jäsenvaltioissa, on poistettu komission pääsihteerin vuotuisesta toimintakertomuksesta vuonna 2014 ja otettu sen sijaan operatiivisten pääosastojen hallintosuunnitelmiin ja vuotuisiin toimintakertomuksiin;

38.  pyytää komissiota harkitsemaan sellaisten ehdotusten tekemistä, joiden tarkoituksena on

   a) mukauttaa monivuotista rahoituskehystä paremmin Eurooppa 2020 -strategiaan ja ehdottaa tarvittaessa sen tarkistamista, jotta se sopisi paremmin yhteen Eurooppa 2020 -strategian kanssa;
   b) ottaa Eurooppa 2020 -strategian korkean tason poliittiset tavoitteet lukuun unionin tason tavoitteissa;
   c) varmistaa, että kumppanuussopimuksissa ja -ohjelmissa unionin tavoitteet muunnetaan temaattisiksi tavoitteiksi, jotka voidaan liittää toiminnallisiin tavoitteisiin jäsenvaltioiden tasolla tai ohjelmissa, joita komissio hallinnoi suoraan;

39.  pyytää komissiota ehdottamaan lainsäätäjälle, että

   a) jäsenvaltiot sisällyttävät kumppanuussopimuksiinsa ja -ohjelmiinsa tarpeen mukaan lausuman määrällisistä tuloksista, jotka rahoituksen avulla on määrä saavuttaa;
   b) kaikkiin kumppanuussopimuksiin ja -ohjelmiin olisi sisällytettävä yhteiset tulosindikaattorit, jotka ovat mahdollisuuksien mukaan samat eri rahastoilla ja jotka olisi suunniteltava niin, että niiden avulla voidaan seurata edistymistä paikallisella, jäsenvaltioiden ja unionin tasolla;
   c) tuloskehyksen on perustuttava mahdollisimman paljon näihin yhteisiin tulosindikaattoreihin;

40.  pyytää komissiota sisällyttämään seuraaviin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 318 artiklan mukaisesti annettaviin arviointikertomuksiin analyysin komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin parlamentin täysistunnossa 26. marraskuuta 2014 ilmoittaman 315 miljardin euron investointisuunnitelman tehokkuudesta, vaikuttavuudesta ja sen avulla saavutetuista tuloksista kasvun ja työpaikkojen alalla;

Komissiolle myönnetyn vastuuvapauden (2013) seuranta

41.  pitää valitettavana, että kokonaisvirhetaso on pysynyt lähes samassa ja että maksujen virhetaso oli edelleen olennainen;

Luku

2013

2014

Tapahtumia

Virhe-taso:(82)

Tapahtumia

/ euroa

Virhe-taso

Tulot

55

0,0 %

55

0,0 %

Kilpailukyky, tutkimus, koulutus, liikenne, muut ohjelmat

160

4,0 %

166 /13 miljardia

5,6 %

Koheesio

343

5,3 %

331 / 55,7 miljardia

5,7 %

Alue- ja kaupunkipolitiikan toimintalohko

168

6,4 %

161

6,1 %

Työllisyys- ja sosiaaliasiat

175

3,1 %

170

3,7 %

Luonnonvarat

360

4,4 %

359 / 57,5 miljardia

3,6 %

Maataloustukirahasto – markkinatoimenpiteet ja suora tuki

180

3,6 %

183

2,9 %

Maaseudun kehittäminen, ympäristö, ilmastotoimet ja kalastus

180

7,0 %

176

6,2 %

Globaali Eurooppa

182

2,1 %

172 / 7,4 miljardia

2,7 %

Hallinto

135

1,1 %

129 / 8,8 miljardia

0,5 %

Yhteensä

1 180

4,5 %

1 157 / 142,4 miljardia

4,4 %

42.  pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden yhteisessä hallinnoinnissa toimittamat perustason tarkastukset eivät edelleenkään ole luotettavia ja että puutteita ilmenee edelleen pyrittäessä jättämään tukeen oikeuttamattomat maa-alat viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmän ulkopuolelle; huomauttaa, että tilintarkastustuomioistuimen varainhoitovuotta 2014 koskevan vuosikertomuksen mukaan yhteistyössä hallinnoitavien alojen ja kaikkien muiden toimintamenojen (jotka ovat suurimmaksi osaksi komission suoraan hallinnoimia) arvioitu virhetaso on 4,6 prosenttia; toteaa kuitenkin, että huomattavia korjaavia toimenpiteitä on toteutettu;

43.  panee huolestuneena merkille, että seuraavat vuotta 2013 koskevan vastuuvapauden myöntämisen yhteydessä komissiolle esitetyt vaatimukset ja suositukset eivät ole vielä toteutuneet:

   a) seuraamusjärjestelmä, jos jäsenvaltiot toimittavat ohjelmista vääriä tietoja ja lausumia tai jos maksajavirastot ilmoittavat vääriä tai virheellisiä tietoja, kolme seuraavaa ulottuvuutta mukaan luettuina: tarkastustilastot, maksajavirastojen lausunnot ja todentamisviranomaisten tekemä työ;
   b) kansallisten vahvistuslausumien kuten myös vuotuisten yhteenvetojen ja johdon vahvistuslausumien – jos niitä on päätetty oma-aloitteisesti esittää – julkaiseminen tarpeen mukaan ns. luottamuksellisina asiakirjoina, jotta jaetaan tietoa varainhoidosta ja saadaan siinä aikaan todellisia parannuksia; on silti edelleen epäselvää, kuinka vaikuttavia nämä toimenpiteet tulevat olemaan, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset rakenteet ja eri kansallisten viranomaisten poliittisen vastuuvelvollisuuden vaihtelu;
   c) analyysi ja tietoja komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin Euroopan parlamentille marraskuussa 2014 ilmoittaman Euroopan investointiohjelman alustavista tuloksista;

44.  panee huolestuneena merkille, että tilintarkastustuomioistuimen vuosina 2011–2012 antamasta 65 suosituksesta vain kaksikymmentä suositusta oli pantu täytäntöön kokonaisuudessaan, kahtakymmentäkuutta suositusta pannaan parhaillaan täytäntöön suurimmaksi osaksi ja yhdeksäätoista suositusta pannaan parhaillaan täytäntöön joiltakin osin; kehottaa komissiota hyväksymään parlamentin suositukset ja vaatimukset ja jatkamaan tilintarkastustuomioistuimen suositusten täytäntöönpanoa;

45.  korostaa, että parlamentin näkökulmasta on epätyydyttävää, jos kuulemismenettelyt päättyvät toteamukseen, että komissio ja tilintarkastustuomioistuin tekevät asiasta erilaiset johtopäätökset; kehottaa tästä syystä molempia toimielimiä välttämään tällaista tulosta;

46.  pyytää komissiota laatimaan toimintasuunnitelman, jossa esitetään määräajat ja tavoitteet näiden toistuvien virheiden ehkäisemisen tehostamiseksi;

Tilintarkastustuomioistuimen kanta: tilintarkastustuomioistuimen tarkastuslausuma

47.  on tyytyväinen siihen, että tilintarkastustuomioistuin on antanut puhtaan lausuman tilien luotettavuudesta vuoden 2014 osalta, kuten se on tehnyt vuodesta 2007 lähtien, ja että tilintarkastustuomioistuin totesi, että tulojen virhetaso ei ollut olennainen vuonna 2014; panee myös tyytyväisenä merkille, että 31. joulukuuta 2014 päättyneen varainhoitovuoden tilien perustana olevat sitoumukset ovat kaikilta olennaisilta osiltaan lailliset ja sääntöjenmukaiset;

48.  toteaa, että kokonaistulokset vastaavat yleisesti ottaen tilintarkastustuomioistuimen aiempia huomautuksia;

49.  pitää valitettavana, että maksujen virhetaso on 21 vuotta peräkkäin ollut olennainen, koska valvontajärjestelmät ovat olleet vain osittain vaikuttavia;

50.  pitää valitettavana, että maksujen virhetaso on todennäköisimmin 4,4 prosenttia; palauttaa mieliin, että maksujen todennäköisimmäksi virhetasoksi arvioitiin 4,7 prosenttia varainhoitovuonna 2013, 4,8 prosenttia varainhoitovuonna 2012 ja 3,9 prosenttia varainhoitovuonna 2011(83); ottaa huomioon, että eniten virheitä havaittiin taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen (5,7 %) sekä kasvua ja työllisyyttä edistävään kilpailukykyyn (5,6 %) liittyvien menojen alalla; toteaa, että hallinnollisiin menoihin liittyvät virhetasoarviot olivat alhaisimmat (0,5 %);

51.  pohtii, onko tiettyjen tapahtumien virhetaso arvioitu vertailukelpoiselta pohjalta ja pitäisikö sitä sen vuoksi käyttää vertailukelpoisena viitearvona; toteaa, että korvauksiin perustuvissa järjestelmissä virhetaso (5,5 %) perustuu kustannusten tukikelpoisuuteen, kun taas tukioikeuksiin perustuvissa ohjelmissa (2,7 %) se perustuu ainoastaan tiettyjen ehtojen täyttämiseen;

52.  panee merkille, että jos jäsenvaltioiden ja komission toteuttamia korjaavia toimenpiteitä ei olisi sovellettu tilintarkastustuomioistuimen tarkastamiin maksuihin, arvioitu kokonaisvirhetaso olisi ollut 5,5 eikä 4,4 prosenttia; kehottaa tästä syystä komissiota, jäsenvaltioiden viranomaisia ja riippumattomia tilintarkastajia käyttämään kaikkia saatavilla olevia tietoja ehkäistäkseen, havaitakseen ja korjatakseen mahdolliset virheet;

53.  korostaa, että yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa hallinnoitujen toimintamenojen arvioitu virhetaso on 4,6 prosenttia (2013: 4,9 %), mikä on edelleen hyvin korkea taso; on huolestunut siitä, että muiden, komission pääasiassa hallinnoimien toimintamenojen arvioitu virhetaso on noussut jyrkästi 4,6 prosenttiin (2013: 3,7 %);

54.  panee merkille, että komissio myöntää menojen virhetason olevan olennainen, koska se on vuotta 2014 koskevassa yhteenvetokertomuksessaan esittänyt, että riskinalainen määrä on 3,7–5,0 miljardia euroa, mikä on 2,6–3,5 prosenttia maksuista; panee merkille, että komissio arvioi, että tulevina vuosina havaitaan ja korjataan virheitä yhteensä noin 2,7 miljardin euron arvosta;

55.  on tilintarkastustuomioistuimen kanssa samaa mieltä siitä, että vaikka korjaavia toimenpiteitä koskevien vaikutusten analyysissa on havaittu parannuksia, komissio ei ole poistanut sitä riskiä, että korjaavien toimenpiteiden vaikutusta on yliarvioitu tai sillä on vain vähän merkitystä(84);

56.  katsoo, että mitä tulee yli kolmeen neljäsosaan vuoden 2014 menoista, komission pääosastot perustavat arvionsa riskinalaisesta määrästä kansallisten viranomaisten toimittamiin tietoihin; panee merkille, että komissio toteaa yhteenvetokertomuksessaan, että jäsenvaltioiden valvontaraporttien luotettavuus on edelleen haaste;

57.  panee merkille, että kahdessatoista komission pääosastossa arvioitu oikaisukapasiteetti on suurempi kuin arvioitu riskinalainen määrä, mikä heijastelee oikaisujärjestelmien monivuotista luonnetta;

58.  kehottaa komissiota tarkistamaan oikaisukapasiteetin laskentamenetelmää ajoissa vuoden 2015 vastuuvapausmenettelyä varten;

59.  huomauttaa, että kun komissiolla on näyttöä jäsenvaltioiden alhaisesta vastaanottokyvystä, sen olisi arvioitava kaikki monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen tarjoamat joustomahdollisuudet ja ensisijassa ehdotettava toimenpiteitä, joilla suoriudutaan riittämättömästä vastaanottokyvystä, ennen kuin ryhdytään muihin toimiin;

60.  huomauttaa, että yli kaksi kolmasosaa yhteenkuuluvuutta koskevista rahoitusoikaisuista vuonna 2014 olivat tapauksia, joissa jäsenvaltioiden viranomaiset peruivat ilmoitettuja menoja ja korvasivat ne uusilla menoilla; on tyytyväinen siihen, että tällaista menettelyä on rajoitettu ohjelmakaudella 2014–2020;

61.  kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa arvioimaan kunkin politiikanalan ja unionin koko talousarvion virhetason, joka jää jäljelle, kun kaikki korjaavat toimenpiteet on toteutettu, ja ottamaan huomioon ohjelmien monivuotisen luonteen;

62.  kehottaa komissiota noudattamaan tarkasti uuden varainhoitoasetuksen 32 artiklan 5 kohtaa, jos virhetaso on jatkuvasti korkea, ja näin ollen selvittämään valvontajärjestelmien heikkoudet ja mahdollisten korjaavien toimenpiteiden kustannustehokkuuden sekä toteuttamaan tai ehdottamaan asianmukaisia toimenpiteitä, kuten yksinkertaistamista, valvontajärjestelmien tehostamista ja ohjelman tai täytäntöönpanojärjestelmien uudelleensuunnittelua ennen ohjelmakautta 2014–2020 koskevaa väliarviointia;

63.  korostaa tilintarkastustuomioistuimen todenneen, että jos komissio, jäsenvaltioiden viranomaiset tai riippumattomat tarkastajat olisivat käyttäneet kaikkia käytettävissä olevia tietoja, niiden olisi pitänyt pystyä estämään, havaitsemaan ja korjaamaan merkittävä osa virheistä ennen niiden tekemistä; on huolestunut siitä, että komissio on myöntänyt, että virheiden korjaamiseen menee vähintään kymmenen vuotta; huomauttaa, että kaikkien käytettävissä olevien tietojen käyttäminen olisi saattanut alentaa virhetasoa 3,3 prosenttiyksikköä sekä alue- ja kaupunkipolitiikan menojen (6,1 prosenttia) että maaseudun kehittämisen, ympäristön, ilmastotoimien ja kalastuksen menojen (6,2 prosenttia) osalta; korostaa, että kaikkien käytettävissä olevien tietojen käyttäminen olisi saattanut alentaa virhetasoa 2,8 prosenttiyksikköä komission suoraan hallinnoiman kasvua ja työllisyyttä edistävän kilpailukyvyn osalta;

64.  toteaa, että vuonna 2014 alettiin painottaa uudella tavalla tulosbudjetointia ja analysointia, mihin liittyi myös muutos menetelmällisissä lähestymistavoissa; korostaa tässä yhteydessä, että tarvitaan selkeä ja avoin selvitys vuoden 2014 talousarvion vaikutuksesta tulosten saavuttamiseen Eurooppa 2020 -strategian ja alakohtaisten politiikkojen tavoitteiden yhteydessä;

65.  panee myös merkille, että vuotuisten toimintakertomusten käytännöllä pyritään yksilöimään toimenpiteiden tuottamia tuloksia, mutta siinä tarkastellaan edelleen pikemminkin tuottoa kuin tuloksia;

66.  hyväksyy aluepolitiikan pääosaston pääjohtajan pääosaston vuotuisessa toimintakertomuksessa esittämät varaumat, jotka koskevat EAKR:n/koheesiorahaston ohjelmakauden 2007–2013 hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä 12 jäsenvaltiossa (77 ohjelmaa) ja Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmissa; katsoo näiden varaumien osoittavan, että komission ja jäsenvaltioiden käyttöön ottamat valvontamenettelyt eivät pysty antamaan tarvittavia takeita tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta näillä politiikka-aloilla;

67.  hyväksyy maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtajan pääosaston vuotuisessa toimintakertomuksessa esittämät varaumat, jotka koskevat seuraavia kulueriä;

   ABB02 – Markkinatoimenpiteistä aiheutuneet menot: menoihin sisältyvä riskinalainen määrä on 77,7 miljoonaa euroa ja kahdeksan varauman osatekijää; sisältäen neljä tukiohjelmaa seitsemässä jäsenvaltiossa: Alankomaat, Espanja, Itävalta, Puola, Ranska (kaksi tukitoimenpidettä), Romania ja Yhdistynyt kuningaskunta;
   ABB03 – Suorat tuet: menoihin sisältyvä riskinalainen määrä on 831,6 miljoonaa euroa; sisältäen 15 maksajavirastoa kuudessa jäsenvaltiossa: Espanja (jossa asia koskee kymmentä maksajavirastoa), Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta (The Rural Payments Agency in England), Kreikka, Unkari ja Portugali;
   ABB04 – Maaseudun kehittämismenot: menoihin sisältyvä riskinalainen määrä on 532,5 miljoonaa euroa; sisältäen 28 maksajavirastoa 16 jäsenvaltiossa: Alankomaat, Bulgaria, Espanja (jossa asia koskee kuutta maksajavirastoa), Italia (jossa asia koskee neljää maksajavirastoa), Kreikka, Liettua, Latvia, Portugali, Puola, Ranska (jossa asia koskee kahta maksajavirastoa), Romania, Ruotsi, Saksa (jossa asia koskee kolmea maksajavirastoa), Tanska, Unkari ja Yhdistynyt kuningaskunta (jossa asia koskee kahta maksajavirastoa);
   ABB05 – IPARD-menot Turkin hyväksi: menoihin sisältyvä riskinalainen määrä on 5,07 miljoonaa euroa;

katsoo näiden varaumien osoittavan, että komission ja jäsenvaltioiden käyttöön ottamat valvontamenettelyt eivät pysty antamaan tarvittavia takeita tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta näillä politiikka-aloilla;

68.  hyväksyy työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston pääjohtajan pääosaston vuotuisessa toimintakertomuksessa esittämät varaumat; panee merkille, että pääosaston vuotuisessa toimintakertomuksessa esitetään ohjelmakauden 2007–2013 maksuja koskeva varauma, johon liittyvä riskinalainen määrä oli 169,4 miljoonaa euroa vuonna 2014: johon sisältyi 36 Euroopan sosiaalirahaston toimenpideohjelman hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä koskevia kuluja Belgiassa, Tšekissä, Ranskassa, Saksassa, Kreikassa, Unkarissa, Italiassa, Romaniassa, Slovakiassa, Espanjassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ohjelmakaudella 2007–2013; katsoo näiden varaumien osoittavan, että komission ja jäsenvaltioiden käyttöön ottamat valvontamenettelyt eivät pysty antamaan tarvittavia takeita tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta näillä politiikka-aloilla;

69.  pyytää kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston pääjohtajaa määrittämään vuotuisessa toimintakertomuksessaan luottamustasot tarkemmin riskin perusteella ja keskittämään lisää tarkastusresursseja erityisten varaumien kattamille aloille;

70.  kehottaa neuvostoa suhtautumaan vastuuvapausmenettelyyn valppaammin ja suhtautuu myönteisesti Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan omaksumaan kriittiseen asenteeseen niiden pyytäessä komissiota ja tilintarkastustuomioistuinta:

   keskittymään alueisiin ja edunsaajiin, joiden virheriski on suuri, kaikkia koskevan valvonnan lisäämisen sijasta;
   keskittymään mieluummin ennakkotarkastuksiin kuin jälkitarkastuksiin;
   säilyttämään yksimielisesti hyväksytyt maksujen enimmäismäärät, erityisesti soveltamalla sitoumuksiin budjettikuria, vapauttamalla tehokkaasti käyttämättä jääneet määrärahat uusia painopisteitä ja ohjelmia varten, lisäämällä avoimuutta pitkän aikavälin ennusteiden avulla ja huolehtimalla sitoumusten ja maksujen tasapainosta sekä vähentämällä liiallisia käteisvaroja rahoitusvälineissä ottaen huomioon, että tällaisissa välineissä on kiinni yli 14 miljardia euroa käyttämättömiä varoja, joita voitaisiin käyttää kiireellisempiin tarpeisiin ja painopisteisiin;

panee tyytyväisenä merkille Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kehotuksen jäsenvaltioiden viranomaisille hyödyntää paremmin käytettävissä olevia tietoja virheiden ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi ja korjaamiseksi ennen menojen ilmoittamista komissiolle;

Yhteenveto

71.  tekee vastuuvapausmenettelyn suhteen seuraavat johtopäätökset:

   a) ensisijaisena tavoitteena on muun muassa löytää tasapainoinen lähestymistapa perinteisten menetelmien ja tiukemmin suorituksiin ja tuloksiin keskittymisen välillä siten, että otetaan kaikissa tapauksissa huomioon perussopimuksista ja alakohtaisista politiikoista sekä ennakoimattomiin tilanteisiin varautumisen edellyttämästä joustosta johtuvat velvoitteet;
   b) tietojen saatavuuden ja hallinnoinnin parantaminen on tarpeen tuloksellisuuden määrittämiseksi;
   c) vahvempi yhteys unionin talousarvion ja unionin keskeisten poliittisten strategioiden ja käsitteiden (kuten Eurooppa 2020 -strategia) välillä ja niiden korrelointi keskeisten alakohtaisten politiikkojen kanssa on myönteinen asia;
   d) noudatetaan parempia hallinta- ja valvontamenetelmiä moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;
   e) on mahdollista kehittää aiempien vastuuvapausmenettelyjen sisältämiä huomautuksia säännöllisen seurannan muodossa;
   f) pitää valitettavana, että komission suoraan hallinnoimien toimintamenojen virhetaso on kasvanut merkittävästi ja noussut ensimmäisen kerran yhtä suureksi kuin yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa hallinnoitujen menojen virhetaso;
   (a) suurin osuus tulee edelleen jäsenvaltioilta riippuen niiden bruttokansantulosta (BKTL) ja vuonna 2014 tämä osuus oli 94,9 miljardia euroa;
   (b) muihin lähteisiin kuuluvat yksittäisiltä jäsenvaltioilta kerätyt arvonlisäveromaksut, joiden kokonaismäärä on 17,7 miljardia euroa;
   (c) tullit ja maatalousmaksut ovat kolmas merkittävä lähde, joka on yhteensä 16,4 miljardia euroa;

B. Erityiset luvut

Yleinen talousarvio- ja varainhallinto

72.  korostaa, että moitteeton varainhoito tarkoittaa unionin talousarviotoimien todellisia tuloksia ja edellytyksenä on, että ne ovat laillisuutta ja sääntöjenmukaisuutta koskevien sääntöjen mukaisia ja tuovat unionin talousarviolle lisäarvoa unionin näkökulmasta; korostaa, että virhetasojen ja petosten minimointi on välttämätön edellytys sille, että moitteettoman varainhoidon periaatteita noudatetaan;

73.  korostaa, että virhetaso ei välttämättä tarkoita sitä, että on kyse petoksesta, tehottomuudesta tai tuhlauksesta, vaan se on arvio rahavirroista, joita ei olisi pitänyt maksaa, koska niitä ei käytetty sääntöjen ja määräysten mukaisesti; korostaa kuitenkin, että vakavien virheiden jyrkkä lisääntyminen julkisten hankintamenettelyjen yhteydessä on erittäin huolestuttavaa, sillä jäsenvaltioilla on monien vuosien kokemus nykyisistä julkisia hankintoja koskevista säännöistä; toteaa, että jos niillä on vaikeuksia jo näiden sääntöjen kanssa, tämä ei ennusta hyvää sitä ajatellen, että niiden on mukautettava kansallinen lainsäädäntö ja menettelyt uusiin julkisia hankintoja ja käyttöoikeuksia koskeviin direktiiveihin; toteaa, että unionin kansalaiset eivät ymmärrä virhetasoa kunnolla, ja pyytää tilintarkastustuomioistuinta käynnistämään tähän liittyvän keskustelun komission kanssa, jotta tunnistetaan mahdolliset menetelmälliset puutteet ja sovitaan virhetason raportointia koskevista yhteisistä standardeista;

74.  suosittelee, että sääntöjä ja määräyksiä tarkistetaan säädösten vaikutusten arvioinnin (RIA)(85) prosessin kautta, jotta testataan, että ne sopivat yhteen unionin tarpeiden ja tavoitteiden kanssa ja ovat niiden mukaisia, kuten korvauksiin perustuvien järjestelmien tapauksessa, ja toteaa, että tyypillisin esimerkki virheistä ovat maksut, jotka koskivat tukeen oikeuttamattomia menoja (41 %), ja virheet julkisissa hankinnoissa (27 %); toteaa, että nämä virheet voivat olla muuta kuin petos tai tahallinen harhauttaminen hyödyn saamiseksi;

75.  kiinnittää tässä yhteydessä huomiota siihen, että unionin vuoden 2014 talousarvio toteutettiin erilaisissa sääntelykehyksissä, koska tuona vuonna oli voimassa kaksi rahoituskehystä, kauden 2007–2013 ja kauden 2014–2020 kehykset;

76.  huomauttaa näin ollen, että on oikein ja oleellista erotella erityyppiset virhetasot, jotka liittyvät unionin talousarvion erityyppisiin menoihin, koska ne on myönnetty eri kriteerien mukaisesti, minkä vuoksi niitä on erittäin vaikea vertailla;

77.  toteaa, että pyrkiessään tukemaan vahvempaa tulosperusteista toimintakulttuuria tilintarkastustuomioistuin kiinnitti varainhoitovuoden 2014 vuosikertomuksessa erityisesti huomiota unionin talousarvion tuloksellisuuteen, koska se testasi kokeiluhankkeena unionin rahoituksen ja Eurooppa 2020 -strategian todellista täydentävyyttä; panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi kumppanuussopimusten ja toimenpideohjelmien sekä Eurooppa 2020 -strategian välisen löyhän ja heikon yhteyden ja korosti sitä; kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että tällaista täydentävyyttä olisi tarkasteltava kunkin rahaston perussopimuksiin perustuvien tavoitteiden, muun muassa taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden, nojalla asetettujen tehtävien yleisessä kontekstissa;

78.  on huolestunut varojen käyttöasteesta, joka vaihtelee jäsenvaltioissa 50 prosentista 92 prosenttiin; kehottaa komissiota esittämään tarkan analyysin syistä, joiden vuoksi joillakin alueilla varojen käyttöaste on edelleen alhainen, sekä arvioimaan erityistoimia tällaisen epätasapainon taustalla olevien rakenteellisten ongelmien ratkaisemiseksi;

79.  arvostaa sitä, että tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2014 on innovatiivinen, koska siihen kuuluu tulossuuntautunut ja suorituksiin perustuva lähestymistapa, jossa arvioidaan unionin talousarviotoimien soveltamista ja suuntautumista Eurooppa 2020 -strategian prioriteetteja vasten; katsoo, että tulossuuntautunutta ja suorituksiin perustuvaa lähestymistapaa olisi sovellettava tulevina vuosina laadittaessa maakohtaisia suosituksia eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä;

80.  painottaa, että tilintarkastustuomioistuimen huomautukset ja saavutukset korostavat tarvetta soveltaa toimenpiteitä, joilla voidaan parantaa talousarvion tuloksellisuutta ja yhteistyössä harjoitettavaa hallinnointia koskevia standardeja;

Talousarvion tuloksellisuus

81.  toteaa, että talousarvion tuloksellisuudella tarkoitetaan unionin talousarvion menojen tarkoituksenmukaista keskittämistä unionin todellisiin prioriteetteihin tietyllä ajanjaksolla;

82.  huomauttaa, että tuloskulttuuri perustuu kolmeen keskeiseen pilariin: strategia, yksinkertaistaminen ja talousarviomenettely;

83.  suosittelee jatkamaan sekä menettelyjen että talousarvion sisällön yksinkertaistamista, jotta voidaan vähentää liiallisia hallinnollisia rasitteita ja rajata ylisääntelyä tietyissä jäsenvaltioissa; korostaa, että yksinkertaistaminen ei saisi johtaa sääntelyn purkamiseen eikä merkitä valvontajärjestelmien ja -menettelyjen, kuten ennakkotarkastusten, unohtamista; painottaa, että yksinkertaistaminen ei saisi aiheuttaa sääntelykehykseen liian usein tehtäviä muutoksia, jotka lisäävät hallinnon ja edunsaajien rasitusta ja vesittävät näin yksinkertaistamisen aiotut myönteiset vaikutukset; panee tyytyväisenä merkille, että komissio on perustanut korkean tason asiantuntijaryhmän, ja odottaa tuloksia;

84.  suosittaa parantamaan talousarviomenettelyä tarjoamalla tuloksellisuustietoa ja ‑hallintaa, mukaan luettuna tarkastusten kustannustehokkuus, tarkastuslausuma ja vastuuvapaus, hankkeiden tietokannat ja viestintä;

85.  kehottaa komissiota parantamaan viestintää ja yhteistyötä talousarvion suunnitteluun ja toteutukseen sekä vastuuvapausmenettelyyn osallistuvien toimijoiden välillä samoin kuin suuren yleisön kanssa lähentämällä odotuksia, jakamalla kokemuksia toteutuksesta ja raportoimalla tulosten saavuttamisesta;

86.  kehottaa komissiota harkitsemaan sosiaalisen median, kyselyjen ja kohderyhmien kaltaisten välineiden käyttöä yleisen tietoisuuden mittaamiseksi sekä arvioimaan keinoja parantaa tulevaisuudessa hankkeiden tulosten viestimistä kansalaisille koskevaa strategiaansa;

87.  suhtautuu myönteisesti uuteen tulosbudjetointia käsittelevään toimielinten väliseen työryhmään, jonka avulla pyritään saamaan aikaan yhteinen käsitys suorituksiin perustuvan ja tulossuuntautuneen budjetoinnin periaatteista;

88.  suosittelee tekemään vastaavia parannuksia sellaisilla aloilla kuin valvontatiheyden sovittaminen yhteen riskin kanssa, tuloksellisuusraportoinnin kartoittaminen tai jäsenvaltioiden ilmoittamien valvontatulosten luotettavuus;

89.  toteaa, että komissio on luonut valtavan analyysikapasiteetin etenkin yksittäisten pääosastojen kannalta merkityksellisillä aloilla, muttei analysoi horisontaalisia monialaisia kysymyksiä eikä unionin talousarviosta (yhteis-)rahoitettujen politiikkojen todellisia tuloksia;

90.  suosittelee keskittymistä suorituksiin perustuvaan lähestymistapaan sekä markkinoiden puutteisiin/toimimattomuuteen, koska näin voidaan auttaa keskittämään unionin rahoitustoimenpiteitä sellaisille aloille, joilla taloudellisuutta, tehokkuutta ja vaikuttavuutta koskevat kriteerit voidaan parhaiten täyttää; huomauttaa, että malli olisi räätälöitävä tiettyihin erilaisiin markkinoiden puutteiden tai toimimattomuuden tyyppeihin, joista yksi liittyy tietojen epäsymmetriaan ja toinen kaupallisiin tuottoarviointeihin, jotka eivät laajalti sisällä kaikkia myönteisiä ulkoisia vaikutuksia ja laajempia yhteiskunnallisia etuja, vaikka molemmat saavat perustellusti unionin rahoitusta;

91.  ehdottaa, että komissio hyväksyy unionin lisäarvoa arvioitaessa kriteerin, jonka perusteella arvioidaan, mitä olisi todennäköisesti tapahtunut, jos asianomaista hanketta tai toimintaa ei olisi toteutettu tai se ei olisi saanut unionin rahoitusta;

92.  vaatii pikaista selvitystä siitä, miten paljon rahaa unionin varoista on annettu mediayhtiöille kussakin jäsenvaltiossa, mistä yhtiöistä on kyse ja onko antamisen syynä rahoitusmahdollisuudesta tiedottaminen vai jokin muu syy;

Jaettu hallinnointi

93.  muistuttaa, että suuri vastuu unionin talousarvion asianmukaisesta kohdentamisesta on jäsenvaltioilla, koska 76 prosenttia menoista käytetään jaetun hallinnoinnin alaisuudessa; korostaa, että jäsenvaltioilla on merkittävä vastuu unionin talousarvion oikeasta ja laillisesta toteutuksesta, kun ne vastaavat unionin varojen hallinnoinnista;

94.  painottaa, että avain asianmukaiseen kohdentamiseen on unionin tarpeiden ja jäsenvaltioiden kehitysprioriteettien oikea määrittely;

95.  korostaa, että mitä paremmin jäsenvaltiot pyrkivät täyttämään kansalliset ja määrälliset Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet, sitä enemmän unionin talousarviomenoja voidaan suunnata, ja mitä enemmän näissä tavoitteissa otetaan huomioon unionin todelliset taloudelliset, sosiaaliset, alueelliset ja ympäristölliset tarpeet, sitä paremmin unioni voi varmistaa moitteettoman varainhoidon kannalta suotuisan ympäristön; suosittelee tässä yhteydessä, että perustetaan pysyvä foorumi, joka koostuu komission edustajista, kansallisten hallitusten edustustoista, EU:n pysyvät edustustot mukaan luettuina, sekä aluehallituksista ja -viranomaisista;

96.  on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että komission, kansallisten viranomaisten ja riippumattomien tarkastajien on hyödynnettävä kaikki käytettävissä olevat merkitykselliset tiedot, jotta virheet kyetään ehkäisemään tai havaitsemaan ja korjaamaan ennen kulujen korvaamista; toteaa painokkaasti, että kun tietoja on käytettävissä, komissiolla, kansallisilla viranomaisilla ja riippumattomilla tilintarkastajilla ei pitäisi olla mitään syytä olla toteuttamatta asianmukaisia toimenpiteitä virheiden ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi ja korjaamiseksi;

97.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta kehittämään yhdessä kansallisten tarkastusviranomaisten kanssa järjestelmän, jonka avulla tilintarkastustuomioistuin voi arvioida jäsenvaltioiden sen suositusten perusteella toteuttamia jatkotoimia;

98.  kehottaa komissiota tarjoamaan enemmän opastusta jäsenvaltioille, jotta kumppanuussopimuksissa ja toimenpideohjelmissa pannaan Eurooppa 2020 -strategia täysimääräisemmin täytäntöön ja myös jotta yhteisten tulosindikaattoreiden käsite otetaan käyttöön tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2014 vuosikertomuksessa tehdyn ehdotuksen perusteella;

99.  katsoo, että parlamentin ja neuvoston olisi hyödyllistä löytää yhdessä keino puuttua kysymykseen jäsenvaltioiden menoista yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa toteutettavan hallinnoinnin järjestelmässä;

100.  hyväksyy maakohtaisten suositusten sisällyttämisen kumppanuussopimuksiin;

101.  kehottaa komissiota tehostamaan jäsenvaltioiden kanssa käytäviä neuvotteluja tarpeesta julkaista kansalliset lausumat ja vuotuiset yhteenvedot;

Rahoitusoikaisut ja takaisinperintä

102.  on huolissaan siitä, että vuonna 2014 toteutettujen rahoitusoikaisujen (suhteessa unionilta saatuihin maksuihin) osalta eräiden jäsenvaltioiden taso oli kolminkertainen keskimääräiseen prosenttiosuuteen – 2,3 prosenttia – verrattuna (Slovakia 8,7 prosenttia, Tšekki 8,1 prosenttia, Kreikka 4,7 prosenttia);

103.  toteaa, että ohjelmakaudella 2007–2013 ESR:n osalta on vahvistettu 209 miljoonaa euroa ja toteutettu 156 miljoonaa euroa rahoitusoikaisuja, joista 95 miljoonaa euroa vahvistettiin vuonna 2014; huomauttaa, että jäsenvaltiot, joilla on suurin määrä oikaisuja, ovat Espanja (56 miljoonaa euroa), Romania (43 miljoonaa euroa), Puola (32 miljoonaa euroa) ja Ranska (20 miljoonaa euroa);

104.  toteaa, että koheesiopolitiikan oikaisujen kumulatiivinen määrä vuosina 2007–2013 vastaa 0,9:ää prosenttia määrärahoista; yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan kauden 2007–2013 rahoitusoikaisujen määrän odotetaan kasvavan edelleen tulevina vuosina, kun kauden ohjelmia aletaan päättää;

105.  toteaa, että EAKR:n/koheesiorahaston ohjelmien osalta komissio on määrännyt kumulatiivisesti noin 2 miljardia euroa rahoitusoikaisuja ohjelmakauden 2007–2013 alusta lähtien ja että näihin sisältyvät 782 miljoonan euron rahoitusoikaisut, jotka jäsenvaltiot ovat tehneet joko ennen menojen ilmoittamista komissiolle tai samaan aikaan menoilmoituksen kanssa; toteaa huolestuneena, että suurin osa rahoitusoikaisuista koski Tšekkiä (719 miljoonaa euroa), Unkaria (298 miljoonaa euroa), Kreikkaa (257 miljoonaa euroa), Espanjaa (237 miljoonaa euroa), Slovakiaa (152 miljoonaa euroa), Romaniaa (146 miljoonaa euroa) ja Italiaa (105 miljoonaa euroa);

106.  toteaa, että ESR:n osalta rahoitusoikaisujen kumulatiiviset määrät olivat suurimmat Romaniassa (355 miljoonaa euroa), Espanjassa (213 miljoonaa euroa) ja Puolassa (152 miljoonaa euroa);

107.  katsoo, että rahoitusoikaisut ja takaisinperintä ovat tehokkaita keinoja unionin talousarvion suojaamiseksi; pitää kuitenkin valitettavana, että unionin taloudellisia etuja suojaavan lainsäädännön, siihen liittyvien menettelyjen monimutkaisuuden ja monien alojen valvontatasojen määrän vuoksi virheitä voidaan korjata vasta useita vuosia niiden tapahtumisen jälkeen;

Taloudellisten etujen suojaaminen

108.  korostaa, että korruptio ja petokset murentavat luottamusta julkisiin instituutioihin ja demokratiaan ja heikentävät unionin sisämarkkinoiden toimintaa; pitää välttämättömänä kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa unionin toimielimet (ja jäsenvaltiot) toimivat yhdessä; pitää valitettavana, että monet unionin toimielimet (komissio ja erillisvirastot, Euroopan petostentorjuntavirasto, tilintarkastustuomioistuin) raportoivat petoksista eri tavoin;

109.  suosittelee, että komissio sovittaa kaikki raportointijärjestelyt yhdeksi johdonmukaiseksi järjestelmäksi, jolla suojellaan unionin taloudellisia etuja, jotta petosten ja korruption torjunta tehostuisi; muistuttaa, että johdonmukainen lainsäädäntö unionin sisällä on tärkeää, jotta voidaan tehokkaasti torjua kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta;

110.  huomauttaa, että avoimuus on kaikkein tehokkain väline väärinkäytösten ja petosten torjunnassa; pyytää, että komissio parantaisi lainsäädäntöä tältä osin ja tekisi kaikkia unionin varojen saajia koskevien tietojen julkaisemisen pakolliseksi, alihankintoja koskevat tiedot mukaan luettuina;

111.  kehottaa komissiota liittymään lahjontaa koskevaan Euroopan neuvoston rikosoikeudelliseen yleissopimukseen (ETS 173) ja vauhdittamaan neuvotteluja unionin osallistumisesta lahjonnan vastaiseen valtioiden ryhmään (GRECO), jotta edistetään paremmin koordinoituja korruption vastaisia toimia Euroopassa;

112.  kehottaa komissiota ottamaan täyden vastuun aiheettomasti maksettujen varojen takaisin perimisestä niiden palauttamiseksi unionin talousarvioon sekä vahvistamaan yhtenäiset raportointiperiaatteet kaikissa jäsenvaltioissa vertailukelpoisuuden, luotettavuuden ja asianmukaisen tiedonkeruun takaamiseksi;

113.  pitää myönteisenä komission EU:n taloudellisten etujen suojaamista koskevassa vuosikertomuksessaan 2014 esittämää lausuntoa, jossa se muistutti, että niin taloudellisten etujen suojaamista (PFI) koskeva direktiivi kuin Euroopan syyttäjänviraston perustamista koskeva asetus täydentäisivät ja vahvistaisivat lainsäädäntökehystä sekä tehostaisivat petostentorjuntaa merkittävästi; on edelleen sitä mieltä, että PFI-direktiivi on tarpeen hyväksyä kiireellisesti ja arvonlisävero on sisällytettävä siihen ja että direktiivissä on määriteltävä selvästi EU:n taloudellisiin etuihin kohdistuvat rikkomukset, sovellettavia enimmäisvankeusrangaistuksia koskevat vähimmäissäännöt sekä vanhentumisaikaa koskevat vähimmäissäännöt mahdollisimman pian; palauttaa mieliin asian Taricco, jossa Euroopan unionin tuomioistuin kiinnitti huomiota siihen, että arvonlisäveroa koskevat petokset todellakin sisältyvät yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta vuonna 1995 tehdyn yleissopimuksen määritelmään EU:n taloudellisiin etuihin kohdistuvasta petoksesta; kehottaa komissiota selventämään Eurojustin, Euroopan syyttäjänviraston ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) välisiä suhteita ja tarkastelemaan mahdollisuutta soveltaa näihin virastoihin tutkintatoimien tehostamiseksi yhdennetympää lähestymistapaa;

114.  on tyytyväinen siihen, että komissio on päättänyt lisätä avoimuutta parantamalla asiantuntijaryhmäjärjestelmäänsä ja erityisesti asiantuntijoiden valinnassa käytettävää menettelyä siten, että se laatii yksityishenkilöinä nimitettyihin asiantuntijoihin sovellettavat uudet eturistiriitoja koskevat toimintaperiaatteet, mikä antaa Euroopan parlamentille mahdollisuuden valvoa suoraan näitä nimityksiä; panee merkille, että asiantuntijoiden on tarvittaessa rekisteröidyttävä avoimuusrekisteriin; kehottaa kuitenkin komissiota ottamaan huomioon asiantuntijaryhmien kokoonpanoa koskevat Euroopan oikeusasiamiehen suositukset sekä ”Composition of the Commission's expert groups and the status of the register of expert groups” -tutkimuksessa esitetyt suositukset sen laatiessa muutoksia asiantuntijaryhmiä koskeviin nykyisiin horisontaalisiin sääntöihin, jotta menettelystä saadaan järjestelmällisempi ja avoimempi; pyytää komissiota käymään vuoropuhelua parlamentin kanssa erityisesti tulevasta asiaa koskevasta talousarvion valvontavaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnöstä ennen näiden sääntöjen virallista hyväksymistä; kannustaa EU:n erillisvirastoja harkitsemaan vastaavia uudistuksia;

115.  korostaa, että jäsenvaltiot eivät ryhdy toimiin OLAFin niille esittämien petosepäilytapausten johdosta, jotka vahingoittavat unionin taloudellisia etuja; kehottaa komissiota toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä ja OLAFia auttamaan jäsenvaltioita parantamaan unionin varoihin kohdistuvien petosten ehkäisemis- ja havaitsemistoimintaansa;

116.  pyytää komissiota laatimaan tiukkojen indikaattoreiden ja yhtenäisten kriteerien järjestelmän; on huolissaan jäsenvaltioista tulevien tietojen luotettavuudesta ja laadusta; kehottaa siksi komissiota työskentelemään tiiviisti jäsenvaltioiden kanssa kattavien, täsmällisten ja luotettavien tietojen varmistamiseksi pitäen mielessä yhtenäisen tarkastusmallin täysimääräistä käyttöönottoa koskevan tavoitteen;

117.  pyytää uudelleen, että komissio raportoi kahden vuoden välein parlamentille ja neuvostolle siitä, miten unionin toimielimet ovat panneet täytäntöön sisäiset korruption vastaiset toimensa, ja odottaa saavansa luettavakseen seuraavan kertomuksen vuoden 2016 alussa; pyytää komissiota lisäämään kertomukseen luvun siitä, miten unionin toimielimet ovat onnistuneet korruption torjunnassa, ja katsoo, että komission tulevien korruptiontorjuntakertomusten olisi aina katettava kaikki unionin toimielimet ja elimet;

118.  on huolissaan Eurodadin toimittamista rahanpesua koskevista tiedoista, joiden mukaan rahanpesun riski on suurinta Luxemburgissa ja Saksassa; pitää tarpeellisena, että jäsenvaltiot saattavat rahanpesua koskevan unionin direktiivin täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja ottavat käyttöön yritysten omistussuhteita koskevan julkisen rekisterin, joka koskee myös rahastoja;

119.  kehottaa siirtymään kaikkien komissiossa toimivien edunvalvojien vapaaehtoisesta rekisteristä pakolliseen unionin rekisteriin;

120.  pitää komission ensimmäistä joka toinen vuosi annettavaa korruptiontorjuntakertomusta lupaavana yrityksenä ymmärtää paremmin korruption kaikkia ulottuvuuksia, kehittää tehokkaita vastatoimia sen torjumiseksi ja valmistella julkisen sektorin vastuuvelvollisuuden parantamista unionin kansalaisiin nähden; vahvistaa tässä yhteydessä pitävänsä tärkeänä, että unioni ei suvaitse lainkaan petoksia, korruptiota eikä vilpillistä yhteistoimintaa; pitää kuitenkin valitettavana, ettei tähän kertomukseen sisältynyt unionin toimielinten omia korruption vastaisia toimia;

121.  vaatii, että komissio analysoi viimeistään toisessa korruptiontorjuntakertomuksessaan tarkemmin sekä unionin toimielinten että jäsenvaltioiden tasolla toimintaympäristöä, jossa toimia toteutetaan, jotta voidaan määrittää siihen luonnostaan kuuluvat kriittiset tekijät, alttiit alat ja korruptiota edistävät riskitekijät;

122.  kehottaa komissiota täyttämään viipymättä korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen mukaiset raportointivelvollisuutensa;

Yleinen virhetaso

123.  panee huolestuneena merkille, että tavallisimmat havaitut virhetyypit ovat kuluilmoituksiin sisältyvät tukeen oikeuttamattomat menot (41 %), julkisissa hankinnoissa ilmenevät vakavat virheet (27 %) ja viljelijöiden virheelliset maatalousalueilmoitukset (20 %);

124.  toteaa kuitenkin, että jäsenvaltioiden julkisissa hankinnoissa tekemien vakavien virheiden prosenttiosuus laski merkittävästi niin, että kun se vuonna 2013 oli 45 prosenttia aluepolitiikan alalla, vuonna 2014 osuus oli 25 prosenttia kaikista vahvistetuista virheistä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden yhdistetyllä politiikanalalla;

125.  pitää huolestuttavana, että monissa kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevista virhetapauksista komissiolla, kansallisilla viranomaisilla tai riippumattomilla tarkastajilla oli käytettävissään riittävästi tietoa, jonka avulla ne olisivat kyenneet estämään tai havaitsemaan ja korjaamaan virheet ennen menojen hyväksymistä; katsoo, että jos kaikkia näitä tietoja olisi hyödynnetty virheiden korjaamiseksi, arvioitu virhetaso olisi ollut merkittävästi alhaisempi;

126.  toteaa, että tukioikeuksiin perustuvien ohjelmien arvioitu virhetaso on 2,7 prosenttia (3 % vuonna 2013), mikä on huomattavasti pienempi kuin korvauksiin perustuvien menojen, joiden arvioitu virhetaso on 5,5 prosenttia (5,6 % vuonna 2013); pyytää komissiota arvioimaan siirtymistä tarpeen mukaan korvauksiin perustuvasta järjestelmästä tukioikeuksiin perustuvaan järjestelmään yksinkertaistamisen keinona;

Parhaat käytännöt

127.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan vakavasti velvollisuutensa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi samalla tavalla kuin maakohtaisten suositusten ja eurooppalaisen ohjausjakson tapauksessa; katsoo, että tämä heijastelisi näkyvää muutosta tuloksellisuuden ymmärtämisessä, ja että tätä pitäisi edelleen toimeenpanna ottamalla käyttöön arviointiprosesseja, joilla on todellista vaikutusta, kuten suoritusvaraus vastuullisille tuensaajille sekä seuraamukset ja rajoitukset muille;

Unionin varainhoitovuoden 2014 talousarvion tärkeimpien tulosten arviointi ja analyysi

128.  toteaa, että vuoden 2014 talousarvio oli noin 142,5 miljardia euroa eli lähes kaksi prosenttia julkisista kokonaismenoista unionin jäsenvaltioissa tai yksi prosentti unionin bruttokansantuotteesta;

129.  pyytää, että vastuuvapausmenettelyissä käsitellään jatkossa unionin talousarviovarojen todellista vaikutusta unionin makrotaloudellisiin indikaattoreihin;

130.  pitää valitettavana, että vain 47 prosenttia osuuksista rahoitusjärjestelyvälineisiin maksettiin lopullisille tuensaajille vuoden 2013 loppuun mennessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tapahtuvan hallinnoinnin yhteydessä (37 prosenttia maksettu vuoden 2012 loppuun mennessä) ja että käteisvarat rahoitusjärjestelyvälineiden välillisessä hallinnoinnissa olivat edelleen korkealla tasolla (1,3 miljardia euroa vuonna 2014; 1,4 miljardia euroa vuonna 2013);

131.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen suosituksen, jonka mukaan komission olisi esitettävä lainsäädäntöehdotus sovellettavan asetuksen muuttamisesta asetuksen (EY) N:o 1083/2006 soveltamisalaan kuuluvien rahoitusjärjestelyvälineiden tukikelpoisuusjakson jatkamiseksi, sekä komission asiaa koskevan vastauksen;

132.  kehottaa komissiota ottamaan tilintarkastustuomioistuimen suositusten mukaisesti talousarvio- ja varainhallinnossaan huomioon tiettyjen jäsenvaltioiden valmiuksien rajoitteet, jotta vältettäisiin varojen vajaakäyttö ja nostettaisiin käyttöastetta erityisesti ERI-rahastojen alalla; antaa tunnustusta tähän mennessä toteutetuille toimille, muun muassa täytäntöönpanon parantamista käsittelevän työryhmän perustamiselle, sillä sen avulla on jo saatu parannuksia aikaan;

133.  pyytää komissiota toteuttamaan toimenpiteitä, joilla vähennetään maksattamatta olevien sitoumusten määrää, mukaan lukien kauden 2007–2013 ohjelmien ripeä päätökseen saattaminen ja ulkopuolisten tahojen hallussa olevien käteisvarojen vähentäminen;

134.  toistaa, että komission olisi laadittava vuosittain kassatilannetta koskeva pitkän aikavälin ennuste, joka kattaa talousarvion enimmäismäärät, maksutarpeet, kapasiteettirajoitteet ja mahdolliset sitoumusten peruuttamiset, jotta maksutarpeet ja käytettävissä olevat varat voidaan sovittaa entistä paremmin yhteen(86);

135.  katsoo, että monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointi, joka komission on esitettävä vuoden 2016 loppuun mennessä, on ensimmäinen ja paras tilaisuus puuttua maksattamatta olevien määrien korkeaan tasoon rakenteellisesti; kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen tarkistamisesta, jotta voidaan korjata muun muassa maksattamatta olevat määrät;

Maksamattomat maksut

136.  korostaa, että tehdyt maksusitoumukset vuonna 2014 olivat yhteensä 109,3 miljardia euroa eli 76,6 prosenttia käytettävissä olevista maksusitoumusmäärärahoista ja että tästä syystä vuonna 2015 oli käytettävissä erittäin paljon määrärahoja sitoumuksiin (siirretty määrä oli 12,1 miljardia euroa ja enimmäismäärää korotettiin 16,5 miljardilla eurolla);

137.  pitää valitettavana, että vaikka maksujen taso oli edelleen korkeampi kuin monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärä, ennakoimattomiin menoihin varattuun liikkumavaraan kohdistuvien, maksattamatta olevien maksupyyntöjen määrä kasvoi 1,4 miljardista eurosta 25,8 miljardiin euroon; korostaa, että on tärkeä noudattaa täysimääräisesti vuosien 2015–2016 maksusuunnitelmasta annettua yhteistä lausumaa, josta parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat annettuaan yhteisen sitoumuksen vähentää kasautuneiden maksamattomia maksuja koskevien vaatimusten määrää 2 miljardiin euroon vuosien 2007–2013 koheesiopolitiikan ohjelmien osalta vuoden 2016 loppuun mennessä; katsoo, että tämä tilanne on kuitenkin ristiriidassa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 310 artiklan kanssa, jonka mukaan talousarvioon otettujen tulojen ja menojen on oltava tasapainossa;

138.  korostaa, että maksattamatta olevien sitoumusten tason alenemisen ennustetaan olevan väliaikaista, koska on pyydetty, että monivuotisen rahoituskehyksen vuodelle 2015 ja sen jälkeisille vuosille asetettua enimmäismäärää lisätään;

139.  huomauttaa erityisesti, että vuoden 2014 loppuun mennessä jäsenvaltioille suoritetut maksut monivuotisia ERI-rahastoja varten kaudelle 2007–2013(87) olivat 309,5 miljardia euroa; toteaa, että tämä on 77 prosenttia kaikkien toimenpideohjelmien 403 miljardin euron kokonaismäärästä ja että yli puolet monivuotisten ERI-rahastojen käyttämättä olevista sitoumuksista koskee viittä jäsenvaltiota eli Tšekkiä, Espanjaa, Italiaa, Puolaa ja Romaniaa;

140.  pitää valitettavana, että monivuotisten varojen käytön viipeet ovat merkittäviä ja saattavat aiheuttaa todellisia ongelmia joillekin jäsenvaltioille(88); pitää siksi tässä yhteydessä joustomenetelmien soveltamista kannatettavana ja järkevänä, kun otetaan huomioon kaikkien ohjelmien käynnistämisessä tapahtuneet viivästykset;

Tulot

141.  panee merkille, että tulovirrat perustuvat monikanavaiseen periaatteeseen:

142.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuimen vuosina 2011–2012 antamasta kolmesta suosituksesta kahta suositusta pannaan parhaillaan täytäntöön suurimmaksi osaksi ja yhtä suositusta pannaan parhaillaan täytäntöön joiltakin osin;

BKTL

143.  korostaa, että niin kauan kuin unionin omien varojen järjestelmää ei muuteta, BKTL on keskeinen unionin talousarvion tulojen taustalla oleva parametri, ja korostaa, että sen asianmukainen ja objektiivinen mittaaminen on näin ollen keskeinen asia ja ainoa merkittävä aihe tulojen osalta nykyisessä unionin talousarviorakenteessa ja että on erittäin tärkeää, että on olemassa luotettavia ja joustavia tietokantoja jäsenvaltioiden osuuksien laskemiseksi;

144.  kehottaa siksi komissiota vakuuttamaan, että jäsenvaltioiden toimittamat BKTL-tiedot ovat luotettavia ja että niiden osuudet ovat näin ollen oikein;

145.  muistuttaa, että vuonna 2014 BKTL-tietojen päivitykset johtivat ennennäkemättömän suuriin mukautuksiin jäsenvaltioiden osuuksissa (yhteensä 9 813 miljoonaa euroa);

146.  korostaa, että suurten tarkistusten vaikutus BKTL-saldoihin olisi voinut olla pienempi, jos unionilla olisi ollut käytössä yhteinen menettelytapa, jonka avulla olisi yhdenmukaistettu suurten tarkistusten aikataulu;

147.  pitää valitettavana, että arvonlisäveropetokset ja erityisesti niin sanotut ketjupetokset tai valeyritykset vääristävät kilpailua ja nielevät kansallisista talousarvioista huomattavia varoja, mikä on haitallista unionin talousarviolle; huomauttaa, että arvonlisäverovaje ja arvonlisäveron keräämättä jäämisestä aiheutunut tappio oli yhteensä 168 miljardia euroa vuonna 2013; panee huolestuneena merkille, että komissiolla ei ole arvonlisäveropetoksia eikä karusellipetoksia koskevia luotettavia tietoja; panee merkille, että nykyinen arvonlisäverojärjestelmä on edelleen hajanainen ja että se luo huomattavia hallinnollisia rasituksia erityisesti pk-yrityksille ja verkkoyrityksille; on huolissaan siitä, että uusi arvonlisäveroa omana varana koskeva vastuujärjestelmä ei pystynyt täysin saavuttamaan yksinkertaistamistavoitettaan, ja korostaa jäsenvaltioiden vastuuta Eurofiscin puutteiden korjaamisessa ja käänteistä verovelvollisuutta koskevien toimintatapojensa koordinoinnin parantamisessa tiedonvaihdon helpottamiseksi ja sääntöjenvastaisuuksien ja petosten torjumiseksi; pyytää komissiota ehdottamaan lainsäädäntöön muutoksia, joiden avulla voidaan tehdä tehokkaita ristiintarkastuksia tulli- ja verotiedoista, ja keskittymään jäsenvaltioiden valvonnassaan niiden tietopyyntöihin antamien vastausten oikea-aikaisuuden ja arvonlisäveroa koskevien tietojen vaihtojärjestelmän luotettavuuden parantamiseen;

Toteutettavat toimenpiteet

148.  pyytää komissiota analysoimaan unionin rahoituksen tulevaisuutta arvioimalla omien varojen perustan riittävyyttä;

149.  pitää valitettavana, että komission vuonna 2013 tekemiä ehdotuksia siitä, että otetaan käyttöön tarkistuksiin sovellettava yhteinen unionin menettelytapa, ei ole vielä pantu täytäntöön, eikä komissio ole toteuttanut jatkotoimia siitä huolimatta, että 19 jäsenvaltiota ilmoitti, että ne sovittaisivat toimintansa ainakin osittain tarkistuksiin sovellettavan unionin menettelytavan mukaiseksi syyskuuhun 2014 mennessä;

150.  panee tyytyväisenä merkille omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän perustamisen; on tyytyväinen mainitun työryhmän vuoden 2014 lopussa esittämään ensimmäiseen arviointikertomukseen ja yhtyy arvioon, jonka mukaan järjestelmä on vähitellen muuttunut pääosin jäsenvaltioiden maksuosuuksien järjestelmäksi, josta vain pienen osan muodostaa aidosti eurooppalainen ja itsenäinen omien varojen järjestelmä; katsoo, ettei nykyinen omien varojen järjestelmä saa jäädä pelkästään nettomaksajista ja -saajista käytyjen kansallisten kiistojen tasolle, mikä on unionin kansalaisille etäinen, vaan siitä on kehitettävä selkeästi unionin yleisen edun ja unionin politiikkojen mukainen järjestelmä;

151.  huomauttaa, että varaumien käsittelyyn liittyvistä toimenpiteistä johtuvat suuret muutokset olisivat lieventyneet, jos komission tarkastussykli olisi ollut lyhyempi, ja palauttaa mieliin, että parlamentti kehotti 29. huhtikuuta 2015 antamassaan vastuuvapautta varainhoitovuodelle 2013 koskevassa päätöslauselmassaan komissiota:

   a) lyhentämään BKTL-tietojen tarkistamisen tarkastussyklinsä kestoa
   b) rajoittamaan yleisten varaumien käytön poikkeustapauksiin;

152.  panee syvästi huolestuneena merkille, että komissio ilmoitti, että seuraava tarkastussykli saadaan päätökseen vasta vuonna 2019 ja että varaumat kattavat vähintään yhdeksän vuotta, kuten aikaisemminkin;

153.  huomauttaa, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan jäsenvaltioiden tulliviranomaisten suorittamien tarkastusten laatu ei ole parantunut; pitää valitettavana, että komission vuonna 2014 julkaisema päivitetty tullin yritystarkastusopas ei kata tiettyjä tilintarkastustuomioistuimen havaitsemia puutteita eikä etenkään sitä, kuinka on meneteltävä toisessa jäsenvaltioissa tulliselvitetyn tuonnin osalta;

154.  pyytää komissiota

   a) toteuttamaan toimenpiteitä vähentääkseen varaumien kattamaa vuosimäärää BKTL-perusteisten osuuksien seuraavan tarkistussyklin lopussa;
   b) ottamaan käyttöön järjestelyt, joilla vähennetään niiden tarkistusten vaikutusta, joita jäsenvaltiot esittävät BKTL-varojen keräämisessä käyttämiensä menetelmien ja lähteiden osalta;
   c) parantamaan jäsenvaltioiden tulliviranomaisille tarkastuksista (erityisesti tulliselvityksen jälkeisistä tarkastuksista) nykyisin annettavaa opastusta; ja
   d) varmistamaan, että jäsenvaltioilla on käytössä asianmukaiset järjestelmät tulliveloista ja sokerimaksuista annettavien selvitysten laatimista ja hallinnointia varten;
   e) laajentamaan Eurofiscin riskianalyysivalmiuksia alv-tietojen monikansallisen vaihtojärjestelmän (VIES) avulla;

Parhaat käytännöt

155.  katsoo, että tulopuolella virhetaso ei ollut olennainen, mikä on sinällään eräänlainen hyvä käytäntö, ja että nykyinen käytäntö, jossa jäsenvaltiot maksavat osuuden BKTL:n pohjalta, on toistaiseksi järkevä; toteaa kuitenkin, että jos tämä malli halutaan pitää toiminnallisena, se edellyttää jäsenvaltioiden taloudellisen suorituskyvyn jatkuvaa arviointia; katsoo, että vaihtoehtona on parantaa omien varojen perustaa, mikä on tulevaisuudessakin ajankohtainen kysymys;

Kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky

Yleiset seikat

156.  suhtautuu myönteisesti siihen, että tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen rakenne seuraa ensimmäistä kertaa 1. tammikuuta 2014 voimaan tulleita monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeita; toteaa, että vuonna 2013 luku oli nimeltään ”Tutkimus ja muut sisäiset politiikat”; katsoo kuitenkin, että tämä rakenteellinen muutos rajoittaa tilintarkastustuomioistuimen päätelmien ja sen aiempina vuosina tekemien päätelmien vertailukelpoisuutta;

157.  toteaa myös, että tutkimus ja innovointi kattaa 61 prosenttia (8,1 miljardia euroa) menoista seitsemännen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelman 2007–2013 ja tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ”Horisontti 2020” kautta ja että koulutusta, nuorisoa sekä urheilua koskevien ohjelmien (1,5 miljardia euroa), avaruusohjelmien (1,4 miljardia euroa), liikenteen alan ohjelmien (0,8 miljardia euroa) ja muiden toimien ja ohjelmien (1,5 miljardia euroa) osuus oli loput 39 prosenttia;

158.  muistuttaa, että otsakkeen 1 a määrärahoja vähennettiin jyrkästi monivuotisesta rahoituskehyksestä käydyissä neuvotteluissa (-24 prosenttia verrattuna komission alkuperäiseen ehdotukseen); on tietoinen siitä, että otsake 1 a sisältää menoja, joiden avulla pyritään esimerkiksi parantamaan tutkimusta ja innovointia, edistämään koulutusjärjestelmiä ja työllisyyttä, varmistamaan digitaaliset sisämarkkinat, edistämään uusiutuvan energian käyttöä ja energiatehokkuutta, nykyaikaistamaan liikennealaa sekä parantamaan liiketoimintaympäristöä erityisesti pk-yritysten osalta;

159.  korostaa, että 90 prosenttia tämän alan menoista on avustuksia yksityisille ja julkisille edunsaajille;

160.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuimen vuosina 2011–2012 antamasta yhdeksästä suosituksesta kolme suositusta oli pantu täytäntöön kokonaisuudessaan ja kuutta suositusta pannaan parhaillaan täytäntöön suurimmaksi osaksi;

Eurooppa 2020 -strategia

161.  on tietoinen siitä, että koko seitsemännen puiteohjelman avustussopimusten kumulatiivinen kokonaismäärä on 26 078 (joista 9 627 on jo saatettu päätökseen); toteaa, että komissio käynnisti samaan aikaan Horisontti 2020 -ohjelman vuosien 2014–2015 työohjelman, joka oli suuri menestys, koska 25. helmikuuta 2015 mennessä saatiin 46 097 ehdotusta: ehdotuspyyntöjä oli 79 ja niissä 25 903 ehdotusta oli tukikelpoisia, 3 765 hyväksyttiin rahoitettaviksi ja 1 410 avustussopimusta tehtiin;

162.  on tyytyväinen siihen, että komissio pystyi täyttämään keskeisten suorituskykyindikaattoreiden useimmat tavoitteet; epäilee kuitenkin, että tavoitetta, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä 3 prosenttia EU:n BKT:sta investoidaan tutkimukseen ja kehitykseen, ei voida saavuttaa; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tarttumaan haasteeseen; toteaa tilanteen näyttävän erityisen vaikealta Espanjassa, Kroatiassa, Luxemburgissa, Portugalissa, Romaniassa, Ruotsissa ja Suomessa; kehottaa komissiota tekemään tarvittavat johtopäätökset vuoden 2016 loppuun mennessä esitettävää monivuotisen rahoituskehyksen tulevaa väliarviointia varten;

163.  panee tyytyväisenä merkille eurooppalaisen tutkimuksen (verkostojen) aikaansaamat vaikutukset muun muassa ebola-viruksen torjunnassa, syöpähoitojen parantamisessa, yhtenäisen eurooppalaisen kliinisen tutkimuksen alueen luomisessa, tulvien torjunnassa, elintarviketurvallisuuden lisäämisessä ja risteilyalusten turvallisuuden parantamisessa;

164.  suhtautuu myönteisesti siihen, että seitsemännen puiteohjelman jälkiarviointi saatiin käyttöön marraskuussa 2015; odottaa, että sen päätelmät ja suositukset voidaan vielä ottaa huomioon Horisontti 2020 -ohjelman työohjelmissa;

165.  panee kiinnostuneena merkille ensimmäiset käytettävissä olevat tiedot innovaatiounionin tilaa koskevasta kertomuksesta 2015(89), jossa esitetään päivitetty selvitys Eurooppa 2020 -strategian innovaatiounioni-lippulaivahankkeen yhteydessä annettujen 34 sitoumuksen täytäntöönpanosta;

166.  muistuttaa, että ”yhteiskunnallinen haaste nro 6” ja etenkin yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet on ollut yksi parlamentin prioriteeteista, jonka se sisällytti Horisontti 2020 -ohjelmaan sen suunnitteluvaiheessa; muistuttaa tämän osa-alueen merkityksestä unionin kannalta erityisen haasteellisilla aloilla, kuten työttömyyden torjuminen, radikalisoituminen, terrorismi, maahanmuuttajien tukeminen, talous- ja rahapolitiikan ohjaus ja eriarvoisuuden torjuminen; on siksi huolissaan siitä, että ohjelman täytäntöönpanovaiheessa yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden prioriteettiasema on heikentynyt, koska ne menettivät johtoasemansa ja niiden maksusitoumusmäärärahoja on vähennetty 40 prosenttia, vaikka Horisontti 2020 ‑ohjelman kokonaismäärärahojen osuus vuosien 2014–2020 kokonaismäärärahoista on kasvanut;

Hallintoasiat

167.  huomauttaa, että

   a) yleiset päätelmät ja havainnot jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin osalta pätevät myös kilpailukyvyn osalta;
   b) on olemassa synergiaa ja yhdennetty lähestymistapa erityyppisten tutkimusta, kehitystä ja innovaatioita (T&K&I) tukevien välineiden kesken, mutta niitä olisi kuitenkin parannettava edelleen;
   c) Horisontti 2020 -ohjelmassa on käytetty yksinkertaisempia sääntöjä kuin seitsemännessä puiteohjelmassa; Horisontti 2020 -ohjelmassa on toisaalta tuettavia alueita, jotka ovat mahdollisesti riskialttiimpia, kuten yrityssuuntautuneet hankkeet, joihin osallistuu pk-yrityksiä ja joissa hyödynnetään uusia innovatiivisia välineitä myös rahoituksessa;

168.  kehottaa edunsaajia hyödyntämään mahdollisimman paljon tarkastuslausuntoja, koska ne vähentävät virhetasoa 50 prosentilla varmentamattomiin kuluilmoituksiin verrattuna; katsoo kuitenkin, että ulkoisissa tarkastuksissa todetun virhetason olisi parannuttava oleellisesti, kun otetaan huomioon komission niille antama erityisasiantuntemusta käsittänyt tuki; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille kaikki ohjeet, seminaarit, mallit ja luettelon yleisimmistä virheistä, jotka komissio on antanut edunsaajien ja tarkastuselinten käyttöön, mutta kehottaa komissiota toteuttamaan tehokkaampia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että ulkoiset tarkastuslausunnot ilmentävät tarkemmin virhetasoa;

169.  tukee komission pyrkimystä kehittää riskinhallintaa edelleen tutkimuksen alalla; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille, että jälkitarkastusten osalta tarkastettavien osallistujien valinta on jo suurelta osin riskiperusteista ja että komissio odottaa, että 83 prosenttia vuosina 2012–2016 toteutettavista tarkastuksista valitaan riskiperustein;

170.  pitää myönteisenä, että on perustettu yhteinen tukikeskus, joka tarjoaa tutkimusta hallinnoiville yksiköille oikeudelliseen neuvontaan, tarkastuksiin, liiketoimintaprosesseihin, tietotekniikkaan ja tietoon liittyviä palveluja;

171.  toteaa, että tutkimus- ja innovointitoiminnan merkittävä tukeminen sisältyy ERI‑rahastojen kumppanuussopimuksiin ja jäsenvaltioiden ja alueiden toimenpideohjelmiin, mikä luo enemmän synergiaa; ottaa huomioon, että tuen määrä on yli 42 miljardia euroa perustutkimukseen ja -innovointiin ja 118 miljardia euroa tutkimukseen ja innovointiin laajemmassa merkityksessä;

Laillisuus ja sääntöjenmukaisuus sekä virheisiin liittyvät seikat

172.  on erittäin huolestunut siitä, että tilintarkastustuomioistuin analysoi 166 tapahtumaa, joista 79:ssä oli virhe; toteaa, että kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä oli 53 eli arvioitu virhetaso oli 5,6 prosenttia;

173.  pitää huolestuttavana, että kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevista virhetapauksista 27:ssä komissiolla, kansallisilla viranomaisilla tai riippumattomilla tarkastajilla oli käytettävissään riittävästi tietoa, jonka avulla ne olisivat kyenneet estämään tai havaitsemaan ja korjaamaan virheet ennen menojen hyväksymistä; toteaa, että jos kaikkia näitä tietoja olisi hyödynnetty virheiden korjaamiseksi, arvioitu virhetaso olisi tämän luvun osalta ollut 2,8 prosenttiyksikköä alhaisempi; katsoo, että tämä tilanne, joka on säilynyt muuttumattomana jo joidenkin vuosien ajan, on osoitus huolimattomuudesta;

174.  ei voi hyväksyä sitä, että EU:n seitsemännen puiteohjelman virhetaso ei ole parantunut kuudenteen puiteohjelmaan verrattuna ja että tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston pääjohtajan lausuntojen mukaan virhetaso jopa kasvaa entisestään; katsoo, että seitsemännen puiteohjelman ohjelmien virhetasotilanteen olisi pitänyt parantua ohjelman hallinnoinnista saadun kokemuksen myötä; pitää valitettavana, että virhetason jyrkkä kasvu vuonna 2014 kasvua ja työllisyyttä edistävän kilpailukyvyn alalla on osoitus ohjelman moitteettomasta hallinnoinnista viimeksi kuluneina vuosina;

175.  pitää valitettavana, että kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky on vuosina 2013 ja 2014 ollut se unionin menoerä, jonka alalla virhetaso on kasvanut eniten;

176.  pitää valitettavana, että virhelähteet ovat pysyneet samoina:

   a) tutkimuksen alalla (Tutkimus): virheellisesti lasketut henkilöstökulut sekä muut tukeen oikeuttamattomat välittömät kulut, kuten tosittein perustelemattomat matka- tai laitekulut; tukeen oikeuttamattomat välilliset kulut, jotka pohjautuvat virheellisesti laskettuihin yleiskustannuksiin tai joihin sisältyy tukeen oikeuttamattomia kustannuslajeja, jotka eivät liity hankkeeseen;
   b) muiden rahoitusvälineiden alalla (Muut): perustelemattomat ja tukeen oikeuttamattomat kulut ja julkisia hankintoja koskevien sääntöjen rikkomiset;

Virhetyyppien osuus virhetasossa

Tutkimus

Muut

Henkilöstökuluja oli laskettu virheellisesti

30,5 %

2,5 %

Muut välittömät kustannukset, jotka eivät ole tukikelpoisia

17,5 %

13,5 %

Välilliset kustannukset, jotka eivät ole tukikelpoisia

20 %

 

Julkisia hankintoja koskevien sääntöjen rikkomiset

 

14 %

Tukeen oikeuttamaton alihankinta

2 %

 

Yhteensä

70 %

30 %

177.  on edelleen vakuuttunut siitä, että komission on jatkettava ponnistelujaan hyväksyttävän tasapainon löytämiseksi sen välillä, että ohjelmat ovat houkuttelevia osallistujille ja että oikeutettu vastuuvelvollisuus ja varainhoidon valvonta toteutuu; palauttaa tässä yhteydessä mieliin pääjohtajan vuonna 2012 antaman lausuman, jonka mukaan menettely, jossa pyritään kaikissa oloissa varmistamaan alle 2 prosentin jäännösvirhetaso, ei ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto(90);

178.  huomauttaa, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston pääjohtaja on aiempien vuosien tapaan tehnyt horisontaalisen varauman jäännösvirhetasosta tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston suoraan toteuttamissa seitsemännen puiteohjelman kuluilmoituksissa ja innovatiivisia lääkkeitä koskevan IMI-yhteisyrityksen maksuissa, joiden arvioitu jäännösriski on 3 prosenttia, millä on arviolta 111,39 miljoonan euron vaikutus;

179.  toteaa, että varauma ei koskenut tiettyjä seitsemännen puiteohjelman menojen osia, koska oli todisteita siitä, että riskit (ja siten jäännösvirhetasot) ovat huomattavasti alhaisempia kuin kaikkien menojen osalta; ottaa huomioon, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston osalta tämä koskee Fusion for Energy -yhteisyritykselle, Clean Sky -yhteisyritykselle ja polttokenno- ja vety-yhteisyritykselle osoitettuja varoja; ottaa huomioon, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston ulkopuolella tämä koskee myös tutkimuksen toimeenpanoviraston Marie Curie -ohjelmaan kuuluvia menoja ja kaikkia Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston menoja;

180.  katsoo, että horisontaalinen varauma voi olla oikeudellisesti tarpeen, mutta kyseinen varauma saattaa komission varainhoidon huonoon valoon erityisesti, koska tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto voi antaa täyden varmuuden 97 prosentista näistä menoista;

181.  panee merkille, että komissio on vuosina 2014 ja 2015 antanut tutkimuksen alalla perintämääräyksiä 42 miljoonan euron edestä; toteaa, että 31 miljoonaa euroa on jo peritty ja että loppua ei ole vielä saatu perittyä joko konkurssin tai kesken olevan pakkoperinnän vuoksi;

182.  pitää valitettavana viimeaikaisia lehtitietoja, joissa kyseenalaistetaan tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston valmius suojella tehokkaasti unionin taloudellisia etuja; kehottaa komissiota selvittämään nämä viestimissä laajasti käsitellyt tapaukset, joissa viitataan selviin hallinnollisiin epäkohtiin sekä unionin taloudelliselle edulle ja maineelle aiheutuneeseen ilmeiseen vahinkoon; kehottaa oikeusasiamiestä käynnistämään asiaa koskevan tutkimuksen;

183.  pitää valitettavana, että yksinkertaistamistoimet, joiden myötä ennakkotarkastuksista on luovuttu (yli 375 000 euron menoja ei esimerkiksi todenneta ennakkoon), aiheuttavat kumulatiivisia virheitä, joiden seurauksena virhetaso kasvaa yleisesti ja yhä enemmän; toteaa, että virhetasoa ei Horisontti 2020 -ohjelman osalta todennäköisesti saada alenemaan, kun otetaan huomioon yhä useammat elimet, jotka vastaavat seitsemännen puiteohjelman menojen hallinnoinnista;

Tietojen luotettavuuteen liittyvät kysymykset

184.  pitää valitettavana, että suorituksiin perustuvaa arviointia varten tarvittavassa sekundaaritietojen analysoinnissa on ongelma; katsoo, että tämä olisi nähtävä lähitulevaisuuden haasteena; muistuttaa, että on tarpeen parantaa tiedonhallintaa;

Suorituksiin perustuva ja tulossuuntautunut lähestymistapa

185.  toteaa, että T&K&I:n todelliset vaikutukset ja tulokset kaupallistamisen ja lisäarvon näkökulmasta ovat todella merkittävät;

186.  suhtautuu myönteisesti seitsemännen puiteohjelman jälkiarvioinnin suorittaneen korkean tason asiantuntijaryhmän tekemiin myönteisiin arvioihin tuloksista eli siihen, että ohjelmassa luotiin suoraan yli 1,3 miljoonaa työvuotta (kymmenen vuoden aikana rahoitettujen hankkeiden avulla) ja välillisesti neljä miljoonaa työvuotta 25 vuoden aikana ja jokainen seitsemänteen puiteohjelmaan käytetty euro tuotti noin 11 euroa suoria ja välillisiä taloudellisia vaikutuksia innovoinnin, uusien tekniikoiden ja tuotteiden avulla ja että sen rahoitusvaikutus pk-yrityksille ylitti 15 prosentin tavoitteen ja oli 17 prosenttia (viisi miljardia euroa);

187.  huomauttaa, että tilintarkastustuomioistuin tarjosi suorituksiin perustuvan lähestymistavan vahvistamiseksi uraauurtavan testin Eurooppa 2020 -strategian indikaattoreista, jossa T&K-menot ovat tärkeässä asemassa;

188.  pyytää komissiota välittämään parlamentille ITER-neuvostolle marraskuussa esitetyn toimintasuunnitelman;

189.  vaatii komissiota toimittamaan kesäkuuhun 2016 mennessä ajantasaiset tiedot pitkän aikavälin hankeaikataulusta ja siihen liittyvistä ITER-maksuista seuraavan vuoden talousarviopäätösten laatimista varten; muistuttaa, että ITER-ohjelmaa varten on vuodeksi 2016 asetettu syrjään maksumäärärahoja lähes 475 miljoonaa euroa;

Rahoitusvälineet

190.  toteaa, että etenkin Horisontti 2020 -ohjelmassa erittäin kehittyneet innovatiiviset rahoitusvälineet ovat yksi tärkeimmistä käytännön täytäntöönpanon osa-alueista; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti uuden tuotevalikoiman käynnistämiseen vuonna 2014 ohjelmassa ”InnovFin – EU:n rahoitus innovoijille”, joka on Euroopan investointipankkiryhmän (EIP ja EIR) komission kanssa yhteistyössä käynnistämä yhteinen aloite;

191.  pyytää komissiota antamaan tulevissa vastuuvapausmenettelyissä InnovFin-ohjelman täytäntöönpanosta tietoa, joka kattaa tähän rahoitusvälineeseen kuuluvan unionin talousarvio-osuuden;

192.  muistuttaa, että tietyt alat ja politiikat, kuten rautatieinfrastruktuuri sekä teoreettinen tai perustutkimus, soveltuvat huonommin rahoitettaviksi rahoitusvälineiden kautta ja ovat siksi vaarassa jäädä unionin toimien soveltamisalan ulkopuolelle;

Parhaat käytännöt

193.  panee merkille, että tämän alan tarkastustoimia tehostettiin ja yhteisen tarkastusosaston toteuttamaa koordinointia parannettiin ja että sitä tarjotaan kaikille tutkimus- ja innovointimenoihin liittyville pääosastoille, toimeenpanovirastoille ja yhteisyrityksille yhteistyössä toteutettavana hallinnointina;

194.  katsoo, että mahdollinen hyvä käytäntö on erityinen ulkoistaminen eli suurten ohjelmien hallinnoinnin antaminen tällä alalla erityisten elinten tehtäväksi; katsoo, että koska tällainen käytäntö on ollut olemassa vasta vähän aikaa, ei ole mahdollista esittää kiistattomia tuloksia mutta metodi ja malli vaikuttavat hyvin innovatiivisilta;

Toteutettavat toimenpiteet

195.  toteaa, että komission olisi

   a) hyväksyttävä toimenpiteitä, joilla vähennetään tämän alan suhteellisen korkeaa virhetasoa, parannetaan tiedonhallintaa myös erittäin kehittyneiden T&K&I‑hankkeiden analysoimiseksi ja niiden todellisen vaikutuksen testaamiseksi Horisontti 2020 -ohjelman potentiaalia vasten
   b) esitettävä kertomus, jossa arvioidaan talousarvion näkökulmasta nykyiset kokemukset uudesta käytännöstä, jossa erityiselimiä käytetään tällä alalla(91), sekä otettava käyttöön säännöllinen raportointi Eurooppa 2020 -strategiaan kuuluvien relevanttien indikaattoreiden noudattamisesta;

196.  kehottaa tutkimuksen pääosastoa parantamaan tiedonhallintaa erityisesti tuloskulttuurin mukaisesti, jotta mukaan otetaan kaikki sidosryhmät ja varsinkin uudet, ja parantamaan tiedonhallintaa jäsenvaltioiden edunsaajien kanssa; suosittelee lisäämään riippumattomien tarkastajien osallisuutta siten, ettei keskitytä pelkkiin virheisiin vaan myös tuloksellisuussykliin, mukaan lukien asianmukainen riskiarviointi; katsoo lisäksi, että sääntelyjärjestelyistä olisi tehtävä vaikutustenarviointi;

197.  kehottaa tutkimuksen ja innovoinnin pääosastoa julkaisemaan vuotuisissa toimintakertomuksissaan kattavasti ja yksityiskohtaisesti panoksensa maakohtaisiin suosituksiin, koska näiden suositusten olisi osoitettava, miten pääosasto edesauttaa jäsenvaltioiden edistymistä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa;

198.  panee merkille, että komissio on käynnistänyt sidosryhmien kuulemisen uusista yksinkertaistamistoimista, joita pitäisi ottaa käyttöön Horisontti 2020 -ohjelman yhteydessä; pyytää tietoja siitä, miten uusia yksinkertaistamistoimia aiotaan toteuttaa;

199.  korostaa, että Horisontti 2020 -ohjelman yksinkertaistamisen ja siihen osallistumisen pitäisi olla myös selityksin varustetun avustussopimuksen ohjaava periaate; painottaa, että seitsemännestä puiteohjelmasta poiketen sisäisesti laskutetut kustannukset on Horisontti 2020 -ohjelmassa jaettava ja niistä on raportoitava eri kustannuslajien mukaisesti, henkilöstökustannukset mukaan luettuina; kehottaa siksi komissiota tarkistamaan huomautukset ja sallimaan sen, että sisäisesti laskutetut kustannukset ovat tukikelpoisia muina välittöminä kustannuksina jakamatta niitä kustannuslajeihin ja käyttämättä palveluille tuntilistoja;

Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus

Yleiset seikat

200.  suhtautuu myönteisesti siihen, että tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen rakenne seuraa ensimmäistä kertaa 1. tammikuuta 2014 voimaan tulleita monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeita; toteaa, että vuonna 2013 tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus sisälsi kaksi erillistä lukua, jotka olivat ”Aluepolitiikka, liikenne ja energia” ja ”Työllisyys- ja sosiaaliasiat”; katsoo kuitenkin, että tämä toimintatavan muutos rajoittaa tilintarkastustuomioistuimen päätelmien ja sen aiempina vuosina tekemien päätelmien vertailukelpoisuutta;

201.  toteaa, että taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden alalla jaetaan uudelleen merkittävä osa unionin talousarviosta, yhteensä 54,4 miljardia euroa vuonna 2014; toteaa, että tästä määrästä 80 prosenttia oli myönnetty alue- ja kaupunkipolitiikan toimintalohkoon etenkin EAKR:n ja koheesiorahaston välityksellä ja 20 prosenttia oli myönnetty pääasiassa ESR:lle työllisyys- ja sosiaaliasioita varten;

202.  toteaa, että EAKR:n ja koheesiorahaston välityksellä tuettiin lähinnä infrastruktuurihankkeita, työpaikkojen luomista ja säilyttämistä, alueiden taloudellista kehitystä edistäviä aloitteita sekä pk-yrityksiä koskevaa toimintaa (EAKR) ja infrastruktuuri-investointeja ympäristön ja liikenteen aloilla (koheesiorahasto);

203.  toteaa, että ESR tukee investointeja inhimilliseen pääomaan ja toimia, joilla pyritään parantamaan työntekijöiden ja yritysten sopeutumista työtapojen muutoksiin, parantamaan työllistymismahdollisuuksia, lisäämään heikommassa asemassa olevien ihmisten sosiaalista osallisuutta sekä lisäämään julkishallinnon ja julkisten palvelujen valmiuksia ja tehokkuutta; katsoo, että tulosindikaattoreista huolimatta ESR:n investointien tuloksia on tästä syystä vaikeampi mitata;

204.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuimen vuosina 2011–2012 antamasta kuudestatoista suosituksesta kahdeksan suositusta oli pantu täytäntöön kokonaisuudessaan, seitsemää suositusta pannaan parhaillaan täytäntöön suurimmaksi osaksi ja yhtä suositusta pannaan parhaillaan täytäntöön joiltakin osin;

Eurooppa 2020 -strategia

205.  toteaa, että alue- ja kaupunkipolitiikan neljä tärkeintä keskeistä tulosindikaattoria ovat seuraavat: luotujen työpaikkojen lukumäärä, tukea saavien tutkimuslaitosten kanssa yhteistyötä tekevien yritysten lukumäärä, tukea saavien yritysten lukumäärä ja uusiutuvien energialähteiden tuotantokapasiteetin lisäys; toteaa, että jäsenvaltioiden täytäntöönpanokertomuksissaan raportoimat saavutukset edistyivät keskimäärin 29 prosenttia edellisvuoteen verrattuna ja että komission mukaan kaikkia tavoitteita ei saavuteta talouskriisin vuoksi; kehottaa komissiota tekemään tarvittavat johtopäätökset vuoden 2016 loppuun mennessä esitettävää monivuotisen rahoituskehyksen tulevaa väliarviointia varten;

206.  panee tyytyväisenä merkille komission ponnistelut koheesiopolitiikan panoksen lisäämiseksi unionin talouden ohjausjärjestelmään seulomalla kaikki vuosien 2014–2020 kumppanuussopimukset ja toimenpideohjelmat sen varmistamiseksi, että kesäkuun 2014 loppuun mennessä hyväksytyt maakohtaiset suositukset otettaisiin asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioiden kehittämistä ja kilpailukykyä koskevissa strategioissa;

207.  toteaa, että vuoden 2015 loppuun mennessä keskimäärin 89 prosenttia vuosien 2007–2013 väliselle ohjelmakaudelle varatuista määrärahoista oli käytetty (käyttöaste huomioonottaen) ja että Italiassa (79 %), Romaniassa (70 %) ja Kroatiassa (59 %) oli jääty jälkeen toteutuksessa;

208.  huomauttaa, että kaksi tärkeintä tulosindikaattoria työllisyys- ja sosiaaliasioiden alalla ovat työttömyysaste ja uusien ja/tai säilytettyjen työpaikkojen määrä; panee tyytyväisenä merkille, että ohjelmakauden 2007–2013 jälkiarvioinnin alustavien tulosten mukaan 8,8 miljoonaa ESR:n osallistujaa sai työpaikan (tai säilytti työpaikkansa) ESR:n tukitoimien seurauksena tänä aikana vuoden 2013 loppuun mennessä; pitää myönteisenä myös sitä, että yli 300 000 ESR:n tukemaa ihmistä aloitti itsenäisen ammatinharjoittamisen ja että yli 50 000 startup-yritystä sai tukea;

209.  pitää nuorisotakuuta erityisen tärkeänä; panee näin ollen tyytyväisenä merkille, että 110 300 työtöntä nuorta osallistui nuorisotyöllisyysaloitteen välityksellä (YEI) rahoitettuihin toimiin vuonna 2014; toteaa, että 1,3 miljardia euroa on jo myönnetty kentällä toteutettaville hankkeille; on tässä yhteydessä kiitollinen tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 3/2015 annetuista ohjeista ja komission rakentavasta reaktiosta havaintoihin; korostaa kuitenkin, että joissakin jäsenvaltioissa on vielä joitakin vaikeuksia toteuttaa nuorisotakuu ja varmistaa riittävä hankevalmistelu nuorisotyöllisyysaloitteelle;

210.  panee merkille Euroopan globalisaatiorahastoa (EGR) koskevan komission kertomuksen havainnot, joista käy ilmi, että kahden vuoden aikana (2014–2015) yhteensä 7 636 työntekijää (44,9 prosenttia edunsaajista) oli löytänyt uuden työpaikan EGR:n toteuttamiskauden aikana;

211.  yhtyy komission näkemykseen siitä, että työttömyysasteet (erityisesti pitkäaikaistyöttömyys) ja työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten (NEET-nuoret) osuus ovat osoituksia kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuudesta työmarkkinoilla; ottaa huomioon, että viisi maata, joissa pitkäaikaistyöttömyysaste on unionissa korkein (osuutena työvoimasta), ovat Kreikka (19,5 %), Espanja (12,9 %), Kroatia (10,1 %), Slovakia (9,3 %) ja Portugali (8,4 %) ja että unionin keskiarvo on 5,1 prosenttia; ottaa huomioon, että maat, joissa NEET-nuorten osuus on suurin, ovat Kypros (33,7 %), Bulgaria (30,9 %), Unkari (30,3 %), Kreikka (30,0 %) ja Romania (26,9 %) ja että unionin keskiarvo on 16,37 prosenttia;

212.  suhtautuu myönteisesti ohjelmakauden 2007–2013 EAKR:n/koheesiorahaston ohjelmien täytäntöönpanoon, joka näkyy joistakin jäsenvaltioiden vuosittain raportoimista keskeisistä indikaattoreista ja uusimpien käytettävissä olevien tietojen alustavan arvioinnin tuloksista, jotka osoittavat, että noin 950 000 työpaikkaa on luotu, 36 000 yritystä on tehnyt yhteistyötä tutkimuslaitosten kanssa, yli 270 000 yritystä on saanut tukea ja uusiutuvien energialähteiden tuotantokapasiteetti on lisääntynyt yli 4 000 megawattia;

213.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin on ensimmäistä kertaa yrittänyt arvioida myös ohjelmien tuloksellisuusnäkökohtia koeluontoisessa tarkastuksessa, ja toteaa tarkastuksen perusteella, että 89 hankkeessa yhteensä 186:sta (48 prosenttia) saavutettiin (tai ylitettiin) kaikki tavoitearvot, jotka oli määritetty hankkeen tuloksellisuuden mittaamista ajatellen; panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi 56 hankkeen yhteydessä (30 prosenttia), että yhden tai useamman hanketta varten määritellyn indikaattorin osalta ei saavutettu tavoiteltua arvoa ja että 17 tapauksessa (9 prosenttia) määräaikaa noudatettiin joidenkin (mutta ei kaikkien) tavoitearvojen osalta tarkastusajankohtaan mennessä; kannustaa tilintarkastustuomioistuinta kehittämään tätä toimintaa erityisesti uuden rahoituskauden 2014–2020 ohjelmien yhteydessä;

Hallintoasiat

214.  korostaa, että monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeen 1 b menoja hallinnoidaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa; toteaa, että tällä alalla jäsenvaltiot ovat ensisijaisesti vastuussa toimenpideohjelman täytäntöönpanosta ja sääntöjenvastaisten menojen ehkäisemisestä, havaitsemisesta ja korjaamisesta;

215.  korostaa painokkaasti, että erityisesti koheesiopolitiikan tapauksessa yhteistyössä harjoitettavan hallinnoinnin osuus on merkittävä, sillä ohjelmat pannaan täytäntöön jäsenvaltioissa ja niiden alueilla unionin yhteisten sääntöjen mukaisesti mutta niiden erityistarpeita kunnioittaen ja toiseksi useissa tapauksissa kyseessä on myös yhteisrahoitus, kun jäsenvaltiot ja edunsaajat osarahoittavat hankkeita;

216.  pitää sietämättömänä, että kahdessakymmenessäyhdessä tapauksessa, jotka koskivat edunsaajien tekemiä määrällisesti ilmaistavissa olevia virheitä, kansallisilla viranomaisilla oli käytettävissään riittävästi tietoa, jonka avulla ne olisivat kyenneet estämään tai havaitsemaan ja korjaamaan virheet ennen kuin menot ilmoitettiin komissiolle; toteaa, että jos kaikkia näitä tietoja olisi hyödynnetty virheiden korjaamiseksi, arvioitu virhetaso olisi tämän luvun kohdalla ollut 1,6 prosenttiyksikköä alhaisempi; toteaa lisäksi, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että 13 tapauksessa sen havaitsema virhe oli kansallisten viranomaisten tekemä; toteaa, että nämä virheet vaikuttivat arvioituun virhetasoon 1,7 prosenttiyksikön verran; katsoo, että tämä tilanne, joka on säilynyt muuttumattomana jo joidenkin vuosien ajan, on osoitus huolimattomuudesta;

217.  korostaa, että ESR:n puitteissa havaitut tukikelpoisuutta koskevat yleisimmät ongelmat ovat seuraavia: tukikelpoisuusajan ulkopuolella ilmoitetut menot (Saksa, Tšekki), liian suuret palkat (Portugali, Puola, Saksa, Suomi), hankkeeseen liittymättömät kulut (Alankomaat, Portugali, Puola), kansallisten tukikelpoisuussääntöjen noudattamatta jättäminen (Puola) ja vähentämättömät tulot (Itävalta); huomauttaa, että yleisimmät esimerkit julkista hankintaa koskevien sääntöjen noudattamatta jättämisestä ovat seuraavat: perusteeton sopimuksen tekeminen suoraan (Italia, Saksa), lisäurakoita/-palveluja koskevien sopimusten perusteeton tekeminen suoraan, tarjoajien laiton sulkeminen tarjouksen ulkopuolelle, eturistiriidat ja syrjivät valintakriteerit (Suomi);

218.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuin analysoi 161 tapahtumaa alue- ja kaupunkipolitiikan alalla (101 koski EAKR:ää, 55 koheesiorahastoa ja viisi rahoitusvälineitä) ja 170 tapahtumaa ESR:n osalta; toteaa, että 135 tapahtumassa 331:stä oli virheitä; panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin arvioi virhetason olevan 5,7 prosenttia (EAKR:n ja koheesiorahaston virhetasoksi arvioidaan 6,1 prosenttia ja ESR:n virhetasoksi 3,7 prosenttia);

219.  kehottaa komissiota luomaan tehokkaan välineen, jolla voidaan parantaa kansallisten viranomaisten suorittaman valvonta- ja tarkastustoiminnan luotettavuutta; palauttaa mieliin, että on tärkeää lisätä julkisia hankintoja koskevien tietojen avoimuutta julkistamalla kaikki urakoitsijoita ja alihankkijoita koskevat tiedot, jotta voidaan parantaa tietojen saatavuutta ja valvontaa;

220.  panee merkille, että kaikkien marraskuun 2015 lopussa käytettävissä olleiden tarkastustulosten mukaan 90 prosenttia EAKR:n/koheesiorahaston ohjelmien hallinnollisista tarkastuksista toimii hyvin tai edellyttää vain pieniä parannuksia; muistuttaa, että jäsenvaltioiden tekemien virheiden perussyynä ovat monimutkaiset hallintorakenteet ja henkilöstön suuresta vaihtuvuudesta tai talousarviorajoitusten aiheuttamasta riittämättömistä henkilöresursseista johtuva asiantuntemuksen menettäminen;

221.  kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille voimakkaampia kannustimia innovatiivisten rahoitusvälineiden käytön lisäämiseksi niiden aluepolitiikassa mutta ottamaan huomioon ohjelmakauden 2007–2013 kokemukset, jotta rahoitusvälineiden määrärahojen käyttöä ei estetä;

222.  kiinnittää huomiota tilintarkastustuomioistuimen suosituksiin erityiskertomuksessa nro 10/2015 ”Toimia EU:n koheesiovarojen käytössä todettujen julkisia hankintoja koskevien ongelmien ratkaisemiseksi olisi tehostettava” ja panee tyytyväisenä merkille komission myönteisen reaktion tilintarkastustuomioistuimen havaintoihin;

223.  on tyytyväinen siihen, että komissio julkaisi lokakuussa 2015 asiakirjan ”Julkiset hankinnat – ohjeita toimijoille yleisimpien virheiden välttämiseksi Euroopan rakenne- ja investointirahastoista rahoitettavien hankkeiden yhteydessä”; kritisoi kuitenkin sitä, että taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota koskevan otsakkeen menoihin liittyvien virheiden pääasiallisena lähteenä on edelleen julkisia hankintoja koskevien sääntöjen rikkominen ja että niiden osuus on lähes puolet arvioidusta virhetasosta; muistuttaa, että julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamisen vakavat puutteet ovat koskeneet esimerkiksi urakoiden, lisätöiden tai palvelujen suoraa myöntämistä perusteettomasti, tarjoajien laitonta poissulkemista sekä eturistiriitatapauksia ja syrjiviä valintakriteereitä; pitää virheiden ja väärinkäyttöjen torjumisessa keskeisenä täydellistä avoimuutta urakoitsijoiden ja aliurakoitsijoiden tietojen suhteen;

224.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio perusti marraskuussa 2014 täytäntöönpanon parantamista käsittelevän työryhmän Bulgarialle, Italialle (Etelä-Italia), Kroatialle, Romanialle, Slovakialle, Slovenialle, Tšekille ja Unkarille, jotta vältyttäisiin sitoumusten purkamiselta;

225.  palauttaa mieliin, että Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) 2014–2020 oikeudellisessa kehyksessä on lisäksi otettu käyttöön ennakkoehtoja, jotka koskevat unionin rahastojen vaikuttavaa ja tehokasta käyttöä ja jotka kattavat muun muassa jäsenvaltioiden julkisten hankintojen järjestelmät; toteaa, että tässä yhteydessä on hyväksytty toimintasuunnitelmat kahtatoista maata (Bulgaria, Italia, Kreikka, Kroatia, Latvia, Malta, Puola, Romania, Slovenia, Slovakia, Tšekki ja Unkari) varten ja että ne arvioidaan vuoteen 2016 mennessä; muistuttaa, että ennakkoehtojen täyttäminen on edellytys rahoituksen saamiselle; pyytää tarvittavaa täyttä avoimuutta infrastruktuurihankkeiden rahoituksen suhteen ja pyytää julkaisemaan hankkeiden taloudellista, ekologista ja sosiaalista kestävyyttä koskevat ennakko- ja jälkiarvioinnit;

226.  kehottaa komissiota julkistamaan kaikki Lyonin ja Torinon välistä suurnopeusratahanketta ja sen rahoitusjärjestelyjä koskevat asiakirjat;

227.  panee tyytyväisenä merkille, että alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto on tehnyt 265 tarkastusmatkaa vuoden 2009 jälkeen; toteaa, että alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston mukaan 42 tarkastusviranomaisen, jotka tarkastivat noin 91 prosenttia EAKR:n ja koheesiorahaston määrärahoista ohjelmakaudella 2007–2013, tekemään työhön voidaan yleisesti ottaen luottaa; toteaa, että työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto oli arvioinut vuoden 2014 loppuun mennessä 87 tarkastusviranomaista 92:sta (94,6 prosenttia); toteaa, että ne kattavat 113 toimenpideohjelmaa kaikkiaan 118 toimenpideohjelmasta, joten niiden osuus on 99,1 prosenttia ohjelmakauden 2007–2013 rahoitussuunnittelusta;

228.  toteaa, että maksut keskeytettiin ja/tai keskeytystä edeltävä menettely aloitettiin vuoden 2014 aikana 121 EAKR:n/koheesiorahaston ohjelman tapauksessa ja että nämä toimenpiteet kattoivat lähes 7,9 miljardia euroa jäsenvaltioiden esittämiä maksupyyntöjä; toteaa myös, että ESR:n osalta komissio lähetti 11 varoitusta ja 18 lykkäämistä edeltävää kirjettä, ja että komissio päätti keskeyttää 31 maksua ja lykkäsi 11:tä toimenpideohjelmaa ja että maksupyyntöjä keskeytettiin kaikkiaan 1,3 miljardin euron arvosta;

229.  panee merkille, että vuonna 2014 aluepolitiikan pääosaston ja työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston maksujen valvontaa ja keskeyttämistä koskevan tiukan politiikan ja toimintasuunnitelmien lisääntyvän määrän tuloksena rahoitusoikaisuja vahvistettiin 840 miljoonan euron arvosta ja 854 miljoonaa euroa pantiin täytäntöön EAKR:n/koheesiorahaston yhteydessä kaikkien ohjelmakausien osalta (päätetty vuonna 2014 ja edeltävinä vuosina); panee merkille, että ohjelmakauden 2007–2013 osalta ESR:n yhteydessä hyväksyttiin/päätettiin rahoitusoikaisuja 209 miljoonan euron arvosta ja 155,9 miljoonaa euroa pantiin täytäntöön (päätetty vuonna 2014 ja edeltävinä vuosina);

230.  panee tyytyväisenä merkille, että komission valvontatehtävän ansiosta todentamisviranomaiset tekivät vuonna 2014 ennen menojen ilmoittamista komissiolle 782 miljoonan euron arvosta EAKR:ää/koheesiorahastoa koskevia rahoitusoikaisuja, joiden avulla unionin talousarviossa on säästytty epäasianmukaisia menoja koskevilta maksuilta;

231.  toteaa huolestuneena, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan Eurooppa 2020 ‑strategiaa ei muunneta järjestelmällisesti temaattisten tavoitteiden avulla kumppanuussopimuksissa ja ohjelmissa toiminnallisiksi tavoitearvoiksi; panee kuitenkin merkille, että se muunnetaan toiminnallisiksi tavoitearvoiksi ERI-rahastojen ohjelmatasolla 11 temaattiseen tavoitteeseen mukautettujen erityistavoitteiden avulla; katsoo, että tuloksia voidaan arvioida tarkoituksenmukaisesti ainoastaan, jos temaattiset tavoitteet ja toimenpideohjelmat ovat yhdenmukaiset ja tulosindikaattorien ja vertailuarvojen avulla voidaan mitata edistymistä;

232.  toteaa, että kumppanuussopimukset ja yleinen asetus luovat yhteisiä sääntöjä, joiden olisi kannustettava yhdennettyä lähestymistapaa, mutta toisaalta kutakin rahastoa hallinnoidaan omalla asetuksella ja omilla menettelyillä;

233.  panee kiinnostuneena merkille, että tilintarkastustuomioistuin aikoo esittää lähitulevaisuudessa kumppanuussopimusten ja koheesiopolitiikan tuloksellisuuteen keskittyvän kehyksen erityistarkastusta;

234.  pitää valitettavana, että niiden toimenpideohjelmien määrä, joiden osalta varaumia esitettiin, nousi 73:sta 77:ään EAKR:n/koheesiorahaston toimenpideohjelmissa vuonna 2014 ja pysyi muuttumattomana 36:ssa ESR:n toimenpideohjelmissa; toteaa, että näiden varaumien arvioitu taloudellinen vaikutus laski 423 miljoonasta eurosta vuonna 2013 aina 224 miljoonaan euroon vuonna 2014 EAKR:ssa/koheesiorahastossa ja nousi 123,2 miljoonasta eurosta vuonna 2013 jopa 169,4 miljoonaan euroon vuonna 2014 ESR:ssa;

235.  hyväksyy yhteenvedon yhteisestä tarkastusstrategiasta kaudeksi 2014–2020, jossa temaattisten tarkastusten etusijalle asetetaan tuloksellisuustietojen raportointia koskevien järjestelmien toimintavarmuus (uusi piirre, joka liittyy tulossuuntautuneisuuteen) ja rahoitusvälineet;

236.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole vielä täysin omaksuneet yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja ESR:n yhteydessä; suhtautuu myönteisesti Euroopan sosiaalirahaston yksinkertaistetuista kustannusvaihtoehdoista laadittuun raporttiin, jossa työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto odottaa, että ohjelmakauden 2014–2020 aikana keskimäärin 35 prosenttia kustannuksista ilmoitetaan yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja soveltaen, mutta joissakin jäsenvaltioissa (Alankomaat, Espanja, Italia ja Ruotsi) määrä on huomattavasti korkeampi, ja toisissa jäsenvaltioissa (Bulgaria, Latvia, Slovakia ja Unkari) huomattavasti matalampi; tukee työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston ponnisteluja edistää yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käyttöä jäsenvaltioissa ja kehottaa jäsenvaltioita omaksumaan yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen mahdollisuudet täysimääräisesti;

237.  arvostaa tässä yhteydessä, että komissio on perustanut korkean tason ryhmän seuraamaan yksinkertaistamista ERI-rahastojen edunsaajien osalta; toivoo saavansa kopiot raporteista, joita ryhmä julkaisee helmikuusta 2016 alkaen;

238.  pitää tervetulleena komission pyrkimystä kannustaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön Arachne-tiedonlouhintavälineen petollisen toiminnan estämiseksi; muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että tämä väline tarjotaan käyttöön ilmaiseksi;

239.  suhtautuu myönteisesti siihen, että vuonna 2014 komissio käynnisti ensimmäiset neljä tutkimusta, joilla arvioidaan sitä, miten uudistetun koheesiopolitiikan elementit on otettu huomioon ohjelmasuunnittelussa vuosiksi 2014–2020; palauttaa mieliin, että neljän tutkimuksen aiheet ovat seuraavat: ennakkoehdot, kumppanuusperiaate, tuloskehys ja ”uudet säännökset” (jotka kattavat useita uusia ohjelmasuunnittelun osa‑alueita, kuten tuensaajien hallinnollisen taakan arviointi ja suunnitellut toimet sen vähentämiseksi, monialaiset periaatteet ja alueelliset lähestymistavat); toivoo saavansa kopiot tutkimuksista, kun ne on saatettu päätökseen;

Laillisuus ja sääntöjenmukaisuus sekä virheisiin liittyvät seikat

240.  on huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuin testasi 161 tapahtuman otoksen alue- ja kaupunkipolitiikan toimintalohkosta ja 170 tapahtuman otoksen työllisyys- ja sosiaaliasioiden toimintalohkosta ja että 135 tapahtumaan liittyi virhe (75 tapahtumaa alue- ja kaupunkipolitiikan toimintalohkosta ja 60 tapahtumaa työllisyys- ja sosiaaliasioiden toimintalohkosta); toteaa, että tilintarkastustuomioistuin arvioi kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevien 25 virheen perusteella, että virhetaso oli 6,1 prosenttia alue- ja kaupunkipolitiikan toimintalohkossa ja kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevien 28 virheen perusteella, että virhetaso oli 3,7 prosenttia työllisyys- ja sosiaaliasioiden toimintalohkossa ja että koheesiopolitiikan arvioitu virhetaso oli kokonaisuutena tarkasteltuna 5,7 prosenttia;

241.  pitää turhauttavana, että kahdessakymmenessäyhdessä tapauksessa, jotka koskivat edunsaajien tekemiä kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä, kansallisilla viranomaisilla oli riittävästi tietoa, jonka avulla virheet olisi voitu ehkäistä tai havaita ja korjata ennen kuin menot ilmoitettiin komissiolle; toteaa, että jos kaikkea tätä tietoa olisi käytetty virheiden korjaamiseen, arvioitu virhetaso olisi tämän luvun kohdalla ollut 1,6 prosenttiyksikköä alhaisempi; toteaa lisäksi, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että kolmessatoista tapauksessa sen havaitsema virhe oli kansallisten viranomaisten tekemä; toteaa, että nämä virheet vaikuttivat arvioituun virhetasoon 1,7 prosenttiyksikön verran; katsoo, että tämä tilanne, joka on säilynyt muuttumattomana jo joidenkin vuosien ajan, on osoitus huolimattomuudesta;

242.  kritisoi sitä, että kuten aiempinakin varainhoitovuosina, myös eräiden ulkoisten tarkastusten ja menotarkastusten kohteena olleiden loppumaksuja koskevien pyyntöjen virhetaso kertoo ennakkotarkastuksiin liittyvistä heikkouksista Euroopan sosiaalirahaston osalta; korostaa, että julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättämiseen ja menoja koskeviin tositteisiin liittyvien virheiden osuus oli miltei kaksi kolmasosaa arvioidusta virhetasosta;

243.  korostaa, että mikäli jäsenvaltioiden tarkastukset kummallakin toimintalohkolla olisivat olleet täysin luotettavia, alue- ja kaupunkipolitiikan toimintalohkon arvioitua virhetasoa olisi voitu alentaa 3,3 prosenttiyksikköä ja työllisyys- ja sosiaaliasioiden toimintalohkon virhetasoa 3,2 prosenttiyksikköä;

244.  kehottaa komissiota esittämään ennen 1. heinäkuuta, minkä suunnitelmien avulla se aikoo saada aikaan sen, että varainhoitoa parannetaan merkittävästi jäsenvaltioissa; on vakuuttunut siitä, että vastuuvapauden on oltava sidoksissa välttämättömään edistykseen tällä alalla;

245.  pitää valitettavana, että virhelähteet ovat pysyneet samoina:

   a) alue- ja kaupunkipolitiikan toimintalohko (Aluepolitiikka): julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättäminen, tukeen oikeuttamattomien menojen sisällyttäminen kuluilmoituksiin ja valtiontukisääntöjen rikkominen;
   b) työllisyys- ja sosiaaliasioiden toimintalohko (Työllisyys): tukeen oikeuttamattomat kulut, tukeen oikeuttamattomat hankkeet/edunsaajat ja julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättäminen; korostaa, että yleisimmät havaitut tukikelpoisuutta koskevat ongelmat ovat seuraavia: tukikelpoisuusajan ulkopuolella ilmoitetut menot (Tšekki, Saksa), liian suuret palkat (Saksa, Suomi, Puola, Portugali), hankkeeseen liittymättömät kulut (Alankomaat, Puola, Portugali), kansallisten tukikelpoisuussääntöjen noudattamatta jättäminen (Puola) ja vähentämättömät tulot (Itävalta); huomauttaa, että yleisimmät esimerkit julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättämisestä ovat seuraavat: perusteeton sopimuksen tekeminen suoraan (Saksa, Italia), lisäurakoita/-palveluja koskevien sopimusten perusteeton tekeminen suoraan, tarjoajien laiton sulkeminen tarjouksen ulkopuolelle, eturistiriidat ja syrjivät valintakriteerit (Suomi);

Virhetyyppien osuus virhetasossa

Aluepolitiikka

Työllisyys

Edunsaaja ei noudattanut hankintasääntöjä

44,9%

2,9%

Tukeen oikeuttamattomat kulut

21,5%

5,6%

Valtiontuki

21,2%

 

Tukeen oikeuttamaton hanke/edunsaaja

 

3,9%

Yhteensä

87,6%

12,4%

246.  pitää valitettavana, että samanlaisia virheitä löydetään vuosien ajan jatkuvasti, usein samoissa jäsenvaltioissa; toteaa, että keskeyttämällä tai lopettamalla maksut komissio varmistaa, että korjaavat toimet toteutetaan tapauksissa, joissa on havaittu puutteita; pyytää komissiota tehostamaan kansallisten ja alueellisten hallinnointi- ja valvontajärjestelmien seurantaa tämän havainnon perusteella ja toisaalta lieventämään seurantaa valtioissa, joissa hallinnointi- ja valvontajärjestelmät ovat osoittautuneet luotettaviksi;

247.  on huolissaan julkisia hankintoja koskevien sääntöjen rikkomisista tietoteknisten valvontajärjestelmien tarjousmenettelyissä rahoituskausilla 2007–2013 ja 2014–2020, mikä on myös antanut aihetta epäillä petosta; huomauttaa, että Tšekin tilintarkastusviranomaiset havaitsivat nämä virheet; tukee täysin komission kantaa, jonka mukaan maksuja ei pitäisi suorittaa ennen kuin asiaankuuluvat korjaavat toimenpiteet on toteutettu ja poliisitutkinta on valmis;

248.  on huolestunut ongelmista, jotka liittyvät rakennerahastojen menojen valvontaa koskevien järjestelmien tarjouskilpailuihin vuosina 2007–2013 ja 2014–2020, ja vaatii selvitystä siitä, miksi tällaisia ongelmia esiintyy jokaisella rahoituskaudella, sekä selvitystä petostutkimusten nykytilasta ja sääntöjenvastaisesti saatujen varojen takaisinperintää;

249.  huomauttaa, että alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston vuoden 2014 vuotuisessa toimintakertomuksessa ilmoitettujen lukujen mukaan virheriski kunkin Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta tuetun toimenpideohjelman arvioituna painotettuna keskiarvona oli alle 1 prosentti yhdeksässä jäsenvaltiossa (vuonna 2013 kuudessa jäsenvaltioissa) ja että vain kahdessa jäsenvaltiossa kyseinen prosenttiosuus oli vähintään neljä prosenttia (vuonna 2013 viidessä jäsenvaltiossa);

250.  huomauttaa, että työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston vuoden 2014 vuotuisessa toimintakertomuksessa ilmoitettujen lukujen mukaan virheriski kunkin ESR:sta tuetun toimenpideohjelman arvioituna painotettuna keskiarvona oli alle yksi prosentti yhdeksässä jäsenvaltioissa kuten vuonna 2013 ja että kyseinen prosenttiosuus oli vähintään neljä prosenttia kuudessa jäsenvaltiossa (korkeimmillaan 7,9 prosenttia), kun se oli vuonna 2013 yli neljä prosenttia viidessä jäsenvaltiossa (korkeimmillaan 8,8 ja 9,3 prosenttia);

251.  korostaa, että tilintarkastustuomioistuin ei ole havainnut viimeisten kolmen vuoden aikana kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä, jotka liittyvät yksinkertaistetun kustannusvaihtoehdon soveltamiseen; toteaa tämän olevan osoitus siitä, että hankkeet, joissa käytetään yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja, ovat vähemmän alttiita virheille kuin ne, joissa käytetään todellisia kustannuksia;

252.  katsoo, että olisi hyödyllistä, jos komissio tekisi kohdennetun analyysin ohjelmakausien 2007–2013 ja 2014–2020 kansallisista tukikelpoisuussäännöistä ja tämän perusteella laatisi ohjeet jäsenvaltioille tarpeettoman monimutkaisten sääntöjen (ylisääntely) yksinkertaistamiseksi ja poistamiseksi kokonaan;

253.  panee merkille, että valtiontukisääntöjen noudattaminen näyttää olevan tärkeä tekijä pyrittäessä koheesiopolitiikan virheiden minimoimiseen;

254.  korostaa, että on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että kansalliset viranomaiset ilmoittavat todellista vähemmän virheitä ja todellista enemmän rahoitusoikaisuja;

255.  ilmaisee huolensa pakolaisia varten varattuja varoja koskevista tarkastuksista, sillä usein jäsenvaltiot jakavat niitä hätätilanteissa noudattamatta voimassa olevia sääntöjä; pitää keskeisenä, että komissio ottaa käyttöön perusteellisemmat tarkastukset, varsinkin pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien toteutumisen varmistamiseksi;

Tietojen luotettavuuteen liittyvät kysymykset

256.  panee tyytyväisenä merkille, että EAKR:ää/koheesiorahastoa ja ESR:ää koskevissa jäsenvaltioiden vuotuisissa tarkastuskertomuksissa ilmoitettujen tietojen oikeellisuus on parantunut; pitää kuitenkin valitettavana, että joissakin tapauksissa komission oikaisut ylittivät 1,5 prosenttia ja niitä pidettiin epäluotettavina;

Suorituksiin perustuva ja tulossuuntautunut lähestymistapa

257.  pitää myönteisenä politiikan todellisia tuloksia ja saavutettua suoritustasoa koskevan näytön osalta, että tilintarkastustuomioistuin on käyttänyt ensimmäisen kerran tuloksellisuuteen perustuvaa lähestymistapaa arvioidessaan unionin talousarvion täydentävyyttä Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä; katsoo, että tämän strategian täytäntöönpanosta rakennerahastojen avulla saadut tulokset ovat erittäin tärkeitä unionin laajuiselle taloudelliselle indikaattorille ”BKT asukasta kohti” sekä muille indikaattoreille;

258.  pitää tärkeänä sen arvioimista, onko EAKR:n, koheesiorahaston ja ESR:n hankkeet on saatu päätökseen ja missä määrin ja onko niiden tavoitteet saavutettu (vuoden 2014 loppuun mennessä);

259.  pitää valitettavana, että tulossuuntautuneet rahoitusjärjestelyt ovat edelleen poikkeuksellisia; toteaa, että useimmissa tapauksissa se, että avustussopimuksessa sovittuja hanketavoitteita ei saavutettu, ei vaikuttanut unionin myöntämän rahoituksen määrään;

260.  muistuttaa, että 51 ensisijaisen hankkeen täytäntöönpanoa Kreikassa on nopeutettava; muistuttaa myös, että 14 hanketta – jotka koskevat muun muassa kiinteistörekisteriä ja kansallista rekisteriä – on määritetty ”pullonkaulahankkeiksi”, joissa on varojen vapauttamisen riski; odottaa komission antavan parlamentille ajantasaista tietoa tilanteesta komission vuoden 2014 vastuuvapauden seurantakertomuksessa;

261.  muistuttaa, että komissiolle huhtikuussa 2015 jätetyssä ohjelmakauden 2014–2020 valvontajärjestelmään liittyvää hankintamenettelyä koskevassa Tšekin tilintarkastusviraston kertomuksessa OPTP/2014/SM/01 viitattiin yli yhdeksän miljoonan euron perusteettomiin menoihin; pitää myönteisenä, että komissio on lähettänyt kirjeen, jossa varoitetaan mahdollisesta maksujen keskeyttämisestä, ja kehottanut Tšekin viranomaisia tekemään asianmukaiset rahoitusoikaisut; toivoo saavansa tietää, miten Euroopan petostentorjuntavirasto arvioi tilannetta;

Rahoitusjärjestelyvälineet

262.  panee merkille, että jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten ilmoituksen mukaan vuoden 2014 lopussa oli toiminnassa yhteensä 1 025 rahoitusjärjestelyvälinettä (mukaan lukien 73 sijoitusyhtiötä ja 952 erityisrahastoa); toteaa, että 90 prosenttia rahoitusjärjestelyvälineistä koski yrityksiä, 6 prosenttia kaupunkikehityshankkeita ja 4 prosenttia energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energiamuotoihin liittyviä varoja; toteaa, että nämä välineet perustettiin 25 jäsenvaltioon ja ne saivat rahoitustukea 183 toimenpideohjelmasta; toteaa, että toimenpideohjelmista rahoitusjärjestelyvälineisiin maksettiin yhteensä 16 miljardia euroa, josta 10,9 miljardia euroa oli EAKR:n ja ESR:n varoja; toteaa, että vuoden 2014 loppuun mennessä lopullisille edunsaajille suoritetut maksut olivat yhteensä 9,19 miljardia euroa, joista 5,8 miljardia euroa oli rakennerahastojen varoja, joten toimenpideohjelmien käyttöaste oli lähes 57 prosenttia;

263.  panee merkille, että äskettäisessä ja erittäin kattavassa tutkimuksessa arvioidaan oikein, että rahoitusjärjestelyvälineiden käytöllä koheesiopolitiikassa kaudella 2007–2013 oli paljon etuja mutta myös joitakin heikkouksia, jotka olisi poistettava; toteaa analyysin kuitenkin osoittavan, että niiden käytön osuus vaihtelee huomattavasti eri jäsenvaltioiden kesken; kehottaa komissiota analysoimaan näiden jäsenvaltioiden välisten suurten erojen tärkeimmät syyt ja etsimään tehokkaan kannustimen, jonka avulla jäsenvaltiot pyrkisivät olemaan aktiivisempia rahoitusjärjestelyvälineiden käytössä aloilla, joilla ne ovat osoittautuneet menestyksekkäiksi;

264.  toteaa, että rahoituslähteistä rahoitusjärjestelyvälineisiin suoritetun määrän ja lopullisille edunsaajille jaetun määrän välillä on selvä ero; katsoo, että tämä saattaa merkitä sitä, että joitakin huomattavia määriä on ainoastaan ”säilötty” rahoitusjärjestelyvälineisiin vapauttamisriskin välttämiseksi; kehottaa komissiota edesauttamaan tämän kielteisen piirteen poistamista rahoitusjärjestelyvälineiden käytöstä ja pitää ohjelmakautta 2014–2020 koskevaa uutta säännöstä, jonka mukaan maksut rahoitusjärjestelyvälineisiin maksetaan erissä, myönteisenä askeleena tähän suuntaan;

265.  panee merkille, että rahoitusjärjestelyvälineiden käytön voimakas kasvu johtaa välttämättä siihen, että julkishallinnon viranomaiset ja tarkastus- ja valvontaelimet soveltavat aivan uutta lähestymistapaa julkisten varojen käyttämiseen, mikä edellyttää tietyssä määrin ”uutta kulttuuria” innovatiivisten rahoitusvälineiden ympäristössä; kehottaa komissiota testaamaan, että tähän uuteen ympäristöön on valmistauduttu riittävästi;

266.  panee merkille, että rahoitusjärjestelyvälineet voivat edistää merkittävästi ERI‑rahastojen käytön tehokkuutta, vaikuttavuutta ja taloudellisuutta, jos ne pannaan täytäntöön viisaasti, koska ne luonnollisestikin keskittyvät tulosten saavuttamiseen, tai ne voivat luoda tuloksellisuutta; kehottaa komissiota myös ottamaan tämän edun huomioon unionin menopolitiikassa;

267.  panee merkille tiedot, joiden mukaan vuoteen 2014 mennessä yhteensä 53 ESR:n rahoittamaa rahoitusvälinettä, jotka on rajattu ensisijaisesti pk-yritysten tukemiseen, on pantu täytäntöön seitsemässä jäsenvaltiossa ja että niillä on tavoitettu yhteensä 16 716 pk-yritystä (joista 11 286 on mikroyrityksiä) yhteensä 472 miljoonan euron suuruisella ESR:n talousarviolla;

268.  palauttaa mieliin, että rahoitusjärjestelyvälineiden täytäntöönpano ohjelmakaudella 2007–2013 oli hidasta seuraavista syistä:

   a) säännöt olivat monimutkaisia;
   b) joissain tapauksissa resursseja myönnettiin liikaa todellisiin tarpeisiin verrattuna;
   c) täytäntöönpano tapahtui rahoituskriisin aikana;

269.  panee tyytyväisenä merkille, että ohjelmakauden 2014–2020 sääntelykehyksessä säädetään, että rahoitusjärjestelyvälineiden käyttö perustuu pakolliseen ennakkoarviointiin, jotta voidaan tunnistaa investointitarpeet ja auttaa välttämään unionin varojen liiallinen sitominen;

270.  panee myös tyytyväisenä merkille, että yhdessä Euroopan investointipankin kanssa käynnistettiin yhteisten rahoitusvälineiden tekninen neuvoa-antava foorumi (Fi-Compass) tukemaan rahoitusjärjestelyvälineiden täytäntöönpanoa vuosina 2014–2020;

Parhaat käytännöt

271.  pitää myönteisenä uutta suuntausta, johon kuuluu yksinkertaistaminen ja ylisääntelyn vähentäminen sekä yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin parantaminen yhdessä koheesiopolitiikan uusien elementtien kanssa ohjelmakaudella 2014–2020, mikä näyttää olevan paras toimintatapa ja heijastuu monissa konkreettisissa toimissa, joista voidaan mainita täydentävyys Euroopan investointiohjelman kanssa ERI-rahastojen ja ESIR‑rahaston (Euroopan strategisten investointien rahasto) käytännön rinnakkaiselon avulla, rahoitusjärjestelyvälineiden soveltamisalan laajentaminen, kohdennettujen aloitteiden tarjoaminen esimerkiksi pk-yrityksille, työryhmien luominen parempaa täytäntöönpanoa varten ja temaattinen näkökulma älykkääseen kasvuun sekä tutkimusta ja innovointia koskevien strategioiden täytäntöönpano älykkään erikoistumisen strategioita noudattaen, ja koheesiopolitiikan panos asiaankuuluviin unionin politiikkoihin muun muassa digitaalisen talouden, energian ja sosiaaliasioiden aloilla;

272.  suhtautuu myönteisesti komission toimiin korkean tason ryhmän perustamiseksi seuraamaan yksinkertaistamista edunsaajien kannalta ja auttamaan määrittämään yksinkertaistamisen esteet ja löytämään tavan niiden käsittelyyn; kehottaa komissiota tarkastelemaan tilintarkastustuomioistuimen tunnustamia menestyksekkäitä yksinkertaistamismenettelyjä, esimerkiksi Horisontti 2020 -ohjelmaa, ja välillisten kustannusten yksinkertaistamista kiinteillä korvauksilla, jotta tämä lähestymistapa voidaan yleistää muille toimintalohkoille;

273.  kehottaa komissiota arvioimaan tai tutkimaan mahdollisuutta laajentaa tukioikeuksiin perustuva maksujärjestelmä koskemaan muita ohjelmia; katsoo, että kyseinen järjestelmä aiheuttaa vähemmän virheitä kuin korvausten maksamiseen perustuva järjestelmä, josta suurin osa virheistä johtuu;

274.  kehottaa komissiota seuraamaan, miten jäsenvaltiot parantavat tilintarkastusta ja valvontaa koskevia sääntöjä, jotta voidaan luoda yhteinen perusta parhaiden käytäntöjen jakamiseksi erityisesti julkisten hankintojen ja petosten ja korruption torjunnan aloilla;

Toteutettavat toimenpiteet

275.  toteaa, että komission olisi:

   a) pitänyt kerätä näyttöä EAKR:n, ESR:n ja koheesiorahaston tukitoimien vaikutuksesta ohjelmakaudella 2007–2013 Eurooppa 2020 -strategiaan kuuluvien tavoitteiden saavuttamiseksi;
   b) varmistettava, että unionin uudet painopisteet ovat nykyistä paljon tiiviimmin sidoksissa koheesiopolitiikkaan;
   c) jatkettava jo aloittamaansa yksinkertaistamisprosessia, myös yksinkertaistetun kustannusvaihtoehdon edistämistä;
   d) jatkettava synergiavaikutusten tukemista itse koheesiopolitiikan sisällä sekä koheesiopolitiikan ja muiden unionin talousarviosta tuettavien toimien välillä;

276.  hyväksyy komission varaumat taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden alalla ja pyytää, että komissio toimittaa tietoja kyseisten ohjelmien kehityksestä vastuuvapauden myöntämistä koskevan parlamentin päätöksen johdosta antamassaan kertomuksessa;

277.  katsoo, että komission on jatkettava määrätietoisesti perustason tarkastusten heikkouksien poistamista jäsenvaltioissa, sillä osa merkittävimmistä virheistä syntyy tällä tasolla;

278.  kehottaa komissiota raportoimaan vastuuvapauden myöntämistä komissiolle vuodelta 2014 koskevan parlamentin päätöksen johdosta antamassaan kertomuksessa siitä, miten jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön yksinkertaistetun kustannusvaihtoehdon;

279.  on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että komission olisi laajennettava kaikkiin jäsenvaltioihin arviointinsa todentamisviranomaisten ilmoittamien rahoitusoikaisujen luotettavuudesta ja sen vaikutuksesta komission suorittamaan jäännösvirhetason laskentaan; kehottaa komissiota raportoimaan tuloksista vastuuvapauden myöntämistä koskevan parlamentin päätöksen johdosta antamassaan kertomuksessa;

280.  yhtyy tilintarkastustuomioistuimen näkemykseen, että komission olisi vahvistettava edelleen tarkastusviranomaisten valvontajärjestelmää ja raportoitava tuloksista vastuuvapauden myöntämistä koskevan parlamentin päätöksen johdosta antamassaan kertomuksessa;

281.  kehottaa alue- ja kaupunkipolitiikan pääosastoa ja työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosastoa julkaisemaan vuotuisissa toimintakertomuksissaan niiden panokset komission maakohtaisten suositusten laatimiseen ja siihen, miten ne tukevat jäsenvaltioita niiden toteuttamisessa, koska näiden suositusten olisi osoitettava, miten pääosastot edesauttavat jäsenvaltioiden edistymistä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa;

Luonnonvarat

Yleiset seikat

282.  panee merkille, että luonnonvaroihin liittyvä menoala kattaa pääasiassa osana yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) toteutettavat erityyppiset toimet, joiden tavoitteena on lisätä maatalouden tuottavuutta, taata elintaso maatalousväestölle, vakauttaa markkinat ja varmistaa tarvikkeiden saatavuus kohtuullisin hinnoin; toteaa, että tätä tehtävää hoidetaan kahden rahaston välityksellä, jotka ovat maataloustukirahasto (Euroopan maatalouden tukirahasto), joka jakaa unionin suoraa tukea ja maksuja ja toteuttaa markkinatoimenpiteitä, ja maaseuturahasto (Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto), joka osarahoittaa maaseudun kehittämisen ohjelmia hankekohtaisesti;

283.  kehottaa komissiota varmistamaan, ettei unionin varoja käytetä suoraan tai epäsuorasti härkätaistelujen tukemiseen; katsoo, ettei YMP:n määrärahoja tai muita unionin talousarvion määrärahoja saisi käyttää sellaisen toiminnan rahoittamiseen, johon liittyy eläinten kidutusta;

284.  toteaa, että muita aloja ovat muun muassa toimet yhteisen kalastuspolitiikan yhteydessä (EKTR; Euroopan kalatalousrahasto) ja ympäristönsuojelua tukevat toimet (ympäristön suojelu ja parantaminen, luonnonvarojen järkevä käyttö) pääasiassa Life-ohjelman välityksellä (ympäristöohjelma);

285.  panee huolestuneena merkille, että tilintarkastustuomioistuimen vuosina 2011–2012 antamasta kahdestakymmenestäyhdestä suosituksesta viisi suositusta oli pantu täytäntöön kokonaisuudessaan, neljää suositusta pannaan parhaillaan täytäntöön suurimmaksi osaksi ja kahtatoista suositusta pannaan parhaillaan täytäntöön joiltakin osin;

Hallintoasiat

286.  panee merkille, että YMP:n menoja hallinnoidaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa (yhteisrahoitus jäsenvaltioiden kanssa ja suorat tuet jaetaan maksajavirastojen kautta, jotka ovat vastuussa tukikelpoisuudesta ja maksujen suorittamisesta tuensaajille); toteaa, että myös EKTR:ää hallinnoidaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, mutta Life‑ohjelman hallinnointi hoidetaan keskitetysti komissiossa;

287.  korostaa, että tehokkaan kohdentamisen ongelmaan liittyy myös puutteellinen luotettavuus ja se, että viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmä (LPIS) ei ole aina ajan tasalla; panee tyytyväisenä merkille, että LPIS-järjestelmän puutteita oli käsitelty kaikissa tarkastetuissa jäsenvaltioissa, mutta pitää valitettavana, että joitakin merkittäviä puutteita esiintyy yhä joissakin jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota käyttämään yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevan uuden lainsäädännön(92) mukaisesti käytettävissään olevia vahvistettuja mekanismeja, kun kansallisissa järjestelmissä havaitaan merkittäviä ja pysyviä puutteita;

288.  huomauttaa, että yksi todetuista heikkouksista on se, että maaseudun kehittämistä koskevat jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmat ovat puutteellisia;

289.  suosittelee, että komissio ohjaa jäsenvaltioita niin, että nämä ongelmat ratkaistaan ja että jäsenvaltiot tekevät tyydyttäviä päätöksiä;

290.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin toimitti seurantatarkastuksen arvioidakseen, oliko jäsenvaltioissa vuosina 2007–2013 havaitut LPIS-järjestelmän puutteet korjattu;

291.  panee tyytyväisenä merkille, että LPIS-järjestelmän puutteita oli korjattu kaikissa tarkastuksen kohteena olleissa jäsenvaltioissa; pitää kuitenkin valitettavana, että joitakin merkittäviä puutteita esiintyy yhä Kreikassa, Espanjassa ja Italiassa; kehottaa komissiota käyttämään yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevan uuden lainsäädännön mukaisesti käytettävissään olevia vahvistettuja mekanismeja, kun kansallisissa järjestelmissä havaitaan merkittäviä ja pysyviä puutteita;

292.  panee huolestuneena merkille, että tilanne, jossa todentamisviranomainen aliarvioi raportoidun virhetason varainhoitovuonna osana parempaan tarkastusvarmuuteen tähtäävää menettelyä(93), on mahdollinen; korostaa, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan raportoidut virhetasot eivät olleet täytäntöönpanopuutteiden vuoksi kaiken kaikkiaan luotettavia menettelyn vapaaehtoisesti käyttöön ottaneissa kuudessa jäsenvaltiossa ja että komission on sovellettava täydennyksiä ilmoitettuihin virhetasoihin;

293.  pitää erittäin valitettavana, että Kreikan todentamisviranomainen aliarvioi huomattavasti ilmoitettua virhetasoa varainhoitovuonna 2014 parempaan tarkastusvarmuuteen tähtäävässä menettelyssä, ja korostaa tilintarkastustuomioistuimen havainneen kuudessa jäsenvaltiossa, jotka olivat ottaneet tämän menettelyn vapaaehtoisesti käyttöön (Kreikka, Bulgaria, Romania, Italia, Luxemburg, Yhdistynyt kuningaskunta), että Luxemburgia lukuun ottamatta raportoidut virhetasot eivät olleet jäsenvaltioiden täytäntöönpanossa esiintyvien puutteiden vuoksi kaiken kaikkiaan luotettavia;

294.  pitää valitettavana, että kun tilintarkastustuomioistuin vieraili vuonna 2014 viidessä maksajavirastossa Irlannissa, Italiassa (Campania), Portugalissa, Romaniassa ja Ruotsissa, se havaitsi valvontajärjestelmissä puutteita, jotka liittyivät maaseudun kehittämistä koskeviin tapahtumiin, ja erityisesti tarkastuksiin, jotka koskivat ympäristöoloja koskevia tukikelpoisuusedellytyksiä, yritysten enimmäiskokoa ja julkisia hankintamenettelyjä;

295.  pitää valitettavana, että maaseudun kehittämisessä suurinta osaa virheistä ja järjestelmän puutteista ei käsitelty tilintarkastustuomioistuimen tarkistamissa toimintasuunnitelmissa;

296.  pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuimen havaintojen mukaan komissio hallinnoi tyydyttävällä tavalla vuoden 2014 tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyn;

297.  toteaa huolestuneena, että sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyt olivat liian pitkäkestoisia vuonna 2014; huomauttaa, että 15 prosentin väheneminen tarkastusten kasaantumisessa verrattuna vuoteen 2013 ei riittänyt, vaan vuoden 2014 loppuun kasautui huomattava 180 keskeneräisen tarkastuksen ruuhka;

298.  korostaa, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa, joka koski tietämyksen siirron ja neuvontatoimien hallinnointia, ilmeni, että huomattava määrä samankaltaisia palveluja rahoitetaan unionin eri rahastoista (esimerkiksi ESR:n sekä maaseuturahaston kautta) ja että tämä merkitsee kaksinkertaisen rahoituksen riskiä ja edellyttää päällekkäisiä kalliita hallinnointirakenteita;

299.  pitää valitettavana tilintarkastustuomioistuimen havaintoja, joiden mukaan maaseudun infrastruktuureihin annetulla unionin tuella on saatu vain vähän vastinetta rahalle; pitää valitettavana, että tarvetta unionin maaseudun kehittämisrahoitukselle ei aina perusteltu selkeästi, koordinointi muiden rahastojen kanssa oli heikkoa eikä valintamenettelyssä pyritty järjestelmällisesti rahoittamaan kustannustehokkaimpia hankkeita; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita keräämään asiaankuuluvia ja luotettavia tietoja rahoitettujen toimenpiteiden tehokkuudesta ja vaikuttavuudesta, jotta menoja voidaan hallita tulosten perusteella;

Laillisuus ja sääntöjenmukaisuus sekä virheisiin liittyvät seikat

300.  on erittäin huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuin tarkasti maataloustukirahaston markkinatoimenpiteiden ja suoran tuen osalta 183 tapahtuman otoksen ja maaseudun kehittämisen, ympäristön, ilmastotoimien ja kalastuksen osalta 176 tapahtuman otoksen, joista 177 tapahtumaan liittyi virhe (93 tapahtumaa markkinatoimenpiteiden ja suoran tuen osalta ja 84 tapahtumaa maaseudun kehittämisen, ympäristön, ilmastotoimien ja kalastuksen osalta); toteaa, että tilintarkastustuomioistuin arvioi 88 kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevan virheen perusteella, että virhetaso oli 2,9 prosenttia maataloustukirahaston markkinatoimenpiteiden ja suoran tuen osalta ja 41 kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevan virheen perusteella, että virhetaso oli 6,2 prosenttia maaseudun kehittämisen, ympäristön, ilmastotoimien ja kalastuksen osalta ja että luonnonvarojen arvioitu virhetaso oli kokonaisuutena tarkasteltuna 3,6 prosenttia; panee tyytyväisenä merkille, että tilanne on parantunut, sillä ilman täydentäviä ehtoja todennäköisin virhetaso koko luonnonvarojen osalta olisi kolme prosenttia;

301.  pitää sietämättömänä, että kahdessakymmenessäkuudessa tapauksessa, jotka koskivat maataloustukirahaston markkinatoimenpiteiden ja suoran tuen edunsaajien tekemiä kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä, kansallisilla viranomaisilla oli riittävästi tietoa, jonka avulla virheet olisi voitu ehkäistä tai havaita ja korjata ennen kuin menot ilmoitettiin komissiolle; toteaa, että jos kaikkea tätä tietoa olisi käytetty virheiden korjaamiseen, arvioitu virhetaso olisi tämän luvun kohdalla ollut 0,6 prosenttiyksikköä alhaisempi; toteaa lisäksi, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että kolmessakymmenessäneljässä tapauksessa sen havaitsema virhe oli kansallisten viranomaisten tekemä; toteaa, että nämä virheet vaikuttivat arvioituun virhetasoon 0,7 prosenttiyksikön verran; toteaa, että viidessätoista tapauksessa, jotka koskivat maaseudun kehittämisen, ympäristön, ilmastotoimien ja kalastuksen edunsaajien tekemiä kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä, kansallisilla viranomaisilla oli riittävästi tietoa, jonka avulla virheet olisi voitu ehkäistä tai havaita ja korjata ennen kuin menot ilmoitettiin komissiolle; toteaa, että jos kaikkea tätä tietoa olisi käytetty virheiden korjaamiseen, arvioitu virhetaso olisi tämän luvun kohdalla ollut 3,3 prosenttiyksikköä alhaisempi; toteaa lisäksi, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että kolmessa tapauksessa sen havaitsema virhe oli kansallisten viranomaisten tekemä; toteaa, että nämä virheet vaikuttivat arvioituun virhetasoon 0,6 prosenttiyksikön verran; katsoo, että tämä tilanne, joka on säilynyt muuttumattomana jo joidenkin vuosien ajan, on osoitus huolimattomuudesta;

302.  pitää valitettavana, että virhelähteet ovat pysyneet samoina:

   a) maataloustukirahaston markkinatoimenpiteet ja suora tuki (maatalous): edunsaajat ilmoittavat tukeen oikeuttamattomia tai epätarkkoja menoja (kuten liian suurena ilmoitettu maatalousmaan pinta-ala, tukeen oikeuttamattomat lohkot), tukeen oikeuttamattomat edunsaajat, toiminnot, hankkeet tai menot, täydentävien ehtojen rikkomiset ja hallinnolliset virheet;
   b) maaseudun kehittäminen, ympäristö, ilmastotoimet ja kalastus (maaseutu): edunsaajat ilmoittavat tukeen oikeuttamattomia tai epätarkkoja menoja (kuten liian suurena ilmoitettu maatalousmaan pinta-ala, tukeen oikeuttamattomat lohkot), tukeen oikeuttamattomat edunsaajat, toiminnot, hankkeet tai menot, täydentävien ehtojen rikkomiset, maatalouden ympäristösitoumusten noudattamatta jättäminen ja hankintasääntöjen noudattamatta jättäminen;

Virhetyyppien osuus virhetasossa

Maatalous

Maaseutu

Liian suurena ilmoitettu tukikelpoisten hehtaarien määrä

28%

6%

Tukeen oikeuttamaton edunsaaja, toiminta, hanke tai meno

6%

16%

Täydentävien ehtojen rikkomiset

15%

1%

Hallinnolliset virheet

15%

 

Maatalouden ympäristösitoumusten noudattamatta jättäminen

 

10%

Edunsaaja ei noudattanut hankintasääntöjä

 

3%

Yhteensä

63%

37%

303.  on erityisen huolissaan tapauksista, joissa epäillään tukikelpoisuuskriteereiden tahallista täyttämättä jättämistä; toteaa, että nämä tapaukset on toimitettu OLAFille, ja pyytää OLAFia raportoimaan tutkimustensa tuloksista komission seurantakertomuksessa;

Tietojen luotettavuuteen liittyvät kysymykset

304.  korostaa, että on ratkaisevan tärkeää, että LPIS-järjestelmä on luotettava ja ajan tasalla, minkä odotetaan vähentävän virheitä;

305.  huomauttaa, että koska jäsenvaltioiden raportoimat virhetasot kunkin maksajaviraston osalta eivät ole aina luotettavia, maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto mukauttaa virhetasoa pääasiassa komission ja tilintarkastustuomioistuimen viimeisten kolmen vuoden aikana tekemien tarkastusten perusteella;

306.  korostaa, että vaikka todentamisviranomaiset antoivat vuonna 2014 myönteisen arvion kaikista jäsenvaltioiden raportoimista maataloustukirahaston yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää koskevista valvontatilastoista, komission oli korjattava ylöspäin kaikkiaan kuudestakymmenestäyhdeksästä maksajavirastosta seitsemäntoista maksajaviraston ilmoittamaa virhetasoa, joiden jäännösvirhetaso oli yli 2 prosenttia, ja joista varsinkin Espanjassa (Andalusia, Kantabria, Extremadura ja La Rioja) ja Unkarissa sijaitsevien viiden maksajaviraston jäännösvirhetaso oli yli viisi prosenttia(94); huomauttaa, että YMP:n suoria tukia koskeva raportoitu virhetaso nousi 0,55 prosentista 2,54 prosenttiin maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston tekemien mukautusten seurauksena;

307.  korostaa, että vaikka todentamisviranomaiset antoivat vuonna 2014 myönteisen arvion 88 prosentista jäsenvaltioiden raportoimista maaseuturahaston valvontatilastoista, komission oli korjattava ylöspäin kaikkiaan seitsemästäkymmenestäkahdesta maksajavirastosta neljänkymmenenkolmen maksajaviraston ilmoittamaa virhetasoa, joiden mukautettu virhetaso oli yli kaksi prosenttia (ja joista neljäntoista maksajaviraston, jotka sijaitsevat Bulgariassa, Tanskassa, Espanjassa (Andalusia ja Valencia), Ranskassa (ODARC ja ASP), Yhdistyneessä kuningaskunnassa (Englanti), Kreikassa, Irlannissa, Liettuassa, Latviassa, Alankomaissa, Portugalissa ja Romaniassa, mukautettu virhetaso oli yli viisi prosenttia); huomauttaa, että maaseudun kehittämistukien raportoitu virhetaso nousi 1,52 prosentista 5,09 prosenttiin maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston tekemien mukautusten seurauksena;

308.  korostaa, että on olemassa riski, että komissio on aliarvioinut mukautetun virhetason yksittäisen maksajaviraston tasolla, koska mukautuksia tehdään vain, kun komission tai tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksen tulokset ovat saatavilla;

309.  panee kuitenkin merkille, että tilintarkastustuomioistuin pitää komission menetelmää kelvollisena lähestymistapana, joka voi tarjota asianmukaisen perustan yksittäisten maksajavirastojen tasolla esitettäville varaumille;

310.  huomauttaa, että maaseudun kehittämisen toimintapolitiikan täytäntöönpano on hajanaista(95), mikä rajoittaa sitä, miten hyvin komission sääntöjenmukaisuustarkastus kattaa maaseuturahaston menot;

311.  toteaa, että koska kolmen viime vuoden aikana tehtyjen rahoitusoikaisujen keskimääräinen osuus asianomaisista maataloustukirahaston menoista on 1,2 prosenttia ja maaseuturahaston menoista yksi prosentti, komission tekemät rahoitusoikaisut kattavat kaiken kaikkiaan hieman alle puolet maataloustukirahaston mukautetusta virhetasosta (2,6 prosenttia vuonna 2014) ja yhden viidesosan maaseuturahaston mukautetusta virhetasosta (5,1 prosenttia vuonna 2014); panee myös merkille, että kolmen viime vuoden aikana takaisinperintä oli 0,3 prosenttia maataloustukirahaston ja 0,9 prosenttia maaseuturahaston menoista;

312.  korostaa, että komission toimittamien rahoitusoikaisuja ja takaisinperintätoimia (1,9 prosenttia menoista) ja yhdistettyä mukautettua virhetasoa (5,1 prosenttia) koskevien tietojen perusteella maaseuturahaston vuoden 2014 luvuista ilmenee, ettei oikaisukapasiteetti riittänyt vähentämään riskinalaisten menojen osuutta olennaisuusrajan alapuolelle ohjelmakauden loppuun mennessä(96);

313.  huomauttaa, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtajan tarkastuslausuma sisältää kolme vuotta 2014 koskevaa varaumaa jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä hallinnoitavien menojen osalta sekä epäsuoran hallinnoinnin osalta yhden varauman, joka koskee yhteensä 1 446,9 miljoonaa euroa (1 451,9 miljoonaa euroa vuonna 2013); huomauttaa, että vuonna 2014 suurin riskialtis määrä on kohdassa ABB 03 – Suorat tuet; on tyytyväinen pääosaston tekemään jäsenvaltioiden viranomaisten tietojen tehokkaaseen valvonta- ja korjaustyöhön, joka on varainhoitoasetuksen 66 artiklan edellyttämää; toteaa, että siinä paljastetut kansallisten järjestelmien puutteet ja korjaukset muodostavat tärkeän osan tarkastuslausuman tietopohjaa; kehottaa komissiota parantamaan edelleen tarkastuslausuman tietopohjaa;

Suorituksiin perustuva ja tulossuuntautunut lähestymistapa

314.  toteaa, että tuloksellisuuskriteereihin on keskitytty suhteellisen vahvasti vaikkakin muodollisesti (tilintarkastustuomioistuimen mukaan jopa 93 prosenttia tutkituista hankkeista), kun taas sen arvioimisessa, missä määrin tavoitteet on saavutettu, ei selvästikään oltu yhtä tiukkoja;

315.  panee merkille, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtajan vuotuisen toimintakertomuksen mukaan maataloustulon tekijä oli vakaa vuonna 2014 (keskeinen tulosindikaattori 1); korostaa, että komission mukaan(97) maatalouden työvoiman supistuminen vaikutti myönteisesti maatalouden tuloihin työntekijää kohden; pyytää komissiota raportoimaan järjestelmällisesti tästä asiasta vuotuisessa toimintakertomuksessaan;

316.  panee yllättyneenä merkille, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtajan vuotuisen toimintakertomuksen mukaan työllisyysaste maaseutualueilla (keskeinen tulosindikaattori 4) pysyi vakaana vuonna 2014, vaikka viljelijöiden lukumäärä on jatkuvassa laskussa unionin alueella;

317.  pitää kestämättömänä, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston vuotuisen toimintakertomuksen(98) mukaan 44,7 prosenttia kaikista unionin maatiloista on kotitarveviljelmiä eli niiden tulot ovat alle 4 000 euroa vuodessa; panee myös merkille, että maataloustuottajille maksettavien suorien tukien jakautumista koskevassa komission kertomuksessa varainhoitovuodelta 2014, jonka komissio hyväksyi 15. joulukuuta 2015, todetaan seuraavaa:

   a) keskimäärin 80 prosenttia YMP:n suorien tukien edunsaajista saa noin 20 prosenttia maksuista, ja
   b) 79 prosenttia YMP:n suorien tukien edunsaajista saa 5 000 euroa tai vähemmän vuodessa;

318.  pyytää maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosastoa raportoimaan vuoden 2015 vuotuisessa toimintakertomuksessaan laajasta yhdistelmästä talouteen ja ympäristöön liittyviä indikaattoreita, joista saadaan tasapainoinen yleiskuva unionin maatalouden tilasta ja sen laajemmista yhteyksistä, jotta molemmat lainsäädäntövallan käyttäjät voivat arvioida entistä paremmin YMP:n suorituskykyä ja ryhtyä pohtimaan tietojen perusteella sen tulevaa suuntaa;

319.  pyytää maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosastoa raportoimaan vuosikertomuksessaan maatalousalan tulotuen jakautumisen kehityksestä ja käsittelemään erityisesti YMP:n uudistuksessa vuonna 2013 uudelleen käyttöön otettujen tukimuotojen kuten uudelleenjakotuen vaikutuksia;

320.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin keskittyi koeluontoisessa hankkeiden tuloksellisuusnäkökohtien tarkastuksessa 71:een maaseudun kehittämishankkeeseen, joihin liittyi investointeja aineellisiin hyödykkeisiin;

321.  suhtautuu myönteisesti alustavien tietojen mukaisesti maaseudun kehittämispolitiikan täytäntöönpanossa ohjelmakauden 2007–2013 loppuun mennessä (vuoden 2014 loppu) saavutettuihin tuloksiin, jotka koskevat tuettuja mikroyrityksiä (73 300) ja nuoria viljelijöitä (164 000) sekä innovointitukea uusien tuotteiden tai teknologioiden käyttöönoton tueksi 136 000 tilalla;

322.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi puutteita toimenpiteiden kohdentamisessa ja hankkeiden valinnassa ja että evidenssi kulujen kohtuullisuudesta oli riittämätön;

323.  pitää valitettavana, että kun tilintarkastustuomioistuin vieraili vuonna 2014 viidessä maksajavirastossa, Irlannissa, Italiassa (Campania), Portugalissa, Romaniassa ja Ruotsissa, se havaitsi puutteita valvontajärjestelmissä, jotka liittyivät maaseudun kehittämistä koskeviin tapahtumiin, ja erityisesti tarkastuksiin, jotka koskivat ympäristöoloja koskevia tukikelpoisuusedellytyksiä, yritysten enimmäiskokoa ja julkisia hankintamenettelyjä;

Rahoitusjärjestelyvälineet

324.  panee merkille, että rahoitusjärjestelyvälineiden käyttö tällä alalla on erittäin vähäistä ja melko poikkeuksellista;

325.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi vakavia puutteita maaseudun kehittämisen rahoituksessa varojen uudistumisen ja vipuvaikutuksen osalta ja totesi, että rahoitusjärjestelyvälineiden käyttö kaudella 2007–2013 epäonnistui(99); pyytää komissiota toteuttamaan toimenpiteitä, joilla voidaan tarjota edunsaajille riittäviä kannustimia huomattavan lisäarvon aikaansaamiseksi;

326.  panee merkille, että komissio on käynnistänyt sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyn saadakseen yksityiskohtaista ja täsmällistä tietoa Tšekin valtion maatalouden interventiorahastoa koskevasta eturistiriidan riskistä, ja korostaa, että eturistiriidan ehkäisemiseen tarvittavien toimenpiteiden laiminlyönti voisi lopulta pakottaa Tšekin toimivaltaisen viranomaisen perumaan maksajaviraston akkreditoinnin ja/tai voisi johtaa komission rahoitusoikaisujen käyttöön; pyytää komissiota etenemään nopeasti ja raportoimaan tästä kysymyksestä parlamentille kesäkuuhun 2016 mennessä; pyytää Euroopan petostentorjuntavirastoa raportoimaan viipymättä parlamentille, päättääkö se avata tapauksen vai ei;

327.  huomauttaa, että rahoitusjärjestelyvälineiden tukikelpoisuusajan päätyttyä jäsenvaltiot voivat käyttää investoinneista rahastoihin palautuneita varoja, ja niistä tulee kansallisia varoja nykyisen lainsäädännön mukaisesti; pitää valitettavana, että tällä tavalla alun perin tiettyihin rahoitusvälineisiin liittyviä varoja voidaan loppujen lopuksi siirtää eri toimintalohkoille ja yksittäisiin yrityksiin; kehottaa komissiota lisäämään jäsenvaltioiden kannustimia käyttää kyseiset varat samalla toimintalohkolla;

Parhaat käytännöt

328.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen yksityiskohtaisen analyysin siitä, oliko unionin tuki kohdennettu selkeästi määriteltyihin tavoitteisiin, jotka kuvastavat tunnistettuja rakenteellisia ja alueellisia tarpeita ja rakenteellisia haittoja; toteaa, että tilintarkastustuomioistuin tutki tuloksellisuusperustetta myös osana kohdentamis- ja valintamenettelyjä; katsoo, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston tuloksellisuuden osalta kehittämä aiempaa parempi yhteinen seuranta- ja arviointikehys sisältää erityisiä indikaattoreita, joiden avulla komissio pystyy mittaamaan edistystä ja raportoimaan siitä;

Toteutettavat toimenpiteet

329.  toteaa, että komission olisi:

   a) toteutettava tarvittavat toimenpiteet jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmien vahvistamiseksi, jotta voidaan tunnistaa virheiden yleisimmät syyt, ja tarkistettava maaseudun kehittämistä koskevien sääntöjenmukaisuuden tarkastusten strategiaa;
   b) analysoitava YMP:n uudistuksen vaikutusta alan suorituskykyyn ja sen painopisteisiin unionin talousarviotuen osalta;
   c) edesautettava synergioita luonnonvarojen alalla, jotta lopetetaan alalla vallitseva tukitoimien epäyhtenäisyys;
   d) raportoitava parlamentille yksityiskohtaisesti YMP:n suorille tuille asetettavan tukikaton toteuttamisesta jäsenvaltiokohtaisesti;

330.  pyytää, että

   a) komissio harkitsee maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston vuotuisessa toimintakertomuksessa raportointia maatalousalan tulotuen jakautumisen kehityksestä;
   b) jäsenvaltiot tehostavat pyrkimyksiään sisällyttää luotettavia ja ajantasaisia tietoja niiden LPIS-järjestelmään, jotta vältetään maksujen suorittaminen tukeen oikeuttamattomista maa-aloista;
   c) komissiota laatii ehdotuksia, joiden tavoitteena on määrätä seuraamuksia, jos maksajavirastot ilmoittavat vääriä tai virheellisiä tietoja, ja sisällyttää niihin seuraavat kolme ulottuvuutta: tarkastustilastot, maksajavirastojen lausunnot ja todentamisviranomaisten työ;
   d) komissio ryhtyy tarkoituksenmukaisiin toimiin vaatiakseen, että jäsenvaltioiden maaseudun kehittämistä koskeviin toimintasuunnitelmiin sisällytetään korjaavia toimenpiteitä, joilla puututaan yleisesti esiintyviin virheiden syihin;
   e) komissio tarkistaa maaseudun kehittämistä koskevien sääntöjenmukaisuuden tarkastustensa strategiaa, jotta se pystyy selvittämään varsinkin investointitoimenpiteiden osalta, ilmeneekö alueellisia ohjelmia käyttävien jäsenvaltioiden yhdellä tietyllä alueella havaittuja järjestelmäpuutteita myös muilla alueilla;
   f) komissio varmistaa, että todentamisviranomaiset soveltavat oikein uutta tapahtumien laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden varmistamiseen tähtäävää menettelyä, joka tulee pakolliseksi varainhoitovuodesta 2015 alkaen, ja että menettely tuottaa luotettavaa tietoa virhetasosta;
   g) jäsenvaltiot arvioivat tarvetta tukea tietämyksen siirtoon ja neuvontaan liittyviä toimia, joita on saatavilla markkinoilla helposti ja kohtuulliseen hintaan, ja kun tämä tarve on perusteltu, jäsenvaltiot varmistavat, että tuettujen toimien kulut eivät ylitä vastaavien markkinoilla tarjottavien palvelujen kuluja;
   h) komissio varmistaa unionin rahastojen keskinäisen täydentävyyden, jotta kaksinkertaisen rahoituksen ja hallinnon päällekkäisyyden riski pienenisi tietämyksen siirtoon ja neuvontaan liittyvien toimien tapauksessa;
   i) komissio kannustaa jäsenvaltioita perustamaan yhden ainoan rahoitusvälineen, josta voidaan sekä myöntää lainoja että antaa takuita, koska tämä lisäisi rahoitusvälineeseen liittyviä toimia ja kriittistä massaa;
   j) komissio vahvistaa asianmukaiset standardit ja tavoitearvot vipu- ja uudistuvuusvaikutukselle rahoitusvälineiden vaikuttavuuden lisäämiseksi rahoituskaudella 2014–2020;
   k) kuluttaja-, terveys- ja elintarvikeasioiden toimeenpanovirasto vähentää mahdollisimman paljon seuraavalle varainhoitovuodelle siirrettyjen sidottujen määrärahojen määrää, joka oli 0,9 miljoonaa euroa (50 prosenttia) vuonna 2014; toteaa, että vuonna 2013 tilintarkastustuomioistuin esitti vastaavanlaisia huomautuksia ja että tietoja korjaavista toimenpiteistä ei ole saatavilla;

Globaali Eurooppa

Yleiset seikat

331.  toteaa, että tämä ala kattaa menot, jotka liittyvät ulkopoliittisiin toimiin, tukeen unionin ehdokasmaille ja mahdollisille ehdokasmaille ja kehitysapuun ja humanitaariseen apuun kehitysmaille ja naapurimaille, jotka eivät osallistu Euroopan kehitysrahastojen (EKR) toimintaan;

332.  panee merkille, että otsakkeen 4 ”Globaali Eurooppa” määrärahat ovat yhteensä 7,4 miljardia euroa ja menot perustuvat yhteistyövälineisiin ja avuntoimitusmenetelmiin;

333.  toteaa, että laajentumisen ja naapuruuden kannalta on nykyään epäilemättä kolme tärkeää alaa, jotka ovat kumppanuus, laajentuminen ja synergiat Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) kanssa;

334.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuimen vuosina 2011–2012 antamasta kahdeksasta suosituksesta neljä suositusta oli pantu täytäntöön kokonaisuudessaan, kahta suositusta pannaan parhaillaan täytäntöön suurimmaksi osaksi ja kahta suositusta pannaan parhaillaan täytäntöön joiltakin osin;

Hallintoasiat

335.  toteaa, että tällä alalla sovelletaan suoraa hallinnointia, kun menoja hallinnoivat komissio ja sen pääosasto; toteaa, että hallinnointi tapahtuu päätoimipaikassa Brysselissä tai unionin edustustoissa tietyissä maissa tai yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa;

336.  panee yllättyneenä merkille, että edustustot, joilla riskinalainen määrä on suurin mitattuna keskeisellä tulosindikaattorilla 5 (oikea-aikainen täytäntöönpano) ja 6 (saavutettu tavoite), eroavat huonoimmiksi suorittajiksi luetelluista; katsoo, että tämä herättää kysymyksiä joidenkin edustustojen raportoinnin laadusta ja vakavuudesta;

337.  panee erittäin huolestuneena merkille, että unionin edustustojen johtamia 2 598 hanketta koskevien ulkoisen avun hallinnointia koskevien kertomusten mukaan

   805 hanketta, joiden arvo on 13,7 miljardia euroa (45,53 prosenttia kokonaismäärästä), on viivästynyt,
   610 hanketta, joiden arvo on 9,9 miljardia euroa (32,96 prosenttia), ei saavuta alun perin asetettuja tavoitteita,
   500 hanketta, joiden arvo on 8,6 miljardia euroa (29 prosenttia), on viivästynyt eikä saavuta alun perin asetettuja tavoitteita,
   915 hanketta, joiden arvo on 15 miljardia euroa (50 prosenttia), on joko viivästynyt tai ei saavuta alun perin asetettuja tavoitteita,
   budjettitukitoimien osuus on lähes viidennes hankkeista, joiden ongelmat ovat pahimpia;

338.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on ottanut käyttöön käynnissä olevia hankkeita koskevan seurantajärjestelmän ja että ulkoisen avun hallinnointia koskevissa kertomuksissa esitetään vuoden lopussa katsaus hankkeisiin, joiden täytäntöönpano joko viivästyy jonkin verran tai joihin liittyy riskejä sen suhteen, että ne eivät saavuta yhtä tai useampaa alun perin asetettua tavoitetta;

339.  kehottaa komissiota jatkamaan näiden hankkeiden seurantaa ja toteuttamaan asianmukaisia toimia, jotta nämä hankkeet voivat saavuttaa tavoitteensa asetetun määräajan puitteissa; pyytää komissiota laatimaan ajantasaisen kertomuksen kyseisten hankkeiden tilanteesta ja kehottaa sitä sisällyttämään kertomuksen myös naapuriavun ohjelmat;

340.  pitää valitettavana, että edustustojen henkilökunta käy harvemmin hankkeissa, joissa on täytäntöönpano-ongelmia, kuin ongelmattomissa hankkeissa;

341.  panee merkille, että vuoden 2014 ulkoisen avun hallinnointia koskevien kertomusten tietojen perusteella 77 prosenttia keskeisen tulosindikaattori 5:n osalta punaisella merkityistä hankkeista tarkastettiin ja 23:a prosenttia ei, 77 prosenttia keskeisen tulosindikaattori 5:n osalta keltaisella merkityistä tarkastettiin ja 26:ta prosenttia ei ja 71 prosenttia keskeisen tulosindikaattori 5:n osalta vihreällä merkityistä hankkeista tarkastettiin ja 29:ää prosenttia ei;

342.  muistuttaa, että parlamentti pyysi komissiota esittelemään toimenpiteet unionin edustustojen tuloksellisuuden parantamiseen rahoitussuunnittelun ja varojen osoittamisen, rahoitushallinnon ja tilintarkastuksen osalta, ja toimittamaan parlamentille päätelmät, jotka se on tehnyt ulkoisen avun hallinnointia koskevista kertomuksista, sekä ulkoisen avun hallinnointia koskevat kertomukset;

343.  panee merkille, että alle 60 prosenttia keskeisten tulosindikaattoreidensa vertailuarvoista vuonna 2014 saavuttaneiden 22 edustuston toimintasuunnitelmat toimitettiin virallisesti Euroopan parlamentille 5. marraskuuta 2015; panee lisäksi merkille, että kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston ulkoisen avun hallinnointia koskevasta kertomuksesta tekemät johtopäätökset esitettiin pääosaston toimintakertomuksessa vuodelta 2014;

344.  korostaa, että komission ei pitäisi missään tapauksessa käyttää unionin yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen 163 artiklassa tarkoitettua kuulemismenettelyä viivästyttämään tai estämään tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen hyväksymistä;

345.  toistaa painokkaasti, että varmuuden saamiseen tähtäävä prosessi edellyttää toimia unionin edustustojen tilintekovelvollisuuden vahvistamiseksi siten, että edustustojen päälliköt laativat ja allekirjoittavat ulkoisen avun hallinnointia koskevat kertomukset (EAMR);

346.  katsoo, että edustustojen päällikköjen laatimat ulkoisen avun hallinnointia koskevat kertomukset ovat hyvä sisäisen hallinnon väline, jonka avulla komissio voi yksilöidä hankkeiden ongelmat varhaisessa vaiheessa ja puuttua niihin myös hankkeiden täytäntöönpanon aikana; pitää valitettavana, että näitä kertomuksia ei ole liitetty kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston ja naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosaston vuotuisiin toimintakertomuksiin, kuten varainhoitoasetuksen 67 artiklan 3 kohdassa säädetään; pitää valitettavana, että ne katsotaan järjestelmällisesti luottamuksellisiksi, vaikka varainhoitoasetuksen 67 artiklan 3 kohdan mukaisesti ”ne on toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle ottaen asianmukaisesti huomioon niiden luottamuksellisuus”;

347.  pitää valitettavana, että unionin edustustojen ulkoisen avun ohjelmien täytäntöönpano ulkomaanavun hallinnointia koskevissa kertomuksissa käytetyillä keskeisillä tulosindikaattoreilla mitattuna on heikentynyt vuonna 2014 vuoteen 2013 verrattuna; panee kuitenkin merkille, että näissä kertomuksissa esitetään arvio käynnissä olevista hankkeista ja että tuloksellisuuteen vaikuttavat myös tekijät, joihin unionin edustustot eivät voi vaikuttaa, kuten edunsaajamaan hallinnon laatu, turvallisuustilanne, poliittiset kriisit ja täytäntöönpanokumppaneiden sitoutuminen;

348.  toteaa, että ulkoisen avun hallinnointia koskeviin kertomuksiin perustuvista arvioinneista saadaan vain kapea kuva kunkin hankkeen tilanteesta vuoden lopussa ja että määritettyjen ongelmien todellista vaikutusta voidaan arvioida vain hankkeen lopussa;

349.  kehottaa komissiota käyttämään ulkoisen avun hallinnointia koskevia kertomuksia havaittujen puutteiden käsittelemiseen, jotta käynnissä olevat hankkeet saavuttavat niille alun perin asetetut tavoitteet; edellyttää komission varmistavan, että ulkoisen avun hankkeet suunnitellaan realistisessa aikataulussa, jotta viivästyneiden hankkeiden osuus vähenee; odottaa, että komissio raportoi parlamentille korjaavista toimista tilanteen korjaamiseksi edustustoissa, joissa on vakavia täytäntöönpano-ongelmia;

350.  panee merkille, että vain erittäin pienessä osassa käynnissä olevia hankkeita arvioitiin olevan vakavia ongelmia, joilla hälytystä voitaisiin perustella; suhtautuu myönteisesti suunniteltuihin korjaaviin toimenpiteisiin, joilla voidaan edelleen saada aikaan myönteinen tulos täytäntöönpanokauden loppuun mennessä;

351.  katsoo, että unionin edustustojen päälliköitä olisi muistutettava säännöllisesti palvelukseenoton aikana ja ennen heidän lähettämistään asemapaikkaan heidän johtotehtäviinsä liittyvistä velvollisuuksistaan edustuston tehtäviä koskevissa johdon lausumissa (tärkeimmät hallintoprosessit, valvonnan hallinta, keskeisten tulosindikaattoreiden riittävä ymmärtäminen ja arviointi) ja siitä, että he tarjoavat sekä laadun että määrän suhteen kattavaa raportointia laadittaessa vuotuisia toimintakertomuksia, ja että heitä olisi kehotettava olemaan keskittymättä ainoastaan tehtäviensä poliittiseen puoleen;

352.  on huolestunut unionin ulkoisen avun hallinnoinnista kolmansissa maissa; toteaa, että puolet varoista on jaettu myöhässä (viimeisimmän kertomuksen aikaan tämä koski 805:ttä hanketta), kolmasosalla varoista (610 hanketta) ei ole saavutettu tavoitetta ja kumpikin pätee neljäsosaan varoista (500 hanketta); on huolestunut siitä, että budjettituen yhteydessä lähes viidesosa (18,5 prosenttia) toimista oli myöhässä eikä tavoitteita ole saavutettu – lähes puolella EKR-hankkeista oli sama täytäntöönpano‑ongelma; on huolestunut siitä, että hankkeita, joihin liittyy ongelmia, tarkastetaan harvemmin kuin niitä, joihin ei liity ongelmia; pyytää komissiota laatimaan ajantasaisen kertomuksen kyseisten hankkeiden tilanteesta ja kehottaa sitä sisällyttämään raportointiin myös naapuriavun ohjelmat;

353.  toteaa, että havaittujen vaikeuksien todellista vaikutusta voidaan arvioida vasta hankkeen päättyessä; katsoo, että hankkeiden täytäntöönpanon aikana havaittujen vaikeuksien ja viivästysten rahoitusvaikutusta olisi mitattava tarkasti ja että se voi muodostaa vain hyvin pienen osan hankkeen kustannuksista;

354.  katsoo, että unionin edustustojen päälliköille olisi annettava yleisissä toimintaohjeissa selkeää opastusta, joka koskee varaumien ja niiden osatekijöiden määrittelyä;

355.  katsoo, että on tärkeää tunnistaa ja vakiinnuttaa edustustokohtaiset suuntaukset hallinnointia koskevien tietojen ja keskeisten tulosindikaattorien perusteella, jotta voidaan arvioida ohjelmakauden hyöty unionin kehitysavun yleiselle tai alakohtaiselle tuloksellisuudelle;

356.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio lisäsi unionin rahoittamien hankkeiden seurantaa Tindoufin leireillä vuonna 2015 toteutetuilla yhteensä 24 seurantatehtävällä, joiden aikana komission humanitaarinen henkilöstö vietti leireillä jopa kaksi viikkoa kuukaudessa; suhtautuu myönteisesti kaikkiin komission toimenpiteisiin, joilla pyritään takaamaan unionin rahoituksen mahdollisimman tehokas käyttö leireillä, ja toteaa, että Tindoufin tapauksessa humanitaarisesta tuonnista ei peritä tullia;

Laillisuus ja sääntöjenmukaisuus sekä virheisiin liittyvät seikat

357.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin analysoi 172 tapahtumaa, joista 43:een liittyi virhe; toteaa, että kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä oli 28 eli arvioitu virhetaso on 2,7 prosenttia;

358.  suhtautuu myönteisesti siihen, että tilintarkastustuomioistuin antoi erityisen virhetason komission suoraan hallinnoimien menojen osalta (lukuun ottamatta usean rahoittajan toimia ja budjettitukitoimia), ja pitää valitettavana, että kyseisten erityistoimien virhetasoksi on määritetty 3,7 prosenttia; pitää huolestuttavana, että kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevista virhetapauksista seitsemässä komissiolla oli käytettävissään riittävästi tietoa, jonka avulla se olisi kyennyt estämään tai havaitsemaan ja korjaamaan virheet ennen menojen hyväksymistä; toteaa, että jos kaikkea tätä tietoa olisi käytetty virheiden korjaamiseen, arvioitu virhetaso olisi tämän luvun kohdalla ollut 0,2 prosenttiyksikköä alhaisempi;

359.  toteaa, että virheiden tärkeimpiä syitä olivat muun muassa se, että edunsaajat ilmoittivat tukeen oikeuttamattomia menoja (tukikelpoisuuskausi, verot, alkuperäsääntöjen noudattamatta jättäminen tai riittämätön dokumentointi) ja se, että komission suorittama maksujen tarkastaminen ja hyväksyminen oli riittämätöntä;

Virhetyyppien osuus virhetasossa

Globaali Eurooppa

Tukeen oikeuttamattomat menot

57%

Palvelut/urakat tai tavarahankinnat eivät toteutuneet

24%

Menojen perusteeksi ei ollut todentavaa aineistoa

8%

Edunsaaja ei noudattanut hankintasääntöjä

6%

Ilmoitetut menot oli laskettu väärin

4%

Yhteensä

100%

360.  pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuin antoi erillisen virhetason komission suoraan hallinnoimille menoille siten, että otoksesta poistettiin budjettitukeen ja useiden rahoittajien antamaan tukeen liittyvät tapahtumat; pitää valitettavana, että näiden tapahtumien arvioitu virhetaso oli 3,7 prosenttia;

361.  toteaa, että tarkastetuissa budjettitukitapahtumissa ei ilmennyt laillisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen liittyviä virheitä; pitää kuitenkin aiheellisena, että komissio huolehtii budjettitukena myönnettyjen varojen jatkuvasta seurantajärjestelmästä sisällyttämällä siihen jatkuvia valvontamekanismeja, joilla varmistetaan tällaisen tuen saamiseksi asetettujen ehtojen noudattaminen;

362.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi systeemisen virheen, joka koski sitä, että menoja oli hyväksytty omien arvioiden eikä aiheutuneiden, maksettujen ja hyväksyttyjen kulujen perusteella, ja sitä, että virhe oli havaittu jo varainhoitovuotta 2013 koskevassa kertomuksessa ja että se toistui taas vuotta 2014 koskevassa kertomuksessa; panee kuitenkin tyytyväisenä merkille, että laajentumisasioiden pääosasto korjasi toukokuussa 2014 virheelliset kirjanpidolliset selvitykset tileistään vuosilta 2013 ja 2014 ja että se myös tarkisti kirjanpitokäsikirjaansa sisältyviä ohjeita;

363.  palauttaa mieliin, että EuropeAidin pääjohtaja totesi vahvistuslausumassaan(100), että käytössä olevat valvontamenettelyt tarjoavat tarvittavat takuut tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta, mutta että pääjohtaja esitti yleisen varauman, joka koski yli kahden prosentin virhetasoa, mikä osoittaa, että valvontamenettelyillä ei kyetty estämään, havaitsemaan eikä korjaamaan olennaisia virheitä;

364.  katsoo, että on välttämätöntä voida keskeyttää liittymistä edeltävän tuen maksu sekä silloin, kun sitä on todistetusti käytetty väärin, että myös silloin, kun liittymistä edeltävässä vaiheessa oleva maa rikkoo jollakin tavoin Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja oikeuksia;

Tietojen luotettavuuteen liittyvät kysymykset

365.  panee merkille, että menojen luonne ja alueet, joille määrärahoja myönnetään, aiheuttavat sen, että tietojen hallinnointi tällä alalla poikkeaa selvästi unionin talousarvion muista aloista;

Suorituksiin perustuva ja tulossuuntautunut lähestymistapa

366.  toteaa, että tuen luonteen vuoksi riskien hallinnan parantaminen ja valvontajärjestelmien tehostaminen voivat myötävaikuttaa olennaisesti tuloksellisuuteen;

Rahoitusjärjestelyvälineet

367.  toteaa, että tällä alalla rahoitusjärjestelyvälineet eivät ole keskeinen aihe; toteaa, että jos tällaiselle tuelle on tarvetta, se kanavoidaan EKR:n toimien kautta;

Toteutettavat toimenpiteet

368.  toteaa, että komission olisi:

   a) noudatettava tilintarkastustuomioistuimen suositusta sisäisen valvonnan menettelyjen perustamisesta ja täytäntöönpanemisesta, jotta varmistetaan, että ennakkomaksut selvitetään tosiasiallisesti aiheutuneiden menojen perusteella, ja suositusta avustussopimusten ennakkotarkastusten tehostamisesta, tarkastusten riskipohjainen suunnittelu ja järjestelmälliset seurantakäynnit paikalle mukaan lukien;
   b) seurattava nykyisiä nopeasti muuttuvia painopisteitä, jotta se voi tarjota tehokasta unionin rahoitustukea siten, että noudatetaan alueellisten näkökohtien (muun muassa Ukraina, Turkki, Länsi-Balkanin ja itäisen kumppanuuden maat) lisäksi samanaikaisesti myös temaattisia näkökohtia;

369.  pyytää, että komissio perustaa ja panee täytäntöön sisäisen valvonnan menettelyt, jotta varmistetaan, että ennakkomaksut selvitetään tosiasiallisesti aiheutuneiden menojen perusteella ilman oikeudellisia sitoumuksia;

370.  hyväksyy täysin komission yhteenvetokertomuksessaan(101) kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosastolle antaman kehotuksen pyrkiä ”lisäämään tarkastustensa tulosten huomiointia, määrittämään luottamustasot tarkemmin riskin perusteella ja keskittämään lisää tarkastusresursseja erityisten varaumien kattamille aloille ottaen huomioon eri tarkastusten suhteellinen kustannustehokkuus”;

371.  pyytää komissiota

   a) antamaan parlamentille joka vuosi kokonaisarvion ulkoisen avun hallinnointia koskevista kertomuksista; sekä
   b) ilmoittamaan kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston ja naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosaston vuotuisissa toimintakertomuksissa toimet, joita se on toteuttanut tilanteen korjaamiseksi täytäntöönpano-ongelmista kärsivissä edustustoissa budjettituen viiveiden lyhentämiseksi ja ohjelmien yksinkertaistamiseksi;

Hallinto

372.  toteaa, että tämä hyvin erityinen ala liittyy unionin toimielinten ja muiden elinten menoihin, ja että komissio toimii monissa tapauksissa palveluntarjoajana muille;

373.  toteaa, että henkilöstömenojen osuus näiden menojen kokonaismäärästä on noin 60 prosenttia; toteaa, että muita hallintomenoja ovat kiinteistöihin, laitteisiin, energiaan, viestintään ja tietotekniikkaan liittyvät menot;

374.  pyytää kaikkia unionin toimielimiä ja erillisvirastoja panemaan täytäntöön henkilöstösääntöjen 16 artiklan julkistamalla tiedot toimielinten palveluksesta lähteneistä johtavista virkamiehistä sekä luettelon eturistiriidoista vuosittain; pyytää, että edellä mainitun riippumattoman rakenteen avulla arvioidaan unionin tehtävien jälkeisen työpaikan tai sellaisen tilanteen yhteensopivuus, jossa virkamiehet ja entiset parlamentin jäsenet siirtyvät julkiselta yksityiselle sektorille (”pyöröovi-ilmiö”,) ja eturistiriidan mahdollisuus ja määritetään selkeät karenssiajat, joiden pitäisi kattaa vähintään aika, jolle myönnetään siirtymistukea;

375.  huomauttaa, että viisi entistä virkamiestä palkattiin erityisneuvonantajiksi vuonna 2014, ja esimerkiksi yhdessä tapauksessa he saivat korvauksen 43 viikon ajan ja kahdessa muussa tapauksessa 30 viikon ajan; pyytää komissiota antamaan lisätietoa siitä, miksi alkuperäisiä sopimuksia ei jatkettu sen sijaan, että edellä mainituille entisille virkamiehille maksettiin päivittäin, otettiinko nämä alkuperäiset sopimukset huomioon ja miten ja maksettiinko samalla eläkkeitä;

376.  toteaa, että viikoittaisen työajan lisäyksellä 37,5 tunnista 40 tuntiin henkilöstösääntöjen muuttamisen puitteissa saavutetaan noin 2 900 virkaa vastaava työmäärä ja se kompensoi käytännössä henkilöstösääntöjen muuttamisen yhteydessä sovitut viiden prosentin suuruiset henkilöstön vähennykset usean vuoden ajan; kehottaa komissiota esittämään suunnitelluista virkojen vähennyksistä avoimien kertomuksen vuotuisine tietoineen ja laskemaan siihen mukaan työajan pidennyksen;

377.  korostaa jokaisen komission jäsenen osalta, että vastuuvapausmenettelyllä on etusija muihin kokouksiin nähden, sillä parlamentin asiasta vastaava valiokunta katsoo, että jokainen komission jäsen on vastuussa parlamentille;

378.  korostaa väärinkäytösten paljastajien merkitystä; kehottaa komissiota varmistamaan, että jokainen unionin toimielin panee täytäntöön sääntöjä väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi; kehottaa komissiota edistämään väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevaa lainsäädäntöä unionissa;

379.  katsoo, että kaikkien unionin toimielinten ja erillisvirastojen on viimeistään nyt hyväksyttävä pikaisesti sisäiset säännöt epäkohtien paljastamisesta ja sovellettava velvollisuuksiinsa yhteistä toimintatapaa keskittyen epäkohtien paljastajien suojeluun; kehottaa kiinnittämään liikesalaisuuksien suojaa koskevan direktiivin yhteydessä erityistä huomiota väärinkäytösten paljastajien suojeluun; kehottaa komissiota edistämään väärinkäytösten paljastajien vähimmäissuojelua koskevaa lainsäädäntöä unionissa; kehottaa toimielimiä ja erillisvirastoja muuttamaan henkilöstösääntöjä siten, että varmistetaan, että niillä ei ainoastaan muodollisesti velvoiteta virkamiehiä ilmoittamaan kaikenlaisista sääntöjenvastaisuuksista vaan myös vahvistetaan väärinkäytösten paljastajien riittävä suojelu; kehottaa toimielimiä ja erillisvirastoja panemaan henkilöstösääntöjen 22 c artiklan täytäntöön viipymättä;

380.  on huolestunut hallinnon piirissä tapahtuneiden itsemurhien määrästä; pitää tärkeänä, että komissio analysoi vakavasti henkilökunnan hyvinvointia, jotta tällaiset tapaukset eivät toistu;

381.  panee huolestuneena merkille, että tilintarkastustuomioistuimen vuosina 2011–2012 antamasta kahdeksasta suosituksesta yhtään suositusta ei ollut pantu täytäntöön kokonaisuudessaan, viittä suositusta pannaan parhaillaan täytäntöön suurimmaksi osaksi ja kolmea suositusta pannaan parhaillaan täytäntöön joiltakin osin;

382.  huomauttaa, että sairauslomien määrä komissiossa on pysynyt ennallaan; suhtautuu myönteisesti psykososiaalista tukea antavan työryhmän perustamiseen, koska sen ansiosta poissaolot vähenivät 2 200 päivästä 772 päivään vuosina 2010–2014; ilmaisee kuitenkin huolensa sitä, että 868 tapauksessa toimien toteuttaminen on ollut välttämätöntä, joskin tyytyväisyysaste niihin on ollut 95 prosenttia;

383.  panee merkille, että yli 250 henkilöstön jäsentä, joita ei valittu uusiin kabinetteihin, otettiin uudelleen tai ensimmäistä kertaa töihin pääosastoihin ja että noin 550 uusien kabinettien henkilöstön jäsentä toivotettiin tervetulleiksi uuteen Junckerin komissioon;

384.  pitää selvästi vanhentuneena unionin toimihenkilöiden 64 vuotta vanhaa etuoikeutta, jonka mukaan heidän rikoksiaan ei voida viedä oikeuteen unionin jäsenvaltioissa; vaatii rajoittamaan tämän perussopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa vahvistetun etuoikeuden kolmansissa maissa oleviin unionin toimihenkilöihin;

Laillisuus ja sääntöjenmukaisuus sekä virheisiin liittyvät seikat

385.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin analysoi 129 tapahtumaa, joista 20:een liittyi virhe; toteaa, että kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä oli 12 eli arvioitu virhetaso oli 0,5 prosenttia;

386.  toteaa, että virheiden tärkeimpiä syitä olivat tukeen oikeuttamattomat tai väärin lasketut henkilöstölle maksettavat korvaukset ja niihin liittyvät etuudet, maksut palveluista, joita voimassa oleva sopimus ei kata ja muut menot, joita ei ole perusteltu kunnolla;

Virhetyyppien osuus virhetasossa

Hallinto

Tukeen oikeuttamattomat tai väärin lasketut henkilöstön korvaukset

niihin liittyvät etuudet

70%

Maksut palveluista, joita voimassa oleva sopimus ei kata

22%

Muut menot, joita ei ole perusteltu kunnolla

8%

Yhteensä

100%

Menettelysäännöt ja eturistiriidat

387.  panee merkille, että julkisessa keskustelussa ja tiedotusvälineissä on kiinnitetty paljon huomiota lahjomattomuuteen liittyviin seikkoihin, mikä osoittaa, että hyvin toimivat käytännesäännöt vaativat jatkuvaa huomiota; korostaa, että käytännesäännöt ovat tehokas ehkäisevä toimenpide ainoastaan siinä tapauksessa, että niitä sovelletaan asianmukaisesti ja että niiden noudattamista seurataan järjestelmällisesti eikä vain yksittäisten tapahtumien yhteydessä; huomauttaa, että käytännesääntöjen tarkistus on tarpeen vuoden 2017 loppuun mennessä;

388.  kannustaa unionin toimielimiä ja erillisvirastoja tiedottamaan tiedottamaan henkilöstölleen entistä enemmän eturistiriitoja koskevista toimintaperiaatteista käynnissä olevien tiedotustoimien ohella ja sisällyttämään lahjomattomuuden ja avoimuuden pakollisina kysymyksinä palvelukseenottomenettelyihin ja arviointikeskusteluihin; katsoo, että eturistiriitoja koskevissa säännöksissä olisi erotettava toisistaan vaaleilla valitut edustajat ja virkamiehet; katsoo, että tällaisia sääntöjä tarvitaan myös jäsenvaltioissa niitä viranhaltijoita ja virkamiehiä varten, jotka osallistuvat unionin tukien hallinnointiin ja valvontaan; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen oikeusperustaksi;

389.  katsoo, että komission pitäisi julkistaa ennakoivasti asiakirjoja entisten komission jäsenten toimikauden jälkeisiä virkoja käsittelevän tilapäisen eettisen komitean suosituksista ja muokattava liikesalaisuuksia tai henkilötietoja asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti;

390.  kehottaa komissiota tarkistamaan komission jäsenten käytännesääntöjä vuoden 2017 loppuun mennessä, muun muassa määrittämällä mistä ”eturistiriita” koostuu sekä ottamalla käyttöön kriteerit toimikauden jälkeisen työllistymisen sääntöjenmukaisuuden arvioimiseksi ja karenssiajan jatkamiseksi kolmeen vuoteen komission jäsenten osalta; kehottaa komissiota pyytämään jäsenvaltioita ilmoittamaan selkeästi komission jäsenehdokkaidensa mahdolliset eturistiriidat ja selittämään, miten eturistiriidat määritetään niiden kansallisessa lainsäädännössä; katsoo, että jos kansallisen lainsäädännön ja komission itseensä tämän osalta soveltamien sääntöjen tulkinnat eturistiriidoista poikkeavat, jäsenvaltioiden olisi noudatettava komission tulkintaa;

391.  pyytää komissiota kiinnittämään tässä yhteydessä erityistä huomiota eturistiriitojen ja korruption ehkäisemiseen erillisvirastoissa, jotka ovat erityisen alttiita näille ongelmille, koska ne ovat melko tuntemattomia suurelle yleisölle ja hajautettuja eri puolille unionia;

392.  toteaa, että tärkeä askel eturistiriitojen alalla olisi komission puheenjohtajan, komission tilapäisen eettisen komitean ja pääsihteeristön avoimuuden lisääminen potentiaalisten eturistiriitatilanteiden tarkastelussa; kehottaa komissiota julkaisemaan ennakoivasti eettisen komitean lausuntoja asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti, jotta kansalaiset voivat pitää komissiota tilivelvollisena sen tekemistä päätöksistä; suosittelee jälleen, että tilapäistä eettistä komiteaa uudistetaan laajentamalla sen valtuuksia ja ottamalla siihen mukaan riippumattomia asiantuntijoita;

393.  katsoo, että komission jäsenten käytännesääntöjen pitäisi sisältää tilapäisen eettisen komitean aiempaa selkeämpi tehtävänkuvaus ja vaatimus siitä, että komitean jäsenet ovat riippumattomia asiantuntijoita;

394.  kehottaa komissiota julkaisemaan ilmoitukset sidonnaisuuksista avoimessa, koneellisesti luettavassa muodossa;

395.  katsoo, että komission jäsenen kabinettiin palkattujen hallitusten työntekijöiden toimeksiantoon ei pitäisi kuulua suhteet omaan jäsenvaltioonsa, jollei ensin tutkita asianmukaisesti mahdollisia eturistiriitoja komission oikeutettujen etujen kanssa;

Eturistiriidat yhteistyössä harjoitettavassa hallinnoinnissa ja kolmansissa maissa unionin varojen hallinnoinnin yhteydessä

396.  toteaa, että joistakin jäsenvaltioista puuttuvat ministerilait, joiden avulla voidaan sulkea pois se, että virkamiehet omistavat yrityksiä kokonaan tai osittain;

397.  näkee vakavan eturistiriidan siinä, että unionin virkamiesten yritykset voivat hakea unionin varoja tai saada niitä alihankkijoina ja omistajat ja virkamiehet vastaavat samalla itse kyseisten varojen käytön sääntöjenmukaisuudesta ja valvovat sitä;

398.  vaatii komissiota säätämään kaikissa tulevissa unionin etuuksia koskevissa laeissa, että unionin jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden virkamiesten omistuksessa olevat yritykset eivät voi hakea ja saada unionin varoja;

Avoimuus

399.  katsoo, että kaikkien talousarvion toteuttamista unionissa koskevien tietojen pitäisi olla avoimia ja niihin olisi liityttävä vastuu siten, että ne julkistetaan, mukaan lukien jäsenvaltioiden yhteistyössä harjoitettavaan hallinnointiin liittyvät menot;

400.  korostaa periaatetta, jonka mukaan komission pitäisi kaikilla tasoilla lopettaa yhteydet rekisteröimättömiin etujärjestöjen edustajiin;

401.  kehottaa komissiota laajentamaan etujärjestöjen edustajien kanssa pidettävien kokousten tietojen tallentamista siten, että se kattaa kaikki unionin päätöksentekoprosessiin osallistuvat tahot, pyytämällä pääosastoilta säännöllisiä raportteja niiden asiaankuuluvissa yksiköissä järjestettävistä kokouksista ja esittämällä nämä tiedot helposti saatavilla olevassa muodossa komission verkkosivustolla;

402.  katsoo, että komissio pitäisi velvoittaa tallentamaan ja julkistamaan kaikki etujärjestöjen edustajilta politiikan laatimiseen ja lakiluonnoksiin saadut kannanotot ”lainsäädäntöjalanjälkenä”; ehdottaa, että tämän lainsäädäntöjalanjäljen pitäisi sisältää yksityiskohtaisia tietoja etujärjestöjen edustajista, joiden näkemyksillä on ollut huomattava vaikutus komission ehdotuksiin;

403.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komission palveluksesta lähtevistä johtavista virkamiehistä julkaistaan luettelo, ja kehottaa komissiota sisällyttämään kaikki kabinettien jäsenet johtavan virkamiehen määritelmään;

Asiantuntijaryhmät

404.  kehottaa komissiota toteuttamaan jatkotoimia eturistiriitojen torjumisesta asiantuntijaryhmissä annettujen oikeusasiamiehen suositusten johdosta ja lykkäämään uusien horisontaalisten sääntöjen hyväksymistä siihen asti, että parlamentti on voinut ilmaista kantansa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan yhteistä valiokunta-aloitteista mietintöä koskevan meneillään olevan työn perusteella;

Muut alat

Muuttoliike ja pakolaiset

405.  panee tyytyväisenä merkille tiedot varoista, joita voitaisiin käyttää lieventämään pakolaistulvan aiheuttamia kriisitilanteita(102);

406.  katsoo, että muuttoliikepolitiikkaan käytettäviä unionin varoja olisi valvottava ja tarkastettava tulosindikaattorien perusteella;

407.  korostaa, että käynnissä olevaa muuttoliikekriisiä on tarpeen käsitellä johdonmukaisella unionin ratkaisulla; panee merkille muuttoliikekysymyksiin ja ulkorajavalvontaan myönnetyt varat vuonna 2014 ja pyytää tilintarkastustuomioistuinta harkitsemaan, voisiko se laatia pikaisesti näiden varojen vaikuttavuudesta erityiskertomuksen ja esittää siinä johtopäätöksiä, jotka olisi otettava huomioon käynnissä olevan unionin muuttoliikettä ja rajavalvontaa koskevan politiikan tehostamisen yhteydessä;

408.  viittaa vuoden 2013 vastuuvapauden myöntämistä koskevan päätöslauselman 234 ja 235 kohtaan; pyytää ajantasaisia tietoja kansainvälisen hallinnointiryhmän (IMG) kanssa tehtävästä meneillään olevasta yhteistyöstä ja tietoja komissiolta erityisesti käynnissä olevista ja uusista sopimuksista ja maksuista;

409.  vaatii selvitystä siitä, mitä unionin keskeneräisiä hankkeita Kreikassa ei voida enää rahoittaa 31. joulukuuta 2015 jälkeen; vaatii selvitystä siitä, mitä kyseisille tulee tapahtumaan kullekin näistä hankkeista;

OLAF

410.  pitää OLAFia avaintoimijana korruption torjunnassa ja katsoo, että on erittäin tärkeää, että tämä virasto toimii tehokkaasti ja riippumattomasti; suosittaa, että OLAF-asetuksen mukaisesti OLAFin valvontakomitealle annetaan pääsy tietoihin, joita se tarvitsee hoitaakseen tehtävänsä OLAFin toiminnan tehokkaassa valvonnassa, ja että sille taataan taloudellinen riippumattomuus;

411.  korostaa, että jäsenvaltiot eivät ryhdy toimiin OLAFin niille esittämien petosepäilytapausten johdosta, jotka vahingoittavat unionin taloudellisia etuja; kehottaa komissiota toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä ja OLAFia analysoimaan nopeammin syitä, joiden vuoksi jäsenvaltiot eivät ryhdy toimiin petosepäilytapauksissa, toimittamaan parlamentille tämän analyysin tulokset sekä auttamaan jäsenvaltioita parantamaan unionin varoihin kohdistuvien petosten ehkäisemis- ja havaitsemistoimintaansa;

412.  panee merkille OLAFin pyrkimykset panna täytäntöön useimmat sen valvontakomitean suositukset(103); haluaa kuitenkin saada tietoa perustavanlaatuisista eroista sen osalta, onko asiaankuuluvat suositukset pantu täytäntöön vai ei; odottaa, että OLAF kertoo tulevaisuudessa selkeästi, missä ja miten paljon se poikkeaa valvontakomitean antamista suosituksista; panee merkille, että vuosi 2014 oli ensimmäinen vuosi, jolloin valvontakomitea päätti seurata aiemmin annettuja suosituksia; kehottaa OLAFia ja valvontakomiteaa jatkamaan tätä menettelyä vuosittain;

413.  kehottaa OLAFia panemaan täytäntöön suositukset pääjohtajan suorasta osallistumisesta tutkimuksiin, koska asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään selkeästi, että tutkimukset suorittaa pääjohtajan nimeämä henkilöstö eikä pääjohtaja itse, koska tämä voi luoda tutkimuksia, joissa tavoitteet ovat ristiriidassa;

414.  odottaa OLAFin panevan täytäntöön valvontakomitean suosituksen, jonka mukaan kansallisen asiantuntijan tehtävien ja tämän tutkimustoimiin osallistumisen välisten kaikkien mahdollisten eturistiriitojen tarkistaminen on sisällytettävä asiaankuuluvaan tapaukseen;

415.  on erittäin vakuuttunut siitä, että valvontakomitealle pitäisi tiedottaa kaikista hylätyistä tapauksista, joissa tietoa on toimitettu kansallisille oikeusviranomaisille asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 17 artiklan 5 kohdan mukaisesti, jotta väitteiden kohteina olevien henkilöiden menettelyllisiä takeita voidaan suojata; pyytää OLAFia panemaan valvontakomitean suositukset täytäntöön mahdollisimman pian;

416.  panee merkille, että OLAF saattoi vuonna 2014 loppuun yhteensä 307 tutkimusta ja koordinoitua toimea; huomauttaa, että näistä tutkimuksista 147:ssä OLAF antoi suosituksen, minkä perusteella seuranta-aste on 47 prosenttia; panee merkille, että vuotta 2011 edeltävinä vuosina aste oli säännöllisesti yli 50 prosenttia; odottaa OLAFin toteuttavan toimenpiteitä palauttaakseen tehokkuutensa pysyvästi parantamalla valintamenettelyään; katsoo, että OLAFin pitäisi harkita uudelleen valvontakomitean suositusta nro 31 tehokkuutensa lisäämiseksi;

417.  panee merkille OLAFin ja valvontakomitean yhteiset pyrkimykset päästä yhteisymmärrykseen uusista toimintatavoista; toistaa vuoden 2013 talousarvioon liittyvän kehotuksensa ratkaista nopeasti OLAFin ja sen valvontakomitean toistaiseksi avoimina olevat kysymykset, jotta ne pystyvät täyttämään tehokkaasti oikeudelliset velvollisuutensa niiden nykyisen rajallisen yhteistyön puitteissa; kehottaa komissiota hoitamaan kaikilta osin tehtävänsä ja työskentelemään aktiivisesti pitkäaikaisen ratkaisun löytämiseksi viipymättä;

418.  pitää myönteisenä kollegion päätöstä OLAFin pääjohtajan syytesuojan poistamisesta, jotta Belgian oikeusviranomaiset voivat tutkia mahdollisesti laitonta nauhoitusta (OLAFin käsikirjoittamista) puhelinkeskusteluista, jotka käytiin todistajan (jota OLAF kehotti soittamaan) ja asianomaisen henkilön välillä OLAFin tiloissa ja OLAFin tutkijoiden avustuksella;

419.  korostaa, että valvontakomitealla olisi mandaattinsa johdonmukaisuuden vuoksi oltava riippumaton henkilökunta, joka on erillään OLAFin hallinnosta, ja taloudellinen riippumattomuus; suhtautuu myönteisesti komissiossa tätä varten käynnissä oleviin toimenpiteisiin;

420.  kehottaa OLAFia antamaan valvontakomitealle oikeuden tutustua asiakirjoihin, joita valvontakomitea katsoo tarvitsevansa hoitaakseen tehtävänsä toimeksiantonsa mukaisesti lainsäädännöllisen mandaattinsa puitteissa;

421.  toteaa, että vuonna 2014 OLAF toteutti merkittäviä toimia, joiden tarkoituksena oli parantaa komission ja jäsenvaltioiden mahdollisuuksia suojata unionin taloudellisia etuja, saattamalla päätökseen monivuotisen petostentorjuntastrategian ensisijaiset toimet, joissa keskitytään sekä kehittämään petostentorjuntastrategioita komission yksiköiden ja virastojen tasolla että tukemaan jäsenvaltioita niiden omien petostentorjuntastrategioiden kehittämisessä;

422.  toteaa, että vuonna 2014 OLAF suositti, että olisi perittävä takaisin unionin talousarvioon ennätysmäärä eli yhteensä 901 miljoonaa euroa, mikä on yli kaksinkertainen määrä vuoteen 2013 verrattuna; toteaa, että vuonna 2014 toimivaltaisten viranomaisten takaisinperimä kokonaismäärä kasvoi myös siksi, että OLAF suositti 206,5 miljoonan euron määrän takaisinperintää (vuonna 2013 määrä oli 117 miljoonaa euroa);

423.  kehottaa OLAFia laatimaan sisäiset säännöt väärinkäytösten paljastamisesta vuoden 2014 uusien henkilöstösääntöjen mukaisesti;

424.  muistuttaa, että komissio on saanut pyynnön poistaa henkilöstönsä syytesuoja Belgian tuomioistuimissa; korostaa, että komission olisi tehtävä täysimääräistä yhteistyötä Belgian oikeusviranomaisten kanssa;

425.  toteaa, että OLAFin vuosikertomuksessa 2014 eritellään tutkimustoimet ja tulokset aloittain; pyytää OLAFia antamaan seuraavassa vuosikertomuksessaan yksityiskohtaisia tietoja tutkimusten tyypistä ja tuloksista kaikilla aloilla;

Tupakkasopimukset

426.  muistuttaa, että toukokuussa 2015 komissio lupasi antaa mahdollisimman pian arvionsa Philip Morris Internationalin (PMI) kanssa tehdystä sopimuksesta; korostaa, että komissio siirsi arvioinnin julkaisemista useita kertoja ja että se julkaistiin lopulta vasta 24. helmikuuta 2016, päivää ennen sen täysistuntokäsittelyä parlamentissa; katsoo ilman muuta, että julkaisemisen viivästyminen tällä tavalla merkitsee komission avoimuusvelvoitteiden vakavaa laiminlyöntiä sekä parlamenttia että kansalaisia kohtaan ja että siten heikennettiin parlamentin mahdollisuuksia ilmaista ajoissa näkemyksensä tästä monitahoisesta ja arkaluonteisesta aiheesta;

427.  korostaa, että kun PMI-sopimus tehtiin vuonna 2004, se oli innovatiivinen väline tupakkatuotteiden laittoman kaupan torjumisessa, mutta painottaa, että markkina- ja sääntely-ympäristö ovat sittemmin muuttuneet merkittävästi; painottaa, että neljän suuren tupakkayhtiön(104) kanssa tehdyissä sopimuksissa ei käsitellä nykyisen laittoman tupakkakaupan tärkeitä ominaispiirteitä eikä varsinkaan tuotemerkittömien savukkeiden kaupan nykyistä suurta osuutta; kehottaa komissiota esittämään toimintasuunnitelman, jossa määritellään uusia toimia tämän ongelman ratkaisemiseksi kiireellisesti;

428.  katsoo, että kaikki tupakkasopimusten soveltamisalaan kuuluvat seikat kuuluvat tupakkatuotedirektiivistä(105) (TPD) ja tupakoinnin torjuntaa koskevasta Maailman terveysjärjestön (WHO) puitesopimuksesta (FCTC) koostuvan oikeudellisen kehyksen piiriin;

429.  muistuttaa, että parlamentti katsoi 9. maaliskuuta 2016(106), että PMI:n kanssa tehtyä sopimuksesta ei saisi uusia tai jatkaa tai neuvotella siitä uudelleen;

430.  kehottaa komissiota toteuttamaan unionin tasolla PMI-sopimuksen voimassaolon päättymispäivään mennessä kaikki tarvittavat toimenpiteet PMI-tupakkatuotteiden jäljittämiseksi ja ryhtymään oikeustoimiin kaikissa tämän valmistajan tuotteiden laittomissa takavarikointitapauksissa, kunnes kaikki tupakkatuotedirektiivin säännökset ovat täysin täytäntöönpanokelpoisia, jotta PMI-sopimuksen voimassaolon päättymisen ja tupakkatuotedirektiivin ja FCTC-puitesopimuksen voimaantulon väliin ei jää sääntelyvajetta;

431.  kehottaa Philip Morris Internationalia soveltamaan edelleen jäljitysjärjestelmää ja due diligence -prosessia (asiakkaan tunteminen) koskevia nykyisen sopimuksen määräyksiä riippumatta siitä, jatketaanko sopimusta vai ei;

432.  kehottaa komissiota esittämään uuden lisäsäädöksen, jolla vahvistetaan riippumaton jäljitysjärjestelmä ja sovelletaan due diligence -prosessia (asiakkaan tuntemista) koskevia sääntöjä leikattuun raakatupakkaan sekä tupakkateollisuuden käyttämiin filttereihin ja papereihin, jolloin se toimisi lisävälineenä salakuljetuksen ja tuoteväärennösten torjunnassa;

433.  pitää valitettavana, että komission arvio tupakkasopimuksista on viivästynyt; kehottaa komissiota antamaan tämän arvion mahdollisimman pian ja esittämään tulokset, joita on saatu tupakkayhtiöiden kyseisten sopimusten mukaisesti maksamilla varoilla tehdyillä investoinneilla;

434.  on huolissaan Euroopan oikeusasiamiehen havainnosta(107), jonka mukaan terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosastoa lukuun ottamatta komissio ei pannut täysin täytäntöön YK:n Maailman terveysjärjestön (WHO) sääntöjä ja suuntaviivoja, jotka koskevat avoimuutta ja tupakkaan liittyvää edunvalvontaa; katsoo siksi, että komission uskottavuus ja eheys ovat vaarassa;

435.  vaatii kaikkia asiaankuuluvia unionin toimielimiä panemaan täytäntöön tupakoinnin torjuntaa koskevan WHO:n puitesopimuksen 5.3 artiklan siihen liittyviin suuntaviivoihin sisältyvien suositusten mukaisesti; vaatii komissiota julkaisemaan välittömästi tupakkayhtiöiden kanssa tehdyt arviointisopimukset ja tupakoinnin torjuntaa koskevan WHO:n puitesopimuksen täytäntöönpanosta laaditun vaikutusarvioinnin;

Eurooppa-koulut

436.  toteaa, että Eurooppa-koulut saivat unionin talousarviosta 164,2 miljoonaa euroa, joka on 59 prosenttia koulujen toimintatalousarviosta;

437.  on erittäin huolissaan Eurooppa-koulujen tilinpäätöstä varainhoitovuodelta 2014 koskevan tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen päätelmistä, joissa todetaan seuraavaa: ”Eurooppa-koulujen tapauksessa tilintarkastustuomioistuin ei pystynyt edelleen jatkuvien kirjanpito- ja kontrollipuutteiden vuoksi toteamaan, oliko Eurooppa-koulujen konsolidoidussa tilinpäätöksessä vuodelta 2014 olennaisia virheellisyyksiä”;

438.  panee merkille, että henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosaston pääjohtaja piti maineeseen liittyvän varaumansa voimassa vuoden 2014 komission yhteenvetokertomuksessa Eurooppa-kouluista ja että komission edustaja ei kannattanut vastuuvapauden myöntämistä Eurooppa-koulujen vuosien 2012 ja 2013 tilien osalta; pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden edustajat eivät suhtaudu ongelmiin yhtä vakavasti;

439.  muistuttaa, että parlamentti oli jo vuoden 2010 vastuuvapauden myöntämistä koskevassa mietinnössään kyseenalaistanut ”Eurooppa-kouluja koskevan sopimuksen päätöksenteko- ja rahoitusrakenteet”; muistuttaa, että parlamentti oli pyytänyt komissiota ”tarkastelemaan jäsenvaltioiden kanssa mahdollisuutta kyseisen sopimuksen tarkistamiseen ja raportoimaan saavutetusta edistymisestä 31. joulukuuta 2012 mennessä”; huomauttaa, että parlamentti ei koskaan saanut edistymiskertomusta;

440.  hyväksyy täysin tilintarkastustuomioistuimen 11. marraskuuta 2015 antaman kertomuksen Eurooppa-koulujen tilinpäätöksistä vuonna 2014 sisältämät yksitoista suositusta, jotka koskevat kirjanpitoa, henkilöstöä, hankintamenettelyä, valvontaa koskevaa standardia ja maksamiseen liittyviä seikkoja;

441.  pyytää komissiota raportoimaan Eurooppa-koulujen edistymisestä tilintarkastustuomioistuimen suositusten ja komission toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa 1. heinäkuuta 2016 mennessä;

442.  pyytää budjettivallan käyttäjää ottamaan vuoden 2017 talousarviomenettelyn aikana varaukseen osan unionin talousarviosta Eurooppa-kouluille maksettavista määrärahoista ja erityisesti ne, jotka kohdennetaan lähinnä Eurooppa-koulujen pääsihteerin keskustoimistolle, ellei tilintarkastustuomioistuimen suositusten täytäntöönpanossa ole saavutettu riittävää edistymistä;

Euronews

443.  huomauttaa, että Euronews sai vuonna 2014 unionin talousarviosta 18 miljoonaa euroa, vaikka komissio ei ole Euronewsin osakkeenomistaja, ja on huolissaan siitä, että Euronewsin nykyinen hallintorakenne ei ehkä salli täydellistä riippumattomuutta ja itsemääräämisoikeutta sen kansainvälisiin osakkeenomistajiin nähden; kehottaa komissiota merkittävänä taloudellisen tuen antajana varmistamaan, että Euronews kunnioittaa moitteettoman varainhoidon periaatteita ja kaikkia komission kanssa tehtyjä oikeudellisia sopimuksia, myös toimituksen riippumattomuutta koskevaa sitovaa peruskirjaa;

Yhteenveto

444.  toteaa yhteenvetona, että:

   a) moitteettoman varainhoidon periaatteet ovat keskeinen edellytys unionin talousarviohallinnolle;
   b) vaikutus- ja riskinarvioinnit ovat sen keskeinen elementti;
   c) nykyinen yksinkertaistamisstrategia on tärkeä moitteettoman varainhoidon ja sen tehokkuuden kannalta, ja siihen on yhdistettävä tiukka budjettikuri;
   d) yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin käytäntöjä on edelleen parannettava siten, että ne sopivat paremmin yhteen unionin ja jäsenvaltioiden toimintapolitiikkojen kanssa;
   e) tehostetut toimet taloudellisten etujen suojaamiseksi ovat ratkaisevan tärkeitä;
   f) kokonaisvirhetaso on pysynyt lähes ennallaan 4,4 prosentissa, mutta virheiden luokittelu on hyvin heterogeenista;
   g) tulopuolella ei ole havaittu vakavia ongelmia, mutta BKTL-periaate on ratkaisevassa asemassa tässä menestyksessä ja tulojen riittävyys on ongelma;
   h) keskimääräistä suurempi virhetaso havaittiin menoissa, jotka koskevat kasvua ja työllisyyttä edistävää kilpailukykyä, vaikka samaan aikaan tällä alalla suoritettu väliaikainen valvonta oli selvin merkki tuloksellisuuteen perustuvasta lähestymistavasta;
   i) koheesiotuen alalla alue- ja kaupunkipolitiikan virhetaso oli selvästi korkeampi kuin sosiaaliasioiden alalla ja myös rahoitusjärjestelyvälineet tukivat tuloksellisuuteen perustuvaa lähestymistapaa erityisesti joissakin jäsenvaltioissa;
   j) parempi tiedonhallinta ja -käsittely edistäisi epäilemättä kehittyneempää tuloksellisuuteen perustuvaa lähestymistapaa;
   k) luonnonvarojen alalla on mahdollisuuksia kehittää hankeperusteista tukea unionin lähteiden tehokkuuden lisäämiseksi ja lisäksi hallinnon ja institutionaalisen tuen alalla on paljon parantamisen varaa erityisesti jäsenvaltioiden tasolla;

Yleiset tulokset ja toimintapoliittiset suositukset

445.  katsoo, että vuoden 2014 vastuuvapausmenettely

   a) luo uuden ajattelutavan unionin talousarvion vaikutusten ja etujen ymmärtämiseksi entistä kattavammalla tavalla niin, että katetaan kaikki näkökohdat, kuten virheet, laillisuus, käyttö, tuloksellisuus ja tulokset yhtenä järjestelmänä; kehottaa komissiota ja muita asiaankuuluvia toimijoita jatkamaan asianmukaisen menetelmän ja kehyksen kehittämistä, jotta jatkossakin voidaan noudattaa tuloksellisuuteen perustuvaa lähestymistapaa ja entistä tarkemmin;
   b) osoittaa, että Eurooppa 2020 -strategian tuloksellisuuden testaus on myönteinen askel oikeaan suuntaan, vaikka sen yhteensopivuus unionin talouspolitiikan kehyksen kanssa edellyttää vielä kehittämistä, mukaan lukien maakohtaiset suositukset ja asiaankuuluvat makrotaloudelliset indikaattorit ja säännöllisesti ajan tasalle saatettavat unionin talous- ja sosiaalipolitiikan painopisteet;
   c) osoittaa, että talousarviohallinnossa on parantamisen varaa ja pyrkimykset sen yksinkertaistamiseksi ovat tervetulleita, vaikutusarviointi mukaan lukien; osoittaa, että säännöllinen seurantaprosessi on erittäin hyödyllinen;
   d) kehottaa asianomaisia unionin toimielimiä mukauttamaan hallintoa ja menettelyjä koskevia järjestelmiään, jotta ne voivat menestyksekkäästi ottaa käyttöön uudet elementit, jotka pohjautuvat unionin nykyisiin ja tuleviin talousarviotarpeisiin, jotta unionin talousarvion potentiaalia voitaisiin hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla;
   2 616 755 356 euroa osoitettiin maksusitoumusmäärärahoina ja 937 182 847 euroa maksumäärärahoina liikennepolitiikkaan, mukaan lukien Verkkojen Eurooppa -väline, liikenneturvallisuus, matkustajien oikeudet ja liikenteen alan erillisvirastot,
   239 313 549 euroa osoitettiin maksusitoumusmäärärahoina ja 71 213 206 euroa maksumäärärahoina liikenteeseen liittyvään tutkimukseen ja innovointiin, mukaan lukien SESAR- ja Shift2Rail-yhteisyritykset,
   75 078 470 euroa osoitettiin maksusitoumusmäärärahoina ja 80 731 327 euroa maksumäärärahoina hallintomenoihin;

C. VALIOKUNTIEN LAUSUNNOT

Ulkoasiat

446.  pitää huolestuttavana, että otsakkeen 4 olennaisten virheiden määrä kasvoi varainhoitovuonna 2014; tukee kaikkia tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa esitettyjä suosituksia ja kehottaa komissiota ryhtymään pikaisiin jatkotoimiin niiden aikaisempina vuosina esitettyjen suositusten johdosta, joita ei vielä ole pantu täysimääräisesti täytäntöön;

447.  on tyytyväinen, että naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosasto korjasi sen menoihin vuonna 2013 liittyneen systeemisen virheen sekä toteutti tilintarkastustuomioistuimen edellyttämät merkittävät muutokset järjestelmiinsä; on tyytyväinen myös siihen, että humanitaarisen avun ja pelastuspalveluasioiden pääosaston vuotuisen toimintakertomuksen todettiin tilintarkastustuomioistuimen suorittaman tarkastuksen perusteella pitävän paikkansa;

448.  panee huolestuneena merkille tukisopimuksiin liittyvien menojen todentamisen yhteydessä havaitut virheet, joiden osuus tilintarkastustuomioistuimen havaitsemista otsakkeen 4 virheistä on yli 50 prosenttia; panee merkille, että merkittävin virhetyyppi koskee tukeen oikeuttamattomia menoja; korostaa, että on tärkeää estää tai havaita ja korjata virheet ennen menojen hyväksymistä huolehtimalla siitä, että ennakkotarkastukset pannaan täytäntöön paremmin; pitää erityisen huolestuttavana, että EuropeAid ei huomannut virheitä; kehottaa komissiota varmistamaan, että näiden menojen todentamisongelmien ratkaisemiseksi tähän mennessä toteutettuja toimia tehostetaan, sekä viemään päätökseen tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2011 vuosikertomuksessa tukien valvonnasta esitettyä suositusta koskevat jatkotoimet;

449.  huomauttaa, että asianmukaiset ennakkoarvioinnit ovat tarpeen tapauksissa, joissa komissio – mahdollisesti Euroopan investointipankin kautta – päättää rahoittaa laajamittaisia infrastruktuurihankkeita, joilla on suuria ympäristövaikutuksia, ja toteaa, että tämän tarkoituksena on tarkistaa niiden rahoituksellinen, ekologinen ja sosiaalinen kestävyys, ja kehottaa kanavoimaan kolmansiin maihin suunnatun unionin rahoituksen hankkeisiin, joilla edistetään rahoituksen kestävyyttä ja jotka ovat myös taloudellisesti ja sosiaalisesti hyödyllisiä;

450.  panee merkille, että komissio on jälleen edistynyt kaikkien yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan operaatioiden hyväksymisessä niin sanottujen kuuden pilarin arviointien mukaisesti; pitää erityisen myönteisenä, että kolme suurinta operaatiota on nyt saatettu vaatimusten mukaisiksi; korostaa, että komission on hyväksyttävä kaikki operaatiot tilintarkastustuomioistuimen suosituksen mukaisesti;

451.  panee tyytyväisenä merkille operaatioiden tukifoorumin perustamisen ja kehottaa uudelleen komissiota ryhtymään toimiin aidon yhteisen palvelukeskuksen perustamiseksi yhdessä integroidun resurssinhallintajärjestelmän kanssa, jotta voidaan nopeuttaa operaatioiden käyttöönottoa ja parantaa niiden kustannustehokkuutta; ehdottaa, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YTPP) varastoa laajennetaan ja että se ryhtyy palvelemaan myös meneillään olevia YTPP-operaatioita ja että se siirretään tulevan yhteisen palvelukeskuksen hallinnoinnin piiriin;

452.  pitää valitettavana YTPP-operaatioiden keskeisten välineiden ja palveluiden hankinnassa tapahtuneita pitkiä viivästyksiä ja niistä operaatioiden toteutukselle aiheutuneita kielteisiä vaikutuksia; palauttaa mieliin, että vuoden 2012 erityiskertomuksessaan unionin tuesta oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen Kosovossa tilintarkastustuomioistuin kiinnitti huomiota tähän tehottomuuteen ja totesi, että varainhoitoasetuksessa vahvistettuja hankintasääntöjä ”ei ole suunniteltu YTPP‑operaatioihin, joissa nopeat ja joustavat toimet ovat joskus tarpeen”; pitää valitettavana, ettei varainhoitoasetuksen äskettäisen tarkistamisen yhteydessä tehty tarvittavia muutoksia varainhoitoa koskeviin säännöksiin; toistaa näkemyksensä, että asianomaisten budjettikohtien hallinnointi olisi siirrettävä siviilioperaation komentajalle, kuten on tehty unionin edustustojen päälliköiden kohdalla;

453.  muistuttaa, että YTPP:hen liittyvien koulutus- ja neuvontaoperaatioiden tehokkuutta haittaa huomattavasti se, että unionilla on institutionaalisia vaikeuksia antaa näiden toimien tueksi edes peruslaitteistoa; pitää tässä yhteydessä myönteisinä komission pyrkimyksiä panna täytäntöön yhteinen tiedonanto turvallisuuden ja kehityksen edistämisestä valmiuksia kehittämällä; kehottaa komissiota tekemään tarvittavat lainsäädäntöehdotukset asiaa koskevan rahaston perustamisesta mahdollisimman nopeasti, jotta se voidaan sisällyttää unionin talousarvioon monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnin yhteydessä;

454.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2015 erityiskertomukset Euroopan unionin poliisioperaatiosta Afganistanissa sekä kidutuksen torjuntaan ja kuolemanrangaistuksen poistamiseen tarkoitetusta unionin tuesta; kehottaa komissiota panemaan kaikki tilintarkastustuomioistuimen näissä kertomuksissa antamat suositukset täytäntöön;

455.  korostaa kontekstisidonnaisten kriteereiden huomioon ottamisen tärkeyttä arvioitaessa kolmansissa maissa toteutettujen unionin hankkeiden vaikuttavuutta, sillä unionin ulkomaanavun toimet pannaan usein täytäntöön kriisialueilla ja poliittisesti vaikeassa ympäristössä.

Kehitys ja yhteistyö

456.  muistuttaa, että kehitysapuun ja humanitaariseen apuun liittyvät unionin menot toteutetaan usein hyvin haastavissa olosuhteissa, jotka lisäävät hankkeiden toteutukseen, arviointiin sekä menojen hallintaan liittyviä ongelmia; toteaa, että kehitysapu ja humanitaarinen apu ovat sen vuoksi alttiimpia virheille kuin unionin muut politiikanalat;

457.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan 57 prosenttia virheistä liittyy oikeuttamattomiin menoihin; tukee tilintarkastustuomioistuimen EuropeAidille esittämää suositusta, jonka mukaan ennakkotarkastuksia olisi parannettava ja paikalla tehtäviä tarkastuksia olisi hyödynnettävä entistä paremmin virheiden havaitsemiseksi;

458.  pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan ECHO-pääosaston toteuttamat rahoitustoimia koskevat valvontatoimet toimivat asianmukaisesti ja sen raportointijärjestelmä on luotettava; antaa tästä tunnustuksen ECHO-pääosastolle;

459.  toteaa, että turvallisuusmenot ovat merkittäviä kehityksen kannalta erityisesti nykyisten toimien yhteydessä, joilla pyritään käsittelemään kattavasti turvallisuuden ja kehityksen välisiä yhteyksiä ja toteuttamaan kehitysohjelman tavoite 16, mutta korostaa, että tällainen rahoitus ei ole kehitysapua eikä sitä voida tällä hetkellä ottaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 233/2014 perustetusta Euroopan kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä (DCI) tai Euroopan kehitysrahastosta (EKR);

460.  panee merkille, että vuonna 2014 kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä rahoitettiin kaksi Libyan rajavalvontaan liittyvää ohjelmaa, joiden arvo oli 12,9 miljoonaa euroa; muistuttaa, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen ensisijaisena tavoitteena on köyhyyden vähentäminen; on hyvin huolissaan siitä, että kehitysyhteistyöohjelmia voidaan käyttää tavoitteisiin, jotka eivät suoraan liity kehitykseen; muistuttaa, ettei tällainen menettely auta unionia saavuttamaan tavoitettaan, jonka mukaan viralliseen kehitysapuun käytetään 0,7 prosenttia BKT:stä;

461.  huomauttaa, että kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston (DEVCO) vuonna 2015 alulle panema kehitysyhteistyön tuloskehys voi olla tärkeä väline, vaikka tilintarkastustuomioistuin toi erityiskertomuksessa nro 21/2015 esiin myös siihen liittyviä riskejä; katsoo, että on ennaltaehkäistävä myös poliittisempaa riskiä, joka aiheutuu, jos DEVCO-pääosaston kehykseen sisällyttämä, rajoitettuun määrään mitattavissa olevia tuloksia pyrkiminen korostuu liikaa unionin kehityspolitiikan tavoitteisiin liittyvien muiden tulosten kustannuksella; pitää tärkeänä, että kehystä pidetään muita valvonta- ja raportointijärjestelyjä täydentävänä välineenä;

462.  tukee tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomusta 18/2014 EuropeAidin arviointijärjestelmistä ja tulospainotteisista seurantajärjestelmistä; kehottaa DEVCO‑pääosastoa puuttumaan välittömästi arviointi- ja valvontajärjestelmiensä moniin puutteisiin, jotka tuotiin esille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa, erityisesti niihin, jotka liittyvät DEVCO-pääosaston arviointijärjestelmän vakaviin puutteisiin; korostaa, että huonosti toimiva arviointijärjestelmä lisää riskiä, että valitaan hankkeita, joiden laatu ei ole riittävän korkea tai jotka eivät saavuta tavoitteitaan; panee huolestuneena merkille komission ja tilintarkastustuomioistuimen toisistaan poikkeavat näkemykset, jotka koskevat luotettavia tietoja budjettitukitoimien tehokkuudesta; katsoo, että unionin edustustojen ja DEVCO-pääosaston arviointiyksikön henkilöstövajauksen ja toisaalta tilintarkastustuomioistuimen esille tuomien ongelmien välillä on yhteys; katsoo tämän osoittavan, millaisia kielteisiä vaikutuksia henkilöstövähennyksillä voi olla unionin ohjelmien tehokkaaseen toimintaan;

463.  luottaa siihen, että DEVCO-pääosasto puuttuu arviointi- ja valvontajärjestelmiensä puutteisiin, jotka tuotiin esille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 18/2014;

464.  kehottaa ottamaan käyttöön Euroopan kehitysrahastoa koskevat viralliset valvontavaltuudet mahdollisesti SEUT-sopimuksen 295 artiklan mukaisella sitovalla toimielinten välisellä sopimuksella;

465.  on hyvin huolissaan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa 11/2015 esitetyistä havainnoista, jotka koskevat komission harjoittamaa kalastuskumppanuussopimusten hoitoa; toteaa, että tilintarkastustuomioistuin epäilee kalastuskumppanuussopimusten kestävyyttä, koska ylijäämän kalastusta koskevaa periaatetta on vaikea soveltaa; panee myös merkille, että tilintarkastustuomioistuin epäilee vahvasti komission harjoittaman kalastuskumppanuussopimusten valvonnan laatua; pitää valitettavana myös sitä, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan kalastuskumppanuussopimusten jälkiarviointeja ei hyödynnetä riittävästi jatkosopimuksia tehtäessä; kehottaa komissiota panemaan tilintarkastustuomioistuimen lukuisat suositukset täytäntöön mahdollisimman nopeasti;

466.  palauttaa mieliin, että lähes pysyvä, vakava maksumäärärahapula vuonna 2014 pahensi humanitaarisen avun ja pelastuspalveluasioiden pääosaston (ECHO) vaikeuksia vastata asianmukaisesti jatkuvasti paheneviin humanitaarisiin kriiseihin unionin naapurustossa ja muilla alueilla; panee tyytyväisenä merkille, että vuosien 2015 ja 2016 unionin talousarviossa määrärahoja on mukautettu paremmin, mikä on pitkälti ratkaissut ECHO:n maksuihin liittyvän ongelman;

467.  pitää valitettavana, että vuoden 2014 maksumäärärahojen puutteen vuoksi Marokolle ja Jordanialle ei voitu maksaa talousarviosta yhteensä 43 miljoonan euron tukea sopimuksen edellyttämällä tavalla; katsoo tämän heikentävän vakavasti unionin uskottavuutta;

Työllisyys ja sosiaaliasiat

468.  panee huolestuneena merkille, että virhetaso työllisyys- ja sosiaaliasioiden toimintalohkossa vuonna 2014 oli 3,7 prosenttia, toisin sanoen hieman korkeampi kuin edellisvuonna (3,1 prosenttia); korostaa, että kyse on vääränsuuntaisesta kehityksestä, kun pyrkimyksenä on saavuttaa kahden prosentin tavoitteen alittava virhetaso;

469.  pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa analysoidaan unionin talousarvion toteutusta Eurooppa 2020 -strategian valossa; panee merkille havainnon siitä, että unionin talousarviomaksuja ei yksilöidä erikseen työllisyyttä sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa koskevien tavoitteiden kaltaisten yleistavoitteiden saavuttamisen yhteydessä;

470.  pitää lisäksi myönteisinä tilintarkastustuomioistuimen suosituksia, joiden mukaan Eurooppa 2020 -strategia ja monivuotinen rahoituskehys on mukautettava paremmin toisiinsa ja että korkean tason poliittiset tavoitteet on muunnettava hyödyllisiksi operationaalisiksi tavoitteiksi; korostaa, että on tärkeää keskittyä suorituksiin ja tuloksiin sekä lisäarvoon, erityisesti kun on kyse työllisyyttä ja sosiaalipolitiikkaa koskevista yleistavoitteista, joille komissiolla ei ole toimivaltaa laatia oikeudellisesti sitovaa kehystä; kehottaa komissiota jatkamaan tulosindikaattoreiden ja seurantajärjestelmien kehittämistä, jotta tuloksia voidaan verrata asetettuihin tavoitteisiin ja käytettävissä on enemmän tietoa vahvistettaessa tulevia tavoitteita ja jotta lisätään unionin varojen käytön tehokkuutta;

471.  panee merkille komission havainnot siitä, että sääntöjenvastaisuuksien riski on kasvanut Horisontti 2020 -ohjelmaan osallistuvien pienten ja keskisuurten yritysten tapauksessa; yhtyy komission vastaukseen, jossa se toteaa, että pk-yritysten osallistuminen ohjelmaan on erittäin tärkeää kasvun ja työpaikkojen luomiseksi; toteaa, että pk-yrityksiä koskevia hallinnollisia määräyksiä on yksinkertaistettu, ja korostaa, että niiden yksinkertaistaminen entisestään lisäisi pk-yritysten osallistumista; korostaa pk-yritysten merkitystä pysyvien työpaikkojen luojina;

472.  toteaa, että pk-yritykset luovat eniten työpaikkoja Euroopassa, ja katsoo, että pk-yritysten osallistumista unionin rahoitusohjelmiin on mahdollista lisätä; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön lisää toimia, joilla pk-yrityksiä kannustetaan aktiiviseen osallistumiseen, ”pienet ensin” -periaatteen soveltaminen mukaan luettuna;

473.  toteaa, että inhimillisiin voimavaroihin tehtävien investointien immateriaalinen luonne, toiminnan monimuotoisuus ja monien, usein pienien toimijoiden osallistuminen hankkeiden toteutukseen ovat edelleen suurimmat riskit Euroopan sosiaalirahaston varojen käytön sääntöjenmukaisuudelle; kehottaa komissiota jatkamaan erityistoimia riskien liennyttämiseksi, ennaltaehkäisevät ja korjaavat toimet mukaan luettuina;

474.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 17/2015 esitetyt havainnot, jotka koskevat ESR:n varojen uudelleensuuntaamista vuosina 2012–2014; panee huolestuneena merkille puutteet komission kertomuksessa näiden varojen käytön vaikutuksista ja katsoo, että on välttämätöntä pyrkiä tekemään politikan suunnittelusta entistäkin tuloskeskeisempää, jotta varmistetaan taloudellisen vastuuvelvollisuuden moitteettomuus ja unionin varojen tehokas käyttö;

475.  on huolestunut siitä, että virhetason kasvu sekä siitä johtuvat maksujen lykkäämiset ja keskeytykset voivat vaarantaa ohjelmakauden 2007–2013 ohjelmien menestyksekkään päättämisen;

476.  katsoo, että yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käytön lisäämisen edistäminen voi johtaa hallinnollisen rasituksen ja virheiden vähenemiseen sekä siihen, että keskitytään enemmän suorituksiin ja tuloksiin; huomauttaa kuitenkin, että yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja olisi sovellettava oikeusvarmuuden ja luottamuksen leimaamassa toimintaympäristössä ja että niiden yhteydessä olisi arvioitava niistä saatavat hyödyt ja sidosryhmien olisi osallistuttava niihin täysimääräisesti kaikilla tasoilla; korostaa, että yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen soveltamisen olisi säilyttävä jäsenvaltioiden käytettävissä olevana vaihtoehtona;

477.  vaatii, että jäsenvaltiot eivät tee Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpanoa koskevista säännöistä ja vaatimuksista entistä monimutkaisempia, sillä se kasvattaisi edunsaajiin kohdistuvaa rasitetta ja lisäisi virheriskiä;

478.  on huolestunut siitä, että tilintarkastustuomioistuimen tutkimista 178:stä työllisyys- ja sosiaaliasioiden alalla toteutetusta toimesta 62:ssä (34,8 prosentissa tapauksista) ilmeni virhe ja että näistä 12 oli kvantitatiivisesti ilmaistavissa oleva, 20 prosentin virhetason ylittävä virhe (6,7 prosenttia); kehottaa komissiota toteuttamaan korjaavia toimenpiteitä ja soveltamaan tiukkoja menettelyjä sääntöjenvastaisuuksien riskin vähentämiseksi tällä alalla sekä seuraamaan tapauksia, joissa tilintarkastustuomioistuimen mukaan oli kyse tukeen oikeuttamattomista menoista;

479.  pitää valitettavana, että niiden Euroopan sosiaalirahaston ohjelmien osuus, joiden virhetaso on yli viisi prosenttia, oli 18,8 prosenttia vuonna 2013 ja nousi 22,9prosenttiin vuonna 2014, ja että näiden virhetasojen piiriin kuuluvien maksujen määrä on noussut merkittävästi 11,2 prosentista 25,2 prosenttiin;

480.  kiinnittää huomiota tilintarkastustuomioistuimen toistuvasti esittämään huomautukseen, että virheiden osuus olisi pienempi, jos kansalliset viranomaiset hyödyntäisivät tehokkaammin saatavillaan olevia tietoja ennen maksatushakemusten lähettämistä komissiolle; vaatiikin, että jäsenvaltiot ja kansalliset viranomaiset tekevät perusteellisempia tarkastuksia ja jättävät esittämättä korvausvaatimuksia virheellisistä menoista;

481.  kannustaa jäsenvaltioita käyttämään riskien arvioimiseen tarkoitettua Arachne-välinettä ja kannustaa komissiota antamaan edelleen jäsenvaltioille hallinto- ja valvontavaatimusten asianmukaista täytäntöönpanoa koskevaa ohjeistusta ja teknistä tukea ohjelmakaudella 2014–2020; kehottaa komissiota tehostamaan hyvien käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä;

482.  kehottaa komissiota noudattamaan tilintarkastustuomioistuimen suosituksia, jotta varmistetaan, että unionin talousarvion toteutus edistää paremmin työllisyyttä ja sosiaalipolitiikkaa koskevien Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteiden saavuttamista; odottaa tässä yhteydessä, että komissio ja jäsenvaltiot käyttävät parempia tulosindikaattoreita ja parantavat vuosina 2014–2020 saavutettuja tuloksia koskevaa raportointiaan;

Ympäristö, kansanterveys ja elintarvikkeiden turvallisuus

483.  haluaa muistuttaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaan Euroopan parlamentti myöntää komissiolle vastuuvapauden talousarvion toteuttamisesta tutkittuaan tilit, taseen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 318 artiklassa tarkoitetun arviointikertomuksen, tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen ja tarkastettujen toimielinten vastaukset, tarkastuslausuman sekä mahdolliset asiaan liittyvät tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset;

484.  muistuttaa, että vuosi 2014 oli ensimmäinen vuosi, jona sovellettiin uutta monivuotista rahoituskehystä, jolla pyritään määrittämään unionin menojen suuruus ja kohdentaminen kaudella 2014–2020, ja että tämän vuoksi toteutusaste oli pienempi kuin edeltävinä vuosina;

485.  ottaa huomioon sen, miten tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa on esitelty varainhoitovuonna 2014 harjoitettua ympäristö- ja terveyspolitiikkaa; on huolissaan siitä, että ympäristön ja ilmaston toimintalohko on taas sijoitettu lukuun, joka koskee myös maatalouden kehittämistä ja kalastusta; arvostelee jälleen kyseiseen lukuun valittujen toimintalohkojen epäloogista kokonaisuutta; katsoo, että tilintarkastustuomioistuimen ei pitäisi tehdä poliittista päätöstä toimintalohkojen ryhmittelystä; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta muuttamaan lähestymistapaansa seuraavassa vuosikertomuksessa;

486.  pitää tässä yhteydessä maininnan arvoisena, että tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2014 vuosikertomuksen mukaan maaseudun kehittämisen, ympäristöasioiden, kalastuksen ja terveysasioiden toimintalohkoryhmän virhetaso on kaikkein korkein, 6,2 prosenttia, kun keskimääräinen virhetaso on 4,4 prosenttia; toteaa lisäksi, että tilintarkastustuomioistuimen havaitsemista keskeisistä puutteista monet olivat hyvin samankaltaisia kuin puutteet, joista oli ilmoitettu jo kolmena edeltävänä vuonna;

487.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuimella ja komissiolla on erilaiset näkemykset siitä, kuinka virheet olisi laskettava; ottaa huomioon, että komission mielestä tilintarkastustuomioistuimen esittämää vuosittaista virhetasoa tarkasteltaessa olisi otettava huomioon nettomääräisten rahoitusoikaisujen ja takaisinperintöjen monivuotinen luonne;

488.  ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuin ei käsitellyt lainkaan ”Kansanterveyttä”, ”Elintarviketurvallisuutta” eikä ”Ympäristöä ja ilmastotoimia” koskevan politiikan hallinnointia;

489.  on tyytyväinen ympäristöä, ilmastotoimia, kansanterveyttä ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien budjettikohtien yleiseen toteutusasteeseen vuonna 2014; palauttaa jälleen mieliin, että vain alle 0,5 prosenttia unionin talousarviosta käytetään kyseisiin politiikan välineisiin, ja ottaa huomioon unionin näillä aloilla luoman selvän lisäarvon ja kansalaisten tuen unionin ympäristö- ja ilmastopolitiikalle sekä kansanterveyttä ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevalle politiikalle;

490.  on tyytyväinen ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan toimialaan kuuluvan viiden erillisviraston työskentelyyn niiden hoitaessa teknisiä, tieteellisiä tai johtamista koskevia tehtäviä, joilla autetaan unionin toimielimiä harjoittamaan ympäristö-, ilmasto- ja kansanterveyspolitiikkaa sekä elintarvikkeiden turvallisuutta koskevaa politiikkaa; on myös tyytyväinen tapaan, jolla näiden virastojen talousarvioita on toteutettu;

Ympäristö ja ilmastotoimet

491.  korostaa, että ympäristöasioiden pääosastolla oli ollut käytettävissään maksusitoumusmäärärahoja 352 041 708 euroa, joista 99,7 prosenttia käytettiin; pitää tyydyttävänä, että käytettävissä olleista maksumäärärahoista, 290 769 321 eurosta, käytettiin 95,03 prosenttia; toteaa lisäksi, että Life+:n hallintomenot toteutetaan kahden varainhoitovuoden aikana (ilman eri toimenpiteitä tehtävien siirtojen avulla) ja että jos kyseisiä hallintomenoja ei oteta huomioon, maksumäärärahojen käyttöaste nousee 99,89 prosenttiin;

492.  panee merkille, että ilmastotoimien pääosasto korotti toteutusastettaan siten, että maksusitoumusmäärärahojen – 102 694 032 euroa – käyttöaste oli 99,7 prosenttia ja maksumäärärahojen – 32 837 296 euroa – käyttöaste oli 93,1 prosenttia ja että jos hallintomenoja ei oteta huomioon, maksumäärärahojen käyttöaste nousee 98,5 prosenttiin;

493.  on tyytyväinen Life+:n toimintatalousarvion yleiseen toteutukseen, sillä vuonna 2014 maksusitoumusmäärärahojen käyttöaste oli 99,9 prosenttia ja maksumäärärahojen 97,4 prosenttia; toteaa, että vuonna 2014 osoitettiin 283 121 194 euroa jäsenvaltioissa toteutettavia hankkeita koskeviin ehdotuspyyntöihin ja että 40 000 000 euroa käytettiin rahoitusoperaatioihin, jotka liittyivät luonnonpääoman rahoitusjärjestelyyn ja energiatehokkuuden yksityiseen rahoitukseen; toteaa, että 8 952 287 eurolla tuettiin sellaisten kansalaisjärjestöjen operatiivista toimintaa, jotka toimivat ympäristönsuojelun ja ympäristön tilan parantamisen alalla unionin tasolla ja osallistuvat unionin politiikan ja lainsäädännön laatimiseen ja täytäntöönpanoon, ja 49 502 621 euroa käytettiin toimiin, joilla oli tarkoitus tukea komission roolia politiikan ja lainsäädännön kehityksen alulle panijana ja valvojana; toteaa, että 20 914 622 euroa käytettiin Life‑ohjelman hallinnolliseen tukeen ja pk-yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston (EASME) operatiiviseen tukeen;

494.  on tietoinen siitä, että Life+ -toimien maksuaste on aina hieman pienempi verrattuna maksusitoumusmäärärahoihin, mutta toteutusaste on korkea;

495.  toteaa, että 4 350 000 euroa osoitettiin maksuosuuksina kansainvälisiin yleissopimuksiin, pöytäkirjoihin ja sopimuksiin, joissa unioni on sopimuspuoli, tai tapauksiin, joissa unioni osallistuu tulevien kansainvälisten sopimusten valmisteluun;

496.  ottaa huomioon, että kahdentoista pilottihankkeen ja kuuden valmistelutoimen määrärahat olivat yhteensä 2 950 000 euroa, ja pitää toteutuksen edistymistä tyydyttävänä; on tietoinen siitä, että tällaisten toimien toteutus voi olla komissiolle työlästä, koska käytettävissä olevat määrät ovat pieniä suhteessa toteutuksessa tarvittaviin menettelyihin (esim. toimintasuunnitelmat, ehdotuspyynnöt); kannustaa budjettivallan käyttäjää keskittymään pilottihankkeissa ja valmistelutoimissa unionille tulevaisuudessa syntyvään aitoon lisäarvoon;

Kansanterveys

497.  muistuttaa, että vuosi 2014 oli ensimmäinen täytäntöönpanovuosi uusille ohjelmille: terveysalan toimintaohjelma hyväksyttiin 11. maaliskuuta 2014 (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 282/2014(108)), kun taas elintarvikkeita ja rehuja koskeva yhteinen rahoituskehys hyväksyttiin 27. kesäkuuta 2014 (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 652/2014(109));

498.  panee merkille, että terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston vastuulla oli kansanterveysalan budjettikohtiin vuonna 2014 sisältyvien 244 221 762 euron käyttäminen ja että määrärahoista sidottiin 96,6 prosenttia, mikä on tyydyttävä osuus; ottaa huomioon, että noin 75 prosenttia talousarviosta kohdennetaan suoraan kolmelle erityisvirastolle (Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskus, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen ja Euroopan lääkevirasto). ottaa myös huomioon, että kaikkien budjettikohtien maksusitoumusmäärärahojen käyttöaste oli yli 98,9 prosenttia lukuun ottamatta Euroopan lääkevirastoa, ja sen maksusitoumusmäärärahojen vajaakäyttö vastaa vuoden 2013 toteutumaa, ja käyttämättömät määrärahat käytettiin vuonna 2015;

499.  panee merkille, että maksumäärärahojen käyttöaste on 98,8 prosenttia, mikä osoittaa, että toteutusaste on ollut erittäin hyvä;

500.  toteaa, että kansanterveysalan toimintaohjelman 2008–2014 toteutusaste oli myös erittäin hyvä (99,7 prosenttia sekä maksusitoumusmäärärahojen että maksumäärärahojen osalta) ja että jäljellä olevat käyttämättömät määrärahat liittyivät lähinnä käyttötarkoitukseensa sidottuihin tuloihin, joita voitiin käyttää vielä vuonna 2015;

501.  on tyytyväinen siihen, että terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston vastuulla olevien, kansanterveyttä koskevien kaikkien kymmenen pilottihankkeen ja viiden valmistelutoimen täytäntöönpano eteni hyvin ja että vastaavat maksusitoumusmäärärahat (6 780 000 euroa) käytettiin;

Elintarvikkeiden turvallisuus, eläinten terveys ja hyvinvointi sekä kasvinterveys

502.  toteaa, että elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä kasvinterveyttä koskeva käyttöaste oli 96,8 prosenttia; toteaa kuitenkin, että jos otetaan huomioon muut kuin ilman eri toimenpiteitä suoritettavat määrärahojen siirrot, joiden arvo oli 6 800 000 euroa, käytettävissä olevien määrärahojen käyttöaste nousee sataan prosenttiin;

503.  toteaa, että edellisvuoden tapaan tärkeimpänä tekijänä oli unionin osallistuminen tuberkuloosia koskeviin ohjelmiin; toteaa, että toisaalta unionin osallistuminen sinikielitautia koskeviin ohjelmiin jäi vähäiseksi;

504.  toteaa, että luvun ”Elintarvikkeiden turvallisuus, eläinten terveys ja hyvinvointi sekä kasvinterveys” määrärahojen vajaakäyttö (arvoltaan 8 100 000 euroa) johtuu lähinnä seuraavista tekijöistä: 500 000 euron määrä liittyi eri ohjelmien käyttötarkoitukseensa sidottuihin tuloihin, jotka voitiin käyttää vuonna 2015 (eli ei vajaakäyttöä), 800 000 euron määrä käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina, joita ei voitu teknisistä syistä käyttää vuonna 2015 (vanhojen ohjelmien C5-määrärahat) ja 6 800 000 euron määrä, joka liittyi hätärahastoon; ottaa huomioon, että viimeksi mainittu määrä siirrettiin vuodelle 2015 (toimenpiteisiin, joilla torjuttiin afrikkalaista sikaruttoa Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa vuonna 2014);

505.  pitää myönteisenä, että elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä kasvinterveyttä koskevien vuoden 2014 maksumäärärahojen käyttöaste oli 99,0 prosenttia, mikä merkitsee pientä vähennystä vuoteen 2013 (99,9 prosenttia) verrattuna; on siinä käsityksessä, että kokonaismäärärahasiirtoa tehtäessä pyydettiin lisää maksumäärärahoja, joita ei saatu, ja että vuoden loppuun mennessä ainoastaan yksi maksu jäi suorittamatta kokonaan, mutta jäsenvaltioiden tekemän sopimuksen nojalla loput erääntyneestä määrästä maksettiin vuoden 2015 tammikuun alussa;

506.  on tyytyväinen siihen, että terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston vastuulla olevien, elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien kaikkien kolmen pilottihankkeen ja yhden valmistelutoimen täytäntöönpano on eteni hyvin ja että vastaavat maksusitoumusmäärärahat (1 250 000 euroa) käytettiin;

507.  katsoo, että komissiolle voidaan käytettävissä olevien tietojen ja talousarvion toteuttamista koskevan kertomuksen perusteella myöntää vastuuvapaus ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa, kansanterveyttä ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevista varainhoitovuoden 2014 menoista;

Liikenne ja matkailu

508.  toteaa, että lopullisesti hyväksytyssä ja vuoden aikana muutetussa vuoden 2014 talousarviossa nimenomaisesti liikennepolitiikkaan osoitettiin yhteensä 2 931 147 377 euroa maksusitoumusmäärärahoina ja 1 089 127 380 euroa maksumäärärahoina; panee lisäksi merkille, että näistä määrärahoista

509.  on tyytyväinen liikkuvuus- ja liikennepolitiikan maksusitoumusmäärärahojen korkeaan, 98,2 prosentin käyttöasteeseen ja maksumäärärahojen huomattavan korkeaan, 95,2 prosentin käyttöasteeseen vuonna 2014; panee merkille, että vuonna 2014 maksattamatta olevien sitoumusten määrä kasvoi 1 653 372 424 eurolla yhteensä 5 647 143 046 euroon ja että maksattamatta olevat määrät kasvavat tavallisesti enemmän uuden monivuotisen rahoituskehyksen alussa, koska uusien hankkeiden maksut lisääntyvät myöhemmin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita joka tapauksessa varmistamaan liikennehankkeiden asianmukaisen täytäntöönpanon;

510.  toteaa, että liikenne kuuluu kasvua ja työllisyyttä edistävän kilpailukyvyn menoalaan ja sitä koskeva määrä oli pienin (0,8 miljardia euroa) koko tilintarkastustuomioistuimen tarkastamasta perusjoukosta (13 miljardia euroa); pitää valitettavana, että arvioitu virhetaso oli 5,6 prosenttia vuonna 2014 eli korkeampi kuin vastaavat tulokset vuonna 2013 (4,0 prosenttia) ja että se johtui pääasiassa tukeen oikeuttamattomien menojen korvaamisesta tutkimushankkeissa mutta myös julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättämisestä; kehottaa komissiota toteuttamaan kaikki asianmukaiset toimenpiteet tämän tilanteen korjaamiseksi (myös suorittamalla entistä perusteellisempia ennakkotarkastuksia, jotta virheet voidaan havaita ja korjata ennen menojen korvaamista);

511.  kiinnittää huomiota siihen, että Verkkojen Eurooppa -välineestä ei vuonna 2014 rahoitettu yhtään hanketta, sillä ensimmäinen hanke-ehdotuspyyntö päättyi maaliskuussa 2015, ja että välineen vieraan pääoman ehtoinen rahoitusväline, jota Euroopan investointipankin (EIP) on tarkoitus hallinnoida, hyväksyttiin vasta vuoden 2014 lopussa; huomauttaa, että tilintarkastustuomioistuin tarkasti vuonna 2014 kuusi maksutapahtumaa liikennealalla (liikenteen ja liikkumisen pääosasto) ja totesi, että kahteen niistä liittyi kvantitatiivisesti ilmaistavissa oleva virhe; on siksi tyytyväinen siihen, että virheitä sisältävien tapahtumien osuus vuonna 2014 (33 prosenttia) laski vuodesta 2013 (62 prosenttia) ja vuodesta 2012 (49 prosenttia); pyytää komissiota ja muita asiaankuuluvia toimijoita varmistamaan, että julkisia hankintoja koskevia sääntöjä noudatetaan ja tulevien liikennehankkeiden kustannukset ovat oikeutettuja tukeen;

512.  toteaa, että komission käyttämässä monivuotisessa tarkastusstrategiassa otetaan huomioon takaisinperinnät, oikaisut ja tarkastusten vaikutukset ohjelman täytäntöönpanoaikana ja että strategian mukaan TEN-T-hankkeiden jäännösvirhetaso oli 0,84 prosenttia;

513.  kehottaa kiinnittämään huomiota suureen joukkoon korkealaatuisia hankkeita, joita ei voitu hyväksyä vuoden 2014 Verkkojen Eurooppa -välineen liikennettä koskevien ehdotuspyyntöjen yhteydessä varojen puutteen vuoksi; pitää tarpeellisena varmistaa riittävä rahoitus Verkkojen Eurooppa -välineen liikennettä koskeville hankkeille; pitää valitettavana, että Verkkojen Eurooppa -välineen määrärahat vähenivät Euroopan strategisten investointien rahastoon (ESIR) osoitetun rahoituksen vuoksi; palauttaa kuitenkin mieliin, että talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(110) 17 kohdassa määrätään 10 prosentin joustosta Verkkojen Eurooppa -välineen määrärahojen lisäämiseksi vuotuisessa talousarviomenettelyssä ja että joustomahdollisuus on olemassa riippumatta ESIR-rahaston rahoituksesta; katsoo ehdottomasti, että Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksymien, asetuksen (EU) N:o 1316/2013(111) liitteeseen I sisältyvien hankkeiden toteuttaminen olisi peruste lisätä Verkkojen Eurooppa -välineen määrärahoja tällä tavoin;

514.  kannustaa komissiota valvomaan edelleen tiiviisti sellaisten innovatiivisten rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa, joilla saadaan aikaan unionin investointeja ja houkutellaan uusia rahoituslähteitä TEN-T-infrastruktuurihankkeisiin ja joita ovat esimerkiksi Marguerite-rahasto, lainavakuusväline (LGTT) ja hankejoukkolainoja koskeva aloite (PBI), sekä varmistamaan, että unionin talousarvion rahoitusosuuksia näihin välineisiin hallinnoidaan ja käytetään asianmukaisesti;

515.  toteaa, että tietoa liikenne- ja matkailuhankkeista on useissa tietokannoissa, kuten rahoituksen avoimuutta koskevassa järjestelmässä, Euroopan laajuisten liikenneverkkojen hankkeita sekä koheesio- ja aluerahastoista yhteisrahoitettuja hankkeita koskevassa INEA-tietokannassa ja Horisontti 2020 -hankkeiden Cordis-tietokannassa; kehottaa yhdistämään näiden välineiden hankkeita koskevat tiedot, jotta sekä hankkeiden alku- että loppupäässä saadaan parempi yleiskuva unionin varojen kohdentamisesta; toteaa jälleen, että avoimuuden lisäämiseksi on tärkeää julkistaa vuosittain helposti saatavilla oleva luettelo liikenne- ja matkailuhankkeista ja että tarvitaan unionin osarahoittamat hankkeet kattava verkossa toimiva hakutietokanta, josta käy ilmi rahoituksen täsmällinen määrä;

516.  huomauttaa, että vuosien 2014–2020 liikennehankkeet rahoitetaan useista lähteistä, joihin kuuluvat Verkkojen Eurooppa -väline, koheesiorahasto, Euroopan aluekehitysrahasto ja ESIR-rahasto; pyytää komissiota sen vuoksi kehittämään synergiaa, jonka avulla käytettävissä olevat määrärahat voidaan tehokkaammin kohdentaa näistä eri rahoituslähteistä;

517.  myöntää, että unionin määrärahojen yhteydessä periaate, jonka mukaan varat joko käytetään tai menetetään, voi saada jäsenvaltiot ehdottamaan valittaviksi vaikutuksiltaan vaatimattomia hankkeita; on huolissaan siitä, että aiemmin heikko hankevalinta on johtanut siihen, että joistakin unionin rahoittamista liikenneinvestoinneista on saatu vain vähän vastinetta rahalle; on tyytyväinen vuosien 2014–2020 uuteen lainsäädäntökehykseen, jolla lujitetaan hankkeiden kustannus-hyötysuhteen arviointia ja uudelleentarkastelua;

518.  on tyytyväinen Shift2Rail -yhteisyrityksen perustamiseen kesäkuussa 2014 ja toteaa, että sen tavoitteena on parantaa Euroopan rautatiealan kilpailukykyä; panee merkille, että yhteisyritystä koskeva erillinen vastuuvapausmenettely otetaan käyttöön, kunhan yrityksestä tulee taloudellisesti itsenäinen tulevina vuosina; pitää kuitenkin valitettavana, että yhteisyrityksen täytäntöönpano on viivästynyt ja että pk-yrityksillä on suuria vaikeuksia päästä osalliseksi siihen;

519.  katsoo, että komission olisi varmistettava varojen hallinnoinnissa täysi avoimuus ja huolehdittava siitä, että yleistä etua suojellaan ja se asetetaan aina ja kaikissa olosuhteissa yksityisten etujen edelle;

520.  toteaa, että lopullisesti hyväksytyssä ja vuoden aikana muutetussa vuoden 2014 talousarviossa nimenomaisesti matkailupolitiikkaan osoitettiin yhteensä 11 226 160 euroa maksusitoumusmäärärahoina ja 6 827 266 euroa maksumäärärahoina; kehottaa komissiota laatimaan vaikutustenarvioinnin rahoitetuista hankkeista, jotta menojen tulevat painopisteet voidaan määritellä paremmin niin, että ne ovat sopusoinnussa sen kanssa, että unioni on maailman suosituin matkailukohde, ja jotta voidaan hyödyntää matkailualan mahdollisuuksia unionin talouden keskeisenä kasvualana; kehottaa komissiota ottamaan pilottihankkeiden ja valmistelutoimien tulokset huomioon seuraavan vuoden talousarvion suunnittelussa ja asettamaan helposti saataville vuotuisen luettelon tämän alan hankkeista;

521.  ehdottaa, että parlamentti myöntää komissiolle vastuuvapauden Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 liikenne- ja matkailuvaliokunnan vastuulle kuuluvilla aloilla;

Alueellinen kehitys

522.  panee merkille 10. marraskuuta 2015 päivätystä tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksesta Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, että koheesiopolitiikan todennäköisin arvioitu virhetaso oli 5,7 prosenttia eli se oli kasvanut vuodesta 2013 (5,3 prosenttia); ilmaisee huolensa virhetason kasvusta ja pitää sitä erityisen merkittävänä sellaisten virheiden osalta, joilla on rahoitusvaikutuksia ja talousarvioon kohdistuvia vakavia kielteisiä vaikutuksia; korostaa, että puolet koheesiopolitiikan alan arvioidusta virhetasosta johtui julkisia hankintoja ja valtiontukia koskevien sääntöjen monimutkaisuudesta sekä niitä koskevien menettelyjen rikkomisesta, kuten hankintasopimusten tekemisestä epäasianmukaisesti suoraan, eturistiriidoista ja syrjivistä valintaperusteista;

523.  panee merkille komission tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen antamat vastaukset, joiden mukaan virhetason keskimääräinen lasku ohjelmakauteen 2000–2006 verrattuna johtuu hallinta- ja valvontajärjestelmien paranemisesta; kehottaa komissiota antamaan viranomaisille oikein ajoitettua tietoa ja koulutusta julkisia hankintoja ja valtiontukia koskevista säännöistä; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti julkisia hankintoja koskevan toimintasuunnitelman laatimiseen; panee merkille rehellisyyssopimuksia koskevan aloitteen ja kehottaa komissiota tekemään asianmukaisen etukäteisarvion sopimusten todellisista mahdollisuuksista parantaa hankintamenettelyjen avoimuutta ja tehokkuutta ERI-rahastojen osalta; kehottaa jäsenvaltioita täyttämään julkisia hankintoja koskevat ennakkoehdot vuoden 2016 loppuun mennessä ja saattamaan vuonna 2014 annetut julkisia hankintoja koskevat direktiivit osaksi oikeusjärjestystään huhtikuuhun 2016 mennessä, jotta vältetään sääntöjenvastaisuudet ja varmistetaan hankkeiden tehokas ja vaikuttava täytäntöönpano sekä niiden kaavailtujen tulosten ja siten koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttaminen; kehottaa komissiota valvomaan tätä prosessia tiukasti ja antamaan jäsenvaltioille asiaa koskevaa ohjausta ja teknistä apua, niin että direktiivit voidaan saattaa asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä;

524.  muistuttaa, etteivät kaikki sääntöjenvastaisuudet ole petoksia ja että petoksiksi ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet ja muut sääntöjenvastaisuudet on pidettävä erillään; katsoo, että muut sääntöjenvastaisuudet kuin petokset ovat usein seurausta heikoista varainhoidon hallinto- ja valvontajärjestelmistä ja hallinnollisten valmiuksien puutteesta, ja toteaa tämän koskevan sekä sääntöjen tuntemusta että hankittaviin urakoihin tai palveluihin liittyvää teknistä asiantuntemusta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan asianmukaisten, tehokkaiden ja vaikuttavien varainhoidon hallinto- ja valvontajärjestelmien perustamisesta sääntelykehykseen sisältyvien asiaa koskevien sääntöjen mukaisesti mutta ottaen huomioon kansallisen sääntelytilanteen;

525.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueellisia viranomaisia varmistamaan, että edunsaajille tarjotaan yhdenmukaisia tietoja rahoituksen ehdoista, varsinkin menojen tukikelpoisuuden ja korvausten enimmäismäärien osalta;

526.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikan toteutukseen jäsenvaltioissa liittyy niiden institutionaalisesta järjestelmästä riippuen huomattavia kansallisia ja alueellisia menettelyjä ja sääntöjä, jotka muodostavat vielä yhden säännöstön ja saattavat johtaa sääntöjenvastaisuuksiin ja siten ERI-rahastojen varojen menetyksiin ja jäsenvaltioiden välisten erojen kasvuun; kehottaa komissiota osaltaan yksinkertaistamaan toteutusta jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla kunnioittaen samalla jäsenvaltioiden institutionaalisia ominaispiirteitä ja antamaan jäsenvaltioille tarvittavia selventäviä ohjeita asetusten täytäntöönpanosta; muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita parlamentin päätöslauselmasta ”Kohti koheesiopolitiikan yksinkertaistamista ja tulosperustaista suuntaamista kaudella 2014–2020” sekä tarpeesta ryhtyä toimiin liiallisen sääntelyn ja hallinnollisen taakan rajoittamiseksi ehdottamalle vähimmäistasolle, jotta voidaan parantaa ERI-rahastojen varojen hyödyntämistä ja välttää lopullisten edunsaajien, varsinkin pk-yritysten, tekemät virheet; pitää valitettavana, että komissio jätti jäsenvaltioiden edustajat pois korkean tason asiantuntijaryhmästä, joka seuraa yksinkertaistamista ERI-rahastojen edunsaajien osalta, joten heidän näkemyksiään ei oteta huomioon pyrittäessä parantamaan järjestelmää;

527.  pitää hallinnollisia valmiuksia olennaisina ERI-rahastojen sääntöjenmukaisen ja tehokkaan käytön kannalta ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihtoa täytäntöönpanoa koskevista erityiskysymyksistä (esim. julkiset hankinnat, valtiontuki, tukikelpoisuuskriteerit ja kirjausketju) erityisesti sellaisten potentiaalisten edunsaajien kanssa, joilla on vähemmän hallinnollisia ja taloudellisia valmiuksia; ehdottaa tässä yhteydessä, että järjestetään aihekohtaisia mutta kattavia toimia ERI-rahastojen hankkeissa toimivien virkamiesten ja viranomaisten sekä edunsaajien kouluttamiseksi (esim. koulutus ja täydennyskoulutus, seminaarit tai tekninen ja hallinnollinen tuki);

528.  pitää ilahduttavana komission perustamaa uutta Taiex Regio Peer 2 Peer -välinettä, jolla helpotetaan jäsenvaltioiden hallinto-, sertifiointi- ja tarkastusviranomaisten välistä vertaisverkossa tapahtuvaa jakamista ja jonka tavoitteena on lisätä niiden hallinnollisia valmiuksia; katsoo, että ohjelmien sujuvan täytäntöönpanon ja resurssivirran varmistamiseksi on syytä tehostaa toimia viranomaisten nimittämisessä, koska se on edellytys maksupyyntöjen toimittamiselle; katsoo lisäksi, että komission olisi otettava tehokkaasti ja vaikuttavasti käyttöön kaikki saatavilla olevat välineet koheesiopolitiikan alan riskien havaitsemiseksi ja ehkäisemiseksi varhaisessa vaiheessa ja että sen olisi otettava käyttöön erityisesti tiedonlouhintavälineitä, kuten Arachne, riskien havaitsemiseksi ja ehkäisemiseksi varhaisessa vaiheessa julkisten hankintamenettelyjen alalla; toteaa, että täytäntöönpanon parantamista käsittelevän työryhmän toiminta-ala kattaa myös toimia, joilla voidaan lisätä jo toteutettujen koheesiopolitiikan hankkeiden tehokkuutta, vaikuttavuutta ja lisäarvoa, ja kehottaa siksi komissiota arvioimaan näitä piirteitä laadullisten indikaattoreiden avulla;

Maatalous ja maaseudun kehittäminen

529.  katsoo, että yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) on yksi unionin alkuperäisistä politiikoista ja unionin tärkeä väline, jolla on laajoja vaikutuksia ei ainoastaan elintarviketuotannon ja ekosysteemipalveluiden alalla vaan myös todellisten ja potentiaalisten ympäristöön liittyvien, sosiotaloudellisten ja tasa-arvoa koskevien parannusten alalla sekä maaseudun väestökadon torjunnassa ja jossa otetaan huomioon kiertotalouskäsitteen kehittämisen tarve; toteaa, että YMP myötävaikuttaa näin ollen unionin alueiden väliseen tasapainoon tarjoamalla rahoitustukea ja tärkeitä välineitä, joiden avulla nuoret viljelijät voivat aloittaa maanviljelyn ja varmistaa sukupolvien välisen jatkuvuuden;

530.  toteaa, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto teki vuonna 2014 jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa paljon työtä varmistaakseen, että ne pystyvät yhä paremmin estämään maatalousmenojen virheitä ja panemaan maaseudun kehittämisohjelmansa täytäntöön; panee merkille pääosaston työn myönteisen vaikutuksen, joka näkyy selvästi tilintarkastustuomioistuimen vuotta 2014 koskevassa vuosikertomuksessa; on vakuuttunut siitä, että jäsenvaltioiden ja pääosaston toimet antavat hyvän pohjan muiden parannusten toteuttamiselle menokauden 2014–2020 keskeisinä vuosina;

531.  kehottaa äärimmäisissä tapauksissa epäämään akkreditoinnin maksajavirastoilta, joiden tulokset ovat toistuvasti heikkoja;

532.  katsoo, että tulosten ja täytäntöönpanon johdonmukaisuus on keskeistä YMP:n kannalta, joka varmistaa ruokamme turvallisen ja jatkuvan tuotannon unionin laajuisesti ja saa aikaan myönteisiä sosiaalisia, ympäristöllisiä ja taloudellisia vaikutuksia sekä kattaa kaikenlaisten viljelykasvien ja elintarvikkeiden tuotannon;

533.  toteaa, että maatalouden tuotannontekijätulo työntekijää kohti unioniin vuonna 2004 tai myöhemmin (EU-N13) liittyneissä jäsenvaltioissa, on ainoastaan neljännes muiden 15 jäsenvaltion tuottamasta maatalouden tuotannontekijätulosta(112);

534.  panee tyytyväisenä merkille parannukset vuoden 2013 vuosikertomuksen lukuihin verrattuna; panee merkille tilintarkastustuomioistuimen todenneen, että maatalouspolitiikan alalla testattujen tapahtumien osuudessa oli vähemmän virheitä kuin vuonna 2013; toteaa, että 17 jäsenvaltiossa vuonna 2014 tarkastettujen maataloustukirahaston tapahtumien virhetaso oli 2,9 prosenttia (3,6 prosenttia vuonna 2013) ja 18 jäsenvaltiossa tarkastettujen maaseudun kehittämisen, ympäristön ja kalastuksen tapahtumien virhetaso oli 6,2 prosenttia (seitsemän prosenttia vuonna 2013) ja että luonnonvaroja koskevan koko luvun keskimääräinen virhetaso oli 3,6 prosenttia;

535.  korostaa tarvetta kehittää yhteinen menetelmä virhetason laskemista varten ja pyrkiä siten takaamaan sen paikkansapitävyys ja varmistamaan, että yhtäältä komission ilmoittaman ja toisaalta tilintarkastustuomioistuimen vahvistaman virhetason välinen ero ei ole merkittävä;

536.  kiinnittää huomiota komission lausuntoon(113), jonka mukaan virheet täydentävissä ehdoissa (esimerkiksi eläimiä koskevien tapahtumien, kokousajankohtien tai määräaikojen oikea-aikainen ilmoittaminen) eivät vaikuta ennakkomaksujen tukikelpoisuuteen (tilintarkastustuomioistuin on vahvistanut tämän) ja täydentävien ehtojen virhetaso olisi selkeyden vuoksi vähennettävä kokonaisvirhetasosta;

537.  huomauttaa, että jäsenvaltioissa sovelletut erilaiset tuotantosidonnaisia tukia koskevien sääntöjen täytäntöönpanotavat vääristävät kilpailua esimerkiksi maitoalalla;

538.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on ottanut käyttöön uudet suuntaviivat, joiden avulla määritetään yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa hallinnoituja menoja koskevat rahoitusoikaisut, jotka tehdään julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättämisen vuoksi(114);

539.  toteaa, että vuosi 2014 oli siirtymävuosi, johon sisältyi merkittäviä maksuja rahoituskauden 2007–2013 viimeiseltä osuudelta ja jonka puolivälissä otettiin käyttöön lopulliset elementit (täytäntöönpanosäädökset ja delegoidut säädökset) YMP:n rahoituskautta 2014–2020 varten; katsoo, että myös vuosia 2015 ja 2016 olisi pidettävä siirtymävuosina, joiden aikana sekä viljelijät että jäsenvaltioiden viranomaiset panevat ensimmäistä kertaa täysimääräisesti täytäntöön ns. viherryttämistä ja muita politiikkoja koskevia merkittäviä muutoksia, joihin liittyy uusia, monimutkaisia sääntöjä ja jotka johtavat suoria tukia koskevien uusien hakemusten huomattavaan lisääntymiseen, ja ottaa huomioon, että monen, jäsenvaltion maaseudun kehittämisohjelmaan sisältyvän monivuotisen toimenpiteen täytäntöönpano alkaa vasta vuonna 2016 ja että erityistä huomiota on kiinnitettävä uudistuksessa käyttöön otettuihin uusiin välineisiin;

540.  panee tyytyväisenä merkille virhetason alenemisen vuoteen 2013 verrattuna ja toteaa, että tämä saatiin aikaan huomattavien ponnistelujen ja resurssien kautta etenkin siten, että komissio antoi täytäntöönpanoa koskevia tietoja ja teknistä tukea jäsenvaltioiden viranomaisille; katsoo kuitenkin, että pelkkä virheiden laskeminen ei kerro totuutta tuloksesta tai täytäntöönpanosta;

541.  muistuttaa komissiota siitä, että monimutkaisesta sääntelystä johtuvien tahattomien virheiden riski kohdistuu viime kädessä edunsaajaan; kehottaa tästä syystä määrittelemään kohtuullisia, oikeasuhteisia ja tehokkaita seuraamuksia ja välttämään muun muassa sitä, että samasta virheestä sekä maksujärjestelmässä että täydentävien ehtojen järjestelmässä määrätään kaksinkertainen seuraamus; kehottaa komissiota varmistamaan entistä tehokkaammin seuraamusten oikeasuhteisuuden suhteessa virhetyyppiin; kehottaa ottamaan käyttöön välineitä kannustimiin ja tuloksiin perustuvan lähestymistavan soveltamiseksi, jotta voitaisiin alentaa virhe- ja tarkastustasoa ja mahdollistettaisiin eron tekeminen virheen ja petoksen välillä, samalla kun varmistetaan, että viljelijät voivat edelleen jatkaa keskeisten elintarvikkeiden tuottamista maatalouspolitiikan ydintavoitteen mukaisesti; katsoo, että YMP:n monimutkaisuuden vähentäminen edelleen ja sen rationalisointi ovat keskeisiä tekijöitä, joiden avulla maatalouteen saadaan houkuteltua uusia tulokkaita ja heidät ja heidän taitonsa pystytään säilyttämään, jotta voidaan varmistaa EU:n maatalousalan menestys tulevaisuudessa;

542.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin tutkii, miten tuloksia voidaan mitata vuosikertomuksessa, etenkin koska komission tarkoituksena on antaa menoissa enemmän painoarvoa tuloksille; huomauttaa kuitenkin, että monivuotisten rahoitusohjelmien, jotka ovat nyt ympäristötoimenpiteiden suosituin toteutusmenetelmä toisessa pilarissa, täytäntöönpanoa on vaikea arvioida vain yhtä vuotta tarkastelevalla välineellä; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta selittämään tulospainotteista suuntautumistaan etenkin maatalousmenojen alalla; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta kuitenkin ottamaan tulosten arvioinnissaan huomioon maaseudun kehittämispolitiikalle asetetut lukuisat tavoitteet, jotta vältetään pelkistävien indikaattoreiden käyttö ja siitä johtuvat virhetulkinnat;

543.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen tarkastustensa perusteella esittämän näkemyksen, että yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä (IACS) auttaa merkittävästi estämään ja vähentämään piiriinsä kuuluvien tukiohjelmien virhetasoa(115), ja panee merkille kommentin, että LPIS-järjestelmän heikkouksia on korjattu kaikissa tarkastuksen kohteena olleissa jäsenvaltioissa korjaavilla toimenpiteillä(116);

544.  on tyytyväinen komission ehdotukseen selkeyttää yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää toteuttamalla ennaltaehkäiseviä ennakkotarkastuksia, joiden avulla kansalliset viranomaiset voivat havaita viljelijöiden hakemuksiin liittyviä ongelmia ja tehdä korjauksia ja joiden tuloksena seuraamusten määrän pitäisi kääntyä laskuun;

545.  kannattaa tilintarkastustuomioistuimen keskeisiä suosituksia eli jäsenvaltioiden on varmistettava luotettavien ja ajantasaisten tietojen ja kuvien sisällyttäminen LPIS‑tietokantaansa liian suurena ilmoitettuun tukikelpoiseen maa-alaan liittyvän riskin vähentämiseksi ja komission on edellytettävä, että jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmiin sisältyy korjaavia toimenpiteitä, joilla puututaan virheiden yleisimpiin syihin, ja tarkistettava maaseudun kehittämistä koskevien sääntöjenmukaisuuden tarkastusten strategiaansa sekä varmistettava, että tapahtumien laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden varmistamiseen tähtäävää menettelyä, joka tulee pakolliseksi varainhoitovuodesta 2015 alkaen, sovelletaan oikein;

546.  panee merkille komission ja tilintarkastustuomioistuimen yksimielisyyden siitä, että maaseudun kehittämistä koskevilla aloilla menoihin sovellettavat säännöt ja tukikelpoisuusehdot ovat monimutkaisia, mikä on osin seurausta maaseudun kehittämispolitiikan luonteesta ja Euroopan alueiden heterogeenisyydestä; kehottaa tehostamaan ohjelmakauden 2014–2020 sääntöihin sisältyviä yksinkertaistamis- ja torjuntatoimia; kehottaa lisäksi toteuttamaan tämän yksinkertaistamisen jäsenvaltioiden tasolla uusissa maaseudun kehittämisohjelmissa ensisijaisena tavoitteena ja merkittävänä välineenä virhetason vähentämiseksi sekä toiminnan tehostamiseksi ja joustavoittamiseksi, mikä parantaa vastaanottokykyä, etenkin kun otetaan huomioon, että pienimuotoiset ohjelmat ovat aikaisemmin joustamattomuutensa vuoksi herättäneet muita vähemmän kiinnostusta ja/tai niiden virhetaso on ollut jatkuvasti korkea;

547.  kehottaa komissiota esittämään hyvissä ajoin yksityiskohtaisen suunnitelman YMP:aan liittyvän liiallisen byrokratian karsimiseksi;

548.  kehottaa sekä komissiota että jäsenvaltioiden viranomaisia jatkamaan suorien tukien monimutkaisuuden tarkastelua ja vähentämistä mahdollisuuksien mukaan sekä pitämään ensisijaisena viherryttämistoimenpiteiden yksinkertaistamista, etenkin jos moni eri taso osallistuu maataloustukirahaston ja maaseuturahastojen hallintoon jäsenvaltioissa, ja omaksumaan tarpeen mukaan eri lähestymistavat näihin kahteen pilariin; korostaa, että jäsenvaltioiden väliset valtavat erot suorissa tuissa ovat kasvattaneet kilpailukykyeroja sisämarkkinoilla toimintaa harjoittavien viljelijöiden välillä;

549.  toivoo, että komissio hyödyntää pikaisesti ja täysimääräisesti yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamisprosessin, erityisesti kun on kyse täydentäviä ehtoja ja viherryttämistä koskevista raskaista ja monimutkaisista säännöksistä, jotka viime kädessä vaikuttavat viljelijöihin kaikkialla Euroopassa; korostaa, että yksinkertaistamisprosessissa olisi keskityttävä hallinnollisen rasitteen keventämiseen eikä sillä saisi vaarantaa YMP:n edellisessä uudistuksessa sovittuja periaatteita ja sääntöjä, jotka olisi pidettävä voimassa sellaisenaan; katsoo, että tällaisen yksinkertaistamisen ei pitäisi tarkoittaa, että YMP:n menoja vuosina 2013–2020 on tarkasteltava uudelleen;

550.  huomauttaa, että maatalousmaan joutuminen sijoittajien haltuun on ajanut pienet, omistajiensa hoitamat tilat entistä ahtaammalle ja että osa suorista tuista maksetaan nyt kansainvälisille konserneille;

551.  korostaa, että on tärkeää saada vertailtavissa olevia tulosindikaattoreita ja lukuja samanlaisista ohjelmista eri paikoissa, ja odottaa tällä alalla kaudella 2014–2020 toteutettavia parannuksia, joilla on tarkoitus varmistaa kunkin jäsenvaltion tarpeisiin pohjautuvan YMP:n varainhallinnon paraneminen;

552.  huomauttaa, että YMP:lla on merkittävä asema sosiaalisen osallisuuden edistämisessä (etenkin muttei pelkästään yhteistyöpyrkimysten kautta), köyhyyden vähentämisessä ja maaseudun talouden kehittämisessä työpaikkojen luomisen sekä maaseudun kehittämistä koskevan yhteisöaloitteen (LEADER) ansiosta ja koska sen avulla luodaan uusia ja parannettuja palveluja ja infrastruktuureja; kehottaa analysoimaan YMP:n kahden pilarin yleisvaikutuksen maaseudulla sekä sitä, mihin ja miten varoja jaetaan, ja keskittymään todellisiin lopullisiin edunsaajiin;

553.  panee merkille, että menojen oletetaan tuottavan etuja sekä maaseudulle että kuluttajille yleisesti ottaen, ja palauttaa mieliin, että lopulliset edunsaajat käyttävät varat tavaroihin tai palveluihin paikallisyhteisöissään tai palkatakseen työntekijöitä tiloilleen, mikä auttaa pitämään väestön maaseudulla tai syrjäisillä alueilla, joissa maa- ja metsätalous ovat usein pääasialliset talouden moottorit;

554.  panee merkille, että Venäjän vuoden 2014 puolivälissä maataloustuotteille asettama tuontikielto on huomattava haaste; suosittaa parantamaan hätätoimenpiteiden hallinnointia niiden alkuvaiheessa varojen asianmukaisen kohdentamisen varmistamiseksi ja perimään viipymättä takaisin perusteettomasti maksetut määrät; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti komission jatkuviin pyrkimyksiin löytää vaihtoehtoisia markkinamahdollisuuksia maatilojen ylituotannolle ja tukea kiellosta kärsiviä aloja; suhtautuu myönteisesti komission pyrkimyksiin löytää vaihtoehtoisia markkinamahdollisuuksia maatilojen ylituotannolle ja kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään yhteisiin toimiin markkinamahdollisuuksien laajentamista koskevien esteiden poistamiseksi; korostaa TTIP-sopimuksen merkitystä, sillä sen avulla voi olla mahdollista tasapainottaa eräiden perinteisten vaihtomarkkinoiden menettämisestä johtuvia tappioita;

555.  on tyytyväinen komission päätökseen ottaa käyttöön poikkeuksellisia tukiohjelmia maitoalalla tappioita kärsineitä maita varten; kehottaa komissiota harkitsemaan ylimääräisten tukitoimien toteuttamista vastaavien ongelmien kanssa kamppailevilla aloilla;

556.  pitää huolestuttavana, että monilla jäsenvaltioiden maaseutualueilla naisten mahdollisuudet päästä työmarkkinoille ovat rajalliset, ja kehottaa komissiota pyrkimään tulevissa kehitysaloitteissaan ensisijaisesti parantamaan ja lisäämään maaseudulla asuvien naisten työnsaantimahdollisuuksia sekä osoittamaan riittävästi rahoitusta Euroopan nuorisotakuu -ohjelman kaltaiselle ”Euroopan maaseutunaisten takuu” -aloitteelle, jossa asetettaisiin erityisiä maaseudulla asuvia naisia koskevia tavoitteita;

557.  kehottaa komissiota selkeyttämään tuottajajärjestöjen tunnustamista koskevia sääntöjä erityisesti hedelmä- ja vihannesalalla sekä lyhentämään tarkastustensa valmisteluaikoja entisestään, jotta taataan oikeusvarmuus edunsaajien osalta ja vältetään tarpeettomat virheet;

558.  katsoo, että – kun otetaan huomioon perussopimuksen tavoite(117) taata kohtuulliset kuluttajahinnat – kaikkien kuluttajien tasa-arvoiset mahdollisuudet ovat vaarassa, kun ruuan arvonlisävero on kohtuuton ja arvonlisäveroa koskevien petosten todennäköisyys kasvaa;

559.  katsoo, että ohjelmakauden 2007–2013 tavoitteet ovat edelleen tärkeitä ja että unionin olisi keskittyvä tällä kaudella uusissa maaseudun kehittämissuunnitelmissa maatilojen ja maatalousalan elinkelpoisuuden kohentamiseen ja entistä tasapainoisemman elintarvikeketjun edistämiseen siten, että maaseudulla pyritään lujittamaan tuottajajärjestöjä sekä tuetaan laatujärjestelmiä, lyhyitä toimitusketjuja, sosiaalisia osuuskuntia, paikallismarkkinoita, ekosysteemipalveluja ja tasapainoista alueellista kehitystä, samalla kun vältetään se, että ympäristöodotukset ja -menot ovat kohtuuttomia;

560.  muistuttaa, että kaikista tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2014 toimittamista tarkastuksista raportoitiin ainoastaan kolme tapausta OLAFille(118), kun epäiltiin ”mahdollisia keinotekoisesti luotuja olosuhteita tuen saamiseksi” (vakiintuneet yritykset tai henkilöryhmät perustavat uusia yksiköitä), ja että kansalliset viranomaiset olivat yksilöineet yhden riskialttiiksi ennen tilintarkastustuomioistuimen tarkastusta;

561.  toteaa, että tämän politiikan täytäntöönpanoa voitaisiin parantaa edelleen; vaatii tästä syystä saada tietoja mahdollisista parannuksista tavoitteiden kohdentamisen ja saavuttamisen sekä sääntöjen noudattamisen alalla;

562.  kehottaa komissiota arvioimaan niiden menojen vaikuttavuutta, joilla pyritään edistämään vientiä kolmansiin maihin, ja varmistamaan, että kyseisillä toimilla ei suljeta paikallisia tuottajia markkinoiden ulkopuolelle;

563.  toteaa, että kun maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto laati vuoden 2014 toimintakertomustaan, tiettyjen IPARDia koskevia tietoja ei ollut saatavilla tähän kertomukseen ja että tietoja on päivitettävä (tuettujen maatilojen määrä, bruttoarvon kasvu, unionin normit käyttöön ottavien maatilojen määrä), mutta katsoo, että uudella rahoituskaudella analyysin odotetaan olevan jatkuvaa;

564.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2014 vuosikertomuksessa on hyviä tuloksia, mutta pyytää kuitenkin tilintarkastustuomioistuinta ilmoittamaan parlamentille toimista, joihin se aikoo ryhtyä monivuotisemman tarkastelumenettelyn aikaansaamiseksi, kun se kehittää suunniteltua tuloksiin perustuvampaa lähestymistapaa.

Kalastus

565.  panee merkille komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle ja tilintarkastustuomioistuimelle ”Euroopan unionin tilinpäätös – varainhoitovuosi 2014”; panee myös merkille tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen varainhoitovuodelta 2014; panee merkille meri- ja kalastusasioiden pääosaston vuotuisen toimintakertomuksen varainhoitovuodelta 2014; panee merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 11/2015 kalastuskumppanuussopimuksista;

566.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen lausumat tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta; panee merkille tilintarkastustuomioistuimen kielteisen lausuman maksumäärärahoista, joiden osalta kokonaisvirhetaso oli 4,4 prosenttia, mutta kalastusmäärärahojen virhetasoa ei ollut eritelty; kehottaa käsittelemään kalastusasiat erikseen ja olemaan yhdistämättä niitä maatalouteen, jotta varmistetaan aiempaa suurempi avoimuus kalastusalalla;

567.  panee merkille meri- ja kalastusasioiden pääosaston esittämän varauman, joka koskee Euroopan kalatalousrahaston ohjelmien hallinnointi- ja valvontajärjestelmää eräissä jäsenvaltioissa;

568.  on vakuuttunut, että meri- ja kalastusasioiden pääosaston käyttämä sisäinen valvontajärjestelmä tarjoaa riittävän varmuuden siitä, että toimien laillisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen liittyvien riskien hallinta on asianmukaista;

Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR)

569.  toteaa, että EMKR:stä ja muista ERI-rahastoista rahoitettavien ja yhteistyössä hallinnoitavien ohjelmien hyväksyminen 1. tammikuuta 2014 jälkeen johti teknisen tarkistuksen tekemiseen monivuotiseen rahoituskehykseen vuonna 2014 käyttämättä jääneiden määrärahojen siirtämiseksi seuraaville vuosille;

570.  pitää hyvin valitettavana, että valtaosa jäsenvaltioista ilmoitti EMKR:ään liittyvän toimenpideohjelmansa hyvin myöhäisessä vaiheessa, mikä viivästytti varojen käyttöönottoa merkittävästi; muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat vastuussa yhteistyössä hallinnoitavien varojen täytäntöönpanosta;

571.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi parannettava välineitä ja kanavia, joiden avulla ne toimittavat tietoja komissiolle; suosittelee, että komissio painostaisi jäsenvaltioita lujemmin, jotta ne toimittaisivat luotettavia tietoja;

572.  kehottaa komissiota tarjoamaan jäsenvaltioille kaiken mahdollisen tuen, jotta varmistetaan EMKR:n määrärahojen asianmukainen ja täysimääräinen käyttö ja korkea toteuttamisaste kunkin jäsenvaltion erityisesti kalastusalan kestävää kehitystä koskevien ensisijaisten tavoitteiden ja tarpeiden mukaisesti;

Pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaava toimeenpanovirasto

573.  pitää myönteisenä EMKR:n hallinnointitehtävän osoittamista toimeenpanovirastolle 1. tammikuuta 2014 alkaen; panee merkille meri- ja kalastusasioiden pääosaston ja toimeenpanoviraston 23. syyskuuta 2014 allekirjoittaman yhteisymmärryspöytäkirjan; korostaa tarvetta edistää laadukasta tukea, jota toimeenpanovirasto antaa EMKR:n 19 toimen kaikille tuensaajille;

Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 11/2015 (vastuuvapaus 2014): hallinnoiko komissio hyvin kalastuskumppanuussopimuksia?

574.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon tilintarkastustuomioistuimen suositukset;

575.  pitää valitettavana viimeaikaisissa pöytäkirjoissa vahvistettujen tonnimääräisten kiintiöiden alikäytöstä johtuvia taloudellisia kustannuksia; ehdottaa pääsyoikeuksia koskevien maksujen ja todellisten saaliiden välisen kytköksen tiukentamista; kehottaa komissiota varmistamaan, että alakohtaisen tuen maksatukset vastaavat muita budjettitukimaksuja, ja kehottaa kumppanimaita parantamaan tuloksiaan yhteisesti sovitut toimet sisältävän matriisin täytäntöönpanossa;

576.  korostaa, että kuten tilintarkastustuomioistuin on todennut, samalla alueella neuvoteltujen kalastuskumppanuussopimusten täydentävyydessä ja yhdenmukaisuudessa on parantamisen varaa, jotta niihin liittyvät mahdollisuudet voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin alueellisella tasolla;

577.  korostaa, että riippumattomissa jälkiarvioinneissa esitetyt tiedot eivät aina olleet riittävän kattavia, yhdenmukaisia tai vertailukelpoisia, mikä vähensi niiden käyttöarvoa päätöksentekoprosesseissa ja neuvotteluissa; toteaa lisäksi, että kyseisissä arvioinneissa ei mitata riittävällä tavalla sitä, missä määrin kalastuskumppanuussopimusten kaikki tavoitteet saavutetaan, sillä niissä ei esimerkiksi viitata kalastuksesta riippuvaisten unionin alueiden työllisyyteen eikä anneta tietoja kalan saatavuudesta unionin markkinoilla;

578.  pitää huolestuttavana, että saatavilla ei ole luotettavaa, todennettavaa ja helposti saatavaa tietoa kalakannoista ja kotimaisten kalastuslaivastojen pyyntiponnistuksesta tai niiden muiden ulkomaisten laivastojen pyyntiponnistuksesta, joille kumppanimaat ovat myös antaneet pääsyn vesilleen, sillä kalastuskumppanuussopimusten yhtenä päätavoitteena on, että kalastus kohdistuu vain kalakantojen ylijäämämääriin, mikä on kuitenkin osoittautunut erittäin vaikeaksi toteuttaa käytännössä;

579.  kehottaa komissiota valvomaan tarkemmin alakohtaisen tuen täytäntöönpanoa sen vaikuttavuuden varmistamiseksi;

580.  korostaa, että unionin rahoittamaa toimintaa, jolla annetaan alakohtaista tukea kansainvälisten sopimusten mukaisesti, on valvottava tehokkaasti mahdollisimman yksityiskohtaisia matriiseja hyödyntäen; korostaa myös, että on tarpeen kehottaa nostamaan alakohtaisen tuen osuutta; on vakuuttunut, että pitkällä aikavälillä sopimusten kaupallinen osa on kytkettävä yhteen vaikuttavan, riittävästi valvotun ja merkittävän alakohtaisen tuen kanssa;

581.  panee huolestuneena merkille, että nykyisin voimassa olevissa pöytäkirjoissa ei edelleenkään määrätä mahdollisuudesta suorittaa vain osa maksusta, jos tulokset on saavutettu vain osittain; panee merkille, että jos tuloksia ei ole saavutettu tai jos tulokset ovat jääneet vaatimattomiksi, alakohtaisen tuen seuraavan vuoden maksut on keskeytettävä, kunnes tavoitteet on saavutettu; kehottaa komissiota kuitenkin sisällyttämään mahdollisuuksien mukaan uusiin pöytäkirjoihin mahdollisuuden maksaa alakohtaisen tuen maksut osittain;

Vastuuvapaus

582.  esittää käytettävissä olevien tietojen perusteella vastuuvapauden myöntämistä komissiolle meri- ja kalastusasioita koskevista varainhoitovuoden 2014 menoista;

Kulttuuri ja koulutus

583.  panee tyytyväisenä merkille, että Erasmus+ -ohjelman ensimmäisenä vuonna huomio on edelleen kohdistunut osaamisen ja työllistyvyyden edistämiseen ja että ohjelma on tavoitteidensa mukaisesti onnistunut luomaan tiiviimpiä yhteyksiä unionin ohjelmien ja koulutus-, urheilu- ja nuorisoalojen toimintapoliittisten suuntausten välille ja että se on vahvistanut unionin toimintaa, jotta se vastaisi paremmin elinikäisen oppimisen tavoitetta, ja auttanut torjumaan sosiaalista, taloudellista ja alueellista eriarvoisuutta, koska sen avulla on saavutettu monia unionin kansalaisia; korostaa kuitenkin, että Erasmus+ -ohjelman nuorisoa koskevassa osiossa rahoituksen saanti on vaikeampaa aiempaan nuorisotoimintaohjelmaan verrattuna; pitää valitettavana, että komissio ei osoittanut Erasmus+ -ohjelmassa riittävästi määrärahoja uuden ohjelman yleisistä muutoksista tiedottamiseen, jotta toteutettavien kouluhankkeiden määrää olisi voitu lisätä;

584.  ottaa huomioon, että Erasmus+ -ohjelman rahoituksen maksamista hajautetaan yhä enemmän, jotta voitaisiin täyttää paremmin tietyt ohjelmaa koskevat avaintoimintoihin perustuvat kansalliset ja alueelliset vaatimukset, mutta katsoo, että hajauttamista on arvioitava, jotta se ei estäisi Erasmus+ -ohjelman ja etenkin sen nuorisoa koskevan osion strategisten tavoitteiden täyttymistä;

585.  huomauttaa, että Erasmus+ -ohjelma helpottaa unionin nuorten integroitumista työmarkkinoille, edistää työllistyvyyttä ja auttaa kehittämään uusia taitoja, sillä tuetaan kansalaisaloitteita sekä vapaaehtoistoimintaa ja nuoriso- ja urheilutoiminnan kansainvälistymistä koskevia aloitteita, sillä autetaan parantamaan koulutuksen, virallisen ja arkioppimisen sekä elinikäisen oppimisen laatua ja vahvistetaan unionin kansalaisuuden tunnetta keskinäisen ymmärryksen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen pohjalta;

586.  on erittäin huolissaan Erasmus +-ohjelman täytäntöönpanoa koskevasta Euroopan nuorisofoorumin vuoden 2015 raportin tiedoista, joiden mukaan Erasmus+ -ohjelman nuorisorahoituksen maksaminen on käytännössä keskeytetty Kreikassa;

587.  panee merkille, että koulutuksen ja kulttuurin pääosasto ja koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirasto ovat raportoineet ongelmista Erasmus+ -ohjelman, Luova Eurooppa -ohjelman ja Kansalaisten Eurooppa -ohjelman täytäntöönpanon alkuvaiheessa ja erityisesti viivästyksistä ehdotuspyyntöjen käynnistämisessä ja tukien maksamisessa; toivoo, että nämä ovat poikkeustapauksia, ja odottaa siten paljon tulevilta vuosilta, kun näiden ohjelmien toteuttaminen vakiintuu paremmin kuin ensimmäisenä vuonna; suosittelee, että Erasmus+ -ohjelmaan otetaan enemmän pienimuotoisia hankkeita, jotka ovat tärkeitä innovaation lähteitä kaikilla kolmella alalla: koulutus, nuoriso ja urheilu;

588.  pitää myönteisenä, että on siirrytty kiinteisiin määrin ja yksikkökustannuksiin perustuviin rahoitusmalleihin, jotka yksinkertaistavat varainhoitoa niin unionin tuensaajien kuin itse unionin kannalta; korostaa kuitenkin, että etenkin Erasmus+ ‑ohjelman nuorisoa koskevan osion kohdalla nämä kiinteämääräiset summat ja yksikkökustannukset eivät riitä myöskään nuorisojärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen keskeisten toimintamenojen rahoittamiseen; tähdentää, että unionin olisi investoitava ohjelmaan enemmän;

589.  palauttaa mieliin, että viivästykset koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston lopullisissa maksuissa vaikuttavat suoraan edunsaajien oikeuksiin ja vaarantavat siten kulttuurijärjestöjen toiminnan ja kulttuurihankkeet, luovuuden ja kansalaisyhteiskunnan kulttuurisen monimuotoisuuden; kannustaa koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirastoa parantamaan edelleen valvonta- ja maksujärjestelmiään;

590.  on huolissaan siitä, että Eurooppa-kouluissa ei ole puututtu tilintarkastustuomioistuimen uudelleen esille ottamiin kysymyksiin, ja tähdentää koulujen johtokunnalle esitettyä suositusta toteuttaa vuorottelujärjestelmä erityistä luotettavuutta edellyttäviä tehtäviä varten sekä korjata avoimuuden ja moitteettoman varainhoidon pääperiaatteet mahdollisesti vaarantavat muut puutteet; panee merkille, että vuonna 2014 hyväksyttiin uusi Eurooppa-koulujen varainhoitoasetus, joka on (jos se pannaan asianmukaisesti täytäntöön) yksi vastauksista tilintarkastustuomioistuimen esittämiin kriittisiin huomioihin; kehottaa Eurooppa-koulujen johtokuntaa harkitsemaan, olisiko aiheellista keskittää joitakin tällä hetkellä hajautettuja virkoja, kuten tilinpitäjän toimi, ja vahvistaa rahoitusoperaatioiden hyväksymis-, täytäntöönpano- ja valvontatehtävien eriyttämistä virhe- ja petosriskien pienentämiseksi; katsoo, että nyt olisi hyvä aika suorittaa Eurooppa-koulujärjestelmän johdon, hallinnon ja organisoinnin perusteellinen uudelleentarkastelu, kun otetaan huomioon esille nousseet huolenaiheet ja se seikka, että 60 prosenttia Eurooppa-koulujen talousarviosta, 177 miljoonaa euroa, saadaan unionin talousarviosta;

591.  huomauttaa, että epäjohdonmukaisuus seitsemäksi vuodeksi laaditun monivuotisen rahoituskehyksen ja kymmeneksi vuodeksi laadittujen unionin poliittisten ja strategisten tavoitteiden välillä saattaa haitata unionin ohjelmien tulosten johdonmukaista arviointia; toteaa, että monivuotisen rahoituskehyksen tuleva väliarviointi on ratkaisevaa unionin menojen hallinnoinnin kannalta, koska sillä varmistetaan, että unionin investointiohjelmat pysyvät tehokkaina; vaatii yksinkertaistamaan perusteellisesti hakemuslomakkeita ja -kriteereitä sekä Erasmus+ -ohjelmassa että Luova Eurooppa ‑ohjelmassa, etenkin pienimuotoisten hankkeiden kohdalla;

592.  on huolissaan komission maksettavaksi kertyneistä maksuista, joiden määrä kohosi vuonna 2014 yhteensä 26 miljardiin euroon (josta puolet on epänormaalilla tasolla olevia maksuja, jotka eivät liity varainhoitovuoden lopussa esitettyihin laskuihin, kuten selvisi Euroopan parlamentin tutkimuspalvelujen pääosaston laatimasta raportista), ja toteaa, että yksinomaan Erasmus+ -ohjelmassa maksattamatta olevien maksujen määrä oli 202 miljoonaa euroa; huomauttaa, että maksuviivästykset johtuvat osittain monivuotisen rahoituskehyksen liiallisesta joustamattomuudesta, sillä se ei salli rahoituksen uudelleenkohdentamista ja sen liikkumavarat ovat tiukat, osin sen vuoksi, että jäsenvaltiot eivät ole kyenneet täyttämään maksumäärärahoihin liittyviä sitoumuksiaan;

593.  korostaa, että Kansalaisten Eurooppa -ohjelma toimii unionin ja sen kansalaisten välisenä ainutlaatuisena ja suorana yhteytenä, jolla tuetaan toimia, vetoomuksia ja kansalaisoikeuksia; katsoo, että tämänhetkinen rahoituksen määrä on aivan liian alhainen, ja korostaa, että ohjelma olisi pantava täytäntöön sisältöään vastaavasti ja siten, että se saa lisää sisältöä Euroopan kansalaisuuden arvoja korostavista aloitteista; vastustaa jyrkästi Kansalaisten Eurooppa -ohjelman määrärahoihin vuosina 2014–2020 mahdollisesti tehtäviä uusia leikkauksia tai mahdollisia maksujen viivästyksiä;

Kansalaisvapaudet sekä oikeus- ja sisäasiat

594.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen päätelmän, että unionin taloudellinen asema 31. joulukuuta 2014 on esitetty unionin konsolidoidussa tilinpäätöksessä kaikilta olennaisilta osiltaan oikein; ilmaisee joka tapauksessa huolestumisensa siitä, että tarkastellut rahoituksen valvonta- ja tarkastusjärjestelmät kykenivät 21 peräkkäisenä vuotena varmistamaan tilien perustana olevien maksujen laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden vain osittain vaikuttavasti;

595.  on kuitenkin huolissaan siitä, että olennaisuusrajan ylittävä virhetaso vaikuttaa tilien perustana oleviin maksuihin; muistuttaa siksi, että tarvitaan tarkkaa talousarvion hallinnointia, ja kehottaa toteuttamaan lisätoimia virhetason alentamiseksi;

596.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen uuden esitystavan monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeen 3 ”Turvallisuus ja kansalaisuus” menojen osalta; vaatii, että se sisällytetään ensi vuoden vuosikertomukseen ottaen huomioon talousarvion kasvu; on samaa mieltä siitä, että tarvitaan uutta lähestymistapaa unionin talousarviota koskevaan investointiin sen sijaan, että keskitytään menoihin;

597.  pitää valitettavana, että joissakin jäsenvaltioissa eturistiriitoja koskeva lainsäädäntö, joka koskee parlamentin, hallituksen ja kunnanvaltuustojen jäseniä, on epäselvä ja riittämätön; kehottaa komissiota tutkimaan tätä tilannetta ja esittämään tarvittaessa asiaa koskevia ehdotuksia; katsoo, että kaikkien tällaisten ehdotusten olisi koskettava myös komission jäseniä ja jäsenehdokkaita;

598.  korostaa, että olisi varmistettava, että rahalle saadaan vastinetta ja että opitaan aiemmista hankkeista, joissa komission hallinnon puutteet johtivat viivästymisiin ja määrärahojen ylittämiseen, kuten tapahtui kehitettäessä toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmää (SIS II), joka valmistui kuusi vuotta myöhässä ja maksoi kahdeksan kertaa enemmän kuin alunperin budjetointiin;

599.  panee merkille, että vaikka ulkorajarahasto on osaltaan edistänyt ulkorajojen hallinnointia, rahaston lisäarvo on ollut vähäinen: toteaa, että kokonaistulosta ei voitu mitata, koska nimettyjen viranomaisten toteuttamassa seurannassa oli heikkouksia ja komission ja jäsenvaltioiden arvioinneissa vakavia puutteita.

Sukupuolinäkökohdat

600.  toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesti naisten ja miesten välinen tasa-arvo on yksi niistä arvoista, joiden varaan Euroopan unioni on perustettu ja joita se edistää; toteaa, että sukupuolten tasa-arvo on valtavirtaistettava kaikkiin politiikkoihin ja että näin ollen se on otettava huomioon talousarviomenettelyssä;

601.  muistuttaa komissiota siitä, että eräillä budjettikohdilla, joiden täytäntöönpano vaikuttaa kielteisesti naisiin, voi olla sukupuolten epätasa-arvoa välillisesti lisääviä vaikutuksia; kehottaakin komissiota arvioimaan niin uudet kuin nykyisetkin budjettikohdat sukupuolitietoisen budjetoinnin avulla sekä tekemään mahdollisuuksien mukaan aiheellisia toimintapoliittisia muutoksia sen varmistamiseksi, että sukupuolten epätasa-arvo ei lisäänny välillisesti;

602.  muistuttaa komissiota sen äskettäisestä sitoutumisesta tulosbudjetointiin ja toistaa pyyntönsä sisällyttää unionin talousarvion toteuttamista koskeviin yhteisiin tulosindikaattoreihin myös sukupuolikohtaisia indikaattoreita, joiden avulla voidaan paremmin arvioida talousarvion toteutusta sukupuolinäkökulmasta;

603.  kehottaa komissiota esittämään arvion siitä, millainen vaikutus unionin rahoituksella on ollut sukupuolten tasa-arvon edistämiseen;

604.  kehottaa unionia kasvattamaan osuutta, jonka Euroopan sosiaalirahasto osoittaa laadukkaiden ja kohtuuhintaisten julkisten palveluiden kehittämiseen lastenhoidon sekä ikääntyneiden ja huollettavien aikuisten hoidon aloilla (joilla naiset edelleenkin ovat päävastuussa hoidon tarjoamisesta), ottaen huomioon myös Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) hiljan laatiman tasa-arvoindeksin tarjoaman aineiston;

605.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan menopäätösten tekemiseen osallistuville viranomaisille perusteellisen koulutuksen sen varmistamiseksi, että he ymmärtävät täysin, miten päätökset vaikuttavat sukupuolten tasa-arvoon;

606.  kehottaa kaikkia unionin toimielimiä arvioimaan, jakautuvatko unionin toimielinten ja elinten virat tosiasiallisesti tasapuolisesti, sekä esittämään vastuuvapausmenettelyn yhteydessä sukupuolen perusteella eriytettyjä tilastotietoja työntekijöiden määristä ja palkkaluokista.

(1)EUVL L 51, 20.2.2014.
(2)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 1.
(3)EUVL C 373, 10.11.2015, s. 1.
(4)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 146.
(5)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0148.
(7)EUVL L 51, 20.2.2014.
(8)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 1.
(9)EUVL C 367, 5.11.2015, s. 2.
(10)EUVL C 409, 9.12.2015, s. 73.
(11)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 146.
(12)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(13)EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1.
(14)EUVL L 297, 22.9.2004, s. 6.
(15)EUVL L 343, 19.12.2013, s. 46.
(16)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0148.
(17)EUVL L 51, 20.2.2014.
(18)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 1.
(19)EUVL C 367, 5.11.2015, s. 9.
(20)EUVL C 409, 9.12.2015, s. 90.
(21)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 146.
(22)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(23)EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1.
(24)EUVL L 297, 22.9.2004, s. 6.
(25)EUVL L 341, 18.12.2013, s. 73.
(26)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0148.
(27)EUVL L 51, 20.2.2014.
(28)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 1.
(29)EUVL C 367, 5.11.2015, s. 2.
(30)EUVL C 409, 9.12.2015, s. 56.
(31)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 146.
(32)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(33)EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1.
(34)EUVL L 297, 22.9.2004, s. 6.
(35)EUVL L 341, 18.12.2013, s. 69.
(36)EUVL L 363, 18.12.2014, s. 183.
(37)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0148.
(38)EUVL L 51, 20.2.2014.
(39)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 1.
(40)EUVL C 367, 5.11.2015, s. 12.
(41)EUVL C 409, 9.12.2015, s. 247.
(42)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 146.
(43)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(44)EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1.
(45)EUVL L 297, 22.9.2004, s. 6.
(46)EUVL L 346, 20.12.2013, s. 58.
(47)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0148.
(48)EUVL L 51, 20.2.2014.
(49)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 1.
(50)EUVL C 367, 5.11.2015, s. 10.
(51)EUVL C 409, 9.12.2015, s. 379.
(52)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 146.
(53)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(54)EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1.
(55)EUVL L 297, 22.9.2004, s. 6.
(56)EUVL L 346, 20.12.2013, s. 54.
(57)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0148.
(58)EUVL L 51, 20.2.2014.
(59)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 1.
(60)EUVL C 367, 5.11.2015, s. 10.
(61)EUVL C 409, 9.12.2015, s. 362.
(62)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 146.
(63)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(64)EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1.
(65)EUVL L 297, 22.9.2004, s. 6.
(66)EUVL L 352, 24.12.2013, s. 65.
(67)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0148.
(68)EUVL L 51, 20.2.2014.
(69)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 1.
(70)EUVL C 373, 10.11.2015, s. 1.
(71)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 146.
(72)EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.
(73)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(74)EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1.
(75)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0148.
(76)Muun muassa Eurooppa 2020 -strategia, eurooppalainen ohjausjakso, talouspolitiikan ohjauspaketti ja budjettikuripaketti sekä maakohtaiset suositukset; maakohtaisten suositusten huolellinen noudattaminen voisi olla tarkoituksenmukaista pyrittäessä osoittamaan unionin talousarvion varoja tehokkaammin.
(77)Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 17. huhtikuuta 2013, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2011, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot (EUVL L 308, 16.11.2013, s. 27), 321 kohta; Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 3. huhtikuuta 2014, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot (EUVL L 266, 5.9.2014, s. 32), 314 ja 315 kohta; Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 29. huhtikuuta 2015, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2013, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot (EUVL L 255, 30.9.2015, s. 27), 305 kohta.
(78)Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2014, 3.10 kohta.
(79)Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus vuodelta 2014, 3.5 kohta.
(80)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17. joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320).
(81)Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2014, 3.65 kohta.
(82)Vuoden 2013 luvut on laskettu uudelleen, jotta ne vastaisivat varainhoitovuotta 2014 koskevan vuosikertomuksen rakennetta ja kyseisiä vuosia voitaisiin verrata toisiinsa.
(83)Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa 2014 vastaava arvioitu virhetaso vuosina 2013 ja 2012 on 0,2 ja 0,3 prosenttiyksikköä alhaisempi, koska tilintarkastustuomioistuin on päivittänyt tapaa, jolla se määrittää julkisia hankintoja koskevien sääntöjen vakavan rikkomisen.
(84)Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen 1.54 ja 1.65 kohta.
(85)Koska RIA on erittäin tehokas väline, jonka avulla varainhoidosta voidaan tehdä todella moitteetonta.
(86)Komission maaliskuussa 2015 hyväksymä maksusuunnitelma, jossa esitetään lyhyen aikavälin toimenpiteitä maksamatta olevien laskujen määrän vähentämiseksi, ei ole oikea väline tähän; maksattamatta olevien sitoumusten korkealla olevan tason alentaminen edellyttää pidempää aikaväliä.
(87)Euroopan sosiaalirahasto (ESR), Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR), koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maaseuturahasto (maaseuturahasto) ja Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR), lähde tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2014.
(88)Käyttöasteen vaihteluväli jäsenvaltioissa on 50–92 prosenttia.
(89)Vastaukset komission jäsen Moedasille esitettyyn kirjalliseen lisäkysymykseen, kysymys 3.
(90)Tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston toimintakertomus vuodelta 2012, s. 45 alkaen.
(91)Kuten INEA.
(92)Kuukausimaksujen ja välimaksujen vähentäminen ja keskeyttäminen; ks. yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 41 artiklan 2 kohta (EUVL L 347, 20.12.2013, s.549).
(93)Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2014, 7.44–7.50 kohta.
(94)Katso taulukko: Liite 10–3.2.8, maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston vuotuinen toimintakertomus 2014.
(95)Maaseudun kehittämispolitiikkaa toteutetaan neljälläkymmenelläkuudella toimenpiteellä, joita pannaan täytäntöön maaseudun kehittämisohjelmien välityksellä, joita johdetaan kansallisella tai alueellisella tasolla.
(96)Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2014, 7.71 kohta.
(97)Komission jäsenen Phil Hoganin vastaus kirjalliseen kysymykseen 7 b, kuuleminen CONT-valiokunnassa 14. tammikuuta 2016.
(98)Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtajan vuotuinen toimintakertomus, s. 17.
(99)Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 5/2015: Ovatko rahoitusvälineet menestyksekkäitä ja lupaavia maaseudun kehittämisen välineitä?
(100)EuropeAidin vuotuinen toimintakertomus vuodelta 2014, s. 115.
(101)Yhteenveto komission hallintosaavutuksista vuonna 2014 (COM(2015)0279), s. 23.
(102)Vastaukset komission jäsenelle Thyssenille esitettyihin kirjallisiin kysymyksiin 48 ja 49.
(103)Euroopan parlamentin päätöslauselma Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) valvontakomitean vuotuisesta toimintakertomuksesta 2014, jonka komissio hyväksyi 23. syyskuuta 2015.
(104)Philip Morris International, British American Tobacco, Japan Tobacco International ja Imperial Tobacco Limited.
(105)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/40/EU, annettu 3. huhtikuuta 2014, tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä direktiivin 2001/37/EY kumoamisesta (EUVL L 127, 29.4.2014, s.1).
(106)Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 9. maaliskuuta 2016, tupakkasopimuksesta (PMI-sopimus) (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0082).
(107)http://www.ombudsman.europa.eu/en/press/release.faces/en/61027/html.bookmark.
(108)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 282/2014, annettu 11. maaliskuuta 2014, unionin kolmannen terveysalan toimintaohjelman perustamisesta (2014–2020) ja päätöksen N:o 1350/2007/EY kumoamisesta (EUVL L 86, 21.3.2014, s. 1).
(109)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 652/2014, annettu 15. toukokuuta 2014, elintarvikeketjuun, eläinten terveyteen ja eläinten hyvinvointiin, kasvien terveyteen ja kasvien lisäysaineistoon liittyvien menojen hallinnointia koskevista säännöksistä, neuvoston direktiivien 98/56/EY, 2000/29/EY ja 2008/90/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 178/2002, (EY) N:o 882/2004, (EY) N:o 396/2005, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/128/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 muuttamisesta sekä neuvoston päätösten 66/399/ETY, 76/894/ETY ja 2009/470/EY kumoamisesta (EUVL L 189, 27.6.2014, s. 1).
(110)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(111)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1316/2013, annettu 11. joulukuuta 2013, Verkkojen Eurooppa -välineen perustamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 913/2010 muuttamisesta ja asetusten (EY) N:o 680/2007 ja (EY) N:o 67/2010 kumoamisesta (EUVL L 348, 20.12.2013, s. 129).
(112)Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto, vuosikertomus 2014, s. 12.
(113)Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2014 – vastaus kohtaan 7.15.
(114)Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2014 – vastaus kohtaan 7.32.
(115)Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2014 – kohta 7.35.
(116)Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2014 – kohta 7.40.
(117)Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklan 1 kohdan e alakohta.
(118)Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2014 – kohta 7.30.


Vastuuvapaus 2014: Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2014 vastuuvapausmenettelyssä
PDF 412kWORD 194k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2016 tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2014 vastuuvapausmenettelyssä (2015/2206(DEC))
P8_TA(2016)0148A8-0127/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset, jotka on laadittu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2014(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014 (COM(2015)0377 – C8-0267/2015)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 tekemänsä päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka III – Komissio(5), sekä päätöslauselman, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä,

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2016 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2014 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05583/2016 – C8-0042/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(6) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0127/2016),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

B.  ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksissa on tietoa tärkeistä varojen käyttöön liittyvistä kysymyksistä ja että ne ovat siten hyödyllisiä parlamentille sen hoitaessa vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle kuuluvaa tehtäväänsä;

C.  toteaa, että parlamentin huomautukset tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista ovat erottamaton osa edellä mainittua 28. huhtikuuta 2016 annettua päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka III – Komissio;

Osa I – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 18/2014 ”EuropeAidin arviointijärjestelmä ja tulospainotteinen seurantajärjestelmä”

1.  suhtautuu myönteisesti erityiskertomukseen, jossa arvioidaan EuropeAidin arviointijärjestelmää ja tulospainotteista seurantajärjestelmää, ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

Yleisiä huomioita

2.  on erittäin huolissaan EuropeAidin arviointijärjestelmän ja tulospainotteisen seurantajärjestelmän puutteellisesta luotettavuudesta, ohjelmien arvioinnin riittämättömästä valvonnasta ja seurannasta sekä EuropeAidin kyvyttömyydestä taata, että henkilöstöä ja rahavaroja kohdennetaan asianmukaisesti ja tehokkaasti eri arviointitoimiin;

3.  huomauttaa, että parlamentille on talousarvion valvontaviranomaisena ehdottomasti annettava selkeä kuva siitä, missä määrin unionin tärkeimmät tavoitteet on todella saavutettu;

4.  on sitä mieltä, että EuropeAidin vaikutusta unionin tavoitteiden saavuttamiseen voidaan arvioida kattavammin kuulemalla komission ja ulkoasiainhallinnon virkamiesten lisäksi myös edunsaajia ja riippumattomia asiantuntijoita;

5.  muistuttaa, että komission avustushankkeiden ja -ohjelmien tuloksista olisi annettava ulkopuolista, objektiivista ja puolueetonta palautetta osana komission laadunvarmistusta koskevaa sitoumusta;

6.  katsoo, että arviointien tulokset ovat keskeisiä panoksia, joita hyödyntämällä politiikassa ja politiikan tarkasteluprosessissa mukautetaan strategisia poliittisia tavoitteita ja parannetaan yleistä johdonmukaisuutta unionin muiden politiikkojen kanssa; katsoo tämän vuoksi, että arviointien on ehdottomasti oltava riippumattomia, avoimia ja julkisesti saatavilla;

7.  uskoo, että panostamalla erityyppisten arviointien tulosten analysointiin ja yhdistämiseen saadaan kokonaiskuva suuntauksista mutta lisäksi voidaan tehdä päätelmiä, joilla vahvistetaan arviointimenettelyn lopullista vaikuttavuutta ja tarjotaan samalla myös parempaa näyttöä tiettyyn avustusvälineeseen liittyvää päätöksen- ja politiikantekoa ja nykyisten hankkeiden jatkamista varten;

8.  katsoo, että tiedon jakaminen kaikilla keinoilla ja välineillä on erittäin tärkeää kehitettäessä paitsi arviointikulttuuria myös erityisesti tehokasta suorituskulttuuria;

9.  rohkaisee tilintarkastustuomioistuinta tarkastelemaan kaikkia EuropeAidin rahoitusmekanismeja, jotta varmistettaisiin, että rahalle saadaan vastinetta ja että unionin rahoitus edistää tehokkaasti unionin tavoitteita ja arvoja; katsoo, että unionin rahoittamat hankkeet on mukautettava unionin poliittisiin tavoitteisiin naapurimaissa ja että huomioon on otettava edunsaajien vastuu ja EU:n rahoituksen korvattavuus;

10.  tukee tilintarkastustuomioistuimen suosituksia EuropeAidin arviointijärjestelmästä ja tulospainotteisesta seurantajärjestelmästä;

Tilintarkastustuomioistuimen suositukset

11.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuin esittää suosituksia arviointiin ja tulospainotteiseen seurantaan osoitettujen resurssien tehokkaasta käytöstä, arviointien priorisoinnista ja seurannasta, laadunvalvontamenettelyjen täytäntöönpanosta, saavutettujen tulosten esittämisestä sekä arvioinnin ja tulospainotteisen seurannan havaintoja koskevista jatkotoimista ja havainnoista tiedottamisesta;

12.  katsoo, että EuropeAidin olisi pidettävä yllä riittäviä tiedonhallintakäytäntöjä ja suoritettava tarvearviointeja säännöllisesti varmistaakseen, että rahavaroja ja henkilöstöä kohdennetaan perustellusti ohjelmien arviointien ja tulospainotteisen seurannan perusteella;

13.  katsoo, että EuropeAidin olisi varmistettava, että suoritetut arvioinnit kuvastavat paremmin organisaation painopistealueita ja

   määritettävä selvät valintaperusteet ohjelma-arviointien priorisointia varten ja dokumentoitava perusteiden soveltamisesta arviointisuunnitelmia laadittaessa ja otettava samalla huomioon täydentävyys tulospainotteisen seurannan kanssa
   parannettava merkittävästi arviointisuunnitelmien täytäntöönpanon seuranta- ja raportointijärjestelmäänsä sekä analysoitava viivästysten syitä ja esitettävä kuvaus toimenpiteistä, joilla viivästyksiin on puututtu
   vahvistettava EuropeAidin ohjelma-arviointitoimien yleistä valvontaa;

14.  katsoo, että EuropeAidin olisi varmistettava ohjelma-arviointien ja tulospainotteisen seurannan laatu ja

   vaadittava operatiivisia yksiköitä ja edustustoja noudattamaan laadunvalvontaa koskevia vaatimuksia myös ohjelma-arvioinneissa sekä käyttämään viiteryhmää ja suoritettujen laaduntarkastusten dokumentointia
   tarkistettava säännöllisesti, että kyseisiä laaduntarkastuksia suoritetaan;

15.  katsoo, että EuropeAidin olisi parannettava arviointijärjestelmän valmiuksia toimittaa riittävästi tietoa saavutetuista tuloksista ja

   noudatettava tiukemmin säännöksiä, joissa vaaditaan käyttämään SMART-tavoitteita (täsmällinen, mitattava, saavutettava, realistinen ja aikasidonnainen) ja todennettavissa olevia indikaattoreita
   mukautettava seurantajärjestelmää niin, että ohjelmista toimitettaisiin tietoja ainakin kolmen vuoden ajan niiden päättymisestä, ja
   lisättävä merkittävästi ohjelmien jälkiarviointien osuutta;

Osa II – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 22/2014 ”Tavoitteena taloudellisuus: maaseudun kehittämiseen osoitettujen EU:n hankeavustusten perusteena olevien kulujen hallinta”

16.  on tyytyväinen tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen ”Maaseudun kehittämiseen osoitettujen EU:n hankeavustusten perusteena olevien kulujen hallinta” ja kannattaa siinä esitettyjä päätelmiä ja suosituksia;

17.  toteaa, että unionin maaseudun kehittämispolitiikka on avainasemassa maatalouden kilpailukyvyn edistämisessä ja luonnonvarojen kestävän hallinnan sekä ilmastotoimien edistämisen varmistamisessa; korostaa maaseudun elinkeinoelämän ja yhteisöjen aluekehityksen merkitystä, työpaikkojen luominen ja säilyttäminen mukaan luettuna;

18.  pitää valitettavana, että komissio ei antanut ohjeita eikä levittänyt hyviä käytäntöjä ohjelmakauden 2007–2013 alussa eikä varmistanut, että jäsenvaltioiden järjestelmät olivat vaikuttavia ennen kuin ne alkoivat myöntää avustuksia; korostaa, että komissio on soveltanut vuodesta 2012 alkaen aktiivisempaa ja johdonmukaisempaa lähestymistapaa;

19.  panee merkille, että jäsenvaltioiden tavassa valvoa maaseudun kehittämisavustuksista aiheutuvia kuluja havaittiin lukuisia puutteita; toteaa komission olevan yhtä mieltä siitä, että maaseudun kehittämiseen osoitettujen hankeavustusten kustannusten valvontaa parantamalla voitaisiin saada aikaan säästöjä ja päästä silti samoihin tuotoksiin ja tuloksiin ja saavuttaa samat tavoitteet; pitää myönteisenä toteuttamiskelpoisten ja kustannustehokkaiden toimintatapojen määrittämistä ja sitä, että niitä voitiin soveltaa aiempaa laajemmin, ja on tyytyväinen, että komissio hyväksyi tilintarkastustuomioistuimen havainnot ja on todennut aikovansa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa pyrkiä parantamaan maaseudun kehittämisavustusten kulujen valvontaa ohjelmakaudella 2014–2020;

20.  on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että komission ja jäsenvaltioiden olisi tarkastettava varhaisessa vaiheessa uudella ohjelmakaudella, että järjestelmät toimivat tehokkaasti ja vaikuttavasti riskien suhteen;

21.  korostaa, että komission olisi rohkaistava jäsenvaltioita käyttämään tarkistuslistaa ja kriteerejä, jotka tilintarkastustuomioistuin on laatinut ja esittänyt liitteessä I(7);

22.  korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä varmistettava, että kaikkiin aluekehitysohjelmiin sovelletuissa toimintatavoissa noudatetaan tilintarkastustuomioistuimen määrittämiä kriteereitä, joilla voidaan arvioida, kattavatko valvontajärjestelmät riskit, jotka liittyvät liian tarkkoihin eritelmiin, hintoihin, jotka eivät ole kilpailukykyisiä, ja hankkeiden muutoksiin, ja kohdistettava huomio osa-alueisiin, joilla riskit ovat suurimmat; katsoo, että jäsenvaltioiden viranomaisten sisäisen tarkastuksen yksiköiden (tai muiden tarkastuselinten) olisi osana tätä prosessia arvioitava valvontajärjestelmät ennalta;

23.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi sovellettava laajemmin jo aiemmin määritettyjä kustannustehokkaita toimintatapoja, arvioitava kustannuksia suhteessa tuotoksiin tai tuloksiin, tarkastettava, aiheutuuko vakiokustannusten käytöstä liian suuria maksuja, varmistettava, että muun muassa laitteiden ja koneiden viitehintoina käytetään todellisia markkinahintoja eikä toimittajien luettelohintoja, tarkastettava kulujen kohtuullisuus myös julkisten hankintamenettelyjen yhteydessä ja lisättävä vaatimuksia ja/tai tarkastuksia toimenpiteissä, joissa tukiosuus on suuri, jne.;

24.  pitää myönteisenä, että komissio totesi aikovansa antaa ohjeistusta maaseudun kehittämisen yhteydessä toteutettavista tarkastuksista ja sovellettavista seuraamuksista, mukaan lukien erityiset ohjeet kulujen kohtuullisuudesta sekä hallintoviranomaisille tarkoitettu tarkistuslista, joka esitetään erityiskertomuksen liitteenä; panee merkille, että eurooppalaisen maaseudun kehittämisen verkoston (ENRD) toimintaan sisältyy ohjelmakaudella 2014–2020 koulutusta ja kokemusten vaihtamista;

Osa III – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 23/2014 ”Maaseudun kehittämismenoissa esiintyvät virheet: mistä ne johtuvat ja miten niihin puututaan?”

25.  on huolestunut tilintarkastustuomioistuimen maaseudun kehittämispolitiikan alalla havaitsemasta korkeasta virhetasosta; panee kuitenkin merkille, että kolmen viime vuoden aikana kehitys on kääntynyt hieman parempaan suuntaan;

26.  panee merkille jäsenvaltioiden ja komission ponnistelut maaseudun kehittämisen menoihin liittyvien virheiden vähentämiseksi erityisesti näinä taloudellisesti vaikeina ja julkisen talouden säästötoimien leimaamina aikoina;

27.  toteaa, että komissio on toteuttanut tai on parhaillaan toteuttamassa jäsenvaltioiden havaintoihin tai omiin tarkastushavaintoihinsa perustuvia korjaavia toimia monella tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa yksilöidyllä alalla;

28.  palauttaa mieliin, että tilintarkastustuomioistuin on tuonut vuosikertomuksissaan esiin, että monissa tapauksissa kansallisilla viranomaisilla olisi ollut riittävästi tietoa, jonka avulla virheet olisi voitu ehkäistä tai havaita ja korjata ennen kuin menot ilmoitettiin komissiolle, ja että tämä olisi alentanut virheastetta merkittävästi;

29.  toteaa, että mitä helpompi säännöt on panna täytäntöön, sitä vähemmän esiintyy virheitä; pitää huolestuttavana, että uudistetun YMP:n uusien monimutkaisten sääntöjen vuoksi virhetaso voi jälleen nousta tulevina vuosina; kehottaa siksi yksinkertaistamaan YMP:tä tosiasiallisesti ja antamaan kansallisille viranomaisille ja maanviljelijöille selkeämmät ohjeet;

30.  pitää koko YMP:n hallinto- ja valvontakustannuksia (4 miljardia euroa) huomattavan suurina ja katsoo, että painopisteen pitäisi olla valvonnan tehostamisessa, ei sen määrän lisäämisessä; pyytää komissiota ja neuvostoa keskittymään tässä mielessä maaseudun kehittämismenoissa esiintyvien virheiden perimmäisiin syihin; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittaessa seuraavat ehkäisevät ja korjaavat toimet:

   a) Julkiset hankinnat

jäsenvaltioiden olisi kehitettävä ja annettava edunsaajille ennakkoehtojen käsitteen soveltamiseen tarkat ohjeet, joissa selitetään, miten julkisia hankintoja koskevia sääntöjä sovelletaan;

julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamisen valvontaan erikoistuneiden kansallisten viranomaisten olisi oltava tässä prosessissa mukana; prosessin olisi kohdistuttava kolmeen pääasialliseen rikkomukseen: sopimus myönnettiin perusteettomasti suoraan ilman asianmukaista kilpailumenettelyä, valinta- ja myöntämisperusteita ei ole sovellettu oikein tai tarjouksentekijöitä ole kohdeltu tasapuolisesti;

   b) Sääntöjen tarkoituksellinen kiertäminen

jäsenvaltioiden olisi vahvistettava maaseudun kehittämisohjelmiensa tukikelpoisuus- ja valintakriteerien perusteella ohjeet, jotka auttavat niiden tarkastajia yksilöimään epäiltyjen vilpillisten tekojen indikaattorit;

   c) Maatalouden ympäristötuet

jäsenvaltioiden olisi laajennettava hallinnollisia tarkastuksiaan, jotta niihin sisältyisivät sitoumukset, jotka voidaan tarkastaa asiakirjaevidenssin perusteella ja jotka nykyään tarkistetaan ainoastaan viiden prosentin otokseen perustuvien paikalla tehtävien tarkastusten aikana; lisäksi vähennyksiin ja seuraamuksiin perustuva järjestelmä olisi suunniteltava siten, että sillä olisi merkittävä varoittava vaikutus mahdollisiin sääntöjenrikkojiin;

31.  pyytää komissiota seuraamaan tiiviisti maaseudun kehittämisohjelmien täytäntöönpanoa ja ottamaan sääntöjenmukaisuuden tarkastuksissaan huomioon sovellettavat säännöt, tapauksen mukaan myös kansallisella tasolla hyväksytyt säännöt, jotta voidaan vähentää riskiä, että ohjelmakaudella 2007–2013 havaitut puutteet ja virheet toistuvat;

32.  katsoo, että virhetason laskentamenetelmät sisältävät edelleen lukuisia epäselvyyksiä ei pelkästään komission ja jäsenvaltioiden välillä vaan myös komission yksiköiden välillä, mikä vaikeuttaa entisestään asianmukaisen kansallisen lainsäädännön käyttöönottoa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota soveltamaan yhdenmukaista virhetason laskentamenetelmää, joka voidaan sisällyttää täysimääräisesti jäsenvaltioiden menetelmiin;

33.  kannattaa yksinkertaistettujen kustannuslaskentamenetelmien käytön laajentamista tapauksen mukaan ja lakisääteisten sääntöjen mukaisesti, ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan, missä määrin tarkemmin suunnatun soveltamisalan, vähäisten tukikelpoisuuskriteerien ja yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käytön ominaisuuksia voitaisiin hyödyntää yhä useampien tukitoimenpiteiden suunnittelussa ja täytäntöönpanossa näiden toimenpiteiden yleistavoitteita vaarantamatta;

34.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan, miten maataloustuotteiden jalostamiseen tähtäävien investointien tukemiseen tarkoitettua järjestelmää voitaisiin parantaa, sekä pohtimaan myös maatalouden ympäristötukitoimenpiteen tarkistamista, jotta jäsenvaltiot voisivat mahdollisuuksien mukaan valvoa sitoumuksia hallinnollisilla tarkastuksilla;

35.  pyytää komissiota toteuttamaan yksityiskohtaisen analyysin rahoituksen toteuttamisasteen ja virhetason negatiivisen korrelaation syistä;

Osa IV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 24/2014 ”Onko metsäpalojen ja luonnonkatastrofien metsissä aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyä ja vahinkojen jälkeistä ennallistamista koskevaa EU:n tukea hallinnoitu hyvin?”

36.  kehottaa komissiota vahvistamaan yhteiset perusteet, jotta voidaan luokitella eurooppalaisten metsien metsäpaloriskit ja tehdä siten loppu mielivaltaisesta ja epäjohdonmukaisesta korkean metsäpalovaaran alueiden määritelmästä samoin kuin jäsenvaltioiden puutteellisesta arviointi- ja valintaprosessista;

37.  kehottaa jäsenvaltioita valitsemaan ennaltaehkäisytoimensa todellisten metsäpaloriskien mukaisesti ja noudattamaan toimenpiteen 226 vaatimuksia muiden ympäristöön liittyvien ja taloudellisten tavoitteiden sijasta; korostaa tässä yhteydessä, että edunsaajien on välttämätöntä todistaa ehdoitta ja dokumentoida tarkasti tähän toimenpiteeseen liittyvää tukea koskevat tarpeensa; tukee tilintarkastustuomioistuimen suositusta, jonka mukaan etusijalle olisi asetettava ympäristön kannalta arvokkaimmissa metsissä, kuten Natura 2000 -metsäalueilla, toteutettavat toimet;

38.  vaatii, että tuen enimmäismäärän on oltava kohtuullisella tasolla ja tarkistettavissa ja että mahdolliset muutokset on perusteltava kunnolla, sillä tilintarkastustuomioistuin on tehnyt huolestuttavia havaintoja samoja toimia koskevista keskimääräisistä kustannuksista eri alueilla;

39.  kehottaa jäsenvaltioita koordinoimaan ja jäsentämään paremmin metsäpaloja koskevia toimintaperiaatteitaan; tukee eurooppalaisen edunsaajien foorumin luomista, jotta ne voivat jakaa ja edistää parhaita käytäntöjä;

40.  pitää erityisen valitettavana tilintarkastustuomioistuimen havaintoa, jonka mukaan vakavat puutteet jatkuvat kaudella 2014–2020 puutteellisten seurantavälineiden vuoksi; kehottaa komissiota ryhtymään välittömiin toimiin seuranta- ja valvontajärjestelmänsä parantamiseksi;

41.  kehottaa komissiota tukemaan metsien ja metsävarojen monikäyttöisyyttä koskevien yhdenmukaistettujen tietojen toimittamista edistämällä kansallisiin tietoihin perustuvan Euroopan metsätietojärjestelmän perustamista ja sen liittämistä Euroopan tietoalustaan;

42.  vaatii myös, että jäsenvaltiot luovat asianmukaisen valvontajärjestelmän, johon sisältyy vaatimus asiaankuuluvien asiakirjojen ja tietojen säilyttämisestä; kehottaa tässä yhteydessä komissiota varmistamaan, että tukea myönnetään ainoastaan, kun jäsenvaltiot ovat perustaneet tällaisen asianmukaisen ja tarkistettavissa olevan valvontajärjestelmän;

43.  kehottaa jäsenvaltioita raportoimaan säännöllisesti toteutettujen toimien vaikutuksista ja metsäpalojen tai luonnonkatastrofien sekä vahingoittuneiden alueiden määrän vähenemisestä;

Osa V – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 1/2015 ”Sisävesiliikenne Euroopassa: ei merkittäviä parannuksia kulkumuotojakaumassa ja navigointiolosuhteissa vuoden 2001 jälkeen”

44.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen ”Sisävesiliikenne Euroopassa: ei merkittäviä parannuksia kulkumuotojakaumassa ja navigointiolosuhteissa vuoden 2001 jälkeen” ja kannattaa kertomuksessa esitettyjä havaintoja, johtopäätöksiä ja suosituksia;

45.  toteaa, että unionin liikenneala on ratkaisevan tärkeä sisämarkkinoiden päätökseen saattamiseksi, pk-yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi ja yleisen kasvun turvaamiseksi Euroopassa;

46.  toteaa, että sisävesiliikenteen kehittäminen laahaa jäljessä tie- ja junaliikenteen kehityksestä huolimatta vuosikymmenen aikana tehdyistä investoinneista; vaatii komissiolta ja jäsenvaltioilta ponnistelujen huomattavaa tehostamista;

47.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään sisävesiliikenteen alalla tutkimusta, kehittämistä ja innovointia koskevia etenemissuunnitelmia samoin kuin ne tekevät muilla aloilla ja sisällyttämään näihin ponnisteluihin satamainfrastruktuurin ja -laitteiston, jotta varmistetaan, että tekninen kehitys sopii yhteen muiden liikennemuotojen asettamien vaatimusten kanssa ja varmistetaan näin multimodaalinen liikenne;

48.  katsoo, että vuoden 2001 valkoisessa kirjassa asetettujen tavoitteiden täytäntöönpano ja niiden väliarviointi vuonna 2006 sekä vuosien 2006 ja 2013 NAIA­DESin (sisävesiliikenteen integroitu eurooppalainen toimintaohjelma) ohjelmat olivat tehottomia, mikä johtui osittain jäsenvaltioiden sitoutumisen puutteesta;

49.  panee merkille, että jäsenvaltioiden kiinnostus investoida yhteisön liikennepolitiikkaan on vähentynyt ja ne rahoittavat ensisijaisesti kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti rajattuja hankkeita, ja toteaa, että hankkeiden valintaprosessit on hajautettu, minkä vuoksi komissio ei voi priorisoida tukikelpoisia hankkeita;

50.  korostaa, että jäsenvaltiot ovat laillisesti sitoutuneet myöntämään kansallista rahoitusta ydinverkostojen täytäntöönpanoa varten, jotta Euroopan strategisesti tärkeät vesiväylät muutetaan korkean kapasiteetin liikennekäytäviksi;

51.  huomauttaa, että komission strategisen koordinoinnin rooli heikentyi, mikä johti täytäntöönpantujen hankkeiden ja unionin tason prioriteettien yhteensopimattomuuteen;

52.  kiinnittää huomiota siihen, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksiin(8) perustuvan tutkimuksen perusteella sisävesiväyliä vastaavia päätelmiä voidaan tehdä myös muista unionin talousarviosta rahoitettavista liikenteen aloista; panee merkille, että tällaisia aloja ovat julkinen kaupunkiliikenne ja lentokenttäinfrastruktuuri, joita koskevat hankkeet kärsivät usein seuraavista tekijöistä:

   a) alhainen lisäarvo täytäntöönpanon jälkeen
   b) tulosten puutteellinen mittaaminen
   c) kustannustehokkuuden riittämätön painottaminen
   d) vaikutustenarvioinnin puute
   e) epäjohdonmukaiset alueelliset, kansalliset ja ylikansalliset suunnitelmat
   f) kokonaisvaikutusta heikentävä infrastruktuurin vajaakäyttö
   g) kestävyyden puute
   h) heikkoudet hankkeiden suunnittelussa ja liikkuvuutta koskevassa politiikassa
   i) asianmukaisen liikkuvuutta koskevan politiikan puuttuminen
   j) komission ja jäsenvaltioiden viranomaisten väliset yhteistyöongelmat;

53.  katsoo, että edellä mainitut johtopäätökset yhdessä sisävesiliikennettä koskevien huomautusten kanssa viittaavat yhteisiin unionin laajuisiin horisontaalisiin asioihin; katsoo, että unionin yleisen liikennerahoituksen tuloksia heikentävät strategiseen suunnitteluun, johdonmukaisuuteen, kestäviin tuloksiin, tehokkuuteen ja vaikuttavuuteen liittyvät puutteet;

54.  katsoo, että kestävän politiikan mukaiset tulokset ovat mahdollisia toisaalta jäsenvaltioiden välisen ja toisaalta jäsenvaltioiden ja komission välisen intensiivisen yhteistyön avulla, jotta voidaan turvata sisävesiliikenteen kehitys;

55.  suosittelee, että sekä komissio että jäsenvaltiot kiinnittäisivät runsaasti huomiota yhteisiin sitoumuksiin, sillä unionin liikenneala toimii taloudellisten, poliittisten ja lainsäädännöllisten muuttujien monimutkaisessa ympäristössä, jossa multimodaalisten verkostojen luominen kohtaa esteitä ja rajoituksia, jotka liittyvät painotuseroihin ja vaihtelevaan sitoutumiseen;

56.  suosittelee, että jäsenvaltiot keskittyisivät sisävesiliikennettä koskeviin hankkeisiin, jotka liittyvät suoraan ydinverkkokäytäviin, jotta hyödyt sisävesiliikenteen parantamisen kannalta olisivat suurimmat ja välittö­mimmät;

57.  suosittelee ”Vähemmän on enemmän” -periaatteen soveltamista silloin, kun jäsenvaltiot investoivat vesiliikenteeseen, ja toteaa, että unionin rajalliset resurssit olisi keskitettävä kaikkein ensisijaisimpiin hankkeisiin, jotta voidaan tehokkaasti poistaa pullonkaulat ja luoda yhtenäinen unionin laajuinen vesiliikenneverkko;

58.  suosittelee, että jäsenvaltiot pitävät Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1315/2013(9) (Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskeva asetus) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1316/2013(10) (Verkkojen Eurooppa -välinettä koskeva asetus) ratkaisevina välineinä hankkeiden rationalisoimisessa, jotta voidaan saavuttaa komission vuonna 2001 asettamat tavoitteet;

59.  suosittelee, että Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskevaa välinettä ja Verkkojen Eurooppa -välinettä hyödynnetään voimakkaasti mahdollisuutena investoida unionin strategisesti tärkeisiin käytäviin (ydinverkko ja kattava verkko), joihin liittyy erityisiä standardoituja infrastruktuurivaatimuksia koko verkoston pituudelta sekä laillisesti sitovat määräajat hankkeiden täytäntöönpanolle;

60.  suosittelee soveltamaan perusteellista strategista lähestymistapaa ja suunnittelua ERI-rahastoista, Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskevasta välineestä ja Verkkojen Eurooppa -välineestä saatavan rahoituksen synkronointiin, jotta voidaan tehokkaasti saavuttaa sisävesiliikennettä koskevat tavoitteet;

61.  suosittelee, että intermodaalisten liikennekeskusten luomista ydinverkon rinnalle pidetään olennaisen tärkeänä tekijänä tavaroiden ja rahdin kuljetusten siirtämiseksi maanteiltä sisävesiväylille;

62.  suosittelee, että jäsenvaltiot ottavat pitkän aikavälin strategisten hankkeiden, kuten ydinverkkokäytävien, yhteydessä huomioon komission koordinointitehtävän;

63.  suosittelee, että komissio määrittelee ja analysoi kaikki horisontaaliset asiat ja keskittyy laajalti strategiseen suunnitteluun, yhteistyöhön jäsenvaltioiden kanssa ja välillä sekä hankkeiden valintaan ja täytäntöönpanoon, jotta johtopäätökset voidaan ottaa huomioon nykyisellä ohjelmakaudella;

64.  katsoo, että komission on annettava intensiivistä teknistä tukea ja ohjausta jäsenvaltioille ennen hankkeita koskevien ehdotusten tekemistä ja koko täytäntöönpanovaiheen ajan, jotta eliminoidaan havaitut vesiliikennettä haittaavat esteet;

65.  suosittelee, että komissio keskittyy rahoituksessaan sisävesiliikenteen kannalta kaikkein relevanteimpiin hankkeisiin ja esittää kokonaisvaltaisia suunnitelmia pullonkaulojen eliminoimiseksi;

66.  suosittelee, että komissio priorisoi jäsenvaltioissa sellaisten hankkeiden ja aloitteiden rahoitusta, joilla pyritään parantamaan vesiliikennettä innovatiivisten ratkaisujen avulla, kuten huipputeknologinen merenkulku, vaihtoehtoiset polttoaineet ja tehokkaat alukset; katsoo, että komission olisi myös kannustettava eurooppalaista osaamista ja tietojenvaihtoa koskevien monenkeskisten ohjelmien kehittämistä unionin eri satamien välillä;

67.  suosittelee, että komissio parantaa jäsenvaltioiden ja alueiden tietoisuutta saatavilla olevista sisävesiliikennettä tukevista rahoitusvälineistä, jotta voidaan eliminoida tärkeimpien käytävien olemassa olevia pullonkauloja;

68.  katsoo, että jäsenvaltioiden välistä koordinointia sisävesiliikenteen kehittämisessä olisi parannettava merkittävästi fasilitoinnin ja sitovampien sitoumusten ja ehtojen avulla, jotka valmistavat Verkkojen Eurooppa -välineellä ja Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskevalla välineellä perustettavia ydinverkkokäytäviä;

69.  katsoo, että komission olisi neuvoteltava erityisistä ja toteutettavissa olevista toimista pullonkaulojen poistamiseksi ja jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä ne täytäntöönpanosuunnitelman muodossa;

70.  kehottaa komissiota saattamaan sisävesiväyliä koskevat strategiset tavoitteensa ja suosituksensa ajan tasalle ja ehdottamaan unionin sisävesiväylästrategiaa ja sitä koskevaa toimintasuunnitelmaa vuodesta 2020 eteenpäin;

71.  suosittelee, että komission sisävesiliikennettä koskevien toimien etukäteisarvioinnissa arvioidaan vuonna 2001 asetettujen kokonaistavoitteiden mukaisia tuloksia ja ydinverkon toteutusta;

Osa VI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 2/2015 ”EU:n rahoitus Tonavan jokivesistöalueen yhdyskuntajätevesien puhdistamoille: jäsenvaltioita on vielä avustettava jätevesiä koskevien EU:n toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamisessa”

72.  katsoo, että alle 2 000 avl:n taajamat, joilla on käytössä keruujärjestelmät, olisi velvoitettava raportoimaan siitä, onko jäteveden käsittely asianmukaista neuvoston direktiivin 91/271/ETY(11) (yhdyskuntajätevesidirektiivi) 7 artiklan vaatimusten mukaisesti; toteaa, että taajamissa, joissa ei ole keruujärjestelmiä, raportointiin olisi sisällyttävä tietoa siitä, onko vesipiirien hoitosuunnitelmiin sisällytetty riittävät toimenpiteet;

73.  on tilintarkastustuomioistuimen kanssa samaa mieltä, että komission olisi tarkistettava jäsenvaltioiden ilmoittamat tiedot alle 2 000 avl:n ja yli 2 000 avl:n taajamien lukumäärästä, mikäli määrissä on tapahtunut merkittäviä muutoksia (taajamia on esimerkiksi siirretty luokasta toiseen);

74.  korostaa, että jäsenvaltioita olisi kannustettava asettamaan kotitalouksille selkeät oikeudelliset velvoitteet niiden liittymisestä olemassa oleviin viemäriverkkoihin, jos tällaisia velvoitteita ei ole tai määräajat ovat väljiä;

75.  toteaa, että yhdyskuntajätevesidirektiivin noudattamisen arviointiin tarvittavaa aikaa olisi lyhennettävä vaatimalla jäsenvaltioita raportoimaan tiedot kuuden kuukauden kuluessa komission viiteajankohdasta; katsoo myös, että komission olisi selvitettävä, esiintyykö vastaavanlaisia pitkiä raportointiaikoja muiden ympäristöä koskevien direktiivien yhteydessä;

76.  toteaa, että jätevesialan investointeihin käytettävissä olevien unionin varojen hyödyntämistä jäsenvaltioissa on nopeutettava, sillä erityiskertomuksen kattamissa jäsenvaltioissa havaittiin viivästyksiä ja unionin varojen hyödyntäminen tapahtui hitaasti; pyytää komissiota antamaan edunsaajille teknistä, oikeudellista ja hallinnollista apua, jotta keskeneräiset hankkeet saadaan ajoissa päätökseen;

77.  toteaa komission myöntävän, että hyödyntämisaste oli vuoden 2013 lopussa kaikissa mainituissa jäsenvaltioissa varsin alhainen, minkä vuoksi ohjelmatasolla on olemassa sitoumusten vapauttamisen riski (neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006(12) 93 artikla); korostaa kuitenkin sitä, että tälle on asiallisia syitä, kuten tarve vahvistaa kyseisten jäsenvaltioiden teknisiä, oikeudellisia ja hallinnollisia valmiuksia; toteaa komission lisäksi korostavan, että useimpien hankkeiden maksut suoritetaan yleensä viimeisinä täytäntöönpanovuosina eli ohjelmakaudella 2007–2013 vuosien 2014 ja 2015 aikana;

78.  katsoo, että jäsenvaltioita olisi pyydettävä toimittamaan ajan tasalla olevat tiedot lisävarojen määrästä, joka niiden on kerättävä varmistaakseen, että yhdyskuntajätevesidirektiivissä täytäntöönpanolle asetetut määräajat voidaan saavuttaa niissä sekä yli 2 000 avl:n että alle 2 000 avl:n taajamissa, joissa on käytössä keruujärjestelmät; pitää myönteisenä jäsenneltyä täytäntöönpano- ja tietokehystä (SIIF) koskevan raportointivälineen käyttöönottoa, jonka pitäisi parantaa raportointiprosessia kansallisella tasolla;

79.  korostaa, että jäsenvaltioissa on toteutettava tarvittavat hankkeet, joilla varmistetaan, että ne taajamat, joissa ei noudateta yhdyskuntajätevesidirektiiviä, noudattavat sitä;

80.  korostaa, että unionin rahoittamien vesilaitosten ympäristötehokkuutta olisi parannettava ja että komission olisi entistä tehokkaammin valvottava alan lainsäädännön täytäntöönpanoa sekä yhdyskuntajätevesidirektiivin tavoitteiden saavuttamista koskevia määräaikoja; katsoo, että koko unionin alueella olisi varmistettava yhtäläinen ympäristönsuojelun taso;

81.  katsoo, että jäsenvaltioita olisi kannustettava tarkastelemaan säästömahdollisuuksia ja levittämään tietoa mahdollisista kustannussäästöistä, joita voidaan saada aikaan esimerkiksi hyödyntämällä puhdistamolietteen energiantuotantopotentiaalia tai käyttämällä puhdistamoliete uudelleen, sillä se on arvokas fosforin raaka-aine;

82.  huomauttaa, että toimenpideohjelmien yhteydessä hyväksyttyjä suurhankkeita koskevien loppumaksujen ehdoksi olisi asetettava se, että puhdistamolietteen uudelleenkäyttöä varten on olemassa asianmukainen ratkaisu; kannustaa jäsenvaltioita noudattamaan samaa lähestymistapaa kansallisella tasolla hyväksyttävissä hankkeissa;

83.  kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan vastuullista jäteveden hinnoittelupolitiikkaa ja muuttamaan tarvittaessa vedenhinnoittelua koskevia säännöksiä siten, etteivät hinnat voi olla yleisesti hyväksytyn neljän prosentin kohtuullisuusrajan alapuolella;

84.  kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että jätevedenpuhdistamoiden julkiset omistajat, kuten kunnat, varmistavat, että jätevesi-infrastruktuurien tarvittavaa ylläpitoa ja uudistamista varten on käytettävissä pitkällä aikavälillä riittävät rahoitusvarat;

Osa VII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 3/2015 ”EU:n nuorisotakuu: toiminta käynnistetty mutta edessä täytäntöönpanoon kohdistuvia riskejä”

85.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen ”EU:n nuorisotakuu: toiminta käynnistetty mutta edessä täytäntöönpanoon kohdistuvia riskejä” ja kannattaa kertomuksessa esitettyjä suosituksia;

86.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin arvioi aloitetta sen toteutuksen puolivälissä, ja pitää myönteisenä sen aikomusta arvioida unionin varojen käyttöä aikaisemmassa vaiheessa;

87.  korostaa, että nuorisotakuu on tärkeä osa nuorisotyöttömyyden torjuntaa; panee tyytyväisenä merkille, että EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet ovat päättäneet osoittaa nuorisotakuuseen 6,4 miljardia euroa unionin varoja (3,2 miljardia Euroopan sosiaalirahastosta ja 3,2 miljardia uudesta budjettikohdasta); toteaa, että tämä on hyvä alku, mutta ei riitä tekemään nuorisotakuusta menestystä; pyytääkin komissiota varmistamaan, että lisävaroja voidaan löytää nuorisotakuun tukemiseksi seitsenvuotisella kaudella;

88.  toteaa, että nuorten työllistymistoimenpiteitä rahoitetaan niin Euroopan rakenne- ja investointirahastoista (ERI-rahastot) kuin muistakin välineistä, kuten Erasmus+, Erasmus nuorille yrittäjille ja muut ohjelmat; tähdentää, että kaikkien käytettävissä olevien lähteiden yhteisvaikutusta on tehostettava;

89.  katsoo, että nuorisotakuujärjestelmän rahoitus on erittäin monimutkainen, koska Euroopan sosiaalirahasto (ESR) ja nuorisotyöllisyysaloite tarjoavat useita rahoitusvaihtoehtoja; pyytää komissiota antamaan jäsenvaltioiden viranomaisille neuvontaa ottaen asianmukaisesti huomioon, että paikalliset, alueelliset ja kansalliset viranomaiset kohtaavat erilaisia haasteita järjestelmän täytäntöönpanossa ja tarvitsevat tästä syystä erityistä ohjeistusta;

90.  katsoo, että komissio on käyttänyt paljon resursseja varmistaakseen, että toimenpide on tehokas nuorisotyöttömyyden torjunnassa, mutta pitää kuitenkin valitettavana, että jäsenvaltioissa tapahtuvan täytäntöönpanon koordinointiin on käytetty paljon vähemmän energiaa;

91.  huomauttaa, että käytettävissä olevan rahoituksen lisäksi on varmistettava myös varojen todellinen käyttäminen, jotta nuorisotakuu voidaan panna täytäntöön tehokkaasti; pitää siksi valitettavana, että ESR:n rahoituksen vastaanottokyky on useilla Euroopan alueilla erittäin alhainen; pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että niillä on käytössään tarvittavat hallinto- ja henkilöstöresurssit, jotta ne voivat käyttää varat asianmukaisesti nuorisotakuun toteuttamiseen;

92.  katsoo, että huolimatta tarpeesta parantaa vastaanottokykyä jäsenvaltioiden olisi pannessaan järjestelmää täytäntöön – ja komission hoitaessaan valvontatehtäväänsä – keskityttävä myös tuloksiin, jotta voidaan varmistaa investoitujen varojen vaikutukset pitkällä aikavälillä;

93.  pyytää komissiota kehittämään kattavan seurantajärjestelmän, joka sisältää standardeja nuorisotakuutoimenpiteiden täytäntöönpanon ja niiden menestyksen arvioimiseksi jäsenvaltioissa; pyytää komissiota myös harkitsemaan nuorisotyöttömyyden torjumista koskevien pakollisten tavoitteiden sisällyttämistä eurooppalaisen ohjausjakson kehykseen;

94.  pitää keskeisen tärkeänä yhdistää toisiinsa saatavilla olevien varojen tehokas täytäntöönpano jäsenvaltioissa ja komission kattava apu täytäntöönpanon puutteiden korjaamiseksi;

95.  panee merkille, että unionilla ei ole sitovaan lainsäädäntöön perustuvaa toimivaltaa aktiivisen työmarkkinapolitiikan alalla, mutta korostaa, että komission on annettava jäsenvaltioille esimerkkejä parhaista käytännöistä nuorisotakuun täytäntöönpanemiseksi, erityisesti Euroopan laajuisen julkisten työvoimapalvelujen verkoston määrittämistä käytännöistä;

96.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään unionin varoja sitoutuakseen toteuttamaan uudistuksia koulutukseen, osaamiseen, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien perustamiseen sekä työvoimapalveluiden ja niiden saatavuuden parantamiseen liittyvien puutteiden korjaamiseksi;

97.  pyytää jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittaessa institutionaalisia muutoksia, jotta voidaan varmistaa asianmukainen täytäntöönpano ja myönteiset pitkän aikavälin vaikutukset, ja toimimaan yhteistyössä paikallisyhteisöjen, opetusviranomaisten, julkisten työvoimatoimistojen, paikallisen teollisuuden ja kaupan, ammattiyhdistysten ja nuorisojärjestöjen kanssa; katsoo, että on olennaisen tärkeää tehostaa kapasiteetin suunnittelua ja saatavilla olevien eri rahoituslähteiden strategista tuloshakuista käyttöä;

98.  palauttaa jäsenvaltioiden mieliin, että niiden olisi sitouduttava lisäämään kansallista rahoitusta ESR:n ja nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahojen täydentämiseksi, jotta varmistetaan nuorisotyöllisyyden välttämätön kohentuminen;

99.  panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen Euroopan sosiaalirahastosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(13) muuttamisesta siltä osin kuin se koskee nuorisotyöllisyysaloitteesta tuettaviin toimenpideohjelmiin maksettavan ensimmäisen ennakkomaksun korottamista, ja toteaa, että ensimmäinen ennakkomaksu vuonna 2015 korotettiin näin noin 1 prosentista 30 prosenttiin nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahoista; huomauttaa, että komission olisi sitouduttava maksamaan itse ennakkomaksu jäsenvaltioille välittömästi muutosasetuksen voimaantulon jälkeen, jotta nuorisotyöllisyysaloitteesta tuetut toimintaohjelmat voitaisiin panna nopeasti täytäntöön;

100.  pyytää komissiota ottamaan käyttöön kattavan seurantajärjestelmän, joka käsittää nuorisotakuun seurannan indikaattorikehyksen yhdessä kaavailtujen tulosindikaattoreiden kanssa ja jossa keskitytään tuloksiin ja nuorison työllistämistoimenpiteistä hyötyneiden henkilöiden työllisyystilanteen arvioimiseen;

101.  katsoo, että työvoiman tarjontaa koskevia työmarkkinatoimia on harkittava yhdessä koulutusta, nuorisoa ja hyvinvointia koskevien politiikkojen kanssa sekä laajemmassa makrotalousyhteydessä;

102.  toteaa, että vuotuinen nuorisotakuuta koskeva komission täytäntöönpanokertomus 2016 sekä tilintarkastustuomioistuimen tulevat nuorisotyöllisyyttä tarkastelevat erityiskertomukset tarjoavat hyvän tilaisuuden käsitellä olemassa olevia puutteita, joita on sekä komission tasolla että kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla;

Osa VIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 4/2015 ”Miten tekninen apu on edistänyt maataloutta ja maaseudun kehittämistä?”

103.  kehottaa komissiota selkeyttämään jäsenvaltioille maaseudun kehittämisen alalla annettavan teknisen avun soveltamisalaa ja soveltamista; katsoo, että komission olisi etenkin selkeytettävä toimintamenojen ja valmiuksien kehittämisestä aiheutuvien menojen sekä tukikelpoisten hallinnollisten kulujen ja budjettitukeen liittyvien kulujen (kuten palkkakulujen) välistä eroa;

104.  pyytää komissiota valvomaan tiiviisti teknisen avun täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa;

105.  pyytää komissiota toteuttamaan tarkoituksenmukaiset toimenpiteet varmistaakseen, että yleisiä hallintomenoja, kuten tavanomaisia tietotekniikan ylläpitokuluja, ei kirjata teknisen avun budjettikohtiin;

106.  kehottaa komissiota vaatimaan jäsenvaltioita raportoimaan tulevaisuudessa erikseen maaseudun kehittämisen alan hallinnollisista ja budjettitukeen liittyvistä kuluista, jotta kävisi selkeämmin ilmi, että osa teknisen avun rahoituksesta suunnataan tällaiseen tukeen;

107.  pyytää komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kanssa perustamaan teknisenä apuna annettavaa rahoitusta varten tarkoituksenmukaisen tuloskehyksen; katsoo erityisesti, että komission ja jäsenvaltioiden teknisen avun tarpeet olisi arvioitava asianmukaisesti ja käytössä olisi oltava mekanismi, jonka avulla asetetaan tavoitteet ja seurataan niiden toteutumisen edistymistä;

Osa IX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 5/2015 ”Ovatko rahoitusvälineet menestyksekkäitä ja lupaavia maaseudun kehittämisen välineitä?”

108.  kehottaa komissiota erittelemään maaseudun kehittämisen haasteet, erityispiirteet ja esteet voidakseen kannustaa jäsenvaltioita toteamaan ja arvioimaan paremmin rahoitusvälineiden määrärahatarpeen ja välttää pääoman ylimitoittamista, joka merkitsee varojen sitomista ilman, että niillä on vaikutusta unionin toimiin; pyytää myös helpottamaan lopullisten edunsaajien mahdollisuuksia saada rahoitusta, jotta rahoitusvälineitä voidaan käyttää aktiivisemmin aluetasolla erityisesti avustuksiin verrattuna;

109.  pyytää, että jäsenvaltiot toimittavat luotettavaa, määrällisesti ilmaistavissa olevaa tietoa, jotta voidaan määrittää asianmukaiset varat ja myöntää rahoitusvaroja sen mukaisesti; pyytää myös, että komissio ja jäsenvaltiot ottavat käyttöön seurantajärjestelmiä rahoitusvälineiden vaikuttavuuden määrittämiseksi;

110.  kehottaa komissiota antamaan ohjeistusta ja edistämään aktiivisesti ohjelmakaudella 2014–2020 käyttöön otettujen rahoitusvälineiden pakollisten ennakkoarviointien laatua erityisten puutteiden havaitsemiseksi ja pääoman ylimitoittamisen välttämiseksi; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita hyväksymään riskialttiustason asianmukaisen teknisen analyysin perusteella;

111.  pyytää komissiota vahvistamaan asianmukaiset standardit ja tavoitearvot vipu- ja uudistuvuusvaikutukselle rahoitusvälineiden vaikuttavuuden lisäämiseksi ohjelmakaudella 2014–2020; pyytää myös, että komissio ja jäsenvaltiot suorittavat perusteellisen arvioinnin ennen maaseudun kehittämiseen liittyvien rahoitusvälineiden tulevaa käyttöä ja kehittämistä sillä perusteella, mikä on välineiden merkitys unionin politiikkoja toteutettaessa ja missä määrin ne vaikuttavat edunsaajiin;

112.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita päättämään selkeistä siirtymäsäännöistä ohjelmakausien välillä rahoitusvälineiden pitkän aikavälin vaikutusten ja kestävyyden edistämiseksi;

113.  kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita perustamaan yhden ainoan rahoitusvälineen, josta voidaan sekä myöntää lainoja että antaa takuita, koska tämä lisäisi rahoitusvälineeseen liittyviä toimia ja kriittistä massaa;

114.  pyytää, että jäsenvaltiot löytävät keinoja korjata investointitoimiin myönnettävien avustusten hallinnoinnissa esiintyvät valintaongelmat, jotka saattavat johtaa nollavaikutuksiin tai toiminnan siirtymiseen, ja pyytää tästä syystä, että jäsenvaltiot varmistavat hankkeiden kannattavuuden käyttämällä asianmukaisia ja selvästi määriteltyjä indikaattoreita, kuten investoinnin tuottoa ja ennakoituja rahavirtalaskelmia;

115.  pyytää, että jäsenvaltiot selvittävät, kuinka avustuksia ja rahoitusvälineitä voidaan yhdistää toimenpideohjelmassa optimoimalla vipu- ja uudistuvuusvaikutukset parhaan vastineen saamiseksi rahalle;

116.  pyytää, että komissio antaa selvästi määritellyt operatiiviset täytäntöönpanosäännöt, myös investoinnista luopumiselle, ajoissa eli ennen ohjelmakauden 2007–2013 päättämistä;

Osa X – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 6/2015 ”Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän eheys ja täytäntöönpano”

117.  on pettynyt siihen, ettei jäsenvaltioiden EU:n päästökauppajärjestelmän vaiheessa II (2008–2012) toteuttamien erilaisten jakojärjestelmien tehokkuudesta voitu saada täydellistä analyysiä, mikä olisi ollut erittäin tärkeää poliittisten suositusten esittämiseksi tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksen tulosten perusteella;

118.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin keskittyi arvioimaan EU:n päästökauppajärjestelmän vaiheen II (2008–2012) täytäntöönpanoa, samalla kun hyväksyttiin ja toteutettiin päästökauppajärjestelmän vaihetta III (2013–2020) koskevia merkittäviä uudistuksia, joihin kuuluivat unionin yhdenmukaistamistoimet;

119.  panee tyytyväisenä merkille, että päästökauppajärjestelmän eheyttä suojaavaa toimintakehystä on parannettu merkittävästi siten, että suurin osa päästöoikeuksien spot-markkinoista sisällytettiin rahoitusmarkkinadirektiivin(14) sekä markkinoiden väärinkäyttöä koskevan direktiivin(15) ja markkinoiden väärinkäyttöä koskevan asetuksen(16) piiriin; kehottaa komissiota harkitsemaan tilintarkastustuomioistuimen suositusten mukaisia lisätoimenpiteitä, myös velvoitekaupankävijöitä koskevia toimia;

120.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että päästömarkkinat ja kansallisten sääntelyelinten ja komission yhteistyömenettelyt ovat avoimia ja niiden valvonta unionin tasolla on tehokasta;

121.  katsoo, että komission olisi perussopimusten valvojana seurattava tarkoin täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja annettava entistä kattavampaa apua koko prosessissa; pitää välttämättömänä oikeaa tasapainoa selkeän seurannan, raportoinnin ja todentamisen sekä hallinnollisen rasituksen välillä; katsoo, että komission on taattava oikeudellisten päätösten ennustettavuus ja oikeusvarmuus ottaen huomioon Eurooppa-neuvoston ohjeistus;

122.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuin on arvioinut EU:n päästökauppajärjestelmän eheyttä ja täytäntöönpanoa, mutta on välttämätöntä analysoida myös päästökauppajärjestelmän tehokkuutta ja sen tuloksia sekä arvioida unionin ja kansallisen lainsäädännön keskinäistä vuorovaikutusta muun muassa kehitettäessä uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta parantavia toimia, joilla on myös merkittävä vaikutus hiilidioksidipäästöihin ja näin hiilimarkkinoihin;

123.  pyytää tilintarkastustuomioistuinta sisällyttämään analyysiinsä asianomaiset teollisuudenalat ja etenkin niiden oikeusvarmuuden ja ennustettavuuden ja arvioimaan myös, missä määrin luotettava oikeudellinen kehys on taattu ja miten äskettäiset muutokset päästökauppajärjestelmäkehykseen ovat mahdollisesti vaikuttaneet järjestelmän toimivuuteen;

124.  pitää huolestuttavana, että tarkastuksen aikaan päästökauppajärjestelmään liittyvää alv-petosten riskiä ei ollut vielä täysin tutkittu, koska kolmannes jäsenvaltioista ei ollut vielä pannut täytäntöön käännettyyn verovelvollisuuteen liittyvää lainsäädäntöä; kehottaa jäsenvaltioita panemaan sen ilman viivästyksiä täytäntöön;

125.  katsoo, että on tärkeää toteuttaa kaikki tarvittavat toimet hiilivuodon välttämiseksi ja oikeudenmukaisen kansainvälisen kilpailukyvyn takaamiseksi ottaen huomioon päästöoikeuksien vapaaseen jakamiseen liittyvät nykyiset toimet; pyytää komissiota arvioimaan teollisuudenaloja ja yrityksiä, joilla on hiilivuodon riski, ja erittelemään selkeästi alat, joilla Euroopan teollisuus on menettänyt liiketoimintaa maihin, joilla ei ole tiukkaa ilmastolainsäädäntöä;

Osa XI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 7/2015 ”EU:n poliisioperaatiolla Afganistanissa on saavutettu vaihtelevia tuloksia”

126.  pyytää, että komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) soveltavat paitsi sitä, mitä opittiin EUPOL-operaatiosta Afganistanissa myös sitä, mitä opittiin muista yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alan (YTPP) operaatioista, jotta helpotetaan tiedonsiirtoa ja eri operaatioiden välisiä synergiavaikutuksia; kehottaa tarvittaessa selventämään EUH:n horisontaalista ohjeistusta YTPP-operaatioille; pitää kaikkien osallistuvien unionin toimijoiden, jäsenvaltiot mukaan lukien, koordinointia myös muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa avaimena nykyisten ja tulevien operaatioiden onnistumiseen;

127.  kehottaa EUH:ta lisäämään vastuuvelvollisuutta UNDP:n hallinnoimassa Afganistania koskevassa tärkeimmässä rahoitusvälineessään, Afganistanin lain ja järjestyksen erityisrahastossa (LOTFA), jota on arvosteltu huonosta hallinnosta ja avoimuuden puutteesta; toteaa myös jälleen, että tulevissa YTPP-operaatioissa on käytettävä kaikkia soveltuvia rahoituskanavia, myös unionin erityisrahastoja, tehokkaalla tavalla niin, että voidaan varmistaa operaation toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttaminen ja moitteeton varainhoito;

128.  kehottaa komissiota ja EUH:ta luomaan hanketoimintojen välille synergioita ja ristiviittauksia sekä voimakkaan ja tehokkaan yhteyden operaation tavoitteiden ja välitavoitteiden välille sellaisina kuin ne on vahvistettu operaation täytäntöönpanosuunnitelmassa;

129.  katsoo, että EUPOL-operaation ja muiden YTPP-operaatioiden koulutusohjelmissa on annettava merkittävä asema sellaisille aiheille kuin sukupuolikysymykset, naisten vaikutusvallan vahvistaminen ja koulutus; panee tässä yhteydessä merkille, että EUPOL on suurelta osin onnistunut koulutukseen liittyvissä toimissa, mutta ei niinkään ohjauksessa ja neuvonnassa;

130.  pyytää komissiota ja EUH:ta koordinoimaan YTPP-operaatioita perusteellisemmin etukäteen muiden sellaisten unionin kahdenvälisten operaatioiden ja kansainvälisten toimien kanssa, joilla on samankaltaiset tavoitteet; kehottaa tässä yhteydessä lisäämään yhteistyötä ja koordinointia unionin ja sen jäsenvaltioiden välillä ja edistämään näin synergioita eurooppalaisen puiteohjelman avulla; pyytää, että meneillään olevien ja tulevien YTPP-operaatioiden tehtävänannossa määritellään selvästi koordinointivastuut muiden unionin toimijoiden, kuten jäsenvaltioiden, kanssa;

131.  pyytää komissiota ja EUH:ta kiinnittämään erityistä huomiota hankintamenettelyihin, jotta voidaan varmistaa, että ne vastaavat YTPP:n operatiivisia tarpeita; toteaa, että työläät hankintamenettelyt ovat haitanneet hankkeiden täytäntöönpanoa ja johtaneet odotettua heikompiin tuloksiin ja että yksinkertaistetut tai joustavat menettelyt ovat auttaneet sopimusten viimeistelyssä;

132.  pyytää komissiota ja EUH:ta lisäämään YTPP-operaatioidensa vaikuttavuutta parantamalla saavutettujen tulosten kestävyyttä pitkällä aikavälillä; toteaa kuitenkin, että unionin ja kansainvälisen yhteisön antama tuki on ratkaisevaa näiden pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiselle;

133.  pyytää, että komissio ja EUH ottavat huomioon unionin saavutukset sen jälkeen, kun EUPOL asteittain lopetetaan vuoden 2016 loppuun mennessä, mukaan lukien mahdollisuus tehdä uusi sopimus vuoden 2016 jälkeen;

134.  kehottaa komissiota ja EUH:ta laatimaan hyvissä ajoin etukäteen operaatioiden supistamista ja lopettamista sekä omaisuuden realisointia koskevat suuntaviivat;

Osa XII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 8/2015 ”Vastaako EU:n antama taloudellinen tuki riittävän hyvin mikroyrittäjien tarpeita?”

135.  pitää tilintarkastustuomioistuimen kertomusta ”Vastaako EU:n antama taloudellinen tuki riittävän hyvin mikroyrittäjien tarpeita?” myönteisenä ja kannattaa periaatteessa siinä annettuja suosituksia;

136.  toteaa, että vaikka pienluottoa pidetään edelleen kehittymättömänä, se yleistyy vakaasti unionissa ja on vaikuttanut yli 250 000 työpaikan syntymiseen (tiedot vuodelta 2013);

137.  katsoo, että Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) myönnetyissä avustuksissa ja eurooppalaisessa Progress-mikrorahoitusjärjestelyssä (EPMF) on tuntuvia eroja rahoitusvälineinä, jotka palvelevat eri tarkoitusperiä; katsoo, että eri markkinatilanteessa voi olla järkevää soveltaa eri tukimekanismeja;

138.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin vertailee kahta erilaista rahoitusmekanismia, joissa sovelletaan erilaisia lähestymistapoja ja tavoitteita; korostaa, että ESR ja EPMF poikkeavat toisistaan monissa kohdassa, eli rakenteen, sääntöjen ja kohderyhmien suhteen: EMPF:ssä keskitytään yksinomaan mikrorahoitukseen, kun taas ESR kattaa paljon laajemman kirjon;

139.  korostaa sitä seikkaa, että nämä kaksi rahoitusvälinettä ovat toisiaan täydentäviä ja tuottavat mikroluoton ottajille merkittävää hyötyä avustuksina, lainoina ja takuina; katsoo, että avustukset – joita tarjotaan ainoastaan ESR:n avulla – ovat mikroluotoille yhtä olennaisia kuin kaksi muuta välinettä ja että niiden tuloksellisuutta arvioitaessa olisi otettava huomioon niiden täydentävä rooli;

140.  korostaa, että mikrorahoituksella pyritään parantamaan sosiaalista osallisuutta, torjumaan työttömyyttä ja lisäämään työttömien, muiden epäedullisessa asemassa olevien ja mikroyritysten rahoituksensaantimahdollisuuksia; katsoo, että tämän vuoksi avustuksilla ja rahoitusvälineillä on pyrittävä ensisijaisesti auttamaan ihmisiä ja mikroyrityksiä, joilla on vaikeuksia näiden tavoitteiden saavuttamisessa;

141.  katsoo, että avustukset ovat olennaisia, jotta voidaan saavuttaa kasvua, osallisuutta ja työllisyyttä koskevat tavoitteet sellaisina kuin ne on asetettu komission tiedonannossa nimeltä ”Ihmisarvoista työtä kaikille – Yhteisön osallistuminen ihmisarvoisen työn toimintaohjelman maailmanlaajuiseen täytäntöönpanoon” (COM(2006)0249), komission tiedonannossa nimeltä ”Yhteinen sitoutuminen työllisyyteen” (COM(2009)0257) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1296/2013(17), joka koskee työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevaa unionin ohjelmaa (EaSI-ohjelma);

142.  korostaa, että on lisättävä mikrorahoitusta, joka on taloudellisen ja sosiaalisen kehittämisen väline niille, jotka todella tarvitsevat sitä;

143.  toteaa, että työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevassa ohjelmassa on ratkaistava ohjelmakaudella 2014–2020 se ongelma, että pyrittäessä parantamaan haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien oloja ei ole juurikaan keskitytty rahoitusvälineisiin;

144.  katsoo, että EPMF ja ESR eivät täydennä toisiaan riittävällä tavalla, jotta voitaisiin noudattaa vaatimusta, jonka mukaan kaikkien mikroluoton antajien on tehtävä työtä koulutus- ja mentorointipalveluja tarjoavien ja erityisesti ESR:stä tuettavien yksiköiden kanssa;

145.  pitää myönteisenä, että komissio on jo reagoinut uudessa sääntelykehyksessään (2014–2020) useimpiin tilintarkastustuomioistuimen havaitsemiin heikkouksiin ja sen antamiin suosituksiin;

Osa XIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 9/2015 ”Kidutuksen torjuntaan ja kuolemanrangaistuksen poistamiseen tarkoitettu EU:n tuki”

146.  pitää myönteisenä kidutuksen torjuntaan ja kuolemanrangaistuksen poistamiseen tarkoitettuun unionin tukeen keskittyvää erityiskertomusta ja esittää tässä sitä koskevat huomautuksensa ja suosituksensa;

147.  palauttaa mieliin, että ihmisoikeudet muodostavat unionin ulkoisen toiminnan ja unionin kahdenvälisten ja monenvälisten suhteiden kulmakiven; katsoo, että niihin on kiinnitettävä unionin keskeisenä tavoitteena jatkuvasti huomiota;

148.  korostaa, että unioni on voimakkaasti sitoutunut kaikkien kidutusmuotojen ja muun epäinhimillisen kohtelun ehkäisemiseen ja poistamiseen sekä kuolemanrangaistuksen poistamiseen; panee merkille, että asiaan liittyvänä pääasiallisena rahoitusvälineenä käytetään demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä (EIDHR), joka tarjoaa kansalaisjärjestöille avustuksia hankkeiden toteuttamista varten;

149.  toteaa, että ohjelmakaudella 2007–2013 EIDHR-välineestä varattiin 100,9 miljoonaa euroa kidutuksen ja kuolemanrangaistuksen torjuntaan liittyville hankkeille; huomauttaa kuitenkin, että tämä rahamäärä on verrattain pieni, kun otetaan huomioon välineelle asetetut kunnianhimoiset tavoitteet sekä se, että välineen soveltamisala kattaa koko maailman;

150.  korostaa, että EIDHR-rahoituksen pintapuolisuus – sitä käytetään yli 120 maassa ympäri maailman – heikentää välineen vaikuttavuutta; kehottaa komissiota priorisoimaan tarkemmin välineen tavoitteet ja kohdistamaan toiminnan tarkemmin tulosten parantamiseksi; korostaa, että resurssit on keskitettävä maihin, joissa niille on suuri tarve, ja ongelmiin, joihin on todella mahdollista löytää parannuskeinoja; pitää myönteisenä, että komissio on jo pyrkinyt kohdentamaan resursseja paremmin vuoden 2015 ehdotuspyyntöjen yhteydessä;

151.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnoista, että rahoitettujen hankkeiden ja unionin muiden toimien, kuten perinteinen kehitysapu ja vuoropuhelu kumppanimaan kanssa, välinen koordinointi ei usein ole riittävää, ja että hankkeet eivät olleet osa johdonmukaista ja strategista lähestymistapaa eivätkä täydentäneet toisiaan asianmukaisesti; kehottaa komissiota laatimaan kattavan strategian, jotta toimet, joilla pyritään samaan tavoitteeseen, täydentävät toisiaan ja jotta vältetään päällekkäinen rahoitus;

152.  rohkaisee EUH:ta ja komissiota keskittämään huomionsa ja poliittisen aloitteellisuutensa sinne, missä niitä eniten tarvitaan, ja parantamaan samalla unionin edustustojen valmiuksia paikan päällä, jotta ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevien toimintapolitiikkojen vaikuttavuutta, tuloksia ja kulttuurista vaikuttavuutta voidaan syventää;

153.  kehottaa EUH:ta ja komissiota lisäämään ja valtavirtaistamaan ihmisoikeusvuoropuhelujen, maakohtaisten strategioiden ja erityisten suuntaviivojen vaikuttavuutta varmistamalla, että kuolemanrangaistuksen poistamisen ja kidutuksen torjumisen kaltaiset keskeiset ihmisoikeuskysymykset otetaan järjestelmällisesti esiin kolmansia maita koskevan poliittisen päätöksenteon kaikilla tasoilla;

154.  katsoo, että EUH:n ja komission olisi pyrittävä lisäämään ihmisoikeuskysymyksiä koskevaa yhteistä ohjelmasuunnittelua ja seurantaa, jotta ohjelmat vastaavat paremmin paikallisia poliittisia ja ihmisoikeusstrategioita;

155.  pyytää ottamaan käyttöön enemmän laatuun perustuvan ja strategisemman lähestymistavan ehdotuspyyntöjen perusteella saatujen hakemusten yleiseen valintamenettelyyn; kannustaa komissiota soveltamaan tätä välinettä konkreettisiin ja mitattaviin tavoitteisiin perustuvan pitkän aikavälin näkemyksen mukaisesti;

156.  kehottaa EUH:ta ja unionin edustustoja kiinnittämään säännöllisesti huomiota kaikkien maiden kehitykseen ja siinä tapahtuviin takaiskuihin sekä hyödyntämään kaikkia mahdollisia vaikutuskeinoja; tukee unionin edustustoja niiden hoitaessa poliittisen tilanteen arvioimiseen, politiikan määrittämiseen ja koordinoimiseen sekä raportointiin liittyviä tehtäviään;

157.  korostaa, että väline tarjoaa hyvät mahdollisuudet maailman ihmisoikeustilanteen ja sen kehityksen arvioimiseen; huomauttaa, että unioni voi jatkuvalla läsnäolollaan ja aihetta kohtaan osoittamallaan kiinnostuksella saada aikaan muutoksia kidutuksen ja kuolemanrangaistuksen käyttöön; korostaa kuitenkin, että komission on kehitettävä strateginen lähestymistapa kysymykseen;

158.  toteaa, että komissio saa eri kanavia pitkin yksityiskohtaista tietoa muiden maiden ihmisoikeustilanteesta ja että se määrittää ensisijaiset tavoitteensa kyseisten tietojen perusteella; panee huolestuneena merkille, että vaikka komissiolla on käytettävissään erityisiä maakohtaisia ihmisoikeusstrategioita, joihin sisältyy perusteellisia analyyseja asianomaisen maan tilanteesta sekä keskeisiä aluetta koskevia tavoitteita, niitä ei ole otettu asianmukaisesti huomioon rahoitusta osoitettaessa ja muita unionin toimia koordinoitaessa; huomauttaa, että maakohtaisten strategioiden tarjoama lisäarvo on vähäistä, koska ne ovat luonteeltaan ehdottoman luottamuksellisia; kehottaa komissiota sallimaan, että hankkeiden arvioijat tutustuvat strategioihin, jotta varmistetaan niiden mahdollisimman suuri lisäarvo;

159.  suhtautuu myönteisesti hankkeiden rahoitukseen sovellettuun kysyntään perustuvaan lähestymistapaan ja pitää sitä hyvänä keinona saada kokeneet ja asialleen omistautuneet organisaatiot ehdottamaan laadukkaita hankkeita; panee tyytyväisenä merkille, että tällä alhaalta ylös -lähestymistavalla kannustetaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjä suunnittelemaan hankkeensa hallinnollisten, operatiivisten ja maantieteellisten resurssiensa sekä omien strategioidensa mukaisesti;

160.  pitää valitettavana, että pienet paikalliset kansalaisjärjestöt saattavat olla tukia hakiessaan epäedullisemmassa asemassa pitkien ja monimutkaisten hakumenettelyiden, kielivaatimusten ja/tai kokemusta koskevien vaatimusten johdosta; kehottaa komissiota nopeuttamaan ja yksinkertaistamaan hakuprosessia laadukkaita hankkeita koskevien hakemusten jättämisen edistämiseksi;

161.  pitää myönteisenä, että komissio järjestää seminaareja ja koulutustilaisuuksia paikallisia kansalaisjärjestöjä varten, edistää kumppanuuksia ja sallii tukien edelleen myöntämisen ja on neljän viimeisen vuoden aikana järjestänyt kansalaisjärjestöille tarkoitetun seminaarin ennen maailmanlaajuisten ehdotuspyyntöjen käynnistämistä voidakseen esitellä EIDHR-välineen;

162.  on huolestunut siitä, että koska järjestöt eivät ole luonteeltaan omavaraisia, niiden toiminnan jatkuvuus voi olla vaarassa, jos ne menettävät asiantuntemustaan; suhtautuu myönteisesti komission pyrkimykseen lieventää järjestöjen taloudellista riippuvuutta sallimalla, että ne ottavat EIDHR-välineen puitteissa palvelukseensa varainhankinnasta vastaavia henkilöitä;

163.  huomauttaa, että tilintarkastustuomioistuimen arvion mukaan hankkeiden vaikutuksia oli yleisesti ottaen vaikea mitata, sillä tavoitellut vaikutukset ovat usein vaikeasti havaittavia, tulosindikaattoreille ei ole asetettu tavoitteita ja kansalaisjärjestöt keskittyvät komissiolle raportoidessaan toimintaansa;

164.  ottaa huomioon, että kidutuksen torjunta ja kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen ovat pitkän aikavälin prosesseja, joiden vaikutuksia ja tuloksia on vaikea kvantifioida, ja että EIDHR puuttuu arkaluonteisiin kysymyksiin vaikeissa poliittisissa oloissa, ja toteaa, että välineen täytäntöönpano edellyttää perusteellista ja aikaa vievää hallinnointia;

165.  huomauttaa tässä yhteydessä, että vaikutusten mittaamiseen tarkoitetut järjestelmät ovat melko tehottomia myös siksi, että hankkeiden loogiset viitekehykset ovat epäselvät, koska hankkeille ei ole asetettu selkeästi määritettyjä vertailuarvoja ja tavoitteita; kehottaa komissiota täsmentämään hankkeiden loogisia viitekehyksiä hankkeiden tulosten ja lisäarvon parantamiseksi;

166.  kehottaa komissiota laatimaan perusteellisen vaikutustenarvioinnin EIDHR:n myöntämästä rahoituksesta sekä tekemään päätelmiä kyseisen arvioinnin perusteella; kannustaa komissiota ottamaan valintamenettelyssä huomioon erimuotoisten hankkeiden vaikutukset ja tulokset; pitää myönteisenä, että komissio on jo ryhtynyt parantamaan ihmisoikeushankkeiden vaikutustenarviointia, ja pyytää komissiota jakamaan työnsä tulokset vastuuvapauden myöntävän viranomaisen kanssa;

167.  panee merkille, että hankkeiden arvioinnit perustuvat pisteytysjärjestelmään ja vakioituun arviointitaulukkoon, jonka avulla arvioidaan hankkeen rakennetta, tarkoituksenmukaisuutta, valmiuksia, toteutettavuutta, vaikuttavuutta, kestävyyttä ja kustannustehokkuutta koskevia kriteerejä, ja toteaa, että tukea myönnetään korkeimmat pisteet saaneille hankkeille; panee merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksesta, että vakioiduissa arviointitaulukoissa on puutteita, jotka liittyvät näiden kriteereiden pisteyttämistä koskevaan ohjeistukseen; kehottaa komissiota selkeyttämään ohjeistusta, ja pyytää sitä harkitsemaan uudelleen kyseisten taulukoiden parantamista;

168.  pyytää komissiota lieventämään tilintarkastustuomioistuimen havaitsemia puutteita arvioinnissa; pitää kuitenkin myönteisenä tiettyä joustavuutta ihmisoikeuksien alan hankkeiden arvioimisessa pitäen mielessä, että tällöin ei voi olla kyse ainoastaan rasti ruutuun -tehtävästä; korostaa, että tällöin on turvauduttava tervejärkiseen päättelyyn, kuten vastuuvapauden myöntävä viranomainen on todennut aiemmin;

169.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksesta, että useimmissa ehdotuspyynnöissä tavoitteet on kuvailtu yleisellä tasolla; panee merkille komission vastauksesta, että se pitää parhaimpana soveltaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa ehdotuspyyntöihin; kehottaa kuitenkin komissiota varmistamaan EIDHR-välineen varojen vaikuttavan käytön huolehtimalla hankkeiden toteutettavuudesta, kannattavuudesta ja lisäarvosta esimerkiksi vahvistamalla ehdotuspyynnöissä hankkeen tuloksia koskevia vähimmäisvaatimuksia;

170.  pitää myönteisenä, että tuen saamisesta kiinnostuneiden kansalaisjärjestöjen on ensin toimitettava tiivistelmä hankkeesta, jossa ne kuvailevat ehdottamansa hankeen pääpiirteet; pitää tällaista tiivistelmää aikaa säästävänä ja kustannustehokkaana menetelmänä suorittaa hankkeiden esivalinta;

171.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksesta, että hankkeiden valintamenettely oli dokumentoitu hyvin, mutta se ei ollut riittävän kurinalainen, ja että hankkeiden puutteita ei ollut korjattu niiden havaitsemisen jälkeen; panee tyytyväisenä merkille, että arviointilautakuntien yleisistä päätelmistä raportoitiin riittävän yksityiskohtaisesti; pitää myönteisenä, että hanketoimet toteutettiin yleensä suunnitellun mukaisesti ja että ne olivat kustannustehokkaita; kehottaa komissiota lisäämään hankearviointien yhdenmukaisuutta;

172.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon, jonka mukaan edunsaajajärjestöillä on erilaiset tulkinnat siitä, mitä epäsuorien kustannusten kattamiseen tarkoitettu kiinteämääräinen summan kattaa, mikä voi johtaa järjestön toiminnan aliarvostukseen tai tukikelvottomien kulujen korvaamiseen; kehottaa komissiota selkeyttämään kiinteämääräistä summaa koskevia sääntöjä;

173.  suhtautuu myönteisesti unionin uuteen ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaan toimintasuunnitelmaan vuosiksi 2015–2019 ja pitää sitä unionin kaikkien ulkoisten politiikkojen ja rahoitusvälineiden entistä tiiviimmän keskinäisen yhdenmukaisuuden ja johdonmukaisuuden kehittämistä koskevan poliittisen sitoumuksen vahvistamisena;

174.  on tyytyväinen, että komissio on jo ryhtynyt noudattamaan oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa ja että se aikoo jatkaa samalla tavalla valtavirtaistamalla lähestymistavan menettelyihin ja malleihin, laatimalla etenemissuunnitelmia ja järjestämällä koulutustilaisuuksia;

Osa XIV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 10/2015 ”Toimia EU:n koheesiovarojen käytössä todettujen julkisia hankintoja koskevien ongelmien ratkaisemiseksi olisi tehostettava”

175.  pitää myönteisinä havaintoja ja suosituksia, jotka esitettiin EU:n koheesiovarojen käytössä todettujen julkisia hankintoja koskevien ongelmien ratkaisemiseksi toteutettujen toimien tehostamista koskevassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa;

176.  toteaa, että koheesiopolitiikka on merkittävin politiikan ala, jolla voidaan kaventaa Euroopan alueiden taloudellisia ja sosiaalisia eroja, koska tälle alalle on kohdennettu kaikkiaan 349 miljardia euroa vuosille 2007–2013; korostaa pitävänsä tärkeänä, että julkisia hankintoja koskevat menettelyt hoidetaan asianmukaisesti, kun otetaan huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan merkittävä osa unionin koheesiopolitiikan menoihin liittyvistä virheistä johtuu julkisten hankintojen menettelystä;

177.  korostaa, että 40 prosentissa vuosina 2007–2013 toteutetuista hankkeista ilmeni julkisten hankintojen menettelyihin liittyviä virheitä; toteaa, että yleisimpiä virheitä olivat sopimusten tekeminen perusteettomasti ilman tarjouskilpailua, valintaperusteiden virheellinen soveltaminen sekä puolueellisuus tarjouksia valittaessa;

178.  toteaa, että virheiden tärkeimpinä syinä olivat hallinnollisten valmiuksien puutteet, direktiivien virheellinen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä jäsenvaltioissa, lainsäädännön epäjohdonmukainen tulkitseminen sekä riittämätön suunnittelu;

179.  toteaa, että yhtenä virheiden syynä pidetään julkisiin hankintoihin liittyvien oikeudellisten ja hallinnollisten menettelyjen monimutkaisuutta; toteaa, että 90 prosenttia kaikkiaan 69 tarkastusviranomaisesta katsoi, että kyseiset menettelyt ovat nykyisin liian monimutkaisia; toteaa, että lähes 50 prosenttia heistä korosti, että julkisten hankintojen tärkein kehityskohde voisi olla menettelyjen yksinkertaistaminen;

180.  kehottaa siksi jäsenvaltioita välttämään määräyksiä, joissa mennään unionin direktiivejä pidemmälle; katsoo, että näin voitaisiin myös kannustaa pk-yrityksiä osallistumaan julkisia hankintoja koskeviin menettelyihin ja edesauttaa niiden osallistumista;

181.  toteaa tilintarkastustuomioistuimen tärkeimpänä havaintona olleen, että komissio ja jäsenvaltiot eivät pyri riittävässä määrin analysoimaan julkisia hankintoja säännöllisesti ja järjestelmällisesti ja että yhdenmukaisten ja yksityiskohtaisten tietojen puuttuminen estää virheiden analysoimisen, korjaamisen ja ehkäisemisen;

182.  on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että komission olisi luotava tietokanta, jonka avulla analysoidaan julkisiin hankintoihin liittyvien virheiden esiintymistiheyttä, vakavuutta ja syitä; katsoo, että komission olisi varmistettava, että se saa jäsenvaltioilta johdonmukaisia ja luotettavia tietoja säännönvastaisuuksista;

183.  pitää myönteisenä, että komissio soveltaa ohjelmakauteen 2014–2020 ennakoivaa lähestymistapaa, jossa pyritään opastuksen, seurannan ja teknisen avun turvin siihen, että kansalliset toimintasuunnitelmat pannaan täytäntöön vuoteen 2016 mennessä; toteaa, että komissio aikoo pienentää tämän lähestymistavan avulla sitä riskiä, että toimintaohjelmia koskevat maksut jouduttaisiin keskeyttämään vuoden 2016 jälkeen;

184.  odottaa komission keskeyttävän maksut jäsenvaltioille, jotka eivät kykene saavuttamaan kyseisiä tavoitteita, ja soveltavan niihin rahoitusoikaisuja; odottaa tämän olevan viimeinen keino, johon turvaudutaan vasta kun muita ehkäisemis-, korjaamis- ja auttamiskeinoja on jo kokeiltu;

185.  pitää myönteisenä, että vaikka komissio on jo pitkään käsitellyt koheesiopolitiikan alan julkisissa hankinnoissa ilmenneitä virheitä, jotka ovat olleet ilmeisiä, se paneutuu niihin nyt koordinoidummin julkisia hankintoja koskevan toimintasuunnitelman myötä; kehottaa komissiota nopeuttamaan suunnitelman toteuttamista ja tekemään vuosittain selkoa asian edistymisestä;

186.  odottaa, että komissio perustaa korkean tason johtoryhmän käsittelemään julkisten hankintojen ongelmia ja edistämään tällaisten hankintojen yksinkertaistamista;

187.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään sähköisten hankintojen tarjoamia mahdollisuuksia, koska näillä hankinnoilla voidaan parantaa avoimuutta ja mahdollistaa laajempi osallistuminen tarjouskilpailuihin, myös pk-yrityksille, sekä ehkäistä säännönvastaisuuksia ja petoksia;

188.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan kokemusten ja parhaiden käytänteiden vaihtamista;

189.  pitää riskien pisteytykseen käytettävää tietoteknistä Arachne-petosvaroitusvälinettä myönteisenä ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita kirjaamaan kattavia ja laadukkaita tietoja, jotta kyseinen ohjelma toimisi asianmukaisesti;

Osa XV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 11/2015 ”Hallinnoiko komissio hyvin kalastuskumppanuussopimuksia?”

190.  pitää myönteisenä kalastuskumppanuussopimusten luomaa vakaampaa oikeuskehystä yksityisiin sopimuksiin verrattuna; panee merkille, että unionin varustajat ovat ilmaisseet pitävänsä kalastuskumppanuussopimuksia parempina ja pyytäneet komissiota laajentamaan sopimusten verkostoa;

191.  pyytää komissiota noudattamaan paremmin yksinoikeuslauseketta; toteaa, että vaikka kaikki tekijät eivät riipu komissiosta, sen olisi käynnistettävä neuvotteluprosessi uudesta pöytäkirjasta hyvissä ajoin ennen nykyisen pöytäkirjan voimassaolon päättymistä; kehottaa komissiota lyhentämään neuvotteluaikoja aina, kun se on mahdollista;

192.  kehottaa komissiota parantamaan kalastuskumppanuussopimusten ja kalatalousalan muiden unionin aloitteiden ja rahoituslähteiden välistä johdonmukaisuutta samalla alueella sekä määrittelemään alueellisia strategioita kalastuksen hallinnan kehittämiseen ja varmistamaan, että samalla alueella neuvotellut pöytäkirjat ovat alueellisen strategian ja muun unionin rahoituksen kanssa yhdenmukaisia;

193.  vaatii komissiota kiinnittämään enemmän huomiota rajoittaviin teknisiin ehtoihin, kuten pienten kalastusalueiden määritelmään; korostaa, että tämä saattaa vaikuttaa unionin ulkoisen laivaston kannattavuuteen;

194.  pyytää, että komissio ottaisi huomioon aiempien pöytäkirjojen käytön ja pyrkisi luomaan tiiviimmän yhteyden pääsyoikeusmaksujen ja tosiasiallisten saaliiden välille siten, että tällä ei ole kielteistä vaikutusta kalastustoimintaan;

195.  panee huolestuneena merkille, että komission neuvottelemien kalastuskumppanuussopimusten kulut olivat suhteellisen suuret aiempiin käyttöasteisiin verrattuna; pyytää komissiota ottamaan huomioon taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteet valmistellessaan neuvotteluja kalastuskumppanuussopimuksista, jotta varmistetaan, että rahalle saadaan vastinetta ja että moitteettoman varainhoidon periaatteita noudatetaan;

196.  toteaa, että jälkiarvioinneissa olisi keskityttävä siihen, että pöytäkirjojen mukaisesti käytettyjen julkisten varojen tuotto analysoitaisiin yhdenmukaisesti ja vertailukelpoisella tavalla ja että suoritettaisiin perusteellinen ja kriittinen analyysi niiden vaikuttavuudesta unionin ja asianomaisen kumppanimaan kannalta;

197.  kehottaa komissiota lujittamaan neuvotteluvoimaansa; korostaa unionin taloudellisen korvauksen merkitystä kumppanimaille;

198.  kehottaa komissiota käyttämään jälkiarviointikertomustaan varten tuoreimpia tietoja; pyytää komissiota asettamaan kertomuksen ajoissa sidosryhmien saataville;

199.  kehottaa komissiota edistämään sitä, että sähköiset luvat tai kalastusluvan saaneiden alusten luettelo hyväksytään kumppanimaissa lupien koko voimassaolon ajaksi; korostaa tarvetta lyhentää lupahakemusprosessin viipeitä; kehottaa komissiota määrittämään menettelyn pullonkaulat ja vähentämään niitä;

200.  kehottaa komissiota varmistamaan, että lippujäsenvaltiot käyttävät täysimääräisesti uutta saalistietokantaa, joka sisältää luotettavat saalistiedot, joiden koonti, seuranta ja päivittäminen on mahdollista;

201.  panee merkille, että komissio on ottanut käyttöön tietokannan saalistietojen hallinnointia varten; toteaa lisäksi, että tietokannan olisi sisällettävä jäsenvaltioiden viikoittaiset saalistiedot kalastusalueen mukaan jaoteltuina; panee huolestuneena merkille, että tietokanta ei vielä ollut toiminnassa tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksen aikaan eivätkä jäsenvaltiot olleet noudattaneet ilmoittamisvelvoitteitaan; kehottaa komissiota korjaamaan tämän ongelman yhdessä jäsenvaltioiden kanssa sekä ottamaan mukaan selkeät ja johdonmukaiset tiedot tosiasiallisista lopullisista saaliista, jotta vältetään mahdolliset kielteiset taloudelliset seuraukset, mikäli lopullinen saalis on viitesaalismäärää suurempi;

202.  kehottaa komissiota seuraamaan tiiviimmin alakohtaisen tuen täytäntöönpanoa, jotta voidaan varmistaa sen vaikuttavuus ja kustannustehokkuus; pyytää komissiota huolehtimaan kumppanimaiden toteuttamien toimien tehokkaasta koordinoinnista; kehottaa komissiota sisällyttämään pöytäkirjoihin rahoitettavien toimien tukikelpoisuusehdot;

203.  kehottaa komissiota varmistamaan, että alakohtaisen tuen maksatukset vastaavat muita unionin budjettitukimaksuja ja perustuvat tuloksiin, joita kumppanimaat ovat saavuttaneet yhteisesti sovitut toimet sisältävän matriisin täytäntöönpanossa;

204.  toteaa huolestuneena, että vaikka alakohtaisen tuen maksut olisi maksettava, kun kumppanimaat pystyvät näyttämään toteen saavutetut tulokset, nykyisin voimassa olevissa pöytäkirjoissa ei edelleenkään määrätä mahdollisuudesta maksaa maksut osittain, jos tulokset on saavutettu vain osittain; panee merkille komission huomautuksen, jonka mukaan siinä tapauksessa, että jos tuloksia ei ole saavutettu tai jos tulokset ovat jääneet vaatimattomiksi, alakohtaisen tuen seuraavan vuoden maksut on keskeytettävä, kunnes tavoitteet on saavutettu; kehottaa komissiota kuitenkin sisällyttämään mahdollisuuksien mukaan uusiin pöytäkirjoihin mahdollisuuden maksaa alakohtaisen tuen maksut osittain;

Osa XVI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 12/2015 ”Tietämyksen siirron ja neuvontatoimien heikko hallinnointi on haitannut maaseudun osaamistalouden edistämistä koskevan EU:n painopisteen toteuttamista”

205.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön varsinkin ehdotuspyyntöjen ja tarjouskilpailujaksojen osalta sellaisia maaseudun toimijoiden osaamis- ja taitotarpeiden analysointimenettelyjä, jotka menevät laajaa aiheiden asettelua pidemmälle, ja komissiota antamaan lisäohjeita siitä, miten jäsenvaltioiden olisi tehtävä tällaiset toistuvat analyysit, ja kannustamaan jäsenvaltioita laatimaan tarkkoja analyysejä yleisluontoisten sijaan;

206.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että tukea uusien neuvontapalvelujen perustamiseen myönnetään vain, kun kyseiseltä alueelta on osoitettu puuttuvan asianmukaisia palveluja ja kun uusien työntekijöiden, tilojen ja/tai laitteiden rahoitustarve on olemassa;

207.  kehottaa jäsenvaltioita valitsemaan julkisia varoja saavat palveluntarjoajat tasapuolisen ja avoimen kilpailun perusteella riippumatta siitä, käyttävätkö ne ehdotuspyyntöjä vai virallisia julkisia hankintoja koskevia menettelyjä;

208.  suosittelee, että jäsenvaltiot ottavat huomioon asiakirjan ”Julkiset hankinnat – ohjeita toimijoille yleisimpien virheiden välttämiseksi Euroopan rakenne- ja investointirahastoista rahoitettavien hankkeiden yhteydessä”;

209.  pyytää komissiota antamaan erityistä lisäohjeistusta viranomaisten itse toimittamista palveluista, alihankinnasta ja konsernien toimittamien palvelujen arvioinnista sekä seuraamaan riittävästi jäsenvaltioiden menettelyjä, jotta varmistetaan, että tietämyksen siirtoon ja neuvontaan liittyvien toimien valinta tapahtuu kilpailuun perustuen, tasapuolisesti ja avoimesti;

210.  kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan tarvetta tukea markkinoilta helposti ja kohtuulliseen hintaan saatavilla olevia toimia etenkin silloin, kun on kyse tietämyksen siirtoon ja neuvontaan liittyvistä toimista ja kun tämä tarve on perusteltu, varmistaakseen, että tuettujen toimien kulut eivät ylitä vastaavien markkinoilla tarjottavien palvelujen kuluja;

211.  pyytää komissiota arvioimaan tilannetta unionin rahastojen keskinäisen täydentävyyden varmistamiseksi toteutettujen ensimmäisten toimien avulla, jotta kaksinkertaisen rahoituksen ja hallinnon päällekkäisyyden riski pienenisi;

212.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan palautejärjestelmiä, joiden yhteydessä käytetään seuranta- ja arviointitietoja tulevien ehdotuspyyntöjen ja tarjouskilpailumenettelyjen parantamiseen, ja pyytää komissiota antamaan ohjeita siitä, miten jäsenvaltiot voivat toteuttaa toistuvat palautemenettelyt, ja seuraamaan, että jäsenvaltiot perustavat tällaiset menettelyt;

213.  pyytää komissiota korottamaan viipymättä tietämyksen siirron ja neuvontatoimien riskiprofiilia ja lisäämään valvontaa ja hallinnointia tämän mukaisesti;

214.  kehottaa jäsenvaltioita jakamaan parhaita käytänteitään ja jatkamaan hankearviointejaan, jotta vuosien 2014–2020 täytäntöönpanokaudelle saataisiin hyvä lähtökohta;

215.  kehottaa komissiota välittämään konsulttipalvelujen kattavan arvion, jossa huomio kohdennetaan tuloksiin ja nettovaikutuksiin, jotta vältettäisiin investoinnin puhtaasti määrällistä arviota;

216.  pyytää komissiota edistämään hyvien käytäntöjen vaihtoa metodologisista kysymyksistä verkostoitumistoimien yhteydessä;

Osa XVII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 13/2015 ”FLEGT-toimintasuunnitelman mukainen EU:n tuki puuntuottajamaille”

217.  pitää myönteisenä metsälainsäädännön noudattamista, metsähallintoa ja puukauppaa koskevan FLEGT-toimintasuunnitelman mukaiseen unionin tukeen puuntuottajamaille keskittyvää erityiskertomusta ja esittää tässä sitä koskevat huomautuksensa ja suosituksensa;

218.  katsoo, että FLEGT-aloite on erittäin tärkeä metsähallinnon parantamiseksi, metsien suojelemiseksi ja lainsäädännön täytäntöönpanon varmistamiseksi erityisesti siten, että otetaan käyttöön kaikki mahdolliset keinot, kuten vapaaehtoiset kumppanuussopimukset ja talouden due diligence -tarkastus, jotta voidaan puuttua laittomia hakkuita koskevaan globaaliin ongelmaan ja auttaa turvaamaan puutavaran vienti unioniin;

219.  pitää kuitenkin valitettavina FLEGT-toimintasuunnitelman ja hankkeiden täytäntöönpanovaiheessa havaittuja kumulatiivisia puutteita, jotka edellyttävät nyt nopeaa ja perusteellista arviointia;

220.  uskoo vahvasti, että nyt kun FLEGT-aloitteeseen liittyvään tukeen on myönnetty 300 miljoonaa euroa vuosina 2003–2013, on aika laatia vakava kustannus-hyötyanalyysi FLEGT-prosessin vaikutuksesta laittomien hakkuiden vähentämiseen ja siihen liittyvään kaupankäyntiin ja rationalisoida myös olemassa olevat järjestelyt, jotta niiden tuloksia ja vaikutuksia voidaan tehostaa;

221.  pitää valitettavana FLEGT-toimintasuunnitelman hidasta täytäntöönpanoa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010(18) (unionin puutavara-asetus) myöhäistä hyväksymistä sekä komission viivästynyttä reagointia siihen, että se ottaisi opikseen FLEGT-hankkeen kokonaisrahoituksesta;

222.  kehottaa komissiota priorisoimaan avustustoimensa asettamalla selkeät tavoitteet ja kriteerit; kehottaa tästä syystä komissiota irrottautumaan eri lähteistä peräisin olevasta unionin rahoituksesta ja harkitsemaan yhtä ainoaa selkeästi määriteltyä talousarviota;

223.  kehottaa tehostamaan kiireellisesti avoimuus- ja tilivelvollisuuskehyksiä valvonnan ja säännöllisen raportoinnin sekä asianmukaisen edistystä koskevan arvioinnin avulla; kehottaa komissiota lisäksi valvomaan unionin puutavara-asetuksen täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja raportoimaan siitä sekä ryhtymään tarvittaviin oikeudellisiin toimiin sen soveltamisen varmistamiseksi;

224.  kehottaa komissiota rationalisoimaan ja koordinoimaan paremmin toimiaan erilaisissa unionin toimintalinjoissa ja mukana olevissa yksiköissä laittomien hakkuiden torjumiseksi;

225.  muistuttaa, että puutavaratuotteiden jäljitettävyyttä unionin ja puutavaranviejämaiden välisen, laillista tuotantoa koskevan operationaalisen lupajärjestelmän avulla olisi harkittava keskeisenä määräaikaistavoitteena ottaen erityisesti huomioon tilintarkastustuomioistuimen määrittämät tekijät, kuten laajalle levinneen korruption, lainsäädännön heikon soveltamisen ja hankkeiden riittämättömän riskinarvioinnin ja rajoitteet;

226.  kehottaa komissiota neuvottelemaan puutavaran tuontia koskevista normeista tulevissa kahdenvälisissä tai monenvälisissä kauppaan liittyvissä sopimuksissa, jotta ei tehdä tyhjäksi FLEGT-toimintasuunnitelman avulla puutavarantuottajamaiden kanssa saavutettua edistystä;

227.  katsoo, että komission olisi puututtava FLEGT-järjestelmän hallinnollisiin puutteisiin joko FLEGT-toimen ulkoisessa arvioinnissa tai tapauskohtaisesti;

Osa XVIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 14/2015 ”AKT-maiden investointikehys: saadaanko sen avulla lisäarvoa?”

228.  panee tyytyväisenä merkille Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT-maat) investointikehyksen lisäarvoa koskevan erityiskertomuksen, joka on konkreettinen ja myönteinen esimerkki tilintarkastustuomioistuimen jatkotoimista vuosien 2012 ja 2013 vastuuvapausmenettelyn johdosta, jossa parlamentti pyysi laatimaan erityiskertomuksen Euroopan investointipankin (EIP) ulkoisen lainanannon tuloksellisuudesta ja yhteensopivuudesta unionin kehityspolitiikan kanssa ennen EIP:n ulkoisten valtuuksien ja investointikehyksen väliarviointia;

229.  katsoo, että tällaisen AKT-maiden investointikehystä koskevan tarkastuksen sisällyttäminen tilintarkastustuomioistuimen työsuunnitelmaan on osoitus hyvästä käytännöstä parlamentin ja tilintarkastustuomioistuimen yhteistyön ja yhteistyössä harjoitettavan valvonnan kannalta;

230.  pitää tarkastuskertomusta kulmakivenä, koska se on tilintarkastustuomioistuimen ensimmäinen tarkastus tällä nimenomaisella alalla; pitää valitettavana, että investointikehys ei kuulu tilintarkastustuomioistuimen vuotuisen tarkastuslausuman piiriin;

231.  panee merkille päätelmät AKT-maiden investointikehyksen johdonmukaisuudesta unionin kehityspolitiikan tavoitteiden kanssa sekä sen katalyyttisestä vaikutuksesta; panee tyytyväisenä merkille EIP:n ja komission hyvän yhteistyön etenkin hankkeiden etsinnän ja valinnan alalla;

232.  pitää kuitenkin valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin ei pystynyt määrittämään AKT-maiden investointikehyksen tuottamaa lisäarvoa tarkemmin; pyytää tästä syystä tilintarkastustuomioistuinta antamaan tulevissa erityiskertomuksissaan konkreettisempia esimerkkejä ja yksilöimään joitakin hankkeita, jotta sen päätelmiä ja suosituksia voidaan havainnollistaa paremmin; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta käyttämään tätä ensimmäistä kokemusta hyödykseen, jotta voidaan hioa tapoja arvioida tällaisten kehysten vipuvaikutusta, katalyyttistä vaikutusta ja täydentävyyttä; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta tarkastelemaan lisäarvoa myös muulla tavoin kuin kolmesta perinteisestä näkökulmasta (taloudellisuus, tehokkuus ja vaikuttavuus) ja nimenomaan laajemmassa mielessä siten, että otetaan huomioon toiset kolme näkökulmaa (ekologisuus, tasa-arvo ja etiikka);

233.  kannattaa tilintarkastustuomioistuimen suosituksia; kehottaa siksi komissiota ottamaan tilintarkastustuomioistuimen suositukset huomioon tulevissa lainsäädäntöehdotuksissa ja neuvotteluissa, kuten muutettaessa EIP:n ulkoisia valtuuksia tai tehtäessä Cotonoun sopimuksen jälkeistä sopimusta;

234.  suositteleekin, että investointikehystä ja EIP:n politiikkaa mukautetaan nopeasti COP21:n tulosten ja mahdollisesti vuoden 2015 jälkeisten vuosituhattavoitteiden mukaisesti, jotta unionin politiikka olisi johdonmukaista; katsoo, että ilmastonmuutoksen ja sen kaikkien suorien ja välillisten seurausten torjunta etenkin maailman köyhimmissä maissa olisi asetettava vielä enemmän etusijalle;

235.  katsoo, että EIP:n on jatkettava panostusta huolellisuusvelvollisuuden mukaiseen (due diligence) toimintapolitiikkaan yhdessä tulostenarviointivälineiden kanssa, jotta voidaan saada paremmin tietoa rahoituksen välittäjien ja edunsaajien profiilista ja myös arvioida paremmin hankkeiden vaikutus lopullisiin edunsaajiin; kehottaa EIP:tä ottamaan tilintarkastustuomioistuimen suositukset vakavissaan huomioon ja parantamaan nykyisiä käytäntöjä, jotta AKT-maiden investointikehyksen lisäarvoa voidaan lisätä;

236.  katsoo, että kaikkiin unionin veronmaksajien varoin toteutettuihin toimiin olisi sovellettava parlamentin vastuuvapausmenettelyä; toistaakin vakaan kantansa, että EIP:n unionin puolesta hallinnoiman investointikehyksen olisi kuuluttava parlamentin vastuuvapausmenettelyn piiriin, sillä investointikehystä rahoitetaan unionin veronmaksajien varoin;

237.  toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 3 kohdassa mainittua kolmikantasopimusta, jossa määrätään EIP:n, komission ja tilintarkastustuomioistuimen välisestä yhteistyöstä EIP:n toimintaa unionin ja jäsenvaltioiden varojen hallinnassa koskevassa tilintarkastustuomioistuimen suorittamassa valvonnassa, tarkistetaan vuonna 2015; muistuttaa kannastaan, jonka mukaan tilintarkastustuomioistuimen toimivaltaa olisi päivitettävä tältä osin sisällyttämällä siihen kaikki mahdolliset uudet EIP:n rahoitusvälineet, joissa käytetään unionilta tai Euroopan kehitysrahastosta saatavia julkisia varoja;

Osa XIX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 15/2015 ”Uusiutuvan energian tukeminen Itä-Afrikassa energia-alan AKT–EU-välineestä”

238.  pitää myönteisenä uusiutuvan energian tukemiseen Itä-Afrikassa energia-alan AKT–EU-välineestä keskittyvää erityiskertomusta ja esittää tässä sitä koskevat huomautuksensa ja suosituksensa;

239.  panee tyytyväisenä merkille, että alustavien toteutettavuustutkimusten tekemisestä tehtiin pakollista välineen toisesta ehdotuspyynnöstä alkaen; korostaa, että toteutettavuustutkimusten olisi pohjauduttava tarkkoihin ja realistisiin skenaarioihin; katsoo, että skenaarioihin olisi sisällytettävä jo arvio siitä, miten paikallisyhteisö voidaan osallistaa hankkeen täytäntöönpanoon, jotta voidaan parantaa paikallista vastuunottoa ja hankkeen edistämistä;

240.  on sitä mieltä, että hankkeen toteutettavuuden ja sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristöä koskevan kestävyyden välisen yhteyden olisi oltava näkyvämpi, jotta voidaan varmistaa energia-alan AKT–EU-välineen investointihankkeiden tehokkuuden, johdonmukaisuuden ja näkyvyyden lisäksi myös vaikuttavuus ja laajemmat tulokset kyseisillä alueilla;

241.  katsoo, että hankkeita ja niihin liittyviä riskejä olisi seurattava säännöllisesti ja olisi toteutettava nopeita riskienvähentämistoimenpiteitä, jotta voidaan tarpeen mukaan mukauttaa hankintastrategiaa, valintaa ja täytäntöönpanoprosessia; toteaa, että seurantaraporttien tuloksia olisi käytettävä myöhempien ehdotuspyyntöjen täytäntöönpanossa;

242.  kehottaa varmistamaan energia-alan AKT–EU-välineessä, että paikalliset sidosryhmät, kuten kansalaisjärjestöt ja paikallisyhteisöt, otetaan mukaan hankkeisiin aina niiden käynnistämisestä niiden päättymistä seuraaviin vaiheisiin asti ja että otetaan tarkasti huomioon tällaisten erityishankkeiden edellyttämät tarpeet; katsoo, että mitä tulee paikallisten valmiuksien kehittämisen jatkuvaan tukemiseen tarjoamalla asianmukaista koulutusta koko hankkeen keston ajan, keskeisenä tavoitteena on parantaa entisestään paikallista vastuunottoa ja edistää koordinointia niin, että hanke on elinkelpoinen ja kestävä, kun rahoitusjakso päättyy;

243.  kehottaa komission kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosastoa varmistamaan, että täytäntöönpanokumppanit vastaavat kaikkiin lisätietopyyntöihin, jotka koskevat hankkeen tai hankkeiden täytäntöönpanoa; kehottaa pääosastoa keskittymään erityisesti korruptioon ja/tai petoksiin liittyviin täytäntöönpanokumppaneiden mahdollisiin toimiin mutta välttämään samalla tarpeetonta hallinnollista lisätaakkaa; kehottaa irtisanomaan sopimukset korruptio- ja/tai petostapauksissa ja etsimään uusia kumppaneita alueelta;

244.  kehottaa komissiota varmistamaan politiikkojen johdonmukaisuuden ja tiiviin yhteistyön alan muiden toimijoiden, etenkin YK:n elinten ja SE4ALL:n (Sustainable Energy for All), kanssa, myös muilla aloilla kuin energia-alalla, jotta saadaan aikaan mahdollisimman hyviä tuloksia alueella elävien ihmisten ja ympäristön kannalta; katsoo, että kaikissa hankkeissa olisi hyödynnettävä mahdollisimman pitkälti synergiaa muiden paikan päällä toteutettavien hankkeiden ja hankesuunnitelmien kanssa, jos se on mahdollista;

Osa XX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 16/2015 ”Energian toimitusvarmuuden parantaminen energian sisämarkkinoita kehittämällä: lisätoimet tarpeen”

245.  ottaa huomioon, että energian sisämarkkinoiden asianmukainen ja pysyvä toimivuus edellyttää, että jäsenvaltiot koordinoivat energiainfrastruktuureihin tekemiään investointeja sekä energiamarkkinoiden sääntelymenetelmiään, jotta varmistetaan, että unionin varoille saadaan mahdollisimman paljon vastinetta;

246.  katsoo, että energiamarkkinoita koskevat uudistukset on käynnistettävä jäsenvaltioiden tasolla; katsoo, että yhteisesti sovitut energiapaketit, erityisesti kolmas energiapaketti, pannaan täytäntöön, jotta voidaan luoda edellytykset energian sisämarkkinoiden toteuttamiselle;

247.  ottaa huomioon energiaturvallisuuteen tulevaisuudessa liittyvän alueellisen lähestymistavan ja pitää tärkeänä, että yksittäiset jäsenvaltiot pystyvät varmistamaan, että niillä on tarvittava infrastruktuuri energian tuontia ja vientiä varten ja voidakseen toimia sähkön ja kaasun kauttakulkumaana;

248.  tähdentää, että kaikkien unionin tulevien energiahankkeiden on oltava unionin lainsäädännön mukaisia ja niissä on noudatettava energiaunionin periaatteita, joita ovat monipuolistaminen, toimitusvarmuus, saatavuus, kilpailukyky ja kestävyys;

249.  katsoo, että naapurijäsenvaltioiden välisten yhteenliitäntöjen lujittamista ja parantamista olisi pidettävä ensisijaisena; kehottaa kehittämään kaksisuuntaista kapasiteettia (virtaussuunnan kääntäminen) kaikissa yhteenliitännöissä rajoilla ottamalla mukaan myös ne jäsenvaltiot, joiden alueelle käytävät saattavat ulottua;

250.  katsoo, että strategisten infrastruktuurihankkeiden täytäntöönpano edistää energiaturvallisuuteen liittyviä keskipitkän ja pitkän aikavälin näkökohtia;

251.  kehottaa komissiota osoittamaan energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastolle aiempaa enemmän varoja ja sen tarvitsemia valtuuksia ja antamaan yhteistyövirastolle valtuudet ottaa palvelukseen lisää henkilöstöä, jotta energiamarkkinoiden seuranta voidaan panna täysimääräisesti ja tehokkaasti täytäntöön;

Osa XXI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 17/2015 ”Komission tuki nuorisotyöttömyyttä käsitteleville toimintaryhmille: ESR-rahoitusta kohdennettiin uudelleen mutta tulokset jäivät taka-alalle”

252.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen, kannattaa sen suosituksia ja on tyytyväinen, että komissio hyväksyy ne ja ottaa ne huomioon tulevaisuudessa; panee tyytyväisenä merkille, että komissio on pannut nämä suositukset täytäntöön Euroopan rakenne- ja investointirahastoja (ERI-rahastot) koskevassa kauden 2014–2020 säädöskehyksessä ja mahdollistanut näin paremman vastineen saamisen rahalle hyödyntämällä tuloskehystä, suoritusvarausta, ennakkoehtoja sekä yhteisiä tuotos- ja tulosindikaattoreita;

253.  panee merkille, että nuorisotyöttömyys on vakava ongelma unionissa ja että sen ratkaisemiseen olisi osoitettava asianmukaiset resurssit niin unionissa kuin jäsenvaltioissa; kannustaa voimakkaasti jäsenvaltioita käyttämään saatavissa olevaa unionin tukea;

254.  panee merkille, että nuorisotyöttömyyttä käsittelevät toimintaryhmät (Youth Action Teams) olivat alusta alkaen pääosin poliittinen toimenpide ja että niiden tarkoituksena oli saada käyttöön käyttämättömiä varoja kansallisilta hallituksilta nuorisotyöttömyyden korjaamiseen, muttei kuitenkaan asettaa lisää hallinnollisia ja/tai oikeudellisia menettelyjä tai jakaa uusia varoja;

255.  panee merkille tämän tehtävän poliittisen vaikeuden ja näiden toimintaryhmien ansiot korkeimman poliittisen tason tietoisuuden herättämisessä, minkä ansiosta erilaiset poliittiset ja hallinnolliset tahot saatiin yhteen ja vakuuttuneiksi siitä, että nuorisotyöttömyysaloitteet on asetettava muiden aloitteiden edelle;

256.  korostaa, että on keskityttävä tuloksellisuuteen ja tuloksiin, ja panee tyytyväisenä merkille, että ohjelmakauden 2014–2020 uudessa sääntelykehyksessä on maininta jäsenvaltioiden toteuttamasta tulosten raportoinnista;

257.  panee merkille, että rahoitusta eniten tarvitsevissa jäsenvaltioissa myös hallinnolliset valmiudet ovat usein heikot ja huomio keskittyy hankkeiden hallinnointiin investointitavoitteiden hallinnoinnin sijasta;

258.  panee merkille, että investointivaikutuksia valvotaan silti edelleen pääasiassa määrällisin indikaattorein, mikä ei heijasta kaikkia tehokkaan arviointikäytännön näkökohtia; toteaa, että tuotos ei vastaa panosta;

259.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön varhaisvaroitusjärjestelmän käyttämättä jääneitä ERI-varoja varten, jotta jäsenvaltioilla on riittävästi aikaa ohjata varat uudelleen nuorisotyöllisyystoimiin;

260.  odottaa mielenkiinnolla vuoden 2017 alussa todennäköisesti valmistuvaa tilintarkastustuomioistuimen kertomusta EU:n nuorisotakuun täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa ja ehdottaa, että sen tulos otettaisiin huomioon monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnissa;

Osa XXII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 20/2015 ”Maatalouden kehittämiseen suunnattavan EU-tuen kustannusvaikuttavuus ei-tuotannollisten maatalousinvestointien alalla”

261.  suosittelee, että komissio kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan ei-tuotannolliset investoinnit paremmin synergiassa muiden maaseudun kehittämistoimenpiteiden ja ympäristöohjelmien kanssa ja seuraa toteutusta vuotuisten täytäntöönpanokertomusten avulla vuodesta 2017 alkaen jäsenvaltioissa, joita asia koskee;

262.  suosittelee, että komissio antaa jäsenvaltioille ohjeistusta ei-tuotannollisten investointien valintakriteereistä ohjelmakaudeksi 2014–2020 ja tarkistaa, että jäsenvaltiot valitsevat hankkeet tarkoituksenmukaisten menettelyjen avulla; suosittelee tässä yhteydessä myös, että jäsenvaltiot varmistavat, että ei-tuotannollisten investointien valintamenettelyt ovat avoimia ja että ne julkistetaan ja toteutetaan tehokkaasti, ja että jäsenvaltiot varmistavat vaikuttavasti kyseisten kriteereiden noudattamisen;

263.  suosittelee, että komissio varmistaa, että ei-tuotannollisten investointien edistävää vaikutusta unionin maatalouden ympäristötavoitteiden saavuttamiseen seurataan tai vähintäänkin arvioidaan erikseen ohjelmakautta 2014–2020 koskevien arviointien yhteydessä;

264.  suosittelee, että komissio kannustaa ja avustaa jäsenvaltioita, joille maksetaan huomattavaa ei-tuotannollisia investointeja koskevaa tukea, ja määrittää yleisimmin rahoitettuja ei-tuotannollisten investointien tyyppejä varten erilliset tulosindikaattorit, jotta ei-tuotannollisten investointien edistävää vaikutusta unionin maatalouden ympäristötavoitteiden saavuttamiseen voidaan seurata ja arvioida paremmin; pyytää tämän vuoksi jäsenvaltioita raportoimaan näistä indikaattoreista vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissaan kesäkuusta 2016 alkaen ja sisällyttämään arviointisuunnitelmiinsa arvion ei-tuotannollisten investointien tuloksista;

265.  suosittelee, että komissio antaa lisäohjeita niiden kriteereiden määrittelystä, joiden avulla määritetään suurinta tukea saavien ei-tuotannollisten investointien tuottavat osatekijät, ja että jäsenvaltiot vahvistavat kyseiset kriteerit viipymättä ja mukauttavat niiden avulla antamansa tuen intensiteettiä;

266.  pyytää, että jäsenvaltiot panevat viipymättä täytäntöön menettelyt, joiden avulla varmistetaan, etteivät tuettujen ei-tuotannollisten investointien kustannukset ylitä samankaltaisten markkinoilla tarjolla olevien tavaroiden, palveluiden tai urakoiden kuluja; katsoo tässä yhteydessä, että jäsenvaltioiden olisi määritettävä tarkoituksenmukaiset viitearvot ja/tai viitekustannukset, joiden perusteella ei-tuotannollisten investointien kustannukset tarkistetaan systemaattisesti hallinnollisissa tarkastuksissa;

267.  suosittelee, että komissio käyttää tietoja, joita jäsenvaltiot ovat antaneet niiden toimenpiteiden valvottavuudesta ja todennettavuudesta, jotka sisältyvät ohjelmakauden 2014–2020 osalta hyväksyttäviksi esitettyihin maaseudun kehittämisohjelmiin, varmistaakseen, että jäsenvaltiot määrittelevät ja panevat täytäntöön asianmukaiset menettelyt kustannusten kohtuullisuuden varmistamiseksi, ja varmistuakseen, että jäsenvaltiot soveltavat asiaa koskevia tarkastuksia vaikuttavalla tavalla; kehottaa komissiota myös helpottamaan kustannusten kohtuullisuuden varmistamiseksi käytettävien tarkastusten vahvistamista koskevien hyvien käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä;

268.  suosittelee, että ennen kuin ohjelmakauden 2014–2020 osalta toimitetaan ensimmäiset tarkastukset paikan päällä, jäsenvaltiot määrittävät menetelmän, jonka avulla valvonnan yhteydessä havaittujen virheiden syyt voidaan vahvistaa ja analysoida oikea-aikaisesti, sekä toteuttavat toimia ei-tuotannollisia investointeja koskevan ohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmien parantamiseksi;

269.  suosittelee, että komissio ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen ei-tuotannollisten investointien menojen alalla havaitsemat puutteet ja ryhtyy tarvittaviin toimiin yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tällaisten investointien asianmukaisen varainhoidon varmistamiseksi;

Osa XXIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 22/2015 ”Luottoluokituslaitosten valvonta EU:ssa – perusta on vakaa mutta vaikuttavuutta olisi edelleen parannettava”

270.  korostaa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1060/2009(19) (luottoluokituslaitosasetus) tavoitteena on ottaa käyttöön yhteiset sääntelyperiaatteet, joilla ”lisätään luottoluokitustoiminnan integriteettiä, avoimuutta, vastuullisuutta, hyvää hallinnointia ja riippumattomuutta, joilla parannetaan unionissa annettavien luottoluokitusten laatua ja edistetään sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, samalla kun saavutetaan korkeatasoinen kuluttajan- ja sijoittajansuoja” (luottoluokituslaitosasetuksen 1 artikla);

271.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuin ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA) olivat monissa tarkastukseen ja suosituksiin liittyvissä näkökohdissa yksimielisiä;

272.  panee tyytyväisenä merkille, että ESMA on luonut lyhyessä ajassa vakaan perustan luottoluokituslaitosten valvonnalle unionissa; panee kuitenkin merkille, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan menettely on yhä työläs, koska asetuksessa edellytetään jakoa hakemusten täydellisyyttä ja vaatimusten mukaisuuden arviointia koskeviin vaiheisiin;

273.  on tilintarkastustuomioistuimen kanssa samaa mieltä siitä, että ESMAn olisi rekisteröinnin aikana dokumentoitava riittävästi arviointityö, jota se tekee kaikkien luottoluokitusmenetelmiä koskevien sääntelyvaatimusten osalta, ja että todisteita hyväksyntäprosessista ei saisi säilyttää pelkästään sisäisessä kirjeenvaihdossa vaan ne pitäisi säilyttää erityisissä tapaustiedostoissa;

274.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin ja ESMA olivat yhtä mieltä ESMAn riskipainotteisesta lähestymistavasta; katsoo, että riskien tunnistusmenettelyiden olisi oltava avoimia, kattavia ja jäljitettävissä olevia;

275.  katsoo, että kaikki tutkimukset olisi dokumentoitava asianmukaisesti, jotta voidaan osoittaa ja varmistaa, että kaikkien johtopäätösten tueksi on analysoitu evidenssiä riittävällä tavalla; toteaa, että tilintarkastustuomioistuin suosittaa valvontaan tarkoitetun tietoteknisen välineen toteuttamista; panee merkille ESMAn kannan, jonka mukaan sen nykyiset valvontavälineet ovat olleet tehokkaita; on silti vakuuttunut, että erityinen tietotekninen väline olisi paras tapa hallinnoida tietoja avoimesti, kattavasti ja jäljitettävissä olevalla tavalla ottaen huomioon henkilöstön normaalin vaihtuvuuden; kehottaa näin ollen ESMAa ottamaan tällaisen tietoteknisen välineen talousarviosuunnitelmaansa;

276.  muistuttaa, että yksi luottoluokituslaitosasetuksen tavoitteista ja tehtävistä on taata riippumattomuus ja välttää eturistiriitoja (ks. luottoluokituslaitosasetuksen liite 1); katsoo näin ollen, että luottoluokituslaitosten olisi myös varmistettava luottoluokitusanalyytikkojen tehtävät; katsoo kuitenkin, että ESMAn olisi tutkittava jäsennellysti luottoluokituslaitosten järjestelmät, joilla ne käsittelevät eturistiriitoja;

277.  huomauttaa, että luottoluokituslaitosasetuksen 23 artiklan mukaisesti ”hoitaessaan tämän asetuksen mukaisia tehtäviään mukaisia tehtäviään arvopaperimarkkinaviranomainen, komissio tai jäsenvaltion viranomaiset eivät saa puuttua luottoluokitusten eivätkä luottoluokitusmenetelmien sisältöön”; toteaa, että luottoluokituslaitosten menetelmiä voidaan valvoa vain, kun rekisteröinti on saatettu päätökseen, jatkuvien valvontamenetelmien avulla;

278.  on samaa mieltä siitä, että ESMAn olisi tutkittava kaikki ne luottoluokituslaitosten menetelmien suunnittelua ja toteuttamista koskevat tärkeät näkökohdat, joita ei ole vielä katettu; on huolissaan siitä, että tätä tehtävää ei voida täysin suorittaa resurssien puutteen takia;

279.  pitää valitettavana, että nykyjärjestelmä ei takaa markkinoille tehokasta suojelua vuotojen varalle, ja kehottaa ESMAa parantamaan valvontajärjestelmäänsä ennaltaehkäistäkseen ja vastustaakseen toimia, jotka saattavat johtaa markkinoiden vääristymiseen;

280.  pitää valitettavana, että eurojärjestelmän nykyiset säännöt eivät takaa, että kaikki ESMAn rekisteröimät luottoluokituslaitokset ovat tasavertaisessa asemassa; kehottaa Euroopan keskuspankkia ja unionin lainsäätäjää korjaamaan tilanteen niin pian kuin mahdollista;

281.  panee merkille, että vuonna 2013 perustettuun ja edelleen keskeneräiseen Euroopan luottoluokitusten tietofoorumiin liitetään keskustietokanta (luottoluokituslaitosasetuksen 11 a artikla); kehottaa ESMAa varmistamaan luottoluokituslaitosten raportoimien tietojen moitteettomuuden/oikeellisuuden;

282.  kehottaa ESMAa jatkamaan luottoluokituslaitosten julkistamiskäytäntöjen parantamista ja yhtenäistämistä;

283.  panee tyytyväisenä merkille, että ESMA suunnittelee parantavansa verkkosivustoaan ja etenkin julkistavansa kaiken asiaankuuluvan lainsäädännön ja tarpeelliset asiakirjat ja muokkaavansa verkkosivustosta käyttäjäystävällisemmän;

284.  panee merkille, että luottoluokituslaitosasetuksen metodologiassa käytetty terminologia saattaa olla tulkinnanvarainen ja voi näin vaikuttaa kielteisesti asetuksen täytäntöönpanoon; kehottaa näin ollen ESMAa ja tilintarkastustuomioistuinta toimittamaan parlamentille ja komissiolle luettelon säännöksistä, joiden selkeyttämisestä voisi olla hyötyä;

Osa XXIV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 2/2016 ”Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksiin liittyvä seurantakertomus vuodelta 2014”

285.  panee tyytyväisenä merkille, että 23 suositusta 44 suosituksesta oli pantu kokonaisuudessaan täytäntöön;

286.  on tyytyväinen myös siihen, että komissio hyväksyi yleisesti tilintarkastustuomioistuimen tässä erityiskertomuksessa antamat lisäsuositukset;

287.  toteaa kuitenkin, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan 18 suositusta 44 suosituksesta oli joko pantu osittain täytäntöön tai niitä ei ollut pantu lainkaan täytäntöön tai täytäntöönpanoa ei voitu varmentaa;

   a) maatalouden toimintalohkossa (10 suositusta) suositusten jatkotoimet koskivat yleensä komissiota ja jäsenvaltioita ja komissio katsoi täyttäneensä velvollisuutensa;
   b) sosiaalipolitiikan toimintalohkossa (2 suositusta), joka kuuluu yhteistyössä harjoitettavan hallinnoinnin piiriin, tilintarkastustuomioistuin katsoi, että tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta ei ollut mitattu riittävästi;
   c) ulkosuhteiden alalla (3 suositusta) tilintarkastustuomioistuin katsoi, että komission pitäisi arvioida hankkeiden kustannusten kohtuullisuutta suoraan ja luottaa vähemmän kansainvälisten järjestöjen markkinatuntemukseen ja että komission olisi pitänyt parantaa yhtenäisen hallintotietojärjestelmän (CRIS) laatua ja turvallisuutta; ja
   d) kilpailuasioiden alalla (3 suositusta) tilintarkastustuomioistuin katsoi, että alustavia tutkimuksia olisi hallinnoitava paremmin, perusteettomien valitusten määrää vähennettävä ja valtiontukien raportointijärjestelmää parannettava;

288.  korostaa, että vastuuvapauden myöntävän viranomaisen näkökulmasta on epätyydyttävää, jos kuulemismenettelyt päättyvät siihen, että komissio ja tilintarkastustuomioistuin tekevät asiasta erilaiset johtopäätökset; kehottaa siksi kyseisiä toimielimiä välttämään tällaista lopputulosta;

289.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta ilmoittamaan suosituksissaan selvästi, millaisia toimia se odottaa komissiolta ja millaisia jäsenvaltioilta;

290.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta luomaan yhdessä kansallisten tarkastusviranomaisten kanssa järjestelmän, jonka avulla se voi arvioida jäsenvaltioiden suositusten johdosta toteuttamia toimia;

291.  korostaa, että parlamentti ei koskaan saanut tyydyttävää selitystä siihen, miksi komissio piti useiden vuosien ajan erittäin tärkeänä, että pääosastoilla oli omat sisäisen tarkastuksen valmiudet, mutta yhdisti ne uudelleen sisäisen tarkastuksen toimialaan huhtikuussa 2015;

o
o   o

292.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

(1)EUVL L 51, 20.2.2014.
(2)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 1.
(3)EUVL C 373, 10.11.2015, s. 1.
(4)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 146.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0147.
(6)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(7)Erityiskertomuksen liitteessä I oleva tilintarkastustuomioistuimen laatima tarkistuslista, jonka avulla voidaan arvioida valvontajärjestelmien rakennetta suhteessa maaseudun kehittämisen kuluihin liittyviin riskeihin.
(8)Erityiskertomus nro 1/2014 ”EU:n tukemien julkisten kaupunkiliikennehankkeiden vaikuttavuus” ja erityiskertomus nro 21/2014 ”EU:n rahoittamat lentoasemainfrastruktuurit: vähäinen vastine rahoille”.
(9)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1315/2013, annettu 11. joulukuuta 2013, unionin suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi ja päätöksen N:o 661/2010/EU kumoamisesta (EUVL L 348, 20.12.2013, s. 1).
(10)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1316/2013, annettu 11. joulukuuta 2013, Verkkojen Eurooppa -välineen perustamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 913/2010 muuttamisesta ja asetusten (EY) N:o 680/2007 ja (EY) N:o 67/2010 kumoamisesta (EUVL L 348, 20.12.2013, s. 129).
(11)Neuvoston direktiivi 91/271/ETY, annettu 21. toukokuuta 1991, yhdyskuntajätevesien käsittelystä (EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40).
(12)Neuvoston asetus (EY) N:o 1083/2006, annettu 11. heinäkuuta 2006, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta (EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25).
(13)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1304/2013, annettu 17. joulukuuta 2013, Euroopan sosiaalirahastosta ja asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470).
(14)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY, 21. huhtikuuta 2004, rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta (EUVL L 145, 30.4.2004, s.1).
(15)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/57/EU, 16. huhtikuuta 2014, markkinoiden väärinkäytöstä määrättävistä rikosoikeudellisista seuraamuksista (markkinoiden väärinkäyttödirektiivi) (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 179).
(16)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 596/2014, 16. huhtikuuta 2014, markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 1).
(17)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1296/2013, annettu 11. joulukuuta 2013, työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevasta Euroopan unionin ohjelmasta (”EaSI-ohjelma”) ja eurooppalaisen työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevan Progress-mikrorahoitusjärjestelyn perustamisesta annetun päätöksen N:o 283/2010/EU muuttamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 238).
(18)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 995/2010, annettu 20. lokakuuta 2010, puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta (EUVL L 295, 12.11.2010, s. 23).
(19)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1060/2009, annettu 16. syyskuuta 2009, luottoluokituslaitoksista (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 1).


Vastuuvapaus 2014: 8., 9., 10. ja 11. EKR
PDF 170kWORD 73k
Päätös
Päätös
1. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 vastuuvapauden myöntämisestä kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 (2015/2203(DEC))
P8_TA(2016)0149A8-0137/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston taseet ja tulostilit varainhoitovuodelta 2014 (COM(2015)0379 – C8-0248/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan kehitysrahastoja koskevat rahoitustiedot (COM(2015)0295),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen kahdeksannesta, yhdeksännestä, kymmenennestä ja yhdennestätoista Euroopan kehitysrahastosta (EKR) rahoitetuista toimista varainhoitovuodelta 2014 ja komission vastaukset(1),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(2) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2016 antamat suositukset Euroopan kehitysrahastojen toimien toteuttamisen osalta komissiolle myönnettäväksi vastuuvapaudeksi varainhoitovuodelta 2014 (05219/2016 – C8-0036/2016, 05220/2016 – C8-0037/2016, 05223/2016 – C8-0038/2016, 05224/2016 – C8-0039/2016),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2013 koskevien vastuuvapauspäätösten seurannasta (COM(2015)0505) sekä kertomuksen liitteenä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2015)0194 ja SWD(2015)0195),

–  ottaa huomioon Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000(3) allekirjoitetun ja Ouagadougoussa Burkina Fasossa 22. kesäkuuta 2010(4) muutetun Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän (AKT) jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen,

–  ottaa huomioon merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan unioniin 25. marraskuuta 2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/755/EU (”MMA-assosiaatiopäätös”)(5),

–  ottaa huomioon neljännen AKT–EY-yleissopimuksen toisen rahoituspöytäkirjan mukaisesta yhteisön tukien rahoituksesta ja hoidosta 20. joulukuuta 1995 tehdyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen(6) 33 artiklan,

–  ottaa huomioon Cotonoussa, Beninissä 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen rahoituspöytäkirjan mukaisesta yhteisön tukien rahoituksesta ja hoidosta sekä taloudellisen avun jakamisesta EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille 18. syyskuuta 2000 tehdyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen(7) 32 artiklan,

–  ottaa huomioon neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien välillä 17. heinäkuuta 2006 tehdyn vuosia 2008–2013 koskevaan monivuotiseen rahoituskehykseen perustuvan yhteisön avun rahoitusta AKT–EY-kumppanuussopimuksen mukaisesti sekä rahoitustuen myöntämistä EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille koskevan sisäisen sopimuksen(8) 11 artiklan,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevaan monivuotiseen rahoituskehykseen perustuvasta Euroopan unionin avun rahoituksesta AKT–EU-kumppanuussopimuksen mukaisesti sekä rahoitustuen myöntämisestä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille 24. ja 26. kesäkuuta 2013 tehdyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen(9) 11 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklan,

–  ottaa huomioon neljänteen AKT–EY-yleissopimukseen perustuvaan kehitysrahoitusyhteistyöhön sovellettavan 16. kesäkuuta 1998 annetun varainhoitoasetuksen(10) 74 artiklan,

–  ottaa huomioon yhdeksänteen Euroopan kehitysrahastoon sovellettavan 27. maaliskuuta 2003 annetun varainhoitoasetuksen(11) 119 artiklan,

–  ottaa huomioon kymmenenteen Euroopan kehitysrahastoon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 18. helmikuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 215/2008(12) 50 artiklan,

–  ottaa huomioon yhdenteentoista Euroopan kehitysrahastoon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 2. maaliskuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/323(13) 48 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan, 94 artiklan kolmannen luetelmakohdan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0137/2016),

1.  myöntää komissiolle vastuuvapauden kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja Euroopan investointipankille sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston varainhoitovuoden 2014 tilien päättämisestä (2015/2203(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston taseet ja tulostilit varainhoitovuodelta 2014 (COM(2015)0379 – C8-0248/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan kehitysrahastoja koskevat rahoitustiedot (COM(2015)0295),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen kahdeksannesta, yhdeksännestä, kymmenennestä ja yhdennestätoista Euroopan kehitysrahastosta (EKR) rahoitetuista toimista varainhoitovuodelta 2014 ja komission vastaukset(14),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(15) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2016 antamat suositukset Euroopan kehitysrahastojen toimien toteuttamisen osalta komissiolle myönnettäväksi vastuuvapaudeksi varainhoitovuodelta 2014 (05219/2016 – C8-0036/2016, 05220/2016 – C8-0037/2016, 05223/2016 – C8-0038/2016, 05224/2016 – C8-0039/2016),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2013 koskevien vastuuvapauspäätösten seurannasta (COM(2015)0505) sekä kertomuksen liitteenä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2015)0194 ja SWD(2015)0195),

–  ottaa huomioon Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000(16) allekirjoitetun ja Ouagadougoussa Burkina Fasossa 22. kesäkuuta 2010(17) muutetun Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän (AKT) jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen,

–  ottaa huomioon merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan unioniin 25. marraskuuta 2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/755/EU (”MMA-assosiaatiopäätös”)(18),

–  ottaa huomioon neljännen AKT–EY-yleissopimuksen toisen rahoituspöytäkirjan mukaisesta yhteisön tukien rahoituksesta ja hoidosta 20. joulukuuta 1995 tehdyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen(19) 33 artiklan,

–  ottaa huomioon Cotonoussa, Beninissä 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen rahoituspöytäkirjan mukaisesta yhteisön tukien rahoituksesta ja hoidosta sekä taloudellisen avun jakamisesta EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille 18. syyskuuta 2000 tehdyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen 32(20) artiklan,

–  ottaa huomioon neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien välillä 17. heinäkuuta 2006 tehdyn vuosia 2008–2013 koskevaan monivuotiseen rahoituskehykseen perustuvan yhteisön avun rahoitusta AKT–EY-kumppanuussopimuksen mukaisesti sekä rahoitustuen myöntämistä EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille koskevan sisäisen sopimuksen(21) 11 artiklan,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevaan monivuotiseen rahoituskehykseen perustuvasta Euroopan unionin avun rahoituksesta AKT–EU-kumppanuussopimuksen mukaisesti sekä rahoitustuen myöntämisestä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille 24. ja 26. kesäkuuta 2013 tehdyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen(22) 11 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklan,

–  ottaa huomioon neljänteen AKT–EY-yleissopimukseen perustuvaan kehitysrahoitusyhteistyöhön sovellettavan 16. kesäkuuta 1998 annetun varainhoitoasetuksen(23) 74 artiklan,

–  ottaa huomioon yhdeksänteen Euroopan kehitysrahastoon sovellettavan 27. maaliskuuta 2003 annetun varainhoitoasetuksen(24) 119 artiklan,

–  ottaa huomioon kymmenenteen Euroopan kehitysrahastoon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 18. helmikuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 215/2008(25) 50 artiklan,

–  ottaa huomioon yhdenteentoista Euroopan kehitysrahastoon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 2. maaliskuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/323(26) 48 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan, 94 artiklan kolmannen luetelmakohdan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0137/2016),

1.  toteaa, että kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston lopulliset tilinpäätöstiedot käyvät ilmi tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen taulukosta 2;

2.  hyväksyy kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston varainhoitovuoden 2014 tilien päättämisen;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja Euroopan investointipankille sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

(1)EUVL C 373, 10.11.2015, s. 289.
(2)EUVL C 379, 13.11.2015, s. 124.
(3)EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.
(4)EUVL L 287, 4.11.2010, s. 3.
(5)EUVL L 344, 19.12.2013, s. 1.
(6)EYVL L 156, 29.5.1998, s. 108.
(7)EYVL L 317, 15.12.2000, s. 355.
(8)EUVL L 247, 9.9.2006, s. 32.
(9)EUVL L 210, 6.8.2013, s. 1.
(10)EYVL L 191, 7.7.1998, s. 53.
(11)EUVL L 83, 1.4.2003, s. 1.
(12)EUVL L 78, 19.3.2008, s. 1.
(13)EUVL L 58, 3.3.2015, s. 17.
(14)EUVL C 373, 10.11.2015, s. 289.
(15)EUVL C 379, 13.11.2015, s. 124.
(16)EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.
(17)EUVL L 287, 4.11.2010, s. 3.
(18)EUVL L 344, 19.12.2013, s. 1.
(19)EYVL L 156, 29.5.1998, s. 108.
(20)EYVL L 317, 15.12.2000, s. 355.
(21)EUVL L 247, 9.9.2006, s. 32.
(22)EUVL L 210, 6.8.2013, s. 1.
(23)EYVL L 191, 7.7.1998, s. 53.
(24)EUVL L 83, 1.4.2003, s. 1.
(25)EUVL L 78, 19.3.2008, s. 1.
(26)EUVL L 58, 3.3.2015, s. 17.


Vastuuvapaus 2014: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan parlamentti
PDF 402kWORD 201k
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka I – Euroopan parlamentti (2015/2155(DEC))
P8_TA(2016)0150A8-0135/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2014(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014 (COM(2015)0377 – C8-0200/2015)(2),

–  ottaa huomioon selvityksen talousarvio- ja varainhallinnosta varainhoitovuonna 2014, pääluokka I – Euroopan parlamentti(3),

–  ottaa huomioon sisäisen tarkastajan vuosikertomuksen varainhoitovuodelta 2014,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 sekä toimielinten vastaukset(4),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(5) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan ja 318 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(6) ja erityisesti sen 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin talousarvion toteuttamista koskevista sisäisistä säännöistä 27. huhtikuuta 2005 tehdyn puhemiehistön päätöksen(7) ja erityisesti sen 13 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin talousarvion toteuttamista koskevista sisäisistä säännöistä 16. kesäkuuta 2014 tehdyn puhemiehistön päätöksen(8) ja erityisesti sen 22 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan, 98 artiklan 3 kohdan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0135/2016),

A.  ottaa huomioon, että puhemies hyväksyi 8. heinäkuuta 2015 parlamentin tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014;

B.  ottaa huomioon, että pääsihteeri pääasiallisena valtuutettuna tulojen ja menojen hyväksyjänä vakuutti 18. syyskuuta 2015 saaneensa kohtuullisen varmuuden siitä, että parlamentin talousarvioon osoitetut varat on käytetty aiottuun tarkoitukseensa moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

C.  ottaa huomioon asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 166 artiklan 1 kohdan, jonka mukaan kaikkien unionin toimielinten on pyrittävä kaikin tavoin toimimaan vastuuvapauden myöntämistä koskevaan Euroopan parlamentin päätökseen liitettyjen huomautusten mukaisesti;

1.  myöntää puhemiehelle vastuuvapauden Euroopan parlamentin talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2016, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka I – Euroopan parlamentti (2015/2155(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka I – Euroopan parlamentti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan, 98 artiklan 3 kohdan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0135/2016),

A.  ottaa huomioon, että parlamentin tilinpitäjä totesi varainhoitovuoden 2014 lopullista tilinpäätöstä varmentaessaan saaneensa kohtuullisen varmuuden siitä, että tilinpäätös antaa olennaisilta osiltaan oikean ja riittävän kuvan parlamentin taloudellisesta asemasta, ja että hänen tietoonsa ei ole tullut asioita, jotka edellyttäisivät varaumien esittämistä;

B.  ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuin ei löytänyt tarkastuksessaan merkittäviä puutteita toimielinten ja elinten valituissa järjestelmissä ja vuotuisissa toimintakertomuksissa;

C.  ottaa huomioon, että tavanomaisen menettelyn mukaisesti parlamentin hallinnolle lähetettiin kyselylomake ja saaduista vastauksista keskusteltiin talousarvion valvontavaliokunnassa talousarviosta vastaavan varapuhemiehen, pääsihteerin ja sisäisen tarkastajan läsnä ollessa;

D.  katsoo, että julkisen varainhoidon laatua, tehokkuutta ja vaikuttavuutta on parannettava jatkuvasti ja että valvontaa tarvitaan, jotta voidaan varmistaa, että poliittinen johto ja parlamentin hallinto ovat vastuullisia unionin kansalaisille;

Euroopan parlamentin tilinpäätös

1.  panee merkille, että parlamentin lopullinen talousarvio vuonna 2014 oli yhteensä 1 755 631 742 euroa eli 20,13 prosenttia monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeesta 5, johon sisältyvät unionin toimielinten hallintomenot vuonna 2014 kokonaisuudessaan, ja toteaa, että kasvu vuoden 2013 talousarviosta (1 750 463 939 euroa) oli 0,3 prosenttia;

2.  ottaa huomioon, että tileihin kirjattuja tuloja oli 31. joulukuuta 2014 yhteensä 174 436 852 euroa (158 117 371 euroa vuonna 2013), josta käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen määrä oli 26 979 032 euroa (25 991 783 euroa vuonna 2013);

3.  palauttaa mieliin, että 72 prosenttia vuoden 2014 lopullisista sitoumuksista sisältyi seuraavaan neljään lukuun: luku 10 ”Toimielimen jäsenet”, luku 12 ”Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt”, luku 20 ”Kiinteistöt ja niiden liitännäiskulut” ja luku 42 ”Parlamentin jäsenten avustajiin liittyvät menot”;

4.  panee merkille seuraavat numerotiedot, joiden perusteella parlamentin tilit varainhoitovuodelta 2014 on päätetty:

(a)  Käytettävissä olleet määrärahat (euroa)

määrärahat 2014

1 755 631 742

erikseen esitetyt siirrot varainhoitovuodelta 2013

734 000

ilman eri toimenpiteitä tehdyt siirrot varainhoitovuodelta 2013

277 774 604

käyttötarkoitukseensa sidottuihin tuloihin perustuvat määrärahat vuonna 2014

26 979 032

käyttötarkoitukseensa sidottuihin tuloihin perustuvien määrärahojen siirrot vuodelta 2013

106 934 452

Yhteensä

2 168 053 830

(b)  Määrärahojen käyttö varainhoitovuonna 2014 (euroa)

sitoumukset

2 138 652 789

suoritetut maksut

1 742 390 229

seuraavalle vuodelle ilman eri toimenpiteitä siirretyt määrärahat, käyttötarkoitukseensa sidottuihin tuloihin perustuvat määrärahat mukaan luettuina

383 988 975

seuraavalle vuodelle erikseen siirretyt määrärahat

0

peruuntuneet määrärahat

39 918 558

(c)  Talousarviosta saatu rahoitus (euroa)

saatu vuonna 2014

174 436 852

(d)  Kokonaistase 31. joulukuuta 2014 (euroa)

1 476 824 398

5.  panee merkille, että alustavia määrärahoja koskevista budjettikohdista ja muista lähteistä siirrettiin yhteensä 71 500 000 euroa Luxemburgissa sijaitsevan Konrad Adenauer (KAD) -rakennuksen vuosivuokrien maksamiseen ja sen laajennus- ja kunnostushankkeen rahoittamiseen; toteaa, että tämän määrän osuus vuoden 2014 lopullisista määrärahoista oli 4 prosenttia;

Tilintarkastustuomioistuimen lausunnot vuoden 2014 tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta

6.  palauttaa mieliin, että tilintarkastustuomioistuin arvioi erikseen yhtenä toimintalohkoryhmänä kaikkien unionin toimielinten, parlamentti mukaan luettuna, hallintomenot ja muut menot ja että tarkastusevidenssi osoitti kokonaisuutena tarkasteltuna, ettei hallintomenojen virhetaso ollut olennainen; toteaa, että tapahtumatarkastuksista kävi ilmi, että hallintoa koskevassa monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeessa 5 arvioitu virhetaso oli 0,5 prosenttia (joka on vähemmän kuin 1 prosentti vuonna 2013);

7.  palauttaa mieliin, että tarkastuksessa tutkittiin 129 maksutapahtuman otos, joka sisälsi palkkojen ja eläkkeiden, niihin liittyvien korvausten ja muiden henkilöstökulujen osalta 92 maksua, kiinteistöistä tehtyjen sopimusten osalta 14 maksua ja muiden menojen (energia, viestintä, tietoteknologia jne.) osalta 23 maksua; korostaa, että tarkastetuista 129 tapahtumasta 20:een (15,5 prosenttiin) liittyi virhe; toteaa, että kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä oli 12 eli arvioitu virhetaso oli 0,5 prosenttia;

8.  painottaa tilintarkastustuomioistuimen suositusta, jonka mukaan parlamentin olisi tehostettava tarkastuksiaan, jotka koskevat Euroopan tason poliittisten puolueiden jäsenorganisaatioilleen korvaamia kuluja, kehitettävä Euroopan tason poliittisille puolueille asianmukaiset julkisia hankintoja koskevat säännöt ja valvottava sääntöjen noudattamista toteuttamalla asianmukaisia tarkastuksia ja antamalla parempia ohjeita; vaatii täyttä avoimuutta Euroopan tason poliittisten puolueiden menoihin ja vaatii, että vastaisuudessa toimivaltainen valiokunta tutkii nämä tiedot ja keskustelee niistä yksityiskohtaisesti tavallisessa vastuuvapausmenettelyssä;

Sisäisen tarkastajan vuosikertomus

9.  toteaa, että sisäinen tarkastaja esitteli 16. heinäkuuta 2015 allekirjoitetun vuosikertomuksensa 25. tammikuuta 2016 pidetyssä asiasta vastaavan valiokunnan kokouksessa ja kertoi toimittaneensa vuonna 2014 seuraavat parlamentin hallintoa koskevat tarkastukset:

   sisäisen tarkastajan kertomuksiin sisältyvien keskeneräisten toimien monialainen seuranta – vaiheet 1 ja 2, 2014
   demokratiatuen osaston (ulkoasioiden pääosasto) sisäisiä johtamis- ja valvontamenettelyjä koskeva konsultointitoimeksianto
   Konrad Adenauer (KAD) -rakennushankkeen määräaikaistarkastus, ks. vaihe 2: arvio hankkeen kustannuksista, niistä raportointi ja niiden valvonta
   jäsenten palkkojen ja siirtymäkorvausten tarkastus
   viestinnän pääosastossa sovelletun avustusprosessin tarkastus
   tietotekniikan infrastruktuurien ja toimintojen tarkastus, ks. tehtävä 1 – ensimmäinen raportti: resurssien optimointi ja tietotekniikan jatkuvuus
   monikielisyyttä koskevien menettelysääntöjen täytäntöönpanon tarkastus – tulkkauspalvelut;

10.  korostaa, että sisäinen tarkastaja totesi avustusprosessia tarkastaessaan, että eräitä hallinnointi- ja valvontamenettelyjä on mahdollista parantaa merkittävästi, jolloin saadaan entistä suurempi varmuus, että avustusohjelmalla saavutetaan sille asetetut tavoitteet, seuraavin toimin:

   varmistetaan, että monivuotinen avustusohjelma on täysin toimielimen pitkän aikavälin viestintästrategian tavoitteiden mukainen ja tukee niitä
   varmistetaan, että ohjelman tarjoamaa lisäarvoa mitataan asianmukaisten tulosindikaattoreiden ja muiden välineiden avulla
   tehdään sopimuksia ainoastaan sellaisten harvempien strategisten kumppanien kanssa, jotka pystyvät ehdottamaan toimintasuunnitelmaa kumppanuussopimuksen koko voimassaoloaikaa varten
   parannetaan ehdotettujen hankkeiden arviointia määrittämällä sitä varten yhteinen, kaikkien arviointikomiteoiden soveltama menetelmä
   parannetaan loppuun saatettujen hankkeiden rahoituksen ja toteutuksen arviointia loppumaksuvaiheessa ja varmistetaan etenkin, että hyväksytyt toimenpiteet on toteutettu alkuperäisten tavoitteiden mukaisesti;

Parlamentin sisäisen valvonnan kehyksen tarkastus

11.  panee merkille, että merkittävän edistymisen jälkeen vuoden 2014 lopussa oli jäljellä vain neljä keskeneräistä toimea alun perin hyväksytyistä sisäisen valvonnan kehykseen kuuluneista 452 toimesta; kehottaa sisäistä tarkastajaa tiedottamaan talousarvion valvontavaliokunnalle näissä jäljellä olevissa toimissa saavutetusta edistyksestä;

Vuotta 2013 koskevan vastuuvapauspäätöslauselman seuranta

12.  panee merkille talousarvion valvontavaliokunnalle 15. lokakuuta 2015 toimitetut kirjalliset vastaukset varainhoitovuotta 2013 koskevaan parlamentin vastuuvapauspäätöslauselmaan(9); panee tyytyväisenä merkille pääsihteerin vastaukset useisiin parlamentin vastuuvapauspäätöslauselmaan sisältyneisiin kysymyksiin ja pyyntöihin ja niiden johdosta käydyn keskustelun jäsenten kanssa;

13.  huomauttaa, että Euroopan parlamentin vastuuvapautta koskevan mietintöluonnoksen esittämisen ja lisäkysymysten pääsihteerille esittämisen määräaikojen välillä ilmenee epäjohdonmukaisuutta;

14.  panee merkille pääsihteerin vastauksen ePetition-sovelluksen saatavuudesta parlamentin jäsenille ja suurelle yleisölle; pyytää pääsihteeriä ilmoittamaan parlamentille oikeudellisen yksikön kuulemisen tuloksista ja arvioimaan sovelluksen saatavuuden laajentamista tekniseltä kannalta ja kustannusten kannalta;

15.  muistuttaa, että ateriointipalvelujen tarkoituksena on mahdollistaa parlamentin jäsenten ja henkilöstön nopea ruokailu; on huolestunut rajallisista tiloista ruuhka-aikoina, erityisesti Strasbourgin täysistuntoviikkojen aikana; on tyytyväinen uusien ulkotilojen käyttöönottoon, joka helpottaa ahtautta sään sen salliessa; kehottaa hallintoa parantamaan edelleen Strasbourgin ateriointipalveluja tehostamalla kaikkien saatavilla olevien tilojen käyttöä;

16.  panee merkille, että parlamentti otti ateriointipalveluissa käyttöön ns. kiinteähintaiset sopimukset; huomauttaa, että näiden palvelujen osuus vuotuisesta talousarviosta oli melko rajallinen – ainoastaan 0,23 prosenttia; toteaa, että parlamentin ravintoloiden ateriahintoihin on tehty useita tuntuvia korotuksia, ja edellyttää siksi, että hinnat pysyvät vastedes vakaina;

17.  huomauttaa, että vuonna 2015 tehdyt Brysselin ateriointipalveluja koskevat uudet sopimukset eivät enää anna yksinoikeutta yhdelle palvelujen tarjoajalle; odottaa, että Brysseliin suunnitteilla oleviin pienempiin ateriapalvelupisteisiin valitaan useita ateriointipalveluiden tarjoajia, myös pk-yrityksiä, laadukkaan palvelun ja kohtuullisten hintojen varmistamiseksi;

18.  on huolestunut siitä, että kohonnut hintataso on epäoikeudenmukainen etenkin avustajien, harjoittelijoiden ja vierailijoiden kannalta; painottaa, että hintojen korotuksen vuoksi parlamentin ravintoloiden hinnat ovat nyt käytännössä samalla tasolla kuin lähistöllä olevien ravintoloiden ja kahviloiden hinnat; toteaa lisäksi huolestuneena, että vaikka hinnat ovat kohonneet, tarjonnan laatu on heikentynyt huomattavasti;

19.  ottaa huomioon, että ruokaloita ja kahviloita ei käytetä täysitehoisesti vaalipiiri- ja täysistuntoviikkoina, joita on usein; ehdottaa, että sopimuksissa ateriointipalvelujen tarjoajien kanssa otettaisiin huomioon mahdollisuus työllistää näiden palvelujen henkilöstöä muualle niillä viikoilla, kun kaikki ruokalat ja kahvilat eivät ole avoinna;

20.  kehottaa hallintoa arvioimaan ja esittämään hinnoittelujärjestelmää, jossa otetaan huomioon uudet säännöt ja jolla varmistettaisiin harjoittelijoiden mahdollisuudet alennukseen kohtuuhintaisin ateriavaihtoehdoin;

21.  pitää valitettavana, että hallinto ei kykene tarjoamaan tietoja parlamentissa eri päivinä ja eri viikkoina tarjoiltujen aterioiden määrästä; ihmettelee, miten palveluntarjoajien toimintaa voidaan lainkaan valvoa ilman tämänkaltaisia perustietoja; kehottaa hallintoa toimittamaan asiasta vastaavalle valiokunnalle 26. syyskuuta 2015 tehdyn ateriointipalveluja koskevan sopimuksen ja toimittamaan yksityiskohtaiset tiedot tarjoilluista aterioista;

22.  korostaa, että 11. heinäkuuta 2014 annetussa tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa todetaan, että unionin talousarvioon kohdistuvat säästöt voisivat olla noin 114 miljoonaa euroa vuodessa, jos parlamentti keskittäisi toimintansa; korostaa jälleen, että parlamentin ja neuvoston on tarkasteltava tarvetta laatia yhden toimipaikan järjestelmää koskeva etenemissuunnitelma, kuten parlamentti on todennut useissa aiemmissa päätöslauselmissaan, jotta saataisiin aikaan pitkäaikaisia säästöjä unionin talousarvioon;

Vastuuvapaus 2014

23.  panee tyytyväisenä merkille talousarviosta vastaavan varapuhemiehen, pääsihteerin ja talousarvion valvontavaliokunnan 4. helmikuuta 2016 käymän myönteisen keskustelun, jossa oli läsnä tilintarkastustuomioistuimen jäsen ja sisäinen tarkastaja; on tyytyväinen siihen, että pääsihteeri on ollut tavoitettavissa, ja toivoo lisää mahdollisuuksia keskustella tämän kanssa talousarvion valvontavaliokunnassa parlamentin talousarvioon vaikuttavista seikoista;

24.  panee merkille 5. helmikuuta 2014 Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ja alueiden komitean kanssa allekirjoitetun yhteistyösopimuksen; pyytää laatimaan konkreettiset ja yksityiskohtaiset määräykset kolmen toimielimen yhteisten palvelujen toiminnasta; vaatii, että sopimusta on sovellettava tasapuolisesti ja että sen on hyödytettävä tasavertaisesti jokaista kolmea toimielintä; pyytää arvioimaan sopimuksen väliarvioinnin yhteydessä sopimuksen vaikutukset kullekin toimielimelle henkilöstöresurssien, synergiaetujen, lisäarvon ja sisältöjen kannalta, minkä lisäksi olisi arvioitava yksityiskohtaisesti sopimuksen avulla saavutetut säästöt ja/tai kasvaneet budjettimenot kiinnittämällä erityistä huomiota henkilöstöä koskeviin lukuihin; pyytää, että parlamentille tiedotetaan jatkossakin sopimuksen jatkotoimista;

25.  muistuttaa, että tämän sopimuksen mukaisesti Euroopan talous- ja sosiaalikomiteasta ja alueiden komiteasta siirretään enintään 80 (käännösyksikköjen ja avustajien) tointa uuteen parlamentin tutkimuspalvelujen pääosastoon; katsoo, että tämän siirron avulla olisi voitava lisätä parlamentin sisäistä tuottavuutta samalla kun ulkopuolisiin selvityksiin, arviointeihin tai tarkasteluihin osoitettuja varoja voidaan vähentää; panee huolestuneena merkille, että uuteen jäsenten tutkimuspalvelujen pääosastoon tähän mennessä siirretyt 25 Euroopan talous- ja sosiaalikomitean virkamiestä ja 24 alueiden komitean virkamiestä ovat useimmat hyvin lähellä eläkeikää, mikä merkitsee komiteoille merkittäviä säästöjä henkilöstökuluissa (palkat) ja parlamentille puolestaan raskaita kustannuksia sekä lyhyellä (palkat) että keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä (eläkkeet);

26.  panee tyytyväisenä merkille palveluntarjoajien nimien julkistamisen Euroopan parlamentin jäsenten etusivulla parlamentin valtuutettuja avustajia ja parlamentin jäsenten palkkaamia paikallisia avustajia koskevien tietojen lisäksi;

27.  pitää valitettavana vastuualueiden siirtämistä hallintoyksiköiltä jäsenille; kehottaa hallintoa tarkistamaan toimintaansa varmistaakseen, mitkä velvoitteet (esimerkiksi vastuu harjoittelijoiden vakuutuksista) voidaan palauttaa hallinnolle;

28.  katsoo, että parlamentin sisäisten päätöksentekoelinten ja erityisesti puhemiehistön työstä on tehtävä läpinäkyvämpää ja avoimempaa; pyytää julkaisemaan kokousten esityslistat ja pöytäkirjat internetissä ja lähettämään ne parlamentin jäsenille järjestelmällisesti ja ajoissa;

29.  painottaa, että myös jäsenten toimistojen hallinnollinen rasite on yleisesti lisääntynyt, ja pyytää järkeistämään lomakkeita, joita on käytettävä parlamentin sisäisissä menettelyissä, kuten uusien avustajien palvelukseen otossa;

30.  panee merkille, että huomattavan viiveen jälkeen hyväksytyt väärinkäytösten paljastajia koskevat sisäiset säännöt tulivat voimaan tammikuussa 2016; on huolissaan väärinkäytösten paljastajien suojelun puutteesta ja kehottaa parlamenttia varmistamaan, että heidän oikeuksiaan kunnioitetaan täysimääräisesti; kehottaa puhemiehistöä laajentamaan sisäisiin paljastajiin sovellettavien sääntöjen soveltamisalaa parlamentin valtuutettuihin avustajiin ja edellyttää, että paikallisiin avustajiin sovelletaan vastaavaa kansallista lainsäädäntöä;

31.  pyytää selvittämään, miten OLAFin kanssa tehdään virallista ja epävirallista yhteistyötä parlamentin jäsenten korvausten osalta; viittaa kolmansille osapuolille välitettyihin tietoihin ainakin yhdessä tapauksessa; katsoo tämän loukkaavan parlamentin jäsenten riippumattomuutta;

32.  panee merkille, että puhemiehen poliittista toimintaa ja hänen valmistautumistaan Euroopan parlamentin vaaleihin vuonna 2014 oman ryhmänsä pääehdokkaana oli vaikea erottaa täysin toisistaan ja että eroa oli vaikea tehdä myös muiden pääehdokkaiden kohdalla; katsoo, että selkeää erottelua näiden kahden roolin välille ei ole tehty; vaatii erottamaan selkeästi toisistaan toimenhaltijoiden tehtävät ja Euroopan parlamentin vaalien kampanjointiin osallistuvien ehdokkaiden roolin; pitää valitettavana, että kampanjan valmisteluissa oli ainakin välillisesti mukana parlamentin henkilöstöä, ja pyytää, ettei tällaiseen käytäntöön enää tulevaisuudessa turvauduttaisi; pitää tämän osalta valitettavana, että puhemies muutti Euroopan parlamentin puhemiehen twitter-profiilin henkilökohtaiseksi profiilikseen ja käytti sitä kampanjassaan;

33.  valtuuttaa parlamentin tutkimuspalvelujen pääosaston toteuttamaan vertailevan analyysin muihin kansainvälisten organisaatioiden ja jäsenvaltioiden virkoihin (pääministeri, pääsihteeri, kansleri jne.) ehdolle asettuvien ehdokkaiden yhteensopivuutta koskevan oikeuskehyksen osalta;

34.  panee merkille, että puhemiehen 22. tammikuuta–18. huhtikuuta kansainväliset tapaamiset keskittyivät sosialistipuolueisiin ja -järjestöihin yhteydessä oleviin hallitus- ja virallisen tason edustajiin; pyytää tästä asiasta lisätietoja;

35.  pyytää kaikkien pääehdokkaiden vaalikampanjoista lisätietoja ja tietoja erityisesti siitä, miksi niihin osallistui virkamiehiä ja muita henkilöstösääntöjen alaiseen henkilöstöön kuuluvia, jotka eivät olleet lomalla; on tyytyväinen puhemiehen antamiin täydentäviin tietoihin ja pyytää muilta ehdokkailta saman avoimuustason noudattamista;

Yleinen kulukorvaus

36.  muistuttaa, että yleinen kulukorvaus on tarkoitettu kattamaan jäsenvaltiossa, josta jäsen on valittu, aiheutuvat kulut, kuten jäsenen toimiston vuokrakulut, laitteisto- ja tarvikekulut, dokumentaatiokulut tai tapahtumien järjestämiseen liittyvä logistinen tuki; toteaa, että olisi perustettava 40–75 uutta hallintotointa, jos parlamentin jäsenten toimintaan liittyviä korvauksia halutaan valvoa kattavasti, mikä olisi ristiriidassa henkilöstön vähentämistä koskevan suunnitelman kanssa;

37.  kannattaa täysimääräistä avoimuutta yleisen kulukorvauksen osalta, jotta Euroopan kansalaiset saavat käsityksen Euroopan parlamentin jäsenten yleisistä kuluista; vaatii puhemiehistöä tarkistamaan luetteloa menoista, jotka voidaan maksaa yleisestä kulukorvauksesta;

38.  toteaa jälleen, että on lisättävä jäsenten yleistä kulukorvausta koskevaa avoimuutta; kehottaa puhemiehistöä määrittelemään tämän korvauksen mukaisesti hyväksyttyjä menoja koskevalle tilivelvollisuudelle tarkemmat säännöt siten, että parlamentin jäsenille ei aiheudu lisäkustannuksia eikä lisää hallinnollista rasitusta;

39.  muistuttaa puhemiehistöä siitä, että yleinen kulukorvaus on tarkastettava pikaisesti;

Vierailijaryhmiä koskevan avustusjärjestelmän hallinnointi

40.  on tyytyväinen siihen, että parlamentin vierailijaryhmille myöntämät avustukset saatetaan paremmin vastaamaan tosiasiallisesti aiheutuneita kustannuksia; on kuitenkin hyvin huolissaan siitä, että tämä on ainoa parlamentin sisäisen tarkastajan esittämä kriittinen toimenpide;

41.  on huolissaan siitä, että vierailijaryhmien avustukset maksettiin vuonna 2014 edelleen useimmiten käteisenä: vuonna 2013 maksetuista avustuksista (24 593 928,16 euroa) 73,14 prosenttia maksettiin käteisenä ja 26,86 prosenttia pankkisiirtoina ja vuonna 2014 maksetuista avustuksista (22 281 749,46 euroa) 71,15 prosenttia maksettiin käteisenä ja 28,85 prosenttia pankkisiirtoina;

42.  panee merkille, että unionin varainhoitoa koskevassa yleiskatsauksessaan tilintarkastustuomioistuin totesi, että vierailijaryhmiin liittyvien kustannusten korvaaminen käteismaksuina on suuri riski; pyytää näin ollen rajoittamaan mahdollisimman pitkälti vierailijaryhmiin liittyvien kustannusten korvaamista käteismaksuina; pitää vierailijaryhmille suoritettavia käteismaksuja suurena riskinä parlamentin maineelle ja huomattavana turvallisuusriskinä; ymmärtää käytännön ongelmat ja kehottaa arvioimaan maksujen suorittamista koskevia vaihtoehtoisia ja tehokkaita menettelyjä ennen vierailijaryhmien vastaanottoa koskevien uusien sääntöjen hyväksymistä;

Avoimuusrekisteri ja eturistiriidat

43.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on käynnistänyt julkisen kuulemisen komission ja parlamentin nykyisen avoimuusrekisterin tarkistamisesta ja sen laajentamisesta kattamaan myös neuvosto; pyytää perustamaan heti julkisen kuulemisen jälkeen toimielinten välisen työryhmän valmistelemaan ehdotuksia rekisterin tarkistamisesta, siihen liittyvistä käytännesäännöistä ja niiden toiminnasta;

44.  kehottaa parlamentin hallintoa raportoimaan lisäksi siitä, ketkä kyseisten eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen entisistä päälliköistä, pääjohtajista, johtajista ja hallintoneuvostojen jäsenistä ovat nyt parlamentin jäseniä;

45.  kehottaa parlamentin hallintoa raportoimaan eturyhmien ja muiden ulkopuolisten organisaatioiden parlamentin tilojen käytöstä; kehottaa puhemiehistöä tarkastelemaan tällaisten tapahtumien yhteensopivuutta parlamentin työn kanssa varmistaen samalla, että parlamentti pysyy kansalaisyhteiskunnalle ja julkiselle keskustelulle avoimena toimielimenä;

46.  muistuttaa parlamentin jäsenten velvoitteesta tiedottaa välittömästi hallinnolle kaikista mahdollista muutoksista ilmoituksissa sidonnaisuuksistaan; pitää valitettavana, että vuonna 2014 valittujen parlamentin jäsenten ilmoitukset sidonnaisuuksista ja ansioluettelot on ladattu parlamentin verkkosivuille vasta viime aikoina;

47.  kehottaa parlamenttia laatimaan säännöt, jotta voidaan julkistaa kaikki näkemykset, joita lobbaajat/edunvalvojat ovat esittäneet politiikkoja, lainsäädäntöä ja tarkistuksia koskevista luonnoksista ”lainsäädännöllisenä jalanjälkenä”;

48.  kehottaa puhemiehistöä kehittämään teknisen mahdollisuuden, jonka avulla jäsenet niin halutessaan voivat julkistaa virallisilla verkkosivuillaan viikko-ohjelmansa ja erityisesti tapaamisensa lobbaajien kanssa;

Sisäasioiden pääosasto ja ulkoasioiden pääosasto

49.  panee merkille, että valtuuskuntiin, yhteisiin parlamentaarisiin edustajakokouksiin, tilapäisiin valtuuskuntiin ja unionin ulkopuolelle lähetettyihin vaalitarkkailuvaltuuskuntiin liittyvät kustannukset laskivat 5 794 360 eurosta vuonna 2013 yhteensä 1 351 212 euroon vuonna 2014 parlamentin edellä mainitussa, varainhoitovuotta 2013 koskevassa vastuuvapauspäätöslauselmassa esittämien huomautusten johdosta sekä siitä syystä, että lainsäädäntökausien välisenä siirtymäaikana virkamatkojen määrä laski, koska valtuuskuntien matkat keskeytyivät muutamaksi kuukaudeksi; pitää silti valitettavana, että osa parlamentin virkamatkoista – etenkin kaukomatkat – oli aivan liian kalliita; odottaa, että näitä kustannuksia perustellaan lisää ja niitä vähennetään entisestään lähitulevaisuudessa, ja pyytää, että jokaiseen tehtävään liittyvät tiedot julkistetaan vuotuisessa toimintakertomuksessa;

50.  pitää tarpeellisena arvioida mahdollisuutta vähentää valtuuskuntien matkojen määrää käyttämällä tietoteknisiä välineitä, kuten videoneuvotteluja;

51.  pyytää luomaan kiireellisesti parlamenttien välisistä suhteista vastaavien valtuuskuntien verkkosivut ja täyttämään ne sisällöllä; pitää myös erittäin tärkeänä, että valtuuskuntien julkiset kokoukset lähetetään suoratoistolähetyksenä – talousarvion asettamissa rajoissa – samalla tavoin kuin parlamentin valiokuntien kokoukset;

Parlamentin tutkimuspalvelujen pääosasto

52.  palauttaa mieliin, että uusi jäsenten tutkimuspalvelun osasto ryhtyi tarjoamaan alakohtaista tutkimusta yksittäisille jäsenille laatimalla taustajulkaisuja kaikilta tärkeiltä politiikan aloilta; huomauttaa, että ensimmäisenä täytenä toimintavuotenaan tutkimuspalvelun osasto tuotti yli 450 julkaisua, vastasi 1 675:een jäsenten esittämään tutkimuspyyntöön ja käsitteli 745 vastaavaa, parlamentin muiden asiakkaiden esittämää pyyntöä; toteaa, että kyseinen osasto tarjoaa käyttöön suuren määrän olennaista tietoa ja siten todennäköisesti vähentää huomattavasti ulkoisen asiantuntemuksen käyttöä, mikä merkitsee mittavaa säästöä; vaatii, että taustajulkaisut kaikilta tärkeiltä politiikan aloilta käännetään jäsenvaltioiden virallisille kielille;

53.  vaatii määrittelemään selvemmin eri osastojen tehtävät (tutkimuspalvelu, vaikutustenarviointi) ja tiedottamaan niiden vastuualoista jäsenille;

54.  kehottaa vaikutusten ennakkoarvioinnin yksikköä parantamaan sähköpostin välityksellä valiokuntien jäsenille ja esittelijöille tarjoamiensa erinomaisten palvelujen ja työtapojensa näkyvyyttä; kannustaa jatkamaan neuvonantajille ja jäsenten avustajille järjestettävää koulutusta; vaatii lisäämään huomattavasti tällä alalla käytettävissä olevia henkilöresursseja, koska se parantaisi huomattavasti parlamentin mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoprosessiin tasavertaisesti;

55.  on tyytyväinen siihen, ettei tähän mennessä ole tehty valituksia yksipuolisista vaikutustenarvioinneista, ja pyytää yksikköä jatkossakin takaamaan puolueettomuuden;

56.  kehottaa tutkimusasioiden pääosastoa erottamaan julkaisunsa parlamentin virallisista kannanotoista julkisuudessa ja tiedotusvälineissä sekaannusten välttämiseksi; pitää myönteisenä, että vastuuvapauslauseke otettiin käyttöön kaikissa julkaisuissa; kehottaa tutkimusasioiden pääosastoa tekemään siitä näkyvämmän eikä sijoittamaan sitä pelkästään viimeiselle sivulle sekä ottamaan käyttöön lisätoimintoja, jotta julkaisut on helppo erottaa parlamentin virallisista kannanotoista;

Viestinnän pääosasto

57.  toteaa, että VoteWatch -verkkosivusto on saanut kaksi avustusta (149 172 euroa vuonna 2012 ja 350 000 euroa vuonna 2013) käytettäväksi osarahoituksena Euroopan parlamentin vaaleihin liittyviin hankkeisiin; pyytää, että näiden hankkeiden lisäarvo arvioidaan;

58.  on huolestunut siitä, ettei parlamentin viestintätoimista ole saatu todellisia tuloksia, ottaen huomioon Euroopan parlamentin vaalien alati laskevan äänestysaktiivisuuden sekä sen, ettei yhteiskunnassa yleisesti tunneta parlamentin tehtävää ja sen toimintaa;

59.  arvostelee tapaa, jolla äänestysselostuksia, täysistuntopuheita, parlamentin kysymyksiä, tarkistuksia, päätöslauselmia ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, neuvostolle, komissiolle tai komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle esitettyjä kirjallisia kysymyksiä koskevat tilastotiedot on esitetty parlamentin verkkosivustolla, koska tarkoituksena näyttää olevan osoittaa jäsenten oletettu aktiivisuus MEPRanking -sivuston kaltaisilla foorumeilla; pyytää, että parlamentti ei enää toimita pelkkiä numerotietoja tilastomuodossa vaan ottaa huomioon soveltuvampia kriteereitä, joiden mukaan jäsenten aktiivisuus määritetään;

60.  panee merkille, että viestinnän pääosasto kehottaa erittäin voimakkaasti vähentämään menoja ja korostamaan tehokkuutta; pyytää korostamaan enemmän tieto- ja viestintätekniikan käyttöönoton vaikuttavuutta kuin sen kalleutta; toteaa, että parlamentin verkkosivustoon on käytetty suuria rahasummia mutta se on yhä monimutkainen, sitä on vaikea käyttää eikä se luo toivottua näkyvyyttä; kehottaa tarkistamaan markkinointistrategiaa; painottaa, että avoimella ja esteettömällä verkkosivustolla on ratkaiseva merkitys kansalaisten osallistumiselle;

61.  pyytää luomaan parlamentin sivustolle uuden ja tehokkaan hakukoneen, jossa yhdistyvät tehokas hakukoneoptimointi ja täysin kattavat hakutulossivut, ja kehottaa ryhtymään toimiin, joilla parannetaan sivustolle pääsyä parantamalla avainsanojen tunnistamista; suosittelee intensiivistä toimielinten välistä yhteistyötä, jotta voidaan yhdistää kaikki unionin toimielinten verkkosivustojen tietokannat; katsoo, että näin lisätään unionin toimintaa koskevaa avoimuutta kaikkiin kansalaisiin nähden;

Euroopan historian talo

62.  on pettynyt tietoihin, joiden mukaan Eastman-rakennukseen, johon Euroopan historian talo sijoitetaan, liittyvät työt ovat edelleen viivästyneet; pyytää laatimaan viestintäsuunnitelman / edistämis- ja verkkosivuhankkeita / markkinointisuunnitelman, joista käy yksityiskohtaisesti ilmi, kuinka Euroopan historian talon on määrä saavuttaa toivottu vaikutus;

63.  palauttaa mieliin, että työt olisi pitänyt saattaa päätökseen vuoden 2014 loppuun mennessä; edellyttää, että hankkeen rakennustöille alun perin hyväksyttyä kokonaistalousarviota noudatetaan viivästyksistä huolimatta ja että ensimmäinen näyttely avataan vuoden 2016 lopussa;

64.  kehottaa pitämään jo olemassa olevan Parlamentariumin tietosisällöt tarkasti erillään; varoittaa jälleen riskistä, että tulevat kustannukset ovat liian korkeat eivätkä lainkaan oikeassa suhteessa annettuun toimeksiantoon;

Euroopan parlamentin vierailukeskus

65.  on tyytyväinen siihen, että Parlamentarium kuuluu Brysselin suosituimpiin turistikohteisiin ja siellä kävi 340 500 vierailijaa vuonna 2014 (337 000 kävijää vuonna 2013); pitää tärkeänä tiedottaa Belgian viranomaisille näistä luvuista ja niihin liittyvistä eduista;

66.  on huolestunut siitä, että Euroopan parlamentin vierailukeskusta koskevan budjettikohdan määrärahoja lisättiin 24 prosenttia edellisvuoteen verrattuna, vaikka vierailijoiden määrä nousi vain yhdellä prosentilla;

67.  suosittelee, että jäsenvaltio, johon Parlamentarium on sijoitettu, osallistuu sen sijoittamisesta aiheutuviin ja juokseviin kuluihin;

LUX-palkinto

68.  panee merkille, että vuonna 2014 itse LUX-elokuvapalkinnon kustannukset olivat 391 506 euroa, mikä merkitsee huomattavaa vähennystä edellisiin vuosiin verrattuna (448 000 euroa vuonna 2013 ja 434 421 euroa vuonna 2012), ja että ne kattoivat palkintoehdokkaiden virallisen valinnan, kilpailun, mukaan lukien tekstitys unionin 24 virallisella kielellä ja kopiot näytäntöjä varten 28 jäsenvaltiossa, sekä palkintoseremonian; muistuttaa, että LUX-elokuvapalkinnon sekä Saharov-palkinnon ja naisten oikeuksien mainonnalla ja edistämisellä pyritään osoittamaan parlamentin sitoutumista yhteisymmärrykseen perustuviin arvoihin, kuten ihmisoikeuksiin ja solidaarisuuteen, sekä sen sitoutumista sivistykselliseen ja kielelliseen monimuotoisuuteen; pitää valitettavana, että vuoden 2013 vastuuvapauspäätöslauselmassa pyydetyn LUX-palkinnon tunnettuudesta ja vaikutuksista tehdyn tutkimuksen tulokset eivät ole vielä käytettävissä; pyytää antamaan tämän tutkimuksen tulokset yleisesti saataville toukokuun 2016 puoliväliin mennessä ja esittelemään ne virallisesti talousarvion valvontavaliokunnalle ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnalle;

Henkilöstöasioiden pääosasto

69.  panee merkille, että vuonna 2014 pääsihteeristön palvelukseen otettiin 309 virkamiestä ja väliaikaista toimihenkilöä ja poliittisiin ryhmiin kahdeksan väliaikaista toimihenkilöä; toteaa, että 31. joulukuuta 2014 parlamentin palveluksessa oli yhteensä 6 040 virkamiestä ja väliaikaista toimihenkilöä, joista pääsihteeristössä 5 295 ja poliittisissa ryhmissä 745; korostaa, että vuoden 2013 vastaavat luvut olivat 6 105 (yhteensä), joista 5 308 pääsihteeristössä ja 797 poliittisissa ryhmissä;

70.  toivoo henkilöstölle selkeämpiä pätevyysvaatimuksia erityisesti arkaluontoisissa tehtävissä, kuten valiokuntien sihteeristöissä tai vaikutusten ennakkoarvioinnin osastolla, työskentelevien kohdalla; kehottaa tarkistamaan erityiset vaatimukset, jotka koskevat henkilöstön ideologista ja poliittista puolueettomuutta; kehottaa esittämään parlamentille henkilöstövalinnan perusteet;

71.  painottaa, että parlamentti otti vuonna 2014 Strasbourgin täysistuntojen 114 entistä vuokratyöntekijää sopimussuhteisiksi toimihenkilöiksi; painottaa, että ranskalaisen tuomioistuimen vuokratyöntekijöitä koskeva tuomio ei yksin voi olla peruste näiden palkkaamiseen henkilöstösäännön mukaisesti;

72.  panee merkille henkilöstösääntöjen tarkistamisen vuonna 2014 ja nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen 1. tammikuuta 2014 ja toteaa, että tässä yhteydessä henkilöstötaulukosta poistettiin 67 tointa (66 vakituista ja 1 väliaikainen), jotta vuosina 2013–2017 aikana saatiin aikaan toimien lukumäärään viiden prosentin vähennys, joka ei koske poliittisia ryhmiä;

73.  toteaa, että viikoittaisen työajan lisäyksellä 37,5 tunnista 40 tuntiin henkilöstösääntöjen muuttamisen puitteissa saavutetaan yli 350 virkaa vastaava työmäärä ja se kumoaa käytännössä henkilöstösääntöjen muuttamisen yhteydessä sovitut 5 prosentin suuruiset henkilöstön vähennykset usean vuoden ajan; kehottaa parlamenttia esittämään suunnitelluista virkojen vähennyksistä avoimen kertomuksen vuotuisine tietoineen ja laskemaan siihen mukaan työajan pidennyksen;

74.  toteaa, että naispuolisten virkamiesten osuus on edelleen hyvin korkea ja että se nousi 59,2 prosenttiin vuoden 2014 lopussa, kun taas vuoden 2013 lopussa heidän osuutensa oli ollut 58,8 prosenttia; on huolissaan parlamentin hallinnossa vallitsevasta epätasa-arvosta: yksikön päälliköistä naisia oli 30 prosenttia, johtajista 34 prosenttia ja pääjohtajista 18,2 prosenttia; kehottaa toteuttamaan etenkin johtotehtäviä koskevan yhdenvertaisten mahdollisuuksien suunnitelman, jotta tämä epätasapaino saataisiin nopeasti korjattua; muistuttaa, että vuonna 2014 palvelukseen otetuista 8 johtajasta yksi oli nainen ja että palvelukseen otetuista 31 päälliköstä yhdeksän oli naisia; katsoo, että palvelukseenottomenettelystä olisi tehtävä tasapainoinen; toistaa vaatimuksensa naisten tasapainoisemmasta edustuksesta ylemmissä johtoviroissa;

75.  pitää valitettavana, että parlamentti ei vielä ole julkistanut vuotuisia tietoja parlamentin hallinnosta lähteneistä korkeista virkamiehistä eikä luetteloa tarkastelluista tapauksista, jotka koskivat mahdollisia eturistiriitoja, kuten henkilöstösääntöjen 16 artiklan 4 kohdassa edellytetään;

76.  toteaa, että vuoden 2014 lopussa parlamentissa työskenteli 1 686 valtuutettua avustajaa (1 763 vuonna 2013) ja että 4 453 paikallisella avustajalla oli työsopimus parlamentin jäsenen kanssa;

77.  on huolissaan siitä, että parlamentin jäsenten palkkaamien paikallisten avustajien lukumäärä jäsentä kohden vaihtelee huomattavasti, 0:sta 46:een vuonna 2014 (0:sta 43:een vuonna 2013); korostaa, että yli kymmenen paikallista avustajaa palkanneita jäseniä oli 91 vuonna 2014 (verrattuna 84 jäseneen vuonna 2013);

78.  pitää myönteisenä, että puhemiehistö hyväksyi 26. lokakuuta 2015 parlamentin avustajakorvauksen hallinnointia koskevat uudet säännöt, joilla vahvistettiin paikallisten avustajien työsopimuksiin perustuvia korvauksia koskevia vaatimuksia varaamalla vähintään 25 prosenttia avustajakorvauksesta valtuutettujen avustajien menojen korvaamiseen;

79.  toteaa, että vuoden 2014 lopussa valtuutettujen avustajien osuus parlamentin henkilöstöstä oli 26,7 prosenttia; palauttaa mieliin, että seitsemännellä vaalikaudella palkattujen noin 1 700 valtuutetun avustajan sopimukset umpeutuivat heinäkuun 2014 lopussa ja vuoden 2014 loppuun mennessä henkilöstöasioiden pääosasto toteutti mittavan operaation 1 686 valtuutetun avustajan ottamiseksi palvelukseen kahdeksannen vaalikauden aikana;

80.  toteaa, että valtuutetuille avustajille Strasbourgiin matkustamisesta maksettavat päivärahat ovat vähintään 21 prosenttia muiden henkilöstösääntöjen alaisten työntekijöiden päivärahoja pienemmät; pitää valitettavana, että puhemiehistö ei ole ottanut huomioon 29. huhtikuuta 2015 annetun parlamentin päätöslauselman 74 kohdassa esitettyä pyyntöä; pyytää uudelleen puhemiehistöä ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin tämän eriarvoisuuden lopettamiseksi ja avustajien päivärahojen saattamiseksi samalle tasolle muiden henkilöstösääntöjen alaisten työntekijöiden kanssa;

81.  pitää valitettavana, että puhemiehistö ei ole ryhtynyt minkäänlaisiin toimenpiteisiin 29. huhtikuuta 2015 annetun parlamentin päätöslauselman 71 kohdan perusteella; pyytää puhemiehistöä ryhtymään kiireellisesti tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta valtuutettujen avustajien työpaikkakiusaamista käsittelevän neuvoa-antavan komitean kokoonpano olisi tasapuolinen ja jotta siihen kuuluisi vähintään kaksi valtuutettujen avustajien edustajaa;

82.  panee tyytyväisenä merkille hyväksytyt toimenpiteet valtuutettujen avustajien sopimusten hallinnoinnin järjestämiseksi parlamentin uudella toimikaudella ja erityisesti APAPeople-sovelluksen hyvän toiminnan; katsoo kuitenkin, että valtuutettujen avustajien sopimusten tekemisessä mukana olevien yksiköiden hallinnollisia resursseja olisi täytynyt joillakin aloilla lisätä toimien nopeuttamiseksi ja tehostamiseksi; huomauttaa, että käyttöön ei annettu riittävästi henkilöresursseja ja teknisiä resursseja eikä joidenkin avustajien sopimusten allekirjoittamisen viivästymistä ja jopa joidenkin sopimusten katkeamista pystytty näin ollen välttämään ja että myös päivärahojen ja muiden korvausten laskemisessa ja tämän seurauksena palkkojen maksussa oli viivästyksiä; toteaa kuitenkin, että menettelyt ovat parantuneet merkittävästi vuodesta 2009, mutta toteaa myös, että parlamentin on nopeutettava ja tehostettava palvelukseenottomenettelyjään edelleen;

83.  pyytää pääsihteeriä ja puhemiehistöä tutkimaan ja ratkaisemaan valtuutettuihin avustajiin liittyviä ongelmia, joissa voi olla kyse sopimusten allekirjoittamisen viivästymisessä nykyisen toimikauden alussa, sopimusten katkeamisessa, Euroopan parlamentin vaalien päivämäärien aikaistamisen seurauksissa vaadituille vähimmäismaksukausille jne.; kehottaa ottamaan valtuutettujen avustajien edustajia mukaan ratkaisujen etsimiseen;

84.  panee merkille saavutetut edistysaskeleet koulutuksen mukauttamisessa valtuutettujen avustajien erityistarpeisiin; pitää kuitenkin välttämättömänä jatkaa näitä toimia erityisesti erikoiskoulutuksen, mukautettujen aikataulujen ja kielten intensiivikurssien osalta, joita järjestetään vain niinä aikoina, kun suurimman osan valtuutetuista avustajista on pidettävä vuosilomansa; pyytää ottamaan valtuutettujen avustajien erityistilanteen huomioon myös järjestettäessä aktiviteetteja työhyvinvoinnin parantamiseksi (esim. mindfulness-kurssit, lounasaikaan järjestettävät esitelmätilaisuudet jne.);

85.  panee merkille parlamentin avustajien ohjesäännöstä laatiman arviointikertomuksen, joka esitettiin heinäkuussa 2015; pitää valitettavana, että kertomuksessa tyydyttiin käytännössä vain arvioimaan APA-People-sovelluksen tuloksia ja tuomaan esiin joitakin ongelmia, joita hallinnolla on ollut ohjesäännön ja sisäisten soveltamissääntöjen täytäntöönpanossa; on tyytymätön eräisiin kertomuksen toisessa osassa esitettyihin arvioihin ja täysin eri mieltä niistä; katsoo näin ollen, että arviointi täyttää sille asetetut tavoitteet ainoastaan APA-People-sovelluksen osalta; pyytää parlamenttia tämän vuoksi tekemään kokonaisvaltaisen ja kattavan arvioinnin ohjesäännöstä ja soveltamissäännöistä vuoden loppuun mennessä; toteaa, että tähän arviointiin on otettava mukaan myös kaikki vaikeuksia aiheuttavat oikeudelliset näkökohdat, jotta voidaan luoda perusta sääntöjen parantamiselle, mukauttamiselle ja uudistamiselle; pyytää ottamaan tähän prosessiin mukaan myös valtuutettujen avustajien komitean viralliset edustajat, etenkin kun muistetaan, että heillä oli hyvin myönteinen rooli ensimmäisessä uudelleentarkastelussa;

86.  pyytää, että parlamentin vuosikertomuksessa käsiteltäisiin läpinäkyvyyden vuoksi henkilöstökomitean järjestämiä ja toimielimen talousarviosta rahoitettuja aktiviteetteja ja että siinä täsmennettäisiin aktiviteettien tyypit, toteutuneet menot ja moitteettoman varainhoidon soveltaminen;

87.  pyytää nykyisen vaalikauden alussa käyttöön otetun, parlamentin jäsenten valtuutettujen avustajien rekrytoinnissa käytetyn sovelluksen (APAPeople) arvioinnin tuloksia;

Infrastruktuurin ja logistiikan pääosasto

88.  korostaa, että uuteen keskipitkän aikavälin kiinteistöstrategiaan kuuluu toimia parlamentin tarpeita vastaavien uusien tilojen löytämiseksi tietyllä etäisyydellä keskeisistä rakennuksista; tähdentää, että monivuotisen kunnostussuunnitelman olisi perustuttava taloudellisia muuttujia ja aikatauluja koskeviin realistisiin ja yksityiskohtaisiin ennusteisiin; palauttaa mieliin, että 81 prosenttia kaikista parlamentin käyttämistä tiloista on sen omistuksessa ja että talousarviota on suojeltava ikääntyvien rakennusten kunnostuskustannuksilta, joista tulee tulevina vuosina parlamentille suuri haaste;

89.  ottaa huomioon, että kolmella työskentelypaikkakunnallaan parlamentilla on käytössään 1,1 miljoonaa neliömetriä lattiapinta-alaa; pitää äärimmäisen tärkeänä vahvistaa asianmukaiset toimenpiteet, joilla varmistetaan parlamentin rakennusten kestävyys kunnossapitokustannusten kasvaessa;

90.  vaatii ehdottomasti noudattamaan varovaisuutta ennen sitoutumista uusiin hankintoihin tai uusien tilojen vuokraamiseen, korostaa jatkuvaa tarvetta seurata ja mukauttaa strategista sijoittamissuunnitelmaa ja katsoo, että strategisen täytäntöönpanokehyksen mallien olisi annettava parlamentille myös mahdollisuus vähentää uusien rakennusten tarvetta, koska siinä organisaatiota pyritään suuntaamaan enemmän huomiota tuloksiin ja henkilöstön työ- ja perhe-elämän väliseen tasapainoon; kiinnittää huomiota siihen, että yleisesti saatavilla olevat tekniikat ja käytännöt, kuten etätyö, voivat myös auttaa tehostamaan ajankäyttöä ja pienentämään parlamentin ympäristöjalanjälkeä;

91.  panee merkille, että kesäkuusta 2014 lähtien noin 1 000 henkilöstön jäsentä sisäasioiden, ulkoasioiden ja tutkimuspalvelujen pääosastoista on siirtynyt Square de Meeûs -rakennukseen; muistuttaa, että tämä siirtyminen oli ensimmäinen tärkeä vaihe prosessissa, jossa pyritään järjestämään jäsenille lisätilaa parlamentin keskeisissä rakennuksissa; pyytää saada tietoja parlamentin seuraavista toimista uusien työhuoneiden käyttöönottamiseen liittyvästä käytännön aikataulusta;

92.  kehottaa hallintoa huolehtimaan siitä, että Square de Meeûs -rakennuksessa työskentelevä henkilöstö saa käyttöönsä parlamentin päärakennuksissa tarjotut palvelut, myös huoneen parlamentin jäsenille rajoitetusti saatavilla olevien asiakirjojen tarkastelua varten;

93.  pitää valitettavana, että parlamentin ja komission välinen Eurooppa-talojen yhteistä hallinnointia koskeva yhteistyösopimus ei vieläkään ollut mahdollinen; kehottaa toimielimiä pyrkimään kummankin hyväksyttävissä olevaan sopimukseen, jossa määritellään kiinteistöjen hankintaa tai vuokrausta koskevat puitteet ja yksinkertaistetaan Eurooppa-talojen päivittäisen toiminnan hallinto- ja rahoitusmenettelyjä; kehottaa poliittisia elimiä puuttumaan asiaan tarvittaessa;

94.  katsoo, että Paul-Henri Spaak -rakennuksen kunnostus, sen laajennus sekä vierailijoiden seminaarihuoneiden ja jäsenten työhuoneiden laajennus mukaan luettuina, olisi pitänyt toteuttaa jo aiemmin; kannattaa hallinnon suunnitelmia mutta korostaa, että niiden on perustuttava jäsenten nykyiseen lukumäärään eikä jäsenten lukumäärään mahdollisen – ja epärealistisen – unionin laajentumisen jälkeen;

95.  vaatii kunnostustöistä konkreettisia suunnitelmia ja kustannusarvioita; vaatii lisäämään avoimuutta ja yksittäisten jäsenten osallistumista päätöksiin, joilla on ratkaiseva merkitys parlamentin hallinnollisten ja varainhoidollisten näkökohtien kannalta; pitää annettuja tietoja sekä puheenjohtajakokouksen ja puhemiehistön aiemmin tekemiä sopimuksia riittämättöminä; vaatii, että kaikki parlamentin organisaatiota ja tulevaa kehitystä koskevat strategiset asiakirjat jaetaan kaikille parlamentin jäsenille;

96.  on huolissaan ehdotuksesta tehdä virka-autopalvelusta parlamentin sisäinen palvelu ja tämän aiheuttamista lisäkustannuksista, jotka merkitsisivät yli 50 prosenttia suurempia kustannuksia vuonna 2017 verrattuna vuoteen 2016;

Tulkkaus- ja konferenssitoiminnan pääosasto sekä käännöstoiminnan pääosasto

97.  toteaa parlamentin laskelmien osoittavan, että vakituiset tulkit käyttivät vuonna 2014 keskimäärin 10,7 tuntia viikossa tulkkauskopeissa tulkkauspalvelujen tarjoamiseen; toteaa kuitenkin, että tulkkauskopeissa tehty työ on vain osa tulkkien työtä, johon kuuluu myös kokousten valmistelu, kielten oppiminen ja kielitaidon ylläpitäminen, varallaoloaika, aihekohtainen koulutus ja muu erityiskoulutus; kehottaa pääsihteeriä huolehtimaan indikaattoreista, joilla mitataan kaikkea tulkkien toimintaa; pitää valitettavana sen yleistymistä, että yksittäiset tulkit toteuttavat tulkkaustehtäviä vuosittain keskimäärin 6–16 tuntia viikossa, mikä johtaa tulkkien epätasa-arvoiseen työtaakkaan; toteaa, että vuoden 2014 vaaleista johtuen kyseessä ei ollut parlamentin toiminnan kannalta tavanomainen vuosi;

98.  panee huolestuneena merkille, että tilastoja koskevaa laskentamenetelmää ei ole selvennetty, ja kehottaa hallintoa viestimään paremmin prosesseistaan tulkkien edustajille;

99.  kehottaa hallintoa jättämään lomat ja sairauslomat pois laskiessaan tulkkien tulkkauskopeissa viettämää keskimääräistä aikaa;

100.  toteaa jälleen, että monikielisyys on tärkeää toimielimen demokraattiselle oikeutukselle; suhtautuu myönteisesti siihen, että puhemiehistön vuonna 2011 hyväksymän resurssitehokkaan monikielisyyspolitiikan sekä sen perusteella toteutettujen organisaatiouudistusten tuloksena tulkkausta koskevien budjettikohtien menoissa on saatu aikaan mittavia säästöjä; edellyttää, että työehdoissa olisi oltava turvalausekkeita, joilla pyritään takaamaan sekä tulkkauksen laatu että tulkkien terveys, samalla kun huolehditaan tarpeista, jotka johtuvat parlamentin työskentelytapojen muutoksista ja resurssien tehokkaasta käytöstä; kehottaa pääsihteeriä jatkamaan pyrkimyksiään tiiviissä yhteistyössä tulkkien kanssa;

101.  on ehdottomasti sitä mieltä, että tehokkuushyötyjä voidaan yhä saada aikaan tulkkauksen alalla erityisesti lisäämällä palvelun tehokkuutta, jota vuodelta 2005 peräisin olevat säännöt nyt haittaavat, koska ne eivät enää vastaa parlamentin nykyisiä kokouskäytäntöjä; pyytää tarkastelemaan, voidaanko tulkkaus- ja konferenssitoiminnan pääosaston hallinnollisen tuen yksikköjen yhdessä vielä lisätä tehokkuutta;

102.  pyytää tarkistusta sen arvioimiseksi, onko asianmukainen määrä parlamentin sisäisiä tulkkeja taattu myös parlamentin keskeisinä työpäivinä;

103.  kehottaa tulkkaus- ja konferenssitoiminnan pääosastoa toteuttamaan kaikki tarvittavat hallintotoimenpiteet tulkkien tietoteknisten välineiden ja teknisen tuen parantamiseksi, jotta ne vastaisivat komission tulkkien apuvälineitä, lisäämään tulkkauksen tuottavuutta, tasoittamaan yksittäisten tulkkien työmäärää sekä varmistamaan, että vakituiset tulkit ovat läsnä ja saatavilla parlamentin keskeisinä työpäivinä, samalla kun kunnioitetaan täysipainoisesti tulkkien sosiaalisia oikeuksia; pyytää lopuksi pääsihteeriä esittämään uuden mallin, jolla pyritään henkilöstön vaikuttavaan ja kustannustehokkaaseen käyttöön ja jonka olisi myös perustuttava sopimukseen tulkkien kanssa;

104.  toteaa, että tulkkauspalvelujen parantaminen erityisesti komissiossa toimielinten yhteistyön puitteissa parantaisi näiden palvelujen käytön tehokkuutta;

105.  on huolestunut siitä, että vastuu kokousjärjestelyistä ja konferenssihallinnosta on jakautunut eri pääosastojen kesken;

Varainhoidon pääosasto

Matkatoimisto

106.  on tyytyväinen siihen, että varainhoidon pääosaston matkatoimistolle antamia ohjeita etsiä parhaita hintoja pannaan tehokkaasti täytäntöön; kannustaa lisäksi matkatoimistoa tehostamaan vertailua ja pyrkimään suurten lentoyhtiöiden kanssa sopimukseen joustavuuden lisäämisestä ja taloudellisemmista hinnoista, samalla kun varmistetaan mahdollisuus matkajärjestelyjen muuttamiseen ja peruuttamiseen; kehottaa matkatoimistoa etsimään aktiivisesti edullisempia lippuja ja tarjouksia matkoja varatessaan ja yleisesti ottaen tarjoamaan kilpailukykyisempiä hintoja ja ottamaan huomioon kaikki lentoyhtiöt; kehottaa varainhoidon pääosastoa laatimaan matkatoimiston kanssa käyttäjäkyselyn tyytyväisyydestä palveluun muiden parannuksia kaipaavien alojen määrittämiseksi;

107.  panee merkille matkajärjestelypyyntöihin liittyvät vaikeudet parlamentin kokoisen ja tehtäviltään moninaisen toimielimen osalta, jonka työhön liittyy erityispiirteitä (joustavuus, viime hetken peruutukset);

108.  kehottaa varainhoidon pääosastoa tiiviissä yhteistyössä turvallisuusasioiden ja viestinnän pääosastojen kanssa arvioimaan uudelleen varautumissuunnitelmia hätätilanteissa, jotta voidaan paremmin vastata uusiin turvallisuusuhkiin, erityisesti toimielimen eri toimipaikkojen välisillä matkoilla;

Vapaaehtoinen eläkerahasto

109.  toteaa, että vapaaehtoisen eläkerahaston varojen perusteella laskettu arvioitu vakuutusmatemaattinen alijäämä kasvoi 270,3 miljoonaan euroon vuoden 2014 lopussa (207,9 miljoonaa euroa vuonna 2013); korostaa tämän herättävän huolta rahaston pääoman ennenaikaisesta ehtymisestä;

110.  toteaa, että rahaston ennakoidut tulevat vastuut jakautuvat useiden kymmenien vuosien ajalle; kehottaa puhemiehistöä harkitsemaan vaihtoehtoja rahaston likviditeetin lisäämiseksi;

111.  pyytää, että tulokset parlamentin edellä mainitussa varainhoitovuoden 2013 vastuuvapautta koskevassa päätöslauselmassa pyytämästä ulkopuolisesta arvioinnista annetaan ilman lisäviivytyksiä; pitää vapaaehtoisen eläkerahaston johtokuntaa ensisijaisesti vastuullisena rahaston vajeen laajuudesta; kehottaa pienentämään kyseisen rahaston vastuita yksityisen eläkerahaston mallin mukaisesti; kehottaa puhemiehistöä antamaan kattavaa toimintasuunnitelmaa koskevan ehdotuksen, jossa käsitellään parlamentin vastuualoja välittömästi ulkoisen arvioinnin vastaanottamisen jälkeen; pitää tarpeellisena vähentää rahastoon kuuluvien jäsenten eläkeoikeuksia;

112.  kehottaa puhemiehistöä arvioimaan eläkerahaston nykytilannetta mahdollisimman pian;

Parlamentin jäsenten avustaminen

113.  on tyytyväinen paikallisiin avustajiin ja palveluntarjoajiin sovellettaviin uusiin, tiukempiin sääntöihin; toteaa, että tietyt uusien sääntöjen kohdat ovat vielä epäselviä ja voivat aiheuttaa vääriä tulkintoja; kehottaa selventämään näitä kohtia, erityisesti mitä tulee paikallisten avustajien ja palveluntarjoajien sivutoimiin; painottaa, että molempia ryhmiä on valvottava hyvin tiukasti;

114.  on tyytyväinen jäsenten portaalin perustamiseen; katsoo, että tämä on kustannustehokas ja vaikuttava varainhoidon tarkastelemisen väline, joka on parlamentin paperittoman toimintatavan mukainen; kehottaa varainhoidon pääosastoa edistämään aktiivisesti sen käyttöä jäsenten parissa;

Innovoinnin ja teknisen tuen pääosasto

115.  toteaa, että parlamentin tietoturva edellyttää koordinoitua ja harmonisoitua, keskitettyä turvallisuusstrategiaa;

116.  vaatii kestävämpien tietosuojajärjestelmien käyttöönottoa, jotta tietoja voidaan suojata luvattomalta pääsyltä – taaten samalla asianmukainen tiedottaminen – sekä häiriöiltä, muuttamiselta tai tuhoamiselta tietojen eheyden, luottamuksellisuuden ja saatavuuden takaamiseksi;

117.  edellyttää, että otetaan käyttöön nopea hälytysjärjestelmä, jonka avulla DG ITEC voi yhteistyössä DG SAFEn kanssa lähettää nopeasti teksti- tai sähköpostiviestejä jäsenille ja henkilöstölle, jotka haluavat olla mukana viestintäluettelossa, jota käytetään erityisissä turvallisuutta koskevissa hätätilanteissa;

118.  panee merkille, että riippumaton kolmas osapuoli toteutti tieto- ja viestintätekniikan tarkastuksen, kuten vuoden 2013 vastuuvapausmenettelyssä pyydettiin; toteaa myös, että kyseisen tarkastuksen tarkoituksena oli arvioida parlamentin tieto- ja viestintätekniikan turvallisuusvalmiudet ja sen järjestelmien mahdollinen alttius tietoverkkouhkille, jotta on mahdollista laatia tieto- ja viestintätekniikan turvallisuuden parantamista koskeva suunnitelma, johon sisältyy ehdotettu etenemissuunnitelma parlamentin yleisen turvallisuustason kohottamiseksi; pyytää laatimaan verkkoturvallisuutta koskevat säännökset sen takaamiseksi, että parlamentti kykenee suojaamaan tietojärjestelmiään tehokkaasti ja varmistamaan, että jäsenet ovat turvassa verkkohyökkäyksiltä;

119.  on huolestunut siitä, että ISO 27002:2013 -standardien sekä kansainvälisten parhaiden käytäntöjen mukaisesti toteutettu parlamentin tieto- ja viestintätekniikan turvallisuusjärjestelyjen, niiden kypsyyden ja niitä koskevien valmiuksien arviointi osoitti järjestelyjen kypsyyden olevan suhteellisen heikolla tasolla;

120.  kehottaa huolehtimaan säännöllisesti parlamentin tieto- ja viestintätekniikan alan turvallisuusjärjestelmien stressitestauksesta;

121.  panee merkille, että kokouksessaan 7. syyskuuta 2015 puhemiehistö hyväksyi tieto- ja viestintätekniikan turvallisuutta koskevat toimintaperiaatteet; korostaa, että on kiireesti pantava täytäntöön huomattavasti vankemmat tieto- ja viestintätekniikan turvallisuutta koskevat toimintaperiaatteet parlamentin yleistä tietoturvastrategiaa koskevan etenemissuunnitelman mukaisesti;

Turvallisuusasioiden pääosasto

122.  panee merkille, että yleisen turvallisuusstrategian hyväksymisen jälkeen turvallisuuspalvelut siirrettiin suoritettavaksi toimielimen sisällä Brysselissä joulukuuhun 2014 mennessä ja Strasbourgin 1. heinäkuuta 2015 mennessä; korostaa, että viimeaikainen turvallisuustilanne huomioon ottaen olisi toteutettava uusia turvallisuustoimenpiteitä sekä tarkistettava pikaisesti puhemiehistön vuonna 2011 hyväksymää yleistä turvallisuusstrategiaa;

123.  panee huolestuneena merkille Brysselin ja Strasbourgin viranomaisten erilaisen suhtautumisen parlamentin tilojen turvallisuuteen; pitää välttämättömänä tehdä tiivistä yhteistyötä Belgian, Ranskan ja Luxemburgin viranomaisten kanssa parlamentin rakennuksia ympäröivien turva-alueiden lujittamiseksi;

124.  vaatii koko turvahenkilöstön tehokasta seulontaa, jotta voidaan varmistaa soveltuvuus tehtävien hoitamiseen sekä luotettavuuden että ammattitaidon kannalta;

125.  vaatii ottamaan parlamentin rakennusten ja niiden lähiympäristön turvallisuuden parantamisen ehdottomaksi painopisteeksi; pitää välttämättömänä varmistaa nykyisessä turvallisuustilanteessa turvallisuushenkilöstölle asianmukaiset varusteet ja työolot;

126.  kehottaa tarkistamaan rakennusten turvatoimia ja lisäämään valvontaa parlamentin pysäköintitilojen sisäänkäynneillä automaattisen rekisterikilpien tunnistuksen avulla; pyytää ottamaan käyttöön keskitetyn ulkoisen tarkastuspisteen, jossa tarkistetaan kaikki parlamentin rakennuksiin tulevat ulkopuoliset palveluntarjoajat;

127.  palauttaa mieliin Euroopan parlamentin jäsenten toimistoissa tapahtuneet varkaustapaukset; kehottaa infrastruktuurin ja logistiikan sekä turvallisuusasioiden pääosastoja varmistamaan entistä paremman turvallisuuden ja avoimuuden niiden aliurakoitsijoiden ja ylläpitohenkilöstön osalta, joilla on pääsy toimistoihin;

128.  pitää keskeisen tärkeänä, että käytössä on pätevä palvelukseenottoa edeltävä seulonta, sitovat menettelyt, joilla säännellään henkilöstön palveluksesta lähtöä, asianmukaiset turvallisuudenhallintarakenteet sekä asianmukaista kriisinhallintakoulutusta;

129.  palauttaa mieliin 7. lokakuuta 2014 tapahtuneen vaaratilanteen, jossa oli osallisina kurdimielenosoittajia; kehottaa arvioimaan kattavasti ja luottamuksellisesti parlamentin turvallisuuspalvelut; pitää myönteisenä ensimmäisenä vaiheena, että on perustettu parlamentin, komission, neuvoston ja Belgian valtion edustajista koostuva korkean tason ryhmä yhteistyön tehostamiseksi turvallisuuden alalla; kehottaa lisäämään yhteistyötä kansallisten ja kansainvälisten turvallisuuspalvelujen kanssa;

130.  pitää ehdottoman tarpeellisena lisätä turvallisuusasioiden pääosaston ja innovoinnin ja teknisen tuen pääosaston välistä yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa tiedon ja viestinnän riittävä suoja parlamentissa;

131.  panee merkille unionin toimielinten ja elinten nykyiset turvallisuutta ja terrorismin torjuntaa koskevat haasteet ja toteaa, että niiden resurssit, säännöt ja välineet ovat erilaisia ja keskenään yhteensopimattomia; katsoo, että tilanne kuvastaa resurssienhallinnan heikkouksia asiaa hoitavissa hallintoelimissä (sekä komission että parlamentin vuotuiset turvallisuusmenot ovat noin 40 miljoonaa euroa, neuvoston turvallisuusmenot ovat noin 15 miljoonaa euroa ja Euroopan ulkosuhdehallinnon turvallisuusmenot puolestaan yli 5 miljoonaa euroa jo pelkästään Brysselin päätoimipaikoissa) ja se saattaa myös lisätä unionin toimielinten haavoittuvuutta;

132.  on huolissaan nykyisestä turvallisuusympäristöstä, jossa vakava terroristiuhka ulottuu Eurooppaan ja vielä pidemmälle, etenkin Brysselin ja Pariisin koordinoitujen iskujen ja Thalys-junaan kohdistuneen iskuyrityksen jälkeen; kehottaa kaikkia unionin toimielimiä edistämään ennakoivasti tehokkaampaa keskinäistä yhteistyötä sekä yhteistyötä viranomaisten kanssa maissa, joihin ne ovat sijoittautuneet tai joissa niillä on toimistoja tai edustustoja tai joissa ne hoitavat tehtäviään;

133.  kehottaa pääsihteeriä sekä komission, neuvoston, EUH:n ja parlamentin valiokuntien hallintoelimiä harkitsemaan mahdollista toimielinten yhteistä turvallisuuspolitiikkaa, joka sisältäisi toimintasuunnitelman, jotta kehitettäisiin yhteisiä elementtejä, kuten riskinarviointivalmiuksia ja -menetelmiä, henkilökuntaa ja keinoja suojella kunkin elimen poliittisia viranomaisia ja arvovieraita, turvallisuushenkilöstön kouluttamista ja resursseja, kulunvalvontavälineitä ja tekniikkaa, kyber- ja viestintäturvallisuutta sekä erityistä resurssienhallintaa; toteaa, että tällöin olisi saatava aikaan synergiaa unionin päätoimipaikkojen, ulkoisten toimistojen ja edustustojen isäntämaiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa;

Ympäristöystävällinen parlamentti

134.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen vuosina 2013 ja 2014 tekemän tarkastuksen myönteiset päätelmät, joissa korostettiin, että 14 tarkastetusta unionin toimielimestä Euroopan parlamentti oli laatinut hiilidioksidipäästöjen vähentämisen osalta kunnianhimoisimman strategian;

135.  huomauttaa, että ajankäyttöä voitaisiin tehostaa ja parlamentin ympäristöjalanjälkeä pienentää videoneuvottelujen ja etätyöskentelyn avulla samalla kun voitaisiin vähentää hallinto- ja matkakustannuksia;

136.  painottaa tarvetta panna täytäntöön ympäristöä säästävät julkiset hankinnat kaikissa sopimuksissa ja tarjouspyynnöissä; kehottaa ottamaan käyttöön kunnianhimoisia ja sitovia tavoitteita ympäristöä säästävien sopimusten tekemiseksi etenkin elintarvike- ja ateriointipalvelujen, ajoneuvojen ja kuljetuksen, saniteetti- ja vesilaitteiden, paperin, jätehuollon, tietotekniikka- ja kuvauslaitteiden, valaistuksen, siivouksen ja kalusteiden alalla;

Ympäristöä säästävät julkiset hankinnat ja ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä

137.  kehottaa pääsihteeriä suunnittelemaan, miten kuljetusarkkujen määrää voitaisiin vähentää parlamentin virkamatkoilla; ehdottaa, että käyttöön otettaisiin kuljetusarkkujen tilausjärjestelmä tai niiden yhteiskäyttöjärjestelmä, mikä vähentäisi kustannuksia ja pienentäisi hiilijalanjälkeä;

138.  on tyytyväinen lisätoimenpiteisiin väistämättömien päästöjen korvaamiseksi; kehottaa parlamenttia kehittämään edelleen hiilidioksidipäästöjä korvaavia toimintatapoja;

Poliittiset ryhmät (momentti 4 0 0)

139.  toteaa, että vuonna 2014 momentin 4 0 0 määrärahat poliittisille ryhmille ja sitoutumattomille jäsenille käytettiin seuraavalla tavalla:

Ryhmä

2014 ensimmäinen puolisko

2014 toinen puolisko

Määrärahat vuodessa

Omat varat ja siirretyt määrärahat*

Maksut

Vuotuisten määrärahojen käyttöaste

Seuraavalle kaudelle siirretyt määrärahat

Määrärahat vuodessa

Omat varat ja siirretyt määrärahat

Maksut

Vuotuisten määrärahojen käyttöaste

Seuraavalle kaudelle (2015) siirretyt määrärahat

PPE

11 147

7 813

11 311

101 %

7 649

8 772

7 744

6 485

74 %

9 960

S&D

7 956

4 619

8 415

106 %

4 160

7 663

4 194

6 435

84 %

5 422

ECR

2 128

1 053

2 731

128 %

450

2 886

457

1 745

60 %

1 598

ALDE

3 401

1 759

3 644

107 %

1 516

2 813

1 531

1 847

66 %

2 498

GUE/NGL

1 374

417

1 519

111 %

272

2 153

272

1 170

54 %

1 255

Verts/ALE

2 211

1 388

2 689

122 %

911

2 081

912

1 707

82 %

2 146

EFDD

1 229

1 137

1 544

126 %

822

2 002

827

1 164

58 %

1 287

Sitoutumattomat jäsenet

753

441

715

95 %

92

1 238

92

566

46 %

533

Yhteensä

30 200

18 626

32 567

 

15 872

29 608

16 030

21 118

 

29 442

* kaikki määrät tuhansia euroja

Euroopan tason poliittiset puolueet ja poliittiset säätiöt

140.  toteaa, että vuonna 2014 momentin 4 0 2 määrärahat käytettiin seuraavasti(10):

Puolue

Lyhenne

Omat varat*

EP:n avustus

Tulot yhteensä

EP:n avustuksen osuus tukikelpoisista menoista (enintään 85 %)

Tulojen ylijäämä (siirto varaukseen) tai tappio

Euroopan kansanpuolue

PPE

2 126

9 327

13 605

85 %

345

Euroopan sosialidemokraattinen puolue

PSE

1 083

5 297

7 864

85 %

78

Euroopan liberaali- ja demokraattipuolue

ALDE

759

2 813

3 582

85 %

173

Euroopan vihreä puolue

EGP

575

1 918

2 493

84 %

50

Euroopan konservatiivien ja reformistien liitto

AECR

373

1 943

2 376

85 %

0

Euroopan vasemmistopuolue

EL

282

1 219

1 501

85 %

54

Euroopan demokraattinen puolue

EDP

123

565

730

85 %

13

EU-demokraatit

EUD

49

274

340

85 %

0

Euroopan vapaa allianssi

EFA

126

526

708

85 %

0

Euroopan kristillinen poliittinen liike

ECPM

73

388

475

85 %

4

Euroopan allianssi vapauden puolesta

EAF

93

521

614

84 %

-3

Euroopan kansallisten liikkeiden liitto

AEMN

117

363

480

85 %

37

Vapauksien ja demokratian Euroopan liike

MELD

124

635

941

85 %

5

Yhteensä

 

5 903

25 789

35 709

85 %

756

(*) kaikki määrät tuhansia euroja

141.  toteaa, että vuonna 2014 momentin 4 0 3 määrärahat käytettiin seuraavasti(11):

Säätiö

Lyhenne

Liittyy puolueeseen

Omat varat*

EP:n avustus

Tulot yhteensä

EP:n avustuksen osuus tukikelpoisista menoista (enintään 85 %)

 

Eurooppa-tutkimuksen keskus (Martens-keskus)

WMCES

PPE

831

4 203

5 034

85 %

 

Foundation for European Progressive Studies -säätiö

FEPS

PSE

636

3 087

3 723

85 %

 

Euroopan liberaalifoorumi

ELF

ALDE

169

941

1 110

85 %

 

Green European Foundation -säätiö

GEF

EGP

174

914

1 088

85 %

 

Transform Europe

TE

EL

111

587

698

85 %

 

Institute of European Democrats

IED

PDE

43

265

308

85 %

 

Centre Maurits Coppieters

CMC

EFA

48

216

264

85 %

 

New Direction - Foundation for European Reform

ND

AECR

195

915

1 110

85 %

 

European Foundation for Freedom

EFF

EAF

45

244

289

85 %

 

Organisation For European Interstate Cooperation

OEIC

EUD

21

135

156

85 %

 

Christian Political Foundation for Europe

CPFE

ECPM

37

187

224

85 %

 

Foundation for a Europe of Liberties and Democracy

FELD

MELD

62

271

333

85 %

 

Identités & Traditions européennes

ITE

AEMN

42

174

216

85 %

 

Yhteensä

 

 

2 414

12 139

14 553

85 %

 

(*) kaikki määrät tuhansia euroja

 

-

2 229

11 325

13 554

85 %

(1)EUVL L 51, 20.2.2014.
(2)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 1.
(3)EUVL C 247, 28.7.2015, s. 1.
(4)EUVL C 373, 10.11.2015, s. 1.
(5)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 146.
(6)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(7)PE 349.540/Bur/ann/fin.
(8)PE 422.541/Bur.
(9)Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 29. huhtikuuta 2015, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2013, pääluokka I – Euroopan parlamentti (EUVL L 255, 30.9.2015, s. 3).
(10)Lähde: PV BUR. 20.10.2014 (PE 538.295/BUR) ja PV BUR. 20.10.2014 (PE 538.297/BUR), kohta 12.
(11)Lähde: PV BUR. 20.10.2014 (PE 538.295/BUR) ja PV BUR. 20.10.2014 (PE 538.297/BUR), kohta 12.


Vastuuvapaus 2014: EU:n yleinen talousarvio – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto
PDF 257kWORD 78k
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka II – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto (2015/2156(DEC))
P8_TA(2016)0151A8-0101/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2014(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014 (COM(2015)0377 – C8-0201/2015)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan sekä 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(5) ja erityisesti sen 55, 99, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä perussopimus-, työjärjestys-, ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0101/2016),

1.  lykkää päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä neuvoston pääsihteerille Eurooppa-neuvoston ja neuvoston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan oikeusasiamiehelle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2016, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka II – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto (2015/2156(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka II – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä perussopimus-, työjärjestys-, ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0101/2016),

A.  katsoo, että avoimuus ja julkisten varojen valvonta ovat yleisiä demokraattisia periaatteita, jotka soveltuvat myös unioniin;

B.  katsoo, että vastuuvapausmenettely on osa edustuksellisen demokratian käsitettä;

C.  toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 319 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentti on yksin vastuussa Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä;

D.  toteaa, että neuvoston talousarvio on yksi Euroopan unionin talousarvion pääluokista;

E.  katsoo, että SEUT 319 artiklan 2 kohdan mukaisesti komission on annettava Euroopan parlamentille sen pyynnöstä kaikki tarpeelliset tiedot, jotka koskevat menojen käyttöä tai varainkäytön valvonnan järjestelmien toimintaa;

F.  toteaa, että SEUT 335 artiklan mukaan kukin toimielin on hallinnollisesti riippumaton ja että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (varainhoitoasetus) 55 artiklan mukaan toimielimet ovat itsenäisesti vastuussa niitä koskevien talousarvion pääluokkien toteutuksesta;

G.  toteaa, että jos parlamentilla ei ole tarvittavia tietoja, se ei pysty tekemään tietoon perustuvaa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä;

H.  palauttaa mieliin, että oikeudelliset ja akateemiset asiantuntijat olivat yksimielisiä parlamentin tiedonsaantioikeudesta parlamentissa 27. syyskuuta 2012 järjestetyssä työpajassa, joka käsitteli parlamentin oikeutta myöntää vastuuvapaus neuvostolle;

1.  panee merkille, että tarkastuksensa perusteella tilintarkastustuomioistuin totesi, ettei virhetaso kokonaisuutena tarkastellen ollut olennainen toimielinten ja elinten hallintomenoihin ja muihin menoihin liittyvissä maksuissa 31. joulukuuta 2014 päättyneeltä varainhoitovuodelta;

2.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin totesi varainhoitovuotta 2014 koskevassa vuosikertomuksessaan, että pieni määrä virheitä henkilöstökulujen laskelmissa ja joitakin puutteita perhelisien hallinnoinnissa havaittiin Eurooppa-neuvostoon ja neuvostoon liittyvillä tarkastetuilla aihealueilla;

3.  kehottaa Eurooppa-neuvostoa ja neuvostoa parantamaan todettujen puutteiden hallinnointia ja korjaamaan tilintarkastustuomioistuimen havaitsemat virheet;

4.  toteaa, että vuonna 2014 Eurooppa-neuvoston ja neuvoston kokonaistalousarvio oli 534 200 000 euroa (535 511 300 euroa vuonna 2013), joista käytettiin 91,3 prosenttia; panee merkille, että käyttöaste nousi vuonna 2014;

5.  panee merkille, että neuvoston määrärahat vähenivät 1,3 miljoonaa euroa (0,2 prosenttia) vuonna 2014;

6.  on edelleen huolissaan siitä, että käyttämättä jääneiden varojen osuus on korkea lähes kaikissa menoluokissa; toistaa ehdotuksensa keskeisten tulosindikaattoreiden laatimisesta, jotta talousarvion suunnittelua voidaan parantaa;

7.  on huolestunut siitä, että vuodelta 2014 siirrettiin erittäin paljon määrärahoja vuodelle 2015, erityisesti aineellisiin käyttöomaisuushyödykkeisiin kohdennettuja määrärahoja; on vakaasti sitä mieltä, että toistuva määrärahojen siirtäminen varainhoitovuodelta toiselle on vastoin varainhoitoasetuksessa vahvistettuja talousarvion vuotuisuuden ja moitteettoman varainhoidon periaatteita;

8.  katsoo, että neuvoston merkittävät siirrot budjettikohtien sisällä voitaisiin välttää paremmalla talousarviosuunnittelulla;

9.  toteaa jälleen, että Eurooppa-neuvoston ja neuvoston talousarviot olisi eriytettävä toimielinten varainhoidon avoimuuden lisäämiseksi ja kummankin toimielimen vastuuvelvollisuuden parantamiseksi;

10.  vaatii, että neuvoston on oltava muiden toimielinten tavoin vastuuvelvollinen ja avoin ja kehottaa neuvostoa liittymään EU:n avoimuusrekisteriin;

11.  kehottaa jälleen Eurooppa-neuvostoa ja neuvostoa toimittamaan parlamentille vuotuisen toimintakertomuksensa, johon sisältyy kattava katsaus kaikkiin kummankin toimielimen käytössä oleviin henkilöresursseihin ura-alueen, palkkaluokan, sukupuolen, kansalaisuuden ja ammatillisen koulutuksen mukaan jaoteltuina;

12.  katsoo, että unionin toimielinten ja erillisvirastojen vuosikertomuksilla voisi olla tärkeä merkitys avoimuuden, vastuuvelvollisuuden ja lahjomattomuuden noudattamisessa; kehottaa unionin toimielimiä ja erillisvirastoja sisällyttämään vuosikertomuksiinsa näitä asioita koskevan luvun;

13.  pitää valitettavana, että neuvosto ei ole vieläkään hyväksynyt menettelysääntöjä; katsoo, että kaikkien unionin toimielinten ja erillisvirastojen olisi sovittava yhteisistä menettelysäännöistä, koska ne ovat välttämättömät toimielinten avoimuuden, vastuuvelvollisuuden ja lahjomattomuuden vuoksi; kehottaa niitä EU:n toimielimiä ja elimiä joilla ei vielä ole menettelysääntöjä, laatimaan sellaiset mahdollisimman pian;

14.  kehottaa neuvostoa panemaan väärinkäytösten paljastamista koskevat sisäiset säännöt täytäntöön viipymättä;

15.  vaatii neuvoston jäsenten taloudellisia sidonnaisuuksia koskevien ilmoitusten julkaisemista internetissä;

16.  panee huolestuneena merkille, että Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa ja hänen kabinettinsa jäseniä varten ei ole laadittu lahjomattomuutta koskevia sääntöjä eikä heiltä edellytetä sidonnaisuuksia koskevia ilmoituksia eikä yksityiskohtaisten henkilötietojen antamista; panee lisäksi merkille, että neuvoston kansallisia edustajia varten ei ole olemassa yhteisiä lahjomattomuutta koskevia sääntöjä; kehottaa neuvostoa korjaamaan tilanteen ja tiedottamaan tästä vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle;

17.  pitää ilahduttavana ehdotusta neuvoston asetukseksi unionin korkean tason julkisen viran haltijoiden palkkajärjestelyistä ja sen johdosta suunniteltuja säästöjä;

18.  kehottaa neuvostoa laatimaan omat yksityiskohtaiset korruption vastaiset suuntaviivansa ja riippumattomat menettelynsä;

19.  panee huolestuneena merkille, että lainsäädäntöprosessista, neuvotteluista, jäsenvaltioiden kannoista ja neuvoston kokouksista puuttuu huolestuttavalla tavalla avoimuus; kehottaa neuvostoa julkistamaan asiaankuuluvat asiakirjat ja luomaan selkeän raportointijärjestelmän, jonka avulla lainsäädäntömenettelyt olisivat avoimia ja läpinäkyviä;

20.  on huolissaan trilogien ja sovittelukokousten avoimuuden puutteesta; kehottaa neuvostoa lisäämään järjestelmällisesti neuvottelujen avoimuutta ja lahjomattomuutta;

21.  panee merkille toimielinten välisen sopimuksen mukaisen käännös- ja tulkkaustoimintaa tarkastelevan komitean saavuttamat tulokset sellaisten yhdenmukaisten menetelmien aikaansaamisessa, jotka mahdollistavat kaikkien toimielinten käännöskustannusten suoran vertailun; pitää myönteisenä, että neuvosto toimittaa tiedot näiden menetelmien mukaisesti;

22.  korostaa, että yksi neuvoston pääsihteeristön vuoden 2014 tärkeimmistä taloudellisista tavoitteista – Europa-rakennuksen saaminen käyttöön vuoden 2015 loppuun mennessä – jäi saavuttamatta; pitää viivästystä valitettavana ja pyytää saada tietoja siitä aiheutuvista taloudellisista seurauksista;

23.  pyytää jälleen liittämään neuvoston vuotuiseen toimintakertomukseen kiinteistöpolitiikkaa koskevan osuuden, erityisesti siksi, että kiinteistöpolitiikan kustannukset on perusteltava asianmukaisesti ja niiden on pysyttävä kohtuullisina;

Vastuuvapauden myöntämispäätöksen lykkäämisen syyt

24.  korostaa jälleen, että neuvoston olisi toimittava avoimesti ja oltava valmis vastaamaan unionin kansalaisille kaikista sille uskotuista varoista osallistumalla täysimääräisesti ja hyvässä uskossa vuosittaiseen vastuuvapausmenettelyyn aivan kuten muutkin unionin toimielimet; katsoo näin ollen, että unionin talousarvion toteutuksen tehokas valvonta edellyttää parlamentin ja neuvoston työjärjestelyjen avulla toteutettavaa yhteistyötä; pahoittelee vastuuvapausmenettelyn yhteydessä kohdattuja tähänastisia vaikeuksia; vaatii parantamaan kummankin toimielimen valmiuksia vuoropuheluun, jotta päästäisiin mahdollisimman nopeasti ratkaisuun ja jotta voidaan täyttää perussopimusten mukainen tehtävä ja toimia vastuuvelvollisesti kansalaisiin nähden;

25.  panee merkille, että menettely, jossa vastuuvapaus myönnetään erikseen kullekin unionin toimielimelle ja elimelle, on pitkäaikainen käytäntö, jonka parlamentti on luonut taatakseen avoimuuden ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden unionin veronmaksajia kohtaan; korostaa, että tämä tosiasiassa takaa sen, että parlamentille annetaan valvontaoikeus ja -velvoite koko unionin talousarvioon nähden;

26.  toteaa lisäksi, että komissio ilmaisi 23. tammikuuta 2014 lähettämässään kirjeessä, että kaikki toimielimet kuuluvat kaikilta osin parlamentin vastuuvapausmenettelyssä esittämien huomautusten seurantaprosessin piiriin ja että kaikkien toimielinten olisi tehtävä yhteistyötä vastuuvapausmenettelyn toimivuuden varmistamiseksi SEUT-sopimuksen asiaa koskevia määräyksiä ja soveltuvan johdetun oikeuden asiaa koskevia säännöksiä täysimääräisesti noudattaen;

27.  korostaa komission toteavan kirjeessään myös, että se ei aio valvoa muiden toimielinten talousarvioiden toteutusta ja että vastauksen antaminen jollekin toiselle toimielimelle osoitettuihin kysymyksiin loukkaisi kyseisen toimielimen oikeutta toteuttaa itsenäisesti sitä koskevaa talousarvion pääluokkaa;

28.  muistuttaa, että kullakin varainhoitoasetuksen 2 artiklan b alakohdassa määritellyllä toimielimellä on toimivalta toteuttaa itsenäisesti sitä koskevaa talousarvion pääluokkaa varainhoitoasetuksen 55 artiklan nojalla; toteaa, että noudatetun käytännön ja nykyisten sääntöjen tulkinnan mukaisesti parlamentti myöntää vastuuvapauden kullekin toimielimelle erikseen, jotta voidaan säilyttää avoimuus ja demokraattinen vastuuvelvollisuus unionin veronmaksajia kohtaan;

29.  korostaa, että parlamentilla on vastuuvapauden myöntämisvalta SEUT 316, 317 ja 319 artiklan ja varainhoitoasetuksen 55 ja 164–167 artiklan mukaisesti; pitää kyseisiä määräyksiä ja säännöksiä riittävänä oikeusperustana sille, että parlamentilla on oikeus tehdä erillinen vastuuvapauspäätös neuvoston osalta ja että sillä on oikeus myöntää vastuuvapaus komissiolle; vahvistaa, että vastuuvapauden myöntäminen tai epääminen on parlamentin oikeus ja yksi parlamentin velvollisuuksista unionin kansalaisia kohtaan;

30.  korostaa, että neuvosto on vuodesta 2009 lähtien kieltäytynyt osallistumasta Euroopan parlamentin harjoittamaan vastuuvapausmenettelyyn kieltäytymällä toimittamasta tarpeellisia tietoja, vastaamasta kirjallisiin kysymyksiin ja osallistumasta talousarvionsa toteuttamista koskeviin kuulemistilaisuuksiin ja keskusteluihin, ja tästä johtuen yli kolme miljardia euroa julkisia varoja on käytetty ilman asianmukaista valvontaa; pitää sitä unionin kansalaisille lähetettynä kielteisenä signaalina;

31.  toteaa jälleen, että jos neuvosto ei ryhdy yhteistyöhön, parlamentti ei pysty tekemään tietoon perustuvaa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä;

32.  katsoo, että tilanne tarkoittaa perussopimuksista johtuvien velvoitteiden ja etenkin toimielinten välisen vilpittömän yhteistyön periaatteen räikeää laiminlyöntiä ja että siihen on löydettävä ripeästi ratkaisu, jotta koko unionin talousarviota voidaan valvoa; viittaa tässä yhteydessä myös SEUT 15 artiklaan, jossa määrätään, että kukin unionin toimielin, elin, laitos tai virasto varmistaa työskentelynsä avoimuuden;

33.  toteaa jälleen kerran, että talousarviota voidaan valvoa tehokkaasti vain, jos parlamentti ja neuvosto tekevät yhteistyötä, jonka tärkeimpiin osatekijöihin on kuuluttava neuvoston ja parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan edustajien väliset viralliset kokoukset, vastaaminen valiokunnan jäsenten kirjallisina esittämiin kysymyksiin sekä asiakirjojen toimittaminen pyynnöstä talousarvion valvonnan tausta-aineistoksi;

34.  muistuttaa, että parlamentti myöntää muille toimielimille vastuuvapauden toimitettujen asiakirjojen ja esittämiinsä kysymyksiin annettujen vastausten pohjalta; pitää valitettavana, että parlamentilla on toistuvasti ongelmia saada vastauksia neuvostolta;

35.  panee merkille neuvoston pääsihteerin kirjeen, jonka tämä lähetti vastauksena parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan esittämään kutsuun osallistua 11. tammikuuta 2016 järjestettävään keskusteluun; toteaa, että kirjeessä ei vastata kutsuun eikä kirjalliseen kyselyyn, joka lähetettiin neuvoston pääsihteeristöön 25. marraskuuta 2015 ja joka sisälsi parlamentin jäsenten esittämiä kysymyksiä, vaan pelkästään toistetaan neuvoston jo aiemmin esittämä kanta taloudellisten tietojen vaihtoon;

36.  pitää vastuuvapausmenettelyä tärkeänä välineenä pyrittäessä varmistamaan demokraattinen vastuuvelvollisuus unionin kansalaisiin nähden;

37.  kehottaa neuvostoa aloittamaan neuvottelut parlamentin kanssa, jotta varmistettaisiin parlamentin oikeus saada tietoja neuvoston talousarvion toteutuksesta; katsoo, että tämä sisältää neuvoston velvoitteen antaa pyydetyt tiedot;

38.  pitää valitettavana, etteivät kaikki unionin toimielimet noudata samoja avoimuusvaatimuksia, ja katsoo, että neuvoston olisi parannettava toimintansa avoimuutta;

39.  katsoo, että vaikka tilannetta voitaisiin parantaa väliaikaisesti lisäämällä unionin toimielinten yhteistyötä perussopimusten puitteissa, näiden sopimusten tarkistaminen voi lopulta olla tarpeen, jotta vastuuvapausmenettelystä voidaan tehdä selkeämpi siten, että parlamentin nimenomaisena tehtävänä on myöntää vastuuvapaus kaikille toimielimille ja elimille erikseen;

40.  kehottaa komissiota muuttamaan varainhoitoasetusta, jotta selvennetään vastuuvapausmenettelyn tavoitteita ja määritellään selvästi sääntöjen noudattamatta jättämisestä aiheutuvat seuraamukset; korostaa, että tämä olisi tehtävä unionin toimielinten vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi ja unionin kansalaisten taloudellisten etujen suojaamiseksi; korostaa, että poikkeuksia ei pitäisi tehdä.

(1)EUVL L 51, 20.2.2014.
(2)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 1.
(3)EUVL C 373, 5.11.2015, s. 1.
(4)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 146.
(5)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.


Vastuuvapaus 2014: EU:n yleinen talousarvio – Tuomioistuin
PDF 244kWORD 68k
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka IV – Tuomioistuin (2015/2157(DEC))
P8_TA(2016)0152A8-0123/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2014(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014 (COM(2015)0377 – C8-0202/2015)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan sekä 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(5) ja erityisesti sen 55, 99, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0123/2016),

1.  myöntää tuomioistuimen kirjaajalle vastuuvapauden tuomioistuimen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman tuomioistuimelle, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2016, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka IV – Tuomioistuin (2015/2157(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka IV – Tuomioistuin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0123/2016),

1.  on tyytyväinen siihen, että tilintarkastustuomioistuin totesi varainhoitovuotta 2014 koskevassa vuosikertomuksessaan, ettei se ollut havainnut merkittäviä puutteita Euroopan unionin tuomioistuimen, jäljempänä 'tuomioistuin', henkilöresursseihin ja hankintamenettelyihin liittyvillä tarkastetuilla aihealueilla;

2.  panee tyytyväisenä merkille, että tarkastuksensa perusteella tilintarkastustuomioistuin totesi, ettei virhetaso kokonaisuutena tarkastellen ollut olennainen toimielinten ja elinten hallintomenoihin ja muihin menoihin liittyvissä maksuissa 31. joulukuuta 2014 päättyneeltä varainhoitovuodelta;

3.  toteaa, että vuonna 2014 tuomioistuimella oli käytettävissään määrärahoja 355 367 500 euroa (354 880 000 euroa vuonna 2013) ja että niiden käyttöaste oli 99 prosenttia; pitää myönteisenä, että käyttöaste nousi vuonna 2014 verrattuna vuoteen 2013, jolloin se oli 96,3 prosenttia;

4.  panee merkille, että tuomioistuimen talousarvio on luonteeltaan puhtaasti hallinnollinen ja että yli 75 prosenttia määrärahoista käytetään toimielimen henkilöstöön liittyviin menoihin ja loput kiinteistöihin, irtaimeen omaisuuteen, laitteisiin ja muihin menoihin;

5.  pitää myönteisenä tuomioistuimen oikeudenkäytön tuloksellisuutta vuonna 2014, jolloin kolmen tuomioistuimen käsiteltäväksi tuli 1 691 asiaa, ja 1 685 asiaa saatettiin päätökseen;

6.  panee merkille, että tuomioistuin saattoi vuonna 2014 päätökseen 719 asiaa (701 vuonna 2013) ja sen käsiteltäväksi tuli 622 uutta asiaa (699 vuonna 2013); suhtautuu myönteisesti hyviin tilastollisiin tuloksiin ja uskoo, että tuloksellisuutta voidaan parantaa tulevaisuudessa;

7.  panee merkille, että yleinen tuomioistuin otti vuonna 2014 käsiteltäväksi 912 uutta asiaa ja sai päätökseen 814 asiaa ja että keskeneräisten asioiden määrä oli 1 423, joten oikeusmenettelyjen määrä on yleisesti noussut vuodesta 2012 ja 2013;

8.  huomauttaa, että perustamalla yleiseen tuomioistuimeen vuonna 2014 yhdeksän määräaikaista hallintoavustajan tointa vahvistettiin kyseisen tuomioistuimen oikeudellista henkilöstöä, varmistettiin sen tehokkuus ja parannettiin tuloksellisuutta;

9.  panee merkille, että virkamiestuomioistuin sai vuonna 2014 päätökseen 152 asiaa, kun vastaava luku vuonna 2013 oli 184, ja vireillä oli 216 asiaa; toteaa, että yleisessä oikeudenkäytössään virkamiestuomioistuin oli vuonna 2014 vähemmän tehokas;

10.  kannustaa tuomioistuinta parantamaan edelleen nykyisten resurssiensa käyttöä; katsoo, että vuonna 2014 toteutetut sisäiset uudistukset, erityisesti unionin yleisen tuomioistuimen ja virkamiestuomioistuimen toimintaa ohjaavan työjärjestyksen tarkistaminen sekä tietoteknisten järjestelmien kehittäminen menettelyjen käsittelyn ja viestinnän parantamiseksi, ovat auttaneet resurssien optimoinnissa;

11.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen suunnitelmaan toteuttaa parlamentin sille vuoden 2013 vastuuvapausmenettelyn yhteydessä esittämän pyynnön johdosta unionin tuomioistuinta koskeva tarkastelu, jossa arvioidaan sen tuloksellisuutta;

12.  panee merkille tammikuussa 2016 toimitetut tiedot tuomareiden tuomioistuimen ulkopuolella hoitamien tehtävien luettelosta, jota pyydettiin vuoden 2014 vastuuvapausmenettelyä koskevassa parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan keskustelussa; pitää valitettavana, että siinä ei mainita erilaisiin tilaisuuksiin osallistuvien tuomareiden lukumäärää; vaatii selvitystä kaikista kunkin tuomarin tuomioistuimen ulkopuolella hoitamista tehtävistä, muun muassa luennoista, puheista, muista tilaisuuksista ja niiden valmistelusta työaikana, eikä pelkästään virallisesti hyväksytyistä tehtävistä; pyytää julkistamaan kaikki tuomareiden tuomioistuimen ulkopuolella hoitamiin tehtäviin liittyvät resurssit, kuten käännöspalvelut, lakimiesavustajat ja autonkuljettajat;

13.  katsoo, että kaikkien tietojen kunkin tuomarin tuomioistuimen ulkopuolella hoitamista tehtävistä olisi oltava kansalaisten saatavilla; vaatii kyseisten tietojen julkistamista tuomioistuimen verkkosivustolla ja niiden sisällyttämistä vuotuisiin toimintakertomuksiin;

14.  kehottaa julkistamaan tuomioistuimen verkkosivustolla tuomareiden taloudellisia sidonnaisuuksia koskevat ilmoitukset;

15.  edellyttää, että yleisessä tuomioistuimessa käynnissä olevan uudistuksen vaikutukset arvioidaan tarkkaan, jotta voidaan vahvistaa, että kyseinen tarkistus on asianmukainen ja että se yksinkertaistaa tuomioistuimen oikeudenkäytön rakennetta;

16.  panee tyytyväisenä merkille e-Curia-sovellukseen tehdyt parannukset ja toteaa, että sitä käyttävien jäsenvaltioiden määrä kasvoi vuonna 2014; pitää kuitenkin valitettavana, että kolme jäsenvaltioita on pysynyt käyttäjäjoukon ulkopuolella;

17.  kehottaa tuomioistuinta ottamaan käyttöön lisää uutta tekniikkaa, jotta on mahdollista vähentää entisestään paperikopioiden sekä niiden kokousten määrää, joissa tarvitaan kääntäjiä ja tulkkeja, vaarantamatta kuitenkaan tuomioistuimen velvollisuuksien hoitamista;

18.  toteaa, että käännösosaston toimintaa pidettiin tyydyttävänä; katsoo, että säästöjä voidaan edelleen saada aikaan muiden kuin oikeudellisten asiakirjojen yhteydessä käyttämällä rajoitettua käännösjärjestelyä;

19.  toteaa tuomioistuimen osallistuvan toimielinten väliseen työryhmään, joka käsittelee keskeisiä toimielinten välisiä toiminta- ja tulosindikaattoreita, joihin kuuluvat muun muassa käännöskustannukset; pitää valitettavana, että tuomioistuin ei vieläkään toimita tietoja toimielinten välisessä ryhmässä sovitun yhdenmukaistetun menetelmän mukaisesti;

20.  pyytää jälleen, että tuomioistuimen kokousten esityslistat sisällytettäisiin liitteenä sen vuotuisiin toimintakertomuksiin;

21.  panee merkille, että tuomioistuimen vastuutehtävissä on edelleen liian vähän naisia ja kehottaa korjaamaan epätasapainon mahdollisimman nopeasti;

22.  ei pidä tuomioistuimen vastausta parlamentin esittämään kysymykseen nro 26 (eläkkeet) tyydyttävänä; pyytää tuomioistuinta antamaan muiden toimielinten tavoin selkeän ja yksityiskohtaisen vastauksen; katsoo, että tuomioistuimen olisi vastattava kaikkiin parlamentin lähettämiin kysymyksiin, ja kehottaa tuomioistuinta noudattamaan täyttä avoimuutta eläkkeiden suhteen;

23.  panee merkille, että tuomioistuimen ajoneuvokantaan kuuluu 75 virka-autoa, joiden kustannukset ovat 1 168 251 euroa; panee merkille, että autonkuljettajien palkat olivat 2 434 599 euroa vuonna 2014; katsoo menojen olevan aivan liian korkeat ja vastoin unionin toimielinten yleistä suuntausta kohti virka-autojen käytön vähentämistä; kehottaa jälleen tuomioistuinta vähentämään jäsentensä ja henkilöstönsä käytössä olevien virka-autojen määrää; tähdentää, että unionin veronmaksajat maksavat autonkuljettajien tarjoamat laajat yksityiset palvelut; suosittelee, että tuomioistuin tarkastelee näitä kysymyksiä toimielinten välisessä asiayhteydessä, ja kehottaa sitä edistämään aktiivisesti vihreää liikkuvuutta;

24.  pitää myönteisinä tuomioistuimen toimia ympäristöä säästävien julkisten hankintojen periaatteen noudattamiseksi ja kannattaa tämän strategian jatkamista;

25.  on tyytyväinen siihen, että vuotuisen toimintakertomuksen liitteenä on selvitys tuomioistuimen kiinteistöpolitiikasta.

(1)EUVL L 51, 20.2.2014.
(2)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 1.
(3)EUVL C 373, 10.11.2015, s. 1.
(4)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 146.
(5)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.


Vastuuvapaus 2014: EU:n yleinen talousarvio – Tilintarkastustuomioistuin
PDF 256kWORD 72k
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka V – Tilintarkastustuomioistuin (2015/2158(DEC))
P8_TA(2016)0153A8-0107/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2014(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014 (COM(2015)0377 – C8-0203/2015)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan sekä 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(5) ja erityisesti sen 55, 99, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0107/2016),

1.  myöntää tilintarkastustuomioistuimen pääsihteerille vastuuvapauden tilintarkastustuomioistuimen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman tilintarkastustuomioistuimelle, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2016, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka V – Tilintarkastustuomioistuin (2015/2158(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka V – Tilintarkastustuomioistuin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0107/2016),

1.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen tilinpäätöksen tarkastaa riippumaton ulkoinen tilintarkastaja – PricewaterhouseCoopers SARL – jotta voidaan soveltaa samoja avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden periaatteita, joita tilintarkastustuomioistuin soveltaa omiin tarkastuskohteisiinsa; panee merkille tilintarkastajan lausunnon, jonka mukaan tilinpäätös antaa oikean ja riittävän kuvan tilintarkastustuomioistuimen taloudellisesta asemasta;

2.  toteaa, että vuonna 2014 tilintarkastustuomioistuimella oli käytettävissään määrärahoja kaikkiaan 133 498 000 euroa (142 761 000 euroa vuonna 2013) ja että talousarvion yleinen toteutusaste oli 98,8 prosenttia, kun se vuonna 2013 oli 92 prosenttia; pitää myönteisenä, että määrärahojen käyttöaste on parantunut niiden vähentyessä;

3.  korostaa, että tilintarkastustuomioistuimen talousarvio on luonteeltaan puhtaasti hallinnollinen ja että suuren osan siitä muodostavat toimielimen henkilöstömenot;

4.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuimella on keskeinen rooli unionin varojen paremman ja järkevämmän käytön varmistamisessa; muistuttaa, että sillä on erinomaiset mahdollisuudet toimittaa lainsäädäntö- ja budjettivallan käyttäjälle arvokasta tietoa unionin toimien tuloksista ja seurauksista, jotta voidaan lisätä unionin rahoittaman toiminnan taloudellisuutta, tehokkuutta ja vaikuttavuutta;

5.  pitää myönteisenä vuoden 2014 lopulla käynnistynyttä tilintarkastustuomioistuimen uudistushanketta, jolla pyritään järkeistämään tarkastusprosessia, tekemään tilintarkastustuomioistuimesta tehtävälähtöinen organisaatio ja laajentamaan henkilöstön toimenkuvaa; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta raportoimaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle tämän uudistuksen myötä saavutetuista tavoitteista ja sen vaikutuksista;

6.  muistuttaa tilintarkastustuomioistuinta, että parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat erillisvirastoista vuonna 2012 antamansa yhteisen lähestymistavan 54 kohdassa, että ”kaikki näihin ulkoistettuihin ulkoisiin tarkastuksiin liittyvät seikat (...) ovat täysin tilintarkastustuomioistuimen vastuulla” ja että se ”hallinnoi kaikki tarvittavat hallinnolliset ja hankintamenettelyt ja rahoittaa omasta budjetistaan nämä menettelyt ja kaikki muut ulkoistetuista ulkoisista tarkastuksista aiheutuvat kustannukset”; pitää erittäin valitettavana, että uusi tarkastustapa, johon osallistuu yksityisiä tilintarkastajia, on johtanut erillisvirastojen hallinnollisen taakan lisääntymiseen; toteaa huolestuneena, että hallinnollinen taakka on lisääntynyt 85 prosentilla yli 13 000 tuntiin verrattuna tilintarkastustuomioistuimen suorittamaan edelliseen tarkastukseen ja että tämä vastaa 3,5:tä kokoaikaista työntekijää; pitää valitettavana, että tarkastussopimusten hankinta ja hallinnointi lisäsi erillisvirastojen työmäärää yli 1 400 tunnilla ja että ulkoisesta yksityisestä tarkastuksesta aiheutui vuonna 2014 kaiken kaikkiaan 550 000 euron lisäkustannukset; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta soveltamaan sovittua yhteistä lähestymistapaa ja tekemään sopimuksia erillisvirastojen ulkoisten tarkastajien kanssa ja maksamaan näille tästä työstä sekä antamaan yksityisille tarkastajille parempia ohjeita, jotta hallinnollista rasitusta kyetään karsimaan merkittävästi;

7.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin aikoo parlamentin sille varainhoitovuoden 2013 vastuuvapautta koskevassa 29. huhtikuuta 2015 annetussa päätöslauselmassa(6) esittämän pyynnön johdosta tarkastella unionin tuomioistuinta ja arvioida sen toiminnan tuloksellisuutta;

8.  pyytää tilintarkastustuomioistuinta laatimaan tämän hyvän yhteistyön pohjalta erityiskertomuksen siitä, onko komissio käyttänyt oikein toimivaltuuksiaan tukeakseen ja valvoakseen jäsenvaltioita niiden toteuttaessa unionin talousarviota;

9.  tukee tilintarkastustuomioistuimen pyrkimyksiä lisätä resursseja tuloksellisuuden tarkastamiseen; toivoo tarkastushenkilöstön tehtävälähtöisen organisoinnin mahdollistavan sen, että tilintarkastustuomioistuin voi osoittaa resursseja joustavammin, ilman että sen tehtävien hoito kärsii; katsoo, että tilintarkastustuomioistuimen ja korkeimpien kansallisten tilintarkastuselinten välistä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 3 kohdan mukaista yhteistyötä olisi tiivistettävä, erityisesti kun on kyse unionin eri toimintalinjoja ja ohjelmia koskevista toiminnantarkastuskertomuksista (vastinetta rahalle -tarkastukset) ja yhteisen hallinnoinnin järjestelyjen tarkastamisesta; odottaa konkreettisia tuloksia tilintarkastustuomioistuimen vuotuisen työohjelman tiedoksiantamisesta;

10.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen aloitteen sen jaostojärjestelmän uudistuksesta ja toivoo saavansa lisätietoja ehdotuksesta;

11.  panee tilintarkastustuomioistuimen antamista tiedoista tarkoin merkille, että sen tuotos oli vuonna 2014 ennätyksellisen suuri ja panee tyytyväisenä merkille yleiskatsausten kaltaiset uudet julkaisut;

12.  panee merkille, että erityiskertomusten tuottamiseen tarvittava aika on lyhentynyt vuodesta 2008, vaikkakaan vielä ei ole saavutettu 18 kuukauden tavoitetta; korostaa, että tavoitteen on oltava realistinen, jotta ei vaaranneta kertomusten laatua;

13.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta tarkastelemaan erityiskertomusten lukumäärän ja ajoituksen välistä suhdetta;

14.  korostaa, että erityiskertomuksiin sisältyvät suositukset ovat usein epäselviä, ja on sitä mieltä, että niissä olisi johdonmukaisesti tuotava esille kyseisten maiden myönteiset ja kielteiset toimintatavat;

15.  panee tyytyväisenä merkille, että henkilöstön viiden prosentin vähennysvelvoitteen soveltamisesta ei ole aiheutunut kielteisiä vaikutuksia tilintarkastustuomioistuimen tarkastusyksiköiden vahvistamiseen pyrkivään toimintapolitiikkaan; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta varmistamaan, että lisäleikkaukset eivät heikennä sen kertomusten laatua;

16.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta varmistamaan, että henkilöstön maantieteellinen jakauma otetaan huomioon ansioiden ja asiantuntemuksen lisäksi varsinkin hallinto- ja johtotehtävissä;

17.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen toteuttamiin toimiin sukupuolten tasa-arvon parantamiseksi henkilöstönsä keskuudessa; korostaa ja pitää myönteisenä naispuolisten tarkastajien määrän lisääntymistä, joka epäilemättä heijastuu aikanaan naisten määrään kyseisen alan johtotehtävissä, sekä naispuolisten tarkastajien verkoston luomista; korostaa tarvetta jatkaa tällaista työtä;

18.  suhtautuu erittäin myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen toimiin, jotka koskevat sen tarkastajien ammatillista koulutusta, jotta tietämyksenhallinta ja tietämyksen saattaminen ajan tasalle olisi tehokkaampaa; suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen yhteistyöhön Metzin ja Nancyn yliopiston kanssa erityisopintojen luomiseksi Euroopan unionin tilintarkastuksesta ja kannustaa tilintarkastustuomioistuinta luomaan yhteyksiä muihin eurooppalaisiin yliopistoihin samaa tarkoitusta varten;

19.  panee merkille, että K3-rakennuksen maksamista varten tehdyssä sopimuksessa jäljellä olevalla määrällä rahoitetaan K2-rakennuksen kunnostustöitä; haluaisi tietää lisää siitä, kuinka laajoista töistä on kyse;

20.  kehottaa jälleen liittämään tilintarkastustuomioistuimen kiinteistöpolitiikan sen vuotuiseen toimintakertomukseen;

21.  toteaa tyytyväisenä, että tilintarkastustuomioistuin on pyrkinyt säästöihin käännöskustannuksissa; katsoo, että kääntämistä koskevan yhteistyösopimuksen – jollaisia neuvoa-antavilla komiteoilla on parlamentin kanssa – tekemistä voitaisiin harkita osaksi vuosia 2013–2017 koskevaa tilintarkastustuomioistuimen strategiaa, jolla tehostetaan toimintaa ja vähennetään kuluja; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta harkitsemaan käännösten ulkoistamista lisäsäästöjen saamiseksi;

22.  panee merkille toimielinten yhteisen käännös- ja tulkkauskomitean saavuttamat tulokset pyrittäessä sopimukseen sellaisista yhdenmukaisista menetelmistä, jotka mahdollistavat kaikkien toimielinten käännöskustannusten suoran vertailun; pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuin toimittaa tiedot näitä menetelmiä noudattaen;

23.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta noudattamaan luottamuksellisuutta ja tietosuojaa koskevia nykyisiä sääntöjä ja sisällyttämään vuotuisiin toimintakertomuksiinsa tulokset niistä loppuun käsitellyistä OLAF-tapauksista, joissa tutkinnan kohteena oli toimielin tai sen palveluksessa oleva henkilö, ja näihin tapauksiin liittyvät jatkotoimet;

24.  panee merkille, että sisäisen tarkastuksen suosittamaa virkamatkaoppaan sääntöjen tarkistamista lykättiin teknisistä syistä;

25.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin on aloittanut siirtymisen paperittomaan toimintaympäristöön; tukee tilintarkastustuomioistuimen aloitetta, mutta toivoo, että parlamentin talousarvion valvontavaliokunnalle toimitetaan jatkossakin muutama paperikopio tilintarkastustuomioistuimen kertomuksista; suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen tähän mennessä toteuttamaan ympäristöstrategiaan, johon sisältyvät muun muassa tavoite vähentää energian kulutusta, videokonferenssien laajempi hyödyntäminen, sadeveden keräysjärjestelmän asentaminen ja kestävän liikkuvuuden edistäminen;

26.  toteaa tyytyväisenä, että tilintarkastustuomioistuimen viestintä tiedotusvälineissä on selkeytynyt; toivoo tämän myönteisen kehityksen jatkuvan;

27.  arvostaa yhteistyötä tilintarkastustuomioistuimen ja parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan välillä ja pitää myönteisenä parlamentin pyyntöjä koskevaa tilintarkastustuomioistuimen säännöllistä palautetta.

(1)EUVL L 51, 20.2.2014.
(2)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 1.
(3)EUVL C 373, 5.11.2015, s. 1.
(4)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 146.
(5)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(6)Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 29. huhtikuuta 2015, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2013, pääluokka V – Tilintarkastustuomioistuin (EUVL L 255, 30.9.2015, s. 123).


Vastuuvapaus 2014: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
PDF 254kWORD 74k
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka VI – Talous- ja sosiaalikomitea (2015/2159(DEC))
P8_TA(2016)0154A8-0111/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2014(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014 (COM(2015)0377 – C8-0204/2015)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan sekä 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 ja erityisesti sen 55, 99, 164, 165 ja 166 artiklan(5),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0111/2016),

1.  myöntää talous- ja sosiaalikomitean pääsihteerille vastuuvapauden talous- ja sosiaalikomitean talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan oikeusasiamiehelle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2016, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka VI – Talous- ja sosiaalikomitea (2015/2159(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka VI – Talous- ja sosiaalikomitea,

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen 18. marraskuuta 2015 tekemän päätöksen Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa vastaan tehdyn kantelun 1770/2013/JF tutkinnan päättämisestä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0111/2016),

1.  panee tyytyväisenä merkille, että tarkastuksensa perusteella tilintarkastustuomioistuin totesi, ettei virhetaso kokonaisuutena tarkastellen ollut olennainen toimielinten ja elinten hallintomenoihin ja muihin menoihin liittyvissä maksuissa 31. joulukuuta 2014 päättyneeltä varainhoitovuodelta;

2.  toteaa huolestuneena, että varainhoitovuotta 2014 koskevassa vuosikertomuksessaan tilintarkastustuomioistuin havaitsi Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa (ETSK) koskevia puutteita neljässä yhteensä viidestätoista tarkastetusta hankintamenettelystä;

3.  panee tyytyväisenä merkille, että vastauksena tilintarkastustuomioistuimen tekemiin huomautuksiin ETSK on perustanut erityisen julkisten hankintojen tukiyksikön, joka avustaa muita osastoja kuin logistiikkaosastoa, jolla on jo oma tukiyksikkönsä; odottaa sen olevan täysin toimintakykyinen vuoden 2016 toisella puoliskolla;

4.  panee merkille, että ETSK:n talousarvio vuonna 2014 oli 128 559 380 euroa eli 1,19 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2013 (130 104 400 euroa) ja että sen toteutusaste oli 95,6 prosenttia; huomauttaa toteutusasteen kohentuneen vuonna 2014 mutta pitää valitettavana, että se jää yhä alle vuoden 2012 tason eli 96,8 prosentin;

5.  tähdentää, että ETSK:n talousarvio on luonteeltaan puhtaasti hallinnollinen ja että suuri osa määrärahoista käytetään toimielimen henkilöstöön ja loput kiinteistöihin, irtaimeen omaisuuteen, laitteisiin ja sekalaisiin hallinnosta johtuviin menoihin;

6.  panee merkille, että 29. huhtikuuta 2015 annetun varainhoitovuotta 2013 koskevan parlamentin vastuuvapauspäätöslauselman(6) suositusten seurantaa koskevat huomautukset on liitetty ETSK:n vuotuiseen toimintakertomukseen;

7.  panee merkille, että ETSK laati vuonna 2014 vähemmän mietintöjä ja lausuntoja ja piti vähemmän lainsäädäntötyöhön liittyviä kokouksia; on siksi yllättynyt, että oikeudellinen yksikkö antoi kyseisellä kaudella aiempaa enemmän oikeudellisia lausuntoja; pyytää saada tietää, mistä tällainen kehitys johtuu;

8.  toteaa, että ETSK:n ja parlamentin välinen yhteistyösopimus ja sen kaksi liitettä, jotka koskivat hallinnollista yhteistyötä ja talousarviovaikutuksia ja jotka liittyvät samalla parlamentin ja alueiden komitean väliseen rinnakkaissopimukseen, allekirjoitettiin 5. helmikuuta 2014 ja sen tavoitteena on kehittää poliittista ja hallinnollista yhteistyötä;

9.  pitää myönteisenä ETSK:n vastausta parlamentin edellä mainitussa varainhoitovuotta 2013 koskevassa vastuuvapauspäätöslauselmassa esitettyyn pyyntöön, että se laatisi oman arvionsa yhteistyösopimuksen vaikutuksesta sekä henkilöresursseihin, kustannuksiin, synergioihin, lisäarvoon että sisällön laatuun;

10.  katsoo, että etenkin politiikan puolella yhteistyösopimuksessa on vielä parantamisen varaa; uskoo, että parlamentti, ETSK ja alueiden komitea kykenevät kehittämään uutta synergiaa, joka lisää tuottavuutta yhteistyöaloilla kaikilla tasoilla, ja pyytää vahvistamaan konkreettiset ja yksityiskohtaiset määräykset näiden toimielinten jakamien palvelujen toteuttamisesta; pyytää selvittämään ETSK:n jäsenten tyytyväisyyttä Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun (EPRS) heille tarjoamiin palveluihin; pyytää, että parlamentille tiedotetaan edelleen yhteistyösopimuksen jatkotoimista;

11.  pyytää, että yhteistyösopimuksen väliarviointiin sisällytetään toimielinkohtaiset yksityiskohtaiset tiedot sopimuksen tuomista säästöistä ja/tai sen aiheuttamista lisäkustannuksista;

12.  panee merkille, että ETSK on pannut täytäntöön uudet säännöt, jotka koskevat jäsenten matkakulujen korvaamista todellisten kustannusten perusteella, kuten parlamentti erityisesti pyysi varainhoitovuotta 2013 koskevassa vastuuvapauspäätöslauselmassa viime vuonna; pitää myönteisenä, että järjestelmä on ollut kaikilta osin toiminnassa vuoden 2015 syksyllä alkaneesta uudesta ETSK:n toimikaudesta alkaen;

13.  panee huolestuneena merkille, että ETSK:n edunsaajille maksettiin matkakulu- ja muita korvauksia yhteensä 17 375 864 euroa; kehottaa ETSK:aa kehittämään järjestelmällisen strategian näiden kulujen ja korvausten vähentämiseksi merkittävästi;

14.  panee merkille, että vuonna 2014 ETSK:n saldo oli yhteistyösopimusta sovellettaessa 1 560 000 euroa ylijäämäinen; panee huolestuneena merkille, että kyseisen sopimuksen nojalla parlamenttiin siirrettiin ETSK:n käännöspalvelusta 36 virkamiestä ja alueiden komitean käännöspalvelusta 24 virkamiestä, joista useimmat olivat hyvin lähellä eläkeikää, mikä merkitsee komiteoille merkittäviä säästöjä henkilöstökuluissa (palkat ja eläkkeet) ja vastaavasti parlamentille raskaita kustannuksia sekä lyhyellä (palkat) että pitkällä (eläkkeet) aikajänteellä;

15.  pitää valitettavana, että vuonna 2014 henkilöstön virkamatkakulut kasvoivat 387 481 euroon eli 14,5 prosenttia vuodesta 2013, jolloin ne olivat 338 366 euroa;

16.  vaatii sisällyttämään ETSK:n vuotuiseen toimintakertomukseen selvityksen johtotehtävissä toimivasta henkilöstöstä kansalaisuuden, sukupuolen ja aseman mukaan jaoteltuna;

17.  panee tyytyväisenä merkille, että ETSK ja alueiden komitea tekivät tiivistä yhteistyötä väärinkäytösten paljastamista koskevien sisäisten sääntöjen laatimiseksi, sillä niillä on yhteisiä yksiköitä ja henkilöstöä; katsoo kuitenkin, että ETSK viivästeli liikaa sääntöjen hyväksymisessä; panee kuitenkin tyytyväisenä merkille, että sääntöjä sovelletaan taannehtivasti;

18.  panee merkille, että sukupuolten edustus johtotehtävissä tasaantui hieman vuonna 2014 (toisen sukupuolen osuus nousi 40 prosenttiin, kun se vuonna 2013 oli 39 prosenttia); pitää kuitenkin valitettavana tätä yhä suurta eroa, jollaista ei ole muilla ura-alueilla; korostaa, että on tärkeää vahvistaa keskipitkän aikavälin tavoitteita välttämättömän tasapainon aikaansaamiseksi, ja kehottaa jatkamaan aktiivisia toimia tämän eteen;

19.  suhtautuu myönteisesti siihen, että ETSK on järjestänyt erityisen kurssin aiheesta ”ammattietiikka ja rehellisyys”, jonka tarkoituksena on parantaa tietämystä ja tietoisuutta henkilöstön oikeuksista ja velvollisuuksista; katsoo kuitenkin, että kyseisen kurssin pitäisi olla pakollinen ETSK:n koko henkilöstölle eikä vain uusille henkilöstön jäsenille;

20.  pitää valitettavana, että ETSK ei ole vielä toteuttanut kaikkia toimia, joita parlamentti pyysi edellä mainitun, vastuuvapauden myöntämisestä talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2013 antamansa päätöslauselman 24 kohdassa; katsoo, että ETSK teki väärin jättäessään ilmoittamatta parlamentin puhemiehistölle ja omille jäsenilleen ja henkilöstölleen tuomioistuimen kahdesta tuomioista, jotka molemmat olivat ETSK:lle langettavia, ja sisällyttäessään tiedot sen sijaan muihin yleisluontoisiin julkaisuihin; toivoo, että tämäntyyppiset laiminlyönnit korjautuvat väärinkäytösten paljastajia koskevilla uusilla säännöillä, ja odottaa, että kyseinen tapaus korjataan jälkikäteen;

21.  toivoo myös, että soveltaessaan väärinkäytösten paljastajia koskevia uusia sääntöjä ETSK toteuttaa viipymättä ja tehokkaasti tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että asianomaiset henkilöt tunnustetaan epäkohtien paljastajiksi, sekä kunnioittaakseen heidän oikeuksiaan ja arvioidakseen heidän panostaan tapauksissa, jotka unionin yleinen tuomioistuin on ennen sääntöjen hyväksymistä todennut olevan väärinkäytöstapauksia; kehottaa lisäksi toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta ETSK:n eri julkaisuissa kyseisiä väärinkäytösten paljastajia vastaan tehdyt hyökkäykset tyrehdytettäisiin lopullisesti;

22.  pitää valitettavana, että Euroopan oikeusasiamies ilmoitti edellä mainitussa päätöksessään Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa vastaan esitetyn kantelun 1770/2013/JF tutkinnan päättämisestä, että ETSK on hyväksynyt ainoastaan osan suosituksista hallinnollisten epäkohtiensa korjaamiseksi; pitää valitettavana, että ETSK ei ole myöntänyt hallinnollisia epäkohtia eikä virheitä päätöksessään luokitella kantelun tekijä uudelleen eikä se tunnusta näitä virheitä periaatteessa, vaikka onkin käytännössä hyväksynyt joitakin oikeusasiamiehen esittämistä suosituksista kantelun tekijän kärsimien vääryyksien hyvittämiseksi;

23.  panee merkille, että edellä mainitun, vuoden 2013 vastuuvapauspäätöslauselman seurannan yhteydessä ETSK on antanut tietoa videoneuvottelulaitteiston käytöstä; pyytää jatkossakin saada ajantasaisia tietoja asiassa tapahtuvasta edistyksestä; katsoo, että videoneuvottelujen ja siihen liittyvien teknisten apuvälineiden käyttö auttaa ETSK:aa vähentämään huomattavasti matka- ja kokouskuluja;

24.  panee merkille, että videoneuvottelulaitteistoa on käytetty kokouksissa kaksi kertaa enemmän kuin edellisvuonna; toteaa, että ETSK:n mukaan kokouksissa, joissa ei ole tarvittu tulkkausta, on käytetty videoneuvottelulaitteistoa; kannustaa ETSK:aa hyödyntämään tehokkaasti kielikoulutusta, jotta tulkkausta tarvittaisiin vähemmän ja jotta toimielimen työ olisi tehokkaampaa;

25.  kannustaa ETSK:aa tehostamaan tiedotustaan ja viestintäänsä sekä läsnäoloaan sosiaalisessa mediassa;

26.  panee merkille ETSK:n pyrkimykset parantaa näkyvyyttään tehokkain tiedotus- ja viestintätoimin; on yhtä mieltä siitä, että olisi keskityttävä toimielinten yhteistyön vahvistamiseen, jotta voitaisiin parantaa tiedotusta ja näkyvyyttä, sekä toimielinten jäsenten läsnäolon lisäämiseen jäsenvaltioiden tasolla, ja kannustaa ETSK:aa jatkamaan tämänsuuntaista työtä; suhtautuu tässä mielessä myönteisesti mahdollisiin lisätoimiin, joilla pyritään parantamaan tiedonkulkua ja tätä kautta avoimuutta;

27.  panee tyytyväisenä merkille, että pyydetyistä tulkkauspalveluista jäi käyttämättä vuonna 2014 entistä pienempi osa, 4,3 prosenttia, kun vuonna 2013 niitä jäi käyttämättä 5,1 prosenttia; odottaa yhteistyösopimuksen ehtojen tuovan lisäsäästöjä tulkkauskustannuksiin;

28.  pitää yllättävänä, että ulkoistettujen käännösten osuus väheni prosenttiyksikön edellisestä vuodesta; odottaa suuntauksen muuttuvan, sillä yhteistyösopimuksen täytäntöönpanon jälkeen kääntämistä ulkoistetaan enemmän, kun käännöshenkilöstöä on siirretty parlamenttiin;

29.  panee merkille toimielinten yhteisen käännös- ja tulkkauskomitean saavuttamat tulokset sellaisten yhdenmukaisten menetelmien aikaansaamisessa, jotka mahdollistavat kaikkien toimielinten käännöskustannusten suoran vertailun; pitää myönteisenä, että ETSK toimittaa tiedot näiden menetelmien mukaisesti;

30.  pitää valitettavana, että vuonna 2014 jouduttiin lykkäämään yhtä merkittävää tapahtumaa; kehottaa jälleen ETSK:aa parantamaan sisäisten tapahtumiensa suunnittelua;

31.  pitää myönteisenä, että Euroopan petostentorjuntaviraston vuonna 2014 loppuun käsittelemien tapausten tulokset ja päätelmät on sisällytetty ETSK:n vuotuiseen toimintakertomukseen;

32.  on tyytyväinen ETSK:n päätökseen liittää vuotuiseen toimintakertomukseensa kiinteistöpolitiikkaa koskeva osuus;

33.  panee merkille ETSK:n ja parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan välisen yhteistyön erityisesti vastuuvapausmenettelyssä.

(1)EUVL L 51, 20.2.2014.
(2)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 1.
(3)EUVL C 373, 10.11.2015, s. 1.
(4)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 146.
(5)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(6)Euroopan parlamentin päätöslauselma, 29. huhtikuuta 2015, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2013, pääluokka VI – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (EUVL L 255, 30.9.2015, s. 128).


Vastuuvapaus 2014: EU:n yleinen talousarvio – Alueiden komitea
PDF 262kWORD 82k
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka VII – Alueiden komitea (2015/2160(DEC))
P8_TA(2016)0155A8-0132/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2014(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014 (COM(2015)0377 – C8-0205/2015)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan sekä 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(5) ja erityisesti sen 55, 99, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0132/2016),

1.  myöntää alueiden komitean pääsihteerille vastuuvapauden alueiden komitean talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman alueiden komitealle, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä Euroopan oikeusasiamiehelle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2016, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka VII – Alueiden komitea (2015/2160(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka VII – Alueiden komitea,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0132/2016),

1.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin totesi varainhoitovuotta 2014 koskevassa vuosikertomuksessaan, ettei se ollut havainnut merkittäviä puutteita alueiden komitean henkilöresursseihin ja hankintamenettelyihin liittyvillä tarkastetuilla aihealueilla;

2.  panee merkille, että tarkastuksensa perusteella tilintarkastustuomioistuin totesi, ettei virhetaso ollut olennainen toimielinten ja elinten hallintomenoihin ja muihin menoihin liittyvissä maksuissa 31. joulukuuta 2014 päättyneeltä varainhoitovuodelta;

Talousarvio- ja varainhallinto

3.  panee merkille, että vuonna 2014 alueiden komitean hyväksytty talousarvio oli 87 600 000 euroa (87 373 000 euroa vuonna 2013), josta maksusitoumusmäärärahojen osuus oli 86 300 000 euroa, ja että talousarvion toteutusaste oli 98,5 prosenttia; on tyytyväinen siihen, että toteutusaste parani vuonna 2014;

4.  panee merkille, että hallinto- ja talousasioiden osaston tavoitetta 4 ­ tehokkaan sisäisen tarkastusympäristön varmistaminen ja varainhoitosäännösten täytäntöönpanon valvonta ­ ei saavutettu kolmesta vaikutusindikaattorista kahden osalta: lainsäädännössä tai talousarviossa vahvistettujen maksusitoumusten tai maksujen oikaistavaksi palautumisen asteessa jäädään alle 4 prosentin tavoiteosuuden, kun taas varainhoidon alan poikkeamien määrä kasvoi 6 prosentilla vuonna 2014 sen sijaan, että se olisi laskenut 3 prosentilla;

5.  on huolestunut kasvaneesta raportoitujen poikkeamien lukumäärästä: 87 varainhoidon alan poikkeamaa ja kolme hallinnon alan poikkeamaa; korostaa, että mainituissa kolmessa hallinnon alan poikkeamassa oli kyse sisäisten menettelyjen noudattamatta jättämisestä; panee merkille, että vuonna 2014 tehtiin neljä poikkeusta (vuonna 2013 vain yksi) hankintasäännöistä tai sopimusten hallinnoinnista ja että useimmat raportoiduista poikkeuksista (58 yhteensä 81:stä) liittyvät oikeudellisten sitoumusten puutteeseen tai riittämättömyyteen; pyytää yksityiskohtaisia tietoja siitä, miten kyseisiin poikkeuksiin päädyttiin ja minkälaiset summat ovat kyseessä; haluaa kesäkuun 2016 loppuun mennessä täydellisen selvityksen toteutetuista korjaavista toimenpiteistä, joilla estetään vastaavien tilanteiden syntyminen;

6.  panee merkille varainhoitovuonna 2014 budjettikohtien välillä tehdyt 13 määrärahasiirtoa; on sitä mieltä, että poliittisten ryhmien viestintämäärärahoja ja Euroopan unionin virallisen lehden painokustannuksia koskevat siirrot olisi pystytty ennakoimaan alun perin hyväksytyssä talousarviossa;

Säästöt ja hallintomenot

7.  tähdentää, että alueiden komitean talousarvio on luonteeltaan puhtaasti hallinnollinen ja että suuri osa määrärahoista käytetään toimielimen henkilöstöön ja loput kiinteistöihin, irtaimeen omaisuuteen, laitteisiin ja sekalaisiin hallinnosta johtuviin menoihin;

8.  panee kuitenkin merkille, että vuonna 2014 yhteensä 8 277 556 euroa käytettiin pelkästään alueiden komitean jäsenten ja varajäsenten matka- ja kokouskulukorvauksiin ja 409 100 euroa henkilöstön virkamatkoihin ja matkakuluihin; pitää virkamatkojen määrää erittäin korkeana (787) kuten myös menoja, joita aiheutuu jäsenten matka- ja kokouskuluista maksettavista korvauksista; katsoo, että jäsenten tekemät virkamatkat olisi kuvattava selkeästi vuotuisessa toimintakertomuksessa, jossa olisi esitettävä menoeritelmä ja kustannus-hyötyanalyysi; huomauttaa, että jäsenten virkamatkoihin viitataan epämääräisesti, epätarkasti ja esittämättä selkeitä lukuja; kehottaa painokkaasti alueiden komiteaa sisällyttämään vuotuiseen toimintakertomukseensa poikkeuksetta tiedot jäsenten virkamatkoista;

9.  pitää liian korkeana 9 594 089 euron yhteissummaa, jonka alueiden komitea vuonna 2014 käytti pitkäaikaisiin vuokrasopimuksiin (maksut ulkopuolisille vuokranantajille); palauttaa mieliin, että senkin jälkeen, kun summasta oli vähennetty Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (ETSK) 1 181 382 euron osuus, alueiden komitean maksama nettosumma oli suurempi kuin kirjanpidollinen osuus kyseisistä vuokramaksuista, ja että erotus merkittiin kiinteistömenoiksi (852 464 euroa); painottaa, että pääosa alueiden komitean vastattavista johtuu liiketoimista, jotka liittyvät vuokrakiinteistöihin (95,6 prosenttia vuonna 2014), ja että vuoden 2014 lopussa vuokrista johtuvien rahoitusvelkojen yhteissumma oli 65 051 695 euroa; kehottaa alueiden komitea etsimään yhdessä Euroopan parlamentin ja komission kanssa ratkaisuja kustannusten vähentämiseksi esimerkiksi lisäämällä rakennusten, kokoushuoneiden ja neuvotteluhuoneiden yhteiskäyttöä;

10.  pyytää liittämään alueiden komitean vuotuiseen toimintakertomukseen kiinteistöpolitiikkaa koskevan osuuden erityisesti siksi, että kiinteistöpolitiikan kustannukset on perusteltava asianmukaisesti ja niiden on pysyttävä kohtuullisina;

11.  panee merkille säästöt tulkkauspalveluissa; pitää valitettavana, että tulkkauspalvelujen käytöstä ja peruuntumisasteesta ei ole tarkkoja tietoja vuotuisessa toimintakertomuksessa; pyytää sisällyttämään nämä tiedot alueiden komitean vuoden 2015 vuotuiseen toimintakertomukseen;

12.  panee tyytyväisenä merkille, että alueiden komitea on sisällyttänyt vuoden 2013 vuotuiseen toimintakertomukseensa tiedot käyttämättä jääneistä tulkkauspalveluista; pitää myönteisenä, että tulkkauspalveluista jäi vuonna 2013 käyttämättä vain 2,51 prosenttia eli osuus laski vuodesta 2012, jolloin se oli 3,23 prosenttia, ja uskoo, että tätä osuutta voidaan edelleen pienentää; kehottaa alueiden komiteaa suunnittelemaan kokouksensa paremmin;

13.  panee merkille, että alueiden komitea käyttää videoneuvottelumahdollisuutta entistä enemmän; pitää kuitenkin valitettavana viivettä kannettavien videoneuvottelulaitteiden käyttöönotossa ja pyytää, että alueiden komitean vuoden 2015 vuotuisessa toimintakertomuksessa tiedotetaan kehityksestä; panee merkille, että alueiden komitean mukaan kokouksissa, joissa ei tarvittu tulkkausta, on käytetty videoneuvottelulaitteistoa; kannustaa alueiden komiteaa hyödyntämään tehokkaasti kielikoulutusta, jotta tulkkausta tarvittaisiin vähemmän ja jotta komitean työskentely olisi tehokkaampaa ja vaikuttavampaa; kehottaa alueiden komiteaa antamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle ajantasaiset tiedot asiasta kesäkuun 2016 loppuun mennessä;

14.  kehottaa hyödyntämään mahdollisimman paljon videoneuvottelua ja kaikkia siihen liittyviä välineitä, jotta kustannuksia voidaan alentaa merkittävästi; pitää epäselvänä, mitä lisäarvoa Kreikkaan tai Italiaan tehtyjen virkamatkojen suuri määrä (77 Kreikkaan ja 125 Italiaan) tuottaa kyseisten maiden kansalaisille tai muille EU:n kansalaisille;

Yhteistyö ja sopimukset

15.  pitää myönteisenä vuonna 2014 hyväksyttyä eurooppalaisen monitasoisen hallinnon peruskirjaa, jonka päämääränä on luoda uudenlaisia vuoropuhelun ja kumppanuuden muotoja kaikkien viranomaisten välille unionissa, optimoida julkista politiikkaa ja julkisten varojen käyttöä sekä tehostaa politiikan täytäntöönpanoa; pyytää saada tietoja hankkeen strategiasta tältä osin ja sen tuloksista;

16.  toteaa, että Euroopan parlamentin, alueiden komitean ja ETSK:n välinen yhteistyösopimus allekirjoitettiin 5. helmikuuta 2014 ja että sopimuksen tavoitteena on kehittää poliittista yhteistyötä; toteaa, että samalla hyväksyttiin hallinnollista yhteistyötä koskeva liite;

17.  katsoo, että parlamentin ja alueiden komitean yhteistyösopimukseen perustuvassa yhteistyössä on vielä parantamisen varaa, etenkin politiikkapuolella; pyytää molempia toimielimiä tutkimaan, voidaanko löytää uutta synergiaa, joka lisää tuottavuutta yhteistyösopimuksen kattamilla alueilla, ja pyytää, että parlamentille tiedotetaan asiassa tapahtuvasta kehityksestä; pyytää hyväksymään yksityiskohtaisia määräyksiä parlamentin, alueiden komitean ja ETSK:n yhteisesti käyttämien palvelujen toiminnasta;

18.  pyytää selvittämään, kuinka tyytyväisiä alueiden komitean jäsenet ovat parlamentin tutkimuspalvelun pääosastolta saamiinsa palveluihin; pyytää, että parlamentille tiedotetaan jatkossakin sopimukseen liittyvästä kehityksestä;

19.  pyytää, että yhteistyösopimuksen väliarviointiin sisällytetään yksityiskohtainen ja toimielinkohtainen arvio sopimuksen tuomista säästöistä ja siitä johtuvasta talousarviomenojen lisäyksestä;

20.  panee merkille, että alueiden komitean ja ETSK:n talousarviot olivat vuonna 2014 ylijäämäisiä ETSK:n, alueiden komitean ja parlamentin yhteistyösopimuksen johdosta; panee huolestuneena merkille, että kyseisen sopimuksen nojalla ETSK:n käännöspalvelusta siirrettiin parlamenttiin 36 virkamiestä ja alueiden komitean käännöspalvelusta 24 virkamiestä ja että näistä useimmat olivat hyvin lähellä eläkeikää, minkä johdosta kyseiset toimielimet säästävät merkittäviä summia henkilöstökuluissa (palkat ja eläkkeet) ja vastaavasti parlamentille aiheutuu raskaita kustannuksia sekä lyhyellä (palkat) että pitkällä (eläkkeet) aikajänteellä;

21.  panee merkille, että uusi alueiden komitean ja ETSK:n kahdenvälinen hallinnollinen yhteistyösopimus allekirjoitettiin vuonna 2015; pyytää, että parlamentille tiedotetaan tästä kahdenvälisestä yhteistyöstä väliarvioinnissa;

22.  panee merkille alueiden komitean ja parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan välisen yhteistyön erityisesti vastuuvapausmenettelyssä;

Henkilöstöhallinto

23.  pitää valitettavana, että käännösosaston tavoitetta 2 – työmenetelmien parantaminen sekä henkilöstöhallinnon ja varainhoidon optimoiminen – ei saavutettu; on huolestunut alamomentin 1420 (käännösten ulkoistaminen ja kääntämisen apuvälineet) alhaisesta toteutusasteesta; panee eritoten merkille, että useiden käännöstoimintaa koskevien budjettikohtien toteutusaste jäi selvästi alle aiempien vuosien keskiarvon;

24.  panee merkille toimielinten yhteisen käännös- ja tulkkauskomitean saavuttamat tulokset sellaisten yhdenmukaisten menetelmien aikaansaamisessa, jotka mahdollistavat kaikkien toimielinten käännöskustannusten suoran vertailun; pitää myönteisenä, että alueiden komitea toimittaa tiedot näiden menetelmien mukaisesti;

25.  panee merkille, että alueiden komiteassa ei vieläkään ole paljon naisia korkeissa viroissa; kehottaa toteuttamaan johtotehtäviä koskevan yhdenvertaisten mahdollisuuksien suunnitelman, jotta tämä epätasapaino saataisiin mahdollisimman nopeasti korjattua;

26.  pitää valitettavana, että johtotehtävissä toimivista henkilöistä alle 35 prosenttia on naisia, vaikka naisten osuus henkilöstöstä on yli 60 prosenttia; korostaa vielä, että vain 28 prosenttia ylimmän johdon viroista on naisten hallussa; kehottaa alueiden komiteaa korjaamaan tämän naisia koskevan epätasapainoisen tilanteen;

Hankintamenettelyt ja sopimusten hallinnointi

27.  painottaa, että tarkastusvaliokunta analysoi alueiden komitean nykyisiä hankintakäytäntöjä ja antoi suosituksia varainhoitoprosessien parantamisesta ja että se esitti 15:ttä toimenpidettä valvontajärjestelmien tehostamiseksi; pyytää saada tarkkoja tietoja hankintojen laadunvarmistusryhmästä ja sen tehokkuudesta sekä kuvauksen tarkastusvaliokunnan asiaan liittyvistä suosituksista ja niiden jatkotoimista kesäkuun 2016 loppuun mennessä;

28.  pitää valitettavana, että hankintasäännöistä tehdyt tai sopimusten hallinnointiin liittyvät poikkeukset lisääntyivät vuoden 2013 yhdestä vuoden 2014 neljään tapaukseen; toteaa, että yksi näistä poikkeuksista johtui menettelyvirheestä tietoteknisten palvelujen jatkamista koskevassa alueiden komitean ja parlamentin yhteisessä menettelyssä; pyytää alueiden komiteaa toteuttamaan tarvittavat toimet, ettei tällainen toistuisi; pyytää alueiden komiteaa ratkaisemaan viipymättä jatkuvan ongelman, joka liittyy kaikkiin ilmoitettuihin poikkeamiin, jotka johtuvat varainhoitoasetuksen säännösten tai sisäisten menettelysääntöjen noudattamatta jättämisestä; toteaa, että poikkeamat muodostavat kuitenkin vain 0,4 prosenttia asiaankuuluvista toiminnoista;

Sisäinen tarkastus

29.  toteaa, että vuonna 2013 perustettu tarkastusvaliokunta kokoontui kahdesti vuonna 2014; on huolissaan tietotekniikkahankkeiden tuloksellisuutta koskevan tarkastuksen jatkotoimista; pitää tietotekniikkahankkeiden ja -sovellusten tuloksellisuutta selkeästi osoitettuna puutteena, jonka korjaamiseksi ei ole tehty juuri mitään; pitää erittäin valitettavana, että tarkastusvaliokunnan 15 suosituksesta vain yksi on käsitelty loppuun; pyytää tekemään tietotekniikkahankkeista ja niiden EU:n kansalaisille tuomasta lisäarvosta vaikutustenarvioinnin kesäkuun 2016 loppuun mennessä;

30.  panee tyytyväisenä merkille, että tarkastajien antamista 18 suosituksesta, jotka koskivat ulkoisen kirjallisen viestinnän tuloksellisuutta, 16 on käsitelty loppuun ja että toisen seurantakertomuksen mukaan tehokkuuden ja vaikuttavuuden puutteeseen jäljellä olevien avointen suositusten vuoksi liittyviä riskejä pidetään vähäisinä;

31.  panee merkille, että pääsihteeri hyväksyi (vuonna 2015) tarkastuksen, joka koski sääntömääräisten oikeuksien määrittelyssä käytettävän järjestelmän asianmukaisuutta, ja pyytää lisätietoja 19 suosituksesta, jotka koskevat edelleenvaltuuttamismenettelyjen tarkistamista, riskianalyysin parantamista tarkastustuloksiin liittyen, menettelyjen ja tarkistuslistojen määrittelemistä tai muuttamista, koulutuspolitiikan soveltamista sekä nimityksiä, siirtoja ja asemaa koskevien päätösten julkaisemista; kehottaa painokkaasti alueiden komiteaa ottamaan kesäkuun 2016 loppuun mennessä käyttöön toimintasuunnitelman, jonka laatii tarkastettu yksikkö ja jossa olisi asetettava määräajat tarvittavien korjaavien toimenpiteiden täytäntöönpanolle;

Säännöt väärinkäytösten paljastamisesta, eturistiriidoista ja nk. pyöröovitapauksista

32.  pitää myönteisenä sitä, että alueiden komitea on hyväksynyt päätöksen, jossa vahvistetaan säännöt väärinkäytösten paljastamisesta(6), jotka tulivat voimaan 1. tammikuuta 2016; katsoo kuitenkin, että sääntöjen vahvistamisessa viivästeltiin liikaa; pyytää alueiden komiteaa julkaisemaan ne ja tiedottamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle edistymisestään vuotuisen toimintakertomuksen täytäntöönpanossa; panee kuitenkin tyytyväisenä merkille alueiden komitean tiiviin yhteistyön Euroopan talous- ja sosiaalikomitean kanssa väärinkäytösten paljastamista koskevien sisäisten sääntöjen laatimiseksi, sillä niillä on yhteisiä yksiköitä ja henkilöstöä; panee niin ikään tyytyväisenä merkille, että kyseisiä sääntöjä sovelletaan taannehtivasti;

33.  ei voi hyväksyä sitä, että alueiden komitea on käsitellyt samaa paljastustapausta vuodesta 2003 ja että huolimatta tuomioista, jotka virkamiestuomioistuin antoi vuonna 2013(7) ja vuonna 2014(8), ja parlamentin 29. huhtikuuta 2015 antamasta vastuuvapauspäätöslauselmasta(9), se ei ole vieläkään noudattanut kyseisiä tuomioita, tunnustanut kantajan toimia oikeutetuiksi ja päättänyt vihdoin asian käsittelyä; kehottaa painokkaasti alueiden komiteaa ryhtymään tarvittaviin toimiin tilanteen ratkaisemiseksi enempiä viivyttelemättä ja tunnustamaan julkisesti, että väärinkäytösten paljastajan havainnot pitivät paikkansa, kuten Euroopan petostentorjuntavirasto ja muut unionin elimet ovat todenneet; kehottaa alueiden komiteaa antamaan parlamentille kesäkuun 2016 loppuun mennessä ajantasaiset tiedot edistymisestä paljastustapauksen käsittelyssä;

34.  panee merkille, että alueiden komitean mukaan varainhoitovuonna 2014 ei tullut esiin yhtään eturistiriitatapausta; kehottaa painokkaasti alueiden komiteaa julkistamaan kaikkien jäsenten ja hallinnon johtohenkilöiden ansioluettelot ja ilmoitukset sidonnaisuuksista sekä vahvistamaan sisäiset toimintalinjat ja selkeät säännöt eturistiriitojen ja nk. pyöröovitapausten ehkäisemisestä ja käsittelystä komission julkaisemien suuntaviivojen mukaisesti; odottaa alueiden komitean toimittavan kyseiset ansioluettelot, ilmoitukset sidonnaisuuksista ja säännöt parlamentille kesäkuun 2016 loppuun mennessä;

Yleinen tuloksellisuus, suunnittelu ja strateginen johtaminen

35.  panee merkille alueiden komitean ponnistelut ja saavutukset tiedotus- ja viestintäpolitiikkansa tehostamisessa; kannustaa alueiden komiteaa keskittymään toimielinten yhteistyön vahvistamiseen, jotta voitaisiin parantaa tiedotusta ja näkyvyyttä, sekä toimielinten jäsenten läsnäolon lisäämiseen jäsenvaltioiden tasolla; suhtautuu tässä mielessä myönteisesti mahdollisiin lisätoimiin, joilla alueiden komitea pyrkii parantamaan tiedonkulkua ja tätä kautta avoimuutta;

36.  korostaa, että tarkastuksissa havaitut riskit ja riskianalyysit, joita on suoritettu eritoten varainhoidon alalla ja toimintaan tai organisaatioon liittyvissä asioissa, vaativat välittömiä toimenpiteitä; vaatii saada yksityiskohtaisen esityksen riskienvähentämistoimenpiteistä, joita alueiden komitea ehdottaa toteutettaviksi, ja selkeän toteuttamisaikataulun kesäkuun 2016 loppuun mennessä;

37.  pyytää alueiden komiteaa tiedottamaan parlamentille toimista unionin kansalaisten osallistumisen lisäämiseksi ja esimerkiksi tilanteista, joissa keskinäistä vaihtoa kansalaisten kanssa ja kansalaisten osallistumista on esiintynyt ja joissa tällainen osallistuminen on tuottanut suoria – mitattavissa olevia, tarkkoja ja selvästi vaikuttavia – tuloksia.

(1)EUVL L 51, 20.2.2014.
(2)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 1.
(3)EUVL C 373, 10.11.2015, s. 1.
(4)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 146.
(5)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(6)Alueiden komitean päätös N:o 508/2015, annettu 17 päivänä joulukuuta 2015, väärinkäytösten paljastamista koskevien sääntöjen vahvistamisesta.
(7)Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 7 päivänä toukokuuta 2013, Robert McCoy vastaan Euroopan unionin alueiden komitea (asia F-86/11; ECLI:EU:F:2013:56).
(8)Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 18 päivänä marraskuuta 2014, Robert McCoy vastaan Euroopan unionin alueiden komitea (asia F-156/12; ECLI:EU:F:2014:247).
(9)Euroopan parlamentin päätöslauselma, 29. huhtikuuta 2015, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2013, pääluokka VII – Alueiden komitea (EUVL L 255, 30.9.2015, s. 132).


Vastuuvapaus 2014: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan ulkosuhdehallinto
PDF 268kWORD 82k
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka X – Euroopan ulkosuhdehallinto (2015/2163(DEC))
P8_TA(2016)0156A8-0136/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2014(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014 (COM(2015)0377 – C8-0208/2015)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan sekä 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(5) ja erityisesti sen 55, 99 ja 164–167 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A8-0136/2016),

1.  myöntää unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle vastuuvapauden Euroopan ulkosuhdehallinnon talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Euroopan ulkosuhdehallinnolle, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan oikeusasiamiehelle ja Euroopan tietosuojavaltuutetulle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2016, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka X – Euroopan ulkosuhdehallinto (2015/2163(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka X – Euroopan ulkosuhdehallinto,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A8-0136/2016),

1.  pitää myönteisenä, että Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) on edelleen toteuttanut talousarviotaan ilman suurempia virheitä, ja toteaa, että tilintarkastustuomioistuin on arvioinut hallintomenojen kokonaisvirhetasoksi 0,5 prosenttia;

2.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin ei ole löytänyt mitään merkittäviä puutteita valituissa järjestelmissä ja vuotuisessa toimintakertomuksessa;

3.  kehottaa EUH:ta parantamaan seurantajärjestelmiään, jotta perhelisien laskentaan mahdollisesti vaikuttava henkilöstön jäsenten henkilökohtainen tilanne päivitetään oikea-aikaisesti; toteaa huolestuneena, että henkilöstön etuudet ovat olleet ongelma ja niiden maksuissa on ollut virheitä jo aiempina vuosina; vaatii, että henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimiston on valvottava asiaa tiukemmin EUH:n puolesta;

4.  kehottaa EUH:ta jatkamaan toimiaan hankintasääntöjen ja -menettelyjen täytäntöönpanon tukemiseksi ja seuraamiseksi edustustoissa tarjoamalla neuvontaa, koulutusta ja opastusta keskusyksiköistä, erityisesti turvallisuuspalvelujen hankinnassa;

5.  antaa tunnustusta pyrkimyksille organisoida paremmin EUH:n operaatioiden ennakko- ja jälkivalvonta; kehottaa tähän liittyen EUH:ta alentamaan maksusitoumusmäärärahojen ja maksumäärärahojen tarkastuksissa havaittua virhetasoa, joka on tällä hetkellä arviolta 18 prosenttia;

6.  panee merkille, että EUH:n lopullinen talousarvio vuodeksi 2014 oli 518,6 miljoonaa euroa eli lisäystä oli 1,9 prosenttia edelliseen varainhoitovuoteen verrattuna, ja toteaa, että määrärahat jakautuivat seuraavasti: 212,9 miljoonaa euroa EUH:n keskusyksiköille ja 305,7 miljoonaa euroa unionin edustustoille; panee merkille, että EUH:n oman talousarvion lisäksi komissio antoi sille 271 miljoonaa euroa korvauksena komission henkilöstön hallinnoinnista edustustojen verkostossa;

7.  toteaa, että ulkosuhdehallinnon keskusyksikköjen talousarviosta 65 prosenttia (138,2 miljoonaa euroa) oli tarkoitettu palkanmaksuun ja muihin henkilöstösääntöjen alaista ja ulkopuolista henkilöstöä koskeviin maksuihin ja 14 prosenttia (29,9 miljoonaa euroa) kiinteistöihin ja liitännäiskuluihin sekä tietotekniikkajärjestelmiin (mukaan lukien järjestelmät ja laitteisto turvallisuusluokiteltuja tietoja varten, joiden osuus on 12,7 prosenttia (27,1 miljoonaa euroa);

8.  panee merkille, että unionin edustustoissa 305,7 miljoonaa euroa jakautui seuraavasti: 103,4 miljoonaa euroa (33,7 prosenttia) henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön palkkoihin ja etuuksiin, 59,8 miljoonaa euroa (19,6 prosenttia) ulkopuoliseen henkilöstöön ja ulkopuolisiin palveluihin, 19 miljoonaa euroa (6,2 prosenttia) muihin henkilöstöön liittyviin kuluihin, 103,1 miljoonaa euroa (33,8 prosenttia) kiinteistöihin ja 20,4 miljoonaa euroa (6,7 prosenttia) muihin hallinnollisiin kuluihin;

9.  toteaa, että EUH vastaa nyt täysin kaikista edustustojen toimintaan liittyvistä hallinnollisista kuluista lukuun ottamatta Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioissa (AKT-valtiot) sijaitsevia edustustoja; huomauttaa, että asianmukaiset talousarvioprosessit ja erityisesti talousarviorakenteen yksinkertaistaminen ovat edelleen lyhyen aikavälin keskeinen haaste varainhoitoprosessien järkeistämiseksi ja EUH:n toiminnan vakiinnuttamisen tukemiseksi;

10.  kehottaa EUH:ta yksinkertaistamaan nykyisiä budjettijärjestelyjä ja vähentämään niiden jäykkyyttä, jotta edustustojen henkilökuntaa voidaan hyödyntää joustavasti ja tehokkaasti EU:n etujen mukaisesti;

11.  panee merkille uuden organisaatiokaavion ja siihen liittyvän aiemmin yläpainotteisen hallintorakenteen järkeistämisen, niin että hierarkian tasoja on nyt vähemmän; pitää kuitenkin valitettavana, että EUH:n sisäiset hallinnolliset ja taloudelliset rakenteet ovat edelleen liian monimutkaiset ja jäykät; panee merkille, että nykyinen rakenne estää EUH:ta reagoimasta oikea-aikaisesti kriiseihin ja että myös pääsy keskeisiin tietoihin on hidasta; kehottaa EUH:ta valmistelemaan yhdessä komission, neuvoston ja jäsenvaltioiden kanssa lisää uudistuksia sisäisten prosessiensa virtaviivaistamiseksi ja rakenteensa selkeyttämiseksi;

12.  on edelleen huolestunut EUH:n henkilöstöprofiilin jatkuvasta epätasapainosta sukupuolen ja kansalaisuuden osalta; on tyytyväinen viime aikoina saavutettuun edistykseen mutta panee merkille, että sukupuolten välinen epätasa-arvo on edelleen huomattava etenkin ylemmissä palkkaluokissa ja johtotehtävissä; pitää valitettavana toisen sukupuolen edustajien alhaista osuutta EUH:n päätoimipaikan ylemmän johdon viroista (16 prosenttia) ja edustustojen päälliköiden viroista (23 prosenttia) ja odottaa, että tulevista vuosikertomuksista ilmenee, että sukupuolten välinen tasapaino on parantunut; muistuttaa huolestaan, että EUH:ssa on suhteettoman suuri määrä korkeita virkoja;

13.  kehottaa EUH:ta tarkistamaan henkilöstömalliaan siten, että vahvistetaan työntekijöiden tasapuolinen palvelukseenotto jäsenvaltioista ja unionin toimielimistä; vaatii soveltamaan tätä henkilöstömallia hierarkian kaikilla tasoilla, erityisesti edustustojen päälliköihin, joista jäsenvaltioiden diplomaattien osuus on suhteettoman suuri: 128:sta edustuston päälliköstä 59 on jäsenvaltioista (46 prosenttia) ja näistä vain 20 on vuosina 2004, 2007 ja 2013 unioniin liittyneistä jäsenvaltioista; pitää tätä yliedustusta vääränä signaalina unioniin vuoden 2004 jälkeen liittyneille jäsenvaltioille; katsoo, että jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten ja myös jäsenvaltioiden keskinäisen edustuksen on oltava tasapuolisempaa, jotta se edustaa ja heijastaa unionin monimuotoisuutta;

14.  korostaa, että maantieteellinen tasapaino eli henkilöstön kansalaisuuksien ja jäsenvaltioiden koon välisen suhteen olisi jatkossakin pysyttävä tärkeänä tekijänä resurssien hallinnassa ja että erityisesti olisi otettava huomioon vuodesta 2004 alkaen unioniin liittyneet jäsenvaltiot, joiden osuus henkilöstöstä hallintovirkamiesten (AD) tasolla on tällä hetkellä 18 prosenttia keskusyksiköissä ja edustustoissa, kun niiden osuus unionin väestöstä on 21 prosenttia, joten kehitystä tarvitaan vielä;

15.  panee merkille, että vuonna 2014 EUH vähensi keskusyksikköjensä henkilöstöä 17 virkapaikalla, mikä johtui viiden prosentin henkilöstövähennyksen täytäntöönpanosta;

16.  toteaa, että säännöissä asetettu tavoite, jonka mukaan vähintään kolmasosan ulkosuhdehallinnon AD-tason henkilöstöstä olisi oltava jäsenvaltioiden diplomaatteja, saavutettiin vuonna 2013 ja ylitettiin hienoiseltaan vuonna 2014, jolloin kyseinen osuus oli 33,8 prosenttia;

17.  panee kuitenkin merkille jäsenvaltioiden lähettämien kansallisten asiantuntijoiden suhteellisen suuren määrän (407 vuonna 2014, ja heistä 350 keskusyksiköissä ja 57 edustustoissa) ja pyytää lisäselvityksiä näiden etuuksista, EUH:n talousarviolle koituvista kustannuksista ja mahdollisista eturistiriidoista; katsoo, että selkeää toimintalinjaa kansallisten asiantuntijoiden suhteen olisi edelleen kehitettävä;

18.  kannustaa EUH:ta jatkamaan käynnissä olevaa harkintaprosessiaan, joka koskee unionin erityisedustajien tulevaisuutta ja heidän suhdettaan erityislähettiläisiin ja EUH:hon;

19.  korostaa, että on tärkeää toteuttaa toimia unionin erityisedustajien liittämiseksi tiiviimmin EUH:n hallinnolliseen rakenteeseen ja ylempään johtoon vuorovaikutuksen ja koordinoinnin lisäämiseksi, synergiaetujen hyödyntämiseksi ja kustannustehokkuuden varmistamiseksi; on tyytyväinen toimiin, joilla otetaan huomioon tarve liittää unionin erityisedustajat tiiviimmin EUH:n rakenteisiin, ja pitää myönteisenä tietoa, jonka mukaan EUH neuvottelee asiasta jäsenvaltioiden kanssa; pyytää tietoa tässä asiassa tapahtuvasta lisäedistyksestä;

20.  korostaa, että avoimuus ja vastuuvelvollisuus ovat unionin nimissä toteutettavien operaatioiden demokraattisen valvonnan sekä asianmukaisen toiminnan ja uskottavuuden ehdottomia edellytyksiä; toteaa jälleen parlamentin pitävän tärkeänä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) piiriin kuuluvien erilaisten tehtävien ja operaatioiden valvontaa;

21.  panee merkille yhteisten palvelukeskusten perustamisen, jolla pyritään sekä parantamaan YTPP:n siviilioperaatioille ja unionin erityisedustajille tarjottavaa keskitettyä logistista, hankintoihin liittyvää ja hallinnollista tukea että nopeuttamaan näiden operaatioiden käynnistämistä ja parantamaan niiden kustannustehokkuutta; panee merkille myös, että parhaillaan on perusteilla operaatioiden tukifoorumi, ilman että kuitenkaan luodaan päällekkäisiä tehtäviä;

22.  pitää myönteisenä, että tilojen yhteiskäyttöä unionin jäsenvaltioissa sijaitsevissa edustustoissa kehitettiin edelleen vuonna 2014, jolloin allekirjoitettiin 17 tilojen yhteiskäyttöä koskevaa yhteisymmärryspöytäkirjaa, minkä jälkeen tilojen yhteiskäyttöä koskevia järjestelyjä oli 50; pyytää EUH:ta jatkamaan tätä suuntausta ja raportoimaan asiasta säännöllisesti parlamentin talousarvion valvontavaliokunnalle;

23.  korostaa, että varainhoitoasetuksen joustamattomuuden vuoksi unionin edustustojen päälliköillä on edelleen liikaa hallinnollisia tehtäviä; katsoo, että edustustojen päälliköiden olisi saatava asianmukaiset välineet, jotta he voivat johtaa ja valvoa edustustoja tehokkaasti ilman kohtuutonta hallinnollista rasitetta; pitää tässä yhteydessä myönteisenä keskustelua sellaisten tehtävien määrittämisestä, jotka voitaisiin mahdollisesti hoitaa muualla, sekä mahdollisuudesta perustaa alueellisia hallinnollista tukea tarjoavia keskuksia, jotka keventäisivät päälliköiden taakkaa ja saattaisivat olla osa laajempaa ratkaisua myöhemmässä vaiheessa; kehottaa jälleen EUH:ta ja komissiota tarkastelemaan kaikkia tämän ongelman ratkaisuvaihtoehtoja mittakaavaetujen löytämiseksi;

24.  kannustaa EUH:ta lisäämään paikallisen konsuliyhteistyön koordinointia ja valvontaa unionin jäsenvaltioiden suurlähetystöjen ja konsulaattien kesken sekä tarkastelemaan edelleen mahdollisuutta tarjota konsulipalveluja unionin edustustojen kautta; pyytää jälleen EUH:ta valmistelemaan yksityiskohtaisen analyysin tästä koituvista taloudellisista vaikutuksista ja kustannussäästöistä;

25.  kehottaa EUH:ta tiivistämään yhteistyötä ja koordinointia unionin edustustojen ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjen välillä sekä pyrkimään saamaan toiminnallaan synergiaetuja;

26.  on huolestunut unionin edustustojen toiminnan tehottomuudesta ja toiminnan vaatimista ponnisteluista; kehottaa EUH:ta jatkamaan säännöllisesti edustustoja koskevaa arviointiohjelmaansa ja esittämään vuotuisessa toimintakertomuksessaan yhteenvedon unionin edustustojen toiminnassa havaituista keskeisistä puutteista ja vaikeuksista kullekin edustustolle suoritetun arvioinnin tuloksena laaditun toimintasuunnitelman pohjalta;

27.  katsoo, että unionin edustustojen päälliköitä olisi muistutettava säännöllisesti palvelukseenoton aikana ja ennen heidän lähettämistään asemapaikkaan heidän johto- ja valvontatehtäviinsä liittyvistä velvollisuuksistaan edustuston tehtäviä koskevissa johdon lausumissa (tärkeimmät hallintoprosessit, valvonnan hallinta, tärkeimpien tulosindikaattoreiden riittävä ymmärtäminen ja arviointi), niin että ei aseteta etusijalle pelkästään tehtävien poliittista puolta ja keskitytä siihen;

28.  panee merkille, että kahdeksan edustustoa on antanut vahvistuslausuman, joka sisältää varauman hankintaan liittyvien ongelmien, henkilöresurssien puutteen ja/tai vaikeisiin paikallisiin turvallisuusrajoitteisiin liittyen;

29.  katsoo, että unionin edustustojen päälliköille olisi annettava yleisissä toimintaohjeissa selkeää opastusta varaumien ja niiden osatekijöiden määrittelystä ja varaumaa esitettäessä huomioon otettavista seikoista, joita ovat kyseessä olevien rahoitus- ja maineriskien taso, operatiiviset puutteet, havaitut sisäiset ja ulkopuoliset rajoitteet sekä vaikutus budjettihallinnointiin ja maksutapahtumiin; toteaa jälleen, että jos varauma esitetään, olisi yksilöitävä selvästi prosessi, jossa ilmenee toistuvasti tai tilapäisesti puutteita, ja määritettävä sen suhde sisäisen valvonnan standardien toimivuuteen, asianmukaisuuteen ja tuloksellisuuteen;

30.  pitää myönteisenä sisäisen valvonnan standardien tehokasta täytäntöönpanoa vuonna 2014 EUH:n päätoimipaikassa ja edustustoissa toteutetun sisäisen tutkimuksen jälkeen, lukuun ottamatta toiminnan jatkuvuutta, joka edelleen kaipaa pikaista korjaamista hallintomenettelyissä; pitää hyödyllisenä dynaamista ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa hallintotietojen, tulosindikaattoreiden ja sisäisen valvonnan standardien käsittelyssä, sillä selkeästi määriteltyjen toimintapoliittisten ja operatiivisten tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävien kansainvälisten hyvien käytänteiden mukaisesti kukin tietotyyppi parantaa hallintoprosessien yleistä laatua ja kattavuutta sekä unionin politiikkojen hallinnoinnin vaikuttavuutta ja tehokkuutta;

31.  kehottaa EUH:ta ja EuropeAidia tehostamaan edustustojen päälliköiden valvontaa näiden toimiessa komission edelleenvaltuuttamina tulojen ja menojen hyväksyjinä, jotta lisätään heidän vastuuvelvollisuuttaan yleisessä tarkastusketjussa siten, että tarjotaan sekä laadun että määrän suhteen kattavaa raportointia (ulkoisen avun hallinnointia koskevat kertomukset) laadittaessa EUH:n ja EuropeAidin vuotuisia toimintakertomuksia;

32.  kehottaa EUH:ta ja EuropeAidia varmistamaan, että unionin edustustot puuttuvat aktiivisesti ulkoisen avun ohjelmissa ja hankkeissa havaittuihin puutteisiin jo täytäntöönpanovaiheessa, jotta käynnissä oleville ohjelmille ja hankkeille asetetut tavoitteet saavutetaan ja vältytään viivästyksiltä;

33.  kehottaa komissiota vähentämään entistäkin tarmokkaammin maksattamatta olevien sitoumusten määrää (myös sitomatta ja maksamatta olevien maksujen määrää) sekä lyhentämään hankkeiden keskimääräistä toteuttamisaikaa;

34.  on tyytyväinen vuotta 2015 käsittelevän ulkoisen avun hallinnointia koskevan kertomuksen yhteydessä annettuihin parannettuihin ja kattavampiin ohjeisiin, joilla vahvistetaan edustustojen päälliköiden valvontaa ja jotka kattavat niin vastuuvelvollisuutta kuin raportointiakin koskevat vaatimukset;

35.  toteaa, että ulkoisen avun hallinnointia koskevista kertomuksista saadut arvioinnit kuvaavat pelkästään kunkin hankkeen tilannetta vuoden lopussa ja että havaittujen ongelmien todellisia vaikutuksia voidaan arvioida vasta hankkeen päättyessä;

36.  pitää myönteisenä hallinnollisen järjestelyn allekirjoittamista Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) ja EUH:n välillä voimaantulleen uuden OLAF-asetuksen mukaisesti;

37.  pitää valitettavana, että väärinkäytösten paljastajien asemaan sovellettavia toimintaohjeita ja sääntöjä ei ole vielä saatu valmiiksi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla; kehottaa EUH:ta saattamaan sääntöjen valmistelun päätökseen ja hyväksymään ne vuoden 2016 loppuun mennessä;

38.  katsoo, että EUH:n ja komission olisi kehitettävä tukitoimintoja, joilla avustetaan YTPP-operaatioiden nopeassa, tehokkaassa ja johdonmukaisessa käynnistämisessä ja tarjotaan ennakkoon koko henkilöstölle koulutusta unionin menettelyistä ja toimintalinjoista sekä kattavaa ohjeistusta operationaalisista tehtävistä, niin että hyödynnetään mahdollisimman paljon aikaisemmista YTPP-operaatioista saatuja kokemuksia tiedonsiirron ja yhteisvaikutusten helpottamiseksi eri operaatioiden välillä;

39.  toteaa, että YK:n kehitysohjelman hallinnoiman Afganistanin lain ja järjestyksen erityisrahastoa (LOTFA), joka on EUH:n tärkein rahoitusväline Afganistanissa, on arvosteltu huonosta hallinnosta ja avoimuuden puutteesta, ja kehottaa EUH:ta lisäämään sen vastuuvelvollisuutta (samoin kuin useiden avunantajien erityisrahastojen vastuuvelvollisuutta muissa kolmansissa maissa); toteaa myös jälleen, että tulevissa YTPP-operaatioissa on käytettävä kaikkia soveltuvia rahoituskanavia, myös unionin erityisrahastoja, tehokkaalla tavalla niin, että voidaan varmistaa operaation toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttaminen ja moitteeton varainhoito;

40.  korostaa, että eräät YTPP:n operaatiot aiheuttavat huomattavia turvallisuuteen liittyviä kustannuksia; korostaa samaan aikaan, että turvallinen työympäristö on keskeinen edellytys hankkeiden tehokkaalle toteuttamiselle ja ammattitaitoisen henkilöstön värväämiselle; kehottaa EUH:ta harkitsemaan turvallisuuteen liittyvien menojen sisällyttämistä operaatioiden talousarvioon, jotta operaation varsinaisen toimeksiannon täytäntöönpanoa varten on riittävästi määrärahoja;

41.  kehottaa EUH:ta ja komissiota kiinnittämään erityistä huomiota hankintamenettelyihin ja henkilöresursseja koskeviin menettelyihin, jotta voidaan varmistaa, että ne vastaavat YTPP:n operationaalisia tarpeita; huomauttaa, että hankkeiden täytäntöönpano on kärsinyt monimutkaisista hankintamenettelyistä, joiden vuoksi tulokset ovat jääneet puutteellisiksi;

42.  kannustaa EUH:ta varmistamaan, että kestävyysnäkökohdat otetaan huomioon kaikkien toimien operatiivisessa suunnittelussa arvioimalla järjestelmällisesti paikalliset tarpeet ja tulosten ylläpitovalmiudet, jotta YTPP:n operaatioiden tulosten pysyvyys paranisi;

43.  kehottaa EUH:ta ja komissiota sovittamaan YTPP-operaatiot perusteellisemmin yhteen etukäteen muiden sellaisten EU:n toimien, kahdenvälisten operaatioiden ja kansainvälisten toimien kanssa, joilla on samankaltaiset tavoitteet; kehottaa tähän liittyen lisäämään yhteistyötä ja koordinointia unionin ja jäsenvaltioiden välillä ja edistämään yhteisvaikutuksia;

44.  toteaa jälleen, että jäsenvaltioiden on parannettava ulko- ja turvallisuuspolitiikan alan yhteistyötä, jotta saadaan aikaan kustannussäästöjä; pitää keskeisen tärkeänä jäsenvaltioiden kykyä reagoida päättäväisesti yhteisiin turvallisuushaasteisiin aikana, jolloin nämä haasteet ovat selvästi voimistumassa;

45.  panee valittaen merkille, että EUH:lla ei edelleenkään ole omaa kattavaa strategiaa tai näkemystä, mikä vaikeuttaa nopeaa reagointia odottamattomiin tapahtumiin nopeasti kehittyvässä maailmassa; kehottaa EUH:ta selkeyttämään näkemystään tulevaisuutta silmällä pitäen suunnan osoittamiseksi muutoin heikosti toteutetulle toimeksiannolleen sekä tarjoamaan korkealaatuista tukea ulkopolitiikkaa toteuttaville unionin toimielimille ja jäsenvaltioille; kehottaa tässä yhteydessä EUH:ta kehittämään asiantuntemustaan ilmastonmuutoksen tai energiavarmuuden kaltaisista maailmanlaajuisista kysymyksistä;

46.  kehottaa EUH:ta ja komissiota hyödyntämään Eulex-tapauksesta saatuja kokemuksia tiiviissä yhteistyössä parlamentin kanssa, kartoittamaan yhdessä tapoja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan toimeksiannosta laaditussa Jacquén raportissa olleiden suositusten täytäntöön panemiseksi sekä käsittelemään kaikkia keskeneräisiä kysymyksiä;

47.  pyytää tilintarkastustuomioistuinta sisällyttämään seuraavaan vuosikertomukseensa katsauksen jatkotoimista, joita EUH on toteuttanut tässä päätöslauselmassa annettujen parlamentin suositusten johdosta.

(1)EUVL L 51, 20.2.2014.
(2)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 1.
(3)EUVL C 373, 5.11.2015, s. 1.
(4)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 146.
(5)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.


Vastuuvapaus 2014: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan oikeusasiamies
PDF 253kWORD 71k
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka VIII – Euroopan oikeusasiamies (2015/2161(DEC))
P8_TA(2016)0157A8-0121/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2014(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014 (COM(2015)0377 – C8-0206/2015)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan sekä 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(5) ja erityisesti sen 55, 99, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0121/2016),

1.  myöntää Euroopan oikeusasiamiehelle vastuuvapauden oikeusasiamiehen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Euroopan oikeusasiamiehelle, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2016, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka VIII – Euroopan oikeusasiamies (2015/2161(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka VIII – Euroopan oikeusasiamies,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0121/2016),

1.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin totesi varainhoitovuotta 2014 koskevassa vuosikertomuksessaan, ettei se ollut havainnut merkittäviä puutteita Euroopan oikeusasiamiehen, jäljempänä 'oikeusasiamies', henkilöresursseihin ja hankintamenettelyihin liittyvillä tarkastetuilla aihealueilla;

2.  korostaa, että tarkastuksensa perusteella tilintarkastustuomioistuin totesi, ettei virhetaso kokonaisuutena tarkastellen ollut olennainen toimielinten ja elinten hallintomenoihin ja muihin menoihin liittyvissä maksuissa 31. joulukuuta 2014 päättyneeltä varainhoitovuodelta;

3.  tähdentää, että oikeusasiamiehen talousarvio on luonteeltaan puhtaasti hallinnollinen ja että vuonna 2014 se oli yhteensä 9 857 002 euroa (vuonna 2013 se oli 9 731 371 euroa), josta 7 977 702 euroa osoitettiin osastoon 1 (toimielimeen sidoksissa olevaa henkilöstöä koskevat menot), 1 346 800 euroa osastoon 2 (kiinteistöt, irtain omaisuus, laitteet ja sekalaiset käyttömenot) ja 532 500 euroa osastoon 3 (toimielimen suorittamista yleisistä tehtävistä aiheutuvat menot);

4.  toteaa, että kokonaismäärärahoista 97,87 prosenttia sidottiin (98,20 prosenttia vuonna 2013) ja 93,96 prosenttia maksettiin (91,82 prosenttia vuonna 2013) ja että käyttöaste oli 97,87 prosenttia (98,20 prosenttia vuonna 2013), mikä ilmentää sitä, että käyttöaste laski vuonna 2014;

5.  panee merkille, että erityisesti toimielimen jäseniin liittyvät sitoumukset lisääntyivät vuonna 2014; pyytää oikeusasiamiestä esittämään kattavan selvityksen näistä määristä seuraavassa vastuuvapausmenettelyn seurantakertomuksessa;

6.  panee tyytyväisenä merkille, että uuden Kohti vuotta 2019 -strategian mukaisesti oikeusasiamies teki oma-aloitteisia tutkimuksia ja käsitteli toimeksiantoonsa kuuluvia monimutkaisia kysymyksiä systeemisemmin; pitää oma-aloitteisia tutkimuksia tehokkaana välineenä ja pyytää oikeusasiamiestä tiedottamaan säännöllisesti vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle näillä tutkimuksilla aikaansaaduista tuloksista ja esittämään selkeästi koordinoijan tehtävät; huomauttaa kuitenkin, että oikeusasiamiehen ensisijaisena tavoitteena olisi oltava kansalaisten valituksiin vastaaminen kohtuullisessa ajassa ja että oma-aloitteiset tutkimukset eivät missään tapauksessa saisi mennä tämän edelle;

7.  panee tyytyväisenä merkille, että on perustettu uusi oma-aloitteisten tutkimusten koordinoijan virka; pitää tätä edistysaskeleena toimielimen työn tehostamisessa; kehottaa oikeusasiamiestä raportoimaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle viran perustamisella aikaansaaduista tuloksista ja sen vaikutuksesta ja vaikuttavuudesta;

8.  kehottaa oikeusasiamiestä noudattamaan avoimuusperiaatetta ja erityisesti yksilöimään ja osoittamaan avoimesti selkeät vastuualueet ja kehottaa sitä varmistamaan, että sen verkkosivustoa päivitetään säännöllisesti ja että verkkosivuston rakenne vastaa tarkasti toimielimen rakennetta;

9.  panee merkille, että Kohti vuotta 2019 -strategia tuo mukanaan uusia keskeisiä tulosindikaattoreita, joihin sisältyy erityisiä tavoitearvoja ja että keskeisiä tulosindikaattoreita koskevan tulostaulun mukaan joitakin tavoitteista ei ole saavutettu; panee tässä yhteydessä merkille, että oikeusasiamiehen tulokset heikkenivät 12 ja 18 kuukaudessa päätetyissä tutkimuksissa ja niissä tapauksissa, joissa käsiteltäväksi ottamisesta päätettiin kuukauden kuluessa; kannustaa oikeusasiamiestä laatimaan strategian mahdollisten näiden puutteiden korjaamiseksi sekä ilmoittamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle asiaan liittyvästä kehityksestä;

10.  panee tyytyväisenä merkille, että edellisen varainhoitovuoden (2013) lopussa päätettyjen tutkimusten määrä verrattuna meneillään olleiden tutkimusten määrään oli korkein kautta aikojen (1,4 päätettyä tutkimusta jokaista meneillään olevaa kohti, kun tavoite oli 1,1); korostaa, että 12 ja 18 kuukaudessa päätettyjen tutkimusten osuus laski vuonna 2014; panee merkille oikeusasiamiehen havainnon, että uusi, oma-aloitteisia tutkimuksia sisältävä Kohti vuotta 2019 -strategia vaikutti päätettyjen tapausten lukumäärään; pyytää oikeusasiamiestä antamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle tarkan selvityksen tästä vaikutuksesta seuraavassa vastuuvapausmenettelyn seurantakertomuksessa;

11.  korostaa, että joidenkin jäsenvaltioiden, kuten Espanjan ja Puolan, kansalaiset tekevät edelleen erityisen paljon oikeusasiamiehen toimivaltaan kuulumattomia kanteluita, minkä johdosta kansalaiset ovat epäilemättä turhautuneita unionin toimielimiin yleisesti ja erityisesti oikeusasiamieheen; kehottaa näin ollen oikeusasiamiestä parantamaan tiedotus- ja viestintätoimiaan ja tekemään tiiviimpää, joustavampaa ja säännöllisempää yhteistyötä Euroopan oikeusasiamiesten verkoston sekä jäsenvaltioiden kansallisten ja alueellisten oikeusasiamiesten kanssa ongelman korjaamiseksi;

12.  toteaa keskeisiä tulosindikaattoreita koskevan tulostaulun mukaan oikeusasiamiehen henkilöstön tyytyväisyys oli alle tavoitetason; toteaa oikeusasiamiehen antamien tietojen perusteella, että tämä liittyi suurimmaksi osaksi toimielimessä toteutettuihin merkittäviin muutoksiin ja että tilannetta on sittemmin korjattu tietyillä toimilla; kehottaa oikeusasiamiestä huolehtimaan jatkossakin siitä, että henkilöstön tyytyväisyys säilyy korkealla tasolla;

13.  panee tyytyväisenä merkille oikeusasiamiehen esittämän hyvin jäsennellyn, selkeän ja helppolukuisen vuotuisen toimintakertomuksen; suhtautuu myönteisesti tehostettuun ulkoisen viestinnän strategiaan ja aikaisempaa voimakkaampaan läsnäoloon sosiaalisessa mediassa;

14.  odottaa oikeusasiamiehen pyrkivän edelleen johdonmukaisuuteen vuotuisessa toimintakertomuksessaan sekä huolehtivan siitä, että se kattaa kaikki osa-alueet, koska se on tärkeä väline oikeusasiamiehen työtä arvioitaessa;

15.  panee merkille, että oikeusasiamiehen henkilöstö teki paljon virkamatkoja Brysselin ja Strasbourgin välillä, yhteensä 212, ja että virkamatkat maksoivat 126 000 euroa ja sen lisäksi arviolta 60 000 euroa matkoihin kuluneena menetettynä työaikana; kannustaa oikeusasiamiestä vähentämään henkilöstönsä virkamatkojen määrän mahdollisimman vähäiseksi ja käyttämään mahdollisimman paljon videokonferensseja ja muita vastaavia teknisiä keinoja, kuten muut toimielimet jo tekevät, jotta voitaisiin välttää turhia matkoja ja vähentää merkittävästi kustannuksia; muistuttaa oikeusasiamiestä lisäksi myös matkustamisen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen ympäristövaikutuksista ja pitää siksi tärkeänä, että oikeusasiamies kantaa vastuunsa hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä ja tiedottaa parlamentille saavutetusta edistyksestä;

16.  ilmaisee huolensa oikeusasiamiehen palvelukseenottopolitiikasta, jossa on turvauduttu kiireellisiin menettelyihin ja otettu lyhytaikaisiin työsuhteisiin suoraan entisiä harjoittelijoita; pitää valitettavana, että vuonna 2014 otettiin palvelukseen kolme väliaikaista toimihenkilöä ilman minkäänlaista valintamenettelyä; pyytää oikeusasiamiestä saattamaan henkilöstön valintakriteerinsä kiireesti unionin virkamiesten valintaan sovellettavien laatua, avoimuutta, objektiivisuutta ja yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevien vaatimusten mukaisiksi;

17.  panee tyytyväisenä merkille oikeusasiamiehen vuonna 2015 aikaansaamat parannukset, joilla tasapainotetaan sukupuolijakaumaa; painottaa kuitenkin, että saatavilla olevien vuoden 2014 tietojen mukaan sukupuolijakaumassa on edelleen suuria eroja erityisesti AST-viroissa (21/9) sekä johtajan viroissa (9/2), ja korostaa, että on tärkeää vahvistaa keskipitkän aikavälin tavoitteita tasapainon saavuttamiseksi ja jatkaa aktiivista työtä sukupuolten tasa-arvon parantamiseksi;

18.  pyytää oikeusasiamiestä sisällyttämään vuotuiseen toimintakertomukseensa taulukon kaikista henkilöresursseista kansalaisuuden, sukupuolen ja palkkaluokan mukaan jaoteltuna ja lisäämään näin avoimuutta; pyytää oikeusasiamiestä vastaamaan parlamentin ja muiden toimielinten esittämiin kysymyksiin eläkkeistä;

19.  kehottaa edellisvuotiseen tapaan oikeusasiamiestä ilmoittamaan vuotta 2015 koskevassa vuotuisessa toimintakertomuksessaan, kuinka suuri osa kyseisenä vuonna pyydetyistä tulkkauspalveluista jäi käyttämättä;

20.  panee tyytyväisenä merkille käännöstoimintaa ja julkaisuja koskevissa budjettikohdissa aikaansaadut säästöt;

21.  kehottaa jälleen oikeusasiamiestä noudattamaan luottamuksellisuutta ja tietosuojaa koskevia nykyisiä sääntöjä ja sisällyttämään vuotuiseen toimintakertomukseensa tulokset ja päätelmät niistä loppuun käsitellyistä OLAF-tapauksista, joissa tutkinnan kohteena oli oikeusasiamies tai sen palveluksessa oleva henkilö;

22.  toteaa, että oikeusasiamiehen laskelmien mukaan syntyisi 195 000 euron säästöt, jos oikeusasiamiehellä olisi vain yksi kotipaikka; ottaa huomioon, että oikeusasiamiehen kotipaikka on sidoksissa parlamentin kotipaikkaan, ja katsoo tämän vuoksi, että oikeusasiamiehen olisi osallistuttava mahdollisiin keskusteluihin parlamentin kotipaikan keskittämisestä; korostaa, että kotipaikan keskittämistä yhteen paikkaan olisi edistettävä aktiivisesti.

(1)EUVL L 51, 20.2.2014.
(2)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 1.
(3)EUVL C 373, 5.11.2015, s. 1.
(4)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 146.
(5)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.


Vastuuvapaus 2014: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan tietosuojavaltuutettu
PDF 245kWORD 68k
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka IX – Euroopan tietosuojavaltuutettu (2015/2162(DEC))
P8_TA(2016)0158A8-0109/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2014(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014 (COM(2015)0377 – C8-0207/2015)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan sekä 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(5) ja erityisesti sen 55, 99, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0109/2016),

1.  myöntää Euroopan tietosuojavaltuutetulle vastuuvapauden tietosuojavaltuutetun talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Euroopan tietosuojavaltuutetulle, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan oikeusasiamiehelle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2016, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka IX – Euroopan tietosuojavaltuutettu (2015/2162(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka IX – Euroopan tietosuojavaltuutettu,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0109/2016),

1.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen päätelmän, ettei virhetaso kokonaisuutena tarkastellen ollut olennainen Euroopan tietosuojavaltuutetun hallintomenoihin ja muihin menoihin liittyvissä maksuissa 31. joulukuuta 2014 päättyneeltä varainhoitovuodelta ja että tarkastetut hallintomenojen ja muiden menojen valvontajärjestelmät olivat vaikuttavia;

2.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin totesi vuosikertomuksessaan tietosuojavaltuutetun talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, ettei se ollut havainnut vakavia puutteita tietosuojavaltuutetun henkilöresursseihin ja hankintamenettelyihin liittyvillä tarkastetuilla aihealueilla;

3.  toteaa, että vuonna 2014 tietosuojavaltuutetulla oli käytettävissään määrärahoja kaikkiaan 8 012 953 euroa (vuonna 2013 talousarvio oli 7 661 409 euroa) ja että niiden käyttöaste oli 92 prosenttia (vuonna 2013 se oli 84,7 prosenttia); panee tyytyväisenä merkille, että tulos on parantunut;

4.  pitää valitettavana, että tietosuojavaltuutetun vuotuisen toimintakertomuksen 2014 mukaan tilintarkastustuomioistuimen kertomus oli luottamuksellinen;

5.  tähdentää, että tietosuojavaltuutetun talousarvio on luonteeltaan puhtaasti hallinnollinen ja että suuri osa määrärahoista käytetään toimielimen henkilöstöön ja loput kiinteistöihin, irtaimeen omaisuuteen, laitteisiin ja sekalaisiin hallinnosta johtuviin menoihin;

6.  panee merkille, että kaikki avoinna olleet sisäisen tarkastuksen antamat suositukset pantiin täytäntöön vuonna 2014, mukaan lukien valituksiin sisältyvien tietojen suojaamista koskeva suositus;

7.  panee merkille, että sisäisen tarkastuksen suositusten johdosta ja tietosuojavaltuutetun sisäisen tarkastuksen strategisen suunnitelman mukaisesti vuonna 2014 hyväksyttiin ensimmäinen hankintasuunnitelma; kannustaa tietosuojavaltuutettua lisäämään taloudellista riippumattomuuttaan;

8.  pitää valitettavana, että tietosuojavaltuutettu ei asettanut saataville täydellisiä tietoja eturistiriitoihin sovellettavista toimintatavoistaan; kehottaa tietosuojavaltuutettua noudattamaan henkilöstösääntöjen 16 artiklan soveltamisalaan kuuluvia sääntöjä ja laatimaan niin sanottuja pyöröovitapauksia koskevat selkeät ja sitovat säännöt komission julkaisemien ohjeiden mukaisesti sekä asettamaan nämä tiedot parlamentin saataville vuoden 2015 vuotuisessa toimintakertomuksessa;

9.  panee merkille, että tietosuojavaltuutettu hyväksyi vuonna 2015 päätöksen väärinkäytösten paljastamista koskevista sisäisistä säännöistä; pyytää tietosuojavaltuutettua sisällyttämään asiaa koskevat tiedot vuoden 2015 vuotuiseen toimintakertomukseen ja varmistamaan, että 1. tammikuuta 2014 voimaan tulleiden henkilöstösääntöjen 22 c artiklaa noudatetaan kaikilta osin;

10.  panee merkille, että hankintamenettelyistä ja sopimuspuolten valintaperusteista on saatavilla hyvin vähän tietoja; panee merkille, että tietosuojavaltuutetun verkkosivustolla on julkaistu ainoastaan yksi hankintasopimuksen tekemistä koskeva päätös vuodelta 2014; kehottaa tietosuojavaltuutettua esittämään verkkosivustollaan ja vuoden 2015 vuotuisessa toimintakertomuksessa luettelon kaikista tehdyistä hankintasopimuksista, joissa se on ollut mukana, vaikka hankintamenettely olisi ollut toisten toimielinten käynnistämä, samoin kuin tiedot niitä koskevista menettelyistä ja valintaperusteista;

11.  panee merkille, että parlamentti ja neuvosto pääsivät vuoden 2015 lopulla sopimukseen komission 25. tammikuuta 2012 ehdottamasta uudesta tietosuojalainsäädännöstä;

12.  toistaa pyyntönsä saada tietoja videoneuvotteluvälineiden käytöstä vuonna 2014; panee tyytyväisenä merkille tiedot parlamentin voxbox-multimediastudion kaltaisten uusien laitteiden käytöstä;

13.  kannattaa keskeisten tulosindikaattoreiden käyttöä resurssien käytön tehokkuuden arviointiin; kehottaa tietosuojavaltuutettua esittämään edelleen tulostaulukon sen vuotuisissa toimintakertomuksissa;

14.  toistaa vuonna 2015 esittämänsä pyynnön liittää tietosuojavaltuutetun vuotuiseen toimintakertomukseen kiinteistöpolitiikkaa koskeva osuus, erityisesti siksi, että kiinteistöpolitiikan kustannukset on perusteltava asianmukaisesti ja niiden on pysyttävä kohtuullisina; kehottaa tietosuojavaltuutettua siksi esittelemään vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle kiinteistöpolitiikkansa vuoden 2015 vuotuisessa toimintakertomuksessa;

15.  kehottaa vuonna 2015 esittämänsä pyynnön mukaisesti tietosuojavaltuutettua esittämään kattavan taulukon kaikista sen käytettävissä olevista henkilöresursseista ura-alueen, sukupuolen ja kansalaisuuden mukaan jaoteltuna; katsoo, että taulukko olisi liitettävä automaattisesti vuotuisiin toimintakertomuksiin; kehottaa siksi tietosuojavaltuutettua esittämään parlamentille vuoden 2015 vuotuisessa toimintakertomuksessa kattavan taulukon kaikista henkilöresursseista tässä kohdassa esitetyllä tavalla;

16.  panee merkille, että sen jäsenille ja henkilöstölle virkamatka- ja matkakuluja ja muita niihin liittyviä menoja varten myönnetyt määrärahat pysyivät ennallaan vuonna 2014; kehottaa tietosuojavaltuutettua mahdollisuuksien mukaan vähentämään näitä menoja heikentämättä kuitenkaan tietosuojavaltuutetun asemaa;

17.  kehottaa tietosuojavaltuutettua esittämään toukokuun 2016 loppuun mennessä toimintakertomuksessa yksityiskohtaiset tiedot sen jäsenten ja henkilöstön tekemistä virkamatkoista ja kunkin virkamatkan kustannuksista;

18.  panee merkille, että tietosuojavaltuutetun käännöstoimintaa, julkaisuja ja muuta toimintaa koskevien budjettikohtien määrärahoja on leikattu.

(1)EUVL L 51, 20.2.2014.
(2)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 1.
(3)EUVL C 373, 10.11.2015, s. 1.
(4)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 146.
(5)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.


Vastuuvapaus 2014: EU:n erillisvirastojen toiminnan tuloksellisuus, varainhoito ja sen valvonta
PDF 262kWORD 91k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2016 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin erillisvirastojen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014: toiminnan tuloksellisuus, varainhoito ja sen valvonta (2015/2205(DEC))
P8_TA(2016)0159A8-0080/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin erillisvirastojen talousarvioiden toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014,

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2013 koskevien vastuuvapauspäätösten seurannasta (COM(2015)0505) sekä kertomuksen liitteenä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2015)0194, SWD(2015)0195),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityisvuosikertomukset(1) erillisvirastojen tilinpäätöksistä varainhoitovuodelta 2014,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(2)ja erityisesti sen 208 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 19. marraskuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002(3),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 208 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 30. syyskuuta 2013 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013(4) ja erityisesti sen 110 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0080/2016),

A.  toteaa, että tämä päätöslauselma sisältää komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013 110 artiklan sekä Euroopan parlamentin työjärjestyksen liitteessä V olevan 3 artiklan mukaisesti asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 208 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskeviin vastuuvapauspäätöksiin liittyvät luonteeltaan yleiset huomautukset;

1.  toteaa, että erillisvirastoilla on tärkeitä tehtäviä, joilla on suora vaikutus unionin kansalaisten päivittäiseen elämään; toteaa myös jälleen, että virastojen ja etenkin sääntelyvirastojen ja riippumatonta tietojenkeruuta hoitavien virastojen autonominen asema on tärkeää; muistuttaa, että erillisvirastojen perustamisen päätarkoituksena oli riippumattomien teknisten tai tieteellisten arviointien suorittaminen;

2.  toteaa, että EU:n erillisvirastoja ja muita elimiä koskevien tilintarkastustuomioistuimen vuotuisten tarkastusten tuloksista varainhoitovuodelta 2014 laaditun yhteenvedon, jäljempänä 'tilintarkastustuomioistuimen yhteenveto', mukaan erillisvirastojen vuoden 2014 määrärahat olivat noin 1,9 miljardia euroa, mikä tarkoittaa, että ne olivat noin 5 prosenttia pienemmät kuin vuonna 2013 ja että niiden osuus unionin yleisestä talousarviosta oli noin 1,4 prosenttia; korostaa, että tästä noin 63 prosenttia (1,2 miljardia euroa) katetaan unionin rahoituksella, kun taas loput katetaan perittävistä maksuista saaduilla tuloilla tai muista lähteistä;

3.  panee merkille, että erillisvirastot työllistävät 6 578 vakinaista ja määräaikaista toimihenkilöä, mikä merkitsee 0,64 prosentin lisäystä edellisvuoteen verrattuna, ja että erillisvirastojen osuus unionin yleisessä talousarviossa vahvistetusta unionin toimihenkilöiden kokonaismäärästä on 14 prosenttia; panee lisäksi merkille, että erillisvirastoissa työskentelee noin 3 200 sopimussuhteista toimihenkilöä tai työkomennuksella olevaa kansallista asiantuntijaa; toteaa, että henkilöstön määrän kasvu keskittyy lähinnä virastoihin, joiden tehtävämäärää on lisätty, sekä rahoitusalan valvonnasta vastaaviin virastoihin ja toimeenpanovirastoihin, joille on annettu uusia vastuualueita Horisontti 2020 -puiteohjelman ja muiden ohjelmien yhteydessä;

Yhteinen lähestymistapa ja komission etenemissuunnitelma

4.  muistuttaa, että heinäkuussa 2012 parlamentti, neuvosto ja komissio hyväksyivät erillisvirastoja koskevan yhteisen lähestymistavan, jäljempänä 'yhteinen lähestymistapa', eli poliittisen sopimuksen erillisvirastojen tulevasta hallinnasta ja uudistamisesta; toteaa, että komissio on vastuussa sopimukseen liittyvistä jatkotoimista;

5.  panee merkille komission edistymiskertomuksen yhteisen lähestymistavan täytäntöönpanosta sekä komission ja erillisvirastojen yhdessä toteuttamat toimenpiteet, joiden ansiosta on saatu aikaan selvää edistystä; katsoo, että tämä varmistaa tasapainoisemman hallinnoinnin sekä tehokkuuden, vastuuvelvollisuuden ja johdonmukaisuuden lisäämisen; toteaa lisäksi erillisvirastojen verkoston (”verkosto”) yhteydessä, että erillisvirastot ovat edenneet hyvin yhteisessä lähestymistavassa edellytettyjen toimien täytäntöönpanossa, sillä erillisvirastoja koskevien etenemissuunnitelmaan sisältyvien toimien toteutusaste on 99 prosenttia;

6.  pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että komissio on erillisvirastoja kuultuaan antanut ohjeita tulosindikaattoreista, joiden avulla pyritään arvioimaan erillisvirastojen johtajien tuloksia, ja että komissio on laatinut erillisvirastojen täytäntöönpanosääntöjen hyväksymistä koskevia ohjeita, jotka koskevat vakituisen henkilöstön työskentelyä; odottaa, että nämä ohjeet auttavat erillisvirastoja sujuvoittamaan prosessejaan, mikä säästää aikaa ja resursseja;

Talousarvio- ja varainhallinto

7.  muistuttaa, että vuotuisuuden periaate on yhtenäisyyden ja tasapainon periaatteiden ohella yksi kolmesta varainhoidon perusperiaatteesta, jotka ovat välttämättömiä unionin talousarvion tehokkaan toteutuksen varmistamiseksi; panee tilintarkastustuomioistuimen yhteenvedosta merkille, että seuraavalle varainhoitovuodelle siirrettyjen sidottujen määrärahojen suuri määrä on edelleen yleisin talous- ja varainhallintoon liittyvä ongelma, joka koskee 28:aa erillisvirastoa; toteaa kuitenkin, että määrärahojen siirrot seuraavalle varainhoitovuodelle ovat usein osittain tai täysin perusteltuja erillisvirastojen toimenpideohjelmien monivuotisen luonteen vuoksi ja että tällaiset siirrot eivät välttämättä ole osoitus talousarvion suunnittelun ja toteuttamisen heikkouksista eivätkä ne ole myöskään aina vastoin talousarvion vuotuisuuden periaatetta; toteaa, että erillisvirastot suunnittelevat tällaiset toimenpideohjelmista aiheutuvat määrärahojen siirrot varainhoitovuodelta toiselle monessa tapauksessa etukäteen ja ilmoittavat niistä tilintarkastustuomioistuimelle, mikä helpottaa suunniteltujen ja suunnittelemattomien siirtojen erottamista toisistaan;

8.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon, että edellisiltä varainhoitovuosilta siirrettyjä määrärahoja peruuntui suuri määrä kahdeksassa tapauksessa; toteaa peruuntumisten osoittavan, että siirretyt määrärahat oli sidottu yliarvioitujen tarpeiden perusteella tai että ne eivät olleet muutoin perusteltuja; kehottaa asianomaisia erillisvirastoja toteuttamaan toimia, jotta tämä ei toistuisi jatkossa; panee merkille verkoston näkemyksen, että peruuntumisaste antaa viitteitä siitä, kuinka hyvin erillisvirastot ovat ennakoineet rahoitustarpeensa, ja on siirtojen määrää parempi hyvän talousarviosuunnittelun indikaattori; panee merkille verkoston näkemyksen, että asianomaiset erillisvirastot ovat toteuttaneet erilaisia toimenpiteitä parantaakseen talousarvion valvontajärjestelmiään ja käsitelläkseen kyseistä asiaa;

9.  muistuttaa erillisvirastoja siitä, että komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 1271/2013 (varainhoidon puiteasetus) säädetään konsolidoidusta vuotuisesta toimintakertomuksesta, jossa yhdistetään tietoja vuotuisista toimintakertomuksista, sisäisen ja ulkoisen tarkastuksen kertomuksista ja rahoituskertomuksista ja joka toimitetaan vuosittain 1. heinäkuuta mennessä komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle; kehottaa erillisvirastoja, jotka eivät ole vielä sisällyttäneet sisäisiä ja ulkoisia tarkastuksia koskevia yksityiskohtaisia tietoja konsolidoituun vuotuiseen toimintakertomukseensa, tekemään niin;

10.  panee merkille verkoston näkemyksen, että varainhoidon puiteasetuksen soveltaminen aiheuttaa erillisvirastoille monessa tapauksessa haasteita tehokkaan ja yksinkertaistetun varojen käytön suhteen, etenkin kun on kyse julkisista hankinnoista, monivuotisesta ohjelmasuunnittelusta, välillisten avustusten hallinnoinnista ja tilien konsolidointipaketin edellyttämästä monimutkaisesta dokumentoinnista; kehottaa komissiota ja verkostoa jatkamaan sääntöjen mahdollisen yksinkertaistamisen tarkastelua ja ottamaan samalla huomioon erillisvirastojen erilaiset tarpeet;

11.  panee tyytyväisenä merkille, että kaikkien erillisvirastojen taloudellinen asema 31. joulukuuta 2014 sekä niiden toimien tulokset ja rahavirrat mainittuna päivänä päättyneeltä varainhoitovuodelta on esitetty niiden tilinpäätöksissä kaikilta olennaisilta osiltaan oikein voimassa olevien varainhoitoa koskevien säännösten ja komission tilinpitäjän vahvistamien kirjanpitosääntöjen mukaisesti;

12.  panee tyytyväisenä merkille, että kaikkien erillisvirastojen 31. päivänä joulukuuta 2014 päättyneeltä varainhoitovuodelta antamien tilinpäätösten perustana olevat toimet olivat kaikilta olennaisilta osiltaan lailliset ja asianmukaiset;

13.  on huolissaan siitä, että tiettyjä erillisvirastoja rahoitetaan osittain alan toimijoilta kerätyillä maksuilla, koska tällaiset taloudelliset siteet voivat vaikuttaa niiden riippumattomuuteen; kehottaa kaikkia erillisvirastoja toteuttamaan toimenpiteitä, joilla suojellaan niiden sisäisten ja ulkoisten toimintatapojen riippumattomuutta;

Erillisvirastojen keskinäinen yhteistyö ja yhteistyö muiden toimielinten kanssa – yhteiset palvelut ja synergia

14.  panee verkoston antamista tiedoista merkille, että 93 prosenttia erillisvirastoista oli ilmoittanut, että ne käyttävät yhteisiä palveluja muiden erillisvirastojen ja toimielinten kanssa; panee merkille, että 75 prosentilla erillisvirastoista on yhteistyösopimuksia, työjärjestelyjä ja yhteistyötä koskevia yhteisymmärryspöytäkirjoja muiden erillisvirastojen, toimielinten ja jäsenvaltioiden kanssa; panee merkille, että yleisluonteisia sopimuksia pannaan täytäntöön vuosittain ja että konkreettisempia yksittäisiä toimia toteutetaan hallinnollisten palvelujen ja erityisten operationaalisten palvelujen alalla; kannustaa erillisvirastoja pyrkimään yhteisten palvelujen järjestämiseen, kun tällä saadaan aikaan kustannussäästöjä ja parannetaan tehokkuutta; tähdentää, että kun palvelut ovat yhteisiä, osallistuvien erillisvirastojen tai toimielinten olisi jaettava kustannukset oikeudenmukaisesti, jotta palvelun kaikkia kustannuksia ei sälytettäisi yhdelle osapuolelle;

15.  ehdottaa, että parlamentti, neuvosto ja komissio harkitsevat tulevaisuudessa mahdollisesti tarvittavien uusien erillisvirastojen sijoittamista muiden virastojen lähelle, jotta ne voisivat käyttää yhteisiä palveluja helpommin;

16.  panee merkille verkoston kannan erillisvirastojen yhdistämiseen; muistuttaa erillisvirastoja käsittelevän toimielinten välisen työryhmän tehtävästä pohtia tehokkuutta tästä näkökulmasta; kannustaa komissiota panemaan alulle pitkän aikavälin vaikutusanalyysin sellaisten erillisvirastojen yhdistämisestä, jotka toimivat samalla laajalla politiikanalalla tai suorittavat samankaltaisia tehtäviä;

17.  pitää myönteisinä suuntaviivoja, jotka koskevat erillisvirastojen välisiä hankintamenettelyjä ja niiden osallistumista komission johtamiin hankintamenettelyihin; panee merkille hyödyt, joita koituu ei vain erillisvirastoille vaan myös komissiolle synergian luomisesta ja yhteisistä hankintamenettelyistä yhteisen lähestymistavan puitteissa; pitää tältä osin valitettavana, että komissiolla on suunnitelmia alkaa periä erillisvirastoilta palveluistaan hallinnollisia maksuja; muistuttaa komissiota siitä, että erillisvirastot rahoitetaan samasta unionin talousarviosta ja että tällaiset maksut voisivat johtaa siihen, että yhteisiin hankintamenettelyihin osallistuminen vähenee; kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleen näiden maksujen käyttöönottoa erillisvirastoille komission johtamissa hankintamenettelyissä;

Henkilöstöhallinto

18.  muistuttaa, että 2. joulukuuta 2013 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(5) 27 kohdassa määrätään henkilöstön asteittaisesta vähentämisestä 5 prosentilla kaikissa toimielimissä, elimissä ja virastoissa ja että kyseinen vähennys toteutetaan 2013–2017; ottaa huomioon, että useimmat erillisvirastot ovat jo toteuttaneet tämän 5 prosentin tai sitä suuremman vähennyksen, kun perustana sovelletaan vuoden 2012 henkilöstötaulukkoa; muistuttaa, että komissio alkoi toteuttaa 5 prosentin vähennystä vuoden 2013 henkilöstötaulukossaan soveltaen laskelmiensa perustana virkojen määrää vuonna 2012; toteaa, että komissio on soveltanut erillisvirastojen henkilöstöön ylimääräistä 5 prosentin leikkausjärjestelmää luodakseen uudelleen kohdennettavien virkojen varannon, josta osoitetaan virkoja erillisvirastoille, jotka saavat uusia tehtäviä tai jotka ovat vasta aloittamassa toimintaansa; kehottaa komissiota tekemään niin sanotun SWOT-analyysin erillisvirastojen toimeksiannoista ja vuotuisista työohjelmista, jotta se voi tehdä tietoon perustuvan päätöksen siitä, mitkä virastot tarvitsevat lisää henkilöstöä ja mitkä eivät;

19.  palauttaa mieliin parlamentin talousarviomenettelyn yhteydessä esittämän kannan, jonka mukaan henkilöstöön, jota koskevat menot rahoitetaan alalta kerätyillä maksuilla unionin talousarviovarojen sijaan, ei pitäisi soveltaa unionin toteuttamaa vuosittaista yhden prosentin vähennystä; kehottaa komissiota tarkastelemaan erikseen virastoja, jotka saavat rahoituksensa pääasiassa unionin talousarviosta, ja ehdottamaan erityispuitteita virastoille, joiden rahoitus on peräisin lähinnä alan toimijoiden maksuista, joiden olisi oltava suhteutettuja viraston tarjoamiin palveluihin;

20.  kannustaa kaikkia erillisvirastoja pyrkimään sukupuolten tasapainoon ylemmän johdon virkoja täytettäessä; toteaa, että tiettyjen erillisvirastojen luvut ovat varsin epätyydyttäviä; kehottaa verkostoa toimittamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle yksityiskohtaisen selonteon toimenpiteistä, joita on toteutettu sen varmistamiseksi, että sukupuolten tasapaino toteutuu kaikkien erillisvirastojen ylemmässä johdossa; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita pyrkimään sukupuolten tasapainoon hallintoneuvoston/johtokunnan jäseniä nimitettäessä;

Eturistiriidat ja avoimuus

21.  panee verkoston antamista tiedoista merkille, että yli 80 prosenttia kaikista erillisvirastoista soveltaa petostenvastaista strategiaa; toteaa, että neljästä vailla strategiaa olevasta erillisvirastosta kolme aikoo kehittää ja hyväksyä petostenvastaisen strategian vuonna 2016 ja että neljäs, Euroopan poliisivirasto, soveltaa komission petostenvastaisessa strategiassa määriteltyjä periaatteita ja standardeja sekä vahvaa rahoitusmallia, johon kuuluu jatkuvaa todentamista etu- ja jälkikäteen; panee merkille, että kaikissa hyväksytyissä strategioissa on otettu huomioon Euroopan petostentorjuntaviraston menetelmät ja sen antamat petostenvastaisia strategioita koskevat ohjeet;

22.  panee erillisvirastojen antamista tiedoista merkille, että unionin kansalaisten luottamusta unionin toimielimiin, erillisvirastoihin ja elimiin pidetään erittäin tärkeänä; toteaa, että erillisvirastot ovat ottaneet käyttöön konkreettisia toimenpiteitä ja välineitä puuttuakseen asianmukaisella tavalla todellisten ja oletettujen eturistiriitojen riskiin; kehottaa erillisvirastoja miettimään strategiaa, jonka avulla päästäisiin lähemmäksi unionin kansalaisia; toteaa, että kaikki erillisvirastot ovat jo hyväksyneet eturistiriitojen ehkäisemistä ja hallintaa koskevia toimintaperiaatteita ja että kyseisiä periaatteita on mukautettu komission suuntaviivoihin, jotka koskevat eturistiriitojen ehkäisemistä ja hallintaa unionin erillisvirastoissa; toteaa, että toimintaperiaatteisiin kuuluu muun muassa toimenpiteitä mahdollisten riskien havaitsemiseksi varhaisessa vaiheessa, parhaiden käytänteiden tunnistamista muissa elimissä, kuten komissiossa, muissa erillisvirastoissa ja Euroopan petostentorjuntavirastossa, sekä eturistiriitoja koskevia toimintaperiaatteita henkilöstölle ja yhteistyökumppaneille, jotka eivät kuulu henkilöstösääntöjen piiriin; pyytää erillisvirastoja punnitsemaan eturistiriitoja koskevien yhteisten sääntöjen etuja ja haittoja;

23.  kehottaa parantamaan yleisesti korruption ennaltaehkäisemistä ja torjuntaa julkisella sektorilla sekä erityisesti unionin toimielimissä ja erillisvirastoissa kokonaisvaltaisen lähestymistavan avulla alkaen siitä, että parannetaan asiakirjojen saatavuutta ja tiukennetaan eturistiriitoja koskevia sääntöjä, otetaan käyttöön tai vahvistetaan avoimuusrekistereitä, myönnetään riittävästi resursseja lainvalvontatoimiin ja parannetaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja yhteistyötä asiaankuuluvien kolmansien maiden kanssa;

24.  pitää huolestuttavana, että eräät erillisvirastot eivät ole vielä hyväksyneet väärinkäytösten paljastamista koskevia ohjeita; katsoo, että kaikkien unionin toimielinten ja erillisvirastojen on viimeistään nyt hyväksyttävä pikaisesti sisäiset säännöt väärinkäytösten paljastamisesta ja sovellettava velvollisuuksiinsa yhteistä toimintatapaa keskittyen väärinkäytösten paljastajien suojeluun; kehottaa toimielimiä ja erillisvirastoja ottamaan erityisesti huomioon väärinkäytösten paljastajien suojelemisen käsiteltäessä piakkoin hyväksyttävää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta; kehottaa komissiota edistämään väärinkäytösten paljastajien vähimmäissuojelua koskevaa lainsäädäntöä unionissa; kehottaa toimielimiä ja erillisvirastoja varmistamaan, että ei ainoastaan velvoiteta muodollisesti virkamiehiä ilmoittamaan kaikenlaisista sääntöjenvastaisuuksista vaan myös vahvistetaan väärinkäytösten paljastajien riittävä suojelu; kehottaa toimielimiä ja erillisvirastoja panemaan henkilöstösääntöjen 22 c artiklan täytäntöön viipymättä;

25.  panee verkoston antamista tiedoista merkille, että 16 virastoa (52 prosenttia) käyttää asiantuntijaryhmiä ja tiedelautakuntia ja -komiteoita ja että lähes kaikki niistä ottavat huomioon huolenaiheet, jotka Euroopan oikeusasiamies oli ottanut esille 12. toukokuuta 2014 käynnistämässään oma-aloitteisessa tutkimuksessa (OI/6/2014/NF), joka koskee näiden ryhmien henkilöstöpolitiikkaa; kehottaa erillisvirastoja, jotka eivät ole vielä ottaneet näitä seikkoja huomioon, tekemään niin viipymättä; kehottaa erillisvirastoja soveltamaan asiantuntijaryhmiä koskevia uusia sääntöjä, jotka komission on määrä hyväksyä;

26.  panee merkille, että 29 erillisvirastoa (yli 90 prosenttia) soveltaa toimintaperiaatteita, jotka koskevat hallintoneuvoston/johtokunnan jäsenten, johdon ja ulkopuolisten sekä omien asiantuntijoiden ansioluetteloiden ja sidonnaisuusilmoitusten julkaisemista; toteaa lisäksi, että 23 erillisvirastoa (74 prosenttia) julkaisee ansioluettelot ja sidonnaisuusilmoitukset verkkosivustollaan; pitää huolestuttavana, että eräät erillisvirastot empivät julkaista hallintoneuvoston/johtokunnan jäsenten ansioluetteloita tai sidonnaisuusilmoituksia, koska ei ole olemassa mitään mekanismia, jolla kyseiset jäsenet velvoitettaisiin niiden toimittamiseen; kehottaa avoimuuden parantamiseksi niitä erillisvirastojen hallintoneuvoston/johtokunnan jäseniä, jotka eivät ole vielä toimittaneet eturistiriidattomuuden osoittavia asiakirjoja, toimittamaan ne viipymättä julkaistavaksi kulloisenkin erillisviraston verkkosivustolla;

27.  pyytää kaikkia unionin toimielimiä ja erillisvirastoja panemaan täytäntöön henkilöstösääntöjen 16 artiklan julkistamalla vuosittain tiedot palveluksesta lähteneistä johtavista virkamiehistä ja luettelon eturistiriidoista; vaatii, että kaikki unionin toimielimet ja erillisvirastot arvioivat unionin tehtävissä työskentelyn jälkeisten työpaikkojen yhteensopivuuden ja tilanteet, joissa virkamiehet ja Euroopan parlamentin entiset jäsenet siirtyvät julkiselta sektorilta yksityiselle (nk. pyöröovitapaukset), sekä eturistiriidan mahdollisuuden ja määrittelevät selkeästi karenssiajat, joiden olisi jatkuttava vähintään niin kauan kuin siirtymäkorvauksia maksetaan;

28.  korostaa tarvetta lujittaa lahjomattomuutta ja parantaa eettisiä toimintapuitteita soveltamalla paremmin menettelysääntöjä ja eettisiä periaatteita, jotta on mahdollista vahvistaa yhteistä toimivaa lahjomattomuuden kulttuuria kaikissa unionin toimielimissä ja erillisvirastoissa;

29.  kehottaa menettelysäännöt käyttöön ottaneita unionin toimielimiä ja erillisvirastoja, parlamentti mukaan luettuna, tehostamaan täytäntöönpanotoimiaan, kuten taloudellisista sidonnaisuuksista annettujen ilmoitusten tarkastamista;

30.  kehottaa kaikkia erillisvirastoja käyttämään pakollista avoimuusrekisteriä koskevalla uudella toimielinten sopimuksella luotavaa kehystä ohjausvälineenä, kun ne toimivat vuorovaikutuksessa unionin toimintapolitiikkojen laatimiseen ja täytäntöönpanoon osallistuvien organisaatioiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien kanssa, jotta edunvalvontatoimintaan liittyvää avoimuutta lisätään;

Toiminnan tuloksellisuus

31.  toteaa, että kustannustehokkuuden periaate ja unionin tuottaman lisäarvon periaate koskevat myös erillisvirastoja, joiden olisi varmistettava, että kansalaisille tiedotetaan asianmukaisesti erillisvirastojen toiminnan tuloksista; toteaa, että tulosten aikaan saaminen on tärkeää; painottaa, että monet erillisvirastot eivät nimenomaisesti sisällytä vuosikertomuksiinsa tietoja toimintansa tehokkuudesta ja vaikuttavuudesta vastuuntuntoisella tavalla; pitää tärkeänä, että verkostosta tulee toiminnan tuloksellisuutta käsittelevän toimielinten välisen uuden työryhmän jäsen, jotta voidaan päästä yhteisymmärrykseen tuloksellisuuteen perustuvista ja tuloksia painottavista budjetointiperiaatteista sekä havaita parannusmahdollisuuksia erillisvirastojen nykyisissä tuloksellisuusmalleissa; pyytää tilintarkastustuomioistuinta tekemään arvioinnin erillisvirastojen toiminnan tuloksellisuudesta ja tuloksista hyvissä ajoin ennen vuonna 2016 toteutettavaa monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista;

Viestintä ja näkyvyys

32.  panee verkoston antamista tiedoista merkille, että lähes kaikki erillisvirastot ilmoittavat verkkosivustollaan olevansa unionin erillisvirastoja, lukuun ottamatta Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista, joka ilmoittaa olevansa Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission riippumaton neuvoa-antava elin; toteaa lisäksi, että 50 prosenttia erillisvirastoista on julkaissut verkkosivustollaan tietoja kaikilla unionin virallisilla kielillä, neljä erillisvirastoa on antanut tietoja 23:lla unionin kielellä, 22 prosenttia antaa tietoja vähintään kahdella kielellä ja 9 prosenttia pitää yllä verkkosivustoa ainoastaan englanniksi, joskin eräät erillisvirastot aikovat laajentaa kielivalikoimaa saksalla; toteaa lisäksi, että kaikki erillisvirastot eivät resurssipulan vuoksi voi nykyisellään soveltaa monikielistä lähestymistapaa kokonaisuudessaan; pyytää erillisvirastoja harkitsemaan sosiaalisen median välineiden, selvitysten ja kohderyhmien käyttöä tunnettuuden mittaamiseksi ja sen arvioimiseksi, miten viestintästrategiaa voidaan jatkossa parantaa;

33.  panee merkille verkoston näkemyksen, jonka mukaan erillisvirastot ovat sitoutuneet vahvasti lisäämään läsnäoloaan sosiaalisessa mediassa; toteaa, että vain muutamat erillisvirastot eivät ole vielä sosiaalisessa mediassa, mutta ne ovat sitoutuneet tällaisen viestinnän aloittamiseen lähitulevaisuudessa; toteaa, että sosiaalisen median välityksellä toteutettaviin tiedotustoimiin kuuluvat selonteot, tapahtumat, työllistymismahdollisuudet sekä julkiset hankinnat; toteaa lisäksi, että sosiaaliseen mediaan liittyvä toiminta nivoutuu yhteen erillisvirastojen muiden viestintävälineiden kanssa;

34.  kehottaa erillisvirastoja entisestään tehostamaan toimiaan viestintätapojensa parantamiseksi, lisäämään näkyvyyttään erilaisilla sosiaalisen median välineillä tietoisuuden lisäämiseksi erillisvirastojen toiminnasta ja saavutuksista sekä varmistamaan, että kansalaiset ovat hyvin perillä erillisvirastojen työstä;

Muita huomautuksia

35.  panee merkille, että komissio laati erillisvirastoilta saatujen tietojen perusteella erillisvirastojen ja niiden isäntäjäsenvaltioiden välillä tehtäviä toimipaikkasopimuksia koskevat suuntaviivat ja vakiomääräykset; toteaa, että neljä erillisvirastoa käy tammikuussa 2016 edelleen neuvotteluja isäntäjäsenvaltion kanssa ja että edellisvuonna vastaava luku oli kymmenen; toteaa, että nämä sopimukset ovat tärkeitä erillisvirastojen toiminnalle ja turvallisuudelle; kehottaa erillisvirastoja ja jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä tehneet toimipaikkasopimuksia, tekemään ne viipymättä;

36.  muistuttaa siitä, miten tärkeitä ovat erillisvirastojen ja niiden isäntämaiden välisen päätoimipaikkaa koskevan sopimuksen sosiaaliset näkökohdat, kuten henkilöstön sosiaalisten olojen ja elinolojen ennakoitavuus (koulumaksut, asemaan liittyvät kysymykset jne.);

37.  pitää huolestuttavana, että joillakin erillisvirastoilla on kaksi toimipaikkaa, ja pitää tarpeellisena lopettaa mahdollisimman pian kahden toimipaikan järjestelyt, joista ei saada minkäänlaista toiminnallista lisäarvoa;

38.  pyytää unionin toimielimiä ja elimiä toteuttamaan tinkimättä toimia, jotka liittyvät harkintavaltaan ja poissulkemiseen julkisissa hankinnoissa, ja toteuttamaan kaikissa vaiheissa asianmukaiset taustaselvitykset sekä soveltamaan poissulkemista koskevia perusteita sulkeakseen mahdollisissa eturistiriitatapauksissa yritykset menettelyn ulkopuolelle, koska tämä on tärkeää unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi;

39.  muistuttaa tilintarkastustuomioistuinta, että parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat yhteisen lähestymistavan 54 kohdassa, että ”kaikki näihin ulkoistettuihin ulkoisiin tarkastuksiin liittyvät seikat ovat täysin tilintarkastustuomioistuimen vastuulla” ja ”se hallinnoi kaikki tarvittavat hallinnolliset ja hankintamenettelyt”; pyytää komissiota viipymättä vahvistamaan, että yhteistä lähestymistapaa sovelletaan edelleen; pitää erittäin valitettavana, että edelliseen, tilintarkastustuomioistuimen hoitamaan tarkastukseen verrattuna uusi tarkastukseen sovellettava lähestymistapa, jossa mukaan otetaan yksityisen sektorin tarkastajia, on lisännyt 85 prosenttia erillisvirastojen hallinnollista rasitusta, mikä vastaa 13 000 lisätyötuntia tai keskimäärin 3,5:tä kokoaikavastaavaa; pitää valitettavana, että tarkastussopimusten hankinta ja hallinnointi lisäsi erillisvirastojen työmäärää yli 1 400 tunnilla ja että ulkoisten yksityisten tarkastusten vuonna 2014 aiheuttamat lisäkustannukset olivat kokonaisuudessaan 550 000 euroa; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta antamaan yksityisille tarkastajille parempia ohjeita, jotta lisääntynyttä hallinnollista rasitusta kyetään karsimaan merkittävästi;

40.  kehottaa kaikkia unionin toimielimiä ja erillisvirastoja tehostamaan unionin taloudellisten etujen turvaamiseen tarkoitettuja menettelyjään ja käytäntöjään ja edistämään aktiivisesti tulossuuntautunutta vastuuvapausmenettelyä;

41.  ehdottaa, että parlamentti, neuvosto ja komissio harkitsevat sellaisten pienempien erillisvirastojen yhdistämistä, joiden tehtävät ovat samankaltaisia tai liittyvät toisiinsa; vakuuttaa, että tämä johtaisi tehokkuussäästöihin pitkällä aikavälillä;

42.  katsoo, että unionin toimielinten ja erillisvirastojen vuosikertomuksilla voisi olla tärkeä merkitys avoimuuden, vastuuvelvollisuuden ja lahjomattomuuden noudattamisessa; kehottaa unionin toimielimiä ja erillisvirastoja sisällyttämään vuosikertomuksiinsa näitä asioita koskevan luvun;

43.  panee merkille, että samalla kertaa on julkaistu etenemissuunnitelmat, joilla aloitetaan kolmen kolmikantaisen erillisviraston eli Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (CEDEFOP), Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston (EU-OSHA) ja Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) perustamisesta annettujen asetusten muuttaminen; korostaa, että muutokset eivät vaikuttane näiden erittäin hyvämaineisten erillisvirastojen keskeisiin tehtäviin eivätkä niiden kolmikantaiseen luonteeseen ja että muutoksissa varmistetaan kansallisten viranomaisten, ammattiliittojen ja työntekijäjärjestöjen aktiivinen osallistuminen niiden hallintoon ja toimintaan;

44.  vahvistaa, että erillisvirastojen vuotuisten työohjelmien ja monivuotisten strategioiden luonnoksista keskusteleminen parlamentin asiasta vastaavissa valiokunnissa auttaa varmistamaan, että työohjelmat ja strategiat ilmentävät todellisia poliittisia painopisteitä; korostaa kuitenkin, että unionin talousarviosykli on mukautettava Eurooppa 2020 -strategiaan, jotta voidaan valvoa täysipainoisesti kunkin viraston toiminnan tuloksellisuutta niiden pyrkiessä edistämään Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista sekä raportoida toiminnan tuloksellisuudesta kattavasti;

45.  panee merkille erillisvirastojen hyvät yhteistyökäytännöt elin- ja työolojen, ammatillisen koulutuksen sekä työturvallisuuden ja -terveyden alalla, mikä maksimoi synergian ja yhteistyön ja parantaa täydentävyyttä; pitää lisäksi myönteisenä, että komissio ja erillisvirastot vaihtavat keskenään hyviä käytänteitä, ja kannustaa niitä jatkamaan kyseistä vaihtotoimintaa;

o
o   o

46.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman vastuuvapausmenettelyn kohteena oleville erillisvirastoille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

(1)EUVL C 409, 9.12.2015, s. 1.
(2)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(3)EYVL L 357, 31.12.2002, s. 72.
(4)EUVL L 328, 7.12.2013, s. 42.
(5)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.


Vastuuvapaus 2014: Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto (ACER)
PDF 190kWORD 80k
Päätös
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 vastuuvapauden myöntämisestä energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 (2015/2191(DEC))
P8_TA(2016)0160A8-0087/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2014 sekä viraston vastauksen(1),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(2) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2016 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2014 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä virastolle (05584/2016 – C8-0089/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(3) ja erityisesti sen 208 artiklan,

–  ottaa huomioon energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 713/2009(4) ja erityisesti sen 24 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 19. marraskuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002(5),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 208 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 30. syyskuuta 2013 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013(6) ja erityisesti sen 108 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0087/2016),

1.  myöntää energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston johtajalle vastuuvapauden viraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston varainhoitovuoden 2014 tilien päättämisestä (2015/2191(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2014 sekä viraston vastauksen(7),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(8) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2016 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2014 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä virastolle 05584/2016 – C8-0089/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(9) ja erityisesti sen 208 artiklan,

–  ottaa huomioon energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 713/2009(10) ja erityisesti sen 24 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 19. marraskuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002(11),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 208 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 30. syyskuuta 2013 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013(12) ja erityisesti sen 108 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0087/2016),

1.  toteaa, että energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston tilinpäätöstiedot käyvät ilmi tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen liitteestä;

2.  hyväksyy energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston varainhoitovuoden 2014 tilien päättämisen;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

3. Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2016, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 (2015/2191(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0087/2016),

A.  toteaa, että energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston, jäljempänä 'virasto', tilinpäätöksen mukaan sen lopullinen talousarvio varainhoitovuodeksi 2014 oli 10 880 000 euroa, mikä tarkoittaa 8,80 prosentin vähennystä vuoteen 2013 verrattuna; toteaa, että viraston koko talousarvio rahoitetaan unionin talousarviosta;

B.  ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuin on todennut kertomuksessaan viraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2014 saaneensa kohtuullisen varmuuden siitä, että viraston tilit varainhoitovuonna 2014 ovat luotettavat ja tilien perustana olevat toimet ovat lailliset ja sääntöjenmukaiset;

Vuoden 2013 vastuuvapausmenettelyn seuranta

1.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan vuoden 2012 kertomuksessa esitettyjen kahden huomautuksen osalta, jotka vuoden 2013 kertomuksessa olivat ”kesken”, toteutettiin korjaavia toimia ja molemmat on nyt tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan ”toteutettu”; toteaa myös, että vuoden 2013 kertomuksessa esitettyjen kolmen huomautuksen osalta toteutettiin korjaavia toimia ja kaksi on nyt ”toteutettu” ja yhden tilanne on ”ei relevantti”;

2.  panee merkille, että viraston mukaan

   käteisvaroja oli varainhoitovuoden lopussa paljon, 5 500 000 euroa, mikä johtui osittain Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1227/2011(13) (REMIT-asetus) täytäntöönpanoon liittyvästä lisätalousarviosta, mutta tilannetta tasapainotettiin vuoden 2014 aikana ja määrä saatiin laskettua 3 300 000 euroon vuoden 2014 lopussa; panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan seurantatoimi on toteutettu;
   viraston johtokunta hyväksyi 31. tammikuuta 2015 eturistiriitojen ehkäisemistä ja hallintaa koskevat muutetut toimintaperiaatteet; toteaa lisäksi, että uusia toimintaperiaatteita sovelletaan viraston henkilöstöön, viraston kolmen elimen jäseniin ja varajäseniin sekä viraston työryhmien puheenjohtajiin ja varapuheenjohtajiin ja työryhmien toimintaa ohjaamaan pystyviin työryhmien koollekutsujiin;
   viraston johtokunnan jäsenten, työryhmien puheenjohtajien ja varapuheenjohtajien sekä työryhmien koollekutsujien ansioluettelot ja sidonnaisuusilmoitukset on enimmäkseen julkaistu viraston verkkosivustolla; kehottaa virastoa arvioimaan vielä julkaisemattomia ansioluetteloita ja sidonnaisuusilmoituksia ja julkaisemaan ne viipymättä toimintaperiaatteidensa mukaisesti;

Talousarvio- ja varainhallinto

3.  panee merkille, että varainhoitovuonna 2014 toteutetun talousarvion seurannan tuloksena talousarvion toteutusaste oli 95 prosenttia, mikä merkitsee 2,53 prosentin vähennystä vuoteen 2013 verrattuna; panee lisäksi merkille, että maksumäärärahojen käyttöaste oli 69,84 prosenttia, mikä merkitsee 14,84 prosentin lisäystä vuoteen 2013 verrattuna; toteaa, että maksumäärärahojen käyttöaste alittaa viraston tavoitteekseen asettaman 75 prosenttia, mikä johtuu lähinnä vuotuisten sopimusten uusimisesta tai kyseisiä sopimuksia koskevista neuvotteluista vuoden loppupuolella sekä REMITin täytäntöönpanon monivuotisesta luonteesta;

4.  pitää valitettavana, ettei ole päästy sopimukseen Euroopan vapaakauppaliittoon (EFTA) kuuluvien maiden virastolle suorittamista maksuosuuksista, koska kolmas energiapaketti on vielä sisällytettävä Euroopan talousaluetta koskevaan sopimukseen;

Maksusitoumukset ja määrärahasiirrot varainhoitovuodelta toiselle

5.  panee merkille, että seuraavalle varainhoitovuodelle siirrettiin 980 000 euroa määrärahoja osastossa 2 (hallintomenot) ja että tämä vastaa 41:tä prosenttia osaston 2 määrärahojen kokonaismäärästä; toteaa lisäksi, että kyseiset siirrot liittyivät lähinnä REMITin täytäntöönpanoa koskeviin tutkimuksiin sekä vuotuisiin sopimuksiin, jotka uusittiin vuoden loppupuolella;

6.  panee merkille, että virasto siirsi 1 570 000 euron verran sidottuja määrärahoja varainhoitovuodelle 2015 osastossa 3, mikä vastaa 62:a prosenttia toimintamenoihin tarkoitettujen sidottujen määrärahojen kokonaismäärästä; toteaa lisäksi, että osaston 3 määrärahasiirrot varainhoitovuodelta toiselle vähenivät 29 prosenttia vuoteen 2013 verrattuna; korostaa, että kyseiset määrärahasiirrot liittyivät lähinnä REMITin monimutkaiseen ja luonteeltaan monivuotiseen täytäntöönpanoon, jota varten komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1348/2014(14) annettiin 17. joulukuuta 2014;

7.  panee tilintarkastustuomioistuimen kertomuksesta merkille, että virasto suoritti vuoden 2014 lopussa kaksi ennakkomaksua, jotka perustuivat vuoden 2013 loppupuolella hyväksytyn lisätalousarvion määrärahoihin ja joiden arvo oli yhteensä 1 560 000 euroa; toteaa, että kyseiset maksut suoritettiin REMITiin liittyviä, vuosina 2015–2017 tarjottavia palveluja koskevia sopimuksia varten; panee merkille, että viraston oli keskeytettävä osa REMITin täytäntöönpanosta, koska REMIT-asetus hyväksyttiin vasta odotettua myöhemmin; toteaa, että virasto kykenee ennakkomaksuilla rahoittamaan tulevaa REMIT-toimintaansa ja tekemään sopimuksia alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti; korostaa kuitenkin, että vaikka REMITin täytäntöönpano on luonteeltaan monimutkaista ja monivuotista toimintaa, määrärahasiirtojen ja ennakkomaksujen suuri määrä on vastoin talousarvion vuotuisperiaatetta; toteaa, että viraston olisi edelleen parannettava vuotuisen talousarvionsa suunnittelua ja toteuttamista;

Hankinta- ja palvelukseenottomenettelyt

8.  panee tyytyväisenä merkille, että virasto hyväksyi huhtikuussa 2014 tarkistetut toimintaperiaatteet, jotka koskevat palvelukseenottomenettelyjä ja valintalautakuntien toimintaa; panee lisäksi merkille, että toimintaperiaatteissa asetetaan erityisehtoja haastatteluille ja kirjallisille kokeille ja niissä on tiukkoja määräyksiä, joilla varmistetaan hakijoiden pysyminen tuntemattomana; panee merkille, että viraston mukaan toimintaperiaatteilla edistetään sitoutumista avoimuuteen ja henkilöstön yhdenvertaiseen kohteluun;

Sisäinen valvonta

9.  toteaa, että sisäisen valvonnan standardien täytäntöönpanoa koskevassa viraston tilanteen arvioinnissa ei ilmennyt merkittäviä heikkouksia vuonna 2014; toteaa lisäksi, että tilanteen arvioinnin jälkeen virasto itse katsoi täyttäneensä kuhunkin sisäisen valvonnan standardiin liittyvät vähimmäisvaatimukset; kehottaa virastoa jatkamaan sisäisen valvonnan tiukentamista ja varmistamaan, että käyttöön otetut valvontamenetelmät toimivat tehokkaasti ja edistävät tavoitteiden saavuttamista;

Sisäinen tarkastus

10.  panee merkille, että komission sisäinen tarkastus (IAS) suoritti viraston tarkastuksen vuosia 2013–2015 koskevan strategisen tarkastussuunnitelman mukaisesti ja että tarkastuksen aiheena oli puiteohjeiden kehittäminen ja lausunto verkkosäännöistä; panee merkille, että IAS havaitsi tarkastuksen aikana parannettavia seikkoja ja antoi yhden ”erittäin tärkeäksi” luokitellun suosituksen ja viisi ”tärkeäksi” luokiteltua suositusta;

11.  panee merkille, että virasto laati IAS:n antamien suositusten perusteella toimintasuunnitelman havaittujen puutteiden korjaamiseksi; toteaa, että IAS:n mukaan toimintasuunnitelmalla puututaan havaittuihin riskeihin asianmukaisella tavalla;

12.  toteaa, että kymmenen IAS:n vuoden 2013 tarkastuksessa antamasta yhdestätoista suosituksesta on toteutettu ja yksi vuoden 2013 tarkastuksessa ”tärkeäksi” luokiteltu suositus on toteutettu osittain ja se on määrä toteuttaa vuoden 2015 aikana;

Toiminnan tuloksellisuus

13.  panee merkille, että virasto tarkasteli uudelleen keskeisten tulosindikaattoreiden järjestelmäänsä ja erotteli toisistaan tulosindikaattorit sekä keskeiset tulosindikaattorit, joiden avulla hallinto saa selkeämmän käsityksen siitä, onko viraston yleistavoitteet saavutettu; toteaa, että uutta järjestelmää sovellettiin vuonna 2015 viraston työohjelman uudessa rakenteessa;

14.  pitää myönteisenä, että virasto käyttää budjettitapahtumien kirjaamiseen ja jäljittämiseen samaa suoriteperusteisen kirjanpidon (ABAC) järjestelmää kuin komissio ja että SAP-järjestelmä toimii loppuvaiheen prosessina kirjanpidon osalta;

Eturistiriitojen ennaltaehkäisy ja hallinta sekä avoimuus

15.  katsoo, että viraston vuosikertomuksilla voisi olla tärkeä merkitys avoimuuden, vastuuvelvollisuuden ja lahjomattomuuden noudattamisessa; kehottaa virastoa sisällyttämään vuosikertomukseensa näitä asioita koskevan luvun;

Muita huomautuksia

16.  korostaa, että viraston ja isäntäjäsenvaltion välisen toimipaikkaa koskevan sopimuksen mukaan isäntäjäsenvaltioon perustetaan Eurooppa-koulu; pitää valitettavana, että yli neljä vuotta sopimuksen voimaantulon jälkeen Eurooppa-koulua ei kuitenkaan ole vielä perustettu; panee merkille, että viraston mukaan isäntäjäsenvaltion hallitus arvioi tarvittavia oikeudellisia muutoksia ja järjestelyjä parhaan ratkaisun löytämiseksi; kannustaa virastoa ja isäntäjäsenvaltiota ratkaisemaan asian ja kehottaa virastoa tiedottamaan neuvottelujen edistymisestä vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle;

17.  korostaa tarvetta lujittaa lahjomattomuutta ja parantaa eettisiä toimintapuitteita soveltamalla paremmin menettelysääntöjä ja eettisiä periaatteita, jotta on mahdollista vahvistaa yhteistä toimivaa lahjomattomuuden kulttuuria;

o
o   o

18.  viittaa vastuuvapauden myöntämistä koskevaan päätökseen liittyvien muiden, luonteeltaan yleisten huomautusten osalta erillisvirastojen toiminnan tuloksellisuudesta, varainhoidosta ja sen valvonnasta 28. huhtikuuta 2016(15) antamaansa päätöslauselmaan.

(1)EUVL C 409, 9.12.2015, s. 18.
(2)EUVL C 409, 9.12.2015, s. 18.
(3)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(4)EUVL L 211, 14.8.2009, s. 1.
(5)EYVL L 357, 31.12.2002, s. 72.
(6)EUVL L 328, 7.12.2013, s. 42.
(7)EUVL C 409, 9.12.2015, s. 18.
(8)EUVL C 409, 9.12.2015, s. 18.
(9)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(10)EUVL L 211, 14.8.2009, s. 1.
(11)EYVL L 357, 31.12.2002, s. 72.
(12)EUVL L 328, 7.12.2013, s. 42.
(13)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1227/2011, annettu 25. lokakuuta 2011, energian tukkumarkkinoiden eheydestä ja tarkasteltavuudesta (EUVL L 326, 8.12.2011, s. 1).
(14)Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1348/2014 (EUVL L 363, 18.12.2014, s. 121).
(15)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0159.


Vastuuvapaus 2014: Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) virasto
PDF 178kWORD 77k
Päätös
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen viraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 (2015/2192(DEC))
P8_TA(2016)0161A8-0093/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen viraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen viraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2014 sekä viraston vastaus(1),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(2) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2016 antaman suosituksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen viraston johtokunnalle Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen viraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 (05584/2016 – C8-0090/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(3) ja erityisesti sen 208 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) ja viraston perustamisesta 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1211/2009(4) ja erityisesti sen 13 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 19. marraskuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002(5),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 208 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 30. syyskuuta 2013 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013(6) ja erityisesti sen 108 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0093/2016),

1.  myöntää Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen viraston johtokunnalle vastuuvapauden yhteistyöelimen viraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen viraston johtokunnalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen viraston varainhoitovuoden 2014 tilien päättämisestä (2015/2192(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen viraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen viraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2014 sekä sääntelyviranomaisen vastauksen(7),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(8) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2016 antaman suosituksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen viraston johtokunnalle Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen viraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 (05584/2016 – C8-0090/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(9) ja erityisesti sen 208 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) ja viraston perustamisesta 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1211/2009(10) ja erityisesti sen 13 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 19. marraskuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002(11),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 208 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 30. syyskuuta 2013 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013(12) ja erityisesti sen 108 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0093/2016),

1.  toteaa, että Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen viraston tilinpäätöstiedot käyvät ilmi tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen liitteestä;

2.  hyväksyy Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen viraston varainhoitovuoden 2014 tilien päättämisen;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen viraston johtokunnalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

3. Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2016, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen viraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 (2015/2192(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen viraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0093/2016),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen viraston (jäljempänä "virasto") tilinpäätöksen mukaan sen varainhoitovuoden 2014 lopullinen talousarvio oli 4 162 874 euroa, mikä merkitsee 17 prosentin lisäystä vuoteen 2013 verrattuna; ottaa huomioon, että kyseinen lisäys johtui pääasiassa edellisvuosilta peräisin olevien sisäisten käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen ottamisesta talousarvioon;

B.  toteaa, että viraston tilinpäätöksen mukaan unionin kokonaisrahoitusosuus sen talousarviosta varainhoitovuodeksi 2014 oli 3 617 948 euroa eli 1,74 prosenttia enemmän kuin vuonna 2013;

C.  ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuin on todennut kertomuksessaan sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen viraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2014 saaneensa kohtuullisen varmuuden siitä, että viraston tilit varainhoitovuonna 2014 olivat luotettavat ja tilien perustana olevat toimet olivat lailliset ja sääntöjenmukaiset;

Vuoden 2013 vastuuvapausmenettelyn seuranta

1.  pitää myönteisenä, että virasto

   otti talousarvionsa ja vuotuisen työohjelmansa asianmukaisen toteutuksen varmistamiseksi käyttöön yksityiskohtaisen kuukausittaisen seurantamenettelyn, jonka johdosta talousarvion toteutusaste parani
   muutti tietoturvapolitiikkaansa havaittujen puutteiden korjaamiseksi komission sisäisen tarkastuksen toteuttaman sisäisen valvonnan standardien täytäntöönpanon seurantatarkastuksen johdosta; panee tyytyväisenä merkille, että valmisteilla on viraston ja Euroopan unionin verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) välinen palvelutasosopimus, jonka avulla voidaan vähentää viraston tietoturvaan liittyviä riskejä
   on toteuttanut moninaisia toimenpiteitä asiantuntijoiden korvausten maksuprosessin parantamiseksi sekä havaittujen, maksujen viivästymiseen liittyvien puutteiden korjaamiseksi; pitää myönteisenä keskeisten tulosindikaattoreiden käyttöönottoa prosessin kaikissa vaiheissa sekä rahoitusprosessien toimijoiden lisäkoulutusta ja erityisesti panee tyytyväisenä merkille, että osa prosessista on ulkoistettu komission henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimistolle (PMO), mikä nopeutti kokonaiskorvausmenettelyä;

Talousarvio- ja varainhallinto

2.  panee tyytyväisenä merkille, että varainhoitovuonna 2014 toteutetun viraston talousarvion seurannan tuloksena talousarvion toteutusaste oli 97,91 prosenttia, mikä merkitsee 8,36 prosentin lisäystä vuoteen 2012 verrattuna; panee lisäksi merkille, että maksumäärärahojen käyttöaste oli 75,66 prosenttia, mikä merkitsee 0,92 prosentin vähennystä vuoteen 2013 verrattuna;

Maksusitoumukset ja määrärahasiirrot varainhoitovuodelta toiselle

3.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan sidottujen määrärahojen kokonaistaso parani 98 prosenttiin vuonna 2014, kun se oli ollut 87 prosenttia vuonna 2013; panee kuitenkin merkille, että sidottuja määrärahoja siirrettiin seuraavalle varainhoitovuodelle aiempaa enemmän, 900 000 euroa (23 %), verrattuna vuoteen 2013, jolloin niitä siirrettiin 500 000 euroa (13 %); toteaa, että määrärahasiirrot johtuivat erityisesti viraston operatiivisesta toiminnasta ja että ne koskivat esimerkiksi meneillään olevia sähköistä viestintää koskevia tutkimuksia;

Määrärahasiirrot budjettikohdasta toiseen

4.  vahvistaa, että virasto ilmoitti tehneensä vuonna 2014 toimintamenoista johtuneiden lisätarpeiden rahoittamiseksi joitakin määrärahasiirtoja, mikä muutti alkuperäisen talousarvion rakennetta huomattavasti; panee erityisesti merkille, että kyseiset siirrot liittyivät pääasiassa verkkoneutraaliustutkimukseen ja BEREC-verkko–hankkeeseen; toteaa, että kyseisten hankkeiden loppuun saattaminen vuoden 2014 aikana oli epävarmaa talousarviota laadittaessa;

Hankinta- ja palvelukseenottomenettelyt

5.  pitää myönteisenä, että virasto järjesti vuonna 2014 ensimmäistä kertaa perustamisensa jälkeen julkisen hankintamenettelyn verkkoneutraaliuden arvoa kuluttajien kannalta unionissa koskenutta verkkoneutraaliustutkimusta varten; panee merkille, että kyseisen tutkimuksen lopullisia suoritteita on määrä hyödyntää viraston työohjelman kehittämiseksi;

6.  panee tyytyväisenä merkille, että viraston täysi henkilöstömäärä saavutettiin vuoden 2014 lopulla; panee niin ikään merkille, että vuonna 2014 virasto järjesti 11 palvelukseenottomenettelyä ja saattoi päätökseen kaksi edellisenä vuonna käynnistettyä palvelukseenottomenettelyä; toteaa, että kaikki mahdollisuudet tilapäisiin siirtoihin, joita oli ollut vaikea täyttää, täytettiin vuoden 2014 lopulla;

Eturistiriitojen ennaltaehkäisy ja hallinta sekä avoimuus

7.  panee merkille, että virastolle on annettu tehtäväksi kaikkien BEREC:n toiminnan yhteydessä luotavien asiakirjojen hallinnointi sekä julkisen asiakirjarekisterin ylläpito siksi, ettei BEREC ole oikeushenkilö; panee merkille myös, että virasto on paremman avoimuuden varmistamiseksi perustanut julkiseen rekisteriin alihakemiston, jossa kerrotaan sen eturistiriitoja koskevista toimintaperiaatteista;

8.  kehottaa menettelysäännöt käyttöön ottaneita unionin toimielimiä ja erillisvirastoja, parlamentti mukaan luettuna, tehostamaan täytäntöönpanotoimiaan, kuten taloudellisista sidonnaisuuksista annettujen ilmoitusten tarkastamista;

9.  katsoo, että viraston vuosikertomuksilla voisi olla tärkeä merkitys avoimuuden, vastuuvelvollisuuden ja lahjomattomuuden noudattamisessa; kehottaa virastoa sisällyttämään vuosikertomukseensa näitä asioita koskevan luvun;

10.  panee merkille, että on luotu yhteistyöviestintäväline, joka toimii sisäisenä foorumina, jolla on mahdollista vaihtaa ja jakaa tietoja, hyviä käytäntöjä ja asiantuntemusta, jotta valmistelevien elinten työtä voidaan hallinnoida tehokkaammin;

11.  panee tyytyväisenä merkille, että virasto on sitoutunut parantamaan internetsivustoaan ja tekemään siitä käyttäjäystävällisemmän; panee lisäksi merkille, että viraston viestintäsuunnitelman mukaan se on luonut virallisen Twitter-tilin ja YouTube-kanavan;

Sisäinen valvonta

12.  panee merkille, että viraston hallintoneuvosto on hyväksynyt kaikki asiaankuuluvat sisäisen valvonnan standardit; panee kuitenkin merkille, ettei sisäisen valvonnan standardien täytäntöönpanoa ole vielä saatettu päätökseen; kehottaa virastoa tiedottamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle tässä asiassa saavuttamastaan edistyksestä;

13.  panee merkille, että virasto on laatinut yksityiskohtaiset riskien hallintaa koskevat ohjeet järjestelmällisen riskinhallintaprosessin luomiseksi ja täytäntöönpanemiseksi; pitää myönteisenä, että ohjeet laadittiin ENISA:n tuella;

14.  panee tyytyväisenä merkille, että virasto suoritti ensimmäisen riskejä koskevan itsearviointinsa viraston ja ENISA:n välisen, sisäisen valvonnan koordinaattorin avustajan tehtävän jakamista koskevan palvelutasosopimuksen puitteissa; panee merkille, että viraston hallinto tarkasteli itsearvioinnin tuloksia ja määritteli riskirekisteriin sisällytettävät riskit;

Sisäinen tarkastus

15.  toteaa, että komission sisäinen tarkastus toteutti vuonna 2014 tarkastuksen, jossa keskityttiin vuoden 2013 rajoitetun tarkastuksen seurantaan sen selvittämiseksi, missä määrin sisäisen valvonnan standardeja on noudatettu; panee merkille, että komission sisäinen tarkastus saattoi päätökseen kaksi 18 suosituksesta asiakirjojen tutkimisen perusteella; panee lisäksi merkille, että komission sisäinen tarkastus käsitteli seurannan aikana vielä avoimina olleet 16 suositusta ja totesi, että 14 suositusta oli pantu täysimääräisesti täytäntöön;

Muita huomautuksia

16.  panee merkille, että vuoden 2014 talousarvioon tehty määrärahavaraus Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) kansallisten sääntelyviranomaisten maksuosuuksia varten ei EFTA-maiden kanssa tehtyjen sopimusten puuttuessa konkretisoitunut (kansalliset sääntelyviranomaiset olivat yhteistyöelimessä tarkkailijoina); panee merkille, että viraston vuoden 2015 talousarviota tarkistettiin vastaavasti; kehottaa virastoa edelleen varovaisuuteen sen ennustaessa EFTA-jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten maksuosuuksia;

o
o   o

17.  viittaa vastuuvapauden myöntämistä koskevaan päätökseen liittyvien muiden, luonteeltaan yleisten huomautusten osalta erillisvirastojen toiminnan tuloksellisuudesta, varainhoidosta ja sen valvonnasta 28. huhtikuuta 2016(13) antamaansa päätöslauselmaan.

(1)EUVL C 409, 9.12.2015, s. 27.
(2)EUVL C 409, 9.12.2015, s. 27.
(3)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(4)EUVL L 337, 18.12.2009, s. 1.
(5)EYVL L 357, 31.12.2002, s. 72.
(6)EUVL L 328, 7.12.2013, s. 42.
(7)EUVL C 409, 9.12.2015, s. 27.
(8)EUVL C 409, 9.12.2015, s. 27.
(9)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(10)EUVL L 337, 18.12.2009, s. 1.
(11)EYVL L 357, 31.12.2002, s. 72.
(12)EUVL L 328, 7.12.2013, s. 42.
(13)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0159.


Vastuuvapaus 2014: Euroopan unionin elinten käännöskeskus (CdT)
PDF 173kWORD 74k
Päätös
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 (2015/2170(DEC))
P8_TA(2016)0162A8-0084/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2014 sekä keskuksen vastauksen(1),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(2) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2016 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2014 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä keskukselle (05584/2016 – C8-0068/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(3) ja erityisesti sen 208 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen perustamisesta 28. marraskuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2965/94(4) ja erityisesti sen 14 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 19. marraskuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002(5),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 208 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 30. syyskuuta 2013 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013(6) ja erityisesti sen 108 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0084/2016),

1.  myöntää Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen johtajalle vastuuvapauden keskuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2016 Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen varainhoitovuoden 2014 tilien päättämisestä (2015/2170(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2014 sekä keskuksen vastauksen(7),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(8) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2016 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2014 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä keskukselle (05584/2016 – C8-0068/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(9) ja erityisesti sen 208 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen perustamisesta 28. marraskuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2965/94(10) ja erityisesti sen 14 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 19. marraskuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002(11),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 208 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 30. syyskuuta 2013 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013(12) ja erityisesti sen 108 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0084/2016),

1.  toteaa, että Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen tilinpäätöstiedot käyvät ilmi tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen liitteestä;

2.  hyväksyy Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen varainhoitovuoden 2014 tilien päättämisen;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

3. Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2016, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 (2015/2170(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0084/2016),

A.  toteaa, että Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen tilinpäätöksen mukaan sen lopullinen talousarvio varainhoitovuodeksi 2014 oli 56 268 041 euroa, mikä merkitsee 7,81 prosentin lisäystä vuoteen 2013 verrattuna;

B.  ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuin on todennut kertomuksessaan Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2014 saaneensa kohtuullisen varmuuden siitä, että keskuksen tilit ovat luotettavat ja tilien perustana olevat toimet ovat lailliset ja sääntöjenmukaiset;

Vuoden 2013 vastuuvapausmenettelyn seuranta

1.  panee merkille, että keskuksen mukaan

   keskus ja vastaanottavan jäsenvaltion hallitus ovat allekirjoittaneet toimipaikkaa koskevan sopimuksen;
   se aikoo yksinkertaistaa johtokuntaansa liittyvien asiakirjojen saatavuutta osana suunnitelmaa muokata verkkosivustonsa uudelleen vuoteen 2017 mennessä;
   se on suorittanut asiakkaille kaksi yhteensä 4 900 000 euron takaisinmaksua vuodesta 2013 alkaen osana budjettiylijäämän supistamiseksi toteutettavia toimenpiteitä;

Talousarvio- ja varainhallinto

2.  panee merkille, että varainhoitovuonna 2014 toteutetun talousarvion seurannan tuloksena talousarvion toteutusaste oli 79,34 prosenttia, mikä merkitsee 4,13 prosentin laskua vuoteen 2013 verrattuna; toteaa, että maksumäärärahojen käyttöaste oli 71,97 prosenttia, mikä merkitsee 5,71 prosentin laskua vuoteen 2013 verrattuna;

3.  panee tilintarkastustuomioistuimen kertomuksesta merkille, että keskuksen käteisvarat ja lyhytaikaiset talletukset lisääntyivät vuoden 2013 lopun 40 miljoonasta eurosta 44 miljoonaan euroon vuoden 2014 lopussa; huomauttaa, että budjettiylijäämä ja varaukset lisääntyivät 37,5 miljoonasta eurosta 40,4 miljoonaan euroon, mikä osoittaa, että hintoja on varaa alentaa; panee huolestuneena merkille, että keskuksen talousarvio on toistuvasti ylijäämäinen; panee kuitenkin merkille keskuksen suunnan kääntämiseksi toteuttamat myönteiset toimet;

4.  panee merkille, että keskuksen keskihinta sivua kohden laski 2 prosenttia vuodesta 2013 vuoden 2014 puoliväliin mennessä; toteaa kuitenkin, että samaan aikaan revisointihinta nousi 23 prosenttia; kehottaa keskusta ilmoittamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle kriteereistä, jotka johtivat hintojen muodostumiseen varainhoitovuonna 2014; pyytää keskusta toimittamaan ajantasaiset tiedot palkkioista, talletuksista ja ylijäämistä;

Sisäinen tarkastus

5.  panee merkille, että keskuksen mukaan viisi komission sisäisen tarkastuksen (IAS) tekemää suositusta oli panematta täytäntöön vuoden 2014 alussa; toteaa, että keskuksen mukaan se on toteuttanut korjaavia toimia ja saattanut päätökseen kaksi suositusta; panee lisäksi merkille, että jäljelle jääneitä kahta erittäin tärkeiksi luokiteltua suositusta ja yhtä tärkeäksi luokiteltua suositusta ollaan panemassa täytäntöön; kehottaa keskusta panemaan jäljellä olevat suositukset mahdollisimman pian täytäntöön ja tiedottamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle asiassa saavutetusta edistymisestä;

Sisäinen valvonta

6.  toteaa, että keskus noudattaa 80:tä prosenttia sisäisen valvonnan standardeista, sillä se ponnisteli huomattavasti pannakseen loput sisäisen valvonnan standardeja koskevan toimintasuunnitelman avoimet toimet täytäntöön; toteaa lisäksi, että keskuksen muutto Drosbach-rakennukseen edellytti merkittäviä muutoksia toiminnan jatkuvuutta koskevaan suunnitelmaan; panee merkille, että useiden keskeisten jäsenten lähdöllä keskuksen johdosta oli haitallinen vaikutus toiminnan jatkuvuuden hallinnan oikea-aikaiseen täytäntöönpanoon, mikä johti liiketoiminnan vaikutusanalyysia koskevan tarkistuksen ja päivityksen viivästymiseen;

Eturistiriitojen ehkäiseminen ja hallinta sekä avoimuus

7.  toteaa, että keskuksen mukaan se on parhaillaan laatimassa ja panemassa täytäntöön petostentorjuntastrategiaa, joka perustuu Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) erillisvirastojen petostentorjuntastrategioille laatimiin ohjeisiin; kehottaa keskusta tiedottamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle asiassa saavutetusta edistymisestä;

8.  katsoo, että keskuksen vuosikertomuksilla voisi olla tärkeä merkitys avoimuuden, vastuuvelvollisuuden ja lahjomattomuuden noudattamisessa; kehottaa keskusta sisällyttämään vuosikertomukseensa näitä asioita koskevan luvun;

Toiminnan tuloksellisuus

9.  panee tyytyväisenä merkille keskuksen luoman synergian, kun se on jakanut palveluja muiden virastojen kanssa; kiittää erityisesti keskuksen ja Euroopan rautatieviraston (ERA) välistä yhteistyösopimusta, jonka mukaan rautatieviraston onnettomuuksista palautumista koskeva järjestelmä sijaitsee käännöskeskuksessa, mikä mahdollistaa säästöjen syntymisen sekä molempien elinten paremman turvallisuustason;

10.  pitää ilahduttavana, että keskus on pannut sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (SMHV) kanssa täytäntöön yhteisön tavaramerkkejä koskevan yhteisen valmistelumenettelyn, jonka avulla on tarkoitus jakaa käännösmuistit ja yhdenmukaistaa työnkulku, jotta voidaan varmistaa prosessin avoimuus ja tehokkuus; toteaa, että lopullisia päätöksiä ei tehty varainhoitovuoden 2014 aikana; toteaa, että molemmat virastot päättivät edetä hankkeen kanssa vuonna 2015; tukee tällaista sopimusta ja kehottaa keskusta ilmoittamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle hankkeen kehityksestä;

Muita huomautuksia

11.  panee tyytyväisenä merkille keskuksen vuonna 2014 käynnistämän mukautuvuushankkeen, jonka avulla keskitytään edistämään keskuksen henkilökunnan sopeutumiskykyä ja vähentämään osaamisessa havaittuja puutteita; huomauttaa, että keskus esitti luettelon kouluttajista ja aloitti eriteltyjen koulutustoimien täytäntöönpanon; toteaa, että vuoden 2015 lopussa toteutettu analyysi kullakin osastolla vähintään kahdella henkilöllä olevista taidoista osoittaa, että prosenttiosuus on noussut huomattavasti ja on 76,50 prosenttia verrattuna 65,46 prosenttiin vuonna 2014;

12.  panee tyytyväisenä merkille, että keskus on kiinnostunut parantamaan käännöstensä laadunvarmennusta ja asiakaspalautejärjestelmäänsä ja että keskus järjesti seminaarin freelance-kääntäjille, jotta nämä voivat tutustua keskuksen työskentelymenetelmiin;

13.  panee merkille, että keskuksen mukaan se on pannut täytäntöön uuden vuoden 2015 talousarvion valmistelussa käytetyn talousarviosuunnittelu- ja seurantavälineen, uuden käännösten työnkulun hallintajärjestelmän (e-CdT) ja uuden tietokoneavusteisen käännösvälineen;

o
o   o

14.  viittaa vastuuvapauden myöntämistä koskevaan päätökseen liittyvien muiden, luonteeltaan yleisten huomautusten osalta erillisvirastojen toiminnan tuloksellisuudesta, varainhoidosta ja sen valvonnasta 28. huhtikuuta 2016(13) antamaansa päätöslauselmaan.

(1)EUVL C 409, 9.12.2015, s. 33.
(2)EUVL C 409, 9.12.2015, s. 33.
(3)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(4)EYVL L 314, 7.12.1994, s. 1.
(5)EYVL L 357, 31.12.2002, s. 72.
(6)EUVL L 328, 7.12.2013, s. 42.
(7)EUVL C 409, 9.12.2015, s. 33.
(8)EUVL C 409, 9.12.2015, s. 33.
(9)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(10)