Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2015/2351(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0250/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0250/2016

Keskustelut :

PV 27/10/2016 - 4
CRE 27/10/2016 - 4

Äänestykset :

PV 27/10/2016 - 8.9
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0426

Hyväksytyt tekstit
PDF 318kWORD 61k
Torstai 27. lokakuuta 2016 - Strasbourg Lopullinen painos
EU:n nuorisostrategia 2013–2015
P8_TA(2016)0426A8-0250/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. lokakuuta 2016 EU:n nuorisostrategian 2013–2015 arvioinnista (2015/2351(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 14, 15, 21, 24 ja 32 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” perustamisesta ja päätösten N:o 1719/2006/EY, 1720/2006/EY ja 1298/2008/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1288/2013(1),

–  ottaa huomioon neuvoston päätöslauselman Euroopan unionin nuorisoalan työsuunnitelmasta vuosiksi 2016–2018(2) ja 20. toukokuuta 2014 annetun neuvoston päätöslauselman Euroopan unionin nuorisoalan työsuunnitelmasta vuosiksi 2014–2015(3),

–  ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen nuorisotakuun perustamisesta(4),

–  ottaa huomioon 7. ja 8. helmikuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät nuorisotyöllisyysaloitteesta(5),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2009 annetun neuvoston päätöslauselman nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistetuista puitteista (2010–2018)(6),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista (‘ET 2020’)(7),

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”Erasmus+ ja muut välineet ammatillisen koulutuksen liikkumisen edistämiseksi – elinikäisen oppimisen lähestymistapa”(8),

–  ottaa huomioon Pariisissa 17. maaliskuuta 2015 pidetyssä EU:n opetusministereiden epävirallisessa kokouksessa annetun Pariisin julistuksen kansalaisuuden sekä vapauden, suvaitsevaisuuden ja syrjimättömyyden yhteisten arvojen edistämisestä koulutuksen avulla,

–  ottaa huomioon neuvoston ja komission yhteisen vuoden 2015 raportin nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistettujen puitteiden täytäntöönpanosta (2010–2018), jonka neuvosto hyväksyi 23. marraskuuta 2015,

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Luonnos neuvoston ja komission yhteiseksi vuoden 2015 raportiksi nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistettujen puitteiden täytäntöönpanosta (2010–2018)” (COM(2015)0429) sekä komission yksiköiden valmisteluasiakirjat, jotka olivat komission tiedonannon liitteinä: ”Results of the open method of coordination in the youth field with a special focus on the second cycle (2013-2015)” (SWD(2015)0168) ja ”Situation of young people in the EU” (SWD(2015)0169),

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2012 annetun neuvoston suosituksen epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista,

–  ottaa huomioon 26. elokuuta 2015 annetun komission tiedonannon vuonna 2015 annetun neuvoston ja komission yhteisen raportin eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden (ET 2020) täytäntöönpanosta: ”Uudet painopisteet eurooppalaiselle yhteistyölle koulutuksen alalla” (COM(2015)0408),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n nuorisostrategian 2010–2012 täytäntöönpanosta(9) ja 18. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman EU:n nuorisostrategiasta – satsataan nuorten vaikutusmahdollisuuksiin(10),

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksista tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU-asioiden oppimisesta koulussa(11),

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman nuorten yrittäjyyden edistämisestä koulutuksen avulla(12),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Bolognan prosessin täytäntöönpanon seurannasta(13),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman kulttuurienvälisen vuoropuhelun, kulttuurisen monimuotoisuuden ja koulutuksen merkityksestä EU:n perusarvojen edistämisessä(14),

–  ottaa huomioon Euroopan nuorisofoorumin laatiman varjomietinnön nuorisopolitiikasta,

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2014 annetun neuvoston suosituksen harjoittelun laatupuitteista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä talousarvion valvontavaliokunnan ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnot (A8‑0250/2016),

A.  katsoo, että nuorten olisi osallistuttava aktiivisesti kaikkien nuorisopolitiikkojen suunnitteluun, kehittämiseen, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin;

B.  toteaa, että nuoria olisi autettava ja voimaannutettava ratkaisemaan ne äärimmäisen vaikeat ongelmat, joita vastaan he tällä hetkellä joutuvat kamppailemaan, sekä vastaamaan edessä oleviin haasteisiin entistä relevantimman, tehokkaamman ja paremmin koordinoidun nuorisopolitiikan sekä paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason ja EU-tason talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan resurssien kohdennetun käytön avulla;

C.  toteaa, että on tehostettava nuorisopolitiikan valtavirtaistamista, monialaista yhteistyötä ja sosiaalisia toimia EU:ssa sekä synergiavaikutuksia Euroopan nuorisostrategian ja muiden eurooppalaisten strategioiden välillä, esimerkkeinä koulutusta, terveyttä ja työllisyyttä koskevat strategiat, jotta voidaan taata, että sekä nykyisellä että tulevalla politiikalla käsitellään tehokkaasti nuorten tilanteita ja tarpeita heidän joutuessaan vastaamaan vakaviin taloudellisiin, työllisyyttä koskeviin ja sosiaalisiin ongelmiin; katsoo, että siksi nuorisojärjestöjen osallistuminen tämän politiikan laatimiseen on keskeistä;

D.  toteaa, että avointa koordinointimenetelmää sovelletaan nuorisoalalla, koska eurooppalaisesta yhteistyöstä työllisyyden alalla on saatu hyviä kokemuksia;

E.  toteaa, että yksi Erasmus+ -ohjelmalle asetettuja kokonaistavoitteita on vaikuttaa osaltaan nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistettujen puitteiden (2010–2018) saavuttamiseen; katsoo, että tässä yhteydessä on varmistettava uudistetun Erasmus+ ‑ohjelman mukainen nuorisojärjestöjen mahdollisuus saada hankeavustuksia ja pienten hankkeiden tukikelpoisuusesteiden poistaminen;

F.  toteaa, että Euroopan nuorisostrategian (2010–2018) tarkoituksena on toteuttaa aloitteita seuraavilla kahdeksalla toiminta-alalla: koulutus, työllisyys ja yrittäjyys, terveys ja hyvinvointi, osallistuminen, vapaaehtoistoiminta, sosiaalinen osallisuus, nuoriso ja maailma sekä luovuus ja kulttuuri;

G.  toteaa, että EU:n nuorisostrategian (2010–2018) kolmannen ja viimeisen kolmen vuoden jakson painopisteenä on kaikkien nuorten, etenkin lähtökohdiltaan vähäosaisten, sosiaalinen osallisuus, vahvempi osallistuminen demokraattiseen päätöksentekoon ja kansalaistoimintaan sekä helpompi siirtyminen työmarkkinoille;

H.  toteaa, että EU:n nuorisostrategiassa (2010–2018) korostetaan jatkuvan jäsennellyn vuoropuhelun pitämistä yllä päätöksentekijöiden ja nuorten sekä nuorisojärjestöjen kesken; huomauttaa kuitenkin, että 57 prosenttia nuorisojärjestöistä EU:ssa katsoo, ettei nuorten asiantuntemusta oteta huomioon nuorisopolitiikkaa laadittaessa;

I.  katsoo, että nuorisopolitiikan olisi perustuttava oikeuksiin ja että sillä olisi tuettava kaikkien nuorten kehitystä niin, että varmistetaan nuorten oikeuksien ja potentiaalin toteutuminen samalla kun vältetään erityisryhmien leimaamista;

J.  pitää tärkeänä korostaa, että nuoret ovat monilla tavoin poliittisesti aktiivisia mutta heidän osallistumisensa vaaleihin on laskussa;

K.  pitää tärkeänä varmistaa, että laadukas – sekä virallinen että epävirallinen – koulutus on kaikkien nuorten saatavilla, koska nykypäivän eurooppalaisella nuorisolla on korkea työttömyysaste monissa jäsenvaltioissa, epävakaita työsuhteita ja entistä suurempi köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski, mikä koskee erityisesti heikosti koulutettuja nuoria, työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria ja nuoria, joilla on erityistarpeita, ja taustaltaan heikommista sosioekonomisista oloista tulevia nuoria, jotka kuuluvat esimerkiksi etnisiin vähemmistöihin tai ovat pakolaisia, maahanmuuttajia tai turvapaikanhakijoita, jotka joutuvat muita todennäköisemmin työttömiksi ja syrjäytyneiksi;

L.  katsoo, että nuorten naisten määrän lisäämiseksi työmarkkinoilla on toteutettava jatkuvia toimia varsinkin äitiysloman jälkeen ja yksinhuoltajaäitien tapauksessa ja että nuorten maahanmuuttajien, koulunkäyntinsä keskeyttäneiden, heikosti koulutettujen, nuorten vammaisten ja kaikkien nuorten vaarana on syrjintä;

M.  toteaa, että koulutuksesta voi olla apua nuorten sosiaalisen osallistumattomuuden, syrjäytymisen ja radikalisoitumisen torjunnassa, nuorisotyöttömyyteen puuttumisessa ja nuorten tietämyksen parantamisessa EU:n pohjana olevista perusarvoista; katsoo, että kulttuurien ja uskontojen väliset lähestymistavat ovat ratkaisevan tärkeitä pyrittäessä rakentamaan vastavuoroista kunnioitusta ja integroimaan nuoria koulutukseen ja yhteiskuntaan sekä torjuttaessa ennakkoluuloja ja suvaitsemattomuutta;

N.  ottaa huomioon, että urheilutoiminnan erityisluonne ja sen osuus muita heikommassa asemassa olevien nuorten, erityisesti pakolaisten ja maahanmuuttajien, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen merkitsevät sitä, että sen avulla voidaan torjua muukalaisvihaa ja rasismia;

O.  toteaa, että nuoret ovat tulevaisuus ja että heidät olisi nähtävä resurssina ja valtavana mahdollisuutena eurooppalaisten yhteiskuntien tulevaisuudelle;

P.  pitää keskeisenä sisällyttää nuorisopolitiikkoihin sukupuolinäkökohta, jossa otetaan huomioon nuorten naisten ja tyttöjen kohtaamat eritysolosuhteet ja -haasteet päätöksentekoprosessin kaikissa vaiheissa; katsoo, että nuorisopolitiikkaan on sisällytettävä sukupuolisensitiivisiä erityistoimenpiteitä, kuten naisiin ja tyttöihin kohdistetun väkivallan torjunta, seksuaali- ja suhdekasvatus sekä sukupuolten tasa-arvoa koskeva koulutus;

Q.  katsoo, että moniperustaisesta syrjinnästä kärsivien nuorten, muun muassa vammaisten tai psyykkisistä ongelmista kärsivien nuorten, sekä itsensä hlbti-ihmisiksi tunnistavien nuorten tarpeet on myös otettava erityisesti huomioon nuorisopolitiikkojen laadinnassa ja täytäntöönpanossa;

R.  katsoo, että sosiaalisen osallisuuden ja sosiaalisen liikkuvuuden on oltava EU:n nuorisostrategian keskeisiä painopisteitä ja että strategia on siksi suunnattava erityisesti heikossa asemassa oleviin nuoriin, kuten köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä kärsiviin nuoriin, eristyneiltä maaseutualueilta peräisin oleviin nuoriin tai marginalisoituneisiin yhteisöihin, kuten etnisiin vähemmistöihin tai pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin, kuuluviin nuoriin;

Yleiset suositukset

1.  pitää myönteisenä 15. syyskuuta 2015 esitettyä EU:n vuoden 2015 nuorisoraporttia, joka perustuu komission tiedonantoon nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön eurooppalaisten puitteiden täytäntöönpanosta (2010–2018) ja johon sisältyivät tärkeimmät tulokset Euroopan nuorisostrategian viimeisimmästä kolmen vuoden jaksosta ja ehdotukset seuraavan jakson painopisteiksi (COM(2015)0429); suosittaa, että EU sekä kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset varmistavat, että nuorisopolitiikkoja käsittelevistä EU-tason eri ohjelmista tiedotetaan hyvin ja ne pannaan asianmukaisesti täytäntöön ja koordinoidaan hyvin, jotta vastataan tuleviin sosiaalisiin ja koulutuksellisiin haasteisiin liittyviin uusiin tarpeisiin;

2.  pitää avointa koordinointimenetelmää asianmukaisena mutta silti riittämättömänä tapana tehdä nuorisopoliittisia päätöksiä ja katsoo, että sitä on täydennettävä muilla toimenpiteillä; toistaa pyyntönsä läheisemmästä yhteistyöstä ja parhaiden käytäntöjen vaihdosta nuorisoasioissa paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla; vaatii jäsenvaltioita sopimaan selkeistä indikaattoreista ja vertailuarvoista, jotta mahdollistetaan tapahtuneen edistymisen seuranta;

3.  korostaa, että vammaiset nuoret on otettava mukaan työelämään, jotta he voivat elää itsenäistä elämää ja integroitua täysin yhteiskuntaan aktiivisina osallistujina ja todellisina myötävaikuttajina;

4.  korostaa jäsennellyn vuoropuhelun merkitystä keinona saada sekä nuorisojärjestöissä toimivat että muut nuoret mukaan toimintaan; korostaa tässä yhteydessä, että vuoropuhelun laajuutta, näkyvyyttä ja laatua on lisättävä ja parannettava siten, että kiinnitetään erityistä huomiota heikossa asemassa olevien ja syrjäytyneiden ryhmien osallistumiseen, jotta nuorisopolitiikkaa voidaan kehittää, panna täytäntöön ja arvioida tehokkaammin kaikilla tasoilla ja edistää aktiivista kansalaisuutta nuorten keskuudessa; kehottaa vahvistamaan jäsenneltyä vuoropuhelua laadukkaana nuorten osallistumisvälineenä seuraavissa nuorten yhteistyöpuitteissa;

5.  panee merkille EU:n nuorisostrategian toisen jakson (2013–2015) vaikutuksen, kun pyritään korostamaan, että on tärkeää soveltaa joustavaa lähestymistapaa nuorisopolitiikkaan ja saada monet eri alat ja tasot osallistumaan siihen; arvostaa tähän liittyvää nuorisojärjestöjen kanssa käytävää jäsenneltyä vuoropuhelua; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan nuorten mahdollisuuksia saada laadukasta koulutusta ja laadukkaita työpaikkoja; muistuttaa EU:n nuorisostrategian avulla edistettävistä kahdeksasta toiminta-alasta;

6.  painottaa EU:n nuorisostrategian merkitystä, sillä EU:n nuorisotyöttömyys on hälyttävän korkea, työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuus on korkea ja laajasti vaihteleva ja lisäksi nuorten köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen aiheuttavat haasteita; tähdentää, että seuraavalla jaksolla (2016–2018) olisi tuettava EU:n nuorisostrategian kahta tavoitetta kartoittamalla ja torjumalla nuorisotyöttömyyden syitä, kuten koulunkäynnin keskeyttämistä; katsoo, että näihin tavoitteisiin olisi pyrittävä niin, että edistetään nuorten yrittäjyyttä ja investoidaan koulutukseen, harjoitteluun, oppisopimuskoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen taidoissa, jotka ilmentävät työmarkkinoiden mahdollisuuksia, tarpeita ja kehitystä, sekä helpotetaan siirtymistä työmarkkinoille toimenpiteillä, joilla varmistetaan koulutusohjelmien, työllisyyspolitiikan ja työmarkkinoiden vaatimusten parempi koordinointi; huomauttaa, että on tuettava työmarkkinatoimijoiden pyrkimyksiä panna täytäntöön nuorisotakuu, jotta varmistetaan, että nuoret aloittavat työskentelyn, opiskelun tai ammatillisen (uudelleen)koulutuksen viimeistään neljän kuukauden kuluttua koulun päättämisestä;

7.  painottaa, että EU:n nuorisostrategian tehokkaan täytäntöönpanon olisi oltava läheisessä yhteydessä Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteiden saavuttamiseen, etenkin 20–64-vuotiaiden 75 prosentin työllisyysasteen tavoittamista ja mahdollisimman monen nuoren köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamista koskevien tavoitteiden saavuttamiseen; panee merkille, että vaikka nuorisotyöttömyys on laskenut joissakin jäsenvaltioissa vuodesta 2013 lähtien, on silti todella huolestuttavaa, että nuorisotyöttömyysaste on vielä lähes kaksinkertainen kokonaistyöttömyysasteeseen verrattuna, sillä noin kahdeksan miljoonaa eurooppalaista nuorta on yhä ilman työpaikkaa; korostaa sen vuoksi, että on tärkeä pyrkiä korjaamaan työpaikkojen tarjonnan ja kysynnän maantieteellistä kohtaanto-ongelmaa sekä jäsenvaltioissa että niiden välillä tekemällä muutoksia Euroopan ammatillisen liikkuvuuden portaaliin (EURES) nuorten työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi;

8.  korostaa, että EU:n nuorisostrategian seuraavalla jaksolla on tärkeää sisällyttää nuoret pakolaiset ja turvapaikanhakijat sen tavoitteisiin ja varmistaa heidän tasa-arvoinen ja syrjimätön kohtelunsa, koulutuksen ja työpaikkojen saatavuus sekä sosiaalinen osallisuus, millä autetaan heitä rakentamaan identiteettiään isäntämaissa, hyödynnetään täysimääräisesti heidän kykyjään ja potentiaaliaan ja estetään heidän syrjäytymisensä ja pettyneisyytensä;

9.  ilmaisee huolensa aivovuodosta ja sen vaaroista tietyille jäsenvaltioille ja varsinkin niille, jotka ovat vaikeuksissa ja osallistuvat sopeutusohjelmiin, kun kasvava määrä korkea-asteen tutkinnon suorittaneita joutuu korkean työttömyyden vuoksi lähtemään ulkomaille, jolloin kyseiset valtiot menettävät arvokkaimpia ja tuottavimpia henkilöresurssejaan;

10.  korostaa uuden tekniikan tarjoamia mahdollisuuksia olla yhteydessä nuoriin ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita hyödyntämään tätä tekniikkaa, jotta voidaan lisätä vuoropuhelua nuorten kanssa ja parantaa heidän mahdollisuuksiaan osallistua yhteiskuntaan;

11.  korostaa, että nuorten ja nuorisojärjestöjen osallistuminen on tärkeää painopisteiden määrittämisessä ja nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uusien puitteiden laadinnassa vuoden 2018 jälkeen;

12.  suosittaa, että jäsenvaltiot ja EU toteuttavat vaikutusarvioinnin nuorille suunnatuista politiikoista;

13.  toteaa, että parhaiden käytäntöjen vaihto, näyttöön perustuva päätöksenteko, asiantuntijatyöryhmät, vertaisoppiminen, ja vertaisarvioinnit ovat tärkeitä välineitä tulosperusteisessa monialaisessa yhteistyössä nuorten tukemiseksi; korostaa, että näiden toimien tulosten levittäminen on tärkeää vaikutuksen maksimoimiseksi;

14.  korostaa, että monialainen yhteistyö kaikilla tasoilla ja varsinkin nuoriin vaikuttavien EU:n eri strategioiden (muun muassa nuorisoa, koulutusstrategiaa, terveyttä ja työllisyyttä koskevat EU:n nykyiset ja tulevat strategiat) välillä on tärkeää;

15.  korostaa, että on tärkeää ja tarpeellista vahvistaa ja kehittää edelleen strategioita ja aloitteita, jotka on suunnattu estämään väkivaltaa ja kiusaamista kouluissa;

16.  pitää erittäin tärkeänä yksittäisen lapsen tai nuoren tarpeiden mukaan suunnattua korkeatasoista yhteistyötä myös perheiden, uskonnollisten yhteisöjen ja koulujen, paikallisyhteisöjen, nuorisojärjestöjen ja nuorisotyöntekijöiden välillä sekä virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen tarjoajien kanssa nuorten opastamiseksi ja auttamiseksi täyteen integroitumiseen yhteiskuntaan niin, että tarjotaan turvallinen paikka kasvuun ja oppimiseen;

17.  ehdottaa paikallisten ja alueellisten viranomaisten ottamista mukaan nuorisopolitiikkaan etenkin niissä jäsenvaltioissa, joissa niillä on tämän alan toimivaltaa;

18.  korostaa terveellisten elämäntapojen edistämisen tärkeyttä sairauksien ehkäisyssä ja katsoo, että nuorille on tarjottava oikeaa tietoa ja apua liittyen vakaviin mielenterveysongelmiin, esimerkiksi tupakan, alkoholin ja huumeiden käyttöön ja riippuvuuteen niistä;

19.  pitää tärkeänä sukupolvien välisen ulottuvuuden sisällyttämistä nuorisopolitiikkaan ja muistuttaa tarpeesta parantaa eri sukupolvien välistä vuoropuhelua;

20.  pitää tärkeänä puuttua sosioekonomisesti heikoista oloista tulevien nuorten sekä sellaisten nuorten köyhyyteen, joiden vanhemmat ovat työttöminä tai jotka eivät ole onnistuneet irtautumaan perheidensä sosioekonomisesta kierteestä;

21.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan tehokasta opetusta kansalliskielellä monikielisyyden ja syrjimättömyyden periaatteiden mukaisesti ja kansallisen lainsäädännön ja unionin periaatteiden pohjalta sekä lisäämään tukea oppilaitoksille, jotka antavat opetusta kansallisten vähemmistöjen ja kielivähemmistöjen äidinkielellä;

22.  muistuttaa Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteesta, jonka mukaan koulunkäynnin keskeyttäneiden osuuden olisi oltava alle 10 prosenttia; korostaa, että on torjuttava työttömyyteen vaikuttavaa koulunkäynnin keskeyttämistä siten, että käydään keskustelua koulutusalan, julkisten työllisyyspalvelujen ja työmarkkinaosapuolten välillä, kartoitetaan koulujärjestelmän ja yhteiskunnan puutteet, tuetaan opiskelijoita heidän omien opiskelumetodiensa löytämisessä, otetaan käyttöön relevantteja ja kiinnostusta herättäviä opetussuunnitelmia sekä toteutetaan vahva ja hyvin laadittu henkilökohtainen opastusjärjestelmä, jossa tarjotaan kaikille opiskelijoille laadukkaita neuvonta- ja ammatinvalinnanohjauspalveluja varsinkin silloin, kun ensimmäiset merkit aikeista keskeyttää opiskelu ilmaantuvat; katsoo, että lisäksi opiskelijoille on tiedotettava asianmukaisesti työmarkkinoiden tulevista mahdollisuuksista ja uravaihtoehdoista, muun muassa teknisten ja käsityöläisalojen toimenkuvista, tarjottava STEM-aineiden (luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka) koulutusta ja harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdisteleviä koulutusmalleja, varmistettava laadukkaita oppisopimuskoulutuspaikkoja ja työharjoittelupaikkoja sekä tarjottava nuorille toinen mahdollisuus ammatillisen koulutuksen muodossa;

23.  kehottaa jäsenvaltioita julkaisemaan tietoon ja näyttöön perustuvia raportteja nuorten sosiaalisesta tilanteesta ja elinoloista sekä laatimaan kansallisia toimintasuunnitelmia ja panemaan ne täytäntöön johdonmukaisesti;

24.  painottaa, että EU:n nuorisotakuun tavoitteiden saavuttamisessa olisi keskityttävä lisäämään kaikkien nuorten mahdollisuuksia ja huolehtimaan heidän tasa-arvoisista mahdollisuuksistaan sekä edistämään sosiaalista osallisuutta, sukupuolten tasa-arvoa ja solidaarisuutta ja torjumaan nuoriin liittyvää kaikenlaista ja erityisesti sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään tai vammaisuuteen perustuvaa syrjintää;

25.  toteaa, että nuoria koskevia toimintapolitiikkoja ja kansallisia strategioita on laadittava yhdessä nuorten kanssa ja heitä varten;

26.  pitää erityisesti myönteisenä nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön puitteiden (2010–2018) tuomia etuja, koska puitteiden avulla parannetaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin välistä yhteistyötä sekä tarjotaan ja laajennetaan EU:n integraatiohankkeen mahdollisuuksia ja etuja nuorille, ja kehottaa siksi komissiota jatkamaan puitteiden voimassaoloa vuoden 2018 jälkeen ja kehittämään niitä edelleen;

27.  kehottaa jäsenvaltioita luomaan pakolaisnuorten kotouttamiseksi tarvittavat koulutusrakenteet, joiden turvin heidän on mahdollista oppia sen maan kieli, josta he ovat saaneet turvapaikan, saattaa peruskoulutuksensa päätökseen tai päivittää osaamistaan eurooppalaista tasoa vastaavaksi, jotta helpotetaan näiden nuorten integroitumista työmarkkinoille ja eurooppalaiseen yhteiskuntaan;

28.  kehottaa toteuttamaan kohdistettuja toimenpiteitä koulunkäyntinsä keskeyttäneisiin, jotka tarvitsevat opastusta, taitojen oppimista ja kurssitusta, sekä tehokkaan varhaiskasvatusjärjestelmän, jolla tunnistetaan ne, jotka ovat vaarassa keskeyttää koulunsa tai jäädä työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle, jotta heitä avustetaan varhaisesta iästä lähtien ja ohjataan poispäin tästä epäedullisesta asemasta;

29.  kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään sukupolvien välisen solidaarisuuden periaatteen eläkepolitiikkoihinsa sekä ottamaan huomioon näiden politiikkojen nykyisen ja tulevan vaikutuksen nuoriin;

30.  suhtautuu myönteisesti 12. huhtikuuta 2016 antamaansa päätöslauselmaan EU-asioiden oppimisesta koulussa ja kehottaa jäsenvaltioita vastaavasti edistämään EU-tiedon ja -tietämyksen välittämistä virallisen ja epävirallisen koulutuksen ja arkioppimisen kautta ja kiinnittämään tässä yhteydessä huomiota erityisesti virallisen ja epävirallisen koulutuksen ja arkioppimisen tarjoajien väliseen yhteistyöhön, joka voi onnistua osana jatkuvaa EU:n nuorisostrategiaa;

31.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan riippumattomat organisaatiot enemmän mukaan täytäntöönpanoprosessiin erityisesti paikallistasolla ja koordinoimaan nykyisiä menetelmiä paremmin keskenään vuoden 2018 jälkeisessä strategiassa (esimerkiksi osallistuminen nuorisolautakuntien toimintaan koko EU:ssa), jotta EU:n nuorisostrategiaa voidaan hyödyntää myös vastaisuudessa;

32.  korostaa tarvetta varustaa nuoret EU:ta koskevalla vankalla tietämyksellä ja ymmärtämyksellä muun muassa EU:n perusarvoja, EU:n hallintoa ja päätöksentekoprosesseja koskevan opiskelun avulla ja siten antaa heille mahdollisuus osallistua EU:ta koskevaan kriittiseen pohdiskeluun ja tulla vastuullisiksi ja aktiivisiksi unionin kansalaisiksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, joilla edistetään EU:ta koskevaa ulottuvuutta koulutuksessa, jotta opiskelijoita voidaan valmentaa elämään ja työskentelemään yhä mutkikkaammassa ja yhdentyneemmässä unionissa, jota he voivat muovata ja jota heidän odotetaankin muovaavan;

Työllisyys ja koulutus

33.  kehottaa jäsenvaltioita käyttämään parhaalla mahdollisella tavalla saatavilla olevia EU:n ja kansallisen tason toimia sekä rahoituskehyksiä nuorisoon ja laadukkaiden ja turvattujen työpaikkojen luomiseen kohdistuvien asianmukaisten investointien edistämiseksi; vaatii kaikilla tasoilla liikkuvuusjärjestelmiä, jotka johtavat nuorten taitojen ja osaamisen parantamiseen, antavat heille itseluottamusta, kehittävät tiedonhalua ja kiinnostusta muihin oppimistapoihin sekä osallistavat heidät yhteiskuntaan; suosittaa vahvasti tunnustamaan nämä liikkuvuuden tehostamat taidot ja arvioimaan niitä; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita varmistamaan, että nuorilla on parempi mahdollisuus tutustua tietoihin kaikista ohjelmista ja aloitteista, joista he voivat hyötyä;

34.  vaatii jäsenvaltioita panemaan Erasmus+ -ohjelman ja varsinkin sen oppisopimuskoulutusosuuden täysimääräisesti täytäntöön ja tukemaan ja edistämään näin edelleen rajat ylittävää koulutukseen liittyvää liikkuvuutta, uraliikkuvuutta ja työvoiman liikkuvuutta nuorten keskuudessa; vaatii jäsenvaltioita myös tarjoaman nuorille taitoja ja osaamista sekä kielitaitoa elämää varten ja laajentamaan heidän mahdollisuuksiaan ja tilaisuuksiaan osallistua työmarkkinoihin ja yhteiskuntaan riippumatta heidän akateemisesta pätevyydestään, taidoistaan tai koulutustasostaan; on huolissaan siitä, että oppisopimuskoulutettavien liikkuvuus ei ole vielä saavuttanut toivottua tasoa, ja kehottaa komissiota, jäsenvaltioita, yrityksiä ja kouluja etsimään ratkaisuja oppisopimuskoulutettavien liikkuvuutta koskevien esteiden poistamiseksi; painottaa, että on tärkeää tukea nuoria heidän liikkuvuushankkeissaan heidän ikänsä ja usein epävakaan taloudellisen tilanteensa vuoksi sekä poistaa erityisesti tiettyjä liikkuvuuteen liittyviä epäsuoria rajoitteita, kuten majoitukseen ja kuljetukseen liittyviä ongelmia;

35.  kehottaa parantamaan ammatillisessa koulutuksessa olevien opiskelijoiden mahdollisuuksia työharjoitteluihin naapurimaissa esimerkiksi rahoittamalla sellaisten opiskelijoiden matkakustannuksia, jotka jäävät asumaan kotimaahansa, jotta muiden jäsenvaltioiden työ- ja koulutuskäytäntöjä opittaisiin tuntemaan paremmin; huomauttaa, että liikkuvuus koulutuksessa on tärkeä etu työmarkkinoille pääsyssä mutta myös Euroopan yhdentymishankkeen ymmärtämisessä ja siihen osallistumisessa kokemuksen kautta; pitää erittäin tärkeänä luoda EU:n kehys liikkuvuuden edistämiseksi osana oppisopimus- ja ammatillista koulutusta; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti EURES-verkostoa, jotta tuetaan nuorisotyövoiman ja nuorten oppisopimuskoulutettavien liikkuvuutta EU:n sisällä;

36.  korostaa muun muassa tieto- ja viestintätekniikan, matematiikan, kriittisen ajattelun, vieraiden kielten ja liikkuvuuden kaltaisten yleisten perustaitojen opetuksen ja oppimisen merkitystä, koska niiden avulla nuoret voivat helposti sopeutua muuttuvaan sosiaaliseen ja taloudelliseen ympäristöön;

37.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan tieto- ja viestintätekniikkakoulutusta, jotta kaikille nuorille tarjotaan asiaankuuluvat ja työmarkkinoilla tarpeelliset digitaaliset taidot, esimerkiksi kohdentamalla nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahoja uudelleen;

38.  muistuttaa, että tieto- ja viestintätekniikoilla on tärkeä rooli nuorten henkilökohtaisessa ja ammatillisessa kehityksessä, ja ottaa huomioon niiden mahdollisuudet lisätä nuorten vaikutusmahdollisuuksia saattamalla heidät yhteen vastauksena sosiaalisiin huolenaiheisiin ja antamalla heille mahdollisuus pitää yhteyttä maantieteelliset, sosiaaliset, uskonnolliset, sukupuoleen liittyvät ja taloudelliset esteet ylittäen; kehottaa siksi jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin, jotta varmistetaan, että kaikki nuoret saavat hyvät ja ajantasaiset tieto- ja viestintätekniset taidot ja valmiudet;

39.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan nuoriso- ja koulutusohjelmia, joilla parannetaan nuorten naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksia ja helpotetaan heidän pääsyään perinteisesti miesten hallitsemille aloille, joilla naiset ovat aliedustettuina ja joita ovat esimerkiksi yritystoiminta ja tieto- ja viestintätekniikka sekä luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka (STEM);

40.  muistuttaa STEM-tieteiden sekä tieto- ja viestintätekniikan alojen sekä taiteiden, muotoilun ja luovan alan teollisuuden välisestä huomattavasta synergiapotentiaalista, joka muuttaa STEMin STEAMiksi (luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet, taiteet, matematiikka), ja korostaa tällaisten synergiaetujen mahdollisuutta houkutelle lisää nuoria ja erityisesti naisia ja tyttöjä STEM-aloille;

41.  kehottaa jäsenvaltioita rohkaisemaan naisia hakeutumaan koulutukseen ja ammatteihin aloille, joilla he ovat olleet aliedustettuina, kuten STEM-alalle ja tietotekniikan alalle;

42.  korostaa tarvetta varmistaa, että nuorilla on mahdollisuus saavuttaa ainakin perustason digitaaliset taidot sekä hankkia tiedotusvälineitä koskevaa tietämystä ja ymmärtämystä, jotta he voivat työskennellä, opiskella ja osallistua aktiivisesti moderniin yhteiskuntaan;

43.  panee merkille, että vaikka nuoret onnistuvatkin todellisen haasteen voittamisessa ja löytävät työpaikan, tämä ei monissa jäsenvaltioissa silti välttämättä turvaa elämää köyhyysrajan yläpuolella;

44.  kehottaa jatkamaan nuorisotyöllisyysaloitetta; kehottaa ehdottamaan sääntelyn ja resurssien mukauttamista, jotta nykyiset täytäntöönpanon esteet voidaan poistaa ennen nykyisen rahoituskehyksen päättymistä;

45.  kehottaa parantamaan koordinointia kaikilla tasoilla koulutusalan opetussuunnitelmien sekä muuttuvien työmarkkinoiden tarpeiden välillä; kehottaa toteuttamaan liikkuvuusohjelmia koskevia tiedotus-, valistus- ja edistämiskampanjoita kaikissa kouluissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa EU:ssa, jotta voidaan saavuttaa taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota koskevan EU-politiikan tavoitteet ja koska kaupunki-, esikaupunki- ja maaseutualueet ovat edelleen eriarvoisessa asemassa keskenään; korostaa kuitenkin, että on tärkeää säilyttää tiedon arvo ja pyrkiä tarjoamaan kattavaa koulutusta ja vankat akateemiset perustiedot; kannustaa tässä yhteydessä tehostamaan yritysten ja yliopistojen vuoropuhelua ja yhteistyötä sellaisten koulutusohjelmien kehittämiseksi, joilla nuorille annetaan asianmukaiset taidot, tiedot ja pätevyydet; kehottaa tässä yhteydessä oppilaitosten, yritysten ja varsinkin pk-yritysten sekä työnvälityspalvelujen tiiviimpään yhteistyöhön; ehdottaa jäsenvaltioille, että nämä ottavat käyttöön toisten jäsenvaltioiden hyviksi todetut käytännöt;

46.  korostaa, että kokonaisvaltainen ja osallistava lähestymistapa koulutukseen on erittäin tärkeä, jotta kaikki opiskelijat kokevat itsensä tervetulleiksi ja joukkoon kuuluviksi sekä tuntevat voivansa päättää itse omasta koulutuksestaan; huomauttaa, että koulutuksen keskeyttäminen ilman tutkintoa on yksi yhteiskuntiemme suurimmista haasteista, sillä se johtaa sosiaaliseen syrjäytymiseen, ja sen torjunta on yksi tärkeimmistä tavoitteistamme; huomauttaa, että koulutusjärjestelmien mukauttamisen lisäksi on otettava käyttöön erityistoimia suurimmissa vaikeuksissa olevia nuoria varten; muistuttaa, että harjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen olisi johdettava työllistymiseen ja että työolojen ja annettujen työtehtävien olisi autettava harjoittelijoita saamaan työmarkkinoille siirtymistä varten tarvittavaa käytännön kokemusta ja olennaisia taitoja; katsoo, että nuorisotyöttömyyden torjumiseksi on ratkaisevan tärkeää ottaa alueelliset ja paikalliset viranomaiset ja yksityiset sidosryhmät mukaan sopivan toimenpideyhdistelmän suunnitteluun ja täytäntöönpanoon;

47.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joilla helpotetaan nuorten siirtymistä koulutuksesta työelämään, muun muassa varmistamalla laadukkaita työharjoittelu- ja oppisopimusjaksoja, antamalla nuorille selvästi määriteltyjä oikeuksia, joihin kuuluvat oikeus sosiaaliturvaan, sitovat kirjalliset sopimukset ja kohtuullinen korvaus, jotta varmistetaan nuorten syrjimättömyys heidän siirtyessään työmarkkinoille, ja tiedottamalla opiskelijoille riittävästi tulevista työmarkkinamahdollisuuksista;

48.  painottaa, että työttömyysaste laskee selvästi, kun koulutustaso nousee, minkä vuoksi on tarpeellista edistää nuorten korkea-asteen koulutusmahdollisuuksia EU:ssa ja investoida niihin;

49.  huomauttaa kuitenkin, että koulutuksen ei pitäisi tarjota ainoastaan taitoja ja osaamista työmarkkinoiden tarpeisiin vaan sillä olisi myös edistettävä nuorten henkilökohtaista kehitystä ja kasvua, jotta heistä tulee oma-aloitteisia ja vastuullisia kansalaisia; korostaa siksi, että koko koulutusjärjestelmässä, sekä virallisessa että epävirallisessa koulutuksessa, tarvitaan kansalaiskasvatusta;

50.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan mahdollisuuksia kaksoisuraan urheilussa lahjakkaille nuorille, jotta he voivat kehittää urheilulahjakkuuttaan mutta hankkia samalla koulutuksen;

51.  korostaa, että koulutukseen on kaikilla tasoilla ja koulutuksen kaikissa muodoissa sisällytettävä yrittäjyyden oppimista, sillä yrittäjähengen herättäminen nuorten keskuudessa varhaisessa vaiheessa on tehokas tapa torjua nuorisotyöttömyyttä; kehottaa tässä yhteydessä yliopisto- ja yritysmaailmaa aktiiviseen vuoropuheluun ja yhteistyöhön, jotta voidaan kehittää koulutusohjelmia, jotka varmistavat nuorille tarvittavat taidot ja pätevyyden; korostaa lisäksi sitä, että on edistettävä ja pidettävä yllä nuorten yrittäjyyttä edistäviä toimia erityisesti kulttuurialalla ja luovilla aloilla sekä urheilun alalla turvattujen ja laadukkaiden työpaikkojen luomiseksi sekä sosiaalisen kehityksen ja yhteisöjen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi; korostaa myös vapaaehtoistyön nuorille tarjoamia mahdollisuuksia hankkia osaamista, kehittää henkilökohtaisia ominaisuuksia ja löytää oma alansa;

52.  huomauttaa, että yrittäjyys edellyttää monialaisten taitojen kehittämistä, ja toteaa, että näitä taitoja ovat esimerkiksi luovuus, kriittinen ajattelu, ryhmätyötaidot ja aloitekyky ja että nämä myötävaikuttavat nuorten henkilökohtaiseen ja ammatilliseen kehitykseen ja helpottavat heidän siirtymistään työmarkkinoille; katsoo, että sen vuoksi on helpotettava ja edistettävä yrittäjien osallistumista koulutusprosessiin;

53.  korostaa, että on tärkeää investoida lisää startup-yrityksiin ja siihen, että nuoret ryhtyvät yrittäjiksi, helpottamalla heidän alkupääoman saantiaan ja pääsyään kokeneisiin yritysten mentorointikeskuksiin;

54.  muistuttaa, että yksi EU:n nuorisostrategiassa (2010–2018) määritetyistä kahdeksasta toiminta-alasta on työllisyys ja yrittäjyys; tähdentää, että monet nuorten yrittäjien yhdistykset ja nuorisojärjestöt tarjoavat nuorille mahdollisuuden kehittää innovatiivisia hankkeita, saada kokemusta yritystoiminnasta ja hankkia toiminnan käynnistämiseen tarvittavia taloudellisia edellytyksiä ja itseluottamusta, ja korostaa, että erityisesti niiden kautta tapahtuva nuorisotyö ja epävirallinen oppiminen ovat merkittävässä asemassa nuorten luovan ja innovatiivisen potentiaalin, muun muassa heidän yrittäjähenkensä sekä yrittäjä- ja kansalaistaitojensa, kehittämisessä; korostaa, että yrittäjyydelle ja innovatiivisille startup-yrityksille on luotava suotuisa ympäristö nuorten työllisyyden edistämiseksi EU:ssa; painottaa, että on poistettava kaikki esteet, joiden vuoksi nuoret eivät pysty kehittämään ideoitaan, potentiaaliaan ja katsantokantojaan;

55.  suosittelee keskittymään EU:n nuorisostrategiassa enemmän yrittäjyyteen, joka on keskeinen tekijä talouskasvun vauhdittamisessa; toteaa, että vuonna 2014 vain yksi viidestä eurooppalaisesta nuoresta halusi käynnistää oman yrityksen ja että nuorten mielestä se on edelleen vaikeaa; kannattaa yrittäjyyskulttuurin kehittämisen jo nuorella iällä, työsääntelyn joustavoittamisen työn ja opiskelemisen yhdistämisen mahdollistamiseksi, harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevän koulutusmallin edistämisen sekä rahoituksen saatavuuden turvaamisen asettamista ensisijaisiksi tavoitteiksi;

56.  muistuttaa, että luovat alat kuuluvat yrittäjähenkisimpiin ja nopeimmin kasvaviin aloihin ja että luovan alan koulutus kehittää muuallakin hyödyllisiä taitoja, kuten luovaa ajattelua, ongelmanratkaisua, kykyä työskennellä ryhmässä sekä kekseliäisyyttä; on tietoinen, että taiteet ja media-ala vetoavat erityisesti nuoriin;

57.  korostaa sosiaalisen yrittäjyyden merkitystä innovoinnin, sosiaalisen kehityksen ja työllisyyden edistäjänä ja kehottaa sen vuoksi EU:ta ja jäsenvaltioita edistämään sitä entistä enemmän ja vahvistamaan sen roolia;

58.  kannustaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin yrittäjyyteen kannustamiseksi luomalla yrittäjiä sekä startup-yrityksiä ja niiden käynnistämistä vahvemmin suosivan ilmapiirin, johon voisi kuulua järjestelyjä ja toimia pankkilainojen saamisen helpottamiseksi, sääntelyn yksinkertaistamista sekä verohelpotusjärjestelyjä ja toimia, joilla nuoret voivat päästä eteenpäin omien liikeideoidensa kanssa; kannattaa koulutusmenetelmiä, jotka tukevat yrittäjyysmyönteistä ja luovaa mielenlaatua sekä korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden värväämistä nuoriksi yrittäjiksi;

59.  korostaa, että nuorisotyöttömyyden torjumiseksi jäsenvaltiot tarvitsevat hyvin koulutettua ammatinvalinnan ohjaukseen erikoistunutta henkilöstöä, jolla on tietoa sekä akateemisista että ammatillisista koulutusmahdollisuuksista ja joka on tietoinen nykyisistä työmarkkinoista, todennäköisestä tulevasta kehityksestä jäsenvaltioissa ja uusista aloista niiden taloudessa;

60.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan nuoria oman itsenäisen elämän aloittamisessa ja perheen perustamisessa asumistukien, etuusjärjestelyjen ja henkilökohtaisen tuloveron alentamisen avulla ja tarjoamaan opiskelijoille edullisin ehdoin myönnettäviä lainoja;

61.  korostaa, että epävirallisen oppimisen, arkioppimisen ja elinikäisen oppimisen kautta hankittujen taitojen, pätevyyksien ja tietojen vastavuoroinen tunnustaminen ja validointi on erittäin tärkeää, koska se on keskeisessä asemassa, jotta yksilöiden ja erityisesti muita vähemmän mahdollisuuksia saaneiden henkilöiden monipuoliset ja rikkaat oppimiskokemukset saataisiin esiin ja niitä voitaisiin arvottaa; toteaa, että pätevyyksien validointi edistää pääsyä virallisen koulutuksen piiriin ja luo uusia ammatillisia mahdollisuuksia vahvistaen samalla omanarvontuntoa ja oppimismotivaatiota, kehittäen nuorten arvoja, valmiuksia ja taitoja sekä opettaen kansalaisuutta ja demokraattista osallistumista kaikilla tasoilla; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan kattavan validointimekanismin perustamiseksi vuoteen 2018 mennessä, kuten 20. joulukuuta 2012 annetussa epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen validointia koskevassa neuvoston suosituksessa vaadittiin, tiiviissä yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien keskeisten sidosryhmien kanssa, nuorisojärjestöt mukaan luettuina;

62.  korostaa virallisen oppimisen, arkioppimisen ja epävirallisen oppimisen, myös osana yhdistystoimintaa tapahtuvan oppimisen, merkitystä nuorten arvojen, kykyjen ja taitojen kehittymiselle sekä kansalaisuutta ja demokraattista osallistumista koskevalle oppimiselle; kiinnittää huomiota jäsenvaltioissa saatavilla oleviin erilaisiin koulutusmahdollisuuksiin ja -malleihin ja korostaa erityisesti harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevää koulutusmallia, joka voi pehmentää siirtymistä koulutuksesta tai harjoittelusta työelämään; tukee elinikäisen oppimisen täytäntöönpanoa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan virallisen oppimisen, arkioppimisen ja epävirallisen oppimisen sekä harjoittelun kautta hankittujen taitojen ja pätevyyksien johdonmukaisen, pätevän ja EU:n laajuisen tunnustamisen, jotta kavennetaan EU:n työmarkkinoilla havaittujen osaamisvajeiden ja ammattitaidon tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuuden välistä kuilua; kehottaa niitä myös tarjoamaan tukeaan näihin toimiin asiaankuuluvien EU:n ohjelmien yhteydessä; kehottaa lisäksi painottamaan ammatillisessa koulutuksessa enemmän kieliä ja etenkin naapurimaiden kieliä, jotta asianomaisten opiskelijoiden asema ja työllistyvyys paranisi rajat ylittävillä työmarkkinoilla;

63.  toteaa, että työmarkkinoiden nykyisen digitalisointiaallon ja uusien suuntausten vuoksi yhä useampi nuori kohtaa uudenlaisia työllistymismuotoja, joissa tasapainoillaan joustavuuden ja turvallisuuden välillä; korostaa, että on tärkeää tarjota nuorille asiaankuuluvaa koulutusta, jonka tavoitteena on korostaa sosiaaliturvajärjestelmien merkitystä urakehityksessä;

64.  katsoo, että varhaisessa vaiheessa toteutettujen toimien ja ennakoivan työmarkkinapolitiikan ansiosta ollaan pääsemässä tilanteesta, jossa painopiste on ollut jo yli sukupolvien jatkuneiden köyhyysongelmien ratkaisemisessa, tilanteeseen, jossa riskejä tunnistetaan ja käsitellään jo varhaisessa vaiheessa, jotta voidaan ehkäistä työttömyyttä ja helpottaa työmarkkinoille palaamista; kiinnittää erityistä huomiota niiden henkilöiden tilanteeseen, jotka ovat kaikkein syrjäytyneimpiä ja joiden työttömyysriski on suurin;

65.  korostaa avointen ja matalan kynnyksen ohjelmien merkitystä työskenneltäessä vähemmän kannustavasta ympäristöstä tulevien nuorten kanssa;

66.  pitää erittäin tärkeänä elinikäistä oppimista ja sekä nuorten koulutus- ja työllistymismahdollisuuksien parantamista samoin kuin pätevyyksien ja akateemisten tutkintojen rajat ylittävän vastavuoroisen tunnustamisen ja yhteensopivuuden takaamista, jotta laadunvarmistusjärjestelmää voidaan vahvistaa; kehottaa jatkuvasti laajentamaan ja arvioimaan vastavuoroista rajat ylittävää pätevyyksien ja tutkintojen tunnustamista ja mukautumaan siihen; toteaa, että tämä olisi varmistettava Euroopan tasolla ja kaikissa maissa, jotka ovat liittyneet eurooppalaiseen korkeakoulutusalueeseen ja jotka on mainittu eurooppalaisessa tutkintojen viitekehyksessä;

67.  korostaa epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen merkitystä samoin kuin osallistumista urheilu- ja vapaaehtoistoimintaan, kun edistetään kansalaisvalmiuksien sekä sosiaalisten ja monikulttuuristen valmiuksien ja taitojen kehittämistä; tähdentää, että jotkin maat ovat edistyneet huomattavasti asiaankuuluvan oikeuskehyksen kehittämisessä, kun taas toisten maiden on vaikea luoda kattavia validointistrategioita; painottaa sen vuoksi, että on kehitettävä kattavia strategioita validoinnin mahdollistamiseksi;

68.  pitää erittäin tärkeänä osaamisvajeisiin sekä ammattitaidon kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuteen puuttumista edistämällä ja helpottamalla opiskelijoiden ja opetushenkilöstön liikkuvuutta EU:n välineiden ja ohjelmien tehokkaammalla käytöllä; huomauttaa, että koulutuksenaikainen liikkuvuus on tärkeä valtti työmarkkinoille pääsyssä; korostaa, että on tarpeen panna täytäntöön toimenpiteitä, joilla varmistetaan liikkuvuutta edistävien rakennerahastojen, kuten Euroopan sosiaalirahaston (ESR), ja muiden ohjelmien, kuten Erasmus+ -ohjelman, välinen koordinaatio, täydentävyys ja johdonmukaisuus; korostaa tässä mielessä Erasmus+ -ohjelman kaltaisten liikkuvuusohjelmien merkitystä edistettäessä horisontaalisten taitojen ja pätevyyden sekä kulttuurienvälisen vaihdon kehitystä nuorten keskuudessa; suhtautuu myönteisesti EU:n osaamispanoraaman verkkosivuston muutoksiin;

69.  korostaa tarvetta vahvistaa Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelman asemaa laadukkaiden työpaikkojen luomisessa pitkällä aikavälillä; katsoo, että nuorten potentiaalin vapauttaminen edellyttää ammatillista liikkuvuutta; panee merkille, että EU:n työmarkkinoilla on tällä hetkellä 217,7 miljoonaa työllistä, joista 7,5 miljoonaa (3,1 prosenttia) työskentelee toisessa jäsenvaltiossa; toteaa lisäksi, että EU:n selvitysten mukaan nuoret lähtevät muita todennäköisemmin liikkeelle ja palaavat kotiin mukanaan uusia taitoja ja pätevyyksiä;

70.  kehottaa komissiota tehostamaan ja tukemaan opiskelijoiden liikkuvuutta ammatillisessa koulutuksessa edistämällä oppisopimuskoulutettavia koskevaa Erasmus-järjestelyä;

71.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysin EURES-verkoston meneillään olevan uudistuksen tarjoamia mahdollisuuksia EU:n sisäisen nuorisotyövoiman liikkuvuuden ja myös oppisopimuskoulutettavien työharjoittelun tukemiseen; kehottaa jäsenvaltiota päivittämään vapaita työpaikkoja ja ansioluetteloita koskevia tietoja säännöllisesti; kehottaa komissiota parantamaan EURESin työnhakijoiden ja työpaikkojen yhteensovittamisprosessia varmistaakseen, että nuoret saavat ansioluetteloidensa perusteella asianmukaisia ja laadukkaita työtarjouksia;

72.  kannustaa jäsenvaltioita perustamaan laadukkaita harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdisteleviä koulutusjärjestelmiä yhteistyössä paikallisten ja alueellisten taloudellisten toimijoiden kanssa parhaiden käytäntöjen vaihtamisen avulla ja kunkin koulutusjärjestelmän erityispiirteet huomioon ottaen, jotta voidaan poistaa nykyinen ja tuleva ammattitaitojen kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus;

73.  pyytää jäsenvaltioita ja komissiota perustamaan innovatiivisia ja joustavia avustuksia lahjakkuuden sekä taiteellisten ja urheilullisten valmiuksien tukemiseksi koulutusalalla; tukee jäsenvaltioita, jotka pyrkivät ottamaan käyttöön apurahajärjestelmiä opiskelijoille, joilla on osoitettu olevan akateemisia, urheilullisia ja taiteellisia valmiuksia;

74.  toteaa, että koulunkäynnin keskeyttäminen ja koulutuksen keskeyttäminen ilman tutkintoa ovat suuria haasteita yhteiskunnillemme, sillä ne johtavat epävarmuuteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen, ja katsoo, että niiden torjumisen on oltava yksi tärkeimmistä tavoitteistamme; toteaa, että liikkuvuus, koulutusjärjestelmien mukauttaminen ja yksilöllisten toimenpiteiden toteuttaminen voivat tarjota heikoimmassa asemassa oleville ratkaisuja, joiden avulla saadaan vähennettyä koulunkäynnin ja koulutuksen keskeyttämistä;

75.  korostaa tarvetta ottaa käyttöön opiskelijasopimus, jonka avulla yliopisto-opiskelijat ja ammatillisen tutkinnon opiskelijat voivat sovittaa yhteen opinnot ja työn mieluiten omaan opintoalaansa kuuluvissa yrityksissä ja jolla taataan aloitettujen opintojen saattaminen päätökseen;

76.  painottaa tarvetta jatkaa toimia, joilla torjutaan koulunkäynnin keskeyttämistä ja edistetään epäsuotuisassa asemassa olevien nuorten koulutusta;

77.  toteaa, että huolimatta siitä, että nuorisotyöttömyys on laskenut useimmissa jäsenvaltioissa korkeimmasta tasostaan vuonna 2013, se on edelleen vakava huolenaihe EU:ssa, jossa noin 8 miljoonaa nuorta on vailla työtä ja jossa niiden nuorten osuus, joiden kohtalona on pitkäaikaistyöttömyys, muu kuin vapaaehtoinen osa-aikatyö tai työnteko harjoittelijana, on edelleen suuri;

Rahoitusvarat

78.  painottaa, että on tärkeää tehdä strategisia investointeja esimerkiksi Euroopan rakenne- ja investointirahastoista ja erityisesti Euroopan sosiaalirahastosta aluekehitykseen, kilpailukykyyn ja korkealuokkaisten harjoittelupaikkojen, oppisopimuspaikkojen ja pysyvien työpaikkojen luomiseen; toteaa, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä nuoriin, jotka ovat jääneet sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolelle;

79.  toteaa, että ohjelmakauden 2014–2020 vauhtiinpääsy kesti muutaman kuukauden ja että kyseisenä aikana toteutettuja unionin toimia, erityisesti nuorille suunnattuja toimia, koskeva ensimmäinen arviointi ei voi antaa täysin tarkkaa kuvaa niiden todellisista vaikutuksista;

80.  huomauttaa, että edellisellä ohjelmakaudella elinikäisen oppimisen ohjelman ja Youth in Action -ohjelman tapahtumien virhetaso oli tilintarkastustuomioistuimen arvion mukaan yli 4 prosenttia; otaksuu, että komissio on puuttunut kyseisiin virheisiin Erasmus+ -ohjelman täytäntöönpanon yhteydessä;

81.  panee merkille, että vuonna 2013 kauden 2007–2013 ohjelmien ja erityisesti elinikäisen oppimisen ohjelman sekä Kulttuuri- ja Media-ohjelmien ja Youth in Action -ohjelman määrärahojen käyttöaste oli 100 prosenttia; katsoo kuitenkin, että käyttöaste ei ole yksinään riittävä ohjelmien vaikuttavuuden indikaattori niiden onnistumisen arvioimiseksi;

82.  pitää huolestuttavana, että hyväksyttyjen maksusitoumusmäärärahojen ja maksumäärärahojen välinen epäsuhta johti vuoden 2013 lopussa maksumäärärahojen vajeeseen (esimerkiksi Erasmus+ -ohjelman osalta vaje nousi 202 miljoonaan euroon), mikä aiheutti kielteisiä seurauksia seuraavana vuotena; pyytää komissiota varmistamaan, että tämä tilanne ei toistu uusien ohjelmien kohdalla;

83.  palauttaa mieliin, että nuorten haluttomuus perustaa yrityksiä on yksi talouskasvua Euroopassa hidastava tekijä, ja pitää siksi välttämättömänä tukea nuoria oman yrityksen perustamisessa;

84.  pitää myönteisenä, että Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) ja nuorisotyöllisyysaloitteesta on uudella ohjelmakaudella varattu yli 12,4 miljardia euroa nuorisotyöttömyyden torjuntaan;

85.  panee tyytyväisenä merkille, että 110 300 työtöntä nuorta osallistui nuorisotyöllisyysaloitteen kautta rahoitettuihin toimiin vuonna 2014; panee tyytyväisenä merkille, että EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet ovat päättäneet osoittaa nuorisotakuuseen 6,4 miljardia euroa unionin varoja (3,2 miljardia ESR:sta ja 3,2 miljardia uudesta budjettikohdasta); korostaa kuitenkin, että joissakin jäsenvaltioissa on yhä vaikeuksia panna nuorisotakuu ja nuorisotyöllisyysaloite täytäntöön;

86.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita lisäämään toimiaan, joilla varmistetaan, että oppisopimuskoulutusta ja harjoittelua ei käytetä keinona korvata oikeat työpaikat epävarmoilla työsuhteilla ja että kaikki tarvittava työtä koskeva turva, myös palkkaan ja muihin taloudellisiin etuuksiin liittyvä turva, taataan;

87.  kehottaa toteuttamaan hyvin kohdennettuja ja yksinkertaistettuja toimia, joilla tehostetaan jäsenvaltion valmiuksia käyttää rahoitusta Euroopan rakennerahastoista, Euroopan sosiaalirahastosta, Euroopan aluekehitysrahastosta, Euroopan koheesiorahastosta, Euroopan strategisten investointien rahastosta, nuorisotyöllisyysaloitteesta, Nuoret liikkeellä -aloitteesta, Eka Eures-työpaikka ‑aloitteesta, Horisontti 2020 -ohjelmasta sekä ja kansalaisuusalan ohjelmista ja toimista;

88.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yksinkertaistamaan taloudellisten resurssien myöntämistä nuorisojärjestöille koskevia hallinnollisia menettelyjä, koska niiltä puuttuvat usein valmiudet käsitellä mutkikkaita hakuprosesseja, kun ne hakevat tukea EU:n eri ohjelmista;

89.  kannustaa jäsenvaltioita käyttämään täysimääräisesti hyväkseen Erasmus+ -ohjelmaa niin, että toimet kohdistetaan entistä paremmin nuoriin koulutuksen kaikilla tasoilla, jotta voidaan parantaa nuorten työllisyysnäkymiä ja edistää rajat ylittäviä työuria sekä oikeudenmukaista työvoiman liikkuvuutta; tukee kulttuurien välistä oppimista, unionin kansalaisuutta sekä demokratiaa ja arvoja koskevan koulutuksen antamista nuorille; kehottaa siksi komissiota selvittämään ja poistamaan väliarvioinnin yhteydessä näiden tavoitteiden saavuttamista haittaavat rahoitusmenettelyn esteet, jotta Erasmus+ ‑ohjelmasta saataisiin entistä vaikuttavampi;

90.  pitää myönteisenä, että Erasmus-ohjelma on ohittanut kolmen miljoonan opiskelijan rajan; panee merkille, että tämän unionin lippulaivaohjelman suosio on pysynyt vakaana sen aloittamisesta lähtien, ja pitää tärkeänä ohjelman tuen jatkamista;

91.  pitää valitettavana, että lähtevien ja tulevien Erasmus-opiskelijoiden määrä vaihtelee suuresti eri jäsenvaltioiden välillä; suosittaa tehostamaan tiedotuskampanjoita ja yksinkertaistamaan sääntöjä;

92.  muistuttaa jäsenvaltioita, että niiden olisi sitouduttava lisäämään kansallista rahoitusta ESR:n ja nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahojen täydentämiseksi, jotta varmistetaan nuorisotyöllisyyden välttämätön kohentuminen; pitää lisäksi välttämättömänä, että sovelletut välineet ja myönnetyt avustukset mahdollistavat ihmisarvoisen elämän; pyytääkin arvioimaan avustussummia ottaen huomioon todelliset elinkustannukset kussakin jäsenvaltiossa;

93.  pyytää jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin nuorisotakuujärjestelmän panemiseksi täytäntöön; kehottaa jatkamaan poliittista sitoutumista nuorisotakuuseen, koska se on pitkäaikainen rakenteellinen uudistus, jolla varmistetaan kestävällä tavalla integroituminen työmarkkinoille korkealuokkaisten tarjousten avulla;

94.  vaatii jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön nuorisotakuun niin, että se perustuu vahvaan yhteistyöhön kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten, koulutusjärjestelmien ja työnvälityspalvelujen välillä; huomauttaa, että nuorisotakuu olisi sisällytettävä täysin kansallisiin työllisyyssuunnitelmiin sekä nuoriso- ja koulutuspolitiikan suunnitteluun ja siitä olisi tiedotettava laajalti kaikille nuorille; muistuttaa, että nuorisojärjestöjen osallistuminen nuorisotakuuvälineestä tiedottamiseen ja myös sen arviointiin ja täytäntöönpanoon on erittäin tärkeää nuorisotakuun onnistumiselle;

95.  palauttaa mieliin, että sosioekonomiselta tilanteeltaan erilaiset nuoret naiset ja miehet kohtaavat erilaisia tilanteita työmarkkinoilla eri-ikäisinä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään tällaiset sukupuolisidonnaiset ja sosioekonomiset seikat nuorisotakuun kaltaisiin nuoriso- ja työmarkkinatoimiin;

96.  katsoo, että nuorten työsuhteiden erittäin suuri epävarmuus ja EU:n väestön ikääntyminen ovat merkittävä haaste eläkejärjestelmien kestävyydelle, riittävyydelle ja sopivuudelle ja että ne vahingoittavat vakavasti sukupolvien välistä solidaarisuutta; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta ehkäistään ainakin nuorisotakuujärjestelmän nojalla myönnettyjen avustusten väärinkäytöksiä ja suositaan ainakin nuorisotakuun puitteissa sellaisia sopimuksia, joissa sallitaan nuorten kansallisiin sosiaaliturvajärjestelmiin suorittamat maksut;

97.  vaatii jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön nuorisotakuun ja valvomaan sen vaikuttavuutta käyttämällä täysimääräisesti EU:n niiden saataville antamat määrärahat sellaisten toimenpiteiden täytäntöön panemiseksi, joilla edistetään nuorten työllisyyttä niin, että integroidaan nuoret, myös vammaiset nuoret, työmarkkinoille neljän kuukauden kuluessa koulun päättämisestä tai työpaikan menettämisestä työn, oppisopimuksen tai harjoittelun kautta; katsoo, että näin voitaisiin tehdä esimerkiksi ottamalla käyttöön koko eliniän kestäviä räätälöityjä uraohjausjärjestelmiä, rekisteröintitoimistoja, tiedotuspisteitä ja tiedonkeruumenetelmiä sekä kannustamalla työttömiä rekisteröitymään, jotta nuorten todellisesta työttömyystilanteesta saataisiin kuva ja nuorille työnhakijoille suunnattuja työnvälitystoimistojen palveluja parannettaisiin;

98.  vaatii jäsenvaltioita puuttumaan viipymättä EU:n nuorisotakuun tärkeimpiin menetystekijöihin, kuten työtarjousten laatuun ja kestävyyteen, jatkokoulutukseen, sosiaaliseen osallisuuteen, synergiaan muiden politiikan alojen (koulutusjärjestelmään, työmarkkinoihin, sosiaalitoimeen ja nuorisoon liittyvät politiikat) kanssa ja yhteistyöhön kaikkien sidosryhmien välillä, jotta nuoret integroidaan työmarkkinoille, vähennetään nuorisotyöttömyyttä ja vaikutetaan pitkällä aikavälillä myönteisesti koulusta työmarkkinoille siirtymässä olevien nuorten sosiaalisen syrjäytymisen ja työmarkkinoilta syrjäytymisen ehkäisemiseen;

99.  kehottaa laajentamaan EU:n nuorisotakuun painopistettä niin, että nuorten ammattitaidottomien tai vähäisen ammattitaidon omaavien työttömien koulutuksen lisäksi keskitytään myös korkea-asteen tutkinnon suorittaneisiin ja ammattikoulutuksen päättäneisiin nuoriin, ja niin, että nuorisotakuun ikärajaa nostetaan 25 vuodesta 29 vuoteen, koska monet tutkinnon suorittaneet ja työmarkkinoille siirtyvät ovat yli 25‑vuotiaita;

100.  kehottaa jäsenvaltioita ja alueita vaihtamaan hyviä käytäntöjä ja oppimaan toisiltaan; huomauttaa, että on tärkeää toteuttaa arviointi siitä, miten jäsenvaltiot ovat toteuttaneet vuosina 2014 ja 2015 nuorisotyöllisyysaloitetta; korostaa, että on tärkeää tehdä väliarviointi nuorisotakuun vaikuttavuudesta ja keskittyä arvioinnissa nuorisotakuun saavutuksiin siinä, miten nuoret ovat voineet hankkia taitoja ja päästä työelämään sen avulla; toteaa, että on myös arvioitava aloitteen jatkoa; korostaa lisäksi, että nuorisojärjestöjen osallistuminen nuorisotakuun arviointiin ja täytäntöönpanoon on keskeistä nuorisotakuun onnistumisen kannalta;

101.  odottaa kiinnostuneena, että komissio esittelee kattavan kertomuksen nuorisotakuun täytäntöönpanosta myöhemmin tänä vuonna;

102.  toteaa, että EU:n nuorisotakuun tuloksia arvioidaan tarkemmin sen täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa koskevassa tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa, jonka on määrä valmistua vuoden 2017 alussa; katsoo, että kertomuksessa olisi analysoitava muun muassa nuorisotakuun tehokkuutta ja pitkän aikavälin tuloksia;

103.  muistuttaa komissiota, että on tärkeää varmistaa, että nuoret ovat erittäin hyvin tietoisia saatavilla olevista ohjelmista ja osallistumismahdollisuuksista niihin ja että ohjelmista tarjottavat tiedot ovat laadukkaita ja niissä käytetään mitattavissa olevia indikaattoreita (kuten kohderyhmän reaktio ja osallistuminen);

104.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kasvuhakuisia talouspoliittisia toimia, joilla tarjotaan entistä laajempi joustovara koulutukseen ja laadukkaaseen oppisopimuskoulutukseen tehtävissä julkisissa investoinneissa;

105.  vaatii jäsenvaltioita investoimaan lisää eikä leikkaamaan kansallisia talousarvioitaan nuorisopolitiikan, taiteen, kulttuurin, koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen osalta; kehottaa jäsenvaltioita lisäksi kanavoimaan investointeja osallistavaan koulutukseen, jolla vastataan yhteiskunnallisiin haasteisiin, jotta voidaan varmistaa tasavertaiset mahdollisuudet kaikille, sosioekonomiselta taustaltaan erilaiset nuoret sekä haavoittuvat ja heikommassa asemassa olevat ryhmät mukaan luettuina;

106.  suosittaa sisällyttämään nuorten yrittäjyyden monivuotiseen rahoituskehykseen; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi valmisteltava kansallisia strategioita, joilla pyritään saamaan aikaan synergiaetuja Erasmus+ ohjelman, ESR:n, Euroopan nuorisoaloitteen ja Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelman välillä; kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille selkeät vaikutustenarviointien suorittamisohjeet;

107.  pyytää komissiota ottamaan nuoriso-ohjelmia varten käyttöön kattavan seurantajärjestelmän, jossa otetaan huomioon kaavaillut tulosindikaattorit, todelliset tulokset sekä pitkän aikavälin tuotokset;

108.  korostaa, että on keskityttävä tuloksellisuuteen ja tuloksiin, ja panee tyytyväisenä merkille, että ohjelmakauden 2014–2020 uudessa Euroopan rakenne- ja investointirahastoja koskevassa sääntelykehyksessä on jäsenvaltioiden toteuttamaa tulosten raportointia koskevia säännöksiä;

109.  muistuttaa, että ESR:n talousarviosta 68 prosenttia käytetään hankkeisiin, joissa nuoret voivat olla kohderyhmien joukossa;

110.  korostaa tarvetta edistää asumistukia, jotta voidaan vastata tarpeisiin, joita aiheutuu siitä, että on mahdotonta suorittaa ammatillisia opintoja ja yliopisto-opintoja omalla asuinpaikkakunnalla tai lähellä alle 50 kilometrin säteellä sijaitsevissa kaupungeissa;

Osallistuminen päätöksentekoon

111.  kehottaa vahvistamaan nuorisojärjestöjen ja viranomaisten välisiä kumppanuuksia, jotta voidaan lisätä nuorten ja heidän järjestöjensä mahdollisuuksia osallistua poliittiseen päätöksentekoon; pitää erityisen merkittävänä nuoriso-, taide- ja urheiluorganisaatioiden roolia nuorten ihmisten osallistumistaitojen kehittämisessä ja päätöksentekoprosessin laadun parantamisessa erityisesti siltä osin, että nuoret antavat panoksensa yhteiskunnalle ja tarjoavat myös ratkaisuja eurooppalaisten yhteiskuntien tämänhetkisiin haasteisiin; korostaa nuorisojärjestöjen ainutlaatuista roolia kansalaisuustunteen kehittämisessä demokraattisia arvoja ja prosesseja koskevan käytännön ympärille;

112.  korostaa nuorisojärjestöjen arvoa kansalaiskasvatuksen ja demokraattisia arvojen, taitojen ja valmiuksien tarjoajina ja antaa tunnustusta siitä, että ne ovat toimillaan lisänneet nuorten osallistumista demokraattisiin prosesseihin;

113.  korostaa arkioppimisen ja epävirallisen oppimisen, taiteen, urheilun, vapaaehtoistyön ja sosiaalisen toiminnan keskeistä asemaa nuorten osallistumisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä ja välineinä, joilla voi olla merkittävä vaikutus paikallisiin yhteisöihin ja jotka voivat auttaa kohtaamaan monia yhteiskunnallisia haasteita;

114.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan nuorisotyössä tiukasti osallistavuuden periaatetta ja painottamaan erityisesti nuoria vammaisia;

115.  korostaa, että kansalaisuutta, media- ja digitaalista lukutaitoa, kriittistä ajattelua ja kulttuurienvälistä ymmärrystä koskevaa tietoisuutta on kehitettävä intensiivisesti käyttämällä monenlaisia nuorille tuttuja välineitä (esimerkiksi sosiaalisia verkostoja); korostaa tällaisten ohjelmien ja koulutuksen merkittävää roolia nuorten radikalisoitumisen ehkäisemisessä;

116.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon nuorten uudet taloudellisen osallistumisen muodot, kuten jakamistalouden välineiden yhä suuremman suosion heidän keskuudessaan;

117.  korostaa, että nuorten poliittista, sosiaalista, kulttuurista ja urheiluun liittyvää paikallis-, alue- ja kansallisen tason vapaaehtoistoimintaa olisi tuettava ja sille olisi annettava enemmän arvoa tärkeänä epävirallisen oppimisen muotona, joka edistää elämässä keskeisiä taitoja ja edistää yhteistyön, yhteisvastuun, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kaltaisia arvoja; korostaa kuitenkin, että nuorten valmiutta kehittää vapaaehtoistoimia ei voida viime kädessä pitää mahdollisena halpana korvaajana palveluille, joista jäsenvaltion olisi huolehdittava; pyytää tunnustamaan vapaaehtoistoiminnan ja antamaan sille täyden tunnustuksen tai validoimaan sen;

118.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään opiskelijanuorten demokraattista osallistumista ja auttamaan koulutusta saavia nuoria osallistumaan koulutukseensa ja edistämään sitä opiskelijajärjestöihin kuulumisen kautta;

119.  korostaa, että entistä parempi ymmärrys EU:n arvoista, EU:n toiminnasta sekä Euroopan monimuotoisuudesta ovat erittäin tärkeitä, jotta voidaan edistää nuorten osallistumista demokratiaan sekä heidän aktiivista kansalaisuuttaan;

120.  kehottaa komissiota hyödyntämään mahdollisimman paljon uusia digitaalisia välineitä ja käyttämään täysimäärisesti hyväksi sosiaalista mediaa opetuksessa ja antamaan kohdennettua korkealaatuista mediakoulutusta, joka kannustaa kehittämään medialukutaitoa ja kriittistä ajattelua, sekä edistämään ja kannustamaan nuorten osallistumista päätöksentekoon sekä kansalais-, kulttuuri- ja sosiaalielämään yhteiskunnassa, jotta voidaan parantaa työllistyvyyttä ja edistää yrittäjyyttä, innovointia ja kulttuuria; panee myös merkille digitaalisten välineiden mahdollisuudet tehokkaana keinona kiusaamisen, vihapuheen ja radikalisoitumisen torjunnassa;

o
o   o

121.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 50.
(2)EUVL C 417, 15.12.2015, s. 1.
(3)EUVL C 183, 14.6.2014, s. 5.
(4)EUVL C 120, 26.4.2013, s. 1.
(5)EUCO 37/13.
(6)EUVL C 311, 19.12.2009, s. 1.
(7)EUVL C 119, 28.5.2009, s. 2.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0107.
(9)EUVL C 93, 9.3.2016, s. 61.
(10)EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 21.
(11)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0106.
(12)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0292.
(13)EUVL C 346, 21.9.2016, s. 2.
(14)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0005.

Oikeudellinen huomautus