Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2015/2226(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0285/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0285/2016

Keskustelut :

PV 27/10/2016 - 6
CRE 27/10/2016 - 6

Äänestykset :

PV 27/10/2016 - 8.10
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0427

Hyväksytyt tekstit
PDF 307kWORD 59k
Torstai 27. lokakuuta 2016 - Strasbourg Lopullinen painos
Miten YMP voi edistää työpaikkojen luomista maaseutualueilla?
P8_TA(2016)0427A8-0285/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. lokakuuta 2016 aiheesta ”Miten YMP voi edistää työpaikkojen luomista maaseutualueilla?” (2015/2226(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Työllistäminen maaseutualueilla: eroon työllisyyskuilusta” (COM(2006)0857),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0285/2016),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin maa-alueesta yli 77 prosenttia on maaseutua ja että monet maaseudun työpaikat, jotka eivät useinkaan ole siirrettävissä muualle, ovat kytköksissä maatalouteen ja maatalouselintarviketeollisuuteen;

B.  ottaa huomioon, että maatalous ja maatalouselintarviketeollisuus muodostavat kuusi prosenttia EU:n BKT:sta ja käsittävät 15 miljoonaa yritystä ja 46 miljoonaa työpaikkaa;

C.  ottaa huomioon, että jo vuosikymmenten ajan maaseutualueiden viljelijöiden määrä on monissa Euroopan unionin maissa vähentynyt merkittävästi samalla, kun viljelijöiden ja muiden maataloustyöntekijöiden tulot ovat pudonneet ja maataloussektorilla työskenteleviä on maaseutualueilla entistä vähemmän; ottaa huomioon, että vuodesta 2005 vuoteen 2014 maatalouden työpanos on vähentynyt EU28:ssa lähes neljänneksen (-23,6 prosenttia)(1);

D.  ottaa huomioon, että vaikka viljely onkin tärkein maankäytön muoto EU:ssa, se työllistää enää vain murto-osan maaseudulla asuvasta työvoimasta; ottaa huomioon, että maankäyttötarkoitusten monipuolistaminen, jossa yhdistetään taloudellinen tuotantotoiminta, asuin- ja virkistyskäyttö sekä luonnonsuojelu ja luonnon säilyttäminen, on merkittävä kehitykseen ja työllisyyteen liittyvä haaste monilla unionin maaseutualueista; panee merkille, että muuttovirrat ovat viime vuosina kääntyneet joillakin alueilla päinvastaiseen suuntaan, kun yhä useammat haluavat asua maaseudulla, mikä useimmissa tapauksissa johtaa kaupunkien lähialueiden kaupungistumiseen; toteaa, että samalla ovat heikentyneet monet sellaiset paljon köyhemmät alueet, joilla ongelmana on syrjäinen sijainti ja joilla kehityksen ja työllisyyden tukeminen on vaikeampaa;

E.  ottaa huomioon, että monilla maaseutualueilla on lukuisia haasteita, kuten pienet tulot, negatiivinen väestökehitys, työpaikkojen puute ja korkea työttömyys, kolmannen sektorin hidas kehitys, elintarvikkeiden jalostuskapasiteetin puute, matala osaamistaso ja pääoman vähyys;

F.  ottaa huomioon, että yli yhdeksän kymmenestä eurooppalaisesta katsoo, että maatalous ja maaseutualueet ovat tärkeitä heidän tulevaisuutensa kannalta;

G.  toteaa, että maataloustoiminnan tulo työvoimayksikköä kohden on suhteellisen alhainen, mikä on ongelmallista;

H.  toteaa, että talouskriisi koetteli kaikkia Euroopan osia, mutta kaikkein eniten juuri maaseutualueita;

I.  ottaa huomioon, että nykyisessä talouskriisissä Euroopan unioni on nostanut työllisyyden – erityisesti ESIRin avulla – yhdeksi tärkeimmistä painopistealueistaan, ja katsoo, että YMP:tä on tämä huomioon ottaen tehostettava ja sen asemaa on vahvistettava yhtenä tärkeimmistä välineistä, joiden avulla EU toimii pyrkii työllisyyden ja kilpailukyvyn säilyttämiseen ja kehittämiseen maaseutualueilla ja etenkin maatalousalalla; katsoo, että tässä yhteydessä on arvioitava, missä määrin YMP vaikuttaa maaseutualueiden työpaikkojen luomiseen ja säilyttämiseen;

J.  toteaa, että on ratkaisevan tärkeää säilyttää YMP:n kaksi pilaria, koska ensimmäinen pilari estää pienten maatilojen ja perhetilojen poistumisen alalta ja säilyttää maatalousalan työpaikkoja, kun taas toisen pilarin varoilla varmistetaan uusien työpaikkojen luominen muilla aloilla, kuten matkailualalla, elintarvikkeiden jalostusalalla ja muilla näihin liittyvillä aloilla;

K.  toteaa, että unionin maataloudella on monia haasteita, jotka liittyvät elintarvikkeiden tuotantoon ja elintarviketurvaan, ympäristöön, biologiseen monimuotoisuuteen, kestävyyteen, energiaan ja ilmastonmuutokseen, ja katsoo, että on hyvin tärkeää vahvistaa yhteiskunnan ja maatalouden välistä suhdetta, kehittää innovoivia ratkaisuja näiden haasteiden käsittelemiseen alan kestävyyden ja kilpailukyvyn varmistamiseksi ja määritellä uudelleen tavoitteet kaikkia hyödyttävälle todelliselle julkiselle politiikalle, sillä se on yksi Euroopan yhdentymisen tärkeimmistä tekijöistä;

L.  katsoo, että liian kauan on laiminlyöty maatalouden painopisteen siirtämistä maatalouden uudelleenalueellistamiseen, joka on tarpeen tuotannon ja työllisyyden vakiinnuttamiseksi tietyillä alueilla; katsoo myös, että velvollisuutemme on säilyttää maanviljely miesten ja naisten pääasiallisena toimintana heidän asuinalueillaan sen varmistamiseksi, että maaseutualueet ovat dynaamisia ja niillä on paljon työpaikkoja; katsoo, että tällaisen uuden painopisteen avulla voidaan myös varmistaa kaupunkien ja maaseudun kehityksen terve tasapaino;

M.  ottaa huomioon kaupungeissa ja niiden laitamilla tapahtuvan viljelytoiminnan kasvavan merkityksen ja kasvavan kiinnostuksen siihen sekä kulutuksen muuttuvan mallin, jossa yhdistyvät erilaiset tekijät, kuten mahdollisimman pieni ympäristöjalanjälki, korkealaatuinen paikallinen tuotanto ja pienten ja alueellisten tuottajien työn arvon tunnustaminen;

N.  ottaa huomioon, että YMP:n viimeisin uudistus perustuu tekijöihin, jotka ovat mahdollistaneet tukien uudelleensuuntaamisen ja niiden tasapuolisemman jakamisen jäsenvaltioiden ja maatalouden eri alojen välillä, ja samalla on vahvistettu YMP:n taloudellista merkitystä ja sen asemaa tilojen ja maaseutualueiden sosiaalisena vakauttajana;

O.  ottaa huomioon, että vaikka ensimmäisen pilarin suorat tuet eivät tutkimusten mukaan johdakaan välittömästi uusien työpaikkojen luomiseen, niillä on ratkaiseva merkitys työpaikkojen säilyttämisessä ja viljelijöiden pitämisessä tiloilla; katsoo, että jos tästä poliittisesta tuesta luovutaan, 30 prosenttia unionin maanviljelijöistä joutuu lopettamaan toimintansa ja siirtymään pois maatalousalalta; katsoo näiden tukien pitävän pienviljelijät ja maaseutualueet elossa;

P.  toteaa, että suorilla tuilla tuetaan maanviljelijöitä syrjäisillä alueilla, maanviljelyä epäsuotuisilla sekä heikkotuottoisilla mailla, ja ne ovat tärkeitä sen varmistamiseksi, että viljelijät pysyvät tiloilla ja saavat asianmukaisen toimeentulon, ja näin voidaan varmistaa myös, että tällaisia maita suojellaan ja niillä on merkitystä matkailijoiden houkuttelemisessa näille alueille;

Q.  ottaa huomioon, että uudistetun YMP:n ensimmäisen pilarin ensisijainen tavoite on turvata elintarvikkeiden saanti, mikä auttaa säilyttämään maatalouden nykyiset työpaikat; toteaa, että ensimmäisen pilarin maksujen on jakauduttava nykyistä oikeudenmukaisemmin tämän tuen myönteisen vaikutuksen maksimoimiseksi;

R.  ottaa huomioon, että käytännön kokemuksen perusteella myös muunlainen maatalouden kehittäminen on mahdollista ja sillä saadaan parempia tuloksia elintarvikkeiden laadun sekä agronomisten, ympäristöön liittyvien ja sosioekonomisten saavutusten osalta; katsoo, että on tärkeää tukea ja edistää moninaisia maatalousjärjestelmiä ja että pienet ja keskikokoiset tilat, jotka ovat yleensä muita monipuolisempia, innovatiivisia ja erittäin joustavia, ovat usein hyvin järjestäytyneitä ja muodostavat tuottajaryhmiä ja osuuskuntia; toteaa, että ne hyödyttävät sijaintipaikkansa yhteisöjä ja tukevat näin maaseudun taloutta, joka on keskeisellä sijalla unionin maatalouden kehittämisessä;

S.  toteaa nykyisen kriisin osoittaneen, että markkinasuuntautuneen YMP:n yhteydessä on tärkeää ylläpitää maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä ja määritellä sopivia uusia sääntelyvälineitä hintojen vakauden varmistamiseksi sekä maatalouden työpaikkojen ja tulojen säilyttämiseksi;

T.  ottaa huomioon, että eurooppalaiset viljelijät toimivat yhä globaalimmilla markkinoilla ja ovat tämän vuoksi muita aloja alttiimpia hintojen vaihtelulle;

U.  toteaa, että elintarvikkeiden tuotantoketjun nykyinen maksujärjestelmä ei takaa lisäarvon kestävää jakautumista, mikä tarkoittaa usein sitä, etteivät alkutuottajien saamat tulot kata edes heidän kustannuksiaan;

V.  toteaa, että kaupunkialueisiin verrattuna maaseutualueille on yleensä ominaista tilastollisesti korkeampi työttömyysaste ja huomattavasti pienemmät asukkaiden keskitulot ja niin ikään vähemmän houkutteleva infrastruktuuri sekä heikompi palveluiden saatavuus, mikä johtuu siitä, että niiden tuottamisen kustannukset ovat merkittäviä pienemmästä asukastiheydestä ja heikoista yhteyksistä johtuen;

W.  toteaa, että työpaikkojen luominen maaseutualueilla on toteutettava sellaisen tiettyihin alueisiin mukautetun kestävän politiikan puitteissa, joka säilyttää ja kehittää maatalouteen liittyvää toimintaa sekä maa- ja metsätalouteen epäsuorasti liittyvää toimintaa samoin kuin sellaista maaseutujen toimintaa, jonka avulla luodaan yhteyksiä eri sidosryhmien välillä sekä sosiaalisesti että yhteisvastuuseen ja ympäristön tilan parantamiseen liittyen;

X.  toteaa, ettei maaseutualueiden tulevaisuus ole riippuvainen pelkästään maatalousalan kehittämisestä, vaan se liittyy myös muun taloudellisen toiminnan monimuotoistamiseen ja säilyttämiseen, mistä esimerkkeinä ovat metsätalous, käsiteollisuus ja pienten ja keskisuurten yritysten sekä yhdistetyn tuotantokapasiteetin kehittäminen, maaseutumatkailu, virkistystoiminta, koulutus ja urheilu (kuten ratsastus) sekä tilojen ja metsien resurssien kestävä käyttö (jätteet mukaan lukien), uusiutuvan energian tuottaminen ja ekologisiin prosesseihin perustuvien orgaanisten materiaalien ja tuotteiden valmistus; toteaa, että tarvitaan hajautettuja ja integroituja alueellisia politiikkatoimia, jotka liittyvät sosioekonomisiin näkökohtiin ja maaseudun identiteettiin ja kulttuuriin, ja todellinen alueellinen järjestelmä, jolla pyritään saamaan aikaan synergiavaikutuksia ja hyödynnetään maaseudun resursseja yhdessä kollektiivisten ja monialaisten toimien avulla; katsoo, että samalla on käytettävä EU:n muita varoja stimuloimaan maaseudun kehitystä ja työllisyyttä ja varmistettava, että maaseudun infrastruktuuri on kunnossa;

Y.  katsoo, että siksi on erittäin tärkeää korostaa, että monet työpaikat ovat riippuvaisia paikkaan ja toimintaan sidotusta maataloudesta, metsätalous mukaan lukien, eikä näitä toimintoja voidaan siirtää; toteaa, että tämä koskee myös elintarvikkeisiin liittyviä ja muita palveluita, kuten maiseman ja veden säilyttämistä ja hallintaa;

Z.  toteaa, että tukea olisi annettava ensisijaisesti pienille perhetiloille eli yksittäisille viljelijöille, jotka hoitavat tilojaan yksin tai muiden kanssa vastuullisesti, itsenäisesti ja tehokkaasti ja jotka voivat ratkaista ongelmat mukauttamalla tuotantopäätöksiään ja/tai tuotantomenetelmiään ja monimuotoistamalla toimintaansa vastatakseen maatalousalan jatkuviin rakenteellisiin muutoksiin;

AA.  katsoo, että maatalousalalla ja maaseudulla työskentelevien ja/tai yritystoimintaa harjoittavien naisten potentiaalia olisi analysoitava, se olisi kirjattava talteen ja sitä olisi edistettävä kaikilla unionin toimintapolitiikoilla niin, että mitkään niistä eivät vaikuttaisi naisiin kielteisesti, sillä tällä tavoin luodaan perusta naisten mahdollisuuksille edistää kehitystä ja innovointia ja autetaan koko alaa selviytymään kriisistä; katsoo, että naisten olisi osallistuttava alakohtaisten kehityssuunnitelmien laatimiseen paikallisella ja alueellisella tasolla, jotta suunnitelmissa voitaisiin hyödyntää heidän tarpeitaan, kokemuksiaan ja näkemyksiään; katsoo, että naisilla olisi siksi oltava tarvittavat taidot, jotta he voivat osallistua aktiivisesti suunnitelmien laatimiseen;

AB.  toteaa, että vuonna 2010 vain 7,5 prosenttia maanviljelijöistä oli alle 35-vuotiaita, yli 4,5 miljoonaa tiloja nyt hoitavista on yli 65-vuotiaita ja että YMP:tä koskevan asetuksen (EU) N:o 1307/2013 50 ja 51 artiklaan sisältyy säännöksiä sukupolvenvaihdoksen tukemisesta maataloudessa;

AC.  ottaa huomioon, että monissa jäsenvaltioissa maaseutualueiden naisten työnsaantimahdollisuudet ovat rajoitettuja maataloudessa ja työmarkkinoiden muilla aloilla ja että sukupuolten välinen palkkaero on suurempi kuin muualla, vaikka naiset ovatkin erittäin tärkeässä asemassa maaseutualueiden kehityksen ja sosiaalisen elämän kannalta, erityisesti maatiloilla, joiden toimintaa on monimuotoistettu (maatilamatkailu, laadukkaat tuotteet, virkistys-, opetus- ja urheilutoiminta sekä muut palvelut); toteaa, että naisten yrittäjyys voi olla tärkeä tekijä maaseutualueiden kestävän sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristön kehityksen kannalta; toteaa, että maanhankintaan liittyvä eriarvoisuus on tekijä, joka rajoittaa naisten mahdollisuuksia kehittää maatalousalan yritystoimintaa; toteaa, että noin 29 prosenttia unionin tiloista on naisten hoidossa;

AD.  ottaa huomioon teollisesti viljeltävien lajikkeiden vähäisen määrän; ottaa huomioon paikallisten lajikkeiden ja rotujen merkityksen biologisen monimuotoisuuden säilyttämiselle ja kestävän toimeentulon tukemiselle alueilla sekä paikalliselle tuotannolle;

AE.  toteaa, että maaseutualueesta on tehtävä entistä houkuttelevampi tuleville sukupolville tukemalla maatalouden ja alanmenetelmien innovointiin ja nykyaikaistamiseen tähtäävää koulutusta;

AF.  ottaa huomioon, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) on kehittänyt elintarvike- ja maatalousjärjestelmien kestävyyden arviointiin tarkoitetun yleismaailmallisen SAFA-kehyksen;

AG.  toteaa, että Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) varoja voidaan käyttää ammatillista koulutusta ja taitojen hankkimista koskevissa toimissa eri toiminta-aloilla maaseudulla;

Nykyinen YMP

1.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tarjoamaan nuorille viljelijöille pitkän aikavälin näkymiä maaseudun väestökatoon puuttumiseksi, toteuttamaan kattavan sukupolvenvaihdosstrategian ja hyödyntämään sitä varten kattavasti uuden YMP:n tarjoamia mahdollisuuksia nuorten viljelijöiden ja myös perheiden ulkopuolelta tulevien alan uusien yrittäjien tukemiseksi erityisesti myöntämällä nuorille viljelijöille tukia ensimmäisestä ja toisesta pilarista sekä auttamalla yli 40-vuotiaita uusia yrittäjiä aloittamaan yritystoimintansa; toteaa myös, että näitä toimia on täydennettävä kansallisen politiikan järjestelyillä ja toimien on oltava yhteensopivia niiden kanssa (maankäyttö, verotus, sosiaaliturva jne.), asetuksen (EU) N:o 1307/2013 50 ja 51 artiklassa tarkoitettu tuki mukaan lukien;

2.  toteaa, että valtaosa YMP:n suorista tuista menee rikkaimmille tiloille, kun vain 13 prosenttia edunsaajista sai 74 prosenttia YMP:n suorista tuista vuonna 2014; katsoo, että tämä ei edistä uusien työpaikkojen luomista maanviljelyalalla, sillä pienet maatilat ovat työvoimavaltaisempia ja 53 prosenttia maataloustyöntekijöistä työskentelee taloudelliselta kooltaan pieniksi luokitelluilla maatiloilla; kehottaa jakamaan YMP-tukia entistä enemmän pienviljelijöille;

3.  kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan tukeaan pienille ja keskisuurille maatiloille erityisesti käyttämällä enemmän uudelleenjakotukea; kehottaa lisäksi laatimaan palkkiomekanismeja tehokkaasti järjestäytyneitä maatiloja sekä sellaisia maatiloja varten, jotka käyttävät oikeudellisia välineitä yritysten yhdistämiseen;

4.  katsoo, että YMP:n yhteydessä on otettava paremmin huomioon luonnonhaitoista kärsivät alueet (kuten vuoristoalueet, merentakaiset alueet, syrjäisimmät alueet ja herkät luonnonalueet), koska maatalouden ylläpitäminen on keskeisessä asemassa sellaisen taloudellisen, yhteiskunnallisen ja ympäristön kehityksen kannalta, jossa painotetaan työllisyyttä; katsoo kuitenkin, että YMP:n yhteydessä on myös otettava huomioon kaupunkirakenteen hajautumisen uusi dynamiikka ja autettava reuna-alueita torjumaan niiden ominaispiirteisiin liittyviä rajoitteita;

5.  toteaa, että jäsenvaltiot ovat käyttäneet laajasti mahdollisuutta myöntää tuotantosidonnaisia tukia – jotka sallivat tuotannon ylläpitämisen ja kehittämisen tietyllä alueella ja tukevat siten työllisyyttä epäsuotuisilla alueilla – ja kehottaa niitä korottamaan tällaisen tuen osuutta aktiiviviljelijöille sekä lisäämään sen joustavuutta ja käyttämään yhä suuremman osan siitä kasviproteiinin tuotannon lisäämiseen EU:ssa, koska tämän hyödykkeen saanti on tällä hetkellä riippuvaista kolmansista maista tapahtuvasta tuonnista; ehdottaa lisäksi, että vapaaehtoisten tuotantosidonnaisten tukien tasoa voitaisiin mukauttaa kulloisestakin viljelykasvista riippuvaisen työllisyyden mukaisesti, jolloin lisätukea annettaisiin eniten työvoimaa vaativille tuotteille;

6.  muistuttaa, että nykyisellä ohjelmakaudella on maaseudun kehittämisohjelman mukaisesti esitetty kohdennettua tukea paikallisten rotujen kasvattamiseksi ja lajikkeiden viljelemiseksi, millä edistetään alueellista työllisyyttä ja tuetaan biologista monimuotoisuutta; kehottaa jäsenvaltioita pohtimaan kohdennetun tuen mekanismeja, joilla tuetaan paikallisia rotuja kasvattavien ja lajikkeita viljelevien tuottajien tai maanviljelijöiden ryhmiä tai järjestöjä;

7.  toteaa, että on tarpeen panna täytäntöön suorien tukien ympäristöulottuvuus, ja katsoo, että se on tehtävä siten, että varmistetaan maatilojen kestävyys ja elinkelpoisuus ja edistetään uusien työpaikkojen säilyttämistä ja luomista esimerkiksi biologisen monimuotoisuuden, maatilamatkailun ja maaseudun hoidon yhteydessä esimerkiksi suurten tilojen ja historiallisten huviloiden avulla; kehottaa EU:ta varmistamaan yksinkertaistamisen sekä sen, että ympäristösäännökset voidaan panna täytäntöön yksinkertaisella ja kattavalla tavalla ilman ongelmia; varoittaa, ettei ympäristöulottuvuus saa johtaa maataloustuotannon vähentymiseen tai siitä luopumiseen, mikä on erityisen tärkeää varsinkin vuoristoalueilla ja syrjäisillä alueilla;

8.  katsoo, että koska mehiläisten kuolleisuusaste on korkea monissa EU:n jäsenvaltioissa ja mehiläisillä on pölyttäjinä keskeinen merkitys elintarviketurvan sekä monien kasvialojen talouden kannalta, unionin olisi lisättävä tämän alan tukea ottamalla käyttöön todellinen mehiläiskantojen palauttamista koskeva unionin strategia; toteaa myös, että tämä ei edellyttäisi raskaita investointeja, vaan toisi monia työpaikkoja niin, että joko monimuotoistetaan nykyisten tilojen toimintaa tai perustetaan uusia erikoistuneita tiloja, joiden elinkelpoisuus edellyttää asiantuntijoiden mukaan 200:aa mehiläispesää ja joiden päätarkoitus olisi tuottaa valittuja kuningattaria ja parvia ja viime kädessä hunajaa, josta EU:ssa vallitsee suuri pula; toteaa, että tällainen useille unionin strategioille, kuten innovoinnille, sosiaaliselle osallistamiselle ja työpaikkojen luomiselle, rakentuva toimintatapa vastaa täysin pyrkimystä muuttaa yhteisen maatalouspolitiikan suuntaa ja kehittää maatalouden kestävyyttä;

9.  toteaa, että maatilojen työpaikkojen säilyttämiseksi alalla on otettava käyttöön uudet riskinhallintavälineet ja lisättävä tuottajaorganisaatioiden kaltaisten välineiden käyttöä yhteisessä markkinajärjestelyssä ja toisessa pilarissa, jotta voidaan paremmin varautua globaalien markkinoiden hintavaihteluihin ja kysyntään; katsoo, että yhteisessä markkinajärjestelyssä ja toisessa pilarissa vahvistetut markkinatoimenpiteet ja poikkeukselliset kriisin- ja riskinhallintatoimenpiteet on pantava täytäntöön paljon nopeammin ja aktiivisemmin EU:n talousarviovarojen tuella mukauttamalla ne tarvittavalla tavalla syrjäisimpien alueiden, vuoristoalueiden ja muiden kilpailuun liittyvistä haasteista kärsivien alueiden erityistilanteeseen, jotta voidaan rajoittaa hintojen alenemisesta johtuvia kielteisiä vaikutuksia maataloustuloihin; kiinnittää huomiota siihen, että poikkeuksellisten kriisitoimenpiteiden täytäntöönpanolla ei ole täysin saavutettu asetettuja tavoitteita, ja katsoo, että niiden yhteydessä olisi otettava entistä paremmin huomioon jäsenvaltioiden nykyinen infrastruktuuri ja kapasiteetti; kehottaa komissiota viimeaikaisten kriisien valossa kehittämään entistä nopeampia ja tehokkaampia tukevia välineitä, joilla voidaan ehkäistä kaikkein kielteisimpiä vaikutuksia;

10.  kehottaa komissiota hyödyntämään asetuksen (EU) N:o 1308/2013 219–222 artiklassa tarkoitettujen poikkeustoimenpiteiden koko potentiaalia;

11.  katsoo, että interventiohintojen käyttäminen turvaverkkona edellyttää, että niitä mukautetaan säännöllisesti kustannusten muutoksiin, jolloin ne vaikuttavat suoraan tuottajien tuloihin ja toiminnan jatkamiseen sekä työllisyyteen; kehottaa unionia ottamaan käyttöön maitomarkkinoiden seurantakeskuksen kaltaisia ennaltaehkäiseviä välineitä kaikilla tärkeimmillä tuotantoaloilla markkinoiden seuraamiseksi, jotta voidaan tukea tuotannon ohjausta ja vastata kriiseihin tarvittaessa käyttöön otettavien joustavien ja aktiivisten markkinoiden hallintavälineiden avulla;

12.  toteaa, että viljelijät ja paikalliset tuottajat yhdistävät lyhyet toimitusketjut voivat edistää maaseudun työpaikkojen luomista; korostaa, että laatujärjestelmät, maantieteelliset merkinnät ja luonnonmukainen viljely tarjoavat mahdollisuuden maatalouselintarvikealan kehittämiseen ja maaseudun työpaikkojen luomiseen, minkä vuoksi niitä on paitsi suojeltava, myös kehitettävä uusien työpaikkojen luomiseksi ja alueellisen kulttuurin ja identiteetin säilyttämiseksi; korostaa, että nämä tuotteet on saatava laajemmille markkinoille ja että on otettava käyttöön laatuun, myynninedistämiseen ja suojaamiseen liittyviä toimia niiden markkinoinnin parantamiseksi ja niiden sisällyttämiseksi tiettyjen maantieteellisten alueiden yleisiin matkailutuotteisiin; muistuttaa käsiteltävinä olevien lainsäädäntöehdotusten yhteydessä, että nämä myönteiset taloudelliset vaikutukset perustuvat kuluttajien luottamukseen, jota ei saa heikentää muutoksilla, joiden voidaan katsoa huonontavan laatua; korostaa lisäksi, että näiden laatustandardien saavuttamiseen käytettävät menettelyt voivat olla raskaita ja niitä olisi yksinkertaistettava;

13.  suosittaa, että jäsenvaltiot käyttäisivät enemmän työpaikkojen säilyttämistä ja luomista koskevaa toisen pilarin kuudennen prioriteetin painopistealuetta sekä tietämyksen siirtoa ja ammatti- ja jatkokoulutusta koskevia toimia (mukaan lukien maatilojen työntekijöiden oppisopimukset, täydennyskoulutus ja uudelleenkoulutus), jotta työntekijät voivat siirtyä muihin maaseudun töihin, ja kehottaa antamaan tiloille neuvontaa ja tilanhoitoon liittyvää apua tilojen taloudellisen ja ympäristöön liittyvän suorituskyvyn parantamiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan koulutusta, jolla edistetään viljelijöiden sekä maatalouden ja maaseudun työntekijöiden monipuolisuutta niin, että he voivat monimuotoistaa toimintaansa, ja kehottaa vahvistamaan innovointia;

14.  toteaa, että maaseudun kehittämisohjelmat eivät ole enää yhtä selvästi kohdistettuja työllisyyttä suojaaviin sosiaalisiin hankkeisiin kuin edellisellä ohjelmakaudella 2007–2013 ja että syynä tähän ovat toimet, joita jäsenvaltiot ovat valinneet maaseudun kehittämistä koskevista ohjelmistaan, sekä se, että työllisyyteen suoraan vaikuttavia toimia varten on varattu entistä vähemmän rahoitusta; kehottaa siksi lisäämään joustavuutta maaseutupolitiikan täytäntöönpanossa;

15.  katsoo, että on yksinkertaistettava maaseudun kehittämispolitiikan täytäntöönpanoa ja otettava käyttöön monesta rahastosta rahoitettujen ohjelmien kaltaista johdonmukaisempaa politiikkaa, minkä lisäksi on estettävä jäsenvaltioita ja komissiota määräämästä liian työläitä hallinnollisia ja rahoitusta koskevia tarkastuksia;

16.  kehottaa jäsenvaltioita mainostamaan paremmin YMP:n toisen pilarin tarjoamia mahdollisuuksia toiminnan monipuolistamiseen maaseutualueilla (esimerkiksi maaseutumatkailu ja uusiutuvan energian tuotanto);

17.  huomauttaa, että sekä kansallisissa ja EU:n toimissa ei oteta riittävästi huomioon innovointiin liittyvää riskitekijää ja että tämä estää innovoinnin ja työpaikkojen luomisen erityisesti monien sellaisten sidosryhmien kohdalla, joilla ei ole riittävästi rahoitusta saattaakseen innovoivat hankkeet päätökseen;

18.  korostaa, että maaseudun kehitys ja työpaikkojen luominen kulkevat käsi kädessä, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita ja alueita maksimoimaan alueidensa haasteet ja mahdollisuudet parhaiten tuntevien paikallis- ja alueviranomaisten, mahdollisuudet saavuttaa toisen pilarin tavoitteet ja ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan prioriteetit, mukaan lukien sosiaalisen osallisuuden edistäminen, köyhyyden vähentäminen ja talouskehitys; muistuttaa mahdollisuudesta keskittää maaseudun kehitys ja toimintaohjelmat työpaikkojen luomiseen ja säilyttämiseen sekä maaseudun palveluiden parantamiseen; kehottaa komissiota auttamaan toimijoita tämän tavoitteen saavuttamisessa; korostaa jakamistalouden mallien mukauttamista maaseutualueisiin työllisyyden lisäämiseksi, maataloustoiminnan tehostamiseksi ja kustannusten vähentämiseksi;

19.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan yhteisötalouden yrityksiä ja osuuskuntia ja muun muassa sosiaalista maataloutta(2) maaseutualueiden sosiaalisen integraation ja työpaikkojen tukemiseksi; panee merkille sosiaalisen yrittäjyyden aloitteella toteutetut toimet ja kehottaa komissiota tehostamaan yhteisötalouden maaseudun kehittämiselle antamaa tukea esimerkiksi yhteisötaloutta koskevan toimintasuunnitelman kautta;

20.  korostaa, että maaseutualueiden väestörakenteen kehityksen ja perhemyönteisyyden tukemista olisi painotettava enemmän perheiden tukemiseksi ja perheen ja työelämän yhteensovittamisen helpottamiseksi myös maaseutualueiden työmarkkinoihin ja talouskehitykseen liittyvissä kysymyksissä;

21.  korostaa, että on edistettävä aktiivisia toimenpiteitä ja toimintapolitiikkoja, joilla korostetaan muuttoliikkeen myönteistä vaikutusta talouskasvun ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseen maaseutualueilla;

22.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan maaseutualueita tukevia poliittisia toimia kehittämällä matkailua, joka voi asianmukaisesti jäsennettynä ja kannustimin tuettuna vauhdittaa sellaisten alueiden kulttuurista, sosiaalista ja taloudellista kasvua, joilla on merkittäviä luonnonvaroja sekä maisemallisia, kulttuurisia sekä maatalouselintarvikkeisiin liittyviä resursseja; korostaa, että maaseutualueiden matkailun kehittäminen ja maataloustoiminnan monipuolistaminen (koulutus-, kulttuuri- ja virkistystoiminta mukaan lukien) tarjoaa myös kannustimen uusille sukupolville, jotta he ottaisivat maaseudun haltuunsa aloitteellisuuden ja yrittäjyyden hengessä pyrkien innovointiin ja perinteisten tuotteiden edistämiseen;

23.  korostaa, että maaseuturahaston ja unionin muiden rahastojen avulla tapahtuva eri politiikanalojen välisten synergiavaikutusten aikaansaaminen on keskeistä pyrittäessä vastaamaan maaseudun työpaikkojen luontiin liittyvään haasteeseen ja varmistamaan, että maatalous tunnustetaan jälleen kerran aluekehityksen avaintekijäksi; toteaa, että toisen pilarin varoja voitaisiin käyttää dynaamisena rahoitusvälineenä, jonka avulla voidaan saada aikaan entistä enemmän synergiavaikutuksia vaihtoehtoisten rahoituslähteiden ja ohjelmien kanssa niin, että ne ovat entistä paremmin maaseutualueiden käytettävissä, mikä parantaa yhteenliitettävyyttä, kilpailukykyä ja talouden monimuotoisuutta ja tukee yrittäjyyttä niin, että samalla otetaan huomioon maaseudun kulttuuri ja identiteetti;

24.  korostaa, että pieniin, omistajien hoitamiin tiloihin kohdistuu yhä enemmän painetta sijoittajien hankkiessa maatalousmaata; korostaa, että viljelysmaan säilyttäminen ja maan käyttömahdollisuus ovat keskeisellä sijalla tilojen perustamisen ja laajentamisen kannalta ja ne ovat olennaisia tekijöitä maaseudun työpaikkojen säilyttämisessä; ottaa huomioon, että komission marraskuussa 2015 esittämässä kertomuksessa nuorten maanviljelijöiden tarpeista osoitetaan, että suurin nuorten maanviljelijöiden ja uusien maatalousyrittäjien kohtaama ongelma on ostettavan tai vuokrattavan maan saatavuus; kehottaa siksi jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja kehittämään välineitä, jotka mahdollistavat maan käyttömahdollisuudet korkean työttömyyden maaseutualueilla esimerkiksi viljelysmaan yhteisen käytön ja hallinnan avulla kansallisten käytäntöjen mukaisesti tai perustamalla järjestelmiä, joiden avulla voidaan hallita ja antaa tietoa maasta, joka ei ole käytössä tai jota voitaisiin käyttää viljelyyn, ja palveluista, joita nuoret viljelijät ja naiset voisivat käyttää etuoikeutetusti;

25.  pitää tärkeänä, että maaseudun kehittämisohjelmilla parannetaan nykyistä enemmän maaseutu- ja kaupunkialueiden välisiä suhteita, jotta kannustetaan yhteistyöhön ja tarjotaan maaseutualueiden yrityksille tilaisuuksia, jotka ovat välttämättömiä näiden alueiden kehityksen ja työpaikkojen luomisen kannalta; katsoo, että kylät ovat tärkeitä maaseutu- ja kaupunkialueiden välisissä suhteissa, sillä ne tarjoavat peruspalveluita ympäröivien maaseutualueiden asukkaille, ja että jäsenvaltioiden on siksi edistettävä kylien palveluja osana aluepolitiikkaansa;

26.  kehottaa laatimaan sitovia sääntöjä reilusta tulonjaosta elintarvikkeiden tuotantoketjussa elintarvikkeiden tuottajien, tukkumyyjien ja jalostajien välillä varmistaen, että viljelijät saavat lisäarvosta asianmukaisen osan, joka antaa heille mahdollisuuden harjoittaa kestävää viljelyä;

27.  korostaa, että metsätalous, jota EU:ssa hyödynnetään nykyään riittämättömästi, tarjoaa paljon työpaikkoja, ja sitä olisi hyödynnettävä entistä paremmin eri muodoissa koko puutavara-alalla; korostaa, että EU:ssa on tällä hetkellä vakava pula puutavarasta, mikä edellyttää investointeja tämän alan kasvattamisen vaatimaan infrastruktuuriin;

28.  korostaa, että maan saatavuus on olennainen edellytys metsätilojen perustamiselle ja laajentamiselle; toteaa, että maan saatavuus on nuorten viljelijöiden suurin ongelma maatilan perustamisessa;

YMP vuoden 2020 jälkeen

29.  korostaa, että YMP:n menettelyjä on yksinkertaistettava ja sen rahoitus on pidettävä riittävänä, ainakin nykytasolla, joka vastaa alan politiikan tuomaa merkittävää eurooppalaista lisäarvoa, jotta se voisi pitkällä aikavälillä lisätä tehokkaasti työllisyyttä osana monimuotoista eurooppalaista maa- ja metsätaloutta, edistää kestävää kehitystä ja lisätä maaseutualueiden vetovoimaa; korostaa, että maaseudun kehittämispolitiikkaa, jonka avulla voidaan toteuttaa suorempia ja tehokkaampia toimia maaseudun asukkaiden sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseksi ja edistää maaseudun työllisyyttä ja dynaamisuutta, olisi vahvistettava vaiheittain heikentämättä ensimmäisen pilarin tukea, joka on myös järjestettävä uudelleen, jotta voidaan muun muassa parantaa markkinoiden toimintaa ja vakautta, mikä on keskeisellä sijalla turvattaessa maataloustulot, eurooppalainen viljelymalli ja elintarviketurva sekä varmistettaessa, että maaseutualueet säilyttävät vetovoimansa (erityisesti elämänlaadun osalta) kaupunkialueisiin verrattuina;

30.  korostaa, että YMP:ssä tulisi painottaa nykyaikaistamista ja investointeja tukevia välineitä, jotka takaavat maaseutualueiden taloudellisen toiminnan (mukaan lukien maatalouselintarvikkeet, energia, jalostus ja palvelut sekä sosiaaliala) kilpailukyvyn kestävällä tavalla niin, että samalla noudatetaan ympäristöä koskevia sääntöjä ja varmistetaan näin työpaikkojen säilyminen; korostaa, että näillä välineillä voidaan lisäksi edelleen vähentää jäsenvaltioiden ja alueiden välisiä eroja maatalouden ja maaseudun kehityksessä;

31.  korostaa matkailun (esimerkiksi maatilamatkailun) merkitystä viljelijöiden tulonlähteenä; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan ohjelmia, joilla tuetaan investointeja ja yrittäjyyttä; pitää tärkeänä, että tiloja tuetaan matkailukampanjoilla;

32.  panee merkille tähän mennessä toteutetut YMP:n yksinkertaistamistoimet, mutta kehottaa komissiota kehittämään ja toteuttamaan edelleen toimia, joilla lisätään suhteellisuutta ja joustavuutta suhteessa YMP:n aiheuttaman hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi ja maatilojen tuottavuuden parantamiseksi;

33.  painottaa, että YMP:n saavutukset voivat olla vain rajallisia, koska sen ensisijainen tavoite on elintarviketurvan varmistaminen, ja että vastaaminen tehokkaasti moniin uusien työpaikkojen luomiseen ja säilyttämiseen maaseudulla liittyviin haasteisiin edellyttää laajempaa ja monialaista lähestymistapaa sekä alueellisella että jäsenvaltioiden tasolla;

34.  kehottaa komissiota tukemaan kilpailukykyistä ja kestävää eurooppalaista maatalousmallia, joka perustuu perheiden hoitamiin, monimuotoisiin ja monitoimisiin tilamalleihin, jolla aluesidonnaisten ja hyvin palkattujen työpaikkojen säilyttäminen asetetaan etusijalle ja jossa keskitytään erityisesti SEUT-sopimuksen 349 artiklassa tarkoitettuihin erityisistä haitoista kärsiviin alueisiin elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden tuotannossa niin, että varmistetaan elintarviketurva ja elintarvikkeiden turvallisuus sekä terveydensuojelu;

35.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään maankäytön seuranta- ja sääntelyvälineitä, jotta saadaan parempaa tietoa maa-alojen markkinoista ja päästään eroon maan ja tuotantovälineiden laajamittainen keskittymisestä ja valtaamisesta;

36.  painottaa tarvetta edistää korkealaatuisten maataloustuotteiden kehittämistä, markkinointia ja myyntiä; kehottaa tekemään aloitteita uusien markkinoiden avaamiseksi sekä ottamaan käyttöön tuotteita koskevia ohjelmia ja markkinointikampanjoita tuotteiden monipuolistamisen ja eurooppalaisen elintarvikeketjun kilpailukyvyn varmistamiseksi;

37.  katsoo, että YMP:ssä on otettava huomioon koko EU:n maatalousala kaikissa muodoissaan ja kaikilla maaseutualueilla, myös kaikkein epäsuotuisimmassa asemassa olevilla ja herkimmillä alueilla (kuten vuoristoalueilla ja syrjäisimmillä alueilla), jotta varmistetaan kaikkien resurssien optimaalinen hyödyntäminen; katsoo, että tämä edellyttää myös hylättyjen maatalousmaiden ottamista uudelleen käyttöön;

38.  toteaa, että maatalouden monipuolistaminen ja alueelliset pienet erityismarkkinat parantavat ja turvaavat työllisyyttä maaseudulla; kehottaa esittämään aloitteita maatilojen monipuolistamisen tukemiseksi (esimerkiksi maataloustuotteiden suoramarkkinoinnin avulla) ja maaseudun talouden tukemiseksi yleisesti (esimerkiksi helpottamalla siirtymistä maataloustyöstä muuhun työhön);

39.  katsoo, että tulevan YMP:n varoilla on pyrittävä nykyistä enemmän hidastamaan tuottajajärjestöiksi ryhmittyneiden pienten ja keskisuurten tilojen ja yritysten häviämistä, koska ne ovat yleensä tavallista monimuotoisempia, taloudellisempia ja itsenäisempiä ja helpommin siirrettävissä sekä tehokkaampia lisäarvon tuottamisen ja aluesidonnaisten työpaikkojen luomisessa ja koska ne ovat tärkeä taloudellinen ja sosiaalinen tekijä omilla alueillaan; toteaa, että erityistä tukea on annettava edelleen myös alueilla, joilla on SEUT-sopimuksen 349 artiklassa tarkoitettuja erityisiä rajoitteita;

40.  tähdentää, että yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukia olisi osoitettava vain henkilöille, joiden pääasiallinen toimiala on maatalous;

41.  toteaa, että syrjäisimmillä alueilla ratkaisujen etsiminen talouden supistumiseen liittyviin työllisyyskysymyksiin kärsii puutteellisesta yhteenliitettävyydestä, ja katsoo, että näiden alueiden maatalouden merkityksen vuoksi tulevan YMP:n varoilla olisi syrjittävä positiivisesti näitä SEUT-sopimuksessa tarkoitetuista erityisistä rajoitteista kärsiviä alueita, koska tällä olisi kerrannaisvaikutuksia muihin, maatalouteen liittyviin aloihin, esimerkiksi maatalouden raaka-aineita jalostavaan teollisuuteen, matkailuun, luonnonsuojeluun, energiantuotantoon ja kiertotalouteen tavalla, joka täydentäisi moniin eri rahastoihin perustuvaa strategiaa; toteaa, että tässä strategiassa olisi otettava huomioon syrjäisimpien alueiden positiiviset erityiskohtelun taustalla olevat tekijät ja että syrjäisimmät alueet voisivat toimia laboratorioina omaperäisille ja innovatiivisille maatalouden ratkaisuille, joita voitaisiin soveltaa vähemmän äärimmäisissä ja laajemmissa yhteyksissä ja jotka koskevat maatilojen rakenteita, maaperä- ja ilmasto-olosuhteita sekä alueille ominaista biologista monimuotoisuutta;

42.  katsoo, että kollektiivista viljelyä on edistettävä ja tuettava taloudellisesti, koska sen avulla voidaan alentaa tilojen tuotantokustannuksia ja erityisesti koneistamiskustannuksia, minkä lisäksi kollektiivinen viljely edistää viljelijöiden keskinäistä yhteisvastuuta sekä innovoinnin, taitotiedon ja parhaiden käytäntöjen siirtoa luoden kehityksen ja työllisyyden kannalta suotuisaa dynamiikkaa;

43.  kehottaa komissiota edistämään pienten maatilojen monipuolistamista ja kilpailukykyä ottaen huomioon myös sosiaalisen maatalouden ja palvelusuuntautuneen maatalouden;

44.  pitää tärkeänä, että YMP:n avulla annetaan enemmän tukea maatalouden myönteisille työllisyys- ja ympäristövaikutuksille, ja katsoo, että sen avulla olisi tuettava entistä enemmän luonnonmukaista ja biodynaamista maataloutta ja kaikkia muita kestäviä agroekologisia tuotantomenetelmiä, kuten integroitua maataloutta ja peltometsäviljelyä, mikä tarkoittaa nykyisen sääntelyn yksinkertaistamista ja sellaisten säännösten hyväksymistä, jotka voidaan panna täytäntöön yksinkertaisesti, kattavasti ja ilman ongelmia; katsoo, että näihin myönteisiin työllisyys- ja ympäristövaikutuksiin liittyvät arvot ovat koko yhteiskunnan edun mukaisia ja niiden olisi näyttävä maataloustulossa;

45.  muistuttaa niin kutsuttujen bioalueiden tarjoamasta hyvästä esimerkistä, toisin sanoen alueista, joilla tuetaan koordinoitujen toimien kokonaisuuden avulla luonnonmukaisin menetelmin tuotettuja paikallisia viljely- ja kotieläintuotteita ja kaikkia niistä riippuvaisia taloudellisia toimijoita (maatalouselintarvike-, ravitsemus- ja matkailualan yritykset); toteaa, että on jo käynyt selväksi, että tämä väline voi lisätä paikallisia tuloja ja auttaa suojelemaan maaperää maiseman ja perinteisten tuotteiden suojelun avulla;

46.  painottaa kestävien viljely- ja elintarvikejärjestelmien ja erityisesti luonnonmukaisen viljelyn sekä maaperän, veden, biologisen monimuotoisuuden ja maaseutuinfrastruktuurien kestävän hallinnan tarjoamia mahdollisuuksia maatalousalan kunnollisten työpaikkojen ja maaseudun kukoistavan elinkeinoelämän säilyttämiseen ja luomiseen;

47.  katsoo, että Euroopan unionin elintarviketurvan varmistamisen on oltava tulevan YMP:n keskeisin toimi, mutta EU:n ulkopuolisia markkinoita ei kuitenkaan pidä jättää huomiotta; katsoo tältä osin, että kauppasopimukset voivat aiheuttaa todellisen riskin mutta myös tarjota mahdollisuuksia eurooppalaiselle maanviljelylle; katsoo, että vapaakauppasopimukset eivät saa johtaa pieniin ja keskisuuriin tiloihin kohdistuvaan epäoikeudenmukaiseen kilpailuun eivätkä ne saisi vaarantaa paikallista taloutta ja työpaikkoja;

48.  katsoo, että hedelmä- ja vihannesala ei ole tällä hetkellä riittävästi järjestäytynyt, ja katsoo että tilanteen parantamiseksi olisi palautettava EU:n tuki hedelmien ja vihannesten kasvattajien uusien järjestöjen hankkeille;

49.  korostaa, että tilanteessa, jossa on paljon epävarmuutta maataloustuotteiden alhaisten ja vaihtelevien hintojen tulevaisuudesta, unionin on saavutettava perussopimuksen mukaiset YMP:n tavoitteet ja pyrittävä ponnekkaammin korjaamaan markkinoiden hallitsemattomat vaikutukset niiden epäonnistuessa; katsoo, että olisi myös varmistettava maatalousalan vahvuus ja kilpailukyky luomalla toimivia turvaverkkoja sekä ennaltaehkäisy- ja kriisinhallintajärjestelmiä, jotta saadaan aikaan tarjonnan ja kysynnän välinen tasapaino; katsoo, että on myös luotava riskinhallintavälineitä, jotka perustuvat uusiin ja innovoiviin järjestelmiin, ja otettava viljelijät itse mukaan rahoitukseen; katsoo, että on lisättävä sitä rahoituksen osaa, jolla tuetaan maatalousmarkkinoiden vakauttamista, ja että YMP:n on erityisesti myös vahvistettava vakuutusjärjestelmiä, jotka suojelevat viljelijöitä erilaisilta ilmastoon, terveyteen ja talouteen liittyviltä riskeiltä; katsoo, että kun otetaan huomioon maapallon lämpenemiseen liittyvät riskit, unionin on tehtävä kaikkensa maatalouden myönteisen roolin korostamiseksi esimerkiksi maataloustieteen keinoin ja parantamalla maaperän hoitoa hiilidioksidin talteenoton parantamiseksi; pitää tärkeänä, että viljelijöille annetaan teknistä ja rahallista tukea, joiden avulla he voivat vähitellen muuttaa käytäntöjään ja innovoida;

50.  korostaa myös, että suorat tuet olisi säilytettävä YMP:ssä vuoden 2020 jälkeenkin, jotta voidaan tukea ja vakauttaa tilojen saamia tuloja ja korvata unionin korkeiden (tuotantomenetelmiä ja erityisesti ympäristöä koskevien) vaatimusten täyttämisestä aiheutuvia kustannuksia ja ylläpitää maataloustuotantoa kaikkein epäsuotuisimmilla alueilla; toteaa, että suorilla tuilla olisi siksi pyrittävä takaamaan maatalouden taloudellinen vakaus sekä elintarviketurva ja ympäristöturvallisuus; toteaa tässä yhteydessä, että suorien tukien määrien tasoittaminen on tarpeen yhtäläisten kilpailuehtojen takaamiseksi unionin sisämarkkinoilla sekä maatalouden resurssien käyttämiseksi kestävällä tavalla unionissa;

51.  katsoo, että koska maanviljelijöiden yhteistyö on varsin eritasoista eri jäsenvaltioissa ja koska yhteistyön puute vaikuttaa haitallisesti maanviljelijöiden valmiuteen kohdata kriisitilanteita ja markkinapaineita, YMP:n tulisi kaikin tavoin edistää maanviljelijöiden yhteistyön kehittämistä erityisesti tuotannon ja jalostuksen aloilla;

52.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan YMP:n toisen pilarin toimissa etusijalle eurooppalaisen innovointikumppanuuden; kehottaa komissiota asettamaan etusijalle Horisontti 2020 -ohjelman ja varmistamaan viljelijöille entistä paremmat mahdollisuudet käyttää EIP:n rahoitusmahdollisuuksia, tukemaan innovoivia ja kestäviä maa- ja metsätalouden malleja elintarvikkeiden sekä muiden kuin elintarvikkeiden tuotannossa ja palveluiden tarjoamisessa (uusiutuvat energianlähteet, biotalous, maaseutumatkailu ja viljelijöiden uudet mahdollisuudet tuottaa raaka-aineita öljyn jälkeisellä aikakaudella) niin, että kehitetään kunkin maaseutualueen resursseja;

53.  on vakaasti sitä mieltä, että tulevaisuudessakin on tärkeää edistää maanviljelijöiden ja maatalouden työntekijöiden jatkuvaa ammatillista koulutusta ja varmistaa tieteellisen tiedon ja innovaatioiden leviäminen, millä taataan kyky sopeutua muuttuvaan ympäristöön ja helpotetaan taloudellisen toiminnan käynnistämistä;

54.  katsoo, että alueellista kehittämistä koskevan yhteisöaloitteen (Leader) ja paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden (CLLD) kaltaiset alhaalta ylöspäin suuntautuvat paikallisen kehityksen mallit ovat osoittaneet tehokkuutensa, kun otetaan huomioon luotujen työpaikkojen määrä sekä julkisten menojen vähäisyys luotua työpaikkaa kohti: katsoo, että niitä on sen vuoksi edelleen kehitettävä ja tuettava ja ne on pantava täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa useita rahoituslähteitä hyödyntäen ja alueviranomaisten asemaa vahvistaen; painottaa erityisesti paikallisten toimintaryhmien johtajien roolia teknisenä tukena ja palveluna, jolla tuetaan työllisyyttä edistävien hankkeiden käynnistämistä; kehottaa takaamaan paikallisten toimintaryhmien mahdollisimman suuren riippumattomuuden niiden tehokkuuden maksimoimiseksi; katsoo myös, että olisi otettava käyttöön mekanismeja, joiden avulla varmistetaan työmarkkinaosapuolten mielekäs osallistuminen; kehottaa komissiota esittämään rajatylittäviin Leader II -hankkeisiin liittyviä hyvien käytäntöjen malleja;

55.  toteaa, että vaikeudet saada tietoa asiaan liittyvistä kansallisista ja unionin ohjelmista ja rahoituksesta ovat esteenä maaseudun talouden kehitykselle;

56.  kehottaa asettamaan etusijalle maaseudun työllisyyttä tukevat maaseudun kehittämispolitiikan puitteissa tehdyt investoinnit niin, että keskitytään työpaikkoihin, työttömyyden muutoksiin, tuen vastaanottajien liiketoiminnan tehokkuuteen ja luodaan kannustimia työntekijöiden palkkaamiselle; suosittelee, että maaseudun kehittämisohjelmiin sisällytetään mikrorahoituksen vahvistaminen, koska se on erityisen käyttökelpoinen tapa auttaa maatalouden yrityksiä ja muita yrityksiä alkuun;

57.  painottaa, että toisen pilarin merkitystä työpaikkojen luomisen kannalta voidaan lisätä sallimalla paljon enemmän joustovaraa aluekohtaisten tarpeiden mukaisesti;

58.  pitää tulevaisuuden kannalta tarpeellisena kehittää edelleen laadukkaita alueellisia elintarvikejärjestelmiä, joilla tuotetaan elintarvikkeiden raaka-aineita tai jalostettuja elintarvikkeita edistämällä yksilöllistä vastuuta ja sidosryhmien (sidosryhmät voidaan ryhmitellä joko tuottajiksi, jalostajiksi, jakelijoiksi ja kuluttajiksi tai tuottajien ja kuluttajien yhteisöiksi tai voidaan saattaa yhteen kaikki maatalouselintarvikkeiden ja elintarvikematkailun alat) osallistumista laadulliseen ja sopimuspohjaiseen toimintaan, jonka tavoitteena on elintarvikkeiden saanti ja elintarviketurvallisuus sekä oikeudenmukaiset tulot niin, että viljelijät voivat ansaita riittävän elannon ja säilyttää tilojensa työpaikat; katsoo, että nämä elintarvikejärjestelmät voivat erityisesti mutta eivät ainoastaan olla lyhyitä jakeluketjuja ja/tai lähimarkkinoita; katsoo, että tulevaisuudessa on osoitettava enemmän unionin varoja elintarvikkeiden tiettyjen erityisten laatujärjestelmien kehittämiseen ja toimintaan ja sekä maailmaankuulun eurooppalaisen gastronomian kehittämiseen edelleen; katsoo, että tämä edellyttää julkisia tarjouspyyntöjä koskevan lainsäädännön parantamista, jotta paikalliset viranomaiset voivat tukea paikallista tuotantoa;

59.  kiinnittää huomiota tarpeeseen antaa lisätukea maataloudelle ja maatalouden työpaikkojen luomiselle epäedullisessa asemassa olevilla alueilla ja unionin ulkorajoilla sijaitsevilla alueilla;

60.  katsoo, että on asetettava etusijalle useiden sidosryhmien väliset kumppanuudet, joihin kuuluu viljelijöitä ja muita maaseudun sidosryhmiä, koska niiden avulla voidaan kehittää välittömästi ja välillisesti työpaikkoja luovia monenlaisia toimintoja, kuten lähielintarvikkeiden ja muiden kuin lähielintarvikkeiden alan organisointi ja erilaisten palvelujen tarjoaminen (esimerkiksi maaseutumatkailu sekä yksityisten ja julkisten alueiden ylläpito jne.);

61.  katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi kannustettava viljelijöitä YMP:n ja muiden toimintapolitiikkojen avulla monipuolistamaan tulonlähteitään ja suojaamaan näin itsensä markkinoiden taantumilta; katsoo, että tällaiseen monipuolistamiseen voivat sisältyä ekomatkailu, tuuli- ja aurinkovoiman kaltaisen uusiutuvan energian kehittäminen, maataloustuotteiden arvon lisääminen jalostamalla sekä tilamyynti;

62.  kehottaa komissiota lisäämään tukea paikallisille osuuskunnille, jotta ne voisivat jälleen päättää tuotteistaan ja hinnoistaan;

63.  toteaa, että matkailuala tarjoaa merkittäviä tilaisuuksia hankkia tuloja ja luoda suoria ja välillisiä työpaikkoja maatalousalalle ja maaseudulle ja, että sen avulla voidaan tukea kunkin alueen historiallista, kulttuurista, gastronomista sekä maisemaan ja ympäristöön liittyvää perintöä; huomauttaa myös, että alueen houkuttelevuus matkailijoiden kannalta ei perustu pelkästään alueen historiaan, vaan myös yhä enemmän alueen elintarvikkeiden, maisemien ja ympäristön laatuun; katsoo, että kaikista näistä syistä on lisättävä matkailualalle maaseudun kehittämispolitiikan nojalla myönnettävää tukea;

64.  painottaa, että ilmastonmuutokseen ja ympäristöön liittyvät haasteet edellyttävät työpaikkoja luovia merkittäviä julkisia ja yksityisiä investointeja, ja tukee uusien ammattien syntyminen, jotta varmistetaan maaseutualueiden resurssien ylläpitäminen ja säilyttäminen, pilaantuneiden ekosysteemien laadun palauttaminen, tulvien ja tulipalojen torjunnan tehostaminen sekä veden, maaperän ja ilman laadun sekä biologisen monimuotoisuuden suojelun parantaminen; ottaa huomioon, että tämä edellyttää luonnollisesti maatalouden ja muiden maaseudun sidosryhmien välistä yhteistyötä ja tarjoaa samalla uusia keinoja maatalouden tulojen monimuotoistamiseen;

65.  pyytää komissiota arvioimaan maatalouden tämänhetkisen kriisin sosiaalisia vaikutuksia ja erityisesti työpaikkojen menetyksiä varsinkin maaseudulla; kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan, miten viljelyalan kilpailukykyä voidaan parantaa niin, että ala pystyy luomaan työpaikkoja ja lisäarvoa, joka jakautuu oikeudenmukaisesti koko maatalous- ja maatalouselintarvikealan kesken, ja että samalla varmistetaan oikeudenmukainen kilpailu ja minimoidaan sosiaalisen polkumyynnin ja epävarmojen ja epätyypillisten työsuhteiden aiheuttamat ongelmat, joista kärsivät suhteettomasti tietyt ryhmät; toteaa, että monilla tilojen perheenjäsenistä ei ole sosiaalista asemaa, heidän asemaansa ei tunnusteta lainsäädännössä eivätkä he kuulu sosiaaliturvan piirin; korostaa, että maatalousyritysten on noudatettava kansallista työllisyys- ja sosiaalilainsäädäntöä; katsoo, että YMP:n ensimmäisen pilarin maksuihin mahdollisesti liitettävät lisäehdot lisäisivät huomattavasti viljelijöiden hallinnollista rasitetta ja vähentäisivät heidän mahdollisuuksiaan luoda työpaikkoja; kehottaa vahvistamaan työmarkkinaosapuolten asemaa hallintoviranomaisten rinnalla ja kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan ja takaamaan viljelijöiden sosiaaliset oikeudet ja varmistamaan, että sosiaaliturvajärjestelmä kattaa kaikki maatalousalan osa-aikaiset ja kokopäiväiset työntekijät; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan kausityöntekijöistä annetun direktiivin 2014/36/EU osaksi kansallista lainsäädäntöään; kehottaa osoittamaan kansallisille työterveys- ja työturvallisuusviranomaisille resurssit maatilojen turvallisuutta koskevien tietojen levittämiseksi;

66.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön indikaattorit ja etenkin työllisyyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin liittyvät indikaattorit, joita FAO on ehdottanut elintarvike- ja maatalousjärjestelmien kestävyyden arviointiin tarkoitetussa SAFA-viitekehyksessään;

67.  muistuttaa, että unionin viljelijät omistavat keskimäärin vain 12 hehtaaria maata ja että 70 prosenttia maatiloista on alle viiden hehtaarin kokoisia; toteaa, että maatilat eivät kokonsa ja rakenteensa vuoksi voi aina tarjota kokoaikaista työtä tai palkata korkeasti koulutettuja työntekijöitä; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla edistetään työnantajaryhmittymien perustamista;

68.  pitää välttämättömänä julkisten ja yksityisten palvelujen varmistamista, jotta taataan maaseutualueiden houkuttelevuus ja mahdollistetaan työpaikkojen säilyttäminen ja kehittäminen maaseutualueilla; katsoo, että maaseudun asukkailla on yhtäläiset oikeudet laadukkaisiin julkisiin palveluihin, kuten koulutukseen, sosiaalisiin palveluihin ja terveydenhoitoon; pitää tärkeänä, että kaikki toimijat – alue- ja paikallishallinto (kun sellaisia on) sekä paikallinen yksityinen sektori – toimivat yhdessä investointien edistämiseksi ja varmistavat, että maaseutualueilla ja syrjäisillä alueilla on keskeinen infrastruktuuri, kuten julkiset ja yksityiset liikenneyhteydet, turvattu energiansaanti ja luotettava ja nopea laajakaistatekniikka; katsoo, että on myös varmistettava rahoitus- ja lainajärjestelyt maaseudun yrittäjille, mikroyrityksille sekä pk-yrityksille, sillä muuten maaseudun yritykset ja kotitaloudet ovat pysyvästi muita huonommassa asemassa ja muutto kaupunkialueille jatkuu edelleen;

69.  katsoo, että ottaen huomioon viimeaikaiset eläinten epidemiat, sekä äskettäiset elintarviketurvallisuuteen liittyvät skandaalit, kuten vuoden 2011 E. coli -epidemia, vuoden 2013 hevosenlihaskandaali ja tälläkin hetkellä ajankohtaiset hunajaväärennökset, elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuuteen käytettävää summaa on lisättävä monivuotisen rahoituskehyksen kolmannen otsakkeen mukaisesti, koska nykyiselle seitsenvuotiselle kaudella varattu 1,93 miljardin euron summa on täysin riittämätön;

70.  korostaa, että viljelijöille aiheutuu YMP:hen liittyviä huomattavia hallinnollisia kuluja ja nämä kulut vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltioiden välillä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vähentämään hallinnollista rasitetta poistamalla byrokratiaa ja yksinkertaistamalla YMP:tä ja kehottaa varmistamaan sen kustannustehokkaan saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä;

71.  painottaa, että koulutuksen, terveydenhuollon ja asunnon kaltaisten peruspalvelujen saanti ja jatkuvuus ovat edellytyksenä työpaikkojen luomisen kannalta suotuisalle ympäristölle ja maaseutualueiden väestön keskeisiin tarpeisiin vastaamiselle;

72.  pitää välttämättömänä kehottaa julkisia viranomaisia perustamaan maaseutualueille tilanhoitoon liittyviä neuvonta- ja tukipalveluja, jotta voidaan nykyaikaistaa unionin maanviljelyä;

73.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vauhdittamaan ja helpottamaan naisten tasa-arvoa työmarkkinoilla sekä työn ja yksityiselämän yhteensovittamista maaseudulla, mikä koskee etenkin palkkoja ja sosiaalisia oikeuksia ja eläkeoikeuksia, uusien tutkintojen tunnetuksi tekemistä sekä näkymien ja mahdollisuuksien tarjoamista naisille maatalousalan ja muiden työllisyysnäkymien suhteen; kehottaa noudattamaan unionin toimissa ja ohjelmissa tasa-arvon ja syrjimättömyyden periaatetta; kehottaa myös hyödyntämään entistä paremmin aloitteleville ja toimintaa jo harjoittaville naismaanviljelijöille sekä maaseutualueiden naisille suunnattuja sähköisiä tiedotusfoorumeja, -toimia ja tukea etenkin käyttämällä maaseuturahastoa ja muita unionin rahastoja, joilla tuetaan hankkeiden kehittämistä; kehottaa auttamaan sellaisten keskeisen infrastruktuurin ja palveluiden säilyttämisessä, jotka ovat tärkeitä maaseudun jokapäiväisen elämän kannalta, ja siten rajoittamaan naisten muuttoa maaseudulta; kiinnittää myös huomiota tarpeeseen laatia etenkin maaseutualueilla kestäviä strategioita, joiden avulla ylläpidetään, kannustetaan ja tuetaan naisten verkostoja ja organisaatioita sekä heidän osallistumistaan päätöksentekoon maataloudessa ja maaseudulla; kehottaa myös helpottamaan koulutuksen, rahoituksen ja tiedon saantia naisten yrittäjyyteen liittyvien aloitteiden (esim. sähköinen kauppa) sekä maaseudun yritysten omistajuuden ja kehittämisen tukemiseksi;

74.  kehottaa jäsenvaltioita lujittamaan työmarkkinaosapuolten ja sellaisten sosiaalialan järjestöjen roolia, jotka tekevät yhteistyötä viranomaisten kanssa työlainsäädännön noudattamisen valvonnassa, pimeän työn torjunnassa ja sellaisten sosiaaliturvan standardien ja turvallisuusvaatimusten noudattamisen seurannassa, jotka edistävät siirtotyöläisten, myös naispuolisten kausityöntekijöiden, muuttajien ja pakolaisten, yhteiskunnallista ja taloudellista kotoutumista; kehottaa luomaan järjestelyjä sen varmistamiseksi, että naiset voivat osallistua prosessin kaikkiin tasoihin;

75.  huomauttaa, että viljelyalan määrä unionissa vähenee vuosi vuodelta; korostaa, että viljelysmaan säilyttäminen on ratkaisevan tärkeää maaseudun työpaikkojen varmistamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan maankäyttömahdollisuuksia alueilla, joilla maaseudun työttömyys on korkea, ja kehottaa tässä yhteydessä toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että nuoret naisviljelijät voivat saada lainaa ja osallistua maankäytön hallintaan;

76.  kiinnittää huomiota siihen, että naisten osuus maatilojen työvoimasta on 45 prosenttia; kehottaa komissiota tarkistamaan perhetilan määritelmää, jotta voidaan helpottaa naisten mahdollisuuksia saada koulutusta ja ammatillista neuvontaa sekä pääomaa ja tukia;

77.  kehottaa toimivaltaisia kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia kannustamaan naisia osallistumaan paikallisiin toimintaryhmiin ja kehittämään paikallistason kumppanuuksia Leader-ohjelman yhteydessä sekä varmistamaan, että sukupuolet ovat tasapuolisesti edustettuina niiden johtokunnissa;

o
o   o

78.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Eurostat, 2016.
(2)vrt. http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.nat-opinions.25458

Oikeudellinen huomautus