Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2016/2056(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0294/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0294/2016

Keskustelut :

PV 21/11/2016 - 13
CRE 21/11/2016 - 13

Äänestykset :

PV 22/11/2016 - 5.7
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0434

Hyväksytyt tekstit
PDF 284kWORD 51k
Tiistai 22. marraskuuta 2016 - Strasbourg Lopullinen painos
Vihreä kirja vähittäisrahoituspalveluista
P8_TA(2016)0434A8-0294/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. marraskuuta 2016 aiheesta ”Vihreä kirja vähittäisrahoituspalveluista” (2016/2056(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 1999 annetun komission tiedonannon ”Rahoitusmarkkinoiden puitteiden toteuttaminen: toimintasuunnitelma” (COM(1999)0232),

–  ottaa huomioon 31. tammikuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Asetuksen (EY) N:o 1/2003 17 artiklaan perustuva vähittäispankkitoiminnan alaa koskeva tutkinta (loppuraportti)” (COM(2007)0033),

–  ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2007 annetun komission vihreän kirjan ”Vähittäisrahoituspalvelut yhtenäismarkkinoilla” (COM(2007)0226),

–  ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta(1),

–  ottaa huomioon rajatylittävistä maksuista yhteisössä ja asetuksen (EY) N:o 2560/2001 kumoamisesta 16. syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 924/2009(2),

–  ottaa huomioon 11. tammikuuta 2012 annetun komission vihreän kirjan ”Yhdentyneet eurooppalaiset markkinat kortti-, verkko- ja mobiilimaksuille” (COM(2011)0941),

–  ottaa huomioon vuonna 2014 julkaistun Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kertomuksen vertailusivustojen hyvistä käytänteistä (Report on Good Practices on Comparison Websites),

–  ottaa huomioon huhtikuussa 2016 julkaistun Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten riskinarviointia ja avoimuutta koskevan lausunnon ”Opinion to EU Institutions on a Common Framework for Risk Assessment and Transparency for IORPs”,

–  ottaa huomioon kuluttajille tarkoitetuista kiinteää asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista ja direktiivien 2008/48/EY ja 2013/36/EU sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 4. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/17/EU(3),

–  ottaa huomioon rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU(4),

–  ottaa huomioon sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta 23. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014(5),

–  ottaa huomioon direktiivin 2009/65/EY, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2009/65/EY muuttamisesta säilytystoimintojen, palkka- ja palkkiopolitiikan sekä seuraamusten osalta 23. heinäkuuta 2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/91/EU(6),

–  ottaa huomioon maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä 23. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/92/EU(7),

–  ottaa huomioon vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) koskevista avaintietoasiakirjoista 26. marraskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1286/2014(8),

–  ottaa huomioon 8. elokuuta 2014 annetun komission kertomuksen Euroopan valvontaviranomaisten ja Euroopan finanssivalvojien järjestelmän (EFVJ) toiminnasta (COM(2014)0509),

–  ottaa huomioon korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavista siirtohinnoista 29. huhtikuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/751(9),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta(10),

–  ottaa huomioon vakuutusten tarjoamisesta 20. tammikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/97(11),

–  ottaa huomioon virtuaalivaluutoista 26. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman(12),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2015 annetun komission vihreän kirjan finanssialan vähittäispalveluista – parempia tuotteita sekä enemmän valinnanvaraa ja mahdollisuuksia kuluttajille ja yrityksille (COM(2015)0630),

–  ottaa huomioon Euroopan pankkiviranomaisen 21. maaliskuuta 2016 antaman vastauksen komission vihreään kirjaan finanssialan vähittäispalveluista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A8-0294/2016),

A.  toteaa, että unionin vähittäisrahoituspalveluiden markkinat ovat yhä suhteellisen alikehittyneet ja hyvin hajanaiset, kun otetaan huomioon esimerkiksi rajatylittävien transaktioiden alhainen määrä, joten tarvitaan tehokkaita toimia, jotta sisämarkkinoiden mahdollisuuksia voidaan hyödyntää kokonaisuudessaan ja jotta voidaan edistää loppukäyttäjiä hyödyttävää innovointia;

B.  toteaa, että vähittäisrahoituspalveluiden markkinoille on ominaista suhteellisen suuri keskittyminen ja riittämätön kilpailu ja tämä dynamiikka saattaa rajoittaa valinnanvaraa ja tuoda vain vähän vastinetta rahalle sekä aiheuttaa suuria eroja jäsenvaltioiden välille; katsoo, että monikansalliset yhtiöt, joilla on toimipisteitä useissa jäsenvaltioissa, voivat kiertää esteet helpommin kuin pienet yritykset;

C.  toteaa, että Euroopan vähittäisrahoituspalveluiden markkinat olisivat elinkelpoiset ainoastaan siinä tapauksessa, että ne tuottaisivat kuluttajille todellista lisäarvoa siten, että varmistetaan tehokas kilpailu, markkinoille pääsy ja kuluttajansuoja, etenkin kun on kyse tuotteista, joita todella tarvitaan talouselämään osallistumiseksi;

D.  katsoo, että EU:n vähittäisrahoituspalveluiden markkinoiden sekä tarvittavaa kuluttajansuojaa koskevan asianmukaisen lainsäädäntökehyksen kehittämisellä paitsi edistettäisiin tärkeää ja tuloksellista rajat ylittävää toimintaa myös avattaisiin lisää mahdollisuuksia kilpailun lisääntymiselle kansallisella tasolla; katsoo, että EU:n vähittäisrahoituspalveluiden todellisilla sisämarkkinoilla on merkittävät mahdollisuudet tarjota kuluttajille entistä parempia rahoituspalveluita ja -tuotteita, enemmän valinnanvaraa ja parempi rahoituspalveluiden ja -tuotteiden saatavuus entistä alhaisemmin hinnoin; katsoo, että kilpailun vaikutukset hintoihin vaihtelevat kunkin alan ja kunkin tuotteen mukaan;

E.  toteaa, että vihreässä kirjassa keskitytään lähinnä rajat ylittäviä palveluja etsiville kansalaisille suunnattuihin rahoituspalveluihin; toteaa, että jos uusia ehdotuksia esitetään, niiden on myös oltava hyödyllisiä unionin kaikille kuluttajille, jotta taataan, että vähittäisrahoituspalveluiden markkinat palvelevat kaikkia;

F.  katsoo, että esteitä olisi edelleen poistettava kunnianhimoisesti ja hillittävä olemassa olevia protektionistisia suuntauksia, jotka estävät innovoinnin vähittäisrahoituspalveluiden alalla; katsoo, että todelliset sisämarkkinat tekevät unionista houkuttelevan innovatiivisten rahoituspalveluiden keskuksen;

G.  toteaa, että digitoinnin aikaansaama nopea muutos ja rahoitusteknologinen innovointi saattavat asianmukaisesti hallinnoituina paitsi luoda uusia ja usein parempia rahoitustuotteita kuluttajille ja edistää taloudellista osallisuutta, muun muassa pienentämällä transaktiokustannuksia ja helpottamalla rahoituksen saantia, myös tuoda mukanaan keskeisiä haasteita, jotka liittyvät turvallisuuteen, tietosuojaan, kuluttajansuojaan, verotukseen, oikeudenmukaiseen kilpailuun ja rahoituksen vakauteen, ja niitä olisi seurattava tiiviisti kansalaisten saamien hyötyjen maksimoimiseksi;

H.  katsoo, että vaikka monet palvelut siirtyvät verkkoon, on tärkeää varmistaa, ettei kukaan jää jälkeen ja että saatavuus taataan tarvittaessa myös muiden kuin digitaalisten kanavien kautta, jotta voidaan välttää taloudellista syrjäytymistä;

I.  toteaa, että kaikki unionin vähittäisrahoituspalveluiden markkinoiden lujittamiseksi toteutettavat toimet olisi koordinoitava digitaalisten sisämarkkinoiden, päämarkkinaunionin ja sisämarkkinastrategian ohjelmien kanssa ja niiden yleisenä tavoitteena pitäisi olla vahvistaa työpaikkojen luomista, kestävää kasvua, rahoitusvakautta ja kuluttajien roolia unionin taloudessa;

J.  korostaa, että Euroopan vähittäisrahoituspalveluiden markkinoista on koiduttava hyötyä pk-yrityksille niin tarjonnan kuin kysynnänkin osalta; katsoo, että tarjonnan osalta kyseisten markkinoiden avulla on parannettava pk-yritysten mahdollisuutta saada rahoitusta; toteaa, että kysynnän osalta kyseisten markkinoiden on edistettävä pk-yritysten pääsyä rajat ylittäville markkinoille;

K.  katsoo, että vaikka sisämarkkinoiden päätökseen saattaminen on kuluttajille tärkeää, on välttämätöntä tarjota myös eurooppalaisille rahoitusteknologia-alan yrityksille mahdollisuus hyödyntää sisämarkkinoita ja kilpailla perinteisten toimijoiden kanssa innovatiivisten, kuluttajaystävällisten ratkaisujen tarjoamiseksi ja työpaikkojen luomiseksi kaikkialla unionissa;

L.  toteaa, että mikroyritykset, pk-yritykset ja markkina-arvoltaan keskisuuret yritykset muodostavat unionin talouden selkärangan luomalla työllisyyttä ja kasvua; toteaa, että jokainen unionin säädös ja aloite on mukautettava kyseisten yritysten erityispiirteisiin;

M.  toteaa, että Euroopan sisämarkkinoiden toteutuminen on erittäin tärkeää kuluttajille ja yrityksille ja että innovatiiviset uudet toimijat haastavat nykyisen tarjonnan;

1.  pitää myönteisenä komission vihreää kirjaa vähittäisrahoituspalveluista (jossa vähittäisrahoituspalvelut on määritelty niin, että niihin sisältyvät myös vakuutukset) ja sen tähän mennessä synnyttämää vilkasta ja tuloksellista keskustelua; suhtautuu myönteisesti vähittäisrahoituspalveluita koskevaan vihreään kirjaan liittyvään julkiseen kuulemiseen, joka on tarjonnut erilaisille vähittäisrahoituspalvelualan toimijoille mahdollisuuden ilmaista niiden erityispiirteisiin ja/tai toimialoihin perustuvan mielipiteen; korostaa, että vähittäisrahoituspalveluita koskeva yksi yhtenäinen lähestymistapa olisi haitallinen, kun otetaan huomioon asianomaisten toimijoiden ja tuotteiden monimuotoisuus;

2.  katsoo, että digitalisointi luo jatkossakin uusia mahdollisuuksia kuluttajille, sijoittajille, pk-yrityksille ja muille yrityksille kilpailun, rajat ylittävän toiminnan ja innovoinnin osalta; korostaa, että pelkästään digitalisointi ei riitä luomaan todellisia Euroopan vähittäisrahoituspalveluiden markkinoita; muistuttaa, ettei erilaisten verotus-, sosiaaliturva-, oikeus-, terveys-, sopimus- ja kuluttajansuojajärjestelmien sekä eri kielten ja kulttuurien muodostamia esteitä voida ylittää pelkästään digitalisoinnin avulla;

3.  katsoo, että vihreä kirja annettiin oikeaan aikaan, koska on tarpeen työskennellä ennakoivasti päätöksenteon kaikissa vaiheissa, jotta voidaan reagoida tehokkaasti ja asianmukaisesti näillä innovatiivisilla ja nopeasti muuttuvilla markkinoilla ilmenevään kehitykseen;

4.  katsoo, että sääntelyn yksinkertaistaminen on yksi tärkeimmistä keinoista tuotteiden vertailtavuuden helpottamiseksi jäsenvaltioiden markkinoiden välillä erityisesti vakuutusalalla;

5.  korostaa, että monia vähittäisrahoituspalveluiden sisämarkkinoiden kannalta merkityksellisiä unionin säädöksiä on jo hyväksytty, kuten toinen maksupalveludirektiivi, korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavista siirtohinnoista annettu asetus, maksutilidirektiivi, rahanpesudirektiivi, kiinnitysluottodirektiivi ja vakuutusedustusdirektiivi; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti tämän lainsäädännön siirtämistä osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa, jotta voidaan välttää päällekkäisyyksiä, myös osittaisia päällekkäisyyksiä;

6.  korostaa, että on tärkeää edistää myönteistä kehitystä vähittäisrahoituspalveluiden markkinoilla luomalla kilpailukykyinen ympäristö ja säilyttämällä kaikkien sidosryhmien, mukaan luettuina vakiintuneet toimijat ja uudet tulokkaat, tasavertaiset toimintaedellytykset sekä säännöt, jotka ovat teknologia- ja liiketoimintamallin kannalta mahdollisimman neutraaleja; katsoo, että tällaisen lähestymistavan soveltaminen on välttämätöntä, jotta autetaan aloittelevien yritysten ja uusien ja innovoivien pk-yritysten kasvua;

7.  pyytää komissiota valvomaan, että samaan palveluun sovelletaan samoja sääntöjä, jotta ehkäistään kilpailun vääristyminen erityisesti uusien vähittäisrahoituspalvelujen tarjoajien ilmaantumisen yhteydessä; korostaa, etteivät kyseiset säännöt saa hidastaa innovointia; painottaa, että markkinoiden yhdentymistä voitaisiin edistää luomalla yhteyspisteitä, joiden kautta sidosryhmät voisivat ilmoittaa unionin toimilupamääräysten lainvastaisesta soveltamisesta;

8.  toteaa, että vuoden 2016 ensimmäisen vuosineljänneksen aikana rahoitusteknologiaa rahoitettiin Euroopassa vain 348 miljoonalla dollarilla, kun taas Pohjois-Amerikassa sitä rahoitettiin 1,8 miljardilla dollarilla ja Kiinassa 2,6 miljardilla dollarilla, mikä osoittaa, että tarvitaan nopeaa ajattelutavan muutosta ja asianmukaisia sääntelytoimia teknologian kehitykseen vastaamiseksi, jotta Euroopasta kehittyy johtavat innovaatiomarkkinat; korostaa, että vähittäisrahoituspalveluiden aidot sisämarkkinat, joilla taataan yhdenvertaiset lähtökohdat uusille tulokkaille, tekevät unionista houkuttelevan innovatiivisten rahoituspalvelujen keskuksen ja antavat kuluttajille useampia ja parempia valintamahdollisuuksia edullisempaan hintaan; katsoo, että murrokselliset teknologiat luovat sääntelylle haasteita, mutta tarjoavat myös mittavia innovaatiomahdollisuuksia, jotka hyödyttävät loppukäyttäjiä ja edistävät talouskasvua ja työpaikkojen syntymistä;

9.  korostaa erityisesti kuluttajien luottamuksen ja tyytyväisyyden lisäämiseksi, että vihreän kirjan aloite voi onnistua ainoastaan, jos siinä keskitytään vahvasti luomaan sellaiset unionin markkinat, joilla hyvin suojelluilla kuluttajilla on käytettävissään yhtäläiset mahdollisuudet ja selkeät, yksinkertaiset ja hyvää vastinetta rahalle tuovat tuotteet; toteaa, että on myönteistä tarjota kuluttajille yksinkertaisia, turvallisia ja standardoituja tuotteita; kehottaa unionin valvontaviranomaisia arvioimaan säännöllisesti sitomiskäytäntöjen vaikutusta vähittäisrahoituspalveluiden hintoihin ja kilpailuun; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön yksinkertaisen, siirrettävissä olevan ja turvallisen rahoitustuotteita koskevan kehyksen; kehottaa komissiota tarkastelemaan lisäksi mahdollisuutta luoda peruspankkitiliä ja yleiseurooppalaista eläketuotetta koskevan mallin mukainen yhdenmukaistettu oikeudellinen kehys, joka koskee unionin yleisimpien rahoitustuotteiden standardoituja oletusvaihtoehtoja;

10.  korostaa, että vihreän kirjan mukaisten ehdotusten on oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisia;

11.  muistuttaa, että kaikkien vihreään kirjaan perustuvien aloitteiden olisi oltava sopusoinnussa veropetosten, veron kiertämisen ja verovilpin ja rahanpesun torjumisen tehostamisen kanssa ja olisi lisättävä toimia yhteisen verotunnisteen kehittämiseksi;

12.  panee merkille vähittäisrahoitustuotteiden monimutkaisuuden lisääntymisen; pitää tarpeellisena kehittää aloitteita ja välineitä, joilla parannetaan kilpailua ja joiden avulla kuluttajat voivat tunnistaa turvalliset ja yksinkertaiset tuotteet heille saatavilla olevasta tuotevalikoimasta; kannattaa siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien avaintietoasiakirjojen sekä vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) koskevien avaintietoasiakirjojen kaltaisia aloitteita; korostaa tarvetta mukauttaa nämä tietomekanismit digitaaliseen todellisuuteen; katsoo, että esitteen yhteenveto olisi sovitettava yhteen vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) koskevien avaintietoasiakirjojen kanssa, jotta yksityissijoittajat voisivat arvioida asianmukaisesti yleisölle tarjottaviin tai kaupankäynnin kohteiksi otettuihin arvopapereihin liittyviä riskejä;

13.  palauttaa mieliin viimeaikaiset pankkialaa koskevat lainsäädäntötoimet, erityisesti pankkialan elvytyksestä ja kriisinratkaisusta annetun direktiivin ja talletusten vakuusjärjestelmistä annetun direktiivin; muistuttaa, että äskettäin käyttöön otettu riidanratkaisujärjestelmä on johtanut siihen, että joihinkin yksityissijoittajille tarjottaviin välineisiin liittyy suurempi tappioriski; vaatii, että kuluttajille on annettava kaikki tiedot uusien sääntöjen vaikutuksesta, erityisesti, jos heidän talletukseensa tai sijoitukseensa liittyy arvon alaskirjausriski (”bail-in”); pyytää komissiota selvittämään, soveltavatko jäsenvaltiot oikein talletusten vakuusjärjestelmistä annettua direktiiviä; korostaa, että on hyvin ongelmallista myydä yksityissijoittajille tiettyjä välineitä, joiden arvo voidaan alaskirjata, kun otetaan huomioon sekä kuluttajien asianmukainen suojelu että arvon alaskirjauksen käytännön toteutettavuus, ja kehottaa komissiota selvittämään mahdollisuuksia rajoittaa tällaisia käytäntöjä;

14.  katsoo, ettei Euroopan vähittäisrahoituspalveluiden markkinoita voida toteuttaa, ellei kuluttajiin sovelleta kaikkialla EU:ssa yhtenäistä oikeudellista suojaa; katsoo, että rahoituspalveluita koskevien riitojen FIN-NET-sovitteluverkoston päivittäminen ja edistäminen on välttämätöntä;

15.  toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa vakuutustakuujärjestelmän puuttuminen saattaa heikentää kuluttajien luottamusta, ja kehottaa komissiota harkitsemaan lainsäädäntöä, jossa säädetään vakuutustakuujärjestelmän kattavuudesta;

16.  korostaa, että taloudellisen osallisuuden näkökulma olisi aina pidettävä mielessä ja että on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kuluttajille on yhdenvertaisesti tarjolla ainakin kaikkein keskeisimmät rahoituspalvelut ja myös muiden kuin digitaalistenkanavien kautta, jotta voidaan välttää taloudellista syrjäytymistä;

17.  katsoo, että rahoitusalalla tapahtuvat rakennemuutokset, kuten rahoitusalan teknologiayritysten ilmaantuminen sekä yritysfuusiot ja -ostot, jotka saattavat johtaa työntekijöiden ja toimialojen määrän vähentymiseen, on toteutettava heikentämättä heikoimmassa asemassa oleville henkilöille, kuten erityisesti vanhuksille ja maaseudulla tai harvaan asutuilla alueilla asuville, suunnattujen palvelujen laatua;

18.  painottaa rahoitusalaan perehdyttämisen merkitystä kuluttajien suojelun ja heidän asemansa vahvistamisen välineenä; kehottaa laajentamaan ja helpottamaan riippumatonta rahoitusalaan perehdyttämistä ja korostaa, että kuluttajille on annettava tietoa investointivaihtoehdoista;

19.  katsoo, että digitalisoinnista voi olla yksityissijoittajille hyötyä, ja toteaa, että se voi muun muassa helpottaa tuotteiden vertailtavuutta, parantaa ja helpottaa sijoitusten tekemistä yli rajojen ja edistää oikeudenmukaisempaa kilpailua palveluntarjoajien välillä sekä nopeuttaa ja helpottaa rekisteröinti- ja maksumenettelyjä ja alentaa siten transaktiokustannuksia; toteaa, että se voi kuitenkin aiheuttaa myös haasteita, jotka on otettava huomioon, kun joudutaan muun muassa varmistamaan asiakkaan tietojen selvittämiseen, rahanpesun torjuntaan ja tietosuojaan liittyvien vaatimusten noudattaminen, samoin kuin riskejä, sillä se voi muun muassa lisätä keskitettyjen järjestelmien haavoittuvuutta tietoverkkohyökkäyksille; kehottaa tunnistamaan rahoitusmarkkinoiden uusia ja nykyisiä suuntauksia sekä niistä johtuvia etuja ja riskejä sekä seuraamaan niitä käyttäen lähtökohtana niiden todennäköisiä vaikutuksia yksityissijoittajiin;

20.  toteaa, että rahoituspalveluiden tarjoajat käyttävät yhä enemmän eri lähteistä saatavia kuluttajien rahoitustietoja ja muita tietoja eri tarkoituksiin, erityisesti luotto- ja vakuutusaloilla; painottaa, että rahoituspalveluiden tarjoajien harjoittamassa henkilötietojen ja massadatan käytössä olisi noudatettava EU:n tietosuojalainsäädäntöä ja tietojen käyttö olisi rajoitettava tiukasti siihen määrään, mikä on välttämätöntä palvelun toimittamiseksi kuluttajille edullisella tavalla; toteaa, että edellä mainitun vuoksi massadatan aiheuttaman vakuutusriskin purkamista olisi valvottava tiiviisti;

21.  korostaa, että käteisen saatavuus pankkiautomaateista on välttämätön palvelu, jota on helpotettava ja johon ei saa sisältyä syrjiviä käytäntöjä tai väärinkäytöksiä ja josta ei siksi saa periä kohtuuttomia maksuja;

22.  korostaa, että kuluttajien luottamusta rahoituspalveluihin on parannettava, koska se on edelleen vähäistä erityisesti korkeita valuuttakurssiriskejä aiheuttavien rahoitustuotteiden osalta; kehottaa komissiota varmistamaan, että finanssiosaamisen ja -tietoisuuden parantamiseen tähtäävät toimenpiteet pannaan täytäntöön kokonaisuudessaan ja että tarvittaessa otetaan käyttöön lisätoimenpiteitä, joilla annetaan kuluttajille mahdollisuus tehdä tietoon perustuvia päätöksiä, lisätään kyseisiä tuotteita koskevaa avoimuutta ja poistetaan esteet ja perusteettomat kustannukset, jotka koskevat tilanteita, joissa kuluttajat haluavat vaihtaa tuotteesta toiseen tai luopua tuotteesta; korostaa, että eurooppalainen standardoitu tietosivu (ESIS-tietosivu) ja eurooppalaiset kulutusluottotietolomakkeet olisi annettava järjestelmällisesti asiakkaille ennen sopimusta luottoa, lainaa tai kiinnelainaa koskevan arvion osana;

23.  toteaa, että rahoituslaitosten ja rahoituspalveluiden tarjoajien asiakaspalvelussa työskentelevillä työntekijöillä on keskeinen rooli vähittäispalvelujen tarjonnan avaamisessa kaikille yhteiskuntaryhmille ja kuluttajille unionissa; toteaa, että näille työntekijöille olisi periaatteessa annettava riittävästi koulutusta ja aikaa, jotta he voisivat palvella asiakkaitaan luotettavasti, ja että heille ei pitäisi asettaa myyntitavoitteita tai kannustimia, jotka saattaisivat kyseenalaistaa tai vääristää heidän neuvojaan, ja että heidän olisi aina noudatettava rahoitusmarkkinadirektiivissä II annettuja kuluttajasuojaa koskevia säännöksiä asiakkaiden edun mukaisesti;

24.  korostaa, että mahdollisuus saada kohtuuhintaista ja riippumatonta neuvontaa on olennaista järkevien sijoituspäätösten tekemisessä; korostaa neuvonnan parantamisen edellyttävän erityisesti standardoitujen vähittäissijoitustuotteiden laajaa tarjontaa ja sijoittajille tarkoitettuja tehokkaita tietoasiakirjoja monimutkaisista ja yksinkertaisista tuotteista;

25.  toteaa, että kysynnästä huolimatta tällä hetkellä ei ole saatavilla kohtuuhintaista ja kohdennettua rahoitusneuvontaa, jonka kohdeala olisi rahoitusmarkkinadirektiivissä säännellyn varsinaisen sijoitusneuvonnan kohdealaa kapeampi; panee merkille joissakin jäsenvaltioissa käydyt keskustelut ja toteutetut aloitteet tällaisen välittäjäpalvelun perustamisesta; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja markkinatoimijoita nimeämään asiaan liittyviä hyviä käytäntöjä ja aloitteita sekä tutkimaan ja seuraamaan niitä;

26.  painottaa toisen rahoitusmarkkinadirektiivin kansalliseen täytäntöönpanoon liittyviä puutteita, jotka ovat monissa tapauksissa aiheuttaneet välittäjille työläitä raportointivaatimuksia; toteaa, että ne eivät paranna tehokkaasti kuluttajansuojaa ja menevät kyseisen direktiivin vaatimuksia pidemmälle; kehottaa ottamaan opiksi tästä kokemuksesta;

27.  korostaa, että vähittäispankkitoiminta on ratkaisevassa asemassa siirrettäessä asianmukaisesti rahapolitiikan ehtoja markkinoille ja erityisesti kuluttajille; painottaa asianmukaisen rahapoliittisen ympäristön merkitystä kuluttajien pitkän aikavälin säästöjen edistämisessä;

28.  painottaa, että euroalueen ja euroalueeseen kuulumattomien jäsenvaltioiden välillä ei saisi olla tarpeettomia tai kohtuuttomia eroja, jotta vähittäisrahoituspalvelujen sisämarkkinat olisivat tehokkaat ja dynaamiset;

29.  katsoo, että yhtenäisvaluutan käyttöönotto poikkeuksetta kaikissa jäsenvaltioissa lisää finanssialan vähittäispalveluiden sisämarkkinoiden tehokkuutta ja johdonmukaisuutta;

30.  panee merkille, että tietojen keruuseen ja analysointiin liittyviä EU:n tason valmiuksia on todennäköisesti vahvistettava; toteaa, että vihreän kirjan lupaavimmille ideoille on annettava laajaa ja riittävää empiiristä tukea ennen kuin voidaan siirtyä lainsäädäntöprosesseihin; korostaa, että tällaisen empiirisen työn menetelmistä ja lähtöoletuksista olisi ilmoitettava asianmukaisesti ja että työssä olisi hyödynnettävä täysimääräisesti Euroopan valvontaviranomaiselle EBA-asetuksessa määrätyn seurantatyön tuloksia, jotta voidaan tunnistaa eri innovaatioiden edut ja riskit sekä kartoittaa mahdollisia lainsäädäntötoimia niiden välisen oikean tasapainon löytämiseksi;

31.  kehottaa komissiota käsittelemään rahoitustuotteiden ja -palveluiden myyntiä väärin perustein; kehottaa komissiota erityisesti seuraamaan tiiviisti sellaisten rahoitusvälineiden markkinoita koskevan direktiivin (MiFID II) mukaisten uusien säännösten täytäntöönpanoa, joissa kielletään riippumattomien rahoitusneuvojien palkkio ja rajoitetaan niiden käyttö ei-riippumattomiin neuvojiin, sekä harkitsemaan tällaisen seurannan pohjalta, olisiko kyseisiä rajoituksia tiukennettava;

Lyhyen aikavälin ensisijaiset tavoitteet

32.  korostaa, että rahoitus- ja kuluttaja-asioita koskevan EU:n ja kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa on vahvistettava ja että vähittäisrahoituspalveluiden sisämarkkinat edellyttävät korkeatasoista kuluttajansuojalainsäädäntöä sekä lainsäädännön johdonmukaista ja tarkkaa täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa; muistuttaa kuitenkin, että vähittäisrahoituspalveluja koskevan lainsäädännön määrä on lisääntynyt viime vuosina pyrittäessä parantamaan toiminnan vakautta, vahvistamaan kuluttajansuojaa ja palauttamaan luottamusta alaan; korostaa, että Euroopan valvontaviranomaisten olisi tehostettava kuluttajien ja yksityissijoittajien asioita koskevaa toimintaansa ja useissa jäsenvaltioissa asiasta vastaavien virastojen olisi alettava toimimaan aktiivisemmin ja asiantuntevammin tällä alalla; kehottaa jäsenvaltioiden valvontaviranomaisia vaihtamaan hyviä käytäntöjään, jotta voidaan varmistaa tasapuolinen kilpailu vähittäisrahoituspalveluihin liittyvän lainsäädännön soveltamisen osalta samalla kun huolehditaan kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanon valvonnasta;

33.  kehottaa komissiota varmistamaan Euroopan valvontaviranomaisten rahoituksesta ja hallinnosta suunniteltua valkoista kirjaa koskevassa menettelyssä erityisesti, että viranomaisille myönnetään tarvittava rahoitusmalli ja toimivaltuudet, jotta ne voisivat toimia aktiivisemmin ja kuluttajakeskeisemmin vähittäisrahoituspalveluiden markkinoilla ja taata samalla rahoitusvakauden;

34.  pitää myönteisenä, että komissio lupautuu kannustamaan kestävien ja ympäristöystävällisten investointien rahoittamiseen; kehottaa komissiota tukeutumaan aiempiin kuulemisiin ja ottamaan Euroopan parlamentin tiiviisti mukaan ja toimimaan aktiivisemmin pääomamarkkinaunionin hyödyntämisessä osana Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoa, jotta voidaan tukea kestävien ja vastuullisten sijoitusten kasvavia markkinoita edistämällä kestäviä sijoituksia ympäristöön; toteaa, että tähän päästään antamalla tehokkaita ja standardoituja ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintoon liittyviä tietoja soveltaen pörssiyhtiöitä ja rahoituksen välittäjiä koskevia perusteita ja ottamalla kyseiset perusteet asianmukaisesti huomioon sijoitusten hallintajärjestelmissä ja tiedonantostandardeissa ja käyttäen perustana vastaavia säännöksiä, joita parlamentti edisti menestyksekkäästi ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia koskevan direktiivin äskettäisessä tarkistamisessa; kehottaa lisäksi komissiota edistämään ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintoon liittyviä luokituspalveluja sekä johdonmukaista kehystä vihreitä joukkovelkakirjoja varten käyttäen perustana vihreää rahoitusta koskevaa komission tutkimusta ja G20‑tutkimusryhmän työtä;

35.  kehottaa komissiota tehostamaan työtä asuinpaikkaan perustuvan syrjinnän torjumiseksi Euroopan vähittäisrahoituspalveluiden markkinoilla ja tarvittaessa täydentämään suunniteltuja yleisiä ehdotuksia perusteettomien maarajoitusten poistamiseksi antamalla uusia, erityisesti rahoitusalalle kohdennettuja lainsäädäntöaloitteita, kun otetaan huomioon, että eräiden tuotteiden ja palveluiden hinta kytkeytyy useaan (sääntelyä koskevaan tai maantieteelliseen) tekijään, jotka vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen;

36.  kehottaa komissiota luomaan muun muassa maksutilidirektiivin rakenteeseen ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen vakuutusalaa koskevaan analyysiin perustuvan hyvin organisoidun ja helppokäyttöisen EU:n vertailuportaalin, joka kattaa useimmat tai kaikki vähittäisrahoituspalvelujen markkinoiden osa-alueet; korostaa, että hintavertailuvälineiden on oltava tarkkoja ja kuluttajien kannalta tarkoituksenmukaisia eivätkä ne saa keskittyä ainoastaan tuotteiden hintaan vaan niissä on otettava huomioon myös tuotteiden laatu, sillä ainoastaan samanlaiset tuotteet ovat vertailtavissa keskenään;

37.  kehottaa komissiota muun muassa maksutilidirektiiviin viitaten kartoittamaan ne säännöt, käytänteet ja ei suositeltavat käytänteet, joita sovelletaan kotimaan ja rajatylittäviin siirtoihin Euroopan vähittäisrahoituspalvelujen markkinoiden asianomaisilla osilla, ja esittämään johdonmukaisen ja kattavan strategian EU:n laajuisen rajat ylittävän siirtämisen helpottamisesta kuluttajille;

38.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan vähittäisrahoituspalveluiden markkinoihin liittyvien vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien rakenteita takaamalla, että riidanratkaisuelimet ovat aidosti riippumattomia, varmistamalla, että kaikki markkinoiden toimijat kuuluvat näiden elimien piiriin, ja ryhtymällä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että FIN-NETiä tehostetaan ja että siitä tehdään tunnettu kuluttajien keskuudessa; pyytää lisäksi komissiota pohtimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön eurooppalainen kollektiivinen oikeussuojajärjestelmä sen jälkeen, kun suunniteltu arviointi kollektiivisesta oikeussuojakäytännöstä annetun suosituksen täytäntöönpanosta on tehty;

39.  pyytää komissiota tutkimaan edelleen ristiriitaisia ja joskus harhaanjohtavia käytäntöjä, joita kuluttajat kohtaavat, kun korttimaksuihin ja pankkiautomaateista tehtäviin käteisnostoihin liittyy valuutan muuntamista, ja esittämään johdonmukaisen ratkaisun, joka mahdollistaisi muun muassa käytännössä sen, että kuluttaja ymmärtää ja hallitsee tilanteen täysin, myös digitaalisiin markkinoihin liittyvät maksut;

40.  muistuttaa komissiota yhä voimassa olevasta käytännöstä, jonka mukaan maksukorttien käyttöoikeus päättyy, jos niiden haltija muuttaa toiseen jäsenvaltioon, ja pyytää ryhtymään sen johdosta toimenpiteisiin, mukaan lukien jäsenvaltioiden viranomaisten varoittaminen;

41.  kehottaa komissiota edistämään digitaalisten tunnistamistekniikoiden vastavuoroista tunnustamista ja yhteentoimivuutta vaarantamatta olemassa olevien tekniikoiden turvallisuustasoa tai niiden soveltumista rahanpesun torjumista koskevan unionin kehyksen vaatimusten täyttämiseen; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita työskentelemään eIDAS-asetuksen ja uuden rahanpesun vastaisen lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi ja luomaan samalla – täysin toteutettavissa olevan – yleisen ympäristön, jossa vankat turvajärjestelyvaatimukset yhdistetään kuluttajien tunnistautumista koskeviin oikeudenmukaisiin ja yksinkertaisiin menettelyihin henkilötietojen suojaa koskevien periaatteiden mukaisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myös yksilöimään ja poistamaan sääntelyesteet rahoituspalveluiden tilaamiselta sähköisen allekirjoituksen avulla ja helpottamaan unionin laajuisen digitaalisen Onboarding-prosessin käyttöä yli rajojen;

42.  korostaa, että hajautetun tilikirjan teknologian (Distributed Ledger Technology) mahdollinen muutosvaikutus edellyttää sääntelyvalmiuksien kehittämistä, jotta voidaan havaita varhain mahdolliset järjestelmäriskit ja haasteet kuluttajansuojan kannalta; kehottaa sen vuoksi komissiota perustamaan horisontaalisen työryhmän seuraamaan tiiviisti riskejä ja avustamaan niiden käsittelyssä hyvissä ajoin;

43.  kehottaa komissiota tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa laatimaan kansallisten asiointipisteiden mukaisesti suunnitelman sellaisten kansallisten ”keskitettyjen palvelupisteiden” koordinoidun verkoston perustamisesta, jotka voisivat auttaa niitä vähittäisrahoituspalveluja tarjoavia yrityksiä, jotka haluavat hyödyntää paremmin rajat ylittäviä liiketoimintamahdollisuuksia;

44.  korostaa, että on kannustettava vähittäisrahoituspalveluiden tarjoajia rahoittamaan innovointiin ja ympäristöön liittyviä hankkeita; korostaa, että pk-yritysten tukikertoimen kaltaista lähestymistapaa voitaisiin harkita;

45.  kehottaa komissiota seuraamaan Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ehdotusta ”Common Framework for Risk Assessment and Transparency for IORPs”, joka koskee riskinarviointia ja avoimuutta koskevaa yhteistä kehystä ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia varten, edistääkseen moitteetonta, toisen pilarin mukaista järjestelmää kaikkialla unionin alueella ja järjestelmien vertailtavuutta sekä auttaakseen säätelijöitä, valvojia ja kuluttajia itseään ymmärtämään paremmin kuluttajille aiheutuvia etuja ja riskejä;

46.  pyytää komissiota tutkimaan uusia lähestymistapoja sääntelyn joustavuuden lisäämiseen siten, että yritykset voisivat testata toimintaansa ja innovoida niin, että samalla varmistetaan kuluttajansuojan ja turvallisuuden korkea taso;

47.  kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen EU:n säästötilin luomisesta pitkän aikavälin rahoituksen hyödyntämiseksi ja ekologisen siirtymän tukemiseksi Euroopassa;

48.  kehottaa komissiota selkeyttämään yleistä etua koskevien säännösten käyttöä, sillä tällä hetkellä jäsenvaltiot voisivat käyttää niitä välillisesti estääkseen uusia tuotteita saapumasta markkinoilleen, sekä valtuuttamaan Euroopan valvontaviranomaiset toimimaan aktiivisina sovittelijoina jäsenvaltioiden välillä, kun säännösten käyttöä tulkitaan ristiriitaisesti;

Pitkän aikavälin näkökohdat

49.  pyytää komissiota selvittämään edelleen rahoituspalveluiden rajat ylittävän tarjonnan olemassa olevien esteiden poistamisen toteutettavuutta, merkitystä, etuja ja kustannuksia ja siten takaamaan kansallisen ja rajat ylittävän siirrettävyyden vähittäisrahoituspalvelujen markkinoiden eri osa-alueilla esimerkiksi yksilöllisten eläke- ja vakuutustuotteiden kohdalla;

50.  korostaa, että jäsenvaltiot saattavat parhaillaan kiinnelainoja koskevaa direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöä tai panevat sitä täytäntöön; kannustaa komissiota seuraamaan tarkoin direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa sekä analysoimaan lainsäädännön vaikutusta vähittäisrahoituspalveluiden markkinoihin; muistuttaa, että kulutusluottojen ja kiinnelainojen vahvempien sisämarkkinoiden luomisen esteet ovat edelleen huomattavia; kannustaa siksi komissiota etenemään asiassa, samalla kun varmistetaan rahoitusvakaus ja yksityisyyden suojan ja tietosuojan vaatimusten tasapaino ja parannetaan rajat ylittävää pääsyä paremmin koordinoituihin luottotietokantoihin sekä varmistetaan, että sellaiset luottoihin liittyvät tilanteet eivät enää toistu, joissa kuluttajat ovat perusteettomasti alttiina valuutanvaihdon riskeille;

51.  kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kanssa analysoimaan vähittäisrahoituspalveluita koskevien EU:n lainsäädäntöjen täytäntöönpanoa ja vaikutusta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan perusteellisen selvityksen rajatylittävän toiminnan ja Euroopan vähittäisrahoituspalveluiden markkinoiden toteuttamisen oikeudellisista ja sitä sitkeästi haittaavista esteistä; korostaa, että analyysissä on otettava huomioon pk-yritysten erityispiirteet;

52.  kehottaa komissiota analysoimaan, mitä tietoja lainanantajat tarvitsevat voidakseen arvioida asiakkaidensa luottokelpoisuutta, ja esittämään tämän analyysin pohjalta ehdotuksia arviointimenettelyn sääntelyä varten; pyytää komissiota tarkastelemaan edelleen luottotietopalveluiden nykyisiä käytäntöjä, jotka liittyvät kuluttajatietojen keruuseen, käsittelyyn ja markkinointiin, jotta taataan, että käytännöt ovat asianmukaisia eivätkä loukkaa kuluttajien oikeuksia; kehottaa komissiota tarvittaessa harkitsemaan toimiin ryhtymistä tällä alalla;

53.  pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että vähittäisrahoituspalveluihin liittyvä digitaalinen viestintä ja myynti ovat esteettömästi vammaisten henkilöiden käytettävissä myös verkkosivustoilla ja ladattavina tiedostomuotoina; kannattaa vähittäisrahoituspalveluiden sisällyttämistä täysimääräisesti tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksia koskevan direktiivin (”esteettömyyttä koskeva eurooppalainen säädös”) soveltamisalaan;

54.  suhtautuu myönteisesti autonvuokrauspalveluiden hinnoittelun avoimuuden edistämiseksi tehtävään työhön, lisävakuutusten myyminen ja muut maksut mukaan luettuina; korostaa, että ajoneuvon vuokraamiseen liittyvien kaikkien pakollisten tai valinnaisten maksujen tai palkkioiden olisi oltava kuluttajien näkyvillä vuokrausyrityksessä tai vertailusivustolla selkeällä ja korostetulla tavalla; muistuttaa komissiota tarpeesta panna sopimattomia kaupallisia käytäntöjä koskeva direktiivi täytäntöön ja suhtautuu myönteisesti teknisten muutosten vuoksi äskettäin laadittujen täytäntöönpanoa koskevien uusien suuntaviivojen hyväksymiseen;

55.  palauttaa mieliin luottoluokituslaitosten sääntelyn parissa tehdyn työn; pyytää komissiota tarkastelemaan uudelleen tällaisen lainsäädännön vaikutusta vähittäisasiakkaille myytävien tuotteiden osalta;

o
o   o

56.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 133, 22.5.2008, s. 66.
(2)EUVL L 266, 9.10.2009, s. 11.
(3)EUVL L 60, 28.2.2014, s. 34.
(4)EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349.
(5)EUVL L 257, 28.8.2014, s. 73.
(6)EUVL L 257, 28.8.2014, s. 186.
(7)EUVL L 257, 28.8.2014, s. 214.
(8)EUVL L 352, 9.12.2014, s. 1.
(9)EUVL L 123, 19.5.2015, s. 1.
(10)EUVL L 337, 23.12.2015, s. 35.
(11)EUVL L 26, 2.2.2016, s. 19.
(12)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0228.

Oikeudellinen huomautus