Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2016/2052(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0316/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0316/2016

Keskustelut :

PV 21/11/2016 - 15
CRE 21/11/2016 - 15

Äänestykset :

PV 22/11/2016 - 5.8
CRE 22/11/2016 - 5.8
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0435

Hyväksytyt tekstit
PDF 210kWORD 55k
Tiistai 22. marraskuuta 2016 - Strasbourg Lopullinen painos
Euroopan puolustusunioni
P8_TA(2016)0435A8-0316/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. marraskuuta 2016 Euroopan puolustusunionista (2016/2052(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) V osaston,

–  ottaa huomioon SEU-sopimuksen 42 artiklan 6 kohdan pysyvästä rakenteellisesta yhteistyöstä,

–  ottaa huomioon SEU-sopimuksen 42 artiklan 7 kohdan puolustusalan yhteistyöstä,

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2013 sekä 25. ja 26. kesäkuuta 2015 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2013 ja 18. marraskuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta,

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:sta muuttuvassa globaalissa toimintaympäristössä – yhteenliitetympi, kiistanalaisempi ja monimutkaisempi maailma(1),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n keskinäistä puolustusta ja yhteisvastuuta koskevista lausekkeista: poliittinen ja operatiivinen ulottuvuus(2),

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2009 perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa 2004–2008 antamansa päätöslauselman(3), jonka 89 kohdassa todetaan, että ”perusoikeuksia ei jätetä pois käytöstä kasarmien sisälläkään ja että niitä sovelletaan täysimääräisesti myös univormua käyttäviin kansalaisiin, ja suosittaa, että jäsenvaltiot varmistavat, että myös asevoimissa noudatetaan perusoikeuksia”,

–  ottaa huomioon Haagissa 8. huhtikuuta 2016, Luxemburgissa 6. syyskuuta 2015, Riiassa 6. maaliskuuta 2015, Roomassa 7. marraskuuta 2014, Ateenassa 4. huhtikuuta 2014, Vilnassa 6. syyskuuta 2013, Dublinissa 25. maaliskuuta 2013 ja Pafoksessa 10. syyskuuta 2012 pidettyjen yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa käsittelevien parlamenttien välisten kokousten loppupäätelmät,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 2. syyskuuta 2016 Gymnichissä pidetyssä EU:n ulkoministerikokouksessa antaman lausunnon, joissa jälleen viitattiin jäsenvaltioilla olevaan mahdollisuuksien ikkunaan selkeän edistymisen saamiseksi aikaan puolustusalalla,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 28. kesäkuuta 2016 esittelemän asiakirjan EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisesta globaalistrategiasta (Shared Vision, Common Action: A Stronger Europe – A Global Strategy for the European Union’s Foreign and Security Policy),

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan sekä Euroopan puolustusviraston johtajan 7. heinäkuuta 2014 antaman edistymiskertomuksen Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2013 antamien päätelmien täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon 24. heinäkuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Kohti kilpailukykyisempää ja tehokkaampaa puolustus- ja turvallisuusalaa” (COM(2013)0542),

–  ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2014 annetun komission kertomuksen ”A new Deal for European Defence”,

–  ottaa huomioon 8. toukokuuta 2015 annetun komission kertomuksen puolustusta koskevan komission tiedonannon täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla 13. heinäkuuta 2009 annetun direktiivin 2009/81/EY ja puolustusalaan liittyvien tuotteiden siirroista unionin sisällä annetun direktiivin 2009/43/EY,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston ja komission puheenjohtajien sekä Pohjois-Atlantin puolustusliiton pääsihteerin 8. heinäkuuta 2016 antaman yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja komission 11. joulukuuta 2013 antaman yhteisen tiedonannon, jonka otsikkona on ”EU:n kokonaisvaltainen lähestymistapa ulkoisiin konflikteihin” (JOIN(2013)0030), ja siihen liittyvät 12. toukokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon Italian puolustus- ja ulkoasiainministereiden 10. elokuuta 2016 antaman lausunnon ”puolustusalan Schengenistä”,

–  ottaa huomioon Saksan ja Ranskan ulkoasiainministereiden 28. kesäkuuta 2016 antaman lausunnon ”vahvasta Euroopasta epävarmassa maailmassa”,

–  ottaa huomioon Ison-Britannian mahdollisen eroamisen EU:sta,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2016 julkaistun eurobarometrin (85.1) tulokset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0316/2016),

A.  toteaa, että viime vuosina turvallisuustilanne Euroopassa ja sen ympärillä on heikentynyt huomattavasti ja aiheuttanut työläitä ja ennen kokemattomia haasteita, joita yksikään maa tai organisaatio ei kykene kohtaamaan yksin; toteaa, että terrorismin uhka Euroopassa on suurempi kuin koskaan, samalla kun terrorismi ja jatkuvan väkivallan kierre Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä jatkavat leviämistään; toteaa, että yhteisvastuu ja häiriönsietokyky edellyttävät, että EU esiintyy ja toimii yhtenä rintamana ja järjestelmällisesti ja yhteistyössä liittolaistemme, kumppaneidemme ja kolmansien maiden kanssa; toteaa, että ennaltaehkäisevät toimet, arkaluontoisten turvallisuustietojen vaihtaminen, aseellisten konfliktien lopettaminen, laajamittaisten ihmisoikeusrikkomusten poistaminen, demokratian ja oikeusvaltion levittäminen sekä terrorismin torjunta ovat EU:n ja sen kansalaisten painopisteitä, ja niiden olisi oltava toiminnan kohteita EU:n rajojen sisä- ja ulkopuolella, mukaan luettuna ne armeijan pioneerit, jotka joutuvat ratkomaan hyvin käytännöllisiä, ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja kolmannen maailman luonnonkatastrofeihin liittyviä haasteita; toteaa, että Euroopan olisi oltava vahvempi ja nopeampi todellisissa uhkatilanteissa;

B.  toteaa, että terrorismi, hybridiuhat, talouden heilahtelut, kyberuhat ja energiatilanteen epävarmuus, järjestäytynyt rikollisuus ja ilmastonmuutos muodostavat pääasiallisia turvallisuusuhkia koko ajan monimutkaistuvassa ja verkottuneemmassa maailmassa, jossa EU:n olisi tehtävä parhaansa ja etsittävä keinoja turvallisuuden takaamiseksi sekä hyvinvoinnin ja demokratian varmistamiseksi; toteaa, että nykyisessä rahoitus- ja turvallisuustilanteessa eurooppalaisilta armeijoilta edellytetään läheisempää yhteistyötä ja sotilashenkilöstön on harjoiteltava ja työskenneltävä yhdessä enemmän ja paremmin; toteaa, että kesäkuussa 2016 julkaistun eurobarometritutkimuksen (85.1) mukaan kaksi kolmannesta EU:n kansalaisista haluaisi nähdä EU:lta laajempaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista osallistumista; toteaa, että EU:n sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välinen raja on yhä useammin hämärtynyt; toteaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota konfliktien estämiseen, epävakauden perussyiden selvittämiseen ja ihmisten turvallisuuden varmistamiseen; toteaa, että ilmastonmuutos on vakava uhka maailmanlaajuiselle turvallisuudelle, rauhalle ja vakaudelle, ja se voimistaa uhkia perinteiselle turvallisuudelle vähentämällä esimerkiksi juomaveden ja elintarvikkeiden saatavuutta hauraissa ja kehittyvissä maissa, mikä johtaa taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin jännitteisiin ja pakottaa ihmiset muuttamaan asuinsijoiltaan tai luo poliittisia jännitteitä ja turvallisuusuhkia;

C.  toteaa, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja on nimennyt unionin turvallisuuden yhdeksi sen viidestä painopisteestä viime kesäkuussa julkaistussa Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa;

D.  toteaa, että Lissabonin sopimuksessa jäsenvaltioilta edellytetään asiaankuuluvien valmiuksien luovuttamista YTPP:n siviili- ja sotilastehtäviin ja -operaatioihin; ottaa huomioon että perussopimuksiin kirjatut turvallisuus- ja puolustusvalmiudet ovat kaukana toivotusta tasosta; toteaa, että unionin toimielimillä voi myös olla erittäin merkittävä rooli poliittisten aloitteiden käynnistämisessä; toteaa, että jäsenvaltiot ovat tähän mennessä osoittaneet haluttomuutta Euroopan turvallisuus- ja puolustusunionin rakentamiseen, koska ne pelkäävät sen uhkaavan jäsenvaltioiden kansallista itsemääräämisoikeutta;

E.  toteaa, että eurooppalaisen vaihtoehdon hylkääminen puolustus- ja turvallisuusalalla aiheuttaa arviolta 26,4 miljardin euron vuotuiset kustannukset(4) päällekkäisyyksien, ylikapasiteetin ja puolustushankintojen esteiden vuoksi;

F.  toteaa, että SEU-sopimuksen 42 artiklassa edellytetään, että unionin yhteisen puolustuspolitiikan rakenteita kehitetään vaiheittain YTPP:n osana, mikä johtaa EU:n yhteiseen puolustukseen Eurooppa-neuvoston yksimielisesti niin halutessa; toteaa, että SEU-sopimuksen 42 artiklan 2 kohdassa suositellaan myös, että kukin jäsenvaltio tekee tätä koskevan päätöksen valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti;

G.  toteaa, että SEU-sopimuksen 42 artiklassa määrätään myös turvallisuuselinten luomisesta ja Euroopan valmiuksia ja varustautumista koskevan politiikan määrittelystä; toteaa, että sen mukaan EU:n toimien olisi oltava Nato-yhteensopivia sekä toisiaan täydentäviä ja vahvistavia; toteaa, että unionin yhteisen puolustuspolitiikan olisi vahvistettava Euroopan valmiuksia edistää turvallisuutta omalla alueellaan ja sen ulkopuolella ja lujitettava Nato-kumppanuutta ja transatlanttisia suhteita, jonka myötä myös Naton on mahdollista vahvistua, mikä vastaavasti myös edistää eurooppalaista, transatlanttista ja globaalia turvallisuutta ja puolustusta; toteaa, että Varsovassa vuonna 2016 pidetyn Naton ja EU:n strategista kumppanuutta käsittelevän Naton huippukokouksen yhteisessä julkilausumassa tunnustettiin Naton rooli ja EU:n tuki yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa; toteaa, että Euroopan puolustusunionin olisi varmistettava rauhan ylläpitäminen, konfliktien estäminen ja kansainvälisen turvallisuuden lujittaminen Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden mukaisesti;

H.  ottaa huomioon, että EU:n taisteluosastoja ei menettelytapoihin, rahoitukseen ja poliittisiin esteisiin liittyvistä syistä vielä ole käytetty, vaikka tilaisuuksia ja tarvetta on ollutkin ja vaikka taisteluosastot saavuttivat täyden operatiivisen valmiuden vuonna 2007 ja ne suunniteltiin humanitaarisiin, rauhanturvaamiseen ja rauhanpalauttamiseen liittyviin sotilaallisiin tehtäviin; korostaa, että näin on hukattu mahdollisuus vahvistaa EU:n roolia tärkeänä globaalina toimijana vakauden ja rauhan puolesta;

I.  toteaa, että Euroopan puolustusviraston perustamista lukuun ottamatta mitään muita EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan puuttuvia elementtejä ei ole toistaiseksi suunniteltu, niistä ei ole päätetty eikä niitä ole pantu täytäntöön; toteaa, että Euroopan puolustusviraston organisaatio on uudistettava kokonaan, jotta se voisi kehittää valmiuksiaan täyteen mittaansa ja todistaa, että se tuottaa lisäarvoa, tekee YTPP:stä tehokkaamman ja voi johtaa yhdenmukaistettuihin kansallista puolustusta koskeviin suunnitteluprosesseihin kyseisillä aloilla, jotka ovat merkittäviä YTPP:n sotilasoperaatioiden kannalta SEU-sopimuksen 43 artiklassa mainittujen Petersbergin tehtävien mukaisesti; kannustaa kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan ja sitoutumaan Euroopan puolustusvirastoon tämän päämäärän toteuttamiseksi;

J.  toteaa, että EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan globaalistrategiassa edellytetään, että EU kannustaa järjestelmällisesti kaikkia valmiuksia koskevan puolustusyhteistyöhön, jotta voidaan vastata ulkoisiin kriiseihin, rakentaa yhdessä kumppaneidemme valmiuksia, taata EU:n turvallisuus ja luoda Eurooppaan vakaa puolustusteollisuus, joka on elintärkeä unionin riippumattoman strategisen päätöksenteko- ja toimintakyvyn kannalta; toteaa, että kaikista toimista on sovittava yksimielisesti neuvostossa ennen niiden täytäntöönpanoa;

K.  ottaa huomioon, että vuoden 2015 kesäkuussa pidetty, osittain puolustusasioihin keskittynyt Eurooppa-neuvosto kehotti edistämään aiempaa laajempaa ja järjestelmällisempää eurooppalaista puolustusyhteistyötä keskeisten valmiuksien tuottamiseksi tarvittaessa myös EU:n varoja käyttämällä mutta huomautti, että sotilaalliset valmiudet jäävät niitä käyttävien jäsenvaltioiden hallintaan;

L.  toteaa, että 17. marraskuuta 2015 Ranska vetosi SEU-sopimuksen 42 artiklan 7 kohtaan ja pyysi saada hallinnoida muiden jäsenvaltioiden tuki- ja avustusosuuksia täysin kahdenvälisesti;

M.  toteaa, että unionin tason valkoisella kirjalla turvallisuudesta ja puolustuksesta on tarkoitus lujittaa YTPP:tä entisestään ja parantaa EU:n kykyä toimia turvallisuuden lisääjänä Lissabonin sopimuksen mukaisesti ja sen on määrä toimia hyödyllisenä välineenä tulevan ja tehokkaamman YTPP:n tarkastelussa; toteaa, että YTPP:n tehtävät ja operaatiot sijoittuvat yleensä Afrikan sarven ja Sahelin kaltaisille alueille, jotka altistuvat vakavasti ilmastonmuutoksen kielteisille vaikutuksille, kuten kuivuudelle ja maaperän huonontumiselle;

N.  toteaa, että neuvoston puheenjohtajavaltio Alankomaat edisti ajatusta EU:n valkoisesta kirjasta; toteaa, että Visegrad-maat ovat pitäneet ajatusta Euroopan puolustusyhteistyön vahvistamisesta hyvänä; toteaa, että Saksa kehotti perustamaan Euroopan turvallisuus- ja puolustusunionin vuonna 2016 julkaistussa valkoisessa kirjassa Saksan turvallisuuspolitiikasta ja Bundeswehrin tulevaisuudesta;

O.  toteaa, että asteittainen puolustusalan integrointi on paras vaihtoehtomme kustannusten kannalta, ja valkoinen kirja voisi olla ainutlaatuinen mahdollisuus lisävaiheiden ehdottamiseksi;

Euroopan puolustusunioni

1.  palauttaa mieliin, että pitkän aikavälin turvallisuuden varmistamiseksi Eurooppa tarvitsee poliittista tahtoa ja päättäväisyyttä, joiden tukena on laaja kirjo asiaankuuluvia politiikan välineitä, vahvat ja nykyaikaiset sotilaalliset valmiudet mukaan luettuina; kannustaa Eurooppa-neuvostoa johtamaan Euroopan puolustusunionin vaiheittaista rakentamista ja antamaan taloudellisia lisäresursseja sen täytäntöönpanon varmistamiseksi, jotta puolustusunioni voidaan perustaa EU:n seuraavan monivuotisen poliittisen kehyksen ja rahoituskehyksen kuluessa; muistuttaa, että unionin yhteisen puolustuspolitiikan luominen on Lissabonin sopimuksen mukaisen yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä ja täytäntöönpanoa ja että se kuuluu kansainvälisen oikeuden piiriin ja on itse asiassa välttämätön, jotta EU voisi edistää oikeusvaltiota, rauhaa ja turvallisuutta maailmanlaajuisesti; pitää tältä osin myönteisenä kaikkia jäsenvaltioiden parhaillaan toteuttamia toimia, joilla pyritään integroimaan yhteisiä puolustusponnistelujamme, kun otetaan huomioon myös ne erittäin tärkeät osatekijät, joita sisältyisi turvallisuutta ja puolustusta koskevaan valkoiseen kirjaan;

2.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita hyödyntämään kaikki Lissabonin sopimuksen mahdollisuudet YTPP:n suhteen, erityisesti SEU-sopimuksen 42 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun pysyvän rakenteellisen yhteistyön tai 41 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun käynnistysrahaston osalta; muistuttaa, että SEU:n 43 artiklan Petersbergin tehtävät ovat suuri joukko kunnianhimoisia sotilaallisia tehtäviä, kuten yhteiset aseistariisuntatehtävät, humanitaariset ja pelastustehtävät, neuvonta ja tuki sotilasasioissa, konfliktien ehkäisy ja rauhan turvaaminen sekä taistelujoukkojen kriisinhallintatehtävät, rauhan palauttaminen ja konfliktin jälkeinen vakauttaminen; muistuttaa, että samassa artiklassa todetaan, että kaikilla näillä tehtävillä voidaan edistää terrorismin torjumista, myös antamalla tukea kolmansille maille terrorismin torjumiseksi niiden alueella; korostaa, että YTPP nykyisessä muodossaan ei anna EU:lle mahdollisuutta kaikkien lueteltujen tehtävien tekemiseen; katsoo, että tarkoituksena olisi oltava työskennellä järjestelmällisesti sen puolesta, että EU voisi täyttää Lissabonin sopimuksen tavoitteet;

3.  katsoo, että ollakseen todella voimakas Euroopan puolustusunionin on tarjottava takuita ja valmiuksia jäsenvaltiokohtaisten takuiden ja valmiuksien lisäksi;

4.  katsoo, että Euroopan puolustusunioni on käynnistettävä täysin uudistetun YTPP:n pohjalta ja sen on perustuttava vahvan puolustuksen periaatteeseen, tehokkaaseen rahoitukseen ja täyteen koordinointiin Naton kanssa; katsoo, että koska sisäinen ja ulkoinen turvallisuus integroituvat yhä selvemmin, YTPP:n on välttämättömänä vaiheena siirryttävä pois ulkoisesta kriisinhallinnasta, jotta se voi aidosti huolehtia turvallisuudesta ja puolustuksesta sekä antaa unionille osallistumismahdollisuuden kriisien ja konfliktien kaikissa vaiheissa kaikilla sen käytössä olevilla välineillä;

5.  painottaa, että puolustusministereille on perustettava neuvoston muodossa kokoontuva elin, joka tarjoaa kestävää poliittista johtajuutta ja koordinointia Euroopan puolustusunionin rakentamiseen; kehottaa Euroopan unionin neuvostoa perustamaan ensimmäisenä askeleena pysyvän kokousmuodon niiden jäsenvaltioiden puolustusministereiden kuulemiselle ja päätöksenteolle, jotka ovat sitoutuneet syvempään puolustusyhteistyöhön;

6.  kehottaa komission puheenjohtajaa perustamaan pysyvän puolustusasioiden työryhmän, joka koostuu komission jäsenistä ja jota johtaa komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja; pyytää parlamentille pysyviä edustajia tähän ryhmään; tukee komission laajempaa osallistumista puolustusalalla hyvin kohdennetun tutkimuksen, suunnittelun ja täytäntöönpanon avulla; kehottaa komission varapuheenjohtajaa /unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa sisällyttämään ilmastonmuutosnäkökohdat kaikkeen EU:n ulkoiseen toimintaan ja ennen kaikkea YTPP:aan;

7.  katsoo, että Euroopan pahenevat riskit ja uhkakuvat tekevät Euroopan puolustusunionin perustamisesta kiireellisen asian, etenkin kun turvallisuusympäristö EU:n rajoilla heikkenee koko ajan varsinkin itäisessä ja eteläisessä naapurustossa; toteaa, että tämä näkyy myös jäsenvaltioiden turvallisuusstrategioissa; painottaa, että tilanne paheni huomattavasti ja asteittain vuonna 2014, kun niin kutsuttu islamilainen valtio syntyi ja laajentui ja kun Venäjä ryhtyi käyttämään voimakeinoja;

8.  katsoo, että Euroopan puolustusunionin on perustuttava jäsenvaltioiden säännölliseen yhteiseen uhkakuva-arvioon, mutta sen on myös oltava riittävän joustava, jotta jäsenvaltioiden yksittäiset turvallisuushaasteet ja -tarpeet otetaan huomioon;

9.  katsoo, että unionin olisi kohdennettava omia varoja laajemman ja järjestelmällisemmän eurooppalaisen puolustusyhteistyön edistämiseen jäsenvaltioiden kesken, pysyvä rakenteellinen yhteistyö mukaan luettuna; katsoo, että EU:n varojen käyttö olisi selkeä ilmaus yhteenkuuluvuudesta ja yhteisvastuusta ja mahdollistaisi sen, että jäsenvaltiot voisivat parantaa sotilaallisia valmiuksiaan enemmän yhteisesti;

10.  katsoo, että eurooppalaisen puolustusyhteistyön vahvistaminen johtaisi parempaan tuloksellisuuteen, yhtenäisyyteen ja tehokkuuteen sekä EU:n varojen, valmiuksien ja myönteisten vaikutusten lisääntymiseen puolustusalan tutkimuksessa ja teollisuudessa; korostaa, että EU ja sen jäsenvaltiot voivat ainoastaan tällaisella syvemmällä yhteistyöllä, joka asteittain kehittyisi todelliseksi Euroopan puolustusunioniksi, hankkia välttämättömät teknologiset ja teolliset valmiudet nopeampaan, riippumattomaan ja tehokkaaseen toimintaan, jolla mahdollistetaan nykypäivän uhkiin valmistautuminen ja niihin vastaaminen tehokkaasti;

11.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita sitovampiin keskinäisiin sitoumuksiin käynnistämällä pysyvän rakenteellisen yhteistyön unionin kehyksessä; kannustaa kyseisiä jäsenvaltioita perustamaan monikansallisia joukko-osastoja pysyvän rakenteellisen yhteistyön mukaisesti ja luovuttamaan nämä joukot YTPP:n käyttöön; korostaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on tärkeää ja tarpeellista osallistua pysyvään ja tehokkaaseen rakenteelliseen yhteistyöhön; katsoo, että neuvoston olisi normaalioloissa annettava rauhanturvaamista, konfliktien estoa ja kansainvälisen turvallisuuden lujittamista koskevien tehtävien täytäntöönpano kyseisille kansainvälisille joukoille; ehdottaa, että unionin tason ja kansallisen tason päätöksentekomenettelyt olisi laadittava siten, että ne mahdollistavat nopean toiminnan kriisitilanteessa; on varma, että EU:n taisteluosastojärjestelmä olisi nimettävä uudelleen ja sitä olisi käytettävä ja kehitettävä tätä tarkoitusta varten poliittisesti, monikäyttöisyyttä korostaen ja riittävällä rahoituksella varustettuna; kannustaa perustamaan ennakolta EU:n operatiivisen päämajan yhteisten operaatioiden tehokasta suunnittelua, johtamista ja hallintaa varten; tähdentää, että pysyvä rakenteellinen yhteistyö on avoinna kaikille jäsenvaltioille;

12.  kehottaa jäsenvaltioita erityisesti tunnustamaan sotilashenkilöstön oikeuden perustaa ammatillisia yhdistyksiä tai ammattiliittoja ja liittyä niihin sekä saattaa ne osaksi viranomaisten kanssa käytävää säännöllistä työmarkkinavuoropuhelua; pyytää Eurooppa-neuvostoa ryhtymään konkreettisiin toimiin Euroopan armeijoiden yhdenmukaistamiseksi ja standardisoimiseksi, jotta helpotettaisiin niiden henkilöstön yhteistyötä uuden Euroopan puolustusunionin alaisuudessa;

13.  toteaa, että kaikilla jäsenvaltioilla on lähinnä taloudellisista syistä vaikeuksia pitää yllä kovin laajoja puolustusvalmiuksia; kehottaa siksi lisäämään koordinointia ja tekemään selkeämpiä valintoja ylläpidettävistä valmiuksista, jotta jäsenvaltiot voivat erikoistua tiettyihin valmiuksiin;

14.  kannustaa jäsenvaltioita etsimään uusia keinoja joukkojen ja materiaalin yhteisille hankinnoille, huollolle ja säilytykselle; ehdottaa, että saattaisi olla hyödyllistä tarkastella ensin kuljetusajoneuvojen ja -lentokoneiden, säiliöautojen ja -lentokoneiden ja muun huoltomateriaalin kaltaisen ei-tappavan materiaalin yhteiskäyttöä ja jakamista;

15.  katsoo, että yhteentoimivuus on avainasemassa, jos jäsenvaltioiden joukoista halutaan paremmin toisiinsa soveltuvia ja integroituja; korostaa siksi, että jäsenvaltioiden on tarkasteltava mahdollisuutta puolustusresurssien yhteishankintoihin; toteaa, että EU:n puolustusmarkkinoiden protektionistinen ja suljettu luonne tekee tästä vaikeampaa;

16.  korostaa, että Athene-mekanismin uudelleentarkastelussa ja laajentamisessa on varmistettava, että EU:n tehtäviä voidaan rahoittaa yhteisistä varoista eivätkä kustannukset jää mukana olevien yksittäisten jäsenvaltioiden maksettavaksi, jolloin jäsenvaltioilta poistuu yksi mahdollinen este joukkojen lähettämiselle;

17.  kehottaa Euroopan parlamenttia perustamaan täysimittaisen turvallisuus-ja puolustusvaliokunnan tarkkailemaan pysyvän rakenteellisen yhteistyön täytäntöönpanoa;

18.  katsoo, että Euroopan puolustusviraston vahva ja kasvava rooli on välttämätön Euroopan puolustusunionin tehokkuudelle valmiusperustaisten ohjelmien ja hankkeiden koordinoinnin sekä yhteisen eurooppalaisen valmius- ja varustelupolitiikan perustamisen kannalta, tehokkuuden lisäämiseksi, päällekkäisyyksien karsimiseksi ja kustannusten vähentämiseksi sekä YTPP:n operaatioiden erittäin täsmällisesti määriteltyjen valmiusvaatimusten pohjalta sekä kyseisiä valmiuksia koskevien yhdenmukaistettujen kansallisten puolustussuunnitelmien ja hankintaprosessien mukaisesti; toteaa, että tämän olisi noudatettava jäsenvaltioiden armeijoiden puolustuksen tarkasteluprosessia ja Euroopan puolustusviraston aiempien toimien ja menettelyjen tarkastelua; kehottaa Euroopan puolustusvirastoa osoittamaan, mitkä yleistavoitteissa ja valmiuksien kehittämissuunnitelmassa havaitut puutteet korjattiin viraston ansiosta; on varma, että yhteiskäyttö sekä aloitteiden ja hankkeiden jakaminen ovat erinomaisia ensimmäisiä askeleita kohti tehostettua eurooppalaista yhteistyötä;

19.  kannustaa komissiota yhteistyöhön Euroopan puolustusviraston kanssa puolustusalan teollisen ja teknologisen perustan lujittamiseksi, mikä on elintärkeää unionin strategisen riippumattomuuden kannalta; katsoo, että ratkaisu alan kestävyyteen on jäsenvaltioiden puolustusmenojen lisääminen sekä alan kansainvälisestä kilpailukyvystä huolehtiminen; toteaa, että markkinoiden nykyinen pirstaleisuus kertoo Euroopan puolustusteollisuuden heikosta kilpailukyvystä; toteaa, että yhteistoiminnassa tapahtuva tutkimus voi auttaa kyseisen pirstaleisuuden korjaamisessa ja kilpailukyvyn parantamisessa;

20.  katsoo vakaasti, että ainoastaan yhdessä tapahtuva valmiuksien kehittäminen, esimerkiksi Euroopan ilmakuljetusten johtokeskuksen kaltaisten toiminnallisten klusterien yhdistämisen kautta voi tuottaa Euroopan puolustusunionin perustamiseen tarvittavia mittakaavaetuja; katsoo lisäksi, että EU:n valmiuksien lujittaminen yhteisillä hankinnoilla ja muilla yhteiskäytön ja jakamisen muodoilla voisi saada aikaan Euroopan puolustusteollisuuden ja pk-yritysten tarvitseman sykäyksen; tukee kohdennettuja toimia, joilla kannustetaan kyseisten hankkeiden toteutumista, jotta yhteisten hankintojen 35 prosentin osuus Euroopan puolustusviraston kokonaismenoista toteutuu yhteishankinnoilla EU:n globaalistrategian mukaisesti; katsoo, että Euroopan puolustuksen ohjausjakso, jonka aikana jäsenvaltiot kuulisivat toisiaan suunnittelusykleistä ja hankintasuunnitelmista, voisi auttaa ratkaisemaan puolustusmarkkinoiden pirstaloitunutta nykytilaa koskevan ongelman;

21.  painottaa, että kyberturvallisuus on luonteeltaan toimiala, jolla yhteistyö ja yhdentyminen ovat ratkaisevassa asemassa sekä EU:n jäsenvaltioiden, keskeisten kumppanien ja Naton välillä että yhteiskunnan eri toimijoiden välillä, sillä siinä ei ole kyse yksinomaan sotilaallisesta vastuusta; vaatii selkeämpiä suuntaviivoja siitä, miten EU:n puolustus- ja hyökkäysvalmiuksia aiotaan käyttää ja missä yhteydessä; muistuttaa, että parlamentti on toistuvasti vaatinut EU:n kaksikäyttötuotteiden vientiä koskevan asetuksen tarkistamista, jotta estetään ohjelmistojen ja muiden järjestelmien, joita voidaan käyttää EU:n digitaalista infrastruktuuria vastaan ja ihmisoikeuksien rikkomiseen, joutuminen vääriin käsiin;

22.  huomauttaa, että korkea edustaja julkaisi äskettäin kokonaisvaltaisen strategian, joka muodostaa yhtenäiset puitteet ulkopoliittisen toiminnan painopisteille sekä eurooppalaisen puolustuspolitiikan tulevan kehityksen määrittelylle;

23.  muistuttaa, että Euroopan puolustusviraston ministeritason johtokunta hyväksyi neljä yhteistä investointien vertailuarvoa, ja kantaa huolta yhteistoiminnan alhaisesta tasosta, joka kävi ilmi vuonna 2013 julkaistusta puolustustietoraportista;

24.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tekemään aloitteen Euroopan puolustusteollisuuden alan tärkeimpien yritysten ja sidosryhmien yhteen saattamiseksi, jotta eurooppalaista drooniteollisuutta voidaan kehittää;

25.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tekemään aloitteen Euroopan puolustusteollisuuden alan tärkeimpien yritysten ja sidosryhmien yhteen saattamiseksi, jotta voidaan kehittää puolustusmateriaalin yhteistä kehittämistä käsitteleviä strategioita ja foorumi;

26.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa edistämään kansallisten kyberturvallisuusstrategioiden, valmiuksien ja komentokeskusten sekä Euroopan puolustusviraston välistä yhteistyötä osana pysyvää rakenteellista yhteistyötä, joka auttaa suojautumaan kyberhyökkäyksiltä ja torjumaan niitä;

27.  kehottaa kehittämään edelleen EU:n kyberpuolustuspolitiikan kehystä jäsenvaltioiden kyberpuolustusvalmiuksien, operatiivisen yhteistyön ja tietojenvaihdon parantamiseksi;

28.  panee merkille, että parhaillaan valmistellaan tulevaa EU:n puolustusalan tutkimusohjelmaa Eurooppa-neuvoston vuosina 2013 ja 2015 esittämien toiveiden ja Euroopan parlamentin käynnistämän pilottihankkeen mukaisesti, ja pyytää sen tosiasiallista käynnistämistä mahdollisimman nopeasti; korostaa, että valmistelutoimia varten olisi myönnettävä riittävästi määrärahoja, vähintään 90 miljoonaa euroa seuraaviksi kolmeksi vuodeksi (2017–2020); katsoo, että valmistelutoimien jälkeen olisi toteutettava mittava EU:n rahoittama erityinen tutkimusohjelma seuraavan, vuonna 2021 alkavan rahoituskehyksen osana; toteaa, että Euroopan puolustusalan tutkimusohjelma tarvitsee kyseisenä ajanjaksona vuosittain vähintään 500 miljoonan euron määrärahat, jotta se olisi uskottava ja sen vaikutus merkittävä; kehottaa jäsenvaltioita hahmottelemaan sellaisia tulevia yhteistyöohjelmia, joihin EU:n rahoittamalla puolustusalan tutkimuksella voidaan rakentaa lähtökohdat, ja kehottaa perustamaan käynnistysrahaston sotilasoperaatioiden valmistelutoimia varten Lissabonin sopimuksen edellyttämällä tavalla; tukee puolustukseen liittyviä komission aloitteita, kuten puolustusalan toimintasuunnitelmaa, puolustusteollisuuspolitiikkaa ja Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa;

29.  korostaa, että EUNAVFOR MED -operaatioiden kaltaisten YTPP-operaatioiden käynnistäminen edistää Euroopan puolustusunionin toteutumista; kehottaa unionia jatkamaan ja tehostamaan tämän tyyppisiä operaatioita;

30.  pitää tärkeänä eurooppalaisen ohjausjakson käyttämistä turvallisuutta ja puolustusta koskevien tiiviimpien yhteistyömuotojen käyttöönotossa;

31.  pitää tärkeänä riittäviä toimia, joilla kannustetaan toimivia, oikeudenmukaisia, saatavilla olevia ja avoimia Euroopan puolustusmarkkinoita, jotka ovat avoinna muille, edistävät tulevaisuuden teknisiä innovaatioita, tukevat pk-yrityksiä sekä lisäävät kasvua ja työpaikkoja, jotta jäsenvaltiot voivat käyttää paljon tehokkaammin oman puolustus- ja turvallisuusbudjettinsa ja hyödyntää sen mahdollisimman tarkasti; panee merkille, että Euroopan puolustuksen teollinen ja teknologinen perusta edellyttää oikeudenmukaisia, toimivia ja läpinäkyviä sisämarkkinoita, toimitusvarmuutta ja jäsenneltyä vuoropuhelua puolustukseen liittyvillä teollisuuden aloilla; on huolissaan siitä, että kehitys kohti puolustusalan kilpailukyvyn paranemista, korruption vastaisia toimia ja avoimuuden lisäämistä on ollut hidasta ja että Euroopan unionilla ei edelleenkään ole asianmukaista puolustusalan politiikkaa eikä sisämarkkinoiden sääntöjä noudateta; on sitä mieltä, että yhdennettyjen ja kilpailukykyisten Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoiden on tarjottava kannustimia ja palkkioita kaikille jäsenvaltioille ja toimitettava kaikille ostajille asianmukaisia ja kohtuuhintaisia välineitä, jotka vastaavat kunkin ostajan turvallisuustarpeita; korostaa tarvetta varmistaa, että puolustus- ja turvallisuusalan hankintoja koskevaa direktiiviä ja yhteisön sisällä tapahtuvia siirtoja koskevaa direktiiviä sovelletaan asianmukaisesti kaikkialla EU:ssa; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan niin sanottuun puolustuspakettiin kuuluvien kahden puolustusalan direktiivin täysimittaisen täytäntöönpanon;

32.  kehottaa komissiota hoitamaan tehtävänsä puolustusalan toimintasuunnitelman kautta ja tukemaan vahvaa teollista perustaa, jolla pystytään tyydyttämään Euroopan strategisiin valmiuksiin liittyvät tarpeet, ja selvittämään, missä EU voisi tuottaa lisäarvoa;

33.  on vakuuttunut siitä, että unionin yhteisen puolustuspolitiikan vaiheittaisen laatimisen yhteydessä EU:n olisi asianomaisten jäsenvaltioiden suostumuksella voitava osallistua niiden valmiusohjelmiin, mukaan luettuna osallistuminen kyseisten ohjelmien toteuttamista varten unionin puitteissa luotaviin rakenteisiin;

34.  kannustaa komissiota edistämään yhdessä Euroopan puolustusviraston kanssa puolustusyhteistyön mahdollisuuksia ottamalla käyttöön EU:n varoja ja välineitä, joilla pyritään kehittämään jäsenvaltioiden puolustusvalmiuksia koskevia ohjelmia; palauttaa mieliin, että Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelman olisi oltava strateginen väline, jolla edistetään puolustusalan yhteistyötä Euroopan tasolla erityisesti EU:n rahoittaman puolustusalan tutkimusohjelman ja sellaisten toimenpiteiden avulla, joilla tehostetaan teollisuuden yhteistyötä koko arvoketjussa;

35.  pitää erityisen myönteisenä komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan kehittämää strategisen riippumattomuuden käsitettä EU:n kokonaisstrategian osana; katsoo, että tätä käsitettä olisi sovellettava sekä strategisiin painopisteisiin että oman teollisuutemme valmiuksien tehostamiseen;

36.  panee merkille Eurooppa-neuvoston ja komission puheenjohtajien sekä Naton pääsihteerin 8. heinäkuuta 2016 antaman yhteisen julkilausuman, jossa korostetaan tarvetta tiivistää EU:n ja Naton välistä yhteistyötä turvallisuuden ja puolustuksen alalla; pitää tärkeänä, että EU:n ja Naton yhteistyöhön sisällytetään yhteistyö idässä ja etelässä, hybridi- ja kyberuhkien torjunta sekä meriturvallisuuden parantaminen ja puolustusalan valmiuksien yhdenmukaistaminen ja kehittämisen koordinointi; katsoo, että teknisiä, teollisia ja sotilaallisia valmiuksia koskeva yhteistyö tarjoaa mahdollisuuden parantaa yhteensopivuutta ja synergioita molempien kehysten välillä ja varmistaa entistä paremman resurssitehokkuuden; palauttaa mieliin, että edellä mainitun julkilausuman nopea täytäntöönpano on olennaista, ja kehottaa tässä suhteessa EUH:ta ja asianomaisia osapuolia kehittämään täytäntöönpanoa koskevia käytännön vaihtoehtoja joulukuuhun 2016 mennessä; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi kehitettävä valmiuksia, jotka voidaan ottaa käyttöön YTPP:n puitteissa, jotta voidaan mahdollistaa itsenäinen toiminta tapauksissa, joissa Nato ei halua toimia tai joissa EU:n toiminta on asianmukaisempaa; on varma, että tämä myös vahvistaisi Naton asemaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa sekä yhteisessä puolustuksessa; korostaa, että EU:n ja Naton yhteistyö entistä vahvemman ja tehokkaamman puolustusteollisuuden ja puolustusalan tutkimuksen edistämiseksi on strateginen painopiste ja sen nopea täytäntöönpano on erittäin tärkeää; on vakuuttunut siitä, että yhteinen toiminta ennaltaehkäisyn, analysoinnin ja varhaisen havaitsemisen parissa tietoja ja tiedustelutietoja tehokkaasti jakamalla parantaa EU:n valmiutta torjua uhkia, hybridiuhat mukaan luettuina; on edelleen vakuuttunut, että Nato on ensisijainen turvallisuuden ja puolustuksen takaaja Euroopassa; korostaa tarvetta välttää Naton ja EU:n välineiden päällekkäisyyttä; katsoo, että myös siviilinäkökohtien osalta EU:lla on mahdollisuus saada aikaan todellisia muutoksia epävakailla alueilla; korostaa kuitenkin, että vaikka Naton rooliin kuuluu pääasiassa sen eurooppalaisten jäsenten suojelu kaikilta ulkoisilta uhilta, EU:n olisi pyrittävä siihen, että se pystyy aidosti puolustamaan itseään ja toimimaan tarvittaessa itsenäisesti ja ottamaan tässä asiassa entistä suuremman vastuun parantamalla kalustoa, koulutusta ja organisaatiota;

37.  toteaa, että vaikka Naton on edelleen oltavan Euroopan yhteisen puolustuksen perusta, Naton ja EU:n poliittiset prioriteetit eivät ehkä ole aina identtiset etenkään Yhdysvaltain Aasiaan kohdistamien tasapainottamispyrkimyksien yhteydessä; panee lisäksi merkille, että EU:lla on ainutlaatuinen valikoima turvallisuuteen liittyviä välineitä, jotka eivät ole Naton käytettävissä, ja päinvastoin; on sitä mieltä, että EU:n olisi otettava suurempi vastuu turvallisuuskriiseistä omassa lähiympäristössään ja tuettava näin Naton tehtäviä erityisesti hybridisodankäynnin ja meriturvallisuuden puitteissa; katsoo, että pitkällä aikavälillä Berliini plus -järjestelyjen uudistaminen voi osoittautua tarpeelliseksi, jotta myös Naton on mahdollista hyötyä EU:n valmiuksista ja välineistä; korostaa, että EU:n pyrkimys strategiseen riippumattomuuteen ja Euroopan puolustusunionin rakentaminen on toteutettava täydellisessä synergiassa Naton kanssa ja niiden on johdettava entistä tehokkaampaan yhteistyöhön, tasapuoliseen taakanjakoon sekä Naton ja EU:n väliseen produktiiviseen työnjakoon;

38.  pitää tärkeänä, että EU:n ja Naton yhteistyöhön sisällytetään kestokyvyn lisääminen idässä ja etelässä sekä puolustusalan investoinnit; katsoo, että valmiuksia koskeva yhteistyö tarjoaa mahdollisuuden parantaa yhteensopivuutta ja synergioita molempien kehysten välillä; on varma, että tämä myös vahvistaisi Naton asemaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa sekä yhteisessä puolustuksessa;

39.  on erittäin huolestunut tiedoista, joiden mukaan hallinnolliset menettelyt hidastavat tarpeettomasti joukkojen muodostamista YTPP-operaatioita varten ja nopean toiminnan joukkojen liikkumista EU:n sisärajojen yli; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan unionin laajuisen järjestelmän puolustusalan henkilöstön, kaluston ja tarvikkeiden nopean liikkumisen koordinoimiseksi YTPPn puitteissa silloin, kun yhteisvastuulauseketta on käytetty ja kun valtioilla on velvoite auttaa ja tukea kaikin käytettävissä olevin keinoin YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaisesti;

40.  kehottaa toteuttamaan käytännön järjestelyjä ja laatimaan suuntaviivoja SEU-sopimuksen 42 artiklan 7 kohdan tulevaa käyttöönottoa varten; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat järjestelyt kyseisen artiklan täytäntöönpanoa varten, jotta yksittäiset jäsenvaltiot voivat tuloksellisesti hallinnoida toisten jäsenvaltioiden avustus- ja tukiosuuksia tai antaa ne hallinnoitavaksi unionin kehyksessä; kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään puolustusmenojen osuudessa 2 prosentin tavoitteeseen BKT:stä sekä käyttämään 20 prosenttia puolustusmenoistaan Euroopan puolustusviraston välttämättömiksi katsomiin varusteisiin, mukaan luettuna niihin liittyvä tutkimus ja kehitys, millä kurotaan umpeen Euroopan puolustusviraston yhteisiä investointeja koskevan neljän vertailuarvon välinen kuilu;

41.  on sitä mieltä, että kansallisten talousarvioiden taloudellisia rajoituksia koskevat haasteet tuovat samalla mukanaan vastaavasti kehitysmahdollisuuksia, koska jäsenvaltioiden välinen entistä tiiviimpi yhteistyö puolustusasioissa on ilmeisen tarpeellista; suhtautuu myönteisesti joidenkin jäsenvaltioiden päätökseen puolustusmenojen leikkaamisen lopettamisesta tai sen suunnan kääntämisestä;

42.  katsoo, että parlamentin olisi toimittava keskeisessä roolissa tulevassa Euroopan puolustusunionissa, ja katsoo sen vuoksi, että turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnasta olisi tehtävä täysivaltainen parlamentin valiokunta;

43.  pyytää komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa panemaan alulle EU:n turvallisuus- ja puolustusalan valkoisen kirjan, joka perustuisi Eurooppa-neuvoston hyväksymään EU:n globaalistrategiaan; pyytää neuvostoa toteuttamaan tämän asiakirjan laatimisen viipymättä; pitää valitettavana komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan EU:n puolustusministereille tekemää ehdotusta, jonka mukaan laadittaisiin ainoastaan turvallisuutta ja puolustusta koskeva täytäntöönpanosuunnitelma valkoista kirjaa koskevan kattavan prosessin sijaan; katsoo, että kyseisen täytäntöönpanosuunnitelman olisi oltava edeltävä vaihe tavanomaisessa turvallisuus- ja puolustusalan valkoisen kirjan prosessissa, joka lienee täsmällisesti ja realistisesti katsottuna käyttökelpoinen peruste unionin mahdollisille rahoitusosuuksille turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa kunkin vaalikauden aikana;

44.  katsoo, että EU:n valkoinen kirja turvallisuudesta ja puolustuksesta olisi laadittava johdonmukaisten hallitusten välisten ja parlamenttien välisten prosessien tuloksena ja EU:n eri toimielinten myötävaikutuksella ja perustuttava kansainväliseen koordinaatioon Naton kaltaisten kumppaneidemme ja liittolaistemme kanssa sekä kattavaan toimielinten väliseen tukeen; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tarkistamaan alkuperäistä aikataulua, jotta voidaan aloittaa kohdennettu kuuleminen jäsenvaltioiden ja parlamenttien kanssa;

45.  toteaa, että EU:n globaalistrategian perusteella valkoiseen kirjaan olisi sisällytettävä EU:n turvallisuus- ja puolustusstrategia ja sen toteuttamiseen tarvittavat valmiudet sekä jäsenvaltioiden ja unionin tason toimet ja ohjelmat näiden Euroopan yhteiseen valmius- ja varustelupolitiikkaan perustuvien valmiuksien saavuttamiseksi, kun otetaan huomioon, että puolustus ja turvallisuus jäävät kansalliseen päätösvaltaan;

46.  katsoo, että valkoinen kirja olisi laadittava toimielinten välisenä sitovana sopimuksena, jolloin kaikki unionin aloitteet, investoinnit, toimet ja ohjelmat toteutettaisiin EU:n monivuotisen poliittisen kehyksen ja rahoituskehyksen puitteissa; on varma, että jäsenvaltioiden, kumppanien ja liittolaisten olisi otettava tämä toimielinten välinen sopimus huomioon omassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa suunnittelussaan keskinäisen yhdenmukaisuuden ja täydentävyyden varmistamiseksi;

Käynnistettävät aloitteet

47.  katsoo, että seuraavat aloitteet olisi käynnistettävä välittömästi:

   vuonna 2017 alkavaa YTPP:n tutkimusta koskevat valmistelutoimet, joita jatketaan vuoteen 2019 saakka;
   myöhempi ja kunnianhimoisempi puolustusalan strateginen tutkimusohjelma, jolla kurotaan kiinni kuilua ennen seuraavaa monivuotista rahoituskehystä, mikäli jäsenvaltiot myöntävät tarpeelliset täydentävät taloudelliset resurssit tai mikäli jäsenvaltiot antavat yhteisrahoitusta SEUT-sopimuksen 185 artiklan mukaisesti;
   Euroopan puolustuksen ohjausjakso, jonka puitteissa arvioidaan jäsenvaltioiden puolustukseen liittyvissä budjettitoimissa saavuttamaa edistystä;
   strategia, jossa hahmotellaan toteutettavat toimet Euroopan puolustusunionin perustamisen ja täytäntöönpanon toteuttamiseksi;
   pysyvän puolustusministerien neuvoston perustamista koskeva harkinta;
   tuki Naton aloitteelle monikansallisten pataljoonien sijoittamisesta jäsenvaltioihin tarpeen mukaan, ja erityisesti tarpeellisen infrastruktuurin (mukaan luettuna asunnot) kehittämisestä;
   tavanomaisen valkoista kirjaa koskevan prosessin kehittäminen siten, että sitä sovelletaan ensimmäisen kerran seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen suunnittelun yhteydessä;
   sidosryhmien kokous Euroopan varustelu-ja valmiuspolitiikan kehittämisestä ja kansallisten toimien harmonisoinnista Euroopan puolustuksen tarkasteluprosessin perusteella;
   niiden oikeudellisten ongelmien ratkaiseminen, jotka estävät valmiuksien kehittämistä koskevan yhteisen tiedonannon täytäntöönpanon turvallisuuden ja kehityksen edistämiseksi kolmansissa maissa;
   EU:n taisteluosastojen käsitteen uudistaminen siten, että pyritään perustamaan pysyviä yksiköitä, jotka ovat riippumattomia johtovaltiosta ja joita koulutetaan järjestelmällisesti;
   sellaisen sotilaallisen käynnistysrahaston perustaminen SEU-sopimuksen 41 artiklan 3 kohdan mukaisesti, jolla autetaan käynnistämään YTPP-operaatiot huomattavasti nopeammin;
   toimintaohjelma, jolla tehostetaan ja laajennetaan Athene-järjestelmää, jotta sen avulla voidaan myöntää lisää unionin varoja EU:n operaatioihin;
   Athene-järjestelmän uudistaminen siten, että pyritään laajentamaan sen mahdollisuuksia jakaa kustannuksia ja saada yhteistä rahoitusta erityisesti EU:n taisteluosastojen sekä muiden nopean toiminnan voimavarojen käyttöä tai kumppanimaiden sotilaallisten toimijoiden valmiuksien kehittämistä varten (koulutus, mentorointi, neuvonanto, kaluston hankinta, infrastruktuurin parannukset ja muut palvelut);
   unionin tason lainsäädäntöä valmisteleva harkintaprosessi suorista ulkomaisista sijoituksista puolustus- ja turvallisuusalan kannalta elintärkeisiin teollisuusyrityksiin ja palveluntarjoajiin;
   unionin tason lainsäädäntöä valmisteleva harkintaprosessi kaksikäyttöstandardeista;
   YTPP:n sotilasoperaatioiden johtamisesta ja valvonnasta vastaavan pysyvän päämajan perustamisen harkinta;
   EU:n laajuinen järjestelmä puolustusvoimien henkilöstön, kaluston ja tarvikkeiden nopean siirtämisen koordinoimiseksi;
   ensimmäiset osat Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelmasta turvallisuutta ja puolustusta käsittelevän EU:n valkoisen kirjan perusteella;
   ensimmäiset Naton ja EU:n yhteishankkeet, jotka koskevat hybridiuhkiin vastaamista ja niiden estämistä sekä häiriönsietokyvyn rakentamista, strategisessa viestinnässä ja toiminnassa tehtävää yhteistyötä, operatiivista yhteistyötä myös merellä, muuttoliikettä, kyberturvallisuuden ja -puolustuksen koordinointia, puolustusvalmiuksia, puolustusalan teknologisen, tutkimukseen liittyvän ja teollisen perustan vahvistamista, sotaharjoituksia sekä itäisten ja eteläisten kumppaneidemme puolustus- ja turvallisuusvalmiuksien rakentamista;
   toimenpiteet, jolla lisätään yhteistyötä ja luottamusta kyberturvallisuudesta ja puolustuksesta vastaavien toimijoiden keskuudessa;

48.  ehdottaa, että Euroopan puolustusunioni käynnistetään pikaisesti kahdessa vaiheessa ja seuraavan eriytetyn yhdentymisen järjestelmän perusteella:

   a) käynnistetään pysyvä rakenteellinen yhteistyö, jonka parlamentti on jo hyväksynyt ja joka on sisällytetty komission puheenjohtajan ”Uusi alku” ‑ohjelmaan;
   b) pannaan täytäntöön unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan maailmanlaajuista ulkopolitiikkaa ja turvallisuusstrategiaa koskeva toimintaohjelma;

o
o   o

49.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Pohjois-Atlantin puolustusliiton pääsihteerille, avaruus-, turvallisuus- ja puolustusalalla toimiville EU-virastoille ja kansallisille parlamenteille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0120.
(2)EUVL C 419, 16.12.2015, s. 138.
(3)EUVL C 46 E, 24.2.2010, s. 48.
(4)The Cost of Non-Europe in Common Security and Defence Policy, Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu (2013), s. 78.

Oikeudellinen huomautus