Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2016/2885(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-1227/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-1227/2016

Keskustelut :

PV 24/11/2016 - 12
CRE 24/11/2016 - 12

Äänestykset :

PV 01/12/2016 - 6.25
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0480

Hyväksytyt tekstit
PDF 188kWORD 52k
Torstai 1. joulukuuta 2016 - Bryssel Lopullinen painos
Energian saatavuus kehitysmaissa
P8_TA(2016)0480B8-1227/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. joulukuuta 2016 energian saatavuudesta kehitysmaissa (2016/2885(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti energian saatavuutta koskevan tavoitteen 7, kestävää kulutusta ja tuotantoa koskevan tavoitteen 12 sekä ilmastonmuutosta koskevan tavoitteen 13,

–  ottaa huomioon YK:n vuonna 2011 käynnistämän aloitteen ”Kestävää energiaa kaikille” (SE4ALL),

–  ottaa huomioon komission ”Energising Development” -aloitteen, joka käynnistettiin vuonna 2012 ja jolla halutaan tuoda kestävä energia 500 miljoonan uuden ihmisen ulottuville kehitysmaissa vuoteen 2030 mennessä,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 208 artiklan, jossa määrätään, että köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen on EU:n kehityspolitiikan päätavoite,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 191 artiklan ja EU:n ilmastopolitiikan,

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 233/2014(1) ja erityisesti sen liitteen I, jossa on kestävää energiaa maantieteellisissä ohjelmissa koskevia määräyksiä, ja sen liitteen II, jonka mukaan kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita koskevaan temaattiseen ohjelmaan sisältyy kestävää energiaa koskeva osa-alue,

–  ottaa huomioon DCI:n ja Euroopan kehitysrahaston (EKR) asiaankuuluvat ohjelmasuunnitteluasiakirjat, kuten maaohjelmat, joihin sisältyy energiaa koskeva toiminta-alue, ja vuotuiset toimintaohjelmat, joilla maaohjelmat pannaan täytäntöön,

–  ottaa huomioon vuonna 2014 käynnistetyn Africa Clean Energy Corridor ‑aloitteen, jolla pyritään nopeuttamaan uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa Afrikassa sekä vähentämään hiilidioksidipäästöjä ja riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden tuonnista,

–  ottaa huomioon, että se tarkastelee asiaankuuluvia DCI:n ja EKR:n ohjelmasuunnitteluasiakirjojen luonnoksia, ennen kuin DCI- ja EKR-komitea hyväksyvät ne,

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCC) sopimuspuolten 21. konferenssin (COP 21), joka pidettiin joulukuussa 2015 Pariisissa, sekä kaikkien aikojen ensimmäisen maailmanlaajuisen ja oikeudellisesti sitovan ympäristösopimuksen eli Pariisin sopimuksen hyväksymisen,

–  ottaa huomioon Marrakeshissa 7.–18. marraskuuta 2016 pidetyn ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen sopimuspuolten 22. konferenssin (COP 22),

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2016 New Yorkissa Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen yhteydessä järjestetyn uusiutuvaa energiaa sekä Euroopan unionin ja Afrikan unionin kumppanuutta käsittelevän korkean tason kokouksen, jonka puheenjohtajina toimivat Afrikan unionin puheenjohtaja Idriss Déby, Guinean tasavallan presidentti Alpha Condé, Afrikan unionin komission puheenjohtaja Nkosazana Dlamini-Zuma ja Afrikan kehityspankin pääjohtaja Akinwumi Adesina ja jossa olivat läsnä Euroopan unionin edustajina komission kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston pääjohtaja Stefano Manservisi ja kestävän energian ja ilmastonmuutoksen yksikön C6 yksikönpäällikkö Felice Zaccheo sekä Ranskan edustajana ympäristöasioista sekä kestävästä kehityksestä ja energia-asioista vastaava ministeri Ségolène Royal,

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 2000 julkaistun Maailman patokomission raportin ”A new framework for decision-making”,

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 kehitysmaiden patoinfrastruktuurien vahvistamisen rahoittamisesta(2), 2. helmikuuta 2012 EU:n kehitysyhteistyöstä energian yleistä saatavuutta vuoteen 2030 mennessä koskevan tavoitteen tukemiseksi(3) ja 12. kesäkuuta 2012 aiheesta ”Energiapoliittinen yhteistyörajanaapureiden kanssa: strateginen lähestymistapa varmaan, kestävään ja kilpailukykyiseen energiahuoltoon”(4) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2015 annetun EU:n tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 15/2015 ”Uusiutuvan energian tukeminen Itä-Afrikassa energia-alan AKT–EU-välineestä”,

–  ottaa huomioon suullisen kysymyksen komissiolle energian saatavuudesta kehitysmaissa (O-000134/2016 – B8-1809/2016),

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että kohtuuhintaisen, luotettavan ja turvallisen energian kestävä saatavuus on elintärkeää, jotta voidaan täyttää ihmisen perustarpeet ja -oikeudet, muun muassa oikeus saada puhdasta vettä ja jätevesihuoltoa, oikeus turvalliseen ja vakaaseen toimintaympäristöön sekä terveydenhuoltoon, lämmitykseen ja koulutukseen; katsoo, että tämä on välttämätöntä lähes kaikessa taloudellisessa toiminnassa sekä merkittävä kehitystä edistävä tekijä; toteaa, että energian saatavuuteen liittyy myös turvallisuus- ja geopoliittisia tekijöitä ja että energiakysymyksistä voi tulla konfliktien taustatekijöitä;

B.  toteaa, että 1,2 miljardilta ihmiseltä puuttuu sähkö ja vieläkin useammalle sähkön saatavuus on epävarmaa; huomauttaa, että puolet vailla sähköä olevista asuu Afrikassa; toteaa, että heidän määränsä on kasvussa, sillä väestö kasvaa Afrikassa nopeammin kuin energian saatavuutta pystytään lisäämään;

C.  ottaa huomioon, että sähkön saatavuuden kannalta Saharan eteläpuolisen Afrikan tilanne on pahin koko maailmassa, mutta alueen energia-alan kehittyessä Saharan eteläpuolinen Afrikka kuluttaa todennäköisesti vuoteen 2040 mennessä saman verran sähköä kuin Intia ja Latinalainen Amerikka kuluttivat yhteensä vuonna 2010;

D.  toteaa, että yli 70 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta Afrikassa on peräisin uusiutuvista energialähteistä, mutta lähes kaikki siitä on kuitenkin peräisin biomassan perinteisistä käyttömuodoista; toteaa, että myös muiden energialähteiden hyödyntämisen mahdollisuudet ovat valtavat etenkin aurinkoenergian ja tuulivoiman aloilla;

E.  ottaa huomioon, että Afrikan väestönkehitys vaikuttaa jatkossa merkittävästi kasvintuotannon maankäyttötarpeisiin ja polttopuun tarpeeseen;

F.  ottaa huomioon, että maailmanlaajuisen metsäkadon osuus kaikista hiilidioksidipäästöistä on lähes 20 prosenttia; toteaa, että perinteisen biomassan ja tehottomien liesien laaja käyttö vaarantaa metsät ja pensasmaat monilla Afrikan mantereen alueilla;

G.  ottaa huomioon, että 2,3 miljardia ihmistä käyttää ruoanlaittoon perinteistä biomassaa, kuten hiiltä, mikä vaikuttaa usein erittäin haitallisesti terveyteen ja ympäristöön; toteaa, että näiden materiaalien käytöstä aiheutuva rasite kohdistuu suhteettomasti naisiin, sillä esimerkiksi polttopuiden kerääminen voi viedä aikaa ja myös vaarantaa heidän turvallisuutensa; painottaa, että tehokkaampien liesien käyttö vähentää ruoanvalmistukseen kuluvaa aikaa ja vaivaa;

H.  ottaa huomioon, että Afrikan mantereella on maapallon suurimmat uusiutuvat energiavarat ja että sähköistäminen on siellä viivästynyt kaikkein eniten;

I.  huomauttaa, että energiaköyhyys on yleisintä maaseudulla, mutta myös energian saatavuus kaupunkien nopeasti kasvavilla reuna-alueilla on valtava haaste maantieteellisten tosiasioiden, liitettävyyden ja infrastruktuurin puutteen vuoksi; toteaa, että Afrikan köyhimpien maiden energiakulut ovat suurimmat;

J.  pitää erittäin tärkeänä, että vielä kehittyvien maaseudun sähköistämismarkkinoiden kehittämistä jatketaan, kunnes ne ovat täysin kehittyneet ja omavaraiset, ja että tuetaan enemmän ohjelmia, joissa keskitytään uusiutuviin, energiatehokkaisiin, pienimuotoisiin ja hajautettuihin energiaratkaisuihin;

K.  ottaa huomioon, että energiaköyhyydellä on myös sukupuoliulottuvuus; toteaa, että energiaköyhyyden seuraukset ovat haitallisempia naisille;

L.  ottaa huomioon, että yleismaailmallisessa kestävän kehityksen tavoitteessa 7 pyritään varmistamaan kaikille mahdollisuus kohtuuhintaiseen, luotettavaan, kestävään ja nykyaikaiseen energiaan vuoteen 2030 mennessä; toteaa, että myös ilmastositoumusten täyttäminen edellyttää tehokkaita ja järkeviä toimia energia-alalla ja että tämän vuoksi Afrikalla on kaksinkertainen haaste, koska sen on parannettava merkittävästi kansalaistensa mahdollisuutta saada perusenergiapalveluja ja samalla täytettävä ilmastosopimuksen mukaiset sitoumuksensa;

M.  ottaa huomioon, että YK:n ympäristöohjelman (UNEP) raportissa maailmanlaajuisista suuntauksista uusiutuvaan energiaan vuonna 2016 tehtävistä investoinneista todetaan, että uusiutuvan energian uuteen tuotantokapasiteettiin vuosittain koko maailmassa tehtävät investoinnit olivat yli kaksinkertaiset verrattuna hiili- ja kaasuvoimaloihin vuonna 2015 tehtyihin investointeihin; toteaa, että vuonna 2015 uusiutuvan energian markkinoita hallitsivat aurinkosähkö ja tuulivoima; huomauttaa, että vuonna 2015 uusiutuviin energialähteisiin investoitiin ensimmäistä kertaa enemmän kehitysmaissa kuin kehittyneissä maissa;

N.  ottaa huomioon, että 16. marraskuuta 2000 julkaistussa Maailman patokomission raportissa todetaan, että suuret padot eivät ole onnistuneet tuottamaan niin paljon sähköä eivätkä niin paljon vettä tai torjumaan niin hyvin tulvavahinkoja kuin odotettiin, ja niiden sosiaaliset ja ympäristövaikutukset ovat olleet valtavat ja ponnistelut näiden vaikutusten lievittämiseksi ovat enimmäkseen epäonnistuneet;

O.  ottaa huomioon, että energian yleistä saatavuutta koskevan tavoitteen saavuttaminen ja ilmasto-oikeudenmukaisuuden tavoitteen saavuttaminen ovat sidoksissa toisiinsa;

P.  ottaa huomioon, että ilmasto-oikeudenmukaisuudessa yhdistetään toisiinsa ihmisoikeudet ja kehitys, jotta omaksutaan ihmislähtöinen lähestymistapa, turvataan heikoimmassa asemassa olevien ihmisten oikeudet sekä jaetaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti ilmastonmuutoksen rasitteet, hyödyt ja vaikutukset;

Q.  huomauttaa, että ilmastonmuutokseen nähden epäjohdonmukaiset ilmastorahoitusvirrat ja teknologian siirrot voivat heikentää Afrikan päättäjien tahtoa kehittää uusiutuvaa energiaa Afrikan teollistumissuunnitelman noudattamiseksi;

R.  toteaa, että Pariisin sopimuksessa korostetaan tarvetta edistää kestävän energian yleistä saatavuutta kehitysmaissa ja etenkin Afrikassa tehostamalla uusiutuvien energialähteiden kehittämistä;

S.  toteaa, että on saatu runsaasti näyttöä ja saavutettu laaja yksimielisyys siitä, että uusiutuvan energian pienimuotoinen, hajautettu tuotanto sekä paikalliset verkot ja verkon ulkopuoliset ratkaisut ovat usein tehokkaimpia keinoja ja että tällaisilla ratkaisuilla voidaan yleensä vaikuttaa eniten yleiseen kehitykseen ja minimoida parhaiten tai estää ympäristöön kohdistuvat haittavaikutukset;

T.  ottaa huomioon, että DCI-asetuksessa korostetaan uusiutuvan energian paikallista tuotantoa ja että DCI:n ja EKR:n ohjelmat ja hankkeet energia-alalla olisi suunniteltava siten, että otetaan huomioon kokemukset uusiutuvan energian hajautetun tuotannon eduista;

U.  toteaa, että EU:n kehitysapu energia-alalla on lisääntynyt rajusti ja näiden menojen odotetaan nousevan 3,5 miljardiin euroon kaudella 2014–2020; huomauttaa, että 30 maaohjelmassa, joista puolet koskee Afrikan maita, on energiaa koskeva toiminta-alue;

V.  toteaa, että vuonna 2005 perustetulla energia-alan AKT–EU-välineellä pyritään edistämään maaseutualueilla ja kasvukeskusten ulkopuolisilla alueilla elävien köyhien ihmisten pääsyä nykyaikaisten energiapalvelujen piiriin ja keskitytään erityisesti Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan ja uusiutuviin energialähteisiin; toteaa, että asiaa koskevassa EU:n tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 15/2015 esitetään komissiolle useita suosituksia, jotka koskevat hankkeiden huolellisempaa valitsemista sekä niiden seurannan vahvistamista ja kestävyysnäkymien parantamista;

W.  ottaa huomioon, että äskettäin on käynnistetty sähköistämisen rahoittamista koskeva EU:n aloite (ElectriFI); toteaa, että muita rahoitusjärjestelyjä ovat muun muassa yhdistämisjärjestelyt, joissa EU:n avustukset yhdistetään julkisten ja yksityisten rahoittajien lainoihin tai pääomaan eri puolilla maailmaa, Euroopan investointipankin toiminta energia-alalla sen ulkoisen lainanantovaltuuden puitteissa ja EU–Afrikka-infrastruktuurirahaston toimet energiasektorilla;

X.  katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteen 7 saavuttaminen edellyttää lisää yksityisiä investointeja; katsoo, että päätökset julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden käytön tukemisesta kehitysmaissa rahoituslähteitä yhdistämällä olisi perustettava näiden mekanismien perusteelliseen arviointiin ja aiemmista kokemuksista saatuihin opetuksiin; huomauttaa, että avustuksia taloudellisesti jo kannattaviin hankkeisiin olisi vältettävä kaikissa olosuhteissa;

Y.  ottaa huomioon, että erikoistuneen ja pitkälle erikoistuneen paikallisen henkilöstön koulutuksen on oltava ensisijainen tavoite energian saatavuuden varmistamiseksi kehitysmaissa ja että tähän tavoitteeseen on varattava merkittävä osa rahoituksesta;

Z.  toteaa, että fossiilisille polttoaineille koko maailmassa maksettavat tuet ovat vuosittain noin 500 miljardia dollaria ja että ne pikemminkin lisäävät kuin vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä sekä yleensä hyödyttävät varsin hyvin toimeentulevia enemmän kuin köyhiä; katsoo, että tällaiset tuet olisi lopetettava vähitellen, jolloin hallitukset voivat vapauttaa huomattavan määrän varoja sosiaalipolitiikan merkittävään tehostamiseen sekä kohtuuhintaisen, luotettavan, kestävän ja nykyaikaisen energian saatavuuden parantamiseen, eriarvoisuuden vähentämiseen ja elämänlaadun kohentamiseen;

1.  muistuttaa, että energian saatavuus vauhdittaa kehitystä; kiinnittää huomiota energiaköyhyyden laajuuteen ja seurauksiin kehitysmaissa sekä EU:n vahvaan panostukseen sen vähentämiseksi; korostaa, että asianomaisten maiden hallitusten, kansalaisyhteiskunnan ja muiden sidosryhmien sekä kansainvälisten kumppanien on toteutettava tehokkaita yhteisiä toimia energiaköyhyyden vähentämiseksi ja kestävän kehityksen tavoitteen 7 saavuttamiseksi, mikä edellyttää erityisiä toimia syrjäisillä maaseutualueilla ja etenkin energiaverkon ulkopuolisilla alueilla; palauttaa mieliin, että ilmastonmuutos- ja kauppapolitiikkojen olisi tuettava toisiaan kestävää kehitystä ja köyhyyden poistamista koskevien tavoitteiden saavuttamisessa Agenda 2030 -asiakirjan ja Pariisin sopimuksen mukaisesti;

2.  painottaa energian ja mahdollisten turvallisuuskysymysten välistä vahvaa yhteyttä ja katsoo, että energia-alan hallinnolla, jota on tosin vaikea panna täytäntöön, on olennainen merkitys taloudelliselle ja inhimilliselle kehitykselle kehitysmaissa;

3.  huomauttaa, että sähköistäminen tapahtuu viranomaisten tuella, mikä puolestaan on riippuvaista energian jakelupalvelujen hyvästä hallinnoinnista ja valtioiden kyvystä hoitaa niiden toimivaltaan kuuluvat tehtävät;

4.  kehottaa EU:ta sisällyttämään sukupuoliulottuvuuden kaikkeen energiapolitiikkaansa ja kiinnittämään huomiota naisiin, joilla on erityistarpeita;

5.  tukee komission ”Energising Development” -aloitetta, jolla halutaan saada kestävä energia 500 miljoonan uuden ihmisen ulottuville kehitysmaissa vuoteen 2030 mennessä ohjelmatoimien kautta niin, että muun muassa perustetaan teknisen avun väline ja tukeudutaan EU:n asiantuntijoihin, jotta voidaan lisätä teknistä asiantuntemusta kehitysmaissa ja edistää valmiuksien kehittämistä ja teknologian siirtoa; korostaa energian roolia mahdollisuuksia lisäävänä tekijänä monilla muilla aloilla, kuten terveydenhuollon, koulutuksen, puhtaan veden, maatalouden sekä tietoliikenne- ja internet-yhteyksien aloilla: painottaa, että ”Energising Development” -aloitteen on oltava täysin sopusoinnussa Lissabonin sopimuksessa vahvistettujen EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteiden kanssa;

6.  toteaa, että asiaa koskevat säännökset DCI-asetuksessa, josta parlamentti ja neuvosto päättivät yhteispäätösmenettelyssä, ovat tosin lyhyet mutta toimivat asianmukaisena perustana EU:n kehitysavulle energia-alalla; muistuttaa, että näissä säännöksissä painotetaan energian saatavuutta ja korostetaan paikallista ja alueellista uusiutuvaa energiaa ja saatavuuden varmistamista syrjäisten alueiden köyhille;

7.  suhtautuu myönteisesti ElectriFI-aloitteeseen, joka tarjoaa joustavan ja osallistavan rakenteen ja mahdollistaa erilaisten kumppanien, kuten yksityisen sektorin, julkisten laitosten ja paikallisviranomaisten, osallistumisen siten, että nämä voivat hyötyä tasapuolisesti samoista markkinapohjaisista olosuhteista, kun otetaan huomioon jokaisen kohteena olevan maan ja alueen tarpeet ja mahdollisuudet; muistuttaa, että paikallisen yksityisen sektorin kumppanien ja kansalaisjärjestöjen osallistuminen on ratkaisevan tärkeää toteutettavien toimien tehokkuuden ja niihin sitoutumisen parantamiseksi;

8.  kehottaa komissiota raportoimaan säännöllisesti verkkosivustollaan edistymisestä ”Energising Development” -aloitteen tavoitteen saavuttamisessa, täsmentämään, mikä osuus energian kokonaisrahoituksesta kehitysmaissa käytetään uusiutuviin energialähteisiin, syrjäisiin alueisiin, henkilöstön koulutukseen, paikallisen tietotaidon ja osaamisen lisäämiseen sekä paikallisiin ja verkon ulkopuolisiin ratkaisuihin; kehottaa sitä myös kuvaamaan lyhyesti mutta mahdollisimman täsmällisesti eri sidosryhmien osallistumista toteutettuihin ja meneillään oleviin toimiin;

9.  korostaa aurinkoenergia- ja tuulivoimatuotannossa käytettävien uusiutuvien energialähteiden suurta potentiaalia Afrikassa sen varmistamisessa, että energia on kaikkien saatavilla etenkin maaseutualueilla; toteaa, että aurinkosähkölaitteiden hinta vaikuttaa olennaisesti aurinkoenergiapotentiaalin tosiasialliseen hyödyntämiseen Afrikassa; kehottaa siksi EU:ta ja sen jäsenvaltioita helpottamaan teknologian siirtoa aurinkoenergian hyödyntämiseksi kehitysmaissa;

10.  panee merkille, että Afrikassa on noin 10 prosenttia maailman teoreettisesta vesivoimapotentiaalista; palauttaa mieliin, että ilmaston lämpeneminen vaikuttaa sademääriin ja on siksi kasvava haaste vedensaannille ja elintarviketurvalle; muistuttaa myös, että Maailman patokomissio on todennut, että köyhät, muut heikossa asemassa olevat väestöryhmät ja tulevat sukupolvet saavat todennäköisesti vastattavakseen kohtuuttoman suuren osuuden suurten patohankkeiden aiheuttamista sosiaalisista ja ympäristökustannuksista saamatta kuitenkaan oikeasuhteista osuutta hankkeiden tuottamasta taloudellisesta hyödystä; muistuttaa, että pienet vesivoimalapadot ovat suuria vesivoimalapatoja kestävämpiä ja taloudellisesti kannattavampia;

11.  suosittaa, että rahoituslaitokset (kahdenväliset avustusjärjestöt, monenväliset kehityspankit, vientitakuulaitokset ja Euroopan investointipankki) varmistavat, että kaikki rahoitusta saavat patovaihtoehdot ovat Maailman patokomission suuntaviivojen mukaisia; korostaa erityisesti, että kaikki patohankkeita koskevat suunnitelmat olisi arvioitava seuraavien viiden kriteerin pohjalta: tasapuolisuus, tehokkuus, osallistuminen päätöksentekoon, kestävyys ja vastuullisuus; muistuttaa erityisesti, että jos hankkeet vaikuttavat alkuperäis- ja heimokansojen elämään, päätöksenteon on pohjauduttava niiden vapaaehtoiseen, ennalta annettuun ja tietoon perustuvaan suostumukseen;

12.  palauttaa mieliin, että bioenergia on moniulotteinen energialähde, joka on yhteydessä maatalouteen, metsätalouteen ja teollisuuteen ja joka vaikuttaa ekosysteemeihin ja biologiseen monimuotoisuuteen; panee erityisesti merkille, että biomassan kehittäminen energiaksi aiheuttaa uusia uhkia, jotka liittyvät muun muassa elintarviketurvaan, maanomistusoikeuksia koskevaan turvaan, metsäkatoon ja maaperän huonontumiseen; muistuttaa, että bioenergian vesijalanjälki olisi myös otettava huomioon, sillä monissa Afrikan osissa kärsitään jo nyt veden puutteesta ja noin kolmannes Afrikan tuotantoon käytettävästä alasta luokitellaan aavikoksi; korostaa sen vuoksi tarvetta kehittää sekä EU:ssa että kehitysmaissa tiukkoja ja sitovia ekologiseen ja sosiaaliseen kestävyyteen liittyviä kriteerejä biomassan tuotannolle, jotta saavutetaan kestävän kehityksen tavoite 7;

13.  korostaa, että puuvarojen nopean hupenemisen torjumiseksi on tuettava erittäin tehokkaita liesiä ja siirtymistä nykyaikaisiin polttoaineisiin ruoanlaitossa;

14.  pitää rohkaisevana, että kansainvälisellä tasolla on käynnistetty useita aloitteita, joilla edistetään kestävän energian saatavuutta kehitysmaissa, erityisesti Afrikassa, mutta vaatii aloitteiden parempaa koordinointia niiden tehokkuuden lisäämiseksi; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tarjoamaan tukea ja teknistä apua Africa Clean Energy Corridor ‑aloitteen toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa; toteaa, että aloitteen tavoitteena on tuottaa puolet sähkön kokonaistarpeesta puhtaista, paikallisista ja kustannustehokkaista uusiutuvista energialähteistä vuoteen 2030 mennessä ja vähentää siten hiilidioksidipäästöjä; vaatii rahoittajien, yksityisen sektorin ja kehitysmaiden hallitusten tiiviimpää yhteistyötä, jotta tavoitteet saavutetaan nopeammin; korostaa, että tarvitaan huollon tukijärjestelyjä, joilla varmistetaan tarpeellisten varaosien toimitukset ja riittävä määrä paikallisesti koulutettuja tekniikan asiantuntijoita;

15.  tukee rahoituslähteiden yhdistämistä silloin, kun tämä on tehokkain keino käyttää kehitysavun varoja kestävän kehityksen tavoitteen 7 saavuttamiseksi, kun painopiste on pienimuotoisissa hankkeissa ja kun osallistuvia yrityksiä vaaditaan toteuttamaan yrityksen yhteiskuntavastuuta; pyytää komissiota välttämään tarkoin varojen myöntämistä hankkeille, jotka olisivat kannattavia ilman kyseisiä varoja, vaikka yksityinen investoija hakisi niitä; katsoo, että myös rahoituslähteiden yhdistämisessä on noudatettava kehitysyhteistyön tuloksellisuuden periaatteita, ja huomauttaa, että on tärkeää ottaa huomioon edunsaajamaiden kehityssuunnitelmat ja varmistaa sidosryhmien laaja osallistuminen, avoimuus ja vastuullisuus, koordinointi ja tehokkuus sekä mitattavissa olevat ja konkreettiset tulokset;

16.  kehottaa lopettamaan vähitellen fossiilisten polttoaineiden tuet ja kannustaa käyttämään vapautuneet varat tehokkaaseen sosiaalipolitiikkaan sekä toimiin energiaköyhyyden poistamiseksi kehitysmaissa;

17.  korostaa, että viime kädessä ainoa EU:n toimien menestyksen mittari on se, miten niillä onnistutaan saavuttamaan tavoite energian yleisestä saatavuudesta mahdollisimman vähäisin kasvihuonekaasupäästöin, kun otetaan huomioon yhteisen mutta eriytyneen vastuun periaate;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän pääsihteerille.

(1)EUVL L 77, 15.3.2014, s. 44.
(2)EUVL C 56 E, 26.2.2013, s. 67.
(3)EUVL C 239 E, 20.8.2013, s. 83.
(4)EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 28.

Oikeudellinen huomautus