Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 12. toukokuuta 2016 - StrasbourgLopullinen painos
Krimin tataarit
 Gambia
 Djibouti
 Pakollinen automaattinen tietojenvaihto verotuksen alalla *
 Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jäljitettävyys ravintola-alalla ja vähittäiskaupassa
 Kiinan markkinatalousasema
 Agenda 2030:n ja kestävän kehityksen tavoitteiden seuranta ja tilanne
 Tiettyjen elintarvikkeiden alkuperämaan tai lähtöpaikan pakollinen ilmoittaminen
 Vanhempainvapaata koskeva puitesopimus
 Ihmiskaupan ehkäiseminen ja torjuminen

Krimin tataarit
PDF 175kWORD 75k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2016 Krimin tataareista (2016/2692(RSP))
P8_TA(2016)0218RC-B8-0582/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa itäisestä kumppanuudesta, Ukrainasta ja Venäjän federaatiosta,

–  ottaa huomioon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) sekä Etyjin vähemmistövaltuutetun (HCNM) tekemät Krimin ihmisoikeustilannetta arvioineen valtuuskunnan raportit,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 21. maaliskuuta, 27. kesäkuuta ja 16. heinäkuuta 2014 tekemät päätökset asettaa pakotteita Venäjän federaatiolle seurauksena Krimin laittomasta liittämisestä Venäjään,

–  ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2014 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 68/262 Ukrainan alueellisesta koskemattomuudesta,

–  ottaa huomioon Freedom House -järjestön vuotta 2016 koskevan Freedom in the World -raportin, jonka mukaan tilannearvio laittomasti liitetyn Krimin poliittisten vapauksien ja kansalaisvapauksien suhteen on: ”ei vapaa”,

–  ottaa huomioon Krimin niin kutsutun korkeimman oikeuden 26. huhtikuuta 2016 antaman päätöksen, jossa katsottiin, että Krimin tataarien kansankokous Mejlis on äärijärjestö, ja Mejlisin toiminta Krimin niemimaalla kiellettiin,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tiedottajan 14. huhtikuuta 2016 antaman julkilausuman Krimin tataarien kansankokouksen Mejlisin toiminnan keskeyttämisestä ja 26. huhtikuuta 2016 antaman julkilausuman Krimin ”korkeimman oikeuden” päätöksestä kieltää Mejlisin toiminta,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun 26. huhtikuuta 2016 antaman julkilausuman, jossa kehotetaan kumoamaan Mejlisin toimintakielto, sekä Euroopan neuvoston pääsihteerin 26. huhtikuuta 2016 antaman julkilausuman, jonka mukaan Mejlisin toiminnan kieltäminen merkitsee vaaraa, että Krimin koko tataariyhteisöön ollaan kohdentamassa hyökkääviä toimia,

–  ottaa huomioon 5. syyskuuta 2014 hyväksytyn Minskin pöytäkirjan ja 19. syyskuuta 2014 hyväksytyn Minskin muistion 12-kohtaisen rauhansuunnitelman täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Venäjän federaatio on laittomasti liittänyt alueeseensa Krimin ja Sevastopolin ja on siten miehittäjävaltio, joka on rikkonut kansainvälistä oikeutta, muun muassa YK:n peruskirjaa, Helsingin päätösasiakirjaa, vuoden 1994 Budapestin muistiota sekä vuonna 1997 tehtyä Ukrainan ja Venäjän federaation välistä ystävyys-, yhteistyö- ja kumppanuussopimusta;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni ja kansainvälinen yhteisö ovat toistuvasti ilmaisseet huolestumisensa ihmisoikeustilanteesta miehitetyillä alueilla sekä järjestelmällisestä vainosta niitä kohtaan, jotka eivät tunnusta uusia viranomaisia; toteaa, että nämä niin kutsutut viranomaiset ovat ottaneet hyökkäysten kohteeksi Krimin tataarien alkuperäisyhteisön; toteaa, että enemmistö Krimin tataareista vastustaa sitä, että Venäjä on ottanut niemimaan haltuunsa, ja on boikotoinut niin kutsuttua kansanäänestystä, joka järjestettiin 16. maaliskuuta 2014; toteaa, että Krimin tataarien instituutioita ja järjestöjä leimataan yhä useammin ”ekstremistisiksi” ja Krimin tataariyhteisön tunnettuja edustajia pidätetään tai he ovat vaarassa joutua pidätetyiksi ”terroristeina”; toteaa, että tataareihin kohdistettuihin väärinkäytöksiin kuuluu kidnappauksia, tahdonvastaisia katoamisia, kidutusta ja ilman oikeudenkäyntiä toteutettuja teloituksia, joita valtaapitävät viranomaiset eivät ole tutkineet ja joista he eivät ole nostaneet syytteitä, sekä omistusoikeuksia ja omaisuuden rekisteröintiä koskevia, järjestelmään liittyviä oikeudellisia ongelmia;

C.  ottaa huomioon, että Krimin tataarien johtajilta, Mustafa Džemilev ja Refat Chubarov mukaan luettuina, on aiemmin kielletty pääsy Krimille ja että heille nyt sallitaan pääsy sinne mutta pidätetyksi tulemisen uhalla – ja siten sen uhalla, että he joutuvat jakamaan saman kohtalon lukuisten muiden Mejlisin jäsenten ja Krimin tataariaktivistien ja kotiseudultaan siirtymään joutuneiden henkilöiden kanssa; toteaa, että Ukrainan hallituksen antamien tietojen mukaan yli 20 000 Krimin tataaria on joutunut siirtymään miehitetyltä Krimiltä manner-Ukrainaan;

D.  toteaa, että Krimin tataarien johtaja Mustafa Džemilev, joka on aiemmin ollut 15 vuotta neuvostovankiloissa, on julkistanut luettelon neljästätoista Krimin tataarista, jotka ovat Krimin venäläisten niin kutsuttujen viranomaisten poliittisina vankeina ja joiden joukossa on muun muassa Ahtem Chiigoz, Mejlisin ensimmäinen varapuhemies, joka odottaa oikeudenkäyntiä vankeudessa Simferopolissa; kehottaa erityisesti kiinnittämään huomiota hänen terveydentilaansa ja korostaa, että on tärkeää, että hänen oikeudenkäyntinsä on julkinen ja että Euroopan neuvosto ja muut kansainväliset elimet tarkkailevat sitä;

E.  toteaa, että Venäjän federaatio on rajoittanut Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj), YK:n ja Euroopan neuvoston pääsyä Krimille, puhumattakaan ihmisoikeusjärjestöistä ja riippumattomista toimittajista; toteaa, että Krimin ihmisoikeustilanteen tarkkailu ja siitä raportointi on hyvin vaikeaa, koska alueelle ei ole pääsyä;

F.  toteaa, että Krimin tataarien, Krimin alkuperäiskansan, koko väestö pakkosiirrettiin silloisen Neuvostoliiton muihin osiin vuonna 1944 eikä heillä ollut oikeutta palata takaisin ennen kuin vuonna 1989; toteaa, että 12. marraskuuta 2015 Ukrainan parlamentti hyväksyi päätöslauselman, jossa se tunnusti Krimin tataarien vuoden 1944 pakkosiirrot kansanmurhaksi ja päätti, että 18. toukokuuta vietetään tapahtuman muistopäivää;

G.  toteaa, että 26. huhtikuuta 2016 Krimin niin kutsuttu korkein oikeus antoi Krimin niin kutsutun ylimmän syyttäjän Natalia Poklonskajan pyyntöä puoltavan päätöksen: tämä syytti Mejlisiä, joka oli ollut Krimin tataarien edustuselin perustamisestaan vuonna 1991 lähtien ja jolla oli ollut täysimääräinen oikeudellinen asema toukokuusta 1999 alkaen, ekstremismistä, terrorismista, ihmisoikeusrikkomuksista, laittomasta toiminnasta ja viranomaisia vastaan suunnatuista sabotaasiteoista;

H.  toteaa, että Mejlis on nyt julistettu äärijärjestöksi ja sisällytetty Venäjän oikeusministeriön luetteloon kansalaisjärjestöistä, joiden toiminta on lakkautettava; toteaa, että Mejlisin toiminta Krimillä ja Venäjällä on sittemmin kielletty; ottaa huomioon, että tätä kieltoa voidaan soveltaa Krimin kylien ja kaupunkien 250 mejlisin jäseniin, joita on yli 2 500;

I.  toteaa, että Krimin niin kutsutun ylimmän syyttäjän ja niin kutsutun korkeimman oikeuden päätökset ovat olennainen osa Venäjän federaation harjoittamaa sorto- ja pelottelupolitiikkaa – se rankaisee tätä vähemmistöä sen niemimaan laittoman liittämisen aikana kaksi vuotta sitten osoittamasta lojaaliudesta Ukrainan valtiota kohtaan;

J.  toteaa, että kansainvälistä humanitaarista oikeutta (mukaan luettuna vuonna 1907 tehty neljäs Haagin yleissopimus, vuonna 1949 tehty neljäs Geneven yleissopimus ja siihen vuonna 1977 liitetty lisäpöytäkirja I), jonka mukaan miehittäjävaltio ei voi panna siviilejä syytteeseen ennen miehitystä tehdyistä rikoksista ja miehitetyn alueen rikoslainsäädäntö pysyy voimassa, on selkeästi rikottu;

1.  tuomitsee jyrkästi Krimin niin kutsutun korkeimman oikeuden päätöksen kieltää Krimin tataarikansan edustuselimen Mejlisin toiminta ja vaatii sen välitöntä kumoamista; katsoo, että tämä päätös edustaa Krimin tataarien järjestelmällistä ja kohdennettua vainoamista ja poliittisin perustein harjoitettua toimintaa, jonka tavoitteena on jatkaa tataariyhteisön laillisten edustajien pelottelua; korostaa tämän Krimin tataarikansaa edustavan, demokraattisesti vaaleilla valitun päätöksentekoelimen merkitystä;

2.  huomauttaa, että Krimin tataarien Mejlisin, joka on Krimin alkuperäisväestön laillinen ja tunnustettu edustuselin, toiminnan kieltäminen tarjoaa otolliset olosuhteet Krimin tataarien leimaamiselle, heihin kohdistettavan syrjinnän lisäämiselle ja heidän ihmisoikeuksiensa ja peruskansalaisoikeuksiensa loukkaamiselle; katsoo sen olevan yritys ajaa heidät pois Krimiltä, joka on heidän historiallinen kotimaansa; on huolestunut siitä, että Mejlisin leimaaminen äärijärjestöksi voi johtaa lisäsyytteiden nostamiseen Venäjän federaation rikoslain säännösten nojalla;

3.  muistuttaa, että Mejlisin toiminnan kieltäminen tarkoittaa, että sitä kielletään kokoontumasta, julkistamasta näkemyksiään joukkoviestimissä, järjestämästä julkisia tilaisuuksia ja käyttämästä pankkitilejä; kehottaa EU:ta tarjoamaan taloudellista tukea Mejlisin toimintaan sen ollessa maanpaossa; kehottaa lisäämään Krimin hyväksi työskentelevien ihmisoikeusjärjestöjen rahoitusta;

4.  muistuttaa Krimin niemimaan Venäjän federaation alueeseen liittämisen surullisesta toisesta vuosipäivästä 20. helmikuuta 2014; muistuttaa tuominneensa jyrkästi tämän teon, joka oli vastoin kansainvälistä oikeutta; ilmaisee vahvan sitoutumisensa siihen toimintalinjaan, että Krimin laitonta liittämistä ei tunnusteta, sekä sen jälkeen määrättyihin pakotteisiin ja kehottaa harkitsemaan EU:n pakotteiden kohteina olevien henkilöiden luettelon laajentamista Mejlisin toiminnan kieltämisen seurauksena; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan tiukasti tätä luetteloa; pitää valitettavana Krimille – ilman Ukrainan viranomaisten suostumusta – järjestettyjä matkoja, joita jotkin EU:n jäsenvaltioiden poliitikot, joukossa kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin jäseniä, ovat tehneet ja kehottaa parlamenttien jäseniä pidättäytymään vastaisuudessa tällaisista matkoista;

5.  vakuuttaa jälleen olevansa vahvasti sitoutunut Ukrainan itsemääräämisoikeuteen, poliittiseen riippumattomuuteen, yhtenäisyyteen ja alueelliseen koskemattomuuteen sen kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä sekä sen vapaaseen ja suvereeniin valintaan jatkaa lähentymistä kohti Eurooppaa; kehottaa kaikkia osapuolia välittömästi tavoittelemaan miehitetyn Krimin niemimaan rauhanomaista palauttamista Ukrainan oikeusjärjestyksen piiriin poliittisen vuoropuhelun avulla ja noudattaen täysin kansainvälistä oikeutta; katsoo, että niemimaan hallinnan palauttaminen Ukrainalle on olennainen ennakkoehto yhteistyösuhteiden palauttamiseksi Venäjän federaatioon sekä Krimiin liittyvien pakotteiden poistamiseksi;

6.  tuomitsee jyrkästi sananvapauden, yhdistymisvapauden ja rauhanomaisen kokoontumisvapauden vakavan rajoittamisen, myös perinteisissä muistotilaisuuksissa kuten Stalinin totalitaarisen neuvostohallinnon tekemän Krimin tataarien karkottamisen muistopäivänä sekä Krimin tataarien kulttuurikokoontumisissa;

7.  tuomitsee vapaille viestimille asetetut rajoitukset Krimillä, erityisesti Krimin tataarien suurimman televisiokanavan ATR:n toimiluvan perumisen; kehottaa aloittamaan kyseisen kanavan sekä lasten televisiokanava Lalen ja radiokanava Meydanin toiminnan uudelleen; katsoo, että näillä teoilla Krimin tataarikansalta viedään heidän kulttuuri- ja kieli-identiteettinsä kannalta elintärkeä väline; panee merkille uuden TV Millet ‑kanavan perustamisen ja kehottaa varmistamaan, että sillä on täysi toimituksellinen riippumattomuus;

8.  pitää erittäin valitettavana järjestelmällistä sananvapauden rajoittamista ekstremismin verukkeella ja sosiaalisen median seuraamista tarkoituksena tunnistaa aktivisteja, jotka eivät tunnusta uutta järjestystä ja jotka suhtautuvat kriittisesti 16. maaliskuuta 2014 pidetyn ”kansanäänestyksen” pätevyyteen; muistuttaa, että sata YK:n yleiskokouksen jäsenvaltiota omaksui saman kannan hyväksyessään päätöslauselman 68/262;

9.  muistuttaa, että alkuperäinen Krimin tataarikansa on historiansa aikana kärsinyt vääryyksistä, jotka johtivat siihen, että Neuvostoliiton viranomaiset karkottivat heidät joukoittain heidän mailtaan ja riistivät heidän resurssinsa; pitää valitettavana, että niin kutsuttujen viranomaisten syrjintätoimet estävät tämän omaisuuden ja näiden resurssien palauttamisen tai niitä käytetään tuen ostamisen välineenä;

10.  kehottaa Venäjän federaatiota, joka kansainvälisen humanitaarisen oikeuden nojalla kantaa Krimin miehittäjävaltiona viime kädessä vastuun, ylläpitämään oikeusjärjestystä Krimillä ja suojelemaan kansalaisia mielivaltaisilta oikeus- ja hallintotoimilta ja ‑päätöksiltä ja siten täyttämään omat sitoumuksensa Euroopan neuvoston jäsenenä sekä toimeenpanemaan riippumattomia kansainvälisiä tutkintoja tapauksissa, joissa miehitysjoukot ja niin kutsutut paikalliset viranomaiset ovat syyllistyneet kansainvälisen oikeuden tai ihmisoikeuksien rikkomiseen; kehottaa käynnistämään uudelleen kadonneiden henkilöiden perheiden yhteysryhmän toiminnan;

11.  kehottaa sallimaan kansainvälisten ihmisoikeuselinten pysyvän ja esteettömän pääsyn Krimille, jotta ihmisoikeustilannetta voidaan seurata;

12.  pitää myönteisenä Ukrainan aloitetta perustaa Ukrainan suvereniteetin palauttamiseksi Krimillä kansainvälinen neuvottelumekanismi ”Geneve plus” -muodossa, johon EU osallistuisi suoraan; kehottaa Venäjän federaatiota aloittamaan neuvottelut Ukrainan ja muiden osapuolten kanssa Krimin miehityksen purkamisesta, kauppa- ja energiasaarron lopettamisesta ja poikkeustilan purkamisesta Krimillä;

13.  kehottaa säilyttämään Krimin historiallisen ja perinteisen monikulttuurisen ympäristön ja kunnioittamaan täysimääräisesti ukrainan ja tataarien kieltä sekä muita vähemmistökieliä ja erityiskulttuureja; tuomitsee oikeudellisen paineen, jota kohdistetaan Krimin tataarien kulttuuri- ja koulutuslaitoksiin, myös niihin, jotka on tarkoitettu Krimin tataarien lapsille;

14.  kehottaa Venäjän federaatiota tutkimaan kaikki tapaukset, joissa Krimillä laittomasti kiinniotettuja vankeja on kidutettu, mukaan luettuna tapaukset, jotka koskevat Mejlisin ensimmäistä varapuhemiestä Ahtem Chiigozia, Mustafa Degermendzhiä ja Ali Asanovia, jotka niin kutsutut paikalliset viranomaiset pidättivät Krimillä heidän osoitettuaan rauhanomaisesti mieltään miehitystä vastaan, ja takaamaan heidän turvallisen paluunsa Ukrainaan; kehottaa jälleen vapauttamaan Oleg Sentsovin ja Oleksandr Kolchenkon; kehottaa Venäjän federaatiota lopettamaan toisinajattelijoiden ja kansalaisaktivistien asettamisen syytteeseen poliittisista syistä; tuomitsee sen, että heidät siirretään myöhemmin Venäjän federaation alueelle ja pakotetaan ottamaan Venäjän kansalaisuus; kehottaa Venäjän federaatiota tekemään tiivistä yhteistyötä Euroopan neuvoston ja Etyjin kanssa edellä mainituissa tapauksissa;

15.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja neuvostoa vahvistamaan Venäjän federaatioon kohdistuvaa painostusta, jotta kansainvälisille järjestöille saadaan pääsy Krimille seuraamaan ihmisoikeustilannetta, kun otetaan huomioon, että niemimaalla esiintyy perusvapauksien ja ihmisoikeuksien jatkuvia räikeitä loukkauksia, ja jotta sopimuksiin perustuvat ja pysyvät kansainväliset seurantajärjestelmät saadaan toimintaan; korostaa, että kaiken paikan päällä toteutettavan kansainvälisen toiminnan olisi oltava hyvin koordinoitua, siitä olisi sovittava Ukrainan kanssa ja tärkeimpien kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen olisi tuettava sitä;

16.  toteaa jälleen olevansa syvästi huolestunut HLBTI-ihmisten tilanteesta Krimillä; toteaa, että se on heikentynyt merkittävästi sen jälkeen, kun alue liitettiin Venäjään;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Ukrainan presidentille, hallitukselle ja parlamentille, Euroopan neuvostolle, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle, Venäjän federaation presidentille, hallitukselle ja parlamentille sekä Krimin tataarikansan Mejlikselle.


Gambia
PDF 174kWORD 75k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2016 Gambiasta (2016/2693(RSP))
P8_TA(2016)0219RC-B8-0591/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Gambiasta aiemmin antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvostossa vuonna 2015(1),

–  ottaa huomioon useat Gambian tilannetta koskevat parlamentin kysymykset,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) 17. huhtikuuta 2016 antaman lausunnon Gambian ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon EU:n Gambian-edustuston antamat useat lausunnot,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin komission 28. helmikuuta 2015 antaman päätöslauselman Gambian tasavallan ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin 17. huhtikuuta 2016 antaman lausuman,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta käsittelevän erityisraportoijan raportin, lisäys: Matka Gambiaan 2. maaliskuuta 2015,

–  ottaa huomioon laittomia teloituksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan 11. toukokuuta 2015 päivätyn raportin Gambiasta,

–  ottaa huomioon 24. joulukuuta 2014 päivätyn Gambiaa koskevaa yleistä määräaikaisarviointia käsittelevän YK:n työryhmän raportin,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2000 allekirjoitetun Cotonoun kumppanuussopimuksen,

–  ottaa huomioon Gambian perustuslain,

–  ottaa huomioon demokratiaa, vaaleja ja hallintoa koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan,

–  ottaa huomioon vuonna 1981 annetun YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai uskoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Yahya Jammeh nousi valtaan Gambiassa vuonna 1994 sotilasvallankaappauksella; ottaa huomioon, että hänet valittiin presidentiksi vuonna 1996 ja hänet on sen jälkeen valittu uudelleen kolme kertaa kiistanalaisissa olosuhteissa;

B.  ottaa huomioon, että presidentinvaalit on tarkoitus pitää 1. joulukuuta 2016 ja parlamenttivaalit 6. huhtikuuta 2017; ottaa huomioon, että Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisö (ECOWAS) tuomitsi edelliset, vuonna 2011 pidetyt presidentinvaalit, koska se ei pitänyt niitä legitiimeinä ja niihin liittyi sortoa sekä opposition edustajien ja heidän äänestäjiensä uhkailua;

C.  ottaa huomioon, että Gambian turvallisuusjoukot reagoivat väkivaltaisesti pääkaupungin Banjulin lähiössä Serekundassa 14. huhtikuuta 2016 pidettyyn rauhanomaiseen mielenosoitukseen, jossa vaadittiin vaaliuudistuksia, ja pidättivät mielivaltaisesti mielenosoittajia, joiden joukossa oli useita United Democratic Party (UDP) -puolueen jäseniä; ottaa huomioon, että oppositiojohtaja ja UDP:n jäsen Solo Sandeng kuoli vankeudessa epäilyttävissä olosuhteissa pian pidättämisensä jälkeen;

D.  ottaa huomioon, että UDP-puolueen jäsenet kokoontuivat uudelleen 16. huhtikuuta 2016 vaatimaan oikeutta Sandengin kuolemasta ja puolueen muiden jäsenten vapauttamista; toteaa, että poliisi ampui mielenosoittajia kyynelkaasulla ja pidätti monia;

E.  toteaa, että toinen oppositiojohtaja, Ousainou Darboe, ja muita puolueen johtohenkilöitä pidätettiin ja he ovat edelleen valtion huostassa ja kärsivät ilmeisesti vakavista vammoista;

F.  toteaa, että riippumattoman radioaseman Teranga FM:n toimitusjohtajalta Alagie Abdoulie Ceesaylta, jonka kansallinen tiedustelupalvelu (NIA) pidätti 2. heinäkuuta 2015, on evätty kolme kertaa vapaaksi pääseminen takuita vastaan huolimatta hänen heikosta terveydentilastaan;

G.  toteaa, että maaliskuussa 2016 mielivaltaista vangitsemista käsittelevä YK:n työryhmä julkaisi viimeisimmässä istunnossaan joulukuussa 2015 hyväksymänsä lausunnon, jossa se korosti, että Ceesaylta oli riistetty vapaus mielivaltaisesti, ja kehotti Gambiaa vapauttamaan hänet ja luopumaan kaikista syytteistä häntä vastaan;

H.  toteaa, että Gambiassa ihmisoikeuksien puolustajat ja toimittajat kärsivät väkivallanteoista ja sortavasta lainsäädännöstä ja he kokevat jatkuvasti ahdistelua ja uhkailua ja joutuvat pidätysten ja vangitsemisten, tahdonvastaisten katoamisten ja maanpakoon pakottamisen uhreiksi;

I.  toteaa, että Gambiassa käytetään säännöllisesti kidutusta ja muita pahoinpitelyn muotoja; toteaa tiettävästi olevan yleistä, että ihmisiä kidutetaan raa’asti tai pahoinpidellään, jotta saadaan ”tunnustuksia”, joita sitten käytetään oikeudessa, kuten käy ilmi kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta käsittelevän YK:n erityisraportoijan vuoden 2014 Gambian matkan jälkeen laaditusta raportista;

J.  toteaa, että kansallinen tiedustelupalvelu ja poliisi tekevät jatkuvasti mielivaltaisia pidätyksiä, kuten tapahtui entiselle apulaismaatalousministerille Ousman Jammehille sekä islamilaisille uskonoppineille sheikki Omar Colleylle, imaami Ousman Sawanehille ja imaami Cherno Gassamalle ja että ihmisiä pidetään usein perustuslain vastaisesti vangittuina ilman syytteitä ja yli 72 tunnin määräajan, jonka kuluessa epäilty olisi saatettava oikeuden eteen;

K.  toteaa, että Gambian nykyisessä homoseksuaalisuuden vastaisessa lainsäädännössä määrätään pitkiä vankeusrangaistuksia ja raskaita sakkoja ”törkeästä homoseksuaalisuudesta”; toteaa, että turvallisuusjoukot kohdistavat usein hyökkäyksiä, uhkauksia tai mielivaltaisia pidätyksiä hlbti-henkilöihin ja jotkut heistä ovat joutuneet lähtemään maasta oman turvallisuutensa vuoksi;

L.  ottaa huomioon, että Gambia on maailman 15. köyhimmän valtion joukossa ja lähes neljäsosa sen väestöstä kärsii jatkuvasta elintarvikepulasta; ottaa huomioon, että maa on suuresti riippuvainen kansainvälisestä avusta; ottaa huomioon, että 14 475 gambialaista on hakenut turvapaikkaa EU:sta vuoden 2015 jälkeen;

M.  ottaa huomioon, että Gambian ihmisoikeus-, demokratia- ja oikeusvaltiotilanne antaa todellista syytä huoleen; toteaa, että EU on käsitellyt näitä kysymyksiä Cotonoun sopimuksen 8 artiklan mukaisessa vuoropuhelussa vuoden 2009 lopulta lähtien mutta on saavuttanut vain vähän konkreettista edistystä;

N.  toteaa, että ihmisoikeuksia koskevien huolenaiheiden vuoksi EU vähensi huomattavasti apuaan Gambialle mutta on edelleen maan suurin tuenantaja yhteensä 33 miljoonan euron summalla, joka myönnettiin vuosien 2015–2016 maaohjelmalle; toteaa, että kyseisen avun leikkauksen jälkeen presidentti Jammeh karkotti äkillisesti kesäkuussa 2015 Agnes Guillardin, EU:n asianhoitajan Gambiassa;

O.  toteaa, että Gambian vuosien 2015–2016 maaohjelmassa kohdistetaan investointeja maatalouteen ja elintarviketurvallisuuteen sekä liikenteen alalle, mutta mitään varoja ei myönnetä kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen, demokraattisen hallintoon tai ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion edistämiseen;

P.  ottaa huomioon, että Gambia on Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön (ECOWAS) jäsen; ottaa huomioon, että heinäkuussa 2014 EU:n ja ECOWASin välillä tehtiin talouskumppanuussopimus, joka ratifioidaan vuonna 2016; toteaa, että talouskumppanuussopimukset vahvistavat reilua kauppaa ja ihmisoikeuksia sekä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista;

Q.  ottaa huomioon, että Gambia on Afrikan unionin jäsenvaltio, Afrikan peruskirjan valtiojäsen ja se on allekirjoittanut demokratiaa, vaaleja ja hallintoa koskevan Afrikan peruskirjan;

R.  ottaa huomioon, että vuoden 2015 vaalimuutoslailla oppositiopuolueet hinnoiteltiin ulos ja Gambiasta tuli yksi maailman kalleimmista maista julkiseen virkaan pyrkimisen kannalta ja samalla rajoitettiin kansalaisten oikeuksia;

1.  ilmaisee syvän huolensa Gambian nopeasti huononevasta turvallisuus- ja ihmisoikeustilanteesta ja pitää valitettavana 14. ja 16. huhtikuuta 2016 tapahtuneita hyökkäyksiä rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan;

2.  kehottaa vapauttamaan välittömästi kaikki 14. ja 16. huhtikuuta 2016 pidettyjen mielenosoitusten yhteydessä pidätetyt mielenosoittajat; kehottaa Gambian tasavallan hallitusta takaamaan oikeudenmukaisen menettelyn kaikille epäillyille, jotka on pidätetty, koska heitä syytetään osallisuudesta perustuslainvastaiseen vallanvaihdosyritykseen; kehottaa Gambian viranomaisia takaamaan näiden syytettyjen fyysisen ja henkisen koskemattomuuden kaikissa olosuhteissa ja varmistamaan viipymättä lääketieteellisen hoidon loukkaantuneille; ilmaisee huolestuneisuutensa muiden vankien kidutusta ja huonoa kohtelua koskevista ilmoituksista;

3.  vaatii Gambian viranomaisia tekemään nopean ja riippumattoman tutkimuksen näistä tapahtumista ja on erityisen huolissaan väitteistä, joiden mukaan oppositioaktivisti Solo Sandeng on kuollut vankeudessa;

4.  tuomitsee voimakkaasti presidentti Yahya Jammehin hallinnon alaisuudessa tapahtuvat tahdonvastaiset katoamiset, mielivaltaiset pidätykset, kidutuksen ja muut ihmisoikeusloukkaukset, jotka kohdistuvat toisinajatteleviin, mukaan lukien toimittajat, ihmisoikeuksien puolustajat, poliittiset vastustajat ja arvostelijat sekä lesboihin, homoihin, biseksuaaleihin ja transihmisiin; kehottaa joko saattamaan oikeuden eteen tai vapauttamaan kaikki eristettyinä pidetyt vangit;

5.  kehottaa EU:ta ja Afrikan unionia tekemään yhteistyötä Gambian kanssa luodakseen kidutuksen vastaisia suojakeinoja, varmistaakseen riippumattoman pääsyn vankien luo ja uudistaakseen kaikkea sellaista lainsäädäntöä, joka rajoittaa sananvapautta, yhdistymisvapautta ja oikeutta rauhanomaiseen kokoontumiseen, mukaan lukien rikoslaissa tarkoitetut rikokset, kuten kansankiihotus, kunnianloukkaus ja ”väärän tiedon levittäminen” ja vuoden 2013 tiedotus- ja viestintälain muuttaminen, johon sisältyy internetissä tapahtuvan viestinnän sensurointi;

6.  kehottaa Gambiaa ratifioimaan kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen;

7.  kehottaa Gambian hallitusta tutkimaan todisteita kansallisen tiedustelupalvelun ihmisoikeusloukkauksista, kehittämään lainsäädäntöä, jolla käsitellään yhtäläisiä kansalaisoikeuksia, myös tasa-arvokysymyksiä, ja jatkamaan suunnitelmia kansallisen ihmisoikeuskomission perustamiseksi ihmisoikeuselimiä koskevien Pariisin periaatteiden mukaisesti sekä tutkimaan ja seuraamaan väitettyjä ihmisoikeusloukkauksia;

8.  vaatii Gambian hallitusta ja alueviranomaisia ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin, joilla lopetetaan hlbti-henkilöihin kohdistuva syrjintä, hyökkäykset ja heidän kriminalisointinsa sekä taataan heidän oikeutensa sananvapauteen, mukaan lukien hlbti-henkilöiden kriminalisointia koskevien säännösten poistaminen Gambian rikoslaista;

9.  kehottaa Gambian viranomaisia torjumaan kaikkea uskontoon perustuvaa syrjintää sekä edistämään rauhanomaista ja osallistavaa vuoropuhelua kaikkien yhteisöjen välillä sekä toteuttamaan toimia sen hyväksi;

10.  kehottaa Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisöä ja Afrikan unionia sitoutumaan jatkossakin Gambian hallinnon tekemien jatkuvien ihmisoikeusloukkausten valvontaan; muistuttaa, että turvallisuus ja vakaus ovat edelleen suuria haasteita Länsi-Afrikan alueella, ja korostaa, että Afrikan unionin ja Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön on seurattava tarkasti Gambian tilannetta ja ylläpidettävä Gambian viranomaisten kanssa jatkuvaa poliittista vuoropuhelua demokratian ja oikeusvaltion vahvistamisesta;

11.  vaatii Gambian tasavallan hallitusta ratifioimaan demokratiaa, vaaleja ja hyvää hallintoa koskevan Afrikan peruskirjan ennen joulukuussa 2016 pidettäviä presidentinvaaleja;

12.  kehottaa Gambian hallitusta aloittamaan aidon vuoropuhelun kaikkien poliittisten oppositiopuolueiden kanssa lainsäädännön ja politiikan uudistuksista, joilla varmistetaan vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit ja taataan kokoontumis- ja yhdistymisvapauden kunnioittaminen Gambian kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti; muistuttaa, että opposition ja riippumattoman kansalaisyhteiskunnan täysimääräinen osallistuminen riippumattomiin ja vapaisiin parlamenttivaaleihin on tärkeä tekijä näiden vaalien onnistumiseksi;

13.  kannustaa kansainvälistä yhteisöä, myös paikallisia ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestöjä, sekä EU:n Gambian-edustustoa ja muita asiaankuuluvia kansainvälisiä elimiä valvomaan aktiivisesti vaalimenettelyä kiinnittäen erityistä huomiota kokoontumis- ja yhdistymisvapauden julkisen kunnioittamisen varmistamiseen;

14.  kehottaa Gambian hallitusta ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin varmistaakseen sanan- ja lehdistönvapauden täyden kunnioittamisen kaikissa olosuhteissa; kehottaa tässä yhteydessä uudistamaan tiedotus- ja viestintälain säännökset, jotta kansallinen lainsäädäntö olisi kansainvälisten vaatimusten mukainen;

15.  on huolissaan siitä, että Gambian vuosien 2015–2016 maaohjelmassa ei myönnetä tukea tai rahoitusta kansalaisyhteiskunnalle tai demokraattiselle hallinnolle, oikeusvaltion edistämiseen ja ihmisoikeuksien suojeluun; kehottaa komissiota varmistamaan, että demokraattinen hallinto, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien suojelu ovat EU:n ja Gambian välillä mahdollisesti harkittavien tulevien kehitysyhteistyösopimusten keskeisiä aloja;

16.  kehottaa EU:n Gambian-edustustoa käyttämään kaikkia sen käytettävissä olevia keinoja, myös demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä, seuratakseen aktiivisesti Gambian vankeusoloja sekä tukemaan ja seuraamaan tutkimuksia, jotka koskevat hallituksen toteuttamia, 14. ja 16. huhtikuuta 2016 pidettyjen mielenosoitusten tukahduttamisia ja mielenosoittajien kohtelua vankilassa, ja lisäämään ponnisteluja saadakseen yhteyden poliittisen opposition jäseniin, opiskelijoiden johtohahmoihin, toimittajiin, ihmisoikeuksien puolustajiin, ammattiyhdistysaktiiveihin ja hlbti-johtajiin;

17.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita järjestämään Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisen julkisen kuulemisen ja harkitsemaan Gambian hallitukselle annettavan kaiken muun kuin humanitaarisen avun jäädyttämistä ja asettamaan matkustuskieltoja tai muita kohdennettuja seuraamuksia vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneille virkamiehille;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Afrikan unionille, Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön hallituksille ja jäsenvaltioille, Gambian hallitukselle ja parlamentille, YK:n pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0079.


Djibouti
PDF 259kWORD 79k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2016 Djiboutista (2016/2694(RSP))
P8_TA(2016)0220RC-B8-0594/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Djiboutista, mukaan luettuina Djiboutin tilanteesta 4. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman(1) ja Afrikan sarven tilanteesta 15. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman(2),

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2014 voimaan tulleen Djiboutin maaohjelman, joka kuuluu yhdenteentoista Euroopan kehitysrahastoon,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan 12. huhtikuuta 2016 ja 23. joulukuuta 2015 antamat lausunnot,

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan Federica Mogherinin Euroopan unionin puolesta kansainvälisenä lehdistönvapauden päivänä 3. toukokuuta 2016 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon EU:n aluepoliittisen kumppanuuden rauhan, turvallisuuden ja kehityksen edistämiseksi Afrikan sarvessa,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan, jonka Djibouti on ratifioinut,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) Djiboutia koskevat toimet ja tiedonannot,

–  ottaa huomioon presidentinvaaleja seuranneen Afrikan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunnan 10. huhtikuuta 2016 antamat alustavat päätelmät,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön, jonka sopimuspuoli Djibouti on ollut vuodesta 2003 lähtien,

–  ottaa huomioon vallassa olevan liittouman Union pour la Majorité Présidentielle (UMP) ja oppositiopuolueita edustavan liittouman Union pour le Salut National (USN) välisen, 30. joulukuuta 2014 allekirjoitetun puitesopimuksen, jonka tarkoituksena on edistää rauhanomaista ja demokraattista kansallista politiikkaa,

–  ottaa huomioon Djiboutin ministerineuvoston 24. marraskuuta 2015 hyväksymän asetuksen nro 2015–3016 PR/PM poikkeuksellisista turvatoimista Pariisissa 13. marraskuuta 2015 tehtyjen terrori-iskujen jälkeen,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista tehtyyn afrikkalaiseen peruskirjaan liitetyn naisten oikeuksia koskevan pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun ja 22. kesäkuuta 2010 muutetun Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon Djiboutin tasavallan perustuslain vuodelta 1992, jossa tunnustetaan perusvapaudet ja hyvän hallintotavan perusperiaatteet,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin vaalitarkkailu- ja valvontavaltuuskuntia koskevat suuntaviivat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Djiboutin presidenttinä vuodesta 1999 lähtien toiminut Ismail Omar Guelleh voitti huhtikuussa 2016 pidetyt vaalit selvästi 87,1 prosentilla äänistä ja että vaaleja kritisoineet oppositiopuolueet ja ihmisoikeusaktivistit väittivät, että tulos saavutettiin poliittisen painostuksen ansiosta; ottaa huomioon, että jotkut opposition ehdokkaista ovat boikotoineet vuosien 2005, 2011 ja 2016 vaaleja; ottaa huomioon, että vakuutettuaan, ettei asettuisi enää ehdolle vuoden 2016 vaaleissa, presidentti Guelleh taivutteli kansalliskokouksen muuttamaan perustuslakia vuonna 2010 siten, että hän pystyi asettumaan vuonna 2011 ehdolle kolmannelle kaudelle; ottaa huomioon, että kansalaisjärjestöjen protestit tämän johdosta tukahdutettiin;

B.  ottaa huomioon, että Djiboutin suotuisa sijainti Adeninlahdella on tehnyt siitä strategisesti tärkeän ulkomaisille sotilastukikohdille ja sitä pidetään merirosvouden ja terrorismin torjunnan keskuksena;

C.  ottaa huomioon, että kymmenen djiboutilaista naista aloitti Pariisissa nälkälakon vaatiakseen kansainvälistä oikeutta tutkimaan djiboutilaisten naisten raiskauksia ja että nälkälakkolaisista neljä ilmoitti joutuneensa itse raiskauksen kohteeksi ja viides, 30-vuotias Fatou Ambassa, oli nälkälakossa vuonna 2013 väitetysti joukkoraiskauksen seurauksena kuolleen 16-vuotiaan serkkunsa Haliman muistoksi; toteaa, että naisista kahdeksan jatkoi protestiaan yhdeksäntoista päivän ajan 25. päivästä maaliskuuta 12. päivään huhtikuuta 2016 ja että heihin liittyi kymmenen muuta naista Brysselissä; toteaa, että Djiboutin viranomaiset kiistävät heidän väitteensä; ottaa huomioon, että Djiboutin armeijan ja FRUD-armé:n välisessä konfliktissa on otettu naisia panttivangeiksi; ottaa huomioon, että vuonna 1993 perustettu Djiboutin naiskomitea COFEDVI (Comité des Femmes Djiboutiennes Contre le Viol et l’Impunité) on kirjannut 246 tapausta, joissa sotilaat ovat raiskanneet naisia, ja että näistä tapauksista on nostettu parikymmentä kannetta;

D.  ottaa huomioon, että unionin vaalitarkkailuvaltuuskuntaa ei kutsuttu valvomaan vaaleja ja että Djiboutin viranomaiset kieltäytyivät unionin tarjoamasta vaaliasiantuntija-avusta; ottaa huomioon, että Afrikan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunta suosittaa, että perustetaan riippumaton vaalilautakunta, joka vastaa vaaliprosessista, myös alustavien tulosten ilmoittamisesta;

E.  ottaa huomioon, että kolme opposition ehdokasta, Omar Elmi Khaireh, Mohamed Moussa Ali ja Djama Abdourahman Djama, kiistivät huhtikuussa 2016 pidettyjen vaalien tulokset, koska vaalit eivät olleet avoimet eivätkä vastanneet Djiboutin kansan tahtoa; ottaa huomioon, että paikalliset ihmisoikeusjärjestöt eivät ole hyväksyneet tuloksia; ottaa huomioon, että opposition poliittinen liikkumavara on edelleen hyvin kapea ja sananvapautta on rajoitettu; ottaa huomioon, että poliisivoimat ja turvallisuuspalvelut pitävät maata tiukassa otteessa ja oikeuslaitos on heikko ja läheisesti sidoksissa hallitukseen; toteaa, että oppositiojohtajia vangitaan ja häiritään jatkuvasti ja että on esitetty väitteitä kidutuksesta; panee merkille väitteet, joiden mukaan armeija olisi komennettu poistamaan opposition edustajia joiltakin äänestyspaikoilta, jotta vaaliuurnat voitiin tukkia, ja että jotkut vaalipiireistä, kuten Ali-Sabieh, otettiin armeijan valvontaan; ottaa huomioon, että presidentti Guellehin väitetään järjestäneen juhlan palkitakseen armeijan toimet vaalien aikana jo ennen vaalien virallisten tulosten julkaisua; ottaa huomioon, että Afrikan unioni on arvostellut lukuisia sääntöjenvastaisuuksia (tietoja puuttui, tuloksia ei ilmoitettu, ääntenlasku ei tapahtunut julkisesti);

F.  ottaa huomioon, että 31. joulukuuta 2015 – kun opposition jäseniä oli ensin suljettu parlamentin ulkopuolelle – maassa käytettiin hyväksi marraskuussa 2015 käyttöön otettua hätätilalakia, jolla rajoitettiin yksilönvapautta ja painostettiin oppositio-, ihmisoikeus- ja ammattiyhdistysaktivisteja sekä toimittajia;

G.  ottaa huomioon, että hallituskoalitio UMP allekirjoitti 30. joulukuuta 2014 oppositiokoalition USN:n kanssa puitesopimuksen, jossa määrättiin riippumattoman kansallisen vaalilautakunnan uudistamisesta, parlamentaarisen sekavaliokunnan perustamisesta ja lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä toteutettavista uudistuksista; ottaa huomioon, että helmikuussa 2015 perustettiin parlamentaarinen sekavaliokunta, mutta yhtäkään tärkeimmistä lakiesityksistä (kuten laki riippumattoman yhteisen vaalilautakunnan perustamisesta ja laki poliittisten puolueiden oikeuksista ja velvoitteista) ei ole jätetty; ottaa huomioon, että Djiboutin viranomaiset ilmoittivat 26. elokuuta 2015, että vaalilautakuntaa ei uudisteta;

H.  toteaa, että Djiboutissa ei ole yksityisiä televisio- tai radioasemia ja viranomaiset seuraavat tiiviisti opposition verkkosivustoja ja estävät säännöllisin väliajoin ihmisoikeusjärjestöjen verkkosivustojen ja sosiaalisen median käytön; ottaa huomioon, että hallitus omistaa tärkeimmän sanomalehden (La Nation) ja kansallisen yleisradioyhtiön (Radiodiffusion-Télévision de Djibouti), jotka harjoittavat itsesensuuria; ottaa huomioon, että Freedom House -järjestö totesi vuonna 2015, että Djiboutissa ei ole lehdistönvapautta; toteaa, että Djibouti oli Toimittajat ilman rajoja -järjestön kokoamassa lehdistönvapautta koskevassa maailmanlaajuisessa luettelossa vuonna 2015 sijalla 170 (luettelossa on yhteensä 180 maata); toteaa, että koko UMP-koalition hallintokauden ajan oppositiopuolueita ja aktivisteja on painostettu ja monet puolueaktivistit ja toimittajat on haastettu oikeuteen, myös BBC:n toimittaja vuoden 2016 presidentinvaalikampanjan aikana; ottaa huomioon, että tärkein oppositiolehti, L'Aurore, lakkautettiin 19. tammikuuta 2016 tuomioistuimen päätöksellä; ottaa huomioon, että kansallista viestintävirastoa, joka piti perustaa vuonna 1993, ei ole vieläkään perustettu;

I.  ottaa huomioon, että erityisesti vuonna 2012 Mablasin alueella tapahtui FRUD-armé:n jäseniksi epäiltyjen henkilöiden mielivaltaisia pidätyksiä;

J.  ottaa huomioon, että viranomaisten väitetään surmanneen ainakin 27 ihmistä ja haavoittaneen yli 150:tä ihmistä Buldugossa 21. joulukuuta 2015 järjestetyssä kulttuuritapahtumassa, vaikka Djiboutin hallituksen mukaan menehtyneitä oli ollut vain seitsemän; ottaa huomioon, että myöhemmin poliisijoukot myös valtasivat tilat, joissa oppositiojohtajat kokoontuivat, haavoittivat heistä useita ja vangitsivat kaksi nimekästä oppositiojohtajaa (USN:n pääsihteerin Abdourahman Mohammed Guellehin ja Hamoud Abdi Souldanin) nostamatta heitä vastaan syytteitä; ottaa huomioon, että molemmat vangituista johtajista vapautettiin vain muutama päivä ennen presidentinvaaleja ja ensin mainittua vastaan nostettiin rikossyyte; toteaa, että ammattiyhdistysjohtaja ja ihmisoikeusaktivisti Omar Ali Ewadoa pidettiin eristysvankeudessa 29. joulukuuta 2015 ja 14. helmikuuta 2016 välisen ajan, koska hän oli julkaissut luettelon joukkomurhan uhreista ja edelleen kateissa olevista henkilöistä; toteaa, että myös hänen asianajajansa pidätettiin lentokentällä; ottaa huomioon, että opposition jäsen ja LDDH:n pääsihteeri Said Houssein Robleh haavoittui Djiboutin poliisin luodeista ja on tällä hetkellä maanpaossa Euroopassa;

K.  ottaa huomioon, että vankien olot Djiboutin vankiloissa ovat äärimmäisen huolestuttavat;

L.  ottaa huomioon, että Pariisissa 13. marraskuuta 2015 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen Djiboutin ministerineuvosto hyväksyi 24. marraskuuta 2015 terrorismin vastaisena toimena asetuksen nro 2015–3016 PR/PM, jolla kielletään kokoontuminen julkisilla paikoilla;

M.  ottaa huomioon, että Djiboutissa ei ole lakeja, joilla kielletään perheväkivalta ja puolison raiskaus; ottaa huomioon, että viranomaiset ovat ilmoittaneet naisten syrjinnän poistamista käsittelevälle YK:n komitealle (CEDAW) olevansa tietoisia puutteista yrityksissään torjua sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa; toteaa, että 98 prosenttia Djiboutissa asuvista naisista on joutunut erilaisten sukupuolielinten silpomisen muotojen uhreiksi, vaikka se on ollut laitonta vuodesta 2005 lähtien;

N.  ottaa huomioon, että Maailmanpankin mukaan yli 23 prosenttia djiboutilaisista elää äärimmäisessä köyhyydessä ja 74 prosenttia heistä elää alle kolmella Yhdysvaltain dollarilla päivässä; ottaa huomioon, että Djiboutin puutteellista elintarviketurvaa pahentavat elintarvikkeiden korkeat hinnat, vedenpuute, ilmastonmuutos ja laidunten väheneminen; ottaa huomioon, että Djibouti kuuluu maihin, jotka hyötyvät unionin 79 miljoonan euron tukipaketista El Niño -ilmiöstä kärsiville Afrikan sarven maiden kansoille;

O.  toteaa, että ihmisoikeudet, demokraattiset periaatteet ja oikeusvaltion periaate ovat AKT–EU-kumppanuuden perusta ja Cotonoun sopimuksen keskeisiä osatekijöitä; katsoo, että unionin olisi tehostettava viipymättä säännöllistä poliittista vuoropuhelua Djiboutin kanssa Cotonoun sopimuksen 8 artiklan nojalla;

P.  ottaa huomioon, että Djibouti saa nyt 105 miljoonaa euroa kahdenvälistä unionin rahoitusta ensisijaisesti vesi- ja jätevesihuoltoon ja elintarvike- ja ravitsemusturvaan osana EU:n maaohjelmaa yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston puitteissa; ottaa huomioon, että Djiboutille on myönnetty vuosiksi 2013–2017 14 miljoonaa euroa osana unionin tukea Afrikan sarven selviytymiskyvyn tukemisaloitteelle, jonka tavoitteena on lisätä yhteisöjen vaikutusmahdollisuuksia toistuvan kuivuuden kestämiseen;

Q.  ottaa huomioon, että Djiboutissa on nyt yli 15 000 pakolaista Somaliasta ja Eritreasta ja noin 8 000 Jemenistä; toteaa, että pakolaisleirien naiset ja tytöt ovat vaarassa joutua sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi; ottaa huomioon, että komissio tarjoaa tukea, kuten ihmishenkiä säästäviä palveluita, ja taloudellista apua pakolaisleirejä vastaanottaville yhteisöille;

1.  on huolissaan Djiboutissa paikalleen juuttuneesta demokratiaprosessista, mitä pahensi se, että parlamentti muutti Djiboutin perustuslain määräyksiä presidentin toimikausien rajoittamisesta, ja on huolissaan väitteistä, jotka koskevat opposition jäsenten häirintää ja sulkemista monien äänestyspaikkojen ulkopuolelle; korostaa vapaiden, ilman häirintää toteutettujen vaalien tärkeyttä;

2.  vaatii tutkimaan perusteellisesti vaaliprosessin ja Djiboutin vuoden 2016 vaalien avoimuuden; muistuttaa unionin vaatimuksesta, jonka mukaan vuoden 2013 ja vuoden 2016 vaalien tulokset kaikilla äänestyspaikoilla on julkaistava;

3.  tuomitsee jyrkästi djiboutilaisten sotilaiden väitetysti tekemät siviilihenkilöiden raiskaukset, joista useat kansalaisjärjestöt ovat raportoineet ja jotka ovat tulleet korostetusti esiin nälkälakoissa, ja vaatii Djiboutin viranomaisia tutkimaan perusteellisesti erityisesti asevoimien toimia ja lopettamaan rankaisematta jättämisen; kehottaa YK:ta tutkimaan Djiboutin ihmisoikeustilannetta, etenkin maan naisten tilannetta; ilmaisee vahvan solidaarisuutensa djiboutilaisille naisille, jotka ovat parhaillaan nälkälakossa Ranskassa ja Belgiassa;

4.  tuomitsee armeijan ja poliisin sekaantumisen demokraattisiin prosesseihin ja toistaa, että on olennaisen tärkeää tutkia vaaliprosessi perusteellisesti ja avoimesti; on huolissaan presidentin ilmeisestä halukkuudesta juhlistaa ennenaikaisesti voittoaan huhtikuussa 2016 pidetyissä vaaleissa; muistuttaa Djiboutia siitä, että se on sopimuspuoli kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisessa yleissopimuksessa ja että Djiboutin perustuslain 16 pykälän mukaan ketään ei saa kiduttaa tai kohdella kaltoin, julmasti, epäinhimillisesti, halventavasti tai nöyryyttävästi; kehottaa Djiboutia tutkimaan perusteellisesti väitteet kidutuksesta ja kaltoinkohtelusta ja varmistamaan, että rikoksentekijät asetetaan syytteeseen, ja että jos heidät tuomitaan, rikoksista määrätään asianmukaiset rangaistukset, ja että uhrit saavat riittävät korvaukset sekä että väärinkäytöksiä koskevia väitteitä tutkimaan perustetaan riippumaton elin;

5.  pitää valitettavana Djiboutin viranomaisten päätöstä olla uudistamatta vaalilautakuntaa, kuten 30. joulukuuta 2014 allekirjoitetussa puitesopimuksessa oli päätetty, ja vaatii kyseisiä viranomaisia toimimaan tiiviissä yhteistyössä opposition kanssa, jotta vaaliprosessista tulisi oikeudenmukaisempi ja avoimempi;

6.  palauttaa Djiboutin viranomaisten mieliin, että he ovat sitoutuneet Afrikan unionin vaalitarkkailu- ja valvontavaltuuskuntia koskevien suuntaviivojen mukaisesti suojelemaan toimittajia, ja tuomitsee tavan, jolla toimittajia on kohdeltu, sekä muistuttaa Djiboutin viranomaisia lehdistönvapauden sekä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden tärkeydestä; vaatii Djiboutin viranomaisilta perusteltua selvitystä toimittajien kohtelusta; tuomitsee jyrkästi oppositiojohtajien, toimittajien ja puolueettomien ihmisoikeusaktivistien häirinnän ja ilman syytteitä vangittuna pitämisen ennen presidentinvaaleja; kehottaa Djiboutin viranomaisia lopettamaan poliittisten vastustajien ja toimittajien painostuksen ja vapauttamaan kaikki ne, joita pidetään vangittuina poliittisista syistä tai tiedotusvälineiden vapauden harjoittamisen perusteella; kehottaa Djiboutin viranomaisia tarkistamaan maan hätätilalakia ja saattamaan sen täysin kansainvälistä oikeutta vastaavaksi;

7.  pitää tuomittavana, että Djiboutissa ei ole riippumatonta lehdistöä ja että hallitukseen kriittisesti suhtautuvia verkkosivustoja sensuroidaan ja valvotaan; pitää valitettavana valtion omistamissa tiedotusvälineissä harjoitettavaa itsesensuuria; kehottaa Djiboutin hallitusta myöntämään ULA-lähetyslupia kaikille niitä hakeville itsenäisille tiedotusvälineille; kehottaa hallitusta päästämään ulkomaiset toimittajat vapaasti maahan ja antamaan heille mahdollisuuden tehdä työtään turvallisesti ja puolueettomasti; kehottaa Djiboutin hallitusta perustamaan kansallisen viestintäkomission ja sallimaan riippumattoman ja yksityisen radio- ja televisiotoiminnan;

8.  pitää valitettavina kulttuuriseremonian yhteydessä 21. joulukuuta 2015 tapahtuneita murhia ja niitä seuranneita ihmisoikeuksien puolustajien ja opposition jäsenten pidätyksiä ja ahdistelua; ilmaisee osanottonsa uhrien perheille ja vaatii täysimääräistä ja riippumatonta tutkintaa, jotta tekoihin syyllistyneet voidaan tunnistaa ja tuoda oikeuden eteen; tuomitsee jälleen mielivaltaiset vangitsemiset ja vaatii puolustuksen oikeuksien kunnioittamista;

9.  kehottaa Djiboutin viranomaisia varmistamaan, että Djiboutin allekirjoittamissa kansallisissa ja kansainvälisissä sopimuksissa tunnustettuja ihmisoikeuksia kunnioitetaan, ja turvaamaan kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet ja vapaudet, myös oikeuden rauhanomaiseen mielenilmaisuun ja tiedotusvälineiden vapauden;

10.  kehottaa hallitusta jatkamaan poliisin ja muiden virkamiesten kouluttamista ihmiskauppaa koskevan lain soveltamiseksi ja tehostamaan toimia ihmiskauppiaiden saattamiseksi oikeuden eteen ja tietoisuuden lisäämiseksi ihmiskaupasta oikeus-, lainsäädäntö- ja hallintoviranomaisten, kansalaisyhteiskunnan ja maassa toimivien valtiosta riippumattomien järjestöjen sekä suuren yleisön keskuudessa;

11.  vaatii, että naisia ja miehiä on kohdeltava yhdenvertaisesti lain edessä Djiboutissa, ja muistuttaa viranomaisia siitä, että ne ovat kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen osapuoli;

12.  pitää myönteisenä Djiboutin hallituksen toimia laajalle levinnyttä naisten sukuelinten silpomiskäytäntöä vastaan, mutta haluaisi nähdä lisää parannuksia;

13.  kehottaa viranomaisia päästämään kansalaisjärjestöt Obockin, Tadjouralin ja Dikhilin alueille;

14.  kehottaa siviili- ja sotilasviranomaisia osoittamaan mahdollisimman suurta pidättyvyyttä maan pohjoisosissa tehtävien poliisi- ja sotilasoperaatioiden aikana ja pidättäytymään erityisesti kaikenlaisen väkivallan käytöstä siviiliväestöä vastaan ja käyttämästä siviiliväestöä kilpenä sotilasleirien ympärillä;

15.  ilmaisee olevansa halukas seuraamaan tiiviisti Djiboutin tilannetta ja ehdottamaan rajoittavia toimenpiteitä, mikäli Cotonoun sopimusta (2000) ja erityisesti sen 8 ja 9 artiklaa rikotaan; kehottaa komissiota niin ikään seuraamaan tiiviisti maan tilannetta;

16.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa, komissiota ja niiden kumppaneita tekemään yhteistyötä djiboutilaisten kanssa pitkän aikavälin poliittisessa uudistuksessa, jota erityisesti jo olemassa olevan lujan suhteen pitäisi helpottaa, sillä Djibouti on ollut keskeisessä asemassa terrorismin ja merirosvouksen torjunnassa alueella, maassa on sotilastukikohta ja se on edistänyt alueen vakautta;

17.  kehottaa komissiota edelleen tukemaan riippumattomia järjestöjä ja kansalaisyhteiskuntaa, erityisesti järjestämällä mahdollisimman pian tarjouskilpailun Euroopan ihmisoikeus- ja demokratia-aloitteen puitteissa;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Djiboutin hallitukselle, Afrikan unionin toimielimille, Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestölle, Arabiliitolle, Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestölle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, EU:n jäsenvaltioille sekä AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille.

(1)EUVL C 75, 26.2.2016, s. 160.
(2)EUVL C 46 E, 24.2.2010, s. 102.


Pakollinen automaattinen tietojenvaihto verotuksen alalla *
PDF 403kWORD 138k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. toukokuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla (COM(2016)0025 – C8‑0030/2016 – 2016/0010(CNS))
P8_TA(2016)0221A8-0157/2016

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2016)0025),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 ja 115 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0030/2016),

–  ottaa huomioon Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0157/2016),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Veropetoksiin ja verovilppiin liittyvät haasteet ovat viime vuosina lisääntyneet huomattavasti, ja niistä on tullut keskeinen huolenaihe unionissa ja maailmanlaajuisesti. Automaattinen tietojenvaihto on tässä mielessä tärkeä väline, ja komission 6 päivänä joulukuuta 2012 antamassa tiedonannossa, joka sisältää toimintasuunnitelman veropetosten ja verovilpin torjunnan tehostamiseksi, korostetaan tarvetta edistää voimakkaasti automaattista tietojenvaihtoa tulevana eurooppalaisena ja kansainvälisenä veroasioita koskevana avoimuuden ja tietojenvaihdon standardina. Eurooppa-neuvosto pyysi 22 päivänä toukokuuta 2013 antamissaan päätelmissä, että automaattista tiedonvaihtoa laajennettaisiin unionin ja maailmanlaajuisella tasolla veropetosten, verovilpin ja aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi.
(1)  Veropetoksiin, veronkiertoon ja verovilppiin liittyvät haasteet ovat viime vuosina lisääntyneet huomattavasti, ja niistä on tullut keskeinen huolenaihe unionissa ja maailmanlaajuisesti. Automaattinen tietojenvaihto on tässä mielessä tärkeä väline, ja komission 6 päivänä joulukuuta 2012 antamassa tiedonannossa, joka sisältää toimintasuunnitelman veropetosten ja verovilpin torjunnan tehostamiseksi, korostetaan tarvetta edistää voimakkaasti automaattista tietojenvaihtoa tulevana eurooppalaisena ja kansainvälisenä veroasioita koskevana avoimuuden ja tietojenvaihdon standardina. Eurooppa-neuvosto pyysi 22 päivänä toukokuuta 2013 antamissaan päätelmissä, että automaattista tiedonvaihtoa laajennettaisiin unionin ja maailmanlaajuisella tasolla veropetosten, verovilpin ja aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi.
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Koska Monikansalliset Yritysryhmittymät toimivat eri maissa, ne voivat harjoittaa sellaista aggressiivista verosuunnittelua, joka ei ole mahdollista paikallisille yrityksille. Tällaisissa tapauksissa vaikutus puhtaasti paikallisiin yrityksiin, jotka ovat yleensä pieniä tai keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä), voi olla erityisen suuri, koska niiden verorasitus on suurempi kuin Monikansallisilla Yritysryhmittymillä. Toisaalta kaikille jäsenvaltioille voi syntyä tulonmenetyksiä ja vaarana on, että syntyy kilpailua, jossa Monikansallisille Yritysryhmittymille tarjotaan suurempia veroetuuksia. Kyseessä on siis sisämarkkinoiden asianmukaiseen toimintaan liittyvä ongelma.
(2)  Koska Monikansalliset Yritysryhmittymät toimivat eri maissa, ne voivat harjoittaa sellaista aggressiivista verosuunnittelua, joka ei ole mahdollista paikallisille yrityksille. Tällaisissa tapauksissa vaikutus puhtaasti paikallisiin yrityksiin, jotka ovat yleensä pieniä tai keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä), voi olla erityisen suuri, koska niillä tosiasiallinen verokanta on yleensä paljon lähempänä lakisääteistä verokantaa kuin Monikansallisilla Yritysryhmittymillä, mikä johtaa vääristymiin ja toimintahäiriöihin sisämarkkinoilla pk-yritysten vahingoksi. Kilpailun vääristymisen estämiseksi paikalliset yritykset eivät saisi joutua epäedulliseen asemaan kokonsa vuoksi tai sen vuoksi, että ne eivät harjoita rajatylittävää kauppaa. Lisäksi kaikille jäsenvaltioille voi syntyä tulonmenetyksiä ja vaarana on, että niiden välille syntyy vilpillistä kilpailua, jossa Monikansallisille Yritysryhmittymille tarjotaan suurempia veroetuuksia. Kyseessä on siis sisämarkkinoiden asianmukaiseen toimintaan liittyvä ongelma. Tässä yhteydessä olisi korostettava, että sisämarkkinoiden moitteeton toimivuus on komission vastuulla.
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)
(2 a)  Unionin kannalta on erittäin tärkeää, että verosäännöt laaditaan niin, että ne eivät haittaa kasvua tai investointeja, saata unionin yrityksiä huonoon kilpailuasemaan tai lisää yritysten kaksinkertaisen verotuksen riskiä ja että ne on laadittu siten, että yritysten kustannukset ja hallinnollinen rasite ovat mahdollisimman pienet.
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Unionin veroviranomaiset tarvitsevat kattavia ja merkityksellisiä tietoja Monikansallisten Yritysryhmittymien rakenteesta, siirtohinnoittelupolitiikasta ja sisäisistä liiketoimista EU:n sisällä ja sen ulkopuolella. Kyseisten tietojen avulla veroviranomaiset voivat reagoida haitallisiin verokäytäntöihin lainsäädäntöön tehtävillä muutoksilla tai asianmukaisilla riskinarvioinneilla ja verotarkastuksilla sekä toteamaan, tekevätkö yritykset huomattavia keinotekoisia tulonsiirtoja verotuksellisesti edullisiin maihin.
(3)  Jäsenvaltioiden veroviranomaiset tarvitsevat kattavia ja merkityksellisiä tietoja Monikansallisten Yritysryhmittymien rakenteesta, siirtohinnoittelupolitiikasta, verosopimuksista, verohyvityksistä ja sisäisistä liiketoimista unionin sisällä ja sen ulkopuolella. Kyseisten tietojen avulla veroviranomaiset voivat reagoida haitallisiin verokäytäntöihin lainsäädäntöön tehtävillä muutoksilla tai asianmukaisilla riskinarvioinneilla ja verotarkastuksilla sekä toteamaan, tekevätkö yritykset huomattavia keinotekoisia tulonsiirtoja verotuksellisesti edullisiin maihin. Komission olisi myös voitava tutustua jäsenvaltioiden veroviranomaisten keskenään vaihtamiin tietoihin, jotta varmistettaisiin asiaankuuluvien kilpailusääntöjen noudattaminen. Komission olisi käsiteltävä näitä tietoja luottamuksellisina ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet näiden tietojen suojaamiseksi.
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)   Avoimuus veroviranomaisia kohtaan voisi lisätä Monikansallisten Yritysryhmittymien painetta hylätä tietyt käytännöt ja maksaa oikeudenmukainen osuutensa veroista maahan, jossa voitot syntyvät. Sen vuoksi Monikansallisten Yritysryhmittymien avoimuuden parantaminen on olennainen osa veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen estämistä.
(4)   Riittävien tietojen antaminen jäsenvaltioiden veroviranomaisille sekä komissiolle ja riittävä tietojenvaihto niiden välillä voisi lisätä Monikansallisten Yritysryhmittymien painetta hylätä tietyt käytännöt ja maksaa niihin kohdistuvat veronsa niihin maihin, joissa arvo luodaan. Näin lisättäisiin myös ”vertaispainetta” jäsenvaltioiden välillä ja kiinnitettäisiin rahoitusmarkkinoiden huomio Monikansallisten Yritysryhmittymien finanssipoliittiseen vastuuvelvollisuuteen. Sen vuoksi Monikansallisten Yritysryhmittymien avoimuuden parantaminen unionin kilpailukykyä heikentämättä on olennainen osa veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen sekä viime kädessä veronkierron estämistä.
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Monikansallisten Yritysryhmittymien olisi Maakohtaisessa raportissa ilmoitettava joka vuosi kultakin verotukselliselta lainkäyttöalueelta, jolla ne harjoittavat liiketoimintaa, tulojen määrä, voitto ennen veroja sekä maksetut ja kertyneet tuloverot. Monikansallisten Yritysryhmittymien olisi myös ilmoitettava kunkin verotuksellisen lainkäyttöalueen osalta työntekijöidensä lukumäärä, oman pääomansa kirjanpidollinen arvo, kertyneet voittovaransa ja aineelliset hyödykkeensä. Monikansallisten Yritysryhmittymien olisi myös yksilöitävä kukin tietyllä verotuksellisella lainkäyttöalueella liiketoimintaa harjoittava ryhmittymän yhteisö ja ilmoitettava, millaista liiketoimintaa kukin yhteisö harjoittaa.
(6)  Monikansallisten Yritysryhmittymien olisi Maakohtaisessa raportissa ilmoitettava joka vuosi kultakin verotukselliselta lainkäyttöalueelta, jolla ne harjoittavat liiketoimintaa, tulojen määrä, voitto ennen veroja, maksetut ja kertyneet tuloverot sekä verohyvitykset. Monikansallisten Yritysryhmittymien olisi myös ilmoitettava kunkin verotuksellisen lainkäyttöalueen osalta työntekijöidensä lukumäärä, oman pääomansa kirjanpidollinen arvo, kertyneet voittovaransa ja aineelliset hyödykkeensä. Monikansallisten Yritysryhmittymien olisi myös yksilöitävä kukin tietyllä verotuksellisella lainkäyttöalueella liiketoimintaa harjoittava ryhmittymän yhteisö ja ilmoitettava, millaista liiketoimintaa kukin yhteisö harjoittaa.
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 8 kappale
(8)  Sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi EU:n on taattava oikeudenmukainen kilpailu EU:n Monikansallisten Yritysryhmittymien ja sellaisten EU:n ulkopuolisten Monikansallisten Yritysryhmittymien välillä, joiden yksi tai useampi yhteisö sijaitsee EU:ssa. Näin ollen raportointivelvollisuuden olisi koskettava niitä molempia.
(8)  Sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi unionin on taattava oikeudenmukainen kilpailu EU:n Monikansallisten Yritysryhmittymien ja sellaisten EU:n ulkopuolisten Monikansallisten Yritysryhmittymien välillä, joiden yksi tai useampi yhteisö sijaitsee unionissa. Näin ollen raportointivelvollisuuden olisi koskettava niitä molempia. Jäsenvaltioiden olisi tässä yhteydessä vastattava Monikansallisten Yritysryhmittymien raportointivelvoitteen täytäntöönpanosta ottamalla esimerkiksi käyttöön toimenpiteitä, joiden avulla Monikansallisille Yritysryhmittymille määrätään seuraamuksia noudattamatta jättämisestä.
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 9 a kappale (uusi)
(9 a)  Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava veroviranomaisten automaattiseen tietojenvaihtoon verohallintojen välillä ja tietojen käsittelyyn tarkoitettujen henkilöstö- ja teknisten resurssien sekä rahoituksen säilymisestä entisellään tai lisäämisestä.
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 11 kappale
(11)  Jäsenvaltioiden välisen tietojenvaihdon osalta hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta 15 päivänä helmikuuta 2011 annetussa neuvoston direktiivissä 2011/16/EU säädetään jo pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta useilla aloilla. Sen soveltamisala olisi laajennettava koskemaan maakohtaisten raporttien pakollista automaattista vaihtamista jäsenvaltioiden välillä.
(11)  Jäsenvaltioiden välisen tietojenvaihdon osalta hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta 15 päivänä helmikuuta 2011 annetussa neuvoston direktiivissä 2011/16/EU säädetään jo pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta useilla aloilla. Sen soveltamisala olisi laajennettava koskemaan maakohtaisten raporttien pakollista automaattista vaihtamista jäsenvaltioiden välillä ja kyseisten raporttien antamista tiedoksi komissiolle. Lisäksi komissio käyttäisi maakohtaisia raportteja sen arvioimiseen, noudattavatko jäsenvaltiot unionin valtiontukisääntöjä, sillä yritysverotuksen alan sopimattomilla käytännöillä on myös valtiontukiulottuvuus.
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 kappale
(12)  Jäsenvaltioiden välillä tapahtuvan maakohtaisten raporttien pakollisen automaattisen vaihdon olisi kaikissa tapauksissa sisällettävä sellaisten määriteltyjen perustietojen tiedoksi antaminen, jotka ovat niiden jäsenvaltioiden saatavilla, joissa maakohtaisen raportin mukaan Monikansallisen Yritysryhmittymän yhden tai useamman yhteisön verotuksellinen kotipaikka sijaitsee tai joissa Monikansallisen Yritysryhmittymän kiinteän toimipaikan kautta harjoitettu liiketoiminta on verollista.
(12)  Jäsenvaltioiden ja komission välillä tapahtuvan maakohtaisten raporttien pakollisen automaattisen vaihdon olisi kaikissa tapauksissa sisällettävä sellaisten määriteltyjen perustietojen tiedoksi antaminen, joiden olisi perustuttava yhdenmukaisiin määritelmiin ja jotka ovat niiden jäsenvaltioiden saatavilla, joissa maakohtaisen raportin mukaan Monikansallisen Yritysryhmittymän yhden tai useamman yhteisön verotuksellinen kotipaikka sijaitsee tai joissa Monikansallisen Yritysryhmittymän kiinteän toimipaikan kautta harjoitettu liiketoiminta on verollista.
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 kappale
(16)  On tarpeen eritellä jäsenvaltioiden välillä maakohtaisesta raporteista käytävän tietojenvaihdon kielelliset vaatimukset. On myös tarpeen hyväksyä yhteisen tietoliikenneverkon, jäljempänä ’CCN-verkko’, parantamiseksi tarvittavat käytännön järjestelyt. Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaiset edellytykset 20 artiklan 6 kohdan ja 21 artiklan 7 kohdan täytäntöönpanolle, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.
(16)  On tarpeen eritellä jäsenvaltioiden välillä maakohtaisesta raporteista käytävän tietojenvaihdon ja tietojen komissiolle tiedoksi antamisen kielelliset vaatimukset. On myös tarpeen hyväksyä yhteisen tietoliikenneverkon, jäljempänä ’CCN-verkko’, parantamiseksi tarvittavat käytännön järjestelyt sekä varmistaa, että vältytään standardien päällekkäisyydeltä, joka lisäisi liiketoiminnan harjoittajien hallinnollisia kustannuksia. Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaiset edellytykset 20 artiklan 6 kohdan ja 21 artiklan 7 kohdan täytäntöönpanolle, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 18 a kappale (uusi)
(18 a)  Jäsenvaltioiden komissiolle tämän direktiivin mukaisesti toimittamassa vuosittaisessa raportissa olisi esitettävä yksityiskohtaisesti tämän direktiivin 8 aa artiklan sekä liitteessä III olevan II jakson 1 kohdan mukaisen raportoinnin laajuus, ja siihen olisi sisällyttävä luettelo kaikista lainkäyttöalueista, jotka ovat unionissa toimivien Yritysryhmittymään Kuuluvien Yhteisöjen Perimmäisten Emoyhteisöjen kotipaikkoja mutta joiden osalta ei ole annettu tai vaihdettu täysimittaisia raportteja.
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 18 b kappale (uusi)
(18 b)  Olisi oltava mahdollista jättää tietoja vaihtamatta tämän direktiivin mukaisesti, jos tällainen tietojenvaihto johtaisi liike-, elinkeino- tai ammattisalaisuuden tai kaupallisen menettelyn tai sellaisen tiedon paljastamiseen, jonka paljastaminen olisi oikeusjärjestyksen perusteiden vastaista.
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 18 c kappale (uusi)
(18 c)  Olisi otettava huomioon Euroopan parlamentin 25 päivänä marraskuuta 2015 antama päätöslauselma veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä, parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunnan mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2007/36/EY muuttamisesta osakkeenomistajien pitkäaikaiseen vaikuttamiseen kannustamisen osalta sekä direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevan selvityksen tiettyjen osien osalta sekä sen 16 päivänä joulukuuta 2015 antama päätöslauselma, johon sisältyy suosituksia komissiolle aiheesta lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhtiöveropolitiikkoihin.
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 20 kappale
(20)  Koska jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli jäsenvaltioiden välistä tehokasta hallinnollista yhteistyötä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta soveltuvin edellytyksin, vaan se voidaan vaaditun yhdenmukaisuuden ja tehokkuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa määrätyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
(20)  Koska jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli jäsenvaltioiden keskinäistä ja jäsenvaltioiden ja komission välistä tehokasta hallinnollista yhteistyötä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta soveltuvin edellytyksin, vaan se voidaan vaaditun yhdenmukaisuuden ja tehokkuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa määrätyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – -1 alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
1 artikla – 1 kohta
-1)  Korvataan 1 artiklan 1 kohta seuraavasti:
1.  Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt ja menettelyt, joiden mukaan jäsenvaltiot tekevät toistensa kanssa yhteistyötä vaihtaakseen tietoja, jotka ovat ennalta arvioiden olennaisia 2 artiklassa tarkoitettuja veroja koskevien jäsenvaltioiden kansallisten lakien hallinnoimiseksi ja täytäntöönpanemiseksi.
1. Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt ja menettelyt, joiden mukaan jäsenvaltiot tekevät toistensa ja komission kanssa yhteistyötä vaihtaakseen tietoja, jotka ovat ennalta arvioiden olennaisia 2 artiklassa tarkoitettuja veroja koskevien jäsenvaltioiden kansallisten lakien hallinnoimiseksi ja täytäntöönpanemiseksi.
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – -a alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
3 artikla – 2 kohta
-a)  korvataan 3 artiklan 2 kohta seuraavasti:
(2)  ”keskusyhteystoimistolla” sellaiseksi nimettyä virastoa, joka pääasiallisesti vastaa yhteydenpidosta muihin jäsenvaltioihin hallinnollisen yhteistyön alalla;
(2) ”keskusyhteystoimistolla” sellaiseksi nimettyä virastoa, joka pääasiallisesti vastaa yhteydenpidosta muihin jäsenvaltioihin ja komissioon hallinnollisen yhteistyön alalla;
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
3 artikla – 9 kohta – a alakohta
(a)  kun sovelletaan 8 artiklan 1 kohtaa sekä 8 a ja 8 aa artiklaa, ilman edeltävää pyyntöä tapahtuvaa ennalta määriteltyjen tietojen järjestelmällistä ilmoittamista toiselle jäsenvaltiolle ennalta vahvistetuin säännöllisin väliajoin; kun sovelletaan 8 artiklan 1 kohtaa, saatavilla olevilla tiedoilla tarkoitetaan tiedot ilmoittavan jäsenvaltion verotietueissa olevia tietoja, jotka voidaan saada käyttöön kyseisen jäsenvaltion tietojen keräämis- ja käsittelymenettelyjä noudattaen;
(a)  kun sovelletaan 8 artiklan 1 kohtaa sekä 8 a ja 8 aa artiklaa, ilman edeltävää pyyntöä tapahtuvaa ennalta määriteltyjen tietojen järjestelmällistä ilmoittamista toiselle jäsenvaltiolle ja komissiolle ennalta vahvistetuin säännöllisin väliajoin; kun sovelletaan 8 artiklan 1 kohtaa, saatavilla olevilla tiedoilla tarkoitetaan tiedot ilmoittavan jäsenvaltion verotietueissa olevia tietoja, jotka voidaan saada käyttöön kyseisen jäsenvaltion tietojen keräämis- ja käsittelymenettelyjä noudattaen.
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
4 artikla – 6 kohta
1 a)  Korvataan 4 artiklan 6 kohta seuraavasti:
6.  Jos yhteysviranomainen tai toimivaltainen virkamies lähettää tai vastaanottaa yhteistyöpyynnön tai vastauksen yhteistyöpyyntöön, sen on ilmoitettava tästä oman jäsenvaltionsa keskusyhteystoimistolle kyseisen jäsenvaltion vahvistamien menettelyjen mukaisesti.
"6. Jos yhteysviranomainen tai toimivaltainen virkamies lähettää tai vastaanottaa yhteistyöpyynnön tai vastauksen yhteistyöpyyntöön, sen on ilmoitettava tästä oman jäsenvaltionsa keskusyhteystoimistolle ja komissiolle kyseisen jäsenvaltion vahvistamien menettelyjen mukaisesti.
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 b alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
6 artikla – 2 kohta
1 b)  Korvataan 6 artiklan 2 kohta seuraavasti:
2.  Edellä 5 artiklassa tarkoitettu pyyntö voi sisältää erityistä hallinnollista tutkimusta koskevan perustellun pyynnön. Jos pyynnön vastaanottava viranomainen katsoo, että hallinnollinen tutkimus ei ole tarpeen, sen on välittömästi ilmoitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle syyt tähän.
2. Edellä 5 artiklassa tarkoitettu pyyntö voi sisältää erityistä hallinnollista tutkimusta koskevan perustellun pyynnön. Jos pyynnön vastaanottava viranomainen katsoo, että hallinnollinen tutkimus ei ole tarpeen, sen on välittömästi ilmoitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle ja komissiolle syyt tähän.
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 c alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
8 artikla – 1 kohta – e a alakohta (uusi)
1 c)  Lisätään 8 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:
”(e a) maakohtaiset raportit,”
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
8 aa artikla – 2 kohta
2.  Edellä 1 kohdan mukaisesti Maakohtaisen Raportin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on automaattista tietojenvaihtoa käyttäen annettava raportti tiedoksi 4 kohdassa säädetyssä määräajassa mahdolliselle muulle jäsenvaltiolle, jossa maakohtaisen raportin sisältämien tietojen mukaan Raportoivan Yhteisön Monikansallisen Yritysryhmittymän yhden tai useamman Yritysryhmittymään Kuuluvan Yhteisön verotuksellinen kotipaikka sijaitsee tai jossa kiinteän toimipaikan kautta harjoitettu liiketoiminta on verollista.
2.  Edellä 1 kohdan mukaisesti Maakohtaisen Raportin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on automaattista tietojenvaihtoa käyttäen annettava raportti mahdollisimman pian tiedoksi 4 kohdassa säädetyssä määräajassa mahdolliselle muulle jäsenvaltiolle, jossa maakohtaisen raportin sisältämien tietojen mukaan Raportoivan Yhteisön Monikansallisen Yritysryhmittymän yhden tai useamman Yritysryhmittymään Kuuluvan Yhteisön verotuksellinen kotipaikka sijaitsee tai jossa kiinteän toimipaikan kautta harjoitettu liiketoiminta on verollista. Kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava maakohtainen raportti komissiolle, joka vastaa maakohtaisten raporttien keskitetystä rekisteristä, joka on sen asiasta vastaavien yksiköiden käytettävissä.
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
8 aa artikla – 3 kohta – a alakohta
(a)  kootut tiedot kunkin sellaisen lainkäyttöalueen osalta, jolla Monikansallinen Yritysryhmittymä harjoittaa toimintaa, tulojen määrästä, voitosta (tappiosta) ennen tuloveroja, maksetuista tuloveroista, kertyneistä tuloveroista, oman pääoman kirjanpidollisesta arvosta, kertyneistä voittovaroista, työntekijöiden määrästä ja muista aineellisista hyödykkeistä kuin käteisestä tai muista rahavaroista;
(a)  kootut tiedot kunkin sellaisen lainkäyttöalueen osalta, jolla Monikansallinen Yritysryhmittymä harjoittaa toimintaa, tulojen määrästä, voitosta (tappiosta) ennen tuloveroja, maksetuista tuloveroista, kertyneistä tuloveroista, oman pääoman kirjanpidollisesta arvosta, kertyneistä voittovaroista, työntekijöiden määrästä, muista aineellisista hyödykkeistä kuin käteisestä tai muista rahavaroista sekä saadusta julkisesta tuesta, varojen arvosta ja niiden vuotuisista hoitokustannuksista sekä ryhmittymän toteuttamasta myynnistä ja ostoista;
Tarkistus 24
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
8 aa artikla – 3 kohta – b a alakohta (uusi)
(b a)  komission vuoden 2012 toimintaohjelmassa tarkoitettu Monikansalliselle Yritysryhmittymälle käyttöön otettava eurooppalainen verotunniste petosten ja verovilpin vastaisten toimien tehostamiseksi.
Tarkistus 37
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
8 aa artikla – 4 a kohta (uusi)
4 a.  Jotta lisätään avoimuutta kansalaisia kohtaan, komissio julkistaa koonnosyhteenvedon maakohtaisista raporteista maakohtaisten raporttien keskitettyyn rekisteriin sisältyvän tiedon perusteella. Komissio noudattaa näin toimiessaan 23 a artiklan luottamuksellisuussäännöksiä.
Tarkistus 26
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
9 artikla – 1 kohta – johdantokappale
2 a)  Korvataan 9 artiklan 1 kohdan johdantokappale seuraavasti:
1.  Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot seuraavissa tilanteissa:
1. Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja komissiolle 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot seuraavissa tilanteissa:
Tarkistus 27
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 b alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
9 artikla – 2 kohta
2 b)  Korvataan 9 artiklan 2 kohta seuraavasti:
2.  Kunkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat ilmoittaa oma-aloitteista tietojenvaihtoa noudattaen muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille kaikki tuntemansa tiedot, joista voi olla hyötyä muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.
2. Kunkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat ilmoittaa oma-aloitteista tietojenvaihtoa noudattaen muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle kaikki tuntemansa tiedot, joista voi olla hyötyä muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.
Tarkistus 28
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
23 artikla – 2 kohta
4 a)  Korvataan 23 artiklan 2 kohta seuraavasti:
2.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki olennaiset tiedot, joita tarvitaan arvioitaessa tämän direktiivin mukaisen hallinnollisen yhteistyön tehokkuutta veronkierron ja verojen välttämisen torjunnassa.
2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki olennaiset tiedot, joita tarvitaan arvioitaessa tämän direktiivin mukaisen hallinnollisen yhteistyön tehokkuutta verovilpin, veronkierron ja verojen välttämisen torjunnassa.
Tarkistus 29
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 5 alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
23 artikla – 3 kohta
3.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittainen arviointi 8, 8 a ja 8 aa artiklassa tarkoitetun automaattisen tietojenvaihdon tehokkuudesta ja saavutetuista käytännön tuloksista. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä kyseisen vuosittaisen arvioinnin toimittamismuodon ja -edellytykset. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
3.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittainen arviointi 8, 8 a ja 8 aa artiklassa tarkoitetun automaattisen tietojenvaihdon tehokkuudesta ja saavutetuista käytännön tuloksista. Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle näistä tuloksista asianmukaisella tavalla, kuten vuosittaisella konsolidoidulla raportilla, jossa käsitellään raportointimenettelyn vaikutuksia ja tuloksia. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä kyseisen vuosittaisen arvioinnin toimittamismuodon ja -edellytykset. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Tarkistus 30
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 5 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
23 artikla – 3 a kohta (uusi)
5 a)  Lisätään 23 artiklaan kohta seuraavasti:
”3 a. Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain konsolidoidun raportin jäsenvaltioiden vuosittaisista arvioinneista, jotka koskevat automaattisen tietojenvaihdon tehokkuutta ja saavutettuja käytännön tuloksia.”
Tarkistus 31
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 5 b alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
23 artikla – 3 b kohta (uusi)
5 b)  Lisätään 23 artiklaan kohta seuraavasti:
"3 b. Jos komission suorittamassa maakohtaisten raportointitietojen julkistamisen taloudellisten vaikutusten arvioinnissa todetaan, että Monikansallisiin Yritysryhmittymiin ei kohdistu kielteisiä vaikutuksia, komissio antaa viipymättä lainsäädäntöehdotuksen näiden tietojen tekemiseksi julkisiksi."
Tarkistus 32
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 5 c alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
24 artikla – 1 kohta
5 c)  Korvataan 24 artiklan 1 kohta seuraavasti:
1.  Kun jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa kolmannelta maalta tietoja, jotka ovat ennalta arvioiden olennaisia 2 artiklassa tarkoitettuja veroja koskevien tämän jäsenvaltion kansallisten lakien hallinnoimiseksi ja täytäntöönpanemiseksi, kyseinen viranomainen voi, sikäli kuin tämä on sallittua kyseisen kolmannen maan kanssa tehdyn sopimuksen nojalla, antaa nämä tiedot niille jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joille tiedoista voi olla hyötyä, ja kaikille pyynnön esittäville viranomaisille.
1.  Kun jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa kolmannelta maalta tietoja, jotka ovat ennalta arvioiden olennaisia 2 artiklassa tarkoitettuja veroja koskevien tämän jäsenvaltion kansallisten lakien hallinnoimiseksi ja täytäntöönpanemiseksi, kyseinen viranomainen voi, sikäli kuin tämä on sallittua kyseisen kolmannen maan kanssa tehdyn sopimuksen nojalla, antaa nämä tiedot niille jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joille tiedoista voi olla hyötyä, ja kaikille pyynnön esittäville viranomaisille ja komissiolle.
Tarkistus 33
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 7 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
27 aartikla (uusi)
7 a)  Lisätään artikla seuraavasti:
”27 a artikla
Uudelleentarkastelu
Komissio tarkastelee uudelleen tämän direktiivin vaikuttavuutta viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä].”
Tarkistus 34
Ehdotus direktiiviksi
Liite – Liite III – II jakso – 1 kohta – 2 alakohta
Kun samassa Monikansallisessa Yritysryhmittymässä on useampi kuin yksi Yritysryhmittymään Kuuluva Yhteisö, jonka verotuksellinen kotipaikka on unionissa, ja jokin b alakohdassa vahvistetuista edellytyksistä täyttyy, Monikansallisen Yritysryhmittymän on nimettävä jonkin näistä Yritysryhmittymään Kuuluvista Yhteisöistä antamaan 8 aa artiklan 1 kohdassa säädetyn maakohtaisen raportin miltä tahansa Raportoitavalta Verovuodelta 8 aa artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa ja ilmoittamaan asianomaiselle jäsenvaltiolle, että raportin antamisen tarkoituksena on täyttää kaikkien sellaisten Yritysryhmittymään Kuuluvien Yhteisöjen raportointivaatimukset, jotka kuuluvat tällaiseen Monikansalliseen Yritysryhmittymään ja joiden verotuksellinen kotipaikka on unionissa. Kyseisen jäsenvaltion on 8 aa artiklan 2 kohdan nojalla annettava vastaanotettu maakohtainen raportti tiedoksi mahdolliselle muulle jäsenvaltiolle, jossa maakohtaisen raportin sisältämien tietojen mukaan Raportoivan Yhteisön Monikansallisen Yritysryhmittymän yhden tai useamman Yritysryhmittymään Kuuluvan Yhteisön verotuksellinen kotipaikka sijaitsee tai jossa kiinteän toimipaikan kautta harjoitettu liiketoiminta on verollista.
Kun samassa Monikansallisessa Yritysryhmittymässä on useampi kuin yksi Yritysryhmittymään Kuuluva Yhteisö, jonka verotuksellinen kotipaikka on unionissa, ja jokin b alakohdassa vahvistetuista edellytyksistä täyttyy, Monikansallinen Yritysryhmittymä voi nimetä jonkin näistä Yritysryhmittymään Kuuluvista Yhteisöistä, ensisijaisesti liikevaihdoltaan suurimman, antamaan 8 aa artiklan 1 kohdassa säädetyn maakohtaisen raportin miltä tahansa Raportoitavalta Verovuodelta 8 aa artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa ja ilmoittamaan asianomaiselle jäsenvaltiolle, että raportin antamisen tarkoituksena on täyttää kaikkien sellaisten Yritysryhmittymään Kuuluvien Yhteisöjen raportointivaatimukset, jotka kuuluvat tällaiseen Monikansalliseen Yritysryhmittymään ja joiden verotuksellinen kotipaikka on unionissa. Kyseisen jäsenvaltion on 8 aa artiklan 2 kohdan nojalla annettava vastaanotettu maakohtainen raportti tiedoksi mahdolliselle muulle jäsenvaltiolle, jossa maakohtaisen raportin sisältämien tietojen mukaan Raportoivan Yhteisön Monikansallisen Yritysryhmittymän yhden tai useamman Yritysryhmittymään Kuuluvan Yhteisön verotuksellinen kotipaikka sijaitsee tai jossa kiinteän toimipaikan kautta harjoitettu liiketoiminta on verollista.

Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jäljitettävyys ravintola-alalla ja vähittäiskaupassa
PDF 171kWORD 69k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2016 kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jäljitettävyydestä ravintola-alalla ja vähittäiskaupassa (2016/2532(RSP))
P8_TA(2016)0222B8-0581/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1379/2013(1),

–  ottaa huomioon elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28. tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002(2),

–  ottaa huomioon elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivin 1999/10/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011(3),

–  ottaa huomioon rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004(4),

–  ottaa huomioon yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta 20. marraskuuta 2009 annetun asetuksen (EY) N:o 1224/2009(5),

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman elintarvikekriisistä, petoksista elintarvikeketjussa ja niiden valvonnasta(6),

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jäljitettävyydestä ravintola-alalla ja vähittäiskaupassa (O-000052/2016 – B8‑0365/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionilla on maailman suurimmat kala- ja äyriäistuotteiden markkinat, joiden tarjonta on peräisin unionin kalastusalalta ja tuonnista kolmansista maista;

B.  toteaa, että kuluttajilla on oikeus saada selvällä tavalla ilmaistua tietoa, kalastusalueiden rannikkoa ja maantieteellistä aluetta koskevat tiedot mukaan luettuina, ja että heidän pitäisi pystyä luottamaan täysin koko ketjuun, joka toimittaa kalastustuotteita unionin markkinoille; toteaa, että unionilla ja jäsenvaltioilla on velvollisuus suojella unionin kansalaisia petolliselta toiminnalta; toteaa, että kaikkien tuontituotteiden on noudatettava unionin sääntöjä ja normeja;

C.  ottaa huomioon, että komissio valmistelee yksityiskohtaista ja kattavaa selvitystä unionissa kaupan pidettäviä kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskevista vapaaehtoisista väittämistä; ottaa huomioon, että komission havainnot voivat johtaa siihen, että perustetaan ulkoinen rakenne unionin markkinoilla olevia kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskevien vapaaehtoisten väittämien sertifioimiseksi;

D.  toteaa, että komission vuoden 2015 valvontasuunnitelmassa(7), jossa arviointiin ilmoitetun lajin osalta virheellisesti merkityn valkolihaisen kalan esiintyvyyttä markkinoilla, havaittiin, että ilmoitettu laji vahvistettiin 94 prosentissa otettuja näytteitä; toteaa kuitenkin, että tiettyjen lajien kohdalla noudattamatta jättämisen tasot olivat hyvin korkeita ja että kuuden prosentin tasoa voidaan pitää suhteellisen alhaisena verrattuna muihin suppeampiin tutkimuksiin jäsenvaltioissa;

E.  toteaa, että asetuksen (EU) N:o 1379/2013 36 artiklassa edellytettiin komission toimittavan parlamentille ja neuvostolle 1. tammikuuta 2015 mennessä toteutettavuusselvityksen kalastus- ja vesiviljelytuotteiden ympäristömerkkijärjestelmää koskevista vaihtoehdoista;

F.  toteaa, että yhteisen markkinajärjestelyn (YMJ) olisi varmistettava terve kilpailu ja tuottajien tulot unionissa myydyistä tai ostetuista kalastustuotteista;

1.  on hyvin huolestunut monista tutkimuksista, joiden mukaan unionin markkinoille, muun muassa unionin toimielinten ravintoloihin, on myyty huomattavia määriä virheellisesti merkittyjä kalastustuotteita, ja on tyytymätön näiden tutkimusten tuloksiin; toteaa, että tarkoituksellinen ja petollinen kalalajien virheellinen merkintä on rikkomus unionin säännöksiä vastaan, yhteinen kalastuspolitiikka mukaan luettuna, ja voi kansallisen lainsäädännön mukaisesti olla rangaistava teko;

2.  kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan kansallisia valvontatoimiaan, muun muassa ravintoloihin ja ateriapalveluihin toimitettavan jalostamattoman kalan osalta, petosten torjumiseksi ja toimitusketjun sen vaiheen määrittämiseksi, jossa kala merkittiin virheellisesti; on huolissaan siitä, että laadukkaat lajit korvataan usein heikkolaatuisemmilla lajeilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan, mitä toimenpiteitä voitaisiin ottaa käyttöön kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jäljitettävyyden parantamiseksi; tukee työryhmän perustamista jäljitettävyyden täytäntöönpanon yhdenmukaistamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa ja unionin markkinoilla olevia kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskevien vapaaehtoisten väittämien sertifioinnin mahdollistavan ulkoisen rakenteen toteuttamista;

3.  tukee vahvaa jäljitettävyysjärjestelmää saaliin purkamisesta sen kulutukseen, sillä se lisäisi kuluttajien luottamusta ja vuorostaan vähentäisi kaupan riippuvuutta tuoduista kalastus- ja vesiviljelytuotteista, millä vahvistettaisiin unionin markkinoita; kehottaa komissiota hyödyntämään jäljitettävyyden tehostamisessa DNA-viivakoodin mahdollisuuksia, sillä se voisi auttaa lajien tunnistamisessa DNA-sekvensoinnilla;

4.  panee tyytyväisenä merkille uuden YMJ-kehyksen ja vaatii komissiota toimittamaan asetuksen (EU) N:o 1379/2013 36 artiklan mukaisesti toteutettavuusselvityksen kalastus- ja vesiviljelytuotteiden ympäristömerkkijärjestelmää koskevista vaihtoehdoista; korostaa, että ympäristömerkinnöille on vahvistettava vähimmäisnormit; katsoo, että merkintäjärjestelmän keskeisillä tekijöillä on varmistettava sertifiointiprosessin avoimuus, riippumattomuus ja uskottavuus; pyytää laatimaan syvällisen analyysin unionin laajuisen merkintäjärjestelmän perustamisen hyödyistä;

5.  kehottaa komissiota seuramaan säännöllisesti, missä määrin vaaditut tiedot esiintyvät merkinnöissä; korostaa, että merkinnän on tarjottava ymmärrettävää, varmistettavissa olevaa ja täsmällistä tietoa; kannustaa jäsenvaltioita siihen, että vapaaehtoisen merkinnän yhteydessä ilmaistaan kaikki saatavilla olevat tiedot, jotka mahdollistavat, että kuluttaja tekee tietoon perustuvan valinnan; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan kalastus- ja vesiviljelytuotteiden merkintävaatimuksia koskevia valistuskampanjoita;

6.  painottaa, että luotettava unionin merkintäpolitiikka kalastusalalla olisi avaintekijä talouskehityksen edistämiseksi rannikkoyhteisöissä, koska näin otettaisiin huomioon kalastajien hyvät käytännöt ja heidän kuluttajille toimittamiensa tuotteiden laatu;

7.  kehottaa komissiota tarkkojen, luotettavien ja ymmärrettävien tietojen saamista koskevien kuluttajien oikeuksien varmistamiseksi toteuttamaan toimenpiteitä, joilla korjataan YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) alueisiin ja osa-alueisiin perustuvien nykyisten merkintävaatimusten aiheuttama sekaannus, joka on erityisen vakava tiettyjen saaliiden tapauksessa joillakin alueen 27 osa-alueilla, missä muun muassa Galician ja Cádizinlahden merkintä on ”Portugalin vesialue”, Walesin ”Irlanninmeri” ja Bretagnen ”Biskajanlahti”;

8.  kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että kalastustuotteiden alkuperää koskevat tiedot on ilmoitettava avoimesti ja selvästi;

9.  korostaa, että on varmistettava, että kaikki tulevat unionin laajuiset ympäristömerkit ja kolmannen osapuolen kala- ja äyriäistuotteiden ympäristömerkintä- ja sertifiointijärjestelmät noudattavat merikalastuksesta saatujen kala- ja kalastustuotteiden ympäristömerkintöjä koskevia FAO:n suuntaviivoja;

10.  katsoo, että unionin laajuinen kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskeva ympäristömerkki, jonka perusteista olisi keskusteltava lisää unionin tasolla, voi edistää sitä, että jäljitettävyys paranee ja kuluttajille tarjotaan avoimia tietoja; katsoo, että Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR) voi rahoittaa tällaisen merkin;

11.  panee merkille, että jäsenvaltioissa voimassa olevat kalojen kauppanimet vaihtelevat jäsenvaltioiden välillä kansallisten käytäntöjen vuoksi ja että ne voivat aiheuttaa sekaannusta; panee tyytyväisenä merkille komission työn parlamentin hyväksymän pilottihankkeen käynnistämiseksi; toteaa, että tämän pilottihankkeen tavoitteena on ottaa käyttöön julkinen tietokanta, jossa tarjotaan tietoa kauppanimistä unionin kaikilla virallisilla kielillä;

12.  kannustaa komissiota tiedottamaan meren luonnonvarojen suojelua ja laittoman kalastuksen torjuntaa koskevasta työstään entistä tehokkaammin;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle.

(1)EUVL L 354, 28.12.2013, s. 1.
(2)EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.
(3)EUVL L 304, 22.11.2011, s. 18.
(4)EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1.
(5)EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1.
(6)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0011.
(7)http://ec.europa.eu/food/safety/official_controls/food_fraud/fish_substitution/index_en.htm?subweb=343&lang=en


Kiinan markkinatalousasema
PDF 157kWORD 63k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2016 Kiinan markkinatalousasemasta (2016/2667(RSP))
P8_TA(2016)0223RC-B8-0607/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon polkumyynnin vastaisen EU:n lainsäädännön (30. marraskuuta 2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta(1)),

–  ottaa huomioon Kiinan liittymistä Maailman kauppajärjestöön (WTO) koskevan pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa EU:n ja Kiinan kauppasuhteista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni ja Kiina ovat kaksi suurimpiin kuuluvaa kauppamahtia maailmassa, ja toteaa, että Kiina on EU:n toiseksi suurin kauppakumppani ja EU Kiinan suurin kauppakumppani ja että niiden kauppavaihto on reilusti yli miljardi euroa päivässä;

B.  toteaa, että vuonna 2015 investoinnit Kiinasta EU:hun ylittivät ensimmäistä kertaa investoinnit EU:sta Kiinaan; toteaa, että Kiinan markkinat ovat olleet tuottavuuden tärkein lähde eräille EU:n teollisuudenaloille ja tuotemerkeille;

C.  ottaa huomioon, että Kiinan liittyessä Maailman kauppajärjestöön sovittiin järjestelystä, jossa annettiin mahdollisuus soveltaa polkumyyntilaskelmaan erityistä menetelmää, joka otettiin käyttöön liittymispöytäkirjan 15 artiklassa ja joka toimii perustana Kiinasta peräisin olevan tuonnin erilaiselle kohtelulle;

D.  toteaa, että päätettäessä siitä, miten Kiinan tuontiin suhtaudutaan joulukuun 2016 jälkeen, on varmistettava, että EU:n oikeus on Maailman kauppajärjestön sääntöjen mukaista;

E.  toteaa, että Kiinan liittymistä Maailman kauppajärjestöön koskevan pöytäkirjan 15 artiklan määräykset, jotka jäävät voimaan vuoden 2016 jälkeen, muodostavat oikeusperustan epätavanomaisen menettelyn soveltamiselle Kiinan tuontiin vuoden 2016 jälkeen;

F.  ottaa huomioon sen, kuinka suuri vaikutusvalta valtiolla on nykytilanteessa Kiinan talouteen, ja toteaa, että hintoja, kustannuksia, tuotantomääriä ja panostuksia koskevat yritysten päätökset eivät vastaa tarjontaa ja kysyntää kuvastavia markkinasignaaleja;

G.  katsoo, että liittymispöytäkirjassaan Kiina on sitoutunut muun muassa siihen, että markkinavoimat saavat määritellä kaikki sen hinnat, ja katsoo, että EU:n on varmistettava, että Kiina noudattaa täysimääräisesti Maailman kauppajärjestöstä johtuvia velvoitteitaan;

H.  toteaa, että Kiinan ylikapasiteetilla on jo suuria sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöön liittyviä vaikutuksia EU:ssa, mistä esimerkkinä ovat EU:n teräsalaan erityisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa hiljattain kohdistuneet kielteiset vaikutukset; toteaa, että markkinatalousaseman myöntämisellä voi olla merkittävä sosiaalinen vaikutus EU:n työpaikkoihin;

I.  toteaa, että EU:ssa nykyisin voimassa olevista 73:sta polkumyynnin vastaisesta toimenpiteestä 56:ta sovelletaan kiinalaisiin tuontituotteisiin;

J.  ottaa huomioon, että äskettäin loppuun saatettu julkinen kuuleminen mahdollisesta markkinatalousaseman myöntämisestä Kiinalle voisi antaa lisätietoa, josta saattaa olla hyötyä asian käsittelyssä;

K.  ottaa huomioon komission 10. lokakuuta 2012 antaman tiedonannon ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten” (COM(2012)0582) jossa tavoitteeksi esitettiin teollisuuden BKT-osuuden nostaminen Euroopassa 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä;

1.  toteaa jälleen pitävänsä tärkeänä EU:n ja Kiinan kumppanuutta, jossa vapaalla ja oikeudenmukaisella kaupalla ja investointitoiminnalla on tärkeä osa;

2.  korostaa, että Kiina ei ole markkinatalous eikä se ole vielä täyttänyt markkinatalouksien määrittelyssä käytettäviä EU:n asettamia viittä ehtoa;

3.  kehottaa komissiota koordinoimaan suurimpien kauppakumppaniensa kanssa muun muassa tulevien G7 ja G20-kokousten yhteydessä kysymystä siitä, miten voitaisiin parhaiten varmistaa, että Kiinan liittymistä Maailman kauppajärjestöön koskevan pöytäkirjan 15 artiklan kaikki määräykset, jotka jäävät voimaan vuoden 2016 jälkeen, saavat täyden oikeudellisen merkityksen asiaa koskevissa kansallisissa menettelyissä; kehottaa vastustamaan kaikenlaista yksipuolista markkinatalousaseman myöntämistä Kiinalle;

4.  korostaa, että tulevassa EU:n ja Kiinan huippukokouksessa olisi keskusteltava markkinatalousasemaan liittyvistä kysymyksistä;

5.  kehottaa komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon EU:n teollisuuden, ammattiliittojen ja muiden sidosryhmien esittämät huolenaiheet, jotka koskevat EU:n työpaikoille, ympäristölle, standardeille ja kestävälle talouskasvulle koituvia seurauksia kaikilla valmistusteollisuuden aloilla, joita asia koskee, sekä vaikutuksia EU:n teollisuudelle kokonaisuudessaan; kehottaa komissiota varmistamaan tässä yhteydessä EU:n työpaikkojen puolustamisen;

6.  on vakuuttunut siitä, että siihen asti että Kiina täyttää EU:n vaatimat viisi ehtoa tullakseen luokitelluksi markkinataloudeksi, EU:n olisi käytettävä epätavanomaista menetelmää Kiinan tuontia koskevissa polkumyynti- ja tukitutkimuksissa hintojen vertailukelpoisuutta määritettäessä; katsoo, että tässä olisi noudatettava täysin Kiinan liittymispöytäkirjan 15 artiklan niitä kohtia, jotka mahdollistavat epätavanomaisen menetelmän soveltamisen; kehottaa komissiota tekemään tämän periaatteen mukaisen ehdotuksen;

7.  korostaa samalla, että EU:n kaupan suojatoimia on välittömästi uudistettava yleisesti, jotta EU:n teollisuudelle voidaan taata yhtäläiset toimintaedellytykset Kiinan ja muiden kauppakumppanien kanssa täysin Maailman kauppajärjestön sääntöjen mukaisesti; kehottaa neuvostoa pyrkimään nopeasti sopimukseen parlamentin kanssa EU:n kaupan suojatoimien uudenaikaistamisesta;

8.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51.


Agenda 2030:n ja kestävän kehityksen tavoitteiden seuranta ja tilanne
PDF 259kWORD 73k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2016 Agenda 2030:n seurannasta ja arvioinnista (2016/2696(RSP))
P8_TA(2016)0224B8-0583/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa New Yorkissa 25. syyskuuta 2015 hyväksytyn kestävää kehitystä koskevan asiakirjan ”Transforming Our World: The 2030 Agenda for Sustainable Development”,

–  ottaa huomioon Addis Abebassa 13.–16. heinäkuuta 2015 pidetyn kolmannen kansainvälisen kehitysyhteistyön rahoitusta koskevan konferenssin,

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen tavoitteiden indikaattoreita käsittelevän viranomaisten välisen asiantuntijaryhmän (Inter-Agency Expert Group on Sustainable Development Goal Indicators, IAEG-SGDs) 17. joulukuuta 2015 julkaistun ja maaliskuussa 2016 pidetyssä YK:n tilastotoimikunnan 47. istunnossa hyväksytyn raportin,

–  ottaa huomioon YK:n talous- ja sosiaalineuvoston (Ecosoc) istunnon korkean tason osuuden, joka pidetään 18.–22. heinäkuuta 2016 aiheesta ”Implementing the post-2015 development agenda: moving from commitments to results”,

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman kehitystyön rahoituksesta(1),

–   ottaa huomioon 25. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:sta ja vuoden 2015 jälkeisestä globaalista kehityksen toimintakehyksestä(2),

–  ottaa huomioon Pariisissa 12. joulukuuta 2015 sopimuspuolten 21. konferenssissa (COP21) hyväksytyn Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 7 artiklan, jonka mukaan ”unioni varmistaa eri politiikkojensa ja toimiensa välisen johdonmukaisuuden kaikki tavoitteensa huomioon ottaen”,

–  ottaa huomioon EU:n globaalia toimintaa ohjaavan kokonaisvaltaisen EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen strategian meneillään olevan laatimisen,

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”EU:n rooli YK:ssa – Miten EU:n ulkopolitiikan tavoitteet voitaisiin saavuttaa paremmin?”(3),

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta,

–  ottaa huomioon Eurooppa 2020 -strategian tarkistusta koskevan asiakirjan ”The New Approach beyond 2020”,

–  ottaa huomioon Pariisin julistuksen avun tuloksellisuudesta, Accran toimintasuunnitelman ja Busanissa joulukuussa 2011 pidetyssä avun tuloksellisuutta koskeneessa korkean tason kokouksessa hyväksytyn julistuksen ja toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen ja sen tulevan tarkistamisen,

–  ottaa huomioon SEUT:n 208 artiklan, jossa määrätään kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevan periaatteen ottamisesta huomioon kaikissa unionin ulkoisissa politiikoissa,

–  ottaa huomioon Istanbulissa Turkissa 23.–24. toukokuuta 2016 pidettävän humanitaarisen avun huippukokouksen tulokset,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan 29. maaliskuuta 2016 kansainvälisestä yhteistyöstä ja kehitysasioista vastaavalle komission jäsenelle lähettämän kirjeen kestävän kehityksen tavoitteiden seurannasta ja arvioinnista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että YK:n yleiskokouksen päätöslauselmassa 70/1 edellytetään, että tavoitteita ja alatavoitteita seurataan ja arvioidaan yleisindikaattoreita käyttäen; ottaa huomioon, että YK:n pääsihteerin tehtävänä on laatia vuosittain kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista koskeva tilannekatsaus, jotta voidaan tukea seurantaa ja arviointia kestävän kehityksen korkean tason poliittisella foorumilla; ottaa huomioon, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista koskevan tilannekatsauksen on perustuttava kansallisten tilastojärjestelmien tuottamiin tietoihin ja eri tasoilla kerättyyn tietoon;

B.  ottaa huomioon, että tilastotoimikunta hyväksyi 46. istunnossaan (3.–6. maaliskuuta 2015) etenemissuunnitelman yleisindikaattoreita koskevan kehyksen määrittelemiseksi ja täytäntöönpanemiseksi;

C.  ottaa huomioon, että kestävän kehityksen tavoitteiden indikaattoreita käsittelevä viranomaisten välinen asiantuntijaryhmä (IAEG-SDGs), jonka tehtävänä oli laatia kokonaisvaltaisesti ehdotus indikaattoreita koskevaksi kehykseksi vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman tavoitteiden ja alatavoitteiden seurantaa varten, ehdotti Agenda 2030:n arvioimiseksi indikaattoreita, jotka hyväksyttiin YK:n tilastotoimikunnan 47. istunnossa maaliskuussa 2016;

D.  ottaa huomioon, että ehdotetut 230 kestävän kehityksen tavoitteiden indikaattoria ovat hyvä lähtökohta ja vankka kehys, jonka avulla voidaan seurata ja arvioida edistymistä 17 kestävän kehityksen tavoitteen saavuttamisessa;

E.  ottaa huomioon, että useat indikaattoreista eivät ole vielä valmiita, vaikka samaan aikaan allekirjoittajajäsenvaltioiden on määriteltävä kansalliset indikaattorinsa yleisindikaattoreiden mukaisesti kansalliset olosuhteet huomioon ottaen;

F.  ottaa huomioon, että talous- ja sosiaalineuvoston (Ecosoc) olisi hyväksyttävä yleisindikaattoreita koskeva kehys heinäkuussa 2016 ja yleiskokoukseen puolestaan syyskuussa 2016;

G.  ottaa huomioon, että kehityksestä vastaava ulkoasiainneuvoston kokoonpano kokoontuu 12. toukokuuta 2016 ja sen olisi valmisteltava EU:n kanta heinäkuussa 2016 pidettävää kestävän kehityksen korkean tason poliittisen foorumin kokousta varten ja määriteltävä, missä yhteydessä käydään kauppaa ja kehitystä koskevaa aihekohtaista keskustelua, jossa keskitytään EU:n panokseen yksityisellä sektorilla Agenda 2030:n täytäntöönpanossa;

H.  toteaa, että koko järjestelmän kattavaa strategista suunnittelua, täytäntöönpanoa ja raportointia tarvitaan, jotta voidaan varmistaa johdonmukainen ja yhteinen tuki YK:n kehitysjärjestelmälle uuden Agendan täytäntöönpanossa;

I.  toteaa, että uusi yleinen kestävän kehityksen kehys edellyttää eri politiikanalojen ja EU:n toimijoiden suurempaa johdonmukaisuutta sekä kaikilla tasoilla EU:n toimielimissä ja niiden välillä parempaa koordinointia, vuoropuhelua ja yhteistyötä, joilla varmistetaan kestävän kehityksen kolmen pilarin (ympäristö-, talous- ja sosiaaliasiat) sisällyttäminen EU:n sisäisiin ja ulkoisiin toimiin;

J.  ottaa huomioon, että heinäkuussa 2016 pidettävässä kestävän kehityksen korkean tason poliittisen foorumin kokouksessa esitetään vapaaehtoiset arvioinnit 22 maasta, joista neljä – Viro, Suomi, Ranska ja Saksa – on Euroopan unionin jäsenvaltioita, ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen aihekohtaiset arvioinnit, mukaan lukien monialaiset kysymykset, ja näiden tueksi esitetään Ecosocin alakohtaisten toimikuntien ja muiden hallitustenvälisten elinten ja foorumien arvioinnit;

1.  kehottaa kehitysasioita käsittelevää ulkoasiainneuvoston kokoonpanoa hyväksymään ennen kestävän kehityksen korkean tason poliittisen foorumin heinäkuussa 2016 pidettävää kokousta johdonmukaisen ja yhteisen EU:n kannan, jossa otetaan huomioon tässä päätöslauselmassa ilmaistu parlamentin kanta; katsoo, että EU:n uskottavuuden ja johtavan aseman kannalta on ratkaisevan tärkeää esittää yhteinen kanta; on huolestunut siitä, ettei komissio ole julkaissut ennen kestävän kehityksen korkean tason poliittisen foorumin kokousta kehitysvaliokunnan jäsenten pyytämää Agenda 2030:n seurantaa ja arviointia koskevaa tiedonantoa, joka toimisi pohjana yhteiselle EU:n kannalle;

2.  on tyytyväinen kestävän kehityksen tavoitteiden indikaattoreita käsittelevän viranomaisten välisen asiantuntijaryhmän raporttiin; katsoo, että se on merkittävä saavutus ja hyvä perusta neuvotteluille, koska ehdotettujen indikaattorien avulla pyritään kiinnittämään huomio useampiin erilaisiin rakenteellisiin ongelmiin;

3.  panee tyytyväisenä merkille tietojen jaottelua koskevan erillisen luvun ja sen, että korostetaan kansallisten tilastollisten valmiuksien vahvistamista;

4.  toteaa, että kestävän kehityksen korkean tason poliittisella foorumilla on keskeinen rooli kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon arvioinnissa; korostaa, että tämän elimen on varmistettava koordinoitu ja tehokas tarpeiden arviointi ja huolehdittava tarvittavien etenemissuunnitelmien hyväksymisestä Agenda 2030:n tehokasta täytäntöönpanoa varten;

5.  korostaa, että Agenda 2030 ja kestävän kehityksen tavoitteet edustavat uutta kansainvälistä sitoutumista köyhyyden kitkemiseen sekä kehitysstrategioiden uudelleenmäärittelyyn ja nykyaikaistamiseen seuraavia 15:tä vuotta varten ja sen varmistamiseen, että tuloksia saadaan aikaan;

6.  kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen yleiseksi kestävän kehityksen strategiaksi, joka kattaisi kaikki asiaankuuluvat sisä- ja ulkopolitiikan alat ja yksityiskohtaisen aikataulun vuoteen 2030 asti, väliarvioinnin ja erityisen menettelyn, jolla varmistettaisiin parlamentin täysimääräinen osallistuminen, sekä konkreettisen täytäntöönpanosuunnitelman, jolla koordinoidaan 17 tavoitteen ja 169 alatavoitteen saavuttamista ja 230:tä yleisindikaattoria ja varmistetaan johdonmukaisuus Pariisin sopimuksen tavoitteiden kanssa ja tulosten saavuttaminen; korostaa tavoitteiden yleismaailmallisuuden merkitystä ja sitä, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet panemaan täytäntöön kaikki tavoitteet ja alatavoitteet täysimääräisesti käytännössä ja niiden hengessä;

7.  korostaa, että uudesta EU:n kestävän kehityksen strategiasta ja siihen liittyvistä täytäntöönpanotoimista olisi järjestettävä laaja kuuleminen kaikkien sidosryhmien kanssa, myös kansallisten parlamenttien, paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, osallistavan prosessin avulla;

8.  vaatii komission tiedonantoa Agenda 2030:n seurannasta ja arvioinnista ja selkeää tietoa Agenda 2030:n täytäntöönpanorakenteesta EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla; korostaa, että komission kaikkien asiaankuuluvien pääosastojen sekä Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi osallistuttava täysipainoisesti Agenda 2030:n sisällyttämiseen tulevaan Eurooppa 2020 -strategian uudelleentarkasteluun ja tulevaan kokonaisvaltaiseen EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittiseen strategiaan ja varmistettava kestävään kehitykseen vaikuttavien politiikkojen vahva johdonmukaisuus;

9.  painottaa, että kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen uudelleentarkastelussa on otettava täysin huomioon uusi Agenda 2030, joka sisältää ajattelutavan muutoksen ja EU:n kehityspolitiikan täysimittaisen muutoksen; muistuttaa, että kehitysyhteistyössä asianmukainen ja kohdennettu avun suunnittelu avun tuloksellisuuden periaatteita noudattaen on olennaisen tärkeää tavoitteiden ja alatavoitteiden saavuttamiseksi;

10.  korostaa, että EU:n on hyödynnettävä täysimääräisesti tulevaa monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointia, jotta varmistetaan, että rahoitusmekanismit ja budjettikohdat vastaavat kaikkia Agenda 2030:n sitoumuksia, jotka EU on hyväksynyt; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita sitoutumaan viipymättä uudelleen tavoitteeseen, jonka mukaan 0,7 prosenttia bruttokansantulosta kohdennetaan julkiseen kehitysapuun, ja esittämään aikataulun siitä, miten lisätä asteittain julkista kehitysapua, jotta saavutetaan 0,7 prosentin taso;

11.  vaatii, että korkean tason poliittinen foorumi ja komissio käyvät avoimuutta ja keskinäistä vastuuta koskevien periaatteiden mukaisesti säännöllistä vuoropuhelua saavutetusta edistyksestä ja raportoivat säännöllisesti parlamentille; painottaa, että tarvitaan komission ja parlamentin välistä tehostettua vuoropuhelua Agenda 2030:n täytäntöönpanosta, erityisesti kun on kyse kehityspolitiikasta ja kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta;

12.  pyytää komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa esittämään muiden kumppanien kanssa tiiviisti toimien konkreettisia ehdotuksia siitä, miten kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus voidaan paremmin sisällyttää Agenda 2030:n täytäntöönpanoon, ja kehottaa valtavirtaistamaan tämän uuden lähestymistavan kaikissa EU:n toimielimissä, jotta voidaan varmistaa tehokas yhteistyö ja päästä eroon siiloutumisesta;

13.  korostaa, että on tärkeää sisäistää kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskeva käsite; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa esittämään muiden kumppanien kanssa tiiviisti toimien konkreettisia ehdotuksia siitä, miten kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus voidaan paremmin sisällyttää Agenda 2030:n täytäntöönpanoa koskevaan EU:n lähestymistapaan, ja kehottaa valtavirtaistamaan tämän uuden lähestymistavan kaikissa EU:n toimielimissä;

14.  kehottaa komissiota kehittämään tehokkaita seurannan, arvioinnin ja vastuuvelvollisuuden mekanismeja Agenda 2030:n täytäntöönpanoa varten ja raportoimaan säännöllisesti parlamentille; muistuttaa tässä yhteydessä tarpeesta lisätä parlamentin harjoittamaa demokraattista valvontaa mahdollisesti SEUT:n 295 artiklan nojalla tehtävän velvoittavan toimielinten välisen sopimuksen avulla;

15.  kehottaa komissiota ja YK:n erityisjärjestöjä, rahastoja ja ohjelmia aloittamaan korkean tason vuoropuhelun kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanosta EU:n, YK:n ja muiden avunantajien toimintapolitiikkojen, ohjelmien ja toimien koordinoimiseksi; korostaa eriteltyjen ja helposti saatavilla olevien tietojen merkitystä, jotta voidaan seurata edistymistä ja arvioida tuloksia;

16.  kehottaa YK:n erityisjärjestöjä ja elimiä lujittamaan kehityspolitiikkaan vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta YK:n toimintarakenteissa, jotta kestävän kehityksen kaikki ulottuvuudet voidaan sisällyttää tehokkaasti prosessiin;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä YK:n pääsihteerille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0196.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0059.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0403.


Tiettyjen elintarvikkeiden alkuperämaan tai lähtöpaikan pakollinen ilmoittaminen
PDF 180kWORD 79k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2016 tiettyjen elintarvikkeiden alkuperämaan tai lähtöpaikan pakollisesta ilmoittamisesta (2016/2583(RSP))
P8_TA(2016)0225B8-0545/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivin 1999/10/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011(1) (elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annettu asetus) ja erityisesti sen 26 artiklan 5 ja 7 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentille ja neuvostolle 20. toukokuuta 2015 annetut komission kertomukset, joista toinen koski maidon, maitotuotteissa ainesosana käytettävän maidon sekä muiden lihalajien kuin naudan-, sian-, lampaan-, vuohen- ja siipikarjanlihan alkuperämaan tai lähtöpaikan pakollista ilmoittamista (COM(2015)0205) ja toinen jalostamattomien elintarvikkeiden, yhdestä ainesosasta koostuvien tuotteiden ja ainesosien, joiden osuus on yli 50 prosenttia elintarvikkeesta, alkuperämaan tai lähtöpaikan pakollista ilmoittamista (COM(2015)0204),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2013 Euroopan parlamentille ja neuvostolle annetun komission kertomuksen ainesosana käytettävän lihan alkuperämaan tai lähtöpaikan pakollisesta ilmoittamisesta (COM(2013)0755) ja siihen liittyvän, 17. joulukuuta 2013 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Origin labelling for meat used as an ingredient: consumers’ attitudes, feasibility of possible scenarios and impacts” (SWD(2013)0437),

–  ottaa huomioon 11. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman jalostetuissa elintarvikkeissa käytetyn lihan alkuperämaan merkitsemisestä(2) ja 6. toukokuuta 2015 hyväksytyn komission virallisen vastauksen,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 soveltamissäännöistä tuoreen, jäähdytetyn tai jäädytetyn sianlihan, lampaan- tai vuohenlihan ja siipikarjan lihan alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittamisen osalta 13. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1337/2013(3),

–  ottaa huomioon 6. helmikuuta 2014(4) antamansa päätöslauselman edellä mainitusta 13. joulukuuta 2013 annetusta komission täytäntöönpanoasetuksesta (EU) N:o 1337/2013,

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman elintarvikekriisistä, petoksista elintarvikeketjussa ja niiden valvonnasta(5),

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen tiettyjen elintarvikkeiden alkuperämaan tai lähtöpaikan pakollisesta ilmoittamisesta (O-000031/2016 – B8‑0363/2016),

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun asetuksen 26 artiklan 5 kohdassa säädetään, että komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 13. joulukuuta 2014 kertomukset seuraavien elintarvikkeiden alkuperämaata tai lähtöpaikkaa koskevan pakollisen ilmoituksen antamisen osalta: muut lihalajit kuin naudan-, sian-, lampaan-, vuohen- ja siipikarjanliha, maito, maitotuotteiden ainesosana käytettävä maito, jalostamattomat elintarvikkeet, yhdestä ainesosasta koostuvat tuotteet sekä ainesosat, joiden osuus on yli 50 prosenttia elintarvikkeesta;

B.  ottaa huomioon, että elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun asetuksen 26 artiklan 8 kohdassa edellytetään, että komissio hyväksyy viimeistään 13. joulukuuta 2013 täytäntöönpanosäädöksiä kyseisen artiklan 3 kohdan soveltamiseksi;

C.  toteaa, että alkuperämerkintöjä koskevat säännöt ovat jo käytössä ja niitä sovelletaan tehokkaasti moniin muihin elintarvikkeisiin, kuten jalostamattomaan lihaan, kananmuniin, hedelmiin ja vihanneksiin, kalaan, hunajaan, ekstra-neitsytoliiviöljyyn, neitsytoliiviöljyyn, viiniin ja alkoholijuomiin;

D.  ottaa huomioon, että elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun asetuksen 26 artiklan 7 kohdassa säädetään, että kertomuksissa on otettava huomioon muun muassa kuluttajainformaation tarve, alkuperämaata tai lähtöpaikkaa koskevien pakollisten ilmoitusten antamisen toteuttamiskelpoisuus sekä kustannus- ja hyötyanalyysi; ottaa huomioon, että siinä säädetään lisäksi, että kertomuksiin voidaan liittää ehdotuksia asiaan liittyvien unionin lainsäädännön säännösten muuttamiseksi;

E.  ottaa huomioon, että elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun asetuksen 26 artiklan 2 kohdassa korostetaan, että alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittaminen on pakollista, jos sen ilmoittamatta jättäminen voisi johtaa kuluttajaa harhaan elintarvikkeen todellisesta alkuperämaasta tai lähtöpaikasta, erityisesti siinä tapauksessa, että elintarvikkeen mukana seuraavista tiedoista tai etiketistä sellaisenaan voisi muuten saada sen käsityksen, että elintarvikkeella on eri alkuperämaa tai lähtöpaikka;

F.  ottaa huomioon, että komissio julkaisi 20. toukokuuta 2015 kertomuksensa maidon, maitotuotteissa ainesosana käytettävän maidon sekä muiden lihalajien kuin naudan-, sian-, lampaan-, vuohen- ja siipikarjanlihan alkuperämaan tai lähtöpaikan pakollisesta ilmoittamisesta (kertomus maidosta ja muista lihalajeista) ja kertomuksensa jalostamattomien elintarvikkeiden, yhdestä ainesosasta koostuvien tuotteiden ja ainesosien, joiden osuus on yli 50 prosenttia elintarvikkeesta, alkuperämaan tai lähtöpaikan pakollisesta ilmoittamisesta;

G.  ottaa huomioon, että komission kertomuksessa COM(2013)0755 todetaan, että mitä monimutkaisempia leikkaus- ja jalostusvaiheet ovat ja mitä pitemmälle viety jalostustaso on, sitä mutkikkaammaksi jäljitettävyys käy alkuperämerkintöjä ajatellen;

H.  ottaa huomioon, että elintarvikkeiden tuotantoketju on usein pitkä ja monimutkainen ja siinä on mukana useita elintarvikealan toimijoita ja muita osapuolia; ottaa huomioon, että kuluttajat tietävät yhä harvemmin, miten heidän ruokansa on tuotettu, ja että yksittäisillä elintarvikealan toimijoilla ei aina ole yleiskäsitystä koko tuotantoketjusta;

I.  toteaa, että yleisesti ottaen kuluttajien halukkuus maksaa alkuperätiedoista näyttää vähäiseltä mutta kuluttajien maksuhalukkuutta koskevat tutkimukset(6) kuitenkin osoittavat, että suuri osa kuluttajista on valmis maksamaan enemmän alkuperätiedoista;

J.  ottaa huomioon, että parlamentti kehotti 11. helmikuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa komissiota tekemään 17. joulukuuta 2013 annetun kertomuksensa perusteella säädösehdotuksia, joissa jalostetuissa elintarvikkeissa käytetyn lihan alkuperän ilmoittamisesta tehdään pakollista, jotta varmistetaan laajempi avoimuus koko elintarvikeketjussa ja parannetaan unionin kuluttajille annettavaa tiedotusta, sekä ottamaan huomioon vaikutustenarvioinnit ja välttämään liian suuria kustannuksia ja liian suurta hallinnollista rasitusta; toteaa, että komissio ei ole vielä antanut kyseisiä säädösehdotuksia;

K.  ottaa huomioon, että tiukkoja määritelmiä on ainoastaan vapaaehtoisille laatujärjestelmille, joita ovat muun muassa suojattu alkuperänimitys, suojattu maantieteellinen merkintä tai aito perinteinen tuote, kun taas asetuksessa (EU) N:o 1169/2011 tarkoitettujen elintarvikkeiden vapaaehtoisissa merkintäjärjestelmissä käytetyt perusteet voivat vaihdella suuresti;

Kulutukseen tarkoitettu maito ja maitotuotteiden ainesosana käytettävä maito

1.  huomauttaa, että elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun asetuksen johdanto-osan 32 kappaleessa todetaan, että maito on yksi niistä tuotteista, joiden alkuperällä katsotaan olevan erityistä merkitystä;

2.  painottaa, että vuoden 2013 Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 84 prosenttia unionin kansalaisista piti maidon alkuperän ilmoittamista välttämättömänä myytiinpä maito sitten sellaisenaan tai jonkin maitotuotteen ainesosana; toteaa, että se on yksi monista tekijöistä, jotka saattavat vaikuttaa kuluttajien käyttäytymiseen;

3.  korostaa, että maitona myytävän tai maitotuotteiden ainesosana käytettävän maidon alkuperän pakollinen merkintä on tarpeellinen toimenpide, jolla suojellaan maitotuotteiden laatua ja suojellaan työllisyyttä vakavassa kriisissä olevalla sektorilla;

4.  toteaa, että maidosta ja muista lihalajeista annetun komission kertomuksen liitteenä olevan tutkimuksen mukaan maidon ja maitotuotteissa ainesosana käytettävän maidon pakollisen alkuperämerkinnän kustannukset ovat sitä suuremmat, mitä monimutkaisempi tuotantoprosessi on; toteaa, että sama tutkimus antaa viitteitä siitä, että yritykset joissakin jäsenvaltioissa olisivat liioitelleet pakollisten alkuperämerkintöjen vaikutuksia kilpailuasemaansa, sillä tutkimuksesta ei löydy selkeää perustaa näiden yritysten ilmoittamille korkeille kustannusarvioille vaan siinä todetaan vain, että ne voivat olla osoitus sinänsä alkuperämerkintöjen voimakkaasta vastustuksesta;

5.  esittää komission työryhmän perustamista 20. toukokuuta 2015 julkaistun komission kertomuksen lisäarviointia varten, jotta voidaan määrittää, mitkä kustannukset voidaan laskea hyväksyttävälle tasolle, jos pakollista alkuperämerkintää koskevat lisäehdotukset rajoitetaan koskemaan maitoa ja vähän jalostettuja maitotuotteita;

6.  arvostaa tutkimuksen kustannus- ja hyötyanalyysia maidon ja maitotuotteiden ainesosana käytettävän maidon pakollisten alkuperämerkintöjen käyttöönotosta mutta katsoo, että komission päätelmissä ei oteta riittävästi huomioon näiden tuotteiden alkuperämaan merkitsemisen myönteisiä puolia, kuten kuluttajien tiedonsaannin paranemista; toteaa, että kuluttajat voivat tuntea itsensä harhaanjohdetuiksi, kun pakollista alkuperämerkintää koskevia tietoja ei ole saatavilla ja käytetään muita elintarvikemerkintöjä, kuten kansallisia lippuja;

7.  korostaa pienten ja keskisuurten yritysten merkitystä jalostusketjussa;

8.  katsoo, että komission olisi otettava huomioon pakollisen alkuperämerkinnän taloudelliset vaikutukset pk-yrityksiin asianomaisilla maatalous- ja elintarvikesektoreilla ja analysoitava näitä vaikutuksia;

9.  toteaa, että maitoa ja ainesosana käytettävää maitoa koskevassa komission päätelmässä alkuperämaamerkinnän kustannukset yrityksille arvioidaan mahdollisesti liian suuriksi, koska kaikki maitotuotteet on niputettu yhteen;

10.  panee merkille komission päätelmän, että maidon alkuperämaamerkinnän kustannukset olisivat vähäiset;

Muut lihalajit

11.  korostaa, että vuoden 2013 Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 88 prosenttia unionin kansalaisista piti välttämättömänä muiden lihalajien kuin naudan-, sian-, lampaan-, vuohen- ja siipikarjanlihan alkuperän ilmoittamista;

12.  toteaa hevosenlihaskandaalin osoittaneen, että hevosenlihan toimitusketjussa tarvitaan suurempaa avoimuutta;

13.  panee merkille, että komission kertomuksessa todetaan, että siinä käsiteltyjen lihalajien pakollisen alkuperämaamerkinnän kustannukset olisivat suhteellisen vähäiset;

Lihajalosteet

14.  korostaa, että 17. joulukuuta 2013 annetussa ainesosana käytettävän lihan alkuperämaan tai lähtöpaikan pakollista ilmoittamista koskevassa komission kertomuksessa todetaan, että yli 90 prosenttia kyselyyn vastanneista kuluttajista piti tärkeänä sitä, että lihan alkuperä merkitään jalostettuihin elintarviketuotteisiin;

15.  toteaa, että kuluttajat monien ammattilaisten tavoin kannattavat jalostetuissa tuotteissa käytetyn lihan pakollisia alkuperämerkintöjä, ja että tällaisen toimenpiteen avulla voitaisiin säilyttää kuluttajien luottamus elintarvikkeisiin edistämällä toimitusketjun entistä suurempaa avoimuutta;

16.  korostaa, että on eurooppalaisten kuluttajien edun mukaista saada pakolliset alkuperämerkinnät kaikkiin elintarvikkeisiin;

17.  huomauttaa, että merkintä itsessään ei turvaa petoksilta, ja korostaa kustannustehokkaan valvontajärjestelmän tarvetta kuluttajien luottamuksen varmistamiseksi;

18.  muistuttaa, että silloin kun vapaaehtoiset merkintäjärjestelmät on otettu asianmukaisesti käyttöön joissakin jäsenvaltioissa, ne ovat olleet onnistuneita sekä kuluttajille tiedottamisen kannalta että tuottajien kannalta;

19.  katsoo, että asetuksen (EU) N:o 1169/2011 26 artiklan 3 kohdan mukaisten täytäntöönpanosäädösten hyväksymättä jättäminen tarkoittaa, ettei kyseistä artiklaa voida soveltaa asianmukaisesti;

20.  toteaa, että suojattuja alkuperänimityksiä käytetään jo monissa lihajalosteissa ja maitotuotteissa (esimerkiksi kinkku ja juusto) ja niiden ansiosta lihan alkuperä on merkitty tuotantokriteereihin ja jäljitettävyys on parantunut; kehottaa siksi komissiota edistämään sellaisten tuotteiden kehittämistä, joilla on asetuksen (EU) N:o 1151/2012(7) mukainen ”suojattu alkuperänimitys” (SAN) tai ”suojattu maantieteellinen merkintä” (SMM) tai jotka ovat ”aitoja perinteisiä tuotteita” (APT), ja siten takaamaan, että kuluttajien saatavilla on korkealaatuisia tuotteita, joiden alkuperä on turvallinen;

21.  pyytää komissiota varmistamaan, ettei nykyisiä alkuperämaamerkintää koskevia EU:n säännöksiä heikennetä käynnissä olevilla kauppaneuvotteluilla, kuten TTIP-sopimusneuvotteluilla, eikä oikeutta ehdottaa tulevaisuudessa muita elintarvikkeita koskevia uusia alkuperämaamerkintäsäännöksiä heikennetä;

Päätelmät

22.  kehottaa komissiota soveltamaan alkuperämaan tai lähtöpaikan pakollista merkintää kaikkeen kulutukseen tarkoitettuun maitoon sekä maito- ja lihatuotteisiin ja arvioimaan mahdollisuutta laajentaa alkuperämaan tai lähtöpaikan pakollinen merkintä koskemaan muita yhdestä ainesosasta koostuvia tai yhtä ainesosaa pääosin sisältäviä elintarviketuotteita esittämällä näitä aloja koskevia säädösehdotuksia;

23.  kehottaa komissiota antamaan säädösehdotuksia jalostetuissa elintarvikkeissa käytetyn lihan alkuperämerkintöjen tekemisestä pakollisiksi, jotta varmistetaan suurempi avoimuus koko elintarvikeketjussa ja parannetaan eurooppalaisille kuluttajille suunnattua tiedotusta hevosenlihaskandaalin ja muiden elintarvikepetostapausten jälkimainingeissa; korostaa lisäksi, että pakollisissa merkintävaatimuksissa olisi otettava huomioon suhteellisuusperiaate sekä elintarvikealan toimijoille ja valvontaviranomaisille koituva hallinnollinen rasitus;

24.  toteaa, että elintarvikkeiden pakollisen alkuperämerkinnän tavoitteena on palauttaa kuluttajien luottamus elintarvikkeisiin; kehottaa komissiota tekemään asiaa koskevan ehdotuksen, jossa otetaan huomioon tietojen avoimuus ja luettavuus kuluttajien kannalta, eurooppalaisten yritysten taloudellinen kannattavuus ja kuluttajan ostovoima;

25.  korostaa tasapuolisten toimintaedellytysten tärkeyttä sisämarkkinoilla ja pyytää komissiota ottamaan sen huomioon keskustellessaan pakollista alkuperämerkintää koskevista säännöistä;

26.  pyytää komissiota tukemaan merkintäjärjestelmiä, jotka koskevat eläinten hyvinvointia kasvatuksen, kuljetuksen ja teurastuksen aikana;

27.  pitää valitettavana, ettei komissio ole vieläkään ryhtynyt toimiin munien ja munatuotteiden sisällyttämiseksi luetteloon elintarvikkeista, joille alkuperämaa- tai lähtöpaikkamerkintä on pakollinen, vaikka erityisesti nestemäisistä tai kuivatuista munista valmistettuja halpoja munatuotteita, joita käytetään pääasiassa jalostetuissa tuotteissa, tuodaan EU:n markkinoille kolmansista maista ja näin kierretään selvästi EU:n häkkikasvatuskieltoa; katsoo sen vuoksi, että alkuperää ja kasvatusmenetelmää koskeva pakollinen merkintä munatuotteissa ja munaa sisältävissä elintarvikkeissa voisi tässä yhteydessä lisätä avoimuutta ja suojaa; kehottaa komissiota tekemään markkinatutkimuksen ja laatimaan tarvittaessa asianmukaisia säädösehdotuksia;

28.  katsoo, että kulutukseen tarkoitetun maidon, vähän jalostettujen maitotuotteiden (kuten juusto ja kerma) sekä vähän jalostettujen lihatuotteiden (kuten pekoni ja makkarat) alkuperämaamerkintä olisi vähentänyt huomattavasti niiden oheiskustannuksia, ja katsoo, että tämä merkintä olisi selvitettävä ensisijaisena asiana;

29.  katsoo, että alkuperämerkintä sinänsä ei estä petoksia; kehottaa pyrkimään määrätietoisesti tiukentamaan valvontaa, parantamaan nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanoa ja määräämään kovempia seuraamuksia;

30.  pyytää komissiota toteuttamaan tarvittavia toimia elintarvikkeiden vapaaehtoisten alkuperämerkintöjen sääntöjä koskevien petosten torjumiseksi;

31.  kehottaa komissiota tukemaan asetuksen (EU) N:o 1151/2012 mukaisia maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden nykyisiä laatujärjestelmiä ja pyytää tehostamaan näitä tuotteita koskevia eurooppalaisia myynninedistämiskampanjoita;

32.  toistaa komissiolle esittämänsä kehotuksen täyttää oikeudellinen velvoitteensa hyväksyä viimeistään 13. joulukuuta 2013 asetuksen (EU) N:o 1169/2011 26 artiklan 3 kohdan asianmukaista täytäntöönpanoa varten tarvittavat täytäntöönpanosäädökset, jotta kansalliset viranomaiset voivat määrätä asiaankuuluvia seuraamuksia;

o
o   o

33.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 304, 22.11.2011, s. 18.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0034.
(3)EUVL L 335, 14.12.2013, s. 19.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0096.
(5)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0011.
(6)http://ec.europa.eu/food/safety/docs/labelling_legislation_final_report_ew_02_15_284_en.pdf,s. 50.
(7)EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.


Vanhempainvapaata koskeva puitesopimus
PDF 196kWORD 90k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2016 BUSINESSEUROPEN, UEAPME:n, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 96/34/EY kumoamisesta 8 päivänä maaliskuuta 2010 annetun neuvoston direktiivin 2010/18/EU soveltamisesta (2015/2097(INI))
P8_TA(2016)0226A8-0076/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 3 kohdan ja 5 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8 artiklan, 10 artiklan, 153 artiklan 1 kohdan i alakohdan ja 157 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 9, 23, 24 ja 33 artiklan,

–  ottaa huomioon BUSINESSEUROPEN, UEAPME:n, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 96/34/EY kumoamisesta 8. maaliskuuta 2010 annetun neuvoston direktiivin 2010/18/EU,

–  ottaa huomioon BUSINESSEUROPEN, UEAPME:n, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta annetun direktiivin 2010/18/EU muuttamisesta sen johdosta, että Mayotten asema Euroopan unioniin nähden muuttuu, 17. joulukuuta 2013 annetun neuvoston direktiivin 2013/62/EU,

–  ottaa huomioon Brysselissä 23. ja 24. maaliskuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät (777751/1/06 REV 1),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Työ- ja yksityiselämän tasapainon parantaminen: enemmän tukea työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen” (COM(2008)0635),

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun komission suosituksen ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” (C(2013)0778),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: vuotuisen kasvuselvityksen 2015 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat(1),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen(2),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman äitiysvapaasta(3),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY soveltamisesta(4),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun toukokuussa 2015 tekemän tutkimuksen ”Gender equality in employment and occupation – Directive 2006/54/EC, European Implementation Assessment” (Sukupuolten tasa-arvo työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa – direktiivi 2006/54/EY, EU:n täytäntöönpanon arviointi),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston tutkimuksen ”Maternity, Paternity and Parental Leave: Data Related to Duration and Compensation Rates in the European Union” (Äitiys-, isyys- ja vanhempainlomasta Euroopan unionissa),

–  ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) tekemän tutkimuksen ”Promoting parental and paternity leave among fathers” (Isien vanhempain- ja isyysvapaan edistäminen),

–  ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2015 julkaiseman raportin ”Maternity leave provisions in the EU Member States: Duration and allowances” (EU:n jäsenvaltioiden äitiyslomasäännökset),

–  ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2015 julkaiseman raportin ”Promoting uptake of parental and paternity leave among fathers in the European Union” (EU:n isien vanhempain- ja isyysvapaan edistäminen),

–  ottaa huomioon Euroopan komission helmikuussa 2015 tekemän tutkimuksen ”The Implementation of Parental Leave Directive 2010/18 in 33 European Countries” (vanhempainvapaasta annetun direktiivin 2010/18 täytäntöönpano 33:ssa Euroopan maassa),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A8-0076/2016),

A.  ottaa huomioon, että Eurooppa 2020 -strategiassa vahvistetun 75 prosentin työllisyystavoitteen saavuttamisella naisten osalta vuoteen 2020 mennessä on vähän onnistumismahdollisuuksia (nyt työllisyys on 63,5 prosenttia); ottaa huomioon, että tarvitaan aktiivisia toimia, joilla pyritään tukemaan naisten osallistumista työmarkkinoille ja pysymistä työmarkkinoilla ja turvaamaan ja tukemaan heidän paluutaan työmarkkinoille äiteinä siten, että tavoitteena on saavuttaa vakituinen ja kunnollinen työ, muun muassa toimin, joilla edistetään työ- ja yksityiselämän tasapainon parantamista;

B.  ottaa huomioon, että vanhempien tekemällä työllä perheessä ja lasten kasvatuksessa on mitattavissa oleva vaikutus talouteen ja lisäksi hyvin suuri merkitys Euroopan väestönkehityksen kannalta;

C.  ottaa huomioon, että direktiivissä 96/34/EY tunnustetaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen erillisenä aiheena, kun taas direktiivissä 2010/18/EU säädetään, että kaikilla työntekijöillä on oikeus neljän kuukauden vanhempainvapaaseen ja yksi näistä kuukausista olisi myönnettävä siten, että se ei ole siirrettävissä; ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvon periaate työelämässä on nyt vahvistettu EU:n lainsäädännössä; katsoo, että miesten ja naisten uramahdollisuuksien yhdenvertaistaminen, vanhempainvapaata koskeva väline mukaan luettuna, auttaisi saavuttamaan 75 prosentin työllisyysastetta koskevan tavoitteen, joka asetettiin Eurooppa 2020 -strategiassa, ja auttaisi ratkaisemaan sen ongelman, että köyhtymisen suhteen naiset ovat huomattavasti heikommassa asemassa, mutta sillä on myös mitattavissa oleva vaikutus talouteen ja lisäksi hyvin suuri merkitys Euroopan väestönkehityksen kannalta;

D.  ottaa huomioon, että saatavilla olevat tiedot vahvistavat, että palkattomat tai matalan korvaustason perhevapaat johtavat siihen, että vapaita pidetään vain vähän ja että isät käyttävät vain pienen osan vanhempainvapaita koskevista oikeuksistaan; ottaa huomioon, että molemmat vanhemmat käyttävät tasa-arvoisemmin sellaisia vanhempainvapaita, jotka eivät ole kokonaan tai osittain siirrettävissä ja joista maksetaan asianmukainen korvaus;

E.  toteaa, että sekamalli, joka koostuu äitiyslomasta, isyyslomasta ja yhteisestä vanhempainvapaasta, mahdollistaa sen, että molemmat vanhemmat voivat päättää asianmukaisesti yhdessä, miten he järjestävät oikeutensa vapaisiin lastensa edun mukaisesti ja ottavat huomioon työnsä erityispiirteet;

F.  katsoo, että vanhempainvapaasta koituu pitkän aikavälin hyötyjä lasten kehitykselle; ottaa huomioon, että alalla voimassa olevan julkisen politiikan puitteissa isät käyttävät unionin jäsenvaltioissa edelleen vain pienen mutta kasvavan osan vanhempainvapaista, sillä vähintään yhden vanhempainvapaapäivän käyttävien isien osuus on vain kymmenen prosenttia; ottaa huomioon, että naiset sen sijaan käyttävät jopa 97-prosenttisesti molempien vanhempien käytettävissä olevat perhevapaat;

G.  toteaa, että Eurofoundin tutkimuksissa on kuvattu seikkoja, jotka vaikuttavat isien vanhempainvapaiden käyttöasteeseen ja joihin kuuluvat korvauksen taso, vapaajärjestelmän joustavuus, tiedonsaanti, lasten päivähoitopalvelujen saatavuus ja joustavuus sekä se, missä määrin työntekijät pelkäävät työmarkkinoilta eristymistä vapaalle jäädessään; toteaa, että lukuisten tutkijoiden mukaan(5) isät, jotka jäävät vanhempainvapaalle, muodostavat paremman suhteen lapsiinsa ja ottavat todennäköisemmin aktiivisen roolin tulevissa lastenhoitotehtävissä; katsoo, että tämän vuoksi näihin kysymyksiin on puututtava;

H.  ottaa huomioon, että koko Euroopan unionilla on edessään vakava väestörakenteeseen liittyvä haaste, koska syntyvyys laskee useimmissa jäsenvaltioissa, ja katsoo, että miehiä ja naisia tasa-arvoisesti käsittelevällä perhepolitiikalla voitaisiin samalla parantaa naisten asemaa työmarkkinoilla, parantaa työ- ja yksityiselämän tasapainoa ja kaventaa sukupuolten välisiä eroja palkkojen, eläkkeiden ja elinikäisten ansioiden osalta ja vaikuttaa myönteisesti väestörakenteen kehitykseen;

I.  panee merkille, että Eurostatin mukaan vanhempainvapaalle jääneiden henkilöiden määrä vuonna 2010 oli 3 518 600, joista vain 94 800 (2,7 prosenttia) oli miehiä; toteaa, että Eurofoundin(6) tutkimuksen mukaan sukupuolten välinen kuilu työelämään osallistumisessa aiheuttaa Euroopan talouksille vakavia tappioita, joiden määrä vuonna 2013 oli noin 370 miljardia euroa;

J.  katsoo, että komission olisi yhdessä jäsenvaltioiden kanssa käynnistettävä erityistoimenpiteitä, joilla edistetään uudenlaista työn organisointia sellaisten entistä joustavampien mallien avulla, jotka työ- ja yksityiselämän tasapainoon liittyvien välineiden avulla antavat vanhemmille mahdollisuuden käyttää tehokkaasti oikeuttaan vanhemmuuteen; ottaa huomioon, että näillä toimenpiteillä voitaisiin vähentää naisiin kohdistuvaa syrjintää ja tukea heidän osallistumistaan, jäämistään ja palaamistaan työmarkkinoille ilman taloudellista ja sosiaalista painetta;

K.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvon ja naisten työhön pääsyn varmistamiseksi vanhempainvapaan olisi mahdollistettava, että vanhemmat kykenevät täyttämään lapsiaan koskevat velvollisuutensa;

L.  katsoo, että on ratkaisevan tärkeää taata naisille oikeus työntekijöiden oikeuksia kunnioittaviin työpaikkoihin ja samalla oikeus äitiyteen ilman, että siitä aiheutuu kielteisiä seurauksia, sillä naiset ovat yhä heikoimmassa asemassa ja heitä syrjitään eniten; katsoo, että esimerkkejä tällaisesta syrjinnästä ovat muun muassa työnantajien naisiin kohdistama painostus työhönottohaastatteluissa, joissa heiltä kysellään, onko heillä lapsia ja minkä ikäisiä he ovat, tarkoituksena vaikuttaa naisten päätöksiin ja valita ”työhönsä sitoutuneempia” lapsettomia työntekijöitä, sekä kasvava taloudellinen ja työhön liittyvä painostus naistyöntekijöitä kohtaan, jotta he eivät käyttäisi äitiysvapaitaan;

M.  toteaa, että toinen naisten pääsyä työmarkkinoille ja siellä pysymistä rajoittavista seikoista on heidän velvollisuutensa huolehtia vammaisista lapsista, jotka eivät tule toimeen yksin ja ovat näin ollen muista riippuvaisia ja/tai kuuluvat heikommassa asemassa oleviin luokkiin tai ryhmiin;

N.  toteaa, että jos vapaata koskevia säännöksiä ei ole tai jos nykyisiä säännöksiä pidetään riittämättöminä, työmarkkinaosapuolilla voi olla työehtosopimusten kautta tärkeä rooli äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaata koskevien uusien säännösten laatimisessa tai nykyisten säännösten ajantasaistamisessa;

O.  katsoo, että työ- ja yksityiselämän tasapaino on perusoikeus, joka olisi sisällytettävä kokonaisuudessaan kaikkiin EU:n teksteihin, joilla voi olla vaikutusta asiaan; toteaa, että olisi korostettava yleensä perheystävällisen työympäristön aikaansaamisen merkitystä;

P.  toteaa, että useimmat EU:n jäsenvaltiot noudattavat jo vanhempainvapaasta annetun direktiivin 2010/18/EU vähimmäisvaatimuksia ja monissa jäsenvaltioissa kansalliset säännökset menevät näitä vaatimuksia pidemmälle;

Q.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi edistettävä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla liike-elämän hyvinvointimalleja, jotka edellyttävät työ- ja yksityiselämän tasapainon kunnioittamista;

R.  katsoo, että miesten ja naisten erot äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaiden käyttämisessä osoittavat selvää sukupuolisyrjintää lastenhoidossa ja naisten osallistumisessa työmarkkinoille; toteaa, että monissa jäsenvaltioissa toteutetut toimenpiteet, joilla miehiä kannustetaan kantamaan yhtä suuri osa perheen velvollisuuksista, eivät ole johtaneet tyydyttäviin tuloksiin;

S.  pitää riittävää ja yksilöllistä vanhempainvapaata, josta saa korvauksen, erittäin tärkeänä sen kannalta, että samaa sukupuolta olevat vanhemmat voivat saavuttaa työ- ja yksityiselämän tasapainon;

T.  huomauttaa, että naiset, jotka käyttävät oikeuttaan työ- ja yksityiselämän tasapainottamiseen pitämällä vanhempainvapaata, leimataan heidän palatessaan työmarkkinoille, mikä johtaa epäedullisempiin työehtoihin ja epävarmoihin työsopimuksiin;

Direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  korostaa, että direktiivin 2010/18/EU osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen edellyttämät säännökset vaihtelevat jäsenvaltioittain; katsoo siksi, että osaksi kansallista lainsäädäntöä saattaminen on tehtävä täysin työmarkkinaosapuolten keskitetyn sopimisen alalla voimassa olevien säädösten mukaisesti;

2.  katsoo, että koska kaikki jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet äitiys- ja vanhempainvapaita koskevaa EU:n erillistä tai vaiheittaista menetelmää, erityyppisten vapaiden luokittelu EU:n tasolla on vaikeaa;

3.  muistuttaa, että jäsenvaltioiden ylisääntely voi lisätä sääntelyn monimutkaisuutta ja itse asiassa vähentää sen noudattamista; kehottaa jäsenvaltioita välttämään hallinnollisten rasitteiden lisäämistä saattaessaan unionin lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöä;

4.  kannustaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä antaneet Euroopan komission käyttöön direktiivin säännösten ja osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevien toimenpiteiden välisiä vastaavuustaulukoita, toimittamaan ne kohtuullisen ajan kuluessa; katsoo, että on erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot varmistavat, että tarvittavat valvontaresurssit ovat käytettävissä, jotta voidaan varmistaa, että vanhempien oikeuksia suojelevaa lainsäädäntöä noudatetaan; kehottaa komissiota seuraamaan huolellisesti direktiivin täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa, jotta varmistetaan, että sen tarjoamassa mukautettavuudessa ei mennä liiallisuuksiin; katsoo, että hyvien käytäntöjen jakamista koskeva periaate on hyödyllinen keino näiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

5.  pitää valitettavana, että direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevissa toimenpiteissä on eroja direktiivin soveltamisalan osalta, minkä vuoksi työntekijöiden järjestelmien suotuisuus vaihtelee esimerkiksi sen sektorin mukaan, jolla he työskentelevät (suojelun taso on korkeampi eri puolilla EU:ta julkisella sektorilla kuin yksityisellä sektorilla, joten sillä on uranuurtajan rooli) tai heidän työsopimuksensa keston mukaan; suosittelee, että tämän vuoksi toteutetaan kaikki mahdolliset toimenpiteet, joilla mahdollistetaan, että direktiivi pannaan asianmukaisesti ja yhdenmukaisesti täytäntöön sekä julkisella että yksityisellä sektorilla; korostaa, että kaikille olisi sukupuolesta riippumatta taattava oikeus vanhempainvapaaseen ilman syrjintää huolimatta alasta tai siitä, minkä tyyppisen sopimuksen nojalla isät ja äidit työskentelevät;

6.  suhtautuu myönteisesti siihen, että tietyt jäsenvaltiot ovat saattaneet direktiivin säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä sen vähimmäissoveltamisalaa laajemmin, jolloin näistä säännöksistä voivat hyötyä myös itsenäiset ammatinharjoittajat, harjoittelijat, samaa sukupuolta edustavat parit ja adoptoitujen lasten vanhemmat;

7.  on vakaasti sitä mieltä, että sosiaaliturvan järjestäminen kuuluu jäsenvaltion toimivaltaan;

8.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön perheiden asemaa painottavia sosiaalipoliittisia toimia, joiden mukaisesti voidaan anoa kaikkia direktiiviin sisältyviä etuja siinä tapauksessa, että vanhemmat, jotka pyrkivät saattamaan päätökseen kansainvälisen adoptiomenettelyn, joutuvat oleskelemaan pitkään ulkomailla;

9.  panee merkille, että yli vuosikymmen sen jälkeen, kun jäsenvaltiot ovat panneet direktiivin 96/34/EY täytäntöön, sukupuolten epätasapaino vanhempainlomalle jäämisessä on edelleen olemassa; panee myös merkille jäsenvaltioiden väliset suuret erot vanhempainvapaan enimmäiskestossa, lakisääteisessä muodossa ja vapaajaksolla maksettavaa korvausta koskevissa järjestelmissä; katsoo, että vapaajakson korvausta koskeva kysymys on erittäin tärkeä, jotta varmistetaan, että pienituloiset vanhemmat ja yksinhuoltajat hyötyvät kaikkiin muihin vanhempiin verrattuna tasapuolisesti; suhtautuu myönteisesti eri säännöksiin, joita on säädetty isien kannustamiseksi käyttämään vanhempainvapaata; on tietoinen EU:n arvosta keinona keskittää jäsenvaltioiden huomio toiminnan tarpeeseen sekä neuvonnan ja tuen järjestämiseen niille jäsenvaltioille, jotka niitä tarvitsevat erityisesti sosiaaliturvaoikeuksien alalla; katsoo, että komission olisi ehdotettava toimenpiteitä, joilla kannustetaan isiä jäämään pidemmälle vanhempainvapaalle, ja katsoo, että jäsenvaltioiden olisi edistettävä entistä tehokkaammin parhaita käytäntöjä tällä alalla;

10.  panee merkille tiettyjen jäsenvaltioiden valitseman vaihtoehdon myöntää sosiaaliturvaoikeudet vanhempainvapaan enimmäiskestoa lyhyemmäksi ajaksi, minkä vuoksi vanhemmat eivät aina hyödynnä kyseistä enimmäiskestoa tehokkaasti;

11.  kehottaa jäsenvaltioita yhdessä komission kanssa takaamaan, että julkisen politiikan nojalla myönnetyt oikeudet, kuten vanhempainvapaa, ovat yksilötasolla yhtäläiset ja tasa-arvoisesti molempien vanhempien käytettävissä, jotta heitä voidaan kannustaa sovittamaan työ- ja yksityiselämä paremmin yhteen; korostaa, että kyseisten oikeuksien olisi oltava mahdollisimman yksilöllisiä, jotta voidaan tukea Eurooppa 2020 ‑strategiassa vahvistetun 75 prosentin työllisyystavoitteen saavuttamista naisten ja miesten osalta ja edistää sukupuolten tasa-arvoa; katsoo, että vanhemmille olisi annettava mahdollisuus käyttää vanhempainvapaata tietyllä tapaa joustavasti ja se ei missään tapauksessa saisi olla este Eurooppa 2020 -strategiassa vahvistetun 75 prosentin työllisyystavoitteen saavuttamiselle; katsoo, että työmarkkinaosapuolten hyväksymän järjestelmän olisi edistettävä ratkaisua, jossa merkittävä osa vapaasta ei ole siirrettävissä; korostaa, että molempia vanhempia on kohdeltava samalla tavoin tuloja koskevien oikeuksien ja vanhempainvapaan keston osalta;

12.  korostaa, että perheet, joilla on lapsia ja joiden vanhemmat keskeyttävät työuransa heidän kasvattamisekseen, joutuvat sietämään tulonmenetysten lisäksi myös korkeampia menoja ja aivan liian vähäistä arvostusta roolistaan vanhempina;

13.  panee merkille jäsenvaltioille direktiivissä myönnetyn joustavuuden määrittää vanhempainvapaan ehdot, jotka koskevat kokoaikaista ja osa-aikaista vapaata tai vanhempainvapaan myöntämisen edellytyksenä olevia työssäoloja tai edeltäviä ilmoituksia; toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa nämä toimenpiteet eivät aina koske työntekijöitä, joilla on standardeista poikkeava määräaikainen työsopimus(7) tai työsopimus ilman kiinteää työaikaa(8), ja on huolissaan tämäntyyppisten työsopimusten väärinkäytöksistä; panee merkille jäsenvaltioiden aloitteet antaa työntekijöille tässä yhteydessä mahdollisimman paljon joustavuutta, jotta vanhempainvapaa vastaisi juuri heidän työ- ja yksityiselämäänsä, mutta katsoo, että kaikkien järjestelyjen perimmäisenä tavoitteena olisi oltava vanhempainvapaan käyttämisen lisääminen;

14.  toteaa, että työhön paluu vanhempainvapaan jälkeen voi olla vaikea ja stressiä aiheuttava tilanne sekä vanhemmille että lapselle; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sellaista perhepolitiikkaa, joka helpottaa juohevaa ja asteittaista paluuta työhön ja tukee ihanteellista työ- ja yksityiselämän tasapainoa samalla, kun harkitaan etätyön, kotona tehtävän työn ja älykkään työn edistämistä siten, että tällaiset toimintalinjat eivät aiheuta lisärasitetta työntekijöille;

15.  kehottaa jäsenvaltioita järjestelyjä tehdessään varmistamaan, että yritykset voivat suunnitella toimintaansa varmuudella, ja kiinnittämään erityistä huomiota pienten ja keskisuurten yritysten tarpeisiin tässä suhteessa;

16.  kehottaa komissiota parantamaan ja tehostamaan direktiivin 2010/18/EU säännöksiä, jotka koskevat vanhempainvapaan valintaperusteita ja yksityiskohtaisia sääntöjä niiden osalta, joilla on vammaisia tai toimintakyvyttömyyttä aiheuttavista pitkäaikaissairauksista kärsiviä lapsia, ottaen myös huomioon parhaat käytännöt jäsenvaltioissa (lapsen ikärajan nostaminen vanhempainvapaan tai lastenhoitovapaan valintaperusteiden osalta, helpompi osallistuminen osa-aikajärjestelyihin työhön paluun yhteydessä, vapaan keston pidentäminen jne.);

17.  korostaa tarvetta varmistaa suotuisat työhön paluun ehdot niille, jotka ovat olleet vanhempainvapaalla erityisesti, kun kyse on samaan tai vastaavaan tai samanlaiseen työtehtävään palaamisesta vanhempainvapaalle jääneen työntekijän työsopimuksen tai työehtojen mukaisesti, työaikojen ja/tai tehtävien muutoksista työhön palattaessa (mukaan luettuna työnantajan velvoite perustella kaikki kieltäytymiset) koulutusjaksoista hyötymiseksi ja suojelusta irtisanomista ja huonompaa kohtelua vastaan vanhempainloman anomisen tai sille jäämisen vuoksi sekä suojelujaksosta paluun jälkeen, jotta he voivat sopeutua uudelleen työhönsä;

Tavoitteena tehokas direktiivi työ- ja yksityiselämän tasapainoa koskeviin haasteisiin vastaamiseksi

18.  pitää valitettavana, että komissio perui äitiysvapaasta annetun direktiivin ja sitä, että komissio ei aio työssäkäyvien perheiden työ- ja yksityiselämän tasapainoon liittyviin haasteisiin vastaamista koskevista uusista toimenpiteistä laaditun etenemissuunnitelman yhteydessä julkaista loppukertomusta vanhempainvapaasta annetun direktiivin täytäntöönpanosta; kehottaa komissiota toissijaisuusperiaatetta noudattaen tekemään kunnianhimoisen ehdotuksen, joka mahdollistaa tehokkaasti paremman perhe-elämän ja työelämän yhteensovittamisen;

19.  katsoo, että poliittisissa keskusteluissa olisi myös keskityttävä useisiin muihin kuin lainsäädäntöaloitteisiin, joiden tarkoituksena on toteuttaa jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan kanssa yhteisiä toimia, joilla korostetaan roolia, joka vanhemmilla on, ja edistää työ- ja yksityiselämän tasapainoa;

20.  katsoo, että olisi tarkasteltava laaja-alaista muuta kuin lainsäädäntöaloitetta, jolla edistettäisiin työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista jäsenvaltioissa;

21.  katsoo, että erilaisten perheeseen liittyvien vapaiden päällekkäisyyden vuoksi EU:n tason tekstien olisi oltava johdonmukaisempia ja olisi kuultava työmarkkinaosapuolia, jotta perheille voidaan tarjota elinkaareen perustuva perspektiivi vapaiden osalta ja edistetään entistä tasapuolisempaa naisten ja miesten välistä hoitovastuuta; kehottaa komissiota harkitsemaan vanhempainvapaasta annetun EU:n lainsäädännön tarkistuslausekkeen aktivointia; katsoo, että tarvitaan selvemmin muotoiltua lainsäädäntöä, jolla poistetaan monimutkaisuus, parannetaan lainsäädännön noudattamista ja suojellaan työntekijöitä;

22.  kehottaa helmikuussa 2015 julkaistun komission kertomuksen perusteella työmarkkinaosapuolia puuttumaan siihen, että vanhempainvapaata koskevalla direktiivillä ei ole täysin onnistuttu saavuttamaan tavoitteita, jotka koskevat työ- ja yksityiselämän tasapainoa, naisten osallistumista työmarkkinoille, väestöhaasteita ja miesten osallistumista kotitöihin sekä lasten ja muiden huollettavien hoitoon; katsoo, että olisi toteutettava tehokkaampia toimenpiteitä, jotta perhevelvollisuudet jakautuisivat tasaisemmin naisten ja miesten kesken;

23.  korostaa, että tyydyttävät vanhempainvapaata koskevat järjestelyt liittyvät läheisesti riittävään korvaukseen; toteaa, että jos vapaata koskevia säännöksiä ei ole tai jos nykyisiä säännöksiä pidetään riittämättöminä, työmarkkinaosapuolilla voi olla työehtosopimusten kautta tärkeä rooli äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaata koskevien uusien säännösten laatimisessa tai nykyisten säännösten ajantasaistamisessa; pyytää jäsenvaltioita yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa tarkastelemaan uudelleen vanhempainvapaan osalta rahallisia korvausjärjestelmiä, joilla saavutetaan taso, joka toimisi kannustimena riittävälle ja kohtuulliselle tulojen korvaustasolle, joka kannustaa myös miehiä ottamaan vanhempainvapaata direktiivin takaaman vähimmäisajan yli;

24.  katsoo, että vapaata koskevan oikeuden yksilöllistäminen sekä isien roolin edistämiseen pyrkivän positiivisen toiminnan edistäminen on olennaista sukupuolijakaumaltaan tasapainoisen työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen auttamisessa;

25.  pyytää komissiota ja työmarkkinaosapuolia harkitsemaan mahdollisuutta pidentää vähimmäiskestoa neljästä kuukaudesta vähintään kuuteen kuukauteen perhe- ja työelämän yhteensovittamisen parantamiseksi;

26.  korostaa, että jäsenvaltioiden vapaajärjestelmien (äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaa) koordinoinnin, johdonmukaisuuden ja saatavuuden parantaminen lisää vapaiden yleistä käyttöä ja tehokkuutta; korostaa, että EU:n direktiivi vähintään kahden viikon isyyslomasta on tämän vuoksi pikaisesti tarpeen;

27.  korostaa tarvetta pidentää jaksoa, jonka aikana molemmat vanhemmat voivat käyttää vanhempainvapaalle jäämistä koskevaa oikeuttaan; kehottaa komissiota ja työmarkkinaosapuolia nostamaan lapsen ikää, jonka perusteella vanhempainvapaalle voidaan jäädä, ja ottamaan huomioon myös mahdollisuuden jatkaa sellaisten vanhempien vanhempainvapaata, joilla on vammaisia tai pitkäaikaissairaita lapsia, direktiivissä säädettyä lapsen lakisääteistä ikää pidemmälle;

28.  kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia poistamaan lukuisat esteet, jotka koskevat työhön paluuta pitkän vanhempainvapaajakson jälkeen, jotta tehdään loppu siitä, että tästä vapaasta muodostuu loukku, joka aiheuttaa syrjäytymistä työmarkkinoilta; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että miesten ja naisten tasa-arvo voidaan saavuttaa vain jakamalla oikeudenmukaisesti uudelleen palkallisen ja palkattoman työn sekä työhön, perheeseen ja hoitovastuuseen liittyvät velvollisuudet;

29.  kannustaa jäsenvaltioita jatkamaan ponnistelujaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevien parhaiden käytäntöjen jakamiseksi ja kiinnittämään erityistä huomiota toimenpiteisiin, joilla tuetaan äitien osallistumista, jäämistä ja palaamista työmarkkinoille ja isien osallistumista perhe-elämään ja joilla lisätään isien osallistumista vanhempainvapaaseen; kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kanssa seuraamaan ja edistämään näitä toimia;

30.  katsoo, että Barcelonan tavoitteiden saavuttamiseksi työ- ja yksityiselämän tasapainon edistämistä koskevien lainsäädäntötoimenpiteiden lisäksi jäsenvaltioiden, joita tuetaan taloudellisesti eri EU:n välineillä, olisi sitouduttava järjestämään laadukkaita, osallistavia ja kaikille avoimia julkisia ja yksityisiä lastenhoitopalveluja, jotka ovat käytettävissä siitä hetkestä, jolloin vanhempi palaa työmarkkinoille, kiinnittäen erityistä huomiota perheisiin, jotka ovat köyhiä ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa;

31.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään vanhempien tietoisuutta eduista, joita varhaiskasvatus- ja lastenhoito-ohjelmiin osallistuminen tuottaa heidän lapsilleen ja heille itselleen; kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan korkealaatuisten ja osallistavien varhaiskasvatus- ja lastenhoitopalvelujen suunnittelu- ja myöntämiskriteerejä yhä monimuotoisempien työmuotojen mukaisiksi ja auttamaan näin vanhempia noudattamaan työsitoumuksiaan tai löytämään työpaikka siten, että keskitytään samalla tiukasti lapsen etuun;

32.  katsoo, että sukupuolten tasa-arvoa koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa – mukaan luettuina politiikkatoimet stereotyyppisten sukupuoliroolien poistamiseksi – sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen kaikissa tulevissa EU:n aloitteissa toisivat johdonmukaisuutta ja avoimuutta prosessiin ja auttaisivat varmistamaan sukupuolijakaumaltaan tasapainoisen työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen edistämisen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tietämystä yhteiskunnassa työ- ja perhe-elämän tasapainoa koskevista oikeuksista ja oikeudellisista toimista;

33.  pyytää komissiota mittaamaan työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen liittyvien aloitteiden myönteistä vaikutusta perheeseen, hoivatyöhön ja kodinhoitoon liittyvistä velvollisuuksista vastaamisen tasapainottamiseksi ottaen huomioon myös sellaisten erityistarpeet, jotka hoitavat vammaisia lapsia, riippuvaisessa asemassa olevia lapsia ja/tai lapsia, jotka kuuluvat heikommassa asemassa oleviin luokkiin ja ryhmiin;

o
o   o

34.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0068.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0218.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0207.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0351.
(5)http://www.oecd.org/gender/parental-leave-where-are-the-fathers.pdf
(6)https://www.eurofound.europa.eu/news/news-articles/social-policies/international-womens-day-2016-the-campaign-for-equality-continues
(7)Peter Moss in the 10th International Review of Leave Policies and Related Research 2014, June 2014, p. 39.
(8)https://www.cipd.co.uk/binaries/zero-hours-contracts_2013-myth-reality.pdf


Ihmiskaupan ehkäiseminen ja torjuminen
PDF 317kWORD 131k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2016 ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun direktiivin 2011/36/EU täytäntöönpanosta (2015/2118(INI))
P8_TA(2016)0227A8-0144/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8, 79 ja 83 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 3, 5 ja 23 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 1979 hyväksytyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta annetun YK:n yleissopimuksen ja erityisesti sen 6 artiklan, jolla pyritään torjumaan kaikkia naisiin kohdistuvan ihmiskaupan muotoja sekä naisten prostituution hyväksikäyttöä,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus),

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyn YK:n yleissopimuksen ihmisten kaupasta ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamisesta,

–  ottaa huomioon neljännessä naisten maailmankonferenssissa 15. syyskuuta 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä myöhemmin YK:n erityisistunnoissa Peking +5 (2000), Peking +10 (2005) ja Peking +15 (2010) hyväksytyt päätösasiakirjat sekä Peking +20 -tarkistuskonferenssin päätösasiakirjan,

–  ottaa huomioon vuonna 2000 annetun, kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista YK:n yleissopimusta täydentävän lisäpöytäkirjan ihmiskaupan, erityisesti nais- ja lapsikaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta ja erityisesti siihen sisältyvän kansainvälisesti sovitun määritelmän ihmiskaupasta,

–  ottaa huomioon vuonna 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista ja sen valinnaisen pöytäkirjan lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta sekä 27. marraskuuta 2014 hyväksytyn Euroopan parlamentin päätöslauselman YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 25. vuosipäivästä(1),

–  ottaa huomioon Oviedon yleissopimuksen ihmisoikeuksista ja biolääketieteestä,

–  ottaa huomioon adoptioita koskevan Haagin yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetusta EU-direktiivistä laaditut YK:n yhteiset kommentit, joissa vaaditaan, että ihmiskaupan uhreille on tarjottava kansainvälistä suojelua siten, että otetaan huomioon sukupuolinäkökohdat,

–  ottaa huomioon pakollista työtä koskevan ILOn yleissopimukseen n:o 29, jonka 2 artiklassa määritellään pakollinen työ,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta ja Euroopan neuvoston tätä alaa koskevat suositukset,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin lainvalvontakoulutusviraston (CEPOL) perustamisesta ja neuvoston päätöksen 2005/681/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta 25. marraskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2015/2219(2),

–  ottaa huomioon rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU(3),

–  ottaa huomioon ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU(4),

–  ottaa huomioon maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia ja toimenpiteitä koskevista vähimmäisvaatimuksista 18. kesäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/52/EY(5),

–  ottaa huomioon jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY(6),

–  ottaa huomioon oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi, 29. huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/81/EY(7),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävä EU:n strategia vuosiksi 2012–2016” (COM(2012)0286),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Mid-term report on the implementation of the EU Strategy towards the Eradication of Trafficking in Human Beings” (SWD(2014)0318),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan turvallisuusagenda” (COM(2015)0185),

–  ottaa huomioon julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Strategic engagement for gender equality 2016–2019” (SWD(2015)0278),

–  ottaa huomioon Europolin julkistaman tilanneraportin ihmiskaupasta Euroopan unionissa (helmikuu 2016),

–  ottaa huomioon Eurostatin ihmiskaupparaportin vuoden 2015 painoksen,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelujen pääosaston tuottaman Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnin direktiivistä 2011/36/EU,

–  ottaa huomioon komission vuonna 2016 teettämän tutkimuksen ihmiskaupan sukupuoliulottuvuudesta,

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta(8),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman seksuaalisen hyväksikäytön ja prostituution vaikutuksesta sukupuolten tasa-arvoon(9),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen(10),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A8‑0144/2016),

A.  katsoo, että ihmiskauppa on vakava ihmisoikeusloukkaus, kuten EU:n perusoikeuskirjan 5 artiklan 3 kohdassa esitetään, sekä ihmisarvon ja uhrin fyysisen ja henkisen loukkaamattomuuden loukkaus, joka aiheuttaa vakavaa vahinkoa ja vaikuttaa uhreihin usein koko heidän elämänsä ajan, ja toteaa, että ihmiskauppa on vakavaa ja useimmiten järjestäytynyttä rikollisuutta, jota suuri kysyntä ja suuret, arvioiden(11) mukaan noin 150 miljardiin Yhdysvaltain dollariin nousevat voitot ohjaavat ja joka horjuttaa oikeusvaltiota; toteaa, että jäsenvaltioiden lainsäädännön väliset erot helpottavat ihmiskauppaan osallistuvien järjestäytyneiden rikollisryhmien toimintaa, että syytteeseen joutumisen riski on edelleen liian pieni ja että tähän rikokseen sovelletut seuraamukset ovat riittämättömiä mahdollisiin suuriin voittoihin verrattuina;

B.  ottaa huomioon, että ihmiskauppa on määritelty direktiivin 2011/36/EU 2 artiklassa hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaksi henkilöiden värväämiseksi, kuljettamiseksi, siirtämiseksi, kätkemiseksi tai vastaanottamiseksi, mukaan lukien näihin henkilöihin kohdistuvan määräysvallan vaihtaminen tai siirtäminen, voimankäytöllä uhkaamisen tai voimankäytön tai muun pakottamisen, sieppauksen, petoksen, harhaanjohtamisen, vallan väärinkäytön tai haavoittuvan aseman hyödyntämisen avulla taikka toista henkilöä määräysvallassaan pitävän henkilön suostumuksen saamiseksi annetun tai vastaanotetun maksun tai edun avulla; ottaa huomioon, että hyväksikäytöksi katsotaan ainakin hyväksikäyttö prostituutiotarkoituksessa ja muut seksuaalisen hyväksikäytön muodot, pakkotyö tai pakollinen palvelu, mukaan lukien kerjääminen, orjuus ja muut orjuuden kaltaiset käytännöt, orjuuden kaltaiset olot, rikollisen toiminnan hyväksikäyttö ja elinten poistaminen;

C.  katsoo, että ihmiskaupalla on monia eri muotoja ja erilaisia uhreja monissa laillisissa ja laittomissa toiminnoissa, mukaan lukien muun muassa maatalous, elintarvikkeiden jalostus, seksiteollisuus, kotitaloustyö, tuotantotyö, hoivatyö, siivous, muut alat (erityisesti palvelualat), kerjäämään pakottaminen, pakkoavioliitot, verkossa tapahtuva lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, laittomat adoptiot ja ihmisen elinten kauppa;

D.  ottaa huomioon, että kuten YK:n yhteisessä kannanotossa "Joint UN Commentary on the EU Directive – A Human Rights-Based Approach" (2011) todetaan, useat YK:n järjestöt muistuttavat, että olisi myönnettävä, että sekä mies- että naiskauppaa esiintyy, ja olisi tarkasteltava naisten ja miesten kokemusten yhtenevyyksiä ja eroja haavoittuvuuden ja väärinkäytön osalta;

E.  ottaa huomioon, että nykyinen pakolaiskriisi on paljastanut, että Euroopassa ei ole tarkoituksenmukaisia välineitä, joilla voitaisiin yhdessä torjua ihmiskauppaa, erityisesti kun ihmiskaupan tarkoituksena on naisten ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö;

F.  ottaa huomioon, että ei ole olemassa yhtä ainoaa kaikille soveltuvaa strategiaa ja että ihmiskaupan eri muotoja, kuten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää kauppaa, työntekijöiden hyväksikäyttöön liittyvää kauppaa ja lapsikauppaa, on käsiteltävä erityisin ja tarkoitusta varten laadituin toimin;

G.  katsoo, että direktiivin 2011/36/EU ihmisoikeus- ja uhrikeskeiseen lähestymistapaan on syytä olla tyytyväinen ja että ihmiskaupan uhrit ovat oikeutettuja tiettyihin oikeuksiin ja palveluihin kansainvälisen oikeuden nojalla, riippumatta heidän halukkuudestaan tai kyvystään osallistua rikosoikeudellisiin menettelyihin (direktiivin 11 artiklan 3 kohdan nojalla);

H.  ottaa huomioon, että kaikki ihmiskaupan uhreille tarkoitetut tukipalvelut on tarjottava ilman ehtoja ja varmistettava, että he eivät joudu uudelleen uhriksi;

I.  katsoo, että ihmiskauppa on toisaalta maailmanlaajuisen taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden tulos ja että toisaalta sitä lisää entisestään naisten ja miesten taloudellinen, yhteiskunnallinen ja koulutuksellinen eriarvoisuus;

J.  ottaa huomioon viimeaikaisten tilastojen osoittavan, että useimmat ihmiskaupan uhrit ovat naisia; katsoo, että sukupuoli sinänsä ei luontaisesti aiheuta haavoittuvuutta ja että on monia tekijöitä, kuten köyhyys, sosiaalinen syrjäytyminen, seksismi ja syrjintä, jotka edistävät naisten ja tyttöjen haavoittuvaan asemaan joutumista;

K.  katsoo, että 80 prosenttia ihmiskaupan uhreista on naisia ja tyttöjä(12) ja että tämän voidaan katsoa johtuvan osaksi rakenteellisesta väkivallasta ja naisten ja tyttöjen syrjinnästä;

L.  toteaa, että naisten, tyttöjen, miesten ja poikien kysyntä prostituutioaloilla on ratkaiseva seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa harjoitetun ihmiskaupan vetotekijä; toteaa myös, että halvan työvoiman kysyntä ja kykenemättömyys puolustaa työntekijöiden oikeuksia ovat työvoiman riiston tarkoituksessa harjoitetun ihmiskaupan vetotekijöitä;

M.  ottaa huomioon, että sukupuolten epätasa-arvon sekä naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan yhteiskunnallinen hyväksyminen ja yleisen tietoisuuden puute ihmiskauppaan liittyvistä asioista lisää ihmiskaupan sallivaa ilmapiiriä;

N.  ottaa huomioon, että sellainen prostituutio, jonka piiriin ihmiskaupan uhrit todennäköisimmin joutuvat, kuten katuprostituutio, on vähentynyt maissa, jotka ovat kriminalisoineet seksin ostamisen ja muiden harjoittamasta prostituutiosta tuloja tuottavan toiminnan;

O.  ottaa huomioon, että naisiin ja lapsiin, miehiin ja poikiin kohdistuva seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä ihmiskauppa on vähentänyt maissa, jotka ovat kriminalisoineet kysynnän, mukaan lukien sekä parituksen että seksipalvelujen oston;

P.  katsoo, että vähemmistöryhmät, kuten romanit, ja maahanmuuttajat muodostavat suhteettoman suuren osan ihmiskaupan uhreista, mikä johtuu heidän sosiaalisesta ja taloudellisesta marginalisoitumisestaan;

Q.  ottaa huomioon, että sukupuoliin liittyvät odotukset ja syrjintä ovat haitaksi kaikille ja että miehet eivät kovin helposti myönnä joutuneensa hyväksikäytön uhreiksi;

R.  katsoo, että naisten ja vähemmistöryhmien taloudellinen ja sosiaalinen voimaannuttaminen vähentäisi heidän alttiuttaan joutua ihmiskaupan uhreiksi;

S.  toteaa, että uhrien tunnistaminen on edelleen ongelmallista; katsoo, että ihmiskaupan uhrien auttamiseksi ja ihmiskaupan harjoittajien syytteeseenpanemiseksi ja tuomitsemiseksi on tehostettava uhrien tukemista ja suojelua, mukaan luettuna uhrin oikeus laillisesti asua ja työskennellä jäsenvaltiossa, johon hänet on kaupattu, ja on parannettava uhrien oikeussuojaa ja mahdollisuuksia saada korvauksia;

T.  ottaa huomioon, että rekisteröidyistä ihmiskaupan uhreista noin 16 prosenttia on lapsia(13) ja 13 prosenttia tyttöjä(14), ja ottaa huomioon, että he ovat erityisen haavoittuvia ja että lapsiuhreilla on vakavia ja pysyviä fyysisiä, psykologisia ja emotionaalisia vaurioita;

U.  ottaa huomioon, että 70 prosenttia ihmiskaupan tunnistetuista uhreista ja 70 prosenttia epäillyistä ihmiskauppiaista Euroopan unionissa on EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia ja että eniten seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi ilmoitetaan naispuolisia EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia Keski- ja Itä-Euroopasta(15); korostaa, että tilastotiedot on otettava huomioon kehitettäessä tunnistusjärjestelmiä, jotta ihmiskaupan uhrit voidaan tunnistaa nykyistä paremmin;

V.  ottaa huomioon, että rekisteröityjen uhrien enemmistö on seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneita naisia ja tyttöjä, ja heitä on yhteensä jopa 95 prosenttia seksuaalisen hyväksikäytön uhreista(16); ottaa huomioon, että ihmiskauppa on naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muoto;

W.  ottaa huomioon, että ihmiskauppa on monimutkainen ja rajat ylittävä ilmiö, jota voidaan torjua tehokkaasti vain, jos EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot tekevät koordinoitua yhteistyötä rikollisryhmien ja yksittäisten henkilöiden harjoittaman ns. oikeuspaikkakeinottelun ehkäisemiseksi ja keskittyvät mahdollisten ja todellisten uhrien tunnistamiseen ja suojelemiseen moniperusteista näkökulmaa hyödyntäen; katsoo, että ihmiskaupan ja ihmissalakuljetuksen välillä on selvä ero mutta että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä turvapaikanhakijoihin, pakolaisiin, maahanmuuttajiin ja muihin heikossa asemassa oleviin ryhmiin ja etenkin lapsiin, ilman huoltajia oleviin alaikäisiin ja naisiin, sillä he kohtaavat moninkertaisia riskejä ja ovat erityisen alttiita hyväksikäytölle ja uudelleen uhriksi joutumiselle;

X.  ottaa huomioon, että ihmiskauppa mielletään usein ainoastaan järjestäytyneiden rikollisryhmien harjoittamaksi toiminnaksi, mutta itse asiassa sitä voivat harjoittaa myös uhrin perheenjäsenet, ystävät, sukulaiset, kumppanit ja tavalliset työnantajat;

Y.  ottaa huomioon, että valtaosa (70 prosenttia) epäillyistä, syytteeseen asetetuista ja tuomituista ihmiskauppiaista on miehiä, vaikka naispuoliset rikoksentekijät muodostavat suurehkon vähemmistön (29 prosenttia) ja heillä voi olla merkittävä rooli ihmiskauppaprosessissa(17), erityisesti lapsiin kohdistuvassa ihmiskaupassa;

Z.  ottaa huomioon, että ollakseen tehokkaita kaikkien ihmiskauppaa torjuvien lakien lisäksi on saatava aikaan selkeä kulttuurinen muutos rankaisemattomuuden kulttuurista nollatoleranssiin ihmiskauppaa vastaan;

AA.  ottaa huomioon, että usein uhreilla ei ole riittävästi tietoa oikeuksistaan ja siitä, miten ne voi tehokkaasti toteuttaa;

AB.  ottaa huomioon, että ihmiskauppa on orjuudesta ja laajemmasta hyväksikäytöstä käytävistä laajemmista keskusteluista erillinen käsite; ottaa huomioon, että kaikkia hyväksikäytön muotoja ei voi määritellä ihmiskaupaksi;

Yleinen arvio toimenpiteistä ihmiskaupan sukupuoliulottuvuuden huomioon ottamiseksi direktiivin täytäntöönpanossa

1.  toteaa, että direktiivi 2011/36/EU oli määrä saattaa osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä 6. huhtikuuta 2013 mennessä ja että kaikki jäsenvaltiot yhtä lukuun ottamatta ovat ilmoittaneet komissiolle tämän direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä;

2.  kehottaa jäsenvaltioita vauhdittamaan ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetun direktiivin 2011/36/EU täysimääräistä ja asianmukaista täytäntöönpanoa;

3.  korostaa, että EU:n oikeudellisessa ja poliittisessa kehyksessä tunnustetaan, että ihmiskauppa on sukupuolispesifinen ilmiö, ja kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään sukupuolikohtaisiin toimenpiteisiin(18); muistuttaa, että direktiivin 1 artiklassa korostetaan tarvetta noudattaa ihmiskaupan suhteen sukupuolinäkökulman huomioon ottavaa lähestymistapaa; korostaa, että naiset, miehet, tytöt ja pojat ovat eri tavoin haavoittuvia, he joutuvat ihmiskaupan uhreiksi usein eri tarkoituksia varten ja että ennaltaehkäisyn, avun ja tukitoimenpiteiden on siksi oltava sukupuolikohtaisia; huomauttaa lisäksi, että EU:n strategiassa on määritelty naisiin kohdistuva väkivalta ja sukupuolten välinen epätasa-arvo ihmiskaupan merkittäviksi syiksi ja vahvistettu erilaisia toimenpiteitä ihmiskaupan sukupuolinäkökohtien huomioon ottamiseksi;

4.  huomauttaa, että komissiota vaaditaan julkaisemaan useita kertomuksia direktiivin täytäntöönpanon eri näkökohdista; ilmaisee syvän huolensa siitä, että nämä kertomukset toimitetaan myöhässä, koska se antaa huolestuttavan signaalin sen toimeenpanoa koskevista prioriteeteista; kehottaa komissiota noudattamaan direktiivissä esitettyjä raportointivelvoitteita ja aikataulua;

5.  muistuttaa komission direktiivin 2011/36/EU 23 artiklan 1 kohdan mukaisesta velvollisuudesta esittää huhtikuussa 2015 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus, jossa arvioidaan, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet direktiivin noudattamiseksi; muistuttaa, että tätä raportointitehtävää ei ole saatettu loppuun määräaikaan mennessä;

6.  painottaa, että sukupuoliulottuvuutta on seurattava johdonmukaisesti EU:n ihmiskaupan torjuntaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa, ja kehottaa komissiota jatkamaan edelleen tämän seuraamista arviossaan siitä, miten jäsenvaltiot noudattavat direktiiviä ja panevat sen täytäntöön;

7.  antaa tunnustusta EU:n ihmiskaupan torjunnan koordinaattorin hyvälle työlle ihmiskaupan eri näkökohtia koskevan tieto- ja näyttöpohjan kehittämisessä, kuten sukupuoliulottuvuutta ja erityisesti lasten haavoittuvuutta koskevassa tutkimuksessa; katsoo kuitenkin, että ihmiskaupan torjumiseksi toteutettavien EU:n toimien vauhdittamiseksi EU:n ihmiskaupan torjunnan koordinaattorin valtuuksia voitaisiin laajentaa;

8.  pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaiset eivät käytä täysin hyväksi Europolin voimavaroja tietojen jakamisen lisäämiseksi Europolin kanssa niin, että voitaisiin luoda tutkimusten välisiä yhteyksiä eri jäsenvaltioissa ja saada aikaan laajempi tiedusteluun pohjautuva kuva kaikkein uhkaavimmista järjestäytyneistä rikollisverkostoista, jotka toimivat aktiivisesti EU:ssa;

9.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on luonut ihmiskaupan vastaisen verkkosivun, joka sisältää tietokannan EU:n rahoittamista hankkeista unionin alueella ja muualla, ajan tasalla olevat tiedot EU:n oikeudellisista ja poliittisista välineistä, toimenpiteet ihmiskaupan torjumiseksi EU:n jäsenvaltioissa, rahoitusmahdollisuudet ja EU:n aloitteet;

10.  korostaa sen merkitystä, että uhrien ja heidän kanssaan mahdollisesti tekemisissä olevien kentällä työskentelevien virkamiesten, turvallisuusjoukkojen, oikeusviranomaisten, poliisin ja sosiaalipalvelujen käytettävissä ovat selvät ja johdonmukaiset tiedot, joihin kuuluvat tiedot esimerkiksi hätäapuun ja terveydenhuoltoon liittyvistä oikeuksista, oleskeluluvista, työoikeuksista, oikeuden saatavuudesta ja oikeudesta asianajajaan, mahdollisuuksista hakea korvausta ja lasten erityisistä oikeuksista;

11.  korostaa, että lisäksi on tärkeää kiinnittää enemmän huomiota työmarkkinoiden välittäjiin, urakoitsijoihin, aliurakoitsijoihin ja työnvälitystoimistoihin erityisesti korkean riskin aloilla, jotta voidaan ehkäistä ihmiskauppaa ja erityisesti työvoiman hyväksikäyttöä mutta myös seksuaalista hyväksikäyttöä, joka piilotetaan hotellipalveluihin ja henkilökohtaisiin hoitopalveluihin liittyvien sopimusten taakse;

12.  korostaa, että ihmiskauppaa koskevassa EU:n oikeudellisessa ja poliittisessa kehyksessä yhdistetään sisäinen ja ulkoinen ulottuvuus ja tunnustetaan, että ihmiskauppa on vakava ihmisoikeusrikkomus ja että ihmiskaupan torjuminen on selkeä EU:n ulkoisen toiminnan tavoite; korostaa myös, että EU:n ulkopuoliset maat ovat usein EU:n sisäisen ihmiskaupan alkuperä- ja kauttakulkumaita ja että ihmiskauppa, joka on rajat ylittävää laitonta toimintaa, on tärkeä yhteistyöalue EU:n ulkopuolisille maille; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) ovat laatineet neuvoston pyynnöstä tietopaketin ensisijaisissa maissa toteutetuista toimenpiteistä ihmiskaupan torjumiseksi ja luettelon EU:n ja jäsenvaltioiden käytössä olevista työkaluista ja välineistä, mukaan lukien ihmiskauppaa koskevat ulkopolitiikat ja EU:n ja jäsenvaltioiden tällä alalla rahoittamat hankkeet; pyytää jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä komission ja EUH:n kanssa ihmiskaupan torjumiseksi;

13.  katsoo, että turvapaikanhakijat, pakolaiset ja maahanmuuttajat ovat erityisen suuressa vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi ja että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä naisten, lasten ja muihin heikossa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvien kauppaan; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tutkimaan yhteyttä saapuvien pakolaisten yhä suurempien määrien ja ihmiskaupan välillä; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötä myös järjestelykeskuksissa, jotta voitaisiin tunnistaa mahdolliset uhrit ja käyttää kaikkia keinoja ihmiskauppiaiden ja salakuljettajien torjumiseksi muun muassa parantamalla tietojen keruuta ja varmistamalla olemassa olevien suojelustandardien noudattaminen; palauttaa mieliin EU:n virastojen ja verkostojen roolin uhrien varhaisessa tunnistamisessa EU:n rajoilla ja ihmiskaupan torjunnassa, ja korostaa tässä yhteydessä, että on lisättävä Europolin, Eurojustin, kansallisten viranomaisten ja kolmansien maiden välistä yhteistyötä sekä käytettävä eurooppalaista rikosrekisteritietojärjestelmää (ECRIS); kehottaa vahvistamaan oikeus- ja sisäasioiden virastoille suunnattavia resursseja, jotta voidaan nimittää sukupuolinäkökohtiin perehtyneitä virkailijoita, erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa on yhä suurempia erilaisista ryhmistä koostuvia muuttovirtoja; korostaa, että muuttoliikeagendassa esitetyssä uudessa hotspot-lähestymistavassa ei pitäisi rajoittua ruuhkautuneiden hakemusten nopeaan käsittelyyn ja selvittämiseen, vaan sen pitäisi myös sisältää oikeasuhtaisen ihmiskaupan torjuntaosion, joka painottuisi mahdollisten uhrien tehokkaaseen ohjaukseen;

14.  kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan kriittisesti sitä, miten pakolaisten rekisteröinti sekä asiaankuuluvat palvelut ja hoitorakenteet on hoidettu, koska pakolaiset ja erityisesti ilman huoltajaa olevat alaikäiset ovat erittäin alttiita joutumaan rikollisryhmien hyväksikäyttämiksi ja sitten ihmiskaupan uhreiksi;

15.  katsoo, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota transsukupuolisten uhrien tilanteeseen, sillä he kokevat usein syrjintää, leimaamista ja väkivallalla uhkaamista sukupuoli-identiteettinsä vuoksi; katsoo, että transihmisiä olisi pidettävä haavoittuvana ryhmänä, jonka jäsenet ovat erityisen alttiita joutumaan ihmiskauppiaiden käsiin; katsoo, että tämä haavoittuvuustekijä olisi otettava huomioon, kun jäsenvaltiot suorittavat yksilöllisiä riskinarviointeja, jotta varmistetaan, että ihmiskaupan uhrit saavat asianmukaista suojelua ja huolenpitoa; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan transsukupuolisten uhrien erityispiirteitä koskevan riittävän koulutuksen virkamiehille, jotka todennäköisesti joutuvat kohtaamaan ihmiskaupan uhreja tai mahdollisia uhreja, jotta he pystyvät tunnistamaan heidät ennakoivammin ja mukauttamaan avustuspalvelut heidän tarpeisiinsa;

Sukupuolinäkökulma ihmiskaupan ehkäisyssä

16.  korostaa, että direktiivin 11 artiklan mukaan jäsenvaltioilla on velvoite luoda mekanismit uhrien tunnistamiseksi varhaisessa vaiheessa samoin kuin heidän auttamisekseen ja tukemisekseen yhteistyössä alan tukijärjestöjen kanssa; korostaa, että tarvitaan lähestymistapa, joka pohjautuu neljään perusstrategiaan: rikosten ennaltaehkäisy, syytteeseenpano rikoksesta, uhrien suojelu ja monitasoiset kumppanuudet;

17.  kehottaa jäsenvaltioita torjumaan rankaisemattomuutta, kriminalisoimaan ihmiskaupan sekä varmistamaan, että siihen syyllistyvät henkilöt saatetaan oikeuden eteen ja että seuraamuksia kovennetaan; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita näin ollen ratifioimaan kaikki asiaankuuluvat kansainväliset välineet, sopimukset ja oikeudelliset velvoitteet, jotka tekevät ihmiskaupan torjunnasta tehokkaampaa, koordinoidumpaa ja johdonmukaisempaa, ihmiskaupan vastainen Euroopan neuvoston yleissopimus mukaan luettuna;

18.  kehottaa yhtenäiseen lähestymistapaan syytteeseenpanossa ihmiskauppaa koskevista rikoksista ja kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan tutkintaa ja syytteeseenpanoa; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita lisäämään rajat ylittävää yhteistyötään ja yhteistyötä asiaankuuluvien EU:n virastojen kanssa;

19.  muistuttaa, että naiset ja lapset voidaan pakottaa seksiin vaihtokauppana suojelusta, henkiinjäämisestä, etenemisestä muuttoreitillä sekä peruselannon saamisesta; korostaa, että eloonjäämiseksi harjoitettavaan seksiin joutuneita naisia ja lapsia ei pidetä ihmiskaupan uhreina, jolloin he eivät saa tarvittavaa apua;

20.  korostaa, että ihmiskaupan ja ihmisten salakuljetuksen torjumiseksi on tärkeää luoda kanavia naisten ja lasten lailliselle ja turvalliselle maahanmuutolle (esimerkiksi humanitaariset viisumit); huomauttaa, että lisäksi on tärkeää, että kohdemaat varmistavat, että kohdemaissa laillisen oleskeluluvan saaneilla maahanmuuttajanaisilla on mahdollisuus opetella kieliä ja muita yhteiskuntaan sopeutumisen välineitä ja erityisesti saada koulutusta, jotta naiset voivat käyttää kansalaisoikeuksiaan;

21.  kehottaa jäsenvaltioita järjestämään uhreille hyvin jäsennettyjä haastatteluja, jotka auttavat käymään tapahtumat täsmällisesti läpi aiheuttamatta kuitenkaan samalla uhrille psykologista painetta, sillä hän on jo valmiiksi peloissaan ja hämmentynyt;

22.  korostaa, että kaikissa ihmiskaupan vastaisissa pyrkimyksissä on tasapainoisesti keskityttävä vastuulliseen syytteeseenpanoon uhrien suojelemiseksi; toteaa, että uhrien tukemisella on ihmiskaupan ehkäisemisessä tärkeä rooli, koska asianmukaisesti tuetut uhrit pystyvät toipumaan kokemustensa aiheuttamista traumoista, auttamaan rikollisten syytteeseenpanossa ja ennaltaehkäisevien ohjelmien laadinnassa ja antamaan tietoja päätöksentekoa varten sekä välttymään joutumasta uudelleen ihmiskaupan uhriksi;

23.  korostaa, että internet on avainasemassa ihmiskaupan helpottamisessa, minkä vuoksi internet lisää haasteita tämän vakavan järjestäytyneen rikollisuuden muodon torjumisessa; toteaa, että internetiä käytetään yhä enemmän uhrien houkuttelemiseen EU:ssa ja sen ulkopuolella esittämällä valheellisia työtarjouksia hyväksikäytettyjen uhrien tarjoamien palvelujen mainostamisen avulla sekä rikollisjärjestöjen väliseen tietojenvaihtoon; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden ihmiskaupan torjuntaa koskevissa politiikoissa tämä otetaan huomioon ja että kyberteknologiaan liittyvissä lainvalvontatoimissa on käytettävissä tarvittava tasa-arvoasiantuntemus, jotta voidaan ehkäistä ja tehokkaasti torjua kaikkia tämän rikollisuuden muotoja erityisesti seksuaalista hyväksikäyttöä varten harjoitettavan ihmiskaupan yhteydessä; korostaa, että myös uusia tekniikoita, sosiaalista mediaa ja internetiä olisi käytettävä ihmiskaupan torjunnassa sovellettavien hyvien käytänteiden levittämiseksi, tietoisuuden lisäämiseksi ja mahdollisten uhrien varoittamiseksi ihmiskaupan riskeistä; kehottaa tässä yhteydessä komissiota tutkimaan edelleen internetin roolia ihmiskaupassa ja huolehtimaan asianmukaisesti tiedottamisesta Euroopan parlamentille;

24.  korostaa, että uhrien tunnistaminen on edelleen yksi täytäntöönpanon kaikkein vaikeimmista ja epätäydellisimmistä puolista, mutta korostaa, että tämä ei vähennä jäsenvaltioiden velvollisuutta suojella näitä haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä; korostaa, että tämän rikoksen pakottavan ja harhauttavan luonteen takia uhrit voivat olla kyvyttömiä tunnistamaan omaa haavoittuvuuttaan; korostaa, että teot, joita ihmiskaupan uhrit pakotetaan tekemään, ovat rikoksia joissakin jäsenvaltioissa, mikä osittain huonontaa uhrien ja viranomaisten välistä luottamusta; huomauttaa, että direktiivissä 2011/36/EU kielletään ihmiskaupan uhrien kriminalisointi; kehottaa jäsenvaltioita panemaan direktiivin ihmiskaupan uhrien suojelua ja tukemista koskevat 11–17 artiklat täysimääräisesti täytäntöön (erityisesti lisäämällä uhreille tarkoitettujen turvakotien määrää ja vahvistamalla ohjelmia, joilla uhreja autetaan integroitumaan uudelleen yhteiskuntaan) sekä soveltamaan täysimääräisesti rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annettua direktiiviä 2012/29/EU, jotta varmistetaan, että ihmiskaupan uhrit saavat asianmukaista tukea ja apua, mukaan luettuna oikeus oleskella sen jäsenvaltion alueella ja päästä sen jäsenvaltion työmarkkinoille, jossa uhri on ollut kaupan kohteena; korostaa, että näiden säännösten ehtona ei saisi olla, että uhrit tekevät kanteluita tai yhteistyötä rikostutkinnoissa; kehottaa komissiota vahvistamaan uhrien suojeluun liittyvien parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

25.  korostaa, että kansalaisjärjestöjä ja henkilöitä, jotka tekevät työtä ihmiskaupan uhrien suojelemiseksi ja auttamiseksi, ei pitäisi asettaa vastuuseen mistään rikoksesta;

26.  suhtautuu hyvin kriittisesti siihen, ettei ihmiskaupan uhrien palvelujen käyttö ole jo nyt rikos kaikissa jäsenvaltioissa, mutta myöntää, että tietoisuuden osoittaminen juridisesti on vaikeaa, ja katsoo, että tämä olisi tärkeä askel, jolla tunnustettaisiin tämän rikoksen vakavuus ja varmistettaisiin todelliset puitteet ihmiskaupan ehkäisemiselle ja rankaisemattomuuden kulttuurin lopettamiselle;

27.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vahvat rikosoikeudelliset rangaistukset ihmiskauppaa, nykyaikaista orjuutta ja hyväksikäyttöä koskevista rikoksista; kehottaa kriminalisoimaan sellaisten palvelujen tietoisen käytön, joissa palvelun tarjoaja on ihmiskaupan uhri, mukaan lukien prostituutiotarkoituksessa harjoitettu ihmiskauppa, hyväksikäyttö prostituutiotarkoituksessa ja muut seksuaalisen hyväksikäytön muodot, pakkotyö tai pakollinen palvelu mukaan lukien kerjääminen, orjuus ja muut orjuuden kaltaiset käytännöt, orjuuden kaltaiset olot, rikollisen toiminnan hyväksikäyttö ja elinten poistaminen; panee merkille, että ihmiskauppaa koskeviin rikoksiin liittyvien syytteeseenpanojen ja tuomioiden määrä on vähäinen kansallisella tasolla;

28.  huomauttaa, että uhrien rekisteröinnin kannalta tärkein tietolähde on poliisi ja korostaa riittävien henkilöresurssien ja varojen tarvetta, lainvalvontaviranomaisten täsmä- ja erityiskoulutus mukaan luettuna, sekä tarvetta huolehtia entistä paremmasta sukupuolten edustuksen tasapainosta henkilökunnan keskuudessa; painottaa, että vankiloiden ja säilöönottokeskusten käyttö ihmiskaupan uhrien rekisteröimiseen eräissä jäsenvaltioissa osoittaa järjestelmän ja asianomaisten ammattilaisten tietojen puutteellisuuden; vaatii unionin jäsenvaltioita soveltamaan tehokkaasti ihmiskaupan torjumiseen tarkoitettua lainsäädäntöä, ja korostaa myös, että uhrien tunnistamisen parantamiseksi ja ihmiskaupassa käytettäviä ovelia keinoja koskevan ymmärryksen lisäämiseksi rikosoikeusjärjestelmässä olisi keskityttävä enemmän hyväksikäytön ja lainsäädännön täytäntöönpanon dynamiikkaan, huomauttaa tässä yhteydessä, että asetuksen (EU) 2015/2219 mukaan CEPOLin olisi koulutustoiminnassaan edistettävä perusoikeuksien, myös uhrien oikeuksien, tuen ja suojelun, yleistä kunnioittamista ja ymmärtämistä lainvalvonnassa;

29.  kehottaa Europolia ja kansallisia poliisivoimia antamaan entistä keskeisemmän aseman ja enemmän resursseja ihmiskauppaa helpottavien henkilöiden syytteeseenpanemiselle ja kiinnittämään erityistä huomiota sekä poliisivoimien että kansalaisten valistamiseen ihmiskaupan uusista muodoista;

30.  kehottaa Europolia ja jäsenvaltioita vahvistamaan toimiaan värvääjiä vastaan, tapahtuipa tämä ennakoivan lähestymistavan avulla tai uhrin antaman todistajanlausunnon pohjalta direktiivin 2011/36/EU 9 artiklan mukaisesti; korostaa, että värvääjät käyttävät useita erilaisia kanavia, mukaan luettuna sosiaaliset verkostot ja internetsivustot (verkossa toimivat värväystoimistot); kehottaa komissiota laajentamaan Europolin EU:n internetsisällöstä ilmoittamista käsittelevän yksikön (EU IRU) toimivaltuuksia ihmiskaupan torjumisessa;

31.  kehottaa komissiota arvioimaan jäsenvaltioiden ja Europolin välisen, ihmiskaupan torjuntaa koskevan yhteistyön tehokkuutta; korostaa, että on tärkeää, että tietoja vaihdetaan järjestelmällisesti ja että kaikki jäsenvaltiot toimittavat tietoja tähän tarkoitukseen käytettäviin eurooppalaisiin tietokantoihin, mukaan luettuna Europolin tietokannat Focal Point Phoenix ja Focal Point Twins; korostaa, että raja- ja rannikkovartijoiden on saatava käyttää Europolin tietokantoja;

32.  huomauttaa, että uhrit kohtaavat hyväksikäyttöä eri tavoin ja että tunnistamismenetelmä, jossa käytetään indikaattoreista koostuvaa ”tarkistuslistaa”, voi vaikeuttaa virallista tunnistamista, ja se voi siten vaikuttaa uhrien palvelujen, avun ja suojelun saantiin;

33.  korostaa, että lainsäädäntöä on muutettava siten, että siinä tunnustetaan ihmiskaupan uhrit oikeudenhaltijoiksi lain edessä, jotta heitä voidaan kannustaa kääntymään viranomaisten puoleen ja ilmoittamaan tilanteestaan, minkä avulla voidaan parantaa uhrien varhaista tunnistamista; korostaa, että ihmiskaupan uhreilla on oltava oikeus tuki- ja suojelutoimenpiteisiin; korostaa, että sosiaali- ja terveystyöntekijöille ja maahanmuuttopalveluille on annettava suuremmat valtuudet määritellä, mitä ihmiskauppa on ja keitä on lain mukaan autettava ja suojeltava;

34.  kehottaa panemaan direktiivin 2011/36/EU 8 artiklan paremmin täytäntöön ja seuraamaan sen noudattamista, jotta voidaan varmistaa uhrin syytämättä jättäminen tai tälle määrättyjen seuraamusten tai rangaistusten soveltamatta jättäminen, ja korostaa, että tähän sisältyy seuraamusten tai rangaistusten soveltamatta jättäminen prostituution tapauksessa ja rankaisematta jättäminen tapauksissa, joissa henkilö tulee luvattomasti kauttakulku- tai määränpäämaahan tai oleskelee näissä laittomasti;

35.  panee huolestuneena merkille todisteet siitä, että joitakin ihmiskaupan uhreja pikemminkin pidätetään ja karkotetaan kuin että heidän annettaisiin käyttää oikeuksiaan uhreina ja heitä autettaisiin saamaan tarvittavaa apua, kuten direktiivin 2004/81/EY mukaan pitäisi tapahtua;

36.  kehottaa komissiota laatimaan parhaisiin käytäntöihin perustuvat ohjeet tasa-arvoasiantuntemuksen tuottamiseksi ja sen valtavirtaistamiseksi lainvalvontaviranomaisten toimintaan kaikkialla EU:ssa;

37.  kehottaa jäsenvaltioita tekemään keskenään yhteistyötä kehitettäessä ihmiskaupan uhrien tunnistamista helpottavia parempia ohjeita, joilla voidaan auttaa konsulipalveluja ja rajavartijoita tässä tehtävässä;

38.  painottaa, että on tärkeää "seurata rahavirtaa" keskeisenä strategiana ihmiskaupasta hyötyvien järjestäytyneiden rikollisverkostojen tutkinnassa ja syytteeseenpanossa, ja kehottaa Europolia ja Eurojustia vahvistamaan valmiuksiaan ihmiskaupan torjunnan alalla; kehottaa jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä Europolin kanssa ja keskenään tutkiakseen ihmiskauppatapauksiin liittyviä rahoitusnäkökohtia ja rahanpesua; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi tehostettava yhteistyötään ihmiskauppaan osallistuvien varojen jäädyttämiseksi ja takavarikoimiseksi, sillä tämä voisi olla tehokas keino muuttaa ihmiskauppa liiketoiminnasta, jossa riski on pieni ja voitto suuri, liiketoiminnaksi, jossa riski on suuri ja voitto pieni; kehottaa jäsenvaltioita tässä yhteydessä käyttämään tehokkaammin kaikkia käytettävissä olevia nykyisiä välineitä, kuten tuomioistuinten tuomioiden vastavuoroista tunnustamista, yhteisiä tutkintaryhmiä ja eurooppalaista tutkintamääräystä; katsoo, että ihmiskauppaa koskevista rikoksista tuomittujen henkilöiden takavarikoidut varat olisi käytettävä ihmiskaupan uhrien tukemiseen ja heille maksettavien korvausten kattamiseen; panee lisäksi merkille, että ihmiskaupasta ja ihmisten hyväksikäytöstä saaduilla suunnattomilla varoilla rahoitetaan muunlaisia vakavan rikollisuuden muotoja;

39.  kehottaa oikeus- ja sisäasioiden (OSA) virastoja, kuten Eurojustia, Europolia, perusoikeusvirastoa, Frontexia, CEPOLia ja EASOa laatimaan pysyvän ohjelman sukupuolten tasapainon parantamiseksi ihmiskauppaan liittyvässä päätöksenteossa; kehottaa julkaisemaan tiedot hallintoneuvostojen ja henkilökunnan sukupuolijakaumasta, minkä jälkeen jäsenvaltioiden kanssa käytäisiin keskusteluja tasavertaisen rekrytoinnin eduista ja sen edistämisestä lain- ja rajavalvontapalvelujen piirissä; kehottaa myös ottamaan käyttöön Europolin ”Female Factor” -ohjelman kaltaisia ohjelmia suurelta osin miesvaltaisissa oikeus- ja sisäasioiden virastoissa kausittaiselta pikemmin kuin kertaluonteiselta pohjalta;

40.  palauttaa mieliin, että alan toimijoiden ja viranomaisten kouluttaminen on keskeisen tärkeää, jotta voidaan tunnistaa varhaisessa vaiheessa mahdolliset uhrit ja ehkäistä rikokset; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita soveltamaan täysimääräisesti direktiivin 2011/36/EU 18 artiklan 3 kohtaa ja vaihtamaan parhaita käytänteitä, erityisesti silloin, kun luodaan sukupuolinäkökulman huomioon ottavia koulutusohjelmia viranomaisen asemassa ihmiskaupan uhrien kanssa tekemisiin joutuville henkilöille, kuten poliisi- ja muille turvallisuusviranomaisille, rajaviranomaisille, tuomareille, asianajajille ja muille oikeusviranomaisille, kentällä työskentelevälle lääkintähenkilöstölle, sosiaalityöntekijöille ja psykologeille; korostaa, että koulutukseen tulisi sisältyä sukupuoleen perustuvan väkivallan ja hyväksikäytön ymmärtämisen kehittäminen, uhrien havaitseminen, virallinen tunnistamisprosessi ja asianmukainen, sukupuolinäkökohdat huomioon ottava apu uhreille;

41.  vaatii tietämyksen parantamiseen tarkoitettujen tietoisuutta lisäävien julkaisujen edelleen kehittämistä ja niiden levittämistä ammattien sisällä, esimerkkinä julkaisu ”Handbook for consular and diplomatic staff on how to assist and protect victims of human trafficking”(19);

42.  tunnustaa pitkäaikaisten suhteiden kehittämisen merkityksen lainvalvontaviranomaisten, palveluntarjoajien, eri sidosryhmien ja uhrien välillä, jotta voidaan ymmärtäväisesti rakentaa luottamusta ja vastata uhrien tarpeisiin; korostaa, että tukijärjestöt tarvitsevat riittävästi rahoitusta hankkeilleen, ja ilmaisee huolensa siitä, että monet järjestöt, erityisesti naisjärjestöt, kamppailevat rahoitusleikkausten takia;

43.  korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden rahoitus tulisi kohdentaa sopivimmille palveluntarjoajille ja perustua uhrien tarpeisiin, myös sukupuoli- ja lapsinäkökohtien huomioon ottamiseen, sekä palveluntarjoajan asiantuntemukseen ja tämän mahdollisuuksiin tarjota pitkälle menevää ja pitkäkestoista apua ja hoitoa;

44.  kehottaa jäsenvaltiota ottamaan työmarkkinaosapuolet, yksityisen sektorin, ammattijärjestöt ja kansalaisyhteiskunnan sekä erityisesti ihmiskaupan torjumisen ja uhrien auttamisen parissa työskentelevät kansalaisjärjestöt mukaan erityisesti työvoiman hyväksikäytön alalla tapahtuvan ihmiskaupan ehkäisemistä koskeviin aloitteisiinsa, ja myös uhrien tunnistamisen ja tietoisuuden lisäämistä koskeviin toimiin;

45.  huomauttaa, että vaikka seksuaalinen hyväksikäyttö on laitonta kaikissa jäsenvaltioissa, se ei estä kauppaamista seksuaalista hyväksikäyttöä varten; vaatii jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumista koskevan direktiivin 2011/92/EU ja tehostamaan poliisi- ja oikeudellista yhteistyötään lasten seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemistä ja torjumista varten; vaatii komissiota tutkimaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, miten seksipalvelujen kysyntä pitää yllä ihmiskauppaa ja myös lapsikauppaa ja miten kysyntää voitaisiin parhaiten vähentää; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että jäsenvaltioilla on velvollisuus kiinnittää erityistä huomiota ihmiskaupan lapsiuhreihin, mukaan luettuna ilman huoltajaa kolmansista maista tulevat alaikäiset, ja tarjota lapsille erityistä suojelua rikosoikeudenkäyntien yhteydessä ja että lapsen etua on aina pidettävä ensisijaisena;

46.  huomauttaa, että lapsikauppaa koskevien tietojen keruun pitäisi perustua tämän rikosilmiön yhteiseen määritelmään; huomauttaa myös, että jotkut jäsenvaltiot katsovat lapsikaupan olevan erillinen hyväksikäytön muoto ja että jotkut liittävät lapsiuhrit aikuisiin, mikä haittaa mahdollisuutta luoda kokonaisvaltainen tiedustelukuva ja määrittää parhaat EU:n laajuiset tutkintatoimet;

47.  korostaa komission direktiivin 23 artiklan 2 kohdan mukaista velvoitetta esittää vuoteen 2016 mennessä kertomus, jossa arvioidaan voimassa olevan kansallisen lainsäädännön vaikutusta ihmiskaupan uhrien palvelujen tietoisen käytön kriminalisointiin, sekä jatkotoimien tarvetta; korostaa, että komission ei pitäisi turvautua ainoastaan jäsenvaltioiden raportointiin, vaan sen olisi myös arvioitava lainsäädännön noudattamista luomalla yhteyksiä kansalaisyhteiskuntaan ja muihin asiaankuuluviin elimiin, kuten GRETAan, sekä tutustumalla ihmiskaupan torjumista käsittelevän ETYJ:n erityisedustajan laatimaan raporttiin ja YK:n erityisraportoijan ihmiskauppaa ja uudenlaisia orjuuden muotoja käsittelevään raporttiin;

48.  panee merkille, että jäsenvaltioiden keskuudessa ei ole yhteisymmärrystä siitä, mistä hyväksikäytön kysyntä muodostuu, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan pohjoismaiseen malliin perustuvia asiakkaan rankaisemista koskevia suuntaviivoja ja lisäämään samalla tietoisuutta ihmiskaupan kaikista muodoista, erityisesti seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ja tekemään muunlaisista hyväksikäytön muodoista, kuten kotiorjuudesta, näkyvää;

49.  huomauttaa, että tiettyjen henkilöryhmien suurempi haavoittuvuus asettaa kyseiset henkilöt suurempaan vaaraan joutua ihmiskaupan uhreiksi; pitää kuitenkin hyvin valitettavana, että ihmiskauppaa esiintyy siksi, että ihmisten hyväksikäyttöön perustuville tuotteille ja palveluille on suuri kysyntä, minkä vuoksi ihmiskauppa on hyvin kannattava järjestäytyneen rikollisuuden muoto;

50.  korostaa sitä tietoa, jonka mukaan seksipalvelujen oston kriminalisoinnilla on ollut varoittava vaikutus Ruotsissa; korostaa tämän asetusmallin normatiivista vaikutusta ja sen mahdollisuutta muuttaa sosiaalisia asenteita ihmiskaupan uhreja koskevien palvelujen kysynnän vähentämiseksi yleisesti;

51.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan direktiivin 18 artiklan 4 kohta täysimääräisesti täytäntöön ja kehittämään erityisiä strategioita, joilla vähennetään seksuaalista hyväksikäyttöä varten käydyn ihmiskaupan kysyntää, esimerkiksi niin sanottuja irtautumisstrategioita ja -järjestelmiä prostituutiota harjoittamaan joutuneiden oikeuksien suojaamiseksi ja heidän voimaannuttamisekseen ja hyväksikäyttöön altistumisen vähentämiseksi, sekä kampanjoita seksuaalisten palvelujen kysynnän rajoittamiseksi, ja panee samalla merkille, että prostituution sääntely kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan; kehottaa komissiota selvittämään lisää mahdollisia seksuaalipalvelujen kysynnän ja ihmiskaupan välisiä yhteyksiä; katsoo, että kysynnän vähentäminen voidaan saada aikaan lainsäädännöllä, joka siirtää rikostaakan ihmiskaupan uhrien tarjoamia seksipalveluja myyviltä niitä ostavilta;

52.  kehottaa EU:ta kiinnittämään huomiota uusiin ihmiskaupan ja ihmisten hyväksikäytön muotoihin ja tekemään ne näkyviksi, mukaan luettuna hyväksikäyttö lisääntymistarkoituksiin ja vastasyntyneillä lapsilla käytävä kauppa;

53.  panee huolestuneena merkille, että hyvin harvat jäsenvaltiot ovat muotoilleet selvästi kysynnän vähentämistä koskevia ohjelmia ja että niissä on yleisesti keskitytty seksuaalista hyväksikäyttöä varten tapahtuvaan ihmiskauppaan; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään kysynnän vähentämistä koskevia ohjelmia, jotka koskevat kaikentyyppistä ihmiskauppaa;

54.  huomauttaa, että valeavioliitot voidaan määritellä tietyissä olosuhteissa ihmiskaupaksi, jos niihin liittyy hyväksikäytön elementti, ja että naiset ja tytöt joutuvat todennäköisimmin niiden uhreiksi;

55.  korostaa, että toimet sukupuolten tasa-arvoisuuden lisäämiseksi edistävät ihmiskaupan ehkäisyä ja että niiden tulisi sisältää koulutusta koskevia strategioita ja ohjelmia naisten ja tyttöjen voimaannuttamiseksi, jotta heidän asemaansa yhteiskunnassa voidaan voimistaa ja jotta heidän haavoittuvuuttaan ihmiskaupalle voidaan vähentää; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään ennakoivampiin ennaltaehkäiseviin toimiin, kuten järjestämään tiedotus- ja valistuskampanjoita, erityisesti miehille tarkoitettua koulutusta, alttiille ryhmille suunnattuja työpajoja ja opetustoimintaa kouluissa, edistämään tasa-arvoa, torjumaan sovinistisia stereotypioita ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa pitäen mielessä, että yhtäläiseen kohteluun olisi pyrittävä koko yhteiskunnassa;

56.  korostaa merkitystä, joka tietoisuuden lisäämistä koskevilla järjestelmillä on kuluttajien valistamisessa valitsemaan sellaisten yritysten tuotteita, joiden toimitusketjuun ei liity orjuutta, mutta huomauttaa, että tämä itsessään ei riitä ihmiskaupan kysynnän vähentämiseksi;

57.  huomauttaa, että jo direktiivin 2009/52/EY mukaan työnantajien on laitonta käyttää ilman EU:ssa laittomasti oleskelevien kolmannen maan kansalaisten työtä tai palveluja tietäen, että nämä ovat ihmiskaupan uhreja; toteaa, että ihmiskaupan uhreja olevat EU:n kansalaiset eivät kuulu tämän lainsäädännön piiriin; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden kansallisessa lainsäädännössä ihmiskaupan uhreja, jotka ovat unionin kansalaisia, suojellaan työntekoon liittyvältä hyväksikäytöltä ja että ne ottavat käyttöön asiaan liittyviä seuraamuksia;

58.  muistuttaa, että Europolin mukaan noin 10 000 ilman huoltajaa olevaa lasta on kadonnut saavuttuaan EU:hun vuonna 2015 ja että heistä on saattanut tulla ihmiskaupan uhreja ja he ovat saattaneet joutua alttiiksi kaikenlaiselle riistolle ja hyväksikäytölle; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön turvapaikkapaketin ja rekisteröimään lapset heidän saapuessaan, jotta varmistetaan, että heidät otetaan mukaan lastensuojelujärjestelmiin; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään tietojenvaihtoa, jotta maahanmuuttajalapsia voidaan suojella paremmin Euroopassa;

59.  ilmaisee huolensa siitä, ettei ole tarpeeksi tietoja romaninaisista ja -lapsista, jotka ovat vaarassa joutua ihmiskaupan uhriksi ja joutua tekemään pakkotyötä tai tarjoamaan pakollisista palvelua, johon sisältyy kerjääminen; kehottaa komissiota toimittamaan ihmiskaupan uhreiksi tunnistettuja romaninaisia ja -lapsia koskevia tietoja siitä, miten moni on saanut uhreille suunnattavaa tukea ja missä maissa;

60.  korostaa, että pakkoavioliittoa voidaan pitää ihmiskaupan muotona, jos siihen sisältyy uhrin hyväksikäyttöä, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ottamaan huomioon tämän ulottuvuuden; korostaa, että hyväksikäyttö voi olla seksuaalista (avioliitossa tapahtuva raiskaus, pakkoprostituutio tai pornografia) tai taloudellista (kotitaloustyö ja kerjäämään pakottaminen) ja että ihmiskaupan perimmäisenä tavoitteena voi olla pakkoavioliitto (uhri myydään puolisoksi tai hänet painostetaan avioliittoon); korostaa, että viranomaisten on vaikeaa havaita tällaista ihmiskauppaa, koska se tapahtuu yksityisesti; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan asianmukaisia suojapalveluja näille uhreille; kehottaa komissiota vahvistamaan tähän liittyvää parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

61.  on huolissaan siitä, että seksuaaliseen hyväksikäyttöön valmistelevasta houkuttelusta (grooming) on tullut kasvava ilmiö; huomauttaa, että uhrit ovat usein emotionaalisen riippuvuuden tilassa, mikä estää tutkintatyötä, koska heitä on vaikeampi tunnistaa ihmiskaupan uhreiksi ja he usein kieltäytyvät todistamasta niitä henkilöitä vastaan, jotka heitä ovat houkutelleet; kehottaa komissiota vahvistamaan tähän liittyvää parhaiden käytäntöjen vaihtoa; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan erityisen turvakodin tällaisille uhreille ja varmistamaan, että lainvalvonta- ja oikeusviranomaiset tunnustavat heidän asemansa uhreina, erityisesti jos he ovat alaikäisiä, jotta vältytään heidän leimaamiseltaan poikkeavan käyttäytymisen vuoksi;

Uhreille annettavan avun ja heidän suojelunsa sukupuoliulottuvuus

62.  ilmaisee huolensa siitä, että kaikki uhrit eivät pysty saamaan helposti palveluja tai tietoja niistä; korostaa, että palvelujen saannissa ei saa esiintyä syrjintää;

63.  huomauttaa, että ihmiskaupan uhrit tarvitsevat erityispalveluita, kuten lyhyt- ja pitkäaikaisia asuntoja, todistajansuojelua, terveydenhoitoa ja neuvontaa, käännös- ja tulkkauspalveluja, oikeussuojaa, korvauksia, mahdollisuutta kouluttautua ja oppia asuinmaansa kieltä, työhön sijoittamista, (uudelleen)kotouttamisapua, perhesovittelua ja asettautumisapua, ja että näitä palveluja olisi edelleen yksilöllistettävä tapauskohtaisesti siten, että sukupuolikysymys otetaan erityisesti huomioon;

64.  korostaa, että ihmiskaupan sukupuoliulottuvuuden johdosta jäsenvaltioilla on velvollisuus puuttua siihen yhtenä naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muotona; korostaa, että on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota hyväksikäytön dynamiikkaan ja siihen liittyviin pitkäaikaisiin emotionaalisiin ja psykologisiin vaurioihin; vaatii komissiota esittämään sukupuoleen perustavan väkivallan torjuntaa koskevan eurooppalaisen strategian, joka sisältää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan lainsäädäntöehdotuksen, johon sisältyy ihmiskauppa;

65.  korostaa useiden viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan tekemää hyvää työtä ihmiskaupan uhrien tunnistamisessa ja avun tarjoamisessa ja uhrien tukemisessa, vaikka tätä työtä ei tehdä johdonmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa tai ihmiskaupan eri lajit huomioon ottaen;

66.  korostaa tarvetta varmistaa riittävä rahoitus riippumattomille kansalaisjärjestöille ja sukupuolijaotteluun perustuville turvakodeille, jotta voidaan tarkoituksenmukaisesti vastata tarpeisiin uhrin matkan kaikissa vaiheissa kohti määränpäämaita sekä tehdä ennaltaehkäisevää työtä asiaankuuluvissa alkuperä-, kauttakulku- ja määränpäämaissa;

67.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan puhelinnumeroita, joihin ihmiskaupan ja hyväksikäytön uhrit voivat soittaa hakeakseen apua ja neuvoja; toteaa, että tällaiset puhelinnumerot ovat osoittautuneet menestyksellisiksi muilla aloilla, joista voidaan mainita radikalisoituminen ja lapsikaappaukset;

68.  kehottaa jäsenvaltioita takaamaan sukupuolinäkökohdat huomioon ottavien, heidän tarpeisiinsa soveltuvien palvelujen tarjoamisen ihmiskaupan uhreille ja tunnustamaan tällöin kaikki tarpeet, jotka saattavat liittyä erityisesti heidän osakseen tulleen ihmiskaupan muotoon; korostaa, että vaikka uhrien enemmistö on naisia ja tyttöjä, erityispalveluita olisi oltava kaikkia sukupuolia edustaville uhreille;

69.  korostaa, että monet seksuaalisen hyväksikäytön uhreista huumataan, jotta heidät saadaan pidettyä fyysisen ja psykologisen riippuvuuden tilassa; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita tarjoamaan erityistukiohjelmia näille uhreille ja tunnustamaan tämän raskauttavaksi asianhaaraksi ihmiskaupan rikosoikeudellisissa vastatoimissa;

70.  painottaa, että seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän eri muotojen kasautuva vaikutus tekee HLBTI-ihmisistä erityisen alttiita ihmiskaupan uhriksi joutumiselle; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan HLBTI-ihmisten ainutlaatuisiin tarpeisiin vastaamisesta; kehottaa komissiota edistämään tähän liittyvää parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

71.  korostaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on tärkeä todeta systemaattisesti oikeus turvallisiin aborttipalveluihin ihmiskaupan uhreiksi joutuneille naisille, joiden raskaus on seurausta heidän hyväksikäytöstään;

72.  katsoo, että direktiivin 2011/36/EU 11 artiklan 5 kohtaa olisi laajennettava siten, että otetaan käyttöön tulevaa integroitumista koskeva apu (kielen opiskelu, tutustuminen kulttuuriin ja yhteisöön jne.), kun uhrien olosuhteet mahdollistavat heille oleskeluluvan anomisen;

73.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että ihmiskaupan uhreiksi joutuneet EU:n jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kansalaiset ovat oikeutettuja oleskelulupiin;

74.  huomauttaa, että maassa luvattomasti oleskeleminen ei estä ihmistä olemasta ihmiskaupan uhri ja että tällaisilla uhreilla olisi siksi oltava samat oikeudet kuin muilla; kehottaa jäsenvaltioita olemaan liittämättä muuttoliikekysymystä ihmiskauppaan ja korostaa direktiivissä määriteltyä periaatetta, jonka mukaan apua on annettava ehdoitta;

75.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita takaamaan tosiasiallisesti uhrien oikeudet ja pyytää analysoimaan direktiivin 2011/36/EU täytäntöönpanoa direktiivin 2012/29/EU säännösten pohjalta; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan ilmaista oikeusapua, myös oikeudellista neuvontaa ja edustusta, sekä antamaan psykologista ja lääketieteellistä tukea ja tietoja oikeudesta apuun ja terveydenhuoltoon, mukaan luettuna seksuaalisen hyväksikäytön uhrien oikeus aborttiin, kaikille henkilöille, jotka joko itse tunnistavat olevansa ihmiskaupan uhreja tai täyttävät riittävän määrän kriteereitä, joilla he ovat tunnistettavissa ihmiskaupan uhreiksi, ja auttamaan heitä käyttämään oikeuksiaan, saamaan korvauksia ja/tai oikeussuojaa; korostaa, että itse tapahtuva tunnistaminen ei saisi koskaan olla ainoa edellytys sille, että uhri voi käyttää oikeuksiaan ja saada palveluja;

76.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan oikeusapua ihmiskaupan uhrien saataville paitsi rikosoikeudenkäynneissä myös sellaisissa siviili- tai työoikeudellisissa menettelyissä tai maahanmuutto- tai turvapaikkamenettelyissä, joissa he ovat osallisina;

77.  kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan niiden päättäessä uhreille annettavan avun rajoista, että toipumiseen seksuaalista hyväksikäyttöä varten käydyn ihmiskaupan aiheuttamista vaurioista tarvitaan pidempi aika kuin toipumiseen muista ihmiskaupan muodoista; vaatii seksuaalista hyväksikäyttöä varten käydyn ihmiskaupan uhreille tarjottujen suojelutoimien laajentamista, jotta pystytään minimoimaan vauriot ja ehkäisemään uudelleen ihmiskaupan uhriksi joutuminen ja lisäkärsimykset sekä ottamaan huomioon yksittäisten henkilöiden tarpeet kaikissa tapauksissa;

Arvio muista sukupuolinäkökulman huomioon ottavista toimenpiteistä direktiivin täytäntöönpanossa

78.  korostaa, että mikä tahansa uhrien velvoite osallistua ihmiskauppiaiden syytteeseenpanoon voi olla haitallinen; korostaa, että ihmisoikeuksiin perustuvassa lähestymistavassa sellainen velvoite ei saisi olla palvelujen saannin ehto;

79.  korostaa, että kaikille ihmiskaupan uhreille olisi järjestelmällisesti ilmoitettava mahdollisuudesta hyödyntää toipumis- ja harkinta-aikaa, ja että heille olisi käytännössä myönnettävä sellainen aika; pitää valitettavana, että joissakin jäsenvaltioissa nämä oikeudet on ainoastaan siirretty osaksi maahanmuuttolakeja, ja että sen vuoksi ne eivät koske kaikkia ihmiskaupan uhreja vaan ainoastaan laittomasti maassa oleskelevia; muistuttaa, että nämä oikeudet on myönnettävä kaikille ihmiskaupan uhreille;

80.  muistuttaa, että direktiivin 2004/81/EY nojalla jäsenvaltiot ovat velvoitettuja sallimaan harkinta- ja toipumisajan ihmiskaupan uhreille; kehottaa jäsenvaltioita kyseisen ajan kestoa määrittäessään ottamaan huomioon ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta annetun Euroopan neuvoston yleissopimuksen 13 artiklan ja ulottamaan neuvoston yleissopimuksen sisältämä 30 päivän vähimmäistoipumis- ja harkinta-aika koskemaan seksuaalista hyväksikäyttöä varten käydyn ihmiskaupan uhreja, koska tämä väkivallan muoto aiheuttaa merkittäviä ja pysyviä vaurioita;

81.  huomauttaa, että ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävä EU:n nykyinen strategia päättyy vuonna 2016, ja kehottaa komissiota arvioimaan nykyistä strategiaa ja esittelemään uuden strategian, johon kuuluu ihmisoikeuksiin perustuva ja uhreihin keskittyvä lähestymistapa ja joka sisältää selkeän sukupuoliulottuvuuden ja sisältää tässä suhteessa konkreettisia toimia; toteaa, että strategiassa on myös käsiteltävä ihmiskaupan muotoja aiheuttavan kysynnän asianmukaista ja tehokasta ehkäisemistä ja sen rajoittamista; vaatii, että tämä strategia sisällytetään muihin politiikanaloihin ja yhtenäistetään niiden kanssa, jotta voidaan taata ihmiskaupan torjuntatoimien tehokas täytäntöönpano, mihin yhteyteen kuuluvat muun muassa turvallisuus, sukupuolten tasa-arvo, muuttoliike, kyberturvallisuus ja lainvalvonta;

82.  ilmaisee tyytyväisyytensä niihin jäsenvaltioihin, jotka ovat ottaneet käyttöön tehokkaat kansalliset raportointimekanismit ja kansalliset raportoijat, ja kehottaa niitä varmistamaan, että nämä toimenpiteet ovat riittävästi resursoituja ja riippumattomia, jotta ne täyttävät tehtävänsä parhaalla mahdollisella tavalla;

83.  pyytää jäsenvaltioita nimittämään kansallisen raportoijan, joka voi lain puolesta esiintyä suoraan kansallisen parlamentin edessä ja esittää suosituksia ihmiskaupan torjumisen parantamiseksi, jotta voidaan arvioida strategiat ja toteutetut toimenpiteet ja parantaa ponnisteluja ihmiskaupan torjumiseksi;

84.  kehottaa jäsenvaltioita keräämään aikaisempaa yksityiskohtaisempaa ja ajantasaisempaa tietoaineistoa kokoamalla luotettavaa tilastollisia tietoja kaikilta keskeisiltä toimijoilta varmistamalla, että tiedot ovat yhtenäiset ja että ne on eritelty sukupuolen, iän, hyväksikäytön lajin mukaan (ihmiskaupan lajin mukaan alaryhmien sisällä) sekä lähtö- ja kohdemaan mukaan, sekä sisällyttämällä niihin sisäisen ihmiskaupan kohteena olevat ihmiset, jotta pystytään tunnistamaan paremmin mahdolliset uhrit ja ehkäisemään rikokset; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään tietojenvaihtoa voidakseen paremmin arvioida sukupuoliulottuvuutta ja viimeaikaisia suuntauksia ihmiskaupassa sekä torjua ihmiskauppaa entistä tehokkaammin; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kansallisilla esittelijöillä on aikaisempaa merkittävämpi rooli tietojenkeruuta koskevien aloitteiden koordinoinnissa ja että se tapahtuu tiiviissä yhteistyössä asiaankuuluvien tällä alalla toimivien kansalaisjärjestöjen kanssa;

85.  huomauttaa, että direktiivissä annetusta ihmiskauppaa koskevasta selkeästä määritelmästä huolimatta jäsenvaltioiden kansallisissa lainsäädännöissä on otettu käyttöön monia erilaisia määritelmiä; kehottaa komissiota panemaan toimeen tutkimuksen tästä ja raportoimaan, mitä nämä määritelmän erot käytännössä merkitsevät direktiivin soveltamisessa; korostaa käsitteiden selkeyden merkitystä, jotta voidaan välttää muiden aiheeseen liittyvien mutta erillisten asioiden yhdistäminen;

86.  huomauttaa, että sidosryhmät yleensä vahvistavat, että valtaosa ihmiskaupan uhreista jää huomaamatta; toteaa, että tiettyjen haavoittuvien ryhmien, kuten (kodittomien) nuorten, lasten, vammaisten ja HLBTI-ihmisten ihmiskauppa on jossakin määrin sivuutettu; korostaa paremman tiedonkeruun merkitystä näihin ryhmiin kuuluvien uhrien tunnistamispyrkimysten parantamisessa sekä parhaiden käytänteiden kehittämistä näiden uhrien erityistarpeiden käsittelyssä;

87.  korostaa, että ihmiskaupan torjuntaa koskevien Euroopan unionin ponnistelujen tehostamiseksi EU:n toimielinten on arvioitava huolellisesti EU:n lainsäädännön soveltaminen jäsenvaltioissa ja ryhdyttävä tarvittaessa oikeudellisiin ja muihin lisätoimenpiteisiin;

88.  kehottaa komissiota kehittämään tietojen keruuta koskevat standardoidut ohjeet, mukaan lukien tietosuojaa koskevat, asiaankuuluville elimille, kuten lainvalvontaviranomaisille, raja- ja maahanmuuttoviranomaisille, sosiaaliviranomaisille, paikallisviranomaisille, vankiloille, kansalaisjärjestöille ja muille toimijoille;

89.  kehottaa komissiota varmistamaan, että ihmiskaupan torjunta asetetaan entistä paremmin etusijalle Euroopan muuttoliikeagendassa (COM(2015)0240), jotta voidaan helpottaa ihmiskauppiaiden asettamista syytteeseen;

90.  kehottaa komissiota käsittelemään itsenäisen ammatinharjoittamisen väärinkäyttöä siirtotyöläisten palkkaamisessa joissakin jäsenvaltioissa paikallisten työelämän normien ja työvelvollisuuksien välttämiseksi, ja toteaa, että näennäisyrittäjyyttä käytetään usein siirtolaisten työaloilla, jotka ovat eniten alttiita ihmiskaupalle;

91.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita vahvistamaan alueellista yhteistyötä sellaisen ihmiskaupan alalla, jonka kuljetusreitit tunnetaan, kuten reitit idästä EU:n alueelle, käyttämällä vakautusvälinettä ja ehdokasvaltioiden jatkuvia velvollisuuksia;

92.  kehottaa EU:ta tarjoamaan Eurostatin välityksellä ihmiskaupan uhrien lukumääriä koskevia arvioita, joissa otetaan huomioon sekä rekisteröidyt uhrit että muut uhrit, noudattaen yleistä mallia, jota järjestöt, kuten Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö (IOM), YK:n huume- ja rikosjärjestö (UNODC) ja Kansainvälinen työjärjestö (ILO) käyttävät;

93.  kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään palautuskiellon periaatteen ihmiskaupan torjumista koskeviin direktiiveihin, kuten on tehty ihmiskauppaa koskevassa YK:n pöytäkirjassa ja Euroopan neuvoston yleissopimuksessa ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta ja noudattaen velvoitteita, joita valtioilla on kansainvälisen pakolaisoikeuden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön nojalla;

94.  kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita tekemään tutkimuksia ihmiskaupan uusimmista suuntauksista ja muodoista, mukaan luettuna siitä, millä tavoin nykyinen muuttoliikekriisi voi vaikuttaa ihmiskauppaan, jotta uusiin kehityssuuntauksiin voidaan puuttua riittävillä ja kohdennetuilla toimilla;

95.  pyytää komissiota esittämään tulevassa direktiivin 2011/36/EU täytäntöönpanoa koskevassa kertomuksessaan analyysin ihmiskaupan eri lajien välisistä yhteyksistä ja niiden välisistä reiteistä, sillä uhreja käytetään usein hyväksi eri tavoin yhtä aikaa tai heidät siirretään yhdenlaisesta ihmiskaupan muodosta toiseen; kehottaa komissiota myös edistämään edelleen tutkimusta ihmiskaupan pääasiallisista syistä ja niiden vaikutuksista sukupuolten väliseen tasa-arvoon;

96.  kehottaa komissiota arvioimaan tarvetta tarkistaa tulevan Euroopan syyttäjänviraston toimeksiantoa siten, että siihen sisällytetään virastolle, kun se on perustettu, valtuudet puuttua ihmiskauppaan;

97.  kehottaa Euroopan komissiota ottamaan huomioon, että Istanbulin yleissopimus on tehokas väline naisiin kohdistuvan väkivallan, myös ihmiskaupan, ehkäisemisessä ja torjumisessa sekä uhrien suojelemisessa ja tukemisessa, ja kehottaa edistämään kyseisen yleissopimuksen ratifiointia jäsenvaltioissa;

o
o   o

98.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0070.
(2)EUVL L 319, 4.12.2015, s. 1.
(3)EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57.
(4)EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1.
(5)EUVL L 168, 30.6.2009, s. 24.
(6)EUVL L 348, 24.12.2008, s. 98.
(7)EUVL L 261, 6.8.2004, s. 19.
(8)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0126.
(9)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0162.
(10)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0218.
(11)ILO:n arvio, 2014, "Profits and poverty the economics of forced labour" -tutkimus.
(12)Eurostatin raportti ”Trafficking in Human beings” (Ihmiskauppa), vuoden 2015 painos.
(13)Sama kuin edellä.
(14)Sama kuin edellä.
(15)Europol, tilanneraportti ihmiskaupasta Euroopan unionissa (helmikuu 2016).
(16)Eurostatin raportti 2015.
(17)Sama kuin edellä.
(18)”Mid-term report on the implementation of the EU strategy towards the eradication of trafficking in human beings” (SWD(2014)0318), s. 9.
(19)https://ec.europa.eu/anti-trafficking/publications/handbook-consular-and-diplomatic-staff-how-assist-and-protect-victims-human-trafficking_en.

Oikeudellinen huomautus