Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 26. toukokuuta 2016 - BrysselLopullinen painos
Virtuaalivaluutat
 Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto (Ranskan hakemus – EGF/2015/010 FR/MoryGlobal)
 Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto (Kreikan hakemus – EGF/2015/011 GR/Supermarket Larissa)
 Gianluca Buonannon koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 Ruotsin hyväksi toteutettavat kansainvälistä suojelua koskevat väliaikaiset toimenpiteet *
 Transatlanttiset tietovirrat
 Energian kuluttajien aseman vahvistaminen
 Köyhyys: sukupuolinäkökulma
 Tullien ulkopuoliset esteet sisämarkkinoilla
 Sisämarkkinastrategia

Virtuaalivaluutat
PDF 210kWORD 96k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. toukokuuta 2016 virtuaalivaluutoista (2016/2007(INI))
P8_TA(2016)0228A8-0168/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon marraskuussa 2015 julkaistun Kansainvälisen järjestelypankin asiakirjan digitaalivaluutoista(1),

–  ottaa huomioon vuoden 2014 kolmannella neljänneksellä julkaistun Englannin keskuspankin julkaisun digitaalivaluuttoihin perustuvasta taloudesta(2),

–  ottaa huomioon heinäkuussa 2014 julkaistun Euroopan pankkiviranomaisen lausunnon virtuaalivaluutoista(3),

–  ottaa huomioon helmikuussa 2015 julkaistun Euroopan keskuspankin analyysin virtuaalivaluuttajärjestelmistä(4),

–  ottaa huomioon 2. helmikuuta 2016 päivätyn komission toimintasuunnitelman terrorismin rahoituksen torjunnan vahvistamiseksi(5),

–  ottaa huomioon toukokuussa 2015 julkaistun komission tutkimuksen alv-vajeen suuruudesta EU:ssa(6),

–  ottaa huomioon komission Yhteisen tutkimuskeskuksen tutkimuksen virtuaalivaluuttoja koskevasta digitaalistrategiasta(7),

–  ottaa huomioon rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) kesäkuussa 2015 antamat ohjeet riskiin perustuvasta lähestymistavasta virtuaalivaluuttoihin,

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 2016 päivätyt neuvoston päätelmät terrorismin rahoituksen torjunnasta(8),

–  ottaa huomioon virtuaalivaluuttojen vaihtoa koskevan Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion (C-264/14)(9) ja 16. heinäkuuta 2015 päivätyn julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotuksen(10),

–  ottaa huomioon heinäkuussa 2015 järjestetyn Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen kuulemisen virtuaalivaluuttoja tai hajautetun tilikirjan teknologiaa käyttäen tehtävistä investoinneista(11),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun katsauksen (Briefing) ”Bitcoin: market, economics and regulation”(12),

–  ottaa huomioon 18. tammikuuta 2016 päivätyn Europolin raportin ”Changes in modus operandi of Islamic State terrorist attacks”(13),

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2014 julkaistun FATF:n raportin virtuaalivaluutoista(14),

–  ottaa huomioon Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) tutkimuksen ”The Bitcoin Question: Currency versus Trust-less Transfer Technology”(15),

–  ottaa huomioon tammikuussa 2016 julkaistun Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) yksiköiden keskustelumuistion ”Virtual Currencies and Beyond”(16),

–  ottaa huomioon vuonna 2016 julkaistun Yhdistyneen kuningaskunnan Government Office for Sciencen tieteellisen pääneuvonantajan raportin ”Distributed Ledger Technology: beyond block chain”(17),

–  ottaa huomioon 25. tammikuuta 2016 järjestetyn talous- ja raha-asioiden valiokunnan kuulemisen virtuaalivaluutoista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A8-0168/2016),

A.  ottaa huomioon, että yleisesti sovellettavaa määritelmää ei vielä ole annettu, mutta virtuaalivaluuttoihin viitataan toisinaan ilmaisulla ’sähköinen raha’ ja Euroopan pankkiviranomainen katsoo niiden olevan digitaalisia arvonkantajia, jotka eivät ole keskuspankin tai viranomaisen liikkeeseen laskemia ja joita ei välttämättä ole kytketty paperirahaan mutta jotka luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt hyväksyvät maksuvälineenä ja joita voi siirtää, varastoida tai myydä sähköisesti; toteaa, että virtuaalivaluutat perustuvat etenkin hajautetun tilikirjan teknologiaan (DLT), joka muodostaa teknologisen perustan yli 600 virtuaalivaluuttajärjestelmälle(18) ja joka helpottaa vertaisperiaatteella tapahtuvaa vaihtoa; huomauttaa, että näistä toistaiseksi merkittävin on bitcoin; toteaa, että bitcoinin käyttö aloitettiin vuonna 2009, sen markkinaosuus DLT-pohjaisista virtuaalivaluutoista on nyt lähes 90 prosenttia ja liikkeessä olevien bitcoinien markkina-arvo on noin viisi miljardia euroa(19), mutta sen käyttö ei vielä ole saavuttanut järjestelmän kannalta merkittävää laajuutta;

B.  toteaa, että DLT-teknologia sisältää tietokantoja, joissa luottamuksen ja häiriönsietokyvyn taso vaihtelee ja joissa voidaan prosessoida nopeasti suuria määriä transaktioita; huomauttaa, että DLT-teknologia tarjoaa mullistavia mahdollisuuksia paitsi virtuaalivaluuttojen alalla myös yleisemminkin rahoitusteknologiassa, jossa selvitys ja toimitus voisi olla yksi ilmeinen sovellus, ja muita sovelluksia voisi olla rahoitusalan ulkopuolella etenkin henkilöllisyyden ja omistusoikeuden todentamisessa;

C.  toteaa, että DLT-teknologiaan tehtävät investoinnit ovat olennainen osa rahoitusteknologiassa meneillään olevaa innovointisykliä ja niitä on toistaiseksi saatu yli miljardin euron arvosta sekä riskipääomarahoituksena että yritysten investointeina(20);

Virtuaalivaluuttojen ja DLT-teknologian mahdollisuudet ja riskit nopeasti kehittyvässä teknologisessa maksuympäristössä

1.  korostaa, että virtuaalivaluutat ja DLT-teknologia voivat vaikuttaa myönteisesti kansalaisten hyvinvointiin ja talouskehitykseen myös rahoitusalalla seuraavista syistä:

   a) ne alentavat maksutapahtumien ja erityisesti rajatylittävien tilisiirtojen transaktio- ja toimintakustannuksia, hyvinkin mahdollisesti selvästi alle yhden prosentin, kun ne ovat tavanomaisesti 2–4 prosenttia verkkomaksujärjestelmissä(21) ja keskimäärin yli 7 prosenttia rahalähetysten rajatylittävässä siirrossa(22), joten ne voivat optimistisen arvion mukaan vähentää rahalähetysten kokonaiskustannuksia maailmanlaajuisesti jopa 20 miljardilla eurolla;
   b) ne vähentävät yleisemmin rahoituksen saannin kustannuksia silloinkin, kun perinteistä pankkitiliä ei ole, joten ne voivat edistää taloudellista osallisuutta sekä G20- ja G8-ryhmien nk. 5 x 5 -tavoitetta(23);
   c) ne parantavat maksujärjestelmien sekä tavaroiden ja palvelujen kaupan häiriönsietokykyä ja, järjestelmän arkkitehtuurista riippuen, nopeutta, sillä DLT‑teknologian arkkitehtuuri on sisäänrakennetulla tavalla hajautettu, jolloin se voisi edelleen toimia luotettavasti, vaikka sen verkon osissa olisi toimintahäiriöitä tai niitä hakkeroitaisiin;
   d) ne mahdollistavat järjestelmät, joissa yhdistyvät helppokäyttöisyys, alhaiset transaktio- ja toimintakustannukset ja korkea yksityisyydensuojan taso mutta joissa ei ole täydellistä anonymiteettia, joten transaktiot voidaan jossakin määrin jäljittää väärinkäytöstapauksissa ja yleisesti läpinäkyvyyttä markkinatoimijoille voidaan lisätä;
   e) niissä käytetään tällaisia järjestelmiä sellaisten verkossa toimivien suojattujen mikromaksujärjestelmien kehittämiseen, joissa kunnioitetaan yksilön yksityisyydensuojaa ja jotka voisivat mahdollisesti korvata joitakin nykyisistä verkkoliiketoimintamalleista, jotka ovat merkittävä haaste yksityisyydensuojalle;
   f) niissä sallitaan mahdollisesti erityyppisiä perinteisiä ja innovatiivisia maksumekanismeja luottokorteista mobiiliratkaisuihin ja sulautetaan ne yhdeksi suojatuksi ja käyttäjäystävälliseksi sovellukseksi, mikä voisi edistää joiltakin osin sähköisen kaupankäynnin leviämistä Euroopassa ja syventää sisämarkkinoita;

2.  huomauttaa, että virtuaalivaluuttoihin ja DLT-järjestelmiin liittyy seuraavia riskejä, joihin on niiden luotettavuuden lisäämiseksi puututtava asianmukaisesti, myös nykyisissä olosuhteissa:

   a) etenkin joistakin DLT-sovelluksista, kuten bitcoinista, puuttuvat joustavat mutta häiriönsietokyvyltään hyvät ja luotettavat hallinnointirakenteet tai edes tällaisten rakenteiden määritelmä, mikä synnyttää epävarmuutta ja kuluttajansuojaan tai – laajemmasta näkökulmasta – käyttäjien suojaan liittyviä ongelmia varsinkin, jos ilmenee haasteita, joita alkuperäiset ohjelmistosuunnittelijat eivät ole ennakoineet;
   b) virtuaalivaluuttojen volatiliteetti on suuri, ne voivat synnyttää keinottelukuplia, ja perinteiset valvonnan, takeiden ja suojelun muodot puuttuvat, mikä on erityisen haastavaa kuluttajien kannalta;
   c) sääntelyviranomaisten valtuudet uuden teknologian alalla ovat joskus rajalliset, jolloin on vaikea määritellä ajoissa sopivia suojatoimia DLT-sovellusten asianmukaisen ja luotettavan toiminnan varmistamiseksi silloin, kun ne kasvavat systeemisesti merkittäviksi, tai jopa ennen sitä;
   d) uusiin DLT-sovelluksiin liittyy oikeudellista epävarmuutta;
   e) tiettyjen virtuaalivaluuttojen käyttöön liittyy energiankulutus, jonka suuruudeksi Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen tieteellisen pääneuvonantajan DLT‑raportin mukaan on bitcoinin tapauksessa arvioitu yli 1 GW, minkä vuoksi olisi investoitava transaktioiden varmennusjärjestelmien tehokkaampien muotojen tutkimiseen ja edistämiseen;
   f) tiettyjen virtuaalivaluuttojen ja muiden DLT-järjestelmien toiminnasta ei ole olemassa riittävän avoimia ja helposti saatavilla olevia teknisiä asiakirjoja;
   g) ne voivat olla finanssimarkkinoiden epävakauden lähteitä, mikä saattaa liittyä virtuaalivaluuttojen huonosti ymmärrettyihin piirteisiin perustuviin johdannaistuotteisiin;
   h) rahapolitiikan tehokkuuteen voi tulevaisuudessa liittyä pitkäaikaisia rajoituksia, jos yksityisiä virtuaalivaluuttajärjestelmiä olisi laajalti käytössä virallisen paperirahan korvikkeena;
   i) niitä voidaan käyttää laittomien markkinoiden transaktioihin, rahanpesuun, terrorismin rahoitukseen(24), veropetoksiin ja verovilppiin ja muihin rikollisiin toimintoihin, mikä perustuu joidenkin tällaisten palvelujen tarjoamaan salanimien käyttöön ja virtuaalivaluuttojen sekoittamiseen sekä joidenkin virtuaalivaluuttojen hajautettuun luonteeseen, joskin käteistapahtumien jäljitettävyys on yleensä vielä selvästi heikompaa;

3.  katsoo, että näihin riskeihin puuttuminen edellyttää sääntelyvalmiuksien, myös teknisen asiantuntemuksen, tehostamista ja vakaan ja innovoinnin tasalla pysyttelevän oikeudellisen kehyksen luomista siten, että varmistetaan oikea-aikaisten ja oikeasuhteisten toimien toteuttaminen, jos ja kun joidenkin DLT-sovellusten käytöstä tulee systeemisesti merkittävää;

4.  huomauttaa kuitenkin, että varhain annettuja säännöksiä voi olla vaikea sopeuttaa vielä muuttuvaan tilanteeseen, mikä voi antaa yleisölle väärän signaalin virtuaalivaluuttojen eduista tai turvallisuudesta;

DLT-teknologian käyttö muualla kuin maksuissa

5.  huomauttaa, että DLT-teknologian avulla voidaan nopeuttaa, hajauttaa, automatisoida ja standardoida datavetoisia prosesseja alhaisemmin kustannuksin, joten se voi perusteellisesti muuttaa varojensiirron ja kirjanpidon tapoja, mistä on seurauksia sekä yksityiselle että julkiselle sektorille, ja toteaa, että julkinen sektori on asiassa osallisena kolmella osa-alueella: palveluntarjoajana, valvojana ja lainsäätäjänä;

6.  huomauttaa, että selvitys ja toimitus sekä muut kaupankäynnin jälkeiset hallinnointiprosessit maksavat maailmanlaajuiselle rahoitusalalle nykyisin selvästi yli 50 miljardia euroa vuodessa(25), ja toteaa, että tämä ja pankkitietojen täsmäyttäminen ovat aloja, joilla DLT-teknologian käyttö voisi osoittautua mullistavaksi tehokkuuden, nopeuden ja häiriönsietokyvyn kannalta, mutta se toisi myös uusia sääntelyhaasteita;

7.  korostaa, että yksityisen sektorin toimijat ovat ottaneet käyttöön tämän osalta useita aloitteita, ja kehottaa toimivaltaisia viranomaisia sekä unionin että kansallisella tasolla seuraamaan tällaisia aloitteita;

8.  toteaa lisäksi, että DLT-teknologiaa voitaisiin käyttää lisäämään tietojen jakamista, avoimuutta ja luottamusta sekä viranomaisten ja kansalaisten että yksityisen sektorin toimijoiden ja asiakkaiden välillä;

9.  toteaa, että DLT-teknologialla on vasta kehittymässä olevaa potentiaalia myös rahoitusalan ulkopuolella, muun muassa kryptopääomapohjaisessa joukkorahoituksessa ja riitojen sovittelupalveluissa erityisesti rahoitus- ja oikeusalalla, sekä mahdollisuuksia, jotka liittyvät älykkäisiin sopimuksiin sekä digitaalisiin allekirjoituksiin, sovelluksiin, jotka mahdollistavat tehostetun tietoturvan, ja synergioihin esineiden internetin kehityksen kanssa;

10.  korostaa näiden lohkoketjuteknologioiden aikaansaamaa dynamiikkaa liiketoimintaympäristössä sekä niiden potentiaalia muuttaa reaalitaloutta pitkällä ajanjaksolla;

11.  toteaa, että DLT-teknologiaan liittyy potentiaalia auttaa valtioita vähentämään rahanpesua, petoksia ja korruptiota;

12.  kannustaa viranomaisia testaamaan DLT-järjestelmiä sen jälkeen, kun ne ovat suorittaneet asianmukaiset vaikutustenarvioinnit, jotta voidaan parantaa palvelujen tarjoamista kansalaisille ja sähköisen hallinnon ratkaisuja EU:n tietosuojasääntöjä noudattaen; kannustaa viranomaisia välttämään lukkiutumisvaikutuksia, joita saattaa liittyä riippuvuuteen omisteisista DLT-järjestelmistä; painottaa erityisesti DLT‑teknologian tarjoamia mahdollisuuksia tuoda parannuksia maarekisterijärjestelmiin;

13.  suosittaa, että valtion virastot sekä suurten tietomäärien analysoinnista vastaavat toimivaltaiset viranomaiset selvittäisivät tosiaikaiseen DLT-teknologiaan perustuvien valvonta- ja raportointivälineiden käyttöä osana sääntelyteknologiaa koskevaa toimintasuunnitelmaa rahoitusalalla ja sen ulkopuolella muun muassa siinä tarkoituksessa, että ainakin vähennetään mittavaa alv-vajetta unionissa(26);

Älykästä sääntelyä innovoinnin edistämiseksi ja eheyden turvaamiseksi

14.  peräänkuuluttaa unionin tasolla oikeasuhteista sääntelyyn liittyvää lähestymistapaa, jolla ei tukahduteta innovointia tai lisätä siihen tarpeettomia kustannuksia tässä varhaisessa vaiheessa mutta jossa otetaan vakavasti huomioon ne sääntelyhaasteet, joita virtuaalivaluuttojen ja DLT-teknologian laajamittaiseen käyttöön saattaa liittyä;

15.  painottaa samankaltaisuuksia hajautetun tilikirjan teknologian (DLT), joka koostuu järjestelmään kuuluvien ja yhteistä tietokantaa käyttävien solmujen joukosta, sekä World Wide Webin välillä, joka määritetään hyperlinkeillä loogisesti yhdistetyksi globaaliksi resurssikokonaisuudeksi; toteaa sekä DLT-teknologian että WWW:n perustuvan internetiin, toisiinsa yhteydessä olevien keskustietokoneiden, henkilökohtaisten tietokoneiden ja langattomien tietokoneiden verkkojen globaaliin järjestelmään;

16.  muistuttaa, että huolimatta pyrkimyksistä edistää monisidosryhmäistä menettelytapaa internetiä hallinnoi edelleen Yhdysvaltojen kauppaministeriön televiestintä- ja informaatiovirasto (National Telecommunications and Information Administration);

17.  on tyytyväinen lohkoketjuteknologian aktiivisen yhteenliittymän perustamiseen internetin hallintofoorumissa ja kehottaa komissiota edistämään DLT-teknologian jaettua ja osallistavaa hallintoa, jotta vältetään internetin kehityksessä aiemmin kohdatut ongelmat;

18.  huomauttaa, että keskeiset EU:n säädökset, kuten Euroopan markkinarakenneasetus, arvopaperikeskuksista annettu asetus, maksu- ja selvitysjärjestelmiä koskeva direktiivi, rahoitusmarkkinadirektiivi ja -asetus, yhteissijoitusyrityksiä koskeva direktiivi ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskeva direktiivi, voisivat muodostaa sääntelykehyksen kulloisenkin toiminta-alan mukaan ja taustalla olevasta teknologiasta riippumatta silloinkin, kun virtuaalivaluutat ja DLT-pohjaiset sovellukset levittäytyvät uusille markkinoille ja laajentavat toimintojaan; huomauttaa kuitenkin, että kohdennettua lainsäädäntöä tarvitaan ehkä lisää;

19.  on ilahtunut komission ehdotuksista, jotka koskevat virtuaalivaluuttojen vaihtopalvelujen sisällyttämistä rahanpesun vastaisen direktiivin soveltamisalaan tällaisiin palveluihin liittyvän anonymiteetin lakkauttamiseksi; edellyttää, että tällaiset ehdotukset ovat kohdennettuja, virtuaalivaluuttoihin liittyvien riskien tyhjentävän analyysin avulla perusteltuja ja perinpohjaiseen vaikutustenarviointiin pohjautuvia;

20.  suosittaa, että komissio suorittaa virtuaalivaluuttoja koskevan kattavan analysoinnin ja harkitsee tämän arvioinnin perusteella tarvittaessa asiaankuuluvan maksuihin sovellettavan EU:n lainsäädännön – muun muassa maksutilejä koskevan direktiivin, maksupalveludirektiivin ja sähköistä rahaa koskevan direktiivin – tarkistamista uuden teknologian kehityksen, kuten virtuaalivaluuttojen ja DLT-teknologian, tarjoamien uusien mahdollisuuksien valossa, jotta voidaan edelleen tehostaa kilpailua ja alentaa transaktiokustannuksia, ja toteaa, että näin voitaisiin tehdä muun muassa parantamalla yhteentoimivuutta ja mahdollisesti myös edistämällä yleismaailmallisen ja ei-omisteisen verkkolompakon käyttöönottoa;

21.  huomauttaa, että Euroopassa on luotu useita paikallisia virtuaalivaluuttoja, eikä vähiten siitä syystä, että niillä on pyritty vastaamaan talouskriiseihin ja niihin liittyvään luottolamaan; kehottaa erityiseen varovaisuuteen virtuaalivaluuttojen määrittämisessä mahdollisten tulevien lainsäädäntöehdotusten yhteydessä, jotta otetaan asianmukaisesti huomioon ”paikallisvaluutat”, jotka eivät ole luonteeltaan voittoa tavoittelevia, jotka ovat usein rajallisesti korvattavia ja joista on merkittävää sosiaalista ja ympäristöä koskevaa hyötyä, sekä estetään kohtuuton sääntely tällä alalla, kunhan veroa ei vältellä eikä kierretä;

22.  kehottaa perustamaan komission johdolla toimivan horisontaalisen DLT-työryhmän, joka koostuu teknisistä asiantuntijoista ja sääntelyasiantuntijoista, jotta

   i) tarjotaan tarvittava tekninen ja sääntelyä koskeva asiantuntemus asiaankuuluvien DLT-sovellusten eri aloilta, tuodaan yhteen sidosryhmiä ja tuetaan asiaankuuluvia julkisia toimijoita EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla niiden pyrkimyksissä seurata DLT-teknologian käyttöä Euroopan tasolla ja maailmanlaajuisesti;
   ii) parannetaan tietoisuutta DLT-sovellusten eduista ja riskeistä – myös loppukäyttäjiin kohdistuvista – sekä analysoidaan niitä niiden tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla, muun muassa pyrkimällä määrittämään DLT-järjestelmien keskeiset yleistä etua edistävät ominaisuudet, kuten ei-omisteiset avoimet standardit, ja määrittämällä parhaan käytännön mukaisia vaatimuksia, kun sellaisia ilmenee;
   iii) tuetaan oikea-aikaista, tietoon perustuvaa ja oikeasuhteista reagointia uusiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin, joita ilmaantuu merkittävien DLT-sovellusten käyttöönoton yhteydessä, mukaan luettuna EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla toteutettavia tulevia toimia koskeva etenemissuunnitelma, johon kuuluisi nykyisen eurooppalaisen sääntelyn arviointi, jotta sitä tarvittaessa ajantasaistettaisiin vastauksena DLT-teknologian merkittävään ja systeemiseen käyttöön ja jotta puututtaisiin myös kuluttajansuojaan liittyviin ja systeemisiin haasteisiin;
   iv) laaditaan stressitestejä kaikkia niitä olennaisia näkökohtia varten, jotka koskevat sellaisia virtuaalivaluuttoja ja muita DLT-järjestelmiä, joiden käyttö saavuttaa tason, jolla niistä tulee systeemisesti tärkeitä vakauden kannalta;

23.  korostaa kuluttajatietoisuuden, avoimuuden ja luottamuksen merkitystä virtuaalivaluuttoja käytettäessä; kehottaa komissiota kehittämään yhteistyössä jäsenvaltioiden ja virtuaalivaluutta-alan kanssa suuntaviivoja, joiden tavoitteena on taata, että virtuaalivaluuttojen nykyisille ja tuleville käyttäjille annetaan oikeaa, selkeää ja kattavaa tietoa, jotta he voivat tehdä täysin tietoon perustuvia valintoja, mikä parantaa virtuaalivaluuttajärjestelmien avoimuutta sen suhteen, miten ne on organisoitu, miten ne toimivat ja miten ne eroavat säännellyistä ja valvotuista maksujärjestelmistä kuluttajansuojan kannalta;

o
o   o

24.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)http://www.bis.org/cpmi/publ/d137.pdf
(2)http://www.bankofengland.co.uk/publications/Documents/quarterlybulletin/2014/qb14q3digitalcurrenciesBitcoin2.pdf
(3)https://www.eba.europa.eu/documents/10180/657547/EBA-Op-2014-08+Opinion+on+Virtual+Currencies.pdf
(4)https://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/other/virtualcurrencyschemesen.pdf
(5)http://ec.europa.eu/justice/newsroom/criminal/news/160202_en.htm
(6)http://europa.eu/rapid/press-release_IP-15-5592_en.htm
(7)http://publications.jrc.ec.europa.eu/repository/bitstream/JRC97043/the%20digital%20agenda%20of%20virtual%20currencies_final.pdf
(8)http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2016/02/12-conclusions-terrorism-financing/
(9)http://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?qid=1463564584935&uri=CELEX:62014CJ0264
(10)http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A62014CC0264
(11)https://www.esma.europa.eu/sites/default/files/library/2015/11/2015-532_call_for_evidence_on_virtual_currency_investment.pdf
(12)http://www.europarl.europa.eu/RegData/bibliotheque/briefing/2014/140793/LDM_BRI(2014)140793_REV1_EN.pdf
(13)https://www.europol.europa.eu/sites/default/files/publications/changes_in_modus_operandi_of_is_in_terrorist_attacks.pdf
(14)http://www.fatf-gafi.org/media/fatf/documents/reports/virtual-currency-key-definitions-and-potential-aml-cft-risks.pdf
(15)http://www.oecd.org/daf/fin/financial-markets/The-Bitcoin-Question-2014.pdf
(16)https://www.imf.org/external/pubs/ft/sdn/2016/sdn1603.pdf
(17)https://www.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/492972/gs-16-1-distributed-ledger-technology.pdf
(18)http://www.bis.org/cpmi/publ/d137.pdf
(19)http://coinmarketcap.com/
(20)Ks. esim. http://www.coindesk.com/state-of-Bitcoin-blockchain-2016/
(21)https://www.eba.europa.eu/documents/10180/657547/EBA-Op-2014-08+Opinion+on+Virtual+Currencies.pdf
(22)https://remittanceprices.worldbank.org/sites/default/files/rpw_report_december_2015.pdf
(23)http://web.worldbank.org/WBSITE/EXTERNAL/TOPICS/EXTFINANCIALSECTOR/0,,contentMDK:22383199~pagePK:210058~piPK:210062~theSitePK:282885,00.html
(24)Virtuaalivaluuttoja voidaan käyttää terrorismin rahoitukseen, mutta Europol huomautti äskettäin (18. tammikuuta 2016), että vaikka kolmansien osapuolten antamien tietojen mukaan terroristit käyttävät bitcoinin kaltaisia anonyymeja valuuttoja toimintansa rahoittamiseen, lainvalvontaviranomaiset eivät ole vahvistaneet tätä.
(25)https://www.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/492972/gs-16-1-distributed-ledger-technology.pdf
(26)http://europa.eu/rapid/press-release_IP-15-5592_en.htm


Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto (Ranskan hakemus – EGF/2015/010 FR/MoryGlobal)
PDF 260kWORD 74k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. toukokuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta (Ranskan hakemus – EGF/2015/010 FR/MoryGlobal) (COM(2016)0185 – C8-0136/2016 – 2016/2043(BUD))
P8_TA(2016)0229A8-0182/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0185 – C8-0136/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahastosta (2014–2020) ja asetuksen (EY) N:o 1927/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1309/2013(1) (EGR-asetus),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2) ja erityisesti sen 12 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 13 kohdan,

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2013 tehdyn toimielinten sopimuksen 13 kohdassa tarkoitetun trilogimenettelyn,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0182/2016),

A.  ottaa huomioon, että unioni on ottanut käyttöön lainsäädäntö- ja budjettivälineitä voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten tai maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille;

B.  katsoo, että unionin taloudellisen tuen vähennetyille työntekijöille olisi oltava dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon se, mitä 2. joulukuuta 2013 tehdyssä toimielinten sopimuksessa on sovittu Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta;

C.  toteaa, että EGR-asetuksen hyväksyminen ilmentää parlamentin ja neuvoston aikaan saamaa sopimusta siitä, että otetaan uudelleen käyttöön kriisiin liittyvä käyttöönottokriteeri, asetetaan unionin rahoitusosuus 60 prosenttiin ehdotettujen toimenpiteiden arvioiduista kokonaiskustannuksista, parannetaan EGR-hakemusten käsittelyn tehokkuutta komissiossa, parlamentissa ja neuvostossa lyhentämällä arviointiin ja hyväksymiseen käytettävää aikaa, lisätään tukikelpoisia toimia ja edunsaajia ottamalla mukaan itsenäiset ammatinharjoittajat ja nuoret ja rahoitetaan oman yrityksen perustamiseen tarkoitettuja kannustimia;

D.  ottaa huomioon, että Ranska jätti hakemuksen EGF/2015/010 FR/MoryGlobal EGR:n rahoitustuen saamiseksi sen jälkeen, kun NACE Rev. 2:n kaksinumerotasoon 49 (Maaliikenne ja putkijohtokuljetus) ja kaksinumerotasoon 52 (Varastointi ja liikennettä palveleva toiminta) luokitellulla toimialalla oli vähennetty työntekijöitä eri puolilla Manner-Ranskaa, ja että 2 132:n EGR:n tukeen oikeutetun, vähennetyn työntekijän odotetaan osallistuvan toimenpiteisiin; ottaa huomioon, että pyyntö tehtiin MoryGlobalin selvitystilaan joutumisen jälkeen ja se on jatkoa hakemukselle EGF/2014/017 FR/Mory-Ducros;

E.  ottaa huomioon, että hakemuksen perustana käytettiin EGR-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toimintakriteeriä, jossa edellytetään, että vähintään 500 työntekijää vähennetään jäsenvaltiossa sijaitsevasta yrityksestä neljän kuukauden viiteajanjaksona, mukaan luettuina työntekijät, jotka vähennetään yrityksen toimittajien tai jatkojalostajien palveluksesta, ja/tai itsenäiset ammatinharjoittajat, joiden työskentely on päättynyt;

1.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että EGR-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyt toimintakriteerit täyttyvät ja että sen vuoksi Ranska on oikeutettu saamaan kyseisen asetuksen mukaista rahoitustukea 5 146 800 euroa eli 60 prosenttia 8 528 000 euron kokonaiskustannuksista;

2.  toteaa, että komissio noudatti 12 viikon määräaikaa, joka alkoi siitä, kun se vastaanotti Ranskan viranomaisten hakemuksen 19. marraskuuta 2015, ja päättyi siihen, että se sai arvionsa rahoitustuen myöntämisedellytysten noudattamisesta valmiiksi 7. huhtikuuta 2016 ja ilmoitti arviosta parlamentille samana päivänä;

3.  ottaa huomioon, että MoryGlobalin työntekijävähennykset johtuvat fyysisen tuotoksen yleisestä vähenemisestä Euroopassa, mikä on johtanut kuljetettavien määrien vähenemiseen ja hintasotaan maanteiden tavarakuljetusten alalla, käyttökatteiden tasaiseen heikkenemiseen ja alan tappioihin Ranskassa vuodesta 2007 alkaen, mistä seurasi konkurssiaalto, joka vei mukanaan ensin Mory-Ducrosin ja myöhemmin MoryGlobalin, johon 2 107 entistä Mory-Ducrosin työntekijää oli palkattu uudelleen;

4.  huomauttaa, että EGR:sta päätettiin myöntää huhtikuussa 2015(4) tukea 6 052 200 euroa Mory-Ducrosin 2 513 entiselle työntekijälle;

5.  toteaa, että maaliikenteen ja putkijohtokuljetuksen alalla on tähän mennessä jätetty kaksi muuta EGR-hakemusta: hakemukset EGF/2014/017 FR/Mory-Ducros ja EGF/2011/001 AT/Niederösterreich-Oberösterreich, jotka molemmat perustuivat maailmanlaajuiseen rahoitus- ja talouskriisiin ja koskivat 2 804 työntekijävähennystä alalla; toteaa, että monet näiden kahden hakemuksen toimenpiteistä ovat samanlaisia;

6.  panee merkille, että Ranskan viranomaiset aloittivat yksilöllisten palvelujen tarjoamisen kyseisille työntekijöille 23. huhtikuuta 2015 eli ennen hakemusta EGR-tuen saamiseksi ehdotetulle koordinoidulle paketille;

7.  suhtautuu myönteisesti siihen, että ennen EGR:n täydentävän rahoituksen saamista Ranska on ottanut käyttöön työmarkkinasuunnitelman, jonka rahoittamiseen myös MoryGlobal osallistuu; panee tyytyväisenä merkille, että EGR:stä pyydettyyn tukeen ei sisälly EGR-asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja toimia, eli avustuksia, vaan tuki keskitetään toimiin, jotka tuottavat todellista lisäarvoa ajatellen irtisanottujen työntekijöiden tulevaa paluuta työmarkkinoille;

8.  toteaa, että EGR:sta osarahoitetut yksilölliset palvelut koostuvat asiantuntijakonsulttien tarjoamasta neuvonnasta ja ohjauksesta, jotka täydentävät työmarkkinasuunnitelmaa ja Ranskan valtion rahoittamaa CSP:tä (Contrat de Sécurisation Professionnelle), jolla autetaan työntekijöitä työllistymään uudelleen; panee merkille, että konsulteiksi valitut kolme toimeksisaajaa ovat samat, jotka ovat tarjonneet palveluja Mory-Ducrosin vähentämille työntekijöille; vaatii komissiota ja Ranskan viranomaisia noudattamaan tiukasti periaatetta, jonka mukaan maksut rekrytointiyrityksille suoritetaan saavutettujen tulosten perusteella;

9.  toteaa, että toimeksisaajien (BPI, Sodie ja AFPA Transitions) tehtävänä on tukea työttömäksi joutuneita työntekijöitä ja auttaa heitä löytämään yksilöllisten palvelujen avulla (esim. kollektiiviset ja yksilölliset tiedotustilaisuudet, ammatillinen siirtymä sekä avustaminen uusiin työpaikkoihin pääsemisessä) ratkaisuja, joiden ansiosta he pystyvät pysymään työmarkkinoilla ja löytämään uudet työpaikat;

10.  katsoo, että ikäryhmään 55–64-vuotiaat kuuluvilla työntekijöillä on suurempi riski joutua pitkäaikaistyöttömiksi ja syrjäytyä työmarkkinoilta, mikä saattaa johtaa sosiaaliseen syrjäytymiseen; katsoo siksi, että näillä työntekijöillä, joiden osuus toimenpiteiden kohteena todennäköisesti olevista edunsaajista on yli 19 prosenttia, on erityisiä tarpeita heille EGR-asetuksen 7 artiklan mukaisesti tarjottavan yksilöllisen lähestymistavan suhteen;

11.  toteaa, että Ranskan ilmoituksen mukaan yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin laadinnassa kuultiin kohteena olevien edunsaajien ja työmarkkinaosapuolten edustajia;

12.  muistuttaa, että EGR-asetuksen 7 artiklan mukaisesti yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin suunnittelussa on ennakoitava tulevia työmarkkinanäkymiä ja tarvittavia taitoja ja paketin olisi oltava yhteensopiva resurssitehokkaaseen ja kestävään talouteen siirtymisen kanssa; panee tyytyväisenä merkille, että Ranska on antanut kaikki tarvittavat vakuutukset siitä, että suunnitellut toimet täydentävät rakennerahastosta rahoitettuja toimia yhdistettynä toimenpiteenä maailmanlaajuisiin haasteisiin mukautumiseksi, jotta saadaan aikaan kestävää talouskasvua, kuten Euroopan globalisaatiorahaston 2007–2014 täytäntöönpanosta Euroopassa annetussa arvioinnissa(5) todetaan;

13.  panee merkille, että konsulteiksi valitut toimeksisaajat ovat samat, jotka ovat tarjonneet palveluja Mory-Ducrosin vähentämille työntekijöille; kehottaa komissiota arvioimaan Mory-Ducrosista vähennetyille työntekijöille parhaillaan maksettavien tukien kustannustehokkuutta ottaen huomioon, että tämä hakemus on jatkotoimi hakemukselle EGF/2014/017 FR/Mory-Ducros ja yksilöllisiä palveluja tarjoavat samat toimeksisaajat;

14.  ottaa huomioon kyseisten työmarkkinoiden haavoittuvuuden, sillä Ranskassa maaliikennealan lisäarvon osuus on suurin 28 valtion unionissa;

15.  toteaa Ranskan viranomaisten vahvistaneen, ettei ehdotetuille toimille saada rahoitustukea muista unionin rahastoista tai rahoitusvälineistä ja että ne täydentävät rakennerahastoista rahoitettavia toimia;

16.  muistuttaa, että EGR-tuki täydentää kansallisia toimia eikä se saa korvata toimia, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden tai yritysten vastuulle;

17.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on ottanut käyttöön parannetun menettelyn sen jälkeen, kun parlamentti pyysi nopeuttamaan varojen käyttöönottoa; panee merkille uuden aikataulun aiheuttamat määräaikoihin liittyvät paineet ja mahdolliset vaikutukset tapausten tutkintaan;

18.  toistaa pyyntönsä, että komissio varmistaisi kaikkien EGR-tapauksiin liittyvien asiakirjojen julkisuuden;

19.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

20.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

21.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta

(Ranskan hakemus – EGF/2015/010 FR/MoryGlobal)

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2016/989.)

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 855.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(3)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(4)Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2015/738, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015, Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta (hakemus EGF/2014/017 FR/Mory-Ducros, Ranska) (EUVL L 117, 8.5.2015, s. 47).
(5)http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/IDAN/2016/558763/EPRS_IDA(2016)558763_EN.pdf


Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto (Kreikan hakemus – EGF/2015/011 GR/Supermarket Larissa)
PDF 262kWORD 74k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. toukokuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta (Kreikan hakemus – EGF/2015/011 GR/Supermarket Larissa) (COM(2016)0210 – C8-0149/2016 – 2016/2050(BUD))
P8_TA(2016)0230A8-0181/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0210 – C8-0149/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahastosta (2014–2020) ja asetuksen (EY) N:o 1927/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1309/2013(1) (EGR-asetus),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2) ja erityisesti sen 12 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 13 kohdan,

–  ottaa huomioon viisi aiempaa vähittäiskaupan alaa koskevaa EGR-hakemusta,

–  ottaa huomioon ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta (EGF/2016/000 TA 2016 – komission aloitteesta annettava tekninen tuki) 13. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman(4),

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2013 tehdyn toimielinten sopimuksen 13 kohdassa tarkoitetun trilogimenettelyn,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0181/2016),

A.  ottaa huomioon, että unioni on ottanut käyttöön lainsäädäntö- ja budjettivälineitä voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten tai maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille; ottaa huomioon, että Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) on hyötyä pk-yrityksistä ja monikansallisista yrityksistä irtisanotuille työntekijöille riippumatta etenkin monikansallisten yritysten sulkemispäätöksen taustalla olevista toimintaperiaatteista tai intresseistä; ottaa huomioon, että EGR-asetuksessa ja unionin kauppapolitiikassa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, miten unionissa voidaan turvata työpaikat, tuotanto ja osaaminen;

B.  katsoo, että unionin taloudellisen tuen työntekijöille olisi oltava dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon se, mitä 2. joulukuuta 2013 tehdyssä toimielinten sopimuksessa on sovittu EGR:n varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta;

C.  ottaa huomioon, että Kreikka jätti hakemuksen EGF/2015/011 GR/Supermarket Larissa rahoitustuen saamiseksi EGR:stä sen jälkeen, kun NACE Rev. 2:n kaksinumerotasoon 47 (vähittäiskauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien kauppa)) luokitellulla toimialalla NUTS 2 -tason alueilla Keski-Makedoniassa (Κεντρική Μακεδονία) (EL12) ja Thessaliassa (Θεσσαλία) (EL14) oli irtisanottu työntekijöitä, ja ottaa huomioon, että 557 irtisanotun työntekijän ja samoilta alueilta tulevien 543 työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevan alle 30-vuotiaan nuoren odotetaan osallistuvan toimenpiteisiin; ottaa huomioon, että työntekijät irtisanottiin Supermarket Larissa ABEE -yrityksen konkurssin ja sulkemisen jälkeen;

D.  ottaa huomioon, että hakemus perustui EGR-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toimintakriteeriin, jossa edellytetään, että vähintään 500 työntekijää vähennetään jäsenvaltiossa sijaitsevasta yrityksestä neljän kuukauden viiteajanjaksona, mukaan luettuina työntekijät, jotka vähennetään yrityksen toimittajien tai jatkojalostajien palveluksesta, ja/tai itsenäiset ammatinharjoittajat, joiden työskentely on päättynyt;

1.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että EGR-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan edellytykset täyttyvät ja että sen vuoksi Kreikka on oikeutettu saamaan kyseisen asetuksen mukaista rahoitustukea 6 468 000 euroa eli 60 prosenttia 10 780 000 euron kokonaiskustannuksista;

2.  toteaa, että rahoitustuki kohdennetaan 557 vähennetylle työntekijälle, joista 194 on miehiä ja 363 naisia;

3.  muistuttaa, että samalla alueella lisäksi 543 työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevaa alle 30-vuotiasta nuorta voisi saada yksilöllisiä palveluja, kuten nuorisotyöttömyysaloitteen mukaista ammatillista ohjausta;

4.  toteaa, että komissio noudatti 12 viikon määräaikaa, joka alkoi siitä, kun se vastaanotti Kreikan viranomaisten hakemuksen 26. marraskuuta 2015, ja päättyi siihen, että se sai arvionsa rahoitusosuuden myöntämisedellytysten noudattamisesta valmiiksi 14. huhtikuuta 2016 ja ilmoitti asiasta parlamentille 15. huhtikuuta 2016;

5.  panee merkille, että 557 irtisanotun työntekijän ja samoilta alueilta tulevien 543 työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevan alle 30-vuotiaan nuoren odotetaan osallistuvan toimenpiteisiin ja saavan EGR:n tuella yhteisrahoitettuja yksilöllisiä palveluja; panee merkille, että Kreikan viranomaisten pyyntö työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten sisällyttämisestä näihin toimenpiteisiin johtuu siitä, että työpaikkoja on alueella hyvin vähän suhteessa työtä hakevien suureen lukumäärään ja että Thessaliassa 73,5 prosenttia työttömistä on ollut työttöminä yli 12 kuukautta (Eurostat);

6.  panee merkille, että Kreikan talouden syvän laman, jota seurasi kotitalouksien kulutuksen ja ostovoiman lasku, seurauksena elintarvikkeiden, juomien ja tupakan vähittäiskaupan määrät olivat vuonna 2015 yli 30 prosenttia pienemmät kuin kriisiä edeltävät määrät vuonna 2008; toteaa, että Supermarket Larissan myynti laski samalla tavalla;

7.  toteaa, että pienten elintarvikemyymälöiden vuonna 1986 perustettu osuuskunta Supermarket Larissa, jolla oli 42 kauppaa ja 600 työntekijää, ei tämän vuoksi kyennyt selviytymään tappioistaan ja sen piti sulkea myymälänsä vuoden 2014 toisella vuosineljänneksellä; painottaa, että säästötoimenpiteet, kuten palkkojen leikkaukset (‑30 prosenttia), vuokraneuvottelut ja laskujen eräpäivien lykkääminen, eivät auttaneet asiaa; korostaa, että tilanne on seurausta myös yrityksille myönnettyjen lainojen jyrkästä vähenemisestä, sillä Euroopan keskuspankin määrällisellä helpotuksella ei kyetty antamaan uutta potkua lainanannolle; toteaa, että tilanne on dramaattinen tulos luotonantajien jatkuvasta painostuksesta Kreikkaa kohtaan ja unionin säästöpolitiikasta;

8.  panee tyytyväisenä merkille, että Kreikan viranomaiset aloittivat yksilöllisten palvelujen tarjoamisen vähennetyille työntekijöille 26. helmikuuta 2016 eli hyvissä ajoin ennen päätöstä EGR:n tuen myöntämisestä ehdotetulle koordinoidulle paketille;

9.  toteaa myös, että tulotukitoimenpiteet saavat EGR-asetuksen mukaisesti olla ehdottomasti enintään 35 prosenttia yksilöllisten toimien koko paketista ja että näiden toimien ehtona on asianomaisten edunsaajien aktiivinen osallistuminen työnhaku- tai koulutustoimiin;

10.  toteaa, että vaikka osuuskunta toteutti eräitä säästötoimenpiteitä, joiden puitteissa se leikkasi palkkoja, neuvotteli vuokrista, lykkäsi laskujen eräpäiviä, tarjosi halvempia tuotteita ja vähensi toimintakustannuksia, sen oli alettava sulkea kauppoja yksi toisensa jälkeen;

11.  toteaa, että Kreikan hallituksen suunnittelemat toimet irtisanottujen työntekijöiden ja työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten hyväksi ovat seuraavanlaisia: ammatillinen ohjaus, koulutus, uudelleenkoulutus ja ammatillinen koulutus, tuki yrityksen perustamiseen, osallistumisavustukset ja koulutusavustukset, liikkuvuusavustus;

12.  panee merkille, että oman yrityksen perustavat työntekijät tai työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret voivat saada melko suuren summan (15 000 euroa) osana yksilöllisiä palveluja; toteaa myös, että monilla irtisanotuilla työntekijöillä on yrittäjätausta, mikä lisää heidän mahdollisuuksiaan onnistua tällä alalla;

13.  panee merkille, että eräät uusista yrityksistä saatetaan perustaa sosiaalisina osuuskuntina, ja pitää tässä yhteydessä myönteisinä Kreikan viranomaisten toimia yhteisötalouden alan vahvistamiseksi Kreikassa;

14.  toteaa, että on tärkeää käynnistää tiedotuskampanja, jotta voidaan saavuttaa sellaiset työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret, jotka voivat saada tukea näistä toimenpiteistä; muistuttaa kannastaan, jonka mukaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria olisi autettava jatkuvalla ja pysyvällä tavalla;

15.  pitää myönteisenä, että yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin suunnittelussa kuultiin edelleen edunsaajien ja työmarkkinaosapuolten edustajia;

16.  palauttaa mieliin, että yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin suunnittelussa olisi EGR-asetuksen 7 artiklan mukaisesti ennakoitava tulevia työmarkkinanäkymiä sekä tarvittavia taitoja ja että sen olisi sovittava yhteen resurssitehokkaaseen ja kestävään talouteen siirtymisen kanssa;

17.  korostaa, että kaikkien työntekijöiden työllistettävyyttä olisi parannettava mukautetulla koulutuksella, ja odottaa, että koordinoidussa paketissa tarjottava koulutus täyttää sekä työntekijöiden että liiketoimintaympäristön tarpeet;

18.  kehottaa komissiota antamaan tulevissa ehdotuksissa yksityiskohtaisempaa tietoa siitä, millä aloilla on kasvumahdollisuuksia ja siten mahdollisuuksia palkata työntekijöitä, sekä keräämään perusteltuja tietoja EGR-rahoituksen vaikutuksista muun muassa työpaikkojen laatuun ja EGR:n toimien avulla saavutetusta uudelleenintegroitumisasteesta;

19.  toteaa Kreikan viranomaisten vahvistaneen, ettei tukikelpoisille toimille saada avustusta muista unionin rahoitusvälineistä;

20.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on ottanut käyttöön parannetun menettelyn sen jälkeen, kun parlamentti pyysi nopeuttamaan varojen käyttöönottoa; panee merkille uuden aikataulun aiheuttamat määräaikoihin liittyvät paineet ja mahdolliset vaikutukset tapausten tutkintaan;

21.  muistuttaa komissiolle esittämästään kehotuksesta varmistaa kaikkien EGR-tapauksiin liittyvien asiakirjojen julkisuus;

22.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

23.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

24.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta

(Kreikan hakemus – EGF/2015/011 GR/Supermarket Larissa)

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2016/990.)

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 855.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(3)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0112.


Gianluca Buonannon koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
PDF 163kWORD 64k
Euroopan parlamentin päätös 26. toukokuuta 2016 Gianluca Buonannon koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2016/2003(IMM))
P8_TA(2016)0231A8-0180/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon pyynnön saada lupa hankkia puhelinyhtiöiltä tiedot Euroopan parlamentin jäsenen Gianluca Buonannon käyttämän matkapuhelinliittymän puhelinliikenteestä; toteaa, että pyynnön toimitti 20. marraskuuta 2015 Vercellin yleisen tuomioistuimen apulaissyyttäjä ja että siitä ilmoitettiin täysistunnossa 14. joulukuuta 2015; toteaa, että asia liittyy rikosoikeudelliseen menettelyyn, jonka Gianluca Buonanno on pannut vireille Vercellin yleisessä tuomioistuimessa, ja se koskee uhkauksia, joita hän väittää saaneensa matkapuhelinnumeroonsa tuntemattomalta soittajalta 14. huhtikuuta 2015 (viite nro 2890/15, R.G.N.R. mod. 44),

–  on kuullut Gianluca Buonannoa työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Italian tasavallan perustuslain 68 pykälän,

–  ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2003 annetussa laissa nro 140(2) olevan 4 pykälän, jossa säädetään perustuslain 68 pykälän täytäntöönpanosta ja korkeissa valtion viroissa olevien henkilöiden syytteeseenpanosta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0180/2016),

A.  toteaa, että Vercellin yleisen tuomioistuimen apulaissyyttäjä on toimittanut pyynnön saada lupa hankkia puhelinyhtiöiltä tiedot Italiasta valitun Euroopan parlamentin jäsenen Gianluca Buonannon käyttämän matkapuhelinliittymän puhelinliikenteestä; toteaa, että asia liittyy rikosoikeudelliseen menettelyyn, jonka Buonanno on pannut vireille Vercellin yleisessä tuomioistuimessa, ja se koskee uhkauksia, joita hän väittää saaneensa matkapuhelinnumeroonsa tuntemattomalta soittajalta 14. huhtikuuta 2015;

B.  toteaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

C.  toteaa, että Italian tasavallan perustuslain 68 pykälässä säädetään, että jos edustajainhuone tai senaatti ei anna lupaa, parlamentin jäsentä ei voida alistaa hänen henkilöönsä tai kotiinsa kohdistuvaan etsintään, eikä häntä saa pidättää tai muulla tavoin riistää hänen vapauttaan eikä pitää vangittuna, paitsi jos lopullinen tuomioistuimen tuomio pannaan täytäntöön tai jos jäsen tavataan itse teosta tekemässä rikosta, josta pidätys on pakollista; toteaa, että lisäksi siinä säädetään, että tällainen lupa tarvitaan myös parlamentin jäsenen keskustelujen tai viestien seuraamista tai hänen postinsa takavarikointia varten;

D.  toteaa, että 20. kesäkuuta 2003 annetussa laissa nro 140 olevassa 4 pykälässä, jossa säädetään muun muassa perustuslain 68 pykälän täytäntöönpanosta ja korkeissa valtion viroissa olevien henkilöiden syytteeseenpanosta, todetaan että jos on tarpeen hankkia parlamentin jäsenen puhelinliikennetietoja, toimivaltaisen viranomaisen olisi pyydettävä lupaa suoraan siltä parlamentin kamarilta, jonka jäsen asianomainen henkilö on;

E.  toteaa, että Gianluca Buonannon koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö koskee sitä, että tutkiva viranomainen saisi tietoonsa jäsenen matkapuhelinliittymän puhelinliikenteen päivältä, jona hän väittää saaneensa uhkauksia puhelimitse;

F.  toteaa, että koskemattomuuden pidättämistä koskevassa pyynnössään Vercellin yleisen tuomioistuimen apulaissyyttäjä myöntää, että ei ole selvää, pitäisikö tätä parlamentin erioikeutta soveltaa myös tapauksissa, joissa parlamentin jäsenen väitetään olevan rikoksen uhri; toteaa, että tästä huolimatta hän päättelee, että Italian lainsäädännön paras tulkinta on, että tätä erioikeutta olisi sovellettava parlamentin jäseniin riippumatta heidän asemastaan oikeudenkäynnissä; toteaa, että hän ei kuitenkaan esitä mitään kansallisen lainsäädännön oikeustapauksia päätelmänsä tueksi;

G.  katsoo, että ei ole Euroopan parlamentin tehtävä tulkita kansallisia sääntöjä parlamentin jäsenten erioikeuksista ja vapauksista; toteaa, että vaikuttaa kuitenkin aiheelliselta muistuttaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan tavoite on ensisijaisesti turvata jäsenten riippumattomuus takaamalla, että heitä ei painosteta uhkaamalla heitä pidätyksellä tai oikeusmenettelyllä Euroopan parlamentin istuntokausien aikana; toteaa, että tässä tapauksessa on kiistatonta, että kyseistä jäsentä ei ole painostettu, koska oikeudenkäynti liittyy jäsenen itsensä ilmoittamiin uhkauksiin ja hän on itse ollut puhelimitse esitettyjen uhkausten kohteena;

H.  toteaa, että edellä esitetyn perusteella vaikuttaisi siltä, että Vercellin yleisen tuomioistuimen apulaissyyttäjän ei olisi tarvinnut pyytää Euroopan parlamentilta lupaa määrätä hankittavaksi tietoja, jotka koskevat Gianluca Buonannon puhelinliikennettä 14. huhtikuuta 2015;

I.  toteaa, että huolimatta edellä olevasta vaikuttaa oikeusvarmuuden vuoksi aiheelliselta suostua varauksin Vercellin yleisen tuomioistuimen apulaissyyttäjän pyyntöön;

1.  päättää pidättää Gianluca Buonannon koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Vercellin yleisen tuomioistuimen apulaissyyttäjälle ja Gianluca Buonannolle.

(1)Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C‑200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.
(2)Legge n. 140, disposizioni per l’attuazione dell’articolo 68 della Costituzione nonché in materia di processi penali nei confronti delle alte cariche dello Stato, 20. kesäkuuta 2003 (GURI No 142, 21. kesäkuuta 2003).


Ruotsin hyväksi toteutettavat kansainvälistä suojelua koskevat väliaikaiset toimenpiteet *
PDF 238kWORD 66k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. toukokuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Ruotsin hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta annettujen neuvoston päätöksen (EU) 2015/1523 9 artiklan ja neuvoston päätöksen (EU) 2015/1601 9 artiklan mukaisesti (COM(2015)0677 – C8-0017/2016 – 2015/0314(NLE))
P8_TA(2016)0232A8-0170/2016

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2015)0677),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 78 artiklan 3 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0017/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0170/2016),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  Ruotsissa on hätätilanne, jonka on aiheuttanut kolmansien maiden kansalaisten äkillinen joukoittainen tulo sen alueelle muuttovirtojen voimakkaan muutoksen seurauksena. Ruotsi pyysi 8 päivänä joulukuuta 2015 muodollisesti, että sen neuvoston päätöksiin (EU) 2015/1523 ja (EU) 2015/1601 perustuvat velvoitteet keskeytetään.
(5)  Ruotsissa on hätätilanne, jonka on aiheuttanut kolmansien maiden kansalaisten äkillinen joukoittainen tulo sen alueelle muuttovirtojen voimakkaan muutoksen seurauksena. Ruotsi pyysi 8 päivänä joulukuuta 2015 muodollisesti, että sen neuvoston päätöksiin (EU) 2015/1523 ja (EU) 2015/1601 perustuvat velvoitteet keskeytetään, koska sen täytyy vastata haasteisiin, joita aiheutuu siitä, että se on sekä ensimmäinen saapumismaa että lopullinen määrämaa.
Tarkistus 2
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 9 kappale
(9)  Vuonna 2015 Ruotsissa oli EU-maista asukaslukuun suhteutettuna ylivoimaisesti suurin määrä kansainvälistä suojelua hakevia henkilöitä (11 503 hakijaa miljoonaa asukasta kohti).
(9)  Vuonna 2015 Ruotsissa oli EU-maista asukaslukuun suhteutettuna ylivoimaisesti suurin määrä kansainvälistä suojelua hakevia henkilöitä (11 503 hakijaa miljoonaa asukasta kohti), ja maaliskuussa 2016 Ruotsi otti vastaan yhteensä 170 104 hakijaa, joista 73 331 oli lapsia ja 36 181 ilman huoltajaa olevia alaikäisiä.
Tarkistus 3
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)  Ruotsissa on vaikea tilanne myös siksi, että ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten määrä on noussut viime aikoina huomattavasti; joka neljäs hakija väittää olevansa ilman huoltajaa oleva alaikäinen.
(10)  Ruotsissa on vaikea tilanne myös siksi, että ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten määrä on noussut viime aikoina huomattavasti; joka neljäs hakija väittää kuuluvansa ilman huoltajaa oleviin alaikäisiin, joilla on erityistarpeita, mikä edellyttää lisää resursseja, jotta heille voidaan tarjota mahdollisuus terveydenhoitoon, ihmisarvoiseen asumiseen ja koulutukseen unionin turvapaikkasääntöjen mukaisesti.

Transatlanttiset tietovirrat
PDF 176kWORD 75k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. toukokuuta 2016 transatlanttisista tietovirroista (2016/2727(RSP))
P8_TA(2016)0233RC-B8-0623/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU), Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6, 7, 8, 11, 16, 47 ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY(1) (jäljempänä ”tietosuojadirektiivi”),

–  ottaa huomioon rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta 27. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS(2),

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus)(3) ja 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680 luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta(4),

–  ottaa huomioon 26. heinäkuuta 2000 tehdyn komission päätöksen 2000/520/EY (safe harbor -päätös),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2013 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle luottamuksen palauttamisesta EU:n ja Yhdysvaltojen väliseen tietojen siirtoon (COM(2013)0846),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2013 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle safe harbor -järjestelmän toiminnasta EU:n kansalaisten ja EU:hun sijoittautuneiden yritysten näkökulmasta (COM(2013)0847) (”safe harbor ‑tiedonanto”),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 6. lokakuuta 2015 antaman tuomion asiassa C-362/14 (Maximillian Schrems v. Data Protection Commissioner) (EU:C:2015:650),

–  ottaa huomioon 6. marraskuuta 2015 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle direktiiviin 95/46/EY perustuvasta henkilötietojen siirtämisestä EU:sta Yhdysvaltoihin unionin tuomioistuimen asiassa C-362/14 (Schrems) antaman tuomion johdosta (COM(2015)0566),

–  ottaa huomioon 29 artiklan nojalla perustetun työryhmän 3. helmikuuta 2016 antaman lausunnon, joka koskee Schrems-tuomion seurauksia,

–  ottaa huomioon oikeussuojaa koskevan Yhdysvaltojen Judicial Redress -säädöksen vuonna 2015 annetun (H.R. 1428), jonka presidentti Obama vahvisti 24. helmikuuta 2016,

–  ottaa huomioon vuonna 2015 annetun Yhdysvaltojen Freedom Act -säädöksen(5),

–  ottaa huomioon Yhdysvaltojen toteuttamat signaalitiedustelutoiminnan uudistukset, joista on säädetty ”Presidential Policy Directive 28” –asiakirjassa (PPD-28)(6),

–  ottaa huomioon 29. helmikuuta 2016 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle aiheesta ”Transatlanttiset tietovirrat: luottamuksen palauttaminen vahvoilla suojatoimilla” (COM(2016)0117),

–  ottaa huomioon 29 artiklan mukaisen työryhmän 13. huhtikuuta 2016 antaman lausunnon 01/2016, joka koskee luonnosta päätökseksi EU:n ja Yhdysvaltojen välisen Privacy Shield -järjestelyn riittävyydestä,

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin ja transatlanttiseen yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa(7) sekä 29. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman unionin kansalaisten laajamittaisesta sähköisestä valvonnasta 12. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman jatkotoimista(8),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuin totesi asiassa C-362/14 (Maximillian Schrems v. Data Protection Commissioner) 6. lokakuuta 2015 antamassaan ratkaisussa, että safe harbor -päätös on pätemätön, ja täsmensi, että kolmannen maan suojan tasoa on pidettävä riittävänä, kun se vastaa olennaisilta osin unionissa tarjottua suojaa, mikä tarkoitti, että neuvottelut EU:n ja Yhdysvaltojen Privacy Shield -järjestelystä oli saatava päätökseen, jotta voidaan taata oikeusvarmuus tavoista, joilla henkilötietoja olisi siirrettävä EU:sta Yhdysvaltoihin;

B.  toteaa tietosuojan merkitsevän sitä, että suojellaan ihmisiä, joihin käsitellyt tiedot liittyvät, ja ottaa huomioon, että tällainen suojeleminen kuuluu unionin tunnustamiin perusoikeuksiin (perusoikeuskirjan 8 artikla ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 16 artikla);

C.  toteaa, että henkilötietojen suoja, yksityiselämän ja yksityisen viestinnän kunnioittaminen, oikeus turvallisuuteen, oikeus vastaanottaa ja levittää tietoja ja vapaus harjoittaa liiketoimintaa ovat kaikki perusoikeuksia, joita on vaalittava ja punnittava toisiinsa nähden;

D.  toteaa, että kun tarkastellaan kolmannen maan takaaman suojan tasoa, komission on arvioitava sellaisten kyseisessä maassa sovellettavien sääntöjen sisältöä, jotka johtuvat maan omasta lainsäädännöstä tai kansainvälisistä sitoumuksista, sekä näiden sääntöjen noudattamisen takaamisessa sovellettavaa käytäntöä, koska komission on tietosuojadirektiivin 25 artiklan 2 kohdan nojalla otettava huomioon kaikki henkilötietojen kolmanteen maahan siirtämiseen liittyvät seikat; toteaa, että tämän arvioinnin ei pidä koskea ainoastaan henkilötietojen suojaamiseen kaupallisia ja yksityisiä tarkoituksia varten liittyvää lainsäädäntöä ja käytäntöjä vaan sen on katettava myös kaikki kyseiseen maahan tai alaan sovellettavan kehyksen näkökohdat, erityisesti, mutta ei pelkästään, lainvalvonta, kansallinen turvallisuus ja perusoikeuksien kunnioittaminen;

E.  toteaa, että pk-yritykset ovat EU:n talouden nopeimmin kasvava sektori ja yhä enemmän riippuvaisia vapaasta tietovirrasta; ottaa huomioon, että 60 prosenttia safe harbor ‑sopimusta hyödyntävistä yrityksistä on pk-yrityksiä ja että sopimus mahdollistaa niille yksinkertaistetut ja kustannustehokkaat noudattamismenettelyt;

F.  toteaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen taloudet muodostavat yli 50 prosenttia koko maailman BKT:stä, 25 prosenttia koko maailman viennistä ja yli 30 prosenttia koko maailman tuonnista; toteaa, että Yhdysvaltojen ja EU:n taloussuhteet ovat maailman arvokkaimmat, koska vuonna 2014 transatlanttisen kaupan kokonaisarvo oli 1,09 biljoonaa dollaria, kun taas Yhdysvaltain Kanadan kanssa käymän kaupan kokonaisarvo oli 741 miljardia dollaria ja Kiinan kanssa puolestaan 646 miljardia dollaria;

G.  toteaa, että Yhdysvaltojen ja Euroopan välinen rajat ylittävä tiedonsiirto on maailman vilkkainta – tietovirtojen volyymi on 50 prosenttia suurempi kuin Yhdysvaltojen ja Aasian välillä ja lähes kaksinkertainen verrattuna Yhdysvaltojen ja Latinalaisen Amerikan välillä kulkeviin tietovirtoihin – ja että henkilötietojen siirtäminen ja vaihtaminen on keskeinen tekijä, joka tukee Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisiä tiiviitä suhteita kaupallisen toiminnan sekä lainvalvonnan alalla;

H.  toteaa, että 29 artiklan mukaisen työryhmän lausunnossa 01/2016 katsottiin Privacy Shield -järjestelmän tuottavan merkittäviä parannuksia safe harbor -päätökseen verrattuna ja että erityisen myönteisinä askelina pidettiin keskeisten määritelmien sisällyttämistä, mekanismeja, joilla varmistetaan Privacy Shield -luettelon valvonta, sekä vastedes pakollisena sovellettavaa vaatimusten noudattamista koskevaa ulkoista ja sisäistä uudelleentarkastelua; toteaa, että työryhmä on myös ilmaissut vakavan huolensa sekä kaupallisista näkökohdista että julkisten viranomaisten pääsemisestä Privacy Shield ‑järjestelyn mukaisesti siirrettyihin tietoihin;

I.  toteaa, että tähän mennessä on tunnustettu Andorra, Argentiina, Kanada, Färsaaret, Guernsey, Mansaaret, Jersey, Uruguay, Israel, Sveitsi ja Uusi-Seelanti maiksi/alueiksi, jotka tarjoavat tasoltaan riittävän tietosuojan, ja toteaa, että niille annettiin etuoikeutettu pääsy EU:n markkinoille;

1.  pitää myönteisenä, että komissio ja Yhdysvaltojen hallinto ovat pyrkineet aikaansaamaan Privacy Shield -järjestelyssä tuntuvia parannuksia safe harbor ‑päätökseen verrattuna, joita ovat erityisesti keskeisten määritelmien lisääminen muun muassa sellaisille termeille kuin ’henkilötiedot’, ’käsittely’ ja ’rekisterinpitäjä’, Privacy Shield -luettelon valvonnan varmistamiseksi perustetut mekanismit sekä nyt pakolliset vaatimusten noudattamista koskevat ulkoiset ja sisäiset uudelleentarkastelut;

2.  korostaa molemmille kumppaneille olennaisten transatlanttisten suhteiden merkitystä; korostaa, että Yhdysvaltojen ja EU:n olisi löydettävä kokonaisvaltainen neuvotteluratkaisu, jossa on otettu huomioon oikeus tietosuojaan sekä oikeus yksityisyyteen; muistuttaa, että henkilötietojen suojeleminen on yksi EU:n keskeisistä tavoitteista, myös tapauksissa, joissa tiedot siirretään unionin tärkeimmälle kansainväliselle kauppakumppanille;

3.  painottaa, että Privacy Shield -järjestelyn on oltava EU:n primaarioikeuden ja johdetun oikeuden sekä unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaa koskevien tuomioiden mukainen;

4.  panee merkille, että liitteessä VI (kansallisen tiedusteluviraston johtajan Robert S. Littin kirje) täsmennetään, että muita kuin Yhdysvaltojen kansalaisia koskevien tietojen ja viestien valikoimaton kerääminen on Presidential Policy Directive 28 -asiakirjan (jäljempänä ”PPD-28”) nojalla edelleen sallittua kuudessa tapauksessa; tähdentää, että valikoimattoman keräämisen on pelkästään oltava mahdollisimman räätälöityä ja kohtuullista, mikä ei täytä perusoikeuskirjassa asetettuja tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden kriteereitä;

5.  muistuttaa, että oikeusvarmuus ja erityisesti selkeät ja yhdenmukaiset säännöt ovat olennaisia osatekijöitä yritysten ja etenkin pk-yritysten kehittymiselle ja kasvulle, jotta varmistetaan, että ne eivät joudu oikeudellisesti epävarmaan tilanteeseen ja kärsi vakavia seurauksia, jotka kohdistuisivat näiden yritysten toimintaan ja kykyyn harjoittaa liiketoimintaa Atlantin yli;

6.  on tyytyväinen Privacy Shield -järjestelmään liittyvän yksittäisten henkilöiden oikeussuojamekanismin käyttöönottoon; kehottaa komissiota ja Yhdysvaltojen hallintoa puuttumaan menettelyn tämänhetkiseen monimutkaisuuteen menettelyn muuttamiseksi käyttäjäystävällisemmäksi ja tehokkaammaksi;

7.  kehottaa komissiota pyrkimään Yhdysvaltojen tarjoamien kirjallisten vakuutusten oikeudellisen aseman tekemiseen täysin selväksi;

8.  pitää myönteisenä, että Yhdysvaltojen ulkoministeriöön on nimetty oikeusasiamies, jonka tehtävänä on yhdessä riippumattomien viranomaisten kanssa vastata EU:n valvontaviranomaisten välittämiin yksittäisiin, valtion harjoittamaa valvontaa koskeviin pyyntöihin; katsoo kuitenkin, että tämä uusi elin ei ole riittävän riippumaton ja että sillä ei ole asianmukaista toimivaltaa hoitaakseen tehtävänsä ja velvollisuutensa tuloksellisesti;

9.  pitää myönteisenä, että Privacy Shield -järjestelyssä annetaan näkyvä rooli jäsenvaltioiden tietosuojaviranomaisille, kun tarkastellaan ja tutkitaan EU:n perusoikeuskirjan mukaista yksityisyyden suojaamista koskevia väitteitä ja keskeytetään tietojen siirtäminen; pitää myönteisenä myös, että Yhdysvaltojen kauppaministeriö velvoitetaan ratkaisemaan tällaiset valitukset;

10.  toteaa, että Privacy Shield -järjestely on osa EU:n ja kolmansien maiden, myös Yhdysvaltojen, laajempaa vuoropuhelua tietojen yksityisyydestä, kaupasta, turvallisuudesta sekä niihin liittyvistä oikeuksista ja yhteisten etujen mukaisista tavoitteista; kehottaa siksi kaikkia osapuolia pyrkimään siihen, että luodaan ja parannetaan kestävästi toimivia ja yhteisiä kansainvälisiä järjestelmiä ja kotimaisia säädöksiä, joilla kyseiset tavoitteet saavutetaan;

11.  painottaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen välisen henkilötietojen siirron oikeusvarmuus on olennainen tekijä kuluttajien luottamuksen, transatlanttisen liiketoiminnan kehittymisen ja lainvalvontayhteistyön kannalta, ja että näin ollen on ehdottoman välttämätöntä niiden tehokkuuden ja niiden pitkän aikavälin täytäntöönpanon kannalta, että tällaisen siirron mahdollistavat välineet ovat sekä EU:n primaarioikeuden että sen johdetun oikeuden mukaisia;

12.  kehottaa komissiota panemaan täysimääräisesti täytäntöön suositukset, jotka 29 artiklan mukainen työryhmä esitti lausunnossaan 01/2016 EU:n ja Yhdysvaltojen väliseen Privacy Shield -järjestelyyn liittyvän riittävyyspäätöksen luonnoksesta;

13.  kehottaa komissiota kantamaan Privacy Shield -järjestelmän mukaisen vastuunsa ja arvioimaan säännöllisesti uudelleen riittävyyttä koskevia havaintojaan ja niiden oikeudellisia perusteita ottaen erityisesti huomioon uuden yleisen tietosuoja-asetuksen voimaantulon kahden vuoden kuluttua;

14.  kehottaa komissiota jatkamaan vuoropuhelua Yhdysvaltojen hallinnon kanssa ja neuvottelemaan Privacy Shield -järjestelyyn tehtävistä lisäparannuksista, joissa on otettu huomioon sen nykyiset puutteet;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdysvaltojen hallitukselle ja kongressille.

(1)EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.
(2)EUVL L 350, 30.12.2008, s. 60.
(3)EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(4)EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89.
(5)https://www.congress.gov/114/plaws/publ23/PLAW-114publ23.pdf
(6)https://www.whitehouse.gov/the-press-office/2014/01/17/presidential-policy-directive-signals-intelligence-activities
(7)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0230.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0388.


Energian kuluttajien aseman vahvistaminen
PDF 189kWORD 89k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. toukokuuta 2016 energian kuluttajien aseman vahvistamisesta (2015/2323(INI))
P8_TA(2016)0234A8-0161/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Energian kuluttajien aseman vahvistaminen” (COM(2015)0339),

–  ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Energiamarkkinoiden uutta rakennetta koskevan julkisen kuulemisen käynnistäminen” (COM(2015)0340),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Lämmitystä ja jäähdytystä koskeva EU:n strategia” (COM(2016)0051),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia” (COM(2015)0080),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan investointiohjelma” (COM(2014)0903),

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Energian sisämarkkinat toimiviksi” (COM(2012)0663),

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050” (COM(2011)0112),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050” (COM(2011)0885),

–  ottaa huomioon kolmannen energiapaketin,

–  ottaa huomioon energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU,

–  ottaa huomioon uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY,

–  ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuudesta 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU,

–  ottaa huomioon henkilötietojen suojelusta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY,

–  ottaa huomioon hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY,

–  ottaa huomioon kuluttajan oikeuksista 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU,

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2012 annetun komission suosituksen 2012/148/EU älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönoton valmistelusta,

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman ”Tavoitteena energiankuluttajien oikeuksia koskeva eurooppalainen peruskirja”(1),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman energian sisämarkkinoiden toiminnasta(2),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050 – energian tulevaisuus”(3),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman älykkäiden verkkojen kehittämisen paikallisista ja alueellisista seurauksista(4),

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman kuluttajansuojasta yleishyödyllisissä palveluissa(5),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti Euroopan energiaunionia”(6),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A8-0161/2016),

1.  suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon energian kuluttajien aseman vahvistamisesta;

2.  korostaa, että käsillä olevassa mietinnössä keskitytään energiakäänteen alalla yksinomaan energian kotitalouskuluttajiin; tähdentää, että teollisuuden kuluttajia olisi käsiteltävä erillisessä yhteydessä;

3.  korostaa, että käynnissä oleva energiakäänne johtaa pois perinteiseen keskitettyyn tuotantoon perustuvasta energiajärjestelmästä kohti hajautetumpaa, energiatehokkaampaa, joustavampaa ja suurelta osin uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa järjestelmää;

4.  kiinnittää huomiota uuteen markkinarakenteeseen siirtymisestä aiheutuviin kustannuksiin joissakin jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota ottamaan nämä kustannukset asianmukaisesti huomioon kohtuuhintaisuutta ja kilpailukykyä silmällä pitäen;

5.  muistuttaa, että lopullisena tavoitteena olisi oltava talous, joka perustuu siihen, että hyödynnetään täysimääräisesti ”energiatehokkuus ensin / ensin polttoaine” -periaatetta ja asetetaan etusijalle energiansäästö ja kysyntäpuolen toimenpiteet tarjontapuolen toimenpiteisiin nähden, jotta voidaan saavuttaa unionin ilmastotavoitteet Pariisin sopimuksen 1,5 asteen tavoitteen mukaisesti ja taata energiavarmuus, kilpailukyky ja erityisesti kuluttajien pienemmät energialaskut;

6.  katsoo, että tässä suhteessa energiaunionin keskiöön olisi asetettava nykyisen ja tulevan sukupolven kansalaisten edut ja sen olisi

   a) tarjottava kansalaisille vakaata, kohtuuhintaista, tehokasta ja kestävää energiaa sekä laadukkaita energiatehokkaita tuotteita, palveluita ja rakennuksia;
   b) annettava kansalaisille mahdollisuus tuottaa, kuluttaa, varastoida tai myydä omaa uusiutuvaa energiaansa joko yhdessä tai erikseen, toteuttaa energiansäästötoimia, ryhtyä energiamarkkinoiden aktiivisiksi toimijoiksi tekemällä kuluttajina valintoja ja annettava kansalaisille mahdollisuus osallistua turvallisesti ja luottavaisesti kulutuksen joustoon; katsoo, että tässä yhteydessä olisi komission ohjaaman osallistavan prosessin avulla päästävä unionin tasolla yhteisymmärrykseen siitä, mitä ”tuottajakuluttajalla” tarkoitetaan käytännössä;
   c) pyrittävä osaltaan poistamaan energiaköyhyys;
   d) suojeltava kuluttajia markkinatoimijoiden häikäilemättömiltä, kilpailun vastaisilta ja epäoikeudenmukaisilta käytännöiltä ja annettava heille mahdollisuus käyttää kaikkia oikeuksiaan täysipainoisesti;
   e) luotava suotuisat olosuhteet sellaisten hyvin toimivien ja kilpailukykyisten energian sisämarkkinoiden varmistamiseksi, jotka tarjoavat valinnanmahdollisuuksia sekä kuluttajille avoimen ja selkeän tiedonsaannin;

7.  katsoo, että luovuttaessa vähitellen kuluttajien energiahintojen sääntelystä olisi otettava huomioon energiaunionistrategian markkinakilpailun todellinen taso, jolloin voitaisiin varmistaa, että kuluttajille on tarjolla vakaita energiahintoja;

8.  katsoo, että yleisesti ottaen energiakäänteen olisi tarkoitus johtaa aikaisempaa tehokkaampaan, avoimempaan, kestävämpään, kilpailukykyisempään, vakaampaan, hajautetumpaan ja osallistavampaan energiajärjestelmään, joka hyödyttää yhteiskuntaa kokonaisuudessaan, lisää kansalaisten sekä paikallisten ja alueellisten toimijoiden ja yhteisöjen osallistumista ja antaa niille mahdollisuuden omistaa uusiutuvan energian tuotantoa, jakelua ja varastointia kokonaan tai osittain, samalla kun kaikkein heikoimmassa asemassa olevia suojellaan ja varmistetaan, että heillä on mahdollisuus hyötyä energiatehokkuustoimista ja uusiutuvasta energiasta;

Kohti kansalaisia hyödyttäviä hyvin toimivia energiamarkkinoita

9.  katsoo, että vaikka edistystä on tapahtunut, kolmannen energiapaketin tavoite kilpailukykyisten, läpinäkyvien ja kuluttajaystävällisten energian vähittäismarkkinoiden tarjoamisesta ei ole vielä täysin toteutunut kaikissa unionin jäsenvaltioissa, sillä markkinat ovat sitkeästi keskittyneitä, alentuneita tukkuhintoja ei ole saatu siirrettyä vähittäishintoihin ja energiantoimittajan vaihdot ja kuluttajien tyytyväisyys ovat alhaisella tasolla;

10.  katsoo tämän vuoksi, että komission on määriteltävä tai kehitettävä muita indikaattoreita toimivia ja kuluttajaystävällisiä energiamarkkinoita varten; korostaa, että tällaisissa indikaattoreissa olisi otettava huomioon muun muassa energiantoimittajan vaihdon taloudelliset vaikutukset energiankuluttajaan, toimittajan tai energiasuunnitelman vaihdon tekniset esteet ja kuluttajan tietoisuuden tasot;

11.  korostaa, että avoimet, läpinäkyvät ja kilpailukykyiset hyvin säännellyt markkinat ovat tärkeät, jotta voidaan pitää hinnat alhaalla, edistää innovointia, parantaa asiakaspalvelua ja poistaa esteitä innovatiivisilta uusilta liiketoimintamalleilta, jotka voivat tarjota kansalaisille vastinetta rahoille lisäämällä heidän vaikutusmahdollisuuksiaan ja ehkäisemällä energiaköyhyyttä;

12.  muistuttaa, että kuluttajan valinnanmahdollisuudet jakeluverkoissa ovat rajalliset verkkojen luonnollisen monopoliaseman vuoksi, jolloin asiakkaat eivät voi vaihtaa jakeluverkonhaltijaansa; korostaa, että tarvitaan jakeluverkonhaltijoiden asianmukaista markkinaseurantaa, jotta voidaan suojella asiakkaita jakelulaskujen äkkinäisiltä korotuksilta;

13.  katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavia toimenpiteitä varmistaakseen, että kansallisten verkkojen yhteenliitäntätason nostamisesta koituva hyöty siirretään jakeluverkonhaltijoiden sijasta suoraan loppukuluttajille; katsoo myös, että yhteenliitäntätason nostamisella on oltava myönteinen vaikutus kuluttajien maksamaan energianhintaan ja siksi on vältettävä hyötyjen siirtämistä pelkästään jakelunverkonhaltijoille;

14.  kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan huolellisesti kolmannen energiapaketin täysimääräisen täytäntöönpanon ja kehottaa tarkistamaan sitä uudistamalla energiamarkkinoiden rakenne, jotta voidaan ottaa huomioon seuraavassa esitetyt suositukset kotitalouskuluttajien osalta:

   a) suosittaa, että energialaskutuksen tiheyttä sekä laskujen ja sopimusten avoimuutta ja selkeyttä parannetaan, jotta voidaan helpottaa yhteentoimivuutta ja vertailua; vaatii käyttämään selkeää kieltä ja välttämään teknisiä termejä; pyytää komissiota määrittelemään vähimmäistietoja koskevat vaatimukset tässä asiassa, parhaat käytännöt mukaan luettuina; korostaa, että kiinteät maksut sekä verot ja muut maksut olisi ilmoitettava laskuissa selkeästi tällaisiksi, jolloin asiakas voi helposti erottaa ne vaihtuvista, kulutuksesta riippuvista kustannuksista; palauttaa mieliin voimassa olevat vaatimukset, joiden mukaan toimittajien on ilmoitettava laskuissa tai laskujen yhteydessä kunkin energialähteen osuus kaikista toimittajan käyttämistä polttoaineista edellisen vuoden aikana ymmärrettävällä ja vertailukelpoisella tavalla ja sisällytettävä laskuihin viittaus lisätietoihin ympäristövaikutuksista, jotka koskevat hiilidioksidipäästöjä ja radioaktiivista jätettä;
   b) suosittaa, että luodaan yksi yhteyspiste, josta saa kaikki tarvittavat tiedot, joiden avulla kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä;
   c) suosittaa, että jakeluverkonhaltijat, joilla on pääsy kotitalouksien aikaisempaa kulutusta koskeviin tietoihin, sekä riippumattomien vertailuvälineiden ylläpitäjät tekevät yhteistyötä energia-alan sääntelyviranomaisten kanssa selvittääkseen, miten kuluttajille voitaisiin toimittaa ennakoivasti vertailuja tarjouksista, jotta kaikki kuluttajat, myös ne, joilla ei ole internetyhteyttä ja jotka eivät osaa käyttää internetiä, saisivat tietää, miten he voisivat säästää rahaa energiantoimittajaa vaihtamalla;
   d) suosittaa, että laaditaan hintavertailuvälineitä koskevia ohjeita, jotta kuluttajat pääsevät käyttämään riippumattomia, ajan tasalla olevia ja ymmärrettäviä vertailuvälineitä; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi harkittava rekisterijärjestelmän kehittämistä kaikille hintavertailuvälineille Euroopan energia-alan sääntelyviranomaisten neuvoston (CEER) ohjeiden mukaisesti;
   e) suosittaa, että luodaan uusia alustoja riippumattomia hintavertailuvälineitä varten, jotta kuluttajille voidaan tarjota selkeämpää tietoa laskutuksesta; suosittaa, että tällaiset riippumattomat alustat tarjoaisivat kuluttajille vertailukelpoista tietoa käytettyjen energialähteiden prosenttiosuuksista ja erilaisista energiatariffeihin sisältyvistä veroista, maksuista ja lisämaksuista, jotta kuluttajan on helpompi etsiä hinnaltaan, laadultaan ja kestävyydeltään sopivampia tarjouksia; ehdottaa, että tämä tehtävä voitaisiin antaa nykyisille elimille, kuten kansallisille energiavirastoille, sääntelyelimille tai kuluttajajärjestöille; suosittaa, että jokaista jäsenvaltiota kohden kehitetään vähintään yksi riippumaton hintavertailuväline;
   f) suosittaa, että lisätäkseen vähittäiskilpailua toimittajien välillä jäsenvaltiot laativat ohjeita yhteistyössä hintavertailuvälineiden ylläpitäjien ja kuluttajaryhmien kanssa, jotta voidaan varmistaa, että tapa, jolla toimittajat ilmoittavat eri tariffit, mahdollistaa yksinkertaisen vertailun eikä aiheuta kuluttajille sekaannusta;
   g) suosittaa, että kuluttajille olisi ilmoitettava energialaskuissa tai niiden yhteydessä heille sopivimmasta tai edullisimmasta tariffista aikaisempien kulutusmallien pohjalta, ja suosittaa, että kuluttajien olisi halutessaan voitava vaihtaa tähän tariffiin mahdollisimman yksinkertaisesti; toteaa, että toimittajan vaihtaminen on harvinaista monissa jäsenvaltioissa ja että monet erityisesti heikoimmassa asemassa olevat kotitaloudet eivät ole perillä energiamarkkinoista ja ovat juuttuneet soveltumattomiin, vanhanaikaisiin ja kalliisiin tariffeihin;
   h) suosittaa, että toteutetaan selvitystoimia, joilla vähittäishinnat saataisiin paremmin heijastamaan tukkuhintoja, ja siten käännetään suuntaus, jossa yhä suurempi osa energialaskusta on kiinteitä osatekijöitä, esimerkiksi veroja ja maksuja, ja joissakin tapauksissa verkkomaksuja; nostaa esille erot kotitalous- ja teollisuuskuluttajien maksamien maksujen ja verojen määrissä;

15.  katsoo, että kaikkien energiantoimittajien verkkosivustojen ja sähköisen laskutuksen olisi oltava kokonaisuudessaan vammaisten henkilöiden saatavilla ja että niiden olisi täytettävä eurooppalaisen standardin EN 301 549 asiaankuuluvat vaatimukset;

16.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi pantava täysimääräisesti täytäntöön toimittajan vaihtamista koskevat säännökset kolmannessa energiapaketissa ja että kansallisessa lainsäädännössä olisi turvattava kuluttajien oikeus vaihtaa toimittajaa nopeasti, helposti ja maksuttomasti ja että heitä ei saisi estää vaihtamasta toimittajaa määräämällä irtisanomismaksuja tai -sakkoja; toteaa, että tämän oikeuden toteutumisen valvonta markkinavalvonnan keinoin sekä tehokkailla, oikeasuhteisilla ja varoittavilla seuraamuksilla on olennaisen tärkeää, ja tukee energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) ”Bridge to 2025” -asiakirjan suosituksia energiantoimittajan vaihtamisesta;

17.  katsoo, että kollektiivisilla vaihtojärjestelmillä ja -kampanjoilla voitaisiin auttaa kuluttajia hinnaltaan ja laadultaan parempien tarjousten löytämisessä; korostaa, että tällaisten järjestelmien olisi oltava riippumattomia, luotettavia, avoimia, kattavia ja osallistavia ja niiden olisi saavutettava myös huonommin perillä olevat kuluttajat; ehdottaa, että paikallisviranomaiset, sääntelyviranomaiset ja kuluttajajärjestöt ja muut voittoa tavoittelemattomat järjestöt toimisivat tässä roolissa, jotta voitaisiin välttää väärinkäytökset;

18.  toteaa, että kaupustelua, kohtuuttomia ehtoja ja käytäntöjä sekä aggressiivisia markkinointitapoja koskevat, sopimattomista kaupallisista menettelyistä ja kuluttajan oikeuksista annettujen direktiivien säännökset olisi pantava asianmukaisesti täytäntöön ja jäsenvaltioiden olisi valvottava täytäntöönpanoa energian kuluttajien ja erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien suojelemiseksi; panee merkille, että kaupustelua koskevien valitusten määrä on kasvanut useissa jäsenvaltioissa;

19.  pitää myönteisenä komission aikomusta sisällyttää erityisesti energiaa koskevia säännöksiä kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen(7) liitteeseen;

Varmistetaan osallistava energiajärjestelmä lisäämällä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia kokea energiakäänne omakseen, tuottaa omaa uusiutuvaa energiaansa ja toimia energiatehokkaasti

20.  katsoo, että paikallisviranomaiset, yhteisöt, osuuskunnat, kotitaloudet ja yksityishenkilöt ovat tärkeässä asemassa hyvin toimivan energiajärjestelmän kannalta ja niiden olisi edistettävä merkittävästi energiakäännettä ja niitä olisi kannustettava energiantuottajiksi ja -toimittajiksi ryhtymisessä, mikäli ne siihen päätyvät; huomauttaa tästä syystä olevan tärkeää, että Euroopan unionissa otetaan käyttöön ’tuottajakuluttajien’ yhteinen käytännön määritelmä;

21.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön nettomittausjärjestelmiä, jotta tuetaan sähkön tuotantoa omaan käyttöön ja osuustoiminnallista energiantuotantoa;

22.  katsoo, että kansalaisten on muutettava käyttäytymistään merkittävästi, jotta energiakäänteestä tulisi optimaalinen; katsoo, että kannustimet ja saatavilla oleva laadukas tieto ovat tässä yhteydessä ratkaisevan tärkeitä, ja pyytää komissiota käsittelemään tätä asiaa tulevissa ehdotuksissa; toteaa, että valistus- ja tiedotuskampanjat ovat tärkeässä asemassa, kun tavoitteena on saada kansalaiset muuttamaan käyttäytymistään;

23.  toteaa, että pääoman rajallinen saanti ja rajallinen rahoitusalan taitotieto, korkeat ennakkoinvestointikustannukset ja pitkät takaisinmaksuajat ovat esteitä oman energiantuotannon käynnistämiselle ja energiatehokkuustoimien toteuttamiselle; kannustaa siksi kehittämään uusia liiketoimintamalleja, yhteisostojärjestelmiä ja innovatiivisia rahoitusvälineitä, joilla kannustetaan kaikkien kuluttajien omaa energiantuotantoa ja -kulutusta ja energiatehokkuutta; ehdottaa, että tästä tehtäisiin tärkeä tavoite Euroopan investointipankille, Euroopan strategisten investointien rahastolle, Horisontti 2020 -ohjelmalle ja rakennerahastoille, ja katsoo, että julkisten elinten ja markkinatoimijoiden olisi hyödynnettävä näitä täysimääräisesti; muistuttaa, että hankkeita olisi rahoitettava suhteelliseen kustannustehokkuuteen perustuen ja ottaen huomioon kansalliset ja unionin ilmasto- ja energiatavoitteet ja -velvoitteet;

24.  kehottaa luomaan vakaita, riittäviä ja kustannustehokkaita palkkiojärjestelmiä, joilla taataan investointivarmuus ja lisätään pienimuotoisten ja keskisuurten uusiutuvan energian hankkeiden yleistymistä ja samalla pidetään markkinoiden vääristyminen mahdollisimman vähäisenä; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita hyödyntämään kaikilta osin vähämerkityksistä tukea koskevia poikkeuksia, jotka on vahvistettu valtiontukea koskevissa vuoden 2014 suuntaviivoissa; katsoo, että verkkotariffien ja muiden maksujen olisi oltava läpinäkyviä ja syrjimättömiä ja niiden olisi heijastettava asianmukaisesti kuluttajan vaikutusta sähköverkkoon ja samalla olisi vältettävä kaksinkertainen veloitus ja taattava riittävä rahoitus jakeluverkkojen ylläpitoon ja kehittämiseen; pitää valitettavina uusiutuvan energian tukijärjestelmiin taannehtivasti tehtyjä muutoksia ja sitä, että on otettu käyttöön epäoikeudenmukaisia ja rankaisevia veroja tai maksuja, jotka haittaavat oman energiantuotannon yleistymistä; korostaa asianmukaisesti suunniteltujen ja tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavien tukijärjestelmien merkitystä, jotta voidaan lisätä investointivarmuutta ja saada enemmän vastinetta rahalle ja välttää vastaavat muutokset tulevaisuudessa; korostaa, että tuottajakuluttajia, jotka tarjoavat verkolle varastointikapasiteettia, olisi palkittava;

25.  suosittaa, että vähennetään uutta omaa energiantuotantoa koskevien hallinnollisten esteiden määrä mahdollisimman pieneksi erityisesti siten, että poistetaan markkinoille ja sähköverkkoon pääsyn rajoituksia; ehdottaa, että lyhennetään ja yksinkertaistetaan lupamenettelyjä esimerkiksi siten, että siirrytään pelkkään ilmoitusvelvollisuuteen, kunhan noudatetaan kaikkia oikeudellisia vaatimuksia ja varmistetaan jakeluverkonhaltijoille tiedottaminen; ehdottaa, että uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin tarkistamisessa siihen voitaisiin sisällyttää erityissäännöksiä, joilla poistettaisiin esteitä ja edistettäisiin yhteisöllisiä ja osuustoiminnallisia energiajärjestelmiä hankkeiden toimilupia käsittelevien sekä rahoitusalan ja teknistä asiantuntemusta tarjoavien keskitettyjen yhteyspisteiden ja/tai paikallisella ja yhteisön tasolla järjestettyjen erityisten tiedotuskampanjojen välityksellä sekä takaamalla tuottajakuluttajille mahdollisuus käyttää vaihtoehtoisia riidanratkaisumekanismeja;

26.  korostaa, että vuokralaisille ja monia asuntoja käsittävissä rakennuksissa asuville on kehitettävä suotuisa, vakaa ja tasapuolinen kehys, jotta hekin voivat hyötyä yhteisomistuksesta, omasta energiantuotannosta ja energiatehokkuustoimista;

27.  kehottaa komissiota lisäämään tukeaan pormestarien sopimukselle, Älykkäät kaupungit -hankkeelle ja sataprosenttisesti uusiutuvia energialähteitä käyttäviä yhteisöjä koskevalle hankkeelle, jotta niitä kehitetään ja laajennetaan välineeksi omalle energiantuotannolle ja energiatehokkuustoimille, energiaköyhyyden torjumiselle, parhaiden käytäntöjen vaihtamiselle kaikkien paikallisviranomaisten, alueiden ja jäsenvaltioiden kesken sekä sen varmistamiselle, että kaikki paikallisviranomaiset ovat perillä tarjolla olevasta rahoitustuesta;

Edistetään kysynnänohjauksen kehittämistä

28.  korostaa, että kysynnänohjauksen kannustamiseksi energian hintojen on vaihdeltava huippujaksojen ja tasaisen kulutuksen jaksojen välillä, ja tukee siksi dynaamisen hinnoittelun kehittämistä vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuen sillä edellytyksellä, että hinnoittelun vaikutukset kaikkiin kuluttajiin selvitetään tarkasti; korostaa, että on otettava käyttöön hintasignaaleja antavia tekniikoita, jotka palkitsevat joustavasta kulutuksesta ja lisäävät kuluttajien reagointia; katsoo, että tariffien on oltava avoimia, vertailukelpoisia ja helppotajuisia; suosittaa, että analysoidaan perusteellisemmin keinoja luoda ja panna täytäntöön progressiivisia ja muuttuvia tariffijärjestelmiä, jotta voidaan kannustaa energiansäästöihin, omaan energiantuotantoon, kysynnänohjaukseen ja energiatehokkuuteen; muistuttaa komissiota siitä, että tulevia säädösehdotuksia laadittaessa olisi taattava, että dynaamisen hinnoittelun käyttöönoton lisäksi kuluttajille annetaan enemmän tietoa;

29.  katsoo, että kuluttajilla olisi oltava helppo ja oikea-aikainen mahdollisuus tutustua kulutustietoihinsa ja asiaan liittyviin kustannuksiin tietoon perustuvien päätösten tekemiseksi; ottaa huomioon, että ainoastaan 16 jäsenvaltiota on sitoutunut älykkäiden mittarien laaja-alaiseen käyttöönottoon vuoteen 2020 mennessä; katsoo, että kun älykkäät mittarit otetaan käyttöön, jäsenvaltioiden olisi varmistettava vakaa oikeudellinen kehys varmistaakseen, että taannehtiva laskutus lopetetaan ja että yleinen käyttöönotto on tehokas ja kohtuuhintainen kaikille kuluttajille ja erityisesti energiaköyhille kuluttajille; vaatii jakamaan älykkäiden mittarien hyödyt oikeudenmukaisesti verkonhaltijoiden ja käyttäjien kesken;

30.  korostaa, että älykkään tekniikan kehittäminen on keskeistä energiakäänteen kannalta ja voi auttaa kuluttajia vähentämään energiakustannuksiaan ja parantamaan energiatehokkuutta; kehottaa ottamaan nopeasti käyttöön tieto- ja viestintätekniikkaa, mukaan lukien mobiilisovellukset, verkkoalustat ja verkkolaskutus; korostaa kuitenkin, että älykkään tekniikan kehittämisessä ei saa jättää jälkeen kaikkein heikoimmassa asemassa olevia tai huonommin perillä olevia kuluttajia eikä korottaa heidän sähkölaskujaan, jos heille ei ole aiheutunut suoraa hyötyä; huomauttaa, että näille ryhmille olisi tarjottava erityistä tukea ja olisi vältettävä mahdollista lukkiutumisvaikutusta, joka saattaisi estää kuluttajia valitsemasta vapaasti tariffeja ja toimittajia;

31.  tähdentää, että on helpotettava sellaisten älykkäiden verkkojen ja laitteiden kehittämistä, jotka automatisoivat energian kysynnänohjausta hintasignaalien niin edellyttäessä; huomauttaa, että älykkäiden laitteiden on varmistettava korkeatasoinen tietosuoja ja oltava yhteentoimivia ja loppukäyttäjän etua silmällä pitäen suunniteltuja, minkä lisäksi niissä on oltava toimintoja, joilla edistetään energiansäästöä ja tuetaan markkinoiden kehittämistä energiapalveluille ja kysynnän hallinnalle;

32.  painottaa, että kuluttajien olisi voitava vapaasti valita yhteisostoryhmät ja energiapalveluyritykset energiantoimittajista riippumatta;

33.  katsoo, että kansalaisten energiatietojen kerääminen, käsittely ja varastointi olisi annettava tietoihin tutustumista syrjimättömällä tavalla hallinnoivien yhteisöjen haltuun ja asiassa olisi noudatettava yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa koskevaa voimassa olevaa EU:n kehystä, jossa todetaan, että kuluttajien olisi aina hallittava omia henkilötietojaan ja että tietoja voidaan antaa kolmansille vain kuluttajan nimenomaisella suostumuksella; katsoo lisäksi, että kansalaisten olisi voitava käyttää oikeuksiaan henkilötietojen oikaisemiseksi ja poistamiseksi;

Puututaan energiaköyhyyden syihin

34.  kehottaa lisäämään koordinointia unionin tasolla energiaköyhyyden torjumiseksi siten, että jaetaan parhaita käytäntöjä jäsenvaltioiden kesken ja kehitetään energiaköyhyydelle sellainen määritelmä, jossa käsite määritellään laajalla, yleisellä tavalla ja jossa keskitytään ajatukseen siitä, että kohtuuhintainen energia on sosiaalinen perusoikeus;

35.  muistuttaa, että tiedon parempi saatavuus ja kerääminen on olennaisen tärkeää, kun tilannetta arvioidaan; vaatii kohdentamaan tuen energiaköyhille kansalaisille, kotitalouksille ja yhteisöille mahdollisimman tehokkaasti;

36.  korostaa, että alalla on tärkeää edistää erityisesti paikallisviranomaisten ja jakeluverkonhaltijoiden välisiä synergioita, sillä kyseiset toimijat voivat antaa eniten tietoa energiaköyhyyden tasosta ja havaita riskitilanteita, mutta huomauttaa, että tämän on tapahduttava tietosuojaa koskevia unionin ja kansallisia säännöksiä täysin noudattaen;

37.  katsoo, että energiaunionin hallintokehykseen olisi sisällytettävä jäsenvaltioiden energiaköyhyyttä koskevat tavoitteet ja raportointi ja että olisi kehitettävä hyvien käytäntöjen työkalulaatikko;

38.  katsoo, että energiatehokkuustoimet ovat keskeisen tärkeitä kaikille kustannustehokkaille strategioille, jotka käsittelevät energiaköyhyyttä ja kuluttajien haavoittuvuutta, ja että ne täydentävät sosiaaliturvaa koskevia politiikkatoimia; kehottaa rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin sekä energiatehokkuusdirektiivin ja erityisesti sen 7 artiklan uudelleentarkastelun yhteydessä toimiin, joilla varmistetaan, että jo olemassa olevien rakennusten energiatehokkaassa kunnostamisessa kiinnitetään enemmän huomiota energiaköyhiin kansalaisiin; ehdottaa, että olisi harkittava tavoitetta energiatehottomien asuntojen määrän vähentämiseksi vuoteen 2030 mennessä ja että etusijalla olisivat vuokra-asunnot ja sosiaalinen asuminen; katsoo, että viranomaisten omistamissa ja hallussa pitämissä rakennuksissa olisi näytettävä esimerkkiä tällä alalla;

39.  pyytää unionia kiinnittämään enemmän huomiota energiaköyhiin ja pienituloisiin kuluttajiin, kun se myöntää rahoitusta energiatehokkuuteen ja tukee energian tuottamista omaan käyttöön, ja pyytää sitä puuttumaan vuokralaisen ja omistajan kesken jaettujen kannustimien ongelmaan;

40.  toteaa, että vaikka onkin kunnioitettava jäsenvaltioiden toisistaan eroavia käytäntöjä, hyvin kohdennetuilla sosiaalitariffeilla autetaan pienituloisia ja heikossa asemassa olevia kansalaisia, ja katsookin, että niitä olisi edistettävä; katsoo, että sosiaalitariffien olisi oltava täysin läpinäkyviä;

o
o   o

41.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL C 286 E, 27.11.2009, s. 24.
(2)EUVL C 93, 9.3.2016, s. 8.
(3)EUVL C 36, 29.1.2016, s. 62.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0065.
(5)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0342.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0444.
(7)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2006/2004, annettu 27. lokakuuta 2004, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä (EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1).


Köyhyys: sukupuolinäkökulma
PDF 228kWORD 119k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. toukokuuta 2016 köyhyydestä: sukupuolinäkökulma (2015/2228(INI))
P8_TA(2016)0235A8-0153/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8, 9, 151, 153 ja 157 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen sosiaalisia oikeuksia ja naisten ja miesten tasa-arvoa koskevat määräykset,

–  ottaa huomioon vuonna 1979 hyväksytyn YK:n yleissopimuksen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),

–  ottaa huomioon EU:n kasvustrategian, Eurooppa 2020 -strategian, ja erityisesti sen tavoitteen vähentää kansallisten köyhyysrajojen alapuolella elävien eurooppalaisten määrää 25 prosentilla vuoteen 2020 mennessä niin, että 20 miljoonaa ihmistä pääsisi köyhyydestä; ottaa huomioon tarpeen panna kaikilta osin täytäntöön jäsenvaltioiden sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmät, jotta varmistetaan asianmukainen toimeentulotuki,

–  ottaa huomioon komission vuoden 2013 sosiaalialan investointipaketin,

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahaston European Community of Practice on Gender Mainstreaming -yhteisön (GenderCop) ja erityisesti sen köyhyyttä ja osallisuutta käsittelevän työryhmän,

–  ottaa huomioon rakennerahastoista vuosina 2014–2020 annettuja yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 7 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 2014 pidetyn köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisen foorumin vuotuisen yleiskokouksen,

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY,

–  ottaa huomioon BUSINESSEUROPEN, UEAPME:n, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 96/34/EY kumoamisesta 8. maaliskuuta 2010 annetun neuvoston direktiivin 2010/18/EU,

–  ottaa huomioon elokuussa 2015 julkaistun perheiden kohtaamien työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvien haasteiden ratkaisemista koskevan komission etenemissuunnitelman,

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, joka sisältää strateginen toimintaohjelman sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi vuosina 2016–2019 (SWD(2015)0278),

–  ottaa huomioon 17. toukokuuta 2013 julkaistun EU:n perusoikeusviraston teettämän kyselytutkimuksen, joka koski homo- ja biseksuaaleja sekä transihmisiä Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon 13. lokakuuta 2005 antamansa päätöslauselman naisten köyhyydestä Euroopan unionissa(1) ja 3. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman sukupuoleen perustuvasta syrjimättömyydestä ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta(2),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä 20. lokakuuta 2010(3) vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/…/EU antamiseksi äitiyslomaa koskevan direktiivin muuttamiseksi,

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisten köyhyydestä Euroopan unionissa(4),

–  ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevan EU:n politiikan painopistealueista ja yleispiirteistä(5),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman eläkeikää lähestyvien naisten tilanteesta(6),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman yksinhuoltajaäitien tilanteesta(7),

–  ottaa huomioon 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle sen periaatteen soveltamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka(8),

–  ottaa huomioon 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan 57. istunnosta: kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettaminen ja ehkäiseminen(9),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman talouskriisin vaikutuksista sukupuolten tasa-arvoon ja naisten oikeuksiin(10),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvon edistymisestä Euroopan unionissa vuonna 2013(11),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen(12),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY soveltamisesta(13),

–  ottaa huomioon huhtikuussa 2014 julkaistun komission tilaaman tutkimuksen ”Single parents and employment in Europe”,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön köyhyyden torjuntaa koskevan tavoitteen saavuttamisesta kotitalouksien kasvavat menot huomioon ottaen sekä siihen liitetyn naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A8-0040/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A8-0153/2016),

A.  toteaa, että Eurostatin viimeisimpien tietojen mukaan köyhyydessä elävien naisten lukumäärä jää pysyvästi korkeammaksi kuin miesten vastaava määrä ja että tällä hetkellä köyhiä naisia on noin 64,6 miljoonaa ja miehiä 57,6 miljoonaa(14); toteaa tämän osoittavan, että köyhyys vaikuttaa eri tavalla naisiin ja miehiin; toteaa, että köyhyysriski kohdistui erityisesti naisiin 28 jäsenvaltion unionissa vuonna 2014, jolloin köyhyysaste oli 46,6 prosenttia ennen sosiaalisia tulonsiirtoja ja 17,7 prosenttia niiden jälkeen; ottaa huomioon, että naisten köyhyysaste vaihtelee suuresti jäsenvaltioiden välillä; ottaa huomioon, että vaikka köyhyysvaarassa olevat ryhmät, kuten ikääntyneet naiset, yksin elävät naiset, yksinhuoltajaäidit, lesbot, biseksuaaliset naiset, transsukupuoliset naiset ja vammaiset naiset, ovat hyvin erityisiä, maahantulijanaisten ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien naisten köyhyysasteet ovat yhtä korkeat kaikkialla EU:ssa; ottaa huomioon, että 38,9 prosenttia väestöstä ja 48,6 prosenttia yksin elävistä naisista 28 jäsenvaltion unionissa ei pysty selviytymään odottamattomista menoista; ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun raportit, joista ilmenee, että naiset muodostavat valtaosan maailman köyhimmästä väestöstä, että maaseudulla köyhyydessä elävien naisten määrä on noussut 50 prosentilla vuoden 1975 jälkeen ja että naiset tekevät kaksi kolmasosaa maailman työtunneista ja tuottavat puolet maailman elintarvikkeista mutta ansaitsevat kuitenkin vain 10 prosenttia maailman tuloista ja omistavat vähemmän kuin yhden prosentin maailman omaisuudesta;

B.  katsoo, että sosiaalisen ja taloudellisen hyvinvoinnin lisäämiseen perustuvasta sukupuolten tasa-arvosta työmarkkinoilla hyötyy naisten lisäksi talous ja koko yhteiskunta; toteaa, että naisten ja miesten tasa-arvon varmistamista koskeva tavoite juontaa juurensa vuonna 1957 tehtyyn Rooman sopimukseen;

C.  ottaa huomioon, että hallitukset ovat lapsen oikeuksia koskevassa YK:n yleissopimuksessa ja kestävän kehityksen toimintaohjelmassa 2030 sitoutuneet varmistamaan, että kaikki tytöt ja pojat saavat täyden alemman perusasteen koulutuksen; ottaa huomioon, että parlamentti järjesti kansainvälisenä naistenpäivänä toukokuussa 2015 tapahtuman naisten ja tyttöjen mahdollisuuksien parantamisesta koulutuksen avulla; toteaa, että virallinen koulutus ja arkioppiminen ovat välttämättömiä marginalisoitumisen ja moninkertaisen syrjinnän torjumisessa, koska ne luovat vuoropuhelua, avoimuutta ja yhteisöjen välistä ymmärrystä sekä parantavat marginalisoituneiden yhteisöjen asemaa;

D.  ottaa huomioon, että taloudellisen taantuman aikana jo valmiiksi köyhtymisvaarassa olevat ihmiset– jotka ovat todennäköisimmin naisia – ovat haavoittuvassa asemassa työmarkkinoilla ja sosiaaliturvan kannalta ja että tämä koskee erityisesti moninkertaista syrjintää kokevien ryhmien jäseniä; ottaa huomioon, että EU:n hlbt-tutkimuksen mukaan lesboilla, biseksuaalisilla ja transsukupuolisilla naisilla on suhteettoman suuri riski joutua syrjityiksi seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä vuoksi työpaikalla (19 prosenttia), koulutuksessa(19 prosenttia), asumisessa (13 prosenttia), terveydenhuollossa (10 prosenttia) ja sosiaalipalvelujen saannissa (8 prosenttia); toteaa, että tästä aiheutuu kohtuuttomia riskejä heidän taloudelliselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnilleen;

E.  ottaa huomioon, että komission pyytämät ja jäsenvaltioiden toteuttamat säästötoimet ja viime vuosien talouskriisi ovat lisänneet eriarvoisuutta ja koskettaneet erityisesti naisia pahentaen heidän köyhyyttään ja lisäten heidän poissulkemistaan työmarkkinoilta; toteaa, että lasten, vanhusten ja sairaiden hoitoon liittyvien julkisten palvelujen ja infrastruktuurien verkosto on supistunut ja tällaisten laadukkaiden ja maksuttomien julkisten palvelujen tarjonta on vähentynyt;

F.  toteaa, että yksinhuoltajaperheet ovat suuremmassa köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa (49,8 prosenttia, kun taas keskivertokotitalouksien, joissa on huollettavana olevia lapsia, osuus on keskimäärin 25,2 prosenttia, joskin jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja)(15); ottaa huomioon, että Eurostatin mukaan vuonna 2014 naisten osuus unionin yksinhuoltajaperheistä oli 56,6 prosenttia; ottaa huomioon, että köyhyydellä on suuri vaikutus lasten henkilökohtaiseen kehittymiseen ja heidän kasvatukseensa ja vaikutukset voivat kestää koko eliniän; ottaa huomioon, että sosioekonomiselta taustaltaan erilaisten lasten koulutuskuilu on kasvanut ( 0–3-vuotiaille tarjottavan varhaiskasvatuksen kattavuus on enintään 15 prosenttia 11 valtiossa); toteaa, että köyhyys siirtyy hyvin todennäköisesti sukupolvelta toiselle; toteaa, että laadukkaan koulutuksen puute on tekijä, joka lisää huomattavasti lasten köyhyysriskiä ja sosiaalisen syrjäytymisen riskiä, ja että erilaiset perhe-elämään liittyvät tekijät, kuten vakauden puute, väkivalta tai huonot asuinolosuhteet, lisäävät merkittävästi koulunkäynnin keskeyttämisen riskiä;

G.  toteaa, että köyhyydestä kärsivät erityisesti maaseudulla asuvat naiset; ottaa huomioon, että monia maaseudulla asuvia naisia ei ole edes rekisteröity työmarkkinoille tai työttömiksi; ottaa huomioon, että maaseudulla naisten työttömyysaste on hyvin korkea ja että töissä käyvien naisten tulot ovat erittäin pienet; ottaa huomioon, että maaseudun naisilla on rajalliset mahdollisuudet päästä koulutukseen, syövän varhaiseen seulontaan sekä terveydenhuoltoon yleensä;

H.  ottaa huomioon, että köyhyysvaarassa eläminen aiheuttaa sosiaalista syrjäytymistä ja heikkoa osallistumista yhteiskunnan toimintaan, kun on kyse koulutuksen, oikeuslaitoksen palvelujen ja elinikäisen oppimisen piiriin pääsystä, perusterveydenhuollon palvelujen käyttömahdollisuudesta, kunnollisesta asumisesta, ravinnosta, vedestä ja energiasta sekä kulttuurin, tiedon ja urheilun ja julkisen liikenteen saatavuudesta ja niihin osallistumisesta; toteaa, että sijoittaminen naisia tukeviin toimintapolitiikkoihin parantaa myös heidän perheidensä ja erityisesti lastensa elinoloja;

I.  ottaa huomioon, että sukupuolten välinen palkkaero on 16,3 prosenttia ja että epätyypilliset ja epävarmat työsopimukset myös vaikuttavat naisiin miehiä enemmän;

J.  ottaa huomioon, että yrityksen perustamista harkitsevilla naisilla on usein vaikeuksia saada lainaa, koska perinteiset rahoituksen välittäjät ovat haluttomia myöntämään lainoja naisyrittäjille, joiden he katsovat olevan alttiimpia riskeille ja kykenemättömämpiä kasvattamaan yrityksiä ja tekemään kannattavia investointeja;

K.  ottaa huomioon, että naiset toimivat usein kotitaloustyöntekijöinä, useissa tapauksissa kansallisen työlainsäädännön ulkopuolella; toteaa, että ennen kaikkea paperittomia naisia saatetaan hyväksikäyttää ja pakottaa työskentelemään tällä alalla;

L.  ottaa huomioon, että naiset kantavat miehiä useammin vastuun iäkkäistä, sairaista tai huollettavista perheenjäsenistä sekä lapsista ja keskeyttävät useammin uransa, minkä vuoksi he osallistuvat vähemmän työelämään ja ovat pitkiä jaksoja poissa työmarkkinoilta; toteaa, että köyhtymisen riski vähenee, kun perustetaan korkealaatuisia sosiaalipalveluja ja kohtuuhintaisia varhaiskasvatus- ja lastenhoitopalveluja tai muiden huollettavien, kuten vanhusten, hoitopalveluja; ottaa huomioon, että vain harvat jäsenvaltiot ovat saavuttaneet tai ylittäneet Barcelonan tavoitteet, mitä on pidettävä olennaisena edellytyksenä, jotta edetään kohti hoitovastuun tasapuolista jakamista;

M.  ottaa huomioon köyhyyden vaikutukset sukupolvien yli ja katsoo, että köyhyyden naisistumisen torjumiseksi on erityisen tärkeää puuttua syrjäytymässä ja köyhtymässä olevien tyttöjen ja nuorten naisten tilanteeseen;

N.  ottaa huomioon, että 27 jäsenvaltion EU:ssa 34 prosenttia aktiivi-iässä olevista yksinhuoltajaäideistä on köyhtymisvaarassa, kun vastaava luku on 17 prosenttia muissa aktiivi-ikäisissä lapsiperheissä;

O.  ottaa huomioon, että eläkeoikeuksissa ero on keskimäärin 39 prosenttia, mikä on seurausta palkkoja ja työpaikan saantia koskevan jatkuvan eriarvoisuuden, syrjinnän sekä työmarkkinoilla vallitsevien miesten ja naisten välisten palkkaerojen luomasta epätasapainosta; ottaa huomioon, että eläkekuilu on este naisten taloudelliselle riippumattomuudelle ja yksi syy siihen, että naiset ikääntyessään putoavat köyhyysrajan alapuolelle; toteaa, että tarvitaan toimia, joilla varmistetaan naisten tasa-arvoinen pääsy kunnollisten eläkeohjelmien piiriin; toteaa, että eläkekuilu pieneni vuosina 2006–2012 niissä jäsenvaltioissa, jotka panivat täytäntöön direktiivin 2006/54/EY(16);

P.  ottaa huomioon, että köyhyysriskin kasvaminen liittyy läheisesti koulutukseen, sosiaaliturvajärjestelmiin ja hoitopalveluihin vaikuttaviin määrärahaleikkauksiin; ottaa huomioon, että kriisi ja useissa jäsenvaltioissa toteutetut säästötoimet ovat koetelleet pahiten naisia ja lapsia;

Q.  ottaa huomioon, että naiset ovat ratkaisevassa asemassa taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä ja että hyvä koulutus on tehokkaimpia saatavilla olevia keinoja, joilla voidaan menestyä työmarkkinoilla ja murtaa köyhyyden kierre; toteaa, että maksullisen koulutuksen huomattava taloudellinen rasite on merkittävä este sille, että köyhyydessä elävät voisivat hankkia paremman ammattitaidon, sillä maksullisesta koulutuksesta aiheutuu suoria ja epäsuoria kustannuksia; ottaa huomioon, että tytöt menestyvät koulussa poikia paremmin mutta heillä on usein suurempia vaikeuksia tai perheen ja muiden tekijöiden painostus estää heitä muuttamasta koulumenestystä ammatilliseksi menestykseksi;

R.  ottaa huomioon, että patriarkaalisessa yhteiskunnassa vallitsevat stereotypiat ovat syvään juurtuneita ja jättävät naiset alisteiseen yhteiskunnalliseen asemaan, mikä lisää köyhyyden naisistumista; toteaa, että nämä stereotypiat kehittyvät jo lapsuudessa ja vaikuttavat koulutusvalintoihin ja vielä työmarkkinoillakin; toteaa, että naiset jäävät vieläkin aivan liian usein ”naisystävällisiin” tehtäviin, joista he eivät edelleenkään saa asianmukaista korvausta, ja että he ovat yhä aliedustettuina tietyillä aloilla, kuten matematiikan, luonnontieteiden, liiketoiminnan, tieto- ja viestintätekniikan sekä insinööritieteiden aloilla ja vastuutehtävissä; toteaa, että nämä stereotypiat ja se, että palkat muodostuvat miesvaltaisten alojen perusteella, johtavat sukupuoleen perustuvaan syrjintään;

S.  toteaa, että Eurooppa 2020 -strategia, jolla unionista pyritään tekemään älykäs, kestävä ja osallistava talous, sisältää kunnianhimoisia tavoitteita, kuten 75 prosentin työllisyysaste sekä köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä kärsivien tai niille altistuneiden ihmisten määrän vähentäminen ainakin 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä; ottaa huomioon, että Eurooppa 2020 -strategian yhtenä tavoitteena on, että koulunkäynnin keskeyttävien osuus laskee alle 10 prosenttiin;

T.  ottaa huomioon, että Eurooppa 2020 -strategian yhtenä tavoitteena on varmistaa, että korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden 30–34-vuotiaiden osuus nousee 40 prosenttiin, kun se on nykyisin keskimäärin 37,9 prosenttia; toteaa, että naisista keskimäärin yli 42,3 prosenttia on suorittanut korkea-asteen tutkinnon, kun miesten vastaava osuus on keskimäärin 33,6 prosenttia;

U.  ottaa huomioon, että Eurooppa 2020 -strategian köyhyyden torjuntaa koskevan tavoitteen, joka on yksi strategian viidestä mitattavasta tavoitteesta, saavuttaminen edellyttää merkittävää uutta poliittista pontta; toteaa, ettei näitä tavoitteita voida saavuttaa, ellei köyhyydentorjuntapolitiikkaan sisälly vahvaa sukupuoliulottuvuutta, ja lisäksi on otettava käyttöön kansallisia toimintapolitiikkoja naisten suojelemiseksi erityisesti köyhtymiseltä;

V.  ottaa huomioon, että köyhyys, sosiaalinen syrjäytyminen ja naisten taloudellinen riippuvuus voivat olla kärjistäviä tekijöitä naisiin kohdistuvan väkivallan uhreille ja myös päinvastoin, koska väkivalta vaikuttaa naisten terveyteen ja johtaa usein työpaikan menettämiseen, kodittomuuteen, sosiaaliseen syrjäytymiseen ja köyhyyteen; ottaa huomioon, että tähän tilanteeseen liittyy kohtuuton riski joutua ihmiskaupan ja seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi; toteaa myös, että monet tällaisesta väkivallasta kärsivistä naisista jatkavat elämistä hyväksikäyttäjän kanssa, koska ovat taloudellisesti riippuvaisia;

W.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvo on väline, jolla torjutaan naisten köyhyyttä, koska se vaikuttaa myönteisesti tuottavuuteen ja talouskasvuun ja lisää naisten osallistumista työmarkkinoille, mistä taas on lukuisia sosiaalisia ja taloudellisia etuja;

Köyhyys ja työ- ja yksityiselämän välinen tasapaino

1.  korostaa korkealaatuisten julkisten palvelujen keskeistä merkitystä köyhyyden ja etenkin naisten köyhyyden torjumisessa, sillä naiset ovat muita enemmän riippuvaisia tällaisista palveluista;

2.  pitää tarpeellisena, että miehiä kannustetaan edistämään sukupuolten tasa-arvoa kaikilla aloilla ja työmarkkinoiden kaikilla tasoilla ja sitoutumaan siihen;

3.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi asetettava kysymys työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta etusijalle ottamalla käyttöön perheystävällisiä työjärjestelyjä, kuten joustavan työajan ja mahdollisuuden etätyöhön; toteaa, että kohtuuhintaisen ja korkealaatuisen lastenhoidon, huollettavien ja vanhusten hoidon ja erityisesti päiväkotien, esikoulujen ja pitkäaikaishoitopaikkojen puute lisää sosiaalista syrjäytymistä sekä sukupuolten välisiä työllisyys-, palkka- ja eläke-eroja; korostaa, että maksuttoman korkealaatuisen varhaiskasvatuksen ja kohtuuhintaisen lastenhoidon, virallisen ja epävirallisen koulutuksen ja arkioppimisen sekä perheiden tukipalveluiden yhdenvertainen saatavuus on olennaista, jotta voidaan kannustaa naisia siirtymään työmarkkinoille ja jäämään sinne sekä taata yhtäläiset mahdollisuudet ja murtaa köyhyyskierre, koska näin autetaan naisia saavuttamaan itsemääräämisoikeus ja työllisyyden turvaamiseen tarvittava ammattitaito;

4.  paheksuu säästötoimia, jotka yhdessä talouskriisin kanssa nostavat köyhyysastetta erityisesti naisten keskuudessa;

5.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kehittämään ja käyttämään saatavilla olevia politiikka- ja rahoitusvälineitä, kuten sosiaalialan investointipakettia, Barcelonan tavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa tässä yhteydessä optimoimaan Euroopan sosiaalirahastoa (ESR) ja Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR), antamaan sosiaalisissa investoinneissa ja Euroopan strategisten investointien rahastoa (ESIR) koskevan asetuksen soveltamisessa ensisijaisen aseman lapsille ja muille huollettaville tarkoitettujen julkisten ja yksityisten hoito- ja avustuspalveluiden perustamiselle; ehdottaa, että komissio osoittaa yhteisrahoitusjärjestelmän kautta erityisiä varoja kannustustoimien edistämiseen niillä alueilla, joilla ei ole riittävästi varhaiskasvatuspalveluja ja joilla naisten työllistymisaste on erittäin alhainen;

6.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan politiikkatoimia, joilla suojellaan, parannetaan ja edistetään maksuttomia ja laadukkaita julkisia palveluja ennen kaikkea terveydenhuollon, koulutuksen, sosiaaliturvan ja oikeuden aloilla; korostaa, että on ratkaisevan tärkeää, että julkisia palveluja varten osoitetaan niiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat rahoitus- ja henkilöresurssit;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen edistämiseksi, jotta erityisesti suurimmassa köyhyysvaarassa olevat naiset voisivat käydä kokopäivätyössä tai halutessaan tehdä osa-aikatyötä tai soveltaa joustavaa työaikaa;

8.  kehottaa komissiota laatimaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kokonaisvaltaisen säädösaloitteen, jolla vastataan äitien ja isien tarpeisiin, jotka koskevat erilaisia lomia eli äitiys-, isyys- ja vanhempainlomaa sekä hoitovapaata, jotta voidaan tukea erityisesti miehiä aktiivisessa isän roolissa, mikä mahdollistaa perhevelvollisuuksien oikeudenmukaisemman jakautumisen ja antaa naisille tasa-arvoiset mahdollisuudet osallistua työmarkkinoille, mikä puolestaan lisää heidän taloudellista riippumattomuuttaan; muistuttaa, että jotkut jäsenvaltiot ovat jo hyväksyneet tätä asiaa koskevaa lainsäädäntöä, joka menee EU:n oikeuden säännöksiä ja määräyksiä pidemmälle; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään lainsäädäntöä, jolla suojellaan tai parannetaan äitiyteen, isyyteen ja vanhemmuuteen liittyviä oikeuksia; painottaa, että vuonna 2010 vain 2,7 prosenttia oikeuttaan vanhempainvapaaseen käyttäneistä henkilöistä oli miehiä, mikä korostaa tarvetta käytännön toimiin, joilla varmistetaan vanhempainlomaa koskevat oikeudet;

9.  toteaa jälleen olevansa pettynyt äitiysvapaata koskevan direktiivin peruuttamiseen sen jälkeen, kun oli ponnisteltu vuosia umpikujan ratkaisemiseksi, jotta unionin kansalaisten suojelu olisi voitu taata nykyistä paremmin; kehottaa komissiota tekemään uuden ehdotuksen, johon sisältyy pakollinen oikeus palkalliseen isyyslomaan; katsoo, että kaikissa jäsenvaltioissa tarvitaan erityistoimenpiteitä, joilla parannetaan työ- ja yksityiselämän tasapainoa naisten kannalta; kehottaa painokkaasti komissiota sisällyttämään eurooppalaiseen ohjausjaksoon sekä voimakkaamman sosiaalisen ulottuvuuden että sukupuolten tasa-arvoa työpaikalla koskevia tavoitteita;

10.  suhtautuu myönteisesti hoitovapaan käyttöönottoa koskevaan ehdotukseen työssäkäyvien perheiden työ- ja yksityiselämän tasapainoon liittyviin haasteisiin vastaamista koskevista uusista toimenpiteistä laaditun etenemissuunnitelman mukaisesti;

Köyhyys ja työ

11.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan politiikkatoimia, joilla edistetään naisten työllisyyttä ja sosiaalisesti marginalisoituneiden naisryhmien integroitumista työmarkkinoille Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti, vahvistamaan ja parantamaan koulutusta sekä investoimaan enemmän koulutus- ja tiedotuskampanjoihin, jotta varmistetaan, että naisilla on ammattitaitoa heidän integroituessaan myöhemmin työmarkkinoille, ja painottamaan elinikäistä oppimista, koska sen avulla naiset hankkivat korkeatasoisiin työpaikkoihin pääsemiseksi tarvittavat taidot ja se antaa naisille mahdollisuuden kouluttautua uudelleen alati muuttuvilla työmarkkinoilla; kehottaa lisäämään nuorille tytöille kohdistettujen STEM-aineiden (luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka) edistämistä, jotta puututaan varhaisessa vaiheessa olemassa oleviin koulutuksellisiin stereotypioihin ja torjutaan työpaikkoihin ja palkkoihin pitkällä aikavälillä liittyviä eroja; kehottaa kehittämään kohtuuhintaisia ja korkeatasoisia julkisia hoitopalveluja, joustavia muttei epävarmoja työaikajärjestelyjä, joista on hyötyä sekä naisille että miehille, ja toimenpiteitä, joilla torjutaan miesten ja naisten ammatillista ja alakohtaista eriytymistä, myös yritysmaailmassa ja johtotehtävissä;

12.  painottaa, että lainansaanti sekä rahoitus- ja neuvontapalveluiden saanti ovat ratkaisevassa asemassa lisättäessä sosiaalisesti syrjäytymässä olevien naisten mahdollisuuksia perustaa yrityksiä ja laajennettaessa heidän edustustaan alalla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan rahoituksen saatavuutta naisille, jotka haluavat perustaa oman yrityksen tai luoda investointihankkeita, ja edistämään naisten yrittäjyyttä, koska se vaikuttaa yleiseen taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen, helpottamaan lainansaantia, myös mikroluottovälineiden avulla, ottamalla erityisesti huomioon haavoittuvassa asemassa olevat ja moniperusteista syrjintää kokevien naiset ja kehittämään ja laajentamaan itsenäistä ammatinharjoittamista koskevia ohjelmia siten, että työllistyminen on varmaa; korostaa tässä yhteydessä parhaiden käytäntöjen, mentoroinnin, naispuolisten roolimallien ja muiden työttömien naisten tukemistapojen jakamista ja edistämistä;

13.  korostaa, että on olennaisen tärkeää uudistaa makrotalous-, sosiaali- ja työmarkkinapolitiikkaa mukauttamalla ne tasa-arvopolitiikkoihin, jotta taataan naisten taloudellisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukainen kohtelu, harkita uudelleen tapoja, joilla määritellään köyhyysaste, ja kehittää strategioita vaurauden oikeudenmukaisen jakautumisen edistämiseksi;

14.  toteaa, että naiset ovat useammin epävarmoissa työsuhteissa, tekevät useammin pienipalkkaista työtä ja heillä on useammin epätyypillisiä työsopimuksia; toteaa, että yksi työsuhteiden epävarmuuteen liittyvä tekijä on laajasti yleistynyt muu kuin vapaaehtoinen osa-aikatyö, joka lisää köyhyyden riskiä ja jonka osuus kokonaistyöllisyydestä on kasvanut 16,7 prosentista 19,6 prosenttiin; kehottaa jäsenvaltioita vauhdittamaan toimenpiteitä, joilla torjutaan pimeää työtä, epävarmoja työsuhteita ja epätyypillisiin sopimuksiin liittyviä väärinkäytöksiä, mukaan lukien eräissä jäsenvaltioissa käytettävät nollatuntisopimukset; korostaa, että naiset tekevät pimeää työtä hyvin paljon, mikä vaikuttaa kielteisesti naisten tuloihin, sosiaaliturvaan ja sen kattavuuteen, ja että sillä on kielteinen vaikutus EU:n BKT:hen; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan niiden Kansainvälisen työjärjestön (ILO) suositusten(17) täytäntöönpanoa, joiden tarkoituksena on vähentää epävarmojen työsuhteiden määrää, esimerkiksi analysoimalla ja rajoittamalla olosuhteita, joissa epävarmoja työsuhteita voidaan käyttää, ja rajoittamalla sen ajan pituutta, joksi työntekijät voidaan palkata tällaisia sopimuksia ketjuttamalla, minkä jälkeen heille on annettava mahdollisuus valita vakituinen työsopimus;

15.  kehottaa jäsenvaltioita valvomaan työssäkäyvien naisten oikeuksia, koska nämä työskentelevät yhä enemmän matalapalkkaisissa ammateissa ja kärsivät syrjinnästä;

16.  huomauttaa, että on olemassa uusia köyhien naisten ryhmiä, jotka koostuvat nuorista työssä käyvistä naisista ja joissa suuri osa nuorista korkeakoulututkinnon suorittaneista naisista joutuu epävarmoihin työsuhteisiin, joista saa harvoin köyhyysrajan ylittäviä tuloja (uusköyhät);

17.  toistaa komissiolle esittämänsä kehotuksen tarkistaa olemassa olevaa lainsäädäntöä, jotta voidaan poistaa miesten ja naisten välinen palkkaero ja kaventaa eläkekuilua; toteaa, että palkkojen läpinäkyvyyttä lisäävät toimet ovat olennaisen tärkeitä sukupuolten välisten palkkaerojen poistamiseksi, ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön komission 7. maaliskuuta 2014 antaman suosituksen miesten ja naisten samapalkkaisuusperiaatteen vahvistamisesta käyttäen hyväksi avoimuutta, mukaan lukien käännetty todistustaakkaa puututtaessa sukupuoleen perustuvaan syrjintään työpaikoilla;

18.  kehottaa komissiota toteuttamaan tutkimuksen siitä, miten menettelyt, jotka liittyvät henkilön sukupuolenkorjauksen viralliseen tunnustamiseen, tai näiden menettelyjen puute vaikuttavat transsukupuolisten henkilöiden asemaan työmarkkinoilla, erityisesti heidän työllistymiseensä, palkkaukseensa, urakehitykseensä ja eläkkeisiinsä;

19.  panee huolestuneena merkille, että naiset saavat usein eläkettä, joka hädin tuskin ylittää toimeentulominimin, ja että tähän on monia syitä, kuten se, että he ovat keskeyttäneet tai lopettaneet työnteon huolehtiakseen perheestään, että he ovat koko työikänsä tehneet enimmäkseen osa-aikatyötä tai että he ovat työskennelleet puolisonsa yrityksessä, erityisesti kaupan tai maatalouden alalla, ilman palkkaa ja maksamatta sosiaaliturvamaksuja;

20.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio pitää samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaatetta yhtenä keskeisistä toiminta-aloista sen uudessa strategiassa sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi; kehottaa komissiota hyväksymään tiedonannon naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa Euroopassa vuoden 2015 jälkeen koskevasta uudesta strategiasta, jotta strategian tavoitteet ja toimintamallit voidaan panna tosiasiallisesti täytäntöön;

21.  pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki henkilöt, jotka ovat väliaikaisesti siirtyneet syrjään työelämästä kasvattaakseen lapsia tai hoitaakseen vanhuksia, voivat sijoittua takaisin työmarkkinoille tai palata entiseen työpaikkaansa ja samalle uratasolle;

22.  kehottaa komissiota toteuttamaan vaikutustenarvioinnin EU:n vähimmäistulojärjestelmistä ja harkitsemaan lisätoimenpiteitä, joissa otettaisiin huomioon kunkin jäsenvaltion taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet, sekä arvioinnin siitä, annetaanko näillä järjestelmillä kotitalouksille mahdollisuudet täyttää henkilökohtaiset perustarpeet; kannustaa jälleen jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kansallisen vähimmäiseläkkeen, joka ei saa olla köyhyysriskirajaa matalampi;

23.  toteaa, että eläkkeellä olevat naiset ovat haavoittavaisin ryhmä ja he usein elävät köyhyydessä tai köyhyysvaarassa; kehottaa jäsenvaltioita käsittelemään sukupuolten eläke-eron pienentämistä taloudellisena tavoitteena; kehottaa jäsenvaltioita uudistamaan eläkejärjestelmiään pyrkien aina varmistamaan riittävät eläkkeet kaikille ja poistamaan eläkekuilun; katsoo, että eläkekuilun käsittelemiseen soveltuvia välineitä ovat muun muassa eläkejärjestelmien mukauttaminen naisten ja miesten tasa-arvon varmistamiseksi, kolutusta koskevat mukautukset, urasuunnittelu, vanhempainlomajärjestelmät ja muut vanhemmuutta tukevat palvelut; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan yhteisiä eläkeoikeuksia avio- ja asumuserotapauksissa toissijaisuusperiaatteen mukaisesti; toteaa, että ammatilliset lisäeläkejärjestelmät toimivat yhä useammin vakuutuksia koskevien periaatteiden mukaisesti ja että tämä saattaa aiheuttaa aukkoja sosiaaliturvaan(18); painottaa unionin tuomioistuimen tehneen selväksi, että ammatillisia lisäeläkejärjestelmiä on pidettävä palkkana ja että niihin on sovellettava yhdenvertaisen kohtelun periaatetta;

Köyhyys: yleiset suositukset

24.  toteaa, että varakkaampiin verrattuna köyhyydessä elävät ihmiset maksavat usein suuremman yksikköhinnan samoista tavaroista ja palveluista, jotka ovat välttämättömiä heidän sosiaalisen ja taloudellisen selviytymisensä kannalta, erityisesti televiestinnästä, energiasta ja vedestä; kehottaa jäsenvaltioita tekemään tiiviistä yhteistyötä palveluntarjoajien ja toimijoiden kanssa kaikkein köyhimpiä koskevien tukijärjestelmien ja sosiaalisen hinnoittelun aloilla, etenkin vesi- ja energiahuollon osalta, jotta voidaan poistaa kotitalouksien energiaköyhyys;

25.  muistuttaa koulutuksen merkityksestä torjuttaessa sukupuolistereotypioita, parannettaessa naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksia sosiaalisilla, taloudellisilla, kulttuurisilla ja poliittisilla aloilla sekä tiedeuralla ja köyhyyskierteen katkaisemisessa siten, että naiset osallistuvat aloille, joilla he ovat olleet aliedustettuina, kuten luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja yrittäjyys; kehottaa komissiota sisällyttämään maakohtaisiin suosituksiin ammatillista koulutusta koskevia tavoitteita naisia varten; korostaa epävirallisen koulutuksen merkitystä; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään tyttöjen ja naisten valmiuksia lisäävään koulutukseen tehtävät investoinnit olennaiseksi osaksi talouttaan ja elvytyssuunnitelmiaan; kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, jotta autetaan nuoria naisia siirtymään virallisesta koulutuksesta työmarkkinoille; korostaa, että kaikkien oppilaitosten on välitettävä demokraattisia arvoja, jotta edistetään suvaitsevaisuutta, aktiivista kansalaisuutta, sosiaalista vastuuta ja sukupuoleen, vähemmistöihin sekä etnisiin ja uskonnollisiin ryhmiin liittyvien erojen kunnioittamista; korostaa urheilun ja liikuntakasvatuksen merkitystä ennakkoluulojen ja stereotypioiden voittamisessa ja niiden mahdollisuuksia auttaa sosiaalisesti haavoittuvaisia nuoria saamaan elämänsä takaisin oikeille raiteille;

26.  ilmaisee huolensa siitä, että naisia, joilla on lapsia, syrjitään työpaikalla siksi, että he ovat äitejä, eikä suinkaan siksi, että heidän työsuorituksensa olisi työtovereita huonompi; kehottaa jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti myönteistä kuvaa äideistä työntekijöinä ja torjumaan ”äitiydestä rankaisemisen” ilmiötä, jota useiden tutkimusten mukaan esiintyy;

27.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että rakenne- ja investointirahastoja, erityisesti Euroopan sosiaalirahastoa sekä Euroopan strategisten investointien rahastoa, käytetään koulutuksen parantamiseen siten, että pyritään parantamaan naisten työmarkkinoille pääsyä sekä torjumaan naisten työttömyyttä, köyhyyttä ja syrjäytymistä; painottaa, että sosiaalista osallisuutta edistäviin toimiin ja sosiaalisiin innovaatiohankkeisiin varattua 20 prosentin osuutta Euroopan sosiaalirahastosta voitaisiin käyttää entistä aktiivisemmin sellaisten aloitteiden tukemiseen, joilla pyritään köyhien ja sosiaalisesti syrjäytyneiden naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen, kuten pienimuotoisten paikallisten hankkeiden tukemiseen; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan lisää tiedotuskampanjoita mahdollisuuksista osallistua EU:n rahoittamiin hankkeisiin;

28.  kehottaa ottamaan käyttöön rahoitusmekanismeja, jotka kannustavat tasavertaisen edustuksen saavuttamiseen aloilla, joilla sukupuolijakauma on epätasapainossa, ja korostaa, että tarvitaan sukupuolen mukaan jaoteltuja tietoja, jotta voidaan ymmärtää paremmin tyttöjen, poikien, miesten ja naisten tilannetta ja näin puuttua epätasapainoon tehokkaammin; kehottaa komissiota esittämään sukupuolen ja iän mukaan jaoteltuja tietoja osallistumisesta unionin koulutuksen alan liikkuvuusohjelmiin, joista voidaan mainita Erasmus+, Luova Eurooppa ja Kansalaisten Eurooppa;

29.  vaatii erityisesti, että maahantulija- ja pakolaislapsille, sekä pojille että tytöille, turvataan oikeus koulutukseen, sillä tämä on yksi eurooppalaisten yhteiskuntien prioriteeteista; korostaa tämän vuoksi, että sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla olisi toteutettava kiireellisiä toimia maahantulijoiden koulutuksen alalla, koska muuttoliikekriisi ei ole laantumaan päin; korostaa, että koulutus on avain kotoutumiseen ja työllistyvyyteen, ja toteaa, että jos kansalliset koulutusjärjestelmät eivät vastaa tähän haasteeseen, saattaa käydä niin, että kulttuurinen eriytyminen lisääntyy ja yhteiskunnalliset jakolinjat syventyvät entisestään; katsoo, että niin pakolaisleireillä kuin pakolaisia vastaanottavissa kunnissa tapahtuvan koulutuksen on oltava laadukasta ja sen yhteydessä on tarjottava kielellistä ja psykologista tukea, ja katsoo, että pakolaisaseman tunnustamista koskevat hallinnolliset ja byrokraattiset kysymykset eivät saa olla esteenä koulutukseen pääsylle;

30.  korostaa vapaaehtoisjärjestöjen ja palvelualan roolia tässä yhteydessä ja kannustaa jäsenvaltioita tukemaan niiden toimia; muistuttaa, että naiset ovat laajasti mukana koulutusta koskevassa ja muussa vapaaehtoistoiminnassa sekä toiminnassa, jolla tuetaan ja parannetaan esimerkiksi pakolaislasten ja vähävaraisten lasten koulunkäyntimahdollisuuksia;

31.  korostaa, että köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaikutukset lapsiin voivat kestää eliniän ja johtaa sukupolvien yli siirtyvään köyhyyteen; korostaa, että kaikissa jäsenvaltioissa lasten köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaara kytkeytyy selkeästi vanhempien, erityisesti äitien, koulutustasoon, vanhempien asemaan työmarkkinoilla, heidän sosiaaliseen asemaansa sekä jäsenvaltioiden perheille tarjoamiin tukipalveluihin; suosittaa, että jäsenvaltiot varmistavat, että kaikki nuoret pääsevät kaikenikäisenä, myös varhaislapsuudessa, laadukkaaseen ja maksuttomaan julkiseen koulutukseen; pitää tärkeänä, että lapsille annetaan sellaista opinto-ohjausta, jonka tavoitteena on saada lapset saavuttamaan täyden potentiaalinsa; korostaa tarvetta tukea kohdennetuilla ohjelmilla teiniäitejä jatkamaan opintojaan, koska heille koulunkäynnin keskeyttäminen on ensimmäinen askel kohti köyhyyttä; korostaa tarvetta ottaa käyttöön kattavia toimenpiteitä, joilla torjutaan lasten köyhyyttä ja edistetään heidän hyvinvointiaan ja jotka perustuvat kolmeen pilariin: asianmukaisten resurssien saatavuus sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen, laadukkaiden palvelujen saatavuus ja lasten osallistuminen heihin vaikuttavaan päätöksentekoon sekä kulttuuri-, virkistys- ja urheilutoimintaan; muistuttaa, että on varmistettava tietojen tasa-arvoinen ja helppo saatavuus, erityisesti kun on kyseessä sosiaaliturva, aikuiskoulutus, terveydenhuolto ja saatavilla oleva taloudellinen tuki;

32.  korostaa, että monissa jäsenvaltioissa ei tunnusteta hlbti-perheitä, minkä seurauksena hlbti-henkilöiden tulot alenevat ja elinkustannukset nousevat, mikä taas lisää köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskiä; katsoo, että yhdenvertaisesta kohtelusta annettu lainsäädäntö on keskeinen väline, jolla torjutaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvasta marginalisoitumisesta ja syrjinnästä aiheutuvaa köyhyyttä; kehottaa näin ollen neuvostoa hyväksymään vuonna 2008 annetun ehdotuksen direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta; kehottaa lisäksi sisällyttämään sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän kiellon nimenomaisesti kaikkiin tuleviin sukupuolten tasa-arvoa koskevien direktiivien uudelleenlaadittuihin toisintoihin; on edelleen huolestunut siitä, että tietoisuus oikeuksista on vähäistä samoin kuin tietoisuus syrjinnän uhreja tukevien elimien ja järjestöjen olemassaolosta; kehottaa siksi komissiota seuraamaan tarkasti kansallisten valituselinten ja -menettelyjen tehokkuutta;

33.  kehottaa panemaan täysipainoisesti täytäntöön miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa annetun direktiivin 2006/54/EY ja tarkistamaan sitä niin, että yrityksille asetetaan vaatimus laatia sukupuolten tasa-arvoa koskevia toimia tai suunnitelmia, kuten eriytymisen vähentämiseen ja palkkajärjestelmien kehittämiseen liittyviä sekä naisten työuria tukevia toimia;

34.  korostaa nuorella iällä saadun talousvalistuksen merkitystä, koska sen on osoitettu parantavan taloudellista päätöksentekoa ja tulojen ja menojen hallintaa myöhemmin elämässä; suosittelee parhaiden käytäntöjen vaihtamista ja sellaisten koulutusohjelmien tukemista, jotka on suunnattu haavoittuviin väestöryhmiin ja marginalisoituneisiin yhteisöihin kuuluville naisille ja tytöille, jotka ovat köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa;

35.  toteaa, että puolison tulojen puuttuminen voi lisätä merkittävästi köyhyysloukkuun joutumista ja naisten sosiaalista syrjäytymistä; korostaa leskien, eronneiden naisten ja yksinhuoltajaäitien, joille tuomioistuin on antanut lasten huoltajuuden, usein epävarmaa asemaa ja toteaa, että heille olisi määriteltävä asianmukainen elatusapu; toteaa, että saamatta jääneet elatusmaksut voivat syöstä yksinhuoltajaäidit köyhyyteen; korostaa, että se, että eronneet naiset ovat alttiita syrjinnälle ja köyhyydelle, osoittaa, että naiset eivät vielä ole taloudellisesti täysin riippumattomia, minkä vuoksi on toteutettava lisätoimia työmarkkinoilla ja kavennettava sukupuolten palkkakuilua;

36.  korostaa, että kotitalouksien tuloja ja menoja koskevaa tiedonkeruuta on täydennettävä yksilöllisillä tiedolla, jotta voidaan ottaa huomioon sukupuoleen perustuva eriarvoisuus kotitalouksissa;

37.  painottaa, että makrotalouspolitiikan on oltava yhteensopivaa sosiaalista tasa-arvoa koskevan politiikan kanssa; muistuttaa, että rahoituslaitoksien, kuten EKP:n ja kansallisten keskuspankkien, on otettava huomioon sosiaaliset vaikutukset laatiessaan makrotaloudellista rahapolitiikkaa tai rahoituspalvelupolitiikkaa ja tehdessään niitä koskevia päätöksiä;

38.  muistuttaa kannattavansa ohjeellisen talousarvion laatimista koskevaa aloitetta ja kehottaa komissiota sitä laatiessaan ottamaan huomioon sukupuolinäkökohdat, myös kotitalouksien sisäisen sukupuolten eriarvoisuuden;

39.  painottaa, että on tarpeen toteuttaa naisten asunnottomuutta sekä sen syitä ja sitä pahentavia tekijöitä koskeva tutkimus, sillä tällä hetkellä asiasta ei ole riittävästi tietoa; panee merkille, että huomioon otettavia sukupuolikohtaisia tekijöitä ovat muun muassa sukupuoleen perustuva taloudellinen riippuvaisuus, tilapäinen asuminen ja sosiaalipalvelujen välttely;

40.  korostaa, että naisiin kohdistuva väkivalta on EU:ssa yhä merkittävä ongelma, joka vaikuttaa uhreihin, ja että väkivallantekijät on kiireellisesti saatava mukaan naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntatoimiin riippumatta heidän iästään, koulutuksestaan, tulotalostaan tai sosiaalisesta asemastaan, ja että se lisää entisestään marginalisoitumisen, köyhtymisen ja sosiaalista syrjäytymisen riskiä; toteaa, että naisten taloudellinen riippumattomuus on olennaisen tärkeää heidän kyvylleen päästä irti tilanteista, joissa on sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, ryhtymällä ennakoiviin toimiin; kehottaa jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia varmistamaan sellaiset sosiaaliturvajärjestelmät, jotka takaavat sosiaaliset oikeudet naisille, jotka ovat joutuneet minkä tahansa väkivallan uhreiksi, olipa kyseessä perheväkivalta, ihmiskauppa tai prostituutio, ja ryhtymään toimiin, jotta he pääsevät takaisin työmarkkinoille, ja hyödyntämään myös Euroopan sosiaalirahaston kaltaisia välineitä; korostaa tarvetta parantaa tiedonsaantia väkivallan uhreille tarkoitetuista oikeudellisista palveluista;

41.  korostaa tarvetta torjua johdonmukaisesti erityisesti naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa; huomauttaa, että naisten taloudellinen riippumattomuus on olennaisen tärkeää heidän elämälleen ja kyvylleen päästä irti perheväkivaltatilanteista ja että naiset, jotka ovat käyttäneet kaikki palkalliset lomapäivänsä, ovat vaarassa menettää työpaikkansa ja taloudellisen riippumattomuutensa; toteaa, että Australiassa ja Yhdysvalloissa hiljattain käyttöön otettu perheväkivaltaan liittyvä loma on mahdollistanut monille työntekijöille työpaikan säilymisen sillä välin, kun he käsittelevät perheväkivallan seurauksia, esimerkiksi siten, että asianosaisille annetaan aikaa hoitaa lääkärikäynnit, oikeuteen saapumiset ja muut tällaisissa tilanteissa hoidettavat menettelyt; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan, voidaanko ottaa käyttöön erityinen palkallinen loma perheväkivallan uhreille ja siitä selviytyneille tapauksissa, joissa palkallisen loman puuttuminen estää uhreja säilyttämästä työpaikkansa ja samalla varmistamaan yksityisyyden suojansa, ja mitä seurauksia tästä järjestelmästä olisi kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön lisätoimia, joilla lisätään tietoisuutta perheväkivaltaongelmasta ja joilla autetaan perheväkivallan uhreja, lisätään tietoa heidän oikeuksistaan ja puolustetaan niitä ja suojellaan heidän taloudellista riippumattomuuttaan;

42.  kehottaa jälleen EU:ta ja kaikkia jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan Istanbulin yleissopimuksen ja pyytää esittämään kiireellisesti aloitteen EU:n direktiiviksi naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisesta; pyytää jälleen kerran komissiota esittämään sukupuoleen perustuvan väkivallan torjuntaa koskevan eurooppalaisen strategian ja perustamaan sukupuoleen perustuvan väkivallan vastaisen eurooppalaisen teemavuoden;

43.  katsoo, että naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi on toteutettava ennakoivia toimia, jotka kohdistetaan väkivaltaa ihannoiviin malleihin; painottaa, että stereotypioita ja rakenteita, joihin miesten naisiin kohdistama väkivalta perustuu, on torjuttava ennakoivilla toimilla toteuttamalla machokulttuureja koskevia kampanjoita ja jatkuvaa valistusta kansallisella tasolla;

44.  huomauttaa, että uusia teknologioita on pidettävä olennaisena välineenä, jolla luodaan uusia työpaikkoja ja joka mahdollistaa naisten pääsyn pois köyhyydestä;

45.  kannustaa jäsenvaltioita tekemään alue- ja paikallisviranomaisten kanssa yhteistyötä maaseudun naisten elämänlaadun parantamiseksi ja köyhyysriskin pienentämiseksi toteuttamalla laadukkaita koulutusohjelmia, joiden tavoitteina on maaseudun naisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen sekä laadukkaiden työolojen ja kunnollisten tulojen tarjoaminen tälle ryhmälle; kannustaa jäsenvaltioita tarjoamaan laadukkaan kunnallisen, sosiaalisen ja julkisen infrastruktuurin yleisten elinolojen parantamiseksi maaseudulla;

46.  katsoo, ettei monia köyhyyden ja erityisesti naisten köyhyyden näkökohtia edelleenkään tunnusteta, kuten naisten sulkemista kulttuurin ja yhteiskunnallisen osallistumisen ulkopuolelle, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita antamaan tarvittavaa tukea, jotta kaikki naiset voivat nauttia kulttuuri-, urheilu- ja virkistystoiminnasta, kiinnittäen erityistä huomiota köyhyydessä eläviin, vammaisiin ja maahanmuuttajataustaisiin naisiin; toteaa, että vakavan aineellisen puutteen nykyiset indikaattorit eivät ota huomioon kulttuurin saatavuutta ja yhteiskunnallista osallistumista ja antavat siksi vain vaillinaisen käsityksen köyhyydestä; kehottaa kehittämään lisää indikaattoreita, jotta syrjäytymistä voidaan arvioida yhteiskunnallisen, kulttuurisen ja poliittisen osallistumisen perusteella sekä arvioida erityisesti sen vaikutusta köyhyyden noidankehään ja sukupolvien yli ulottuvia vaikutuksia;

47.  toteaa, että vammaisia naisia syrjitään usein perheen piirissä ja koulutuksessa, heidän työllistymismahdollisuutensa ovat rajalliset eivätkä heidän saamansa sosiaalietuudet riitä poistamaan köyhyysriskiä; korostaa tässä yhteydessä, että jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten olisi tarjottava vammaisille naisille heidän tarvitsemaansa erityistä huolenpitoa, jotta he voivat nauttia oikeuksistaan, ja ehdotettava toimenpiteitä, joilla heitä autetaan pääsemään työmarkkinoille erityisesti koulutukseen liittyvillä lisätukitoimilla;

48.  kehottaa ryhtymään entistä kunnianhimoisempiin toimiin energiaköyhyyden torjumiseksi, koska se vaikuttaa suhteettoman paljon yksin eläviin naisiin sekä yksinhuoltajakotitalouksiin ja naisten vastuulla oleviin kotitalouksiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan energiaköyhyyden määritelmän, jossa otetaan huomioon ilmiön sukupuolinäkökohdat, ja sisällyttämään sen rakennusten energiatehokkuudesta annettuun direktiiviin tämän tulevan uudelleenlaatimisen yhteydessä; korostaa osuuskuntien kaltaisten yhteisöllisten energia-aloitteiden tärkeää roolia haavoittuvassa asemassa olevien energian kuluttajien, ja erityisesti köyhyydessä elävien ja sosiaalisesti syrjäytymisen ja marginalisoitumisen vaarassa olevien naisten, vaikutusmahdollisuuksien lisäämisessä;

49.  kehottaa uudelleen komissiota pyrkimään toteuttamaan EU:n lapsitakuun (European Child Guarantee), jolla varmistetaan, että kaikille köyhyysriskissä eläville eurooppalaisille lapsille taataan maksuton terveydenhuolto, maksuton koulutus, maksuton lastenhoito, asianmukaiset asuinolot ja riittävä ravitsemus; painottaa, että tällaisella politiikalla on parannettava naisten ja tyttöjen tilannetta erityisesti haavoittuvissa ja marginalisoituneissa yhteisöissä; toteaa, että nuorisotakuualoitteeseen on sisällyttävä sukupuolinäkökulma;

50.  kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota keräämään sukupuolen mukaan jaoteltuja tilastotietoja ja ottamaan käyttöön naisia ja köyhyyttä koskevia uusia yksittäisiä indikaattoreita ja käyttämään niitä välineenä, jolla voidaan seurata laajemman sosiaali-, talous- ja työllisyyspolitiikan vaikutuksia naisiin ja köyhyyteen, jotta voidaan kehittää parhaiden käytäntöjen vaihtoa köyhyyden torjumiseen tarkoitetuista lainsäädäntö- ja talousarviovälineistä keskittyen erityisesti köyhyysvaarassa oleviin ryhmiin, seksuaalisesta suuntautuneisuudesta ja sukupuoli-identiteetistä riippumatta;

51.  korostaa yhteiskunnallisten yrityksien roolia köyhyydessä elävien, sosiaalisesti syrjäytyneiden ja moniperusteista syrjintää kokevien naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisessä ja heidän osallistamisessaan;

52.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita luomaan sidosryhmien osallistumisprosesseja, joilla edistetään ja helpotetaan köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien henkilöiden, etenkin naisten ja tyttöjen, suoraa osallistumista sosiaalista osallistamista koskevan politiikan suunnitteluun kaikilla tasoilla;

53.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan sukupuolitietoista budjetointia välineenä, jolla voidaan varmistaa, että talousarvioita koskevissa päätöksissä otetaan huomioon sukupuoliulottuvuus ja tarkastellaan sen erilaisia vaikutuksia;

54.  kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä köyhyyden torjumisessa sellaisten kansalaisjärjestöjen kanssa, jotka toimivat menestyksekkäästi äärimmäisestä köyhyydestä kärsivillä alueilla ja joilla on arvokasta tietotaitoa paikallisista yhteisöistä; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan paikallista tehokasta yhteistyötä;

55.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan työmarkkinaosapuolet (ammattiyhdistykset ja työnantajat) sekä kansalaisyhteiskunnan, myös sukupuolten tasa-arvoa ajavat elimet, mukaan sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttamiseen yhdenvertaisen kohtelun edistämiseksi; korostaa, että työmarkkinaosapuolten väliseen vuoropuheluun on sisällyttävä sukupuolten tasa-arvoa koskevien käytäntöjen, muun muassa joustavien työjärjestelyjen, seuranta ja edistäminen työpaikoilla työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen helpottamiseksi; painottaa työehtosopimusten merkitystä syrjinnän torjumisessa sekä naisten ja miesten tasa-arvon edistämisessä työssä sekä muiden välineiden, kuten käytännesääntöjen, tutkimuksen tai kokemustenvaihdon ja hyvien käytäntöjen, seurannan merkitystä sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyvissä kysymyksissä;

o
o   o

56.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL C 233 E, 28.9.2006, s. 130.
(2)EUVL C 67 E, 18.3.2010, s. 31.
(3)EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 162.
(4)EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 77.
(5)EUVL C 296 E, 2.10.2012, s. 26.
(6)EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 9.
(7)EUVL C 131 E, 8.5.2013, s. 60.
(8)EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 75.
(9)EUVL C 24, 22.1.2016, s. 8.
(10)EUVL C 36, 29.1.2016, s. 6.
(11)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0050.
(12)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0218.
(13)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0351.
(14)http://ec.europa.eu/eurostat/tgm/refreshTableAction.do?tab=table&plugin=1&pcode=t2020_50&language=en
(15)Lapsiköyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä Euroopassa käsittelevän Save the Children -järjestön raportti ”Child poverty and social exclusion in Europe” Bryssel, 2014, s. 14.
(16)http:\\www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2015/547546/EPRS_STU(2015)547546_EN.pdf, s. 11.
(17)Kansainvälinen työjärjestö, Policies and regulations to combat precarious employment, 2011.
(18)http://ec.europa.eu/justice/gender-equality/files/conference_sept_2011/dgjustice_oldagepensionspublication3march2011_en.pdf


Tullien ulkopuoliset esteet sisämarkkinoilla
PDF 189kWORD 89k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. toukokuuta 2016 tullien ulkopuolisista esteistä sisämarkkinoilla (2015/2346(INI))
P8_TA(2016)0236A8-0160/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden päivitys: enemmän mahdollisuuksia kansalaisille ja yrityksille” (COM(2015)0550),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”A Single Market Strategy for Europe – Analysis and evidence” (SWD(2015)0202),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Report on Single Market Integration and Competitiveness in the EU and its Member States” (SWD(2015)0203),

–  ottaa huomioon syyskuussa 2014 laaditun Euroopan parlamentin tutkimuspalvelujen pääosaston tutkimuksen ˮThe Cost of Non-Europe in the Single Marketˮ (Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannukset sisämarkkinoilla),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman palveluiden sisämarkkinoista: tilanneselvitys ja tulevat toimet(1),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan vähittäiskaupan toimintasuunnitelmasta kaikkien toimijoiden eduksi(2),

–  ottaa huomioon lokakuussa 2015 verkossa julkaistun sisämarkkinoiden tulostaulun,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A8‑0160/2016),

A.  toteaa, että unionin sisämarkkinat ovat erittäin tärkeitä eurooppalaisille talouksille;

B.  toteaa, että arvioiden mukaan tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden ja julkisten hankintojen sisämarkkinoiden sekä digitaalitalouden ja kuluttajalainsäädännön päätökseen saattaminen tuottaisi taloudellista hyötyä 651 miljardista eurosta 1,1 biljoonaan euroon vuosittain, mikä vastaisi 5–8,63:a prosenttia unionin bkt:stä;

C.  toteaa, että sisämarkkinoiden perustamisesta on kulunut yli 20 vuotta, mutta perusteettomat tullien ulkopuoliset esteet vaikuttavat edelleen tavaroiden ja palvelujen kauppaan ja vapaaseen liikkuvuuteen jäsenvaltioiden välillä; toteaa, että nämä tullien ulkopuoliset esteet voivat perustua protektionismiin ja niihin voi liittyä byrokraattisia haasteita, jotka ovat hyvin usein tarkoitukseensa nähden kohtuuttomia;

D.  toteaa, että vaikka palvelujen sisämarkkinoiden osuuden arvioidaan olevan noin 70 prosenttia unionin taloudesta, sen osuus unionin sisäisestä kaupasta on ainoastaan noin 20 prosenttia;

E.  toteaa, että säännellyistä ammateista 25:tä prosenttia säännellään vain yhdessä jäsenvaltiossa;

F.  toteaa, että toimivien digitaalisten sisämarkkinoiden tuottamaksi potentiaaliseksi hyödyksi on arvioitu noin 415 miljardia euroa vuodessa, minkä lisäksi bkt:n kasvun on arvioitu olevan noin 0,4 prosenttia vuonna 2020; toteaa lisäksi, että EU:n lainsäädännössä on lukuisia aukkokohtia, jotka haittaavat sen asianmukaista toimintaa;

G.  toteaa, että uusista pk-yrityksistä, mikroyrityksistä ja aloittelevista yrityksistä vain 2 prosenttia on laajentanut toimintaansa yli rajojen ulkomaisten suorien investointien turvin;

H.  toteaa, että kuluttajien kannalta sisämarkkinoiden puutteet, mukaan lukien unionin lainsäädännön epätäydellinen tai sisämarkkinoiden tavoitteiden kanssa ristiriitainen täytäntöönpano, vähentävät monissa tapauksissa valinnanvaraa ja nostavat tuotteiden ja palvelujen hintaa;

I.  toteaa, että yrityksille kustannukset merkitsevät kalliimpia toimitusketjuja, mikä tekee niiden omista tuotteista hintavampia, tai yrityspalveluiden saatavuuden heikkenemistä, mikä haittaa niiden kilpailukykyä; toteaa, että kilpailulle avoimet markkinat edistävät innovointia;

J.  katsoo, että nykyisen alv-järjestelmän monimutkaisuutta voidaan myös pitää tullien ulkopuolisena esteenä;

K.  katsoo, että jäsenvaltioiden ja monikansallisten suuryritysten välisiä kilpailun vastaisia verosopimuksia voidaan pitää perusteettomana tullien ulkopuolisena esteenä;

L.  katsoo, että yrityksien ja yksityishenkilöiden rajat ylittävälle toiminnalle sisämarkkinoilla on olemassa huomattavia esteitä, jotka johtuvat laadukkaiden tietojen, tukipalvelujen ja verkossa noudatettavien menettelyjen puutteesta, jonka seurauksena hallinnollinen taakka on tullut raskaaksi ja sääntöjen noudattaminen erittäin kalliiksi;

M.  katsoo, että esteiden ja kustannuksien seuranta on hajanaista ja epäjärjestelmällistä, minkä lisäksi esteitä ja kustannuksia ei ole selvästi ja määrällisesti määritetty, mikä vaikeuttaa politiikkatoimien asettamista tärkeysjärjestykseen;

I.Asiayhteys ja poliittiset tavoitteet

1.  panee merkille, että huolimatta tulliesteiden poistamisesta 1. heinäkuuta 1968 tullien ulkopuoliset esteet, kuten perusteettomat tuotteisiin, palveluntarjoajiin ja palvelujen tarjoamisen ehtoihin sovellettavat kansalliset tekniset säännöt ja sääntelyyn liittyvät ja muut vaatimukset ja byrokratia, haittaavat edelleen tavaroiden ja palveluiden vapaata liikkuvuutta; korostaa, että sisämarkkinoiden vahvistaminen edellyttää unionilta ja jäsenvaltioilta kiireellisiä toimia tällaisten tullien ulkopuolisten esteiden torjumiseksi;

2.  pitää tullien ulkopuolisia esteitä suhteettomina tai syrjivinä sääntelytoimina, jotka aiheuttavat markkinoille pyrkivälle yritykselle taakan tai kustannuksen, jota ei aiheudu markkinoilla jo toimiville yrityksille, tai muille kuin kansallisille yrityksille kustannuksen, jota ei aiheudu kotimaisille yrityksille, mutta toteaa, että tämä ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta säännellä ja pyrkiä oikeutettuihin poliittisiin tavoitteisiin, kuten ympäristönsuojeluun ja kuluttajien tai työntekijöiden oikeuksien suojeluun;

3.  katsoo, että monitasoisesta hallinnosta voi aiheutua kansallisen tason eroavuuksia; katsoo, että sääntelyä koskevan päätöksenteon kaikilla tasoilla on ymmärrettävä, että toimenpiteiden on oltava oikeasuhteisia ja edistettävä oikeutettuja julkisen politiikan tavoitteita; katsoo, että toimintapolitiikkaa koskevien käytäntöjen ja sääntelykäytäntöjen yhtenevyydellä ja johdonmukaisuudella voidaan merkittävästi vähentää tullien ulkopuolisia esteitä;

4.  katsoo, että silloin kun tullien ulkopuoliset esteet voidaan katsoa oikeasuhteisiksi, tietoa erilaisista kansallisista sääntelyvaatimuksista olisi oltava helposti saatavilla ja asiaan liittyvän ilmoitettavien tietojen antamisen ja menettelyjen päätökseen saattamisen oltava mahdollisimman käyttäjäystävällistä; katsoo, että nykyisen erilaisten yhteyspisteiden, kuten tuoteyhteyspisteiden ja keskitettyjen yhteyspisteiden, varaan rakennetun järjestelmän täytäntöönpano on ollut epäjohdonmukaista jäsenvaltioissa ja että se on liian monimutkaista; muistuttaa, että on tärkeää vahvistaa ja virtaviivaistaa pk-yrityksiä koskevia olemassa olevia sisämarkkinavälineitä, jotta voidaan yksinkertaistaa niiden rajat ylittävää laajentumista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota näiden järjestelmien tehostamiseen ja parantamiseen ja korostaa erityisesti tarvetta kohentaa nopeasti keskitettyjä asiointipisteitä; kehottaa komissiota raportoimaan parlamentille edistymisestä ja seuraavista toimenpiteistä vuoden 2016 loppuun mennessä; painottaa, että jäsenvaltioihin tehtävien investointien houkuttelevuus kasvaa, jos jäsenvaltioista saadaan entistä avoimempia ja esteettömämpiä sääntelyvaatimusten suhteen;

5.  katsoo, että digitaalisista sisämarkkinoista annetussa komission tiedonannossa esitetty aloite yhdestä kaikenkattavasta portaalista on myönteinen askel; kehottaa painokkaasti komissiota perustamaan yrityksiä ja kuluttajia varten keskitetyn yhteyspisteen, jossa annetaan kaikkea sisämarkkinoihin liittyvää tietoa, tukea ja ongelmanratkaisuapua ja jossa annetaan tietoa kansallisista ja unionin laajuisista menettelyistä, joita tarvitaan rajat ylittävässä toiminnassa unionissa;

6.  ottaa huomioon, että komission ja jäsenvaltioiden yhteistyö, jolla pyritään parantamaan SOLVIT-verkon toimintaa, on tärkeää tullien ulkopuolisten esteiden poistamisen kannalta, erityisesti maantieteellisillä alueilla tai toimialoilla, joilla SOLVIT-verkkoa ei käytetä usein ja joilla toimivaltaiset viranomaiset eivät tarkastele kaikkia käsiteltäväksi toimitettuja asioita;

7.  painottaa, että monille toisen jäsenvaltion markkinoille pyrkiville yrityksille ja erityisesti pk-yrityksille laajentuminen merkitsee edelleenkin niiden omasta näkökulmasta kansainvälistä kauppaa; painottaa, että pk-yrityksille, aloitteleville yrityksille ja innovatiivisille yrityksille, kuten erityisesti jakamistalouden yrityksille, olisi taattava täydet mahdollisuudet kasvaa rajat ylittävän kaupan välityksellä;

8.  katsoo, että yksi unionin ja yksittäisten jäsenvaltioiden tehtävä olisi oltava tullien ulkopuolisten esteiden mahdollinen poistaminen, ellei niitä voida perustella ja elleivät ne vastaa tavoitteita, jotka on lueteltu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdassa, jossa todetaan, että unionin perustana on erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous;

9.  muistuttaa, että digitaalisten sisämarkkinoiden strategia ja sisämarkkinastrategia Euroopalle sisältävät aloitteita, jotka olisi pantava nopeasti ja kunnianhimoisesti täytäntöön, jotta vähennetään tullien ulkopuolisia esteitä sisämarkkinoilla; korostaa, että on ratkaisevan tärkeää, että nämä aloitteet perustuvat sääntelyn parantamista koskeviin periaatteisiin ja mahdollisimman tehokkaisiin välineisiin, kuten yhteensovittamiseen ja vastavuoroiseen tunnustamiseen;

II.Laaja-alaiset tullien ulkopuoliset esteet

10.  katsoo, että eroavuudet nykyisten direktiivien kansalliseen lainsäädäntöön sisällyttämisen vauhdissa ja tosiasiallisessa täytäntöönpanossa kansallisella tasolla luovat yrityksille oikeudellisesti epävarman tilanteen ja sisämarkkinoille vaihtelevat kilpailuolosuhteet;

11.  katsoo, että kun komissio on kumonnut tarpeetonta unionin lainsäädäntöä, jäsenvaltioiden olisi toimittava ripeästi ja kumottava vastaavat kansalliset säännökset;

12.  katsoo, että jäsenvaltioiden laajamittainen unionin oikeuden noudattamatta jättäminen on haitaksi sisämarkkinoille ja unionin kansalaisille; katsoo myös, että hidas osaksi kansallisen lainsäädännön saattamista koskeva menettely johtaa siihen, että jotkut jäsenvaltiot hyötyvät perusteettomasti jatketuista vaatimusten noudattamisen määräajoista; kehottaa jatkamaan yhteistyössä komission ja jäsenvaltioiden kesken sellaisen toimintakulttuurin edistämistä, jossa vaatimuksia noudatetaan, kuten sisämarkkinastrategiassa edellytetään; korostaa tarvetta puuttua nopeasti tilanteeseen, jos jäsenvaltiot eivät noudata vaatimuksia;

13.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota siihen, että joidenkin jäsenvaltioiden hallitukset sisällyttävät unionin oikeutta täytäntöön pannessaan osaksi kansallista lainsäädäntöä saatettuihin direktiiveihin lisäsääntöjä eli harjoittavat ylisääntelyä;

14.  korostaa, että ulkomaisiin palveluntarjoajiin on viime aikoina sovellettu entistä enemmän tiukempia valvontatoimia; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että valvontatoimet ovat oikeasuhteisia, perusteltuja ja syrjimättömiä;

15.  katsoo, että asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä saatettujen sääntöjen epäjohdonmukainen valvonta jäsenvaltioissa aiheuttaa sisämarkkinoille samanlaista haittaa kuin myöhäinen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä; katsoo, että vaatimusten noudattamisesta ja valvonnasta tulee entistä haastavampaa, kun yleisesti käytetyille määritelmille, jotka koskevat esimerkiksi jäljitettävyyttä ja markkinoille saattamista, annetaan eri merkityksiä eri säädöksissä;

16.  katsoo, että samojen sääntöjen erilainen soveltaminen eri jäsenvaltioissa on omiaan luomaan uusia perusteettomia tullien ulkopuolisia esteitä; kehottaa komissiota toteuttamaan kaikki toimenpiteet eroavuuksien minimoimiseksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa;

17.  katsoo, että komission olisi hyödynnettävä enemmän direktiivien täytäntöönpanoa koskevia suuntaviivoja, koska näin voitaisiin varmistaa täytäntöönpanon laajempi yhdenmukaistaminen;

18.  panee merkille tuotemarkkinoiden sääntelyssä jatkuvasti esiintyvät kansallisen tason eroavuudet, joiden kanssa rajat ylittävää toimintaa harjoittavien yritysten on edelleen kamppailtava ja jotka liittyvät niin rajoituksien tasoon kuin eroavuuksiin jäsenvaltioiden välillä; katsoo, että tämä pakottaa yritykset tarpeettomasti mukauttamaan tuotteitaan ja palveluitaan moninaisten standardien ja toistuvien testausten mukaisiksi; katsoo, että tämä rajoittaa EU:n sisäistä kauppaa, vähentää kasvua ja vaikuttaa haitallisesti työpaikkojen luomiseen;

19.  katsoo, että koska erilaisten tuotelinjojen tarve vähentää mittakaavaetua, oikeudellinen, taloudellinen tai muu taakka kohdistuu monin tavoin suhteettoman rankasti pk-yrityksiin ja mikroyrityksiin;

20.  kiinnittää huomiota rajat ylittävien julkisten hankintojen tähän mennessä matalaan tasoon, sillä alle 20 prosenttia kaikista julkisista hankinnoista unionissa julkaistaan Euroopan laajuisilla foorumeilla ja vain 3,5 prosenttia sopimuksista myönnetään muiden jäsenvaltioiden yrityksille; kiinnittää huomiota siihen, että erityisesti pk-yrityksillä on vaikeuksia osallistua rajat ylittäviä julkisia hankintoja koskeviin tarjouskilpailuihin; pitää tässä mielessä tärkeinä niitä uusia EU:n direktiivejä julkisista hankinnoista ja käyttöoikeuksien myöntämisestä, jotka jäsenvaltioiden oli saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä huhtikuuhun 2016 mennessä; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön kyseisen lainsäädännön, myös täysin sähköiset julkiset hankintamenettelyt;

21.  korostaa, että alv-vaatimuksien noudattamisesta aiheutuvat kustannukset ovat yksi suurimmista tullien ulkopuolisista esteistä; kehottaa esittämään käytännöllisiä ehdotuksia alv:n yksinkertaistamiseksi;

22.  katsoo, että unionissa sovellettavia eri alv-järjestelmiä saatetaan pitää tullin ulkopuolisena esteenä; painottaa, että arvonlisäveron erityisjärjestelmä (VATMOSS) on hyvä keino tukea tämän esteen ylittämistä ja erityisesti pk-yrityksiä niiden rajat ylittävässä toiminnassa; toteaa, että arvonlisäveron erityisjärjestelmään liittyy vielä joitakin vähäisempiä ongelmia; kehottaa komissiota jatkamaan yrityksien alv:n maksuvelvoitteiden helpottamista kaikkialla EU:ssa;

23.  katsoo, että myös monet kansalliset hallintokäytännöt, kuten kansallisten elinten tai virastojen asiakirjojen virallistamista koskevat vaatimukset, johtavat perusteettomiin tullien ulkopuolisiin esteisiin; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita käyttämään sähköisen hallinnon ratkaisuja, joissa muun muassa asetetaan etusijalle yhteentoimivuus ja sähköiset allekirjoitukset, uudistaakseen julkishallintoaan ottaen esimerkkiä vaikkapa Virosta ja Tanskasta, asettamaan kansalaisten ja yritysten saataville enemmän ja helppokäyttöisempiä sähköisiä palveluja sekä helpottamaan julkisen hallinnon rajat ylittävää yhteistyötä ja yhteentoimivuutta heikentämättä silti henkilötietojen suojaa; katsoo, että sähköisen hallinnon käyttö on yrityksille tärkeä väline, unohtamatta kuitenkaan muita tiedonsaannin lähteitä tai saattamatta heikompaan asemaa niitä kansalaisia, joilla ei ole pääsyä digitaalisiin palveluihin;

24.  kehottaa komissiota noudattamaan vakaata käytännön lähestymistapaa valvontaan ja varmistamaan, että jäsenvaltiot soveltavat asianmukaisesti sisämarkkinasääntöjä ja panevat ne asianmukaisesti täytäntöön; katsoo näin ollen, että osaksi kansallista lainsäädäntöä saatettujen direktiivien täytäntöönpanoprosessin koordinointia olisi parannettava esimerkiksi komission järjestämillä seminaareilla, joissa käsitellään säädösten saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja vaihtamalla parhaita käytänteitä, jotta jäsenvaltioiden väliset erot voitaisiin minimoida varhaisessa vaiheessa;

III.Laaja-alaiset tullien ulkopuoliset esteet

Tavaroiden sisämarkkinat

25.  painottaa vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen merkitystä sellaisten tavaroiden sisämarkkinoille pääsyn varmistamiseksi, joita ei ole yhdenmukaistettu unionin tasolla, ja tilanteissa, joissa jäsenvaltiot soveltavat tuotteisiin kansallisia, usein hyvin erilaisia, sääntöjä, joiden perustavoite on kuitenkin sama;

26.  korostaa, että monet yritykset eivät ole tietoisia vastavuoroisesta tunnustamisesta ja uskovat, että niiden on noudatettava kohdejäsenvaltion kansallisia vaatimuksia tehdessään kauppaa sisämarkkinoilla;

27.  kehottaa komissiota toimiin, joilla parannetaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamista; odottaa tämän osalta komission suunnitelmia lisätä tietoisuutta ja tarkistaa vastavuoroista tunnustamista koskevaa asetusta; katsoo, että yhdenmukaistaminen on myös tehokas keino varmistaa, että tavaroilla ja palveluilla on yhtäläinen pääsy sisämarkkinoille;

Palvelujen sisämarkkinat

28.  pyytää kiinnittämään huomiota palvelujen tarjoajien erityisesti yrityspalvelujen, liikenteen ja rakentamisen aloilla kohtaamiin ongelmiin, jotka johtuvat monista erilaisista perusteettomista tai suhteettomista lupa-, rekisteröinti- ja ennakkoilmoitusvaatimuksista tai tosiasiallista sijoittautumista koskevista vaatimuksista; painottaa, että tämä saattaa johtaa ulkomaisten palveluntarjoajien syrjintään, mikä loukkaisi palvelujen vapaan liikkuvuuden periaatetta; kehottaa tässä yhteydessä jatkamaan sähköisen hallinnon ja sähköisen rekisteröinnin järjestelmän kehittämistä, jotta yksinkertaistetaan prosessia palveluntarjoajien kannalta;

29.  painottaa, että erityisesti palveludirektiivin puutteellinen täytäntöönpano ja poikkeava soveltaminen vaikuttavat haitallisesti sisämarkkinoihin;

30.  korostaa, että tarvitaan selkeä ja yhtenäinen sääntely-ympäristö, joka mahdollistaa palvelujen kehittämisen työntekijöitä ja kuluttajia suojaavassa markkinaympäristössä ja jolla varmistetaan, ettei nykyisiin tai uusiin markkinatoimijoihin EU:n sisämarkkinoilla kohdisteta tarpeettomia sääntelyesteitä riippumatta niiden käyttämästä liiketoimintamallista;

31.  pyytää kiinnittämään huomiota myös tiettyjen jäsenvaltioiden palveluntarjoajien yhtiömuotoja ja osakkuuksia tai hallintorakennetta koskeviin perusteettomiin tai suhteettomiin rajoituksiin sekä rajoituksiin, jotka koskevat ammattien harjoittamista yhdessä; korostaa, että jotkut näistä rajoituksista voivat muodostaa kohtuuttomia tai perusteettomia esteitä rajat ylittävälle palvelujen tarjoamiselle; painottaa, että palveluihin sovellettavien sääntelyvaatimusten ja -rajoitusten oikeasuhteisuusarvioinnin on oltava johdonmukaisempaa;

32.  painottaa, että palveludirektiiviin sisältyvä ilmoitusvelvollisuus olisi voinut olla tehokas väline perusteettomien tullien ulkopuolisten esteiden vähentämisessä tai poistamisessa mutta jäsenvaltiot ja komissio ovat laiminlyöneet sen soveltamista; on tämän vuoksi tyytyväinen siihen, että sisämarkkinastrategiassa on kiinnitetty enemmän huomiota ilmoitusmenettelyyn, koska varhaisella puuttumisella voidaan tarkistaa kansallisia toimenpiteitä ongelmien ratkaisemiseksi jo ennen kuin niitä ilmenee; katsoo lisäksi, että jäsenvaltioilta olisi pyydettävä yksityiskohtaisempia perusteluja, kun uusia sääntelytoimia otetaan käyttöön; painottaa myönteisiä kokemuksia, joita on saatu tuotteita koskevasta ilmoitusmenettelystä, ja ehdottaa tämän käyttämistä mallina parannettaessa palveluja koskevaa menettelyä;

33.  huomauttaa, että julkisiin palveluihin sovelletaan erityissuojelua sisämarkkinasääntöihin nähden niille osoitettujen yleisen edun mukaisten tehtävien vuoksi ja että näin ollen viranomaisten vahvistamat niiden moitteetonta toimintaa koskevat säännöt eivät muodosta tullien ulkopuolisia esteitä; huomauttaa tässä yhteydessä, että sosiaali- ja terveyspalveluihin ei sovelleta palveludirektiiviä;

34.  toteaa, että rakennuspalvelujen tarjoajat kohtaavat usein vaatimuksia, jotka liittyvät niiden organisaatioon kotimaassa, myös organisaatiota koskevaan sertifiointijärjestelmään, mikä tekee rajat ylittävien palvelujen tarjoamisesta liian monimutkaista ja rajoittaa näin rakennuspalveluiden ja rakennusalan ammattilaisten vapaata liikkuvuutta;

35.  kehottaa komissiota puuttumaan näihin esteisiin muun muassa parantamalla vastavuoroista tunnustamista, jos se on tarkoituksenmukaista, ja tarvittaessa lainsäädäntötoimin; korostaa, että tulevat toimet, kuten ehdotettu palvelupassi, eivät saisi johtaa hallinnolliseen lisätaakkaan vaan niillä olisi pyrittävä puuttumaan tullien ulkopuolisiin esteisiin;

36.  kehottaa komissiota tarkastelemaan rasitteita, jotka liittyvät pankkialan sirpaloitumiseen unionissa, mistä seuraa ongelmia ulkomaalaisille toimijoille, erityisesti pk-yrityksille, jotka yrittävät avata pankkitilin jossakin toisessa jäsenvaltiossa;

37.  toteaa, että jotkut säänneltyyn ammattiin pääsyä ja ammatin harjoittamista koskevat jäsenvaltioiden säännökset voivat olla kohtuuttomia ja ne voivat siksi luoda tarpeettomia sääntelyesteitä pääsylle harjoittamaan joitakin ammatteja ja säänneltyjen ammattien palvelutarjoajien liikkuvuudelle; pitää kuitenkin tärkeänä, että varmistetaan oikeudenmukainen kilpailu, koulutuksen laatu ja onnistuneiden tutkintojärjestelmien tukeminen;

38.  toistaa komission näkemyksen siitä, että kaksoistutkintojärjestelmät ovat suositeltavia esimerkkeinä parhaista käytännöistä Euroopan unionissa;

39.  on tyytyväinen kahden viime vuoden aikana tehtyyn keskinäiseen arviointiin; katsoo, että hyvin suunnitellut vertaisarviointimenettelyt, jotka kannustavat avoimeen vuoropuheluun jäsenvaltioiden kesken, voivat olla tehokkaita muutoksen edistäjiä; kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota laajentamaan tätä käytäntöä erityisesti muille sisämarkkinoiden sääntelyn aloille;

40.  kehottaa komissiota tarkastelemaan jäsenvaltioiden uudistusten painopisteitä asiantuntijapalvelujen alalla eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä ja maakohtaisissa suosituksissa tiettyjen ammattien sääntelyn poistamisesta jäsenvaltioissa;

Vähittäiskaupan sisämarkkinat

41.  tuo esiin komission vuosina 2014–2015 toteuttaman vähittäiskauppaa koskevan vertaisarvioinnin, jossa kävi ilmi, että vähittäismyyjät kohtaavat sisämarkkinoilla usein sijoittautumiseen ja toiminnan harjoittamiseen liittyviä suhteettomia ja aiheettomia ehtoja ja menettelyjä;

42.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita nopeuttamaan täydellisten digitaalisten sisämarkkinoiden potentiaalin vapauttamista ja EU:n digitaalistrategian täytäntöönpanoa;

43.  painottaa, että eräät jäsenvaltiot ottavat käyttöön säännöksiä, jotka syrjivät taloudellista toimintaa vähittäis- ja tukkukaupan alalla toiminnan harjoittamiseen käytettävän pinta-alan suuruuden, yrityksen koon tai pääoman alkuperän perusteella, mikä on vastoin sisämarkkinoiden ajatusta ja vapaan kilpailun periaatteita ja rajoittaa työmarkkinoiden kasvua;

44.  painottaa, että vähittäis- ja tukkukaupalle rajoituksia aiheuttava unionin lainsäädännön vastainen ja kohtuuton sääntely saattaa luoda merkittäviä esteitä markkinoillepääsylle ja supistaa uusien myyntipaikkojen avaamista, haitata kilpailua ja johtaa kuluttajahintojen nousuun; korostaa tässä mielessä, että jotkin maksut, tarkastusmaksut ja muut toimenpiteet voivat muodostaa tullien ulkopuolisia esteitä, jollei niitä perustella julkisen politiikan tavoitteilla; katsoo, että vähittäis- tai tukkukaupalle asetetuilla toimintarajoituksilla ei pidä rajoittaa näitä toimintoja perusteettomasti tai kohtuuttomasti, eivätkä ne saa johtaa tosiasiallisesti markkinatoimijoiden syrjimiseen;

45.  kehottaa komissiota vahvistamaan vähittäiskaupan sijoittautumista koskevia hyviä toimintatapoja, joilla varmistetaan tuotteiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus, noudattaen samalla suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteita;

46.  kehottaa komissiota analysoimaan vähittäis- ja tukkumyynnin toimintarajoituksia sisämarkkinoilla, tekemään tarvittaessa uudistusehdotuksia ja raportoimaan tästä analyysista keväällä 2017;

47.  korostaa, että helppokäyttöinen, kohtuuhintainen, tehokas ja laadukas pakettien toimitus on olennainen edellytys kukoistavalle rajat ylittävälle verkkokaupalle, joka hyödyttää pk-yrityksiä ja etenkin kuluttajia;

IV.Päätelmät

48.  kehottaa komissiota esittämään vuonna 2016 kattavan katsauksen tullien ulkopuolisista esteistä sisämarkkinoilla sekä analyysin välineistä näihin esteisiin puuttumiseksi ja erottamaan selkeästi toisistaan tullien ulkopuolisen esteen ja jäsenvaltion oikeutetun julkisen politiikan tavoitteen oikeasuhteista toteuttamista edistävän sääntelyn ja antamaan samassa yhteydessä kunnianhimoisen ehdotuksen näiden tullien ulkopuolisten esteiden poistamisesta mahdollisimman pian, jotta vapautetaan sisämarkkinoiden edelleen hyödyntämätön potentiaali;

49.  kehottaa komissiota aloittamaan ajoissa unionin politiikan ja lainsäädäntötoimien tarkastelun kehittyvillä aloilla ja kuulemaan tässä yhteydessä laaja-alaisesti sidosryhmiä, erityisesti pk-yrityksiä ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioita;

50.  kehottaa komissiota ensinnäkin varmistamaan, että jäsenvaltioissa noudatetaan jo olemassa olevia sisämarkkinasääntöjä, sen sijaan, että luodaan uusia lisäsäädöksiä, jotka koskevat olemassa olevien sääntöjen jo kattamia kysymyksiä;

51.  kehottaa komissiota syventämään valvontaansa ja vahvistamaan sisämarkkinoiden perusperiaatteita; katsoo, että varhainen puuttuminen kansallisiin toimenpiteisiin tai täytäntöönpanomenettelyihin, jotka muodostavat perusteettomia tullien ulkopuolisia esteitä, voi olla tehokkaampaa ja nopeammin tuloksiin johtavaa kuin rikkomusmenettelyn käynnistäminen; painottaa kuitenkin, että unionin lainsäädännön vakavissa tai toistuvissa laiminlyönneissä tai virheellisessä soveltamisessa komission on käytettävä kaikkia saatavilla olevia keinoja, rikkomusmenettelyjen priorisointi mukaan lukien, jotta varmistetaan unionin sisämarkkinalainsäädännön täysimääräinen täytäntöönpano;

52.  pitää valitettavana, että parlamentin oikeutta saada rikkomusmenettelyä edeltävään vaiheeseen ja rikkomusmenettelyyn liittyviä olennaisia tietoja on edelleen rajoitettu, ja kehottaa tässä suhteessa lisäämään avoimuutta luottamuksellisuussääntöjä asianmukaisesti noudattaen;

53.  kehottaa jäsenvaltioita suhtautumaan sisämarkkinoihin yhteisenä aloitteena, joka edellyttää koordinoitua ja kollektiivista ylläpitoa ja on edellytys unionin talouden kilpailukyvylle; katsoo, että perusteettomista tullien ulkopuolisista esteistä kärsivät viime kädessä kuluttajat, kun kansallisille markkinoille ei pääse uusia tulokkaita, hinnat nousevat, laatu heikkenee ja valinnanvara vähenee; katsoo, että sisämarkkinoiden ylläpitämiseksi ja edistämiseksi jäsenvaltioiden olisi uhrattava enemmän aikaa sisämarkkinoita koskeville horisontaalisille huolenaiheille ja pyrittävä määrittämään alat, jotka edellyttävät priorisoituja toimia yhdeltä tai useammalta jäsenvaltiolta;

o
o   o

54.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, Eurooppa-neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL C 93, 9.3.2016, s. 84.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0580.


Sisämarkkinastrategia
PDF 251kWORD 130k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. toukokuuta 2016 sisämarkkinastrategiasta (2015/2354(INI))
P8_TA(2016)0237A8-0171/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artiklan,

–  ottaa huomioon kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU(1),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden päivitys: enemmän mahdollisuuksia kansalaisille ja yrityksille” (COM(2015)0550),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 annetun sisämarkkinastrategiaa koskevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”A Single Market Strategy for Europe – Analysis and evidence” (SWD(2015)0202),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 annetun sisämarkkinoiden yhdentymistä ja kilpailukykyä koskevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Report on Single Market Integration and Competitiveness in the EU and its Member States” (SWD(2015)0203),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” (COM(2015)0192),

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti  12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi  ’Yhdessä uuteen kasvuun’” (COM(2011)0206),

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Toinen sisämarkkinoiden toimenpidepaketti  ’Yhdessä uuteen kasvuun’” (COM(2012)0573),

–  ottaa huomioon Mario Montin komission puheenjohtajan pyynnöstä laatiman 9. toukokuuta 2010 julkaistun kertomuksen ”Uusi sisämarkkinastrategia  Euroopan talouden ja yhteiskunnan hyväksi”,

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoiden hallinnoinnista eurooppalaisen ohjausjakson 2015 puitteissa(2),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan vähittäiskaupan toimintasuunnitelmasta kaikkien toimijoiden eduksi(3),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman digitaalisten sisämarkkinoiden toimenpidepaketista(4),

–  ottaa huomion 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman tehokkaiden työsuojelutarkastusten strategiasta työolojen parantamiseksi Euroopassa(5),

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan tilaaman syyskuussa 2014 julkaistun tutkimuksen EU:n sisämarkkinoiden toteutumattomuuden kustannuksista,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan tilaaman syyskuussa 2015 julkaistun tutkimuksen sisämarkkinoiden loppuunsaattamisen hyödyistä ”A strategy for completing the Single Market: the trillion euro bonus”,

–  ottaa huomioon komission tilaaman 20. marraskuuta 2015 julkaistun tutkimuksen maksuviivästysten torjumisesta annetusta direktiivistä ”Ex-post evaluation of Late Payment Directive”,

–  ottaa huomioon komission tilaaman marraskuussa 2014 julkaistun tutkimuksen huonekalumarkkinoiden tilanteesta ”The EU furniture market situation and a possible furniture products initiative”,

–  ottaa huomioon lokakuussa 2015 verkossa julkaistun sisämarkkinoiden tulostaulun,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0171/2016),

A.  toteaa, että sisämarkkinat ovat olleet ja ovat edelleen EU:n yhdentymisen kulmakivi sekä kestävän kasvun ja työllisyyden moottori, koska ne helpottavat kaupankäyntiä EU:ssa ja takaavat samalla SEU:n 3 artiklan 3 kohtaan perustuvan erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden;

B.  katsoo, että unionin sisämarkkinoiden syventäminen on edelleen keskeinen taloudellinen haaste erityisesti uusien tekniikoiden kehittämisessä, joka edellyttää riittävän suurta kriittistä massaa, jotta voidaan edistää innovatiivisten ja kilpailukykyisten toimijoiden pääsemistä maailmanlaajuiselle tasolle;

C.  toteaa, että sisämarkkinoilla on tapahtunut monenlaista myönteistä kehitystä viime vuosina, mutta enemmänkin voitaisiin saavuttaa lähes kaikilla aloilla – digitaalivetoisten markkinoiden piristäminen, aloittelevien yritysten kannustaminen, maailmanlaajuisten toimitusketjujen yhdentäminen, työntekijöiden liikkuvuuden ja sosiaalisten oikeuksien parantaminen, uusien liiketoimintamallien käsittely, markkinoiden edistämisen varmistaminen, vastavuoroinen tunnustaminen, standardointi ja ammattilaisten lupamenettelyt – jos perusteettomista fyysisistä, oikeudellisista ja teknisistä esteistä päästään eroon;

D.  toteaa, että parlamentin omien tutkimusten mukaan sisämarkkinoiden loppuunsaattamisesta arvioidaan koituvan biljoonan euron hyödyt (mikä vastaa 615 miljardin euron potentiaalista tehokkuushyötyä vuodessa); toteaa, että sisämarkkinoiden pirstaloituminen on yksi suuremman rakenteellisen talouskasvun merkittävimmistä esteistä;

E.  katsoo, että sisämarkkinoiden yhdentymisen edistämiseen tarvitaan aidosti strategista lähestymistapaa ja että kohdattuihin haasteisiin on löydettävä vastaukset, jotka ovat luonteeltaan sekä poliittisia että teknisiä, erityisesti sisämarkkinoiden tullien ulkopuolisten, perusteettomien esteiden kohdalla;

F.  katsoo, että EU:n olisi tavoiteltava todellisia sisämarkkinoita ja suhtauduttava niihin kaikkien kansalaisten, työntekijöiden, talouden toimijoiden ja jäsenvaltioiden yhteisenä valttina ja että sisämarkkinoiden koko potentiaali voidaan hyödyntää vain, jos ne saavat täyden tuen kaikilta jäsenvaltioilta, jotka toimivat keskenään yhteistyössä;

G.  katsoo, että unionin tason säännöt ja toimet olisi sijoitettava yhtenäiseen strategiseen näkymään ja että niiden olisi näin ollen oltava johdonmukaisia eikä ristiriidassa keskenään; katsoo, että jäsenvaltioiden on vältettävä syrjiviä toimenpiteitä, kuten kauppaa ja verotusta koskevia lakeja, jotka vaikuttavat vain tiettyihin toimialoihin tai liiketoimintamalleihin ja vääristävät kilpailua, sillä ne vaikeuttavat yritysten mahdollisuuksia sijoittautua tiettyyn jäsenvaltioon, mikä rikkoo selvästi sisämarkkinoiden periaatteita;

H.  toteaa, ettei sisämarkkinoita pidä tarkastella erillisinä muista horisontaalisista politiikanaloista, joihin kuuluvat etenkin digitaaliset sisämarkkinat, terveydenhoito, sosiaaliturva ja kuluttajansuoja, työoikeus ja kansalaisten liikkuvuus, ympäristö, kestävä kehitys, energia, liikenne ja ulkoasiat;

I.  katsoo, että sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen tuotanto- ja palvelualalla sekä esteiden poistaminen on ensisijainen tavoite, joka edellyttää nopeaa toimintaa jäsenvaltioilta ja EU:n toimielimiltä;

J.  toteaa, että esteet sisämarkkinoilla johtavat kuluttajien ulottuvilla olevan valikoiman supistumiseen ja tuotteiden ja palvelujen kallistumiseen;

K.  katsoo, että yhteisötalouden yritykset eivät juurikaan saa tunnustusta EU:n tasolla ja että useimpia näistä yrityksistä ei ole tunnustettu oikeudellisesti EU:n tasolla vaan ainoastaan joissakin jäsenvaltioissa kansallisesti vaihtelevin oikeudellisin muodoin; katsoo, että tämä EU:n oikeudellisen kehyksen puute heikentää näiden yritysten mahdollisuuksia toimia yli rajojen sisämarkkinoilla;

L.  katsoo, että väärennökset ovat vakava uhka kansanterveydelle ja yleiselle turvallisuudelle ja että väärennösten maailmanlaajuisen kaupan arvo on noussut huomattavasti viime vuosina ja pahentanut väärennösten tuhoisaa vaikutusta innovointiin, työllisyyteen ja eurooppalaisten yritysten liikearvoon;

M.  katsoo, että pääoman sisämarkkinoiden luominen auttaisi jakamaan riskit entistä kattavammin yli rajojen ja tekemään markkinoista likvidimmät;

N.  toteaa, että yhteenvetoraportti maarajoituksia koskeneesta komission kuulemisesta paljastaa kuluttajien tukevan selvästi lainsäädäntötoimenpiteitä niiden estämiseksi;

O.  ottaa huomioon, että finanssikriisin vaikutuksesta talouteen ei ole vielä selvitty ja että BKT on useissa jäsenvaltioissa yhä alle vuoden 2008 tason;

P.  ottaa huomioon, että työttömyysluvut ovat sisämarkkinoilla itsepintaisen korkeat; ottaa huomioon, että finanssikriisi lisäsi työttömien määrää yli kuudella miljoonalla; ottaa huomioon, että vuoden 2015 lopussa unionissa oli yli 22 miljoonaa työtöntä;

Toimintapoliittiset tavoitteet

1.  kannattaa tavaroita ja palveluja koskevan komission sisämarkkinastrategian ”Sisämarkkinoiden päivitys: enemmän mahdollisuuksia kansalaisille ja yrityksille” yleisiä tavoitteita ja arvostaa sen keskeisillä aloilla toteutettavia toimia, joilla pyritään ottamaan käyttöön sisämarkkinoiden täysi potentiaali kuluttajia, työntekijöitä ja yrityksiä, etenkin aloittelevia yrityksiä, hyödyttävällä tavalla, lisäämään kestäväpohjaisten työpaikkojen määrää ja kasvattamaan ja kehittämään pk-yrityksiä; kannustaa komissiota kehittämään monialaisia toimintapolitiikkoja, joiden avulla on tarkoitus saada aikaan oikeudenmukaisemmat ja kilpaillummat sisämarkkinat yleisesti sovellettavia määräyksiä koskevan SEUT:n II osaston määräysten mukaisesti;

2.  ottaa huomioon, että unionin keskeisenä tavoitteena on luoda sisämarkkinat, joilla taataan tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus;

3.  on tyytyväinen siihen, että strategialla pyritään täydentämään muilla aloilla toteutettuja toimia; katsoo, että tähän strategiaan, jolla parannetaan jo käynnistettyjä aloitteita, sisältyy hyvät mahdollisuudet auttaa varmistamaan taloudellinen vauraus, luomaan enemmän kestäväpohjaisia työpaikkoja ja kestävää kasvua, parantamaan eurooppalaisten hyvinvointia konkreettisilla toimenpiteillä sekä tekemään Euroopasta houkutteleva investointien kannalta ja kehittämään eurooppalaisten yritysten maailmanlaajuista kilpailukykyä; korostaa kuitenkin, että strategian toteutuksessa on vältettävä eri aloitteiden epäjohdonmukaisuutta ja päällekkäisyyttä; painottaa, että ehdotusten olisi perustuttava näyttöön ja oltava sääntelyn parantamista koskevien periaatteiden mukaisia;

4.  painottaa, että sisämarkkinoilta on viipymättä poistettava perusteettomat esteet, jotta voidaan saada aikaan konkreettisia ja nopeita tuloksia kilpailukyvyn, kestävän kasvun, tutkimuksen, innovoinnin, uusien työpaikkojen luomisen, kuluttajien lisääntyneen valinnanvaran sekä uusien liiketoimintamallien muodossa; katsoo, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi olisi pyrittävä, silloin kun se on tarpeen ja aiheellista, yhdenmukaistamaan lainsäädäntöä entistä enemmän säilyttäen kuitenkin samalla mahdollisimman korkea kuluttajansuojan taso ja toteuttamaan asianmukaisia toimia jäsenvaltioiden luomien perusteettomien esteiden purkamiseksi;

5.  katsoo, että Eurooppa 2020 -strategian väliarvioinnin yhteydessä olisi asetettava kunnianhimoisia tavoitteita erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden ja kestävän kasvun saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä; korostaa, että sisämarkkinoiden olisi oltava keskeisessä asemassa pyrittäessä saavuttamaan tämä tavoite;

6.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita olemaan innovatiivisia sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanossa; painottaa työvoimavaltaisten alojen, kuten vähittäiskaupan ja hotelli-, ravintola- ja matkailualan, suurta potentiaalia työpaikkojen luomisessa, integroimisessa ja nuorisotyöttömyyden torjumisessa;

7.  katsoo, että vuonna 2010 julkaistu Montin raportti ”Uusi sisämarkkinastrategia” olisi pantava kokonaisuudessaan täytäntöön ja otettava huomioon sisämarkkinastrategian työstämisen aikana;

8.  korostaa, että sisämarkkinastrategiassa ei saa jättää huomiotta teollisuuden potentiaalia, joka liittyy kestävään kasvuun ja laadukkaisiin työpaikkoihin unionissa;

9.  katsoo, että sisäinen kysyntä – erityisesti ostovoiman parantaminen, innovatiivisten toimien toteuttaminen ja vihreään talouteen investoiminen – on keskeisen tärkeää, jotta hyödynnetään sisämarkkinoiden koko potentiaali ja edistetään kestävää kasvua;

Nykyaikaiset ja entistä innovatiivisemmat sisämarkkinat

10.  on tyytyväinen siihen, että strategiassa painotetaan näkökohtia, joilla pyritään auttamaan yrityksiä, erityisesti pk-yrityksiä, mikroyrityksiä ja aloittelevia yrityksiä, laajentamaan toimintaansa, kasvamaan ja pysymään sisämarkkinoilla, mikä tukee niiden innovointia ja uusien työpaikkojen luomista; korostaa, että kaikki pk-yrityksiä ja aloittelevia yrityksiä koskevat aloitteet edellyttävät välittömiä toimia ja ne olisi katsottava ensisijaisiksi, mutta muistuttaa, että nämä aloitteet eivät saisi tarjota epärehellisille yrityksille tilaisuuksia kiertää nykyisiä sääntöjä, heikentää työntekijöihin ja kuluttajiin liittyviä normeja tai kasvattaa yrityspetosten, rikollisen toiminnan ja pöytälaatikkoyritysten riskiä;

11.  uskoo, että sisämarkkinastrategia voi tarjota EU:n talouden selkärankana toimiville pk‑yrityksille, mikroyrityksille sekä innovatiivisille aloitteleville yrityksille uusia mahdollisuuksia; uskoo, että oikean liiketoimintaympäristön kehittäminen parantamalla pk-yritysten yksityisen riskipääoman puitteita, helpottamalla rahoituksen saatavuutta, tuottamalla tarkoituksenmukaista lainsäädäntöä ja soveltamalla täysimääräisesti ”pienet ensin” -periaatetta sisämarkkinoilla on ratkaisevan tärkeää ja voisi tukea kasvua ja työpaikkojen luomista;

12.  katsoo, että sisämarkkinastrategian tavoitteiden saavuttamisen kannalta on keskeistä vähentää yritysten ja erityisesti pk-yritysten hallinnollista rasitusta ja säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia sekä kumota tarpeetonta lainsäädäntöä varmistaen kuitenkin edelleen kuluttajien, työntekijöiden, terveyden ja ympäristön suojelun korkeat normit;

13.  katsoo, että on tarpeen miettiä mahdollisia objektiivisia kriteerejä ja indikaattoreita innovatiivisia aloittelevia yrityksiä, pk-yrityksiä ja yhteisötalouden yrityksiä koskevalle määritelmälle, jota voidaan käyttää vertailukohtana niitä koskevia toimenpiteitä hyväksyttäessä; kehottaa komissiota ehdottamaan tällaisia kriteerejä ja indikaattoreita;

14.  korostaa, että on tarpeen tukea yhteisötalouden yrityksiä sisämarkkinapolitiikkojen sisällä, pitäen mielessä, että EU:ssa on noin kaksi miljoonaa yhteisötalouden yritystä, jotka muodostavat noin 10–12 prosenttia kaikista eurooppalaisista yrityksistä; korostaa lisäksi, että yhteisötalous kasvaa nopeasti, tarjoaa laadukkaita tuotteita ja palveluja ja luo erittäin laadukkaita työpaikkoja;

15.  kehottaa komissiota pyytämään REFIT-foorumia tarkastelemaan innovoinnin esteitä ja esittämään Euroopan innovointineuvoston perustamista koskevan ehdotuksen lisäksi ehdotuksia niiden vähentämiseksi tai poistamiseksi; korostaa, ettei tämä prosessi saa johtaa heikompiin työelämän normeihin tai kuluttajansuoja- ja ympäristönormeihin; katsoo, että paremman sääntelyn varmistamiseksi nykyistä lainsäädäntöä olisi tarkasteltava uudelleen ja tarvittaessa yksinkertaistettava, jotta varmistetaan sen tarkoituksenmukaisuus, ja että kaiken uuden lainsäädännön olisi oltava tulevaisuuden kannalta kestävää ja oletusarvoisesti digitaalista ja ”pienet ensin” -periaatteen mukaista;

16.  panee merkille, että toimivasta sääntelystä voi olla hyötyä sekä yrityksille että työntekijöille ja että se voi auttaa edistämään talouskasvua ja laadukkaiden työpaikkojen luomista sisämarkkinoilla; panee merkille parempaa sääntelyä koskevan komission toimintaohjelman, johon kuuluu sidosryhmien osallisuuden vahvistaminen muun muassa REFIT-foorumin välityksellä ja vaikutustenarviointien vahvistaminen; painottaa tarvetta arvioida lainsäädännön lyhyen aikavälin vaikutuksia mutta myös sen arvoa pitkällä aikavälillä samoin kuin sääntelemättä jättämisen seurauksia; katsoo, että parempi, tehokkaampi ja yksinkertaisempi lainsäädäntö vähentää hallinnollista rasitetta sekä tehostaa kasvua ja työpaikkojen luomista ja auttaa samalla edelleen varmistamaan kuluttajien, työntekijöiden, terveyden ja ympäristön suojelun korkean tason;

17.  katsoo, että sisämarkkinoiden kehittäminen edelleen edellyttää jäsenvaltioiden välisen kaupan esteiden poistamista; kannattaa helmikuussa 2016 esitettyä eurooppalaista julkilausumaa kilpailukyvystä, etenkin sitoutumista sääntelyn yksinkertaistamiseen ja taakan keventämiseen, lisätoimiin EU:n sääntelystä aiheutuvan kokonaistaakan keventämiseksi etenkin pk-yritysten ja mikroyritysten osalta sekä taakan keventämistä koskevien tavoitteiden asettamiseen mahdollisuuksien mukaan tietyillä toimialoilla; suosittelee, että työ tällaisten taakan keventämistä koskevien tavoitteiden asettamiseksi aloitettaisiin välittömästi;

18.  katsoo, että sisämarkkinoiden tavoitteiden varmistamiseksi ja kasvun ja työpaikkojen tuottamiseksi EU:n on edistettävä kilpailukykyä niiden suuntaviivojen mukaisesti, jotka on esitetty Eurooppa-neuvoston julkilausumassa kilpailukyvystä;

19.  on tyytyväinen, että komissio aikoo puuttua verokoordinoinnin puutteeseen EU:ssa ja erityisesti pk-yritysten kohtaamiin vaikeuksiin, jotka johtuvat toisistaan poikkeavien kansallisten alv-säännösten moninaisuudesta; tarjoaa komissiolle täyden tukensa alv‑uudistuksessa; kehottaa komissiota erityisesti harkitsemaan, miten uusia sääntöjä, jotka koskevat digitaalisten palvelujen suorituspaikkaa arvonlisäverotuksen kannalta, voidaan muuttaa siten, että otetaan huomioon pienten ja mikroyritysten erityistarpeet; kehottaa komissiota arvioimaan koordinoinnin lisäämisen mahdollisuutta ja erityisesti arvioimaan yksinkertaistetun arvonlisäverotuksen mahdollisuutta (samaan tavaraluokkaan kuuluvien tuotteiden osalta) sähköisessä kaupankäynnissä;

20.  tukee komissiota sen pyrkimyksissä huolehtia oikeudenmukaisesta verotuksesta unionissa ja torjua aggressiivista verosuunnittelua ja verojen välttelyä koskevia käytäntöjä; kehottaa komissiota keskittymään rajatylittävää toimintaa harjoittavia konserneja koskevan maakohtaisen raportointivelvollisuuden kehittämiseen;

21.  kiinnittää huomiota yritysten, erityisesti pk-yritysten ja aloittelevien yritysten, vaikeuksiin saada rahoitusta; korostaa, että pk-yritykset ovat epäedullisessa asemassa muihin yrityksiin nähden luoton saannin helppouteen, verotusjärjestelmiin, työoikeuteen ja muihin ulkoisiin tekijöihin liittyvien erojen vuoksi; kehottaa komissiota jatkamaan näille yrityksille Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR), Horisontti 2020- ja COSME-ohjelmien sekä ERI-rahastojen kautta tarjottua arvokasta tukea ja selvittämään keinoja helpottaa entisestään varsinkin mikroyritysten mahdollisuuksia hyötyä näistä ja muista ohjelmista ja välineistä esimerkiksi lyhentämällä hakumenettelyjä kuuteen kuukauteen, yksinkertaistamalla edelleen niihin liittyviä menettelyjä sekä parantamalla EU-rahoituksen näkyvyyttä; suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen käyttää COSME-ohjelman varoja innovatiivisille uusille pk‑yrityksille suunnattujen tiedotuskampanjoiden rahoittamiseen; kehottaa ottamaan kampanjoihin mukaan kaikki yritysten tukemisesta vastaavat paikallis- ja alueviranomaiset, etenkin ne, jotka ovat mukana Yritys-Eurooppa-verkostossa; katsoo yksinkertaistamisen keskeiseksi tekijäksi, joka edistää pk-yritysten ja aloittelevien yritysten rahoituksen saantia; kehottaa komissiota varmistamaan, että joukkorahoitus voidaan järjestää saumattomasti yli rajojen;

22.  kehottaa komissiota harkitsemaan pk-yrityslähettiläiden verkoston vahvistamista erilaisin toimin – välttäen samalla lisäbyrokratiaa – tätä välinettä koskevan tietoisuuden ja sen näkyvyyden lisäämiseksi pk-yritysten parissa ja kunkin kansallisen pk‑yrityslähettilään ja vastaavien pk-yritysten edustajien välisen vuorovaikutuksen vahvistamiseksi sekä esittelemään verkoston toimintaa parlamentille kerran vuodessa;

23.  huomauttaa, että vaikka Euroopan parlamentti hyväksyi kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumista koskevan direktiivin helmikuussa 2011, tuhansia pk-yrityksiä ja aloittelevia yrityksiä ajautuu Euroopassa vuosittain konkurssiin niiden odottaessa saataviensa maksamista, myös kansallisen julkishallinnon taholta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vauhdittamaan toimiaan maksuviivästysten torjumisesta annetun direktiivin soveltamisen ja täytäntöönpanon valvonnan helpottamiseksi; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita harkitsemaan erilaisia asianmukaisen korvauksen muotoja tilanteessa, jossa maksuviivästysten torjumisesta annetun direktiivin täytäntöönpano ei ole tyydyttävää ja julkishallinto on velkaa yrityksille, jotta ne eivät tämän vuoksi ajaudu konkurssiin;

24.  pitää myönteisenä yritysten maksukyvyttömyyttä koskevaa lainsäädäntöaloitetta, johon sisältyy varhaisen vaiheen uudelleenjärjestely ja uuden mahdollisuuden antaminen ja jolla varmistetaan, että jäsenvaltiot tarjoavat sääntely-ympäristön, jossa hyväksytään, että epäonnistumisia joskus tapahtuu ja että ne voivat kannustaa innovointiin, mutta muistuttaa, että epäonnistuvien yritysten kustannukset ja seuraukset eivät vaikuta ainoastaan yrityksen omistajaan ja osakkaisiin vaan myös sen velkojiin, työntekijöihin ja veronmaksajiin; kehottaa komissiota varmistamaan, että tämä aloite yhdenmukaistaa maksukyvyttömyysmenettelyjä EU:ssa, lyhentää menettelyjen kestoa ja pienentää niiden kustannuksia;

25.  pitää valitettavana, ettei komissio painottanut riittävästi käsiteollisuuden ja pk-yritysten perinteisen valmistuksen erityistä roolia sekä Euroopan kilpailukykyä että taloudellista vakautta edistävänä tärkeänä tekijänä; kannustaa komissiota hyödyntämään täysimääräisesti valmistusteollisuuden digitalisoinnin ja innovoinnin kaikki mahdollisuudet erityisesti, kun on kyse alan mikro- ja pienyrityksistä ja aloittelevista yrityksistä samoin kuin vähemmän teollistuneista alueista, jotta voidaan auttaa vähentämään alueellisia eroja ja elvyttämään paikallistalouksia; katsoo, että pk-yrityksiä ja käsiteollisuusyrityksiä koskevan vahvemman politiikan on oltava yksi kaikkien EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden tärkeimmistä prioriteeteista tulevina vuosina;

26.  on tyytyväinen komission yhteen kaikenkattavaan portaaliin, jota olisi kehitettävä nykyisten, palveludirektiivin nojalla perustettujen keskitettyjen asiointipisteiden pohjalta ja jonka olisi yhdistettävä keskitetyt asiointipisteet muihin vastaaviin sisämarkkinoiden verkostoihin; kehottaa komissiota tutkimaan kaikkia keinoja hyödyntää yhtä kaikenkattavaa portaalia mahdollisimman hyvin, jotta voidaan auttaa eurooppalaisia aloittelevia yrityksiä laajentamaan toimintaansa kaikkialla Euroopassa ja kansainvälistymään tarjoamalla täsmällistä ja selkeää tietoa eri kielillä kaikista menettelyistä ja muodollisuuksista, joita yritys tarvitsee toimiakseen kotimaassa tai toisessa EU:n jäsenvaltiossa; kehottaa komissiota perustamaan yrityksiä ja kuluttajia varten keskitetyn yhteyspisteen, jossa annetaan kaikkea sisämarkkinoihin liittyvää tietoa, tukea ja ongelmanratkaisuapua ja jossa annetaan tietoa kansallisista ja unionin laajuisista menettelyistä, joita tarvitaan rajat ylittävässä toiminnassa unionissa; kehottaa komissiota varmistamaan, että ne otetaan nopeasti käyttöön;

27.  panee merkille, että yritykset, etenkin pk-yritykset, eivät joko ole tietoisia muissa jäsenvaltioissa sovellettavista säännöistä tai niillä on vaikeuksia löytää ja ymmärtää tietoa liiketoimintaansa sovellettavista säännöistä ja menettelyistä; kehottaa komissiota yhdistämään kaikki eri portaalit, yhteyspisteet ja tiedotussivustot yhteen yhtenäiseen väylään, joka tarjoaa pk-yrityksille ja aloitteleville yrityksille käyttäjäystävällistä tietoa, jotta ne voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä ja säästää aikaa ja rahaa;

28.  kehottaa komissiota kehittämään keskitetyistä asiointipisteistä sääntelyportaalin sijaan täysimittaisten sähköisten yritysportaalien järjestelmän, joka edistää liike-elämän edustajien säännöllistä tiedonvaihtoa ja auttaa kansallisia yrityksiä ja kansalaisia kilpailemaan muissa EU:n jäsenvaltioissa;

29.  muistuttaa, että on tärkeää vahvistaa ja virtaviivaistaa pk-yrityksiä koskevia olemassa olevia sisämarkkinavälineitä, jotta voidaan yksinkertaistaa niiden rajatylittävää laajentumista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita painottamaan enemmän tuoteyhteyspisteiden ja keskitettyjen yhteyspisteiden virtaviivaistamista ja parantamista;

30.  muistuttaa, että kuluttajille on kiireellisesti taattava samanlainen suojan taso verkossa ja reaaliympäristössä; korostaa, että kaikkien sisämarkkinoilla verkossa ja reaaliympäristössä toimivien taloudellisten toimijoiden on tarpeen toteuttaa kaikki kohtuulliset ja asianmukaiset toimenpiteet väärennösten torjumiseksi, jotta voidaan taata kuluttajansuoja ja tuoteturva;

31.  painottaa, että jakamistalous kasvaa nopeasti ja että samalla kun se muuttaa tapoja, joilla monia palveluja ja käyttöomaisuutta tarjotaan ja kulutetaan, se voi ohjata innovointia ja tuoda lisäetuja ja -mahdollisuuksia yrityksille ja kuluttajille sisämarkkinoilla; korostaa jakamistalouden taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristöhyötyjä ja -haasteita; kehottaa komissiota koordinoimaan jäsenvaltioiden toimia, joilla pyritään löytämään jakamistaloutta koskevia lyhyen tai pitkän aikavälin lainsäädäntöratkaisuja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan ehdotuksia, joilla ehkäistään työllistämiseen ja verotukseen liittyviä väärinkäytöksiä jakamistaloudessa;

32.  panee tyytyväisenä merkille komission ilmoittaman jakamistaloutta koskevan aloitteen ja on tyytyväinen sen aikomukseen tarkastella tällä alalla perustettuja yrityksiä ja selkeyttää ohjeiden avulla EU:n nykyisen lainsäädännön säännösten vuorovaikutusta jakamistalouden liiketoimintamallien soveltamisen ja toiminnan kannalta; katsoo, että tämän alan sääntelytoimissa olisi osoitettava joustavuutta niin, että sääntöjä voidaan ripeästi mukauttaa ja panna täytäntöön tällä nopeasti muuttuvalla alalla, jolla tarvitaan nopeita ja tehokkaita mukautuksia; korostaa, että nykyisiä kuluttajansuojavaatimuksia on myös sovellettava ja niiden noudattamista valvottava digitaalitaloudessa; kehottaa komissiota varmistamaan jakamistaloudelle parhaat mahdolliset edellytykset kehittyä ja menestyä;

33.  korostaa, että jakamistalouden tarjoamat uudet turvallisuusominaisuudet, kuten maksujen suojaus, maantieteellinen paikannus ja vakuutukset, vahvistavat kuluttajien asemaa ja edellyttävät siten sen arvioimista, milloin jälkikäteen toteutettavat korjaavat toimenpiteet ovat ennakkoon tapahtuvaa sääntelyä tehokkaampia; kehottaa komissiota edistämään edelleen julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä jakamistalouden nykyisiin esteisiin puuttumiseksi ja etenkin digitaalisen henkilöllisyyden käytön lisäämiseksi, jotta voidaan lisätä kuluttajien luottamusta verkko-ostoksiin, digitaalisten ratkaisujen kehittämiseksi veronmaksua varten, rajatylittävien vakuutusjärjestelmien tarjoamiseksi ja työlainsäädännön nykyaikaistamiseksi;

34.  katsoo, että jakamistaloudessa olisi edistettävä uusien liiketoimintamallien, innovatiivisten palvelujen ja resurssien tilapäisen käytön kehittämistä, kuitenkin mahdollisuuksien mukaan niin, että samanlaisiin palveluihin sovelletaan samanlaisia sääntöjä, jotta voidaan turvata palvelujen korkea laatu riippumatta siitä, miten niiden käyttö ja tarjonta järjestetään, ja varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset ja kuluttajien turvallisuus sekä estää samalla pirstaloitumista, joka haittaisi uusien liiketoimintamallien kehittämistä; uskoo, että jakamistaloutta voidaan lähestyä ainoastaan sisämarkkinanäkökulmasta, sillä sisämarkkinoiden pirstaloituminen paikallisten tai kansallisten sääntöjen takia estää eurooppalaisia jakamistalouden yrityksiä laajentamasta toimintaansa Euroopan tasolla;

35.  kiinnittää huomiota EU:n teknisten standardien merkitykseen innovoinnin, kilpailukyvyn ja sisämarkkinoiden edistymisen kannalta; toteaa, että on toteutettava oikea-aikaisia toimia, joilla kehitetään laatua, yhteentoimivuutta ja turvallisuutta koskevat korkeat EU-standardit EU:n teollisuuspolitiikan käyttöön, sekä edistettävä näitä standardeja myös kansainvälisesti; kehottaa komissiota tukemaan ja vahvistamaan EU-standardeja, joista säädetään jo asetuksessa (EU) N:o 1025/2012, sekä lisäämään standardointikehyksen tehokkuutta ja tarkoituksenmukaisuutta, myös hyödyntämällä kansainvälisten kauppaneuvottelujen tarjoamia mahdollisuuksia; korostaa, että standardit olisi laadittava markkinalähtöisellä, avoimella, osallistavalla ja kilpailukykyisellä tavalla, jotta pk-yritysten olisi helppo panna ne täytäntöön ja jotta vältetään suljettujen arvoketjujen riski, mutta toteaa, että samalla olisi kuitenkin vältettävä niiden julkaisemisen viivästyminen;

36.  korostaa standardointijärjestelmän tärkeää tehtävää tuotteiden ja yhä enemmän myös palvelujen vapaassa liikkeessä; toteaa, että standardien vapaaehtoinen käyttö on myös kasvattanut BKT:tä 0,3–1 prosenttia Euroopassa ja että se vaikuttaa myönteisesti työn tuottavuuteen;

37.  muistuttaa, että valtaosa standardeista on kehitetty vastauksena teollisuuden tarpeisiin alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan mukaisesti sen varmistamiseksi, että standardeilla on merkitystä markkinoiden kannalta; tukee sisämarkkinastrategiaan sisältyvää sitoumusta varmistaa, että Eurooppa pysyy standardien kehittämisessä maailmanlaajuisesti etulinjassa; kannustaa kansainvälisen lähestymistavan kanssa yhdenmukaiseen standardointiin joko kehittämällä yleisiä kansainvälisiä standardeja tai tunnustamalla tarvittaessa vastaavat kansainväliset standardit; panee merkille aikomuksen luoda standardointitoimien kehys ja määritellä niiden painopisteet standardointia koskevassa yhteisessä aloitteessa; kehottaa komissiota varmistamaan, että yhteisen aloitteen lähtökohtana on tällainen alhaalta ylöspäin suuntautuva, teollisuuden määrittelemä tarve ja että sen yhteydessä priorisoidaan ja laaditaan vain sellaisia standardeja, joilla vastataan havaittuihin tarpeisiin ja joilla on merkitystä markkinoiden kannalta, eikä sen perusteella luoda tarpeettomia standardeja tai esitetä vaatimuksia, jotka ovat ristiriidassa muiden asiaan liittyvien standardien kanssa;

38.  toteaa, että ehdotus eurooppalaista standardointia koskevasta yhteisestä aloitteesta perustuu eurooppalaisesta standardointijärjestelmästä tehtyyn riippumattomaan arviointiin, ja tukee sen tavoitetta perustaa eurooppalainen standardointiyhteisö, joka kehittää järjestelmää kokonaisuutena parantavia toimia, kuten osallistavuutta ja eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn tukemista koskevia suosituksia;

39.  kehottaa komissiota yhteistyössään eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden kanssa tukemaan niitä ja niiden kansallisia vastineita pyrkimyksissä parantaa pk‑yritysten osallistumista sekä itse standardien laatimisprosessiin että laadittujen standardien käyttöönottoon; kannustaa komissiota lisäksi tekemään tiivistä yhteistyötä eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden, kansallisten standardointielinten ja muiden kanssa standardointiprosessin avoimuuden lisäämiseksi ja panemaan näin täytäntöön eurooppalaisen standardoinnin vuoden 2016 työohjelmaan ja sen perustana olevaan asetukseen sisältyvät sitoumukset;

40.  katsoo, että yhteisissä aloitteissa olisi keskityttävä työskentelytapojen jatkuvaan parantamiseen erityisesti luomalla prosesseja teknisten komiteoiden kokoonpanon tarkistamiseen sekä toimenpiteitä avoimuuden ja osallistamisen edistämiseen niin, että mahdollistetaan monien eri sidosryhmien osallistuminen teknisten komiteoiden keskusteluihin;

41.  katsoo, että avoimempi ja helpommin käytettävissä oleva valitusmekanismi synnyttäisi luottamusta ja parantaisi standardien laatimisprosessia; katsoo, että silloin kun komissio on pyytänyt standardin laatimista unionin lainsäädännön hyväksymisen perusteella, parlamentin asiaankuuluvalla valiokunnalla voi olla mahdollisuus toimia jonkinlaisessa roolissa julkisessa valvonnassa ja keskustelussa osana tällaista prosessia ennen kuin tarvittaessa tehdään päätös virallisesta vastalauseesta; korostaa, että päätettäessä standardointipyyntöjen esittämisestä standardointielimille olisi otettava huomioon suhteellisuusperiaate ja riskiperusteinen lähestymistapa;

42.  katsoo, että yleisen tietoisuuden lisääminen ehdotetuista standardiluonnoksista ennen niiden lopullista hyväksymistä voi lisätä vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta ja vahvistaa prosessia eurooppalaisessa standardointiyhteisössä voimassa olevien parhaiden käytäntöjen mukaisesti;

43.  kehottaa komissiota antamaan parlamentille vuoden 2016 loppuun mennessä kertomuksen eurooppalaista standardointia koskevan yhteisen aloitteen täytäntöönpanosta ja edistyksestä, jota on saavutettu unionin vuoden 2016 työohjelmaan sisältyvien suositusten toteuttamisessa yhteistyössä eurooppalaisen standardointiyhteisön kanssa;

44.  kehottaa komissiota kilpailusta EU:n sisämarkkinoilla vastaavana toimielimenä varmistamaan yhdessä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa, että markkinoilla toimivilla kilpailijoilla on tasapuoliset toimintaedellytykset;

45.  suhtautuu myönteisesti viimeaikaisiin aloitteisiin, jotka koskevat julkisten hankintojen tehostamista ja avoimuuden lisäämistä siten, että hankintatietoja käytetään paremmin ja hankintojen vapaaehtoista arviointia lisätään tietyissä laajamittaisissa infrastruktuurihankkeissa; kehottaa jäsenvaltioita tekemään komission kanssa yhteistyötä näiden aloitteiden täytäntöönpanossa;

46.  toivoo, että komissio jatkaa edelleen vuonna 2014 annettujen direktiivien nojalla käynnistettyä julkisten hankintojen järjestelmän uudistamista siten, että hankintojen alalla siirrytään entistä perustellumpaan kysyntään ja pyritään palkitsemaan innovatiivisesta teknologiasta ja energiatehokkuudesta;

47.  toteaa, että uusi vuonna 2014 käyttöön otettu julkisten hankintojen järjestelmä on entistä yksinkertaisempi ja siihen sisältyvät säännöt ovat joustavampia, jotta ne palvelisivat paremmin muuta julkisen sektorin politiikkaa samoin kuin jäsenvaltioita ja paikallisia erikoisalan yrityksiä; huomauttaa, että julkisia hankintoja leimaa kaikissa jäsenvaltioissa edelleen huomattava tehottomuus, joka rajoittaa rajatylittävää laajentumista ja kasvua kotimarkkinoilla;

48.  pitää periaatteessa myönteisinä avoimuuden, tehokkuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämistä julkisissa hankinnoissa koskevia aloitteita, joista komissio on ilmoittanut; korostaa kuitenkin, että uusien EU-direktiivien täytäntöönpano ja soveltaminen on asetettava uusien välineiden, kuten toimeksiantorekisterin, käyttöönoton edelle; korostaa tässä yhteydessä, että mahdolliset tietojen analysointivälineet eivät saa johtaa uusiin tai ylimääräisiin raportointivelvollisuuksiin; toteaa, että suurten infrastruktuurihankkeiden ennakkoarviointimekanismin olisi oltava täysin vapaaehtoinen;

49.  painottaa tarvetta ottaa käyttöön täysin sähköinen julkisten hankintojen järjestelmä; korostaa, että on tärkeää panna julkisia hankintoja koskeva direktiivi kaikilta osin täytäntöön nopeasti ja kattavasti; korostaa, että sähköisten hankintamenettelyjen laajempi käyttö on tarpeen markkinoiden avaamiseksi pk-yrityksille;

50.  painottaa yhtenäisen patentin merkitystä; kannattaa komission aikomusta poistaa epävarmuustekijöitä sen osalta, miten yhtenäinen patentti sekä kansalliset ja lisäsuojatodistukset ja yhtenäisen lisäsuojatodistuksen mahdollinen käyttöönotto voivat toimia rinnakkain, pitäen samalla mielessä kansanterveyden ja potilaiden edut;

51.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön ja panemaan täytäntöön lisäsuojatodistuksen mukaista valmistusta koskevan poikkeuksen ennen vuotta 2019 eurooppalaisen rinnakkais- ja biosimilaarilääketeollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi maailmanlaajuisessa ympäristössä sekä työpaikkojen ja kasvun säilyttämiseksi ja lisäämiseksi EU:ssa ilman, että heikennetään lisäsuojatodistusjärjestelmän mukaisesti myönnettyä kaupallista yksinoikeutta suojelluilla markkinoilla; katsoo, että tällaisilla säännöksillä voisi olla myönteinen vaikutus laadukkaiden lääkkeiden saatavuuteen kehitysmaissa ja vähiten kehittyneissä maissa ja ne voisivat auttaa välttämään tuotannon ulkoistamisen;

52.  kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä patenttijärjestelmään pääsyn helpottamiseksi Euroopassa kaikkien niiden mikroyritysten, pk-yritysten ja aloittelevien yritysten osalta, jotka haluavat käyttää vaikutukseltaan yhtenäistä eurooppapatenttia tuotteidensa ja prosessiensa innovoinnissa, ja mainitsee esimerkkinä toimenpiteistä hakemus- ja vuosimaksujen tason alentamisen ja kääntämiseen liittyvän avun tarjoamisen; korostaa, että tärkeitä ovat sekä standardien kannalta olennaiset patentit että innovatiiviset avoimet lisenssiratkaisut, jotka toisinaan soveltuvat paremmin innovoinnin tukemiseen; korostaa, että patenttien lisenssisopimukset ovat tärkeitä, kunhan ne ovat EU:n kilpailulainsäädännön rajoitusten mukaisia ja perustuvat tasapuolisiin, kohtuullisiin ja syrjimättömiin ehtoihin (FRAND), jotta voidaan säilyttää tutkimuksen ja kehityksen sekä standardoinnin kannustimet, edistää innovointia ja varmistaa tasapuoliset lisenssiehdot;

53.  kehottaa komissiota esittämään viipymättä muiden kuin maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojaa EU:ssa koskevan yhtenäisen eurooppalaisen järjestelmän luomista koskevan lainsäädäntöehdotuksen, jota parlamentti on jo aiemmin vaatinut ja jonka tarkoituksena olisi luoda yhtenäinen eurooppalainen järjestelmä ja päättää näin epätarkoituksenmukainen ja erittäin hajanainen tilanne Euroopassa sekä tuottaa monia erilaisia myönteisiä vaikutuksia kansalaisille, kuluttajille, tuottajille ja koko Euroopan taloudelliselle ja sosiaaliselle rakenteelle; korostaa, että tällainen väline toisi yksiselitteisesti esiin monien paikallistuotteiden lisäarvon, mistä olisi selkeää etua asianomaisille tuottajille ja alueille ja mikä edistäisi myös kuluttajatietoisuuden kehittymistä;

54.  toteaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien koko potentiaalia ei ole vielä otettu käyttöön useimmissa jäsenvaltioissa; kehottaa yhdenmukaistamaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskevia jäsenvaltioiden puitesääntöjä, levittämään parhaita käytäntöjä sekä edistämään tämän mallin hyödyntämistä;

55.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään rakenteita, joiden avulla rajatyöntekijöille voidaan antaa neuvoja ja apua asioissa, jotka koskevat toisessa jäsenvaltiossa työskentelystä aiheutuvia taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia;

56.  toteaa, että sisämarkkinoiden ja digitaalisten sisämarkkinoiden syventyminen voi tuoda uusia mahdollisuuksia ja haasteita sekä nostaa esille kysymyksiä osaamisesta, uusista työllistymismuodoista, rahoitusrakenteista, sosiaaliturvasta sekä työterveydestä ja ‑turvallisuudesta ja että kaikkia näitä on tarkasteltava ja kaikista niistä on oltava hyötyä yhtä lailla työntekijöille, liikeyrityksille kuin kuluttajille;

57.  pitää valitettavana, että sisämarkkinastrategiassa ei kiinnitetä erityistä huomiota ammattitaidon tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuuteen, joka estää yhä sisämarkkinoiden kasvua; toteaa huolestuneena, että 40–47 prosentilla EU:n väestöstä on puutteelliset digitaaliset taidot ja että sellaisten työntekijöiden, joilla on digitaalisia taitoja, kysyntä kasvaa vuosittain neljä prosenttia, kun taas koulutukseen varatut julkiset menot ovat vähentyneet 3,2 prosenttia vuodesta 2010, ja katsoo, että EU:n kilpailuasema on tämän vuoksi uhattuna keskipitkällä aikavälillä ja että uhattuna on myös EU:n työvoiman työllistyvyys; kannustaa jäsenvaltioita investoimaan digitaaliseen koulutukseen ja osaamiseen;

58.  ottaa huomioon työvoiman liikkuvuutta koskevan paketin tavoitteet, joilla edistetään sisämarkkinoiden syventämistä ja tasapuolisuuden lisäämistä; korostaa kuitenkin, että on tärkeää varmistaa, että pakettiin sisältyvät toimet ovat oikeasuhteisia ja että niissä otetaan huomioon, miten laaja-alainen liikkuvuus vaikuttaa tiettyihin alueisiin;

59.  korostaa, että komissio tukee harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdisteleviä koulutusmalleja, joissa tuetaan yksilön henkilökohtaista kehitystä ja jotka voivat lisäksi auttaa räätälöimään eurooppalaisten työntekijöiden osaamista ja pätevyyttä työmarkkinoiden todellisten tarpeiden mukaiseksi; korostaa, että on tärkeää varmistaa, ettei sisämarkkinastrategia millään tavoin heikennä harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdisteleviä koulutusmalleja ja että harjoittelujaksojen laadusta ja erityisesti työsuhdeturvasta huolehditaan; painottaa työmarkkinaosapuolten tärkeää roolia kehitettäessä harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdisteleviä koulutusmalleja; katsoo, että vaikka yhdessä jäsenvaltiossa käytettävää harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevää koulutusmallia ei voida suoraan kopioida toiseen jäsenvaltioon, EU:ssa olisi keskityttävä tällaisen koulutusmallin ja nuorisotyöllisyyden väliseen vahvaan yhteyteen;

60.  tukee toimia, joilla poistetaan unionin syrjinnän vastaisen sääntelyn aukot työllisyyden alalla ja erityisesti vammaisten henkilöiden suhteen; kannattaa lisäksi sitä, että yhdenvertaisesta kohtelusta työssä ja ammatissa annettu neuvoston direktiivi 2000/78/EY pannaan täytäntöön viipymättä;

61.  suhtautuu myönteisesti pimeän työn torjumista tarkastelevan foorumin perustamiseen ja kannustaa erityisesti jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia toimimaan kyseisen foorumin kanssa täysimääräisesti sen puolesta, että tehostetaan pimeän työn ja näennäisesti itsenäisen ammatinharjoittamisen torjuntaa;

62.  painottaa, että on tarpeen luoda turvatut joustavat työaikajärjestelyt ja vakaat työehdot, huolehtia sosiaaliturvasta sekä helpottaa ”älykästä työntekoa” tuottavuuden sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen parantamiseksi, jotta voidaan hyödyntää työpaikkojen digitalisaation myötä syntyviä mahdollisuuksia; korostaa tältä osin digitalisoinnin merkitystä maaseutualueilla, jotta voidaan hyödyntää digitaalistrategiaan sisältyviä lukuisia mahdollisuuksia, kuten etätyötä;

63.  korostaa voimakkaiden ja riippumattomien työmarkkinaosapuolten sekä todellisen työmarkkinavuoropuhelun merkitystä; korostaa tarvetta ottaa työmarkkinaosapuolet tarvittaessa mukaan keskusteluihin säänneltyjen ammattien alalla toteutettavista mahdollisista kansallisista uudistuksista;

64.  painottaa, että on tärkeää käydä työmarkkinavuoropuhelua mahdollisuuksista ja muutoksista, joita sisämarkkinat tuottavat työllisyyden alalla;

Syvemmät sisämarkkinat

65.  kehottaa komissiota syventämään täytäntöönpanon valvontaan liittyviä toimiaan; painottaa, että monia toimenpiteitä on jo hyväksytty, mutta niitä ei vielä ole pantu asianmukaisesti täytäntöön, mikä heikentää tasapuolisten toimintaedellytysten syntymistä sisämarkkinoille; huomauttaa lisäksi, että komission vuoden 2015 puolivälissä toimittamien tietojen mukaan vireillä oli noin 1 090 rikkomismenettelyä, jotka liittyivät sisämarkkinoihin; kehottaa komissiota pyrkimään tehostamaan sisämarkkinalainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, soveltamista ja täytäntöönpanon valvontaa varmistamalla, että hallinnollinen koordinointi, yhteistyö ja täytäntöönpanon valvonta asetetaan kaikilla tasoilla (EU:n, jäsenvaltioiden välisellä sekä kansallisten, paikallisten ja alueellisten viranomaisten tasolla) etusijalle toteuttamalla hyvin kohdennettuja täytäntöönpanon valvontatoimia, jotka perustuvat avoimiin ja objektiivisiin kriteereihin, ja varmistamalla, että taloudellisesti merkittävimpiin perusteettomia tai kohtuuttomia esteitä koskeviin tapauksiin puututaan; katsoo, että varhainen puuttuminen kansallisiin toimenpiteisiin tai täytäntöönpanomenettelyihin voi olla tehokkaampaa ja johtaa parempiin tuloksiin kuin rikkomismenettelyt; painottaa kuitenkin, että jos varhaisen puuttumisen menettely ei tuota tuloksia, komission on hyödynnettävä kaikkia käytettävissä olevia toimenpiteitä, kuten rikkomismenettelyjä, sisämarkkinalainsäädännön täysimääräisen täytäntöönpanon varmistamiseksi;

66.  suhtautuu myönteisesti strategiassa esitettyyn aikomukseen luoda vaatimusten noudattamiseen perustuva kulttuuri ja jatkaa nollatoleranssia sisämarkkinasäännösten rikkomisia kohtaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita selvittämään, olisiko rikkomismenettelyihin liittyvien komission valtuuksien oltava vastaavat kuin sen kilpailupolitiikkaan liittyvät valtuudet;

67.  kehottaa komissiota tukemaan edelleen jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä kehittää vahva vaatimusten noudattamisen ja valvonnan kulttuuri, mukaan lukien edistämällä ja laajentamalla sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää (IMI), laatimalla merkittävää uutta lainsäädäntöä koskevia täytäntöönpanosuunnitelmia, järjestämällä vaatimusten noudattamiseen liittyvää vuoropuhelua jäsenvaltioiden kanssa ja koulutusta valvonnasta vastaaville kansallisille virkamiehille sekä tehostamalla kansallisten sääntelyviranomaisten välistä koordinointia; kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan kaikilta osin EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoon ja sen valvontaan ja soveltamaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta; painottaa, että asianmukainen täytäntöönpanon valvonta ja sääntelyn parantaminen ovat olennaisia tekijöitä, kun otetaan huomioon sisämarkkinoiden pirstaleisuus, joka luo esteitä sekä elinkeinotoiminnalle että kuluttajien valinnanvapaudelle, ja että niiden olisi koskettava kaikkia liiketoiminnan aloja ja niitä olisi sovellettava sekä nykyiseen että tulevaan lainsäädäntöön;

68.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita analysoimaan sisämarkkinoilla sovellettavia tarpeettomia rajoituksia, jotka eivät ole perusteltuja yleistä etua koskevista pakottavista syistä, ja esittämään ajatuksia siitä, miten näihin haasteisiin voitaisiin tarvittaessa vastata, sekä antamaan siitä kertomuksen vuonna 2017;

69.  pyytää jäsenvaltioita saattamaan sisämarkkinasäännöt osaksi kansallista lainsäädäntöään yhdenmukaisella tavalla ja johdonmukaisesti ja panemaan sisämarkkinasäännöt ja ‑lainsäädännön täysimääräisesti ja asianmukaisesti täytäntöön; korostaa, että ylimääräisiä testejä ja rekisteröintejä koskevat vaatimukset, sertifikaattien ja standardien tunnustamatta jättäminen, toimittamista koskevat alueelliset rajoitukset ja vastaavat toimet aiheuttavat lisäkustannuksia kuluttajille ja vähittäiskauppiaille ja estävät siten unionin kansalaisia saamasta täyttä hyötyä sisämarkkinoista; kehottaa komissiota lisäksi paremman hallinnon varmistamiseksi harjoittamaan asianmukaista politiikkaa niitä jäsenvaltioita kohtaan, jotka eivät sovella sisämarkkinasääntöjä asianmukaisesti, tarvittaessa rikkomismenettelyjen avulla ja nopeuttamalla tällaisia menettelyjä nopeutetun toimintamallin avulla;

70.  toteaa, että EU:n sääntöjen johdonmukainen ja yhtenäinen soveltaminen ja sen asianmukainen valvonta yhdessä laadullisiin ja määrällisiin indikaattoreihin perustuvan säännöllisen seurannan ja arvioinnin, vertailuanalyysien ja parhaiden käytäntöjen jakamisen kanssa on toteutettava pikaisesti, jotta voimassa olevan sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanoa voidaan yhtenäistää; muistuttaa siksi, että sisämarkkinoiden toimintaa koskevat unionin säännöt on tarpeen saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panna täytäntöön täysimääräisesti ja perusteellisesti kaikissa jäsenvaltioissa;

71.  kehottaa komissiota vahvistamaan toimiaan, joilla pyritään havaitsemaan hyvin varhaisessa vaiheessa mahdolliset EU-lainsäädännön rikkomiset jäsenvaltioissa, ja ottamaan tiukan kannan kaikkia sellaisia lainsäädäntötoimenpiteitä vastaan, joita kansalliset parlamentit ovat hyväksyneet tai jotka ovat vireillä niissä ja jotka voisivat lisätä sisämarkkinoiden pirstaloitumista;

72.  korostaa, että jäsenvaltioiden sitoutuneisuus ja halukkuus panna asianmukaisesti täytäntöön ja soveltaa EU-lainsäädäntöä on sisämarkkinoiden menestyksen kannalta olennaista; kehottaa jäsenvaltioita poistamaan perusteettomat ja kohtuuttomat esteet sisämarkkinoilta ja pidättymään toteuttamasta syrjiviä ja protektionistisia toimenpiteitä työpaikkojen turvaamiseksi sekä kasvun ja kilpailukyvyn parantamiseksi;

73.  toteaa, että jäsenvaltiot ovat sisämarkkinoiden hyvän hallinnoinnin ja asianmukaisen toiminnan kannalta ratkaisevassa asemassa ja että niiden on siksi harjoitettava yhdessä sisämarkkinoiden ennakoivaa omistajuutta ja hallintaa ja annettava sisämarkkinoille uusi poliittinen sysäys antamalla niiden tilannetta koskevia selontekoja, käymällä säännöllisesti aihekohtaisia keskusteluja kilpailukykyneuvoston kokouksissa, järjestämällä asiaa koskevia vuosittaisia Eurooppa-neuvoston kokouksia ja sisällyttämällä sisämarkkinat yhtenä hallinnoitavana pilarina eurooppalaiseen ohjausjaksoon;

74.  muistuttaa, että EU voisi luoda sisämarkkinoiden yhdentymisasteesta omat tieteeseen perustuvat, riippumattomat indikaattorinsa julkaistavaksi osana vuotuista kasvuselvitystä, ja kehottaa hyväksymään tiettyjen EU-elinten puheenjohtajien strategisen kertomuksen (viiden puheenjohtajan kertomus), jossa esitetään todellisia sisämarkkinoita koskeva etenemissuunnitelma;

75.  korostaa, että parlamentin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan on vahvistettava siteitään kansallisiin parlamentteihin, jotta voidaan koordinoida ja ratkaista kysymyksiä, jotka liittyvät sisämarkkinasääntöjen saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niiden täytäntöönpanoon;

76.  painottaa, että on tarpeen vahvistaa SOLVIT-verkostoa erityisesti lisäämällä SOLVIT‑verkoston, CHAP-menettelyn, EU Pilot -hankkeen ja Yritys-Eurooppa-verkoston välistä vuorovaikutusta EU:n valitusmenettelyjen laajemman kehyksen virtaviivaistamiseksi ja antaa kansalaisille ja pk-yrityksille tietoa verkostosta ja sen käytännön tehtävästä sisämarkkinoihin liittyvien tulkintaongelmien ratkaisemisessa; katsoo, että SOLVIT-verkoston kautta esiin tuotuja kysymyksiä koskevat tiedot olisi otettava huomioon, kun komissio harkitsee, miten valvontatoiminnan painopisteet määritellään; kehottaa komissiota lisäämään toimiaan jäsenvaltioiden auttamiseksi hankalimpien tapausten ratkaisemisessa; kehottaa jäsenvaltioita varustamaan ja sijoittamaan kansalliset SOLVIT-keskuksensa niin hyvin, että ne voivat täyttää tehtävänsä;

77.  korostaa, että kansallisten sääntöjen avoimuus on ratkaiseva keino rajatylittävän kaupan mahdollistamiseksi sisämarkkinoilla ja se auttaa havaitsemaan tullien ulkopuolisia esteitä; kannustaa jäsenvaltioita asettamaan sääntönsä helpommin saataville verkkoon useammalla kuin yhdellä kielellä kaupankäynnin lisäämiseksi, mikä hyödyttää kaikkia;

78.  ottaa huomioon, että on tärkeää edistää liikkuvuutta koulutuksen, harjoittelun, osaamisen ja työllistettävyyden kautta Erasmus+- ja Eures-ohjelmien kaltaisten ohjelmien avulla, joissa tarjotaan miljoonille unionissa asuville työntekijöille mahdollisuus saada hyödyllistä kokemusta;

79.  pitää valitettavana, että monet jäsenvaltiot eivät sovella asianmukaisesti vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta; odottaa tässä mielessä osana tavaroiden sisämarkkinoiden vahvistamista annettavaa komission ehdotusta, koska se tehostaa vastavuoroista tunnustamista sitä koskevan tietoisuuden lisäämistoimien avulla sekä varmistaa vastavuoroista tunnustamista koskevan periaatteen paremman soveltamisen ja täytäntöönpanon vastavuoroista tunnustamista koskevan asetuksen tarkistuksen avulla, ja toteaa, että tarkoituksena on muun muassa parantaa vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen epäasianmukaiseen täytäntöönpanoon tai soveltamiseen liittyvien riitojen ratkaisukeinoja; painottaa, että jos toimivaltaiset viranomaiset soveltaisivat vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta asianmukaisesti kaikkialla EU:ssa, yritykset voisivat keskittyä liiketoimintaan ja EU:n kasvun edistämiseen eikä niiden tarvitsisi yrittää ylittää erilaisia esteitä, jotka johtuvat siitä, että jäsenvaltioissa ei noudateta vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta;

80.  katsoo lisäksi, että komission olisi toimittava ennakoivammin määritellessään aloja, joilla on paljon potentiaalia rajatylittävään kauppaan ja digitalisointiin ja joilla voitaisiin soveltaa vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta;

81.  kehottaa komissiota selventämään, miten ehdotetut markkinatietovälineet toimisivat ja mikä olisi niiden oikeusperusta;

82.  toistaa kehotuksensa, että neuvosto hyväksyisi nopeasti tuoteturvallisuus- ja markkinavalvontapaketin, ja kehottaa komissiota sitoutumaan tässä yhteydessä täysin tehtäväänsä ratkaisun edistäjänä; painottaa vähittäismyyntiin tarkoitettujen tuotteiden riittävien tuotetietojen, erityisesti alkuperämerkintöjen, merkitystä, koska ne ovat ratkaisevan tärkeitä kuluttajien suojelemiseksi sekä väärennösten torjunnan vahvistamiseksi;

83.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita koventamaan väärennöksistä annettavia seuraamuksia ja varmistamaan EU-lainsäädännön täysimittaisen täytäntöönpanon tällä alalla;

84.  korostaa, että jäsenvaltioiden väliset eroavuudet merkintä- tai laatuvaatimuksia koskevassa sääntelyssä luovat tavarantoimittajien toimintaa ja kuluttajansuojaa koskevia tarpeettomia esteitä; korostaa ympäristömerkinnöistä saatavaa lisäarvoa; kehottaa komissiota arvioimaan, mitkä merkinnät ovat kuluttajan kannalta olennaisia ja mitkä eivät ole, sekä harkitsemaan sellaisen pakollisen järjestelmän käyttöönottoa, joka tarjoaa keskeistä tietoa käsiteollisuus- ja teollisuustuotteista ja jollaista on harkittu esimerkiksi huonekalualalla EU-tasolla, jotta voidaan tarjota keskeistä tietoa kuluttajille ja varmistaa tuotteiden yhtäläinen laatu eri jäsenvaltioissa; katsoo, että tällaisesta aloitteesta hyötyisivät kuluttajat, teollisuus ja kaupalliset toimijat, koska se varmistaisi avoimuuden ja eurooppalaisten tuotteiden asianmukaisen tunnistamisen ja tarjoaisi yhdenmukaistetut säännöt sisämarkkinoiden toimijoille;

85.  painottaa palvelujen sisämarkkinoiden osalta, että palvelujen rajatylittävää tarjontaa on selkeästi parannettava huolehtien kuitenkin samalla siitä, ettei sosiaalista polkumyyntiä edistetä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan palveludirektiivin asianmukaisen ja tehokkaamman soveltamisen ja välttämään samalla ylisääntelyä; on tyytyväinen komission ehdotukseen palveludirektiiviin liittyvän ilmoitusmenettelyn parantamisesta, koska nykyinen menettely ei ole tehokas eikä avoin; katsoo, että ilmoittamisen olisi tapahduttava lainsäädäntöprosessin varhaisemmassa vaiheessa, jotta sidosryhmät ja jäsenvaltiot voisivat antaa ajoissa palautetta ja minimoitaisiin viipeet uuden lainsäädännön hyväksymisessä; hyväksyy sen, että direktiivin (EU) 2015/1535 mukainen ilmoitusmenettely laajennetaan koskemaan kaikkia niitä aloja, joita direktiivi ei kata; torjuu kaikki ehdotukset palveludirektiivin soveltamisalan laajentamisesta; kehottaa komissiota tarkastelemaan rasitteita, jotka liittyvät pankkialan pirstaloitumiseen unionissa, mistä seuraa ongelmia ulkomaalaisille toimijoille, erityisesti pk-yrityksille, jotka yrittävät avata pankkitilin jossakin toisessa jäsenvaltiossa;

86.  kehottaa komissiota pyrkimään rajatylittävän palveluntarjonnan suhteen yksinkertaistettuihin ja yhdenmukaistettuihin menettelyihin, jotta voidaan integroida pk-yritykset paremmin sisämarkkinoihin;

87.  toteaa, että palveludirektiivin 16 artiklan 1 kohdassa ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä määritellään selvästi oikeasuhteisen sääntelyn vaatimukset; muistuttaa, että se tosiasia, että yksi jäsenvaltio voi vahvistaa vähemmän tiukkoja sääntöjä kuin toinen jäsenvaltio, ei tarkoita, että jälkimmäisen säännöt olisivat kohtuuttomia ja siten unionin oikeuden vastaisia; muistuttaa, että säännöt, jotka heikentävät tai haittaavat rajatylittävää palvelua tai tekevät siitä vähemmän houkuttelevaa, täyttävät sisämarkkinoiden vaatimukset vain, jos niille on yleistä etua koskevat pakottavat syyt, ne soveltuvat tarkoitukseen hyvin eivätkä ne rajoita palvelujen tarjoamisen vapautta enempää kuin yleinen etu vaatii;

88.  painottaa tarvetta varmistaa, että palveluihin sovellettavien sääntelyvaatimusten ja ‑rajoitusten oikeasuhteisuusarviointi on johdonmukaista; panee merkille komission ehdotuksen palvelupassin käyttöönotosta yritysten kehittämisen ja liikkuvuuden helpottamiseksi yrityspalvelujen kaltaisilla keskeisillä talouden aloilla kaikkialla sisämarkkinoilla; katsoo, että aloitteella olisi pyrittävä yksinkertaistamaan viranomaisten ja niiden palveluntarjoajien hallinnollisia menettelyjä, jotka haluavat harjoittaa rajatylittävää toimintaa, ja poistamaan sääntelyyn liittyviä esteitä, jotka rajoittavat näiden yritysten pääsyä toisen jäsenvaltion markkinoille; kehottaa lisäämään mahdollisen palvelupassin horisontaalisiin välineisiin, joilla tuetaan sisämarkkinalainsäädäntöä, kuten sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä tai keskitetyt asiointipisteet, joista on säädetty palveludirektiivissä ja jotka toimivat ainoana hallinnollisena yhteystahona kaikkien rajatylittävissä palveluissa vaadittujen hallinnollisten menettelyjen hoitamista varten; korostaa, että palvelupassin käyttöönotto ei saa johtaa siihen, että heikennetään tai kumotaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joka koskee yleiseen etuun liittyviä pakottavia syitä, joilla voidaan perustella rajatylittäviä palveluja rajoittavia sääntöjä; korostaa kuitenkin, että palvelupassi voisi olla tarpeeton, jos palveludirektiivi pantaisiin täytäntöön ja sen noudattamista valvottaisiin asianmukaisesti; korostaa, että samassa yhteydessä ei pidä ottaa käyttöön alkuperämaaperiaatetta;

89.  on tyytyväinen vahvaan keskittymiseen palvelujen asemaan sisämarkkinoilla ja sen varmistamiseen, että ammattilaiset ja palveluyritykset, erityisesti vähittäiskauppiaat, eivät joudu toimimaan vain kansallisilla markkinoillaan; painottaa, että ammatti- ja palvelupassijärjestelmien laajentaminen edelleen on keskeistä, jotta vältetään jäsenvaltioiden välinen tarpeeton byrokratia, joka estää kansalaisia työskentelemästä ja käymästä kauppaa yli rajojen;

90.  toteaa uudelleen, että on tärkeää poistaa (esimerkiksi kielelliset, hallinnolliset ja tiedonpuutteeseen liittyvät) esteet, jotka rajoittavat rajatylittävän verkkokaupan liiketoimintamahdollisuuksia ja heikentävät kuluttajien luottamusta sisämarkkinoihin; korostaa, että on tärkeää poistaa vähittäismyynnin harjoittamista koskevat toiminnalliset rajoitukset, kuten aukioloaikojen sääntely, vain vähittäismyyntiä koskevat ja valikoivat verot ja kohtuuton tietojen vaatiminen yrityksiltä;

91.  ottaa huomioon paikallisviranomaisten toimivallan kaupunkisuunnittelussa; korostaa kuitenkin, että kaupunkisuunnittelua ei saisi käyttää tekosyynä vapaan sijoittautumisoikeuden kiertämiseen; muistuttaa tässä yhteydessä palveludirektiivin asianmukaisen täytäntöönpanon merkityksestä; kehottaa jäsenvaltioita poistamaan esteet vapaalta liikkuvuudelta ja avaamaan markkinansa ja edistämään näin kilpailukykyä sekä liikkeiden monipuolisuutta, mikä on välttämätöntä, jotta ostosalueet etenkin kaupunkien keskustoissa pysyisivät houkuttelevina;

92.  painottaa, että vähittäis- ja tukkukauppasektori on Euroopan suurin yrityssektori; katsoo, että tarpeettomien lainsäädännöllisten, hallinnollisten ja käytännön esteiden vähentäminen on vähittäiskaupan kannalta ensisijaisen tärkeää;

93.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään sisämarkkinoiden ja digitaalisten sisämarkkinoiden tukipilarina toimivasta vähittäiskaupasta ensisijaisen poliittisen painopistealueen ja poistamaan lainsäädännölliset, hallinnolliset ja käytännön esteet, jotka haittaavat yritystoiminnan aloittamista, kehittämistä ja jatkamista ja joiden vuoksi vähittäiskauppiaiden on vaikea hyödyntää sisämarkkinoita täysimääräisesti; katsoo, että vähittäiskauppaa koskevan lainsäädännön olisi oltava näyttöön perustuvaa ja siinä olisi otettava huomioon alan tarpeet;

94.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita analysoimaan vähittäiskaupan sijoittautumista sisämarkkinoilla koskevia tarpeettomia rajoituksia, jotka eivät ole perusteltuja yleistä etua koskevista pakottavista syistä, ja esittämään ehdotuksia siitä, miten nämä ongelmat voitaisiin tarvittaessa ratkaista, sekä antamaan asiasta kertomuksen keväällä 2017;

95.  toteaa ammattimaisten palvelujen alasta, että erilaiset sääntelyjärjestelmät eivät ole sinänsä este sisämarkkinoiden syventämiselle; korostaa, että ammattiin pääsyä ja ammatin harjoittamista koskevat säännöt voivat olla tarpeen yleisen edun ja kuluttajien suojelemiseksi ja että niiden arviointi on järkevää vain kansallisessa yhteydessä;

96.  on samaa mieltä komission kanssa siitä, että monet säänneltyihin ammatteihin pääsyä ja niiden harjoittamista koskevista jäsenvaltioiden säännöksistä ovat kohtuuttomia vaatimuksiin nähden ja luovat esteitä, jotka rajoittavat kyseisiin ammatteihin pääsyä;

97.  katsoo, että palvelujen, myös ammatillisten palvelujen, tilapäistä rajatylittävää tarjontaa olisi pidettävä keskeisenä tekijänä sisämarkkinoilla, koska ne luovat työpaikkoja ja tuottavat korkealaatuisia tuotteita ja palveluja EU:n kansalaisille; katsoo siksi, että määräajoin annettavat ohjeet ovat jäsenvaltioille hyödyllinen väline, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset taloudelliset, maantieteelliset ja sosiaaliset taustatekijät;

98.  suhtautuu myönteisesti siihen, että hiljattain laaditussa sisämarkkinastrategiassa on kiinnitetty uudelleen huomiota säänneltyihin ja vapaisiin ammatteihin Euroopassa, sillä ne muodostavat tärkeän kasvu- ja työllisyystekijän sisämarkkinoilla; kehottaa komissiota ehdottamaan erityisiä toimia, joilla pannaan täytäntöön vapaita ammatinharjoittajia koskevia toimintalinjoja käsittelevän komission työryhmän suositukset;

99.  suhtautuu myönteisesti komission lainsäädäntöehdotukseen, joka koskee tiettyihin ammatteihin pääsyä rajoittavien sääntelyesteiden tarkastelemista, ja pitää sitä tärkeänä vaiheena sisämarkkinoiden avaamisessa ja työpaikkojen lisäämisen edistämisessä;

100.  tukee komission aloitetta säänneltyjen ammattien aseman tarkastelemisesta uudelleen mutta muistuttaa, että kaikissa tällaisissa toimissa olisi säilytettävä työllisyyttä ja palveluja, asianmukaisia pätevyyksiä ja kuluttajien turvallisuutta koskevat korkeat laatuvaatimukset;

101.  katsoo, että ilman kilpailukykyisiä ammatillisia palveluja ja liiketoimintapalveluja kaikkialla EU:ssa yritykset saattavat joutua kamppailemaan säilyttääkseen kilpailukykynsä ja ylläpitääkseen ja luodakseen uusia työpaikkoja;

102.  korostaa, että tehottomat tavaratoimituspalvelut, erityisesti toimituksen loppuvaiheessa, ovat merkittävä este rajatylittävälle kaupalle EU:ssa; korostaa, että helppokäyttöiset, kohtuuhintaiset, tehokkaat ja laadukkaat tavaratoimituspalvelut ovat kukoistavien sisämarkkinoiden olennainen edellytys; kehottaa komissiota laatimaan pakettipalveluille kattavan toimintasuunnitelman sekä määrittelemään tavoitteet, jotka on saavutettava näillä markkinoilla vuoden 2020 loppuun mennessä; kehottaa komissiota painottamaan enemmän niiden esteiden poistamista, joita toiminnanharjoittajat kohtaavat rajatylittävissä toimituksissa;

103.  kehottaa komissiota tekemään jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä ammattipätevyyksien tunnustamismenettelyn yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi, myös helpottamalla ja edistämällä yhteisten koulutuspuitteiden käyttöönottoa toissijaisuusperiaatetta täysimääräisesti noudattaen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tieto- ja viestintätekniikan sekä STEM-tieteiden (science – luonnontieteet, technology – teknologia, engineering – insinööritieteet ja math – matematiikka) opetusta, jotta sekä nykyinen että tuleva työvoima saavat tarvittavia digitaalisia taitoja;

104.  on tyytyväinen siihen, että strategiassa viitataan korkeaan työttömyyteen kaikkialla EU:ssa, mutta pitää valitettavana, että siinä ei esitetä tarkkoja vaiheita ja toimenpiteitä, joilla voidaan auttaa ihmisiä työn saannissa, kuten koulutusstandardien parantaminen, elinikäisen oppimisen tavoitteiden täyttäminen sekä työntekijöiden ja ammattilaisten ammattitaidon tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuuteen ja pätevyyksiin liittyvien ongelmien ratkaiseminen; katsoo, että on itsestään selvää, että sisämarkkinat muuttuvat nopeasti eri alojen digitalisoitumisen vuoksi ja uusissa työtehtävissä vaaditaan erilaista osaamista ja pätevyyttä;

105.  paheksuu sitä, että komissio ei esittänyt sisämarkkinastrategiassa erityisiä toimenpiteitä, joilla vastattaisiin vammaisten, iäkkäiden ja maaseudulla tai syrjäisillä alueilla asuvien ihmisten ja kuluttajien tarpeisiin;

106.  katsoo, että komission puheenjohtajan Junckerin kannattama periaate, jonka mukaan samasta työstä samassa paikassa on maksettava sama palkka, on tärkeä keino torjua markkinoiden vääristymiä;

Oikeudenmukaisemmat sisämarkkinat

107.  korostaa, että todelliset sisämarkkinat tarjoaisivat kansalaisille, kuluttajille ja yrityksille etuja ja suojaa paremman laadun, suuremman valikoiman, kohtuullisten hintojen sekä tuotteiden ja palvelujen turvallisuuden ansiosta; painottaa, että palvelujen vastaanottajien (kuluttajat ja yrittäjät) aiheeton ja mihinkään puolueettomaan tai todennettavaan syyhyn perustumaton syrjiminen näiden kansallisuuden tai asuinpaikan perusteella sekä verkkoympäristössä että muualla ei ole hyväksyttävää sisämarkkinoilla; katsoo kuitenkin, että yritysten velvollisuutta myydä koko EU:lle ei ole mahdollista toteuttaa;

108.  kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen, jolla puututaan perusteettomiin maarajoituksiin ja muihin perusteettomiin markkinatoimijoiden syrjinnän muotoihin; kehottaa komissiota esittämään tehokkaat kriteerit, joilla voidaan arvioida maarajoitusten perusteettomuutta; painottaa, että tällaisessa ehdotuksessa on noudatettava kaupan vapauden perusperiaatetta; korostaa myös, että komission ehdotuksessa olisi otettava huomioon suhteellisuusperiaate, etenkin kun on kyse pienistä ja mikroyrityksistä; toteaa, että markkinatoimijoiden on joskus ryhdyttävä valikoimaan markkinoita voidakseen toimia vallitsevissa markkinaolosuhteissa;

109.  on samaa mieltä siitä, että ostaessaan tavaroita ja palveluja sisämarkkinoilta kuluttajat tarvitsevat avoimia tietoja sekä nykyaikaiset ja vankat oikeudet etujensa suojelemiseksi; katsoo, että kaikessa kuluttajansuojalainsäädäntöä koskevien direktiivien tarkistamisessa, sulauttamisessa tai yhdistämisessä olisi huolehdittava erittäin korkeatasoisesta kuluttajansuojasta ja täytäntöönpanokelpoisista oikeuksista ja tunnustettava voimassa olevat kansallisen lainsäädännön parhaat käytännöt;

110.  kehottaa komissiota analysoimaan tämänhetkiset kuluttajiin vaikuttavat oikeudelliset epävarmuustekijät ja tarvittaessa ratkaisemaan ne selventämällä ja täydentämällä kuluttajien oikeuksia koskevaa oikeudellista kehystä; muistuttaa sitoutumisestaan kaiken ehdotetun kuluttajia koskevan EU:n lainsäädännön joustavan yhdenmukaistamisen periaatteeseen sekä siihen, että täysimääräistä yhdenmukaistamista sovelletaan vain, jos se antaa erittäin korkeatasoisen kuluttajansuojan ja tuottaa selviä etuja kuluttajille;

111.  korostaa, että yhteisötalouden yritykset edustavat monenlaisia liiketoimintamalleja, mikä on erittäin kilpailukykyisten ja oikeudenmukaisempien sisämarkkinoiden keskeinen tekijä; kehottaa komissiota ottamaan yhteisötalouden huomioon kaikessa sisämarkkinapolitiikassaan ja kehittämään yhteisötalouden yrityksiä koskevan eurooppalaisen toimintasuunnitelman, jotta voidaan hyödyntää kestävän ja osallistavan kasvun kaikki mahdollisuudet;

Päätelmät

112.  kehottaa komissiota esittämään suunnitellut lainsäädäntöehdotukset ja aloitteet lainsäätäjille pikaisesti – ottaen huomioon edellä esitetyt ehdotukset – kuultuaan asianmukaisesti sidosryhmiä ja toteutettuaan vaikutustenarvioinnin, jotta ehdotukset voidaan hyväksyä ripeästi;

o
o   o

113.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, Eurooppa-neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0069.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0580.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0009.
(5)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0012.

Oikeudellinen huomautus