Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 23. kesäkuuta 2016 - BrysselLopullinen painos
EU:n ja Libanonin välisen Euro–Välimeri-sopimuksen pöytäkirja (puitesopimus) ***
 EU:n ja Libanonin välisen Euro-Välimeri-sopimuksen pöytäkirja (vuoden 2004 laajentuminen) ***
 EU:n ja Libanonin välisen Euro–Välimeri-sopimuksen pöytäkirja (Bulgarian ja Romanian liittyminen) ***
 Sopimus finanssitilitietojen automaattisesta vaihdosta EU:n ja Monacon välillä *
 Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: hakemus EGF/2015/012 BE/Hainaut Machinery
 Tonnikalan monivuotinen elvytyssuunnitelma ***I
 Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskeva monivuotinen suunnitelma ***I
 Tuomioistuimen toimivalta, sovellettava laki sekä päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa *
 Tuomioistuimen toimivalta, sovellettava laki sekä päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa asioissa *
 Joukkomurhat Kongon itäosissa
 Eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden (ET 2020) seuranta
 Uusiutuvan energian tilannekatsaus
 Energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanokertomus

EU:n ja Libanonin välisen Euro–Välimeri-sopimuksen pöytäkirja (puitesopimus) ***
PDF 230kWORD 59k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Libanonin tasavallan välisestä assosiaatiosta tehtyyn Euro–Välimeri-sopimukseen liitettävän pöytäkirjan, joka koskee Euroopan unionin ja Libanonin tasavallan puitesopimusta Libanonin tasavallan osallistumista unionin ohjelmiin säätelevistä yleisistä periaatteista, tekemisestä (16136/2014 – C8-0044/2015 – 2014/0110(NLE))
P8_TA(2016)0281A8-0193/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (16136/2014),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Libanonin tasavallan välisestä assosiaatiosta tehtyyn Euro–Välimeri-sopimukseen liitettäväksi pöytäkirjaksi, joka koskee Euroopan unionin ja Libanonin tasavallan puitesopimusta Libanonin tasavallan osallistumista unionin ohjelmiin säätelevistä yleisistä periaatteista (16135/2014),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 212 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan ja 7 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0044/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen (A8-0193/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Libanonin tasavallan hallituksille ja parlamenteille.


EU:n ja Libanonin välisen Euro-Välimeri-sopimuksen pöytäkirja (vuoden 2004 laajentuminen) ***
PDF 235kWORD 60k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Libanonin tasavallan välisestä assosiaatiosta tehtyyn Euro–Välimeri-sopimukseen Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi liitettävän pöytäkirjan tekemisestä (13349/2014 – C8-0095/2015 – 2007/0078(NLE))
P8_TA(2016)0282A8-0194/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (13349/2014),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Libanonin tasavallan välisestä assosiaatiosta tehtyyn Euro–Välimeri-sopimukseen Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi liitettäväksi pöytäkirjaksi (11300/2007),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan ja 8 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0095/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen (A8-0194/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Libanonin tasavallan hallituksille ja parlamenteille.


EU:n ja Libanonin välisen Euro–Välimeri-sopimuksen pöytäkirja (Bulgarian ja Romanian liittyminen) ***
PDF 234kWORD 59k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Libanonin tasavallan välisestä assosiaatiosta tehtyyn Euro-Välimeri-sopimukseen Bulgarian tasavallan ja Romanian Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi liitettävän pöytäkirjan tekemisestä (13395/2014 – C8-0170/2015 – 2008/0027(NLE))
P8_TA(2016)0283A8-0195/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (13395/2014),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Libanonin tasavallan välisestä assosiaatiosta tehtyyn Euro–Välimeri-sopimukseen Bulgarian tasavallan ja Romanian Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi liitettäväksi pöytäkirjaksi (13376/2014),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan ja 8 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0170/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen (A8-0195/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Libanonin tasavallan hallituksille ja parlamenteille.


Sopimus finanssitilitietojen automaattisesta vaihdosta EU:n ja Monacon välillä *
PDF 234kWORD 59k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta annetussa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY säädettyjä toimenpiteitä vastaavista toimenpiteistä tehdyn Euroopan yhteisön ja Monacon ruhtinaskunnan välisen sopimuksen muutospöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta (COM(2016)0201 – C8-0157/2016 – 2016/0109(NLE))
P8_TA(2016)0284A8-0206/2016

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (COM(2016)0201),

–  ottaa huomioon luonnoksen neuvoston direktiivissä 2003/48/EY säädettyjä toimenpiteitä vastaavista toimenpiteistä tehdyn Euroopan yhteisön ja Monacon ruhtinaskunnan välisen sopimuksen muutospöytäkirjaksi,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 115 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan b alakohdan ja 8 kohdan toisen alakohdan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0157/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan, 108 artiklan 7 kohdan ja 50 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0206/2016),

1.  hyväksyy sopimuksen muutospöytäkirjan tekemisen;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Monacon ruhtinaskunnan hallituksille ja parlamenteille.


Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: hakemus EGF/2015/012 BE/Hainaut Machinery
PDF 260kWORD 74k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. kesäkuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta (Belgian hakemus – EGF/2015/012 BE/Hainaut Machinery) (COM(2016)0242 – C8-0170/2016 – 2016/2074(BUD))
P8_TA(2016)0285A8-0207/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0242 – C8-0170/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahastosta (2014–2020) ja asetuksen (EY) N:o 1927/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1309/2013(1) (EGR-asetus),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2) ja erityisesti sen 12 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 13 kohdan,

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2013 tehdyn toimielinten sopimuksen 13 kohdassa tarkoitetun trilogimenettelyn,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0207/2016),

A.  ottaa huomioon, että unioni on ottanut käyttöön lainsäädäntö- ja budjettivälineitä voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten tai maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille;

B.  katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen vähennetyille työntekijöille olisi oltava dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 2. joulukuuta 2013 tehdyssä toimielinten sopimuksessa on sovittu Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta;

C.  ottaa huomioon, että Belgian viranomaiset jättivät hakemuksen EGF/2015/012 BE/Hainaut Machineryn EGR:n rahoitustuen saamiseksi niiden työntekijävähennysten vuoksi, jotka toteutettiin NACE Rev. 2:n kaksinumerotasoon 28 (Muiden koneiden ja laitteiden valmistus) luokitellulla toimialalla NUTS 2 -tason alueella Hainaut (BE32); ottaa huomioon, että 488 vähennetyn työntekijän ja 300 työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevan Hainaut'n alueen alle 25-vuotiaan nuoren odotetaan osallistuvan toimenpiteisiin; ottaa huomioon, että työntekijöitä ovat vähentäneet Carwall S.A., Caterpillar Belgium S.A. ja Doosan S.A.;

D.  toteaa, että vaikka hakemus ei täytä EGR-asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja tukikelpoisuuskriteereitä, se on jätetty käyttäen perusteena 4 artiklan 2 kohdan mukaisia toimintakriteereitä, jotka mahdollistavat poikkeamisen vähennettyjen työntekijöiden määrästä;

1.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että EGR-asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa säädetyt toimintakriteerit täyttyvät ja että sen vuoksi Belgia on oikeutettu saamaan kyseisen asetuksen mukaista rahoitustukea 1 824 041 euroa eli 60 prosenttia 3 040 069 euron kokonaiskustannuksista;

2.  toteaa, että komissio noudatti 12 viikon määräaikaa, joka alkoi siitä, kun Belgian viranomaiset jättivät asianmukaisesti täytetyn hakemuksen 11. helmikuuta 2016, ja päättyi siihen, että komissio sai arvionsa rahoitustuen myöntämisedellytysten noudattamisesta valmiiksi 4. toukokuuta 2016 ja ilmoitti asiasta parlamentille samana päivänä;

3.  panee merkille, että viime vuosina Euroopan markkinoilla rakennuskoneiden kaupassa esiintyneiden vakavien häiriöiden johdosta tämän hakemuksen piiriin kuuluvien kolmen yrityksen valmistamien tuotteiden kysyntä on vähentynyt vastaavasti;

4.  toteaa, että Caterpillar Belgium S.A. ilmoitti 23. helmikuuta 2013 joukkovähentämismenettelyn aloittamisesta Gosselies’n tuotantolaitoksella, minkä jälkeen enin osa sen 1 399 työntekijästä kuului hakemuksen EGF/2014/011 BE/Caterpillar piiriin, ja tähdentää, että käsiteltävänä oleva hakemus on jatkoa kyseiselle hakemukselle, koska se on osa samaa vähentämismenettelyä; korostaa, että Hainaut’n työmarkkinatilanne on hankala, sillä alueen työttömyysaste on 14,5 prosenttia (5,9 prosenttia yli kansallisen keskiarvon), ja valmistusteollisuuden alalla menetettiin 1 236 työpaikkaa vuonna 2013 ja 1 878 työpaikkaa vuonna 2014, avoimien työpaikkojen osuus on pudonnut 13 prosenttia vuodesta 2012, kouluttamattoman työvoiman osuus on suuri (yli puolelta työnhakijoista puuttuu keskiasteen koulutus) ja pitkäaikaistyöttömien osuus on suuri (39 prosenttia kaikista työttömistä Hainaut’n alueella on pitkäaikaistyöttömiä);

5.  panee tyytyväisenä merkille, että Belgian viranomaiset päättivät aloittaa yksilöllisten palvelujen tarjoamisen kohteena oleville edunsaajille 1. tammikuuta 2015 eli hyvissä ajoin ennen EGR:n tuen hakemista;

6.  toteaa, että Belgia suunnittelee seuraavia toimenpiteitä tämän hakemuksen piiriin kuuluville vähennetyille työntekijöille: tuki/ohjaus/integrointi työnhaun helpottaminen integroitu koulutus tuki yrityksen perustamiseen tuki yhteishankkeisiin, työnhaku- ja koulutusavustukset;

7.  pitää myönteisenä, että niiden korvausten ja kannustimien osuus, joiden osalta Belgia on vahvistanut, että niiden ehtona on kohteena olevien edunsaajien aktiivinen osallistuminen työnhaku- tai koulutustoimiin (EGR-asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaiset toimet), rajoittuu alle 5 prosenttiin kokonaiskustannuksista ja jää siten selvästi alle 35 prosentin raja-arvon, joka on EGR-asetuksessa säädetty yksilöllisten toimien paketin osuudelle kokonaiskustannuksista;

8.  panee merkille, että ikäryhmään 55–64-vuotiaat kuuluvien työntekijöiden osuus kohteena olevista edunsaajista on 35,9 prosenttia; katsoo, että tähän ryhmään kuuluvien työntekijöiden kohdalla pitkäaikaistyöttömyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski on muita suurempi ja että heillä on erityisiä tarpeita heille EGR-asetuksen 7 artiklan mukaisesti tarjottavan yksilöllisen lähestymistavan suhteen;

9.  pyytää komissiota toimittamaan tiedot Caterpillarin vähennetyille työntekijöille parhaillaan maksettavien tukien tuloksista osana tätä hakemusta, joka on jatkotoimi hakemukselle EGF/2014/011 BE/Caterpillar;

10.  pitää myönteisenä, että 488 irtisanotun työntekijän ja samalta alueelta tulevien 300 työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevan alle 25-vuotiaan nuoren odotetaan osallistuvan toimenpiteisiin ja saavan muun muassa seuraavia EGR:n tuella yhteisrahoitettuja yksilöllisiä palveluja: mobilisointi ja ohjaus joko jatkokoulutukseen tai ammatilliseen koulutukseen taikka osallistumaan erityiseen perehdytykseen kiinnostuksenkohteiden kartoittamiseksi erityiskoulutuskurssit yksilöllinen ammattitaidon kehittäminen työnhaku-, koulutus- ja liikkuvuusavustukset;

11.  on tyytyväinen EGR:n saatavuuden ulottamiseen myös työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleviin henkilöihin; panee kuitenkin merkille, että EGR-asetuksessa säädetään nykyisin, että tämä saatavuus voi jatkua ainoastaan 31. joulukuuta 2017 saakka; kehottaa tarkistamaan EGR-asetusta monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisen yhteydessä, jotta työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia koskeva mahdollisuus voi säilyä vuoden 2017 jälkeenkin;

12.  pitää myönteisenä, että Belgian viranomaiset ehdottavat työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleville henkilöille suunniteltuja erityistoimia ja pyrkivät siten ottamaan erityisesti heidän tarpeensa huomioon;

13.  toteaa, että on tärkeää käynnistää tiedotuskampanja, jotta voidaan tavoittaa sellaiset työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat henkilöt, jotka voivat saada tukea näistä toimenpiteistä; muistuttaa kannastaan, jonka mukaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia henkilöitä olisi autettava jatkuvasti ja pysyvästi;

14.  pitää myönteisenä, että yksilöllisten palvelujen koordinoitu paketti vahvistettiin sen jälkeen, kun oli kuultu uudelleen kaikkia sidosryhmiä, kuten työmarkkinaosapuolia, yrityksiä ja työvoimaviranomaisia, jotka lisäksi seuraavat ehdotettujen toimien täytäntöönpanoa erityisessä seurantakomiteassa;

15.  on erityisen ilahtunut Belgian viranomaisten lähestymistavasta ja niiden yhteistyöstä työmarkkinaosapuolten kanssa tuen myöntämiseksi yhteishankkeille ja niitä vetäville työntekijöille, jotka harkitsevat yhteisötalouden yrityksen perustamista yhdessä ryhmänä, ja pitää tätä toimenpiteenä, jolla on suuri lisäarvopotentiaali;

16.  panee merkille, että ehdotetut toimet ovat EGR-asetuksen 7 artiklassa tarkoitettujen tukikelpoisten toimenpiteiden mukaisia aktiivisia työmarkkinatoimenpiteitä, ja muistuttaa, että kyseisen artiklan mukaisesti tarjotuilla yksilöllisillä palveluilla on tarkoitus ennakoida tulevia työmarkkinanäkymiä ja tarvittavia taitoja ja niiden on oltava yhteensopiva resurssitehokkaaseen ja kestävään talouteen siirtymisen kanssa ja että on otettava huomioon tähänastiset kokemukset vähennettyjen työntekijöiden tukemisesta hakemuksen EGF/2014/011/BE/Caterpillar mukaisesti; panee samalla merkille, että toimet eivät korvaa passiivisia sosiaalisen suojelun toimenpiteitä;

17.  kehottaa jäsenvaltioita valmistelemaan yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa strategioita, joilla valmistaudutaan ennakoituihin muutoksiin työmarkkinoilla ja joilla suojellaan työpaikkoja ja taitoja unionissa erityisesti neuvoteltaessa kauppasopimuksista, joilla varmistetaan oikeudenmukaisten kilpailusääntöjen laatiminen ja yhteisten toimenpiteiden toteuttaminen taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöä koskevan polkumyynnin torjumiseksi; muistuttaa kehotuksestaan tarkistaa unionin kaupan suojatoimia asianmukaisesti;

18.  korostaa, että kaikkien työntekijöiden työllistettävyyttä olisi parannettava mukautetulla koulutuksella, ja odottaa, että koordinoidussa paketissa tarjottava koulutus täyttää sekä työntekijöiden että liiketoimintaympäristön tarpeet kyseisellä alueella ja sen naapurialueilla;

19.  kehottaa komissiota tarkistamaan valtiontukia koskevia sääntöjä, jotta mahdollistetaan valtion väliintulo sosiaalisesti ja ympäristön kannalta hyödyllisten hankkeiden edistämiseksi ja autetaan vaikeuksissa olevia pk-yrityksiä ja toimialoja tukemalla niitä maailmanlaajuisesta rahoitus- ja talouskriisistä pahoin kärsineen tuotantokapasiteettinsa uudelleenrakentamisessa;

20.  kehottaa uudelleen komissiota antamaan tulevissa ehdotuksissa yksityiskohtaisempaa tietoa siitä, millä aloilla on kasvunäkymiä ja siten mahdollisuuksia palkata työntekijöitä, sekä keräämään perusteltuja tietoja EGR-rahoituksen vaikutuksista muun muassa työpaikkojen laatuun ja EGR:n toimien avulla saavutetusta uudelleenintegroitumisasteesta;

21.  toteaa Belgian viranomaisten vahvistaneen, ettei tukikelpoisille toimille saada avustusta muista unionin rahoitusvälineistä; kehottaa jälleen komissiota esittämään vuosikertomuksissaan näiden tietojen vertailevan arvioinnin, jotta varmistetaan nykyisten asetusten täysimääräinen noudattaminen ja taataan, ettei unionin rahoittamissa palveluissa ole päällekkäisyyttä;

22.  toteaa, että muiden koneiden ja laitteiden valmistuksen alalla on tähän mennessä jätetty 14 EGR-hakemusta, joista kahdeksan on tehty kauppaan liittyvän globalisaation ja kuusi maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin perusteella;

23.  toistaa, että EGR-tuki ei saa korvata toimenpiteitä, jotka ovat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulla, eikä toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu yritysten tai alojen rakennemuutosta varten;

24.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on ottanut käyttöön parannetun menettelyn sen jälkeen, kun parlamentti pyysi nopeuttamaan varojen käyttöönottoa; panee merkille uuden aikataulun aiheuttamat määräaikoihin liittyvät paineet ja mahdolliset vaikutukset tapausten tutkinnan tehokkuuteen;

25.  pyytää jälleen komissiota varmistamaan kaikkien EGR-tapauksiin liittyvien asiakirjojen julkisuuden;

26.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

27.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

28.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta (Belgian hakemus – EGF/2015/012 BE/Hainaut Machinery)

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2016/1145.)

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 855.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(3)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.


Tonnikalan monivuotinen elvytyssuunnitelma ***I
PDF 235kWORD 68k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä ja asetuksen (EY) N:o 302/2009 kumoamisesta (COM(2015)0180 – C8-0118/2015 – 2015/0096(COD))
P8_TA(2016)0286A8-0367/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0180),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0118/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 1. heinäkuuta 2015 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 13. huhtikuuta 2016 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin toisessa käsittelyssä vahvistama kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A8-0367/2015),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(2);

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. kesäkuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/… antamiseksi tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 302/2009 kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2016/1627.)

(1)EUVL C 383, 17.11.2015, s. 100.
(2)Tämä kanta korvaa 19. tammikuuta 2016 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0003).


Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskeva monivuotinen suunnitelma ***I
PDF 236kWORD 121k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2187/2005 muuttamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1098/2007 kumoamisesta (COM(2014)0614 – C8‑0174/2014 – 2014/0285(COD))
P8_TA(2016)0287A8-0128/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0614),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0174/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 10. joulukuuta 2014 antaman lausunnon(1)

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 13. huhtikuuta 2016 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A8-0128/2015),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(2);

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. kesäkuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/… antamiseksi Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2187/2005 muuttamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1098/2007 kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2016/1139.)

(1)EUVL C 230, 14.7.2015, s. 120.
(2)Tämä kanta korvaa 28. huhtikuuta 2015 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0104).


Tuomioistuimen toimivalta, sovellettava laki sekä päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa *
PDF 228kWORD 59k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta, sovellettavasta laista sekä päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa (COM(2016)0106 – C8-0127/2016 – 2016/0059(CNS))
P8_TA(2016)0288A8-0209/2016

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2016)0106),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 3 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0127/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0209/2016),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.


Tuomioistuimen toimivalta, sovellettava laki sekä päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa asioissa *
PDF 227kWORD 59k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta, sovellettavasta laista sekä päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa asioissa (COM(2016)0107 – C8-0128/2016 – 2016/0060(CNS))
P8_TA(2016)0289A8-0208/2016

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2016)0107),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 3 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0128/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0208/2016),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.


Joukkomurhat Kongon itäosissa
PDF 170kWORD 73k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. kesäkuuta 2016 joukkomurhista Kongon itäosissa (2016/2770(RSP))
P8_TA(2016)0290RC-B8-0801/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Kongon demokraattisesta tasavallasta, erityisesti 10. maaliskuuta 2016(1) ja 9. heinäkuuta 2015(2) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 15. kesäkuuta 2016 antaman päätöslauselman vaaleja edeltävästä tilanteesta ja turvallisuustilanteesta Kongon demokraattisessa tasavallassa,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja hänen tiedottajansa antamat julkilausumat Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta,

–  ottaa huomioon EU:n Kongon demokraattisen tasavallan edustuston julkilausumat maan ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon 23. toukokuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät Kongon demokraattisesta tasavallasta,

–  ottaa huomioon neuvoston 22. kesäkuuta 2015 hyväksymän EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2014,

–  ottaa huomioon Benin, Butembon ja Luberon alueiden kansalaisyhteiskunnan ryhmien 14. toukokuuta 2016 lähettämän avoimen kirjeen Kongon demokraattisen tasavallan presidentille,

–  ottaa huomioon joulukuussa 2013 annetut Nairobin julistukset,

–  ottaa huomioon Kongon demokraattisen tasavallan ja alueen rauhaa, turvallisuutta ja yhteistyötä koskevan kehyksen, joka allekirjoitettiin Addis Abebassa helmikuussa 2013,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat Kongon demokraattisesta tasavallasta, erityisesti päätöslauselman 2198 (2015) Kongon demokraattiselle tasavallalle määrätyn seuraamusjärjestelmän ja asiantuntijaryhmän toimeksiannon uusimisesta sekä päätöslauselman 2277 (2016), jolla jatkettiin vuodella Yhdistyneiden kansakuntien vakauttamisoperaatiota Kongon demokraattisessa tasavallassa (MONUSCO),

–  ottaa huomioon Kongon demokraattista tasavaltaa käsittelevän YK:n asiantuntijaryhmän 23. toukokuuta 2016 antaman raportin,

–  ottaa huomioon 27. heinäkuuta 2015 annetun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun vuosikertomuksen ihmisoikeustilanteesta ja Yhdistyneiden kansakuntien yhdistetyn ihmisoikeuksien toimiston toimista Kongon demokraattisessa tasavallassa,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen tuomioistuimen päätökset ja määräykset,

–  ottaa huomioon Afrikan suurten järvien alueen kansainvälisten lähettiläiden ja edustajien ryhmän 2. syyskuuta 2015 antaman yhteisen lehdistötiedotteen Kongon demokraattisen tasavallan vaaleista,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajan 9. marraskuuta 2015 antaman julkilausuman Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 9. maaliskuuta 2016 antamat raportit Yhdistyneiden kansakuntien vakauttamisoperaatiosta Kongon demokraattisessa tasavallassa sekä Kongon demokraattisen tasavallan ja alueen rauhaa, turvallisuutta ja yhteistyötä koskevien puitteiden täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon tarkistetun Cotonoun kumppanuussopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan kesäkuulta 1981,

–  ottaa huomioon demokratiaa, vaaleja ja hyvää hallintoa koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon 18. helmikuuta 2006 vahvistetun Kongon perustuslain,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että Kongon demokraattisen tasavallan koillisosan, missä lukuisat aseelliset ryhmät toimivat edelleen aktiivisesti, turvallisuustilanne pahenee jatkuvasti ja että useissa raporteissa kerrotaan joukkomurhista, lasten värväämisestä aseellisten ryhmien käyttöön sekä laajamittaisesta seksuaalisesta ja sukupuoleen perustuvasta väkivallasta;

B.  ottaa huomioon, että lokakuun 2014 ja toukokuun 2016 välisenä aikana Benin, Luberon ja Butembon alueilla yli 1 160 ihmistä tapettiin julmasti ja yli 1 470 katosi, asuintaloja, terveyskeskuksia ja kouluja poltettiin ja monet naiset, miehet ja lapset joutuivat seksuaalisen väkivallan kohteeksi;

C.  ottaa huomioon, että monet näiden alueiden kylistä ovat nyt aseellisten ryhmittymien miehittämiä;

D.  ottaa huomioon, että tyytymättömyys Kongon demokraattisen tasavallan hallituksen toimettomuudesta ja siitä, että presidentti vaikenee kyseistä hirmuteoista, joihin ovat oletettavasti syyllistyneet sekä kapinallisten aseelliset ryhmät että valtion asevoimat, kasvaa;

E.  toteaa, että maan armeijan (FARDC) asemapaikkojen ja MONUSCOn tukikohtien lähellä on tehty äärimmäisen väkivaltaisia murhia;

F.  toteaa, että kansainvälinen yhteisö on suhtautunut näihin joukkomurhiin välinpitämättömästi ja tiedotusvälineet ovat vaienneet niistä;

G.  toteaa, että Kongon demokraattisen tasavallan presidentti on perustuslain mukaisesti kansallisen yhtenäisyyden, kansallisen itsenäisyyden, ihmisten ja tavaroiden turvallisuuden sekä maan instituutioiden säännöllisen toimivuuden takaaja ja maan armeija komentaja;

H.  ottaa huomioon, että poliittinen ilmapiiri on kireä Kongon demokraattisessa tasavallassa, sillä presidentti Kabilan, joka on ollut vallassa vuodesta 2001, on perustuslain mukaan luovuttava vallasta 20. joulukuuta 2016, mutta hän ei ole vielä ilmoittanut tekevänsä niin;

I.  toteaa, että Kongon armeija ja MONUSCO ovat läsnä alueella pitääkseen yllä vakautta, torjuakseen aseellisia joukkoja ja suojellakseen siviilejä;

J.  toteaa, että MONUSCOn toimeksiantoa on jatkettu ja vahvistettu:

K.  katsoo, että se, että ihmisoikeusrikkomuksista vastuussa olevia ei ole saatettu oikeuden eteen, on johtanut rankaisemattomuuden ilmapiiriin ja uusiin rikoksiin;

L.  katsoo, että suurin este rauhalle on ollut Kongon demokraattisen tasavallan kangerrelleet pyrkimykset kotiuttaa tuhansia kapinallisia taistelijoita joko siirtämällä heidät kansalliseen armeijaan tai helpottamalla heidän siirtymistään siviiliin;

M.  ottaa huomioon, että humanitaaristen toimijoiden arvion mukaan avuntarpeessa olevia ihmisiä on tällä hetkellä 7,5 miljoonaa; toteaa, että jatkuvan konfliktin ja sotilaallisten operaatioiden vuoksi 1,5 miljoonaa ihmistä on joutunut siirtymään maan sisällä ja 400 000 ihmisen on ollut pakko paeta maasta;

N.  toteaa, että Yhdistyneiden kansakuntien humanitaarisen avun koordinointitoimisto OCHA on raportoinut avustustyöntekijöihin ja -kuljetuksiin kohdistuvista lisääntyneistä sieppauksista ja hyökkäyksistä, jotka ovat pakottaneet humanitaariset järjestöt viivästyttämään avun toimittamista ja keskeyttämään toimintansa;

O.  toteaa, että Kongon itäosien joukkomurhiin ovat vaikuttaneet alueellinen ja kansallinen politiikka, etnisten jännitteiden välineellistäminen ja luonnonvarojen hyväksikäyttö, jotka ovat kytköksissä toisiinsa;

1.  on syvästi huolestunut erityisesti nyt jo yli 20 vuoden ajan Kongon demokraattisen tasavallan itäosissa jatkuneiden aseellisten konfliktien aiheuttamasta väkivallan kärjistymisestä sekä maan hälyttävästä humanitaarisen tilanteen heikkenemisestä; pitää valitettavana ihmishenkien menetyksiä ja ilmaisee myötätuntonsa Kongon demokraattisen tasavallan kansaa kohtaan;

2.  kehottaa jälleen kaikkia konfliktin osapuolia lopettamaan välittömästi väkivaltaisuudet, laskemaan aseensa, vapauttamaan riveistään kaikki lapset ja edistämään vuoropuhelua rauhanomaisen ja kestävän ratkaisun löytämiseksi konfliktiin; kehottaa eritoten käynnistämään nopeasti uudelleen MONUSCOn ja Kongon demokraattisen tasavallan asevoimien välisen yhteistyön 28. tammikuuta 2016 Kinshasassa allekirjoitetun sotilaallista yhteistyötä koskevan sopimuksen pohjalta, jotta voidaan palauttaa rauha ja vahvistaa sitä ja turvallisuutta sekä itäisellä alueella että koko maassa;

3.  muistuttaa, että kaikkien aseellisten ryhmien neutralointi alueella edistää voimakkaasti rauhaa ja vakautta, ja kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan hallitusta pitämään tätä ensisijaisena tavoitteena sekä palauttamaan turvalliset olot kaikille kansalaisilleen ja vakauden Benin, Luberon ja Butembon alueille;

4.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä käynnistämään kiireellisesti kattavan, riippumattoman ja avoimen tutkinnan joukkomurhista täydessä yhteistyössä Kongon demokraattisen tasavallan hallituksen ja MONUSCOn kanssa; pyytää kutsumaan koolle Afrikan suurten järvien alueen kansainvälisten lähettiläiden ja edustajien ryhmän hätäkokouksen käsittelemään Kongon demokraattisen tasavallan vaaleja ja toteuttamaan asianmukaisia toimia tätä varten, esimerkiksi ottamaan YK:n turvallisuusneuvoston mukaan;

5.  painottaa, että tämä tilanne ei saisi estää perustuslain mukaisesti suunniteltujen vaalien järjestämistä; korostaa, että vaalien järjestäminen onnistuneesti ja oikea-aikaisesti on ratkaisevan tärkeää maan pitkän aikavälin vakaudelle ja kehitykselle;

6.  kehottaa Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjää keräämään tietoja ja tutkimaan väärinkäytöksiä sen selvittämiseksi, onko perusteltua käynnistää rikostuomioistuimen tutkimukset väitetyistä rikoksista Benin alueella;

7.  painottaa, että ihmisoikeuksien rikkomiseen, sotarikoksiin, rikoksiin ihmisyyttä vastaan sekä naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan ja lapsisotilaiden värväämiseen syyllistyneitä ei voida jättää rankaisematta; painottaa, että tällaisiin tekoihin syyllistyneistä henkilöistä on ilmoitettava, heidät on tunnistettava ja asetettava syytteeseen ja heitä on rangaistava kansallisten ja kansainvälisten rikoslakien mukaisesti;

8.  pyytää laatimaan arviointikertomuksen MONUSCOn toimista ja saattamaan sen julkisesti saataville; panee tyytyväisenä merkille YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2277 (2016), jossa jatkettiin MONUSCOn toimeksiantoa ja vahvistettiin sen siviilien suojeluun ja ihmisoikeuksiin, joihin kuuluu myös sukupuoleen perustuva ja lapsiin kohdistuva väkivalta, liittyviä toimivaltuuksia;

9.  kehottaa MONUSCOa käyttämään kaikki toimeksiantonsa tarjoamat mahdollisuudet siviiliväestön suojelemiseksi ”joukkojen muuntamisen” avulla, jotta varmistetaan, että sillä on paremmat toiminnalliset valmiudet suojella siviilejä nopean toiminnan mekanismien ja lentotiedustelun avulla itäisessä Kongossa, partiointi ja liikkuvat toimintatukikohdat mukaan luettuina;

10.  kehottaa Afrikan unionia ja EU:ta varmistamaan pysyvän poliittisen vuoropuhelun Suurten järvien alueen maiden kesken, jotta voidaan estää alueen epävakauden paheneminen; pitää valitettavana, että helmikuussa 2013 tehdyn rauhaa, turvallisuutta ja yhteistyötä koskevan puitesopimuksen täytäntöönpanossa on tapahtunut vain vähän edistystä, ja kehottaa kaikkia osapuolia edistämään aktiivisesti vakautustoimia;

11.  vaatii, että kansalaisyhteiskunta otetaan mukaan kaikkiin toimiin, joilla suojellaan siviilejä ja ratkaistaan konflikteja, ja että Kongon demokraattisen tasavallan hallituksen ja kansainvälisen yhteisön on suojeltava ihmisoikeuksien puolustajia ja tarjottava heille asiaankuuluva foorumi;

12.  panee merkille Kongon viranomaisten toimet rankaisemattomuuden sekä seksuaalisen väkivallan ja lapsiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi mutta pitää edistymistä hitaana;

13.  muistuttaa, että unionin politiikkojen on oltava johdonmukaisia, myös asekauppaan ja raaka-aineiden kauppaan liittyvissä toimissaan, ja että näillä alueilla käytävissä sopimusneuvotteluissa on edistettävä rauhaa, vakautta, kehitystä ja ihmisoikeuksia;

14.  kehottaa unionia harkitsemaan uusien väkivaltaisuuksien estämiseksi kohdennettujen pakotteiden, esimerkiksi matkustuskieltojen ja varojen jäädyttämisen, määräämistä niille, jotka ovat vastuussa Kongon itäosien joukkomurhista ja väkivaltaisista tukahduttamistoimista Kongon demokraattisessa tasavallassa;

15.  kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita jatkamaan tukeaan Kongon demokraattisen tasavallan kansalle, jotta voidaan parantaa heikoimmassa asemassa olevien väestönosien ja etenkin maan sisällä siirtymään joutuneiden ihmisten elinoloja;

16.  tuomitsee kaikki humanitaarisiin toimijoihin kohdistuvat hyökkäykset ja humanitaarisen avun perillepääsyn esteet; kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia kunnioittamaan humanitaaristen toimijoiden riippumattomuutta, puolueettomuutta ja tasapuolisuutta;

17.  katsoo, että yritysten on noudatettava toiminnassaan täysimääräisesti kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja; kehottaa siksi jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden kansallisen lainsäädännön alaiset yritykset eivät toimi piittaamatta ihmisoikeuksista ja kansainvälisistä normeista, jotka sitovat niitä, kun ne harjoittavat toimintaansa kolmansissa maissa;

18.  pitää myönteisinä Kongon viranomaisten pyrkimyksiä panna täytäntöön lainsäädäntö, jolla kielletään mineraalien kauppa ja prosessointi alueilla, joilla mineraaleja hyödynnetään laittomasti, kuten aseellisten ryhmien hallitsemilla alueilla; kehottaa Kongon viranomaisia tehostamaan lainsäädännön täytäntöönpanoa ja mahdollistamaan kaivossopimusten ja kaivostulojen perusteellisemman valvonnan; kehottaa EU:ta tukemaan Kongon demokraattisen tasavallan tätä koskevia pyrkimyksiä kehitysyhteistyöpolitiikkansa avulla; pitää myönteisenä äskettäin hyväksyttyä Euroopan laajuista sopimusta pakollisista konfliktimineraalien toimittajia koskevista due diligence -tarkastuksista ensimmäisenä askeleena saattaa yritykset asiaa koskevaan vastuuseen, ja kehottaa EU:ta muokkaamaan tämän sopimuksen kunnianhimoiseksi lainsäädännöksi, joka olisi hyväksyttävä ripeästi;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Afrikan unionille, AKT–EU-neuvostolle, YK:n pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle sekä Kongon demokraattisen tasavallan presidentille, pääministerille ja parlamentille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0085.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0278.


Eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden (ET 2020) seuranta
PDF 207kWORD 100k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. kesäkuuta 2016 eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden (ET 2020) seurannasta (2015/2281(INI))
P8_TA(2016)0291A8-0176/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 14 artiklan,

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista (ET 2020)(1),

–  ottaa huomioon vuonna 2012 annetun neuvoston ja komission yhteisen raportin eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden (ET 2020) täytäntöönpanosta: ”Koulutus älykkäässä, kestävässä ja osallistavassa Euroopassa”(2),

–  ottaa huomioon 26. elokuuta 2015 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: ”Luonnos neuvoston ja komission vuoden 2015 yhteiseksi raportiksi eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden (ET 2020) täytäntöönpanosta – Uudet painopisteet eurooppalaiselle yhteistyölle koulutuksen alalla” (COM(2015)0408),

–  ottaa huomioon vuonna 2015 annetun neuvoston ja komission yhteisen raportin eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden (ET 2020) täytäntöönpanosta: ”Uudet painopisteet eurooppalaiselle yhteistyölle koulutuksen alalla”(3),

–  ottaa huomioon 28. ja 29. marraskuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät oppimiseen liittyvää liikkuvuutta koskevasta vertailuarvosta(4),

–  ottaa huomioon 19. marraskuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät kestävää kehitystä edistävästä koulutuksesta(5),

–  ottaa huomioon 17. helmikuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät koulutukseen investoimisesta – annettu vastauksena komission tiedonantoon ”Koulutuksen uudelleenajattelu: sosioekonomisten vaikutusten parantaminen investoimalla taitoihin” sekä vuotuiseen kasvuselvitykseen 2013(6),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät tehokkaasta opettajankoulutuksesta(7),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät koulutusta tukevasta laadunvarmistuksesta(8),

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmät yrittäjyydestä koulutuksessa(9),

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmät varhaiskasvatuksen ja alemman perusasteen koulutuksen roolista luovuuden, innovoinnin ja digitaalisten taitojen edistämisessä(10),

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmät koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämisestä ja menestyksellisen koulunkäynnin edistämisestä(11),

–  ottaa huomioon komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle antaman tiedonannon ”Koulutuksen uudelleenajattelu: sosioekonomisten vaikutusten parantaminen investoimalla taitoihin” (COM(2012)0669),

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2012 annetun neuvoston suosituksen epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista(12),

–  ottaa huomioon elinikäisen oppimisen avaintaidoista 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen 2006/962/EY(13),

–  ottaa huomioon 17. maaliskuuta 2015 pidetyssä EU:n opetusministereiden epävirallisessa kokouksessa annetun julistuksen kansalaisuuden sekä vapauden, suvaitsevaisuuden ja syrjimättömyyden yhteisten arvojen edistämisestä koulutuksen avulla (”Pariisin julistus”)(14),

–  ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2015 annetut ammatillisesta koulutuksesta vastaavien ministereiden Riian päätelmät(15),

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2008 annetun komission vihreän kirjan ”Maahanmuutto ja liikkuvuus – EU:n koulutusjärjestelmien haasteet ja mahdollisuudet” (COM(2008)0423),

–  ottaa huomioon asiantuntijaryhmän helmikuussa 2010 komissiolle laatiman raportin uusista taidoista uusia työpaikkoja varten: ”New Skills for New Jobs: Action Now”(16),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen koulutukseen liittyvästä valtioiden rajat ylittävästä liikkuvuudesta yhteisössä: Liikkuvuutta koskeva eurooppalainen laatuperuskirja(17),

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2015 julkaistun tiedemaailman ja liike-elämän kuudennen foorumin raportin(18),

–  ottaa huomioon Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefop) vuonna 2012 julkaiseman ennusteen ”Future skills supply and demand in Europe”(19),

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman nuorten yrittäjyyden edistämisestä koulutuksen avulla(20) ja 28. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Bolognan prosessin täytäntöönpanon seurannasta(21),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman lasten koulutuksesta hätätilanteissa ja pitkittyneissä kriiseissä(22),

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”Erasmus+ ja muut välineet ammatillisen koulutuksen liikkumisen edistämiseksi – elinikäisen oppimisen lähestymistapa”(23),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A8-0176/2016),

A.  toteaa, että jäljempänä kaikkiin koulutukseen tehtäviin viittauksiin olisi sisällytettävä viralliseen, epäviralliseen ja arkioppimiseen perustuvat koulutusmuodot ottaen huomioon niiden täydentävän luonteen siirryttäessä kohti oppimisyhteiskuntaa sekä niiden erityisiä kohderyhmiä koskevan tehtävän, jolloin helpotetaan muita heikommassa asemassa olevien koulutusmahdollisuuksia;

B.  toteaa, että koulutuksessa ei pitäisi pyrkiä pelkästään työmarkkinoiden tarpeiden tyydyttämiseen vaan koulutuksella on arvoa sinänsä, koska sillä on yhtä merkittävä rooli perussopimuksissa vahvistettujen eettisten arvojen ja kansalaistaitojen sekä laajasti ymmärrettyjen humanististen arvojen kehittämisessä sekä niiden demokratian periaatteiden vahvistamisessa, joihin Eurooppa perustuu;

C.  toteaa, että koulutuksella olisi edistettävä nuorten henkilökohtaista kehitystä, keskinäistä kunnioitusta ja kasvua, jotta heistä tulee oma-aloitteisia, vastuullisia ja valveutuneita kansalaisia, joilla on kansalaisvalmiudet sekä sosiaaliset ja kulttuurien väliset valmiudet, ja koulutettuja ammattilaisia;

D.  katsoo, että koulutusta olisi pidettävä perusihmisoikeutena ja julkishyödykkeenä, jonka olisi oltava kaikkien saatavilla;

E.  katsoo, että koulutuksella on tärkeä tehtävä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisessa, ja elinikäiseen oppimiseen pääsyn lisääminen voi tarjota uusia mahdollisuuksia vähäisen ammattitaidon omaavien, työttömien, erityistarpeisten, vanhusten ja maahanmuuttajien keskuudessa;

F.  katsoo, että osallistava ja korkealaatuinen koulutus on välttämätöntä Euroopan kulttuuriselle, taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle;

G.  katsoo, että koulutuksen olisi Euroopassa edistettävä EU:n strategioita ja aloitteita, muun muassa Eurooppa 2020 -strategiaa, digitaalisia sisämarkkinoita koskevaa aloitetta, Euroopan turvallisuusagendaa ja Euroopan investointiohjelmaa;

H.  toteaa, että kaikilla jäsenvaltioilla ei ole samanlaisia ja samantasoisia haasteita, mikä tarkoittaa, että koulutusta koskevien ehdotusten olisi oltava joustavia ja niissä olisi otettava huomioon kansalliset ja alueelliset talouteen, yhteiskuntaan, väestönkehitykseen ja kulttuuriin liittyvät sekä muut tekijät, samalla kun parannetaan Euroopan unionin tilannetta kokonaisuudessaan;

I.  katsoo, että ET 2020 -yhteistyön olisi täydennettävä kansallisia toimia ja tuettava jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä kehittää koulutusjärjestelmiä jäsenvaltioiden toimivaltaa kunnioittaen;

J.  katsoo, että talouskehitys ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus olisi asetettava samanarvoiseen asemaan sellaisten politiikkatoimien yhdistelmän avulla, jolla pyritään saavuttamaan tietämyksen oikeudenmukaisempi jakautuminen väestön keskuudessa ja torjutaan näin tuloerojen kasvua, joka ilmenee ammattitaitoa painottavan teknologian kasvun sivuvaikutuksena;

K.  toteaa, että tehokas investoiminen laadukkaaseen koulutukseen on kestävän kasvun lähde;

L.  katsoo, että tietämyksen ja perustaitojen tämänhetkinen alhainen taso on huolestuttavaa, ja vaatii ensimmäisen ja toisen asteen koulutusta tarjoamaan tarvittavan pohjan tulevalle oppimiselle ja työelämään osallistumiselle;

M.  toteaa, että aikuisten perustaitojen alhaisen tason vuoksi on tarpeen vahvistaa aikuiskoulutusta, joka on jatko- ja uudelleenkoulutuksen väline;

N.  toteaa, että vuoden 2014 vuotuisessa kasvuselvityksessä komissio katsoo, että jäsenvaltioiden on menojen osalta löydettävä keinoja suojella tai edistää pitkän aikavälin investointeja koulutukseen, tutkimukseen, innovointiin, energiaan ja ilmastotoimiin ja että on tärkeää investoida koulutusjärjestelmien, myös elinikäistä oppimista koskevien järjestelmien, nykyaikaistamiseen;

O.  toteaa, että julkiset talousarviot ovat yhä ankaran paineen alaisia ja useat jäsenvaltiot ovat leikanneet koulutusmenojaan; katsoo, että alalle tehtäviä lisäinvestointeja on nyt tehostettava, sillä ne vaikuttavat ratkaisevasti tuottavuuteen, kilpailukykyyn ja kasvuun;

P.  panee merkille, että huolimatta korkea-asteen koulutusalaa varten asetettujen ET 2020 ‑tavoitteiden saavuttamiseen liittyvien tulosten paranemisesta koko eurooppalaiselta korkeakoulutusalueelta (EHEA) on kantautunut huolta koulutukseen tehtävien investointien tehokkuudesta jäsenvaltioissa, ensisijaisesta keskittymisestä määrällisiin indikaattoreihin, opetusolosuhteiden ja oppimisen laadun heikkenemisestä sekä akateemisen vapauden murenemisesta sekä Bolognan prosessin tiettyjä näkökohtia koskevista epäilyksistä ja sen täytäntöönpanosta joissakin maissa;

Q.  ottaa huomioon, että ET 2020 -seurantakatsauksen mukaan tämän hetken tärkeimmät haasteet ovat koulutuksellinen köyhyys ja sosioekonomiselta taustaltaan heikommassa asemassa olevien henkilöiden vajavainen osallisuus, minkä vuoksi sosiaalisiin asioihin on kiinnitettävä enemmän huomiota, jotta saavutetaan ET 2020 -tavoitteet ja parannetaan koulutusjärjestelmien osallisuutta ja laatua;

Eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategiset puitteet (ET 2020)

1.  pitää myönteisenä, että ET 2020:n tilannetta on kartoitettu, ja korostaa, että kartoituksessa tehdyt päätelmät on otettava huomioon ja pantava ripeästi täytäntöön lisäarvon kasvattamiseksi ja puitteiden vaikuttavuuden optimoimiseksi ja että on myös lujitettava maakohtaista merkitystä ja vastavuoroista oppimista;

2.  pitää valitettavana, että koulutuksen alalla on yhä ratkaisematta mittavia ongelmia, jotka koskevat laatua, saatavuutta ja sosioekonomista syrjintää, ja katsoo, että sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla olisi toteutettava kunnianhimoisempia, koordinoidumpia ja tehokkaampia politiikkatoimia;

3.  toistaa, että Pariisissa maaliskuussa 2015 hyväksytty julkilausuma kansalaisuuden ja yhteisten vapauden, suvaitsevaisuuden ja syrjimättömyyden arvojen edistämisestä koulutuksen avulla on tärkeä;

4.  pitää myönteisenä, että ET 2020:n painopisteiden määrää on vähennetty kuuteen erityisaiheeseen, joista jäsenvaltiot voivat toteuttaa valitsemansa omien tarpeidensa ja edellytystensä mukaisesti, mutta toteaa, että se ei saisi vaikuttaa ET 2020:n tehokkuuteen ja että ET 2020:n operationaalisuutta on tehostettava ja on hyväksyttävä työohjelma;

5.  pitää myönteisenä, että työskentelyjaksoa on ehdotettu laajennettavaksi kolmesta vuodesta viiteen, jotta voidaan panna paremmin täytäntöön pitkän aikavälin strategiset tavoitteet ja käsitellä sellaisia aiheita kuin oppilaiden alisuoriutumista joissakin oppiaineissa, alhaista osallistumisastetta aikuiskoulutuksessa, koulunkäynnin keskeyttämistä, sosiaalista osallisuutta, kansalaisten osallistumista, sukupuolten välistä kuilua ja tutkinnon suorittaneiden työllistyvyyttä;

6.  suhtautuu myönteisesti ET 2020:n työryhmien uuteen sukupolveen ja kehottaa komissiota parantamaan eri sidosryhmien edustusta näissä ryhmissä etenkin ottamalla mukaan enemmän koulutuksen asiantuntijoita, nuorisotyöntekijöitä, kansalaisyhteiskunnan edustajia, opettajia ja professorikunnan jäseniä, joilla on ET 2020:n tavoitteiden toteuttamiseksi välttämätöntä käytännön kokemusta; korostaa, että ryhmien työn tuloksia on levitettävä paremmin paikallisella, alueellisella, kansallisella ja unionin tasolla;

7.  pitää myönteisenä, että ET 2020:ssä vahvistetaan epävirallisten elinten ohjaavaa roolia; pitää lisäksi myönteisenä, että korkean tason ryhmän, pääosastojen pääjohtajista koostuvien ryhmien ja työryhmien välille luodaan palautekanavia; tunnustaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen merkityksen, kun ne ulottavat koulutusalan eurooppalaisen yhteistyön paikallisille, alueellisille ja kansallisille sidosryhmille ja kansalaisille, sekä kehottaa antamaan niille rahoitustukea Erasmus+ -ohjelman (avaintoiminto 3) ja Euroopan sosiaalirahaston yhteydessä;

8.  pyytää, että perustetaan epävirallinen koordinointielin, jossa olisi komission koulutuksen ja kulttuurin pääosaston pääjohtaja, muiden pääosastojen koulutusasioista vastaavia johtajia sekä kansalaisyhteiskunnan, työmarkkinaosapuolten ja Euroopan parlamentin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan edustajia; katsoo, että tämän elimen olisi järjestettävä korkean tason tapaamisia varmistaakseen työn tiiviimmän koordinoinnin, toimien johdonmukaisuuden sekä virallisten ja epävirallisten ET 2020 -elinten laatimia suosituksia koskevat jatkotoimet; katsoo, että tällainen koordinointi on välttämätöntä siksi, että komission ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen väliltä puuttuu todellinen vuoropuhelu ja että ET 2020:een liittyvä toimivalta jakautuu useiden komission pääosastojen ja jäsenten kesken; pyytää, että työn päätökseen saattamisesta tiedotetaan todella sekä EU:n tasolla että kansallisella tasolla;

9.  toteaa, että vaikka työllistyvyyttä edistävien taitojen hankkiminen on tärkeää, tiedon, sen laadun ja käytännön hyödyntämisen arvoa ja tieteellistä kurinalaisuutta olisi pidettävä yllä; painottaa, että jäsenvaltioiden erilaisen sosioekonomisen tilanteen ja erilaiset koulutusperinteet huomioon ottaen on vältettävä yleispätevään ohjaukseen tähtääviä lähestymistapoja; korostaa, että tulevassa Euroopan osaamisohjelmassa olisi sen lisäksi, että keskitytään perustellusti talouden ja työllisyyden haasteisiin, käsiteltävä myös asiaosaamisen, akateemisten tulosten, kriittisen ajattelun ja luovuuden merkitystä; kehottaa samalla jäsenvaltioita tukemaan aloitteita, joissa opiskelijoiden on mahdollista esittää taitojaan julkisesti ja mahdollisten työnantajien edessä;

10.  korostaa riskejä, jotka liittyvät radikalisoitumisen lisääntymiseen, väkivaltaan, kiusaamiseen ja käytösongelmiin, jotka alkavat ensimmäisen asteen kouluissa; kehottaa komissiota tekemään EU:n tasolla tutkimuksen ja esittämään kaikkien jäsenvaltioiden tilanteesta yleiskatsauksen, jossa esitetään tällaisia suuntauksia koskevat jäsenvaltioiden vastaukset sekä tietoa siitä, onko jäsenvaltioiden opetusohjelmiin sisällytetty – ja jos on, millä tavoin – eettistä, yksilöllistä ja sosiaalista koulutusta, sillä tämä väline on tähän mennessä osoittautunut monissa kouluissa menestyksekkääksi, mukaan lukien kyseisiä monialaisia taitoja koskeva tuki opettajille; kannustaa jäsenvaltioita jakamaan tätä kysymystä koskevia parhaita käytäntöjä;

11.  tähdentää viralliseen, epäviralliseen ja arkioppimiseen perustuvaan koulutukseen sovellettavan yhteisöllisen lähestymistavan sekä oppimisympäristöjen ja perheiden välisten vahvojen yhteyksien arvoa;

12.  edellyttää, että kaikki asianomaiset toimijat osallistuvat laajemmin ET 2020 -työhön;

13.  katsoo, että oppijoita on kannustettava osallistumaan itse aktiivisesti oppilaitostensa hallintoon kaikissa ikäryhmissä ja kaikentyyppisessä opetuksessa;

14.  kannustaa jäsenvaltioita lujittamaan yhteyksiä korkeakoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen, tutkimuslaitosten ja talouselämän välillä ja varmistamaan työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan osallistumisen; toteaa, että tämä kumppanuus tehostaa ET 2020:n vaikutusta ja koulutusjärjestelmien merkitystä Euroopan innovointivalmiuksien lisäämisessä;

15.  korostaa, että koulujen ja vanhempien väliset viestintästrategiat, luonnekasvatusohjelmat ja muut henkilökohtaista kehitystä koskevat ohjelmat, jotka pannaan täytäntöön yhteistyössä perheiden ja muiden asiaankuuluvien työmarkkinaosapuolten kanssa, voivat edistää ylöspäin suuntautuvaa sosiaalista lähentymistä, aktiivista kansalaisuutta ja perussopimuksissa vahvistettuja eurooppalaisia arvoja sekä radikalisoitumisen ehkäisemistä; painottaa, että tukea antava kotiympäristö on ensiarvoisen tärkeä lasten perustaitojen kehittymiselle, ja pitää arvokkaina sellaisia vanhemmille tarkoitettuja kursseja, jotka voivat osoittautua tehokkaiksi koulutuksellisen köyhyyden torjunnassa;

16.  kannustaa vaihtamaan parhaita käytäntöjä ET 2020:n puitteissa;

17.  painottaa että ET 2020:n puitteissa toteutettava yhteistyö on tarkoitettu täydentämään kansallisia toimia, joita ovat esimerkiksi vertaisoppiminen, tietojen kerääminen, työryhmät ja parhaiden kansallisten käytäntöjen vaihtaminen, parantamalla niiden avoimuutta, koordinointia ja tulosten levittämistä;

18.  korostaa sellaisten ulkopuolisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen merkitystä, jotka tarjoavat kouluissa lapsille lisäosaamista ja sosiaalisia taitoja, kuten taiteita tai käsitöitä, ja edistävät integroitumista, auttavat lapsia ymmärtämään paremmin ympäristöään, kehittävät yhteisvastuuta oppimisessa ja elämisessä sekä parantavat kokonaisten koululuokkien oppimistaitoja;

19.  on huolissaan siitä, että opettajankoulutuksen laatu on sekä laajuutensa että monipuolisuutensa puolesta jäämässä joissakin jäsenvaltioissa jälkeen tämän päivän opettamista koskevista pätevyysvaatimuksista, kuten oppijoiden kasvavan moninaisuuden käsittelystä sekä innovatiivisten opetusmenetelmien ja tietoteknisten välineiden käyttämisestä;

20.  kannustaa jäsenvaltioita mukauttamaan opettajien peruskoulutusta ja työuran aikaisia jatkuvia kehittämisohjelmia, jotta he voivat hyödyntää paremmin jäsenvaltioiden välisiä vertaisoppimistoimia ja edistää opettajankoulutuslaitosten ja koulujen yhteistyötä ja kumppanuuksia;

21.  pitää ilahduttavana uutta ET 2020:n painopistettä, joka koskee opettajille annettavan tuen ja heidän asemansa parantamista, mikä on välttämätön edellytys heidän ehdottomasti ansaitsemalleen kunnioitukselle ja mikä tekee heidän ammatistaan houkuttelevamman; katsoo, että tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi opettajien parempaa valmennusta ja koulutusta sekä heidän työolojensa, myös palkkojen, parantamista joissakin jäsenvaltioissa, kun otetaan huomioon, että opettajien palkat ovat usein korkeakoulututkinnon suorittaneiden keskipalkkoja alhaisemmat;

22.  toteaa huolestuneena, että joissakin, erityisesti vaikeuksissa olevissa jäsenvaltioissa opettajien koulutus ja koulutuksen laatu ovat heikentyneet henkilöstöpulan ja koulutusta koskevien leikkausten vuoksi;

23.  korostaa, että avoin ja innovatiivinen koulutus on yksi ET 2020:n prioriteettialueista; painottaa, että on tärkeää kehittää ja edistää innovatiivisuutta ja joustavuutta koulutusta, oppimista ja tietämyksen siirtoa koskevissa menetelmissä, joihin ihmiset osallistuvat aktiivisesti;

24.  kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti digitalisoitumisen, tieto- ja viestintätekniikan ja uusien teknologioiden tarjoamia mahdollisuuksia, kuten avoimen datan portaaleja ja MOOC-alustoja, jotta voidaan parantaa koulutuksen ja opetuksen laatua ja saavutettavuutta; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin digitaalisten ja tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvien taitojen parantamiseksi myös järjestämällä erityiskoulutusta näiden välineiden käytöstä koulujen ja yliopistojen opettajille sekä opiskelijoille; kannustaa vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja lisäämään rajat ylittävää yhteistyötä tällä alalla;

25.  suhtautuu myönteisesti huomioon, jota komissio on kiinnittänyt digitaalisten taitojen merkitykseen; korostaa, että nämä taidot ovat välttämättömiä nuorten valmistelemiseksi 2000-lukua varten;

26.  korostaa, että ET 2020:n puitteissa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota oppimistulosten parantamiseen verrattuna käytettävissä oleviin voimavaroihin, erityisesti aikuiskoulutuksessa;

27.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen nykyisiä sääntöjä, joita sovelletaan EU:n rahoitusvälineillä rahoitettavien koulutusohjelmien arviointiin, ja keskittymään suuremmassa määrin laatuun perustuvaan vaikutusten arviointiin ja tuloksiin, joita niillä on saavutettu verrattuna ET 2020:n painopisteisiin;

28.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan stipendein ja lainoin sellaisia opetus- ja oppimisaloja, jotka rakenteeltaan tukevat opiskelun ja käytännön tarpeiden yhteensovittamista;

29.  painottaa, että toimia on keskitettävä koulutusalalla entistä tehokkaammin yhdistämällä ja tehostamalla olemassa olevia ohjelmia ja aloitteita;

30.  kehottaa komissiota käsittelemään vähemmistöjä tarpeen mukaan erillisinä ryhminä, jotta voidaan vastata paremmin kunkin ryhmän ongelmiin;

31.  uskoo vahvasti, että kunkin kohderyhmän vastaanottokyvyn ja kypsyystason mukaan tarkoituksenmukaisesti suunniteltuun varhaiskasvatukseen tehdyistä panostuksista saadaan suurempi tuotto kuin muissa koulutuksen vaiheissa tehdyistä panostuksista; huomauttaa, että varhaiskasvatukseen tehtyjen panostusten on osoitettu vähentävän kustannuksia myöhemmin;

32.  katsoo, että koulutuksen onnistuminen määräytyy kaikilla tasoilla sen mukaan, miten hyvin opettajat on koulutettu, sekä heidän jatkuvasti etenevän täydennyskoulutuksensa mukaan, ja näin ollen opettajien koulutukseen tarvitaan riittävää panostusta;

Koulutuksen laatu

33.  kehottaa kiinnittämään entistä tarkempaa huomiota opetuksen laatuun aina esiopetusta tarjoavista kouluista koko elämän aikana jatkuvaan opetukseen;

34.  edellyttää, että kehitetään hyviä käytäntöjä laatutietojen laadullisen kehittymisen ja niihin investoimisen arviointiin sidosryhmien kanssa paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla, mikä ei kuitenkaan vähennä ET 2020:n puitteissa käytettyjen indikaattoreiden ja vertailuarvojen merkitystä;

35.  korostaa muun muassa tieto- ja viestintätekniikan, matematiikan, kriittisen ajattelun, vieraiden kielten ja liikkuvuuden kaltaisten yleisten perustaitojen opetuksen ja oppimisen merkitystä, koska niiden avulla nuoret voivat helposti sopeutua muuttuvaan sosiaaliseen ja taloudelliseen ympäristöön;

36.  panee merkille viralliseen koulutukseen osallistuvien ennennäkemättömän määrän; ilmaisee huolensa siitä, että nuorisotyöttömyyden määrä pysyy EU:ssa korkeana ja korkeakoulututkinnon suorittaneiden työllisyysaste on laskenut;

37.  korostaa, että Eurooppa 2020 -strategiassa asetettuihin koulutuksen vertailuarvotavoitteisiin, joiden mukaan muun muassa koulunkäynnin keskeyttävien osuus lasketaan alle 10 prosenttiin ja vähintään 40 prosenttia nuoremmasta sukupolvesta suorittaa korkea-asteen tutkinnon, ei pitäisi pyrkiä koulutuksen laadun kustannuksella, vaan ne olisi saavutettava mieluummin siten, että otetaan huomioon ET 2020:n ensimmäinen tavoite eli ”merkittävät ja laadukkaat taidot ja pätevyydet”; toteaa, että yksi tapa päästä tähän on kehittää koulutusmalleja yhdisteleviä hankkeita;

38.  muistuttaa, että standardoidut testit sekä koulutusta koskevaan selontekovelvollisuuteen sovellettava määrällinen lähestymistapa mittaavat parhaimmillaankin vain muutamia perinteisiä taitoja, ja sen vuoksi koulut saattavat joutua muokkaamaan opetusohjelmaansa koeaineiston mukaiseksi sekä laiminlyömään koulutuksen itseisarvon; toteaa, että koulutuksella on tärkeä rooli eettisten arvojen, kansalaistaitojen ja humaanisuuden kehittämisessä, kun taas koetuloksissa ei oteta huomioon opettajien tekemää työtä ja opiskelijoiden saavuttamaa menestystä tällä alalla; korostaa tässä yhteydessä, että oppilaitoksissa tarvitaan joustavuutta, innovaatiota ja luovuutta, joilla voidaan edistää oppimisen laatua ja koulutustasoa;

39.  painottaa, että perusosaamista on kehitettävä laadukkaan koulutuksen takaamiseksi;

40.  tähdentää, että on tärkeää taata laadukas varhaiskasvatus ja nykyaikaistaa sitä ajoissa; korostaa ihmiskeskeisen lähestymistavan ratkaisevaa merkitystä koulutusjärjestelmissä, sillä tällöin edistetään luovuuden ja kriittisen ajattelun kehittymistä ja keskitytään samalla opiskelijoiden henkilökohtaisiin kiinnostuksenkohteisiin, tarpeisiin ja kykyihin;

41.  kehottaa jäsenvaltioita kanavoimaan investointeja osallistavaan koulutukseen, jolla vastataan yhteiskunnallisiin haasteisiin, jotta voidaan varmistaa tasavertaiset mahdollisuudet kaikille; korostaa, että korkealaatuinen koulutus, johon sisältyvät mahdollisuudet elinikäiseen oppimiseen ja ohjelmat kaikentyyppisen syrjinnän ja taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden sekä syrjäytymisen syiden torjumiseksi, ja ovat keskeisiä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja sosiaalisesti ja taloudellisesti heikommassa asemassa olevien nuorten sekä vähemmistöryhmiin kuuluvien nuorten elämän parantamiseksi, ja korostaa tarvetta ponnistella jatkuvasti heidän koulunkäynnin keskeyttämisensä vähentämiseksi;

42.  vaatii, että vammaiset tai erityistarpeiset henkilöt saavat entistä laajemmat mahdollisuudet osallistua koulutukseen, ja vaatii samanaikaisesti parantamaan opettajien koulutusta, jotta opettajilla on taidot sijoittaa ja sopeuttaa vammaiset opiskelijat opiskelujen pariin ja tukea heitä;

43.  korostaa, että Bolognan prosessin ja opiskelijoiden liikkuvuuden sivuvaikutuksia olisi tutkittava ja arvioitava; kannustaa jäsenvaltioita ponnistelemaan tavoitteiden saavuttamiseksi ja varmistamaan yhdessä sovittujen uudistusten täytäntöönpanon osana Bolognan prosessia ja liikkuvuutta koskevia ohjelmia sekä sitoutumaan tiiviimpään yhteistyöhön siinä havaittujen puutteiden korjaamiseksi, jotta ne heijastaisivat paremmin opiskelijoiden ja koko akateemisen yhteisön tarpeita sekä kannustaisivat ja tukisivat korkeakoulutuksen laadun parantamista;

44.  suosittelee, että yliopistot otetaan laajemmin mukaan ET 2020:n työskentelyjaksoon;

45.  toteaa, että Bolognan prosessissa on päästy merkittäviin saavutuksiin, ja katsoo, että oppilaitosten olisi toimittava joustavasti käyttäessään moduuleja sekä eurooppalaista opintosuoritusten ja arvosanojen siirto- ja kertymisjärjestelmää (ECTS);

46.  panee tyytyväisenä merkille toimet, joilla pyritään lisäämään opiskelijamääriä STEM-aineissa (luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka), ilman että vaarannettaisiin humanistiset aineet, jotka ovat välttämättömiä STEM-aineiden tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi asianmukaisesti;

47.  korostaa, että taloudellisten tulosten tuottaminen ei saisi olla ennakkoedellytys kaikelle akateemiselle toiminnalle, ja kehottaa tässä yhteydessä toimiin sen varmistamiseksi, ettei humanististen alojen tutkimus katoa;

48.  kannattaa kokonaisvaltaisempaa näkemystä, jossa painotetaan eri tieteenalojen merkitystä koulutuksessa ja tutkimuksessa;

49.  kannattaa sitä, että liikkuvuusohjelmien suunnittelutyössä siirrytään painottamaan laadullisia tuloksia, jotka palvelevat asetettuja painopisteitä ja oppimistavoitteita; edellyttää, että liikkuvuutta koskevassa eurooppalaisessa laatuperuskirjassa tehdyt ehdotukset pannaan asianmukaisesti täytäntöön ja että käytetään paremmin kaikkia saatavilla olevia välineitä, jotta opiskelijoita voidaan valmistella oikeantyyppistä, heidän tarpeidensa mukaista liikkuvuutta varten; kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti kansainvälistymisen potentiaalia kotimaassa, jotta sellaisille opiskelijoille, jotka eivät halua osallistua liikkuvuuteen, annetaan mahdollisuus kansainväliseen ulottuvuuteen opinnoissaan;

50.  vahvistaa uudelleen tarpeen taata liikkuvuusmahdollisuuksien saavutettavuus erityisesti ammatillisessa koulutuksessa epäedullisessa asemassa olevia nuoria ja syrjinnän eri muodoista kärsiviä henkilöitä varten; painottaa liikkuvuusohjelmien, kuten Erasmus+ ‑ohjelman, tärkeää roolia nuorten laaja-alaisten taitojen ja pätevyyksien kehittämisen tukemisessa; korostaa, että uudistettua eurooppalaista aikuiskoulutusohjelmaa on lujitettava;

51.  korostaa tutkintojen ja todistusten tunnustamisen yleisten puitteiden merkitystä keskeisenä tekijänä rajat ylittävän koulutukseen ja työhön liittyvän liikkuvuuden takaamiseksi;

52.  kehottaa pyrkimään voimakkaammin epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen validointiin, vapaaehtoistyö mukaan luettuna, ja kehittämään tunnustamisvälineitä digitaalisesti hankitun tietämyksen ja pätevyyksien kehittämiseksi;

53.  toteaa, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota sellaisten EU:ssa nykyisin käytössä olevien taitoja ja pätevyyksiä koskevien välineiden yksinkertaistamiseen ja järkeistämiseen, jotka on suunnattu laajalle yleisölle, tiedotuksen tukemiseksi komission vuonna 2014 tekemän tutkimuksen ”European Area of Skills and Qualifications” tulosten mukaisesti;

Muuttoliike ja koulutus

54.  tähdentää, että Euroopasta ja sen ulkopuolelta saapuvasta muuttoliikkeestä Euroopan koulutusjärjestelmille aiheutuvia haasteita sekä nykyistä pakolaiskriisiä ja humanitaarista kriisiä olisi käsiteltävä Euroopan tasolla, kansallisella tasolla ja aluetasolla;

55.  korostaa, että maahanmuuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kouluttamisen epäonnistuminen vaikuttaa kielteisesti heidän tulevaan työllistyvyyteensä, vastaanottavan maan kulttuuriperinteiden ja sosiaalisten arvojen tuntemuksen kehittymiseen ja lopuksi heidän kotouttamiseensa ja panokseensa yhteiskunnassa;

56.  kehottaa parantamaan yhteistyötä EU:n ja kansallisten viranomaisten välillä, jotta löydetään oikea lähestymistapa pakolaisten ja siirtolaisten integroimiseksi nopeasti, täysimääräisesti ja kestävästi koulutusjärjestelmiin;

57.  suhtautuu myönteisesti päätökseen ottaa siirtolaisten koulutus huomioon kaikessa ET 2020 -työryhmien työssä ja toteuttaa vastaavat vertaisoppimistoimet niiden alkuperäisen elinkaaren mukaisesti;

58.  korostaa, että jäsenvaltioiden opetusministeriöiden ja komission koulutuksen ja kulttuurin pääosaston olisi tehtävä yhteistyötä, jotta taataan yhtäläiset mahdollisuudet laadukkaaseen koulutukseen, erityisesti pyrkimällä tavoittamaan epäedullisimmassa asemassa olevat ja taustoiltaan erilaiset henkilöt, muun muassa hiljattain saapuneet muuttajat, integroimalla heidät myönteiseen oppimisympäristöön;

59.  edellyttää toimenpiteitä, joilla sekä Euroopasta että sen ulkopuolelta tulevien muuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden lapset integroidaan koulutusjärjestelmiin sekä autetaan heitä sopeutumaan vastaanottavan jäsenvaltion opetussuunnitelmiin ja oppimisvaatimuksiin siten, että tuetaan innovatiivisia opetusmenetelmiä, heille annetaan kieliapua ja tarvittaessa sosiaalista apua ja mahdollistetaan perehtyminen vastaanottavan maan kulttuuriin ja arvoihin huolehtien kuitenkin heidän oman kulttuuriperintönsä vaalimisesta;

60.  kannustaa jäsenvaltioita tarkastelemaan mahdollisuuksia integroida maahanmuuttajataustaisia opettajia ja tutkijoita eurooppalaisiin koulutusjärjestelmiin ja hyödyntää heidän kieli- ja opetustaitojaan ja kokemustaan;

61.  suosittelee, että jäsenvaltiot ja koulutuksen järjestäjät tarjoavat neuvontaa ja tukea koulutuspalveluja etsiville maahanmuuttaja-, pakolais- ja turvapaikanhakijalapsille selkeän tiedotuksen ja näkyvien yhteyspisteiden avulla;

62.  ilmaisee huolensa siitä, että puolet OECD-maiden opettajien kouluttajista katsoo, että opettajankoulutusjärjestelmät eivät riittävällä tavalla valmenna heitä käsittelemään tehokkaasti moninaisuutta, ja kannustaa kyseisiä jäsenvaltioita takaamaan tällä alalla jatkuvaa ammatillista tukea opettajille varustamalla heidät tarvittavilla pedagogisilla maahanmuuttoa ja vieraaseen kulttuuriin sopeutumista koskevilla valmiuksilla ja mahdollistamalla, että he voivat hyödyntää monimuotoisuutta runsaana oppimislähteenä opetustilanteissa; kannustaa hyödyntämään paremmin vertaisoppimistoimia jäsenvaltioissa;

63.  kannattaa ajatusta, että opettajia varten perustetaan tukipisteitä ja laaditaan suuntaviivoja, joissa opastetaan käsittelemään erilaisia oppilaiden erilaisuuteen liittyviä tilanteita myönteisellä tavalla ja edistämään kulttuurien välistä vuoropuhelua oppimistilanteissa sekä toimimaan tilanteissa, joissa on olemassa opiskelijan radikalisoitumisen riski;

64.  edellyttää eriytetyn synergian luomista ET 2020 -työryhmien ja sellaisten verkostojen kuin radikalisoitumisen torjunnan EU-verkoston (RAN) koulutusta käsittelevän työryhmän välillä;

65.  kehottaa perustamaan asiaankuuluvan asiantuntijaryhmän, kuten Euroopan unionin nuorisoalan työsuunnitelmassa vuosiksi 2016–2018 vaaditaan;

66.  korostaa, että tarvitaan lisää kieliin pohjautuvia opetusohjelmia;

67.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään nopeasti ja ottamaan käyttöön mekanismeja muuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden pätevyyksien ymmärtämisen ja tunnistamisen parantamiseksi, sillä monilla unioniin saapuvilla ei ole muodollista pätevyyttä osoittavia asiakirjoja;

68.  kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan, miten nykyisiä ammattipätevyyden tunnustamismalleja voitaisiin kehittää, koulutustaustojen tarkastukset mukaan luettuina;

69.  katsoo, että epävirallinen oppiminen ja arkioppiminen voivat olla tehokkaita välineitä, joilla pakolaiset voidaan integroida onnistuneesti työmarkkinoille ja yhteiskuntaan;

70.  korostaa epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen merkitystä samoin kuin osallistumista urheilu- ja vapaaehtoistoimintaan, kun edistetään kansalaisvalmiuksien sekä sosiaalisten ja kulttuurien välisten valmiuksien kehittämistä; tähdentää, että jotkin maat ovat edistyneet huomattavasti asiaankuuluvan oikeuskehyksen kehittämisessä, kun taas toisilla mailla on vaikeuksia luoda kattavia validointistrategioita; painottaa sen vuoksi, että on kehitettävä kattavia strategioita validoinnin mahdollistamiseksi;

71.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään toimenpiteitä, jotka koskevat maahanmuuttaja-, pakolais- ja turvapaikanhakijaopiskelijoiden hyväksymistä yliopistokoulutukseen, edellä mainitun kuitenkaan rajoittamatta koulutuksen saatavuutta koskevia kansallisia sääntöjä ja toimivaltuuksia; pitää myönteisenä, että eräät eurooppalaiset yliopistot ovat käynnistäneet tätä koskevia aloitteita, ja kannustaa vaihtamaan hyviä käytäntöjä tällä alalla;

72.  kehottaa luomaan opetusväyliä, joiden ansiosta pakolaistaustaiset tai konfliktialueilta tulevat opiskelijat voidaan ottaa vastaan eurooppalaisiin yliopistoihin muun muassa etäkurssien kautta;

73.  kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan maahanmuuttajaopiskelijoiden pääsyä opiskelemaan kaikilla koulutustasoilla;

74.  katsoo, että Science4Refugees-ohjelmaa olisi arvioitava ja tarvittaessa kehitettävä edelleen; kannattaa sitä, että unionin tasolla ja kansallisella tasolla tuetaan voittoa tavoittelemattomia laitoksia, jotka auttavat maahanmuuttaja-, pakolais- ja turvapaikkataustaisia tutkijoita tieteen alalla ja muilla ammatillisilla aloilla;

75.  toteaa, että aivovuotoilmiö uhkaa jäsenvaltioita, etenkin Keski-, Itä- ja Etelä-Euroopan jäsenvaltioita, joista kasvava määrä nuoria tutkijoita joutuu muuttamaan muualle; on huolissaan siitä, että ET 2020 -työryhmät eivät ole kyenneet reagoimaan asianmukaisesti epätasapainoiseen liikkuvuuteen, ja korostaa, että ongelmaan on puututtava kansallisella ja EU:n tasolla;

76.  korostaa koulutuksen ratkaisevaa merkitystä naisten mahdollisuuksien parantamisessa kaikilla elämän aloilla; painottaa tarvetta puuttua sukupuolten välisiin kuiluihin ja ottaa huomioon nuorten naisten erityistarpeet sisällyttämällä ET 2020:een sukupuoliulottuvuuden; korostaa, että koska miesten ja naisten tasa-arvo on yksi EU:n perusarvoista, on kaikkien koulutuslaitosten tuettava ja pantava täytäntöön tämä periaate opiskelijoidensa keskuudessa, jotta edistetään suvaitsevaisuutta, syrjimättömyyttä, aktiivista kansalaisuutta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja kulttuurien välistä vuoropuhelua;

o
o   o

77.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL C 119, 28.5.2009, s. 2.
(2)EUVL C 70, 8.3.2012, s. 9.
(3)EUVL C 417, 15.12.2015, s. 25.
(4)EUVL C 372, 20.12.2011, s. 31.
(5)EUVL C 327, 4.12.2010, s. 11.
(6)EUVL C 64, 5.3.2013, s. 5.
(7)EUVL C 183, 14.6.2014, s. 22.
(8)EUVL C 183, 14.6.2014, s. 30.
(9)EUVL C 17, 20.1.2015, s. 2.
(10)EUVL C 172, 27.5.2015, s. 17.
(11)EUVL C 417, 15.12.2015, s. 36.
(12)EUVL C 398, 22.12.2012, s. 1.
(13)EUVL L 394, 30.12.2006, s. 10.
(14)http://ec.europa.eu/education/news/2015/documents/citizenship-education-declaration_en.pdf
(15)http://ec.europa.eu/education/policy/vocational-policy/doc/2015-riga-conclusions_en.pdf
(16)http://eacea.ec.europa.eu/education/eurydice/documents/thematic_reports/125en.pdf
(17)EUVL L 394, 30.12.2006, s. 5.
(18)http://ec.europa.eu/education/tools/docs/university-business-forum-brussels_en.pdf
(19)http://www.cedefop.europa.eu/files/3052_en.pdf
(20)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0292.
(21)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0107.
(22)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0418.
(23)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0107.


Uusiutuvan energian tilannekatsaus
PDF 224kWORD 116k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. kesäkuuta 2016 uusiutuvan energian tilannekatsauksesta (2016/2041(INI))
P8_TA(2016)0292A8-0196/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen ympäristöä koskevan XX osaston ja energiaa koskevan XXI osaston,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen työllisyyttä koskevan IX osaston sekä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevan XVIII osaston,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen pöytäkirjan N:o 26 yleistä etua koskevista palveluista sekä pöytäkirjan N:o 28 taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta,

–  ottaa huomioon komission kertomuksen uusiutuvan energian tilannekatsauksesta (COM(2015)0293) ja kansalliset suunnitelmat,

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 21. konferenssin (COP 21) ja Pariisissa 30. marraskuuta–11. joulukuuta 2015 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 11. konferenssin (CMP 11) sekä Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Towards an Integrated Strategic Energy Technology (SET) Plan: Accelerating the European Energy System Transformation” (Integroitu strateginen energiateknologiasuunnitelma (SET): Euroopan energiajärjestelmän muutoksen nopeuttaminen) (C(2015)6317),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon lämmitystä ja jäähdytystä koskevasta EU:n strategiasta (COM(2016)0051),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050” (COM(2011)0112),

–  ottaa huomioon 23. ja 24. lokakuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY(1),

–  ottaa huomioon tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaan Horisontti 2020 (2014–2020) osallistumista ja tulosten levittämistä koskevista säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 1906/2006 kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1290/2013(2),

–  ottaa huomioon bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun direktiivin 98/70/EY ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY muuttamisesta 9. syyskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1513(3),

–  ottaa huomioon ETSK:n tutkimuksen EU:n uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin täytäntöönpanosta ”Changing the future of energy: civil society as a main player in energy generation” (Energiatalouden tulevaisuuden muuttaminen: kansalaisyhteiskunta keskeisenä toimijana energiantuotantokysymysten käsittelyssä),

–  ottaa huomioon kaupunginjohtajien ilmasto- ja energiasopimukseen liittyvän kestävän energian toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan 25. kesäkuuta 1998 tehdyn Århusin yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030(4),

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti uutta Pariisissa tehtävää kansainvälistä ilmastosopimusta”(5),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntätavoitteen saavuttamisesta ja Euroopan sähköverkon parantamisesta vuoteen 2020 mennessä(6),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti Euroopan energiaunionia”(7),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A8-0196/2016),

A.  toteaa, että unioni on kokonaisuutena saavuttamassa uusiutuvia energialähteitä koskevat vuoden 2020 tavoitteet, mutta joidenkin jäsenvaltioiden kohdalla tarvitaan tehostettuja lisätoimia;

B.  toteaa, että uusiutuvan energian kustannukset ovat viime vuosina alentuneet merkittävästi, minkä vuoksi ne tuotannon ja varastoinnin teknisen edistyksen myötä ovat entistä kilpailukykyisempiä perinteiseen energiantuotantoon verrattuna, ja että tämä tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden kehittää sellainen todellinen EU:n energiapolitiikka, joka parantaisi kilpailukykyä ja vähentäisi kasvihuonekaasupäästöjä; katsoo, että siirtymään kohti kestävää ja tulevaisuuteen suuntautuvaa energiajärjestelmää on sisällyttävä energiatehokkuutta, uusiutuvaa energiaa, Euroopan energiavarojen parasta käyttöä, teknologian kehittämistä ja älykästä infrastruktuuria koskevia toimia; katsoo, että talouskasvun ja työpaikkojen luomiseen sekä EU:n johtoaseman varmistamiseen näillä aloilla tarvitaan pitkän aikavälin vakaata sääntelykehystä;

C.  toteaa, että SEUT-sopimuksen 194 artiklan mukaan unionin energiapolitiikalla on pyrittävä varmistamaan energiamarkkinoiden toimivuus ja energian toimitusvarmuus sekä edistämään energiatehokkuutta ja energiansäästöä, uusiutuvien energialähteiden kehittämistä ja energiaverkkojen yhteenliittämistä; toteaa, että sitovat kansalliset ja EU:n tavoitteet, konkreettiset suunnittelu- ja raportointivelvoitteet sekä käyttöönottotoimet ovat olleet EU:n investointivarmuuden ja uusiutuvan energian tuotantokapasiteetin samoin kuin siirto- ja jakeluinfrastruktuurin laajentumisen keskeisiä tekijöitä;

D.  katsoo, että COP 21:n tekemän Pariisin sopimuksen mukaisesti uusiutuvia energialähteitä koskevaa direktiiviä on mukautettava siten, että sen avulla saavutetaan sovittu tavoite maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamisesta 1,5 °C:een verrattuna esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon; toteaa, että sataprosenttisesti uusiutuvaan energiaan perustuva talous on saavutettavissa ainoastaan vähentämällä energiankulutusta, lisäämällä energiatehokkuutta ja edistämällä uusiutuvia energiavaroja;

E.  toteaa, että uusiutuvaa energiaa koskeva kunnianhimoinen politiikka yhdistettynä energiatehokkuuteen ovat merkittäviä tekijöitä, joilla vähennetään EU:n tuontiriippuvuutta ja sen ulkoisen energian kokonaiskustannuksia ja lisätään energiaturvallisuutta suhteessa ulkoisiin toimittajiin; ottaa huomioon, että EU tuo yli puolet kaikesta kuluttamastaan energiasta ja että tuonnin päivittäinen arvo on yli miljardi euroa, joka vastaa yli 20:tä prosenttia kokonaistuonnista; ottaa huomioon, että tuontiriippuvuus on erityisen korkea raakaöljyn, maakaasun ja kivihiilen tapauksissa; toteaa, että uusiutuvan energian käytön lisäämisellä säästetyt polttoaineiden tuontikustannukset ovat vähintään 30 miljardia euroa vuodessa;

F.  toteaa, että uusiutuvan energian kehittäminen voi auttaa varmistamaan energiaturvallisuuden ja -riippumattomuuden, poistaa energiaköyhyyden ja edistää unionin taloudellista kehitystä ja johtoasemaa tekniikan alalla samalla, kun torjutaan ilmastonmuutosta; katsoo, että uusiutuvilla energialähteillä tarjottaisiin osaltaan unionin kansalaisille vakaata, kohtuuhintaista, kestävää energiaa, kiinnittäen erityisesti huomiota kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin; katsoo, että uusiutuvilla energialähteillä olisi annettava kansalaisille mahdollisuus tuottaa oma energiansa ja taata ennustettavissa oleva energiahuolto;

G.  katsoo, että uusiutuvaa energiaa kehitettäessä olisi samanaikaisesti kehitettävä moitteettomasti toimivia sähkön sisämarkkinoita; katsoo, että energiaunionin perustana olisi oltava siirtymä kohti kestävää ja tulevaisuuteen suuntautuvaa energiajärjestelmää, johon tärkeimpinä osina sisältyvät energiatehokkuus ja energiansäästö, uusiutuva energia ja älykäs infrastruktuuri;

H.  ottaa huomioon, että uusiutuvien energialähteiden alalla toimivat EU:n yritykset, joista monet ovat pk-yrityksiä, työllistävät Euroopassa 1,15 miljoonaa henkilöä ja että EU:n yritysten osuus kaikkien uusiutuvaa energiaa hyödyntävien tekniikoiden patenteista maailmassa on 40 prosenttia, minkä ansiosta EU:lla on maailmanlaajuinen johtoasema; ottaa huomioon, että komission mukaan vihreän talouden alalla olisi mahdollista luoda 20 miljoonaa työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä ja se on myös merkittävä mahdollisuus luoda työpaikkoja maaseutualueilla; ottaa huomioon, että pk-yritysten, osuuskuntien ja yksityishenkilöiden omistuksessa olevat hankkeet ovat tärkeässä asemassa innovoidessa ja kehitettäessä uusiutuvan energian alaa;

I.  ottaa huomioon, että komissio on sitoutunut nostamaan unionin maailmanlaajuiseen johtoasemaan uusiutuvan energian alalla, mikä on energiapolitiikan kannalta ehdottoman tärkeää; ottaa huomioon, että Kiina on noussut maailmanlaajuiseen johtoasemaan uusiutuvaan energiaan tehtyjen investointien alalla ja että investoinnit vähenivät EU:ssa 21 prosenttia, 54,61 miljardista eurosta (62 miljardia dollaria) vuonna 2014 42,99 miljardiin euroon (48,8 miljardia dollaria) vuonna 2015, mikä on alhaisin luku yhdeksään vuoteen;

J.  toteaa, että uusiutuviin energialähteisiin investoimisen jatkaminen edellyttää sekä kunnianhimoista julkista ja yksityistä johtajuutta ja sitoutumista että pitkän aikavälin vakaata ja luotettavaa toimintapoliittista kehystä, joka on johdonmukainen huomattavaa potentiaalia työpaikkojen ja kasvun luomiseksi EU:ssa sisältävään Pariisin ilmastosopimukseen perustuvien EU:n ilmastositoumusten kanssa;

K.  toteaa, että kunnianhimoiset ja realistiset tavoitteet, kuten julkinen osallistuminen, seuranta ja valvonta, selkeät ja yksinkertaiset säännöt ja tuki paikallisella, alueellisella, kansallisella ja Euroopan tasolla sekä kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien osallistuminen, työmarkkinaosapuolet (niin työntekijöiden kuin myös elinkeinoelämän edustajat) ja muut kansalaisyhteiskunnan järjestöt mukaan luettuina, ovat keskeisiä uusiutuvan energian käytön kehittämiseksi onnistuneesti;

L.  katsoo, että omistusoikeuden kunnioittaminen on tärkeää, kun edistetään uusiutuvia energialähteitä;

M.  toteaa, että uusiutuvat energialähteet tarjoavat mahdollisuuden laajempaan energiamarkkinoiden energiademokratiaan lisäämällä kansalaisten mahdollisuuksia osallistua energiamarkkinoille aktiivisesti ja yhtäläisin edellytyksin muiden sidosryhmien kanssa, tuottaa oma energiansa omaa käyttöään varten sekä varastoida ja myydä itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa yksilöllisesti tai kollektiivisen hallinnon myötä sekä julkisten ja yksityisten investointien kautta, myös kaupunkien, alueiden ja paikallisviranomaisten alullepanemien energiantuotannon hajautettujen muotojen avulla; toteaa, että uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden olisi tarjottava kansalaisille mahdollisuus energiankulutuksensa ja energiasiirtymän laajempaan valvontaan ja edistettävä heidän suoraa osallistumistaan energiajärjestelmään muun muassa investointisuunnitelmien avulla;

N.  ottaa huomioon, että Pohjanmeren alueella tuotetulla tuulienergialla on mahdollista tuottaa yli 8 prosenttia Euroopan sähköstä vuoteen 2030 mennessä;

O.  ottaa huomioon, että jotkin jäsenvaltiot ovat riippuvaisempia yhdestä ainoasta fossiilisten polttoaineiden toimittajasta; ottaa huomioon, että uusiutuvan energian ansiosta säästettiin 30 miljardia euron arvosta maahantuotuja fossiilisia polttoaineita ja maakaasun kulutus väheni seitsemän prosenttia, millä vahvistettiin edelleenkin maailman suurimman energiantuojan eli EU:n energiariippumattomuutta ja -turvallisuutta;

Uusiutuvia energialähteitä koskeva edistys

1.  pitää ilahduttavana komission sitoutumista uusiutuvaan energiaan; katsoo, että uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin yhteydessä sitovien kansallisten tavoitteiden, uusiutuvaa energiaa koskevien kansallisten suunnitelmien ja kahden vuoden välein toteutettavien seurantatoimien tämänhetkinen yhdistelmä on ollut keskeinen tekijä kehitettäessä uusiutuvan energian kapasiteettia EU:ssa; kehottaa komissiota varmistamaan uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin täysimääräisen täytäntöönpanon ja esittämään kunnianhimoisen sääntelykehyksen vuoden 2020 jälkeiseksi ajaksi; korostaa tässä yhteydessä, että tarvitaan vakaata ja pitkäaikaista sääntelykehystä sekä kansallisia ja EU:n uusiutuvaa energiaa koskevia tavoitteita, jotka vastaavat tehokkainta edistymistapaa kohti unionin pitkän aikavälin (2050) ilmastotavoitteita;

2.  panee tyytyväisenä merkille, että EU on saavuttamassa vuoden 2020 tavoitteensa, mutta on huolissaan suuresta määrästä maita (Alankomaat, Belgia, Espanja, Luxemburg, Malta, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta), joiden on komission vuoden 2015 uusiutuvan energian tilannekatsauksen vuosien 2014–2020 arvioiden mukaisesti ehkä vahvistettava toimintalinjojaan ja välineitään varmistaakseen vuoden 2020 tavoitteidensa saavuttamisen, ja niiden saavuttaminen on epävarmaa myös Unkarin ja Puolan kohdalla; kehottaa jälkeen jääneitä jäsenvaltioita toteuttamaan lisätoimia palatakseen oikeille raiteille; suhtautuu myönteisesti siihen, että jotkin jäsenvaltiot, kuten Bulgaria, Italia, Itävalta, Kroatia, Latvia, Liettua, Romania, Ruotsi, Suomi, Tanska, Tšekki ja Viro, ovat jo saavuttaneet tai saavuttavat pian vuoden 2020 tavoitteensa, selvästi etuajassa;

3.  pitää valitettavana, että komission uusiutuvan energian tilannekatsauksessa ei ole esitetty maakohtaisia suosituksia maiden toimintalinjojen ja välineiden mukauttamiseksi niiden vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi; korostaa, että vaikka pääoman saanti on keskeisessä asemassa, pääomakustannukset ovat vaihdelleet merkittävästi koko EU:ssa, minkä seurauksena on syntynyt luoteesta kaakkoon kulkeva jakauma; toteaa, että uusiutuvaa energiaa edistävien eri politiikkojen olemassaoloon liittyy riski siitä, että EU:n jäsenvaltioiden kilpailukykyyn liittyvät erot kasvavat entisestään; huomauttaa, että on tarpeen ottaa käyttöön EU:n rahoitusmekanismi, jolla vähennetään uusiutuvan energian hankkeiden riskeistä johtuvia korkeita pääomakustannuksia;

4.  korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää määritellä kansallisten uusiutuvia energialähteitä koskevien politiikkatoimien parhaat käytännöt sekä jakaa niitä ja edistää niiden hyväksymistä voimakkaammin lähennetyn EU:n mallin kehyksessä siten, että lisätään jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja koordinointia; kehottaa komissiota säilyttämään roolinsa uusiutuvien energialähteiden kehittämistä koskevan edistyksen seurannassa ja aktiivisessa tukemisessa; korostaa, että on tärkeää arvioida uusiutuvia energialähteitä niiden kilpailukyvyn, kestävyyden, kustannustehokkuuden ja sen kannalta, miten niillä edistetään geopoliittista vakautta ja ilmastonmuutostavoitteiden saavuttamista;

5.  toteaa, että kansalliset suunnitelmat ja raportointivelvoitteet ovat tärkeässä asemassa jäsenvaltioiden edistyksen seurannan kannalta, ja katsoo, että velvoitteita olisi jatkettava vuoden 2020 jälkeenkin; katsoo, että jäsenvaltioiden energialähteiden yhdistelmästä päättäminen kuuluu edelleen jäsenvaltioiden kansalliseen toimivaltaan SEUT-sopimuksen 194 artiklan mukaisesti siten, että kukin jäsenvaltio edistää omien uusiutuvan energian muotojensa kehitystä, joten energiayhdistelmät säilyvät hyvin monimuotoisina;

6.  painottaa yksinkertaisten, helppokäyttöisten, edullisten ja tehokkaiden hallintomenettelyjen merkitystä;

7.  kehottaa komissiota sisällyttämään uusiutuvaa energiaa koskeviin tuleviin tilannekatsauksiin arvion uusiutuvien energialähteiden vaikutuksesta kustannuksiin ja hintoihin, erityisesti kotitalouksien maksamiin hintoihin;

8.  korostaa energiamarkkinoiden sääntöjä koskevan EU:n lainsäädäntöehdotuksen merkitystä, koska integroituneemmat markkinat ovat keskeisessä asemassa uusiutuvien energialähteiden kehittämisen ja kotitalouksille ja teollisuudelle koituvien energiakustannusten vähentämisen kannalta;

9.  korostaa sellaisten vakaiden ja kustannustehokkaiden uusiutuvan energian tukijärjestelmien tärkeyttä pitkän aikavälin investoinneille, jotka ovat avoimia ja mukautettavissa lyhyellä aikavälillä ja jotka on räätälöity kansallisiin tarpeisiin ja oloihin, mikä mahdollistaa uusiutuviin energialähteisiin liittyville kehittyneille tekniikoille myönnettävien tukien vähittäisen poistamisen; suhtautuu myönteisesti siihen, että jotkin uusiutuviin energialähteisiin liittyvistä tekniikoista lisäävät nopeasti kustannustehokkuuttaan perinteisiin tuotantomenetelmiin verrattuna; korostaa, että energiasiirtymä riippuu oikeudellisten kehyksien sekä rahoitus- ja sääntelykehyksien avoimuudesta, johdonmukaisuudesta ja jatkuvuudesta investoijien luottamuksen vahvistamiseksi; pitää valitettavina uusiutuvan energian tukijärjestelmiin takautuvasti tehtäviä muutoksia, joilla muutetaan jo tehtyjen investointien tuottoa; kehottaa jäsenvaltioita ilmoittamaan aina kaikista uusiutuvan energian tukijärjestelmien mukautuksista ja kuulemaan laajasti sidosryhmiä hyvissä ajoin etukäteen; kehottaa komissiota varmistamaan, että kansalliset tukijärjestelmät ovat komission ohjeiden mukaisia, jotta vältetään niiden täytäntöönpanon tarpeeton viivästyminen ja pidetään markkinoiden vääristyminen mahdollisimman vähäisenä;

10.  korostaa, että tutkimus- ja kehitystoiminnalla on keskeinen rooli uusiutuvien energialähteiden kehittämisessä; muistuttaa Horisontti 2020 -ohjelman energiaa koskevan luvun mukaisesti asettamastaan tavoitteesta osoittaa 85 prosenttia rahoituksesta ei-fossiilisiin energialähteisiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan kaikkien nykyisten rahoitusjärjestelmien tehokkaan käytön helpottamista entisestään ja varmistamaan etenkin pk-yritysten pääoman saannin ja tukemaan tutkimus- ja kehitystoimintaa uusiutuvan energian alalla, sen varastointia ja siihen liittyvää tuotekehitystä, jotta voidaan parantaa EU:n uusiutuvan energia-alan kilpailukykyä, parantaa uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa ja välttää se, että EU-maiden kilpailukykyyn liittyvät erot kasvavat entisestään;

11.  painottaa, että sähkön varastoinnilla voidaan lisätä EU:n sähköjärjestelmän joustavuutta ja tasapainottaa vaihteluita, jotka johtuvat uusiutuvan energian tuotannosta; muistuttaa, että nykyisessä sähködirektiivissä 2009/72/EY ei mainita varastointia, ja painottaa, että sähködirektiivin tulevassa tarkistuksessa otetaan huomioon energian varastoinnin tarjoamat moninaiset palvelut; katsoo, että selventämällä varastoinnin asemaa mahdollistetaan siirto- ja jakeluverkko-operaattorien investoinnit energian varastointipalveluihin;

12.  painottaa, että tukijärjestelmissä olisi kaikilla tasoilla keskityttävä tekniikkaan, johon liittyy merkittävää potentiaalia uusiutuvien energialähteiden kustannusten vähentämiseksi ja/tai uusiutuvien energialähteiden markkinahyväksynnän edistämiseksi;

13.  katsoo, että tutkimus- ja kehitystoimintaa koskevassa tulevassa strategiassa olisi keskityttävä edistämään älykkäiden verkkojen ja älykkäiden kaupunkien kehittämistä; katsoo lisäksi, että liikenteen sähköistämisellä, älykkään ajoneuvon lataamistekniikalla ja ajoneuvosta verkkoon -tekniikalla voitaisiin parantaa merkittävästi energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden potentiaalista käyttöönottoa;

14.  katsoo, että EAKR ja koheesiorahasto voivat myötävaikuttaa direktiivin 2009/28/EY mukaisten ja ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa vuoteen 2030 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen sekä uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan energian tuotantoon liittyvän tutkimuksen ja innovoinnin rahoittamiseen samalla, kun tuetaan työpaikkojen luomista ja talouskasvua; korostaa koheesiopolitiikan temaattisen keskittämisen merkitystä, sillä se auttaa kanavoimaan investoinnit kohti vähähiilistä taloutta, uusiutuvat energialähteet mukaan luettuina, etenkin, kun otetaan huomioon merkittävä temaattinen tavoite, jolla tuetaan siirtymistä vähähiiliseen talouteen kaikilla aloilla; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan ja hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla olemassa olevien rahoitusmahdollisuuksien käyttöä tähän tarkoitukseen ja korostaa tämän tuomia mahdollisuuksia paikallisen liiketoiminnan kehittämiselle ja työpaikkojen luomiselle; muistuttaa EAKR:n ja koheesiorahaston yhteisistä säännöksistä, joilla tuetaan energiatehokkuuteen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöön kotitalouksissa, julkisissa rakennuksissa ja yrityksissä liittyvien hankkeiden tukikelpoisuutta, ja katsoo, että alueellisten uusiutuvien energialähteiden markkinoiden yhdentyminen, joka voitaisiin saavuttaa tällaisella rahoituksella, edistäisi osaltaan merkittävästi koheesiopolitiikkaa;

15.  korostaa tarvetta lisätä jäsenvaltioiden ja alueiden yhteistyötä ja koordinointia sekä tarvetta yhdennettyyn lähestymistapaan teknisten parannusten, älykkäiden verkkojen kehittämisen ja täytäntöönpanon, verkkojen mukauttamisen ja kapasiteetin, älykkään mittauksen, varastoinnin, kysyntäpuolen hallinnan, energiatehokkuuden ja innovatiivisen uusiutuvan energian tuotannon julkisissa investoinneissa ja rahoittamisessa;

16.  korostaa, että monissa jäsenvaltioissa verkot eivät yksinkertaisesti pysty vastaanottamaan virtaa, joka on tuotettu vaihtelevalla uusiutuvalla energialla; korostaa, että energiaverkkojen nykyaikaistaminen on keskeisen tärkeää, jotta voidaan mukautua tuotantoon ja siirtoon liittyviin muutoksiin;

17.  kehottaa kiireesti lisäämään avoimuutta ja yleisön osallistumista siten, että otetaan mukaan kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät uusiutuvia energialähteitä koskevien kansallisten suunnitelmien kehittämisen varhaisessa vaiheessa; pitää valitettavana tiedon puutetta, joka koskee uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin säännöksien täytäntöönpanoa, ja korostaa, että jäsenvaltioiden on laadittava yksityiskohtaisempia kertomuksia kahden vuoden välein; kehottaa komissiota tehostamaan uusiutuvia energialähteitä koskevan edistyksen seurantaa ja tukemista; kehottaa komissiota lisäämään sen täytäntöönpanovallan käytön läpinäkyvyyttä;

18.  korostaa kaikkien hallinnontasojen sekä yhdistysten osallisuuden merkitystä uusiutuviin energialähteisiin perustuvan EU:n energiantuotantomallin, kulutusmallin ja yksityisen kulutuksen mallin täytäntöönpanossa; kehottaa komissiota lisäämään tukeaan kaupunginjohtajien sopimukselle, Älykkäät kaupungit- ja Älykkäät yhteisöt -hankkeille ja sataprosenttisesti uusiutuvia energialähteitä käyttäviä yhteisöjä koskevalle hankkeelle, jotta voidaan jakaa tietoa ja parhaita käytäntöjä;

19.  panee merkille, että uusiutuvien energialähteiden alan alueellisen yhteistyön laajentaminen on keskeisessä asemassa, jotta varmistetaan uusiutuvien energialähteiden kehittämisen jatkaminen;

20.  pitää ilahduttavana, että vuonna 2013 uusiutuvien energialähteiden käytön avulla jäi tuottamatta noin 388 miljoonaa bruttotonnia hiilidioksidia ja että fossiilisten polttoaineiden kysyntä väheni EU:ssa 116 miljoonaa öljytonnia vastaavalla energiamäärällä;

21.  painottaa uusiutuvan energian alan valtavaa työpaikkojen luomista koskevaa potentiaalia; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, etteivät työelämän normit heikkene energiasiirtymän tuloksena, sillä siirtymän pohjalta olisi luotava laadukkaita työpaikkoja;

Uusiutuva energia tulevaisuudessa

22.  painottaa, että uusiutuvia energialähteitä koskevien tavoitteiden on oltava 195 maan kesken Pariisissa joulukuussa 2015 sovittujen ilmastotavoitteiden mukaisia; panee merkille Eurooppa-neuvoston ehdotuksen siitä, että uusiutuvan energian osuuden olisi oltava vähintään 27 prosenttia vuoteen 2030 mennessä; muistuttaa vaatimuksestaan asettaa sitovia tavoitteita, joiden mukaan uusiutuvan energian käytön vähintään 30 prosentin osuus pannaan täytäntöön kansallisten tavoitteiden avulla, jotta varmistetaan tarvittava investointi- ja oikeusvarmuus; katsoo, että COP 21:n äskettäin tekemän sopimuksen valossa olisi toivottavaa, että asiaa lähestytään huomattavasti kunnianhimoisemmin; painottaa, että tässä yhteydessä asetettavat selvät ja kunnianhimoiset tavoitteet ovat väline, jolla parannetaan varmuutta ja varmistetaan EU:n maailmanlaajuinen johtoasema; kehottaa komissiota esittämään vuodeksi 2030 kunnianhimoisemman ilmasto- ja energiapaketin, jossa nostetaan uusiutuvia energialähteitä koskevaa EU:n tavoitetta vähintään 30 prosenttiin ja joka on tarkoitus panna täytäntöön yksittäisten kansallisten tavoitteiden avulla;

23.  korostaa uusiutuvista energialähteistä ja markkinasuunnittelusta annetun uuden sääntelyn merkitystä luotaessa uutta kehystä, joka soveltuu uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen ja perustuu luotettaviin tukijärjestelmiin ja uusiutuvia energialähteitä koskevan tekniikan täysimääräiseen osallisuuteen markkinoiden toiminnassa;

24.  tiedostaa, että veronkevennykset ovat tehokas kannustin, jonka avulla voidaan toteuttaa siirtyminen fossiilisesta energiasta uusiutuvaan energiaan, ja kehottaa komissiota uudistamaan energiaverotusdirektiiviä ja valtiontukisääntöjä, jotka estävät hyödyntämästä näiden kannustimien koko potentiaalia;

25.  korostaa, että vuodeksi 2020 jo sovittuja tavoitteita on käytettävä vähimmäisperustana, kun uusiutuvaa energiaa koskevaa direktiiviä tarkistetaan, jotta jäsenvaltiot eivät voi alittaa vuodeksi 2020 asetettua kansallista tavoitettaan vuoden 2020 jälkeen; painottaa, että uusiutuvia energialähteitä koskevien EU:n vuoden 2030 tavoitteiden saavuttaminen edellyttää yhteisiä toimia; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi kehitettävä kansallisia suunnitelmiaan hyvissä ajoin ja että komission valvontavalmiuksia on lisättävä myös vuoden 2020 jälkeisenä aikana ja olisi otettava käyttöön asianmukaisia välineitä, joilla mahdollistetaan tehokas ja oikea-aikainen seuranta ja toimien toteuttaminen haitallisen toiminnan johdosta; katsoo valvonnan edellyttävän, että komissio määrittää jäsenvaltioita varten kansallisia vertailuarvoja, joihin voidaan verrata jäsenvaltioiden edistymistä uusiutuvien energialähteiden käyttöönotossa;

26.  korostaa potentiaalia, jota unionille aiheutuu uusiutuvia energialähteitä kehitettäessä, ja painottaa sen merkitystä pitkän aikavälin suotuisten edellytysten kannalta kaikkien markkinatoimijoiden kohdalla;

27.  korostaa uusiutuvien energialähteiden tärkeää panosta hiilipäästöjen kokonaisvaltaisen vähentämisen kannalta; painottaa uusiutuvien energialähteiden kehittämisen merkitystä, jotta saavutetaan COP 21:ssä sovitut tavoitteet;

28.  korostaa, että jäsenvaltioiden olisi lisättävä säännösten perusteltua käyttöä tilastollisiin siirtoihin ja yhteistyömekanismien kehittämiseen tavoitteiden saavuttamiseksi uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin 6 artiklan mukaisesti; painottaa jäsenvaltioiden yhteistyön merkitystä, koska se hyödyttäisi uusiutuvia energialähteitä koskevan järjestelmän optimointia ja tehokasta tarjontaa sekä säästäisi kustannuksia; kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille lisäkannustimia, tietoa, kustannus-hyötyanalyyseja ja ohjeistusta asiassa;

29.  korostaa tarvetta määritellä vahva, vankka ja avoin hallintojärjestelmä, jolla varmistetaan vuoden 2030 uusiutuvia energialähteitä koskevien tavoitteiden täytäntöönpano ottaen asianmukaisesti huomioon energiayhdistelmän määrittämistä koskevan kansallisen toimivallan samalla, kun mahdollistetaan energiapolitiikan täysimääräinen demokraattinen valvonta ja seuranta; kehottaa jäljittelemään tarkasti nykyistä menestyksellistä järjestelmää, jonka perustana ovat kansalliset tavoitteet, kansalliset uusiutuvaa energiaa käsittelevät toimintasuunnitelmat ja kahden vuoden välein annettavat kertomukset; korostaa, että nämä olisi sisällytettävä uusiutuvia energialähteitä koskevaan direktiiviin, jolla on varmistettava vastuuvelvollinen, tehokas ja läpinäkyvä jäsenvaltioiden sitoumusten valvonta ja unionin voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpano, jotta luodaan perusta Euroopan energiaunionin moitteettomalle toiminnalle;

30.  huomauttaa kansallisia ympäristö- ja ilmastosuunnitelmia koskevien yhtenäisten sitovien mallien tärkeydestä, jotta varmistetaan vertailukelpoisuus, läpinäkyvyys ja ennustettavuus investoijien kannalta; katsoo, että toimintasuunnitelmia ja politiikkatoimia koskevaa suunnittelua on edelleen eriytettävä jäsenvaltioissa toimialoihin, tekniikanaloihin ja lähteisiin perustuen;

31.  kehottaa komissiota vahvistamaan sääntelyllä uusiutuvaa energiaa tuottavia voimalaitoksia koskevan voimassa olevien sääntöjen jatkamisperiaatteen, jotta torjutaan uusiutuvan energian tukijärjestelmien jälkikäteen toteutettavia muutoksia sekä taataan nykyisten varojen taloudellinen elinkelpoisuus;

32.  vaatii poistamaan tarpeettomia byrokraattisia esteitä ja tekemään investointeja, joiden avulla on mahdollista saavuttaa sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntätavoite vuoteen 2020 mennessä; korostaa, että alueellisen yhteistyön lisäämisellä voidaan varmistaa uusiutuvien energialähteiden sisällyttämiskustannusten optimointi ja vähentää kuluttajille koituvia kustannuksia; muistuttaa yleisön laaja-alaisen kuulemisen ja varhaisen osallistumisen merkityksestä uusien energiainfrastruktuurihankkeiden suunnittelussa paikalliset olot huomioon ottaen; muistuttaa teknisten neuvojen ja ympäristövaikutusarviointien merkityksestä uusiutuvan energian tuotanto- ja jakeluhankkeissa;

33.  panee merkille saatavilla olevan osaamisen ja uusiutuvan energian kehittämisestä johtuvien työmarkkinavaatimusten muutosten välisen kuilun; korostaa, että aktiivista koulutusta ja osaamista koskevat strategiat ovat keskeisiä siirryttäessä kestävään ja resurssitehokkaaseen talouteen; korostaa työmarkkinaosapuolten ja viranomaisten merkitystä valmiuksia koskevien järjestelmien ja koulutusohjelmien kehittämisessä;

34.  korostaa tarvetta riittävään rahoitukseen EU:n tasolla ja toteaa, että tämä voidaan saavuttaa muun muassa siten, että poistetaan kattavasti investointiriskejä, jotta kannustetaan uusiutuvien energialähteiden laaja-alaista käyttöä;

Lähi- ja yhteisöenergia

35.  katsoo, että paikallisviranomaisten, yhteisöjen, kotitalouksien ja yksityishenkilöiden olisi muodostettava energiasiirtymän runko ja niitä olisi tuettava aktiivisesti energiantuottajiksi ja -toimittajiksi ryhtymisessä yhtä lailla kuin muitakin energiamarkkinoiden toimijoita; kehottaa tässä yhteydessä ottamaan käyttöön ”tuottajakuluttajan” yhteisen kattavan määritelmän EU:ssa;

36.  katsoo, että on ensiarvoisen tärkeää vahvistaa omaa energiantuotantoa ja -kulutusta koskeva perusoikeus sekä oikeus varastoida ja myydä ylijäämäsähköä kohtuuhintaisesti;

37.  muistuttaa, että jäsenvaltioissa on yleisön osallistumisoikeuteen perustuen kehitettävä lähi- ja yhteisöenergiastrategia ja niiden on kuvattava kansallisissa toimintasuunnitelmissaan, miten ne aikovat edistää uusiutuvaa energiaa koskevia pieniä ja keskisuuria hankkeita ja energia-alan osuuskuntia ja sisällyttää ne lainsäädäntökehykseensä, tukipolitiikkaansa ja markkinoille pääsyynsä;

38.  kehottaa sisällyttämään uusiutuvia energialähteitä koskevaan tarkistettuun direktiiviin uuden luvun lähi- ja yhteisöenergiasta, jotta tarkastellaan suurimpia markkinaesteitä ja hallinnollisia esteitä sekä luodaan uusiutuvan energian oman energiantuotannon ja -kulutuksen kannalta suotuisampi investointiympäristö;

39.  ottaa huomioon, että kaikissa maissa ei vielä ole otettu käyttöön kaikkea tekniikkaa koskevia asianmukaisia lupa- ja hallintomenettelyjä; pyytää jäsenvaltioita poistamaan omaan käyttöön tapahtuvaa tuotantoa koskevien uusien valmiuksien hallinnolliset esteet ja markkinaesteet, korvaamaan pitkälliset lupamenettelyt yksinkertaisella ilmoitusvaatimuksella, ottamaan käyttöön tehokkaita keskitettyjä asiointipisteitä, joissa hoidetaan hankelupia ja verkkoonpääsyä koskevia asioita ja annetaan rahoitusta koskevaa ja teknistä asiantuntija-apua, sekä takaamaan tuottajakuluttajille mahdollisuuden hyödyntää vaihtoehtoisia riidanratkaisumekanismeja; kehottaa komissiota varmistamaan nykyisen uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin 13 artiklan (hallinnolliset menettelyt) ja 16 artiklan (pääsy sähköverkkoon ja verkkojen toiminta) täysimääräisen täytäntöönpanon ja jatkamisen vuoden 2020 jälkeen;

40.  korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon mikrotuottajien, pientuottajien ja suurtuottajien väliset erot; toteaa, että on kehitettävä sopivat olot ja välineet tuottajakuluttajille (aktiiviset energiankuluttajat, kuten kotitaloudet, sekä omistajat että vuokralaiset, laitokset ja pienyritykset, jotka harjoittavat uusiutuvan energian tuotantoa joko itse tai yhteisesti osuuskuntien, muiden yhteiskunnallisten yrityksien tai yhteenliittymien välityksellä), jotta voidaan edistää energiasiirtymää ja helpottaa niiden integroitumista energiamarkkinoille; suosittaa, että vähennetään uutta omaa sähköntuotantoa koskevien hallinnollisten esteiden määrä ehdottomaan minimiin erityisesti siten, että poistetaan markkinoille ja sähköverkkoon pääsyn rajoituksia; ehdottaa lupamenettelyjen lyhentämistä ja yksinkertaistamista siirtymällä noudattamaan yksinkertaista ilmoitusvaatimusta; ehdottaa, että uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin tarkistamisessa siihen voitaisiin sisällyttää erityissäännöksiä, joilla poistettaisiin esteitä ja edistettäisiin yhteisöllisiä ja osuustoiminnallisia energiajärjestelmiä hankelupia käsittelevien ja rahoitusta koskevaa ja teknistä asiantuntija-apua antavien keskitettyjen yhteyspisteiden välityksellä; kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään de minimis ‑poikkeuksia, jotka on vahvistettu EU:n energia- ja ympäristöalan valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa, jotta pienet ja keskisuuret hankkeet saavat jatkossakin hyötyä dynaamisista syöttötariffeista, millä ne vapautetaan monimutkaisista huutokauppamenettelyistä;

41.  korostaa yleisön varhaisen osallistumisen merkitystä, jotta edistetään uusiutuvia energialähteitä koskevia ympäristöystävällisiä hankkeita paikalliset olot huomioon ottaen;

42.  korostaa, että keskitetyn ja hajautetun energiantuotannon välille on löydettävä tasapaino riittävän markkinasääntelyn avulla, jotta varmistetaan, ettei sellaisia kuluttajia syrjitä, joilla ei ole varaa ryhtyä tuottajakuluttajiksi; korostaa tarvetta tarjota energiantuotannon kollektiiviselle hallinnolle tekniset ja hallinnolliset välineet; korostaa, että oma energiantuotanto ja uusiutuvat energialähteet eivät ole perimmäinen syy EU:n korkeampiin energiakustannuksiin;

43.  korostaa, että lisäämällä energiatehokkuuden täytäntöönpanon painotusta kaikilla aloilla autetaan EU:ta parantamaan kilpailukykyään ja kehittämään innovatiivisia ja kustannustehokkaita energiansäästöratkaisuja;

44.  painottaa energiaa koskevan yhdennetyn lähestymistavan ympäristöllisiä, taloudellisia ja sosiaalisia etuja ja tarvetta edistää yhteisvaikutusta sähkö-, lämmitys-, jäähdytys- ja liikennealoilla sekä niiden välillä; kehottaa lisäksi komissiota arvioimaan, miten joustavilla uusiutuvilla energialähteillä voidaan täydentää vaihtelevia energialähteitä ja miten tämä olisi otettava huomioon energiasuunnittelussa samoin kuin tukijärjestelmiä hahmoteltaessa;

Sähkö

45.  korostaa, että uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö olisi integroitava sähkönjakelujärjestelmiin kaikilla tasoilla samoin kuin sähkönsiirtojärjestelmiin ottaen huomioon siirtyminen kohti joustavampaa ja hajautetumpaa energiantuotantomallia, jossa otetaan huomioon markkinat;

46.  ottaa huomioon, että sellaisilla muilla kuin vaihtelevilla uusiutuvilla energialähteillä, kuten vesivoimalla, jotka voidaan ottaa nopeasti käyttöön ja joiden käyttö on ekologisesti vastuullista, voidaan tukea vaihtelevien uusiutuvien energialähteiden integrointia markkinoille;

47.  kehottaa noudattamaan sellaista yhdennettyä energiapoliittista lähestymistapaa, joka kattaa verkkojen kehityksen ja sääntelyn, varastoinnin, kysyntäpuolen hallinnan, energiatehokkuuden parantamisen sekä uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämisen; korostaa tarvetta välttää teknologialukkiutumaa, joka on hiilivapaaksi saattamista koskevan tavoitteen vastainen;

48.  toteaa, että uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon saattaminen markkinoille edellyttää joustavia markkinoita sekä tarjonta- että kysyntäpuolella, minkä lisäksi on rakennettava, uudistettava ja mukautettava verkkoja ja kehitettävä uutta varastointitekniikkaa;

49.  korostaa, että sekä lämmitys- että jäähdytysjärjestelmien, liikennealan ja muiden alojen sähköistäminen on ratkaisevan tärkeää, jotta varmistetaan nopea ja tehokas siirtymä uusiutuviin energialähteisiin;

50.  korostaa, että niin kauan kuin sähköjärjestelmä on joustamaton, uusiutuville energialähteille on taattava ensisijainen pääsy verkkoon ja ajojärjestyksessä etusijalle asettaminen, jotta parannetaan verkkoa sekä varastoinnin ja kysynnänjouston käyttöönottoa; kehottaa komissiota esittämään uusiutuvien energialähteiden ensisijaista pääsyä verkkoon ja ajojärjestyksessä etusijalle asettamista vuoden 2020 jälkeisenä aikana koskevien sääntöjen vahvistamista ja selventämistä; korostaa, että mahdollisuutta poistaa vaiheittain ensisijainen pääsy verkkoon ja ajojärjestyksessä etusijalle asettaminen olisi arvioitava, kun uusiutuvia energialähteitä koskevalle tulevalle direktiiville toteutetaan väliarviointi viimeistään vuonna 2024;

51.  painottaa, että olisi ylläpidettävä ja vahvistettava uusiutuvan energian ensisijaista verkkoon pääsyä ja ajojärjestyksessä etusijalle asettamista uusiutuvia energialähteitä koskevan voimassa olevan direktiivin mukaisesti; kehottaa laatimaan vuoden 2020 jälkeiseksi ajaksi sääntelykehyksen, jolla varmistetaan uusiutuvan sähkön rajoituksien johdosta maksettavat asianmukaiset korvaukset;

52.  panee merkille komission strategian lisätä kysynnänjoustomekanismeja; korostaa, että tämä ei saisi luoda kansalaisille lisärasitetta tai lisätä kuluttajien energiakustannuksia; korostaa, että kysynnänjoustomekanismit voisivat tarjota tilaisuuden vähentää energiakustannuksia, mutta toteaa, että kysynnänjoustoon tai dynaamiseen hinnoitteluun osallistumisen olisi aina ehdottomasti perustuttava vapaaehtoisuuteen;

53.  katsoo, että sähkön varastointiratkaisujen kehittäminen on olennaisen tärkeää, jotta kehitetään ja integroidaan suuria määriä uusiutuvaa energiaa, autetaan tasapainottamaan verkkoa ja mahdollistetaan uusiutuviin energialähteisiin perustuvan ylijäämäenergian varastointi; kehottaa tarkistamaan nykyistä sääntelykehystä energian varastointijärjestelmien käyttöönoton edistämiseksi ja olemassa olevien esteiden poistamiseksi;

54.  painottaa, että sähköntuotannon pullonkauloja koskeva ongelma estää edelleen uusiutuvan energian vapaan liikkumisen jäsenvaltioiden rajojen yli ja hidastaa todellisten energian sisämarkkinoiden luomista Euroopan unionissa;

55.  tähdentää, että olisi lisättävä kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia ja heitä olisi kannustettava asianmukaisesti osallistumaan energiamarkkinoille; toteaa, että dynaamiset markkinapohjaiset hinnat olisi suunniteltava kuluttajien tarkoituksenmukaisen kysynnänjouston aikaansaamiseksi ja tarvittavan tuotannon käynnistämiseksi sekä älykkään ja tehokkaan kulutuksen helpottamiseksi; suosittelee, että komission olisi jatkettava eri kuluttajaryhmiin kohdistuvien vaikutusten analysointia;

56.  korostaa, että tietyillä kuluttajilla on jäykät kulutustottumukset ja heihin tehostetut hintaperusteiset tehokkuusmekanismit voivat vaikuttaa kielteisesti; painottaa tässä yhteydessä, että on tärkeää, että jäsenvaltioiden energiatehokkuuuspolitiikassa keskitytään haavoittuvassa asemassa oleviin kuluttajiin;

57.  katsoo, että tarvittaisiin sellaista selkeää EU:n sääntelykehystä uusiutuvan energian omaa käyttöä ja uusiutuvaa energiaa tuottavia yhteisöjä/osuuskuntia varten, jossa otetaan huomioon kaikki hyödyt, kun suunnitellaan korvausmekanismeja ylijäämätuotannon myyntiä, verkkoon pääsyä ja verkon käyttöä varten; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään omaa energiantuotantoa sekä paikallisten uusiutuvan energian verkkojen täytäntöönpanoa ja yhteenliitäntää kansallisten energiapolitiikkojen täydentämiseksi; korostaa, että tuottajakuluttajilla olisi oltava mahdollisuus hyödyntää energiaverkkoa ja -markkinoita oikeudenmukaiseen hintaan eikä heitä saisi rangaista lisäveroilla tai -maksuilla; on huolissaan joidenkin jäsenvaltioiden aloitteista luoda esteitä omaa käyttöä ja tuotantoa koskevien oikeuksien harjoittamiselle;

58.  ottaa huomioon, että kuluttajat osallistuvat hyvin vähän uusiutuviin energialähteisiin perustuvan uuden energiantuotantokapasiteetin suunnitelmien mukaiseen kehittämiseen, koska he valitsevat sähkötariffeja, joita markkinoidaan sataprosenttisesti uusiutuvia energialähteitä sisältävällä polttoaineyhdistelmällä; kehottaa ottamaan käyttöön täsmällisen, luotettavan ja läpinäkyvän seurantajärjestelmän, jotta ympäristöystävälliset vaatimukset voidaan nivoa mitattavissa oleviin kriteereihin, jotka koskevat ympäristöön liittyviä lisäetuja;

59.  kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään paremmin maaperästä saatavaa lämpö- ja jäähdytysenergiaa;

Lämmitys ja jäähdytys

60.  suhtautuu myönteisesti helmikuussa 2016 annettuun komission tiedonantoon lämmitystä ja jäähdytystä koskevasta EU:n strategiasta, mutta korostaa uusiutuvan energian käytön puutteellista edistystä ja alhaisia tavoitteita lämmityksessä ja jäähdytyksessä etenkin rakennuksissa; painottaa merkittävää potentiaalia, joka liittyy uusiutuvien energialähteiden käytön jatkuvaan edistämiseen lämmityksessä ja jäähdytyksessä; toteaa, että lämmityksen ja jäähdytyksen osuus on puolet EU:n lopullisesta energiankulutuksesta ja että ala on siksi keskeisessä asemassa, kun pyritään saavuttamaan EU:n ilmastotavoitteet ja uusiutuvia energiavaroja koskevat tavoitteet; toteaa uusiutuvan energian lisääntymisen hyödyt lämmitys- ja jäähdytysalalla; korostaa lämpöinfrastruktuurin ja -varastoinnin joustavuuden lisäämistä helpotettaessa vaihtelevien uusiutuvien energialähteiden yhdistämistä varastoimalla energiaa lämmön muodossa, jolloin turvataan erinomainen tuotto investoinneille ja mahdollistetaan korkealaatuisten paikallisten työpaikkojen parantaminen; kehottaa komissiota korjaamaan sääntelypuutteet vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevassa uusiutuvien energialähteiden lainsäädäntöpaketissa; muistuttaa tässä yhteydessä, että lämmitys- ja jäähdytysalan toimiin liittyy merkittävää potentiaalia energiaturvallisuuden lisäämiseksi (koska rakennuksissa käytetään 61 prosenttia Euroopan unioniin tuodusta kaasusta, pääasiassa lämmitystarkoituksiin) esimerkiksi kehittämällä kaukolämpö- ja kaukojäähdytysverkkoja, jotka ovat tehokas keino integroida kestävä lämpö kaupunkeihin suuressa mittakaavassa, koska niillä voidaan samanaikaisesti siirtää monista lähteistä saatua lämpöä eivätkä ne ole riippuvaisia mistään yksittäisestä lähteestä;

61.  suhtautuu myönteisesti lämmitystä ja jäähdytystä koskevasta strategiasta annettuun komission tiedonantoon, jossa painotetaan tarvetta poistaa vaiheittain käytöstä fossiiliset polttoaineet, joiden osuus alalla käytetystä polttoaineesta on edelleen 75 prosenttia, ja korvata ne täysimääräisesti energiatehokkuutta koskevilla toimilla – jotka ovat merkittävä mahdollisuus vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä – ja uusiutuvalla energialla;

62.  kehottaa toteuttamaan lisätoimia, jotta hyödynnetään uusiutuvan energian jäljellä olevaa merkittävää potentiaalia lämmitys- ja jäähdytysalalla vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamiseksi kokonaisuudessaan; kehottaa komissiota korjaamaan näiden alojen sääntelypuutteet vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevassa uusiutuvien energialähteiden lainsäädäntöpaketissa;

63.  ottaa huomioon, että biomassa on nykyisin yleisimmin lämmitykseen käytetty uusiutuva energialähde ja että sen osuus kaikesta uusiutuvaan energiaan perustuvasta lämmityksestä on noin 90 prosenttia; toteaa, että se on keskeisessä asemassa Keski- ja Itä-Euroopassa erityisesti, kun energiaturvallisuutta pyritään lisäämään kestävällä tavalla;

64.  korostaa tarvetta helpottaa siirtymistä kohti uusiutuvaa energiaa hyödyntäviä energiatehokkaita lämmityslaitteita samalla, kun varmistetaan riittävä tuki sekä tiedotuksen ja avun lisääminen energiaköyhille kansalaisille;

65.  korostaa tarvetta uusiutuviin energialähteisiin perustuvan jäähdytyksen kattavaan ja tehokkaaseen määritelmään;

66.  painottaa tarvetta uudistaa ja parantaa kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmien suorituskykyä, koska kaukolämpö- ja kaukojäähdytysverkoissa voidaan käyttää ja varastoida uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä ja siirtää sitä sitten rakennuksiin ja teollisuuslaitoksiin, millä lisätään uusiutuviin energialähteisiin perustuvan lämmityksen ja jäähdytyksen osuutta;

67.  korostaa tuottajakuluttajaryhmien, joihin kuuluu kotitalouksia, mikro- ja pienyrityksiä, osuuskuntia ja paikallisviranomaisia, mahdollisuuksia kollektiivisten energiajärjestelmien, kuten kaukolämmityksen, vakiinnuttamiseksi kustannustehokasta uusiutuvan energian lämmitys- ja jäähdytyskäyttöä silmällä pitäen, samoin kuin energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian välistä monipuolista yhteisvaikutusta;

68.  katsoo, että olisi vahvistettava uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin, energiatehokkuusdirektiivin ja rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin välistä yhteisvaikutusta, jotta lisätään uusiutuvien energialähteiden käyttöä lämmitykseen ja jäähdytykseen;

69.  toteaa, että sekä lämmitykseen että jäähdytykseen liittyvät energiatehokkuushankkeet ovat tärkeitä välineitä, joilla varmistetaan vakaat ja ennustettavat energiankulutusmallit ja torjutaan energiaköyhyyttä;

Liikenne

70.  panee merkille, että tavoitteesta, jonka mukaan uusiutuvien energialähteiden osuuden olisi oltava liikennealalla 10 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, on jääty selvästi jälkeen, mikä johtuu osittain haasteista, jotka liittyvät liikennettä koskevaan biopolttoaineisiin perustuvaan uusiutuvien energialähteiden strategiaan; muistuttaa, että liikenne on unionissa ainoa ala, jonka kasvihuonekaasupäästöt ovat nousseet vuodesta 1990; huomauttaa, että uusiutuvat energialähteet ovat keskeisellä sijalla kestävän liikkuvuuden saavuttamisessa; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään toimiaan, joilla otetaan käyttöön kestäviä toimia liikennealalla, kuten kysynnän vähentäminen, siirtyminen kestävämpiin liikennemuotoihin, tehostaminen ja liikennealan sähköistäminen; kehottaa komissiota laatimaan kehyksen, jolla edistetään uusiutuvista energialähteistä tuotetulla sähköllä kulkevien sähköisten ajoneuvojen käyttöä, ja parantamaan lainsäädäntökehystä tarjoamalla mahdollisuuksia biopolttoaineille, jotka ovat kasvihuonekaasujen kannalta erittäin tehokkaita, ottaen huomioon epäsuoran maankäytön muutoksen vuoden 2020 jälkeen;

71.  kehottaa jatkamaan ja lisäämään YMP:n määrärahojen osittaista käyttöä toimiin, joilla tuetaan uusiutuvan energian tuotantoon ja käyttöön tehtäviä investointeja maatalousalalla;

72.  arvioi, että liikenteen osuus Euroopan lopullisesta energiankulutuksesta on yli 30 prosenttia ja että 94 prosenttia liikenteestä on riippuvaista öljytuotteista; katsoo siksi, että toimien, joilla pyritään lisäämään uusiutuvien energialähteiden käyttöä liikennealalla, on oltava kunnianhimoisia ja selkeästi sidoksissa liikennealan hiilivapaaksi saattamiseen;

73.  pyytää komissiota ehdottamaan kunnianhimoisia toimia, joilla nopeutetaan liikennealan hiilivapaaksi saattamista, myös uusiutuvien polttoaineiden käytöllä, sähköistämisen lisäämisellä ja tehokkuuden edistämisellä, sekä tiivistämään toimia, joilla edistetään teknistä kehitystä ja innovointia näillä aloilla;

74.  panee merkille liikennealan sähköistämisen merkityksen talouden saattamiseksi hiilivapaaksi ja kehottaa komissiota laatimaan kehyksen, jolla edistetään uusiutuvista energialähteistä tuotetulla sähköllä kulkevien sähköisten ajoneuvojen käyttöä, keskeisenä keinona saavuttaa vuoden 2030 tavoitteet;

75.  odottaa, että komissio julkistaa kesäkuussa 2016 liikennealan hiilivapaaksi saattamista koskevan strategian, ja painottaa tältä osin, että on lisättävä uusiutuvien energialähteiden käyttöä, jotta varmistetaan, että liikennealalla osallistutaan aktiivisesti vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamiseen;

76.  suhtautuu myönteisesti edistykseen, jota on saavutettu kehitettäessä uusia biopolttoaineita ja moottoreita EU:n Clean Sky -yhteisyrityksen päätökseen saatettujen hankkeiden kehyksessä;

77.  korostaa, että on tärkeää kehittää seuraavan sukupolven biopolttoaineita, joissa käytetään biomassaa tai jätettä;

78.  huomauttaa, että on tarpeen parantaa sääntely-ympäristöä ja pitkän aikavälin edellytyksiä, jotta tuetaan uusiutuvan energian kehittämistä ilma- ja meriliikenteen alalla;

79.  korostaa liikennemuotosiirtymän tarvetta liikenteen alalla, jotta mukautetaan kestävää liikkuvuutta koskevaa sääntelyä ja politiikkaa, johon sisältyvät intermodaalisuus, kestävät logistiset järjestelmät, liikkuvuuden hallinta ja kestävä kaupunkipolitiikka, jotka siirtävät liikenteen alan energiankulutusta uusiutuviin energialähteisiin ja/tai minimoivat kokonaisenergiankulutusta ja kannustavat aktiivisempia matkailumalleja, älykkäisiin kaupunkeihin perustuvien ratkaisujen kehittämistä ja täytäntöönpanoa sekä kaupunkien ympäristöystävällisten liikennemuotojen ja asianmukaisen kaupunkisuunnittelun tukemista; kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta edistämään matkustajien ja rahdin liikennemuotosiirtymää maantie- ja ilmaliikenteestä rautatie- ja meriliikenteeseen; kehottaa komissiota arvioimaan johdinautotekniikkaan perustuvaa potentiaalia;

80.  kehottaa painokkaasti EU:n toimielimiä kehittämään – osoituksena niiden lujasta sitoutumisesta uusiutuviin energialähteisiin – niiden omaa uusiutuvan energian tuotantokapasiteettia, jotta katetaan niiden omien rakennuksien energiankysyntä; painottaa, että EU:n toimielimien olisi ostettava vihreää energiaa tarpeidensa täyttämiseksi, kunnes mainittua kapasiteettia on kehitetty;

81.  painottaa, että kävelyn, pyöräilyn, yhteiskyytien ja autojen yhteiskäytön suurempi kulkumuotojakauma yhdessä julkisten liikennevälineiden kanssa ovat ratkaisevassa asemassa, jotta vähennetään ja vältetään EU:n riippuvuutta öljystä, millä vähennetään siten kasvihuonekaasupäästöjä;

82.  korostaa pyöräilyjärjestelyihin ja -infrastruktuureihin liittyvää potentiaalia, jotta parannetaan liikenteen kestävyyttä kaupunkialueilla;

83.  korostaa potentiaalia, joka liittyy päästöjen vähentämiseen ja vähähiilisen talouden edistämiseen lisäämällä liikennejärjestelmien sähköistämistä;

Biopolttoaineita ja bionesteitä koskevat kestävyyskriteerit

84.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon tarpeen lisätä unionin toimintapolitiikkojen synergiaa ja johdonmukaisuutta ja vahvistamaan kestävyyskriteereitä bioenergialle ottaen huomioon jo olemassa olevien kestävyyttä koskevien EU:n toimintapolitiikkojen ja kiertotaloutta koskevan politiikan toimivuuden perusteellisen arvioinnin; muistuttaa, että EU:n energiaturvallisuuden vahvistaminen olisi saavutettava omien resurssien kestävällä käytöllä resurssitehokkuuden parantamisen tavoitteen mukaisesti;

85.  kehottaa suhtautumaan varoen yleistyvään suuntaukseen, jossa metsän biomassaa käytetään EU:n pääasiallisena uusiutuvana energialähteenä, koska sillä voi olla mahdollisesti haitallisia vaikutuksia ilmastoon ja ympäristöön, jollei sitä hankita kestävästi ja jollei siitä ole asianmukaista kirjanpitoa; huomauttaa, että bioenergian ilmastovaikutukset on kirjattava pitkällä aikavälillä, sillä korjattujen metsien uusiutumisaika on pitkä;

86.  huomauttaa, että bioenergian osuus uusiutuvasta energiasta Euroopassa on jo 60 prosenttia ja sen käyttö näyttää edelleen lisääntyvän; korostaa, että on tärkeää selventää kiireellisesti metsän biomassan erilaisten energiaan liittyvien käyttötarkoitusten kasvihuonekaasuvaikutukset ja määritellä käyttötarkoitukset, joiden avulla voidaan saavuttaa paras mahdollinen hillitsevä vaikutus alan toimien kannalta merkittävässä ajassa;

87.  korostaa, että biopolttoaineiden tuotanto ei saa olla ristiriidassa elintarviketuotannon kanssa eikä vaarantaa elintarviketurvallisuutta; katsoo kuitenkin, että rehukasvien, kuten vehnän, maissin, sokerijuurikkaan ja auringonkukan, tuotannon kasvua Euroopassa edistävä tasapainoinen politiikka voisi sisältää mahdollisuuden biopolttoaineen tuotantoon, kun otetaan huomioon epäsuora maankäytön muutos, jolloin voitaisiin taata Euroopan viljelijöille varma tulovirta, houkutella investointeja ja työpaikkoja maaseudulle, helpottaa Euroopassa vallitsevaa kroonista pulaa (muuntogeenittömästä) proteiinipitoisesta eläinten rehusta ja vähentää Euroopan riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden tuonnista; katsoo, että jos kyseisten maataloustuotteiden markkinoilla on ylitarjontaa, biopolttoaineiden ja bioetanolin tuotanto voisi toimia tilapäisenä keinona kestävien hankintahintojen säilyttämiseksi ja viljelijöiden tulotason turvaamiseksi kriisiaikana sekä toimia markkinoiden vakausmekanismina; korostaa tarvetta edistää viljelemättömien viljelykelpoisten maiden, joita ei käytetä elintarvikkeiden tuotannossa, ottamista mukaan bioenergian tuotantoon kansallisten ja EU:n uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamiseksi;

88.  katsoo, että karjanlanta voi olla arvokas biokaasun lähde, jos käytetään käymisen kaltaisia lannanprosessointitekniikoita; korostaa myös, että on tärkeää tehdä tästä taloudellisesti toteutuskelpoinen vaihtoehto viljelijöille;

89.  kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään kestävän metsätalouden merkitystä ja siten metsän biomassan tärkeää asemaa yhtenä keskeisenä EU:n uusiutuvana raaka-aineena energiatavoitteiden saavuttamiseksi; kiinnittää huomiota lisääntyvään metsän biomassan kysyntään, minkä vuoksi EU:n metsästrategian mukaista kestävää metsätaloutta olisi vahvistettava ja edistettävä entisestään, sillä se on olennaisen tärkeä biologisen monimuotoisuuden ja metsien ekosysteemisen tehtävän kannalta, mukaan lukien ilmakehän hiilidioksidin sitominen; kiinnittää siksi huomiota EU:ssa muodostuneiden ja kolmansista maista tuotujen luonnonvarojen tasapainoisen hyödyntämisen merkitykseen, kun otetaan huomioon, että puun uusiutuminen vaatii hyvin pitkän ajan;

o
o   o

90.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.

(1)EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 81.
(3)EUVL L 239, 15.9.2015, s. 1.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0094.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0359.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0445.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0444.


Energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanokertomus
PDF 290kWORD 116k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. kesäkuuta 2016 energiatehokkuusdirektiivin (2012/27/EU) täytäntöönpanokertomuksesta (2015/2232(INI))
P8_TA(2016)0293A8-0199/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 ja 194 artiklan,

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia” (COM(2015)0080),

–  ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin (2010/31/EU)(1),

–  ottaa huomioon 23. ja 24. lokakuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030,

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen sopimuspuolten 21. konferenssissa (COP21) joulukuussa 2015 tehdyn Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon kolmannen energiapaketin,

–  ottaa huomioon energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU(2),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti Euroopan energiaunionia”(3),

–  ottaa huomioon 18. marraskuuta 2015 laaditun komission kertomuksen ”Energiatehokkuusdirektiivin 2012/27/EU 24 artiklan 3 kohdan mukainen arviointi jäsenvaltioiden edistymisestä vuodelle 2020 asetettujen kansallisten energiatehokkuustavoitteiden saavuttamisessa ja energiatehokkuusdirektiivin 2012/27/EU täytäntöönpanossa” (COM(2015)0574),

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050” (COM(2011)0112),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050” (COM(2011)0885),

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030(4),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman resurssitehokkuudesta: siirtyminen kohti kiertotaloutta(5),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Lämmitystä ja jäähdytystä koskeva EU:n strategia” (COM(2016)0051),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0199/2016),

A.  toteaa, että energiatehokkuuden parantaminen ja energian säästäminen on tärkeää ympäristön- ja ilmastonsuojelun, talouden kilpailukyvyn vahvistamisen, työpaikkojen luomisen, energian toimitusvarmuuden varmistamisen ja energiaköyhyyden torjumisen kannalta ja niillä on geopoliittista ja demokratiaan liittyvää merkitystä EU:lle; katsoo energiatehokkuudesta annetun direktiivin olevan tärkeä edellytys edellä mainituille toimille; toteaa, että energiaunionin perustamista koskevassa komission ehdotuksessa energiatehokkuutta käsitellään erillisenä energialähteenä;

B.  ottaa huomioon, että EU edistyy vuoden 2020 ilmasto- ja energiatavoitteidensa (hiilidioksidipäästöjen vähentäminen, uusiutuvien energialähteiden osuuden lisääminen, energiatehokkuuden parantaminen) täyttämisessä yleisesti ottaen suunnitelmien mukaisesti, ja toteaa, että suunnitelmissa kaikki asiaankuuluva lainsäädäntö on tarkoitus panna täysimääräisesti täytäntöön vuoteen 2020 mennessä, ja toteaa, että EU:n olisi säilytettävä globaalin edelläkävijän roolinsa;

C.  ottaa huomioon, että suurimpia säästöjä odotetaan monialaisilta politiikkatoimilta (44 prosenttia) sekä rakennusalalta (42 prosenttia), teollisuudelta (8 prosenttia) ja liikennealalta (6 prosenttia);

D.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden esittämiin energiansäästöarvioihin liittyy merkittäviä epävarmuustekijöitä;

E.  ottaa huomioon, että rakennuksien osuus lopullisesta energiankäytöstä on 40 prosenttia ja 36 prosenttia hiilidioksidipäästöistä; ottaa myös huomioon, että lämmityksen ja jäähdytyksen osuus oli 50 prosenttia lopullisesta energian kulutuksesta ja että 80 prosenttia käytetään rakennuksissa, joissa suuri osa menee hukkaan; katsoo, että on laadittava lämmitys- ja jäähdytysenergian kysynnän kansallinen indikaattori rakennuksia varten; ottaa huomioon, että energiatehokkuuden avulla on saavutettava 50 prosenttia päästövähennyksistä, joita edellytetään maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi alle kahteen celsiusasteeseen; katsoo, että rakennuksien energiankysynnän vähentäminen on myös kustannustehokkain tapa parantaa energiaturvallisuutta ja vähentää hiilidioksidipäästöjä siten, että samalla edistetään EU:n uudelleenteollistamista koskevien tavoitteiden saavuttamista;

F.  katsoo, että energiatehokkuutta olisi tarkasteltava erillisenä energianlähteenä tuoden julki säästetyn energian määrä negawatteina (Nw), kuten maailman ja Euroopan lähihistoria ovat selvästi osoittaneet;

G.  ottaa huomioon, että 61 prosenttia tuodusta kaasusta on tarkoitettu rakennuksiin (joista 75 prosenttia on asuinrakennuksia); toteaa, että tutkimuksien mukaan EU:n laajuisen rakennuksien peruskorjauksia koskevan kunnianhimoisen toimintasuunnitelman avulla (rakennusalalla käytetyn) tuonnin määrää olisi mahdollista vähentää kustannustehokkaasti 60 prosenttia lyhyellä aikavälillä (eli 15 vuoden aikana) ja tuonti voitaisiin lopettaa kokonaan pitkällä aikavälillä (Euroopan rakennuskanta kuluttaisi vuonna 2040 EU:n kotimaista kaasuntuotantoa vuonna 2011 vastaavan määrän);

H.  painottaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on tärkeää ottaa mukaan sellaisia kansalaisilta lähtöisin olevia aloitteita kuin osuuskunnat ja energiatehokkuutta koskevat yhteisöhankkeet, katsoo, että on tärkeää poistaa talouteen, sääntelyyn ja hallintoon liittyvät esteet, jotta kansalaiset voivat aktiivisesti osallistua energiajärjestelmään;

I.  katsoo, että energiatehokkuusdirektiivi on keskeinen direktiivi, jossa tunnustetaan energiansäästön merkitys tekijänä, jolla toteutetaan COP21-ilmastokokouksen jälkeistä aikaa koskevat tavoitteet ja tuotetaan samalla moninaista hyötyä, toteaa, että työpaikkoja luodaan investoimalla rakennuksien peruskorjauksiin ja muihin energiatehokkuustoimiin, parantamalla elinoloja vähentäen polttoaineköyhyyttä, edistämällä työllistymismahdollisuuksia pk-yrityksissä, korottamalla kiinteistöjen arvoa, lisäämällä tuottavuutta, parantamalla terveyttä, turvallisuutta ja ilmanlaatua sekä laajentamalla veropohjaa ja kasvattamalla BKT:tä;

J.  ottaa huomioon, että erityisesti rakennusalan energiatehokkuuden parantamisella saavutetaan lisäetua sillä, että tarjontapuolen joustavuus lisääntyy, yleinen peruskuormitus vähenee ja kulutushuiput tasoittuvat;

Energiatehokkuusdirektiiviä ei ole pantu kaikilta osin täytäntöön, mutta se luo silti kehyksen energiasäästöjen saavuttamiseksi

1.  korostaa, että energiatehokkuuden parantaminen on ratkaisevan tärkeää Pariisin COP21‑kokouksessa tehdyn sopimuksen mukaisten unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi; korostaa, että energiatehokkuuden parantaminen on olennaisen tärkeää riippuvuutemme vähentämiseksi energiantuonnista, työpaikkojen luomiseksi, energiaköyhyyden vähentämiseksi, hyvinvoinnin ja terveyden sekä talouden edistämiseksi; painottaa, että energiatehokkuusdirektiivi on käynnistänyt monia positiivisia kehityssuuntia jäsenvaltioissa, mutta täytäntöönpanon puutteet haittaavat mahdollisuuksia hyödyntää direktiivin koko potentiaalia;

2.  painottaa, että on olennaisen tärkeää käynnistää siirtyminen uusiutuviin energiamuotoihin perustuvaan kestävämpään energiajärjestelmään, jossa pyritään luopumaan fossiilisista energialähteistä mahdollisimman pian; on huolissaan siitä, että fossiilisten polttoaineiden hintojen aleneminen voi jarruttaa hiilestä irtautumista ja energiatehokkuutta koskevia politiikkatoimia;

3.  kehottaa laatimaan suunnitelmia fossiilisille polttoaineille annettavien tukien asteittaiseksi lopettamiseksi ja taloudellisten resurssien ohjaamiseksi energiatehokkuushankkeisiin, joilla tuetaan energia-alan irtautumista hiilestä vuoteen 2050 mennessä koskevaa unionin tavoitetta;

4.  toteaa, että jäsenvaltiot eivät ole vielä panneet kaikilta osin täytäntöön vuonna 2012 annettua energiatehokkuusdirektiiviä eikä rakennusten energiatehokkuudesta vuonna 2010 annettua direktiiviä; muistuttaa, että määräaika energiatehokkuusdirektiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä oli 5. kesäkuuta 2014; katsoo, että kustannusten ja energiankulutuksen vähentäminen on kansalaisten ja yritysten omien etujen mukaista; korostaa sellaisen vakaan sääntelykehyksen merkitystä, joka sisältää sekä tavoitteita että toimenpiteitä, joilla kannustetaan energiatehokkuuteen sekä alhaisiin energiankulutukseen ja kustannuksiin sijoittamiseen ja mahdollistetaan se siten, että samalla tuetaan kilpailukykyä ja kestävyyttä; huomauttaa lisäksi, että yksittäiset jäsenvaltiot eivät hyödynnä tarpeeksi asuinrakennusten energiatehokkuuden parantamiseen myönnettäviä EU:n tukia; ottaa huomioon, että energiatehokkuustoimien täysimääräiseen täytäntöönpanoon liittyy merkittävää laadukkaiden työpaikkojen luomista koskevaa potentiaalia, kun otetaan huomioon, että lähes 900 000 alalla työskentelevän työ liittyy energiatehokkaiden tuotteiden ja palvelujen tuotantoon (vuoden 2010 tietojen mukaan);

5.  toteaa jälleen, että energiatehokkuus on nähtävä kestävimpänä osatekijänä vaatimuksessa vähentää energiankulutusta eikä tekosyynä kulutuksen lisäämiselle;

6.  on komission kanssa samaa mieltä siitä, että polttoaineiden hinnan alentaminen ja talouskasvunäkymät voisivat edelleen vaarantaa 20 prosentin tavoitteen saavuttamisen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan seuranta-, todentamis-, varmennus-, valvonta- ja noudattamisjärjestelmää oikean tavoitetason varmistamiseksi;

7.  toteaa, että jäsenvaltioiden odotetaan saavuttavan ainoastaan 17,6 prosentin suuruiset primäärienergian säästöt vuoteen 2020 mennessä ja että 20 prosentin tavoite ei mahdollisesti toteudu, ellei EU:n nykyistä lainsäädäntöä panna täysimääräisesti täytäntöön, toimia nopeuteta ja investointien esteitä poisteta; toteaa kuitenkin, että energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanoa koskevissa arvioinneissa asiaa voidaan tässä vaiheessa lähestyä ainoastaan osittaiselta kannalta, kun otetaan huomioon, että direktiivi on tullut voimaan suhteellisen hiljattain ja määräaika direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä umpeutui vasta äskettäin; kehottaa jäsenvaltioita panemaan direktiivin viipymättä ja täysimääräisesti täytäntöön; kehottaa komissiota vaatimaan tarvittaessa pyynnöin pikaisesti kansallisten ohjelmien mukauttamista direktiivin tavoitteisiin ja kehottaa komissiota käyttämään kaikkia oikeudellisia keinoja varmistaakseen, että jäsenvaltiot antavat ajantasaisia ja tarkkoja tietoja;

8.  muistuttaa, että edellämainitussa 5. helmikuuta 2014 annetussa päätöslauselmassa, sekä 26. marraskuuta 2014(6) ja 14. lokakuuta 2015(7) annetuissa päätöslauselmissa vaadittiin vuodeksi 2030 muun muassa 40 prosentin energiatehokkuustavoitetta; katsoo, että vuotta 2030 koskeva sitova yleistavoite ja yksittäiset kansalliset tavoitteet lisäävät EU:n riippumattomuutta energian tuonnista, rohkaisevat innovointia ja auttavat varmistamaan EU:n teknologisen johtoaseman energiatehokkuuden alalla; katsoo myös, että sitovat vaatimukset ovat olennaisen tärkeitä, jotta taataan enimmäistason tavoitteellisuus ja toimenpiteet jäsenvaltioissa ja jäsenvaltioille riittävä joustavuus mukauttaa toimenpiteiden ja välineiden yhdistelmää kansallisesti;

9.  toteaa, että paikallisviranomaiset ovat keskeisessä asemassa energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanossa toteuttaessaan kunnianhimoisia energiansäästötoimia paikallisten toimintasuunnitelmien avulla, esimerkiksi kaupunginjohtajien ilmasto- ja energiasopimuksen mukaisesti; katsoo, että paikallisista toimintasuunnitelmista – kuten kaupunginjohtajien ilmasto- ja energiasopimuksen mukaisesti laadituista yli 5 000:sta kestävän energian toimintasuunnitelmasta – saatavilla tiedoilla voidaan tosiasiallisesti edistää kansallisten energiatehokkuustavoitteiden yhteistä suunnittelua ja korottamista;

10.  katsoo, että paikallisen energiansäästön potentiaalia olisi hyödynnettävä paljon enemmän, koska paikallis- ja alueviranomaiset ovat keskeisessä asemassa edistettäessä energiatehokkuutta ja yleisesti energiakäännettä; kehottaa komissiota vahvistamaan kaupunkien verkostoja, kuten kaupunginjohtajien sopimusta, Älykkäät kaupungit ‑hanketta ja sataprosenttisesti uusiutuvia energialähteitä käyttäviä yhteisöjä koskevaa hanketta, jotka mahdollistavat tiedon ja parhaiden käytänteiden jakamisen kaupunkien, paikallisviranomaisten, alueiden ja jäsenvaltioiden välillä energiakäännettä koskevasta alhaalta ylöspäin suuntautuvasta paikallisesta suunnittelusta, energiatehokkuustoimien ja oman energiantuotannon suunnittelusta ja täytäntöönpanosta sekä rahoitustuen saamisesta;

11.  pitää valitettavana Eurooppa-neuvoston vuonna 2014 hyväksymää vaatimatonta tavoitetta (energiatehokkuuden parantamisesta vähintään 27 prosentilla vuoteen 2030 mennessä) ja toteaa, että kyseistä tavoitetta perustellaan pääasiassa aiemman vaikutustenarvioinnin äärimmäisen epärealistisella korkealla diskonttokorolla; muistuttaa, että (17,5 prosentin) diskonttokorko on liian korkea; kehottaa komissiota siirtymään kokonaisvaltaiseen kustannushyötyanalyysiin, jossa otetaan huomioon energiatehokkuuteen liittyvät moninaiset hyödyt, ja sosiaaliseen diskonttokorkoon sen omien parempaa sääntelyä koskevien suuntaviivojen mukaisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen vuotta 2030 koskevaa 27 prosentin energiatehokkuustavoitetta Pariisin ilmastonmuutossopimuksen valossa, jotta saavutetaan tavoite maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamisesta selvästi alle kahteen celsiusasteeseen, ja toteuttamaan toimia, jotta lämpeneminen saataisiin rajoitettua alle 1,5 celsiusasteeseen parlamentin hyväksymän energiatehokkuustavoitteen mukaisesti; pyytää komissiota asettamaan vuotta 2030 koskevan sitovan 40 prosentin tavoitteen, jossa otetaan huomioon kustannustehokkaan energiatehokkuuden potentiaalin taso;

12.  painottaa, että unionissa olisi edelleen edistettävä pitkän aikavälin strategiaa energiankysynnän vähentämiseksi;

13.  painottaa, että joissakin tapauksissa direktiivin joustavuus on antanut monille jäsenvaltioille mahdollisuuden ryhtyä toteuttamaan energiatehokkuustoimia, ja katsoo, että vaihtoehtoisia toimia koskeva joustavuus on ratkaisevan tärkeää, jotta jäsenvaltiot voivat toteuttaa energiatehokkuusohjelmia ja -hankkeita jatkossa; vaatii, että nykyisen direktiivin, erityisesti 7 artiklan, porsaanreiät, joiden vuoksi direktiivin tavoitteet jäivät osin saavuttamatta, poistetaan mutta annetaan kuitenkin jäsenvaltioille riittävästi varaa valita toimenpiteiden joukosta; Euroopan parlamentin tutkimuspalvelujen pääosaston teettämässä 7 artiklan täytäntöönpanoa koskevassa tutkimuksessa(8), joka perustuu jäsenvaltioiden ilmoittamiin lukuihin, tullaan siihen johtopäätökseen, että se, että jäsenvaltiot ovat saaneet mukauttaa tavoitettaan, ottaa varhaiset toimet huomioon tai sulkea liikennealan ja päästökauppajärjestelmän toimialat pois tavoitteestaan, on lähes kaikissa tapauksissa johtanut siihen, että vuotuinen yleinen energiansäästötavoite on saavutettu vain puolittain (0,75 prosenttia); panee merkille, että tutkimuksen tekijät ovat todenneet, että tutkimuksen laatu riippuu sitä varten toimitettujen tietojen laadusta; korostaa, että 7 artiklan 9 kohdan mukaiset vaihtoehtoiset toimenpiteet on määriteltävä paremmin ja ne pitäisi voida ilmaista helposti kvantitatiivisesti;

14.  toteaa, että vaiheittainen käyttöönotto ja 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut varhaiset toimet eivät enää ole merkityksellisiä; muistuttaa, että 7 artiklan mukaisilla toimilla pyritään saavuttamaan yli puolet direktiivissä asetetusta 20 prosentin tavoitteesta;

15.  panee merkille, että nykyisen direktiivin pääasiallinen heikkous on se, että useimpien toimenpiteiden voimassaolo päättyy vuonna 2020, ellei direktiiviä muuteta asianmukaisesti, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että direktiivin keskeisten säännösten, erityisesti 7 artiklan, soveltaminen olisi ulotettava vuoteen 2030 ja sen ylikin ja tässä yhteydessä nykyistä direktiiviä olisi arvioitava ja olisi vahvistettava tavoitteita, jotka määritellään kehityksen (tulokset, tekniset ja markkinoiden tarjoamat innovaatiot jne.) mukaan; olettaa tämän suosivan pitkän aikavälin toimenpiteitä; toteaa myös, että on suoritettava väliarviointi, jotta tavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2030 mennessä varmistetaan;

16.  korostaa, että täydentävyyttä (edistetään tekniikoita, joiden suorituskyky on markkinoiden keskiarvoa korkeampi) ja olennaisuutta (edistetään toimia, joita ei olisi muutoin toteutettu) koskevien laskentamenetelmien sekä energiansäästön mittaus- ja varmennusmenetelmien entistä parempi yhdenmukaistaminen voisi edistää 7 artiklassa säädettyjen vaatimusten tehokkaampaa täytäntöönpanoa;

17.  ehdottaa, että 7 artiklan otsikko muutetaan muotoon ”Energiansäästön tukiohjelmat” sen painottamiseksi, että jäsenvaltioiden on autettava kuluttajia, pk-yritykset mukaan lukien, säästämään energiaa ja vähentämään energiakustannuksiaan sekä ottamaan käyttöön toimenpiteitä säästöjen aikaansaamiseksi energiatehokkuusvelvoiteohjelmien ja muiden toimenpiteiden avulla;

18.  ehdottaa, että 7 artiklassa ja erityisesti energiatehokkuusvelvoitejärjestelmässä asetetaan etusijalle toimet, joita toteutetaan rakennusalalla, edistämällä esimerkiksi 4 artiklan mukaisten kansallisten pitkän aikavälin strategioiden täytäntöönpanoa; katsoo, että ne olisi suunniteltava siten, että vapautetaan rakennuksien energiatehokkuuden parantamiseen liittyvä täysi investointipotentiaali;

19.  korostaa, että direktiivin 7 artiklan täytäntöönpanon haasteisiin ja suurimpiin esteisiin kuuluvat osapuolten tietojen ja valmiuksien puute, loppukuluttajien vähäinen tietämys pakollisista energiatehokkuusohjelmista tai vaihtoehtoisista toimista sekä niiden toteutukselle asetettu rajoitettu ajanjakso (2014–2020); kehottaa näin ollen EU:ta investoimaan enemmän yksittäisten jäsenvaltioiden tiedotus- ja tukiohjelmien toteuttamiseen;

20.  painottaa, että energiatehokkuusindikaattoreiden, kuten energian kulutus BKT:n yksikköä kohden, puute estää joitakin jäsenvaltioita kannustamasta kansalaisia ja yrityksiä ilmastoa ja energiatehokkuutta koskevan poliittisen tavoitteen saavuttamiseen;

21.  korostaa, että 7 artiklan säännöstä, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat edellyttää energiatehokkuustoimenpiteiden tietyn osan toteuttamista ensisijaisesti energiaköyhyydestä kärsivissä kotitalouksissa tai sosiaalisessa asuntotarjonnassa, on toistaiseksi käytetty ainoastaan kahdessa jäsenvaltiossa; kehottaa vahvistamaan tätä säännöstä;

22.  katsoo, että energiatehokkuustoimenpiteitä on toteutettava ensisijaisesti haavoittuvissa ja energiaköyhyydestä kärsivissä kotitalouksissa, jotta erityisesti tällaisten kotitalouksien energiakustannuksia voidaan alentaa pysyvästi;

23.  ehdottaa, että nykyisen direktiivin 24 artiklan mukaisissa kansallisissa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmissa pyydettäisiin jäsenvaltioita asettamaan tavoitteita sellaisten energiatehokkuustoimien hyödyntämiselle, joilla vähennetään energiaköyhyyden riskiä, ja raportoimaan näiden tavoitteiden saavuttamisesta;

24.  katsoo, että nykyisten rakennusten energiatehokasta korjaamista koskevat toimenpiteet on asetettava etusijalle energiaköyhyydestä eniten kärsivien kohdalla; kehottaa komissiota ehdottamaan energiatehokkuusdirektiivin tarkistamisen yhteydessä asuinrakennuskannan tehokkuuden parantamistavoitetta sekä vuokra-asuntoihin tulevaisuudessa sovellettavia tehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia;

25.  toteaa, että 16 jäsenvaltiota päätyi ottamaan käyttöön energiatehokkuusvelvoitejärjestelmän (7 artiklan 1 kohta), 24 jäsenvaltiota käytti mahdollisuutta toteuttaa energiatehokkuusvelvoitejärjestelmälle vaihtoehtoisia toimia ja 18 valtiota kunnostusten osuudelle vaihtoehtoisia toimia (5 artikla); arvostelee sitä, että seitsemän jäsenvaltiota ei ole ottanut käyttöön energiakatselmuksia (8 artikla);

26.  korostaa, että joihinkin energiatehokkuusdirektiivin ydinkohtiin (esimerkiksi älykkäät mittarit, sähkön ja lämmön yhteistuotanto, kunnostussuunnitelmat) on varattava enemmän aikaa ja että vuoden 2020 jälkeinen energiatehokkuuskehys on olennaisen tärkeä, jotta sijoittajat, viranomaiset ja yritykset saavat tarvitsemansa luottamuksen ja sääntelyn vakauden hankkeiden ja innovaatioiden toteuttamiseen, koska niillä on huomattavaa potentiaalia vähentää energiankulutusta ja siten kuluttajille aiheutuvia kustannuksia; toteaa, että yleinen kysyntä ja markkinat ovat näitä hankkeita parhaiten edistäviä tekijöitä;

27.  toteaa, että riittämättömät hintasignaalit ovat yksi tärkeä syy kysynnänohjauksen heikentymiseen; kehottaa jäsenvaltioita poistamaan tämän esteen ja edistämään älykästä mittausta ja avointa laskutusta keinona edistää kuluttajien herkempää reagointia energiankulutukseen ja energiatehokkuuteen tehtäviin investointeihin;

28.  suhtautuu myönteisesti uusiin innovatiivisiin ja älykkäisiin ratkaisuihin energian tarjonnan ja kysynnän tasapainottamiseksi, uusiutuvan energian hyödyntämiseksi paremmin ja energian kulutushuippujen tasaamiseksi; kehottaa myöntämään tutkimus- ja kehittämisrahoitusta näille uusille ratkaisuille erityisesti pk-yrityssektorilla;

29.  painottaa kuluttajien, kansalaisten ja jakelujärjestelmän toimijoiden keskeistä roolia entistä hajautetummassa energiaympäristössä ja niiden osallisuuden merkitystä energiatehokkuustavoitteiden saavuttamisen kannalta; korostaa tästä syystä, että on toteutettava lisätoimia mainittujen ryhmien roolin laajentamiseksi muun muassa helpottamalla kysynnänohjausta, pienimuotoisella varastoinnilla, rakennuksien peruskorjauksilla ja rakentamalla kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmiä niin yksittäiseltä kuin yhteistoiminnan pohjalta;

30.  toteaa, että energiatehokkuusdirektiivillä tuetaan energiatehokkuutta mutta siihen sisältyy myös energiaa säästäviä osatekijöitä, kuten 7 artiklassa tarkoitettu vuotuinen sitova energiatehokkuusvelvoite; korostaa, että COP21-kokouksessa hyväksyttyjen ilmastotavoitteiden mukainen vuotta 2030 koskeva energiatehokkuustavoite on tärkeä, jotta unioni voi saavuttaa ilmastotavoitteensa ja vähentää riippuvuuttaan kolmansista maista; panee merkille, että rakennukset käyttävät 40 prosenttia energiasta EU:ssa ja tästä 50 prosenttia käytetään lämmitykseen ja jäähdytykseen; katsoo siksi, että rakennusten energiatehokkuuden parantaminen on ensisijaisen tärkeää hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, energiaturvallisuuden parantamiseksi, energiaköyhyyden poistamiseksi ja unionin talouden edistämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita unionin varoja hyödyntämällä tekemään energiatehokkuuden parantamiseen tähtääviä laajamittaisia investointeja, joiden avulla voidaan paitsi pienentää energialaskuja myös luoda paljon uusia työpaikkoja ja helpottaa uudelleenteollistamista koskevien tavoitteiden saavuttamista;

31.  painottaa, että 85 prosenttia rakennuksen energiankulutuksesta käytetään keskuslämmitykseen ja lämpimään käyttöveteen ja että tästä syystä on tarpeen nopeuttaa vanhojen ja tehottomien lämmitysjärjestelmien uudistamista unionissa, jotta saavutetaan vähintään 20 prosentin suuruinen energiatehokkuushyöty käytettävissä olevan tekniikan avulla, uusiutuviin energialähteisiin perustuvat lämmitysjärjestelmät mukaan lukien;

Kilpailevat säädökset jarruttavat ekologista edistymistä, lisäävät byrokratiaa ja energiakustannuksia

32.  ottaa huomioon, että kehykseen sisältyvät energia-alaa koskevat kertomuksenantovelvoitteet ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan arvioida nykyisen energiatehokkuutta koskevan lainsäädännön täytäntöönpanon edistymistä; pitää kuitenkin valitettavina yrityksille, energian tuottajille, kuluttajille ja julkishallinnolle asetettuja liiallisia energia-alaa koskevia kertomuksenantovelvoitteita, koska niillä rajoitetaan kasvu- ja innovointipotentiaalia; painottaa, että kertomuksenantovelvollisuuksia oli mahdollisuuksien mukaan yksinkertaistettava hallinnollisten rasitteiden ja kustannusten vähentämiseksi; arvostelee sitä, että kertomuksenantovelvoitteisiin perustuvat tiedot eivät useissa tapauksissa ole vertailukelpoisia unionin laajuisesti erilaisten kansallisten jaotteluiden, menetelmien ja normien vuoksi; kehottaa komissiota vähentämään kertomuksenantovelvoitteisiin liittyvää hallinnollista rasitusta myös digitaalisten ratkaisujen avulla ja antamaan tietojen vertailtavuutta koskevia lisäohjeita tietojen arvioinnin parantamiseksi; kehottaa mukauttamaan energiankysyntää koskevat ennusteet keskeisillä aloilla saavutettavien kustannustehokkaiden säästöjen potentiaaliin ja katsoo, että byrokratiaa vähentämällä nopeutetaan energiatehokkuustoimien täytäntöönpanoa; ottaa huomioon, että energiatehokkuuden etusijalle asettamista koskeva periaate edellyttää energiasuunnittelun ja kertomuksenannon tarkistamista sekä politiikan johdonmukaisuuden parantamista, jotta varmistetaan näiden tekijöiden keskinäinen vahvistaminen ja tunnustetaan, että energiansäästö on EU:n ensisijainen ja varmin energialähde; ottaa huomioon, että energiatehokkuus voi olla paras energialähdesijoitus, jolla lisätään energian edullisuutta, vähennetään tarvetta ylläpitää kallista kysynnän lisäinfrastruktuuria ja hillitään ilmastonmuutosta;

33.  painottaa, että direktiivin liitteissä esitetyt energiansäästöjen laskentaa ja toteuttamiskelpoisiksi katsottavia toimenpiteitä koskevat säännöt ovat liian monimutkaisia, minkä vuoksi niitä on mahdotonta noudattaa tarkasti; kehottaa komissiota varmistamaan, että energiatehokkuusdirektiivin tarkistamisen yhteydessä otetaan käyttöön huomattavan paljon yksinkertaisempi energiatehokkuuden laskentamenetelmä, ja harkitsemaan sellaisten uusien delegoitujen säädösten esittämistä, joilla yksinkertaistetaan nykyisen direktiivin laskentamenetelmiä;

34.  kehottaa komissiota tarkistamaan direktiivin liitteessä IV esitettyjä sähkön muuntokertoimia siten, että ne kuvaavat paremmin meneillään olevaa sähköntuotannon siirtymävaihetta;

35.  toteaa, että kaikkia energiansäästöinvestointeihin liittyviä riskejä ei pystytä torjumaan päästökauppajärjestelmällä, koska se kattaa ainoastaan 45 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä; toteaa, että energiatehokkuusdirektiivi liittyy EU:n muuhun energia-alan lainsäädäntöön ja sillä on tietty vaikutus hiilijalanjälkeen ja päästökauppajärjestelmään (sertifikaattien hinnat); kehottaa komissiota arvioimaan niiden välistä yhteyttä ja varmistamaan niiden keskinäisen täydentävyyden; toteaa, että päästökauppajärjestelmään kuuluvien päästöoikeuksien alhaiset hinnat ovat yksi monista tekijöistä, jotka vähentävät teollisuuden halukkuutta energiansäästöinvestointien tekemiseen;

36.  korostaa markkinavakausvarannon asianmukaisen täytäntöönpanon merkitystä, koska sen avulla voitaisiin parantaa energiatehokkuutta vahvistamalla EU:n päästökauppajärjestelmän ja vähähiilistä energiaa koskevan politiikan keskinäistä johdonmukaisuutta;

37.  odottaa kiinnostuneena tulevaa uudistusrahastoa, jonka tavoitteena on uudistaa energiajärjestelmiä ja parantaa energiatehokkuutta alemman tulotason EU:n jäsenvaltioissa; pyytää komissiota esittelemään asiaankuuluvan hallintorakenteen, mukaan lukien vastaanottavien jäsenvaltioiden, Euroopan investointipankin ja muiden toimielinten rooleja koskevat yksityiskohtaiset tiedot;

38.  korostaa, että kansallista lainsäädännön osa-alueiden välisen koordinoinnin puute voi estää sellaisten vaikuttavien energiatehokkuusratkaisujen tekemistä, joilla saavutettaisiin kustannustehokkuuden kannalta parhaat mahdolliset tulokset, ja mitätöidä energiasäästöillä saavutetut hintaedut; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota laatimaan sellaisia energiatehokkuuspotentiaalin täysimääräistä toteuttamista koskevia koordinointitoimia, joiden avulla parannetaan jäsenvaltioiden toimien yhtenäisyyttä ilman, että rajoitetaan niiden mahdollisuuksia mukauttaa toimintaansa paikallisiin energiamarkkinoihin ja -hintoihin, saatavilla olevaan tekniikkaan ja ratkaisuihin sekä kansallisiin energiayhdistelmiinsä; kehottaa ottamaan päästökauppajärjestelmässä paremmin huomioon päästöoikeuksien määrään ja hintaan vaikuttavat kansalliset toimet;

39.  painottaa, että julkisen sektorin energiatehokkuutta on parannettava, ja kehottaa sisällyttämään energiansäästöaloitteet paremmin julkisiin hankintoihin;

40.  panee merkille, etteivät kaikki hankintaviranomaiset ymmärrä täysin julkisten hankintojen energiatehokkuusvaatimuksia; kehottaa komissiota antamaan selkeämpiä ohjeita helpottaakseen direktiivin 6 artiklan noudattamista ja tehostaakseen sen sisällyttämistä laajempiin julkisia hankintoja koskeviin unionin sääntöihin;

41.  pyytää komissiota ottamaan paikalliset ja alueelliset instituutiot mukaan edistämään energiatehokkuutta alueellisella, paikallisella ja kansalaisten tasolla;

42.  huomauttaa, että vaikka EU:n pienten ja keskisuurten elinkeinonharjoittajien sekä yksittäisten kuluttajien maksamat sähkön vähittäishinnat ovat suhteellisen korkeat useissa jäsenvaltioissa, energiatehokkuuteen investoimalla voidaan lisätä eurooppalaisten yrityksien kilpailukykyä ja alentaa yksityisten kuluttajien energiakustannuksia; painottaa kuitenkin, että EU:ssa sähkölasku koostuu keskimäärin kolmasosaltaan välillisistä valtion yksityisille kotitalouksille määräämistä veroista ja erityismaksuista, jotka laskujen vakio-osina voivat vaikeuttaa sitä, että kuluttajat tuntevat hyötyvänsä energiansäästöistä, ja tämä lisää energiaköyhyyttä; toteaa, että unionin ilmasto- ja energiapolitiikan rahoittamiseen käytettävät erityismaksut ovat laskun pienin osa; korostaa, että korkeat energianhinnat EU:ssa aiheuttavat sen, että EU:n jäsenvaltioiden energianhinnat eroavat eri puolilla maailmaa olevien EU:n suurimpien kilpailijoiden maksamista energianhinnoista, mikä heikentää EU:n energiavaltaisten teollisuudenalojen kilpailukykyä; ottaa huomioon, että energiatehokkuuteen tehtävät investoinnit edistävät myös innovointia, jonka avulla EU:n teollisuus nousee maailmanlaajuiseen johtoasemaan;

43.  ottaa huomioon, että energiatehokkuus voi olla paras energialähdesijoitus, jolla lisätään energian edullisuutta, vähennetään tarvetta ylläpitää kallista lisäinfrastruktuuria ja hillitään ilmastonmuutosta;

44.  toteaa, että energiatehokkuuden etusijalle asettamista koskevan periaatteen nojalla on mahdollista laajentaa kustannustehokkaasti uusiutuvien energialähteiden osuutta energialähteiden yhdistelmässä; painottaa, että säästövelvoitteiden olisi oltava sopusoinnussa kestävien uusiutuvien energialähteiden kehityksen kanssa ja että olisi vahvistettava synergioita, joilla edistetään tehokasta siirtymistä vähähiiliseen, joustavaan ja älykkääseen energiajärjestelmään; katsoo, että paremmat alueiden väliset jakelutoimet, varastointijärjestelmät ja kysynnän hallinta tarjoavat hyvät mahdollisuudet tuuli-, vesi- ja aurinkoenergian kannalta optimaalisten sijaintipaikkojen kehittämiseen, joista voidaan toimittaa energiaa koko Eurooppaan; on vakuuttunut siitä, että tämä hillitsee energian hintojen nousua;

45.  painottaa, että energiatehokkuus on kaikkein kustannustehokkain toimenpide, jolla täytetään hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevat EU:n sitoumukset;

Energialainsäädännöstä on tehtävä johdonmukaisempaa

46.  kehottaa komissiota noudattamaan lainsäädännön parantamista koskevaa periaatetta ja harkitsemaan energiaa ja ilmastonmuutosta koskeviin EU:n sääntöihin liittyvien parempien koordinointimenetelmien käyttöönottoa lainsäädännön tehokkuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi sekä ehdottamaan toimenpiteitä nykyisen lainsäädännön parantamiseksi; kehottaa komissiota tehostamaan menetelmiä, joilla arvioidaan energiatehokkuusaloitteita kattavasti ja pitkällä aikavälillä, kaikki tärkeimmät ulkoiset tekijät mukaan lukien; kehottaa ottamaan käyttöön yhteiskunnallisen näkökulman mallintaessa ja arvioitaessa eritasoisten energiatehokkuustavoitteiden kokonaiskustannuksia ja -hyötyä, jotta energiatehokkuutta lähestytään erillisenä energialähteenä;

47.  kehottaa komissiota asettamaan energiatehokkuuden infrastruktuurin painopistealaksi ja tunnustamaan, että se täyttää Kansainvälisen valuuttarahaston ja muiden talousalan instituutioiden käyttämän infrastruktuurin määritelmän(9); kehottaa myös asettamaan energiatehokkuuden keskeiseksi tekijäksi ja ensisijaiseksi näkökulmaksi tulevissa EU:n energiainfrastruktuuria koskevissa sijoituspäätöksissä;

48.  ottaa huomioon, että energiatehokkuuden avulla voidaan auttaa parantamaan energiajärjestelmän häiriönsietokykyä ja siten auttaa siirtymään kestävään ja turvalliseen tilaan;

49.  painottaa, että toimivilla energian sisämarkkinoilla, energiatehokkuuspalvelujen sisämarkkinat mukaan lukien, energiajärjestelmien kustannukset optimoituvat, mikä hyödyttää kaikkia kuluttajia, ja energiatehokkuus ja kilpailukyky paranevat huomattavasti Euroopan laajuisesti; kehottaa siksi jäsenvaltioita panemaan kolmannen energiapaketin kaikilta osin täytäntöön, jotta varmistetaan kilpailukykyisten ja yhteenliitettyjen energiamarkkinoiden moitteeton toiminta;

50.  toteaa, että myös energiaintensiivisen teollisuuden on annettava panoksensa ja että tasapuoliset toimintaedellytykset unionissa ovat tämän vuoksi erittäin tärkeät;

51.  korostaa, että energiatehokkuus on yksi EU:n perustavoitteista ja Euroopan valtioita olisi siksi kannustettava ehkäisemään teollisuuden, liikenteen ja rakennusalan energiankulutuksesta aiheutuvaa energianhukkaa, sillä näiden alojen osuus energiankulutuksesta on suurin;

52.  on ilahtunut siitä, että todentamisjärjestelmillä ja säästövelvoitteilla (7 artikla) on ollut myönteisiä vaikutuksia monissa jäsenvaltioissa; katsoo, että mahdollisuus valita yhtä kunnianhimoisia vaihtoehtoisia toimenpiteitä on olennainen edellytys niiden hyväksymiselle; katsoo, että on tärkeää varmistaa, että todennetut säästöt vastaavat todellista energiansäästöä eivätkä ainoastaan teoreettista säästöä; korostaa energialaitoksien roolia kehitettäessä aktiivisesti energiatehokkuustoimia; kehottaa pidättäytymään todentamisjärjestelmien ja energiansäästötoimien arvioinnin vaikeuttamisesta; kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta ottaa huomioon sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa saavutettavat primäärienergian säästöt;

53.  viittaa parlamentin tutkimuspalvelujen pääosaston Euroopan parlamentille laatimaan kertomukseen, josta ilmenee, että suurimmalla osalla vakiinnutetuista energiatehokkuusvelvoitejärjestelmistä on todistettavasti ollut merkitystä parannettaessa energiatehokkuutta kansallisesti ja että ne ovat tuottaneet kustannustehokkaita säästöjä monille kotitalouksille ja järjestöille; korostaa myös kertomuksen päätelmää, jonka mukaan energiatehokkuusvelvoitejärjestelmät ovat erittäin kustannustehokkaita ja että on näytetty toteen, että asianmukaisesti suunniteltu ja täytäntöönpantu energiatehokkuusvelvoitejärjestelmä voi tuottaa jopa 100 prosenttia 7 artiklan mukaisista säästöistä tietyssä maassa; ehdottaa siksi, että komission olisi koostettava luettelo hyvistä ja huonoista käytänteistä ja annettava perusteet, joilla varmistetaan energiatehokkuusvelvoitejärjestelmien asianmukainen suunnittelu ja tehokkuus;

54.  kehottaa huolehtimaan siitä, että säästö- ja tehokkuuslaskelmat ovat luotettavia ja ettei niistä aiheudu tarpeetonta byrokratiaa; pitää mahdollisena, että energiatehokkuusdirektiivi toimii myös puitesäädöksenä tässä yhteydessä; katsoo, että konkreettiset toimet ja tehokkuuskriteerit voitaisiin sisällyttää olemassa oleviin direktiiveihin, (rakennusten energiatehokkuutta koskeva direktiivi) tai yhdistettyyn merkintävelvoitteeseen (energiatehokkuusmerkintä, ekomuotoilu, kierrätystalous, CE‑merkintä);

55.  katsoo, että EU:n ilmastonsuojelu- ja tehokkuustavoitteiden on oltava toisiaan vahvistavia ja että sitovat energiatehokkuusvaatimukset ovat olennaisen tärkeitä, jotta taataan enimmäistason tavoitteellisuus ja toimenpiteet jäsenvaltioissa ja jäsenvaltioille riittävä joustavuus mukauttaa toimenpiteiden ja välineiden yhdistelmää kansallisesti;

56.  kehottaa tarkistamaan energiatehokkuusdirektiiviä EU:n vuoden 2030 ilmastonsuojelutavoitteiden ja COP21-sopimuksen päämäärien mukaisesti; korostaa, että direktiivin tarkistamisen yhteydessä on tarkasteltava myös nykyisten toimenpiteiden jatkamista ja parantamista ja poistettava ristiriitaisuuksia ja porsaanreikiä, jotta varmistetaan sääntelyn ennustettavuus ja sijoittajien luottamus pitkällä aikavälillä;

Parempaan energiatehokkuuteen – enemmän työpaikkoja ja kasvua

57.  pitää valitettavana tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa esitettyä kritiikkiä, jonka mukaan rakennerahastoista vuosina 2007–2013 rahoitetut energiatehokkuushankkeet eivät olleet kovin tuloksellisia; kehottaa komissiota panemaan viipymättä täytäntöön vastaavat parannustoimet, joissa painotetaan erityisesti rahoitettujen hankkeiden perustelua, seurantaa ja takaisinmaksuajan lyhentämistä; vaatii parantamaan suuntaviivoja ja vaatii komissiota valvomaan perusteellisemmin rakennerahastojen ja ESIR-rahaston varojen käyttöä yhdessä toteuttamiskelpoisiin energiatehokkuushankkeisiin, etenkin rakennuksiin, liittyvien yksityisten investointien kanssa; katsoo, että rakennerahastoista ja ESIR-rahastosta rahoitettavia energiatehokkuushankkeita olisi kohdistettava sellaisiin kuluttajiin, joihin energiakustannukset vaikuttavat eniten, kuten teollisuusaloihin, joilla on hiilivuodon riski, sekä energiaköyhyydelle alttiisiin pk-yrityksiin ja kotitalouksiin; asettaa ehdottomasti etusijalle rahoitusvälineiden ja innovatiivisten mallien kehittämisen julkisen rahoituksen saamiseksi liikkeelle ja yksityisen rahoituksen houkuttelemiseksi paikallisella, kansallisella, alueellisella ja unionin tasolla tukemaan investointeja rakennusten kunnostamisen kaltaisilla keskeisillä energiatehokkuuden aloilla suunnaten toimia erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin samalla, kun kiinnitetään asiaankuuluvaa huomiota pitkän aikavälin investointien erityispiirteisiin;

58.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään rakennusalaan tehtäviä investointeja sekä lisäämään toimia, joilla kannustetaan peruskorjaamaan Euroopan heikosti eristettyjä rakennuksia;

59.  painottaa, että jos jäsenvaltioissa otetaan käyttöön erityismaksuilla rahoitettu energiatehokkuusjärjestelmä, olisi huomioitava vähimmäisraja, jota sovelletaan energiaköyhiin kotitalouksiin; painottaa, että jäsenvaltioiden olisi osoitettava, miten erityismaksuilla rahoitetulla energiatehokkuusjärjestelmällä edistetään huonokuntoisimman nykyisen asuntokannan kohentamista;

60.  korostaa lainojen, takuiden ja pääoman muotoisten unionin rahoitusvälineiden merkitystä yksityisen rahoituksen houkuttelemiseksi energiatehokkuushankkeisiin; painottaa kuitenkin, että sosiaalisen alan hankkeille rahoitusta on myönnettävä avustusten muodossa;

61.  korostaa, että EU:n on asetettava itselleen kunnianhimoinen energiansäästötavoite ja edistettävä energiatehokkuusinvestointeihin liittyvää innovointia, koska tällaiset investoinnit ovat taloudellisesti kannattavia ja maksavat itsensä melko nopeasti takaisin;

62.  kehottaa jäsenvaltioita varaamaan energiatehokkuusvelvoitejärjestelmissä huomattavan vähimmäisprosenttiosuuden pienituloisia kuluttajia varten;

63.  panee merkille, että energiatehokkuushankkeet ovat usein pienimuotoisia, ja katsoo, että ne olisi yhdistettävä suuremmiksi investointikohteiksi; kehottaa siksi komissiota, Euroopan investointipankkia ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön enemmän teknistä tukea ja hankekehitystukea investointien helpottamiseksi;

64.  katsoo, että tarvitaan rakennusten energiatehokkuutta koskevaa pitkän aikavälin strategiaa ja lisäkannustusta rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen, jotta voidaan toteuttaa myös muita kuin yksinkertaisia ja edullisia toimenpiteitä rakennusalalla;

65.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan koordinointia ja vaihtamaan säästövelvoitteita sekä rakennus- ja korjaussuunnitelmia koskevia näkemyksiä ja parhaita käytänteitä (4, 5, 6 ja 7 artikla), jotta nykyisiä ja uusia välineitä (verohelpotukset, tukiohjelmat, sopimusmallit, sosiaalisen asuntotuotantoon investoinnit) voidaan ryhtyä soveltamaan nopeammin; katsoo, että 5 artiklan soveltamisalaa olisi laajennettava niin, että se kattaa tarvittaessa kaikki julkiset elimet; kehottaa komissiota antamaan suuntaviivat tuleville kansallisille suunnitelmille, jotta varmistetaan läpinäkyvyys ja vertailukelpoisuus; suhtautuu myönteisesti energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanoa varten annettuun komission tekniseen tukeen; kehottaa laatimaan sitovan mallin tuleville kansallisille suunnitelmille, jotta varmistetaan läpinäkyvyys ja vertailukelpoisuus; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan innovatiivisten markkinaperusteisten tukijärjestelmien käyttöönottoa;

66.  panee merkille, että asuntoalalla on edistytty vähiten, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita käyttämään energiapalveluyrityksiä ja energiatehokkuussopimuksia, panemaan täytäntöön verojärjestelyjä ja lainaohjelmia Euroopan nykyisen rakennuskannan alhaisen korjausasteen nostamiseksi ja palkitsemaan energiatehokkuustoimenpiteistä, kuten energiatehokkaan lämmityksen ja jäähdytyksen käyttöönotosta;

67.  kehottaa komissiota edistämään jäsenvaltioissa rakennusten energiatehokkuuden valvontaa, mittausta ja hallintaa koskevien ratkaisujen käyttöönottoa ja parantamista, jotta EU:n rakennuskannan energiatehokkuutta voitaisiin lisätä huomattavasti;

68.  kehottaa varmistamaan, että jäsenvaltioiden 4 artiklan mukaisissa peruskorjauksia koskevissa etenemissuunnitelmissa selvitetään, miten jäsenvaltioissa aiotaan etenemissuunnitelmien seuraavan iteroinnin yhteydessä (huhtikuussa 2017) parantaa niiden rakennuskannan energiatehokkuutta, ja että tämän seurauksena saavutetaan EU:n laajuinen näkemys lähes nollaenergiarakennusten tavoitteen täyttämisestä vuoteen 2050 mennessä;

69.  katsoo, että julkisten rakennusten käyttöä esimerkkinä olisi sovellettava kaikkiin julkishallinnon rakennuksiin eikä ainoastaan keskushallinnon rakennuksiin, jotta hyödynnetään täysimääräisesti rakennuksien kustannustehokkuuspotentiaalia, koska rakennusala on osoittautunut alaksi, jolla on suurin energiansäästöön liittyvä potentiaali mutta myös muiden laajempien etujen tuottamiseen liittyvä potentiaali, mukaan lukien mukavuuden ja hyvinvoinnin lisääminen; katsoo tässä yhteydessä, että jäsenvaltioita olisi vaadittava laatimaan sisäiset eri julkishallinnon tasojen keskinäiset taakanjakomekanismit 3 prosentin kunnostustavoitteen saavuttamiseksi ja että joustava mahdollisuus valita muita toimia olisi säilytettävä vaihtoehtoisena toimintatapana 1 ja 2 kohtaan ja kyseisten toimien vaikutus olisi arvioitava määrällisesti;

70.  kehottaa komissiota edistämään jäsenvaltioissa myös muiden rakennusten kuin asuinrakennusten kunnostustöitä, sillä se voi olla erittäin kannattavaa lyhyellä aikavälillä;

71.  ehdottaa, että energiatehokkuusdirektiivin 4 artiklalle annetaan otsikko ”Kansallisen rakennuskannan peruskorjaamista sekä investointien käyttöön saamista koskevat pitkän aikavälin strategiat”;

72.  pyytää osoittamaan tarvittavat resurssit asentajien kouluttamiseen, jotta voidaan varmistaa, että kunnostukset toteutetaan laadukkaasti;

73.  vaatii komissiota soveltamaan strategista lähestymistapaa uusien teknisten sovellusten (mm. jäähdytysaineet, valaistus, eristäminen, termostaatit, mittaukset, lasitus jne.) tunnetummiksi tekemiseksi;

74.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan direktiivin 4 artiklan etusijalle, kun valmistellaan strategioiden toista versiota, jonka on määrä valmistua vuonna 2017 ja jonka pitäisi perustua sidosryhmien asianmukaiseen osallistumiseen, olla pakollisten mallien mukainen ja sisältää 5 vuoden välitavoitteet ja täytäntöönpanosuunnitelmat lähes nollaenergiarakennusten tavoitteen saavuttamiseksi unionin tasolla vuoteen 2050 mennessä, sillä tämä on välttämätöntä COP21-sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

75.  pitää yritysten energiakatselmuksia toimivana välineenä energiatehokkuuden lisäämiseen ja painottaa niiden tuottamaa hyötyä kilpailukyvylle; vaatii direktiivissä tarkoitettujen perusteiden yhtenäistä määrittelyä ja täytäntöönpanoa (pk-yritysten määrittely, katselmukset, rajat ylittävien yritysrakenteiden kaksoissertifioinnin välttäminen); vaatii 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua vähimmäisrajaa koskevan yhtenäisen lähestymistavan muodostamista; kehottaa, että 8 artiklan soveltamisala ulotetaan koskemaan kaikkia yrityksiä, joiden energiankulutus on suuri; kehottaa toteuttamaan asianmukaisen arvioinnin energiakatselmusjärjestelmien toimivuuden parantamista silmällä pitäen; kehottaa vaatimaan, että energiakatselmuksiin liittyvät kustannustehokkuutta koskevat suositukset pannaan täytäntöön suunniteltujen kunnostusten yhteydessä yritysten tavoitteiden mukaisesti;

76.  ehdottaa direktiivissä sovellettavan pk-yrityksen määritelmän (2 artiklan 26 kohta) tarkistamista siten, että siinä viitattaisiin ainoastaan työntekijöiden määrään ja vuosiliikevaihtoon, jotta vähintään 25-prosenttisesti julkisen elimen hallinnassa olevat yritykset voidaan silti katsoa pk-yrityksiksi;

77.  on tyytyväinen siihen, että komissio laatii energiatehokkuusdirektiivin 9–11 artiklan täytäntöönpanoa koskevia suuntaviivoja, joiden avulla kuluttajat voivat valvoa paremmin energiankulutustaan; pitää teknistä toteutettavuutta ja älykkäiden mittarien käyttöönottoa, jossa otetaan huomioon kustannustehokkuus ja kustannusten läpinäkyvyys, olennaisina energiasäästöjen osatekijöinä; katsoo, että kaikki mittaukseen ja laskutukseen liittyvät nykyiset säännökset olisi johdonmukaisuuden vuoksi koottava yhteen paikkaan;

78.  huomauttaa, että kuluttajien energialaskut ovat edelleen epäselviä ja epätarkkoja; suosittelee laskujen avoimuuden ja selkeyden parantamista siten, että unionissa otetaan käyttöön laskuja koskevia korkeatasoisia periaatteita, jotta kuluttajille annetaan tärkeää tietoa vertailukelpoisessa muodossa kulutusmallien mukauttamisen helpottamiseksi; painottaa, että kuluttajilla on erilaisia mieltymyksiä ja käytössään erilaisia välineitä, minkä vuoksi tietoon sovellettavaa lähestymistapaa olisi muokattava kansallisesti tehdyillä kuluttajatutkimuksilla;

79.  katsoo, että on olennaisen tärkeää saada riippumattomia ja luotettavia tietoja ja neuvoja asianmukaisista energiatehokkuustoimista ja rahoitusjärjestelmistä, erityisesti kotitalouksien mutta myös alue- ja paikallisviranomaisten kannalta, jotta ne voivat tehdä tietoon perustuvia energiatietoisia päätöksiä ja hallinnoida paremmin energiankulutustaan, esimerkiksi älykkäillä mittareilla ja lämmityksen ja jäähdytyksen kulutuksen käyttäjäkohtaisella mittaamisella;

80.  kehottaa ottamaan käyttöön tinkimättömiä laadunvarmistusnormeja, kansallisia koulutusohjelmia ja energiatehokkuuden tuottajia varten yhtenäisiä yksinkertaistettuja kansallisia sertifiointijärjestelmiä, joita tuetaan yhteenliitetyillä ja helppokäyttöisillä neuvonta- ja muutoksenhakukehyksillä; painottaa, että ehdotuksen tarkoituksena on poistaa joitakin muita kuin rahoituksellisia esteitä kuluttajan tieltä, jotta hän voi hyödyntää energiatehokkuustuotteita ja -palveluja, esimerkiksi mahdollistamalla luotettavien kaupan alan toimijoiden tunnistaminen;

81.  odottaa, että 14 artiklan mukaisten sähkön ja lämmön tehokasta yhteistuotantoa koskevien vaatimusten täyttämisen jälkeen tehdään lisää energiansäästöinvestointeja;

82.  painottaa, että jos jäsenvaltioissa otetaan käyttöön erityismaksuilla rahoitettu energiatehokkuusjärjestelmä (20 artikla), energiaköyhät kotitaloudet olisi asetettava etusijalle; korostaa, että tarkistetussa energiadirektiivissä olisi taattava jäsenvaltioille pitkän aikavälin vakaa poliittinen ympäristö, jotta varmistetaan energiatehokkuusinvestointien kestävä kasvu, erityisesti paikallisesti; edellyttää, että EU ja EIP edistävät valmiuksien lisäämistä ja teknistä tukea koskevia toimenpiteitä, jotta kehitetään sellaisia diskonttokelpoisia energiatehokkuushankkeita, joilla houkutellaan yksityisiä investointeja markkinoilta; kehottaa toteuttamaan toimia, jotta EU:n rahoitusohjelmissa (esimerkiksi rakennerahastot, Junckerin suunnitelma, EIP:n hallinnoima Elena-väline) lisätään sellaisten varojen osuutta, jotka on osoitettu energiatehokkuuteen liittyvien valmiuksien lisäämistä ja teknistä tukea varten;

83.  pitää valitettavana älykkäisiin sähköverkkoihin tehtävien julkisten ja yksityisten investointien vähäisyyttä; kehottaa komissiota tehostamaan direktiivin 15 artiklan täytäntöönpanoa ja edistämään siten näiden verkkojen kehittämistä;

84.  kehottaa ottamaan käyttöön velvoitteen laatia sellaisia energiatehokkuusohjelmia koskevia kansallisia kustannushyötyarvioita, jotka on pantu täytäntöön kansallisten viranomaisten välityksellä tai yhdessä niiden kanssa, ja noudattamaan tätä lähestymistapaa, jos se on kuluttajien kannalta tehokas ja säästää kustannuksia;

85.  on huolestunut siitä, että eräät kiinteällä biomassalla toimivat kotitalouksien lämmityslaitteet aiheuttavat yhä enemmän ympäristön pilaantumista ja tuottavat suuria määriä pienhiukkasia, typen oksideja, hiilimonoksidia ja dioksiineja, jotka ovat erittäin haitallisia ilman laadulle ja siten vahingollisia ihmisten terveydelle; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaita ja ekologisia vaihtoehtoisia ratkaisuja;

86.  korostaa, että on ryhdyttävä välittömästi noudattamaan kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa koko liikennejärjestelmän energiatehokkuuden parantamiseksi sen sijaan, että luotettaisiin ainoastaan ajoneuvojen tai käyttövoimajärjestelmien tekniseen kehitykseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan kunnianhimoisesti käyttöön uusia toimenpiteitä energiatehokkaimpiin liikennemuotoihin siirtymisen edistämiseksi ja älykkäiden liikennejärjestelmien hyödyntämiseksi täysimääräisesti, jotta voidaan edelleen parantaa sekä ajoneuvojen että infrastruktuurin tehokkuutta ja kapasiteetin käyttöastetta myös logistiikassa ja lento- ja meriliikenteessä;

87.  muistuttaa, että energiatehokkuus voidaan saavuttaa asettamalla hiilidioksidipäästörajoja ja tiedottamalla käyttäjille heidän ajoneuvojensa polttoaineenkulutuksesta; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia, jotka koskevat käyttäjille tiedottamista uusien kuorma- ja linja-autojen polttoaineenkulutuksesta ja rajojen asettamista niiden hiilidioksidipäästöille;

88.  pitää valitettavana liikenteen vähäistä osuutta energiansäästöistä; toteaa sen olevan vain 3 prosenttia säästöjen kokonaisjakaumasta alojen välillä, vaikka talouskriisin vuoksi matkustajaliikenteen taso pysyi ennallaan ja rahtiliikenne väheni vuosina 2005–2013; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään liikennealalle kohdennettavien toimenpiteiden määrää;

o
o   o

89.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.

(1)EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13.
(2)EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0444.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0094.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0266.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0063.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0359.
(8)Katso Tina Fawcett ja Jan Rosenow: ”The Member States’ plans and achievements towards the implementation of Article 7 of the Energy Efficiency Directive” (Energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan täytäntöönpanoon liittyvät jäsenvaltioiden suunnitelmat ja saavutukset), Euroopan parlamentin tutkimuspalvelujen pääosaston teettämä tutkimus.
(9)”Energy efficiency as infrastructure: leaping the investment gap” (Energiatehokkuus infrastruktuurina: sijoitustoiminnan erojen ylittäminen) – E3G-konsulttiyhtiön kertomus, 3. maaliskuuta 2016.

Oikeudellinen huomautus