Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 5. heinäkuuta 2016 - StrasbourgLopullinen painos
EU:n ja Perun välinen lyhytaikaista oleskelua koskeva viisumivapaussopimus ***
 Liikkuvien työkoneiden päästöraja-arvot ***I
 Pakolaiset: sosiaalinen osallisuus ja integroituminen työmarkkinoille
 Sosiaali- ja ympäristönormit, ihmisoikeudet ja yritysten yhteiskuntavastuu
 Eteenpäin suuntautuva ja innovatiivinen tulevaisuuden kauppa- ja investointistrategia
 Ihmiskaupan torjunta EU:n ulkosuhteissa

EU:n ja Perun välinen lyhytaikaista oleskelua koskeva viisumivapaussopimus ***
PDF 228kWORD 58k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. heinäkuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Perun tasavallan välisen lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (12099/2015 – C8-0143/2016 – 2015/0199(NLE))
P8_TA(2016)0295A8-0197/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12099/2015),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Perun tasavallan väliseksi lyhytaikaista oleskelua koskevaksi viisumivapaussopimukseksi (12097/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0143/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0197/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Perun tasavallan hallituksille ja parlamenteille.


Liikkuvien työkoneiden päästöraja-arvot ***I
PDF 233kWORD 94k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. heinäkuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi liikkuviin työkoneisiin tarkoitettujen polttomoottoreiden päästöraja-arvoihin ja tyyppihyväksyntään liittyvistä vaatimuksista (COM(2014)0581 – C8-0168/2014 – 2014/0268(COD))
P8_TA(2016)0296A8-0276/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0581),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0168/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 18. helmikuuta 2015 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 22. huhtikuuta 2016 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A8-0276/2015),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 5. heinäkuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/… antamiseksi liikkuviin työkoneisiin tarkoitettujen polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen raja-arvoihin ja tyyppihyväksyntään liittyvistä vaatimuksista, asetusten (EU) N:o 1024/2012 ja (EU) N:o 167/2013 muuttamisesta ja direktiivin 97/68/EY muuttamisesta ja kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2016/1628.)

(1)Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.


Pakolaiset: sosiaalinen osallisuus ja integroituminen työmarkkinoille
PDF 250kWORD 135k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2016 pakolaisista: sosiaalinen osallisuus ja integroituminen työmarkkinoille (2015/2321(INI))
P8_TA(2016)0297A8-0204/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 78 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan,

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman viimeisimmistä tragedioista Välimerellä ja EU:n turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikasta(1),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman muuttoliikkeestä ja pakolaisista Euroopassa(2),

–  ottaa huomioon muuttoliikettä koskevan komission kymmenkohtaisen toimintasuunnitelman, joka esiteltiin Luxemburgissa 20. huhtikuuta 2015 pidetyssä ulkoasiainneuvoston ja sisäasioiden neuvoston yhteisessä istunnossa,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan muuttoliikeagenda” (COM(2015)0240),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon aiheesta ”Toimintasuunnitelma kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten” (COM(2016)0377),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa osaamistasoa vaativaa työtä varten (COM(2016)0378),

–  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon aiheesta ”Uusi osaamisohjelma Euroopalle” (COM(2016)0381),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi turvallisia alkuperämaita koskevan EU:n yhteisen luettelon laatimisesta kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU soveltamista varten ja direktiivin 2013/32/EU muuttamisesta (COM(2015)0452),

–  ottaa huomioon kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista 26. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33/EU (vastaanottodirektiivi),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Palauttamista koskeva EU:n toimintaohjelma” (COM(2015)0453),

–  ottaa huomioon komission suosituksen palauttamistoimenpiteitä varten laaditusta jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten käyttöön tarkoitetusta yhteisestä ”palauttamiskäsikirjasta” (C(2015)6250),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon julkisia hankintoja koskevista säännöistä nykyisessä turvapaikkakriisissä (COM(2015)0454),

–  ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”EU:n ulkoisen toiminnan rooli Euroopan pakolaiskriisin ratkaisemisessa” (JOIN(2015)0040),

–  ottaa huomioon komission päätöksen Afrikka-hätärahaston perustamisesta vakauden lisäämiseksi sekä sääntelemättömän muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisten syiden ehkäisemiseksi (C(2015)7293),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Pakolaiskriisin hallinta: Euroopan muuttoliikeagendaan perustuvat välittömät operatiiviset, taloudelliset ja lainsäädäntötoimenpiteet” (COM(2015)0490),

–  ottaa huomioon 27. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Siirtolaisten salakuljetuksen vastainen EU:n toimintasuunnitelma (2015–2020)” (COM(2015)0285),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheesta ”Eurooppalainen toimintasuunnitelma kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten”,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Pakolaiskriisin hallinta – Tilannekatsaus Euroopan muuttoliikeagendaan sisältyvien ensisijaisten toimien toteutukseen” (COM(2015)0510),

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston kokouksessaan kesäkuussa 2014, ylimääräisessä kokouksessaan 23. huhtikuuta 2015, kokouksessaan 25. ja 26. kesäkuuta 2015, muuttoliikkeestä pidetyssä EU:n valtion- ja hallitusten päämiesten epävirallisessa kokouksessa 23. syyskuuta 2015, kokouksessaan 15. lokakuuta 2015, kokouksessaan 17. ja 18. joulukuuta 2015 ja kokouksessaan 18. ja 19. helmikuuta 2016 antamat päätelmät,

–  ottaa huomioon neuvoston turvallisista alkuperämaista kokouksessaan 20. heinäkuuta 2015, muuttoliikkeestä kokouksessaan 20. heinäkuuta 2015, palauttamispolitiikan tulevaisuudesta kokouksessaan 8. lokakuuta 2015, muuttoliikkeestä kokouksessaan 12. lokakuuta 2015, toimenpiteistä pakolais- ja muuttoliikekriisin käsittelemiseksi kokouksessaan 9. marraskuuta 2015 ja kansalaisuudettomuudesta kokouksessaan 4. joulukuuta 2015 antamat päätelmät,

–  ottaa huomioon neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien kokouksessaan 20. heinäkuuta 2015 antamat päätelmät 20 000:n selvästi kansainvälisen suojelun tarpeessa olevan henkilön uudelleensijoittamisesta monenvälisten ja kansallisten järjestelmien avulla,

–  ottaa huomioon 15. lokakuuta 2015 hyväksytyn EU:n ja Turkin yhteisen toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 annetun itäisen Välimeren ja Länsi-Balkanin välistä reittiä käsitelleen korkean tason konferenssin julkilausuman ja 25. lokakuuta 2015 pidetyssä kokouksessa annetun johtajien julkilausuman Länsi-Balkanin reitin pakolaisvirroista,

–  ottaa huomioon Vallettassa 11. ja 12. marraskuuta 2015 pidetyssä muuttoliikettä käsitelleessä EU–Afrikka-huippukokouksessa hyväksytyn toimintasuunnitelman ja poliittisen julistuksen,

–  ottaa huomioon oikeudesta perheenyhdistämiseen 22. syyskuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/86/EY,

–  ottaa huomioon komission ja neuvoston yhteisen työllisyysraportin, joka on oheisasiakirja tiedonantoon vuotuisesta kasvuselvityksestä 2016,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 1994 (2014),

–  ottaa huomioon Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) työn ja selvitykset ja erityisesti sen vuotuisen selvityksen turvapaikkatilanteesta Euroopan unionissa 2014,

–  ottaa huomioon vuonna 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen 33 artiklan 1 ja 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston työn, vuosikertomukset ja tutkimukset ja erityisesti sen tutkimukset työvoiman vakavista hyväksikäytön muodoista,

–  ottaa huomioon politiikkayksikkö A:n tutkimuksen maahanmuuttajien kotouttamisesta ja sen vaikutuksista työmarkkinoihin, politiikkayksikkö C:n tutkimukset Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 80 artiklan täytäntöönpanosta, uusista lähestymistavoista, vaihtoehtoisista väylistä ja keinoista päästä turvapaikkamenettelyjen piiriin kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille, EU:hun suuntautuvaa työvoiman muuttoliikettä koskevien uusien lainsäädäntömahdollisuuksien selvittämisestä, Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän parantamisesta ja vaihtoehdoista Dublinin järjestelmälle sekä EU:n ja kolmansien maiden välisestä yhteistyöstä muuttoliikkeen alalla ja politiikkayksikkö A:n ja politiikkayksikkö D:n muistiot ja asiakirjat muuttoliikepolitiikkaan ja pakolaisten kotouttamiseen osoitetuista EU:n varoista ja tehokkuudesta ja parhaista käytännöistä tulevaisuutta varten tehdystä analyysistä ja ulkoasioiden pääosaston politiikkayksikön tutkimuksen siirtolaisista Välimerellä ja ihmisoikeuksien suojelemisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan muuttoliikeverkoston (EMN) tutkimukset ja erityisesti sen tutkimuksen vailla huoltajaa oleviin alaikäisiin liittyvistä toimista, käytännöistä ja tiedoista,

–  ottaa huomioon YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) työn ja selvitykset,

–  ottaa huomioon siirtolaisten ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan työn ja selvitykset,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) työn ja selvitykset,

–  ottaa huomioon Euroopan pakolais- ja ihmisoikeusjärjestöjen neuvottelukunnan työn ja selvitykset,

–  ottaa huomioon 3. ja 4. joulukuuta 2015 pidetyssä alueiden komitean 115. täysistunnossa hyväksytyn lausunnon Euroopan muuttoliikeagendasta,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2015 annetut Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnot Euroopan muuttoliikeagendasta ja siirtolaisten salakuljetuksen vastaisesta EU:n toimintasuunnitelmasta,

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon pakolaisten kotouttamisesta EU:hun,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2014 antamansa päätöslauselman Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen(3),

–  ottaa huomioon EQUAL-ohjelman kautta saadut kokemukset ja opitut asiat,

–  ottaa huomioon oikeus- ja sisäasioiden neuvoston marraskuussa 2004 hyväksymät EU:n kotouttamispolitiikkaa koskevat yhteiset perusperiaatteet ja erityisesti periaatteet 3, 5 ja 7,

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman maahanmuuttajien kotouttamisesta, sen vaikutuksista työmarkkinoihin ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen ulkoisesta ulottuvuudesta(4),

–  ottaa huomioon Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) julkaisut, erityisesti maahanmuuttoa koskevat julkaisut ”Indicators of Immigrant Integration 2015: Settling In”, ”Making Integration Work: Refugees and others in need of protection” ja ”A New Profile of Migrants in the Aftermath of the Recent Economic Crisis”,

–  ottaa huomioon maahanmuuttoa koskevat Eurofoundin julkaisut, erityisesti politiikan koordinointia ja pakolaisten työmarkkinoille integroitumista koskevat julkaisut ”Challenges of policy coordination for third-country nationals” ja ”Approaches towards the labour market integration of refugees in the EU”,

–  ottaa huomioon pakolaisia koskevan Kansainvälisen valuuttarahaston muistion aiheesta ”The Refugee Surge in Europe: Economic Challenges”,

–  ottaa huomioon Asylum Information Database -tietokannan vuosikertomuksen 2014–2015 ”Common Asylum System at a turning point: Refugees caught in Europe's solidarity crisis”,

–  ottaa huomioon 22. lokakuuta 2013 toisen kerran päivitetyt Syyrian arabitasavallasta pakenevia ihmisiä koskevat UNHCR:n kansainväliset suojelunäkökohdat,

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman osaamisen edistämistä koskevasta politiikasta nuorisotyöttömyyden torjumiseksi(5),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä ja sosiaalisesta innovoinnista työttömyyden torjunnassa(6),

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2016 antamansa päätöslauselman naispuolisten pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tilanteesta EU:ssa(7),

–  ottaa huomioon parlamentin politiikkayksikkö C:n helmikuussa 2016 laatiman tutkimuksen ”Female refugees and asylum seekers: the issue of integration”,

–  ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2016 pidetyn Euroopan sosiaalialan kolmikantahuippukokouksen päätelmät ja erityisesti eurooppalaisten talouselämän osapuolten ja työmarkkinaosapuolten julkilausuman pakolaiskriisistä,

–  ottaa huomioon vuonna 1951 tehtyyn pakolaisten oikeusasemaa koskevaan yleissopimukseen ja lapsen oikeuksia koskevaan YK:n yleissopimukseen sisältyvät kansainväliset velvoitteet ja pitää mielessä kaikkien lasten perusoikeuden maksuttomaan perusopetukseen sukupuolesta, rodusta tai etnisestä tai yhteiskunnallisesta alkuperästä riippumatta,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman lasten koulutuksesta hätätilanteissa ja pitkittyneissä kriiseissä(8),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A8-0204/2016),

A.  katsoo, että pakolaiskriisi on ennen kaikkea humanitaarinen kriisi, joka johtuu muun muassa EU:n naapurivaltioiden epävakaudesta, ja toteaa, että sillä on myös pitkän aikavälin vaikutuksia työmarkkinoihin ja kansalaisyhteiskuntaan ja se edellyttää siksi harkittuja pitkän aikavälin ratkaisuja, joilla varmistetaan sosiaalinen yhteenkuuluvuus paikallisella tasolla ja uusien tulokkaiden onnistunut kotoutuminen yhteiskuntiimme;

B.  toteaa, että Geneven yleissopimus tehtiin eurooppalaisten pakolaisten suojelemiseksi toisen maailmansodan jälkeen ja siinä määritellään, kuka on pakolainen, ja vahvistetaan tietyt pakolaisten oikeudet sekä valtioiden velvollisuudet;

C.  toteaa, että on olemassa kolme erityyppistä oikeudellista asemaa, jotka oikeuttavat tai mahdollisesti oikeuttavat kansainväliseen suojeluun, eli ihmiset, joilla on pakolaisasema, turvapaikanhakijat ja ihmiset, jotka voivat saada toissijaista suojelua; katsoo, että sosiaalista osallisuutta ja työmarkkinoille integroitumista koskevat toimet olisi räätälöitävä heidän tarpeidensa mukaisiksi;

D.  katsoo, että on analysoitava pakolaiskriisin syitä, jotta voidaan toteuttaa tehokkaita ja välittömiä toimia; katsoo lisäksi, että pakolaiskriisin pääasialliset syyt ovat konfliktit ja että niiden ratkaiseminen voisi vähentää huomattavasti pakolaisten määrää ja mahdollistaa muiden paluun omiin maihinsa;

E.  ottaa huomioon, että Euroopassa rekisteröitiin vuosina 2014 ja 2015 ennennäkemätön määrä turvapaikanhakijoita ja pakolaisia, mikä johtuu vaikeasta humanitaarisesta tilanteesta tietyissä EU:n naapurimaissa; katsoo, että uusien tekniikoiden mahdollistama tiedon parempi saatavuus voi auttaa saamaan aisoihin ihmiskauppiaita ja salakuljettajia;

F.  toteaa, että Vallettassa 11. ja 12. marraskuuta 2015 pidetyssä muuttoliikettä käsitelleessä EU–Afrikka-huippukokouksessa hyväksytty toimintasuunnitelma ja poliittinen julistus eivät ole johtaneet määrätietoisiin käytännön toimiin;

G.  katsoo, että pakolaisten kotoutuminen yhteiskuntaan ja integroituminen työmarkkinoille voidaan saavuttaa vain, jos jäsenvaltiot ja niiden yhteiskunnat ovat solidaarisia toisiaan kohtaan ja sitoutuvat siihen yhdessä;

H.  ottaa huomioon, että EU:n työikäisen väestön määrän ennustetaan pienentyvän 7,5 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä; huomauttaa, että työmarkkinoiden tarpeiden kehityksestä EU:ssa laadittujen ennusteiden mukaan tietyillä aloilla on jo nyt ja on myös tulevaisuudessa muodostumassa työvoimapulaa;

I.  katsoo, että ammatillinen integroituminen johtaa sosiaaliseen osallisuuteen;

J.  ottaa huomioon, että pakolaisten sosiaalinen osallisuus ja kotoutuminen vastaanottaviin yhteiskuntiin ja erityisesti työmarkkinoille integroituminen on dynaaminen, kaksisuuntainen ja (oikeudet sekä velvollisuudet sisältävä) kaksiulotteinen prosessi, joka tarjoaa haasteen ja mahdollisuuden, ja toteaa, että pakolaisten kotoutuminen vaatii pakolaisilta itseltään sekä jäsenvaltioilta, niiden paikallisviranomaisilta ja tapauksen mukaan alueviranomaisilta ja vastaanottavilta yhteisöiltä yhteisiä mutta erillisiä vastuualueita ja toimia ja edellyttää työmarkkinaosapuolten, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja vapaaehtoisjärjestöjen osallistumista ja tukea;

K.  katsoo, että onnistunut kotoutuminen edellyttää työmarkkinoille integroitumisen ohella myös heti saapumisen jälkeen kielikurssien, asunnon, koulutuksen, sosiaalisen suojelun ja terveydenhoidon ja myös mielenterveyspalvelujen saatavuutta;

L.  toteaa, että työmarkkinaolosuhteet vastaanottavissa maissa ovat ratkaiseva tekijä pakolaisten onnistuneen kotoutumisen kannalta; toteaa, että EU:ssa työttömyys, erityisesti nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys, on edelleen huolestuttavan korkea ja kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen työmarkkinoilla on jatkuva haaste;

M.  toteaa, että kukin pakolainen on yksilö, jolla on oma henkilökohtainen taustansa, tietonsa, taitonsa, pätevyytensä, työ- ja elämänkokemuksensa ja tarpeensa, jotka on otettava huomioon; toteaa, että pakolaiset voivat harjoittaa ja luoda taloudellista toimintaa, josta voi aiheutua myönteisiä vaikutuksia vastaanottaville yhteisöille;

N.  toteaa lisäksi, että 24,4 prosenttia EU:n koko väestöstä elää köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa ja lähes 10:tä prosenttia uhkaa vakava aineellinen puute;

O.  toteaa, että kolmansien maiden kansalaisilla on monia vaikeuksia saada pätevyytensä ja tutkintonsa tunnustettua; toteaa, että kolmansien maiden tutkintojen tunnustaminen kulkee käsi kädessä osaamisen seulonnan kanssa;

P.  toteaa, että aikuisten pakolaisten koulutuksen ja tutkintojen tunnustaminen sekä heitä koskevat korkeakoulututkintojen ja erityistaitojen hankkimista koskevat erityismääräykset ovat keskeisiä heidän työmarkkinoille pääsynsä kannalta;

Q.  katsoo, että todellisen työmarkkinoille pääsyn myöntäminen pakolaisille ja turvapaikanhakijoille on tärkeää heidän ihmisarvonsa ja omanarvontuntonsa palauttamiseksi ja se on kustannustehokasta ja tarjoaa myös julkisten varojen kannalta vastuullisen lähestymistavan, joka pienentää jäsenvaltioille ja paikallisviranomaisille aiheutuvia kustannuksia ja antaa pakolaisille ja turvapaikanhakijoille mahdollisuuden tulla aktiivisiksi veronmaksajiksi;

R.  ottaa huomioon, että naispuolisilla ja alaikäisillä pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla on erityisiä suojelutarpeita; katsoo, että kaikkiin sosiaalista osallisuutta ja työmarkkinoille integroitumista koskeviin toimiin on sisällytettävä sukupuoli- ja lastensuojelunäkökulma;

S.  toteaa, että Europolin vuonna 2015 toimittamien tietojen mukaan vähintään 10 000 ilman huoltajaa olevaa lasta on kadonnut saavuttuaan Eurooppaan;

T.  toteaa, että pakkosiirroilla, konflikteilla, ihmisoikeusloukkauksilla ja sodilla voi olla vakava vaikutus niistä kärsimään joutuneiden ihmisten fyysiseen terveyteen ja mielenterveyteen; toteaa, että tämän lisäksi naispuolisiin pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin kohdistuu hyvin paljon sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa;

U.  ottaa huomioon, että suuri osa Eurooppaan saapuneista turvapaikanhakijoista elää epäinhimillisissä ja puutteellisissa olosuhteissa ja leireissä, joissa ei ole saatavilla resursseja ja riittävän laadukkaita palveluja heidän perustarpeidensa tyydyttämiseksi;

V.  toteaa, että vuonna 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen 33 artiklan 1 kohdassa määrätään, että ”sopimusvaltio ei tavalla tai toisella saa karkottaa tai palauttaa pakolaista sellaisten alueiden rajoille, jossa hänen henkeään tai vapauttaan uhataan rodun, uskonnon, kansalaisuuden ja tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi”;

W.  toteaa, että vuonna 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa määrätään, että ”mikään sopimusvaltio ei saa karkottaa, palauttaa tai luovuttaa ketään toiseen valtioon, jos on perusteltu syy uskoa, että hän olisi siellä vaarassa joutua kidutetuksi” ja että [...] ”toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat, kuten mahdollisesti sen, tapahtuuko kyseisessä valtiossa jatkuvasti törkeitä, räikeitä tai laajamittaisia ihmisoikeusloukkauksia”;

X.  toteaa, että syrjintä on kielellisten, koulutuksellisten ja institutionaalisten tekijöiden ohella yksi merkittävimmistä seikoista, jotka estävät maahanmuuttajia yleensä osallistumasta täysimääräisesti työmarkkinoille ja yhteiskuntaan(9);

Y.  toteaa, että joka neljäs EU:hun vuonna 2015 saapunut turvapaikanhakija ja pakolainen on lapsi ja puolet heistä on 18–34-vuotiaita; toteaa, että nämä lapset ovat tulleet konfliktialueilta, joilla heidän koulunkäyntinsä on keskeytynyt tai sitä on rajoitettu toisinaan pitkiksi ajoiksi, tai pakolaisleireiltä, joissa vain vähemmistö heistä on voinut saada minkäänlaista koulutusta tai käydä paikallisia kouluja;

Z.  toteaa, että direktiivissä 2003/86/EY säädetään pakolaisten perheiden yhdistämisen osalta, että EU-maat eivät voi asettaa alueella oleskelun vähimmäisaikaa koskevia ehtoja ennen kuin pakolaisten perheenjäsenet ovat voineet tulla heidän mukaansa;

1.  korostaa, että EU:n on noudatettava yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatetta tilanteen johdosta toteuttamiensa välittömien toimien toteuttamisessa, kuten SEUT:n 80 artiklassa määrätään, sekä omaksuttava kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa otetaan huomioon tarve parantaa turvallisia ja laillisia maahanmuuttokanavia ja varmistetaan voimassa olevien lakien ja eurooppalaisten perusoikeuksien ja perustavien arvojen täysi kunnioittaminen; korostaa, että pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden virran hallitsemiseksi on tarpeen panna välittömästi täytäntöön kaikkia jäsenvaltioita koskeva pysyvä siirtomekanismi;

2.  panee merkille, että julkisessa ja poliittisessa keskustelussa käytetään termiä ’pakolainen’ varsin epäyhtenäisesti ja epäselvästi; korostaa, että on tärkeää määritellä tarkasti pakolaiset sen oikeudellisen määritelmän mukaisesti, joka sisältyy 28. heinäkuuta 1951 tehtyyn Geneven yleissopimukseen, sellaisena kuin se on muutettuna New Yorkissa 31. tammikuuta 1967 tehdyllä pöytäkirjalla, ja EU:n lainsäädännön, erityisesti aseman määrittelyä koskevan direktiivin (2011/95/EU)(10) 2 artiklan c, d, e, f ja g kohdan ja vastaanottodirektiivin 2 artiklan a, b ja c kohdan määritelmän, mukaisesti; korostaa, että on tärkeää tehdä selvä ero pakolaisen ja taloudellisen muuttajan välillä unionin ja kansainvälisten eri politiikkatoimien täytäntöönpanemiseksi;

3.  huomauttaa, että henkilö, joka voi saada toissijaista suojelua, on kolmannen maan kansalainen tai kansalaisuudeton henkilö, jolle ei voida myöntää pakolaisasemaa mutta joka on myös todellisessa vaarassa kokea kidutusta tai epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai saada rangaistuksen, tai siviilihenkilö, jota uhkaa vakava ja henkilökohtainen vaara, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä (ks. aseman määrittelyä koskeva direktiivi);

4.  korostaa, että kansainvälistä suojelua koskevien pyyntöjen käsittelyajat ja -tavat eroavat merkittävästi jäsenvaltiosta toiseen; korostaa, että hitaat ja liian byrokraattiset menettelyt voivat estää pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden pääsyn koulutukseen, ammatilliseen ohjaukseen ja työmarkkinoille, EU:n ja jäsenvaltioiden ohjelmien käynnistämisen ja varojen tehokkaan ja koordinoidun käytön tällä alalla sekä lisätä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden haavoittuvuutta pimeän työn ja epävarmojen työolosuhteiden osalta; korostaa, että on ehdottomasti perustettava yhteinen turvapaikkajärjestelmä tunnistamismenettelyjen parantamiseksi ja varmistettava samalla pakolaisten ja unionin kansalaisten korkein turvallisuustaso; suosittaa, että toteutetaan tarvittavia toimenpiteitä, joilla tuetaan jäsenvaltiota, jotka ovat maantieteellisistä syistä intensiivisemmin mukana alkuvaiheen vastaanotossa; on tietoinen siitä, että (erityisesti toissijaista suojelua saaville) myönnetyn oleskeluluvan pituus toimii esteenä työmarkkinoille integroitumiselle, jos sen kesto on suhteellisen lyhyt;

5.  kehottaa myös toteuttamaan tehokkaita toimia unionin alueen ulkopuolella, jotta varmistetaan, että oikeutetut henkilöt voivat päästä vastaanottaviin maihin turvallisesti ja kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset käsitellään ja hillitään epämääräisiä muuttovirtoja;

6.  korostaa, että pakolaisten sosiaalisen osallisuuden ja työmarkkinoille integroitumisen edistämiseksi on kehitettävä sellainen lähestymistapa, jossa määrätään asianmukaisesta mukauttamisesta ja edellytetään yhteistyötä, ja on puututtava erilaisiin vakaviin ja monitahoisiin kysymyksiin, kuten syrjintä kaikissa muodoissaan, kielelliset esteet – jotka ovat ensimmäinen kotoutumisen este – taitojen validointi, moninaiset sosioekonomiset, koulutukselliset ja kulttuuriset taustat, asuminen, terveydelliset tarpeet, mukaan lukien psykososiaalinen ja trauman jälkeinen tuki, perheenyhdistäminen ja heikommassa asemassa olevien ryhmien huomattava osuus pakolaisista, erityisesti lasten huolestuttava määrä, mukaan lukien ilman huoltajaa olevat lapset, vammaiset henkilöt, vanhukset ja naiset(11), jotka kaikki tarvitsevat räätälöityjä ratkaisuja erityisiin tarpeisiinsa;

7.  torjuu ajatuksen pakolaisia koskevien erityisten työmarkkinoiden luomisesta;

8.  kannattaa sitä, että kansallinen minimipalkka koskee myös pakolaisia;

9.  palauttaa mieliin naisten huolestuttavan tilanteen pakolaisleireillä Euroopassa ja erityisesti heidän elin- ja hygieniaolosuhteensa, jotka vaativat terveydenhoitoon liittyviä hätätoimenpiteitä; korostaa, että naisilla on erilaisia terveydenhoitotarpeita kuin miehillä, koska he altistuvat moninkertaisille vaaroille, mukaan luettuina sukupuoleen perustuva väkivalta, lisääntymisterveyteen liittyvät ongelmat ja kulttuuriset esteet terveydenhoidon saatavuudessa; katsoo sen vuoksi, että tämän alan toimet eivät voi olla sukupuolineutraaleja;

10.  korostaa, että on tärkeää tehdä ero hätätoimenpiteiden sekä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä toteutettavien toimien välillä, jotta voidaan tehokkaasti ottaa huomioon erilaiset tarpeet;

11.  muistuttaa, että pakolaisasemaa koskevia hakemuksia käsiteltäessä on tärkeää ottaa alusta saakka huomioon sukupuoliulottuvuus ja tunnustaa kansainvälistä suojelua hakevien naisten tarpeet sekä sosiaalisen osallisuuden ja työmarkkinoille integroitumisen erityiset haasteet, joita naiset kohtaavat; kehottaa ottamaan huomioon naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun kaikissa toimissa ja menettelyissä, jotka liittyvät sosiaaliseen osallisuuteen ja työmarkkinoille integroitumiseen sekä turvapaikka- ja maahanmuuttoasioihin, ja pitämään tässä yhteydessä mielessä, että naiset ovat miehiä useammin vastuussa lasten sekä iäkkäiden, sairaiden ja muuten riippuvaisten perheenjäsenten hoitamisesta; palauttaa mieliin, että laadukkaat ja kohtuuhintaiset lasten päivähoitopalvelut ja muiden huollettavien hoitopalvelut sekä joustavat työjärjestelyt ovat tärkeitä esimerkkejä siitä, miten voidaan parantaa kaikkien vanhempien pääsyä työmarkkinoille ja lisätä heidän taloudellisia ja sosiaalisia vaikutusmahdollisuuksiaan;

12.  korostaa sosiaalista osallisuutta ja työmarkkinoille integroitumista koskevan koulutuksen hyötyjä; korostaa, että on tärkeää taata kaikille pakolaisille, erityisesti tytöille ja naisille, mahdollisuus viralliseen ja epäviralliseen koulutukseen ja arkioppimiseen sekä työkokemukseen yhdistettyyn elinikäiseen koulutukseen(12); kehottaa lisäksi ottamaan käyttöön vankkoja ja avoimia menettelyjä ulkomailla, Euroopan unionin ulkopuolella hankittujen tutkintojen tunnustamiseksi;

13.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan kielenopetusjärjestelmän, joka yhdistää tiiviisti yleisen ja ammatillisen kielenopetuksen;

14.  korostaa yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin perustuvan räätälöidyn kotouttamista koskevan lähestymistavan merkitystä, jossa kiinnitetään riittävästi huomiota eri kohderyhmien tarpeisiin ja erityisiin haasteisiin; korostaa tässä yhteydessä, että lukutaito-ohjelmien kysyntä on suurta;

Haasteet ja mahdollisuudet

15.  katsoo, että asunnon, terveydenhoidon, koulutuksen ja sosiaalisen suojelun tosiasiallisen saatavuuden sekä työmarkkinoille pääsyn helpottaminen pakolaisille ja turvapaikanhakijoille siten, että taataan samalla heidän perusoikeuksiensa noudattaminen ja tehdään työmarkkinat osallistaviksi paikallisella ja kansallisella tasolla, voisi olla tärkeää heidän ihmisarvonsa ja itsekunnioituksensa palauttamiseksi, ja korostaa, että se on myös kustannustehokasta, koska se antaisi pakolaisille mahdollisuuden olla omavaraisia ja saada taloudellista itsenäisyyttä ja vaikuttaa myönteisesti yhteiskuntaan, mikä on olennaisen tärkeä vaihe heidän onnistuneessa kotoutumisessaan, ja katsoo, että tämä on vastuullista julkisen talouden kannalta, koska se vähentää jäsenvaltioille ja paikallisviranomaisille aiheutuvia kustannuksia, kotouttaa pakolaisia ja antaa heille mahdollisuuden tulla aktiivisiksi veronmaksajiksi, mitä voidaan pitää yleisesti hyödyllisenä yksilöiden kasvun, kehityksen, omanarvontunnon ja yhteiskunnallisen arvostuksen kannalta samoin kuin koko yhteiskunnan ja yhteisön kannalta; huomauttaa, että kaikki EU:hun saapuvat pakolaiset eivät pysty työskentelemään terveydestä, iästä tai muista seikoista johtuen; palauttaa mieliin, että aseman määrittelyä koskevassa direktiivissä ja vastaanotto-olosuhteista koskevassa direktiivissä säädetään turvapaikanhakijoiden ja kansainvälistä suojelua saavien oikeudesta työmarkkinoille ja ammatilliseen koulutukseen pääsyyn;

16.  pyytää jäsenvaltioita edistämään talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annettujen maakohtaisten suositusten täytäntöönpanoa;

17.  huomauttaa, että varhaiset ja jatkuvat toimet ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta voidaan varmistaa pakolaisten sosiaalinen osallisuus ja työmarkkinoille integroituminen ja paikallisyhteisöihin kotoutuminen mahdollisimman tehokkaasti, ja toteaa, että tämä vähentää vaaraa, että pakolaiset tuntevat myöhemmin itsensä eristäytyneiksi, riittämättömiksi ja ulkopuolisiksi; muistuttaa, että varhaisiin toimiin voisi sisältyä varhainen osallistuminen vapaaehtoistoiminnan, harjoittelun, mentoroinnin ja yhteisöön sitoutumisen kautta;

18.  pitää tärkeänä kansalaisyhteiskunnan ja vapaaehtoisjärjestöjen toimintaa, jolla tarjotaan tukea kaikille turvapaikanhakijoille ja pakolaisille vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen, kotoutumiseen ja itsenäiseen selviytymiseen ennen työmarkkinoille osallistumista ja sen aikana; korostaa, että olisi toteutettava tarvittavia toimenpiteitä pakolaisten kotouttamiseen ja kouluttamiseen vapaaehtoisesti osallistuvien henkilöiden kouluttamiseksi asianmukaisesti; toteaa, että on tärkeää luoda ja kehittää sosiaalisia ja yhteisöjen välisiä verkostoja pakolais- ja maahanmuuttajayhteisöjen sisällä ja niiden kanssa, jotta voidaan helpottaa pakolaisten ja maahanmuuttajien työmarkkinoille pääsyä;

19.  korostaa, että työmarkkinaolosuhteet vastaanottavissa maissa ovat yksi ratkaisevista tekijöistä pakolaisten kestävän ja onnistuneen kotoutumisen kannalta; on tietoinen siitä, että pakolaisten ikä, taidot ja tiedot vaihtelevat; korostaa, että työttömyys EU:ssa, erityisesti nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys, on vielä hälyttävällä tasolla joissakin maissa ja joillakin alueilla, ja katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi edelleen asetettava etusijalle toimet ja investoinnit, joilla pyritään luomaan laadukkaita työpaikkoja koko yhteiskuntaan ja erityisesti heikoimmassa asemassa oleville henkilöille sekä saamaan aikaan talouskasvua; muistuttaa, että laadukkaiden työpaikkojen luomista, aktiivisten työmarkkinoiden edistämistä ja työttömyyden torjumista koskevien toimien on oltava paikallisesti mielekkäitä, sillä muuten ne eivät ole tehokkaita;

20.  tähdentää lisäksi sosiaalisten ja taloudellisten olojen huomattavia eroja EU:ssa; korostaa, että näiden erojen huomioon ottaminen on tärkeää pakolaisten uudelleensijoittamisessa, jotta heillä olisi mahdollisimman hyvät mahdollisuudet integroitua työelämään, sillä liian usein turvapaikanhakijoiden ensimmäinen uudelleensijoituspaikka ei tarjoa heille mahdollisuutta integroitua työelämään;

21.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että pakolaisten vastaanottamiseen liitetään vahva kotouttamispolitiikka, kuten kielikurssit ja johdantokurssit, joihin kuuluu kattava perehdytys EU:n perusoikeuksiin ja perustaviin arvoihin sekä sosiaalinen osallisuus; korostaa, että kielitaidon hankkiminen on olennaisen tärkeässä asemassa pakolaisten onnistuneessa kotoutumisessa ja erityisesti työmarkkinoille integroitumisessa; kehottaa jäsenvaltioita vaatimaan todennäköisesti työluvan saavia ja työn vastaanottavassa maassa löytäviä pakolaisia osallistumaan sekä yleisiin että työhön liittyviin kattaviin kielikursseihin ja tarjoamaan heille niitä; katsoo, että kielen opetusta olisi järjestettävä jo järjestely- ja vastaanottokeskuksissa;

22.  korostaa, että pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden virallisessa ja epävirallisessa koulutuksessa hankkimat taidot on arvioitava varhaisessa vaiheessa, oikeudenmukaisesti, avoimesti ja maksutta ja heidän pätevyytensä on tunnustettava ja validoitava, jotta voidaan helpottaa heidän pääsyään erityisesti koulutusta ja ammatillista ohjausta koskevien aktiivisten työmarkkinatoimien piiriin, mukaan lukien toimet, joilla taataan heidän pääsynsä työmarkkinoille ja syrjimättömät työolot, ja katsoo, että on kehitettävä räätälöityjä toimia, joiden ansiosta he voivat hyödyntää täysimääräisesti potentiaaliaan, ja jotta työvoiman tarjonta ja kysyntä kohtaisivat vastaanottavissa maissa; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää vahvistaa eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen merkitystä ja ottaa pikaisesti käyttöön tehokkaampia järjestelyjä, joiden avulla tunnustetaan ja validoidaan pätevyydet, kokemus ja taidot; huomauttaa, että kaikki EU:n kansalaiset hyötyisivät näiden järjestelyjen tehokkuudesta; korostaa kuitenkin, että tämä arviointi ei saisi missään tapauksessa johtaa turvapaikanhakijoiden pätevyyteen perustuvaan syrjintään ja että taidot ja mahdollinen työllistyvyys eivät saisi olla turvapaikkahakemuksesta tehtävään päätökseen sovellettavia perusteita; korostaa, että rajalliset resurssit olisi käytettävä hyvin turvapaikkamenettelyjen ripeään käsittelyyn sekä pakolaisten nopeaan ja tehokkaaseen kotouttamiseen;

23.  korostaa, että julkisilla menoilla, jotka kattavat ylimääräiset investoinnit sosiaalisen osallisuuden ja työmarkkinoille integroitumisen toimiin ja ohjelmiin, on todennäköisesti myönteinen vaikutus kansalliseen BKT:hen lyhyellä aikavälillä, kun taas keskipitkän tai pitkän aikavälin vaikutukset julkiseen talouteen riippuvat näiden toimien vaikuttavuudesta;

24.  pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission päätöstä ottaa huomioon vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän ja korjaavan osion mukaisesti jäsenvaltioiden ylimääräisiin menoihin liittyvät poikkeuksellisten pakolaisvirtojen talousarviovaikutukset arvioitaessa mahdollisia väliaikaisia poikkeamisia vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksista(13);

25.  korostaa, että sosiaalisen osallisuuden ja työmarkkinoille integroitumisen edistämiseen käytettävissä olevilla tärkeimmillä unionin rahastoilla, erityisesti Euroopan sosiaalirahastolla (ESR), turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastolla (AMIF), Euroopan aluekehitysrahastolla (EAKR) ja vähävaraisimmille suunnatulla eurooppalaisen avun rahastolla, on erilaiset painopistealueet, kohderyhmät ja hallinnointitavat jäsenvaltioiden tasolla; korostaa, että näistä rahastoista tuetaan kohdennettuja aloitteita, joilla parannetaan kielitaitoa ja ammatillisia taitoja, edistetään palvelujen saantia ja työmarkkinoille pääsyä ja tuetaan tiedotuskampanjoita, jotka on suunnattu sekä vastaanottaville yhteisöille että muuttajille; muistuttaa, että on tärkeää hyödyntää kotouttamiseen tarkoitettuja rahastoja tosiasiallisiin kotouttamistoimiin, ja muistuttaa jäsenvaltioita kumppanuusperiaatteen merkityksestä, jotta voidaan varmistaa näiden rahastojen tehokas ja koordinoidumpi hyödyntäminen; tähdentää kuitenkin, että pakolaisten integroitumista työelämään koskeva tavoite edellyttää Euroopan sosiaalirahaston tehostamista;

26.  korostaa, että koska nämä varat ovat riittämättömät, tarvitaan lisää julkisia investointeja ja lisäresursseja, jotta voidaan tarjota paikallisviranomaisille, työmarkkinaosapuolille, yhteiskunnan ja talouden toimijoille sekä kansalaisyhteiskunnalle ja vapaaehtoisjärjestöille kiireesti suoraa taloudellista tukea toimiin, joilla helpotetaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden nopeaa kotoutumista ja integroitumista työmarkkinoille, yhteiskunnallisten jännitteiden ehkäisemiseksi erityisesti siellä, missä työttömyys on korkein;

27.  antaa tunnustusta komission pyrkimyksille yksinkertaistaa käytettävissä olevia rahoitusvälineitä ja lisätä niiden välisiä synergioita; korostaa kuitenkin, että on edistettävä edelleen näiden varojen saatavuutta, täydentävyyttä ja avoimuutta, jotta voidaan lujittaa jäsenvaltioiden valmiuksia ottaa vastaan ja kotouttaa pakolaisia ja turvapaikanhakijoita;

28.  painottaa tässä yhteydessä, että turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto on käyttänyt loppuun kaikki varansa; vaatii sen vuoksi säilyttämään rahaston, kun monivuotista rahoituskehystä tarkistetaan;

29.  korostaa, että yhdenvertaisen kohtelun, syrjimättömyyden, yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja sukupuolten tasa-arvon periaatteet olisi taattava aina, kun suunnitellaan ja pannaan täytäntöön sosiaalista osallisuutta ja kotouttamista koskevia politiikkoja ja toimia;

30.  korostaa lisäksi, että pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin kohdistuviin kotouttamista ja osallisuutta edistäviin toimiin ei saisi käyttää varoja, jotka on tarkoitettu muille heikommassa asemassa oleville ryhmille suunnattuihin ohjelmiin, vaan niihin olisi ehdottomasti tehtävä lisää sosiaalisia investointeja, jotka vastaavat tarvittavia lisätoimia; korostaa lisäksi, että jo käytettävissä olevat EU:n varat olisi käytettävä tehokkaammin ja vaikuttavammin; kehottaa komissiota ottamaan huomioon työmarkkinoita ja yhteiskunnallista tilannetta koskevat tiedot suunnitellessaan tällaisia kotouttamistoimia, jotta varmistetaan, että kotouttamisprosessilla ei heikennetä vastaanottavien alueiden sosiaalista ja taloudellista tilannetta;

31.  kehottaa sen vuoksi komissiota harkitsemaan 25 prosentin vähimmäisosuuden varaamista koheesiopolitiikkaan Euroopan sosiaalirahastossa monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisen yhteydessä, jotta voidaan varmistaa asianmukaiset resurssit työmarkkinoille integroimista varten pitkällä aikavälillä; kehottaa neuvostoa mukauttamaan monivuotisen rahoituskehyksen tulevan tarkistamisen yhteydessä kokonaismäärärahojen ja yksittäisten otsakkeiden enimmäismääriä, jotta voidaan ottaa huomioon pakolaiskriisin yhteydessä esiin nousseet sisäiset ja ulkoiset haasteet ja saattaa ne vastaamaan niiden jäsenvaltioiden tarpeita, jotka kohtaavat suurimmat kotouttamiseen liittyvät haasteet(14);

32.  korostaa, että määrärahojen tarkoituksenmukaisen jakamisen varmistamiseksi Euroopan sosiaalirahaston soveltamisalalla jäsenvaltioiden olisi mukautettava tarvittaessa asiaa koskevia kansallisia sääntöjä, jotta voidaan varmistaa, että turvapaikanhakijoita kohdellaan yhdenvertaisesti EU:n kansalaisiin ja niihin kolmansien maiden kansalaisiin nähden, joilla on pääsy työmarkkinoille;

Kotoutumisen onnistuminen

33.  korostaa, että kaikkien säädösten, jotka muodostavat Euroopan muuttoliikeagendan(15), on ehdottomasti vastattava toisiaan, jotta voidaan varmistaa pakolaisten ja muuttajien hyvä hallinnointi;

34.  huomauttaa, että kaikkien yhteiskunnan toimijoiden osallistuminen on erittäin tärkeää, ja ehdottaa sen vuoksi, että parhaiden käytäntöjen vaihtoa olisi lujitettava tällä alalla kunnioittaen kuitenkin kotouttamistoimiin liittyvää jäsenvaltioiden toimivaltaa; korostaa, että kaikkien laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten kotouttamistoimilla olisi edistettävä osallisuutta pikemminkin kuin eristäytymistä; toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla sekä kaupungeilla on keskeinen rooli kotouttamisprosesseissa;

35.  on erittäin vakuuttunut siitä, että pakolaisten työmarkkinoille integroituminen on vaikeaa ilman EU:ssa toimivien mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten tarjoamaa aktiivista ja vahvaa tukea; katsoo, että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi tarjottavat pk-yrityksille kattavaa ja räätälöityä tukea ja neuvontaa pakolaisten työmarkkinoille integroitumisen yhteydessä;

36.  tukee komissiota sen pyrkimyksissä saattaa ajan tasalle Euroopan muuttoliikeagenda erityisesti tarkistamalla Dublin III -asetusta, jotta voidaan parantaa yhteisvastuuta, vastuunjakoa ja suojelunormien yhdenmukaistamista jäsenvaltioiden kesken; korostaa myönteistä vaikutusta, joka pakolaisten liikkuvuudella voisi olla työmarkkinoiden tarpeisiin ja työvoimapulaan sekä pakolaisten integroitumiseen työmarkkinoille, ja korostaa myös sellaisia näkökohtia kuin jäsenvaltioiden kannustaminen perheenyhdistämisen sallimiseen; korostaa, että lisätoimet ovat tarpeen, jotta voidaan luoda aidosti yhtenäinen Euroopan yhteinen turvapaikkajärjestelmä sekä kattava ja kestävä laillista maahanmuuttoa koskeva EU:n politiikka, jolla voidaan vastata työmarkkinoiden kysyntään taitojen suhteen ja jossa sosiaalista osallisuutta ja aktiivista kotouttamista edistävät toimet ovat keskeisessä asemassa;

37.  pitää valitettavana, että komissio joutui antamaan 40 rikkomuspäätöstä useita jäsenvaltioita vastaan, koska ne eivät olleet panneet täytäntöön Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää koskevia keskeisiä toimia, ja toteaa, että komissio antoi virallisen ilmoituksen 19 jäsenvaltiolle, jotka eivät olleet ilmoittaneet toimista, joilla saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi, jossa vahvistetaan vähimmäisvaatimukset työhön pääsyä, ammatillista koulutusta, alaikäisten koulunkäyntiä ja opiskelua, ravintoa, asumista, terveydenhoitoa, sairaanhoitoa ja psykologista hoitoa sekä heikossa asemassa oleviin henkilöihin sovellettavia säännöksiä koskevissa asioissa; uskoo vakaasti, että komission olisi tehtävä enemmän varmistaakseen, että nykyiset säännöt pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja tehokkaasti; kehottaa jäsenvaltioita korjaamaan tämän tilanteen ihmisoikeusnormeja noudattaen ja perussopimuksissa vahvistettujen eurooppalaisten yhteisvastuun, oikeudenmukaisen vastuunjaon ja vilpittömän yhteistyön periaatteiden mukaisesti;

38.  panee merkille komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin puheen unionin tilasta 2015(16), jossa hän kannatti vahvasti sitä, että turvapaikanhakijoiden sallitaan tehdä työtä samaan aikaan kun turvapaikkahakemusta käsitellään; pitää kuitenkin valitettavana, ettei komissio ole ollut kovin määrätietoinen tehtyjen päätösten täytäntöönpanossa; on huolestunut siitä, että tietyt jäsenvaltiot ovat päättäneet sulkea sisärajansa tai ottaa käyttöön tilapäisiä rajatarkastuksia, mikä vaarantaa vapaan liikkuvuuden Schengen-alueella;

39.  pitää valitettavana, että syyskuussa 2015 tehtyä sopimusta pakolaisten jakamisesta jäsenvaltioiden kesken ei ole pantu täytäntöön tyydyttävästi; korostaa, että suurin osa jäsenvaltioista ei ole täyttänyt pakolaisten vastaanottamista koskevia kiintiöitä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan sopimukset täytäntöön mahdollisimman nopeasti ja tehostamaan pakolaisten vastaanottoa ja uudelleensijoittamista koskevia prosesseja;

40.  huomauttaa, että kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten pitkällinen käsittely ja turvapaikanhakijoiden rekisteröinnin laiminlyöminen heidän saapuessaan eivät ainoastaan haittaa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikea-aikaista ja laillista pääsyä työmarkkinoille vaan myös luovat edellytykset pimeän työn kehittymiselle ja kaikenlaiselle hyväksikäytölle; korostaa tarvetta tukea turvapaikanhakijoiden rekisteröintien hallinnoinnissa etulinjassa olevia jäsenvaltioita;

41.  korostaa, että oikeussuoja ja suojelu olisi taattava kaikille hyväksikäytön ja syrjinnän uhreille; korostaa erittäin tärkeää työtä, jota työmarkkinaosapuolet, kansalaisyhteiskunta, paikallisviranomaiset, talouden toimijat ja yhteiskunnalliset toimijat ja vapaaehtoisjärjestöt ovat tehneet avustaessaan näitä työntekijöitä ja antaessaan heille heidän tarvitsemaansa tietoa ja tukea erityisesti heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan sekä heille kuuluvasta suojelusta samalla kun otetaan huomioon, että pakolaisten oleskelu on mahdollisesti väliaikaista;

42.  korostaa, että on tärkeää välttää gettojen muodostuminen, jotta voidaan varmistaa pakolaisten tosiasiallinen kotoutuminen yhteiskuntaan;

43.  pitää myönteisenä kolmansien maiden kansalaisille tarkoitetun ammattitaitoprofiilin laatimiseen käytettävän välineen perustamista komission ”Uudessa osaamisohjelmassa Euroopalle” ja toteaa, että sen avulla on tarkoitus tehostaa kolmansien maiden kansalaisten taitojen ja osaamisen tunnistamista ja dokumentointia ja ottaa käyttöön parhaiden käytäntöjen opas, jolla helpotetaan kolmansien maiden kansalaisten integrointia jäsenvaltioiden työmarkkinoille, ja parantaa äskettäin tulleiden pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mahdollisuuksia opiskella kieltä Erasmus+-ohjelman verkkokielikursseilla;

44.  suhtautuu myönteisesti komission toimintasuunnitelmaan kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten ja toteaa, että suunnitelma koskee lähtöä ja saapumista edeltäviä toimia, koulutusta, työllisyyttä ja ammatillista koulutusta, peruspalvelujen saatavuutta, aktiivista osallistumista ja sosiaalista osallisuutta;

Suositukset ja parhaat käytännöt

45.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan pakolaisten nopean ja täysimääräisen integroitumisen työmarkkinoille ja sosiaalisen osallisuuden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen, kansallisen työmarkkinatilanteen ja EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti ja tiedottamaan pakolaisille julkisista palveluista ja varmistamaan erityisesti asuntojen, terveydenhoidon ja sosiaaliseen suojelun, kotouttamiskurssien, kielikoulutuksen ja muun koulutuksen saannin;

46.  kehottaa komissiota harkitsemaan vastaanotto-olosuhteita koskevan direktiivin kohdennettua tarkistamista, jotta voidaan varmistaa kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille pääsy työmarkkinoille mahdollisimman pian hakemuksen jättämisen jälkeen; vaatii komissiota edistämään sosiaalisen suojelun normien lähentämistä ylöspäin ja työlupien nopeaa myöntämistä jäsenvaltioissa;

47.  kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan, joilla varmistetaan, että pakolaisille ja turvapaikanhakijoille myönnetään tosiasiallinen pääsy työmarkkinoille, tarkistamalla erityisesti, että jäsenvaltiot eivät aseta työhön pääsylle liian rajoittavia ehtoja, jotka tekisivät työhön pääsystä kohtuuttoman vaikeaa; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita vähentämään byrokratiaa, jotta voidaan helpottaa työllistettävien henkilöiden pääsyä työmarkkinoille; huomauttaa, että tällaiset toimet hyödyttäisivät sekä pakolaisten kotouttamista että yleisemmin kaikkia unionin kansalaisia;

48.  kehottaa jäsenvaltioita lyhentämään kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelyaikaa kunnioittaen kyseisten henkilöiden oikeuksia ja heikentämättä päätöksenteon laatua, arvioimaan koulutustasot ja pätevyydet alkuperäisessä vastaanottokeskuksessa ja siten laajentamaan kohdennetummin perustein varhaisia toimia, kuten kielikoulutusta, taitojen arviointia ja kotouttamiskursseja, myös kursseja eurooppalaisista perusoikeuksista, perustavista arvoista ja kulttuurista, erityisesti niille turvapaikanhakijoille, joilla on hyvät mahdollisuudet saada kansainvälistä suojelua, ja vaatii, että näiden toimien on oltava yhdenvertaisesti kaikkien saatavilla; vaatii komissiota tukemaan jäsenvaltioita konkreettisilla ja tehokkailla toimilla, joilla voidaan yhdenmukaistaa hakemusten käsittelyä;

49.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan pakolaisille ja turvapaikanhakijoille varhaisen, helpon ja yhdenvertaisen pääsyn laadukkaaseen koulutukseen, mukaan lukien työharjoittelu ja oppisopimuskoulutus, jotta voidaan varmistaa nopea, tehokas ja täysimääräinen kotoutuminen yhteiskuntaan ja integroituminen työmarkkinoille, ja toteaa, että tähän kuuluu myös se, että tarjotaan pakolaisille tarvittavat taidot uuden tulevaisuuden rakentamiseen heidän palatessaan; korostaa, että tämä olisi toteutettava aloitteilla, jotka toteutetaan yhdessä yksityisen sektorin, ammattiliittojen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita tunnustamaan ja validoimaan yksilökohtaisesti pakolaisten olemassa olevat taidot sekä epävirallisen ja arkioppimisen yhteydessä hankitut pätevyydet, kyvyt ja osaamisen; muistuttaa, että ensimmäinen este, joka pakolaisten on ylitettävä, on kieli; suosittaa sen vuoksi tehokkaita toimia, joilla mahdollistetaan vastaanottavan maan kielen oppimisen ja ymmärtämisen ohella myös vastavuoroinen tutustuminen erilaisiin kulttuureihin, jotta voidaan välttää muukalaisvihan ja rasististen asenteiden leviäminen;

50.  kehottaa komissiota perustamaan mahdollisimman pian työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston työryhmän, joka laatisi yleiseurooppalaiset normit tällaisia pehmeitä taitoja varten ja menetelmät niiden luetteloimiseksi;

51.  pitää tervetulleina ratkaisuja, joissa tarjotaan monikielistä tietoa maahanmuuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden virallisesta ja epävirallisesta koulutuksesta, ammatillisesta koulutuksesta, työharjoittelusta ja vapaaehtoistyöstä; kehottaa sen vuoksi lisäämään näitä palveluja;

52.  korostaa, että verkkomediaan, kuten sosiaaliseen mediaan ja sovelluksiin, perustuvilla innovatiivisilla välineillä voisi olla keskeinen rooli edistettäessä palvelujen saantia sekä tiedonvaihtoa pakolaisten rekisteröinnistä, taitojen arvioinnista, työpaikan etsinnästä, kielikoulutuksesta ja suoran avun tarjoamisesta sitä tarvitseville henkilöille; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita perustamaan aihekohtaisia foorumeja ja monikielisiä verkkoportaaleja, joiden tavoitteena on tuottaa tarkkaa ja helppokäyttöistä tietoa tunnustamismahdollisuuksista, olemassa olevista kotouttamisohjelmista ja luetteloita vastuussa olevista laitoksista, ja muistuttaa, että kaikissa EU- ja ETA-maissa on nimetty tutkintotodistusten akateemisen tunnustamisen kansallinen tiedotuskeskus, joka tarjoaa keinon verrata akateemisia tutkintoja; kannustaakin jäsenvaltioita edistämään tätä palvelua;

53.  kehottaa kiinnittämään huomiota jäsenvaltioissa saatavilla oleviin lukuisiin koulutusmahdollisuuksiin ja -malleihin ja erityisesti harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevään koulutusmalliin, joka ei ole käytössä kaikissa jäsenvaltioissa ja joka on tuntematon tai lähes tuntematon pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden keskuudessa mutta jolla voidaan edistää merkittävästi pakolaisten integroitumista työmarkkinoille ja kotoutumista yhteiskuntaan sujuvoittamalla siirtymistä koulusta ja opinnoista työelämään ja samalla kouluttaa osaajia työvoimapulasta kärsiville aloille;

54.  kehottaa komissiota esittämään suuntaviivoja siitä, miten pakolaisten olemassa olevat pätevyydet ja taidot voidaan tunnustaa; huomauttaa tässä yhteydessä, että monissa tapauksissa koulutuksen ja pätevyyden hankkiminen pakolaisten alkuperämaissa ei vastaa eurooppalaisia koulutusmahdollisuuksia ja -vaatimuksia; ehdottaa, että komissio laatii suosituksia, joiden avulla jäsenvaltiot voivat tunnustaa pakolaisten taidot, pätevyydet, kyvyt ja osaamisen helpommin, nopeammin ja paremmin; muistuttaa tässä yhteydessä jäsenvaltioiden työmarkkinoiden eroista ja niiden erilaisista tarpeista ja toivoo, että työvoiman tarve tietyillä aloilla voidaan tämä huomioon ottaen täyttää nopeammin, helpommin ja tehokkaammin ja että samaan aikaan pakolaisten integroituminen työmarkkinoille voidaan toteuttaa nopeammin;

55.  kehottaa komissiota harkitsemaan sinistä korttia koskevan direktiivin tarkistamista;

56.  korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden on tehostettava pyrkimyksiään torjua kaikenlaista syrjintää, muukalaisvihaa ja rasismia lisäämällä tietoisuutta syrjinnän kieltävästä lainsäädännöstä, tukemalla paikallisviranomaisten, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, työmarkkinaosapuolten ja kansallisten tasa-arvoelinten työtä ja tehostamalla tiedotusvälineille ja EU:n kansalaisille suunnattua viestintää, jotta voidaan torjua disinformaatiota tai muukalaisvihaa, jotka ovat eurooppalaisten perustavien arvojen vastaisia, ja toteaa, että kaikki nämä toimet edistävät merkittävästi pakolaisten sosiaalista hyväksyntää ja osallisuutta; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelman rahoitusta moninaisuutta koskevan koulutuksen tarjoamiseen ja valistamaan työmarkkinoille pääseviä pakolaisia ja maahanmuuttajia heidän laillisista oikeuksistaan työntekijöinä ja antamaan heille tietoja näistä oikeuksista, jotta he eivät joudu riistävien käytäntöjen tai työnantajien uhreiksi; korostaa, että moniperusteinen syrjintä olisi otettava huomioon kaikissa muuttoliikettä ja kotouttamista koskevissa toimissa;

57.  suhtautuu myönteisesti sosiaalialan kolmikantahuippukokoukseen osallistuneiden työmarkkinaosapuolten 16. maaliskuuta 2016 pakolaiskriisistä antamaan yhteiseen julkilausumaan, jossa työmarkkinaosapuolet korostavat sitoutumistaan ja haluaan työskennellä hallitusten ja muiden sidosryhmien kanssa, jotta voidaan suunnitella ja kehittää osallisuutta tukevia toimia; on sitä mieltä, että työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt ovat korvaamattomia välittäjiä, joilla on merkittävä asema pakolaisten työmarkkinoille integroitumisessa ja yleisemmin kotoutumisessa yhteiskuntaan; kehottaa komissiota tehostamaan etunäkökohtien tasapuoliseen edustukseen perustuvaa vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten kanssa, jotta voidaan kartoittaa pakolaisten mahdollisuuksia työmarkkinoilla ja työllistymismahdollisuuksia;

58.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan oppia kaupunkien tasolla kerättyjen kokemusten ja käytäntöjen vaihdosta ja helpottamaan sitä edistääkseen kaikille asukkaille, myös kansainvälistä suojelua saaville henkilöille, tarkoitettuja osallistavia työmarkkinoita ja ottamaan mukaan sosiaalista ja taloudellista osallisuutta koskevien toimien suunnitteluun ja täytäntöönpanoon kaupungit ja paikallisviranomaiset; katsoo, että hallinnon eri tasojen välillä tarvitaan tehokkaampaa kumppanuutta ja että EU:n ja jäsenvaltioiden aloitteilla on täydennettävä ja lujitettava kaupunkien toimia ja ne on kohdennettava kansalaisten todellisiin tarpeisiin; katsoo, että olisi annettava tunnustusta ja näkyvyyttä jäsenvaltioiden hyville käytänteille, ja katsoo, että näitä käytäntöjä olisi koordinoitava tehokkaasti kaupunkien kanssa ja kaupungit olisi osallistettava;

59.  pitää välttämättömänä, että työlainsäädännöstä ja syrjimättömyydestä annetaan asianmukaista koulutusta pakolaisille sekä viranomaisille, jotta voidaan varmistaa, että pakolaisia ei käytetä hyväksi pimeän työn käytäntöjen ja muiden työvoiman vakavan hyväksikäytön keinojen avulla eikä syrjitä työpaikalla;

60.  kehottaa komissiota tukemaan taloudellisesti kansalliset rajat ylittäviä ohjelmia, joilla varmistetaan hyvien käytäntöjen siirrettävyys ja mukautettavuus ja niiden tosiasiallinen täytäntöönpano paikan päällä, ja toteaa, että tällaisia hyviä käytäntöjä ovat esimerkiksi vertaismentorointi- ja valmennushankkeet, joissa ovat mukana kaikki hallinnon tasot ja useita sidosryhmiä ja jotka eri sidosryhmät EU:n tasolla ovat suunnitelleet ja toteuttaneet;

61.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön rasismin ja muukalaisvihan torjumisesta annetun puitepäätöksen ja uuden rikosten uhreista annetun direktiivin sekä varmistamaan oikea-aikaisen tutkinnan ja syytteeseenpanon väkivaltaan yllyttämistä koskevissa tapauksissa, mukaan lukien maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin kohdistuva sukupuoleen perustuva väkivalta heidän kotipaikka-asemastaan riippumatta;

62.  korostaa, että sekä instituutioiden että yksilöiden vihapuhe, muuttajavastaiset asenteet ja muukalaisvihaan perustuva väkivalta ovat lisääntyneet;

63.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan diplomaattisuhteita ja toteuttamaan kaikki tarvittavat taloudelliset ja sosiaaliset toimet, joilla mahdollistetaan pakolaisten alkuperämaiden vakauttaminen, jotta he voivat jäädä omiin maihinsa tai palata niihin;

64.  vaatii siirtämään mahdollisimman pian varoja Euroopan sosiaalirahaston, turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston, Euroopan aluekehitysrahaston ja vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston sisällä, jotta voidaan tukea lyhyellä aikavälillä paremmin niitä jäsenvaltioita, jotka kantavat pakolaiskriisin raskaimman taakan;

Kulttuuri, koulutus ja urheilu

65.  korostaa, että on pikaisesti varmistettava, että ilman huoltajaa olevia alaikäisiä suojellaan erityisesti työssä tapahtuvalta hyväksikäytöltä, väkivallalta ja ihmiskaupalta; korostaa, että erityisesti tytöt tarvitsevat ohjaajia ja erityistoimenpiteitä, koska he ovat usein haavoittuvampia ja alttiimpia hyväksikäytön eri muodoille, ihmiskaupalle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle ja jäävät todennäköisemmin ilman koulutusmahdollisuuksia;

66.  kehottaa komissiota kohottamaan kulttuurin ja koulutuksen profiilia Euroopan muuttoliikeagendan osana toteutettavissa operatiivisissa toimissa; kehottaa komissiota toteuttamaan erityistä kulttuurienvälistä vuoropuhelua koskevaa toimintapolitiikkaa;

67.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita asettamaan etusijalle kotouttamisen muuan muassa koulutusta, kulttuuria ja urheilua koskevien varhaisten kohdennettujen toimenpiteiden kautta sekä haasteet, joita vastaanottavilla yhteiskunnilla on niiden varmistaessa lasten oikeuden koulutukseen heidän pakolaisasemastaan huolimatta lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen 22 artiklan mukaisesti, jolloin lasten etu asetetaan etusijalle;

68.  katsoo, että selvitysten, tutkimusten ja tilastojen avulla on laadittava kattava analyysi, jonka perusteella voidaan tehdä toimintapoliittisia aloitteita ja toimia koskevat parhaat ehdotukset, jotta varmistetaan pakolaisten koulutusstrategian malli etenkin aikuiskoulutuksessa ottaen huomioon heidän nykyisen pätevyytensä;

69.  painottaa maksuttoman julkisen koulutuksen, kulttuurin, kulttuurien ja uskontojen välisen vuoropuhelun, epävirallisen koulutuksen, arkioppimisen, elinikäisen oppimisen sekä nuoriso- ja urheilupolitiikan ratkaisevaa merkitystä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kotoutumisen ja sosiaalisen osallisuuden edistämisessä Euroopassa sekä vastaanottavien maiden osoittaman ymmärtämyksen ja solidaarisuuden ratkaisevaa merkitystä rasismin, muukalaisvihan ja ääriliikkeiden torjunnassa ja sellaisen yhteiskunnan rakentamisen edistämisessä, joka on yhtenäisempi ja osallistavampi ja perustuu kulttuuriseen monimuotoisuuteen, yhteisten eurooppalaisten arvojen edistämiseen ja perusoikeuksien suojeluun; korostaa, että on varmistettava kulttuurin ja kielen välittäminen silloin, kun pakolaiset ja turvapaikanhakijat laajentavat tietojaan vastaanottavan maan kielestä sekä kulttuurisista ja sosiaalisista arvoista;

70.  korostaa urheilun tärkeää roolia välineenä, joka tukee sosiaalista ja kulttuurienvälistä vuoropuhelua edistämällä paikallisen väestön sekä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden välisten myönteisten yhteyksien muodostumista, ja kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön ohjelmia, jotka tähtäävät pakolaisten yhteiskuntaan kotoutumiseen yhteisen kulttuuri- tai urheilutoiminnan avulla; tukee tämän vuoksi nykyisiä urheilujärjestöjen aloitteita ja kannustaa urheilutoiminnassa mukana olevia eri tahoja vaihtamaan hyviä käytäntöjä, joiden tarkoituksena on pakolaisten yhteiskuntaan kotoutuminen;

71.  pitää erittäin valitettavana, että Luova Eurooppa -ohjelman uudelleen suuntaamisen vuoksi kulttuuriverkostot ovat tällä hetkellä katoamassa;

72.  korostaa, että tarvitaan tehokkaita menettelyjä, joilla mahdollistetaan sujuva siirtyminen pakolaisleireissä saatavilla olevista oppimahdollisuuksista niiden jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmiin, joissa leirit sijaitsevat;

73.  vaatii, että jäsenvaltioiden on helpotettava pakolaisopiskelijoiden osallistumista kaikille koulutustasoille, ja kehottaa lisäämään toimia oppilaiden jakamiseksi ja sijoittamiseksi tehokkaasti kansallisin koulujärjestelmiin;

74.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita perustamaan koulutuskäytäviä edistämällä eurooppalaisten yliopistojen ja Välimeren alueen yliopistojen liiton (UNIMED) välisiä sopimuksia konfliktialueilta tulevien pakolaisopiskelijoiden vastaanottamiseksi, jotta helpotetaan heidän pääsyään yliopistoihin ja edistetään vertaistukea sekä vapaaehtoistoimintaa; pitää myönteisenä, että eräät eurooppalaiset yliopistot ja niiden kumppanit ovat käynnistäneet tätä koskevia aloitteita;

75.  suhtautuu myönteisesti EU:n ja jäsenvaltioiden ohjelmiin sekä voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen käynnistämiin yksityisiin aloitteisiin, joilla myönnetään tukea maahanmuuttajataustaisille tutkijoille tieteen alalla ja muilla ammatillisilla aloilla, ja kannattaa tällaisten aloitteiden kehittämistä ja tukemista;

76.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan käytännönläheisten, helposti ymmärrettävien ratkaisujen toteuttamisen valmistavan koulutustiedon antamiseksi useilla kielillä, jotta varmistetaan kotoutumisen välitön alkaminen;

77.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan koulujärjestelmän piiriin tuleville pakolais- ja turvapaikanhakijalapsille ja -nuorille kohdennettua tukea esimerkiksi sellaisten intensiivisten kielikurssien ja yleisten perehdyttämisohjelmien ja myös pedagogisen tuen avulla, jotka mahdollistavat heidän osallistumisensa tavanomaiseen opetukseen mahdollisimman pian; korostaa, että on vastattava erityisryhmien, varsinkin ilman huoltajaa olevien alaikäisten ja peruskoulutusta vailla olevien aikuisten, erilaisiin tarpeisiin ja heikkouksiin;

78.  muistuttaa, että kansainvälisten sopimusehtojen mukaisesti EU:lla ja jäsenvaltioilla on velvollisuus varmistaa alaikäisten, myös pakolaislasten, erityissuojelu hätätilanteissa ja varsinkin heidän pääsynsä kouluihin ja oppilaitoksiin; on ilahtunut tavoitteesta suunnata neljä prosenttia EU:n vuoden 2016 humanitaarisen avun kokonaismäärärahoista koulutuksen rahoittamiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään edelleen kansainvälisellä tasolla, erityisesti maailman humanitaarisen avun huippukokouksessa Istanbulissa toukokuussa 2016, hätätilanteissa järjestettävän koulutuksen rahoituksen lisäämistä nykyisissä avustusohjelmissa;

79.  suosittaa, että pakolaislapsille tarjotaan täydentäviä kielikursseja heidän kotimaansa kielellä;

80.  korostaa, että on tärkeää toteuttaa koulutuksen tukitoimia erityisesti sopivien tilojen tarjoamiseksi EU:n järjestely- ja vastaanottokeskuksissa ja tukea niiden humanitaaristen järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen toimia, jotka ovat jo alkaneet järjestää koulutustoimintaa ja muuta toimintaa pakolaisleireissä, ja tarjota kannustimia ja tukea virallisten koulutusrakenteiden kehittämiseksi pakolaisleireissä ja myös kolmansissa maissa sijaitsevissa leireissä;

81.  on ilahtunut Luova Eurooppa -ohjelmaan ja Erasmus+ -ohjelmaan liittyvistä uusista ehdotuspyynnöistä kulttuuri-, koulutus- ja urheiluohjelmille sekä nuorten liikkuvuusohjelmille, jotka tähtäävät kulttuurienväliseen vuoropuheluun sekä kulttuuriseen ja sosiaaliseen osallistamiseen ja kotouttamiseen; korostaa, että on poistettava esteet sellaisia hankkeita koskevien hakemusten jättämiseltä, jotka on suunnattu pakolaisten kotouttamiseen ja helpottamaan kaikkien pääsyä ohjelmiin;

82.  pyytää jäsenvaltioita edistämään aloitteita, joilla varmistetaan viranomaisten, asiaankuuluvien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, kansalaisjärjestöjen, työmarkkinaosapuolten ja pakolaisyhteisöjen tehokkaampi yhteistyö, toimintapolitiikkojen johdonmukaisuus ja vuoropuhelu ja joilla lisätään molemminpuolista tietoa ja ymmärrystä; toteaa, että näin voidaan myös arvioida potentiaalisia aloitteita, joilla varmistetaan yhdenvertaiset mahdollisuudet laadukkaaseen koulutukseen ja integroidaan muuttajat ja pakolaiset myönteiseen oppimisympäristöön;

83.  korostaa opettajien keskeistä asemaa pakolais- ja maahanmuuttajalasten ja -nuorten integroimisessa koulutusjärjestelmään ja painottaa, että tarvitaan erikoistunutta opetushenkilöstöä ja opettajien jatkokoulutusta, jonka avulla opettajat voivat pätevöityä; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tarkastelemaan yhteistyökanavien perustamista opettajille, jotta he voivat jakaa kokemuksiaan, vaihtaa hyviä käytäntöjä ja saada vertaistukea;

84.  kehottaa jäsenvaltioita auttamaan maahanmuuttajaopettajia ja -professoreita löytämään opetustyöpaikkoja, jotta parannetaan heidän tilannettaan ja hyödynnetään koulutusjärjestelmissä heidän kieli- ja opetustaitojaan ja kokemustaan;

85.  kannattaa ajatusta, että opettajia varten perustetaan tukipisteitä, joissa heille tarjotaan hyvissä ajoin tukea oppilaiden erilaisuuteen liittyvien eri tilanteiden käsittelemisessä ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämisessä sekä opastusta, kun he joutuvat konflikteihin tai tilanteisiin, joissa on uhkana opiskelijoiden radikalisoituminen; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita lisäämään mahdollisuuksia poliittiseen koulutukseen ja tarjoamaan asianmukaisia jatkokoulutusmahdollisuuksia ja oppimateriaalia, jotta voidaan selvittää ihmisten pakenemisen syitä ja torjua ääriliikkeitä;

86.  korostaa koulujen merkitystä, sillä ne tarjoavat neuvontaa ja välittävät kielellistä ja kulttuurista tietoa muun muassa demokraattisista arvoista kansalaiskasvatuksen ja aktiivisten kansalaisuusohjelmien kautta ja ovat tärkeässä asemassa paitsi opiskelijoiden myös heidän perheidensä sosiaalisen ja kulttuurisen osallisuuden ja kotouttamisen vauhdittamisessa ja varmistamisessa;

87.  suhtautuu myönteisesti neuvoston päätökseen toteuttaa kulttuurialan työsuunnitelmassa (2015–2018) erityisiä toimia, jotka koskevat kulttuurin, taiteiden ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun roolia maahanmuuttajien kotouttamisessa, ja arvioida olemassa olevia hyviä käytäntöjä jäsenvaltioissa;

88.  korostaa, että taiteen käyttämistä kotouttamisvälineenä olisi edistettävä paremmin ja pakolaisten osallistumista taidetoimintaan olisi helpotettava ja lisättävä;

89.  suhtautuu myönteisesti komission perustamaan uuteen kulttuurienvälistä vuoropuhelua sekä maahanmuuttajien ja pakolaisten kotouttamista taiteiden ja vuoropuhelun avulla käsittelevään asiantuntijatyöryhmään(17), jonka odotetaan julkaisevan käsikirjan hyvistä käytännöistä vuoden 2017 loppuun mennessä;

90.  korostaa, että on tärkeää edistää ja kehittää edelleen koulutukseen tarkoitettuja sovelluksia, videoita ja harjoituksia sekä pakolaisten oppimisfoorumeita, jotta voidaan helpottaa ja täydentää heidän koulutustaan;

o
o   o

91.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0176.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0317.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0105.
(4)EUVL C 36, 29.1.2016, s. 91.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0008.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0320.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0073.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0418.
(9)http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/note/join/2014/518768/IPOL-EMPL_NT%282014%29518768_EN.pdf
(10)EUVL L 337, 20.12.2011, s. 9.
(11)http://www.keepeek.com/Digital-Asset-Management/oecd/social-issues-migration-health/making-integration-work-humanitarian-migrants_9789264251236-en
(12)Ks. Hyväksytyt tekstit, 8.3.2016, P8_TA(2016)0073.
(13)http://europa.eu/rapid/press-release_IP-15-6067_fi.htm
(14)http://www.europarl.europa.eu/news/fi/news-room/20131118IPR25534/Parlamentti-hyv%C3%A4ksyi-325-miljardin-euron-uuden-alue-ja-rakennepolitiikan
(15)COM(2015)0240.
(16)http://ec.europa.eu/avservices/video/player.cfm?ref=I10793
(17)http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-14444-2015-INIT/en/pdf


Sosiaali- ja ympäristönormit, ihmisoikeudet ja yritysten yhteiskuntavastuu
PDF 225kWORD 110k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2016 parlamentin vuonna 2010 antamien sosiaali- ja ympäristönormeja, ihmisoikeuksia ja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien suositusten täytäntöönpanosta (2015/2038(INI))
P8_TA(2016)0298A8-0217/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3, 6 ja 21 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 11, 153, 191, 207 ja 218 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12, 21, 28, 29, 31 ja 32 artiklan,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kaikkien kauppa: Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497),

–  ottaa huomioon WTO:n 10. ministerikokouksen päätelmät(1),

–  ottaa huomioon Pariisin sopimuksen (30. marraskuuta–11. joulukuuta 2015)(2),

–  ottaa huomioon EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa (2014)(3),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman vuosiksi 2015–2019 – ”Ihmisoikeuksien säilyttäminen EU:n asialistan kärjessä”,

–  ottaa huomioon suuntaviivat ihmisoikeuksien vaikutusten analysoinnista kauppaan liittyvien poliittisten aloitteiden vaikutusten arvioinneissa(4),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin politiikkayksikön vuonna 2015 julkaiseman tutkimuksen ”Human rights and democracy clauses in international agreements”,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 25. syyskuuta 2015 antaman päätöslauselman ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”(5),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöön suuntautuvaa puutavaran tuontia koskevan FLEGT-lupajärjestelmän perustamisesta 20. joulukuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2173/2005(6),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 978/2012 yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta(7),

–  ottaa huomioon OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille(8),

–  ottaa huomioon OECD:n ohjeet ”OECD Due Diligence Guidance for Responsible Supply Chains of Minerals from Conflict-Affected and High-Risk Areas”(9),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden 14. heinäkuuta 2015 annetun valmisteluasiakirjan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden täytäntöönpanossa edistymisestä (SWD(2015)0144),

–  ottaa huomioon vuonna 2011 annetun komission tiedonannon ”Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014” (COM(2011)0681),

–  ottaa huomioon kestävää kehitystä koskevan UNCTADin investointipolitiikan kehyksen (2015)(10),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin politiikkayksikön teettämän tutkimuksen ”The EU’s Trade Policy: from gender-blind to gender-sensitive?”,

–  ottaa huomioon riippumattoman asiantuntijan neljännen kertomuksen ”The promotion of a democratic and equitable international order” – YK:n pääsihteerin muistio 5. elokuuta 2015 kokoontuneelle YK:n yleiskokoukselle (A/70/285),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä sopimuksissa(11),

–  ottaa huomioon YK:n päätöslauselman nro 64/292, jossa Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous tunnustaa nimenomaisesti veden ja sanitaation ihmisoikeuksiksi ja toteaa, että puhdas juomavesi ja sanitaatio ovat keskeisiä kaikkien ihmisoikeuksien toteutumiselle,

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman eurooppalaisen kansalaisaloitteen Right2Water seurannasta(12),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa(13),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kauppapolitiikasta ja ilmastonmuutoksen haasteista(14),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin politiikkayksikkö C:n vuonna 2014 julkaiseman tutkimuksen ”Gender Mainstreaming in Committees and Delegations of the European Parliament”,

–  ottaa huomioon ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman nro 26/9(15), jossa se päätti perustaa avoimen hallitustenvälisen työryhmän, jossa käsitellään ylikansallisia yrityksiä ja muita liikeyrityksiä ihmisoikeuksien kunnioittamisen kannalta ja jonka tehtävänä on laatia oikeudellisesti sitova kansainvälinen väline, jonka avulla säännellään kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisesti monikansallisten yhtiöiden ja muiden liikeyritysten toimintaa,

–  ottaa huomioon asetuksessa (EU) N:o 978/2012 säädetyn EU:n uudistetun yleisen tullietuusjärjestelmän,

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle aiheesta ”Kertomus yleisestä tullietuusjärjestelmästä vuosina 2014–2015” (COM(2016)0029),

–  ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat, OECD:n tarkistetut toimintaohjeet monikansallisille yrityksille, ILO:n kolmikantajulistuksen monikansallisista yrityksistä ja sosiaalipolitiikasta, integroitua raportointia käsittelevän kansainvälisen komitean puitteet, YK:n Global Compact -aloitteen kymmenen periaatetta ja yhteiskuntavastuuta koskevan ISO 26000 -standardin,

–  ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n suuntaviivoja eteenpäin vievän Ranskan luonnoksen due diligence -säädökseksi sekä puheenjohtaja Junckerin lausunnon vuoden 2015 G7-huippukokouksessa,

–  ottaa huomioon YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteiden ja YK:n Global Compact ‑aloitteen puitteissa käynnistetyn hankkeen pitkän aikavälin arvon toteuttamisesta yrityksille ja sijoittajille,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0217/2016),

A.  ottaa huomioon, että parlamentti antoi vuonna 2010 komissiolle suosituksia sosiaali- ja ympäristönormeista, ihmisoikeuksista ja yritysten yhteiskuntavastuusta; toteaa, että useat näistä suosituksista on pantu täytäntöön, toisia taas ei;

B.  ottaa huomioon, että parlamentti toimii lainsäädäntövallan käyttäjänä toimenpiteiden osalta, joilla määritellään EU:n yhteisen kauppapolitiikan täytäntöönpanokehys; toteaa, että jokaisen unionin neuvotteleman kauppasopimuksen ratifioimiseksi tarvitaan parlamentin hyväksyntä; katsoo, että parlamentin suositusten täytäntöönpano on sen vuoksi välttämätöntä, jotta varmistetaan komission yhteisen kauppapolitiikan alalla tekemien aloitteiden menestyminen;

C.  katsoo, että kaupalla on suuri merkitys liiketoimintamahdollisuuksien edistämisessä, vaurauden luomisessa ja työllisyyden lisäämisessä sekä taloudellisen kehityksen ja sosiaalisen edistyksen eteenpäin viemisessä ja elintason, elämänlaadun ja ihmisoikeusnormien parantamisessa pitkällä aikavälillä;

D.  ottaa huomioon, että kuten ”Kaikkien kauppa” -strategiassa vahvistetaan, EU korostaa sitoutuneensa edistämään päättäväisesti kestävää kehitystä sekä ihmisoikeuksia ja hyvää hallintotapaa sellaisin kannustimiin perustuvin keinoin kuten GSP+-järjestelmä ja etuuskohteluun perustuvaa markkinoillepääsyä koskevat säännökset maissa, jotka ovat sitoutuneet panemaan täytäntöön näitä aloja koskevat keskeiset kansainväliset yleissopimukset;

E.  ottaa huomioon, että EU pystyy vaikuttamaan myönteisesti ihmisoikeuksien parempaan kunnioittamiseen ja kestävään kehitykseen eri puolilla maailmaa kauppapolitiikkansa kautta; katsoo, että komission on toteutettava toimiaan tämä tavoite mielessä pitäen; toteaa, että kauppa- ja investointisopimukset vaikuttavat ihmisoikeuksiin ja kestävään kehitykseen, minkä vuoksi ne olisi suunniteltava niin, että ne tukevat sosiaalista ja ympäristöön liittyvää edistystä varmistaen samalla, ettei eurooppalaisia standardeja madalleta ja että ihmisoikeuksia ja sosiaali- ja ympäristönormeja noudatetaan;

F.  katsoo, että kauppa ja kansainvälisten yhtiöiden ulkomaiset investoinnit edistävät sitoutumista ihmisoikeuksiin ja sosiaalisiin oikeuksiin sekä työntekijöiden oikeuksiin niissä maissa, joissa yhtiöt toimivat;

G.  toteaa, että parlamentin panosta voidaan arvioida sillä perusteella, kuinka sen suositukset on tosiasiassa pantu täytäntöön; katsoo, että sopimusten täytäntöönpanoa on seurattava säännöllisesti, jotta voidaan valvoa kauppasopimuksissa sovittujen tavoitteiden ja sitoumusten noudattamista erityisesti ihmisoikeuksien suojelun alalla;

H.  ottaa huomioon, että EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on SEUT-sopimuksen 208 artiklan mukaan tosiasiallinen oikeudellinen velvoite saattaa politiikkansa yhdenmukaiseksi kehitysyhteistyötavoitteiden kanssa;

I.  toteaa, että komission ehdotuksessa uudeksi kauppa- ja investointistrategiaksi ”Kaikkien kauppa” tunnustetaan kaupan, ihmisoikeuksien sekä sosiaali- ja ympäristönormien välinen yhteys ja edellytetään näiden oikeuksien ja normien saattamista olennaiseksi osaksi EU:n talous- ja kauppasuhteita;

J.  katsoo, että monikansallisilla maailmanlaajuisilla jälleenmyyjillä ja yrityksillä on vastuu työolojen ja palkkojen parantamisesta tuotantomaissa;

K.  toteaa, että naisten oikeudet kuuluvat olennaisesti ihmisoikeuksiin; toteaa, että miesten ja naisten tasa-arvo kuuluu kauppasopimusten kestävää kehitystä koskeviin lukuihin; toteaa, että kauppa- ja investointisopimusten tietyt vaikutukset kohdistuvat eri tavalla naisiin ja miehiin rakenteellisesta sukupuolten eriarvoisuudesta johtuen, ja katsoo, että kestävään ja osallistavaan kehitykseen, kasvuun ja kauppasopimuksiin on sisällyttävä ihmisoikeuksien noudattaminen, myös sukupuolinäkökulmasta katsottuna;

L.  ottaa huomioon, että kestävän kehityksen toimintaohjelmassa 2030 tunnustetaan kauppapolitiikan ratkaiseva merkitys sen tavoitteiden toteutumisessa, sillä siinä käsitellään useita politiikan aloja, kuten alkuperäsääntöjä, elintarvikkeiden sääntelyä, hyödykemarkkinoita ja sukupuolten tasa-arvoa;

M.  katsoo, että GSP- ja GSP+-järjestelmien mahdollisuuksia varmistaa ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia koskevien yleissopimusten ratifiointi ja täytäntöönpano kehitysmaissa voidaan parantaa yhdistämällä tuloksekkaaseen käyttöönottoon taloudellisia kannustimia ja valvomalla jatkuvasti keskeisten ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia koskevien yleissopimusten täytäntöönpanoa;

N.  toteaa, että EU käynnisti Rana Plazan katastrofin jälkeen yhteistyössä Bangladeshin hallituksen ja ILO:n kanssa Global Compact for Improvements in Labour Rights and Factory Safety in Bangladesh -aloitteen, jolla pyritään parantamaan työntekijöiden työ-, työterveys- ja työturvallisuusoloja; toteaa, että nämä toimet ovat johtaneet yleisen tietoisuuden lisääntymiseen ja innovatiivisiin ratkaisuihin kauppaan ja kestävään kehitykseen liittyvissä kysymyksissä, muun muassa Bangladeshin palo- ja rakennusturvallisuussopimukseen;

O.  toteaa, että yksityissektorin on julkisen sektorin rinnalla osallistuttava kestävään kehitykseen; katsoo, että yritysten on toimittava yhteiskunnallisesti ja ympäristön kannalta vastuullisella tavalla; toteaa, että EU:n uuden sukupolven kauppa- ja investointisopimukset sisältävät kestävää kehitystä koskevia lukuja, joissa sopimuspuolia pyydetään tekemään sitoumuksia ihmisoikeuksien suojelun ja sosiaali- ja ympäristönormien sekä yritysten yhteiskuntavastuun alalla ja noudattamaan niitä; toteaa, että tällaisten lukujen tavoitetaso on vaihdellut peräkkäisissä EU:n kauppasopimuksissa; kehottaa komissiota pitämään jatkossa kiinni mahdollisimman korkeasta tavoitetasosta;

P.  ottaa huomioon, että kaupasta ja kestävästä kehityksestä tehdään komission vuoden 2015 ”Kaikkien kauppa” -strategiassa EU:n painopistealue; katsoo, että komission on nyt muutettava erittäin toivottu kunnianhimonsa päättäväisiksi ja konkreettisiksi toimiksi, jotta tämä strategia vauhdittaisi kunnolla kauppaa ja kestävää kehitystä koskevaa ohjelmaa;

Q.  ottaa huomioon, että YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteissa ja YK:n Global Compact -aloitteessa luvattu Realising Long-term Value for Companies and Investors ‑hanke (pitkän aikavälin arvon toteuttaminen yrittäjille ja investoijille) osoittaa, että talouden elpyminen Euroopassa ja maailmassa sopii yhteen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, ympäristön kestävyyden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteiden kanssa ja vahvistaa niitä keskinäisesti;

R.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 207 artiklan mukaan ”yhteistä kauppapolitiikkaa harjoitetaan unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti”;

S.  toteaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 21 artiklassa vahvistetaan, että EU:n ulkoiset toimet perustuvat demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuteen ja jakamattomuuteen, ihmisarvon kunnioittamiseen, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteisiin sekä YK:n peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattamiseen;

T.  toteaa, että toisaalta kaupan ja ihmisoikeuksien ja toisaalta sosiaali- ja ympäristönormien kytkemisestä yhteen on tullut olennainen osa EU:n talous- ja kauppasuhteita; toteaa, että EU:n ihmisoikeus- ja demokratisointipolitiikkaa kolmansissa maissa olisi jatkettava ja että se olisi sisällytettävä muihin EU:n ulkoisen ulottuvuuden toimintalohkoihin, kuten kauppapolitiikkaan; katsoo, että EU:n olisi hyödynnettävä kauppapolitiikkaa, kun se pyrkii asettamaan korkeat globaalit normit ihmisoikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien, kuluttajansuojan sekä ympäristön aloilla;

U.  toteaa, että kauppapolitiikka ja kunnianhimoiset kauppasopimukset edistävät ja vahvistavat sääntöihin perustuvaa kansainvälistä kauppajärjestelmää; toteaa, että ihmisoikeuskysymykset olisi otettava huomioon ennen kuin kauppaneuvottelut saatetaan päätökseen moitteettomalla ja avoimella tavalla; toteaa, että yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevilla YK:n suuntaviivoilla ja muilla asiaankuuluvilla välineillä, kuten yritysten yhteiskuntavastuun parantamisella, pyritään edistämään kauppapolitiikkaan liittyviä ihmisoikeussäännöksiä;

V.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi 26. kesäkuuta 2014 päätöslauselman hallitusten välisestä ryhmästä, jonka tehtävänä on käynnistää prosessi sellaisen oikeudellisesti sitovan kansainvälisen välineen perustamiseksi, jolla säännellään kansainvälisen oikeuden puitteissa monikansallisten ja muiden yritysten toimintaa;

W.  toteaa, että kauppa ja ihmisoikeudet saattavat vahvistaa toisiaan ja että samalla kun elinkeinoelämän velvoitteena on noudattaa ihmisoikeuksia, sillä voi olla myös tärkeä rooli myönteisten kannustimien tarjoajana ihmisoikeuksien, demokratian, ympäristönormien ja yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseksi; ottaa huomioon, että EU on ollut johtavassa asemassa neuvoteltaessa ja pantaessa täytäntöön useita maailmanlaajuista vastuuta koskevia globaaleja aloitteita samalla kun se on edistänyt ja noudattanut sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, ympäristön kestävän kehityksen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen kaltaisia kansainvälisiä normeja; toteaa, että maailmalaajuisesti toimivien ja tiennäyttäjinä syrjimätöntä yrityskulttuuria soveltavien eurooppalaisten yritysten pitkän aikavälin myönteinen vaikutus ihmisoikeuksiin on tunnustettu; toteaa, että ihmisoikeuksien suojeluun ja sen valvontaan perustuvien kauppasuhteiden vahvistaminen lisää keskinäistä ymmärrystä ja vahvistaa yhteisiä arvoja, kuten oikeusvaltion periaatetta, hyvää hallintotapaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista;

Yleiset periaatteet

1.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään miesten ja naisten tasa-arvon kaikkiin toimintalinjoihinsa, kauppapolitiikka mukaan luettuna, ja varmistamaan muun muassa kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW) tehokkaan noudattamisen; kehottaa komissiota ottamaan EU:n kauppapolitiikan vaikutustenarvioinnissa huomioon sukupuolten tasa-arvoa koskevat näkökohdat ja kehottaa komissiota naisen oikeuksien osalta järjestelmällisesti arvioimaan nykyisiä kauppa ja investointisopimuksia, jotta voidaan määritellä niiden seuraukset sukupuolten tasa-arvolle;

2.  kehottaa komissiota varmistamaan kehitystä koskevan paremman yhdenmukaisuuden, toimintapolitiikkojen tehokkaan arvioinnin ja kehitysapu- ja kauppapolitiikan välisen koordinoinnin sekä varmistamaan, että kaikki sidosryhmät noudattavat ihmisoikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa, työoikeutta ja ympäristönsuojelua koskevia kansainvälisiä normeja;

3.  kehottaa EU:ta osallistumaan aktiivisesti YK:n yleiskokouksen 70. istunnossa hyväksymän päätöslauselman ”Transforming our World: the 2030 agenda for sustainable development” 17:n kestävää kehitystä koskevan tavoitteen toteuttamiseen;

4.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita edistämään sitovia toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että monikansalliset yhtiöt maksavat veroja niihin maihin, joista niiden voitot ovat peräisin, edistämään yksityisen sektorin pakollista maakohtaista raportointia OECD:n suositusten mukaisesti ja huolehtimaan hyvästä hallintotavasta erityisesti veroasioissa ja veronkannon tehokkuudesta; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tämä asia asetetaan etusijalle niiden poliittisessa vuoropuhelussa (kehityksen ja kaupan poliittisella tasolla), sekä antamaan tukensa kansalaisyhteiskunnalle verohallinnon julkisen valvonnan varmistamisessa ja veropetostapausten seurannassa; katsoo, että yrityksen veropolitiikkaa olisi pidettävä olennaisena osana yritysten yhteiskuntavastuuta ja että näin ollen verovilppiä tai veroparatiisien käyttöä koskevat strategiat eivät kuulu yhteiskuntavastuulliseen toimintaan;

5.  toteaa, että julkishyödykkeiden, kuten veden, terveydenhuollon ja koulutuksen saatavuus on tärkeää ja osoittaa valtion valmiuden taata sosiaaliset oikeudet ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen;

6.  korostaa, että EU on jo pitkään tehnyt selkoa sosiaalisista ja ympäristökysymyksistä kauppadiplomatiansa yhteydessä ja että se on edellä muita suuria maailmankaupan toimijoita; korostaa, että EU:n kauppakumppaneiden ihmisoikeussitoumukset ovat vahva perusta jatkuvalle vuoropuhelulle, yhteistyöprosessille ja asteittaisille parannuksille pitkällä aikavälillä;

7.  korostaa, että kauppa ja ulkomaiset investoinnit ovat tärkeitä keinoja talouskasvun, kestävän kehityksen ja hyvän hallintotavan aikaansaamisessa ja ihmisoikeuksien suojelussa;

8.  muistuttaa, että kauppa ja ulkomaiset suorat sijoitukset lisäävät hyvinvointia köyhemmissä maissa; muistuttaa, että hyvinvoinnin lisääntymisen sekä ihmisoikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien, työntekijöiden oikeuksien ja ympäristönsuojelun vahvistamisen välillä on merkittävä yhteys;

9.  muistuttaa, että EU on sitoutunut johdonmukaisesti edistämään ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa suhteissaan kolmansiin maihin kaikissa EU:n politiikoissa, kauppapolitiikka mukaan luettuna, ja kaikissa asianmukaisissa ulkoisen toimintansa rahoitusvälineissä;

10.  suosittaa siksi, että EU:n kauppapoliittisesta strategiasta tehtäisiin väline, jolla edistetään demokraattisia arvoja kolmansissa maissa; pitää siksi myönteisenä, että kauppasopimuksista ja kaupan etuusohjelmista tehdään välineitä, joilla edistetään ihmisoikeuksia, poistetaan pakko- ja lapsityö ja varmistetaan elintarviketurva ja oikeus terveyteen sekä kaikkia ihmisiä hyödyttävien kestävän kehityksen, korkeiden turvallisuus- ja ympäristönormien sekä taloudellisten mahdollisuuksien edistäminen;

Ihmisoikeudet, ympäristö- ja sosiaalinormit monenkeskisellä tasolla

11.  korostaa, miten tärkeää EU:lle on rakentaa yhteistyötä monenkeskisellä tasolla ja kehottaa siksi jälleen komissiota omaksumaan johtavan aseman WTO:n hallinnon uudistamisessa erityisesti seuraavien tavoitteiden saavuttamiseksi:

   a) WTO:n ja toimivaltaisten YK:n virastojen, kuten YK:n ihmisoikeusvaltuutetun, YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin ja kansainvälisen työjärjestön (ILO), välisen tehokkaan yhteistyön vahvistaminen erityisesti niin, että ILO:lle annetaan virallinen tarkkailijan asema WTO:ssa ja otetaan se mukaan kansainvälisten ihmisoikeus- ja työoikeussopimusten rikkomiseen liittyvien kauppakiistojen käsittelyyn; katsoo, että ILO:n olisi jatkossakin osallistuttava kahdenvälisiin, monenvälisiin ja useammankeskisiin kauppasopimuksiin;
   b) WTO:n kauppapoliittisten tarkastelumekanismien uudistaminen siten, että niihin sisällytetään ILO:n sopimusten, YK:n ihmisoikeussopimusten ja monenvälisten ympäristöalan sopimusten suuntaviivoihin perustuvat ympäristö- ja ihmisoikeusnäkökulmat, ja kestävän kehityksen edistäminen erityisesti perustamalla WTO:hon kauppaa ja ihmisarvoista työtä käsittelevä komitea nykyisen kauppa- ja ympäristökomitean rinnalle, kuten parlamentin vuoden 2010 suosituksissa pyydetään;
   c) arvioidaan, missä laajuudessa WTO:n kauppa- ja ympäristökomitea on täyttänyt sille Marrakeshissä 15. huhtikuuta 1994 tehdyssä WTO:n ministereiden kauppa- ja ympäristöpäätöksessä asetetun tehtävän ja parlamentin esittämät johtopäätökset siitä, mitä vielä on tehtävä erityisesti ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämistä ja siihen sopeutumista sekä WTO:ta koskevan kansainvälisen vuoropuhelun yhteydessä, kuten parlamentti alun perin pyysi;
   d) osallistutaan rakentavasti YK:n työryhmään, joka käsittelee yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevaa sopimusprosessia ottaen huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston tekemän tutkimuksen, joka koskee yritysten tekemien vakavien ihmisoikeusloukkausten käsittelyä oikeussuojakeinoin;

12.  kehottaa komissiota edistämään aktiivisesti WTO:n lisäuudistuksia maailmanlaajuisten toimitusketjujen kestävää ja vastuullista hallintaa koskevien monenvälisten sääntöjen määrittelemiseksi; katsoo, että niihin tulisi sisältyä erityisesti seuraavaa:

   a) tehokkaat ja täytäntöönpanokelpoiset toimitusketjujen asianmukaista huolellisuutta ja avoimuutta koskevat vaatimukset, jotka perustuvat yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskeviin YK:n ohjaaviin periaatteisiin
   b) työterveyttä ja -turvallisuutta koskevat normit, joissa tunnustetaan erityisesti työntekijöiden oikeus työturvallisuustoimikuntiin
   c) sosiaalisen suojelun vähimmäistaso
   d) ILO:n keskeisten työnormien noudattaminen;

13.  pyytää uudelleen varmistamaan, että toimenpide, jonka osapuoli on hyväksynyt Pariisin sopimuksen puitteissa tai joka liittyy YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimuksen 3 ja 4 artiklassa esitettyyn periaatteeseen tai sitoumukseen, turvataan myös määräämällä kauppasopimuksissa oikeudellisesti vakaammasta oikeudesta antaa sääntelyä;

14.  kehottaa komissiota nopeuttamaan sellaisten järjestelmien kehittämistä, joilla kauppasopimuksissa voidaan erotella tuotteet niiden tuotantoprosessien ja valmistusmenetelmien sekä kestävyyskriteerien mukaan;

15.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään noudattaa fossiilisten polttoaineiden tukien vaiheittaista poistamista koskevia sitoumuksiaan G20-maiden sitoumusten mukaisesti;

16.  katsoo, että kauppapolitiikalla voitaisiin entistä paremmin vauhdittaa energiajärjestelmän muutosta ja että EU:n kaupankäyntivälineillä olisi edistettävä uusiutuvan energian käyttöä ja kehittämistä sekä ympäristöhyödykkeiden ja ‑teknologioiden luontia Euroopassa; antaa tunnustusta komission pyrkimyksille neuvotella ympäristöystävällisiä hyödykkeitä koskevasta monenvälisestä sopimuksesta (ympäristötuotteita koskeva sopimus) ja kehottaa varmistamaan, että neuvottelut johtavat kunnianhimoiseen ja tasapainoiseen sopimukseen; pyytää komissiota kehittämään ympäristötuotteita koskevien neuvottelujen yhteydessä kehittämään määrällisiä tai laadullisia kriteereitä ympäristöystävällisten hyödykkeiden määrittelemiseksi ja edistämään neuvotteluissa uskottavien ja avoimien menetelmien käyttöönottoa; kehottaa lisäksi komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon ympäristöystävällisten hyödykkeiden kauppaan vaikuttavat tekijät, kuten polkumyynnin vastaiset toimet uusiutuvan energian alalla, teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat järjestelmät, tiukat rahoitusohjelmat ja kansalliset ympäristöpolitiikat, koska siten luodaan kysyntää näille hyödykkeille;

Ihmisoikeudet ja ympäristö- ja sosiaalinormit kahdenvälisellä tasolla

17.  suhtautuu myönteisesti komission päätökseen toteuttaa etu- ja jälkikäteen kaikkien kauppasopimusten kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointi ihmisoikeuksia koskevien vaikutusten arviointia kauppaan liittyvissä poliittisissa aloitteissa annettujen suuntaviivojen mukaisesti; kehottaa siksi komissiota

   a) soveltamaan suuntaviivoja kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointien kehittämiseen kaikkien nykyisten ja tulevien neuvottelujen osalta;
   b) ottamaan näissä kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinneissa huomioon myös oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan kehittämät periaatteet;
   c) ottamaan huomioon kauppa- ja investointisopimusten vaikutus erityisesti heikommassa asemassa oleviin kansalaisiin, kuten vähemmistöryhmiin kuuluviin, maantieteellisesti erityksissä oleviin, köyhiin ja sosiaalisesti syrjäytyneisiin kansalaisiin; muistuttaa tässä yhteydessä, että komissio on sitoutunut arvioimaan vapaakauppasopimusten vaikutusta Euroopan syrjäisimpiin alueisiin;
   d) varmistamaan kansalaisjärjestöjen ja työmarkkinaosapuolten asianmukaisen osallistumisen kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin kehittämiseen ja ottamaan parlamentin mukaan tämän prosessin kaikkiin vaiheisiin;
   e) ottamaan tällaisista arvioinneista saadut tulokset täysimääräisesti huomioon neuvotteluissa;
   f) varmistamaan kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointien julkaisemisen, jotta neuvotteluasemat tiedetään jo ennen arviointien tuloksia, jotta kansalaisille voidaan tiedottaa ja antaa vaaleilla valituille edustajille mahdollisuus arvioida ehdotettua sopimusta asianmukaisesti;

18.  panee merkille Euroopan oikeusasiamiehen päätelmät komission päätöksestä tehdä sopimus Vietnamin kanssa ennen ihmisoikeuksiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin tekemistä ja kehottaa komissiota toteuttamaan arvioinnin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa uuden menetelmän perusteella, jotta parlamentti voi tehdä tietoon perustuvan päätöksen;

19.  toistaa kannattavansa ihmisoikeuksia koskevien ehtolausekkeiden sisällyttämistä kauppasopimuksiin ja muistuttaa, että on tärkeää noudattaa ihmisoikeuslausekkeita ja panna ne täytäntöön; on tyytyväinen komission ja neuvoston pyrkimyksiin lisätä tällaisia oikeudellisesti velvoittavia ihmisoikeuslausekkeita kaikkiin kauppa- ja investointisopimuksiin yhteisen lähestymistavan mukaisesti ja kehottaa julkaisemaan neuvoston yhteisen lähestymistavan; panee merkille, että ihmisoikeuslausekkeita ei ole sisällytetty EU:n kaikkiin sopimuksiin, ja kehottaa EU:n muiden kumppaneiden kanssa käytävissä kauppaneuvotteluissa, erityisesti TTIP-neuvotteluissa, varmistamaan oikeudellisesti velvoittavan ihmisoikeuslausekkeen sisällyttämisen;

20.  toteaa kuitenkin, että nykyisillä lausekkeilla on ollut vähäinen vaikutus ihmisoikeusvelvoitteiden ja -sitoumusten täyttämiseen; kehottaa siksi komissiota ja neuvostoa tekemään seuraavat mukautukset:

   a) kaupan suojatoimenpiteiden sisällyttäminen niin, että säilytetään osapuolten valmiudet täyttää ihmisoikeusvelvoitteensa aloilla, joista ne ovat ensisijaisesti vastuussa tapauksissa, joissa ihmisoikeuslausekkeiden määräyksiä on todistetusti rikottu;
   b) kauppa- ja assosiaatiosopimuksissa olevien ihmisoikeuslausekkeiden täytäntöönpanon säännöllinen ja huolellinen seuraaminen erityisesti julkaisemalla säännöllisesti komission ja EUH:n yhteisiä kertomuksia parlamentille siitä, miten kumppanimaat kunnioittavat ihmisoikeuksia, ja perustamalla toimielinten välinen toimikunta;
   c) harkitaan ihmisoikeuskomitean sisällyttämistä kaikkiin EU:n kauppasopimuksiin, jotta varmistetaan sopimukseen liittyvien ihmisoikeuskysymysten vakava ja järjestelmällinen seuraaminen; muistuttaa tässä yhteydessä, että on tärkeää, että kansalaiset osallistuvat neuvotteluihin avoimuuden lisäämiseksi;
   d) varmistetaan, että EU:lla on sisäinen oikeudellinen muutoksenhakujärjestelmä, jonka avulla voidaan tehdä valituksia tapauksissa, joissa kauppasopimuksia ja ihmisoikeuslausekkeita ei noudateta;

21.  muistuttaa vuonna 2010 annetussa suosituksessa esittämästään pyynnöstä, että EU:n jokaisessa kahdenvälisessä ja monenvälisessä kauppasopimuksessa olisi oltava kattavat, täytäntöönpanokelpoiset ja kunnianhimoiset kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat luvut; painottaa, että EU:n eri kauppasopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskevissa luvuissa on eroavuuksia; kehottaa siksi komissiota huolehtimaan mahdollisimman suuresta yhdenmukaisuudesta kaikissa kauppaneuvotteluissa ja sisällyttämään sopimuksiin kauppaa ja kestävää kehitystä koskevia lukuja, jotka sisältävät seuraavaa:

   a) kaikkien osapuolten alustava sitoumus ratifioida ja panna tehokkaasti täytäntöön neljä ensisijaista ja kahdeksan keskeistä ILO:n yleissopimusta sekä kansainväliset monenväliset ympäristösopimukset;
   b) ihmisoikeuslausekkeiden ja kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen kattaminen yleisellä riitojenratkaisumekanismilla samalla tavalla kuin sopimuksen muiden osien kyseessä ollessa, kuten vuoden 2010 suosituksissa pyydettiin, jotta varmistetaan ihmisoikeuksien sekä sosiaalisten ja ympäristönormien noudattaminen;
   c) työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan mahdollisuus esittää valituksia ja hakea muutosta valitusmenettelyn avulla;
   d) tehokkaat ehkäisevät toimenpiteet, myös rahallisten korvausten muodossa, sopimuksen kestävää kehitystä koskevan luvun todetuissa vakavissa rikkomistapauksissa; tällaiset toimenpiteet voitaisiin toteuttaa tilapäisesti hidastamalla, vähentämällä tai jopa keskeyttämällä sopimuksessa määrättyjen tiettyjen kauppaetujen soveltaminen viimeisenä keinona kyseisten normien vakavissa ja jatkuvissa rikkomistapauksissa; toimintasuunnitelmien käyttöönotto kumppaniemme kanssa voisi auttaa korjaamaan kauppa- ja investointisopimusten tiettyjen sitoumusten noudattamatta jättämisen;

22.  toistaa vaatimuksen, että on perustettava kestävää kehitystä koskevia foorumeja tai neuvoa-antavia ryhmiä sopimuksen laadinnan eri vaiheita varten aina neuvotteluista täytäntöönpanoon asti; muistuttaa, että kaikkien kansallisten neuvoa-antavien ryhmien olisi oltava täysin riippumattomia ja niiden käytössä olisi oltava riittävät resurssit; panee merkille EU:n nykyisten kauppasopimusten mukaisesti perustamien kansallisten neuvoa-antavien ryhmien joidenkin jäsenten usein esittämän arvostelun siitä, ettei niiden keskusteluilla ole käytännön vaikutusta ja ehdottaa, että komissio toteuttaa seuraavat toimenpiteet:

   a) luodaan raportointijärjestelmä, joka antaa parlamentille mahdollisuuden arvioida neuvoa-antavien ryhmien työtä;
   b) vastataan järjestelmällisesti ja konkreettisesti EU:n kansallisten neuvoa-antavien ryhmien esittämiin huolenaiheisiin ja seurataan EU:n kansalaisjärjestöjen ja työmarkkinaosapuolten tässä yhteydessä esittämiä aloitteita;
   c) sisällytetään kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lukuihin tehokkaan täytäntöönpanon mahdollistavat logistiset perusmääräykset, sillä nämä seikat ovat osoittautuneet joissakin tapauksissa vakaviksi esteiksi, sekä niihin liittyvät liitännäistoimenpiteet, kuten teknisen avun ja yhteistyöohjelmat;

23.  edellyttää ruohonjuuritason järjestöjen avoimuuden lisäämistä ja vastuunottoa laadittaessa kansainvälistä kauppaa koskevia sääntöjä ja kansallista kauppapolitiikkaa, ja katsoo, että samalla on varmistettava, että työntekijöiden oikeuksia, ihmisoikeuksia ja naisten oikeuksia kunnioitetaan yhdenmukaisesti;

24.  kehottaa komissiota ottamaan parlamentin tiiviimmin mukaan kauppa- ja investointisopimusten täytäntöönpanon seurantaan, joka koskee ihmisoikeuksien sekä sosiaali- ja ympäristönormien noudattamista, ja kehottaa neuvostoa kuulemaan parlamenttia kaikista päätöksistä tarkistaa sopimuksen soveltamista tai jopa keskeyttää tarvittaessa sen soveltaminen;

Ihmisoikeudet ja ympäristö- ja sosiaalinormit yksipuolisella tasolla

25.  on tyytyväinen uuden yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) (asetus (EU) N:o 978/2012) voimaantuloon 1. tammikuuta 2014 ja GSP-järjestelmää vuosina 2014–2015 koskevan ensimmäisen seurantakertomuksen julkaisemiseen; katsoo, että kauppapolitiikan on oltava keino edistää korkeampia sosiaali- ja ympäristönormeja EU:n kumppanimaiden keskuudessa ja kehottaa siksi komissiota toteuttamaan seuraavat korjaavat toimenpiteet:

   a) selvennetään joko delegoidun säädöksen tai asetuksen (EU) N:o 978/2012 tulevan tarkistuksen avulla kansainvälisen yleissopimuksen ”tosiasiallisen täytäntöönpanon vakavan laiminlyönnin” ja kansainvälisessä yleissopimuksessa olevien periaatteiden ”vakavan ja järjestelmällisen rikkomisen” määritelmiä;
   b) konsultoidaan kaikkia asianomaisia valvontaelimiä, jotta GSP-asetuksessa mainittujen kansainvälisten yleissopimusten noudattamista voidaan arvioida asianmukaisesti; kehottaa kiinnittämään arvioinnissa erityisesti huomiota ILO:n yleissopimusten soveltamista käsittelevän asiantuntijakomitean näkemyksiin tullietuuksien myöntämisestä ja suspendoimisesta GSP-asetuksen mukaisesti;
   c) parannetaan asetuksen (EU) N:o 978/2012 tulevassa tarkistamisessa edunsaajamaiden antamien sitoumusten seurantaa; työmarkkina-osapuolille ja kansalaisjärjestöille olisi annettava virallinen asema GSP- ja GSP+-järjestelmien seurannassa erityisesti komissiolle esitettyjen huolenaiheiden kuulemis- ja vastaamismenettelyssä;
   d) sisällytetään GSP-asetukseen myös yritysten yhteiskuntavastuu, kuten vuonna 2010 pyydettiin, jotta varmistetaan, että monikansalliset yritykset noudattavat ihmisoikeuksiin, työnormeihin ja ympäristölainsäädäntöön liittyviä kansallisia ja kansainvälisiä oikeudellisia velvoitteita;
   e) seurataan ja arvioidaan Kaikki paitsi aseet -aloitteen ja tavanomaisten GSP-järjestelyjen täytäntöönpanoon ja tehokkuuteen liittyvää kehitystä ja raportoidaan Euroopan parlamentille;

26.  tukee komission sitoutumista lapsityövoiman käytön poistamiseen; pitää myönteisenä komission yksiköiden valmisteluasiakirjan hyväksymistä ja toistaa vuonna 2010 esittämänsä pyynnön tasapainoisesta ja realistisesta lainsäädäntöehdotuksesta, johon sisältyy esimerkiksi seuraavia toimia; sellaisten tuotteiden merkitseminen, joiden valmistuksessa ei ole käytetty lapsityövoimaa, kauppaetuuksien myöntäminen tietyt työnormit täyttäville maille ja horisontaaliset tuontikiellot tuotteille, joiden valmistuksessa on käytetty lapsityövoimaa; korostaa, että on tärkeää sisällyttää tavoite pakko- ja lapsityövoiman torjumisesta EU:n kauppasopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lukuihin muiden kuuden ILO:n keskeisen yleissopimuksen rinnalla, samoin kuin WTO:n, OECD:n ja ILO:n puitteissa pidetyissä kansainvälisissä keskusteluissa EU:n antama sitoumus monenvälisen ulottuvuuden edistämisestä;

27.  vahvistaa vastustavansa kaikkea sellaista suoraa ja välillistä tarjontaa, joka haittaisi energiaan liittyvien palvelujen kauppaa ja mahdollistaisi tukien teknologisen neutraaliuden; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan vakavasti huomioon sen, että kansainvälisen kaupan lisääntyvät hiilidioksidipäästöt heikentävät EU:n ilmastostrategiaa, ja korostaa, että siirtyminen paikallisiin tuotanto- ja kulutusmalleihin voi edesauttaa Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamista;

28.  muistuttaa, että ilmastonmuutoksen sekä kestämättömän ja laittoman perushyödykkeiden hankinnan aiheuttaman metsäkadon välillä on väistämätön yhteys; kehottaa komissiota takaamaan FLEGT-lupajärjestelmän ja EU:n puutavara-asetuksen tehokkaan täytäntöönpanon, puutavaran toimitusketjujen laillisuutta koskeva velvoite mukaan luettuna;

29.  on tyytyväinen komission päätökseen aloittaa toteutettavuustutkimus metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta;

Yritysten yhteiskuntavastuu

30.  toistaa parlamentin vuonna 2010 esittämän pyynnön yritysten yhteiskuntavastuun sisällyttämisestä EU:n kaikkiin kauppasopimuksiin ja ehtoihin täytäntöönpanon parantamiseksi; korostaa erityisesti komission mahdollisuutta suorittaa tutkimuksia yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvien sitoumusten väitetyn rikkomisen yhteydessä ja kehittää EU:n yhteyspisteitä OECD:n yhteispisteiden tarjoaman mallin mukaisesti ja niitä vahvistaen; pyytää komissiota tehostamaan ponnistelujaan sen varmistamiseksi, että yritykset täyttävät velvoitteensa kaikissa toimitusketjuissaan ja noudattavat täysimääräisesti ILO:n keskeisiä työnormeja ja kansainvälisesti tunnustettuja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia normeja, erityisesti äskettäin päivitettyjä monikansallisia yrityksiä koskevia OECD:n suuntaviivoja, YK:n Global Compact -aloitteen kymmentä periaatetta, yhteiskuntavastuuta koskevaa ISO 26000 -standardia, monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevaa ILO:n kolmikantaista periaatejulistusta sekä yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n ohjaavia periaatteita erityisesti vaatetus- ja kaivannaisteollisuudessa, joissa ihmisoikeuksien ja sosiaalinormien loukkauksia koskevat riskit ovat yleisempiä; muistuttaa, että Bangladeshissa vuonna 2013 tapahtuneen Rana Plazan tragedian jälkeen komissio pani alulle kestävyyttä koskevan aloitteen yhteistyössä Bangladeshin, ILO:n ja Yhdysvaltojen kanssa; korostaa tässä yhteydessä, että on tarpeen saavuttaa kestävyyttä koskevan aloitteen tavoitteet, jotta voidaan edistää työntekijöiden oikeuksia ja huolehtia entistä vastuullisemmin kansainvälisen tason toimitusketjuista; pyytää komissiota ulottamaan tämän tyyppiset ohjelmat ja toimet koskemaan EU:n muita kauppakumppaneita;

31.  pitää keskeisen tärkeänä, että jatketaan toimia kansainvälistä sijoitustoimintaa ja monikansallisia yrityksiä koskevaan OECD:n julistukseen liittymiseksi, varmistetaan, että suuntaviivat mainitaan erityisesti kaikissa EU:n ja kolmansien maiden välisissä uusissa sopimuksissa ja siirrytään passiivisesta lähestymistavasta aktiiviseen lähestymistapaan näiden sopimusten täytäntöönpanossa; kehottaa komissiota varmistamaan avoimuuden yritysten toimintaa koskevan tiedon saannissa ja ottamaan käyttöön tehokkaan ja toteuttamiskelpoisen raportointijärjestelmän, joka tarjoaa tietoja tuotteiden arvoketjuista; muistuttaa vuonna 2010 esittämästään kannasta, jonka mukaan yrityksiä olisi pyydettävä julkaisemaan yhteiskuntavastuuta koskevat tuloksensa ja yritysten olisi noudatettava asianmukaista huolellisuutta; kehottaa komissiota saattamaan ajan tasalle yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan strategiansa, jonka mukaisesti otetaan käyttöön tiukemmat raportointi- ja noudattamisvaatimukset ja jonka avulla varmistetaan tehokkaampien yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden täytäntöönpano, ja kehottaa jäsenvaltioita tukemaan yritysten yhteiskuntavastuun edistämistä kauppasopimuksissa;

32.  kehottaa EU:ta luomaan vuoropuhelufoorumeja kansalaisyhteiskuntaa, yrityksiä, kansainvälisiä järjestöjä ja muita yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyviä toimijoita varten;

33.  kehottaa komissiota soveltamaan YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteiden ja YK:n Global Compact -aloitteen puitteissa toteutetusta Realising Long-term Value for Companies and Investors -hankkeesta (pitkän aikavälin arvon toteuttaminen yrityksille ja investoijille) saatuja tuloksia omaan Euroopan strategisten investointien rahastoonsa, vuoropuheluunsa investoijien kanssa kauppasopimusneuvottelujen yhteydessä sekä ”kestävän pääomamarkkinaunionin” käsitteen tukemiseen tukemalla kestävää kauppaa;

34.  muistuttaa, että monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskeva ILO:n kolmikantainen periaatejulistus, ihmisarvoista työtä koskeva ILO:n ohjelma ja monikansallisia yrityksiä koskevien OECD:n suuntaviivojen työtä koskevat osat ovat keskeisiä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia tekstejä; pyytää komissiota seuraamaan OECD:n ja YK:n aloitteita sisällyttämällä äskettäin laaditut kansainväliset normit EU:n lainsäädäntöön ja kehottaa edistämään tasapainoisia ja kattavia poliittisia suosituksia, myös globaaleihin arvoketjuihin liittyvää vahvaa kestävän kehityksen näkökulmaa, G20-maiden kauppaministereiden kokouksessa Shanghaissa heinäkuussa 2016;

35.  muistuttaa, että EU on maailman johtava toimija tarkasteltaessa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia kansallisia toimintasuunnitelmia; kehottaa komissiota edistämään aktiivisesti vastuullista liiketoimintaa ulkomailla toimivien EU:n yritysten piirissä ja keskittymään erityisesti sen varmistamiseen, että yritykset noudattavat tiukasti kaikkia oikeudellisia velvoitteitaan, jotka johtuvat joko kansallisesta lainsäädännöstä tai mahdollisista kahdenvälisistä taikka kansainvälisistä oikeudellisista velvoitteista, joita niiden liiketoimintaan sovelletaan, ja varsinkin ihmisoikeuksiin, työelämään ja ympäristöön liittyvien kansainvälisten normien ja sääntöjen noudattamiseen; kehottaa lisäksi komissiota toimimaan tätä varten aktiivisesti kumppanimaidensa kanssa, jotta voidaan vaihtaa parhaita käytäntöjä ja tietämystä tavoista ja keinoista liiketoimintaympäristön ja vastuullista liiketoimintaa koskevan tietoisuuden parantamiseksi;

36.  katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa ohjelmaa on mukautettava alueiden ja maiden erityistarpeisiin kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseksi;

37.  kehottaa komissiota ryhtymään kaupan ja investointien alan toimiin ja kannustamaan ja palkitsemaan yrityksiä, jotka toteuttavat yritysten yhteiskuntavastuuta edistäviä strategioita, myöntämällä merkintöjä, tarjoamalla ensisijaisen pääsyn EU:n julkisten hankintojen markkinoille ja perustamalla pk-yrityksille suunnattuja tukiohjelmia;

38.  pitää erittäin myönteisenä, että suuryritysten velvoite raportoida ihmisoikeuksista on sisällytetty muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevaan direktiiviin; kehottaa EU:n jäsenvaltioita saattamaan tämän direktiivin pikaisesti ja tehokkaasti osaksi kansallista lainsäädäntöään; kiinnittää huomiota YK:n ohjaavien periaatteiden raportointikehykseen, suuryrityksiä koskevaan Corporate Human Rights Benchmark ‑järjestelmään sekä integroitua raportointia koskevaan tavoitteeseen ja kehottaa kaikkia EU:ssa julkisesti noteerattuja yhtiöitä ja niiden sidosryhmiä noudattamaan direktiivin henkeä EU:ssa ja EU:n ulkopuolisessa kaupankäynnissä;

39.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti YK:n ihmisoikeusneuvoston ja YK:n ympäristöohjelman (UNEP) työhön sellaisen kansainvälisen sopimuksen aikaansaamiseksi, jonka perusteella monikansalliset yritykset voidaan saada vastaamaan tekemistään ihmisoikeusrikkomuksista ja ympäristönormien rikkomisista;

40.  korostaa, että näiden suositusten tehokas täytäntöönpano on erittäin tärkeä tekijä Euroopan parlamentin arvioidessa komission neuvottelemia kauppasopimuksia; pyytää komissiota vastaamaan yksityiskohtaisesti ja oikea-aikaisesti kaikkiin tässä päätöslauselmassa esiin nostettuihin seikkoihin;

o
o   o

41.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)https://www.wto.org/english/news_e/news15_e/mc10_19dec15_e.htm
(2)http://unfccc.int/resource/docs/2015/cop21/eng/l09r01.pdf
(3)http://eeas.europa.eu/human_rights/docs/2014-hr-annual-report_en.pdf
(4)http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2015/july/tradoc_153591.pdf
(5)YK:n yleiskokouksen 25. syyskuuta 2015 hyväksymä päätöslauselma (A/RES/70/1)(http://www.un.org/ga/search/view_doc.asp?symbol=A/RES/70/1&Lang=E)
(6)EUVL L 347, 30.12.2005, s. 1.
(7)EUVL L 303, 31.10.2012, s. 1.
(8)http://mneguidelines.oecd.org/text/
(9)http://www.oecd.org/daf/inv/mne/GuidanceEdition2.pdf
(10)http://unctad.org/en/pages/PublicationWebflyer.aspx?publicationid=1437
(11)EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 101.
(12)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0294.
(13)EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 31.
(14)EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 94.
(15)A/HRC/RES/26/9 (http://www.ihrb.org/pdf/G1408252.pdf)


Eteenpäin suuntautuva ja innovatiivinen tulevaisuuden kauppa- ja investointistrategia
PDF 252kWORD 142k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2016 uudesta eteenpäin suuntautuvasta ja innovatiivisesta tulevaisuuden kauppa- ja investointistrategiasta (2015/2105(INI))
P8_TA(2016)0299A8-0220/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman Dohan kehitysohjelman tilasta ja Maailman kauppajärjestön (WTO) kymmenennen ministerikokouksen valmisteluista(1),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta (TTIP) koskevista neuvotteluista(2) ja 3. helmikuuta 2016 palvelukauppasopimuksesta(3) komissiolle antamansa suositukset,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kaikkien kauppa: Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497),

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030, joka hyväksyttiin YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa New Yorkissa vuonna 2015,

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n kauppa- ja investointipolitiikkojen ulkoisista vaikutuksista julkisen ja yksityisen sektorin yhteisiin aloitteisiin EU:n ulkopuolisissa maissa(4),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman strategiasta teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi kolmansissa maissa(5),

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Rana Plaza ‑rakennuksen romahtamisen toisesta vuosipäivästä ja Bangladeshin kestävyyssopimuksen edistymisestä(6),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 2/2014 ”Hallinnoidaanko etuuskohtelukauppaa koskevia menettelyjä asianmukaisesti?”,

–  ottaa huomioon Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) toimintaohjeet monikansallisille yrityksille sekä Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kolmikantaisen periaatejulistuksen, joka koskee monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa,

–  ottaa huomioon EU:n asetuksen laittomasti korjatusta puusta, EU:n muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevan direktiivin, komission ehdotuksen asetukseksi konfliktialueiden mineraaleista, orjuuden uusista muodoista annetussa Yhdistyneen kuningaskunnan laissa olevan toimitusketjun avoimuutta koskevan lausekkeen ja huolellisuusvelvoitteesta annetun Ranskan lain,

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 ‑strategian mukaisesta Euroopan uudesta kauppapolitiikasta(7),

–  ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 ‑strategiasta(8),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kansainvälisestä kauppapolitiikasta ja ilmastonmuutoksen haasteista(9),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa(10),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa(11),

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 24. kesäkuuta 2013 hyväksymät EU:n suuntaviivat homo- ja biseksuaalisten sekä trans- ja intersukupuolisten henkilöiden (HLBTI) kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 7.–8. helmikuuta 2013 antamat päätelmät, sen 21. marraskuuta 2014 kaupasta antamat päätelmät sekä ulkoasiainneuvoston 27. marraskuuta 2015 antamat päätelmät,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon EU:n toimielinten avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja lahjomattomuutta koskevaan mietintöön,

–  ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön perustamisesta tehdyn Marrakeshin sopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 21 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 207, 208 ja 218 artiklan,

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/478 24 artiklan 2 kohdan tuontiin sovellettavasta yhteisestä järjestelmästä,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimukseen kirjatun kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevan periaatteen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A8-0220/2016),

A.  toteaa, ettei kauppa ole itsetarkoitus vaan keino luoda vaurautta ja tasa-arvoa, edistää liiketoimintamahdollisuuksia, kestävää taloudellista kehitystä, sosiaalista kehitystä ja kulttuurien ymmärtämistä, lisätä työllisyyttä ja parantaa elintasoa lisäämättä julkisia menoja;

B.  toteaa, että yhteinen kauppapolitiikka muuttui perusteellisesti Lissabonin sopimuksen tultua voimaan joulukuussa 2009; toteaa, että kauppa ei ole erillistä toimintaa, vaan se kytkeytyy moneen muuhun politiikkaan ja on riippuvainen niistä; katsoo, että kauppa- ja investointisopimuksia koskevien neuvottelujen on ulotuttava tullien alentamista pidemmälle, koska sääntelykysymyksiin ja kansainvälisten standardien lähentymiseen liittyy tällä hetkellä vaikeita haasteita;

C.  katsoo, että Euroopan unionissa ei ole ollut vakavasti otettavaa keskustelua vapaakauppapolitiikan kustannuksista (kuten teollisuuden uudelleenjärjestelyt: yhtiöiden lakkauttaminen, valmistusteollisuuden työpaikkojen menetykset, kokonaisten teollisuudenalojen siirtyminen kolmansiin maihin ja lisääntynyt tuonti) ja vapaakauppapolitiikan yleisestä kustannus- hyötyanalyysistä; ottaa huomioon, että rehellisen keskustelun puuttumisen vuoksi eri sidosryhmät kyseenalaistavat EU:n kauppapolitiikan logiikan ja suunnan sekä EU:n politiikan yleensä, ja katsoo, että rehellinen keskustelu estäisi tämän valitettavan seurauksen;

D.  ottaa huomioon, että maailmanlaajuinen ylikapasiteetti keskeisillä toimialoilla ja tästä aiheutuva kaupan epätasapaino ovat alkaneet heikentää EU:n yritysten ja teollisuudenalojen luottamusta EU:n kauppapolitiikan toimivuuteen;

E.  toteaa, että talouskasvun jäädessä vähäiseksi ulkomaankaupalla on merkittävä osuus Euroopan talouden elpymisessä, koska sen avulla saadaan aikaan konkreettisia ja mitattavissa olevia tuloksia ja edistetään ihmisarvoista työtä, kestävää talouskasvua ja tasa-arvoa Euroopassa ja muualla;

F.  toteaa, että uuden sukupolven kauppapolitiikassa on otettava huomioon ihmisten huolenaiheet avoimuudesta ja osallistumisesta, hyvinvoinnista ja työpaikoista, yritysten globaalia ja verkottunutta taloutta koskevat odotukset, köyhyyden torjuminen ja tarve turvata kaupasta saatujen tulojen tasapuolisempi jakautuminen sekä uudet kysymykset kuten digitaalinen kaupankäynti ja pk-yritysten keskeinen asema;

G.  toteaa, että käynnissä olevat kauppaneuvottelut ovat herättäneet kansalaisten mielenkiinnon EU:n kauppapolitiikkaa kohtaan ja että yhä useammat kansalaiset ovat kiinnostuneita kauppapolitiikasta ja huolissaan siitä, että yhteinen kauppapolitiikka saattaa vesittää Euroopan ja jäsenvaltioiden sääntelyä ja normeja;

H.  ottaa huomioon, että komissio on selkeästi sitoutunut siihen, ettei kauppasopimuksilla milloinkaan alenneta sääntelyyn perustuvan suojan tasoa, että suojan tasoa voidaan muuttaa ainoastaan ylöspäin ja että oikeus sääntelyyn suojataan aina;

I.  ottaa huomioon, että kauppasopimuksiin liittyvällä sääntely-yhteistyöllä on varmistettava terveyden ja turvallisuuden suojelun korkein taso SEUT-sopimuksen 191 artiklassa vahvistetun varovaisuusperiaatteen mukaisesti;

J.  ottaa huomioon EU:n kansalaisten, yritysten ja pk-yritysten epäilykset, jotka koskevat sitä, edustavatko suuret toimialajärjestöt todella EU:n kansalaisten, EU:n yritysten ja yleisesti Euroopan unionin etua;

K.  katsoo avoimuuden edellyttävän, että EU:n toimielimet tarkistavat, että EU:n teollisuudenalojen puolesta esitetyissä kannanotoissa otetaan todella huomioon EU:n teollisuuden kannat;

L.  katsoo, että EU:n kauppa- ja investointipolitiikkaa on vahvistettava sekä varmistamalla kansalaisille ja yrityksille suotuisat tulokset työllisyyden ja vaurauden suhteen että vahvistamalla ympäristöä koskevia ja sosiaalisia oikeuksia sekä takaamalla, että toiminta on mahdollisimman avointa, sitoutunutta ja vastuullista, käymällä jatkuvaa vuoropuhelua yritysten, kuluttajien, työmarkkinaosapuolten, kaikkien muiden sidosryhmien sekä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa sekä asettamalla neuvotteluille selkeät suuntaviivat;

M.  ottaa huomioon, että alkuperäsäännöt määrittävät kaupan vapauttamisen todellisen laajuuden, sillä niissä määritetään, mitkä tavarat todella hyötyvät vapaakauppasopimuksista, mutta panee merkille, että niitä ei usein käsitellä julkisissa kauppapolitiikan keskusteluissa ja Euroopan parlamentti ei ole toistaiseksi arvioinut niitä;

N.  katsoo, että Euroopan unionin on kauppapolitiikassaan ja käymissään kauppaneuvotteluissa otettava huomioon tiettyjen alojen, erityisesti maatalousalan, herkkyydet markkinoiden avaamisen yhteydessä;

O.  toteaa, että vuoteen 2050 mennessä 28 jäsenvaltion EU:n ennustetaan muodostavan ainoastaan 15 prosenttia koko maailman BKT:stä, kun vuonna 2013 vastaava osuus oli 23,7 prosenttia, ja että vuodesta 2015 lähtien 90 prosenttia maailman talouskasvusta tuotetaan muualla kuin EU:ssa ja että kehittyvien talouksien kasvuvauhti on hidastumassa merkittävästi;

P.  toteaa, että EU on nykyisin maailman suurin kaupparyhmittymä, joka hallitsee kolmasosaa maailmankaupasta, ja että vuoteen 2020 mennessä kyseisen osuuden ennustetaan kutistuvan noin 26 prosenttiin;

Q.  toteaa, että EU:n asemaa maailmankaupassa heikentävät myös muut muuttujat, kuten väestörakenteen muutokset; toteaa, että EU:n osuuden koko maailman väestöstä arvioidaan laskevan 7,1 prosentista (2013) 5,3 prosenttiin (2060);

R.  toteaa, että tulevissa kauppasopimuksissa ja -neuvotteluissa olisi otettava huomioon Euroopan parlamentin transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta (TTIP) ja palvelukauppasopimusta (TiSA) koskevissa päätöslauselmissa ilmaistut kannat ja mukauduttava niihin;

S.  toteaa, että vaurauden tuottamisen painopiste siirtyy selkeästi itään Aasian ja Tyynenmeren alueelle, mikä johtuu Kiinasta, joka on jo ohittanut Japanin ja syrjäyttää todennäköisesti Yhdysvallat maailman suurimpana taloutena vuonna 2025; toteaa, että tämä merkitsee sitä, että kehittyvät taloudet ja kehitysmaat saavuttavat teollisuusmaat ja pääsevät kehittyneiden talouksien tasolle;

T.  ottaa huomioon arvion, jonka mukaan pääoman, tavaroiden, palvelujen ja tiedon rajat ylittävät virrat lisäsivät 7,8 triljoonaa Yhdysvaltojen dollaria maailmantalouteen vuonna 2014, ja että pelkästään tietovirtojen lisäarvo oli 2,8 triljoonaa Yhdysvaltojen dollaria ja tavarakaupan lisäarvo arviolta yli 2,7 triljoonaa dollaria;

Ripeämpi mukautuminen maailmankaupan nopeasti muuttuviin suuntauksiin

1.  pitää myönteisenä komission uutta strategiaa ”Kaikkien kauppa: Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” ja erityisesti toimitusketjujen vastuullisen hallinnan, maailmanlaajuisten digitaalisten markkinoiden, digitaalisten tuotteiden ja palvelujen kaupan, oikeudenmukaisen ja eettisen kaupan sekä kaupan vapauttamisen sosiaalisten kustannusten kaltaisiin uusiin painopisteisiin keskittymistä; on vahvasti sitä mieltä, että kaikessa tulevassa kauppapolitiikassa on torjuttava protektionismin eri muotoja, muun muassa vähennettävä tarpeettomia tullien ulkopuolisia kaupan esteitä, ja varmistettava erityisesti pk-yrityksille pääsy uusille markkinoille; muistuttaa, että kaupan vapauttaminen on tehtävä asianmukaisesti, jotta turvataan kestävä kehitys; pitää valitettavana, että komissio on viivyttänyt uuden strategian esittämistä, kun otetaan huomioon, että parlamentti oli pyytänyt, että uudistettu välistrategia ja pitkän aikavälin strategia olisi esitetty kesään 2012 mennessä;

2.  on vahvasti sitä mieltä, että vaikka palvelut muodostavat yli 70 prosenttia EU:n BKT:stä ja tarjoavat 90 prosenttia tulevista työpaikoista, Euroopan valmistusteollisuus on keskeinen osatekijä Euroopan uudelleenteollistumisessa ja näin ollen strategiassa olisi keskityttävä enemmän valmistusteollisuuden rooliin yhteisessä kauppapolitiikassa; kehottaa komissiota työskentelemään kauppakumppaneiden kanssa sen varmistamiseksi, että niiden markkinat ovat suuremmassa määrin avoinna EU:n yrityksille, erityisesti liikenteen, televiestinnän ja julkisten hankintojen aloilla, sillä kauppakumppaneiden ulkomaiset yritykset voivat puolestaan osallistua laajasti EU:n sisämarkkinoille;

3.  toteaa, että EU:n kauppapolitiikalla on erittäin tärkeä geopoliittinen ja taloudellinen merkitys Euroopalle globalisaation muokkaamisessa, kansainvälisten standardien vahvistamisessa ja ulkomaisille markkinoille pääsyn laajentamisessa; toteaa, että jos unioni ei toimi nyt, muut tahot asettavat kansainväliset säännöt; painottaa, että koska EU on maailman suurin talous, kestävä ja vastuullinen kauppa on sen vahvin toimintaväline niin eurooppalaisten etujen, investointien ja liiketoiminnan tukemisessa kuin eurooppalaisten arvojen edistämisessä ulkomailla samalla kun edistetään talouskasvua ja investointeja ja luodaan työpaikkoja kotikentällä; tukee komission pyrkimystä vahvistaa kauppa- ja sisämarkkinapolitiikan välisiä synergioita ja suosittaa, että näissä politiikoissa asetetaan etusijalle työpaikkojen luomiseen tähtäävät toimet;

4.  pitää myönteisenä komission lupausta, ettei millään kauppasopimuksella heikennetä EU:n kuluttajansuojavaatimusten avulla saavutettua edistystä, ei myöskään digitaalisen vallankumouksen alalla; painottaa seuraavansa jatkossakin tiiviisti, että meneillään olevissa neuvotteluissa tätä lupausta noudatetaan;

5.  painottaa sisämarkkinoiden ja EU:n kauppapolitiikan välisen yhteyden merkitystä ja katsoo, että niiden olisi oltava täysin yhteensopivia keskenään ja laajempien unionin toimintapolitiikkojen ja arvojen kanssa; katsoo, että avoin, vastuullinen ja vapaa maailmankauppa, joka perustuu tehokkaisiin, avoimiin ja tiukkoihin globaaleihin sääntöihin, on olennaisen tärkeää sille, että sisämarkkinat saavuttavat täyden potentiaalinsa, jotta niiden toiminta ja kasvu hyödyttävät kansalaisia, kuluttajia ja yrityksiä, etenkin pieniä ja keskisuuria yrityksiä; muistuttaa, että kaupan vapauttaminen johtaa tuottavuuden kasvuun, edistää ulkoista kilpailukykyä ja on jo lähes joka seitsemännen työpaikan perustana sisämarkkinoilla sekä hyödyttää merkittävästi kuluttajia;

6.  kehottaa komissiota päivittämään kauppa- ja investointistrategiaansa säännöllisesti ja julkaisemaan kahden vuoden välein vuodesta 2017 alkaen parlamentille annettavan yksityiskohtaisen täytäntöönpanokertomuksen, jotta varmistetaan, että se täyttää lupauksensa; kehottaa komissiota sisällyttämään näihin kertomuksiin edistymisen käynnissä olevissa kauppaneuvotteluissa ja nykyisten kauppasopimusten täytäntöönpanossa;

7.  kehottaa komissiota nopeuttamaan menettelyjään, jotta neuvotellut kauppasopimukset voidaan toimittaa parlamentille lyhyemmässä ajassa ja jotta niitä siten voidaan soveltaa tilapäisesti tai ne voidaan saattaa voimaan nopeammin;

Avoin kauppapolitiikka ja kansalaisten äänen voimistaminen

8.  pitää myönteisenä, että komissio lisää avoimuutta kauppaneuvottelujen kaikissa vaiheissa ja tukee komission TTIP-neuvottelujen avoimuutta koskevaa aloitetta; kiittää komissiota siitä, että parlamentin esittämien erinäisten pyyntöjen jälkeen se on lisännyt neuvotteluja koskevaa avoimuutta toimittamalla luottamuksellisiksi luokiteltuja neuvotteluasiakirjoja kaikille Euroopan parlamentin jäsenille ja kansallisten parlamenttien jäsenille ja antamalla sidosryhmille lisätietoja asiasta; muistuttaa, että Euroopan parlamentin entistä laajempi oikeus tutustua TTIP-neuvottelujen luottamukselliseksi luokiteltuihin asiakirjoihin on lujittanut parlamentin valvontavaltaa, joten Euroopan parlamentti on voinut toteuttaa entistä tehokkaammin vastuutehtäväänsä yhteisessä kauppapolitiikassa; kehottaa näin ollen laajentamaan komission avoimuusaloitetta täyden avoimuuden saavuttamiseksi ja julkisen valvonnan mahdollistamiseksi kaikissa käynnissä olevissa ja tulevissa kauppaneuvotteluissa sekä neuvottelemaan kumppanimaiden kanssa, jotta edistetään tiukkoja avoimuusvaatimuksia sen varmistamiseksi, että tämä on vastavuoroinen prosessi, jossa EU:n neuvotteluasema ei ole vaarassa, ja että toivotusta avoimuustasosta päästään sopimukseen neuvotteluja varten tehtävän selvitystyön yhteydessä; korostaa, että järkevä avoimuus voi vahvistaa maailmanlaajuista tukea sääntöihin perustuvalle kaupalle;

9.  kehottaa neuvostoa julkaisemaan kaikki aikaisemmin hyväksytyt ja tulevat neuvotteluvaltuudet viipymättä;

10.  kehottaa komissiota varmistamaan kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten vahvan ja tasapainoisen osallistumisen, muun muassa asianmukaisten julkisten verkkokuulemisten ja tiedotuskampanjoiden avulla, jotta EU:n kauppapolitiikan sisältöä parannetaan ja sitä suunnataan puolustamaan kansalaisten oikeuksia ja siten sen legitimiteettiä vahvistetaan;

11.  painottaa, että käynnissä olevan kauppaneuvottelujen sisältöä koskevan keskustelun yhteydessä sääntely-yhteistyössä on säilytettävä sääntelyn ensisijainen tehtävä, joka on yleisen edun edistäminen; korostaa, että sääntelyviranomaisten välisen tehostetun yhteistyön olisi helpotettava kauppaa ja investointeja siten, että tunnistetaan tarpeettomat kaupan tekniset esteet sekä päällekkäiset tai tarpeettomat hallinnolliset rasitteet ja muodollisuudet, jotka vaikuttavat suhteettomasti pk-yrityksiin, ja tähdentää, ettei saisi vaarantaa teknisiä menettelyjä, jotka liittyvät perustavanlaatuisiin vaatimuksiin ja määräyksiin ja jotka turvaavat terveyttä, turvallisuutta, kuluttaja-, työ-, sosiaali- ja ympäristölainsäädäntöä ja kulttuurista monimuotoisuutta koskevia eurooppalaisia standardeja ja suojelevat täysin varovaisuusperiaatetta sekä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten itsenäistä päätösvaltaa; muistuttaa, että vastaavien mekanismien on perustuttava tehostettuun tietojenvaihtoon ja kansainvälisten teknisten standardien hyväksymisen parantamiseen sekä johdettava tiiviimpään lähentymiseen, minkä yhteydessä ei saa missään tapauksessa vaarantaa tai viivästyttää minkään kauppakumppanin demokraattisesti oikeutettuja päätöksentekomenettelyjä; kannustaa vaikutustenarvionteihin perustuvien uusien kansainvälisten teknisten standardien käyttöön ja luomiseen sekä kaikkiin toimiin, joiden tarkoituksena on varmistaa unionin kauppakumppaneiden täysipainoinen osallistuminen kansainvälisiin standardointielimiin; katsoo kuitenkin, että yhteisten kansainvälisten standardien puuttuminen ei saisi estää vastaavuuden vastavuoroisen tunnustamisen tarvittaessa tai pyrkimyksiä yhteisten transatlanttisten teknisten standardien kehittämiseksi;

12.  kehottaa komissiota avoimuuden varmistamiseksi ja EU:n kaupallisten etujen suojelemiseksi varmistamaan kaupan aloitteita koskevissa teollisuuden kuulemisissa, että EU:n järjestöt edustavat tosiasiallisesti EU:n kauppaetuja ja tuovat esiin aitoja kansallisten toimialojen intressejä; korostaa, että EU:n toimielinten asiakirjat olisi mahdollisuuksien mukaan julkistettava, koska avoimuus on olennaista, jotta yhteiselle kauppapolitiikalle saadaan kansalaisten tuki; kehottaa komissiota panemaan täytäntöön Euroopan oikeusasiamiehen heinäkuussa 2015 antamat suositukset ja kiinnittämään erityistä huomiota kaikkien neuvotteluasiakirjojen saatavuuteen;

Unionin kaupan tavoitteiden ja sen kehitystä edistävää kauppaa koskevan ulkoisen politiikan muiden näkökohtien välisen johdonmukaisuuden lisääminen

13.  muistuttaa, että yhteistä kauppapolitiikkaa sovellettaessa on otettava huomioon SEU‑sopimuksen 21 artiklassa ja SEUT-sopimuksen 208 artiklassa vahvistetut unionin ulkoisten toimien periaatteet ja tavoitteet sekä olisi edistettävä EU:n ajamia SEU‑sopimuksen 2 artiklassa määriteltyjä arvoja; muistuttaa, että on varmistettava johdonmukaisuus ulkoisten politiikkojen ja ulkoisen ulottuvuuden omaavien sisäisten politiikkojen välillä; korostaa, että EU:lla on oikeudellinen velvoite kunnioittaa ihmisoikeuksia ja että EU:n olisi edistettävä kauppaa käyvien maiden taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävää kehitystä; katsoo, että EU:n velvollisuus on toteuttaa kaikki tarvittavat toimet, jotta se voi ennakoida, ehkäistä ja torjua yhteisen kauppapolitiikkansa mahdollisia kielteisiä vaikutuksia tekemällä säännöllisesti etu- ja jälkikäteen ihmisoikeuksia ja kestävyyttä koskevia vaikutustenarviointeja ja tarkistamalla kauppasopimuksia tarvittaessa niiden perusteella; muistuttaa, että vain reilu ja asianmukaisesti säännelty kauppa, jossa otetaan huomioon kestävän kehityksen tavoitteet, voi vähentää eriarvoisuutta ja edistää kehitystä; muistuttaa, että kestävän kehityksen tavoitteisiin sisältyy useita kauppaan liittyviä tavoitteita monilla politiikan aloilla ja että yksi konkreettisimmista tavoitteista on kehitysmaiden viennin lisääminen tarkoituksena kaksinkertaistaa vähiten kehittyneiden maiden osuus maailmanlaajuisesta viennistä vuoteen 2020 mennessä;

14.  on tyytyväinen, että niiden ihmisten määrä, jotka elävät Maailmanpankin määritelmän mukaisessa absoluuttisessa köyhyydessä, on vähentynyt huomattavasti vuodesta 1990; huomauttaa kuitenkin, että on tehtävä enemmän, jotta yksityisiä ja julkisia investointeja vauhditetaan vähiten kehittyneissä maissa ja näille maille tarjotaan siten institutionaaliset ja infrastruktuuripuitteet, jotka antavat niille mahdollisuudet hyödyntää kaupan tarjoamia etuja paremmin ja auttavat niitä monipuolistamaan talouttaan ja integroitumaan globaaleihin arvoketjuihin, jolloin ne pystyvät erikoistumaan korkeamman lisäarvon tuotteisiin;

15.  panee merkille, että komissio on ilmoittanut vahvistavansa kestävää kehitystä ja edistävänsä ihmisoikeuksia, työ- ja sosiaalinormeja sekä ympäristön kestävää kehitystä koko maailmassa kauppa- ja investointisopimuksillaan, mutta kehottaa toteuttamaan määrätietoisia toimia, jotta sopimusten kyseiset luvut pannaan täysimääräisesti täytäntöön ja niiden täytäntöönpanoa valvotaan käytännössä; on samaa mieltä komission kanssa siitä, että EU:lla on erityinen vastuu kauppapolitiikkansa vaikutuksista kehitysmaissa ja erityisesti vähiten kehittyneissä maissa;

16.  pitää muuttoliikettä yhtenä EU:n suurimmista 2000-luvun haasteista; korostaa, että EU:n kauppa- ja investointipolitiikan johdonmukaisuuden varmistaminen on olennaista, jos halutaan puuttua muuttoliikkeen syihin; pitää valitettavana, että asiaan ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota ”Kaikkien kauppa” -strategiassa;

17.  katsoo, että erityisesti talouskriisistä tällä hetkellä kärsivissä kumppanimaissa pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden tavoitteena on oltava ennen kaikkea todellisten ja kestävien parannusten tuominen tavallisten ihmisten elinoloihin;

18.  korostaa, että ihmisoikeuksia koskevien määräysten, sosiaali- ja ympäristönormien, ILO:n tärkeimpiin yleissopimuksiin perustuvien työntekijöiden oikeuksia koskevien sitoumusten sekä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien periaatteiden, mukaan luettuna OECD:n monikansallisia yrityksiä koskevat toimintaohjeet sekä yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n perusperiaatteet, olisi oltava sitovia ja niiden on kuuluttava olennaisena osana EU:n kauppasopimuksiin täytäntöönpanokelpoisten sitoumusten muodossa; kehottaa komissiota sisällyttämään kaikkiin EU:n kauppa- ja investointisopimuksiin kestävää kehitystä koskevia lukuja; katsoo, että jotta näistä kestävää kehitystä koskevista määräyksistä tehdään sitovia, on sovellettava kolmivaiheista lähestymistapaa, mihin sisältyvät neuvottelut viranomaisten kanssa, kotimaiset neuvoa-antavat ryhmät ja asiantuntijapaneelit, joihin ILO osallistuu, ja viimeisenä keinona sopimuksen yleisen riitojenratkaisumekanismin käyttäminen riitojen ratkaisuun ja tähän liittyvä mahdollisuus määrätä taloudellisia seuraamuksia; huomauttaa, että työ- ja ympäristönormit eivät rajoitu kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lukuihin vaan niitä on sovellettava kauppasopimusten kaikilla aloilla;

19.  painottaa, että kauppasopimuksissa on oltava tehokkaita suojamekanismeja; edellyttää samalla, että otetaan käyttöön niiden työntekijöiden oikeuksien ja ympäristöoikeuksien täytäntöönpanon tehokas valvontamekanismi, jotka eivät kuulu ihmisoikeuksia koskevan lausekkeen piiriin; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön jäsennellyn ja epäpoliittisen menettelyn, jonka avulla on selkeiden kriteerien perusteella käynnistettävä neuvottelut kumppanin kanssa kaupan ja kestävän kehityksen lukujen velvoitteiden epäillyistä rikkomuksista;

20.  pitää tärkeänä, että kansalaisyhteiskunta osallistuu vapaakauppasopimusten tekemiseen, ja korostaa mahdollisuutta käyttää edistyneempiä viestimiä kansalaisyhteiskunnan osallistumisen helpottamiseksi;

21.  muistuttaa, että on tärkeää noudattaa asekauppaa koskevia eurooppalaisia ja kansainvälisiä sääntöjä, erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien asekauppasopimusta ja Euroopan unionin käytännesääntöjä aseiden viennistä; korostaa, että unionin kauppapolitiikka on talousdiplomatian väline, jolla voitaisiin myös edistää terrorismin perimmäisten syiden torjumista; korostaa, että myös tehokas vientivalvontalainsäädäntö on avainasemassa EU:n kauppapolitiikassa; kehottaa siksi komissiota päivittämään kaksikäyttötuotteita koskevaa EU:n vientivalvontalainsäädäntöä, jotta voidaan jatkaa pyrkimistä kohti EU:n strategisia tavoitteita ja yleismaailmallisia arvoja;

22.  muistuttaa, että ILO:n arvion mukaan 865 miljoonaa naista eri puolilla maailmaa kykenisi edistämään tuntuvammin talouskasvua, jos heitä tuettaisiin paremmin; toteaa, että naisten omistamia yrityksiä ei nykyisellään hyödynnetä riittävästi pyrittäessä parantamaan kilpailukykyä ja vauhdittamaan liiketoimintaa sekä ylläpitämään kasvua; toteaa, että kauppapolitiikalla voi olla erilaisia sukupuolivaikutuksia talouden eri aloilla ja että tarvitaan enemmän sukupuolta ja kauppaa koskevia tietoja; panee merkille, että komissio ei ”Kaikkien kauppa” -tiedonannossaan käsittele lainkaan kauppasopimusten sukupuolinäkökohtia; kehottaa komissiota vauhdittamaan pyrkimyksiään käyttää kauppaneuvotteluja välineenä, jolla edistetään sukupuolten tasa-arvoa, sekä varmistamaan, että sekä naiset että miehet voivat hyödyntää kaupan vapauttamisen tuomia etuja ja että sekä naisia että miehiä suojellaan kaupan vapauttamisen haittavaikutuksilta; katsoo, että tässä tarkoituksessa komission olisi varmistettava, että sukupuolinäkökulma sisällytetään horisontaalisesti kaikkiin tuleviin kauppasopimuksiin, ja että komission olisi seurattava voimassa olevien kauppasopimusten sukupuolivaikutusta;

23.  suhtautuu myönteisesti komission ilmoitukseen, jonka mukaan se aikoo laatia yleistä tullietuusjärjestelmää (GSP) koskevan väliarvioinnin ja arvioida erityisesti mahdollisuutta laajentaa tullietuuksia järjestelmän kehyksessä koskemaan myös palveluja; korostaa samalla, että GSP, EBA- ja GSP+ -järjestelmä mukaan luettuna, on väline, joka mahdollistaa perusarvojen ylläpitämisen, ja katsoo, että GSP on pantava täytäntöön ja sitä on valvottava tehokkaasti;

Avoimet globaalit arvoketjut, joissa perusarvoja ja -normeja kunnioitetaan maailmanlaajuisesti

24.  toteaa, että maailman tuotantojärjestelmän kansainvälistyminen on edistänyt uusia talouskehitystä koskevia avauksia ja tarjonnut työllistymisen kautta sadoille miljoonille mahdollisuuden päästä köyhyydestä; muistuttaa, että ILO:n mukaan noin 780 miljoonaa aktiivisesti työmarkkinoilla toimivaa naista ja miestä ei ansaitse riittävästi voidakseen päästä köyhyydestä; korostaa, että globaalien arvoketjujen laajentaminen on tarjonnut työllistymismahdollisuuksia, mutta että voimassa olevan työlainsäädännön sekä työturvallisuutta koskevien vaatimusten – jotka otettiin käyttöön työntekijöiden suojelemiseksi liian rasittavilta työajoilta ja sietämättömiltä olosuhteilta – heikko täytäntöönpano hankintamaissa on edelleen kiireellinen kysymys; panee merkille, että globaalit arvoketjut ovat myös houkutelleet eräitä toimitusyrityksiä sivuuttamaan työlainsäädäntöä, siirtämään taloudellisia toimintojaan EU:n ulkopuolelle, edellyttämään työntekoa turvattomissa ja sietämättömissä olosuhteissa ja ylipitkiä työpäiviä sekä epäämään työntekijöiltä näiden perusoikeuksia; muistuttaa, että tällaiset käytännöt merkitsevät vilpillistä kilpailua suhteessa toimijoihin, jotka noudattavat työlainsäädäntöä ja kansainvälisiä työ- ja ympäristönormeja, sekä hallituksiin, jotka haluavat nostaa palkkoja ja elintasoa; kehottaa komissiota tutkimaan globaalien arvoketjujen yleistymisen vaikutusta ja esittämään konkreettisia ehdotuksia olosuhteiden parantamiseksi niissä tiiviissä yhteistyössä ILO:n ja OECD:n kanssa; korostaa, että EU:n syvemmän globaaleihin arvoketjuihin integroitumisen on perustuttava kahteen periaatteeseen: Euroopan sosiaalisen mallin ja sääntelymallin takaamiseen sekä kestävän ja oikeudenmukaisen kasvun ja ihmisarvoisten työpaikkojen turvaamiseen ja luomiseen sekä unionissa että sen kumppanimaissa; toteaa, että arvoketjujen globaalistuminen lisää kotimaisen tuotannon ja viennin tuontisisältöä ja siten se kasvattaa protektionististen toimien kustannuksia merkittävästi;

25.  katsoo, että kauppapolitiikalla on edistettävä avoimen tuotantoprosessin varmistamista koko arvoketjussa sekä sitä, että noudatetaan perustavanlaatuisia ympäristönormeja, sosiaalisia normeja ja turvallisuusnormeja; kehottaa komissiota edistämään aloitteita, jotka koskevat toimitusketjujen huolellisuusvelvoitenormeja; pitää myönteisenä, että komissio haluaa tehdä tiivistä yhteistyötä ILO:n ja OECD:n kanssa kehittääkseen globaalin lähestymistavan erityisesti valmisvaatealan työolojen parantamiseen; tähdentää, että on kartoitettava ja arvioitava uusia alakohtaisia tai maantieteellisiä tilaisuuksia uusien vastuullisia toimitusketjuja koskevien aloitteiden laatimiseen; odottaa mielenkiinnolla komission uutta tiedonantoa yritysten yhteiskuntavastuusta;

26.  kehottaa komissiota edistämään YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) kattavaa kestävää kehitystä koskevaa investointipolitiikan kehystä;

27.  vaatii, että kauppaa tukevassa kehitysavussa ja teknisessä tuessa keskitytään köyhien tuottajien, mikro- ja pienyritysten, osuuskuntien ja naisten voimaannuttamiseen sekä sukupuolten tasa-arvoon, jotta vahvistetaan niiden saamaa hyötyä kaupankäynnistä paikallisilla ja alueellisilla markkinoilla;

28.  pyytää komissiota laatimaan lainsäädäntöä, jonka tavoitteena on kieltää sellaisten tavaroiden tuominen, jotka on tuotettu jotakin pakkotyön tai nykyaikaisen orjuuden muotoa hyödyntämällä, ja samalla vahvistamaan eettisiin perustein tehtäviä tuonti- ja toimitusketjun tarkastuksia;

29.  korostaa, että teollis- ja tekijänoikeuksien parempi suojaaminen koko laajuudessaan sekä niiden entistä tehokkaampi valvonta ovat erittäin tärkeässä asemassa jatkettaessa integroitumista globaaleihin arvoketjuihin;

30.  kehottaa komissiota tukemaan kaikkia kehitysmaita TRIPS-sopimukseen sisällytettyjen sekä TRIPS-sopimuksesta ja kansanterveydestä 14. marraskuuta 2001 annetussa Dohan julistuksessa tunnustettujen ja vahvistettujen joustavuustekijöiden täysimääräisessä ja tehokkaassa hyödyntämisessä, jotta varmistetaan, että kehitysmaat voivat tarjota olennaislääkkeitä kohtuuhintaan omien kansanterveysohjelmiensa puitteissa; kehottaa neuvostoa tässä yhteydessä täyttämään Dohan julistuksessa antamansa sitoumukset varmistamalla, että komissio nimenomaisesti takaa lääkkeiden saatavuuden, kun se neuvottelee lääkealaan liittyvistä määräyksistä kehitysmaiden kanssa vastaisuudessa tehtävien kahdenvälisten ja alueellisten kauppasopimusten puitteissa tai kun kehitysmaat osallistuvat WTO:hon liittymistä koskevaan prosessiin; pitää myönteisenä komission antamaa tukea pyynnölle vähiten kehittyneiden maiden lääkealan teollis- ja tekijänoikeuksien voimassaolon jatkamisesta, mutta pitää valitettavana WTO:n TRIPS-neuvoston lopullista päätöstä myöntää jatkoaika ainoastaan 17 vuodeksi;

31.  on tyytyväinen, että komissio kiinnittää ”Kaikkien kauppa” -tiedonannossaan huomion reiluun kauppaan, ja kehottaa komissiota toteuttamaan ensisijaisesti sitoumuksensa käyttää nykyistä rakennetta vapaakauppasopimusten täytäntöönpanoon reilun kaupan edistämiseksi, pientuottajien reilun kaupan järjestelmien edistämiseksi kolmansissa maissa EU:n edustustojen välityksellä ja tietoisuutta lisäävien toimien kehittämiseksi EU:ssa, ja toteaa, että näihin toimiin kuuluu esimerkiksi EU:n reilun ja eettisen kaupan kaupunki -palkinto;

32.  katsoo, että uusi teknologia ja internet tarjoavat uusia välineitä tuotteiden jäljittämiseen toimitusketjussa;

33.  muistuttaa pankkipalvelujen merkityksestä kaupan ja investointien kehittämisessä; kehottaa EU:ta tukemaan pankkipalvelujen saatavuuden parantamista kehitysmaissa;

34.  suhtautuu myönteisesti komission ilmoitukseen, jonka mukaan se aikoo nykyaikaistaa alkuperäsääntöjä, koska ne muodostavat jatkuvasti kasvavan kaupan esteen globaalien arvoketjujen hallitsemissa kaupan malleissa; painottaa, että alkuperäsääntöjen nykyaikaistaminen on asetettava etusijalle kaikissa unionin käymissä vapaakauppasopimuksia koskevissa neuvotteluissa; kehottaa komissiota työskentelemään erityisesti joustavien alkuperäsääntöjen edistämiseksi, mukaan luettuna helposti täytettävät lisäarvoa koskevat vaatimukset ja harmosoidun järjestelmän alanimikkeiden muutokset;

Nykyisten sopimusten seuranta, arviointi ja jatkotoimet yhdeksi painopisteeksi unionin kauppapolitiikassa

35.  pitää myönteisenä komission ehdotusta tehostaa kumppanuutta Euroopan parlamentin ja sidosryhmien kanssa kauppasopimusten täytäntöönpanon yhteydessä; korostaa, että parlamentti on otettava mukaan menettelyn kaikkiin vaiheisiin ja että sen on saatava ajoissa täydelliset tiedot eri vaiheista, muun muassa siten, että sitä kuullaan järjestelmällisesti ennen neuvotteluvaltuuksien laatimista; tähdentää, että komissiolla on velvollisuus tiedottaa parlamentille kauppa- ja investointisopimusten täytäntöönpanoa, seurantaa ja jatkotoimia koskevista toimistaan;

36.  kehottaa komissiota pidättymään kauppasopimusten, mukaan lukien assosiaatiosopimuksissa olevat kauppaa koskevat luvut, väliaikaista soveltamista koskevista pyynnöistä siihen saakka, kunnes parlamentti on antanut sopimuksille suostumuksensa; muistuttaa, että tällaiset pyynnöt saattaisivat heikentää tuntuvasti parlamentin oikeuksia ja luoda mahdollisesti oikeudellista epävarmuutta sopimuksen toiselle osapuolelle ja asianomaisille talouden toimijoille; muistuttaa kauppapolitiikasta vastaavan komission jäsenen tätä koskevista sitoumuksista ja pitää niitä myönteisinä, mutta kehottaa voimakkaasti virallistamaan tämän järjestelyn uudessa toimielinten välisessä sopimuksessa;

37.  katsoo, että sekasopimusten tapauksessa käytännössä kokeiltu järjestely, jonka mukaan sopimuksia sovelletaan ainoastaan väliaikaisesti Euroopan parlamentin hyväksynnän jälkeen kansallisten parlamenttien ratifiointia odotettaessa, tarjoaa demokraattisen valvonnan ja tehokkuuden kannalta parhaan tasapainon;

38.  edellyttää, että nykyisten sopimusten seurannasta, arvioinnista ja jatkotoimista on tultava yksi yhteisen kauppapolitiikan painopisteistä; kehottaa komissiota kohdentamaan asianmukaisia resursseja uudelleen, jotta kauppapolitiikan pääosasto voi seurata paremmin kauppasopimuksia, jotka on pantava täytäntöön, kun otetaan huomioon neuvotteluohjelman paisuminen; pyytää komissiota laatimaan erityiset indikaattorit, jotta kauppasopimusten täytäntöönpanon seuranta voidaan varmistaa, ja esittämään Euroopan parlamentille julkisesti ja säännöllisesti kattavan ja yksityiskohtaisen vuotuisen täytäntöönpanokertomuksen, jossa esitetään esimerkiksi EU:n teollisuudenalojen saavuttamat tulokset ja sopimusten vaikutus eri aloihin ja niiden markkinaosuuksiin;

39.  kehottaa komissiota parantamaan sekä ennakko- että jälkiarviointien laatua ja täsmällisyyttä tarkistetun menetelmän pohjalta; korostaa, että kauppapolitiikkaa koskevien aloitteiden kestävyysvaikutuksia on aina arvioitava perusteellisesti ja kattavasti, erityisesti kun otetaan huomioon oikeusasiamiehen hiljattain EU:n ja Vietnamin välistä vapaakauppasopimusta koskevassa kanteluasiassa 1409/201/JN antama suositus; korostaa, että arviointien on katettava ainakin herkät talouden alat, ihmisoikeudet, sosiaaliset oikeudet ja ympäristöä koskevat oikeudet sekä maataloustuotanto ja paikallinen tuotanto syrjäisimmillä alueilla; on huolissaan siitä, että väli- ja jälkiarvioinnit puuttuvat ja että joidenkin nykyisten arviointien laatu on heikko, kuten Euroopan tilintarkastustuomioistuin on todennut erityiskertomuksessaan nro 2/2014; edellyttää, että kaikkien kauppasopimusten osalta toteutetaan laadultaan paremmat väli- ja jälkiarvioinnit, jotta poliittiset päättäjät, sidosryhmät ja eurooppalaiset veronmaksajat voivat arvioida, onko kauppasopimuksilla päästy tavoiteltuihin tuloksiin; pyytää komissiota antamaan tietoja tehtyjen kauppasopimusten vaikutuksista, myös kumppanimaissa, etenkin pk-yritysten, ihmisarvoisten työpaikkojen luomisen, ihmisoikeuksien ja ympäristön osalta, sekä ehdottamaan lisätoimia, joilla varmistetaan, että vähiten kehittyneet maat hyötyvät kauppapolitiikastamme;

40.  kehottaa komissiota toimittamaan Euroopan parlamentille EU:n tärkeimpien kauppakumppaneiden kaksoishinnoittelua ja muita hintoja vääristäviä käytäntöjä koskevan kertomuksen, jossa keskitytään erityisesti energiavaroihin ja kerrotaan tällaisten käytäntöjen taloudellisesta vaikutuksesta EU:n talouteen ja komission – kahdenvälisellä, monenvälisellä ja WTO:n tasolla – toteuttamista toimenpiteistä tällaisten käytäntöjen lopettamiseksi; kehottaa komissiota tekemään kaikkensa kaksoishinnoittelun ja muiden hintoja vääristävien käytäntöjen lopettamiseksi kauppasuhteissaan kaikkien kauppakumppaneidensa kanssa;

Globaalin kaupan edistäminen WTO:ssa sovellettavalla monenvälisellä lähestymistavalla

41.  korostaa, että WTO:n monenvälinen kauppajärjestelmä on edelleen paras vaihtoehto varmistaa avoin, oikeudenmukainen ja sääntöihin perustuva järjestelmä, jossa otetaan huomioon sen jäsenten erilaiset intressit ja tasapainotetaan niitä; muistuttaa, että parlamentti kannattaa painokkaasti monenvälistä ohjelmaa; suhtautuu myönteisesti siihen, että neuvottelut saatiin päätökseen kaupan helpottamista koskevasta sopimuksesta, jolla yksinkertaistetaan ja nykyaikaistetaan tullimenettelyjä monissa maissa, mikä puolestaan helpottaa kehitysmaiden integroitumista maailmanlaajuiseen kauppajärjestelmään; kehottaa kaikkia osapuolia panemaan sopimuksen täytäntöön nopeasti ja asianmukaisesti;

42.  toteaa, että Nairobissa vuonna 2015 pidetyssä WTO:n kymmenennessä ministerikokouksessa saatiin aikaan vain vähäisiä parannuksia; ottaa huomioon WTO:n jäsenten erimielisyydet siitä, miten Dohan kierroksen suhteen olisi edettävä, sekä tarpeen harkita uusia lähestymistapoja keskeneräisten kysymysten ratkaisemiseksi, kun otetaan huomioon kehitysmaissa ja vähiten kehittyneiden maiden keskuudessa esiintyvät erilaiset intressit, samalla kun tunnustetaan nousevan talouden maiden suurempi vastuu Dohan kierroksen päätökseen saattamiseksi; pitää myönteisenä EU:n sitoutumista tavoitteeseen tukea 400 miljoonan euron rahoituksella viiden vuoden aikana kehitysmaita ja etenkin vähiten kehittyneitä maita niiden pyrkimyksissä panna täytäntöön kaupan helpottamisesta tehty sopimus; panee merkille, että eräät WTO:n jäsenet pyrkivät käynnistämään uusien neuvottelualojen, joita ovat muun muassa investoinnit, valtionyhtiöt, kilpailu ja digitaalinen kaupankäynti, käsittelemisen; katsoo, että Nairobin ministerikokouksen tulokset tarjoavat mahdollisuuden WTO:n neuvottelujärjestelmän elvyttämiseen; kehottaa komissiota olemaan aloitteellinen WTO:n uudistamisessa ja lujittamisessa, jotta voidaan varmistaa osallisuuden, vaikuttavuuden, avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisääntyminen, myös vahvistamalla koordinointia ILO:n ja muiden ympäristön ja ihmisoikeuksien parissa työskentelevien YK:n järjestöjen kanssa; muistuttaa kauppaa tukevan kehitysavun ratkaisevasta merkityksestä kehitysmaille ja vähiten kehittyneille maille annettavassa kauppaan liittyvässä valmiuksien kehittämisessä ja teknisessä avussa; kehottaa siksi EU:ta ja sen jäsenvaltioita sitoutumaan kauppaa tukevan kehitysavun lisäämiseen, minkä avulla kehitysmaat voivat hyötyä globaalien arvoketjujen lisäarvon suuremmasta osuudesta; kehottaa komissiota ottamaan oikeudenmukaisen ja eettisen kaupan huomioon kauppaa tukevaa kehitysapua koskevan strategian tulevassa tarkistamisessa;

43.  katsoo, että monenväliset neuvottelut, jotka mieluiten käydään WTO:ssa (kuten neuvottelut informaatioteknologiasopimuksesta (ITA), ympäristöhyödykesopimuksesta ja palvelukauppasopimuksesta (TiSA)), tarjoavat mahdollisuuden palata edistymisen tielle WTO:n tasolla, mutta ainoastaan pitämällä ovet avoinna, jotta kaikki kiinnostuneet WTO:n jäsenet voivat tulla mukaan; on vahvasti sitä mieltä, että tällaisten sopimusten on oltava mahdollisuuksien mukaan riittävän kunnianhimoisia, jotta niitä voidaan soveltaa suosituimmuuskohtelun perusteella kaikissa WTO:n jäsenissä, ja toteaa, että näiden sopimusten on toimittava tulevien monenvälisten sopimusten rakenneosina; painottaa, että kauppapolitiikkaa olisi myös käytettävä välineenä ympäristölle hyödyllisten tuotteiden kilpailukyvyn lisäämisessä sekä niiden käytön että niiden tuotantomenetelmien osalta; korostaa, että on tärkeää tehdä ympäristöystävällisiä tuotteita koskevasta aloitteesta monenvälinen ja harkita, voisivatko kauppasopimukset tarjota etuuksia aidoille ympäristöhyödykkeille; korostaa, että palvelukauppasopimus voisi tarjota mahdollisuuden palata edistymisen tielle palvelukaupan alalla WTO:n tasolla;

44.  toteaa, että WTO:lla on oltava vahva ja tehokas parlamentaarinen ulottuvuus, jotta voidaan parantaa WTO:n läpinäkyvyyttä ja taata vahvempi maailmanlaajuisen kauppapolitiikan demokraattinen oikeutus; kehottaa WTO:ta hyödyntämään täysimääräisesti WTO:ta käsittelevää parlamentaarista konferenssia varmistamalla, että parlamentin jäsenet saavat kaikki tarvitsemansa tiedot, jotta he voivat suorittaa tehokkaasti valvontatehtävänsä ja vaikuttaa mielekkäällä tavalla kauppapolitiikkoihin;

Räätälöity lähestymistapa tulevien vapaakauppasopimusten neuvotteluja koskevia valintoja varten

45.  kehottaa komissiota keskittymään tasapainoisella tavalla ja asianmukaisesti vastavuoroisuutta ja molemminpuolista hyötyä kunnioittaen käynnissä olevien kauppaneuvottelujen päätökseen saattamiseen ja kehottaa sitä arvioimaan mahdollista kumulatiivista vaikutusta erityisesti sellaisten herkkien tuotteiden kohdalla, joihin sovelletaan kiintiöitä tai vapautuksia meneillään olevien neuvottelujen ja jo tehtyjen kauppasopimusten kehyksessä; pyytää, että tehtyjen kauppasopimusten tosiasialliset ja mahdolliset vaikutukset arvioidaan ja niistä tiedotetaan paremmin, jotta voidaan löytää asianmukainen tasapaino herkkien maatalousalojen suojelemisen ja maatalouselintarvikealan suurimpiin viejiin kuuluvan unionin offensiivisten etujen välillä, esimerkiksi määräämällä asianmukaisia siirtymäkausia ja kiintiöitä herkimmille tuotteille ja jättämällä sellaisia muutamissa tapauksissa sopimuksen ulkopuolelle; muistuttaa komissiota siitä, että ennen kuin laaditaan neuvotteluvaltuuksia olisi teetettävä perusteellisia selvitystöitä ja puolueettomia ja ennakkoasenteettomia kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten ennakkoarviointeja, joissa otetaan huomioon unionin edut;

46.  pitää olennaisena ennen kaikkea sen varmistamista, että menestyksekkäästi päätökseen saatetut kauppaneuvottelut ratifioidaan mahdollisimman nopeasti; kehottaa erityisesti saattamaan päätökseen Kanadan ja Singaporen kanssa tehtävät sopimukset, jotta varmistetaan kahden EU:n yritysten tulevien etujen kannalta elintärkeän suuren markkina-alueen avautuminen; vaatii Euroopan laajuista tietoon perustuvaa keskustelua poliittisten keskustelujen aikana;

47.  korostaa, että on erittäin tärkeää, että kaikissa EU:n kauppaneuvotteluissa ajetaan arkaluonteisia ja offensiivisia etuja, joita ovat muun muassa investointien edistäminen, tarpeettomien tullien ulkopuolisten kaupan esteiden vähentäminen, maantieteellisten merkintöjen sekä työntekijöiden oikeuksien tunnustaminen ja suojaaminen, julkisiin hankintoihin mukaan pääsyn helpottaminen (erityisesti nykyisten transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta (TTIP) sekä EU:n ja Japanin välistä vapaakauppasopimusta koskevien neuvottelujen yhteydessä), ihmisarvoisten ja laadukkaiden työpaikkojen varmistaminen, pk-yritysten integroiminen globaaleihin arvoketjuihin, julkisten palvelujen ja audiovisuaalisten palvelujen sulkeminen neuvottelujen ulkopuolelle ja sääntelyoikeuden oikeudellinen turvaaminen neuvoteltaessa vapaakauppasopimuksista osana kunnianhimoisia, tasapainoisia ja kattavia paketteja;

48.  edellyttää, että kauppaneuvotteluissa noudatetaan räätälöityä alueellista kauppastrategiaa ja taataan täysi yhdenmukaisuus alueellisen integraation kanssa erityisesti Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan osalta, jotka komissio on määrittänyt unionin taloudellisten etujen kannalta ratkaisevan tärkeiksi alueiksi, tämän kuitenkaan heikentämättä EU:n ja Yhdysvaltojen strategisen kumppanuuden keskeistä asemaa; kehottaa komissiota käynnistämään välittömästi neuvottelut investointisopimuksesta Taiwanin kanssa; muistuttaa, että EU ja Latinalainen Amerikka ovat luontaisia liittolaisia, joiden alueella asuu yhteensä miljardi ihmistä ja jotka tuottavat neljänneksen koko maailman BKT:stä; huomauttaa, että kyseisen kumppanuuden potentiaalia ei ole hyödynnetty riittävästi; pitää myönteisenä, että komission uudessa kauppa- ja investointistrategiassa keskitytään Latinalaiseen Amerikkaan; kehottaa komissiota käyttämään Mercosur-kauppaneuvottelujen saamaa nykyistä vauhtia hyväksi, jotta päästään kattavaan, tasapuoliseen ja kunnianhimoiseen sopimukseen; kannattaa Meksikon ja Chilen kanssa tehtyjen sopimusten nykyaikaistamista; pyytää vauhdittamaan neuvotteluja vapaakauppasopimuksista sekä Australian että Uuden-Seelannin kanssa ja muistuttaa EU:n ja Intian välisten kauppasuhteiden kehittämisen tärkeydestä, kun otetaan huomioon näiden markkinoiden valtava potentiaali; kehottaa komissiota antamaan uutta vauhtia Malesian kanssa käytäville neuvotteluille ja aloittamaan neuvottelut Indonesian kanssa mahdollisimman pian sen jälkeen, kun valmistelevat keskustelut kattavasta talouskumppanuudesta on saatettu päätökseen;

49.  korostaa, että nykyisten haasteiden yhteydessä olisi keskityttävä erityisesti Cotonoun jälkeiseen järjestelmään ja olisi korostettava sen yhteyttä talouskumppanuussopimusten ihmisoikeuslausekkeisiin, sellaisen Afrikan mantereen vapaakauppa-alueen perustamisen tukemiseen, jonka avulla vahvistetaan vakautta, alueellista yhdentymistä, paikallista kasvua, työllisyyttä ja innovointia; muistuttaa, että EU:n on turvattava itäisten ja eteläisten naapurivaltioidensa vakaus, ja kehottaa lisäämään kauppaa ja taloudellista yhdentymistä sekä toteuttamaan tässä yhteydessä Ukrainan, Georgian ja Moldovan tasavallan kanssa tehtyjen pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppasopimusten täysimittaisen, nopean ja asianmukaisen täytäntöönpanon ja saavuttamaan todellista edistymistä Tunisian, Marokon ja Jordanian kanssa;

50.  kehottaa komissiota ottamaan kansallisia yrityksiä täysimittaisesti mukaan kauppaneuvottelujen kaikkiin vaiheisiin, myös kuulemalla kansallisia järjestöjä rinnakkain EU:n kattojärjestöjen kuulemisten kanssa, ja liittämään neuvotellun kauppasopimuksen tekstiin luettelon, jossa ilmoitetaan selkeästi neuvottelujen tulokset eri alojen osalta sekä syyt komission tekemiin valintoihin;

Vastustus markkinatalousaseman Kiinalle myöntämistä kohtaan ja tehokkaiden kaupan suojatoimien tarve

51.  korostaa, että kaupan vapauttamista koskevat lisätoimet – jotka voivat johtaa epäreiluihin kaupankäynnin käytäntöihin ja maiden väliseen kilpailuun kaikenlaisilla tullien ulkopuolisilla esteillä, työntekijöiden oikeuksilla ja ympäristöä ja kansanterveyttä koskevilla normeilla – edellyttävät EU:lta, että sen on kyettävä torjumaan entistä tehokkaammin epäterveitä kaupan käytäntöjä ja varmistamaan tasapuoliset toimintaedellytykset; korostaa, että kaupan suojatoimien on säilyttävä erottamattomana osana unionin kauppastrategiaa ja että niillä on voitava parantaa unionin kilpailukykyä palauttamalla tasapuolisen kilpailun edellytykset tarvittaessa; muistuttaa, että unionin nykyinen kaupan suojaamista koskeva lainsäädäntö on peräisin vuodelta 1995; tähdentää, että unionin kaupan suojaamisen järjestelmää on nykyaikaistettava kiireellisesti heikentämättä sitä; painottaa, että unionin kaupan suojatoimia koskevan lainsäädännön on oltava entistä vaikuttavampaa ja entistä paremmin pk-yrityksien ulottuvilla, se on mukautettava nykyisiin haasteisiin ja kaupan suuntauksiin, tutkintamenettelyjen on oltava lyhyempiä ja avoimuutta ja ennakoitavuutta on lisättävä; pitää valitettavana, että neuvosto on jäädyttänyt kaupan suojatoimien nykyaikaistamista koskevan ehdotuksen, sillä se ei ole kyennyt etenemään tämän tärkeän säädöksen käsittelyssä; pitää valitettavana, että komissio ei viittaa ˮKaikkien kauppaˮ -tiedonannossaan lainkaan tarpeeseen nykyaikaistaa kaupan suojatoimia; kehottaa neuvostoa kiireellisesti ratkaisemaan kaupan suojatoimien nykyaikaistamista koskevan pattitilanteen Euroopan parlamentin kannan perusteella etenkin nyt, kun Kiina pyytää järkähtämättä markkinatalousasemansa tunnustamista;

52.  toteaa jälleen pitävänsä tärkeänä EU:n ja Kiinan kumppanuutta, jossa vapaalla ja oikeudenmukaisella kaupalla ja investointitoiminnalla on tärkeä osa; on vakuuttunut siitä, että siihen asti että Kiina täyttää kaikki viisi ehtoa tullakseen luokitelluksi markkinataloudeksi, EU:n olisi käytettävä epätavanomaista menetelmää Kiinan tuontia koskevissa polkumyynti- ja tukitutkimuksissa hintojen vertailukelpoisuutta määritettäessä; katsoo, että tässä olisi noudatettava täysin Kiinan liittymispöytäkirjan 15 jakson niitä osia, jotka mahdollistavat epätavanomaisen menetelmän soveltamisen; kehottaa komissiota tekemään tämän periaatteen mukaisen ehdotuksen ja muistuttaa tarpeesta koordinoida asiaa tiiviisti muiden WTO-kumppaneiden kanssa;

53.  kehottaa komissiota pidättymään kaikista toimenpiteistä tässä yhteydessä, ennen kuin on toteutettu perusteellinen ja kattava ennakkoarviointi kaikista mahdollisista vaikutuksista työllisyyteen ja kestävään kasvuun kaikilla EU:n aloilla ja mahdollisista ympäristöön kohdistuvista vaikutuksista ja seurauksista;

Unionin kauppa- ja teollisuuspolitiikan johdonmukaisuuden sekä teollis- ja tekijänoikeuksien suojan parantaminen

54.  katsoo, että on tehtävä enemmän Euroopan teollisuuden tarpeiden ottamiseksi kattavasti huomioon ja että unionin valmistusteollisuus jää liian usein palvelualan varjoon; korostaa, että kauppapolitiikalla on varmistettava Euroopan teollisuuden tasapuoliset toimintaedellytykset, tarjottava pääsy uusille ja nouseville markkinoille ja edistettävä korkeammalle tasolle suuntautuvaa vaatimusten lähentymistä samalla kun vähennetään kaksoissertifiointia; kehottaa komissiota varmistamaan unionin kauppa- ja teollisuuspolitiikan johdonmukaisuuden ja edistämään Euroopan teollisuuden kehittämistä ja kilpailukykyä kiinnittäen erityisesti huomiota uudelleenteollistumisen strategiaan;

55.  korostaa alkuperäsääntöjen keskeistä roolia sen määrittelemisessä, mitkä toimialat hyötyvät tai kärsivät EU:n vapaakauppasopimuksista; panee merkille, että Euroopan parlamentti ei ole vielä analysoinut alkuperäsääntöjä kattavasti, ja pyytää Euroopan komissiota valmistelemaan kertomuksen, jossa määritellään sen viimeisten kymmenen vuoden aikana nelinumeroisen CN-nimikkeistön tasolla tekemät muutokset vapaakauppasopimuksia koskevissa neuvotteluissa suosimiinsa alkuperäsääntöjä koskeviin oletusarvoisiin kantoihin ja ilmoitetaan syyt mahdollisiin muutoksiin;

56.  katsoo, että teollis- ja tekijänoikeuksien tehokkaan täytäntöönpanon puuttuminen vaarantaa Euroopan teollisuuden kokonaisten toimialojen selviytymisen; tähdentää, että väärennökset aiheuttavat työpaikkojen katoamista ja haittaavat innovointia; toteaa, että teollis- ja tekijänoikeuksien riittävä suojaaminen ja tehokas täytäntöönpano muodostavat maailmantalouden perustan; pitää myönteisenä, että komissio sitoutuu parantamaan teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa ja niiden täytäntöönpanoa vapaakauppasopimuksissa ja WTO:ssa ja tekemään yhteistyötä kumppaneidensa kanssa vilpillisen toiminnan torjumiseksi; kannattaa komission pyrkimystä suojata teollis- ja tekijänoikeuksien kaikkia osa-alueita, kuten patentteja, tavaramerkkejä, tekijänoikeutta, malleja, maantieteellisiä merkintöjä alkuperämerkintöjä ja lääkkeitä koskevia oikeuksia;

Uusien markkinamahdollisuuksien avaaminen unionin palveluntarjoajille ja ammatillisen pätevyyden tunnustaminen keskeisenä tekijänä unionin kauppastrategiassa

57.  muistuttaa, että unionilla on johtoasema palvelualalla; tähdentää, että uusien markkinamahdollisuuksien avaamisen on oltava keskeinen tekijä unionin kansainvälistä kauppaa koskevassa strategiassa; pitää erittäin tärkeänä, että palvelut sisällytetään kauppasopimuksiin, koska näin tarjotaan mahdollisuuksia eurooppalaisille yrityksille ja työntekijöille samalla kun suljetaan nykyiset ja tulevat yleishyödylliset palvelut ja yleistä taloudellista etua koskevat palvelut kaikkien sopimusten soveltamisalan ulkopuolelle SEUT-sopimuksen 14 ja 106 artiklan ja pöytäkirjan N:o 26 mukaisesti riippumatta siitä, rahoitetaanko palvelut julkisista vai yksityisistä varoista; pyytää komissiota edistämään ammatillisen pätevyyden tunnustamista ja sisällyttämään sen osaksi kauppasopimuksia, ja katsoo, että tämän avulla avataan uusia mahdollisuuksia eurooppalaisille yrityksille ja työntekijöille; kehottaa erityisesti harkitsemaan yrityksen sisäisiä siirtoja koskevan direktiivin tiettyjen etujen sisällyttämistä osaksi kauppa- ja investointisopimuksia tällaista tunnustamista vastaan;

58.  on samaa mieltä komission kanssa siitä, että ammattilaisten väliaikaisesta liikkuvuudesta on tullut olennainen osa liiketoiminnan lisäämistä kansainvälisesti ja että se kuuluu yhä EU:n offensiivisiin etuihin; tähdentää, että kaikkiin unionin kauppa- ja investointisopimuksiin on sisällytettävä työvoiman liikkuvuutta koskeva luku; muistuttaa kuitenkin, että mallia 4 koskevia sitoumuksia on sovellettava ainoastaan korkeasti koulutettujen (kuten yliopistotutkinnon tai vastaavan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden tai ylemmissä johtotehtävissä työskentelevien henkilöiden) liikkuvuuteen, joka tapahtuu erityisessä tarkoituksessa, rajoitetun ajan ja täsmällisin ehdoin, jotka on vahvistettu sen valtion lainsäädännössä, jossa palvelu suoritetaan, sekä tämän kansallisen lainsäädännön mukaisesti laaditussa ja palveludirektiivin 16 artiklan mukaisessa sopimuksessa samalla kun varmistetaan, että mikään ei estä EU:ta ja sen jäsenvaltioita pitämästä yllä ja parantamasta työelämän normeja ja työehtosopimuksia;

59.  pitää myönteisenä, että komissio aikoo hyödyntää kauppapolitiikkaa digitaalisen protektionismin uusien muotojen käsittelemiseen sekä sähköistä kaupankäyntiä ja rajatylittävää tiedonkulkua koskevien määräysten vahvistamiseen tietosuojaa ja yksityisyyttä koskevan unionin lainsäädännön mukaisesti ja perusoikeuksia suojellen; katsoo, että on tehtävä paljon enemmän, jotta unioniin saadaan aikaan sähköiselle kaupankäynnille ja yrittäjyydelle suotuisa ilmapiiri vähentämällä monopoleja ja monopoliasemien väärinkäyttöä televiestintämarkkinoilla sekä maarajoituksia ja tarjoamalla konkreettisia ratkaisuja tilanteiden korjaamiseksi; tähdentää, että on erittäin tärkeää varmistaa sääntely-yhteistyö, verkkopetosten vähentäminen sekä normien vastavuoroinen tunnustaminen ja yhdenmukaistaminen digitaalisen kaupan alalla; kehottaa komissiota tekemään sähköistä kauppaa koskevia lukuja varten ehdotuksen uudesta mallista, jossa suljetaan EU:n nykyinen ja tuleva tietosuojaa koskeva oikeudellinen kehys kokonaan kaikkien kauppasopimusneuvottelujen ulkopuolelle ja jonka avulla pyritään varmistamaan tietojenvaihdon tapahtuminen siten, että noudatetaan täysimääräisesti rekisteröidyn alkuperämaassa voimassa olevia tietosuojasääntöjä; kehottaa lisäämään yhteistyötä täytäntöönpanon valvojien välillä erityisesti verkossa harjoitettavista epäoikeudenmukaisista kaupallisista käytännöistä;

Digitaalisen talouden olennainen merkitys tulevalle maailmanlaajuiselle kaupankäynnille

60.  panee merkille digitaalisen talouden kasvavan ja tulevan merkityksen paitsi Euroopassa myös koko maailmassa, kun otetaan huomioon, että maailmassa on arviolta 3,3 miljardia internetin käyttäjää, mikä tarkoittaa 40:ää prosenttia maailman koko väestöstä; katsoo, että pilvipalvelujen, mobiililaitteilla käytettävien verkkopalvelujen, älykkäiden verkkojen ja sosiaalisen median kaltaiset suuntaukset ovat johtamassa radikaalisti muuttuneeseen yritysten toimintaympäristöön; korostaa, että EU:n kauppapolitiikan on pysyttävä ajan tasalla digitaalisten ja teknologisten suuntausten kanssa;

61.  vaatii komissiota perustamaan yhdessä WTO-kumppaneiden kanssa paitsi digitaalista kauppaa käsittelevän WTO:n työryhmän, jonka olisi tarkasteltava yksityiskohtaisesti nykyisen kehyksen soveltuvuutta sähköisen kaupankäynnin näkökulmasta ja harkittava erityisiä suosituksia, selvennyksiä ja muutoksia, ja myös harkitsemaan palvelukaupan helpottamista koskevan uuden kehyksen laatimista kaupan helpottamisesta tehdyn sopimuksen täytäntöönpanosta saatujen parhaiden käytäntöjen pohjalta;

Komission tukeminen korruption torjunnassa

62.  on tietoinen siitä, että rahoituspalveluja koskevien määräysten sisällyttäminen kauppasopimuksiin on herättänyt huolta niiden mahdollisesti kielteisestä vaikutuksesta rahanpesun, verovilpin ja veron välttelyn ja kiertämisen osalta; kehottaa komissiota torjumaan korruptiota, sillä se on merkittävä tullien ulkopuolinen kaupan este kehittyneissä maissa ja kehitysmaissa; katsoo, että kauppa- ja investointisopimukset tarjoavat hyvän tilaisuuden lisätä yhteistyötä korruption, rahanpesun, verovilpin ja veronkierron torjunnan alalla; katsoo, että kansainvälisiin standardeihin perustuvat sitoumukset, maakohtaiset raportointivelvollisuudet ja automaattinen tietojenvaihto olisi sisällytettävä asianmukaisiin kansainvälisiin sopimuksiin rahoituspalvelujen vapauttamisen etenemisen tukemiseksi;

63.  katsoo, että kauppa- ja investointisopimusten ja kaksinkertaisen verotuksen estämistä koskevien sopimusten välistä yhteyttä on tutkittu aivan liian vähän, ja kehottaa komissiota tutkimaan tarkasti kaikkia mahdollisia vaikutuksia, joita tällaisilla välineillä voi olla toisiinsa ja laajemmin politiikan johdonmukaisuuteen verovilpin torjunnan alalla;

Tulevaisuuteen suuntautuva ja pk-yritysten erityistarpeet huomioon ottava kauppapolitiikka

64.  korostaa, että tulevaisuuteen suuntautuvassa kauppapolitiikassa on myös kiinnitettävä enemmän huomiota mikro- ja pk-yritysten erityistarpeisiin ja sen varmistamiseen, että ne voivat hyötyä täysimääräisesti kauppa- ja investointisopimuksista; muistuttaa, että vain pieni osa eurooppalaisista pk-yrityksistä kykenee havaitsemaan ja hyödyntämään globalisaation ja kaupan vapautumisen tarjoamia mahdollisuuksia; toteaa, että vain 13 prosenttia eurooppalaisista pk-yrityksistä on harjoittanut kansainvälistä toimintaa EU:n ulkopuolella, mutta toteaa, että pk-yritykset vastaavat kuitenkin kolmanneksesta EU:n viennistä; kannattaa aloitteita, joilla helpotetaan eurooppalaisten pk-yritysten kansainvälistymistä, ja katsoo siksi pk-yrityksiä koskevan luvun olevan hyödyllinen kaikissa tulevissa vapaakauppasopimuksissa; katsoo, että on tutkittava uusia tapoja, joilla pk-yrityksiä voidaan auttaa paremmin tuotteiden ja palvelujen myymisessä ulkomaille; korostaa, että pk-yritykset tarvitsevat räätälöidympää tukea jäsenvaltioiden tasolta alkaen ja niiden olisi voitava saada helposti verkosta käyttäjäystävällisiä tietoja kaupan toimenpiteistä sekä erityisiä selkeitä ohjekirjoja pk-yrityksille kunkin sellaisen kauppasopimusten tarjoamista mahdollisuuksista ja eduista, jonka EU on tehnyt tai tekee tulevaisuudessa;

65.  pyytää komissiota ottamaan pk-yritysten tarpeet huomioon horisontaalisesti kaikissa kauppasopimusten luvuissa, muun muassa siten, että perustetaan sellaisia verkossa toimivia keskitettyjen asiointipisteitä pk-yrityksille, joissa ne voivat saada tietoja asiaankuuluvasta sääntelystä, mikä on erityisen tärkeää rajatylittävien palvelujen tarjoajille toimilupien ja muiden hallinnollisten vaatimusten osalta; huomauttaa, että tarvittaessa näiden välineiden olisi katettava myös pk-yritysten uudet markkinoillepääsyä koskevat mahdollisuudet, erityisesti arvoltaan vähäisten tarjouskilpailujen osalta; korostaa tarvetta leikata pk-yritysten kaupankäynnin kustannuksia virtaviivaistamalla tullimenettelyjä, vähentämällä tarpeettomia tullien ulkopuolisia esteitä ja sääntelytaakkaa ja yksinkertaistamalla alkuperäsääntöjä; katsoo, että pk-yritykset voivat auttaa komissiota näiden välineiden laatimisessa, jotta varmistetaan, että kauppasopimukset ovat pk-yritysten tarpeiden mukaisia; kannustaa komissiota käymään jatkossakin tiivistä vuoropuhelua pk-yritysten edustajien kanssa neuvottelujen kaikissa vaiheissa;

66.  korostaa, että eurooppalaisten pk-yritysten nopeampi pääsy polkumyynnin vastaisiin menettelyihin on ratkaisevaa, jotta kyseisiä yrityksiä voidaan suojata hyvän kauppatavan vastaisilta käytännöiltä; painottaa, että WTO:n monenvälistä järjestelmää on uudistettava, jotta voidaan varmistaa pk-yritysten parempi mukaanpääsy sekä riitojen nopeampi ratkaiseminen;

67.  kehottaa komissiota arvioimaan ja parantamaan jäsenvaltioiden ohjelmiin ja eurooppalaiseen lisäarvoon liittyviä nykyisiä toissijaisuuden, päällekkäisyyden poistamisen ja täydentävyyden välineitä ennen kuin pk-yritysten kansainvälistymisen tukemiseen kehitetään uusia erillisiä toimia; korostaa, että komission olisi toimitettava parlamentille riippumaton arvio kaikista nykyisistä ohjelmista;

Investoinnit

68.  korostaa sisäisten ja ulkoisten investointien merkitystä EU:n taloudelle ja tarvetta suojata EU:n yrityksiä, kun ne investoivat kolmansille markkinoille; antaa tässä yhteydessä tunnustusta komission tekemille, uutta investointituomioistuinjärjestelmää koskeville ponnisteluille; painottaa tarvetta jatkaa investointituomioistuinjärjestelmästä sidosryhmien ja Euroopan parlamentin kanssa käytäviä keskusteluja; korostaa, että järjestelmän on oltava yhteensopiva unionin oikeusjärjestelmän kanssa ja etenkin unionin tuomioistuinten toimivallan sekä EU:n kilpailusääntöjen kanssa; toivoo myös, että keskipitkällä aikavälillä löydettäisiin monenvälinen ratkaisumenetelmä investointiriitoihin; pitää valitettavana, että investointituomioistuinjärjestelmää koskeva ehdotus ei sisällä säännöstä investoijien velvollisuuksista;

69.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita noudattamaan UNCTAD:n kestävää kehitystä koskevan investointipolitiikan kattavan kehyksen mukaisia suosituksia vastuullisempien, avoimempien ja luotettavampien investointien edistämiseksi;

70.  panee merkille komission laatimassa Euroopan investointiohjelmassa esitetyn vaatimuksen investointien vauhdittamisesta EU:ssa ja pitää kauppastrategioita olennaisina keinoina tämän tavoitteen saavuttamiseksi; toteaa, että Euroopan strategisten investointien rahastolla ei ole ulkoista ulottuvuutta; pyytää komissiota harkitsemaan ulkoisen haaran luomista ainoastaan rahaston toiminnasta tehdyn huolellisen analyysin perusteella ja rahaston käyttökelpoisuudesta varmistuttuaan, kun otetaan huomioon Euroopan investointipankin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin nykyinen lainanantotoiminta ja Euroopan kehitysrahaston toiminta; korostaa, että tällaisten rahastojen avulla on edistettävä kestävää kehitystä ja ihmisarvoista työtä, torjuttava köyhyyttä ja kitkettävä muuttoliikkeen perimmäisiä syitä;

71.  muistuttaa, että olisi vahvistettava kehitysrahoituslaitosten avoimuutta ja vastuullisuutta sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, jotta voidaan tehokkaasti jäljittää ja valvoa rahavirtoja sekä seurata velan kestävyyttä ja näiden rahoituslaitosten hankkeiden tuottamaa lisäarvoa kestävälle kehitykselle;

Kauppa ja maatalous

72.  korostaa, että ympäristöön, elintarviketurvaan sekä eläinten hyvinvointiin ja ihmisten elinoloihin liittyvät Euroopan unionin korkeat vaatimukset ovat hyvin tärkeitä EU:n kansalaisille, erityisesti julkisen moraalin ja kuluttajien tietoisen valinnan kannalta; katsoo, että kauppasopimuksissa olisi edistettävä tasapuolista kilpailua sen varmistamiseksi, että EU:n viljelijät saavat täyden hyödyn tariffimyönnytyksistä eivätkä ole taloudellisesti epäedullisessa asemassa kolmansissa maissa oleviin viljelijöihin nähden; korostaa tarvetta taata elintarviketurvallisuutta ja eläinten hyvinvointia koskevien unionin normien suojaaminen niin, että säilytetään varovaisuusperiaate, kestävä maatalous ja jäljitettävyyden sekä tuotteiden merkitsemisen korkea taso sekä varmistetaan, että kaikki tuonti on sovellettavien EU:n säädösten mukaista; panee merkille suuret erot eläinten hyvinvointia koskevissa normeissa eri puolilla maailmaa; korostaa tässä yhteydessä, että elävien kotieläinten vientiä on säänneltävä nykyisen EU:n lainsäädännön ja Maailman eläintautijärjestön (OIE) eläinten hyvinvointia koskevien standardien mukaisesti;

73.  pitää maatalouden tämänhetkisen kriisin yhteydessä tärkeänä uusien markkinoiden avaamista EU:n maataloustuotannolle, kuten maitotuotteille, lihalle sekä hedelmille ja vihanneksille; korostaa tarvetta löytää uusia markkinakanavia, joissa on paljon ostopotentiaalia;

74.  katsoo, että on tarpeen vahvistaa maatalouden lisäarvoa ja toteuttaa menekinedistämiskampanjoja uusien markkinoiden avaamiseksi; korostaa, että on välttämätöntä lujittaa ennen kaikkea unionin laatujärjestelmiä, sillä ne takaavat unionin tuotteiden parhaan mahdollisen tuotekuvan maailmanmarkkinoilla hyödyttäen epäsuorasti unionin koko maataloutta;

75.  korostaa, että tuonnin valvontaa rajoilla on tiukennettava samoin kuin elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston tekemiä tuotanto- ja markkinointiolosuhteiden tarkastuksia maissa, joilla on EU:hun suuntautuvaa vientiä, jotta voidaan varmistaa unionin sääntöjen noudattaminen;

76.  katsoo, että on tärkeää edistyä terveyteen ja kasvinsuojelutoimiin liittyvien sekä muiden tullien ulkopuolisten maatalouskaupan esteiden alalla kaikissa vapaakauppaneuvotteluissa ja kiinnittää erityistä huomiota unionin esittämiin vähimmäisvaatimuksiin, jotka voivat vaikuttaa kuluttajan terveyteen;

77.  palauttaa mieliin maantieteellisten merkintöjen tärkeyden perinteisten eurooppalaisten maatalouselintarvikkeiden myynninedistämisessä, sillä merkinnät suojelevat näitä elintarvikkeita haitallisilta vapaamatkustuskäytännöiltä, takaavat kuluttajien oikeudet ja tietoiset valinnat ja suojelevat maaseudun tuottajia ja viljelijöitä sekä erityisesti pk‑yrityksiä; toteaa, että maantieteellisten merkintöjen suojelu ja tunnustaminen kolmansissa maissa voi mahdollisesti hyödyttää suuresti koko EU:n maatalouselintarvikealaa; katsoo, että kaikkiin kauppasopimuksiin olisi sisällytettävä suojatoimia ja väärentämisen vastaisia toimia;

Julkisiin hankintasopimuksiin osallistumisen parantaminen Euroopan talouden toimijoiden kannalta

78.  kehottaa korjaamaan EU:n ja muiden kauppakumppaneiden julkisten hankintojen markkinoiden avoimuusasteessa nykyisin vallitsevan epätasapainon; kehottaa komissiota menemään vielä pidemmälle ja pyrkimään kansainvälisten julkisia hankintoja koskevien markkinoiden kunnianhimoiseen ja entistä vastavuoroisempaan avaamiseen, samalla kun varmistetaan, että tämä ei koske yleistä taloudellista etua koskevia palveluja ja että valtioilla säilyy vapaus hyväksyä hankintamenettelyjään koskevia sosiaalisia ja ympäristönormeja, kuten kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen määrittämisperusteet; korostaa, että Euroopan talouden toimijat, sekä suuret yhtiöt että pk-yritykset, tarvitsevat parempia mahdollisuuksia osallistua julkisiin hankintasopimuksiin kolmansissa maissa sellaisten välineiden avulla kuten eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (Small Business Act) ja nykyisen tasoisten epäsymmetrioiden poistaminen; muistuttaa tässä yhteydessä, että EU on kaikkien WTO‑jäsenten keskuudessa yksi julkisten hankintojen osalta avoimimmista markkinoista;

79.  panee merkille komission muutetun asetusehdotuksen kolmansista maista peräisin olevien tavaroiden ja palvelujen pääsystä unionin julkisten hankintojen sisämarkkinoille, koska se on merkittävä väline pyrittäessä varmistamaan tasapuoliset toimintaedellytykset kolmansien maiden markkinoille pääsyn suhteen, ja pitää erityisen valitettavana, että jäsenvaltioiden hallitukset ovat viivästyttäneet alkuperäistä ehdotusta; pyytää komissiota saavuttamaan myönteisen vastavuoroisuuden julkisia hankintoja koskeville markkinoille pääsyssä tärkeimpien kauppakumppaneiden kanssa;

Resurssien yhdenvertainen saatavuus maailmanmarkkinoilla käytävää rehellistä kilpailua varten

80.  korostaa, että luonnonvaroja on rajallisesti ja että niitä olisi käytettävä taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla asettamalla etusijalle kierrätys; panee merkille kehitysmaiden ja etenkin vähiten kehittyneiden maisen suuren riippuvuuden luonnonvaroista; muistuttaa, että unionin kauppapolitiikassa on noudatettava johdonmukaista, kestävää, kattavaa ja monialaista raaka-aineita koskevaa strategiaa, kuten parlamentti korosti päätöslauselmassaan Eurooppa 2020 ‑strategian mukaisesta Euroopan uudesta kauppapolitiikasta;

81.  korostaa, että on tarpeen siirtyä kohti vähähiilistä taloutta, ja kannustaa näin ollen komissiota lisäämään yhteistyötä sellaisen energiaan liittyvän tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin alalla, jonka tavoitteena on edistää energiatoimittajien, ‑reittien ja -lähteiden monipuolistamista, etsiä uusia energia-alan kauppakumppaneita ja lisätä kilpailua sekä alentaa energiankuluttajille tarjottavia hintoja; korostaa, että uusiutuvien energioiden kehittäminen sekä energiatehokkuuden lisääminen ovat olennaisen tärkeitä energiaturvallisuuden parantamisen ja tuontiriippuvuuden vähentämisen kannalta; pitää tärkeänä, että vapaakauppasopimuksiin sisällytetään molemmat määräykset, joilla pyritään rakentamaan kestäviä energiakumppanuuksia ja tehostamaan teknologista yhteistyötä varsinkin uusiutuvien energioiden ja energiatehokkuuden ja suojatoimien aloilla sekä estämään hiilivuotoa, jotta Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet saavutetaan;

Villieläimillä ja villieläintuotteilla käytävän laittoman kaupan torjunta

82.  on edelleen erittäin huolissaan siitä, että villieläimiin liittyvä rikollisuus ja laiton kauppa ovat viime aikoina lisääntyneet, ja toteaa, että tällä on tuhoisa vaikutus luonnon monimuotoisuuteen ja lajien määrään ja se uhkaa selvästi toimeentuloa ja paikallistaloutta erityisesti kehitysmaissa; suhtautuu myönteisesti EU:n sitoumukseen, joka koskee villieläinten laittoman kaupan hävittämistä osana EU:n vastausta YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmaan 2030, ja erityisesti kestävän kehityksen tavoitteeseen 15, jossa todetaan, että suojeltujen kasvi- ja eläinlajien salametsästyksestä ja laittomasta kaupasta on tehtävä loppu ja että laittomien villieläintuotteiden kysyntään ja tarjontaan on puututtava; odottaa siksi, että komissio harkitsee pohdinta-ajan jälkeen, jonka aikana se muun muassa kuulee Euroopan parlamenttia ja jäsenvaltioita, miten villieläinten laitonta kauppaa koskevat määräykset voitaisiin sisällyttää parhaiten osaksi kaikkia tulevia EU:n kauppasopimuksia;

Tulliyhteistyön parantaminen ja laittoman kaupan torjunta unionin rajoilla

83.  korostaa, että paremmat, yhdenmukaistetut ja tehokkaammat eurooppalaiset ja ulkomaiset tullausmenettelyt auttavat edistämään kauppaa, täyttämään kaupankäynnin helpottamista koskevat vaatimukset ja estämään väärentämistä sekä laittomien ja väärennettyjen tuotteiden saapumista sisämarkkinoille, sillä ne heikentävät unionin talouskasvua ja altistavat unionin kuluttajat huijauksille; pitää myönteisenä, että komissio aikoo tehostaa tulliviranomaisten yhteistyötä; kehottaa jälleen kerran komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan unionin yhteisen tulliyksikön, jotta tullimääräyksiä ja -menettelyjä voitaisiin soveltaa aiempaa tehokkaammin unionin koko tullialueella;

84.  korostaa, että komission olisi pyrittävä kauppasopimuksista neuvotellessaan siihen, että kauppakumppanit ottavat käyttöön yhden yhteyspisteen tulli- ja rajavelvollisuuksien noudattamisessa, mihin liitetään tarvittaessa kauppaa tukevan avun myöntämistä kaupankäyntivalmiuksien kehittämiseksi;

85.  korostaa, että riittävä viestintä ja tehokas koordinointi ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että tullien poistamisen yhteydessä ryhdytään asianmukaisiin teknisiin, institutionaalisiin ja poliittisiin toimenpiteisiin kaupan turvallisuuden takaamiseksi jatkossakin;

86.  pyytää komissiota harkitsemaan keskeisiä suoritusindikaattoreita, joiden avulla voidaan arvioida tullihallintojen työn tuloksia kotimaassa ja muualla; pitää valitettavana, että tällä haavaa julkista tietoa on saatavilla hyvin vähän; huomauttaa, että olisi hyödyllistä ymmärtää, miten tullit ja muut rajavirastot suorittavat tehtäviään jatkuvasti meillä ja kauppakumppaneiden maissa, jotta voitaisiin jakaa parhaita käytäntöjä ja sovittaa yhteen kaupan helpottamiseen liittyviä erityisiä intressejä unionin toimielimissä – ottaen huomioon WTO:n kaupan helpottamisesta tehdyn sopimuksen 13 artiklan määräykset;

87.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään avoimen keskustelun mahdollisesta tulliviranomaisten siirtämisestä kansalliselta tasolta EU:n tasolle;

Konkreettisten etujen tarjoaminen kuluttajille

88.  panee merkille, että kauppasopimukset voivat hyödyttää merkittävällä tavalla kuluttajia lisäämällä erityisesti kilpailua, laskemalla hintoja, tarjoamalla enemmän valinnanvaraa ja tehostamalla innovointia; kehottaa komissiota ajamaan kaikissa neuvotteluissa voimakkaasti maarajoitusten käytön rajoittamista, kansainvälisten verkkovierailumaksujen alentamista ja matkustajien oikeuksien vahvistamista, jotta nämä kaikki edut voidaan saavuttaa;

89.  vaatii toimia kuluttajien tukemiseksi kolmansien maiden kanssa käytävän rajat ylittävän tavara- ja palvelukaupan yhteydessä esimerkiksi verkossa toimivien palvelupisteiden avulla, jotka tarjoavat tietoa ja neuvontaa riitatapauksissa;

90.  vaatii, että kuluttajille on annettava tarkkoja tietoja myytävien tuotteiden ominaisuuksista;

Kaikkien kauppa: avointa kauppa- ja investointipolitiikkaa täydentävät poliittiset liitännäistoimet voittojen maksimoimiseksi ja tappioiden minimoimiseksi

91.  on samaa mieltä OECD:n kanssa siitä, että ”avoin ja reilu kauppa” ja investointipolitiikka edellyttävät monia tehokkaita poliittisia liitännäistoimia kaupan vapauttamisesta EU:lle ja kolmansien maiden väestölle ja talouksille koituvien hyötyjen maksimoimiseksi ja haittojen minimoimiseksi; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tekemään paljon enemmän täydentääkseen kaupan avaamista sitä tukevilla toimenpiteillä, jotta varmistetaan kestävä kehitys – esimerkiksi julkisten palvelujen ja investointien, koulutuksen ja terveydenhuollon, aktiivisen työmarkkinapolitiikan, tutkimuksen ja kehittämisen sekä infrastruktuurien kehittämisen alalla ja asianmukaisilla säännöillä sosiaalisen suojelun ja ympäristönsuojelun takaamiseksi;

92.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita suorittamaan perusteellisen ennakko- ja jälkiarvioinnin alakohtaisten ja alueellisten vaikutustenarviointien pohjalta kaikista kauppasopimuksista ja asiaankuuluvista lainsäädäntöasioista, ennakoimaan unionin työmarkkinoille aiheutuvia mahdollisia kielteisiä vaikutuksia ja löytämään entistä hienovaraisempia keinoja ottaa käyttöön lieventäviä toimenpiteitä niiden teollisuudenalojen ja alueiden kehittämiseksi, jotka kärsivät vapauttamisesta, jotta voidaan saavuttaa kaupan etujen tasapuolisempi ja laaja-alaisempi jakaminen; korostaa, että Euroopan rakenne- ja investointirahastoilla ja etenkin Euroopan aluekehitysrahastolla ja Euroopan sosiaalirahastolla voi olla huomattava rooli tässä asiassa; huomauttaa, että Euroopan globalisaatiorahasto voisi myös olla tärkeä väline, jos sitä uudistetaan ja muovataan siten, että sillä on riittävät varat avun antamiseen niille EU:n yrityksille ja tuottajille, joihin kolmansille maille määrättävät kauppapakotteet vaikuttavat kielteisesti, sekä avun antamiseen pk-yritysten työntekijöille, joita globalisaatio suoraan vahingoittaa;

o
o   o

93.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle, UNCTAD:lle ja WTO:lle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0415.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0252.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0041.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0250.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0219.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0175.
(7)EUVL C 56 E, 26.2.2013, s. 87.
(8)EUVL C 188 E, 28.6.2012, s. 42.
(9)EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 94.
(10)EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 31.
(11)EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 101.


Ihmiskaupan torjunta EU:n ulkosuhteissa
PDF 246kWORD 134k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2016 ihmiskaupan torjunnasta EU:n ulkosuhteissa (2015/2340(INI))
P8_TA(2016)0300A8-0205/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kaikki asiaa koskevat kansainväliset ihmisoikeussopimukset,

–  ottaa huomioon yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta,

–  ottaa huomioon kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen YK:n yleissopimuksen (2000) sekä siihen tehdyt lisäpöytäkirjat ja erityisesti lisäpöytäkirjan ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta (2000) ja lisäpöytäkirjan maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämisestä (2000),

–  ottaa huomioon siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelemista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1990,

–  ottaa huomioon kansainvälisten ihmisoikeusmekanismien toiminnan mukaan lukien ihmiskauppaa, erityisesti naisten ja lasten kauppaa käsittelevän YK:n erityisraportoijan ja muiden asiaan liittyvien YK:n erityisraportoijien, yleismaailmallista määräaikaistarkastelua koskevan mekanismin (UPR) sekä yleissopimuksella perustettujen YK:n ihmisoikeuselinten toiminnan,

–  ottaa huomioon ihmiskauppaa, erityisesti nais- ja lapsikauppaa, käsittelevän YK:n ihmisoikeusneuvoston erityisraportoijan laatiman raportin (2014),

–  ottaa huomioon YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön laatiman maailmanlaajuisen raportin ihmiskaupasta (2014),

–  ottaa huomioon ihmiskaupan torjuntaa koskevan YK:n mallilain, jolla autetaan maita tarkistamaan ja muuttamaan voimassa olevaa lainsäädäntöään ja hyväksymään uutta lainsäädäntöä ihmiskaupan torjumiseksi (2009),

–  ottaa huomioon talous- ja sosiaalineuvostolle lisäyksenä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun (UNHCHR) raporttiin (E/2002/68/lisäys 1) esitellyt, ihmisoikeuksia ja ihmiskauppaa koskevat suositeltavat periaatteet ja suuntaviivat,

–  ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet, joilla pannaan täytäntöön suojeluun, kunnioitukseen ja korjaamiseen perustuva YK:n toimintakehys,

–  ottaa huomioon YK:n vahvistamat, ihmiskaupan uhrien oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin koskevat perusperiaatteet,

–  ottaa huomioon UNICEFin suuntaviivat ihmiskaupan lapsiuhrien suojelemiseksi (Guidelines on the Protection of Child Victims of Trafficking),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön pakollista työtä koskevan sopimuksen vuodelta 1930 (nro 29), pakollista työtä koskevaan sopimukseen vuonna 2014 tehdyn pöytäkirjan, pakkotyön poistamista koskevan sopimuksen vuodelta 1957 (nro 105) sekä pakkotyötä koskevat suositukset (lisätoimenpiteet) vuodelta 2014 (nro 203),

–  ottaa huomioon vähimmäisikää koskevan yleissopimuksen vuodelta 1973 (nro 138) ja lapsityön pahimpia muotoja koskevan yleissopimuksen vuodelta 1999 (nro 182),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön kotitaloustyöntekijöitä koskevan yleissopimuksen vuodelta 2011 (nro 189), joka koskee kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön ILOn kertomuksen ”Profits and Poverty: The Economics of Forced Labour” (Tuotto ja köyhyys: pakkotyöhön liittyvät taloudelliset näkökulmat) vuodelta 2014,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen, Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan sekä erityisesti sen 5 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU,

–  ottaa huomioon rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU,

–  ottaa huomioon ihmiskudosten ja -solujen luovuttamista, hankintaa, testausta, käsittelyä, säilömistä, säilytystä ja jakelua koskevien laatu- ja turvallisuusvaatimusten vahvistamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/23/EY,

–  ottaa huomioon toiminta-asiakirjan EU:n ulkoisen ulottuvuuden lujittamisesta ihmiskaupan vastaisen toiminnan alalla (2009) ja sen kaksi täytäntöönpanoraporttia (2011 ja 2012),

–  ottaa huomioon ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävän EU:n strategian (2012–2016),

–  ottaa huomioon välikertomuksen ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävän EU:n strategian täytäntöönpanosta (COM(2014)0635),

–  ottaa huomioon EU:n ihmiskaupan torjunnan koordinaattorin toiminnan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman vuosiksi 2015–2019,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2014 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(1),

–  ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa ja naisten voimaannuttamista EU:n ulkosuhteissa koskevan EU:n toimintakehyksen 2016–2020,

–  ottaa huomioon Europolin helmikuussa antaman, ihmiskauppaa EU:ssa käsittelevän tilanneselvityksen ”Trafficking in human beings in the EU”,

–  ottaa huomioon maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan,

–  ottaa huomioon 13. toukokuuta 2015 hyväksytyn Euroopan muuttoliikeagendan,

–  ottaa huomioon marraskuussa 2015 tehdyn Vallettan huippukokouksen toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon ihmiskaupan vastaista toimintaa koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen vuodelta 2005,

–  ottaa huomioon ihmiskaupan vastaisen toiminnan asiantuntijaryhmän (GRETA) toimintaa koskevan viimeisimmän yleisraportin, jossa raportoidaan ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta vuonna 2014 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon ihmisten elimillä käytävän kaupan vastaisen Euroopan neuvoston yleissopimuksen, joka on ollut valmis allekirjoitettavaksi maaliskuusta 2015 lähtien,

–  ottaa huomioon yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja yksilön ihmisarvon suojaamiseksi biologian ja lääketieteen alalla, yleissopimus ihmisoikeuksista ja biolääketieteestä,

–  ottaa huomioon elinten laittomasta kaupasta ja elinsiirtoturismista annetun Istanbulin julistuksen (2008),

–  ottaa huomioon Etyjin suuntaviivat ihmisoikeuksista ihmiskaupan uhrien palauttamisessa (2014),

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) raportin (2011),

–  ottaa huomioon Haagin yleissopimuksen lasten suojelusta ja yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön raportin ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta ja haavoittuvassa asemassa oleville siirtolaisille annettavasta avusta (2012),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön raportin ihmiskaupan ja hyväksikäytön torjunnasta kriisin aikoina (2015),

–  ottaa huomioon ASEANin yleissopimuksen ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan torjumisesta (2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A8-0205/2016),

A.  ottaa huomioon, että ihmiskauppa, joka on osa järjestäytynyttä rikollisuutta, on yksi ihmisoikeusrikkomusten pahimmista muodoista, koska siinä ihmisistä tehdään kulutushyödykkeitä, koska se loukkaa syvästi ja pysyvästi uhrin arvokkuutta, koskemattomuutta ja oikeuksia ja vaikuttaa kokonaisiin perheisiin ja yhteisöihin ja koska siinä lisäksi käytetään hyväksi uhrin haavoittuvaa asemaa, kuten köyhyyttä tai eristyneisyyttä;

B.  ottaa huomioon, että Yhdistyneet kansakunnat määrittelee (Palermon pöytäkirja) ’ihmiskaupan’ hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaksi henkilöiden värväykseksi, kuljettamiseksi, siirtämiseksi, kätkemiseksi tai vastaanottamiseksi voimankäytöllä uhkaamisen tai voimankäytön tai muun pakottamisen, sieppauksen, petoksen, harhaanjohtamisen, vallan väärinkäytön tai haavoittuvan aseman hyödyntämisen avulla, taikka toista henkilöä vallassaan pitävän henkilön suostumuksen saamiseksi annetun tai vastaanotetun maksun tai edun avulla; ottaa huomioon, että hyväksikäytöksi katsotaan ainakin pakkoprostituutio ja muut seksuaalisen hyväksikäytön muodot, pakkotyö tai pakollinen palvelu, orjuus tai orjuuteen rinnastettavissa olevat käytännöt, mukaan lukien lapsiorjuus lapsisotilaiden värväämiseen liittyvässä tarkoituksessa, orjuuden kaltaiset olot sekä elinten poistaminen; toteaa, että hyväksikäyttö on vastenmielinen käytäntö, erityisesti silloin, kun lapset joutuvat sen pahimpien muotojen kohteiksi;

C.  ottaa huomioon, että YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehdyn valinnaisen pöytäkirjan 2 artiklan 2 kohdan määritelmän mukaan ”lasten myynti tarkoittaa tekoa tai liiketointa, jolla henkilö tai henkilöryhmä luovuttaa lapsen toiselle palkkiota tai muuta vastiketta vastaan”;

D.  ottaa huomioon, että YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön (UNODC) ihmiskaupasta laatiman maailmanlaajuisen raportin (2014) mukaan 70 prosenttia kaikista havaituista uhreista on naisia ja tyttöjä; ottaa huomioon, että havaituista hyväksikäytön uhreista 79 prosenttia on naisia, mikä vastaa 53:a prosenttia maailmanlaajuisesti havaituista hyväksikäytön muodoista, ja että miehet muodostavat 83 prosenttia havaituista pakkotyön uhreista, mikä vastaa 40:ä prosenttia maailmanlaajuisesti havaituista hyväksikäytön muodoista;

E.  ottaa huomioon, että monitahoiset ja toisiinsa yhteydessä olevat tekijät, kuten järjestelmällinen ja rakenteellinen syrjintä, ihmisoikeusrikkomukset, köyhyys, eriarvoisuus, korruptio, väkivaltaiset konfliktit, maan takavarikointi, koulutuksen puute, työttömyys ja työvoiman muuttoliikkeeseen liittyvät toimimattomat järjestelmät, lisäävät ihmisten altistumista hyväksikäytölle ja riistolle, koska heille ei juuri jää vaihtoehtoja eikä resursseja; ottaa huomioon, että ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävän EU:n strategian (2012–2016) mukaan naisiin kohdistuva väkivalta on ihmiskaupan perimmäisiä syitä;

F.  ottaa huomioon, että ihmiskauppa on sukupuoleen perustuva rikos; ottaa huomioon, että naiset ja tytöt muodostavat suuren osan myös ihmiskaupan muiden muotojen, kuten kotitalous- ja hoivatyössä, valmistusteollisuudessa, elintarvike- ja siivousalalla sekä muilla aloilla tehtävän pakkotyön, uhreista;

G.  ottaa huomioon, että ihmiskauppa on laittoman huumausaine- ja asekaupan ohella yksi tuottoisimmista järjestäytyneen rikollisuuden muodoista maailmassa; ottaa huomioon, että Maailman työjärjestön ILOn uusimpien arvioiden mukaan pakkotyöstä aiheutuva vuotuinen tuotto, rahanpesu mukaan lukien, on noin 150 miljardia Yhdysvaltain dollaria; ottaa huomioon, että arvioiden mukaan 90:tä prosenttia uhreista käytetään hyväksi yksityistalouden alalla, ja kaksi kolmasosaa tuotosta on peräisin kaupallisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, minkä vuoksi se on kaikkein tuottoisin hyväksikäytön muoto;

H.  katsoo, että ihmiskauppaa on tarkasteltava sekä kysynnän että tuottavuuden näkökulmasta, sillä naisten hyväksikäyttöä erityisesti seksuaalipalvelujen yhteydessä lisäävät tällaisten palvelujen kysyntä ja niistä saatavat tuotot;

I.  ottaa huomioon, että ihmiskauppaa koskevan oikeudellisen kehyksen riittämätön täytäntöönpano kansallisella tasolla ja vastaavan oikeudellisen kehyksen puuttuminen kolmansista maista on yksi merkittävimmistä esteistä ihmiskaupan torjunnassa;

J.  ottaa huomioon, että ihmiskaupan uhrien oikeussuojakeinoihin liittyvän oikeuden käyttö vaihtelee; ottaa huomioon, että korruptio ja kapasiteetin puute ovat edelleen poliisiin ja oikeuslaitokseen liittyviä merkittäviä ongelmia monissa maissa;

K.  ottaa huomioon, että Europolin mukaan internetyhteyksien leviäminen eri puolilla maailmaa mahdollistaa ihmiskaupan kukoistamisen yhä enemmän verkossa; ottaa huomioon, että tämä luo uusia uhrien värväys- ja hyväksikäyttötapoja;

L.  ottaa huomioon, että ihmissalakuljetus ja ihmiskauppa ovat yhteydessä toisiinsa; ottaa huomioon, että ihmiskauppaverkostot mainostavat palvelujaan potentiaalisille muuttajille muun muassa internetissä;

M.  ottaa huomioon, että ihmiskauppa ja ihmisten salakuljetus eivät valitettavasti ole mikään ohimenevä ilmiö ja että lähivuosina ne todennäköisesti yleistyvät, koska konfliktialueet, sortohallitukset tai taloudelliset tilanteet maailmassa ovat kasvualusta ihmiskauppiaiden ja salakuljettajien rikolliselle toiminnalle;

N.  ottaa huomioon, että laittomat muuttovirrat lisäävät ihmiskaupan riskiä, sillä laittomat muuttajat ovat erityisen alttiita joutumaan ihmiskaupan uhreiksi haavoittuvuutensa ja laittoman asemansa vuoksi; ottaa huomioon, että näiden maahanpyrkijöiden joukossa erityisen kohderyhmän ihmiskauppaverkostoille muodostavat ilman huoltajaa kolmansista maista tulevat alaikäiset, joita on merkittävä osa Eurooppaan tulevista maahanpyrkijöistä;

O.  toteaa, että ihmiskauppa on alueellinen ja maailmanlaajuinen ongelma, jota ei voida aina käsitellä yksinomaan kansallisella tasolla;

P.  ottaa huomioon, että viimeisimmän Global Slavery Index -julkaisun mukaan maailmassa arvioidaan olevan 35,8 miljoonaa ihmistä, joita pidetään nykyaikaista orjuutta muistuttavissa oloissa, mikä merkitsee sitä, että ihmiskauppa on erittäin yleistä ja se koskettaa koko maailmaa;

Q.  ottaa huomioon, että ihmiskaupan aiemmat ja uudet suuntaukset ilmenevät eri muodoissa ja vaihtelevat suuresti eri alueiden välillä ja aluetta pienempien maantieteellisten yksiköiden sisällä;

R.  ottaa huomioon, ettei ihmiskauppa ilmiönä koske ainoastaan vähemmän kehittyneinä pidettyjä maita, vaan sitä esiintyy piilotetummassa muodossa myös kehittyneissä maissa;

S.  ottaa huomioon, että Kansainvälisen työjärjestön mukaan arvioidusta pakkotyön ja seksuaalisen hyväksikäytön uhrien kokonaismäärästä on Aasian ja Tyynenmeren alueella 56 prosenttia, mikä on ylivoimaisesti suurin osuus maailmassa;

T.  ottaa huomioon, että koko maailmassa arviolta 300 000 lasta osallistuu aseellisiin konflikteihin; ottaa huomioon, että lapsikauppa on yleisintä Afrikassa, missä lapsia myydään sotilaiksi;

U.  toteaa, että Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä 95 prosenttia esiin tulleista uhreista on aikuisia; ottaa huomioon, että Lähi-idän maat ovat pääasiassa siirtotyöläisten kohdemaita, joissa niin kutsuttu Kafala-sponsorointijärjestelmä sitoo työntekijät tiettyyn työnantajaan, mikä luo otolliset olosuhteet väärinkäytöksille ja työntekijöiden hyväksikäytölle ja saattaa toisinaan johtaa käytännössä pakkotyöhön;

V.  ottaa huomioon, että EU:n itäisissä naapurimaissa seksuaalinen hyväksikäyttö on raportoitujen ihmiskauppatapausten pääasiallinen syy; ottaa huomioon, että järjestelmällisen syrjinnän ja rasismin vuoksi sekä mies- että naispuoliset romaniyhteisöjen edustajat ovat erityisen haavoittuvia eri tarkoituksissa harjoitettavalle ihmiskaupalle;

W.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden ja Europolin sekä ihmiskaupan uhrien lähtö- ja kauttakulkumaiden välinen yhteistyö on ratkaisevan tärkeää ihmiskauppaverkostojen torjunnassa;

X.  ottaa huomioon, että EU on määritellyt joukon ensisijaisia maita ja alueita tehostaakseen edelleen ja sujuvoittaakseen ihmiskaupan torjumiseksi tehtävää yhteistyötä;

Y.  ottaa huomioon, että komissio nimitti vuonna 2010 EU:n ihmiskaupan torjunnan koordinaattorin, jonka tehtävänä on parantaa koordinointia ja yhdenmukaisuutta EU:n toimielimien, virastojen ja jäsenvaltioiden välillä sekä muihin kuin EU:n jäsenvaltioihin ja kansainvälisiin toimijoihin nähden;

Ihmiskaupan maailmanlaajuiset suuntaukset

1.  tuomitsee ja torjuu nimenomaisesti ihmiskaupan sen ollessa kasvava inhimilliseen kärsimykseen perustuva elinkeino, joka koskettaa kaikkia yhteiskuntia ja talouksia syvästi ja pysyvästi;

2.  korostaa, että ihmiskauppa on orjuuden nykyaikainen muoto, hyvin vakava rikos ja yksi räikeimmistä ihmisoikeusrikkomuksista, jota ei voida hyväksyä ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja myös sukupuolten tasa-arvoon perustuvissa yhteiskunnissa; uskoo myös, että ihmiskauppaa on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti siten, että keskitytään seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi myös pakkotyöhön, elinkauppaan, pakkokerjäämiseen, pakkoavioliittoihin, lapsisotilaisiin ja vauvojen myymiseen;

3.  muistuttaa, että ihmiskauppa on kansainvälistä ja maailmanlaajuista rikollisuutta, ja että kaikissa toimissa, joilla pyritään torjumaan sitä, olisi otettava huomioon perussyyt ja maailmanlaajuiset suuntaukset; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää noudattaa yhdenmukaista lähestymistapaa ihmiskaupan torjuntaa koskevan EU:n politiikan sisäisiin ja ulkoisiin ulottuvuuksiin;

4.  ottaa huomioon, että ihmiskauppaa harjoitetaan järjestäytyneen rikollisuuden muodossa niin ulkorajat ylittävästi kuin sisärajojen sisäpuolella, minkä vuoksi tarvitaan ihmiskaupan torjuntaa koskevaa voimakasta sisäistä sääntelyä ja maiden välistä yhteistyötä;

5.  pitää valitettavana, että monilta mailta puuttuu vieläkin asianmukainen lainsäädäntö ihmiskaupan kriminalisoimiseksi ja torjumiseksi tehokkaalla tavalla;

6.  pitää myös valitettavana sääntelyn ja sen täytäntöönpanon välistä merkittävää eroa, mukaan lukien yhtäältä uhrien rajoitettu tai olematon oikeus oikeussuojakeinoihin ja toisaalta rikoksiin syyllistyneiden puutteellinen syytteeseenpano;

7.  pitää erityisen valitettavana, että uhrien tunnistaminen jää edelleen huomattavasti alle ihmiskaupan uhrien määrästä tehtyjen arvioiden ja että syytteeseenpanoaste on edelleen äärimmäisen alhainen; on edelleen syvästi huolissaan siitä, että suuri osa ihmiskaupan uhreista jää ilman asianmukaista tukea, suojelua ja toimenpiteitä heidän perusoikeuksiensa loukkaamisen hyvittämiseksi;

8.  muistuttaa, että ihmiskaupan uhrit ovat usein ”näkymättömiä ihmisiä” maassa, jossa heitä käytetään hyväksi; ottaa huomioon, että he kohtaavat kulttuurisesta ja kielellisestä monimuotoisuudesta johtuvia ongelmia ja että tästä syystä heidän on entistä vaikeampaa ilmiantaa rikoksia, joiden uhreiksi he ovat joutuneet; korostaa, että ongelmat ovat vielä pahempia naisten ja lasten kaltaisten erityisen haavoittuvassa asemassa olevien uhriryhmien tapauksessa;

9.  painottaa, että seksipalvelujen kysyntä kehittyneissä maissa pitää yllä ihmiskauppaa kehitysmaista ja asettaa ihmiset, varsinkin naiset ja tytöt, haavoittuvaan asemaan; kehottaa jäsenvaltioita kriminalisoimaan ihmiskaupan uhrien palvelujen tietoisen käytön;

10.  palauttaa mieliin, että kansainvälisesti järjestäytyneet ryhmät kuljettavat uhrejaan joko väkisin tai väärien lupausten perusteella harhaanjohdettujen uhrien suostumuksella erityisesti seksikauppaa varten rikkaammille alueille, joista suosituimpia ovat Euroopan maat, joissa on rikkaita asiakkaita;

11.  toteaa, että Europolin esikuntapäällikön antaman lehdistötiedotteen mukaan yli 10 000 yksin tullutta pakolais- ja maahanpyrkijälasta on kadonnut Euroopassa; kiinnittää EU:n ja jäsenvaltioiden huomion siihen, että monet kyseisistä lapsista on pakotettu seksikaupparinkeihin, kerjäläisiksi, laittomille ja tuottoisille elinsiirtomarkkinoille tai orjakaupan uhreiksi;

12.  korostaa, että on tärkeää tehdä selvä ero ihmiskaupan ja maahanpyrkijöiden salakuljetuksen välille; panee merkille, että maahanpyrkijöiden salakuljetus on myös yksi rikollisverkostojen ja järjestäytyneen rikollisuuden toiminnan muodoista ja että se voi johtaa ihmiskauppaan, mutta korostaa kuitenkin, että nämä kaksi käsitettä edellyttävät erilaisia oikeudellisia ja käytännön ratkaisuja ja niihin liittyy erilaisia valtioiden velvoitteita; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita kouluttamaan henkilöstöä, jonka tehtävänä on vastaanottaa ja tunnistaa maahanpyrkijät/turvapaikanhakijat, käyttämällä erityisiä valistusohjelmia, joiden ansiosta voidaan tehdä selvä ero maahanpyrkijöiden salakuljetuksen ja ihmiskaupan välillä ja tunnistaa erityisesti ihmiskaupan lapsiuhrit ja yksin saapuvat lapset, jotka ovat vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi, sekä suojella heitä;

13.  muistuttaa, että salakuljetettavat ovat antaneet suostumuksensa salakuljetukseen, joka päättyy heidän saapuessaan määränpäähänsä, kun taas ihmiskaupan uhreja käytetään hyväksi pakottamalla, huijaamalla ja hyväksikäyttämällä ilman minkäänlaista suostumusta; korostaa, että näillä kahdella ilmiöllä voi olla myös yhteneväisyyksiä, sillä niihin sisältyy riski siitä, että rikollisryhmät, jotka salakuljettavat pakolaisia ja muita EU:hun pyrkiviä, voivat pakottaa heidät hyväksikäytettäviksi ihmiskaupan uhreiksi, mikä koskee erityisesti ilman huoltajaa olevia alaikäisiä ja yksin matkustavia naisia; kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia kiinnittämään huomiota tähän päällekkäisyyteen maidensa poliisitoiminnassa, oikeudellisessa yhteistyössä ja lainvalvontatoiminnassa;

14.  panee merkille, että rikollisverkostot käyttävät yhä enemmän internetiä ja sosiaalisia verkostoja uhrien rekrytointiin ja hyväksikäyttöön; kehottaa siksi EU:ta ja jäsenvaltioita keskittämään ihmiskaupan torjunnassa riittävästi toimia teknologiaan ja asiantuntemukseen, jotta tunnistetaan, havaitaan ja torjutaan rikollisverkostojen harjoittama internetin väärinkäyttö, jolla pyritään rekrytoimaan uhreja ja tarjoamaan palveluita, joiden tavoitteena on uhrien hyväksikäyttö;

15.  on tietoinen tieto- ja viestintätekniikan merkityksestä ja roolista ihmiskaupassa ja toteaa, että vaikka tekniikkaa käytetäänkin uhrien värväämisen ja hyväksikäytön helpottamiseen, sitä voidaan käyttää myös ihmiskaupan estämisen välineenä; katsoo, että tieto- ja viestintätekniikan roolia ihmiskaupassa olisi tutkittava enemmän;

16.  kehottaa komissiota tarkastelemaan internetin käyttöä ihmiskaupassa, erityisesti verkossa tapahtuvan seksuaalisen hyväksikäytön kannalta; pyytää Europolia tehostamaan EU IRUn (EU:n internetsisällöstä ilmoittamista käsittelevä yksikkö) toimintaa verkossa tapahtuvan ihmiskaupan torjumiseksi, jotta ihmiskauppaan liittyvä aineisto voidaan havaita, siitä voidaan ilmoittaa ja se voidaan poistaa;

17.  pyytää komissiota mukauttamaan kolmansien maiden kanssa tekemäänsä yhteistyötä ja ottamaan huomioon internetissä tapahtuvaa ihmiskauppaa koskevan uuden tilanteen; kehottaa komissiota ja Europolia harkitsemaan yhteistyön mahdollisuutta kyberrikollisuutta torjuvien eurooppalaisten elinten (erityisesti Europolin) ja kolmansien maiden elinten välillä; pyytää komissiota myös harkitsemaan kaikkia hyödyllisiä yhteistyömuotoja internetpalveluntarjoajien kanssa ihmiskauppaan liittyvän verkkosisällön tunnistamiseksi ja torjumiseksi; pyytää komissiota tiedottamaan asianmukaisesti parlamentille;

Ihmiskauppatalous

18.  pitää tuomittavana sitä, että ihmiskauppa on erittäin tuottoisaa liiketoimintaa ja että tällaisesta rikollisesta toiminnasta saadut tulot siirtyvät suurelta osin maailmanlaajuiseen talouteen ja rahoitusjärjestelmään; pitää tuomittavana, että kaikkein organisoituneimmat ja vaikutusvaltaisimmat kansainväliset rikollisjärjestöt osallistuvat ihmiskauppaan ja ovat luoneet todellisen kansainvälisen ja monihaaraisen rikollisverkoston; kehottaa kaikkia valtioita ja alan toimijoita muuttamaan ihmiskaupan vähäisen riskin / korkean tuoton liiketoiminta-alasta suuren riskin / alhaisen tuoton liiketoiminta-alaksi;

19.  katsoo, että talousrikostutkinta rikoksella hankittujen varojen jäljittämiseksi, takavarikoimiseksi ja saamiseksi takaisin sekä rahanpesun torjuntatoimet näyttelevät ihmiskaupan torjunnassa keskeistä osaa; muistuttaa, että tarvitaan lisää tietoa rahanpesusta ja että siihen on kiinnitettävä enemmän huomiota; pitää valitettavana, että sellaisten toimenpiteiden käyttö, joilla kerätään, analysoidaan ja jaetaan taloudellista tietoa ihmiskauppaa koskevien rikosten tutkinnan tukemiseksi, on edelleen rajallista ja aiheuttaa usein ongelmia, kun talousrikosten tutkinta pyritään sisällyttämään kaikilta osin ihmiskauppatapauksiin; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vahvistamaan yhteistyötään, koordinointiaan ja tietojen siirtoa kolmansien maiden kanssa rikollisella toiminnalla hankittujen tulojen paikallistamiseksi ja takavarikoimiseksi; kehottaa hyödyntämään takavarikoituja varoja ihmiskaupan uhrien tukemiseen ja korvauksien maksamiseen;

20.  vaatii hallituksia noudattamaan asianmukaista huolellisuutta korruption torjunnassa, sillä korruptio edistää ihmiskauppaa, ja selvittämään ja torjumaan julkisen sektorin osallistumista ihmiskauppaan tai sen katsomista läpi sormien, myös varmistamalla, että julkisen sektorin työntekijöitä koulutetaan tunnistamaan ihmiskauppatapaukset ja että heidän tuekseen laaditaan sisäisiä suuntaviivoja epäilyttävien tapauksien tarkastelemista varten;

21.  muistuttaa, että värväykseen liittyviä väärinkäytöksiä näyttää esiintyvän monissa maissa ja monilla alueilla ja, kiinnittämättä huomiota siihen, missä maissa niitä esiintyy, panee merkille, että tällaiset väärinkäytökset liittyvät läheisesti ihmiskauppaan, joko sellaisten värväystoimistojen taholta, jotka ovat suoraan osallisina ihmiskauppaan harhaanjohtavien tai pakottavien värväyskäytäntöjen välityksellä, tai siten, että edistetään hyväksikäytölle altistumista vaatimalla korkeita värväysmaksuja, millä asetetaan erityisesti maahanpyrkijät ja alhaisen osaamistason työntekijät taloudellisesti haavoittuvaan tai riippuvaiseen asemaan;

22.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötään kolmansien maiden kanssa ihmiskaupan kaikkien vaiheiden tutkimiseksi värväysvaihe mukaan lukien, tietojenvaihdon parantamiseksi ja ennaltaehkäisevien operaatioiden ja (talousrikoksia koskevien) tutkimusten käynnistämiseksi sekä syytteiden nostamiseksi; kehottaa kaikkia valtioita parantamaan rekrytointitoimistojen valvontaa ja sääntelyä;

23.  korostaa, että tilanteessa, jossa kolmannen maan kansalainen viedään pois kotimaastaan ja tuodaan EU:hun (tai jossa EU:n kansalainen viedään toiseen jäsenvaltioon) prostituutiota tai muita seksuaalisen hyväksikäytön tai pakkotyön muotoja varten, ei voi olla kyse pätevästä suostumuksesta;

24.  katsoo, että hallitusten olisi edistettävä monet sidosryhmät kattavaa vuoropuhelua ja kumppanuuksia liikeyritysten, ihmiskaupan torjunnan ammattilaisten ja kansalaisjärjestöjen saattamiseksi yhteen, ihmiskaupan vastaisten yhteisten toimien toteuttamiseksi sekä sen varmistamiseksi, että työntekijöiden keskeisiä oikeuksia noudatetaan; kehottaa hallituksia myös ottamaan käyttöön oikeudellisia toimenpiteitä tuotteiden toimitusketjun avoimuuden ja jäljitettävyyden varmistamiseksi, ja kehottaa yhtiöitä raportoimaan paremmin siitä, mitä ne ovat tehneet ihmiskaupan poistamiseksi omista toimitusketjuistaan; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tekemään aktiivisesti yhteistyötä kansallisten ja kansainvälisten yhtiöiden kanssa sen varmistamiseksi, että niiden tuotteet valmistetaan toimitusketjun kaikissa vaiheissa ilman hyväksikäyttöä, ja saattamaan ne vastuuseen, jos niiden tai niihin sidoksissa olevien yritysten tai alihankkijoiden toimitusketjun jossakin vaiheessa esiintyy ihmiskauppaa;

25.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ryhtymään avoimessa hallitustenvälisessä työryhmässä rakentaviin neuvotteluihin monikansallisia yhtiöitä ja muita yrityksiä sekä ihmisoikeuksia koskevan oikeudellisesti sitovan kansainvälisen säädöksen laatimiseksi, ja panemaan täytäntöön yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet;

Hyväksikäytön erilaiset muodot

26.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet pakkotyön torjumiseksi ulkomailla sijaitsevissa EU:n teollisuuslaitoksissa ja soveltamaan niiden suhteissa kolmansiin maihin työelämän normeja ja noudattamaan niitä sekä tukemaan hallituksia sellaisen työlainsäädännön hyväksymisessä, jossa vahvistetaan työntekijöiden – myös ulkomaalaisten työntekijöiden – vähimmäissuojelua koskevat normit, ja varmistamaan, että kolmansissa maissa toimivat EU:n yhtiöt noudattavat näitä normeja; kehottaa hallituksia panemaan täytäntöön työlainsäädäntöä, kohtelemaan kaikkia työntekijöitä oikeudenmukaisesti taaten kaikille työntekijöille samat oikeudet näiden kansallisuudesta tai alkuperästä riippumatta sekä poistamaan korruption; kehottaa tekemään enemmän kansainvälistä yhteistyötä, jotta vahvistetaan työvoiman muuttoliikettä koskevaa politiikkaa, ja laatimaan ja panemaan täytäntöön työntekijöiden rekrytoijia koskevaa parempaa lainsäädäntöä;

27.  vaatii noudattamaan kaikkialla maailmassa paremmin Kansainvälisen työjärjestön työelämän perusnormeja sekä ympäristönormeja kaikissa vaiheissa esimerkiksi sosiaaliturvaa ja työsuojelutarkastuksia tehostamalla; kehottaa ratifioimaan ja panemaan täytäntöön Kansainvälisen työjärjestön kotitaloustyöntekijöitä koskevan yleissopimuksen (2011) (nro 189) ja saattamaan sen määräykset osaksi kansallista lainsäädäntöä myös diplomaattiasuntojen kotitaloustyöntekijöitä silmällä pitäen;

28.  korostaa, että selvä yhteys seksuaalisiin tarkoituksiin harjoitettavan ihmiskaupan ja prostituution välillä edellyttää ryhtymistä toimenpiteisiin, joilla prostituution kysynnästä tehdään loppu;

29.  toteaa, että suurimmassa osassa jäsenvaltioita pakkoprostituution uhrien on vaikea saada psykologista hoitoa ja näin ollen he joutuvat turvautumaan lähes yksinomaan hyväntekeväisyysjärjestöjen tukeen; pyytää näin ollen, että näitä järjestöjä tuettaisiin entistä enemmän ja että jäsenvaltiot poistaisivat esteet psykologisen hoidon saatavuudelta;

30.  korostaa, että pakkoavioliittoa voidaan pitää ihmiskaupan muotona, jos siihen sisältyy uhrin hyväksikäyttöä, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ottamaan tämän ulottuvuuden huomioon ihmiskauppaa koskevissa määritelmissään; korostaa, että hyväksikäyttö voi olla seksuaalista (avioliitossa tapahtuva raiskaus, pakkoprostituutio ja pornografia) tai taloudellista (kotitaloustyö ja kerjäämään pakottaminen) ja että pakkoavioliitto voi olla ihmiskaupan lopullinen tavoite (uhri myydään puolisoksi tai hänet painostetaan avioliittoon); muistuttaa, että pakkoavioliitto voi ylittää kansalliset rajat; pyytää näin ollen jäsenvaltioita varmistamaan, että maahanmuutosta vastaavat kansalliset viranomaiset ovat perehtyneet asianmukaisesti ihmiskauppaan liittyvän pakkoavioliiton ongelmaan; kehottaa komissiota myös vahvistamaan tähän liittyvää parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

31.  tuomitsee pakotettuun kohdunvuokraukseen tähtäävän ihmiskaupan harjoittamisen naisten oikeuksien ja lapsen oikeuksien rikkomuksena; toteaa, että kysynnästä vastaavat teollisuusmaat yleensä kehitysmaiden haavoittuvien ja köyhien ihmisten kustannuksella, ja pyytää jäsenvaltioita harkitsemaan omien rajoittavien lisääntymispolitiikkojensa seurauksia;

32.  vaatii tunnustamaan ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden lasten tilanteen ja ottamaan kaikissa tilanteissa ensisijaisesti huomioon heidän etunsa, oikeutensa ja tarpeensa; kehottaa antamaan lyhyellä ja pitkällä aikavälillä oikeudellista, fyysistä ja psykologista sekä muuta tukea ja suojelua sekä toteuttamaan toimenpiteitä, joilla helpotettaisiin perheenyhdistämistä soveltuvissa tapauksissa ja lapsen edun mukaisesti ja lapsen ihmisarvoa ja oikeuksia kunnioittaen, tai huolehtimaan asianmukaisista hoitojärjestelyistä;

33.  muistuttaa, että lapsikauppa johtaa usein seksuaaliseen hyväksikäyttöön, prostituutioon, pakkotyöhön tai elinten poistoon ja elinkauppaan, ja korostaa, että ihmiskaupan uhriksi joutuneen lapsen mahdollista suostumusta työn tai palvelujen suorittamiseksi ei saisi koskaan pitää pätevänä; pitää valitettavana, että lainvalvontaviranomaiset kohtelevat vaarassa olevia lapsia usein rikollisina tai laittomina maahantulijoina eivätkä etsi järjestelmällisesti merkkejä, joiden perusteella lapset voitaisiin tunnistaa ihmiskaupan uhreiksi;

34.  pitää välttämättömänä, että vailla huoltajaa olevien alaikäisten joukosta voidaan tunnistaa paremmin ja ennakoivammin ihmiskaupan uhreiksi joutuneet lapset erityisesti rajanylityspaikoilla ja vastaanottokeskuksissa, ja kehottaa vahvistamaan monialaista yhteistyötä, jotta varmistetaan lapsen edun tehokas suojelu; katsoo, että jäsenvaltioiden edunvalvontajärjestelmiä on vahvistettava, jotta voidaan estää vailla huoltajaa olevia ja huoltajastaan eroon joutuneita lapsia joutumasta järjestäytynyttä ihmiskauppaa harjoittavien ryhmien käsiin;

35.  kehottaa vahvistamaan kansallisia lasten holhousjärjestelmiä osana ihmiskaupan torjuntaa koskevaa EU:n strategiaa, jossa otetaan huomioon holhoojien keskeinen merkitys suojeltaessa lapsia vahingollisilta käytännöiltä;

36.  kehottaa EU:ta jatkamaan ponnistelujaan lapsisotilaiden käytön torjumiseksi varsinkin tukemalla hallituksia niiden käsitellessä tätä ongelmaa sekä kentällä toimivia paikallisia kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, sellaisten toimien käyttöön ottamiseksi, joilla torjutaan lapsisotilaiden tulevaa värväystä ja käyttöä aseellisissa selkkauksissa, lastensuojelulainsäädännön kehittämisen tukemiseksi, mukaan lukien lasten värväyksen kriminalisointi, ja varojen käyttöönottamiseksi lasten selviytymiskyvyn ja heitä suojaavien ympäristöjen vahvistamiseksi; kehottaa EU:ta vaatimaan, että kolmannet maat ratifioivat ja panevat täytäntöön kansainväliset normit, kuten YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin;

37.  korostaa, että lapsia ja vammaisia henkilöitä on pidettävä ihmiskaupan haavoittuvaisina uhreina; korostaa, että ihmiskaupan uhrit voivat saada vammoja ihmiskauppiaiden pahoinpitelyn seurauksena ja että ihmiskauppiaat taas saattavat valita kohteikseen vammaisia henkilöitä heidän haavoittuvuutensa vuoksi;

38.  pitää myönteisenä kerjäämään pakottamisen sisällyttämistä direktiiviin 2011/36/EU ihmiskaupan muotona; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan kansallista lainsäädäntöään ja kolmansien maiden hallituksia antamaan säädöksiä ja panemaan ne täytäntöön; tuomitsee kerjäämään pakottamisen uhrien kriminalisoinnin ja vaatii näille työllistymismahdollisuuksia ja asuntoja; painottaa tarvetta antaa poliisi- ja muille viranomaisille koulutusta asianmukaisesta tunnistamisesta ja vireillepanosta, jotta taataan kerjäämään pakottamisen uhrien tarkoituksenmukainen tukeminen; korostaa, että monet uhreista ovat kotoisin köyhistä ja syrjäytyneistä oloista; kehottaa toteuttamaan ennaltaehkäiseviä toimia ja suuntaamaan ne riskiryhmien haavoittuvuuden vähentämiseen, aloittaen perusrakenteista, kuten opetus tai työmarkkinoille integroituminen, sekä lisäämään suoja- ja muiden paikkojen määrää, joissa autetaan haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä;

39.  korostaa, että YK:n Palermon pöytäkirjassa vaaditaan orjuuden säätämistä rangaistavaksi teoksi yhtenä ihmiskaupan muotona; kehottaa hallituksia panemaan lain täytäntöön ja varmistamaan, että orjuudesta hyötyviä rangaistaan;

40.  panee merkille äskettäin kehittyneen ihmiskaupan uuden muodon, jossa ihmisiä kaupataan lunnaiden toivossa ja johon liittyy vakavaa kidutusta; panee merkille, että tälle uudelle ihmisten kauppaamisen muodolle ovat ominaista kiristys, pahoinpitely ja raiskaus, ja että sen avulla EU:ssa ja sen ulkopuolella asuvat perheenjäsenet ja sukulaiset pakotetaan maksamaan velkoja;

41.  tuomitsee kaupankäynnin ihmisen elimillä, kudoksilla ja soluilla, mukaan lukien sukusolujen (munasolut, sperma), sikiön kudosten ja solujen ja aikuisten ja embryonaalisten kantasolujen laittoman kaupan;

42.  korostaa, että Global Financial Integrity -järjestön laatiman raportin mukaan ihmisen elinten kauppa on maailman kymmenen suurimman laittoman rahanhankintatoiminnan joukossa ja että siitä saadut useaan eri maahan jakautuvat vuotuiset voitot ovat suuruudeltaan 600 miljoonan ja 1,2 miljardin Yhdysvaltain dollarin välillä; korostaa lisäksi, että Yhdistyneiden kansakuntien mukaan kaikenikäiset ihmiset voivat joutua kohteiksi, mutta erityisen haavoittuvia ovat maahanmuuttajat, kodittomat ja lukutaidottomat;

43.  korostaa, että kehitysmaiden taloudellinen taantuma, porsaanreiät lainsäädännössä ja puutteet lain noudattamisen valvonnassa yhdessä lisääntyvän globalisaation ja kehittyneen viestintätekniikan kanssa luovat täydelliset toimintaedellytykset laitonta elinkauppaa harjoittaville rikollisille; toteaa, että taloudellisten mahdollisuuksien puuttuminen saa aikaan sen, että ihmiset harkitsevat vaihtoehtoja, joita he muuten pitäisivät vaarallisina tai tuomittavina, ja että riittämättömän lain noudattamisen valvonnan vuoksi elinkauppiaiden ei juurikaan tarvitse pelätä syytteeseen asettamista;

44.  korostaa, että ihmisen elinten, kudosten ja solujen ostaminen on laitonta; toteaa, että elinten poistamiseen tähtäävän ihmiskaupan uhreilla on erityisiä ongelmia ja että uhrit ovat usein tietämättömiä elinten poistamisen sekä poisto-operaation jälkeisen hoidon puutteen pitkäaikaisista ja invalidisoivista lääketieteellisistä vaikutuksista ja psykologisista vaikutuksista; pyytää toteuttamaan aikaisempaa paremmin kohdennettuja tiedotustoimia, joilla lisätään tietoisuutta elinten myyntiin liittyvistä haitoista etenkin köyhimpien ja haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten keskuudessa, jotka saattavat pitää elimen myymistä kannattavana toimena taloudellisen tilanteen kohentamiseksi;

45.  kehottaa komissiota tuomitsemaan ihmiskaupan, jonka tarkoituksena on elinten poistaminen, ja omaksumaan selkeän lähestymistavan elinten, kudosten ja solujen laittomaan kauppaan; kehottaa EU:ta kannustamaan lääkäriliittoja ja elinsiirtoyhdistyksiä laatimaan terveydenhuoltoalan ammattilaisia ja elinsiirtokeskuksia varten eettiset käytännesäännöt, jotka koskevat ulkomailla suoritettavia elinsiirtoja ja siirtojen jälkeen annettavaa hoitoa; huomauttaa, että maailman köyhimpiin yhteisöihin kuuluvat kansalaiset ovat erityisen suuressa vaarassa joutua laittoman elinkaupan uhreiksi;

46.  kehottaa ratifioimaan ja panemaan täytäntöön ihmisten elimillä käytävän kaupan vastaisen Euroopan neuvoston yleissopimuksen; kehottaa EU:ta vaatimaan kolmansien maiden hallituksia käynnistämään oikeustoimia niitä terveydenhuollon ammattilaisia, sairaaloita ja yksityisiä klinikoita vastaan, jotka toimivat laittomilla ja tuottoisilla elinsiirtomarkkinoilla;

47.  kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan lisätoimiin, jotta terveydenhoitoalalla tehostettaisiin tällaisen ihmiskaupan muodon torjuntaa lisäämällä tietoisuutta ihmiskauppaan liittyvistä kysymyksistä ja tarjoamalla pakollista koulutusta;

48.  toteaa, että on tärkeää ehkäistä laitonta ihmisen elinten hankintaa ja soveltaa monialaista ja monitieteellistä lähestymistapaa siihen puututtaessa, myös elinten poistamiseen tähtäävään ihmiskauppaan, joka on muodostunut globaaliksi ongelmaksi; pyytää aikaisempaa paremmin kohdennettuja tiedotustoimia, joilla lisätään tietoisuutta elinten myyntiin liittyvistä haitoista, jotta lisätään uhrien ja potentiaalisten uhrien tietoisuutta fyysisistä ja psyykkisistä riskeistä etenkin köyhimpien ja eriarvoisuuden ja köyhyyden suhteen haavoittuvimmassa asemassa olevien keskuudessa, sillä he saattavat pitää elimen myymistä kannattavana toimena taloudellisen tilanteensa kohentamiseksi; korostaa, että sekä Euroopan naapuruuspolitiikassa että EU:n kehitysyhteistyössä olisi edellytettävä tällaisia valistuskampanjoita;

49.  korostaa lääkärien, sairaanhoitajien, sosiaalityöntekijöiden ja muiden lääketieteen ammattilaisten roolia, koska heillä on ainutlaatuinen työn puitteissa tapahtuva kontakti uhreihin heidän vankeusaikanaan ja he ovat avainasemassa ihmiskaupan torjumisessa; on huolissaan siitä, että tällä hetkellä tätä interventiomahdollisuutta ei hyödynnetä; panee merkille tarpeen kouluttaa lääketieteellinen yhteisö havaitsemaan ihmiskauppaan viittaavat varoitusmerkit ja noudattamaan ilmoitusmenettelyjä, jotta uhreja voitaisiin auttaa nykyistä paremmin, ja tarpeen määrätä ankaria seuraamuksia laittomaan elinkauppaan osallistumisesta;

50.  kannustaa ottamaan eri maissa käyttöön luovuttajan oletettua suostumusta koskevia ohjelmia tai järjestelyjä, joissa kansalaisille annetaan mahdollisuus liittyä suoraan elinluovutusrekisteriin tiettyjen hallinnollisten menettelyjen yhteydessä, mikä vähentäisi potilaiden turvautumista mustaan pörssiin ja samalla lisäisi tarjolla olevien elinten määrää, jotta voidaan vähentää elinsiirtojen kustannuksia ja terveysmatkailun houkuttavuutta;

51.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin elinsiirtomatkailun torjumiseksi ottamalla käyttöön toimenpiteitä, joilla lisätään laillisesti hankittujen elinten saatavuutta, jotta elinten laittoman hankkimisen torjuntaa voidaan tehostaa ja jotta voidaan perustaa elinsiirtoihin käytettävien elinten jäljitettävyyttä koskeva avoin järjestelmä siten, että taataan luovuttajien anonymiteetti; kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivoja, joilla unionin jäsenvaltioita kannustetaan osallistumaan Eurotransplant- ja Scandiatransplant -verkostojen kaltaisiin yhteistyökumppanuuksiin;

52.  huomauttaa, että Maailman terveysjärjestön mukaan ihmiskaupasta ja terveydestä ja erityisesti henkisestä ja psyykkisestä terveydestä on rajallisesti tieteellistä tietoa; huomauttaa, että uhrien ja henkiinjääneiden tarpeita aliarvioidaan usein; pyytää näin ollen komissiota ja jäsenvaltioiden asiaankuuluvia viranomaisia perustamaan seurantajärjestelmän ja jakamaan tietoa ihmiskaupan seurauksista ja uhrien tarpeista sekä fyysisen että psyykkisen terveyden osalta;

Uhrien oikeudet mukaan lukien oikeus oikeussuojakeinoihin

53.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita omaksumaan ihmisoikeuksiin perustuvan ja uhrikeskeisen lähestymistavan ja asettamaan uhrit ja haavoittuvassa asemassa olevat väestönosat kaikkien ihmiskaupan torjumiseksi ja ehkäisemiseksi sekä uhrien suojelemiseksi toteutettavien ponnistelujen keskiöön;

54.  tuomitsee huolestuttavan kuilun valtioiden velvoitteiden ja sen välillä, missä määrin niitä noudatetaan käytännössä uhrien oikeuksien tapauksessa; suhtautuu myönteisesti rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annettuun direktiiviin 2012/29/EU; toivoo jäsenvaltioiden saattavan direktiivin asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja muistuttaa, että direktiivin täytäntöönpanon päivämääräksi vahvistettiin 16. marraskuuta 2015; kehottaa jäsenvaltioita, alkuperä-, kauttakulku- ja kohdemaat mukaan lukien, sallimaan niiden omalla alueella ja omalla oikeudenkäyttöalueella sellaisten oikeussuojakeinojen käytön – tai helpottamaan sitä – jotka ovat kaikkien ihmiskaupan uhrien, myös kansalaisuudettomien henkilöiden, kannalta tasapuolisia, asianmukaisia ja tarkoituksenmukaisia;

55.  muistuttaa, että uhrien nopea ja tarkka tunnistaminen on olennaisen tärkeää uhrien lainmukaisten oikeuksien toteutumisen kannalta; kehottaa toteuttamaan erityisesti maahanmuutto-, turvallisuus- ja rajavalvontaviranomaisia koskevia valmiuksien kehittämistoimia ihmiskaupan uhrien tunnistamista koskevassa asiassa;

56.  pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) vaihtamaan kolmansien maiden kanssa parhaita käytäntöjä, jotka koskevat toisaalta poliisiviranomaisten ja avustustyöntekijöiden koulutusta siitä, kuinka parhaiten lähestyä uhreja, ja toisaalta uhrien yksilöllisen arvioinnin periaatteen soveltamista heidän erityistarpeidensa sekä avun- ja suojelutarpeen määrittelemiseksi;

57.  korostaa SEUT-sopimuksen 82 artiklan 1 kohdassa vahvistetun vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen merkitystä; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja EU:n virastoja vahvistamaan ihmiskaupan uhrien asemaa tunnustamalla täysimääräisesti ja vastavuoroisesti oikeudelliset ja hallinnolliset päätökset, myös ihmiskaupan uhrien suojatoimia koskevat päätökset, mikä tarkoittaa, että yhdessä jäsenvaltiossa saadun uhrin aseman on oltava voimassa koko Euroopan unionin alueella ja siten uhreja (tai heitä edustavia järjestöjä) olisi autettava ja tuettava, mikäli heidän asemaansa ei tunnusteta heidän matkustaessaan unionin alueella;

58.  vaatii, että rikosoikeudellisissa vastatoimissa taataan uhrien tasapuolinen ja vaikuttava oikeus oikeussuojakeinoihin sekä annetaan uhreille tietoa heidän laillisista oikeuksistaan; kehottaa kaikkia valtioita noudattamaan kansainvälistä velvoitettaan kunnioittaa omalla oikeudenkäyttöalueellaan uhrien oikeuksia, ja kehottaa valtioita huolehtimaan täyden tuen antamisesta uhreille, psykologinen tuki mukaan luettuna, riippumatta siitä, haluavatko he tehdä yhteistyötä rikosoikeudellisissa menettelyissä vai eivät;

59.  korostaa, että ihmiskaupan uhreilla on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, joihin kuuluvat oikeuden saatavuus, oikeushenkilöyden ja kansalaisuuden tunnustaminen, omaisuuden palauttaminen, asianmukainen vahingonkorvaus sekä lääketieteellinen hoito ja psykologin apu, oikeusapu ja sosiaalipalvelut sekä pitkän aikavälin (uudelleen)integroitumistuki taloudellinen tuki mukaan luettuna;

60.  toteaa, että yleismaailmallinen terveydenhuollon sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvien palvelujen saatavuus on tärkeää erityisesti ihmiskaupan uhreille, jotka voivat kärsiä monista fyysisistä ja psyykkisistä ongelmista, jotka ovat välitöntä seurausta hyväksikäytöstä; kehottaa jäsenvaltioita luomaan helposti saatavilla olevia terveydenhoitopalveluja ja jälkihoitoa ihmiskaupan uhreille;

61.  kehottaa jäsenvaltioita, joissa ihmiskaupan uhrien hyväksikäyttö on tapahtunut, tarjoamaan asianmukaista ja tarvittavaa sukupuolen huomioon ottavaa ja yksilöllisiin tarpeisiin perustuvaa lääkintähoitoa kiinnittäen erityistä huomiota seksuaalista hyväksikäyttöä varten harjoitetun ihmiskaupan uhreihin;

62.  panee merkille, että vammaiset henkilöt tai henkilöt, jotka vammautuvat ihmiskauppaprosessin aikana, tarvitsevat enemmän suojelua hyväksikäytöltä, ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tunnistetuille uhreille annettu apu täyttää heidän erityistarpeensa;

63.  korostaa tarvetta sopeuttaa ihmiskaupan uhrit uudelleen yhteiskuntaan ja pitää kiinni heidän oikeudestaan suojeluun; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan ja vahvistamaan tukea ja suojaa tarjoavia verkostoja, varmistamaan palvelujen tarjoamisen uhrin ymmärtämällä kielellä ja suomaan uhreille pääsyn koulutukseen; kehottaa toteuttamaan yhteisiä toimia sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi ja antamaan tukea hallituksista riippumattomien järjestöjen, kansainvälisten järjestöjen sekä kohde- ja alkuperämaiden hallitusten elinten ja virastojen kesken erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa uhrit palaavat kotimaihinsa;

64.  painottaa, että on tärkeää taata tuomioistuimessa ihmiskauppiaita vastaan todistavien ihmiskaupan uhrien turvallisuus;

65.  kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota uhreihin rikosoikeudellisissa menettelyissä; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia olemaan pidättämättä ihmiskaupan kohteena olevia ihmisiä sekä olemaan asettamatta heitä alttiiksi rangaistuksille rikoksista, jotka on tehty heidän ihmiskaupan uhriuteensa liittyvissä tilanteissa ja varsinkin prostituution, muiden seksuaalisen hyväksikäytön muotojen tai pakkotyön tapauksessa; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan periaatetta siitä, ettei ihmiskaupan uhreja kriminalisoida;

66.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön oikeudellisia välineitä, jotka lisäävät ihmiskaupan uhrien mahdollisuuksia ottaa yhteyttä viranomaisiin vaarantamatta omaa turvallisuuttaan ja oikeuksiaan uhreina;

67.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan viipymättä täytäntöön direktiivin 2011/36/EU ja erityisesti sen 8 artiklan sekä kaikki asiaankuuluvat ihmiskauppaa koskevat oikeudelliset kehykset; kehottaa komissiota ryhtymään oikeustoimiin niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät pane direktiiviä täytäntöön, ja julkaisemaan mahdollisimman nopeasti täytäntöönpanokertomuksen, jonka määräaika oli huhtikuussa 2015;

68.  kehottaa hallituksia rakentamaan palomuureja maahanmuutto- ja työsuojeluviranomaisten välille, jotta kannustetaan uhreja esittämään valituksia ja varmistetaan, että jos ihmiskauppatapauksia havaitaan, ei tarvitse pelätä, että maahanmuuttoviranomaiset toteuttavat toimia uhreja vastaan;

69.  kehottaa jäsenvaltioita kriminalisoimaan ihmiskaupan uhrin kaikkien palvelujen käytön kansalaistensa toimesta silloin, kun tällaiseen toimintaan syyllistytään jäsenvaltion ulkopuolella ja/tai EU:n ulkopuolella, mukaan lukien prostituutio ja muut seksuaalisen hyväksikäytön muodot, pakkotyö tai pakollinen palvelu, kuten kerjääminen, orjuus ja muut orjuuden kaltaiset käytännöt, orjuuden kaltaiset olot, rikollisen toiminnan hyväksikäyttö ja elinten poistaminen;

70.  katsoo, että asema pakolaisena, turvapaikanhakijana, humanitaarisen viisumin haltijana tai kansainvälisten suojelun tarpeessa olevana henkilönä olisi luokiteltava haavoittuvuustekijäksi ihmiskaupan uhrien tapauksessa; pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että lainvalvonta- ja turvapaikkaviranomaiset tekevät yhteistyötä auttaakseen kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia ihmiskaupan uhreja jättämään suojelua koskevan hakemuksen; toteaa, että ihmiskaupan torjuntaa koskevilla toimenpiteillä ei saisi olla kielteisiä seurauksia ihmiskaupan uhrien, muuttajien, pakolaisten ja kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien ihmisten oikeuksille;

71.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan sukupuolinäkökulman huomioon ottavia toimenpiteitä, joilla parannetaan ihmiskaupan uhrien tunnistamista turvapaikka- ja palauttamismenettelyissä, pitämään yksityiskohtaisempaa ja sukupuolen mukaan eriteltyä kirjanpitoa ja varmistamaan, että ihmiskaupan uhreille tarjotaan asianmukaista tukea;

72.  muistuttaa jäsenvaltioita, että direktiivillä 2011/36/EU ei rajoiteta palauttamiskiellon periaatetta, joka perustuu vuonna 1951 tehtyyn pakolaisten oikeusasemaa koskevaan yleissopimukseen;

73.  kannustaa jäsenvaltioita takaamaan ihmiskaupan uhreiksi joutuneille turvapaikanhakijoille samat oikeudet kuin muille ihmiskaupan uhreille;

74.  panee merkille, että Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) mukaan siirtolaisten ja pakolaisten paluuseen liittyy olennaisia turvallisuusriskejä eli vaara joutua uudelleen ihmiskaupan uhreiksi, ja toteaa, että nämä riskit on tunnistettava ja arvioitava ja niitä on torjuttava, koska uhka, joka ihmiskaupan uhreiksi joutuneisiin muuttajiin kohdistuu heidän hyväksikäyttäjiensä taholta, usein kasvaa sen jälkeen, kun uhrit ovat onnistuneet pakenemaan, olleet yhteydessä lainvalvontaviranomaisiin tai todistaneet oikeudessa(2);

75.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tekemään ihmiskaupan torjuntaa yhä näkyvämmäksi kansalaisten silmissä etenkin lentokentillä, rautatieasemilla, busseissa, kouluissa, korkeakouluissa ja työpaikoilla; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita valistamaan virkamiehiään EU:n suuntaviivoista, jotka koskevat ihmiskaupan uhrien tunnistamista, sekä komission julkaisusta, joka koskee ihmiskaupan uhrien oikeuksia EU:ssa, ja kannustamaan niiden aktiiviseen käyttöön;

76.  kannustaa EU:ta antamaan paikallisille hallituksista riippumattomille järjestöille kohdennettua rahoitusta ihmiskaupan uhrien tunnistamiseksi ja tukemiseksi sekä lisäämään tietoisuutta hyväksikäytölle ja ihmiskaupalle altistuvien väestönosien keskuudessa; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti tiedotusvälineiden rooliin lisättäessä tietoisuutta ja annettaessa tietoa riskeistä;

Ihmiskaupan torjumiseksi alueellisella ja kansainvälisellä tasolla tehtävä yhteistyö

77.  pitää huolestuttavana ihmiskauppatapausten käsittelemiseksi tehtävän kansainvälisen yhteistyön riittämätöntä tasoa erityisesti silloin, kun pyritään osallistamaan alkuperä- ja kauttakulkumaat, mikä vaikeuttaa merkittävästi ihmiskaupan tehokasta torjuntaa; kehottaa tehostamaan koordinointia ja yhteistyötä ja vaihtamaan järjestelmällisesti tietoja valtioiden rajat ylittävän ihmiskaupan tutkimiseksi ja torjumiseksi lisäämällä rahoitusapua ja teknistä tukea ja parantamalla rajat ylittävää viestintää, yhteistyötä ja valmiuksien kehittämistä hallitusten ja lainvalvonnan tasolla rajavartijat, maahanmuutto- ja turvapaikkaviranomaiset, rikostutkijat ja uhreille tukea tarjoavat virastot, kansalaisyhteiskunnan ja YK:n järjestöt mukaan lukien; katsoo, että näissä toimissa olisi käsiteltävä sitä, miten uhrit voidaan tunnistaa ja miten heitä voidaan suojella, sekä tapoja käsitellä sellaisia alkuperä-, kauttakulku- ja kohdemaita, jotka eivät ole ratifioineet YK:n Palermon pöytäkirjaa; kehottaa EU:ta ottamaan käyttöön alueellisen lähestymistavan, jossa keskitytään tarkastelemaan ihmiskaupan reittejä ja toteuttamaan toimia, jotka on mukautettu kullakin alueella esiintyvään hyväksikäyttötyyppiin; korostaa lisäksi, että ihmiskaupan torjunnan ammattilaisten kansainväliset vaihto-ohjelmat olisivat hyödyllisiä;

78.  kehottaa komissiota, toimivaltaisia EU:n virastoja ja jäsenvaltioita kehittämään sukupuolinäkökulman huomioon ottavaa koulutusta lainvalvonta- ja rajavalvontatehtävissä työskentelevälle henkilöstölle, jotta voidaan paremmin tunnistaa mahdolliset ihmiskaupan uhrit, erityisesti seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan uhrit, ja auttaa heitä;

79.  katsoo, että EU:n on vahvistettava poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä ja kolmansien maiden – erityisesti ihmiskaupan uhrien lähtö- ja kauttakulkumaiden – kanssa ihmiskauppaan liittyvissä ennaltaehkäisy-, tutkinta- ja syytteeseenpanotoimissa, erityisesti Europolin ja Eurojustin avulla, mukaan lukien tietojenvaihto erityisesti salakuljetusreiteistä, osallistuminen yhteisiin tutkintaryhmiin sekä internetissä ja muiden digitaalisten välineiden avulla tapahtuvan ihmiskauppaan värväämisen torjunta; pitää tärkeänä jäsenvaltioiden välistä järjestelmällistä tietojenvaihtoa ja sitä, että ne päivittävät tietoja Europolin Focal Point Phoenix- ja Focal Point Twins -tietokantoihin; kannustaa Europolia ja Interpolia tekemään entistä tiiviimpää yhteistyötä ihmiskaupan torjumiseksi ja muistuttaa, että tietojenvaihdossa jäsenvaltioiden välillä ja kolmansien maiden kanssa on noudatettava täysimääräisesti EU:n tietosuojavaatimuksia; kehottaa jäsenvaltioita keräämään enemmän vertailukelpoista tietoa ihmiskaupan torjunnasta ja parantamaan tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja kolmansien maiden kanssa;

80.  pyytää EU:ta ja jäsenvaltioita takaamaan lainvalvonta- ja poliisiviranomaisilleen riittävän määrän henkilöstöä ja resursseja, jotta nämä viranomaiset voivat vastaanottaa tietoja myös perheiltä tai muista lähteistä ja vaihtaa kyseisiä tietoja asiaankuuluvien eurooppalaisten ja kansallisten viranomaisten kanssa sekä käsitellä ja analysoida tietoja asianmukaisella tavalla;

81.  korostaa, että kauttakulkumailla on ratkaiseva merkitys ihmiskaupan torjunnassa, koska uhrien hyväksikäyttö ei ole tässä vaiheessa vielä alkanut; pitää tärkeänä, että rajapoliiseille annetaan lisäkoulutusta tunnistamistaitojen parantamiseksi;

82.  korostaa rajat ylittävään työvoiman muuttoliikkeeseen liittyviä lukuisia haasteita ja erityisesti sitä riskiä, että maahanpyrkijät joutuvat laittomaan asemaan eivätkä pysty nauttimaan kaikkein perustavanlaatuisimmista oikeuksistaan; kehottaa luomaan EU:ssa ja kansainvälisellä tasolla rajat ylittävää työvoiman muuttoliikettä koskevia mekanismeja, jotta laillista työvoiman muuttoliikettä voidaan lisätä ja jotta siitä voidaan tehdä virallista;

83.  antaa tunnustusta toimille, joita EU on toteuttanut perustaessaan virallisesti hyväksyttyjä rajat ylittäviä työvoiman muuttoliikkeen kanavia, joihin olisi kiinnitettävä enemmän huomiota, ja kehottaa toteuttamaan tältä osin yhtenevämpiä ja vahvistettuja toimia; korostaa, että virallisesti hyväksytty työvoiman muuttoliike voisi olla keino ehkäistä ihmiskauppaa ja pelastaa ihmishenkiä;

84.  kehottaa EU:ta tehostamaan yhteistyötään hallituksista riippumattomien järjestöjen ja muiden asiaan liittyvien kansainvälisten järjestöjen kanssa esimerkiksi varmistamalla riittävän rahoituksen ja koordinoidut tukitoimet parhaiden käytäntöjen vaihdon, toimintapolitiikkojen laatimisen ja täytäntöönpanon sekä tutkimustyön edistämiseksi myös paikallisten toimijoiden kanssa, keskittyen erityisesti tarkastelemaan oikeuden saatavuutta uhrien kannalta sekä rikoksiin syyllistyneiden syytteeseenpanoa;

85.  palauttaa mieliin, että direktiivin 2011/36/EU mukaan jäsenvaltioiden olisi kannustettava kansalaisjärjestöjä ja työskenneltävä tiiviisti niiden kanssa erityisesti toimintapoliittisten aloitteiden, tiedotus- ja valistuskampanjoiden, tutkimus- ja koulutusohjelmien, koulutuksen sekä ihmiskaupan torjuntatoimien vaikutusten seuraamisen ja arvioinnin toteuttamisessa; muistuttaa lisäksi, että myös kansalaisjärjestöjen olisi tarjottava apua uhrien varhaisessa tunnistamisessa, auttamisessa ja tukemisessa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kansalaisjärjestöjä suojellaan kostotoimenpiteiltä, uhkailulta ja pelottelulta, ja etenkin vapauttamaan ne rikosoikeudellisilta syytteiltä, kun ne auttavat laittomasti maassa oleskelevia ihmiskaupan uhreja;

86.  kehottaa EU:ta, jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä kiinnittämään erityistä huomiota ihmiskaupan ehkäisemiseen ja torjumiseen humanitaarisissa kriisitilanteissa, kuten luonnonkatastrofien ja aseellisten konfliktien yhteydessä, jotta voitaisiin vähentää uhrien alttiutta joutua ihmissalakuljettajien ja muiden rikollisverkostojen käsiin; painottaa, että suojelu on taattava kaikille siihen kansainvälisten ja alueellisten yleissopimusten mukaisesti oikeutetuille;

87.  korostaa, että sellaisilla henkilöillä, jotka joutuvat jättämään kotinsa heidän elämäänsä tai elinolosuhteisiinsa kielteisesti vaikuttavan äkillisen tai asteittaisen ilmastonmuutoksen vuoksi, on suuri riski joutua ihmiskauppiaiden uhreiksi; korostaa, että tämäntyyppiseen ilmastonmuutokseen liittyvään ihmisten liikkuvuuteen kuuluu voimakas taloudellinen ulottuvuus, elinkeinon menetys ja kotitalouden tulotason aleneminen mukaan lukien, joten on olemassa suuri uhka, että tällaiset henkilöt joutuvat pakkotyön tai orjuuden uhreiksi;

EU:n ihmiskaupan torjuntaa koskeva toimintapolitiikka sen ulkosuhteissa

88.  antaa tunnustusta EU:n ihmiskaupan torjunnan koordinaattorin toimille ja tukee sitä sen tehtävässä eli koordinoinnin ja yhdenmukaisuuden parantamisessa EU:n toimielinten, virastojen ja jäsenvaltioiden, kolmansien maiden ja kansainvälisten toimijoiden välillä; kehottaa koordinaattoria jatkamaan konkreettisten yhteisten toimien kehittämistä EU:n, jäsenvaltioiden, kolmansien maiden ja kansainvälisten toimijoiden välillä, jotta voidaan tehdä yhtenäisempää ja tehokkaampaa yhteistyötä sellaisten järjestelmien käyttöön ottamiseksi, joilla tunnistetaan, suojataan ja tuetaan ihmiskaupan uhreja, tehostetaan ihmiskaupan torjuntaa, pyritään parantamaan ihmiskauppiaiden syytteeseenpanoa ja luodaan verkosto, jolla pystytään vastaamaan esille tuotuihin huolenaiheisiin;

89.  kehottaa EU:ta toteuttamaan tarvittavia toimia kansainvälisesti, jotta ehkäistään ja torjutaan orjakauppaa ja poistetaan se kaikissa muodoissaan lopullisesti, vaiheittain ja mahdollisimman pian;

90.  pitää olennaisen tärkeänä sitä, että ihmiskaupan torjuntaan tähtäävissä strategioissa otetaan huomioon tätä ilmiötä edesauttavat tekijät sekä sen taustalla olevat syyt ja olosuhteet ja noudatetaan yhdennettyä lähestymistapaa, jossa tuodaan yhteen eri toimijat, tehtävät ja näkymät sekä kansallisesti että kansainvälisesti; katsoo, että ennaltaehkäisystrategioihin olisi sisällyttävä toimia, joilla voidaan puuttua köyhyyteen, sortoon, ihmisoikeuksien kunnioittamisen puutteeseen, aseellisiin konflikteihin sekä taloudelliseen ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen, ja että niillä olisi pyrittävä vähentämään mahdollisten uhrien haavoittuvuutta, vähentämään ihmiskaupan kohteena olevien ihmisten palvelujen kysyntää, jota voidaan myös pitää ihmiskaupan perimmäisenä syynä, lisäämään yleisölle tiedottamista ja torjumaan viranomaisten korruptoituneisuutta; kehottaa myös kaikkia valtioita panemaan tosiasiallisesti täytäntöön niiden velvoitteet, jotka perustuvat Palermon pöytäkirjaan;

91.  kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan kaikki asiaankuuluvat kansainväliset välineet, sopimukset ja lainmukaiset velvoitteet, Istanbulin yleissopimus mukaan luettuna, ja tekemään ihmiskaupan torjunnasta tehokkaampaa, koordinoidumpaa ja johdonmukaisempaa; kannustaa EU:ta kehottamaan kaikkien asiaankuuluvien kansainvälisten välineiden ratifiointiin;

92.  kehottaa EU:n edustajia kiinnittämään erityistä huomiota ihmiskauppaan EU:n kolmansien maiden kanssa käymässä poliittisessa vuoropuhelussa, myös EU:n yhteistyöohjelmien kautta sekä monenkeskisillä ja alueellisilla foorumeilla, myös antamalla julkilausumia;

93.  kehottaa EU:ta tarkistamaan avustusohjelmiaan ihmiskauppaa koskevien näkökohtien osalta, tekemään rahoituksesta kohdennetumpaa ja tekemään ihmiskaupan torjunnasta oman erillisen yhteistyöalansa; kannustaa tässä yhteydessä lisäämään sellaisten EU:n toimielimien yksikköjen resursseja, jotka tarkastelevat ihmiskauppaa; kehottaa komissiota arvioimaan ensisijaisten maiden luetteloaan säännöllisesti uudelleen, valintakriteerit mukaan lukien, sen varmistamiseksi, että luettelo ilmentää paikan päällä vallitsevaa todellista tilannetta, ja jotta lisätään niiden joustavuutta ja mukautuvuutta muuttuviin oloihin ja nouseviin suuntauksiin;

94.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laajentamaan ihmiskaupan määritelmää sisällyttämällä sen soveltamisalaan viittauksia uusiin ihmiskaupan toimintatapoihin samalla, kun ne tehostavat ihmiskaupan vastaisia oikeudellisia toimenpiteitä;

95.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita panemaan täytäntöön toimet, jotka liittyvät ihmiskaupan torjuntaan, jotka sisältyvät nykyiseen ihmisoikeuksia koskevaan toimintasuunnitelmaan ja jotka ovat ihmiskaupan torjuntaa koskevan EU:n strategian mukaisia;

96.  kehottaa komissiota arvioimaan tarvetta tarkistaa tulevan Euroopan syyttäjänviraston toimeksiantoa siten, että siihen sisällytetään virastolle, kun se on perustettu, valtuudet puuttua ihmiskauppaan;

97.  kehottaa tehostamaan ihmiskaupan vastaista EU:n politiikkaa sisällyttämällä se paremmin EU:n laajempiin strategioihin, jotka koskevat turvallisuutta, naisten ja miesten tasa-arvoa, talouskasvua, kyberturvallisuutta, muuttoliikettä ja ulkosuhteita;

98.  edellyttää, että kaikki unionin toimielimet ja jäsenvaltiot harjoittavat johdonmukaista politiikkaa sekä unionin sisällä että sen ulkopuolella asettamalla unionin perusarvojen mukaisesti ihmisoikeudet kolmansien maiden kanssa ylläpidettävien unionin suhteiden ytimeen ja käyttämällä kannustimena erityisesti talous- ja kauppasuhteita;

99.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että ihmisoikeudet, sukupuolten tasa-arvo ja ihmiskaupan torjuminen ovat jatkossakin EU:n kehityspolitiikan sekä EU:n ja kolmansien maiden välisten kumppanuuksien ytimessä; kehottaa komissiota toteuttamaan sukupuolinäkökulman huomioon ottavia toimenpiteitä laatiessaan uusia kehityspolitiikkoja ja tarkastellessaan uudelleen olemassa olevia politiikkoja;

100.  korostaa, että lisäämällä naisten ja tyttöjen taloudellisia ja sosiaalisia vaikutusmahdollisuuksia voitaisiin vähentää heidän alttiuttaan joutua uhriksi, ja kehottaa komissiota jatkamaan kohdennettuja toimia sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseksi kaikissa kehityspoliittisissa toimissa ja sen varmistamiseksi, että se pysyy naisten oikeuksien ohella kolmansien maiden kanssa käytävän poliittisen vuoropuhelun asialistalla;

101.  painottaa kestävän kehityksen tavoitteiden merkitystä ja mainitsee näistä erityisesti tavoitteen 5.2, jossa pyritään lopettamaan kaikenlainen naisiin ja tyttöihin kaikilla julkisen ja yksityisen elämän aloilla kohdistuva väkivalta, ihmiskauppa ja seksuaalinen ja muuntyyppinen hyväksikäyttö mukaan luettuina;

102.  kehottaa EU:ta tukemaan kolmansia maita niiden ponnisteluissa ihmiskaupan uhrien tunnistamisen, avustamisen ja uudelleenkotouttamisen ja ihmiskaupasta nostettavien syytteiden lisäämiseksi hyväksymällä ja panemalla täytäntöön asianmukaista lainsäädäntöä ja yhdenmukaistamalla juridiset määritelmät, menettelyt ja yhteistyö kansainvälisten normien kanssa;

103.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että lainvalvontaviranomaiset, myös Frontexin, Europolin ja EASOn kaltaisten virastojen työntekijät, sekä muut ihmiskaupan uhrien tai mahdollisten uhrien kanssa todennäköisesti tekemisiin joutuvat virkailijat saavat ihmiskauppaa koskevaa asianmukaista koulutusta, jonka ansiosta he pystyvät käsittelemään ihmiskauppatapauksia ja johon sisältyy moniperusteinen näkökulma ja jossa korostetaan ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden naisten, lasten ja muiden haavoittuvien ryhmien, kuten romanien ja pakolaisten, erityistarpeita ja sitä, miten ihmiskaupan uhreille ja muille ihmisille tarjotaan kannustimia ja täysimääräistä suojelua, jotta he voivat ilmiantaa ihmiskaupan harjoittajia;

104.  katsoo, että kolmansista maista tulevat ihmiskaupan uhrit on tunnistettava verkostossa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja että toimenpiteitä rajalla on siksi tehostettava, jotta uhrit tunnistetaan heti heidän saapuessaan unioniin; kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä kolmansien maiden kanssa nykyisten suuntaviivojen parantamiseksi siten, että ne auttavat konsulipalveluja ja rajavartijoita tunnistamaan ihmiskaupan uhreja, ja korostaa parhaiden käytäntöjen vaihdon merkitystä tässä yhteydessä, erityisesti rajalla tehtävien haastattelujen kannalta; korostaa myös, että raja- ja rannikkovartijoiden on saatava käyttää Europolin tietokantoja;

105.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötä kolmansien maiden kanssa ihmiskaupan kaikkien muotojen torjumiseksi ja kiinnittämään erityistä huomiota ihmiskaupan sukupuoliulottuvuuteen erityisesti lapsiavioliittojen, naisten ja tyttöjen seksuaalisen hyväksikäytön ja seksiturismin torjumiseksi; kehottaa komissiota ja EUH:ta tehostamaan Khartumin prosessia lisäämällä siihen liittyvien hankkeiden määrää ja varmistamalla, että useampi maa osallistuu prosessiin aktiivisesti;

106.  pyytää komissiota, neuvostoa ja EUH:ta korostamaan kolmansien maiden kanssa käymissään kansainvälisiä sopimuksia ja takaisinotto- ja yhteistyösopimuksia koskevissa neuvotteluissa kolmansien maiden tarvetta torjua tehokkaasti ihmiskauppaa, asettaa siihen syyllistyneet henkilöt useammin syytteeseen ja tehostaa uhrien suojelua;

107.  kehottaa EU:ta keskittämään tehokkaasti ponnistelunsa sekä ihmiskaupan käsittelyyn että ihmisten salakuljetukseen torjuntaan; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita panostamaan ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen ja pakolaisten ja maahanpyrkijöiden joukosta ja osana rikollisverkostojen hallitsemia ihmissalakuljetusoperaatioita tapahtuvien rikkomusten ja hyväksikäytön uhrien joukosta;

108.  painottaa tarvetta toteuttaa valmistelu- ja koulutustoimia kansainvälisiä siviilipoliisioperaatioita varten samoin kuin antaa koulutusta diplomaateille, yhteysviranomaisille sekä konsuli- ja kehitysyhteistyöviranomaisille, jotta parannetaan ihmiskaupan uhrien tunnistamista; katsoo, että näiden ryhmien kouluttaminen on tarpeen, koska ne ovat usein ihmiskaupan uhrien ensimmäinen yhteyspiste, ja että on aiheellista toteuttaa toimia sen varmistamiseksi, että mainituilla viranomaisilla on pääsy asianmukaiseen aineistoon, jotta he voivat antaa tietoa henkilöille, jotka uhkaavat joutua ihmiskaupan uhreiksi;

109.  muistuttaa, että EUNAVFOR MED -operaation eli operaatio SOPHIAn toisen vaiheen – joka aloitettiin 7. lokakuuta 2015 – myötä voidaan konkreettisesti torjua ihmiskauppaa siten, että toteutetaan aavalla merellä sellaisille aluksille nousua, niiden tarkastamista, takavarikointia ja käännyttämistä, joita epäillään käytettävän ihmisten salakuljetukseen tai ihmiskaupan harjoittamiseen; muistuttaa, että tähän mennessä on pysäytetty 48 ihmissalakuljettajiksi ja -kauppiaiksi epäiltyä henkilöä ja että heitä koskevat tapaukset ovat Italian oikeusviranomaisten tarkasteltavana; kehottaa unionia jatkamaan ja tiivistämään sen Välimerellä toteuttamia operaatioita;

110.  kehottaa EU:ta etsimään konkreettisia ratkaisuja siihen, miten maahanpyrkijät ja pakolaiset voisivat tulla EU:hun laillisella, sääntöjenmukaisella, hyväksikäyttöön perustumattomalla ja turvallisella tavalla; muistuttaa jäsenvaltioita ja EU:ta siitä, että niiden on noudatettava kansainvälistä oikeutta ja myös palautuskieltoa kaikissa politiikoissaan ja erityisesti siirtolaispolitiikoissaan; muistuttaa, että on tarpeen taata ihmiskaupan uhrien turvallinen ja vapaaehtoinen paluu vastaanottavasta valtiosta alkuperävaltioon ja että on tarjottava laillisia vaihtoehtoja, jos palauttaminen aiheuttaisi riskin kyseisten henkilöiden ja/tai heidän perheensä turvallisuudelle; muistuttaa, että kohde- ja lähtövaltioiden on taattava palaaville uhreille riittävä turvallisuuden ja yhteiskuntaan uudelleen integroitumisen taso;

111.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kunnioittamaan Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjaa ja turvapaikkalainsäädännön periaatteita;

112.  kehottaa EU:ta edistämään ohjelmia, joilla tuetaan maahanpyrkijöiden ja pakolaisten osallistamista kolmansien maiden keskeisten toimijoiden ja kulttuurivälittäjien välityksellä ja joilla autetaan lisäämään yhteisöjen tietoisuutta ihmiskaupasta ja parannetaan yhteisöjen kykyä torjua järjestäytyneen rikollisuuden soluttautumista niihin;

113.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan Eurooppaan saapumisen jälkeen kadonneiden pakolaisten ja maahantulijoiden, erityisesti lasten, suojelemiseksi ja löytämiseksi;

114.  on tyytyväinen Europolin ja erityisesti Focal Point Twins -keskuksen toimiin sellaisten henkilöiden havaitsemiseksi, jotka matkustavat kolmansiin maihin tarkoituksenaan hyväksikäyttää lapsia; kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä Europolin kanssa järjestelmällisen ja nopean tietojenvaihdon varmistamiseksi;

115.  muistuttaa, että ennen viisumivapautta koskevan sopimuksen tekemistä komission on arvioitava kyseessä olevaan kolmanteen maahan liittyvät riskit, erityisesti laittoman maahanmuuton kannalta; korostaa, että ihmiskauppaverkostot voivat käyttää myös laillisia maahantuloreittejä; pyytää näin ollen komissiota lisäämään tehokkaan yhteistyön ihmiskaupan torjumiseksi niiden kriteerien joukkoon, jotka kolmansien maiden edellytetään täyttävän viisumivapautta koskevan sopimuksen saamiseksi;

116.  huomauttaa, että EU tarvitsee uudelleensijoittamiselle sitovan ja pakollisen lainsäädäntökehyksen, kuten komission muuttoliikeagendassa todetaan; huomauttaa, että humanitaarista maahanpääsyä voidaan käyttää täydentämään uudelleensijoittamista, jotta voidaan tarpeen vaatiessa tarjota kiireellistä, ja usein väliaikaista, suojelua kaikkein heikoimmassa asemassa oleville eli vailla huoltajaa oleville alaikäisille tai vammaisille pakolaisille tai kiireellisen lääkinnällisen evakuoinnin tarpeessa oleville;

117.  kehottaa EU:ta laatimaan yhdessä kolmansien maiden kanssa standardoidun järjestelmän, jolla kerätään kvalitatiivista ja kvantitatiivista tietoa ja analyysitietoa ihmiskaupasta, jotta EU:ssa ja kolmansissa maissa voidaan kehittää yhteinen tai ainakin vertailukelpoinen malli kaikkiin ihmiskauppaa koskeviin näkökulmiin liittyvien tietojen keräämistä ja analyysiä varten; painottaa tarvetta osoittaa riittävästi varoja ihmiskauppaa koskevaa tiedon keruuta ja tutkimusta varten;

118.  kannustaa EU:ta laatimaan vuoden 2016 jälkeiseksi ajaksi ihmiskaupan torjuntastrategian, jolla olisi voimakkaampi ja kohdennetumpi ulkoinen ulottuvuus, jossa asetettaisiin selvemmin etusijalle kumppanuuksien kehittäminen paikallisen kansalaisyhteiskunnan kanssa EU:n ulkopuolisissa alkuperä-, kauttakulku- ja kohdemaissa sekä hallitusten ja yksityisen sektorin kanssa sekä ihmiskaupan talous- ja rahoitusnäkökohtien käsittely;

o
o   o

119.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle (EUH) sekä EU:n edustustoille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0470.
(2)Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) julkaisu ”Counter Trafficking and Assistance to Vulnerable Migrants Annual Report of Activities 2011”, s. 23.

Oikeudellinen huomautus