Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 15. syyskuuta 2016 - StrasbourgLopullinen painos
Uuden komission jäsenen nimittäminen
 Filippiinit
 Somalia
 Zimbabwe
 Matkustusasiakirja laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamista varten ***I
 Arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkaistava esite ***I
 Turvapaikkajärjestelmä: Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavat väliaikaiset toimenpiteet *
 Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat *
 Johannesburgissa järjestettävän CITES COP17 -kokouksen tärkeimmät tavoitteet
 Postipalveludirektiivin soveltaminen
 Pk-yritysten rahoituksen saatavuus ja pk-yritysten rahoituksen monimuotoisuuden lisääminen pääomamarkkinaunionissa
 Paras tapa hyödyntää pk-yritysten mahdollisuudet työpaikkojen luontiin
 Yhdenvertaista kohtelua työssä koskevan direktiivin soveltaminen
 Euroopan globalisaatiorahaston toiminta, vaikutus ja lisäarvo 2007–2014
 Tarkistusten hyväksyminen komission ehdotukseen (työjärjestyksen 61 artiklan 2 kohdan tulkinta)

Uuden komission jäsenen nimittäminen
PDF 230kWORD 39k
Euroopan parlamentin päätös 15. syyskuuta 2016 Julian Kingin nimityksen hyväksymisestä komission jäseneksi (C8-0339/2016 – 2016/0812(NLE))
P8_TA(2016)0348

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 246 artiklan toisen kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 a artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen 6 kohdan(1),

–  ottaa huomioon Jonathan Hillin 25. kesäkuuta 2016 esittämän eroilmoituksen komissiosta,

–  ottaa huomioon neuvoston 15. heinäkuuta 2016 päivätyn kirjeen, jolla neuvosto kuuli parlamenttia yhteisymmärryksessä komission puheenjohtajan kanssa tehtävästä päätöksestä nimittää Julian King komission jäseneksi (C8-0339/2016),

–  ottaa huomioon Julian Kingin kuulemistilaisuuden, joka järjestettiin 12. syyskuuta 2016 kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan johdolla, ja tämän kuulemisen jälkeen laaditun arviointilausunnon;

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 118 artiklan ja liitteen XVI,

1.  hyväksyy Julian Kingin nimittämisen komission jäseneksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)EUVL L 304, 20.11.2010, s. 47.


Filippiinit
PDF 167kWORD 42k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 Filippiineistä (2016/2880(RSP))
P8_TA(2016)0349RC-B8-0990/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Filippiinien tilanteesta ja erityisesti 8. kesäkuuta 2016(1) antamansa päätöslauselman EU:n ja Filippiinien kumppanuutta ja yhteistyötä koskevasta puitesopimuksesta sekä 14. kesäkuuta 2012(2) ja 21. tammikuuta 2010(3) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan 3. syyskuuta 2016 antaman julkilausuman Davaon hyökkäyksestä,

–  ottaa huomioon Filippiinien ja EU:n diplomaattiset suhteet, jotka solmittiin (silloisen Euroopan talousyhteisön (ETY) kanssa) 12. toukokuuta 1964 Filippiinien ETY‑suurlähettilään nimittämisen myötä,

–  ottaa huomioon Filippiinien aseman Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) perustajajäsenenä 8. elokuuta 1967 allekirjoitetun Bangkokin julistuksen johdosta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Filippiinien tasavallan kumppanuutta ja yhteistyötä koskevan puitesopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin 8. kesäkuuta 2016 antaman julkilausuman laittomien teloitusten ilmeisestä hyväksymisestä,

–  ottaa huomioon YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön (UNODC) pääjohtajan 3. elokuuta 2016 antaman julkilausuman Filippiinien tilanteesta,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin tiedottajan 4. syyskuuta 2016 antaman julkilausuman Filippiineistä,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 4. syyskuuta 2016 antaman lehdistötiedotteen Filippiineillä tapahtuneesta terrori-iskusta,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Filippiineillä ja EU:lla on pitkät diplomaattiset, taloudelliset, kulttuuriset ja poliittiset suhteet;

B.  toteaa, että demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa käytävä vuoropuhelu ovat aina olleet tärkeässä osassa kahdenvälisissä neuvotteluissa EU:n ja Filippiinien välillä;

C.  ottaa huomioon ne valtavat haasteet, joita Filippiinien vastavalitulla hallituksella on edessään eriarvoisuuden ja korruption torjunnan sekä maan rauhanprosessin johtamisen yhteydessä;

D.  ottaa huomioon, että laiton huumekauppa Filippiineillä on edelleen vakava huolenaihe kansallisesti ja kansainvälisesti; ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen ulkoasiainministeriön ja Filippiinien huumausaineiden torjunnasta vastaavan viranomaisen (PDEA), joka on maan johtava huumeidentorjuntayksikkö, laatiman vuosikertomuksen 2015 mukaan 8 629 kylää tai barangay-asuinaluetta (noin 20 prosenttia maan kylistä) oli ilmoittanut huumausaineisiin liittyvistä rikoksista, ja toteaa, että Filippiineillä on Itä-Aasian korkein metamfetamiinin käyttöaste;

E.  ottaa huomioon, että yksi Rodrigo Duterten presidentinvaalikampanjan keskeisistä teemoista oli kaikentasoisen huumausainerikollisuuden kitkeminen maassa; ottaa huomioon, että vaalikampanjansa aikana ja ensimmäisinä päivinään presidenttinä Duterte kehotti toistuvasti lainvalvontaviranomaisia ja yleisöä tappamaan huumekauppiaiksi epäiltyjä, jos nämä eivät antautuneet, sekä huumausaineiden käyttäjiä;

F.  ottaa huomioon, että presidentti Duterte on julkisesti ilmoittanut, että hän ei aseta syytteeseen lainvalvontaviranomaisia tai kansalaisia, jotka ovat tappaneet pidätystä vastustaneita huumekauppiaita;

G.  ottaa huomioon, että Filippiinien kansallisen poliisin julkaisemat luvut osoittavat, että 1. heinäkuuta ja 4. syyskuuta 2016 välisenä aikana poliisi surmasi yli tuhat epäiltyä huumekauppiasta ja huumeiden käyttäjää, ja ottaa huomioon, että poliisin tilastojen mukaan tuntemattomat asemiehet ovat tappaneet yli tuhat oletettua huumekauppiasta ja käyttäjää kahden viime kuukauden aikana; ottaa huomioon, että Al Jazeeran ilmoituksen mukaan on lisäksi pidätetty yli 15 000 huumeista epäiltyä, ja toteaa, että huume-epäilyt perustuvat lähinnä kuulopuheille ja ihmisten liikkeelle panemille väitteille, ja ottaa huomioon, että tämän lisäksi lähes 700 000 on ilmoittautunut ”vapaaehtoisesti” poliisille ja rekisteröitynyt Tokhang-ohjelman mukaiseen hoitoon välttääkseen joutumasta poliisin tai järjestyksenvalvontaryhmien syyniin;

H.  ottaa huomioon, että 8. kesäkuuta 2016 YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon tuomitsi ilman oikeudenkäyntiä toteutetut teloitukset laittomina ja perusoikeuksien ja -vapauksien vastaisina;

I.  ottaa huomioon, että 18. elokuuta 2016 mielivaltaisia teloituksia käsittelevä YK:n erityisraportoija Agnes Callamard ja oikeutta terveyteen käsittelevä YK:n erityisraportoija Dainius Pūras vaativat Filippiinien hallitusta pysäyttämään laittomien teloitusten ja tappamisten aallon, joka maassa on käynnissä rikollisuuden ehkäisyä ja huumausaineiden torjuntaa koskevan, huumekauppiaisiin ja huumeidenkäyttäjiin suunnatun kampanjan yhteydessä;

J.  ottaa huomioon, että Filippiinien senaatti ja ihmisoikeuskomissio ovat tehneet kuolemantapauksista omat riippumattomat tutkimuksensa;

K.  ottaa huomioon, että Filippiinit oli yksi ensimmäisistä Aasian maista, joka luopui kuolemanrangaistuksesta (vuonna 1987); toteaa, että sen jälkeen, kun kuolemanrangaistus oli otettu uudelleen käyttöön, se poistettiin toisen kerran presidentti Arroyon kaudella vuonna 2006; ottaa huomioon, että vaalikampanjansa aikana presidentti Duterte kehotti ottamaan kuolemanrangaistuksen uudelleen käyttöön erityisesti laittoman huumausainekaupan yhteydessä, ja toteaa, että lakiesitys on parhaillaan käsiteltävänä kongressissa;

L.  ottaa huomioon, että kongressissa on käsiteltävänä toinen lakiesitys, jolla pyritään alentamaan rikosoikeudellisen vastuun ikäraja 15 vuodesta yhdeksään vuoteen;

M.  ottaa huomioon, että 2. syyskuuta 2016 Davaon kaupungissa sijaitsevalla torilla tehdyssä pommi-iskussa, jonka tekijäksi ilmoittautuivat Abu Sayyaf ja siihen yhteydessä olevat tahot, sai surmansa ainakin 14 ihmistä ja loukkaantui 70; ottaa huomioon, että Filippiinien armeija jatkaa sotilaallista hyökkäystä Da’eshiin yhteydessä olevia Abu Sayyafin taistelijoita vastaan eteläisessä Sulun maakunnassa;

N.  ottaa huomioon, että hyökkäyksen jälkeen Filippiinien hallitus julisti kansallisen hätätilan Mindanaossa tapahtuvan laittoman väkivallan vuoksi;

O.  ottaa huomioon, että 26. elokuuta 2016 Filippiinien hallitus ja Filippiinien kansallinen demokraattinen rintama (NDFP) allekirjoittivat Norjan hallituksen tuella pysyvän tulitauon, mikä on merkittävä läpimurto 47 vuotta jatkuneessa sissisodassa, joka on vaatinut arviolta 40 000 ihmisen hengen;

P.  ottaa huomioon, että Filippiinit toimii ASEANin puheenjohtajana vuonna 2017, ja panee merkille presidentti Dutarten ilmoituksen, että Filippiinien puheenjohtajakaudella korostetaan ASEANia alueellisuuden mallina ja globaalina toimijana, jonka ytimessä ovat kansalaisten edut;

1.  tuomitsee jyrkästi iltatorille tehdyn hyökkäyksen Davaon kaupungissa 2. syyskuuta 2016 ja ilmaisee osanottonsa uhrien omaisille; korostaa, että tappamisiin syyllistyneet on saatettava vastuuseen, mutta pyytää EU:n edustustoa seuraamaan tarkasti maassa vallitsevaa laittomuuden tilaa; kehottaa kaikkia valtioita niiden kansainvälisen oikeuden mukaisten velvoitteiden ja YK:n turvallisuusneuvoston asiaa koskevien päätöslauselmien mukaisesti tekemään aktiivista yhteistyötä Filippiinien hallituksen ja kaikkien muiden asiaankuuluvien viranomaisten kanssa tässä asiassa;

2.  tuomitsee jyrkästi laittoman huumausainekaupan ja huumausaineiden väärinkäytön Filippiineillä; korostaa, että laittomat huumausaineet muodostavat uhan filippiiniläisnuorille ja ovat yksi yhteiskunnan vakavimpia ongelmia;

3.  ymmärtää, että Filippiineillä miljoonat ihmiset kärsivät maassa yleisestä huumeriippuvuudesta ja sen seurauksista; ilmaisee kuitenkin syvän huolensa siitä, että poliisi ja järjestyksenvalvontaryhmät ovat tappaneet erittäin suuren määrän ihmisiä rikollisuuden ehkäisyä ja huumausaineiden torjuntaa koskevan, huumekauppiaisiin ja huumeidenkäyttäjiin suunnatun kampanjan yhteydessä, ja kehottaa Filippiinien hallitusta pysäyttämään laittomien teloitusten ja tappamisten aallon;

4.  panee tyytyväisenä merkille hallituksen aikeen vähentää maassa laajalle levinnyttä rikollisuutta ja korruptiota mutta kehottaa hallitusta hyväksymään erityisiä kattavia toimintalinjoja ja ohjelmia, joihin olisi sisällytettävä myös ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen tähtääviä toimia sen sijaan, että keskitytään yksinomaan väkivaltaiseen tukahduttamiseen;

5.  on erittäin tyytyväinen presidentti Duterten aloitteeseen elvyttää rauhanprosessi Filippiinien kansallisen demokraattisen rintaman (NDFP) kanssa ja odottaa, että konflikti päättyy lähitulevaisuudessa ja lopullinen sopimus aseellisen konfliktin lopettamisesta saadaan neuvottelusuunnitelman mukaisesti aikaan vuoden kuluessa;

6.  korostaa, että laitonta huumekauppaa koskevissa toimissa on noudatettava täysimääräisesti kansallisia ja kansainvälisiä velvoitteita;

7.  kehottaa viranomaisia varmistamaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien noudattamisen kansainvälisten ihmisoikeusnormien sekä Filippiinien ratifioimien kansainvälisten sopimusten mukaisesti;

8.  kannustaa viranomaisia käynnistämään välittömästi tutkinnan poliisioperaatioiden yhteydessä tapettujen ihmisten poikkeuksellisen suuresta määrästä;

9.  panee merkille, että YK:n huume- ja rikosjärjestö (UNODC) on valmis jatkamaan neuvotteluja Filippiinien kanssa, jotta huumekauppiaat saadaan oikeuteen asianmukaisia lainsäädännöllisiä suojatoimia noudattaen kansainvälisten vaatimusten ja normien mukaisesti;

10.  suosittaa ottamaan viipymättä käyttöön kansallisen kidutuksentorjuntamekanismin, josta määrätään kidutuksen vastaisessa yleissopimuksessa ja sen vapaaehtoisessa pöytäkirjassa;

11.  vaatii Filippiinien hallitusta tuomitsemaan järjestyksenvalvontaryhmien toimet ja selvittämään niiden vastuun tappamisista; vaatii Filippiinien viranomaisia tekemään välittömästi perusteellisen, tehokkaan ja puolueettoman tutkinnan kaikkien syyllisten selvittämiseksi ja saattamaan syylliset toimivaltaisen ja puolueettoman siviilituomioistuimen eteen ja määräämään lainsäädännössä vahvistettuja rikosoikeudellisia rangaistuksia;

12.  kehottaa Filippiinien hallitusta takaamaan ihmisoikeuksien puolustajien, ammattiyhdistysaktivistien ja toimittajien asianmukaisen suojelun;

13.  pitää myönteisenä presidentti Duterten sitoutumista huumeriippuvaisten kuntoutusohjelmiin ja kehottaa EU:ta tukemaan maan hallitusta sen ponnisteluissa antaa huumausaineiden käyttäjille asianmukaista apua riippuvuudestaan irtipääsemiseen sekä tukemaan edelleen Filippiinien rikosoikeusjärjestelmän uudistamista;

14.  suosittaa, että Filippiinit ratifioi viipymättä kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien ihmisten suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta ja säätää tahdonvastaiset katoamiset ja ilman oikeudenkäyntiä toteutetut teloitukset rangaistaviksi teoiksi kansallisessa lainsäädännössään;

15.  kehottaa Filippiinien kongressia pidättäytymään ottamasta kuolemanrangaistusta uudelleen käyttöön ja alentamasta rikosoikeudellisen vastuun ikärajaa;

16.  toteaa, että kaiken empiirisen näytön mukaan kuolemanrangaistus ei vähennä huumerikollisuutta, vaan se romuttaisi Filippiinien oikeusjärjestelmän suuren saavutuksen;

17.  kehottaa unionia käyttämään kaikkia mahdollisia välineitä auttaakseen Filippiinien hallitusta noudattamaan sen kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita, erityisesti puitesopimuksen kautta;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille, Filippiinien hallitukselle ja parlamentille, Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) jäsenvaltioiden hallituksille, Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetulle ja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0263.
(2)EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 99.
(3)EUVL C 305 E, 11.11.2010, s. 11.


Somalia
PDF 174kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 Somaliasta (2016/2881(RSP))
P8_TA(2016)0350RC-B8-0989/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Somaliasta,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan julkilausumat Somaliassa 27. helmikuuta 2016, 2. kesäkuuta 2016, 26. kesäkuuta 2016, 26. heinäkuuta 2016 ja 21. elokuuta 2016 tehdyistä hyökkäyksistä,

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2016 ja 18. heinäkuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät Somaliasta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin antaman julkilausuman Somalian vaalimallista vuonna 2016,

–  ottaa huomioon 16. syyskuuta 2013 Brysselissä tehdyn New Deal -sopimuksen,

–  ottaa huomioon syyskuussa 2011 hyväksytyn EU:n strategian Sahelin alueen turvallisuuden ja kehityksen takaamiseksi,

–  ottaa huomioon 4. syyskuuta 2016 julkaistun YK:n raportin sananvapaudesta Somaliassa,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 7. heinäkuuta 2016 hyväksymän päätöslauselman nro 2297 (2016),

–  ottaa huomioon 8. tammikuuta 2016 ja 9. toukokuuta 2016 päivätyt YK:n pääsihteerin YK:n turvallisuusneuvostolle antamat raportit Somaliasta,

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 päivätyn YK:n ihmisoikeusneuvoston yleismaailmallista määräaikaistarkastelua käsittelevän työryhmän raportin,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Somaliaan nimitetyn erityisedustajan Michael Keatingin lausuman, jossa tämä tuomitsee 30. elokuuta 2016 Mogadishussa hotelliin tehdyn pommi-iskun,

–  ottaa huomioon tammikuussa 2016 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston viimeisimmän Somaliaa koskevan yleisen määräaikaisarvioinnin,

–  ottaa huomioon Somaliassa toteutettavan Afrikan unionin operaation (AMISOM) 2. syyskuuta 2016 esittämän apupyynnön omatekoisten räjähteiden käytön torjumiseksi Somaliassa,

–  ottaa huomioon AMISOMin 26. heinäkuuta 2016 antaman julkilausuman, jossa tuomitaan terrori-iskut Mogadishussa,

–  ottaa huomioon, että Afrikan unionin komission puheenjohtajan erityisedustaja Somaliassa (SRCC) suurlähettiläs Francisco Caetano Madeira kiitti lausunnossaan 30. elokuuta 2016 Somalian turvallisuusjoukkoja niiden toiminnasta Mogadishussa hotelliin tehdyn iskun yhteydessä,

–  ottaa huomioon AKT–EU-kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus),

–  ottaa huomioon Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvoston 2. syyskuuta 2014 pidetyssä 455. kokouksessa annetun julkilausuman terrorismin ja väkivaltaisten ääriliikkeiden ehkäisemisestä ja torjumisesta Afrikassa,

–  ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan tehtävän edistää ja suojella ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan mukaisesti,

–  ottaa huomioon terrorismin torjuntaa ja ehkäisyä koskevan Afrikan yhtenäisyysjärjestön yleissopimuksen, joka hyväksyttiin vuonna 1999,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että 20 vuotta kestäneen sisällissodan, valtiottoman tilan ja terrorin jälkeen Somalia on ratkaisevassa siirtymävaiheessa; ottaa huomioon, että vuodesta 2012, jolloin perustettiin kansainvälisen yhteisön tukema hallitus, Somalia on hitaasti liikkunut kohti vakautta, vaikka uusien viranomaisten haasteena ovat edelleen al-Qaidaan kytköksissä olevat al-Shabaab-kapinalliset;

B.  ottaa huomioon, että vaikka Somalian hallitus on tehnyt positiivisia sitoumuksia ja toteuttanut positiivisia toimia, kuten perustanut riippumattoman ihmisoikeuskomission, turvattomuus ja sisäinen poliittinen taistelu haittaavat yhä oikeus- ja turvallisuusalan uudistuksen konkreettista etenemistä;

C.  ottaa huomioon, että toimivien siviilituomioistuimien puuttuessa Somalian hallitus turvautuu sotilastuomioistuimiin siviilioikeudenkäynneissä ja -tuomioissa, mikä ei takaa, että siviilien oikeuksia kunnioitetaan; ottaa huomioon, että kansalliselle tiedustelu- ja turvallisuusvirastolle (NISA) on annettu laajat tutkintavaltuudet ja että sillä ei nykyisin ole lainvalvontavaltuuksia, mikä johtaa siihen, että NISA:n pidättäminä olevien oikeuksia oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin loukataan merkittävällä tavalla;

D.  ottaa huomioon, että Somalian kansa joutuu kärsimään sotapäälliköiden ja terroristien tekemistä jatkuvista raakalaismaisista hyökkäyksistä; ottaa huomioon, että 30. elokuuta 2016 ainakin 10 ihmistä, joista osa oli sotilaita, osa siviilejä, tapettiin Mogadishussa presidentin palatsin edessä; ottaa huomioon, että 26. heinäkuuta 2016 al-Shabaab hyökkäsi Afrikan unionin tukikohtaan Mogadishussa ja tappoi ainakin 13 ihmistä, myös YK:n henkilöstöön kuuluvia, ja että viime kuukausina on raportoitu kranaatti-iskuista, joissa on kuollut yli sata ihmistä; ottaa huomioon, että al-Shabaab on edelleen aktiivinen myös naapurimaassa Keniassa, jossa se tekee säännöllisesti terrori-iskuja;

E.  ottaa huomioon, että Afrikan unionin rauhaturvaoperaation, jolla on 22 000 sotilasta, tehtävänä on muun muassa vähentää al-Shabaabin ja muiden aseellisten oppositioryhmien aiheuttamaa uhkaa, turvata poliittinen prosessi kaikilla tasoilla sekä suojata vakauttamista, sovinnontekoa ja rauhan rakentamista Somaliassa ja tehdä mahdolliseksi turvallisuustehtävien asteittainen siirtäminen AMISOMilta Somalian turvallisuusjoukoille sen mukaan kuin niillä on valmiuksia; ottaa huomioon ja pitää myönteisenä, että AMISOMin toimikautta on jatkettu 31. toukokuuta 2017 asti;

F.  ottaa huomioon, että Uganda, joka on suurin joukkojen lähettäjä, ilmoitti vetävänsä yli 6 000 sotilastaan Somaliasta vuoden 2017 loppuun mennessä; ottaa huomioon, että Afrikan unioni on ilmoittanut suunnitelmastaan vetää joukot kokonaan pois vuoden 2020 loppuun mennessä ja todennut, että vastuu turvallisuudesta siirretään asteittain Somalian armeijalle alkaen vuodesta 2018;

G.  ottaa huomioon, että AMISOMin joukkoja on useaan otteeseen syytetty vakavista ihmisoikeusrikkomuksista, mukaan lukien mielivaltaiset murhat ja eräissä tapauksissa seksuaalinen hyväksikäyttö ja väkivalta;

H.  ottaa huomioon, että Somalian tulevat vaalit ovat Somalian kansalle tärkeä virstanpylväs, jolla on pitkäaikaisia vaikutuksia maan ja sen naapurialueiden turvallisuuteen, vakauteen ja kehitykseen;

I.  ottaa huomioon, että Somalian liittovaltion parlamentin ylähuoneen vaalit on määrä pitää 25. syyskuuta 2016 ja liittovaltion parlamentin alahuoneen vaalit 24. syyskuuta ja 10. lokakuuta 2016 välisenä aikana; ottaa huomioon, että molempien kamarien on määrä valita presidentti 30. lokakuuta 2016;

J.  ottaa huomioon, että vaaliprosessi on ratkaisevan tärkeä demokraattisen ja yleisen äänioikeuden kannalta, jonka kansallinen riippumaton keskusvaalilautakunta toteuttaa vuonna 2020;

K.  ottaa huomioon, että liittovaltion epäsuoran vaalijärjestelytyöryhmän (FIEIT) puheenjohtaja Omar Mohamed Abdulle on vakuuttanut, että vuoden 2016 vaalit järjestetään aikataulussa ja että vaalit ovat avoimet ja uskottavat;

L.  ottaa huomioon, että sanavapaus, jolla on keskeinen rooli demokraattisten valtioiden rakenteessa, on yhä huomattavan rajallinen; ottaa huomioon, että sananvapautta Somaliassa koskevan YK:n äskettäisen raportin mukaan toimittajat, ihmisoikeuksien puolustajat ja poliittiset johtajat joutuvat yhä toimimaan vaikeissa olosuhteissa, joille ovat ominaisia murhat, joita tekee pääasiassa al-Shabaab, pidätykset, pelottelu ja tärkeiden tiedotusvälineiden sulkemiset; ottaa huomioon, että viranomaiset harvoin tutkivat näitä tapauksia tai tuovat syyllisiä oikeuteen;

M.  ottaa huomioon, että kansalliselle tiedustelu- ja turvallisuusvirastolle (NISA) on annettu laajat tutkintavaltuudet ja että sillä ei nykyisin ole lainvalvontavaltuuksia, mikä johtaa siihen, että NISA:n pidättämien oikeuksia oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin loukataan merkittävällä tavalla;

N.  ottaa huomioon, että YK:n raportin mukaan tammikuun 2014 ja heinäkuun 2016 välisenä aikana todettiin 120 tiedotusvälineissä työskentelevien mielivaltaista pidätystä tai vangitsemista; ottaa huomioon, että tammikuusta 2015 lähtien vain kymmenen 48:stä pidätetystä toimittajasta ja tiedotusvälineiden työntekijästä on haastettu oikeuteen;

O.  ottaa huomioon, että Somalia on maailman mitassa yksi maista, joissa kotiseuduiltaan siirtymään joutuneiden ihmisten määrä on suurin ja kestänyt pisimpään, ja että maan sisällä siirtymään joutuneiden lukumäärä on 1,1 miljoonaa, joista arviolta 400 000 elää Mogadishussa ja lähes yksi miljoona pakolaisina Afrikan sarven alueella; ottaa huomioon, että YK:N pakolaisvaltuutettu (UNHCR) raportoi, että pelkästään heinäkuussa 2016 käynnissä olevien sotilaallisten hyökkäysten aiheuttamien karkotusten tai turvattomuuden takia lähes 28 000 ihmistä joutui siirtymään kotiseudultaan;

P.  ottaa huomioon, että Keniassa sijaitsevilla leireillä elää 420 000 somalipakolaista, heistä 350 000 Dabaabin leirillä, ja että Somalian ja Kenian hallitukset sekä UNHCR ovat sopineet 10 000 pakolaisen vapaaehtoisesta palaamisesta Somaliaan alueille, jotka eivät ole al-Shabaabin hallinnassa; ottaa huomioon, että toukokuussa 2016 Kenian hallitus ilmoitti, että Dabaabin pakolaisleiri Koillis-Keniassa suljetaan vuoden loppuun mennessä;

Q.  ottaa huomioon, että lapsia tapetaan, pidätetään mielivaltaisesti ja rekrytoidaan sotilaiksi vieläkin, vaikka tammikuussa 2015 Somalia ratifioi lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja hyväksyi marraskuussa 2015 turvallista koulunkäyntiä koskevan julistuksen ja sitoutui siten toteuttamaan konkreettisia toimia opiskelijoiden ja koulujen suojelemiseksi;

R.  ottaa huomioon, että EU on antanut 286 miljoonaa euroa Euroopan kehitysrahaston (2014–2020) kautta keskittyen "sopimuksen" täytäntöönpanoon ja erityisesti valtion ja rauhan rakentamiseen, elintarviketurvaan, kestävyyteen ja koulutukseen; ottaa huomioon, että Afrikan rauhanrahaston kautta EU on sitoutunut myös AMISOMin tukemiseen;

1.  ilmaisee syvän osanottonsa Somalian äskettäisten terrorihyökkäysten uhreille ja heidän perheilleen ja pitää erittäin valitettavana ihmishenkien menetystä; tuomitsee samalla päättäväisesti syylliset kyseisiin iskuihin, jotka katsotaan al-Shabaabin kapinallisryhmän tekemiksi;

2.  kehottaa vahvistamaan kansallista turvallisuusrakennetta ja suojelemaan väestöä sekä antamaan kansainvälisen yhteisön lisätukea AMISOMille ja Somalian hallitukselle niiden toimissa rauhan ja vakauden rakentamiseksi;

3.  muistuttaa, että kestävä vakaus ja rauha voidaan saavuttaa ainoastaan sosiaalisen osallisuuden, kestävän kehityksen ja hyvän hallintotavan avulla perustuen demokraattisiin periaatteisiin ja oikeusvaltion periaatteeseen siten, että ihmisten ihmisarvo ja oikeudet turvataan täysimääräisesti;

4.  katsoo, että maan yhteiskunnallisten ryhmien välille tarvitaan kaikki osapuolet kattavaa vuoropuhelua, johon osallistuvat klaanit ja heimot, joista Somalian kansakunta koostuu, jotta voidaan luoda keskinäistä yhteisymmärrystä ja vakiinnuttaa kestävän ja vakaan rauhan edellyttämä konsensus;

5.  pitää myönteisenä hallituksen ja alueellisten johtajien antamaa tukea uudelle kansalliselle turvallisuuspolitiikalle ja kehottaa hallitusta nopeuttamaan sen täytäntöönpanoa ottaen huomioon al-Shabaabin edelleen aiheuttama uhka;

6.  kehottaa EU:ta ja sen kansainvälisiä kumppaneita pitämään lujasti kiinni sitoumuksesta toimia yhteistyössä Somalian kanssa legitiimien instituutioiden rakentamiseksi ja somalialaisten hallinnassa olevan turvallisuusalan kehittämiseksi, jotta voidaan torjua terrorismia ja suojella kaikkia ihmisiä; korostaa, että tämä on ratkaisevaa Somalian myönteisen kehityksen ja alueen turvallisuuden kannalta;

7.  kehottaa Afrikan unionia (AU) varmistamaan, että kaikki joukkoja lähettäneet maat vaihtavat tietoja CCTARC:n (AMISOMin yksikkö, joka vastaa siviiliuhrien jäljittämisestä, tilanteen analysoinnista ja siihen vastaamisesta) kanssa siviiliuhreja koskevista raporteista tai tutkimuksista, joita joukkoja lähettäneet maat ovat tehneet, ja että nämä tiedot annetaan myös YK:lle sen turvallisuusneuvoston päätöslauselman nro 2297 (2016)mukaisesti ja syötetään AMISOMin operationaalisiin suunnitelmiin;

8.  kehottaa hallitusta ja EU:ta varmistamaan, että osana oikeusvaltioon liittyviä toimenpiteitä Somaliassa NISAn toimintaa säännelläään tehokkailla valvontamekanismeilla ja että kehitetään Somalian rikosoikeudellisen tutkintaviraston teknistä asiantuntemusta niin, että se voi toteuttaa perusteellisia, vaikuttavia ja oikeuksia kunnioittavia tutkimuksia;

9.  pitää myönteisinä Afrikan unionin tutkimuksia, jotka koskevat AMISOM-joukkojen väitettyä seksuaalista väkivaltaa; kehottaa panemaan täysimääräisesti täytäntöön raportin suositukset ja vaatii, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman nro 2272 (2016) mukaisesti AU ja joukkoja lähettäneet valtiot varmistavat, että väitteet tutkitaan asianmukaisesti ja perinpohjaisesti ja että syylliset tuodaan oikeuden eteen;

10.  kehottaa tehostamaan EU:n seurantaa ja valmiuksien kehittämistä, jotta varmistetaan vastuu AMISOMin väärinkäytöksistä, erityisesti kun otetaan huomioon, että EU vastaa suurelta osalta AMISOMin rahoituksesta;

11.  painottaa, että vuoden 2012 jälkeen on saavutettu rohkaisevaa edistystä kohti osallistavia vaaleja ja vastuullista hallintoa; pitää myönteisenä National Leadership ‑foorumin päätöstä edistää poliittisten puolueiden perustamista ja rekisteröimistä seuraavien kahden vuoden aikana valmistauduttaessa vuoden 2020 vaaleihin ja yksi henkilö - yksi ääni -periaatteen mukaisesti; pitää myönteisenä myös pyrkimystä rakentaa valtion instituutioita ja antaa poliittisia puolueita koskevia keskeisiä lakeja sekä luoda riippumaton kansallinen ihmisoikeuskomissio; pitää myönteisenä päätöstä naisten edustuksen lisäämisestä; korostaa, että uskottava, osallistava, avoin ja vastuullinen vaaliprosessi on äärimmäisen tärkeää sen varmistamiseksi, että valitulla johdolla on tarvittava legitiimiys;

12.  tunnustaa YK:n Somalian tukitoimiston (UNSOS) positiivisen panoksen AMISOMin saavutusten tukemisessa ja YK:n Somalian avustusoperaation (UNSOM) panoksen joukkojen, rahoituksen ja materiaalin hankkimisessa, jotta voidaan varmistaa Somalian siviiliväestön suojelu;

13.  kehottaa Somalian kansallista armeijaa ja AMISOMia toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla estetään al-Shabaabin kapinallisryhmää häiritsemästä tulevia vaaleja; korostaa, että vaalien turvaamisen on oltava tärkeä painopiste;

14.  tuomitsee turvallisuusjoukkojen harjoittaman lasten värväämisen sotilaiksi ja lasten käyttämisen sotilaina ja ilmiantajina, mukaan luettuna kaapattujen tai paenneiden lapsisotilaiden käyttö; kehottaa Somalian hallitusta lopettamaan tämän käytännön;

15.  kehottaa toteuttamaan voimakkaampia toimenpiteitä lasten suojelemiseksi aseelliselta konfliktilta ja aseellisten joukkojen ja ryhmien värväykseltä ja käytöltä; kehottaa viranomaisia kohtelemaan lapsia, joita epäillään yhteyksistä al-Shabaab-järjestöön, pääasiallisesti uhreina ja huolehtimaan heidän eduistaan ja pitämään tässä johtavina periaatteina kansainvälisiä suojelua koskevia normeja;

16.  palauttaa mieliin, että ilman kehitystä ei ole turvallisuutta eikä turvallisuutta ilman kehitystä; kehottaa lisäämään turvallisuutta ja kehitystä koskevien toimien yhdenmukaisuutta, vahvistamaan ohjelmia, joilla edistetään taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja torjumaan alikehitystä ja terrorismin syitä ja perustaa; muistuttaa, että on tarpeen tarjota peruspalveluita ja tukea vapautetuille henkilöille ja erityisesti varmistettava palaavien pakolaisten kestävä integroituminen takaisin maahan; korostaa, että on tarpeen nopeuttaa Somalian valtion hallintorakenteen lujittumista ja instituutioita, joita tarjoavat näitä palveluja;

17.  kehottaa Somaliasta tulleiden pakolaisten isäntämaita pysymään realistisina turvallisuustilanteesta suuressa osassa Somaliaa, kun ne lähettävä pakolaisia takaisin Somaliaan;

18.  on erittäin huolissaan humanitaarisia toimijoita vastaan kohdistetuista hyökkäyksistä Somaliassa; toteaa, että on ehdottoman tärkeää, että humanitaarista apua toimitetaan sitä tarvitseville noudattaen riippumattomuuden ja neutraalisuuden periaatteita;

19.  muistuttaa, että sanavapaudella on keskeinen rooli demokraattisen valtion rakentamisessa erityisesti poliittisen muutoksen aikana; kehottaa Somalian hallitusta tarkistamaan rikoslakia, uutta medialakia ja muuta lainsäädäntöä, jotta kyseiset säädökset voidaan saattaa vastaamaan oikeutta sananvapauteen ja tiedotusvälineiden vapauteen koskevia Somalian kansainvälisiä velvoitteita;

20.  tuomitsee ankarasti monet murhat ja pidätykset sekä laajalle levinneen pelottelun, keskeisten tiedotusvälineiden sulkemiset, laitteiden takavarikoinnin ja verkkosivustojen sulkemisen; kehottaa Somalian viranomaisia toteuttamaan kiireellisesti toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kaikki ilmaisunvapauden loukkaukset tutkitaan täysimääräisesti ja että loukkauksiin syyllistyneet tuodaan oikeuden eteen;

21.  kiittää UNSOMia ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistoa siitä, että ne julkaisivat 4. syyskuuta 2016 kertomuksen oikeudesta sanavapauteen Somaliassa; toteaa, että tämä oli kaikkien aikojen ensimmäinen Somaliaa koskeva julkinen ihmisoikeusraportti; kehottaa YK:ta antamaan lisää julkisia raportteja;

22.  kehottaa viranomaisia antamaan ja panemaan täytäntöön asianmukaista lainsäädäntöä ja toteuttamaan tarvittavia oikeusalan uudistuksia, jotta vastataan ihmisten tarpeeseen saada oikeutta ja suojelua, sillä rankaisemattomuutta ei voida hyväksyä;

23.  on huolissaan siitä, että kotiseudultaan siirtymään joutuneita ihmisiä häädetään yhä useammin julkisista ja yksityisistä infrastruktuureista Somalian tärkeimmissä kaupungeissa; muistuttaa, että näissä karkottamisissa on noudatettava asiaa koskevia kansallisia ja kansainvälisiä säädöksiä; pyytää Somalian liittovaltion hallitusta ja kaikkia asiaankuuluvia toimijoita etsimään kestäviä ja konkreettisia ratkaisuja siirtymään joutuneiden henkilöiden ongelmiin; pyytää Somalian hallitusta kumppaniensa tukemina luomaan edellytykset pakolaisten vapaaehtoiselle palaamiselle arvokkaasti sitten, kun maan turvallisuustilanne sen sallii;

24.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Afrikan unionille, Somalian presidentille, pääministerille ja parlamentille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n ihmisoikeusneuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.


Zimbabwe
PDF 169kWORD 42k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 Zimbabwesta (2016/2882(RSP))
P8_TA(2016)0351RC-B8-0995/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Zimbabwesta,

–  ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2016 annetun EU:n paikallisen julkilausuman väkivaltaisuuksista,

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2016 annetun EU:n paikallisen julkilausuman Itai Dzamaran sieppauksesta,

–  ottaa huomioon Zimbabween kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/101/YUTP muuttamisesta 15. helmikuuta 2016 annetun neuvoston päätöksen 2016/220/YUTP(1),

–  ottaa huomioon poliittisen kokonaissopimuksen, jonka kolme tärkeintä puoluetta ZANU PF, MDC-T ja MDC allekirjoittivat vuonna 2008,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 1981 julkaistun Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan, jonka Zimbabwe on ratifioinut,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948,

–  ottaa huomioon Zimbabwen perustuslain,

–  ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Zimbabwen kansa on kärsinyt vuosikausia presidentti Robert Mugaben johtamasta autoritaarisesta hallinnosta, joka pitää valtaa korruption, väkivallan, vilpillisten vaalien ja raa´an turvallisuuskoneiston avulla; ottaa huomioon, että Zimbabwen kansa ei ole kokenut vuosikymmeniin aitoa vapautta, joten monet alle 30‑vuotiaat tuntevat ainoastaan elämän köyhyydessä ja väkivaltaisen sorron;

B.  ottaa huomioon, että tyytymättömyys on jälleen kasvussa kriisiin ajautuneessa Zimbabwessa, jossa vallitsee käteisen rahan puute, laajalle levinnyt työttömyys ja valtiollinen korruptio ja jossa viranomaiset pyrkivät tukahduttamaan sananvapautta ja poliittista oppositiota; ottaa huomioon, että useat ryhmät ovat jo asemoimassa itseään Mugaben jälkeiseen aikaan;

C.  toteaa, että kokoomushallituksen hajottua vuonna 2013 Tendai Bitin työ talouden vakauttamiseksi ja valtion tulojen lisäämiseksi valui hukkaan, kun maassa palattiin klientelismiin ja kleptokratiaan perustuvaan järjestelmään ja pelon valtaan; ottaa huomioon, että Zimbabwe on nyt parhaillaan historiansa pahimmassa talouskriisissä vuoden 2008 hyperinflaation jälkeen ja että hallitus on tosiasiallisesti vararikossa;

D.  ottaa huomioon, että toukokuun 2016 jälkeen tuhannet mielenosoittajat – epävirallisen kaupan parissa työskentelevät, työttömät nuoret ja ammattitaitoiset henkilöt – ovat lähteneet kaduille useissa kaupungeissa kaikkialla Zimbabwessa vastalauseena työpaikkojen menetyksille, joukkotyöttömyydelle ja hallituksen kyvyttömyydelle täyttää kansan taloudelliset perusodotukset, joihin kuuluvat työllistävät työmarkkinat, ajoissa palkkansa saavat julkisen alan työntekijät, luotettava ja vakaa valuutta ja kohtuullinen hintajärjestelmä; ottaa huomioon, että ainoastaan armeijan palkat maksetaan säännöllisesti ja arvonsa säilyttävällä valuutalla;

E.  ottaa huomioon, että pastori Evan Mawariren johtama protestiliike, jonka aihetunniste on #Thisflag, on saanut tukea kirkoilta ja keskiluokasta, jolla on tähän asti ollut taipumus välttää katupolitikointia;

F.  ottaa huomioon, että 6. heinäkuuta 2016 #Thisflag kehotti yhtymään kansalliseen pysy poissa -päivään protestina hallituksen toimettomuudelle korruption, rankaisemattomuuden ja köyhyyden ongelmien suhteen; ottaa huomioon, että tämän seurauksena useimmat pääkaupungin myymälät ja yritykset suljettiin ja se johti viranomaisten vakaviin tukahduttamistoimiin;

G.  ottaa huomioon, että heinäkuiseen pysy poissa -päivään yhdistetyn yhteiskunnallisen liikkeen #Tajamukan johtaja Promise Mkwananzi, joka oli pidätetty syytettynä julkisesta väkivaltaan yllyttämisestä, on vapautettu takuita vastaan; ottaa huomioon, että toinen #Tajamuka-liikkeen aktivisti Linda Masarira pidätettiin heinäkuun 2016 mielenosoitusten aikana ja on edelleen pidätettynä;

H.  ottaa huomioon, että monia mielenosoituksia järjestetään nyt sosiaalisen median kautta ja Zimbabwen viranomaiset ovat estäneet internetiin pääsyn ja WhatsApp -tekstiviestit protestien häiritsemiseksi;

I.  ottaa huomioon, että satoja ihmisiä on pidätetty mielenosoitusten yhteydessä; ottaa huomioon, että 26. elokuuta 2016 maan pääkaupungissa Hararessa oli verisiä yhteenottoja, kun poliisi jätti noudattamatta tuomioistuimen määräystä ja mukiloi tuhansia mielenosoittajia, jotka olivat kansallisen vaaliuudistusohjelman (NERA) puitteissa vastustamassa ennen vuoden 2018 innolla odotettuja valtakunnallisia vaaleja tehtäviä vaaliuudistuksia; ottaa huomioon, että useita pidätettyjä on edelleen vangittuina ja monien tarkkaa olinpaikkaa ei tiedetä;

J.  ottaa huomioon, että presidentti Mugabe on ollut vallassa vuonna 1980 tapahtuneesta itsenäistymisestä lähtien ja on ehdolla uudelleenvalintaa varten ja että useat hallituksen jäsenet ovat tuominneet kehotukset vaaliuudistukseen ennen vuonna 2018 pidettäviä vaaleja;

K.  ottaa huomioon, että itsenäisyystaistelun veteraanit, jotka aiemmin olivat Mugaben läheisiä liittolaisia hallitsevassa puolueessa, boikotoivat hänen 8. elokuuta 2016 pitämäänsä puhetta ja tuomitsivat hänen diktatorisen toimintansa ja kyvyttömyytensä ratkaista maata vuodesta 2000 lähtien vaivaavaa vakavaa taloudellista kriisiä; ottaa huomioon, että presidentti piti tätä boikotointia petturuutena ja vastatoimena pidätytti kolme veteraanien riippumattoman kansallisen yhdistyksen jäsentä;

L.  ottaa huomioon, että 2. syyskuuta 2016 poliisi kielsi säädöksen 101 A nojalla kaikki mielenosoitukset Hararen keskustassa muutamaa tuntia ennen kuin 18 puolueen oli määrä järjestää suurmielenosoitus pääkaupungissa;

M.  ottaa huomioon, että korkein oikeus keskeytti tämän kiellon noudattamisen 7. syyskuuta 2016 seitsemän päivän ajaksi ja että päätös tehtiin vain muutamaa päivää sen jälkeen, kun presidentti Mugabe oli puuttunut oikeuslaitoksen riippumattomuuteen ryöpyttämällä Zimbabwen tuomareita ”holtittomista” päätöksistä, joilla sallitaan mielenosoitukset häntä vastaan;

N.  toteaa, että Zimbabwen ihmisoikeuskomissio on todennut, että elintarvikeapua kuivuudesta kärsivien nälkäänäkevien kyläläisten auttamiseksi on jaettu koko maassa puoluepoliittisen perustein ja ZANU PF -puolueen virkailijat ovat evänneet elintarvikeavun oppositiopuolueiden kannattajilta; ottaa huomioon, että Zimbabwen hallitus julisti maahan hätätilan helmikuussa 2016 ja arvioi, että tammikuuhun 2017 mennessä noin 4,5 miljoonaa henkilöä tarvitsee elintarvikeapua ja että jopa puolta maaseudun väestöstä uhkaa nälänhätä;

O.  ottaa huomioon, että 9. maaliskuuta 2016 oli ihmisoikeuksien puolustajan Itai Dzamaran sieppauksen ensimmäinen vuosipäivä; ottaa huomioon, että korkein oikeus määräsi hallitusta etsimään Dzamaran ja raportoimaan edistymisestä tuomioistuimelle kahden viikon välein, kunnes hänen olinpaikkansa on määritetty;

P.  ottaa huomioon, että Zimbabwe on allekirjoittanut Cotonoun sopimuksen, jonka 96 artiklassa määrätään, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen on EU:n ja AKT-maiden välisen yhteistyön olennainen osa;

Q.  katsoo, että helmikuussa 2016 joitakin Zimbabwen hallitukseen kohdistettuja EU:n rajoittavia toimenpiteitä jatkettiin 20. helmikuuta 2017 saakka; ottaa huomioon, että varojen jäädyttämistä ja matkustuskieltoja sovelletaan edelleen presidentti Mugabeen, Grace Mugabeen ja Zimbabwe Defence Industries -ryhmittymään; ottaa huomioon, että asevientikielto pysyy edelleen voimassa ja että EU oli aiemmin poistanut rajoitukset 78 henkilöltä ja 8 yhteisöltä;

R.  katsoo, että 11. Euroopan kehitysrahaston puitteissa Zimbabwen maaohjelmaan on varattu 234 miljoonaa euroa kaudeksi 2014–2020 ja tuki kohdennetaan kolmeen keskeiseen alaan eli terveydenhuoltoon, maatalouteen pohjautuvan talouskehitykseen sekä hallintotapaan ja instituutioiden kehittämiseen;

1.  ilmaisee vakavan huolensa mielenosoittajiin kohdistuvan väkivallan lisääntymisestä Zimbabwessa viime kuukausien aikana; panee huolestuneena merkille äskettäin ilmoitetun kuukauden kestävän mielenosoituskiellon; kehottaa Zimbabwen hallitusta ja kaikkia osapuolia kunnioittamaan oikeutta osoittaa rauhanomaisesti mieltään todellisista huolenaiheista ja vaatii Zimbabwen viranomaisia tutkimaan väitteet liiallisesta voimankäytöstä ja muista ihmisoikeusrikkomuksista, joihin Zimbabwen poliisivoimiin kuuluvat henkilöt ovat syyllistyneet, ja saattamaan heidät vastuuseen;

2.  on huolissaan siitä, että ihmisoikeuksien puolustajien sekä rauhanomaisiin ja laillisiin mielenosoituksiin osallistuneiden henkilöiden mielivaltaiset pidätykset ovat lisääntyneet, ja vaatii oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista ja perustuslain noudattamista;

3.  kehottaa Zimbabwen viranomaisia vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki poliittiset vangit;

4.  tuomitsee presidentti Mugaben äskettäiset lausunnot, joissa hän hyökkäsi Zimbabwen oikeuslaitosta vastaan, ja kehottaa Zimbabwen viranomaisia olemaan puuttumatta oikeuslaitoksen riippumattomuuteen;

5.  muistuttaa, että poliittisen kokonaissopimuksen nojalla Zimbabwe on sitoutunut varmistamaan, että sekä sen lainsäädäntö että sen menettelyt ja käytännöt ovat kansainvälisten ihmisoikeusperiaatteiden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisia, kokoontumis-, yhdentymis- ja ilmaisunvapaus mukaan luettuina;

6.  kiinnittää huomiota monien naisten erityiseen ahdinkoon Zimbabwessa ja tarpeeseen kunnioittaa naisten oikeuksia;

7.  katsoo, että neuvoston ja komission olisi arvioitava huolellisesti joidenkin rajoittavien toimenpiteiden uudelleen asettamisen mielekkyyttä, ja samalla täsmennettävä, että ne poistetaan ja apupaketti on saatavilla heti kun Zimbabwe on selvästi matkalla kohti demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksien kunnioittamista, ja tehtävä selväksi, että apua annettaisiin erityisesti vapaiden ja tasapuolisten vaalien sekä poliisivoimien uudistamisen tukemiseen;

8.  kehottaa rauhanomaiseen vallansiirtoon, joka perustuu vapaisiin ja oikeudenmukaisiin vaaleihin, oikeusvaltioperiaatteeseen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, jotta voidaan kehittää vapaa, vauras ja moniarvoinen demokratia;

9.  tuomitsee voimakkaasti elintarvikeavun estämisen poliittisen hyödyn tavoittelemiseksi; ilmaisee huolensa kaikista toimenpiteistä, jotka voisivat haitata maataloustuotantoa, ja kehottaa ryhtymään toimiin elintarviketurvan parantamiseksi;

10.  ilmaisee jatkuvan huolensa Itai Dzamaran sieppauksesta; vaatii, että habeas corpus ‑menettelyä kunnioitetaan ja että hänen sieppauksestaan vastuussa olevat joutuvat oikeuden eteen;

11.  vaatii EU:ta varmistamaan, että Zimbabwelle maaohjelman puitteissa annettava rahoitus todella kohdistetaan niille aloille, joille se on tarkoitettu, ja kehottaa Zimbabwen hallitusta antamaan komissiolle esteettömän pääsyn EU:n rahoittamiin hankkeisiin ja ottamaan avoimemmin vastaan teknistä apua yhteisesti sovituissa hankkeissa ja ohjelmissa;

12.  korostaa, että EU:n on käynnistettävä poliittinen vuoropuhelu Zimbabwen viranomaisten kanssa Cotonoun sopimuksen 8 ja 96 artiklojen mukaisesti vahvistamalla siten, että EU on sitoutunut tukemaan paikallista väestöä;

13.  kehottaa eteläisen Afrikan kehitysyhteisöä (SADC) ja Kansainyhteisöä käynnistämään uudelleen toimet Zimbabwen auttamiseksi takaisin demokratian tielle;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, Zimbabwen hallitukselle ja parlamentille, Eteläisen Afrikan kehitysyhteisöön kuuluvien maiden hallituksille, Afrikan unionille, yleisafrikkalaiselle parlamentille, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle ja Kansainyhteisön pääsihteerille.

(1)EUVL L 40, 17.2.2016, s. 11.


Matkustusasiakirja laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamista varten ***I
PDF 231kWORD 61k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. syyskuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisesta matkustusasiakirjasta laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamista varten (COM(2015)0668 – C8-0405/2015 – 2015/0306(COD))
P8_TA(2016)0352A8-0201/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0668),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 79 artiklan 2 kohdan c alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0405/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 30. kesäkuuta 2016 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0201/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 15. syyskuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/… antamiseksi eurooppalaisen matkustusasiakirjan käyttöönotosta laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamista varten ja 30 päivänä marraskuuta 1994 annetun neuvoston suosituksen kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2016/1953.)


Arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkaistava esite ***I
PDF 709kWORD 128k
Teksti
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin tarkistukset 15. syyskuuta 2016 ehdotukseeen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkaistavasta esitteestä (COM(2015)0583 – C8-0375/2015 – 2015/0268(COD))(1)
P8_TA(2016)0353A8-0238/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

[tark. 1, jollei toisin ilmoiteta]

EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET(2)
P8_TA(2016)0353A8-0238/2016
komission ehdotukseen
P8_TA(2016)0353A8-0238/2016
---------------------------------------------------------
P8_TA(2016)0353A8-0238/2016
Ehdotus
P8_TA(2016)0353A8-0238/2016

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS
arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkaistavasta esitteestä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon(4),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(5),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Tämä asetus on tärkeä askel Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 30 päivänä syyskuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Pääomamarkkinaunionin luomista koskeva toimintasuunnitelma” mukaisessa pääomamarkkinaunionin toteuttamisessa. Pääomamarkkinaunionin tarkoituksena on auttaa yrityksiä hankkimaan pääomaa monipuolisemmista lähteistä koko Euroopan unionista, jäljempänä ’unioni’, sekä tehostaa markkinoiden toimintaa ja tarjota sijoittajille ja säästäjille uusia sijoitusmahdollisuuksia. Tällä pyritään lisäämään kasvua ja luomaan työpaikkoja.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/71/EY(6) vahvistetaan yhdenmukaistetut periaatteet ja säännöt esitteestä, joka on laadittava, hyväksyttävä ja julkaistava, kun arvopapereita tarjotaan yleisölle tai otetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla. Direktiivin voimaantulon jälkeisten lainsäädäntö- ja markkinamuutosten vuoksi kyseinen direktiivi olisi korvattava toisella säädöksellä.

(3)  Kun arvopapereita tarjotaan yleisölle tai otetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, tietojen julkistaminen on sijoittajien suojaamisen kannalta olennaisen tärkeää, koska julkistamisella poistetaan sijoittajien ja liikkeeseenlaskijoiden välisiä tietojen epäsymmetrioita. Julkistamisen yhdenmukaistaminen antaa mahdollisuuden perustaa rajat ylittävä passimekanismi, jolla helpotetaan sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa monenlaisten arvopapereiden osalta.

(4)  Toisistaan poikkeavat lähestymistavat johtaisivat sisämarkkinoiden pirstaloitumiseen, koska liikkeeseenlaskijoihin, tarjoajiin ja kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakeviin henkilöihin sovellettaisiin eri jäsenvaltioissa eri sääntöjä ja koska yhdessä jäsenvaltiossa hyväksyttyjen esitteiden käyttö toisissa jäsenvaltioissa voitaisiin estää. Sen vuoksi on todennäköistä, että jäsenvaltioiden lainsäädännöissä olevat erot loisivat esteitä arvopapereiden sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle, jollei ole olemassa yhdenmukaistettua kehystä, jolla varmistetaan julkistamisen yhdenmukaisuus ja passin toiminta unionissa. Tästä syystä on aiheellista luoda esitteitä varten sääntelykehys unionin tasolla, jotta voidaan varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, parantaa sen toimintaedellytyksiä erityisesti pääomamarkkinoiden osalta sekä taata korkeatasoinen kuluttajan- ja sijoittajansuoja.

(5)  On asianmukaista ja tarpeellista, että julkistamissäännöt, jotka koskevat arvopapereiden tarjoamista yleisölle tai ottamista kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, ovat asetuksen muodossa, jotta voidaan varmistaa, että säännöksiä, joissa asetetaan suoraan velvoitteita henkilöille, jotka osallistuvat arvopapereiden tarjoamiseen yleisölle ja niiden ottamiseen kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, sovelletaan yhdenmukaisesti koko unionissa. Koska esitesäännösten oikeudelliseen kehykseen kuuluu välttämättä toimenpiteitä, joissa asetetaan yksityiskohtaisia vaatimuksia kaikista esitteisiin liittyvistä erilaisista näkökohdista, pienetkin erot yhteen näkökohtaan sovellettavassa lähestymistavassa voivat rajoittaa merkittävästi rajat ylittävää arvopapereiden tarjontaa, listautumista monille säännellyille markkinoille sekä EU:n kuluttajansuojasääntöjä. Käyttämällä asetusta, jota on sovellettava sellaisenaan ilman kansallista lainsäädäntöä, voitaisiin rajoittaa mahdollisuutta toteuttaa toisistaan poikkeavia kansallisia toimenpiteitä, varmistaa yhtenäinen lähestymistapa ja parempi oikeusvarmuus sekä estää merkittävien esteiden syntyminen rajat ylittävässä tarjonnassa ja monikertaisissa listauksissa. Lisäksi asetuksen käytöllä vahvistetaan luottamusta markkinoiden avoimuuteen koko unionissa, vähennetään sääntelyn monimutkaisuutta ja yrityksille tietojen hakemisesta ja säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia.

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/73/EU(7) arviointi on paljastanut, että tietyillä direktiivillä käyttöön otetuilla muutoksilla ei ole saavutettu niiden alkuperäisiä tavoitteita ja että unionin esitejärjestelmään on tarpeen tehdä lisämuutoksia, jotta voidaan yksinkertaistaa ja parantaa järjestelmän soveltamista, lisätä sen tehokkuutta, vahvistaa unionin kansainvälistä kilpailukykyä ja myötävaikuttaa siten hallinnollisen rasituksen vähenemiseen.

7)  Tämän asetuksen tarkoituksena on varmistaa sijoittajansuoja ja markkinoiden tehokkuus sekä vahvistaa samalla pääoman sisämarkkinoita. Tietojen antaminen, joka on liikkeeseenlaskijan ja arvopapereiden luonteen mukaisesti tarpeen, jotta sijoittajat voisivat tehdä tietoon perustuvia sijoituspäätöksiä, takaa yhdessä liiketoiminnan harjoittamista koskevien sääntöjen kanssa sijoittajien suojan. Tällaisten tietojen avulla voidaan myös tehokkaasti lisätä luottamusta arvopapereihin ja edistää siten arvopaperimarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja kehitystä. Esitteen julkaiseminen on asianmukainen keino antaa nämä tiedot saataville.

(8)  Tässä asetuksessa vahvistetuilla julkistamisvaatimuksilla ei estetä jäsenvaltiota, toimivaltaista viranomaista tai pörssiä asettamasta omassa säännöstössään muita erityisvaatimuksia, jotka liittyvät arvopapereiden ottamiseen kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla (ja erityisesti hallinnointi- ja ohjausjärjestelmään). Tällaisilla vaatimuksilla ei saa suoraan tai välillisesti rajoittaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän esitteen laatimista, sisältöä tai levittämistä.

(9)  Muut kuin osakesidonnaiset arvopaperit, joiden liikkeeseenlaskijana on jäsenvaltio tai sen alue- tai paikallisviranomainen, kansainväliset julkisyhteisöt, joissa yksi tai useampi jäsenvaltio on jäsenenä, Euroopan keskuspankki tai jäsenvaltioiden keskuspankit, eivät saisi kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan, eikä tämä asetus saisi näin ollen vaikuttaa niihin.

(10)  Sijoittajansuojan varmistamiseksi esitevaatimuksen soveltamisalaan olisi kuuluttava sekä osakesidonnaiset arvopaperit että muut kuin osakesidonnaiset arvopaperit, joita tarjotaan yleisölle tai jotka otetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla. Eräät tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat arvopaperit oikeuttavat haltijansa hankkimaan siirtokelpoisia arvopapereita tai saamaan käteissumman käteissuorituksena, joka määräytyy muiden instrumenttien, erityisesti siirtokelpoisten arvopapereiden, valuuttojen, korkojen tai tuottojen, hyödykkeiden taikka muiden indeksien tai mittareiden perusteella. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat erityisesti optiot, warrantit, sertifikaatit, talletustodistukset ja vaihtovelkakirjalainat, esimerkiksi sijoittajan valinnan mukaan vaihdettavat arvopaperit.

(11)  Jotta voidaan varmistaa esitteen hyväksyminen, oikeus käyttää esitettä koko unionissa sekä tämän asetuksen noudattamisen valvominen erityisesti mainonnassa, kutakin esitettä varten on tarpeen yksilöidä toimivaltainen viranomainen. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi määritettävä selkeästi kotijäsenvaltio, jolla on parhaat edellytykset hyväksyä esite.

(12)  Jos yleisölle tarjottavien arvopapereiden yhteenlaskettu vasta-arvo unionissa on alle 1 000 000 euroa, tämän asetuksen mukaisen esitteen tuotantokustannukset ovat todennäköisesti suhteettoman suuret verrattuina tarjouksen ennakoituihin tuloihin. Sen vuoksi on asianmukaista, ettei tämän asetuksen mukaisen esitteen laatimisvaatimusta sovelleta näin pieniin tarjouksiin. Jäsenvaltioiden ei pitäisi laajentaa tämän asetuksen mukaista esitteen laatimisvaatimusta kattamaan arvopaperitarjouksia, joiden yhteenlaskettu vasta-arvo on alle mainitun raja-arvon. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi pidätyttävä määräämästä kansallisella tasolla muita julkistamisvaatimuksia, jotka saattaisivat merkitä kohtuutonta tai tarpeetonta rasitusta tällaisissa tarjouksissa ja lisäisivät siten sisämarkkinoiden pirstaloitumista. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle ja EAMV:lle sovellettavista säännöistä, jos jäsenvaltiot määräävät kansallisia julkistamisvaatimuksia.

(12 a)   Komission olisi analysoitava kansallisia julkistamisvaatimuksia ja sisällytettävä tulokset sen joukkorahoitusta koskevaan tarkasteluun, ottaen huomioon tarve estää sisämarkkinoiden pirstaloituminen. On tärkeää, että unionin tason sääntelyviranomainen varmistaa, että yhtiöillä on riittävästi vaihtoehtoja pääoman hankkimiseen. Näin ollen pääomamarkkinaunionin hengessä ja investointien houkuttelemiseksi komission olisi esitettävä joukkorahoituskäytäntöjen sääntelemistä ja yhdenmukaistamista koko unionissa koskeva sääntelyaloite.

(13)  Lisäksi, ja kun otetaan huomioon rahoitusmarkkinoiden koon vaihtelu unionissa, olisi asianmukaista antaa jäsenvaltioille mahdollisuus vapauttaa sellaiset arvopaperien tarjoamiset yleisölle, joiden arvo on enintään 5 000 000 euroa, tässä asetuksessa säädetystä esitevelvollisuudesta. Jäsenvaltioilla olisi erityisesti oltava mahdollisuus vahvistaa kansallisessa lainsäädännössään tämän vapautuksen soveltamiselle 1 000 000–5 000 000 euron suuruinen raja-arvo, jolla tarkoitetaan tarjouksen yhteenlaskettua vasta-arvoa unionissa 12 kuukauden ajalta, jolloin olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden asianmukaiseksi katsoma kotimaisen sijoittajansuojan taso. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava valitsemansa raja-arvo komissiolle ja EAMV:lle. Tällaisen poikkeuksen mukaisesti tehtävässä arvopapereiden tarjoamisessa ei saisi soveltaa tämän asetuksen mukaista oikeutta käyttää esitettä koko unionissa. Lisäksi kyseisten tarjousten olisi sisällettävä selvä ilmoitus siitä, että julkinen tarjous ei ole luonteeltaan rajatylittävä eikä sillä tavoitella aktiivisesti sijoittajia kyseisen jäsenvaltion ulkopuolelta.

(13 a)   Jos jäsenvaltio päätyy vapauttamaan esitevelvollisuudesta kaikki sellaiset yleisölle tarjottavat arvopaperitarjoukset, joiden yhteenlaskettu vasta-arvo on enintään 5 000 000 euroa, minkään tässä asetuksessa säädetyn ei pitäisi estää jäsenvaltiota ottamasta kansallisesti käyttöön sääntöjä, joiden nojalla monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä voidaan määrittää kaupankäynnin kohteeksi ottamista koskevan asiakirjan sisältö. Liikkeeseenlaskijan on laadittava asiakirja, kun sen arvopaperit on otettu ensimmäisen kerran kaupankäynnin kohteeksi. Tässä tapauksessa monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjän olisi aiheellista määrittää, miten kaupankäynnin kohteeksi ottamista koskevaa asiakirjaa olisi tarkasteltava, mikä ei välttämättä edellyttäisi toimivaltaisen viranomaisen tai monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän virallista hyväksyntää.

(14)  Jos arvopapereita tarjotaan ainoastaan rajalliselle joukolle sijoittajia, jotka eivät ole kokeneita sijoittajia, tai muita sijoittajia, jotka täyttävät asetuksen (EU) N:o 345/2013 6 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset, esitteen laatiminen merkitsee kohtuutonta rasitusta, koska tarjous suunnataan pienelle joukolle henkilöitä. Tällöin esitettä ei pitäisi vaatia. Tätä olisi sovellettava esimerkiksi yrityksen johtohenkilöiden sukulaisille tai henkilökohtaisille tuttaville suunnattuun tarjoukseen.

(15)  Johtajien ja työntekijöiden kannustaminen omistamaan oman yrityksensä arvopapereita voi vaikuttaa myönteisesti yritysten hallintotapaan ja auttaa luomaan arvoa pitkällä aikavälillä edistämällä työntekijöiden sitoutumista ja omistajuuden tunnetta, yhtenäistämällä osakkeenomistajien ja työntekijöiden edut sekä tarjoamalla työntekijöille sijoitusmahdollisuuksia. Työntekijöiden osallistuminen yrityksensä omistamiseen on erityisen tärkeää pienille ja keskisuurille yrityksille, jäljempänä ’pk‑yritykset’, joissa yksittäiset työntekijät todennäköisesti vaikuttavat merkittävästi yrityksen menestymiseen. Sen vuoksi esitteen laatimista ei pitäisi vaatia silloin, kun on kyse unionissa työntekijöiden osakeomistusjärjestelmän puitteissa tehtävistä tarjouksista, jos sijoittajansuojan turvaamiseksi annetaan saataville asiakirja, joka sisältää tiedot osakkeiden lukumäärästä ja ominaisuuksista sekä tarjouksen perustelut ja sitä koskevat tiedot. Sen varmistamiseksi, että kaikilla johtajilla ja työntekijöillä on tasavertaiset mahdollisuudet osallistua työntekijöiden osakeomistusjärjestelmään riippumatta siitä, onko heidän työnantajansa sijoittautunut unioniin vai sen ulkopuolelle, ei pitäisi vaatia enää kolmansien maiden markkinoita koskevaa vastaavuuspäätöstä, jos edellä mainittu asiakirja annetaan saataville. Näin ollen kaikki työntekijöiden osakeomistusjärjestelmien osallistujat hyötyvät yhdenvertaisesta kohtelusta ja tiedonsaannista.

(16)  Osakkeiden tai osakkeisiin oikeuttavien arvopapereiden laimentavat liikkeeseenlaskut merkitsevät usein liiketoimia, joilla on huomattava vaikutus liikkeeseenlaskijan pääomarakenteeseen, tulevaisuudennäkymiin ja taloudelliseen tilanteeseen, mistä syystä esitteeseen sisältyvät tiedot ovat tarpeen. Sitä vastoin, jos liikkeeseenlaskijan osakkeita on jo otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, esitettä ei pitäisi vaatia samojen osakkeiden myöhemmästä ottamisesta kaupankäynnin kohteeksi samalla säännellyllä markkinalla myöskään sellaisissa tapauksissa, joissa tällaiset osakkeet ovat tulosta muiden arvopapereiden muuntamisesta tai vaihtamisesta tai muiden arvopapereiden tuottamien oikeuksien käyttämisestä, edellyttäen, että vastikään kaupankäynnin kohteeksi otettujen osakkeiden osuus on rajallinen suhteessa samalla säännellyllä markkinalla jo liikkeeseen laskettuihin osakkeisiin, paitsi jos tällaiseen kaupankäynnin kohteeksi ottamiseen liittyy yleisölle suunnattu tarjous, joka kuuluu tämän asetuksen soveltamisalaan. Samaa periaatetta olisi sovellettava yleisemmin arvopapereihin, jotka ovat korvattavissa sellaisilla arvopapereilla, jotka on jo otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla.

(17)  Sovellettaessa määritelmää ’arvopapereiden tarjoaminen yleisölle’ ratkaisevana perusteena olisi oltava sijoittajan mahdollisuus tehdä henkilökohtainen päätös arvopapereiden ostamisesta tai merkitsemisestä. Sen vuoksi, jos arvopapereita tarjotaan antamatta vastaanottajalle mahdollisuutta henkilökohtaiseen valintaan, mukaan luettuina arvopapereiden jaot, joissa ei ole oikeutta kieltäytyä jaosta, tällainen liiketoimi ei saisi kuulua tässä asetuksessa säädetyn määritelmän ’arvopapereiden tarjoaminen yleisölle’ piiriin.

(18)  Arvopapereiden liikkeeseenlaskijoiden, tarjoajien ja arvopapereiden ottamista kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla hakevien henkilöiden, jotka eivät kuulu esitteen julkaisemisvelvollisuuden piiriin, olisi oltava oikeus laatia vapaaehtoisesti tämän asetuksen mukainen koko esite tai tarvittaessa EU:n kasvuesite. Niiden olisi siis voitava hyötyä oikeudesta käyttää samaa esitettä koko unionissa eli passista, jos ne päättävät noudattaa tätä asetusta vapaaehtoisesti.

(19)  Tietojen julkistamista esitteessä ei saisi vaatia, jos tarjous on suunnattu pelkästään kokeneille sijoittajille. Esite olisi kuitenkin julkaistava, jos arvopapereita myydään edelleen yleisölle tai otetaan julkisen kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla.

(20)  Liikkeeseenlaskijan tai esitteen laatimisesta vastaavan henkilön laatima esite, joka on voimassa ja yleisön saatavilla silloin, kun arvopapereiden lopullinen tarjoaminen tapahtuu rahoituksenvälittäjien kautta, tai arvopapereiden myöhemmän edelleenmyynnin yhteydessä, antaa sijoittajille riittävästi tietoa tietoon perustuvien sijoituspäätösten tekemiseen. Sen vuoksi rahoituksenvälittäjillä, jotka hoitavat arvopapereiden liikkeeseenlaskun järjestämisen tai edelleenmyynnin, olisi oltava oikeus käyttää liikkeeseenlaskijan tai esitteen laatimisesta vastaavan henkilön julkaisemaa alkuperäistä esitettä, jos esite on voimassa ja sitä on täydennetty asianmukaisesti ja liikkeeseenlaskija tai esitteen laatimisesta vastaava henkilö antaa suostumuksensa sen käyttöön. Liikkeeseenlaskijan tai esitteen laatimisesta vastaavan henkilön olisi voitava asettaa ehtoja suostumukselleen. Suostumus esitteen käyttöön ja siihen mahdollisesti liittyvät ehdot olisi annettava kirjallisessa sopimuksessa, jotta asianomaiset osapuolet voisivat arvioida, onko arvopapereiden edelleen myyminen tai lopullinen tarjoaminen sopimuksen mukaista. Jos suostumus esitteen käyttöön on annettu, liikkeeseenlaskijan tai alkuperäisen esitteen laatimisesta vastaavan henkilön olisi vastattava siinä esitetyistä tiedoista ja ohjelmaesitteen ollessa kyseessä lopullisten ehtojen esittämisestä ja toimittamisesta toimivaltaiselle viranomaiselle, eikä toista esitettä saisi vaatia. Toisaalta, jos liikkeeseenlaskija tai alkuperäisen esitteen laatimisesta vastaava henkilö ei anna suostumustaan esitteen käyttöön, olisi vaadittava, että rahoituksenvälittäjä julkaisee uuden esitteen. Siinä tapauksessa rahoituksenvälittäjän olisi vastattava esitteen sisältämistä tiedoista, mukaan luettuina kaikki viittauksina sisällytetyt tiedot, sekä lopullisista ehdoista ohjelmaesitteen ollessa kyseessä.

(21)  Esitteisiin sisältyvien tietojen yhdenmukaistamisen olisi johdettava saman tasoiseen sijoittajansuojaan koko unionissa. Jotta sijoittajat voisivat tehdä tietoon perustuvan sijoituspäätöksen, tämän asetuksen mukaisesti laaditun esitteen olisi sisällettävä arvopapereihin sijoittamista koskevat asiaankuuluvat ja tarpeelliset tiedot, joita sijoittaja voi kohtuudella edellyttää pystyäkseen muodostamaan tietoon perustuva arvion liikkeeseenlaskijan ja mahdollisen takaajan varoista ja veloista, taloudellisesta asemasta, voitoista ja tappioista ja tulevaisuudennäkymistä sekä arvopapereihin liittyvistä oikeuksista. Nämä tiedot olisi laadittava ja esitettävä helposti analysoitavassa, ytimekkäässä ja ymmärrettävässä muodossa ja ne olisi mukautettava tämän asetuksen mukaisesti laadittuihin esitteisiin, mukaan luettuina esitteet, jotka ovat listautumisen jälkeisiä liikkeeseenlaskuja ja EU:n kasvuesitettä koskevien tietojen julkistamiselle asetetun yksinkertaistetun järjestelyn mukaisia. Esite ei saisi sisältää epäolennaisia tietoja tai tietoja, jotka eivät koske kyseistä liikkeeseenlaskijaa ja kyseisiä arvopapereita, koska tällaiset tiedot voisivat jättää sijoittajien kannalta merkitykselliset tiedot varjoonsa ja heikentää siten sijoittajansuojaa. Näin ollen esitteeseen sisällytettävät tiedot olisi mukautettava vastaamaan liikkeeseenlaskijan luonnetta ja olosuhteita, arvopaperilajia, sijoittajatyyppiä, jolle tarjous tai arvopapereiden säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi ottaminen on kohdennettu, sekä kyseisillä sijoittajilla todennäköistä tietämystä ja tietoja, jotka ovat näiden sijoittajien saatavalla, koska ne on julkistettu muiden oikeudellisten tai sääntelyllisten vaatimusten puitteissa.

(22)  Esitteen tiivistelmän olisi oltava hyödyllinen tietolähde sijoittajille, erityisesti vähittäissijoittajille. Sen olisi oltava itsenäinen osa esitettä ja painotuttava keskeisiin tietoihin, joita sijoittajat tarvitsevat voidakseen päättää, mitä arvopaperitarjouksia ja arvopapereiden kaupankäynnin kohteeksi ottamisia ne haluavat tutkia tarkemmin tarkastelemalla koko esitettä voidakseen tehdä tietoon perustuvan sijoituspäätöksen. Tämä tarkoittaa sitä, ettei tiivistelmässä esitettyjä tietoja toisteta esitteen pääosassa ellei se ole ehdottoman välttämätöntä. Keskeisissä tiedoissa olisi esitettävä olennaiset ominaisuudet ja riskit, jotka liittyvät liikkeeseenlaskijaan, mahdolliseen takaajaan sekä arvopapereihin, joita tarjotaan tai jotka otetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, mukaan luettuna yksilölliset tunnisteet, kuten tarjoamiseen osallistuvien toimijoiden oikeushenkilötunnukset (LEI) ja kansainväliset arvopaperien tunnusnumerot (ISIN-koodit). Niissä olisi myös esitettävä tarjouksen yleiset ehdot ja edellytykset. Tiivistelmän sisältämän riskitekijöiden esittelyn olisi erityisesti koostuttava rajallisesta valikoimasta riskejä, joita liikkeeseenlaskija pitää kaikkein olennaisimpina sijoittajan päätöksenteon kannalta. Tiivistelmässä esitettyjen riskitekijöiden kuvauksen pitäisi olla merkityksellistä tietyn tarjouksen kannalta ja kuvaus olisi laadittava yksinomaan sijoittajien edun kannalta eikä sijoitusriskiä koskevien yleisten lausuntojen antamiseksi tai liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai muiden heidän puolestaan toimivien henkilöiden vastuun rajaamiseksi.

(22 a)   Tiivistelmään olisi sisällytettävä selkeä varoitus, jossa korostetaan riskejä erityisesti vähittäissijoittajille, kun on kyse pankkien liikkeeseen laskemista arvopapereista, joihin voidaan soveltaa luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU(8) mukaista alaskirjausta.

(23)  Esitteen tiivistelmän olisi oltava lyhyt, yksinkertainen, selkeä ja sijoittajien kannalta helppotajuinen. Tiivistelmä olisi laadittava helppotajuisella yleiskielellä, ja tiedot olisi esitettävä helppokäyttöisessä muodossa. Tiivistelmä ei saisi olla pelkkä kooste esitteestä poimituista otteista. On aiheellista vahvistaa tiivistelmän enimmäispituus sen varmistamiseksi, että sijoittajat eivät kaihda sen lukemista, sekä kannustaa liikkeeseenlaskijoita valitsemaan sijoittajien kannalta olennaiset tiedot. Poikkeuksellisissa tapauksissa toimivaltaisen viranomaisen olisi kuitenkin voitava sallia liikkeeseenlaskijalle pitemmän, tulostettuna enintään kymmenen A4-sivun pituisen tiivistelmän laatiminen, jos liikkeeseenlaskijan toiminnan monimutkaisuus, asian luonne tai liikkeeseen laskettujen arvopaperien luonne sitä edellyttää ja jos ilman tiivistelmässä esitettäviä lisätietoja sijoittaja joutuisi johdetuksi harhaan.

(24)  Esitteen tiivistelmän yhdenmukaisen rakenteen varmistamiseksi olisi säädettävä sen yleisistä jaksoista, alaotsikoista ja ohjeellisesta sisällöstä, ja liikkeeseenlaskijan olisi täytettävä nämä jaksot lyhyillä sanallisilla kuvauksilla ja tarvittaessa myös numerotiedoilla. Liikkeeseenlaskijoille olisi annettava harkintavaltaa valita tiedot, joita ne pitävät olennaisina ja merkityksellisinä, edellyttäen, että ne esittävät tiedot rehellisesti ja tasapuolisesti.

(25)  Esitteen tiivistelmä olisi laadittava mahdollisimman pitkälle saman mallin mukaan kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1286/2014(9) vaadittu avaintietoasiakirja. Jos arvopaperit kuuluvat sekä tämän asetuksen että asetuksen (EU) N:o 1286/2014 soveltamisalaan, olisi sallittava, että tiivistelmässä käytetään uudelleen avaintietoasiakirjan koko sisältöä, jotta minimoitaisiin liikkeeseenlaskijoille säännösten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset ja hallinnollinen rasitus. Tiivistelmän laatimisvaatimuksesta ei pitäisi kuitenkaan luopua, jos avaintietoasiakirja vaaditaan, koska jälkimmäinen asiakirja ei sisällä keskeisiä tietoja arvopapereiden liikkeeseenlaskijasta eikä niiden tarjoamisesta yleisölle tai ottamisesta kaupankäynnin kohteeksi.

(26)  Keneenkään ei saisi kohdistaa siviilioikeudellista vastuuta pelkästään tiivistelmän tai sen käännöksen perusteella, ellei se ole harhaanjohtava, epätarkka tai epäjohdonmukainen suhteessa esitteen asianomaisiin osiin. Tiivistelmässä olisi oltava tätä koskeva selkeä varoitus.

(27)  Liikkeeseenlaskijoille, jotka toistuvasti hankkivat rahoitusta pääomamarkkinoilta, olisi tarjottava erityisiä rekisteröintiasiakirja- ja esitemalleja sekä erityisiä menettelyjä näiden asiakirjojen ja esitteiden toimivaltaiselle viranomaiselle toimittamista ja hyväksymistä varten, jotta ne saisivat enemmän joustavuutta ja voisivat käyttää markkinaikkunoita hyväkseen. Tällaisten mallien ja menettelyjen olisi joka tapauksessa oltava liikkeeseenlaskijoille vapaavalintaisia.

(28)  Olisi sallittava, että kaikkien muiden kuin osakesidonnaisten arvopapereiden liikkeeseenlaskijat laativat esitteen ohjelmaesitteen muodossa myös silloin, kun tällaisia arvopapereita lasketaan liikkeeseen jatkuvasti ja toistuvasti tai osana liikkeeseenlaskuohjelmaa. Ohjelmaesitteen ja sen lopullisten ehtojen olisi sisällettävä samat tiedot kuin esitteen.

(29)  On aiheellista selventää, että ohjelmaesitteen lopullisten ehtojen olisi sisällettävä ainoastaan arvopaperiliitteen tietoja, jotka koskevat yksittäistä liikkeeseenlaskua ja jotka voidaan määrittää ainoastaan yksittäisen liikkeeseenlaskun ajankohtana. Tällaisia tietoja voivat olla muun muassa ISIN-koodi, liikkeeseenlaskuhinta, maturiteettipäivä, kuponkikorko, toteutuspäivä, toteutushinta, lunastushinta ja muut ehdot, jotka eivät ole tiedossa ohjelmaesitteen laatimisajankohtana. Jos lopulliset ehdot eivät sisälly ohjelmaesitteeseen, niitä ei olisi tarpeen hyväksyttää toimivaltaisella viranomaisella, vaan ne olisi ainoastaan toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle ohjelmaesitteen mukana. Muut uudet tiedot, jotka saattavat vaikuttaa liikkeeseenlaskijan ja arvopapereiden arviointiin, olisi sisällytettävä ohjelmaesitteen täydennykseen. Lopullisia ehtoja ja täydennystä ei saisi käyttää sellaisen arvopaperilajin sisällyttämiseen, jota ei ole jo kuvattu ohjelmaesitteessä.

(30)  Liikkeeseenlaskijan olisi ohjelmaesitettä varten laadittava tiivistelmä pelkästään jokaisesta yksittäisestä tarjottavasta liikkeeseenlaskusta, jotta voitaisiin vähentää hallinnollista rasitusta ja parantaa luettavuutta sijoittajien kannalta. Tällainen liikkeeseenlaskukohtainen tiivistelmä olisi liitettävä lopullisiin ehtoihin, ja toimivaltaisen viranomaisen olisi hyväksyttävä se vain, jos lopulliset ehdot sisältyvät ohjelmaesitteeseen tai sen täydennykseen.

(31)  Ohjelmaesitteen joustavuuden ja kustannustehokkuuden lisäämiseksi olisi sallittava, että liikkeeseenlaskija laatii ohjelmaesitteen erillisinä asiakirjoina ja käyttää ohjelmaesitteen osana yleistä rekisteröintiasiakirjaa, jos kyseessä on säännöllinen liikkeeseenlaskija.

(32)  Säännöllisiä liikkeeseenlaskijoita olisi kannustettava laatimaan esitteensä erillisinä asiakirjoina, koska tällä tavoin voitaisiin vähentää niille tämän asetuksen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja antaa niille mahdollisuus reagoida nopeasti markkinaikkunoihin. Sen vuoksi liikkeeseenlaskijoilla, joiden arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla tai monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä, olisi oltava mahdollisuus, muttei velvollisuutta, laatia ja julkaista jokaisena tilikautena yleinen rekisteröintiasiakirja, joka sisältää oikeudelliset, liiketoiminnalliset, taloudelliset, kirjapidolliset ja osakeomistusta koskevat tiedot ja jossa esitetään liikkeeseenlaskijan kuvaus kyseiseltä tilikaudelta. Tämän ansiosta liikkeeseenlaskijalla pitäisi olla mahdollisuus pitää tiedot ajan tasalla ja laatia silloin, kun markkinaolosuhteet tulevat suotuisiksi tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen kannalta, esite, johon lisätään arvopaperiliite ja tiivistelmä. Yleisen rekisteröintiasiakirjan olisi oltava siinä suhteessa monikäyttöinen, että sen sisältö olisi sama riippumatta siitä, käyttääkö liikkeeseenlaskija asiakirjaa myöhemmin osakesidonnaisten arvopapereiden, vieraan pääoman ehtoisten arvopapereiden vai johdannaisten tarjoamiseen tai ottamiseen kaupankäynnin kohteeksi. Asiakirjan olisi toimittava liikkeeseenlaskijaa koskevana viitelähteenä, josta sijoittajat ja analyytikot saavat vähimmäistiedot, jotka ne tarvitsevat tehdäkseen tietoon perustuvan arvion yrityksen liiketoiminnasta, taloudellisesta asemasta, tuloksesta ja tulevaisuudennäkymistä, hallintotavasta ja osakeomistuksesta.

(33)  Liikkeeseenlaskijaa, joka on toimittanut yleisen rekisteröintiasiakirjan toimivaltaiselle viranomaiselle ja saanut sen kahtena peräkkäisenä vuonna hyväksytyksi, voidaan pitää toimivaltaisen viranomaisen hyvin tuntemana liikkeeseenlaskijana. Sen vuoksi olisi sallittava, että kaikki myöhemmät yleiset rekisteröintiasiakirjat ja kaikki niihin tehdyt muutokset toimitetaan toimivaltaiselle viranomaiselle ilman ennakkohyväksyntää ja että toimivaltainen viranomainen tarkastaa ne jälkikäteen, jos se katsoo sen tarpeelliseksi, elleivät kyseiset muutokset koske puutetta tai olennaista asiavirhettä tai olennaista epätarkkuutta, joka on omiaan johtamaan yleisöä harhaan niiden tosiseikkojen ja olosuhteiden osalta, jotka ovat olennaisen tärkeitä tietoon perustuvan arvion tekemiseksi liikkeeseenlaskijasta. Kunkin toimivaltaisen viranomaisen olisi päätettävä, kuinka usein tällainen tarkastus suoritetaan, ottaen esimerkiksi huomioon liikkeeseenlaskijan riskeistä tekemänsä arvioinnin, liikkeeseenlaskijan aiemmin antamien tietojen laadun tai sen ajan pituuden, joka on kulunut toimivaltaiselle viranomaiselle toimitetun yleisen rekisteröintiasiakirjan viimeisestä tarkastuksesta.

(34)  Niin kauan kuin yleisestä rekisteröintiasiakirjasta ei ole tullut hyväksytyn esitteen osaa, olisi oltava mahdollista, että liikkeeseenlaskija muuttaa kyseistä asiakirjaa vapaaehtoisesti – esimerkiksi organisaatiossaan tai taloudellisessa tilanteessaan tapahtuneen olennaisen muutoksen vuoksi – tai että asiakirjaa muutetaan toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä asiakirjan toimittamisen jälkeisen tarkastuksen yhteydessä, jos täydellisyyttä, ymmärrettävyyttä ja johdonmukaisuutta koskevat vaatimukset eivät täyty. Tällaiset muutokset olisi julkaistava samojen järjestelyjen mukaisesti, joita sovelletaan yleiseen rekisteröintiasiakirjaan. Erityisesti silloin, kun toimivaltainen viranomainen havaitsee yleisessä rekisteröintiasiakirjassa jonkin puutteen tai olennaisen virheen tai epätarkkuuden, liikkeeseenlaskijan olisi muutettava yleistä rekisteröintiasiakirjaansa ja saatettava kyseinen muutos yleisön tietoon ilman aiheetonta viivytystä. Koska arvopapereita ei tässä yhteydessä tarjota yleisölle eikä oteta kaupankäynnin kohteeksi, yleisen rekisteröintiasiakirjan muuttamismenettelyn olisi oltava erillään esitteen täydentämismenettelystä, jota olisi käytettävä ainoastaan esitteen hyväksymisen jälkeen.

(35)  Jos liikkeeseenlaskija laatii erillisistä asiakirjoista koostuvan esitteen, kaikki esitteen osat olisi hyväksytettävä, tarvittaessa yleinen rekisteröintiasiakirja ja sen muutokset mukaan luettuina, jos ne on aiemmin toimitettu toimivaltaiselle viranomaiselle mutta niitä ei ole hyväksytty. Jos kyseessä on säännöllinen liikkeeseenlaskija, kaikkia yleisen rekisteröintiasiakirjan muutoksia tai täydennyksiä ei tarvitse hyväksyä ennen julkistamista, vaan toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava tarkistaa ne jälkikäteen.

(36)  Jotta voitaisiin nopeuttaa esitteen laatimisprosessia ja helpottaa pääomamarkkinoille pääsyä kustannustehokkaalla tavalla, säännöllisille liikkeeseenlaskijoille, jotka tuottavat yleisen rekisteröintiasiakirjan, olisi myönnettävä etuutena nopeampi hyväksymisprosessi, koska esitteen tärkein osa on jo hyväksytty tai se on jo toimivaltaisen viranomaisen suorittamaa tarkistusta varten saatavilla. Esitteen hyväksymiseen tarvittavaa aikaa olisi sen vuoksi lyhennettävä, jos rekisteröintiasiakirja on yleisen rekisteröintiasiakirjan muodossa.

(37)  Jos liikkeeseenlaskija noudattaa säänneltyjen tietojen toimittamis-, levittämis- ja säilyttämismenettelyjä ja jos noudatetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY(10) 4 ja 5 artiklassa säädettyjä määräaikoja, olisi sallittava, että liikkeeseenlaskija julkaisee direktiivissä 2004/109/EY vaaditut vuositilinpäätöksen ja puolivuotiskatsauksen yleisen rekisteröintiasiakirjan osina, paitsi jos liikkeeseenlaskijalla on eri kotijäsenvaltiot sovellettaessa tätä asetusta ja direktiiviä 2004/109/EY ja yleisen rekisteröintiasiakirjan kieli ei täytä direktiivin 2004/109/EY 20 artiklan ehtoja. Tämän pitäisi vähentää tietojen moninkertaiseen toimivaltaiselle viranomaiselle toimittamiseen liittyvää hallinnollista rasitusta vaikuttamatta kuitenkaan yleisön saatavilla oleviin tietoihin tai direktiivin 2004/109/EY mukaiseen vuositilinpäätöksen ja puolivuotiskatsauksen valvontaan.

(38)  Esitteen voimassaololle olisi asetettava selvä aikaraja sen välttämiseksi, että sijoituspäätökset perustuvat vanhentuneisiin tietoihin. Oikeusvarmuuden parantamiseksi esitteen voimassaolon olisi alettava sen hyväksymisajankohdasta, joka toimivaltaisen viranomaisen on helppo varmistaa. Ohjelmaesitteen mukaista arvopapereiden tarjoamista yleisölle olisi jatkettava ohjelmaesitteen voimassaoloa pidemmälle vain, jos uusi ohjelmaesite hyväksytään ennen kyseisen voimassaolon päättymistä ja se käsittää arvopapereiden tarjoamisen, joka jatkuu.

(39)  Esitteessä olevat tiedot arvopapereista saatavien tuottojen verotuksesta voivat luonteensa vuoksi olla ainoastaan yleisiä tietoja, joilla on yksittäisen sijoittajan kannalta vähän tietoarvoa. Koska tällaiset tiedot on annettava paitsi siitä maasta, jossa liikkeeseenlaskijalla on kotipaikka, myös niistä maista, joissa tarjoaminen suoritetaan tai joissa kaupankäynnin kohteeksi ottamista haetaan, jos esitettä voidaan käyttää myös muissa maissa, näitä tietoja on kallista tuottaa ja ne voivat haitata rajat ylittävää arvopapereiden tarjontaa. Sen vuoksi esitteessä olisi ainoastaan oltava varoitus siitä, että sijoittajan kotijäsenvaltion verolainsäädäntö ja sen jäsenvaltion verolainsäädäntö, jossa liikkeeseenlaskijan kotipaikka sijaitsee, voivat vaikuttaa arvopapereista saataviin tuottoihin. Esitteessä olisi kuitenkin edelleen oltava asianmukaiset tiedot verotuksesta, jos ehdotettuun sijoitukseen liittyy erityinen verojärjestely esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, joissa sijoittajat saavat arvopaperisijoitusten ansiosta suotuisan verokohtelun.

(40)  Kun arvopaperilaji on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, liikkeeseenlaskija antaa sijoittajille jatkuvasti tietoja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014(11) ja direktiivin 2004/109/EY mukaisesti. Sen vuoksi täydellisen esitteen tarve ei ole myöhemmin yhtä suuri, kun tällainen liikkeeseenlaskija tarjoaa arvopapereita yleisölle tai ottaa niitä kaupankäynnin kohteeksi. Erillisen yksinkertaistetun esitteen olisi tästä syystä oltava käytettävissä listautumisen jälkeisissä liikkeeseenlaskuissa, ja sen sisältöä olisi kevennettävä tavanomaiseen järjestelmään verrattuna ottaen huomioon jo julkistetut tiedot. Sijoittajille on kuitenkin annettava yhdistettyjä ja hyvin jäsenneltyjä tietoja sellaisista seikoista kuin tarjouksen ehdot ja sisältö▌. Tästä syystä listautumisen jälkeistä liikkeeseenlaskua koskevassa yksinkertaistetussa esitteessä olisi annettava asiaankuuluvia suppeampia tietoja, joita sijoittajat voivat kohtuudella edellyttää voidakseen ymmärtää liikkeeseenlaskijan tai mahdollisen takaajan tulevaisuudennäkymät, arvopapereihin liittyvät oikeudet, liikkeeseenlaskun syyt ja siitä liikkeeseenlaskijaan kohdistuvat vaikutukset, erityisesti käyttöpääomaa koskeva lausunto, tiedot pääomittamisesta ja velkaantuneisuudesta, tiedot vaikutuksesta yleiseen pääomarakenteeseen sekä ytimekäs tiivistelmä asetuksen (EU) N:o 596/2014 mukaisesti edellisen liikkeeseenlaskun jälkeen julkistetuista merkityksellisistä tiedoista.

(41)  Listautumisen jälkeisiä liikkeeseenlaskuja koskevaa yksinkertaistettua julkistamisjärjestelmää olisi laajennettava käsittämään arvopaperit, joilla käydään kauppaa pk-yritysten kasvumarkkinoilla, koska näiden markkinoiden ylläpitäjien on direktiivin 2014/65/EU mukaan laadittava ja sovellettava sääntöjä, joilla varmistetaan, että liikkeeseenlaskijat, joiden arvopaperilla käydään kauppaa tällaisilla kauppapaikoilla, julkistavat tietoja jatkuvasti ja asianmukaisesti. Järjestelmää olisi myös sovellettava monenkeskisiin kaupankäyntijärjestelmiin, jotka eivät ole pk‑yritysten kasvumarkkina, edellyttäen, että monenkeskisiin kaupankäyntijärjestelmiin sovelletaan julkistamisvaatimuksia, jotka vastaavat direktiivin 2014/65/EU mukaisesti pk-yritysten kasvumarkkinoihin sovellettavia vaatimuksia.

(42)  Listautumisen jälkeisiä liikkeeseenlaskuja koskevan yksinkertaistetun julkistamisjärjestelmän olisi oltava käytettävissä vasta vähimmäisajan kuluttua siitä, kun liikkeeseenlaskijan arvopaperilaji on otettu ensimmäisen kerran kaupankäynnin kohteeksi. Kahdeksantoista kuukauden viipeen pitäisi taata se, että liikkeeseenlaskija on ainakin kerran täyttänyt velvollisuutensa julkaista vuositilinpäätös direktiivin 2004/109/EY tai pk-yritysten kasvumarkkinan tai monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän, johon sovelletaan vastaavia julkistamisvaatimuksia, markkinatoimijan sääntöjen mukaisesti.

(43)  Yksi pääomamarkkinaunionin keskeisistä tavoitteista on auttaa pk-yrityksiä hankkimaan helpommin rahoitusta unionin pääomamarkkinoilta. Koska näiden yritysten on yleensä hankittava suhteellisesti pienempiä summia kuin muiden liikkeeseenlaskijoiden, täydellisen esitteen laatimiskustannukset voivat olla niille kohtuuttoman suuret ja estää niitä tarjoamasta arvopapereitaan yleisölle. Pk-yritysten koon ja lyhemmän toimintahistorian vuoksi niihin voi myös kohdistua erityinen sijoitusriski verrattuna suurempiin liikkeeseenlaskijoihin, ja niiden olisi annettava riittävästi tietoja sijoittajille, jotta nämä voisivat tehdä sijoituspäätöksensä. Tässä asetuksessa olisi lisäksi varmistettava, että pk-yritysten kasvumarkkinoihin kiinnitetään erityistä huomiota, jotta pk-yrityksiä kannustetaan käyttämään pääomamarkkinarahoitusta. Pk-yritysten kasvumarkkinat ovat lupaava väline, jonka avulla pienemmät, kasvavat yhtiöt voivat hankkia pääomaa. Näiden kauppapaikkojen menestys riippuu kuitenkin siitä, missä määrin ne houkuttelevat tietyn kokoisia yhtiöitä. Vastaavasti liikkeeseenlaskijat, jotka tarjoavat yleisölle arvopapereita, joiden yhteenlaskettu vasta-arvo unionissa on enintään 20 000 000 euroa, hyötyisivät pääomamarkkinarahoituksen saannin helpottamisesta kasvun ja täyden potentiaalin saavuttamiseksi, ja niiden olisi voitava hankkia varoja kohtuullisin kustannuksin. Siksi on asianmukaista, että tässä asetuksessa säädetään erityisestä oikeasuhteisesta pk-yritysten käytettävissä olevasta EU:n kasvuesitejärjestelystä liikkeeseenlaskijoille, jotka tarjoavat yleisölle arvopapereita, joita on tarkoitus ottaa kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinalla, ja liikkeeseenlaskijoille, jotka tarjoavat yleisölle arvopapereita, joiden yhteenlaskettu vasta-arvo unionissa on enintään 20 000 000 euroa. Tästä syystä olisi löydettävä asianmukainen tasapaino kustannustehokkaan rahoitusmarkkinoille pääsyn ja sijoittajansuojan välillä, kun EU:n kasvuesitteen sisältöä mitoitetaan pk-yrityksiä varten. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi pk-yrityksiä varten olisi kehitettävä erityinen julkistamisjärjestelmä. Kun EU:n kasvuesitteet on hyväksytty, niihin olisi sovellettava tämän asetuksen mukaista oikeutta käyttää esitteitä koko unionissa, ja niiden olisi tästä syystä oltava voimassa arvopapereiden yleisölle tarjoamista varten kaikkialla unionissa.

(44)  Suppeammat tiedot, jotka EU:n kasvuesitteissä olisi annettava▌, olisi valittava siten, että ne painottuvat tietoihin, jotka ovat olennaisia ja merkityksellisiä tehtäessä investointi liikkeeseen laskettuihin arvopapereihin ja joilla olisi varmistettava toisaalta yrityksen koon ja sen varainhankintatarpeiden ja toisaalta esitteen tuotantokustannusten välinen oikeasuhteisuus. Sen varmistamiseksi, että tällaiset yritykset voivat laatia esitteet kustannuksin, jotka ovat kohtuullisia niiden kokoon ja sen mukaisesti myös niiden varainhankinnan laajuuteen nähden, EU:n kasvuesitettä koskevan järjestelmän olisi oltava joustavampi kuin ▌järjestelmän, jota sovelletaan säännellyillä markkinoilla toimiviin yrityksiin, edellyttäen kuitenkin, että joustavuuden yhteydessä varmistetaan sijoittajien tarvitsemien keskeisten tietojen julkistaminen.

(45)  EU:n kasvuesitteiden oikeasuhteista julkistamisjärjestelmää ei pitäisi hyväksyä käyttöön, jos arvopaperit on tarkoitus ottaa kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla, koska tällaisilla markkinoilla toimivien sijoittajien olisi voitava luottaa siihen, että liikkeeseenlaskijoihin, joiden arvopapereihin ne sijoittavat, sovelletaan yhtä ainoaa julkistamissäännöstöä. Arvopapereiden ottamiseen kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla ei saisi sen vuoksi soveltaa kaksitasoista julkistamisvaatimusta, jota sovellettaisiin liikkeeseenlaskijan koon mukaan.

(46)  EU:n kasvuesitteen olisi oltava vakiomuotoinen asiakirja, joka liikkeeseenlaskijoiden on helppo täyttää ja jonka olisi katettava keskeiset tiedot liikkeeseenlaskijasta, arvopapereista ja tarjouksesta. Komission olisi laadittava delegoituja säädöksiä EU:n vakiomuotoisen kasvuesitteen supistetun sisällön ja muodon määrittelemiseksi. Kun komissio määrittää EU:n kasvuesitteiden oikeasuhteisen julkistamisjärjestelmän yksityiskohtia, sen olisi otettava huomioon tarve varmistaa, että EU:n kasvuesite on hallinnollisen rasituksen ja julkaisemiskustannusten kannalta huomattavasti ja aidosti kevyempi kuin täydellinen esite ja tarve helpottaa pk-yritysten pääsyä pääomamarkkinoille sekä varmistaa samalla sijoittajien luottamus tällaisiin yrityksiin sijoittamiseen, tarve minimoida pk-yritysten pääomakustannuksia ja rasitetta, tarve tuoda esiin pk‑yritysten kannalta erityisen merkitykselliset tiedot, liikkeeseenlaskijan koko ja toiminnan kesto, eri tarjoustyypit ja niihin liittyvät ominaispiirteet sekä erityyppiset tiedot, joita sijoittajat tarvitsevat erityyppisistä arvopapereista.

(48)  Riskitekijät sisällytetään esitteeseen ensisijaisesti sen varmistamiseksi, että sijoittajat tekevät tietoon perustuvan arvion riskeistä ja näin ollen tekevät sijoituspäätökset täysin tietoisina tosiseikoista. Sen vuoksi riskitekijät olisi rajattava niihin riskeihin, jotka ovat olennaisia liikkeeseenlaskijalle ja sen arvopapereille ja jotka vahvistetaan esitteen sisällössä. Esite ei saisi sisältää yleisiä riskitekijöitä, jotka toimivat ainoastaan vastuuvapauslausekkeina, koska nämä voisivat jättää varjoonsa erityiset riskitekijät, joista sijoittajien olisi oltava tietoisia, mikä estäisi tietojen antamisen esitteessä helposti analysoitavassa, ytimekkäässä ja ymmärrettävässä muodossa. EAMV:n olisi laadittava riskitekijöiden tunnusmerkillisyyden ja tärkeyden arvioimista koskevat suuntaviivat, joiden avulla toimivaltaiset viranomaiset voivat tarkistaa riskitekijöitä tavalla, joka kannustaa liikkeeseenlaskijoita julkistamaan riskitekijät asianmukaisesti ja kohdennetusti.

(49)  Arkaluonteisten tietojen jättäminen pois esitteestä olisi tietyissä olosuhteissa sallittava toimivaltaisen viranomaisen myöntämällä poikkeuksella liikkeeseenlaskijaan kohdistuvien vahingollisten tilanteiden välttämiseksi.

(50)  Jäsenvaltiot julkistavat taloudellisesta tilanteestaan runsaasti tietoja, jotka ovat yleensä julkisesti saatavilla. Sen vuoksi tällaisia tietoja ei tarvitsisi sisällyttää esitteeseen, kun jäsenvaltio takaa arvopapereiden tarjoamisen.

(51)  Antamalla liikkeeseenlaskijoille mahdollisuus sisällyttää esitteeseen tai ohjelmaesitteeseen julkistettavaksi vaadittuja tietoja viittaamalla asiakirjoihin, jotka on aiemmin julkaistu sähköisessä muodossa, voitaisiin helpottaa esitteen laatimismenettelyä ja alentaa liikkeeseenlaskijoille aiheutuvia kustannuksia vaarantamatta kuitenkaan sijoittajansuojaa. Tätä pyrkimystä yksinkertaistaa esitteen laatimista ja vähentää siitä aiheutuvia kustannuksia ei saisi kuitenkaan toteuttaa sellaisten muiden etujen kustannuksella, joita esitteen laatimisella on tarkoitus suojata, tietojen saatavuus mukaan luettuna. Kielen, joilla viitatut tiedot esitetään, olisi oltava esitteisiin sovellettavan kielijärjestelyn mukainen. Viitatut tiedot voivat olla historiallisia tietoja, mutta jos nämä tiedot ovat menettäneet merkityksensä olennaisen muutoksen vuoksi, tästä olisi mainittava selkeästi esitteessä, ja olisi annettava päivitetyt tiedot. Lisäksi säännöllisten liikkeeseenlaskijoiden olisi voitava vapaasti valita yleiseen rekisteröintiasiakirjaan tehtyjen muutoksien sisällyttäminen esitteeseen dynaamisella viittauksella. Dynaamisella viittauksella varmistettaisiin, että lukijaa kehotetaan aina tutustumaan yleisen rekisteröintiasiakirjan uusimpaan versioon, eikä olisi tarpeen laatia täydennystä. Dynaamisen viittauksen käyttäminen täydennyksen asemasta ei saisi vaikuttaa sijoittajan peruuttamisoikeuteen.

(52)  Kaikki ▌säännellyt tiedot olisi voitava sisällyttää esitteeseen viittauksina. Lisäksi olisi sallittava, että liikkeeseenlaskijat, joiden arvopapereilla käydään kauppaa monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä, ja liikkeeseenlaskijat, jotka on vapautettu vuositilinpäätöksen ja puolivuotiskatsauksen julkaisemisesta direktiivin 2004/109/EY 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla, sisällyttävät esitteeseen viittauksina vuosittaiset ja osavuosittaiset taloudelliset tietonsa, tilintarkastuskertomuksensa, tilinpäätöksensä, toimintakertomuksensa tai hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevat selvityksensä kokonaan tai osittain, jos nämä julkaistaan sähköisessä muodossa.

(53)  Kaikilla liikkeeseenlaskijoilla ei ole mahdollisuutta saada riittävästi tietoja ja ohjeita tarkastamis- ja hyväksymismenettelystä eikä tarvittavista toimista, jotka on toteutettava, jotta esitteelle saataisiin hyväksyntä, koska jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset noudattavat erilaisia lähestymistapoja. Tällä asetuksella olisi poistettava nämä erot yhdenmukaistamalla tarkastamis- ja hyväksymismenettelyyn sovellettavia sääntöjä ja sujuvoittamalla kansallisten toimivaltaisten viranomaisten hyväksymismenettelyä sen varmistamiseksi, että kaikki toimivaltaiset viranomaiset noudattavat yhtenäistä lähestymistapaa tarkastaessaan esitteessä olevien tietojen täydellisyyttä, johdonmukaisuutta ja ymmärrettävyyttä. Toimivaltaisen viranomaisten verkkosivustoilla olisi oltava julkisesti saatavilla ohjeita siitä, miten esitteen hyväksymistä haetaan. EAMV:lla olisi oltava keskeinen asema edistettäessä valvontakäytäntöjen lähentymistä tällä alalla, ja sen olisi käytettävä tässä tehtävässään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010(12) mukaisia valtuuksiaan. EAMV:n olisi erityisesti suoritettava vertaisarviointeja toimivaltaisten viranomaisten tämän asetuksen nojalla toteuttamista toimista asianmukaisen määräajan kuluessa ennen tämän asetuksen uudelleentarkastelua sekä asetuksen (EU) N:o 1095/2010 mukaisesti. EAMV:n olisi kehitettävä keskitetty työnkulun hallintajärjestelmä, jonka olisi katettava esitteiden hyväksyntäprosessi vireillepanosta hyväksyntään, jolloin toimivaltaiset viranomaiset, EAMV ja liikkeeseenlaskijat voisivat hallinnoida ja valvoa hyväksyntäpyyntöjä verkossa. Järjestelmän avulla saataisiin tärkeää tietoa, ja se toimisi välineenä, jolla EAMV ja toimivaltaiset viranomaiset voisivat lähentää esitteiden hyväksyntää koskevia prosesseja ja menettelyjä kaikkialla unionissa sekä varmistaa, että esitteet hyväksytään jatkossa samalla tavalla kaikkialla unionissa.

(53 a)   Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi laadittava arviointi keskitetyn työnkulun hallintajärjestelmän suunnittelusta, rahoituksesta ja toiminnasta pääomamarkkinaunionin yhteydessä yhdessä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

(54)  Jäsenvaltioiden markkinoille pääsyn helpottamiseksi on tärkeää julkistaa maksut, joita toimivaltaiset viranomaiset veloittavat esitteiden ja niihin liittyvien asiakirjojen hyväksymisestä ja toimittamisesta kyseisille viranomaisille, ja varmistaa maksujen kohtuullisuus. Kolmanteen maahan sijoittautuneille liikkeeseenlaskijoille määrättyjen maksujen olisi vastattava tällaiseen liikkeeseenlaskemiseen liittyvää rasitetta.

(55)  Koska internet mahdollistaa helpon tiedonsaannin, hyväksytty esite olisi aina julkaistava sähköisessä muodossa, jotta se olisi helpommin sijoittajien saatavilla. Esite olisi julkaistava liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön verkkosivuston erillisessä osiossa tai tapauksen mukaan arvopapereiden liikkeeseenlaskun järjestävien tai arvopapereita myyvien rahoituksenvälittäjien verkkosivustoilla, maksuasiamiehet mukaan luettuina, tai sen säännellyn markkinan verkkosivustolla, jolla kaupankäynnin kohteeksi ottamista haetaan, tai kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjän verkkosivustolla. Toimivaltaisen viranomaisen olisi toimitettava esite EAMV:lle sellaisten asiaankuuluvien tietojen kanssa, jotka mahdollistavat esitteen luokituksen. EAMV:n olisi perustettava esitteiden keskitetty säilytysjärjestelmä, johon yleisöllä olisi maksuton pääsy ja jossa yleisö voisi käyttää asianmukaisia hakutoimintoja. Jotta varmistetaan, että sijoittajien saatavilla on luotettavia tietoja, joita voidaan käyttää ja analysoida oikea-aikaisesti ja tehokkaasti, esitteisiin sisältyvien keskeisten tietojen, kuten arvopapereiden ISIN-koodin ja liikkeeseenlaskijoiden oikeushenkilötunnuksen, on oltava luettavissa koneellisesti myös, kun käytetään metadataa. Esitteiden olisi oltava julkisesti saatavilla vähintään kymmenen vuoden ajan julkaisemisensa jälkeen sen varmistamiseksi, että ne ovat yhtä kauan saatavilla kuin vuositilinpäätökset ja puolivuotiskatsaukset direktiivin 2004/109/EY mukaisesti. Esitteen olisi kuitenkin aina oltava pysyvällä välineellä maksutta sijoittajien saatavilla, jos ne sitä pyytävät.

(56)  On myös tarpeen yhdenmukaistaa mainontaa, jotta vältettäisiin yleisön luottamuksen heikkeneminen ja finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan häiriintyminen. Mainonnan rehellisyys ja paikkansapitävyys ja sen yhdenmukaisuus esitteen sisällön kanssa ovat erittäin tärkeitä sijoittajien suojan kannalta, vähittäissijoittajat mukaan luettuina. Mainonnan valvonta on olennainen osa toimivaltaisten viranomaisten tehtävää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen mukaisen passimekanismin soveltamista. Sen jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella, jossa tätä mainontaa levitetään, olisi oltava valtuudet valvoa, että mainonnassa, joka liittyy arvopapereiden tarjoamiseen yleisölle tai niiden ottamiseen kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, noudatetaan tässä asetuksessa tarkoitettuja periaatteita. Tarvittaessa kotijäsenvaltion olisi avustettava jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista mainosten levittämisen yhteydessä arvioimalla, miten mainokset vastaavat esitteessä olevia tietoja. Toimivaltaisen viranomaisen suorittama mainosten tarkastelu ei saisi olla ehtona yleisölle tehtävälle tarjoukselle tai ottamiselle kaupankäynnin kohteeksi missään vastaanottavassa jäsenvaltiossa, tämän kuitenkaan vaikuttamatta 30 artiklan 1 kohdassa säädettyyn toimivaltaan.

(57)  Sijoittajien olisi voitava arvioida asiamukaisesti jokainen uusi seikka, olennainen asiavirhe tai epätarkkuus, joka saattaa vaikuttaa sijoituksen arviointiin ja joka tulee esiin esitteen julkaisemisen jälkeen mutta ennen tarjouksen päättymistä tai kaupankäynnin aloittamista säännellyllä markkinalla, minkä vuoksi esitteen täydennys olisi hyväksyttävä ja sitä olisi levitettävä ilman aiheetonta viivytystä.

(58)  Oikeusvarmuuden parantamiseksi olisi selkeytettävä määräaikoja, joiden kuluessa liikkeeseenlaskijan on julkaistava esitteen täydennys ja sijoittajilla on oikeus peruuttaa tarjousta koskeva sitoumuksensa täydennyksen julkaisemisen jälkeen. Esitteen täydentämisvelvollisuuden olisi oltava voimassa siihen asti, kun tarjouksen voimassaoloaika päättyy lopullisesti tai kun kyseisillä arvopapereilla aletaan käydä kauppaa säännellyllä markkinalla, sen mukaan, kumpi näistä tapahtuu myöhemmin. Oikeutta peruuttaa sitoumus olisi kuitenkin sovellettava vain, jos esite liittyy arvopapereiden tarjoamiseen yleisölle ja jos uusi seikka, asiavirhe tai epätarkkuus on käynyt ilmi ennen tarjouksen voimassaolon lopullista päättymistä ja arvopapereiden toimittamista. Näin ollen peruuttamisoikeuden olisi liityttävä täydennyksen perusteena olevan uuden seikan, asiavirheen tai epätarkkuuden ajankohtaan ja edellytettävä, että laukaiseva tapahtuma on toteutunut tarjouksen ollessa voimassa ja ennen arvopapereiden toimittamista. Oikeusvarmuuden parantamiseksi esitteen täydennyksessä olisi ilmoitettava, milloin peruuttamisoikeus päättyy. Rahoituksenvälittäjien olisi helpotettava menettelyjä, kun sijoittajat käyttävät oikeuttaan peruuttaa sitoumuksensa.

(59)  Liikkeeseenlaskijan velvollisuus kääntää koko esite kaikille asiaankuuluville virallisille kielille vaikeuttaa rajat ylittävää arvopapereiden tarjoamista ja useilla markkinoilla käytävää kauppaa. Rajat ylittävien tarjousten helpottamiseksi ainoastaan tiivistelmä olisi käännettävä vastaanottavan tai kotijäsenvaltion (-valtioiden) yhdelle tai useammalle viralliselle kielelle tai yhdelle jäsenvaltion virallisista kielistä, joita käytetään siinä jäsenvaltion osassa, jossa sijoitustuotetta jaellaan, jos esite on laadittu kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytössä olevalla kielellä.

(60)  EAMV:n ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella olisi oltava oikeus saada kotijäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta todistus, jossa vahvistetaan, että esite – tai yksittäinen yleinen rekisteröintiasiakirja tapauksissa, joissa on hyväksytty ainoastaan mainitunlainen asiakirja – on laadittu tämän asetuksen mukaisesti. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi myös notifioitava liikkeeseenlaskijalle tai esitteen tai, soveltuvilta osin, yleisen rekisteröintiasiakirjan laatimisesta vastaavalle henkilölle vastaanottavan jäsenvaltion viranomaiselle osoitettu esitteen hyväksymistodistus, jotta liikkeeseenlaskija tai esitteen tai soveltuvilta osin yleisen rekisteröintiasiakirjan laatimisesta vastaava henkilö saisi varmuuden ilmoituksen tosiasiallisesta antamisesta ja antamisajankohdasta.

(61)  Tämän asetuksen tavoitteiden täysimittaisen toteutumisen varmistamiseksi on myös tarpeen sisällyttää asetuksen soveltamisalaan sellaiset arvopaperit, joiden liikkeeseenlaskijoita säännellään kolmansien maiden lainsäädännössä. ▌Jotta varmistettaisiin tämän asetuksen tehokkaaseen täytäntöönpanoon liittyvä tietojenvaihto ja yhteistyö kolmansien maiden viranomaisten kanssa, toimivaltaisten viranomaisten olisi sovittava yhteistyöjärjestelyistä kolmansien maiden vastaavien viranomaisten kanssa. Kyseisten sopimusten perusteella suoritettavassa henkilötietojen siirrossa olisi noudatettava direktiiviä 95/46/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001.

(62)  Se, että jäsenvaltioissa on erilaisia ja eri vastuualueita hoitavia toimivaltaisia viranomaisia, saattaa aiheuttaa tarpeettomia kustannuksia ja vastuualueiden päällekkäisyyttä tarjoamatta kuitenkaan lisäetuja. Kussakin jäsenvaltiossa olisi nimettävä yksi toimivaltainen viranomainen, joka hyväksyy esitteet ja ottaa vastuun tämän asetuksen noudattamisen valvonnasta. Tämän viranomaisen olisi oltava hallintoviranomainen, joka on perustettu siten, että taataan sen riippumattomuus talouden toimijoista ja vältetään eturistiriidat. Esitteiden hyväksymisestä vastaavan toimivaltaisen viranomaisen nimeämisellä ei saisi sulkea pois yhteistyötä kyseisen viranomaisen ja muiden yksiköiden, kuten pankki- ja vakuutusalan sääntelyviranomaisten tai listalleotosta vastaavien viranomaisten välillä, jotta voitaisiin taata tehokkaat esitteiden tarkastamis- ja hyväksymismenettelyt, jotka ovat liikkeeseenlaskijoiden, sijoittajien, markkinatoimijoiden sekä itse markkinoiden etujen mukaiset. Tehtävien siirto toimivaltaiselta viranomaiselta toiselle yksikölle olisi sallittava vain, jos se liittyy hyväksyttyjen esitteiden julkaisemiseen.

(63)  Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten käytössä olevat tehokkaat keinot, valtuudet ja resurssit takaavat valvonnan tehokkuuden. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi erityisesti säädettävä jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kansallisen lain mukaisesti annettavista valvontaa ja tutkintaa koskevista vähimmäisvaltuuksista. Näitä valtuuksia olisi käytettävä, kun kansallinen lainsäädäntö sitä edellyttää, soveltamalla niitä toimivaltaisiin oikeusviranomaisiin. Käyttäessään valtuuksiaan tämän asetuksen nojalla toimivaltaisten viranomaisten ja EAMV:n olisi toimittava objektiivisesti ja puolueettomasti ja tehtävä päätöksensä riippumattomasti.

(64)  Tutkittaessa tämän asetuksen rikkomisia toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava päästä muihin tiloihin kuin luonnollisten henkilöiden yksityisasuntoihin takavarikoidakseen asiakirjoja. Pääsy tällaisiin tiloihin on tarpeen, kun voidaan perustellusti epäillä, että tarkastuksen tai tutkimuksen kohteena olevaan asiaan liittyviä asiakirjoja tai muuta tietoa on olemassa ja sillä voi olla merkitystä osoitettaessa tämän asetuksen rikkominen. Pääsy tällaisiin tiloihin on tarpeen myös silloin, kun henkilö, jolle on jo esitetty tietopyyntö, laiminlyö sen noudattamisen tai kun on perusteltu syy epäillä, ettei esitettävää pyyntöä noudatettaisi tai tietopyynnön kohteena olevat asiakirjat tai tiedot siirretäisiin pois, niitä muutettaisiin tai ne tuhottaisiin.

(65)  Joulukuun 8 päivänä 2010 annetun komission tiedonannon ”Seuraamusjärjestelmien lujittaminen finanssipalvelujen alalla” mukaisesti ja tämän asetuksen vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi on tärkeää, että jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimet varmistaakseen, että tämän asetuksen rikkomisesta määrätään asianmukaiset hallinnolliset seuraamukset ja toimenpiteet. Näiden seuraamusten ja hallinnollisten toimenpiteiden olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niillä olisi varmistettava jäsenvaltioiden yhteinen lähestymistapa ja pelotevaikutus Tässä asetuksessa ei pitäisi rajoittaa jäsenvaltioiden oikeutta säätää suuremmista hallinnollisista seuraamuksista.

(66)  Jotta toimivaltaisten viranomaisten tekemien päätösten pelotevaikutus kohdistuisi suureen yleisöön, ne olisi yleensä julkaistava, jollei toimivaltainen viranomainen tämän asetuksen mukaisesti katso tarpeelliseksi julkaista päätökset nimiä mainitsematta, viivyttää seuraamusten julkaisemista tai olla julkaisematta niitä.

(67)  Vaikka jäsenvaltiot voivat antaa hallinnollisia ja rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevia sääntöjä samojen rikkomisten osalta, jäsenvaltioiden ei olisi edellytettävä antavan hallinnollisia seuraamuksia koskevia sääntöjä sellaisten tähän asetukseen kohdistuvien rikkomisten osalta, joihin sovelletaan kansallista rikosoikeutta viimeistään... päivänä...kuuta.... [date of application of this Regulation]. Kansallisen lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltiot eivät ole velvollisia määräämään sekä hallinnollisia että rikosoikeudellisia seuraamuksia samasta rikkomisesta, mutta jäsenvaltioiden olisi voitava tehdä niin, jos niiden kansallinen lainsäädäntö sen sallii. Tämän asetuksen rikkomisesta aiheutuvien rikosoikeudellisten seuraamusten säilyttäminen hallinnollisten seuraamusten sijaan ei kuitenkaan saisi vähentää toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuuksia tehdä tätä asetusta sovellettaessa yhteistyötä, tutustua tietoihin ja vaihtaa tietoja oikea-aikaisesti muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa eikä muullakaan tavoin vaikuttaa näihin mahdollisuuksiin, myöskään sen jälkeen, kun asianomaiset rikkomiset on saatettu toimivaltaisten oikeusviranomaisten käsiteltäviksi syytetoimia varten.

(68)  Ilmiantajat voivat esittää toimivaltaisille viranomaisille uusia tietoja, jotka auttavat viranomaisia tämän asetuksen rikkomiseen liittyvien tapausten havaitsemisessa ja seuraamusten määräämisessä. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi varmistettava, että käytössä on asianmukaiset järjestelyt, joilla mahdollistetaan, että ilmiantajat voivat ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille tämän asetuksen tosiasiallisista tai mahdollisista rikkomisista, ja joilla suojataan ilmiantajia vastatoimilta.

(69)  Tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten täsmentämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 290 artiklan mukaisesti säädöksiä seuraavista seikoista: ▌1 artiklan 3 kohdan f ja g alakohdassa ja 4 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettujen asiakirjojen vähimmäistiedot, 2 artiklan määritelmien mukauttaminen, ▌esitteen, ohjelmaesitteen ja lopullisten ehtojen muoto, erityiset tiedot, jotka esitteessä on oltava, yleisen rekisteröintiasiakirjan sisältämät vähimmäistiedot, yksinkertaistetun esitteen sisältämät suppeammat tiedot, kun on kyse listautumisen jälkeisistä liikkeeseenlaskuista ja pk-yrityksistä, tässä asetuksessa säädetyn EU:n kasvuesitteen erityinen suppeampi sisältö ja muoto, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia arvopapereita koskeva mainonta sekä kolmansien maiden liikkeeseenlaskijoiden laatimia esitteitä koskevat yleiset vastaavuusperusteet. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Erityisesti, jotta voitaisiin varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle olisi toimitettava kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla olisi oltava järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(70)  Jotta varmistettaisiin tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano kolmansien maiden esitelainsäädäntöjen vastaavuuden osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta tehdä tällaista vastaavuutta koskeva päätös. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(13) mukaisesti.

(71)  Finanssipalveluja koskevilla teknisillä standardeilla olisi varmistettava sijoittajien ja kuluttajien riittävä suoja koko unionissa. Koska EAMV:llä on pitkälle menevää erityisasiantuntemusta, olisi tehokasta ja asianmukaista antaa sen tehtäväksi laatia komissiolle toimitettavat luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joihin ei liity poliittisia valintoja.

(72)  Komission olisi hyväksyttävä EAMV:n laatimat luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, jotka koskevat tiivistelmään sisällytettävien keskeisten historiallisten taloudellisten tietojen sisältöä ja esitysmuotoa, yleisen rekisteröintiasiakirjan tarkastamista, hyväksymistä, toimivaltaiselle viranomaiselle toimittamista ja tarkastelua, sen muuttamista koskevia edellytyksiä sekä olosuhteita, joissa säännöllisen liikkeeseenlaskijan asema saatetaan menettää, viittauksina sisällytettäviä tietoja ja muita unionin lainsäädännössä vaadittuja asiakirjoja, esitteen tarkastamis- ja hyväksymismenettelyä, esitteen julkaisemista, tietoja, jotka tarvitaan esitteen luokittelemiseen EAMV:n hoitamassa säilytysjärjestelmässä, mainontaa koskevia säännöksiä, tilanteita, joissa esitteessä oleviin tietoihin liittyvä merkittävä uusi seikka, olennainen virhe tai epätarkkuus vaatii esitteen täydennyksen julkaisemista, toimivaltaisten viranomaisten ja EAMV:n yhteistyövelvollisuuden mukaisesti käymää tietojenvaihtoa sekä kolmansien maiden valvontaviranomaisten kanssa tehtäviä yhteistyöjärjestelyjä koskevaa vähimmäissisältöä. Komission olisi hyväksyttävä kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset delegoiduilla säädöksillä SEUT-sopimuksen 290 artiklan nojalla ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

(73)  Komissiolle olisi myös siirrettävä toimivalta hyväksyä teknisiä täytäntöönpanostandardeja SEUT-sopimuksen 291 artiklan mukaisilla täytäntöönpanosäädöksillä sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti. EAMV:lle olisi annettava tehtäväksi laatia komissiolle toimitettavat luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, jotka koskevat hyväksymistodistuksen, esitteen, esitteen täydennyksen ja esitteen käännöksen ja/tai tiivistelmän ilmoittamisessa käytettäviä vakiomuotoisia lomakkeita, malleja ja menettelyjä, toimivaltaisten viranomaisten välisessä yhteistyössä ja tietojenvaihdossa käytettäviä vakiomuotoisia lomakkeita, malleja ja menettelyjä sekä toimivaltaisten viranomaisten ja EAMV:n välisessä tietojenvaihdossa käytettäviä menettelyjä ja lomakkeita.

(74)  Käyttäessään tämän asetuksen mukaisesti siirrettyä säädösvaltaa ja täytäntöönpanovaltaa komission olisi noudatettava seuraavia periaatteita:

   on tarpeen varmistaa vähittäissijoittajien ja pk-yritysten luottamus finanssimarkkinoihin edistämällä korkeita avoimuusvaatimuksia finanssimarkkinoilla,
   on tarpeen mitoittaa esitteen julkistamisvaatimukset ottaen huomioon liikkeeseenlaskijan koko sekä tiedot, jotka liikkeeseenlaskijan on jo annettava direktiivi 2004/109/EY ja asetuksen (EU) N:o 596/2014 mukaisesti,
   on tarpeen helpottaa pk-yritysten pääsyä pääomamarkkinoille ja varmistaa samalla sijoittajien luottamus tällaisiin yrityksiin sijoittamiseen,
   on tarpeen tarjota sijoittajille laaja valikoima kilpailevia sijoitusmahdollisuuksia ja niiden olosuhteisiin räätälöity julkistamisen ja suojan taso,
   on tarpeen varmistaa, että riippumattomat sääntelyviranomaiset valvovat sääntöjen noudattamista johdonmukaisella tavalla etenkin talousrikollisuuden torjunnassa,
   on tarpeen varmistaa laaja avoimuus ja kaikkien markkinatoimijoiden sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston laaja kuuleminen,
   on tarpeen edistää innovointia finanssimarkkinoilla, jotta niistä saataisiin dynaamiset ja tehokkaat markkinat,
   on tarpeen varmistaa rahoitusjärjestelmän vakaus finanssialan innovoinnin tiiviillä ja reaktiivisella seurannalla,
   on tärkeää vähentää pääomakustannuksia ja parantaa pääoman saatavuutta,
   on tarpeen saattaa täytäntöönpanotoimenpiteistä kaikille markkinatoimijoille aiheutuvat kustannukset ja hyödyt tasapainoon pitkällä aikavälillä,
   on tarpeen edistää unionin finanssimarkkinoiden kansainvälistä kilpailukykyä vaikeuttamatta kuitenkaan hyvin tarpeellista kansainvälisen yhteistyön laajentamista,
   on tarpeen luoda kaikille markkinatoimijoille tasapuoliset toimintaedellytykset antamalla unionin lainsäädäntöä aina, kun se on tarpeen,
   on tarpeen varmistaa johdonmukaisuus muun tätä alaa koskevan unionin lainsäädännön kanssa, koska tiedon epätasapainoinen jakautuminen ja avoimuuden puute saattavat vaarantaa markkinoiden toiminnan ja ennen kaikkea aiheuttaa vahinkoa kuluttajille ja piensijoittajille.

(75)  Tämän asetuksen yhteydessä harjoitettavan henkilötietojen käsittelyn, kuten toimivaltaisten viranomaisten välisen henkilötietojen vaihdon tai siirron, olisi tapahduttava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY(14) mukaisesti, ja EAMV:n suorittaman tietojen vaihdon tai siirron olisi tapahduttava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001(15) mukaisesti.

(76)  Komission olisi viimeistään viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta tarkasteltava tämän asetuksen soveltamista ja arvioitava erityisesti, ovatko listautumisen jälkeisiä liikkeeseenlaskuja ja pk-yrityksiä koskevat julkistamisjärjestelmät, yleinen rekisteröintiasiakirja ja esitteen tiivistelmä yhä tarkoituksenmukaisia tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

(77)  Tämän asetuksen vaatimusten soveltamista olisi lykättävä, jotta voitaisiin antaa delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset ja jotta markkinatoimijat voisivat sopeutua uusiin toimenpiteisiin ja suunnitella niiden toteuttamista.

(78)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli parantaa sijoittajansuojaa ja markkinoiden tehokkuutta pääomamarkkinaunionia perustettaessa, vaan se voidaan sen vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(79)  Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tämän vuoksi tätä asetusta olisi tulkittava ja sovellettava näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(80)  Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EY) N:o 45/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Tarkoitus ja soveltamisala

1.  Tämän asetuksen tarkoituksena on vahvistaa sellaisen esitteen laatimista, hyväksymistä ja levittämistä koskevat vaatimukset, joka on julkaistava, kun arvopapereita tarjotaan yleisölle tai otetaan kaupankäynnin kohteeksi jäsenvaltioon sijoittautuneella säännellyllä markkinalla.

2.  Tätä asetusta ei sovelleta, 4 artikla pois lukien, seuraavanlaisiin arvopapereihin:

a)  osuudet, jotka on laskenut liikkeeseen ▌yhteissijoitusyritys;

b)  muut kuin osakesidonnaiset arvopaperit, jotka on laskenut liikkeeseen jäsenvaltio tai sen alueellinen tai paikallinen julkisyhteisö tai kansainvälinen julkisyhteisö, jossa vähintään yksi jäsenvaltioista on jäsenenä, tai Euroopan keskuspankki taikka jäsenvaltion keskuspankki;

c)  osuudet jäsenvaltioiden keskuspankkien pääomasta;

d)  arvopaperit, jotka ovat jäsenvaltion tai sen alueellisen tai paikallisen julkisyhteisön kokonaan, ehdoitta ja peruuttamattomasti takaamia;

e)  arvopaperit, jotka lakisääteinen tai voittoa tavoittelematon jäsenvaltion tunnustama yhteisö on laskenut liikkeeseen saadakseen varoja yleishyödyllisen tarkoituksensa saavuttamiseksi;

g)  muut kuin vaihdantakelpoiset pääoman osuudet, joiden päätarkoituksena on tarjota niiden omistajalle asumisoikeus huoneistossa tai muunlaisessa kiinteistössä tai sen osassa ja joita ei voida myydä tästä oikeudesta luopumatta;

i)  muut kuin osakesidonnaiset arvopaperit, joita luottolaitokset laskevat liikkeeseen jatkuvasti tai toistuvasti, kun unionin alueella 12 kuukauden aikana tarjottujen arvopapereiden yhteenlaskettu vasta-arvo on luottolaitosta kohti alle 75 000 000 euroa, edellyttäen, etteivät kyseiset arvopaperit

i)  ole etuoikeusasemaltaan huonompia eivätkä muunnettavissa tai vaihdettavissa;

ii)  oikeuta merkitsemään tai hankkimaan muun tyyppisiä arvopapereita eivätkä ole johdannaisiin kytkettyjä.

3.  Tätä asetusta ei sovelleta, 4 artikla pois lukien, seuraavanlaisiin arvopapereiden tarjoamisiin yleisölle:

a)  ▌yksinomaan kokeneille sijoittajille;

b)  ▌kutakin jäsenvaltiota kohti laskettuna alle 350 luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle ja unionissa yhteensä enintään 4 000 luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, jotka eivät ole kokeneita sijoittajia, tai sijoittajille, jotka täyttävät asetuksen (EU) N:o 345/2013 6 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset;

c)  ▌sijoittajille, jotka hankkivat niitä yhteensä vähintään 100 000 euron vasta-arvosta sijoittajaa ja kutakin yksittäistä tarjousta kohden;

d)  ▌yhteenlaskettu vasta-arvo unionissa on alle 1 000 000 euroa, kun se lasketaan 12 kuukauden jaksolta;

e)  osakkeet, jotka lasketaan liikkeeseen korvauksena jo liikkeeseen lasketuista samanlajisista osakkeista, jos tällaisten uusien osakkeiden liikkeeseenlasku ei merkitse osakepääoman korottamista;

f)  arvopaperit, jotka tarjotaan yritysoston yhteydessä vaihtotarjouksena, edellyttäen, että saatavilla on asiakirja, jossa annetaan kuvaus liiketoimesta ja sen vaikutuksesta liikkeeseenlaskijaan;

g)  arvopaperit, jotka tarjotaan, luovutetaan tai aiotaan luovuttaa sulautumisen tai jakautumisen yhteydessä, edellyttäen, että saatavilla on asiakirja, jossa annetaan kuvaus liiketoimesta ja sen vaikutuksesta liikkeeseenlaskijaan;

h)  osingot, jotka maksetaan nykyisille osakkeenomistajille osingon tuottaneiden osakkeiden kanssa samanlajisina osakkeina, edellyttäen, että julkaistaan asiakirja, joka sisältää tiedot osakkeiden lukumäärästä ja lajista sekä tarjouksen perusteluista ja ehdoista;

i)  arvopaperit, jotka työnantajayritys tai siihen sidoksissa oleva yritys tarjoaa, luovuttaa tai aikoo luovuttaa nykyisille tai entisille johtajille tai työntekijöille, edellyttäen, että julkaistaan asiakirja, joka sisältää tiedot arvopapereiden lukumäärästä ja lajista sekä tarjouksen tai luovutuksen perusteluista ja ehdoista.

Jäsenvaltioiden ei pidä laajentaa tämän asetuksen mukaisen esitteen laatimisvaatimusta kattamaan 1 d alakohdassa tarkoitettuja arvopaperitarjouksia. Lisäksi jäsenvaltioiden on pidätyttävä kansallisesti määräämästä tämäntyyppisille arvopaperitarjouksille muita julkistamisvaatimuksia, jotka voisivat aiheuttaa kohtuutonta tai tarpeetonta rasitusta. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja EAMV:lle mahdollisista kansallisesti sovellettavista julkistamisvaatimuksista, mukaan lukien asiaankuuluva säädösteksti.

4.  Tätä asetusta ei sovelleta seuraavien arvopapereiden kaupankäynnin kohteeksi ottamiseen säännellyllä markkinalla:

a)  arvopaperit, jotka ovat korvattavissa samalla säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena jo olevilla arvopapereilla, edellyttäen, että niiden osuus samalla säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena jo olevien osakkeiden lukumäärästä on alle 20 prosenttia 12 kuukauden ajanjaksona;

b)  osakkeet, jotka ovat tulosta muiden arvopapereiden muuntamisesta tai vaihtamisesta tai muiden arvopapereiden tuottamien oikeuksien käyttämisestä, jos mainitut osakkeet ovat samanlajisia kuin samalla säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena jo olevat arvopaperit, edellyttäen, että mainittujen osakkeiden osuus samalla säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena jo olevien osakkeiden lukumäärästä on alle 20 prosenttia 12 kuukauden ajanjaksona. Jos esite on laadittu joko tämän asetuksen tai direktiivin 2003/71/EY mukaisesti, kun yleisölle tai kaupankäynnin kohteeksi tarjotaan arvopapereita, joihin liittyy oikeus osakkeisiin, tai jos arvopaperit, joihin liittyy oikeus osakkeisiin, on laskettu liikkeeseen ennen tämän asetuksen voimaantuloa, tätä asetusta ei sovelleta mainittujen osakkeiden ottamiseen kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla riippumatta siitä, mikä on niiden osuus samalla säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena jo olevien samanlajisten osakkeiden lukumäärästä;

c)  osakkeet, jotka lasketaan liikkeeseen korvauksena sellaisista samanlajisista osakkeista, jotka jo ovat kaupankäynnin kohteena samalla säännellyllä markkinalla, edellyttäen, että tällaisten osakkeiden liikkeeseenlasku ei merkitse osakepääoman korottamista;

d)  arvopaperit, jotka tarjotaan yritysoston yhteydessä vaihtotarjouksena, edellyttäen, että saatavilla on asiakirja, jossa annetaan kuvaus liiketoimesta ja sen vaikutuksesta liikkeeseenlaskijaan;

e)  arvopaperit, jotka tarjotaan, luovutetaan tai aiotaan luovuttaa sulautumisen tai jakautumisen yhteydessä, edellyttäen, että saatavilla on asiakirja, jossa annetaan kuvaus liiketoimesta ja sen vaikutuksesta liikkeeseenlaskijaan;

f)  osakkeet, jotka tarjotaan, luovutetaan tai aiotaan luovuttaa vastikkeetta nykyisille osakkeenomistajille, ja osingot, jotka maksetaan osingon tuottaneiden osakkeiden kanssa samanlajisina osakkeina, edellyttäen, että mainitut osakkeet ovat samanlajisia kuin samalla säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena jo olevat osakkeet ja että julkaistaan asiakirja, joka sisältää tiedot osakkeiden lukumäärästä ja lajista sekä tarjouksen tai luovutuksen perusteluista ja ehdoista;

g)  arvopaperit, jotka työnantajayritys tai siihen sidoksissa oleva yritys – riippumatta siitä, sijaitseeko se unionissa – tarjoaa, luovuttaa tai aikoo luovuttaa nykyisille tai entisille johtajille tai työntekijöille, edellyttäen, että mainitut arvopaperit ovat samanlajisia kuin samalla säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi jo otetut arvopaperit ja että julkaistaan asiakirja, joka sisältää tiedot osakkeiden lukumäärästä ja lajista sekä tarjouksen tai luovutuksen perusteluista ja ehdoista;

h)  arvopaperit, jotka on jo otettu kaupankäynnin kohteeksi toisella säännellyllä markkinalla, edellyttäen, että

i)  nämä arvopaperit tai niiden kanssa samanlajiset arvopaperit ovat olleet yli 18 kuukautta kaupankäynnin kohteena mainitulla toisella säännellyllä markkinalla;

ii)  1 päivän heinäkuuta 2005 jälkeen säännellyllä markkinalla ensimmäisen kerran kaupankäynnin kohteeksi otettujen arvopapereiden mainitulla toisella säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamisen edellytyksenä oli direktiivin 2003/71/EY mukaisesti hyväksytty ja julkaistu esite;

iii)  niiden arvopapereiden osalta, jotka on ensimmäisen kerran otettu listalle 30 päivän kesäkuuta 1983 jälkeen, listalleottoesite on hyväksytty neuvoston direktiivissä 80/390/ETY(16) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/34/EY(17) säädettyjen vaatimusten mukaisesti, lukuun ottamatta tapauksia, joihin sovelletaan ii alakohtaa;

iv)  kaupankäyntiä kyseisellä toisella säännellyllä markkinalla koskevat jatkuvat velvollisuudet on täytetty; ja

v)  henkilö, joka hakee arvopaperin ottamista kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla tämän poikkeuksen nojalla, antaa yleisön saataville siinä jäsenvaltiossa, jonka säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista haetaan, 20 artiklan 2 kohdassa säädetyllä tavalla asiakirjan, jonka sisältö on 7 artiklan mukainen ja joka on laadittu kielellä, jonka on hyväksynyt sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jonka säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista haetaan. Asiakirjassa on ilmoitettava, missä viimeisin esite on saatavana ja missä liikkeeseenlaskijan jatkuvan tiedonantovelvollisuuden nojalla julkaisemat taloudelliset tiedot ovat saatavilla.

6.  Siirretään komissiolle valta antaa 42 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan tämän artiklan 3 kohdan f ja g alakohdassa ja 4 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettujen asiakirjojen vähimmäistiedot.

2 artikla

Määritelmät

1.  Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)  ’arvopapereilla’ tarkoitetaan direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 44 alakohdassa määriteltyjä siirtokelpoisia arvopapereita, lukuun ottamatta direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 17 kohdassa määriteltyjä rahamarkkinavälineitä, joiden maturiteetti on alle 12 kuukautta;

b)  ’osakesidonnaisilla arvopapereilla’ tarkoitetaan yritysten osakkeita tai yritysten osakkeita vastaavia muita siirtokelpoisia arvopapereita sekä kaikentyyppisiä näiden hankkimiseen oikeuttavia siirtokelpoisia arvopapereita, joissa tämä oikeutus perustuu niiden vaihtamiseen tai niiden antamien oikeuksien käyttämiseen, edellyttäen, että viimeksi mainitun tyyppiset arvopaperit on laskenut liikkeeseen kohde-etuutena olevien osakkeiden liikkeeseenlaskija tai yhteisö, joka kuuluu mainitun liikkeeseenlaskijan konserniin;

c)  ’muilla kuin osakesidonnaisilla arvopapereilla’ tarkoitetaan kaikkia arvopapereita, jotka eivät ole osakesidonnaisia;

d)  'arvopapereiden tarjoamisella yleisölle' tarkoitetaan missä tahansa muodossa ja minkä tahansa kanavan kautta henkilöille suunnattua viestintää, jossa annetaan riittävät tiedot tarjouksen ehdoista sekä tarjottavista arvopapereista, jotta sijoittaja voi tehdä päätöksen näiden arvopapereiden ostamisesta tai merkitsemisestä. Tätä määritelmää sovelletaan myös arvopapereiden tarjoamiseen rahoituksenvälittäjien kautta;

e)  ’kokeneilla sijoittajilla’ tarkoitetaan direktiivin 2014/65/EU liitteessä II olevan I jakson 1–4 kohdassa lueteltuja henkilöitä tai yhteisöjä ja henkilöitä tai yhteisöjä, joita kohdellaan pyynnöstä ammattimaisina asiakkaina direktiivin 2014/65/EU liitteessä II olevan II jakson mukaisesti, tai joita pidetään hyväksyttävinä vastapuolina direktiivin 2014/65/EU 30 artiklan mukaisesti, jolleivät ne ole pyytäneet, että niitä kohdellaan muina kuin ammattimaisina asiakkaina. Sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten on pyynnöstä ilmoitettava luokituksestaan liikkeeseenlaskijalle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asiaankuuluvan tietosuojalainsäädännön soveltamista.

f)  ’pienillä ja keskisuurilla yrityksillä’ (tai ’pk-yrityksillä’) tarkoitetaan joko

–  yrityksiä, jotka viimeisimmän tilinpäätöksensä tai konsolidoidun tilinpäätöksensä mukaan täyttävät vähintään kaksi seuraavista kolmesta kriteeristä: yrityksen työntekijöiden keskimäärä on tilikauden aikana alle 250, sen taseen loppusumma on enintään 43 000 000 euroa ja sen vuotuinen nettoliikevaihto on enintään 50 000 000 euroa, tai

–  direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 13 alakohdassa määriteltyjä pieniä ja keskisuuria yrityksiä;

g)  ’luottolaitoksella’ tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013(18) 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyä yritystä;

h)  ’liikkeeseenlaskijalla’ tarkoitetaan oikeushenkilöä, joka laskee tai aikoo laskea liikkeeseen arvopapereita;

i)  ’tarjoajalla’ tarkoitetaan oikeushenkilöä tai luonnollista henkilöä, joka tarjoaa arvopapereita yleisölle;

j)  ’säännellyllä markkinalla’ tarkoitetaan direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 21 alakohdassa määriteltyä säänneltyä markkinaa;

k)  ’mainonnalla’ (tai ’mainoksella’) tarkoitetaan ilmoituksia,

–  jotka liittyvät tiettyyn arvopapereiden yleisölle tarjoamiseen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamiseen säännellyllä markkinalla,

–  jotka on julkaissut liikkeeseenlaskija, tarjoaja tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista säännellyllä markkinalla hakeva henkilö tai takaaja tai jotka on julkaistu näiden puolesta ja

–  joilla pyritään nimenomaan edistämään arvopapereiden mahdollista merkintää tai hankkimista;

l)  ’säännellyillä tiedoilla’ tarkoitetaan kaikkia tietoja, jotka liikkeeseenlaskijan tai muun henkilön, joka on hakenut arvopaperien kaupankäynnin kohteeksi ottamista säännellyllä markkinalla ilman liikkeeseenlaskijan suostumusta, on julkaistava direktiivin 2004/109/EY tai jäsenvaltion sellaisten lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti, jotka on hyväksytty kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EU) N:o 596/2014 17 ja 19 artiklan nojalla;

m)  ’kotijäsenvaltiolla’ tarkoitetaan

i)  niiden unioniin sijoittautuneiden arvopapereiden liikkeeseenlaskijoiden osalta, joita ei ole mainittu ii alakohdassa, jäsenvaltiota, jossa liikkeeseenlaskijalla on sääntömääräinen kotipaikkansa;

ii)  yksikkökooltaan vähintään 1 000 euron suuruisten muiden kuin osakesidonnaisten arvopapereiden liikkeeseenlaskun osalta ja sellaisten muiden kuin osakesidonnaisten arvopapereiden liikkeeseenlaskun osalta, jotka oikeuttavat hankkimaan siirtokelpoisia arvopapereita tai saamaan käteissuorituksen niiden vaihtamisen tai niiden antamien oikeuksien käyttämisen seurauksena edellyttäen, että muiden kuin osakesidonnaisten arvopapereiden liikkeeseenlaskija on muu kuin kohde-etuutena olevien arvopapereiden liikkeeseenlaskija tai yhteisö, joka kuuluu jälkimmäisen liikkeeseenlaskijan konserniin, jäsenvaltiota, jossa liikkeeseenlaskijalla on sääntömääräinen kotipaikkansa tai jossa arvopapereita on otettu tai aiotaan ottaa kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla tai jossa arvopapereita tarjotaan yleisölle, liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön valinnan mukaan. Sama koskee muun valuutan kuin euron määräisiä muita kuin osakesidonnaisia arvopapereita sillä edellytyksellä, että niiden pienin yksikkökoko on lähes sama kuin 1 000 euroa;

iii)  kaikkien sellaisten arvopapereiden liikkeeseenlaskijoiden osalta, joita ei ole mainittu ii alakohdassa ja jotka ovat sijoittautuneet kolmanteen maahan, jäsenvaltiota, jossa arvopapereita on tarkoitus tarjota yleisölle ensimmäistä kertaa tai jossa tehdään ensimmäinen säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista koskeva hakemus, liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön valinnan mukaan, jollei liikkeeseenlaskijoiden, joiden kotipaikka on kolmannessa maassa, myöhemmin tekemästä valinnasta muuta johdu jommassakummassa seuraavista tilanteista:

–  kotijäsenvaltiota ei ole alun perin määritelty näiden liikkeeseenlaskijoiden valinnan mukaan,

–  sovelletaan direktiivin 2004/109/EY 2 artiklan 1 kohdan i alakohdan iii alakohtaa;

n)  ’vastaanottavalla jäsenvaltiolla’ tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa arvopaperitarjous tehdään yleisölle tai jossa haetaan kaupankäynnin kohteeksi ottamista säännellyllä markkinalla, jos se on eri jäsenvaltio kuin kotijäsenvaltio;

n a)   ’toimivaltaisella viranomaisella’ tarkoitetaan viranomaista, jonka kukin jäsenvaltio on nimennyt 29 artiklan mukaisesti, ellei tässä asetuksessa toisin säädetä;

o)  ’▌yhteissijoitusyrityksellä’ tarkoitetaan siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä, joille on annettu lupa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY(19) 5 artiklan mukaisesti, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU(20) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja;

p)  ’yhteissijoitusyrityksen osuuksilla’ tarkoitetaan yhteissijoitusyrityksen liikkeeseen laskemia arvopapereita, jotka ovat todisteena haltijan oikeudesta tällaisen yrityksen varoihin;

q)  ’hyväksymisellä’ (tai ’hyväksynnällä’) tarkoitetaan sitä, että kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen toteaa tekemänsä tarkastuksen perusteella, että esitteessä annetut tiedot ovat täydelliset, johdonmukaiset ja ymmärrettävät;

r)  ’ohjelmaesitteellä’ tarkoitetaan esitettä, joka on tämän asetuksen 8 artiklan mukainen ja liikkeeseenlaskijan valinnan mukaan tarjouksen lopullisten ehtojen mukainen;

s)  ’työpäivillä’ tarkoitetaan tässä asetuksessa asiaankuuluvan toimivaltaisen viranomaisen työpäiviä, lukuun ottamatta lauantaita, sunnuntaita ja yleisiä vapaapäiviä, sellaisena kuin ne on määritelty mainittuun toimivaltaiseen viranomaiseen sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä;

t)  ’monenkeskisellä kaupankäyntijärjestelmällä’ tarkoitetaan direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 22 alakohdassa määriteltyä monenkeskistä järjestelmää;

u)  ’pk-yritysten kasvumarkkinalla’ tarkoitetaan direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 12 alakohdassa määriteltyä pk-yritysten kasvumarkkinaa;

v)  ’kolmannen maan liikkeeseenlaskijalla’ tarkoitetaan liikkeeseenlaskijaa, joka on sijoittautunut kolmanteen maahan;

v a)   ’pysyvällä välineellä’ välinettä,

i)   jonka avulla asiakas voi tallentaa hänelle henkilökohtaisesti osoitettuja tietoja siten, että tiedot ovat saatavilla myöhempää käyttöä varten tietojen käyttötarkoituksen kannalta asianmukaisen ajan; ja

ii)   joka mahdollistaa tallennettujen tietojen jäljentämisen muuttumattomina.

2.  Jotta voidaan ottaa huomioon tekniikan kehitys finanssimarkkinoilla, komissiolle siirretään valta antaa 42 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täsmennetään teknisen sisällön osalta tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjä määritelmiä, pois lukien 1 kohdan f alakohdan pienten ja keskisuurten yritysten (pk‑yritykset) ▌määritelmä, ottaen huomioon tilanteen eri kansallisilla markkinoilla, ▌unionin lainsäädäntö ▌sekä talouden kehitys.

3 artikla

Esitteen julkaisemisvelvollisuus ja siitä vapauttaminen

1.  Arvopapereita ▌saa tarjota yleisölle unionissa vasta etukäteen julkaistavan esitteen julkaisemisen jälkeen tämän asetuksen mukaisesti.

2.  Jäsenvaltio voi päättää vapauttaa arvopapereiden tarjoamisen yleisölle 1 kohdassa säädetystä esitteen julkaisemisvelvollisuudesta, edellyttäen, että ▌tarjouksen yhteenlaskettu vasta-arvo unionissa on enintään 5 000 000 euroa laskettuna 12 kuukauden ajanjaksolta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 15 artiklan säännösten soveltamista.

Ensimmäisessä alakohdassa säädetyn poikkeuksen nojalla tehtyyn julkiseen tarjoukseen

a)   ei saa soveltaa tämän asetuksen mukaista oikeuttaa käyttää esitettä koko unionissa eikä asetuksen 23 ja 24 artiklaa siten sovelleta;

b)   siihen on sisällyttävä selvä ilmoitus siitä, että julkinen tarjous ei ole luonteeltaan rajatylittävä; eikä

c)   tarjouksella saa aktiivisesti tavoitella sijoittajia ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun jäsenvaltion ulkopuolelta.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja EAMV:lle kaikista ensimmäisen alakohdan mukaisesti tehdyistä päätöksistä ja päätökseen sisältyvää yhteenlaskettua vasta-arvoa varten valitusta raja-arvosta.

3.  Arvopapereita ▌saa ottaa kaupankäynnin kohteeksi unionin alueelle sijoittautuneella säännellyllä markkinalla vasta etukäteen julkaistavan esitteen julkaisemisen jälkeen.

3 a.   Jotta voidaan ottaa huomioon valuuttakurssivaihtelut, muiden valuuttojen kuin euron inflaatio ja vaihtokurssit mukaan luettuina, komissio voi hyväksyä 42 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä toimenpiteitä, joilla määritellään tämän artiklan 2 kohdassa säädetty kynnysarvo.

4 artikla

Vapaaehtoinen esite

Jos arvopapereiden tarjoaminen yleisölle tai arvopapereiden ottaminen kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan sellaisena kuin se on täsmennetty 1 artiklassa, liikkeeseenlaskijalla, tarjoajalla tai arvopaperin ottamista kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla hakevalla henkilöllä on oltava oikeus laatia esite tai tarvittaessa EU:n kasvuesite vapaaehtoisesti tämän asetuksen mukaisesti.

Tällaiseen 2 artiklan 1 kohdan m alakohdan määritelmän mukaisen kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymään vapaaehtoisesti laadittuun esitteeseen on sisällyttävä kaikki oikeudet ja velvollisuudet, jotka koskevat tämän asetuksen mukaista ▌esitettä, ja vapaaehtoiseen esitteeseen on sovellettava kaikkia tämän asetuksen säännöksiä kyseisen toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa.

5 artikla

Arvopapereiden edelleenmyynti

Sellaisten arvopapereiden edelleenmyyntiä, jotka ovat aiemmin olleet yhden tai useamman 1 artiklan 3 kohdan a–d alakohdan mukaisesti tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle suljetun tyyppisen arvopapereiden tarjoamisen kohteena, on pidettävä erillisenä tarjoamisena, ja määritettäessä, onko kyseinen edelleenmyynti arvopapereiden tarjoamista yleisölle, on sovellettava 2 artiklan 1 kohdan d alakohdan määritelmää. Arvopapereiden tarjoaminen rahoituksenvälittäjien kautta edellyttää esitteen julkaisemista, jos yksikään 1 artiklan 3 kohdan a–d alakohdan edellytyksistä ei täyty lopullisen tarjoamisen osalta.

Uutta esitettä ei vaadita tällaisessa arvopapereiden edelleenmyynnissä tai arvopapereiden tarjoamisessa loppusijoittajille rahoituksenvälittäjien kautta, jos saatavilla on 12 artiklan mukaisesti voimassa oleva esite ja jos liikkeeseenlaskija tai esitteen laatimisesta vastaava henkilö antaa kirjallisesti suostumuksensa sen käyttöön.

II LUKU

ESITTEEN LAATIMINEN

6 artikla

Esite

1.  Esitteen on sisällettävä asiaankuuluvat ja tarpeelliset tiedot, joita sijoittaja voi kohtuudella edellyttää arvopapereihin investoimisesta pystyäkseen muodostamaan tietoon perustuvan arvion

a)   liikkeeseenlaskijan ja mahdollisen takaajan varoista ja veloista, taloudellisesta asemasta, tuloksesta ja tulevaisuudennäkymistä sekä

b)   arvopapereiden tuottamista oikeuksista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 14 artiklan 2 kohdan ja 17 artiklan 2 kohdan säännösten soveltamista.

Nämä tiedot on laadittava ja esitettävä helposti analysoitavassa, ytimekkäässä ja ymmärrettävässä muodossa, ja ne voivat vaihdella riippuen seuraavista:

a)   liikkeeseenlaskijan luonne;

b)   arvopaperien tyyppi;

c)   liikkeeseenlaskijan olosuhteet;

d)   soveltuvissa tapauksissa yleisölle tarjoamisen ja kaupankäynnin kohteeksi ottamisen kohteena olevan sijoittajan tyyppi, tällaisen sijoittajan todennäköinen tietämys ja markkina, jolla arvopapereita on tarkoitus ottaa kaupan kohteeksi;

e)   sijoittajien käyttöön annettavat tiedot, joihin voidaan päästä käsiksi direktiivin 2004/109/EY 21 artiklan kohdassa tarkoitetun virallisesti nimetyn järjestelmän kautta, niiden vaatimusten lisäksi, joita unionin tai kansallisessa lainsäädännössä tai minkä tahansa muun toimivaltaisen viranomaisen, kauppapaikan, jonka toimesta tai jossa liikkeeseenlaskijan arvopaperit ovat listattuina tai kaupankäynnin kohteena, säännöissä edellytetään arvopaperien liikkeeseenlaskijalta;

f)   jäljempänä 14 ja 15 artiklassa kuvatun yksinkertaistetun tai suhteutetun julkistamisjärjestelmän sovellettavuus.

2.  Liikkeeseenlaskija, tarjoaja tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakeva henkilö voi laatia esitteen yhtenä tai useana erillisenä asiakirjana.

Vaaditut tiedot on erillisinä asiakirjoina laaditussa esitteessä jaettava rekisteröintiasiakirjaksi, arvopaperiliitteeksi ja tiivistelmäksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan 7 kohdan ja 7 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan ja 7 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan soveltamista. Rekisteröintiasiakirjan on sisällettävä tiedot liikkeeseenlaskijasta. Arvopaperiliitteen on sisällettävä tiedot arvopapereista, joita tarjotaan yleisölle tai jotka on tarkoitus ottaa kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla.

7 artikla

Esitteen tiivistelmä

1.  Esitteessä on oltava tiivistelmä, jossa annetaan keskeiset tiedot, jotka sijoittajat tarvitsevat voidakseen ymmärtää liikkeeseenlaskijan, takaajan ja säännellyllä markkinalla tarjottavien tai kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopapereiden luonteen sekä niihin liittyvät riskit, ja jonka yhdessä esitteen muiden osien kanssa on toimittava sijoittajien apuna niiden harkitessa sijoittamista näihin arvopapereihin.

Poiketen siitä, mitä 1 alakohdassa säädetään, niissä tapauksissa, joissa esite liittyy yksinomaan kokeneille sijoittajille tarjottavien muiden kuin osakesidonnaisten arvopapereiden kaupankäynnin kohteeksi ottamiseen säännellyllä markkinalla, tiivistelmää ei vaadita.

2.  Tiivistelmän on oltava sisällöltään täsmällinen, tasapuolinen ja selkeä, eikä se saa olla harhaanjohtava. Tiivistelmää on luettava esitteen johdantona, ja sen on oltava yhdenmukainen esitteen muiden osien kanssa.

3.  Tiivistelmä on laadittava lyhyenä, ytimekkäästi kirjoitettuna asiakirjana, joka on tulostettuna enintään kuuden A4-kokoisen sivun pituinen.

Vain poikkeuksellisissa tapauksissa toimivaltainen viranomainen voi sallia liikkeeseenlaskijalle pitemmän, tulostettuna enintään kymmenen A4-sivun pituisen tiivistelmän laatimisen, jos liikkeeseenlaskijan toiminnan monimutkaisuus, asian luonne tai liikkeeseen laskettujen arvopaperien luonne sitä edellyttää ja jos on olemassa riski, että ilman tiivistelmässä esitettäviä lisätietoja sijoittaja joutuisi johdetuksi harhaan.

Tiivistelmän on oltava

a)  esitystapansa, asettelunsa ja kirjasinkokonsa puolesta helppolukuinen;

b)  kirjoitettu sellaisella selkeällä, ytimekkäällä ja helppotajuisella yleiskielellä ja tyylillä, joka auttaa ymmärtämään tiedot kyseessä olevan sijoittajatyypin kannalta.

4.  Tiivistelmässä on oltava seuraavat neljä jaksoa:

a)  johdanto, joka sisältää yleiset ja erityiset varoitukset muun muassa siitä, missä määrin sijoittajat voivat pahimmassa tapauksessa menettää investointinsa;

b)  keskeiset tiedot liikkeeseenlaskijasta, tarjoajasta tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista säännellyllä markkinalla hakevasta henkilöstä;

c)  keskeiset tiedot arvopapereista;

d)  keskeiset tiedot itse tarjouksesta ja/tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisesta.

5.  Tiivistelmän johdannosta on käytävä ilmi:

a)   arvopapereiden nimi ja kansainväliset arvopaperien tunnusnumerot (ISIN-koodit);

b)   liikkeeseenlaskijan ▌tunniste- ja yhteystiedot, myös oikeushenkilötunnus (LEI);

c)   tarjoajan tunniste- ja yhteystiedot, myös oikeushenkilötunnus, jos tarjoajalla on oikeushenkilön asema, tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön tunniste- ja yhteystiedot;

d)   kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tunniste- ja yhteystiedot sekä asiakirjan päiväys.

Jos esite sisältää eri toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiä erillisiä asiakirjoja, ensimmäisen alakohdan d alakohdan soveltamiseksi tiivistelmän johdannossa on annettava kaikkien kyseisten toimivaltaisten viranomaisten tunniste- ja yhteystiedot.

Tiivistelmään on sisällyttävä varoitukset siitä, että

a)  tiivistelmää olisi luettava esitteen johdantona;

b)  sijoittajan olisi perustettava sijoituspäätöksensä koko esitteeseen;

c)  jos tuomioistuimessa pannaan vireille kanne esitteen tiedoista, kantajana toimiva sijoittaja voi jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön nojalla joutua ennen oikeudenkäynnin vireillepanoa vastaamaan esitteen käännöskustannuksista;

d)  tiivistelmän toimittaneet henkilöt ovat siviilioikeudellisessa vastuussa tiivistelmästä ja sen mahdollisesta käännöksestä vain, jos tiivistelmä on harhaanjohtava, epätarkka tai epäjohdonmukainen suhteessa esitteen muihin osiin tai jos siinä ei anneta yhdessä esitteen muiden osien kanssa keskeisiä tietoja sijoittajien auttamiseksi, kun ne harkitsevat sijoittamista näihin arvopapereihin.

6.  Edellä 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetun jakson on sisällettävä seuraavat tiedot:

a)  alajaksossa ”Arvopapereiden liikkeeseenlaskija” lyhyt kuvaus arvopapereiden liikkeeseenlaskijasta, mukaan luettuina vähintään seuraavat:

–  liikkeeseenlaskijan kotipaikka ja oikeudellinen muoto, sen oikeushenkilötunnus, liikkeeseenlaskijaan sovellettava laki ja liikkeeseenlaskijan perustamismaa,

–  liikkeeseenlaskijan pääasialliset toiminnot,

–  liikkeeseenlaskijan pääosakkaat sekä tieto siitä, onko se suoraan tai välillisesti jonkun omistuksessa tai määräysvallassa ja mikä tämä taho on,

–  liikkeeseenlaskijan keskeisten toimitusjohtajien ja hallituksen jäsenten tunnistetiedot,

–  liikkeeseenlaskijan lakisääteisten tilintarkastajien nimet;

b)  alajaksossa ”Liikkeeseenlaskijaa koskevat keskeiset taloudelliset tiedot” valikoidut keskeiset historialliset taloudelliset tiedot, jotka esitetään varainhoitovuosittain koko historiallisten taloudellisten tietojen kattamalta jaksolta ja seuraavalta osatilikaudelta, johon on liitetty mukaan vertailevat tiedot vastaavalta edeltävän tilikauden osatilikaudelta, mukaan luettuina tarvittaessa pro forma -tiedot. Vertailevia tasetietoja koskeva vaatimus on täytettävä esittämällä vuoden lopun tasetiedot;

c)  alajaksossa ”Liikkeeseenlaskijaan liittyvät olennaiset riskit” lyhyt kuvaus enintään kymmenestä merkittävimmästä liikkeeseenlaskijaan liittyvästä esitteessä esitetystä riskitekijästä, myös operatiivisista riskeistä ja sijoitusriskeistä.

7.  Edellä 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetun jakson on sisällettävä seuraavat tiedot:

a)  alajaksossa ”Arvopapereiden keskeiset ominaisuudet” sellainen lyhyt kuvaus tarjottavista ja/tai kaupankäynnin kohteeksi otettavista arvopapereista, jossa mainitaan vähintään

–  arvopapereiden tyyppi ja laji, niiden ISIN-tunnus, valuutta, yksikkökoko ja nimellisarvo sekä liikkeeseen laskettavien arvopapereiden lukumäärä ja arvopapereiden juoksuaika,

–  arvopapereihin liittyvät oikeudet,

–  arvopapereiden suhteellinen etuoikeusasema liikkeeseenlaskijan pääomarakenteessa maksukyvyttömyystapauksissa, tarvittaessa myös tiedot arvopapereiden alisteisuuden tasosta ja niiden käsittelystä kriisinratkaisutapauksessa luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä annetun direktiivin mukaisesti;

–  arvopapereiden vapaata siirtokelpoisuutta koskevat rajoitukset,

–  tarvittaessa osingonjako- tai voitonjakopolitiikka;

b)  alajaksossa ”Arvopapereiden kaupankäyntipaikka” maininta siitä, onko tarjottavista arvopapereista tehty tai aiotaanko niistä tehdä hakemus kaupankäynnin kohteeksi ottamiseksi säännellyllä markkinalla tai kaupankäyntiä varten monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä, ja tiedot kaikista markkinoista, joilla kyseisillä arvopapereilla käydään tai aiotaan käydä kauppaa;

c)  alajaksossa ”Arvopapereihin liittyvä takaus” lyhyt kuvaus mahdollisen takauksen luonteesta ja laajuudesta sekä lyhyt kuvaus takaajasta, mukaan lukien sen oikeushenkilötunnus;

d)  alajaksossa ”Arvopapereihin liittyvät olennaiset riskit” lyhyt kuvaus enintään kymmenestä merkittävimmästä esitteessä esitetystä arvopapereihin liittyvästä riskitekijästä▌.

Jos on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1286/2014(21) mukaisesti laadittava avaintietoasiakirja, liikkeeseenlaskija, tarjoaja tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakeva henkilö voi korvata tässä kohdassa säädetyt tiedot asetuksen (EU) N:o 1286/2014 8 artiklan 3 kohdan b–i alakohdassa säädetyillä tiedoilla. Tällaisessa tapauksessa ja silloin kun yksi tiivistelmä kattaa useita arvopapereita, jotka 8 artiklan 8 kohdan viimeisen alakohdan mukaisesti eroavat toisistaan vain erittäin vähäisten yksityiskohtien, kuten merkintähinnan tai erääntymispäivän, osalta, 3 kohdassa säädettyä enimmäispituutta on pidennettävä kolmella A4-kokoisella sivulla kutakin muuta arvopaperia kohti.

8.  Edellä 4 kohdan d alakohdassa tarkoitetun jakson on sisällettävä seuraavat tiedot:

a)  alajaksossa ”Arvopaperiin sijoittamisen edellytykset ja aikataulu” tarvittaessa tarjouksen yleiset ehdot, edellytykset ja oletettu aikataulu, tiedot kaupankäynnin kohteeksi ottamisesta, jakelusuunnitelma, tarjouksesta johtuvan omistuksen välittömän laimentumisen määrä ja prosenttiosuus sekä arvio liikkeeseenlaskun ja/tai tarjoamisen kokonaiskustannuksista, mukaan luettuna arvio kustannuksista, jotka liikkeeseenlaskija tai tarjoaja veloittaa sijoittajalta.

b)  alajaksossa ”Liikkeeseenlaskijan laatiman esitteen perusteet” lyhyt kuvaus tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen syistä sekä tieto tuottojen käyttötarkoituksesta ja arvioidusta nettomäärästä.

9.  Kussakin 6, 7 ja 8 kohdassa kuvatussa jaksossa liikkeeseenlaskija voi lisätä alaotsikoita, jos se katsotaan tarpeelliseksi.

10.  Tiivistelmä ei saa sisältää ristiviittauksia esitteen muihin osiin eikä viittauksina esitettyjä tietoja.

11.  EAMV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritellään 6 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen keskeisten historiallisten taloudellisten tietojen sisältö ja muoto ottaen huomioon erityyppiset arvopaperit ja liikkeeseenlaskijat ja varmistetaan, että tiedot on esitetty lyhyesti, tiiviisti ja ymmärrettävästi.

EAMV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [12 months from the date of entry into force of this Regulation].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

8 artikla

Ohjelmaesite

1.  Kun kyseessä ovat muut kuin osakesidonnaiset arvopaperit, esite voi liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön niin halutessa koostua ohjelmaesitteestä, joka sisältää merkitykselliset tiedot liikkeeseenlaskijasta ja yleisölle tarjottavista tai kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla otettavista arvopapereista.

2.  Ohjelmaesitteessä on oltava seuraavat tiedot:

a)  luettelo tarjouksen lopullisiin ehtoihin sisällytettävistä tiedoista;

b)  taulukko jonka otsikkona on ”Lopullisia ehtoja koskeva taulukko” ja joka on täytettävä jokaisesta yksittäisestä liikkeeseenlaskusta;

c)  sen verkkosivuston osoite, jolla lopulliset ehdot julkaistaan.

3.  Lopulliset ehdot on esitettävä erillisenä asiakirjana, tai ne on sisällytettävä ohjelmaesitteeseen tai sen täydennykseen. Lopulliset ehdot on laadittava helposti analysoitavassa ja ymmärrettävässä muodossa.

Lopulliset ehdot saavat sisältää ainoastaan arvopaperiliitettä koskevaa tietoa, eikä niitä saa käyttää ohjelmaesitteen täydentämiseen. Tällaisissa tapauksissa sovelletaan 17 artiklan 1 kohdan a alakohtaa.

4.  Jos lopulliset ehdot eivät sisälly ohjelmaesitteeseen eivätkä täydennykseen, liikkeeseenlaskijan on asetettava ne yleisön saataville 20 artiklan mukaisesti ja toimitettava ne kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle niin pian kuin se on käytännössä mahdollista, ennen arvopapereiden yleisölle tarjoamisen aloittamista tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista.

Lopullisiin ehtoihin on sisällytettävä selkeä ja näkyvä ilmoitus, jossa todetaan,

a)  että lopulliset ehdot on laadittu tätä asetusta soveltaen ja niitä on tulkittava yhdessä ohjelmaesitteen ja sen täydennyksen tai täydennysten kanssa, jotta saadaan kaikki merkitykselliset tiedot;

b)  missä ohjelmaesite ja sen täydennys tai täydennykset on julkaistu 20 artiklan mukaisesti;

c)  että yksittäisen liikkeeseenlaskun tiivistelmä on liitetty lopullisiin ehtoihin.

5.  Ohjelmaesite voidaan laatia yhtenä asiakirjana tai erillisinä asiakirjoina.

Jos liikkeeseenlaskija, tarjoaja tai arvopaperin ottamista kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla hakeva henkilö on aiemmin toimittanut tietyntyyppistä muuta kuin osakesidonnaista arvopaperia koskevan rekisteröintiasiakirjan tai 9 artiklassa määritellyn yleisen rekisteröintiasiakirjan toimivaltaiselle viranomaiselle ja päättää myöhemmässä vaiheessa laatia ohjelmaesitteen, ohjelmaesitteen on sisällettävä seuraavat tiedot:

a)  rekisteröintiasiakirjaan tai yleiseen rekisteröintiasiakirjaan sisältyvät tiedot;

b)  tiedot, jotka muuten sisältyisivät asianomaiseen arvopaperiliitteeseen, lukuun ottamatta lopullisia ehtoja, jos ne eivät sisälly ohjelmaesitteeseen.

6.  Ohjelmaesitteessä on eriteltävä selvästi kuhunkin eri arvopaperiin liittyvät erityiset tiedot.

7.  Tiivistelmä on laadittava vasta, kun lopulliset ehdot on sisällytetty ohjelmaesitteeseen 3 kohdan mukaisesti tai toimitettu toimivaltaiselle viranomaiselle, ja tällaisen tiivistelmän on koskettava yksittäistä liikkeeseenlaskua.

8.  Yksittäisen liikkeeseenlaskun tiivistelmään on sovellettava samoja vaatimuksia kuin lopullisiin ehtoihin, ja se on liitettävä lopullisiin ehtoihin.

Yksittäisen liikkeeseenlaskun tiivistelmän on oltava 7 artiklan mukainen, ja siinä on annettava keskeiset tiedot ohjelmaesitteestä ja lopullisista ehdoista. Tiivistelmän on sisällettävä seuraavat tiedot:

a)  ohjelmaesitteen tiedot, jotka ovat merkityksellisiä ainoastaan yksittäisen liikkeeseenlaskun kannalta, mukaan luettuina oleelliset tiedot liikkeeseenlaskijasta;

b)  ohjelmaesitteeseen sisältyvät vaihtoehdot, jotka ovat merkityksellisiä ainoastaan yksittäisen liikkeeseenlaskun kannalta lopullisissa ehdoissa määritetyllä tavalla;

c)  lopullisissa ehdoissa annetut merkitykselliset tiedot, jotka on jätetty ohjelmaesitteessä aiemmin täyttämättä.

Jos lopulliset ehdot koskevat useita arvopapereita, jotka eroavat toisistaan vain erittäin vähäisten yksityiskohtien, kuten merkintähinnan tai erääntymispäivän, osalta, kyseisiin kaikkiin arvopapereihin voidaan liittää yksi yksittäisen liikkeeseenlaskun tiivistelmä edellyttäen, että eri arvopapereihin liittyvät tiedot erotetaan selkeästi toisistaan.

9.  Ohjelmaesitteessä annettuja tietoja on tarvittaessa täydennettävä 22 artiklan mukaisesti ajantasaistetuilla tiedoilla liikkeeseenlaskijasta sekä yleisölle tarjottavista tai kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla otettavista arvopapereista.

10.  Yleisölle tarjoaminen voi jatkua sen ohjelmaesitteen voimassaolon päättymisen jälkeen, jonka mukaisesti tarjoaminen aloitettiin, edellyttäen, että uusi ohjelmaesite hyväksytään viimeistään edellisen ohjelmaesitteen viimeisenä voimassaolopäivänä. Tällaisen tarjouksen lopullisten ehtojen ensimmäisellä sivulla on oltava selvästi havaittava varoitus, jossa ilmoitetaan edellisen ohjelmaesitteen viimeinen voimassaolopäivä ja paikka, jossa uusi ohjelmaesite julkaistaan. Uuden ohjelmaesitteen on sisällettävä tai siihen on sisällytettävä viitattuina tietoina alkuperäisen ohjelmaesitteen lopullisia ehtoja koskeva lomake, ja siinä on viitattava lopullisiin ehtoihin, jotka koskevat tarjousta, joka jatkuu.

Peruuttamisoikeutta, joka myönnetään 22 artiklan 2 kohdan nojalla, on sovellettava myös sellaisiin sijoittajiin, jotka ovat päättäneet ostaa tai merkitä arvopapereita edellisen ohjelmaesitteen voimassaoloaikana, paitsi jos arvopaperit on jo toimitettu niille.

9 artikla

Yleinen rekisteröintiasiakirja

1.  Liikkeeseenlaskija, jonka sääntömääräinen kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa ja jonka arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla tai monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä, voi laatia jokaisena tilikautena rekisteröintiasiakirjan sellaisen yleisen rekisteröintiasiakirjan muodossa, jossa annetaan kuvaus yrityksen organisaatiosta, liiketoiminnasta, taloudellisesta asemasta, tuloksesta, tulevaisuudennäkymistä, hallintotavasta ja osakeomistusrakenteesta.

2.  Liikkeeseenlaskijan, joka päättää laatia yleisen rekisteröintiasiakirjan jokaisena tilikautena, on jätettävä se kotijäsenvaltionsa toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäväksi 19 artiklan 2, 4 ja 5 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Kun toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt liikkeeseenlaskijan yleisen rekisteröintiasiakirjan jokaisena tilikautena kahtena peräkkäisenä vuotena myöhemmät yleiset rekisteröintiasiakirjat tai muutokset tällaisiin yleisiin rekisteröintiasiakirjoihin voidaan toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle ilman ennakkohyväksyntää, elleivät kyseiset muutokset koske puutetta tai olennaista asiavirhettä tai olennaista epätarkkuutta, joka on omiaan johtamaan yleisöä harhaan niiden tosiseikkojen ja olosuhteiden osalta, jotka ovat olennaisen tärkeitä tietoon perustuvan arvion tekemiseksi liikkeeseenlaskijasta.

Jos liikkeeseenlaskija ei tämän jälkeen toimita yleistä rekisteröintiasiakirjaa toimivaltaiselle viranomaiselle yhtenä tilikautena, se menettää oikeuden toimittaa rekisteröintiasiakirja viranomaiselle ilman ennakkohyväksyntää, mistä syystä kaikki seuraavat yleiset rekisteröintiasiakirjat on jätettävä toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäviksi, kunnes toisessa alakohdassa säädetty edellytys täyttyy uudelleen.

3.  Liikkeeseenlaskijoiden, joilla on ennen tämän asetuksen soveltamispäivää ollut asetuksen (EY) N:o 809/2004 22(22) liitteen I tai XI mukaisesti laadittu rekisteröintiasiakirja, jonka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt vähintään kahtena peräkkäisenä vuotena ja joka on tämän jälkeen toimitettu toimivaltaiselle viranomaiselle direktiivin 2003/71/EY 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti, tai hyväksytty tällaisena rekisteröintiasiakirjana vuosittain, on voitava toimittaa yleinen rekisteröintiasiakirja toimivaltaiselle viranomaiselle ilman ennakkohyväksyntää 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti tämän asetuksen soveltamispäivästä.

4.  Sen jälkeen, kun yleinen rekisteröintiasiakirja on hyväksytty tai toimitettu toimivaltaiselle viranomaiselle ilman hyväksyntää, yleinen rekisteröintiasiakirja ja sen muutokset, joihin viitataan 7 ja 9 kohdassa, on asetettava yleisön saataville viipymättä ja noudattaen 20 artiklassa säädettyjä järjestelyjä.

5.  Yleisessä rekisteröintiasiakirjassa on noudatettava 25 artiklassa säädettyjä kielivaatimuksia.

6.  Tiedot voidaan sisällyttää yleiseen rekisteröintiasiakirjaan viittauksina 18 artiklassa säädetyin edellytyksin.

7.  Yleisen rekisteröintiasiakirjan toimivaltaiselle viranomaiselle toimittamisen tai hyväksymisen jälkeen liikkeeseenlaskija voi milloin tahansa päivittää yleisen rekisteröintiasiakirjansa tietoja toimittamalla sitä koskevan muutoksen toimivaltaiselle viranomaiselle.

8.  Toimivaltainen viranomainen voi milloin tahansa tarkastella sille ilman ennakkohyväksyntää toimitetun yleisen rekisteröintiasiakirjan sekä sen muutosten sisältöä.

Kyseisen tarkastelun yhteydessä toimivaltaisen viranomaisen on tarkastettava yleiseen rekisteröintiasiakirjaan ja sen muutoksiin sisältyvien tietojen täydellisyys, johdonmukaisuus ja ymmärrettävyys.

9.  Jos toimivaltainen viranomainen toteaa tarkastelun aikana, että yleinen rekisteröintiasiakirja ei täytä täydellisyyttä, johdonmukaisuutta ja ymmärrettävyyttä koskevia vaatimuksia ja/tai että muutokset tai täydentävät tiedot ovat tarpeen, sen on ilmoitettava asiasta liikkeeseenlaskijalle.

Liikkeeseenlaskijan on otettava huomioon toimivaltaisen viranomaisen sille osoittama muutosta tai täydentäviä tietoja koskeva pyyntö vasta seuraavaa tilikautta varten toimivaltaiselle viranomaiselle toimitettavassa seuraavassa yleisessä rekisteröintiasiakirjassa, paitsi jos liikkeeseenlaskija haluaa käyttää yleistä rekisteröintiasiakirjaa hyväksyttäväksi jätetyn esitteen osana. Tässä tapauksessa liikkeeseenlaskijan on toimitettava yleisen rekisteröintiesitteen muutos toimivaltaiselle viranomaiselle viimeistään silloin, kun 19 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu hakemus jätetään.

Poiketen siitä, mitä toisessa alakohdassa säädetään, jos toimivaltainen viranomainen ilmoittaa liikkeeseenlaskijalle, että sen muutosta koskeva pyyntö koskee puutetta tai olennaista asiavirhettä tai epätarkkuutta, joka on omiaan johtamaan yleisöä harhaan niiden tosiseikkojen ja olosuhteiden osalta, jotka ovat olennaisen tärkeitä tietoon perustuvan arvion tekemiseksi liikkeeseenlaskijasta, liikkeeseenlaskijan on toimitettava yleisen rekisteröintiasiakirjan muutos toimivaltaiselle viranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä.

10.  Edellä olevia 7 ja 9 kohdan säännöksiä sovelletaan ainoastaan, jos yleistä rekisteröintiasiakirjaa ei käytetä esitteen osana. Jos yleistä rekisteröintiasiakirjaa käytetään esitteen osana, ainoastaan 22 artiklassa annettuja esitteen täydentämistä koskevia sääntöjä sovelletaan esitteen hyväksymisen ja yleisölle tehdyn tarjouksen voimassaoloajan lopullisen päättymisen tai, tapauksen mukaan, säännellyllä markkinalla tapahtuvan kaupankäynnin aloittamisen välisenä aikana sen mukaan, kumpi näistä tapahtuu myöhemmin.

11.  Liikkeeseenlaskijalla, joka täyttää 2 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tai 3 kohdassa kuvatut edellytykset, on oltava säännöllisen liikkeeseenlaskijan asema, ja siihen on sovellettava 19 artiklan 5 kohdassa kuvattua nopeampaa hyväksymisprosessia edellyttäen, että

a)  toimitettuaan tai jätettyään hyväksyttäväksi kunkin yleisen rekisteröintitodistuksen liikkeeseenlaskija antaa toimivaltaiselle viranomaiselle kirjallisen vahvistuksen siitä, että kaikki säännellyt tiedot, jotka on annettava direktiivin 2004/109/EY ja tarvittaessa asetuksen (EU) N:o 596/2014 mukaisesti, on toimitettu toimivaltaiselle viranomaiselle ja julkaistu mainituissa säädöksissä säädettyjen vaatimusten mukaisesti; ja

b)  jos toimivaltainen viranomainen toteuttaa 8 kohdassa tarkoitetun tarkastelun, liikkeeseenlaskija muuttaa yleistä rekisteröintiasiakirjaansa 9 kohdassa säädettyjen järjestelyjen mukaisesti.

Jos liikkeeseenlaskija ei täytä jotain edellä mainituista edellytyksistä, se menettää säännöllisen liikkeeseenlaskijan aseman.

12.  Jos toimivaltaiselle viranomaiselle toimitettu tai sen hyväksymä yleinen rekisteröintiasiakirja julkaistaan viimeistään neljä kuukautta tilikauden päättymisen jälkeen ja se sisältää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY(23) 4 artiklassa tarkoitetut vuositilinpäätöksessä julkistettaviksi vaaditut tiedot, liikkeeseenlaskijan katsotaan täyttäneen velvoitteensa julkaista vuositilinpäätös mainitun artiklan mukaisesti.

Jos toimivaltaiselle viranomaiselle toimitettu tai sen hyväksymä yleinen rekisteröintiasiakirja tai sen muutos julkaistaan viimeistään kolme kuukautta tilikauden ensimmäisten kuuden kuukauden päättymisen jälkeen ja se sisältää direktiivin 2004/109/EY 5 artiklassa tarkoitetut puolivuotiskatsauksessa julkistettaviksi vaaditut tiedot, liikkeeseenlaskijan katsotaan täyttäneen velvoitteensa julkaista puolivuotiskatsaus mainitun artiklan mukaisesti.

Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa kuvatuissa tapauksissa liikkeeseenlaskijan on

a)  sisällytettävä yleiseen rekisteröintiasiakirjaan ristiviittausten luettelo, jossa yksilöidään, mistä kukin vuositilinpäätöksissä ja puolivuotiskatsauksissa vaadittu tieto löytyy yleisessä rekisteröintiasiakirjassa;

b)  toimitettava yleinen rekisteröintiasiakirja toimivaltaiselle viranomaiselle direktiivin 2004/109/EY 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja asetettava se direktiivin 2004/109/EY 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun virallisesti nimetyn järjestelmän saataville;

c)  sisällytettävä yleiseen rekisteröintiasiakirjaan vastuulausunto direktiivin 2004/109/EY 4 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja 5 artiklan 2 kohdan c alakohdassa edellytetyllä tavalla.

13.  Edellä olevaa 12 kohtaa sovelletaan ainoastaan, kun liikkeeseenlaskijan kotijäsenvaltio on tätä asetusta sovellettaessa myös direktiivin 2004/109/EY mukainen kotijäsenvaltio ja kun yleisen rekisteröintiasiakirjan kieli täyttää direktiivin 2004/109/EY 20 artiklassa säädetyt edellytykset.

14.  EAMV laatii teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa määritellään yleisen rekisteröintiasiakirjan tarkastamista, hyväksymistä, toimivaltaiselle viranomaiselle toimittamista ja tarkastelua koskeva menettely, yleisen rekisteröintiasiakirjan muuttamista koskevat edellytykset sekä olosuhteet, joissa säännöllisen liikkeeseenlaskijan asema saatetaan menettää.

EAMV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

10 artikla

Erillisistä asiakirjoista koostuva esite

1.  Liikkeeseenlaskijan, jonka rekisteröintiasiakirjan toimivaltainen viranomainen on jo hyväksynyt, on arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ottamisen yhteydessä laadittava ainoastaan arvopaperiliite ja tiivistelmä. Tällöin arvopaperiliite ja tiivistelmä on hyväksyttävä erikseen.

Jos rekisteröintiasiakirjan hyväksymisen jälkeen on ilmennyt sellainen rekisteröintiasiakirjan tietoihin liittyvä merkityksellinen uusi seikka tai olennainen asiavirhe tai epätarkkuus, joka vaikuttaa arvopapereiden arviointiin, rekisteröintiasiakirjan täydennys on jätettävä hyväksyttäväksi samaan aikaan kuin arvopaperiliite ja tiivistelmä. Tässä tapauksessa ei sovelleta oikeutta peruuttaa sitoumukset 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Rekisteröintiasiakirja ja tarvittaessa sen täydennys sekä niihin liitetyt arvopaperiliite ja tiivistelmä muodostavat esitteen, kun toimivaltainen viranomainen on ne hyväksynyt.

2.  Liikkeeseenlaskijan, jonka yleisen rekisteröintiasiakirjan toimivaltainen viranomainen on jo hyväksynyt tai joka on toimittanut yleisen rekisteröintiasiakirjan toimivaltaiselle viranomaiselle ilman 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaista ennakkohyväksyntää, on arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ottamisen yhteydessä laadittava ainoastaan arvopaperiliite ja tiivistelmä. Tällöin yleisen rekisteröintiasiakirjan hyväksymisen tai toimivaltaiselle viranomaiselle toimittamisen jälkeen toimivaltaiselle viranomaiselle toimitetut arvopaperiliite, tiivistelmä ja yleisen rekisteröintiasiakirjan kaikki muutokset – pois lukien säännöllisen liikkeeseenlaskijan yleisen rekisteröintiasiakirjan muutokset 19 artiklan 5 kohdan mukaisesti – on hyväksytettävä erikseen.

Jos liikkeeseenlaskija on toimittanut toimivaltaiselle viranomaiselle yleisen rekisteröintiasiakirjan ilman hyväksyntää, kaikki asiakirjat, mukaan luettuina yleisen rekisteröintiasiakirjan muutokset, on hyväksytettävä huolimatta siitä, että nämä asiakirjat ovat erillisiä.

Yleinen rekisteröintiasiakirja, jota on muutettu 9 artiklan 7 tai 9 kohdan mukaisesti, sekä siihen liitetyt arvopaperiliite ja tiivistelmä muodostavat esitteen, kun toimivaltainen viranomainen on ne hyväksynyt.

11 artikla

Esitteeseen liittyvä vastuu

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että esitteessä annetuista tiedoista ovat vastuussa liikkeeseenlaskija tai sen hallinto-, johto- tai valvontaelimet, tarjoaja, kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ottamista hakeva henkilö tai takaaja. Vastuussa olevat henkilöt on yksilöitävä esitteessä selkeästi ilmoittamalla heidän nimensä ja tehtävänsä tai oikeushenkilöiden kyseessä ollessa niiden nimet ja sääntömääräiset kotipaikat; esitteeseen on niin ikään sisällytettävä näiden henkilöiden antama vakuutus siitä, että esitteen sisältö vastaa heidän parhaan ymmärryksensä mukaan tosiseikkoja ja ettei esitteestä ei ole jätetty pois mitään asiaan todennäköisesti vaikuttavaa.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden siviilioikeudellista vastuuta koskevia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä sovelletaan esitteen sisältämistä tiedoista vastuussa oleviin henkilöihin.

Jäsenvaltioiden on kuitenkin varmistettava, ettei siviilioikeudellista vastuuta kohdisteta kehenkään pelkästään tiivistelmän perusteella, sen käännös mukaan luettuna, paitsi jos tiivistelmä on harhaanjohtava, epätarkka tai epäjohdonmukainen suhteessa esitteen muihin osiin tai jos siinä ei anneta yhdessä esitteen muiden osien kanssa keskeisiä tietoja sijoittajien auttamiseksi, kun he harkitsevat sijoittamista näihin arvopapereihin. Tiivistelmässä on oltava tätä koskeva selvä varoitus.

3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut henkilöt ovat vastuussa yleiseen rekisteröintiasiakirjaan sisältyvistä tiedoista ainoastaan sellaisissa tapauksissa, joissa yleistä rekisteröintiasiakirjaa käytetään hyväksytyn esitteen osana. Tätä sovelletaan silloin, kun yleiseen rekisteröintiasiakirjaan sisältyy direktiivin 2004/109/EY 4 ja 5 artiklan mukaiset tiedot, sanotun kuitenkaan rajoittamatta samojen artiklojen soveltamista.

12 artikla

Esitteen, ohjelmaesitteen ja rekisteröintiasiakirjan voimassaolo

1.  Esite tai ohjelmaesite, joka on yhtenä asiakirjana tai koostuu erillisistä asiakirjoista, on voimassa 12 kuukautta siitä, kun se on hyväksytty, kun on kyse arvopapereiden tarjoamisesta yleisölle tai niiden ottamisesta kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, edellyttäen kuitenkin, että esitteeseen tai ohjelmaesitteeseen on liitetty kaikki 22 artiklassa vaaditut täydennykset.

Jos esite tai ohjelmaesite koostuu erillisistä asiakirjoista, sen voimassaolo alkaa siitä, kun arvopaperiliite on hyväksytty.

2.  Rekisteröintiasiakirja, mukaan luettuna 9 artiklassa tarkoitettu yleinen rekisteröintiasiakirja, joka on aikaisemmin toimitettu toimivaltaiselle viranomaiselle tai hyväksytty, on voimassa käytettäväksi esitteen osana 12 kuukauden ajan siitä, kun se on toimitettu viranomaiselle tai hyväksytty.

Tällaisen rekisteröintiasiakirjan voimassaolon päättyminen ei vaikuta sen esitteen voimassaoloon, jonka osa rekisteröintiasiakirja on.

III LUKU

ESITTEEN SISÄLTÖ JA MUOTO

13 artikla

Vähimmäistiedot ja -muoto

1.  Komissio antaa 42 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat esitteen, ohjelmaesitteen ja lopullisten ehtojen muotoa ja luetteloita, jossa määritellään erityiset tiedot, jotka esitteessä on oltava, jottei samoja tietoja esitetä useampaan kertaan silloin, kun esite koostuu erillisistä asiakirjoista.

Esitteen eri luetteloja laadittaessa on otettava huomioon erityisesti seuraavat tekijät:

a)  erityyppiset tiedot, joita sijoittajat tarvitsevat osakesidonnaisista ja muista kuin osakesidonnaisista arvopapereista; on omaksuttava johdonmukainen lähestymistapa sellaisten esitteeseen sisällytettävien tietojen osalta, jotka koskevat taloudellisilta omaisuuksiltaan samankaltaisia arvopapereita, etenkin johdannaisarvopapereita;

b)  muiden kuin osakesidonnaisten arvopapereiden tarjoamisen ja kaupankäynnin kohteeksi ottamisen eri tyypit ja niihin liittyvät ominaispiirteet;

c)  sellaisen ohjelmaesitteen muoto, joka koskee muita kuin osakesidonnaisia arvopapereita, kaikentyyppiset optiot ja warrantit mukaan luettuina, ja siinä ilmoitettavat tiedot;

d)  tarvittaessa liikkeeseenlaskijan julkinen luonne;

e)  tarvittaessa liikkeeseenlaskijan toiminnan erityispiirteet.

Komission on erityisesti laadittava kaksi erillistä ja toisistaan merkittävästi eroavaa esiteluetteloa, joissa vahvistetaan muihin kuin osakesidonnaisiin arvopapereihin sovellettavat tietoa koskevat vaatimukset mukautettuina eri sijoittajaryhmiä – kokeneet ja muut kuin kokeneet sijoittajat – vastaavasti siten, että otetaan huomioon sijoittajien erilainen tiedontarve.

2.  Komissio antaa 42 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan luettelo yleiseen rekisteröintiasiakirjaan sisällytettävistä vähimmäistiedoista ja erityinen luettelo luottolaitosten yleistä rekisteröintiasiakirjaa varten.

Tällaisella luettelolla varmistetaan, että yleinen rekisteröintiasiakirja sisältää kaikki tarvittavat tiedot liikkeeseenlaskijasta, jotta samaa yleistä rekisteröintiasiakirjaa voidaan käyttää myös myöhemmin, kun osakesidonnaisia tai muita kuin osakesidonnaisia arvopapereita tai johdannaisia tarjotaan yleisölle tai otetaan kaupankäynnin kohteeksi. Taloudellisten tietojen, toiminnallisen ja taloudellisen katsauksen, tulevaisuudennäkymien sekä hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevien tietojen on oltava mahdollisimman yhdenmukaiset niiden tietojen kanssa, jotka on esitettävä direktiivin 2004/109/EY 4 ja 5 artiklassa tarkoitetuissa vuositilinpäätöksessä ja puolivuotiskatsauksessa sekä toimintakertomuksessa ja hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevassa selvityksessä.

3.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten on perustuttava kansainvälisten arvopaperimarkkinavalvojien yhteisöjen, erityisesti IOSCOn (International Organisation of Securities Commissions) antamiin taloudellisia ja muita tietoja koskeviin standardeihin sekä tämän asetuksen liitteisiin I, II ja III. Nämä delegoidut säädökset annetaan viimeistään ... päivänä ...kuuta .... [6 months before the date of application of this Regulation].

14 artikla

Listautumisen jälkeistä liikkeeseenlaskua koskevien tietojen yksinkertaistettu julkistamisjärjestelmä

1.  Seuraavat henkilöt voivat päättää laatia yksinkertaistetun esitteen listautumisen jälkeistä liikkeeseenlaskua koskevien tietojen yksinkertaistettua julkistamisjärjestelmää noudattaen, kun arvopapereita tarjotaan yleisölle tai otetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla:

a)  liikkeeseenlaskijat, joiden arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla tai pk-yritysten kasvumarkkinalla tai monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä, joka ei ole pk-yritysten kasvumarkkina ja jossa sovelletaan julkistamisvaatimuksia, jotka vastaavat vähintään pk-yritysten kasvumarkkinaan sovellettavia vaatimuksia rahoitusmarkkinadirektiivin 33 artiklan 3 kohdan d, e, f ja g alakohdan mukaisesti, vähintään 18 kuukauden ajaksi ja jotka laskevat liikkeeseen enemmän samanlajisia arvopapereita;

b)  liikkeeseenlaskijat, joiden osakesidonnaiset arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla tai pk-yritysten kasvumarkkinalla tai monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä, joka ei ole pk-yritysten kasvumarkkina ja jossa sovelletaan julkistamisvaatimuksia, jotka vastaavat vähintään pk-yritysten kasvumarkkinaan sovellettavia vaatimuksia rahoitusmarkkinadirektiivin 33 artiklan 3 kohdan d, e, f ja g alakohdan mukaisesti, vähintään 18 kuukauden ajaksi ja jotka laskevat liikkeeseen muita kuin osakesidonnaisia arvopapereita;

c)  tarjoajat, jotka tarjoavat sen lajisia arvopapereita, jotka on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla tai pk-yritysten kasvumarkkinalla tai monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä, joka ei ole pk-yritysten kasvumarkkina ja jossa sovelletaan julkistamisvaatimuksia, jotka vastaavat vähintään pk-yritysten kasvumarkkinaan sovellettavia vaatimuksia rahoitusmarkkinadirektiivin 33 artiklan 3 kohdan d, e, f ja g alakohdan mukaisesti, vähintään 18 kuukauden ajaksi.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa yksinkertaistetussa esitteessä on käytettävä 7 artiklan mukaista tiivistelmää, erityistä rekisteröintiasiakirjaa, jota voivat käyttää a, b ja c alakohdassa tarkoitetut henkilöt, ja erityistä arvopaperiliitettä, jota voivat käyttää a ja c alakohdassa tarkoitetut henkilöt.

Ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdan soveltamiseksi EAMV:n on julkistettava luettelo monenkeskisistä kaupankäyntijärjestelmistä, jotka eivät ole pk-yritysten kasvumarkkinoita ja joissa sovelletaan julkistamisvaatimuksia, jotka vastaavat vähintään pk-yritysten kasvumarkkinaan sovellettavia vaatimuksia rahoitusmarkkinadirektiivin 33 artiklan 3 kohdan d, e, f ja g alakohdan mukaisesti, ja päivitettävä tätä luetteloa säännöllisesti.

2.  Noudattaen 6 artiklan 1 kohdassa säädettyjä periaatteita ja rajoittamatta 17 artiklan 2 kohdan soveltamista, 1 kohdassa tarkoitettuun yksinkertaistettuun esitteeseen on sisällyttävä tarpeelliset suppeammat tiedot, joita sijoittaja edellyttäisi kohtuudella saavansa listautumisen jälkeisestä liikkeeseenlaskusta voidakseen tehdä tietoon perustuvan arvion

a)   liikkeeseenlaskijan ja mahdollisen takaajan tulevaisuudennäkymistä esitteeseen sisältyvien tai siihen viitattuina tietoina sisällytettyjen, yksinomaan viimeisintä tilikautta koskevien taloudellisten tietojen perustella,

b)   arvopapereihin liittyvistä oikeuksista,

c)   liikkeeseenlaskun syistä ja siitä liikkeeseenlaskijaan kohdistuvista vaikutuksista; näitä tietoja ovat erityisesti käyttöpääomaa koskeva lausunto, tiedot pääomittamisesta ja velkaantuneisuudesta, tiedot vaikutuksesta yleiseen pääomarakenteeseen sekä ytimekäs tiivistelmä asetuksen (EU) N:o 596/2014 mukaisesti edellisen liikkeeseenlaskun jälkeen julkistetuista merkityksellisistä tiedoista.

Tiivistelmän on katettava ainoastaan listautumisen jälkeistä liikkeeseenlaskua koskevassa yksinkertaistetussa julkistamisjärjestelmässä vaaditut tiedot.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetun yksinkertaistetun esitteen tiedot on laadittava ja esitettävä helposti analysoitavassa, ytimekkäässä ja ymmärrettävässä muodossa, jotta sijoittajat voivat tehdä tietoon perustuvan sijoituspäätöksen.

3.  Komissio antaa 42 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään 2 kohdassa tarkoitetut suppeammat tiedot, jotka on sisällytettävä 1 kohdassa tarkoitetussa yksinkertaistetussa julkistamisjärjestelmässä sovellettaviin luetteloihin.

Täsmennettäessä suppeampia tietoja, jotka on sisällytettävä yksinkertaistetussa julkistamisjärjestelmässä sovellettaviin luetteloihin, komission on otettava huomioon tarve helpottaa pääsyä pääomamarkkinoille, pääoman kustannuksien alentamisen ja pääoman saannin merkitys sekä tiedot, jotka liikkeeseenlaskijan on jo edellytetty julkistavan direktiivin 2004/109/EY ja soveltuvin osin asetuksen (EU) N:o 596/2014 mukaisesti. Komissio mitoittaa vaatimukset siten, että niissä keskitytään tietoihin, jotka ovat olennaisia ja merkityksellisiä listautumisen jälkeisten liikkeeseenlaskujen kannalta sekä oikeasuhteisia, jotta liikkeeseenlaskijoille ei aiheuteta tarpeetonta rasitetta.

Nämä delegoidut säädökset annetaan viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [6 months before the date of application of this Regulation].

15 artikla

EU:n kasvuesite

1.  Seuraavilla yksiköillä on oikeus laatia EU:n kasvuesite tässä artiklassa vahvistettua suhteutettua julkistamisjärjestelmää noudattaen, kun arvopapereita tarjotaan yleisölle, paitsi jos arvopaperit on tarkoitus ottaa kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla:

a)   pk-yritykset;

b)   liikkeeseenlaskijat, jotka ovat muita kuin pk-yrityksiä, jos yleisölle tarjoaminen koskee arvopapereita, jotka on tarkoitus ottaa kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinalla;

c)   liikkeeseenlaskijat, jotka ovat muita kuin a ja b kohdassa tarkoitettuja liikkeeseenlaskijoita, jos arvopapereiden yleisölle tarjoamisen yhteenlaskettu vasta-arvo unionissa on enintään 20 000 000 euroa laskettuna 12 kuukauden jaksolta.

Tämän artiklan mukaisesti hyväksytty EU:n kasvuesite on voimassa kaikenlaisen arvopapereiden yleisölle tarjoamisen osalta kaikissa vastaanottavissa jäsenvaltioissa 23, 24 ja 25 artiklassa vahvistetuin edellytyksin.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu suhteutetun julkistamisjärjestelmän mukainen EU:n kasvuesite on vakiomuotoinen asiakirja, joka liikkeeseenlaskijoiden on helppo täyttää.

1 a.   EU:n kasvuesitteen on katettava seuraavat kolme keskeistä tekijää:

a)   liikkeeseenlaskijaa koskevat keskeiset tiedot, kuten

i)   liikkeeseenlaskijan nimi ja esitteestä vastaavat henkilöt;

ii)   yleiskuva liikkeeseenlaskijan liiketoiminnasta, nykyisestä kaupankäynnistä ja tulevaisuudennäkymistä;

iii)   liikkeeseenlaskijaan liittyvät riskitekijät;

iv)   taloudelliset tiedot, jotka voidaan sisällyttää viittauksina;

b)   arvopapereita koskevat keskeiset tiedot, kuten

i)   tarjoukseen sisältyvien arvopaperien määrä ja laatu;

ii)   arvopaperien yleiset ehdot ja edellytykset sekä kuvaus arvopapereihin liittyvistä oikeuksista;

iii)   arvopapereihin liittyvät riskitekijät;

c)   tarjousta koskevat keskeiset tiedot, kuten

i)   tarjouksen yleiset ehdot ja edellytykset, mukaan lukien liikkeeseenlaskuhinta;

ii)   tarjouksen perustelut ja nettotuoton käyttötarkoitus.

3.  Komissio antaa 42 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään 1 ja 1 a kohdassa tarkoitetun vakiomuotoisen EU:n kasvuesitteen suppeampi sisältö ja muoto. Säädöksissä on täsmennettävä esiteluettelossa vaaditut tiedot yksinkertaisella kielellä ja mahdollisuuksien mukaan sisällyttäen tiedot viittauksina.

Täsmennettäessä erityisen vakiomuotoisen EU:n kasvuesitteen suppeampaa sisältä ja muotoa komission on mitoitettava tietovaatimukset siten, että ne painottuvat

a)   tietoihin, jotka ovat olennaisia ja merkityksellisiä tehtäessä investointi sijoittajille liikkeeseen laskettuihin arvopapereihin;

b)   tarpeeseen varmistaa yrityksen koon ja sen varainhankintatarpeiden välinen oikeasuhteisuus; ja

c)   esitteen tuotantokustannusksiin.

Komissio ottaa tällöin huomioon seuraavaa:

–   tarve varmistaa, että EU:n kasvuesite on hallinnollisen rasituksen ja julkaisemiskustannusten kannalta huomattavasti ja aidosti kevyempi kuin täydellinen esite;

–   tarve helpottaa pk-yritysten pääsyä pääomamarkkinoille ja varmistaa samalla sijoittajien luottamus tällaisiin yrityksiin sijoittamiseen;

–  tarve alentaa kustannuksia ja vähentää rasitetta pk-yritysten kannalta;

–  tarve tuoda esiin pk-yritysten kannalta erityisen merkitykselliset tiedot;

–  liikkeeseenlaskijan koko ja toiminnan kesto;

–  eri tarjoustyypit ja niiden ominaispiirteet;

–  erityyppiset tiedot, joita sijoittajat tarvitsevat eri arvopaperityypeistä.

Nämä delegoidut säädökset annetaan viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [6 months before the date of application of this Regulation].

16 artikla

Riskitekijät

1.  Esitteessä mainittavat riskitekijät on rajattava riskeihin, jotka ovat liikkeeseenlaskijalle ja/tai arvopapereille ominaisia ja jotka ovat olennaisia tietoon perustuvan sijoituspäätöksen tekemiseksi ja jotka vahvistetaan rekisteröintiasiakirjan ja arvopaperiliitteen sisällössä. ▌

1 a.   Riskivaikutuksiin on luettava myös vaikutukset, jotka aiheutuvat arvopaperin alisteisuuden tasosta, ja vaikutus joka kohdistuu arvopaperien haltijoille suoritettavien maksujen odotetusta koosta tai ajankohdasta konkurssin tai jonkin vastaavan menettelyn, mukaan lukien tarvittaessa luottolaitoksen maksukyvyttömyys tai sen kriisinratkaisu tai uudelleenjärjestely direktiivin 2014/59/EU (pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi) mukaisesti.

2.  EAMV laatii suuntaviivat, jotka koskevat ▌arviointia riskitekijöiden tunnusmerkillisyydestä ja olennaisuudesta sekä riskitekijöiden jakamista ▌. Lisäksi EAVM laatii suuntaviivat, joiden avulla toimivaltaiset viranomaiset voivat tarkistaa riskitekijöitä tavalla, joka kannustaa liikkeeseenlaskijoita julkistamaan riskitekijät asianmukaisesti ja kohdennetusti.

17 artikla

Tietojen julkistamatta jättäminen

1.  Jos yleisölle tarjottavien arvopapereiden lopullista tarjoushintaa ja/tai määrää ei voida ilmoittaa esitteessä,

a)  a)esitteessä on ilmoitettava perusteet ja/tai ehdot, joiden mukaisesti edellä mainitut tekijät määräytyvät, tai hinnan osalta enimmäishinta; tai

b)  arvopapereiden hankinta- tai merkintäsitoumuksen voi peruuttaa vähintään kahden työpäivän kuluessa siitä, kun yleisölle tarjottavien arvopapereiden lopullinen tarjoushinta ja/tai määrä on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle.

Arvopapereiden lopullinen tarjoushinta ja määrä on ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, ja ne on julkaistava 20 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti.

2.  Kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan olla julkistamatta esitteessä tiettyjä siihen kuuluvia tietoja, jos se katsoo, että jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)  kyseisten tietojen julkistaminen olisi yleisen edun vastaista;

b)  kyseisten tietojen julkistaminen aiheuttaisi vakavaa haittaa liikkeeseenlaskijalle, edellyttäen kuitenkin, ettei näiden tietojen julkistamatta jättäminen ole omiaan johtamaan yleisöä harhaan niiden tosiseikkojen ja olosuhteiden osalta, jotka ovat olennaisen tärkeitä tietoon perustuvan arvion muodostamiseksi liikkeeseenlaskijasta, tarjoajasta tai mahdollisesta takaajasta sekä esitteessä tarkoitettujen arvopapereiden tuottamista oikeuksista;

c)  kyseisillä tiedoilla on vain vähäinen merkitys tietyn tarjouksen tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamisen kannalta, eivätkä ne vaikuttaisi liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai takaajan taloudellisen aseman ja tulevaisuudennäkymien arviointiin.

Toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava EAMV:lle vuosittain kertomus tiedoista, joiden julkistamatta jättämiseen se on antanut luvan.

3.  Jos tietyt esitteeseen sisällytettävät tiedot ovat poikkeuksellisesti epätarkoituksenmukaisia liikkeeseenlaskijan toimialan, sen oikeudellisen muodon tai esitteessä tarkoitettujen arvopapereiden kannalta, esitteeseen on sisällytettävä vaadittavia tietoja vastaavat tiedot, paitsi jos tällaisia tietoja ei ole, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sijoittajille annettavien tietojen riittävyyttä koskevien vaatimusten soveltamista.

4.  Kun jäsenvaltio takaa arvopapereiden tarjoamisen, liikkeeseenlaskijalla, tarjoajalla tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevalla henkilöllä on laatiessaan esitettä 4 artiklan mukaisesti oikeus jättää pois kyseistä jäsenvaltiota koskevat tiedot.

5.  EAMV voi laatia suuntaviivaluonnoksia sellaisten tapausten määrittelemiseksi, joissa tietoja voidaan jättää julkistamatta 2 kohdan mukaisesti, ottaen huomioon 2 kohdassa tarkoitetut kertomukset, jotka toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava EAMV:lle.

18 artikla

Tietojen sisällyttäminen viittauksina

1.  Tietoja voidaan sisällyttää esitteeseen tai ohjelmaesitteeseen viittauksina, jos esite on julkaistu aikaisemmin tai samanaikaisesti sähköisessä muodossa, laadittu kielellä, joka täyttää 25 artiklan vaatimukset, ja ilmoitettu unionin lainsäädännön julkistamisvaatimuksien mukaisesti tai ilmoitettu kauppapaikan tai pk-yrityksien kasvumarkkinan sääntöjen mukaisesti, esimerkiksi:

a)  asiakirjat, jotka▌toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt tai jolle ne on toimitettu tämän asetuksen mukaisesti;

b)  1 artiklan 3 kohdan f ja g alakohdassa sekä 1 artiklan 4 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitetut asiakirjat;

c)  2 artiklan 1 kohdan l alakohdassa määritellyt säännellyt tiedot;

d)  vuosittaiset ja osavuosittaiset taloudelliset tiedot;

e)  tilintarkastuskertomukset ja tilinpäätökset;

f)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU(24) 19 artiklassa määritellyt toimintakertomukset;

g)  direktiivin 2013/34/EU 20 artiklassa määritellyt hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevat selvitykset;

h)  [[osakkeenomistajien oikeuksia koskevan tarkistetun direktiivin(25)] [X] artiklassa määritellyt palkitsemisraportit];

h a)   vuosikertomukset tai esitetyt tiedot, joita direktiivin 2011/61/EU 22 ja 23 artikla edellyttävät;

i)  perustamiskirja ja yhtiöjärjestys.

Näiden tietojen on oltava uusimpia liikkeeseenlaskijan käytettävissä olevia tietoja.

Kun tiedot sisällytetään viittauksina ainoastaan asiakirjan tietyissä osissa, esitteeseen on sisällytettävä lausunto, jossa todetaan, että sisällyttämättä jätetyt osat ovat joko tarpeettomia sijoittajan kannalta tai löytyvät muualta esitteestä.

2.  Kun tietoja sisällytetään asiakirjoihin viittauksina, liikkeeseenlaskijoiden, tarjoajien tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevien henkilöiden on varmistettava tietojen saatavuus. Esitteessä on oltava erityisesti luettelo ristiviittauksista, jotta sijoittajat voivat löytää yksittäiset tiedot helposti, ja esitteeseen on sisällytettävä hyperlinkit kaikkiin asiakirjoihin, jotka sisältävät viittauksina sisällytettyjä tietoja.

3.  Liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön on mahdollisuuksien mukaan samalla, kun se toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle esitteen ensimmäisen luonnoksen, ja joka tapauksessa esitteen tarkasteluprosessin aikana toimitettava esitteeseen viittauksina sisällytetyt tiedot haun mahdollistavassa sähköisessä muodossa, jollei toimivaltainen viranomainen, joka vastaa esitteen hyväksymisestä, ole jo hyväksynyt näitä tietoja tai jollei niitä ole jo toimitettu sille.

4.  ▌EAMV voi laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, jotka koskevat 1 kohdassa tarkoitettujen asiakirjaluettelojen päivittämistä sisällyttämällä niihin muuntyyppisiä asiakirjoja, jotka on unionin lainsäädännön mukaan toimitettava viranomaiselle tai jotka edellyttävät viranomaisen hyväksyntää.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

IV LUKU

ESITTEEN HYVÄKSYMISTÄ JA JULKAISEMISTA KOSKEVAT JÄRJESTELYT

19 artikla

Esitteen tarkastaminen ja hyväksyminen

1.  Esitettä ei saa julkaista ennen kuin asianomaisen kotijäsenvaltion asiaankuuluva toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt sen tai kaikki sen muodostavat osat.

2.  Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava liikkeeseenlaskijalle, tarjoajalle tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevalle henkilölle esitteen hyväksymistä koskevasta päätöksestään 10 työpäivän kuluessa esitteen luonnoksen jättämisestä.

Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava EAMV:lle esitteen ja sen mahdollisen täydennyksen hyväksymisestä samanaikaisesti, kun sen hyväksyntä notifioidaan liikkeeseenlaskijalle, tarjoajalle tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevalle henkilölle.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettu määräaika pidennetään 20 työpäivään, jos yleisölle tehtävä tarjous käsittää sellaisen liikkeeseenlaskijan arvopapereita, jonka arvopapereita ei ole aiemmin otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ja joka ei ole vielä tarjonnut arvopapereita yleisölle.

Tätä 20 työpäivän määräaikaa sovelletaan ainoastaan esitteen ensimmäisen luonnoksen jättämiseen. Jos on tietoja on toimitettava myöhemmin 4 kohdan mukaisesti, sovelletaan 2 kohdassa säädettyä määräaikaa.

4.  Jos toimivaltainen viranomainen toteaa, että esitteen luonnos ei täytä sen hyväksymiselle asetettuja täydellisyyttä, ymmärrettävyyttä ja johdonmukaisuutta koskevia vaatimuksia ja/tai että muutokset tai täydentävät tiedot ovat tarpeen,

a)  sen on ilmoitettava asiasta liikkeeseenlaskijalle, tarjoajalle tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevalle henkilölle 10 työpäivän kuluessa esitteen luonnoksen ja/tai täydentävien tietojen jättämisestä, ja esitettävä päätökselle yksityiskohtaiset perustelut; ja

b)  edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja määräaikoja on sovellettava vasta siitä päivästä, jona muutettu esitteen luonnos ja/tai pyydetyt täydentävät tiedot on jätetty toimivaltaiselle viranomaiselle.

5.  Poiketen siitä, mitä 2 ja 4 kohdassa säädetään, kyseisissä kohdissa tarkoitettua määräaikaa on lyhennettävä viiteen työpäivään, kun on kyse 9 artiklan 11 kohdassa tarkoitetuista säännöllisistä liikkeeseenlaskijoista. Säännöllisen liikkeeseenlaskijan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle hakemuksen suunnitellusta jättämisestä vähintään viisi työpäivää ennen päivää, jona se aikoo jättää hakemuksen hyväksyttäväksi.

Säännöllisen liikkeeseenlaskijan on jätettävä toimivaltaiselle viranomaiselle hakemus, joka sisältää tarvittavat muutokset yleiseen rekisteröintiasiakirjaan ja tarvittaessa arvopaperiliitteeseen ja tiivistelmään, jotka on jätetty hyväksyttäviksi.

Säännölliseltä liikkeeseenlaskijalta ei edellytetä hyväksynnän hankkimista yleiseen rekisteröintiasiakirjaan tehtäviin muutoksiin elleivät kyseiset muutokset koske puutetta tai olennaista asiavirhettä tai olennaista epätarkkuutta, joka on omiaan johtamaan yleisöä harhaan niiden tosiseikkojen ja olosuhteiden osalta, jotka ovat olennaisen tärkeitä tietoon perustuvan arvion tekemiseksi liikkeeseenlaskijasta.

6.  Toimivaltaisten viranomaisten on annettava verkkosivustoillaan tarkastamis- ja hyväksymisprosessia koskevat ohjeet esitteiden tehokkaan ja oikea-aikaisen hyväksymisen varmistamiseksi. Näissä ohjeissa on mainittava hyväksyntöjä koskevat yhteyspisteet. Liikkeeseenlaskijalla tai esitteen laatimisesta vastaavalla henkilöllä on oltava mahdollisuus suoraan viestiä ja olla vuorovaikutuksessa toimivaltaisen viranomaisen henkilöstön kanssa koko esitteen hyväksymisprosessin ajan.

9.  Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen esitteiden, rekisteröintiasiakirjojen, mukaan luettuina yleiset rekisteröintiasiakirjat, täydennysten ja muutosten hyväksymisen sekä yleisten rekisteröintiasiakirjojen, niiden muutosten ja lopullisten ehtojen toimittamisen yhteydessä veloittamien maksujen tason on oltava kohtuullinen ja oikeasuhteinen ja se on julkistettava vähintään toimivaltaisen viranomaisen verkkosivustolla.

10.  EAMV voi laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joilla määritetään esitteen täydellisyyden, ymmärrettävyyden ja johdonmukaisuuden tarkastamista ja esitteen hyväksymistä koskevat menettelyt.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

11.  EAMV käyttää sille asetuksella (EU) N:o 1095/2010 annettua toimivaltaa edistää valvontakäytäntöjen lähentymistä toimivaltaisten viranomaisten sellaisten tarkastamis- ja hyväksymisprosessien osalta, jotka liittyvät esitteeseen sisältyvien tietojen täydellisyyden, johdonmukaisuuden ja ymmärrettävyyden arvioimiseen. Tätä varten EAMV laatii toimivaltaisille viranomaisille esitteiden valvontaa ja käyttöä koskevia suuntaviivoja, jotka kattavat tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten noudattamisen tarkastelun sekä asianmukaisten hallinnollisten toimenpiteiden ja seuraamusten soveltamisen 36 ja 37 artiklan mukaisesti rikkomistapauksissa. [tark. 2] Erityisesti EAMV edistää lähentymistä, joka liittyy toimivaltaisten viranomaisten tehokkuuteen, menetelmiin ja ajoitukseen esitteeseen sisältyvien tietojen tarkastamisessa, tarvittaessa vertaisarviointien avulla.

11 a.   EAMV:n on kehitettävä keskitetty työnkulun hallintajärjestelmä, jonka olisi katettava esitteiden hyväksyntäprosessi vireillepanosta hyväksyntään, jolloin toimivaltaiset viranomaiset, EAMV ja liikkeeseenlaskijat voivat hallinnoida ja valvoa hyväksyntäpyyntöjä verkossa ja kaikkialla unionissa.

12.  EAMV järjestää ja toteuttaa vähintään yhden vertaisarvioinnin, jossa tarkastellaan toimivaltaisten viranomaisten tarkastamis- ja hyväksymismenettelyjä, mukaan luettuna toimivaltaisten viranomaisten välillä tapahtuva hyväksyntöjen notifiointi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 1095/2010 30 artiklan soveltamista. Vertaisarvioinnissa on myös arvioitava toimivaltaisten viranomaisten tarkastuksissaan ja hyväksynnöissään noudattamien eri lähestymistapojen vaikutuksia liikkeeseenlaskijoiden pääoman hankintaan Euroopan unionissa. Vertaisarviointia koskeva kertomus julkaistaan viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen soveltamispäivästä. EAMV voi ottaa huomioon asetuksen (EU) N:o 1095/2010 37 artiklassa tarkoitetun arvopaperimarkkina-alan osallisryhmän neuvot.

20 artikla

Esitteen julkaiseminen

1.  Kun esite on hyväksytty, liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön on julkaistava se kohtuullisessa ajassa ennen kuin kyseisten arvopapereiden tarjoaminen yleisölle aloitetaan tai ne otetaan kaupankäynnin kohteeksi ja viimeistään tarjoamisen aloittamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen ajankohtana.

Tarjottaessa yleisölle ensimmäistä kertaa osakelajia, joka on otettu ensimmäistä kertaa kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, esite on annettava yleisön saataville vähintään kuusi työpäivää ennen tarjouksen päättymistä.

2.  Riippumatta siitä, onko esite yhtenä asiakirjana vai erillisinä asiakirjoina, se katsotaan annetuksi yleisön saataville, kun se on julkaistu sähköisessä muodossa jollakin seuraavista verkkosivustoista:

a)  liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön verkkosivusto;

b)  arvopapereita tarjoavien tai myyvien rahoituksenvälittäjien, mukaan luettuina maksuasiamiehet, verkkosivusto;

c)  soveltuvin osin sen säännellyn markkinan verkkosivusto, jolla kaupankäynnin kohteeksi ottamista haetaan, tai monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjän verkkosivusto.

3.  Esite on julkaistava tähän tarkoitukseen varatussa verkkosivuston osiossa, joka on helposti löydettävissä verkkosivustolta. Esitteen on oltava ladattavissa ja tulostettavissa sekä haun mahdollistavassa sähköisessä muodossa, jota ei voida muuttaa.

Sellaisia tietoja sisältävien asiakirjojen, jotka on sisällytetty esitteeseen viitattuina tietoina, sekä esitteen täydennysten ja/tai lopullisten ehtojen on oltava saatavilla samassa osiossa esitteen kanssa, tarvittaessa hyperlinkkien avulla.

Edellä 9 artiklan 11 kohdassa tarkoitetut säännölliset liikkeeseenlaskijat voivat täydennyksen sijasta sisällyttää muutoksia yleiseen rekisteröintiasiakirjaan dynaamisella viittauksella yleisen rekisteröintiasiakirjan uusimpaan versioon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 22 artiklan 2 kohdassa säädettyä peruuttamisoikeutta.

4.  Esitteen saatavuuden edellytyksenä ei saa olla rekisteröintiprosessin loppuun saattaminen, oikeudellisen vastuun rajaamista koskevan vastuuvapauslausekkeen hyväksyminen tai maksun suorittaminen.

5.  Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on julkaistava verkkosivustollaan kaikki hyväksytyt esitteet tai vähintään luettelo hyväksytyistä esitteistä, mukaan luettuna hyperlinkit 3 kohdassa tarkoitettuihin verkkosivustojen erillisiin osioihin, sekä tiedot vastaanottavasta jäsenvaltiosta tai vastaanottavista jäsenvaltioista, jos esitteet on notifioitu 24 artiklan mukaisesti. Julkaistu luettelo, hyperlinkit mukaan luettuina, on pidettävä ajan tasalla, ja kukin siihen sisällytetty tieto on pidettävä verkkosivustolla 7 kohdassa tarkoitetun ajan.

Samaan aikaan kun toimivaltainen viranomainen ilmoittaa EAMV:lle esitteen tai sen mahdollisen täydennyksen hyväksymisestä, sen on toimitettava EAMV:lle sähköinen kopio esitteestä ja sen mahdollisesta täydennyksestä, sekä tiedot, jotka EAMV tarvitsee esitteen luokittelemiseksi 6 kohdassa tarkoitetussa säilytysjärjestelmässä ja 45 artiklassa tarkoitettua kertomusta varten.

Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on julkaistava tiedot kaikista 24 artiklan mukaisesti vastaanotetuista notifikaatioista verkkosivustollaan.

6.  Viimeistään siitä alkaen, kun asianomaisten arvopapereiden tarjoaminen yleisölle on alkanut tai ne on otettu kaupankäynnin kohteeksi, EAMV:lle julkaisee verkkosivustollaan kaikki toimivaltaisilta viranomaisilta vastaanottamansa esitteet, mukaan luettuina niiden mahdolliset täydennykset, lopulliset ehdot ja tarvittaessa niiden käännökset, sekä tiedot vastaanottavasta jäsenvaltiosta tai vastaanottavista jäsenvaltioista, joihin esitteet on notifioitu 24 artiklan mukaisesti. Julkaiseminen varmistetaan säilytysjärjestelmällä, johon yleisöllä on maksuton pääsy ja jossa on käytettävissä hakutoimintoja. Esitteisiin sisältyvien keskeisten tietojen, kuten arvopapereiden ISIN-koodin ja liikkeeseenlaskijoiden oikeushenkilötunnuksen, on oltava luettavissa koneellisesti myös, kun käytetään metadataa.

7.  Kaikkien hyväksyttyjen esitteiden on oltava 2 ja 6 kohdassa tarkoitetuilla verkkosivustoilla julkisesti saatavilla digitaalisessa muodossa vähintään 10 vuoden ajan niiden julkaisemisesta.

8.  Jos esite koostuu useasta asiakirjasta ja/tai jos se sisältää viitattuja tietoja, asiakirjat ja tiedot, jotka muodostavat esitteen, voidaan julkaista ja levittää erikseen, edellyttäen että kyseiset asiakirjat annetaan yleisön saataville 2 kohdan säännösten mukaisesti. Kussakin esitteen osan muodostavassa asiakirjassa on ilmoitettava, missä muut asiakirjat, jotka on jo hyväksytty ja/tai toimitettu toimivaltaiselle viranomaiselle, ovat saatavilla.

9.  Yleisön saataville annetun esitteen ja/tai sen täydennysten tekstin ja muodon on aina oltava sama kuin kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymässä alkuperäisessä versiossa.

10.  Liikkeeseenlaskijan, tarjoajan, kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön tai arvopapereita tarjoavien tai myyvien rahoituksenvälittäjien on pyynnöstä ja maksutta toimitettava pysyvällä välineellä kopio esitteestä luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille. Toimittamisvelvoite rajoittuu lainkäyttöalueisiin, joilla tarjous on tehty yleisölle tai joilla kaupankäynnin kohteeksi ottaminen tapahtuu tämän asetuksen mukaisesti.

11.  Jotta voidaan varmistaa tässä artiklassa säädettyjen menettelyjen johdonmukainen yhdenmukaistaminen, EAMV voi laatia luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään esitteiden julkaisemista koskevat vaatimukset.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

12.  EAMV laatii luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa eritellään 5 kohdassa tarkoitettujen esitteiden luokittelemiseksi tarvittavat tiedot.

EAMV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [12 months from date of entry into force of this Regulation].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

21 artikla

Mainonta

1.  Kaikessa mainonnassa, joka koskee joko arvopapereiden tarjoamista yleisölle tai niiden ottamista kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, on noudatettava tässä artiklassa säädettyjä periaatteita.

2.  Mainonnassa on mainittava, että esite on julkaistu tai aiotaan julkaista, sekä ilmoitettava, missä esite on sijoittajien saatavilla.

3.  Mainonnan on oltava selvästi tunnistettavissa mainonnaksi. Mainokseen sisältyvät tiedot eivät saa olla epätarkkoja tai harhaanjohtavia. Mainokseen sisältyvien tietojen on myös oltava johdonmukaisia suhteessa tietoihin, jotka esite sisältää, jos se on jo julkaistu, tai jotka esitteen on sisällettävä, jos esite julkaistaan myöhemmin.

4.  Kaikkien arvopapereiden yleisölle tarjoamista tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista koskevien suullisesti tai kirjallisesti annettujen tietojen on oltava yhdenmukaiset esitteen tietojen kanssa, vaikkei tietoja annettaisi mainostarkoituksessa.

Jos liikkeeseenlaskija tai tarjoaja antaa suullisesti tai kirjallisesti olennaisia tietoja, jotka suunnataan yhdelle tai useammalle valikoidulle sijoittajalle, tällaiset tiedot on annettava myös kaikille muille sijoittajille, joille tarjous on suunnattu, riippumatta siitä vaaditaanko tämän asetuksen mukaista esitettä. Jos on julkistettava esite, tiedot on sisällytettävä esitteeseen tai 22 artiklan 1 kohdan mukaiseen esitteen täydennykseen.

5.  Sen jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella, jossa mainoksia levitetään, on oltava valtuudet valvoa, että mainonnassa, joka liittyy arvopapereiden tarjoamiseen yleisölle tai niiden ottamiseen kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, noudatetaan 2–4 kohdassa tarkoitettuja periaatteita.

Tarvittaessa kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on avustettava jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista mainosten levittämisen yhteydessä arvioimalla, miten mainokset vastaavat esitteessä olevia tietoja.

Toimivaltaisen viranomaisten suorittama mainosten tarkastelu ei saa olla ehtona sille, että arvopapereita tarjotaan yleisölle tai otetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla missään vastaanottavassa jäsenvaltiossa, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta 30 artiklan 1 kohdassa säädettyyn toimivaltaan.

5 b.   Toimivaltaisen viranomaisen tämän artiklan mukaisesti suorittamasta mainonnan valvonnasta ei saa periä maksuja.

5 c.   Sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa mainoksia levitetään, voi sopia kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, joka ei ole sama toimivaltainen viranomainen, kanssa, että kotijäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on valtuudet valvoa, että mainonta on 5 kohdan säännösten mukaista. Jos tällainen sopimus tehdään, kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta liikkeeseenlaskijalle ja EAMV:lle viipymättä.

6.  EAMV:n on laadittava luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään tämän artiklan 2–4 kohdassa ja 5 artiklassa tarkoitettua mainontaa koskevat säännökset, täsmentäen myös mainosten levittämistä koskevat säännökset, ja vahvistetaan kotijäsenvaltion ja sen jäsenvaltion, jossa mainoksia levitetään, toimivaltaisten viranomaisten yhteistyötä koskevat menettelyt.

EAMV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [12 months from date of entry into force of this Regulation].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

22 artikla

Esitteen täydennys

1.  Kaikki esitteen sisältämiin tietoihin liittyvät merkitykselliset uudet seikat, olennaiset asiavirheet tai epätarkkuudet, jotka voivat vaikuttaa arvopapereiden arviointiin ja jotka ilmenevät tai havaitaan esitteen hyväksymisen jälkeen mutta ennen yleisölle tehdyn tarjouksen voimassaoloajan lopullista päättymistä tai kaupankäynnin aloittamista säännellyllä markkinalla sen mukaan, kumpi näistä tapahtuu myöhemmin, on mainittava esitteen täydennyksessä ilman aiheetonta viivytystä.

Tällainen täydennys on hyväksyttävä viiden työpäivän kuluessa samoin menettelyin kuin esite ja julkaistava noudattamalla vähintään niitä järjestelyjä, joita on noudatettu alkuperäistä esitettä julkaistaessa 20 artiklan mukaisesti. Tarvittaessa on täydennettävä myös tiivistelmää ja sen mahdollisia käännöksiä täydennykseen sisältyvien uusien tietojen huomioon ottamiseksi.

2.  Mikäli esite liittyy arvopapereiden tarjoamiseen yleisölle, sijoittajilla, jotka ovat jo päättäneet ostaa tai merkitä arvopapereita ennen täydennyksen julkaisemista, on oltava oikeus peruuttaa sitoumuksensa viiden työpäivän kuluessa täydennyksen julkaisemisesta edellyttäen, että 1 kohdassa tarkoitettu uusi seikka, asiavirhe tai epätarkkuus on ilmennyt ennen julkisen tarjouksen voimassaolon lopullista päättymistä tai arvopapereiden toimittamista sen mukaan, kumpi näistä tapahtuu ensin. Liikkeeseenlaskija tai tarjoaja voi pidentää tätä määräaikaa. Peruuttamisoikeuden päättymispäivä on ilmoitettava täydennyksessä.

Jos liikkeeseenlaskija päättää sisällyttää kaikki yleiseen rekisteröintiasiakirjaan tehdyt muutokset käyttämällä dynaamista viittausta yleisen rekisteröintiasiakirjan uusimpaan versioon 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun täydennyksen asemesta, se ei vaikuta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun sijoittajan peruuttamisoikeuteen.

3.  Jos liikkeeseenlaskija laatii täydennyksen sellaisista ohjelmaesitteen tiedoista, jotka koskevat ainoastaan yhtä tai useampaa yksittäistä liikkeeseenlaskua, 2 kohdassa tarkoitettua sijoittajien oikeutta peruuttaa sitoumuksensa sovelletaan ainoastaan asianomaiseen liikkeeseenlaskuun tai asianomaisiin liikkeeseenlaskuihin eikä mihinkään muihin ohjelmaesitteen perusteella tehtäviin arvopapereiden liikkeeseenlaskuihin.

4.  Jos 1 kohdassa tarkoitettu merkityksellinen uusi seikka, olennainen asiavirhe tai epätarkkuus koskee ainoastaan sellaisia tietoja, jotka sisältyvät rekisteröintiasiakirjaan tai yleiseen rekisteröintiasiakirjaan ja jos kyseistä rekisteröintiasiakirjaa tai yleistä rekisteröintiasiakirjaa käytetään samanaikaisesti useiden esitteiden osana, on laadittava ja hyväksytettävä vain yksi täydennys. Tällöin täydennyksessä on mainittava kaikki esitteet, joihin se liittyy.

5.  Tarkastaessaan täydennystä ennen hyväksymistä toimivaltainen viranomainen voi pyytää, että täydennyksessä on liitteenä täydennetyn esitteen konsolidoitu versio, jos tämä on tarpeen esitteeseen sisältyvien tietojen ymmärrettävyyden varmistamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 20 artiklan 3 kohdan 2 a alakohdan soveltamista. Tällainen pyyntö katsotaan 19 artiklan 4 kohdan mukaiseksi täydentäviä tietoja koskevaksi pyynnöksi.

6.  Jotta voidaan varmistaa johdonmukainen yhdenmukaistaminen tämän artiklan osalta ja ottaa huomioon tekniikan kehitys finanssimarkkinoilla, EAMV laatii teknisten sääntelystandardien luonnoksia niiden tilanteiden määrittelemiseksi, joissa esitteen sisältämiin tietoihin liittyvä merkityksellinen uusi seikka, olennainen asiavirhe tai epätarkkuus edellyttää esitteen täydennyksen julkaisemista.

EAMV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [12 months from the date of entry into force of this Regulation].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

V LUKU

RAJAT YLITTÄVÄ TARJOAMINEN JA KAUPANKÄYNNIN KOHTEEKSI OTTAMINEN SEKÄ KÄYTETTÄVÄ KIELI

23 artikla

Esitteiden ja yleisten rekisteröintiasiakirjojen unioninlaajuinen hyväksyminen

1.  Jos arvopapereita on tarkoitus tarjota yleisölle tai ottaa kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa tai muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossa, kotijäsenvaltion hyväksymä esite ja sen mahdolliset täydennykset ovat voimassa yleisölle tarjoamista tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista varten missä tahansa vastaanottavassa jäsenvaltiossa edellyttäen, että EAMV:lle ja kunkin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle on annettu 24 artiklan mukainen notifikaatio, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 35 artiklan säännösten soveltamista. Vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät saa ryhtyä esitteiden osalta hyväksymis- tai hallintomenettelyihin.

Edellä olevan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan säännöksiä sovelletaan myös jo hyväksyttyihin yleisiin rekisteröintiasiakirjoihin.

Jos esite jätetään hyväksyttäväksi yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa ja se sisältää yleisen rekisteröintiasiakirjan, joka on jo hyväksytty jossakin toisessa jäsenvaltiossa, toimivaltainen viranomainen, joka tarkastelee esitettä sen hyväksymistarkoituksessa, ei tarkastele uudelleen yleistä rekisteröintiasiakirjaa vaan hyväksyy sen ennakkohyväksynnän.

2.  Jos esitteen hyväksymisen jälkeen ilmenee 22 artiklassa tarkoitettuja merkityksellisiä uusia seikkoja, olennaisia asiavirheitä tai epätarkkuuksia, kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on vaadittava 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyttävän täydennyksen julkaisemista. EAMV ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voivat ilmoittaa kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle uusien tietojen tarpeesta.

24 artikla

Notifiointi

1.  Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on liikkeeseenlaskijan tai esitteen laatimisesta vastaavan henkilön pyynnöstä kolmen työpäivän kuluessa tämän pyynnön vastaanottamisesta, tai mikäli esitteen luonnos on liitetty pyyntöön, yhden työpäivän kuluessa esitteen hyväksymisestä notifioitava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksymistodistus, josta käy ilmi, että esite on laadittu tämän asetuksen mukaisesti, sekä sähköinen kopio kyseisestä esitteestä. EAMV perustaa verkkosivut, joilla jokainen kansallinen toimivaltainen viranomainen syöttää nämä tiedot.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun notifikaatioon on tarvittaessa liitettävä liikkeeseenlaskijan tai esitteen laatimisesta vastaavan henkilön vastuulla tehdyn esitteen ja/tai tiivistelmän käännös.

Tämän artiklan 1 alakohtaa sovelletaan soveltuvin osin, kun yleinen rekisteröintiasiakirja on hyväksytty 9 artiklan ensimmäisen ja toisen alakohdan mukaisesti.

Hyväksymistodistus on notifioitava myös liikkeeseenlaskijalle tai esitteen tai tarvittaessa yleisen rekisteröintiasiakirjan laatimisesta vastaavalle henkilölle samanaikaisesti kuin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

2.  Todistuksessa on oltava maininta 17 artiklan 2 ja 3 kohdan säännösten soveltamisesta sekä perustelut niiden soveltamiselle.

3.  Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava EAMV:lle esitettä koskevasta hyväksymistodistuksesta samanaikaisesti, kun se notifioidaan vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

4.  Jos aiemmin notifioidun ohjelmaesitteen lopulliset ehdot eivät sisälly ohjelmaesitteeseen eivätkä täydennykseen, kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava ne sähköisesti vastaanottavan jäsenvaltion tai vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaiselle viranomaiselle ja EAMV:lle mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on toimitettu kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

5.  Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa kantaa maksua esitteiden ja niiden lisäysten tai tarvittaessa yleisen rekisteröintiasiakirjan notifikaatiosta tai notifikaation vastaanottamisesta eikä mistään muusta asiaan liittyvästä valvontatoimesta kotijäsenvaltiossa tai vastaanottavassa jäsenvaltiossa tai vastaanottavissa jäsenvaltioissa.

6.  Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukaiset soveltamisedellytykset ja ottaa huomioon tekniikan kehitys finanssimarkkinoilla, EAMV voi laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia sellaisten vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen laatimiseksi, jotka koskevat hyväksymistodistuksen, esitteen, esitteen täydennyksen tai yleisen rekisteröintiasiakirjan ja esitteen ja/tai tiivistelmän käännöksen notifiointia.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.

25 artikla

Käytettävä kieli

1.  Jos arvopapereita tarjotaan yleisölle tai haetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ainoastaan kotijäsenvaltiossa, esite on laadittava kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä kielellä.

2.  Jos arvopapereita tarjotaan yleisölle tai haetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa mutta ei kotijäsenvaltiossa, esite on laadittava liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön valinnan mukaan joko näiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä kielellä tai kansainvälisellä finanssialalla yleisesti käytössä olevalla kielellä.

Kunkin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on vaadittava, että 7 artiklassa tarkoitettu tiivistelmä käännetään sen viralliselle kielelle tai virallisille kielille, mutta se ei saa vaatia esitteen muiden osien kääntämistä. [tark. 3]

Esite on kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen suorittamaa tarkastusta ja hyväksymistä varten laadittava liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön valinnan mukaan joko tämän viranomaisen hyväksymällä kielellä tai kansainvälisellä finanssialalla yleisesti käytössä olevalla kielellä.

3.  Jos arvopapereita tarjotaan yleisölle tai haetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa kotijäsenvaltio mukaan luettuna, esite on laadittava kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä kielellä, minkä lisäksi se on asetettava saataville liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön valinnan mukaan joko kunkin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä kielellä tai kansainvälisellä finanssialalla yleisesti käytössä olevalla kielellä.

Kunkin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi vaatia, että 7 artiklassa tarkoitettu tiivistelmä käännetään sen viralliselle kielelle tai virallisille kielille, mutta se ei saa vaatia esitteen muiden osien kääntämistä.

4.  Yksittäisen liikkeeseenlaskun lopulliset ehdot ja tiivistelmä on laadittava samalla kielellä kuin hyväksytty ohjelmaesite on laadittu.

Kun lopulliset ehdot toimitetaan vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tai jos vastaanottavia jäsenvaltioita on useampia, niiden toimivaltaisille viranomaisille, yksittäisen liikkeeseenlaskun lopullisiin ehtoihin ja niiden liitteenä olevaan tiivistelmään on sovellettava tässä artiklassa säädettyjä kielivaatimuksia.

VI LUKU

KOLMANSIIN MAIHIN SIJOITTAUTUNEITA LIIKKEESEENLASKIJOITA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖT

26 artikla

Tämän asetuksen mukaisesti laaditun esitteen perusteella tapahtuva arvopapereiden tarjoaminen tai kaupankäynnin kohteeksi ottaminen

1.  Jos kolmannen maan liikkeeseenlaskija aikoo tarjota arvopapereita yleisölle unionissa tai hakea arvopapereiden ottamista kaupankäynnin kohteeksi unioniin sijoittautuneella säännellyllä markkinalla tämän asetuksen mukaisesti laaditun esitteen perusteella, sen on hankittava esitteelleen▌kotijäsenvaltionsa toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä 19 artiklan mukaisesti.

Kun esite on hyväksytty 1 alakohdan mukaisesti, siihen sisältyvät kaikki oikeudet ja velvollisuudet, jotka koskevat tämän asetuksen mukaista esitettä, ja esitteeseen ja kolmannen maan liikkeeseenlaskijaan on sovellettava kaikkia tämän asetuksen säännöksiä kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa.

27 artikla

Kolmannen maan lainsäädännön mukaisesti laaditun esitteen perusteella tapahtuva arvopapereiden tarjoaminen tai kaupankäynnin kohteeksi ottaminen

1.  Kolmannen maan liikkeeseenlaskijan kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä esitteen, joka on tarkoitettu arvopapereiden yleisölle tarjoamista tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista varten ja joka on laadittu kolmannen maan liikkeeseenlaskijan kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja johon sovelletaan kyseistä lainsäädäntöä, edellyttäen, että

a)   kyseisen kolmannen maan lainsäädäntöön sisältyvät tietoja koskevat vaatimukset vastaavat tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia ja

b)   kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on sopinut yhteistyöjärjestelyistä kolmansien maiden liikkeeseenlaskijoiden asiaankuuluvien valvontaviranomaisten kanssa 28 artiklan mukaisesti.

2.  Kun kolmannen maan liikkeeseenlaskija tarjoaa arvopapereita yleisölle tai niitä otetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossa, sovelletaan 23, 24 ja 25 artiklassa säädettyjä vaatimuksia.

Tällaisten liikkeeseenlaskijoiden osalta kotijäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on oikeus periä ylimääräinen maksu, joka vastaa tällaiseen liikkeeseenlaskemiseen liittyvää rasitetta.

3.  Komissio valtuutetaan antamaan 42 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan yleiset vastaavuusperusteet, jotka perustuvat 6, 7, 8 ja 13 artiklassa säädettyihin vaatimuksiin.

Komissio voi hyväksyä edellä mainittujen vastaavuusperusteiden perusteella täytäntöönpanopäätöksen, jossa todetaan, että kolmannen maan lainsäädäntöön sisältyvät tietoja koskevat vaatimukset vastaavat tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia; Täytäntöönpanopäätös annetaan 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

28 artikla

Yhteistyö kolmansien maiden kanssa

1.  Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on 27 artiklan soveltamiseksi, ja jos se katsotaan tarpeelliseksi, 26 artiklan soveltamiseksi, sovittava kolmansien maiden valvontaviranomaisten kanssa yhteistyöjärjestelyistä, jotka koskevat tietojenvaihtoa kolmansien maiden valvontaviranomaisten kanssa ja tästä asetuksesta johtuvien velvoitteiden täytäntöönpanoa kolmansissa maissa, ellei asianomainen kolmas maa ole komission luettelossa yhteistyöstä kieltäytyvistä maista. Näillä yhteistyöjärjestelyillä on vähintään varmistettava tehokas tietojenvaihto, jonka ansiosta toimivaltaiset viranomaiset pystyvät hoitamaan tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä.

Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava EAMV:lle ja muille toimivaltaisille viranomaisille tällaisten järjestelyjen tekoa koskevista suunnitelmistaan.

2.  EAMV:n on 27 artiklan soveltamiseksi, ja jos se katsotaan tarpeelliseksi, 26 artiklan soveltamiseksi, helpotettava ja koordinoitava toimivaltaisten viranomaisten ja kolmansien maiden asianomaisten valvontaviranomaisten välisten yhteistyöjärjestelyjen kehittämistä.

Lisäksi EAMV edistää ja koordinoi tarpeen mukaan toimivaltaisten viranomaisten välistä, kolmansien maiden valvontaviranomaisilta saatujen tietojen vaihtoa, jolla voi olla merkitystä 36 ja 37 artiklan mukaisten toimenpiteiden toteutuksessa.

3.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia tietojenvaihtoa koskevista yhteistyöjärjestelyistä kolmansien maiden valvontaviranomaisten kanssa ainoastaan, jos luovutettavien tietojen salassapito taataan vähintään 33 artiklassa säädetyllä tavalla. Tällaisen tietojenvaihdon on palveltava näiden toimivaltaisten viranomaisten tehtävien hoitamista.

3 a.   EAMV voi laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa määritetään 1 kohdassa tarkoitettujen yhteistyöjärjestelyjen vähimmäissisältö.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

3 b.   Tämän artiklan yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi EAMV voi laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia, joissa määritetään yhteistyöjärjestelyjä koskeva malliasiakirja, jota jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä.

VII LUKU

EAMV JA TOIMIVALTAISET VIRANOMAISET

29 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

1.  Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi toimivaltainen hallintoviranomainen huolehtimaan tästä asetuksesta johtuvista velvollisuuksista ja varmistamaan, että tämän asetuksen nojalla annettuja säännöksiä sovelletaan. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kyseinen viranomainen komissiolle, EAMV:lle ja muiden jäsenvaltioiden muille toimivaltaisille viranomaisille.

Tällaisen toimivaltaisten viranomaisen on oltava ▌riippumaton ▌markkinatoimijoista.

2.  Jäsenvaltiot voivat sallia toimivaltaisen viranomaisensa siirtää tehtäviä, jotka liittyvät hyväksyttyjen esitteiden julkaisemiseen internetissä.

Tehtävän siirtämisen muille yksiköille on tapahduttava erillisellä päätöksellä, jossa selvästi nimetään siirrettävät tehtävät ja edellytykset, joiden mukaisesti ne on suoritettava ja johon sisältyy lauseke, jolla kyseinen yksikkö velvoitetaan toimimaan ja järjestäytymään siten, että vältetään eturistiriidat ja että siirrettyjen tehtävien suorittamisesta saatuja tietoja ei käytetä epärehellisesti tai kilpailun estämiseksi. Tällaisessa päätöksessä on yksilöitävä kaikki järjestelyt, joista on sovittu toimivaltaisen viranomaisen ja sen yksikön välillä, jolle tehtävät siirretään.

Lopullinen vastuu tämän asetuksen noudattamisen valvonnasta ja esitteiden hyväksymisestä kuuluu 1 kohdan mukaisesti nimetylle toimivaltaiselle viranomaiselle.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, EAMV:lle ja muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille toisessa alakohdassa tarkoitetusta päätöksestä, tehtävien siirron tarkat edellytykset mukaan luettuina.

3.  Edellä olevat 1 ja 2 kohta eivät rajoita jäsenvaltion mahdollisuutta ottaa käyttöön erillisiä oikeudellisia ja hallinnollisia järjestelyjä sellaisten Eurooppaan kuuluvien merentakaisten alueiden osalta, joiden ulkosuhteista kyseinen jäsenvaltio vastaa.

30 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten valtuudet

1.  Voidakseen hoitaa tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava kansallisen lainsäädännön mukaisesti vähintään seuraavat valvonta- ja tutkintavaltuudet:

a)  valtuudet vaatia liikkeeseenlaskijoita, tarjoajia tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevia henkilöitä sisällyttämään esitteeseen täydentäviä tietoja, jos se on sijoittajansuojan vuoksi tarpeen;

b)  valtuudet vaatia liikkeeseenlaskijoita, tarjoajia tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevia henkilöitä ja niissä määräysvaltaa käyttäviä tai niiden määräysvallassa olevia henkilöitä toimittamaan tietoja ja asiakirjoja;

c)  valtuudet vaatia liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön tilintarkastajia ja johtoon kuuluvia henkilöitä sekä rahoituksen välittäjiä, joiden toimeksianto käsittää yleisölle suunnatun tarjouksen tekemisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista koskevan hakemuksen tekemisen, toimittamaan tietoja;

d)  valtuudet lykätä yleisölle tarjoamista tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista kerrallaan enintään 25 peräkkäisellä työpäivällä, jos on perusteltu syy epäillä, että tämän asetuksen säännöksiä on rikottu;

e)  valtuudet kieltää mainonta tai lykätä sitä tai vaatia liikkeeseenlaskijoita, tarjoajia, kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ottamista hakevia henkilöitä tai asianomaisia rahoituksen välittäjiä lopettamaan mainonta tai lykkäämään sitä enintään 10 peräkkäisellä työpäivällä kerrallaan, jos on perusteltu syy epäillä, että tämän asetuksen säännöksiä on rikottu;

f)  valtuudet kieltää yleisölle tarjoaminen, jos toimivaltainen viranomainen toteaa, että tämän asetuksen säännöksiä on rikottu tai jos sillä on perusteltu syy epäillä, että niitä voidaan rikkoa;

g)  valtuudet keskeyttää tai vaatia asianomaisia säänneltyjä markkinoita keskeyttämään kaupankäynti säännellyllä markkinalla kerrallaan enintään 10 peräkkäiseksi työpäiväksi, jos on perusteltu syy epäillä, että tämän asetuksen säännöksiä on rikottu;

h)  valtuudet kieltää kaupankäynti säännellyllä markkinalla, jos toimivaltainen viranomainen toteaa, että tämän asetuksen säännöksiä on rikottu;

i)  valtuudet saattaa yleiseen tietoon, että liikkeeseenlaskija, tarjoaja tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakeva henkilö ei ole noudattanut velvollisuuksiaan;

j)  valtuudet keskeyttää hyväksyttäväksi jätetyn esitteen tarkastaminen tai keskeyttää yleisölle tarjoaminen tai kaupankäynnin kohteeksi ottaminen, kun toimivaltainen viranomainen käyttää valtuutta asettaa kielto tai rajoitus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 600/2014(26) 42 artiklan nojalla, kunnes tällainen kiellon tai rajoituksen voimassaolo on päättynyt;

k)  valtuudet kieltäytyä hyväksymästä tietyn liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön laatimaa esitettä enintään viiden vuoden ajan, jos kyseinen liikkeeseenlaskija, tarjoaja tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakeva henkilö on toistuvasti ja vakavasti rikkonut tämän asetuksen säännöksiä;

l)  valtuudet julkistaa tai vaatia liikkeeseenlaskijaa julkistamaan kaikki olennaiset tiedot, jotka voivat vaikuttaa säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi otettujen arvopapereiden arviointiin, jotta voidaan varmistaa sijoittajansuoja tai markkinoiden häiriötön toiminta;

m)  valtuudet keskeyttää tai vaatia asianomaista säänneltyä markkinaa keskeyttämään arvopapereiden kauppa, jos toimivaltainen viranomainen katsoo liikkeeseenlaskijan tilanteen sellaiseksi, että kaupankäynti ei olisi sijoittajien etujen mukaista;

n)  valtuudet toteuttaa paikalla tehtäviä tarkastuksia tai tutkimuksia muissa tiloissa kuin luonnollisten henkilöiden yksityisasunnoissa, ja tätä varten valtuudet päästä tiloihin tutustuakseen asiakirjoihin ja muihin tietoihin niiden muodosta riippumatta, jos voidaan perustellusti epäillä, että asiakirjoilla ja muilla tiedoilla, jotka liittyvät tarkastuksen tai tutkimuksen kohteeseen, voi olla merkitystä osoitettaessa tämän asetuksen rikkominen.

Toimivaltainen viranomainen voi pyytää asianomaisia oikeusviranomaisia päättämään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen valtuuksien käyttämisestä, jos kansallisessa lainsäädännössä näin edellytetään. EAMV:lla on asetuksen (EU) N:o 1095/2010 21 artiklan mukaisesti oikeus osallistua n alakohdassa tarkoitettuihin paikalla tehtäviin tarkastuksiin, jos ne ovat kahden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen yhdessä suorittamia.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä 1 kohdassa tarkoitettuja toimintojaan ja valtuuksiaan siinä määrin kuin se on tarpeen, jotta ne voivat valvoa tämän asetuksen noudattamista ja hyväksyä esitteen jollain seuraavista tavoista:

a)  suoraan;

b)  yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa;

c)  omalla vastuullaan antamalla valtuudet tällaisille viranomaisille;

d)  saattamalla asia toimivaltaisten lainkäyttöviranomaisten määrättäväksi.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että on toteutettu asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toimivaltaisilla viranomaisilla on kaikki tehtäviensä suorittamisen edellyttämät valvonta- ja tutkintavaltuudet.

4.  Henkilön, joka saattaa toimivaltaisen viranomaisen saataville tietoja tämän asetuksen mukaisesti, ei katsota rikkovan mitään tietojen ilmaisemista koskevaa rajoitusta, joka on asetettu sopimuksella taikka lailla, asetuksella tai hallinnollisella määräyksellä, eikä kyseistä henkilöä saa asettaa minkäänlaiseen vastuuvelvollisuuteen ilmoituksen osalta.

5.  Edellä olevat 1–3 kohta eivät rajoita jäsenvaltion mahdollisuutta ottaa käyttöön erillisiä oikeudellisia ja hallinnollisia järjestelyjä sellaisten Eurooppaan kuuluvien merentakaisten alueiden osalta, joiden ulkosuhteista kyseinen jäsenvaltio vastaa.

31 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten välinen yhteistyö

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä keskenään ja EAMV:n kanssa tätä asetusta sovellettaessa. Niiden on vaihdettava tietoja ilman aiheetonta viivytystä ja tehtävä yhteistyötä tutkinta-, valvonta- ja täytäntöönpanotoimissa.

Jos jäsenvaltiot ovat päättäneet 36 artiklan mukaisesti vahvistaa rikosoikeudellisia seuraamuksia tämän asetuksen säännösten rikkomisesta, niiden on varmistettava, että on otettu käyttöön asianmukaisia toimenpiteitä, jotta toimivaltaisilla viranomaisilla on tarvittavat valtuudet olla yhteydessä lainkäyttöviranomaisiin niiden oikeudenkäyttöalueella ja saada yksityiskohtaisia tietoja rikosoikeudellisista tutkimuksista tai menettelyistä, jotka on käynnistetty tämän asetuksen mahdollisista rikkomisista, ja niiden on toimitettava tiedot muille toimivaltaisille viranomaisille ja EAMV:lle täyttääkseen velvollisuutensa tehdä yhteistyötä keskenään ja EAMV:n kanssa tätä asetusta sovellettaessa.

2.  Toimivaltainen viranomainen voi kieltäytyä toimittamasta pyydettyjä tietoja tai tekemästä yhteistyötä tutkinnassa ainoastaan seuraavissa poikkeuksellisissa tilanteissa:

a)  pyynnön noudattaminen vaikuttaa todennäköisesti haitallisesti sen omaan tutkintaan, täytäntöönpanon valvontaan tai rikostutkintaan;

b)  oikeudenkäyntejä on samojen toimien osalta ja samoja henkilöitä vastaan jo pantu vireille sen jäsenvaltion viranomaisissa, jolle pyyntö on osoitettu;

c)  pyynnön saaneessa jäsenvaltiossa on jo annettu näitä henkilöitä ja näitä tekoja koskeva lainvoimainen tuomio.

3.  Toimivaltaisten viranomaisten on pyynnöstä toimitettava tämän asetuksen soveltamiseksi tarvittavat tiedot välittömästi.

4.  Toimivaltainen viranomainen voi pyytää toisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta apua paikalla tehtäviä tarkastuksia tai tutkimuksia varten.

Pyynnön esittävän toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava EAMV:lle kaikista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista pyynnöistä. Jos on kyse rajat ylittävästä tutkimuksesta tai tarkastuksesta, EAMV koordinoi tutkimuksen tai tarkastuksen, jos jokin toimivaltaisista viranomaisista sitä pyytää.

Jos toimivaltainen viranomainen vastaanottaa toisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta pyynnön, joka koskee paikalla tehtävän tarkastuksen tai tutkimuksen suorittamista, se voi

a)  suorittaa paikalla tehtävän tarkastuksen tai tutkimuksen itse;

b)  antaa pyynnön esittäneen toimivaltaisen viranomaisen osallistua paikalla tehtävään tarkastukseen tai tutkimukseen;

c)  antaa pyynnön esittäneen toimivaltaisen viranomaisen suorittaa paikalla tehtävän tarkastuksen tai tutkimuksen itse;

d)  nimetä tarkastajat tai asiantuntijat suorittamaan paikalla tehtävän tarkastuksen tai tutkimuksen;

e)  antaa valvontatoimiin liittyviä erityistehtäviä myös toisille toimivaltaisille viranomaisille.

5.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat saattaa EAMV:n käsiteltäväksi tilanteet, joissa yhteistyöpyyntö, erityisesti tietojen vaihtoa koskeva pyyntö, on hylätty tai siihen ei ole vastattu kohtuullisessa ajassa. Ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetuissa tilanteissa EAMV voi toimia sille asetuksen (EU) N:o 1095/2010 19 artiklan nojalla siirretyn toimivallan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionista toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 258 artiklan soveltamista.

6.  EAMV voi laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa täsmennetään tiedot, jotka toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava 1 kohdan mukaisesti.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

7.  EAMV voi laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen luomiseksi toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa varten.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä kolmannessa alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.

32 artikla

Yhteistyö EAMV:n kanssa

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on tätä asetusta soveltaessaan tehtävä yhteistyötä EAMV:n kanssa asetuksen (EU) N:o 1095/2010 mukaisesti.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on asetuksen (EU) N:o 1095/2010 35 artiklan mukaisesti toimitettava EAMV:lle viipymättä kaikki tiedot, joita se tarvitsee tehtäviensä suorittamiseksi.

3.  Tämän artiklan yhdenmukaisten soveltamisedellytysten varmistamiseksi EAMV voi laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia, joissa määritetään menettelyt ja lomakkeet 2 kohdassa tarkoitettua tietojenvaihtoa varten.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.

33 artikla

Salassapitovelvollisuus

1.  Kaikki toimivaltaisten viranomaisten välillä tämän asetuksen mukaisesti vaihdettavat tiedot, jotka koskevat liiketoiminta- tai toimintaolosuhteita ja muita taloudellisia tai henkilökohtaisia asioita, on katsottava luottamuksellisiksi, ja niihin on sovellettava salassapitovelvollisuutta koskevia vaatimuksia, paitsi jos toimivaltainen viranomainen ilmoittaa tietoja toimittaessaan, että tällaiset tiedot saa ilmaista, tai jos niiden ilmaiseminen on tarpeen oikeudellisia menettelyjä varten.

2.  Salassapitovelvollisuus koskee kaikkia henkilöitä, jotka työskentelevät tai ovat työskennelleet toimivaltaisen viranomaisen palveluksessa tai yksiköissä, joille toimivaltainen viranomainen on siirtänyt tehtäviä. Salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tietoa ei saa ilmaista toiselle henkilölle eikä toiselle viranomaiselle, jollei unionin tai kansallisessa lainsäädännössä toisin säädetä.

34 artikla

Tietosuoja

Toimivaltaisten viranomaisten on suoritettava tässä asetuksessa säädetyt tehtävänsä, joihin liittyy henkilötietojen käsittelyä tämän asetuksen puitteissa, niiden kansallisten lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti, joilla direktiivi 95/46/EY on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.

EAMV soveltaa asetuksen (EY) N:o 45/2001 säännöksiä henkilötietojen käsittelyyn, jota se suorittaa tämän asetuksen puitteissa.

35 artikla

Suojatoimenpiteet

1.  Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen toteaa liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön taikka yleisölle tarjoamisesta vastaavien rahoituslaitosten syyllistyneen sääntöjenvastaisuuksiin tai että nämä henkilöt ovat rikkoneet tämän asetuksen mukaisia velvoitteitaan, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava näistä havainnoista kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja EAMV:lle.

2.  Jos liikkeeseenlaskija, tarjoaja tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakeva henkilö taikka yleisölle tarjoamisesta vastaavat rahoituslaitokset jatkavat tämän asetuksen asianomaisten säännösten rikkomista kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toteuttamista toimenpiteistä huolimatta, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on asiasta kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja EAMV:lle ilmoitettuaan toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet sijoittajien suojaamiseksi ja ilmoitettava asiasta ilman aiheetonta viivytystä komissiolle ja EAMV:lle.

3.  EAMV voi toisessa kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa toimia sille asetuksen (EU) N:o 1095/2010 19 artiklan nojalla annetun toimivallan

VIII LUKU

HALLINNOLLISET TOIMENPITEET JA SEURAAMUKSET

36 artikla

Hallinnolliset toimenpiteet ja seuraamukset

1.  Jäsenvaltioiden on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti annettava toimivaltaisille viranomaisille valtuudet toteuttaa asianmukaisia hallinnollisia toimenpiteitä ja määrätä hallinnollisia seuraamuksia, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 30 artiklan mukaisia toimivaltaisten viranomaisten valvonta- ja tutkintavaltuuksia ja jäsenvaltioiden oikeutta säätää rikosoikeudellisista seuraamuksista ja määrätä niitä. Hallinnollisia toimenpiteitä ja seuraamuksia on sovellettava ainakin seuraaviin tapauksiin:

a)  tämän asetuksen 3 artiklan, 5 artiklan, 6 artiklan, 7 artiklan 1–10 kohdan, 8 artiklan, 9 artiklan 1–13 kohdan, 10 artiklan, 11 artiklan 1 ja 3 kohdan, 12 artiklan, 14 artiklan 2 kohdan, 15 artiklan 1 ja 2 kohdan, 16 artiklan 1 kohdan, 17 artiklan 1 ja 3 kohdan, 18 artiklan 1–3 kohdan, 19 artiklan 1 kohdan, 20 artiklan 1–4 kohdan ja 7–10 kohdan, 21 artiklan 2–4 kohdan, 22 artiklan 1, 2 ja 4 kohdan sekä 25 artiklan rikkominen;

b)  kieltäytyminen yhteistyöstä tai tietojen toimittamisesta 30 artiklan soveltamisalaan kuuluvan tutkimuksen tai pyynnön yhteydessä.

Jäsenvaltiot voivat päättää, että ne eivät vahvista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja hallinnollisia seuraamuksia koskevia sääntöjä, jos kyseisen alakohdan a tai b alakohdassa tarkoitettuihin rikkomisiin jo sovelletaan niiden kansallisen lainsäädännön nojalla rikosoikeudellisia seuraamuksia viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [12 months from the date of entry into force of this Regulation]. Jos jäsenvaltiot päättävät toimia näin, niiden on ilmoitettava asianomaiset rikoslainsäädäntönsä osat yksityiskohtaisesti komissiolle ja EAMV:lle.

Jäsenvaltioiden on annettava ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetut säännöt yksityiskohtaisesti tiedoksi komissiolle ja EAMV:lle viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [12 months from the date of entry into force of this Regulation]. Jäsenvaltioiden on annettava niitä koskevat myöhemmät muutokset viipymättä tiedoksi komissiolle ja EAMV:lle.

2.  Jäsenvaltioiden on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet määrätä ainakin seuraavat hallinnolliset seuraamukset ja toimenpiteet 1 kohdan a alakohdassa luetelluista rikkomisista:

a)  julkinen ilmoitus, josta käy ilmi vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nimi sekä rikkomisen luonne 40 artiklan mukaisesti;

b)  määräys, jossa vastuussa olevaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä kielletään jatkamasta rikkomisen käsittävää toimintaa;

c)  hallinnolliset taloudelliset enimmäisseuraamukset, jotka ovat vähintään kaksi kertaa suuremmat kuin rikkomisen johdosta saadut voitot tai vältetyt tappiot, jos ne voidaan määrittää;

d)  oikeushenkilön tapauksessa vähintään 5 000 000 euron suuruiset hallinnolliset taloudelliset enimmäisseuraamukset tai niissä jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö ei ole euro, vastaava arvo kansallisena valuuttana ... päivänä ...kuuta ... [date of entry into force of this Regulation], tai 3 prosenttia kyseisen oikeushenkilön vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta viimeisimmän käytettävissä olevan, ylimmän hallintoelimen hyväksymän tilinpäätöksen mukaisesti.

Jos oikeushenkilö on emoyritys tai sellaisen emoyrityksen tytäryritys, jonka on laadittava direktiivin 2013/34/EU mukaisesti konsernitilinpäätös, tarkoitettu vuotuinen kokonaisliikevaihto on koko konsernin emoyrityksen ylimmän hallintoelimen hyväksymän viimeisen käytettävissä olevan konsernitilinpäätöksen mukainen vuotuinen kokonaisliikevaihto tai vastaava tulotyyppi tilinpäätöksiin sovellettavan asiaankuuluvan unionin lainsäädännön mukaisesti;

e)  kun kyseessä on luonnollinen henkilö, hallinnollisia taloudellisia enimmäisseuraamuksia, jotka ovat määrältään vähintään 5 000 000 euroa tai niissä jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö ei ole euro, vastaava arvo kansallisena valuuttana ... päivänä ...kuuta ... [date of entry into force of this Regulation].

3.  Jäsenvaltiot voivat säätää lisäseuraamuksista tai -toimenpiteistä sekä tässä asetuksessa säädettyjä korkeammista hallinnollisista sakoista.

37 artikla

Valvonta- ja seuraamusvaltuuksien käyttö

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on hallinnollisten seuraamusten ja toimenpiteiden tyyppiä ja tasoa määrittäessään otettava huomioon kaikki merkitykselliset seikat, joihin kuuluvat esimerkiksi

a)  rikkomisen vakavuus ja ajallinen kesto;

b)  rikkomisesta vastuussa olevan henkilön vastuun aste;

c)  rikkomisesta vastuussa olevan henkilön taloudellinen vahvuus, jota osoittavat vastuussa olevan oikeushenkilön kokonaisliikevaihto tai vastuussa olevan luonnollisen henkilön vuositulot ja nettovarallisuus;

d)  rikkomisen vaikutukset vähittäissijoittajien etuihin;

e)  rikkomisesta vastuussa olevan henkilön rikkomisen vuoksi saamien voittojen tai välttämien tappioiden taikka rikkomisesta kolmansille osapuolille aiheutuneiden tappioiden suuruus, jos ne ovat määritettävissä;

f)  se, missä määrin rikkomisesta vastuussa oleva henkilö on tehnyt yhteistyötä toimivaltaisen viranomaisen kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tarvetta varmistaa, että kyseinen henkilö joutuu luopumaan saamistaan voitoista tai välttämistään tappioista;

g)  rikkomisesta vastuussa olevan henkilön aiemmat rikkomiset;

h)  vastuussa olevan henkilön rikkomisen jälkeen toteuttamat toimenpiteet rikkomisen toistumisen estämiseksi.

2.  Käyttäessään valtuuksiaan määrätä hallinnollisia seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä 36 artiklan nojalla toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että niiden valvonta- ja tutkintavaltuuksien käyttö sekä niiden määräämät hallinnolliset seuraamukset ja toimenpiteet ovat tehokkaita ja asianmukaisia tämän asetuksen mukaisesti. Toimivaltaisten viranomaisten on sovitettava yhteen toimintansa, jotta vältetään mahdolliset kaksinkertaiset ja päällekkäiset toimet niiden käyttäessä valvonta- ja tutkintavaltuuksiaan sekä määrätessä hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä rajat ylittävissä tapauksissa.

38 artikla

Muutoksenhakuoikeus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän asetuksen säännösten mukaisesti tehdyt päätökset on asianmukaisesti perusteltu ja että niihin voidaan hakea muutosta tuomioistuimessa.

39 artikla

Rikkomisista ilmoittaminen

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on luotava tehokkaat järjestelyt, joiden avulla niille voidaan ilmoittaa tämän asetuksen todellisista tai mahdollisista rikkomisista ja kannustaa tällaiseen ilmoittamiseen.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin järjestelyihin on sisällyttävä ainakin seuraavat:

a)  erityismenettelyt todellisia tai mahdollisia rikkomisia koskevien ilmoitusten vastaanottamista ja niihin liittyviä jatkotoimia varten, mukaan lukien turvallisten viestintäkanavien luominen kyseisiä ilmoituksia varten;

b)  sellaisille työsopimussuhteessa työskenteleville henkilöille, jotka ilmoittavat rikkomisista, järjestettävä asianmukainen suojelu ainakin kostotoimilta, syrjinnältä ja muuntyyppiseltä epäoikeudenmukaiselta kohtelulta heidän työnantajansa tai kolmansien osapuolten taholta;

c)  sekä rikkomisesta ilmoittavan henkilön että sen luonnollisen henkilön, jonka väitetään olevan vastuussa rikkomisesta, henkilöllisyyden ja henkilötietojen suojaaminen menettelyn kaikissa vaiheissa, paitsi jos kansallisessa lainsäädännössä vaaditaan tällaista julkistamista lisätutkinnan tai sitä seuraavan oikeudenkäynnin yhteydessä.

3.  Jäsenvaltiot voivat säätää, että henkilöille, jotka antavat merkityksellisiä tietoja tämän asetuksen todellisesta tai mahdollisesta rikkomisesta, myönnetään taloudellisia kannustimia kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jos kyseisillä henkilöillä ei ole jo ennestään muita oikeudellisia tai sopimukseen perustuvia velvollisuuksia ilmoittaa tällaiset tiedot, ja edellyttäen, että tiedot ovat uusia ja ne johtavat hallinnollisen tai rikosoikeudellisen seuraamuksen määräämiseen tai muun hallinnollisen toimenpiteen toteuttamiseen tämän asetuksen rikkomisen johdosta.

4.  Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että työnantajilla, jotka harjoittavat toimintaa, jota säännellään finanssipalveluna, on käytössään asianmukaiset menettelyt työntekijöitään varten, jotta työntekijät voivat ilmoittaa todellisista tai mahdollisista rikkomisista sisäisesti erityisen riippumattoman ja erillisen kanavan kautta.

40 artikla

Päätösten julkaiseminen

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava tämän asetuksen rikkomisen perusteella määrättyä hallinnollista seuraamusta tai toimenpidettä koskeva päätös virallisella verkkosivustollaan välittömästi, kun seuraamuksen saaneelle henkilölle on ilmoitettu päätöksestä. Julkaistuissa tiedoissa on oltava vähintäänkin tiedot rikkomisen tyypistä ja luonteesta sekä rikkomisesta vastuussa olevien henkilöiden nimet. Tätä velvollisuutta ei sovelleta päätöksiin, joissa määrätään luonteeltaan tutkinnallisia toimenpiteitä.

2.  Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että oikeushenkilöiden henkilöllisyyden taikka luonnollisten henkilöiden henkilöllisyyden tai henkilötietojen julkaiseminen on tällaisten tietojen julkaisemisen oikeasuhteisuudesta tehdyn tapauskohtaisen arvioinnin perusteella kohtuutonta, tai jos tällainen julkaiseminen vaarantaisi finanssimarkkinoiden vakauden tai meneillään olevan tutkinnan, jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat jonkin seuraavista:

a)  lykkäävät seuraamuksen tai toimenpiteen määräämistä koskevan päätöksen julkaisemista, kunnes ei enää ole perusteita olla julkaisematta näitä tietoja;

b)  julkaisevat päätöksen seuraamuksen tai toimenpiteen määräämisestä nimettömänä kansallisen lainsäädännön mukaisella tavalla, mikäli nimettömän julkaisemisen avulla varmistetaan kyseisten henkilötietojen tehokas suojelu; mikäli seuraamus tai toimenpide päätetään julkaista nimettömänä, kyseisten tietojen julkaisemista voidaan lykätä kohtuulliseksi ajaksi, jos arvioidaan, että sen kuluessa syyt nimettömään julkaisemiseen raukeavat;

c)  jättävät seuraamuksen tai toimenpiteen määräämistä koskevan päätöksen julkaisematta, jos katsotaan, että a ja b alakohdassa säädetyt vaihtoehdot eivät ole riittäviä varmistamaan sitä, että

i)  finanssimarkkinoiden vakaus ei vaarannu;

ii)  tällaisten päätösten julkaiseminen on oikeasuhteista luonteeltaan vähäisiksi katsottaviin toimenpiteisiin nähden.

3.  Mikäli päätökseen määrätä seuraamus tai toimenpide haetaan muutosta asianomaisilta oikeus- tai muilta viranomaisilta, toimivaltaisten viranomaisten on lisäksi julkaistava välittömästi virallisella verkkosivustollaan nämä tiedot ja mahdolliset myöhemmät tiedot muutoksenhaun tuloksesta. Lisäksi on julkaistava myös kaikki päätökset, joilla kumotaan seuraamuksen tai toimenpiteen määräämistä koskeva aikaisempi päätös.

4.  Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että tämän artiklan mukaisesti julkaistut tiedot pysyvät niiden virallisella verkkosivustolla vähintään viiden vuoden ajan niiden julkaisemisen jälkeen. Julkaistujen tietojen sisältämiä henkilötietoja pidetään toimivaltaisen viranomaisen virallisella verkkosivustolla ainoastaan tarvittavan ajan, sovellettavien tietosuojasääntöjen mukaisesti.

41 artikla

Seuraamuksista ilmoittaminen EAMV:lle

1.  Toimivaltaisen viranomaisen on vuosittain toimitettava EAMV:lle yhteen kootut tiedot kaikista 36 artiklan mukaisesti määrätyistä hallinnollisista seuraamuksista ja toimenpiteistä. EAMV julkaisee nämä tiedot vuosikertomuksessaan.

Jos jäsenvaltiot ovat päättäneet 36 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistaa rikosoikeudellisia seuraamuksia 36 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen säännösten rikkomisesta, niiden toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vuosittain EAMV:lle nimettömiksi tehdyt ja yhdistetyt tiedot kaikista suoritetuista rikostutkinnoista ja määrätyistä rikosoikeudellisista seuraamuksista. EAMV julkaisee määrättyjä rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevat tiedot vuosikertomuksessa.

2.  Jos toimivaltainen viranomainen on julkistanut hallinnollisia tai rikosoikeudellisia seuraamuksia tai muita hallinnollisia toimenpiteitä, sen on samanaikaisesti ilmoitettava näistä hallinnollisista seuraamuksista tai toimenpiteistä EAMV:lle.

3.  Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EAMV:lle kaikista määrätyistä hallinnollisista seuraamuksista tai toimenpiteistä, joita ei ole julkaistu 40 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti, sekä niitä koskevasta mahdollisesta muutoksenhausta ja sen lopputuloksesta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset saavat kaikkia määrättyjä rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevat tiedot ja lopulliset tuomiot ja toimittavat ne EAMV:lle. EAMV ylläpitää sille ilmoitetuista seuraamuksista keskustietokantaa pelkästään toimivaltaisten viranomaisten välistä tiedonvaihtoa varten. Kyseiseen tietokantaan on pääsy ainoastaan toimivaltaisilla viranomaisilla, ja sitä päivitetään toimivaltaisten viranomaisten toimittamien tietojen perusteella.

IX LUKU

DELEGOIDUT JA TÄYTÄNTÖÖNPANOSÄÄDÖKSET

42 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  ▌Komissiolle siirretään … päivästä …kuuta … [date of entry into force of this Regulation] lukien määräämättömäksi ajaksi valta antaa 1 artiklan▌ 6 kohdassa, 2 artiklan 2 kohdassa, ▌13 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 14 artiklan 3 kohdassa, 15 artiklan 3 kohdassa ja 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 1 artiklan ▌6 kohdassa, 2 artiklan 2 kohdassa, ▌13 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 14 artiklan 3 kohdassa, 15 artiklan 3 kohdassa ja 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.  Edellä olevan 1 artiklan ▌6 kohdan, 2 artiklan 2 kohdan, ▌13 artiklan 1 ja 2 kohdan, 14 artiklan 3 kohdan, 15 artiklan 3 kohdan ▌ja 27 artiklan 3 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.

43 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa komission päätöksellä 2001/528/EY(27) perustettu Euroopan arvopaperikomitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

X LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

44 artikla

Kumoaminen

1.  Kumotaan direktiivi 2003/71/EY … päivästä …kuuta … [date of application of this Regulation].

2.  Viittauksia direktiiviin 2003/71/EY pidetään viittauksina tähän asetukseen tämän asetuksen liitteessä IV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

4.  Esitteitä, jotka on hyväksytty direktiivin 2003/71/EY kansallisten täytäntöönpanosäädösten mukaisesti ennen … päivää …kuuta … [date of application of this Regulation], säännellään edelleen kyseisessä kansallisessa lainsäädännössä niiden voimassaoloajan päättymiseen asti tai siihen saakka, kun on kulunut kaksitoista kuukautta ... päivästä ...kuuta … [date of application of this Regulation], sen mukaan, kumpi näistä tapahtuu ensin.

45 artikla

Esitteitä koskeva EAMV:n kertomus

1.  EAMV julkaisee 20 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun järjestelmän avulla julkisesti saataville asetettujen asiakirjojen pohjalta vuosittain kertomuksen, joka sisältää tilastotietoja unionissa hyväksytyistä ja notifioiduista esitteistä sekä analyysin, jossa tarkastellaan suuntauksia ottaen huomioon liikkeeseenlaskijoiden, varsinkin pk‑yritysten, tyypit sekä liikkeeseenlaskutyypit, erityisesti tarjousten vasta-arvo, siirtokelpoisten arvopapereiden laji, kauppapaikan tyyppi sekä yksikkökoko.

2.  Kertomuksessa on oltava erityisesti:

a)  analyysi siitä, missä määrin koko unionissa käytetään 14 ja 15 artiklassa säädettyjä julkistamisjärjestelmiä ja 9 artiklassa säädettyä yleistä rekisteröintiasiakirjaa;

b)  tilastotietoja ohjelmaesitteistä ja lopullisista ehdoista sekä erillisinä asiakirjoina tai yhtenä asiakirjana laadituista esitteistä;

c)  tilastotietoja keskimääräisistä tai yhteenlasketuista määristä, joita listaamattomat yritykset, yritykset, joiden arvopapereilla käydään kauppaa monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä, mukaan lukien pk-yritysten kasvumarkkinat, sekä yritykset, joiden arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla, ovat hankkineet tarjoamalla arvopapereita yleisölle tämän asetuksen mukaisesti. Kyseisissä tilastotiedoissa on tapauksen mukaan käytettävä listautumisanteihin ja myöhempiin tarjoamisiin sekä osakesidonnaisiin ja muihin kuin osakesidonnaisiin arvopapereihin perustuvaa jaottelua;

c a)   tilastotiedot esitteiden laatimisen kustannuksista jaoteltuina ainakin liikkeeseenlaskijoiden eri luokkien, liikkeeseenlaskun suuruuden sekä paikkojen mukaan ja liikkeeseenlaskijoille aiheutuvien maksujen ja kulujen sekä niitä veloittavien palveluntarjoajien luokkien mukaan; tilastotietojen ohessa esitetään arvio esitteiden laatimiseen osallistuvien palveluntarjoajien välisen kilpailun tehokkuudesta sekä suosituksia kulujen vähentämisestä.

46 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [5 years from the date of entry into force of this Regulation] Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen toimivuudesta sekä tarvittaessa sen ohella säädösehdotuksen.

Kertomuksessa on arvioitava muun muassa, ovatko esitteen tiivistelmä, 14 ja 15 artiklassa säädetyt julkistamisjärjestelmät sekä 9 artiklassa säädetty yleinen rekisteröintiasiakirja yhä tarkoituksenmukaisia niille asetettujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Kertomuksessa on otettava huomioon 19 artiklan 12 kohdassa mainitun vertaisarvioinnin tulokset.

47 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

1.  Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.  Sitä sovelletaan ... päivästä ...kuuta ... [24 months from the date of entry into force of this Regulation].

2 a.   Poikkeuksena 2 kohtaan jäsenvaltiot voivat soveltaa raja-arvoja, jotka on vahvistettu 1 artiklan 3 kohdan d alakohdan tai 3 artiklan 2 kohdan mukaista vaihtoehtoa varten, tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

3.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet 11 artiklan, 19 artiklan 8 kohdan, 29 artiklan, 30 artiklan, 36 artiklan, 37 artiklan, 38 artiklan, 39 artiklan, 40 artiklan ja 41 artiklan noudattamiseksi viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [24 months from the date of entry into force of this Regulation].

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE 1

ESITE

I.   Yhteenveto

II.   Hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenten, ylimmän johdon, neuvonantajien ja tilintarkastajien nimet

Tarkoituksena on ilmoittaa yrityksen edustajat ja muut henkilöt, jotka osallistuvat yrityksen arvopapereiden tarjoamiseen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamiseen; nämä ovat ne henkilöt, jotka vastaavat esitteen laatimisesta, ja ne henkilöt, jotka vastaavat tilintarkastuksen suorittamisesta.

III.   Tarjousta koskevat tiedot ja arvioitu aikataulu

Tarkoituksena on antaa tarjousta koskevat keskeiset tiedot ja ilmoittaa tarjoukseen liittyvät keskeiset päivämäärät.

A.  Tarjousta koskevat tiedot

B.  Menetelmä ja arvioitu aikataulu

IV.   Olennaiset tiedot

Tarkoituksena on esittää yhteenveto yrityksen taloudellisesta tilasta, pääomarakenteesta ja riskitekijöistä. Jos asiakirjaan sisältyviä tilinpäätöksiä oikaistaan yrityksen konsernirakenteen tai tilinpäätöksen laatimisperiaatteiden olennaisten muutosten vuoksi, myös valitut taloudelliset tiedot on oikaistava.

A.  Valitut taloudelliset tiedot

B.  Pääomarakenne ja velkaantuneisuus

C.  Tarjoamisen syyt ja tulojen käyttö

D.  Riskitekijät

V.   Yritystä koskevat tiedot

Tarkoituksena on antaa tietoja yrityksen liiketoimista, sen tarjoamista tuotteista tai palveluista ja sen liiketoimintaan vaikuttavista tekijöistä. Pyrkimyksenä on myös antaa tietoja yrityksen aineellisten käyttöomaisuushyödykkeiden riittävyydestä ja asianmukaisuudesta sekä yrityksen suunnitelmista kasvattaa tai vähentää tällaista kapasiteettia tulevaisuudessa.

A.  Yrityksen tausta ja kehitys

B.  Liiketoiminnan kuvaus

C.  Organisaatiorakenne

D.  Aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet

VI.   Toiminnallinen ja taloudellinen katsaus sekä tulevaisuudennäkymät

Tarkoituksena on esittää johdon selvitys yrityksen taloudelliseen tilaan ja liiketoiminnan tuloksiin vaikuttaneista tekijöistä aiemmilta tilikausilta sekä johdon ennakkoarvio tekijöistä ja kehityssuunnista, joilla on todennäköisesti olennainen vaikutus yrityksen taloudelliseen tilaan ja liiketoiminnan tuloksiin tulevina kausina.

A.  Liiketoiminnan tulokset

B.  Maksuvalmius ja pääomavarat

C.  Tutkimus ja kehitys, patentit ja lisenssit jne.

D.  Kehityssuunnat

VII.   Hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenet, ylin johto ja työntekijät

Tarkoituksena on antaa tietoja yrityksen hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenistä ja ylimmästä johdosta, jotta sijoittajat voivat arvioida näiden henkilöiden kokemusta, pätevyyttä ja palkitsemistasoja sekä heidän suhdettaan yritykseen.

A.  Hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenet ja ylin johto

B.  Palkitseminen

C.  Hallintoneuvoston ja hallituksen toimintatapa

D.  Työntekijät

E.  Osakeomistus

VIII. Pääosakkaat ja lähipiiriliiketoimet

Tarkoituksena on antaa tietoja pääosakkaista ja muista osapuolista, joilla voi olla määräysvalta tai vaikutusvaltaa yrityksessä. Tässä annetaan myös tietoja liiketoimista, joita yritys on tehnyt yritykseen sidoksissa olevien henkilöiden kanssa, sekä siitä, ovatko näiden liiketoimien ehdot yrityksen kannalta oikeudenmukaisia.

A.  Pääosakkaat

B.  Lähipiiriliiketoimet

C.  Asiantuntijoiden ja neuvonantajien sidokset

IX.   Taloudelliset tiedot

Tarkoituksena on täsmentää, mitkä tilinpäätöstiedot on sisällytettävä asiakirjaan ja mitkä kaudet on katettava sekä kuinka vanhoja tilinpäätöstiedot ja muut taloudelliset tiedot voivat olla. Tilinpäätösten laatimisessa ja tarkastamisessa käytettäväksi hyväksytyt laskenta- ja tilintarkastusperiaatteet määritellään kansainvälisten tilinpäätös- ja tilintarkastusstandardien mukaisesti.

A.  Konsernitilinpäätökset ja muut taloudelliset tiedot

B.  Merkittävät muutokset

X.   Tarjousta ja kaupankäynnin kohteeksi ottamista koskevat yksityiskohtaiset tiedot

Tarkoituksena on antaa tietoja arvopapereiden tarjoamisesta ja kaupankäynnin kohteeksi ottamisesta, arvopapereiden jakelusuunnitelmasta ja muista näihin liittyvistä seikoista.

A.  Tarjous ja kaupankäynnin kohteeksi ottaminen

B.  Jakelusuunnitelma

C.  Markkinat

D.  Myyvät arvopapereiden haltijat

E.  Omistuksen laimentuminen (vain osakesidonnaiset arvopaperit)

F.  Liikkeeseenlaskun kustannukset

XI.   Lisätiedot

Tarkoituksena on antaa lähinnä sellaisia lakisääteisiä tietoja, joita ei ole annettu muualla esitteessä.

A.  Osakepääoma

B.  Perustamiskirja ja yhtiöjärjestys

C.  Olennaiset sopimukset

D.  Valuuttasäännöstely

E.  Veroseurauksia koskeva varoitus

F.  Osingot ja maksuasiamiehet

G.  Asiantuntijalausunnot

H.  Nähtävillä olevat asiakirjat

I.  Tytäryrityksiä koskevat tiedot.

LIITE II

REKISTERÖINTIASIAKIRJA

I.   Hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenten, ylimmän johdon, neuvonantajien ja tilintarkastajien nimet

Tarkoituksena on ilmoittaa yrityksen edustajat ja muut henkilöt, jotka osallistuvat yrityksen arvopapereiden tarjoamiseen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamiseen; nämä ovat ne henkilöt, jotka vastaavat esitteen laatimisesta, ja ne henkilöt, jotka vastaavat tilintarkastuksen suorittamisesta.

II.   Liikkeeseenlaskijaa koskevat keskeiset tiedot

Tarkoituksena on esittää yhteenveto yrityksen taloudellisesta tilasta, pääomarakenteesta ja riskitekijöistä. Jos asiakirjaan sisältyviä tilinpäätöksiä oikaistaan yrityksen konsernirakenteen tai tilinpäätöksen laatimisperiaatteiden olennaisten muutosten vuoksi, myös valitut taloudelliset tiedot on oikaistava.

A.  Valitut taloudelliset tiedot

B.  Pääomarakenne ja velkaantuneisuus

C.  Riskitekijät

III.   Yritystä koskevat tiedot

Tarkoituksena on antaa tietoja yrityksen liiketoimista, sen tarjoamista tuotteista tai palveluista ja sen liiketoimintaan vaikuttavista tekijöistä. Pyrkimyksenä on myös antaa tietoja yrityksen aineellisten käyttöomaisuushyödykkeiden riittävyydestä ja asianmukaisuudesta sekä yrityksen suunnitelmista kasvattaa tai vähentää tällaista kapasiteettia tulevaisuudessa.

A.  Yrityksen tausta ja kehitys

B.  Liiketoiminnan kuvaus

C.  Organisaatiorakenne

D.  Aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet

IV.   Toiminnallinen ja taloudellinen katsaus sekä tulevaisuudennäkymät

Tarkoituksena on esittää johdon selvitys yrityksen taloudelliseen tilaan ja liiketoiminnan tuloksiin vaikuttaneista tekijöistä aiemmilta tilikausilta sekä johdon ennakkoarvio tekijöistä ja kehityssuunnista, joilla on todennäköisesti olennainen vaikutus yrityksen taloudelliseen tilaan ja liiketoiminnan tuloksiin tulevina kausina.

A.  Liiketoiminnan tulokset

B.  Maksuvalmius ja pääomavarat

C.  Tutkimus ja kehitys, patentit ja lisenssit jne.

D.  Kehityssuunnat

V.   Hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenet, ylin johto ja työntekijät

Tarkoituksena on antaa tietoja yrityksen hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenistä ja ylimmästä johdosta, jotta sijoittajat voivat arvioida näiden henkilöiden kokemusta, pätevyyttä ja palkitsemistasoja sekä heidän suhdettaan yritykseen.

A.  Hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenet ja ylin johto

B.  Palkitseminen

C.  Hallintoneuvoston ja hallituksen toimintatapa

D.  Työntekijät

E.  Osakeomistus

VI.   Pääosakkaat ja lähipiiriliiketoimet

Tarkoituksena on antaa tietoja pääosakkaista ja muista osapuolista, joilla voi olla määräysvalta tai vaikutusvaltaa yrityksessä. Tässä annetaan myös tietoja liiketoimista, joita yritys on tehnyt yritykseen sidoksissa olevien henkilöiden kanssa, sekä siitä, ovatko näiden liiketoimien ehdot yrityksen kannalta oikeudenmukaisia.

A.  Pääosakkaat

B.  Lähipiiriliiketoimet

C.  Asiantuntijoiden ja neuvonantajien sidokset

VII.   Taloudelliset tiedot

Tarkoituksena on täsmentää, mitkä tilinpäätöstiedot on sisällytettävä asiakirjaan ja mitkä kaudet on katettava sekä kuinka vanhoja tilinpäätöstiedot ja muut taloudelliset tiedot voivat olla. Tilinpäätösten laatimisessa ja tarkastamisessa käytettäväksi hyväksytyt laskenta- ja tilintarkastusperiaatteet määritellään kansainvälisten tilinpäätös- ja tilintarkastusstandardien mukaisesti.

A.  Konsernitilinpäätökset ja muut taloudelliset tiedot

B.  Merkittävät muutokset

VIII. Lisätiedot

Tarkoituksena on antaa lähinnä sellaisia lakisääteisiä tietoja, joita ei ole annettu muualla esitteessä.

A.  Osakepääoma

B.  Perustamiskirja ja yhtiöjärjestys

C.  Olennaiset sopimukset

D.  Asiantuntijalausunnot

E.  Nähtävillä olevat asiakirjat

F.  Tiedot tytäryrityksistä.

LIITE III

ARVOPAPERILIITE

I.   Hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenten, ylimmän johdon, neuvonantajien ja tilintarkastajien nimet

Tarkoituksena on ilmoittaa yrityksen edustajat ja muut henkilöt, jotka osallistuvat yrityksen arvopapereiden tarjoamiseen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamiseen; nämä ovat ne henkilöt, jotka vastaavat esitteen laatimisesta, ja ne henkilöt, jotka vastaavat tilintarkastuksen suorittamisesta.

II.   Tarjousta koskevat tiedot ja arvioitu aikataulu

Tarkoituksena on antaa tarjousta koskevat keskeiset tiedot ja ilmoittaa tarjoukseen liittyvät keskeiset päivämäärät.

A.  Tarjousta koskevat tiedot

B.  Menetelmä ja arvioitu aikataulu

III.   Liikkeeseenlaskijaa koskevat keskeiset tiedot

Tarkoituksena on esittää yhteenveto yrityksen taloudellisesta tilasta, pääomarakenteesta ja riskitekijöistä. Jos asiakirjaan sisältyviä tilinpäätöksiä oikaistaan yrityksen konsernirakenteen tai tilinpäätöksen laatimisperiaatteiden olennaisten muutosten vuoksi, myös valitut taloudelliset tiedot on oikaistava.

A.  Pääomarakenne ja velkaantuneisuus

B.  Tarjoamisen syyt ja tulojen käyttö

C.  Riskitekijät

IV.   Asiantuntijoiden sidokset

Tarkoituksena on antaa tietoja yrityksen liiketoimista muutoin kuin vakituisesti palkattujen asiantuntijoiden tai neuvonantajien kanssa.

V.   Tarjousta ja kaupankäynnin kohteeksi ottamista koskevat yksityiskohtaiset tiedot

Tarkoituksena on antaa tietoja arvopapereiden tarjoamisesta ja kaupankäynnin kohteeksi ottamisesta, arvopapereiden jakelusuunnitelmasta ja muista näihin liittyvistä seikoista.

A.  Tarjous ja kaupankäynnin kohteeksi ottaminen

B.  Jakelusuunnitelma

C.  Markkinat

D.  Myyvät arvopapereiden haltijat

E.  Omistuksen laimentuminen (vain osakesidonnaiset arvopaperit)

F.  Liikkeeseenlaskun kustannukset

VI.   Lisätiedot

Tarkoituksena on antaa lähinnä sellaisia lakisääteisiä tietoja, joita ei ole annettu muualla esitteessä.

A.  Valuuttasäännöstely

B.  Veroseurauksia koskeva varoitus

C.  Osingot ja maksuasiamiehet

D.  Asiantuntijalausunnot

E.  Nähtävillä olevat asiakirjat

LIITE IV

Vastaavuustaulukko

(44 artiklassa tarkoitettu)

Direktiivi 2003/71/EY

Tämä asetus

1 artiklan 1 kohta

1 artiklan 1 kohta

1 artiklan 2 kohta lukuun ottamatta 1 artiklan 2 kohdan h alakohtaa

1 artiklan 2 kohta

1 artiklan 2 kohdan h alakohta

1 artiklan 3 kohdan d alakohta

1 artiklan 3 kohta

4 artikla

1 artiklan 4 kohta

1 artiklan 5 kohdan a ja b alakohta

2 artiklan 1 kohta

2 artiklan 1 kohta

2 artiklan 4 kohta

2 artiklan 2 kohta

3 artiklan 1 kohta

3 artiklan 1 kohta

3 artiklan 2 kohdan a alakohta

1 artiklan 3 kohdan a alakohta

3 artiklan 2 kohdan b alakohta

1 artiklan 3 kohdan b alakohta

3 artiklan 2 kohdan c alakohta

1 artiklan 3 kohdan c alakohta

3 artiklan 2 kohdan d alakohta

-

3 artiklan 2 kohdan e alakohta

-

3 artiklan 2 kohdan 2 ja 3 alakohta

5 artikla

3 artiklan 3 kohta

3 artiklan 3 kohta

3 artiklan 4 kohta

1 artiklan 5 kohdan b alakohta

4 artiklan 1 kohdan a alakohta

1 artiklan 3 kohdan e alakohta

4 artiklan 1 kohdan b alakohta

1 artiklan 3 kohdan f alakohta

4 artiklan 1 kohdan c alakohta

1 artiklan 3 kohdan g alakohta

4 artiklan 1 kohdan d alakohta

1 artiklan 3 kohdan h alakohta

4 artiklan 1 kohdan e alakohta

1 artiklan 3 kohdan i alakohta

4 artiklan 1 kohdan 2 ja 5 alakohta

-

4 artiklan 2 kohdan a alakohta

1 artiklan 4 kohdan a alakohta

4 artiklan 2 kohdan b alakohta

1 artiklan 4 kohdan c alakohta

4 artiklan 2 kohdan c alakohta

1 artiklan 4 kohdan d alakohta

4 artiklan 2 kohdan d alakohta

1 artiklan 4 kohdan e alakohta

4 artiklan 2 kohdan e alakohta

1 artiklan 4 kohdan f alakohta

4 artiklan 2 kohdan f alakohta

1 artiklan 4 kohdan g alakohta

4 artiklan 2 kohdan g alakohta

1 artiklan 4 kohdan b alakohta

4 artiklan 2 kohdan h alakohta

1 artiklan 4 kohdan h alakohta

4 artiklan 3 kohta

1 artiklan 6 kohta

5 artiklan 1 kohta

6 artiklan 1 kohta

5 artiklan 2 kohta

7 artikla

5 artiklan 3 kohta

6 artiklan 2 kohta

5 artiklan 4 kohdan 1 alakohta

8 artiklan 1 kohta

5 artiklan 4 kohdan 2 alakohta

8 artiklan 9 kohta

5 artiklan 4 kohdan 3 alakohta

8 artiklan 4 kohta ja 24 artiklan 4 kohta

5 artiklan 5 kohta

13 artiklan 1 kohta

6 artiklan 1 kohta

11 artiklan 1 kohta

6 artiklan 2 kohta

11 artiklan 2 kohta

7 artiklan 1 kohta

13 artiklan 1 kohdan 1 alakohta

7 artiklan 2 kohdan a alakohta

13 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan a alakohta

7 artiklan 2 kohdan b alakohta

13 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan b alakohta

7 artiklan 2 kohdan c alakohta

13 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan c alakohta

7 artiklan 2 kohdan d alakohta

13 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan c alakohta

7 artiklan 2 kohdan e alakohta

15 artikla

7 artiklan 2 kohdan f alakohta

13 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan d alakohta

7 artiklan 2 kohdan g alakohta

14 artikla

7 artiklan 3 kohta

13 artiklan 3 kohta

7 artiklan 4 kohta

-

8 artiklan 1 kohta

17 artiklan 1 kohta

8 artiklan 2 kohta

17 artiklan 2 kohta

8 artiklan 3 kohta

17 artiklan 3 kohta

8 artiklan 3 a kohta

17 artiklan 4 kohta

8 artiklan 4 kohta

17 artiklan 5 kohta

8 artiklan 5 kohta

-

9 artiklan 1 kohta

12 artiklan 1 kohta

9 artiklan 2 kohta

12 artiklan 1 kohta

9 artiklan 3 kohta

12 artiklan 1 kohta

9 artiklan 4 kohta

12 artiklan 2 kohta

11 artiklan 1 kohta

18 artiklan 1 kohta

11 artiklan 2 kohta

18 artiklan 2 kohta

11 artiklan 3 kohta

18 artiklan 4 kohta

12 artiklan 1 kohta

10 artiklan 1 kohdan 1 alakohta

12 artiklan 2 kohta

10 artiklan 1 kohdan 2 alakohta

12 artiklan 3 kohta

-

13 artiklan 1 kohta

19 artiklan 1 kohta

13 artiklan 2 kohta

19 artiklan 2 kohta

13 artiklan 3 kohta

19 artiklan 3 kohta

13 artiklan 4 kohta

19 artiklan 4 kohta

13 artiklan 5 kohta

19 artiklan 7 kohta

13 artiklan 6 kohta

19 artiklan 8 kohta

13 artiklan 7 kohta

19 artiklan 10 kohta

14 artiklan 1 kohta

20 artiklan 1 kohta

14 artiklan 2 kohta

20 artiklan 2 kohta

14 artiklan 3 kohta

-

14 artiklan 4 kohta

20 artiklan 5 kohta

14 artiklan 4 a kohta

20 artiklan 6 kohta

14 artiklan 5 kohta

20 artiklan 8 kohta

14 artiklan 6 kohta

20 artiklan 9 kohta

14 artiklan 7 kohta

20 artiklan 10 kohta

14 artiklan 8 kohta

20 artiklan 11 kohta

15 artiklan 1 kohta

21 artiklan 1 kohta

15 artiklan 2 kohta

21 artiklan 2 kohta

15 artiklan 3 kohta

21 artiklan 3 kohta

15 artiklan 4 kohta

21 artiklan 4 kohta

15 artiklan 5 kohta

-

15 artiklan 6 kohta

21 artiklan 5 kohta

15 artiklan 7 kohta

21 artiklan 6 kohta

16 artiklan 1 kohta

22 artiklan 1 kohta

16 artiklan 2 kohta

22 artiklan 2 kohta

16 artiklan 3 kohta

22 artiklan 6 kohta

17 artiklan 1 kohta

23 artiklan 1 kohta

17 artiklan 2 kohta

23 artiklan 2 kohta

18 artiklan 1 kohta

24 artiklan 1 kohta

18 artiklan 2 kohta

24 artiklan 2 kohta

18 artiklan 3 kohdan 1 alakohta

24 artiklan 3 kohta

18 artiklan 3 kohdan 2 alakohta

20 artiklan 5 kohdan 3 alakohta ja 20 artiklan 6 kohta

18 artiklan 4 kohta

24 artiklan 6 kohta

19 artiklan 1 kohta

25 artiklan 1 kohta

19 artiklan 2 kohta

25 artiklan 2 kohta

19 artiklan 3 kohta

25 artiklan 3 kohta

19 artiklan 4 kohta

-

20 artiklan 1 kohta

27 artiklan 1 kohta

20 artiklan 2 kohta

27 artiklan 2 kohta

20 artiklan 3 kohta

27 artiklan 3 kohta

21 artiklan 1 kohta

29 artiklan 1 kohta

21 artiklan 1 a kohta

32 artiklan 1 kohta

21 artiklan 1 b alakohta

32 artiklan 2 kohta

21 artiklan 2 kohta

29 artiklan 2 kohta

21 artiklan 3 kohdan a alakohta

30 artiklan 1 kohdan a alakohta

21 artiklan 3 kohdan b alakohta

30 artiklan 1 kohdan b alakohta

21 artiklan 3 kohdan c alakohta

30 artiklan 1 kohdan c alakohta

21 artiklan 3 kohdan d alakohta

30 artiklan 1 kohdan d alakohta

21 artiklan 3 kohdan e alakohta

30 artiklan 1 kohdan e alakohta

21 artiklan 3 kohdan f alakohta

30 artiklan 1 kohdan f alakohta

21 artiklan 3 kohdan g alakohta

30 artiklan 1 kohdan g alakohta

21 artiklan 3 kohdan h alakohta

30 artiklan 1 kohdan h alakohta

21 artiklan 3 kohdan i alakohta

30 artiklan 1 kohdan i alakohta

21 artiklan 3 kohdan 2 alakohta

30 artiklan 1 kohdan 2 alakohta

21 artiklan 4 kohdan a alakohta

30 artiklan 1 kohdan 1 alakohta

21 artiklan 4 kohdan b alakohta

30 artiklan 1 kohdan m alakohta

21 artiklan 4 kohdan c alakohta

-

21 artiklan 4 kohdan d alakohta

30 artiklan 1 kohdan n alakohta

21 artiklan 4 kohdan 2 alakohta

30 artiklan 1 kohdan 3 alakohta

21 artiklan 5 kohta

29 artiklan 3 kohta ja 30 artiklan 5 kohta

22 artiklan 1 kohta

33 artiklan 2 kohta

22 artiklan 2 kohdan 1 alakohta

31 artiklan 1 kohta

22 artiklan 2 kohdan 2 alakohta

-

22 artiklan 2 kohdan 3 alakohta

31 artiklan 5 kohta

22 artiklan 3 kohta

-

22 artiklan 4 kohta

31 artiklan 6 ja 7 kohta

23 artiklan 1 kohta

35 artiklan 1 kohta

23 artiklan 2 kohta

35 artiklan 2 kohta

24 artikla

43 artikla

24 a artiklan 1 kohta

42 artiklan 2 kohta

24 a artiklan 2 kohta

42 artiklan 4 kohta

24 a artiklan 3 kohta

42 artiklan 1 kohta

24 b artikla

42 artiklan 3 kohta

24 c artikla

42 artiklan 5 kohta

25 artiklan 1 kohta

36 artiklan 1 kohta

25 artiklan 2 kohta

40 artikla

26 artikla

38 artikla

27 artikla

-

28 artikla

-

29 artikla

-

30 artikla

-

31 artikla

46 artikla

32 artikla

47 artikla

33 artikla

47 artikla

(1)Asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 61 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A8-0238/2016).
(2)*Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌.
(3)EUVL C 177, 18.5.2016, s. 9.
(4)EUVL C 195, 2.6.2016, s. 1.
(5)Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ... [(EUVL ...)] [(ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä)], ja neuvoston päätös, tehty ....
(6)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/71/EY, annettu 4 päivänä marraskuuta 2003, arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta (EUVL L 345, 31.12.2003, s. 64).
(7)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/73/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä annetun direktiivin 2003/71/EY ja säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta annetun direktiivin 2004/109/EY muuttamisesta (EUVL L 327, 11.12.2010, s. 1).
(8)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190).
(9)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1286/2014, annettu 26 päivänä marraskuuta 2014, vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) koskevista avaintietoasiakirjoista (EUVL L 352, 9.12.2014, s. 1).
(10)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/109/EY, annettu 15 päivänä joulukuuta 2004, säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta (EUVL L 390, 31.12.2004, s. 38).
(11)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 596/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 1).
(12)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1095/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84).
(13)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
(14)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).
(15)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).
(16)Neuvoston direktiivi 80/390/ETY, annettu 17 päivänä maaliskuuta 1980, arvopaperien viralliselle pörssilistalle ottamisen yhteydessä julkistettavan listalleottoesitteen laatimista, tarkastusta ja levittämistä koskevien vaatimusten yhteensovittamisesta (EYVL L 100, 17.4.1980, s. 1).
(17)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/34/EY, annettu 28 päivänä toukokuuta 2001, arvopaperien ottamisesta viralliselle pörssilistalle sekä siihen liittyvästä tiedonantovelvollisuudesta (EYVL L 184, 6.7.2001, s. 1).
(18)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).
(19)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).
(20)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1).
(21)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1286/2014, annettu 26 päivänä marraskuuta 2014, vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) koskevista avaintietoasiakirjoista (EUVL L 352, 9.12.2014, s. 1).
(22)Komission asetus (EY) N:o 809/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/71/EY täytäntöönpanosta esitteiden sisältämien tietojen, esitteiden muodon, viittauksina esitettävien tietojen, julkistamisen ja mainonnan osalta (EUVL L 149, 30.4.2004, s. 1).
(23)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/109/EY, annettu 15 päivänä joulukuuta 2004, säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta (EUVL L 390, 31.12.2004, s. 38).
(24)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).
(25)[EUVL C, , s. ].
(26)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 600/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 84).
(27)Komission päätös 2001/528/EY, tehty 6 päivänä kesäkuuta 2001, Euroopan arvopaperikomitean perustamisesta (EYVL L 191, 13.7.2001, s. 45).


Turvapaikkajärjestelmä: Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavat väliaikaiset toimenpiteet *
PDF 386kWORD 48k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. syyskuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta 22 päivänä syyskuuta 2015 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2015/1601 muuttamisesta (COM(2016)0171 – C8‑0133/2016 – 2016/0089(NLE))
P8_TA(2016)0354A8-0236/2016

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2016)0171),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 78 artiklan 3 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0133/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0236/2016),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Päätöksen (EU) 2015/1601 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti Italiasta ja Kreikasta olisi siirrettävä 26 päivästä syyskuuta 2016 alkaen 54 000 hakijaa muiden jäsenvaltioiden alueelle, ellei komissio viimeistään kyseisenä ajankohtana ehdota 4 artiklan 3 kohdan nojalla, että määrät osoitetaan sellaisen toisen edunsaajajäsenvaltion hyväksi, jossa henkilöiden äkillinen joukoittainen maahantulo on aiheuttanut hätätilanteen.
(2)  Päätöksen (EU) 2015/1601 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti Italiasta ja Kreikasta olisi siirrettävä 26 päivästä syyskuuta 2016 alkaen 54 000 hakijaa muiden jäsenvaltioiden alueelle kyseisessä päätöksessä vahvistettujen määrien mukaisesti (toisin sanoen 12 764 hakijaa Italiasta ja 41 236 hakijaa Kreikasta), ellei komissio viimeistään kyseisenä ajankohtana ehdota 4 artiklan 3 kohdan nojalla, että määrät osoitetaan sellaisten muiden edunsaajajäsenvaltioiden hyväksi, joissa henkilöiden äkillinen joukoittainen maahantulo on aiheuttanut hätätilanteen.
Tarkistus 2
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)   Päätöksen (EU) 2015/1601 1 artiklan 2 kohdan mukaan komissio seuraa jatkuvasti tilannetta, joka koskee kolmansien maiden kansalaisten joukoittaista tuloa jäsenvaltioihin. Komission olisi tarvittaessa tehtävä ehdotuksia kyseisen päätöksen muuttamiseksi, jotta voidaan ottaa huomioon tilanteen kehitys kentällä ja sen vaikutukset sisäisten siirtojen järjestelmään samoin kuin jäsenvaltioihin, erityisesti etulinjassa oleviin jäsenvaltioihin, kohdistuvan paineen kehittyminen.
Poistetaan.
Tarkistus 3
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
(3 a)   Päätöksen (EU) N:o 2015/1601 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määrätään, että 54 000 hakijaa on siirrettävä. Siirto määritellään tämän päätöksen 2 artiklan e alakohdassa hakijan siirtämiseksi sellaisen jäsenvaltion alueelta, joka on vastuussa hänen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa käsittelystä, siirron kohteena olevan jäsenvaltion alueelle. Siirtoon ei sisälly kansainvälistä suojelua tarvitsevien kolmansien maiden henkilöiden uudelleensijoittaminen tai takaisinotto jäsenvaltion alueelle.
Tarkistus 4
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 3 b kappale (uusi)
(3 b)   Olisi oltava Euroopan raja- ja rannikkovartioviraston tehtävä seurata jatkuvasti tilannetta, joka koskee kolmansien maiden kansalaisten joukoittaista tuloa jäsenvaltioihin.
Tarkistus 5
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  EU:n valtion- tai hallitusten päämiehet sopivat 7 päivänä maaliskuuta tekevänsä työtä tiettyjen periaatteiden pohjalta sellaisen Turkin kanssa tehtävän sopimuksen tekemiseksi, jonka mukaan esimerkiksi jokaista syyrialaista kohtaan, jonka Turkki ottaa takaisin Kreikan saarilta, uudelleensijoitetaan syyrialainen Turkista EU:n jäsenvaltioihin voimassa olevien sitoumusten puitteissa. Kyseisiä periaatteita kehitettiin edelleen EU:n ja Turkin muuttoliikeyhteistyön seuraavia käytännön toimia koskevassa komission tiedonannossa, jossa kehotettiin ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta osa tämänhetkisiin sisäisiä siirtoja koskeviin päätöksiin perustuvista sitoumuksista ja erityisesti kaikki tällä hetkellä osoittamatta olevat 54 000 paikkaa tai osa niistä siirrettäisiin niin kutsuttuun 1:1-järjestelmään.
(4)  EU:n valtion- tai hallitusten päämiehet sopivat 7 päivänä maaliskuuta julkilausumalla tekevänsä työtä tiettyjen periaatteiden pohjalta sellaisen Turkin kanssa tehtävän sopimuksen tekemiseksi, jonka mukaan esimerkiksi jokaista syyrialaista kohtaan, jonka Turkki ottaa takaisin Kreikan saarilta, uudelleensijoitetaan syyrialainen Turkista EU:n jäsenvaltioihin voimassa olevien sitoumusten puitteissa. Tämä 1:1-järjestelmä olisi pantava täytäntöön sotaa ja vainoa pakenevien syyrialaisten suojelemiseksi ja noudattaen täysimääräisesti unionin lainsäädännössä, pakolaisten oikeusasemaa koskevassa 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyssä Geneven yleissopimuksessa ja 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyssä lisäpöytäkirjassa vahvistettua oikeutta hakea turvapaikkaa ja palauttamiskiellon periaatetta.
Tarkistus 6
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  Uudelleensijoittamisen, humanitaarisen maahanpääsyn tai muiden laillisten kansallisten ja monenvälisten pois Turkista suuntautuvien maahanpääsyjärjestelmien voidaan odottaa helpottavan niihin jäsenvaltioihin kohdistuvaa muuttopainetta, jotka ovat uudelleensijoittamisen edunsaajavaltioita päätöksen (EU) N:o 2015/1601 nojalla, tarjoamalla laillisia ja turvallisia väyliä unioniin ja estämällä sääntöjenvastaista maahantuloa. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden solidaarisuustoimet, joihin kuuluu Turkissa olevien selvästi kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien Syyrian kansalaisten maahanpääsy niiden alueelle, olisi otettava huomioon edellä tarkoitettujen 54 000:n kansainvälistä suojelua hakevan henkilön osalta. Jäsenvaltion Turkista maahan päästämien henkilöiden määrä olisi vähennettävä niiden henkilöiden määrästä, jotka on määrä siirtää kyseiseen jäsenvaltioon päätöksen (EU) N:o 2015/1601 nojalla näiden 54 000 hakijan joukossa.
(5)  Laajamittaista uudelleensijoittamista, humanitaarisen maahanpääsyn tai muiden laillisten kansallisten ja monenvälisten pois Turkista suuntautuvia maahanpääsyjärjestelmiä tarvitaan helpottamaan niihin jäsenvaltioihin kohdistuvaa muuttopainetta tarjoamalla laillisia ja turvallisia väyliä unioniin ja tekemällä sääntöjenvastaisesta maahantulosta tarpeetonta. Tämän vuoksi niitä olisi laajennettava. Tähän mennessä unioniin on siirretty vain hyvin vähäinen määrä syyrialaispakolaisia. Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen 12 päivänä huhtikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan parlamentti pyysi kehittämään turvapaikanhakijoille ja pakolaisille entistä enemmän turvallisia ja laillisia reittejä unioniin pääsyä varten, mukaan luettuina sitova ja pakollinen uudelleensijoittamista koskeva unionin lainsäädäntökehys, kaikkien jäsenvaltioiden perustamat humanitaarisen maahanpääsyn ohjelmat ja entistä laajempi humanitaaristen viisumien käyttö. Näillä toimenpiteillä olisi täydennettävä päätösten (EU) N:o 2015/1523 ja (EU) N:o 2015/1601 mukaisesti hyväksyttyjä siirtojärjestelmiä.
Tarkistus 7
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Maahanpääsyn mekanismeja voivat olla uudelleensijoittaminen, humanitaarinen maahanpääsy ja muut selvästi kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden laillisen maahanpääsyn väylät, esimerkiksi humanitaarisen viisumin ohjelmat, humanitaariset siirrot, perheenyhdistämisen ohjelmat, yksityisen tuen hankkeet, stipendiohjelmat ja työvoiman liikkuvuuden järjestelyt.
(6)  Maahanpääsyn mekanismeja voivat olla uudelleensijoittaminen, humanitaarinen maahanpääsy ja muut selvästi kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden laillisen maahanpääsyn väylät, esimerkiksi humanitaarisen viisumin ohjelmat, humanitaariset siirrot, perheenyhdistämisen ohjelmat, yksityisen tuen hankkeet, stipendiohjelmat, koulutukseen pääsy ja työvoiman liikkuvuuden järjestelyt.
Tarkistus 8
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
(6 a)   Neuvoston direktiivissä 2003/86/EY1 a todetaan, että perheenyhdistämistä koskevat toimenpiteet olisi hyväksyttävä perheen suojelua ja perhe-elämän kunnioittamista koskevan velvoitteen mukaisesti, joka on kirjattu useisiin kansainvälisen oikeuden säädöksiin. Perheenyhdistämiseen ei sen vuoksi voida soveltaa muita unionin toimia eikä solidaarisuus- tai hätätoimenpiteitä. Jäsenvaltioiden olisi kunnioitettava ja edistettävä sitä kaikissa tapauksissa.
___________________
1 a   Neuvoston direktiivi 2003/86/EY, annettu 22 päivänä syyskuuta 2003, oikeudesta perheenyhdistämiseen (EUVL L 251, 3.10.2003, s. 12).
Tarkistus 25
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 6 b kappale (uusi)
(6 b)   Monet tällä hetkellä Kreikassa ja Italiassa oleskelevat kansainvälisen suojelun tarpeessa olevat hakijat eivät pysty hyödyntämään siirtojärjestelmää, koska he kuuluvat asetuksen (EU) N:o 604/2013 soveltamisalaan. Jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön asetuksen (EU) N:o 604/2013 mukainen oikeus perheenyhdistämiseen pikaisesti ja nopeutettava haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä koskevien tapausten käsittelyä, jotta kyseiset henkilöt pääsevät perheensä luo mahdollisimman nopeasti.
Tarkistus 9
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)  Tämän päätöksen ei pitäisi vakuttaa sitoumuksiin, jotka jäsenvaltiot ovat tehneet osana neuvostossa 20 päivänä heinäkuuta 2015 kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmissä sovittua uudelleensijoitusjärjestelmää, eikä niitä pitäisi ottaa huomioon päätöksen (EU) N:o 2015/1601 mukaisten velvoitteiden täyttämisessä. Tämän vuoksi jäsenvaltio, joka päättää hoitaa päätöksen (EU) N:o 2015/1601 mukaiset velvoitteensa päästämällä Turkissa olevia syyrialaisia maahansa uudelleensijoittamisen kautta, ei voi katsoa tätä tointa osaksi 20 päivänä heinäkuuta 2015 vahvistetun uudelleensijoitusjärjestelmän sitoumuksiaan.
(7)  Tämän päätöksen ei pitäisi vaikuttaa sitoumuksiin, jotka jäsenvaltiot ovat tehneet osana neuvostossa 20 päivänä heinäkuuta 2015 kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmissä sovittua uudelleensijoitusjärjestelmää, eikä niitä pitäisi ottaa huomioon päätöksen (EU) N:o 2015/1601 mukaisten velvoitteiden täyttämisessä.
Tarkistus 10
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 8 kappale
(8)  Jotta varmistetaan tilanteen asianmukainen valvonta, jäsenvaltioiden olisi raportoitava kuukausittain komissiolle Turkista niiden alueelle päästetyistä syyrialaisista tämän muutoksen mukaisen mahdollisuuden mukaisesti ja mainittava, minkä järjestelyn (kansallisen vai monenvälisen) mukaisesti henkilö on päästetty maahan ja mikä laillisen maahanpääsyn muoto on kyseessä.
(8)  Jotta varmistetaan tilanteen asianmukainen valvonta, jäsenvaltioiden olisi raportoitava kuukausittain komissiolle Turkista niiden alueelle päästetyistä syyrialaisista, käytetystä maahanpääsyn muodosta ja järjestelystä, jonka osana maahanpääsy on tapahtunut.
Tarkistus 11
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 8 a kappale (uusi)
(8 a)   Uudelleensijoittaminen ei saisi tapahtua siirtojen kustannuksella. Kummatkin ovat tärkeitä yhteisvastuun välineitä. Siirto on jäsenvaltioiden välisen sisäisen yhteisvastuun muoto, kun taas uudelleensijoittaminen ja humanitaarinen maahanpääsy tai muuntyyppinen maahanpääsy ovat ulkoisen yhteisvastuun osoitus suurimman osan pakolaisista vastaanottaville kolmansille maille.
Tarkistus 12
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 8 b kappale (uusi)
(8 b)   Ottaen huomioon turvapaikanhakijoiden nykyisen määrän Kreikassa ja Italiaan saapuvien turvapaikanhakijoiden kasvavan määrän on odotettavissa, että kiireellisiä uudelleensijoituspaikkoja tarvitaan tulevaisuudessakin runsaasti.
Tarkistus 13
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 8 c kappale (uusi)
(8 c)   UNHCR:n tuoreimpien tietojen mukaan Kreikassa on tällä hetkellä 53 859 kansainvälistä suojelua hakevaa henkilöä, joista suurin osa on syyrialaisia (45 prosenttia), irakilaisia (22 prosenttia ja afganistanilaisia (21 prosenttia). Tulijoiden määrän vähenemisestä huolimatta sekä ottaen huomioon yhteistyöstä Turkin kanssa 18 päivänä maaliskuuta 2016 annetun EU:n valtion- ja hallitusten päämiesten julkilausuman poliittisen luonteen, on hyvin epävarmaa, että Kreikkaan tällä hetkellä saapuvien turvapaikanhakijoiden määrän lasku olisi pysyvä. Toisaalta pakolaiset voivat alkaa käyttää uusia reittejä, kuten keskisen Välimeren reittiä Italiaan, jossa UNHCR:n raporttien mukaan Libyan kautta saapuvien maahanmuuttajien määrä on lisääntynyt 42,5 prosenttia verrattuna samaan ajanjaksoon vuonna 2015. Sen vuoksi on odotettavissa, että siirtopaikkojen tarve säilyy korkeana.
Tarkistus 14
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 8 d kappale (uusi)
(8 d)   Komissio ilmoitti 16. maaliskuuta 2016 antamassaan tiedonannossa ”Ensimmäinen kertomus sisäisistä siirroista ja uudelleensijoittamisesta”, että päätöksen (EU) 2015/1601 täytäntöönpanossa on monia puutteita. Jäsenvaltioiden vastaus EASOn yleiseen pyyntöön 374 asiantuntijasta on täysin riittämätön ottaen huomioon Italian ja Kreikan kriittisen tilanteen. Huolimatta siirtokelpoisten ilman saattajaa tulevien alaikäisten lisääntyneestä määrästä turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten joukossa vain hyvin rajallinen määrä heistä on voitu uudelleensijoittaa, vaikka neuvoston päätöksissä uudelleensijoittamisesta määrätään käsittelemään ensisijaisesti haavoittuviin ryhmiin kuuluvat hakijat. Jotkut jäsenvaltiot eivät ole tähän mennessä antaneet käyttöön lainkaan siirtopaikkoja. Vain 18 jäsenvaltiota on lupautunut uudelleensijoittamaan hakijoita Kreikasta ja 19 jäsenvaltiota on lupautunut uudelleensijoittamaan Italiasta tulevia hakijoita. Jotkut kyseisistä jäsenvaltioista ovat antaneet erittäin vähän sisäisten siirtojen vastaanottolupauksia, kun otetaan huomioon niille kohdennettu kokonaismäärä.
Tarkistus 15
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 8 e kappale (uusi)
(8 e)   Komissio on käynnistänyt rikkomismenettelyjä Italiaa ja Kreikkaa vastaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 603/20131 a täytäntöönpanosta ja Kreikkaa vastaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2013/33/EU1 b liittyen. Oikeudellisia toimia ei kuitenkaan ole käynnistetty niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät noudata päätöksessä (EU) 2015/1601 asetettuja velvoitteita.
_________________
1 a   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 603/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, Eurodac-järjestelmän perustamisesta sormenjälkien vertailua varten kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 604/2013 tehokkaaksi soveltamiseksi sekä jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten ja Europolin esittämistä, Eurodac-tietoihin lainvalvontatarkoituksessa tehtäviä vertailuja koskevista pyynnöistä sekä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavan eurooppalaisen viraston perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1077/2011 muuttamisesta (uudelleenlaadittu) (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 1).
1 b   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/33/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 96).
Tarkistus 16
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 8 f kappale (uusi)
(8 f)   Siirron kohteena olevien jäsenvaltioiden on pantava täysimääräisesti täytäntöön päätösten (EU) N:o 2015/1523 ja (EU) N:o 2015/1601 mukaiset velvoitteensa lieventääkseen etulinjan jäsenvaltioiden paineita. Siirron kohteena olevien jäsenvaltioiden olisi pikaisesti ja merkittävästi tehostettava toimiaan, joilla vastataan kiireelliseen humanitaariseen tilanteeseen Kreikassa, ja estettävä tilanteen paheneminen Italiassa. Tähän mennessä jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön noin 7 prosenttia siirtopaikoista. Viidenteen päivään kesäkuuta 2016 mennessä ainoastaan 793 henkilöä Italiasta ja 2 033 henkilöä Kreikasta on tosiasiallisesti siirretty. Komissio korosti 16 päivänä maaliskuuta 2016 antamassaan siirtoa ja uudelleensijoittamista koskevassa ensimmäisessä kertomuksessa, että jäsenvaltioiden olisi saavutettava kuukausittain ainakin 5 680 henkilön siirtoaste voidakseen täyttää siirtämistä koskevat velvoitteensa kahden vuoden määräajan kuluessa.
Tarkistus 17
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 8 g kappale (uusi)
(8 g)   Afganistanilaisten olisi oltava oikeutettuja päätöksen (EU) N:o 2015/1601 mukaiseen siirtoon. Vuonna 2015 afganistanilaisten tekemien turvapaikkahakemusten määrä unionissa saavutti ennennäkemättömät 180 000 hakemusta, mikä teki afganistanilaisista toiseksi suurimman unioniin pyrkivien turvapaikanhakijoiden ryhmän kyseisenä vuonna. Ylivoimaisesti suurin määrä heitä saapuu Kreikkaan. Monet heistä ovat ilman saattajaa olevia alaikäisiä. Heillä on erityisiä suojelutarpeita, joihin Kreikka ei pysty jatkuvan akuutin turvapaikanhakijapaineen vuoksi vastaamaan. Afganistanin heikkenevä turvallisuustilanne sekä ennätysmäinen terrori-iskujen ja siviiliuhrien määrä vuonna 2015 ovat nostaneet merkittävästi afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden hyväksymisastetta unionissa, niin että määrä on kasvanut 43 prosentista vuonna 2014 aina 66 prosenttiin vuonna 2015 Eurostatin tietojen mukaan.
Tarkistus 18
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 14 kappale
(14)  Tilanteen kiireellisyys huomioon ottaen tämän päätöksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,
(14)  Tämän päätöksen olisi tultava voimaan välittömästi sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tarkistus 19
Ehdotus päätökseksi
1 artikla – 1 kohta – -1 alakohta (uusi)
Päätös (EU) N:o 2015/1601
3 artikla – 2 kohta
-1.   Korvataan 3 artiklan 2 kohta seuraavasti:
2.   Tähän päätökseen perustuvaa siirtoa sovelletaan ainoastaan hakijoihin, jolla on sellainen kansalaisuus, jonka kohdalla kansainvälistä suojelua koskevien myönteisten päätösten osuus verrattuna kaikkiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU [1] III luvussa tarkoitetuista kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista tehtyihin ensimmäisiin päätöksiin on Eurostatin viimeisimpien saatavilla olevien unionin laajuista keskiarvoa koskevien päivitettyjen neljännesvuositietojen mukaan vähintään 75 prosenttia. Kansalaisuudettomien henkilöiden osalta otetaan huomioon entinen vakituinen asuinmaa. Päivitetyt neljännesvuositiedot otetaan huomioon ainoastaan sellaisten hakijoiden kohdalla, joita ei jo ole yksilöity hakijoiksi, jotka voitaisiin siirtää tämän päätöksen 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
”2. Tähän päätökseen perustuvaa siirtoa sovelletaan ainoastaan hakijoihin, jotka ovat Syyrian, Irakin, Eritrean tai Afganistanin kansalaisia tai joilla on sellainen kansalaisuus, jonka kohdalla kansainvälistä suojelua koskevien myönteisten päätösten osuus verrattuna kaikkiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU [1] III luvussa tarkoitetuista kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista tehtyihin ensimmäisiin päätöksiin on Eurostatin viimeisimpien saatavilla olevien unionin laajuista keskiarvoa koskevien päivitettyjen neljännesvuositietojen mukaan vähintään 75 prosenttia. Kansalaisuudettomien henkilöiden osalta otetaan huomioon entinen vakituinen asuinmaa. Päivitetyt neljännesvuositiedot otetaan huomioon ainoastaan sellaisten hakijoiden kohdalla, joita ei jo ole yksilöity hakijoiksi, jotka voitaisiin siirtää tämän päätöksen 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
Tarkistus 20
Ehdotus päätökseksi
1 artikla – 1 kohta
Päätös (EU) N:o 2015/1601
4 artikla – 3 a kohta
Lisätään päätöksen (EU) N:o 2015/1601 4 artiklaan 3 a kohta seuraavasti:
Poistetaan.
”3 a. Edellä 1 kohdan c kohdassa tarkoitettujen hakijoiden sisäisten siirtojen osalta se, että jäsenvaltiot päästävät alueelleen Turkissa olevia Syyrian kansalaisia selvästi kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville henkilöille tarkoitettujen laillista maahanpääsyä koskevien kansallisten tai monenvälisten järjestelyjen osana, lukuun ottamatta neuvostossa 20 päivänä heinäkuuta 2015 kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmissä tarkoitettua uudelleensijoitusjärjestelmää, johtaa kyseisen jäsenvaltion velvoitteen vähentymiseen vastaavasti.
Kuhunkin tällaiseen lailliseen maahantuloon, joka johtaa sisäisiä siirtoja koskevien velvoitteiden vähentymiseen, sovelletaan 10 artiklaa soveltuvin osin.
Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle kuukausittain tätä kohtaa sovellettaessa laillisesti maahan päästettyjen henkilöiden määrästä ja ilmoitettava, minkätyyppisen järjestelyn osana maahanpääsy on tapahtunut ja mitä laillisen maahanpääsyn muotoa on käytetty.”
Tarkistus 21
Ehdotus päätökseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Päätös (EU) N:o 2015/1601
5 artikla – 2 kohta
1 a.   Korvataan 5 artiklan 2 kohta seuraavasti:
2.  Jäsenvaltioiden on säännöllisin väliajoin ja vähintään joka kolmas kuukausi ilmoitettava niiden hakijoiden määrä, jotka voidaan siirtää nopeasti niiden alueelle, sekä kaikki muut olennaiset tiedot.
2. Jäsenvaltioiden on säännöllisin väliajoin ja vähintään joka kolmas kuukausi ilmoitettava niiden hakijoiden määrä, jotka voidaan siirtää nopeasti niiden alueelle, sekä kaikki muut olennaiset tiedot. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön vähintään kolmasosa siirtopaikoistaan 31 päivään joulukuuta 2016 mennessä.”
Tarkistus 22
Ehdotus päätökseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 b alakohta (uusi)
Päätös (EU) N:o 2015/1601
5 artikla – 4 kohta
1 b.   Korvataan 5 artiklan 4 kohta seuraavasti:
4.  Siirron kohteena olevan jäsenvaltion annettua hyväksyntänsä Italian ja Kreikan on tehtävä EASOa kuullen mahdollisimman pian päätös kunkin yksilöidyn hakijan siirtämisestä tiettyyn siirron kohteena olevaan jäsenvaltioon ja ilmoitettava tästä hakijalle 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Siirron kohteena oleva jäsenvaltio voi päättää olla hyväksymättä hakijan siirtämistä ainoastaan tämän artiklan 7 kohdassa tarkoitetuista perustelluista syistä.
4. Siirron kohteena olevan jäsenvaltion annettua hyväksyntänsä Italian ja Kreikan on tehtävä EASOa kuullen mahdollisimman pian päätös kunkin yksilöidyn hakijan siirtämisestä tiettyyn siirron kohteena olevaan jäsenvaltioon ja ilmoitettava tästä hakijalle 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Siirron kohteena oleva jäsenvaltio voi päättää olla hyväksymättä hakijan siirtämistä ainoastaan tämän artiklan 7 kohdassa tarkoitetuista perustelluista syistä. Jos siirron kohteena oleva jäsenvaltio ei hyväksy siirtoa kahden viikon kuluessa, kyseisen jäsenvaltion katsotaan antaneen hyväksyntänsä.”
Tarkistus 23
Ehdotus päätökseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 c alakohta (uusi)
Päätös (EU) N:o 2015/1601
5 artikla – 10 kohta
1 c.   Korvataan 5 artiklan 10 kohta seuraavasti:
10.  Tämän artiklan mukainen siirtomenettely on saatettava päätökseen mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kahden kuukauden kuluessa 2 kohdassa tarkoitetusta siirron kohteena olevan jäsenvaltion antamasta ilmoituksesta, jollei 4 kohdassa tarkoitettua siirron kohteena olevan jäsenvaltion hyväksyntää anneta alle kaksi viikkoa ennen kyseisen kahden kuukauden määräajan umpeutumista. Siinä tapauksessa siirtomenettelyn päätökseen saattamisen määräaikaa voidaan jatkaa enintään kahdella viikolla. Lisäksi määräaikaa voidaan tarvittaessa jatkaa vielä neljällä viikolla, jos Italia tai Kreikka esittää siirrolle objektiivisesti perusteltuja käytännön esteitä.
10. Tämän artiklan mukainen siirtomenettely on saatettava päätökseen mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kahden kuukauden kuluessa 2 kohdassa tarkoitetusta siirron kohteena olevan jäsenvaltion antamasta ilmoituksesta. Määräaikaa voidaan tarvittaessa jatkaa neljällä viikolla, jos Italia tai Kreikka esittää siirrolle objektiivisesti perusteltuja käytännön esteitä.

Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat *
PDF 384kWORD 54k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. syyskuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (COM(2016)0071 – C8-0098/2016 – 2016/0043(NLE))
P8_TA(2016)0355A8-0247/2016

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2016)0071),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0098/2016),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A8‑0247/2016),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan -1 kappale (uusi)
(-1)  Neuvosto päätti päätöksellään (EU) 2015/18481 a jälleen kerran jättää huomiotta parlamentin 8 päivänä heinäkuuta 2015 antaman päätöslauselman. Neuvoston lähestymistapa ei ole perussopimusten hengen mukainen, se heikentää unionin toimielinten yhteistyötä ja kasvattaa demokratiavajetta unionin kansalaisia kohtaan. Parlamentti pitää neuvoston lähestymistapaa erittään valitettavana ja korostaa, että parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma olisi otettava huomioon.
____________
1 a Neuvoston päätös (EU) 2015/1848, annettu 5 päivänä lokakuuta 2015, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista vuodelle 2015 (EUVL L 268, 15.10.2015, s. 28).
Tarkistus 2
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 145 artiklassa määrätään, että jäsenvaltiot ja unioni pyrkivät kehittämään yhteensovitettua työllisyysstrategiaa ja erityisesti edistämään ammattitaitoisen, koulutetun ja mukautumiskykyisen työvoiman sekä talouden muutoksiin reagoivien työmarkkinoiden kehittymistä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.
(1)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 145 artiklassa määrätään, että jäsenvaltiot ja unioni pyrkivät kehittämään yhteensovitettua työllisyysstrategiaa ja erityisesti edistämään ammattitaitoisen, koulutetun ja mukautumiskykyisen työvoiman sekä talouden muutoksiin reagoivien työmarkkinoiden kehittymistä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. SEUT-sopimuksen 9 ja 10 artiklan mukaan unionin on politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huolehdittava osallistavista ja yhteensovitetuista työmarkkinoista, jotka kykenevät vastaamaan työttömyyden vakaviin vaikutuksiin, turvattava korkea työllisyysaste, varmistettava ihmisarvoiset työolot kaikkialla unionissa, mukaan luettuna riittävä palkka, ja taattava riittävä sosiaalinen suojelu työmarkkinasäännösten, työehtosopimusten ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti sekä tarjottava korkeatasoinen koulutus ja torjuttava kaikenlainen sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon, vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä.
Tarkistus 3
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Komission esittämän ”Eurooppa 2020” -strategian avulla unioni pystyy ohjaamaan taloutensa kohti älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua yhdistettynä työllisyyden, tuottavuuden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden korkeaan tasoon. Asianomaisten suuntaviivojen alla luetellut viisi yleistavoitetta muodostavat yhteiset jäsenvaltioiden toimia ohjaavat tavoitteet, ja niissä otetaan huomioon jäsenvaltioiden suhteelliset lähtökohdat ja kansalliset olosuhteet sekä unionin lähtökohdat ja olosuhteet. Euroopan työllisyysstrategia on keskeisessä asemassa pantaessa täytäntöön uuteen strategiaan sisältyviä työllisyys- ja työmarkkinatavoitteita.
(2)  Komission esittämän ”Eurooppa 2020” -strategian olisi annettava unionille mahdollisuus ohjata taloutensa kohti älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua yhdistettynä työllisyyden, tuottavuuden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden korkeaan tasoon. Unioni tarvitsee kokonaisvaltaisia politiikkatoimia ja julkisia investointeja, joilla torjutaan työttömyyttä ja köyhyyttä. Työllisyyden ja Eurooppa 2020 ‑strategian sosiaalisten indikaattorien kehitys on tähän mennessä ollut erittäin huolestuttavaa, sillä köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten lukumäärä on noussut viidellä miljoonalla sen sijaan, että se olisi laskenut, joissakin maissa työttömyysaste ei ole vielä palannut kriisiä edeltävälle tasolle ja joissakin jäsenvaltioissa työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten (NEET) osuus on yli 20 prosenttia ja koulunsa keskeyttäneiden osuus jopa 23 prosenttia. Euroopan työllisyysstrategia on keskeisessä asemassa pantaessa täytäntöön uuteen kasvustrategiaan sisältyviä työllisyyttä, sosiaalista osallisuutta ja työmarkkinoita koskevia tavoitteita. Nämä tavoitteita ei kuitenkaan ole saavutettu ja jäsenvaltioiden on toteutettava tehokkaampia toimia odotettujen tulosten saamiseksi. Eurooppa 2020 -strategian toteuttaminen työllisyyspolitiikassa ja sosiaalialalla on edelleen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan keskeinen tavoite.
Tarkistus 4
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Nämä yhdennetyt suuntaviivat ovat Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisia. Jäsenvaltioille annetaan niissä täsmällisiä ohjeita niiden kansallisten uudistusohjelmien määrittelemisestä ja uudistusten toteuttamisesta siten, että niissä otetaan huomioon keskinäinen riippuvuus ja että ne ovat vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisia. Työllisyyspolitiikan suuntaviivojen olisi oltava perustana maakohtaisille suosituksille, joita neuvosto voi antaa jäsenvaltioille SEUT-sopimuksen 148 artiklan 4 kohdan nojalla rinnakkain jäsenvaltioille SEUT-sopimuksen 121 artiklan 2 kohdan nojalla annettujen maakohtaisten suositusten kanssa. Työllisyyspolitiikan suuntaviivojen olisi myös oltava perustana yhteiselle työllisyysraportille, jonka neuvosto ja Euroopan komissio antavat vuosittain Eurooppa-neuvostolle.
(3)  Näiden yhdennettyjen suuntaviivojen olisi oltava Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisia. Jäsenvaltioille annetaan niissä täsmällisiä ohjeita niiden kansallisten uudistusohjelmien määrittelemisestä ja uudistusten toteuttamisesta siten, että niissä otetaan huomioon keskinäinen riippuvuus ja että ne ovat vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisia. Työllisyyspolitiikan suuntaviivat olisi otettava huomioon kaikissa maakohtaisissa suosituksissa, joita neuvosto voi antaa jäsenvaltioille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 4 kohdan nojalla, huolehtien tasapainosta jäsenvaltioille kyseisen perussopimuksen 121 artiklan 2 kohdan nojalla annettujen maakohtaisten suositusten kanssa. Maakohtaisissa suosituksissa olisi tarvittaessa otettava huomioon taloudellisten indikaattoreiden lisäksi myös työllisyyttä koskevat ja sosiaaliset indikaattorit ja arvioitava ennakkoon toteutettavat uudistukset ja niiden vaikutukset kansalaisiin. Työllisyyspolitiikan suuntaviivat olisi vahvistettava tiiviissä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa ja niiden olisi oltava perustana yhteiselle työllisyysraportille, jonka neuvosto ja Euroopan komissio antavat vuosittain Eurooppa-neuvostolle. Nämä kolme työllisyysindikaattoria eli työssäkäyntiaste, nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys sisällytettiin äskettäin makrotalouden epätasapainoa koskevaan menettelyyn ja Euroopan parlamentti kehotti 25 päivänä helmikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa1a tekemään asianomaisissa jäsenvaltioissa näiden indikaattorien pohjalta perusteellisia analyyseja ja varmistamaan, että ehdotetaan ja valvotaan taloudellisia, työmarkkinoita koskevia ja sosiaalisia uudistuksia.
________________
1 a Hyväksytyt tekstit P8_TA(2016)0058.
Tarkistus 5
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Yhteiseen työllisyysraporttiin sisältyvä jäsenvaltioiden kansallisten uudistusohjelmien tarkastelu osoittaa, että jäsenvaltioiden olisi jatkettava toimia painopistealueilla, joita ovat työvoimaosuuden nostaminen ja rakennetyöttömyyden vähentäminen, työvoimamarkkinoiden tarpeita vastaavan ammattitaitoisen työvoiman kehittäminen, työn laadun ja elinikäisen oppimisen edistäminen, koulutusjärjestelmien tulosten parantaminen kaikilla tasoilla ja korkea-asteen koulutukseen osallistumisen lisääminen, yhteiskunnallisen osallisuuden edistäminen ja köyhyyden torjuminen.
(4)  Yhteiseen työllisyysraporttiin sisältyvä jäsenvaltioiden kansallisten uudistusohjelmien tarkastelu osoittaa, että jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon Euroopan parlamentin suositukset vuotuisesta kasvuselvityksestä, maakohtaiset suositukset sekä työllisyyspolitiikan suuntaviiva ja jatkettava toimia painopistealueilla, joita ovat työvoimaosuuden nostaminen ja rakennetyöttömyyden vähentäminen luomalla työpaikkoja, toimivien dynaamisten ja osallistavien työmarkkinoiden tukeminen, työmarkkinoiden tarpeita vastaavan ammattitaitoisen työvoiman kehittäminen, ihmisarvoisen työn ja elinikäisen oppimisen edistäminen, koulutusjärjestelmien tulosten parantaminen kaikilla tasoilla ja korkea-asteen koulutukseen osallistumisen lisääminen, yhteiskunnallisen osallisuuden edistäminen ja perhe-elämän ja ammatillisen elämän tarpeiden yhteensovittaminen, kaikenlaisen syrjinnän vastustaminen ja köyhyyden, erityisesti lasten köyhyyden, torjuminen sekä ikääntyvän väestönosan valmiuksien parantaminen.
Tarkistus 6
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
(6 a)   Unionin kansalaista 120 miljoonaa – noin neljännes – on vaarassa ajautua köyhyyteen ja syrjäytyä sosiaalisesti. Tämä hätätilanne, jolle on myös tyypillistä yhä useampien unionin kansalaisten työttömyys, edellyttää, että komissio toteuttaa toimenpiteitä, joilla jäsenvaltioita kannustetaan kehittämään kansallisia vähimmäisperustulojärjestelmiä, jotta näille kansalaisille voidaan taata ihmisarvoiset elinolot.
Tarkistus 7
Ehdotus päätökseksi
1 artikla – 1 kohta
Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista 5 päivänä lokakuuta 2015 hyväksytyn neuvoston päätöksen4 liitteessä vahvistetut jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat pidetään voimassa vuonna 2016, ja jäsenvaltioiden on otettava ne huomioon työllisyyspolitiikassaan.
Hyväksytään liitteessä olevat jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon nämä suuntaviivat työllisyyspolitiikassaan ja uudistusohjelmissaan, joista annetaan selvitys Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
__________________
4 Neuvoston päätös (EU) 2015/1848, annettu 5 päivänä lokakuuta 2015, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (EUVL L 268, 15.10.2015, s. 28).
Tarkistus 8
Ehdotus päätökseksi
Liite (uusi)
Suuntaviiva 5: Työvoiman kysynnän lisääminen
Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa käsiteltävä tehokkaasti ja viipymättä erittäin vakavaa työttömyysongelmaa ja edistettävä kestävien ja laadukkaiden työpaikkojen luomista ja investoitava siihen, käsiteltävä riskiryhmien esteettömyyttä ja vähennettävä tekijöitä, jotka estävät yrityksiä palkkaamasta ihmisiä kaikilla taitotasoilla ja kaikilla työmarkkinoiden aloilla, myös byrokratiaa poistamalla, kunnioittaen työ- ja sosiaalinormeja, edistettävä nuorten yrittäjyyttä ja erityisesti tuettava mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten perustamista ja kasvua sekä naisten että miesten työllisyysasteen nostamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi aktiivisesti edistettävä muun muassa vihreän, valkoisen ja sinisen sektorin työpaikkoja sekä yhteisötaloutta ja kannustettava sosiaalisiin innovaatioihin.
Verorasitus olisi siirrettävä työstä muihin verotuslähteisiin, jotka eivät ole niin haitallisia työllisyyden ja kasvun kannalta, mutta samalla olisi suojattava verotuloja riittävää sosiaalista suojelua ja julkisiin investointeihin, innovointiin ja työpaikkojen luomiseen suunnattuja maksuja varten. Työn verotuksen alennukset olisi kohdistettava verorasituksen asianmukaisiin komponentteihin, syrjinnän torjumiseen ja sellaisten tekijöiden poistamiseen, jotka estävät eivätkä kannusta osallistumista työmarkkinoille, etenkin vammaisten henkilöiden ja niiden osalta, jotka ovat kauimpana työmarkkinoista, ja samalla olisi noudatettava voimassa olevia työelämän normeja.
Toimintalinjat, joilla varmistetaan, että palkoilla on mahdollista saavuttaa riittävä toimeentulo, ovat edelleen tärkeitä sekä työpaikkojen luomiseksi että köyhyyden vähentämiseksi unionissa. Jäsenvaltioiden olisi siksi yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa noudatettava sellaisia palkanmuodostusmekanismeja ja kannustettava sellaisiin palkanmuodostusmekanismeihin, joilla mahdollistetaan reaalipalkkojen reagointi tuottavuuden kehitykseen ja autetaan korjaamaan aiemmat eroavuudet ruokkimatta deflaatiopaineita. Näillä mekanismeilla olisi varmistettava riittävät resurssit perustarpeiden tyydyttämiseen, kun otetaan huomioon kunkin jäsenvaltion omat köyhyysindikaattorit. Tässä yhteydessä olisi asianmukaisesti arvioitava osaamiserot ja paikallisten työmarkkinaolosuhteiden erot, jotta voidaan taata kohtuulliseen toimeentuloon riittävä palkkataso kaikkialla unionissa. Asettaessaan vähimmäispalkkoja kansallisen lainsäädännön ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten olisi varmistettava niiden riittävyys ja otettava huomioon niiden vaikutus työssäkäyvien köyhyyteen, kotitalouksien tuloihin, kokonaiskysyntään, työpaikkojen luomiseen ja kilpailukykyyn.
Jäsenvaltioiden olisi vähennettävä byrokratiaa pienten ja keskisuurten yritysten rasituksen keventämiseksi, sillä nämä edistävät huomattavasti työpaikkojen luomista.
Suuntaviiva 6: Työvoiman tarjonnan ja osaamisen parantaminen
Jäsenvaltioiden olisi edistettävä kestävää tuottavuutta ja laadukasta työllistettävyyttä tarjoamalla asianmukaisia tietoja ja taitoja, jotka ovat kaikkien saavutettavissa ja käytettävissä. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä terveydenhuoltoon, sosiaalipalveluihin ja liikennepalveluihin, joilla on tai joilla tulee olemaan keskipitkällä aikavälillä pulaa työntekijöistä. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä vaikuttavia investointeja laadukkaisiin ja osallistaviin yleissivistävän koulutuksen järjestelmiin varhaisesta iästä alkaen ja ammatillisen koulutuksen järjestelmiin ja parannettava niiden tehokkuutta ja toimivuutta työvoiman osaamis- ja taitotason kohottamiseksi ja taitojen monipuolisuuden lisäämiseksi, jotta työntekijät pystyvät paremmin ennakoimaan dynaamisten työmarkkinoiden nopeasti muuttuvia tarpeita ja vastaamaan niihin yhä digitaalisemmaksi muuttuvassa taloudessa. Tämän vuoksi olisi otettava huomioon, että ”pehmeät taidot”, kuten viestintätaidot, ovat muuttumassa entistä tärkeämmiksi monissa ammateissa.
Jäsenvaltioiden olisi edistettävä nuorten yrittäjyyttä muun muassa järjestämällä vapaaehtoisia yrittäjyyskursseja ja kannustamalla opiskelijoita perustamaan yrityksiä lukioissa ja korkeakouluissa. Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa tehostettava pyrkimyksiä, joilla nuoria estetään keskeyttämästä koulunkäyntiä ja joilla varmistetaan joustavampi siirtyminen koulutuksesta työelämään, parannetaan laadukkaan aikuiskoulutuksen saatavuutta ja poistetaan sen tiellä olevia esteitä kaikkien kohdalla sekä kiinnitetään erityistä huomiota riskiryhmiin ja niiden tarpeisiin tarjoamalla uudelleenkouluttautumista, jos työpaikkojen menetykset ja työmarkkinoiden muutokset edellyttävät aktiivista paluuta työmarkkinoille. Samanaikaisesti jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön aktiivista ikääntymistä koskevia strategioita, jotta mahdollistetaan pysyminen terveenä työelämässä todelliseen eläkeikään asti.
Varmistaessaan jatkuvasti muuttuvien työmarkkinoiden vaatiman taitotason ja tukiessaan aikuiskoulutusohjelmien lisäksi muutakin koulutusta jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon, että myös matalan taitotason työpaikkoja tarvitaan ja että korkeasti koulutettujen työllistymismahdollisuudet ovat paremmat kuin keskitason tai matalan tason koulutuksen saaneiden.
Kohtuuhintaisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen ja päivähoidon saatavuuden olisi oltava ensisijaista laaja-alaisessa politiikassa ja investoinneissa, jotka liittyvät perheiden ja vanhempien tuki- ja yhteensovittamistoimenpiteisiin, joilla autetaan vanhempia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa, jotta voidaan ehkäistä koulunkäynnin keskeyttämistä ja lisätä nuorten mahdollisuuksia työmarkkinoilla.
Työttömyyttä, erityisesti pitkäaikaistyöttömyyttä ja alueellista korkeaa työttömyyttä, koskeva ongelma olisi ratkaistava tehokkaasti ja nopeasti, ja sitä olisi ehkäistävä kysyntä- ja tarjontapuolen toimenpiteiden yhdistelmällä. Pitkäaikaistyöttömien lukumäärään ja osaamisen kysynnän ja tarjonnan kohtaannon sekä osaamisen vanhentumisen ongelmaan olisi puututtava kattavilla ja toisiaan vahvistavilla strategioilla, myös antamalla yksilöllistä ja tarpeisiin perustuvaa aktiivista tukea ja tarjoamalla asianmukaisia sosiaaliturvajärjestelmiä pitkäaikaistyöttömille työmarkkinoille palaamista varten tietoon perustuvalla ja vastuullisella tavalla. Nuorisotyöttömyyteen olisi puututtava kattavasti yleisellä nuorisotyöttömyysstrategialla. Siihen sisältyy investoiminen aloille, joilla voidaan luoda laadukkaita työpaikkoja nuorille, ja antamalla nuorisotukipalvelujen, koulutuksen tarjoajien, nuorisojärjestöjen ja julkisten työvoimapalvelujen kaltaisille toimijoille tarvittavat välineet, jotta ne voivat panna täysimittaisesti ja johdonmukaisesti täytäntöön nuorisotakuun toteuttamista koskevat kansalliset suunnitelmansa, sekä myös siten, että jäsenvaltiot ottavat tarjolla olevat resurssit ripeästi käyttöön. Lisäksi olisi helpotettava rahoituksen saatavuutta niille, jotka päättävät ryhtyä yrittäjiksi, tehokkaamman tiedottamisen kautta ja vähentämällä liiallista byrokratiaa sekä tarjoamalla mahdollisuuksia muuttaa useiden kuukausien työttömyyskorvaukset etukäteen annettavaksi avustukseksi uusyrityksen perustamiseen liiketoimintasuunnitelman esittämisen jälkeen ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
Jäsenvaltioiden olisi otettava työttömyyden torjuntaa koskevien toimenpiteiden laatimisessa ja toteutuksessa huomioon paikalliset ja alueelliset erot ja tehtävä yhteistyötä paikallisten työnvälitystoimistojen kanssa.
Koulutusjärjestelmien rakenteellisiin heikkouksiin olisi puututtava, jotta varmistetaan laadukkaat oppimistulokset ja ehkäistään ja torjutaan koulunkäynnin keskeyttämistä ja edistetään kattavaa ja laadukasta koulutusta aina perustasolta lähtien. Siihen tarvitaan joustavia ja käytännöllisiä koulutusjärjestelmiä. Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa kohotettava oppimistulosten laatua huolehtimalla siitä, että koulutus on kaikkien saatavilla, perustamalla ja parantamalla teorian ja käytännön yhdistäviä oppimisjärjestelmiä, jotka on mukautettu jäsenvaltioiden tarpeisiin, päivittämällä ammatillista koulutusta ja esimerkiksi Europassin kaltaisia jo olemassa olevia puitteita sekä turvaamalla tarvittaessa asianmukainen uudelleenkouluttautuminen ja virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella hankittujen taitojen tunnustaminen. Koulutuksen ja työmarkkinoiden välisiä yhteyksiä olisi lujitettava, ja olisi varmistettava, että koulutus on riittävän laaja-alaista tarjotakseen ihmisille elinikäisen työllistettävyyden vankan perustan.
Jäsenvaltioiden olisi mukautettava koulutusjärjestelmänsä vastaamaan paremmin työmarkkinoita, jotta siirtyminen koulutuksesta työelämään helpottuu. Erityisesti digitalisaation ja uusien teknologioiden yhteydessä vihreät työpaikat ja terveydenhuolto ovat hyvin tärkeitä.
Syrjintää työmarkkinoilla ja pääsyssä työmarkkinoille on edelleen vähennettävä, erityisesti syrjintää tai eristämistä kohtaavien ryhmien, kuten naisten, ikääntyvien työntekijöiden, nuorten, vammaisten ja laillisten maahanmuuttajien osalta. Työmarkkinoilla on varmistettava sukupuolten tasa-arvo, myös samapalkkaisuus, sekä kohtuuhintaisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen ja päivähoidon saatavuus ja joustavuus, joka on välttämätöntä niiden henkilöiden syrjäytymisen ehkäisemiseksi, joiden työura katkeaa välillä perhevastuiden, kuten omaishoitajana toimimisen, vuoksi. Tähän liittyen jäsenvaltioiden olisi purettava naisten johtokuntapaikkoja koskevan direktiivin umpikuja.
Tässä suhteessa jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon, että naisten kohdalla työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuus on suurempi kuin miesten kohdalla ja että nuorten jääminen työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle on lähinnä seurausta nuorisotyöttömyyden kasvusta mutta myös sellaisten koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuuden kasvusta, jotka eivät aktiivisesti hae työtä.
Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä Euroopan sosiaalirahaston ja unionin muiden rahastojen tukea täysimääräisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti köyhyyden torjumiseksi ja laadukkaan työllisyyden, sosiaaliseen osallisuuden, koulutuksen, julkishallinnon ja julkisten palveluiden edistämiseksi. Euroopan strategisten investointien rahasto ja sen investointijärjestelyt olisi myös otettava käyttöön, jotta varmistetaan laadukkaiden työpaikkojen luominen ja sellaisten taitojen tarjoaminen työntekijöille, joita tarvitaan unionin siirtyessä kohti kestävän kasvun mallia.
Suuntaviiva 7: Työmarkkinoiden toiminnan parantaminen
Jäsenvaltioiden olisi vähennettävä työmarkkinoiden segmentoitumista torjumalla epävarmoja työsuhteita, vajaatyöllisyyttä, pimeää työtä ja nollatuntisopimuksia. Työsuhdeturvasääntöjen ja -laitosten olisi taattava asianmukainen rekrytointiympäristö ja tarjottava samalla riittävä suojan taso työssä oleville ja työtä etsiville taikka tilapäisessä, osa-aikaisessa tai epätyypillisessä työssä oleville tai itsenäisinä ammatinharjoittajina toimiville, siten että työmarkkinaosapuolet ovat aktiivisesti mukana ja että edistetään keskitettyjä sopimusneuvotteluja. Olisi varmistettava laadukkaat työpaikat kaikille siltä osin kuin on kyse sosioekonomisesta turvallisuudesta, kestävyydestä, asianmukaisista palkoista, työelämän oikeuksista, asianmukaisista työoloista (työterveys ja -turvallisuus mukaan luettuna), sosiaaliturvasta, sukupuolten tasa-arvosta ja koulutusmahdollisuuksista. Siksi on välttämätöntä edistää nuorten tuloa työmarkkinoille, pitkäaikaistyöttömien paluuta työmarkkinoille ja työn ja perhe-elämän yhteensovittamista sekä tarjota kohtuuhintaisia hoitopalveluja ja uudenaikaistaa työn organisointia. Kaikkialla unionissa olisi edistettävä työolojen parempaan suuntaan tapahtuvaa lähentymistä.
Työmarkkinoille pääsyssä olisi tuettava yrittäjyyttä, kestävien työpaikkojen luomista kaikille aloille, vihreät työpaikat mukaan luettuina, hoitopalveluja ja sosiaalisia innovaatioita, jotta voidaan hyödyntää ihmisten taitoja parhaalla mahdollisella tavalla, edistää heidän elinikäistä kehittymistään ja rohkaista työntekijöitä luomaan innovaatioita.
Jäsenvaltioiden olisi otettava kansalliset parlamentit, työmarkkinaosapuolet, kansalaisjärjestöt ja alue- ja paikallisviranomaiset tiiviisti mukaan uudistusten ja politiikan suunnitteluun ja täytäntöönpanoon kumppanuusperiaatteen ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti vahvistamalla samalla työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun toimivuutta ja tehokkuutta kansallisella tasolla, erityisesti niissä maissa, joissa on suuria ongelmia työmarkkinoiden viimeaikaisen sääntelyn purkamisen ja puutteellisten työehtosopimusneuvottelujen aiheuttaman palkkojen alentumisen vuoksi.
Jäsenvaltioiden olisi turvattava aktiivisen työmarkkinapolitiikan perustavat laatustandardit parantamalla sen kohdentamista, saavuttavuutta, kattavuutta ja vuorovaikutusta tukitoimenpiteiden, esimerkiksi sosiaaliturvan, kanssa. Politiikalla olisi pyrittävä parantamaan pääsyä työmarkkinoille, vahvistamaan keskitettyjä sopimusneuvotteluja ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja tukemaan kestäviä siirtymiä työmarkkinoilla niin, että korkeatasoiset julkiset työvoimapalvelut tarjoavat yksilöllistä tukea ja panevat täytäntöön tuloksellisuuden mittausjärjestelmiä. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että sosiaaliturvajärjestelmät aktivoivat ja antavat mahdollisuuksia niille, jotka voivat osallistua työmarkkinoille, suojaavat niitä, jotka ovat (tilapäisesti) työmarkkinoiden ulkopuolella ja/tai eivät kykene osallistumaan niille, ja valmistavat ihmisiä potentiaalisia riskejä ja muuttuvia taloudellisia ja sosiaalisia olosuhteita varten investoimalla inhimilliseen pääomaan. Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön yhtenä mahdollisista toimenpiteistä, joilla köyhyyttä voidaan vähentää, ja kansallisen käytännön mukaisesti vähimmäistulo, joka on suhteutettu kyseisen valtion erityiseen sosioekonomiseen tilanteeseen. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä osallisuutta edistäviä työmarkkinoita, jotka ovat avoimet kaikille, ja toteutettava myös tehokkaita syrjinnän vastaisia toimenpiteitä.
Työntekijöiden liikkuvuus perusoikeutena ja vapaana valintana olisi varmistettava, jotta voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti eurooppalaisten työmarkkinoiden mahdollisuudet, myös parantamalla eläkkeiden siirrettävyyttä ja tutkintojen ja pätevyyksien tosiasiallista tunnustamista sekä tehostamalla byrokratian ja muiden nykyisten esteiden poistamista. Jäsenvaltioiden olisi samaan aikaan poistettava kieliesteet parantamalla asiaan liittyviä koulutusjärjestelmiä. Jäsenvaltioiden olisi myös hyödynnettävä Eures-verkostoa asianmukaisesti työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi. Investointeja alueille, joilta lähtee työvoimaa pois, olisi tuettava aivovuodon vähentämiseksi ja liikkuvien työntekijöiden kannustamiseksi palaamaan alueelle.
Suuntaviiva 8: Koulutusjärjestelmien laadun ja tulosten parantaminen kaikilla tasoilla
Jäsenvaltioiden olisi asetettava etusijalle hoidon ja kohtuuhintaisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen saatavuus, koska ne kumpikin ovat työmarkkinatoimijoiden tärkeitä tukitoimia ja auttavat lisäämään kokonaistyöllisyysastetta samalla, kun ne tukevat yksilöitä heidän vastuidensa kantamisessa. Jäsenvaltioiden olisi luotava kattavaa politiikkaa ja investointeja, joita tarvitaan parantamaan perheiden ja vanhempien tuki- ja yhteensovittamistoimenpiteitä, joilla autetaan vanhempia työ- ja perhe-elämän tasapainottamisessa, jotta voidaan ehkäistä koulunkäynnin keskeyttämistä ja lisätä nuorten mahdollisuuksia työmarkkinoilla.
Suuntaviiva 9: Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden varmistaminen, köyhyyden torjuminen ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien edistäminen
Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa parannettava sosiaaliturvajärjestelmiään turvaamalla perusstandardit tehokkaan, toimivan ja kestävän suojan tarjoamiseksi kaikissa elämänvaiheissa ja turvaamalla ihmisarvoinen elämä, solidaarisuus, sosiaalisen suojelun saatavuus, sosiaalisten oikeuksien täysimääräinen kunnioittaminen, oikeudenmukaisuus ja eriarvoisuuksiin puuttuminen sekä turvaamalla osallistaminen köyhyyden poistamiseksi erityisesti niiden ihmisten osalta, jotka ovat syrjäytyneet työmarkkinoilta, ja heikossa asemassa olevien väestöryhmien osalta. Tarvitaan yksinkertaisempaa, paremmin kohdennettua ja kunnianhimoisempaa sosiaalipolitiikkaa, joka käsittää kohtuuhintaisen ja laadukkaan lastenhoidon ja koulutuksen, tehokkaan koulutus- ja työpaikkatuen, asumistuen ja korkeatasoisen ja kaikkien saatavilla olevan terveydenhoidon ja peruspalvelujen, kuten pankkitilien ja internetyhteyden, saatavuuden. Tarvitaan myös toimia, joilla ehkäistään koulunkäynnin keskeyttämistä ja torjutaan äärimmäistä köyhyyttä, sosiaalista syrjäytymistä ja yleensä köyhyyttä kaikissa sen muodoissa. Erityisesti lapsiköyhyyttä on torjuttava päättäväisesti.
Tätä varten olisi hyödynnettävä eri välineitä toisiaan täydentävästi, mukaan luettuina työvoiman aktivoinnin mahdollistavat palvelut ja tulotuki, joka on kohdennettu yksilöllisiin tarpeisiin. On kunkin jäsenvaltion asia määrittää vähimmäistulotasot kansallisen käytännön mukaisesti ja suhteutettuina kyseisen jäsenvaltion erityiseen sosioekonomiseen tilanteeseen. Sosiaaliturvajärjestelmät olisi suunniteltava niin, että helpotetaan etuuksien saatavuutta ja käyttöä kaikkien kohdalla syrjimättömästi, tuetaan investointeja inhimilliseen pääomaan ja edistetään köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen sekä muiden riskien, kuten terveyden tai työpaikan menettämisen riskien, ehkäisyä ja vähentämistä sekä suojaa niitä vastaan. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä lapsiin, joilla on köyhyysriski vanhempien pitkäaikaistyöttömyyden vuoksi.
Eläkejärjestelmien rakenteesta olisi tehtävä sellainen, että niiden kestävyys, turvallisuus ja riittävyys sekä naisten että miesten kohdalla turvataan vahvistamalla eläkkeellesiirtymisjärjestelyjä, joiden avulla pyritään asianmukaisiin eläketuloihin, jotka vähintään ylittävät köyhyysrajan. Eläkejärjestelmillä olisi vahvistettava eläkesäästöjärjestelmien kolmea pilaria, kehitettävä niitä edelleen ja parannettava niitä. Eläkeiän liittäminen elinajanodotteeseen ei ole ainoa väline, jonka avulla voidaan suoriutua ikääntymisen haasteesta. Eläkejärjestelmien uudistuksissa olisi myös muun muassa reagoitava työmarkkinoiden suuntauksiin, syntyvyyteen, väestötilanteeseen, terveydentilaan ja varallisuustilanteeseen, työoloihin ja elatussuhteeseen. Paras keino vastata ikääntymisen haasteeseen on lisätä kokonaistyöllisyysastetta muun muassa sosiaalisilla investoinneilla aktiiviseen ikääntymiseen.
Jäsenvaltioiden olisi parannettava terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitojärjestelmiensä ja sosiaalipalvelujensa laatua, kohtuuhintaisuutta, saatavuutta, tehokkuutta ja toimivuutta sekä asianmukaisia työoloja niihin liittyvillä aloilla, mutta samalla olisi turvattava näiden järjestelmien rahoituksen kestävyys parantamalla yhteisvastuuseen perustuvaa rahoitusta.
Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä täysimääräisesti Euroopan sosiaalirahaston ja muiden unionin rahastojen tukia köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjumiseksi, vammaisten henkilöiden osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi, naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämiseksi ja julkishallinnon parantamiseksi.
Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteena, jonka perusteella jäsenvaltiot asettavat kansalliset tavoitteensa ottaen huomioon suhteelliset lähtökohtansa ja kansalliset olosuhteensa, on nostaa 20–64-vuotiaiden naisten ja miesten työllisyysaste vuoteen 2020 mennessä 75 prosenttiin, alentaa koulunkäynnin keskeyttäneiden osuus alle 10 prosenttiin, nostaa korkea-asteen tai vastaavan tason tutkinnon suorittaneiden 30–34-vuotiaiden osuus vähintään 40 prosenttiin ja edistää sosiaalista osallisuutta erityisesti vähentämällä köyhyyttä pyrkien saamaan vähintään 20 miljoonaa ihmistä pois köyhyys- tai syrjäytymisriskin piiristä1 a.
______________
1 a Tämä joukko ilmaistaan niiden henkilöiden lukumääränä, joilla on riskinä köyhyys ja syrjäytyminen kolmen indikaattorin perusteella (köyhyysriski, aineellinen puute, työtön kotitalous). Jäsenvaltiot saavat vapaasti asettaa kansalliset tavoitteensa tarkoituksenmukaisimpien indikaattoreiden perusteella, omat kansalliset olosuhteensa ja etusijapainotuksensa huomioon ottaen.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0261.


Johannesburgissa järjestettävän CITES COP17 -kokouksen tärkeimmät tavoitteet
PDF 294kWORD 52k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 EU:n strategisista tavoitteista Johannesburgissa (Etelä-Afrikka) 24. syyskuuta–5. lokakuuta 2016 pidettävässä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) sopimuspuolten konferenssin 17. kokouksessa (2016/2664(RSP))
P8_TA(2016)0356B8-0987/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon maailmanlaajuisen biologisen monimuotoisuuden häviämisen vakavuuden, joka merkitsee laajamittaista lajien kuudetta sukupuuttoaaltoa,

–  ottaa huomioon trooppisten metsien ja metsäalueiden merkityksen maapallon tärkeimpänä biologisen monimuotoisuuden varantona ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston lajien ja alkuperäiskansojen keskeisenä elinympäristönä,

–  ottaa huomioon Johannesburgissa, Etelä-Afrikassa, 24. syyskuuta–5. lokakuuta 2016 pidettävän luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) sopimuspuolten konferenssin 17. kokouksen,

–  ottaa huomioon 30. heinäkuuta 2015 hyväksytyn luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjuntaa koskevan YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 69/314,

–  ottaa huomioon kysymykset neuvostolle ja komissiolle CITES-sopimuspuolten Johannesburgissa (Etelä-Afrikka) 24. syyskuuta–5. lokakuuta 2016 pidettävän konferenssin keskeisistä tavoitteista (O-000088/2016 – B8-0711/2016 ja O‑000089/2016 – B8-0712/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että CITES on suurin voimassa oleva maailmanlaajuinen luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston säilyttämistä koskeva sopimus, jolla on 181 osapuolta, mukaan luettuina Euroopan unioni ja sen 28 jäsenvaltiota;

B.  toteaa, että CITES-yleissopimuksen tavoitteena on varmistaa, että luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kansainvälinen kauppa ei uhkaa luonnonvaraisten lajien säilymistä;

C.  ottaa huomioon, että Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisten lajien punaisen listan mukaan sukupuutto uhkaa yli 23 000:ta lajia, jotka edustavat noin 30 prosenttia IUCN:n arvioimista 79 837 lajista;

D.  toteaa, että trooppisissa sademetsissä elää 50–80 prosenttia maaeläin- ja kasvilajeista; toteaa, että nämä ympäristöt ovat nykyään erityisen uhattuina etenkin lajeilla käytävän kaupan vuoksi ja erityisesti trooppisen puuston ja pohjamaan hyödyntämisen vuoksi; toteaa, että metsäkato ja laiton puun myynti ovat todellinen katastrofi kasviston ja eläimistön suojelulle metsäalueilla;

E.  ottaa huomioon, että intensiivinen kalastus, kaupallinen metsästys sekä mikro-organismien ja maanalaisten ja merenalaisten luonnonvarojen rajoittamaton hyödyntäminen vaarantavat merten biologisen monimuotoisuuden;

F.  ottaa huomioon, että useat metsästysmuistoiksi pyydetyt lajit kärsivät kantojensa vakavasta vähenemisestä; ottaa huomioon, että unionin jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet kymmenen vuoden ajanjaksolta miltei 117 000:sta tapauksesta, joissa on tuotu maahan CITES-sopimukseen kirjattuja lajeja edustavien villieläinten ruumiinosia metsästysmuistoina;

G.  ottaa huomioon, että laittomasta kaupasta on tullut järjestäytynyttä kansainvälistä rikollisuutta, jolla on merkittäviä kielteisiä vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen ja paikallisväestöjen elinkeinoihin, koska se riistää näiltä laillisen tulolähteen ja luo epävarmuutta ja epävakautta;

H.  ottaa huomioon, että luonnonvaraisten lajien laittomasta kaupasta on muodostunut pimeiden markkinoiden neljänneksi suurin huumausainekaupan, ihmiskaupan ja laittoman asekaupan jälkeen; ottaa huomioon internetin keskeisen merkityksen luonnonvaraisten lajien laittomalle kaupalle; toteaa, että myös terroristiryhmät harjoittavat tällaista kauppaa rahoittaakseen toimintaansa; katsoo, että luonnonvaraisten lajien kauppaan liittyvistä rikoksista määrättävien rangaistusten taso on riittämätön;

I.  ottaa huomioon, että lahjonnalla on keskeinen merkitys luonnonvaraisten lajien laittomassa kaupassa;

J.  toteaa todisteiden osoittavan, että pyydettyjä villieläimiä myydään ”laillisina” käyttämällä vilpillisesti CITES-lupia ja väittämällä niiiden olevan vankeudessa kasvatettuja;

K.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on luonnonvaraisten lajien laittoman kaupan merkittävä kauttakulku- ja kohdemarkkina-alue erityisesti CITES-sopimuksen liitteissä lueteltujen lintu-, kilpikonna-, matelija- ja kasvilajien(1) osalta;

L.  ottaa huomioon, että Euroopassa ja muualla maailmassa lemmikkeinä pidettävien laittomasti kaupattujen eksoottisten lajien määrä kasvaa; toteaa, että näiden eläinten karkaaminen voi johtaa niiden hallitsemattomaan leviämiseen, joka vaikuttaa ympäristöön, kansanterveyteen ja yleiseen turvallisuuteen;

M.  toteaa, että EU ja jäsenvaltiot antavat CITES-sopimukselle ja monissa kolmansissa maissa tapahtuvan luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjumiseen merkittävää rahallista ja logistista tukea;

N.  toteaa, että CITES-sopimukseen sisältyvät lajit luetellaan liitteissä niiden suojeluaseman ja kansainvälisen kaupan tason mukaisesti siten, että liitteeseen I sisältyvät lajit, joita uhkaa sukupuutto ja joiden kauppa on kielletty, ja liitteeseen II sisältyvät lajit, joiden kauppaa on valvottava, jotta vältetään lajien sellainen käyttö, joka uhkaa niiden säilymistä;

O.  ottaa huomioon, että CITES-yleissopimuksen liitteessä I mainittuja lajeja suojellaan tiukasti ja kaikki niiden kauppa on kokonaan kielletty; katsoo, että takavarikoitujen yksilöiden tai tuotteiden (esimerkiksi norsunluu, tiikeristä saadut tuotteet tai sarvikuonon luu) myynnin salliminen kyseenalaistaisi CITES-yleissopimuksen tavoitteen;

P.  pitää välttämättömänä päätöksenteon avoimuuden parantamista;

1.  pitää myönteisenä unionin liittymistä CITES-sopimukseen; ottaa huomioon, että liittyminen on tärkeä askel varmistettaessa, että unioni voi edelleen noudattaa ympäristöpolitiikkojensa laajempia tavoitteita ja uhanalaisilla kasveilla ja eläimillä käytävää kansainvälistä kauppaa koskevaa sääntelyä sekä edistää YK:n vuoteen 2030 ulottuvan toimintasuunnitelman kestävää kehitystä koskevia tavoitteita;

2.  pitää erityisen myönteisenä sitä, että EU osallistuu ensimmäistä kertaa sopimuspuolena, ja tukee unionin ja sen jäsenvaltioiden esittämiä ehdotuksia ja erityisesti esitettyjä päätöslauselmia korruptiosta ja metsästysmuistoista, CITES-sopimuksen suojan ulottamista useisiin unioniin etenkin lemmikkieläiminä tuotaviin lajeihin sekä ehdotettuja tarkistuksia päätöslauselmaan 13.7 (rev. CoP14) henkilökohtaisten tavaroiden ja kotiesineistön kaupan valvonnasta;

3.  korostaa, että Euroopan unionin liittyminen CITES-sopimukseen on tehnyt unionin oikeudellisesta asemasta CITES-sopimuksessa avoimemman suhteessa sopimuksen kolmansiin osapuoliin; pitää tätä loogisena ja välttämättömänä toimena, jotta varmistetaan, että unioni pystyy pyrkimään täysipainoisesti ympäristöpolitiikkansa tavoitteisiin; muistuttaa, että liittymisen ansiosta komissio voi esittää unionin puolesta EU:n yhtenäisen kannan CITES-asioihin ja omaksua merkittävän roolin sopimuspuolten konferensseissa käytävissä neuvotteluissa;

4.  korostaa, että unionista tuli CITES-sopimuksen osapuoli vuonna 2015 ja että sillä on 28 ääntä äänestettäessä sen toimivaltaan kuuluvista kysymyksistä CITES-sopimuksen osapuolten konferenssissa; kannattaa tältä osin osapuolten konferenssien työjärjestykseen tehtäviä muutoksia, joissa otetaan huomioon CITES-sopimuksen teksti äänestämisestä alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestöjen mukaan ja jotka ovat yhdenmukaisia muiden kansainvälisten sopimusten monia vuosia voimassa olleiden määräysten kanssa; vastustaa sitä, että unionin äänet lasketaan niiden jäsenvaltioiden lukumäärän mukaan, jotka on akkreditoitu asianmukaisesti kokoukseen sinä ajankohtana, kun varsinainen äänestys toimitetaan;

5.  pitää myönteisenä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjumiseksi äskettäin hyväksyttyä unionin toimintasuunnitelmaa, jolla pyritään ehkäisemään tällaista kauppaa puuttumalla sen tärkeimpiin syihin, parantamalla voimassa olevien sääntöjen täytäntöönpanoa ja noudattamisen valvontaa sekä torjumalla tehokkaammin luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin liittyvää järjestäytynyttä rikollisuutta; on tyytyväinen siihen, että toimintasuunnitelmaan sisältyy luku luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kaupan lähtö-, kuluttaja- ja kauttakulkumaiden globaalin kumppanuuden vahvistamisesta; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita hyväksymään ja panemaan täytäntöön vahvistetun toimintasuunnitelman, joka osoittaa unionin vahvaa sitoutumista luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjumiseen;

6.  kannattaa komission ja jäsenvaltioiden aloitetta sopia CITES-sopimuksen yhteydessä metsästysmuistojen vuoksi harjoitettavaa metsästystä koskevista maailmanlaajuisista ohjeista, jotta tehostetaan liitteessä I tai II lueteltujen lajien metsästysmuistojen alkuperän kestävyyttä kansainvälisellä tasolla;

7.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita soveltamaan lajien suojelua koskevaa ennalta varautumisen periaatetta kaikissa työasiakirjoja ja luettelointiehdotuksia koskevissa päätöksissään (kuten todetaan CITES-päätöslauselmassa Conf. 9.24 (Rev. CoP16)) ja erityisesti CITES-sopimuksessa luetelluista lajeista saatujen metsästysmuistojen maahantuonnin suhteen ja ottamaan huomioon etenkin käyttäjä maksaa -periaatteen, ennalta ehkäisevän toiminnan periaatteen sekä ekosysteemiperusteisen menettelyn; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita myös edistämään kaikkia CITES-sopimuksessa luetelluista lajeista saatuja metsästysmuistoja koskeviin lupiin liittyvien poikkeusten poistamista;

8.  vaatii, että kaikki CITES/CoP17-kokouksessa tehtävät päätökset perustuvat tieteeseen, huolelliseen analysointiin, levinneisyysalueella olevien valtioiden tasapuoliseen kuulemiseen ja yhteistyöhön paikallisten yhteisöjen kanssa; korostaa, että kaikilla luonnonvaraisia eläimiä ja kasveja koskevilla säännöksillä on kannustettava maaseutuväestöä sitoutumaan luonnonsuojeluun kytkemällä heidän etunsa biologisen monimuotoisuuden tilaan;

9.  kannustaa CITES-sopimuksen osapuolia vahvistamaan yhteistyötä, koordinointia ja synergioita luonnon monimuotoisuuteen liittyvien yleissopimusten välillä kaikilla asiaankuuluvilla tasoilla;

10.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan kaikkien CITES-sopimuksen täytäntöönpanoon osallistuvien viranomaisten, erityisesti tulliviranomaisten, poliisin, rajojen eläinlääkäri- ja kasvinsuojelutarkastusviranomaisten sekä muiden viranomaisten välisen yhteistyön, koordinaation ja ajallaan tapahtuvan tiedonvaihdon;

11.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan hankkeita, joiden tavoitteena on tarjota parempaa suojaa kansainvälisen kaupan vaikutuksilta lajeille, joille unioni muodostaa merkittävät läpikulku- tai kohdemarkkinat;

12.  on huolestunut siitä, että lajien ja niistä saatujen tuotteiden kaupan pitämistä koskevan laillisen kaupan ja laittoman kaupan välinen raja on hyvin ohut ja että ihmisen toiminnan ja ilmaston lämpenemisen yhteisvaikutusten vuoksi valtaosa eläimistön ja kasviston luonnonvaraisista lajeista on vaarassa kuolla sukupuuttoon;

13.  vaatii unionia laatimaan laittoman kaupan vähentämiseen tähtäävää lainsäädäntöä, jolla tehdään laittomaksi tuoda, viedä, myydä, hankkia tai ostaa luonnonvaraisia eläimiä tai kasveja, jotka on pyydystetty tai kerätty, otettu omistukseen, kuljetettu tai myyty lähtö- tai läpikulkumaan lakien vastaisesti;

14.  sitoutuu erityisesti kannustamaan kaikkia jäsenvaltioita voimakkaasti: kieltämään käsittelemättömän norsunluun viennin, kuten Saksa, Ruotsi, Yhdistynyt kuningaskunta ja jotkut Yhdysvaltain osavaltiot jo tekevät, lisäämään alueellaan käytettävien myyntilupien valvontaa, tehostamaan petosten vastaista toimintaa erityisesti rajoilla, käynnistämään laittoman norsunluun tuhoamisoperaatioita sekä tiukentamaan suojeltujen lajien (erityisesti elefantit, sarvikuonot, tiikerit kädelliset ja trooppiset puulajit) laittomasta kaupasta langetettavia rangaistuksia;

15.  kannustaa unionia ja sen jäsenvaltioita ja laajemmin CITES-sopimuspuolia yleissopimuksen III, IV ja V artiklojen mukaisesti edelleen edistämään ja tukemaan aloitteita, joilla parannetaan kaupan kohteena olevien CITES-listattujen eläinten hyvinvointia; näitä aloitteita ovat muun muassa mekanismit, joilla varmistetaan, että eläimet ”valmistetaan matkalle ja kuljetetaan siten, että vahingoittumisen, sairastumisen tai eläinrääkkäyksen vaara on mahdollisimman pieni”, että vastaanottaja on ”asianmukaisesti varustautunut niiden majoittamista ja hoitoa varten” ja että takavarikoinnin yhteydessä elävien yksilöiden hyvinvoinnista huolehditaan asianmukaisella tavalla;

16.  on huolissaan siitä, miten tuotteiden ostaminen siinä toivossa, että kyseinen laji kuolee pian sukupuuttoon (”banking on extinction”), voi vaikuttaa uhanalaisten luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojeluun; kehottaa CITES-sopimuksen osapuolia ja sihteeristöä tutkimaan tarkemmin, helpottavatko uudet rahoitustuotteet ja -teknologiat (kuten bitcoin) tällaista toimintaa;

17.  toteaa, että CITES-sopimuksen tarkkailijoilla on merkittävä rooli lajeja ja kauppaa koskevan asiantuntemuksen tarjoamisessa ja tuen tarjoamisessa sopimuspuolten valmiuksien lisäämiselle;

Päätöksenteon avoimuus

18.  katsoo, että päätöksenteon avoimuus kansainvälisissä ympäristöalan instituutioissa on niiden toiminnan vaikuttavuuden avaintekijä; pitää myönteisenä kaikkia vapaaehtoisia ja menettelyihin liittyviä pyrkimyksiä tehostaa CITES-hallinnoinnin avoimuutta; vastustaa jyrkästi salaisten äänestyksen käyttöä yleisenä käytäntönä CITES-sopimuksen puitteissa;

19.  pitää myönteisenä, että CoP16-kokouksessa päätettiin ottaa käyttöön eläin- ja kasvikomiteoiden jäseniä koskeva vaatimus, jonka mukaan näiden tulee ilmoittaa mahdollisista eturistiriidoista; toteaa kuitenkin, että tämä ilmoitus perustuu vain jäsenten omaan arvioon; pitää valitettavana, että näiden komiteoiden jäsenet eivät toistaiseksi ole ilmoittaneet mahdollisista taloudellisista eturistiriidoista;

20.  kehottaa CITES-sopimuksen sihteeristöä tutkimaan mahdollisuutta asettaa riippumaton tarkastelulautakunta tai laajentaa pysyvän komitean toimivaltaa siten, että se sisältää riippumattoman tarkastusryhmän, jotta voidaan huolehtia eturistiriitoja koskevien määräysten noudattamisen valvonnasta;

21.  pitää avoimuutta kaikkien rahoitusprosessien kannalta ratkaisevana, ja pitää sitä hyvän hallinnon edellytyksenä, ja tukee siksi EU:n esittämää päätöslauselmaa aiheesta ”Sponsored Delegates Project”(2);

RaportointiI

22.  pitää jäljitettävyyttä keskeisenä laillisen ja kestävän kaupan kannalta riippumatta siitä, onko se kaupallista vai ei-kaupallista, ja pitää sitä myös olennaisena EU:n toimissa, joilla pyritään torjumaan korruptiota sekä luonnonvaraisilla kasveilla ja eläimillä käytävää laitonta kauppaa ja salametsästystä, jotka on todettu maailman neljänneksi suurimmiksi laittomiksi markkinoiksi: korostaa tässä yhteydessä, että kaikkien osapuolten olisi toteutettava sähköinen, sopimusosapuolten avoimesti ja yhteisesti organisoima lupajärjestelmä; toteaa kuitenkin, että jotkut osapuolet ovat kohdanneet tässä teknisiä ongelmia, ja kannustaa antamaan tukea valmiuksien kehittämisessä, jotta kaikki osapuolet voivat ottaa sähköisen lupajärjestelmän käyttöön;

23.  suhtautuu myönteisesti CoP16-kokouksessa tehtyyn päätökseen, joka koskee CITES-sopimuksen osapuolten säännöllistä raportointia laittomasta kaupasta; katsoo, että laitonta kauppaa koskevan vuosiraportin uusi muoto, sellaisena kuin se on sisällytetty CITES-sopimuksen osapuolten ilmoitukseen nro 2016/007, edistää merkittävästi luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kaupan parempaa ymmärtämistä, ja kehottaa kaikkia CITES-sopimuksen osapuolia raportoimaan tarkasti ja säännöllisesti laittomasta kaupasta tässä ennalta määrätyssä muodossa;

24.  pitää myönteisenä yksityisen sektorin aloitteita, kuten Kansainvälisen ilmakuljetusliiton e-rahtialoitetta, sekä lentorahtiketjun aloitteita; pitää tällaisten seurattavuutta koskevien aloitteiden laajentamista etenkin kuljetusalalla tärkeänä tietojen keruun välineenä;

25.  pitää lupien myöntämisprosessia tärkeänä tehokkaassa tietojen keruussa ja korostaa siten hallinnosta vastaavien viranomaisten asemaa; toistaa, että lupia myöntävien viranomaisten on oltava riippumattomia CITES-sopimuksen VI artiklan mukaisesti;

Luonnonvaraisten kasvien ja eläinten laiton kauppa ja korruptio

26.  kiinnittää huomiota korruptiotapauksiin, joissa lupia myöntävän viranomaisen toimijat ovat tarkoituksella myöntäneet lupia vilpillisesti; kehottaa CITES-sihteeristöä ja pysyvää komiteaa puuttumaan näihin tapauksiin ensisijaisesti ja kiireellisesti;

27.  korostaa, että korruptiota voidaan havaita luonnonvaraisten eläinten ja kasvien myyntiketjun kaikissa vaiheissa ja se vaikuttaa alkuperämaihin, kauttakulkumaihin sekä kohdemaihin heikentäen CITES-yleissopimuksen tehokkuutta, asianmukaista täytäntöönpanoa ja viime kädessä sen onnistumista; katsoo siksi, että vahvojen ja tehokkaiden korruption vastaisten toimien toteuttaminen on keskeisellä sijalla luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjumisessa;

28.  on erittäin huolissaan alkuperäkoodien tarkoituksellisesta väärinkäytöstä pyydystettyjen luonnonvaraisten eläinten laittomassa kaupassa niin, että vankeudessa kasvatettujen eläinten koodeja käytetään CITES-sopimuksen piiriin kuuluviin eläimiin; kehottaa CoP17:ää hyväksymään vankan järjestelmän tarhattujen tai vankeudessa kasvatettujen eläinten kaupan kirjaamista, seuraamista ja sertifiointia varten sekä alkuperämaissa että unionissa tällaisen väärinkäytön estämiseksi;

29.  kehottaa CITES-sopimuspuolia kehittämään edelleen ohjausta ja tukemaan täydentävien tekniikoiden ja menetelmien kehittämistä, jotta voidaan erottaa toisistaan vankeudessa kasvatetut tuotantolaitoksista peräisin olevat lajit ja villit lajit;

30.  tuomitsee sen, että järjestäytyneet rikollisryhmät ja -verkostot rikkovat yleissopimusta laajalti ja käyttävät usein korruptiota luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan mahdollistamiseksi ja lainvalvontapyrkimyksien vaikeuttamiseksi;

31.  kehottaa niitä sopimuspuolia, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet tai ratifioineet kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista YK:n yleissopimusta ja korruption vastaista YK:n yleissopimusta, tekemään niin viipymättä;

32.  pitää myönteisenä YK:n päätöslauselman 69/314 (heinäkuu 2015) mukaista kansainvälistä sitoutumista muun muassa korruption torjumiseen (10 artikla)(3);

33.  tukee unionin ja jäsenvaltioiden aloitteita, joilla vaaditaan lisätoimia korruption maailmanlaajuiseen torjuntaan CITES-sopimuksen puitteissa; kehottaa CITES-sopimuksen osapuolia tukemaan unionin ehdotusta päätöslauselmaksi yleissopimuksen vastaisesta korruptiota suosivasta toiminnasta;

Täytäntöönpano

34.  kehottaa käyttämään oikea-aikaisesti ja täysimääräisesti CITES-yleissopimuksen mukaisia pakotteita osapuoliin, jotka eivät noudata sopimuksen keskeisiä osia, ja kehottaa etenkin unionia ja sen jäsenvaltioita hyödyntämään käytettävissä olevia mekanismeja kannustaakseen osapuolia noudattamaan yleissopimusta ja muita kansainvälisiä sopimuksia, joilla pyritään suojelemaan luonnonvaraisia eläimiä ja kasveja ja biologista monimuotoisuutta;

35.  pitää tärkeänä lainvalvontaketjun kaikkien toimijoiden välistä yhteistä kansainvälistä yhteistyötä, jotta lainvalvontavalmiuksia voitaisiin vahvistaa paikallisella, alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla; pitää myönteisenä niiden panosta ja kehottaa toteuttamaan lisää toimia; korostaa erityissyyttäjänvirastojen ja poliisin erikoisyksiköiden perustamisen tärkeyttä luonnonvaraisten lajien laittoman kaupan torjunnan tehostamiseksi; pitää tärkeinä yhteisiä kansainvälisiä lainvalvontaoperaatiota ICCWC:n(4) alaisuudessa ja onnittelee tässä yhteydessä COBRA III -operaation(5) onnistumisesta; pitää myönteisenä unionin tukea ICCWC:lle;

36.  toteaa, että luonnonvaraisten eläinten ja kasvien ja niistä saatavien tuotteiden laiton verkkokauppa kasvaa, ja kehottaa CITES-sopimuksen osapuolia yhteistyössä lainvalvonta- ja verkkorikollisuusyksiköiden sekä luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin kohdistuvien rikosten torjuntaa käsittelevän kansainvälisen konsortion kanssa määrittämään parhaita käytäntöjä ja suunnittelemaan kansallisia toimenpiteitä laittoman verkkokaupan torjumiseksi;

37.  kehottaa sopimuksen osapuolia laatimaan ja panemaan täytäntöön selkeitä ja tehokkaita toimintalinjoja, joilla torjutaan haavoittuvista luonnonvaraisista lajeista saatujen tuotteiden kulutusta, valistamaan kuluttajia heidän kulutuksensa vaikutuksista luonnonvaraisiin lajeihin sekä tiedottamaan laittomien kaupankäyntiverkostojen vaaroista;

38.  kehottaa sopimuksen osapuolia tukemaan toimeentulomahdollisuuksien kehittämistä paikallisyhteisöille, jotka elävät kyseisten luonnonvaraisten lajien läheisyydessä, ja ottamaan nämä yhteisöt mukaan salametsästyksen torjuntaan ja tiedon levittämiseen uhanalaisten eläin- ja kasvilajien kaupan vaikutuksista;

39.  vaatii jatkuvaa kansainvälistä sitoutumista, jotta voidaan mahdollistaa pitkän aikavälin valmiuksien kehittäminen, parantaa tiedon vaihtoa ja koordinoida viranomaisten lainvalvontaponnisteluja;

40.  kehottaa osapuolia varmistamaan, että luonnonvaraisiin lajeihin liittyviin rikoksiin syyllistyneet asetetaan tehokkaasti syytteeseen ja että heille määrätään seuraamukset, jotka ovat suhteessa heidän tekojensa vakavuuteen;

Rahoitus

41.  korostaa tarvetta myöntää enemmän rahoitusta luonnonvaraisten eläinten ja kasvien säilyttämiselle ja valmiuksia lisääville ohjelmille;

42.  korostaa tarvetta varata riittävästi resursseja CITES-sihteeristölle etenkin sen kasvaneiden vastuiden ja lisääntyneen työtaakan vuoksi; korostaa myös sen merkitystä, että CITES-sopimuksen osapuolten rahoitusosuudet talletetaan ajallaan;

43.  pyytää osapuolia harkitsemaan CITES-sopimuksen pääasiallisen talousarvion kasvattamista siten, että siinä huomioidaan inflaatio ja että varmistetaan CITES-yleissopimuksen moitteeton toimivuus;

44.  kannustaa ulottamaan valmiuksia kehittävissä ohjelmissa käytetyn julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusrahoituksen myös muille CITES-sopimuskehyksen aloille samoin kuin suoran rahoituksen, jotta voidaan tukea yleissopimuksen täytäntöönpanoa;

45.  pitää myönteisenä unionin rahoitusta CITES-sopimukselle Euroopan kehitysrahaston kautta ja kehottaa unionia jatkamaan kohdennettua rahoitusta ja varmistamaan pitkällä aikavälillä erityisen ja kohdennetun rahoitustuen;

CITES-yleissopimuksen liitteisiin tehtävät muutokset

46.  tukee vahvasti EU:n ja jäsenvaltioiden esittämiä luettelointiehdotuksia;

47.  kehottaa kaikkia CITES-sopimuksen osapuolia ja kaikkia CoP17-kokouksen osallistujia noudattamaan yleissopimuksessa vahvistettuja lajien liitteisiin sisällyttämistä koskevia perusteita ja noudattamaan ennalta varautuvaa lähestymistapaa, jotta varmistetaan uhanalaisten lajien tehokas ja korkeatasoinen suojelu; toteaa, että CITES-sopimuksen uskottavuus riippuu sen kyvystä muuttaa luetteloita niin kielteisen kuin myönteisenkin kehityksen mukaisesti, ja on sen vuoksi tyytyväinen mahdollisuuteen alentaa lajien uhanalaisuusluokkaa vain tarvittaessa ja vahvistettujen tieteellisten perusteiden nojalla, mikä osoittaa, että CITES-sopimuksen uhanalaisuusluokitus on toimiva;

Afrikannorsu ja norsunluun kauppa

48.  panee merkille, että kuluneen vuosikymmenen aikana afrikannorsun (Loxondonta africana) laiton metsästäminen on kaksinkertaistunut ja takavarikoidun norsunluun määrä on kolminkertaistunut, minkä seurauksena laji on edelleen syvässä kriisissä, johon norsunluukauppaa varten harjoitettava salametsästys on sen ajanut; toteaa, että tämän seurauksena populaatiot pienenevät eri puolilla Afrikkaa, mikä uhkaa miljoonien ihmisten toimeentuloa, koska laiton norsunluukauppa vahingoittaa talouskehitystä, edistää järjestäytynyttä rikollisuutta, lisää korruptiota, lietsoo konflikteja ja uhkaa alueellista ja kansallista turvallisuutta tarjoamalla rahoituslähteen puolisotilaallisille ryhmille; kehottaa tämän vuoksi unionia ja jäsenvaltioita kannattamaan ehdotuksia, joilla vahvistetaan afrikannorsujen suojelua ja vähennetään norsunluun laitonta kauppaa;

49.  suhtautuu myönteisesti Beninin tasavallan, Burkina Fason, Keski-Afrikan tasavallan, Tšadin tasavallan, Kenian, Liberian, Nigerin tasavallan, Nigerian, Senegalin, Sri Lankan ja Ugandan esittämään ja afrikannorsuja suojelevan African Elephant Coalition -liiton tukemaan aloitteeseen, jonka tavoitteena on sisällyttää kaikki afrikannorsut liitteeseen I, mikä yksinkertaistaisi norsunluun kansainvälisen kapan kiellon toteuttamista ja välittäisi maailmalle selkeän viestin maailmanlaajuisesta määrätietoisuudesta pysäyttää afrikannorsujen sukupuuttoon kuoleminen;

50.  kehottaa EU:ta ja kaikkia osapuolia jatkamaan nykyistä moratoriota ja vastustamaan sen vuoksi Namibian ja Zimbabwen norsunluukauppaa koskevia ehdotuksia, joilla pyritään poistamaan kaupan rajoituksia, jotka liittyvät näiden osapuolten norsupopulaatioiden kuulumiseen liitteessä II olevaan luetteloon;

51.  toteaa, että yritykset vähentää CITES-sopimuksen avulla salametsästystä ja laitonta kauppaa mahdollistamalla norsunluun laillinen myynti, ovat epäonnistuneet ja että laiton norsunluukauppa on lisääntynyt merkittävästi; kehottaa asianomaisia osapuolia toteuttamaan lisätoimia kansallisen norsunluuta koskevan toimintasuunnitelman yhteydessä; kannattaa norsunluuvarastojen hallintaa ja hävittämistä koskevia toimenpiteitä;

52.  muistuttaa, että 15. tammikuuta 2014 luonnonvaraisia eläimiä ja kasveja koskevasta rikollisuudesta antamassaan päätöslauselmassa(6) kaikkia 28:a jäsenvaltiota kehotetaan ottamaan käyttöön kaikkea syöksyhampaiden sekä käsittelemättömän norsunluun ja siitä valmistettujen tuotteiden kaupallista tuontia, vientiä sekä kotimaan myyntiä ja ostamista koskeva moratorio siihen saakka, kunnes salametsästys ei enää uhkaa luonnonvaraisia norsukantoja; toteaa, että Saksa, Ranska, Alankomaat, Yhdistynyt kuningaskunta, Itävalta, Ruotsi, Tšekin tasavalta, Slovakia ja Tanska ovat jo päättäneet olla myöntämättä vientilupia ennen yleissopimuksen voimaan tuloa hankitulle käsittelemättömälle norsunluulle; kannustaa sen vuoksi EU:ta ja jäsenvaltioita kieltämään norsunluun viennin ja tuonnin ja kieltämään kaikenlaisen norsunluun kaupallisen myynnin ja ostamisen EU:ssa;

Valkoinen sarvikuono

53.  pitää valitettavana Swazimaan ehdotusta, joka koskee maan valkoisen sarvikuonon (Certotherium simum simum) populaatiosta saatujen sarvikuonon sarvien kaupan laillistamista ja joka mahdollistaisi salametsästettyjen sarvikuonon sarvien ujuttamisen laillisen kaupan piiriin; toteaa, että tämä heikentäisi nykyisiä kysyntää vähentäviä toimenpiteitä ja kansallista kauppaa koskevia kieltoja kuluttajamarkkinoilla ja saattaisi edistää sarvikuonopopulaatioiden salametsästystä Afrikassa ja Aasiassa; kehottaa unionia ja kaikkia osapuolia vastustamaan tätä ehdotusta ja kehottaa Swazimaata perumaan ehdotuksensa;

Afrikkalainen leijona

54.  panee merkille, että vaikka afrikkalaisen leijonan (Panthera leo) populaatiot ovat pienentyneet dramaattiset 43 prosenttia 21 vuodessa ja ne on äskettäin hävitetty 12:sta Afrikan valtiosta, leijonasta saatavien tuotteiden kansainvälinen kauppa on kasvanut merkittävästi; kehottaa unionia ja kaikkia osapuolia tukemaan Nigerin, Tšadin, Norsunluurannikon, Gabonin, Guinean, Malin, Mauritanian, Nigerian, Ruandan ja Togon ehdotusta siirtää kaikki afrikkalaiset leijonapopulaatiot CITES-sopimuksen liitteeseen I;

Muurahaiskävyt

55.  toteaa, että muurahaiskävyt ovat nisäkkäitä, joita myydään laittomasti eniten koko maailmassa sekä lihansa että suomujensa vuoksi, joista jälkimmäisiä käytetään perinteisessä lääketieteessä, ja tämän vuoksi kaikki kahdeksan muurahaiskäpylajia (Manis crassicaudata, M. tetradactyla, M. tricuspis, M. gigantea, M. temminckii, M. javanica, M. pentadactyla, M. culionensis) ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon; suhtautuu tämän vuoksi myönteisesti erilaisiin ehdotuksiin siirtää kaikki aasialaiset ja afrikkalaiset muurahaiskäpylajit CITES-sopimuksen liitteeseen I;

Tiikerit ja Aasian muut suuret kissaeläimet

56.  kehottaa unionia ja kaikkia osapuolia tukemaan CITES-sopimuksen pysyvän komitean ehdottamia päätöksiä, joissa vahvistetaan tiikereiden kasvattamista ja vankeudessa elävien tiikeriyksilöiden ja niistä saatavien tuotteiden kauppaa koskevat tiukat ehdot, sekä Intian tekemää ehdotusta, jolla osapuolia kannustetaan jakamaan takavarikoiduista tiikeriyksilöistä ja tiikereistä saatavista tuotteista kuvia, joiden avulla lainvalvontaviranomaiset voisivat tunnistaa yksittäiset tiikerit niiden yksilöllisen raitakuvion perusteella; kehottaa EU:ta harkitsemaan näiden päätösten rahoittamista ja kehottaa sulkemaan tilat, joilla kasvatetaan tiikereitä, ja tekemään lopun vankeudessa elävien tiikereiden osilla ja niistä saatavilla tuotteilla käytävästä kaupasta CITES/CoP17-kokouksessa;

Kaupankäynnin kohteena olevat lemmikkilajit

57.  toteaa, että eksoottisten lemmikkien markkinat kasvavat kansainvälisesti ja EU:n alueella ja että on esitetty paljon ehdotuksia luettelon laatimiseksi matelijoista, sammakkoeläimistä, linnuista, kaloista ja nisäkkäistä, jotka ovat vaarassa joutua kansainvälisen kaupan kohteeksi lemmikkimarkkinoita varten; kehottaa osapuolia kannattamaan näitä ehdotuksia, jotta varmistetaan kyseisten uhanalaisten lajien parempi suojelu hyväksikäytöltä lemmikkikaupassa;

58.  kehottaa unionin jäsenvaltioita laatimaan positiiviluettelon eksoottisista eläimistä, joita voidaan pitää lemmikkieläiminä;

Agarpuu ja ruusupuu

59.  toteaa, että laittomat hakkuut ovat yksi tuhoisimmista luonnonvaraisia eläimiä ja kasveja koskevista rikoksista, koska ne eivät uhkaa vain yhtä lajia vaan kokonaisia elinympäristöjä, ja että ruusupuun (Dalbergia spp.) kysyntä Aasian markkinoilla on jatkanut kasvuaan; kehottaa EU:ta ja kaikkia osapuolia kannattamaan Argentiinan, Brasilian, Guatemalan ja Kenian ehdotusta sisällyttää Dalbergia-suku CITES-sopimuksen liitteeseen II, lukuun ottamatta liitteeseen I sisältyviä lajeja; toteaa, että näin edistetään ratkaisevalla tavalla pyrkimyksiä pysäyttää kestämätön ruusupuukauppa;

60.  panee merkille, että nykyiset poikkeukset CITES-sopimuksen vaatimuksista voisivat mahdollistaa agarpuusta (Aquilaria spp. ja Gyrinops spp.) saatavan hartsijauheen viennin uutejauheena ja muiden tuotteiden pakkaamisen vähittäismyyntiä varten ennen vientiä ja siten maahantuontisäännösten kiertämisen; kehottaa sen vuoksi unionia ja kaikkia osapuolia kannattamaan Yhdysvaltain ehdotusta muuttaa merkintää, jotta vältetään aukko, joka mahdollistaa tämän erittäin arvokkaan aromikkaan puun kaupan;

Muut lajit

61.  kehottaa unionia ja kaikkia osapuolia

   kannattamaan Perun ehdotusta siirtää vikunja (Vicugna vicugna) liitteeseen II, sillä näin lujitetaan tämän lajin merkintävaatimuksia kansainvälistä kauppaa varten;
   kannattamaan helmiveneiden (Nautildae spp.) sisällyttämistä liitteeseen II Fidžin, Intian, Palaun ja Yhdysvaltain ehdotuksen mukaisesti, kun otetaan huomioon, että helmiveneiden kuorten kauppa koruina ja koristeina uhkaa merkittävästi näitä biologisesti haavoittuvia lajeja;
   vastustamaan Kanadan ehdotusta siirtää muuttohaukka (Falco peregrinus) liitteestä I liitteeseen II, sillä se voi pahentaa tämän lajin huomattavan laajaa laitonta kauppaa;

62.  muistuttaa, että helmikardinaaliahven (Pterapogon kauderni) on IUCN:n uhanalaisten lajien luettelossa ja että suuri osa lajista on menetetty, mukaan luettuna useita kokonaisia populaatioita, koska akvaariokalojen kysyntä on jatkuvasti suurta pääasiallisten kohteiden ollessa Euroopan unioni ja Yhdysvallat; kehottaa siksi unionia ja jäsenvaltioita tukemaan helmikardinaaliahvenen sisällyttämistä liitteeseen I liitteen II sijasta;

63.  huomauttaa, että käsittelemättömän ja käsitellyn korallin kansainvälinen kauppa on laajentunut ja että arvokkaiden korallien markkinakysyntä on kasvanut, mikä uhkaa arvokkaiden korallien kestävyyttä; kehottaa Euroopan unionia ja kaikkia osapuolia tukemaan Yhdysvaltain laatiman kansainvälisessä kaupassa myytäviä arvokkaita koralleja koskevan raportin hyväksymistä;

o
o   o

64.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, CITES-sopimuspuolille ja CITES-sihteeristölle.

(1)http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2016/570008/IPOL_STU(2016)570008_EN.pdf
(2)http://ec.europa.eu/environment/cites/pdf/cop17/Res%20sponsored%20delegate%20project.pdf
(3)http://www.un.org/en/ga/search/view_doc.asp?symbol=A/RES/69/314
(4)Luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin kohdistuvien rikosten torjuntaa käsittelevä kansainvälinen konsortio, johon kuuluvat Interpol, CITES-sihteeristö, Maailman tullijärjestö, huumeita ja järjestäytynyttä rikollisuutta käsittelevä YK:n virasto sekä Maailmanpankki.
(5)Toukokuussa 2015 toteutettu yhteinen kansainvälinen poliisi- ja tullioperaatio.
(6)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0031.


Postipalveludirektiivin soveltaminen
PDF 190kWORD 48k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 postipalveludirektiivin soveltamisesta (2016/2010(INI))
P8_TA(2016)0357A8-0254/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 49 ja 56 artiklan sijoittautumisvapaudesta ja vapaudesta tarjota palveluja unionissa,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklan yrityksiin sovellettavista kilpailusäännöistä,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 14 artiklan,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen pöytäkirjan (N:o 26) yleistä etua koskevista palveluista,

–  ottaa huomioon yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä 15. joulukuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/67/EY(1), sellaisena kuin se on muutettuna direktiiveillä 2002/39/EY ja 2008/6/EY (jäljempänä ”postipalveludirektiivi”),

–  ottaa huomioon postipalveluja käsittelevän eurooppalaisen sääntelyviranomaisten ryhmän perustamisesta 10. elokuuta 2010 tehdyn komission päätöksen(2),

–  ottaa huomioon kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/11/EU(3),

–  ottaa huomioon kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 524/2013(4),

–  ottaa huomioon kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU(5),

–  ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY(6),

–  ottaa huomioon 17. marraskuuta 2015 annetun komission kertomuksen postipalveludirektiivin soveltamisesta (COM(2015)0568) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0207),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” (COM(2015)0192),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma pakettitoimitusten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi: Vahvempi luottamus toimituspalveluihin ja verkkomyynnin edistäminen” (COM(2013)0886),

–  ottaa huomioon 29. marraskuuta 2012 annetun komission vihreän kirjan ”Yhdennetyt paketinjakelumarkkinat sähköisen kaupankäynnin edistämiseksi EU:ssa” (COM(2012)0698),

–  ottaa huomioon 11. tammikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Johdonmukainen kehys luottamuksen lisäämiseksi sähköisen kaupankäynnin ja verkkopalvelujen digitaalisiin yhtenäismarkkinoihin” (COM(2011)0942),

–  ottaa huomioon 28. maaliskuuta 2011 annetun komission valkoisen kirjan ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” (COM(2011)0144),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman yhdennetyistä paketinjakelumarkkinoista sähköisen kaupankäynnin edistämiseksi EU:ssa(7),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman digitaalisten sisämarkkinoiden toimenpidepaketista(8),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A8-0254/2016),

A.  ottaa huomioon, että postimarkkinat ovat edelleen talouden toimiala, jossa on voimakkaat kasvunäkymät ja jossa kilpailu lisääntyy, vaikka Euroopan komission postitilastotietokannan mukaan vuosina 2012–2013 kirjepostipalvelujen määrä laski keskimäärin 4,85 prosentilla unionissa, mikä on viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana laskeneiden kirjemäärien mukaista ja johtuu suurilta osin siitä, että palvelut on korvattu sähköisillä;

B.  ottaa huomioon, että postipalveludirektiivin täytäntöönpano helpotti kotimarkkinoiden avaamista kilpailulle kirjemarkkinoilla, mutta kehitys on ollut hidasta eikä ole johtanut postipalvelujen sisämarkkinoiden toteutumiseen, sillä useimmissa jäsenvaltioissa alaa hallitsevat edelleen yleispalvelun tarjoajat;

C.  ottaa huomioon, että tieto- ja viestintätekniikka on jatkuvasti tehostanut postipalvelualan kehitystä tarjoamalla innovointimahdollisuuksia ja mahdollistamalla markkinoiden kasvun;

D.  ottaa huomioon, että uudet kilpailijat ovat pääasiassa keskittyneet suuriin yritysasiakkaisiin ja tiheästi asuttuihin alueisiin;

E.  ottaa huomioon, että pakettijakelumarkkinat ovat voimakkaasti kilpailtu, innovatiivinen ja nopeasti kasvava ala, jonka volyymi on kasvanut 33 prosenttia vuosina 2008–2011; toteaa, että sähköinen kauppa vauhdittaa alan markkinakasvua;

F.  ottaa huomioon, että miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien (lennokkien) käytön yleistyminen mahdollistaa uusia, nopeita, ympäristöystävällisiä ja tehokkaita pakettijakelun muotoja varsinkin haja-asutusalueilla, eristyksissä olevilla ja syrjäisillä alueilla;

G.  ottaa huomioon, että kuluttajien ja pienyritysten mukaan pakettijakelun ongelmat ja erityisesti niiden korkeat hinnat estävät niitä myymästä lisää toisiin jäsenvaltioihin tai ostamasta enemmän toisista jäsenvaltioista;

I. Yleispalvelu: kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuuden parantaminen

1.  panee merkille, että yleispalveluvelvoitteeseen liittyvillä vähimmäisnormeilla vastataan yleensä asiakkaiden kysyntään (enintään kahden kilon painoiset kirjelähetykset, enintään 10–20 kilon painoiset postipaketit, kirjatut ja vakuutetut lähetykset sekä muut yleistä taloudellista etua koskevat palvelut kuten sanoma- ja aikakauslehdet), sillä niitä säännellään varmistamalla palveluiden olennainen vähimmäisvalikoima kaikkialla unionissa estämättä jäsenvaltioita soveltamasta korkeampia normeja; toteaa kuitenkin, että joidenkin unionissa sääntelemättömien yksityiskohtaisten vaatimusten asettamisesta huolehtivat oikeutetusti siitä vastaavat kansalliset sääntelyviranomaiset;

2.  panee merkille, että kansallisten sääntelyviranomaisten ensisijainen tehtävä on varmistaa postipalveludirektiivin yleistavoitteen eli yleispalvelun kestävä tarjoaminen; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan kansallisten sääntelyviranomaisten roolia ja riippumattomuutta henkilöstön korkeilla ammatillisilla pätevyyskriteereillä, taatulla oikeudenmukaisella ja syrjimättömällä pääsyllä täydennyskoulutukseen, kiinteän pituisilla toimikausilla ja oikeudellisella suojalla perusteetonta irtisanomista vastaan sekä kattavalla luettelolla niistä syistä, jotka oikeuttavat kyseisen irtisanomisen (esimerkiksi vakava rikos), jotta sääntelyviranomaiset voivat täyttää postipalveludirektiivistä aiheutuvat velvoitteensa puolueettomasti, avoimesti ja oikea-aikaisesti;

3.  katsoo, että kansallisten sääntelyviranomaisten roolin laajentaminen uuden pakettimarkkinoita koskevan asetuksen mukaisesti olisi toteutettava siten, että jakelualan ”rusinat pullasta” -ilmiöön puututaan ja kaikille toimijoille määritellään vähimmäisnormit oikeudenmukaisen ja yhdenvertaisen kilpailun varmistamiseksi;

4.  uskoo, että riippumattomuusvelvoite voidaan täyttää ainoastaan, jos kansallisten sääntelyviranomaisten sääntelytehtävät erotetaan rakenteellisesti ja toiminnallisesti postitoiminnan harjoittajan omistukseen tai hallintaan liittyvästä toiminnasta; katsoo, että eturistiriitojen välttämiseksi kansallisen sääntelyviranomaisen johtavien virkamiesten ei pitäisi saada työskennellä julkisen postitoiminnan harjoittajan tai muiden osapuolten palveluksessa ainakaan kuuteen kuukauteen kansallisen sääntelyviranomaisen palveluksesta lähtemisen jälkeen; toteaa, että tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön säännöksiä, jotka mahdollistavat rangaistusten asettamisen edellä mainitun velvoitteen rikkomisesta;

5.  kehottaa komissiota helpottamaan ja vahvistamaan kansallisten sääntelyviranomaisten välistä yhteistyötä, jotta voidaan lisätä rajat ylittävän jakelun tehokkuutta ja yhteentoimivuutta sekä valvoa kansallisten sääntelyviranomaisten sääntelytoimia, myös yleispalvelun tarjoamista, jotta varmistetaan unionin lainsäädännön yhdenmukainen soveltaminen sekä unionin postimarkkinoiden harmonisointi;

6.  muistuttaa, että postipalveludirektiivissä jäsenvaltioille tarjotaan tarvittava joustavuus paikallisten erityispiirteiden huomioon ottamiseksi ja yleispalvelun tarjoamisen pitkän aikavälin kestävyyden varmistamiseksi samalla kun vastataan käyttäjien tarpeisiin ja mukaudutaan teknis-taloudellisen ja sosiaalisen ympäristön muutoksiin;

7.  panee merkille komission vahvistuksen sille, ettei postipalveludirektiivissä edellytetä yleispalvelun tarjoajilta mitään tietynlaista omistusrakennetta; katsoo, ettei yleispalvelun tarjoajia tulisi estää kehittämästä tehokkaita ja laadukkaita postipalveluja tai investoimasta niihin;

II. Yleispalvelun säilyttäminen ja reilun kilpailun mahdollistaminen: saatavuus, palvelun laatu ja käyttäjien tarpeet

8.  katsoo, että yleispalveluvelvoitteen kattavuutta ollaan supistamassa; kannustaa edistämään kuluttajien valintaa, jotta kirjelähetykset määritellään osaksi yleispalveluvelvoitetta; pitää siksi tärkeänä, että tarjotaan edullisin ehdoin laadukasta yleispalvelua, joka sisältää vähintään viisi jakelupäivää ja viisi keräilypäivää viikossa kaikille unionin kansalaisille; panee merkille, että yleispalvelun pitkän aikavälin kestävyyden varmistamiseksi sekä kansallisten erityispiirteidensä ja maantieteellisen asemansa huomioon ottamiseksi eräät jäsenvaltiot sallivat jonkun verran joustavuutta; muistuttaa, että vaikka direktiivillä sallitaan jonkin verran joustavuutta, sitä ei pitäisi ylittää kansallisella sääntelyllä;

9.  muistuttaa, että yleispalvelun on kehityttävä vastauksena tekniseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen ympäristöön sekä käyttäjien tarpeisiin ja että postipalveludirektiivi antaa jäsenvaltioille joustavuutta, jota tarvitaan paikallistuntemuksessa ja yleispalvelujen pitkän aikavälin kestävyyden varmistamisessa;

10.  katsoo, että pakettijakelun yleispalvelun maantieteellistä kattavuutta ja saavutettavuutta voidaan ja pitää parantaa etenkin vammaisten, liikuntarajoitteisten ja syrjäisillä alueilla asuvien kuluttajien kannalta; korostaa, että on tärkeää varmistaa postipalvelujen saatavuuden esteettömyys sekä postipalveludirektiivin ja esteettömyyssäädöksen välinen johdonmukaisuus;

11.  toteaa, että kirjepostin määrän väheneminen tekee postin yleispalvelun tarjoamisesta yhä vaikeampaa monessa jäsenvaltiossa; toteaa, että monet nimetyt yleispalvelun tarjoajat käyttävät muista kuin yleispalveluun kuuluvista kaupallisista toiminnoista, kuten rahoituspalveluista tai pakettijakelusta, saatavia tuloja yleispalvelun rahoittamiseen;

12.  toteaa, että monessa tapauksessa postialalla esiintyy epäoikeudenmukaista kilpailua, ja kehottaa asiasta vastaavaa viranomaista rankaisemaan väärinkäytöksistä;

13.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota valvomaan postipalvelujen tarjoamista yleispalveluna, jotta voidaan varmistaa, että yleispalvelun valtiontuki on toteutettu oikeasuhteisesti, avoimesti ja oikeudenmukaisesti;

14.  painottaa, että on tärkeää pitää yleispalveluvelvoitteen piiriin kuuluvat hinnat kohtuullisina ja tarjota palvelut kaikkien käyttäjien saataville; muistuttaa, että kansallisten sääntelyviranomaisten on selkeästi määriteltävä kirjelähetyksen edullisuus ja että jäsenvaltiot voivat säilyttää tai ottaa käyttöön maksuttomat postipalvelut sokeille ja näkövammaisille henkilöille;

15.  kehottaa jäsenvaltioita säilyttämään alueellisen ja yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden ja siihen liittyvät laatuvaatimukset ja toteaa, että jäsenvaltiot voivat jo mukauttaa tiettyjä erityisominaisuuksia vastaamaan paikalliseen kysyntään soveltamalla direktiivin 97/67/EY mukaista joustavuutta; toteaa, että postiverkostot ja -palvelut ovat erittäin tärkeitä unionin kansalaisille; kehottaa unionin kilpailupolitiikan mukaisesti jäsenvaltioita käyttämään valtiontukivälineitä vain poikkeuksellisissa tapauksissa sekä avoimesti, syrjimättömästi ja asianmukaisesti ja varmistamaan, että postipalvelut ovat edelleen asiakkaiden saatavilla varmistamalla tarvittaessa, että vähimmäismäärä palveluja on tarjolla samassa pisteessä; kehottaa komissiota varmistamaan, että tukivarat ovat oikeasuhteisia ja että julkisia hankintoja koskevat menettelyt ovat avoimia ja oikeudenmukaisia;

16.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan markkinoiden kehitystä tarkasti valvomalla, että markkinoiden avaaminen hyödyttää kaikkia käyttäjiä, erityisesti kuluttajia ja pk-yrityksiä; kehottaa parantamaan palvelujen nopeutta, valinnanvaraa ja luotettavuutta;

17.  kehottaa komissiota parantamaan yhdenmukaistetun yleispalvelun nykyistä määritelmää, jotta määrätään kuluttajille tarjottavan palvelun taattu vähimmäistaso, mukautetaan yleispalvelu kehittyville markkinoille, otetaan huomioon markkinoiden muutokset eri jäsenvaltioissa ja edistetään talouskasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta; katsoo kuitenkin, että toimijoille olisi annettava mahdollisuus järjestää yleispalvelu jossain määrin joustavasti, sillä kullakin markkinalla on omat erityiset rajoitteensa; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön lupamenettelyjä nykyisen direktiivin mukaisesti ja lisäämään lupa- ja/tai ilmoitusmenettelyjen yhdenmukaistamista, jotta voidaan vähentää sisämarkkinoille pääsyn perusteettomia esteitä lisäämättä tarpeettomia hallinnollisia rasitteita;

18.  korostaa, että helppokäyttöisten ja edullisten sovittelumenettelyjen käyttöönotto tarjoaa riitatapauksissa kiinnostavia mahdollisuuksia helpon ja nopean ratkaisun löytämiseksi sekä alan toimijoille että kuluttajille; kannustaa komissiota esittämään postialan kuluttajanoikeuksia koskevaa lainsäädäntöä;

19.  kehottaa komissiota lainsäädäntöehdotuksia laatiessaan ottamaan huomioon digitalisaation ja sen tuomat mahdollisuudet, jäsenvaltioiden erityispiirteet sekä posti- ja pakettimarkkinoiden yleisen kehityssuunnan;

20.  muistuttaa, että postipalvelujen alv-vapautusta on sovellettava tavalla, joka minimoi kilpailun vääristymät entisten monopolien ja markkinoille tulijoiden väliltä ja varmistaa samalla yleispalvelun tarjoajan pitkän aikavälin kestävyyden, jotta kaikki toimijat voivat jatkaa postipalvelujen tarjoamista kaikkialla unionissa; toteaa, että markkinoiden kilpailun kehittymistä haittaa huomattavasti se, jos muita palveluja kuin yleispalvelua koskeva alv-vapautus taataan vain vakiintuneelle palveluntarjoajalle, kun muut palveluntarjoajat maksavat arvonlisäveroa;

21.  kehottaa komissiota varmistamaan yhteiset tasapuoliset toimintaedellytykset sekä perinteisen postin ja nopeasti yleistyvän pakettijakelun että postialan vakiintuneiden palveluntarjoajien ja uusien markkinoille tulijoiden välillä; ehdottaa, että komissiolle olisi annettava valtuudet arvioida, ovatko tarjouskilpailumenettelyt epäoikeudenmukainen rasite;

22.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon, että aiempien toimiluvan haltijoiden ei pidä saada etua valtiontuesta eikä niille pidä aiheutua vahinkoa yleispalveluvelvoitteesta tai edeltävästä toiminnasta periytyvistä kustannuksista markkinoille tulijoihin nähden;

23.  pitää kilpailua ja markkinoita parhaina innovoinnin ja lisäarvoa tarjoavien palvelujen kehityksen vauhdittajina; kehottaa komissiota ottamaan huomioon suhteellisuusperiaatteen ja taloudellisen kannattavuuden ja tukemaan tämän alan innovointia, jotta edistetään lisäarvopalveluja, joita ovat esimerkiksi lähetysten jäljitys ja seuranta, jättö- ja noutopaikat, joustava toimitusaika, sopivat palautusmenettelyt ja helppojen kannemenettelyjen saatavuus; antaa tunnustusta postialan toimijoiden tällä alalla jo toteuttamille toimille ja investoinnille;

24.  kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti, miten jäsenvaltiot tukevat yleispalvelun tarjoajia ja muita postipalvelun tarjoajien edeltävästä toiminnasta periytyviä kustannuksia yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin sovellettavan valtiontukivalvonnan mukaisesti (yleistä taloudellista etua koskevista palveluista vuonna 2012 annettu kehys);

25.  katsoo, että palvelun laatua olisi arvioitava direktiivissä asetettujen normien perusteella ja että sen olisi vastattava kuluttajien tarpeita, jotta yhteentoimivuutta voidaan lisätä ja palvelun laatua voidaan parantaa;

26.  panee merkille, että eurooppalaiset postialan toimijat ovat investoineet verkkojensa yhteenliitettävyyden parantamiseksi ja ottaneet käyttöön innovatiivisia ja käyttäjäystävällisiä palveluita kuluttajille ja vähittäismyyntiä harjoittaville pk-yrityksille, jotka käyttävät rajat ylittävää sähköistä kauppaa; katsoo, että näitä investointeja olisi suojeltava oikeudenmukaisilla käyttömahdollisuuksilla;

27.  muistuttaa tukeneensa postipalvelujen käyttäjien foorumia, jonka komissio perusti vuonna 2011 ja jonka tavoitteena on helpottaa käyttäjien, alan toimijoiden, ammattiliittojen ja muiden sidosryhmien välistä keskustelua muun muassa loppukäyttäjien tyytyväisyydestä, yrityskäyttäjien vaatimuksista ja siitä, miten sähköisen kaupan toimituksia voidaan parantaa; katsoo, että foorumi on hyvin hyödyllinen ja että sen olisi kokoonnuttava säännöllisesti määritelläkseen mahdollisia ratkaisuja postipalvelujen ja pakettijakelupalvelujen parantamiseksi;

III. Rajat ylittävä ulottuvuus ja sähköinen kauppa

28.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan alueellisten postiverkostojen yhteentoimivuuden ja parantamisen ja, jos on olemassa useita yleispalvelun tarjoajia, ehkäisemään postilähetysten kuljetusten estymisen sekä antamaan pk-yrityksille mahdollisuuden käyttää taloudellisesti houkuttelevia palveluja rajatylittävässä jakelussa lisäämällä postialan toimijoiden soveltamien maksujen avoimuutta;

29.  katsoo, että pakettijakelu on voimakkaasti kilpailtu, innovatiivinen ja nopeasti kasvava ala; toteaa, että kohtuuhintaiset ja luotettavat pakettijakelupalvelut ovat tärkeitä digitaalisten sisämarkkinoiden toteutumiselle; muistuttaa, että tämän alan avaaminen kilpailulle on vauhdittanut esimerkiksi lähetysten jäljityksen ja seurannan, jättö- ja noutopaikkojen, toimitusajan joustavuuden ja palautusmenettelyiden kaltaisten lisäarvoa antavien palvelujen kehitystä; katsoo näin ollen, että näitä markkinoita koskevan kaiken uuden sääntelyn on oltava oikeasuhteista ja perustuttava moitteettomaan taloudelliseen näyttöön;

30.  toteaa, että tässä yhteydessä olisi tarkasteltava muun muassa lennokkien kaltaisten uusien teknologioiden tarjoamia kaikkia etuja, sillä ne voisivat helpottaa jakelupalveluja erityisesti harvaan asutuilla, eristyksissä oleville tai syrjäisillä alueilla, samalla kun otetaan huomioon turvallisuusnäkökohdat ja ympäristön kestävyys;

31.  katsoo, että voimakkaasti kilpailtujen, innovatiivisten ja nopeasti kasvavien pakettimarkkinoiden laajenemista ei saisi hidastaa perusteettomalla sääntelyllä ja tarpeettomalla byrokratialla;

32.  kannustaa komissiota kehittämään pakettijakelun markkinavalvontaa tarvittaessa suoriteperustaiseen suuntaan sekä edistämään rajat ylittävien maksujen edullisuutta ja kartoittamaan epäoikeudenmukaisia, kilpailunvastaisia ja monopolistisia käytäntöjä kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaa heikentämättä; kannustaa lisäämään maksujen avoimuutta ja palvelun saatavuutta erityisesti vähittäiskauppa-asiakkaiden ja pk-yritysten kannalta;

33.  pitää myönteisenä komission ehdotusta, jonka mukaan kaikkien verkoston osien, laitteistojen, palvelujen ja postiverkoston tietojärjestelmien olisi oltava avoimesti ja syrjimättömästi kolmansien osapuolten saatavilla rajat ylittävästi; katsoo, että infrastruktuurin tehokkaalla käytöllä voitaisiin saavuttaa taloudellisia etuja yleispalvelun tarjoajille ja lisätä kilpailua rajat ylittävissä lähetyksissä;

34.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään lisää tietoa pakettijakelumarkkinoista, jotta ne voivat arvioida paremmin tämän taloudellisen alan kehitystä ja sen rakenteellista kehitystä;

35.  pitää tärkeänä parantaa palvelun laatua ja kuluttajien oikeuksien suojelua kuluttajien luottamuksen palauttamiseksi asianmukaiselle tasolle; katsoo, että luottamuspulaa voitaisiin parantaa hintoja, jakeluvaihtoehtoja, sääntöjä ja laatua/suorituskykyä (nopeus, maantieteellinen kattavuus, viivästykset ja vahingoittuneiden tai kadonneiden lähetysten käsittely) koskevalla suuremmalla avoimuudella sekä laatumerkinnöillä;

36.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota parantamaan julkisten hinnoitteluehtojen ja palvelun toimivuuden (toimitusvaihtoehdot, lopullinen toimitus, luotettavuus) avoimuutta erityisesti sähköisessä kaupassa; pyytää tekemään avoimuustarkastuksia silloin, kun hinnat eivät määräydy kilpailun kautta tai kun ne ovat kohtuuttoman korkeat; pitää tärkeänä vähentää kotimaisten ja rajat ylittävien hintojen välisiä eroja ja tukee toimia, joilla lisätään kuluttajien tietoisuutta ja valmiuksia vertailla kotimaisia ja rajat ylittäviä hintarakenteita; kehottaa kansallisia sääntelyviranomaisia arvioimaan joidenkin rajat ylittävien reittien hintojen edullisuutta ja kiinnittämään erityishuomiota kohtuuttomiin hintaeroihin;

37.  kehottaa komissiota edistämään sähköistä kauppaa ja rajat ylittävää pakettijakelua koskevaa strategiaa; ehdottaa, että helpotetaan jakeluketjun yhteentoimivuutta ja kehitetään verkkokauppaa harjoittavia vähittäismyyjiä koskevia ja julkisesti saatavilla olevia parhaita käytäntöjä;

38.  katsoo, että valitusmenettelyjen ja riitojenratkaisujärjestelyjen on oltava helppoja ja tehokkaita ja että niitä on sovellettava yli rajojen; korostaa, että vaihtoehtoista riidanratkaisua koskeva direktiivi ja kuluttajariitojen verkkovälitteisestä riidanratkaisusta annetulla asetuksella (EU) N:o 524/2013 perustettu verkkovälitteinen riidanratkaisusivusto voivat hyödyttää kuluttajia ja yrityksiä rajat ylittävissä liiketoimissa; on huolissaan siitä, että vaikka vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevan direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetettu määräaika umpeutui heinäkuussa 2015, vain 24 jäsenvaltiota on tähän mennessä saattanut sen osaksi kansallista lainsäädäntöään ja näin ollen miljoonia unionin kansalaisia on jätetty ilman mahdollisuutta käyttää tätä tärkeää oikeussuojamekanismia; katsoo, että eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely on kuluttajille ja yrityksille hyödyllinen väline rajat ylittävissä liiketoimissa; pyytää, että tarvittaessa harkittaisiin kuluttajille tarkoitettujen asiaankuuluvien oikeussuojakeinojen lisäämistä postipalvelualalla;

39.  kannustaa jäsenvaltioita tukemaan kustannusten alentamista parantamalla pakettien lähetys- ja keräysprosessien yhteentoimivuutta ja kehittämään integroituja seurantajärjestelmiä koskevia eurooppalaisia normeja; pitää myönteisenä, että ala on edistynyt kuluttajien ja pk-yritysten palvelemisessa yli rajojen tehostamalla yhteentoimivuutta sekä jäljitys- ja seurantajärjestelmiä; kannustaa kehittämään avoimia välineitä ja palvelun laatuindikaattoreita, jotta kuluttajat voivat vertailla eri palvelutarjoajien tarjouksia; panee tyytyväisenä merkille edistyksen, joka todistaa oikeaksi Euroopan parlamentin tukeman ja toivoman markkinaperustaisen lähestymistavan; kannustaa jakelijoiden ja kuluttajien välisten yhteistyö- ja tietojenvaihtoalustojen kehittämiseen, jotta kuluttajille voidaan tarjota laajempi valikoima toimitusvaihtoehtoja ja palautusratkaisuja;

40.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan, noudatetaanko rajat ylittävässä pakettijakelussa kansainvälisistä kauppasopimuksista (esimerkiksi Maailman postiliiton UPUn ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAOn säännöistä) tai unionin lainsäädännöstä (esimerkiksi unionin tullikoodeksista) johtuvia sääntöjä ja erityisesti yleispalveluvelvoitetta, jota voidaan käyttää väärin ja joka voi aiheuttaa markkinoiden vääristymistä; kannustaa EU:ta hakemaan Maailman postiliiton jäsenyyttä unionin postialan täysimääräiseksi yhdentymiseksi;

41.  kannattaa periaatetta, jonka mukaan pakettijakelumarkkinoista on koottava tilastotietoja, jotta saadaan selkeämpi kuva johtavista markkinatoimijoista, kilpailurakenteesta ja markkinasuuntauksista;

IV. Sosiaalinen ulottuvuus: työllisyyden parantaminen

42.  kehottaa jäsenvaltioita takaamaan kaikille postipalvelualan työntekijöille kunnolliset työolot, muun muassa vaaditun tasoisen työterveyden ja -turvallisuuden suojelun, työllistävän yrityksen koosta ja tyypistä, työpaikasta tai työsopimuksesta riippumatta; painottaa työterveyden ja -turvallisuuden merkitystä etenkin väestörakenteen muutosten ja postialan työntekijöiden suuren liikkuvuuden vuoksi; on tyytyväinen Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston (EU-OSHA) yhteistyöhön postipalvelualan työmarkkinaosapuolten kanssa kampanjassa ”Terveellinen työ – stressi hallinnassa”;

43.  toteaa, että viime vuosien teknologinen edistys ja digitalisointi ovat muuttaneet postipalvelualaa ja että postipalvelujen nykyaikaistumisella ja monipuolistumisella on ollut suuri vaikutus alan työoloihin ja työllisyyteen;

44.  toteaa, että eräissä maissa postialan vapauttaminen on johtanut työolojen ja palkkojen suuriin vaihteluihin yleispalvelujen tarjoajien ja kilpailevien postipalvelujen tarjoajien välillä; katsoo, että lisääntyneen kilpailun ei pitäisi luoda laittomia sosiaalisia käytäntöjä tai johtaa työolojen heikentymiseen;

45.  huomauttaa, että mikäli postiyrityksillä on mahdollisuus kehittää ja laajentaa tuotantoaan innovatiivisesti, erityisesti reuna-alueilla, olisi sillä myös työllisyyttä edistävä vaikutus;

46.  toteaa, että osa-aikaisten työntekijöiden, vuokratyöntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien lukumäärä alalla on kasvanut ja että yleinen suuntaus on siirtyminen kohti joustavampia työsopimuksia, jotka joissakin olosuhteissa voivat johtaa epävarmoihin työsuhteisiin, joissa työntekijöille ei taata riittävää suojelua; suhtautuu myönteisesti sellaisten uusien työaikamallien kehittämiseen, jotka antavat työntekijöille mahdollisuuden esimerkiksi yhdistää perhe- ja työelämä entistä paremmin tai saada täydennyskoulutusta tai työskennellä osa-aikaisesti; muistuttaa, että uusissa, joustavissa työsopimuksissa on suljettava pois mahdolliset riskit, kuten työntekijöiden ylikuormitus tai työmäärään nähden riittämätön palkka; painottaa siksi työmarkkinoiden joustavuuden ja toisaalta työntekijöiden taloudellisen ja sosiaalisen turvallisuuden välttämättömyyttä; korostaa, että työolojen ja työelämän normien heikentämiseen perustuvaa työvoimakustannusten alentamista ei pitäisi katsoa joustavuudeksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan toimintoja, jotta voidaan puuttua postialalla tapahtuvaan näennäiseen itsenäiseen ammatinharjoittamiseen; kehottaa yleisesti jäsenvaltioita estämään työsopimusten joustavuuden haitalliset vaikutukset työntekijöihin;

47.  panee tyytyväisenä merkille ammattiliittojen tärkeän roolin, sillä monessa jäsenvaltiossa ne tekevät yhteistyötä yleispalvelun tarjoajien kanssa, jotta postipalvelualan muutos olisi sosiaalisesti kestävä; korostaa postialan vahvojen ja riippumattomien työmarkkinaosapuolten, vakiinnutetun työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun sekä työntekijöiden yritysten asioihin osallistumisen merkitystä;

48.  painottaa, että on tärkeää valvoa pakollisten ajo- ja lepoaikojen sekä työaikojen noudattamista postialalla; katsoo, että valvonta olisi hoidettava ajoneuvoihin asennettavilla digitaalisilla valvontalaitteilla; muistuttaa, että asetusta (EU) N:o 165/2014 tieliikenteessä käytettävistä ajopiirtureista ei sovelleta alle 3,5 tonnin ajoneuvoihin; kehottaa siksi tehostamaan työ- ja lepoaikojen noudattamista koskevaa valvontaa; muistuttaa, että kaikki työntekijän toimenkuvaan liittyvät tehtävät lasketaan työajaksi; korostaa myös, että on tärkeää valvoa työterveyttä ja työturvallisuutta, muun muassa ajoneuvoissa vallitsevia olosuhteita, koskevan unionin ja kansallisen lainsäädännön noudattamista kaikkien postitoimituksiin osallistuvien henkilöiden osalta riippumatta heidän työsuhteestaan (itsenäinen ammatinharjoittaja, alihankkija, väliaikainen toimihenkilö tai sopimustyöntekijä);

49.  pitää välttämättömänä, että löydetään tasapaino vapaan kilpailun, kuluttajien vaatimusten, yleispalvelun ja sen rahoituksen kestävyyden sekä työpaikkojen säilyttämisen välillä;

50.  on huolissaan pyrkimyksistä kiertää voimassa olevia vähimmäispalkkasäännöksiä lisäämällä työmäärää niin paljon, että sitä ei pystytä hoitamaan palkallisella työajalla;

51.  panee tyytyväisenä merkille postialan työmarkkinaosapuolten neuvottelukomitean työn ja muistuttaa Euroopan tason työmarkkinaosapuolten hankkeesta ”Managing demographic challenges and finding sustainable Solutions by the social partners in the postal sector”, jossa keskitytään väestöhaasteisiin ja kestävien ratkaisujen löytämiseen postialalla;

52.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään lisää tietoa työntekijämäärästä ja työoloista postipalvelualalla, jotta voidaan paremmin arvioida todellista tilannetta markkinoiden täydellisen avaamisen jälkeen ja reagoida kehityssuuntauksiin sekä puuttua mahdollisiin ongelmiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan tiiviisti uusia automatisoituja postinjakelutapoja sekä niiden vaikutusta työoloihin ja työllisyyteen sekä tarvittaessa arvioimaan tarvetta nykyaikaistaa sosiaali- ja työllisyyslainsäädäntöä, jotta pysyttäisiin postialan muutosten tasalla; kannustaa työmarkkinaosapuolia samalla tavoin saattamaan tarvittaessa ajan tasalle työehtosopimukset, jotta voidaan taata korkeat työ- ja työllisyysnormit;

o
o   o

53.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EYVL L 15, 21.1.1998, s. 14.
(2)EUVL C 217, 11.8.2010, s. 7.
(3)EUVL L 165, 18.6.2013, s. 63.
(4)EUVL L 165, 18.6.2013, s. 1.
(5)EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64.
(6)EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.
(7)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0067.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0009.


Pk-yritysten rahoituksen saatavuus ja pk-yritysten rahoituksen monimuotoisuuden lisääminen pääomamarkkinaunionissa
PDF 222kWORD 59k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 pk-yritysten rahoituksen saatavuudesta ja pk-yritysten rahoituksen monimuotoisuuden lisäämisestä pääomamarkkinaunionissa (2016/2032(INI))
P8_TA(2016)0358A8-0222/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman pk-yritysten rahoituksen saannin parantamisesta(1),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman komission vaikutustenarvioinnin suuntaviivojen tarkistamisesta ja pk-yritystestin roolista(2),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan investointipankin vuosikertomuksesta 2014(3),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2014(4),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman pääomamarkkinaunionin muodostamisesta(5),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä(6),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta(7),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”Saavutukset ja haasteet rahoituspalveluja koskevan EU:n lainsäädännön alalla: vaikutukset ja eteneminen kohti tehokkaampia ja toimivampia EU:n puitteita rahoituspalvelujen sääntelylle ja pääomamarkkinaunionille”(8),

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman perheyrityksistä Euroopassa(9),

–  ottaa huomioon keskustelun, joka käytiin 13. huhtikuuta 2016 PPE-, S&D-, ECR-, ALDE- ja GUE/NGL-ryhmien puolesta esitettyjen suullisten kysymysten pohjalta pk-yritysten tukikertoimen tarkistamisesta(10),

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Toimintasuunnitelma pk-yritysten rahoituksen saannin parantamiseksi” (COM(2011)0870),

–  ottaa huomioon 30. syyskuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Pääomamarkkinaunionin luomista koskeva toimintasuunnitelma” (COM(2015)0468),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden päivitys: enemmän mahdollisuuksia kansalaisille ja yrityksille” (COM(2015)0550),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Suuntaviivat valtiontuesta riskirahoitussijoitusten edistämiseksi”(11),

–  ottaa huomioon kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/7/EU(12),

–  ottaa huomioon yritysten rahoituksensaantimahdollisuuksista joulukuussa 2015 tehdyn Euroopan keskuspankin kyselytutkimuksen ”Survey on the Access to Finance of Enterprises in the euro area – April to September 2015”,

–  ottaa huomioon Baselin pankkivalvontakomitean joulukuussa 2015 julkaiseman toisen kuulemisasiakirjan luottoriskin standardimenetelmän tarkistamisesta,

–  ottaa huomioon komission 18. kesäkuuta 2015 esittämän kertomuksen kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta 19. heinäkuuta 2002 annetun asetuksen (EY) N:o 1606/2002 arvioinnista (COM(2015)0301,

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Crowdfunding in the EU Capital Markets Union" (SWD(2016)0154),

–  ottaa huomioon komission 6. toukokuuta 2003 mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä antaman suosituksen 2003/361/EY(13),

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin heinäkuussa 2014 julkaistun kuukausikatsauksen(14),

–  ottaa huomioon 28. tammikuuta 2016 annetun komission tiedonannon "Verojen kiertämisen estämistä koskeva paketti: Seuraavat toimet tehokkaan verotuksen ja paremman verotuksen avoimuuden toteuttamiseksi EU:ssa" (COM(2016)0023),

–  ottaa huomioon komission 30. marraskuuta 2015 antaman ehdotuksen asetukseksi arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä (COM(2015)0583),

–  ottaa huomioon Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) raportin pk-yrityksistä ja pk-tukikertoimesta(15),

–  ottaa huomioon 22. heinäkuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Työtä ja kasvua Euroopan tulevaisuuden hyväksi: kansallisten keskuspankkien rooli Euroopan investointiohjelman tukemisessa” (COM(2015)0361),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 annetun komission vuoden 2016 kertomuksen varoitusmekanismista (COM(2015)0691),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A8-0222/2016),

A.  ottaa huomioon, että mikroyritykset sekä pienet ja keskisuuret yritykset ja markkina-arvoltaan keskisuuret yritykset (mid cap -yritykset) ovat työllisyyden ja kasvun kannalta merkittäviä tekijöitä Euroopan taloudessa, koska pk-yritysten osuus on 67 prosenttia kokonaistyöllisyydestä, 71,4 prosenttia työllisyyden lisääntymisestä ja 58 prosenttia muiden kuin rahoitusalan yritysten lisäarvosta EU:ssa vuonna 2014(16);

B.  ottaa huomioon, että lukuun ottamatta tilinpäätösdirektiivin luokittelua ”pieniin yrityksiin” ja ”keskisuuriin yrityksiin” unionin lainsäädäntöön ei tällä hetkellä sisälly yhtenäistä ja täsmällistä pk-yritysten määritelmää;

C.  ottaa huomioon, että eurooppalaisten pk-yritysten joukko koostuu hyvin erilaisista yrityksistä ja perinteisillä aloilla toimivia mikroyrityksiä on paljon, ja toteaa, että toimintaansa käynnistävien yritysten ja nopeasti kasvavien innovatiivisten yritysten määrä on kasvussa; toteaa, että näiden liiketoimintamallien ongelmat ovat erilaisia, joten niiden rahoitustarpeetkin vaihtelevat;

D.  ottaa huomioon, että suurin osa eurooppalaisista pk-yrityksistä toimii ensisijaisesti kotimaassa; ottaa huomioon, että itse asiassa suhteellisen harva pk-yritys toimii EU:ssa rajojen yli, ja niistä vain pieni vähemmistö harjoittaa EU:n ulkopuolelle suuntautuvaa vientiä;

E.  ottaa huomioon, että 77 prosenttia pk-yritysten lainakannasta on pankkien tarjoamaa(17);

F.  katsoo, että pk-yritysten rahoituksella tulisi olla mahdollisimman laaja pohja, jotta varmistetaan pk-yritysten optimaalinen rahoituksen saanti yrityksen jokaisessa kehittämisvaiheessa; katsoo, että tähän kuuluu asianmukainen sääntely-ympäristö kaikille rahoituskanaville, joita ovat esimerkiksi pankkirahoitus, pääomamarkkinarahoitus, velkakirjalainat, leasing, joukkorahoitus, pääomasijoittaminen ja vertaislainaus;

G.  ottaa huomioon, että institutionaalisilla sijoittajilla, kuten vakuutusyhtiöillä, on tärkeä osa pk-yritysten rahoituksessa riskien siirtämisen ja muuttamisen myötä;

H.  ottaa huomioon, että EPV totesi pk-yrityksiä ja pk-tukikerrointa koskevassa raportissaan maaliskuussa 2016, että pk-tukikertoimen ei ole osoitettu lisänneen pk-yritysten lainoittamista suuriin yrityksiin nähden; panee merkille sen toteamuksen, että voi olla liian aikaista tehdä selviä johtopäätöksiä, kun otetaan huomioon arvion ja erityisesti saatavissa olevien tietojen rajoittuneisuus ja pk-yritysten tukikertoimen melko tuore käyttöönotto sekä se, että samanaikainen kehitys on saattanut vaikeuttaa pk-yritysten tukikertoimen vaikutusten tunnistamista, samoin kuin suuryritysten käyttäminen vertailuryhmänä; toteaa EPV:n havainneen sen sijaan, että yleensä paremmin pääomitetut pankit antavat pk-yrityksille enemmän lainaa ja että pienillä ja nuorilla yrityksillä on todennäköisemmin luottorajoituksia kuin suurilla ja vanhemmilla yrityksillä; toteaa, että lainsäätäjä otti pk-yritysten tukikertoimen käyttöön varotoimena tarkoituksena estää pk-yritysten lainansaannin vaarantuminen;

I.  ottaa huomioon, että huolimatta tilanteen hiljattain todetusta jonkinasteisesta paranemisesta mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten rahoitus kärsi talouskriisistä enemmän kuin suurten yritysten rahoitus ja että euroalueen pk-yritykset ovat kärsineet pankkien kiristyneistä vakuusvaatimuksista, joista ne edelleen kärsivät jossain määrin(18);

J.  ottaa huomioon, että ensimmäisestä pk-yritysten rahoituksen saatavuutta koskeneesta kyselykierroksesta (SAFE) alkaen ”asiakkaiden löytäminen” on ollut euroalueen pk-yritysten pääasiallinen huolenaihe, kun taas ”rahoituksen saatavuus” on mainittu ongelmana harvemmin; toteaa, että uusimman, joulukuussa 2015 julkaistun tutkimuksen mukaan pk-yritysten mahdollisuudet saada ulkoista rahoitusta vaihtelevat merkittävästi euroalueen eri maissa; toteaa, että rahoituksen saanti oli edelleen suurempi ongelma pk-yrityksille kuin suurille yrityksille;

K.  ottaa huomioon, että kansallisilla/alueellisilla kehityspankeilla on merkittävä tehtävä pitkäaikaisen rahoituksen edistämisessä; ottaa huomioon, että ne ovat tehostaneet toimiaan ja pyrkivät toimimaan vastapainona kaupallisen pankkisektorin välttämättömälle velkaantumisen vähentämiselle; ottaa huomioon, että niillä on myös merkittävä tehtävä EU:n rahoitusvälineiden täytäntöönpanossa Euroopan strategisten investointien rahastoa laajemmin;

L.  ottaa huomioon, että pk-yritysten rahoituksen saatavuuden parantaminen ei saa johtaa tilinpäätösstandardien ja sääntelyn rapautumiseen;

M.  ottaa huomioon, että sveitsiläinen WIR-pankki tarjoaa täydentävää valuuttajärjestelmää, josta hyötyvät pääasiassa matkailu- ja majoitusalan, rakennusalan, valmistusteollisuuden, vähittäiskaupan ja asiantuntija-alan pk-yritykset; ottaa huomioon, että WIR tarjoaa tilien tarkastamis- ja hyväksymisjärjestelmää, jossa yritykset voivat ostaa toisiltaan käyttämättä Sveitsin frangia; ottaa kuitenkin huomioon, että WIR-palvelua käytetään usein Sveitsin frangin kanssa kahden valuutan transaktioissa; ottaa huomioon, että WIR-palvelun osuus on 1–2 prosenttia Sveitsin BKT:sta; ottaa huomioon, että WIR-palvelu on osoittautunut suhdanteita tasoittavaksi BKT:n osalta ja varsinkin työttömien määrän osalta;

N.  ottaa huomioon, että vuoden 2015 huhtikuussa vuoden 2011 maksuviivästysdirektiivi oli raportoitu asianmukaisesti sisällytetyksi kansalliseen lainsäädäntöön vain 21:ssä 28 jäsenvaltiosta, vaikka määräajasta oli tuolloin jo kulunut kaksi vuotta;

O.  ottaa huomioon, että varoitusmekanismista annetussa vuoden 2016 kertomuksessaan komissio varoittaa, että ”kasvu on tullut riippuvaisemmaksi kotimaisesta kysynnästä, erityisesti investointien voimakkaammasta elpymisestä” ja toisaalta, että ”vaikka kulutus on viime aikoina vahvistunut, kotimainen kysyntä on edelleen vaimeaa, mikä osittain johtuu merkittävistä velan vähentämispaineista monissa jäsenvaltioissa”;

P.  ottaa huomioon, että neuvoston direktiivissä 2004/113/EY kielletään sukupuoleen perustuva syrjintä tavaroiden ja palveluiden saatavuuden alalla, myös rahoituspalveluissa; ottaa huomioon, että rahoituksen saatavuuden on havaittu olevan yksi naisyrittäjien suurimmista esteistä; ottaa huomioon, että naisyrittäjät aloittavat usein pienemmällä pääomalla, ottavat vähemmän lainaa ja turvautuvat pikemminkin perheeseen kuin velkaan tai oman pääoman ehtoiseen rahoitukseen;

Pk-yritykset ovat erilaisia ja tarvitsevat erilaisia rahoitusmuotoja

1.  on tietoinen, että jäsenvaltioissa on paljon erilaisia pk-, mikro- ja Mid Cap -yrityksiä, jotka poikkeavat toisistaan liiketoiminnaltaan, kooltaan, maantieteelliseltä sijainniltaan, sosioekonomiselta ympäristöltään, kehitysvaiheeltaan, rahoitusrakenteeltaan, yhtiömuodoltaan ja yrittäjyysvalmiuksiltaan;

2.  panee merkille pk-yritysten kohtaamat haasteet, jotka ovat seurausta siitä, että jäsenvaltioiden pk-yritysten rahoitusehdoissa ja erityisesti käytettävissä olevan rahoituksen määrässä ja kustannuksissa on eroja, jotka johtuvat pk-yrityksille ominaisista piirteistä sekä yritysten asettautumismaan ja -alueen erityistekijöistä, mukaan lukien talouden heilahtelut, hidas kasvu ja rahoitustilanteen haavoittuvuus; panee myös merkille muut pk-yritysten haasteet, kuten asiakkaiden saannin; painottaa, että pääomamarkkinat ovat pirstoutuneet ja eri tavoin säännellyt eri puolilla unionia ja että osa jo aikaansaadusta yhdentymisestä on menetetty talouskriisin aikana;

3.  korostaa, että pk-yrityksille on oltava tarjolla erilaisia ja entistä parempia yksityisiä ja julkisia rahoitusvaihtoehtoja paitsi yritysten alkuvaiheessa, niin myös jatkuvasti koko niiden elinkaaren ajan, ja kiinnittää huomiota siihen, että yrityksen rahoituksen varmistaminen edellyttää pitkän tähtäimen strategista lähestymistapaa; muistuttaa, että rahoituksen saanti on tärkeää myös yrityksiä luovutettaessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita avustamaan pk-yrityksiä kyseisessä prosessissa myös kolmen ensimmäisen toimintavuoden aikana; toteaa, että tarvitaan sääntelyyn ja tuettaviin aloitteisiin liittyvää monimuotoista ja räätälöityä lähestymistapaa; toteaa, ettei ole olemassa yhtä kaikille sopivaa rahoitustapaa, ja kehottaa komissiota tukemaan laajan räätälöityjen ohjelmien, välineiden ja aloitteiden valikoiman kehittämistä, jotta yrityksiä voidaan tukea niiden alkuvaiheessa sekä niiden kasvun ja luovutuksen yhdessä ottaen huomioon niiden koko, liikevaihto ja rahoitustarpeet; toteaa, että naisten yritykset ovat miesten yrityksiä useammin palvelualalla ja ne perustuvat useammin aineettomiin resursseihin; toteaa, että pk-yrittäjänaisten vähäinen osuus on osittain seurausta rahoituksen vaikeammasta saatavuudesta; pitää valitettavana, että eurooppalaisen Progress-mikrorahoitusjärjestelyn, jonka tavoitteena on edistää naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia, vuonna 2013 myöntämien mikrolainojen jakautumisen suhdeluku miesten ja naisten kesken oli 60:40; kehottaa tämän vuoksi komissiota varmistamaan, että sen ohjelmissa, joilla pyritään helpottamaan pk-yritysten rahoituksen saantia, ei syrjitä naisyrittäjiä;

4.  kehottaa komissiota arvioimaan yhteiskunnan muiden haavoittuvien ryhmien perustamien pk-yritysten kohtaamaa syrjintää;

5.  katsoo, että pk-yritysten todellisten rahoitustarpeiden ja reaalitalouden kannalta paras on monipuolinen, hyvin säännelty ja vakaa rahoituspalveluala, joka tarjoaa useita erilaisia kustannustehokkaita ja räätälöityjä rahoitusvaihtoehtoja ja mahdollistaa kestävän kehityksen pitkällä aikavälillä; painottaa perinteisten pankkitoiminnan mallien, myös pienten alueellisten pankkien, säästöosuuskuntien ja julkisten laitosten merkitystä tässä; toteaa tämän osalta, että on tarpeen varmistaa, että panostetaan yhtä lailla myös mikroyritysten ja yksityisten elinkeinonharjoittajien rahoituksen saantiin;

6.  kannustaa pk-yrityksiä laajentamaan kotimarkkinansa koko EU:n alueelle ja käyttämään sisämarkkinoiden potentiaalia rahoitusta tarvitessaan; panee tyytyväisenä merkille komission aloitteet, joilla tuetaan pk-yrityksiä ja uusyrityksiä päivitetyillä sisämarkkinoilla, ja kehottaa komissiota jatkamaan pk-yritysten tarpeisiin sovitettujen ehdotusten laatimista; katsoo, että Startup Europe -aloitteella olisi autettava pieniä innovoivia yrityksiä tukemalla niitä, kunnes niiden toiminta käynnistyy; korostaa tässä yhteydessä sääntöjen ja menettelyjen lähentymisen merkitystä kaikkialla unionissa ja eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen täytäntöönpanon tärkeydestä; kehottaa komissiota ryhtymään Small Business Act -aloitteen jatkotoimiin, joilla yrityksiä autettaisiin edelleen selviytymään fyysisistä ja sääntelyyn perustuvista esteistä; toteaa tässä yhteydessä, että innovointi on keskeinen kestävän kasvun ja työllisyyden edistäjä EU:ssa ja että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä innovoiviin pk-yrityksiin; korostaa EU:n koheesiopolitiikan ja EU:n aluerahastojen potentiaalia pk-yritysten rahoituslähteenä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan pk-yrityksiä tukevien erilaisten EU:n välineiden ja ohjelmien, kuten Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, koordinoinnin, johdonmukaisuuden ja yhteisvaikutuksen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota edistämään kokonaisvaltaista lähestymistapaa tiedon levittämiseen ja neuvonnan antamiseen kaikista EU:n tarjoamista rahoitusmahdollisuuksista; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota etenemään huomattavasti yksinkertaistamisen alalla, jotta rahoituksesta saadaan houkuttelevampaa pk-yritysten kannalta;

7.  muistuttaa, että kaupallisten transaktioiden oikea-aikaista maksua tukeva entistä yhdenmukaisempi oikeudellinen kehys ja liiketoimintaympäristö on ratkaisevan tärkeä rahoituksen saamiselle; painottaa tässä yhteydessä suurten yritysten, julkisten laitosten ja viranomaisten viivästyneistä maksuista johtuvia pk-yritysten rahoitusvaikeuksia ja toimittajien kokemaa epävarmuutta tilannetta; kehottaa komissiota arvioimaan maksuviivästysdirektiivin tarkistamisen yhteydessä mahdollisuutta ottaa käyttöön toimenpiteitä pk-yritysten tilanteen helpottamiseksi maksujen osalta; kehottaa komissiota julkistamaan maksuviivästysdirektiivin täytäntöönpanoa koskevan kertomuksensa, joka sen on määrä antaa 16. maaliskuuta 2016, ja tarvittaessa esittämään uusia ehdotuksia rajat ylittäviin maksuihin liittyvän riskin ja kassavirran häiriöiden minimoimiseksi yleisesti;

8.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio aikoo käynnistää uudelleen työt vähittäisrahoituspalvelujen todellisten eurooppalaisten markkinoiden toteuttamiseksi julkaisemalla vihreän kirjan vähittäisrahoituspalveluista (2015); pyytää komissiota kiinnittämään erityishuomiota pk-yritysten erityisominaisuuksiin ja takaamaan, että vähittäisrahoituspalvelujen alan rajatylittävillä toimilla parannetaan pk-yritysten rahoituksen saatavuutta;

9.  toteaa, että uusyrityksillä ja erityisesti mikroyrityksillä on vaikeuksia saada asianmukaista rahoitusta ja selvittää rahoitusta koskevat lakisääteiset vaatimukset sekä täyttää ne erityisesti kehittämisvaiheessa; panee merkille pk-yritysten perustamista koskevan kansallisen lainsäädännön yhdenmukaistamisen puutteen; kannustaa tämän vuoksi jäsenvaltioita jatkamaan ponnistelujaan hallinnollisten esteiden vähentämiseksi ja perustamaan keskitettyjä asiointipisteitä, joissa yrittäjät voivat hoitaa kaikki lakisääteisten vaatimusten mukaiset asiat; kehottaa jäsenvaltioita, EIP:tä ja kansallisia kehityspankkeja antamaan tässä yhteydessä tietoja rahoitusvaihtoehdoista ja lainatakuujärjestelmistä;

10.  pitää myönteisinä komission aloitetta selvittää, millaisia perusteettomia rajoituksia ja esteitä rahoitusalalla on rahoitettaessa reaalitaloutta ja erityisesti pk-yrityksiä ja mikroyrityksiä; korostaa, että hyvin toimivien eurooppalaisten pääomamarkkinoiden aikaansaaminen on yksi tärkeimmistä rahoitusalaa koskevista aloitteista; korostaa, että on tärkeää yksinkertaistaa tai muuttaa sääntöjä, jotka ovat aiheuttaneet tahattomia seurauksia pk-yrityksille tai haitanneet niiden kehitystä; painottaa, että tämän on mahdollistettava lainsäädännön yksinkertaistaminen, mutta se ei saa johtaa rahoitusalan sääntelynormien tarpeettoman heikentymiseen; korostaa myös, etteivät komissio uudet ehdotukset saa johtaa entistä monimutkaisempaan sääntelyyn, jotka voivat vaikuttaa investointeihin kielteisesti; katsoo, että rahoituspalvelujen sääntelyä ja pääomamarkkinaunionia koskevassa eurooppalaisessa lähestymistavassa olisi otettava kansainvälinen kehitys asianmukaisesti huomioon, jotta vältetään tarpeettomat erot ja päällekkäisyydet lainsäädännössä ja jotta Eurooppa pysyy houkuttelevana kohteena kansainvälisille sijoittajille; painottaa, että Euroopan talouden on oltava suoria ulkomaisia investointeja houkutteleva suorat ulkomaiset greenfield-investoinnit mukaan lukien, koska tästä on etua sekä pääomamarkkinoille että yksityisille pääomamarkkinoille ja riskipääomalle sekä eurooppalaiseen teollisuuteen tehtäville investoinneille; katsoo lisäksi, että komission ja jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä pk-yritysten rahoituksen tukemista koskeva strateginen suunnitelma, jolla edistetään näiden yritysten kansainvälistymistä;

11.  muistuttaa, että julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevien sääntöjen tarkistaminen ei saisi vaikeuttaa pk-yritysten ja mikroyritysten pääsyä hankintamarkkinoille;

12.  kehottaa komissiota ja neuvostoa kiinnittämään enemmän huomiota pk-yritysten kysyntää koskeviin huoliin ja ottamaan ne entistä kattavammin huomioon euroalueen talouspolitiikkaa koskevissa suosituksissa, maakohtaisissa suosituksissa ja jäsenvaltioiden suositusten noudattamista koskevassa jälkikäteen tehtävässä arvioinnissa;

Pankkien pk-yrityksille myöntämät lainat

13.  toteaa, että pankkilainoitus on aina ollut pk-yritysten tärkein ulkopuolinen rahoituslähde unionissa, sillä pankkirahoituksen osuus muodostaa yli kolme neljäsosaa unionin pk-yritysten rahoituksesta, kun sen osuus Yhdysvalloissa on alle puolet, mikä tekee pk-yrityksistä erityisen haavoittuvia pankkien luotonannon kiristämiselle; toteaa, että rahoituskriisi edisti pankkien rahoitus- ja lainanantoehtojen jakautuneisuutta; pitää valitettavina nykyisiä, joskin vähitellen pieneneviä, eroja euroalueen eri maissa sijaitsevien pk-yritysten lainaehtojen välillä, mikä heijastaa myös eroja riskien käsittämisessä ja taloudellisissa olosuhteissa; panee merkille pankkiunionin panoksen tämän jakautuneisuuden käsittelyssä; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön direktiivin 2004/113/EY sekä tekemään yhteistyötä rahoitusalan kanssa täyttääkseen velvoitteensa varmistaa pk-yritysten mahdollisuudet saada pankkilainoja täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti; korostaa pankkien tärkeää ja hyvin kehittynyttä asemaa, sillä niillä alueellista ja paikallista erityistietämystä rahoituksen myöntämisestä pk-yrityksille niiden toimittua pitkään tällaisten yritysten kanssa; painottaa, että hyvin kehittyneet paikalliset pankit ovat osoittautuneet tehokkaiksi pk-yritysten luotottajiksi ja tappioiden välttäjiksi; painottaa tämän vuoksi, että on tärkeää kehittää paikallisia pankkeja;

14.  painottaa, että digitalisoinnin edistyessä ja sen myötä uusien rahoituslähteiden syntyessä perinteisten luottolaitosten läsnäolo erityisesti saarilla ja saarialueilla maaseudulla, etäisillä sekä kaikkein syrjäisimmillä alueilla on edelleen keskeistä pk-yritysten rahoituksen saannille;

15.  kannustaa pankkeja suhtautumaan koko EU:hun omina kotimarkkinoinaan ja hyödyntämään yhtenäismarkkinoiden mahdollisuuksia tarjota rahoitusta pk-yrityksille, mukaan lukien pk-yritykset, jotka ovat sijoittautuneet toiseen jäsenvaltioon kuin kyseessä oleva pankki;

16.  kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön ”rahoitusta lainoihin” ‑ohjelmia, joiden avulla EKP:n rahat olisivat pankkien saatavilla nimenomaan pk-yritysten luotottamista varten; kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuuksia kehittää uusia aloitteita sijoitusten houkuttelemiseksi;

17.  painottaa kansallisten ja alueellisten kehityspankkien ja -laitosten merkittävää asemaa pk-sektorin rahoituksessa; muistuttaa niiden keskeisestä asemasta ESIRin pk-yritysikkunassa ja niiden tehtävästä jäsenvaltioiden osallistamisessa ESIR-hankkeisiin; pitää ESIRiä tärkeänä pk-yritysten rahoituslähteenä; katsoo, että EIP:n/EIR:n olisi lisättävä toimia asiantuntemuksen tarjoamiseksi pk-yrityksille, jotta ne saisivat rahoitusta, sekä tarjottava European Angels Fund -rahaston kaltaisia sijoittajayhteyksiä helpottavia välineitä; kehottaa komissiota arvioimaan kansallisten/alueellisten kehityspankkien tehtävää pk-yritysten pitkäaikaisen rahoituksen katalysaattoreina parhaiden käytäntöjen määrittämiseksi ja jakamiseksi sekä rohkaisemaan jäsenvaltioita, joissa tällaisia pankkeja ei ole, perustamaan niitä tätä tehtävää varten; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään osallistavaa kasvua ja varmistamaan koordinoinnin lisäämisen ja johdonmukaisuuden kaikkien pk-yrityksiä koskevien EU:n investointitoimien kesken mukaan lukien ESIR, EU:n alueelliset rahastot ja Euroopan investointirahasto;

18.  muistuttaa, että on myös tärkeää vahvistaa pankkien kapasiteettia antaa lainaa pk-yrityksille ja parantaa niiden kykyä antaa lainoja pk-yrityksille; korostaa, että pääomamarkkinarahoitus ei yksin riitä tarjoamaan pk-yrityksille niiden tarvitsemaa rahoitusta ja asianmukaisia rahoitusratkaisuja; toteaa, että luottolähteiden monipuolistuminen parantaisi rahoitusalan vakautta;

19.  korostaa, että pk-yritysten rahoituksensaannin parantamisen edellytyksenä on terve, vakaa ja kestävä pankkiala sekä pääomamarkkinaunioni; toteaa, että vakavaraisuusasetus ja -direktiivi ja etenkin pääoman korkeampi taso ja laatu ovat suora vastaus kriisiin ja rahoitusalan uuden vakauden ydin; pitää myönteisenä, että komissio pitää lainanantoa pk-yrityksille yhtenä prioriteeteistaan vakavaraisuusasetuksen tarkistuksen yhteydessä; toteaa, että komissio tutkii mahdollisuutta, että kaikki jäsenvaltiot voisivat hyötyä paikallisista luotto-osuuskunnissa toimiakseen pankkeja koskevien EU:n pääomavaatimusten rajojen ulkopuolella; korostaa luotto-osuuskuntia koskevan vakaan sääntelyn tarvetta sekä talouden vakauden varmistamiseksi että sen varmistamiseksi, että luotto-osuuskunnat voivat tarjota luottoa kilpailukykyisillä koroilla;

20.  panee merkille pankkeja koskevat moninaiset sääntelyvaatimukset ja niiden mahdolliset kielteiset vaikutukset pk-yrityksiin; muistuttaa samalla, että vaatimukset on asetettu vastauksena rahoituskriisiin; painottaa tarvetta välttää päällekkäisiä raportointivaatimuksia ja useita raportointikanavia sekä yleensäkin luottolaitoksiin ja erityisesti pienempiin pankkeihin kohdistuvaa tarpeetonta hallinnollista rasitetta; kehottaa komissiota arvioimaan pankkeja koskevien sääntelyvaatimusten vaikutuksia pk-yritysten lainansaantiin EPV:n ja yhteisen valvontamekanismin (YVM) avulla;

21.  toteaa, ettei lainananto pk-yrityksille ollut rahoituskriisin syy; muistuttaa lainsäätäjien päätöksestä sisällyttää vakavaraisuusasetukseen/vakavaraisuusdirektiiviin pk-yrityksiä tukeva kerroin, jonka tarkoituksena oli jättää pk-yritysten luotonantoa koskevat pääomavaatimukset Basel II:n tasolle Basel III:n asemesta; korostaa pk-yritysten tukikertoimen merkitystä pyrittäessä pitämään pankkien lainananto pk-yrityksille ennallaan ja lisäämään sitä; panee merkille EPV:n maaliskuussa 2016 esittämän kertomuksen pk-yritysten tukikertoimesta; on huolestunut sen poistamisen mahdollisista kielteisistä vaikutuksista; pitää myönteisenä komission aikomusta säilyttää tukikerroin, arvioida sitä edelleen ja tutkia, olisiko kynnystä nostettava, jotta voidaan parantaa pk-yritysten mahdollisuuksia saada pankkilainaa; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta kalibroida tukikerroin uudelleen mukaan luettuina sen koko ja kynnysarvo, ja tutkimaan sen tehokkuuden parantamiseksi mahdollisia yhteisvaikutuksia muiden sääntelyvaatimusten kanssa sekä maantieteellisen sijainnin ja sosioekonomisen ympäristön kaltaisten ulkoisten tekijöiden kanssa; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta tehdä kertoimesta pysyvä; kehottaa Baselin pankkivalvontakomiteaa (BCBS) kannattamaan pk-yritysten tukikerrointa ja harkitsemaan pk-yritysten vastuiden pääomakulujen alentamista;

22.  korostaa, että huolellinen riskien arviointi ja laadullisten tietojen arviointi ovat pankkien tärkeimpiä vahvuuksia erityisesti silloin, kun kyse on monimutkaisesta pk-lainoituksesta; katsoo, että olisi vahvistettava edelleen pk-yritysten ominaispiirteitä koskevaa tietoa ja osaamista pankkialalla; korostaa, että luottotiedot, joita pankit saavat arvioidessaan pk-yritysten luottokelpoisuutta, ovat luottamuksellisia;

23.  on tyytyväinen siihen, että pk-yrityksiä koskevien standardoitujen ja läpinäkyvien luottotietojen saatavuuden parantamiseksi on meneillään useita erilaisia hankkeita, koska ne voivat mahdollisesti lisätä sijoittajien luottamusta; korostaa kuitenkin, että luottotietokyselyissä on noudatettava suhteellisuusperiaatetta;

24.  painottaa, että suhteellisuusperiaate on perusperiaate, joka sitoo unionin toimielimiä, eurooppalaisia valvontaviranomaisia ja YVM:tä niiden laatiessa ja pannessa täytäntöön säännöksiä, normeja, ohjeita ja valvontakäytäntöjä; kehottaa komissiota yhteisymmärryksessä muiden lainsäätäjien kanssa antamaan Euroopan valvontaviranomaisille ja EKP/YVM:lle lisäohjeita suhteellisuusperiaatteen noudattamisesta; kehottaa ylläpitämään sitä tämänhetkisiä sääntelynormeja heikentämättä ja mahdollistamaan samalla lainsäädännön yksinkertaistamisen;

25.  korostaa kolmannen osapuolen antamien takausten hyötyjä yrittäjien lainasopimuksissa; vaatii, että tällaiset takaukset kolmansilta osapuolilta otetaan paremmin huomioon luottoluokitusten arvioinnissa sekä vakavaraisuussäännöissä ja valvontakäytännöissä;

26.  muistuttaa, että luottolaitosten on annettava pk-yrityksille pyydettäessä selvitys luokituspäätöksistään; kehottaa komissiota arvioimaan tämän säännöksen täytäntöönpanoa ja vahvistamaan vakavaraisuusasetuksen 431 artiklan 4 kohdan säännöksiä ja kehottamaan palautteen antamiseen pk-yrityksille; panee merkille käynnissä olevat komission neuvottelut asiaan liittyvien sidosryhmien kanssa tällaisen palautteen laadun ja johdonmukaisuuden parantamiseksi; toteaa, että palaute voi olla alkuna pankkisektorin ulkopuolista rahoitusta koskevien tietolähteiden ja neuvonnan löytämiselle;

27.  toteaa, että luottoluokitukset ovat merkittävä ja toisinaan määräävä investointipäätöksiin vaikuttava tekijä; kiinnittää huomiota siihen, että joissain jäsenvaltioissa on vakuuden hyväksyttävyyden arvioimiseksi kansallisten keskuspankkien hallinnoimia omia luottokelpoisuuden arviointijärjestelmiä, joiden avulla pk-yritykset saavat arvion luottokelpoisuudestaan; kehottaa komissiota, EKP:ta ja kansallisia keskuspankkeja tutkimaan voidaanko näitä järjestelmiä käyttää auttamaan pk-yrityksiä pääsyssä pääomamarkkinoille ja miten;

28.  kehottaa komissiota ja EKP:ta antamaan lisää ohjeita nykyisen laiminlyöntejä koskevan sääntelyn täytäntöönpanosta; kehottaa komissiota suorittamaan vaikutustenarvioinnin järjestämättömien lainojen laiminlyöntiä koskevasta nykyisestä järjestelmästä; muistuttaa, että pankkien taseessa olevat järjestämättömät lainat haittaavat uusien lainojen myöntämistä etenkin pk-yrityksille; korostaa, että ottamalla käyttöön de minimis -raja estettäisiin pk-yritysten luottokelpoisuuden tarpeeton ja perusteeton heikentyminen; panee merkille Baselin pankkivalvontakomitean käynnissä olevat kuulemiset järjestämättömien vastuiden ja laiminlyöntien määritelmistä;

29.  toteaa, että pankkien käyttöön ottamat valtion joukkovelkakirjojen ostorajoitukset tai joukkovelkakirjojen painotuksen lisääminen voivat nostaa luottokustannuksia ja lisätä kilpailukyvyssä olevia eroja EU:ssa, ellei niitä toteuteta tietyin ehdoin;

30.  panee merkille EKP:n 10. maaliskuuta 2016 hyväksymät toimenpiteet ja erityisesti päätöksen toteuttaa useita kohdennettuja pitkäaikaisia rahoitusoperaatioita (TLTRO II), joilla kannustetaan pankkeja lainoittamaan reaalitaloutta; painottaa, että rahapolitiikka ei sellaisenaan riitä kasvun vauhdittamiseen ja että sitä on täydennettävä asianmukaisella finanssipolitiikalla ja rakenteellisilla uudistuksilla;

31.  painottaa julkisten laitosten merkitystä yksityisten pankkien vaihtoehtona pk-yritysten rahoituslähteenä;

32.  kehottaa komissiota tarkastelemaan lainojen varhaista takaisinmaksua koskevaa suhteellistamista EU:ssa, kuten pk-yrityksille koituvien kustannusten enimmäismäärän vahvistamista ja avoimuuden lisäämistä pk-yrityksiä koskevissa sopimuksissa;

Pankkisektorin ulkopuoliset pk-yritysten rahoituslähteet

33.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään riskinotto- ja pääomamarkkinakulttuuria; muistuttaa, että pk-yrityksille annettava talousalan koulutus on keskeinen pankkien luotonantoa lisäävä tekijä, mutta se myös lisää pääomamarkkinaratkaisujen käyttöä ja hyväksyntää sekä rohkaisee naisia ja nuoria perustamaan yrityksiä ja laajentamaan niitä, jolloin kustannusten, hyötyjen ja toimintaan liittyvien riskien arviointi yrityksissä paranee; painottaa selkeiden taloudellisia tietoja koskevien vaatimusten merkitystä; kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään talousalan koulutuksen ja yritysetiikan perusteet korkeakoulujen ja yliopistoihin valmistavan koulutuksen opinto-ohjelmiin, mikä edistäisi nuorten osallistumista pk-yritysten toimintaan; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota vahvistamaan pk-yritysten rahoitusosaamista sekä parantamaan rahoitusta koskevien taitojen ja tietojen saantia pk-yrityksissä sekä varmistamaan parhaiden käytäntöjen jakamisen; toteaa kuitenkin, että myös pk-yritykset itse ovat vastuussa tästä;

34.  painottaa leasingin etuja pk-yrityksille, koska se vapauttaa yrityksen pääomaa kestävän kasvun lisäinvestointeihin;

35.  toteaa, että pääomamarkkinaunioni tarjoaa mahdollisuuden sekä täydentää nykyisen sääntelykehyksen aukkoja että yhdenmukaistaa rajat ylittävää sääntelyä; toteaa, että kun pankkien luototus ei täytä pk-yritysten rahoitus- ja liiketoimintatarpeita, syntyy pääomatyhjiö; toteaa, että pääomamarkkinaunionin ja pankkiunionin meneillään oleva kehittäminen edellyttää nykyisten talouden sääntelypuitteiden jatkuvaa arviointia EU:n prosessien ja menettelyjen lähentämiseksi ja erityisesti pk-yrityksiin kohdistuvien vaikutusten sekä makrorahoituksen ja makrotalouden yleisen vakauden kannalta; korostaa, että arviointi olisi toteutettava ottaen huomioon esitettyjen toimenpiteiden toteuttamiskelpoisuutta koskevat suositukset; kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että laaditaan pk-yrityksille rahoitusta myöntäviä yhteisöjä koskeva asianmukainen ja räätälöity sääntelykehys, joka ei ole kuormita niitä joka saa myös sijoittajien luottamuksen; katsoo, että kattavassa ja hyvin suunnitellussa pääomamarkkinaunionissa kaikkiin olennaisilta piirteiltään samanlaisiin markkinatoimijoihin olisi sovellettava yksiä sääntöjä, niillä on oltava yhtäläinen pääsy rahoitusvälineisiin ja -palveluihin ja niitä on kohdeltava tasapuolisesti niiden toimiessa markkinoilla; on tyytyväinen komission pääomamarkkinaunionia koskevaan toimintasuunnitelmaan, jolla pyritään parantamaan pk-yritysten mahdollisuuksia käyttää entistä monipuolisempia rahoitusvaihtoehtoja; painottaa, että pankkirahoituksen ja pääomarahoituksen mallien on täydennettävä toisiaan;

36.  palauttaa mieliin, että pk-yrityksille aiheutuu huomattavat kustannukset pääsystä pääomamarkkinoille, kuten laina- ja osakemarkkinoille; korostaa, että sääntelyn on oltava oikeasuhteista, jotta tietojen julkistamista ja listautumista koskevat vaatimukset eivät olisi pk-yrityksille liian monimutkaisia ja kuormittavia ja jotta voidaan vähentää niiden pääomamarkkinoille pääsyn kustannuksia; katsoo, että samalla ei kuitenkaan saa vaarantaa sijoittajien suojaa eikä systeemistä rahoitusvakautta; panee merkille pk-yrityksiä koskevan vähimmäistietojen julkistamisjärjestelmän komission ehdotuksessa uudeksi esiteasetukseksi; panee kuitenkin merkille, että sääntelyllä ei saisi luoda liian korkeita raja-aitoja siirryttäessä esimerkiksi yhdestä kokoluokasta seuraavaan tai pörssiyhtiöiden ja listaamattomien yhtiöiden välillä; katsoo tämän vuoksi, että suositeltavin olisi asteittainen lähestymistapa, jossa sääntelyvaatimuksia lisätään vaiheittain; viittaa tässä yhteydessä rahoitusmarkkinadirektiivi II:lla säänneltyihin pk-yritysten kasvumarkkinoihin ja kehottaa ottamaan tämän välineen käyttöön pikaisesti;

37.  painottaa, että pk-yritysten rahoitustietojen on oltava avoimia, standardoituja ja julkisia pankeille, sijoittajille, valvontaviranomaisille ja muille sidosryhmille, jotta ne voivat ymmärtää riskiprofiilin ja tehdä tietoon perustuvia päätöksiä sekä vähentää rahoituskustannuksia; katsoo, että tässä yhteydessä voisi olla hyödyllistä perustaa eurooppalainen tietokanta, johon kerättäisiin tietoja pk-yritysten liiketoimintastrategioista ja rahoitustarpeista ja johon ne voisivat vapaaehtoisesti antaa ja päivittää tietojaan; kehottaa komissiota harkitsemaan yhtenäisen pk-yritysten tunnistenumeron käyttöönottoa; kiinnittää huomiota pankkeja ja pankkialan ulkopuolisia toimijoita yhdistävien rakenteiden mahdollisuuksiin tukea pk-yrityksiä; pitää myönteisenä pk-yrityksiä koskevaa komission tiedotusstrategiaa ja erityisesti eri jäsenvaltioissa vaihtoehtoista rahoitusta hakevien pk-yritysten sopivimman tuki- ja neuvontakapasiteetin tunnistamista, sekä parhaiden käytäntöjen esimerkkien edistämistä EU:n tasolla; pitää myös myönteisenä, että selvitetään mahdollisuuksia tukea Euroopan laajuisia tietojärjestelmiä, joiden avulla saatetaan yhteen pk-yritykset ja vaihtoehtoisen rahoituksen tarjoajat;

38.  muistuttaa, että tilinpäätösstandardit ovat ratkaisevan tärkeitä, koska niillä määrätään tavasta, jolla tiedot toimitetaan valvojille ja investoijille, ja koska yrityksiin kohdistuva hallinnollinen rasite perustuu sovellettaviin kirjanpitosääntöihin; panee merkille käynnissä olevan keskustelun pk-yritysten erityisten yhteisten tilinpäätösstandardien määrittämisen tarkoituksenmukaisuudesta ja toivoo, että asian käsittelyä jatketaan;

39.  korostaa uuden innovatiivisen rahoitusteknologian (FinTech) mahdollisuuksia pk-yritysten ja potentiaalisten sijoittajien yhteensaattamisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään FinTech-aloitteiden kehittämistä ja tutkimaan mahdollisia riskejä ja sitä, tarvitaanko asiassa unionin yhdenmukaista sääntelykehystä, tämän rajoittamatta innovointia;

40.  tuo esiin tarpeen edistää innovointia lainaohjelmien avulla; kannustaa pankkeja näkemään mahdollisuutena sen, että käytetään tällaisia innovatiivisia teknologioita; korostaa, että vaihtoehtoiset rahoituslähteet ovat hyviä ratkaisuja uusyrityksille, naispuolisille yrittäjille ja erityisesti innovatiivisille pk-yrityksille; kehottaa komissiota tutkimaan, onko vaihtoehtoisia rahoituslähteitä koskeva unionin yhdenmukaistettu sääntelykehys tarpeellinen ja mahdollinen, jotta voidaan lisätä tämäntyyppisen rahoituksen saatavuutta pk-yrityksille kaikkialla EU:ssa; muistuttaa, että jotta järjestelmä olisi tehokas, sekä pk-yrityksen että lainanantajan on oltava täysin tietoisia rahoitusmekanismiin liittyvistä mahdollisista riskeistä ja mahdollisuuksista; panee merkille, että joukkorahoitusta koskeva nykyinen lainsäädäntö ja säännöt vaihtelevat merkittävästi jäsenvaltioiden välillä eivätkä vaikuta lisänneen rajat ylittävää toimintaa; on tyytyväinen komission arvioon joukkorahoituksen nykyisestä sääntelykehyksestä; tukee menettelyä, jossa harjoitetaan jatkuvaa markkinavalvontaa ja sääntelyn kehitystä ja edistetään samalla sääntelyn yhä tiiviimpää yhteensovittamista, parhaiden käytäntöjen jakamista ja rajat ylittävien investointien helpottamista; kehottaa samalla varmistamaan, ettei joukkorahoitusta tai vertaislainoja ylisäännellä ja sitä kautta haitata niiden kehitystä; kehottaa komissiota edistämään uusia yksityisen riskipääoman foorumeja, kuten mezzanine- eli välirahoitusta ja bisnesenkeleitä; kehottaa komissiota rohkaisemaan yksityisiä yrityksille annettavaan turvalliseen luottoon vertaislainojen tai vähittäisjoukkolainojen avulla; painottaa tarvetta varmistaa, että uudet rahoitusmuodot ovat täysin sovellettavan vero- ja rahoituslainsäädännön mukaisia, jotta niistä ei tule veronkierron tai taloudellisen salailun välineitä; painottaa tämän osalta tarvetta tarkistaa nykyistä lainsäädäntöä;

41.  panee merkille komission ehdotukset sääntelykehyksen luomisesta yksinkertaiselle, läpinäkyvälle ja standardoidulle (STS) arvopaperistamiselle ja pankkien vakavaraisuusvaatimusten kalibroinnille; panee merkille, että pk-yritysten arvopaperistamiseen voi liittyä sekä riskejä että hyötyjä; panee merkille näiden ehdotusten mahdollisen vaikutuksen pk-yritysten lainansaantiin pankeilta ja pk-yrityksiin tehtäviin investointeihin; korostaa, että asiaan liittyvien riskien on oltava avoimia ja on edistettävä rahoitusjärjestelmän vakautta;

42.  panee merkille, että kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön heterogeenisyys ja siihen liittyvä oikeudellinen epävarmuus muodostavat yhden pk-yrityksiin ja uusyrityksiin tehtävien rajat ylittävien investointien esteen; katsoo, että yksinkertaistetut ja yhdenmukaistetut säännöt tukisivat uusyrityksiä, mikroyrityksiä ja pk-yrityksiä sekä parantaisivat EU:n liiketoimintaympäristöä; pitää siksi myönteisenä komission päätöstä puuttua asiaan lainsäädäntöehdotuksella, kuten se totesi pääomamarkkinaunionia koskevassa toimintasuunnitelmassaan, ja odottaa tätä tulevaa ehdotusta; katsoo, että komission olisi tutkittava eri vaihtoehtoja EU:n maksukyvyttömyyttä koskevan kehyksen toteutukseen ja annettava jäsenvaltioille suosituksia, jotta ne voisivat hyväksyä ja panna täytäntöön tehokkaita ja avoimia maksukyvyttömyysmenettelyjä ja oikea-aikaista uudelleenjärjestelymenettelyä ja jotta ne voisivat poistaa pk-yritysten hallinnollisia ja sääntelyllisiä esteitä, kuten maakohtaisissa suosituksissa esitetään;

43.  korostaa riskipääomarahoituksen erityisesti listautumattomille aloitteleville yrityksille ja innovatiivisille pk-yrityksille tarjoamia mahdollisuuksia; panee merkille, että nämä markkinat ovat alikehittyneitä unionissa; on tyytyväinen komission aloitteeseen tarkistaa eurooppalaista riskipääomarahastoa (EuVECA) ja eurooppalaista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistunutta rahastoa (EuSEF) koskevaa lainsäädäntöä; painottaa lisäksi, että komission on kiireesti puututtava kansallisia rajoja noudattelevaan hajanaisuuteen koko unionin investointirahastosektorilla;

44.  korostaa yritys- ja tuloverorakenteiden suunnittelun ja mahdollisten verohelpotusten vaikutusta pk-yritysten sisäiseen rahoituskapasiteettiin; kiinnittää huomiota siihen, että monissa jäsenvaltiossa pk-yritysten ja joidenkin monikansallisten yritysten verotuksessa on suuria eroja, mikä vaikuttaa kielteisesti pk-yritysten kilpailukykyyn ja heikentää merkittävästi pk-yrityksille eri lähteistä myönnettävän rahoituksen vaikuttavuutta; painottaa, että joidenkin monikansallisten yhtiöiden epäreilujen verokäytäntöjen vuoksi pk-yritykset joutuvat maksamaan jopa 30 prosenttia enemmän veroja kuin jos sovellettaisiin reiluja verokäytäntöjä, mikä vaikuttaa niiden sisäiseen rahoituskapasiteettiin; pitää tässä suhteessa myönteisenä komission verojen kiertämisen estämistä koskevaa pakettia, jolla pyritään yksinkertaisempaan, tehokkaampaan ja oikeudenmukaisempaan verotukseen EU:ssa; toteaa, että jäsenvaltioiden olisi pyrittävä oikeudenmukaiseen, tehokkaaseen ja avoimeen verotusjärjestelmään, joka houkuttelee rahoitusta ja investointeja, jotta voidaan parantaa pk-yritysten käynnistämis- ja kasvumahdollisuuksia; painottaa tarvetta ottaa käyttöön pk-yritysten rahoitusta koskevia poikkeuksia pääasiassa niiden käynnistysvaiheessa, jotta niillä on riittävästi varoja elinkaaren seuraavia vaiheita varten; painottaa, että tarvitaan veropolitiikkaa, joka keventää kokonaisverotaakkaa ja alentaa työn ja yritysten verotusta; pitää tärkeänä käsitellä velkarahoituksen painottamista verotuksessa;

45.  painottaa, että suora valtiontuki, joka ei vääristä kilpailun etuja, on toisinaan tarpeen tarvittavan rahoituksen varmistamiseksi uusyrityksille, mikroyrityksille, ja pk-yrityksille tarvittavan rahoituksen varmistamiseksi erityisesti silloin, kun sosioekonomiset olosuhteet eivät mahdollista muita rahoituslähteitä; painottaa julkisten järjestelmien ja pk-yritysten investointeja tukevien valtiontukijärjestelmien sekä uusien rahoitus- ja investointilaitosten syntymisen avoimuuden merkitystä;

46.  kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan ja hyödyntämään Sveitsissä vuonna 1934 perustetusta WIR-mallista saatuja kokemuksia lainanantojärjestelmänä pk-yritysten välillä ottaen huomioon, että WIR-järjestelmä toimii menestyksekkäästi makrotaloudellisena vakauttajana aikana, jolloin luottoa on vaikea saada, ja likviditeettikriisien yhteydessä;

47.  kehottaa komissiota antamaan Euroopan parlamentille vuotuisen kertomuksen täytäntöönpanoa koskevien aloitteiden tilasta ja sen vaikutuksesta unionin pk-yritysten rahoituksen saatavuuden paranemiseen; kehottaa komissiota sisällyttämään kertomukseen arvionsa strategisesta linjasta ja tarvittaessa suositeltavista muutoksista;

48.  kehottaa komissiota tutkimaan rakennerahastojen kaltaisia nykyisiä välineitä ja muita asiaan liittyviä ohjelmia sen osalta, onko niiden pk-yrityksille tarjoama rahoitusapu riittävää asetettuihin tavoitteisiin nähden, ja tarvittaessa tarkastelemaan niiden kriisiä lieventävää vaikutusta pk-yritysten kannalta;

49.  on tietoinen mikro- ja pk-yritysten kasvavasta merkityksestä kulttuurialan ja luovien toimialojen kasvulle, innovoinnille ja työllisyydelle sekä kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden säilyttämiselle ja edistämiselle;

50.  korostaa, että lokakuussa 2013 julkaistun komission kyselyn ”Survey on access to finance for cultural and creative sectors” tuloksista kävi ilmi, että kulttuurialan ja luovien alojen yrityksillä on erittäin suuria vaikeuksia saada lainoja ja että niillä on arviolta 8–13,3 miljardin euron rahoitusvaje;

51.  tähdentää, että kulttuurialalla ja muilla luovilla toimialoilla työskenteli Eurostatin tilastojen mukaan 2,9 prosenttia unionin työvoimasta eli 6,3 miljoonaa ihmistä vuonna 2014, mikä vastaa pankki- ja vakuutusalalla työskentelevien ihmisten määrää; korostaa edelleen, että kulttuuriala ja muut luovat toimialat muodostavat lähes 4,5 prosenttia Euroopan taloudesta, sillä miltei 1,4 miljoonaa pientä ja keskisuurta yritystä tuottaa ja jakaa kulttuurisisältöä ja luovaa sisältöä kaikkialla Euroopassa, ja korostaa, että kulttuurialan ja luovien toimialojen työllisyys on lisääntynyt jatkuvasti vuodesta 2008 lähtien, ne ovat yksi nopeimmin kasvavista toimialoista Euroopan taloudessa ja ne muodostavat 4,2 prosenttia koko unionin bruttokansantuotteesta;

52.  on tietoinen siitä, että investointien houkuttelemiseksi alueille kulttuuri ja innovoinnit ovat keskeisiä tekijöitä; tähdentää, että kulttuurialan ja luovien toimialojen töitä tuskin siirretään ulkomaille, sillä ne kytkeytyvät erityiseen kulttuuriseen ja historialliseen osaamiseen, joka osaltaan auttaa säilyttämään erilaista perinteistä taide- ja käsiteollisuutta; korostaa, että on tärkeää tukea vähemmistökielillä tai vähemmän käytetyillä kielillä toimivia pk-yrityksiä, sillä ne vaalivat ja edistävät Euroopan kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta, ja korostaa, että on tärkeää tukea kulttuuriperinnön ja sen suojelun parissa työskentelevien nuorten perustamia startup-yrityksiä;

53.  painottaa, että kulttuurialan ja luovien toimialojen edistäminen ja niihin investoiminen auttavat luomaan uusia työpaikkoja ja torjumaan nuorisotyöttömyyttä, sillä varsin monet nuoret suorittavat opintoja kyseisillä aloilla; panee merkille, että tuoreen tutkimuksen mukaan kulttuurialalla ja muilla luovilla toimialoilla työskentelee enemmän 15–29-vuotiaita kuin millään muulla talouden alalla: 19,1 prosenttia kulttuurialan ja luovien toimialojen työntekijöistä, kun taas talouden muilla aloilla tämänikäisten osuus on 18,6 prosenttia(19); kannustaa jäsenvaltioita tehostamaan kulttuurisen ja luovan osaamisen kehittämistä ja perustamaan koulutusjärjestelmien, luovien toimialojen yritysten sekä kulttuuri- ja taidelaitosten välille liiketaitojen kehittämisverkostoja monialaisen lähestymistavan edistämiseksi; kannustaa unionia ja jäsenvaltioita ulottamaan lahjakkuuden ja taitojen kehittämiseen tähtäävät ratkaisut myös kulttuurialaan ja muihin luoviin toimialoihin tarjoamalla esimerkiksi innovatiivisia ja joustavia apurahoja luovuuden, innovoinnin ja lahjakkuuden kehittämisen tueksi;

54.  huomauttaa, että komission vuonna 2013 tekemän tutkimuksen mukaan kulttuurialan ja luovien toimialojen rahoituksensaannin esteillä on aivan omanlaiset erityispiirteensä, sillä alan toimijoiden on vaikeampaa houkutella pääomaa ja investointeja, koska niillä on suppeat tietokannat, rahoituslähteistä ei ole saatavilla tietoja, niillä on puutteita liiketaidoissa, ne ovat riippuvaisia julkisista investointiohjelmista eikä niillä ole riittävästi tietoa, mikä johtuu ongelmista riskien arvioinnissa ja aineettoman omaisuuden, kuten teollis- ja tekijänoikeuksien, arvon laskemisessa;

55.  painottaa siksi, että kulttuurialan ja luovien alojen rahoituksensaannin helpottamiseksi tarvitaan alakohtaisia ratkaisuja ja erityisesti asiantuntemusta arvioitaessa riskejä, jotka liittyvät aineellisten vakuuksien puuttumiseen, riippuvuuteen aineettomista oikeuksista sekä markkinakysynnän epävarmuuteen digitaalisen muutoksen aikana; panee merkille, että tätä asiantuntemusta tarvitaan niin mikro- ja pk-yrityksissä kuin rahoituslaitoksissakin; painottaa, että teollis- ja tekijänoikeuksia voidaan käyttää vakuuksina; pitää tärkeänä verotusta ja teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaa yhdenmukaistettua unionin lainsäädäntökehystä, joka voisi houkutella investointeja ja rahoitusta kulttuurialan ja luovien toimialojen pk-yrityksille;

56.  on ilahtunut Luova Eurooppa -ohjelman takausjärjestelmän käynnistämisestä sen huomattavasta viivästyksestä huolimatta, sillä takausjärjestelmä vastaa keskeisellä tavalla kulttuurialalla ja muilla luovilla toimialoilla toimivien innovatiivisten ja kestävien hankkeiden kiireelliseen tarpeeseen saada lainarahoitusta, ja toteaa, että takausjärjestelmä kattaa mikroyrityksiä, pk-yrityksiä, pienempiä voittoa tavoittelemattomia yhdistyksiä ja kansalaisjärjestöjä, ja se on yksi keskeisistä keinoista taata tekijöille oikeudenmukainen korvaus; pitää myönteisenä takausjärjestelmässä esitettyä aloitetta pankkiireille ja rahoituksen välittäjille suunnatusta integroidusta koulutusjärjestelmästä; suosittaa painokkaasti, että tarpeelliset toimet pannaan täytäntöön vuoden 2016 aikana komission alkuperäisen ehdotuksen mukaisesti; muistuttaa, että rahoitusvajeen odotetaan komission ennakkoarvion mukaan olevan yli miljardi euroa vuosittain, ja toteaa, että rahoitusvajeella tarkoitetaan niiden investointien määrää, jotka menetetään, kun vakailla liiketoimintastrategioilla ja hyvillä riskiprofiileilla varustetut yhtiöt eivät joko saa lainaa tai päättävät olla hakematta sitä riittämättömien vakuuksien vuoksi;

57.  pitää myönteisenä unionin jäsenvaltioiden kulttuurialan ja luovien toimialojen rahoituksen saatavuutta käsittelevän asiantuntijaryhmän uutta raporttia, joka laadittiin avoimella koordinointimenetelmällä, ja korostaa, että komission on pantava täytäntöön raportin suositukset tehokkaampien ja innovatiivisempien välineiden kehittämiseksi ja rahoituksen saatavuuden helpottamiseksi;

o
o   o

58.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL C 24, 22.1.2016, s. 2.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0069.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0200.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0063.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0268.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0408.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0004.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0006.
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0290.
(10)http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?type=CRE&reference=20160413&secondRef=ITEM-024&language=EN&ring=O-2016-000060
(11)EUVL C 19, 22.1.2014, s. 4.
(12)EUVL L 48, 23.2.2011, s. 1.
(13)EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36.
(14)https://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/other/art2_mb201407_pp79-97en.pdf
(15)EBA/OP/2016/04, 23.3.2016.
(16)Komission vuotuinen pk-yrityksiä koskeva kertomus 2014/2015.
(17)EKP:n kyselytutkimus ”Access to Finance of Enterprises in the euro area – April to September 2015”.
(18)EKP:n kyselytutkimus ”Access to Finance of Enterprises in the euro area – April to September 2015”.
(19)Cultural times – the first global map of cultural and creative industries, joulukuu 2015.


Paras tapa hyödyntää pk-yritysten mahdollisuudet työpaikkojen luontiin
PDF 227kWORD 57k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 parhaasta tavasta hyödyntää pk-yritysten mahdollisuudet työpaikkojen luontiin (2015/2320(INI))
P8_TA(2016)0359A8-0248/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 173 ja 49 artiklan,

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon pk-yrityksiä tukevan aloitteen (COM(2008)0394),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon EU:n sääntelyn toimivuudesta (COM(2013)0685),

–  ottaa huomioon komission Yrittäjyys 2020 -toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Toimintasuunnitelma pk-yritysten rahoituksen saannin parantamiseksi” (COM(2011)0870),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Tavoitteena työllistävä elpyminen” (COM(2012)0173),

–  ottaa huomioon Euroopan investointiohjelman,

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman työllistävää elpymistä koskevasta tavoitteesta(1),

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman pk-yritysten rahoituksen saannin parantamisesta(2),

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Miten Euroopan unioni voi luoda yrityksille, liiketoiminnalle ja uusyrityksille otollisen ympäristön työpaikkojen luomiseksi?”(3),

–  ottaa huomioon maksuviivästyksiä koskevan direktiivin 2011/7/EU,

–  ottaa huomioon työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskeva Euroopan unionin ohjelman (EaSI-ohjelma),

–  ottaa huomioon EU:n tutkimus- ja innovointiohjelman ”Horisontti 2020”,

–  ottaa huomioon yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan EU:n ohjelman (COSME),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ”Top 10” ‑kuulemisesta ja pk-yrityksiin kohdistuvan EU:n sääntelytaakan keventämisestä(4),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen ”Pienten ja keskisuurten yritysten sääntelytaakan keventäminen – Euroopan unionin sääntelyn mukauttaminen mikroyritysten tarpeisiin” (COM(2011)0803),

–  ottaa huomioon eurooppalaisia pk-yrityksiä koskevan komission vuosikertomuksen 2013/2014 – ”A Partial and Fragile Recovery”,

–  ottaa huomioon tammikuussa 2013 julkaistun Eurofoundin raportin työpaikkojen luomispotentiaalista uusissa kansainvälisissä yrityksissä (Born global: The potential of job creation in new international businesses),

–  ottaa huomioon vuonna 2013 julkaistun Eurofoundin raportin pk-yritysten rakenneuudistuksesta (Public policy and support for restructuring in SMEs),

–  ottaa huomioon vuonna 2016 julkaistun Eurofoundin raportin vuoden 2015 ERM-kertomuksesta ja työpaikkojen luomisesta pk-yrityksissä (ERM annual report 2015: Job creation in SMEs),

–  ottaa huomioon vuonna 2012 julkaistun Eurofoundin raportin julkisista toimenpiteistä itsensä työllistämisen tukemiseksi ja työpaikkojen luomisen auttamiseksi yhden henkilön yrityksissä ja mikroyrityksissä (Public measures to support self-employment and job creation in one-person and micro enterprises),

–  ottaa huomioon vuonna 2011 julkaistun Eurofoundin raportin pk-yritysten kriisistä ja työllisyydestä, työmarkkinasuhteista ja paikallisista kumppanuuksista (SMEs in the crisis: Employment, industrial relations and local partnership),

–  ottaa huomioon vuonna 2011 julkaistun Eurofoundin raportin työntekijöiden edustamisesta toimipaikan tasolla Euroopassa (Employee representation at establishment level in Europe),

–  ottaa huomioon vuonna 2014 julkaistun Eurofoundin raportin työmarkkinavuoropuhelusta mikroyrityksissä ja pienissä yrityksissä (Social dialogue in micro and small companies),

–  ottaa huomioon yritysten rahoituksensaantimahdollisuuksista joulukuussa 2015 tehdyn komission tutkimuksen (SAFE),

–  ottaa huomioon eurooppalaisia pk-yrityksiä koskevan komission vuosikertomuksen 2014/2015 – ”SMEs start hiring again”,

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman kilpailukykyisten unionin työmarkkinoiden luomisesta 2000-lukua varten: taitojen ja pätevyyksien sovittaminen kysyntään ja työmahdollisuuksiin keinona toipua kriisistä(5),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman vihreän työllisyyden aloitteesta: vihreän talouden työllistämismahdollisuuksien hyödyntäminen(6),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman pienistä ja keskisuurista yrityksistä (pk-yritykset): kilpailukyky ja liiketoimintamahdollisuudet(7),

–  ottaa huomioon EU:n suosituksen 2003/361/EY mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä,

–  ottaa huomioon pk-yritysten kansainvälistymistä koskevan vuoden 2015 Eurobarometri-tutkimuksen,

–  ottaa huomioon OECD:n vuonna 2015 tekemän tutkimuksen pk-yritysten ja yrittäjien rahoituksesta vuonna 2015 (Financing SMEs and Entrepreneurs 2015 – An OECD Scoreboard),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasiain valiokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnon (A8-0248/2016),

A.  toteaa, että pk-yritykset (joita oli 28 jäsenvaltion unionissa vuonna 2014 kaikkiaan 22,3 miljoonaa(8)) luovat enemmän työpaikkoja kuin muut yksityisen sektorin yritykset ja ne luovat noin kaksi kolmannesta kaikista yksityissektorin työpaikoista EU:ssa, sekä ottaa huomioon, että pk-yritykset vaikuttavat merkittävästi ja myönteisesti EU:n sosiaalis-taloudelliseen kasvuun ja kehitykseen; muistuttaa, että pk-yritysten tukeminen auttaa torjumaan unionin työttömyyttä (tällä hetkellä 8,9 prosenttia) ja nuorisotyöttömyyttä (tällä hetkellä 19,4 prosenttia)(9); toteaa, että työttömiä on nyt ennätyksellisen paljon: noin 23 miljoonaa vuonna 2015;

B.  toteaa, että vuonna 2014 pk-yritykset edistivät työllisyyden kasvua huomattavasti ja että niiden osuus muilla kuin rahoitukseen liittyvillä talouden aloilla tapahtuneesta kasvusta oli jopa 71 prosenttia;

C.  ottaa huomioon, että työpaikkojen luomiseen pk-yrityksissä vaikuttavat useat sisäiset ja ulkoiset tekijät ja että ulkoisten tekijöiden osalta välttämättömiä edellytyksiä ovat hallittavissa oleva kilpailu (myös monikansallisten yritysten ja harmaan talouden kanssa), hallinnollinen taakka ja tuotannon kokonaiskustannukset sekä rahoituksen ja osaavien työntekijöiden saatavuus;

D.  toteaa, että äskettäisestä Eurofoundin tutkimuksesta käy ilmi, että työpaikkoja luovat pk-yritykset ovat usein nuoria, innovatiivisia, kansainvälisesti aktiivisia, kaupunkialueilla sijaitsevia ja osaavien johtajien johtamia ja että niillä on kattavat kasvu- ja investointistrategiat;

E.  toteaa, että pk-yrityksillä on tärkeä rooli taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisessa ja että pk-yritykset osaltaan edistävät älykkäämpää, kestävää ja osallistavaa kasvua; toteaa, että pk-yrityksillä on tärkeä merkitys alueilla ja etenkin maaseudulla;

F.  ottaa huomioon, että huolimatta siitä, että 90 prosenttia maailmanlaajuisesta talouskasvusta tapahtuu EU:n ulkopuolella, vain 13 prosenttia pk-yrityksistä on harjoittanut kansainvälistä toimintaa EU:n ulkopuolella;

G.  ottaa huomioon, että pk-yritykset ovat erilaisia eri puolilla unionia, eli niiden mittasuhteet ja vaikutus kansalliseen talouteen vaihtelevat; toteaa, että nämä erot juontuvat menneisyydestä;

H.  ottaa huomioon pulan pätevistä työntekijöistä ja tähän liittyvät erot eri puolilla EU:ta sekä pääasiassa vuonna 2004 EU:hun liittyneistä jäsenvaltioista ja euroalueen kriisimaista muihin jäsenvaltioihin kohdistuneen pätevien työntekijöiden muuttovirran, minkä seurauksena on syntynyt syrjäisiä alueita, joilla on aivovuodon takia pulaa osaavista työntekijöistä;

I.  toteaa, että sisämarkkinasäännöistä huolimatta pk-yritysten sääntelykehykset ovat Euroopan unionissa edelleen huomattavan erilaisia, mikä koskee erityisesti varmuutta tulevasta sääntelystä ja yleisesti sääntelyn oikeudellista laatua;

J.  ottaa huomioon, että pk-yritysten edustajat mainitsevat korkeat työvoimakustannukset yhdeksi merkittävimmistä työpaikkojen luomista rajoittavista tekijöistä ja odottavat näiden kustannusten vähentämistä, sillä työvoimakustannusten on havaittu olevan suurimmat ylisäännellyissä ja -byrokraattisissa järjestelmissä;

K.  toteaa, että pk-yritysten on pienemmän kokonsa vuoksi hankalampi noudattaa sääntelyvaatimuksia kuin suuryritysten;

L.  toteaa, että työntekijöiden edustus ja työmarkkinavuoropuhelu eivät ole yhtä yleisiä pk-yrityksissä kuin suuremmissa yrityksissä ja että joidenkin maiden ammattiyhdistykset ovat asettaneet painopisteekseen työntekijöiden edustuksen lisäämisen pk-yrityksissä esimerkiksi kannustamalla pk-yrityksiä perustamaan työpaikkaneuvostoja(10);

M.  ottaa huomioon, että yhteisötalous ja solidaarinen talous työllistävät yli 14 miljoonaa ihmistä, eli noin 6,5 prosenttia EU:n työntekijöistä; ottaa huomioon, että EU:ssa on 2 miljoonaa yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritystä, joiden osuus EU:n yrityksistä on 10 prosenttia; ottaa huomioon, että yhteisötalouden yritykset ovat osoittautuneet kestäviksi talouskriisin aikana;

N.  ottaa huomioon, että pk-yritykset kestävät paremmin talouskriisiä työpaikkojen menettämisen kannalta ja että erityisesti teollisuuden ja palvelualojen osuuskunnat ovat kestäneet vuonna 2008 alkanutta kriisiä paremmin kuin muut samoilla aloilla toimivat yritykset;

O.  ottaa huomioon, että yritysten siirtäminen työntekijöille osuuskuntamuodossa on osoittautunut korkean selviytymisasteensa perusteella hyvin toimivaksi yritysten siirtämisen tyypiksi(11);

P.  toteaa, että liian monet työpaikat jäävät täyttämättä työntekijöiden vähäisen liikkuvuuden takia ja siksi, että eräät koulutusjärjestelmät eivät vastaa nykyisten työmarkkinoiden todellisuutta;

Q.  ottaa huomioon, että vihreä sektori oli taantuman aikana nettomääräisesti yksi tärkeimmistä työpaikkojen luojista Euroopassa ja että pitkän aikavälin suunnitelman pohjalta vihreällä sektorilla toimivat pk-yritykset luovat työpaikkoja, jotka kestävät paremmin globalisoituneen talouden nykyisiä ulkoisvaikutuksia(12);

R.  ottaa huomioon, että pk-yritysten sopimusjärjestelyistä ja työn organisoinnista on yleisesti ottaen vaikea löytää tietoja;

S.  ottaa huomioon, että Eurofoundin mukaan työolot ja myös työajat on järjestelty monissa maissa joustavammin ja epävirallisemmin pk-yrityksissä kuin suurissa yrityksissä; ottaa huomioon, että kriisin alustavana vaikutuksena näyttää olleen ”sisäisten” joustavuuksien lisääntyminen, kun organisaatiot yrittävät selviytyä ulkoisten olosuhteiden ja kysynnän muutoksista;

T.  ottaa huomioon, että EKP:n mukaan valtionvelkakriisi lisäsi pankkien rahoituskustannuksia euroalueen kriisimaissa ja että nämä kustannukset siirrettiin pk-yritysten kannettaviksi korkeampien lainakorkojen tai pienempien lainojen muodossa;

U.  katsoo, että EU:n talousarvion avulla olisi edistettävä pitkäaikaisten, laadukkaiden ja pätevyyttä vaativien työpaikkojen luomista ja pk-yritysten mahdollisuuksia luoda ihmisarvoisia ja kestäviä työpaikkoja;

V.  toteaa, että rahoituksen saannin vaikeus on edelleen merkittävimpiä pk-yritysten perustamisen ja kasvun esteitä, erityisesti kun on kyse yhteisötalouden yrityksistä; toteaa, että tämä johtuu muun muassa siitä, että koko unionissa ei ole tarjolla riittävän monipuolista oman pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden valikoimaa ja riskipääomaa, joita tarvitaan yrityksen kasvu-uralla;

W.  ottaa huomioon, että yrittäjiin suhtaudutaan joissakin yhteiskunnissa historiallisista syistä melko kielteisesti, mikä heijastuu joissakin tapauksissa myös siinä, että hallitukset kohtelevat pk-sektoria syrjivästi verrattuna esimerkiksi näissä maissa ulkomaisille investoinneille ja erityisesti monikansallisille yrityksille luotuun suotuisaan ympäristöön;

X.  ottaa huomioon, että monikansallisten yritysten ja pk-yritysten epätasapuoliset toimintaedellytykset ovat seurausta myös voittojen siirtämisestä veroparatiiseina pidettyihin maihin;

Y.  ottaa huomioon, että komission tutkimuksissa ei ole esitetty yksityiskohtaista arviointia tulevan transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden (TTIP) mahdollisista vaikutuksista pk-yrityksiin eri jäsenvaltioissa;

Mahdollisuudet työpaikkojen luomiseen ja ammattitaitoinen työvoima

1.  palauttaa mieliin, että lähes 99 prosenttia eurooppalaisista yrityksistä on pk-yrityksiä, minkä vuoksi ne muodostavat EU:n talouden selkärangan;

2.  katsoo, että jotta voidaan parantaa edellytyksiä luoda laadukkaita työpaikkoja pk-sektorilla, jäsenvaltioiden ja komission on käsiteltävä seuraavia ongelmia, joita esiintyy epätasaisesti eri jäsenvaltioissa ja eri alueilla: pätevyysvajaus, tulevien osaamistarpeiden riittämätön arviointi, ammattitaidon kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus, aivovuoto, tarpeeton sääntelyrasitus ja sääntelyyn liittyvä epävarmuus kaikilla aloilla, työmarkkinoiden sidosryhmien riittämätön vuoropuhelu, rahoituksen ja julkisten hankintojen rajattu saatavuus, vähäinen innovointikapasiteetti ja huono uusien teknologioiden saatavuus, pk-yritysten riittämätön tukeminen julkisessa investointipolitiikassa, harmaa talous ja petokset sekä monikansallisten yritysten etulyöntiasema;

3.  katsoo, että edellä mainittujen rakenteellisten ongelmien ratkaiseminen johtaisi muun muassa entistä reilumpaan kilpailuun ja sosiaaliturvamaksu- ja veropohjan laajentamiseen entistä suurempaan määrään taloudellisia toimijoita, mikä tarjoaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden rahoittaa työpaikkojen luomista erityisesti pk-yrityksissä suosivia politiikkoja ja varmistaa jäsenvaltioiden välinen reilu kilpailu ja oikeudenmukaisemmat markkinaolosuhteet;

4.  korostaa tarvetta luoda sääntelykehys, jolla kannustetaan kestävää kasvua ja laadukkaita työpaikkoja edistäviä investointeja;

5.  toteaa, että muun muassa työvoimakustannukset vaikuttavat liiketoiminnan osana pk-yritysten mahdollisuuteen luoda työpaikkoja ja voivat vaikuttaa niiden kilpailukykyyn; painottaa siksi, että verorasitus olisi siirrettävä työstä muihin verotuslähteisiin, jotka eivät ole niin haitallisia työllisyyden ja kasvun kannalta, mutta samalla olisi taattava riittävä sosiaaliturva;

6.  korostaa, että työntekijöiden suojelu on saatava korkeatasoiseksi ja että työttömyyttä ei pitäisi pyrkiä vähentämään siten, että työvoimakustannuksia alennetaan työntekijöiden suojelusta tinkimällä; varoittaa lisäksi, että työntekijöiden palkkojen ja oikeuksien karsiminen saattaa johtaa ammattitaitoisten työntekijöiden siirtymiseen muualle ja vaarantaa työpaikkojen turvaamisen, mikä uhkaa johtaa pätevien työntekijöiden puutteeseen pk-yrityksissä ja aiheuttaa työtä koskevaa epävarmuutta Euroopassa; katsoo, että työmarkkinoiden joustavuuden lisääminen ei saisi johtaa työntekijöiden suojelun heikentämiseen, koska tämä ei lisää pk-yrityksen mahdollisuuksia luoda työpaikkoja;

7.  katsoo, että eräiden ammattien tarpeeton muuttaminen akateemisiksi ei ratkaise ongelmaa, joka koskee ammattitaitoisten työntekijöiden pulaa pk-yrityksissä; katsoo, että olisi lisättävä tukea ammatilliselle koulutukselle ja etenkin harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistäville järjestelmille, joita toteutetaan yhdessä pk-yritysten kanssa; korostaa, että ammatillinen koulutus on tärkeä väline nuorisotyöttömyyden vähentämisessä, ja kehottaa tukemaan pk-yrityksiä kouluttamaan nuorista päteviä työntekijöitä ja auttamaan siten osaltaan nuorisoa osallistumaan työmarkkinoille ja yhteiskuntaan; huomauttaa, että yhdessä jäsenvaltiossa käytettyä harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevää koulutusmallia ei voida kopioida sellaisenaan toiseen jäsenvaltioon;

8.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään vahvaa yrittämisen kulttuuria sisällyttämällä siihen liittyvien taitojen opettamisen koulutukseen;

9.  katsoo, että pk-yrityksissä toteutettavan harjoittelun malleja olisi edistettävä jäsenvaltioissa myös verotuksellisin ja taloudellisin kannustimin ja laatujärjestelmillä, mukaan lukien asianmukainen työsuojelu; palauttaa mieliin, että pk-yrityksillä on hyvin erityiset ammattitaitotarpeet; korostaa, että tähän liittyen on lisäksi edistettävä harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdisteleviä koulutusohjelmia sekä koulutus- ja harjoittelumahdollisuuksien yhdistämistä;

10.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään yhteistyömuotoja, joissa ovat mukana niiden hallinnon kaikki tasot, yritykset, mukaan lukien yhteistalouteen liittyvät yritykset, ammattiliitot, koulutuslaitokset ja muut sidosryhmät, jotta jäsenvaltiot voivat mukauttaa koulutusjärjestelmiään ammattitaidon/pätevyyden ja työmarkkinoiden ja erityisesti pk-yritysten tarpeiden välisen kuilun torjumiseksi; kehottaa kannustamaan epävirallisen koulutuksen lisäämistä, kuten työssäoppimista ja tietojen jakamista henkilöstön kesken;

11.  korostaa, että yritykset ja myös pk-yritykset ja mikroyritykset ovat ratkaisevan tärkeässä asemassa, kun koulutusjärjestelmiä ja ammatillisia koulutusohjelmia muutetaan sekä opetusmenetelmien että opetusohjelmien suunnittelun osalta yhteistyössä päätöksentekijöiden ja työmarkkinaosapuolten kanssa, jotta voidaan keskittyä voimakkaammin 2000-luvulla tarvittavaan ammattitaitoon ja erityisesti digitaalisiin taitoihin, kriittiseen ajatteluun, ongelmanratkaisuun ja tiimityöhön; painottaa tässä yhteydessä käytännön ja todellisen kokemuksen merkitystä;

12.  korostaa, että on tärkeää poistaa innovatiivisia pk-yrityksiä haittaava osaamisvaje; pitää tarpeellisena, että komissio edistää ennen kaikkea asiaa koskevaa koulutusta, joka voi olla avuksi innovatiivisille pk-yrityksille tärkeään tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvän osaamisvajeen poistamisessa;

13.  katsoo, että jotta työn kysyntä ja tarjonta voivat kohdata, jäsenvaltioiden on tehtävä koulujärjestelmien uudistuksia, joissa otetaan huomioon muuttunut sosiaalinen ympäristö, ja painotettava yhden tai useamman kielen ja teknisten innovaatioiden opetusta ja oppimista;

14.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan riittävää koulutusta ja varmistamaan opettajien jatkuvan kehittymisen ajan tasalla olevien opetusmenetelmien edistämiseksi ja 2000-luvulla tarvittavien taitojen ja valmiuksien kehittämiseksi;

15.  kehottaa myös toteuttamaan lisätoimenpiteitä, joilla edistetään yli 50-vuotiaiden pääsyä työmarkkinoille, yritystoimintaan ja koulutukseen ja joiden tavoitteena on torjua pitkäaikaistyöttömyyttä sekä tähän ryhmään kuuluvien työntekijöiden ja heidän perheidensä sosiaalisen syrjäytymisen vaaraa;

16.  katsoo, että pk-yrityksillä on tärkeä tehtävä vihreiden työpaikkojen luomisessa; kannustaa lisäinvestointeihin, jotta voidaan hyödyntää pk-yritysten mahdollisuuksia muuntaa ekologiset haasteet liiketoimintamahdollisuuksiksi;

17.  panee merkille innovoinnin ja yrittäjyyden edistämisen kannalta ratkaisevan tärkeiden itsenäisten ammatinharjoittajien ja mikroyritysten kasvavan merkityksen; on kuitenkin huolissaan koko EU:ssa yhä yleisemmästä näennäisesti itsenäisenä ammatinharjoittajana toimimisesta, jota ei tulisi pitää myönteisenä ”mikroyritysten määrän lisääntymisenä”, vaan se pikemminkin aiheuttaa työhön liittyvää epävarmuutta, johtaa epäsuotuisiin työoloihin ja sosiaaliturvan huononemiseen tai lakkaamiseen ja heikentää myös kuvaa yrittäjyydestä ja asettaa monet ihmiset haavoittuvaiseen asemaan, mikä luo uusia ratkaistavia sosiaalisia ongelmia;

18.  korostaa, että sääntelyn hallinnollinen taakka on suhteettomasti suurempi itsenäisille ammatinharjoittajille ja mikroyrityksille kuin suuremmille yrityksille; katsoo siksi, että kaikkien näennäisyrittäjyyttä koskevien toimenpiteiden on oltava selvästi kohdennettuja, eikä niillä saa aiheuttaa tarpeetonta hallinnollista taakkaa yksittäisille henkilöille;

19.  on huolissaan lukuisien itsenäisten ammatinharjoittajien epävarmoista työolosuhteista ja lisääntyvästä köyhyydestä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään mikro- ja pienyritysten yhteistyöverkostoja osuuskuntamuodossa (kuten yksittäisten tuottajien osuuskunnat, freelance -työntekijöiden osuuskunnat, pk-yritysten osuuskunnat, toiminta- ja työllisyysosuuskunnat), sillä tällaiset verkostot vahvistavat huomattavasti ne muodostavien yksiköiden kestävyyttä ja työllistämismahdollisuuksia;

20.  panee merkille Euroopan investointiohjelman, jonka avulla on tarkoitus luoda uusia työpaikkoja ja edistää innovointia ja kilpailukykyä; toivoo, että Euroopan investointihankeportaali, joka on avoin EU:n investointikelpoisten hankkeiden valmisteluun liittyvä väline, auttaa suuntaamaan sijoittajat olemassa oleviin mahdollisuuksiin ja rahoittamaan pk-yritysten ja uusyritysten kehittämistä merkittävänä ja kestävänä keinona vähentää työttömyyttä sekä edistää laadukasta pitkäaikaistyöllistymistä; kehottaa siksi sisällyttämään Euroopan investointihankeportaaliin eri luokkia, joilla on omat kynnysarvonsa, jotta pk-yritykset ja startup-yritykset voivat hyötyä täysimääräisesti tämän välineen toiminnasta;

21.  muistuttaa, että unioni on sitoutunut vahvistamaan teollista pohjaansa ja asettanut tavoitteeksi, että vuoteen 2020 mennessä teollisuustuotannon osuus BKT:stä on vähintään 20 prosenttia ja että sitä olisi kasvatettava 30 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä; katsoo, että tämä on oleellinen edellytys työllisyystilanteen parantamiselle Euroopassa;

22.  korostaa ennakoivan lainsäädännön merkitystä ja prosessien helpottamista tietointensiivisen ja erittäin innovatiivisen pk-sektorin (yhteisötalouden yritykset ja osuustoiminnallinen yrittäjyys mukaan luettuna) nopean kehityksen yhteydessä, ja painottaa sen roolia älykkään erikoistumisen yhteydessä pitäen mielessä kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman, ja kohdistaa odotuksia tulevaan Amsterdamin sopimukseen sekä verkostoitumisen ja eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden kaltaisten rakenteiden rooliin;

23.  toteaa, että sellaisten jäsenvaltioiden pk-yritykset, joissa ei ole julkisia investointipankkeja, voivat olla epäedullisessa asemassa verrattuna yrityksiin maissa, joissa toimii julkisomisteisia investointipankkeja, sillä yleisen edun arviointi ei ole yksityisten pankkilaitosten ensisijainen tavoite;

24.  kehottaa jäsenvaltioita valvomaan pk-yritysten yhdenvertaista pääsyä julkisille hankintamarkkinoille koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa;

25.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään osuustoiminnallisten yritysten perustamista ja kehittämistä, sillä ne ovat osoittautuneet kestävämmiksi kriisin aikana ja vähemmän alttiiksi työpaikkojen menettämiselle kuin keskivertoyritykset sekä kykeneviksi luomaan työpaikkoja, joita ei siirretä muualle; kehottaa EIP:tä ja komissiota ilmoittamaan parlamentille tähän mennessä toteutetut käytännön toimenpiteet, joilla parannetaan osuuskuntien ja yhteisötalouden yritysten rahoituksen saatavuutta;

26.  katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden politiikoissa ei pitäisi keskittyä ainoastaan startup-pk-yrityksiin ja uusien työpaikkojen luomiseen pk-yrityksissä, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan jatkossakin yritysten siirtämistä työpaikkojen säilyttämisen välineenä pk-yrityksissä, joita uhkaa toiminnan päättyminen; kehottaa edistämään yritysten siirtämistä työntekijöille osuuskuntina, koska se on menestyksekäs yritysten siirtämisen muoto;

27.  kehottaa komissiota ottamaan entistä tehokkaammin mukaan jäsenvaltiot sekä alue- ja paikallisviranomaiset, korkea-asteen koulutuslaitokset, kansalaisyhteiskuntaa edustavat yhdistykset, yritykset, ammattiliitot ja rahoituslaitokset, jotta EU:n rahoituslähteitä (esim. ESIR, ESR, EAKR, COSME, Horisontti 2020 ja Erasmus+) voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti ja jotta voidaan helpottaa tietojen, neuvojen ja rahoituksen saantia, sillä saannin vaikeus on edelleen yksi merkittävimmistä pk-yritysten kasvun ja työpaikkojen luomista koskevan potentiaalin esteistä; korostaa myös eurooppalaisen EUREKA-tutkimusaloitteen puitteissa pk-yrityksille suunnattujen rajatylittävien tukiohjelmien merkitystä pk-yritysten ja tutkimuslaitosten yhteistyön helpottamisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan paremmin pk-yrityksille tarkoitettuja eri rahoitusvälineitä;

28.  korostaa tässä yhteydessä, että tähän mennessä näitä mahdollisuuksia koskeva koulutus ja tiedotus on ollut erittäin vähäistä verrattuna todellisiin tarpeisiin ja moniin mahdollisuuksiin, joita nämä varat voivat tarjota;

29.  kehottaa komissiota laatimaan yhdessä kansallisten yhteyspisteiden kanssa ainoastaan pk-yrityksille kohdistettuja vakuuttavia ja tehokkaita tiedotuskampanjoita Horisontti 2020 -ohjelman nopeutettua innovointia koskevasta välineestä;

30.  kehottaa pk-yrityksiä (myös mikroyrityksiä) sekä paikallis- ja alueviranomaisia hyödyntämään täysimääräisesti olemassa olevia mahdollisuuksia yhdistää rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot) sekä ESIR-rahasto, koska ne ovat toisiaan täydentäviä välineitä; suosittaa, että alakohtaisissa ja monen valtion investointijärjestelyissä yhdistellään ERI- ja ESIR-rahastoja, ja kehottaa komissiota ja EIP-ryhmää tehostamaan toimiaan näiden järjestelyjen vakiinnuttamiseksi, jotta edistetään Euroopan investointipankkiryhmän rahoitustuotteita ja parannetaan pk-yritysten rahoituksensaantia;

31.  korostaa, että on lisättävä investointeja tutkimukseen, innovointiin, korkeatasoiseen koulutukseen ja kehittämiseen, jotta voidaan edistää laadukasta kasvua ja eurooppalaisten pk-yritysten työpaikkojen luomisen mahdollisuuksia; painottaa, että ESIR-rahaston pk-yrityksiä koskevasta osasta on osoitettu 75 miljardia euroa pk-yritysten tukemiseen; pitää myönteisenä, että ESIR-rahaston pk-yrityksille tarkoitetun rahoituksen täytäntöönpano on onnistunut hyvin tähän mennessä hyväksytyissä hankkeissa;

32.  pyytää komissiota löytämään monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 tarkistamisen yhteydessä keinon korvata täysimääräisesti Horisontti 2020 -ohjelman määrärahoista Euroopan strategisten investointien rahaston hyväksi tehdyt leikkaukset, koska rahaston merkitystä pidettiin tärkeänä talouskehitykselle ja työpaikkojen luonnille erityisesti pk-yrityksissä;

33.  pitää myönteisenä sitä, että pk-yritysten tukemisessa siirrytään rahoitusvälineiden käyttöön, mutta katsoo, että avustusrahoitus olisi säilytettävä, kun sillä on ratkaiseva ja tarpeellinen rooli edistettäessä innovaatioita, kehittämistä ja tutkimusta, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä työpaikkojen luomiseksi ja Euroopan tulevan taloudellisen menestyksen turvaamiseksi;

34.  kannustaa sekä jäsenvaltioita että komissiota pyrkimään kokonaisvaltaisen pk-yrityksille annettavan tuen puitteissa edelleen merkittävästi yksinkertaistamaan EU-rahoituksen hakemista vuoteen 2017 mennessä; kannustaa myös yksinkertaistamaan hankkeita koskevia hakumenettelyjä sekä hallinnointia ja seurantaa tai valvontaa erityisesti ottamalla käyttöön yhtenäisen EU:n laajuisen sähköisen julkisia hankintoja koskevan menettelyn, täydellisen sähköisen koheesion ja riskiin perustuvan yhtenäisen tarkastuksen sekä vähentämään tietovaatimuksia ja optimoimaan sääntelyä laajasti ylisääntelyn poistamiseksi; korostaa kuitenkin tarvetta varmistaa asianmukainen tasapaino yksinkertaistamisen sekä sääntöjenvastaisuuksien ja petosten havaitsemisen ja ehkäisemisen välillä; pyytää komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksia koheesiopolitiikkaa koskevien asetusten muuttamiseksi väliarvioinnin/tarkistuksen yhteydessä, jotta voidaan helpottaa pk-yritysten ja erityisesti laajentumaan pyrkivien uusyritysten rahoituksen saantia; palauttaa mieliin, että komission laskelmien mukaan EU:n sähköiset hankintamenettelyt, avoimuus ja hallintomenojen vähentäminen voisivat auttaa säästämään jopa 50 miljardia euroa vuodessa;

35.  pyytää, että ennen kuin komissio käynnistää kattavan keskustelun parlamentin kanssa tulevasta rahoituskehyksestä ja koheesiopolitiikasta vuoden 2020 jälkeen, se suorittaa tarvittavat määrälliset tutkimukset pk-yritysten tukitoimien ja -välineiden vaikutusten mittaamiseksi, koska siten olisi mahdollista tehdä valmisteluja seuraamalla tuloksia ja arvioimalla niiden vaikuttavuutta verrattuna sellaisiin tukimuotoihin, joita ei ole suunnattu tiettyä kokoa pienemmille yrityksille;

36.  korostaa EU:n tukirahoitustoimien ja sähköisten julkisten palvelujen saatavuuden merkitystä pienemmillä kaupunkialueilla ja maaseudulla sijaitseville pk-yrityksille, sillä nämä toimet ja palvelut parantavat pk-yritysten työllistämismahdollisuuksia ja edistävät väestökadon vaarassa olevien alueiden talouden kehittämistä;

37.  kehottaa pk-yrityksiä kaventamaan sukupuolten välisiä eroja työmarkkinoilla muun muassa työllisyyden ja palkkojen osalta tarjoamalla tai tukemalla lastenhoitopalveluja, hoitovapaita ja huoltajien joustavia työaikoja ja varmistamalla, että samanarvoisesta työstä maksetaan miehille ja naisille sama palkka;

38.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan paikallisen lastenhoitoinfrastruktuurin tarjoamisen, jotta voidaan helpottaa vanhempien pääsyä osaksi työvoimaa;

39.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tieto- ja viestintätekniikan sekä STEM-tieteiden (science – luonnontieteet, technology – teknologia, engineering – insinööritieteet ja math – matematiikka) opetusta, jotta sekä nykyinen että tuleva työvoima saavat tarvittavia digitaalisia taitoja; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ohjelmia, kuten verkossa tarjottavia avoimia kursseja, joiden avulla nuoret työttömät voivat hankkia digitaalisia taitoja, ja kannustaa samaan myös yli 50‑vuotiaiden ja aktiivisten ikääntyneiden kohdalla;

40.  korostaa, että startup-yrityksille, pk-yrityksille ja mikroyrityksille on luotava kohdennettuja kannustimia, joilla helpotetaan näiden yritysten perustamista ja toimintaa, ja että pätevän työvoiman palkkaamista ja työntekijöiden kouluttamista on helpotettava;

41.  katsoo, että oppimiseen ja ammatilliseen koulutukseen liittyvää eurooppalaista liikkuvuutta on tehostettava;

42.  kehottaa jäsenvaltioita, aluehallintoja, koulutuslaitoksia ja työmarkkinaosapuolia luomaan nuorille mahdollisuuksia yrittäjätaitojen hankkimiseen ja tunnustamaan ja vahvistamaan paremmin epävirallisen koulutuksen ja osaamisen; korostaa myös yritysten mentoroinnin merkitystä nuorille yrittäjille ja toimintaansa aloitteleville pk-yrityksille, jotta onnistumisastetta sekä yritysten ja työpaikkojen pysyvyyttä voidaan kohentaa;

43.  on vakuuttunut siitä, että mestarintodistus on säilytettävä;

44.  pitää myönteisenä nuorten yrittäjien Erasmus-ohjelmaa, joka auttaa nuoria yrittäjiä saamaan tietämystä ja hyödyllisiä taitoja, joita yritysten käynnistäminen ja/tai menestyksekäs johtaminen edellyttävät; katsoo, että jäsenvaltioiden ja komission olisi jatkettava tällaisten ohjelmien tukemista, jotta kohderyhmät tuntisivat ne paremmin ja jotta useampia nuoria voitaisiin auttaa yritysten kehittämisessä ja menestymisessä;

45.  kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään suotuisia lainsäädäntökehyksiä, jotta edistetään ja tuetaan nuorten työllistymistä pk-yrityksissä tai kannustetaan heitä oman yrityksen perustamiseen, mihin käytettäviä keinoja ovat tiedonsaannin parantaminen, täsmäneuvonta, luoton ja rahoitusjärjestelyjen saatavuuden parantaminen sekä keskitettyjen asiointipisteiden käyttöön ottaminen; katsoo, että tällaisiin kehyksiin olisi kuuluttava myös opiskelijoiden työharjoitteluohjelmien edistäminen, jotta he voivat saada ensimmäiset käytännön kokemuksensa pk-yrityksessä, samalla kun taataan asianmukainen sosiaaliturva;

46.  huomauttaa, että on toteutettava toimenpiteitä, jotka mahdollistavat paremmin tutkintojen ja tutkintotodistusten – esimerkiksi verkossa avoimista massakursseista myönnettävien tutkintotodistusten ja sähköisten todistusten – tunnustamisen Euroopassa, sekä epävirallisen oppimisen validoinnin, jotta ammattitaitoiset työntekijät voivat hyödyntää tietojaan ja osaamistaan kaikkialla Euroopassa;

47.  suhtautuu myönteisesti yrityksen maksukyvyttömyyttä koskevaan komission lainsäädäntöehdotukseen, joka sisältää varhaisen vaiheen uudelleenjärjestelyn ja uuden mahdollisuuden antamisen, jotta voidaan torjua epäonnistumisen pelkoa ja varmistaa, että yrittäjät saavat uuden mahdollisuuden;

48.  korostaa, että yritysten yhteiskuntavastuu on pitkä eurooppalainen perinne ja että yhteiskunnallisesti vastuulliset yritykset toimivat yhä kaikille esimerkkeinä; korostaa, että pk-yrityksillä voi olla merkittävä asema ympäristön, yhteiskunnan ja talouden kannalta kestävän kasvun varmistamisessa;

Suotuisa ja vakaa sääntelykehys

49.  kehottaa jäsenvaltioita välttämään liiallista sääntelyä, joka jähmettää yritysten kilpailukyvyn ja mahdollisuuden luoda uusia työpaikkoja; katsoo, että sääntelyyn ja hallintoon liittyvän tarpeettoman taakan poistaminen, johon yhdistetään järkevän ja kestävän sääntelyn käyttö, mukaan lukien pk-yritystestin järjestelmällinen käyttö, ja sen tehokas kansallinen täytäntöönpano, on oikea tapa vähentää pk-yritysten kustannuksia ja parantaa näiden yritysten mahdollisuuksia luoda uusia työpaikkoja; korostaa, että tämä ei saa vaarantaa työntekijöiden suojelemista;

50.  katsoo, että suotuisa ja vakaa sääntelykehys sekä määräysten luontainen selkeys ovat keskeisiä edellytyksiä laadultaan kestävien työpaikkojen luomiselle pk-yrityksissä; katsoo, että tämän sääntelyvarmuuden pitää käsittää esimerkiksi sopimusoikeus ja vero- ja sosiaalilainsäädäntö, työntekijöiden suojeleminen sekä verotussäännökset ja oikeusvarmuus ja menettelyjen tehokkuus; katsoo, että vakaa sääntelykehys saavutetaan parhaiten ottamalla työmarkkinaosapuolet jatkuvalta pohjalta mukaan päätöksentekoprosesseihin;

51.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon, että jos pk-yritykset pitävät hallinnollisten vaatimusten vaikutuksia kohtuuttomina, olisi harkittava järjestelmällisesti taakan ja esteiden minimointia koskevia toimenpiteitä, samalla kun varmistetaan, että työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suoja on riittävä; korostaa tässä yhteydessä, että erityisiä esteitä varten tarvitaan räätälöityjä ratkaisuja, kun otetaan huomioon pk-yritysten laaja kirjo;

52.  pitää tärkeänä pk-yrityksiin myönteisesti suhtautuvaa, tehokasta, joustavaa ja herkästi reagoivaa jäsenvaltioiden julkishallintoa, jotta voidaan edistää yrittäjyyteen liittyviä arvoja, mahdollistaa pk-yritysten kasvu ja antaa näille yrityksille mahdollisuus käyttää niiden koko potentiaali luoda laadukkaita työpaikkoja;

53.  kehottaa komissiota edistämään tehokasta jäsenvaltioiden välistä parhaiden käytäntöjen vaihtoa, joka koskee niiden erilaisia pk-yritysten sääntelyn malleja; pitää tässä suhteessa myönteisenä pk-yritysedustajien verkostoa, jonka tehtävänä on parantaa kuulemismenettelyä kansallisten pk-yritysten kanssa ja yhteistyötä EU:n jäsenvaltioiden välillä; kehottaa myös pk-yritysten ja paikallisviranomaisten sekä koulutusalan väliseen yhteistyöhön, joka voi myös hyödyttää yritysryppäiden ja -hautomoiden luomista ja näin parantaa niiden mahdollisuuksia luoda työpaikkoja; kannustaa pk-yrityksiä liittymään niitä edustavien järjestöjen jäseniksi, jotta pk-yritysten ääni kuuluu kansallisella ja Euroopan tasolla, kuten on asian laita useimmiten monikansallisten yritysten osalta; kannustaa lisäksi pk-yrityksiä edustavia järjestöjä tukemaan paremmin pk-yrityksiä ja ottamaan vahvemman roolin luotettavana työmarkkinaosapuolena;

54.  kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan pk-yrityksiin vaikuttavia sääntöjä ja soveltamaan täysipainoisesti ”pienet ensin” -periaatetta, jotta voidaan karsia pk-yritysten aiheetonta taakkaa ja saavuttaa työpaikkojen vakauden ja laadun edellytyksenä oleva korkean tason sääntely- ja verokohteluvarmuus;

55.  pitää tärkeänä, että eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevaan aloitteeseen liittyvät ennakkoehdot täyttyvät, jotta parannetaan toimintaympäristöä ja hallintomenettelyjä liiketoiminnan kehittämisen ja yrittäjyyden osalta sekä pk-yritysten rahoitusmahdollisuuksien käyttöä;

56.  katsoo, että pk-yritysten ja monikansallisten yritysten välinen luontainen eriarvoisuus on korjattava, jotta pk-yritykset voivat käyttää muita resursseja ja luoda myös – julkisten investointien ohella – laadukkaita työpaikkoja;

57.  kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan verotuksen avulla talouskasvua ja enkelisijoittajien, innovaatiorahastojen ja varhaisen vaiheen markkinatoimijoiden alojen nousua;

58.  kiinnittää huomiota alueellisiin eroihin ja epätasapainoon pk-yritysten mahdollisuuksissa saada rahoitusta kansallisilta kehityspankeilta, EU:n rahoittamista ohjelmista sekä muista yksityisistä ja julkisista rahoituslaitoksista; kehottaa luomaan kaikille pk-yrityksille tasapuoliset edellytykset ja kiinnittämään erityistä huomiota vähemmän kehittyneisiin ja köyhempiin alueisiin sekä kaukaisiin ja syrjäisiin alueisiin, jotka kärsivät vakavista väestönkatoon ja/tai haja-asutukseen liittyvistä ongelmista, ja maihin, joiden rahoituksellinen ja taloudellinen tilanne on ollut vaikea;

59.  katsoo, että pk-yrityksille voidaan luoda vakaa rahoitustilanne vain helpottamalla rahoituksen saantia pk-yritysten korjauskertoimen avulla, millä mahdollistetaan kasvu ja säilytetään siten työpaikat;

60.  korostaa, että mikrolainat, jotka on suunnattu pääasiassa mikroyrittäjille ja epäsuotuisassa asemassa oleville itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi pyrkiville ihmisille, ovat välttämättömiä perinteisten pankkipalvelujen käytön esteiden ylittämiseksi; pitäisi suotavina älykkäitä yksinkertaistamisaloitteita, joilla pyritään parantamaan mikroluototusta tarvitsevien hankkeiden arviointia; pitäisi toivottavina myös rahoituksen välittäjiin kohdistettuja vastuuvelvollisuustoimenpiteitä, joista ei aiheutuisi liiallista taakkaa tai jotka eivät lisäisi kohtuuttomasti kustannuksia;

61.  kiinnittää huomiota maksuviivästyksistä kärsivien pk-yritysten riskeihin joutua maksukyvyttömiksi tai konkurssiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan maksuviivästysten torjumisesta annetun direktiivin täytäntöönpanon valvontaa; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita ottamaan huomioon riittävät rahoitukselliset mekanismit, kuten pankkitakeet;

62.  kehottaa komissiota laatimaan EU:n puiteasetuksen, jolla edistetään Euroopan laajuisten joukkorahoitus- ja joukkoinvestointimarkkinoiden luomista;

63.  kehottaa komissiota helpottamaan mikroyritysten ja pk-yritysten lainojen arvopaperistamista niiden saatavilla olevan luoton määrän lisäämiseksi;

64.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan yhteisötalouden yritysten sääntelykehystä;

65.  toteaa, että on tärkeää ottaa huomioon mikroyritysten ja pienten yritysten tilanne, erityistarpeet ja työterveyttä ja -turvallisuutta koskevien toimenpiteiden toteuttamiseen liittyvät vaikeudet yritystasolla; korostaa, että tietoisuuden lisääminen, hyvien käytänteiden vaihtaminen, konsultointi, käyttäjäystävälliset ohjeet ja verkkofoorumit ovat erittäin tarkoituksenmukaisia ja tärkeitä keinoja auttaa pk-yrityksiä ja mikroyrityksiä noudattamaan tehokkaammin työterveyttä ja työturvallisuutta koskevaa sääntelykehystä; kehottaa komissiota, EU-OSHAa ja jäsenvaltioita edelleen kehittämään käytännön välineitä ja suuntaviivoja, jotka tukevat, helpottavat ja parantavat työterveyttä ja työturvallisuutta koskevien vaatimusten noudattamista mikroyrityksissä ja pk-yrityksissä;

66.  pitää myönteisenä, että jäsenvaltioissa on otettu käyttöön EU-OSHAn vuorovaikutteinen riskinarvioinnin verkkotyökalu (OiRA) ja muita sähköisiä välineitä, joilla helpotetaan riskinarviointia ja pyritään edistämään sääntöjen noudattamista ja ennalta ehkäisemisen kulttuuria erityisesti mikroyrityksissä ja pienissä yrityksissä; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään unionilta saatavan rahoituksen yleisiin työterveys- ja työturvallisuustoimiin ja erityisesti sähköisten välineiden kehittämiseen pk-yritysten tukemiseksi;

67.  kehottaa komissiota ottamaan edelleen huomioon pk-yritysten ja mikroyritysten erityisluonteen ja -tilanteen strategista kehystä tarkistettaessa, jotta autetaan näitä yrityksiä saavuttamaan työterveyden ja -turvallisuuden alalla asetetut tavoitteet;

68.  kehottaa komissiota omaksumaan tarvittaessa ja Euroopan talouden ohjausjakson maakohtaisten suositusten yhteydessä eriytetyn toimintamallin pk-yritysten toimintaympäristön parantamiseksi ottaen huomioon maakohtaiset olosuhteet ja EU:n aluekohtaiset rakenteelliset erot, jotta voidaan tehostaa taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta; kehottaa lisäksi komissiota keskittymään pk-yrityksiin ja erityisesti mikroyrityksiin;

69.  panee merkille, että temaattinen tavoite 3 ”pk-yritysten kilpailukyvyn parantaminen” on johtanut siihen, että jäsenvaltiot ovat korostaneet toimenpideohjelmissaan pk-yritysten mahdollisuuksia luoda kasvua ja työpaikkoja; painottaa, etteivät tulevat odottamattomat unioninlaajuiset kriisit eivätkä tärkeät aloitteet saisi vähentää niitä maksusitoumusmäärärahoja ja maksumäärärahoja, jotka liittyvät temaattiseen tavoitteeseen nro 3 ja unionin yleisen talousarvion otsakkeen 1 b alle kuuluviin asiaan liittyviin tukivälineisiin; toteaa, että pk-yritysten pääomapositio on heikko, ja korostaa siksi, että viivästykset koheesiopolitiikan laskujen maksussa olisi minimoitava maksukyvyttömyysriskien vähentämiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita nopeuttamaan sen vuoksi edelleen maksujen maksamista pk-yrityksille;

70.  huomauttaa, että pk-yrityksiä koskevasta vuosikertomuksesta 2014/2015 ja vuotuisesta kasvuselvityksestä 2016 käy ilmi pk-yritysympäristöön liittyviä alueellisia eroja ja muita epäsuhtia, joihin jäsenvaltioiden olisi puututtava tehokkaasti ennen ohjelmakauden loppua; toteaa, että tämän lisäksi niiden olisi toteutettava toimia pk-yritysten kansainvälistymisen edistämiseksi poistamalla tullien ulkopuoliset esteet;

71.  kehottaa jäsenvaltioita, joissa EU:n rahoituksen hallinnointia on hajautettu vain rajoitetusti, siirtämään teknistä tukea ja pk-yritysten (myös mikroyritysten) paikallisia ja alueellisia tukijärjestelmiä koskevien hallinnollisten valmiuksien painopistettä paikallisviranomaisille, koska siten varmistetaan alueellisesti paremmin tasapainotetut tulokset ja käyttöasteet erityisesti vähemmän kehittyneillä alueilla;

72.  painottaa, että yritysten kehittäjät ja yrityshautomot on saatettava yhteen, jotta aloittelevista yrityksistä voidaan tehdä merkittävä väline pitkäkestoisten työpaikkojen luomiseksi ja jotta yritysten potentiaali voidaan säilyttää siten, että hyviä ideoita ei myydä pelkästään voiton vuoksi;

73.  korostaa, että sisämarkkinoille pääsemistä on helpotettava poistamalla jäljellä olevat aiheettomat esteet ja torjumalla vilpillistä kilpailua, markkinoiden vääristymistä, näennäisyrittäjyyttä sekä postilaatikkoyrityksiä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että pk-yrityksillä on oikeudenmukaiset kansallisille markkinoille pääsemistä koskevat ehdot etenkin palveluja yli rajojen tarjottaessa; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti siihen, että vuoden 2015 sisämarkkinastrategiassa on keskitytty vahvasti pk-yrityksiin, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita täydentämään myönteisiä aloitteita pk-yritysten kannalta konkreettisilla erityistoimilla;

74.  kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään yritysten perustamiselle suotuisia lainsäädäntökehyksiä yhtenä keinona reagoida harmaaseen talouteen, joka haittaa erityisesti pk-yrityksiä, ja hyödyntämään täysipainoisesti äskettäin käyttöön otettua foorumia, jolla käsitellään pimeää työtä, toteaa, että talouden taantuma ja monissa jäsenvaltioissa toteutetut toimenpiteet ovat myötävaikuttaneet harmaan talouden kasvuun;

75.  on erittäin vakuuttunut siitä, että pakolaisten työmarkkinoille integroituminen on mahdotonta ilman EU:ssa toimivien mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten tarjoamaa aktiivista ja vahvaa tukea;

76.  korostaa, että pakolaisten monipuolinen kielikoulutus on erittäin tärkeää; katsoo, että se olisi aloitettava mahdollisimman varhain ja että ammatillinen kielitaito on yrityksiin sopeutumisen kannalta välttämätöntä;

77.  korostaa, että tarvitaan lisää toimia ja aloitteita, joilla kannustetaan haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvia henkilöitä pk-yritysten, myös sosiaalisten yritysten ja mikroyritysten, perustamiseen ja joilla helpotetaan sitä sekä torjutaan siinä ilmenevää syrjintää; painottaa, että elinikäinen taitojen kehittäminen ja opastus ovat tärkeitä keinoja yhdenvertaisten mahdollisuuksien varmistamiseen; katsoo, että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarjottava pk-yrityksille tukea ja neuvontaa haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien työmarkkinoille integroitumisen yhteydessä;

78.  vaatii, ettei mikroyrityksiltä eikä pk-yrityksiltä edellytettäisi millään tavoin niiden vapaaehtoiseen sosiaaliseen toimintaan liittyvien muiden kuin taloudellisten tietojen esittämistä; painottaa, että siitä olisi seurauksena kohtuuttomat hallintokustannukset ja että se vaarantaisi yritysten sosiaalisen sitoutumisen sen sijaan, että edistäisi sitä;

79.  korostaa, että Euroopan parlamentti itse asiassa toteaa 6. helmikuuta 2013 antamassaan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa päätöslauselmassa(13), ettei hyväntekeväisyydestä saa vapaassa yhteiskunnassa tehdä yritysten yhteiskuntavastuun nimissä velvollisuutta; on vakuuttunut siitä, että yritysten velvoittaminen yhteiskuntavastuuseen johtaisi ihmisten hyväntekeväisyysvalmiuden vähenemiseen;

80.  korostaa, että tilapäiset työt ovat pk-yrityksille erittäin merkittäviä ja niitä on tarkasteltava eriytetysti;

Yhtäläiset toimintaedellytykset

81.  panee merkille, että joissakin tapauksissa EU:n kilpailupolitiikka voi johtaa siihen, että eniten hyötyvät suuret markkinatoimijat, joille ovat ominaisia pk-yrityksiä suuremmat mittakaavaedut; tähdentää tässä yhteydessä, että unionin kilpailumääräyksillä on taattava yhtäläiset toimintaedellytykset pk-yrityksille ja suuryrityksille, jotta voidaan kompensoida pk-yritysten mittakaavaetujen puute ja mahdollistaa siten niiden kansainvälistyminen ja työpaikkojen luomista koskevan potentiaalin tehostaminen erityisesti uusia kauppasopimuksia tehtäessä;

82.  kehottaa jäsenvaltioiden julkisia elimiä rajaamaan toimintansa virallisesti lakisääteisiin tehtäviinsä palvelujen tarjoamisen yhteydessä, jotta näiden elinten verotuksellinen erityisasema ei haittaisi pk-yrityksiä kilpailun vääristymisen myötä;

83.  huomauttaa, että eurooppalaisille pk-yrityksille on ominaista liiketoimintamallien ja oikeudellisten muotojen moninaisuus ja että kaikille pk-yrityksille ja myös yhteisötalouden yrityksille olisi taattava yhdenvertaiset toimintaedellytykset;

84.  katsoo, että pk-yritysten erot markkinoille pääsyssä sekä tietojen, neuvonnan, julkisten palvelujen, ammattitaitoisen työvoiman ja rahoituksen saannissa unionissa johtuvat useista rakenteellisista eroista, jotka liittyvät yritysten kokoon ja toimintaan ja heikentävät niiden mahdollisuuksia luoda työpaikkoja; katsoo siksi, että nämä erot olisi otettava huomioon arvioitaessa EU:n kilpailupolitiikkaa ja sisämarkkinoiden toimintaa;

85.  katsoo, että hyviin työehtoihin ja -oloihin perustuva kuva pk-yrityksistä houkuttelevina työnantajina on tärkeä kilpailuetu pätevän henkilökunnan palkkaamisessa;

86.  katsoo, että sääntely palvelee yleistä etua ja että sääntelyllä on useita tavoitteita, kuten kilpailuun perustuvien ja tasapuolisten markkinoiden luominen, työntekijöiden suojelu, terveyden ja turvallisuuden suojelu, innovoinnin edistäminen tai luonnonympäristön säilyttäminen; korostaa näin ollen tarvetta luoda selkeä ja tehokas sääntelykehys, josta ei aiheudu pk-yrityksille tarpeetonta hallinnollista taakkaa, mikä edistää sääntelyn soveltamista;

87.  toteaa, että alueilla, joilla talouskehitys keskittyy suorien ulkomaisten investointien houkutteluun, monikansallisia yrityksiä voidaan kohdella joissakin tapauksissa edullisemmin lainsäädäntöasioissa; katsoo, että monikansallisten yritysten etuuskohtelua olisi tarkasteltava siten, että pyritään vähentämään sen kielteisiä vaikutuksia pk-yrityksiin, taataan pk-yrityksille yhtäläiset toimintaedellytykset ja tehostetaan niiden mahdollisuuksia luoda työpaikkoja; toteaa myös, että monet pk-yritykset perustetaan tukemaan monikansallisia yrityksiä ja niiden työntekijöitä tarjoamalla tuotantoketjuun kuuluvia tuotteita ja palveluja; korostaa, että työntekijöiden oikeuksien kunnioittamista on valvottava tällaisissa tapauksissa tiiviisti ja suhtautuu myönteisesti OECD:n pyrkimykseen parantaa kansainvälisen verojärjestelmän läpinäkyvyyttä ja kehottaa panemaan BEPS-toimenpiteet nopeasti täytäntöön;

88.  kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään periaatteen, jonka mukaan tuloveroa maksetaan siellä, missä tulot on saatu, ja muut toimenpiteet monikansallisten yritysten voittojen siirtämistä koskevien käytäntöjen torjumiseksi, jotta voidaan varmistaa yhdenvertaiset toimintaedellytykset pk-yrityksille ja parantaa tällä tavoin niiden mahdollisuuksia luoda työpaikkoja;

89.  toteaa, että parannettu oikeudellinen kehys ja tehokkaampi lain täytäntöönpanon valvonta voivat auttaa käsittelemään harmaan talouden ja veronkierron kaltaisia ongelmia;

90.  katsoo, että kolmansien maiden kanssa tehtävien kauppasopimusten yhteydessä olisi otettava huomioon EU:n alueiden erityiset rakenteelliset erot koko unionin pk-yritysalalla ja arvioitava niiden vaikutusta tuleviin työllistämismahdollisuuksiin sekä työntekijöiden oikeuksiin ja pk-yritysten työntekijöiden palkkoihin;

91.  kehottaa komissiota arvioimaan ehdotetun TTIP-sopimuksen ja Kiinalle myönnettävän markkinatalousaseman vaikutuksia pk-sektorin työpaikkojen määrään ja laatuun kaikissa jäsenvaltioissa; korostaa, että tällaisessa arvioinnissa olisi analysoitava yksityiskohtaisesti kaikki pk-yritystyypit ja alat, joihin sopimuksella voi olla vaikutusta;

92.  panee merkille digitaalisten sisämarkkinoiden mahdollisuudet; korostaa kuitenkin, että tarvitaan arviota pk-yrityksille aiheutuvista mahdollisista eduista ja haasteista niiden kasvun ja työpaikkojen luomista koskevien mahdollisuuksien osalta eri jäsenvaltioissa sekä vaikutuksista työntekijöihin ja sosiaaliturvajärjestelmiin; suosittaa, että komissiota luo tarvittavat olosuhteet, jotta pk-yritykset voivat asteittain siirtyä ja mukautua digitaalisille sisämarkkinoille;

93.  katsoo, että digitalisoinnin edistäminen julkisella sektorilla (sähköinen hallinto) ja laajakaistan saatavuuden parantaminen syrjäisillä alueilla vähentäisivät pk-yritysten perustamis- ja toimintakustannuksia ja tarjoaisivat niille mahdollisuuden luoda lisää työpaikkoja;

94.  kannustaa pk-yrityksiä edistämään etätyöskentelyä ja älykästä työskentelyä ja tehokkaita välineitä, jotta voidaan torjua yritysten materiaalikustannuksia ja tarjota samalla työntekijöille mahdollisuus parempaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen;

95.  pitää myönteisenä erityisesti pk-yrityksille suunnattuja tiedotussivustoja, kuten Sinun Eurooppasi -portaalin rahoituksen saantia käsittelevä osa, ja kehottaa komissiota parantamaan edelleen niiden toimintaa ja saatavuutta ja tekemään niistä interaktiivisempia välineitä; pitää erityisen tärkeänä, että sisämarkkinastrategiassa ilmoitettu uusi yksi kaikenkattava portaali toteutetaan tehokkaalla tavalla ja että sen avulla tarjotaan mahdollisuus saada verkosta kaikki sisämarkkinoihin liittyvät tiedot ja palvelut;

o
o   o

96.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 81.
(2)EUVL C 24, 22.1.2016, s. 2.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0394.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0459.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0321.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0264.
(7)EUVL C 68 E, 7.3.2014, s. 40.
(8)Vuosien 2014/2015 eurooppalaisia pk-yrityksiä koskeva vuosikertomus (http://ec.europa.eu/growth/smes/business-friendly-environment/performance-review/index_en.htm).
(9)Tiedot ovat peräisin helmikuulta 2016 (http://ec.europa.eu/eurostat/documents/2995521/7225076/3-04042016-BP-EN.pdf/e04dadf1-8c8b-4d9b-af51-bfc2d5ab8c4a).
(10)Vuonna 2011 julkaistu Eurofoundin raportti työntekijöiden edustamisesta toimipaikan tasolla Euroopassa (Employee representation at establishment level in Europe).
(11)CECOP:n julkaisu vuodelta 2013, yritysten siirtäminen työntekijöille osuuskunnan muodossa Euroopassa (Business Transfers to Employees under the Form of a Cooperative in Europe).
(12)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0264.
(13)EUVL C 24, 22.1.2016, s. 33.


Yhdenvertaista kohtelua työssä koskevan direktiivin soveltaminen
PDF 332kWORD 68k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (”työsyrjintädirektiivi”) soveltamisesta (2015/2116(INI))
P8_TA(2016)0360A8-0225/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU-sopimus) ja erityisesti sen 2 ja 5 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) ja erityisesti sen 6, 8, 10, 19 ja 153 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 20, 21, 23 ja 26 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston hyväksymän Euroopan sosiaalisen peruskirjan sekä siinä vahvistetut sosiaalioikeudet ja työhön liittyvät oikeudet,

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän YK:n komitean loppupäätelmät Euroopan unionin ensimmäisestä kertomuksesta (lokakuu 2015),

–  ottaa huomioon YK:n uskonnon- ja vakaumuksenvapauden erityisraportoijan Hans Bielefeldtin väliraportin, joka annettiin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen uskonnon- ja vakaumuksenvapautta koskevan päätöslauselman 68/170 mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1),

–  ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa koskevan direktiivin (miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/54/EY(2)),

–  ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (jäljempänä ’direktiivi’)(3),

–  ottaa huomioon neuvoston 24. kesäkuuta 2013 antamat EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämisestä ja suojelemisesta,

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (COM(2015)0615),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen ”Yhteinen kertomus rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY (’rotusyrjintädirektiivi’) ja yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (’työsyrjintädirektiivi’) soveltamisesta” (COM(2014)0002),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan vammaisstrategia 2010–2020: Uudistettu sitoutuminen esteettömään Eurooppaan” (COM(2010)0636),

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (COM(2008)0426),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Syrjinnän torjuminen ja yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille – puitestrategia” (COM(2005)0224),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten vuoden 2016 sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä,

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman kilpailukykyisten unionin työmarkkinoiden luomisesta 2000-lukua varten: taitojen ja pätevyyksien sovittaminen kysyntään ja työmahdollisuuksiin keinona toipua kriisistä(4),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä ja sosiaalisesta innovoinnista työttömyyden torjunnassa(5),

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2013–2014)(6),

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Tavoitteena kulttuuriperintöä koskeva yhdennetty lähestymistapa Euroopassa”(7),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista(8),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuotuisen kasvuselvityksen 2015 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat(9),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman kriisin vaikutuksista heikossa asemassa olevien ryhmien hoidon saantiin(10),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman vammaisten liikkuvuudesta ja osallistamisesta sekä Euroopan vammaisstrategiasta 2010–2020(11),

–  ottaa huomioon 11. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman väestörakenteen muutokseen vastaamisesta ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta(12),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman nuorten työmarkkinoille pääsyn edistämisestä sekä harjoittelijoiden, työharjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen aseman vahvistamisesta(13),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä(14),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja syrjimättömyyttä koskevasta edistyksestä EU:ssa (direktiivien 2000/43/EY ja 2000/78/EY saattaminen osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä)(15),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun laatiman tutkimuksen direktiivin 2000/78/EY täytäntöönpanosta uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän kieltämisen periaatteen kannalta,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun selvityksen ”The Employment Equality Directive – Evaluation of its implementation” (Työsyrjintädirektiivi – Täytäntöönpanon arviointi),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuksen ”Reasonable Accommodation and Sheltered Workshops for People with Disabilities: Costs and Returns of Investments” (Kohtuullinen mukauttaminen ja vammaisille tarkoitetut suojatyökeskukset: investointikustannukset ja investointien kannattavuus),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuksen ”Differential Treatment of Workers under 25 with a View to their Access to the Labour Market” (Alle 25-vuotiaiden työntekijöiden erilainen kohtelu työmarkkinoille pääsyn kannalta),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen ”EU:n nuorisotakuu: toiminta käynnistetty mutta edessä täytäntöönpanoon kohdistuvia riskejä”,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston lausunnon tasa-arvotilanteesta Euroopan unionissa kymmenen vuoden kuluttua tasa-arvoon liittyvien direktiivien ensimmäisestä täytäntöönpanovaiheesta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston vertailevan oikeudellisen analyysin, joka koskee suojaa seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuoliominaisuuksiin perustuvaa syrjintää vastaan EU:ssa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0225/2016),

A.  toteaa, että SEU-sopimuksen mukaan unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja se torjuu sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää;

B.  toteaa, että SEUT-sopimuksessa määrätään, että unioni pyrkii politiikkojensa ja toimiensa määrittelyssä ja toteuttamisessa torjumaan kaiken sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän;

C.  huomauttaa, että kaikki 28 jäsenvaltiota ovat saattaneet työsyrjintädirektiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään ja että ne ovat saaneet arvokasta kokemusta huolimatta eroista sen saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanossa;

D.  ottaa huomioon, että yhdenvertaista kohtelua koskevissa direktiiveissä kielletään sekä suora että epäsuora syrjintä kuin myös häirintä ja syrjintään määrääminen;

E.  ottaa huomioon, että komissio mainitsi toisessa täytäntöönpanokertomuksessaan (COM(2014)0002), ettei lainsäädäntö ole riittävä keino täydellisen yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi ja että nykyistä suojaa on tehtävä paremmin tunnetuksi EU:n varojen käytön ja kansallisten tasa-arvoelinten vahvistamisen ohella;

F.  toteaa, että ammattiin ja työhön liittyvä syrjimättömyys toimii ainoastaan, jos syrjintää torjutaan kattavasti kaikilla elämänalueilla ja poistetaan muut esteet, jotka rajoittavat vapautta ja tasa-arvoa ja siten jarruttavat henkilön täysipainoista kehittymistä ja kaikkien työntekijöiden tehokasta osallistumista jäsenvaltioidensa poliittiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen järjestelmään;

G.  ottaa huomioon, että unionin tuomioistuin totesi asiassa Römer antamassaan tuomiossa(16), ettei työsyrjintädirektiivissä itsessään säädetä periaatteesta, joka koskee yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa, vaan siinä luodaan näillä yleiset puitteet eri seikkoihin perustuvan syrjinnän torjumiselle;

H.  toteaa, että vaikka syrjintä havaitaan entistä useammin, lukuisat syrjinnän uhrit eivät vieläkään tunne oikeuksiaan eivätkä uskalla ryhtyä oikeustoimiin syrjiviä käytänteitä vastaan monista eri syistä, joita ovat esimerkiksi luottamuksen puute jäsenvaltion viranomaisia kohtaan tai monimutkaiset ja pitkät oikeudelliset menettelyt;

I.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeusviraston keräämien tietojen mukaan rasismi, muukalaisviha sekä homofobia ja transfobia ja muut niihin liittyvät suvaitsemattomuuden muodot ovat yleisiä huolimatta hallitusten ja kansalaisyhteiskunnan eri puolilla EU:ta toteuttamista toimista; ottaa huomioon, että yhteiskuntaelämässä ja politiikassa suhtaudutaan yhä suvaitsevammin ääriliikkeiden sekä rasismia ja muukalaisvihaa kannattavien ryhmien ohjelmiin, joissa lietsotaan työttömyyteen, pakolaiskriisiin, osittain muuttoliikkeiden aiheuttamaan vieraantumiseen sekä terrorismin ja muiden geopoliittisten haasteiden aiheuttamiin turvallisuusuhkiin liittyviä pelkoja, mikä vaarantaa EU:n keskeiset arvot;

J.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeusviraston selvityksessä(17) sekä raportissa ”Transihmisenä Euroopassa”(18) korostetaan, että hlbt-henkilöt kohtaavat edelleen syrjintää työmarkkinoilla ja siinne pääsyssä;

K.  toteaa, että työsyrjintädirektiivissä säädetään ainoastaan vähimmäisvaatimuksista, mutta jäsenvaltiot voivat nostaa suojan tasoa sekä hyväksyä positiivisia erityistoimia tällä alalla kansallisessa lainsäädännössään; toteaa, että lainsäädännöllä yksistään ei voida varmistaa täyttä yhdenvertaisuutta vaan siihen on yhdistettävä asianmukaiset politiikkatoimet;

L.  toteaa, että työttömyys koskee eniten naisia ja että naiset ja erityisesti raskaana olevat naiset ja äidit, mukaan luettuna imettävät äidit, kärsivät työn saantiin liittyvästä negatiivisesta syrjinnästä;

M.  toteaa, että työsyrjintädirektiivi kattaa ainoastaan uskonnon- ja vakaumuksenvapauden, vammaisuuden, iän ja seksuaalisen suuntautumisen, mutta jäsenvaltiot ovat velvollisia torjumaan myös rotuun tai etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää rotusyrjintädirektiivin perusteella; toteaa, että uskontoa käytetään toisinaan rodun sijasta perusteena syrjinnälle työssä henkilön tosiasiallisen tai oletetun uskontokuntaan kuulumisen perusteella;

N.  toteaa, että vammaisten työllisyysaste jäsenvaltioissa on reilusti alle 50 prosenttia, kun se muun väestön osalta on 70 prosenttia, ja että vammaisten työttömyysaste (18,3 prosenttia) on lähes kaksinkertainen verrattuna muun väestön työttömyysasteeseen (9,9 prosenttia); toteaa, että EU:n keskiarvojen taakse kätkeytyy suuria eroavaisuuksia valtioiden tasolla;

O.  toteaa, että useimmiten naiset ovat ensisijaisesti vastuussa lapsista, ikääntyneistä, muista huollettavista, perheestä ja kotitaloudesta ja että tämä vastuu on entistä suurempi, jos heillä on vammaisia lapsia; toteaa, että tällä on suora vaikutus naisten työnsaantiin ja ammatilliseen kehitykseen ja se voi vaikuttaa kielteisesti heidän palvelussuhteensa ehtoihin esimerkiksi monissa tapauksissa, joissa naiset tekevät tahtomattaan osa-aikatyötä tai heidät pakotetaan epävarmoihin työsuhteisiin, ja kaikki nämä tekijät aiheuttavat palkka- ja eläke-eroja;

P.  toteaa, että työssä käyvien köyhien joukossa on hyvin paljon yksinhuoltajia ja erityisesti yksinhuoltajaäitejä ja että kaikki toteutettavat toimenpiteet olisi kohdistettava yksinhuoltajavanhempiin;

Q.  toteaa, että laaja-alaiset taidot ja valmiudet, joita naiset hankkivat perheeseen liittyviä vastuitaan hoitaessaan, rikastuttavat heidän henkilökohtaista ja ammatillista kehitystään; toteaa, että yhteiskunnan ja työnantajien olisi sen vuoksi tunnustettava nämä valmiudet;

R.  ottaa huomioon, että Euroopan unioniin kohdistuu laajamittainen talous-, rahoitus- ja sosiaalikriisi, joka vaikuttaa erityisesti sekä naisten työmarkkinatilanteeseen että yksityiselämään, koska he työskentelevät todennäköisemmin epävarmoissa työsuhteissa ja ovat alttiimpia jäämään työttömiksi ja ilman sosiaaliturvaa;

S.  katsoo, että aidosti tehokkaiden työ- ja yksityiselämän tasapainoa säätelevien lakien puute johtaa työssä käyvien vanhempien syrjintään;

T.  toteaa jo hyväksyneensä julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä annetun direktiivin ja muita sen kaltaisia politiikkatoimia, ja katsoo, että tällaisilla toimilla on mahdollista auttaa saamaan aikaan entistä parempi tasa-arvo naisille työelämässä ja parantaa naisten pääsyä johtotehtäviin; katsoo, että lainsäädäntöä on pidettävä erittäin tärkeänä välineenä sukupuolten tasa-arvon saavuttamisen kannalta mutta siihen on yhdistettävä normatiivisia menettelyjä ja kampanjoita, jotta sukupuolten tasa-arvo ei toteudu ainoastaan lainsäädännössä vaan myös yleisessä mielipiteessä;

U.  toteaa, että naiset ovat työmarkkinoilla edelleen moninkertaisen, välittömän ja välillisen syrjinnän uhreja siitä huolimatta, että yhdenvertainen kohtelu on teoriassa pantu täytäntöön jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että on olemassa useita erityyppisiä välittömän syrjinnän muotoja, joihin kaikkiin on sovellettava vakiomääritelmää, jonka mukaisesti syrjintää ilmenee, kun rinnastettavissa tilanteissa sovelletaan eri sääntöjä tai erilaisissa tilanteissa sovelletaan samoja sääntöjä; toteaa, että naiset eivät aina saa tietoa nykyiseen unionin ja kansalliseen tasa-arvo- ja syrjimättömyyslainsäädäntöön perustuvista oikeuksistaan tai he epäilevät syrjintätapauksista ilmoittamisen tehokkuutta; korostaa siksi tiedotus- ja ohjeasiakirjojen, tiedotuskampanjoiden ja tietoportaalien merkitystä;

V.  toteaa, että sosiaalista eriarvoisuutta voidaan erityisesti työelämässä torjua vain toimin, joilla varmistetaan vaurauden entistä tasaisempi jakautuminen ja jotka perustuvat reaalipalkkojen nostamiseen, työn ja työajan sääntelyä ja työsuojelua edistävään toimintaan erityisesti työehtosopimusneuvottelujen avulla sekä korkealaatuisten julkisten terveys- ja koulutuspalvelujen yleisen ja ilmaisen saatavuuden varmistamiseen;

W.  toteaa, että melkein joka viides nuori Euroopan unionissa on työnhakija ja että nuorisotyöttömyyden on arvioitu aiheuttavan 153 miljardin euron vuotuiset kokonaiskustannukset(19) ja että sosiaaliset lisäkustannukset ovat huolestuttavan suuret;

X.  toteaa, että Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) kuudennen Euroopan työolotutkimuksen (EWCS)(20) tiedot vahvistavat, että kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana on tapahtunut vain vähän edistymistä työntekijöiden itse raportoiman syrjinnän vähentämisessä;

Y.  toteaa, että Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) kuudennen Euroopan työolotutkimuksen (EWCS) tiedot osoittavat, että seitsemän prosenttia työntekijöistä kertoo tulleensa syrjityksi ainakin yhden perusteen nojalla, ja vahvistavat työntekijöiden esittäneen näyttöä syrjinnästä monilla eri perusteilla;

Z.  toteaa, että vammaisten naisten työllisyysaste EU:ssa (44 prosenttia) on merkittävästi alhaisempi kuin vammaisten miesten työllisyysaste (52 prosenttia) ja että 55–65-vuotiaiden naisten työllisyysaste on joissain jäsenvaltioissa noin 30 prosenttia tai sen alle ja että sukupuolten työllisyyserot ovat suurimpia (14,5 prosenttiyksikköä) verrattuna keski-ikäisten (30–54-vuotiaat) työllisyyseroihin (12,4 prosenttiyksikköä) ja nuorten (20–29-vuotiaat) työllisyyseroihin (8,3 prosenttiyksikköä); katsoo, että pitkäaikaistyöttömyys vaivaa erityisesti nuoria ja ikääntyneitä työntekijöitä ja varsinkin naisia, ja ottaa huomioon, että direktiivin 2006/54/EY täytäntöönpanoa ja saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä on arvioitu ja että parlamentti ilmaisi 8. lokakuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa(21) vakavan huolensa direktiivin niiden säännösten täytäntöönpanosta, jotka koskevat miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen käytännön soveltamista työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa;

AA.  toteaa, että ikääntyneet työntekijät edelleenkin kohtaavat ikään perustuvaa syrjintää, stereotypioita ja esteitä; toteaa, että ikäsyrjintä kohdistuu kaikkiin ikäryhmiin ja katsoo, että sen vaikutusten takia inhimillinen yhteiskunta, joka pyrkii saavuttamaan tavoitteensa, tarvitsee kaikkien sukupolvien elämänkokemusta, aktiivista osallistumista ja luovuutta sukupolvien välisen solidaarisuuden periaatteen pohjalta;

1.  on tyytyväinen siihen, että lähes kaikki jäsenvaltiot ovat sisällyttäneet perustuslakeihinsa erityisiä syrjintäperusteita koskevan yhdenvertaisen kohtelun yleisperiaatteen; pitää kuitenkin valitettavana sitä, että vain muutamat jäsenvaltiot ovat järjestelmällisesti varmistaneet, että kaikki nykyiset säädökset ovat yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisia, ja että vielä harvempi niistä panee niitä suunnitelmallisesti täytäntöön(22) ja että monet eurooppalaiset kokevat edelleen syrjintää jokapäiväisessä elämässään;

2.  pitää toivottavana, että kaikki jäsenvaltiot poistavat luonnolliset, sosiaaliset ja taloudelliset esteet, jotka jarruttavat tasa-arvoperiaatteen olennaista toteutumista ja rajoittavat Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten vapautta;

3.  pitää valitettavana, että oikeusperiaate, jonka mukaan ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia, jakamattomia ja toisiinsa liittyviä, jää käytännössä pelkäksi teoriaksi, koska nykyisessä EU:n lainsäädännössä yksilön eri ulottuvuuksia kohdellaan erillisinä;

4.  pitää valitettavana, että erityisesti sukupuoleen, kansalaisuuteen, sosiaaliseen taustaan, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin, etniseen alkuperään tai uskontoon liittyvän syrjinnän ja häirinnän kokemukset ovat lisääntyneet erityisesti työpaikoilla ja varsinkin musliminaisten ja hlbti-ihmisten keskuudessa; pitää samalla valitettavana, ettei kaikista syrjinnän muodoista, esimerkiksi vammaisiin ja hlbti-ihmisiin kohdistuvasta syrjinnästä, raportoida riittävästi; kehottaa siksi komissiota keskittymään erityisesti kaikentyyppiseen syrjintään tarkkaillessaan yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetun direktiivin 2000/78/EY täytäntöönpanoa, ja korostaa, että hlbti-ihmisten tietoisuutta oikeuksistaan on lisättävä esimerkiksi tasa-arvoviranomaisten, ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen välityksellä;

5.  korostaa, että on tärkeää päästä mahdollisimman pian sopimukseen, ja kehottaa neuvostoa ratkaisemaan lukkiutuneen tilanteen, jotta voitaisiin edetä pragmaattiseen ratkaisuun ja hyväksyä pikaisesti komission vuonna 2008 esittämä ja parlamentin kannattama ehdotus syrjinnän vastaiseksi laaja-alaiseksi direktiiviksi viipymättä; katsoo sen olevan edellytys vahvistetulle ja johdonmukaiselle EU:n lainsäädäntökehykselle, joka suojelee syrjinnältä uskonnon ja vakaumuksen, vammaisuuden, iän ja seksuaalisen suuntautumisen perusteella työelämän ulkopuolella; katsoo, että direktiivin soveltamisalan perusteettomia rajoituksia ei pidä hyväksyä; katsoo, että myös viharikoksiin puuttuvan unionin lainsäädäntökehyksen vahvistaminen on ratkaiseva tekijä, koska tällaisia rikoksia tapahtuu myös työympäristössä;

6.  toteaa, että EU:n perusoikeusviraston mukaan kaikki syrjinnän muodot, myös moniperusteinen ja monialainen syrjintä, haittaavat suuressa määrin inhimillisen pääoman hyödyntämistä ja muodostavat esteen urakehitykselle; painottaa, että vammaiset henkilöt ovat usein tämän tyyppisen syrjinnän kohteena;

7.  panee huolestuneena merkille, ettei ole olemassa oikeuskäytäntöä ”välillisen syrjinnän” tulkinnasta tietyissä jäsenvaltioissa ja että sen määritelmä on aiheuttanut vaikeuksia direktiivin saattamisessa osaksi lainsäädäntöä tietyissä jäsenvaltioissa; ehdottaa, että komissio antaa jäsenvaltioille ohjeita tällaisia tulkintavaikeuksia varten;

8.  toteaa, että ammattiin ja työhön liittyvä syrjimättömyys toimii ainoastaan, jos syrjintää torjutaan kattavasti kaikilla elämänalueilla esimerkiksi yhteisön tuen, lainsäädännön sekä strategioiden ja kehysten kaltaisten jäsenvaltio- ja unionitason koordinointivälineiden avulla, myönteisten toimenpiteiden mahdollinen käyttö mukaan luettuna;

Uskonto ja vakaumus

9.  panee merkille, että uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän kielto on saatettu osaksi kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, vaikka direktiivissä ei varsinaisesti määritellä näitä ilmaisuja(23);

10.  panee merkille uskonnon ja vakaumuksen sekä rodun ja etnisen taustan perusteella tapahtuvan syrjinnän moniperusteisuuden ja toteaa, että jotkut taustaltaan uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvat ryhmät ovat erityisen alttiita uskontoon perustuvalle syrjinnälle työelämässä, kuten kansallisissa ja eurooppalaisissa tutkimuksissa, erityisesti perusoikeusviraston toteuttamissa tutkimuksissa, on todettu;

11.  katsoo, että suojelu uskonnon ja vakaumuksen perusteella tapahtuvalta syrjinnältä Euroopan unionissa sisältyy sekä ihmisoikeuslainsäädäntöön että syrjinnän vastaiseen lainsäädäntöön ja että nämä kaksi vaikuttavat toisiinsa;

12.  painottaa, että tutkimusten mukaan eniten syrjintää työssä kokevat uskonnolliset ryhmät ovat juutalaiset, sikhit ja muslimit (ja erityisesti naiset); suosittaa tämän vuoksi yhteisön kehyksen hyväksymistä kansallisten antisemitismin ja islaminvastaisuuden torjuntastrategioiden laatimista varten;

13.  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen laajan oikeuskäytännön uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän osalta; suhtautuu myönteisesti rooliin, jonka se on omaksunut koko direktiivin tulkintaan liittyvien ratkaisujensa kautta, ja odottaa kiinnostuneena Euroopan unionin tuomioistuimen tästä asiasta tulevaisuudessa antamia ensimmäisiä ratkaisuja; pitää valitettavana tuomioistuinten ratkaistavaksi saatettavien asioiden vähäistä määrää, joka on ristiriidassa rikosuhritutkimuksissa havaitun oikeudellisen käsittelyn ulkopuolelle jäävien syrjintätapausten suuren määrän kanssa;

14.  toteaa, että syrjinnän vastaisen lainsäädännön johdonmukaista soveltamista olisi pidettävä ratkaisevan tärkeänä osana radikalisoitumisen torjuntaa koskevia strategioita ottaen huomioon, että lisääntyvän muukalaisvihan ja islaminvastaisuuden ilmapiirissä uskonnollisten yhteisöjen syrjintä, maahanmuuttajat ja pakolaiset mukaan lukien, voi edistää ihmisten uskonnollista radikalisoitumista, vaikeuttaa heidän integroitumistaan työmarkkinoille ja vaikuttaa heidän oikeuteensa saada oikeussuojaa heidän kotipaikka-asemansa vuoksi;

15.  katsoo, että tuomioistuinten olisi keskityttävä enemmän sen varmistamiseen, että uskonnollista vakaumusta koskevat väitteet esitetään vilpittömässä mielessä, sen sijaan että ne arvioisivat uskonnon tai vakaumuksen pätevyyttä tai oikeellisuutta;

16.  katsoo, että sekä kansallisten tuomioistuinten että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätösten perusteella tarvitaan lisää yhdenmukaistamista arvioitaessa valtion sekulaarin luonteen periaatetta työsyrjintädirektiivin 4 artiklan 2 kohdan määräysten hengen osalta;

17.  katsoo saatavilla olevan EU:n ja jäsenvaltioiden oikeuskäytännön perusteella, että velvollisuus järjestää kohtuulliset mukautukset kaikkien syrjintäperusteiden – näin ollen myös uskonnon ja vakaumuksen – osalta olisi vahvistettava EU:n ja kansallisessa lainsäädännössä edellyttäen, ettei se aiheuta suhteetonta rasitetta työnantajille tai palveluntarjoajille;

18.  kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan omantunnon vapauden perusoikeutena;

19.  katsoo, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella on todettava, että direktiivi tarjoaa suojan työnantajan uskonnon tai vakaumuksen perusteella tapahtuvalta syrjinnältä;

20.  katsoo, että direktiivin 2 artiklan 5 kohdassa säädetty yleinen poikkeus on väljästi muotoiltu ja sen soveltamisessa on saavutettava edistystä ja että tämä on erityisen tärkeää muuttoliike- ja pakolaiskriisin oloissa, ja toivoo, että tuomioistuimet arvioivat huolellisesti sen rajaamista suhteellisuusperiaatteen mukaisesti;

21.  pitäytyy vaatimuksessaan, että uskonnonvapaus on tärkeä periaate, jota työnantajien on kunnioitettava; painottaa kuitenkin, että tämän periaatteen noudattaminen on toissijaisuusperiaatteen piiriin kuuluva asia;

Vammaisuus

22.  korostaa, että "syrjintä vammaisuuden perusteella" tarkoittaa vammaisuuteen perustuvaa erottelua, syrjäyttämistä tai rajoittamista, jonka tarkoituksena tai vaikutuksena on heikentää tai mitätöidä kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tunnustamista, nauttimista tai käyttämistä yhdenvertaisesti muiden kanssa politiikan, talouden, sosiaaliturvan, kulttuurin tai yksilön oikeuksien alalla tai muulla alalla; panee merkille, että se sisältää kaikki syrjinnän muodot, kohtuullisen mukauttamisen epääminen mukaan lukien(24);

23.  kehottaa jäsenvaltioita tulkitsemaan EU:n lainsäädäntöä siten, että luodaan vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen mukaisesti perusta vammaisuuden käsitteelle, jossa yhdistyvät vammaisten tasa-arvoa turvaavat seikat ja jossa katsotaan, että kieltäytyminen kohtuullisesta mukauttamisesta on vammaisyleissopimuksessa määritetty syrjinnän muoto; on tyytymätön siihen, että joidenkin jäsenvaltioiden lainsäädännössä edellytetään vieläkin vähintään 50 prosentin työkyvyttömyysastetta ja virallista lääkärintodistusta;

24.  toteaa, ettei direktiiviin 2000/78/EY itsessään sisälly mitään määritelmää vammaisuuden käsitteelle; painottaa, että unionin tuomioistuinta pyydettiin määrittämään vammaisuuden käsite itsenäisesti asiassa Chacón Navas; muistuttaa, että myöhemmissä asioissa on pyydetty selventämään vammaisuuden käsitettä sekä kuvaamaan merkitystä, joka on direktiivin 5 artiklassa säädetyllä työnantajan velvoitteella toteuttaa kohtuullisia mukautuksia vammaisia varten (HK Danmark, asia C-335/11 ja C-337/11);

25.  pitää valitettavana, että vammaisten naisten työllisyysaste on alle 50 prosenttia, mikä on osoitus heidän kärsimästään kaksinkertaisesta syrjinnästä, joka vaikeuttaa heidän täysimääräistä osallistumistaan yhteiskuntaan;

26.  katsoo, että terminaalivaiheen sairaus eli sairaus tai fyysinen tilanne, jonka voidaan kohtuudella odottaa johtavan kuolemaan 24 kuukaudessa tai nopeammin sen jälkeen kun lääkäri on sen todennut, voidaan katsoa vammaksi, jos se estää kyseisen henkilön osallistumisen työelämään;

27.  korostaa työnantajien velvoitetta toteuttaa kohtuulliset mukautukset kaikkia vammaisia työntekijöitä varten, joita voivat olla myös terminaalivaiheen sairaudesta kärsivät;

28.  painottaa, että joidenkin sairauksien terminaalivaihe voi johtaa fyysisten, henkisten ja psykologisten ongelmien vaihteluun ja että tämän vuoksi työnantajien on tarkistettava kohtuullisia mukautuksia säännöllisesti varmistaakseen, että ne tukevat täysimääräisesti työntekijää tämän tehtävässä;

29.  painottaa, että on tärkeää suojella vammaisia työntekijöitä, myös sairauden terminaalivaiheessa olevia, kaikilta syrjinnän muodoilta työpaikoilla; korostaa erityisesti, että tällaisia työntekijöitä on suojeltava epäoikeudenmukaiselta irtisanomiselta;

30.  huomauttaa, että on saatu näyttöä siitä, että vammaisille henkilöille tarkoitettuun kohtuulliseen mukauttamiseen tehdyt investoinnit ovat kustannustehokkaita ja tuottavat voittoa paitsi sosiaalisen osallisuuden myös paremman tuottavuuden ja vähentyneiden poissaolojen muodossa(25); pitää valitettavana, että useat jäsenvaltiot eivät ole pystyneet tarjoamaan asianmukaista kohtuullista mukauttamista;

31.  korostaa työn merkitystä vammaisille sekä vakavista, kroonisista tai parantumattomista sairauksista kärsiville henkilöille ja puoltaa osallistavia työmarkkinakonsepteja, jotka takaavat molemmille ryhmille turvaa ja oikeuksia;

32.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että työtä koskevat oikeudet ja palvelut, myös työsyrjintädirektiivin mukaiset kohtuulliset mukautukset, ovat siirrettäviä ja vammaisten vapaan liikkuvuuden periaatteen mukaisia;

33.  on tyytyväinen siihen, että kaikki jäsenvaltiot tarjoavat avustuksia, tukia ja verohelpotuksia esimerkiksi kohtuullisia mukautuksia tekeville työnantajille ja kannustavat siten työnantajia mukauttamaan työpaikkoja työmarkkinoiden avaamiseksi vammaisille henkilöille ja jotta varmistetaan, että kaikilla henkilöillä on mahdollisuus nauttia tai käyttää kaikkia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia yhdenvertaisesti muiden kanssa; suosittelee, että jäsenvaltiot tarjoavat ja komissio tukee koulutusta kansallisille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille työpaikkojen kohtuullisesta mukauttamisesta, jotta ne voivat tarjota ohjausta kohtuullisessa mukauttamisessa ja erityisen haavoittuvien ryhmien syrjäytymisen ehkäisemisessä; kehottaa käymään vuoropuhelua sidosryhmien, kuten ammattiliittojen ja työnantajien, kanssa toteutettavia kohtuullisia mukautuksia koskevien ohjeiden määrittämiseksi;

34.  painottaa tarvetta tunnustaa julkiset hankinnat mahdolliseksi välineeksi, jolla voidaan edistää sosiaalipolitiikan tavoitteiden saavuttamista; katsoo, että sosiaalisesti vastuullisia julkisia hankintoja voidaan käyttää välineenä vammaisten ja muiden haavoittuvien ryhmien työmarkkinoille integroimisessa;

35.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään harjoittelun laatupuitteita, joilla pyritään varmistamaan kohtuulliset mukautukset ja saavutettavuus vammaisia varten;

36.  korostaa, että tarvitaan julkisten tilojen ja työympäristöjen yleisiä suunnitteluvaatimuksia, joissa otetaan huomioon vammaisten henkilöiden tarpeet YK:n komitean 11. huhtikuuta 2014 esteettömyydestä antaman yleisen suosituksen(26) mukaisesti, ja kehottaa kiinnittämään huomiota EU:n saavutettavuutta koskeviin sitoumuksiin, jotta voidaan parantaa jatkuvasti kaikkien eurooppalaisten työntekijöiden työympäristöjä;

37.  kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita edistämään älykkään työnteon malleja, joiden ansiosta vammaiset voivat tehdä työtä kotoaan käsin ja hyötyä kaikista niiden tarjoamista elämänlaatuun ja tuottavuuteen liittyvistä eduista;

38.  toteaa, että vammaisilla henkilöillä on arvokas osansa yhteiskunnassa, ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään rakennerahastoja, erityisesti Euroopan sosiaalirahastoa, työpaikkojen mukautukseen ja tarvittavan tuen tarjoamiseen vammaisten työssä sekä koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen parantamiseen, jotta voidaan parantaa heidän työllisyysastettaan avoimilla työmarkkinoilla ja torjua vammaisten työttömyyttä, köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä; painottaa, että yleisistä säännöksistä annetun asetuksen(27) 7 artiklassa ja 96 artiklan 7 kohdassa edistetään yhtäläisiä mahdollisuuksia, syrjinnänvastaisuutta ja vammaisten ihmisten sisällyttämistä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen toimintaan yleisellä tasolla ja niiden toimintaohjelmiin erityisesti, ja korostaa, että ennakkoarvioinnissa olisi tarkasteltava, riittävätkö suunnitellut toimet edistämään yhtäläisiä mahdollisuuksia ja estämään syrjintää; katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden rahoitus voitaisiin kohdentaa myös esimerkiksi pk-yrityksille, jotka kannustavat työntekijöitä osallistumaan kursseille, joiden avulla he voivat pysyä työelämässä;

39.  kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen työttömyysvakuutusjärjestelmiä, jotta niissä ei syrjittäisi vammaisia;

40.  kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan, mitä hyötyjä olisi saavutettavissa positiivisilla toimilla, esimerkiksi yhdistämällä kiintiöitä ja passiivista työvoimapolitiikkaa, kuten verohelpotuksia ja rahallisia kannustimia, aktiiviseen työvoimapolitiikkaan – toisin sanoen ohjaukseen ja neuvontaan, koulutukseen ja työnvälitykseen – vammaisten henkilöiden työllistämisen tukemiseksi;

41.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ja ottamaan käyttöön yleiset puitteet toimenpiteille, joilla varmistetaan vammaisten henkilöiden pääsy laadukkaisiin työpaikkoihin muun muassa määräämällä sakkoja syrjinnän vastaisen lainsäädännön noudattamatta jättämisestä avoimille työmarkkinoille integroitumisen ja muiden alalla toteutettavien toimien rahoittamiseksi;

42.  kannustaa jäsenvaltioita tarjoamaan jatkuvaa tukea työnantajille, jotka rekrytoivat vammaisia henkilöitä suotuisten edellytysten luomiseksi ja asianmukaisen tuen varmistamiseksi kaikissa työelämän vaiheissa: rekrytoinnissa, työssä pysymisessä ja uralla etenemisessä;

43.  kehottaa kaikkia asianomaisia toimijoita kiinnittämään erityistä huomiota henkisesti ja psykososiaalisesti vammaisten henkilöiden integroimiseen sekä kehittämään laajan kampanjan vammaisyleissopimusta koskevan tietoisuuden lisäämiseksi ja torjumaan ennakkoluuloja vammaisia henkilöitä kohtaan, erityisesti psykososiaalisesti vammaiset henkilöt, autismikirjon piiriin kuuluvat henkilöt sekä vammaiset ikääntyneet henkilöt mukaan luettuina; pyytää, että kaikkien esimerkiksi valmiuksien parantamista, koulutusta, tietoisuuden lisäämistä ja julkilausumia koskevien aineistojen olisi oltava saatavilla vammaisille henkilöille soveltuvassa muodossa;

44.  on huolissaan Euroopan vammaisstrategian 2010–2020 väliarvion viivästymisestä; kehottaa komissiota tarkastelemaan strategiaa uudelleen vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän Yhdistyneiden Kansakuntien komitean Euroopan unionin ensimmäisestä kertomuksesta 7. syyskuuta 2015 antamien loppupäätelmien perusteella sekä ottamaan vammaisia henkilöitä edustavat organisaatiot mukaan tähän menettelyyn;

45.  pitää valitettavana, että komissio ei vielä ole puuttunut iästä johtuvaan epätasa-arvoon YK:n vammaisyleissopimuksen ja vammaisstrategian täytäntöönpanossa; kehottaa tämän vuoksi komissiota lisäämään tietoisuutta vammaisten oikeuksista ja heidän kohtaamastaan syrjinnästä ja puuttumaan siihen;

Ikä

46.  korostaa ikääntyneiden työntekijöiden merkittävää panosta yhteiskunnalle ja yritysten kilpailukyvylle; korostaa ikääntyneiden työntekijöiden osallistamisen merkitystä, jotta he voisivat siirtää osaamisensa ja kokemuksensa nuorille työntekijöille aktiivisen ikääntymisen puitteissa, ja pitää valitettavana sitä, että ikä on merkittävä syrjintäperuste työelämässä; pitää valitettavana, että ikääntyneet henkilöt edelleenkin kohtaavat stereotypioita ja esteitä työmarkkinoilla, ja vaatii sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta, joka perustuu solidaarisuuteen, keskinäiseen kunnioitukseen, vastuullisuuteen ja haluun huolehtia toinen toisistaan;

47.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään kaikkien työntekijöiden mahdollisuuksia työhön ja integroitumista työmarkkinoille näiden iästä riippumatta sekä toteuttamaan toimenpiteitä kaikkien työntekijöiden suojelemiseksi työpaikoilla muun muassa palkkauksen, koulutuksen, urakehityksen, työterveyden ja -turvallisuuden osalta;

48.  katsoo, että yksipuolinen työvoiman nuorentaminen ei johda innovaatioiden lisääntymiseen, vaan siten haaskataan kokemusta, tietoa ja osaamista;

49.  kehottaa jäsenvaltioita rohkaisemaan työnantajia rekrytoimaan nuoria, mutta varmistamaan samalla yhdenvertaisen kohtelun palkkauksen ja sosiaaliturvan osalta sekä tarvittavan työhön liittyvän koulutuksen;

50.  panee huolestuneena merkille, että Euroopan unionin tuomioistuin nimeää sukupolvien välisen solidaarisuuden tärkeimmäksi yksittäiseksi oikeutetuksi tavoitteeksi, jolla voidaan perustella ikään perustuva erilainen kohtelu(28), koska jäsenvaltiot, joissa ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteet ovat korkeimpia, myös onnistuvat paljon paremmin nuorten saattamisessa työmarkkinoille;

51.  muistuttaa, että ikääntymiseen sovellettavaa politiikkaa koskevaa EU:n lainsäädäntöä on pantava tehokkaasti täytäntöön ikään perustuvan syrjinnän torjumiseksi ja ehkäisemiseksi;

52.  huomauttaa, että noudatetun politiikan ansiosta 55–64-vuotiaiden osuus työntekijöistä on kasvanut kaikissa EU:n jäsenvaltioissa; pitää kuitenkin valitettavana sitä, että tämän väestöryhmän työllisyysaste on noussut liian hitaasti ja jäänyt 28 jäsenvaltion EU:ssa alle 50 prosenttiin; painottaa tämän vuoksi, että digitalisointi vaikuttaa merkittävästi työmarkkinoihin luomalla uusia työllistymismahdollisuuksia ja joustavampia työoloja, kuten etätyö, joilla voidaan tehokkaasti torjua yli 50-vuotiaiden ja ammattitaidottomien keski-ikäisten henkilöiden syrjintää; painottaa tämän osalta, että digitaalisten taitojen jatkuva parantaminen tarjoamalla työntekijöille koulutusmahdollisuuksia sekä jatko- ja uudelleenkoulutusmahdollisuuksia koko työuran ajan on ennakkoedellytys digitalisaatiosta hyötymiselle; katsoo myös, että digitaalimarkkinoiden tarjoamat mahdollisuudet uusien työpaikkojen luomiseen edellyttävät jäsenvaltioilta lisätoimia taitojen kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuteen puuttumiseksi erityisesti yli 50-vuotiaiden osalta;

53.  korostaa, että ikäsyrjinnän vastaisten toimenpiteiden yhteydessä ei saa tehdä eroa lasten ja ikäihmisten välillä ja että kaikenlaiseen perusteettomaan ikäsyrjintään on puututtava asianmukaisesti;

54.  toteaa, että ikääntyneiden työntekijöiden oikeudet ovat epävarmempia ja kehottaa komissiota tutkimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa yli 50-vuotiaiden pahenevaa työttömyysongelmaa ja kehittämään tehokkaita välineitä, kuten ammatillista koulutusta ja kannustimia tai tukia työnantajille ikääntyneiden työntekijöiden saamiseksi takaisin työmarkkinoille ja heidän suojelemisekseen epäoikeudenmukaiselta irtisanomiselta;

55.  korostaa, että on välttämätöntä parantaa työntekijöiden digitaalisia taitoja ja että digitalisoituminen edistää tulevaisuudessa sosiaalista osallisuutta ja ikääntyneiden ja vammaisten työntekijöiden pysymistä pidempään työmarkkinoilla, koska he voivat hyödyntää tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia; pitää tärkeänä sitä, että digitaalimarkkinoiden vaikutusta työllisyyteen ohjataan sosiaalisesti oikeudenmukaisella ja kestävällä tavalla; painottaa, että monet työnantajat eivät palkkaa ikääntyneitä työntekijöitä puuttuvia tai vanhentuneita taitoja koskevien stereotypioiden vuoksi; kehottaa tämän vuoksi sisällyttämään kaikenikäisten työntekijöiden elinikäisen oppimisen ja aikuiskoulutuksen komission ilmoittaman uusia taitoja koskevan tulevan strategian käsittelyyn;

56.  muistuttaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden tärkein resurssi ovat niiden inhimilliset voimavarat; katsoo, että digitaaliset taidot ovat olennaisia yli 55-vuotiaille työntekijöille näiden suojaamiseksi työmarkkinoilta syrjäytymiseltä ja tukemiseksi uuden työpaikan löytämisessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa osaamisstrategioita, joissa koulutus on yhteydessä työelämään, ja investoimaan elinikäiseen oppimiseen ja tukemaan sitä sekä tarjoamaan saatavilla olevia, kohtuuhintaisia ja kattavia koulutusohjelmia ja uudelleen kouluttamista digitaalisten taitojen ja pehmeän osaamisen kehittämiseksi, myös virtuaaliseen ympäristöön (vahvennettuun todellisuuteen) mukautumiseksi, sillä niiden avulla ikääntyvä väestö voi mukautua paremmin digitaalisten taitojen kasvavaan kysyntään monilla eri aloilla; korostaa tämän vuoksi, että yli 55-vuotiaille työntekijöille, erityisesti naisille, olisi tarjottava jatkuvaa tieto- ja viestintätekniikan koulutusta; kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan käyttöön strategioita, joilla voidaan pienentää digitaalista kuilua ja edistää uusien tieto- ja viestintätekniikoiden yleistä saatavuutta;

57.  on tyytyväinen Euroopan työmarkkinaosapuolten kaudelle 2015–2017 laatimaan työohjelmaan, jossa keskitytään aktiiviseen ikääntymiseen; kehottaa työmarkkinaosapuolia tarkastelemaan huolellisesti ikäsyrjintään, aikuiskoulutukseen, työterveyteen ja -turvallisuuteen sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyviä näkökohtia sellaisen eurooppalaisen kehyksen aikaansaamiseksi, jolla tuetaan kaikkien työntekijöiden työllistettävyyttä ja terveyttä;

58.  painottaa, että tarvitaan luotettavaa tilastotietoa ikääntyneiden tilanteesta ja väestörakenteen muutoksista, jotta voidaan kehittää paremmin kohdennettuja ja tehokkaampia aktiivisen ikääntymisen strategioita; kehottaa komissiota varmistamaan, että ikääntyneiden yhteiskunnallisesta asemasta, terveydentilasta, oikeuksista ja elinoloista kerätään kattavat ja laadukkaat tiedot;

59.  huomauttaa, että ikäystävällisten ympäristöjen edistäminen on tärkeä väline ikääntyneiden työntekijöiden ja työnhakijoiden tukemisessa sekä yhtäläisiä mahdollisuuksia kaikille tarjoavien, osallistavien yhteiskuntien edistämisessä; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission ja WHO:n yhteistä hallinnollista hanketta, jonka tavoitteena on soveltaa WHO:n maailmanlaajuista ikäystävällisiä kaupunkeja koskevaa ”Global Age-friendly Cities” -opasta Euroopan tilanteeseen;

60.  on tyytyväinen EU:n työterveys- ja työturvallisuusviraston kampanjaan ”Terveellinen työ – Elämän eri vaiheissa”; painottaa tehokkaan työterveys- ja ‑turvallisuuslainsäädännön merkitystä ja yritysten kannustamista ennaltaehkäisevien menetelmien käyttöön; toivoo, että kampanjassa pyritään voimakkaasti tavoittamaan kaikenkokoiset yritykset;

61.  kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan julkisia eläkejärjestelmiä ihmisarvoisten tulojen takaamiseksi eläkkeelle jäämisen jälkeen;

62.  on tyytyväinen työn ja yksityiselämän yhteensovittamista koskevaan komission aloitteeseen; painottaa, että työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen on haaste myös ikääntyneille työntekijöille, koska 55–64-vuotiaiden ikäluokasta 18 prosenttia miehistä ja 22 prosenttia naisista hoitaa hoivan tarpeessa olevia perheenjäseniä ja yli puolet isovanhemmista hoitaa säännöllisesti lapsenlapsiaan; suosittelee sisällyttämään tulevaan työn ja yksityiselämän yhteensovittamista koskevaan aloitteeseen toimenpiteitä työikäisten omaishoitajien ja isovanhempien sekä nuorten vanhempien tukemiseksi;

63.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään ilmaisia ja korkealaatuisia julkisia palveluja, jotka tarjoavat asianmukaista ja tarvittavaa hoitoa ja apua lapsille, sairaille ja iäkkäille;

Seksuaalinen suuntautuminen

64.  huomauttaa, että kansalliset tuomioistuimet ja Euroopan unionin tuomioistuin ovat käsitelleet vain vähän seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvia syrjintätapauksia;

65.  muistuttaa, että vaikka niiden jäsenvaltioiden määrä, jotka ovat ulottaneet seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kiellon kaikille rotusyrjintädirektiivin soveltamisalaan kuuluville aloille, kasvoi kymmenestä 13:een vuosina 2010–2014, suoja seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää vastaan on edelleen heikko(29);

66.  muistuttaa, että transihmisille syrjintää vastaan erityisesti työllisyyden, koulutuksen ja terveydenhuollon aloilla tarjotun suojan laajuus on monissa jäsenvaltioissa edelleen epäselvä; vaatii toimenpiteitä sukupuolten tasa-arvoa koskevan direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä annetun kansallisen lainsäädännön panemiseksi täytäntöön tehokkaasti; korostaa, että tällaisilla toimilla voitaisiin parantaa oikeudellisia määritelmiä sen varmistamiseksi, että suojelu koskee kaikkia transhenkilöitä eikä pelkästään niitä henkilöitä, jotka ovat läpikäyneet sukupuolenkorjausprosessin tai joilla se on parhaillaan käynnissä(30);

67.  ilmaisee huolensa siitä, että oikeuksien tiedostaminen syrjintäkysymyksissä sekä tietoisuus elimistä ja organisaatioista, jotka tarjoavat tukea syrjinnän uhreille, on vähäistä, vaikka hlbti-henkilöt tiedostavatkin oikeutensa paremmin; katsoo, että kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten on yhdessä kaikkia sidosryhmiä edustavien järjestöjen kanssa tehostettava huomattavasti sekä syrjinnän uhreille että työnantajille ja muille ryhmille suunnattuja tiedotustoimia; painottaa, että kansalliset hlbti-järjestöt ovat keskeisiä kumppaneita näissä toimissa;

68.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan parisuhteen aseman, aviovarallisuusjärjestelmän ja vanhempien oikeuksien vastavuoroisen tunnustamisen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon erityisen syrjinnän, jota intersukupuoliset henkilöt kokevat työelämässä, sekä tarkistamaan lainsäädäntöä ja käytänteitä intersukupuolisten henkilöiden syrjinnän torjumiseksi;

Monialaiset näkökohdat ja suositukset

69.  on huolestunut monialaiseen syrjintään liittyvästä oikeudellisen selkeyden ja oikeusvarmuuden puutteesta, mikä johtuu usein eri jäsenvaltioiden toisistaan eroavista ja epäjohdonmukaisista säännöistä ja normeista; panee merkille Equinet-verkoston tärkeän työn sen auttaessa kehittämään yhteisiä normeja ja katsoo, että tälle työlle olisi annettava riittävästi tukea;

70.  pitää valitettavana, että direktiivissä 2000/78/EY ei ole monialaista syrjintää koskevia erityisiä säännöksiä, vaikka siinä kuitenkin todetaan, että naiset ovat usein syrjinnän uhreja; panee lisäksi merkille, että kahden tai useamman syrjinnän muodon yhdistelmä voi aiheuttaa ongelmia, jotka johtuvat syrjinnän eri muotoja koskevan taatun suojelutason eroista; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota torjumaan kaikenlaista monialaista syrjintää ja varmistamaan syrjimättömyyden ja tasa-arvon periaatteen toteutumisen työmarkkinoilla ja työllistymismahdollisuuksien saatavuudessa; suosittaa, että kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset, lainvalvontaviranomaiset, myös työsuojeluviranomaiset, kansalliset tasa-arvoelimet ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt lisäävät sukupuoleen ja muihin perusteisiin perustuvan syrjinnän yhtymäkohtien seurantaa syrjintätapauksissa ja -käytännöissä;

71.  korostaa, että puolueettomien, vertailukelpoisten ja sukupuolen mukaan eriteltyjen yhdenvertaisuutta koskevien tietojen puute syrjintätapauksista ja epätasa-arvoisesta kohtelusta vaikeuttaa syrjinnän, erityisesti epäsuoran syrjinnän, todistamista; muistuttaa, että direktiivin 2000/78/EY 10 artiklan nojalla todistustaakkaa voidaan muuttaa ja kääntää, mikäli esitetään tosiseikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa tapahtuneen välitöntä tai välillistä syrjintää; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään direktiivin soveltamisalaan vaikuttavia yhdenvertaisuutta koskevia tietoja tarkasti ja järjestelmällisesti ja yhteistyössä työmarkkinaosapuolten, kansallisten tasa-arvoelimien ja tuomioistuinten kanssa;

72.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään – myös osana kansallista raportointiprosessia sekä vuosittaisessa sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevassa yhteisessä raportissa – yhdenmukaisia ja yhtenäisiä tilastoja, jotka on suunniteltu korjaamaan kaikki puutteet yhdenvertaisuutta koskevien tietojen keräämisessä; kehottaa komissiota esittämään aloitteita tällaisen tiedonkeruun edistämiseksi jäsenvaltioille suunnatulla suosituksella sekä antamalla Eurostatille tehtäväksi kehittää kuulemisia, joilla pyritään valtavirtaistamaan kaikkia syrjintäperusteita koskevien tietojen erittely eurooppalaisen sosiaalitutkimuksen indikaattoreita varten, jotta kaikkia työhönottoon ja työmarkkinoihin liittyvän syrjinnän muotoja voidaan käsitellä ja torjua konkreettisesti;

73.  suosittaa, että kerätessään tilastotietoja työhön liittyvistä asioista jäsenvaltiot sisällyttävät työvoimatutkimuksiin vapaaehtoisia kysymyksiä paljastaakseen mahdollisen sukupuoleen, rodulliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän;

74.  korostaa, että byrokraattinen rasite pienimmille, pienille ja keskisuurille yrityksille on aina otettava huomioon lainsäädäntöprosessissa kaikilla tasoilla ja että suunniteltujen toimenpiteiden suhteellisuus on tarkastettava;

75.  panee merkille kansallisten tasa-arvoelinten merkittävän roolin työsyrjintädirektiivin täytäntöönpanossa, tiedotustoimien edistämisessä ja tiedonkeruussa, yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien kanssa, raportointipuutteiden selvittämisessä ja johtavan roolin omaksumisessa syrjinnän uhrien valitusten esittämisen yksinkertaistamisessa ja helpottamisessa; kehottaa vahvistamaan kansallisten tasa-arvoelimien asemaa, varmistamaan niiden puolueettomuuden ja kehittämään niiden toimintaa ja parantamaan niiden valmiuksia muun muassa myöntämällä niille riittävä rahoitus;

76.  kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan entistä vahvemmin naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanoon työllisyyspolitiikassa; kehottaa käyttämään aktiivisesti sukupuolitietoista budjetointia, myös komission edistämien parhaiden käytäntöjen vaihdon avulla, ja toteuttamaan toimenpiteitä, joilla edistetään naisten työllistymistä oikeudenmukaisesti ilman epävarmoja työsuhteita sekä työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista ja elinikäistä oppimista, sekä toteuttamaan toimenpiteitä, joilla kavennetaan palkka- ja eläke-eroja ja parannetaan yleisesti naisten asemaa työmarkkinoilla;

77.  pyytää jäsenvaltioita kehittämään sukupuolineutraaleja työn luokitus- ja arviointijärjestelmiä välttämättöminä toimenpiteinä yhdenvertaisen kohtelun edistämiseksi;

78.  painottaa, että yhdenvertaista kohtelua koskevan politiikan on tähdättävä stereotypioihin puuttumiseen sekä miesten että naisten ammateissa ja tehtävissä;

79.  muistuttaa, että työmarkkinaosapuolilla on olennaisen tärkeä tehtävä sekä työntekijöille että työnantajille annettavassa syrjinnän torjuntaa koskevassa tiedotuksessa ja valistuksessa;

80.  katsoo, että on kiinnitettävä enemmän huomiota uskonnon ja vakaumuksen vapauden sekä sananvapauden kaltaisten kilpailevien oikeuksien tasapainottamiseen tapauksissa, joissa häirintä perustuu näihin;

81.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ja vahvistamaan kansallisia työsuojeluelimiään sekä luomaan edellytykset ja myöntämään taloudelliset resurssit ja henkilöresurssit, joiden avulla ne voivat olla vaikuttavalla tavalla läsnä paikan päällä torjumassa epävarmoja työsuhteita, sääntelemätöntä työtä sekä työ- ja palkkasyrjintää erityisesti miesten ja naisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta;

82.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista konkreettisin toimin, kuten äitiyslomaa ja hoitovapaata koskevilla ehdotuksilla, jotta voidaan taata naisille oikeus palata työhön raskauden sekä äitiys- ja vanhempainloman jälkeen, turvaamaan heidän oikeutensa tehokkaaseen terveyden ja turvallisuuden suojeluun työpaikalla, turvaamaan heidän äitiyteen liittyvät oikeutensa ja ryhtymään toimenpiteisiin työntekijöiden epäoikeudenmukaisten irtisanomisten estämiseksi esimerkiksi raskauden aikana, sekä hoitovapaadirektiivin ja vahvistamalla isyysvapaata koskevan lainsäädännön;

83.  panee merkille, että syrjintätapauksissa oikeussuojaa on usein niukasti saatavilla; painottaa tietojen saatavuuden merkitystä syrjinnän uhreille; pitää tarpeellisena sitä, että jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimet varmistaakseen, että syrjinnän uhreilla on oikeusprosessin kaikissa vaiheissa mahdollisuus turvautua kohtuulliseen kaikkien saavutettavissa ja käytettävissä olevaan oikeudelliseen neuvontaan ja oikeusapuun, mukaan luettuna esimerkiksi tasa-arvoelimien tai asianmukaisten edustajien tarjoama henkilökohtainen neuvonta sekä psyykkinen, henkilökohtainen ja moraalinen tuki; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita torjumaan työpaikoilla häirintää ja väkivaltaa, joka loukkaa ihmisarvoa ja/tai saa aikaan vihamielisen ilmapiirin työpaikalla;

84.  katsoo, että kansallisia valitusmekanismeja on parannettava vahvistamalla kansallisia tasa-arvoelimiä, jotta ne tukisivat oikeudellisten ja muiden kuin oikeudellisten menettelyjen käyttöä ja lisäämällä luottamusta viranomaisiin, antamalla oikeudellista tukea, tarjoamalla juridisia neuvoja sekä tukemalla ja yksinkertaistamalla pitkiä ja usein monimutkaisia oikeusmenettelyjä; kannustaa jäsenvaltioita perustamaan foorumeita, jotka vastaanottavat valituksia ja tarjoavat ilmaista tukea työpaikalla tapahtuvan syrjinnän ja häirinnän viemiseksi oikeuteen;

85.  toivoo, että työpaikoilla tapahtuvia syrjintä- ja/tai kiusaamis- ja/tai vainoamistapausten varalle laaditaan sääntöjä, jotka suojelevat ilmiantajia ja heidän yksityisyyttään;

86.  muistuttaa, että asioiden vieminen oikeuteen ja riittävän edustuksen varmistaminen on edelleen ongelmallista joissakin tapauksissa, ja kehottaa jäsenvaltioita pohtimaan keinoja uhrien auttamiseksi tässä suhteessa myös esimerkiksi oikeudenkäyntimaksuista annettavien vapautusten ja alennusten ja syrjintää käsittelevien kansalaisjärjestöjen antaman oikeusavun ja oikeudellisen neuvonnan avulla sekä varmistamalla oikeussuojan saatavuuden ja riittävän edustuksen; painottaa sellaisten valtiosta riippumattomien järjestöjen oikeudellisen aseman merkitystä, joilla on oikeutettu intressi asianomaisessa oikeudellisessa ja/tai hallinnollisessa menettelyssä;

87.  suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltioiden syrjinnän vastaisessa lainsäädännössä säädetyt seuraamukset ovat yleisesti työsyrjintädirektiivin mukaisia; korostaa lisäksi syrjinnän torjuntaan erikoistuneiden julkisten elinten tärkeää asemaa seuraamuksiin ja oikeussuojakeinoihin liittyvien ongelmien ratkaisemisessa; on kuitenkin huolissaan siitä, että kansallisilla tuomioistuimilla näyttää olevan taipumus soveltaa korvaustasoja ja -määriä, jotka ovat laissa säädettyjen seuraamusten lievemmästä päästä(31); korostaa, että komission on kiinnitettävä tarkasti huomiota seuraamuksiin ja oikaisukeinoihin sovellettaviin sääntöihin jäsenvaltioissa, jotta varmistetaan, ettei kansallisessa lainsäädännössä, kuten Euroopan unionin tuomioistuin on todennut, langeteta pelkästään symbolisia rangaistuksia tai anneta vain varoituksia syrjintää koskevissa tapauksissa;

88.  on huolissaan romaniväestön vähäisestä osallistumisesta työmarkkinoille; korostaa, että tähän etniseen vähemmistöön erikoistuneiden kansalaisjärjestöjen asemaa on vahvistettava, jotta romanien osallistumista työmarkkinoille voidaan lisätä; painottaa lisäksi kansalaisjärjestöjen merkitystä romanien oikeuksista tiedottamisessa ja syrjintätapauksista ilmoittamisen helpottamisessa, mikä parantaa viime kädessä tietojen keruuta;

89.  kehottaa jäsenvaltioita käyttämään direktiivissä esitettyä mahdollisuutta ottaa käyttöön positiivisia toimia vakavasta ja rakenteellisesta syrjinnästä kärsivien ryhmien, kuten romanien hyväksi;

90.  suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltioiden suuri enemmistö on toteuttanut jonkinlaisia direktiivin soveltamisalaan kuuluvia positiivisia toimia;

91.  korostaa, että asiaa koskevista Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuista on jaettava tietoa ja että kansallisten tuomioistuinten on tarpeen vaihtaa keskenään työsyrjintädirektiivin säännöksiin liittyviä unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisia kansallisten tuomioistuinten ratkaisuja;

92.  katsoo, että on erittäin tärkeää varmistaa tuki omaishoitajille, jotka yhdistävät työ- ja hoitovastuun (esimerkiksi joustavat työajat, tilapäishoito), jotta omaishoitajat (jotka ovat pääasiassa naisia) voivat hoitaa hoidettaviaan tarjoten valtavan panoksensa perheilleen ja yhteiskunnalle eikä heitä rangaista tästä panoksesta nyt tai myöhemmin elämässä;

93.  pitää tarpeellisena riittävän koulutuksen antamista kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten ja lainvalvontaelinten ja työsuojelutarkastajien työntekijöille; katsoo, että kaikkien sidosryhmien, kuten tuomari-, syyttäjä- ja asianajajakunnan, oikeuslaitoksen henkilökunnan ja tutkijoiden sekä poliisin kouluttaminen palvelussuhdelainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön sisältyvän syrjinnän vastaisen lainsäädännön alalla on ratkaisevan tärkeää, samoin kuin koulutus kulttuurien ymmärtämisen ja tiedostamattomien ennakkoluulojen alalla;

94.  katsoo, että komission on tarjottava yksityisille yrityksille, myös pk-yrityksille ja mikroyrityksille, malleja tasa-arvon ja moninaisuuden kehyksistä, joita voidaan myöhemmin toistaa ja mukauttaa tarpeiden mukaan; kehottaa yrityksiä pelkkien tasa-arvon ja moninaisuuden kunnioittamista koskevien väitteiden sijaan muun muassa raportoimaan vuosittain tätä koskevista aloitteistaan halutessaan tasa-arvoelinten avustuksella;

95.  kehottaa työnantajia luomaan työntekijöilleen syrjimättömiä työympäristöjä noudattamalla ja panemalla täytäntöön nykyisiä syrjinnän vastaisia direktiivejä, jotka perustuvat yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen sukupuolesta, rodusta tai etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai vakaumuksesta, iästä ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta; kehottaa komissiota valvomaan tätä koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanoa;

96.  palauttaa mieliin työmarkkinaosapuolten, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan merkittävän roolin avun tarjoamisessa uhreille, ja korostaa, että syrjinnän kohteeksi joutuneiden on usein helpompi kääntyä niiden kuin muiden toimijoiden puoleen; kehottaa siksi tukemaan tällä alalla toimivia kansalaisjärjestöjä;

97.  vaatii ihmisoikeus- ja kansalaiskasvatusta, jolla tuetaan erilaisuuden tiedostamista ja hyväksymistä sekä pyritään luomaan osallistava ympäristö edistämällä normien uudelleenmäärittelyä ja loukkaavan leimaamisen torjumista;

98.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan kansalaiskasvatuksen ja ihmisoikeuksien opiskelua perus- ja keskiasteen kouluissa;

99.  katsoo, että komission on laadittava antisemitismin, islaminpelon ja muiden rasismin muotojen torjuntaan liittyviä kansallisia strategioita koskeva eurooppalainen toimintakehys;

100.  kannustaa jäsenvaltioita laatimaan tarkoituksenmukaisia ohjelmia, joilla pyritään sijoittamaan vankeustuomion suorittaneet takaisin työmarkkinoille;

101.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan sidosryhmien, kuten kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja tasa-arvoelinten, käyttöön rahoitusta syrjintää työssä koskevien tiedotus- ja koulutuskampanjojen edistämiseksi; kehottaa yksityistä sektoria tekemään osuutensa syrjimättömän työympäristön luomiseksi;

102.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin varmistaakseen työpaikalla ilmenevän syrjinnän torjumiseen liittyvien hyvien käytänteiden vaihdon;

103.  kehottaa työmarkkinaosapuolten organisaatioita kehittämään sisäistä tietoisuutta eriarvoisuudesta työelämässä sekä tekemään ehdotuksia asiaan puuttumiseksi organisaation/yrityksen tasolla työehtosopimusneuvotteluissa, koulutuksessa sekä jäsenille ja työntekijöille suunnatuissa kampanjoissa;

104.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan työmarkkinaosapuolet (ammattiyhdistykset ja työnantajat) sekä kansalaisyhteiskunnan, myös tasa-arvoelimet, mukaan tasa-arvon tehokkaaseen toteuttamiseen työelämässä yhdenvertaisen kohtelun edistämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita myös parantamaan työmarkkinavuoropuhelua sekä kokemusten ja parhaiden käytänteiden vaihtoa;

o
o   o

105.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.
(2)EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.
(3)EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0321.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0320.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0286.
(7)Hyväksytyt tekstit P8_TA(2015)0293.
(8)Hyväksytyt tekstit P8_TA(2015)0261.
(9)EUVL C 316, 30.8.2016, s. 83.
(10)EUVL C 75, 26.2.2016, s. 130.
(11)EUVL C 131 E, 8.5.2013, s. 9.
(12)EUVL C 74 E, 13.3.2012, s. 19.
(13)EUVL C 351 E, 2.12.2011, s. 29.
(14)EUVL C 212 E, 5.8.2010, s. 23.
(15)EUVL C 279 E, 19.11.2009, s. 23.
(16)Tuomio 10.5.2011, Römer, C-147/08, Kok. EU:C:2011:286.
(17)http://fra.europa.eu/en/publication/2014/eu-lgbt-survey-european-union-lesbian-gay-bisexual-and-transgender-survey-main
(18)http://fra.europa.eu/en/publication/2014/being-trans-eu-comparative-analysis-eu-lgbt-survey-data
(19)http://www.eca.europa.eu/Lists/ECADocuments/SR15_03/SR15_03_FI.pdf
(20)http://www.eurofound.europa.eu/sites/default/files/ef_publication/field_ef_document/ef1568en.pdf
(21)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0351.
(22)EPRS, ”The Employment Equality Directive – Evaluation of its implementation” (Työsyrjintädirektiivi – Täytäntöönpanon arviointi).
(23)idem.
(24)Vammaisten henkilöiden oikeuksista tehty YK:n yleissopimus, 13. joulukuuta 2006, 2 artikla.
(25)Euroopan parlamentin politiikkayksikkö A, talous- ja tiedepolitiikka: ”Reasonable Accommodation and Sheltered Workshops for People with Disabilities: Costs and Returns of Investments” (Kohtuullinen mukauttaminen ja vammaisille tarkoitetut suojatyökeskukset: investointikustannukset ja investointien kannattavuus).
(26)Yleinen huomautus nro 2(2014) 9 artiklasta: Accessibility https://documentsddsny. un.org/doc/UNDOC/GEN/G14/033/13/ PDF/G1403313.pdf?OpenElement
(27)Asetus (EU) N:o 1303/2013.
(28)Komission yksiköiden valmisteluasiakirja ”Annexes to the Joint Report on the application of the Racial Equality Directive (2000/43/EC) and the Employment Equality Directive (2000/78/EC)” (SWD(2014)0005).
(29)EU:n perusoikeusvirasto (2015), ”Protection against discrimination on grounds of sexual orientation, gender identity and sex characteristics in the European Union: Comparative legal analysis’.
(30)idem.
(31)EPRS, emt.


Euroopan globalisaatiorahaston toiminta, vaikutus ja lisäarvo 2007–2014
PDF 294kWORD 54k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 Euroopan globalisaatiorahaston toiminnasta, vaikutuksesta ja lisäarvosta 2007–2014 (2015/2284(INI))
P8_TA(2016)0361A8-0227/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahastosta (2014–2020) ja asetuksen (EY) N:o 1927/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1309/2013(1),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1927/2006 muuttamisesta 18. kesäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 546/2009(2),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(3),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan globalisaatiorahaston toiminnasta vuosina 2013 ja 2014 (COM(2015)0355),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) jälkiarvioinnista elokuussa 2015 annetun loppuraportin,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 7/2013 ”Onko Euroopan globalisaatiorahasto tuottanut EU:n lisäarvoa integroitaessa irtisanottuja työntekijöitä uudelleen työelämään?”,

–  ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) ERM 2012 ‑kertomuksen rakenneuudistuksen jälkeisistä työmarkkinoista, työoloista ja tyytyväisyydestä elämään (ˮAfter restructuring: labour markets, working conditions and life satisfactionˮ),

–  ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2009 julkaiseman tapaustutkimuksen Euroopan globalisaatiorahaston lisäarvon vertailusta Saksassa ja Suomessa (ˮAdded value of the European Globalisation Adjustment Fund: A comparison of experiences in Germany and Finlandˮ),

–  ottaa huomioon Eurofoundin ERM 2009 -kertomuksen rakenneuudistuksesta taloudellisen taantuman aikana (ˮRestructuring in recessionˮ),

–  ottaa huomioon 29. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan globalisaatiorahaston tulevaisuudesta(4),

–  ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan globalisaatiorahaston rahoituksesta ja toiminnasta(5),

–  ottaa huomioon tammikuun 2007 jälkeen antamansa päätöslauselmat EGR:n varojen käyttöönotosta, mukaan lukien kyseisiä hakemuksia koskevat työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan huomautukset,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan EGR-työryhmän keskustelut,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0227/2016),

A.  toteaa, että Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) perustettiin, jotta voidaan tarjota tukea ja osoittaa solidaarisuutta työntekijöille, jotka jäävät työttömäksi maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten vuoksi; ottaa huomioon, että EGR:n tavoitteena on edistää älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua ja kestävää työllisyyttä antamalla työttömäksi jääneille työntekijöille valmiuksia ja tukea uusia työpaikkoja varten; toteaa, että EGR perustettiin, jotta voidaan puuttua hätätilanteisiin antamalla nopeaa tukea ja lyhyen aikavälin apua vastauksena työmarkkinoiden äkillisiin ja odottamattomiin vaikeuksiin, joihin liittyy joukkoirtisanomisia, kun taas Euroopan sosiaalirahaston (ESR), josta myös tuetaan työttömäksi jääneitä työntekijöitä, tarkoituksena on korjata pitkäaikaista rakenteellista epätasapainoa pääasiassa elinikäisen oppimisen avulla; katsoo, että EGR olisi edelleen pidettävä monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolella seuraavan ohjelmakauden aikana;

B.  ottaa huomioon, että viime vuosina rakenneuudistuksista on tullut entistä yleisempiä ja että joillakin aloilla ne ovat voimistuneet ja levinneet uusille aloille; ottaa huomioon, että yritykset ovat vastuussa tällaisten päätösten usein odottamattomista vaikutuksista yhteisöihin ja jäsenvaltion taloudelliseen ja sosiaaliseen rakenteeseen; ottaa huomioon, että EGR:llä autetaan pehmentämään näiden rakenneuudistuspäätösten kielteisiä vaikutuksia; ottaa huomioon, että entistä useammat EGR-tapaukset liittyvät suuryritysten ja monikansallisten yhtiöiden rakenneuudistusstrategioihin, joista päätetään yleensä ottamatta työntekijöitä ja heidän edustajiaan mukaan päätöksentekoon; toteaa, että tuotannon ja toiminnan siirto, tuotantolaitoksen sulkeminen, fuusiot, yrityskaupat ja -ostot, tuotannon uudelleenorganisointi ja toiminnan ulkoistaminen ovat rakenneuudistuksen yleisimpiä muotoja;

C.  ottaa huomioon, että epävarmuus saattaa kuitenkin vaikuttaa haitallisesti työpaikan vaihtoon liittyvään sopeutumiskykyyn ja ennakointiin, koska työpaikan vaihtoon liittyy mahdollinen työttömyyden, palkanalennuksen ja sosiaalisen epävarmuuden riski; katsoo, että EGR-tapausten tuensaajien palaaminen työmarkkinoille onnistuu varmemmin, jos tuensaajat saavat laadukkaat työpaikat;

D.  toteaa, että osuuskunnat hoitavat rakennemuutokset sosiaalisesti vastuullisella tavalla ja että niiden erityinen osuustoiminnallinen hallintomalli, joka perustuu yhteisomistukseen, demokraattiseen osallistumiseen ja jäsenten suorittamaan valvontaan, sekä niiden valmiudet käyttää omia taloudellisia resurssejaan ja tukiverkkojaan selittävät osuuskuntien suuremman joustavuuden ja innovatiivisuuden rakennemuutoksen pitkän aikavälin hallinnassa sekä uuden liiketoiminnan luomisessa;

E.  panee merkille, että asetuksen (EU) N:o 1309/2013 19 artiklassa edellytetään, että komissio esittää joka toinen vuosi parlamentille ja neuvostolle EGR:n kahden edellisen vuoden toimista kertomuksen, jossa tarkastellaan sekä toimien määrää että niiden laatua;

F.  ottaa huomioon, että ei ole olemassa unionin oikeudellisia puitteita, joilla säännellään työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan tai ennakoidaan ja hallitaan rakenneuudistuksia, jotta olisi mahdollista ennakoida muutoksia ja estää työpaikkojen menetykset; muistuttaa pyytäneensä 15. tammikuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa(6), komissiota esittämään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan nojalla mahdollisimman pian ja työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen säädösehdotuksen työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan sekä rakennemuutoksen ennakoimisesta ja hallitsemisesta (päätöslauselman liitteenä olevien yksityiskohtaisten suositusten mukaisesti); toteaa, että tällä hetkellä kansallisella tasolla on huomattavia eroja, jotka liittyvät työnantajien vastuuseen työntekijöistään tässä prosessissa; toteaa, että Euroopan tason työmarkkinaosapuolia on kuultu asiasta kahdesti mutta komissio ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin; on pettynyt siihen, kuinka komissio on vastannut tiedottamisesta, kuulemisesta ja rakenneuudistuksesta annettuihin parlamentin päätöslauselmiin, joissa korostetaan tarvetta toteuttaa tällä alalla konkreettisia toimia; katsoo, että hyvin kehittyneet työmarkkinasuhdejärjestelmät, joilla taataan työntekijöiden ja heidän edustajiensa oikeudet kuulemisen ja tiedottamisen alalla, ovat olennaisen tärkeitä; ottaa huomioon, että työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevan direktiivin vahvistaminen voisi auttaa varmistamaan, että neuvottelut soveltuvasta suunnitelmasta voidaan käydä oikeudenmukaisissa olosuhteissa ja oikea-aikaisesti;

G.  ottaa huomioon, että irtisanomisten vähimmäismäärä laskettiin tuhannesta irtisanotusta viiteen sataan ja että poikkeuksellisissa tilanteissa tai pienillä työmarkkinoilla EGR-hakemus voidaan ottaa käsiteltäväksi, jos irtisanomisilla on vakava vaikutus työllisyyteen ja paikalliseen, alueelliseen tai kansalliseen talouteen;

H.  ottaa huomioon, että 1. tammikuuta 2014 alkaen entiset itsenäiset ammatinharjoittajat ovat myös voineet olla tukikelpoisia edunsaajia ja saada avustuksia; katsoo, että komission olisi varmistettava, että itsenäisten ammatinharjoittajien erityistarpeet otetaan huomioon EGR:n yhteydessä, koska heidän lukumääränsä kasvaa jatkuvasti; ottaa huomioon, että 31. joulukuuta 2017 asti EGR:stä voidaan myöntää tukea nuorisotyöllisyysaloitteeseen kuuluvilla alueilla yhtä monelle työelämän tai koulutuksen ulkopuolella olevalle nuorelle kuin mitä toimenpiteiden kohteena olevien edunsaajien määrä on;

I.  toteaa, että nykyisen EGR:n tarkoituksena on paitsi tukea työttömäksi jääneitä työntekijöitä myös osoittaa heitä kohtaan solidaarisuutta;

J.  ottaa huomioon, että EGR:n alkuperäiset määrärahat olivat 500 miljoonaa euroa vuodessa; toteaa, että nykyiset määrärahat ovat 150 miljoonaa euroa vuodessa ja että rahaston perustamisesta lähtien niistä on käytetty vuosittain keskimäärin 70 miljoonaa euroa;

K.  panee merkille, että alun perin yhteisrahoitusosuus oli 50 prosenttia ja että se korotettiin 65 prosenttiin vuosiksi 2009–2011, laskettiin takaisin 50 prosenttiin vuosiksi 2012–2013 ja on nyt 60 prosenttia;

L.  ottaa huomioon, että vuosina 2007–2014 esitettiin 134 hakemusta 20 jäsenvaltiosta, ne liittyivät 122 121 työntekijään ja että hakemuksissa pyydetty yhteismäärä oli 561,1 miljoonaa euroa; ottaa huomioon, että vuosina 2007–2013 määrärahojen käyttöaste oli ainoastaan 55 prosenttia; panee merkille, että vuosina 2007–2014 suurin osa hakemuksista tuli valmistusteollisuuden alalta, erityisesti autoteollisuudesta, jonka osuus oli 29 000 työntekijää 122 121:stä (23 prosenttia toimitettujen hakemuksien kattamasta kokonaismäärästä); ottaa huomioon, että toistaiseksi talouskriisin vaikutus on ollut pahin pienissä yrityksissä, joissa on alle 500 työntekijää;

M.  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen suosituksen, että parlamentti, komissio ja neuvosto harkitsisivat unionin rahoituksen rajoittamista toimiin, joilla todennäköisesti tuotetaan unionin lisäarvoa, sen sijaan, että rahoitetaan jo olemassa olevia kansallisia työntekijöiden tulotukijärjestelmiä; ottaa huomioon, että EGR:n toimilla on havaittu olevan eniten lisäarvoa, kun niillä on yhteisrahoitettu irtisanotuille työntekijöille palveluja, joita ei yleensä ole saatavilla jäsenvaltioiden työllisyystukijärjestelmissä, palveluissa on keskitytty koulutukseen etuisuuksien sijaan ja toimet ovat olleet yksilöllisiä ja niillä on täydennetty yleisiä toimia erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien työttömäksi jääneiden työntekijäryhmien hyväksi; panee tässä yhteydessä merkille tarpeen investoida entisten työntekijöiden voimavaroihin ja pitää tärkeänä paikallisten työvoimamarkkinoiden tarpeiden ja osaamisvaatimusten kattavaa arviointia, koska tämän olisi muodostettava perusta koulutukselle ja valmiuksien luomiselle, jotta työntekijöitä voidaan auttaa palaamaan nopeasti työmarkkinoille; palauttaa mieliin, että jäsenvaltioilla on velvollisuus toteuttaa EGR:n talousarviota vaikuttavalla tavalla;

N.  ottaa huomioon, että EGR:llä ei ratkaista unionin työttömyysongelmaa; katsoo, että unionin työttömyysongelman ratkaiseminen edellyttää, että työpaikkojen luominen, suojeleminen ja kestävyys sijoitetaan unionin politiikan keskiöön; katsoo unionin työttömyysasteen, erityisesti nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyysasteen, merkitsevän sitä, että tarvitaan kiireesti uudenlaisia uramahdollisuuksia tarjoavia aloitteita;

O.  ottaa huomioon, että EGR:n arvioinnin viiteajanjakso tässä mietinnössä on 2007–2014; toteaa, että komission jälkiarviointi kattoi vuodet 2007–2013 ja tilintarkastustuomioistuimen kertomusta varten tarkastettiin vuodet 2007–2012;

P.  katsoo, että sukupuolten tasa-arvon periaatetta ja syrjimättömyysperiaatetta, jotka kuuluvat unionin perusarvoihin ja jotka on sisällytetty Eurooppa 2020 -strategiaan, olisi noudatettava ja edistettävä EGR:n toteutuksen yhteydessä;

1.  panee merkille EGR:n jälkiarvioinnin ja ensimmäisen kaksivuotiskertomuksen; toteaa komission noudattavan raportointivelvoitettaan; katsoo, että käsiteltävänä olevat ja muut kertomukset eivät riitä varmistamaan täysin EGR:n avoimuutta ja tehokkuutta; kehottaa EGR:n tukea saaneita jäsenvaltioita julkistamaan kaikki tapauksia koskevat tiedot ja arvioinnit ja sisällyttämään tapauksia koskevaan raportointiin sukupuolivaikutusten arvioinnin; kannustaa painokkaasti kaikkia jäsenvaltioita julkistamaan hyvissä ajoin hakemuksensa ja loppukertomuksensa nykyisen asetuksen mukaisesti; toteaa komission noudattavan raportointivelvoitteitaan mutta katsoo, että se voisi julkistaa kaikki EGR-tapauksia koskevat asiakirjat, myös toimeksiantoja koskevat sisäiset kertomukset, joita on laadittu käsiteltävinä olevia jäsenvaltioiden hakemuksia koskevien seurantakäyntien johdosta;

2.  suhtautuu myönteisesti rahoituskauden pidentämiseen yhdestä vuodesta kahteen; palauttaa mieliin, että Eurofoundin tutkimuksen mukaan 12 kuukautta ei ollut riittävän pitkä aika kaikkien irtisanottujen työntekijöiden ja erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien, kuten alhaisen osaamistason työntekijöiden, ikääntyneiden työntekijöiden, naisten ja erityisesti yksinhuoltajien, auttamiseen;

3.  toteaa EGR:n arviointien osoittavan, että rahaston toimien tuloksiin vaikuttavat sellaiset tekijät kuin toimenpiteiden kohteena olevien työntekijöiden koulutus- ja pätevyystaso, kyseisten työmarkkinoiden vastaanottokyky ja tukea saavien maiden BKT; korostaa, että tällaisiin tekijöihin voidaan vaikuttaa pääasiassa pitkän aikavälin toimilla, joita Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot) voivat tukea tehokkaasti; pitää tarpeellisena ottaa nämä tekijät sekä paikallinen työmarkkinatilanne huomioon aina myönnettäessä tukea EGR:stä; pitää EGR:n ja ERI-rahastojen välisen synergian lisäämistä tärkeänä, jotta tuloksia voidaan saavuttaa nopeammin ja tehokkaammin; korostaa, että ERI-rahastoja voidaan käyttää jatkotoimina aloilla, joille myönnetään EGR:n tukea, vauhdittamalla niiden avulla investointeja, yleistä kasvua ja työpaikkojen luomista; tähdentää, että EGR:n toimet olisi kohdistettava kasvua, työllisyyttä, koulutusta, osaamista ja työntekijöiden maantieteellistä liikkuvuutta edistäviin investointeihin ja niitä olisi koordinoitava unionin nykyisten ohjelmien kanssa, jotta autetaan ihmisiä löytämään työtä ja edistetään yrittäjyyttä erityisesti alueilla ja toimialoilla, jotka jo nyt kärsivät globalisaation tai talouden rakennemuutosten kielteisistä vaikutuksista; painottaa, että etusijalle olisi asetettava useasta rahastosta rahoitettaviin ohjelmiin perustuvat integroidut toimintatavat, jotta voidaan vähentää kestävästi irtisanomisia ja työttömyyttä jakamalla resursseja vaikuttavasti ja tiivistämällä koordinaatiota ja synergiaa varsinkin ESR:n ja EAKR:n välillä; katsoo ehdottomasti, että useasta rahastosta rahoitettaviin ohjelmiin perustuva integroitu strategia vähentäisi yritysten muualle siirtymisen riskiä ja loisi suotuisat edellytykset teollisuustuotannon paluulle unioniin;

4.  katsoo, että asetusta uudistamalla on parannettu EGR:n toimintaa; panee merkille, että parannusten avulla on yksinkertaistettu menettelyjä, joiden kautta jäsenvaltiot saavat EGR:n varoja, ja näin ollen jäsenvaltiot todennäköisesti käyttävät kyseistä välinettä entistä enemmän; kehottaa komissiota ehdottamaan toimia EGR:ään osallistumista haitanneiden, hallinnollisiin valmiuksiin liittyvien esteiden poistamiseksi; katsoo, että EGR:ssä ei pitäisi olla makrotaloudellista vakauttamistoimintoa;

5.  toteaa, että vuotuisessa talousarviossa EGR:ää varten varatut vähennetyt määrärahat ovat riittäneet tarvittavan avun ja tuen tarjoamiseen, ja pitää näitä erittäin tärkeinä työpaikkansa menettäneille; korostaa kuitenkin, että EGR:n soveltamisalaa on laajennettu vuodesta 2014 siten, että se kattaa työelämän tai koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret ja kriisiin liittyvän toimintakriteerin ja että jos hakemusten määrä lisääntyy huomattavasti tai jos mukaan otetaan uusia oikeuksia, määrärahat eivät välttämättä riitä vaan niitä olisi lisättävä, jotta varmistetaan EGR:n vaikuttava toiminta;

6.  pitää molemminpuoliseen luottamukseen ja vastuun jakamiseen perustuvaa vahvaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua parhaana välineenä pyrittäessä sovinnollisiin ratkaisuihin ja yhteisiin näkemyksiin, kun ennakoidaan, ehkäistään ja hallinnoidaan rakennemuutosprosesseja; painottaa, että näin autettaisiin ehkäisemään työpaikkojen menetyksiä ja siten tapauksia, joissa tarvitaan EGR:ää;

7.  panee merkille, että hakemusten määrä kasvoi huomattavasti vuosina 2009–2011, kun voimassa oli poikkeus, jonka mukaan hakemuksia voitiin tehdä kriisiin liittyvän toimintakriteerin perusteella, ja että soveltamisalaa laajennettiin uudelleen siten, että se kattaa pysyvästi kriisiin liittyvän toimintakriteerin ja itsenäiset ammatinharjoittajat vuosina 2014–2020; on tyytyväinen tämän poikkeuksen soveltamisen jatkamiseen vuoden 2013 jälkeen; ottaa huomioon, että vuosina 2007–2014 yli puolet kaikista hankkeista oli kriisiin liittyviä; korostaa lisäksi, että talouskriisin kielteiset vaikutukset jatkuvat yhä joissakin jäsenvaltioissa;

8.  panee merkille, että vuosina 2007–2014 kaksikymmentä jäsenvaltiota esitti 131 hakemusta, joissa pyydettiin yhteensä 542,4 miljoonaa euroa tukea ja joiden kohteena oli 121 380 työntekijää;

9.  panee merkille, että komissio on tehnyt parannuksia EGR-tietokantaan, johon kirjataan määrällistä tietoa EGR-tapauksista tilastotarkoituksiin, ja että tämän ansiosta jäsenvaltioiden on helpompi jättää hakemuksia ja komission on helpompi analysoida ja vertailla EGR-tapauksia koskevia lukuja; panee lisäksi merkille, että komissio on sisällyttänyt EGR:n rahastojen yhteishallinnointijärjestelmään tarkoituksena saada entistä paremmin laadittuja ja entistä täydellisempiä hakemuksia sekä lyhentää edelleen aikaa, joka jäsenvaltiolta kuluu hakemuksen jättämiseen; toteaa, että tämän järjestelmän avulla voidaan yksinkertaistaa hakemuksia jäsenvaltioiden kannalta, ja kehottaa komissiota nopeuttamaan hakemusten käsittelyä, jotta rahoitus voidaan myöntää ripeästi sen vaikutuksen maksimoimiseksi;

10.  kehottaa komissiota ennakoimaan kaikilta osin kauppapoliittisten päätösten vaikutuksia unionin työmarkkinoihin ottaen huomioon myös vaikutuksia koskevat näyttöön perustuvat tiedot, joita on korostettu EGR-hakemuksissa; kehottaa komissiota tekemään ennakkoon ja jälkikäteen perusteelliset vaikutustenarvioinnit, mukaan lukien sosiaalisten vaikutusten arviointi, joka kattaa mahdolliset vaikutukset työllisyyteen, kilpailukykyyn ja talouteen sekä vaikutukset pk-yrityksiin, ja varmistamaan samalla tehokkaan ennakkokoordinoinnin kauppapolitiikan pääosaston ja työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston välillä; kehottaa parlamenttia järjestämään säännöllisesti kansainvälisen kaupan valiokunnan sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan yhteisiä kuulemistilaisuuksia, jotta parannetaan kauppapolitiikan ja EGR:n välistä koordinointia ja sen seurantaa; pitää välttämättömänä tehostaa EGR:n käyttöä käsiteltäessä tuotannon siirtämistä ja alakohtaisia kriisejä, jotka johtuvat maailmanlaajuisen kysynnän vaihteluista; vastustaa painokkaasti kaikkia aloitteita, joissa nykymuotoisesta ja nykyisten määrärahojensa turvin toimivasta EGR:stä annetaan tukea tapauksissa, joissa unionissa on menetetty työpaikkoja unionin tasolla hyväksyttyjen kauppastrategioiden vuoksi, tulevat ja voimassa olevat kauppasopimukset mukaan luettuina; korostaa, että kauppa- ja teollisuuspolitiikan välille tarvitaan vahvaa johdonmukaisuutta ja että unionin kaupan suojatoimia on uudenaikaistettava;

11.  kehottaa komissiota myöntämään markkinatalousaseman ainoastaan kauppakumppaneille, jotka täyttävät komission asettamat viisi kriteeriä; kehottaa siksi komissiota ottamaan käyttöön selvän ja tehokkaan strategian, joka koskee markkinatalousaseman myöntämistä kolmansille maille, jotta säilytetään unionin yritysten kilpailukyky ja jatketaan ponnisteluja kaikenlaisen vilpillisen kilpailun torjumiseksi;

12.  tähdentää, että yksi EGR:n päätavoitteista on auttaa työntekijöitä, jotka ovat menettäneet työpaikkansa unionin tavara- tai palvelukaupassa tapahtuvan suuren muutoksen vuoksi, kuten asetuksen 2 artiklan a alakohdassa säädetään; pitää EGR:n tärkeänä tehtävänä huolehtia tuesta kauppakiistojen kielteisten seurausten vuoksi työttömäksi jääneille työntekijöille; kehottaa näin ollen komissiota selventämään, että työpaikkojen häviäminen, joka johtuu kauppakiistoista ja johtaa suureen muutokseen unionin tavara- tai palvelukaupassa, kuuluu täysin EGR:n soveltamisalaan;

13.  korostaa, ettei EGR voi missään tapauksessa korvata rakennemuutosten ennaltaehkäisyä ja estämistä koskevaa johdonmukaista politiikkaa; pitää tärkeänä aitoa unionin tason teollisuuspolitiikkaa, jolla luodaan kestävää ja osallistavaa kasvua;

14.  pyytää komissiota toteuttamaan alakohtaisia tutkimuksia globalisaation vaikutuksesta ja laatimaan niiden havaintojen perusteella ehdotuksia, joilla kannustetaan yrityksiä ennakoimaan toimialakohtaisia muutoksia ja valmistamaan työntekijöitään muutoksiin ennen irtisanomisia;

15.  painottaa, että jotkut jäsenvaltiot ovat käyttäneet mieluummin Euroopan sosiaalirahastoa (ESR) kuin EGR:ää, koska ESR:n yhteisrahoitusosuudet ovat korkeammat ja sen toimenpiteet toteutetaan nopeammin ja koska EGR:stä ei myönnetä ennakkorahoitusta ja sen hyväksymismenettely kestää kauan; katsoo kuitenkin, että uuteen asetukseen sisältyvillä yhteisrahoitusosuuden korotuksella ja nopeammilla haku- ja hyväksymismenettelyillä ratkaistaan osa näistä huolenaiheista; pitää valitettavana, ettei EGR:n tuki ole vielä saavuttanut irtisanottuja työntekijöitä kaikissa jäsenvaltioissa, ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään tätä tukea joukkoirtisanomisten yhteydessä;

16.  kiinnittää huomiota siihen, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan EGR-hakemuksen hyväksyminen kestää keskimäärin 41 viikkoa; toivoo, että menettelyjen nopeuttamiseksi toteutetaan kaikki voitava; panee tyytyväisenä merkille komission pyrkimykset minimoida viivästykset ja keventää hakuprosessia; korostaa, että on välttämätöntä vahvistaa jäsenvaltioiden valmiuksia tässä yhteydessä ja suosittelee painokkaasti, että kaikki jäsenvaltiot ryhtyvät toteuttamaan toimenpiteitä mahdollisimman pian; panee merkille, että monet jäsenvaltiot toimivat jo näin;

17.  toteaa, että jäsenvaltiot, työmarkkinaosapuolet ja yritykset eivät ole tarpeeksi tietoisia EGR:stä; kehottaa komissiota tehostamaan viestintäänsä jäsenvaltioille, kansallisille ja paikallisille ammattiyhdistysverkostoille ja kansalaisille; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään oikea-aikaisesti tietoisuutta EGR:stä työntekijöiden ja heidän edustajiensa keskuudessa, jotta varmistetaan, että mahdollisimman moni potentiaalinen edunsaaja tavoitetaan ja he hyötyvät EGR:n toimista, ja kehottaa edistämään tehokkaammin EGR:n avulla saavutettujen tuloksiin perustuvia etuisuuksia;

18.  muistuttaa pitävänsä tärkeinä suojatoimia, joilla estetään unionin rahoitusta saavia yrityksiä siirtämästä liiketoimintaansa muualle tietyn ajan kuluessa, koska silloin saatettaisiin tarvita uusia tukijärjestelmiä irtisanomisten vuoksi;

EGR:n edunsaajat

19.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen päätelmiin, joiden mukaan lähes kaikki EGR:n tukeen oikeutetut työntekijät ovat hyötyneet yksilöllisistä ja koordinoiduista toimenpiteistä, jotka oli mukautettu heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa, ja että lähes 50 prosenttia rahoitustukea saaneista työntekijöistä on työllistynyt uudestaan; toteaa, että varoja on jäänyt käyttämättä, koska joissakin jäsenvaltioissa EGR-ohjelmia ei ole pantu täytäntöön oikea-aikaisesti ja tehokkaasti; katsoo, että toimenpiteiden kohteena olevien edunsaajien tai heidän edustajiensa, työmarkkinaosapuolten, paikallisten työvoimatoimistojen ja muiden asiaan liittyvien sidosryhmien osallistuminen alustavaan arviointiin ja hakemuksen tekemiseen on olennaista positiivisten tulosten varmistamiseksi edunsaajille; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita innovatiivisten toimien ja ohjelmien kehittämisessä ja arvioimaan uudelleentarkasteluissaan, missä määrin yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin suunnittelussa ennakoitiin tulevia työmarkkinanäkymiä ja tulevaisuudessa vaadittavia taitoja ja missä määrin se oli sovitettu yhteen resurssitehokkaaseen ja kestävään talouteen siirtymisen kanssa; kehottaa jäsenvaltioita nykyisen asetuksen 7 artiklan mukaisesti toteuttamaan lisätoimia, jotta yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin suunnittelussa otetaan huomioon siirtyminen resurssitehokkaaseen ja kestävään talouteen; toteaa, että innovointi, älykäs erikoistuminen ja resurssitehokkuus ovat avain teollisuuden uudistamiseen ja talouden monipuolistamiseen;

20.  panee merkille, että komission jälkiarviointia koskevassa kertomuksessa analysoiduissa 73 hankkeessa vähintään 55-vuotiaiden edunsaajien osuus oli keskimäärin 15 prosenttia ja 15–24-vuotiaiden osuus 5 prosenttia; pitää siksi myönteisenä, että uudessa asetuksessa korostetaan vanhoja ja nuoria työntekijöitä ja että työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret on sisällytetty joihinkin hakemuksiin; panee merkille, että naispuolisten edunsaajien osuus oli keskimäärin 33 prosenttia ja miesten osuus 67 prosenttia; toteaa näiden lukujen kuvastavan työntekijöiden sukupuolijakaumaa, joka voi vaihdella alan mukaan; kehottaakin komissiota varmistamaan, että kaikissa EGR-hakemuksissa naisia ja miehiä kohdellaan yhdenvertaisesti, ja kehottaa jäsenvaltioita keräämään tietoja sukupuolinäkökulmasta selvittääkseen, kuinka se vaikuttaa naispuolisten edunsaajien uudelleentyöllistymisasteeseen; toteaa lisäksi, että joissakin EGR-hakemuksissa toimenpiteiden kohteena olevien edunsaajien määrä on pieni verrattuna tukeen oikeutettujen edunsaajien kokonaismäärään, minkä vuoksi investoitujen varojen vaikutus ei ehkä ole optimaalinen;

21.  katsoo, että työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten sisällyttäminen EGR-hakemuksiin edellyttää usein erityyppisiä toimenpiteitä, ja katsoo, että kaikkien toimijoiden, kuten työmarkkinaosapuolten ja paikallisten yhteisöryhmien, olisi oltava edustettuina kunkin ohjelman täytäntöönpanovaiheessa ja niiden olisi edistettävä tarvittavia toimia, joilla varmistetaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten mahdollisimman suuri osallistuminen; kannustaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että niillä on vahva johtava organisaatio, joka koordinoi ohjelman täytäntöönpanoa, varmistamaan kohdennetun ja kestävän tuen, jolla autetaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria saattamaan ohjelma päätökseen, sekä varmistamaan ohjelman varojen mahdollisimman kattavan maksatuksen; katsoo, että parempia käytäntöjä voitaisiin määrittää riippumattomassa uudelleentarkastelussa, jossa keskitytään erityisesti työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osallistumiseen; on painokkaasti sitä mieltä, että työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten sisällyttämistä koskevan poikkeuksen soveltamista olisi jatkettava, kunnes ohjelmakausi päättyy joulukuussa 2020;

22.  kehottaa komissiota sisällyttämään EGR:n väliarviointiin erityisen laadullisen ja määrällisen arvion EGR-tuesta työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleville nuorille, jotta voidaan etenkin panna täytäntöön nuorisotakuu ja saada aikaan tarvittavaa synergiaa kansallisten talousarvioiden, ESR:n ja nuorisotyöllisyysaloitteen kanssa;

23.  panee merkille, että jälkiarvioinnin mukaan kaikissa tarkastelluissa 73 tapauksessa toimilla tavoitettiin keskimäärin 78 prosenttia edunsaajista; toteaa tähän kuuluvan 20 tapausta, joissa edunsaajista saavutettiin 100 prosenttia tai enemmän; toteaa kuitenkin, että kaikissa tapauksissa enimmäistaso on 100 prosenttia, joten 100 prosenttia ylittävien lukujen käyttäminen vääristää tietoja ja antaa kuvan huomattavasti todellista korkeammasta määrästä; panee merkille, että sama koskee talousarvion toteutusastetta; kehottaa komissiota mukauttamaan lukujaan antaakseen tarkemman arvion saavutettujen edunsaajien määristä ja talousarvion toteutusasteista;

24.  pitää myönteisenä, että EGR:n yksilöllisen työnhakutuen ansiosta monet edunsaajat ovat – mikä tärkeintä – löytäneet uuden työpaikan ja voineet päivittää taitojaan koulutusohjelmien tai liikkuvuusavustusten kautta; on tyytyväinen myös siihen, että jotkut työntekijät ovat voineet ryhtyä yrittäjiksi yritysten perustamiseen tai yrityksen toiminnan jatkamiseen liittyvien EGR:n tukitoimien ansiosta; korostaa tästä syystä, että EGR:llä on raportoitu olevan merkittäviä myönteisiä vaikutuksia itsetunnon kohoamiseen, voimaantumisen tunteeseen ja motivaation kasvuun; tähdentää, että EGR:n tuki on lisännyt sosiaalista yhteenkuuluvuutta mahdollistamalla uudelleentyöllistymisen ja välttämällä negatiiviseen työttömyysloukkuun jäämisen;

25.  panee merkille, että jälkiarviointia koskevaan kertomukseen sisältyvien numerotietojen mukaan EGR:n edunsaajat ovat keskimääräistä vähemmän koulutettuja, minkä vuoksi heidän osaamisensa on heikommin siirrettävissä; toteaa, että normaalioloissa tämä vähentää heidän työllistymismahdollisuuksiaan ja lisää heidän haavoittuvuuttaan työmarkkinoilla; katsoo, että EGR voi tuottaa parhaalla tavalla unionin lisäarvoa, kun sillä tuetaan työntekijöiden ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien alhaisen osaamistason työntekijöiden koulutus- ja uudelleenkoulutusohjelmia, joissa asetetaan etusijalle työmarkkinoiden edellyttämät taidot ja joiden avulla mahdollistetaan yrittäjyys;

26.  panee merkille osana jälkiarviointia suoritetun tutkimuksen monitahoiset tulokset, joiden mukaan 35 prosenttia edunsaajista ilmoitti uuden työpaikan laadun olevan parempi tai paljon parempi, 24 prosenttia ilmoitti laadun pysyneen samana ja 41 prosenttia ilmoitti laadun olevan huonompi tai paljon huonompi; ottaa kuitenkin huomioon, ettei käytettävissä ole järjestelmällisiä tietoja arvioinnin perustaksi, ja suosittaa siksi, että komissio kerää yksityiskohtaisempaa tietoa EGR:n toimien vaikutuksista ja laadusta, jotta se voi myöhemmin suorittaa mahdollisesti tarvittavat korjaavat toimenpiteet;

EGR:n kustannustehokkuus ja lisäarvo

27.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita joustavoittamaan ja tehostamaan EGR:n talousarvion toteutusta keskittyen tuloksiin, vaikutuksiin ja lisäarvoon vaarantamatta kuitenkaan varojen asianmukaista ja avointa käyttöä ja sääntöjen noudattamista; katsoo, että hakumenettelyä olisi nopeutettava, jotta rahasto olisi tehokkaampi irtisanottujen työntekijöiden kannalta; on huolissaan EGR:ltä pyydettyjen varojen ja jäsenvaltioiden korvaamien määrien eroista, kun määrärahojen keskimääräinen käyttöaste on ainoastaan 45 prosenttia; kehottaakin komissiota arvioimaan huolellisesti heikon toteutusasteen taustalla olevia syitä ja ehdottamaan toimenpiteitä nykyisten pullonkaulojen hoitamiseksi ja varojen optimaalisen käytön varmistamiseksi; toteaa, että uudelleentyöllistymisaste EGR-tuen päätyttyä vaihtelee huomattavasti (4–86 prosenttia), ja korostaa siksi aktiivisten ja osallistavien työmarkkinatoimien merkitystä; toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa EGR-menot tuottavat johdonmukaisesti parempia tuloksia kuin muissa; ehdottaa, että komissio tarjoaa edelleen neuvontaa ja auttaa jäsenvaltioita jakamaan parhaita käytäntöjä EGR-varojen hakemiseksi ja käyttämiseksi, jotta voidaan varmistaa käytettyjen varojen ja uudelleentyöllistymisen maksimaalinen hyötysuhde;

28.  katsoo, että 60 prosentin yhteisrahoitusosuutta ei pitäisi korottaa;

29.  panee merkille, että komission jälkiarvioinnin mukaan keskimäärin vain 6 prosenttia EGR:n varoista käytettiin hallinto- ja johtamiskuluihin;

30.  toteaa, että sidosryhmien kuulemisissa esiin tullut kustannustehokkuuden tärkein aspekti oli uudelleentyöllistyneiden työntekijöiden määrä, koska nyt he maksavat veroja ja sosiaaliturvamaksuja työttömyyskorvauksen tai muiden sosiaalietuuksien nauttimisen sijaan;

31.  toteaa, että tietyissä EGR-tapauksissa EGR-asetuksen 7 artiklan 4 kohdan mukaisiin toimiin liittyy korkeampia kustannuksia, jotka heikentävät EGR-investoinnin kokonaisvaikutusta; kehottaa komissiota puuttumaan tällaisiin kustannuksiin ottamalla käyttöön raja-arvot;

32.  panee merkille jälkiarvioinnissa tehdyn ehdotuksen, jonka mukaan vaihtoehtoinen vaikutustenarviointi on tärkeä osatekijä pyrittäessä ymmärtämään EGR:n lisäarvoa; pitää valitettavana, että tällaista arviointia ei vielä ole otettu käyttöön;

33.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen päätelmään, jonka mukaan EGR on tuottanut todellista unionin lisäarvoa, kun siitä on osarahoitettu irtisanotuille työntekijöille tarkoitettuja palveluja tai avustuksia, joita ei yleensä ole saatavilla jäsenvaltioiden työllisyystukijärjestelmissä, mikä edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta Euroopassa; painottaa, että joissakin jäsenvaltioissa ei ole riittäviä sosiaaliturvajärjestelyjä, joilla voidaan vastata työpaikkansa menettäneiden työntekijöiden tarpeisiin;

34.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan kolmasosalla EGR:n rahoituksesta kompensoidaan kansallisia työntekijöiden tulotukijärjestelmiä tuottamatta unionin lisäarvoa; toteaa, että uudessa EGR-asetuksessa erityisten toimenpiteiden, kuten työnhakuavustusten ja työnantajille suunnattujen työllistämiskannustimien, kustannusten osuus on rajoitettu 35 prosenttiin koordinoidun paketin kokonaiskustannuksista, ja että EGR-tukea saavilla aloitteilla ei korvata jäsenvaltioiden kansallisten järjestelmiensä mukaisesti tarjoamia passiivisia sosiaalisen suojelun toimenpiteitä; painottaa, että EGR:ää ei voi käyttää korvaamaan yritysten velvoitteita työntekijöihinsä nähden; kehottaa lisäksi komissiota tarkentamaan EGR-asetuksen seuraavan tarkistamisen yhteydessä, että EGR:ää ei voi käyttää korvaamaan jäsenvaltioiden velvoitteita työttömäksi jääneitä työntekijöitä kohtaan;

35.  pitää valitettavana, että määrärahojen käyttöasteet vaihtelevat 3 prosentista 110 prosenttiin siten, että keskimääräinen käyttöaste on 55 prosenttia; katsoo, että tämä tilanne ilmentää joskus joko suunnittelu- tai täytäntöönpanovaiheen puutteita, ja sitä olisi kohennettava paremmin suunniteltujen ja paremmin täytäntöön pantujen hankkeiden avulla;

36.  pitää EGR:n rahoituksen vähentämistä valitettavana; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myöntämään lisätukea EGR:lle, jotta varmistetaan tarpeiden täyttäminen; kehottaa komissiota varmistamaan henkilöstön riittävyyden työmäärään nähden ja välttämään tarpeettomia viivästyksiä;

37.  katsoo, että EGR:n ja ESR:n toimia olisi käytettävä täydentämään toisiaan, jotta tuotetaan sekä erityisiä lyhyen aikavälin että yleisempiä pitkän aikavälin ratkaisuja; panee merkille päätelmän, jonka mukaan jäsenvaltiot yleisesti ottaen koordinoivat EGR:ää tehokkaasti ESR:n ja kansallisten työmarkkinatoimien kanssa ja että tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa ei havaittu yhdessäkään tapauksessa päällekkäisyyksiä tai kaksinkertaista rahoitusta;

38.  on tyytyväinen EGR:n toiminnasta vuosina 2013 ja 2014 laaditun komission kertomuksen havaintoon, jonka mukaan vuosina 2013 ja 2014 komissiolle ei ilmoitettu EGR-asetuksia koskevista sääntöjenvastaisuuksista eikä vuosina 2013–2014 käsitelty loppuun EGR:ää koskevia sääntöjenvastaisuuksia;

Vaikutus pk-yrityksiin

39.  panee merkille, että pk-yritysten osuus unionin kaikista yrityksistä on 99 prosenttia ja että ne työllistävät suuren enemmistön unionin työntekijöistä; on siksi huolestunut siitä, että EGR:llä on ollut vain hyvin vähäinen vaikutus pk-yrityksiin, vaikka ne voisivat selvästi olla tuen kohteina tiettyjen kriteereiden täyttyessä; panee merkille komission selityksen, jonka mukaan jatkojalostajien työntekijöitä ei ollut koskaan jätetty tahallisesti tuen ulkopuolelle, mutta kehottaa komissiota kohdistamaan EGR:n tukea paremmin pk-yrityksille, jotka ovat Euroopan talouden keskeisiä toimijoita, esimerkiksi korostamalla painokkaammin 8 artiklan 5 artiklan d kohdan säännöstä, joka koskee tarvetta yksilöidä irtisanovien yritysten tavarantoimittajat, jatkojalostajat tai alihankkijat, tai seuraamalla aiempia tapauksia, joissa EGR on hyödyttänyt pk-yrityksiä, yhteisötalouden yrityksiä ja osuuskuntia, edistääkseen parhaita käytäntöjä; korostaa, että pk-yritysten ja suuryritysten työntekijöiden välinen suhde on otettava entistä paremmin huomioon;

40.  katsoo, että tukikelpoisuuskynnystä koskevaa poikkeusta olisi käytettävä laajemmin erityisesti pk-yritysten hyväksi; korostaa nykyisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun järjestelyn merkitystä pk-yrityksille, koska sillä tehdään tapauskohtaisesti mahdolliseksi aluetason uudelleenjärjestely talouden aloilla, joihin kriisi tai globalisaatio on vaikuttanut; ottaa huomioon näiden säännösten mukaisesti tehtyjen hakemusten haasteet ja kehottaa komissiota auttamaan jäsenvaltioita niihin puuttumisessa, jotta EGR:stä tulee irtisanottujen työntekijöiden kannalta toimiva ratkaisu; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myös ”pienet ensin” -periaatteen huomioon hakemuksen suunnittelu- ja tekovaiheessa;

41.  panee merkille, että hakemukset ovat keskittyneet valmistusteollisuuteen ja rakennusalalle, erityisesti auto- ja ilmailuteollisuuden alalle, ja että tukea myönnetään pääasiallisesti suurille yrityksille; kehottaa jäsenvaltioita ja alueviranomaisia, joilla on yksinomainen toimivalta, tukemaan pk-yrityksistä, osuuskunnista ja yhteisötalouden yrityksistä työttömäksi jääviä työntekijöitä ennakoivasti käyttäen nykyisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdan tarjoamaa joustoa etenkin silloin, kun on kyse pk-yritysten kollektiivisista hakemuksista ja muista tukivälineistä, joilla annetaan enemmän tukea pk-yrityksille ja mahdollistetaan niiden laajempi osallistuminen; kehottaa myös tiedottamaan pk-yrityksille EGR:n niille tarjoamista mahdollisuuksista; korostaa, että tällaisia tapauksia, joissa pyritään auttamaan pk-yrityksiä, olisi pidettävä EGR:n tärkeimpänä lisäarvona;

42.  on tyytyväinen täytäntöönpanon jälkiarviointia koskevan komission kertomuksen havaintoon, jonka mukaan toimenpiteiden päättyessä on havaittavissa myönteinen yhteys yrittäjyyden edistämiseksi käytettyjen varojen ja itsenäisten ammatinharjoittajien määrän välillä; panee merkille, että kaikissa EGR-tapauksissa itsenäisten ammatinharjoittajien keskimääräinen osuus on pieni, viisi prosenttia, ja että starttirahan ja muiden kannustimien kaltaisilla toimilla olisi pyrittävä kannustamaan yrittäjiä; korostaa tässä yhteydessä elinikäisen oppimisen, mentoroinnin ja vertaisverkostojen merkitystä; katsoo, että EGR:n käyttöä yrittäjyyden ja start up -toiminnan tukemiseen voidaan edelleen parantaa joko yksinään tai ERI-rahastojen kaltaisten muiden rahastojen yhteydessä, mutta korostaa, että yrittäjyyden tukemisen olisi perustuttava kestäviin liiketoimintasuunnitelmiin; kehottaa jäsenvaltioita painottamaan naisten ja tyttöjen osallistumista yrittäjyysohjelmiin;

43.  suhtautuu myönteisesti usean jäsenvaltion pyrkimyksiin lisätä yrittäjyyttä ja yhteisötaloutta tukevia toimia, joita ovat starttiraha ja toimenpiteet, joilla edistetään yrittäjyyttä, yhteisötalouden osuuskuntia ja uusille yrittäjille tarkoitettuja palveluja;

Tietovaatimukset

44.  ottaa huomioon monet tilannetta mutkistavat tekijät, kuten tietojen mahdollisen puuttumisen, alueelliset ja kansalliset erityispiirteet, toisistaan poikkeavat makro- ja mikrotalouden olosuhteet, pienet otokset ja tietyt välttämättömät oletukset, ja katsoo, että komission toimintatavan olisi oltava tarkka ja avoin ja siinä olisi toteutettava toimia, joilla korjataan tällaista lähestymistapaa vaikeuttavat puutteet;

45.  korostaa, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan jotkut jäsenvaltiot eivät ole asettaneet uudelleenintegroitumista koskevia määrällisiä tavoitteita ja että nykyiset tiedot eivät riitä arvioimaan työntekijöiden uudelleentyöllistämiseksi toteutettujen toimien vaikuttavuutta; panee merkille komission toteamuksen, että EGR-asetukseen ei sisälly määrällisiä uudelleenintegroitumistavoitteita ja että eri EGR-toimenpiteitä voidaan arvioida muilla tavoin; suosittelee sen vuoksi, että jäsenvaltiot asettavat uudelleenintegroitumista koskevia määrällisiä tavoitteita ja erottelevat järjestelmällisesti EGR:n, ESR:n ja muut joukkoirtisanomisten kohteeksi joutuneita työntekijöitä varten suunnitellut kansalliset toimet; kehottaa komissiota myös antamaan tietoa työmarkkinoille uudelleen integroituneiden henkilöiden löytämien työpaikkojen tyypistä ja laadusta sekä EGR:n toimien avulla saavutetun integroitumisasteen keskipitkän aikavälin kehityssuunnista; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi lisäksi erotettava toisistaan kaksi pääasiallista EGR:n toimenpidetyyppiä, jotka ovat aktiiviset työmarkkinatoimet ja työntekijöille maksettava tulotuki, sekä annettava yksityiskohtaisempaa tietoa toimista, joihin yksittäiset osallistujat osallistuvat, jotta eri toimista voidaan laatia tarkempi kustannus-hyötyanalyysi; pyytää komissiota toimittamaan tietoja komission hylkäämistä EGR-hakemuksista ja hylkäämisperusteista;

46.  muistuttaa jäsenvaltioita niiden velvollisuudesta antaa tietoja uudelleentyöllistymisasteesta 12 kuukauden kuluttua toimien toteuttamisesta, jotta EGR:n vaikuttavuuden ja tehokkuuden tarpeellinen seuranta varmistetaan;

47.  painottaa tarvetta virtaviivaistaa kansallisia tilintarkastusmenettelyjä, jotta varmistetaan yhdenmukaisuus ja tehokkuus ja vältetään tarpeettomat päällekkäisyydet eritasoisia valvontatoimia toteuttavien elimien välillä;

48.  suosittelee, että lujitetaan tiedonkulkua ja tukijärjestelyjä kansallisten yhteyshenkilöiden ja avun toimittamisesta vastaavien alueellisten tai paikallisten kumppanien välillä;

49.  suosittelee säännöllisempiä vertaisarviointeja, jäsenvaltioiden välistä vaihtoa sekä uusien EGR-tapausten yhdistämistä aiempiin tapauksiin, jotta voidaan vaihtaa hyviä käytäntöjä ja toteutuksesta saatuja kokemuksia; kehottaa siksi luomaan parhaiden käytäntöjen foorumin, joka on helposti saavutettavissa ja jolla tuetaan integroitujen ratkaisujen vaihdon parantamista;

50.  panee merkille Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun huolen siitä, miten EGR:n tuoma hyöty lasketaan; korostaa tarvetta lisätä tulosindikaattoreita koskevia vaatimuksia;

51.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita säilyttämään nykyisen EGR-asetuksen hoitajille tarkoitettuja avustuksia koskevat säännökset; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita kehittämän joustavia työskentely- ja koulutustoimia ja sijoittamaan nämä toimet mahdollisuuksien mukaan paikallisyhteisöihin, sillä monen työttömäksi jääneen naispuolisen työntekijän mahdollisuudet liikkua paikasta toiseen saattavat olla huonommat perheeseen liittyvien hoitovelvollisuuksien takia;

52.  kehottaa toimivaltaisia alue- ja paikallisviranomaisia, työmarkkinaosapuolia ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä koordinoimaan työmarkkinatoimijoiden ponnisteluja, jotta EGR:n rahoitustuki on helpommin saatavilla tulevien irtisanomisten yhteydessä; kehottaa lisäksi työmarkkinaosapuolia osallistumaan tiiviimmin rahaston seuranta- ja arviointitoimiin ja kutsumaan mukaan erityisesti naisten sidosryhmien edustajia, jotta sukupuolinäkökohdat voidaan ottaa paremmin huomioon;

53.  kehottaa komissiota harkitsemaan asetuksen 20 artiklassa tarkoitetun EGR-tapausten arvioinnin delegoimista Eurofoundille; katsoo, että tällaisessa ehdotuksessa komissio voisi myöntää Eurofoundille tarvittavat rahoitusvarat, jotka vastaavat arvioiden laatimiseen ja henkilöstövoimavaroihin liittyviä EGR:n nykyisiä kustannuksia; toteaa lisäksi, että koska asianmukaisen tiedon puute on arviointien parantamisen suurin este, komissio voisi edellyttää jäsenvaltioiden toimittavan nämä tiedot Eurofoundille;

o
o   o

54.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 855.
(2)EUVL L 167, 29.6.2009, s. 26.
(3)EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.
(4)EUVL C 56 E, 26.2.2013, s. 119.
(5)EUVL C 308 E, 20.10.2011, s. 30.
(6)EUVL C 440, 30.12.2015, s. 23.


Tarkistusten hyväksyminen komission ehdotukseen (työjärjestyksen 61 artiklan 2 kohdan tulkinta)
PDF 133kWORD 38k
Euroopan parlamentin päätös 15. syyskuuta 2016 tarkistusten hyväksymisestä komission ehdotukseen (työjärjestyksen 61 artiklan 2 kohdan tulkinta) (2016/2218(REG))
P8_TA(2016)0362

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtajan 13. syyskuuta 2016 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 226 artiklan,

1.  päättää lisätä työjärjestyksen 61 artiklan 2 kohtaan tulkinnan seuraavasti:""Mikään ei estä parlamenttia päättämästä pitää tarvittaessa loppukeskustelua asiasta vastaavan valiokunnan, jolle asia on palautettu, mietinnön johdosta.""

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.

Oikeudellinen huomautus