Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 25. lokakuuta 2016 - StrasbourgLopullinen painos
DNA-tietoja koskeva automaattinen tietojenvaihto Tanskassa *
 Sormenjälkitietoja koskeva automaattinen tietojenvaihto Tanskassa *
 EU:n ja Kiinan välinen sopimus diplomaattipassin haltijoiden lyhytaikaista oleskelua koskevasta viisumivapaudesta ***
 Rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevat tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivät jäsenvaltiot ***I
 Jean-Marie Le Penin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 Jane Collinsin erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskeva pyyntö
 Mario Borghezion erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskeva pyyntö
 Rautatieliikenteen tilastot tavaroita, matkustajia ja onnettomuuksia koskevien tietojen keruun osalta ***II
 Sisävesiväylien/sisävesiliikenteen tavarakuljetusten tilastot (säädösvallan ja täytäntöönpanovallan siirtäminen) ***II
 Tullirikkomuksia ja -seuraamuksia koskeva unionin oikeudellinen kehys ***I
 Lisätalousarvioesitys nro 3/2016: Toimielinten turvallisuus
 EU:n Iranin-strategia ydinsopimuksen jälkeen
 Korruption torjunta ja jatkotoimenpiteet CRIM-erityisvaliokunnan päätöslauselman johdosta
 Ihmisoikeudet ja muuttoliike kolmansissa maissa
 Yritysten vastuu kolmansissa maissa tehdyistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista
 Nesteytettyä maakaasua ja kaasun varastointia koskeva EU:n strategia
 Kalastuksen valvonnan yhdenmukaistaminen Euroopassa
 Keski- ja Itä-Euroopan liikenneinfrastruktuurin yhteyksien ja saavutettavuuden parantaminen
 Demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskeva EU:n järjestelmä

DNA-tietoja koskeva automaattinen tietojenvaihto Tanskassa *
PDF 233kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. lokakuuta 2016 esityksestä neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi DNA-tietoja koskevan automaattisen tietojenvaihdon aloittamisesta Tanskassa (11219/2016 – C8-0340/2016 – 2016/0813(CNS))
P8_TA(2016)0391A8-0289/2016

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston esityksen (11219/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Amsterdamin sopimuksella, 39 artiklan 1 kohdan ja siirtymämääräyksistä tehdyssä pöytäkirjassa N:o 36 olevan 9 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0340/2016),

–  ottaa huomioon rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi 23. kesäkuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/615/YOS(1) ja erityisesti sen 33 artiklan,

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman rajatylittävän lainvalvontayhteistyön vahvistamisesta EU:ssa: ”Prümin päätöksen” täytäntöönpano ja eurooppalainen tietojenvaihtomalli(2),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman Euroopan turvallisuusagendasta(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0289/2016),

1.  hyväksyy neuvoston esityksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 210, 6.8.2008, s. 1.
(2)EUVL C 181, 19.5.2016, s. 67.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0269.


Sormenjälkitietoja koskeva automaattinen tietojenvaihto Tanskassa *
PDF 233kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. lokakuuta 2016 esityksestä neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi sormenjälkitietoja koskevan automaattisen tietojenvaihdon aloittamisesta Tanskassa (11220/2016 – C8-0341/2016 – 2016/0814(CNS))
P8_TA(2016)0392A8-0288/2016

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston esityksen (11220/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Amsterdamin sopimuksella, 39 artiklan 1 kohdan ja siirtymämääräyksistä tehdyssä pöytäkirjassa N:o 36 olevan 9 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0341/2016),

–  ottaa huomioon rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi 23. kesäkuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/615/YOS(1) ja erityisesti sen 33 artiklan,

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman rajatylittävän lainvalvontayhteistyön vahvistamisesta EU:ssa: ”Prümin päätöksen” täytäntöönpano ja eurooppalainen tietojenvaihtomalli(2),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman Euroopan turvallisuusagendasta(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0288/2016),

1.  hyväksyy neuvoston esityksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 210, 6.8.2008, s. 1.
(2)EUVL C 181, 19.5.2016, s. 67.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0269.


EU:n ja Kiinan välinen sopimus diplomaattipassin haltijoiden lyhytaikaista oleskelua koskevasta viisumivapaudesta ***
PDF 229kWORD 43k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. lokakuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Kiinan kansantasavallan välisen diplomaattipassin haltijoiden lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (15470/2015 – C8‑0110/2016 – 2015/0293(NLE))
P8_TA(2016)0393A8-0281/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (15470/2015),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Kiinan kansantasavallan väliseksi sopimukseksi diplomaattipassin haltijoiden lyhytaikaista oleskelua koskevasta viisumivapaudesta (15469/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0110/2016),

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0281/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Kiinan kansantasavallan hallituksille ja parlamenteille.


Rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevat tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivät jäsenvaltiot ***I
PDF 233kWORD 44k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. lokakuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 1303/2013 muuttamisesta eräiden rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien jäsenvaltioiden varainhoitoa koskevien tiettyjen säännösten osalta (COM(2016)0418 – C8-0238/2016 – 2016/0193(COD))
P8_TA(2016)0394A8-0292/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0418),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 177 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0238/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2016 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 21. syyskuuta 2016 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A8-0292/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 25. lokakuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/... antamiseksi asetuksen (EU) N:o 1303/2013 muuttamisesta eräiden rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien jäsenvaltioiden varainhoitoa koskevien tiettyjen säännösten osalta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2016/2135.)

(1)Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.


Jean-Marie Le Penin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
PDF 160kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätös 25. lokakuuta 2016 Jean-Marie Le Penin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2016/2108(IMM))
P8_TA(2016)0395A8-0301/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Jean-Marie Le Penin koskemattomuuden pidättämistä koskevat, Pariisin muutoksenhakutuomioistuimen yleisen syyttäjän 14. maaliskuuta 2016 välittämät kaksi pyyntöä, jotka liittyvät Pariisin alioikeudessa vireillä oleviin kahteen asiasisällöltään samaan (rotuvihaan yllyttäminen) asiaan (2211/15/21 ja 2226/15/9) ja joista ilmoitettiin täysistunnossa 8. kesäkuuta 2016,

–  on kuullut Jean-Marie Le Peniä työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Ranskan tasavallan perustuslain 26 pykälän,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0301/2016),

Α.  ottaa huomioon, että Pariisin alioikeuden kaksi tutkintatuomaria on pyytänyt Jean-Marie Le Penin koskemattomuuden pidättämistä rikosepäilyn vuoksi;

Β.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

C.  ottaa huomioon, että Ranskan tasavallan perustuslain 26 pykälän nojalla ketään parlamentin jäsentä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää, pitää vangittuna tai tuomita heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella ja että ketään parlamentin jäsentä ei saa pidättää rikoksen tai rikkomuksen vuoksi taikka riistää hänen vapauttaan tai rajoittaa sitä muilla tavoin ilman parlamentin suostumusta;

D.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa määrätään, että Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella;

E.  toteaa tällä pyrittävän varmistamaan, että Euroopan parlamentin jäsenillä on pääsääntöisesti oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä, mutta huomauttaa, että tämä oikeus ei anna lupaa herjaukseen, panetteluun, vihaan yllyttämiseen, kunnianloukkaukseen tai muuhun ilmaisuun, joka on vastoin unionin perusoikeuskirjan 21 artiklaa;

F.  toteaa, että parlamentaarista koskemattomuutta koskevia määräyksiä on tulkittava unionin perussopimuksiin kirjattujen arvojen, tavoitteiden ja periaatteiden perusteella;

G.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin jäsenen tapauksessa kyseinen koskemattomuus kattaa jäsenen Euroopan parlamentin virallisissa kokouksissa ilmaisemien mielipiteiden lisäksi myös jäsenen muissa tilanteissa, esimerkiksi tiedotusvälineissä, ilmaisemat mielipiteet, kun ”ilmaistun mielipiteen ja parlamentaaristen tehtävien välillä on yhteys”;

H.  ottaa huomioon, että Jean-Marie Le Peniä syytetään siitä, että hän yllyttää julkisesti rotuvihaan videotallenteessa, joka julkaistiin internetissä 6. kesäkuuta 2014;

I.  toteaa, että kiistanalaisen ilmaisun ja Jean-Marie Le Penin parlamentaaristen tehtävien välillä ei ole yhteyttä ja että tämän vuoksi Jean-Marie Le Pen ei ole tehnyt tekoaan hoitaessaan Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviä;

J.  katsoo, että asiassa ei ole syytä epäillä fumus persecutionis -olettamaa, eli sitä, että Jean-Marie Le Penin poliittista toimintaa pyritään vahingoittamaan;

1.  päättää pidättää Jean-Marie Le Penin koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Ranskan tasavallan toimivaltaisille viranomaisille.

(1)Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T‑345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579; unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI:EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.


Jane Collinsin erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskeva pyyntö
PDF 161kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätös 25. lokakuuta 2016 Jane Collinsin erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskevasta pyynnöstä (2016/2087(IMM))
P8_TA(2016)0396A8-0297/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Jane Collinsin esittämän, 3. toukokuuta 2016 päivätyn pyynnön, joka koskee hänen erioikeuksiensa ja vapauksiensa puolustamista High Court of Justicen Queen’s Bench Divisionissa Lontoossa vireillä olevassa siviilioikeudenkäynnissä (kanne n:o HQ14DO4882) ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 11. toukokuuta 2016,

–  on kuullut Jane Collinsia edustanutta James Carveria työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 7, 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan sekä 7 ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0297/2016),

A.  toteaa, että Jane Collins on pyytänyt parlamentaaristen erioikeuksiensa ja vapauksiensa puolustamista High Court of Justicen Queen’s Bench Divisionissa Lontoossa häntä vastaan vireillä olevassa siviilioikeudenkäynnissä;

B.  toteaa, että ensinnäkin pyyntö koskee sen pöytäkirjan 7 artiklassa tarkoitetun Euroopan parlamentin jäsenten oikeuden puolustamista, jonka mukaan Euroopan parlamentin jäsenten vapaalle liikkuvuudelle heidän matkustaessaan Euroopan parlamentin kokouspaikkaan tai heidän palatessaan sieltä ei aseteta hallinnollisia tai muita esteitä;

C.  toteaa, että tämä osa pyynnöstä liittyy siihen, että Jane Collinsia väitetään estetyn matkustamasta parlamentin kokouksiin häntä vastaan vireille pannun oikeudenkäyntimenettelyn aikataulujärjestelyllä;

D.  katsoo kuitenkin, että pöytäkirjan 7 artiklaa ei sovelleta rajoituksiin, jotka aiheutuvat oikeudenkäyntimenettelystä, koska niihin sovelletaan pöytäkirjan 8 ja 9 artiklaan sisältyviä erityisiä sääntöjä(2), ja näin ollen parlamentaarisen erioikeuden puolustamista koskevaa pyyntöä ei voida ottaa käsiteltäväksi siltä osin kuin se liittyy pöytäkirjan 7 artiklaan;

E.  toteaa, että toiseksi pyyntö koskee sen pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 artiklan mukaisen vapauden puolustamista, jonka mukaan Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella;

F.  toteaa, että tämä osa pyynnöstä liittyy siihen, että Jane Collinsia vastaan on Yhdistyneessä kuningaskunnassa nostettu kanne vahingonteoista, myös törkeistä vahingonteoista, jotka aiheutuvat väitetystä kunnianloukkauksesta, ja esitetty vaatimus, että hänet määrätään lopettamaan kiistanalaisten lausuntojen uudelleen esittäminen;

G.  toteaa, että kunnianloukkaussyyte koskee Jane Collinsin puoluekokouksessa esittämiä syytöksiä;

H.  toteaa, että pöytäkirjan 8 artiklassa myönnettyä parlamentaarista koskemattomuutta sovelletaan vain Euroopan parlamentin jäsenten tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiin mielipiteisiin;

I.  toteaa, että Euroopan parlamentin jäsenten Euroopan parlamentin tilojen ulkopuolella esittämien lausuntojen katsotaan olevan heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaistuja ainoastaan, jos ne ovat subjektiivisia arvioita, jotka liittyvät suoraan ja ilmiselvästi kyseisten tehtävien hoitoon(3);

J.  katsoo kuitenkin, ettei suoraa, ilmiselvää yhteyttä kiistanalaisten lausuntojen ja Jane Collinsin Euroopan parlamentin jäsenenä hoitamien tehtävien välillä ole, koska kyseiset lausunnot eivät liity hänen toimintaansa Euroopan parlamentin jäsenenä eivätkä Euroopan unionin politiikkaan ja koska ne annettiin kansallisen poliittisen keskustelun yhteydessä;

K.  toteaa, etteivät kiistanalaiset lausunnot näin ollen kuulu pöytäkirjan 8 artiklan soveltamisalaan;

1.  päättää olla puolustamatta Jane Collinsin erioikeuksia ja vapauksia;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisille, tuomari Warby mukaan luettuna.

(1)Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C‑200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI:EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T‑346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.
(2)Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, 49 ja 51 kohta.
(3)Unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543.


Mario Borghezion erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskeva pyyntö
PDF 159kWORD 46k
Euroopan parlamentin päätös 25. lokakuuta 2016 Mario Borghezion erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskevasta pyynnöstä (2016/2028(IMM))
P8_TA(2016)0397A8-0312/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Mario Borghezion esittämän, 5. tammikuuta 2016 päivätyn pyynnön, joka koskee hänen erioikeuksiensa ja vapauksiensa puolustamista Milanon tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosoikeudenkäynnissä (RGNR nro 41838/13, RG GIP nro 12607/14) ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 1. helmikuuta 2016,

–  on kuullut Mario Borgheziota työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Italian lain nro 205/1993 1 pykälän 1 kohdan A momentin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan sekä 7 ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0312/2016),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin jäsen Mario Borghezio on esittänyt pyynnön koskemattomuutensa puolustamiseksi pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan nojalla Milanon tuomioistuimessa vireillä olevan rikosoikeudenkäynnin yhteydessä; ottaa huomioon, että yleisen syyttäjän viraston antaman ilmoituksen mukaan Mario Borghezion väitetään esittäneen erään radio-ohjelman aikana näkemyksiä, jotka perustuvat rodulliseen ylemmyyteen ja rotuvihaan tai etniseen vihaan, mikä on rangaistavaa käytöstä Italian lain nro 205/1993 1 pykälän a momentin nojalla;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 oleva 8 artikla ja 9 artikla ovat toisensa poissulkevia(2); ottaa huomioon, että käsiteltävä tapaus koskee ainoastaan Euroopan parlamentin jäsenen ilmaisemia mielipiteitä, joiden väitetään olevan syrjiviä; ottaa huomioon, että tämän vuoksi yksinomaan pöytäkirjan 8 artiklan soveltaminen on itsestään selvää;

C.  ottaa huomioon, että pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella;

D.  toteaa Euroopan unionin tuomioistuimen todenneen, että jotta mielipiteeseen sovelletaan koskemattomuutta, Euroopan parlamentin jäsenen on täytynyt esittää se tehtäviään hoitaessaan, mikä näin ollen merkitsee vaatimusta siitä, että ilmaistun mielipiteen ja parlamentaaristen tehtävien välillä on yhteys; huomauttaa, että tällaisen yhteyden on oltava suora ja ilmeinen(3);

E.  ottaa huomioon, että kyseisessä radio-ohjelmassa Mario Borgheziota pyydettiin kommentoimaan erään Italian hallituksen jäsenen nimitystä ja pätevyyttä eli vasta nimitettyä integraatioministeriä;

F.  katsoo, että tapauksen tosiasiat, jotka ovat käyneet ilmi oikeudellisten asioiden valiokunnalle toimitetuista asiakirjoista ja valiokunnassa järjestetyssä kuulemisessa, osoittavat, että Mario Borghezion haastattelun aikana esittämien lausumien ja hänen parlamentaaristen tehtäviensä välillä ei ole suoraa eikä ilmeistä yhteyttä;

G.  katsoo erityisesti, että Mario Borghezion väitetysti esittämät lausumat ylittävät sävyn, jota poliittisessa keskustelussa yleisesti käytetään, ja lisäksi ne ovat täysin epäparlamentaarisia luonteeltaan; katsoo, että ne ovat Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan vastaisia ja että sen vuoksi ei voida katsoa, että ne olisi esitetty Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviä hoidettaessa;

H.  katsoo, että Mario Borghezion ei voida sen vuoksi katsoa hoitaneen Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviä näin toimiessaan;

I.  ottaa huomioon, että unionin tuomioistuin on katsonut, että kun Euroopan parlamentin jäsentä vastaan on pantu vireille oikeudenkäynti kansallisessa tuomioistuimessa ja kun kansalliselle tuomioistuimelle on ilmoitettu, että kyseisen jäsenen erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskeva menettely, sellaisena kuin siitä määrätään parlamentin työjärjestyksessä, on aloitettu, kansallisen tuomioistuimen on lykättävä oikeudenkäyntiä ja pyydettävä Euroopan parlamenttia antamaan lausuntonsa mahdollisimman nopeasti(4); toteaa, että Milanon tuomioistuin, jossa oikeudenkäynti Mario Borgheziota vastaan oli aloitettu, kieltäytyi lykkäämästä oikeudenkäyntiä ja määräsi, että sitä oli jatkettava siitä huolimatta, että Mario Borghezio oli esittänyt pyynnön unionin tuomioistuimen asiaankuuluvan oikeuskäytännön mukaisesti;

1.  päättää olla puolustamatta Mario Borghezion erioikeuksia ja vapauksia;

2.  pitää valitettavana, että Milanon tuomioistuin kieltäytyi lykkäämästä Mario Borgheziota vastaan aloitettua oikeudenkäyntiä unionin tuomioistuimen asiaankuuluvasta oikeuskäytännöstä huolimatta;

3.  odottaa Italian viranomaisten noudattavan aina unionin tuomioistuimen noudattamaa periaatetta, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin on velvollinen lykkäämään oikeudenkäyntiä, kun Euroopan parlamentin jäsenen erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskeva pyyntö on esitetty;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Italian tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle ja Mario Borgheziolle.

(1)Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI:EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.
(2)Edellä mainitut yhdistetyt asiat C-200/07 ja C-201/07, Marra, 45 kohta.
(3)Edellä mainittu asia C-163/10, Patriciello, 33 ja 35 kohta.
(4)Edellä mainitut yhdistetyt asiat C-200/07 ja C-201/07, Marra, 43 kohta.


Rautatieliikenteen tilastot tavaroita, matkustajia ja onnettomuuksia koskevien tietojen keruun osalta ***II
PDF 231kWORD 44k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. lokakuuta 2016 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi rautatieliikenteen tilastoista asetuksen (EY) N:o 91/2003 muuttamisesta tavaroita, matkustajia ja onnettomuuksia koskevien tietojen keruun osalta (10000/1/2016 – C8-0365/2016 – 2013/0297(COD))
P8_TA(2016)0398A8-0300/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (10000/1/2016 – C8‑0365/2016),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0611),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A8‑0300/2016),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1)Hyväksytyt tekstit, 11.3.2014, P7_TA(2014)0197.


Sisävesiväylien/sisävesiliikenteen tavarakuljetusten tilastot (säädösvallan ja täytäntöönpanovallan siirtäminen) ***II
PDF 245kWORD 44k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. lokakuuta 2016 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi sisävesiväylien/sisävesiliikenteen tavarakuljetusten tilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 1365/2006 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse säädösvallan ja täytäntöönpanovallan siirtämisestä komissiolle tiettyjen toimenpiteiden hyväksymiseksi (09878/1/2016 – C8-0358/2016 – 2013/0226(COD))
P8_TA(2016)0399A8-0298/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

—  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (09878/1/2016 – C8‑0358/2016),

—  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0484),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan,

—  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A8‑0298/2016),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1)Hyväksytyt tekstit, 11.3.2014, P7_TA(2014)0180.


Tullirikkomuksia ja -seuraamuksia koskeva unionin oikeudellinen kehys ***I
PDF 426kWORD 75k
Euroopan parlamentin tarkistukset 25. lokakuuta 2016 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tullirikkomuksia ja -seuraamuksia koskevasta unionin oikeudellisesta kehyksestä (COM(2013)0884 – C8-0033/2014 – 2013/0432(COD))(1)
P8_TA(2016)0400A8-0239/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 viite
ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 33 artiklan,
ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 33 ja 114 artiklan,
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 a kappale (uusi)
1 a.   Tämän direktiivin olisi oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/20131 mukainen.
___________________
1 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 952/2013, annettu 9 päivänä lokakuuta 2013, unionin tullikoodeksista (EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1).
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Sen vuoksi tullirikkomusten ja ‑seuraamusten osalta noudatetaan 28:aa erilaista oikeudellista kehystä. Tästä johtuu, että unionin tullilainsäädännön rikkomista ei kohdella samalla tavalla kaikkialla unionissa ja että kussakin tapauksessa määrättävissä olevat seuraamukset ovat luonteeltaan ja vakavuudeltaan erilaisia riippuen siitä, missä jäsenvaltiossa ne määrätään.
(2)  Sen vuoksi tullirikkomusten ja ‑seuraamusten osalta noudatetaan 28:aa erilaista oikeudellista kehystä. Tästä johtuu, että unionin tullilainsäädännön rikkomista ei kohdella samalla tavalla kaikkialla unionissa ja että kussakin tapauksessa määrättävissä olevat seuraamukset ovat luonteeltaan ja vakavuudeltaan erilaisia riippuen siitä, missä jäsenvaltiossa ne määrätään, ja ne johtavat mahdollisesti jäsenvaltioiden tulojen menetyksiin ja vääristävät kaupankäyntiä.
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Tällainen jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien erilaisuus ei vaikuta pelkästään tulliliiton optimaaliseen hallinnointiin, vaan myös estää talouden toimijoiden tasavertaisten toimintamahdollisuuksien toteutumista tulliliitossa, koska se vaikuttaa toimijoiden mahdollisuuteen käyttää tulliyksinkertaistuksia ja -helpotuksia.
(3)  Tällainen jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien erilaisuus ei vaikuta pelkästään tulliliiton optimaaliseen hallinnointiin ja avoimuuteen, joita tarvitaan sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseen sen suhteen, miten eri tulliviranomaiset käsittelevät rikkomuksia, vaan myös estää talouden toimijoiden, joihin sovelletaan jo erilaisia sääntöjä unionissa, tasavertaisten toimintamahdollisuuksien toteutumista tulliliitossa, koska se vaikuttaa toimijoiden mahdollisuuteen käyttää tulliyksinkertaistuksia ja -helpotuksia.
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Olisi laadittava luettelo käyttäytymistavoista, joita olisi pidettävä unionin tullilainsäädäntöä rikkovina ja seuraamuksia aiheuttavina. Kyseisten tullirikkomusten olisi kokonaisuudessaan koskettava sellaisesta tullilainsäädännöstä johtuvia velvoitteita, jossa viitataan suoraan koodeksiin. Tässä direktiivissä ei määritetä, olisiko jäsenvaltioiden sovellettava hallinnollisia vai rikosoikeudellisia seuraamuksia kyseisiin tullirikoksiin.
(6)  Tässä direktiivissä olisi esitettävä luettelo käyttäytymistavoista, joita olisi pidettävä unionin tullilainsäädäntöä rikkovina ja seuraamuksia aiheuttavina. Kyseisten tullirikkomusten olisi kokonaisuudessaan koskettava sellaisesta tullilainsäädännöstä johtuvia velvoitteita, jossa viitataan suoraan koodeksiin. Tässä direktiivissä säädetään, että jäsenvaltioiden olisi sovellettava muita kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia kyseisiin tullirikoksiin. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava säätää kansallisen lainsäädännön ja unionin oikeuden mukaisesti rikosoikeudellisten seuraamusten määräämisestä muiden kuin rikosoikeudellisen seuraamusten sijasta, jos asianomaisen rikkomuksen luonne ja vakavuus niin edellyttää, jotta määrätty seuraamus on tehokas, oikeasuhteinen ja varoittava.
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)   Ensimmäiseen käyttäytymisluokkaan olisi kuuluttava ankaran vastuun alaiset tullirikkomukset, joissa ei tarvita minkäänlaisia subjektiivisia syitä, koska asianomaiset velvoitteet ovat luonteeltaan objektiivisia ja niiden täyttämisestä vastaavat henkilöt eivät voi jättää huomioimatta niiden olemassaoloa ja sitovuutta.
Poistetaan.
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 8 kappale
(8)   Toiseen ja kolmanteen käyttäytymisluokkaan olisi kuuluttava tullirikkomukset, jotka tehdään tuottamuksellisesti tai tarkoituksellisesti ja joissa vastuun aiheutuminen edellyttää subjektiivista syytä.
Poistetaan.
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)  Oikeusvarmuuden varmistamiseksi olisi säädettävä, että tulliviranomaisten erehdyksestä johtuvia toimia ja laiminlyöntejä ei tulisi pitää tullirikkomuksena.
(10)  Oikeusvarmuuden varmistamiseksi olisi säädettävä, että koodeksissa tarkoitetut tulliviranomaisten erehdyksestä johtuvat toimet ja laiminlyönnit eivät muodosta tullirikkomusta.
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 kappale
(12)  Jäsenvaltioiden kansallisten seuraamusjärjestelmien lähentämiseksi olisi vahvistettava seuraamusten asteikko, joka kuvastaa tullirikkomusten eri luokkia ja niiden vakavuutta. Tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten määräämiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon erityiset raskauttavat tai lieventävät asianhaarat sovellettavien seuraamusten tyyppiä ja tasoa määrittäessään.
(12)  Jäsenvaltioiden kansallisten seuraamusjärjestelmien lähentämiseksi olisi vahvistettava seuraamusten asteikko, joka kuvastaa tullirikkomusten vakavuutta. Tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten määräämiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon erityiset raskauttavat tai lieventävät asianhaarat sovellettavien seuraamusten tyyppiä ja tasoa määrittäessään.
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 a kappale (uusi)
(12 a)   Ainoastaan tapauksissa, joissa vakavat rikkomukset eivät liity vilpin kohteena oleviin tulleihin vaan asianomaisen tavaran arvoon, esimerkiksi teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvien rikkomusten tai kiellettyjen tai rajoitettujen tavaroiden tapauksissa, tulliviranomaisten määräämän seuraamuksen olisi perustuttava tavaroiden arvoon.
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 kappale
(13)  Tullirikkomuksia koskevissa menettelyissä vanhentumisaika olisi vahvistettava neljäksi vuodeksi, joka alkaa kulua tullirikkomuksen tekopäivänä tai, kun kyseessä on jatkuva tai toistuva rikkomus, päivänä, jona kyseisen rikkomuksen aiheuttava käyttäytyminen lakkaa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tullirikkomusta koskevaan tutkimukseen tai oikeudenkäyntiin liittyvä toimi keskeyttää vanhentumisajan kulumisen. Jäsenvaltiot voivat säätää, missä tapauksissa vanhentumisaika keskeytyy. Näiden menettelyjen vireillepanon tai jatkamisen ei pitäisi enää olla mahdollista kahdeksan vuoden kuluttua, kun taas seuraamuksen toimeenpanon vanhentumisajan olisi oltava kolme vuotta.
(13)  Tullirikkomuksia koskevissa menettelyissä vanhentumisaika olisi vahvistettava neljäksi vuodeksi, joka alkaa kulua tullirikkomuksen tekopäivänä tai, kun kyseessä on jatkuva tai toistuva rikkomus, päivänä, jona kyseisen rikkomuksen aiheuttava käyttäytyminen lakkaa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että samaa tullirikkomusta koskevaan tutkimukseen tai oikeudenkäyntiin liittyvä toimi tai rikkomuksesta vastuussa olevan henkilön toimi keskeyttää vanhentumisajan kulumisen. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää, missä tapauksissa vanhentumisaika on keskeytettävä. Kaikkia menettelyjä olisi pidettävä vanhentuneina vanhentumisajan keskeytymisestä huolimatta kahdeksan vuoden kuluttua, kun taas seuraamuksen toimeenpanon vanhentumisajan olisi oltava kolme vuotta.
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 14 kappale
(14)  Olisi säädettävä mahdollisuudesta keskeyttää tullirikkomuksia koskevat hallinnolliset menettelyt, kun samaa henkilöä vastaan on pantu vireille rikoskanne samasta asiasta. Hallinnollisia menettelyjä olisi voitava jatkaa rikoskanteen päätöksen saattamisen jälkeen ainoastaan tiukasti ne bis in idem ‑periaatetta noudattaen.
(14)  Olisi säädettävä mahdollisuudesta keskeyttää tullirikkomuksia koskevat hallinnolliset menettelyt, kun samaa henkilöä vastaan on pantu vireille rikoskanne samasta asiasta. Hallinnollisia menettelyjä olisi voitava jatkaa rikoskanteen päätöksen saattamisen jälkeen ainoastaan noudattaen tiukasti ne bis in idem -periaatetta, jonka mukaan samasta rikoksesta ei voida rangaista kahta kertaa.
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 a kappale (uusi)
(15 a)   Tämän direktiivin yleisenä tavoitteena on varmistaa unionin tullilainsäädännön tehokas täytäntöönpano. Tämän direktiivin säädöskehys ei kuitenkaan mahdollista yhdennettyä lähestymistapaa täytäntöönpanoon eikä valvontaan, tarkastukseen ja tutkintaan. Komissiota olisi siksi pyydettävä laatimaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus näistä näkökohdista sekä yleisten riskienhallintapuitteiden täytäntöönpanosta, jotta voidaan arvioida täydentävän lainsäädännön mahdollinen tarve.
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 18 a kappale (uusi)
(18 a)   Tämän direktiivin tavoitteena on vahvistaa tulliyhteistyötä lähentämällä tulliseuraamuksia koskevia kansallisia lainsäädäntöjä. Koska jäsenvaltioiden oikeusperinteet ovat tällä hetkellä hyvin erilaisia, yhdenmukaistaminen ei voi olla täydellistä.
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta
1.  Tässä direktiivissä säädetään unionin tullilainsäädännön rikkomuksia koskeva kehys ja näistä rikkomuksista määrättävät seuraamukset.
1.  Tämän direktiivin tavoitteena on edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja vahvistaa unionin tullilainsäädännön rikkomuksia koskeva kehys sekä säätää näistä rikkomuksista määrättävät muut kuin rikosoikeudelliset seuraamukset lähentämällä jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä.
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.   Tämä direktiivi kattaa jäsenvaltioiden velvoitteet Euroopan unionin kauppakumppaneita sekä Maailman kauppajärjestöä ja Maailman tullijärjestöä kohtaan, ja sen tarkoituksena on perustaa yhdenmukaiset ja toimivat sisämarkkinat, jotka helpottavat kauppaa ja tarjoavat varmuutta.
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla
2 artikla
2 artikla
Tullirikkomukset ja -seuraamukset
Yleiset periaatteet
Jäsenvaltioiden on annettava sääntöjä, jotka koskevat 36 artiklassa vahvistetuista tullirikkomuksista määrättäviä seuraamuksia.
1.   Jäsenvaltioiden on annettava sääntöjä, jotka koskevat 3 ja 6 artiklassa vahvistetuista tullirikkomuksista määrättäviä seuraamuksia tiukasti ne bis in idem -periaatetta noudattaen.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 ja 6 artiklassa vahvistetut teot tai laiminlyönnit muodostavat tullirikkomuksen, jos ne tehdään tuottamuksellisesti tai tarkoituksellisesti.
Jäsenvaltiot voivat määrätä kansallisen lainsäädännön ja unionin oikeuden mukaisesti rikosoikeudellisten seuraamusten määräämisestä muiden kuin rikosoikeudellisen seuraamusten sijasta, jos asianomaisen rikkomuksen luonne ja vakavuus niin edellyttää, jotta määrätty seuraamus on tehokas, oikeasuhteinen ja varoittava.
2.   Tässä direktiivissä
(a)   tulliviranomaisten on määritettävä, tehtiinkö rikkomus tuottamuksellisesti eli rikkomuksesta vastuussa oleva henkilö ei noudattanut kohtuullista huolellisuutta toimintansa valvonnassa tai hänen toteuttamansa toimenpiteet ovat olleet selkeästi riittämättömiä rikkomuksen aiheuttaneiden olosuhteiden estämiseksi, jos rikkomuksen aiheutumisen riski on kohtuudella ennakoitavissa;
(b)   tulliviranomaisten on määritettävä, tehtiinkö rikkomus tarkoituksellisesti eli rikkomuksesta vastuussa oleva henkilö toimi tietoisena siitä, että hän teki rikkomuksen muodostavan teon tai laiminlyönnin, tai henkilön harkittu ja tietoinen tavoite oli rikkoa tullilainsäädäntöä;
(c)   rikkomuksesta vastuussa olevan henkilön tekemät kirjoitus- tai laskuvirheet eivät muodosta tullirikkomusta, ellei kaikista tapaukseen liittyvistä seikoista ilmene selvästi, että ne tehtiin tuottamuksellisesti tai tarkoituksellisesti.
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
2 aartikla (uusi)
2 a artikla
Kaupan helpottaminen
Noudattaakseen unionin velvoitteita, jotka liittyvät kaupan helpottamista koskevaan Maailman kauppajärjestön sopimukseen, jäsenvaltioiden on perustettava yhteistyössä kaikki jäsenvaltiot kattava yhteistyöjärjestelmä. Järjestelmän tarkoituksena on koordinoida tulliseuraamusten keskeisiä tulosindikaattoreita (muun muassa muutoksenhakujen ja rikkomusten uusimisen lukumäärien analyysia), jakaa parhaita käytäntöjä (muun muassa valvonnan ja seuraamusten tehokkuutta sekä hallintokulujen vähentämistä) tulliviranomaisten välillä, välittää edelleen talouden toimijoiden kokemuksia ja luoda yhteyksiä toimijoiden välille, seurata tulliviranomaisten toimintatapoja ja laatia tilastoja kolmansista maista peräisin olevien yritysten tekemistä rikkomuksista. Yhteistyöjärjestelmässä kaikille jäsenvaltioille on ilmoitettava viipymättä tullirikkomuksia koskevasta tutkinnasta ja todeksi osoitetuista rikkomuksista, jotta voidaan helpottaa kauppaa, estää laittomien tuotteiden pääsy sisämarkkinoille ja tehostaa tarkastuksia.
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla
3 artikla
3 artikla
Ankaran vastuun alainen tullirikkomus
Tullirikkomus
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat teot tai laiminlyönnit muodostavat tullirikkomuksen virheen subjektiivisesta syystä riippumatta:
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat teot tai laiminlyönnit muodostavat tullirikkomuksen:
(a)  tulli-ilmoituksen, väliaikaisen varastoinnin ilmoituksen, saapumisen yleisilmoituksen, poistumisen yleisilmoituksen, jälleenvienti-ilmoituksen tai jälleenvientitiedonannon antava henkilö ei voi taata koodeksin 15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyä ilmoituksessa, tiedoksiannossa tai hakemuksessa olevien tietojen oikeellisuutta ja täydellisyyttä;
(a)  tulli-ilmoituksen, väliaikaisen varastoinnin ilmoituksen, saapumisen yleisilmoituksen, poistumisen yleisilmoituksen, jälleenvienti-ilmoituksen tai jälleenvientitiedonannon antava henkilö ei voi taata koodeksin 15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyä ilmoituksessa, tiedoksiannossa tai hakemuksessa olevien tietojen oikeellisuutta ja täydellisyyttä;
(b)  tulli-ilmoituksen, väliaikaisen varastoinnin ilmoituksen, saapumisen yleisilmoituksen, poistumisen yleisilmoituksen, jälleenvienti-ilmoituksen tai jälleenvientitiedonannon antava henkilö ei voi taata koodeksin 15 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä täydentävissä asiakirjoissa olevien tietojen aitoutta, oikeellisuutta ja täydellisyyttä;
(b)  tulli-ilmoituksen, väliaikaisen varastoinnin ilmoituksen, saapumisen yleisilmoituksen, poistumisen yleisilmoituksen, jälleenvienti-ilmoituksen tai jälleenvientitiedonannon antava henkilö ei voi taata koodeksin 15 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä täydentävissä asiakirjoissa olevien tietojen aitoutta, oikeellisuutta ja täydellisyyttä;
(c)  henkilö ei anna koodeksin 127 artiklassa säädettyä saapumisen yleisilmoitusta, koodeksin 133 artiklassa säädettyä tiedonantoa meri- tai ilma-aluksen saapumisesta, koodeksin 145 artiklassa säädettyä väliaikaisen varastoinnin ilmoitusta, koodeksin 158 artiklassa säädettyä tulli-ilmoitusta, koodeksin 244 artiklan 2 kohdassa säädettyä toimia vapaa-alueilla koskevaa ilmoitusta, koodeksin 263 artiklassa säädettyä lähtöä edeltävää ilmoitusta, koodeksin 270 artiklassa säädettyä jälleenvienti-ilmoitusta, koodeksin 271 artiklassa säädettyä poistumisen yleisilmoitusta tai koodeksin 274 artiklassa säädettyä jälleenvientitiedoksiantoa;
(c)  henkilö ei anna koodeksin 127 artiklassa säädettyä saapumisen yleisilmoitusta, koodeksin 133 artiklassa säädettyä tiedonantoa meri- tai ilma-aluksen saapumisesta, koodeksin 145 artiklassa säädettyä väliaikaisen varastoinnin ilmoitusta, koodeksin 158 artiklassa säädettyä tulli-ilmoitusta, koodeksin 244 artiklan 2 kohdassa säädettyä toimia vapaa-alueilla koskevaa ilmoitusta, koodeksin 263 artiklassa säädettyä lähtöä edeltävää ilmoitusta, koodeksin 270 artiklassa säädettyä jälleenvienti-ilmoitusta, koodeksin 271 artiklassa säädettyä poistumisen yleisilmoitusta tai koodeksin 274 artiklassa säädettyä jälleenvientitiedoksiantoa;
(d)  talouden toimija ei täytä koodeksin 51 artiklassa säädettyä velvoitetta säilyttää tullimuodollisuuksien täyttämistä koskevat asiakirjat ja tiedot helppopääsyisellä tavalla tullilainsäädännössä vaadittavan ajan;
(d)  talouden toimija ei täytä koodeksin 51 artiklassa säädettyä velvoitetta säilyttää tullimuodollisuuksien täyttämistä koskevat asiakirjat ja tiedot helppopääsyisellä tavalla tullilainsäädännössä vaadittavan ajan;
(e)  unionin tullialueelle tuodut tavarat siirretään pois tullivalvonnasta ilman tulliviranomaisten lupaa koodeksin 134 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan vastaisesti;
(e)  unionin tullialueelle tuodut tavarat siirretään pois tullivalvonnasta ilman tulliviranomaisten lupaa koodeksin 134 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan vastaisesti;
(f)  tavarat siirretään pois tullivalvonnasta koodeksin 134 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan, 158 artiklan 3 kohdan tai 242 artiklan vastaisesti;
(f)  tavarat siirretään pois tullivalvonnasta koodeksin 134 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan, 158 artiklan 3 kohdan tai 242 artiklan vastaisesti;
(g)  unionin tullialueelle tavaroita tuova henkilö ei täytä koodeksin 135 artiklan 1 kohdassa säädettyä velvoitetta kuljettaa tavarat asianmukaiseen paikkaan tai ei ilmoita tulliviranomaisille, kun koodeksin 137 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyä velvoitetta ei voida täyttää;
(g)  unionin tullialueelle tavaroita tuova henkilö ei täytä koodeksin 135 artiklan 1 kohdassa säädettyä velvoitetta kuljettaa tavarat asianmukaiseen paikkaan tai ei ilmoita tulliviranomaisille viipymättä, kun koodeksin 137 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyä velvoitetta ei voida täyttää, tai ei ilmoita tavaroiden sijaintipaikkaa;
(h)  vapaa-alueelle tavaroita tuova henkilö ei täytä koodeksin 135 artiklan 2 kohdassa säädettyä velvoitetta tuoda tavarat suoraan kyseiselle vapaa-alueelle kulkematta unionin tullialueen muun osan kautta, kun vapaa-alue on rajakkain jäsenvaltion ja kolmannen maan välisen maarajan kanssa;
(h)  vapaa-alueelle tavaroita tuova henkilö ei täytä koodeksin 135 artiklan 2 kohdassa säädettyä velvoitetta tuoda tavarat suoraan kyseiselle vapaa-alueelle kulkematta unionin tullialueen muun osan kautta, kun vapaa-alue on rajakkain jäsenvaltion ja kolmannen maan välisen maarajan kanssa;
(i)  tavarat väliaikaiseen varastointiin tai tullimenettelyyn ilmoittava henkilö ei anna asiakirjoja tulliviranomaisille, vaikka tätä vaaditaan unionin lainsäädännössä tai vaikka tämä on tarpeen tullitarkastusten tekemiseksi koodeksin 145 artiklan 2 kohdan ja 163 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
(i)  tavarat väliaikaiseen varastointiin tai tullimenettelyyn ilmoittava henkilö ei anna asiakirjoja tulliviranomaisille, vaikka tätä vaaditaan unionin lainsäädännössä tai vaikka tämä on tarpeen tullitarkastusten tekemiseksi koodeksin 145 artiklan 2 kohdan ja 163 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
(j)  väliaikaisessa varastossa olevista muista kuin unionitavaroista vastaava talouden toimija ei täytä koodeksin 149 artiklassa säädettyä velvoitetta asettaa kyseiset tavarat tullimenettelyyn tai jälleenviedä ne;
(j)  väliaikaisessa varastossa olevista muista kuin unionitavaroista vastaava tavarat väliaikaiseen varastointiin ilmoittava henkilö tai henkilö, joka varastoi tavaroita tapauksissa, joissa ne on varastoitu muihin kuin tulliviranomaisten osoittamiin tai hyväksymiin paikkoihin, ei täytä koodeksin 149 artiklassa säädettyä velvoitetta asettaa kyseiset tavarat tullimenettelyyn tai jälleenviedä ne määräajassa;
(k)  tavarat tullimenettelyyn ilmoittava henkilö ei tulli-ilmoituksen tai täydentävän ilmoituksen antamishetkellä pidä hallussaan eikä anna tulliviranomaisten käyttöön täydentäviä asiakirjoja, jotka tarvitaan kyseisen menettelyn soveltamiseksi koodeksin 163 artiklan 1 kohdan ja 167 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti;
(k)  tavarat tullimenettelyyn ilmoittava henkilö ei tulli-ilmoituksen tai täydentävän ilmoituksen antamishetkellä pidä hallussaan eikä anna tulliviranomaisten käyttöön täydentäviä asiakirjoja, jotka tarvitaan kyseisen menettelyn soveltamiseksi koodeksin 163 artiklan 1 kohdan ja 167 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti;
(l)  tavarat tullimenettelyyn ilmoittava henkilö ei koodeksin 166 artiklan mukaisen yksinkertaistetun ilmoituksen tai koodeksin 182 artiklan mukaisen ilmoittajan kirjanpitoon tehtävän merkinnän tapauksessa anna koodeksin 167 artiklan 1 kohdassa säädettyä täydentävää ilmoitusta toimivaltaiseen tullitoimipaikkaan erityisen määräajan kuluessa;
(l)  tavarat tullimenettelyyn ilmoittava henkilö ei koodeksin 166 artiklan mukaisen yksinkertaistetun ilmoituksen tai koodeksin 182 artiklan mukaisen ilmoittajan kirjanpitoon tehtävän merkinnän tapauksessa anna koodeksin 167 artiklan 1 kohdassa säädettyä täydentävää ilmoitusta toimivaltaiseen tullitoimipaikkaan erityisen määräajan kuluessa;
(m)  tulliviranomaisten tavaroihin, pakkauksiin tai kuljetusvälineisiin kiinnittämät tunnisteet poistetaan tai hävitetään ilman koodeksin 192 artiklan 2 kohdan mukaista tulliviranomaisten myöntämää ennakkolupaa;
(m)  tulliviranomaisten tavaroihin, pakkauksiin tai kuljetusvälineisiin kiinnittämät tunnisteet poistetaan tai hävitetään ilman koodeksin 192 artiklan 2 kohdan mukaista tulliviranomaisten myöntämää ennakkolupaa;
(n)  sisäisen jalostusmenettelyn luvanhaltija ei päätä tullimenettelyä koodeksin 257 artiklassa säädetyssä määräajassa;
(n)  sisäisen jalostusmenettelyn luvanhaltija ei päätä tullimenettelyä koodeksin 257 artiklassa säädetyssä määräajassa;
(o)  ulkoisen jalostusmenettelyn luvanhaltija ei päätä tullimenettelyä koodeksin 262 artiklassa säädetyssä määräajassa;
(o)  ulkoisen jalostusmenettelyn luvanhaltija ei päätä tullimenettelyä koodeksin 262 artiklassa säädetyssä määräajassa;
(p)  rakennuksia pystytetään vapaa-alueella ilman koodeksin 244 artiklan 1 kohdassa säädettyä tulliviranomaisten hyväksyntää;
(p)  rakennuksia pystytetään vapaa-alueella ilman koodeksin 244 artiklan 1 kohdassa säädettyä tulliviranomaisten ennakolta antamaa hyväksyntää;
(q)  velallinen ei maksa tulli- tai vientitulleja koodeksin 108 artiklassa säädetyssä määräajassa.
(q)  velallinen ei maksa tulli- tai vientitulleja koodeksin 108 artiklassa säädetyssä määräajassa;
(q a)  taloudellinen toimija ei anna tulliviranomaisten pyynnöstä kyseisiä asiakirjoja ja tietoja asianmukaisessa muodossa ja kohtuullisessa ajassa eikä kaikkea tarvittavaa apua muodollisuuksien tai tarkastusten loppuun suorittamista varten koodeksin 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti;
(q b)   tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen haltija ei noudata kyseisestä päätöksestä johtuvia velvoitteita koodeksin 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti;
(q c)   tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen haltija ei ilmoita tulliviranomaisille viipymättä kaikista näiden viranomaisten päätöksen tekemisen jälkeen ilmenevistä seikoista, jotka ovat omiaan vaikuttamaan päätöksen voimassaoloon tai sisältöön koodeksin 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
(q d)   unionin passitusmenettelyn haltija ei esitä tavaroita muuttumattomina määrätullitoimipaikassa säädetyssä määräajassa koodeksin 233 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti;
(q e)   tavarat puretaan tai lastataan uudelleen niitä kuljettaneesta kuljetusvälineestä toiseen ilman tulliviranomaisten myöntämää lupaa tai paikoissa, joita kyseiset viranomaiset eivät ole osoittaneet tai hyväksyneet koodeksin 140 artiklan mukaisesti;
(q f)   tavarat varastoidaan väliaikaisissa varastotiloissa tai tullivarastoissa ilman tulliviranomaisten koodeksin 147 ja 148 artiklan mukaisesti myöntämää lupaa;
(q g)   luvanhaltija tai menettelynhaltija ei täytä koodeksin 242 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädettyjä tullivarastomenettelyyn asetettujen tavaroiden varastoinnista johtuvia velvollisuuksia;
(q h)   tulliviranomaisille koodeksin 15 tai 163 artiklan mukaisesti annettavat tiedot tai asiakirjat ovat virheellisiä;
(q i)   talouden toimija käyttää epätarkkoja tai puutteellisia tietoja taikka epäaitoja, epätarkkoja tai pätemättömiä asiakirjoja saadakseen tulliviranomaisilta luvan
(i)   tulla koodeksin 38 artiklan mukaiseksi valtuutetuksi talouden toimijaksi
(ii)   käyttää koodeksin 166 artiklan mukaista yksinkertaistettua ilmoitusta
(iii)   käyttää koodeksin 177, 179, 182 tai 185 artiklan mukaisia muita tulliyksinkertaistuksia tai
(iv)   soveltaa tavaroihin erityismenettelyjä koodeksin 211 artiklan mukaisesti;
(q j)   tavarat tuodaan unionin tullialueelle tai viedään sieltä esittämättä niitä tulliviranomaisille koodeksin 139 tai 245 artiklan tai 267 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
(q k)   tavarat jalostetaan tullivarastossa ilman koodeksin 241 artiklan mukaista tulliviranomaisten myöntämää lupaa;
(q l)   hankitaan tai pidetään hallussa tämän artiklan qd ja qj alakohdassa tarkoitetussa tullirikkomuksessa mukana olleita tavaroita.
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla
4 artikla
Poistetaan.
Tuottamukselliset tullirikkomukset
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat teot tai laiminlyönnit muodostavat tullirikkomuksen, kun ne tehdään tuottamuksellisesti:
(a)   väliaikaisessa varastossa olevista muista kuin unionitavaroista vastaava talouden toimija ei täytä koodeksin 149 artiklassa säädettyä velvoitetta asettaa kyseiset tavarat tullimenettelyyn tai jälleenviedä ne;
(b)   talouden toimija ei täytä koodeksin 15 artiklan 1 kohdassa säädettyä velvoitetta antaa tulliviranomaiselle kaikki tarvittava apu tullimuodollisuuksien tai tullitarkastusten loppuun suorittamista varten;
(c)   tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen haltija ei täytä koodeksin 23 artiklan 1 kohdan mukaisia mainitusta päätöksestä johtuvia velvoitteita;
(d)   tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen haltija ei täytä koodeksin 23 artiklan 2 kohdassa säädettyä velvoitetta ilmoittaa tulliviranomaisille viipymättä kaikista kyseisten viranomaisten tekemän päätöksen tekemisen jälkeen ilmenevistä seikoista, jotka vaikuttavat päätöksen voimassaoloon tai sisältöön;
(e)   talouden toimija ei täytä koodeksin 139 artiklassa säädettä velvoitetta esittää unionin tullialueelle tuodut tavarat tulliviranomaisille;
(f)   unionin passitusmenettelyn luvanhaltija ei täytä koodeksin 233 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyä velvoitetta esittää tavarat muuttumattomina määrätullitoimipaikassa säädetyssä määräajassa;
(g)   talouden toimija ei täytä koodeksin 245 artiklassa säädettyä velvoitetta esittää vapaa-alueelle tuodut tavarat tullille;
(h)   talouden toimija ei täytä koodeksin 267 artiklan 2 kohdassa säädettyä velvoitetta esittää unionin tullialueelta vietävät tavarat tullille niiden poistumisen yhteydessä;
(i)   tavarat puretaan tai lastataan uudelleen niitä kuljettaneesta kuljetusvälineestä toiseen ilman koodeksin 140 artiklassa säädettyä tulliviranomaisten myöntämää lupaa tai paikoissa, joita kyseiset viranomaiset eivät ole osoittaneet tai hyväksyneet;
(j)   tavarat varastoidaan väliaikaisissa varastotiloissa tai tullivarastoissa ilman tulliviranomaisten koodeksin 147 tai 148 artiklan mukaisesti myöntämää lupaa;
(k)   luvanhaltija tai menettelynhaltija ei täytä koodeksin 242 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädettyjä tullivarastomenettelyyn asetettujen tavaroiden varastoinnista johtuvia velvoitteita.
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla
5 artikla
Poistetaan.
Tarkoituksellisesti tehdyt tullirikkomukset
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat teot tai laiminlyönnit muodostavat tullirikkomuksen, kun ne tehdään tarkoituksellisesti:
(a)  tulliviranomaisille koodeksin 15 tai 163 artiklan mukaisesti annettavat tiedot tai asiakirjat ovat virheellisiä;
(b)  talouden toimija käyttää virheellisiä lausuntoja tai muita sääntöjenvastaisia keinoja saadakseen tulliviranomaisilta luvan;
(i)  tulla koodeksin 38 artiklan mukaiseksi valtuutetuksi talouden toimijaksi;
(ii)  käyttää koodeksin 166 artiklan mukaista yksinkertaistettua ilmoitusta;
(iii)   käyttää koodeksin 177, 179, 182 tai 185 artiklan mukaisia muita tulliyksinkertaistuksia;
(iv)   asettaa tavarat erityismenettelyihin koodeksin 211 artiklan mukaisesti;
(c)  tavarat tuodaan unionin tullialueelle tai ne poistuvat sieltä ilman että niitä esitetään tulliviranomaisille koodeksin 139 tai 245 artiklan tai 267 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
(d)  tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen haltija ei täytä koodeksin 23 artiklan 1 kohdan mukaisia mainitusta päätöksestä johtuvia velvoitteita;
(e)  tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen haltija ei täytä koodeksin 23 artiklan 2 kohdassa säädettyä velvoitetta ilmoittaa tulliviranomaisille viipymättä kaikista kyseisten viranomaisten tekemän päätöksen tekemisen jälkeen ilmenevistä seikoista, jotka vaikuttavat päätöksen voimassaoloon tai sisältöön;
(f)  tavarat jalostetaan tullivarastossa ilman koodeksin 241 artiklan mukaista tulliviranomaisten myöntämää lupaa;
(g)  jossakin 4 artiklan f alakohdassa tai tämän artiklan c alakohdassa vahvistetussa tullirikkomuksessa mukana olleiden tavaroiden hankinta tai niiden hallussapito.
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla
6 artikla
6 artikla
Yllytys, avunanto ja yritys
Yllytys, avunanto ja yritys
1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että yllytys 5 artiklassa tarkoitettuun toimeen tai laiminlyöntiin ja avunanto niissä katsotaan tullirikkomukseksi.
1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että yllytys 8 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun toimeen tai laiminlyöntiin ja avunanto niissä muodostavat tullirikkomuksen.
2.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että yritys 5 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitettuun toimeen tai laiminlyöntiin katsotaan tullirikkomukseksi.
2.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että yritys 3 artiklan q i tai q j alakohdassa tarkoitettuun toimeen tai laiminlyöntiin muodostaa tullirikkomuksen.
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla
7 artikla
7 artikla
Tulliviranomaisten erehdys
Tulliviranomaisten erehdys
Edellä 36 artiklassa tarkoitetut toimia ja laiminlyöntejä ei katsota tullirikkomuksiksi, kun ne tapahtuvat tulliviranomaisten erehdyksen vuoksi.
Edellä 3 ja 6 artiklassa tarkoitetut toimet ja laiminlyönnit eivät muodosta tullirikkomusta, kun ne tapahtuvat tulliviranomaisten erehdyksen vuoksi koodeksin 119 artiklan mukaisesti, ja tulliviranomaiset ovat vastuussa erehdyksen aiheuttamista vahingoista.
Tarkistus 24
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeushenkilöt saatetaan vastuuseen tullirikkomuksesta, jonka on oikeushenkilön puolesta tai hyväksi toteuttanut joko yksin tai oikeushenkilön elimen jäsenenä henkilö, jonka johtava asema oikeushenkilössä perustuu johonkin seuraavista:
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeushenkilöt saatetaan vastuuseen 3 ja 6 artiklassa tarkoitetusta tullirikkomuksesta, jonka on oikeushenkilön puolesta tai hyväksi toteuttanut joko yksin tai oikeushenkilön elimen jäsenenä henkilö, jonka johtava asema oikeushenkilössä perustuu johonkin seuraavista:
Tarkistus 25
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 2 kohta
2.  Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että oikeushenkilöt saatetaan vastuuseen, kun 1 kohdassa tarkoitetun henkilön harjoittaman ohjauksen tai valvonnan puuttuminen on mahdollistanut sen, että 1 kohdassa tarkoitetun henkilön alaisena toimiva henkilö on voinut tehdä tullirikkomuksia kyseisen oikeushenkilön hyväksi.
(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)
Tarkistus 26
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.   Tässä direktiivissä ’oikeushenkilöllä’ tarkoitetaan mitä tahansa yhteisöä, jolla on sovellettavan lain mukaan oikeushenkilön asema, lukuun ottamatta valtioita tai julkisia elimiä niiden käyttäessä julkista valtaa sekä julkisoikeudellisia kansainvälisiä järjestöjä.
Tarkistus 27
Ehdotus direktiiviksi
8 aartikla (uusi)
8 a artikla
Huomioon otettavat tekijät arvioitaessa, onko rikkomus vähäinen
1.   Kun jäsenvaltiot määrittävät, onko 3 artiklassa tarkoitettu rikkomus vähäinen, niiden on menettelyn alusta lähtien eli tullirikkomuksen mahdollista toteutumista määrittäessään varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki asiaankuuluvat asianhaarat, muun muassa seuraavat:
(a)   tullirikkomus tehtiin tuottamuksellisesti;
(b)   asianomaisiin tavaroihin ei sovelleta koodeksin 134 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä ja koodeksin 267 artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja kieltoja tai rajoituksia;
(c)   rikkomuksella on vähäinen vaikutus tai sillä ei ole lainkaan vaikutusta maksettavien tullien määrään;
(d)   rikkomuksista vastaava henkilö toimii tehokkaassa yhteistyössä toimivaltaisen viranomaisen kanssa menettelyissä;
(e)   rikkomuksesta vastuussa oleva henkilö ilmoittaa vapaaehtoisesti rikkomuksesta edellyttäen, että rikkomuksesta ei ole vielä tehty tutkintaa, josta rikkomuksesta vastuussa oleva henkilö on tietoinen;
(f)   rikkomuksesta vastuussa oleva henkilö pystyy osoittamaan, että hän pyrkii merkittävällä tavalla noudattamaan unionin tullilainsäädäntöä osoittamalla esimerkiksi vaatimusten noudattamista koskevan järjestelmän avulla, että hänen toimintaansa valvotaan korkeatasoisesti;
(g)   rikkomuksesta vastuussa oleva taho on pieni tai keskisuuri yritys, jolla ei ole aikaisempaa kokemusta tulliin liittyvistä asioista.
2.   Toimivaltaiset viranomaiset pitävät rikkomusta vähäisenä ainoastaan, jos rikkomukseen ei liity 8 b artiklassa tarkoitettua raskauttavaa tekijää.
Tarkistus 28
Ehdotus direktiiviksi
8 bartikla (uusi)
8 b artikla
Huomioon otettavat tekijät arvioitaessa sitä, onko rikkomus vakava
1.   Kun jäsenvaltiot määrittävät, onko 3 tai 6 artiklassa tarkoitettu rikkomus vakava, niiden on menettelyn alusta lähtien eli tullirikkomuksen mahdollista toteutumista määrittäessään varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki tarvittavat asianhaarat, jotka ovat seuraavat:
(a)   rikkomus tehtiin tarkoituksellisesti;
(b)   rikkomuksen kestoaika oli pitkä, mikä osoittaa aikomusta sen ylläpitämiseen;
(c)   samanlainen rikkomus tai siihen liittyvä rikkomus jatkuu tai toistuu eli se tehdään useammin kuin kerran;
(d)   rikkomuksella on huomattava vaikutus vilpin kohteena olevien tuonti- tai vientitullien määrään;
(e)   asianomaisiin tavaroihin sovelletaan koodeksin 134 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä ja koodeksin 267 artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja kieltoja tai rajoituksia;
(f)   rikkomuksista vastaava henkilö kieltäytyy yhteistyöstä tai täysimääräisestä yhteistyöstä toimivaltaisen viranomaisen kanssa;
(g)   rikkomuksesta vastuussa oleva henkilö on tehnyt aiempia rikkomuksia.
2.   Edellä 3 artiklan f, g, p, q i ja q j alakohdassa tarkoitetut rikkomukset ovat luonteeltaan vakavia rikkomuksia.
Tarkistus 29
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla
9 artikla
9 artikla
Seuraamukset 3 artiklassa tarkoitetuista tullirikkomuksista
Muut kuin rikosoikeudelliset seuraamukset vähäisistä tullirikkomuksista
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 artiklasta tarkoitetuista tullirikkomuksista määrätään tosiasiallisia, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia seuraavissa rajoissa:
1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 artiklassa tarkoitetuista 8 a artiklan mukaan vähäisinä pidettävistä tullirikkomuksista määrätään vilpin kohteena olevien tullien palauttamisen lisäksi tosiasiallisia, oikeasuhteisia, varoittavia ja muita kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia seuraavissa rajoissa:
(a)  kun tullirikkomus koskee tiettyjä tavaroita, perittävän sakon suuruus on 1–5 prosenttia tavaroiden arvosta;
(a)  kun tullirikkomus liittyy vilpin kohteena oleviin tulleihin, perittävän sakon suuruus on enintään 70 prosenttia vilpin kohteena olevista tulleista;
(b)  kun tullirikkomus ei koske tiettyjä tavaroita, perittävä sakko on vähintään 150 euroa ja enintään 7 500 euroa.
(b)  kun tullirikkomus ei liity vilpin kohteena oleviin tulleihin, perittävä sakko on enintään 7 500 euroa.
2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että määritettäessä seuraamusten tasoa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa rajoissa otetaan huomioon kaikki 8 a artiklassa luetellut asiaankuuluvat asianhaarat.
Tarkistus 30
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla
10 artikla
Poistetaan.
Seuraamukset 4 artiklassa tarkoitetuista tullirikkomuksista
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 4 artiklasta tarkoitetuista tullirikkomuksista määrätään tosiasiallisia, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia seuraavissa rajoissa:
(a)   kun tullirikkomus koskee tiettyjä tavaroita, perittävän sakon suuruus on enintään 15 prosenttia tavaroiden arvosta;
(b)   kun tullirikkomus ei koske tiettyjä tavaroita, perittävä sakko on enintään 22 500 euroa.
Tarkistus 31
Ehdotus direktiiviksi
11 artikla
11 artikla
11 artikla
Seuraamukset 5 ja 6 artiklassa tarkoitetuista tullirikkomuksista
Muut kuin rikosoikeudelliset seuraamukset vakavista tullirikkomuksista
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 5 ja 6 artiklasta tarkoitetuista tullirikkomuksista määrätään tosiasiallisia, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia seuraavissa rajoissa:
1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 ja 6 artiklassa tarkoitetuista 8 b artiklan mukaisesti vakavina pidetyistä tullirikkomuksista määrätään vilpin kohteena olevien tullien palauttamisen lisäksi tosiasiallisia, oikeasuhteisia, varoittavia ja muita kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia seuraavissa rajoissa:
(a)  kun tullirikkomus koskee tiettyjä tavaroita, perittävän sakon suuruus on enintään 30 prosenttia tavaroiden arvosta;
(a)  kun tullirikkomus liittyy vilpin kohteena oleviin tulleihin, perittävän sakon suuruus on 70–140 prosenttia vilpin kohteena olevista tulleista;
(a a)   kun tullirikkomus ei liity vilpin kohteena oleviin tulleihin vaan tavaroiden arvoon, perittävän sakon suuruus on 15–30 prosenttia tavaroiden arvosta;
(b)  kun tullirikkomus ei koske tiettyjä tavaroita, perittävä sakko on enintään 45 000 euroa.
(b)  kun tullirikkomus ei liity vilpin kohteena oleviin tulleihin eikä tavaroiden arvoon, perittävän sakon suuruus on 7 500–45 000 euroa.
2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että määritettäessä seuraamusten tasoa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa rajoissa otetaan huomioon kaikki 8 a artiklassa ja 8 b artiklan 1 kohdassa luetellut asiaankuuluvat asianhaarat.
Tarkistus 32
Ehdotus direktiiviksi
11 aartikla (uusi)
11 a artikla
Täydentävät muut kuin rikosoikeudelliset seuraamukset vakavista rikkomuksista
1.   Täydennyksenä 11 artiklassa luetelluille seuraamuksille ja koodeksin mukaisesti jäsenvaltiot voivat määrätä seuraavat muuhun kuin sakkoon perustuvat seuraamukset vakavasta rikkomuksesta:
(a)   tavaroiden tuomitseminen väliaikaisesti tai pysyvästi menetetyiksi;
(b)   myönnetyn luvan keskeyttäminen.
2.   Koodeksin mukaisesti jäsenvaltioiden on säädettävä, että valtuutetun talouden toimijan aseman myöntämistä koskevat päätökset kumotaan, jos tullilainsäädännön rikkomus on vakava tai toistuva.
Tarkistus 33
Ehdotus direktiiviksi
11 bartikla (uusi)
11 b artikla
Uudelleentarkastelu
1.   Komissio tarkastelee uudelleen 9 ja 11 artiklan mukaan sovellettavien sakkojen määriä yhdessä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa uudelleen viisi vuotta ... [tämän direktiivin voimaantulopäivästä]. Uudelleentarkastelumenettelyllä pyritään varmistamaan, että tulliliiton puitteissa määrättävien sakkojen määrät ovat entistä johdonmukaisempia tulliliiton toiminnan yhdenmukaistamiseksi.
2.   Komissio julkaisee joka vuosi yksityiskohtaiset tiedot jäsenvaltioiden 3 ja 6 artiklassa tarkoitetuista tullirikkomuksista määräämistä seuraamuksista.
3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tullilainsäädäntöä noudatetaan asetuksen (EU) N:o 952/2013 5 artiklan 2 kohdassa sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 978/20121 tarkoitetulla tavalla.
_______________
1 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 978/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008 kumoamisesta (EUVL L 303, 31.10.2012, s. 1).
Tarkistus 34
Ehdotus direktiiviksi
11 cartikla (uusi)
11 c artikla
Sovittelu
Jäsenvaltioiden on varmistettava sovittelun mahdollisuus menettelyllä, jonka avulla toimivaltainen viranomainen voi päästä rikkomuksesta vastuussa olevan henkilön kanssa sopimukseen tullirikkomusta koskevan asian ratkaisemiseksi siten, että vaihtoehtona oikeudenkäynnin vireillepanolle tai jatkamiselle asianomainen henkilö hyväksyy välittömästi toimeenpantavan seuraamuksen.
Jos oikeuskäsittely on kuitenkin aloitettu, toimivaltaiset viranomaiset voivat sovitella asiaa ainoastaan oikeusviranomaisen suostumuksella.
Komissio antaa sovittelumenettelyjä koskevat ohjeet sen varmistamiseksi, että rikkomuksesta vastuussa olevalle henkilölle annetaan mahdollisuus sovitteluun yhtäläisen kohtelun periaatteen mukaisesti ja avoimesti ja että kaikista loppuun saatetuista sovitteluista julkaistaan menettelyn tulos.
Tarkistus 35
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla
12 artikla
Poistetaan.
Seuraamusten tosiasiallinen soveltaminen ja toimivaltaisten viranomaisten valtuudet määrätä seuraamuksia
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3–6 artiklassa tarkoitetuista tullirikkomuksista määrättävien seuraamusten tyyppiä ja tasoa määritettäessä tulliviranomaiset ottavat huomioon asiaankuuluvat asianhaarat, mukaan lukien tarvittaessa seuraavat:
(a)   rikkomuksen vakavuus ja kesto;
(b)   se, että rikkomuksesta vastaava henkilö on valtuutettu talouden toimija;
(c)   vilpin kohteena olevan tuonti- tai vientitullin määrä;
(d)   se, että asianomaisiin tavaroihin sovelletaan koodeksin 134 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä ja koodeksin 267 artiklan 3 kohdan alakohdassa tarkoitettuja kieltoja tai rajoituksia tai että ne aiheuttavat vaaran yleiselle turvallisuudelle:
(e)   rikkomuksesta vastaavan henkilön halukkuus tehdä yhteistyötä toimivaltaisen viranomaisen kanssa;
(f)   rikkomuksesta vastaavan henkilön aiemmat rikkomukset.
Tarkistus 36
Ehdotus direktiiviksi
12 aartikla (uusi)
12 a artikla
Vaatimusten noudattaminen
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että unionin tullilainsäädännön noudattamista ja noudattamisen jatkamista koskevat ohjeet ja julkaisut ovat kaikkien asianosaisten saatavilla helppokäyttöisessä, ymmärrettävässä ja päivitetyssä muodossa.
Tarkistus 37
Ehdotus direktiiviksi
13 artikla
13 artikla
Vanhentuminen
13 artikla
Vanhentuminen
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 36 artiklassa tarkoitettuja tullirikkomuksia koskevissa menettelyissä vanhentumisaika on neljä vuotta, joka alkaa kulua tullirikkomuksen tekopäivänä.
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 ja 6 artiklassa tarkoitettuja tullirikkomuksia koskevien menettelyjen vireillepanon vanhentumisaika on neljä vuotta ja että se alkaa kulua tullirikkomuksen tekopäivänä.
2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun tullirikkomus on jatkuvaa tai toistuvaa, vanhentumisaika alkaa kulua päivänä, jona tullirikkomuksen muodostava toimi tai laiminlyönti päättyy.
2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun tullirikkomus on jatkuvaa tai toistuvaa, vanhentumisaika alkaa kulua päivänä, jona tullirikkomuksen muodostava toimi tai laiminlyönti päättyy.
3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vanhentumisaika keskeytyy, kun toimivaltainen viranomainen antaa kyseiselle henkilölle tiedoksi samaan tullirikkomukseen liittyvän tutkimuksen tai oikeudenkäynnin vireillepanon. Vanhentumisaika alkaa kulua uudelleen keskeyttävän toimen päivästä.
3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vanhentumisaika keskeytyy, kun toimivaltainen viranomainen antaa kyseiselle henkilölle tiedoksi samaan tullirikkomukseen liittyvän tutkimuksen tai oikeudenkäynnin vireillepanon tai kun rikkomuksesta vastuussa oleva henkilö aloittaa toimet. Vanhentumisajan kuluminen jatkuu uudelleen päivänä, jona keskeyttävä toimi päättyy.
4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 36 artiklassa tarkoitettua tullirikkomusta koskevan menettelyn vireillepano tai jatkaminen ei ole mahdollista, kun 1 tai 2 kohdassa tarkoitetusta päivästä on kulunut kahdeksan vuotta.
4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 tai 6 artiklassa tarkoitettua tullirikkomusta koskevat menettelyt ovat vanhentuneita riippumatta tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista vanhentumisajan keskeytyksistä, kun tämän artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitetusta päivästä on kulunut kahdeksan vuotta, tämän kuitenkaan rajoittamatta 14 artiklan 2 kohdan soveltamista.
5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vanhentumisaika seuraamuksen määräämisestä tehtävän päätöksen täytäntöönpanolle on kolme vuotta. Aika alkaa kulua päivänä, jona päätös saa lainvoiman.
5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vanhentumisaika seuraamuksen määräämisestä tehtävän päätöksen täytäntöönpanolle on kolme vuotta. Aika alkaa kulua päivänä, jona päätös saa lainvoiman.
6.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava tapaukset, joissa 1, 4 ja 5 kohdassa säädettyjen vanhentumisaikojen kuluminen keskeytetään.
6.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava tapaukset, joissa 1, 4 ja 5 kohdassa säädettyjen vanhentumisaikojen kuluminen keskeytetään.
Tarkistus 38
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 1 kohta
Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä ja vaihdettava 36 artiklassa tarkoitetun tullirikkomuksen muodostavaa toimea tai laiminlyöntiä koskevaa menettelyä varten tarvittavia tietoja erityisesti silloin, kun useampi kuin yksi jäsenvaltio on pannut vireille rikoskanteen samaa henkilöä vastaan samasta asiasta.
Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä ja vaihdettava 3 ja 6 artiklassa tarkoitetun tullirikkomuksen muodostavaa toimea tai laiminlyöntiä koskevaa menettelyä varten tarvittavia tietoja erityisesti tapauksissa, joissa useampi kuin yksi jäsenvaltio on pannut vireille rikoskanteen samaa henkilöä vastaan samasta asiasta. Jäsenvaltioiden yhteistyön tavoitteena on oltava tavaroita koskevien tullitarkastusten tehostaminen ja unionin menettelyjen yhdenmukaistaminen.
Tarkistus 39
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 1 a kohta (uusi)
Komissio valvoo jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, jotta voidaan laatia tullitarkastuksia ja -seuraamuksia koskevia keskeisiä tulosindikaattoreita, levittää parhaita käytäntöjä ja koordinoida tullivirkailijoiden koulutusta.
Tarkistus 40
Ehdotus direktiiviksi
17 artikla
17 artikla
17 artikla
Takavarikointi
Takavarikointi
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaiselle on mahdollisuus takavarikoida väliaikaisesti kaikki tavarat, kuljetusvälineet ja muut välineet, joita on käytetty 36 artiklassa tarkoitetuissa tullirikkomuksissa.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaiselle on mahdollisuus takavarikoida väliaikaisesti kaikki tavarat, kuljetusvälineet tai muut välineet, joita on käytetty 3 ja 6 artiklassa tarkoitetuissa tullirikkomuksissa. Jos jäsenvaltio seuraamuksen määrättyään määrää tavarat pysyvästi menetetyiksi, se voi tarvittaessa päättää tavaroiden tuhoamisesta, uudelleenkäytöstä tai kierrättämisestä.
Tarkistus 41
Ehdotus direktiiviksi
18 artikla – 1 a kohta (uusi)
Komissio toimittaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017 unionin tullilainsäädännön täytäntöönpanoa koskevista muista osatekijöistä, kuten valvonnasta, tarkastuksista ja tutkinnoista, Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen sekä tekee tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen tämän direktiivin täydentämiseksi.
Tarkistus 42
Ehdotus direktiiviksi
18 aartikla (uusi)
18 a artikla
Jäsenvaltioiden raportointi
Jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle rikkomuksia koskevat tilastotiedot, joista käy ilmi, mitä seuraamuksia rikkomuksista on määrätty, jotta komissio voi arvioida tämän direktiivin soveltamista. Nämä tiedot on toimitettava vuosittain tämän direktiivin voimaantulon jälkeen. Komissio voi käyttää näitä tietoja tämän direktiivin tarkistamisessa kansallisten seuraamusjärjestelmien lähentämiseksi.

(1)Asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 61 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A8-0239/2016).


Lisätalousarvioesitys nro 3/2016: Toimielinten turvallisuus
PDF 236kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2016 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 3/2016 varainhoitovuodeksi 2016: toimielinten turvallisuus (12600/2016 – C8-0409/2016 – 2016/2121(BUD))
P8_TA(2016)0401A8-0295/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(1) ja erityisesti sen 41 artiklan,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2016(2),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(3),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(4),

–  ottaa huomioon komission 30. kesäkuuta 2016 antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 3/2016 (COM(2016)0310),

–  ottaa huomioon neuvoston 11. lokakuuta 2016 vahvistaman ja samana päivänä parlamentille toimittaman kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 3/2016 (12600/2016 – C8‑0409/2016),

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajalle 7. kesäkuuta 2016 lähetetyn parlamentin puhemiehen kirjeen ja etenkin sen 3 kohdan,

–  ottaa huomioon toimielinten välisen sopimuksen 27 kohdan soveltamista koskevan lausumansa, joka on osa yhteisiä päätelmiä, jotka annettiin 14. marraskuuta 2015 vuoden 2016 talousarviota koskevassa sovittelumenettelyssä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 88 ja 91 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0295/2016),

A.  toteaa, että äskettäiset terrori-iskut ovat saaneet unionin toimielimet tarkastelemaan turvallisuustarpeitaan uudelleen ja toteamaan, että lisäresursseja tarvitaan vuonna 2016;

B.  toteaa, että siksi lisätalousarvioesityksessä nro 3/2016 ehdotetaan Eurooppa-koulujen, Euroopan parlamentin, Euroopan komission, unionin tuomioistuimen, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean, alueiden komitean ja Euroopan ulkosuhdehallinnon turvallisuusmäärärahoihin yhteensä 15,8 miljoonan euron lisäystä;

C.  ottaa erityisesti huomioon, että lisätalousarvioesityksellä nro 3/2016 pyritään luomaan 35 uutta pysyvää virkaa, jotta Euroopan parlamentin palvelukseen voidaan ottaa lisää turvallisuushenkilöstöä; toteaa, että nämä virat olisi säilytettävä vuoden 2017 talousarviossa eikä niihin pitäisi soveltaa tavoitetta henkilöstön vähentämisestä 5 prosentilla, koska kyse on uudesta toiminnasta; toteaa parlamentin noudattavan kokonaisuudessaan vuoden 2016 talousarviota koskeviin yhteisiin päätelmiin sisällytettyä lausumaansa, joka koskee henkilöstön vähentämistä 5 prosentilla;

1.  panee merkille komission esittämän lisätalousarvioesityksen nro 3/2016;

2.  hyväksyy neuvoston kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 3/2016;

3.  kehottaa puhemiestä toteamaan lisätalousarvion nro 3/2016 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja kansallisille parlamenteille.

(1)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(2)EUVL L 48, 24.2.2016.
(3)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(4)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.


EU:n Iranin-strategia ydinsopimuksen jälkeen
PDF 213kWORD 60k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2016 EU:n Iranin-strategiasta ydinsopimuksen jälkeen (2015/2274(INI))
P8_TA(2016)0402A8-0286/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin ja Iranin ulkoministerin Mohammad Javad Zarifin 16. huhtikuuta 2016 Teheranissa antaman yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 20. heinäkuuta 2015 antaman päätöslauselman 2231 (2015),

–  ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät Iranin ydinohjelmaa koskevasta sopimuksesta,

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Iranista, erityisesti 10. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin Iranin-strategiasta(1), 14. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman etnisten vähemmistöjen tilanteesta Iranissa(2), 17. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Iranin viimeaikaisista ihmisoikeusrikkomuksista(3) ja 3. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n Iranin-strategiasta(4),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman; ottaa huomioon EU:n vuosittaiset ihmisoikeusraportit,

–  ottaa huomioon aiemmin EU:n vuosittaisista ihmisoikeusraporteista antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman kuolemanrangaistuksesta(5),

–  ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan 10. maaliskuuta 2016 antaman raportin Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilanteesta, tämän hiljattain 20. toukokuuta ja 8. kesäkuuta 2016 antamat lausunnot, joissa hän ilmaisi huolensa ihmisoikeuksien puolustajien vangitsemisista ja viimeaikaisesta Baha’i-yhteisön vastaiseen vihaan yllyttämisen aallosta, sekä 3. maaliskuuta 2016 annetun YK:n pääsihteerin raportin Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 17. joulukuuta 2015 antaman päätöslauselman 70/173 Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilanteesta (A/RES/70/173),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin alaikäisen rikoksentekijän teloituksesta Iranissa 14. lokakuuta 2015 antaman lausunnon sekä Mogherinin iranilaisen ihmisoikeuksien puolustajan Narges Mohammadille tuomitsemisesta 20. toukokuuta 2016 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A8-0286/2016),

A.  toteaa, että Iranin ydinsopimuksen ja sisäpoliittisen kehityksen seurauksena nyt tarjoutuu mahdollisuus uudistusten toteuttamiseen valtiossa sekä sen suhteiden parantamiseen Euroopan unionin kanssa;

EU:n suhteet Iraniin

Poliittinen vuoropuhelu

1.  katsoo, että yhteinen kattava toimintasuunnitelma, joka tunnetaan myös Iranin ydinsopimuksena, oli merkittävä saavutus monenväliselle diplomatialle ja erityisesti eurooppalaiselle diplomatialle ja että sen avulla voidaan parantaa huomattavasti EU:n ja Iranin suhteita sekä edistää koko alueen vakautta; katsoo, että sopimuksen tinkimättömän ja täysimääräisen täytäntöönpanon varmistaminen on nyt kaikkien osapuolten vastuulla; on tyytyväinen yhteisen komission perustamiseen, johon kuuluvat Iranin edustajat sekä E3/EU+3:n edustajat (Kiina, Ranska, Saksa, Venäjän federaatio, Yhdistynyt kuningaskunta, Yhdysvallat sekä varapuheenjohtaja / korkea edustaja); tukee täysimääräisesti unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tämän ydinsopimuksella perustetun yhteisen komission koordinointitehtävissä ja katsoo, että ydinsopimuksen tiukka ja täysimääräinen täytäntöönpano on äärimmäisen tärkeää;

2.  on tyytyväinen varapuheenjohtajan / korkean edustajan Federica Mogherinin seitsemän Euroopan komission jäsenen kanssa 16. huhtikuuta 2016 tekemään Iranin-vierailuun, joka oli merkittävä virstanpylväs pyrittäessä kunnianhimoiseen EU:n ja Iranin suhteita koskevaan suunnitelmaan molemmille merkittävillä aloilla; panee merkille, että useissa komission julkilausumissa ja EU:n valtuuskuntamatkoissa Iraniin, joista viimeisimpään osallistui varapuheenjohtaja / korkea edustaja ja seitsemän komission jäsentä, on keskitytty kauppaan ja taloussuhteisiin;

3.  muistuttaa, että neuvoston päätös kaikkien Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistettujen ydinohjelmaan liittyvien pakotteiden poistamisesta sen vuoksi, että Iran oli pannut täytäntöön yhteisen kattavan toimintasuunnitelman mukaiset sitoumuksensa, mahdollistaa suhteiden uudelleensolmimisen Iraniin ja luo tilaisuuksia ja hyötyjä molemmille osapuolille tarjoamalla mahdollisuuden Iranin markkinoiden uudelleen avaamiseen eurooppalaisille yrityksille; muistuttaa, että Iranissa on suuri, suhteellisen hyvin koulutettu ja nuori väestö, alueen monipuolisimpiin kuuluva BKT:n koostumus, maa tarvitsee investointeja ja se on laadukkaiden eurooppalaisten tuotteiden potentiaalinen markkina-alue;

4.  on tyytyväinen avoimuuteen suhteissa Iraniin; katsoo, että EU:n ja Iranin suhteiden olisi kehityttävä samassa tahdissa ydinsopimuksen / yhteisen kattavan toimintasuunnitelman täytäntöönpanon kanssa; muistuttaa, että jos Iran ei pane sopimusta täytäntöön sen ehtojen mukaisesti, pakotteet voidaan ottaa uudelleen käyttöön; rohkaisee uudistamaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä Iranin väliset suhteet siten, että molemmat osapuolet tekevät tiiviistä kahdenvälistä ja monenvälistä yhteistyötä alueen vakauden sekä ydinsopimuksen tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi; katsoo, että EU:n ja Iranin suhteita olisi kehitettävä monitasoisella vuoropuhelulla, johon kuuluvat poliittiset, diplomaattiset, taloudelliset, akateemiset, tekniset ja ihmisten väliset yhteydet ja johon osallistuu kansalaisyhteiskunnan toimijoita, kansalaisjärjestöjä ja ihmisoikeuksien puolustajia; kannattaa EU:n ja Iranin suhteiden avaamista molempia osapuolia hyödyttävällä tavalla siten, että suhteet perustuvat realistiseen arvioon yhteisistä eduista ja eroavaisuuksista, jotta voidaan edistää yhteistyön asteittaista laajentamista keskinäisen luottamuksen rakentamisen ilmapiirissä ennen kaikkea EU:n ja Iranin kansojen hyödyksi; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti EU:n sitoutumiseen uudistettuun yhteistoimintaan Iranin kanssa niin, että se perustuu vuoropuheluun, joka on laajuudeltaan kattavaa, yhteistyöhakuista niillä aloilla, joilla Iranilla ja EU:lla on keskinäisiä etuja, kriittistä, avointa ja rehellistä kysymyksissä, joista EU ja Iran ovat eri mieltä mutta joissa ne etsivät yhteistä nimittäjää, sekä yleisesti ottaen rakentavaa sävyltään ja käytännössä;

5.  panee tyytyväisenä merkille Euroopan ulkosuhdehallinnossa (EUH) toteutetut institutionaaliset muutokset yhteisen kattavan toimintasuunnitelman tulosten huomioon ottamiseksi, erityisesti Iranin-työryhmän perustamisen ulkosuhdehallintoon tavoitteena koordinoida Iraniin liittyviä kysymyksiä koskevia eri toimikokonaisuuksia; panee tyytyväisenä merkille EUH:n toteuttamat toimet EU:n edustuston perustamiseksi Teheraniin, kuten Euroopan parlamentin aiemmissa päätöslauselmissa kehotettiin, koska se tarjoaa EU:lle mahdollisuuden tehdä yhteistyötä Iranin viranomaisten kanssa EU:ta koskevan tietoisuuden parantamiseksi maan väestön keskuudessa, väärinkäsitysten torjumiseksi ja kasvavan yhteistyön rakentamiseksi EU:n ja Iranin välille; painottaa tämän osalta, että kauppa ja investoinnit kuuluvat EU:n toimivaltaan ja että EU:n edustuston perustaminen Teheraniin helpottaa EU:n ja Iranin välistä yhteistyötä kaupan, koulutuksen, kulttuurin, ihmisoikeuksien ja ympäristökestävyyden aloilla ja edistää voimakkaasti molempien osapuolten odotusten täyttymistä; painottaa, että Euronewsin farsinkielisten lähetysten olisi oltava jatkossa myös tärkeä mediasilta Euroopan unionin ja farsinkielisen yleisön välillä;

6.  muistuttaa, että EU ja Iran ovat päättäneet tarkastella yhteisiä huolenaiheita rakentavalla tavalla; pyytää, että EU:n strategia uudistetusta yhteistoiminnasta Iranin kanssa perustuu aluksi luottamusta lisääviin toimiin teknisillä aloilla, jotka voisivat muodostaa myönteisiä ennakkotapauksia EU:n ja Iranin yhteistyöstä ja viitoittaa tietä merkityksellisemmälle pitkäaikaiselle yhteistyölle;

7.  painottaa, että on tärkeää kehittää EU:n ja Iranin suhteiden parlamentaarista ulottuvuutta osana keskinäisen luottamuksen palauttamisen strategiaa; kannattaa tässä yhteydessä Euroopan parlamentin ja Majlisin käsittelemää ehdotusta, joka koski parlamenttien välistä vuoropuhelua terrorismin torjunnassa ja joka osoittaa tietoisuutta yhteisistä haasteista, joita ovat radikalisoituminen Iranissa, kaikkialla Lähi-idässä ja EU:n sisällä; panee tyytyväisenä merkille uudelleen aloitetun EU:n ja Iranin poliittisen vuoropuhelun muun muassa ihmisoikeusasioissa; kannustaa kehittämään tulevaisuudessa sellaista ihmisoikeusvuoropuhelua, johon osallistuu oikeuslaitoksen, turvallisuusjoukkojen ja kansalaisyhteiskunnan edustajia; toteaa, että vaikka molemmin puolin on epäluuloa ja epäluottamusta, monien jäsenvaltioiden ja Iranin välillä on myös pitkä historia ja Iranilla on halu hyviin suhteisiin EU:n kanssa, mikä tarjoaa mahdollisuuksia keskinäiseen luottamukseen ja kunnioitukseen perustuvalle suhteelle; toteaa Iranin oman sisäpolitiikan alan monimutkaisuuden ja toistaa, että EU ei pyri puuttumaan Iranin tai minkään muunkaan maan sisäisiin poliittisiin valintoihin vaan pyrkii kansainvälisten normien ja periaatteiden vastavuoroiseen kunnioittamiseen perustuvaan yhteistyöhön; katsoo, että suhteiden täydellinen normalisoiminen voi tapahtua ainoastaan samalla kun pannaan jatkuvasti täytäntöön yhteistä kattavaa toimintasuunnitelmaa säännöllisellä ja jatkuvalla vuoropuhelulla ja että välittömänä tavoitteena pitäisi olla EU:n ja Iranin suhteiden laajentaminen aloille, joista vallitsee yhteisymmärrys; katsoo kuitenkin, että lopullisena tavoitteena tulee olla Iranin ja EU:n välisen kumppanuuden luominen;

8.  muistuttaa, että EU on jo pitkään vastustanut voimakkaasti ja periaatteellisesti kuolemanrangaistuksen käyttöä kaikissa tapauksissa ja kaikissa olosuhteissa ja korostaa jälleen kerran, että kuolemanrangaistuksen poistaminen on EU:n ihmisoikeus- ja ulkopolitiikan keskeinen tavoite; suhtautuu erittäin kriittisesti Iranin toistuvaan kuolemanrangaistuksen käyttöön; katsoo, että kuolemanrangaistuksen soveltamisen vähentäminen on merkittävä tavoite poliittisessa vuoropuhelussa; vaatii kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon keskeyttämistä välittömästi Iranissa; panee merkille, että suurin osa teloituksista suoritetaan huumausainerikosten vuoksi; ymmärtää Iranin kohtaaman haasteen yhtenä maailman tärkeimmistä huumausaineiden kauttakulkumaana, jonka alueella suoritetaan 86 prosenttia maailmalla tehtävistä oopiumin takavarikoinneista; katsoo kuitenkin, että puuttuminen kuolemanrangaistuksen aiheuttamiin huolenaiheisiin, kuten soveltamiseen huumausaineisiin liittyvissä rikoksissa ja alle 18-vuotiaisiin henkilöihin, jotka molemmat ovat vastoin Iranin vapaaehtoisesti hyväksymiä ihmisoikeuksia ja humanitaarista oikeutta koskevia kansainvälisiä sitoumuksia, voisi tarjota yhteisen etenemismallin tämän kysymyksen ratkaisemiseksi; kehottaa Iranin parlamentin jäseniä ensi vaiheessa tarkistamaan vuoden 2013 rikoslain 91 pykälää alle 18-vuotiaita koskevan kuolemanrangaistuksen poistamiseksi; huomauttaa, että mikäli Iranin parlamentille esitetty lakiehdotus hyväksytään, se alentaisi väkivallattomista huumausainerikoksista määrättävää rangaistusta kuolemanrangaistuksesta elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi; panee merkille, että jos lakiehdotus hyväksytään, se voi huomattavasti vähentää teloitusten määrää Iranissa;

9.  painottaa, että kuolemanrangaistuksen poistaminen huumausainerikoksissa vähentäisi jyrkästi teloitusten määrää (jopa 80 prosenttia Iranin arvioiden mukaan); kehottaa EU:ta ja Irania tekemään yhteistyötä laittoman huumekaupan torjunnassa yhtenä keinona puuttua maan teloitusongelmaan noudattaen samalla ihmisoikeusnormeja; kehottaa komissiota tarjoamaan teknistä tukea ja avustamaan sitä hallinnollisten valmiuksien kehittämisessä oikeusvaltion edistämiseksi Iranissa, myös edistämällä oikeusjärjestelmän uudistusta vastuuvelvollisuuden parantamiseksi ja vaihtoehtojen löytämistä vankeus- ja kuolemanrangaistuksille; kehottaa komissiota varmistamaan, että Iranille tarjottavaa teknistä tai muuta apua ei käytetä ihmisoikeuksien rikkomiseen;

Kaupalliset ja taloudelliset kysymykset

10.  panee merkille Iranin tavoitteen päästä kahdeksan prosentin vuotuiseen talouskasvuun; katsoo, että eurooppalaiset investoinnit ovat keskeisessä asemassa, jotta Iran voi saavuttaa tämän tavoitteen; painottaa, että Euroopan unioni ei estä sallittua liiketoimintaa Iranissa eikä kansainvälisten yritysten tai rahoituslaitosten yhteistoimintaa Iranin kanssa, kunhan toiminnassa noudatetaan kaikkea sovellettavaa lainsäädäntöä; korostaa, että voidakseen hyödyntää koko taloudellisen potentiaalinsa Iranin on toteutettava toimia, joilla luodaan kansainvälisiä investointeja edistävä avoin talousympäristö, ja ryhdyttävä kaikilla tasoilla korruption vastaisiin toimiin, erityisesti sellaisiin, jotka koskevat rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) suositusten noudattamista kysymyksissä, joissa käsitellään esimerkiksi rahavirtojen lopettamista terroristijärjestöille; kehottaa EU:ta tukemaan täysimääräisesti Iranin ponnisteluja tässä prosessissa erityisesti tukemalla työtä EU:n ja Iranin välisen kahdenvälisen investointisopimuksen aikaansaamiseksi;

11.  korostaa, että kauppa ja pääsy takaisin maailmanlaajuiseen sääntöihin perustuvaan kauppajärjestelmään ovat mahdollinen keino murtaa Iranin eristäytymistä ja että kauppa voisi olla merkittävä väline poliittisen vuoropuhelun tehostamiseksi ja alueen maiden välisen yhteistyön edistämiseksi, jotta voidaan lisätä alueellista kehitystä, työllisyyttä ja vakautta laajemmalla alueella;

12.  toteaa, että Iran on Lähi-idän toiseksi suurin talous, jonka nimellinen BKT oli vuonna 2015 arviolta 397 miljardia Yhdysvaltain dollaria; toteaa lisäksi, että EU:n Iranin kanssa käymän kaupan arvo on tällä hetkellä noin kahdeksan miljardia Yhdysvaltain dollaria ja sen odotetaan nelinkertaistuvan kahden seuraavan vuoden aikana; muistuttaa, että EU oli aikoinaan Iranin tärkein kauppakumppani, ja katsoo, että EU:n olisi pyrittävä samaan asemaan; kannattaa EU:n ja Iranin kauppasuhteiden laajentamista ja kehottaa EU:ta kehittämään kaupallista, rahoituksellista ja taloudellista yhteistyötä Iranin kanssa iranilaisten elinolojen ja työllisyyden parantamiseksi ja alueellisen kehityksen lisäämiseksi; uskoo, että Iranin kanssa käytävän kaupan ja investointien laajentuminen voi pitkällä aikavälillä edistää rauhaa ja vakautta alueella laajemmin, jos EU voi hyödyntää alueellisten investointisuunnitelmien mahdollisuuksia esimerkiksi energian ja liikenneyhteyksien aloilla;

13.  katsoo, että vaikka eurooppalaisten yritysten kanssa on allekirjoitettu useita sopimuksia, Iran ei voi noudattaa sitoumuksiaan likviditeetin puutteen takia, mikä johtaa noidankehään Iranin avautumisprosessissa;

14.  toteaa, että Iran on maailman suurin WTO:n ulkopuolinen talous; tukee Iranin pyyntöä liittyä WTO:n jäseneksi; panee merkille, että EU:n nykyinen neuvotteluvaltuutus kauppa- ja yhteistyösopimukselle Iranin kanssa on vanhentunut; kehottaa komissiota tarkastelemaan vaihtoehtoja kauppa- ja investointisuhteiden vahvistamiseksi, jotta Iran saadaan lähemmäksi WTO:n sääntöjä ja voidaan suojella eurooppalaisia investointeja; korostaa, että virallisen neuvottelukehyksen avulla EU voisi täysimääräisesti hyödyntää asemaansa laajimpana yhdentyneenä markkina- ja talousalueena ja voitaisiin luoda foorumi keskustelua ja vuoropuhelua varten; kehottaa unionia tarkastelemaan mahdollisuutta aloittaa uudelleen neuvottelut Iranin liittymisestä Maailman kauppajärjestöön, sillä WTO-jäsenyys edistäisi Iranin talouden vapautumista ja nopeuttaisi näin kasvua, toisi maan mukaan sääntöihin perustuvaan maailmanlaajuiseen järjestelmään sekä loisi mekanismin, jolla voitaisiin tukea välttämättömiä talousuudistuksia Iranissa ja jolla Iran saataisiin vastuulliseksi kansainvälisistä sitoumuksista; kehottaa komissiota hyödyntämään neuvotteluja mahdollisuutena edistää keskeisiä työtekijöiden oikeuksia koskevia uudistuksia ILO:n keskeisten yleissopimusten perusteella; on huolestunut viivästyksestä WTO:n Iranin jäsenyyttä käsittelevän työryhmän puheenjohtajanimityksessä; kehottaa komissiota käyttämään täysimääräisesti vaikutusvaltaansa tämän esteen poistamiseksi viipymättä ja Iranin WTO:hon liittymistä koskevien neuvottelujen käynnistämiseksi; katsoo, että liittymisprosessin päättämiseksi Iran olisi poistettava rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) julkisten lausumien luettelosta;

15.  katsoo, että sananvapauden puuttuminen verkossa, internetliikenteen järjestelmällinen valvonta ja seuranta sekä digitaalisten vapauksien puuttuminen muodostavat esteen Iranin kanssa käytävälle kaupalle ja rikkovat ihmisten oikeuksia ja vapauksia; korostaa avoimen ja turvallisen internetin digitaalitaloudelle tarjoamia mahdollisuuksia Iranissa; vaatii jälleen tehokasta eurooppalaista vientivalvontajärjestelmää, jotta voidaan estää kaksikäyttötuotteiden ja -tekniikoiden väärinkäyttö ihmisoikeusloukkauksiin ja unionia vastaan;

16.  korostaa myös, kuinka tärkeää on, että Iran kehittää talous- ja kauppasuhteitaan alueen toimijoihin, jotta saadaan aikaan yhdenmukainen taloudellinen ja kaupallinen kokonaisuus WTO:n sääntöjen mukaisesti; huomauttaa, että Euroopan unioni voi antaa oman asiantuntemuksensa ja tukensa tämän alueellisen vuoropuhelun kehittämiseen ja rakentamiseen;

17.  katsoo, että EU:n ja kansainvälisen yhteisön ydinenergiaan liittyvien talous- ja rahoitusalan pakotteiden poistaminen yhteisen kattavan toimintasuunnitelman mukaisesti on tärkeä osa sen osoittamista, että EU on pannut täytäntöön sitoumuksensa Irania kohtaan, ja todisteiden antamista halusta vahvistaa taloudellista yhteistyötä, joka antaa taloudellista hyötyä molemmille osapuolille; toteaa kuitenkin, että vaikka suurin osa taloutta ja rahoitusta koskevista pakotteista on jo poistettu, joitakin on vielä jäljellä eikä ydinsopimus vaikuta niihin; kehottaa EU:ta velvoittamaan EU:sta lähtöisin olevia yrityksiä varmistamaan täysimääräisen avoimuuden toiminnastaan Iranissa; vaatii, että investointien laatuun ja määrään kiinnitetään yhtä lailla erityistä huomiota ja että tehdään aloite, jossa selvitetään, noudatetaanko uusissa investoinneissa YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia ohjaavia periaatteita, kuten tehtiin myös Myanmarin/Burman pakotteiden poistamisen yhteydessä; panee merkille, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien suuntaviivojen tehokas täytäntöönpano on ratkaisevassa asemassa, jos halutaan, että tiiviimmät kauppasuhteet EU:n ja Iranin välillä vaikuttavat myönteisesti Iranin koko yhteiskuntaan;

18.  palauttaa mieliin, että Yhdysvaltojen ensisijaiset pakotteet ja se, että liiketoimet toteutetaan Yhdysvaltain dollareina, luovat oikeudellista epävarmuutta niille unionin yrityksille, jotka haluavat investoida Iraniin, mikä heikentää yhteisestä kattavasta toimintasuunnitelmasta odotettujen taloudellisten hyötyjen toteutumista Iranin kansalle; korostaa, että tähän ja muihin talouskysymyksiin on puututtava rahanpesunvastaisen toimintaryhmän suositusten mukaisesti, jotta luodaan Iranissa toimivien EU:n yritysten tarvitsemaa selkeyttä ja oikeusvarmuutta; kehottaa muuttamaan Iranin kanssa käytävää kauppaa koskevaa toimintamallia; toivoo, että EU:n Iranin kanssa tekemien liiketoimien valuuttana käytetään euroa, jotta vältetään amerikkalaisten viranomaisten määräämät seuraamukset, kuten aiemmin on käynyt eräiden eurooppalaisten pankkien tapauksessa; suhtautuu myönteisesti tiiviiseen vuoropuheluun Yhdysvaltojen kanssa, jotta voidaan taata EU:n kaupan ja investointien jatkuvuus Iranissa;

19.  painottaa samalla, että tarvitaan ehdottomasti vahvempia toimia kansainvälisiä investointeja houkuttavan ympäristön varmistamiseksi, jotta Iran voi toteuttaa taloudellista potentiaaliaan; kehottaa Irania tässä yhteydessä varmistamaan rahoitusalansa avoimuuden sekä torjumaan korruptiota ja rahanpesua rahanpesunvastaisen toimintaryhmän suositusten mukaisesti; on tyytyväinen Iranin hallituksen rahanpesunvastaisen toimintaryhmän suosituksia koskevaan toimintasuunnitelmaan sekä EU:n ja Iranin viranomaisten väliseen 12. heinäkuuta pidettyyn tekniseen kokoukseen, joka koski tarvittavia uudistuksia tällä alalla;

20.  on tyytyväinen yhteisestä kattavasta toimintasuunnitelmasta jo saatuihin myönteisiin tuloksiin, kuten Iranin ja EU:n välisen kaupan kasvuun 43 prosentilla vuoden 2016 ensimmäisellä puoliskolla verrattuna samaan ajanjaksoon vuonna 2015, siihen, että 30 iranilaista pankkia on liittynyt takaisin SWIFT-järjestelmään, ja siihen, että yhteisellä kattavalla toimintasuunnitelmalla on myönteinen vaikutus, koska se vahvistaa inflaation heikkenemistä ja korkotason laskua Iranissa; on tyytyväinen siihen, että yhä useammat pienet eurooppalaiset pankit toimivat nyt aktiivisesti Iranissa, mikä helpottaa pk-yritysten luotonsaantia; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota eurooppalaisten ja iranilaisten pk-yritysten rooliin kauppasuhteiden vahvistamisessa;

21.  on tyytyväinen siihen, että Iranin hallitus on halukas houkuttelemaan ulkomaisia investointeja, koska suoria ulkomaisia investointeja tarvitaan kaikilla talouden merkittävillä aloilla; toteaa, että infrastruktuuri-investointeja tarvitaan seuraavien kymmenen vuoden aikana todennäköisesti yli biljoonan Yhdysvaltain dollarin arvosta, mikä tarjoaa eurooppalaisille yrityksille mahdollisuuksia muun muassa energia- ja autoalalla ja lentokoneiden valmistuksen alalla; on tyytyväinen siihen, että yhteisen kattavan toimintaohjelman allekirjoittamisen jälkeen 180 kauppavaltuuskuntaa on vieraillut Teheranissa ja niiden joukossa valtuuskunnat 15:sta EU:n jäsenvaltiosta, mikä on osoitus kasvavasta mielenkiinnosta taloussuhteisiin Iranin kanssa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tarkastelemaan vientiluottotakuiden käyttöä kaupan, hankerahoituksen ja investointien vauhdittamiseksi Iranissa; on tyytyväinen Iranin hallituksen sekä Airbusin ja Boeingin välisten sopimusten menestyksekkääseen solmimiseen ja toteaa sen olevan jälleen uusi luottamusta edistävä toimi yhteisen kattavan toimintasuunnitelman hyväksymisen jälkeen;

Alakohtainen yhteistyö

22.  toteaa, että Iranilla on maailman toiseksi suurimmat kaasuvarannot ja neljänneksi suurimmat öljyvarannot; katsoo, että energia-alan yhteistyöllä voi olla merkittävä asema EU:n energian toimituslähteiden monipuolistamisessa ja jäsenvaltioiden energiariippuvuuden yhdestä toimittajasta vähentämisessä, mikä edistää EU:n energiaturvallisuutta; katsoo, että talouspakotteiden poistaminen voi mahdollisesti vapauttaa merkittäviä varoja käytettäväksi öljy- ja kaasuteollisuuteen sekä muille talouden aloille, jotka hyötyisivät investoinneista ja uuden teknologian saatavuudesta; kehottaa eurooppalaisia yrityksiä investoimaan Iranin energia-alaan; kehottaa EU:ta erityisesti tukemaan LNG-teknologian kehittämistä Iranissa; katsoo, että investointien Iranissa on oltava täysin EU:n hiilestä irtautumista koskevien pitkän aikavälin sitoumusten mukaisia;

23.  panee merkille, että tällä hetkellä yli puolet Iranin kotitalouksien energiantarpeesta katetaan maakaasulla; korostaa, että uusiutuvien energiamuotojen kehittämisessä on suuria mahdollisuuksia Iranissa, sillä maassa on keskimäärin 300 aurinkoista päivää vuodessa ja uusiutuvien energialähteiden arvioitu tuotantokapasiteetti on 13-kertainen Iranin energian kokonaiskulutukseen verrattuna; kehottaa komissiota tukemaan uusiutuvan energian kehittämistä Iranissa panoksena valtion energialähteiden yhdistelmän monipuolistamisessa;

24.  kehottaa Irania liittymään kaivannaisteollisuuden avoimuusaloitteeseen (EITI) ja vaatii, että EU:n ja Iranin energia-alan yhteistyön johdonmukaisena tavoitteena on oltava ympäristöhyötyjen sekä sosiaalisten ja taloudellisten hyötyjen lisääminen sekä Iranin että EU:n asukkaille;

25.  korostaa, että Iranilla on useita ympäristöhaasteita, mukaan lukien vesivarojen niukkuus ja maaperän huonontuminen, ja että samalla kun EU hyödyntää kaikkia liike-elämän yhteistyön tarjoamia mahdollisuuksia, sen olisi toimittava yhdessä Iranin kanssa ympäristönsuojelun parantamiseksi ja ympäristön kannalta kestävän kehityksen edistämiseksi; kehottaa tekemään ympäristöalan yhteistyötä vesivarojen hoidossa, myös Iranin tukemisen Urmia-järven pelastamisessa, aavikoitumisen torjunnassa ja maanjäristysten seurannassa sekä ilman pilaantumiseen ja jätehuoltoon liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi; ilmaisee tässä yhteydessä erityisen huolensa Kaspianmeren epäpuhtauksien tasosta ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tukemaan aktiivisesti Iranin hallituksen pyrkimyksiä pysäyttää Kaspianmeren tilan vakava heikentyminen; on tyytyväinen siihen, että Iranin ympäristöalan kansalaisjärjestöt ovat kehittäneet kumppanuuksia alueen muiden kansalaisjärjestöjen kanssa; on tyytyväinen niiden Kansainväliseen luonnonsuojeluliittoon ja Ramsarin yleissopimukseen osallistumiseen; kehottaa komissiota avustamaan iranilaisia kansalaisjärjestöjä osallistuvan hallinnoinnin hankkeiden kehittämisessä;

26.  katsoo, että alueellinen keskustelu ja yhteistyö ympäristöasioissa Iranin ja sen naapurivaltioiden välillä ovat välttämättömiä ilman pilaantumisen, vesivarojen niukkuuden ja autioitumisen kaltaisten haasteiden ratkaisemiselle; korostaa, että EU:n olisi edistettävä tällaista alueellista yhteistyötä luottamusta rakentavana tärkeänä toimena sekä hyödynnettävä alueellisten toimijoiden halukkuutta ottaa vastaan eurooppalaisen asiantuntemuksen tarjoamat edut näissä asioissa;

27.  panee merkille tutkimukset, joiden mukaan ydinenergia ei ehkä ole kilpailukykyistä Iranissa vähäisten uraanivarojen ja uraanin louhimiskustannusten takia; kehottaa kuitenkin komissiota kartoittamaan siviilialan ydinalan yhteistyön mahdollisuuksia Iranin kanssa yhteisen kattavan toimintasuunnitelman sitoumuksen mukaisesti ja kannustamaan Irania allekirjoittamaan ydinturvallisuutta koskevan yleissopimuksen; on tyytyväinen eräiden iranilaisten virkamiesten ehdotukseen alueellisen vuoropuhelun käynnistämisestä siviiliydinohjelmien turvallisuudesta ja turvallisuusjärjestelyistä;

28.  korostaa lentoturvallisuuden alan yhteistyön mahdollisuuksia, sillä sen avulla iranilaisyritykset saavat teknistä tukea ja tarvittavia komponentteja, jotta ne voidaan poistaa EU:n mustalta listalta;

29.  panee merkille, että Iranissa on tällä hetkellä kolme miljoonaa afgaanipakolaista, joista vain 950 000:lla on virallinen pakolaisasema, ja että tämä tekee Iranista yhden merkittävimmistä pakolaisia vastaanottaneista maista; pitää myönteisenä, että EU:n rahoitusta lisättiin 6,5 miljoonalla eurolla, jotka on tarkoitettu Iranin avustamiseksi maassa asuvien afgaanien koulutuksessa ja terveydenhuollossa; painottaa konkreettisten toimenpiteiden tarvetta Iranin afgaanimaahanmuuttajien ja afgaanipakolaisten ihmisoikeuksien turvaamiseksi, jotta heillä on oikeus muun muassa asianmukaiseen oikeusprosessiin ja yhdenvertaisuutensa lain edessä; katsoo, että EU:n ja Iranin yhteistyö pakolaisasioiden hallinnassa voi parantaa keskinäistä ymmärrystä ja edistää kansainvälisen oikeuden parempaa kunnioittamista ja suojella turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten ihmisoikeuksia sekä edistää konfliktien ratkaisemista, jotta voidaan vähentää nykyisten ja tulevien pakolaisvirtojen syitä; katsoo, että EU:n ja Iranin yhteistyö pakolaisasioiden hallinnassa parantaisi pakolaisten hyvinvointia Iranissa ja estäisi ihmiskauppaa; katsoo, että EU:n ja Iranin yhteistyöhön olisi kuuluttava myös laaja-alainen vuoropuhelu muuttoliikkeestä, erityisesti politiikkatoimista ja lainsäädännöllisistä lähestymistavoista sekä lailliseen ja laittomaan maahanmuuttoon, turvapaikanhakijoihin ja pakolaisiin liittyvistä painopisteistä, sekä kansallisella että alueellisella tasolla;

30.  toteaa, että Iranin väestöstä 60 prosentin arvioidaan olevan alle 30-vuotiaita, ja katsoo, että tämä nuori, koulutettu ja teknisesti kehittynyt väestö ja Iranin yhteiskunnan eloisuus voivat tarjota erityisiä mahdollisuuksia ihmisten välisten yhteyksien edistämisessä EU:n kanssa vastavuoroisuuden ja keskinäisen kunnioituksen periaatteiden pohjalta; katsoo, että nuorisovaihto-ohjelmat ovat menestyksekkäimpiä toimintoja yhteiskuntien ja kulttuurien lähentämiseksi toisiinsa; on sen vuoksi tyytyväinen Iranista eurooppalaisiin yliopistoihin saapuneiden Erasmus Mundus -opiskelijoiden määrän lisääntymiseen ja katso, että se auttaa torjumaan väärinkäsityksiä ja stereotypioita; kehottaa lisäämään yhteistyötä koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin alalla lisäämällä opiskelija- ja tutkijavaihtoa, myös yliopistojen välistä yhteistyötä, muun muassa ympäristön, uusiutuvan energian, oikeuden, ihmisoikeuksien ja hyvän hallintotavan aloilla; kehottaa komissiota lisäämään määrärahoja iranilaisia Erasmus Mundus -opiskelijoita varten; on tyytyväinen Teheranin yliopistossa hiljattain järjestettyihin työpajoihin tietoisuuden lisäämiseksi niistä mahdollisista hyödyistä, joita iranilaisille yliopistoille voi seurata osallistumisesta Horisontti 2020 -ohjelmaan; kehottaa Iranin hallitusta nimittämään Horisontti 2020 -ohjelman kansallisen koordinaattorin, joka tarjoaa teknistä apua ja neuvoja iranilaisille yliopistoille Horisontti 2020 -hankkeisiin hakemisessa; kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta parantaa iranilaisten tieteenharjoittajien ja tutkijoiden mahdollisuuksia opiskella ja harjoitella eurooppalaisissa yliopistoissa; kehottaa perustamaan EU:n ohjelman tutkijoiden ja opiskelijoiden yhteensaattamiseksi Iranista, Persianlahden yhteistyöneuvoston maista ja Euroopasta, jotta nämä voisivat tutkia Euroopan alueellisesta integraatiosta saatuja kokemuksia ja opetuksia;

31.  ilmaisee vakavan huolensa EU:n ja Iranin kaksoiskansalaisten pidätyksistä näiden saapuessa Iraniin ja painottaa, että pidätykset haittaavat mahdollisuuksia ihmisten välisiin yhteyksiin; kehottaa Iranin viranomaisia sallimaan Iranista Eurooppaan muuttaneiden matkustaa turvallisesti synnyinmaahansa;

Alueellinen turvallisuus

32.  painottaa sitä merkittävää vaikutusta, joka Iranin eri kansoilla ja kulttuureilla on ollut tuhansien vuosien ajan myös Eurooppaan; panee merkille, että geostrategisen sijaintinsa, väestömääränsä ja taloutensa, öljy- ja maakaasuvarantojensa ja alueellisen vaikutusvaltansa vuoksi Iran on merkittävä toimija Lähi-idässä ja Persianlahden alueella; korostaa, että alueellisen vakauden palauttaminen turvaa parhaiten Iranin strategiset edut ja että niiden ajaminen ei ole eikä sen pitäisi olla suunnattu muita alueen keskeisiä toimijoita vastaan;

33.  katsoo, että ydinsopimus antaa mahdollisuuden yhteistyöhön alueen turvallisuuskriisin ratkaisemiseksi; katsoo, että Iranilla on ja sillä pitäisikin olla rooli alueen vakauttamisessa; katsoo, että koko alue voi hyötyä suhteiden normalisoimisesta Iranin kanssa; katsoo, että Iranin aseman merkittävänä alueellisena toimijana pitäisi saada sen toimimaan alueen vakauttajana; korostaa, että 18. marraskuuta 2015 esitettyyn Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) uudelleentarkasteluun sisältyy suunnitelmia, joiden mukaan EU:n naapuruuskumppaneina olevien valtioiden naapureina olevia kolmansia maita otetaan laajennetun yhteistyön piiriin; kannustaa siksi aihekohtaisten osioiden luomista, jotta unionin, eteläisen naapuruston kumppanivaltioiden ja Iranin kaltaisten tärkeimpien alueellisten toimijoiden välille voidaan ehdottaa yhteistyötä turvallisuuden, energian ja pakolaiskysymyksen hallinnan kaltaisten alueellisten haasteiden osalta;

34.  kehottaa alueen kaikkia valtioita ja erityisesti Saudi-Arabiaa ja Irania pidättymään vihamielisestä, konflikteja lietsovasta retoriikasta sekä vihamielisten aseellisten ryhmien, kuten Hizbollahin sotilaallisen siiven ja al-Nusran, toiminnasta ja tukemisesta alueella; ilmaisee huolensa lisääntyneestä militarisoitumisesta koko laajemmalla alueella ja tukee pyrkimyksiä lisätä aseiden valvontaa, aseistariisuntaa ja terrorismin torjuntaa tunnustaen samalla oikeutetut puolustukseen liittyvät huolenaiheet, kuitenkin niin, että pyritään edistämään kaikkien alueen maiden itsemääräämisoikeuden täysimääräistä kunnioittamista; on huolestunut Iranin ballistisia ohjuksia koskevien testien kehittymisestä, joka – vaikka sillä ei rikota yhteisen kattavan toimintasuunnitelman sitoumuksia – on ristiriidassa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2231 (2015) hengen kanssa;

35.  katsoo, että EU:n ja Iranin poliittisessa vuoropuhelussa olisi kehotettava Irania ja muita alueen merkittävimpiä toimijoita toimimaan rakentavasti Irakin, Jemenin, Syyrian, Libanonin ja Afganistanin poliittisten kriisien ratkaisemisessa kansainvälisen oikeuden ja näiden maiden itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen pohjalta; kehottaa omaksumaan EU:n diplomatiassa mallin, joka perustuu pikemminkin poliittisiin painopisteisiin kuin uskonnollisiin identiteetteihin sekä periaatteeseen, että kaikkien Lähi-idän maiden kansoille, myös Israelille ja Palestiinan kansalle, on varmistettava kunnioitus ja turvallisuus, jotta edistettäisiin entistä vakaamman ja tasapainoisemman Lähi-idän luomista; pitää EU:n ja Iranin välistä yhteistyötä terrorismin ja väkivaltaisen äärimielisyyden torjumisessa alueella tärkeänä osana poliittista vuoropuhelua;

36.  katsoo, että Lähi-idän, Pohjois-Afrikan ja Persianlahden alueen konflikteja ei voida ratkaista ilman kaikkien toimijoiden osallistumista; on siksi tyytyväinen, että Iran on mukana Syyrian rauhanneuvotteluissa osallistumalla kansainvälisen Syyrian tukiryhmän (ISSG) työhön; pitää kuitenkin valitettavana, että Iranin osallistuminen ei ole tähän mennessä johtanut tilanteen merkittävään paranemiseen, ja kehottaa Irania osaltaan helpottamaan entistä enemmän ainakin humanitaarisen avun toimittamista, jotta voidaan parantaa siviiliväestön suojelua hyökkäyksiltä, ja etsimään jatkuvasti pitkän aikavälin ratkaisua konfliktiin; toteaa tässä yhteydessä, että selviytyäkseen Assadin hallinto Syyriassa on joutunut turvautumaan entistä enemmän Iraniin ja kehottaa näin ollen Iranin viranomaisia käyttämään vaikutusvaltaansa siten, että Syyrian konflikti saadaan rauhanomaiseen päätökseen;

37.  on tyytyväinen siihen, että Iran on valmis tukemaan nykyisiä ponnisteluja vakauden luomiseksi Irakiin, kehottaa sitä toimimaan merkityksellisessä asemassa lahkojen välisen väkivallan lopettamiseksi ja kehottaa toteuttamaan lisätoimia kaikkien maassa toimivien puolisotilaallisten joukkojen saamiseksi Irakin hallituksen alaisuuteen, jotta kaikkien osapuolten edut otetaan huomioon; painottaa, että EU:lla ja Iranilla on vastassa yhteiset viholliset Isisin/Da’eshin, al-Qaidan, al-Nusran ja muiden niiden kaltaisten, YK:n turvallisuusneuvoston nimeämien terroristijärjestöjen muodossa, joiden inspiraation lähteenä on islamin vääristynyt äärimmäisyysoppi; panee tyytyväisenä merkille Iranin osallistumisen Isisin/Da’eshin vastaiseen taisteluun, myös sen varhaisessa vaiheessa antaman tuen kurdien aluehallitukselle Erbilissä, ja tunnustaa Iranin Irakissa toteuttamat päättäväiset toimet, joilla pysäytettiin Isisin/Da’eshin eteneminen ja saatiin takaisin jihadistiterroristien hallinnassa olleita alueita; on sitä vastoin huolestunut toistuvista tiedoista, joiden mukaan al-Qaidan jäseniä on vapautettu; panee merkille Iranin ja Australian sopimuksen tiedustelutietojen jakamisesta Isisin/Da’eshin vastaisessa taistelussa;

38.  katsoo, että alueelliset vihamielisyydet ovat useissa alueen maissa esiintyvien konfliktien taustatekijöitä; on hyvin huolestunut lahkojen välisen väkivallan lisääntymisestä alueella ja korostaa tarvetta jatkuvaan ja kokonaisvaltaiseen EU:n diplomaattiseen osallistumiseen konfliktin taustalla olevaan dynamiikkaan pureutumiseksi tarjoamalla pitkäkestoista tukea etnisten ryhmien ja lahkojen välisen sovinnon saavuttamiseen; ilmaisee huolensa Iranin ja Saudi-Arabian entisestään pahenevasta taistelusta poliittisen ja uskonnollisen vaikutusvallan saavuttamiseksi ja varoittaa sen seurauksista konfliktin ratkaisuun sekä turvallisuuteen Lähi-idässä ja sen ulkopuolella; uskoo, että Iranin ja Saudi-Arabian lähentymispolitiikka ja niiden rakentava yhteistyö ovat olennaisen tärkeitä alueellisten jännitteiden laukaisemisessa ja voivat auttaa löytämään ratkaisuja aseellisiin konflikteihin Irakissa, Syyriassa ja Jemenissä sekä niistä seuraavin muuttovirtoihin ja tarjota keinoja paneutua aluetta sekä Euroopan unionia ja sen ulkopuolisia alueita uhkaavan terrorismin ja äärimielisyyden perimmäisiin syihin; vaatii EU:n aktiivista diplomatiaa Iranin ja Saudi-Arabian välisten jännitteiden lievittämiseksi, mukaan lukien luottamuksen rakentaminen, ”toisen raiteen” diplomatia ja konfliktien liennyttämiseen liittyvät toimenpiteet, joiden tavoitteena on Saudi-Arabian ja Iranin suhteiden palauttaminen ensimmäisenä askelena maiden välisten suhteiden normalisoimiseksi; kehottaa EU:ta toimimaan yhteistyössä Yhdysvaltojen ja Venäjän kanssa ja erityisesti tukemaan sellaisen uuden alueellisen turvallisuusinfrastruktuurin kehittämistä, jossa otetaan huomioon Iranin ja Saudi-Arabian uhkakuvat ja oikeutetut turvallisuushuolet ja joka antaa turvallisuustakeet sekä Iranille että Persianlahden yhteistyöneuvoston maille; korostaa, että yhteistyö Persianlahden merenkulun turvallisuusasioissa, mukaan luettuna merenkulun vapautta koskevan peruskirjan allekirjoittaminen, voisi olla ensimmäinen luottamusta lisäävä toimenpide alueellisen luottamuksen ja yhteistyön kehittämisessä;

39.  tuomitsee jyrkästi Iranin hallinnon toistuvat kehotukset Israelin tuhoamiseen ja holokaustin kieltämistä koskevan linjan;

Sosioekonomiset kysymykset, oikeusvaltioperiaate, demokratia ja ihmisoikeudet

40.  katsoo, että Iranin vallankumouksellinen perintö ja sen valtiomuoto islamilaisena tasavaltana sekä Iranin ja EU:n poliittis-institutionaalisten järjestelmien merkittävät erot eivät saa olla esteenä avoimuudelle ja reilulle ja suoralle vuoropuhelulle ja sille, että löydetään yhteisymmärrys demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia koskevissa kysymyksissä; kehottaa Iranin islamilaista tasavaltaa laajentamaan poliittisen moniarvoisuuden mahdollisuuksia; painottaa, että Majlis on uudistus- ja Eurooppa-myönteinen, sekä katsoo samalla, että parlamenttivaalien ja asiantuntijoiden neuvoston vaalien tulokset helmikuussa 2016 kuvastavat Iranin kansan tahtoa ja tarjoavat mahdollisuuden olla enemmän yhteydessä Euroopan unioniin ja sen jäsenvaltioihin, minkä olisi johdettava rakentaviin suhteisiin, sekä mahdollisuuden sisäisiin taloudellisiin, poliittisiin ja sosiaalisiin uudistuksiin; kehottaa Irania sallimaan täysin vapaat ja rehelliset vaalit kansainvälisten normien mukaisesti;

41.  panee merkille, että Iran on alkanut suuntautua ulospäin, koska se tarvitsee apua tyydyttääkseen kansalaistensa tarpeet ja pitääkseen nuoret ja hyvin koulutetut ihmiset maassa, mikä on tärkeää sen vakauden kannalta;

42.  panee huolestuneena merkille, että Iranissa teloitetaan kuolemanrangaistuksen nojalla eniten ihmisiä maailmassa asukaslukuun suhteutettuna; korostaa, että kuolemanrangaistuksen poistaminen huumausainerikoksista vähentäisi jyrkästi teloitusten määrää; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että vastavalittu parlamentti saattaa harkita lainsäädäntöä, jolla poistettaisiin tietyt huumausainerikokset kuolemantuomiolla rangaistavien rikosten luettelosta;

43.  panee merkille, että vuonna 2013 säädetyssä islamilaisessa rikoslaissa annetaan tuomareille suurempi harkintavalta ja että ratifioituaan YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen Iran kielsi lasten teloitukset ja salli muutoksenhaun ennen vuotta 2013 kuolemaan tuomituille nuorille rikoksentekijöille; kehottaa Irania varmistamaan, että tämä kielto pannaan kokonaisuudessaan täytäntöön ja että kaikki asianomaiset rikoksentekijät ovat tietoisia oikeudestaan; vaatii Irania julistamaan kuolemantuomioiden täytäntöönpanokiellon;

44.  kehottaa Irania lisäksi tekemään täysipainoista yhteistyötä kaikkien YK:n ihmisoikeusmekanismien kanssa ja pyrkimään tältä osin toimillaan siihen, että muun muassa yleismaailmallisen ihmisoikeustarkastelunyhteydessä esitettyjä suosituksia sovelletaan, sallimalla kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen vierailut tehtäviensä hoitamiseksi; toteaa, että tämä auttaa Iranin profiilin nostamista eurooppalaisessa yleisessä mielipiteessä; tuo esiin, että Iranin hallitus osallistuu yhä laajemmin YK:n erityismenettelyihin vuoropuhelun kautta; kehottaa Iranin hallitusta käsittelemään merkittäviä huolenaiheita, joita on nostettu esiin YK:n erityisraportoijan ja YK:n pääsihteerin raporteissa Iranin ihmisoikeustilanteesta, sekä ryhtymään toimiin YK:n yleiskokouksen päätöslauselmissa esitettyjen kehotusten johdosta;

45.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota tukemaan sellaisen ympäristön luomista, joka mahdollistaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden asianmukaisen ja riippumattoman toiminnan; korostaa, että EU:n ja Iranin välisten suhteiden yhteydessä on tärkeää pitää kiinni EU:n ihmisoikeuksia koskevista suuntaviivoista, myös ihmisoikeuksien puolustajia koskevista;

46.  kehottaa Irania noudattamaan ja vaalimaan Iranin islamilaisen tasavallan perustuslain, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaisia sitoumuksiaan ja täyttämään ne täysimääräisesti kunnioittamalla oikeutta sananvapauteen sekä verkossa että verkon ulkopuolella, mielipiteenvapauteen, yhdistymisvapauteen ja rauhanomaiseen kokoontumiseen ja ajatuksen-, omantunnon, uskonnon ja vakaumuksen vapauteen sekä turvaamalla lain nojalla ja käytännössä, että maan kansalaiset voivat nauttia yksilön, sosiaalisia ja poliittisia oikeuksia ilman sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai muuhun asemaan liittyvää syrjintää tai vainoa näissä oikeusvälineissä tarkoitetulla tavalla; toteaa, että tähän sisältyvät perusoikeus yhdenvertaisuuteen lain edessä ja oikeus yhtäläisiin mahdollisuuksiin saada koulutusta ja terveydenhuoltopalveluja samoin kuin yhtäläiset ammatilliset mahdollisuudet;

47.  pitää myönteisinä uuden rikosoikeudenkäyntilain mukaisesti tehtyjä uudistuksia mutta ilmaisee vakavan huolensa siitä, että laki ei takaa täysimääräisesti kansainvälisiä oikeudenmukaisen menettelyn vaatimuksia; kehottaa Irania käynnistämään vuonna 2014 hyväksytyn rikosoikeudenkäyntilain tarkistuksen varmistaakseen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien takeiden soveltamisen; kehottaa Irania tarkistamaan ja muuttamaan lakia varmistaakseen, että kidutuksen, pahoinpitelyn tai muunlaisten pakottamisen muotojen seurauksena annetut lausunnot jätetään sen ulkopuolelle rikosoikeudenkäynnissä käytettävänä todisteena ja että viranomaisten tietoon tulleet syytteet kidutuksesta ja muunlaisesta pahoinpitelystä tutkitaan automaattisesti;

48.  vaatii vapauttamaan kaikki poliittiset vangit; vaatii Irania vapauttamaan seuraavat vangitut EU:n kansalaiset, jotka on pidätetty tai tuomittu oikeusprosessilla, joka ei vastaa kansainvälisiä normeja: 58-vuotias Nazak Afshar, joka on ollut vangittuna maaliskuusta 2016 lähtien, 76-vuotias Kamal Foroughi, joka on ollut vangittuna toukokuusta 2011 lähtien, 65-vuotias Homa Hoodfar, joka on ollut vangittuna kesäkuusta 2016 lähtien, sekä 37-vuotias Nazanin Zaghari-Ratcliffe, joka on ollut vangittuna huhtikuusta 2016 lähtien;

49.  toteaa, että Iranissa on monia erilaisia uskontoja ja vakaumuksia; panee merkille, että eräät uskonnolliset vähemmistöt ja niiden uskonnolliset perusvapaudet on muodollisesti tunnustettu Iranin islamilaisen tasavallan perustuslaissa; on kuitenkin huolestunut siitä, että uskonnollisista vähemmistöyhteisöistä vangittujen tai vakaumuksensa takia vangittujen henkilöiden määrä on kasvanut; kehottaa Iranin viranomaisia varmistamaan, että uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen oikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti ja suojellaan lain nojalla ja että uskonnonvapautta laajennetaan;

50.  panee merkille iranilaisten naisten saavuttamat edistysaskeleet koulutuksen, tieteen ja tutkimuksen alalla, minkä osoittaa se, että valtaosa iranilaisten yliopistojen opiskelijoista on naisia; kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita ottamaan sukupuolten tasa-arvoon liittyvät kysymykset esiin kahdenvälissä keskusteluissa Iranin viranomaisten kanssa; kehottaa toteuttamaan sukupuolten täydellisen tasa-arvon toimenpiteillä, joilla poistetaan olemassa oleva naisiin kohdistuva oikeudellinen ja käytännön syrjintä ja varmistetaan naisten tasaveroinen osallistuminen työmarkkinoihin ja kaikkiin talous- ja kulttuurielämän sekä sosiaalisen ja poliittisen elämän muotoihin; pitää myönteisinä pyrkimyksiä esittää laki naisten suojelusta väkivaltaa vastaan ja toivoo, että vastavalittu parlamentti harkitsisi sellaisen lainsäädännön hyväksymistä, jolla naisiin kohdistuva väkivalta, myös perheväkivalta ja avioliitossa tapahtuva raiskaus, kriminalisoidaan kokonaisuudessaan;

51.  panee tyytyväisenä merkille presidentti Rohanin presidentinvaalikampanjan aikana antaman lupauksen kansalaisten oikeuksien peruskirjan esittämisestä ja lausunnot etnisten vähemmistöjen oikeuksien edistämisestä; katsoo, että peruskirjan olisi perustuttava Iranin ihmisoikeuksiin liittyviin kansainvälisiin velvoitteisiin ja että näitä velvoitteita olisi täysin noudatettava siinä; korostaa, että oikeusvaltioperiaatteen ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden noudattaminen on tärkeää suoriin ulkomaisiin investointeihin tarvittavan oikeusvarmuuden takaamiseksi mutta ennen kaikkea itse Iranin kansan etujen vuoksi; kehottaa oikeuslaitosta kunnioittamaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja oikeudenmukaista menettelyä sekä antamaan epäillyille mahdollisuuden asianajajaan; kehottaa EUH:ta ja komissiota tekemään yhteistyötä Iranin viranomaisten kanssa sellaisilla aloilla kuin oikeusalan uudistaminen ja vankilajärjestelmän uudistus, mukaan lukien vankilaolojen parantaminen, julkishallinnon vastuuvelvollisuus, oikeusvaltion, sananvapauden ja kansalaisten yleismaailmallisten ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen ja korruption torjunta;

o
o   o

52.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Iranin hallitukselle ja parlamentille, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä Euroopan ulkosuhdehallinnolle.

(1)EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 163.
(2)EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 102.
(3)EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 157.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0339.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0348.


Korruption torjunta ja jatkotoimenpiteet CRIM-erityisvaliokunnan päätöslauselman johdosta
PDF 226kWORD 65k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2016 korruption torjunnasta ja jatkotoimenpiteistä CRIM-erityisvaliokunnan päätöslauselman johdosta (2015/2110(INI))
P8_TA(2016)0403A8-0284/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 67 ja 82–89 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 5, 6, 8, 17, 32, 38, 41 ja 47–50 sekä 52 artiklan,

–  ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2015 annetut oikeus- ja sisäasioiden neuvoston päätelmät EU:n uudistetusta sisäisen turvallisuuden strategiasta 2015–2020,

–  ottaa huomioon 25. ja 26. kesäkuuta 2015 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät turvallisuusasioista,

–  ottaa huomioon asiaa koskevat YK:n yleissopimukset, erityisesti kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen YK:n yleissopimuksen ja korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon lahjontaa koskevat Euroopan neuvoston rikos- ja siviilioikeudelliset yleissopimukset, jotka avattiin allekirjoitettaviksi 27. tammikuuta 1999 ja 4. marraskuuta 1999, sekä Euroopan neuvoston ministerikomitean päätöslauselmat (98) 7 ja (99) 5, jotka hyväksyttiin 5. toukokuuta 1998 ja 1. toukokuuta 1999 ja joilla perustettiin lahjonnan vastainen valtioiden ryhmä (GRECO),

–  ottaa huomioon väärinkäytösten paljastajien suojelusta 30. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen CM/Rec (2014) 7,

–  ottaa huomioon kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjuntaa koskevan OECD:n yleissopimuksen, joka avattiin allekirjoitettavaksi 17. joulukuuta 1997 Pariisissa, siihen kuuluvat suositukset ja viimeiset maakohtaiset seurantakertomukset,

–  ottaa huomioon tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä ja neuvoston puitepäätöksen 2005/222/YOS korvaamisesta 12. elokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/40/EU(1),

–  ottaa huomioon rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa 3. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/42/EU(2),

–  ottaa huomioon rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä 3. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/41/EU(3),

–  ottaa huomioon euron ja muiden valuuttojen suojaamisesta rahanväärennykseltä rikosoikeuden keinoin ja neuvoston puitepäätöksen 2000/383/YOS korvaamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/62/EU(4),

–  ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849(5),

–  ottaa huomioon ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY(6),

–  ottaa huomioon varainsiirtojen mukana toimitettavista tiedoista ja asetuksen (EY) N:o 1781/2006 kumoamisesta 20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/847(7),

–  ottaa huomioon poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden rahastoa ja neuvoston päätöksen 2007/125/YOS kumoamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 513/2014(8),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin lainvalvontakoulutusviraston (CEPOL) perustamisesta ja neuvoston päätöksen 2005/681/YOS kumoamisesta ja korvaamisesta 25. marraskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/2219(9),

–  ottaa huomioon varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavien jäsenvaltioiden toimistojen yhteistyöstä rikoksen tuottaman hyödyn tai muun rikokseen liittyvän omaisuuden jäljittämisessä ja tunnistamisessa 6. joulukuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/845/YOS(10),

–  ottaa huomioon asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 muuttamisesta Euroopan tason poliittisten puolueiden rahoituksen osalta 22. lokakuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1142/2014(11),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680(12),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679(13),

–  ottaa huomioon eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9. maaliskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/343(14),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (COM(2012)0363),

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta (COM(2013)0534),

–  ottaa huomioon asiassa C-105/14 (Taricco ja muut) annetun unionin tuomioistuimen ratkaisun(15), jonka mukaan käsite ”petos” sellaisena kuin se määritellään Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta tehdyn yleissopimuksen 1 artiklassa kattaa myös alv-tulot;

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastosta (Eurojust) (COM(2013)0535),

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta(16),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi terrorismin torjumisesta sekä terrorismin torjumisesta tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS korvaamisesta (COM(2015)0625),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta 11. toukokuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/794(17),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2014 annetun komission kertomuksen neuvostolle ja Euroopan parlamentille – EU:n korruptiontorjuntakertomus (COM(2014)0038),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Euroopan turvallisuusagendasta (COM(2015)0185),

–  ottaa huomioon Europolin maaliskuussa 2013 tekemän uhkakuva-arvion vakavasta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta (SOCTA) ja 30. syyskuuta 2015 tehdyn internetiä hyödyntävää järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan uhkakuva-arvion (IOCTA),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman Euroopan turvallisuusagendasta(18),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi (lopullinen mietintö)(19),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun laatiman tutkimuksen siitä, kuinka paljon maksaisi, jos EU ei toimisi järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjumiseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan lausunnot (A8‑0284/2016),

A.  toteaa, että järjestäytynyt rikollisuus on maailmanlaajuinen uhka ja että se vaatii siksi EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteisiä ja koordinoituja toimia;

B.  toteaa, että vieläkään ei ymmärretä täysin rikollisjärjestöihin kuulumiseen liittyvää monimutkaista ilmiötä ja vaaraa, että ne soluttautuvat jäsenvaltioiden sosiaaliseen, taloudelliseen, liiketoiminnalliseen, poliittiseen ja institutionaaliseen rakenteeseen;

C.  katsoo, että järjestäytyneillä rikollisryhmillä on taipumus ja merkittävä mahdollisuus monipuolistaa toimintaansa sopeutumalla eri alueellisiin, taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin ympäristöihin ja hyödyntämällä niiden heikkouksia ja haavoittuvuutta, toimimalla samanaikaisesti eri markkinoilla ja käyttämällä hyväkseen yksittäisten jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien erilaisia säännöksiä oman toimintansa edistämiseksi ja voittojensa maksimoimiseksi;

D.  ottaa huomioon, että rikollisjärjestöt ovat muokanneet omia toimintatapojaan käyttämällä hyväksi ammattihenkilöitä, pankkeja, virkamiehiä ja poliitikkoja, jotka tukevat niiden toimintaa eri tasoilla olematta kuitenkaan rikollisjärjestöjen jäseniä;

E.  toteaa, että rikollisjärjestöt ovat osoittaneet huomattavaa mukautumiskykyä muun muassa käyttäessään uuden teknologian tarjoamia hyötyjä omaksi edukseen;

F.  toteaa, että pelkkään järjestöön kuulumiseen perustuvan pelotevoiman vaarallinen luonne ei ole prioriteetti niin sanottujen kohderikosten (rikokset, joiden tekemistä varten järjestö on olemassa) torjumiseen nähden, ja katsoo, että unionin tasolle on jäänyt lainsäädännöllinen ja toiminnallinen tyhjiö, joka helpottaa järjestäytyneiden rikollisryhmien kansainvälistä toimintaa;

G.  toteaa, että rikollisjärjestöille tyypillisten väkivallan muotojen yleiselle järjestykselle ja yhteiskunnan turvallisuudelle aiheuttamien vaarojen lisäksi järjestäytynyt rikollisuus aiheuttaa aivan yhtä vakavia ongelmia, kun nämä järjestöt soluttautuvat lailliseen talouteen ja lahjovat virkamiehiä ja pääsevät siten toimielinten ja julkishallinnon sisälle;

H.  ottaa huomioon, että rikollisjärjestöjen tekemistä rikoksista peräisin olevia laittomia tuloja kierrätetään laajasti Euroopan laillisessa taloudessa; ottaa huomioon, että kun nämä sijoitetaan uudelleen lailliseen talouteen, elinkeinonharjoittamisen vapaudelle ja kilpailuvapaudelle aiheutetaan vakavien vääristymien vuoksi merkittävää uhkaa;

I.  ottaa huomioon, että rikollisryhmät soluttautuvat politiikkaan ja hallintoon saadakseen valtion taloudellisia resursseja ja että ne vaikuttavat sen toimintaan poliitikkojen, virkamiesten ja yrittäjien ummistaessa silmänsä; ottaa huomioon, että poliittista ja hallinnollista koneistoa painostetaan erityisesti julkisten hankintojen ja urakoiden sekä julkisen rahoituksen, romun ja jätteen hävittämisen sekä kaikenlaisten tavaroiden hankintoja ja palveluiden tarjontaa koskevien suorien sopimuksien aloilla;

J.  ottaa huomioon, että järjestäytynyt rikollisuus tavoittelee ensisijaisesti voittoa; katsoo, että lainvalvontaelimillä on sen vuoksi oltava valmiudet puuttua järjestäytyneen rikollisuuden rahoitukseen, joka on usein kytköksissä korruptioon, petoksiin, väärentämiseen ja salakuljetukseen;

K.  ottaa huomioon, että väärinkäytösten paljastajilla on keskeinen rooli korruption torjunnassa, koska he voivat paljastaa petoksia, jotka muutoin pidetään salassa; katsoo, että väärinkäytösten paljastamista pidetään yhtenä tehokkaimmista tavoista pysäyttää ja estää väärinkäytös tai paljastaa se, jos se on jo tehty;

L.  katsoo, ettei mitään EU:n lainsäädäntöä pitäisi tulkita siten, että väärinkäytösten paljastamista rajoitetaan;

M.  ottaa huomioon, että järjestäytynyt rikollisuus, korruptio ja rahanpesu aiheuttavat vakavia uhkia EU:n taloudelle, kun jäsenvaltioiden ja koko EU:n verotulot vähenevät merkittävästi, sekä EU:n rahoitusta saavien julkisten hankkeiden vastuuvelvollisuudelle, kun rikollisjärjestöt toimivat eri aloilla, joista monet ovat viranomaisten valvonnassa;

N.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 ilmoitettiin 1 649 unionin talousarvioon kohdistuvana petoksena pidettävää sekä menoihin että tuloihin liittyvää säännönvastaisuutta, joiden arvo oli yhteensä noin 538,2 miljoonaa euroa; ottaa kuitenkin huomioon, että ei ole olemassa mitään virallista tietoa siitä, miten suuri prosenttiosuus johtuu järjestäytyneestä rikollisuudesta;

Johdanto

1.  muistuttaa järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta 23. lokakuuta 2013 antamaansa päätöslauselmaan sisältyneistä huomautuksista ja suosituksista; muistuttaa erityisesti kehotuksestaan hyväksyä järjestäytyneen rikollisuuden, korruption ja rahanpesun torjumista koskeva Euroopan laajuinen toimintasuunnitelma, jolle olisi osoitettava riittävästi rahoitusta ja pätevää henkilöstöä, jotta sillä olisi vaikutusta;

2.  on tyytyväinen Alankomaiden, Slovakian ja Maltan puheenjohtajuuskausia koskevaan neuvoston 18 kuukauden ohjelmaan, jossa asialistan kärjessä on kattava ja yhdennetty lähestymistapa järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan; huomauttaa, että petosten, korruption ja rahanpesun torjunnan on oltava yksi unionin toimielinten toimintaa koskevista poliittisista prioriteeteista ja että siksi jäsenvaltioiden välinen poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö on keskeistä;

3.  katsoo, että huomio on keskitettävä tämänhetkisessä tilanteessa erityisiin ensisijaisiin toiminta-aloihin;

Voimassa olevien sääntöjen asianmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä, niiden täytäntöönpanon seuranta ja tehokkuuden arviointi

4.  muistuttaa, että jäsenvaltioiden olisi saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöään nykyiset EU:n ja kansainvälisen tason välineet järjestäytyneen rikollisuuden, korruption ja rahanpesun torjumisen alalla ja sovellettava niitä;

5.  pyytää komissiota päättämään mahdollisimman pian näiden välineiden saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevien toimenpiteiden arvioinnin, ilmoittamaan parlamentille täysimääräisesti sen tuloksista ja tarvittaessa käynnistämään rikkomismenettelyjä; pyytää komissiota erityisesti esittämään arviointikertomuksen järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta annetun neuvoston puitepäätöksen 2008/841/YOS ja ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä;

6.  pyytää jäsenvaltioita saattamaan oikeaoppisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin, joka on erittäin tärkeä väline poliisi- ja oikeusyhteistyön vahvistamiseksi Euroopan unionissa;

7.  kehottaa jäsenvaltioita saattamaan neljännen rahanpesun vastaisen direktiivin nopeasti osaksi kansallista lainsäädäntöään;

8.  kehottaa EU:ta liittymään GRECOn jäseneksi; pyytää EU:ta osallistumaan avoimen hallinnon kumppanuuteen, täyttämään YK:n korruption vastaisen yleissopimuksen mukaiset raportointivelvollisuutensa, sillä EU on sen yksi sopijapuoli, sekä tukemaan YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavaa järjestöä (UNODC) sen antaessa teknistä tukea edellä mainitun yleissopimuksen mukaisesti; kehottaa komissiota esittämään parlamentille mahdollisimman pian tilannekatsauksen valmisteluista EU:n liittymiseksi GRECOn jäseneksi sekä esittämään siinä myös selvityksen oikeudellisista haasteista ja niiden mahdollisista ratkaisukeinoista;

9.  pitää valitettavana, ettei komissio ole vielä julkistanut toista korruptiontorjuntakertomustaan, jonka sen oli määrä julkaista vuoden 2016 alussa; kehottaa komissiota esittämään kertomuksen mahdollisimman pian; muistuttaa, että korruptiontorjuntakertomuksissa ei pitäisi rajoittua jäsenvaltioiden tilanteiden kuvaamiseen vaan niihin olisi sisällytettävä myös Euroopan unionin toimielimiä käsittelevä osio; kehottaakin komissiota etsimään sopivan tavan valvoa korruptiota EU:n toimielimissä, virastoissa ja elimissä;

10.  kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta yhdistää unionin tason eri valvontamekanismit, mukaan lukien yhteistyö- ja seurantamekanismi, EU:n korruptiontorjuntakertomus sekä EU:n oikeusalan tulostaulu, osaksi laajempia oikeusvaltion seurannan puitteita, joita voitaisiin soveltaa kuhunkin 28 jäsenvaltioon sekä EU:n toimielimiin, virastoihin ja elimiin; katsoo tässä yhteydessä, että EU:n toimielinten on näytettävä esimerkkiä mahdollisimman korkean läpinäkyvyyden tason edistämisessä ja varmistettava, että rikoksentekijöitä varten on varoittavia ja tehokkaita seuraamuksia; kehottaa komissiota sääntelemään edunvalvontaa ja määräämään seuraamuksia eturistiriitatapauksissa;

11.  muistuttaa, että järjestäytyneen rikollisuuden tehokas ennaltaehkäisy ja torjunta edellyttävät monialaista lähestymistapaa; korostaa tässä yhteydessä Euroopan unionin rikoksentorjuntaverkoston asemaa ja sitä, että verkostoa on tuettava taloudellisesti;

12.  kehottaa komissiota käynnistämään tutkimuksen kansallisesta lainsäädännöstä, jolla on parhaiten torjuttu järjestäytynyttä rikollisuutta ja korruptiota, jotta kehitetään tehokas ja ajantasainen eurooppalainen lainsäädäntö; kehottaa komissiota laatimaan tutkimuksen tutkinnallisista menetelmistä, joita jäsenvaltioissa käytetään torjumaan järjestäytynyttä rikollisuutta, sekä kiinnittämään siinä erityistä huomiota tele- ja salakuuntelun, etsintämenettelyiden, siirretyn pidättämisen, siirretyn takavarikoinnin, peitetoiminnan, valvotun kuljetuksen ja valvotun läpilaskun kaltaisten keinojen käyttöön;

13.  pyytää jäsenvaltioita panostamaan enemmän laillisuuden kulttuuriin etenkin kun otetaan huomioon, että ensimmäinen ja tehokkain ennaltaehkäisykeino on unionin kansalaisten uusien sukupolvien kouluttaminen etenkin edistämällä erityisaloitteita kouluissa;

Järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjunnan prioriteetit ja operatiivinen rakenne

14.  katsoo, että järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan EU:n tämänhetkisessä poliittisessa syklissä olisi keskityttävä rikollisjärjestöön kuulumisen torjumiseen sen sijaan, että torjutaan vain näiden järjestöjen tekemiä rikoksia; katsoo tarpeelliseksi, että rikollisjärjestön jäsenyyttä pidetään rangaistavana riippumatta siitä, suoritetaanko rikos; muistuttaa, että kyseisen poliittisen syklin prioriteetteihin olisi kuuluttava myös rahanpesun, korruption sekä ihmiskaupan torjunta aidon eurooppalaisen korruptiontorjuntastrategian puitteissa;

15.  pyytää, että prioriteetit määritellään suhteessa EU:n rikostenehkäisy-, talous-, sosiaali-, työllisyys- ja koulutuspolitiikkaan ja varmistetaan Euroopan parlamentin täysipainoinen osallistuminen;

16.  pyytää perustamaan Europoliin erikoisyksikön torjumaan järjestäytyneen rikollisuuden ryhmiä, jotka toimivat yhtä aikaa eri aloilla; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön tämänhetkisessä institutionaalisessa kehyksessä varmoja ja tehokkaita mekanismeja, joilla varmistetaan, että järjestäytynyttä rikollisuutta koskeva tutkintatyö koordinoidaan asianmukaisesti ja että jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten keskinäistä luottamusta edistetään;

Vahvempi oikeudellinen kehys

17.  kehottaa komissiota ehdottamaan nykyisten säännöksien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niiden täytäntöönpanoa koskevan arvioinnin perusteella lainsäädäntötoimia, jotta poistetaan mahdolliset puutteet järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjumisessa ja jotta voidaan parantaa rajat ylittävää oikeudellista yhteistyötä; kehottaa komissiota erityisesti

   a) tarkistamaan nykyistä lainsäädäntöä tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten käyttöön ottamiseksi ja yhteisten määritelmien antamiseksi rikoksista, mukaan lukien jäsenyys rikollisjärjestössä, joka voidaan kuvailla rakenteeltaan jäsentyneeksi ryhmäksi, joka on ollut olemassa jonkin aikaa ja joka koostuu useammasta kuin kahdesta henkilöstä, jotka toimivat yhdessä saadakseen laittomin keinoin suoraan tai välillisesti mitä tahansa rahallista ja/tai aineellista hyötyä ja aiheuttavat siten vakavan vaaran Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden taloudelliselle ja sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle;
   b) antamaan tarkistetun ympäristörikosten torjuntaa koskevan lainsäädäntöehdotuksen, jotta voidaan vahvistaa laittoman jätteenpolton rikosoikeudellisia seuraamuksia ja jotta uusien pilaavien aineiden laitonta hävittämistä voidaan pitää rikoksena, josta määrätään rikosoikeudellisia seuraamuksia samalla tavalla kuin direktiivissä 2008/99/EY on säädetty;

18.  pyytää komissiota laatimaan rikosten ja seuraamusten määrittelyä koskevat vähimmäissäännöt; pyytää erityisesti:

   a) mahdollistamaan virkamiehen, petosrikoksen ja korruptiorikoksen yleisten määritelmien horisontaalisen soveltamisen; palauttaa mieliin, että kyseisten termien määritelmiä käsiteltiin PIF-direktiiviä koskevien neuvotteluiden yhteydessä, mutta ainoastaan kyseistä direktiiviä varten; toteaa, että kyseiset neuvottelut eivät tällä hetkellä etene neuvostossa ja vaatii, että niitä jatketaan mahdollisimman pian;
   b) antamaan uuden lainsäädäntöehdotuksen tietyntyyppisestä rikollisjärjestöstä, jonka jäsenet käyttävät hyväkseen järjestön pelotevoimaa ja siitä johtuvaa alistumista ja vaitioloa tehdäkseen rikoksia, hallitakseen tai saadakseen välittömään tai välilliseen määräysvaltaan liiketoimintoja, toimilupia, lupia, julkisia hankintoja tai palveluja koskevia sopimuksia tai saadakseen itselle tai muille laitonta hyötyä tai etua;
   c) antamaan lainsäädäntöehdotuksen erityisen eurooppalaisen ohjelman luomiseksi, jotta voidaan suojella todistajia ja oikeusviranomaisten kanssa yhteistyössä toimivia, rikollisjärjestöjä ja edellä b kohdassa tarkoitettuja järjestöjä paljastavia henkilöitä;
   d) antamaan lainsäädäntöehdotuksen, jossa määritetään ja otetaan käyttöön yhteiset säännöt väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi; kehottaa antamaan tällaisen ehdotuksen ennen vuoden 2017 loppua;
   e) käynnistämään muita lainsäädäntöaloitteita epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden oikeuksien vahvistamiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä muun muassa esitutkintavankeuden aikana, jotta voidaan varmistaa oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, joka on Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja unionin perusoikeuskirjassa tunnustettu oikeus;
   f) antamaan erityistä lainsäädäntöä, jolla torjutaan radioaktiivisten aineiden ja vaarallisten jätteiden vientiä sekä eläin- ja kasvilajien laitonta kauppaa ottaen huomioon, että ympäristönsuojeluyhdistysten ja kansalaisjärjestöjen mukaan metsiin ja luonnonvaraisiin kasveihin ja eläimiin liittyvät rikokset sekä radioaktiivisten aineiden ja vaarallisten jätteiden laiton kauppa ja vienti kolmansiin maihin ovat tiiviisti sidoksissa järjestäytyneen rikollisuuden rahoittamiseen;

Tehokkaampi poliisi- ja oikeusyhteistyö EU:n tasolla

19.  toteaa, että järjestäytynyt rikollisuus, korruptio ja rahanpesu ovat tavallisesti rajatylittäviä ilmiöitä, joiden torjumiseen tarvitaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välistä ja kansallisten viranomaisten ja EU:n asiaankuuluvien virastojen välistä tiivistä yhteistyötä;

20.  katsoo, että kansallisten viranomaisten välillä suoritettavan tietojen vaihtamisen kautta tapahtuva poliisi- ja oikeusyhteistyö on erittäin tärkeää korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden tehokasta torjuntaa varten;

21.  kehottaa komissiota käynnistämään konkreettisia toimenpiteitä, joilla voidaan parantaa eurooppalaista yhteistyötä järjestäytyneen rikollisuuden, korruption ja rahanpesun torjunnan alalla sekä tehostaa valistusta näistä ilmiöistä aiheutuvista inhimillisistä, sosiaalisista ja taloudellisista menetyksistä;

22.  pitää valitettavana, että rajat ylittävässä poliisi- ja oikeusyhteistyössä menettelyt ovat usein liian pitkiä ja byrokraattisia, mikä heikentää yhteistyön tehokkuutta ja haittaa järjestäytyneen rikollisuuden, korruption ja rahanpesun torjunnan vaikuttavuutta EU:n tasolla; pyytää jäsenvaltioita vahvistamaan, tehostamaan ja lisäämään rajat ylittävää poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä sekä jäsenvaltioiden välistä ja Europolin ja Eurojustin kautta tapahtuvaa tiedonvaihtoa ja varmistamaan asianmukaisen koulutuksen ja teknisen tuen myös CEPOLin ja Euroopan juridisen koulutusverkoston avulla, edistämään todisteiden vastavuoroista hyväksyttävyyttä jäsenvaltioiden välillä sekä varmistamaan, että yhteisiä tutkintaryhmiä käytetään enemmän;

23.  kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan järjestelmällisesti kaikki tarpeellisina ja aiheellisina pidetyt, järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvästä rikoksesta tuomittuja henkilöitä koskevat tiedot olemassa oleviin unionin tietokantoihin ja hyödyntämään ja vaihtamaan niitä sekä pyytämään EU:n erillisvirastoja Europolia ja Eurojustia helpottamaan tätä tietojenvaihtoa; kehottaa tässä yhteydessä virtaviivaistamaan infrastruktuuria viestinnän suojauksen takaamiseksi sekä käyttämään kaikkia olemassa olevia Europolin välineitä tehokkaasti Euroopan tietosuojalainsäädäntöä täysimääräisesti noudattaen;

24.  korostaa, että on kiireellisesti luotava tehokkaampi EU:n oikeusviranomaisten viestintä- ja tiedonvaihtojärjestelmä, joka korvaa tarvittaessa perinteiset välineet keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa; pyytää komissiota arvioimaan tämän alan lainsäädäntötarvetta ja luomaan asianmukaisen EU:n järjestelmän EU:n oikeusviranomaisten väliseen tietojenvaihtoon;

25.  kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan järjestelmällisesti kaikkia välttämättömiksi ja asiaankuuluviksi katsottuja matkustajarekisteritietoja järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvistä henkilöistä;

Rikollisjärjestöjen omaisuuden takavarikointi ja sen sosiaalinen uudelleenkäyttö

26.  katsoo, että rikollisjärjestöjen omaisuuden takavarikointia koskevalla EU:n yhteisellä menettelyllä ehkäistäisiin rikollista toimintaa; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan nopeasti osaksi kansallista lainsäädäntöään rikoksella saadun omaisuuden menetetyksi tuomitsemisesta annettu direktiivi 2014/42/EU; kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian lainsäädäntöehdotuksen, jolla varmistetaan sellaisten takavarikkoja ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroinen tunnustaminen, jotka liittyvät kansallisiin varojen suojaustoimiin;

27.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan EU:n toimia, jotka koskevat:

   a) rikoshyödyn jäljittämistä, jäädyttämistä ja takavarikointia muun muassa kriminalisoimalla varojen tai omaisuuden siirtämisen muille niiden jäädyttämisen tai menetetyksi tuomitsemisen kiertämiseksi sekä tällaisen omaisuuden ja tällaisten varojen käyttöoikeuden hyväksymisen, tai mahdollistamalla takavarikoimisen myös vaikka lopullista tuomiota ei olekaan langetettu;
   b) jäädytetyn ja takavarikoidun omaisuuden hallinnoinnin ja sosiaalisen uudelleenkäytön edistämistä ja sen edistämistä, että kyseistä omaisuutta käytetään korvausten suorittamiseen uhrien perheille sekä koronkiskonnasta ja laittomasta liiketoiminnasta kärsineille yritysten omistajille;
   c) hallinto-, poliisi- ja oikeudellisen yhteistyön kehittämistä rikollisten varojen jäljittämiseksi ja niiden takavarikoimiseksi kaikkialla unionissa sekä kansallisten varallisuuden takaisinhankinnasta vastaavien toimistojen (joille olisi myönnettävä asianmukaiset resurssit) parantamista;

28.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään tällä alalla yhteistyötä ja parhaiden käytäntöjen jakamista olemassa olevilla tapaamisfoorumeilla, muiden muassa petostentorjunnan koordinoinnin neuvoa-antavassa komiteassa (COCOLAF);

Toimet, joilla estetään järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption soluttautumista lailliseen talouteen

29.  muistuttaa, että korruptio helpottaa järjestäytyneen rikollisuuden mahdollisuuksia soluttautua lailliseen talouteen varsinkin julkisten hankintojen tarjouskilpailujen ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kautta;

30.  pyytää ottamaan käyttöön koko EU:ssa kokonaisvaltaisen sähköisten hankintamenettelyjen järjestelmän, jotta voidaan vähentää korruption riskiä julkisissa hankinnoissa;

31.  pyytää jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä ottamaan käyttöön julkisten hankintojen seurantavälineitä, laatimaan mustia listoja yrityksistä, joilla on toteen näytettyjä kytköksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja/tai jotka ovat osallistuneet korruptiokäytäntöihin, sekä katkaisemaan tällaisilta yrityksiltä kaikki taloudelliset suhteet julkisen vallan kanssa ja mahdollisuudet hyödyntää EU:n varoja; kehottaa jäsenvaltioita luomaan kansallisella tasolla rikollisjärjestöjen jäljittämiseen tarvittavia erityisrakenteita sekä sulkemaan julkisista tarjouskilpailuista pois korruptioon ja rahanpesuun sotkeutuneet toimijat; korostaa, että mustalle listalle joutuminen voi pelottaa yrityksiä ryhtymästä korruptioon ja tarjoaa niille hyvän kannusteen parantaa ja vahvistaa sisäisiä menettelyjään, jotka tähtäävät rehellisyyteen; pyytää jäsenvaltioita ottamaan käyttöön yritysten järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen todistuksen ja vaihtamaan siihen liittyviä tietoja automaattisesti EU:n tasolla;

32.  muistuttaa, että 21 jäsenvaltiota ei ole vielä saattanut osaksi kansallista lainsäädäntöään julkisia hankintoja koskevaa direktiivipakettia; toteaa, että julkisia hankintoja koskevat säännöt ovat erittäin tärkeitä läpinäkyvyyden ja vastuullisuuden takaamiseksi tällä korruptiolle altteimpiin kuuluvalla alalla;

33.  muistuttaa, että on taattava läpinäkyvät, valvottavissa olevat kirjanpitosäännöt keskushallinnon lisäksi myös alueellisella ja paikallisella tasolla kaikissa jäsenvaltioissa;

34.  on huolestunut rahanpesua harjoittavien rikollisten yritysten toistuvasta käytännöstä esittää alihintaisia tarjouksia suuria hankkeita koskeviin tarjouskilpailuihin; kehottaa komissiota vaatimaan ehdotusten taloudellista arviointia niiltä yrityksiltä, joiden kanssa on tehty hankinta- ja alihankintasopimuksia;

35.  toteaa, että rahanpesu monimutkaisten yritysrakenteiden kautta ja niiden integrointi lailliseen taloudelliseen toimintaan voivat muodostaa uhan valtion yleiselle järjestykselle; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä ilman, että pienille ja keskisuurille yrityksille aiheutetaan kohtuutonta taakkaa, jotta lisätään rahaliikenteen avoimuutta ja parannetaan liiketoimien jäljittämistä luonnollisiin henkilöihin, jotta saadaan selville rikollisten ja terroristien rahoitusmuodot (periaate siitä, että rahoja seuraamalla pääsee rikoksen jäljille); kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla tehdään vaikeammaksi sellaisten toisiinsa liittyvien yritysten monimutkaisten ja tiiviiden rakenteiden muodostaminen, jotka eivät ole yleensä avoimia ja joita siksi voidaan käyttää väärin rikollisen tai terroritoiminnan tai muiden vakavien rikosten rahoittamiseen;

36.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita vaatimaan toimeksisaajia ilmoittamaan täydellisen yhtiörakenteensa ja edunsaajaomistajansa ennen kuin niille myönnetään mitään sopimusta, jotta vältetään tuen antaminen aggressiivista verosuunnittelua, veropetoksia ja veronkiertoa sekä korruptiota harjoittaville yrityksille;

37.  panee merkille, että kiinteistöjen osto EU:n jäsenvaltioissa on tapa häivyttää rikollisesta toiminnasta saatu tuotto, jolloin rikolliset salaavat todelliset omistajuutensa ulkomaisten pöytälaatikkoyhtiöiden välityksellä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikkiin ulkomaisiin yhtiöihin, jotka aikovat hankkia kiinteistön niiden alueella, sovelletaan samoja avoimuusvaatimuksia, joita edellytetään niiden lainkäyttöalueen yrityksiltä;

38.  muistuttaa, että talouskriisi lisäsi eurooppalaisiin hallituksiin kohdistuvia paineita; toteaa, että nykyisten taloudellisten haasteiden vuoksi on taattava paremmin julkisten menojen eheys ja läpinäkyvyys;

39.  vaatii jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin läpinäkyvyyden takaamiseksi toimilupien myöntämiseen ja rakennuslupiin liittyvissä päätöksissä alueellisella ja paikallisella tasolla;

40.  toteaa, että jäsenvaltioilla ja komissiolla on oikeudellinen velvollisuus torjua petoksia SEUT-sopimuksen 325 artiklan mukaisesti, ja pitää myönteisenä petosten torjuntaa koskevien lausekkeiden sisällyttämistä lainsäädäntöehdotuksiin, joilla on taloudellisia vaikutuksia;

41.  ilmaisee huolensa arvonlisäveroon liittyvien petosten, erityisesti niin kutsuttujen karusellipetosten, lisääntymisestä; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan Eurofisciin sen kaikissa toimintaympäristöissä, jotta voidaan helpottaa tietojenvaihtoa tämän tyyppisten petosten torjumiseksi;

42.  pyytää jäsenvaltioita hyväksymään erityislainsäädäntöä ja toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä, joilla torjutaan sellaisten ammattihenkilöiden, pankkien, virkamiesten ja eri tasoilla toimivien poliitikkojen toimintaa, jotka tukevat rikollisjärjestöjä toiminnan eri tasoilla olematta kuitenkaan niiden jäseniä; tältä osin

   a) suosittelee, että jäsenvaltiot ja unionin toimielimet kannustavat soveltamaan virkamiesten tehtäväkiertojärjestelmää, jotta korruptio ja järjestäytyneen rikollisuuden soluttautuminen vältetään;
   b) kehottaa laatimaan sitovia sääntöjä, joiden mukaan henkilöt, jotka on tuomittu osallisuudesta järjestäytyneeseen rikollisuuteen, rahanpesuun, korruptioon tai muihin vakaviin rikoksiin, rikoksista julkishallintoa kohtaan, osallistumisesta rikoksiin tai korruptiosta, eivät voi asettua ehdolle vaaleissa tai työskennellä julkishallinnossa tai julkishallintoa varten, EU:n toimielimet, virastot ja muut elimet mukaan luettuina;
   c) kehottaa määräämään rikosoikeudellisia seuraamuksia niille johtajille ja pankeille, joiden on todistettu olleen osallisena suurten rahasummien rahanpesussa; kehottaa komissiota laatimaan ehdotuksen, jotta voidaan varmistaa pankkien rahaliikenteen ehdoton avoimuus sekä luonnollisten henkilöiden että oikeushenkilöiden ja rahastojen (trustit) osalta;

43.  katsoo, että tarvitaan EU:n laajuisia sääntöjä, joilla taataan poliittisten puolueiden kaikkien rahoituslähteiden varmentaminen ja tarkastaminen niiden laillisuuden varmistamiseksi;

44.  pitää keskeisen tärkeänä vahvistaa säännöksiä, joilla pyritään takaamaan rahavirtojen entistä laajempi avoimuus ja jäljitettävyys erityisesti EU:n varojen osalta esimerkiksi ennakkotarkastusten sekä varojen oikean käytön varmistamiseksi suoritettavan lopullisen tarkastuksen avulla; kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan kansalliset ilmoitukset niiden valvontajärjestelmistä; kehottaa komissiota:

   a) korjaamaan maksutoimia, jos jäsenvaltiot käyttävät EU:n varoja sääntöjenvastaisesti,
   b) poistamaan väliaikaisesti EU-rahoituksen instituutioilta ja yrityksiltä, jotka ovat syyllistyneet EU:n varojen väärinkäyttöön,
   c) seuraamaan tiiviisti EU:n varojen käyttöä ja tiedottamaan siitä säännöllisesti Euroopan parlamentille;

45.  katsoo, että komission olisi määrättävä, että EU:n rahoittamien hankkeiden toteutukseen liittyvissä hankintamenettelyissä varmistetaan korkea luotettavuuden taso; muistuttaa, että hankkeiden tuloksien seuranta yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa ja paikallisviranomaisten asettaminen vastuuseen on välttämätöntä, kun määritetään, käytetäänkö EU:n varoja tarkoituksenmukaisesti ja torjutaanko korruptiota;

46.  muistuttaa, että avoimuus on kaikkein tehokkain väline väärinkäytösten ja petosten torjunnassa; pyytää, että komissio parantaisi tätä koskevaa lainsäädäntöä ja vaatisi pakolliseksi kaikkia EU-rahoituksen saajia koskevien tietojen julkaisemisen, alihankintoja koskevat tiedot mukaan luettuina;

47.  pyytää komissiota ryhtymään oikeudellisiin toimiin byrokraattisten hallintomenettelyjen yksinkertaistamiseksi, jotta lisätään avoimuutta ja tehostetaan korruption torjuntaa;

48.  pyytää komissiota seuraamaan suoraan tehtyjen hankintasopimusten prosenttiosuutta jäsenvaltioissa sekä oikeudellisia olosuhteita, joissa kansalliset hallintoelimet hyödyntävät niitä eniten, ja raportoimaan näistä Euroopan parlamentille;

49.  suosittelee, että jäsenvaltiot pyrkivät varmistamaan tehokkaat avoimuus-, seuranta- ja vastuumekanismit EU-varojen käytössä; ottaa huomioon, että EU-varojen myönteiset vaikutukset riippuvat kansallisen ja EU:n tason menettelyistä, joilla varmistetaan avoimuus, tehokas valvonta ja vastuullisuus, ja katsookin, että olisi pohdittava, miten tehdä seurannasta ja arvioinnista jatkuvia eikä ainoastaan jälkikäteen suoritettavia prosesseja; katsoo, että tilintarkastustuomioistuimen roolia tässä asiassa olisi vahvistettava;

50.  katsoo, että olisi otettava käyttöön laadullisia ja määrällisiä indikaattoreita, joiden olisi oltava vertailukelpoisia, jotta voidaan mitata EU-varojen vaikutuksia ja arvioida paremmin, onko niiden avulla saavutettu asetetut tavoitteet, ja katsoo, että määrällisiä tietoja olisi kerättävä järjestelmällisesti ja ne olisi julkaistava;

Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO)

51.  katsoo, että Euroopan syyttäjäviraston (EPPO) olisi oltava keskeinen toimija korruption torjunnassa Euroopan unionissa; pyytää jälleen perustamaan mahdollisimman pian ja mahdollisimman monen jäsenvaltion osallistuessa Euroopan syyttäjänviraston, jonka olisi toimittava tehokkaasti ja joka on kansallisista hallituksista ja EU:n toimielimistä riippumaton sekä suojassa poliittiselta vaikutusvallalta ja painostukselta;

52.  muistuttaa, että on tärkeää määrittää selkeästi vastuualueet ja valtuudet kansallisten syyttäjien ja tulevan Euroopan syyttäjänviraston sekä Eurojustin ja OLAFin välillä, jotta vältetään toimivaltuuksiin liittyvä ristiriita; kehottaa tarjoamaan tulevalle Euroopan syyttäjävirastolle asianmukaiset taloudelliset ja henkilöresurssit sen tehtävien mukaisesti; katsoo, että Euroopan syyttäjänvirastolla pitäisi olla toimivalta nostaa syyte PIF-direktiivin soveltamisalaan kuuluvista rikoksista, mukaan lukien arvonlisäveropetokset; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita noudattamaan Taricco-tapauksessa (C-105/14) annettua unionin tuomioistuimen ratkaisua ja avaamaan neuvostossa PIF-direktiiviä koskevat neuvottelut mahdollisimman pian;

53.  pitää valitettavana, että neuvostossa meneillään olevissa neuvotteluissa heikennetään peruslähtökohtaa, jonka mukaan EPPOn on oltava riippumaton ja sen toiminnan on oltava vaikuttavaa;

54.  kehottaa Euroopan komissiota arvioimaan, onko tulevan Euroopan syyttäjänviraston toimeksiantoa tarkistettava siten, että viraston perustamisen jälkeen siihen sisällytetään järjestäytyneen rikollisuuden torjunta;

Erityiset toiminta-alat

Väärentäminen

55.  paheksuu jatkuvasti lisääntyvää tavaroiden, lääkkeiden ja maataloustuotteiden väärentämistä EU:ssa ja toteaa väärentämisen olevan toimintaa, johon osallistuu järjestäytyneen rikollisuuden hallitsemia jakeluverkostoja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet tavaroiden, lääkkeiden ja elintarvikkeiden väärennösten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään systemaattisesti tietoja petos- ja väärennöstapauksista niiden laajuuden ja esiintyvyyden selvittämiseksi sekä vaihtamaan parhaita käytäntöjä näiden ilmiöiden tunnistamiseksi ja torjumiseksi;

56.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan myös muita menettelyjä, joilla pyritään ehkäisemään ja torjumaan elintarvikepetoksia, kuten elintarvikepetokseen ja lääkeainepetokseen syyllistymisestä tuomittujen liiketoimijoiden nimien julkaiseminen EU:n rekisterissä;

57.  kehottaa laajentamaan nykyisiä jäljitettävyysjärjestelmiä ja panemaan johdonmukaisesti täytäntöön asetuksessa (EY) N:o 178/2002 tarkoitetun portaattoman jäljitettävyyden siten, että se koskee elintarvikkeita ja rehuja, elintarvikkeiden tuottamiseen käytettäviä eläimiä sekä kaikkia aineita, jotka on tarkoitettu käytettäviksi elintarvikkeessa tai rehussa tai joiden voidaan olettaa tulevan lisätyiksi niihin;

Huumausaineiden salakuljetus

58.  muistuttaa, että huumekauppa on rikollisryhmille merkittävää liiketoimintaa, jota on torjuttava sekä rankaisemalla että ennaltaehkäisemällä; kehottaa jäsenvaltioita ja asianomaisia toimielimiä torjumaan huumekaupan ja muun rikollisen toiminnan välisiä yhteyksiä ja tämän vaikutusta talouteen ja lailliseen kauppaan, kuten Europol ja EMCDDA totesivat Euroopan huumekauppaa koskevassa raportissa 2016;

59.  muistuttaa, että komission on määrä arvioida EU:n vuosien 2013–2016 huumeidenvastaisen toimintasuunnitelman toteuttamisessa saavutettu edistys; kehottaa komissiota ehdottamaan sen pohjalta uutta toimintasuunnitelmaa kaudelle 2017–2020;

60.  toteaa, että mietoja huumeita koskevien uusien toimien arviointi on ensisijaisen tärkeää, ja katsoo että rangaistavuuden poistamista tai laillistamista koskevia strategioita olisi harkittava keinoina torjua tehokkaasti järjestäytynyttä rikollisuutta; pyytää, että EU sisällyttää tämän kysymyksen sekä sisäisiin että ulkoisiin toimiinsa ottamalla mukaan poliittiseen keskusteluun kaikki asiaankuuluvat EU:n erillisvirastot ja kansainväliset organisaatiot sekä kaikkien asianomaisten maiden elimet;

Rahapelaaminen ja urheilutulosten manipulointi

61.  muistuttaa, että rikollisjärjestöt käyttävät usein rahapelaamisen ja sopupelien laillisia ja laittomia verkostoja rahanpesuun; tuomitsee näiden ilmiöiden ympärillä liikkuvat rikolliset intressit ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pitämään voimassa tai antamaan lainsäädäntöä näiden ilmiöiden torjumiseksi ja ehkäisemiseksi tekemällä urheilutapahtumien manipuloinnista rikollista; kehottaa jäsenvaltioita tekemään avoimesti ja tehokkaasti yhteistyötä urheilujärjestöjen kanssa sekä vahvistamaan viestintää ja yhteistyötä Eurojustin ja Europolin kanssa näiden ilmiöiden torjumiseksi;

Veroparatiisit

62.  huomauttaa, että verovilpin ja veron välttelyn vuoksi EU:ssa menetetään vuosittain biljoona euroa; korostaa, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota verokeitaisiin ja maihin, jotka harjoittavat peiteltyjä ja haitallisia verokäytäntöjä, jotka muodostavat kaikkia EU:n kansalaisia haittaavan valtavan ongelman;

63.  on tyytyväinen siihen, että G20-ryhmässä aikaansaadun kansainvälisen sopimuksen mukaisesti otetaan käyttöön verotuksen avoimuuden lisäämistä koskeva uusi maailmanlaajuinen standardi, jota EU:ssa jo sovelletaan; pyytää, että se otetaan nopeasti käyttöön ja että veropetoksia ja veronkiertoa kansainvälisellä tasolla valvotaan tehokkaasti; panee tyytyväisenä merkille, että komissio allekirjoitti helmikuussa 2016 sopimukset verotietojen vaihdosta muun muassa Andorran ja Monacon kanssa ja että komissio oli jo vuonna 2015 allekirjoittanut vastaavat sopimukset Sveitsin, Liechtensteinin ja San Marinon kanssa;

64.  muistuttaa EU:n vastuusta torjua sellaisia verosääntöjä, jotka edistävät kansainvälisten yhtiöiden ja yksityishenkilöiden verojen välttelyä, ja auttaa kolmansia maita kotiuttamaan laittomia varoja sekä asettaa laittomien tekojen tekijät syytteeseen; korostaa, että EU:n on edistettävä verokeitaiden, pankkisalaisuuden ja rahanpesun torjuntaa, liiallisen salassapitovelvollisuuden poistamista sekä monikansallisten yritysten maakohtaisen raportoinnin ja yritysten tosiasiallisten edunsaajien julkisten rekistereiden käyttöönottoa ensisijaisena tavoitteena kaikilla asiaankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla; muistuttaa, että veroparatiisit sopivat erityisen hyvin rikollisen toiminnan tuottaman hyödyn keräämiseen ja pesemiseen ja painottaakin tarvetta soveltaa koordinoitua lähestymistapaa EU:n tasolla;

65.  kehottaa komissiota lisäämään tietoisuutta korruption mahdollistamisen vakavista seurauksista, harkitsemaan kattavaa toimintasuunnitelmaa, jolla ehkäistään varainsiirrot niihin unionin ulkopuolisiin maihin, jotka suojelevat korruptoituneiden henkilöiden anonymiteettiä, ja harkitsemaan uudelleen taloudellisia ja diplomaattisia suhteitaan kyseisiin maihin;

Ympäristörikollisuus

66.  ilmaisee huolensa ympäristöön liittyvän laittoman toiminnan lisääntymisestä, jolla on yhteys järjestäytyneeseen mafian kaltaiseen rikolliseen toimintaan, kuten laittomaan jätteiden, myös myrkyllisten jätteiden, kuljetukseen tai käsittelyyn sekä luonnonympäristön tuhoutumiseen, tai joka johtuu tällaisesta toiminnasta; palauttaa mieliin suosituksensa laatia yhteinen toimintasuunnitelma tällaisten rikollisuuden muotojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi; toteaa, että on valvottava voimassa olevien luonnon- ja ympäristönsuojelua koskevien sääntöjen noudattamista esimerkiksi toteuttamalla niitä toimeksisaajia ja alihankkijoita koskevia rikosten torjumiseen tähtääviä tarkastuksia, jotka ovat saaneet EU:n talousarviosta rahoitettuja suuria infrastruktuurihankkeita koskevia hankintasopimuksia;

67.  kehottaa komissiota valvomaan ja arvioimaan ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY täytäntöönpanoa, jotta varmistetaan, että jäsenvaltiot rankaisevat tehokkailla, oikeasuhteisilla ja varoittavilla rikosoikeudellisilla seuraamuksilla millaisesta tahansa lainvastaisesta käyttäytymisestä, jolla on kielteisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen tai ympäristöön; kehottaa Euroopan unionin verkkoa ympäristölainsäädännön voimaansaattamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi (IMPEL) tiedottamaan säännöllisesti Euroopan parlamentille jäsenvaltioiden toimista direktiivin 2008/99/EY täytäntöönpanemiseksi;

68.  muistuttaa, että järjestäytynyt rikollisuus käyttää maansiirtoon erikoistuneita rakennusyhtiöitä rahanpesuun ja ympäristön pilaantumista aiheuttavien myrkyllisten aineiden laittomaan hävittämiseen; kehottaa komissiota toteuttamaan tällaisten käytäntöjen ja rikollisuuden torjumiseksi niitä hankkijoita ja alihankkijoita koskevia tarkastuksia, jotka ovat saaneet EU:n talousarviosta rahoitettuja suuria infrastruktuurihankkeita koskevia hankintasopimuksia;

Kyberrikollisuus

69.  muistuttaa, että kyberrikollisuus on rahanpesussa ja väärentämisessä käytetty keino; toteaa, että se on merkittävä tulonlähde monille rikollisjärjestöille ja että tämän alan EU:n lainsäädäntöä sekä jäsenvaltioiden ja unionin virastojen välistä yhteistyötä on vahvistettava; toteaa huolestuneena, että käyttämällä internetiä laittomiin tarkoituksiin, kuten laittoman huumekaupan ja ihmiskaupan edistämiseen, rikollisjärjestöt ovat voineet laajentaa laitonta kauppaansa;

Järjestäytynyt rikollisuus ja terrorismi

70.  palauttaa mieliin, että järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin tiiviimpi lähentyminen ja niiden välinen yhteys sekä rikollisten ja terroristijärjestöjen väliset yhteydet muodostavat yhä suuremman uhkatekijän unionille; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että terrorismin rahoittaminen ja tukeminen järjestäytyneen rikollisuuden välityksellä säädetään rangaistavaksi ja että rikosoikeudellisista menettelyistä vastaavat jäsenvaltioiden viranomaiset ottavat täsmällisemmin huomioon järjestäytyneen rikollisuuden, terroristitoiminnan ja terrorismin rahoituksen väliset yhteydet;

71.  korostaa, että järjestäytyneiden rikollisverkostojen harjoittamasta aseiden, öljyn, huumausaineiden, luonnonvaraisten kasvien ja eläinten sekä maahanmuuttajien, savukkeiden ja väärennettyjen tavaroiden ja taideteoksien sekä muiden kulttuuriesineiden laittomasta kaupasta on tullut terroristiryhmille hyvin tuottoisa tapa saada rahoitusta; panee merkille komission esittämän toimintasuunnitelman aseiden ja räjähteiden laittoman kaupan ja käytön torjumiseksi; korostaa, että se on pantava täytäntöön viipymättä; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin ja välttämään aiheuttamasta tarpeetonta hallinnollista taakkaa talouden toimijoille, jotta varmistetaan, etteivät terroristijärjestöt ja rikollisverkostot voi hyötyä minkäänlaisesta tavarakaupasta;

72.  muistuttaa, että osallistuminen rikollisjärjestöjen toimintaan voi olla yhteydessä terrorismirikoksiin; muistuttaa, että Yhdistyneiden kansakuntien huume- ja rikosjärjestön (UNODC) toimiston mukaan huumekaupasta, laittomien ampuma-aseiden viemisestä, kansainvälisestä järjestäytyneestä rikollisuudesta ja rahanpesusta on tullut olennainen osa terrorismia; korostaa, että tehokas terrorismin torjunta edellyttää EU:n järjestäytyneen rikollisuuden ja rahanpesun torjuntaa koskevan lainsäädännön tiukentamista myös, kun otetaan huomioon molemminpuoliseen hyötyyn perustuvat terroristijärjestöjen ja järjestäytyneiden rikollisryhmien väliset yhteydet;

Järjestäytynyt rikollisuus, ihmiskauppa ja ihmisten salakuljetus

73.  on huolestunut ihmissalakuljetuksen lisääntyvästä ammattimaistumisesta ja siihen liittyvästä ihmissalakuljetusta ja ihmiskauppaa harjoittavien rikollisryhmien taloudellisten voittojen lisääntymisestä Eurooppaan jatkuvasti suuntautuvien pakolaisvirtojen vuoksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kansainvälistä yhteistyötä ihmiskaupan torjumiseksi, jotta voidaan estää ihmissalakuljetus ja minimoida ihmiskauppaa harjoittavien verkostojen vaikutus;

74.  muistuttaa, että ihmiskaupan osalta Euroopan unionilla on käytettävissään erityinen oikeudellinen ja poliittinen kehys, jonka avulla yhteistyötä voidaan tehostaa ja tehdä ihmiskaupan torjunnasta Europolin ja Eurojustin kaltaisten elinten ja erillisvirastojen ensisijainen tavoite; suhtautuu myönteisesti ihmiskaupan torjunnassa saavutettua edistystä koskevan ensimmäisen raportin päätelmiin; kehottaa komissiota laatimaan tämän pohjalta mahdollisimman nopeasti strategian vuoden 2016 jälkeiselle ajalle;

75.  tuomitsee rikollisjärjestöjen soluttautumisen elimiin, jotka vastaavat maahanmuuttajien vastaanottoon tarkoitettujen varojen hallinnasta, ja vaatii erityisiä toimia uhrien alkuperä-, kauttakulku- ja määrämaissa sijaitsevien monitahoisten rikollisryhmittymien verkostojen hallitseman ihmisten salakuljetuksen ja ihmiskaupan torjumiseksi;

76.  painottaa kiireellistä tarvetta puuttua maahanmuuttajatyövoiman vakavaan hyväksikäyttöön unionissa; toteaa, että salakuljetuksen perimmäisiä syitä ovat myös laillisten maahanmuuttokanavien puuttuminen ja oikeuskeinojen käytön tiellä olevat esteet; panee merkille, että työnantajiin kohdistettavista seuraamuksista annettuun direktiiviin sisältyy tärkeitä säännöksiä, joilla puututaan laittomasti maassa oleskelevien kolmannen maan kansalaisten työvoiman hyväksikäyttöön, mutta myös, että tällaiset säännökset ovat riippuvaisia oikeudenmukaisten, tehokkaiden ja helposti käytettävissä olevien valitusmenetelmien olemassaolosta kansallisella tasolla ja että tällainen täytäntöönpano on hyvin vähäistä;

Ulkoinen ulottuvuus

77.  kehottaa EU:ta tukemaan edelleen julkishallinnon lujittamista ja asianmukaisen korruptionvastaisen lainsäädäntökehyksen hyväksymistä kaikissa maissa ja erityisesti selkkauksista toipuvissa ja siirtymävaiheessa olevissa maissa, joissa valtion laitokset ovat heikkoja; vaatii, että kehitysmaiden alueellisia ja erikoistuneita poliisi- ja oikeudellisia verkostoja vahvistetaan sellaisten parametrien mukaisesti, joilla varmistetaan asiaankuuluvien tietosuojaa ja yksityisyydensuojaa koskevia standardien noudattaminen, ja pitää tarpeellisena jakaa Europolin, Eurojustin ja Euroopan oikeudellisen verkoston parhaita käytänteitä ja taitotietoa; korostaa, että on tarpeen parantaa sääntelyä ja lainvalvontaa sekä edistää väärinkäytösten paljastajien suojelua, jotta rikoksentekijät voidaan saattaa vastuuseen rikoksistaan, ja että EU:n sisälle ja ulkopuolelle olisi perustettava asianmukainen väärinkäytösten paljastajia suojaava järjestelmä; korostaa erityisesti, että on luotava suora raportointimekanismi niitä EU:n tukea vastaanottavien maiden kansalaisia varten, jotka tuovat esiin väärinkäytöksiä EU:n rahoittamissa tukiohjelmissa;

78.  panee huolestuneena merkille, että merkittävimmät korruption ja laittomien rahavirtojen torjuntaan tähtäävät kansainväliset yleissopimukset ja aloitteet eivät tuota täytäntöönpanovaiheessa konkreettisia tuloksia; muistuttaa, että ulkopoliittisen korruptionvastaisen strategian kehittäminen on olennaisen tärkeää, jotta korruptiota ja talousrikollisuutta voidaan torjua tehokkaasti; kehottaa EU:ta edistämään ulkoisten toimiensa painopistealueena kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen ja kaikkien muiden asiaa koskevien kansainvälisten välineiden, joilla pyritään torjumaan korruptiota ja rahanpesua, saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niiden täytäntöönpanoa;

79.  kehottaa komissiota varmistamaan jatkuvan seurannan avulla, että EU:n tuella ei välittömästi tai välillisesti edistetä korruptiota; katsoo, että kehitysapu olisi sovitettava paremmin isäntämaan vastaanottokykyyn ja sen yleisiin kehitystarpeisiin, jotta voidaan välttää tukivarojen huomattava tuhlaus ja korruptio; kehottaa EU:ta puuttumaan korruptioon suoraan ohjelmasuunnittelun ja maakohtaisten strategia-asiakirjojen avulla sekä yhdistämään budjettituen selkeisiin korruptionvastaisiin tavoitteisiin; korostaa tältä osin tarvetta luoda vankat mekanismit, joiden avulla voidaan seurata tavoitteiden toteutumista; kehottaa komissiota luomaan kehitysmaiden korruptioon liittyvää riskienhallintaa koskevan vahvan, kokonaisvaltaisen ja kattavan strategian, jonka avulla estetään kehitysavun käyttö korruptioon, ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön vuonna 2013 annetun petostentorjuntastrategian erityisesti kaikenmuotoisen EU-tuen, Euroopan kehitysrahasto ja erityisrahastot mukaan lukien, täytäntöönpanossa ja delegoitaessa kehityshankkeita kolmansille osapuolille; toteaa huolestuneena, että AKT-maiden korruptiota koskeva EU:n lähestymistapa tarjoaa vähän strategista ohjausta näissä maissa korruption ehkäisemiseen ja valvomiseen luotujen järjestelmien vahvistamiselle; katsoo, että on koordinoitava paremmin Euroopan ulkosuhdehallinnon ja kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston työtä, joka liittyy niiden tehokasta korruption torjuntaa kehitysmaissa koskevaan lähestymistapaan;

80.  muistuttaa, että EU:n sisäisten ja ulkoisten politiikkojen on oltava johdonmukaisia, ja korostaa, että järjestäytyneen rikollisuuden torjunta on nivottava kehitys- ja turvallisuusstrategioihin keinona palauttaa vakaus kehitysmaihin;

81.  painottaa, että ratkaisu nälkää ja köyhyyttä aiheuttavan rikollisen toiminnan torjumiseen on se, että kunnioitetaan ihmisten ja hallitusten oikeutta päättää omista talous-, elintarvike- ja maatalousjärjestelmistään; kehottaa kansainvälistä yhteisöä torjumaan aktiivisesti taloudellista keinottelua elintarvikkeilla, esimerkiksi alhaisin hinnoin tehtyjä ostoja laajoilta maatalousalueilta ja suurten monikansallisten maatalousyritysten maananastusta, ottaen huomioon pieniin tuottajiin kohdistuvat haitalliset vaikutukset;

82.  kehottaa kehitysmaita lisäämään osana niiden korruptionvastaista ohjelmaa resurssisopimusten, yritysten tilinpäätösten ja tilintarkastusten avoimuutta ja vastuullisuutta sekä verotulojen perintää ja kohdentamista;

83.  kehottaa EU:ta vahvistamaan tukeaan, jotta luonnonvaroiltaan rikkaat maat soveltaisivat kaivannaisteollisuuden avoimuutta ajavan hankkeen (EITI) periaatteita suuremmasta avoimuudesta ja vastuullisuudesta öljy-, kaasu- ja kaivosaloilla; kehottaa painavasti luomaan toimivan oikeuskehyksen, jonka avulla tuetaan EITI-aloitteen asianmukaista soveltamista yrityksissä, joiden toiminta liittyy öljy-, kaasu- ja kaivosalan toimitusketjuihin;

84.  kehottaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa seuraamaan suosituksia, joita on esitetty sen korruption torjuntaa koskevissa päätöslauselmissa; pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa arvioimaan – edellä esitetyt suositukset huomioon ottaen – kahden vuoden kuluessa komission tällä alalla toteuttamia lainsäädännöllisiä toimia;

o
o   o

85.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 218, 14.8.2013, s. 8.
(2)EUVL L 127, 29.4.2014, s. 39.
(3)EUVL L 130, 1.5.2014, s. 1.
(4)EUVL L 151, 21.5.2014, s. 1.
(5)EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73.
(6)EUVL L 328, 6.12.2008, s. 28.
(7)EUVL L 141, 5.6.2015, s. 1.
(8)EUVL L 150, 20.5.2014, s. 93.
(9)EUVL L 319, 4.12.2015, s. 1.
(10)EUVL L 332, 18.12.2007, s. 103.
(11)EUVL L 317, 4.11.2014, s. 28.
(12)EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89.
(13)EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(14)EUVL L 65, 11.3.2016, s. 1.
(15)ECLI:EU:C:2015:555.
(16)EUVL C 346, 21.9.2016, s. 27.
(17)EUVL L 135, 24.5.2016, s. 53.
(18)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0269.
(19)EUVL C 208, 10.6.2016, s. 89.


Ihmisoikeudet ja muuttoliike kolmansissa maissa
PDF 392kWORD 65k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2016 ihmisoikeuksista ja muuttoliikkeestä kolmansissa maissa (2015/2316(INI))
P8_TA(2016)0404A8-0245/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948 ja erityisesti sen 13 artiklan,

–  ottaa huomioon vuoden 1951 YK:n yleissopimuksen pakolaisten oikeusasemasta ja siihen liitetyn pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1966 sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1966 ja niihin liitetyt pöytäkirjat,

–  ottaa huomioon valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen vuodelta 1954 ja valtiottomuuden poistamista koskevan yleissopimuksen vuodelta 1961,

–  ottaa huomioon kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1966,

–  ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen vuodelta 1979 ja siihen liitetyn pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen vuodelta 1984 ja siihen liitetyn pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen vuodelta 1989 ja siihen liitetyt pöytäkirjat,

–  ottaa huomioon siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelemista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1990,

–  ottaa huomioon yleissopimuksen kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta vuodelta 2006,

–  ottaa huomioon yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista vuodelta 2006 ja siihen liitetyn pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon 3. elokuuta 2015 julkaistun Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin raportin ihmisoikeuksien edistämisestä ja suojelusta, maahanmuuttajien ihmisoikeuksien edistämistä koskevat keinot ja välineet mukaan luettuina,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen maahanmuuttajien suojelusta 18. joulukuuta 2014 antaman päätöslauselman 69/167,

–  ottaa huomioon eri kansainvälisten ihmisoikeusmekanismien toiminnan tulokset, mukaan lukien maahanmuuttajien ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan François Crépeaun ja muiden erityisraportoijien raportit, yleismaailmallista määräaikaistarkastelua koskevan mekanismin (UPR) sekä muiden sopimuselinten toiminnan tulokset,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR) toiminnan tulokset ja raportit, mukaan lukien kansainvälisillä rajoilla sovellettavia ihmisoikeuksia koskevat suositeltavat periaatteet ja suuntaviivat sekä kertomuksen maassa kauttakulun vuoksi olevien muuttajien tilanteesta,

–  ottaa huomioon liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon Dhakan periaatteet siirtotyöläisten vastuullisesta rekrytoinnista ja käytöstä,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston raportit,

–  ottaa huomioon 18. marraskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa” (COM(2011)0743),

–  ottaa huomioon 13. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Euroopan muuttoliikeagenda” (COM(2015)0240),

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Pakolaiskriisin hallinta – Tilannekatsaus Euroopan muuttoliikeagendaan sisältyvien ensisijaisten toimien toteutukseen” (COM(2015)0510),

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2015 annetun komission päätöksen Afrikka-hätärahaston perustamisesta vakauden lisäämiseksi sekä sääntelemättömän muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisten syiden ehkäisemiseksi (C(2015)7293),

–  ottaa huomioon 25.–26. kesäkuuta 2015 ja 15. lokakuuta 2015 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevasta toimintasuunnitelmasta 2015–2019,

–  ottaa huomioon 9. marraskuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät toimenpiteistä pakolais- ja maahanmuuttokriisin käsittelemiseksi,

–  ottaa huomioon Vallettassa 11. ja 12. marraskuuta 2015 pidetyssä huippukokouksessa hyväksytyn poliittisen julistuksen ja toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2014 antamansa päätöslauselman Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen(1), 29. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman viimeisimmistä tragedioista Välimerellä ja EU:n turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikasta(2) ja 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta muuttoliikkeeseen(3),

–   ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman tyttöjen mahdollisuuksien parantamisesta EU:ssa koulutuksen avulla(4),

–   ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2016 antamansa päätöslauselman naispuolisten pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tilanteesta EU:ssa(5),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman ihmiskaupan torjunnasta EU:n ulkosuhteissa(6),

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 2015 hyväksytyn Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen puhemiesten toisen huippukokouksen loppujulistuksen maahanmuutosta, turvapaikka-asioista ja ihmisoikeuksista Euro–Välimeri-alueella(7),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2014 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(8),

–  ottaa huomioon 9. joulukuuta 2015 annetun AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselman muuttoliikkeestä, ihmisoikeuksista ja humanitaarisista pakolaisista(9),

–  ottaa huomioon kansalaisjärjestöjen monet raportit maahanmuuttajien ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan lausunnon (A8‑0245/2016),

A.  ottaa huomioon, että ihmisoikeudet kuuluvat erottelematta kaikille ihmisille;

B.  ottaa huomioon, että muuttoliike on maailmanlaajuinen ja moniulotteinen ilmiö, jota aiheuttavat monenlaiset tekijät, kuten taloudellinen tilanne, muun muassa vaurauden jakautumisessa tapahtuvat muutokset sekä alueellinen ja maailmanlaajuinen taloudellinen yhdentyminen, yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne, työolot, väkivalta ja turvallisuustilanne sekä vähitellen tapahtuva ympäristön pilaantuminen ja yhä vakavammat luonnonkatastrofit; toteaa, että tähän ilmiöön on puututtava johdonmukaisella, tasapainoisella ja kattavalla tavalla, jossa otetaan huomioon sen inhimillinen ulottuvuus, myös muuttoliikkeen myönteinen vaikutus väestö- ja talouskehitykseen;

C.  ottaa huomioon, että muuttoreitit ovat äärimmäisen monimutkaisia ja voivat olla usein alueiden sisäisiä eivätkä pelkästään niiden välisiä; ottaa huomioon, että YK:n mukaan kansainvälinen muuttoliike voimistuu maailmanlaajuisesta talouskriisistä huolimatta; toteaa, että tällä hetkellä maailmassa on lähes 244 miljoonaa maasta toiseen muuttajaa;

D.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen ja muihin kansainvälisiin yleissopimuksiin sisältyvät oikeudet ovat yleismaailmallisia ja jakamattomia;

E.  katsoo, että muuttoliike on seurausta myös etenevästä globalisaatiosta ja markkinoiden keskinäisistä riippuvuussuhteista;

F.  katsoo, että erilaisista muuttoliikkeeseen vaikuttavista tekijöistä johtuvia seurauksia voidaan ennakoida ja että niitä varten on laadittava asiaankuuluvia toimia;

G.  katsoo, että muuttovirtojen vaihtelulla etenkin kriisiaikoina on merkittävää taloudellista, sosiaalista ja poliittista vaikutusta sekä muuttajien alkuperämaissa että kohdemaissa;

H.  katsoo, että on ensiarvoisen tärkeää kehittää tehokkaita ulkomaalaisten maahantulon ja maasta poistumisen valvonta- ja säätelymekanismeja sekä analysoida ja selvittää muuttoliikkeen vaikutuksia tarvittavan perustan luomiseksi kaikelle maahanmuuttopolitiikalle;

I.  toteaa, että muuttoliikkeen taustalla olevat tekijät ovat moninaistuneet ja että ne voivat olla moniulotteisia ja johtua taloudellisista, ympäristöön liittyvistä, kulttuurisista, poliittisista, perheeseen liittyvistä tai henkilökohtaisista syistä; toteaa, että yhä suurempi määrä näistä muuttajista joutuu pakkomuuton kohteeksi ja tarvitsee erityissuojelua, sillä he pakenevat muun muassa valtioiden haurautta, konflikteja tai poliittista tai uskonnollista vainoa;

J.  toteaa, että pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja muuttajien välinen ero on yhä vaikeampi todeta myös siksi, että useilla mailla ei ole sopivia oikeudellisia ja institutionaalisia välineitä ja puitteita;

K.  katsoo, että kauttakulku- ja kohdemaiden viranomaisilla ja vastaanottokeskuksilla ja on oltava tiedolliset ja muut valmiudet yksilöllisen ja joustavan kohtelun takaamiseen muuttajille ja turvapaikanhakijoille;

L.  toteaa, että muuttoliikkeet ovat maailmanlaajuistuneet ja alueellistuneet ja että etelä–etelä-muuttoliike, josta 80 prosenttia tapahtuu yhteisen rajan jakavien ja vain vähäiset tuloerot omaavien maiden välillä, ylittää jo niukasti etelästä pohjoiseen suuntautuvan muuttovirran;

M.  ottaa huomioon, että Eurooppa on ollut aina sekä muuttoliikkeen kohde- että lähtöalue; ottaa huomioon että sen lisäksi, että nykyään ulkomaille muuttavat ylempien yhteiskuntaluokkien edustajat, eurooppalaiset ovat muuttaneet ulkomaille myös talousvaikeuksien, konfliktien tai poliittisen vainon vuoksi; ottaa huomioon, että nykyisen talous- ja finanssikriisin vuoksi monet eurooppalaiset ovat muuttaneet ulkomaille, myös etelän kehittyviin talouksiin;

N.  ottaa huomioon, että naisten ja lasten osuus muuttajista kasvaa koko ajan ja heidän osuutensa pakolaisista on vieläkin suurempi; toteaa, että muuttajat ja pakolaiset ovat yhä koulutetumpia ja että aivovuotoilmiön laajuudeksi arvioitiin vuonna 2010 jo 59 miljoonaa; toteaa, että ilmiö koskee eniten Aasiaa, mutta Afrikka maksaa korkeimman hinnan, sillä sen väestöstä vain neljä prosenttia on suorittanut yliopistotutkinnon ja heistä 31 prosenttia muuttaa muualle(10);

O.  toteaa, että YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun viraston mukaan yli 65:ttä miljoonaa pakolaista ja siirtymään joutunutta henkilöä koskevan humanitaarisen kriisin taustalla ovat tiettyjen alueiden epävakaus ja konfliktit etenkin kehitysmaissa;

P.  toteaa, että YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun viraston mukaan valtiottomia henkilöitä on vähintään 10 miljoonaa;

Q.  toteaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 13 artiklan mukaan jokaisella on oikeus liikkua vapaasti ja valita asuinpaikkansa kunkin valtion sisällä, mutta jokaisella on myös oikeus lähteä maasta, myös omasta maastaan, ja palata maahansa;

R.  katsoo, että yhteistyö sekä tiedon ja hyvien käytäntöjen vaihtaminen alkuperä-, kauttakulku- ja kohdemaiden välillä on välttämätöntä laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjunnassa, sillä niiden avulla voidaan kartoittaa yhteisiä etuja ja huolenaiheita;

S.  toteaa, että muuttoliikettä koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan on vastattava maailmanlaajuisiin kehityspolitiikkaa, maailmanrauhaa, ihmisoikeuksia ja ilmastonmuutosta koskeviin haasteisiin, ottaen erityisesti huomioon humanitaaristen olojen parantamisen alkuperämaissa, jotta paikallisväestöllä on mahdollisuus elää turvallisemmilla alueilla;

T.  ottaa huomioon Geneven yleissopimuksessa ja siihen liitetyissä pöytäkirjoissa määritellyt pakolaisten oikeudet;

U.  ottaa huomioon, että monilla Lähi-idän ja Afrikan pakolaisleireillä elinolot huononevat muun muassa terveydenhoidon alalla ja ettei pakolaisten ja etenkään haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten, kuten naisten ja lasten, turvallisuutta useinkaan ole taattu;

V.  toteaa, että Maailmanpankin mukaan maasta toiseen muuttaneiden rahalähetysten määrä vuonna 2013 oli yli 550 miljardia Yhdysvaltain dollaria, josta 414 miljardia dollaria meni kehitysmaihin;

W.  ottaa huomioon, että maahanmuuttajiin kohdistuva muukalaisviha, syrjintä ja väkivalta, maahanmuuttajavastainen mieliala, vihapuheet ja viharikokset ovat lisääntyneet selvästi AKT-maissa;

X.  katsoo, että konkreettinen, järjestelmällinen ja asianmukainen reagointi maahanmuuttokysymyksiin avaa mahdollisuuksia sekä yksilöille että valtioille; pitää tarpeellisena sisällyttää reaktioihin köyhyyden torjunnan, kestävän kehityksen edistämisen sekä maahanmuuttajien ja pakolaisten oikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamisen periaatteet; katsoo, että reagoinnin olisi perustuttava alkuperä-, kauttakulku- ja kohdemaiden väliseen läheiseen yhteistyöhön;

Y.  katsoo, että maahanmuutto on dynaaminen tekijä, joka voi tarjota ratkaisuja väestönkehityskriisiin ja työikäisen väestön vähenemiseen joissakin maissa;

Z.  toteaa, että laittomien muuttajien määrää on vaikea arvioida, mikä hankaloittaa heidän elin- ja työolojaan koskevien indikaattorien käyttöönottoa, vaikka juuri he tarvitsevat eniten suojelua ottaen huomioon, että he ovat erityisen alttiita väärinkäytöksille, hyväksikäytölle ja perusihmisoikeuksien kieltämiselle, koska heidän laillista asemaansa ei ole tunnustettu;

AA.  katsoo, että kansainvälistä muuttoliikettä voidaan hyödyntää työmarkkinoiden työvoimapulaan liittyvien erityisongelmien ratkaisemisessa;

AB.  katsoo, että maahanmuuttajat lisäävät vastaanottavien maiden monimuotoisuutta ja kulttuurista rikkautta; pitää tämän toteutumiseksi tarpeellisena heidän täysimääräistä kotoutumistaan vastaanottavaan yhteiskuntaan, jotta yhteiskunta pääsisi hyödyntämään heidän taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista potentiaaliaan; katsoo, että poliittisten päättäjien on pidettävä julkisessa keskustelussa esillä maahanmuuttajien myönteistä taloudellista, kulttuurista ja sosiaalista vaikutusta yhteiskuntaan muukalaisvastaisuuden ja syrjinnän ennalta ehkäisemiseksi;

AC.  katsoo, että asianmukaisilla vastaanotto- ja osallistamistoimilla voidaan torjua niiden traumaattisten kokemusten vaikutusten pahenemista tai pitkittymistä, joita monilla maahanmuuttajilla on;

AD.  ottaa huomioon, että sosiokulttuurinen kehitys on mahdollista vain osallisuuden kautta ja että tämä edellyttää todellista sitoutumista maahanmuuttajilta, joiden on oltava valmiita mukautumaan vastaanottavaan yhteiskuntaan luopumatta kuitenkaan alkuperäisestä kulttuurisesta identiteetistään, sekä vastaanottavien maiden instituutioilta ja yhteisöiltä, joiden on puolestaan oltava valmiita ottamaan vastaan maahanmuuttajia ja vastaamaan heidän tarpeisiinsa;

Maahanmuuttajien oikeuksien kunnioittamiseen liittyvät haasteet ja riskit

1.  ilmaisee solidaarisuutensa niitä ihmisiä kohtaan, jotka joutuvat pakenemaan maastaan muun muassa konfliktien, vainon, ihmisoikeusloukkausten ja kurjuuden vuoksi; on erittäin huolissaan niistä vakavista ihmisoikeusloukkauksista, joita monet muuttajat kohtaavat kauttakulku- tai kohdemaissaan; korostaa, että muuttajien ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia on kunnioitettava;

2.  painottaa, että unionin ja sen jäsenvaltioiden on johdettava esimerkin voimalla muuttajien ihmisoikeuksien edistämistä ja suojelemista, erityisesti omien rajojensa sisällä, jotta ne säilyttävät uskottavuutensa muuttoliikkeestä ja ihmisoikeuksista kolmansissa maissa käytävässä keskustelussa;

3.  muistuttaa, että kehitysmaat ottavat vastaan suurimman osan pakolaisista ja muuttajista; antaa tunnustusta kolmansille maille niiden toimista muuttajien ja pakolaisten vastaanotossa; korostaa, että kyseisten maiden tukijärjestelmiin kohdistuu suuria haasteita, jotka voivat aiheuttaa vakavia uhkia kasvavan siirtymään joutuneen väestön suojelulle;

4.  muistuttaa, että ”jokainen on vapaa lähtemään mistä tahansa maasta, myös omastaan” sekä ”palaamaan omaan maahansa”(11); korostaa, että kyseisen henkilön yhteiskunnallinen asema ja kansalaisuus eivät saisi missään tapauksessa asettaa tätä vapautta kyseenalaiseksi ja että jokaisella yksilöllä on oikeus muuttoa koskeviin ihmisarvoisiin valintoihin; kehottaa kaikkia hallituksia parantamaan muuttajien ihmisoikeuksien puutteellista suojelua; kehottaa hallituksia ja kansallisia parlamentteja kumoamaan rankaisevat säännökset, joilla maahanmuutto kriminalisoidaan, ja panemaan täytäntöön lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin ratkaisuja muuttajien turvallisuuden varmistamiseksi; tuomitsee lähtöä ja paluuta koskevat rajoitukset tai kiellot tietyissä valtioissa ja valtiottomuuden seuraukset oikeuksien harjoittamiselle;

5.  toteaa, että vaikka pakolaisten määrä kasvaa kaikkialla maailmassa, on maan sisäisesti siirtymään joutuneiden määrä vielä sitäkin suurempi; korostaa, että näitä jälkimmäisiä ei saa syrjiä vain sen perusteella, että heidän oli etsittävä turvaa ylittämättä maiden rajoja, ja korostaa tämän vuoksi, että maan sisäisesti siirtymään joutuneiden oikeuksia on kunnioitettava myös terveydenhoidon ja koulutuksen saatavuuden alalla;

6.  muistuttaa, että on tärkeää tunnistaa valtiottomat henkilöt, jotta heille voidaan tarjota suojelua, johon he ovat oikeutettuja kansainvälisen oikeuden mukaisesti; vaatii valtioita ottamaan käyttöön menettelyjä valtiottomuuden määrittämiseksi ja vaihtamaan hyviä käytäntöjä, joiden olisi koskettava myös lainsäädäntöä ja keinoja, joilla estetään tulevaisuudessa lasten jääminen valtiottomiksi;

7.  kiinnittää huomiota siihen, että unionin on otettava valtiottomuus jatkuvasti huomioon ulkosuhdepolitiikassaan erityisesti, koska valtiottomuus on tärkeä pakkomuuton syy; muistuttaa vuonna 2012 julkistetussa ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa Euroopan unionin strategisessa kehyksessä ja toimintasuunnitelmassa annetusta sitoumuksesta panna täytäntöön ”komission ja EUH:n yhteinen kehys kansalaisuudettomuutta ja maahanmuuttajien mielivaltaista vangitsemista koskevien kysymysten käsittelemiseksi kolmansien maiden kanssa”;

8.  on huolissaan muuttajien ja pakolaisten mielivaltaisista säilöönotoista ja huonosta kohtelusta ja muistuttaa, että säilöönotto on rajoitettava ehdottoman välttämättömiin tapauksiin ja että on taattava riittävät suojakeinot, kuten asianmukaisten oikeudellisten menettelyjen saatavuus;

9.  kehottaa valtioita tunnustamaan kansainvälisen oikeuden mukaiset velvoitteensa turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa ja hyväksymään kansallista lainsäädäntöä, jota näiden velvoitteiden tehokas täytäntöönpano edellyttää, mahdollisuus kansainvälisen suojelun pyytämiseen mukaan luettuna; pyytää ottamaan näissä lainsäädännöissä huomioon muuttajien kokeman vainon ja syrjinnän vakavuuden ja luonteen;

10.  muistuttaa, että muuttajilla on oikeus olla tulematta lähetetyksi takaisin maahan, jossa he ovat vaarassa joutua huonon kohtelun ja kidutuksen uhreiksi; muistuttaa, että joukkokarkotukset ja palautukset ovat kiellettyjä kansainvälisen oikeuden nojalla; on huolissaan niiden muuttajien kohtelusta, jotka käännytetään alkuperämaahansa tai kolmanteen maahan ilman, että heidän tilannettaan seurataan riittävästi, ja kehottaa joka tapauksessa ottamaan huomioon vaikeudet, joita he kohtaavat palattuaan näihin maihin;

11.  ehdottaa alkuperämaahansa palaaville muuttajille yhteiskuntaan sopeutumista tukevia ohjelmia;

12.  korostaa, että on tärkeää tukea muuttajien oikeutta saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi ja käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja asemastaan riippumatta ja ilman, että heidän tarvitsee pelätä, että heidät ilmiannetaan maahanmuuttoviranomaisille, pidätetään ja karkotetaan; on huolissaan siitä, että monissa maissa ei ole muuttajien oikeuksien rikkomista koskevia menettelyjen valvonta- ja seurantamekanismeja eikä takeita muuttajille ja turvapaikanhakijoille suunnatun tiedotuksen ja oikeusavun laadusta; suosittelee, että kansainvälistä suojelua hakevien ihmisten kanssa tekemisissä oleva turvapaikkakysymyksistä vastaavien viranomaisten ja vastaanottokeskusten henkilöstö sekä muu henkilöstö ja sosiaalityöntekijät saavat asianmukaisen koulutuksen, jotta he voivat ottaa huomioon yleiset ja yksilölliset olosuhteet sekä sukupuolinäkökohtiin liittyvät kysymykset, jotka koskevat suojelupyyntöjä;

13.  kehottaa edelleen komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) edistämään hyvien käytäntöjen vaihtoa kolmansien maiden kanssa ja erityisesti tarjoamaan koulutusta avustustyöntekijöille, jotta muuttajien ja heistä etenkin kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien erilaiset ominaisuudet, taustat ja kokemukset voidaan tunnistaa tehokkaammin, jolloin näitä muuttajia voidaan suojella ja auttaa paremmin heidän tarpeidensa mukaisesti;

14.  korostaa, että turvallisia maita ja turvallisia alkuperämaita koskevat käsitteet eivät saa estää turvapaikkahakemusten yksilöllistä arviointia; vaatii, että olosuhteista riippumatta on pyrittävä kartoittamaan kansainvälisen suojelun tarpeessa olevat muuttajat ja käsittelemään heidän anomuksensa, ja vaatii antamaan heille asianmukaiset takeet siitä, ettei heitä käännytetä ja että heillä on mahdollisuus hakea päätökseen muutosta;

15.  kiinnittää huomiota fyysiseen ja psyykkiseen väkivaltaan ja tarpeeseen tunnistaa erityiset väkivallan ja vainon muodot, joiden uhreja ovat erityisesti maahanmuuttajanaiset ja -lapset, kuten ihmiskauppa, tahdonvastainen katoaminen, seksuaalinen hyväksikäyttö, sukuelinten silpominen, lapsi- tai pakkoavioliitto, perheväkivalta, orjuus, kunniarikokset ja sukupuolisyrjintä; muistuttaa, että myös sodankäynnin välineenä käytettävän seksuaalisen väkivallan ja raiskausten uhrien määrä on aiempaa suurempi ja kasvaa jatkuvasti;

16.  on huolissaan lasten rekrytoinnista aseistettuihin ryhmiin; korostaa tarvetta edistää toimia, joilla tuetaan näiden lasten aseistariisuntaa, kuntoutusta ja uudelleen yhteiskuntaan sopeuttamista;

17.  ottaa huomioon, että perheenjäsenistä eroon joutuminen, myös säilöönoton aikana, altistaa naiset ja lapset entistä suuremmille vaaroille;

18.  toteaa, että erityisen haavoittuvassa asemassa ovat yksin saapuvat naiset ja ilman huoltajaa olevat tytöt, perheenpäinä toimivat naiset, raskaana olevat naiset, vammaiset henkilöt ja vanhukset; korostaa, että konflikteja ja vainoa pakenevat tytöt ovat suuremmassa vaarassa joutua pakko- tai lapsiavioliittoon ja synnyttämään lapsena tai raiskauksen, seksuaalisen ja fyysisen väkivallan sekä prostituution uhriksi, myös silloin, kun he ovat jo päässeet niin sanotuille turvallisille alueille; vaatii heille tämän vuoksi erityistä suojaa ja tukea pakolaisleireillä oleskelun ajan ja erityisesti terveydenhuoltopalveluja;

19.  suosittelee integroimaan sukupuolinäkökohdat muuttoliikepolitiikkaan myös siksi, että voidaan ennaltaehkäistä ihmiskauppaa ja kaikenlaisia naisiin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän muotoja ja tehdä ne rangaistaviksi; vaatii tasa-arvon täysimääräistä toteuttamista sekä lainsäädännössä että käytännössä, sillä se on avainasemassa väkivallan ennaltaehkäisemisessä, jotta voidaan edistää naisten itsenäisyyttä ja riippumattomuutta;

20.  on huolissaan niiden kertomusten ja lausuntojen lisääntymisestä, joiden mukaan maahanmuuttajalapsiin kohdistuva väkivalta, mukaan lukien kidutus ja pidätykset sekä katoamiset, on lisääntynyt; korostaa, että Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien komitean mukaan lasten pidättäminen vain heidän tai heidän vanhempiensa maahanmuuttaja-aseman perusteella loukkaa lasten oikeuksia eikä ole koskaan heidän etunsa mukaista;

21.  muistuttaa, että maahanmuuttajalapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa etenkin silloin, kun heillä ei ole huoltajaa, ja että heillä on oikeus erityiseen suojeluun, joka perustuu lapsen edun huomioon ottamiseen kansainvälisen oikeuden sääntöjen mukaisesti; korostaa, että ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskeva kysymys on sisällytettävä kehitysyhteistyöhön ja on edistettävä heidän kotoutumistaan asettautumismaahan erityisesti tarjoamalla heille koulutusta ja terveydenhuoltopalveluja sekä ehkäisemällä väkivallan, väärinkäytösten, hyväksikäytön ja laiminlyönnin riskejä;

22.  pitää huolestuttavana alkuperämaansa ulkopuolella syntyneiden lasten rekisteröintiin liittyviä vaikeuksia, sillä ne voivat johtaa suurempaan valtiottomuuden vaaraan; pyytää tässä yhteydessä, että heidän syntymänsä voitaisiin rekisteröidä vanhempien maahanmuuttaja-asemasta riippumatta;

23.  pyytää unionia tekemään tiivistä yhteistyötä Unicefin, UNHCR:n ja kaikkien alan kansainvälisten järjestöjen ja elinten kanssa, jotta voidaan tehdä kaikki mahdollinen maahanmuuttajalasten ja heidän perheidensä suojeluvalmiuksien lisäämiseksi heidän maahanmuuttaja-asemastaan riippumatta kaikkien heitä koskevien menettelyjen ajan rahoittamalla suojeluohjelmia, etenkin oppilaitosten ja terveydenhoidon alalla, järjestämällä lapsiystävällisiä tiloja ja tarjoamalla psykologista tukea sekä varmistamalla perhesiteiden toteaminen ja kokoamalla yhteen ilman huoltajaa olevat lapset ja lapset, jotka ovat joutuneet eroon perheistään, sekä noudattamalla syrjimättömyysperiaatetta, kriminalisoinnin vastaista periaatetta, säilöönoton vastaista periaatetta, palauttamiskiellon periaatetta ja rangaistusten soveltamatta jättämistä, perheenyhdistämistä, fyysistä ja juridista suojelua sekä oikeutta identiteettiin koskevia periaatteita;

24.  muistuttaa, että rikollisverkostot hyödyntävät laillisten maahanmuuttoväylien puuttumista, alueellista epävakautta ja konflikteja sekä pakoon pyrkivien naisten, tyttöjen ja lasten haavoittuvuutta alistaakseen heidät ihmiskaupalle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle;

25.  kiinnittää huomiota erityisiin väkivallan ja vainon muotoihin, joiden kohteeksi etenkin hlbti-maahanmuuttajat joutuvat; kehottaa tukemaan hlbti-maahanmuuttajiin ja -turvapaikanhakijoihin sovellettavien erityisten sosio-oikeudellisten suojelumekanismien täytäntöönpanoa, jotta taataan heidän haavoittuvuutensa huomioonottaminen ja huolehditaan siitä, että heidän suojelupyyntönsä käsitellään perinpohjaisesti myös muutoksenhakuvaiheessa;

26.  muistuttaa, että taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet ja erityisesti oikeus terveyteen ja koulutukseen ovat ihmisoikeuksia, jotka kaikille maahanmuuttajille ja etenkin maahanmuuttajalapsille on voitava taata samalla tavoin kuin oman maan kansalaisille heidän maahanmuuttaja-asemastaan riippumatta;

27.  on huolissaan työlainsäädännön rikkomuksista ja maahanmuuttajien hyväksikäytöstä; toteaa, että koulutus, mahdollisuus tehdä työtä ja perheen yhdistäminen ovat tärkeitä kotoutumisprosessin osia; vaatii torjumaan kaikkia maahanmuuttajien pakkotyön muotoja ja tuomitsee aivan erityisesti kaikenlaisen lasten hyväksikäytön;

28.  on huolissaan syrjivistä käytännöistä, jotka kohdistuvat liian usein tiettyihin sosiokulttuurisiin, kielellisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin ja joiden seurauksena maahanmuuttajilla ei ole samoja oikeuksia;

29.  vetoaa vastaanottaviin maihin, jotta ne huolehtisivat siitä, että seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut ovat maahanmuuttajanaisten käytettävissä;

30.  kiinnittää huomiota siihen, että on vältettävä eristäytyneiden maahanmuuttajien asuinalueiden syntymistä ja että osallisuutta ja yhteiskunnallisen elämän kaikkien mahdollisuuksien hyödyntämistä on edistettävä;

31.  katsoo, että oikeus koulutukseen ja työntekoon edistää maahanmuuttajien itsenäisyyttä ja kotoutumista samoin kuin oikeus elää perheenä ja perheiden yhdistäminen; korostaa, että on tärkeää varmistaa siirtotyöläisten ja heidän perheittensä sosiaalinen suojelu; toteaa, että maahanmuuttajien tehokkaan kotouttamisen on perustuttava työmarkkinoiden ja niiden tulevan potentiaalin tarkkaan arviointiin, siirtotyöläisten ihmisoikeuksien ja työhön liittyvien oikeuksien suojelun parantamiseen sekä työmarkkinatoimijoiden väliseen jatkuvaan vuoropuheluun;

32.  huomauttaa, että vastaanottavan maan kielen opetteleminen voi parantaa merkittävästi maahanmuuttajien elämänlaatua, edistää heidän taloudellista ja kulttuurista riippumattomuuttaan ja helpottaa heidän tiedonsaantiaan heitä koskevista oikeuksista vastaanottavassa yhteiskunnassa; katsoo, että vastaanottavan valtion viranomaisten on taattava kielten opetus; suosittelee, että maahanmuuttajat otetaan mukaan kaikkeen yhteiskunnalliseen ja poliittiseen päätöksentekoon;

33.  katsoo, että työnsaanti, koulutus ja itsenäinen asema ovat avaintekijöitä maahanmuuttajanaisten kotoutumisessa ja heidän vaikutusmahdollisuuksiensa lisäämisessä; kehottaa näiden pyrkimysten tehostamista usein aliedustettuina olevien maahanmuuttajanaisten tapauksessa, jotta voidaan selviytyä heidän kotoutumistaan ja vaikutusmahdollisuuksiensa lisäämistä haittaavista lisääntyneistä esteistä;

34.  muistuttaa, että vastaanottavien valtioiden on edistettävä maahanmuuttajien ja etenkin maahanmuuttajanaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä tarjoamalla heille tarvittavia sosiaalisia tietoja ja valmiuksia, muun muassa ammatilliseen koulutukseen ja kieltenoppimiseen liittyviä valmiuksia, osana sosiokulttuurista osallisuutta;

35.  katsoo, että kaikkien työntekijöiden olisi saatava työsopimus heidän ymmärtämällään kielellä ja että heitä on suojeltava sopimuksen vaihtamiselta; korostaa, että lähtö- ja kohdemaiden välisillä kahdenvälisillä sopimuksilla olisi vahvistettava ihmisoikeuksien suojelua;

36.  pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot laativat yhdenmukaisen ja kokonaisvaltaisen sukupuolinäkökohdat huomioon ottavan maahanmuuttopolitiikan, joka kattaa kaikki maahanmuuttoprosessin vaiheet, jota koordinoidaan hallituksessa ja kehitetään kuulemalla laajasti kansallisia ihmisoikeuselimiä, yksityistä sektoria, työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä, kansalaisyhteiskuntaa sekä itse maahanmuuttajia ja jota kansainväliset järjestöt tukevat;

37.  muistuttaa, että kaikilla on oikeus turvallisiin ja oikeudenmukaisiin työoloihin ja siihen, että työntekijöiden oikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten normien ja asiakirjojen sekä ILOn keskeisten yleissopimusten mukaisesti;

38.  painottaa, että epävarmat työsuhteet, joissa vastaanottavissa maissa työskentelevät tavallisesti maahanmuuttajat ja etenkin maahanmuuttajanaiset, lisäävät heidän haavoittuvuuttaan; muistuttaa, että työhön liittyvä hyväksikäyttö on usein seurausta ihmiskaupasta tai ihmisten salakuljetuksesta, mutta sitä voi esiintyä myös ilman näitä kahta rikosta; on tässä yhteydessä huolissaan siitä, että vastaanottavissa maissa monia työnantajia ei rangaista, vaikka ne ovat vastuussa työlainsäädäntöä koskevien kansainvälisten normien rikkomisesta siirtotyöläisten osalta; on huolissaan siitä, että joidenkin maiden työlainsäädäntö mahdollistaa käytännöt, jotka rikkovat kansainvälisiä normeja; katsoo, että pyrittäessä kitkemään työhön liittyvää maahanmuuttajien hyväksikäyttöä väärinkäytöksiin syyllistyneet työnantajat on asetettava tehokkaasti syytteeseen ja hyväksikäytön uhreja on suojeltava;

39.  kiinnittää huomiota maahanmuuttajien alkuperämaissaan hankkiman osaamisen tunnustamiseen heidän itsenäisyytensä ja sosiaalisen osallisuutensa tukemiseksi yhteiskunnan eri osa-alueilla, etenkin työmarkkinoilla; korostaa, että on tarpeen tunnustaa kaikkien maahanmuuttajien, myös laittomien maahanmuuttajien, oikeus muodostaa työntekijöiden oikeuksia puolustavia järjestöjä ja liittyä niihin, myös ammattijärjestöihin, ja pitää tarpeellisena näiden rakenteiden tunnustamista;

40.  kannustaa yrityksiä panemaan täytäntöön liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat, jotta niiden toiminnalla ei olisi kielteisiä vaikutuksia ihmisoikeuksiin, ja puuttumaan kielteisiin vaikutuksiin heti, kun niitä esiintyy, sekä estämään tai vähentämään kaikkia ihmisoikeuksiin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, jotka liittyvät suoraan yritysten toimintaan;

41.  kehottaa unionia jatkamaan yhtenäisiä diplomaattisia toimia Yhdysvaltain ja muiden kansainvälisten kumppaneiden kanssa, jotta aktiivisella yhteistyöllä kolmansien maiden kanssa voidaan kiireellisesti luoda yhteinen strategia, jolla vastataan tähän maailmanlaajuiseen muuttoliikettä koskevaan haasteeseen;

42.  kehottaa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa toteuttamaan kaikki tarvittavat konkreettiset toimet, jotta asiaan liittyvät kolmannet maat saataisiin paneutumaan ongelmaan tehokkaasti ja vaikuttavasti;

43.  korostaa, että unionin on tehostettava ulkopolitiikkaansa rauhan ja vakauden aikaansaamiseksi alueilla, joilla sota ja konfliktit aiheuttavat valtavia muuttovirtoja unioniin;

44.  muistuttaa, että unionilla ja sen jäsenvaltioilla on velvollisuus toimia myönteisin keinoin näitä valtavia siirtolaisilmiöitä aiheuttavien kriisien perimmäisten syiden poistamiseksi;

45.  vaatii parantamaan lähtö- ja kauttakulkumaiden humanitaarisia oloja, jotta paikallisväestö ja pakolaiset voivat elää turvallisemmilla alueilla;

46.  vaatii sotaa käyviä osapuolia lopettamaan hyökkäykset siviilejä vastaan, suojelemaan heitä ja sallimaan heidän poistua turvallisesti konfliktialueilta tai ottaa vastaan apua humanitaarisilta järjestöiltä;

47.  korostaa Da’eshin ja sen kehittymisen vaikutusta laillisten turvapaikanhakijoiden ja laittomien muuttajien suureen määrään; toteaa, että turvallisuuspolitiikalla ja terrorismin vastaisilla toimilla on ratkaiseva rooli muuttoliikkeen perimmäisiin syihin puuttumisessa;

48.  muistuttaa YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun viraston äskettäisestä lausunnosta, jonka mukaan monet muuttajat ovat terrorismin ja vakavien ihmisoikeusrikkomusten uhreja ja siksi kyseisiä pakolaisia pitäisi kohdella sen mukaisesti;

49.  muistuttaa, että UNHCR:n alaisuudessa toimivat uudelleensijoittamisohjelmat ovat hyödyllinen väline, jonka avulla voidaan hoitaa hallitusti kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden saapuminen moneen maahan eri puolilla maailmaa; korostaa, että siltä osin kuin uudelleensijoittaminen ei ole mahdollista, kaikkia valtioita olisi kannustettava laatimaan ja panemaan täytäntöön humanitaarista maahanpääsyä koskevia ohjelmia tai ainakin luomaan olosuhteet, jotka tarjoavat pakolaisille mahdollisuuden oleskella alkuperämaansa lähistöllä;

50.  panee merkille Syyrian naapurimaille annetun humanitaarisen avun kasvavat tarpeet ja jatkuvan rahoitusvajeen, minkä vuoksi Maailman ruokaohjelma on joutunut muun muassa pienentämään pakolaisille jaettavia ruoka-annoksia; pyytää YK:n jäsenvaltioita, unionia ja sen jäsenvaltioita vähintäänkin noudattamaan taloudellisia sitoumuksiaan; korostaa, että on tärkeää keskittää kyseisissä maissa pakolaisille suunnattu apu pakolaisten toimeentulon turvaamiseen, turvallisuuteen, heidän perusoikeuksiensa toteutumiseen ja erityisesti terveydenhoidon ja koulutuksen saatavuuteen tiiviissä yhteistyössä UNHCR:n, Maailman ruokaohjelman ja toimivaltaisten elinten kanssa;

51.  muistuttaa, että muuttoliike ja kehitysyhteistyö liittyvät toisiinsa ja että koulutuksen, terveydenhuollon, työlainsäädännön, köyhyyden vähentämisen, ihmisoikeuksien, demokratiakehityksen ja konfliktien jälkeisen jälleenrakennuksen alalla tehtävä kehitysyhteistyö sekä eriarvoisuuden, ilmastonmuutoksen seurausten ja korruption torjuminen ovat avaintekijöitä pakkomuuton välttämiseksi; toteaa, että maan ja luonnonvarojen anastus voivat vaikuttaa merkittävällä tavalla humanitaarisiin kriiseihin, ja toteaa, että yhteiskunnalliset, poliittiset ja humanitaariset kriisit voivat saada ihmiset muuttamaan; katsoo, että muuttoliikettä pidetään maailmanlaajuisesti kestävää ja osallistavaa kehitystä merkittävästi edistävänä tekijänä;

52.  kehottaa unionia ja kansainvälistä yhteisöä määrittämään konkreettisia toimia, joita hallitukset voivat toteuttaa lisätäkseen mahdollisuuksia lailliseen muuttoliikkeeseen kehitystä edistävänä tekijänä; korostaa, että tarvitaan poliittista johtajuutta ja tarmokasta asioiden ajamista erityisesti kohdemaissa, jotta muukalaisvastaisuutta voidaan torjua ja maahanmuuttajien kotoutumista yhteiskuntaan helpottaa;

53.  katsoo, että muuttoliikkeellä on perussyynsä (erityisesti taloudelliset, poliittiset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät syyt); katsoo, että kehitysavulla olisi puututtava näihin syihin perusteellisesti parantamalla valmiuksien vahvistamista, tukemalla konfliktinratkaisua ja edistämällä ihmisoikeuksien kunnioittamista; korostaa, että kyseiset syyt liittyvät konfliktien ja sotien lisääntymiseen, ihmisoikeusloukkauksiin ja hyvän hallinnon puuttumiseen;

54.  korostaa myös kansalaisyhteiskunnan kanssa tehtävän alueellisen ja paikallisen yhteistyön merkitystä muuttoliikkeen hallinnassa;

Ihmisoikeuksien noudattamiseen perustuva toimintalinja

55.  kehottaa kaikkia turvapaikka-asioita ja maahanmuuttoa koskevan politiikan laatimiseen ja päätöksentekoon osallistuvia toimijoita estämään maahanmuuttajien ja pakolaisten määritelmien sekoittuminen; muistuttaa tarpeesta kiinnittää erityistä huomiota pakolaisiin, jotka pakenevat konflikteja tai vainoa ja joilla on sen vuoksi turvapaikkaoikeus siihen asti, kunnes he voivat palata alkuperämaahansa; muistuttaa, että valtaosa pakolaisista pakenee alkuperämaan naapurimaihin ja -alueille; katsoo tästä syystä, että unionin ulkopolitiikassa pakolaisia on käsiteltävä kokonaisvaltaisen lähestymistavan mukaisesti;

56.  pyytää jäsenvaltioita ratifioimaan kaikki ihmisoikeuksia koskevat kansainväliset sopimukset ja yleissopimukset ja soveltamaan muuttajien oikeuksia koskevia normeja, jotka on kirjattu erilaisiin oikeudellisiin asiakirjoihin, myös ihmisoikeuksia koskeviin tärkeimpiin kansainvälisiin asiakirjoihin sekä muihin asiakirjoihin, jotka koskevat muuttoliikkeeseen liittyviä kysymyksiä, kuten vuoden 1951 YK:n yleissopimus pakolaisten oikeusasemasta ja siihen liitetyt pöytäkirjat sekä siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelemista koskeva kansainvälinen yleissopimus; katsoo tässä yhteydessä, että viimeksi mainitun yleissopimuksen ratifioimatta jättäminen unionin jäsenvaltioissa heikentää unionin ihmisoikeuspolitiikan uskottavuutta ja sen ilmaisemaa sitoutumista näiden oikeuksien jakamattomuuteen;

57.  muistuttaa, että turvallisten ja laillisten muuttoliikeväylien avaaminen on paras keino torjua ihmisten salakuljetusta ja ihmiskauppaa ja että kehitysstrategioissa on tunnustettava muuttoliike ja liikkuvuus kehityksen moottoreina sekä vastaanottavissa maissa että alkuperämaissa rahalähetysten ja investointien ansiosta; kehottaa tässä yhteydessä unionia ja kehittyneimpiä kolmansia maita avaamaan yhteistyössä laillisia maahanmuuttoväyliä ottaen mallia tiettyjen jäsenvaltioiden parhaista käytännöistä ja edistämään muun muassa perheiden yhdistämistä ja myös taloudellisista syitä tapahtuvaa liikkuvuutta kaikilla koulutustasoilla, vähiten koulutetut muuttajat mukaan luettuina, laittoman työn torjumiseksi;

58.  pitää ilahduttavina demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaan eurooppalaiseen rahoitusvälineeseen (EIDHR) 2014–2020 sisältyviä maahanmuuttajia, turvapaikanhakijoita, siirtymään joutuneita henkilöitä ja valtiottomia henkilöitä koskevia erityissäännöksiä; pyytää komissiota asettamaan edelleen maahanmuuttajien ja pakolaisten oikeuksien suojelun ja edistämisen painopisteeksi laatiessaan ihmisoikeuksia koskevan välineen väliarviointia vuosina 2017–2018; kehottaa EUH:ta ja jäsenvaltioita kunnioittamaan sitoumuksiaan, jotka ne ovat tehneet heinäkuussa 2015 hyväksytyn ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman yhteydessä, ja sisällyttämään kaikkiin kolmansien maiden kanssa tekemiinsä maahanmuuttoa koskeviin sopimuksiin, menettelyihin ja ohjelmiin takeet ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja vahvistamaan niitä; katsoo, että kaikkiin sopimuksiin tai ohjelmiin olisi myös liitettävä ihmisoikeuksia koskeva riippumaton arviointi, kun se on mahdollinen, ja niitä olisi arvioitava säännöllisin väliajoin; kehottaa laatimaan ja panemaan täytäntöön viestintä- ja tiedotuskampanjoita mahdollisuuksista, joita muuttoliike ja maahanmuuttajat voivat tarjota yhteiskunnalle sekä lähtömaissa että vastaanottavissa maissa; muistuttaa tässä yhteydessä, että EIDHR:llä olisi edelleen rahoitettava hankkeita, joilla pyritään tehostamaan rasismin, syrjinnän, muukalaisvihan ja muiden suvaitsemattomuuden muotojen, kuten uskonnollisen suvaitsemattomuuden, torjuntaa;

59.  pyytää unionia hyväksymään maahanmuuttajien oikeuksia koskevia suuntaviivoja, joilla täydennetään ihmisoikeuksia koskevia suuntaviivoja, ja tekemään tässä yhteydessä vaikutustenarviointeja ja luomaan kehitys- ja muuttoliikepolitiikkaa koskevia seurantamekanismeja, jotta voidaan taata muuttajia koskevien toimien vaikuttavuus; korostaa, että on tärkeää integroida ihmisoikeudet kaikkiin muuttoliikettä koskeviin toimiin unionin ulkosuhteissa ottaen erityisesti huomioon ulkoasiat, kehityksen ja humanitaarisen avun; muistuttaa, että unionin ulkopoliittisissa toimissa, erityisesti kauppa-, kehitys-, ympäristö- ja muuttoliikepolitiikassa, on noudatettava ihmisoikeuksia, pyrittävä saavuttamaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa määritellyt tavoitteet ja pantava täytäntöön ihmisoikeuslausekkeet kaikissa unionin sopimuksissa, myös kauppasopimuksissa; pyytää tämän vuoksi, että kolmansien maiden kanssa muuttoliikkeen alalla tehtävässä yhteistyössä olisi arvioitava kyseisten maiden maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita koskevia tukijärjestelmiä, niiden pakolaisille antamaa tukea sekä niiden valmiuksia ja halua torjua ihmiskauppaa ja ihmisten salakuljetusta; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita tekemään tiiviimpää yhteistyötä Kanadan kaltaisten maiden kanssa, jotka toteuttavat tehokasta uudelleensijoittamispolitiikkaa; korostaa, että mitään tämän alan toimia ei pitäisi kuitenkaan panna täytäntöön kehitysapupolitiikan kustannuksella;

60.  vaatii sisällyttämään liikkumisvapauden sekä oikeuden koulutukseen, terveyteen ja työhön ensisijaisina tavoitteina unionin ulkoisen yhteistyöpolitiikan rahoitusvälineisiin ja kehottaa tukemaan kehitysmaita, jotta ne voivat ottaa pitkällä aikavälillä käyttöön näitä oikeuksia tukevia toimintalinjoja; kehottaa komissiota ja EUH:ta kiinnittämään erityistä huomiota muuttajien oikeuksiin maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden yhteydessä;

61.  toivoo, että maahanmuuttajien ja pakolaisten oikeudet sisällytetään erillisenä kohtana vuoropuheluihin, joita unioni käy asiaankuuluvien kolmansien maiden kanssa, ja että unionin rahoitus haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden ja kansalaisjärjestöjen, ihmisoikeuksien puolustajien sekä maahanmuuttajien oikeuksia ajavien toimittajien ja asianajajien suojelua koskeville hankkeille asetetaan ensisijaiseksi tavoitteeksi;

62.  kehottaa tästä syystä maita varmistamaan riippumattomien tarkkailijoiden, kansalaisjärjestöjen, kansallisten ja kansainvälisten elinten ja järjestöjen sekä tiedotusvälineiden pääsyn kaikkiin pakolaisten vastaanotto- ja säilöönottopaikkoihin; kannustaa unionin edustustoja ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjä sekä Euroopan parlamentin valtuuskuntia valvomaan maahanmuuttajien tilannetta näissä paikoissa ja olemaan tässä asiassa yhteydessä kansallisiin viranomaisiin, jotta taataan maahanmuuttajien oikeuksien kunnioittaminen ja avoimuus yleisöön nähden;

63.  toteaa, että ihmiskauppiaat kauppaavat monille pakolaisille valheellista kuvaa; muistuttaa jälleen kerran, että on tärkeää torjua ihmiskauppaa, katkaista rahavirrat ja purkaa verkostot, koska näin vaikutetaan myönteisesti niiden pakolaisten ihmisoikeustilanteeseen kolmansissa maissa, jotka pyrkivät pakenemaan sotaa ja kauhua;

64.  kannustaa muuttajien oikeuksien puolustamisen alalla tiiviiseen yhteistyöhön muuttajien hallinnoinnin parissa toimivien toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen ja muiden elinten ja organisaatioiden kanssa etenkin niissä maissa, joihin ilmiö vaikuttaa eniten, jotta voidaan auttaa niitä ottamaan muuttajat vastaan ihmisarvoisesti ja heidän oikeuksiaan kunnioittaen;

65.  korostaa tarvetta vahvistaa näiden järjestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä muuttajien salakuljetuksen ja ihmiskaupan ehkäisemiseksi tehostamalla koulutusta, valmiuksien kehittämistoimia ja tiedonvaihtomekanismeja sekä arvioimalla maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden verkostojen vaikutusta ja yhteistyötä, johon ne ryhtyvät kolmansien maiden kanssa edistääkseen rikosoikeudellista yhteistyötä, ja kannustamalla ratifioimaan tätä alaa koskevat Palermon yleissopimuksen pöytäkirjat, jotta voidaan tehostaa rikosoikeudellista yhteistyötä ja tunnistaa epäillyt sekä auttaa oikeudellisessa tutkinnassa yhdessä kansallisten viranomaisten kanssa;

66.  kehottaa ottamaan Euroopan parlamentin tiiviimmin mukaan ihmisoikeudet muuttoliikepolitiikassa huomioon ottavan monialaisen lähestymistavan käyttöönottoon ja sisällyttämään nämä asiat unionin vuosikertomukseen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa ja myös sen maakohtaiseen osioon; vaatii tehostamaan kolmansien maiden kanssa sovittujen työjärjestelyjen sekä unionin asiaankuuluvien virastojen ulkoisten yhteistyötoimien parlamentaarista valvontaa; vaatii ottamaan paremmin huomioon asiantuntijaraportit ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston keräämät tiedot pakolaisten alkuperämaista;

67.  tunnustaa kansalaisyhteiskunnan roolin ja osuuden poliittisessa vuoropuhelussa; korostaa, että on tärkeää kuulla kansalaisyhteiskuntaa kaikessa unionin ulkopolitiikassa kiinnittäen erityistä huomiota täysimääräiseen osallistumiseen, avoimuuteen ja asianmukaiseen tiedonlevitykseen kaikista muuttoliikettä koskevista toimista ja menettelyistä; muistuttaa, että naisjärjestöjen osallistumista konfliktinratkaisua koskevaan päätöksentekoon on lisättävä ja pakolaisnaisten, kotiseudultaan siirtymään joutuneiden naisten ja maahanmuuttajanaisten on voitava osallistua asianmukaisesti heitä koskevaan päätöksentekoon; kehottaa komissiota ja EUH:ta kehittämään kolmansien maiden kansallisten ihmisoikeuselinten valmiuksia, jotta ne voivat tehostaa pyrkimyksiään suojella maahanmuuttajien oikeuksia ja torjua epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua sekä maahanmuuttajiin kohdistuvia vihapuheita ja viharikoksia 32 kansallisen ihmisoikeusasiamiehen ja -elimen allekirjoittaman Belgradin julistuksen mukaisesti;

68.  kehottaa vastaanottavia maita antamaan enemmän arvoa maahanmuuttajien järjestöille, joiden olisi osallistuttava suoraan yhteisöjen kehittämisohjelmiin;

69.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan sitoumustaan varata 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysapuun; vaatii, että maahanmuuttoa koskevaa yhteistyötä ei saa koskaan asettaa tämän avun ehdoksi, ja vaatii, etteivät unioni eivätkä sen jäsenvaltiot sisällytä pakolaisten vastaanottamiseen tarkoitettuja varoja kehitysapuun;

70.  korostaa, että kehitysapuohjelmia ei pitäisi käyttää ainoastaan muuttoliikkeeseen ja rajavalvontaan liittyviin tarkoituksiin; vaatii, että maahanmuuttajille ja turvapaikanhakijoille suunnatuissa unionin kehityshankkeissa sovelletaan ”ketään ei jätetä” -periaatetta keskittymällä perussosiaalipalvelujen, erityisesti terveydenhuollon ja koulutuksen, saatavuuteen ja kiinnittämällä erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin ja ryhmiin, kuten naisiin, lapsiin, vähemmistöihin ja alkuperäisväestöihin, hlbt-ihmisiin ja vammaisiin henkilöihin;

71.  panee merkille maahanmuuton myönteiset näkökohdat muuttajien alkuperämaan kehityksen kannalta, kuten muuttajien rahalähetykset, jotka voivat tukea merkittävällä tavalla perheiden ja yhteisön kehittymistä; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita pienentämään rahalähetyksistä aiheutuvia kuluja;

72.  kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita noudattamaan johdonmukaista, tehokasta ja vaikuttavaa kehityspolitiikkaa ja asettamaan ihmisoikeuksien kunnioittamisen etusijalle kolmansien maiden suhteen harjoittamassaan muuttoliikepolitiikassa;

73.  kehottaa unionia sisällyttämään muuttoliikettä koskevan osion Cotonoun jälkeiseen kehykseen, jossa määritetään unionin ja AKT-maiden väliset tulevat suhteet; huomauttaa, että kolmansien maiden aiempaa laajempi osallistuminen maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan välineiden suunnitteluun ja niistä neuvottelemiseen edistäisi näiden välineiden ”kumppanuusluonnetta” ja parantaisi niiden paikallista omavastuullisuutta ja tehokkuutta;

74.  kehottaa antamaan velkahelpotuksia köyhtyneille maille, jotta niitä voidaan auttaa kehittämään sellaista politiikkaa, jolla varmistetaan ihmisoikeuksien noudattaminen; korostaa, että kestäviä velkaratkaisuja, muun muassa vastuullista lainanantoa ja -ottoa koskevia standardeja, on edistettävä valtionvelan uudelleenjärjestelyprosessin monitasoisen oikeudellisen kehyksen avulla, jotta voidaan keventää velkataakkaa ja välttää kestämättömiä velkoja ja luoda siten edellytykset ihmisoikeuksien suojelulle pitkällä aikavälillä;

75.  suhtautuu myönteisesti muuttoliikkeen sisällyttämiseen kestävän kehityksen tavoitteisiin, etenkin kymmenenteen kestävään kehityksen tavoitteeseen, jossa asetetaan puitteet maailmanlaajuiselle kehityspolitiikalle vuoteen 2030 asti; muistuttaa, että valtiot ovat sitoutuneet tekemään kansainvälistä yhteistyötä varmistaakseen turvallisen, hallitun ja laillisen muuttoliikkeen, jossa kunnioitetaan täysimääräisesti maahanmuuttajien, pakolaisten ja siirtymään joutuneiden henkilöiden ihmisoikeuksia ja inhimillistä kohtelua heidän asemastaan riippumatta; huomauttaa, että pakkomuutto on sekä humanitaarinen ongelma että kehityshaaste ja siksi humanitaaristen toimijoiden ja kehitystoimijoiden välisen koordinoinnin olisi parannettava; katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpano tarjoaa mahdollisuuden vahvistaa oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikassa ja ottaa käyttöön muuttoliikettä koskevia suuntaviivoja kehitysstrategioissa; kehottaa kansainvälistä yhteisöä laatimaan mitattavissa olevia indikaattoreita muuttoliikettä koskevia kestävän kehityksen tavoitteita varten sekä keräämään ja julkaisemaan eriteltyjä tietoja maahantulijoiden pääsystä kunnolliseen työhön, terveydenhuoltoon ja koulutukseen, erityisesti kehittyvissä kohdemaissa, jotta muuttoliikkeen hallintaa voidaan parantaa;

76.  korostaa, että unionin ja sen jäsenvaltioiden on tuettava vähiten kehittyneitä maita ilmastonmuutoksen torjunnan alalla, jotta ehkäistään köyhyyden pahenemista ja ympäristösyistä siirtymään joutuneiden henkilöiden määrän lisääntymistä näissä maissa;

77.  pyytää unionia osallistumaan aktiivisesti termiä ”ilmastopakolainen” koskevaan keskusteluun ja sen mahdolliseen määrittelemiseen kansainvälisessä oikeudessa;

78.  kehottaa koordinoimaan tehokkaammin ja arvioimaan Euroopan unionin kolmansille maille tarjoamien, muuttoliikkeeseen liittyvien rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa, vaikuttavuutta ja jatkuvuutta sekä niiden hyödyntämistä muuttoliikepolitiikan, kansainvälisen kehitysyhteistyön, ulkopolitiikan, naapuruuspolitiikan ja humanitaarisen avustustoiminnan kaltaisilla osa-alueilla ja toteaa, että vuosina 2004–2014 yli 400 projektiin osoitettiin varoja yli miljardi euroa;

79.  korostaa unionin yhteistyövälineiden vaikutusta maahanmuuton, turvapaikka-asioiden ja ihmisoikeuksien suojelun aloilla; ottaa huomioon, että on perustettu hätärahasto vakauden lisäämiseksi sekä sääntelemättömän muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisten syiden torjumiseksi Afrikassa, pyytää arvioimaan ja valvomaan tätä rahastoa sekä vastaavia sopimuksia, kuten EU:n ja Turkin julkilausuma sekä Khartumin ja Rabatin prosessit;

80.  korostaa, että kolmansien maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa on keskitettävä apu muuttoliikettä synnyttävien yhteiskunnallisten, taloudellisten ja poliittisten kriisien ratkaisuun;

81.  korostaa, että unionin on yhä tiiviimmässä yhteistyössä kolmansien maiden kanssa hyödynnettävä maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan välineitä, jotta vahvistetaan niiden kumppanuusluonnetta, tehokkuutta ja vaikutusta maahanmuuttoon liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi;

82.  pitää tärkeänä, että maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevissa kysymyksissä toimitaan johdonmukaisemmin ja kokonaisvaltaisesti, sisällytetään ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevat tiukat seuranta- ja valvontamekanismit kaikkiin ulkoisiin sopimuksiin ja asetetaan etusijalle lähtö- ja kauttakulkumaissa toteutettavat hankkeet, joilla parannetaan muuttajien ihmisoikeuksia;

83.  kehottaa unionia allekirjoittamaan liikkuvuutta edistäviä kumppanuussopimuksia läheisimpien kumppaneidensa kanssa;

84.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan palauttamispolitiikkaa, jossa maahanmuuttajia palautetaan vain sellaisiin alkuperämaihin, joissa nämä voidaan ottaa vastaan täysin turvallisesti ja heidän perusoikeuksiaan ja prosessuaalisia oikeuksiaan täysimääräisesti kunnioittaen, ja pyytää tässä yhteydessä suosimaan vapaaehtoista paluuta pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen sijasta; korostaa, että näiden toimien yhteydessä kolmansien maiden kanssa tehtyihin sopimuksiin on sisällytettävä suojalausekkeita, joilla varmistetaan, ettei lähtömaahan palautettavien muuttajien ihmisoikeuksia loukata eikä heitä vainota; korostaa säännöllisten arviointien merkitystä, jotta sopimuksia ei tehdä sellaisten maiden kanssa, jotka eivät noudata kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja;

85.  vaatii toteuttamaan toimia, jotka kohdistetaan salakuljetusverkostoihin ja ihmiskaupan lopettamiseen; vaatii ottamaan käyttöön laillisia ja turvallisia väyliä, kuten humanitaariset käytävät, kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille; vaatii, että otetaan käyttöön pysyviä ja pakollisia uudelleensijoittamisohjelmia ja että konfliktialueilta pakeneville myönnetään humanitaarisia viisumeita myös siksi, että heillä olisi mahdollisuus päästä kolmanteen maahan ja anoa turvapaikkaa; kehottaa ottamaan käyttöön enemmän laillisia väyliä ja laatimaan yleiset säännöt maahantulolle ja oleskelulle, jotta muuttajat voivat työskennellä ja etsiä työtä;

86.  korostaa, että on luotava ja pantava paremmin täytäntöön järjestelyt, joilla voidaan suojella hädässä olevia, maassa kauttakulun vuoksi olevia ja unionin rajoilla olevia muuttajia;

87.  suhtautuu myönteisesti ihmissalakuljettajien ja ihmiskauppiaiden vastaisiin toimiin ja kannattaa rajaturvallisuuden parantamista unionin ulkorajoilla; korostaa, että tarvitaan nopeaa ja pitkän aikavälin toimintaa varten kattava ja konkreettinen toimintasuunnitelma, johon sisältyy kolmansien maiden kanssa tehtävä yhteistyö ihmissalakuljetukseen osallistuvien järjestäytyneiden rikollisverkostojen torjumiseksi;

88.  korostaa, että maahanmuuttajien salakuljetus liittyy ihmiskauppaan ja on vakava ihmisoikeusloukkaus; muistuttaa, että EUNAVFOR MED SOPHIA -operaation käynnistäminen on yksi konkreettinen keino torjua maahanmuuttajien salakuljetusta; kehottaa unionia jatkamaan ja tehostamaan tämän tyyppisiä operaatioita;

89.  katsoo, että on pohdittava turvallisuuden ja rajapolitiikan vahvistamista ja sitä, miten voidaan parantaa Frontexin ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) asemaa tulevaisuudessa; vetoaa solidaarisuuteen ja sitoumuksiin, jotta virastojen talousarvioihin ja toimintaan varataan riittävästi varoja;

90.  korostaa tarvetta parantaa järjestelykeskusten ja saapumispaikkojen toimintaa unionin ulkorajoilla;

91.  vaatii unionia sisällyttämään tietosuojan rajoilla ja muuttoreiteillä tapahtuvaa tiedonvaihtoa koskeviin sopimuksiin;

92.  pyytää unionia ja vastaanottavia maita kehittämään tehokkaita keinoja tietovirtojen sekä tietojen keräämisen, yhdistämisen ja analysoinnin koordinointiin ja yhtenäistämiseen;

o
o   o

93.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:lle, Euroopan neuvostolle, Afrikan unionille, Amerikan valtioiden järjestölle sekä Arabiliitolle.

(1)EUVL C 294, 12.8.2016, s. 18.
(2)EUVL C 346, 21.9.2016, s. 47.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0102.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0312.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0073.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0300.
(7)http://apum.parlement.ma/Future_Meetings/Docs/IISummit-of-Speakers_Lisbon-11MAY2015/DeclaracaoCimeira_EN.pdf
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0470.
(9)EUVL C 179, 18.5.2016, s. 40.
(10)Kansainvälistä muuttoliikettä koskeva YK:n kertomus 2015, saatavana osoitteessa http://www.un.org/en/development/desa/population/migration/publications/migrationreport/docs/MigrationReport2015_Highlights.pdf
(11)Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 13 artiklan 2 kohta.


Yritysten vastuu kolmansissa maissa tehdyistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista
PDF 202kWORD 56k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2016 yritysten vastuusta kolmansissa maissa tehdyistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista (2015/2315(INI))
P8_TA(2016)0405A8-0243/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut YK:n ihmisoikeussopimukset ja -välineet, erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä New Yorkissa 16. joulukuuta 1966 hyväksytyn taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3, 8, 21 ja 23 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81, 82, 83, 114, 208 ja 352 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen sellaisena kuin ulkoasiainneuvosto hyväksyi sen 25. kesäkuuta 2012(1) sekä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman vuosiksi 2015–2019, jonka neuvosto hyväksyi 20. heinäkuuta 2015(2),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen loukkauksista antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2014 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(3),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(4),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2013 korruptiosta julkisella ja yksityisellä sektorilla ja sen vaikutuksista ihmisoikeuksiin kolmansissa maissa antamansa päätöslauselman(5),

–  ottaa huomioon 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta: tilivelvollinen, avoin ja vastuullinen yritystoiminta sekä kestävä kasvu(6),

–  ottaa huomioon 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta: yhteiskunnan etujen sekä kestävän ja osallistavan elpymisen edistäminen(7),

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2014 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 26/9, jossa YK:n ihmisoikeusneuvosto päätti perustaa avoimen hallitustenvälisen työryhmän, jonka tehtävänä olisi laatia oikeudellisesti sitova kansainvälinen asiakirja ylikansallisista yhtiöistä ja muista liikeyrityksistä ja ihmisoikeuksista,

–  ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) tarkistetut toimintaohjeet monikansallisille yrityksille, Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kolmikantajulistuksen monikansallisista yrityksistä ja sosiaalipolitiikasta, integroitua raportointia käsittelevän kansainvälisen komitean (IIRC) puitteet, YK:n Global Compact -aloitteen kymmenen periaatetta ja Kansainvälisen standardisoimisjärjestön yhteiskuntavastuuta koskevan ISO 26000 -standardin sekä käsiteollisuus- ja pk-yritysten eurooppalaisen standardointitoimiston eurooppalaisille pk-yrityksille laatimat ohjeet yhteiskuntavastuuta koskevasta ISO 26000 -standardista,

–  ottaa huomioon YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteiden ja YK:n Global Compact ‑aloitteen mukaisesti parhaillaan toteutettavan Realising Long-term Value for Companies and Investors -hankkeen (pitkän aikavälin arvon tuottaminen yrityksille ja investoijille),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston jäsenvaltioilleen 2. maaliskuuta 2016 antaman suosituksen ihmisoikeuksista ja liiketoiminnasta,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta uudistetusta EU:n strategiasta vuosiksi 2011–2014 (COM(2011)0681) ja komission vihreän kirjan yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä (COM(2001)0366) sekä siihen sisältyvän määritelmän yritysten yhteiskuntavastuusta samoin kuin sen seurantatiedonannot vuosilta 2006 ja 2011,

–  ottaa huomioon Maastrichtin periaatteisiin pohjautuvat valtioiden ekstraterritoriaaliset velvoitteet,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0243/2016),

A.  ottaa huomioon, että unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina; ottaa huomioon, että EU:n toiminta kansainvälisellä tasolla (muun muassa sen kauppapolitiikassa) "perustuu [näihin] periaatteisiin";

B.  ottaa huomioon, että yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n suuntaviivoja sovelletaan kaikkiin valtioihin ja kaikkiin yrityksiin, toisin sanoen sekä yrityksiin, joiden toiminta on valtioiden rajat ylittävää, että muihin yrityksiin riippumatta niiden koosta, toimialasta, sijainnista, omistuksesta tai rakenteesta, mutta tehokas valvonta- ja seuraamusmekanismi ovat edelleen haaste suuntaviivojen maailmanlaajuisessa täytäntöönpanossa; ottaa huomioon, että 6. helmikuuta 2013 antamissaan päätöslauselmissa parlamentti muistutti pk-yritysten erityispiirteistä, jotka olisi otettava asianmukaisesti huomioon yritysten yhteiskuntavastuuta koskevissa politiikoissa, ja tarpeesta pk-yritysten mahdollisuuksiin soveltuvaan joustavaan lähestymistapaan yritysten yhteiskuntavastuussa;

C.  toteaa, että YK:n Global Compact -aloitteessa(8), joka sisältää kymmenen periaatetta, pyydetään yrityksiä omaksumaan, tukemaan ja toteuttamaan omassa vaikutuspiirissään keskeisiä arvoja ihmisoikeuksien, työelämän normien, ympäristön sekä korruption torjunnan alalla, sitoutumaan näihin arvoihin ja soveltamaan niitä yrityksensä liiketoiminnassa vapaaehtoisesti;

D.  toteaa, että liikeyritykset ovat yksi merkittävimmistä toimijoista talouden globaalistumisessa, finanssipalveluissa ja kansainvälisessä kaupassa ja että niiden edellytetään noudattavan kaikkia sovellettavia lakeja ja voimassa olevia kansainvälisiä sopimuksia sekä kunnioittavan ihmisoikeuksia; toteaa, että kauppa ja ihmisoikeudet voivat tukea toisiaan ja että samalla kun elinkeinoelämän velvoitteena on kunnioittaa ihmisoikeuksia, sillä voi olla myös tärkeä rooli myönteisten kannustimien tarjoajana ihmisoikeuksien, demokratian, ympäristönormien ja yritysten yhteiskuntavastuun edistämisen suhteen;

E.  toteaa kuitenkin, että yritykset voivat toisinaan aiheuttaa ihmisoikeusloukkauksia tai myötävaikuttaa niihin sekä vaikuttaa haitallisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten vähemmistöjen, alkuperäisväestön, naisten ja lasten, oikeuksiin tai myötävaikuttaa ympäristöongelmien syntymiseen;

F.  ottaa huomioon, että liikeyritysten tekemät ihmisoikeusloukkaukset ovat maailmanlaajuinen huolenaihe ja että kaikilla maailman yrityksillä on velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia; toteaa myös, että EU:n toimielimillä on ensisijainen velvollisuus säännellä EU:hun yhteydessä olevien yritysten vastuuta;

G.  toteaa, että monilla kansainvälisillä kolmansissa maissa toimivilla yrityksillä – olivatpa ne eurooppalaisia tai eivät – on huomattavaa liiketoimintaa Euroopassa tai niiden kotipaikka on siellä ja/tai ne saattavat olla eurooppalaisten yritysten omistamia, niillä on varoja tai omaisuutta Euroopassa tai määräysvalta muissa yrityksissä Euroopassa taikka ne saavat investointeja tai käyttävät finanssilaitosten palveluja Euroopassa; toteaa, että globalisaatio ja tekniikan kehittyminen ovat johtaneet siihen, että yritykset ulkoistavat toimintoja paikallisille toimittajille tai käyttävät toimitus- ja tuotantoketjussaan tavaroita tai palveluja, joita toiset yritykset tuottavat tai tarjoavat monissa eri maissa ja näin ollen eri lainkäyttöalueilla, joissa on erilaiset oikeusjärjestelmät, erilaisia ihmisoikeuksien suojan tasoja ja standardeja sekä erilaisia täytäntöönpanon tasoja;

H.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien suojelun on oltava sekä jäsenvaltioiden että unionin ensisijainen tavoite; ottaa huomioon, että EU on ollut johtavassa asemassa neuvoteltaessa ja pantaessa täytäntöön useita maailmanlaajuista vastuuta koskevia globaaleja aloitteita samalla kun se on edistänyt ja noudattanut kansainvälisiä normeja; katsoo, että ihmisoikeusloukkaukset edellyttävät tehokkaita oikeussuojatoimia; toteaa, että tarvitaan oikeudenmukaisempi ja tehokkaampi kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön mukainen oikeussuojajärjestelmä, jossa käsitellään yritysten tekemiä ihmisoikeusloukkauksia;

I.  katsoo, että yritysten vastuuta ihmisoikeusrikkomuksista ei edelleenkään käsitellä globaalisti ja kokonaisvaltaisesti; ottaa huomioon, että kansainvälisten yhtiöiden ihmisoikeusrikkomusten uhrien oikeussuojakeinojen käytöllä on lukuisia esteitä, kuten todisteiden hyväksyttävyyttä ja esittämistä koskevat menettelylliset esteet, usein kohtuuttomat oikeudenkäyntikulut ja yritysten vastuuta ihmisoikeusrikkomuksista koskevien selkeiden normien puute;

Yritykset ja ihmisoikeudet

1.  panee merkille, että liiketoiminnan ja toimitusketjujen lisääntyvä globalisoituminen ja kansainvälistyminen korostavat yritysten merkitystä ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistamisessa ja luovat tilanteen, jossa kansainväliset normit, säännöt ja yhteistyö ovat keskeisen tärkeitä ihmisoikeusrikkomusten välttämiseksi kolmansissa maissa; on erittäin huolestunut kolmansissa maissa sattuneista ihmisoikeusloukkauksista, jotka ovat tulosta myös joidenkin EU:n yritysten johdon päätöksistä sekä yksittäisten henkilöiden sekä valtiollisten ja muiden toimijoiden toimista; muistuttaa yritysmaailman toimijoita näiden velvollisuudesta kunnioittaa ihmisoikeuksia kaikessa globaalissa toiminnassaan riippumatta siitä, missä käyttäjät sijaitsevat, tai siitä, noudattaako isäntävaltio omia ihmisoikeusvelvoitteitaan;

2.  panee merkille, että teknologian nopea kehitys vaatii pikaisesti huomiota ja asianmukaisia lainsäädäntöpuitteita;

3.  vahvistaa, että on tarpeen toimia ripeästi yhtäjaksoisella, tehokkaalla ja johdonmukaisella tavalla kaikilla tasoilla, mukaan luettuna kansallinen, Euroopan ja kansainvälinen taso, jotta voidaan puuttua tehokkaasti kansainvälisten yhtiöiden tekemiin ihmisoikeusrikkomuksiin, silloin kun niitä tapahtuu, ja käsitellä oikeudellisia ongelmia, jotka aiheutuvat yritysten ja niiden toiminnan ekstraterritoriaalisesta ulottuvuudesta sekä tähän liittyvästä epävarmuudesta sen suhteen, mikä taho on vastuussa ihmisoikeusloukkauksista;

Kansainväliset puitteet

4.  pitää myönteisenä YK:n suuntaviivojen hyväksymistä ja kannattaa voimakkaasti niiden maailmanlaajuista täytäntöönpanoa; painottaa, että YK:n suuntaviivat hyväksyttiin YK:ssa yksimielisesti EU:n jäsenvaltioiden, ILOn ja Kansainvälisen kauppakamarin täydellä tuella ja että tukea annettiin myös sääntely- ja vapaaehtoistoimien "älykkään yhdistelmän" idealle; vaatii, että EU:n edustajat ottavat kolmansien maiden kanssa käytävissä ihmisoikeusvuoropuheluissa johdonmukaisesti esille YK:n suuntaviivat ja muut yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat kansainväliset normit; kehottaa lisäksi yrityksiä panemaan suuntaviivat täytäntöön myös laatimalla asianmukaista huolellisuutta koskevia toimintalinjoja ja riskinhallintaan liittyviä suojatoimenpiteitä sekä vaatii tehokkaita oikeussuojakeinoja silloin, kun yritysten toimilla on ollut kielteisiä ihmisoikeusvaikutuksia;

5.  katsoo YK:n Global Compact -aloitteen, yhteiskuntavastuuta koskevan ISO 26000 ‑standardin, monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevan ILOn kolmikantajulistuksen sekä OECD:n toimintaohjeiden monikansallisille yrityksille olevan välineitä, joilla voidaan toteuttaa vastuullisuus yritysten liiketoiminnassa;

Kehotukset yrityksille ja niiden velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia

6.  kehottaa sekä eurooppalaisia että muita yrityksiä toimimaan ihmisoikeusasioissa asianmukaisen huolellisuuden periaatetta noudattaen ja soveltamaan tuloksia sisäisissä toimintalinjoissa ja menettelyissä; katsoo, että tähän tarvitaan resursseja ja arvovaltaa ja täytäntöönpanon on oltava asianmukaista; painottaa, että tämä edellyttää riittäviä resursseja; korostaa, että avoimuus ja viestintä toimenpiteistä, joiden avulla pyritään välttämään ihmisoikeusloukkaukset kolmansissa maissa, ovat keskeisen tärkeitä, jotta mahdollistetaan toimiva demokraattinen valvonta ja tietoon perustuvien valintojen tekeminen kuluttajille;

7.  toteaa yritysten yhteiskuntavastuun olevan erittäin tärkeä asia ja on tyytyväinen, että yritysten yhteiskuntavastuuseen perustuvien välineiden käyttö ja yritysten omaehtoinen sitoutuminen asiaan lisääntyy; korostaa kuitenkin, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen on moraalinen velvollisuus ja yrityksiä ja niiden johtoa sitova oikeudellinen velvoite ja se olisi huomioitava pitkän aikavälin taloudellisissa näkymissä kaikkialla, missä yritykset toimivat, riippumatta niiden koosta tai toimialasta; toteaa, että yritysten asiaan liittyvät lailliset velvoitteet olisi määriteltävä konkreettisesti niiden koon ja valmiuksien mukaisesti; katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä edelleen suojelemaan ihmisoikeuksia parhaalla mahdollisella tavalla mahdollisimman tehokkain toimin eikä pelkästään laatimalla turhia hallinnollisia ja byrokraattisia muodollisia sääntöjä;

8.  toteaa uskovansa, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat ohjeet on pantava täytäntöön riittävän joustavasti, jotta kunkin jäsenvaltion ja alueen erityisvaatimukset ja etenkin pk-yritysten valmiudet voidaan ottaa huomioon; pitää tervetulleena aktiivista yhteistyötä, jota komissio tekee Euroopan parlamentin ja neuvoston tuella muiden kansainvälisten elinten kanssa ja jossa pyritään lähentämään perustavanlaatuisesti yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyviä aloitteita pitkällä aikavälillä, vaihtamaan ja edistämään yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyviä hyviä yrityskäytäntöjä sekä jatkamaan sinnikkäästi kansainvälisen ISO 26000 -standardia koskevien ohjeiden kehittämistä, jotta yritysten yhteiskuntavastuulle saadaan yhtenäinen, johdonmukainen ja avoin määritelmä; kehottaa komissiota edistämään tehokkaasti jäsenvaltioiden toimintapolitiikkojen ohjausta ja koordinointia, jotta minimoidaan vaara, että useammassa jäsenvaltiossa toimiville yrityksille aiheutuu erilaisten säännösten vuoksi lisäkustannuksia;

9.  toteaa jälleen, että on kiinnitettävä huomiota pk-yritysten erityispiirteisiin, sillä ne toimivat pääasiassa paikallisesti ja alueellisesti tietyillä aloilla; pitää näin ollen erittäin tärkeänä sitä, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevissa EU:n politiikoissa, mukaan luettuna yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat kansalliset toimintasuunnitelmat, otetaan asianmukaisesti huomioon pk-yritysten erityisvaatimukset ja noudatetaan "pienet ensin" -periaatetta sekä tunnustetaan, että pk-yrityksillä on epävirallinen ja intuitiivinen lähestymistapa yritysten yhteiskuntavastuuseen; toteaa jälleen vastustavansa kaikkia toimia, jotka saattavat aiheuttaa hallinnollisia tai taloudellisia lisärasitteita pk-yrityksille; kannattaa sen sijaan toimenpiteitä, joiden ansiosta pk-yritykset voivat harjoittaa yhteistoimintaa;

10.  muistuttaa, että jos yritysten todetaan aiheuttaneen vahinkoa tai myötävaikuttaneen vahingon syntymiseen, niiden olisi kannettava sekä moraalinen että oikeudellinen vastuu ja tarjottava vahinkoa kärsineille henkilöille ja yhteisöille tehokkaat korjausprosessit tai osallistuttava sellaisten tarjoamiseen; toteaa, että tähän kuuluvat vahingonkorvaukset, vahinkojen korjaaminen ja takuut siitä, että vahinko ei toistu;

11.  on tyytyväinen käytäntöön, jossa vastuu ihmisoikeuksien kunnioittamisesta sisällytetään yritysten ja niiden yritys- ja yksityisasiakkaiden ja toimittajien välisiin sitoviin sopimusvaatimuksiin; panee merkille, että tällaiset vaatimukset voidaan useimmissa tapauksissa panna täytäntöön oikeudellisin keinoin;

Kehotukset jäsenvaltioille ja niiden velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia

12.  panee erittäin tyytyväisenä merkille sitovan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevan YK:n sopimuksen valmistelun; pitää valitettavina tätä prosessia jarruttavia toimia ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita käymään näitä neuvotteluja rakentavassa hengessä;

13.  muistuttaa, että valtioilla ja yrityksillä on erilaiset mutta toisiaan täydentävät roolit ihmisoikeuksien suojelussa; muistuttaa, että valtioilla on velvollisuus suojella ihmisoikeuksia lainkäyttöalueellaan myös yritysten rikkomuksia vastaan ja näin myös silloin, kun yritykset toimivat kolmansissa maissa; muistuttaa painokkaasti, että kun ihmisoikeusloukkauksia tapahtuu, valtioiden on annettava uhreille mahdollisuus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin; huomauttaa tässä yhteydessä, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen kolmansissa maissa myös takaamalla ihmisille tehokkaat oikeussuojakeinot niiden lainkäyttöalueella on olennainen osa EU:n ulkosuhteita näiden maiden kanssa;

14.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien toimintaperiaatteiden johdonmukaisuuden kaikilla tasoilla: EU:n eri toimielimissä, toimielinten välillä ja EU:n ja sen jäsenvaltioiden välillä sekä erityisesti EU:n kauppapolitiikassa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään edellä mainitun periaatteen nimenomaisesti kaikkiin allekirjoittamiinsa sopimuksiin ja pysymään ihmisoikeuksiin liittyvissä kansainvälisissä sitoumuksissaan; toteaa, että tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä komission eri pääosastojen ja Euroopan ulkosuhdehallinnon kesken;

15.  kehottaa EU:ta, jäsenvaltioita, kolmansia maita ja kaikkia kansallisia ja kansainvälisiä viranomaisia ottamaan kiireellisesti ja mahdollisimman laajalti käyttöön sitovia välineitä, jotka on omistettu ihmisoikeuksien tehokkaaseen suojeluun tällä alalla, sekä varmistamaan, että kaikki edellä mainituista kansainvälisistä säännöistä juontuvat kansalliset ja kansainväliset velvoitteet pannaan kaikin puolin täytäntöön; toivoo, että eurooppalaisten toimet yritysten yhteiskuntavastuun alalla voivat toimia esimerkkinä muille maille; on vakuuttunut, että kansallisten kehityspankkien on toimittava esimerkillisesti ja todistettavasti kunnioitettava ihmisoikeuksia;

16.  kehottaa kaikkia valtioita, myös EU:ta ja sen jäsenvaltioita, panemaan täytäntöön YK:n suuntaviivat ripeästi ja määrätietoisesti kaikilla toimivaltaansa kuuluvilla aloilla muun muassa laatimalla toimintasuunnitelmia; pitää valitettavana, että huolimatta komission vuonna 2011 antamasta yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta tiedonannosta kaikki jäsenvaltiot eivät ole hyväksyneet yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia kannanottoja tai toimintapolitiikkoja, joissa mainitaan ihmisoikeudet, tai julkaisseet yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia suunnitelmia; kehottaa EU:ta julkaisemaan oman suunnitelman; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan kansalliset toimintasuunnitelmansa tai tarkistamaan niitä yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n työryhmän ohjeistuksen mukaisesti; kehottaa laatimaan nämä suunnitelmat siten, että perustaksi otetaan lainsäädännön puutteet määrittelevä lähtötilanteen arviointi, luodaan mekanismit, joilla valvotaan suunnitelmien, politiikkojen ja käytäntöjen tehokkuutta, ja osallistetaan sidosryhmät mielekkäällä tavalla;

17.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan lainsäädäntöä johdonmukaisella, kokonaisvaltaisella, tehokkaalla ja sitovalla tavalla, jotta ne täyttävät velvoitteensa ehkäistä ja tutkia lainkäyttöalueellaan toimivien yritysten myös kolmansissa maissa tekemiä ihmisoikeusloukkauksia, rangaista niistä sekä hyvittää ne;

18.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita laatimaan selkeät säännöt, joiden mukaan yritysten, joiden kotipaikka on niiden alueella tai jotka kuuluvat niiden lainkäyttövaltaan, on kunnioitettava ihmisoikeuksia kaikessa toiminnassaan kaikissa maissa ja kaikissa yhteyksissä, joissa ne toimivat, sekä kaikissa liikesuhteissaan myös EU:n ulkopuolella; katsoo, että yritysten, kolmansissa maissa toimivat pankit ja muut rahoitus- tai luottolaitokset mukaan lukien, olisi varmistettava, että niillä on käytössään kokonsa ja valmiuksiensa mukaiset järjestelmät voidakseen arvioida riskejä ja lieventää mahdollisia kielteisiä vaikutuksia, jotka liittyvät niiden toiminnan ja arvoketjujen ihmisoikeuksiin, työhön, ympäristönsuojeluun ja katastrofeihin liittyviin näkökohtiin; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan säännöllisesti asiaa koskevien lakien soveltuvuutta ja korjaamaan mahdolliset puutteet;

19.  palauttaa mieliin viimeaikaisen lainsäädäntökehityksen kansallisella tasolla, kuten orjuuden uusista muodoista annetussa Yhdistyneen kuningaskunnan laissa olevan toimitusketjun avoimuutta koskevan lausekkeen ja huolellisuusvelvoitteesta annetun Ranskan lain, ja toteaa, että ne osoittavat merkittävää kehitystä kohti asianmukaisen huolellisuuden periaatteen pakollista noudattamista ihmisoikeusasioissa ja että EU on jo ottanut askelia tähän suuntaan (puutavara-asetus, muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskeva direktiivi, komission ehdotus asetukseksi konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevien tinan, tantaalin ja volframin, niiden malmien ja kullan toimitusketjuun sovellettavan, vastuullisten tuojien omaehtoiseen vakuutukseen perustuvan unionin due diligence -järjestelmän perustamisesta); kehottaa komissiota, EU:n jäsenvaltioita ja kaikkia valtioita panemaan merkille tämän mallin, jolla asianmukaisen huolellisuuden periaatteen noudattamisesta tehdään ihmisoikeusasioissa pakollista;

20.  korostaa, että asianmukaisen huolellisuuden periaatteen pakollisessa noudattamisessa ihmisoikeusasioissa olisi edettävä YK:n suuntaviivoissa edellytettyjen vaiheiden mukaisesti ja siinä olisi otettava huomioon tietyt yleisperiaatteet, jotka koskevat ihmisoikeuksiin liittyvien riskien ennakoivaa tunnistamista, täsmällisten ja selkeiden toimintasuunnitelmien laatimista näiden riskien ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi, soveltuvia toimia tunnettuihin ihmisoikeusloukkauksiin puuttumiseksi ja avoimuutta; korostaa, että toimissa olisi otettava huomioon yritysten koko ja siitä johtuvat valmiudet ja kiinnitettävä erityistä huomiota mikro- ja pk-yrityksiin; painottaa, että olisi varmistettava alan toimijoiden kuuleminen kaikissa vaiheissa samoin kuin kaiken kyseisiin hankkeisiin tai investointeihin liittyvän tiedon julkistaminen asianomaisille sidosryhmille;

21.  kehottaa kaikkia valtioita ja erityisesti EU:ta ja sen jäsenvaltioita asettamaan etusijalle välittömät toimet, joilla otetaan käyttöön asianmukaisen huolellisuuden periaatteen pakollinen noudattaminen yrityksille, jotka ovat valtion omistuksessa tai hallinnassa ja/tai jotka saavat huomattavaa tukea ja palveluja valtion virastoilta tai EU:n toimielimiltä, sekä yrityksille, jotka tuottavat tavaroita tai palveluja julkista hankintaa koskevien sopimusten perusteella;

22.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vaatimaan yrityksiä, jotka käyttävät meneillään olevan lainsäädäntömenettelyn soveltamisalaan kuuluvia raaka-aineita tai hyödykkeitä, jotka saattavat olla peräisin konfliktialueilta, osoittamaan tällaisten materiaalien lähteet ja käytön tuotemerkinnöillä ja antamaan kattavaa tietoa tuotteiden sisällöstä ja alkuperästä pyytämällä toimittajiaan – olivatpa nämä eurooppalaisia tai eivät – ilmoittamaan nämä tiedot; vaatii tukea sille, että 3TG-mineraalien ja -metallien tuojiin sovelletaan ns. konfliktimineraaleja koskevaa velvollisuutta asianmukaiseen huolellisuuteen käyttäen perustana OECD:n opasta "OECD Due Diligence Guidance for Responsible Supply Chains of Minerals from Conflict-Affected and High-Risk Areas"; kehottaa harkitsemaan toimitusketjun asianmukaisen huolellisuuden vaatimuksen sisällyttämistä tähän prosessiin;

23.  panee tyytyväisenä merkille, että muiden kuin taloudellisten tietojen ja monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistamista koskevan tilinpäätösdirektiivin 2014/95/EU tarkistamisen johdosta suurilta yrityksiltä ja konserneilta edellytetään vuodesta 2017 alkaen, että ne antavat tietoja ihmisoikeuksien kunnioittamista ja siihen liittyviä asioita koskevasta toimintapolitiikasta, riskeistä ja tuloksista; kehottaa jäsenvaltioita panemaan hyväksytyn aikataulun puitteissa tarkistetun tilinpäätösdirektiivin kokonaisuudessaan täytäntöön, mihin kuuluu asianmukaisten ja toimivien mekanismien perustaminen sen varmistamiseksi, että yhtiöt noudattavat raportointivaatimuksia; kehottaa komissiota laatimaan selkeät ohjeet yhtiöille uusista muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevista vaatimuksista; suosittaa, että tähän olisi kuuluttava yksityiskohtaisesti määritettävien keskeisten vähimmäiselementtien julkistaminen, jotta voidaan saada tarkka ja kattava kuva tärkeimmistä ihmisoikeuksiin liittyvistä riskeistä ja vaikutuksista yhtiön toiminnassa ja yhtiön globaalissa arvoketjussa;

Tehokkaiden oikeussuojakeinojen saatavuus

24.  kehottaa komissiota tutkimaan perusteellisesti ja kaikkia sidosryhmiä, myös kansalaisyhteiskuntaa ja yrityksiä, kuullen olemassa olevia esteitä oikeuden toteutumiselle jäsenvaltioiden tuomioistuinten käsittelemissä tapauksissa, jotka koskevat EU:hun sijoittautuneiden yritysten ulkomailla tekemiä väitettyjä ihmisoikeusloukkauksia; on vahvasti sitä mieltä, että tässä arvioinnissa olisi keskityttävä määrittämään tehokkaita toimia näiden esteiden poistamiseksi tai vähentämiseksi ja edistämään niiden käyttöönottoa;

25.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet yhteistyössä kansainvälisten kumppanien kanssa varmistaakseen oikeudellisin, hallinnollisin, lainsäädännöllisin tai muin soveltuvin keinoin, että kun tällaisia ihmisoikeusloukkauksia esiintyy, niistä kärsineillä on mahdollisuus turvautua tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, kun tiettyyn valtioon sijoittautunut yritys pitää hallussaan, ohjaa tai valvoo yrityksiä, jotka ovat vastuussa ihmisoikeusrikkomuksista muissa maissa; kehottaa kyseisiä valtioita toteuttamaan asianmukaisia toimia vähentääkseen oikeudellisia, käytännöllisiä ja muita merkityksellisiä esteitä, jotka voivat johtaa oikeussuojakeinojen käytön epäämiseen, ja perustamaan asianmukaisia menettelyllisiä välineitä, joiden avulla asianosaiset kolmansissa maissa voivat nostaa kanteita sekä siviili- että rikostuomioistuimissa; kehottaa tähän liittyen valtioita raottamaan oikeushenkilöllisyyden salaisuuden verhoa, jonka avulla saatetaan vaikeuttaa tiettyjen yritysten varsinaisen omistajan selvittämistä;

26.  kehottaa EU:ta ja kaikkia valtioita, eritoten EU:n jäsenvaltioita, puuttumaan riita-asioiden korkeisiin kustannuksiin ja menettelyllisiin vaikeuksiin; pitää 11. kesäkuuta 2013 annettua komission suositusta 2013/396/EU(9) myönteisenä ja kannustaa kaikkia jäsenvaltioita noudattamaan sitä; katsoo, että tässä suosituksessa esitetty väline voisi mahdollisesti vähentää ihmisoikeusloukkausten uhrien oikeudenkäyntikustannuksia; kannustaa soveltamaan tämän tyyppisiä keinoja kaikkien ihmisoikeusloukkausten uhrien suhteen myös kolmansissa maissa ja vaatii yhteisiä normeja, joilla annetaan uhreja edustaville yhdistyksille mahdollisuus nostaa kanteita väitettyjen uhrien puolesta;

Kehotukset komissiolle

27.  on tietoinen siitä, että yritysten yhteiskuntavastuu ei ole mikään erillinen kysymys vaan se koskee laajaa joukkoa erilaisia oikeudellisia ja poliittisia aloja;

28.  pitää myönteisenä vastuullista toimitusketjun hallintaa koskevia yksityisen sektorin ei-sitovia aloitteita, joita komission yksiköt ovat esitelleet, mutta korostaa, että ei-sitovat yksityissektorin aloitteet eivät yksinään riitä; kehottaa ottamaan pikaisesti käyttöön sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia sääntöjä ja niihin liittyviä seuraamuksia sekä riippumattomia seurantamekanismeja;

29.  pitää myönteisenä uutta yleistä tullietuusjärjestelmää (GSP+) koskevaa asetusta, joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2014(10); katsoo sen olevan keskeinen EU:n kauppapolitiikan väline, jolla edistetään ihmisoikeuksia ja työntekijän oikeuksia, ympäristönsuojelua ja hyvää hallintoa heikossa asemassa olevissa kehitysmaissa; pitää erityisen myönteisenä tiukkaa ja järjestelmällistä GSP+-seurantamekanismia ja kehottaa keskittymään sopimuksessa lueteltujen yleissopimusten tehokkaaseen täytäntöönpanoon kansallisella tasolla;

30.  korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on turvattava ihmisoikeudet; panee merkille, että kauppasopimusten avulla voidaan yleisesti ottaen vahvistaa globaalia sääntöihin perustuvaa kauppajärjestelmää ja että kauppa ja arvot kulkevat rinnakkain, kuten komissio totesi äskettäin uudessa kauppastrategiassaan "Kaikkien kauppa"; muistuttaa tarpeesta arvioida kauppa- ja investointisopimusten mahdollisia ihmisoikeusvaikutuksia ja sisällyttää niihin tältä pohjalta kaikki tarvittavat ihmisoikeuslausekkeet ja suojatoimenpiteet, joiden avulla voidaan lieventää havaittuja ihmisoikeusvaikutuksiin liittyviä riskejä ja puuttua niihin; vaatii komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat ja mahdolliset toimet toimiakseen kokonaisvaltaisella ja johdonmukaisella tavalla ja kehottaa painokkaasti sisällyttämään kauppa- ja investointisopimuksiin järjestelmällisesti sääntöjä, jotka koskevat yritysten vastuuta ihmisoikeusloukkauksista ja jotka pannaan täytäntöön kansallisella tasolla, sekä viittauksia kansainvälisesti hyväksyttyihin periaatteisiin ja ohjeisiin;

31.  kehottaa komissiota esittämään pikaisesti lainsäädäntöehdotuksen kaksikäyttötuotteiden viennin valvonnasta, sillä eurooppalaisten yhtiöiden valmistamaa teknologiaa käytetään edelleen ihmisoikeusrikkomuksiin kaikkialla maailmassa;

32.  kehottaa kehittämään yhtenäisen säännöstön, mukaan luettuna säännöt, jotka koskevat oikeussuojaa, tuomioistuimen toimivaltaa, tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa siviili- ja kauppaoikeuden alalla, sovellettavaa lainsäädäntöä ja oikeusapua rajat ylittävissä tilanteissa, joissa on mukana kolmansia maita;

33.  kannustaa harkitsemaan Bryssel I -asetuksen(11) tuomiovaltaa koskevien sääntöjen laajentamista kolmansien maiden syytettyihin oikeustoimissa sellaisia yhtiöitä vastaan, joilla on selvä yhteys johonkin jäsenvaltioon – joko koska niillä on kotipaikka tai huomattavaa yritystoimintaa siellä tai niiden päätoimipaikka on EU:ssa – tai yhtiöitä, joille EU on keskeinen menekkialue;

34.  kehottaa parantamaan todisteiden saatavuutta tehostamalla menettelyjä todisteiden julkistamiseksi;

35.  muistuttaa, että kun yritykset tekevät ihmisoikeusloukkauksia, niihin voi liittyä henkilökohtainen rikosoikeudellinen vastuu, ja kehottaa panemaan tällaisiin rikoksiin syyllistyneet syytteeseen asianmukaisella tasolla; kehottaa jäsenvaltioita poistamaan laillisia, menettelyllisiä ja käytännön ongelmia, jotka estävät syyttäjäviranomaisia tutkimasta ja asettamasta syytteeseen yhtiöitä ja/tai niiden edustajia, joilla on yhteyksiä ihmisoikeusrikoksiin;

36.  kehottaa neuvostoa ja komissiota toimimaan SEUT-sopimuksen 83 artiklan mukaisesti säätääkseen rikosten ja seuraamusten määrittelyä koskevista vähimmäissäännöistä, kun kyseessä ovat erityisen vakavat rikokset, joilla on rajatylittävä ulottuvuus ja jotka koskevat yritysten kolmansissa maissa tekemiä vakavia ihmisoikeusloukkauksia, ottaen huomioon tällaisten rikosten luonne ja vaikutukset ja erityinen tarve torjua niitä yhteisin perustein;

37.  tähdentää, että ihmisoikeuksien täysimääräinen noudattaminen tuotantoketjussa on keskeisen tärkeää eikä kyse ole ainoastaan kuluttajan oikeudesta valita; suosittelee "väärinkäytöksistä vapaa" -merkinnän luomista EU:n tasolla siten, että osallistuminen siihen olisi vapaaehtoista; toteaa, että sen avulla lisättäisiin tuottajien ja kuluttajien tietoisuutta ja sitä valvoisi riippumaton elin, jota ohjaisivat tiukat säännöt ja jolla olisi tutkintavaltuudet ja jonka tarkoituksena on varmentaa ja todistaa, ettei mitään väärinkäytöksiä ole tapahtunut kyseessä olevan hyödykkeen tuotantoketjun missään vaiheessa; katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi edistettävä tätä "väärinkäytöksistä vapaa" -merkintää; suosittaa, että tuotteille, joille tämä "väärinkäytöksistä vapaa" ‑merkintä myönnetään, olisi annettava etuja;

38.  kehottaa voimakkaasti komissiota käynnistämään EU:n laajuisen kampanjan "väärinkäytöksistä vapaa" -merkinnän käyttöön ottamiseksi ja tunnetuksi tekemiseksi ja kannustamaan eurooppalaisia kuluttajia valitsemaan tuotteita ja yrityksiä, joilla on tämä merkintä; kehottaa myös kaikkia yrityksiä ottamaan käyttöön parhaat käytänteet ihmisoikeusasioissa ja niihin liittyvissä asioissa;

39.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita raportoimaan säännöllisesti toimista ihmisoikeuksien tosiasiallisen suojelun varmistamiseksi yritystoiminnan yhteydessä, saavutetuista tuloksista, puutteista suojelussa ja suositeltavista tulevista toimista, joilla näitä puutteita korjataan;

o
o   o

40.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle Euroopan unionin erityisedustajalle sekä ulkosuhdehallinnolle.

(1)http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-11855-2012-INIT/fi/pdf
(2)http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-10897-2015-INIT/fi/pdf
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0470.
(4)EUVL C 316, 30.8.2016, s. 141.
(5)EUVL C 181, 19.5.2016, s. 2.
(6)EUVL C 24, 22.1.2016, s. 28.
(7)EUVL C 24, 22.1.2016, s. 33.
(8)https://www.unglobalcompact.org/what-is-gc/mission/principles
(9)EUVL L 201, 26.7.2013, s. 60.
(10)http://ec.europa.eu/trade/policy/countries-and-regions/development/generalised-scheme-of-preferences/
(11)http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=URISERV:l33054


Nesteytettyä maakaasua ja kaasun varastointia koskeva EU:n strategia
PDF 207kWORD 58k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2016 nesteytettyä maakaasua ja kaasun varastointia koskevasta EU:n strategiasta (2016/2059(INI))
P8_TA(2016)0406A8-0278/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2016 annetun komission tiedonannon nesteytettyä maakaasua ja kaasun varastointia koskevasta EU:n strategiasta (COM(2016)0049),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia” (COM(2015)0080) ja sen liitteet,

–  ottaa huomioon 22. tammikuuta 2014 annetussa komission tiedonannossa ”Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030” (COM(2014)0015) esitetyn vuoteen 2030 ulottuvan energiastrategian,

–  ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Energiatehokkuus ja sen myötävaikutus energiavarmuuteen ja vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin” (COM(2014)0520),

–  ottaa huomioon IPCC:n viidenteen arviointiraporttiin sisältyvän työryhmä I raportin ”Climate Change 2013: The Physical Science Basis”,

–  ottaa huomioon vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta 22. lokakuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/94/EU(1),

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen sopimuspuolten 21. konferenssissa (COP21) joulukuussa 2015 tehdyn Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050” (COM(2011)0885),

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050” (COM(2011)0112),

–  ottaa huomioon kolmannen energiapaketin,

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Lämmitystä ja jäähdytystä koskeva EU:n strategia” (COM(2016)0051),

–  ottaa huomioon energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 16/2015 ”Energian toimitusvarmuuden parantaminen energian sisämarkkinoita kehittämällä: lisätoimet tarpeen”,

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Kohti Euroopan energiaunionia”(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A8-0278/2016),

A.  katsoo, että kaasulla voi olla tärkeä rooli EU:n tulevien vuosikymmenten energiajärjestelmässä, teollisessa tuotannossa ja rakennusten lämmönlähteenä sekä uusiutuvan energian tukena EU:n pyrkiessä täyttämään kasvihuonekaasupäästöjä, energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskevat tavoitteensa ja siirtyessä vähähiiliseen talouteen, jossa kaasun rooli pienenee asteittain puhtaiden energioiden eduksi;

B.  ottaa huomioon, että maakaasu on fossiilinen polttoaine, joka voi päästää elinkaarensa (tuotanto, kuljetus, kulutus) aikana huomattavia metaanimääriä, jos siitä ei huolehdita asianmukaisesti; ottaa huomioon, että metaanin vaikutus ilmaston lämpenemiseen on huomattavasti suurempi kuin hiilidioksidilla 20 vuoden aikana ja että metaanin vaikutus ilmastonmuutokseen on siten merkittävä;

C.  ottaa huomioon, että EU on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosenttia alle vuoden 1990 tason vuoteen 2050 mennessä;

D.  ottaa huomioon, että EU:n odotetaan olevan entistä riippuvaisempi kaasun tuonnista tulevina vuosina ja että joissain jäsenvaltioissa riippuvuus on jo 100-prosenttista, kun vaihtoehtoisia toimittajia tai toimitusreittejä on vain vähän tai ei ollenkaan;

E.  katsoo, että nesteytetty maakaasu (LNG) on EU:lle mahdollisuus, sillä se lisää kilpailukykyä luomalla painetta maakaasun hintojen alentamiseen ja parantaa toimitusvarmuutta; toteaa, että maakaasu on myös joustava vararatkaisu uusiutuville energialähteille sähköntuotannossa;

F.  ottaa huomioon, että maakaasun (nesteytetyn ja paineistetun maakaasun) käyttäminen kuljetuksissa vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta annetussa direktiivissä 2014/94/EU säädetyllä tavalla toisi suuria ympäristöhyötyjä;

G.  katsoo, että EU:n pitäisi aktiivisesti edistää omien tavanomaisten kaasuvarojensa, kuten Kyproksesta löydettyjen kaasuvarojen, kehittämistä;

H.  katsoo, että EU:n pitäisi maailman toiseksi suurimpana nesteytetyn maakaasun tuojana toimia aktiivisemmin kansainvälisessä energiadiplomatiassa;

I.  katsoo, että on tärkeää edistää kattavaa ehdotusta unionin omien energialähteiden, kuten Kyproksen talousvyöhykkeellä sijaitsevien maakaasuesiintymien, käyttämiseksi sekä tukea maakaasun nesteytyslaitoksen luomista Kyproksessa, jotta myös lähialueiden kaasuesiintymiä voidaan hyödyntää;

J.  ottaa huomioon, ettei EU kykene vieläkään hyödyntämään täysimittaisesti yhdentyneiden energian sisämarkkinoiden tuomia etuja, koska yhteenliitäntöjä ja yhtenäisyyttä ei ole riittävästi ja koska kolmatta energiapakettia ei ole pantu kokonaan täytäntöön;

K.  ottaa huomioon, että joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskevassa puitestrategiassa määritellään viisi toisiaan vahvistavaa ja tiiviisti toisiinsa liittyvää ulottuvuutta: energiaturvallisuus, täysin yhdentyneet EU:n energiamarkkinat, energiatehokkuus, vähähiiliseen talouteen siirtyminen sekä tutkimus, innovointi ja kilpailukyky; katsoo, että strategialla olisi myös edistettävä kaikkien saatavilla olevia kohtuullisia energian hintoja;

Johdanto

1.  pitää myönteisenä komission tiedonantoa nesteytettyä maakaasua ja kaasun varastointia koskevasta EU:n strategiasta; katsoo, että energian sisämarkkinoilla, joista nesteytetty maakaasu ja kaasun varastointi muodostavat kiinteän osan, on tulevaisuudessa merkittävä rooli joustavan energiaunionin perimmäisen tavoitteen saavuttamisessa;

2.  muistuttaa, että nesteytettyä maakaasua ja kaasun varastointia koskeva EU:n strategia on osa energiaunionia, jolla pyritään konkretisoimaan EU:n pyrkimys siirtyä nopeasti kestävään, turvalliseen ja kilpailukykyiseen energiajärjestelmään sekä lopettamaan riippuvuus ulkopuolisista kaasuntoimittajista; korostaa, että yksi energiaunionin tavoitteista on tehdä EU:sta maailman johtava toimija uusiutuvien energialähteiden alalla;

3.  ottaa huomioon, että Pariisissa tehdyn COP21-sopimuksen mukaisesti EU:n kaasupolitiikkaa on mukautettava siten, että sen avulla saavutetaan sovittu tavoite maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamisesta 1,5°C:een verrattuna esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon; ottaa huomioon, että kaasun odotetaan jatkossakin olevan osa EU:n energiajärjestelmää vuoteen 2050 asti, jolloin Pariisin sopimuksen ja EU:n energia-alan etenemissuunnitelman mukaisesti kasvihuonekaasupäästöjä on pitänyt vähentää 80–95 prosenttia alle vuoden 1990 tason, erityisesti teollisuustuotannossa ja rakennusten lämmityksessä; ottaa huomioon, että kaasun merkitys vähenee ja että sen käyttö pitkällä aikavälillä on lopetettava asteittain EU:n täyttäessä kasvihuonekaasupäästöjä, energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskevat kunnianhimoiset tavoitteensa ja siirtyessä vähähiiliseen talouteen;

4.  katsoo, että energiaturvallisuus saavutetaan tehokkaimmin, kun koordinoidaan paremmin kansallisia energia-alan toimia, perustetaan aito energiaunioni ja energian sisämarkkinat ja noudatetaan yhteistä energiapolitiikkaa ja kun jäsenvaltiot tekevät asiassa yhteistyötä yhteisvastuun ja luottamuksen periaatteen mukaisesti; toteaa, että energiapolitiikan jatkuvan yhdentymisen olisi hyödytettävä jäsenvaltioita EU:n tavoitteiden ja kansainvälisten velvoitteiden sekä ilmoitettujen päämäärien mukaisesti eikä se saisi olla ristiriidassa jäsenvaltioiden tai niiden kansalaisten etujen kanssa; tukee pyrkimyksiä muodostaa EU:n yhteinen kanta monenvälisissä energiainstituutioissa ja ‑puitteissa;

5.  katsoo, että EU:n kaikille kansalaisille on taattava varma ja kohtuuhintainen energiansaanti; korostaa viimeaikaista kehitystä nesteytetyn maakaasun maailmanmarkkinoilla, joilla ylitarjonta on johtanut hintojen laskuun, mikä mahdollistaa EU:n kuluttajille entistä alhaisemmat energiakustannukset suhteellisesti halvemman kaasunsaannin ansiosta; korostaa, että turvallinen, kohtuuhintainen ja kestävä energia on keskeinen unionin taloutta edistävä tekijä sekä olennainen tekijä teollisuuden kilpailukyvyn kannalta; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita asettamaan osana EU:n energiastrategiaa etusijalle energiaköyhyyden poistamisen sekä tehostamaan energiansaantia vaihtamalla parhaita käytäntöjä EU:n tasolla;

6.  korostaa, että nesteytettyä maakaasua koskevan EU:n strategian on oltava johdonmukainen joustavaa energiaunionia koskevan puitestrategian kanssa, jotta voidaan edistää energiatoimitusten turvallisuuden lisäämistä, hiilen vähentämistä, talouden pitkän aikavälin kestävyyttä ja edullisia ja kilpailukykyisiä energian hintoja;

7.  yhtyy komission arvioon, jonka mukaan Itämeren sekä Keski-Euroopan ja Kaakkois-Euroopan alueen jäsenvaltiot ja Irlanti ovat – huolimatta tiettyjen jäsenvaltioiden huomattavista ponnisteluista infrastruktuurin kehittämiseksi – edelleen erittäin riippuvaisia yhdestä toimittajasta ja alttiita tarjontahäiriöille ja toimituskatkoksille;

8.  toteaa, että näissä jäsenvaltioissa nesteytetyn maakaasun saanti ja sitä tukeva putkistoinfrastruktuuri voisi parantaa merkittävästi nykyistä toimitusvarmuutta niin fyysiseltä kuin taloudelliselta kannalta sekä edistää kilpailukykyisempiä energian hintoja;

9.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään nykyisen infrastruktuurin, myös kaasun varastoinnin, tehokkaampaa ja parempaa käyttöä ja tarjoamaan kannustimia sitä varten;

10.  korostaa, että sähköenergiaa kaasuksi muuntavan teknologian avulla on mahdollista varastoida uusiutuvia energiamuotoja ja hyödyntää niitä hiilettömänä kaasuna liikenteessä, lämmityksessä ja sähköntuotannossa;

11.  korostaa, että EU:n kaasuverkkoa on monipuolistettava ja joustavoitettava ja edistettävä siten energiaunionin keskeistä tavoitetta eli kaasutoimitusten varmuutta, kestävyyttä ja kilpailukykyisyyttä; kehottaa komissiota laatimaan strategian, jolla pyritään vähentämään EU:n kaasuriippuvuutta pitkällä aikavälillä ja joka ilmentää sen sitoumusta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosenttia alle vuoden 1990 tason vuoteen 2050 mennessä, ja korostaa, että energiatehokkuuden pitäminen ”ensimmäisenä periaatteena” ja fossiilisten polttonaineiden tukien asteittainen poistaminen vähentäisivät merkittävästi EU:n riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden tuonnista;

12.  muistuttaa kehottaneensa toistuvasti ottamaan käyttöön vuoteen 2030 ulottuvat sitovat ilmasto- ja energiatavoitteet, joihin kuuluu kasvihuonekaasupäästöjen vähintään 40 prosentin sisäinen vähentämistavoite sekä uusiutuvia energialähteitä koskeva vähintään 30 prosentin ja energiatehokkuutta koskeva 40 prosentin tavoite, jotka on määrä toteuttaa erillisten kansallisten tavoitteiden avulla;

13.  korostaa tarvetta edistää ennen uusien nesteytetyn maakaasun höyrystämisterminaalien tukemista nykyisten terminaalien käyttöä mahdollisimman tehokkaasti yli rajojen, jotta vältetään teknologista jumiutumista tai hukkainvestointeja fossiilisten polttoaineiden infrastruktuuriin ja varmistetaan, että kuluttajat eivät joudu maksamaan mahdollisten uusien hankkeiden kustannuksia; katsoo, että komission on arvioitava huolellisesti uudelleen selvityksensä kaasun kysynnästä sekä riskien ja tarpeiden arviointinsa:

Infrastruktuurin aukkojen paikkaaminen

Nesteytetyn maakaasun infrastruktuuri

14.  muistuttaa, että koko EU:ssa on riittävästi terminaaleja nesteytetyn maakaasun höyrystämistä varten, ja toteaa, että viime vuosien heikon sisäisen kaasunkysynnän ja nesteytetyn maakaasun suhteellisen korkeiden maailmanmarkkinahintojen vuoksi useiden EU:n nesteytetyn maakaasun höyrystämisterminaalien käyttöaste on vähäinen; korostaa, että kaikilla jäsenvaltioilla ja erityisesti yhdestä ainoasta toimittajasta riippuvaisilla jäsenvaltioilla pitäisi olla mahdollisuus saada nesteytettyä maakaasua joko suoraan tai välillisesti muiden jäsenvaltioiden kautta;

15.  korostaa, että useimmissa tapauksissa etusijalle olisi asetettava markkinapohjaiset ratkaisut ja nesteytetyn maakaasun nykyisen infrastruktuurin hyödyntäminen alueellisesti; toteaa kuitenkin, että ratkaisut voivat vaihdella, koska valtiot tai markkinat ovat keskenään erilaisia esimerkiksi yhteenliitettävyyden asteen, varastoratkaisujen saatavuuden ja markkinoiden rakenteen suhteen;

16.  painottaa, että nesteytetyn maakaasun toimitusvaihtoehdot olisi hukkainvestointien välttämiseksi analysoitava huolellisesti ennen uudesta infrastruktuurista päättämistä sekä alueelliselta kannalta että ekologisen kestävyyden kannalta ja otettava huomioon myös unionin ilmasto- ja energiatavoitteet ja maantieteellisen tasapainon periaate, jotta lisätään energiaturvallisuutta ja varmistetaan nykyisen infrastruktuurin mahdollisimman tehokas käyttö;

17.  korostaa alueellisen yhteistyön merkitystä uusia nesteytetyn maakaasun terminaaleja ja yhteenliitäntöjä rakennettaessa ja painottaa, että jäsenvaltioiden, joilla on meriyhteys, olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä sisämaavaltioiden kanssa, jotta voidaan välttää liikainvestointeja tarpeettomiin tai kalliisiin hankkeisiin; korostaa, että länsi-itä- ja etelä-pohjoissuuntaisten käytävien käytön tehostamisen ja vastakkaisvirtauskapasiteetin parantamisen avulla voitaisiin lisätä nesteytetyn maakaasun toimitusvaihtoehtoja; katsoo, että esimerkiksi energian varastointilaitoksia sekä nesteytetyn maakaasun ja yhdysputkien tarjousmenettelyjä koskevaa osaamista ja tietoa voitaisiin kehittää yhdessä; on vakaasti sitä mieltä, että EU:n strategialla on varmistettava, että nesteytettyä maakaasua on saatavilla alueellisesti kaikkialla Euroopassa;

18.  vaatii komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan strategioita sellaisten laitosten tukemiseksi, joita voidaan käyttää tulevaisuudessa uusiutuvan maakaasun siirron ja varastoinnin hallinnassa;

19.  korostaa, että strategiaan olisi sisällytettävä myös nesteytetyn maakaasun käyttö vaihtoehtona kaasun jakelu- ja siirtoverkon rakentamiselle alueille, joilla se ei ole tällä hetkellä kustannustehokasta; huomauttaa, että pienet nesteytetyn maakaasun käsittelylaitokset voivat tarjota parhaan mahdollisen infrastruktuurin, jonka avulla voidaan lisätä maakaasun käyttöä alueilla, joilla investoinnit kaasuinfrastruktuuriin ovat kannattamattomia, ja myös lisätä kaasun käyttöä lämmöntuotannossa ja vähentää samalla matalalta tulevia päästöjä;

20.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan täysimittaisesti keskeiset yhteistä etua koskevat hankkeet ja asettamaan etusijalle lähinnä ne taloudellisesti ja ympäristön kannalta tehokkaimmat hankkeet, jotka kolme alueellista korkean tason työryhmää on esittänyt; korostaa, että kaasun kysynnän perusteella tarvittavien ja sitä vastaavien nesteytetyn maakaasun terminaalien rakentaminen ei riitä vaan tarvitaan myös niitä tukeva putkistoinfrastruktuuri asianmukaisine tariffeineen, jotta hyötyjä syntyisi vastaanottajamaiden ulkopuolella;

21.  on tyytyväinen siihen, että merkittäviä nesteytetyn maakaasun hankkeita (esimerkiksi pohjois-eteläsuuntainen kaasukäytävä) ollaan määrittelemässä yhteistä etua koskeviksi hankkeiksi; kehottaa komissiota ottamaan Balkanin maat täysimääräisesti mukaan kaasuputkien ja Euroopan laajuisen energiaverkon lisärakentamisen suunnitteluun EU:n energia-alan keskeisen aseman varmistamiseksi alueella;

22.  tukee komission ehdotusta, joka koskee meneillään olevaa energian toimitusvarmuutta koskevan asetuksen tarkistamista, jonka yhteydessä on tarkoitus tarkastella uudelleen yhdysputkiin sovellettavia vastakkaisvirtausta koskevia poikkeuksia, ja kannattaa energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) roolin vahvistamista tässä prosessissa; panee merkille ACERin henkilöstövajauksen ja riittämättömät resurssit; korostaa, että ACERille on annettava tarvittavat resurssit, erityisesti riittävästi omaa henkilöstöä, jotta virasto voi hoitaa sille lainsäädännössä osoitetut tehtävät;

Varastointi-infrastruktuuri

23.  muistuttaa, että geologia on tärkeä määräävä tekijä rakennettaessa uusia kaasuvarastoja, ja panee merkille EU:n kaasuvarastojen nykyisen liikakapasiteetin; korostaa, että nykyisten kaasuvarastojen käyttöastetta voitaisiin parantaa merkittävästi alueellisen yhteistyön ja kaasuverkkojen riittävien yhteenliitäntöjen avulla sekä poistamalla sisäisiä pullonkauloja; korostaa, että nesteytetyn maakaasun varastoinfrastruktuurin suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä on varmistettava korkeimpien ympäristövaatimusten noudattaminen;

24.  muistuttaa, että mahdollisuus käyttää kaasuvarastoja yli rajojen on yksi tärkeimmistä keinoista toteuttaa energiayhteisvastuun periaatetta kaasupulan ja hätätilanteiden aikana;

25.  painottaa, että Ukrainan varastointikapasiteetin laajempi käyttö on mahdollista vain, jos Ukrainassa taataan asianmukaiset ja vakaat kaupalliset ja oikeudelliset toimintaolosuhteet sekä toimitusinfrastruktuurin eheys ja jos kaasunverkkojen yhteenliitäntöjä on riittävästi niin, että energia voi virrata vapaasti rajojen yli ilman fyysisiä esteitä; korostaa lisäksi, että kun Ukrainan kaasusta riippuvainen teollisuus elpyy lyhyellä aikavälillä, kaasun tuontia maahan on lisättävä; katsoo, että EU:n pitäisi auttaa Ukrainaa siirtymään nesteytettyyn maakaasuun, jotta maa voisi vähentää riippuvuuttaan Venäjän maakaasusta;

Nesteytetyn maakaasun ja varastoinnin liittäminen markkinoihin

26.  korostaa, että alueelliset korkean tason ryhmät, kuten keskisen Itä-Euroopan ja Kaakkois-Euroopan kaasuyhteenliitäntöjen korkean tason työryhmä (CESEC), Itämeren energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelma (BEMIP) ja Lounais-Euroopan korkean tason työryhmä, tekevät arvokasta työtä; katsoo, että tällainen vapaaehtoisuuteen perustuva alueellinen koordinointi on erittäin tehokasta, ja suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on edistänyt näiden järjestelyjen toteuttamista; korostaa, että hyväksytyt toimintasuunnitelmat on toteutettava käytännönläheisesti ja oikea-aikaisesti, ja vaatii seuraamaan niiden toteuttamista tiiviisti;

27.  korostaa, että on tärkeää löytää kustannustehokkaita ja ekologisesti kestäviä energiantoimitusvaihtoehtoja pitkän aikavälin toimitusvarmuuden lisäämiseksi Iberian niemimaalla, Etelä- ja Kaakkois-Euroopassa, Baltian maissa ja Irlannissa, sillä nämä alueet eivät ole riittävästi yhteydessä tai integroituneet energian sisämarkkinoihin, ja katsoo, että ne ansaitsevat EU:n täyden tuen yhteisvastuun periaatteen mukaisesti; korostaa, että on myös tuettava kaikkein heikoimmassa asemassa olevia maita, jotka ovat edelleen energiasaarekkeita, kuten Kyprosta ja Maltaa, jotta niiden toimituslähteitä ja -reittejä voidaan monipuolistaa; painottaa, että nesteytetyn maakaasun ja kaasun varastoinnin avulla on edistettävä EU:n jäsenvaltioiden ja alueiden kaikenlaisen energiaeristyneisyyden loppumista;

28.  vaatii kaasuntuotantoa Välimeren, Mustanmeren ja Kaspianmeren alueella sekä yhdistämään Keski- ja Kaakkois-Euroopan vailla meriyhteyttä olevat maat näihin uusiin tuotantopaikkoihin näiden alueiden energialähteiden monipuolistamiseksi; toteaa, että näin mahdollistetaan kilpailu monista eri lähteistä tulevan kaasun välillä ja voidaan korvata osa öljyindeksoitujen sopimusten nojalla tuotavan maakaasun määrästä ja parantaa siten jäsenvaltioiden neuvotteluasemaa; korostaa, että EU:n energiatarpeita ei voida koskaan täyttää yhdestä ainoasta lähteestä ja että sekä sen omien että ulkomaisten markkinoiden monipuolisuus on hyvin tärkeää; katsookin, että Kyproksesta löydettyjen tavanomaisten kaasuvarojen kehittämistä olisi edistettävä aktiivisesti;

29.  kannattaa komission pyrkimystä antaa hankkeiden toteuttajille enemmän tietoa hankkeiden erilaisista rahoitusvaihtoehdoista, kuten Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR), Verkkojen Eurooppa -välineestä ja Euroopan rakenne- ja investointirahastoista (ERI), sekä erilaisista teknisistä ratkaisuista ja myös sen pyrkimystä avustaa hanketoteuttajia;

30.  huomauttaa, että kustannustehokkaiden ja ekologisesti kestävien ratkaisujen löytämisen tulisi olla keskeinen periaate EU:n ja alueiden kannalta parhaaseen mahdolliseen tulokseen pääsemiseksi; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja kansallisia sääntelyviranomaisia kohdentamaan käytettävissä olevat rajalliset resurssit kriittisen infrastruktuurin kehittämiseen, jotta voidaan houkutella yksityisiä investointeja nesteytetyn maakaasun infrastruktuuriin ja yhdysputkiin;

31.  on huolissaan siitä, että vuonna 2015 kaasua tuotiin Venäjältä 7 prosenttia enemmän kuin vuonna 2014 ja että 41 prosenttia EU:n ulkopuolisesta kaasuntuonnista vuonna 2015 oli peräisin Venäjältä; korostaa nesteytetyn maakaasun ja kaasun varastoinnin keskeistä merkitystä vähennettäessä riippuvuutta Venäjän kaasusta sen ohella, että näin voidaan lisätä tehokkuutta ja uusiutuvan energian käyttöä;

32.  ilmaisee huolensa Nord Stream -kaasuputken kapasiteetin ehdotetusta kaksinkertaistamisesta ja sen haitallisista vaikutuksista energiaturvallisuuteen ja toimituslähteiden monipuolistamiseen sekä jäsenvaltioiden yhteisvastuun periaatteeseen; muistuttaa tämän hankkeen geopoliittisista vaikutuksista ja täysin yhdentyneen, turvallisen, kilpailukykyisen ja kestävän energiaunionin perusperiaatteista ja korostaa, että hankkeelle ei sinänsä pitäisi myöntää EU:n taloudellista tukea tai poikkeuksia EU:n lainsäädännöstä; korostaa, että Nord Stream -kaasuputken kapasiteetin kaksinkertaistaminen antaisi yhdelle yhtiölle määräävän aseman Euroopan kaasumarkkinoilla, mikä pitäisi estää;

33.  katsoo, että jos Nord Stream 2 -kaasuputki vastoin EU:n etuja rakennettaisiin, olisi ehdottomasti arvioitava asianmukaisesti nesteytetyn kaasun terminaalien käyttömahdollisuudet ja tehtävä yksityiskohtainen selvitys pohjois-eteläsuuntaisen kaasukäytävän nykytilanteesta;

Kaasun sisämarkkinoiden toteuttaminen: kaupalliset, oikeudelliset ja sääntelynäkökohdat

EU:sta houkuttelevat markkinat nesteytetylle maakaasulle

34.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan kolmannen energiapaketin ja kaasua koskevat verkkosäännöt kaikilta osin täytäntöön;

35.  korostaa hyvin yhteenliitettyjen likvidien kaasukaupan keskusten tärkeää asemaa kaasumarkkinoilla, koska näin varmistettaisiin yhdet yhdennetyt markkinat, joilla kaasu voi virrata vapaasti rajojen yli markkinahintasignaalien mukaisesti;

36.  korostaa, että Pohjois-Afrikan maiden merkittävät kaasuvarannot ja itäiseltä Välimereltä äskettäin tehdyt löydöt tarjoavat alueelle mahdollisuuden kehittyä kaasua Eurooppaan toimittavaksi dynaamiseksi keskukseksi; katsoo, että Välimeren alueella kehitettävä uusi nesteytetyn maakaasun kapasiteetti voi muodostaa infrastruktuurikeskuksen perustan;

37.  painottaa, että kaasun sisämarkkinoiden toteuttaminen ja sääntelyesteiden poistaminen parantaisivat suuresti kaasumarkkinoiden likviditeettiä; vaatii sidosryhmiä saattamaan mahdollisimman pian valmiiksi verkkosäännöstön, joka koskee kaasun yhdenmukaistettuja siirtotariffirakenteita;

38.  muistuttaa, että hallitusten, kansallisten sääntelyviranomaisten ja tärkeimpien sidosryhmien välistä aktiivista yhteistyötä tarvitaan jatkuvasti rajatylittävissä investoinneissa ja että EU:n näkökulma on muistettava aina kansallisten etujen ohella;

Kaasun varastointi sisämarkkinoilla

39.  korostaa tarvetta kehittää yhdenmukaistettuja tariffirakenteita koko EU:ssa ja lisätä tariffien määrittelyn avoimuutta nykyisten kaasuvarastojen käyttöasteen parantamiseksi; katsoo, että yhdenmukaistamistarve tulisi ottaa huomioon verkkosäännöstössä, joka koskee kaasun yhdenmukaistettuja siirtotariffirakenteita;

40.  tukee komission ehdotusta biometaanin ja muiden sellaisten uusiutuvien kaasujen käytön mahdollistamisesta, jotka täyttävät asiaankuuluvat kaasun siirtoa, jakelua ja varastointia koskevat EU:n laatuvaatimukset; suosittaa, että tässä otetaan huomioon tekniset parametrit, kaasun laatu, kustannustehokkuus, mittakaavaedut ja mahdolliset paikalliset tai alueelliset verkkoratkaisut;

41.  vaatii jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön kolmannen energiapaketin ja erityisesti säännökset, jotka koskevat mahdollisuutta syöttää biometaania verkkoon ja käyttää varastointilaitoksia sen varastointiin; korostaa direktiiviä 2009/73/EY, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarvittavat laatuvaatimukset täyttävää biokaasua, biomassasta valmistettua kaasua ja muuntyyppistä kaasua voidaan syöttää syrjimättömästi kaasuverkkoon, jos syöttö on pysyvästi asiaankuuluvien teknisten sääntöjen ja turvallisuusvaatimusten mukaista;

42.  kannustaa nesteytetyn maakaasun ja varastoinnin alan toiminnanharjoittajia kehittämään kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa yhteistyössä uusia, joustavia tuotteita ja palveluja, jotka ovat yhdenmukaisia EU:n nykyisen lainsäädännön kanssa, jotta nesteytetyn maakaasun höyrystäminen ja varastointi olisi houkuttavampaa ja nykyisiä nesteytetyn maakaasun terminaaleja ja varastoja käytettäisiin mahdollisimman tehokkaasti;

Varastoinnin käyttö kaasun toimitusvarmuuden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla

43.  korostaa kaasun varastoinnin mahdollistamien pikaisten ja erittäin joustavien palvelujen merkitystä tietyissä jäsenvaltioissa ja huomauttaa, että varastoinnilla voi olla toimituskatkoksen yhteydessä erilainen rooli kuin nesteytetyllä maakaasulla, jonka toimitusketjun logistiikka ei ehkä mahdollista yhtä nopeaa reagointia;

44.  korostaa, että on tärkeää poistaa alueellisten varastointitapojen kehittämisen sääntelyesteet; katsoo, että tietyt varastot voisivat tarjota räätälöityjä kansainvälisiä palveluja eli rajat ylittävään kuljetukseen yhdistettyjä varastointipalveluja; ehdottaa, että alueelliset korkean tason työryhmät tekisivät laajempaa yhteistyötä löytääkseen innovatiivisia ratkaisuja, joiden avulla strategisesti arvokasta omaisuutta voidaan käyttää tehokkaasti alueellisesti ja EU:n tasolla;

EU:n rooli kansainvälisillä nesteytetyn maakaasun markkinoilla

45.  panee merkille voimistuvan globaalin suuntauksen nesteytyskapasiteetin lisäämiseen ja sen mahdollisen vaikutuksen EU:n kaasumarkkinoihin;

46.  katsoo, että EU:n kehittyessä tärkeäksi markkina-alueeksi se voi edistää kaasukauppaa koskevien sääntöjen kehitystä joustavampaan suuntaan sekä globaalien kaasumarkkinoiden lähentymistä;

47.  tukee komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita niiden aktiivisessa osallistumisessa energiadiplomatiaan, jonka tavoitteena on edistää sääntöihin perustuvia, avoimia ja hyvin toimivia globaaleja kaasumarkkinoita;

48.  korostaa, että on tärkeää vähentää EU:n riippuvuutta kaasun ja öljyn tuonnista ihmisoikeuksia rikkovista autoritaarisista maista tai päästä tästä riippuvuudesta kokonaan, jotta kunnioitettaisiin EU:n perusarvoja ja tuettaisiin EU:n ulkoisen toiminnan vaikuttavuutta;

49.  vaatii institutionaalista lähentymistä ja enemmän synergiaa sekä erityisesti ulkoisen energiaturvallisuuden painopisteiden ottamista paremmin huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustajan toiminnassa sekä tehokkaampaa koordinointia hänen ja asiasta vastaavien komission jäsenten välille; kehottaa korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita tehostamaan energiayhteistyötä nykyisten ja potentiaalisten energiantoimittajien kanssa sekä kauttakulkuvaltioiden ja muiden keskeisten toimijoiden kanssa ja kehittämään uusia yhteistyömuotoja; kehottaa korkeaa edustajaa tiedottamaan parlamentille säännöllisesti EU:n energiadiplomatiaa koskevan toimintasuunnitelman toteuttamisesta;

50.  korostaa, että on välttämätöntä poistaa nesteytetyn maakaasun maailmanlaajuisen vapaakaupan esteet ja että sen tuotannon oltava kestävää; kehottaa Yhdysvaltojen poliittisia päättäjiä lisäämään investointivarmuutta esittämällä selkeät kriteerit ja määräajat kaasun vientiä vapaakauppasopimuksen ulkopuolisiin maihin koskevaa lupaprosessia varten;

51.  korostaa, että on välttämätöntä kertoa tuodun nesteytetyn maakaasuun vaikutuksista ympäristöön, ilmastoon ja yhteiskuntaan maailmanlaajuisilla vapaakauppafoorumeilla; tähdentää ennen kaikkea, että metaanin hajapäästöt on vähennettävä mahdollisimman pieniksi;

52.  painottaa, että nesteytetyn maakaasun käyttö voi auttaa myös meri- ja maantieliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä, jos toteutetaan kaikki tehokkaat toimet metaanin karkaamisen minimoimiseksi polttoaineen koko elinkaaren aikana, mukaan lukien tuotanto-, jakelu- ja palamisvaiheissa; vaatii sen vuoksi riittäviä toimia metaanin karkaamisen minimoimiseksi nesteytetyn maakaasun koko tuotantoketjussa parhaita saatavilla olevia teknologioita käyttämällä sekä riittävän rahoituksen varmistamiseksi tarvittavalle tutkimus- ja kehittämistoiminnalle;

53.  tähdentää, että kaupankäynnillä on keskeinen rooli energiaturvallisuuden varmistamisessa ja että energia-alan vahvat kumppanuudet, joita tehostetaan sisällyttämällä EU:n kauppasopimuksiin erillinen energialuku, ovat tärkeitä välineitä; pitää erittäin tärkeänä, että EU:n kauppapolitiikalla monipuolistetaan EU:n jäsenvaltioiden energialähteitä ja vähennetään niiden riippuvuutta liian harvan toimittajan varassa olevasta tuontienergiasta; korostaa, että EU:n olisi tutkittava mahdollisuuksia uusiin kumppanuuksiin, arvioitava nykyisiä kumppanuuksiaan sekä keskusteltava nimenomaisesti energiasta muiden kumppaneiden kanssa esimerkiksi Keski-Aasiassa, Pohjois-Afrikassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa; katsoo, että EU:lla pitäisi olla entistä aktiivisempi rooli kansainvälisen energiadiplomatian alalla; vaatii unionin kauppa- ja energiapolitiikan yhdenmukaisuuden parantamista; korostaa tarvetta lisätä avoimuutta nesteytettyä maakaasua koskevissa kansainvälisissä neuvotteluissa; katsoo, että tämänhetkisiin ja tuleviin neuvotteluihin Yhdysvaltojen ja Australian kaltaisten kumppaneiden kanssa olisi sisällytettävä painava energiakomponentti; korostaa, että EU:n olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä kansainvälisten kumppaneiden kanssa nesteytetyn maakaasun kilpailukykyisten ja avointen globaalien markkinoiden aikaansaamiseksi;

54.  palauttaa mieliin, että jotta EU ja sen jäsenvaltiot voivat vastata nykyisiin haasteisiin ja saavuttaa energia- ja ilmastonmuutostavoitteensa nyt, kun näille politikan aloille on ilmaantunut rajoitteita maailmanlaajuisesti, niiden on myös toimittava nykyisten oikeudellisten kehysten ja monenvälisten sopimusten perusteella yhteisesti kansainvälisellä tasolla ottamalla kansainvälisen kaupan foorumeilla sekä kaasuntuonnista riippuvaisten kumppanuusvaltioiden kanssa esiin energiaturvallisuutta ja kestävyyttä koskevia kysymyksiä; painottaa, että EU:n olisi samanaikaisesti tuettava ja edistettävä energiatehokkuutta;

55.  pitää erityisen tärkeänä kauppapolitiikkaa, joka luo EU:n jäsenvaltioiden yksityisille ja julkisille yrityksille puhtaaseen, varmaan, ja energiatehokkaaseen tekniikkaan liittyviä merkittäviä mahdollisuuksia, etenkin, kun otetaan huomioon globaalin energiankysynnän kasvu; kehottaa vähentämään merkittävästi puhtaan tekniikan tullimaksuja ympäristöystävällisiä tuotteita koskevan aloitteen avulla ja myös EU:n vapaakauppasopimuksilla, joissa on käsiteltävä energiakauppaan liittyviä tullien ulkopuolisia esteitä;

56.  pitää transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta (TTIP) koskevan sopimuksen energiaa ja raaka-aineita koskevaa lukua tärkeänä EU:n energiaturvallisuuden kannalta; pitää myönteisenä komission työtä Yhdysvaltojen kaasunvientiä EU:hun koskevien rajoitusten poistamiseksi;

57.  katsoo, että EU:lla on merkittäviä mahdollisuuksia lisätä energiakaupan yhteyksiä Yhdysvaltojen kanssa, kun vuonna 2016 markkinoille tulee vuosittain 12,2 miljardia kuutiometriä lisää nesteytettyä maakaasua Yhdysvaltojen itärannikolla Sabine Passissa sijaitsevan nesteytetyn maakaasun terminaalin vuoksi ja kun kapasiteettia mahdollisesti lisätään vielä 74 miljardilla kuutiometrillä Yhdysvaltojen erilaisten hankkeiden avulla ennen vuotta 2020; katsoo, että TTIP-sopimuksen energiaa ja raaka-aineita koskevaan lukuun liittyvän työn loppuunsaattaminen lisää merkittävästi EU:n kaasunsaantivaihtoehtoja;

58.  katsoo, ettei eurooppalaisia yhtiöitä saisi estää toimimasta kolmansien maiden energiamarkkinoilla samoin ehdoin kotimaisten yhtiöiden kanssa; korostaa, että unionin energiamarkkinoilla toimivien kolmansien maiden yhtiöiden on noudatettava unionin oikeutta ja että tällaisilla yhteisöillä on oltava avoin rakenne, jotta niiden osakkeenomistajat voidaan selvittää;

59.  korostaa tarvetta varmistaa, että ympäristönsuojelun taso on mahdollisimman korkea nesteytettyyn maakaasuun liittyvässä suunnittelussa ja rakentamisessa ja sen käytössä sekä omien varastojen ja lähteiden hyödyntämisessä ja että niiden yhteydessä noudatetaan työterveyttä ja -turvallisuutta koskevia kansainvälisiä työnormeja; korostaa, että on tarpeen lisätä tietoisuutta tuodun nesteytetyn maakaasun vaikutuksista ympäristöön, ilmastoon ja yhteiskuntaan; muistuttaa tarpeesta osallistaa paikalliset yhteisöt ja tukeutua realistisiin kulutusta ja uuden rakennettavan infrastruktuurin suunnittelua koskeviin arvioihin; korostaa nesteytetyn maakaasun käyttöön siirtymisen tarjoamia mahdollisuuksia päästä eroon riippuvuudesta hiilen merikuljetuksista; kehottaa EU:ta antamaan rahallista tukea tähän liittyville unionin hankkeille;

60.  korostaa, että nesteytetyn maakaasun tarjonnan mahdollinen lisääntyminen tulevina vuosina saattaa tehdä tarpeelliseksi tämän strategian täydentämisen arvioinnilla, joka koskee nesteytettyä maakaasua kuljettavien alusten tarvetta ja toimia, joilla EU:n laivanrakennusalalle annetaan mahdollisuus tarttua tähän tilaisuuteen niin, että voitaisiin edistää tavoitetta nostaa tämä alan BKT-osuus 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä; kehottaa määrittelemään turvallisuusvaatimuksia, joiden perusteella voidaan valvoa nesteytetyn maakaasun kuljetuksia, ja tarvittaessa tiukentamaan niitä terrorismin torjuntatoimien yhteydessä;

Kestävä kehitys ja nesteytetyn maakaasun käyttö vaihtoehtoisena polttoaineena liikenteessä sekä lämmön- ja sähköntuotannossa

61.  on tietoinen nesteytetyn maakaasun mahdollisuuksista vaihtoehtoisena polttoaineena tie- ja meriliikenteessä; korostaa, että nesteytetyn maakaasun laajempi käyttö rahtiliikenteessä voisi auttaa vähentämään maailmanlaajuisia hiilidioksidin ja rikin ja typen oksidien päästöjä erityisesti siten, että lisätään nesteytetyllä maakaasulla toimivien moottorien käyttöä meriliikenteessä;

62.  korostaa, että tankkausinfrastruktuuriverkosto on ennakkoedellytys nesteytetyn maakaasun huomattavalle käytölle vaihtoehtoisena polttoaineena liikennealalla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että vaihtoehtoisista polttoaineista annettu direktiivi 2014/94/EU pannaan täysimääräisesti täytäntöön, mukaan luettuna nesteytetyn maakaasun tankkauspisteiden perustaminen Euroopan laajuisen liikenneverkon käytäviin sekä meri- ja sisävesisatamiin, ja korvaamaan näin saastuttavammat tavanomaiset polttoaineet; korostaa kuitenkin, että nesteytetyn maakaasun ei ole tarkoitus korvata uudistuvia energialähteitä, jotta varmistetaan kestävyystavoitteiden huomioon ottaminen;

63.  kehottaa kehittämään merireittejä erityisesti Azorien saaristossa, joka maantieteellisen sijaintinsa ansiosta voisi toimia nesteytetyn maakaasun transatlanttisten reittien tärkeimpänä polttoaineasemana; kehottaa komissiota asettamaan käyttöön varoja, joilla tuetaan tähän tähtääviä eurooppalaisia hankkeita;

64.  pyytää komissiota perustamaan yhteistyössä jäsenvaltioiden ja niiden alueiden kanssa merenkulkualan yhteisen nesteytetyn maakaasun merireittejä koskevan hankkeen ”LNG Blue Corridors for Islands”, joka käsittäisi Euroopan laajuisen liikenneverkon kattavan verkon satamat, jotta voidaan luoda tarvittava nesteytetyn maakaasun infrastruktuuri sekä yhdistää tämä verkko Euroopan laajuisen liikenneverkon ydinverkkoon;

65.  kehottaa myös jäsenvaltioita varmistamaan direktiivin 2014/94/EU täytäntöönpanon erityisesti paineistetun maakaasun tankkauspisteiden perustamisen osalta, jotta varmistetaan, että tätä polttoainetta käyttävät ajoneuvot voivat liikkua kaupunkitaajamissa, esikaupunkialueilla ja muilla tiheästi asutuilla alueilla ja ainakin nykyisen Euroopan laajuisen liikenneverkon ydinverkon alueella, jotta varmistetaan, että nämä ajoneuvot voivat liikkua kaikkialla unionissa;

66.  painottaa, että merialuksille, sisävesialuksille ja moottoriajoneuvoille tarkoitetuille nesteytetyn maakaasun tankkauspisteille on määriteltävä yhteiset tekniset eritelmät direktiivin 2014/94/EU mukaisesti; vaatii tiukkoja ja yhdenmukaistettuja turvallisuussääntöjä ja koulutusta nesteytetyn maakaasun varastointiin, alukseen tankkaukseen ja aluksella käyttöön kaikkialla unionissa, samalla kun annetaan mahdollisuus samanaikaiseen aluksen tankkaukseen ja lastinkäsittelyyn; panee merkille, että tätä työtä olisi tehtävä tiiviissä yhteistyössä Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) ja Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) kanssa;

67.  painottaa tarvetta varmistaa riittävä tutkimus- ja kehittämisrahoitus sellaisen paremman teknologian kehittämiseksi sisävesialuksille, merialuksille ja moottoriajoneuvoille, joka mahdollistaisi pikaisen siirtymisen vähähiilisempään laivastoon, sekä miehittämättömien järjestelmien kehittämiseksi nesteytetyn maakaasun tankkauspisteiden asentamiseen; kehottaa myös komissiota ja jäsenvaltioita luomaan kannustimia nesteytetyllä maakaasulla kulkevien alusten ja moottoriajoneuvojen kehittämiseksi tai perinteisiä polttoaineita käyttävien alusten ja ajoneuvojen käyttökoneistojen muuttamiseksi nesteytetyllä maakaasulla toimiviksi;

68.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan kannustimia nesteytetyn maakaasun kuljettamiseksi rautateitse, koska näin yhtäältä vähennetään tieliikennettä ja toisaalta mahdollistetaan puhtaan polttoaineen ympäristöystävällinen ja turvallinen kuljettaminen;

69.  kehottaa komissiota sidosryhmiä kuultuaan arvioimaan mahdollisuutta määritellä hiilidioksidipäästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille annetun asetuksen (EY) N:o 443/2009 ohella hiilidioksidiekvivalentit hiilivetypäästöille erityisesti kuluttajien tiedonsaannin parantamiseksi;

70.  huomauttaa, että nesteytetyn maakaasun pienimuotoisen teknologian käyttö tietyillä aloilla, kuten pitkän matkan kuljetuksissa ja teollisissa suuren suorituskyvyn sovelluksissa, voisi paitsi edistää ilmastopoliittisia tavoitteita myös tuoda merkittäviä liiketoimintaetuja;

71.  ottaa huomioon, että nesteytetyn maakaasun ja erityisesti paineistetun maakaasun käyttö on myös toimiva ja jo käytettävissä oleva ratkaisu julkiseen liikenteeseen ja sen avulla voidaan vähentää ilman saastumista ja melua ja parantaa siten elinoloja erityisesti kaupunkialueilla;

72.  ottaa huomioon, että vaikka nesteytetty maakaasu ja paineistettu maakaasu voivat olla käyttökelpoisia siirtymävaiheen ratkaisuja liikenteen ympäristövaikutusten vähentämiseksi, niiden pitkäaikaiset hyödyt toteutuvat vain, jos samanaikaisesti edistetään sujuvaa siirtymistä nesteytetyn biokaasun (LBG) ja muiden uusiutuvien energiamuotojen käyttöön varmistamalla myös nesteytettyä maa- ja biokaasua käyttävien järjestelmien yhteentoimivuus; painottaa, että EU:n strategian on sovittava unionin laajempiin ilmastoa ja energiaa koskeviin ensisijaisiin tavoitteisiin ja sen on oltava COP21-sopimuksen mukainen siten, että siinä painotetaan kysynnän vähentämistä, energiatehokkuuden parantamista sekä fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamista vaiheittain;

73.  painottaa, että tehokas tankkausinfrastruktuuriverkko on ennakkoedellytys nesteytetyn maakaasun merkittävälle käyttöönotolle vaihtoehtoisena polttoaineena liikennealalla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan kannustimia tällaisen infrastruktuurin kehittämiseksi, jotta paikataan kaasuntoimituksen aukot ja luodaan kattava huoltoverkko;

74.  painottaa nesteytetyn maakaasun infrastruktuurin merkitystä meri- ja sisävesisatamissa multimodaalisuuden lisäämiseksi, koska sitä voivat käyttää meri- ja sisävesialukset sekä kuorma-autot, jotka vastaavat polttoaineen jatkokuljetuksista maitse; kannustaa kansallisia ja alueellisia toimijoita tiiviiseen yhteistyöhön tällaisen infrastruktuurin monikäyttöisyyden ja hyödynnettävyyden parantamiseksi;

75.  katsoo, että maakaasun käytön edistäminen vaihtoehtoisena polttoaineena liikenteessä on tärkeä maailmanlaajuinen haaste, ja suosittaa, että päästöjen vähentämistä koskeva sitoumus toteutettaisiin Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön avulla;

o
o   o

76.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, energiayhteisön sihteeristölle sekä energiayhteisön sopimusvaltioille.

(1)EUVL L 307, 28.10.2014, s. 1.
(2)Hyväksytyt tekstit P8_TA(2015)0444.


Kalastuksen valvonnan yhdenmukaistaminen Euroopassa
PDF 261kWORD 57k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2016 kalastuksen valvonnan yhdenmukaistamisesta Euroopassa (2015/2093(INI))
P8_TA(2016)0407A8-0234/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan, jossa ennakoidaan tarve sitoutua ”Euroopan kestävään kehitykseen” ja johon sisältyy ”korkeatasoista ympäristönsuojelua ja ympäristön laadun parantamista” koskeva tavoite, sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 11, 43 ja 191 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen (valvonta-asetus),

–  ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 ja erityisesti sen 15 ja 36 artiklan,

–  ottaa huomioon yhteisön kalastuksenvalvontaviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 768/2005,

–  ottaa huomioon laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 1010/2009,

–  ottaa huomioon purkamisvelvoitteesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/812 ja erityisesti sen 7 ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011,

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2014 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta(1),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön kalastuksenvalvontaviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 768/2005 muuttamisesta(2),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jäljitettävyydestä ravintola-alalla ja vähittäiskaupassa(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A8-0234/2016),

A.  ottaa huomioon, että yhteisön valvontajärjestelmästä annetun asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamisalana on Euroopan unioni;

B.  ottaa huomioon, että täytäntöönpanoasetukseen (EU) N:o 404/2011 sisältyvien erilaisten tarkastusraporttimallien tarkastuslomakkeet eivät ole keskenään yhdenmukaisia, niissä käytetään eri nimiä samoista asioista ja ne aiheuttavat siten käytännön vaikeuksia viranomaisten välisessä tiedonsiirrossa;

C.  ottaa huomioon, että viimeisimmät tiedonvaihtoprotokollat, jotka ovat välttämättömiä sähköisten laivapäiväkirjojen toteuttamiseksi, ovat peräisin heinäkuulta 2010 ja että sähköiset laivapäiväkirjat ovat olleet pakollisia tammikuusta 2010 lähtien;

D.  ottaa huomioon, että on olemassa todellista ja kalastajien tuntemaa epäoikeudenmukaisuutta, joka koskee unionissa tehtävän kalastuksen valvonnan säännöllisyyttä, tiheyttä, kestoa, ankaruutta, perusteellisuutta, tehokkuutta ja keinoja; toteaa, että tarvitaan tasa-arvoista ja syrjimätöntä kohtelua;

E.  toteaa, että kalatalousalan olisi osallistuttava täysimääräisesti ja aktiivisesti kalastuksenvalvontatoimiin;

F.  ottaa huomioon, että pisteisiin perustuvalla järjestelmällä rangaistaan kalastusaluksia eikä alusten omistajia, kalastajia tai muita henkilöitä tuotantoketjussa;

G.  ottaa huomioon, että merien ja valtamerien kestävä hoito on erittäin tärkeää kalatalousalalle;

H.  ottaa huomioon, että mahdollisten alueellisten vaihteluiden lisäksi jäsenvaltioissa sovelletaan unionin sääntöjä huomattavan eri tavoin, varsinkin valvonta-asetuksen säännöksiä, ja että jokaisessa jäsenvaltiossa on oma erityinen oikeusjärjestelmänsä sekä erilainen hallinnollinen ja oikeudellinen rakenne, mikä heijastuu väistämättä yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) sääntöjen noudattamatta jättämistä koskeviin hallinnollisiin ja/tai rikosoikeudellisiin seuraamusjärjestelmiin ja siihen, että kyseiset järjestelmät johtavat eroavuuksiin ja epäoikeudenmukaisuuteen eri jäsenvaltioiden välillä;

I.  toteaa, että on olemassa vaara, että kansallisilla tarkastusviranomaisilla ei aina ole saatavilla asiaankuuluvaa tietoa, jotta ne voisivat tarkastaa ulkomaiset alukset tehokkaasti; toteaa, että valvontaa ja seuraamuksia koskevat erilaiset lähestymistavat aiheuttavat ongelmia jäsenvaltioille, kun ne selvittävät havaittuja rikkomuksia lippuvaltioiden kanssa;

J.  pitää tarpeellisena tiukempia tarkastuksia EU:hun tuleville tuotteille, jotka ovat peräisin laittomasta, ilmoittamattomasta ja sääntelemättömästä (LIS) kalastuksesta ja sen takaamista, että tällaisen kalastuksen valvonta on samantasoista kaikissa jäsenvaltioissa;

K.  ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1224/2009 ja siihen liittyvien seuraamusten täytäntöönpano on jäsenvaltioiden vastuulla;

L.  toteaa, että joillakin jäsenvaltioilla ei ole erikoistuneita kalastustarkastusyksikköjä;

M.  toteaa, että Euroopan kalastuksenvalvontavirasto, joka perustettiin edistämään yhteisen kalastuspolitiikan alaisia korkeimpia yhteisiä valvontastandardeja, toimii tehokkaasti valvontajärjestelmän yhdenmukaisessa täytäntöönpanossa, vaikka sen käytössä on rajallisesti varoja;

N.  katsoo, että Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR) voi edistää kalastuksenvalvonnan parantamista ja nykyaikaistamista erityisesti sen budjettikohdilla 11 06 62 02 (yhteisen kalastuspolitiikan ja yhdennetyn meripolitiikan valvonta ja soveltaminen) ja 11 06 64 (Euroopan kalastuksenvalvontavirasto);

O.  ottaa huomioon, että poisheittämiskielto on pantu täytäntöön ja että se on käytännössä kohtuuttoman ankara kalastusalan toimijoille, sillä vaikka kalastajat käyttävät unionin lainsäädännön sallimia keinoja ja välineitä ja tekevät kaikkensa välttääkseen tahattomia saaliita, heitä voidaan rangaista pelkästään siitä, että nämä saaliit ylittävät unionin ja kansallisten säännösten sallimat enimmäismäärät;

P.  toteaa, että kalastukseen käytettävät tekniikat ja välineistö ovat muuttuneet ja kehittyneet ja että valvontaan käytettävät järjestelmät ja tekniikat on myös päivitettävä, jotta ne olisivat tehokkaita; muistuttaa, että Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa voitaisiin käyttää tähän tarkoitukseen;

Q.  toteaa, että purkamisvelvollisuus on valvonnan kannalta keskeinen seikka, johon lainsäätäjän ja valvonnasta vastaavien viranomaisten on kiinnitettävä erityistä huomiota;

R.  ottaa huomioon, että halpojen langattomien sijainninmäärittämistekniikoiden, kuten automaattisen tunnistusjärjestelmän (AIS), avulla voidaan harjoittaa vapaaehtoista valvontaa sekä helpottaa seurantaa ja lisätä kalastajien turvallisuutta;

S.  toteaa, että laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus ja niistä saatujen saaliiden kauppa on maailmanlaajuista rikollista toimintaa;

T.  toteaa, että kalahuutokaupat ovat olennaisen tärkeitä kalateollisuuden kannalta ja ne ovat keskeisessä asemassa saaliiden purkamisen valvonnassa;

U.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla on erilaiset oikeusjärjestelmät ja että kerätyn näytön on oltava hyväksyttävää ja käyttökelpoista kunkin syytteen nostavan valtion oman järjestelmän kannalta;

V.  toteaa, että valvonta-asetuksen täytäntöönpanon parhaat liittolaiset ovat hyvin koulutetut, motivoituneet kalastajat, jotka ymmärtävät näiden tarkastusten hyödyt ja noudattavat niitä aktiivisesti;

I – Yhdenmukaistamisen esteet

1.  pitää tärkeänä kalastustoiminnan tehokkaan valvonnan varmistamista, jotta taataan meren elollisten luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen ja pidetään yllä yhtäläisiä toimintaedellytyksiä EU:n laivastojen kesken; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan valvonta-asetuksen tehokas täytäntöönpano;

2.  korostaa, että EU:n harjoittaman maailmanlaajuisen laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen kunnianhimoisen torjunnan lisäksi olisi valvonta-asetusta sovellettava yhtä tehokkaasti unionin omilla vesillä;

3.  korostaa, että valvonnan soveltamisalat ovat moninaiset ja valvontapaikat epäyhtenäiset, mikä tekee kalastusvalvonnasta syrjivää, sillä jotkut jäsenvaltiot järjestävät valvontaa pyydyksestä lautaselle asti ja toiset valvovat pelkästään joitakin ketjun osia jättäen esimerkiksi saaliin kuljetukseen ja ravintolapalveluihin liittyvät seikat sen ulkopuolelle;

4.  on tietoinen valvontajärjestelmän huomattavasta kehittymisestä, mikä on nykyisen valvonta-asetuksen sekä LIS-kalastusasetuksen ansiota, sillä monia erillisiä asetuksia on yhdistetty, uuden teknologian käyttö on mahdollistettu, seuraamusten yhdenmukaistaminen on aloitettu, komission ja jäsenvaltioiden rooleja on selvennetty, jäljitettävyyttä on parannettu ja muitakin parannuksia tehty;

5.  muistuttaa, että siihen, hyväksyvätkö kalastajat säädökset, vaikuttaa se, pidetäänkö täytäntöönpanon vaikutuksia oikeudenmukaisina, katsotaanko määräysten olevan mielekkäitä ja onko asetus yhteensopiva perinteisten kalastustapojen ja -käytäntöjen kanssa;

6.  pitää tarpeellisena sitä, että eri merialueiden kalastustoimintaa koskevia vaatimuksia selvennetään, luokitellaan ja säännellään;

7.  toteaa, että valvonnan järjestäminen on epäyhtenäistä, sillä jotkut valtiot jakavat sen hallinnon eri osien kesken ja toiset taas keskittävät sen yhdelle hallintoviranomaiselle, ja huomauttaa, että eroja on myös valvonnan toteuttamiseen käytettävissä välineissä, työkaluissa sekä inhimillisissä, logistisissa ja taloudellisissa resursseissa; panee merkille myös, että näiden olosuhteiden takia on vaikeaa varmistaa hallinnon avoimuutta ja tiedon saatavuutta;

8.  huomauttaa, että valvonnan tehokkuus vaihtelee myös unionin kalastusalueiden valtavan monimuotoisuuden vuoksi, sillä ne vaihtelevat kapeista ja ahtaista alueista, joiden kalavarat jaetaan pääasiassa naapurijäsenvaltioiden kesken, erittäin kaukaisiin ja syrjäisiin alueisiin; korostaa, että syrjäisimpien alueiden erityispiirteiden, niiden laajojen ja pääasiassa valtamerellisten talousvyöhykkeiden sekä hyödynnettävien kalakantojen tyypin (pääasiassa syvänmeren lajeja ja laajasti vaeltavia pelagisia kaloja) ja vaihtoehtoisten resurssien puutteen vuoksi on selvää, että tiukemmat valvontatoimet ovat tarpeen näillä alueilla, jotka ovat erittäin riippuvaisia kalastuksesta ja hyvin haavoittuvaisia YKP:n sääntöjä tunnetusti rikkovien alusten aiheuttamalle vakavalle vahingolle;

9.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan valvonta-asetuksen täytäntöön täysimääräisesti ja asianmukaisesti, jotta saadaan selvä kuva siitä, mitä osia olisi parannettava tulevassa uudelleentarkastelussa, ja varmistetaan, että valvonta-asetus on toimiva ja helposti sovellettava tulevaisuudessakin;

10.  panee merkille, että kalastustoiminnan ja saaliiden markkinointikanavien riskienarviointiin perustuvat tarkastukset poikkeavat lähestymistavaltaan vastaavista satunnaisista tarkastuksista;

11.  toteaa, että nykyisten teknisten toimenpiteiden monimutkaisuus ja säännösten runsaslukuisuus ja mahdollisesti jopa ristiriitaisuus ja niihin sisältyvät poikkeukset sekä säännösten hajottaminen useisiin eri säädöksiin tekevät niistä vaikeita ymmärtää ja myös valvoa ja panna täytäntöön;

12.  muistuttaa, että suurin osa satunnaisista tarkastuksista suoritetaan purkamisvaiheessa, kun taas merellä tehtävissä tarkastuksissa paljastuu enemmän rikkomuksia kuin maalla tehtävissä tarkastuksissa, sillä merellä tehtävät tarkastukset tehdään riskinarvioinnin perusteella;

13.  muistuttaa, että koska kalastussaaliiden purkamisvelvoite on perustavanlaatuinen muutos, on koontiasetuksessa ((EU) 2015/812) säädetty kahden vuoden sopeutumisaika, ennen kuin kalastussaaliiden purkamisvelvoitteen rikkomukset katsotaan vakaviksi rikkomuksiksi; kehottaa jatkamaan tätä ajanjaksoa tarvittaessa;

14.  toteaa, että asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 on paljon valinnaisia säännöksiä, minkä vuoksi jäsenvaltiot ja joskus myös alueet saattavat sääntöjä osaksi kansallista ja alueellista lainsäädäntöä eri tavoin; korostaa, että joitakin asetuksen säännöksiä on vaikea panna täytäntöön käytännössä joko esimerkiksi siksi, että niitä on vaikea sovittaa todellisiin olosuhteisiin, mikä voi johtua esimerkiksi kalatalousalan perusominaisuuksista (laivastot, pyydykset, kalastusalueet ja kohdelajit), jotka vaihtelevat huomattavasti merialueiden, jäsenvaltioiden ja kalastuspaikkojen välillä, tai siksi, että ristiriitaisuuksien vuoksi tarkastajat voivat tulkita niitä monin eri tavoin;

15.  toteaa, että rikkomustaso vaihtelee eri jäsenvaltioissa ja että samasta rikkomuksesta määrättävä seuraamus voi olla hallinnollinen tai rikosoikeudellinen; toteaa, että pisteisiin perustuva kalastuslupajärjestelmä, jossa noudattamatta jättämisestä seuraa pisteiden vähentäminen, on asiaankuuluva unionin väline, joka tarjoaa puitteet vakavista rikkomuksista määrättäville seuraamuksille, mutta ilman tarvittavaa yhdenmukaisuutta se vain pahentaa jo ennestään epäoikeudenmukaista tilannetta, joka aiheuttaa eriarvoisuutta jäsenvaltioiden toimijoiden välille; kehottaa välttämään tällaisia eroja seuraamuksissa;

16.  toteaa, että luottamuksen ja avoimuuden puute jäsenvaltioiden välillä on yksi keskeisistä syistä asetukseen liittyvän tietojen yhteiskäytön puutteeseen; kannustaa ratkaisemaan tämän tilanteen, jotta varmistetaan ja todennetaan tasavertaiset toimintaedellytykset kaikille kalastajille;

17.  muistuttaa, että Euroopan kalastuksenvalvontavirasto huolehtii siitä, että valvontaa, tarkastuksia ja seurantaa koskevia yhteisiä standardeja noudatetaan, ja helpottaa jäsenvaltioiden välistä operatiivista yhteistyötä yhteiskäyttösuunnitelmien avulla; pitää tärkeänä Euroopan kalastuksenvalvontaviraston valtuuksien vahvistamista, jotta voidaan järjestää yhteisiä kalastuksenvalvontaoperaatioita, jotka mahdollistavat monien paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten sekä unionin tason rannikkovartiointia harjoittavien EU:n virastojen tehokkaan ja koordinoidun toiminnan; kehottaa Euroopan kalastuksenvalvontavirastoa myöntämään enemmän varoja tähän tehtävään;

18.  katsoo, että Euroopan kalastuksenvalvontaviraston käyttöön ottamat kalastustarkastajien koulutuksen yhteiset vaatimukset (”core curriculum”) ovat tärkeä askel kohti koulutuksen ja valvontamenettelyjen yhdenmukaistamista ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään niitä; toteaa, että jäsenvaltiot eivät sovella samoja koulutusvaatimuksia kuin korkeintaan vapaaehtoisesti, ja siksi tutkintojen ja tehtävien sisällössä sekä työhönotossa on eroja;

19.  toteaa, että kalastajia koulutetaan ja heille tiedotetaan eri tavalla eri jäsenvaltioissa ja että mitään valvonta-asetusta, sen tavoitteita ja sisältöä yksinkertaistavaa ja sen saatavuutta parantavaa välinettä ei ole otettu käyttöön; katsoo, että tämä tilanne aiheuttaa tietämyksen puutetta, mikä jarruttaa huomattavasti tämän lainsäädännön toivottavaa yhdenmukaista soveltamista; kannustaa voimakkaasti ottamaan tällaiset välineet käyttöön mahdollisimman nopeasti;

20.  toteaa, että vaikka kuluttajista on komission laajan tiedottamiskampanjan ansiosta tullut vuosien mittaan yhä tietoisempia ostamiensa tuotteiden alkuperästä ja tunnistettavuudesta, nämä samat kuluttajat eivät saa asianmukaista tietoa heille ravintolassa tarjottavista kalatuotteista, koska tätä myyntiketjun viimeistä linkkiä koskevia pakollisia vaatimuksia ei ole olemassa;

21.  korostaa, että uusien, valvontaa sekä tietojen reaaliaikaista toimittamista ja viestintää koskevien teknologioiden käyttäminen on olennaisen tärkeää merivalvonnan parantamiseksi; pyytää tekemään jäsenvaltioiden käyttämistä välineistä teknisesti yhteensopivia ja välttämään valvontaa koskevien tietokantojen puutteellista jakamista ja siitä aiheutuvia eroavaisuuksia ja tehokkuuden heikentymistä;

22.  huomauttaa, ettei ole tehty mitään arviointia siitä, ovatko tietyt säännöt todellakin mahdottomia panna täytäntöön sen vuoksi, että alukset, maalla käytetty logistiikka ja alan organisointi eri satamissa poikkeavat tekniseltä tasoltaan toisistaan;

23.  korostaa Euroopan meri- ja kalatalousrahaston roolia, koska sille on osoitettu 580 miljoonan euron määrärahat yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden valvontaan kaudella 2014–2020;

24.  korostaa tarvetta varmistaa, että sisämarkkinat ovat yhtenäiset ja että jäsenvaltiot noudattavat valvontavaatimuksia yhtenäisellä tavalla siten, että jäsenmaiden sisäiset ja ulkoiset tarkastukset ovat laadultaan yhtenäisiä eivätkä vaihtele sen mukaan, minkä rajan yli tuotteet saapuvat unioniin;

II – Parannusehdotuksia

25.  kannattaa unionin lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista sekä hallinnollisen rasituksen keventämistä ”paremman lainsäädännön” tavoitteen saavuttamiseksi erityisesti asetuksen (EY) N:o 1224/2009 rajatulla ja kohdennetulla uudelleentarkastelulla, joka on tarkoitus toteuttaa ja jonka odotetaan toteutuvan viimeistään vuonna 2017 siten, että samalla säilytetään tehokkaat säännöt, joiden avulla pysytään estämään ja havaitsemaan YKP:n rikkomuksia ja määräämään niistä seuraamuksia, ja keskitytään pääasiassa vaatimusten parempaan noudattamiseen jäsenmaiden välillä tarkastelemalla erityisesti laajempaa yhdenmukaistamista sillä ehdolla, että yksinkertaistaminen perustuu vahvaan olemassa olevaan valvontakehykseen eikä aiheuta työvoiman, ympäristön, ammattijärjestöjen tai yhteiskunnan suojelua koskevien tiukkojen vaatimusten heikkenemistä;

26.  katsoo, että uudessa YKP:ssä tarkoitetun alueellistamisen tueksi tarvitaan vankka ja yhdenmukainen valvontajärjestelmä; vastustaa voimakkaasti valvonta-asetuksen heikentämistä ja katsoo, että jäsenvaltiot voivat jo nyt hyödyntää nykyisen säädöskehyksen tarjoamaa joustavuutta;

27.  kehottaa unionin toimielimiä tekemään yhteistyötä kalatalousalan kanssa tämän uudelleentarkastelun yhteydessä, erityisesti perinteisen pienimuotoisen rannikkokalastuksen alalla, jota olisi pyrittävä turvaamaan ja edistämään uudella lainsäädännöllä;

28.  korostaa, että tarvitaan keskusteluja eri kansallisten, syrjäisimpiä alueita edustavien ja alueellisten viranomaisten kanssa, kun säädöksiä luodaan tai tarkistetaan;

29.  toteaa, että jäsenvaltioiden välinen tiiviimpi yhteistyö edistäisi tarkastuksien yhdenmukaistamista; korostaa tässä yhteydessä unionin kalastuksenvalvontajärjestelmän velvoitteiden noudattamista tarkkailevan asiantuntijaryhmän merkitystä;

30.  muistuttaa komissiota siitä, että on tarpeen luoda oikeudellinen ja toiminnallinen ympäristö ennen kuin pakottavia sääntöjä pannaan täytäntöön, jotta vältetään ristiriitaisia tilanteita;

31.  katsoo, että komission on huolehdittava yhdenmukaisesta ja asianmukaisesta saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja tarkastettava nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanon tilanne esimerkiksi määrittelemällä vähimmäisprosenttiosuuden erille, jotka kunkin jäsenvaltion on tarkistettava; katsoo lisäksi, että valvontamenettelyjen on oltava avoimia, tasapuolisia ja standardoituja, jotta jäsenvaltiot asetetaan samanarvoiseen asemaan kalastajiensa valvonnan suhteen ja että valvontaa koskevien sääntöjen olisi oltava entistä yksinkertaisempia, kattavampia ja johdonmukaisempia;

32.  kannattaa valvonnan tiukentamista, jotta estetään laittomasta, ilmoittamattomasta ja sääntelemättömästä kalastuksesta peräisin olevan kalan tuonti muun muassa perustamalla kansallisia tiedusteluryhmiä, joihin kuuluu erikoistuneita kalastustarkastajia, jotka pystyvät parhaiten havaitsemaan riskejä, ja määrittelemällä vähimmäisprosenttiosuuden erille, jotka on tarkastettava;

33.  katsoo, että tarvitaan purkamisvelvoitteeseen liittyvää laadukkaiden tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä, jotta voidaan valvoa ja arvioida purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon tehokkuutta ja saattaa tietojen keruu vastaamaan tarkistetun yhteisen kalastuspolitiikan vaatimuksia;

34.  kehottaa jäsenvaltioita ja niiden vastaavia merikalastuksen valvontaviranomaisia perustamaan erikoistuneiden kalastustarkastajien ryhmiä; kehottaa ja kannustaa lisäämään jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä siten, että nämä vaihtavat keskenään tarkastajia sekä valvontamenetelmiä ja -tietoja, riskianalyysejä ja lipun alla purjehtivien alusten kiintiötietoja;

35.  muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat vastuussa valvonta-asetuksen täytäntöönpanosta; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan velvoitteitaan ja tekemään tiivistä keskinäistä yhteistyötä hyvien käytäntöjen ja tietojen vaihtamiseksi ja mahdollistamaan valvontajärjestelmien yhteentoimivuus;

36.  katsoo, että erilaisten mahdollisten tarkastusten yhtenäinen ja ennustettavissa oleva soveltaminen niiden täydellisen määrittelyn, yhdenmukaistamisen ja selvittämisen avulla auttaisi tarjoamaan tasavertaiset toimintamahdollisuudet kaikilla EU:n kalastusalueilla;

37.  huomauttaa, että merialtaita hallitaan tietyillä alueilla yhteisesti EU:n ulkopuolisten maiden kanssa, ja kehottaa tehostamaan jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välistä yhteistyötä;

38.  katsoo, että jäsenvaltioiden, Euroopan kalastuksenvalvontaviraston ja komission olisi tehtävä tiiviimpää ja koordinoidumpaa yhteistyötä;

39.  kehottaa Euroopan kalastuksenvalvontavirastoa ja jäsenmaiden koulutuslaitoksia perustamaan yhdenmukaisen eurooppalaisen kalastustarkastajien koulutusohjelman, joka perustuu yhteiseen opetussuunnitelmaan ja standardoituihin sääntöihin, ja toteaa, että osa sen rahoituksesta voisi tulla Euroopan meri- ja kalatalousrahastolta;

40.  kehottaa kääntämään Euroopan kalastuksenvalvontaviraston koulutusvaatimukset ja jakamaan niitä laajalti esimerkiksi antamalla kansallisille viranomaisille soveltamista koskevaa koulutusta Euroopan meri- ja kalatalousrahaston tuella; ehdottaa, että tähän käsikirjaan lisätään esimerkkejä tarkastajien hyvistä käytännöistä;

41.  korostaa, että on tärkeää arvioida ja sertifioida kolmansien osapuolten tarjoamia valvontaa koskevia koulutusaloitteita;

42.  ehdottaa, että kalastajien koulutusta ja heille suunnattua tiedotusta parannetaan, mikä voisi tapahtua heidän ammattijärjestöjensä sekä rannikkotoimintaryhmien puitteissa, jotta he ymmärtäisivät paremmin sääntöjen tarkoituksen ja yleisen merkityksen, mikä vahvistaisi sääntöjen ymmärtämisen ja noudattamisen kulttuuria; suosittelee neuvoa-antavien toimikuntien tehokasta kuulemista tässä asiassa; ehdottaa, että internetiin luodaan tietokantoja, jotka koskevat kalastusalaan (mukaan lukien pisteytysjärjestelmä) liittyviä asiakirjoja ja tietoja, voimassa olevien tietosuojasäännösten mukaisesti, jotta asetukset olisivat kaikkien saatavilla, luettavissa ja ymmärrettävissä; pyytää komissiota arvioimaan tulevien kalastajien koulutukseen tarkoitettuja nykyisiä kursseja unionissa ja kertomaan johtopäätöksistään tiedonannossa;

43.  ehdottaa, että tutkitaan ajatusta Euroopan kalastuksenvalvontaviraston sähköisestä rekisteristä (yhden luukun EFCA), jossa olisi tulostettavia tai sähköisiä malleja tarkastuksia sekä tarkastusraporttien keskittämistä varten; toteaa, että tällaista Euroopan kalastuksenvalvontaviraston rekisteriä voitaisiin käyttää myös jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden myöntämien saalistodistuksien vastaanottamiseen ja keskittämiseen;

44.  ehdottaa, että valvontavirastojen käyttämiä yleisiä viestintäjärjestelmiä parannetaan; pitää tärkeänä sitä, että tehdystä työstä ja saaduista tuloksista tiedotetaan määräajoin ja että kalavaroihin sovellettavista säännöistä, kuten vähimmäiskoosta sekä ajallisista ja alueellisista kielloista, annetaan tietoa jatkuvasti;

45.  korostaa, että on tärkeää vahvistaa Euroopan kalastuksenvalvontaviraston roolia ja erityisesti sen talousarviota, toimivaltaa ja henkilöresursseja; pyytää tarkistamaan asetuksen (EY) N:o 1224/2009 94 ja 95 artiklassa tarkoitettuja toimintaedellytyksiä ja antamaan virastolle valtuudet puuttua erityisesti ylikalastettuihin kalavaroihin ja kalavaroihin, jotka eivät ole saavuttaneet kestävää enimmäistuottoa;

46.  pitää tarkastuksien vahvistamista ja tehostamista tärkeänä erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa valvonta-asetuksen täytäntöönpano on tähän asti ollut heikkoa, jotta voidaan torjua laitonta kalastusta, noudattaa YKP:n sääntöjä ja parantaa saatujen tietojen laatua;

47.  muistuttaa, että on tärkeää pystyä vaihtamaan tietoja reaaliaikaisesti erityisesti sellaisten valvontatoimien aikana, joita virasto suorittaa yhdessä jäsenmaiden kanssa ja joita se koordinoi yhteiskäyttösuunnitelmien avulla;

48.  pitää tärkeänä, että Euroopan kalastuksenvalvontaviraston läsnäoloa jäsenvaltioiden läheisyydessä lisätään, mukaan lukien syrjäisimmät alueet;

49.  ehdottaa, että viraston johtokuntaan, jossa on jo kuusi edustajaa komissiosta ja yksi kustakin jäsenvaltiosta, nimitetään ainakin kaksi Euroopan parlamentin edustajaa ja että edustus on koostumukseltaan tasa-arvoinen (yhtä monta miestä ja naista) ja että parlamentin kalatalousvaliokunta nimittää edustajat keskuudestaan;

50.  suosittaa tarkastusten laajentamista – esimerkiksi seurantaa lisäämällä – siten, että ne kattavat koko tuotantoketjun, ja merellä tehtäviä tarkastuksia koskevan vastuun siirtämistä yhdelle hallintoelimelle, jotta vältetään tarkastusten päällekkäisyyksiä, jotka ovat henkilöresurssien sekä logististen ja taloudellisten resurssien tuhlausta ja aiheuttavat hämmennystä sekä tarpeetonta painetta kalatalousalan toimijoille; kehottaa lisäksi jäsenvaltioiden elimiä tekemään virallista yhteistyötä, jotta kalan tuotantoketjua voidaan kokonaisuudessaan valvoa tehokkaasti;

51.  pyytää komissiota arvioimaan, onko pisteytysjärjestelmän liittäminen kalastuslupiin asianmukaista; korostaa, että kyseisessä järjestelmässä pisteet siirretään luvan mukana, kun alus myydään, mikä voi joissain tapauksissa alentaa alusten arvoa ja siten estää niiden jälleenmyynnin esimerkiksi nuorille kalastajille, jotka haluavat ryhtyä alalle;

52.  suosittaa ottamaan käyttöön erityistoimenpiteitä, jotta kulutus ravintoloissa tulisi tiedostavammaksi ja vastuullisemmaksi, unohtamatta kuitenkaan pakollisia vaatimuksia, jotka velvoittavat ravintoloitsijat antamaan vähimmäistiedot tuotteista, ja jotta kuluttajat voisivat harjoittaa epäsuoraa valvontaa;

53.  ehdottaa riippumattomia yhteisöllisiä tai alueellisia tarkastuksia sisävesille, kansallisia tarkastuksia enintään 12 meripeninkulman sisällä tapahtuvalle merikalastukselle ja EU-tarkastuksia kaikille muille vesille;

54.  katsoo, että riskienarviointiin pohjautuvien tarkastusten olisi perustuttava luetteloon avoimista, tarkoista ja mitattavissa olevista unionin tasolla määritellyistä vähimmäiskriteereistä;

55.  kehottaa yhtenäistämään seuraamukset sekä säilyttämään niiden suhteellisuuden ja syrjimättömyyden siten, että ne toimivat varoituksena; pitää taloudellisia seuraamuksia, myös määräaikaista toiminnan kieltämistä, parempina kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia mutta katsoo myös, että asetuksen (EU) N:o 1380/2013 17 artiklan mukaisesti olisi suosittava kannustimien luomista YKP:n sääntöjä noudattaville kalastajille rikkomusten ennaltaehkäisemiseksi;

56.  muistuttaa, että seuraamukset ovat jäsenvaltioiden vastuulla ja että EU ei voi laillisesti määrätä niiden yhdenmukaistamista asetuksella (EY) N:o 1224/2009; kiinnittää kuitenkin huomiota pisteytysjärjestelmän merkitykseen siinä, että se antaa puitteet seuraamuksille, ja kehottaa jäsenvaltioita tekemään aloitteen erityisesti rikosoikeudellisten seuraamusten laajasta yhtenäistämisestä, jotta nykyinen epäoikeudenmukaisuus saadaan poistettua;

57.  katsoo, että sivusaaliita koskeva järjestelmä johtaa siihen, että objektiivinen ja täydellinen vastuu on itse asiassa kalastajilla, joiden katsotaan olevan vastuuvelvollisia, vaikka he olisivat toimineet täysin lain mukaisesti ja äärimmäisen huolellisesti välttääkseen tahattomia saaliita;

58.  katsoo, että Euroopan unionin oikeuden yleiset periaatteet eivät ole yhteensopivia sellaisen järjestelmän kanssa, jossa henkilön katsotaan olevan vastuuvelvollinen jostakin, jota hän ei ole tehnyt huolimattomuuttaan eikä tahallisesti;

59.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan sellaisen yhdenmukaisen vähimmäistason seuraamuksen kehittämistä, jota sovellettaisiin vakaviin rikkomuksiin ja/tai toistuvaan lainvastaiseen toimintaan;

60.  kannattaa ankarampien seuraamusten määräämistä laittomasta, ilmoittamattomasta ja sääntelemättömästä kalastuksesta;

61.  kehottaa luomaan mekanismeja, joilla tuodaan esiin hyviä esimerkkejä sääntöjen noudattamisen lisäämiseksi;

62.  katsoo, että joidenkin säännösten tulkinta, joka johtaa seuraamuksiin tahattomien saaliiden rajan ylittämisestä ottamatta edes huomioon sitä, että kyse on ollut lainmukaisesta toiminnasta, johon ei ole liittynyt huolimattomuutta tai tahallisuutta, on selvästi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa osana primaarioikeutta vahvistettujen unionin perusperiaatteiden vastaista;

63.  kehottaa komissiota laatimaan helposti sovellettavat ja ymmärrettävät suuntaviivat, jotta vältetään epätasa-arvoinen kohtelu jäsenvaltioiden välillä erityisesti silloin, kun ilmoittamalla sivusaaliit vapaaehtoisesti kalastajat osoittavat toimineensa vilpittömästi ja saaliiden olleen täysin sattumanvaraisia;

64.  katsoo, että kun toimijoita autetaan investoimaan nykyaikaiseen teknologiaan ja välineistöön, joka on yhteensopiva eri jäsenvaltioiden välillä ja helposti päivitettävä, se tekee tarkastuksista oikeudenmukaisempia, tasapainoisempia ja tehokkaampia;

65.  kannustaa perustamaan rahoitusmekanismeja, joilla lisätään halvan teknologian käyttöä siten, että mahdollistetaan vapaaehtoinen valvonta ja lisätään kalastajien seurantaa ja turvallisuutta erityisesti pienimuotoisessa kalastuksessa;

66.  korostaa sähköisen teknologian merkitystä (sähköinen raportointi ja sähköiset valvontajärjestelmät), sillä se on potentiaalisesti kustannustehokas tapa laajentaa toiminnan tarkkailua merellä;

67.  vastustaa kaikenlaisia pakollisia videovalvontajärjestelmiä aluksissa;

68.  kiinnittää komission huomion siihen, että uusien kaukokartoitustekniikoiden, kuten Sentinel-satelliittien, käyttö olisi hyödyllistä kalastuksen valvonnassa;

69.  suosittaa, että vastaavia tarkastuksia sovelletaan tuontikalastustuotteisiin, rannalta tapahtuvaan kalastukseen ja virkistyskalastukseen sekä EU:n vesien ulkopuolella kalastaviin eurooppalaisiin aluksiin sekä EU:n vesillä kalastaviin kolmansien maiden aluksiin, jotta varmistetaan, että mahdollisuudet ovat samat kaikkialla Euroopan markkinoilla; ehdottaa, että laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta koskevasta tietojenvaihdosta tehdään pakollista;

70.  korostaa, että käytettävissä olevien talousarviomäärärahojen ja erityisesti Euroopan meri- ja kalatalousrahastolle (EMKR) myönnettävien määrärahojen on oltava realistisia, johdonmukaisia ja riittäviä valvontatavoitteiden saavuttamiseksi;

71.  suosittaa alueille elintärkeiden kalahuutokauppojen jatkumisen varmistamista etenkin EMKR:n rahoituksella, koska ne edistävät avoimuutta ja jäljitettävyyttä ja helpottavat kalastuksenvalvontaa;

72.  kannattaa virkistyskalastuksen vaikutuksen sisällyttämistä tarkistettuun valvonta-asetukseen;

73.  kehottaa kehittämään koko unionissa toimivan valvonta-, tiedonsiirto- ja tiedonanalysointijärjestelmän; pyytää lisäksi, että komissio määrittelee tietojenvaihdon puitteet voimassa olevien tietosuojasäännösten mukaisesti; pitää tietojenvaihtoa koskevia avoimia puitteita erittäin tärkeinä, jotta toimintamahdollisuuksien tasavertaisuus voidaan selvittää;

74.  korostaa, että purkamisvelvoitteeseen on liityttävä sen valvonnan asianmukainen joustavuus, koska on otettava huomioon tämän velvoitteen kalastukselle ja erityisesti monilajikalastukselle aiheuttamat perustavanlaatuiset muutokset; pitää edelleen tärkeänä seuraamuksien ja pisteytysjärjestelmän asteittaista soveltamista, kun kyseessä on purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa koskevan asetuksen (EU) 2015/812 mukainen, purkamisvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskeva vakava rikkomus;

75.  korostaa, että tiedot siitä, millä tavoin eri jäsenvaltiot määräävät seuraamuksia erityyppisistä rikkomuksista ja sovelletaanko seuraamuksia johdonmukaisesti riippumatta aluksen lipusta, on annettava sidosryhmien ja suuren yleisön saataville, kuitenkin täysin asianomaisten yksityisyyttä kunnioittaen;

o
o   o

76.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0083.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0307.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0222.


Keski- ja Itä-Euroopan liikenneinfrastruktuurin yhteyksien ja saavutettavuuden parantaminen
PDF 304kWORD 61k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2016 Keski- ja Itä-Euroopan liikenneinfrastruktuurin yhteyksien ja saavutettavuuden parantamisesta (2015/2347(INI))
P8_TA(2016)0408A8-0282/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman Liikennepolitiikan vuoden 2011 valkoisen kirjan täytäntöönpanosta: tilannekatsaus ja kohti kestävää liikkuvuutta(1),

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman kestävästä kaupunkiliikenteestä(2),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman alueellisten lentoasemien ja lentoliikennepalvelujen tulevaisuudesta EU:ssa(3),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 170 artiklan,

–  ottaa huomioon asetuksen (EU) N:o 1315/2013(4),

–  ottaa huomioon asetuksen (EU) N:o 1316/2013(5),

–  ottaa huomioon komission maaliskuussa 2015 julkaiseman raportin ”Road Safety in the European Union”(6),

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2014 pidetyn Tonavan ministerikokouksen päätelmät vesiliikenteen infrastruktuurin vaikuttavasta kunnostamisesta ja kunnossapidosta Tonavalla ja sen navigointikelpoisilla sivujoilla(7),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2016 annetun Łańcutin julistuksen liikennealan yhteistyön vahvistamisesta Karpaateilla ja Via Carpatia -hankkeen jatkamisesta(8),

–   ottaa huomioon ”Berliinin prosessin” ja vuonna 2014 järjestetyn Länsi-Balkanin valtioiden konferenssin, vuonna 2015 järjestetyn Wienin huippukokouksen ja vuonna 2016 järjestetyn Pariisin konferenssin,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin Tonavan alueen strategiaa koskevan toimintasuunnitelman (SEC(2010)1489),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin Itämeren alueen strategiaa koskevan toimintasuunnitelman (SWD(2015)0177),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0282/2016),

A.  toteaa, että liikenneinfrastruktuurin yhteenliitettävyys ja saavutettavuus vaikuttavat merkittävällä tavalla EU:n ja sen alueiden talouskasvuun, talouden kilpailukykyyn, työllisyyteen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen; katsoo, että Keski- ja Itä-Eurooppa on oleellinen osa unionin sisämarkkinoita ja kykenee houkuttelemaan investointeja ja vaikuttamaan osaltaan koko unionin talouskasvuun ja että kaikissa liikennemuodoissa on poikkeuksetta keskityttävä entistä enemmän kilpailukyvyn, intermodaalisuuden ja ekologisen siirtymän tehostamiseen, jotta voidaan entistä paremmin edistää sisämarkkinoiden kehitystä;

B.  toteaa, että Keski- ja Itä-Euroopan liikenneinfrastruktuurin yhteenliitettävyyden ja saavutettavuuden parantaminen on keino saavuttaa koheesiopolitiikan tavoitteet etenkin raja-alueiden halutun taloudellisen kehityksen kannalta;

C.  toteaa, että liikenneinfrastruktuuri on EU:n keski- ja itäosissa edelleen kehittymätöntä verrattuna muiden Euroopan alueiden liikenneinfrastruktuuriin, että Keski- ja Itä-Euroopan liikenneinfrastruktuuri on heikosti kehittynyttä, vaikka aivan vieressä, keskellä Eurooppaa, on maailman tihein ja kehittynein liikenneverkko, ja että kansalaiset edellyttävät jäsenvaltioiden työskentelevän sen parantamiseksi yhdessä ja EU:n tukemina;

D.  toteaa, että Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot) ovat olleet julkisten liikenneinvestointien tärkein lähde Keski- ja Itä-Euroopassa ja että Verkkojen Eurooppa -väline (CEF) on keskeinen rahoitusväline liikenneinfrastruktuurin kehittämisessä edelleen alueella osana Euroopan laajuisen liikenneverkon runkoverkkokäytäviä; toteaa, että puutteet kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten hallinnollisissa valmiuksissa saattavat johtaa EU:n varojen alhaiseen käyttöasteeseen ja siksi Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltiot eivät ole aina käyttäneet EU:n rahoitusta maksimaalisesti, kuten on tapahtunut EU:n muissakin osissa, ja tämä on johtunut monista syistä, muun muassa riittämättömästä valmistautumisesta ja riittämättömästä tehokkuudesta; korostaa, että olisi lisättävä valmiuksia ja annettava teknistä tukea, jotta saadaan enemmän hyviä hankkeita ja voidaan tukea julkishallintoja EU:n rahoituksen hallinnoinnissa;

E.  toteaa, että Via Carpatian ja Rail Baltican kaltaisia tärkeitä hankkeita koskevan työn tehostaminen sekä itäisen Välimeren ja Itämeri-Adrianmeri -runkoverkkokäytävien, Adrian- ja Joonianmeren käytävän ja TRACECA-käytävän kehittäminen vauhdittaisivat merkittävästi liikenneinfrastruktuurin yhteenliitettävyyden ja saavutettavuuden parantamista EU:n tässä osassa; toteaa, että entistä tiiviimpien kolmansien naapurimaiden sekä Keski- ja Itä-Euroopan EU:n jäsenvaltioiden välisten yhteyksien tukeminen muun muassa rautatieliikenteen ja -infrastruktuurien alalla auttaa parantamaan Euroopan unionin, naapurivaltioiden ja Aasian välisiä rautatieyhteyksiä;

F.  toteaa, että kehittyneet rajatylittävät liikenneyhteydet ovat erittäin tärkeitä alueellisen kilpailukyvyn kannalta ja pk-yritysten laajentumisen edistämiseksi raja-alueilla sekä, etenkin julkisen liikenteen osalta, taloudellisesti haavoittuvassa asemassa olevien väestönosien sosiaalisen osallisuuden tukemiseksi; toteaa, että valtioiden rajoja ylittäviä hyviä liikenneyhteyksiä, erityisesti rautatieyhteyksiä, puuttuu edelleen monista Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltioista; toteaa, että eri liikennemuotojen väliset tehottomat yhteydet sekä perusliikenteen ja yleisen liikenteen välisten verkkopalvelujen puute merkitsevät sitä, että eri liikennemuotojen välillä ei ole riittävästi yhteentoimivuutta, ja huomauttaa, että tällainen yhteentoimivuus ei ainoastaan alentaisi matkustaja- ja tavaraliikenteen hintoja ja parantaisi liikennepalvelujen joustavuutta vaan myös auttaisi vastaamaan ympäristöä ja yhteiskuntaa koskeviin huolenaiheisiin;

G.  toteaa, että liikenneinfrastruktuurin koordinoiduilla parannuksilla voi olla myönteinen vaikutus ympäristöön sekä liikenteen energiatehokkuuteen;

Horisontaaliset näkökohdat

1.  korostaa tarvetta vahvistaa EU:n keski- ja itäosiin suuntautuvan, sieltä lähtevän ja siellä olevan liikenneinfrastruktuurin yhteenliitettävyyttä ja saavutettavuutta ottaen huomioon kansantalouden tarpeet sekä kestävän kehityksen periaatteet; muistuttaa Euroopan laajuisen liikenneverkon tavoitteista, joita ovat puuttuvien yhteyksien rakentaminen, pullonkaulojen poistaminen ja saumattomien yhteyksien varmistaminen kauko- ja seutuliikenteen matkustajille ja rahdille, varsinkin raja-alueilla; katsoo, että EU:n varjojen käytön on kuvastettava todellisia investointitarpeita Euroopan laajuisen liikenneverkon runkoverkon loppuun saattamiseksi alueella vuoteen 2030 mennessä; toteaa, että uuden infrastruktuurin rakentamisen ohella EU:n on tehtävä investointeja nykyisten liikenneinfrastruktuurien nykyaikaistamiseen ja täydentämiseen;

2.  korostaa, että on tärkeää, että hankesuunnittelu jäsenvaltioissa ja niiden välillä on koordinoitua ja siinä otetaan mahdollisimman tarkkaan huomioon kansalliset liikenneyleissuunnitelmat ja koordinointi ehdokasvaltioiden kanssa samalla, kun liikennetarpeista tehdään liikennettä koskevan EU:n valkoisen kirjan mukaisia realistisia arviointeja, joihin sisältyy kustannus-hyötyanalyyseja ja sidosryhmien kuulemisia; toteaa, että liikennealan yleissuunnitelmien laatimista koskeva ennakkoehto on auttanut jäsenvaltioita priorisoimaan liikennealan investointejaan; katsoo, että komission asiasta vastaavien yksiköiden on arvioitava ja seurattava näitä yleissuunnitelmia sen varmistamiseksi, että suunnitelmat vastaavat myös EU:n tavoitteita ja prioriteetteja;

3.  kehottaa painokkaasti käyttämään paremmin hyväksi alueellisen yhteistyön olemassa olevia toimia ja välineitä, joita ovat muun muassa Euroopan alueellinen yhteistyö, raja‑alueita koskeva yhteisöaloite Interreg ja eritoten eurooppalaiset alueellisen yhteistyön yhtymät (EAYY), alueiden välisen rajatylittävän liikenteen tehostamiseksi ja pullonkaulojen poistamiseksi;

4.  katsoo, että EU:n makroaluestrategiat kuten ne, jotka on jo laadittu Itämeren, Tonavan sekä Adrian- ja Joonianmeren makroalueita varten, ja mahdollinen tuleva Karpaattien alueen ja Mustanmeren alueen strategia tarjoavat parempien liikenneolosuhteiden varmistamisessa innovatiivisen hallintokehyksen sellaisten liikennepolitiikan haasteiden käsittelemiseksi, joita jäsenvaltiot eivät voi yksinään ratkaista;

5.  pitää Euroopan laajuisen liikenneverkon ydinkäytäviä koskevia vuoden 2015 alkuperäisiä työsuunnitelmia sekä liikenneverkon edelleen laajentamista Länsi-Balkanin maihin koskevien uusien karttojen hyväksymistä myönteisinä; painottaa, että runkoverkon toteuttamisen olisi myös vauhditettava kattavan verkon kehittämistä erityisesti niiden yhteyksien osalta, joilla on rajatylittävää merkitystä ja jotka vaikuttavat käytävien vakiintumiseen; korostaa kaupunkisolmukohtien ja niiden roolin merkitystä henkilö- ja tavaraliikenteen liikennevirtojen tehostamisessa;

6.  korostaa, että Keski- ja Itä-Euroopan alueen (KIE) ja muun Euroopan välisiä eroja infrastruktuurin kehityksessä ja laadussa voidaan pienentää selkeällä, konkreettisella ja yhdennetyllä EU:n laajuisella strategialla;

7.  muistuttaa komissiota sen velvoitteesta liittyen liikennettä vuoteen 2020 saakka koskevaan vuonna 2011 esitettyyn valkoiseen kirjaan, jossa se hyväksyi 40 erityistoimen täytäntöönpanoa koskevan suunnitelman tavoitteena kilpailukykyisen ja resurssitehokkaan eurooppalaisen liikennejärjestelmän kehittäminen; muistuttaa, että yksi sen pitkän aikavälin tavoitteista on siirtää 30 prosenttia yli 300 kilometrin maantieliikenteestä rautateille tai vesitse tapahtuviin kuljetuksiin vuoteen 2030 mennessä ja yli 50 prosenttia siitä vuoteen 2050 mennessä, mikä vähentäisi huomattavasti liikennettä Keski- ja Itä-Euroopassa;

8.  pitää liikenteen solmukohtien kehittämistä avaintekijänä kauko-, seutu- ja kaupunkiliikenteen yhteenkytkennässä ja katsoo niiden edistävän tehokkuutta, intermodaalisuutta sekä alueellisen liiketoiminnan kehittymistä ja pitää myös mielessä, että digitalisaatio voi tarjota huomattavia mahdollisuuksia lisätä koko logistiikkaketjun suorituskykyä ja myös antaa kaikkien sidosryhmien käyttöön tietoja (tietojen jakaminen) uusien palvelujen ja käytäntöjen kehittämiseksi;

9.  korostaa, että maantieinfrastruktuurin rakentamisessa ja nykyaikaistamisessa Keski- ja Itä-Euroopassa olisi tarvittaessa otettava huomioon pyöräilijöiden tarpeet; korostaa, että on tärkeää kehittää Keski- ja Itä-Euroopan maiden pyöräilyinfrastruktuuria, sillä se lisää turvallisuutta, vähentää tieliikenneonnettomuuksien uhrien määrää ja parantaa ihmisten elämänlaatua ja terveyttä EU:ssa; korostaa, että EuroVelo-pyöräilyverkosto ja erityisesti reitti nro 13 (Iron Curtain Trail), Itä-Euroopan reitti ja Atlantilta Mustallemerelle johtava reitti yhdessä rautatieyhteyksien kanssa tarjoavat kiinnostavia mahdollisuuksia matkailualan pk-yrityksille Keski- ja Itä-Euroopan makroalueilla ja niitä on siksi edistettävä;

10.  huomauttaa, että EU:n länsi-, keski- ja itäosissa sijaitsevien jäsenvaltioiden talouskehityksen yhtenäistäminen vaatii suuria investointeja; korostaa, että tarvitaan entistä parempaa unionin ja kansallisten viranomaisten välistä koordinointia erityisesti Euroopan laajuisen liikenneverkon ydinosien toteuttamisessa; muistuttaa kuitenkin, että Euroopan tasolla tarvittavassa koordinoinnissa on otettava huomioon jäsenvaltioiden erityiset haasteet ja niiden talouksien, sosiaaliturvajärjestelmien ja infrastruktuurin laadun väliset erot sekä väestörakenteen muutos; korostaa työllisyyspotentiaalia paremmin toimivalla rautatiealalla; kehottaa purkamaan kaikki mielivaltaiset tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevat esteet ja vaatii valtioita olemaan asettamatta kyseisiä esteitä;

11.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan synergiat ja keskinäisen täydentävyyden Verkkojen Eurooppa -välineestä (CEF), ERI-rahastoista ja liittymistä valmistelevasta välineestä myönnettävän rahoituksen sekä EIP:n ja EBRD:n rahoituksen välillä toteutettaessa liikenneinfrastruktuurihankkeita EU:n keski- ja itäosissa, jotta niiden käyttöä ja monipuolistumista voidaan lisätä huomattavasti; korostaa, että on tarpeen vaihtaa ja levittää hankkeen valmistelua ja käyttöä koskevia kokemuksia ja tietämystä, kun haketta rahoitetaan eri välineistä (niin kutsuttu varojen yhdistäminen); muistuttaa, että on tärkeää käyttää Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) varoja oikea-aikaisesti kaupallisesti kannattavien markkinapohjaisten hankkeiden edistämiseksi; kehottaa komissiota, Euroopan investointipankkia ja Euroopan investointineuvontakeskusta tehostamaan työtään hankkeiden toteuttajien kanssa Keski- ja Itä-Euroopassa, jotta varmistetaan, että ESIRiä käytetään kestävien liikennemuotojen infrastruktuurihankkeisiin; korostaa ESIRin merkitystä kaiken tyyppisten liikenneinfrastruktuurihankkeiden kehittämisessä; korostaa, että tähän mennessä useimmat ESIRistä rahoitettavaksi suunnitellut infrastruktuurihankkeet sijaitsevat Länsi-Euroopassa; kehottaa siksi komissiota ESIRin yhteydessä kannustamaan investoijia tukemaan Keski- ja Itä-Euroopan liikenneinfrastruktuurihankkeisiin keskittyneitä hankekehyksiä; korostaa, miten tärkeää koheesiopolitiikan mukainen rahoitus on liikenneinfrastruktuurin kehittymiselle Keski- ja Itä-Euroopan maissa, joissa infrastruktuurin laatu on usein jäljessä Länsi-Euroopan liikenneverkkojen laatua, ja kehottaa tämä mielessä pitäen takaamaan riittävät resurssit ja rahoituksen tason seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

12.  muistuttaa, että koheesiorahastosta siirrettiin 11 305 500 000 euroa Verkkojen Eurooppa -välineelle käytettäväksi koheesiorahaston tuesta hyötyvien jäsenvaltioiden liikennealalla; painottaa, että varsinkin käyttöasteen ollessa nykyisen tasoinen tämän helposti saatavilla olevan rahoituksen käytön olisi oltava ensisijaista kolmansien osapuolten investointeihin osallistumiseen nähden etenkin tapauksissa, joissa ne tavoittelevat investoinneillaan pikemminkin poliittisia kuin liiketaloudellisia etuja;

13.  kehottaa Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltioita varmistamaan avoimuuden korkean tason sekä EU:n varojen käytön tiiviin seurannan ja julkaisemaan mahdollisimman pian yksityiskohtaisia tietoja niiden jakamisesta;

14.  kehottaa kiinnittämään huomiota mahdollisuuksiin, joita hybridit julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet tarjoavat yhdistämällä EU:n avustuksiin perustuvia infrastruktuuri-investointien rahoituslähteitä (jopa 85 prosenttia kaikista tukikelpoisista menoista), yhteisrahoituksen muotoista julkista rahoitusta, jota edunsaajan edellytetään hankkivan, ja yksityisten yritysten rahaa; korostaa samaan aikaan, että EU:n varat ja talousarvioresurssit ovat investointien luotettavuutta lisäävä tekijä, koska ne vähentävät yksityisen sektorin riskiä; huomauttaa, että samalla yksityinen sektori hyötyy vakaista pitkän aikavälin sopimuksista, jotka eivät ole riippuvaisia taloudellisista, poliittisista ja julkisen talouden rahoitusaseman vaihteluista eri maissa; kannustaa jäsenvaltioita siksi tarvittaessa hyödyntämään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, jotka voivat olla hyödyllinen tapa investoida infrastruktuuriin erityisesti, kun on kyse toisaalta sellaisten monimutkaisten infrastruktuurihankkeiden täytäntöönpanosta, jotka edellyttävät huomattavaa varojen käyttöä ja joiden tuottotaso on alhainen, ja toisaalta halusta taata tehokas korkealaatuisen julkisen palvelun tarjoaminen; kehottaa komissiota antamaan KIE‑alueen jäsenvaltioille teknistä tukea sen vuoksi, että joillakin näistä maista on vain vähän kokemusta rahoitusvälineiden kanssa työskentelystä ja yksityisen sektorin ottamisesta mukaan suuriin hankkeisiin; pyytää lisäksi komissiota laatimaan yhteistyössä kansallisten, alueellisten ja paikallishallintojen kanssa säännöllisesti yleiskatsauksen liikennehankkeista ja niitä varten EU:n eri rahastoista saaduista yhteisrahoitusosuuksista;

15.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita virtaviivaistamaan ja yksinkertaistamaan hankintamenettelyjä, esittämään julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia koskevia suuntaviivoja, varmistamaan riittävät valtiontukisäännöt ja yksinkertaistamaan lupamenettelyjä, jotta voidaan helpottaa liikennehankkeiden ja erityisesti rajatylittävien hankkeiden toteuttamista;

16.  korostaa, että ERI-rahastoja voidaan käyttää puuttuvien yhteyksien rakentamiseen Keski- ja Itä-Euroopan rajaseuduilla ja nykyisen infrastruktuurin vahvistamiseen niin, että voidaan varmistaa täysi pääsy sisämarkkinoille ja edistää edelleen talouskasvua; korostaa tässä yhteydessä, että koska liikenne on aluekehityksen avain, riittävä ja asianmukaisesti rahoitettu paikallinen infrastruktuuri on perustava ja välttämätön vaatimus pyrittäessä toteuttamaan taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus;

17.  muistuttaa, että ERI-rahastoja voidaan käyttää myös parantamaan välittäjäelinten ja edunsaajien hallinnollisia valmiuksia, jotka muuten saattaisivat heikentää EU:n tukea alueen liikenneinvestoinneille; panee merkille, että etenkin teknisen avun JASPERS-ohjelma on tähän mennessä osoittautunut hyödylliseksi ja että sille kannattaisikin harkita pysyvämpää institutionaalista rakennetta sen sijaan, että sitä jatketaan sellaisenaan; toteaa, että Euroopan investointineuvontakeskuksen avulla annetun teknisen avun olisi autettava julkisia ja yksityisiä hankkeiden toteuttajia luomaan vakaa valmisteilla olevien kypsien ja jäsenneltyjen hankkeiden joukko, jotta rahoitusvälineistä voidaan hyötyä pitkällä aikavälillä; muistuttaa, että runkoverkkokäytävien Euroopan tason koordinaattoreilla on poliittinen mandaatti mutta ei riittävää hallinnollista kapasiteettia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia tällaisten resurssien julkisen hallinnon virtaviivaistamiseksi tarpeettoman byrokratian välttämiseksi;

18.  kehottaa komissiota ja EIP:tä parantamaan yhteistyötään ja koordinoimaan toimiaan, jotta voidaan varmistaa liikenneinfrastruktuurin rahoitusta koskeva kaikkien sidosryhmien laaja kuuleminen, parhaiden käytäntöjen vaihto, rahoitusvälineiden tukeminen, mahdollisten hankkeiden kartoittaminen aikaisessa vaiheessa ja säännöllinen niitä koskevien tietojen välittäminen parlamentille; korostaa, että kaikki sellaisiin hankkeisiin liittyvät toimet, joilla pyritään parantamaan liikenneinfrastruktuurin yhteenliitettävyyttä ja saavutettavuutta, olisi toteutettava pikimmiten;

19.  kehottaa alueita ja jäsenvaltioita hyväksymään tai jatkamaan toimia, joiden avulla siirrytään entistä ympäristöystävällisempiin liikennevaihtoehtoihin; kehottaa käyttämään ERI-rahastoja hankkeisiin, joilla pyritään luomaan kysyntää julkisille ja entistä kestävämmille liikennevaihtoehtoille esimerkiksi yksinkertaistamalla rajatylittävää lipunmyyntiä ja investointeja sähköisten latauspisteiden järjestelmiin;

20.  korostaa, että olisi kiinnitettävä tasapuolisesti huomiota itä-länsisuuntaisiin ja pohjois-eteläsuuntaisiin liikennekäytäviin osana Euroopan laajuista liikenneverkkoa, mikä voi edistää osallistuvien maiden taloudellista kehitystä luomalla uusia mahdollisuuksia pk‑yrityksissä ja startup-yrityksissä tapahtuvan työllistämisen, kauppavaihdon sekä tieteen, tutkimuksen ja teknologian alalla sekä parantaa liikenneturvallisuutta ja vähentää liikenteen kustannuksia; korostaa multimodaalisuuden ja liikenneinnovaatioiden merkitystä kaupan ja matkailun kehitykselle ja ympäristönsuojelulle ja kannattaa sisävesiliikenteen integroimista multimodaaliseen logistiikkaketjuun, koska kaikkien liikennemuotojen välisellä yhteydellä varmistettaisiin alueen talouden kehittyminen ja vähennettäisiin myös liikennejärjestelmän pullonkauloja;

21.  suhtautuu myönteisesti Euroopan laajuisen liikenneverkon laajentamiseen Länsi-Balkanin maihin; pyytää komissiota varmistamaan liittymisneuvotteluja käyvien Länsi-Balkanin maiden yhdistymisen Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon ja liikenneyhteyksiä koskevan yhteistyön Ukrainan, Moldovan ja muiden naapurivaltioiden kanssa, mukaan luettuina maat, jotka ovat mukana TRACECA-käytävässä; korostaa, että on tärkeää hyväksyä rahoitusta koskevat perusteet, jotta liittymisneuvotteluja käyvät valtiot ja ehdokasvaltiot voivat hyötyä EU:n rahoitusvälineistä entistä laajemmin erityisesti rajatylittävien hankkeiden osalta; korostaa, että erityisesti liittymistä valmistelevan tukivälineen ja Länsi-Balkanin investointikehyksen kautta tehtyjä investointeja ja liikenteen optimointia koskevia toimenpiteitä olisi koordinoitava alueellisella tasolla runkoverkon laajentamisen edistämiseksi alueella;

22.  katsoo, että liikenneinfrastruktuurin ja -yhteyksien parannukset EU:n keski- ja itäosissa ovat tärkeä väline unionin itärajan ja Länsi-Balkanin vakauden, talouskehityksen, alueellisen yhteistyön ja turvallisuuden vahvistamisessa sekä kuljetusolosuhteiden korkeammalle tasolle tähtäävän lähentymisen edistämiseksi sisämarkkinoilla; korostaa tässä suhteessa itäisen Välimeren käytävän merkitystä;

23.  painottaa, että Schengen-alueen säilyttäminen on ehdottomasti välttämätöntä, jotta EU:ssa olisi tehokas ja kustannustehokas liikennejärjestelmä, joka perustuu tavaroiden, palveluiden ja henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen avointen sisärajojen yli; muistuttaa, että jo kesäkuussa 2011 komissio kehotti kaikkia jäsenvaltioita päättämään Schengen-alueen laajentamisesta Bulgariaan ja Romaniaan;

24.  korostaa tarvetta parantaa liikenneinfrastruktuurin yhteenliitettävyyttä ja saavutettavuutta EU:n matkailuteollisuuden kehittämisen edistämiseksi; painottaa, että laajennettu ja tehokas Euroopan liikenneverkko on matkailualalle merkittävä voimavara, joka auttaa tekemään alueista entistä houkuttelevampia matkailijoille; katsoo, että Keski- ja Itä-Euroopan mailla on valtava matkailualan kehittämispotentiaali, jota voitaisiin hyödyntää paremmin, mikäli liikenneinfrastruktuuria kehitettäisiin edelleen;

25.  korostaa synergioiden suotuisia ympäristö- ja talousnäkökohtia liitettäessä eri liikennemuotoja yhteen kunkin liikennemuodon sisältämien etujen hyödyntämiseksi entistä paremmin;

26.  korostaa, että yhdistetyn liikenteen kehittäminen Keski- ja Itä-Euroopassa edellyttää rautateiden tavaraliikennekäytävien ominaisuuksien parantamista ja julkisesti saavutettavissa olevien intermodaaliterminaalien rakentamisen tukemista;

27.  näkee uuden silkkitien kaltaisissa kansainvälisissä infrastruktuurihankkeissa huomattavia mahdollisuuksia sen suhteen, että Keski- ja Itä-Euroopan maita voidaan auttaa hyödyntämään entistä paremmin maailmantalouden potentiaalia; katsoo, että Keski- ja Itä-Euroopan suotuisan maantieteellisen sijainnin ansiosta alueesta voi tulla tärkeä Euroopan ja Aasian välinen logistiikka- ja viestintäkeskus;

28.  korostaa, että liikenteen saavutettavuuden lisääntymisellä Keski- ja Itä-Euroopassa sekä siihen liittyvillä investoineilla olisi vauhditettava paikallisten yritysten kehitystä; korostaa, että hankintamenettelyjen ja hankkeiden täytäntöönpanon olisi oltava pk-yritysten kannalta suotuisia; kehottaa komissiota kiinnittämään entistä enemmän huomiota siihen ongelmaan, että hankkeisiin osallistuvat suuret urakoitsijat ja aliurakoitsijat harjoittavat vilpillistä kilpailua, joka uhreja ovat usein heikoimmin koulutetut työntekijät;

29.  katsoo, että on tarpeen ottaa huomioon sellaisten ihmisten tarpeet, jotka asuvat harvaan asutuilla ja vaikeapääsyisillä alueilla, kuten vuoristoalueilla, suunniteltaessa infrastruktuuriratkaisuja Keski- ja Itä-Eurooppaan; katsoo, että liikennepalvelujen käyttömahdollisuuksien puute voi johtaa sosiaaliseen syrjäytymiseen, ja kehottaa komissiota ottamaan huomioon niiden tarpeet, jotka käyttävät paikallisia liikennereittejä; korostaa, että liikenneyhteyksien kannattavuus ei voi olla ainoa kriteeri arvioitaessa niiden hyödyllisyyttä;

Maantieliikenne

30.  muistuttaa, että rajatylittävien teiden kehittäminen on tärkeää, jotta helpotetaan väestöjen ja yritysten välistä yhteistyötä raja-alueilla; kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan teiden nykyaikaistamista, jatkamaan puuttuvien yhteyksien kehittämistä, rakentamaan turvallisia ja saavutettavissa olevia pysäköintialueita ja vahvistamaan alueellisia ja paikallisia yhteyksiä Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon, koska Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon liittyminen on tärkeä alueellisten keskusten talouskasvun perusta;

31.  korostaa tarvetta varmistaa oikeudenmukaiset tiemaksujärjestelmät EU:ssa; huomauttaa, että jäsenvaltioille olisi niiden erityispiirteiden vuoksi jätettävä tällaisia järjestelmiä perustettaessa tiettyä joustovaraa mutta samalla olisi turvattava tekninen yhteentoimivuus asianmukaisella tasolla; katsoo, että näitä järjestelmiä olisi suunniteltava yhteistyössä elinkeinoelämän ja kaupallisten tienkäyttäjien kanssa ja että viimeksi mainittuja ei pitäisi vaati maksamaan minkäänlaisia lisämaksuja tai suhteettomia maksuja, jotka tekisivät näiden liiketoimista vähemmän kannattavia;

32.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan kiireelliseen tarpeeseen vahvistaa EU:n itärajaa pitkin kulkevaa tieinfrastruktuuriverkkoa, joka alkaa Virosta ja etenee Latvian, Liettuan, Puolan, Slovakian, Unkarin, Romanian ja Bulgarian kautta päättyen lopulta Kreikkaan; katsoo, että tällaisen työn olisi perustuttava pitkäaikaiseen suunnitteluun, jota on jo tehty Via Carpatia -hankkeen yhteydessä, josta asianomaisten maiden edustajat allekirjoittivat 3. maaliskuuta 2016 Varsovassa julistuksen liikennekäytävän kehittämisen ja reitin uudistamisen yhteydessä tehtävän yhteistyön jatkamisesta; katsoo, että Via Carpatian rakentamisen myötä EU:n syrjäiset alueet saavat mahdollisuuden kehittyä nopeasti ja saavuttaa entistä nopeammin EU:n kehittyneemmät alueet; huomauttaa, että reitin rakentaminen edistää myös investointeja ja yritysten kasvua ja parantaa EU:n turvallisuutta kokonaisuutena erityisesti Ukrainan aseellisen konfliktin yhteydessä; katsoo, että olisi hyödynnettävä mahdollisuutta avata Rein–Tonava-käytävä EU:n pohjoisosaan Via Carpatian kautta, ja katsoo, että Via Carpatialle olisi myönnettävät riittävät määrärahat; kehottaakin sisällyttämään Via Carpatia -hankkeen Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon, jotta varmistetaan asianmukainen EU:n rahoitus; kannustaa jäsenvaltioita myös myöntämään rahoitusta kyseistä hanketta varten käyttäen kaikkia mahdollisia rahoitusvälineitä, kuten Verkkojen Eurooppa -välinettä ja Euroopan strategisten investointien rahastoa;

33.  muistuttaa, että tieinfrastruktuurin laadulla on suora vaikutus liikenneturvallisuuteen; katsoo sen vuoksi, että tieliikenteen turvallisuutta olisi arvioitava myös maantieinfrastruktuuria rakennettaessa; on huolestunut siitä, että liikennekuolemien ja vakavien loukkaantumisten määrä on edelleen suhteellisen suuri monissa Keski- ja Itä‑Euroopan jäsenvaltioissa; korostaa, että toimenpiteitä liikenneturvallisuuden parantamiseksi olisi edelleen edistettävä jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla; katsoo, että olisi myönnettävä asianmukaisesti rahoitusta infrastruktuurin kunnostamiseen liittyviin hankkeisiin Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltioissa;

34.  korostaa, että liikenteen alan turvallisuus ja kestävyys ovat tärkeimpiä prioriteetteja infrastruktuureja kehitettäessä; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita edistämään digitalisaatiota ja automaatiota kaikissa liikennemuodoissa; kehottaa sisällyttämään infrastruktuuri-investointihankkeisiin liikenneratkaisuja, joilla vähennetään kuoleman tai vakavan loukkaantumisen riskiä liikenneonnettomuuksissa, ja ottamaan huomioon liikennemääriltään suurten liikennereittien lähellä asuvien kansalaisten tarpeet;

Rautatieliikenne

35.  korostaa, että on ensisijaisen tärkeää rakentaa, nykyaikaistaa ja ylläpitää rautatieyhteyksiä rautatieliikenteen yhtenäisen ja kestävän kasvun ja yhteenkuuluvuuden edistämiseksi EU:n keski- ja itäosissa; korostaa, että rautateillä on tärkeä rooli ilmastovaikutuksen, ilman pilaantumisen sekä liikenneonnettomuuksien vähentämisessä, ja odottaa tällaisten ponnistelujen vaikuttavan myönteisesti elinkeinoelämän kehitykseen, tavaraliikennelogistiikkaan, julkisten palvelujen laatuun ja luotettavaan matkustajien liikkuvuuteen; kehottaa jäsenvaltioita poistamaan rajatylittäviä ja kansallisia pullonkauloja ja laajentamaan toimintavalmiuksia, jotta voidaan saavuttaa vuonna 2011 julkaistussa liikennepolitiikkaa koskevassa valkoisessa kirjassa vahvistetut liikennemuotojen siirtymää koskevat vuosien 2030 ja 2050 tavoitteet;

36.  korostaa, että Keski- ja Itä-Euroopan joillakin alueilla on merkittävä rautatieverkko, jonka infrastruktuuria on kuitenkin kiireesti nykyaikaistettava, jotta voidaan ajoissa ehkäistä sen heikkeneminen siinä määrin, että se lakkaa olemasta toimintakelpoinen; kritisoi liian vähäistä investoimista rajatylittäviin rautatieyhteyksiin sekä rautateiden henkilöliikenteen vähäisyyttä monilla raja-alueilla; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan (uudelleen) puuttuvia yhteyksiä ja poistamaan pullonkaulat; ehdottaa, että rautatieverkkoa valvotaan Euroopan laajuisen liikenneverkon kattavan verkon ja ydinverkon suunnittelumenetelmän avulla, jotta voidaan määritellä erityisesti rajatylittävissä tapauksissa mahdolliset muut puuttuvat yhteydet EU:n jäsenvaltioiden välillä sekä niiden ja EU:n ulkopuolisten naapureiden välillä; kannustaa jäsenvaltioita tekemään tiivistä ja rakentavaa yhteistyötä tällaisten puutteiden korjaamiseksi ja alueellisen integraation ja yhteenkuuluvuuden parantamiseksi; pyytää komissiota antamaan tehokasta rahoitustukea kaikille tällaisille toimille;

37.  painottaa tukevansa Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän (ERTMS) käyttöönottoa kaikissa Euroopan laajuisen liikenneverkon runkoverkkokäytävissä; katsoo, että ERTMS-järjestelmän täysimääräisen ja nopean täytäntöönpanon on oltava EU:n ehdoton prioriteetti, jotta voidaan luoda täysin yhteentoimiva, toimiva, tehokas ja houkutteleva eurooppalainen rautatiealue, joka pysyy kilpailemaan muiden liikennemuotojen kanssa;

38.  kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään selkeitä pitkän aikavälin rautatieliikenteen kehittämisstrategioita ja poistamaan EU:n rahoitusta käyttämällä täytäntöön pantujen rautatiehankkeiden esteet;

39.  korostaa tarvetta lisätä investointeja rautateiden laadun parantamiseen, jotta niistä voidaan tehdä entistä saavutettavampia ja houkuttelevampia henkilöliikenteen ja tavaraliikenteen aloilla, ja lisäämään niiden osuutta liikennemuotojakaumassa liikennemuotosiirtymää koskevan tavoitteen nro 3 mukaisesti liikennepolitiikkaa koskevassa valkoisessa kirjassa määritellyllä tavalla;

40.  panee merkille rautatieyhteyksien puuttumisen satamiin ja satamista; korostaa, että useimmat Itä-Euroopan lentoasemat sijaitsevat rautatieinfrastruktuurin läheisyydessä ja että integrointi on edelleen teknisesti mahdollista; kehottaa komissiota tukemaan täysimääräisesti multimodaalisten liikenneyhteyksien (maantie–rautatie–lentoasema) edelleen integroimista Keski- ja Itä-Euroopassa;

41.  kehottaa komissiota jatkamaan liikkuvaan kalustoon tehtävien investointien tukemista Keski- ja Itä-Euroopan maissa, koska tämä mahdollistaa rautateiden potentiaalin palauttamisen näiden maiden julkisiin liikennejärjestelmiin;

42.  korostaa, että Euroopan rautatieliikenneinfrastruktuurin kestävä kehittäminen ei saa päättyä vain rautatieverkon perustamiseen vaan siihen on sisällytettävä kunnossapitotoimenpiteitä pitkän aikavälin kustannustehokkuuden varmistamiseksi; katsoo, että kunnossapitotoimien merkityksen vuoksi huomattava osa taloudellisista resursseista olisi kohdistettava näihin toimenpiteisiin;

43.  korostaa Rail Baltica -yhteyden yleishyödyllisyyttä yhtenä Pohjanmeri–Itämeri-käytävän ensisijaisena hankkeena ja sen huomattavaa strategista merkitystä kaikille mukana oleville jäsenvaltioille sekä koko alueelle, joka alkaa Suomesta (mahdollisen ”Bothnian extension” -laajennuksen myötä) sekä jatkuu Viroon, Latviaan, Liettuaan, Puolaan ja edelleen Saksaan, Alankomaihin ja Etelä-Eurooppaan; pitää myönteisenä Rail Baltica -hankkeen rakentamisen ja valmistelujen edistymistä ja korostaa, että asiasta kiinnostuneiden ja mukana olevien maiden hyvä yhteistyö on ratkaisevaa, jotta hankkeessa voidaan siirtyä eteenpäin ilman, että hanke viivästyy entisestään tai siitä luovutaan, ja vältytään riskiltä, että tätä hanketta varten ei myönnetä taloudellisia resursseja; korostaa, että jos komission sääntöjä ei noudateta, noin 85 prosentin suuruinen EU:n yhteisrahoitusosuus menetetään ja tulevan rahoituksen ehdot eivät ole tulevaisuudessa koskaan yhtä suotuisia kuin nyt; kehottaa mukana olevia maita tunnustamaan RB Rail -yhteisyrityksen roolin ja vahvistamaan sitä, sillä kyseessä on paras taho näin laajan ylikansallisen hankkeen hallinnointiin, ja tekemään EU:n rahoitusta koskevia yhteisiä hakemuksia, jatkamaan yhteisiä ja kansallisia julkisia hankintoja, koordinoimaan hankkeen töitä ja lopuksi osoittamaan, että mukana olevat jäsenvaltiot pystyvät yhteistyöhön;

44.  korostaa Shift2Rail-aloitteen merkitystä erityisesti tavaraliikenteen alalla kilpailun ja tehokkuuden lisäämisen kannalta, kun otetaan huomioon rautateiden paikoilleen jäänyt osuus Euroopan tavara- ja henkilöliikennemarkkinoista; katsoo, että olisi investoitava myös rautateiden laatuun tavaraliikenteen alalla; suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioiden alueella toteuttamiin yhteisiin kansainvälisiin aloitteisiin, joiden tarkoituksena on kehittää ja nykyaikaistaa rautatieinfrastruktuuria, kuten perustettavaan uuteen rautateiden tavaraliikennekäytävään nro 11 (niin kutsuttu meripihkainen käytävä), jolla yhdistetään Puolan, Slovakian, Unkarin ja Slovenian kaupalliset ja teolliset keskukset kansainvälisten tavaraliikennejunien liikennekapasiteetin jakoa koskevalla yhteisellä toiminnalla; huomauttaa, että tällaisilla hankkeilla edistetään rautateitä kansainvälisenä tavaraliikennemenetelmänä, lisätään rautatieliikenteen kilpailukykyä ja varmistetaan, että kansainvälisen tavaraliikenteen olemassa olevaa kapasiteettia käytetään entistä paremmin;

45.  panee merkille, että rautatiealalla on käytettävissä useita rahoituslähteitä EU:n eri ohjelmista; katsoo, että näihin rahoituslähteisiin siirtyminen ja niiden käyttö ovat olennaisia siksi, että rahoitusongelmat aiheuttavat huomattavia rajoituksia sille julkisen rahan määrälle, jonka kansalliset hallitukset voivat investoida rautateihin;

46.  kehottaa kiinnittämään huomiota lisämaksuihin, joita käytetään yleisesti Keski- ja Itä‑Euroopassa rajatylittävässä alueellisessa rautateiden henkilöliikenteessä ja joita rautatieyhtiöt usein perivät osana kansainvälisiä rautatiemaksuja, mikä vähentää rajatylittävien rautatieyhteyksien käytön houkuttelevuutta;

47.  korostaa tarvetta varmistaa, että Keski- ja Itä-Euroopan maat on liitetty Länsi-Euroopan suurnopeusrautatieverkkoon, jotta voidaan lisätä rautatieliikenteen alan kilpailukykyä ja tukea talouskasvua kyseisellä alueella; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan suurnopeusjunayhteyksiä koskevia rajatylittäviä hankkeita kaikissa Euroopan laajuisen liikenneverkon käytävissä;

48.  korostaa tarvetta tukea EU:n ulkopuolisten maiden kanssa toteutettavia yhteisiä hankkeita ja investointeja, jotka parantavat mahdollisuuksia hyödyntää täydentävästi sellaisten rautatieliikennekäytävien potentiaalia, joita on nykyaikaistettu käyttäen EU:n rahoitusta, kuten EU:n ja Aasian maiden väliset yhteydet;

Sisävesiliikenne

49.  korostaa sisävesiliikenteen merkitystä kustannustehokkaana ja kestävänä multimodaaliliikenteen ja logistiikan välineenä kaikkialla EU:ssa; pitää sen vuoksi tarpeellisena, että henkilöiden ja tavaroiden kuljettamiseen käytettävää sisävesiliikenteen infrastruktuuria nykyaikaistetaan ja parannetaan yhteentoimivuutta muiden liikennemuotojen kanssa;

50.  panee merkille Keski- ja Itä-Euroopan sisävesiväylien sekä joki- ja merisatamien merkittävän kehityspotentiaalin; katsoo, että tätä potentiaalia voidaan hyödyntää vain, kun noudatetaan asianmukaisella tavalla unionin säännöstöä, joka koskee ympäristön, biologisen monimuotoisuuden ja vesien suojelua; katsoo, että satamien ja rautateiden käytön merkityksen korostaminen voi auttaa tukemaan tavoitetta multimodaaliliikenteen kehittämisestä alueella;

51.  suhtautuu myönteisesti NAIADES-ohjelmaan sekä sen jatkoksi perustettuun, vuoteen 2020 asti jatkuvaan NAIADES II -ohjelmaan ja korostaa, että on tärkeää laatia sisävesiliikennettä koskeva eurooppalainen strategia ja toimintaohjelma;

52.  katsoo, että multimodaalisuuden hyödyntäminen sisävesisatamissa on erittäin tärkeää niiden taloudellisten mahdollisuuksien kannalta; korostaa, että käyttäjien houkuttelemiseksi on tärkeää varmistaa riittävä pääsy verkon viimeiseen osuuteen ja rautatieyhteydet, jotka yhdistävät rautatieinfrastruktuurin sisävesiliikenteen terminaaleihin ja johtavat satamien vaikutusalueella oleviin liikenteen solmukohtiin;

53.  korostaa Tonavan merkitystä keskeisenä vesiliikenneväylänä Tonavan makroalueella; toteaa, että alueen sisävesiliikenteen potentiaalia olisi hyödynnettävä entistä enemmän, ja muistuttaa siksi, että jäsenvaltioiden on säilytettävä niiden vastuulle kuuluvan sisävesiliikenteen toimintakyky; kehottaa Tonavan rantavaltioita varmistamaan joen jatkuvan navigoitavuuden ja panemaan täytäntöön vuonna 2014 vahvistetun, väylän kunnostamista ja kunnossapitoa koskevan yleissuunnitelmansa ja ottamaan samalla ympäristönäkökohdat huomioon ja huolehtimaan erityisesti luontotyyppien, ympäristön, biologisen monimuotoisuuden ja veden suojelusta sekä suojelemaan ja edistämään siten kestävää maataloutta, kalastusta ja matkailualan pk-yrityksiä; korostaa, että Oderin, Elben ja Tonavan väliset yhteydet voisivat parantaa koko alueen liikenne- ja viestintäkapasiteettia pohjois-eteläsuunnassa ja luoda siten työpaikkoja ja tukea pk‑yritysten kehitystä;

54.  kannustaa jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan muun sisävesiliikenneinfrastruktuurin navigoitavuusluokituksen kohottamiseksi tasolle IV ja sen saavuttamiseksi, erityisesti Euroopan laajuisen liikenneverkon runkoverkkoon kuuluvilla jokiosuuksilla; korostaa, että Elben merkittävä luokituksen nostaminen on tarpeen täyden navigoitavuuden sallimiseksi, mikä on olennaista itäisen Välimeren käytävän kannalta; painottaa tarvetta kohottaa Oderin navigoitavuusluokitus tasolle IV; korostaa myös kansainvälisten vesiväylien E 40 ja E 70 merkitystä parannettaessa Keski- ja Itä-Euroopan maiden integroitumista yleiseurooppalaisiin sisävesiliikennereitteihin; korostaa, että hyvien multimodaaliyhteyksien perustaminen näiden vesiväylien sekä Euroopan laajuisen liikenneverkon Itämeri–Adrianmeri-ydinkäytävän välille tehostaisi merkittävästi itäisten alueiden investointipotentiaalia EU:ssa;

Merisatamat ja lentoasemat

55.  painottaa mahdollisuuksia kehittää edelleen Itämeren, Mustanmeren ja Adrianmeren satamiin suuntautuvien laivakuljetusten houkuttelevuutta ’merten moottoritiet’ ‑käsitteen puitteissa; korostaa, että on tärkeää laajentaa energia-alan valmiuksia, merenkulun kestävät polttoaineet mukaan luettuina, ja varmistaa tehokkaat rautatieyhteydet satamien lähialueille;

56.  huomauttaa, että muu merenalainen infrastruktuuri ei saa estää Itämeren, Adrianmeren ja Mustanmeren satamien kestävää kehittämistä; on huolestunut siitä, että North Stream -kaasuputken kaltaisten hankkeiden edistäminen voi vähentää investointeja tai estää ne alueelle, erityisesti Itämeren alueelle; vaatii, että merenalaisten putkien rakentamisessa on otettava huomioon syväysvaatimukset satamien sisäänkäynneillä;

57.  katsoo, että merisatamat ja lentoasemat palvelevat unionin keski- ja itäosien taloudellista kehitystä parhaiten, jos ne ovat integroidun multimodaalisen liikennejärjestelmän solmukohtia, jotka on yhdistetty suorituskykyiseen rautatieinfrastruktuuriin;

58.  korostaa, että Adrianmeren pohjoisten satamien on tehostettava yhteistyötään koordinoimalla alueellisesti kauppamerenkulussa liikennevirtojen yhteisiä edistämistoimia pohjoisella Adrianmerellä ja yhdistettävä täysin Italian satamat Slovenian (Koper) ja Kroatian (Rijeka) satamiin; kehottaa tässä yhteydessä komissiota sisällyttämään Rijekan sataman Itämeri–Adrianmeri-käytävään, jotta mahdollistetaan Adrianmeren pohjoisosan satamien täydelliset liikenneyhteydet Keski-Eurooppaan ja Itämereen;

59.  palauttaa mieliin, että komissio määritti yhteenliitettävyyden puutteet äskettäin kehitetyssä Euroopan ilmailustrategiassa; toteaa kuitenkin, että ehdotetut ratkaisut ovat potentiaaliltaan rajallisia, ja kannustaa komissiota seuraamaan lentoliikenteen yhteenliitettävyyttä EU:ssa ja erityisesti KIE-alueella ja laatimaan lisää ehdotuksia, joilla pyritään vähentämään lentoliikennepalvelujen saatavuuden puutteita; katsoo, että EU:n tämän osan sisäisiä lentoyhteyksiä on kehitettävä edelleen, sillä 13 jäsenvaltion EU:n yhteenliitettävyys on 7,5 kertaa vähäisempi kuin 15 jäsenvaltion EU:n(9); on huolestunut siitä, että vaikka alueen lentoasemainfrastruktuuria jatkuvasti nykyaikaistetaan, suuri enemmistö uusista lentoreiteistä suuntautuu vain länteen; kehottaa komissiota analysoimaan, onko asiaa koskeva lainsäädäntö tarkoitukseen sopivaa, ja tarvittaessa ehdottamaan uusia aloitteita riittävien yhteyksien takaamiseksi reuna-alueiden ja Euroopan keskiosan välillä;

60.  korostaa, että Keski- ja Itä-Euroopan alueen lentoliikenneyhteyksien määrä on pienempi ja niiden laatu on heikompi kuin EU:n läntisessä osassa; huomauttaa, että nämä puutteet yhteenliitettävyydessä havaittiin komission pyynnöstä tehdyssä riippumattomassa analyysissa;

61.  kehottaa komissiota selvittämään lentoliikenteen yhteenliitettävyyttä jäsenvaltioissa ja niiden välillä sekä toteuttamaan toimenpiteitä, jolla parannetaan lentoliikennepalveluja kuluttajien palvelujen laadun osalta;

62.  panee merkille huomattavan potentiaalin, joka pienillä ja keskisuurilla lentoasemilla on liikenteen saavutettavuuden kannalta Keski- ja Itä-Euroopassa erityisesti liikematkustajille ja turisteille; toteaa, että Keski- ja Itä-Euroopassa on viime vuosina rakennettu ja nykyaikaistettu useita alueellisia lentoasemia mutta että niiden potentiaalia ei ole käytetty riittävästi hyväksi, mikä johtuu näiden lentoasemien ja tärkeiden liikennereittien välisten yhteyksien puutteesta; korostaa, että näitä lentoasemia on käytettävä entistä tehokkaammin rakentamalla uusia maantie- ja rautatieyhteyksiä;

63.  panee merkille alueellisten ja paikallisten lentoasemien erilaiset tehtävät EU:n keski- ja itäosien alueiden kehittämisessä ja talouskasvun, kaupankäynnin, kilpailukyvyn, osallistavan liikkuvuuden ja matkailun edistämisessä sekä esteettömän saavutettavuuden tarjoamisessa vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille; korostaa vaikutusta, joka alueellisilla lentoasemilla on alueidensa houkuttelevuuden lisäämisessä; vaatii, että uusien palvelujen kohdalla on asianmukaisesti arvioitava liikennekysyntä ja -potentiaali ja että EU:n varojen käyttö on ehdottomasti rajoitettava taloudellisesti kannattaviin ja kestäviin hankkeisiin; korostaa, että rahoitustukea olemassa olevien valmiuksien kehittämiseksi olisi myönnettävä vastaavalla tavalla; katsoo, että alueellisten lentoasemien rooli kasvaa, jos niillä on nykyaikainen infrastruktuuri ja hyvin alueen ja maan kanssa korreloivien liikenneyhteyksien verkosto (ennen kaikkea rautatieyhteydet), mikä mahdollistaa nopean saapumisen lentoasemalle lähellä sijaitsevien kaupunkien eri osista; korostaa, että on tärkeää kehittää olemassa olevia ja uusia alueellisia ja paikallisia lentoasemia, jotka edistävät muun muassa matkailualan talouskasvua alikehittyneillä ja eristyneillä alueilla parantamalla saavutettavuutta ja yhteyksiä, tekemällä näistä alueista entistä houkuttelevampia investointien ja kilpailukyvyn kannalta ja nopeuttamalla näin sosioekonomista kehitystä; ehdottaa, että komissio harkitsee alueellisten lentoasemien verkoston kehittämistä, jotta varmistetaan entistä paremmat yhteydet myös jäsenvaltioissa ja niiden välillä;

o
o   o

64.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja alueiden komitealle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0310.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0423.
(3)EUVL C 261 E, 10.9.2013, s. 1.
(4)EUVL L 348, 20.12.2013, s. 1.
(5)EUVL L 348, 20.12.2013, s. 129.
(6)http://ec.europa.eu/transport/road_safety/pdf/vademecum_2015.pdf
(7)http://ec.europa.eu/transport/modes/inland/news/2014-12-04-danube-ministrial-meeting/conclusions.pdf
(8)http://mib.gov.pl/files/0/1796967/deklaracjalancucka.pdf
(9)Komission yksiköiden valmisteluasiakirja (SWD(2015)0261, joka on oheisasiakirja komission tiedonantoon ”Euroopan ilmailustrategia”.


Demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskeva EU:n järjestelmä
PDF 234kWORD 60k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2016 suosituksista komissiolle demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta (2015/2254(INL))
P8_TA(2016)0409A8-0283/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen johdanto-osan toisen, neljännen, viidennen ja seitsemännen kappaleen,

–  ottaa huomioon SEU-sopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 1 kohdan, 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä 6, 7 ja 11 artiklan,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen artiklat, jotka liittyvät demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien kunnioittamiseen, edistämiseen ja suojelemiseen unionissa, sopimuksen 70, 258, 259, 260, 263 ja 265 artikla mukaan lukien,

–  ottaa huomioon SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan ja 5 artiklan, SEUT-sopimuksen 295 artiklan sekä SEU- ja SEUT-sopimukseen liitetyn, kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa tehdyn pöytäkirjan N:o 1 ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja erityisesti sen E artiklan,

–  ottaa huomioon Kööpenhaminan kriteerit sekä unionin säännöt, jotka ehdokasvaltion on täytettävä, mikäli se haluaa liittyä unioniin, eli unionin säännöstön ja erityisesti 23 ja 24 luvun,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen eli Euroopan ihmisoikeussopimuksen, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen, ministerikomitean, ihmisoikeusvaltuutetun sekä Venetsian komission yleissopimukset, suositukset, päätöslauselmat ja mietinnöt,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2000 annetun Euroopan neuvoston suosituksen nro R(2000)21 ja vuonna 1990 annetut oikeudellisten avustajien tehtäviä koskevat Yhdistyneiden kansakuntien perusperiaatteet, joissa valtioita kehotetaan takaamaan oikeudellisen alan ammatin vapaus ja riippumattomuus,

–  ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 tehdyn Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välisen yhteisymmärryspöytäkirjan,

–  ottaa huomioon kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston hyväksymän alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan,

–  ottaa huomioon Venetsian komission 106. täysistunnossaan 18. maaliskuuta 2016 hyväksymän oikeusvaltion tarkistuslistan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon YK:n perussopimukset ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi sekä YK:n perussopimusten mukaisten elinten oikeuskäytännön,

–  ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n huhtikuussa 2008 laatiman lähestymistavan oikeusvaltion periaatteen tukemiseen,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteen 16,

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2016 julkistetun unionin asioita käsittelevien parlamentaaristen elinten konferenssin COSACin 25. puolivuosittaisen kertomuksen ”Developments in European Union Procedures and Practices Relevant to Parliamentary Scrutiny”,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston julkaisut ja perusoikeuksia koskevan eurooppalaisen tietojärjestelmän (EFRIS), jota ehdotettiin perusoikeuksista ja Euroopan unionin oikeus- ja sisäasioiden tulevaisuudesta 31. joulukuuta 2013 laaditussa Euroopan perusoikeusviraston asiakirjassa ”Fundamental rights in the future of the European Union's Justice and Home Affairs”,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston 8. huhtikuuta 2016 julkaiseman lausunnon sellaisen objektiivisten perusoikeuksien indikaattorien yhdennetyn työkalun kehittämisestä, jolla voidaan mitata SEU-sopimuksen 2 artiklassa lueteltujen yhteisten arvojen noudattamista nykyisten tietolähteiden perusteella,

–  ottaa huomioon Saksan, Tanskan, Suomen ja Alankomaiden ulkoministerien 6. maaliskuuta 2013 päivätyn kirjeen komission puheenjohtajalle,

–  ottaa huomioon puheenjohtajavaltio Italian 15. marraskuuta 2014 antaman ilmoituksen oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen varmistamisesta Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden 16. joulukuuta 2014 hyväksymät päätelmät oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen varmistamisesta,

–  ottaa huomioon ensimmäisen ja toisen oikeusvaltiovuoropuhelun, jotka käytiin Luxemburgin ja Alankomaiden toimiessa neuvoston puheenjohtajina 17. marraskuuta 2015 ja 24. toukokuuta 2016,

–  ottaa huomioon 19. joulukuuta 2014 annetut neuvoston suuntaviivat menettelyvaiheista perusoikeuksien kunnioittamisen tarkistamiseksi neuvoston valmisteluelimissä,

–  ottaa huomioon 19. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Euroopan unionin strategia perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön”,

–  ottaa huomioon toimintaohjeista perusoikeuksien huomioimiseksi komission vaikutustenarvioinneissa 6. toukokuuta 2011 laaditun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Operational Guidance on taking account of Fundamental Rights in Commission Impact Assessments”,

–  ottaa huomioon komission nykyiset seurantamekanismit ja säännölliset arviointivälineet, kuten yhteistyö- ja seurantamekanismin, oikeusalan tulostaulun, korruptiontorjuntaakertomukset ja tiedotusvälineiden seurantajärjestelmän,

–  ottaa huomioon perusoikeustilannetta koskevan komission vuotuisen keskustelutilaisuuden,

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Uusi EU:n toimintakehys oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi” (COM(2014)0158),

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä,

–  ottaa huomioon 1. lokakuuta 2009 laaditut Euroopan neuvoston hyvät käytänteet kansalaisyhteiskunnan osallistumiseksi päätöksentekoprosessiin,

–  ottaa huomioon EU:n oikeusalan tulostaulun 2016 ja 15. heinäkuuta 2016 laaditun komission kertomuksen ”Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisen valvonta – Vuosikertomus 2015”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin Euroopan tason lisäarvoyksikön huhtikuussa 2016 tekemän arvioinnin demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevasta EU:n järjestelmästä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 46 ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0283/2016),

A.  toteaa, että unioni perustuu arvoihin, jotka koskevat ihmisarvon, vapauden, demokratian, tasa-arvon, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamista, mukaan lukien vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeudet, ja jotka on sisällytetty sen perusperiaatteisiin ja -tavoitteisiin SEU-sopimuksen ensimmäisissä artikloissa ja unionin jäsenyysehdoissa;

B.  katsoo, että unionin toimielinten ja elinten sekä jäsenvaltioiden olisi täytettävä velvollisuutensa ja oltava esimerkkinä sekä siirryttävä kohti yhteistä käytäntöä oikeusvaltioperiaatteen määrittelemisessä yleismaailmallisena arvona, niin että kaikki asianosaiset soveltavat sitä tasapuolisesti 28 jäsenvaltiossa ja unionin toimielimissä, koska näiden periaatteiden täysimääräinen kunnioittaminen ja edistäminen ovat olennainen edellytys koko EU:n yhdentymisen oikeutuksen kannalta sekä kansalaisten EU:ta kohtaan tunteman luottamuksen kehittämisen perusedellytys;

C.  katsoo, että 18. joulukuuta 2014 annetun Euroopan unionin tuomioistuimen lausunnon 2/13(1) ja asiaan liittyvän oikeuskäytännön mukaisesti perusoikeuskirjassa tunnustetut perusoikeudet sijoittuvat unionin oikeudellisen rakenteen ytimeen, ja niiden kunnioittaminen on unionin säädösten lainmukaisuuden edellytys, minkä vuoksi näiden oikeuksien vastaiset toimet eivät ole hyväksyttäviä unionissa;

D.  toteaa, että SEU-sopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan mukaan unionilla on mahdollisuus toimia suojatakseen ”perustuslaillista ydintään” ja sen perustana olevia arvojaan;

E.  katsoo, että oikeusvaltioperiaate on eurooppalaisen liberaalin demokratian selkäranka ja yksi unionin perusperiaatteista, jotka johtuvat kaikkien jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä;

F.  toteaa, että kaikkien jäsenvaltioiden, unionin toimielinten, elinten ja laitosten ja ehdokasvaltioiden on kunnioitettava, suojeltava ja edistettävä näitä periaatteita ja arvoja ja niitä sitoo vilpittömän yhteistyön velvoite;

G.  ottaa huomioon, että muun muassa SEU- ja SEUT-sopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 24 Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten turvapaikasta, neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS(2) johdanto-osan 10 kappaleen sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön (M.S.S. v. Belgia ja Kreikka, tuomio 21. tammikuuta 2011) ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (N.S. ja M.E., tuomio 21. joulukuuta 2011(3) ja Aranyosi ja Căldăraru, tuomio 5. huhtikuuta 2016(4)) mukaan jäsenvaltiot ja kansalliset tuomioistuimet ovat velvoitettuja pidättymään unionin oikeuden täytäntöönpanosta muihin jäsenvaltioihin nähden, jos on olemassa selvä vaara, että kyseiset muut jäsenvaltiot loukkaavat vakavasti oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia, tai jos ne loukkaavat vakavasti ja jatkuvasti oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia;

H.  toteaa, että oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen unionissa on perusoikeuksien suojelun sekä kaikkien perussopimuksissa määrättyjen ja kansainvälisessä oikeudessa vahvistettujen oikeuksien ja velvollisuuksien toteutumisen ehdoton edellytys ja vastavuoroisen tunnustamisen ja luottamuksen ennakkoehto sekä keskeinen tekijä sisämarkkinoiden, kasvun ja työllisyyden, syrjinnän torjumisen, sosiaalisen osallisuuden, poliisi- ja oikeudellisen yhteistyön, Schengen-alueen sekä turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikan kaltaisilla politiikanaloilla, ja sen vuoksi oikeusvaltion, demokraattisen hallinnon ja perusoikeuksien rapautuminen on vakava uhka unionin vakaudelle, rahaliitolle sekä yhteiselle vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueelle ja unionin hyvinvoinnille;

I.  ottaa huomioon, että tapa, jolla oikeusvaltioperiaatetta toteutetaan jäsenvaltioissa, on keskeisessä asemassa, jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden keskinäinen luottamus ja luottamus niiden oikeusjärjestelmiin, ja sen vuoksi on ensisijaisen tärkeää toteuttaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue, jolla ei ole sisärajoja;

J.  ottaa huomioon, että unioni perustuu keskeisiin yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin, ja toteaa, että näiden demokratiaa ylläpitävien ja perusoikeuksien suojelun varmistavien keskeisten arvojen ja periaatteiden määrittäminen on elävä ja jatkuva prosessi, ja vaikka nämä arvot ja periaatteet voivatkin kehittyä ajan mittaan, niitä on suojeltava ja niiden olisi muodostettava poliittisten päätösten perusta poliittisista enemmistöistä riippumatta ja kestettävä tilapäisiä muutoksia, minkä vuoksi riippumaton ja puolueeton oikeuslaitos, joka vastaa niiden tulkinnasta, on keskeisessä asemassa;

K.  toteaa, että unionin kansalaiset ja asukkaat eivät aina ole riittävän tietoisia kaikista oikeuksistaan EU:n kansalaisina; katsoo, että heidän olisi voitava yhdessä muovata unionin keskeisiä arvoja ja periaatteita ja erityisesti omaksuttava ne;

L.  toteaa, että SEU-sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti unioni kunnioittaa jäsenvaltioiden tasa-arvoa perussopimuksia sovellettaessa, ja katsoo, että kulttuurisen monimuotoisuuden ja kansallisten perinteiden kunnioittaminen jäsenvaltioiden sisällä ja välillä ei saisi estää demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien yhdenmukaista ja korkeatasoista suojelua kaikkialla unionissa; toteaa, että yhdenvertaisuuden ja syrjintäkiellon periaate on yleismaailmallinen periaate, joka on kaiken unionin politiikan ja toiminnan punainen lanka;

M.  toteaa, että oikeusvaltion sekä tehokkaiden ja riippumattomien oikeusjärjestelmien takaaminen on keskeisessä asemassa luotaessa myönteinen poliittinen ympäristö, jolla voidaan palauttaa yleisön luottamus toimielimiin, ja siten myös investointien edistämisen, sääntelyn ennustettavuuden lisäämisen sekä kestävän kasvun kannalta;

N.  toteaa, että jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien tehokkuuden parantaminen on yksi oikeusvaltioperiaatteen keskeisistä osatekijöistä ja erittäin tärkeä yhdenvertaisen kohtelun, hallinnollisten väärinkäytösten vuoksi määrättävien seuraamusten ja mielivaltaisuuden torjumisen kannalta ja että komissio katsoo sen olevan olennaisen tärkeä eurooppalaisen ohjausjakson eli talouspolitiikan unionin tason koordinoinnin vuotuisen syklin rakenteellisten uudistusten kannalta; toteaa, että oikeudellisen alan ammatin riippumattomuus on yksi vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan kulmakivistä;

O.  ottaa huomioon, että YK:n pääsihteerin YK:n lähestymistapaa oikeusvaltion vakiinnuttamista varten myönnettyyn tukeen koskevassa ohjeasiakirjassa ˮUN Approach to the Rule of Law Assistanceˮ suositetaan, että oikeusvaltion olisi sisällettävä julkinen yhteiskunta ja kansalaisyhteiskunta, jotka vahvistavat osaltaan oikeusvaltioperiaatetta ja tekevät julkiset viranomaiset ja elimet vastuuvelvollisiksi;

P.  panee merkille, että Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun tutkimuksessa Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannuksista järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption alalla arvioidaan, että unionin nykyisten valvontamekanismien, kuten yhteistyö- ja seurantamekanismin, oikeusalan tulostaulun ja korruptiontorjuntakertomusten, yhdistäminen laajempaan oikeusvaltion valvontakehykseen toisi vuosittain 70 miljardin euron kustannussäästöt;

Q.  katsoo, että unionin demokraattisella ja oikeudellisella hallinnalla ei ole yhtä vakaata sääntelypohjaa kuin sen talouden hallinnalla, koska unionissa ei pyritä yhtä tinkimättömästi ja painokkaasti varmistamaan sen keskeisten arvojen kunnioittamista kuin talous- ja finanssialan sääntöjen asianmukaista täytäntöönpanoa;

R.  toteaa, että jos ehdokasvaltio ei täytä vaadittuja vaatimuksia, arvoja ja demokraattisia periaatteita, sen liittyminen unioniin viivästyy, kunnes se täyttää kokonaisuudessaan kyseiset vaatimukset, mutta jos jäsenvaltio tai unionin toimielin ei täytä samoja vaatimuksia, siitä ei käytännössä seuraa juuri mitään;

S.  ottaa huomioon, että ehdokasvaltioille Kööpenhaminan kriteerien perusteella asetettuja velvoitteita sovelletaan edelleen jäsenvaltioihin unioniin liittymisen jälkeen SEU‑sopimuksen 2 artiklan ja SEU-sopimuksen 4 artiklassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen nojalla, ja katsoo, että paitsi uusia myös jäsenvaltioita pitäisi siksi arvioida säännöllisesti, jotta voidaan varmistaa niiden lainsäädännön ja käytäntöjen edelleen täyttävän kyseiset kriteerit ja olevan unionin perustana olevien yhteisten arvojen mukaisia;

T.  ottaa huomioon, että noin kahdeksan prosenttia unionin kansalaisista kuuluu johonkin kansalliseen vähemmistöön ja noin 10 prosenttia puhuu alueellista kieltä tai vähemmistökieltä; ottaa huomioon, että ei ole olemassa unionin oikeudellista kehystä, jolla taattaisiin heidän oikeutensa vähemmistönä; katsoo, että on erittäin tärkeää luoda vaikuttava mekanismi heidän oikeuksiensa seuraamiseksi unionissa; katsoo, että vähemmistöjen suojelemisen ja syrjinnän vastaisten toimien välillä vallitsee ero; katsoo, että yhdenvertainen kohtelu on kaikkien kansalaisten perusoikeus, ei etuoikeus;

U.  katsoo, että sisäisen ja ulkoisen demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan politiikan johdonmukaisuus ja yhtenevyys on unionin uskottavuuden kannalta keskeisessä asemassa;

V.  huomauttaa, että on vain vähän välineitä, joiden avulla voidaan varmistaa, että unionin toimielinten lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa koskevat päätökset ovat unionin keskeisten periaatteiden ja arvojen mukaisia;

W.  toteaa, että unionin tuomioistuin on äskettäin antanut useita tuomioita, joilla mitätöidään tietty unionin säädös, komission päätöksiä tai lainsäädäntökäytäntöjä, koska ne rikkovat perusoikeuskirjaa tai perussopimusten mukaisia periaatteita avoimuudesta ja oikeudesta tutustua asiakirjoihin, mutta monissa tapauksissa unionin toimielimet eivät ole täysin noudattaneet tuomioiden kirjainta ja henkeä;

X.  toteaa, että SEU-sopimuksen 6 artiklan 2 kohta velvoittaa unionin liittymään Euroopan ihmisoikeussopimukseen;

Y.  katsoo, että moniarvoisen demokratian edistäminen ja suojeleminen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen, oikeusvaltio, poliittinen ja oikeudellinen yhteistyö, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja kulttuurien väliset yhteydet ovat Euroopan neuvoston ja unionin välisen yhteistyön ytimessä;

Z.  toteaa, että neuvosto ja komissio ovat tunnustaneet, että tarvitaan entistä tehokkaampia ja sitovia mekanismeja, jotta voidaan taata perussopimusten periaatteiden ja arvojen täysimääräinen soveltaminen, ja ne on toteutettu ottamalla käyttöön neuvoston oikeusvaltiovuoropuhelu ja komission oikeusvaltiota koskevat EU:n puitteet, joilla vahvistetaan oikeusvaltioperiaatetta sekä tehostetaan;

AA.  toteaa, että unionilla on käytettävissään monia välineitä ja menettelyjä, joilla taataan perussopimusten periaatteiden ja arvojen täysimääräinen ja asianmukainen soveltaminen, mutta unionin toimielimet eivät ole reagoineet tilanteeseen nopeasti ja tehokkaasti; toteaa, että olemassa olevat välineet olisi pantava täytäntöön ja niitä olisi arvioitava ja täydennettävä oikeusvaltiota koskevan mekanismin kehyksessä, jotta ne olisivat tarkoituksenmukaisia ja tuloksellisia eikä niitä pidettäisi poliittisesti motivoituina tai mielivaltaisina ja epäoikeudenmukaisesti tiettyihin maihin kohdistuvina;

AB.  toteaa, että sellaisten unionin tuomioistuimen tuomioiden määrä, joissa viitataan peruskirjaan, nousi 43:sta vuonna 2011 aina 210:een vuonna 2014;

AC.  toteaa, että toimielinten ja jäsenvaltioiden yhdenmukaisuus demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien noudattamisessa tuo ilmeisiä etuja ja se esimerkiksi vähentää oikeusmenettelyjen kustannuksia, selkiyttää unionin kansalaisten ja heidän oikeuksiensa tilannetta ja lisää jäsenvaltioiden varmuutta täytäntöönpanon yhteydessä;

AD.  toteaa, että joidenkin jäsenvaltioiden hallitukset kiistävät, että unionin periaatteiden ja arvojen noudattaminen on perussopimuksen velvoite tai että unionilla on toimivalta vaatia niiden noudattamista;

AE.  toteaa, että tilanteissa, joissa jäsenvaltio ei enää takaa demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien kunnioittamista, tai oikeusvaltioperiaatteen loukkaamiseen liittyvissä tapauksissa unionin ja sen jäsenvaltioiden on suojeltava lainkäyttöalueellaan perussopimusten loukkaamattomuutta ja soveltamista sekä kaikkien oikeuksia;

AF.  ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnalla on tärkeä rooli demokratian rakentamisessa ja vahvistamisessa, seurannassa ja valtion vallan rajoittamisessa sekä hyvän hallintotavan, läpinäkyvyyden, tuloksellisuuden, avoimuuden, vastaanottavaisuuden ja vastuuvelvollisuuden edistämisessä;

AG.  katsoo, että toissijaisuusperiaatteeseen ei saa vedota sellaisten unionin toimenpiteiden torjumiseksi, joilla varmistetaan perussopimusten periaatteiden ja arvojen kunnioittaminen jäsenvaltioissa;

AH.  katsoo, että unionin toiminta, jolla varmistetaan, että jäsenvaltiot ja toimielimet kunnioittavat unionin perustana olevia arvoja, joista unionin kansalaisten oikeudet juontavat juurensa, on ehdoton edellytys Euroopan yhdentymisprosessiin liittymiseksi;

AI.  toteaa, että käynnissä oleva Euroopan yhdentymisprosessi ja viimeaikaiset tapahtumat joissakin jäsenvaltioissa ovat osoittaneet, että oikeusvaltioperiaatteen ja perusarvojen huomiotta jättämistä ei estetä asianmukaisesti, ja katsoo, että olemassa olevia mekanismeja on tarkistettava ja yhdenmukaistettava ja on kehitettävä tehokas mekanismi, jolla voidaan korjata jäljellä olevat puutteet ja varmistaa perussopimusten periaatteiden ja arvojen kunnioittaminen, suojelu ja edistäminen kaikkialla unionissa;

AJ.  katsoo, että olisi tehtävä demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskeva unionin sopimus ja että kyseisen sopimuksen olisi perustuttava näyttöön, sen olisi oltava objektiivinen ja riippumaton ulkoisista vaikutuksista, erityisesti poliittisesta vaikutusvallasta, syrjimätön ja tasapuolisen tarkastelun mahdollistava, siinä olisi noudatettava toissijaisuus-, tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, sen olisi sovelluttava sekä jäsenvaltioihin että unionin toimielimiin, ja sen olisi perustuttava asteittaiseen toimintamalliin, johon sisältyy sekä ennaltaehkäisevä että korjaava osa;

AK.  katsoo, että demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan unionin sopimuksen avulla olisi pyrittävä tarjoamaan yksi johdonmukainen kehys, joka perustuu nykyisten välineiden ja mekanismien käyttöön ja jolla poistetaan vielä jäljellä olevat puutteet;

AL.  katsoo, ettei demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan unionin sopimuksen tekeminen estä SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 ja 2 kohdan suoraa soveltamista;

1.  suosittaa, että perussopimusten mahdolliseen muuttamiseen asti otetaan käyttöön demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskeva unionin järjestelmä, jonka osapuolia olisivat kaikki asianosaiset sidosryhmät, ja pyytää sen vuoksi komissiota tekemään syyskuuhun 2017 mennessä SEUT-sopimuksen 295 artiklan perusteella ehdotuksen demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevaksi unionin sopimukseksi toimielinten välisenä sopimuksena, jossa määrätään järjestelyistä, joilla helpotetaan unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä SEU-sopimuksen 7 artiklan puitteissa, jolla yhtenäistetään, yhdenmukaistetaan ja täydennetään nykyisiä mekanismeja liitteessä esitettyjen yksityiskohtaisten suositusten mukaisesti ja johon sisällytetään mahdollisuus, että kaikki unionin toimielimet voivat halutessaan liittyä demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevaan unionin sopimukseen;

2.  kehottaa komissiota aloittamaan merkityksellisen vuoropuhelun kansalaisyhteiskunnan kanssa ja varmistamaan, että sen panos ja rooli otetaan huomioon ehdotuksessa toimielinten väliseksi sopimukseksi;

3.  suosittaa erityisesti, että demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevaan unionin sopimukseen sisällytetään ennaltaehkäiseviä ja korjaavia osia ja että sitä sovelletaan yhdenvertaisesti kaikkiin jäsenvaltioihin sekä unionin kolmeen tärkeimpään toimielimeen toissijaisuus-, tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudattaen;

4.  katsoo, että vaikka demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan unionin sopimuksen päätarkoituksena olisi ehkäistä ja korjata unionin arvojen loukkauksia, siihen olisi sisällytettävä myös tehokkaina pelotteina toimivia mahdollisia seuraamuksia;

5.  katsoo, että perusoikeusviraston päätelmät ja lausunnot sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ovat hyvä perusta SEU-sopimuksen 2 artiklan ja perusoikeuskirjassa vahvistettujen oikeuksien soveltamisalan tulkinnalle;

6.  muistuttaa, että komissio on perussopimusten valvojana velvollinen seuraamaan ja arvioimaan unionin lainsäädännön asianmukaista täytäntöönpanoa ja sitä, että jäsenvaltiot ja kaikki unionin toimielimet ja elimet kunnioittavat perussopimuksiin perustuvia periaatteita ja tavoitteita; suosittaa siksi ottamaan tämän komission tehtävän huomioon, kun arvioidaan demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien kunnioittamista komissiossa asiaa koskevan toimintapoliittisen syklin puitteissa;

7.  kehottaa komissiota yhdistämään vuodesta 2018 alkaen sen asiaankuuluvat aihekohtaiset vuosikertomukset sekä nykyisten seurantamekanismien ja säännöllisten arviointivälineiden tuottamat tulokset ja esittämään kaikki samana päivänä edistäen demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevaa toimintapoliittista sykliä;

8.  pitää tärkeänä, että edistetään jatkuvaa vuoropuhelua ja pyritään vahvempaan unionin ja jäsenvaltioiden väliseen yhteisymmärrykseen demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi, jotta voidaan turvata perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa vahvistetut yhteiset arvot täysin avoimesti ja objektiivisesti; on vakuuttunut siitä, ettei perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa vahvistettujen perusoikeuksien ja arvojen noudattamisessa voida tehdä kompromisseja;

9.  korostaa, että Euroopan parlamentilla ja kansallisilla parlamenteilla olisi oltava tärkeä rooli SEU-sopimuksen 2 artiklan mukaisten unionin yhteisten arvojen edistämisen mittaamisessa ja niiden noudattamisen valvomisessa; toteaa, että Euroopan parlamentilla on tärkeä rooli jatkuvan ja tarpeellisen keskustelun ylläpitämisessä demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan unionin yhteisen konsensuksen rajoissa yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset huomioon ottaen; katsoo, että näiden arvojen ja periaatteiden noudattamisen on perustuttava myös perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien noudattamisen tehokkaaseen valvontaan;

10.  suosittaa, että kansalaisyhteiskunta otetaan mukaan kaikkiin parlamenttien välisiin keskusteluihin, jotka koskevat demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia, ja katsoo, että kansalaisten osallistuminen ja kansalaisyhteiskunnan vahvuus otetaan huomioon demokratiaa koskevana indikaattorina;

11.  kehottaa komissiota esittämään kesäkuuhun 2017 mennessä uuden sopimusluonnoksen unionin liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen SEU-sopimuksen 6 artiklan mukaisen velvoitteen täyttämiseksi ja ottamaan huomioon unionin tuomioistuimen lausunnon 2/13; kehottaa lisäksi Euroopan neuvostoa avaamaan Euroopan sosiaalisen peruskirjan allekirjoittamista varten kolmansille osapuolille, jotta komissio voi aloittaa neuvottelut, jotka koskevat unionin liittymistä siihen;

12.  kehottaa Euroopan oikeusasiamiestä yhteiskunnan näkemykset huomioon ottaen korostamaan ja vahvistamaan erityisessä luvussa osana vuosikertomustaan tapauksia, suosituksia ja päätöksiä, jotka liittyvät kansalaisten perusoikeuksiin samoin kuin demokratia- ja oikeusvaltioperiaatteisiin; kehottaa komissiota analysoimaan kyseisiä erityissuosituksia;

13.  kehottaa komissiota ryhtymään toimenpiteisiin varmistaakseen perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti yleisen oikeusavun antamisen yksittäisille henkilöille ja organisaatioille oikeudenkäynneissä, jotka liittyvät kansallisten hallitusten tai unionin toimielinten tekemiin demokratian, oikeusvaltion tai perusoikeuksien loukkauksiin, ja tarvittaessa täydentämään kansallisia järjestelmiä ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä rikoksesta epäiltyjen tai syytettyjen oikeudesta oikeusapuun rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä;

14.  suhtautuu myönteisesti unionin tuomioistuimen uudistukseen, jossa on tarkoitus asteittain lisätä tuomioistuimen tuomarien lukumäärää työtaakan hoitamiseksi ja menettelyjen nopeuttamiseksi;

15.  suosittaa, että demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia käsittelevä toimielinten välisen sopimuksen mukainen asiantuntijapaneeli toteuttaa unionin tason oikeussuojan saatavuutta koskevan arvion, joka koskee myös sellaisia näkökohtia kuin tuomioistuinten ja tuomarien riippumattomuus ja puolueettomuus, riippumaton oikeusalan ammatti, oikeusasemaa koskevat säännöt, oikeuskäsittelyn kesto ja kustannukset, oikeusapujärjestelmän tarkoituksenmukaisuus ja vaikuttavuus sekä sen edellyttämien varojen olemassaolo, tuomioistuinten päätösten täytäntöönpano, oikeudellisen valvonnan laajuus sekä kansalaisten käytettävissä olevat muutoksenhakukeinot ja rajat ylittävät kollektiiviset muutoksenhakukeinot; katsoo näin ollen, että on keskityttävä SEUT-sopimuksen 298 artiklan 1 kohtaan ja unionin kansalaisten oikeuteen avoimeen, tehokkaaseen ja riippumattomuuteen eurooppalaiseen hallintoon;

16.  kehottaa komissiota kehittämään ja toteuttamaan yhdessä kansalaisyhteiskunnan kanssa tiedotuskampanjan, jotta unionin kansalaiset ja asukkaat voivat käyttää täysimääräisesti perussopimuksista ja perusoikeuskirjasta johtuvia oikeuksiaan (esimerkiksi sananvapaus, kokoontumisvapaus ja äänioikeus) ja jotta voidaan antaa tietoa kansalaisten oikeudesta oikeudelliseen muutoksenhakuun ja oikeuskäsittelymahdollisuuksista tapauksissa, joissa kansalliset hallitukset tai unionin toimielimet loukkaavat demokratiaa, oikeusvaltiota tai perusoikeuksia;

17.  kehottaa perustamaan demokratiarahaston sellaista varoja myöntävää järjestöä varten, joka tukee paikallisia edustajia, jotka edistävät demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia EU:ssa;

18.  huomauttaa, että jos unioni sisällyttää kansainvälisiin sopimuksiinsa ihmisoikeuksien suojelua ja edistämistä koskevia vaatimuksia, sen on myös varmistettava, että toimielimet ja kaikki jäsenvaltiot noudattavat oikeusvaltioperiaatetta ja kunnioittavat perusoikeuksia;

19.  suosittaa lisäksi, että demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevaan unionin sopimukseen sisällytetään säännöllinen seuranta, joka koskee jäsenvaltioiden ja unionin ratifioimien kansainvälisten sopimusten yhdenmukaisuutta unionin primaari- ja sekundaarilainsäädännön kanssa;

20.  katsoo lisäksi, että jos tulevaisuudessa harkitaan perussopimusten tarkistamista, olisi kiinnitettävä huomiota seuraaviin muutoksiin:

   SEU-sopimuksen 2 artiklasta ja perusoikeuskirjasta tehdään oikeusperusta lainsäädännöllisille toimille, jotka hyväksytään tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen;
   kansallisille tuomioistuimille annetaan SEU-sopimuksen 2 artiklan ja perusoikeuskirjan mukaisesti mahdollisuus saattaa jäsenvaltioiden toimien lainmukaisuutta koskevat asiat unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi;
   tarkistetaan 7 artiklaa, jotta jäsenvaltioille määrätyt seuraamukset olisivat merkityksellisiä ja sovellettavissa, ja täsmennetään oikeuksia (neuvostossa toimitettavaa äänestystä koskevan oikeuden ohella), jotka voidaan evätä loukkauksiin syyllistyneiltä jäsenvaltioilta, esimerkiksi taloudelliset seuraamukset tai unionin rahoituksen keskeyttäminen;
   sallitaan se, että kolmasosa Euroopan parlamentin jäsenistä voisi saattaa unionin lainsäädännön unionin tuomioistuimen tarkasteltavaksi sen hyväksymisen jälkeen ja ennen sen täytäntöönpanoa;
   annetaan luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille, joihin jokin toiminta vaikuttaa suoraan ja erikseen, mahdollisuus nostaa kanne unionin tuomioistuimessa unionin toimielinten tai jonkin jäsenvaltion syyllistyttyä väitetysti perusoikeuskirjan loukkauksiin tarkistamalla SEUT-sopimuksen 258 ja 259 artiklaa;
   poistetaan perusoikeuskirjan 51 artikla ja muutetaan perusoikeuskirja oikeuksia koskevaksi unionin laiksi;
   tarkastellaan uudelleen yksimielisyysvaatimusta aloilla, jotka koskevat perusoikeuksien, kuten yhdenvertaisuuden ja syrjintäkiellon, kunnioittamista, suojelua ja edistämistä;

21.  vahvistaa, että suosituksissa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan toissijaisuusperiaatetta;

22.  katsoo, että pyydettyjen ehdotusten mahdolliset rahoitusvaikutukset unionin talousarvioon olisi katettava nykyisillä talousarviomäärärahoilla; korostaa, että näiden ehdotusten hyväksyminen ja toteuttaminen voisi tuoda unionille, sen jäsenvaltioille ja kansalaisille merkittävää kustannusten ja ajan säästöä, se voisi lisätä luottamusta unionin ja jäsenvaltioiden päätöksiä ja toimia kohtaan sekä edistää niiden vastavuoroista tunnustamista ja olla näin hyödyllistä sekä yhteiskunnallisessa että taloudellisessa mielessä;

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille ja alueiden komitealle jaettavaksi kansallista tasoa alemmille parlamenteille ja neuvostoille.

LIITE

Yksityiskohtaiset suositukset luonnokseksi toimielinten väliseksi sopimukseksi demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien tilan valvonta- ja seurantamenettelyjä koskevista järjestelyistä jäsenvaltioissa ja unionin toimielimissä

LUONNOS TOIMIELINTEN VÄLISEKSI SOPIMUKSEKSI

EUROOPAN UNIONIN SOPIMUS DEMOKRATIASTA, OIKEUSVALTIOSTA JA PERUSOIKEUKSISTA

Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen johdanto-osan toisen, neljännen, viidennen ja seitsemännen kappaleen,

ottavat huomioon erityisesti SEU-sopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 1 kohdan, 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä 6, 7 ja 11 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) artiklat, jotka liittyvät demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien kunnioittamiseen, edistämiseen ja suojelemiseen unionissa, sopimuksen 70, 258, 259, 260, 263 ja 265 artikla mukaan lukien,

ottavat huomioon SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan ja 5 artiklan, SEUT-sopimuksen 295 artiklan sekä SEU- ja SEUT-sopimukseen liitetyn, kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa tehdyn pöytäkirjan N:o 1 ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2,

ottavat huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

ottavat huomioon Euroopan neuvoston Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja erityisesti sen syrjintäkieltoa koskevan E artiklan,

ottavat huomioon Kööpenhaminan kriteerit sekä unionin säännöt, jotka ehdokasvaltion on täytettävä, mikäli se haluaa liittyä unioniin, eli unionin säännöstön ja erityisesti 23 ja 24 luvun,

ottavat huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen eli Euroopan ihmisoikeussopimuksen, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen, ministerikomitean, ihmisoikeusvaltuutetun sekä Venetsian komission yleissopimukset, suositukset, päätöslauselmat ja mietinnöt,

ottavat huomioon Venetsian komission 106. täysistunnossaan 18. maaliskuuta 2016 hyväksymän oikeusvaltion tarkistuslistan,

ottavat huomioon 23. toukokuuta 2007 tehdyn Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välisen yhteisymmärryspöytäkirjan,

ottavat huomioon kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen,

ottavat huomioon Euroopan neuvoston hyväksymän alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan,

ottavat huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

ottavat huomioon YK:n perussopimukset ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi sekä YK:n perussopimusten mukaisten elinten oikeuskäytännön,

ottavat huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston julkaisut ja perusoikeuksia koskevan eurooppalaisen tietojärjestelmän (EFRIS), jota ehdotettiin perusoikeuksista ja Euroopan unionin oikeus- ja sisäasioiden tulevaisuudesta 31. joulukuuta 2013 laaditussa Euroopan perusoikeusviraston asiakirjassa ”Fundamental rights in the future of the European Union's Justice and Home Affairs”,

ottavat huomioon YK:n huhtikuussa 2008 laatiman lähestymistavan oikeusvaltion periaatteen tukemiseen,

ottavat huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteen 16,

ottavat huomioon 18. toukokuuta 2016 julkistetun unionin asioita käsittelevien parlamentaaristen elinten konferenssin COSACin 25. puolivuosittaisen kertomuksen ”Developments in European Union Procedures and Practices Relevant to Parliamentary Scrutiny”,

ottavat huomioon Saksan, Tanskan, Suomen ja Alankomaiden ulkoministerien 6. maaliskuuta 2013 päivätyn kirjeen komission puheenjohtajalle,

ottavat huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston 8. huhtikuuta 2016 julkaiseman lausunnon sellaisen objektiivisten perusoikeuksien indikaattorien yhdennetyn työkalun kehittämisestä, jolla voidaan mitata SEU-sopimuksen 2 artiklassa lueteltujen yhteisten arvojen noudattamista nykyisten tietolähteiden perusteella,

ottavat huomioon puheenjohtajavaltio Italian 15. marraskuuta 2014 antaman ilmoituksen oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen varmistamisesta Euroopan unionissa,

ottavat huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden 16. joulukuuta 2014 hyväksymät päätelmät oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen varmistamisesta,

ottavat huomioon 19. joulukuuta 2014 annetut neuvoston suuntaviivat menettelyvaiheista perusoikeuksien kunnioittamisen tarkistamiseksi neuvoston valmisteluelimissä,

ottavat huomioon ensimmäisen ja toisen oikeusvaltiovuoropuhelun, jotka käytiin Luxemburgin ja Alankomaiden toimiessa neuvoston puheenjohtajina 17. marraskuuta 2015 ja 24. toukokuuta 2016,

ottavat huomioon komission nykyiset seurantamekanismit ja säännölliset arviointivälineet, kuten yhteistyö- ja seurantamekanismin, oikeusalan tulostaulukon, korruptiontorjuntakertomukset ja tiedotusvälineiden seurantajärjestelmän,

ottavat huomioon 19. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Euroopan unionin strategia perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön”,

ottavat huomioon toimintaohjeista perusoikeuksien huomioimiseksi komission vaikutustenarvioinneissa 6. toukokuuta 2011 laaditun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Operational Guidance on taking account of Fundamental Rights in Commission Impact Assessments”,

ottavat huomioon 19. maaliskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Uusi EU:n toimintakehys oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi”,

ottavat huomioon perusoikeuksia koskevan komission vuosiseminaarin,

ottavat huomioon 13. huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä,

ottavat huomioon 27. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2012)(5),

ottavat huomioon 8. syyskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2013–2014)(6),

(1)  katsovat, että tarvitaan demokratiaan, oikeusvaltioon ja perusoikeuksiin liittyvä mekanismi, joka on objektiivinen, puolueeton ja todisteisiin perustuva ja jota sovelletaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa sekä unionin toimielimissä ja joka sisältää sekä ennaltaehkäisevän että korjaavan osan;

(2)  katsovat, että tällaisen mekanismin päätavoitteena olisi oltava demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien loukkausten ja noudattamatta jättämisen estäminen niin, että samalla tarjotaan tarvittavat työkalut, joiden avulla SEU-sopimuksen 7 artiklan ennaltaehkäisevä ja korjaava osa sekä muut perussopimuksissa säädetyt välineet voidaan toteuttaa käytännössä;

(3)  katsovat, että olisi vältettävä tarpeetonta uusien rakenteiden luomista tai päällekkäisyyttä ja asetettava etusijalle nykyisten välineiden integrointi ja sisällyttäminen järjestelmään;

(4)  katsovat, ettei demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevien määritelmien, vaatimusten ja vertailuindikaattorien määrittelyssä ole kyse vain yhdestä ainoasta päätöksestä, vaan se on pikemminkin pysyvä ja interaktiivinen prosessi, joka perustuu laajaan julkiseen keskusteluun ja kuulemiseen, säännölliseen tarkasteluun sekä parhaiden käytäntöjen jakamiseen;

(5)  katsovat, että vain sellainen mekanismi voi olla tehokas, jolla on unionin kansalaisten laaja tuki ja joka antaa heille mahdollisuuden menettelyn omistajuuteen;

(6)  katsovat, että jäsenvaltiot ovat pääosin vastuussa yhteisten vaatimusten noudattamisesta, mutta kun ne eivät tee niin, unionin velvollisuutena on puuttua asiaan suojellakseen perustuslaillista ydintään ja varmistaakseen, että SEU-sopimuksen 2 artiklassa ja perusoikeuskirjassa vahvistetut arvot taataan kaikille unionin kansalaisille ja asukkaille unionin koko alueella;

(7)  katsovat, että kaikkien hallinnon tasojen on tärkeää tehdä tiivistä yhteistyötä toimivaltansa ja velvollisuuksiensa perusteella, jotta mahdolliset järjestelmätason uhat oikeusvaltiolle voidaan havaita jo varhaisessa vaiheessa ja jotta voidaan parantaa oikeusvaltioperiaatteen suojelua;

(8)  toteavat, että on olemassa useita välineitä, joiden avulla voidaan käsitellä vaaraa unionin arvojen vakavasta loukkauksesta, mutta on kehitettävä selkeät ja puolueettomat vertailuarvot, jotta nämä välineet ovat tarpeeksi tehokkaita ja ennaltaehkäiseviä estääkseen oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien loukkaukset; toteaa, että unionilla ei ole oikeudellisesti sitovaa järjestelmää, jonka avulla voitaisiin valvoa säännöllisesti unionin arvojen ja perusoikeuksien noudattamista jäsenvaltioissa ja unionin toimielimissä;

(9)  toteaa, että SEUT-sopimuksen 295 artiklan mukaisesti tässä toimielinten välisessä sopimuksessa määrätään ainoastaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen yhteistyön helpottamisesta ja että SEU-sopimuksen 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti kyseisten toimielinten on toimittava niille perussopimuksissa annettujen valtuuksien rajoissa ja niissä määrättyjen menettelyjen, edellytysten ja tavoitteiden mukaisesti; toteaa, että tämä toimielinten välinen sopimus ei vaikuta unionin lainsäädännön autenttista tulkintaa koskeviin unionin tuomioistuimen erioikeuksiin,

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

1 artikla

Unionin keskeiset arvot ja perusperiaatteet, jotka ovat demokratia, oikeusvaltio ja perusoikeudet, vahvistetaan koko unionissa demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevassa unionin sopimuksessa, jossa määrätään näiden arvojen ja periaatteiden määritelmästä, tarkentamisesta, seurannasta ja täytäntöönpanosta ja joka koskee sekä jäsenvaltioita että unionin toimielimiä.

2 artikla

Demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskeva unionin sopimus koostuu

–  demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevasta vuosikertomuksesta, jossa on maakohtaisia suosituksia ja joka sisältää perusoikeusviraston, Euroopan neuvoston ja muiden alan asiaankuuluvien viranomaisten antamat tiedot

–  demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan unionin kertomuksen perusteella käydystä vuotuisesta parlamenttien välisestä keskustelusta

–  järjestelyistä, joiden avulla korjataan mahdolliset vaarat ja loukkaukset perussopimuksissa määrätyllä tavalla ja aktivoidaan SEU-sopimuksen 7 artiklan ennaltaehkäisevä ja korjaava osa

–  demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevasta toimintapoliittisesta syklistä unionin toimielimissä.

3 artikla

Demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevaa unionin sopimusta laajennetaan niin, että se käsittää oikeusvaltiota koskevan komission kehyksen ja neuvoston oikeusvaltiovuoropuhelun yhtenä unionin välineenä.

4 artikla

Komissio laatii demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien tilaa jäsenvaltioissa käsittelevän unionin kertomuksen yhteistyössä 8 artiklassa tarkoitetun riippumattomien asiantuntijoiden paneelin kanssa. Komissio toimittaa demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan unionin kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja kansallisille parlamenteille. Demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskeva unionin kertomus asetetaan julkisesti saataville.

Demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskeva unionin kertomus sisältää yleisen osan sekä maakohtaisia suosituksia.

Jos komissio ei hyväksy demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevaa unionin kertomusta eikä maakohtaisia suosituksia määräajassa, Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi kehottaa muodollisesti komissiota antamaan selvityksen viivästyksestä ja hyväksymään ne viipymättä lisäviivästysten välttämiseksi.

5 artikla

Demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskeva unionin kertomus sisältää nykyiset välineet ja täydentää niitä ja käsittää muun muassa oikeusalan tulostaulun, tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälineen, korruptiontorjuntakertomuksen sekä vertaisarviointimenettelyt, jotka perustuvat SEUT-sopimuksen 70 artiklaan, ja se korvaa Bulgariaa ja Romaniaa koskevan yhteistyö- ja tarkistusmekanismin.

6 artikla

Demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan unionin kertomuksen laadinnassa käytetään useita lähteitä ja nykyisiä jäsenvaltioiden arviointi-, raportointi- ja seurantatyökaluja, kuten

–  jäsenvaltioiden viranomaisten antamia demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevia tietoja

–  Euroopan perusoikeusvirastoa ja etenkin EFRIS-järjestelmää

–  muita unionin erityisvirastoja ja etenkin Euroopan tietosuojavaltuutettua (EDPS), Euroopan tasa-arvoinstituuttia (EIGE), Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiötä (Eurofound) ja Eurostatia

–  asiantuntijoita, akateemisia toimijoita, kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja esimerkiksi tuomarien, oikeusoppineiden ja toimittajien ammatti- ja ammattialajärjestöjä

–  kansainvälisten organisaatioiden ja kansalaisjärjestöjen kehittämiä nykyisiä indeksejä ja vertailuindikaattoreita

–  Euroopan neuvostoa ja etenkin Venetsian komissiota, lahjonnan vastaista valtioiden ryhmää ja Euroopan neuvoston paikallis- ja aluehallintoasiain kongressia ja oikeuslaitoksen toimivuutta tarkastelevaa Euroopan neuvoston pysyvää komiteaa (CEPEJ)

–  kansainvälisiä järjestöjä, kuten Yhdistyneitä kansakuntia, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöä ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöä (OECD:tä)

–  unionin tuomioistuimen, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja muiden kansainvälisten tuomioistuinten ja sopimuselinten oikeuskäytäntöä

–  Euroopan parlamentin antamia päätöslauselmia tai muita merkittäviä asiakirjoja, kuten Euroopan parlamentin vuosikertomusta ihmisoikeuksien tilasta unionissa

–  unionin toimielinten asiakirjoja.

Kaikki tässä artiklassa tarkoitetuista lähteistä saadut asiakirjat sekä asiantuntijoiden paneelin laatima luonnos demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevaksi unionin kertomukseksi asetetaan julkisesti saataville komission verkkosivustolla.

7 artikla

Demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskeva unionin kertomus esitetään yhdenmukaisessa muodossa, siihen liitetään maakohtaiset suositukset, ja sen laadinnassa keskitytään seuraaviin näkökohtiin:

–  vallanjako

–  valtion puolueettomuus

–  poliittisten päätösten peruutettavuus vaalien jälkeen

–  toimielinten keskinäinen valvontajärjestelmä, jolla varmistetaan, ettei valtion puolueettomuus joudu kyseenalaiseksi

–  valtion ja toimielinten pysyvyys, joka perustuu perustuslain peruuttamattomuuteen

–  tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus

–  sanan- ja kokoontumisvapaus

–  kansalaisyhteiskunnan ja tehokkaiden kansalaisvuoropuhelujen mekanismien edistäminen

–  oikeus osallistua aktiivisesti ja passiivisesti demokraattisiin vaaleihin ja osallistava demokratia

–  rehellisyys ja korruption puuttuminen

–  avoimuus ja vastuuvelvollisuus

–  laillisuus

–  oikeusvarmuus

–  vallan väärinkäytön estäminen

–  yhdenvertaisuus lain edessä ja syrjintäkielto

–  oikeussuojan saatavuus: riippumattomuus ja puolueettomuus, oikeudenmukaiset oikeudenkäynnit, perustuslaillinen oikeus (kun sitä sovelletaan), oikeusalan ammatin riippumattomuus

–  erityisiä oikeusvaltioperiaatteen haasteita: korruptio, eturistiriidat, henkilötietojen kerääminen ja valvonta

–  perusoikeuskirjan I–VI luku

–  Euroopan ihmisoikeussopimus ja sen pöytäkirjat.

8 artikla

Demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien tilaa jäsenvaltioissa koskevan arvion sekä maakohtaisten suositusluonnosten laatimisen suorittaa edustava riippumattomien asiantuntijoiden paneeli saatavissa olevien tietojen määrällisen ja laadullisen tarkastelun perusteella.

8.1.  Demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien tilaa käsittelevä asiantuntijapaneeli koostuu seuraavista jäsenistä:

–  yksi kunkin jäsenvaltion kansallisen parlamentin nimeämä riippumaton asiantuntija, jonka on oltava pätevä perustuslakituomioistuimen tai korkeimman oikeuden tuomari, joka ei ole aktiivipalveluksessa

–  kymmenen muuta asiantuntijaa, jotka Euroopan parlamentti nimittää kahden kolmasosan enemmistöllä asiantuntijaluettelosta, jonka ovat laatineet

i)  All European Academies (ALLEA)

ii)  kansallisten ihmisoikeuselinten eurooppalainen verkosto (ENNHRI)

iii)  Euroopan neuvosto (mukaan lukien Venetsian komissio, lahjonnan vastainen valtioiden ryhmä (GRECO) ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu)

iv)  oikeuslaitoksen toimivuutta tarkasteleva Euroopan neuvoston pysyvä komitea (CEPEJ) ja Euroopan unionin asianajajaliittojen neuvosto (CCBE)

v)  YK, Etyj ja OECD.

8.2.  Demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia käsittelevä asiantuntijapaneeli valitsee keskuudestaan puheenjohtajan.

8.3.  Demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan unionin kertomuksen ja maakohtaisten suositusluonnosten laatimisen helpottamiseksi komissio tarjoaa demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia käsittelevälle asiantuntijapaneelille sihteeristön ja mahdollistaa sen tehokkaan toiminnan erityisesti keräämällä tarkasteltavia ja arvioitavia tietoja ja tietolähteitä ja antamalla hallinnollista tukea laatimisen yhteydessä.

9 artikla

Demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia käsittelevä asiantuntijapaneeli arvioi kutakin jäsenvaltiota 7 artiklassa lueteltujen näkökohtien osalta ja yksilöi mahdolliset vaarat ja rikkomukset. Kukin paneelin jäsen suorittaa analyysin nimettömästi ja riippumattomasti, jotta voidaan turvata demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia käsittelevän asiantuntijapaneelin riippumattomuus sekä demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan unionin kertomuksen objektiivisuus. Demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia käsittelevän asiantuntijapaneelin jäsenet voivat kuitenkin kuulla toisiaan keskusteltaessa menetelmistä ja sovituista vaatimuksista.

Demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia käsittelevä asiantuntijapaneeli tarkastelee arviointimenetelmiä vuosittain, ja tarpeen mukaan niitä hiotaan, tarkennetaan, täydennetään ja muutetaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisellä sopimuksella kansallisten parlamenttien, asiantuntijoiden ja kansalaisyhteiskunnan kuulemisen jälkeen.

10 artikla

Kun komissio hyväksyy demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan unionin kertomuksen, käynnistetään parlamenttien välinen keskustelu ja neuvostossa käytävä keskustelu, jonka tavoitteena on käsitellä demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan unionin kertomuksen tuloksia ja maakohtaisia suosituksia seuraavasti:

–  Euroopan parlamentti järjestää parlamenttien välisen keskustelun demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan kertomuksen pohjalta ja hyväksyy päätöslauselman. Keskustelu olisi järjestettävä siten, että siinä vahvistetaan vertailuarvoja ja tavoitteita, joihin pyritään, ja tarjotaan keinoja vuosittaisten muutosten arvioimiseen demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan unionin konsensuksen puitteissa. Asianomaisia menettelyjä olisi nopeutettava, jotta voidaan luoda keinoja, joilla mahdollistetaan vuosittaisten muutosten välitön ja tehokas seuranta ja myös varmistetaan, että kaikki osapuolet täyttävät sitoumuksensa.

–  Vuotuinen parlamenttien välinen keskustelu on osa Euroopan parlamentin, neuvoston, komission ja kansallisten parlamenttien monivuotista jäsenneltyä vuoropuhelua, ja siihen on otettava mukaan myös kansalaisyhteiskunta, Euroopan unionin perusoikeusvirasto ja Euroopan neuvosto.

–  Neuvosto käy demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia käsittelevän unionin kertomuksen pohjalta vuotuisen keskustelun, joka perustuu sen oikeusvaltiovuoropuheluun, hyväksyy neuvoston päätelmät ja kehottaa kansallisia parlamentteja vastaamaan demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevaan kertomukseen, ehdotuksiin ja uudistuksiin.

–  Demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan unionin kertomuksen perusteella komissio voi päättää ”järjestelmällistä rikkomusta” koskevan menettelyn käynnistämisestä SEU-sopimuksen 2 artiklan ja SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla niin, että useita rikkomistapauksia käsitellään yhdessä.

–  Demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan unionin kertomuksen perusteella ja kuultuaan Euroopan parlamenttia ja neuvostoa komissio voi päättää esittää ehdotuksen sen arvioimisesta, miten jäsenvaltiot panevat täytäntöön vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyvää unionin politiikkaa SEUT-sopimuksen 70 artiklan mukaisesti.

10.1  Jos jäsenvaltio noudattaa demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan unionin kertomuksen perusteella kaikkia 7 artiklassa lueteltuja näkökohtia, lisätoimet eivät ole tarpeen.

10.2  Jos jäsenvaltio on demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan kertomuksen perusteella laiminlyönyt yhden tai useamman 7 artiklassa luetelluista näkökohdista, komissio aloittaa viipymättä asianomaisen jäsenvaltion kanssa vuoropuhelun ottaen huomioon maakohtaiset suositukset.

10.2.1  Jos jäsenvaltiota koskeva maakohtainen suositus sisältää asiantuntijapaneelin arvion siitä, että on olemassa selvä vaara SEU-sopimuksen 2 artiklassa tarkoitettujen arvojen vakavasta loukkauksesta ja että on olemassa riittävät perusteet vedota SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohtaan, Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio käsittelevät kukin viipymättä asiaa ja tekevät perustellun päätöksen, joka julkistetaan.

10.3.  Jos demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan unionin kertomuksen perusteella jäsenvaltiota koskevat maakohtaiset suositukset sisältävät asiantuntijapaneelin arvion siitä, että SEU-sopimuksen 2 artiklassa tarkoitettuja arvoja loukataan vakavasti ja jatkuvasti – toisin sanoen loukkaaminen lisääntyy tai säilyy ennallaan vähintään kahden vuoden ajan – ja että on olemassa riittävät perusteet vedota SEU-sopimuksen 7 artiklan 2 kohtaan, Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio käsittelevät kukin viipymättä asiaa ja tekevät perustellun päätöksen, joka julkistetaan.

11 artikla

Perusoikeudet sisällytetään komission kaikkien lainsäädäntöehdotusten osalta tekemään vaikutustenarviointiin paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 25 kohdan mukaisesti.

Edellä 8 artiklan mukaisesti perustettu demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia käsittelevä asiantuntijapaneeli arvioi, miten Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio kunnioittavat demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia.

12 artikla

Perustetaan toimielinten välinen vaikutustenarviointia käsittelevä työryhmä, jonka avulla pyritään parantamaan vaikutustenarviointiin liittyvää toimielinten välistä yhteistyötä ja luomaan perusoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden noudattamisen kulttuuri. Työryhmä kuulee kansallisia asiantuntijoita varhaisessa vaiheessa, jotta voidaan ennakoida paremmin täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa liittyvät haasteet ja ratkaista unionin eri toimielinten erilaiset tulkinnat ja käsitykset perusoikeuksien ja oikeusvaltion vaikutuksesta unionin säädöksiin. Työryhmän työn perustana ovat neuvoston suuntaviivat menettelyvaiheista perusoikeuksien kunnioittamisen tarkistamiseksi neuvoston valmisteluelimissä, komission strategia Euroopan unionin perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön, komission toimintaohjeet perusoikeuksien huomioimiseksi komission vaikutustenarvioinneissa, työkalu nro 24 paremman sääntelyn välineistä ja Euroopan parlamentin työjärjestyksen 38 artikla, jolla varmistetaan demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien noudattaminen ja edistäminen.

13 artikla

Seuraavat Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission vuotuiset mietinnöt ja kertomukset siitä, miten unionin toimielimet panevat täytäntöön ja noudattavat oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia, esitetään yhdessä demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan unionin kertomuksen vuotuisen demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan toimintapoliittisen syklin kanssa:

–  vuosikertomus perusoikeuskirjan soveltamisesta

–  vuosikertomus unionin oikeuden soveltamisesta

–  vuosikertomus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamisesta(7).

14 artikla

Tämä sopimus tulee voimaan […].

Tehty ...

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Euroopan unionin neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

Euroopan komission puolesta

Puheenjohtaja

(1)ECLI:EU:C:2014:2454.
(2) Neuvoston puitepäätös 2002/584/YOS, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2002, eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä (EYVL L 190, 18.7.2002, s. 1).
(3)ECLI:EU:C:2011:865.
(4)ECLI:EU:C:2016:198.
(5)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0173.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0286.
(7)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43).

Oikeudellinen huomautus