Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 27. lokakuuta 2016 - StrasbourgLopullinen painos
Vastuuvapaus 2014: EU:n yleinen talousarvio – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto
 Vastuuvapaus 2014: ENIAC-yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2014: ARTEMIS-yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2014: ITERistä ja fuusioenergian kehittämisestä vastaava yhteisyritys
 Pohjois-Irakin/Mosulin tilanne
 Toimittajien tilanne Turkissa
 Ydinturva ja asesulku
 Eurooppalainen vapaaehtoispalvelu
 EU:n nuorisostrategia 2013–2015
 Miten YMP voi edistää työpaikkojen luomista maaseutualueilla?

Vastuuvapaus 2014: EU:n yleinen talousarvio – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto
PDF 247kWORD 43k
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 27. lokakuuta 2016 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka II – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto (2015/2156(DEC))
P8_TA(2016)0418A8-0271/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2014(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014 (COM(2015)0377 – C8-0201/2015)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 tekemänsä päätöksen(5), jolla lykättiin päätöstä varainhoitovuotta 2014 koskevan vastuuvapauden myöntämisestä, sekä sen liitteenä olevan päätöslauselman,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan sekä 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(6) ja erityisesti sen 55, 99, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan toisen mietinnön (A8-0271/2016),

1.  epää neuvoston pääsihteeriltä vastuuvapauden Eurooppa-neuvoston ja neuvoston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. lokakuuta 2016, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka II – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto (2015/2156(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka II - Eurooppa-neuvosto ja neuvosto,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan toisen mietinnön (A8-0271/2016),

A.  katsoo, että kaikkien unionin toimielimien olisi oltava avoimia ja täysin vastuussa unionin kansalaisille niille unionin toimieliminä uskotuista varoista;

B.  katsoo, että Eurooppa-neuvoston ja neuvoston olisi unionin toimieliminä oltava demokraattisessa vastuussa unionin kansalaisille Euroopan unionin yleisestä talousarviosta saamiensa varojen käytöstä;

1.  palauttaa mieliin Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT) ja asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012, jäljempänä ꞌvarainhoitoasetusꞌ, määritellyn parlamentin roolin vastuuvapausmenettelyssä;

2.  huomauttaa, että SEUT-sopimuksen 335 artiklan mukaan ”toimielinten toimintaan liittyvissä kysymyksissä unionia […] edustaa kukin toimielin itse hallinnollisen riippumattomuutensa puitteissa”, ja että varainhoitoasetuksen 55 artiklan säännösten mukaan toimielimet ovat itsenäisesti vastuussa talousarvioidensa toteuttamisesta;

3.  korostaa parlamentin ja muiden toimielinten roolia vastuuvapausmenettelyssä, jota säännellään varainhoitoasetuksen ja erityisesti sen 164–166 artiklan säännöksillä;

4.  muistuttaa, että työjärjestyksen 94 artiklan mukaan ”määräyksiä menettelystä, jolla komissiolle myönnetään vastuuvapaus talousarvion toteuttamisesta, sovelletaan vastaavasti myös menettelyyn, jolla [...] Euroopan unionin muiden toimielinten ja elinten, kuten neuvoston (täytäntöönpanovallan käyttäjänä), [...] talousarvion toteuttamisesta vastaaville henkilöille myönnetään vastuuvapaus”;

5.  pitää valitettavana, ettei neuvosto edelleenkään vastaa parlamentin 28. huhtikuuta 2016 antamassaan vastuuvapauspäätöslauselmassa(7) esittämiin huomautuksiin, jotka koskevat aiempien vuosien vajaakäytön ja sitoumusten siirtojen lisääntymistä;

Ratkaisemattomia kysymyksiä

6.  pitää valitettavana, että Eurooppa-neuvosto ja neuvosto eivät toimita parlamentille vuotuisia toimintakertomuksiaan; pitää tätä sopimattomana ja toimielinten maineelle haitallisena;

7.  pitää valitettavana, ettei Eurooppa-neuvoston ja neuvoston talousarvioita ole vielä eriytetty, kuten parlamentti on suositellut äskettäisissä vastuuvapauspäätöslauselmissaan;

8.  panee merkille neuvoston verkkosivustolla esitetyt tiedot kiinteistöpolitiikasta; toteaa samalla, että kyseisiin kiinteistöihin liittyvistä kustannuksista ei ole tietoja; kehottaa antamaan parlamentille yksityiskohtaiset tiedot seuraavassa vuotuisessa rahoituskertomuksessa;

9.  pyytää jälleen rakennushankkeita koskevia edistymiskertomuksia ja yksityiskohtaista erittelyä tähän mennessä aiheutuneista kustannuksista; pyytää tietoja Europa-rakennuksen loppuun saattamisen viivästymisestä aiheutuneista kustannuksista;

10.  kehottaa jälleen neuvostoa antamaan tiedot sen hallinnon uudenaikaistamisprosessista ja erityisesti odotettavissa olevista vaikutuksista neuvoston talousarvioon;

11.  kehottaa neuvostoa hyväksymään menettelysäännöt mahdollisimman pian toimielimen moitteettoman toiminnan varmistamiseksi; kehottaa jälleen neuvostoa panemaan väärinkäytösten paljastamista koskevat säännöt täytäntöön ilman uusia viivytyksiä;

12.  kehottaa neuvostoa liittymään unionin avoimuusrekisteriin toimielimen avoimuuden ja vastuunalaisuuden varmistamiseksi;

13.  kehottaa jälleen neuvostoa laatimaan yksityiskohtaisia sisäisiä korruption vastaisia suuntaviivoja ja riippumattomia toimintalinjoja ja kehottaa lisäämään järjestelmällisesti lainsäädäntömenettelyjen ja neuvottelujen avoimuutta;

14.  pahoittelee vastuuvapausmenettelyjen yhteydessä tähän asti toistuvasti kohdattuja vaikeuksia, jotka ovat aiheutuneet neuvoston yhteistyön puutteesta; toteaa, että parlamentti ei myöntänyt vastuuvapautta neuvoston pääsihteerille talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuosina 2009, 2010, 2011, 2012 ja 2013 syistä, jotka se mainitsee 10. toukokuuta 2011(8), 25. lokakuuta 2011(9), 10. toukokuuta 2012(10), 23. lokakuuta 2012(11), 17. huhtikuuta 2013(12), 9. lokakuuta 2013(13), 3. huhtikuuta 2014(14), 23. lokakuuta 2014(15) ja 27. lokakuuta 2015(16) antamissaan päätöslauselmissa, ja lykkäsi päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä neuvoston pääsihteerille talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 syistä, jotka se mainitsee yllä mainitussa 28. huhtikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa;

15.  tähdentää, että talousarviota voidaan valvoa tehokkaasti vain, jos parlamentti ja neuvosto tekevät yhteistyötä, kuten parlamentti totesi yllä mainitussa 28. huhtikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa; vahvistaa, että parlamentti ei pysty tekemään tietoon perustuvaa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä;

16.  muistuttaa neuvostoa komission tammikuussa 2014 esittämästä näkemyksestä, että kaikki toimielimet kuuluvat kaikilta osin parlamentin vastuuvapausmenettelyssä esittämien huomautusten seurantaprosessin piiriin ja että kaikkien toimielinten olisi tehtävä yhteistyötä vastuuvapausmenettelyn toimivuuden varmistamiseksi;

17.  panee merkille komission toteamuksen, että se ei aio valvoa muiden toimielinten talousarvioiden toteutusta ja että vastauksen antaminen jollekin toiselle toimielimelle osoitettuihin kysymyksiin loukkaisi kyseisen toimielimen oikeutta toteuttaa itsenäisesti sitä koskevaa talousarvion pääluokkaa;

18.  pitää valitettavana, että neuvosto kieltäytyy yhä vastaamasta parlamentin kysymyksiin; palauttaa mieliin parlamentissa 27. syyskuuta 2012 pidetyn, parlamentin oikeutta myöntää neuvostolle vastuuvapaus käsitelleen seminaarin päätelmät; palauttaa mieliin myös SEUT-sopimuksen 15 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan, jossa määrätään, että kukin toimielin, elin tai laitos varmistaa työskentelynsä avoimuuden;

19.  toteaa, että vain kolmeen talousarvion valvontavaliokunnan jäsenten neuvostolle toimittamasta, varainhoitovuotta 2014 koskevasta 27 kysymyksestä saatiin selkeä vastaus neuvoston vastuuvapausmenettelyssä toimittamista asiakirjoista;

20.  vaatii, että neuvoston menoja on valvottava samalla tavalla kuin muiden toimielinten menoja, ja toteaa, että tämän valvonnan lähtökohdat on lueteltu parlamentin aikaisempina vuosina antamissa vastuuvapauspäätöslauselmissa;

21.  korostaa, että parlamentilla on oikeus myöntää vastuuvapaus SEUT-sopimuksen 316, 317 ja 319 artiklan mukaisesti noudattaen nykyistä tulkintaa ja käytäntöä eli myöntää vastuuvapaus kullekin talousarvion pääluokalle erikseen, jotta voidaan säilyttää avoimuus ja demokraattinen vastuuvelvollisuus unionin veronmaksajia kohtaan;

22.  katsoo, että neuvostolta pyydettyjen asiakirjojen toimittamatta jättäminen parlamentille vaarantaa ennen kaikkea unionin kansalaisten oikeuden tiedonsaantiin ja avoimuuteen ja että siitä on tulossa huolestuttava osoitus unionin toimielinten tietynlaisesta demokratiavajeesta;

23.  katsoo tämän merkitsevän perussopimuksissa vahvistettujen velvoitteiden täyttämisen vakavaa laiminlyöntiä ja on sitä mieltä, että asiaan liittyvien sidosryhmien on toteutettava aiheelliset toimenpiteet kysymyksen ratkaisemiseksi viipymättä; korostaa, että perussopimusten ja varainhoitoasetuksen tarkistaminen on tarpeen, jotta voidaan selkeyttää vastuuvapausmenettelyn tavoitteita ja prosesseja ja määritellä perussopimuksissa vahvistettujen sääntöjen noudattamisen laiminlyönnistä aiheutuvat seuraamukset;

24.  katsoo, että Eurooppa-neuvoston ja neuvoston haluttomuus tehdä yhteistyötä vastuuvapauden myöntävän viranomaisen kanssa on negatiivinen signaali unionin kansalaisille.

(1)EUVL L 51, 20.2.2014.
(2)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 1.
(3)EUVL C 373, 10.11.2015, s. 1.
(4)EUVL C 377, 13.11.2015, s. 146.
(5)EUVL L 246, 14.9.2016, s. 20
(6)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(7)EUVL L 246, 14.9.2016, s. 21.
(8)EUVL L 250, 27.9.2011, s. 25.
(9)EUVL L 313, 26.11.2011, s. 13.
(10)EUVL L 286, 17.10.2012, s. 23.
(11)EUVL L 350, 20.12.2012, s. 71.
(12)EUVL L 308, 16.11.2013, s. 22.
(13)EUVL L 328, 7.12.2013, s. 97.
(14)EUVL L 266, 5.9.2014, s. 26.
(15)EUVL L 334, 21.11.2014, s. 95.
(16)EUVL L 314, 1.12.2015, s. 49.


Vastuuvapaus 2014: ENIAC-yhteisyritys
PDF 169kWORD 41k
Päätös
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 27. lokakuuta 2016 vastuuvapauden myöntämisestä ENIAC-yhteisyrityksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 (2015/2202(DEC))
P8_TA(2016)0419A8-0264/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ENIAC-yhteisyrityksen lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen ENIAC-yhteisyrityksen tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2014 sekä yhteisyrityksen vastauksen(1),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(2) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2016 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2014 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä yhteisyritykselle (05587/2016 – C8-0058/2016),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 tekemänsä päätöksen(3), jolla lykättiin päätöstä varainhoitovuotta 2014 koskevan vastuuvapauden myöntämisestä, sekä ECSEL-yhteisyrityksen (entinen ENIAC-yhteisyritys ja ARTEMIS-yhteisyritys) toimitusjohtajan vastaukset,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(4) ja erityisesti sen 209 artiklan,

–  ottaa huomioon ENIAC-yhteisyrityksen perustamisesta 20. joulukuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 72/2008(5),

–  ottaa huomioon ECSEL-yhteisyrityksen perustamisesta 6. toukokuuta 2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 561/2014(6) ja erityisesti sen 12 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 19. marraskuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002(7),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 209 artiklassa tarkoitettujen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen perustuvien elinten varainhoidon puiteasetuksesta 30. syyskuuta 2013 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 110/2014(8),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan toisen mietinnön (A8-0264/2016),

1.  myöntää ECSEL-yhteisyrityksen (entinen ENIAC-yhteisyritys ja ARTEMIS-yhteisyritys) toimitusjohtajalle vastuuvapauden yhteisyrityksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman ECSEL-yhteisyrityksen (entinen ENIAC-yhteisyritys ja ARTEMIS-yhteisyritys) toimitusjohtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L‑sarja).

2. Euroopan parlamentin päätös 27. lokakuuta 2016 ENIAC-yhteisyrityksen varainhoitovuoden 2014 tilien päättämisestä (2015/2202(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ENIAC-yhteisyrityksen lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen ENIAC-yhteisyrityksen tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2014 sekä yhteisyrityksen vastauksen(9),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(10) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2016 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2014 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä yhteisyritykselle (05587/2016 – C8-0058/2016),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 tekemänsä päätöksen(11), jolla lykättiin päätöstä varainhoitovuotta 2014 koskevan vastuuvapauden myöntämisestä, sekä ECSEL-yhteisyrityksen (entinen ENIAC-yhteisyritys ja ARTEMIS-yhteisyritys) toimitusjohtajan vastaukset,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(12) ja erityisesti sen 209 artiklan,

–  ottaa huomioon ENIAC-yhteisyrityksen perustamisesta 20. joulukuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 72/2008(13),

–  ottaa huomioon ECSEL-yhteisyrityksen perustamisesta 6. toukokuuta 2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 561/2014(14) ja erityisesti sen 12 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 19. marraskuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002(15),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 209 artiklassa tarkoitettujen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen perustuvien elinten varainhoidon puiteasetuksesta 30. syyskuuta 2013 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 110/2014(16),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan toisen mietinnön (A8-0264/2016),

1.  hyväksyy ENIAC-yhteisyrityksen varainhoitovuoden 2014 tilien päättämisen;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ECSEL-yhteisyrityksen (entinen ENIAC-yhteisyritys ja ARTEMIS-yhteisyritys) toimitusjohtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

3. Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. lokakuuta 2016, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä ENIAC-yhteisyrityksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 (2015/2202(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä ENIAC-yhteisyrityksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan toisen mietinnön (A8-0264/2016),

A.  ottaa huomioon, että ENIAC-yhteisyritys, jäljempänä ’yhteisyritys’, perustettiin 20. joulukuuta 2007 kymmeneksi vuodeksi ja että sen tehtävänä on laatia ja toteuttaa tutkimusstrategia nanoelektroniikan alan keskeisen osaamisen kehittämiseksi eri sovellusaloilla;

B.  ottaa huomioon, että yhteisyrityksestä tuli taloudellisesti itsenäinen heinäkuussa 2010;

C.  toteaa, että yhteisyrityksen perustajaosakkaita ovat unioni, jota edustaa komissio, sekä Belgia, Saksa, Viro, Irlanti, Kreikka, Espanja, Ranska, Italia, Alankomaat, Puola, Portugali, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta ja AENEAS-järjestö (Association for European Nanoelectronics Activities);

D.  ottaa huomioon, että unioni rahoittaa yhteisyritystä kymmenen vuoden ajan enintään 450 000 000 eurolla tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman talousarviosta;

E.  huomauttaa, että AENEAS osallistuu yhteisyrityksen juoksevien kulujen rahoitukseen enintään 30 000 000 eurolla ja osakasvaltioiden on osallistuttava juoksevien kulujen kattamiseen luontoissuorituksin ja suorittamalla rahoitusosuuksia, joiden kokonaismäärä on unionin rahoitusosuuteen nähden vähintään 1,8-kertainen;

F.  ottaa huomioon, että yhteisyritys ja ARTEMIS-yhteisyritys yhdistettiin yhteiseksi teknologia-aloitteeksi, joka koskee elektronisia komponentteja ja järjestelmiä Euroopan johtoasemaa varten (ECSEL-yhteisyritys) ja joka käynnistyi kesäkuussa 2014 kymmeneksi vuodeksi;

Talousarvio- ja varainhallinto

1.  toteaa, että yhteisyrityksen taloudellinen asema 26. kesäkuuta 2014 sekä sen toimien tulokset ja rahavirrat mainittuna päivänä päättyneeltä varainhoitovuodelta on esitetty ajanjaksolta 1. tammikuuta 2014–26. kesäkuuta 2014 annetussa tilinpäätöksessä kaikilta olennaisilta osiltaan oikein yhteisyrityksen varainhoitoa koskevien säännösten ja komission tilinpitäjän vahvistamien kirjanpitosääntöjen mukaisesti;

2.  on huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuin on kertomuksessaan yhteisyrityksen tilinpäätöksestä ajanjaksolta 1. tammikuuta 2014–26. kesäkuuta 2014 antanut neljäntenä peräkkäisenä vuonna varauman sisältävän lausunnon tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta, koska kansallisten rahoitusviranomaisten kanssa allekirjoitetuissa, hankekuluilmoitusten tarkastamista koskevissa hallinnollisissa sopimuksissa ei määrätä jälkitarkastuksia koskevista käytännön järjestelyistä;

3.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan yhteisyritys ei ole arvioinut kansallisilta rahoitusviranomaisilta saatujen, päätökseen saatettujen hankkeiden kuluja koskevien tarkastuskertomusten laatua; panee lisäksi merkille, että kun kolmen kansallisen rahoitusviranomaisen tarkastusstrategiat oli arvioitu, ei kyetty päättelemään, toimivatko jälkitarkastukset vaikuttavalla tavalla; toteaa tämän johtuneen kansallisten rahoitusviranomaisten erilaisista menetelmistä, joiden vuoksi yhteisyritys ei voinut laskea painotettua virhetasoa eikä jäännösvirhetasoa; panee samoin merkille, että ECSEL-yhteisyritys vahvisti, että sen kansallisia varmistusjärjestelmiä koskevan laajan arvioinnin mukaan järjestelmät voivat taata kohtuullisen suojan yhteisyrityksen osakkaiden taloudellisille eduille;

4.  panee merkille, että ECSEL-yhteisyritys pyysi kansallisilta rahoitusviranomaisilta todisteita siitä, että kansallisten menettelyjen toteuttaminen tarjoaa kohtuullisen varmuuden toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta, ja toteaa, että määräaikaan eli 30. kesäkuuta 2016 mennessä 76 prosenttia kansallisista rahoitusviranomaisista, joilta oli pyydetty todisteita ja joiden osuus ARTEMIS-yhteisyrityksen ja yhteisyritysten kokonaismenoista on 96,79 prosenttia, toimitti vaaditut asiakirjat ja vahvisti, että kansallisten menettelyjen toteuttaminen tarjoaa kohtuullisen varmuuden toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta;

5.  ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan yhteisyrityksen varainhoitovuoden 2014 lopulliseen talousarvioon sisältyi 2 356 000 euroa maksusitoumusmäärärahoja ja 76 500 250 euroa maksumäärärahoja;

6.  panee merkille, että yhteisyrityksen mukaan kansallisia varmistusmenettelyjä on tutkittu huhtikuuhun 2015 saakka niiden maiden osalta, jotka saivat 54,2 prosenttia yhteisyrityksen avustuksista; on ilahtunut yhteisyrityksen aikomuksesta jatkaa näitä toimia siten, että voidaan kattaa 92,7 prosenttia kaikista yhteisyrityksen myöntämistä avustuksista; pitää myönteisenä yhteisyrityksen vahvistusta siitä, että kansalliset menettelyt tarjoavat kohtuullisen varmuuden tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta.

(1)EUVL C 422, 17.12.2015, s. 25.
(2)EUVL C 422, 17.12.2015, s. 26.
(3)EUVL L 246, 14.9.2016, s. 432.
(4)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(5)EUVL L 30, 4.2.2008, s. 21.
(6)EUVL L 169, 7.6.2014, s. 152.
(7)EYVL L 357, 31.12.2002, s. 72.
(8)EUVL L 38, 7.2.2014, s. 2.
(9)EUVL C 422, 17.12.2015, s. 25.
(10)EUVL C 422, 17.12.2015, s. 26.
(11)EUVL L 246, 14.9.2016, s. 432.
(12)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(13)EUVL L 30, 4.2.2008, s. 21.
(14)EUVL L 169, 7.6.2014, s. 152.
(15)EYVL L 357, 31.12.2002, s. 72.
(16)EUVL L 38, 7.2.2014, s. 2.


Vastuuvapaus 2014: ARTEMIS-yhteisyritys
PDF 165kWORD 43k
Päätös
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 27. lokakuuta 2016 vastuuvapauden myöntämisestä ARTEMIS-yhteisyrityksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 (2015/2199(DEC))
P8_TA(2016)0420A8-0276/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ARTEMIS-yhteisyrityksen lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen ARTEMIS-yhteisyrityksen tilinpäätöksestä ajanjaksolta 1. tammikuuta–26. kesäkuuta 2014 sekä yhteisyrityksen vastauksen(1),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(2) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2016 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2014 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä yhteisyritykselle (05587/2016 – C8-0055/2016),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 tekemänsä päätöksen(3), jolla lykättiin päätöstä varainhoitovuotta 2014 koskevan vastuuvapauden myöntämisestä, sekä ECSEL‑yhteisyrityksen (entinen ARTEMIS-yhteisyritys ja ENIAC-yhteisyritys) toimitusjohtajan vastaukset,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(4) ja erityisesti sen 209 artiklan,

–  ottaa huomioon ARTEMIS-yhteisyrityksen perustamisesta sulautettuja tietotekniikkajärjestelmiä koskevan yhteisen teknologia-aloitteen toteuttamiseksi 20. joulukuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 74/2008(5),

–  ottaa huomioon ECSEL-yhteisyrityksen perustamisesta 6. toukokuuta 2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 561/2014(6) ja erityisesti sen 1 artiklan 2 kohdan ja 12 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 19. marraskuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002(7),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 209 artiklassa tarkoitettujen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen perustuvien elinten varainhoidon puiteasetuksesta 30. syyskuuta 2013 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 110/2014(8),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan toisen mietinnön (A8-0276/2016),

1.  myöntää ECSEL-yhteisyrityksen (entinen ARTEMIS-yhteisyritys ja ENIAC-yhteisyritys) toimitusjohtajalle vastuuvapauden ARTEMIS-yhteisyrityksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman ECSEL-yhteisyrityksen (entinen ARTEMIS-yhteisyritys ja ENIAC‑yhteisyritys) toimitusjohtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätös 27. lokakuuta 2016 ARTEMIS-yhteisyrityksen varainhoitovuoden 2014 tilien päättämisestä (2015/2199(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ARTEMIS-yhteisyrityksen lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen ARTEMIS-yhteisyrityksen tilinpäätöksestä ajanjaksolta 1. tammikuuta–26. kesäkuuta 2014 sekä yhteisyrityksen vastauksen(9),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(10) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2016 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2014 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä yhteisyritykselle (05587/2016 – C8-0055/2016),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 tekemänsä päätöksen(11), jolla lykättiin päätöstä varainhoitovuotta 2014 koskevan vastuuvapauden myöntämisestä, sekä ECSEL‑yhteisyrityksen (entinen ARTEMIS-yhteisyritys ja ENIAC-yhteisyritys) toimitusjohtajan vastaukset,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(12) ja erityisesti sen 209 artiklan,

–  ottaa huomioon ARTEMIS-yhteisyrityksen perustamisesta sulautettuja tietotekniikkajärjestelmiä koskevan yhteisen teknologia-aloitteen toteuttamiseksi 20. joulukuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 74/2008(13),

–  ottaa huomioon ECSEL-yhteisyrityksen perustamisesta 6. toukokuuta 2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 561/2014(14) ja erityisesti sen 1 artiklan 2 kohdan ja 12 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 19. marraskuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002(15),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 209 artiklassa tarkoitettujen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen perustuvien elinten varainhoidon puiteasetuksesta 30. syyskuuta 2013 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 110/2014(16),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan toisen mietinnön (A8-0276/2016),

1.  hyväksyy ARTEMIS-yhteisyrityksen varainhoitovuoden 2014 tilien päättämisen;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ECSEL-yhteisyrityksen (entinen ARTEMIS-yhteisyritys ja ENIAC-yhteisyritys) toimitusjohtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

3. Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. lokakuuta 2016, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä ARTEMIS-yhteisyrityksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 (2015/2199(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä ARTEMIS-yhteisyrityksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan toisen mietinnön (A8-0276/2016),

A.  ottaa huomioon, että ARTEMIS-yhteisyritys perustettiin joulukuussa 2007 kymmeneksi vuodeksi ja että sen tehtävänä on määritellä ja toteuttaa tutkimusohjelma sulautettujen tietotekniikkajärjestelmien avainteknologioiden kehittämiseksi eri sovellusaloilla unionin kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen lujittamiseksi sekä mahdollistaa uusien markkinoiden ja yhteiskunnallisten sovellusten syntyminen;

B.  ottaa huomioon, että yhteisyritys aloitti itsenäisen toimintansa lokakuussa 2009;

C.  ottaa huomioon, että unioni rahoittaa yhteisyritystä kymmenen vuoden ajan enintään 420 000 000 eurolla tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman talousarviosta;

D.  toteaa, että ARTEMIS-osakasvaltioiden rahoitusosuuksien kokonaismäärän olisi oltava unionin rahoitusosuuteen nähden vähintään 1,8-kertainen ja että hankkeisiin yhteisyrityksen keston ajan osallistuvien tutkimus- ja kehittämisorganisaatioiden luontoissuoritusten on oltava yhtä suuria tai suurempia kuin viranomaisten osuus;

E.  ottaa huomioon, että ARTEMIS- ja ENIAC-yhteisyritykset yhdistettiin yhteiseksi teknologia-aloitteeksi, joka koskee elektronisia komponentteja ja järjestelmiä Euroopan johtoasemaa varten (ECSEL-yhteisyritys) ja joka käynnistyi kesäkuussa 2014 kymmeneksi vuodeksi;

Talousarvio- ja varainhallinto

1.  panee merkille, että yhteisyrityksen taloudellinen asema 26. kesäkuuta 2014 sekä sen toimien tulokset ja rahavirrat mainittuna päivänä päättyneeltä varainhoitovuodelta on esitetty ajanjaksolta 1. tammikuuta 2014–26. kesäkuuta 2014 annetussa tilinpäätöksessä kaikilta olennaisilta osiltaan oikein yhteisyrityksen varainhoitoa koskevien säännösten ja komission tilinpitäjän vahvistamien kirjanpitosääntöjen mukaisesti;

2.  on huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuin on kertomuksessaan yhteisyrityksen tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2014 antanut varauman sisältävän lausunnon tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta, koska kansallisten rahoitusviranomaisten kanssa allekirjoitetuissa, hankekuluilmoitusten tarkastamista koskevissa hallinnollisissa sopimuksissa ei määrätä jälkitarkastuksia koskevista käytännön järjestelyistä;

3.  panee tilintarkastustuomioistuimen kertomuksesta merkille, että yhteisyritys ei arvioinut päätökseen saatettujen hankkeiden kuluja koskevien, kansallisilta rahoitusviranomaisilta saatujen tarkastuskertomusten laatua; panee lisäksi merkille, että kun kolmen kansallisen rahoitusviranomaisen tarkastusstrategiat oli arvioitu, ei kyetty päättelemään, toimivatko jälkitarkastukset vaikuttavalla tavalla; toteaa tämän johtuneen kansallisten rahoitusviranomaisten erilaisista menetelmistä, joiden vuoksi yhteisyritys ei voinut laskea painotettua virhetasoa eikä jäännösvirhetasoa;

4.  panee merkille, että ECSEL-yhteisyritys toteutti varmistusjärjestelmien vaikuttavuutta koskevan laajan arvioinnin otoksessa, joka koostui kymmenestä ARTEMIS- ja ENIAC‑osakasvaltiosta, joiden osuus ECSEL-yhteisyrityksen toimintatalousarviosta oli suurin ja jotka kattoivat 89,5 prosenttia kaikista yhteisyrityksen myöntämistä avustuksista, ja toteaa, että hankkeen päättymistä koskevien todistusten perusteella 13. kesäkuuta 2016 mennessä arviointi osoittaa, että kattavuusaste on kolme kertaa korkeampi kuin 20 prosentin vähimmäisosuus, jonka ylittyessä kansalliset järjestelmät katsotaan riittäviksi jälkitarkastusstrategiassa;

5.  panee merkille, että ECSEL-yhteisyritys on pyytänyt kansallisilta rahoitusviranomaisilta todisteita siitä, että kansallisten menettelyjen toteuttaminen tarjoaa kohtuullisen varmuuden toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta, ja toteaa, että määräaikaan eli 30. kesäkuuta 2016 mennessä 76 prosenttia kansallisista rahoitusviranomaisista, joilta oli pyydetty todisteita ja joiden osuus ARTEMIS- ja ENIAC-yhteisyritysten menoista on 96,79 prosenttia, toimitti vaaditut asiakirjat ja vahvisti, että kansallisten menettelyjen toteuttaminen tarjoaa kohtuullisen varmuuden toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta;

6.  ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan yhteisyrityksen varainhoitovuoden 2014 lopulliseen talousarvioon sisältyi 2 554 510 euroa maksusitoumusmäärärahoja ja 30 330 178 euroa maksumäärärahoja (toimintamenot);

Sisäinen valvonta

7.  panee huolestuneena merkille, että yhteisyritys ei toteuttanut eräitä sisäisen valvonnan standardeja koskevia toimia, jotka liittyvät tiedottamiseen ja tilinpäätösraportointiin ja joita ovat erityisesti toiminnan arviointi sekä sisäisen valvonnan järjestelmien ja oman sisäisen tarkastuksen arviointi; toteaa, että tämä johtui lähestyvästä sulautumisesta; panee merkille, että ECSEL-yhteisyritys on sittemmin edistynyt merkittävästi sisäisen valvonnan järjestelmien täytäntöönpanossa ja oman sisäisen tarkastuksen käyttöönotossa.

(1)EUVL C 422, 17.12.2015, s. 9.
(2)EUVL C 422, 17.12.2015, s. 10.
(3)EUVL L 246, 14.9.2016, s. 425.
(4)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(5)EUVL L 30, 4.2.2008, s. 52.
(6)EUVL L 169, 7.6.2014, s. 152.
(7)EYVL L 357, 31.12.2002, s. 72.
(8)EUVL L 38, 7.2.2014, s. 2.
(9)EUVL C 422, 17.12.2015, s. 9.
(10)EUVL C 422, 17.12.2015, s. 10.
(11)EUVL L 246, 14.9.2016, s. 425.
(12)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(13)EUVL L 30, 4.2.2008, s. 52.
(14)EUVL L 169, 7.6.2014, s. 152.
(15)EYVL L 357, 31.12.2002, s. 72.
(16)EUVL L 38, 7.2.2014, s. 2.


Vastuuvapaus 2014: ITERistä ja fuusioenergian kehittämisestä vastaava yhteisyritys
PDF 166kWORD 42k
Päätös
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 27. lokakuuta 2016 vastuuvapauden myöntämisestä ITERistä ja fuusioenergian kehittämisestä vastaavan eurooppalaisen yhteisyrityksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 (2015/2196(DEC))
P8_TA(2016)0421A8-0275/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ITERistä ja fuusioenergian kehittämisestä vastaavan eurooppalaisen yhteisyrityksen lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen ITERistä ja fuusioenergian kehittämisestä vastaavan eurooppalaisen yhteisyrityksen tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2014 sekä yhteisyrityksen vastauksen(1),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(2) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2016 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2014 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä yhteisyritykselle (05587/2016 – C8-0052/2016),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 tekemänsä päätöksen(3), jolla lykättiin päätöstä varainhoitovuotta 2014 koskevan vastuuvapauden myöntämisestä, sekä ITERistä ja fuusioenergian kehittämisestä vastaavan eurooppalaisen yhteisyrityksen pääjohtajan vastaukset,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(4) ja erityisesti sen 208 artiklan,

–  ottaa huomioon eurooppalaisen yhteisyrityksen perustamisesta ITERiä ja fuusioenergian kehittämistä varten sekä etujen myöntämisestä perustettavalle yhteisyritykselle 27. maaliskuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/198/Euratom(5) ja erityisesti sen 5 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 19. marraskuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002(6),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 208 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 30. syyskuuta 2013 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013(7),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan toisen mietinnön (A8-0275/2016),

1.  myöntää ITERistä ja fuusioenergian kehittämisestä vastaavan eurooppalaisen yhteisyrityksen pääjohtajalle vastuuvapauden yhteisyrityksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman ITERistä ja fuusioenergian kehittämisestä vastaavan eurooppalaisen yhteisyrityksen pääjohtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätös 27. lokakuuta 2016 ITERistä ja fuusioenergian kehittämisestä vastaavan eurooppalaisen yhteisyrityksen varainhoitovuoden 2014 tilien päättämisestä (2015/2196(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ITERistä ja fuusioenergian kehittämisestä vastaavan eurooppalaisen yhteisyrityksen lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2014,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen ITERistä ja fuusioenergian kehittämisestä vastaavan eurooppalaisen yhteisyrityksen tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2014 sekä yhteisyrityksen vastauksen(8),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2014 koskevan lausuman(9) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2016 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2014 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä yhteisyritykselle (05587/2016 – C8-0052/2016),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 tekemänsä päätöksen(10), jolla lykättiin päätöstä varainhoitovuotta 2014 koskevan vastuuvapauden myöntämisestä, sekä ITERistä ja fuusioenergian kehittämisestä vastaavan eurooppalaisen yhteisyrityksen pääjohtajan vastaukset,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(11) ja erityisesti sen 208 artiklan,

–  ottaa huomioon eurooppalaisen yhteisyrityksen perustamisesta ITERiä ja fuusioenergian kehittämistä varten sekä etujen myöntämisestä perustettavalle yhteisyritykselle 27. maaliskuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/198/Euratom(12) ja erityisesti sen 5 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 19. marraskuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002(13),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 208 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 30. syyskuuta 2013 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013(14),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan toisen mietinnön (A8-0275/2016),

1.  hyväksyy ITERistä ja fuusioenergian kehittämisestä vastaavan eurooppalaisen yhteisyrityksen varainhoitovuoden 2014 tilien päättämisen;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ITERistä ja fuusioenergian kehittämisestä vastaavan eurooppalaisen yhteisyrityksen pääjohtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

3. Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. lokakuuta 2016, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä ITERistä ja fuusioenergian kehittämisestä vastaavan eurooppalaisen yhteisyrityksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 (2015/2196(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä ITERistä ja fuusioenergian kehittämisestä vastaavan eurooppalaisen yhteisyrityksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan toisen mietinnön (A8-0275/2016),

A.  ottaa huomioon, että ITERistä ja fuusioenergian kehittämisestä vastaava eurooppalainen yhteisyritys perustettiin 35 vuodeksi maaliskuussa 2007;

B.  ottaa huomioon, että yhteisyrityksen osakkaita ovat Euroopan atomienergiayhteisö (Euratom), jota edustaa komissio, Euratomin jäsenvaltiot sekä kolmannet maat, jotka ovat tehneet Euratomin kanssa yhteistyösopimuksen hallitun ydinfuusion alalla;

C.  toteaa, että yhteisyritys aloitti itsenäisen toimintansa maaliskuussa 2008;

1.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin on todennut kertomuksessaan yhteisyrityksen tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2014, että yhteisyrityksen taloudellinen asema 31. joulukuuta 2014 sekä sen toimien tulokset ja rahavirrat mainittuna päivänä päättyneeltä varainhoitovuodelta on esitetty tilinpäätöksessä kaikilta olennaisilta osiltaan oikein yhteisyrityksen varainhoitoa koskevien säännösten mukaisesti;

2.  panee merkille, että yhteisyrityksen käytettävissä olevaan varainhoitovuoden 2014 lopulliseen talousarvioon sisältyi 1 168 800 000 euroa maksusitoumusmäärärahoja ja 576 600 000 euroa maksumäärärahoja; toteaa, että maksusitoumusmäärärahojen käyttöaste oli sata prosenttia ja maksumäärärahojen käyttöaste 88,5 prosenttia; toteaa kuitenkin, että vuoden 2014 alustavaan talousarvioon sisältyneiden maksumäärärahojen käyttöaste oli 73 prosenttia;

3.  panee merkille, että ITER-hankkeen nykyisten haasteiden johdosta ITER-organisaation uusi pääjohtaja esitti ITER-organisaation neuvostolle toimintasuunnitelman, johon sisältyy erityisiä toimenpiteitä, joilla puututaan hankkeen edistymistä tällä hetkellä haittaaviin pääasiallisiin rajoitteisiin; panee lisäksi merkille, että yhteisyrityksen uusi vt. johtaja laati yhteisyritystä koskevan toimintasuunnitelman, joka on pitkälti ITER-organisaation toimintasuunnitelman mukainen; panee yhteisyrityksen antamista tiedoista merkille, että yhteisyrityksen vt. johtaja esitti toimintasuunnitelman yhteisyrityksen hallintoneuvostolle maaliskuussa 2015 ja että se hyväksyttiin tuolloin kaikilta osin, ja toteaa, että yhteisyrityksen toimintasuunnitelma täydentää ITER-organisaation toimintasuunnitelmaa monella tavalla ja toimintasuunnitelmassa esitetään lisäparannuksia yhteisyrityksen omaan toimintaan; toteaa, että kummankin toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon liittyvien käytännön toimenpiteiden määrittäminen oli tarkastuksen toimittamisajankohtana vielä kesken; panee lisäksi merkille, että ITER-organisaatio ja yhteisyritys ovat panneet näitä toimintasuunnitelmia täytäntöön ja seuranneet niitä tarkasti maaliskuusta 2015 ja että niiden odotetaan tuovan parannuksia; kehottaa esittämään kertomuksen toimintasuunnitelmien täytäntöönpanosta hyvissä ajoin;

4.  suhtautuu myönteisesti ITER-organisaation neuvoston kokouksessaan 15. ja 16. kesäkuuta 2016 antamiin päätelmiin, joissa vahvistettiin, että ITER-hanke etenee nyt oikeansuuntaisesti siten, että voidaan laatia järkevä, realistinen ja yksityiskohtainen ehdotus aikatauluksi ja siihen liittyviksi kustannuksiksi aina ensimmäiseen plasmaan asti, hyväksyttiin ITER-hankkeen päivitetty yhdennetty aikataulu, jonka mukaan ensimmäisen plasman määräaika on joulukuu 2025, todettiin, että kaikkien hankkeen välitavoitteiden onnistunut saavuttaminen tähän mennessä aikataulussa tai aikataulua nopeammin on myönteinen osoitus ITER-organisaation ja kotimaisten virastojen yhteisestä kyvystä noudattaa jatkossakin päivitettyä yhdennettyä aikataulua, ja korostettiin, että todisteet päätöksenteon tehostumisesta, riskien paremmasta tiedostamisesta ja kurinalaisuudesta sitoumusten täyttämisessä ovat jälleen peruste luottaa siihen, että ITER-hankkeen nykyinen myönteinen liikevoima säilyy;

5.  suhtautuu myönteisesti ITER-organisaation neuvoston kantaan, että keskittymällä täsmällisesti keskeisiin seikkoihin ensimmäisen plasman kautta pitäisi voida tehokkaasti vähentää hankkeen riskejä ja että päivitetty yhdennetty aikataulu on paras teknisesti saavutettavissa oleva keino edetä ensimmäiseen plasmaan, jolloin saadaan päätökseen Tokamakin ja tukilaitosten keskeiset kokoonpano- ja käyttöönottovaiheet;

6.  toteaa, että ITER-organisaation neuvoston 18. ja 19. marraskuuta 2015 pidetyssä kokouksessa vahvistetuissa välitavoitteissa on edetty jo pitkälle ja neljä kuudesta Fusion for Energy (F4E) -välitavoitteesta vuodeksi 2016 on jo saavutettu;

7.  huomauttaa, että yhteisyrityksen tilojen vuokrausta koskeva kysymys on ratkaistu, sillä Espanjan hallitus tarjosi pitkäaikaista vuokrasopimusta nykyisistä tiloista ja nykyisen toimistotilan laajentamista yhdellä lisäkerroksella; toteaa tältä osin, että yhteisyrityksen hallintoneuvosto pani kokouksessaan 29. ja 30. kesäkuuta 2016 merkille pitkäaikaisen vuokrasopimuksen tekemisen F4E:n toimistotiloista Espanjan kuningaskunnan ja rakennuksen omistajan välillä ja hyväksyi suunnitelmat yhteisyritykselle varattujen toimistotilojen kunnostamisesta;

8.  panee merkille, että henkilöstösäännöt on pantu osittain täytäntöön, ja kannustaa yhteisyritystä jatkamaan jäljellä olevien sääntöjen täytäntöönpanoa; panee ilahtuneena merkille, että uusi varainhoitoasetus ja yhteisyrityksen uudet täytäntöönpanosäännöt tulivat voimaan 1. tammikuuta 2016; toteaa, että yhteisyritys on ottanut käyttöön fuusiosovelluksen ja muun kuin fuusiosovelluksen työmääritelmän, mikä helpottaa sopimusten puitteissa syntyneiden teollis- ja tekijänoikeuksien yksinomaisen käytön soveltamisalan rajaamista.

(1)EUVL C 422, 17.12.2015, s. 33.
(2)EUVL C 422, 17.12.2015, s. 34.
(3)EUVL L 246, 14.9.2016, s. 438.
(4)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(5)EUVL L 90, 30.3.2007, s. 58.
(6)EYVL L 357, 31.12.2002, s. 72.
(7)EUVL L 328, 7.12.2013, s. 42.
(8)EUVL C 422, 17.12.2015, s. 33.
(9)EUVL C 422, 17.12.2015, s. 34.
(10)EUVL L 246, 14.9.2016, s. 438.
(11)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(12)EUVL L 90, 30.3.2007, s. 58.
(13)EYVL L 357, 31.12.2002, s. 72.
(14)EUVL L 328, 7.12.2013, s. 42.


Pohjois-Irakin/Mosulin tilanne
PDF 175kWORD 46k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. lokakuuta 2016 Pohjois-Irakin/Mosulin tilanteesta (2016/2956(RSP))
P8_TA(2016)0422RC-B8-1159/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Irakin tilanteesta(1), 18. syyskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Irakin ja Syyrian tilanteesta sekä Isisin hyökkäyksestä ja vähemmistöjen vainoamisesta(2), 12. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman erityisesti IS-järjestöön liittyvästä humanitaarisesta kriisistä Irakissa ja Syyriassa(3), 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman Isisin/Da´eshin viime aikoina Lähi-idässä erityisesti assyrialaisiin kohdistamista hyökkäyksistä ja kaappauksista(4) ja 4. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman niin kutsutun Isisin/Da´eshin järjestelmällisesti toteuttamasta uskonnollisten vähemmistöjen joukkomurhasta(5),

–  ottaa huomioon 23. toukokuuta 2016 Syyriaa ja Irakia sekä Isisin/Da´eshin muodostamaa uhkaa koskevasta EU:n alueellisesta strategiasta, 14. joulukuuta 2015 Irakista, 16. maaliskuuta 2015 Syyriaa ja Irakia sekä Isisin/Da´eshin muodostamaa uhkaa koskevasta EU:n alueellisesta strategiasta, 20. lokakuuta 2014 Isisin/Da´eshin aiheuttamasta kriisistä Syyriassa ja Irakissa, 30. elokuuta 2014 Irakista ja Syyriasta, 14. huhtikuuta 2014 ja 12. lokakuuta 2015 Syyriasta ja 15. elokuuta 2014 Irakista annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan (jäljempänä varapuheenjohtaja / korkea edustaja) julkilausumat Irakista ja Syyriasta,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa 27. tammikuuta 2016 hyväksytyn päätöslauselman 2091 (2016) Syyrian ja Irakin vierastaistelijoista,

–  ottaa huomioon Mosulin vakauttamista käsitelleen 20. lokakuuta 2016 Pariisissa pidetyn 22 valtion, YK:n, EU:n ja Arabiliiton ministeritason kokouksen, jossa puhetta johtivat yhdessä Ranska ja Irak ja jonka tavoitteena oli laatia siviilien suojelemista, avun jakamista ja Isisin/Da´eshin käsistä juuri vapautettujen alueiden hallintoa koskeva suunnitelma,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön vuodelta 1998 ja sen määräykset toimivallasta kansanmurhan, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten, sotarikosten ja hyökkäysrikosten yhteydessä,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Irakin armeija on käynnistänyt maailmanlaajuisen Isisin/Da'eshin vastaisen liittoutuman sekä Kurdistanin aluehallituksen ja puolisotilaallisten PMF‑joukkojen tuella operaation Irakin toiseksi suurimman kaupungin Mosulin ja monien Mosulin käytävässä sijaitsevien kaupunkien ja kylien vapauttamiseksi Isisiltä/Da´eshilta;

B.  toteaa, että Isis/Da´esh on asettanut Mosuliin äärimmäisen ankaran hallinnon; ottaa huomioon, että pakenemaan onnistuneet kaupungin asukkaat ovat kertoneet äskettäin ihmisten näkevän nälkää ja odottavan malttamattomasti vapautusta;

C.  ottaa huomioon, että Niniven tasanko, Tal Afar ja Sindžar sekä koko laajempi alue ovat olleet kristittyjen (kaldealaiset/syyrialaiset/assyrialaiset), jesidien, sunni- ja šiia-arabien, kurdien, šabakien, turkmeenien, kaka’i-vähemmistön, sabianisti-mandeanistien ja muiden kotiseutuja, ja he ovat eläneet siellä vuosisatoja yleisen moniarvoisuuden, vakauden ja yhteisöjen välisen yhteistyön hengessä huolimatta äärimmäisen väkivallan ja vainon jaksoista aina tämän vuosisadan alkuun asti ja siihen saakka, kun Isis/Da´esh miehitti suuren osan alueesta vuonna 2014;

D.  toteaa, että Mosul on ollut pitkään monietninen kaupunki, jossa sunniarabien enemmistö on elänyt rinnakkain kaldealaisten/syyrialaisten/assyrialaisten, kurdien, jesidien, šabakkien, kakaiden ja turkmeenien (šiiojen ja sunnien) kanssa; toteaa, että myös kaupunkia ympäröivät alueet ovat perinteisesti olleet etnisesti ja uskonnollisesti monimuotoisia, kun kristityt ovat keskittyneet Niniven tasangolle, jesidit Sindžar-vuorten ympärille ja muslimiturkmeenit Tal Afariin; ottaa huomioon, että Irakin kristittyjen määrä oli yli 1,5 miljoonaa vuonna 2003 mutta on nyt supistunut alle 200 000–350 000:een, ja monet heistä elävät köyhyydessä; ottaa huomioon, että kristittyjen ja muiden vähemmistöjen läsnäololla Irakissa on perinteisesti ollut suuri sosiaalinen merkitys, että nämä vähemmistöt ovat vaikuttaneet merkittävästi poliittiseen vakauteen ja että niiden katoaminen alueelta horjuttaa tilannetta entisestään;

E.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamenttia, joka totesi 4. helmikuuta 2016 Isisin/Da´eshin suorittavan kristittyjen ja jesidien ja muiden uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen vastaista kansanmurhaa, ovat tukeneet Euroopan neuvosto, Yhdysvaltain ulkoministeriö ja kongressi, Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti, Australian parlamentti sekä muut kansakunnat ja instituutiot ja että ne ovat yhdessä Euroopan parlamentin kanssa todenneet, että Isisin/Da´eshin julmuudet Irakin uskonnollisia ja etnisiä vähemmistöjä vastaan käsittävät sotarikoksia, rikoksia ihmisyyttä vastaan ja kansanmurhan;

F.  panee merkille, että YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun viraston (UNHCR) mukaan vuodesta 2014 noin 3,3 miljoonaa irakilaista on joutunut siirtymään pois kotiseuduiltaan sodan seurauksena ja että yli 1,5 miljoonaa ihmistä on välittömässä vaarassa joutua siirtymään suorana seurauksena alueen palauttamisoperaatiosta;

G.  panee merkille, että UNHCR on avannut viisi leiriä ja se on valmiina antamaan suojan 45 000:lle Mosulista ja lähialueilta pakenevalle ihmiselle; panee merkille, että organisaatio suunnittelee leirien lukumäärän kasvattamista 11:een lähiviikkoina, jolloin ne pystyisivät ottamaan vastaan 120 000 henkeä; toteaa tämän edellyttävän, että tähän tarkoitukseen voidaan varata maata turvallisilta alueilta kaukana rintamista; panee merkille, että UNHCR:n budjetti Mosulissa toteutettaviin toimiin on tällä hetkellä rahoitettu vain hieman yli 38-prosenttisesti; toteaa, että rahoitusta tarvitaan paitsi alkuvalmisteluihin, myös käsiteltäessä väestön laajaa siirtymistä, joka voi kestää koko talven;

H.  katsoo, että on varmistettava tarvittavat turvalliset olosuhteet, jotta kaikki, jotka ovat joutuneet lähtemään kotiseudultaan tai jotka on siirretty kotoaan väkisin, voivat mahdollisimman pian käyttää oikeuttaan palata kotiseuduilleen;

I.  ottaa huomioon, että EU:n ja Irakin kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen mukainen yhteistyöneuvosto kokoontui toisen kerran Brysselissä 18. lokakuuta 2016 keskustelemaan Irakin välittömistä humanitaarisista ja vakauttamishaasteista; panee merkille, että EU on tähän mennessä antanut Irakiin humanitaarista apua 134 miljoonaa euroa, mistä 50 miljoonaa euroa on annettu Mosuliin;

J.  pitää tärkeänä turvallisuuden varmistamista kaikille, myös kaldealaisille/syyrialaisille/assyrialaisille ja muille vaarassa oleville ryhmille Niniven tasangolla;

K.  ottaa huomioon, että Irakin perustuslain 2 pykälässä taataan kaikkien henkilöiden täydet uskonnolliset oikeudet uskonnon ja sen harjoittamisen vapauteen;

L.  ottaa huomioon, että Irakin perustuslain 125 pykälässä taataan eri kansallisuuksien, kuten turkmeenien, kaldealaisten, assyrialaisten, ja kaikkien muiden ryhmien hallinnolliset, poliittiset, kulttuuriset ja koulutukselliset oikeudet; ottaa huomioon, että Irakin pääministeri Haider al-Abadi totesi, 15. huhtikuuta 2015, että ”jos emme hajauta hallintoa, maa hajoaa, eikä hajauttamisella mielestäni ole rajoja”;

M.  katsoo, että Niniven tasangon, Tal Afarin ja Sindžarin yhteisöjen mahdollisimman suuri autonomia ja turvallisuuden suojaaminen Irakin liittovaltion puitteissa merkitsisi kyseisen alueen alkuperäiskansojen perusihmisoikeuksien ja myös omistusoikeuden palauttamista ja säilyttämistä;

1.  tukee vahvasti Irakin aloittamaa operaatiota Mosulin vapauttamiseksi Isisiltä/Da'eshilta; katsoo, että tämä operaatio on ratkaiseva osa käynnissä olevaa globaalia pyrkimystä saada pysyvä voitto Isisistä/Da'eshista; luottaa siihen, että Irak voittaa tämän taistelun yhteistä vihollista vastaan ja vapauttaa Mosulin ja maan muut osat Isisistä/Da'eshista;

2.  vahvistaa täyden tukensa Irakin itsenäisyydelle, alueelliselle koskemattomuudelle, itsemääräämisoikeudelle ja sen oikeudelle ryhtyä tarvittaviin toimiin näiden säilyttämiseksi;

3.  on huolissaan alueellisten toimijoiden välisistä viimeaikaisista jännitteistä; kehottaa kunnioittamaan täysin Irakin alueellista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta sekä pidättäytymään kaikista sotilaallisista toimista Irakissa ilman Irakin hallituksen suostumusta; korostaa, että on tärkeää edistää Irakin ja alueen maiden vuoropuhelua turvallisemman Lähi-idän rakentamiseksi;

4.  muistuttaa, että Irakin viranomaisten on ryhdyttävä konkreettisiin toimiin siviilien suojelemiseksi hyökkäyksen aikana, muun muassa ohjaamalla ja valvomalla tehokkaasti puolisotilaallisia joukkoja ja toteuttamalla kaikkia käytettävissä olevia varotoimia siviiliuhrien ja ihmisoikeusrikkomusten välttämiseksi hyökkäyksen aikana; korostaa, että maajoukkojen on noudatettava kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja ihmisoikeuslainsäädäntöä operaatioidensa kuluessa;

5.  tukee Irakin tasavallan ja sen kansan tunnustusta sille, että Niniven tasangolle, Tal Afariin ja Sindžariin perustetaan poliittisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti elinkelpoiset ja kestävät provinssit tavalla, joka vastaa alkuperäiskansojen alueellisen autonomian laillista ilmentämistä;

6.  korostaa, että Niniven tasangon, Tal Afarin ja Sindžarin siirtymään joutuneilla alkuperäiskansoilla, joista monet ovat siirtyneet Irakiin, on oikeus palata entisille kotiseuduilleen ja että tämän olisi oltava Irakin hallituksen poliittisena painopisteenä, jolla on unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä kansainvälisen yhteisön tuki; korostaa, että näiden kansojen perustavat ihmisoikeudet ja omistusoikeus on palautettava täysin Irakin hallituksen ja kurdien paikallishallituksen tuella niin, että ohitetaan kaikki muiden tahojen mahdollisesti esittämät omistusoikeutta koskevat vaatimukset;

7.  korostaa, että Niniven tasangon, Tal Afarin ja Sindžarin alkuperäisyhteisöillä – kristityillä (kaldealaiset/syyrialaiset/assyrialaiset), jesideillä, turkmeeneilla ja muilla – on oikeus turvaan, turvallisuuteen ja alueelliseen autonomiaan Irakin tasavallan liittovaltiorakenteessa;

8.  tuomitsee jyrkästi ISISin/Da´eshin Irakissa jatkuvasti harjoittaman väkivallan ja joukkoteloitukset; on erittäin huolissaan jatkuvista kertomuksista, joiden mukaan ISIS/Da´esh käyttää lapsia, ikääntyneitä, naisia sekä haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä kilpinä torjuakseen Pohjois-Irakissa käynnissä olevia sotilaallisia vapautusoperaatioita;

9.  panee merkille YK:n humanitaarisen avun koordinaattorin muistutuksen siitä, että Mosuliin hyökkäämisestä mahdollisesti aiheutuvaa ennen näkemättömän laajaa humanitaarista hätätilannetta varten ei ole riittävästi varoja; pitää myönteisinä EU:n toimia Irakissa ja erityisesti aiempia humanitaarisia toimia ja improvisoitujen räjähteiden poistamista, joka on oleellisen tärkeää, jotta pakolaiset ja maan sisällä siirtymään joutuneet voisivat palata pian; kehottaa kuitenkin EU:ta ja sen jäsenvaltioita pikaisesti tehostamaan näitä toimia vapautettujen alueiden vakauttamiseksi;

10.  kehottaa Irakin hallitusta ja sen kansainvälisiä kumppaneita asettamaan etusijalle Irakin tasavallan kiistanalaisia sisäisiä rajoja koskevien kysymysten rauhanomaisen ratkaisemisen;

11.  kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia kunnioittamaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta vihamielisyyksien aikana ja niiden jälkeen sekä noudattamaan konfliktissa suhteellisuuden, erottelun ja ennalta varautumisen periaatteita; vaatii kaikkia konfliktin osapuolia avaamaan humanitaarisia käytäviä, jotta mahdollistetaan siviilien pakeneminen konfliktin tieltä ja autetaan heitä siinä sekä estetään siviilien jääminen vangeiksi Mosuliin ja heidän käyttämisensä Isis/Da´eshin ihmiskilpinä; vaatii myös mahdollistamaan turvan ja humanitaarisen avun sekä takaamaan siviilien avustamisen ja suojelemisen turvallisuusselvitysprosessin aikana kansallisten ja kansainvälisten normien mukaisesti etenkin sen varmistamiseksi, että perheitä ei eroteta tai lapsia aseteta vaaraan; vaatii myös perustamaan YK:n puolueettoman tarkkailujärjestelmän; kehottaa erityisesti ryhtymään kaikkiin varotoimiin sen varmistamiseksi, että lapsia ja heidän perheitään suojellaan pommituksilta, uhrien määrä minimoidaan ja siviili-infrastruktuuria ja varsinkin kouluja ja sairaaloita suojellaan;

12.  kehottaa kaikkia Isisiä/Da´eshia Irakin tasavallassa vastaan taistelevia kehittämään kestävän pitkän aikavälin osallistavan poliittisen yhteistyön ja vuoropuhelun, jotta voidaan luoda perusta radikaali- ja ääriliikkeistä vapaalle Irakille; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita, Isisin vastaista liittoutumaa, kansainvälistä yhteisöä ja kansainvälisiä toimijoita tekemään yhteistyötä Irakin tasavallan kansallisen hallituksen ja paikallisten hallitusten kanssa, jotta Niniven tasangolla, Tal Afarissa ja Sindžarissa voidaan saavuttaa kestävä turvallisuusratkaisu;

13.  kehottaa Euroopan unionia, Yhdistyneitä kansakuntia ja koko kansainvälistä yhteisöä tekemään yhteistyötä Irakin tasavallan kansallisen hallituksen ja alueellisten hallitusten kanssa valvottaessa kaikkien siirtymään joutuneiden irakilaisten sekä etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen uudelleenintegrointia;

14.  kehottaa EUH:ta, jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä antamaan käytännöllistä ja diplomaattista tukea alueen kestävälle ja osallistavalle konfliktin jälkeiselle rakenteelle ja viittaa erityisesti mahdollisuuteen, että alueen alkuperäiskansat tekevät poliittisen aloitteen autonomisesta provinssista, johon kuuluvat Niniven tasanko, Sindžar ja Tal Afar; toteaa jälleen, että uskontoon perustuvat avustusjärjestöt on otettava mukaan koordinoituun humanitaariseen toimintaan erityisesti siirtymään joutuneiden etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen tueksi;

15.  kannustaa unionia ja sen jäsenvaltioita sekä kansainvälistä yhteisöä antamaan teknistä tukea Irakin hallitukselle pantaessa täytäntöön päätös Niniven tasangon provinssin perustamisesta Irakin hallituksen 21. tammikuuta 2014 tekemän päätöksen mukaisesti ja kehottaa jatkamaan hajauttamista myös perustamalla provinssit Tal Afariin ja Sindžariin ja auttamalla uusia autonomisia provinssihallintoja saavuttamaan täyden potentiaalinsa;

16.  kehottaa EUH:ta tarjoamaan apuaan Kurdistanin aluehallinnon ja Irakin hallituksen kanssa käytävissä vapauttamisen jälkeisissä neuvotteluissa, jotta voidaan varmistaa, että alueen etniset vähemmistöryhmät, erityisesti kristityt (kaldealaiset, syyrialaisortodoksit ja assyrialaiset), jesidit, turkmeenit, šabakit ja kaka’it saavat lailliset oikeutensa ja että ne otetaan mukaan uuteen hallinnon rakenteeseen, jotta voidaan estää uusien konfliktien syttyminen;

17.  kehottaa unionin jäsenvaltioita yhteistyössä Irakin hallituksen kanssa lisäämään paikalliset turvallisuusjoukot tukeen oikeutettujen joukkojen luetteloon; katsoo, että paikallisten turvallisuusjoukkojen olisi käsitettävä paikalliset joukot, jotka ovat sitoutuneet suojelemaan haavoittuvia etnisiä ja uskonnollisia vähemmistöyhteisöjä Niniven tasangolla, Tal Afarissa, Sindžarissa ja muualla jihadisti-salafismin uhalta;

18.  muistuttaa, että siviilien henkien pelastaminen ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunnioittaminen on olennainen poliittinen kulmakivi sovinnon ja kehityksen saavuttamiseksi sekä ainoa keino kukistaa vihanpito ja jakolinjat; katsoo, että on olennaista olla lietsomatta enempää jännitteitä yhteisöjen välille ja luoda pohjaa vakaalle ja kukoistavalle Irakille;

19.  vaatii Irakin johtamaa sotilaallista liittoutumaa toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet Isisin/Da'eshin tekemien sotarikosten ja ihmisyyttä vastaan kohdistuneiden rikosten todisteiden säilyttämiseksi, jotta varmistetaan asettaminen vastuuseen;

20.  pitää erittäin tärkeänä tarjota oikea-aikaista ja tehokasta turvaa sellaisten aitojen turvareittien kautta, joilla suojelemista voidaan pitää yllä; toteaa, että turvaa voidaan tarjota vapautetuilla alueilla myös miinanraivauksen, oikeusvaltion palauttamisen sekä terveydenhuollon, sähkön ja koulutuksen kaltaisten peruspalvelujen kautta; varoittaa, että ääriliikkeiden toiminta voi käynnistyä uudelleen, jos peruspalveluja, turvallisuutta, pitkän aikavälin strategiaa perussyiden torjumiseksi ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevia toimia ei tarjota; kehottaa siksi perustamaan vahvan humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön verkoston, jotta varmistetaan avun katkeamattomuus humanitaarisesta avusta aina Irakin vakauttamiseen, sovintoon ja kehitykseen saakka;

21.  korostaa Mosulin merkitystä koko Irakille ja kehottaa turvaamaan vähemmistöjen edustuksen Mosulin uudessa hallinnossa; korostaa etnisille uskonnollisille vähemmistöille kuuluvaa oikeutta poliittiseen osallistumiseen sekä omistusoikeuksiensa palauttamiseen; kehottaa rauhanomaiseen yhteiseloon ja pyytää kunnioittamaan täysin niiden eri etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksia, jotka ovat historiallisesti olleet näkyvästi läsnä ja eläneet rauhanomaisesti rinnakkain erityisesti Sindžar-vuoristossa (jesidit), Niniven tasangolla (kaldealaiset, syyrialaiset ja assyrialaiset) Tel Afarissa (turkmeenit) ja osissa Kirkukin hallintoaluetta; kehottaa myös toimenpiteisiin siirtymään joutuneiden pakolaisten turvallisen paluun varmistamiseksi;

22.  kehottaa Irakin hallitusta unionin ja sen jäsenvaltioiden tuella tarjoamaan keinot miinanraivaukseen alueilla, joita Isis/Da´esh aikaisemmin miehitti, sekä tekemään yhteistyötä vähemmistöjä edustavien paikallisten neuvostojen kanssa, jotta turvataan toimiva koordinointi ja vältetään viivytykset, jotka estäisivät pakolaisten ja sisäisesti siirtymään joutuneiden paluun;

23.  korostaa, että myös Mosulin vapauttamisen jälkeen alueella ja sen ulkopuolella on jatkettava taistelua, etteivät islamistiset jihadistiset ideologiat ja Isisin/Da´eshin rikosten teologisena ja poliittisena yllykkeenä toimiva jihadisti-salafismi leviäisi edelleen; kehottaa unionin jäsenvaltioita vaatimaan, että Da´esh-taistelijoiden Irakissa, Syyriassa, Libyassa ja muualla toteuttamat kansanmurhat ja tekemät sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan viedään Kansainväliseen rikostuomioistuimeen;

24.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Irakin hallitukselle ja edustajien neuvostolle, Kurdistanin aluehallitukselle ja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0171.
(2)EUVL C 234, 28.6.2016, s. 25.
(3)EUVL C 310, 25.8.2016, s. 35.
(4)EUVL C 316, 30.8.2016, s. 113.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0051.


Toimittajien tilanne Turkissa
PDF 163kWORD 41k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. lokakuuta 2016 toimittajien tilanteesta Turkissa (2016/2935(RSP))
P8_TA(2016)0423RC-B8-1162/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Turkista ja erityisesti 15. tammikuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Ilmaisunvapaus Turkissa: toimittajien ja tiedotusvälineiden päälliköiden viimeaikaiset pidätykset ja tiedotusvälineiden järjestelmällinen painostus”(1),

–  ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Turkkia koskevasta vuoden 2015 kertomuksesta(2),

–  ottaa huomioon komission 10. marraskuuta 2015 antaman Turkkia koskevan vuoden 2015 kertomuksen (SWD(2015)0216),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin ja Euroopan naapuruuspolitiikasta ja laajentumisneuvotteluista vastaavan komission jäsenen Johannes Hahnin 16. heinäkuuta 2016 antaman yhteisen julkilausuman Turkin tilanteesta,

–  ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät Turkista,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan Federica Mogherinin ja komission jäsenen Johannes Hahnin 21. heinäkuuta 2016 antaman julkilausuman Turkkiin julistetusta poikkeustilasta,

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2016 käydyn EU:n ja Turkin välisen korkean tason poliittisen vuoropuhelun,

–  toteaa, että oikeusvaltion periaatteiden, myös sananvapauden, kunnioittaminen, kuuluu EU:n keskeisiin arvoihin,

–  ottaa huomioon ilmaisunvapautta koskevan oikeuden, joka on vahvistettu Euroopan ihmisoikeussopimuksessa sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa, joiden sopimusvaltio Turkki on,

–  ottaa huomioon Venetsian komission 106. täysistunnossaan (Venetsia 11.–12. maaliskuuta 2016) hyväksymät Turkin rikoslain 216, 299, 301 ja 314 pykälää koskevaan lausuntoon sisältyvät suositukset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että Turkissa tehtiin 15. heinäkuuta 2016 vallankaappausyritys, jossa kuoli yli 250 ihmistä ja loukkaantui yli 2 100;

B.  toteaa, että demokratian puolustaminen sitoutuen täysipainoisesti ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltion periaatteeseen on tärkeää ja että on yhtä tärkeää, että EU, Euroopan neuvosto ja Turkki tekevät tässä asiassa yhteistyötä; toteaa, että Turkki on unionin keskeinen kumppani;

C.  toteaa, että Euroopan journalistiliiton ja Turkin toimittajayhdistyksen mukaan Turkin poliisi on pidättänyt 15. heinäkuuta 2016 tehdyn vallankaappausyrityksen jälkeen ainakin 99 toimittajaa ja kirjailijaa ja että useimpia vastaan ei ole toistaiseksi nostettu syytteitä, mikä tarkoittaa, että 20. lokakuuta 2016 maassa oli pidätettynä vähintään 130 media-alan työntekijää ja syiden arvellaan liittyvän sananvapauden käyttämiseen; ottaa huomioon, että 15. heinäkuuta 2016 jälkeen pidätetyistä toimittajista 64 on vapautettu; toteaa, että vangituilta toimittajilta on evätty oikeus tavata asianajaja ja että heitä pidetään epäinhimillisissä oloissa, joissa heitä uhkaillaan ja kohdellaan huonosti; panee merkille epäilyt siitä, että lakkautetun Özgür Gündem -päivälehden päätoimittajia Bilir Kayaa ja Inan Kizilkayaa on kidutettu vankilassa;

D.  ottaa huomioon, että tiedotusvälineille asetetut rajoitukset ja toimittajiin kohdistuva painostus olivat huomattavia jo ennen epäonnistunutta vallankaappausyritystä; toteaa, että Committee to Protect Journalists -järjestön mukaan Turkin viranomaiset ovat vallankaappausyrityksen jälkeen sulkeneet yli sadan yleisradioyrityksen, sanomalehden, aikakauslehden, kustantamon ja jakeluyhtiön toimitilat ja että yli 2 300 toimittajaa ja media-alan työntekijää on menettänyt työpaikkansa; toteaa, että ainakin 330 toimittajalta on peruttu akkreditointi;

E.  toteaa, että pidätettyjen toimittajien joukossa ovat muun muassa tunnettu kirjailija Asli Erdoğan, joka toimi myös sittemmin lakkautetun kurdien Özgür Gündem -päivälehden asiantuntijalautakunnan jäsenenä ja kolumnistina, sekä tutkija ja kolumnisti Mehmet Altan ja tämän veli Ahmet Altan, joka on kirjailija ja Taraf-viikkolehden entinen päätoimittaja;

F.  ottaa huomioon, että Human Rights Watch -järjestön mukaan monet näistä oikeustoimista on toteutettu ilman mitään todisteita syytettyjen osallistumisesta epäonnistuneeseen vallankaappausyritykseen; katsoo, että oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on taattava ja että tiedotusvälineitä koskevien tapausten käsittely oikeusjärjestelmässä on osoittanut, että käsittely ei ole puolueetonta eikä riippumatonta;

1.  tuomitsee voimakkaasti Turkissa 15. heinäkuuta 2016 tapahtuneen vallankaappausyrityksen; tukee Turkin legitiimejä instituutioita; pitää valitettavana uhrien suurta määrää; ilmaisee myötätuntonsa uhreille ja heidän omaisilleen;

2.  on tietoinen Turkin hallituksen oikeudesta ja vastuusta reagoida vallankaappausyritykseen; korostaa kuitenkin, että epäonnistunutta sotilasvallankaappausta ei voida käyttää tekosyynä sille, että Turkin hallitus vaientaa legitiimiä ja rauhanomaista oppositiota ja estää kohtuuttomin ja laittomin keinoin ja toimin toimittajia ja tiedotusvälineitä harjoittamasta rauhanomaisesti sananvapauttaan;

3.  kehottaa Turkin viranomaisia vapauttamaan vangitut toimittajat ja media-alan työntekijät, mikäli näitä vastaan ei ole vakuuttavaa näyttöä rikollisesta toiminnasta; toteaa, että näihin kuuluu tunnettuja toimittajia, kuten Nazli Ilicak, Sahin Alpay, Asli Erdoğan, Murat Aksoy, Ahmet Altan ja Mehmet Altan; tähdentää, että toimittajia ei saisi pidättää uutisoinnin sisällön tai väitettyjen kytkösten perusteella, mukaan luettuina tapaukset, joissa toimittajia vastaan on nostettu syytteitä, ja korostaa, että on varmistettava tutkintavankeuden pysyminen poikkeuksena;

4.  muistuttaa, että vapaa ja moniarvoinen lehdistö on olennainen osa demokratiaa, kuten myös oikeudenmukainen oikeudenkäynti, syyttömyysolettama ja oikeuslaitoksen riippumattomuus; muistuttaa Turkin viranomaisia siitä, että on noudatettava hyvin suurta varovaisuutta toimittaessa tiedotusvälineiden ja toimittajien kanssa, koska sananvapaus ja tiedotusvälineiden vapaus ovat keskeisiä demokraattisen ja avoimen yhteiskunnan toiminnassa;

5.  pitää valitettavana, että poikkeustilan aikana sovellettavia säännöksiä on käytetty myös ulkomaille paenneiden tai piilossa pysyttelevien toimittajien perheenjäsenten häiritsemiseen esimerkiksi peruuttamalla heidän passinsa tai pidättämällä heidät väliaikaisesti syytettyjen sijasta;

6.  on erittäin huolissaan siitä, että maassa on suljettu yli 150 tiedotusvälinettä; edellyttää, että nämä tiedotusvälineet saavat jatkaa toimintaansa, niiden riippumattomuus palautetaan ja irtisanotut työntekijät otetaan takaisin töihin asianmukaista prosessia soveltaen; kehottaa Turkin viranomaisia lopettamaan rikoslain säännösten väärinkäytön, jossa yksityisten mediaorganisaatioiden johtokuntiin nimitetään edunvalvojia, ja riippumattomien uutistoimistojen toimintaan puuttumisen, mukaan lukien puuttuminen toimituksellisiin päätöksiin, toimittajien ja päätoimittajien erottamiset sekä arvostelua esittävien uutistoimistojen ja toimittajien painostaminen ja pelottelu; tuomitsee Turkin viranomaisten yritykset pelotella ulkomaisia kirjeenvaihtajia ja karkottaa heidät maasta;

7.  kehottaa Turkin hallitusta kaventamaan poikkeustilatoimien soveltamisalaa, jotta niitä ei voida enää käyttää sananvapauden tukahduttamiseen; korostaa, että väitettyä osallistumista vallankaappausyritykseen koskevat tutkimukset olisi toteutettava oikeudenmukaisesti, puolueettomasti ja vakuuttavien todisteiden pohjalta eikä pelkästään yhteyksien perusteella, koska viimeksi mainittu saattaa johtaa kollektiiviseen rangaistukseen;

8.  tähdentää, että Turkkiin kohdistuu todellinen terrorismin uhka; toteaa kuitenkin jälleen kerran, että maan väljästi määriteltyä terrorisminvastaista lainsäädäntöä ei saisi käyttää sananvapauttaan käyttävien toimittajien rankaisemiseen; kehottaa panemaan kiireesti täytäntöön Venetsian komission maaliskuussa 2016 antamat suositukset ja uudistamaan nykyisen terrorismin vastaisen lainsäädännön;

9.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja jäsenvaltioita seuraamaan edelleen tiiviisti poikkeustilasta aiheutuvia käytännön seurauksia ja varmistamaan, että toimittajia vastaan käynnistettyjä kaikkia oikeudenkäyntejä seurataan;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä Turkin presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

(1)EUVL C 300, 18.8.2016, s. 45.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0133.


Ydinturva ja asesulku
PDF 182kWORD 46k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. lokakuuta 2016 ydinturvasta ja asesulusta (2016/2936(RSP))
P8_TA(2016)0424RC-B8-1122/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 17. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssin suosituksista joukkotuhoaseettoman vyöhykkeen perustamisesta Lähi-itään(1),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ydinsulkusopimuksesta(2),

–  ottaa huomioon aseiden leviämisen estämistä ja aseriisuntaa koskevat EU:n seminaarit sekä EU:n asesulkukonsortion säännölliset kokoukset,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen EU:n strategian,

–  ottaa huomioon, ettei vuonna 2015 järjestetyssä ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssissa päästy sopimukseen päätösasiakirjasta,

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmät ydinsulkusopimuksen osapuolten yhdeksännestä tarkistuskonferenssista (8079/15),

–  ottaa huomioon Washingtonissa keväällä 2016 järjestetyssä ydinturvahuippukokouksessa hyväksytyt asiakirjat,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2310 (2016) täydellistä ydinkoekieltoa koskevan sopimuksen 20-vuotispäivästä,

–  ottaa huomioon Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen vuonna 2016 yksimielisesti hyväksymän Tbilisin julistuksen,

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2011 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 66/61 ydinaseettoman vyöhykkeen perustamisesta Lähi-idän alueelle,

–  ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/422/YUTP Lähi-idän ydinaseettoman ja joukkotuhoaseettoman vyöhykkeen perustamiseen johtavan prosessin tukemisesta(3),

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2015 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 70/33 monenvälisen ydinaseriisunnan edistämisestä sekä YK:n avoimen työryhmän (OEWG) 19. elokuuta 2016 hyväksytyn raportin YK:n yleiskokoukselle (A/71/371),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  panee merkille, että globaali turvallisuusympäristö ja varsinkin EU:n turvallisuusympäristö on heikentynyt merkittävästi, siitä on tullut epävakaampi, epävarmempi ja vähemmän ennustettava; toteaa, että uhkat ovat tavanomaisia, uusia ja hybridiuhkia ja niitä aiheuttavat sekä valtiolliset että muut kuin valtiolliset toimijat;

B.  toteaa, että kansainvälistä rauhaa, turvallisuutta ja vakautta uhkaa vakavasti monenlainen kehitys, kuten suhteiden huononeminen ydinasevaltioiden, esimerkiksi Venäjän federaation ja Yhdysvaltojen sekä Intian ja Pakistanin välillä, samoin kuin Pohjois-Korean ydinasevalmiuksien kasvaminen;

C.  toteaa, että biologisten ja kemiallisten joukkotuhoaseiden leviäminen minimoidaan ja pysäytetään vähitellen , kun pannaan kansainvälisellä tasolla tehokkaasti täytäntöön vuoden 1972 biologisia ja toksiiniaseita koskeva yleissopimus (BTWC) sekä kemiallisia aseita koskeva yleissopimus (CWC); toteaa kuitenkin, että ydinjoukkotuhoaseiden ja niiden maaliinsaattamisjärjestelmien leviäminen muodostaa edelleen yhden vakavimmista huolenaiheista maailmanlaajuiselle yhteisölle;

D.  ottaa huomioon, että tammikuussa 2016 yhdeksällä valtiolla – Yhdysvallat, Venäjä, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Kiina, Intia, Pakistan, Israel ja Korean demokraattinen kansantasavalta – oli hallussaan yhteensä noin 15 395 ydinasetta, kun vuonna 2015 ydinaseita oli noin 15 850;

E.  pitää ensisijaisen tärkeänä estää terroristeja tai uusia valtioita saamasta haltuunsa ydinaseita ja käyttämästä niitä, vähentää kaikkia ydinasearsenaaleja ja hävittää ne sekä siirtyä kohti ydinaseetonta maailmaa;

F.  huomauttaa, että ydinaseettomia vyöhykkeitä koskevia sopimuksia on jo tehty tietyillä muilla maailman alueilla, kuten Latinalaisessa Amerikassa ja Karibian valtioissa, eteläisen Tyynenmeren alueella, Kaakkois-Aasiassa, Afrikassa ja Keski-Aasiassa;

G.  panee merkille, että ydinsulkusopimuksen vuoden 2010 tarkistuskonferenssissa painotettiin jälleen ydinaseiden humanitaarista vaikutusta, jonka Norjan, Meksikon ja Itävallan hallitukset nostivat esiin peräkkäisissä ydinaseiden humanitaarista vaikutusta käsitelleissä konferensseissa sekä laatimissaan kertomuksissa; toteaa, että samaa kysymystä korostettiin Itävallan alulle panemassa kansainvälisessä humanitaarisessa sitoumuksessa, joka esitettiin ydinsulkusopimuksen vuoden 2015 tarkistuskonferenssissa ja jota 127 YK:n jäsenvaltiota on kannattanut;

H.  toteaa, että on vahvistettava edelleen keskeisiä leviämisen estämisen ja aseriisunnan tavoitteita, jotka sisältyvät ydinsulkusopimuksen kolmeen pilariin (leviämisen estäminen, aseriisunta ja yhteistyö ydinenergian rauhanomaisen käytön alalla); ottaa huomioon, että ydinsulkusopimuksen allekirjoittaneet ydinasevaltiot ovat nykyaikaistamassa ja parantamassa ydinasearsenaalejaan ja viivyttämässä toimia ydinasearsenaaliensa vähentämiseksi tai hävittämiseksi ja ydinasepelotteeseen perustuvasta sotilasdoktriinista luopumiseksi;

I.  toteaa, että siviilikäyttöön tarkoitetun fissiomateriaalin turvallisuuden suhteen on saavutettu muodollisesti edistystä ydinturvaa käsittelevissä huippukokouksissa, jotka on järjestetty ydinsulkusopimuksen ulkopuolisena täydentävänä prosessina ja jotka ovat auttaneet vahvistamaan ydinsulkusopimusta lisäämällä sen aseiden leviämisen estämistä koskevan osan uskottavuutta; katsoo kuitenkin, että Venäjän viimeaikainen kieltäytyminen yhteistyöstä ja sen suhteiden huononeminen Yhdysvaltioihin vaarantaa lisätoimet, joilla pyritään fissiomateriaalin turvaamiseen ja tällaisen materiaalin vähentämiseen;

J.  ottaa huomioon, että yleissopimus ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista on ydinaineiden turvajärjestelyjä koskeva oikeudellisesti sitova kansainvälinen väline, jossa määrätään toimista ydinaineeseen liittyvien rikosten ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi ja rankaisemiseksi;

K.  ottaa huomioon, että Venäjä ja Yhdysvallat panevat edelleen täytäntöön START-sopimusta, jonka voimassaolo päättyy vuonna 2021, elleivät molemmat osapuolet jatka sitä; panee merkille Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman Berliinissä 2013 pitämässä puheessa esittämän ydinkärkien vähentämistä koskevan merkittävän ehdotuksen, jonka hän toisti Washingtonissa vuonna 2016; ottaa huomioon, ettei Venäjän federaatio ole suhtautunut samalla tavalla tällaisiin avauksiin neuvottelujen käynnistämiseksi uutta START-sopimusta seuraavasta jatkosopimuksesta eikä uuden START-sopimuksen seuraajasta ole vielä neuvoteltu niin, että olisi käsitelty ei-strategisten ja strategisten ydinaseiden vähentämistä ja viime kädessä niiden hävittämistä;

L.  ottaa huomioon, että ydinaseiden koeräjäytykset ja/tai kaikki muut ydinräjäytykset uhkaavat kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta ja heikentävät aseriisuntaa ja leviämisen estämistä koskevaa maailmanlaajuista järjestelyä; ottaa huomioon, että täydellistä ydinkoekieltoa koskeva sopimus on kaikkein tehokkain tapa kieltää ydinasekokeet; ottaa huomioon, että vuonna 2016 tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun täydellistä ydinkoekieltoa koskeva sopimus avattiin allekirjoituksia varten 24. syyskuuta 1996;

M.  ottaa huomioon, että kaikista yrityksistä huolimatta Lähi-idän ydinaseettoman ja joukkotuhoaseettoman vyöhykkeen perustamiskonferenssia ei ole saatu kutsuttua koolle joulukuuhun 2012 mennessä ydinsulkusopimuksen sopimusvaltioiden vuoden 2010 tarkistuskonferenssin yhteydessä saavuttaman yksimielisyyden mukaisesti;

N.  toteaa, että NATOn vuoden 2010 strateginen konsepti sekä vuonna 2012 tehty pelotevaikutusta ja puolustusta koskeva selvitys velvoittavat NATOa luomaan ydinaseettoman maailman mahdollistavat olosuhteet; toteaa, että NATOn ydinaseiden jakamisen ja kahdenvälisten sopimusten nojalla viiteen NATO-maahan, jotka eivät ole ydinasevaltioita (Belgia, Saksa, Italia, Alankomaat ja Turkki), on edelleen NATOn nykyisen politiikan mukaisesti sijoitettuina 150–200 Yhdysvaltojen lyhyen kantaman vapaasti pudotettavaa ydinpommia, jotka katsotaan taktisiksi tai substrategisiksi ydinaseiksi;

O.  toteaa, että Yhdysvaltojen Turkkiin sijoittamien ydinaseiden turvallisuuteen ja varmuuteen kiinnitetään nyt aikaisempaa enemmän huomiota ja että tähän on syynä Syyrian konflikti, joka sijoittuu lähelle Incirlikin lentotukikohtaa, ja 15. heinäkuuta 2016 tehdyn epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeiset tapahtumat Incirlikin lentotukikohdan läheisyydessä ja itse lentotukikohdassa;

P.  ottaa huomioon, että 5. joulukuuta 2015 tuli kuluneeksi 20 vuotta Budapestin muistion allekirjoittamisesta; ottaa huomioon, että Ukraina on noudattanut kaikkia sen määräyksiä ja ryhtynyt ennakoiviin toimiin ydinaseriisunnassa ja ydinaseiden leviämisen estämisessä toisin kuin Venäjän federaatio, joka on rikkonut omia sitoumuksiaan miehittämällä osan Ukrainan alueesta (Krim) ja käynnistämällä aseellisen hyökkäyksen Itä-Ukrainassa; katsoo, että tämä on luonut vaarallisen ennakkotapauksen, koska maa, joka oli taannut Ukrainan turvallisuuden vastineena maan päätökselle liittyä ydinsulkusopimukseen ydinaseettomana valtiona, rikkoi sen itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta; katsoo, että tämä heikensi vakavasti negatiivisten turvatakuiden uskottavuutta sekä vahingoitti yleisesti ydinasevaltion tarjoamien negatiivisten turvatakuiden välinettä ja ydinsulkusopimusta sekä ajatusta maailmanlaajuisen ydinaseriisunnan ja leviämisen estämisen edistämisestä kansainvälisen oikeuden ja monenvälisten sopimusten pohjalta; on erittäin huolestunut korkeiden venäläisviranomaisten uhkaavaan sävyyn esittämistä lausunnoista, joiden mukaan Venäjällä on oikeus sijoittaa ydinaseita Krimille ja hallita niitä, koska tällä olisi maailmanlaajuisia seurauksia; on huolissaan Venäjän uudesta, joulukuussa 2014 käyttöön otetusta sotilasopista, jonka mukaan ydinaseita voidaan käyttää sellaista valtiota vastaan, jolla niitä ei ole;

Q.  ottaa huomioon, että Venäjä on sijoittanut ydiniskuun kykeneviä lyhyen kantaman Iskander-ohjuksia Kaliningradiin ja järjestää harjoituksia ja ylilentoja, joissa käytetään ydiniskuun kykeneviä järjestelmiä; ottaa huomioon Venäjän johdon lausunnot ydinpelotteen tärkeydestä ja Venäjän päätöksen keskeyttää Yhdysvaltain kanssa vuonna 2000 tehdyn plutoniumin hävittämistä ja käsittelyä koskevan sopimus, mikä on lisännyt huolta siitä, että Venäjä luottaa entistä enemmän ydinaseisiin;

R.  ottaa huomioon, että unionilla on keskeinen rooli Iranin kanssa tehdyn yhteisen kattavan toimintasuunnitelman osapuolena ja rooli sopimuksen täytäntöönpanoa valvovan yhteisen komission täysjäsenenä;

S.  ottaa huomioon, että Korean demokraattinen kansantasavalta suoritti 9. syyskuuta 2016 viidennen ydinkokeensa vain joitakin kuukausia 6. tammikuuta 2016 tehdyn kokeen jälkeen; ottaa huomioon, että tämä ydinkoe, jonka Korean demokraattinen kansantasavalta väitti olleen ”onnistunut vetypommitesti”, rikkoo selkeästi maalla YK:n turvallisuusneuvoston mukaisesti olevia kansainvälisiä velvoitteita ja Koreoiden välistä vuoden 1992 ydinaseettomuusjulistusta, jonka mukaan kumpikaan Korea ei kehitä tai pidä hallussaan ydinaseita; katsoo, että kaikkien joukkotuhoaseiden mutta erityisesti ydinaseiden ja niiden maalinsaattamisjärjestelmien leviäminen on uhka kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle; ottaa huomioon, että Korean demokraattinen kansantasavalta ilmoitti vuonna 2003 vetäytyvänsä ydinsulkusopimuksesta, se on suorittanut ydinkokeita vuodesta 2006 ja ilmoitti vuonna 2009 virallisesti kehittäneensä ydinaseen pelotteeksi, mikä merkitsee sitä, että Korean demokraattisen kansantasavallan naapureilleen Kaakkois-Aasiassa sekä alueelliselle ja kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle muodostama uhka on voimistunut;

T.  ottaa huomioon, että Euroopan vuoden 2003 turvallisuusstrategiassa todettiin, että joukkotuhoaseiden leviäminen voi muodostaa suurimman uhan turvallisuudellemme, mukaan luettuna joukkotuhoaseita koskevan kilpavarustelun mahdollisuus, ja että unioni on sitoutunut siihen, että monenvälisiä sopimusjärjestelyjä noudatetaan yleismaailmallisesti ja että sopimuksia ja niiden todentamissäännöksiä vahvistetaan; ottaa huomioon, että EU:n vuoden 2016 globaalistrategiassa ei mainita joukkotuhoaseita, leviämisen estämistä eikä asevalvontaa;

U.  ottaa huomioon, että unioni ei ydinsulkusopimuksen vuoden 2015 tarkistuskonferenssiin valmistautumisen yhteydessä valitettavasti pystynyt sopimaan yhteisestä kannasta ydinaseriisuntaan ja tunnusti ensimmäistä kertaa, että ydinaseiden seurauksista esitettiin ”erilaisia näkemyksiä”; toteaa, että tarkistuskonferenssissa ei pystytty hyväksymään loppuasiakirjaa, koska konferenssissa oltiin eri mieltä alueellisista pyrkimyksistä luoda joukkotuhoaseeton vyöhyke Lähi-itään;

V.  ottaa huomioon, että unioni on sitoutunut hyödyntämään kaikkia käytettävissään olevia asianmukaisia välineitä, jotta voidaan ehkäistä, estää, pysäyttää ja mahdollisuuksien mukaan lakkauttaa ydinaseiden leviämistä edistäviä maailmanlaajuisesti huolestuttavia ohjelmia, mikä on todettu selkeästi Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymässä joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisessa EU:n strategiassa; katsoo, että tämä on mahdollistanut aseiden leviämisen estämistä käsittelevien eurooppalaisten ajatushautomoiden entistä syvemmän yhteistyön osana asesulkukonsortiumia;

W.  katsoo, että on tärkeää tukea ja vahvistaa kansalaisyhteiskunnan avointa osallistumista tähän kansainväliseen prosessiin;

1.  ilmaisee syvän huolensa turvallisuusympäristön huononemisesta Euroopan unionin naapurialueilla ja muualla maailmassa, sillä tämä voi johtaa siihen, että ydinaseita ryhdytään käyttämään uudelleen aktiivisena pelotteena, ne saattavat levitä valtiollisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden keskuudessa eikä tehokkaita aseriisuntaan ja aseiden leviämisen estämiseen liittyviä toimia toteuteta;

2.  kehottaa kaikkia ydinasevaltioita toteuttamaan konkreettisia väliaikaisia toimia ydinaseiden räjäytysriskin pienentämiseksi, mukaan luettuina ydinaseiden valmiusasteen alentaminen ja ydinaseiden siirto käyttövalmiudesta varastoon, ydinaseilla sotilasdoktriinissa olevan merkityksen vähentäminen ja kaikentyyppisten ydinaseiden nopea vähentäminen;

3.  on hyvin huolissaan keskipitkän matkan ydinaseita (INF) koskevan sopimuksen mahdollisesta rikkomisesta;

4.  on hyvin huolissaan siitä, että Venäjän asenne on lisännyt ydinaseisiin liittyviä uhkia, joilla on vaikutusta turvallisuuteen, vakauteen ja ennustettavuuteen maailmanlaajuisesti, ja siitä, että Venäjän suhteet Natoon ovat huonontuneet, mihin liittyy keskipitkän matkan ydinaseita (INF) koskevan sopimuksen mahdollinen rikkominen, lausunnot, jotka osoittavat yhä suurempaa valmiutta ydinaseiden käyttämiseen, sekä lausunnot, jotka osoittavat ydinaseiden mahdollisen käyttämisen harkintaa uusilla alueilla Euroopassa; kiinnittää huomioita Venäjän sotaharjoituksiin, joissa simuloidaan ydinaseiden käyttöä Puolaa vastaan, ja ilmaisee syvän huolestumisensa siitä, että ydiniskuun kykeneviä Iskander-ohjusjärjestelmiä on siirretty Kaliningradin alueelle, jonka naapureita unionin jäsenvaltiot Puola ja Liettua ovat; muistuttaa, että Kansainvälinen tuomioistuimen totesi vuonna 1996 antamassaan neuvoa-antavassa päätöksessä, että voimassa olevan kansainvälisen oikeuden mukaan se ei voi tehdä lopullista johtopäätöstä ydinaseiden käytön laillisuudesta tai laittomuudesta sellaisen valtion osalta, joka on äärimmäisessä itsepuolustustilanteessa;

5.  tukee vuoden 2016 ydinturvahuippukokousta, jossa tunnustettiin, että ydinmateriaalin laiton kauppa ja käyttö muodostaa välittömän ja vakavan uhkan koko maailman turvallisuudelle; odottaa, että toteutetaan kaiken asemateriaalin täydellinen jäljittäminen ja fyysinen turvaaminen;

6.  pitää myönteisenä, että Yhdistyneiden kansakuntien avoin työryhmä on saattanut loppuun työnsä ydinaseriisuntaa koskevien monenvälisten neuvottelujen (OWEG) edistämisessä Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselman 70/33 mukaisesti; pitää myönteisenä OEWGin loppukertomukseen (A/71/371) sisältynyttä Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen suositusta, joka hyväksyttiin laajalla tuella 19. elokuuta 2016 ja jonka mukaan vuonna 2017 kutsutaan koolle kaikille valtioille avoin konferenssi neuvottelemaan ydinaseiden kieltämistä koskevasta oikeudellisesti sitovasta välineestä, jolla pyritään niiden täydelliseen hävittämiseen; katsoo, että tämä vahvistaa ydinsulkusopimukseen sisältyviä leviämisen estämisen ja aseriisunnan tavoitteita ja velvoitteita ja auttaa luomaan edellytykset globaalille turvallisuudelle ja ydinaseettomalle maailmalle;

7.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan tällaisen konferenssin koollekutsumista vuonna 2017 ja osallistumaan siihen liittyviin toimiin rakentavasti; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa Federica Mogherinia ja Euroopan ulkosuhdehallintoa osallistumaan rakentavasti vuoden 2017 neuvottelukonferenssin toimintaan;

8.  palauttaa mieleen, että täydellistä ydinkoekieltoa koskeva sopimus avattiin allekirjoitettavaksi 20 vuotta sitten 24. syyskuuta 1996, ja korostaa, että yleismaailmallinen ja kansainvälisesti ja tehokkaasti todennettava koekieltosopimus on tehokkain tapa kieltää ydinaseiden koeräjäytykset ja kaikki muut ydinräjäytykset;

9.  kehottaa täydellistä ydinkoekieltoa koskevan sopimuksen liitteessä II jäljellä olevia valtioita, joiden ratifiointia sopimuksen voimaatulo edellyttää, allekirjoittamaan ja/tai ratifioimaan sopimuksen entistä pikaisemmin, jotta tälle tärkeälle kansainväliselle välineelle saataisiin viipymättä täysi oikeusvaikutus; pitää tässä suhteessa myönteisenä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2310 (2016) hyväksymistä;

10.  arvostaa täydellistä ydinkoekieltoa koskevan sopimuksen valmistelutoimikunnan aikaansaamaa merkittävää edistystä, kun se on saanut valmiiksi tehokkaan kansainvälisen valvontajärjestelmänsä ja käyttää sitä, mikä edistää ilman sopimuksen voimaantuloakin alueellista vakautta merkittävänä luottamusta lisäävänä toimena ja vahvistaa ydinaseiden leviämisen torjumista ja aseriisuntaa ja tuo valtioille uusia tieteellisiä ja siviilialan hyötyjä; on vakuuttunut siitä, että täydellistä ydinkoekieltoa koskevan sopimuksen valmistelutoimikunta turvautuu jatkossakin valtioiden antamaan rahoitukseen valvontajärjestelmän toiminnan jatkamiseksi;

11.  pitää valitettavana, että – toisin kuin toivottiin – ydinaseet ovat palaamassa ydinasevaltioiden strategisiin suunnitelmiin; kehottaa syventämään vuoropuhelua kaikkien ydinasevaltioiden kanssa ydinkärkien varastojen asteittaiseen pienentämiseen tähtäävien yhteisten tavoitteiden edistämiseksi; tukee erityisesti Yhdysvaltain ja Venäjän toimia sijoitettujen ydinaseidensa vähentämiseksi uudessa START-sopimuksessa sovitulla tavalla;

12.  pitää valitettavana, että uuden START-sopimuksen tultua voimaan vuonna 2011 ei ole käyty muita neuvotteluja sijoitettujen ja sijoittamattomien ydinkärkien pikaisesti tarvittavasta vähentämisestä eikä Yhdysvaltojen ja Venäjän federaation aiemmin sopimista toimista, joiden avulla vähennetään lyhyen matkan ydinaseita ja taktisia ydinaseita, joita pidetään substrategisina tai ei-strategisina ydinaseina, tai hävitetään ne;

13.  toteaa, että lyhyen kantaman, taktisten ja tiettyjen substrategisten ydinkärkien vastavuoroinen ja samanaikainen poistaminen Euroopan alueelta voisi auttaa saavuttamaan edellytykset uusien ydinaseettomien vyöhykkeiden perustamiselle, mikä auttaisi täyttämään ydinsulkusopimukseen sisältyvät asesulku- ja aseriisuntavelvoitteet luoden samalla ennakkotapauksen ydinaseriisunnan jatkamista varten;

14.  pitää ydinaseettomien vyöhykkeiden perustamista positiivisena askeleena kohti ydinaseetonta maailmaa; katsoo tältä osin, että Lähi-itään perustettava vapaaehtoisesti sovittuihin menettelyihin perustuva ydinaseeton vyöhyke olisi perusedellytys sille, että alueella voidaan saavuttaa kestävä ja kattava rauha; on tässä yhteydessä erittäin pettynyt siihen, että ydinsulkusopimukseen perustuvaa vuoden 2012 konferenssia joukkotuhoaseettoman vyöhykkeen perustamisesta Lähi-itään ei ole onnistuttu järjestämään;

15.  tukee lisäponnisteluja Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n toimivallan lujittamiseksi, mukaan luettuna IAEA:n ydinmateriaalivalvontasopimusten lisäpöytäkirjojen soveltamisen laajentaminen ja muu toiminta luottamusta lisäävien toimenpiteiden toteuttamiseksi; pyrkii varmistamaan, että kyseisellä järjestöllä on käytössään riittävät resurssit, jotta se voi täyttää keskeisen tehtävänsä eli ydinvoima-alan toimintojen turvaamisen; kehottaa etenemään vuoden ydinsulkusopimusta käsittelevän vuoden 2017 valmistelukomitean ja vuonna 2018 pidettävän ydinaseriisuntaa käsittelevän korkean tason konferenssin järjestämisessä;

16.  panee tyytyväisenä merkille P5+1-valtioiden ja Iranin välillä aikaansaadun sopimuksen Iranin ydinaseita koskevista tavoitteista ja kannustaa molempia osapuolia jatkamaan yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa yhteisen kattavan toimintasuunnitelman täysimääräinen täytäntöönpano; katsoo, että yhteinen kattava toimintasuunnitelma, joka tunnetaan myös Iranin ydinsopimuksena, oli merkittävä saavutus monenväliselle diplomatialle ja erityisesti eurooppalaiselle diplomatialle ja että sen avulla voidaan parantaa huomattavasti EU:n ja Iranin suhteita sekä edistää koko alueen vakautta; katsoo, että sopimuksen tinkimättömän ja täysimääräisen täytäntöönpanon varmistaminen on nyt kaikkien osapuolten vastuulla; pitää myönteisenä, että on perustettu yhteinen komissio, jossa ovat edustettuina Iran ja E3/EU+3 (Kiina, Ranska, Saksa, Venäjän federaatio, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat) yhdessä varapuheenjohtajan / korkean edustajan kanssa; tukee täysin varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tämän toimiessa ydinsopimuksella perustetun yhteisen komission koordinaattorina ja katsoo, että ydinsopimuksen tiukka ja täysimääräinen täytäntöönpano on äärimmäisen tärkeää;

17.  tuomitsee Korean demokraattisen kansantasavallan viimeisimet ydinkokeet ja sen, että maa on torjunut lukuisia YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia, mukaan luettuna viimeisin 2. maaliskuuta 2016 annettu päätöslauselma (2070); kehottaa Korean demokraattista kansantasavaltaa pidättymään uusista provokaatioista luopumalla ydinohjelmastaan ja ballististen ohjusten ohjelmastaan täydellisesti, todennettavasti ja peruuttamattomasti, lopettamaan kaikki niihin liittyvät toimet ja noudattamaan välittömästi kaikkia kansainvälisiä velvoitteitaan, mukaan luettuina YK:n turvallisuusneuvoston ja IAEA:n hallintoneuvoston päätöslauselmat sekä muut kansainväliset aseidenriisunta- ja asesulkunormit, ja palaamaan neuvottelupöytään; kehottaa Korean demokraattista kansantasavaltaa allekirjoittamaan ja ratifioimaan täydellisen ydinkoekieltosopimuksen viipymättä; vahvistaa halunsa ratkaista Korean demokraattisen kansantasavallan ydinasekysymykset diplomaattisesti ja poliittisesti ja tukee kuuden osapuolen neuvottelujen jatkamista; kehottaa Kiinaa lisäämään painostustaan Korean demokraattista tasavaltaa kohtaan;

18.  pitää myönteisenä joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevien lausekkeiden sisällyttämistä EU:n ja kolmansien maiden sopimuksiin ja toimintasuunnitelmiin; korostaa, että EU:n kaikkien kumppanimaiden on pantava täytäntöön kaikki nämä toimet poikkeuksitta;

19.  pitää EU:n globaalistrategian esittelyä tervetulleena ja kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa seurantatoimena päivittämään ja laajentamaan vuonna 2003 laadittua joukkotuhoaseiden vastaista unionin strategiaa ja vuoden 2009 uusia toimintalinjoja sekä ottamaan edellä kuvatut kysymykset ja ohjelmat huomioon, jotta unionista voidaan tehdä kantava voima vahvistettaessa ja edistettäessä monenvälisiä ydinaseriisunta- ja asesulkusopimuksia;

20.  pitää myönteisenä näiden asioiden säännöllistä pohtimista EU:n asesulkukonsortiossa ja muissa kansalaisyhteiskunnan järjestöissä ja ajatushautomoissa ja kehottaa EU:n asesulkukonsortiota, jota ohjaavat EU:n pääneuvonantaja sekä aseiden leviämisen estämisen ja aseistariisunnan alan erikoislähettiläs, laajentamaan esityslistaansa ja sisällyttämään siihen aseriisuntakysymykset;

21.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman jäsenvaltioille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, YK:n pääsihteerille, YK:n aseriisuntavaltuutetulle, täydellisen ydinkoekieltosopimuksen järjestölle ja IAEA:n pääjohtajalle sekä YK:n turvallisuusneuvoston viiden pysyvän jäsenen parlamenteille.

(1)EUVL C 440, 30.12.2015, s. 97.
(2)EUVL C 349 E, 22.12.2010, s. 77.
(3)EUVL L 196, 24.7.2012, s. 67.


Eurooppalainen vapaaehtoispalvelu
PDF 168kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. lokakuuta 2016 eurooppalaisesta vapaaehtoispalvelusta ja vapaaehtoistyön edistämisestä Euroopassa (2016/2872(RSP))
P8_TA(2016)0425RC-B8-1126/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2009 annetun neuvoston päätöksen aktiivista kansalaisuutta edistävän vapaaehtoistyön Euroopan teemavuodesta (2011)(1),

–  ottaa huomioon 20. syyskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”EU:n politiikka ja vapaaehtoistyö: valtioiden rajat ylittävän vapaaehtoistoiminnan tunnustaminen ja edistäminen EU:ssa” (COM(2011)0568),

–  ottaa huomioon vapaaehtoistyön Euroopan teemavuoden 2011 yhteenliittymän julkaiseman asiakirjan Euroopan vapaaehtoistyön toimintaohjelmasta ”Policy Agenda for Volunteering in Europe”,

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2012 annetun neuvoston suosituksen epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista(2),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman vapaaehtoistyöstä ja vapaaehtoistoiminnasta Euroopassa(3),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vapaaehtoistyön mittaamista koskevassa oppaassaan vuonna 2011 ehdottaman vapaaehtoistyön määritelmän;

–  ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman valtioiden rajat ylittävän vapaaehtoistoiminnan tunnustamisesta ja edistämisestä EU:ssa(4),

–  ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman vapaaehtoistyön roolista taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä(5),

–  ottaa huomioon vapaaehtoistyöntekijöiden oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan eurooppalaisen peruskirjan(6),

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen vapaaehtoistyöstä ja eurooppalaisesta vapaaehtoispalvelusta (O-000107/2016 – B8-1803/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että vuonna 2016 eurooppalainen vapaaehtoispalvelu viettää 20-vuotisjuhlaansa ja että palvelu on kyseisten 20 vuoden aikana tukenut 100 000:ta vapaaehtoistyöntekijää;

B.  painottaa, että Euroopan parlamentin voimakkaasti tukema vapaaehtoistyön Euroopan teemavuosi 2011 tarjosi merkittävän poliittisen tilaisuuden korostaa vapaaehtoistyön lisäarvoa Euroopassa ja että nyt, viisi vuotta myöhemmin, parlamentin olisi pohdittava, mitä lisäarvoa vapaaehtoistyön Euroopan teemavuosi 2011 toi toimintapolitiikan kehitykseen ja miten vapaaehtoistyö on sisällytetty keskeisiin unionin ohjelmiin, kuten Erasmus+ -ohjelmaan ja siihen kuuluvaan eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun;

C.  palauttaa mieliin, että vapaaehtoistyön Euroopan teemavuosi 2011 antoi sysäyksen ja kontekstin monien vapaaehtoistyötä koskevien kansallisten ja oikeudellisten kehysten luomiselle ja/tai tarkistamiselle koko Euroopassa; korostaa kuitenkin, että unionilla ei edelleenkään ole koordinoitua vapaaehtoistyötä koskevaa politiikkaa, jota varten unionin toimielimissä olisi yksi ainoa yhteyspiste;

D.  muistuttaa, että jokainen ryhtyy vapaaehtoistyöhön vapaasta tahdostaan ja oman valintansa ja motivaationsa perusteella taloudellista etua tavoittelematta; tähdentää, että vapaaehtoistyöllä pyritään ilmaisemaan yhteisvastuuta ja että se on keino käsitellä inhimillisiä, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä tarpeita ja huolenaiheita;

E.  toteaa, että vapaaehtoistyö on tärkeä osa aktiivista kansalaisuutta ja demokratiaa sekä henkilökohtaista kehitystä, sillä siinä tiivistyvät eurooppalaiset arvot, kuten yhteisvastuu ja syrjimättömyys, ja toteaa, että vapaaehtoistyöllä vaikutetaan myös osallistuvan demokratian kehittämiseen ja ihmisoikeuksien edistämiseen unionissa ja sen ulkopuolella;

F.  korostaa, että vapaaehtoistyö on arvokasta ja tärkeää yhtenä näkyvimmistä yhteisvastuun ilmentymistä ja että sillä edistetään ja helpotetaan sosiaalista osallisuutta, kerätään sosiaalista pääomaa ja luodaan yhteiskuntaa muuttavia voimia; katsoo, että vapaaehtoistyöllä tuetaan sellaisen menestyvän kansalaisyhteiskunnan kehitystä, joka voi tarjota luovia ja innovatiivisia ratkaisuja yhteisiin ongelmiin, että se edistää talouskasvua ja siksi sen tuottamaa sekä taloudellista että sosiaalista pääomaa on syytä arvioida erikseen ja kohdennetusti;

G.  palauttaa mieliin, että kannustava ympäristö on avainasemassa pyrittäessä saamaan useampia unionin kansalaisia sitoutumaan vapaaehtoistyöhön ja siten varmistamaan vapaaehtoistyön infrastruktuurin ja vapaaehtoisjärjestöjen riittävä rahoitus, josta hyötyvät sekä vapaaehtoistyöntekijät itse että heidän toimintaansa;

H.  korostaa vapaaehtoistyön edellyttävän sellaisten tukijärjestelyjen ja/tai tarkoituksenmukaisten organisatoristen rakenteiden yhdistelmää, joilla määritetään vapaaehtoistyöntekijöitä koskevat ja vapaaehtoistyöhön liittyvät oikeudet ja vastuut;

I.  korostaa, että kaikilla kansalaisilla on yhtäläinen oikeus osallistua vapaaehtoistyöhön ja saada suojelua kaikenlaiselta syrjinnältä ja että kaikille kansalaisille olisi annettava oikeus sovittaa vapaaehtoistoimintansa yhteen yksityis- ja työelämän kanssa, jotta he voivat hoitaa vapaaehtoistoiminnan tehtävänsä jossain määrin joustavasti;

J.  painottaa, että vapaaehtoistyön sosiaalisen ja taloudellisen arvon tunnustaminen on myös erittäin tärkeää, jotta voidaan edistää asianmukaisia kannustimia kaikille sidosryhmille ja lisätä näin vapaaehtoistyön määrää, laatua ja vaikutusta;

K.  palauttaa mieliin Euroopan vapaaehtoistyön pääkaupunki -kilpailun, joka tuo esiin Euroopan kuntien saavutuksia siinä, kuinka ne ottavat vapaaehtoistyöntekijöiden toiminnan huomioon ja tukevat sitä alueellaan;

L.  korostaa, että uusi Erasmus+-ohjelma tarjoaa edelleen mahdollisuuksia rahoittaa ja tukea vapaaehtoistyön hankkeita etenkin eurooppalaista vapaaehtoispalvelua koskevan ohjelman kautta ja että komission EU:n pelastuspalveluasioiden ja humanitaarisen avun operaatioiden pääosasto on käynnistänyt EU:n vapaaehtoisapua koskevan ohjelman käytännön tuen tarjoamiseksi humanitaarisen avun hankkeille; toteaa, että unionin uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä 2014–2020 varattiin jonkin verran unionin varoja vapaaehtoistoimintaan ja että erityisesti komission muuttoliike- ja sisäasioiden pääosaston nykyisin hallinnoimassa Kansalaisten Eurooppa -ohjelmassa vapaaehtoistyö säilytti ensisijaisen asemansa; toteaa kuitenkin, että vapaaehtoisjärjestöjen mahdollisuudet saada rahoitusta muista merkittävistä unionin rahastoista, kuten Euroopan rakenne- ja investointirahastoista, ovat edelleen hyvin rajalliset;

M.  toteaa jälleen, että EU:n vastaus nykyiseen pakolaiskriisiin tuo hyvin esiin vapaaehtoistyöntekijöiden merkityksen ja tavan, jolla he ilmentävät eurooppalaisia arvoja, auttavat lisäämään kestokykyä ja ovat käytettävissä joustavien ja käytännönläheisten ratkaisujen tarjoamiseksi yhteisiin haasteisiin, ja että se symboloi tätä näkyvästi;

1.  toteaa, että vapaaehtoistyö on yhteisvastuun, vapauden ja vastuullisuuden ilmentymä ja että se vahvistaa osaltaan aktiivista kansalaisuutta ja henkilökohtaista inhimillistä kehitystä: katsoo, että se on keskeinen väline sosiaalisen osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden kannalta samoin kuin koulutuksessa ja kulttuurien välisessä vuoropuhelussa ja auttaa merkittävästi levittämään eurooppalaisia arvoja; korostaa, että sen hyödyt on tunnustettu myös kolmansien maiden kanssa tehtävässä vapaaehtoistyössä strategisena välineenä, jolla edistetään keskinäistä yhteisymmärrystä ja kulttuurien välisiä suhteita;

2.  pitää tärkeänä luoda vapaaehtoistoiminnalle unionin kehys, jossa määritetään oikeudet ja vastuut ja jolla helpotetaan liikkuvuutta ja taitojen tunnustamista; kannustaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole määrittäneet vapaaehtoistyöntekijöitä koskevia oikeudellisia puitteita, hyödyntämään Euroopan vapaaehtoistyön toimintaohjelman suosituksia sekä vapaaehtoistyöntekijöiden oikeuksia ja velvollisuuksia koskevaa eurooppalaista peruskirjaa;

3.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön konkreettisia validointiprosesseja vuonna 2012 annetun neuvoston suosituksen mukaisesti, jotta varmistetaan parempi yhteisymmärrys sekä taitojen ja pätevyyksien vertailtavuus; pyytää antamaan tulevissa eurooppalaista osaamispassia ja Europass-järjestelmää koskevissa aloitteissa vapaaehtoistoiminnalle suuremman painoarvon epävirallisen ja arkioppimisen muotona; muistuttaa, että vapaaehtoistyö auttaa hankkimaan taitoja ja pätevyyksiä, jotka voivat helpottaa työmarkkinoille pääsyä; korostaa, että vapaaehtoistyöntekijöitä ei saisi koskaan pitää tai käyttää korvaavana työvoimana;

4.  toteaa, että Euroopassa lähes 100 miljoonaa eri-ikäistä kansalaista tekee vapaaehtoistyötä ja heidän työnsä tuottaa noin 5 prosenttia Euroopan bruttokansantuotteesta; kehottaa komissiota ottamaan vapaaehtoistyöntekijöiden tuottamien tavaroiden ja palvelujen taloudellisen arvon huomioon ottamaan toimintapolitiikoissaan vapaaehtoistyöntekijät paremmin huomioon;

5.  katsoo, että uutta varainhoitoasetusta koskevassa komission ehdotuksessa esitettyä ajatusta siitä, että vapaaehtoistyöhön käytetty aika voitaisiin laskea yhteisrahoitukseksi unionin avustuksissa, olisi tuettava ja että se olisi pantava täytäntöön;

6.  kehottaa Eurostatia tukemaan jäsenvaltioita tässä hankkeessa, jotta varmistetaan, että Euroopassa kerätyt tiedot ovat vertailukelpoisia, ja kehittämään vapaaehtoistyön sosiaalisten vaikutusten mittaamiseen tarkoitettuja yhteisiä koko unionissa päteviä indikaattoreita ja menettelytapoja; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön Kansainvälisen työjärjestön kehittämän järjestelmän, jolla mitataan vapaaehtoistyön taloudellista arvoa;

7.  kannustaa jäsenvaltioita perustamaan riittävästi rahoitettuja kansallisia vapaaehtoispalvelujärjestelmiä sekä parantamaan mahdollisuuksia saada laadukasta tietoa vapaaehtoistyömahdollisuuksista kansallisella ja paikallisella tasolla erityisesti nykyisten nuorisotiedotusverkostojen ja vertaistiedotuksen kautta, mikäli ne eivät vielä ole niin tehneet; kannustaa niitä lisäksi perustamaan kansallisia yhteiskuntapalvelun yhteyspisteitä, jotka edistäisivät myös kaikenikäisille tarkoitettuja kansainvälisiä vapaaehtoistyömahdollisuuksia;

8.  kehottaa komissiota edistämään paremmin koordinoidun eurooppalaista vapaaehtoistyötä koskevan toimintapolitiikan kehittämistä ja perustamaan komissioon keskitetyn yhteyspisteen, joka loisi yhteyden yksittäisten aloitteiden ja ohjelmien välille ja helpottaisi vapaaehtoisohjelmiin osallistumista;

9.  pyytää komissiota laatimaan tutkimuksen kansallisista vapaaehtoistyön järjestelmistä, yhteiskuntapalvelusta ja solidaarisuusjoukoista sekä potentiaalisten vapaaehtoistyöntekijöiden nykyisistä toimintamahdollisuuksista eri jäsenvaltioissa, jotta voidaan edistää keskinäistä ymmärrystä ja hyvien käytäntöjen levittämistä, sekä mahdollisuudesta perustaa nykyisten vapaaehtoistyömahdollisuuksien täydennykseksi eurooppalainen yhteiskuntapalvelu – kaikki tämä unionin kansalaisuuden tukemiseksi;

10.  panee merkille komission ajatuksen uudesta nuorison vapaaehtoistyöaloitteesta eli niin kutsutuista unionin solidaarisuusjoukoista; kehottaa komissiota arvioimaan tämän aloitteen lisäarvon kansalaisyhteiskunnan jo tekemän työn tukemiseksi ja huolehtimaan siitä, että vapaaehtoisjärjestöt otetaan mukaan aloitteen suunnitteluun; korostaa lisäksi tarvetta varmistaa, ettei sen täytäntöönpano vaaranna muihin ohjelmiin jo osoitettuja määrärahoja;

11.  tukee komissiota ja jäsenvaltioita eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun 20-vuotisen toiminnan juhlistamisessa; katsoo ehdottomasti, että eurooppalainen vapaaehtoispalvelu hyödyttää siinä mukana olevia henkilöitä ja järjestöjä sekä koko yhteiskuntaa ja että sillä olisi lujitettava Erasmus+ -ohjelman kansalaistoimintaulottuvuutta; korostaa, että on tärkeää tehdä eurooppalaista vapaaehtoispalvelua tunnetuksi kaikkien nuorten keskuudessa, etenkin sellaisten, jotka eivät vielä ole kiinnostuneet vapaaehtoistyöstä ja liikkuvuudesta, ja näin motivoida heitä ja muuttaa asenteita – unohtamatta kuitenkaan vanhempia sukupolvia, sillä heillä on tärkeä tehtävä esimerkiksi mentoreina;

12.  kannustaa jäsenvaltioita edistämään eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun asemaa koulutus- ja korkeakoulujärjestelmissään keinona välittää yhteisvastuuseen ja kansalaistoimintaan osallistumiseen kasvamista nuoremman sukupolven keskuudessa;

13.  muistuttaa, että eurooppalainen vapaaehtoistyöpalvelu perustuu korkealaatuisiin vapaaehtoistarjontaan ja siinä noudatetaan vapaaehtoistyöntekijöiden peruskirjaa sekä oppimiseen liittyvää liikkuvuutta koskevan peruskirjan periaatteita; toteaa, että eurooppalaisen vapaaehtoistyöpalvelun olisi perustuttava rakenteeseen, joka kannustaa vapaaehtoisjärjestöjä ryhtymään vastaanottaviksi järjestöiksi, ja sen olisi siksi tarjottava niille riittävästi rahoitusta ja koulutusta sekä lujitettava monia vastaanottavia järjestöjä muun muassa hallinnoinnissa ja koulutuksessa tukevien koordinoivien järjestöjen asemaa;

14.  toteaa, että eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun olisi tarjottava mahdollisuus osallistua ohjelmaan nopeasti ja helposti, ja kehottaa siksi yksinkertaistamaan sen nykyistä hakujärjestelmää;

15.  korostaa tarvetta tehostaa ulkomailla tapahtuvan vapaaehtoistyökokemuksen jälkeistä seurantaa ja paikallista ulottuvuutta tarjoamalla tukea sekä ennen lähtöä että paluun jälkeen paluuorientointi- ja paluuintegrointikoulutusten muodossa;

16.  vaatii kansallisia sekä alue- ja paikallisviranomaisia myöntämään riittävästi rahoitusta, yksinkertaistamaan hallinnollisia menettelyjä ja myöntämään verokannustimia erityisesti pienille vapaaehtoisjärjestöille ja -verkostoille, joilla on rajalliset resurssit;

17.  vaatii, että koko prosessin ajan on varmistettava korkealaatuinen mentorointi vastuullisen vapaaehtoishallinnon avulla sekä siten, että tiedotetaan vapaaehtoistyöntekijöille näiden omasta vastuusta järjestöä ja yhteisöä kohtaan;

18.  kehottaa komissiota parantamaan ja muokkaamaan eurooppalaista vapaaehtoispalvelua koskevaa tiedotusstrategiaa painottamalla vapaaehtoistyön sosiaalista, inhimillistä ja yhteiskunnallista arvoa;

19.  painottaa aktiivisen ikääntymisen merkitystä vapaaehtoistyössä ja korostaa niin nuorten kuin vanhempienkin ihmisten roolia eurooppalaisessa kansalaistoiminnassa, jota vauhditettiin vapaaehtoistyön Euroopan teemavuodella (2011) ja aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden Euroopan teemavuodella (2012);

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 17, 22.1.2010, s. 43.
(2)EUVL C 398, 22.12.2012, s. 1.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0549.
(4)EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 14.
(5)EUVL C 259 E, 29.10.2009, s. 9.
(6)http://ec.europa.eu/citizenship/pdf/volunteering_charter_en.pdf


EU:n nuorisostrategia 2013–2015
PDF 318kWORD 61k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. lokakuuta 2016 EU:n nuorisostrategian 2013–2015 arvioinnista (2015/2351(INI))
P8_TA(2016)0426A8-0250/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 14, 15, 21, 24 ja 32 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” perustamisesta ja päätösten N:o 1719/2006/EY, 1720/2006/EY ja 1298/2008/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1288/2013(1),

–  ottaa huomioon neuvoston päätöslauselman Euroopan unionin nuorisoalan työsuunnitelmasta vuosiksi 2016–2018(2) ja 20. toukokuuta 2014 annetun neuvoston päätöslauselman Euroopan unionin nuorisoalan työsuunnitelmasta vuosiksi 2014–2015(3),

–  ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen nuorisotakuun perustamisesta(4),

–  ottaa huomioon 7. ja 8. helmikuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät nuorisotyöllisyysaloitteesta(5),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2009 annetun neuvoston päätöslauselman nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistetuista puitteista (2010–2018)(6),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista (‘ET 2020’)(7),

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”Erasmus+ ja muut välineet ammatillisen koulutuksen liikkumisen edistämiseksi – elinikäisen oppimisen lähestymistapa”(8),

–  ottaa huomioon Pariisissa 17. maaliskuuta 2015 pidetyssä EU:n opetusministereiden epävirallisessa kokouksessa annetun Pariisin julistuksen kansalaisuuden sekä vapauden, suvaitsevaisuuden ja syrjimättömyyden yhteisten arvojen edistämisestä koulutuksen avulla,

–  ottaa huomioon neuvoston ja komission yhteisen vuoden 2015 raportin nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistettujen puitteiden täytäntöönpanosta (2010–2018), jonka neuvosto hyväksyi 23. marraskuuta 2015,

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Luonnos neuvoston ja komission yhteiseksi vuoden 2015 raportiksi nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistettujen puitteiden täytäntöönpanosta (2010–2018)” (COM(2015)0429) sekä komission yksiköiden valmisteluasiakirjat, jotka olivat komission tiedonannon liitteinä: ”Results of the open method of coordination in the youth field with a special focus on the second cycle (2013-2015)” (SWD(2015)0168) ja ”Situation of young people in the EU” (SWD(2015)0169),

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2012 annetun neuvoston suosituksen epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista,

–  ottaa huomioon 26. elokuuta 2015 annetun komission tiedonannon vuonna 2015 annetun neuvoston ja komission yhteisen raportin eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden (ET 2020) täytäntöönpanosta: ”Uudet painopisteet eurooppalaiselle yhteistyölle koulutuksen alalla” (COM(2015)0408),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n nuorisostrategian 2010–2012 täytäntöönpanosta(9) ja 18. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman EU:n nuorisostrategiasta – satsataan nuorten vaikutusmahdollisuuksiin(10),

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksista tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU-asioiden oppimisesta koulussa(11),

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman nuorten yrittäjyyden edistämisestä koulutuksen avulla(12),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Bolognan prosessin täytäntöönpanon seurannasta(13),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman kulttuurienvälisen vuoropuhelun, kulttuurisen monimuotoisuuden ja koulutuksen merkityksestä EU:n perusarvojen edistämisessä(14),

–  ottaa huomioon Euroopan nuorisofoorumin laatiman varjomietinnön nuorisopolitiikasta,

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2014 annetun neuvoston suosituksen harjoittelun laatupuitteista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä talousarvion valvontavaliokunnan ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnot (A8‑0250/2016),

A.  katsoo, että nuorten olisi osallistuttava aktiivisesti kaikkien nuorisopolitiikkojen suunnitteluun, kehittämiseen, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin;

B.  toteaa, että nuoria olisi autettava ja voimaannutettava ratkaisemaan ne äärimmäisen vaikeat ongelmat, joita vastaan he tällä hetkellä joutuvat kamppailemaan, sekä vastaamaan edessä oleviin haasteisiin entistä relevantimman, tehokkaamman ja paremmin koordinoidun nuorisopolitiikan sekä paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason ja EU-tason talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan resurssien kohdennetun käytön avulla;

C.  toteaa, että on tehostettava nuorisopolitiikan valtavirtaistamista, monialaista yhteistyötä ja sosiaalisia toimia EU:ssa sekä synergiavaikutuksia Euroopan nuorisostrategian ja muiden eurooppalaisten strategioiden välillä, esimerkkeinä koulutusta, terveyttä ja työllisyyttä koskevat strategiat, jotta voidaan taata, että sekä nykyisellä että tulevalla politiikalla käsitellään tehokkaasti nuorten tilanteita ja tarpeita heidän joutuessaan vastaamaan vakaviin taloudellisiin, työllisyyttä koskeviin ja sosiaalisiin ongelmiin; katsoo, että siksi nuorisojärjestöjen osallistuminen tämän politiikan laatimiseen on keskeistä;

D.  toteaa, että avointa koordinointimenetelmää sovelletaan nuorisoalalla, koska eurooppalaisesta yhteistyöstä työllisyyden alalla on saatu hyviä kokemuksia;

E.  toteaa, että yksi Erasmus+ -ohjelmalle asetettuja kokonaistavoitteita on vaikuttaa osaltaan nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistettujen puitteiden (2010–2018) saavuttamiseen; katsoo, että tässä yhteydessä on varmistettava uudistetun Erasmus+ ‑ohjelman mukainen nuorisojärjestöjen mahdollisuus saada hankeavustuksia ja pienten hankkeiden tukikelpoisuusesteiden poistaminen;

F.  toteaa, että Euroopan nuorisostrategian (2010–2018) tarkoituksena on toteuttaa aloitteita seuraavilla kahdeksalla toiminta-alalla: koulutus, työllisyys ja yrittäjyys, terveys ja hyvinvointi, osallistuminen, vapaaehtoistoiminta, sosiaalinen osallisuus, nuoriso ja maailma sekä luovuus ja kulttuuri;

G.  toteaa, että EU:n nuorisostrategian (2010–2018) kolmannen ja viimeisen kolmen vuoden jakson painopisteenä on kaikkien nuorten, etenkin lähtökohdiltaan vähäosaisten, sosiaalinen osallisuus, vahvempi osallistuminen demokraattiseen päätöksentekoon ja kansalaistoimintaan sekä helpompi siirtyminen työmarkkinoille;

H.  toteaa, että EU:n nuorisostrategiassa (2010–2018) korostetaan jatkuvan jäsennellyn vuoropuhelun pitämistä yllä päätöksentekijöiden ja nuorten sekä nuorisojärjestöjen kesken; huomauttaa kuitenkin, että 57 prosenttia nuorisojärjestöistä EU:ssa katsoo, ettei nuorten asiantuntemusta oteta huomioon nuorisopolitiikkaa laadittaessa;

I.  katsoo, että nuorisopolitiikan olisi perustuttava oikeuksiin ja että sillä olisi tuettava kaikkien nuorten kehitystä niin, että varmistetaan nuorten oikeuksien ja potentiaalin toteutuminen samalla kun vältetään erityisryhmien leimaamista;

J.  pitää tärkeänä korostaa, että nuoret ovat monilla tavoin poliittisesti aktiivisia mutta heidän osallistumisensa vaaleihin on laskussa;

K.  pitää tärkeänä varmistaa, että laadukas – sekä virallinen että epävirallinen – koulutus on kaikkien nuorten saatavilla, koska nykypäivän eurooppalaisella nuorisolla on korkea työttömyysaste monissa jäsenvaltioissa, epävakaita työsuhteita ja entistä suurempi köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski, mikä koskee erityisesti heikosti koulutettuja nuoria, työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria ja nuoria, joilla on erityistarpeita, ja taustaltaan heikommista sosioekonomisista oloista tulevia nuoria, jotka kuuluvat esimerkiksi etnisiin vähemmistöihin tai ovat pakolaisia, maahanmuuttajia tai turvapaikanhakijoita, jotka joutuvat muita todennäköisemmin työttömiksi ja syrjäytyneiksi;

L.  katsoo, että nuorten naisten määrän lisäämiseksi työmarkkinoilla on toteutettava jatkuvia toimia varsinkin äitiysloman jälkeen ja yksinhuoltajaäitien tapauksessa ja että nuorten maahanmuuttajien, koulunkäyntinsä keskeyttäneiden, heikosti koulutettujen, nuorten vammaisten ja kaikkien nuorten vaarana on syrjintä;

M.  toteaa, että koulutuksesta voi olla apua nuorten sosiaalisen osallistumattomuuden, syrjäytymisen ja radikalisoitumisen torjunnassa, nuorisotyöttömyyteen puuttumisessa ja nuorten tietämyksen parantamisessa EU:n pohjana olevista perusarvoista; katsoo, että kulttuurien ja uskontojen väliset lähestymistavat ovat ratkaisevan tärkeitä pyrittäessä rakentamaan vastavuoroista kunnioitusta ja integroimaan nuoria koulutukseen ja yhteiskuntaan sekä torjuttaessa ennakkoluuloja ja suvaitsemattomuutta;

N.  ottaa huomioon, että urheilutoiminnan erityisluonne ja sen osuus muita heikommassa asemassa olevien nuorten, erityisesti pakolaisten ja maahanmuuttajien, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen merkitsevät sitä, että sen avulla voidaan torjua muukalaisvihaa ja rasismia;

O.  toteaa, että nuoret ovat tulevaisuus ja että heidät olisi nähtävä resurssina ja valtavana mahdollisuutena eurooppalaisten yhteiskuntien tulevaisuudelle;

P.  pitää keskeisenä sisällyttää nuorisopolitiikkoihin sukupuolinäkökohta, jossa otetaan huomioon nuorten naisten ja tyttöjen kohtaamat eritysolosuhteet ja -haasteet päätöksentekoprosessin kaikissa vaiheissa; katsoo, että nuorisopolitiikkaan on sisällytettävä sukupuolisensitiivisiä erityistoimenpiteitä, kuten naisiin ja tyttöihin kohdistetun väkivallan torjunta, seksuaali- ja suhdekasvatus sekä sukupuolten tasa-arvoa koskeva koulutus;

Q.  katsoo, että moniperustaisesta syrjinnästä kärsivien nuorten, muun muassa vammaisten tai psyykkisistä ongelmista kärsivien nuorten, sekä itsensä hlbti-ihmisiksi tunnistavien nuorten tarpeet on myös otettava erityisesti huomioon nuorisopolitiikkojen laadinnassa ja täytäntöönpanossa;

R.  katsoo, että sosiaalisen osallisuuden ja sosiaalisen liikkuvuuden on oltava EU:n nuorisostrategian keskeisiä painopisteitä ja että strategia on siksi suunnattava erityisesti heikossa asemassa oleviin nuoriin, kuten köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä kärsiviin nuoriin, eristyneiltä maaseutualueilta peräisin oleviin nuoriin tai marginalisoituneisiin yhteisöihin, kuten etnisiin vähemmistöihin tai pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin, kuuluviin nuoriin;

Yleiset suositukset

1.  pitää myönteisenä 15. syyskuuta 2015 esitettyä EU:n vuoden 2015 nuorisoraporttia, joka perustuu komission tiedonantoon nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön eurooppalaisten puitteiden täytäntöönpanosta (2010–2018) ja johon sisältyivät tärkeimmät tulokset Euroopan nuorisostrategian viimeisimmästä kolmen vuoden jaksosta ja ehdotukset seuraavan jakson painopisteiksi (COM(2015)0429); suosittaa, että EU sekä kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset varmistavat, että nuorisopolitiikkoja käsittelevistä EU-tason eri ohjelmista tiedotetaan hyvin ja ne pannaan asianmukaisesti täytäntöön ja koordinoidaan hyvin, jotta vastataan tuleviin sosiaalisiin ja koulutuksellisiin haasteisiin liittyviin uusiin tarpeisiin;

2.  pitää avointa koordinointimenetelmää asianmukaisena mutta silti riittämättömänä tapana tehdä nuorisopoliittisia päätöksiä ja katsoo, että sitä on täydennettävä muilla toimenpiteillä; toistaa pyyntönsä läheisemmästä yhteistyöstä ja parhaiden käytäntöjen vaihdosta nuorisoasioissa paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla; vaatii jäsenvaltioita sopimaan selkeistä indikaattoreista ja vertailuarvoista, jotta mahdollistetaan tapahtuneen edistymisen seuranta;

3.  korostaa, että vammaiset nuoret on otettava mukaan työelämään, jotta he voivat elää itsenäistä elämää ja integroitua täysin yhteiskuntaan aktiivisina osallistujina ja todellisina myötävaikuttajina;

4.  korostaa jäsennellyn vuoropuhelun merkitystä keinona saada sekä nuorisojärjestöissä toimivat että muut nuoret mukaan toimintaan; korostaa tässä yhteydessä, että vuoropuhelun laajuutta, näkyvyyttä ja laatua on lisättävä ja parannettava siten, että kiinnitetään erityistä huomiota heikossa asemassa olevien ja syrjäytyneiden ryhmien osallistumiseen, jotta nuorisopolitiikkaa voidaan kehittää, panna täytäntöön ja arvioida tehokkaammin kaikilla tasoilla ja edistää aktiivista kansalaisuutta nuorten keskuudessa; kehottaa vahvistamaan jäsenneltyä vuoropuhelua laadukkaana nuorten osallistumisvälineenä seuraavissa nuorten yhteistyöpuitteissa;

5.  panee merkille EU:n nuorisostrategian toisen jakson (2013–2015) vaikutuksen, kun pyritään korostamaan, että on tärkeää soveltaa joustavaa lähestymistapaa nuorisopolitiikkaan ja saada monet eri alat ja tasot osallistumaan siihen; arvostaa tähän liittyvää nuorisojärjestöjen kanssa käytävää jäsenneltyä vuoropuhelua; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan nuorten mahdollisuuksia saada laadukasta koulutusta ja laadukkaita työpaikkoja; muistuttaa EU:n nuorisostrategian avulla edistettävistä kahdeksasta toiminta-alasta;

6.  painottaa EU:n nuorisostrategian merkitystä, sillä EU:n nuorisotyöttömyys on hälyttävän korkea, työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuus on korkea ja laajasti vaihteleva ja lisäksi nuorten köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen aiheuttavat haasteita; tähdentää, että seuraavalla jaksolla (2016–2018) olisi tuettava EU:n nuorisostrategian kahta tavoitetta kartoittamalla ja torjumalla nuorisotyöttömyyden syitä, kuten koulunkäynnin keskeyttämistä; katsoo, että näihin tavoitteisiin olisi pyrittävä niin, että edistetään nuorten yrittäjyyttä ja investoidaan koulutukseen, harjoitteluun, oppisopimuskoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen taidoissa, jotka ilmentävät työmarkkinoiden mahdollisuuksia, tarpeita ja kehitystä, sekä helpotetaan siirtymistä työmarkkinoille toimenpiteillä, joilla varmistetaan koulutusohjelmien, työllisyyspolitiikan ja työmarkkinoiden vaatimusten parempi koordinointi; huomauttaa, että on tuettava työmarkkinatoimijoiden pyrkimyksiä panna täytäntöön nuorisotakuu, jotta varmistetaan, että nuoret aloittavat työskentelyn, opiskelun tai ammatillisen (uudelleen)koulutuksen viimeistään neljän kuukauden kuluttua koulun päättämisestä;

7.  painottaa, että EU:n nuorisostrategian tehokkaan täytäntöönpanon olisi oltava läheisessä yhteydessä Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteiden saavuttamiseen, etenkin 20–64-vuotiaiden 75 prosentin työllisyysasteen tavoittamista ja mahdollisimman monen nuoren köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamista koskevien tavoitteiden saavuttamiseen; panee merkille, että vaikka nuorisotyöttömyys on laskenut joissakin jäsenvaltioissa vuodesta 2013 lähtien, on silti todella huolestuttavaa, että nuorisotyöttömyysaste on vielä lähes kaksinkertainen kokonaistyöttömyysasteeseen verrattuna, sillä noin kahdeksan miljoonaa eurooppalaista nuorta on yhä ilman työpaikkaa; korostaa sen vuoksi, että on tärkeä pyrkiä korjaamaan työpaikkojen tarjonnan ja kysynnän maantieteellistä kohtaanto-ongelmaa sekä jäsenvaltioissa että niiden välillä tekemällä muutoksia Euroopan ammatillisen liikkuvuuden portaaliin (EURES) nuorten työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi;

8.  korostaa, että EU:n nuorisostrategian seuraavalla jaksolla on tärkeää sisällyttää nuoret pakolaiset ja turvapaikanhakijat sen tavoitteisiin ja varmistaa heidän tasa-arvoinen ja syrjimätön kohtelunsa, koulutuksen ja työpaikkojen saatavuus sekä sosiaalinen osallisuus, millä autetaan heitä rakentamaan identiteettiään isäntämaissa, hyödynnetään täysimääräisesti heidän kykyjään ja potentiaaliaan ja estetään heidän syrjäytymisensä ja pettyneisyytensä;

9.  ilmaisee huolensa aivovuodosta ja sen vaaroista tietyille jäsenvaltioille ja varsinkin niille, jotka ovat vaikeuksissa ja osallistuvat sopeutusohjelmiin, kun kasvava määrä korkea-asteen tutkinnon suorittaneita joutuu korkean työttömyyden vuoksi lähtemään ulkomaille, jolloin kyseiset valtiot menettävät arvokkaimpia ja tuottavimpia henkilöresurssejaan;

10.  korostaa uuden tekniikan tarjoamia mahdollisuuksia olla yhteydessä nuoriin ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita hyödyntämään tätä tekniikkaa, jotta voidaan lisätä vuoropuhelua nuorten kanssa ja parantaa heidän mahdollisuuksiaan osallistua yhteiskuntaan;

11.  korostaa, että nuorten ja nuorisojärjestöjen osallistuminen on tärkeää painopisteiden määrittämisessä ja nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uusien puitteiden laadinnassa vuoden 2018 jälkeen;

12.  suosittaa, että jäsenvaltiot ja EU toteuttavat vaikutusarvioinnin nuorille suunnatuista politiikoista;

13.  toteaa, että parhaiden käytäntöjen vaihto, näyttöön perustuva päätöksenteko, asiantuntijatyöryhmät, vertaisoppiminen, ja vertaisarvioinnit ovat tärkeitä välineitä tulosperusteisessa monialaisessa yhteistyössä nuorten tukemiseksi; korostaa, että näiden toimien tulosten levittäminen on tärkeää vaikutuksen maksimoimiseksi;

14.  korostaa, että monialainen yhteistyö kaikilla tasoilla ja varsinkin nuoriin vaikuttavien EU:n eri strategioiden (muun muassa nuorisoa, koulutusstrategiaa, terveyttä ja työllisyyttä koskevat EU:n nykyiset ja tulevat strategiat) välillä on tärkeää;

15.  korostaa, että on tärkeää ja tarpeellista vahvistaa ja kehittää edelleen strategioita ja aloitteita, jotka on suunnattu estämään väkivaltaa ja kiusaamista kouluissa;

16.  pitää erittäin tärkeänä yksittäisen lapsen tai nuoren tarpeiden mukaan suunnattua korkeatasoista yhteistyötä myös perheiden, uskonnollisten yhteisöjen ja koulujen, paikallisyhteisöjen, nuorisojärjestöjen ja nuorisotyöntekijöiden välillä sekä virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen tarjoajien kanssa nuorten opastamiseksi ja auttamiseksi täyteen integroitumiseen yhteiskuntaan niin, että tarjotaan turvallinen paikka kasvuun ja oppimiseen;

17.  ehdottaa paikallisten ja alueellisten viranomaisten ottamista mukaan nuorisopolitiikkaan etenkin niissä jäsenvaltioissa, joissa niillä on tämän alan toimivaltaa;

18.  korostaa terveellisten elämäntapojen edistämisen tärkeyttä sairauksien ehkäisyssä ja katsoo, että nuorille on tarjottava oikeaa tietoa ja apua liittyen vakaviin mielenterveysongelmiin, esimerkiksi tupakan, alkoholin ja huumeiden käyttöön ja riippuvuuteen niistä;

19.  pitää tärkeänä sukupolvien välisen ulottuvuuden sisällyttämistä nuorisopolitiikkaan ja muistuttaa tarpeesta parantaa eri sukupolvien välistä vuoropuhelua;

20.  pitää tärkeänä puuttua sosioekonomisesti heikoista oloista tulevien nuorten sekä sellaisten nuorten köyhyyteen, joiden vanhemmat ovat työttöminä tai jotka eivät ole onnistuneet irtautumaan perheidensä sosioekonomisesta kierteestä;

21.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan tehokasta opetusta kansalliskielellä monikielisyyden ja syrjimättömyyden periaatteiden mukaisesti ja kansallisen lainsäädännön ja unionin periaatteiden pohjalta sekä lisäämään tukea oppilaitoksille, jotka antavat opetusta kansallisten vähemmistöjen ja kielivähemmistöjen äidinkielellä;

22.  muistuttaa Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteesta, jonka mukaan koulunkäynnin keskeyttäneiden osuuden olisi oltava alle 10 prosenttia; korostaa, että on torjuttava työttömyyteen vaikuttavaa koulunkäynnin keskeyttämistä siten, että käydään keskustelua koulutusalan, julkisten työllisyyspalvelujen ja työmarkkinaosapuolten välillä, kartoitetaan koulujärjestelmän ja yhteiskunnan puutteet, tuetaan opiskelijoita heidän omien opiskelumetodiensa löytämisessä, otetaan käyttöön relevantteja ja kiinnostusta herättäviä opetussuunnitelmia sekä toteutetaan vahva ja hyvin laadittu henkilökohtainen opastusjärjestelmä, jossa tarjotaan kaikille opiskelijoille laadukkaita neuvonta- ja ammatinvalinnanohjauspalveluja varsinkin silloin, kun ensimmäiset merkit aikeista keskeyttää opiskelu ilmaantuvat; katsoo, että lisäksi opiskelijoille on tiedotettava asianmukaisesti työmarkkinoiden tulevista mahdollisuuksista ja uravaihtoehdoista, muun muassa teknisten ja käsityöläisalojen toimenkuvista, tarjottava STEM-aineiden (luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka) koulutusta ja harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdisteleviä koulutusmalleja, varmistettava laadukkaita oppisopimuskoulutuspaikkoja ja työharjoittelupaikkoja sekä tarjottava nuorille toinen mahdollisuus ammatillisen koulutuksen muodossa;

23.  kehottaa jäsenvaltioita julkaisemaan tietoon ja näyttöön perustuvia raportteja nuorten sosiaalisesta tilanteesta ja elinoloista sekä laatimaan kansallisia toimintasuunnitelmia ja panemaan ne täytäntöön johdonmukaisesti;

24.  painottaa, että EU:n nuorisotakuun tavoitteiden saavuttamisessa olisi keskityttävä lisäämään kaikkien nuorten mahdollisuuksia ja huolehtimaan heidän tasa-arvoisista mahdollisuuksistaan sekä edistämään sosiaalista osallisuutta, sukupuolten tasa-arvoa ja solidaarisuutta ja torjumaan nuoriin liittyvää kaikenlaista ja erityisesti sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään tai vammaisuuteen perustuvaa syrjintää;

25.  toteaa, että nuoria koskevia toimintapolitiikkoja ja kansallisia strategioita on laadittava yhdessä nuorten kanssa ja heitä varten;

26.  pitää erityisesti myönteisenä nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön puitteiden (2010–2018) tuomia etuja, koska puitteiden avulla parannetaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin välistä yhteistyötä sekä tarjotaan ja laajennetaan EU:n integraatiohankkeen mahdollisuuksia ja etuja nuorille, ja kehottaa siksi komissiota jatkamaan puitteiden voimassaoloa vuoden 2018 jälkeen ja kehittämään niitä edelleen;

27.  kehottaa jäsenvaltioita luomaan pakolaisnuorten kotouttamiseksi tarvittavat koulutusrakenteet, joiden turvin heidän on mahdollista oppia sen maan kieli, josta he ovat saaneet turvapaikan, saattaa peruskoulutuksensa päätökseen tai päivittää osaamistaan eurooppalaista tasoa vastaavaksi, jotta helpotetaan näiden nuorten integroitumista työmarkkinoille ja eurooppalaiseen yhteiskuntaan;

28.  kehottaa toteuttamaan kohdistettuja toimenpiteitä koulunkäyntinsä keskeyttäneisiin, jotka tarvitsevat opastusta, taitojen oppimista ja kurssitusta, sekä tehokkaan varhaiskasvatusjärjestelmän, jolla tunnistetaan ne, jotka ovat vaarassa keskeyttää koulunsa tai jäädä työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle, jotta heitä avustetaan varhaisesta iästä lähtien ja ohjataan poispäin tästä epäedullisesta asemasta;

29.  kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään sukupolvien välisen solidaarisuuden periaatteen eläkepolitiikkoihinsa sekä ottamaan huomioon näiden politiikkojen nykyisen ja tulevan vaikutuksen nuoriin;

30.  suhtautuu myönteisesti 12. huhtikuuta 2016 antamaansa päätöslauselmaan EU-asioiden oppimisesta koulussa ja kehottaa jäsenvaltioita vastaavasti edistämään EU-tiedon ja -tietämyksen välittämistä virallisen ja epävirallisen koulutuksen ja arkioppimisen kautta ja kiinnittämään tässä yhteydessä huomiota erityisesti virallisen ja epävirallisen koulutuksen ja arkioppimisen tarjoajien väliseen yhteistyöhön, joka voi onnistua osana jatkuvaa EU:n nuorisostrategiaa;

31.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan riippumattomat organisaatiot enemmän mukaan täytäntöönpanoprosessiin erityisesti paikallistasolla ja koordinoimaan nykyisiä menetelmiä paremmin keskenään vuoden 2018 jälkeisessä strategiassa (esimerkiksi osallistuminen nuorisolautakuntien toimintaan koko EU:ssa), jotta EU:n nuorisostrategiaa voidaan hyödyntää myös vastaisuudessa;

32.  korostaa tarvetta varustaa nuoret EU:ta koskevalla vankalla tietämyksellä ja ymmärtämyksellä muun muassa EU:n perusarvoja, EU:n hallintoa ja päätöksentekoprosesseja koskevan opiskelun avulla ja siten antaa heille mahdollisuus osallistua EU:ta koskevaan kriittiseen pohdiskeluun ja tulla vastuullisiksi ja aktiivisiksi unionin kansalaisiksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, joilla edistetään EU:ta koskevaa ulottuvuutta koulutuksessa, jotta opiskelijoita voidaan valmentaa elämään ja työskentelemään yhä mutkikkaammassa ja yhdentyneemmässä unionissa, jota he voivat muovata ja jota heidän odotetaankin muovaavan;

Työllisyys ja koulutus

33.  kehottaa jäsenvaltioita käyttämään parhaalla mahdollisella tavalla saatavilla olevia EU:n ja kansallisen tason toimia sekä rahoituskehyksiä nuorisoon ja laadukkaiden ja turvattujen työpaikkojen luomiseen kohdistuvien asianmukaisten investointien edistämiseksi; vaatii kaikilla tasoilla liikkuvuusjärjestelmiä, jotka johtavat nuorten taitojen ja osaamisen parantamiseen, antavat heille itseluottamusta, kehittävät tiedonhalua ja kiinnostusta muihin oppimistapoihin sekä osallistavat heidät yhteiskuntaan; suosittaa vahvasti tunnustamaan nämä liikkuvuuden tehostamat taidot ja arvioimaan niitä; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita varmistamaan, että nuorilla on parempi mahdollisuus tutustua tietoihin kaikista ohjelmista ja aloitteista, joista he voivat hyötyä;

34.  vaatii jäsenvaltioita panemaan Erasmus+ -ohjelman ja varsinkin sen oppisopimuskoulutusosuuden täysimääräisesti täytäntöön ja tukemaan ja edistämään näin edelleen rajat ylittävää koulutukseen liittyvää liikkuvuutta, uraliikkuvuutta ja työvoiman liikkuvuutta nuorten keskuudessa; vaatii jäsenvaltioita myös tarjoaman nuorille taitoja ja osaamista sekä kielitaitoa elämää varten ja laajentamaan heidän mahdollisuuksiaan ja tilaisuuksiaan osallistua työmarkkinoihin ja yhteiskuntaan riippumatta heidän akateemisesta pätevyydestään, taidoistaan tai koulutustasostaan; on huolissaan siitä, että oppisopimuskoulutettavien liikkuvuus ei ole vielä saavuttanut toivottua tasoa, ja kehottaa komissiota, jäsenvaltioita, yrityksiä ja kouluja etsimään ratkaisuja oppisopimuskoulutettavien liikkuvuutta koskevien esteiden poistamiseksi; painottaa, että on tärkeää tukea nuoria heidän liikkuvuushankkeissaan heidän ikänsä ja usein epävakaan taloudellisen tilanteensa vuoksi sekä poistaa erityisesti tiettyjä liikkuvuuteen liittyviä epäsuoria rajoitteita, kuten majoitukseen ja kuljetukseen liittyviä ongelmia;

35.  kehottaa parantamaan ammatillisessa koulutuksessa olevien opiskelijoiden mahdollisuuksia työharjoitteluihin naapurimaissa esimerkiksi rahoittamalla sellaisten opiskelijoiden matkakustannuksia, jotka jäävät asumaan kotimaahansa, jotta muiden jäsenvaltioiden työ- ja koulutuskäytäntöjä opittaisiin tuntemaan paremmin; huomauttaa, että liikkuvuus koulutuksessa on tärkeä etu työmarkkinoille pääsyssä mutta myös Euroopan yhdentymishankkeen ymmärtämisessä ja siihen osallistumisessa kokemuksen kautta; pitää erittäin tärkeänä luoda EU:n kehys liikkuvuuden edistämiseksi osana oppisopimus- ja ammatillista koulutusta; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti EURES-verkostoa, jotta tuetaan nuorisotyövoiman ja nuorten oppisopimuskoulutettavien liikkuvuutta EU:n sisällä;

36.  korostaa muun muassa tieto- ja viestintätekniikan, matematiikan, kriittisen ajattelun, vieraiden kielten ja liikkuvuuden kaltaisten yleisten perustaitojen opetuksen ja oppimisen merkitystä, koska niiden avulla nuoret voivat helposti sopeutua muuttuvaan sosiaaliseen ja taloudelliseen ympäristöön;

37.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan tieto- ja viestintätekniikkakoulutusta, jotta kaikille nuorille tarjotaan asiaankuuluvat ja työmarkkinoilla tarpeelliset digitaaliset taidot, esimerkiksi kohdentamalla nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahoja uudelleen;

38.  muistuttaa, että tieto- ja viestintätekniikoilla on tärkeä rooli nuorten henkilökohtaisessa ja ammatillisessa kehityksessä, ja ottaa huomioon niiden mahdollisuudet lisätä nuorten vaikutusmahdollisuuksia saattamalla heidät yhteen vastauksena sosiaalisiin huolenaiheisiin ja antamalla heille mahdollisuus pitää yhteyttä maantieteelliset, sosiaaliset, uskonnolliset, sukupuoleen liittyvät ja taloudelliset esteet ylittäen; kehottaa siksi jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin, jotta varmistetaan, että kaikki nuoret saavat hyvät ja ajantasaiset tieto- ja viestintätekniset taidot ja valmiudet;

39.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan nuoriso- ja koulutusohjelmia, joilla parannetaan nuorten naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksia ja helpotetaan heidän pääsyään perinteisesti miesten hallitsemille aloille, joilla naiset ovat aliedustettuina ja joita ovat esimerkiksi yritystoiminta ja tieto- ja viestintätekniikka sekä luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka (STEM);

40.  muistuttaa STEM-tieteiden sekä tieto- ja viestintätekniikan alojen sekä taiteiden, muotoilun ja luovan alan teollisuuden välisestä huomattavasta synergiapotentiaalista, joka muuttaa STEMin STEAMiksi (luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet, taiteet, matematiikka), ja korostaa tällaisten synergiaetujen mahdollisuutta houkutelle lisää nuoria ja erityisesti naisia ja tyttöjä STEM-aloille;

41.  kehottaa jäsenvaltioita rohkaisemaan naisia hakeutumaan koulutukseen ja ammatteihin aloille, joilla he ovat olleet aliedustettuina, kuten STEM-alalle ja tietotekniikan alalle;

42.  korostaa tarvetta varmistaa, että nuorilla on mahdollisuus saavuttaa ainakin perustason digitaaliset taidot sekä hankkia tiedotusvälineitä koskevaa tietämystä ja ymmärtämystä, jotta he voivat työskennellä, opiskella ja osallistua aktiivisesti moderniin yhteiskuntaan;

43.  panee merkille, että vaikka nuoret onnistuvatkin todellisen haasteen voittamisessa ja löytävät työpaikan, tämä ei monissa jäsenvaltioissa silti välttämättä turvaa elämää köyhyysrajan yläpuolella;

44.  kehottaa jatkamaan nuorisotyöllisyysaloitetta; kehottaa ehdottamaan sääntelyn ja resurssien mukauttamista, jotta nykyiset täytäntöönpanon esteet voidaan poistaa ennen nykyisen rahoituskehyksen päättymistä;

45.  kehottaa parantamaan koordinointia kaikilla tasoilla koulutusalan opetussuunnitelmien sekä muuttuvien työmarkkinoiden tarpeiden välillä; kehottaa toteuttamaan liikkuvuusohjelmia koskevia tiedotus-, valistus- ja edistämiskampanjoita kaikissa kouluissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa EU:ssa, jotta voidaan saavuttaa taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota koskevan EU-politiikan tavoitteet ja koska kaupunki-, esikaupunki- ja maaseutualueet ovat edelleen eriarvoisessa asemassa keskenään; korostaa kuitenkin, että on tärkeää säilyttää tiedon arvo ja pyrkiä tarjoamaan kattavaa koulutusta ja vankat akateemiset perustiedot; kannustaa tässä yhteydessä tehostamaan yritysten ja yliopistojen vuoropuhelua ja yhteistyötä sellaisten koulutusohjelmien kehittämiseksi, joilla nuorille annetaan asianmukaiset taidot, tiedot ja pätevyydet; kehottaa tässä yhteydessä oppilaitosten, yritysten ja varsinkin pk-yritysten sekä työnvälityspalvelujen tiiviimpään yhteistyöhön; ehdottaa jäsenvaltioille, että nämä ottavat käyttöön toisten jäsenvaltioiden hyviksi todetut käytännöt;

46.  korostaa, että kokonaisvaltainen ja osallistava lähestymistapa koulutukseen on erittäin tärkeä, jotta kaikki opiskelijat kokevat itsensä tervetulleiksi ja joukkoon kuuluviksi sekä tuntevat voivansa päättää itse omasta koulutuksestaan; huomauttaa, että koulutuksen keskeyttäminen ilman tutkintoa on yksi yhteiskuntiemme suurimmista haasteista, sillä se johtaa sosiaaliseen syrjäytymiseen, ja sen torjunta on yksi tärkeimmistä tavoitteistamme; huomauttaa, että koulutusjärjestelmien mukauttamisen lisäksi on otettava käyttöön erityistoimia suurimmissa vaikeuksissa olevia nuoria varten; muistuttaa, että harjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen olisi johdettava työllistymiseen ja että työolojen ja annettujen työtehtävien olisi autettava harjoittelijoita saamaan työmarkkinoille siirtymistä varten tarvittavaa käytännön kokemusta ja olennaisia taitoja; katsoo, että nuorisotyöttömyyden torjumiseksi on ratkaisevan tärkeää ottaa alueelliset ja paikalliset viranomaiset ja yksityiset sidosryhmät mukaan sopivan toimenpideyhdistelmän suunnitteluun ja täytäntöönpanoon;

47.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joilla helpotetaan nuorten siirtymistä koulutuksesta työelämään, muun muassa varmistamalla laadukkaita työharjoittelu- ja oppisopimusjaksoja, antamalla nuorille selvästi määriteltyjä oikeuksia, joihin kuuluvat oikeus sosiaaliturvaan, sitovat kirjalliset sopimukset ja kohtuullinen korvaus, jotta varmistetaan nuorten syrjimättömyys heidän siirtyessään työmarkkinoille, ja tiedottamalla opiskelijoille riittävästi tulevista työmarkkinamahdollisuuksista;

48.  painottaa, että työttömyysaste laskee selvästi, kun koulutustaso nousee, minkä vuoksi on tarpeellista edistää nuorten korkea-asteen koulutusmahdollisuuksia EU:ssa ja investoida niihin;

49.  huomauttaa kuitenkin, että koulutuksen ei pitäisi tarjota ainoastaan taitoja ja osaamista työmarkkinoiden tarpeisiin vaan sillä olisi myös edistettävä nuorten henkilökohtaista kehitystä ja kasvua, jotta heistä tulee oma-aloitteisia ja vastuullisia kansalaisia; korostaa siksi, että koko koulutusjärjestelmässä, sekä virallisessa että epävirallisessa koulutuksessa, tarvitaan kansalaiskasvatusta;

50.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan mahdollisuuksia kaksoisuraan urheilussa lahjakkaille nuorille, jotta he voivat kehittää urheilulahjakkuuttaan mutta hankkia samalla koulutuksen;

51.  korostaa, että koulutukseen on kaikilla tasoilla ja koulutuksen kaikissa muodoissa sisällytettävä yrittäjyyden oppimista, sillä yrittäjähengen herättäminen nuorten keskuudessa varhaisessa vaiheessa on tehokas tapa torjua nuorisotyöttömyyttä; kehottaa tässä yhteydessä yliopisto- ja yritysmaailmaa aktiiviseen vuoropuheluun ja yhteistyöhön, jotta voidaan kehittää koulutusohjelmia, jotka varmistavat nuorille tarvittavat taidot ja pätevyyden; korostaa lisäksi sitä, että on edistettävä ja pidettävä yllä nuorten yrittäjyyttä edistäviä toimia erityisesti kulttuurialalla ja luovilla aloilla sekä urheilun alalla turvattujen ja laadukkaiden työpaikkojen luomiseksi sekä sosiaalisen kehityksen ja yhteisöjen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi; korostaa myös vapaaehtoistyön nuorille tarjoamia mahdollisuuksia hankkia osaamista, kehittää henkilökohtaisia ominaisuuksia ja löytää oma alansa;

52.  huomauttaa, että yrittäjyys edellyttää monialaisten taitojen kehittämistä, ja toteaa, että näitä taitoja ovat esimerkiksi luovuus, kriittinen ajattelu, ryhmätyötaidot ja aloitekyky ja että nämä myötävaikuttavat nuorten henkilökohtaiseen ja ammatilliseen kehitykseen ja helpottavat heidän siirtymistään työmarkkinoille; katsoo, että sen vuoksi on helpotettava ja edistettävä yrittäjien osallistumista koulutusprosessiin;

53.  korostaa, että on tärkeää investoida lisää startup-yrityksiin ja siihen, että nuoret ryhtyvät yrittäjiksi, helpottamalla heidän alkupääoman saantiaan ja pääsyään kokeneisiin yritysten mentorointikeskuksiin;

54.  muistuttaa, että yksi EU:n nuorisostrategiassa (2010–2018) määritetyistä kahdeksasta toiminta-alasta on työllisyys ja yrittäjyys; tähdentää, että monet nuorten yrittäjien yhdistykset ja nuorisojärjestöt tarjoavat nuorille mahdollisuuden kehittää innovatiivisia hankkeita, saada kokemusta yritystoiminnasta ja hankkia toiminnan käynnistämiseen tarvittavia taloudellisia edellytyksiä ja itseluottamusta, ja korostaa, että erityisesti niiden kautta tapahtuva nuorisotyö ja epävirallinen oppiminen ovat merkittävässä asemassa nuorten luovan ja innovatiivisen potentiaalin, muun muassa heidän yrittäjähenkensä sekä yrittäjä- ja kansalaistaitojensa, kehittämisessä; korostaa, että yrittäjyydelle ja innovatiivisille startup-yrityksille on luotava suotuisa ympäristö nuorten työllisyyden edistämiseksi EU:ssa; painottaa, että on poistettava kaikki esteet, joiden vuoksi nuoret eivät pysty kehittämään ideoitaan, potentiaaliaan ja katsantokantojaan;

55.  suosittelee keskittymään EU:n nuorisostrategiassa enemmän yrittäjyyteen, joka on keskeinen tekijä talouskasvun vauhdittamisessa; toteaa, että vuonna 2014 vain yksi viidestä eurooppalaisesta nuoresta halusi käynnistää oman yrityksen ja että nuorten mielestä se on edelleen vaikeaa; kannattaa yrittäjyyskulttuurin kehittämisen jo nuorella iällä, työsääntelyn joustavoittamisen työn ja opiskelemisen yhdistämisen mahdollistamiseksi, harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevän koulutusmallin edistämisen sekä rahoituksen saatavuuden turvaamisen asettamista ensisijaisiksi tavoitteiksi;

56.  muistuttaa, että luovat alat kuuluvat yrittäjähenkisimpiin ja nopeimmin kasvaviin aloihin ja että luovan alan koulutus kehittää muuallakin hyödyllisiä taitoja, kuten luovaa ajattelua, ongelmanratkaisua, kykyä työskennellä ryhmässä sekä kekseliäisyyttä; on tietoinen, että taiteet ja media-ala vetoavat erityisesti nuoriin;

57.  korostaa sosiaalisen yrittäjyyden merkitystä innovoinnin, sosiaalisen kehityksen ja työllisyyden edistäjänä ja kehottaa sen vuoksi EU:ta ja jäsenvaltioita edistämään sitä entistä enemmän ja vahvistamaan sen roolia;

58.  kannustaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin yrittäjyyteen kannustamiseksi luomalla yrittäjiä sekä startup-yrityksiä ja niiden käynnistämistä vahvemmin suosivan ilmapiirin, johon voisi kuulua järjestelyjä ja toimia pankkilainojen saamisen helpottamiseksi, sääntelyn yksinkertaistamista sekä verohelpotusjärjestelyjä ja toimia, joilla nuoret voivat päästä eteenpäin omien liikeideoidensa kanssa; kannattaa koulutusmenetelmiä, jotka tukevat yrittäjyysmyönteistä ja luovaa mielenlaatua sekä korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden värväämistä nuoriksi yrittäjiksi;

59.  korostaa, että nuorisotyöttömyyden torjumiseksi jäsenvaltiot tarvitsevat hyvin koulutettua ammatinvalinnan ohjaukseen erikoistunutta henkilöstöä, jolla on tietoa sekä akateemisista että ammatillisista koulutusmahdollisuuksista ja joka on tietoinen nykyisistä työmarkkinoista, todennäköisestä tulevasta kehityksestä jäsenvaltioissa ja uusista aloista niiden taloudessa;

60.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan nuoria oman itsenäisen elämän aloittamisessa ja perheen perustamisessa asumistukien, etuusjärjestelyjen ja henkilökohtaisen tuloveron alentamisen avulla ja tarjoamaan opiskelijoille edullisin ehdoin myönnettäviä lainoja;

61.  korostaa, että epävirallisen oppimisen, arkioppimisen ja elinikäisen oppimisen kautta hankittujen taitojen, pätevyyksien ja tietojen vastavuoroinen tunnustaminen ja validointi on erittäin tärkeää, koska se on keskeisessä asemassa, jotta yksilöiden ja erityisesti muita vähemmän mahdollisuuksia saaneiden henkilöiden monipuoliset ja rikkaat oppimiskokemukset saataisiin esiin ja niitä voitaisiin arvottaa; toteaa, että pätevyyksien validointi edistää pääsyä virallisen koulutuksen piiriin ja luo uusia ammatillisia mahdollisuuksia vahvistaen samalla omanarvontuntoa ja oppimismotivaatiota, kehittäen nuorten arvoja, valmiuksia ja taitoja sekä opettaen kansalaisuutta ja demokraattista osallistumista kaikilla tasoilla; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan kattavan validointimekanismin perustamiseksi vuoteen 2018 mennessä, kuten 20. joulukuuta 2012 annetussa epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen validointia koskevassa neuvoston suosituksessa vaadittiin, tiiviissä yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien keskeisten sidosryhmien kanssa, nuorisojärjestöt mukaan luettuina;

62.  korostaa virallisen oppimisen, arkioppimisen ja epävirallisen oppimisen, myös osana yhdistystoimintaa tapahtuvan oppimisen, merkitystä nuorten arvojen, kykyjen ja taitojen kehittymiselle sekä kansalaisuutta ja demokraattista osallistumista koskevalle oppimiselle; kiinnittää huomiota jäsenvaltioissa saatavilla oleviin erilaisiin koulutusmahdollisuuksiin ja -malleihin ja korostaa erityisesti harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevää koulutusmallia, joka voi pehmentää siirtymistä koulutuksesta tai harjoittelusta työelämään; tukee elinikäisen oppimisen täytäntöönpanoa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan virallisen oppimisen, arkioppimisen ja epävirallisen oppimisen sekä harjoittelun kautta hankittujen taitojen ja pätevyyksien johdonmukaisen, pätevän ja EU:n laajuisen tunnustamisen, jotta kavennetaan EU:n työmarkkinoilla havaittujen osaamisvajeiden ja ammattitaidon tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuuden välistä kuilua; kehottaa niitä myös tarjoamaan tukeaan näihin toimiin asiaankuuluvien EU:n ohjelmien yhteydessä; kehottaa lisäksi painottamaan ammatillisessa koulutuksessa enemmän kieliä ja etenkin naapurimaiden kieliä, jotta asianomaisten opiskelijoiden asema ja työllistyvyys paranisi rajat ylittävillä työmarkkinoilla;

63.  toteaa, että työmarkkinoiden nykyisen digitalisointiaallon ja uusien suuntausten vuoksi yhä useampi nuori kohtaa uudenlaisia työllistymismuotoja, joissa tasapainoillaan joustavuuden ja turvallisuuden välillä; korostaa, että on tärkeää tarjota nuorille asiaankuuluvaa koulutusta, jonka tavoitteena on korostaa sosiaaliturvajärjestelmien merkitystä urakehityksessä;

64.  katsoo, että varhaisessa vaiheessa toteutettujen toimien ja ennakoivan työmarkkinapolitiikan ansiosta ollaan pääsemässä tilanteesta, jossa painopiste on ollut jo yli sukupolvien jatkuneiden köyhyysongelmien ratkaisemisessa, tilanteeseen, jossa riskejä tunnistetaan ja käsitellään jo varhaisessa vaiheessa, jotta voidaan ehkäistä työttömyyttä ja helpottaa työmarkkinoille palaamista; kiinnittää erityistä huomiota niiden henkilöiden tilanteeseen, jotka ovat kaikkein syrjäytyneimpiä ja joiden työttömyysriski on suurin;

65.  korostaa avointen ja matalan kynnyksen ohjelmien merkitystä työskenneltäessä vähemmän kannustavasta ympäristöstä tulevien nuorten kanssa;

66.  pitää erittäin tärkeänä elinikäistä oppimista ja sekä nuorten koulutus- ja työllistymismahdollisuuksien parantamista samoin kuin pätevyyksien ja akateemisten tutkintojen rajat ylittävän vastavuoroisen tunnustamisen ja yhteensopivuuden takaamista, jotta laadunvarmistusjärjestelmää voidaan vahvistaa; kehottaa jatkuvasti laajentamaan ja arvioimaan vastavuoroista rajat ylittävää pätevyyksien ja tutkintojen tunnustamista ja mukautumaan siihen; toteaa, että tämä olisi varmistettava Euroopan tasolla ja kaikissa maissa, jotka ovat liittyneet eurooppalaiseen korkeakoulutusalueeseen ja jotka on mainittu eurooppalaisessa tutkintojen viitekehyksessä;

67.  korostaa epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen merkitystä samoin kuin osallistumista urheilu- ja vapaaehtoistoimintaan, kun edistetään kansalaisvalmiuksien sekä sosiaalisten ja monikulttuuristen valmiuksien ja taitojen kehittämistä; tähdentää, että jotkin maat ovat edistyneet huomattavasti asiaankuuluvan oikeuskehyksen kehittämisessä, kun taas toisten maiden on vaikea luoda kattavia validointistrategioita; painottaa sen vuoksi, että on kehitettävä kattavia strategioita validoinnin mahdollistamiseksi;

68.  pitää erittäin tärkeänä osaamisvajeisiin sekä ammattitaidon kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuteen puuttumista edistämällä ja helpottamalla opiskelijoiden ja opetushenkilöstön liikkuvuutta EU:n välineiden ja ohjelmien tehokkaammalla käytöllä; huomauttaa, että koulutuksenaikainen liikkuvuus on tärkeä valtti työmarkkinoille pääsyssä; korostaa, että on tarpeen panna täytäntöön toimenpiteitä, joilla varmistetaan liikkuvuutta edistävien rakennerahastojen, kuten Euroopan sosiaalirahaston (ESR), ja muiden ohjelmien, kuten Erasmus+ -ohjelman, välinen koordinaatio, täydentävyys ja johdonmukaisuus; korostaa tässä mielessä Erasmus+ -ohjelman kaltaisten liikkuvuusohjelmien merkitystä edistettäessä horisontaalisten taitojen ja pätevyyden sekä kulttuurienvälisen vaihdon kehitystä nuorten keskuudessa; suhtautuu myönteisesti EU:n osaamispanoraaman verkkosivuston muutoksiin;

69.  korostaa tarvetta vahvistaa Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelman asemaa laadukkaiden työpaikkojen luomisessa pitkällä aikavälillä; katsoo, että nuorten potentiaalin vapauttaminen edellyttää ammatillista liikkuvuutta; panee merkille, että EU:n työmarkkinoilla on tällä hetkellä 217,7 miljoonaa työllistä, joista 7,5 miljoonaa (3,1 prosenttia) työskentelee toisessa jäsenvaltiossa; toteaa lisäksi, että EU:n selvitysten mukaan nuoret lähtevät muita todennäköisemmin liikkeelle ja palaavat kotiin mukanaan uusia taitoja ja pätevyyksiä;

70.  kehottaa komissiota tehostamaan ja tukemaan opiskelijoiden liikkuvuutta ammatillisessa koulutuksessa edistämällä oppisopimuskoulutettavia koskevaa Erasmus-järjestelyä;

71.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysin EURES-verkoston meneillään olevan uudistuksen tarjoamia mahdollisuuksia EU:n sisäisen nuorisotyövoiman liikkuvuuden ja myös oppisopimuskoulutettavien työharjoittelun tukemiseen; kehottaa jäsenvaltiota päivittämään vapaita työpaikkoja ja ansioluetteloita koskevia tietoja säännöllisesti; kehottaa komissiota parantamaan EURESin työnhakijoiden ja työpaikkojen yhteensovittamisprosessia varmistaakseen, että nuoret saavat ansioluetteloidensa perusteella asianmukaisia ja laadukkaita työtarjouksia;

72.  kannustaa jäsenvaltioita perustamaan laadukkaita harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdisteleviä koulutusjärjestelmiä yhteistyössä paikallisten ja alueellisten taloudellisten toimijoiden kanssa parhaiden käytäntöjen vaihtamisen avulla ja kunkin koulutusjärjestelmän erityispiirteet huomioon ottaen, jotta voidaan poistaa nykyinen ja tuleva ammattitaitojen kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus;

73.  pyytää jäsenvaltioita ja komissiota perustamaan innovatiivisia ja joustavia avustuksia lahjakkuuden sekä taiteellisten ja urheilullisten valmiuksien tukemiseksi koulutusalalla; tukee jäsenvaltioita, jotka pyrkivät ottamaan käyttöön apurahajärjestelmiä opiskelijoille, joilla on osoitettu olevan akateemisia, urheilullisia ja taiteellisia valmiuksia;

74.  toteaa, että koulunkäynnin keskeyttäminen ja koulutuksen keskeyttäminen ilman tutkintoa ovat suuria haasteita yhteiskunnillemme, sillä ne johtavat epävarmuuteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen, ja katsoo, että niiden torjumisen on oltava yksi tärkeimmistä tavoitteistamme; toteaa, että liikkuvuus, koulutusjärjestelmien mukauttaminen ja yksilöllisten toimenpiteiden toteuttaminen voivat tarjota heikoimmassa asemassa oleville ratkaisuja, joiden avulla saadaan vähennettyä koulunkäynnin ja koulutuksen keskeyttämistä;

75.  korostaa tarvetta ottaa käyttöön opiskelijasopimus, jonka avulla yliopisto-opiskelijat ja ammatillisen tutkinnon opiskelijat voivat sovittaa yhteen opinnot ja työn mieluiten omaan opintoalaansa kuuluvissa yrityksissä ja jolla taataan aloitettujen opintojen saattaminen päätökseen;

76.  painottaa tarvetta jatkaa toimia, joilla torjutaan koulunkäynnin keskeyttämistä ja edistetään epäsuotuisassa asemassa olevien nuorten koulutusta;

77.  toteaa, että huolimatta siitä, että nuorisotyöttömyys on laskenut useimmissa jäsenvaltioissa korkeimmasta tasostaan vuonna 2013, se on edelleen vakava huolenaihe EU:ssa, jossa noin 8 miljoonaa nuorta on vailla työtä ja jossa niiden nuorten osuus, joiden kohtalona on pitkäaikaistyöttömyys, muu kuin vapaaehtoinen osa-aikatyö tai työnteko harjoittelijana, on edelleen suuri;

Rahoitusvarat

78.  painottaa, että on tärkeää tehdä strategisia investointeja esimerkiksi Euroopan rakenne- ja investointirahastoista ja erityisesti Euroopan sosiaalirahastosta aluekehitykseen, kilpailukykyyn ja korkealuokkaisten harjoittelupaikkojen, oppisopimuspaikkojen ja pysyvien työpaikkojen luomiseen; toteaa, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä nuoriin, jotka ovat jääneet sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolelle;

79.  toteaa, että ohjelmakauden 2014–2020 vauhtiinpääsy kesti muutaman kuukauden ja että kyseisenä aikana toteutettuja unionin toimia, erityisesti nuorille suunnattuja toimia, koskeva ensimmäinen arviointi ei voi antaa täysin tarkkaa kuvaa niiden todellisista vaikutuksista;

80.  huomauttaa, että edellisellä ohjelmakaudella elinikäisen oppimisen ohjelman ja Youth in Action -ohjelman tapahtumien virhetaso oli tilintarkastustuomioistuimen arvion mukaan yli 4 prosenttia; otaksuu, että komissio on puuttunut kyseisiin virheisiin Erasmus+ -ohjelman täytäntöönpanon yhteydessä;

81.  panee merkille, että vuonna 2013 kauden 2007–2013 ohjelmien ja erityisesti elinikäisen oppimisen ohjelman sekä Kulttuuri- ja Media-ohjelmien ja Youth in Action -ohjelman määrärahojen käyttöaste oli 100 prosenttia; katsoo kuitenkin, että käyttöaste ei ole yksinään riittävä ohjelmien vaikuttavuuden indikaattori niiden onnistumisen arvioimiseksi;

82.  pitää huolestuttavana, että hyväksyttyjen maksusitoumusmäärärahojen ja maksumäärärahojen välinen epäsuhta johti vuoden 2013 lopussa maksumäärärahojen vajeeseen (esimerkiksi Erasmus+ -ohjelman osalta vaje nousi 202 miljoonaan euroon), mikä aiheutti kielteisiä seurauksia seuraavana vuotena; pyytää komissiota varmistamaan, että tämä tilanne ei toistu uusien ohjelmien kohdalla;

83.  palauttaa mieliin, että nuorten haluttomuus perustaa yrityksiä on yksi talouskasvua Euroopassa hidastava tekijä, ja pitää siksi välttämättömänä tukea nuoria oman yrityksen perustamisessa;

84.  pitää myönteisenä, että Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) ja nuorisotyöllisyysaloitteesta on uudella ohjelmakaudella varattu yli 12,4 miljardia euroa nuorisotyöttömyyden torjuntaan;

85.  panee tyytyväisenä merkille, että 110 300 työtöntä nuorta osallistui nuorisotyöllisyysaloitteen kautta rahoitettuihin toimiin vuonna 2014; panee tyytyväisenä merkille, että EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet ovat päättäneet osoittaa nuorisotakuuseen 6,4 miljardia euroa unionin varoja (3,2 miljardia ESR:sta ja 3,2 miljardia uudesta budjettikohdasta); korostaa kuitenkin, että joissakin jäsenvaltioissa on yhä vaikeuksia panna nuorisotakuu ja nuorisotyöllisyysaloite täytäntöön;

86.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita lisäämään toimiaan, joilla varmistetaan, että oppisopimuskoulutusta ja harjoittelua ei käytetä keinona korvata oikeat työpaikat epävarmoilla työsuhteilla ja että kaikki tarvittava työtä koskeva turva, myös palkkaan ja muihin taloudellisiin etuuksiin liittyvä turva, taataan;

87.  kehottaa toteuttamaan hyvin kohdennettuja ja yksinkertaistettuja toimia, joilla tehostetaan jäsenvaltion valmiuksia käyttää rahoitusta Euroopan rakennerahastoista, Euroopan sosiaalirahastosta, Euroopan aluekehitysrahastosta, Euroopan koheesiorahastosta, Euroopan strategisten investointien rahastosta, nuorisotyöllisyysaloitteesta, Nuoret liikkeellä -aloitteesta, Eka Eures-työpaikka ‑aloitteesta, Horisontti 2020 -ohjelmasta sekä ja kansalaisuusalan ohjelmista ja toimista;

88.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yksinkertaistamaan taloudellisten resurssien myöntämistä nuorisojärjestöille koskevia hallinnollisia menettelyjä, koska niiltä puuttuvat usein valmiudet käsitellä mutkikkaita hakuprosesseja, kun ne hakevat tukea EU:n eri ohjelmista;

89.  kannustaa jäsenvaltioita käyttämään täysimääräisesti hyväkseen Erasmus+ -ohjelmaa niin, että toimet kohdistetaan entistä paremmin nuoriin koulutuksen kaikilla tasoilla, jotta voidaan parantaa nuorten työllisyysnäkymiä ja edistää rajat ylittäviä työuria sekä oikeudenmukaista työvoiman liikkuvuutta; tukee kulttuurien välistä oppimista, unionin kansalaisuutta sekä demokratiaa ja arvoja koskevan koulutuksen antamista nuorille; kehottaa siksi komissiota selvittämään ja poistamaan väliarvioinnin yhteydessä näiden tavoitteiden saavuttamista haittaavat rahoitusmenettelyn esteet, jotta Erasmus+ ‑ohjelmasta saataisiin entistä vaikuttavampi;

90.  pitää myönteisenä, että Erasmus-ohjelma on ohittanut kolmen miljoonan opiskelijan rajan; panee merkille, että tämän unionin lippulaivaohjelman suosio on pysynyt vakaana sen aloittamisesta lähtien, ja pitää tärkeänä ohjelman tuen jatkamista;

91.  pitää valitettavana, että lähtevien ja tulevien Erasmus-opiskelijoiden määrä vaihtelee suuresti eri jäsenvaltioiden välillä; suosittaa tehostamaan tiedotuskampanjoita ja yksinkertaistamaan sääntöjä;

92.  muistuttaa jäsenvaltioita, että niiden olisi sitouduttava lisäämään kansallista rahoitusta ESR:n ja nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahojen täydentämiseksi, jotta varmistetaan nuorisotyöllisyyden välttämätön kohentuminen; pitää lisäksi välttämättömänä, että sovelletut välineet ja myönnetyt avustukset mahdollistavat ihmisarvoisen elämän; pyytääkin arvioimaan avustussummia ottaen huomioon todelliset elinkustannukset kussakin jäsenvaltiossa;

93.  pyytää jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin nuorisotakuujärjestelmän panemiseksi täytäntöön; kehottaa jatkamaan poliittista sitoutumista nuorisotakuuseen, koska se on pitkäaikainen rakenteellinen uudistus, jolla varmistetaan kestävällä tavalla integroituminen työmarkkinoille korkealuokkaisten tarjousten avulla;

94.  vaatii jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön nuorisotakuun niin, että se perustuu vahvaan yhteistyöhön kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten, koulutusjärjestelmien ja työnvälityspalvelujen välillä; huomauttaa, että nuorisotakuu olisi sisällytettävä täysin kansallisiin työllisyyssuunnitelmiin sekä nuoriso- ja koulutuspolitiikan suunnitteluun ja siitä olisi tiedotettava laajalti kaikille nuorille; muistuttaa, että nuorisojärjestöjen osallistuminen nuorisotakuuvälineestä tiedottamiseen ja myös sen arviointiin ja täytäntöönpanoon on erittäin tärkeää nuorisotakuun onnistumiselle;

95.  palauttaa mieliin, että sosioekonomiselta tilanteeltaan erilaiset nuoret naiset ja miehet kohtaavat erilaisia tilanteita työmarkkinoilla eri-ikäisinä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään tällaiset sukupuolisidonnaiset ja sosioekonomiset seikat nuorisotakuun kaltaisiin nuoriso- ja työmarkkinatoimiin;

96.  katsoo, että nuorten työsuhteiden erittäin suuri epävarmuus ja EU:n väestön ikääntyminen ovat merkittävä haaste eläkejärjestelmien kestävyydelle, riittävyydelle ja sopivuudelle ja että ne vahingoittavat vakavasti sukupolvien välistä solidaarisuutta; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta ehkäistään ainakin nuorisotakuujärjestelmän nojalla myönnettyjen avustusten väärinkäytöksiä ja suositaan ainakin nuorisotakuun puitteissa sellaisia sopimuksia, joissa sallitaan nuorten kansallisiin sosiaaliturvajärjestelmiin suorittamat maksut;

97.  vaatii jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön nuorisotakuun ja valvomaan sen vaikuttavuutta käyttämällä täysimääräisesti EU:n niiden saataville antamat määrärahat sellaisten toimenpiteiden täytäntöön panemiseksi, joilla edistetään nuorten työllisyyttä niin, että integroidaan nuoret, myös vammaiset nuoret, työmarkkinoille neljän kuukauden kuluessa koulun päättämisestä tai työpaikan menettämisestä työn, oppisopimuksen tai harjoittelun kautta; katsoo, että näin voitaisiin tehdä esimerkiksi ottamalla käyttöön koko eliniän kestäviä räätälöityjä uraohjausjärjestelmiä, rekisteröintitoimistoja, tiedotuspisteitä ja tiedonkeruumenetelmiä sekä kannustamalla työttömiä rekisteröitymään, jotta nuorten todellisesta työttömyystilanteesta saataisiin kuva ja nuorille työnhakijoille suunnattuja työnvälitystoimistojen palveluja parannettaisiin;

98.  vaatii jäsenvaltioita puuttumaan viipymättä EU:n nuorisotakuun tärkeimpiin menetystekijöihin, kuten työtarjousten laatuun ja kestävyyteen, jatkokoulutukseen, sosiaaliseen osallisuuteen, synergiaan muiden politiikan alojen (koulutusjärjestelmään, työmarkkinoihin, sosiaalitoimeen ja nuorisoon liittyvät politiikat) kanssa ja yhteistyöhön kaikkien sidosryhmien välillä, jotta nuoret integroidaan työmarkkinoille, vähennetään nuorisotyöttömyyttä ja vaikutetaan pitkällä aikavälillä myönteisesti koulusta työmarkkinoille siirtymässä olevien nuorten sosiaalisen syrjäytymisen ja työmarkkinoilta syrjäytymisen ehkäisemiseen;

99.  kehottaa laajentamaan EU:n nuorisotakuun painopistettä niin, että nuorten ammattitaidottomien tai vähäisen ammattitaidon omaavien työttömien koulutuksen lisäksi keskitytään myös korkea-asteen tutkinnon suorittaneisiin ja ammattikoulutuksen päättäneisiin nuoriin, ja niin, että nuorisotakuun ikärajaa nostetaan 25 vuodesta 29 vuoteen, koska monet tutkinnon suorittaneet ja työmarkkinoille siirtyvät ovat yli 25‑vuotiaita;

100.  kehottaa jäsenvaltioita ja alueita vaihtamaan hyviä käytäntöjä ja oppimaan toisiltaan; huomauttaa, että on tärkeää toteuttaa arviointi siitä, miten jäsenvaltiot ovat toteuttaneet vuosina 2014 ja 2015 nuorisotyöllisyysaloitetta; korostaa, että on tärkeää tehdä väliarviointi nuorisotakuun vaikuttavuudesta ja keskittyä arvioinnissa nuorisotakuun saavutuksiin siinä, miten nuoret ovat voineet hankkia taitoja ja päästä työelämään sen avulla; toteaa, että on myös arvioitava aloitteen jatkoa; korostaa lisäksi, että nuorisojärjestöjen osallistuminen nuorisotakuun arviointiin ja täytäntöönpanoon on keskeistä nuorisotakuun onnistumisen kannalta;

101.  odottaa kiinnostuneena, että komissio esittelee kattavan kertomuksen nuorisotakuun täytäntöönpanosta myöhemmin tänä vuonna;

102.  toteaa, että EU:n nuorisotakuun tuloksia arvioidaan tarkemmin sen täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa koskevassa tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa, jonka on määrä valmistua vuoden 2017 alussa; katsoo, että kertomuksessa olisi analysoitava muun muassa nuorisotakuun tehokkuutta ja pitkän aikavälin tuloksia;

103.  muistuttaa komissiota, että on tärkeää varmistaa, että nuoret ovat erittäin hyvin tietoisia saatavilla olevista ohjelmista ja osallistumismahdollisuuksista niihin ja että ohjelmista tarjottavat tiedot ovat laadukkaita ja niissä käytetään mitattavissa olevia indikaattoreita (kuten kohderyhmän reaktio ja osallistuminen);

104.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kasvuhakuisia talouspoliittisia toimia, joilla tarjotaan entistä laajempi joustovara koulutukseen ja laadukkaaseen oppisopimuskoulutukseen tehtävissä julkisissa investoinneissa;

105.  vaatii jäsenvaltioita investoimaan lisää eikä leikkaamaan kansallisia talousarvioitaan nuorisopolitiikan, taiteen, kulttuurin, koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen osalta; kehottaa jäsenvaltioita lisäksi kanavoimaan investointeja osallistavaan koulutukseen, jolla vastataan yhteiskunnallisiin haasteisiin, jotta voidaan varmistaa tasavertaiset mahdollisuudet kaikille, sosioekonomiselta taustaltaan erilaiset nuoret sekä haavoittuvat ja heikommassa asemassa olevat ryhmät mukaan luettuina;

106.  suosittaa sisällyttämään nuorten yrittäjyyden monivuotiseen rahoituskehykseen; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi valmisteltava kansallisia strategioita, joilla pyritään saamaan aikaan synergiaetuja Erasmus+ ohjelman, ESR:n, Euroopan nuorisoaloitteen ja Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelman välillä; kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille selkeät vaikutustenarviointien suorittamisohjeet;

107.  pyytää komissiota ottamaan nuoriso-ohjelmia varten käyttöön kattavan seurantajärjestelmän, jossa otetaan huomioon kaavaillut tulosindikaattorit, todelliset tulokset sekä pitkän aikavälin tuotokset;

108.  korostaa, että on keskityttävä tuloksellisuuteen ja tuloksiin, ja panee tyytyväisenä merkille, että ohjelmakauden 2014–2020 uudessa Euroopan rakenne- ja investointirahastoja koskevassa sääntelykehyksessä on jäsenvaltioiden toteuttamaa tulosten raportointia koskevia säännöksiä;

109.  muistuttaa, että ESR:n talousarviosta 68 prosenttia käytetään hankkeisiin, joissa nuoret voivat olla kohderyhmien joukossa;

110.  korostaa tarvetta edistää asumistukia, jotta voidaan vastata tarpeisiin, joita aiheutuu siitä, että on mahdotonta suorittaa ammatillisia opintoja ja yliopisto-opintoja omalla asuinpaikkakunnalla tai lähellä alle 50 kilometrin säteellä sijaitsevissa kaupungeissa;

Osallistuminen päätöksentekoon

111.  kehottaa vahvistamaan nuorisojärjestöjen ja viranomaisten välisiä kumppanuuksia, jotta voidaan lisätä nuorten ja heidän järjestöjensä mahdollisuuksia osallistua poliittiseen päätöksentekoon; pitää erityisen merkittävänä nuoriso-, taide- ja urheiluorganisaatioiden roolia nuorten ihmisten osallistumistaitojen kehittämisessä ja päätöksentekoprosessin laadun parantamisessa erityisesti siltä osin, että nuoret antavat panoksensa yhteiskunnalle ja tarjoavat myös ratkaisuja eurooppalaisten yhteiskuntien tämänhetkisiin haasteisiin; korostaa nuorisojärjestöjen ainutlaatuista roolia kansalaisuustunteen kehittämisessä demokraattisia arvoja ja prosesseja koskevan käytännön ympärille;

112.  korostaa nuorisojärjestöjen arvoa kansalaiskasvatuksen ja demokraattisia arvojen, taitojen ja valmiuksien tarjoajina ja antaa tunnustusta siitä, että ne ovat toimillaan lisänneet nuorten osallistumista demokraattisiin prosesseihin;

113.  korostaa arkioppimisen ja epävirallisen oppimisen, taiteen, urheilun, vapaaehtoistyön ja sosiaalisen toiminnan keskeistä asemaa nuorten osallistumisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä ja välineinä, joilla voi olla merkittävä vaikutus paikallisiin yhteisöihin ja jotka voivat auttaa kohtaamaan monia yhteiskunnallisia haasteita;

114.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan nuorisotyössä tiukasti osallistavuuden periaatetta ja painottamaan erityisesti nuoria vammaisia;

115.  korostaa, että kansalaisuutta, media- ja digitaalista lukutaitoa, kriittistä ajattelua ja kulttuurienvälistä ymmärrystä koskevaa tietoisuutta on kehitettävä intensiivisesti käyttämällä monenlaisia nuorille tuttuja välineitä (esimerkiksi sosiaalisia verkostoja); korostaa tällaisten ohjelmien ja koulutuksen merkittävää roolia nuorten radikalisoitumisen ehkäisemisessä;

116.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon nuorten uudet taloudellisen osallistumisen muodot, kuten jakamistalouden välineiden yhä suuremman suosion heidän keskuudessaan;

117.  korostaa, että nuorten poliittista, sosiaalista, kulttuurista ja urheiluun liittyvää paikallis-, alue- ja kansallisen tason vapaaehtoistoimintaa olisi tuettava ja sille olisi annettava enemmän arvoa tärkeänä epävirallisen oppimisen muotona, joka edistää elämässä keskeisiä taitoja ja edistää yhteistyön, yhteisvastuun, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kaltaisia arvoja; korostaa kuitenkin, että nuorten valmiutta kehittää vapaaehtoistoimia ei voida viime kädessä pitää mahdollisena halpana korvaajana palveluille, joista jäsenvaltion olisi huolehdittava; pyytää tunnustamaan vapaaehtoistoiminnan ja antamaan sille täyden tunnustuksen tai validoimaan sen;

118.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään opiskelijanuorten demokraattista osallistumista ja auttamaan koulutusta saavia nuoria osallistumaan koulutukseensa ja edistämään sitä opiskelijajärjestöihin kuulumisen kautta;

119.  korostaa, että entistä parempi ymmärrys EU:n arvoista, EU:n toiminnasta sekä Euroopan monimuotoisuudesta ovat erittäin tärkeitä, jotta voidaan edistää nuorten osallistumista demokratiaan sekä heidän aktiivista kansalaisuuttaan;

120.  kehottaa komissiota hyödyntämään mahdollisimman paljon uusia digitaalisia välineitä ja käyttämään täysimäärisesti hyväksi sosiaalista mediaa opetuksessa ja antamaan kohdennettua korkealaatuista mediakoulutusta, joka kannustaa kehittämään medialukutaitoa ja kriittistä ajattelua, sekä edistämään ja kannustamaan nuorten osallistumista päätöksentekoon sekä kansalais-, kulttuuri- ja sosiaalielämään yhteiskunnassa, jotta voidaan parantaa työllistyvyyttä ja edistää yrittäjyyttä, innovointia ja kulttuuria; panee myös merkille digitaalisten välineiden mahdollisuudet tehokkaana keinona kiusaamisen, vihapuheen ja radikalisoitumisen torjunnassa;

o
o   o

121.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 50.
(2)EUVL C 417, 15.12.2015, s. 1.
(3)EUVL C 183, 14.6.2014, s. 5.
(4)EUVL C 120, 26.4.2013, s. 1.
(5)EUCO 37/13.
(6)EUVL C 311, 19.12.2009, s. 1.
(7)EUVL C 119, 28.5.2009, s. 2.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0107.
(9)EUVL C 93, 9.3.2016, s. 61.
(10)EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 21.
(11)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0106.
(12)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0292.
(13)EUVL C 346, 21.9.2016, s. 2.
(14)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0005.


Miten YMP voi edistää työpaikkojen luomista maaseutualueilla?
PDF 307kWORD 59k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. lokakuuta 2016 aiheesta ”Miten YMP voi edistää työpaikkojen luomista maaseutualueilla?” (2015/2226(INI))
P8_TA(2016)0427A8-0285/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Työllistäminen maaseutualueilla: eroon työllisyyskuilusta” (COM(2006)0857),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0285/2016),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin maa-alueesta yli 77 prosenttia on maaseutua ja että monet maaseudun työpaikat, jotka eivät useinkaan ole siirrettävissä muualle, ovat kytköksissä maatalouteen ja maatalouselintarviketeollisuuteen;

B.  ottaa huomioon, että maatalous ja maatalouselintarviketeollisuus muodostavat kuusi prosenttia EU:n BKT:sta ja käsittävät 15 miljoonaa yritystä ja 46 miljoonaa työpaikkaa;

C.  ottaa huomioon, että jo vuosikymmenten ajan maaseutualueiden viljelijöiden määrä on monissa Euroopan unionin maissa vähentynyt merkittävästi samalla, kun viljelijöiden ja muiden maataloustyöntekijöiden tulot ovat pudonneet ja maataloussektorilla työskenteleviä on maaseutualueilla entistä vähemmän; ottaa huomioon, että vuodesta 2005 vuoteen 2014 maatalouden työpanos on vähentynyt EU28:ssa lähes neljänneksen (-23,6 prosenttia)(1);

D.  ottaa huomioon, että vaikka viljely onkin tärkein maankäytön muoto EU:ssa, se työllistää enää vain murto-osan maaseudulla asuvasta työvoimasta; ottaa huomioon, että maankäyttötarkoitusten monipuolistaminen, jossa yhdistetään taloudellinen tuotantotoiminta, asuin- ja virkistyskäyttö sekä luonnonsuojelu ja luonnon säilyttäminen, on merkittävä kehitykseen ja työllisyyteen liittyvä haaste monilla unionin maaseutualueista; panee merkille, että muuttovirrat ovat viime vuosina kääntyneet joillakin alueilla päinvastaiseen suuntaan, kun yhä useammat haluavat asua maaseudulla, mikä useimmissa tapauksissa johtaa kaupunkien lähialueiden kaupungistumiseen; toteaa, että samalla ovat heikentyneet monet sellaiset paljon köyhemmät alueet, joilla ongelmana on syrjäinen sijainti ja joilla kehityksen ja työllisyyden tukeminen on vaikeampaa;

E.  ottaa huomioon, että monilla maaseutualueilla on lukuisia haasteita, kuten pienet tulot, negatiivinen väestökehitys, työpaikkojen puute ja korkea työttömyys, kolmannen sektorin hidas kehitys, elintarvikkeiden jalostuskapasiteetin puute, matala osaamistaso ja pääoman vähyys;

F.  ottaa huomioon, että yli yhdeksän kymmenestä eurooppalaisesta katsoo, että maatalous ja maaseutualueet ovat tärkeitä heidän tulevaisuutensa kannalta;

G.  toteaa, että maataloustoiminnan tulo työvoimayksikköä kohden on suhteellisen alhainen, mikä on ongelmallista;

H.  toteaa, että talouskriisi koetteli kaikkia Euroopan osia, mutta kaikkein eniten juuri maaseutualueita;

I.  ottaa huomioon, että nykyisessä talouskriisissä Euroopan unioni on nostanut työllisyyden – erityisesti ESIRin avulla – yhdeksi tärkeimmistä painopistealueistaan, ja katsoo, että YMP:tä on tämä huomioon ottaen tehostettava ja sen asemaa on vahvistettava yhtenä tärkeimmistä välineistä, joiden avulla EU toimii pyrkii työllisyyden ja kilpailukyvyn säilyttämiseen ja kehittämiseen maaseutualueilla ja etenkin maatalousalalla; katsoo, että tässä yhteydessä on arvioitava, missä määrin YMP vaikuttaa maaseutualueiden työpaikkojen luomiseen ja säilyttämiseen;

J.  toteaa, että on ratkaisevan tärkeää säilyttää YMP:n kaksi pilaria, koska ensimmäinen pilari estää pienten maatilojen ja perhetilojen poistumisen alalta ja säilyttää maatalousalan työpaikkoja, kun taas toisen pilarin varoilla varmistetaan uusien työpaikkojen luominen muilla aloilla, kuten matkailualalla, elintarvikkeiden jalostusalalla ja muilla näihin liittyvillä aloilla;

K.  toteaa, että unionin maataloudella on monia haasteita, jotka liittyvät elintarvikkeiden tuotantoon ja elintarviketurvaan, ympäristöön, biologiseen monimuotoisuuteen, kestävyyteen, energiaan ja ilmastonmuutokseen, ja katsoo, että on hyvin tärkeää vahvistaa yhteiskunnan ja maatalouden välistä suhdetta, kehittää innovoivia ratkaisuja näiden haasteiden käsittelemiseen alan kestävyyden ja kilpailukyvyn varmistamiseksi ja määritellä uudelleen tavoitteet kaikkia hyödyttävälle todelliselle julkiselle politiikalle, sillä se on yksi Euroopan yhdentymisen tärkeimmistä tekijöistä;

L.  katsoo, että liian kauan on laiminlyöty maatalouden painopisteen siirtämistä maatalouden uudelleenalueellistamiseen, joka on tarpeen tuotannon ja työllisyyden vakiinnuttamiseksi tietyillä alueilla; katsoo myös, että velvollisuutemme on säilyttää maanviljely miesten ja naisten pääasiallisena toimintana heidän asuinalueillaan sen varmistamiseksi, että maaseutualueet ovat dynaamisia ja niillä on paljon työpaikkoja; katsoo, että tällaisen uuden painopisteen avulla voidaan myös varmistaa kaupunkien ja maaseudun kehityksen terve tasapaino;

M.  ottaa huomioon kaupungeissa ja niiden laitamilla tapahtuvan viljelytoiminnan kasvavan merkityksen ja kasvavan kiinnostuksen siihen sekä kulutuksen muuttuvan mallin, jossa yhdistyvät erilaiset tekijät, kuten mahdollisimman pieni ympäristöjalanjälki, korkealaatuinen paikallinen tuotanto ja pienten ja alueellisten tuottajien työn arvon tunnustaminen;

N.  ottaa huomioon, että YMP:n viimeisin uudistus perustuu tekijöihin, jotka ovat mahdollistaneet tukien uudelleensuuntaamisen ja niiden tasapuolisemman jakamisen jäsenvaltioiden ja maatalouden eri alojen välillä, ja samalla on vahvistettu YMP:n taloudellista merkitystä ja sen asemaa tilojen ja maaseutualueiden sosiaalisena vakauttajana;

O.  ottaa huomioon, että vaikka ensimmäisen pilarin suorat tuet eivät tutkimusten mukaan johdakaan välittömästi uusien työpaikkojen luomiseen, niillä on ratkaiseva merkitys työpaikkojen säilyttämisessä ja viljelijöiden pitämisessä tiloilla; katsoo, että jos tästä poliittisesta tuesta luovutaan, 30 prosenttia unionin maanviljelijöistä joutuu lopettamaan toimintansa ja siirtymään pois maatalousalalta; katsoo näiden tukien pitävän pienviljelijät ja maaseutualueet elossa;

P.  toteaa, että suorilla tuilla tuetaan maanviljelijöitä syrjäisillä alueilla, maanviljelyä epäsuotuisilla sekä heikkotuottoisilla mailla, ja ne ovat tärkeitä sen varmistamiseksi, että viljelijät pysyvät tiloilla ja saavat asianmukaisen toimeentulon, ja näin voidaan varmistaa myös, että tällaisia maita suojellaan ja niillä on merkitystä matkailijoiden houkuttelemisessa näille alueille;

Q.  ottaa huomioon, että uudistetun YMP:n ensimmäisen pilarin ensisijainen tavoite on turvata elintarvikkeiden saanti, mikä auttaa säilyttämään maatalouden nykyiset työpaikat; toteaa, että ensimmäisen pilarin maksujen on jakauduttava nykyistä oikeudenmukaisemmin tämän tuen myönteisen vaikutuksen maksimoimiseksi;

R.  ottaa huomioon, että käytännön kokemuksen perusteella myös muunlainen maatalouden kehittäminen on mahdollista ja sillä saadaan parempia tuloksia elintarvikkeiden laadun sekä agronomisten, ympäristöön liittyvien ja sosioekonomisten saavutusten osalta; katsoo, että on tärkeää tukea ja edistää moninaisia maatalousjärjestelmiä ja että pienet ja keskikokoiset tilat, jotka ovat yleensä muita monipuolisempia, innovatiivisia ja erittäin joustavia, ovat usein hyvin järjestäytyneitä ja muodostavat tuottajaryhmiä ja osuuskuntia; toteaa, että ne hyödyttävät sijaintipaikkansa yhteisöjä ja tukevat näin maaseudun taloutta, joka on keskeisellä sijalla unionin maatalouden kehittämisessä;

S.  toteaa nykyisen kriisin osoittaneen, että markkinasuuntautuneen YMP:n yhteydessä on tärkeää ylläpitää maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä ja määritellä sopivia uusia sääntelyvälineitä hintojen vakauden varmistamiseksi sekä maatalouden työpaikkojen ja tulojen säilyttämiseksi;

T.  ottaa huomioon, että eurooppalaiset viljelijät toimivat yhä globaalimmilla markkinoilla ja ovat tämän vuoksi muita aloja alttiimpia hintojen vaihtelulle;

U.  toteaa, että elintarvikkeiden tuotantoketjun nykyinen maksujärjestelmä ei takaa lisäarvon kestävää jakautumista, mikä tarkoittaa usein sitä, etteivät alkutuottajien saamat tulot kata edes heidän kustannuksiaan;

V.  toteaa, että kaupunkialueisiin verrattuna maaseutualueille on yleensä ominaista tilastollisesti korkeampi työttömyysaste ja huomattavasti pienemmät asukkaiden keskitulot ja niin ikään vähemmän houkutteleva infrastruktuuri sekä heikompi palveluiden saatavuus, mikä johtuu siitä, että niiden tuottamisen kustannukset ovat merkittäviä pienemmästä asukastiheydestä ja heikoista yhteyksistä johtuen;

W.  toteaa, että työpaikkojen luominen maaseutualueilla on toteutettava sellaisen tiettyihin alueisiin mukautetun kestävän politiikan puitteissa, joka säilyttää ja kehittää maatalouteen liittyvää toimintaa sekä maa- ja metsätalouteen epäsuorasti liittyvää toimintaa samoin kuin sellaista maaseutujen toimintaa, jonka avulla luodaan yhteyksiä eri sidosryhmien välillä sekä sosiaalisesti että yhteisvastuuseen ja ympäristön tilan parantamiseen liittyen;

X.  toteaa, ettei maaseutualueiden tulevaisuus ole riippuvainen pelkästään maatalousalan kehittämisestä, vaan se liittyy myös muun taloudellisen toiminnan monimuotoistamiseen ja säilyttämiseen, mistä esimerkkeinä ovat metsätalous, käsiteollisuus ja pienten ja keskisuurten yritysten sekä yhdistetyn tuotantokapasiteetin kehittäminen, maaseutumatkailu, virkistystoiminta, koulutus ja urheilu (kuten ratsastus) sekä tilojen ja metsien resurssien kestävä käyttö (jätteet mukaan lukien), uusiutuvan energian tuottaminen ja ekologisiin prosesseihin perustuvien orgaanisten materiaalien ja tuotteiden valmistus; toteaa, että tarvitaan hajautettuja ja integroituja alueellisia politiikkatoimia, jotka liittyvät sosioekonomisiin näkökohtiin ja maaseudun identiteettiin ja kulttuuriin, ja todellinen alueellinen järjestelmä, jolla pyritään saamaan aikaan synergiavaikutuksia ja hyödynnetään maaseudun resursseja yhdessä kollektiivisten ja monialaisten toimien avulla; katsoo, että samalla on käytettävä EU:n muita varoja stimuloimaan maaseudun kehitystä ja työllisyyttä ja varmistettava, että maaseudun infrastruktuuri on kunnossa;

Y.  katsoo, että siksi on erittäin tärkeää korostaa, että monet työpaikat ovat riippuvaisia paikkaan ja toimintaan sidotusta maataloudesta, metsätalous mukaan lukien, eikä näitä toimintoja voidaan siirtää; toteaa, että tämä koskee myös elintarvikkeisiin liittyviä ja muita palveluita, kuten maiseman ja veden säilyttämistä ja hallintaa;

Z.  toteaa, että tukea olisi annettava ensisijaisesti pienille perhetiloille eli yksittäisille viljelijöille, jotka hoitavat tilojaan yksin tai muiden kanssa vastuullisesti, itsenäisesti ja tehokkaasti ja jotka voivat ratkaista ongelmat mukauttamalla tuotantopäätöksiään ja/tai tuotantomenetelmiään ja monimuotoistamalla toimintaansa vastatakseen maatalousalan jatkuviin rakenteellisiin muutoksiin;

AA.  katsoo, että maatalousalalla ja maaseudulla työskentelevien ja/tai yritystoimintaa harjoittavien naisten potentiaalia olisi analysoitava, se olisi kirjattava talteen ja sitä olisi edistettävä kaikilla unionin toimintapolitiikoilla niin, että mitkään niistä eivät vaikuttaisi naisiin kielteisesti, sillä tällä tavoin luodaan perusta naisten mahdollisuuksille edistää kehitystä ja innovointia ja autetaan koko alaa selviytymään kriisistä; katsoo, että naisten olisi osallistuttava alakohtaisten kehityssuunnitelmien laatimiseen paikallisella ja alueellisella tasolla, jotta suunnitelmissa voitaisiin hyödyntää heidän tarpeitaan, kokemuksiaan ja näkemyksiään; katsoo, että naisilla olisi siksi oltava tarvittavat taidot, jotta he voivat osallistua aktiivisesti suunnitelmien laatimiseen;

AB.  toteaa, että vuonna 2010 vain 7,5 prosenttia maanviljelijöistä oli alle 35-vuotiaita, yli 4,5 miljoonaa tiloja nyt hoitavista on yli 65-vuotiaita ja että YMP:tä koskevan asetuksen (EU) N:o 1307/2013 50 ja 51 artiklaan sisältyy säännöksiä sukupolvenvaihdoksen tukemisesta maataloudessa;

AC.  ottaa huomioon, että monissa jäsenvaltioissa maaseutualueiden naisten työnsaantimahdollisuudet ovat rajoitettuja maataloudessa ja työmarkkinoiden muilla aloilla ja että sukupuolten välinen palkkaero on suurempi kuin muualla, vaikka naiset ovatkin erittäin tärkeässä asemassa maaseutualueiden kehityksen ja sosiaalisen elämän kannalta, erityisesti maatiloilla, joiden toimintaa on monimuotoistettu (maatilamatkailu, laadukkaat tuotteet, virkistys-, opetus- ja urheilutoiminta sekä muut palvelut); toteaa, että naisten yrittäjyys voi olla tärkeä tekijä maaseutualueiden kestävän sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristön kehityksen kannalta; toteaa, että maanhankintaan liittyvä eriarvoisuus on tekijä, joka rajoittaa naisten mahdollisuuksia kehittää maatalousalan yritystoimintaa; toteaa, että noin 29 prosenttia unionin tiloista on naisten hoidossa;

AD.  ottaa huomioon teollisesti viljeltävien lajikkeiden vähäisen määrän; ottaa huomioon paikallisten lajikkeiden ja rotujen merkityksen biologisen monimuotoisuuden säilyttämiselle ja kestävän toimeentulon tukemiselle alueilla sekä paikalliselle tuotannolle;

AE.  toteaa, että maaseutualueesta on tehtävä entistä houkuttelevampi tuleville sukupolville tukemalla maatalouden ja alanmenetelmien innovointiin ja nykyaikaistamiseen tähtäävää koulutusta;

AF.  ottaa huomioon, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) on kehittänyt elintarvike- ja maatalousjärjestelmien kestävyyden arviointiin tarkoitetun yleismaailmallisen SAFA-kehyksen;

AG.  toteaa, että Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) varoja voidaan käyttää ammatillista koulutusta ja taitojen hankkimista koskevissa toimissa eri toiminta-aloilla maaseudulla;

Nykyinen YMP

1.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tarjoamaan nuorille viljelijöille pitkän aikavälin näkymiä maaseudun väestökatoon puuttumiseksi, toteuttamaan kattavan sukupolvenvaihdosstrategian ja hyödyntämään sitä varten kattavasti uuden YMP:n tarjoamia mahdollisuuksia nuorten viljelijöiden ja myös perheiden ulkopuolelta tulevien alan uusien yrittäjien tukemiseksi erityisesti myöntämällä nuorille viljelijöille tukia ensimmäisestä ja toisesta pilarista sekä auttamalla yli 40-vuotiaita uusia yrittäjiä aloittamaan yritystoimintansa; toteaa myös, että näitä toimia on täydennettävä kansallisen politiikan järjestelyillä ja toimien on oltava yhteensopivia niiden kanssa (maankäyttö, verotus, sosiaaliturva jne.), asetuksen (EU) N:o 1307/2013 50 ja 51 artiklassa tarkoitettu tuki mukaan lukien;

2.  toteaa, että valtaosa YMP:n suorista tuista menee rikkaimmille tiloille, kun vain 13 prosenttia edunsaajista sai 74 prosenttia YMP:n suorista tuista vuonna 2014; katsoo, että tämä ei edistä uusien työpaikkojen luomista maanviljelyalalla, sillä pienet maatilat ovat työvoimavaltaisempia ja 53 prosenttia maataloustyöntekijöistä työskentelee taloudelliselta kooltaan pieniksi luokitelluilla maatiloilla; kehottaa jakamaan YMP-tukia entistä enemmän pienviljelijöille;

3.  kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan tukeaan pienille ja keskisuurille maatiloille erityisesti käyttämällä enemmän uudelleenjakotukea; kehottaa lisäksi laatimaan palkkiomekanismeja tehokkaasti järjestäytyneitä maatiloja sekä sellaisia maatiloja varten, jotka käyttävät oikeudellisia välineitä yritysten yhdistämiseen;

4.  katsoo, että YMP:n yhteydessä on otettava paremmin huomioon luonnonhaitoista kärsivät alueet (kuten vuoristoalueet, merentakaiset alueet, syrjäisimmät alueet ja herkät luonnonalueet), koska maatalouden ylläpitäminen on keskeisessä asemassa sellaisen taloudellisen, yhteiskunnallisen ja ympäristön kehityksen kannalta, jossa painotetaan työllisyyttä; katsoo kuitenkin, että YMP:n yhteydessä on myös otettava huomioon kaupunkirakenteen hajautumisen uusi dynamiikka ja autettava reuna-alueita torjumaan niiden ominaispiirteisiin liittyviä rajoitteita;

5.  toteaa, että jäsenvaltiot ovat käyttäneet laajasti mahdollisuutta myöntää tuotantosidonnaisia tukia – jotka sallivat tuotannon ylläpitämisen ja kehittämisen tietyllä alueella ja tukevat siten työllisyyttä epäsuotuisilla alueilla – ja kehottaa niitä korottamaan tällaisen tuen osuutta aktiiviviljelijöille sekä lisäämään sen joustavuutta ja käyttämään yhä suuremman osan siitä kasviproteiinin tuotannon lisäämiseen EU:ssa, koska tämän hyödykkeen saanti on tällä hetkellä riippuvaista kolmansista maista tapahtuvasta tuonnista; ehdottaa lisäksi, että vapaaehtoisten tuotantosidonnaisten tukien tasoa voitaisiin mukauttaa kulloisestakin viljelykasvista riippuvaisen työllisyyden mukaisesti, jolloin lisätukea annettaisiin eniten työvoimaa vaativille tuotteille;

6.  muistuttaa, että nykyisellä ohjelmakaudella on maaseudun kehittämisohjelman mukaisesti esitetty kohdennettua tukea paikallisten rotujen kasvattamiseksi ja lajikkeiden viljelemiseksi, millä edistetään alueellista työllisyyttä ja tuetaan biologista monimuotoisuutta; kehottaa jäsenvaltioita pohtimaan kohdennetun tuen mekanismeja, joilla tuetaan paikallisia rotuja kasvattavien ja lajikkeita viljelevien tuottajien tai maanviljelijöiden ryhmiä tai järjestöjä;

7.  toteaa, että on tarpeen panna täytäntöön suorien tukien ympäristöulottuvuus, ja katsoo, että se on tehtävä siten, että varmistetaan maatilojen kestävyys ja elinkelpoisuus ja edistetään uusien työpaikkojen säilyttämistä ja luomista esimerkiksi biologisen monimuotoisuuden, maatilamatkailun ja maaseudun hoidon yhteydessä esimerkiksi suurten tilojen ja historiallisten huviloiden avulla; kehottaa EU:ta varmistamaan yksinkertaistamisen sekä sen, että ympäristösäännökset voidaan panna täytäntöön yksinkertaisella ja kattavalla tavalla ilman ongelmia; varoittaa, ettei ympäristöulottuvuus saa johtaa maataloustuotannon vähentymiseen tai siitä luopumiseen, mikä on erityisen tärkeää varsinkin vuoristoalueilla ja syrjäisillä alueilla;

8.  katsoo, että koska mehiläisten kuolleisuusaste on korkea monissa EU:n jäsenvaltioissa ja mehiläisillä on pölyttäjinä keskeinen merkitys elintarviketurvan sekä monien kasvialojen talouden kannalta, unionin olisi lisättävä tämän alan tukea ottamalla käyttöön todellinen mehiläiskantojen palauttamista koskeva unionin strategia; toteaa myös, että tämä ei edellyttäisi raskaita investointeja, vaan toisi monia työpaikkoja niin, että joko monimuotoistetaan nykyisten tilojen toimintaa tai perustetaan uusia erikoistuneita tiloja, joiden elinkelpoisuus edellyttää asiantuntijoiden mukaan 200:aa mehiläispesää ja joiden päätarkoitus olisi tuottaa valittuja kuningattaria ja parvia ja viime kädessä hunajaa, josta EU:ssa vallitsee suuri pula; toteaa, että tällainen useille unionin strategioille, kuten innovoinnille, sosiaaliselle osallistamiselle ja työpaikkojen luomiselle, rakentuva toimintatapa vastaa täysin pyrkimystä muuttaa yhteisen maatalouspolitiikan suuntaa ja kehittää maatalouden kestävyyttä;

9.  toteaa, että maatilojen työpaikkojen säilyttämiseksi alalla on otettava käyttöön uudet riskinhallintavälineet ja lisättävä tuottajaorganisaatioiden kaltaisten välineiden käyttöä yhteisessä markkinajärjestelyssä ja toisessa pilarissa, jotta voidaan paremmin varautua globaalien markkinoiden hintavaihteluihin ja kysyntään; katsoo, että yhteisessä markkinajärjestelyssä ja toisessa pilarissa vahvistetut markkinatoimenpiteet ja poikkeukselliset kriisin- ja riskinhallintatoimenpiteet on pantava täytäntöön paljon nopeammin ja aktiivisemmin EU:n talousarviovarojen tuella mukauttamalla ne tarvittavalla tavalla syrjäisimpien alueiden, vuoristoalueiden ja muiden kilpailuun liittyvistä haasteista kärsivien alueiden erityistilanteeseen, jotta voidaan rajoittaa hintojen alenemisesta johtuvia kielteisiä vaikutuksia maataloustuloihin; kiinnittää huomiota siihen, että poikkeuksellisten kriisitoimenpiteiden täytäntöönpanolla ei ole täysin saavutettu asetettuja tavoitteita, ja katsoo, että niiden yhteydessä olisi otettava entistä paremmin huomioon jäsenvaltioiden nykyinen infrastruktuuri ja kapasiteetti; kehottaa komissiota viimeaikaisten kriisien valossa kehittämään entistä nopeampia ja tehokkaampia tukevia välineitä, joilla voidaan ehkäistä kaikkein kielteisimpiä vaikutuksia;

10.  kehottaa komissiota hyödyntämään asetuksen (EU) N:o 1308/2013 219–222 artiklassa tarkoitettujen poikkeustoimenpiteiden koko potentiaalia;

11.  katsoo, että interventiohintojen käyttäminen turvaverkkona edellyttää, että niitä mukautetaan säännöllisesti kustannusten muutoksiin, jolloin ne vaikuttavat suoraan tuottajien tuloihin ja toiminnan jatkamiseen sekä työllisyyteen; kehottaa unionia ottamaan käyttöön maitomarkkinoiden seurantakeskuksen kaltaisia ennaltaehkäiseviä välineitä kaikilla tärkeimmillä tuotantoaloilla markkinoiden seuraamiseksi, jotta voidaan tukea tuotannon ohjausta ja vastata kriiseihin tarvittaessa käyttöön otettavien joustavien ja aktiivisten markkinoiden hallintavälineiden avulla;

12.  toteaa, että viljelijät ja paikalliset tuottajat yhdistävät lyhyet toimitusketjut voivat edistää maaseudun työpaikkojen luomista; korostaa, että laatujärjestelmät, maantieteelliset merkinnät ja luonnonmukainen viljely tarjoavat mahdollisuuden maatalouselintarvikealan kehittämiseen ja maaseudun työpaikkojen luomiseen, minkä vuoksi niitä on paitsi suojeltava, myös kehitettävä uusien työpaikkojen luomiseksi ja alueellisen kulttuurin ja identiteetin säilyttämiseksi; korostaa, että nämä tuotteet on saatava laajemmille markkinoille ja että on otettava käyttöön laatuun, myynninedistämiseen ja suojaamiseen liittyviä toimia niiden markkinoinnin parantamiseksi ja niiden sisällyttämiseksi tiettyjen maantieteellisten alueiden yleisiin matkailutuotteisiin; muistuttaa käsiteltävinä olevien lainsäädäntöehdotusten yhteydessä, että nämä myönteiset taloudelliset vaikutukset perustuvat kuluttajien luottamukseen, jota ei saa heikentää muutoksilla, joiden voidaan katsoa huonontavan laatua; korostaa lisäksi, että näiden laatustandardien saavuttamiseen käytettävät menettelyt voivat olla raskaita ja niitä olisi yksinkertaistettava;

13.  suosittaa, että jäsenvaltiot käyttäisivät enemmän työpaikkojen säilyttämistä ja luomista koskevaa toisen pilarin kuudennen prioriteetin painopistealuetta sekä tietämyksen siirtoa ja ammatti- ja jatkokoulutusta koskevia toimia (mukaan lukien maatilojen työntekijöiden oppisopimukset, täydennyskoulutus ja uudelleenkoulutus), jotta työntekijät voivat siirtyä muihin maaseudun töihin, ja kehottaa antamaan tiloille neuvontaa ja tilanhoitoon liittyvää apua tilojen taloudellisen ja ympäristöön liittyvän suorituskyvyn parantamiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan koulutusta, jolla edistetään viljelijöiden sekä maatalouden ja maaseudun työntekijöiden monipuolisuutta niin, että he voivat monimuotoistaa toimintaansa, ja kehottaa vahvistamaan innovointia;

14.  toteaa, että maaseudun kehittämisohjelmat eivät ole enää yhtä selvästi kohdistettuja työllisyyttä suojaaviin sosiaalisiin hankkeisiin kuin edellisellä ohjelmakaudella 2007–2013 ja että syynä tähän ovat toimet, joita jäsenvaltiot ovat valinneet maaseudun kehittämistä koskevista ohjelmistaan, sekä se, että työllisyyteen suoraan vaikuttavia toimia varten on varattu entistä vähemmän rahoitusta; kehottaa siksi lisäämään joustavuutta maaseutupolitiikan täytäntöönpanossa;

15.  katsoo, että on yksinkertaistettava maaseudun kehittämispolitiikan täytäntöönpanoa ja otettava käyttöön monesta rahastosta rahoitettujen ohjelmien kaltaista johdonmukaisempaa politiikkaa, minkä lisäksi on estettävä jäsenvaltioita ja komissiota määräämästä liian työläitä hallinnollisia ja rahoitusta koskevia tarkastuksia;

16.  kehottaa jäsenvaltioita mainostamaan paremmin YMP:n toisen pilarin tarjoamia mahdollisuuksia toiminnan monipuolistamiseen maaseutualueilla (esimerkiksi maaseutumatkailu ja uusiutuvan energian tuotanto);

17.  huomauttaa, että sekä kansallisissa ja EU:n toimissa ei oteta riittävästi huomioon innovointiin liittyvää riskitekijää ja että tämä estää innovoinnin ja työpaikkojen luomisen erityisesti monien sellaisten sidosryhmien kohdalla, joilla ei ole riittävästi rahoitusta saattaakseen innovoivat hankkeet päätökseen;

18.  korostaa, että maaseudun kehitys ja työpaikkojen luominen kulkevat käsi kädessä, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita ja alueita maksimoimaan alueidensa haasteet ja mahdollisuudet parhaiten tuntevien paikallis- ja alueviranomaisten, mahdollisuudet saavuttaa toisen pilarin tavoitteet ja ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan prioriteetit, mukaan lukien sosiaalisen osallisuuden edistäminen, köyhyyden vähentäminen ja talouskehitys; muistuttaa mahdollisuudesta keskittää maaseudun kehitys ja toimintaohjelmat työpaikkojen luomiseen ja säilyttämiseen sekä maaseudun palveluiden parantamiseen; kehottaa komissiota auttamaan toimijoita tämän tavoitteen saavuttamisessa; korostaa jakamistalouden mallien mukauttamista maaseutualueisiin työllisyyden lisäämiseksi, maataloustoiminnan tehostamiseksi ja kustannusten vähentämiseksi;

19.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan yhteisötalouden yrityksiä ja osuuskuntia ja muun muassa sosiaalista maataloutta(2) maaseutualueiden sosiaalisen integraation ja työpaikkojen tukemiseksi; panee merkille sosiaalisen yrittäjyyden aloitteella toteutetut toimet ja kehottaa komissiota tehostamaan yhteisötalouden maaseudun kehittämiselle antamaa tukea esimerkiksi yhteisötaloutta koskevan toimintasuunnitelman kautta;

20.  korostaa, että maaseutualueiden väestörakenteen kehityksen ja perhemyönteisyyden tukemista olisi painotettava enemmän perheiden tukemiseksi ja perheen ja työelämän yhteensovittamisen helpottamiseksi myös maaseutualueiden työmarkkinoihin ja talouskehitykseen liittyvissä kysymyksissä;

21.  korostaa, että on edistettävä aktiivisia toimenpiteitä ja toimintapolitiikkoja, joilla korostetaan muuttoliikkeen myönteistä vaikutusta talouskasvun ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseen maaseutualueilla;

22.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan maaseutualueita tukevia poliittisia toimia kehittämällä matkailua, joka voi asianmukaisesti jäsennettynä ja kannustimin tuettuna vauhdittaa sellaisten alueiden kulttuurista, sosiaalista ja taloudellista kasvua, joilla on merkittäviä luonnonvaroja sekä maisemallisia, kulttuurisia sekä maatalouselintarvikkeisiin liittyviä resursseja; korostaa, että maaseutualueiden matkailun kehittäminen ja maataloustoiminnan monipuolistaminen (koulutus-, kulttuuri- ja virkistystoiminta mukaan lukien) tarjoaa myös kannustimen uusille sukupolville, jotta he ottaisivat maaseudun haltuunsa aloitteellisuuden ja yrittäjyyden hengessä pyrkien innovointiin ja perinteisten tuotteiden edistämiseen;

23.  korostaa, että maaseuturahaston ja unionin muiden rahastojen avulla tapahtuva eri politiikanalojen välisten synergiavaikutusten aikaansaaminen on keskeistä pyrittäessä vastaamaan maaseudun työpaikkojen luontiin liittyvään haasteeseen ja varmistamaan, että maatalous tunnustetaan jälleen kerran aluekehityksen avaintekijäksi; toteaa, että toisen pilarin varoja voitaisiin käyttää dynaamisena rahoitusvälineenä, jonka avulla voidaan saada aikaan entistä enemmän synergiavaikutuksia vaihtoehtoisten rahoituslähteiden ja ohjelmien kanssa niin, että ne ovat entistä paremmin maaseutualueiden käytettävissä, mikä parantaa yhteenliitettävyyttä, kilpailukykyä ja talouden monimuotoisuutta ja tukee yrittäjyyttä niin, että samalla otetaan huomioon maaseudun kulttuuri ja identiteetti;

24.  korostaa, että pieniin, omistajien hoitamiin tiloihin kohdistuu yhä enemmän painetta sijoittajien hankkiessa maatalousmaata; korostaa, että viljelysmaan säilyttäminen ja maan käyttömahdollisuus ovat keskeisellä sijalla tilojen perustamisen ja laajentamisen kannalta ja ne ovat olennaisia tekijöitä maaseudun työpaikkojen säilyttämisessä; ottaa huomioon, että komission marraskuussa 2015 esittämässä kertomuksessa nuorten maanviljelijöiden tarpeista osoitetaan, että suurin nuorten maanviljelijöiden ja uusien maatalousyrittäjien kohtaama ongelma on ostettavan tai vuokrattavan maan saatavuus; kehottaa siksi jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja kehittämään välineitä, jotka mahdollistavat maan käyttömahdollisuudet korkean työttömyyden maaseutualueilla esimerkiksi viljelysmaan yhteisen käytön ja hallinnan avulla kansallisten käytäntöjen mukaisesti tai perustamalla järjestelmiä, joiden avulla voidaan hallita ja antaa tietoa maasta, joka ei ole käytössä tai jota voitaisiin käyttää viljelyyn, ja palveluista, joita nuoret viljelijät ja naiset voisivat käyttää etuoikeutetusti;

25.  pitää tärkeänä, että maaseudun kehittämisohjelmilla parannetaan nykyistä enemmän maaseutu- ja kaupunkialueiden välisiä suhteita, jotta kannustetaan yhteistyöhön ja tarjotaan maaseutualueiden yrityksille tilaisuuksia, jotka ovat välttämättömiä näiden alueiden kehityksen ja työpaikkojen luomisen kannalta; katsoo, että kylät ovat tärkeitä maaseutu- ja kaupunkialueiden välisissä suhteissa, sillä ne tarjoavat peruspalveluita ympäröivien maaseutualueiden asukkaille, ja että jäsenvaltioiden on siksi edistettävä kylien palveluja osana aluepolitiikkaansa;

26.  kehottaa laatimaan sitovia sääntöjä reilusta tulonjaosta elintarvikkeiden tuotantoketjussa elintarvikkeiden tuottajien, tukkumyyjien ja jalostajien välillä varmistaen, että viljelijät saavat lisäarvosta asianmukaisen osan, joka antaa heille mahdollisuuden harjoittaa kestävää viljelyä;

27.  korostaa, että metsätalous, jota EU:ssa hyödynnetään nykyään riittämättömästi, tarjoaa paljon työpaikkoja, ja sitä olisi hyödynnettävä entistä paremmin eri muodoissa koko puutavara-alalla; korostaa, että EU:ssa on tällä hetkellä vakava pula puutavarasta, mikä edellyttää investointeja tämän alan kasvattamisen vaatimaan infrastruktuuriin;

28.  korostaa, että maan saatavuus on olennainen edellytys metsätilojen perustamiselle ja laajentamiselle; toteaa, että maan saatavuus on nuorten viljelijöiden suurin ongelma maatilan perustamisessa;

YMP vuoden 2020 jälkeen

29.  korostaa, että YMP:n menettelyjä on yksinkertaistettava ja sen rahoitus on pidettävä riittävänä, ainakin nykytasolla, joka vastaa alan politiikan tuomaa merkittävää eurooppalaista lisäarvoa, jotta se voisi pitkällä aikavälillä lisätä tehokkaasti työllisyyttä osana monimuotoista eurooppalaista maa- ja metsätaloutta, edistää kestävää kehitystä ja lisätä maaseutualueiden vetovoimaa; korostaa, että maaseudun kehittämispolitiikkaa, jonka avulla voidaan toteuttaa suorempia ja tehokkaampia toimia maaseudun asukkaiden sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseksi ja edistää maaseudun työllisyyttä ja dynaamisuutta, olisi vahvistettava vaiheittain heikentämättä ensimmäisen pilarin tukea, joka on myös järjestettävä uudelleen, jotta voidaan muun muassa parantaa markkinoiden toimintaa ja vakautta, mikä on keskeisellä sijalla turvattaessa maataloustulot, eurooppalainen viljelymalli ja elintarviketurva sekä varmistettaessa, että maaseutualueet säilyttävät vetovoimansa (erityisesti elämänlaadun osalta) kaupunkialueisiin verrattuina;

30.  korostaa, että YMP:ssä tulisi painottaa nykyaikaistamista ja investointeja tukevia välineitä, jotka takaavat maaseutualueiden taloudellisen toiminnan (mukaan lukien maatalouselintarvikkeet, energia, jalostus ja palvelut sekä sosiaaliala) kilpailukyvyn kestävällä tavalla niin, että samalla noudatetaan ympäristöä koskevia sääntöjä ja varmistetaan näin työpaikkojen säilyminen; korostaa, että näillä välineillä voidaan lisäksi edelleen vähentää jäsenvaltioiden ja alueiden välisiä eroja maatalouden ja maaseudun kehityksessä;

31.  korostaa matkailun (esimerkiksi maatilamatkailun) merkitystä viljelijöiden tulonlähteenä; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan ohjelmia, joilla tuetaan investointeja ja yrittäjyyttä; pitää tärkeänä, että tiloja tuetaan matkailukampanjoilla;

32.  panee merkille tähän mennessä toteutetut YMP:n yksinkertaistamistoimet, mutta kehottaa komissiota kehittämään ja toteuttamaan edelleen toimia, joilla lisätään suhteellisuutta ja joustavuutta suhteessa YMP:n aiheuttaman hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi ja maatilojen tuottavuuden parantamiseksi;

33.  painottaa, että YMP:n saavutukset voivat olla vain rajallisia, koska sen ensisijainen tavoite on elintarviketurvan varmistaminen, ja että vastaaminen tehokkaasti moniin uusien työpaikkojen luomiseen ja säilyttämiseen maaseudulla liittyviin haasteisiin edellyttää laajempaa ja monialaista lähestymistapaa sekä alueellisella että jäsenvaltioiden tasolla;

34.  kehottaa komissiota tukemaan kilpailukykyistä ja kestävää eurooppalaista maatalousmallia, joka perustuu perheiden hoitamiin, monimuotoisiin ja monitoimisiin tilamalleihin, jolla aluesidonnaisten ja hyvin palkattujen työpaikkojen säilyttäminen asetetaan etusijalle ja jossa keskitytään erityisesti SEUT-sopimuksen 349 artiklassa tarkoitettuihin erityisistä haitoista kärsiviin alueisiin elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden tuotannossa niin, että varmistetaan elintarviketurva ja elintarvikkeiden turvallisuus sekä terveydensuojelu;

35.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään maankäytön seuranta- ja sääntelyvälineitä, jotta saadaan parempaa tietoa maa-alojen markkinoista ja päästään eroon maan ja tuotantovälineiden laajamittainen keskittymisestä ja valtaamisesta;

36.  painottaa tarvetta edistää korkealaatuisten maataloustuotteiden kehittämistä, markkinointia ja myyntiä; kehottaa tekemään aloitteita uusien markkinoiden avaamiseksi sekä ottamaan käyttöön tuotteita koskevia ohjelmia ja markkinointikampanjoita tuotteiden monipuolistamisen ja eurooppalaisen elintarvikeketjun kilpailukyvyn varmistamiseksi;

37.  katsoo, että YMP:ssä on otettava huomioon koko EU:n maatalousala kaikissa muodoissaan ja kaikilla maaseutualueilla, myös kaikkein epäsuotuisimmassa asemassa olevilla ja herkimmillä alueilla (kuten vuoristoalueilla ja syrjäisimmillä alueilla), jotta varmistetaan kaikkien resurssien optimaalinen hyödyntäminen; katsoo, että tämä edellyttää myös hylättyjen maatalousmaiden ottamista uudelleen käyttöön;

38.  toteaa, että maatalouden monipuolistaminen ja alueelliset pienet erityismarkkinat parantavat ja turvaavat työllisyyttä maaseudulla; kehottaa esittämään aloitteita maatilojen monipuolistamisen tukemiseksi (esimerkiksi maataloustuotteiden suoramarkkinoinnin avulla) ja maaseudun talouden tukemiseksi yleisesti (esimerkiksi helpottamalla siirtymistä maataloustyöstä muuhun työhön);

39.  katsoo, että tulevan YMP:n varoilla on pyrittävä nykyistä enemmän hidastamaan tuottajajärjestöiksi ryhmittyneiden pienten ja keskisuurten tilojen ja yritysten häviämistä, koska ne ovat yleensä tavallista monimuotoisempia, taloudellisempia ja itsenäisempiä ja helpommin siirrettävissä sekä tehokkaampia lisäarvon tuottamisen ja aluesidonnaisten työpaikkojen luomisessa ja koska ne ovat tärkeä taloudellinen ja sosiaalinen tekijä omilla alueillaan; toteaa, että erityistä tukea on annettava edelleen myös alueilla, joilla on SEUT-sopimuksen 349 artiklassa tarkoitettuja erityisiä rajoitteita;

40.  tähdentää, että yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukia olisi osoitettava vain henkilöille, joiden pääasiallinen toimiala on maatalous;

41.  toteaa, että syrjäisimmillä alueilla ratkaisujen etsiminen talouden supistumiseen liittyviin työllisyyskysymyksiin kärsii puutteellisesta yhteenliitettävyydestä, ja katsoo, että näiden alueiden maatalouden merkityksen vuoksi tulevan YMP:n varoilla olisi syrjittävä positiivisesti näitä SEUT-sopimuksessa tarkoitetuista erityisistä rajoitteista kärsiviä alueita, koska tällä olisi kerrannaisvaikutuksia muihin, maatalouteen liittyviin aloihin, esimerkiksi maatalouden raaka-aineita jalostavaan teollisuuteen, matkailuun, luonnonsuojeluun, energiantuotantoon ja kiertotalouteen tavalla, joka täydentäisi moniin eri rahastoihin perustuvaa strategiaa; toteaa, että tässä strategiassa olisi otettava huomioon syrjäisimpien alueiden positiiviset erityiskohtelun taustalla olevat tekijät ja että syrjäisimmät alueet voisivat toimia laboratorioina omaperäisille ja innovatiivisille maatalouden ratkaisuille, joita voitaisiin soveltaa vähemmän äärimmäisissä ja laajemmissa yhteyksissä ja jotka koskevat maatilojen rakenteita, maaperä- ja ilmasto-olosuhteita sekä alueille ominaista biologista monimuotoisuutta;

42.  katsoo, että kollektiivista viljelyä on edistettävä ja tuettava taloudellisesti, koska sen avulla voidaan alentaa tilojen tuotantokustannuksia ja erityisesti koneistamiskustannuksia, minkä lisäksi kollektiivinen viljely edistää viljelijöiden keskinäistä yhteisvastuuta sekä innovoinnin, taitotiedon ja parhaiden käytäntöjen siirtoa luoden kehityksen ja työllisyyden kannalta suotuisaa dynamiikkaa;

43.  kehottaa komissiota edistämään pienten maatilojen monipuolistamista ja kilpailukykyä ottaen huomioon myös sosiaalisen maatalouden ja palvelusuuntautuneen maatalouden;

44.  pitää tärkeänä, että YMP:n avulla annetaan enemmän tukea maatalouden myönteisille työllisyys- ja ympäristövaikutuksille, ja katsoo, että sen avulla olisi tuettava entistä enemmän luonnonmukaista ja biodynaamista maataloutta ja kaikkia muita kestäviä agroekologisia tuotantomenetelmiä, kuten integroitua maataloutta ja peltometsäviljelyä, mikä tarkoittaa nykyisen sääntelyn yksinkertaistamista ja sellaisten säännösten hyväksymistä, jotka voidaan panna täytäntöön yksinkertaisesti, kattavasti ja ilman ongelmia; katsoo, että näihin myönteisiin työllisyys- ja ympäristövaikutuksiin liittyvät arvot ovat koko yhteiskunnan edun mukaisia ja niiden olisi näyttävä maataloustulossa;

45.  muistuttaa niin kutsuttujen bioalueiden tarjoamasta hyvästä esimerkistä, toisin sanoen alueista, joilla tuetaan koordinoitujen toimien kokonaisuuden avulla luonnonmukaisin menetelmin tuotettuja paikallisia viljely- ja kotieläintuotteita ja kaikkia niistä riippuvaisia taloudellisia toimijoita (maatalouselintarvike-, ravitsemus- ja matkailualan yritykset); toteaa, että on jo käynyt selväksi, että tämä väline voi lisätä paikallisia tuloja ja auttaa suojelemaan maaperää maiseman ja perinteisten tuotteiden suojelun avulla;

46.  painottaa kestävien viljely- ja elintarvikejärjestelmien ja erityisesti luonnonmukaisen viljelyn sekä maaperän, veden, biologisen monimuotoisuuden ja maaseutuinfrastruktuurien kestävän hallinnan tarjoamia mahdollisuuksia maatalousalan kunnollisten työpaikkojen ja maaseudun kukoistavan elinkeinoelämän säilyttämiseen ja luomiseen;

47.  katsoo, että Euroopan unionin elintarviketurvan varmistamisen on oltava tulevan YMP:n keskeisin toimi, mutta EU:n ulkopuolisia markkinoita ei kuitenkaan pidä jättää huomiotta; katsoo tältä osin, että kauppasopimukset voivat aiheuttaa todellisen riskin mutta myös tarjota mahdollisuuksia eurooppalaiselle maanviljelylle; katsoo, että vapaakauppasopimukset eivät saa johtaa pieniin ja keskisuuriin tiloihin kohdistuvaan epäoikeudenmukaiseen kilpailuun eivätkä ne saisi vaarantaa paikallista taloutta ja työpaikkoja;

48.  katsoo, että hedelmä- ja vihannesala ei ole tällä hetkellä riittävästi järjestäytynyt, ja katsoo että tilanteen parantamiseksi olisi palautettava EU:n tuki hedelmien ja vihannesten kasvattajien uusien järjestöjen hankkeille;

49.  korostaa, että tilanteessa, jossa on paljon epävarmuutta maataloustuotteiden alhaisten ja vaihtelevien hintojen tulevaisuudesta, unionin on saavutettava perussopimuksen mukaiset YMP:n tavoitteet ja pyrittävä ponnekkaammin korjaamaan markkinoiden hallitsemattomat vaikutukset niiden epäonnistuessa; katsoo, että olisi myös varmistettava maatalousalan vahvuus ja kilpailukyky luomalla toimivia turvaverkkoja sekä ennaltaehkäisy- ja kriisinhallintajärjestelmiä, jotta saadaan aikaan tarjonnan ja kysynnän välinen tasapaino; katsoo, että on myös luotava riskinhallintavälineitä, jotka perustuvat uusiin ja innovoiviin järjestelmiin, ja otettava viljelijät itse mukaan rahoitukseen; katsoo, että on lisättävä sitä rahoituksen osaa, jolla tuetaan maatalousmarkkinoiden vakauttamista, ja että YMP:n on erityisesti myös vahvistettava vakuutusjärjestelmiä, jotka suojelevat viljelijöitä erilaisilta ilmastoon, terveyteen ja talouteen liittyviltä riskeiltä; katsoo, että kun otetaan huomioon maapallon lämpenemiseen liittyvät riskit, unionin on tehtävä kaikkensa maatalouden myönteisen roolin korostamiseksi esimerkiksi maataloustieteen keinoin ja parantamalla maaperän hoitoa hiilidioksidin talteenoton parantamiseksi; pitää tärkeänä, että viljelijöille annetaan teknistä ja rahallista tukea, joiden avulla he voivat vähitellen muuttaa käytäntöjään ja innovoida;

50.  korostaa myös, että suorat tuet olisi säilytettävä YMP:ssä vuoden 2020 jälkeenkin, jotta voidaan tukea ja vakauttaa tilojen saamia tuloja ja korvata unionin korkeiden (tuotantomenetelmiä ja erityisesti ympäristöä koskevien) vaatimusten täyttämisestä aiheutuvia kustannuksia ja ylläpitää maataloustuotantoa kaikkein epäsuotuisimmilla alueilla; toteaa, että suorilla tuilla olisi siksi pyrittävä takaamaan maatalouden taloudellinen vakaus sekä elintarviketurva ja ympäristöturvallisuus; toteaa tässä yhteydessä, että suorien tukien määrien tasoittaminen on tarpeen yhtäläisten kilpailuehtojen takaamiseksi unionin sisämarkkinoilla sekä maatalouden resurssien käyttämiseksi kestävällä tavalla unionissa;

51.  katsoo, että koska maanviljelijöiden yhteistyö on varsin eritasoista eri jäsenvaltioissa ja koska yhteistyön puute vaikuttaa haitallisesti maanviljelijöiden valmiuteen kohdata kriisitilanteita ja markkinapaineita, YMP:n tulisi kaikin tavoin edistää maanviljelijöiden yhteistyön kehittämistä erityisesti tuotannon ja jalostuksen aloilla;

52.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan YMP:n toisen pilarin toimissa etusijalle eurooppalaisen innovointikumppanuuden; kehottaa komissiota asettamaan etusijalle Horisontti 2020 -ohjelman ja varmistamaan viljelijöille entistä paremmat mahdollisuudet käyttää EIP:n rahoitusmahdollisuuksia, tukemaan innovoivia ja kestäviä maa- ja metsätalouden malleja elintarvikkeiden sekä muiden kuin elintarvikkeiden tuotannossa ja palveluiden tarjoamisessa (uusiutuvat energianlähteet, biotalous, maaseutumatkailu ja viljelijöiden uudet mahdollisuudet tuottaa raaka-aineita öljyn jälkeisellä aikakaudella) niin, että kehitetään kunkin maaseutualueen resursseja;

53.  on vakaasti sitä mieltä, että tulevaisuudessakin on tärkeää edistää maanviljelijöiden ja maatalouden työntekijöiden jatkuvaa ammatillista koulutusta ja varmistaa tieteellisen tiedon ja innovaatioiden leviäminen, millä taataan kyky sopeutua muuttuvaan ympäristöön ja helpotetaan taloudellisen toiminnan käynnistämistä;

54.  katsoo, että alueellista kehittämistä koskevan yhteisöaloitteen (Leader) ja paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden (CLLD) kaltaiset alhaalta ylöspäin suuntautuvat paikallisen kehityksen mallit ovat osoittaneet tehokkuutensa, kun otetaan huomioon luotujen työpaikkojen määrä sekä julkisten menojen vähäisyys luotua työpaikkaa kohti: katsoo, että niitä on sen vuoksi edelleen kehitettävä ja tuettava ja ne on pantava täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa useita rahoituslähteitä hyödyntäen ja alueviranomaisten asemaa vahvistaen; painottaa erityisesti paikallisten toimintaryhmien johtajien roolia teknisenä tukena ja palveluna, jolla tuetaan työllisyyttä edistävien hankkeiden käynnistämistä; kehottaa takaamaan paikallisten toimintaryhmien mahdollisimman suuren riippumattomuuden niiden tehokkuuden maksimoimiseksi; katsoo myös, että olisi otettava käyttöön mekanismeja, joiden avulla varmistetaan työmarkkinaosapuolten mielekäs osallistuminen; kehottaa komissiota esittämään rajatylittäviin Leader II -hankkeisiin liittyviä hyvien käytäntöjen malleja;

55.  toteaa, että vaikeudet saada tietoa asiaan liittyvistä kansallisista ja unionin ohjelmista ja rahoituksesta ovat esteenä maaseudun talouden kehitykselle;

56.  kehottaa asettamaan etusijalle maaseudun työllisyyttä tukevat maaseudun kehittämispolitiikan puitteissa tehdyt investoinnit niin, että keskitytään työpaikkoihin, työttömyyden muutoksiin, tuen vastaanottajien liiketoiminnan tehokkuuteen ja luodaan kannustimia työntekijöiden palkkaamiselle; suosittelee, että maaseudun kehittämisohjelmiin sisällytetään mikrorahoituksen vahvistaminen, koska se on erityisen käyttökelpoinen tapa auttaa maatalouden yrityksiä ja muita yrityksiä alkuun;

57.  painottaa, että toisen pilarin merkitystä työpaikkojen luomisen kannalta voidaan lisätä sallimalla paljon enemmän joustovaraa aluekohtaisten tarpeiden mukaisesti;

58.  pitää tulevaisuuden kannalta tarpeellisena kehittää edelleen laadukkaita alueellisia elintarvikejärjestelmiä, joilla tuotetaan elintarvikkeiden raaka-aineita tai jalostettuja elintarvikkeita edistämällä yksilöllistä vastuuta ja sidosryhmien (sidosryhmät voidaan ryhmitellä joko tuottajiksi, jalostajiksi, jakelijoiksi ja kuluttajiksi tai tuottajien ja kuluttajien yhteisöiksi tai voidaan saattaa yhteen kaikki maatalouselintarvikkeiden ja elintarvikematkailun alat) osallistumista laadulliseen ja sopimuspohjaiseen toimintaan, jonka tavoitteena on elintarvikkeiden saanti ja elintarviketurvallisuus sekä oikeudenmukaiset tulot niin, että viljelijät voivat ansaita riittävän elannon ja säilyttää tilojensa työpaikat; katsoo, että nämä elintarvikejärjestelmät voivat erityisesti mutta eivät ainoastaan olla lyhyitä jakeluketjuja ja/tai lähimarkkinoita; katsoo, että tulevaisuudessa on osoitettava enemmän unionin varoja elintarvikkeiden tiettyjen erityisten laatujärjestelmien kehittämiseen ja toimintaan ja sekä maailmaankuulun eurooppalaisen gastronomian kehittämiseen edelleen; katsoo, että tämä edellyttää julkisia tarjouspyyntöjä koskevan lainsäädännön parantamista, jotta paikalliset viranomaiset voivat tukea paikallista tuotantoa;

59.  kiinnittää huomiota tarpeeseen antaa lisätukea maataloudelle ja maatalouden työpaikkojen luomiselle epäedullisessa asemassa olevilla alueilla ja unionin ulkorajoilla sijaitsevilla alueilla;

60.  katsoo, että on asetettava etusijalle useiden sidosryhmien väliset kumppanuudet, joihin kuuluu viljelijöitä ja muita maaseudun sidosryhmiä, koska niiden avulla voidaan kehittää välittömästi ja välillisesti työpaikkoja luovia monenlaisia toimintoja, kuten lähielintarvikkeiden ja muiden kuin lähielintarvikkeiden alan organisointi ja erilaisten palvelujen tarjoaminen (esimerkiksi maaseutumatkailu sekä yksityisten ja julkisten alueiden ylläpito jne.);

61.  katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi kannustettava viljelijöitä YMP:n ja muiden toimintapolitiikkojen avulla monipuolistamaan tulonlähteitään ja suojaamaan näin itsensä markkinoiden taantumilta; katsoo, että tällaiseen monipuolistamiseen voivat sisältyä ekomatkailu, tuuli- ja aurinkovoiman kaltaisen uusiutuvan energian kehittäminen, maataloustuotteiden arvon lisääminen jalostamalla sekä tilamyynti;

62.  kehottaa komissiota lisäämään tukea paikallisille osuuskunnille, jotta ne voisivat jälleen päättää tuotteistaan ja hinnoistaan;

63.  toteaa, että matkailuala tarjoaa merkittäviä tilaisuuksia hankkia tuloja ja luoda suoria ja välillisiä työpaikkoja maatalousalalle ja maaseudulle ja, että sen avulla voidaan tukea kunkin alueen historiallista, kulttuurista, gastronomista sekä maisemaan ja ympäristöön liittyvää perintöä; huomauttaa myös, että alueen houkuttelevuus matkailijoiden kannalta ei perustu pelkästään alueen historiaan, vaan myös yhä enemmän alueen elintarvikkeiden, maisemien ja ympäristön laatuun; katsoo, että kaikista näistä syistä on lisättävä matkailualalle maaseudun kehittämispolitiikan nojalla myönnettävää tukea;

64.  painottaa, että ilmastonmuutokseen ja ympäristöön liittyvät haasteet edellyttävät työpaikkoja luovia merkittäviä julkisia ja yksityisiä investointeja, ja tukee uusien ammattien syntyminen, jotta varmistetaan maaseutualueiden resurssien ylläpitäminen ja säilyttäminen, pilaantuneiden ekosysteemien laadun palauttaminen, tulvien ja tulipalojen torjunnan tehostaminen sekä veden, maaperän ja ilman laadun sekä biologisen monimuotoisuuden suojelun parantaminen; ottaa huomioon, että tämä edellyttää luonnollisesti maatalouden ja muiden maaseudun sidosryhmien välistä yhteistyötä ja tarjoaa samalla uusia keinoja maatalouden tulojen monimuotoistamiseen;

65.  pyytää komissiota arvioimaan maatalouden tämänhetkisen kriisin sosiaalisia vaikutuksia ja erityisesti työpaikkojen menetyksiä varsinkin maaseudulla; kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan, miten viljelyalan kilpailukykyä voidaan parantaa niin, että ala pystyy luomaan työpaikkoja ja lisäarvoa, joka jakautuu oikeudenmukaisesti koko maatalous- ja maatalouselintarvikealan kesken, ja että samalla varmistetaan oikeudenmukainen kilpailu ja minimoidaan sosiaalisen polkumyynnin ja epävarmojen ja epätyypillisten työsuhteiden aiheuttamat ongelmat, joista kärsivät suhteettomasti tietyt ryhmät; toteaa, että monilla tilojen perheenjäsenistä ei ole sosiaalista asemaa, heidän asemaansa ei tunnusteta lainsäädännössä eivätkä he kuulu sosiaaliturvan piirin; korostaa, että maatalousyritysten on noudatettava kansallista työllisyys- ja sosiaalilainsäädäntöä; katsoo, että YMP:n ensimmäisen pilarin maksuihin mahdollisesti liitettävät lisäehdot lisäisivät huomattavasti viljelijöiden hallinnollista rasitetta ja vähentäisivät heidän mahdollisuuksiaan luoda työpaikkoja; kehottaa vahvistamaan työmarkkinaosapuolten asemaa hallintoviranomaisten rinnalla ja kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan ja takaamaan viljelijöiden sosiaaliset oikeudet ja varmistamaan, että sosiaaliturvajärjestelmä kattaa kaikki maatalousalan osa-aikaiset ja kokopäiväiset työntekijät; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan kausityöntekijöistä annetun direktiivin 2014/36/EU osaksi kansallista lainsäädäntöään; kehottaa osoittamaan kansallisille työterveys- ja työturvallisuusviranomaisille resurssit maatilojen turvallisuutta koskevien tietojen levittämiseksi;

66.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön indikaattorit ja etenkin työllisyyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin liittyvät indikaattorit, joita FAO on ehdottanut elintarvike- ja maatalousjärjestelmien kestävyyden arviointiin tarkoitetussa SAFA-viitekehyksessään;

67.  muistuttaa, että unionin viljelijät omistavat keskimäärin vain 12 hehtaaria maata ja että 70 prosenttia maatiloista on alle viiden hehtaarin kokoisia; toteaa, että maatilat eivät kokonsa ja rakenteensa vuoksi voi aina tarjota kokoaikaista työtä tai palkata korkeasti koulutettuja työntekijöitä; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla edistetään työnantajaryhmittymien perustamista;

68.  pitää välttämättömänä julkisten ja yksityisten palvelujen varmistamista, jotta taataan maaseutualueiden houkuttelevuus ja mahdollistetaan työpaikkojen säilyttäminen ja kehittäminen maaseutualueilla; katsoo, että maaseudun asukkailla on yhtäläiset oikeudet laadukkaisiin julkisiin palveluihin, kuten koulutukseen, sosiaalisiin palveluihin ja terveydenhoitoon; pitää tärkeänä, että kaikki toimijat – alue- ja paikallishallinto (kun sellaisia on) sekä paikallinen yksityinen sektori – toimivat yhdessä investointien edistämiseksi ja varmistavat, että maaseutualueilla ja syrjäisillä alueilla on keskeinen infrastruktuuri, kuten julkiset ja yksityiset liikenneyhteydet, turvattu energiansaanti ja luotettava ja nopea laajakaistatekniikka; katsoo, että on myös varmistettava rahoitus- ja lainajärjestelyt maaseudun yrittäjille, mikroyrityksille sekä pk-yrityksille, sillä muuten maaseudun yritykset ja kotitaloudet ovat pysyvästi muita huonommassa asemassa ja muutto kaupunkialueille jatkuu edelleen;

69.  katsoo, että ottaen huomioon viimeaikaiset eläinten epidemiat, sekä äskettäiset elintarviketurvallisuuteen liittyvät skandaalit, kuten vuoden 2011 E. coli -epidemia, vuoden 2013 hevosenlihaskandaali ja tälläkin hetkellä ajankohtaiset hunajaväärennökset, elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuuteen käytettävää summaa on lisättävä monivuotisen rahoituskehyksen kolmannen otsakkeen mukaisesti, koska nykyiselle seitsenvuotiselle kaudella varattu 1,93 miljardin euron summa on täysin riittämätön;

70.  korostaa, että viljelijöille aiheutuu YMP:hen liittyviä huomattavia hallinnollisia kuluja ja nämä kulut vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltioiden välillä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vähentämään hallinnollista rasitetta poistamalla byrokratiaa ja yksinkertaistamalla YMP:tä ja kehottaa varmistamaan sen kustannustehokkaan saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä;

71.  painottaa, että koulutuksen, terveydenhuollon ja asunnon kaltaisten peruspalvelujen saanti ja jatkuvuus ovat edellytyksenä työpaikkojen luomisen kannalta suotuisalle ympäristölle ja maaseutualueiden väestön keskeisiin tarpeisiin vastaamiselle;

72.  pitää välttämättömänä kehottaa julkisia viranomaisia perustamaan maaseutualueille tilanhoitoon liittyviä neuvonta- ja tukipalveluja, jotta voidaan nykyaikaistaa unionin maanviljelyä;

73.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vauhdittamaan ja helpottamaan naisten tasa-arvoa työmarkkinoilla sekä työn ja yksityiselämän yhteensovittamista maaseudulla, mikä koskee etenkin palkkoja ja sosiaalisia oikeuksia ja eläkeoikeuksia, uusien tutkintojen tunnetuksi tekemistä sekä näkymien ja mahdollisuuksien tarjoamista naisille maatalousalan ja muiden työllisyysnäkymien suhteen; kehottaa noudattamaan unionin toimissa ja ohjelmissa tasa-arvon ja syrjimättömyyden periaatetta; kehottaa myös hyödyntämään entistä paremmin aloitteleville ja toimintaa jo harjoittaville naismaanviljelijöille sekä maaseutualueiden naisille suunnattuja sähköisiä tiedotusfoorumeja, -toimia ja tukea etenkin käyttämällä maaseuturahastoa ja muita unionin rahastoja, joilla tuetaan hankkeiden kehittämistä; kehottaa auttamaan sellaisten keskeisen infrastruktuurin ja palveluiden säilyttämisessä, jotka ovat tärkeitä maaseudun jokapäiväisen elämän kannalta, ja siten rajoittamaan naisten muuttoa maaseudulta; kiinnittää myös huomiota tarpeeseen laatia etenkin maaseutualueilla kestäviä strategioita, joiden avulla ylläpidetään, kannustetaan ja tuetaan naisten verkostoja ja organisaatioita sekä heidän osallistumistaan päätöksentekoon maataloudessa ja maaseudulla; kehottaa myös helpottamaan koulutuksen, rahoituksen ja tiedon saantia naisten yrittäjyyteen liittyvien aloitteiden (esim. sähköinen kauppa) sekä maaseudun yritysten omistajuuden ja kehittämisen tukemiseksi;

74.  kehottaa jäsenvaltioita lujittamaan työmarkkinaosapuolten ja sellaisten sosiaalialan järjestöjen roolia, jotka tekevät yhteistyötä viranomaisten kanssa työlainsäädännön noudattamisen valvonnassa, pimeän työn torjunnassa ja sellaisten sosiaaliturvan standardien ja turvallisuusvaatimusten noudattamisen seurannassa, jotka edistävät siirtotyöläisten, myös naispuolisten kausityöntekijöiden, muuttajien ja pakolaisten, yhteiskunnallista ja taloudellista kotoutumista; kehottaa luomaan järjestelyjä sen varmistamiseksi, että naiset voivat osallistua prosessin kaikkiin tasoihin;

75.  huomauttaa, että viljelyalan määrä unionissa vähenee vuosi vuodelta; korostaa, että viljelysmaan säilyttäminen on ratkaisevan tärkeää maaseudun työpaikkojen varmistamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan maankäyttömahdollisuuksia alueilla, joilla maaseudun työttömyys on korkea, ja kehottaa tässä yhteydessä toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että nuoret naisviljelijät voivat saada lainaa ja osallistua maankäytön hallintaan;

76.  kiinnittää huomiota siihen, että naisten osuus maatilojen työvoimasta on 45 prosenttia; kehottaa komissiota tarkistamaan perhetilan määritelmää, jotta voidaan helpottaa naisten mahdollisuuksia saada koulutusta ja ammatillista neuvontaa sekä pääomaa ja tukia;

77.  kehottaa toimivaltaisia kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia kannustamaan naisia osallistumaan paikallisiin toimintaryhmiin ja kehittämään paikallistason kumppanuuksia Leader-ohjelman yhteydessä sekä varmistamaan, että sukupuolet ovat tasapuolisesti edustettuina niiden johtokunnissa;

o
o   o

78.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Eurostat, 2016.
(2)vrt. http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.nat-opinions.25458

Oikeudellinen huomautus