Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2016/2148(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0385/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0385/2016

Keskustelut :

PV 15/02/2017 - 17
CRE 15/02/2017 - 17

Äänestykset :

PV 16/02/2017 - 6.11
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0053

Hyväksytyt tekstit
PDF 297kWORD 61k
Torstai 16. helmikuuta 2017 - Strasbourg Lopullinen painos
Investoinnit työllisyyteen ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi
P8_TA(2017)0053A8-0385/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2017 investoinneista työllisyyteen ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi: yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kertomuksen arviointi (2016/2148(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 174 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (jäljempänä ’yhteisiä säännöksiä koskeva asetus’)(1),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(2),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(3),

–  ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013(4),

–  ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(5),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen (EY) N:o 1082/2006 muuttamisesta tällaisten yhtymien perustamisen ja toiminnan selkeyttämiseksi, yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1302/2013(6),

–  ottaa huomioon Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2328/2003, (EY) N:o 861/2006, (EY) N:o 1198/2006 ja (EY) N:o 791/2007 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1255/2011 kumoamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 508/2014(7),

–  ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto – 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017(8),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi” (COM(2015)0639),

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan täytäntöönpanon vauhdittamisesta(9),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman innovointiin liittyvistä synergiavaikutuksista: Euroopan rakenne- ja investointirahastot, Horisontti 2020 ja muut eurooppalaiset innovaatiorahastot sekä EU:n ohjelmat(10),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti koheesiopolitiikan yksinkertaistamista ja tulosperustaista suuntaamista kaudella 2014–2020”(11),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi”,

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2016 annetun Euroopan talous-ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi”(12),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 annetun alueiden komitean lausunnon kumppanuussopimuksia ja toimenpideohjelmia koskevien neuvottelujen tuloksista(13),

–  ottaa huomioon kuudennen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen (COM(2014)0473),

–  ottaa huomioon parlamentin sisäasioiden pääosaston (politiikkayksikkö B: rakenne- ja koheesiopolitiikka) kesäkuussa 2016 julkaiseman tutkimuksen aiheesta ”Euroopan rakenne- ja investointirahastojen ja muiden EU:n välineiden synergioiden maksimointi Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamiseksi”,

–  ottaa huomioon parlamentin sisäasioiden pääosaston (politiikkayksikkö B: rakenne- ja koheesiopolitiikka) syyskuussa 2016 julkaiseman tutkimuksen aiheesta ”Yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kertomuksen arviointi”,

–  ottaa huomioon parlamentin sisäasioiden pääosaston (politiikkayksikkö B: rakenne- ja koheesiopolitiikka) syyskuussa 2016 julkaiseman tutkimuksen aiheesta ”Rahoitusvälineet ohjelmakaudella 2014–20: jäsenvaltioiden ensimmäiset kokemukset”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, budjettivaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A8-0385/2016),

A.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka on merkittävä osa EU:n talousarviosta ja muodostaa noin kolmanneksen sen kaikista menoista;

B.  toteaa, että kaudelle 2014–2020 varatulla 454 miljardin euron talousarviollaan Euroopan rakenne- ja koheesiorahastot (ERI-rahastot) ovat EU:n investointipolitiikan keskeisin väline ja monien jäsenvaltioiden julkisen rahoituksen merkittävä lähde, jonka ansiosta kaikkialle EU:n alueelle saadaan lisää työpaikkoja, kasvua ja investointeja ja joka vähentää eroja alueellisella ja paikallisella tasolla ja edistää taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

C.  ottaa huomioon, että kumppanuussopimukset muodostavat komission 16 artiklan 3 kohdan edellyttämän kertomuksen perustan;

D.  ottaa huomioon, että neuvottelut kumppanuussopimuksista ja toimintaohjelmista vuosiksi 2014–2020 ovat olleet uudenaikaistettu, voimakkaasti muokattu ja rankka prosessi, jossa uusi tulosbudjetointi, ennakkoehdot ja temaattinen keskittäminen ovat johtaneet myös vakaviin viivytyksiin koheesiopolitiikan täytäntöönpanon varsinaisessa aloittamisessa, myös monen alueen ja jäsenvaltion hallinnollisten valmiuksien selkeiden puutteiden vuoksi; toteaa, että nimeämismenettely on aiheuttanut lisää viivytyksiä;

E.  toteaa, että toimenpideohjelmien hyväksymisen viivästyminen johtuu kiistatta sääntelykehyksen pitkien neuvottelujen vuoksi viivästyneestä hyväksymisestä vuoden 2013 lopussa sekä monivuotisen rahoituskehyksen myöhäisestä hyväksymisestä; katsoo tämän vuoksi, että toimenpideohjelmien täytäntöönpano käynnistyi hitaasti, mikä vaikutti politiikan käynnistymiseen paikallistasolla;

F.  toteaa, että yhteiset säännökset vahvistettiin kaikille viidelle ERI-rahastolle, mikä lujittaa niiden välisiä suhteita;

G.  toteaa, että tällä jaksolla koheesiopolitiikan edessä on monia finanssikriisistä ja muuttoliikekriisistä johtuvia poliittisia ja taloudellisia haasteita, jotka johtavat julkisten investointien vähenemiseen monissa jäsenvaltioissa, mikä jättää ERI-rahastot ja jäsenvaltioiden yhteisrahoituksen monien jäsenvaltioiden tärkeimmäksi julkisten investointien välineeksi, ja jotka johtuvat muuttoliikekriisistä;

H.  toteaa, että koheesiopolitiikka on ohjelmakaudella 2014–2020 muodostunut keskitetymmäksi temaattisen keskittämisen sekä unionin painopistealueiden ja tavoitteiden tukemisen avulla;

I.  toteaa, että ERI-rahastot ovat tällä kaudella tulosorientoituneempia ja perustuvat investointiympäristöön, jossa on mahdollista lisätä vaikuttavuutta;

J.  toteaa, että koheesiopolitiikan mukaisten investointien pitäisi olla tiukemmin suuntautuneita älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun Eurooppa 2020 -strategiaan ja talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon;

K.  ottaa huomioon, että paremman täytäntöönpanon työryhmä on auttanut poistamaan esteitä ja korjaamaan viivästyksiä rahastojen kohdentamisessa;

Tulosten, viestinnän ja näkyvyyden jakaminen

1.  toteaa, että Eurooppa on käynyt läpi vaikeaa ajanjaksoa niin taloudellisesti kuin poliittisestikin, joten nyt jos koskaan tarvitaan kehityspainotteiseen talouskasvuun ja työllisyyteen kohdistuvaa investointipolitiikkaa, joka on lähellä kansalaisia ja soveltuvampaa alueellisiin tarpeisiin ja jolla pyritään torjumaan työttömyyttä ja sosiaalista eriarvoisuutta unionissa ja luomaan Euroopan tason lisäarvoa; toteaa, että kansalaisten luottamuksen palauttamiseksi EU:n on pantava sopeutusprosessit täytäntöön SEUT-sopimuksen 9 artiklassa esitettyjen vaatimusten mukaisesti;

2.  toteaa, että ohjelmakaudeksi 2014–2020 koheesiopolitiikka on uudistettu kokonaan, mikä on edellyttänyt ajattelutavan ja työmenetelmien muuttamista kaikilla hallinnon tasoilla, myös horisontaalisen koordinoinnin ja sidosryhmien osallistumisen sekä mahdollisuuksien mukaan paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden (CLLD) osalta; huomauttaa, että hiljattain toteutetut ja esimerkilliset uudistukset sivuutetaan usein ja koheesiopolitiikkaa pidetään edelleen usein perinteisenä menopolitiikkana eikä konkreettisia tuloksia tuottavana kehittämis- ja investointipolitiikkana;

3.  katsoo, että koheesiopolitiikan hankkeita koskevassa tärkeimmässä viestinnässä olisi keskityttävä unionille aiheutuvaan lisäarvoon, solidaarisuuteen ja menestystarinoiden näkyvyyteen samalla kun painotetaan, että on tärkeää vaihtaa parhaita käytäntöjä ja ottaa opiksi hankkeista, joissa tavoitteita ei onnistuttu saavuttamaan; vaatii, että ERI-rahastoja koskevaa viestintää olisi uudenaikaistettava ja tehostettava; vaatii, että koheesiopolitiikan tuloksista viestiviä välineitä on yksilöitävä ja uusia välineitä täytäntöönpantava; pitää tärkeänä investoida alueellisiin selvityksiin ja tiedonkeräämiseen osana tietokantojen jatkuvaa luomista ja päivittämistä, kun otetaan huomioon paikalliset ja alueelliset tarpeet, erityispiirteet ja painopisteet, kuten tapahtuu jo olemassa olevalla S3-foorumilla, jonka avulla asiasta kiinnostuneet tahot voivat selvittää hankkeiden eurooppalaisen lisäarvon;

4.  korostaa, että viestinnän parantamiseksi ja ERI-rahastojen näkyvyyden lisäämiseksi täytyy kiinnittää enemmän huomiota sidosryhmien ja vastaanottajien osallistumiseen ja kansalaisten osallistamiseen mielekkäällä tavalla koheesiopolitiikan suunnitteluun ja täytäntöönpanoon; vaatii lisäksi komissiota, jäsenvaltioita, alueita ja kaupunkeja kertomaan tarkemmin koheesiopolitiikan saavutuksista ja kokemuksista sekä esittämään koordinoidun ja kohdennetun toimintasuunnitelman;

Temaattinen keskittäminen

5.  pitää temaattista keskittämistä myönteisenä, sillä se on osoittautunut hyödylliseksi välineeksi täsmällisen politiikan luomisessa ja EU:n painopisteiden ja Eurooppa 2020 ‑strategian tehokkuuden parantamisessa ja tukenut prosessia, jossa osaaminen muunnetaan innovoinniksi, työpaikoiksi ja kasvuksi; kehottaa jäsenvaltioita ja alueellisia ja paikallisia viranomaisia päättämään selkeästi investointien painopisteistä ja valitsemaan hankkeita, jotka perustuvat ainoastaan ERI-rahastoille asetettuihin selkeisiin painopisteisiin, ja käyttämään yksinkertaistettuja ja tehokkaita täytäntöönpanoprosesseja;

6.  katsoo, että temaattisen keskittämisen analyysillä olisi osoitettava, miten jäsenvaltioiden strategiset valinnat ja varojen osoittaminen temaattisille tavoitteille täyttävät alueiden erityistarpeet; pitää valitettavana, että tämä näkökohta ei ole ilmeinen 16 artiklan edellyttämässä komission kertomuksessa;

7.  katsoo, että parempi kommunikointi koheesiopolitiikan tuloksista ja hyödyistä on tärkeää myös siksi, jotta luottamus eurooppalaiseen hankkeeseen palautuisi;

8.  katsoo, että koheesiopolitiikkaa olisi siis yhä kohdennettava temaattisesti, mutta kunkin alueen sekä erityisesti vähemmän kehittyneiden alueiden erityistarpeiden huomioon ottaminen säädösten mukaisesti edellyttää kuitenkin riittävää joustavuutta; kehottaa jatkamaan ERI-rahastojen varojen käyttöä siirtymäalueilla, jotta jo toteutettujen toimien ja pyrkimysten vaikutukset säilytetään;

9.  painottaa erityisesti sitä, että kaupunkimaisten tai maaseutumaisten alueiden, taantuvien alueiden, siirtymävaiheessa olevien alueiden sekä pysyvistä luonnonoloihin tai maantieteeseen liittyvistä haitoista kärsivien alueiden, jotka ilman koheesiopolitiikkaa tuskin pystyisivät pääsemään kehittyneiden maiden tasolle, olosuhteet olisi otettava huomioon ja laadittava asianmukaiset tukitoimet niiden kehittämiseksi; kehottaa komissiota noudattamaan ja kehittämään kaupunkeja koskevan toimintasuunnitelman toteuttamisstrategioita yhdessä EU:n kasvun ytimiksi tarkoitettujen kuntien ja suurkaupunkialueiden kanssa; muistuttaa myös, että on tärkeää antaa riittävästi joustavuutta jäsenvaltioille ja alueille, jotta ne voivat tukea politiikan uusia, esimerkiksi maahanmuuttoon liittyviä, haasteita (pitäen samalla mielessä koheesiopolitiikan alkuperäiset ja edelleen merkitykselliset tavoitteet ja alueiden erityistarpeet) sekä koheesiopolitiikan väljästi ymmärrettyä digitaalista ulottuvuutta (mukaan luettuna tietotekniikkaa ja laajakaistan saatavuutta koskevat kysymykset, jotka liittyvät digitaalisten sisämarkkinoiden valmiiksi saattamiseen); kehottaa kiinnittämään huomiota energiaunionia koskevaan strategiaan, kiertotaloutta koskevaan strategiaan sekä EU:n Pariisin ilmastosopimuksen mukaisiin sitoumuksiin, sillä ERI-rahastoilla on tärkeä rooli sen toteuttamisessa;

10.  katsoo, että seutukuntiin, joille kertyy merkittävästi haasteita ja jotka usein ovat köyhyyden saarekkeita, eristyneitä yhteisöjä ja köyhiä asuinalueita, joilla romanien kaltaiset marginalisoituneet ryhmät ovat yliedustettuina, olisi kiinnitettävä enemmän huomiota;

11.  kannattaa painopisteen asteittaista siirtämistä suurista infrastruktuurihankkeista tietotaloutta, innovointia ja sosiaalista osallistamista edistäviin hankkeisiin sekä valmiuksien kehittämiseen ja koheesiopolitiikan ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden mahdollisuuksien parantamiseen ottaen samalla huomioon sellaisten vähemmän kehittyneiden alueiden erityispiirteet, jotka tarvitsevat edelleen tukea infrastruktuurin kehittämiseen ja joille ei aina ole olemassa markkinaperustaisia ratkaisuja, ja ottaen samalla huomioon, että jokaisella jäsenvaltiolla olisi oltava käytössään riittävästi joustavuutta tehdä investointeja omien kumppanuussopimuksissa määriteltyjen painopisteidensä mukaisesti taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen kehityksen edistämiseksi;

12.  katsoo, että ERI-rahastoja ja erityisesti Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmia olisi käytettävä laadukkaiden työpaikkojen luomiseen ja edistämiseen, elinikäisen oppimisen ja ammatillisen (uudelleen)koulutuksen edistämiseen, koulujen infrastruktuuri mukaan lukien, jotta työntekijät voivat sopeutua työelämän muutoksiin hyvissä oloissa, kestävän kasvun, kilpailukyvyn ja kehityksen sekä yhteisen vaurauden lisäämiseen sosiaalisesti oikeudenmukaisen, kestävän ja osallistavan Euroopan saavuttamiseksi samalla, kun erityistä huomiota kiinnitetään vähiten kehittyneisiin alueisiin ja rakenteellisten ongelmien aloihin sekä yhteiskunnan vähäosaisimpien ryhmien, kuten nuorten ja vähiten koulutettujen henkilöiden tukemiseen (yhdessä Erasmus+:n kaltaisten ohjelmien kanssa), sekä työllisyyden edistämiseen kiertotalouden avulla ja koulutuksen keskeyttämisen torjumiseksi; kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että ESR on investointiväline, jolla tuetaan yleisen edun mukaisten politiikkatoimien täytäntöönpanoa;

13.  on huolissaan siitä, että työttömyysaste, erityisesti nuorten ja naisten työttömyysaste sekä työttömyysaste maaseudulla ovat monien jäsenvaltioiden kaikista pyrkimyksistä huolimatta erittäin korkeita ja koheesiopolitiikalla on vastattava myös tähän haasteeseen; kehottaa komissiota kiinnittämään enemmän huomiota koheesiopolitiikkojen vaikutuksiin, jotka edistävät työllisyyttä ja vähentävät työttömyyttä; toteaa tähän liittyen, että nuorisotyöllisyysaloite on sisällytetty 34:ään Euroopan rakennerahaston ohjelmaan 20:ssä mukana olevassa jäsenvaltiossa, minkä ansiosta nuoret työttömät voivat hyötyä nuorisotyöllisyysaloitteesta ja kartoittaa pätevyyksiään ja tutkintojaan; on kuitenkin huolissaan nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanon viivästymisestä ja tavasta, jolla nuorisotakuu pannaan täytäntöön tietyillä alueilla; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään, jotta investoiduilla varoilla ja etenkin ennakkomaksujen muodossa käyttöön annetuilla varoilla saadaan aikaan merkittäviä ja konkreettisia tuloksia nopeasti ja onnistuneesti, ja kehottaa niitä panemaan nuorisotyöllisyysaloitteen asianmukaisesti täytäntöön ja varmistamaan nuorten työntekijöiden kohtuulliset työskentelyolosuhteet; kehottaa ottamaan erityisesti huomioon elinkeinoelämän todelliset tarpeet, kun ERI-rahastoja käytetään koulutustarpeiden täyttämiseen, jotta voidaan luoda todellisia työllistymismahdollisuuksia ja saada aikaan pitkän aikavälin työllisyyttä; katsoo, että Euroopan nyt ja keskipitkällä aikavälillä kohtaamien nuorisotyöttömyyden torjunnan, sosiaalisen osallistamisen ja tulevien demografisten haasteiden olisi oltava pääasialliset alat, joille koheesiopolitiikka on kohdennettava; kehottaa jatkamaan nuorisotyöllisyysaloitetta vuoden 2016 jälkeen, jotta toimet nuorisotyöttömyyden torjumiseksi jatkuvat, ja samalla tekemään siitä perusteellisen operatiivisen analyysin, jonka tarkoituksena on saada tehdyksi tarvittavat korjaukset, jotta aloitteesta tulee entistä tehokkaampi;

14.  on erittäin huolestunut siitä, että komissio ei ole tehnyt kustannus-hyötyanalyysiä nuorisotakuujärjestelmästä, jolle myönnetään vuosina 2014–2020 yhteensä 12,7 miljardia euroa Euroopan sosiaalirahastosta ja erityisestä nuorisotyöllisyysaloitteesta ja jota pidetään tämän rahoituksen perusteella jo nyt nuorten työllisyyttä edistävien toimien liikkeellepanevana voimana, vaikka kaikissa merkittävissä komission aloitteissa kustannus-hyötyanalyysin tekeminen on vakiomenettely; toteaa näin ollen, että takuun täytäntöönpanosta koko EU:ssa aiheutuvista mahdollisista kokonaiskustannuksista ei ole riittävästi tietoa ja että on olemassa riski, kuten Euroopan tilintarkastustuomioistuin on korostanut, että rahoituksen kokonaismäärä osoittautuu riittämättömäksi;

15.  korostaa viestinnän ja erityisesti digitaalisen viestinnän merkitystä, koska sen kautta välitettävä tieto koulutuksen, harjoittelupaikan tai EU:n varoista osarahoitetun työpaikan löytämiseen liittyvästä mahdollisesta avusta voi saavuttaa mahdollisimman suuren määrän nuoria; kehottaa lisäämään tiedotusta, jolla edistetään DROP'PINin ja EURESin kaltaisia portaaleja ja lisätään nuorten mahdollisuuksia liikkuvuuteen sisämarkkinoilla, sillä liikkuvuutta pidetään suurimpana käyttämättömänä mahdollisuutena torjua työttömyyttä EU:ssa;

16.  kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot noudattavat vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta pannessaan täytäntöön ERI-rahastoista tuettavia hankkeita, mukaan luettuna tavoite vammaisten henkilöiden siirtymisestä laitosasumisesta yhteisössä elämiseen;

17.  muistuttaa, että TEN-T-runkoverkon valmiiksi saattaminen on yhteisen liikennepolitiikan painopiste ja että ERI-rahastot ovat erittäin tärkeä väline tämän hankkeen toteuttamisessa; painottaa, että ERI-rahastojen potentiaalia on hyödynnettävä, jotta voidaan yhdistää TEN-T-hankkeen runkoverkon ja kattavan verkon potentiaali alueelliseen ja paikalliseen liikenneinfrastruktuuriin; on tietoinen koheesiorahaston merkityksestä infrastruktuurin ja liikenneyhteyksien parantamiselle EU:ssa ja vaatii, että rahasto säilytetään uudessa vuoden 2020 jälkeisessä rahoituskehyksessä;

18.  korostaa, että liikenteen multimodaalisuuden olisi oltava keskeinen tekijä ERI-rahastoista rahoitettujen infrastruktuurihankkeiden arvioinnissa, mutta se ei saisi olla ainoa kriteeri ehdotettujen hankkeiden arvioinnissa etenkään jäsenvaltioissa, joissa on suuria investointitarpeita liikenneinfrastruktuurin alalla;

19.  korostaa tarvetta säilyttää perinteiset elinkeinot, muun muassa käsiteollisuusperinne ja siihen liittyvät taidot, sekä laatia strategioita perinteisiin elinkeinoihin liittyvän yrittäjyyden kasvun tukemiseksi ja sitä kautta perinteisten elinkeinoalojen kulttuuri-identiteetin ylläpitämiseksi; muistuttaa, että on tärkeää tukea ammatilliseen koulutukseen liittyvää työntekoa ja nuorten käsityöläisten liikkuvuutta;

Ennakkoehdot

20.  painottaa, että ennakkoehtojen tehokas seuranta on tarpeen, jotta pyrkimyksiä ja saavutuksia voidaan kirjata; katsoo, että ennakkoehdot ja etenkin älykästä erikoistumista koskevat tutkimus- ja innovointistrategiat ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi, ja ehdottaa, että niitä parannetaan entisestään; huomauttaa, että mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten vahvistamiseen olisi kiinnitettävä lisää huomiota;

21.  kiinnittää huomiota siihen, että huomattava osuus ennakkoehdoista on edelleen täyttämättä; kehottaa siksi analysoimaan nykyistä tilannetta ja toteuttamaan kohdennettuja toimia tähän vastaamiseksi ja olemaan samalla vaarantamatta rahoituksen tehokasta käyttöä tai koheesiopolitiikan vaikuttavuutta;

Tulosbudjetointi

22.  korostaa, että vuosien 2014–2020 sääntelykehys ja kumppanuussopimukset ovat johtaneet voimakkaasti tulosperustaisiin painotuksiin koheesio-ohjelmissa ja että tämä lähestymistapa voi toimia esimerkkinä myös muille EU:n talousarvion meno-osille; on tyytyväinen yhteisten indikaattorien käyttöönottoon, koska se mahdollistaisi tulosten mittaamisen ja vertailutietoja koskevat tulokset; katsoo, että indikaattoreita koskevaa työtä on jatkettava, jotta voidaan parantaa ERI-rahastojen rahoitusta koskevaa näyttöä sekä hankevalinnan tehokkuutta;

23.  toteaa, että temaattisen keskittämisen aloittaminen on ollut merkittävä innovaatio, sillä investoinnit on keskitetty tiettyihin tavoitteisiin ja painopisteisiin, jotka vastaavat kaikille teemoille erityisesti sovittuja tulosindikaattoreita ja tavoitteita;

24.  muistuttaa, että kaikille jäsenvaltioille otettiin käyttöön suoritusvaraus, joka vastaa kuutta prosenttia ERI-rahastoille kohdennetuista varoista; muistuttaa, että vuoden 2017 kansallisten kertomusten ja vuoden 2019 suorituskyvyn tarkastuksen perusteella varaus kohdennetaan ainoastaan niille ohjelmille ja painopisteille, jotka ovat saavuttaneet tavoitteensa; toivoo joustavuutta uusien sitoumusten käynnistämiseen suoritusvarauksesta, kun ohjelmat ovat saavuttaneet erityistavoitteensa ja välitavoitteensa tulevina vuosina; pyytää komissiota arvioimaan, aiheuttaako suoritusvaraus todella lisäarvoa vai onko se lisännyt byrokratiaa;

Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso

25.  panee merkille, että jäsenvaltiot ovat ohjelmatyössä katsoneet yli kahden kolmasosan vuonna 2014 annetuista maakohtaisista suosituksista käsittelevän koheesiopoliittisten investointien kannalta merkityksellisiä asioita, ja panee merkille, että ne ovat ottaneet tämän huomioon ohjelmiensa painopisteissä; katsoo, että maakohtaiset suositukset voivat johtaa lähitulevaisuudessa ERI-rahastojen ohjelmien muutoksiin, joilla varmistetaan tuki jäsenvaltioiden rakenneuudistuksille; painottaa, että maakohtaiset suositukset ja kansalliset uudistusohjelmat muodostavat selkeän yhteyden ERI-rahastojen ja eurooppalaisen ohjausjakson prosessien välille;

26.  pitää tärkeänä tasapainoisen yhteyden luomista koheesiopolitiikan ja eurooppalaisen ohjausjakson välille, sillä molemmilla pyritään saavuttamaan samat tavoitteet Eurooppa 2020 -strategian puitteissa rajoittamatta sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevien tavoitteiden saavuttamista perussopimuksen mukaisen eroavaisuuksien vähentämisen kautta; katsoo, että olisi harkittava uudelleen ERI-rahoituksen keskeyttämisen järkevyyttä tilanteessa, jossa poiketaan eurooppalaisen ohjausjakson tavoitteista, koska se voisi haitata kasvun ja työpaikkojen lisäämistä;

Synergia ja rahoitusvälineet

27.  toteaa, että ERI-rahastojen sääntelykehys vuosiksi 2014–2020 tukee rahoitusvälineitä; painottaa kuitenkin, että avustusten käyttö on edelleen välttämätöntä; panee merkille, että vaikuttaa siltä, että avustuksista ollaan hiljalleen siirtymässä lainoihin ja takuisiin; painottaa, että tätä kehityskulkua ovat vahvistaneet Euroopan investointisuunnitelma ja vasta perustettu Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR); toteaa myös, että monen rahaston käyttämiseen perustuva lähestymistapa vaikuttaa edelleen hankalalta; ottaa huomioon kyseisten välineiden monimutkaisuuden ja korostaa, että on erittäin tärkeää antaa alue- ja paikallisviranomaisille asianmukaista tukea rahoitusvälineiden hallinnoinnista vastaavien virkamiesten koulutuksessa; muistuttaa, että rahoitusvälineet voisivat tarjota ratkaisuja EU:n talousarvion tehokkaampaan käyttöön ja tukevat avustusten avulla sellaisten investointien toteutumista, joilla edistetään taloudellista kasvua ja luodaan kestäviä työpaikkoja;

28.  panee merkille, että Euroopan strategisten investointien rahastolla (ESIR) on erilaiset tavoitteet, ja sitä pidetään menestystarinana nopean täytäntöönpanonsa ja aiempien tulostensa ja nykyisen toimintansa ansiosta huolimatta merkittävistä puutteista, joita ovat esimerkiksi täydentävyyden puute; pyytää tämän perusteella komissiota toimittamaan täsmällisiä tietoja ESIR:n vaikutuksista kasvuun ja työllisyyteen ja esittämään arvioinnin jälkeen vinkkejä siitä, miten ERI-rahoitusta voidaan käyttää onnistuneemmin uudella ohjelmakaudella vuoden 2021 jälkeen; pyytää täydentämään tilintarkastustuomioistuimen lausuntoa nro 2/2016(14) analyysillä ESIR:n osallisuudesta ERI-rahastojen tavoitteisiin ja katsauksella ESIR:n saavutuksista omilla painopistealueillaan;

29.  toteaa, että rahoitusvälineillä saavutetuista tuloksista ei ole olemassa näyttöä ja että kyseisten rahoitusvälineiden ja EU:n kokonaistavoitteiden ja painopisteiden välinen yhteys on löyhä;

30.  toteaa, että 16 artiklan edellyttämä komission kertomus tarjoaa niukasti tietoa eri ohjelmien ja muiden toimintalohkojen välineiden välisestä koordinoinnista ja synergiasta ja että erityisesti se ei varsinkaan ole aina antanut luotettavaa tietoa Euroopan sosiaalirahaston ja nuorisotyöllisyysaloitteen odotetuista tuloksista; painottaa, että viiden ERI-rahaston yhteinen sääntely on lisännyt synergiaa rahastojen välillä, etenkin yhteisen maatalouspolitiikan toisen pilarin puitteissa; on vakuuttunut siitä, että synergioita muiden politiikanalojen ja välineiden, myös ESIRin ja muiden rahoitusvälineiden kanssa olisi lisättävä investointien vaikutuksen maksimoimiseksi; korostaa, että valtion tukia koskevia sääntöjä sovelletaan ERI-rahastoihin, mutta ei ESIRiin eikä Horisontti 2020 -ohjelmaan, ja että tämä aiheuttaa ongelmia rahastojen, ohjelmien ja välineiden keskeisen synergian lisäämisessä; korostaa, että ESIRn, rahoitusvälineiden ja ERI-rahastojen välisen tarpeellisen täydentävyyden ja synergian varmistamiseksi on valtion tukia koskevia sääntöjä tarkasteltava edelleen, jotta niitä voidaan vastaavasti selkeyttää, yksinkertaistaa ja muokata; kehottaa komissiota antamaan hallintoviranomaisille kattavaa ohjeistusta ESIRin yhdistämisestä yhteisiin ja välittömiin hallintavälineisiin, myös ERI-rahastoihin, Verkkojen Eurooppa -välineeseen ja Horisontti 2020 -ohjelmaan;

31.  kehottaa jatkamaan rahoitusvälineiden tasapainoista käyttöä siten, että niillä on lisäarvoa eivätkä ne ole riippuvaisia koheesiopolitiikan perinteisestä tuesta; painottaa kuitenkin, että tämän tulisi tapahtua vasta sen jälkeen, kun rahoitusvälineiden osuus koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamisessa on arvioitu huolellisesti; korostaa, että kaikilla alueilla on oltava monipuolisesti erilaisia rahoitusvälineitä, sillä avustukset ovat sopivin väline kasvua ja työllisyyttä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi tietyillä aloilla; kehottaa komissiota kehittämään tätä päämäärää tukevia kannustimia, joilla varmistetaan, että hallintoviranomaiset ovat täysin perehtyneitä rahoitusvälineiden käytön ja niiden soveltamisalan tarjoamiin mahdollisuuksiin, ja analysoimaan yhteistyössä hallinnoitavien ja keskitetysti hallinnoitavien ohjelmien avustusten ja takaisin maksettavan tuen hallintokustannuksia; painottaa, että rahoitusvälineiden tehokkaan täytäntöönpanon kannalta avainasemassa ovat selkeät, johdonmukaiset ja kohdennetut rahoitusvälineitä koskevat säännöt, jotka auttavat tekemään valmistelu- ja täytäntöönpanomenettelyistä yksinkertaisemmat rahastonhoitajille ja tuensaajille; kehottaa kiinnittämään huomiota tulevaan aluekehitysvaliokuntansa valiokunta-aloitteiseen mietintöön aiheesta ”Oikeasta rahoitusvalikoimasta Euroopan alueille: rahoitusvälineet ja avustukset EU:n koheesiopolitiikassa” (2016/2302(INI));

Yksinkertaistaminen

32.  toteaa, että yksi ohjelmakauden 2014–2020 pääasiallisista tavoitteista on ERI-rahastojen yksinkertaistaminen entisestään edunsaajien osalta, ja toteaa, että yksinkertaistaminen on yksi tärkeistä tekijöistä rahoituksen saatavuuden kannalta;

33.  pitää myönteisenä, että ERI-rahastojen nykyinen uudenaikaistettu sääntelykehys tarjoaa huomattavia mahdollisuuksia yksinkertaistamiseen kysymyksissä, jotka koskevat yhteisiä tukikelpoisuussääntöjä, yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja ja sähköistä hallinnointia; pitää kuitenkin valitettavana, että komission tiedonannossa maakohtaisten suositusten 16 artiklan 3 kohdasta ei esitetä erityisiä tietoja yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käytöstä; painottaa, että tarvitaan lisäponnistuksia yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen koko potentiaalin kehittämiseksi, jotta niillä helpotettaisiin hallinnollista taakkaa; toteaa, että merkittäviä yksinkertaistamistoimenpiteitä tarvitaan edelleen sekä edunsaajien että hallintoviranomaisten kannalta ja niiden on kohdistuttava julkisiin hankintoihin, hankejohtamiseen ja tarkastuksiin toimien aikana ja niiden jälkeen;

34.  kehottaa komissiota arvioimaan jatkuvasti hallinnollista rasitetta ja etenkin siihen sisältyviä kustannuksia, aikaa ja paperitöitä EU:n rahoituksessa sekä avustuksista että rahoitusvälineistä ohjelmakauden 2007–2013 ja vuonna 2014 alkaneen uuden ohjelmakauden alun tietojen perusteella;

35.  suosittelee vuonna 2021 alkavan uuden ohjelmakauden osalta, että kaikki hallinnon tasot pyrkivät kohti yhdellä tilintarkastuksella toteutettavaa järjestelmää, jonka avulla poistetaan tarpeettomat päällekkäiset tarkastukset hallinnon eri tasoilla; kehottaa komissiota selventämään nykyisiä ERI-rahastoja koskevia ohjeita ja niiden oikeudellista asemaa sekä kehittämään tiiviissä yhteistyössä hallintoviranomaisten ja asiasta vastaavien tarkastusviranomaisten tasojen kanssa yhteisen tulkinnan tarkastusnäkökohdista; muistuttaa, että yksinkertaistamisen alalla tarvitaan lisätoimia etenkin nuorisolle suunnatuissa ohjelmissa muun muassa parantamalla valvonnan oikeasuhteisuutta; odottaa mielenkiinnolla EU:n komission henkiin herättämän yksinkertaistamista käsittelevän korkean tason ryhmän alustavia tuloksia;

36.  suosittelee standardimenettelyjen perustamista operatiivisten ohjelmien ja hallintomenettelyjen laadintaa varten, varsinkin useiden alueelliseen yhteistyöhön liittyvien ohjelmien ollessa kyseessä;

Hallinnolliset valmiudet

37.  toteaa, että jäsenvaltioilla on politiikkakehyksissään erilaisia hallintokulttuureja ja suoritusten tasoja, mutta ennakkoehtojen pitäisi auttaa tämän vaihtelun tasoittamisessa; korostaa tarvetta parantaa hallinnollisia valmiuksia painopistealueena koheesiopolitiikan ja eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa erityisesti jäsenvaltioissa, joissa varojen käyttöönotto on ollut vähemmän tehokasta; toteaa, että rahoituksen hakemisessa on tarjottava teknistä, ammatillista ja käytännön apua jäsenvaltioille, alueille ja paikallisyhteisöille; arvostaa Jaspers-välineen vaikutusta ja toteaa, että huono investointisuunnittelu johtaa pitkiin viivytyksiin hankkeiden valmiiksi saattamisessa ja rahoituksen käytön tehottomuuteen;

38.  muistuttaa, että ohjelman hidas aloittaminen, monimutkaisten hankkeiden hallinnan puute, hankkeiden loppuunsaattamisen viivästyminen, jäsenvaltioiden hallinnollinen taakka, ylisääntely sekä virheet julkisissa hankintamenettelyissä ovat pääasiallisia esteitä koheesiopolitiikkojen täytäntöönpanossa; pitää oleellisen tärkeänä tunnistaa jaetun hallinnon tarpeettoman monimutkaiset prosessit ja menettelyt, jotka luovat lisärasitteita viranomaisille ja edunsaajille, ja yksinkertaistaa niitä; painottaa, että hallinnollisia valmiuksia on jatkuvasti lisättävä, valvottava ja lujitettava; katsoo siksi, että tässä suhteessa on tarpeen hyödyntää toimivia ja joustavia sähköisen hallinnon ratkaisuja sekä parantaa jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa ja koordinointia; painottaa lisäksi tarvetta keskittää enemmän toimia hallintohenkilöstön koulutukseen;

39.  toteaa, että yksinkertaistamiseen räätälöidyt sääntelykehykset, ehdot ja ratkaisut (kuten eri alueiden välinen Taiex Regio Peer 2 Peer -vaihtomekanismi) voivat vastata alueiden tarpeisiin ja haasteisiin tehokkaammin silloin, kun kyse on hallinnollisista valmiuksista;

Euroopan alueellinen yhteistyö

40.  korostaa erityisesti rajaseutujen välisten erojen vähentämisen näkökulmasta, että Euroopan alueellisesta yhteistyöstä unionille aiheutuvan lisäarvon pitäisi näkyä tämän koheesiopolitiikan tavoitteen määrärahojen lisäyksenä ja että se olisi otettava käyttöön mahdollisimman nopeasti; kehottaa samanaikaisesti jäsenvaltioita antamaan käyttöön tarvittavan yhteisrahoituksen; painottaa tarvetta säilyttää tämä väline yhtenä koheesiopolitiikan keskeisenä osatekijänä vuoden 2020 jälkeen;

41.  korostaa makroalueellisten strategioiden merkitystä, sillä kyseiset strategiat ovat osoittautuneet hyödyllisiksi alueellisen yhteistyön ja mukana olevien alueiden talouskehityksen kannalta; muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat ratkaisevassa asemassa kyseisten strategioiden mukaisten aloitteiden onnistumisen kannalta;

42.  suosittelee, että muutettua ja laajennettua oikeudellista välinettä eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymää (EAYY) käytetään entistä enemmän oikeusperustana alueellisessa yhteistyössä;

43.  ehdottaa pysyvän EU:n laajuisen yhteyden luomista älykästä erikoistumista koskevien tutkimus- ja innovointistrategioiden ja alueiden välisen yhteistyön välille mieluiten siten, että ne muodostavat pysyvän osan Interreg-ohjelmaa;

44.  painottaa, että tulossuuntautuneisuuden käsite edellyttää, että Interreg-ohjelmissa varmistetaan korkealaatuinen yhteistyö hanketasolla ja että arviointimenetelmiä ja ‑perusteita mukautetaan kunkin ohjelman erityisluonteen huomioon ottamiseksi; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja hallintoviranomaisia tekemään yhteistyötä ja vaihtamaan keskenään tietoja ja hyviä käytäntöjä sen varmistamiseksi, että tulossuuntautuneisuus pannaan täytäntöön ja kohdennetaan mahdollisimman tehokkaasti ottaen huomioon Euroopan alueellisen yhteistyön erityispiirteet;

45.  painottaa mahdollisuutta käyttää Interreg-ohjelmissa sellaisia rahoitusvälineitä, joilla autetaan tukemaan pk-yrityksiä ja kehittämään tutkimusta ja innovointia täydentävien avustusten avulla lisäämällä investointeja, luomalla uusia työpaikkoja, mahdollistamalla parempien tulosten saavuttaminen ja lisäämällä hankkeiden vaikuttavuutta;

46.  pitää valitettavana Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmia koskevan tietoisuuden puutetta ja riittämätöntä näkyvyyttä ja kehottaa viestittämään tehokkaammin loppuunsaatettujen hankkeiden saavutuksista; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja hallintoviranomaisia luomaan mekanismeja ja laaja-alaisia institutionaalisia foorumeita paremman näkyvyyden ja tietoisuuden varmistamiseksi; kehottaa komissiota kartoittamaan Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien ja hankkeiden tähänastisia saavutuksia;

Kumppanuusperiaate ja monitasoinen hallinto

47.  pitää myönteisenä nykyistä tukikautta koskevissa neuvotteluissa hyväksyttyjä käytännesääntöjä, joissa esitellään pääpiirteittäin vähimmäisvaatimukset hyvin toimivalle kumppanuudelle; panee merkille, että käytännesäännöt ovat parantaneet kumppanuusperiaatteen täytäntöönpanoa useimmissa jäsenvaltioissa, mutta pitää silti valitettavana sitä, että monet jäsenvaltiot ovat keskittäneet suuren osan kumppanuussopimusten ja toimintaohjelmien neuvotteluista ja täytäntöönpanosta; korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset sekä muut sidosryhmät on otettava aktiivisesti mukaan neuvottelujen kaikkiin vaiheisiin, ja kehottaa takaamaan vastaisuudessa niiden tosiasiallisen osallistumisen neuvotteluihin ja täytäntöönpanomenettelyyn valtioiden erityisten rakenteiden osalta; katsoo, että liiallinen keskittäminen ja luottamuksen puute ovat myös viivästyttäneet ERI-rahastojen täytäntöönpanoa, kun tietyt jäsenvaltiot ja hallintoviranomaiset ovat vähemmän halukkaita siirtämään enemmän vastuuta EU:n varojen hallinnoinnista paikallis- ja alueviranomaisille;

48.  korostaa, että komission on annettava selvitys jäsenvaltioiden ja alueiden suoriutumisesta maakohtaisten suositusten 5 artiklan periaatteiden osalta, ja sen yhteydessä on korostettava sitä, miten hallintoa voidaan kannustaa kumppanuusperiaatteen täysimittaiseen täytäntöönpanoon; korostaa, että jaettu omistus on ennakkoehtona EU:n koheesiopolitiikan painokkaammalle tunnustamiselle;

49.  kannattaa komission uutta lähestymistapaa, jossa se muodostaa erityisiä työryhmiä tai projektitoimintaryhmiä, jotka on tarkoitettu parempaan ERI-rahastojen hallintaan jäsenvaltioissa, ja kehottaa kehittämään tällaista lähestymistapaa edelleen;

50.  korostaa, että tulevaan koheesiopolitiikkaan on kuuluttava myös tukitoimia, joilla autetaan pakolaisia integroitumaan EU:n työmarkkinoille, mikä edistää sekä talouskasvua että yleisen turvallisuuden takaamista EU:ssa;

Koheesiopolitiikan tulevaisuus

51.  korostaa, että ERI-rahastot vaikuttavat osaltaan jäsenvaltioiden BKT:hen, työpaikkoihin ja kasvuun, jotka ovat tärkeitä elementtejä vuonna 2017 odotettavissa olevan seitsemännen koheesiokertomuksen kannalta; huomauttaa lisäksi, että huomattavat investoinnit vähemmän kehittyneisiin alueisiin vaikuttavat myös kehittyneempien jäsenvaltioiden BKT:hen; katsoo, että jos Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus panee SEU-sopimuksen 50 artiklan virallisesti täytäntöön, seitsemännessä koheesiokertomuksessa olisi otettava huomioon myös brexitin mahdolliset vaikutukset rakennepolitiikkaan;

52.  katsoo, että BKT ei ehkä olekaan ainoa oikeutettu indikaattori kuvaamaan rahoituksen oikeudenmukaista jakamista ja että ohjelma-alueiden kehittämiseksi olisi otettava huomioon alueelliset erityistarpeet ja ohjelmien hyväksyttyjen painopisteiden merkitys päätettäessä varojen tulevasta jakautumisesta; pitää tärkeänä, että tulevaisuudessa harkitaan myös uusien dynaamisten indikaattorien lisäämistä BKT:n rinnalle; toteaa, että monilla Euroopan alueilla on edessään työttömyyden kasvu ja väestökato; kehottaa komissiota harkitsemaan väestönkehitystä kuvaavan indikaattorin mahdollista laatimista ja käyttöönottoa;

53.   muistuttaa, että paikallisella ja alueellisella tasolla tehdään huomattavia määriä julkisia investointeja; korostaa, että Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmä (EKT) ei saa rajoittaa alueellisten viranomaisten kykyä tarpeellisten investointien toteuttamiseen, sillä se estäisi jäsenvaltioita antamasta yhteisrahoitusta hankkeisiin, jotka ovat rakennerahoituskelpoisia, jolloin ne eivät voisi käyttää tätä tärkeää rahoituslähdettä talouskriisistä selviytyäkseen ja kasvun ja työllisyyden palauttamiseksi; kannustaa komissiota voimakkaasti arvioimaan uudelleen EKT:n tiukasti vuotuista lähestymistapaa, niin että EKT:stä rahoitettujen julkisten menojen katsottaisiin olevan pääomainvestointeja eikä pelkästään velkaa tai toimintakuluja;

54.  korostaa, että Lissabonin sopimuksella käyttöön otettua Euroopan alueellista yhteistyötä, joka on laajemman alueellisen yhteistyön periaatteen mukainen, voidaan vielä parantaa; kannustaa siksi kaikkia koheesiopolitiikan tulevaisuutta koskeviin neuvotteluihin osallistuvia sidosryhmiä lujittamaan tätä alueellisen koheesion ulottuvuutta; kehottaa komissiota antamaan Euroopan alueelliselle yhteistyölle asianmukaisen painoarvon seitsemännessä koheesiokertomuksessa;

55.  katsoo, että temaattista keskittämistä on jatkettava tulevaisuudessa, koska se on osoittanut käyttökelpoisuutensa; odottaa, että komissio esittelee katsauksen koheesiopolitiikan temaattisen keskittämisen saavutuksiin;

56.  on ehdottomasti sitä mieltä, että tulevan tulossuuntautuneen koheesiopolitiikan pohjana on oltava asianmukaiset tiedot ja indikaattorit ponnistusten, tulosten ja aikaansaatujen vaikutusten mittaamiseksi sekä aiemmat alueelliset ja paikalliset kokemukset alalla (tulosbudjetointi, ennakkoehdot ja temaattinen keskittäminen), koska näin saadaan selkeät käytännön suuntaviivat periaatteiden soveltamisesta paikallisille ja alueellisille viranomaisille, myös niille, jotka eivät aiemmin ole yrittäneet tämän lähestymistavan soveltamista;

57.  korostaa, että tulevaisuudessa on vauhditettava saatavilla olevien varojen käyttöönottoa lisäämällä kustannuksia tasaisemmin ohjelmakauden aikana, jotta voidaan välttää säännöllinen turvautuminen elvytyssuunnitelman mukaisiin hankkeisiin, joita rahoitetaan usein ainoastaan maksusitoumusten ilman eri toimenpiteitä tapahtuvan vapauttamisen välttämiseksi ohjelmakauden lopulla; toteaa, että yleisen asetuksen sekä rahastokohtaisten asetusten hyväksymisen jälkeen toimintaohjelmien täytäntöönpano voidaan vuonna 2021 alkavana tukikautena käynnistää nopeammin, sillä jäsenvaltioilla on jo kokemusta tulosperustaisesta politiikasta koheesiopolitiikan yhteydessä ohjelmakaudella 2014–2020; toteaa tässä yhteydessä, että jäsenvaltioiden olisi vältettävä viivytyksiä toimintaohjelmia hallinnoivien viranomaisten nimityksissä;

58.  painottaa, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen hyväksymistä koskeva lainsäädäntömenettely olisi saatava päätökseen vuoden 2018 loppuun mennessä, jotta tulevaa koheesiopolitiikkaa koskeva sääntelykehys voidaan hyväksyä pian sen jälkeen ja se voi tulla voimaan viivästyksittä 1. tammikuuta 2021;

59.  katsoo, että koheesiopolitiikkaa on jatkossakin sovellettava kaikkiin jäsenvaltioihin ja kaikkiin Euroopan alueisiin ja että EU:n varojen saannin yksinkertaistaminen on ehdoton edellytys kyseisen politiikan menestykselle tulevaisuudessa;

60.  katsoo, että innovointihalukkuuden ja älykkään erikoistumisen sekä kestävän kehityksen on säilyttävä koheesiopolitiikan tärkeänä voimanlähteenä; painottaa, että älykkään erikoistumisen olisi oltava tärkein mekanismi tulevassa koheesiopolitiikassa;

61.  korostaa, että on olemassa suuri riski, että otsakkeen 1 b maksupyynnöt kasautuvat nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen toisella puoliskolla, ja kehottaa antamaan vuosittain käyttöön riittävät maksumäärärahat nykyisen rahoituskehyksen loppuun asti, jotta maksamattomia laskuja ei enää pääsisi kertymään; korostaa tämän vuoksi, että unionin kolmen toimielimen on syytä laatia ja hyväksyä vuosiksi 2016–2020 uusi yhteinen maksusuunnitelma, jossa olisi esitettävä selkeä strategia kaikkiin maksutarpeisiin vastaamiseksi nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen loppuun asti;

62.  kehottaa komissiota analysoimaan ESI-rahastoinvestointien todellista vaikutusta edellisen ohjelmakauden toteutumiseen ja investoituja varoja koskevien eurooppalaisten tavoitteiden täyttymiseen sekä vetämään johtopäätökset myönteisistä ja kielteisistä kokemuksista lähtökohtanaan tuoda investointiprosessiin lisäarvoa;

o
o   o

63.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja kansallisille ja alueellisille parlamenteille.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289.
(3)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470.
(4)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487.
(5)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259.
(6)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 303.
(7)EUVL L 149, 20.5.2014, s. 1.
(8)EUVL L 169, 1.7.2015, s. 1.
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0217.
(10)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0311.
(11)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0419.
(12)EUVL C 303, 19.8.2016, s. 94.
(13)EUVL C 313, 22.9.2015, s. 31.
(14)Tilintarkastustuomioistuimen lausunto nro 2/2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetusten (EU) N:o 1316/2013 ja (EU) 2015/1017 muuttamisesta ja sen liitteenä olevasta asetuksen (EU) 2015/1017 18 artiklan 2 kohdan mukaisesta komission arvioinnista

Oikeudellinen huomautus