Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2016/2057(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0040/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0040/2017

Keskustelut :

PV 01/03/2017 - 24
CRE 01/03/2017 - 24

Äänestykset :

PV 02/03/2017 - 6.6
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0061

Hyväksytyt tekstit
PDF 241kWORD 66k
Torstai 2. maaliskuuta 2017 - Bryssel Lopullinen painos
Vaihtoehdot lääkkeiden saatavuuden parantamiseksi
P8_TA(2017)0061A8-0040/2017

Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. maaliskuuta 2017 EU:n vaihtoehdoista lääkkeiden saatavuuden parantamiseksi (2016/2057(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 6. helmikuuta 2013 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden hintojen sääntelytoimenpiteiden avoimuudesta ja kyseisten lääkkeiden sisällyttämisestä yleisen sairausvakuutuksen korvausjärjestelmien piiriin(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 168 artiklan, jossa määrätään, että kaikkien unionin politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa olisi varmistettava ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu,

–  ottaa huomioon komission kertomuksen tiettyjen keskeisten lääkkeiden Euroopan unionin markkinoille kulkeutumisen estämisestä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 953/2003 REFIT-arvioinnista (SWD(2016)0125),

–  ottaa huomioon direktiivin 2001/83/EY 81 artiklassa säädetyt lääkkeiden toimittamisen asianmukaisuutta ja jatkuvuutta koskevat velvoitteet,

–  ottaa huomioon komission alustavan vaikutustenarvioinnin(2) EU:n yhteistyön vahvistamisesta terveydenhuollon menetelmien arvioinnin alalla,

–  ottaa huomioon terveydenhuollon menetelmien arviointiverkoston 29. lokakuuta 2014 hyväksymän strategian terveydenhuollon menetelmien arviointia koskevasta EU:n yhteistyöstä(3),

–  ottaa huomioon Euroopan lääkealan toimialakohtaista komission tutkimusta koskevan loppuraportin (SEC(2009)0952),

–  ottaa huomioon vuonna 2013 julkaistun komission raportin terveyseroista EU:ssa ”Health inequalities in the EU – Final report of a consortium. Consortium lead: Sir Michael Marmot”(4), jossa todetaan, että terveydenhuoltojärjestelmillä on merkittävä rooli köyhyysriskin vähentämisessä tai ne voivat auttaa vähentämään köyhyyttä,

–  ottaa huomioon neuvoston 1. joulukuuta 2014 hyväksymät päätelmät innovoinnista potilaiden hyväksi(5),

–  ottaa huomioon työllisyyden, sosiaalipolitiikan, terveyden ja kuluttaja-asioiden neuvoston 18. huhtikuuta 2016 pidetyn terveyttä käsitelleen epävirallisen kokouksen päätelmät,

–  ottaa huomioon lääkealan patenttisopimusten valvontaa koskevan komission kuudennen raportin,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Turvallisia, innovatiivisia ja kaikkien saatavilla olevia lääkkeitä: uudistettu visio lääkealalle” (COM(2008)0666),

–  ottaa huomioon yhteisöjen tuomioistuimen 14. helmikuuta 1978 asiassa 27/76 antaman tuomion 249 ja 250 kohdan, jotka koskevat liiallisia hintoja,

–  ottaa huomioon neuvoston 17. kesäkuuta 2016 hyväksymät päätelmät lääkealan järjestelmien tasapainon vahvistamisesta Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa,

–  ottaa huomioon valtioiden rajat ylittävistä vakavista terveysuhkista ja päätöksen N:o 2119/98/EY kumoamisesta 22. lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1082/2013/EU(6),

–  ottaa huomioon lääkkeiden saatavuutta käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin korkean tason paneelin syyskuussa 2016 julkaistun raportin innovoinnin ja terveydenhuollon menetelmien saatavuudesta,

–  ottaa huomioon neuvoston 10. toukokuuta 2006 antamat päätelmät Euroopan unionin terveysjärjestelmien yhteisistä arvoista ja periaatteista sekä 6. huhtikuuta 2011 ja 10. joulukuuta 2013 annetut työllisyyden, sosiaalipolitiikan, terveyden ja kuluttaja-asioiden neuvoston päätelmät nykyaikaisia, tarpeita vastaavia ja kestäviä terveydenhuoltojärjestelmiä koskevasta pohdintaprosessista,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Tehokkaat, helposti saavutettavat ja sopeutumiskykyiset terveydenhuoltojärjestelmät” (COM(2014)0215),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin talous- ja tiedeasioiden politiikkayksikön vuonna 2015 julkaiseman tutkimuksen lääkkeiden terapeuttisen lisäarvon arvioinnin yhdenmukaistamisesta EU:ssa ”Towards Harmonised EU Assessment of Added therapeutic Value of Medicines”(7),

–  ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön raportin ”WHO Expert Committee on the Selection of Essential Drugs, 17-21 October 1977 – WHO Technical Report Series, No. 615”, 7. joulukuuta 2001 annetun WHO:n sihteeristön raportin ”WHO medicines strategy: Revised procedure for updating WHO’s Model List of Essential Drugs’ (EB109/8)”, maaliskuussa 2015 annetun WHO:n raportin ”Access to new medicines in Europe” ja 28. kesäkuuta 2013 annetun WHO:n raportin ”Priority Medicines for Europe and the World”,

–  ottaa huomioon harvinaislääkkeistä annetun asetuksen (EY) N:o 141/2000,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 35 artiklan ja SEUT-sopimuksen 6 artiklan a alakohdan Euroopan kansalaisten oikeudesta terveyden suojeluun,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklan kilpailusäännöistä,

–  ottaa huomioon sopimusta teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista ja kansanterveyttä koskevan Dohan julistuksen (WTO/MIN(01/DEC/2) ja WTO:n 1. syyskuuta 2003 tekemän päätöksen Dohan julistuksen 6 artiklan täytäntöönpanosta (WTO/L/540),

–  ottaa huomioon kansanterveysongelmista kärsiviin maihin vietävien lääkkeiden valmistusta koskevien patenttien pakkolisensoinnista annetun asetuksen (EY) N:o 816/2006,

–  ottaa huomioon komission 10. huhtikuuta 2014 hyväksymän yhteishankintaa koskevan sopimuksen(8),

–  ottaa huomioon Nairobissa vuonna 1985 pidetyn, lääkkeiden järkevää käyttöä käsitelleen konferenssin,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A8-0035/2016) asetuksen (EY) N:o 726/2004 tarkistamisesta ja parlamentin 10. maaliskuuta 2016 hyväksymät tarkistukset(9),

–  ottaa huomioon 16. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman komission työohjelmasta 2016(10),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman vapaaehtoisista ja maksuttomista kudosten ja solujen luovutuksista(11),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0040/2017),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetaan kansalaisten perusoikeus terveyteen ja sairaanhoitoon(12);

B.  ottaa huomioon, että julkiset terveydenhuoltojärjestelmät ovat erittäin tärkeitä terveydenhuollon yleisen saatavuuden takaamiseksi, ja toteaa, että tämä on Euroopan kansalaisten perusoikeus; ottaa huomioon, että EU:n terveydenhuoltojärjestelmät kohtaavat haasteita, joista voidaan mainita muun muassa väestön ikääntyminen, kroonisten sairauksien lisääntyvä taakka, kalliiden uusien teknologioiden kehittäminen, korkeat ja kasvavat lääkemenot sekä talouskriisin vaikutukset terveydenhuoltomenoihin; ottaa huomioon, että vuonna 2014 lääkealan menot muodostivat 17,1 prosenttia terveydenhuollon kokonaismenoista ja 1,41 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT) EU:ssa; toteaa, että nämä haasteet edellyttävät eurooppalaista yhteistyötä ja uusia poliittisia toimia sekä EU:n että kansallisella tasolla;

C.  ottaa huomioon, että lääkkeet ovat pikemminkin yksi terveydenhuollon peruspilareista kuin pelkkää kauppatavaraa, ja toteaa, että olennaislääkkeiden riittämätön saatavuus ja innovatiivisten lääkkeiden korkeat hinnat muodostavat vakavan uhan kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien kestävyydelle;

D.  katsoo, että potilaiden olisi saatava valitsemaansa ja haluamaansa terveydenhuoltoa ja hoitovaihtoehtoja, myös täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja ja lääkkeitä;

E.  ottaa huomioon, että olennaislääkkeiden saatavuuden varmistaminen potilaille on yksi EU:n ja WHO:n keskeisistä tavoitteista ja YK:n kestävän kehityksen tavoite nro 3; ottaa huomioon, että lääkkeiden maailmanlaajuinen saatavuus riippuu niiden oikea-aikaisesta saatavuudesta ja niiden kohtuuhintaisuudesta kaikkien kannalta ilman maantieteellistä syrjintää;

F.  toteaa, että kilpailu on tärkeä tekijä lääkemarkkinoiden kokonaistasapainossa ja sillä voidaan alentaa kustannuksia, vähentää lääkemenoja ja parantaa potilaiden mahdollisuuksia saada oikeaan aikaan kohtuuhintaisia lääkkeitä, joiden tutkimuksessa ja kehittämisessä otetaan huomioon entistä korkeammat laatuvaatimukset;

G.  ottaa huomioon, että rinnakkaisvalmisteiden tulo markkinoille on merkittävä mekanismi kilpailun lisäämiseksi, hintojen alentamiseksi ja terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyden varmistamiseksi; katsoo, että rinnakkaisvalmisteiden markkinoille tuloa ei saisi viivyttää eikä kilpailua saisi häiritä;

H.  ottaa huomioon, että terveet ja kilpailukykyiset lääkemarkkinat hyötyvät kilpailulainsäädännön tiukasta valvonnasta;

I.  ottaa huomioon, että monissa tapauksissa uusien lääkkeiden hinnat ovat nousseet muutaman viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana siinä määrin, että monilla Euroopan kansalaisilla ei ole niihin varaa ja ne uhkaavat kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyttä;

J.  ottaa huomioon, että korkeiden hintojen ja riittämättömien varojen lisäksi lääkkeiden saatavuuden muita esteitä ovat muun muassa pula olennaisista ja muista lääkkeistä, kliinisten tarpeiden ja tutkimuksen heikko yhteys, terveydenhuollon huono saatavuus ja puutteellinen pääsy terveydenhuollon ammattilaisten vastaanotolle, perusteettomat hallintomenettelyt, viipeet myyntiluvan saamisen ja hinnoittelu- ja korvauspäätösten välillä, tuotteiden saatavuuteen liittyvät ongelmat, patenttisäännöt ja budjettirajoitukset;

K.  ottaa huomioon, että C-hepatiitin kaltaisia sairauksia voidaan menestyksekkäästi torjua varhaisen diagnoosin sekä uusia ja vanhoja lääkkeitä yhdistävän hoidon avulla ja että näin voidaan pelastaa miljoonia ihmisiä koko EU:ssa;

L.  ottaa huomioon, että syöpädiagnoosin saaneiden henkilöiden määrä kasvaa vuosittain ja syövän lisääntynyt ilmaantuvuus väestössä sekä uudet teknologisesti edistykselliset syöpälääkkeet ovat johtaneet tilanteeseen, jossa syövän kokonaiskustannukset kasvavat, mistä seuraa ennen näkemätön terveydenhuoltomäärärahojen tarve ja se, että monilla syöpäpotilailla ei ole varaa hoitoon, ja toteaa, että tästä seuraa vaara, että lääkkeiden kohtuuhintaisuus tai hinnoittelu muodostuu ratkaisevaksi tekijäksi potilaan syövän hoidossa;

M.  ottaa huomioon, että asetus (EY) N:o 1394/2007 pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävistä lääkkeistä annettiin, jotta voidaan edistää tämän alan innovaatioita EU:ssa ja samalla varmistaa turvallisuus, mutta tähän mennessä on kuitenkin hyväksytty vain kahdeksan pitkälle kehitettyä terapiaa;

N.  ottaa huomioon, että EU on joutunut ottamaan käyttöön kannustimia edistääkseen tutkimusta harvinaisten sairauksien ja lastentautien kaltaisilla aloilla; ottaa huomioon, että harvinaisia sairauksia koskeva asetus muodostaa tärkeän kehyksen harvinaislääkkeitä koskevan tutkimuksen edistämiselle ja parantaa merkittävästi aiemmin vain yhden hoitovaihtoehdon varassa olleiden harvinaisten sairauksien hoitoa, mutta toteaa, että asetuksen täytäntöönpanoon liittyy kuitenkin huolenaiheita;

O.  ottaa huomioon, että kuilu lisääntyvän mikrobilääkeresistenssin ja uusien mikrobilääkkeiden kehittämisen välillä kasvaa, ja panee merkille, että lääkkeille resistentit sairaudet voivat aiheuttaa vuosittain 10 miljoonaa kuolemantapausta maailmassa vuoteen 2050 mennessä; ottaa huomioon, että EU:ssa kuolee vuosittain vähintään 25 000 ihmistä resistenttien bakteerien aiheuttamiin tulehduksiin, mikä aiheuttaa vuosittain 1,5 miljardin euron kulut, mutta viimeisten 40 vuoden aikana on kehitetty vain yksi uusi antibioottiluokka;

P.  ottaa huomioon, että muutaman viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana on saavutettu merkittävää edistystä aikaisemmin parantumattomien sairauksien hoidossa ja että EU:ssa ei esimerkiksi enää kuole ihmisiä HI-virukseen/aidsiin; ottaa huomioon, että on kuitenkin vielä sairauksia, joita ei pystytä hoitamaan parhaalla mahdollisella tavalla (esimerkiksi syöpä, johon kuolee EU:ssa vuosittain lähes 1,3 miljoonaa ihmistä);

Q.  ottaa huomioon, että kohtuuhintaiset ja asianmukaiset diagnostiset testit ja rokotteet ovat yhtä tärkeitä kuin turvallisten, tehokkaiden ja kohtuuhintaisten lääkkeiden saatavuus;

R.  ottaa huomioon, että pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävillä lääkkeillä voidaan mahdollisesti muuttaa monien sairaudentilojen hoitoa, erityisesti sellaisten tautien alalla, jolla perinteiset lähestymistavat eivät ole riittäviä, mutta että lupa on myönnetty tähän mennessä vain muutamalle pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävälle lääkkeelle;

S.  ottaa huomioon, että monissa jäsenvaltioissa ei ole saatavilla tiettyjä olennaislääkkeitä, mikä voi johtaa ongelmiin potilaiden hoidossa; ottaa huomioon, että puutetta lääkkeistä voi ilmetä joko lääkealan laittomien liiketoimintastrategioiden, kuten ”vastikkeellisen viivyttämisen”, vuoksi tai poliittisista taikka valmistusta, jakelua tai rinnakkaiskauppaa koskevista syistä; ottaa huomioon, että direktiivin 2001/83/EY 81 artiklassa säädetään toimenpiteistä, joilla estetään lääketoimitusten keskeytyminen niin kutsutulla julkisen palvelun velvoitteella, joka velvoittaa valmistajat ja jakelijat turvaamaan toimitukset kansallisille markkinoille; ottaa huomioon, että monissa tapauksissa julkisen palvelun velvoitetta ei sovelleta valmistajiin, jotka toimittavat lääkkeitä jakelijoille, kuten todettiin komission tilaamassa tutkimuksessa;

T.  ottaa huomioon, että vakaat ja ennakoitavat immateriaalioikeus- ja sääntelykehykset sekä niiden asianmukainen ja oikea-aikainen täytäntöönpano ovat olennaisia innovaatiolle suotuisan ympäristön luomiseksi ja potilaiden pääsyn tukemiseksi innovatiiviseen ja tehokkaaseen hoitoon;

U.  ottaa huomioon, että immateriaalioikeuksien tavoitteena on hyödyttää yhteiskuntaa ja edistää innovointia ja että niiden väärinkäyttö herättää huolta;

V.  ottaa huomioon, että WTO:n sopimuksessa teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (TRIPS-sopimus) on vuodesta 1995 lähtien määrätty patentteja koskevasta joustosta, kuten pakkolisensoinnista;

W.  ottaa huomioon, että Euroopan lääkeviraston vuonna 2014 käynnistämä joustavaa luvanantoa (”adaptive pathways”) koskeva pilottihanke, jota sovelletaan ensi sijassa hoitoihin tärkeiden täyttämättömien lääketieteellisten tarpeiden aloilla, on herättänyt voimakasta keskustelua riski-hyötysuhteesta, kun markkinoille päästetään innovatiivisia lääkkeitä, joista ei vielä ole paljon kliinistä tietoa;

X.  toteaa, että immateriaalioikeuksien suojelu on olennaisen tärkeää lääkkeiden saatavuuden kannalta ja että on määriteltävä mekanismit, joiden avulla voidaan helpottaa lääkeväärennösten torjumista;

Y.  toteaa, että joitain vuosia sitten korkean tason eurooppalaisessa vuoropuhelussa (”G10” vuosina 2001–2002 ja ”lääkefoorumi” vuosina 2005–2008), joka kokosi yhteen terveydenhuoltoalan päättäjät ja tärkeimmät toimijat, päätettiin yhteisen strategisen vision kehittämisestä ja konkreettisten toimien toteuttamisesta lääkealan kilpailukyvyn parantamiseksi;

Z.  ottaa huomioon, että vain kolme prosenttia terveysalan määrärahoista kohdennetaan kansanterveysalan ehkäisy- ja edistämistoimiin;

AA.  ottaa huomioon, että lääkkeiden hinnoittelu ja korvaus kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja niistä säädetään kansallisella tasolla; ottaa huomioon, että EU antaa säädöksiä, jotka koskevat immateriaalioikeuksia, kliinisiä kokeita, myyntilupia, hinnoittelun avoimuutta, lääkevalvontaa ja kilpailua; ottaa huomioon, että kasvavat lääkemenot sekä neuvotteluvalmiuksissa ja hinnoittelua koskevissa tiedoissa lääkeyhtiöiden ja jäsenvaltioiden välillä havaitut erot edellyttävät eurooppalaisen yhteistyön jatkamista ja uusia poliittisia toimia sekä EU:n että kansallisella tasolla; ottaa huomioon, että lääkkeiden hinnat vahvistetaan yleensä lääketeollisuuden ja jäsenvaltioiden välisissä kahdenvälisissä ja luottamuksellisissa neuvotteluissa;

AB.  ottaa huomioon, että useimmilla jäsenvaltioilla on omat terveydenhuollon menetelmien arviointivirastonsa omine kriteereineen;

AC.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 168 artiklan mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat toteuttaa toimenpiteitä, joilla asetetaan lääkkeille korkeat laatu- ja turvallisuusvaatimukset, puuttuakseen yhteisiin turvallisuuskysymyksiin, ja että SEUT-sopimuksen 114 artiklan 3 kohdan mukaan terveyttä koskevat säädösehdotukset on perustettava suojelun korkeaan tasoon;

Lääkemarkkinat

1.  jakaa neuvoston päätelmissä lääkealan järjestelmien tasapainon vahvistamisesta Euroopan unionissa vuonna 2016 ilmaistun huolen;

2.  panee tyytyväisenä merkille 17. kesäkuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät, joissa kehotetaan komissiota tekemään näyttöön perustuva analyysi immateriaalioikeuksien yleisestä vaikutuksesta innovointiin sekä lääkkeiden saatavuuteen – muun muassa toimitusten keskeytyksiin, lykättyihin tai toteuttamattomiin markkinoille saattamisiin – ja käyttömahdollisuuteen;

3.  toistaa, että oikeus terveyteen on sekä ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa että taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa tunnustettu ihmisoikeus ja että tämä oikeus koskee kaikkia jäsenvaltioita, kun otetaan huomioon, että ne ovat ratifioineet kansainväliset ihmisoikeussopimukset, joissa tunnustetaan oikeus terveyteen; huomauttaa, että tämän oikeuden takaamiseksi on varmistettava muun muassa lääkkeiden saatavuus;

4.  pitää arvokkaina kansalaisaloitteita, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjaan perustuvaa potilaiden oikeuksien eurooppalaista peruskirjaa ja vuosittain 18. huhtikuuta paikallisella ja kansallisella tasolla jäsenvaltioissa vietettävää potilaan oikeuksien eurooppalaista teemapäivää; kehottaa komissiota vakiinnuttamaan potilaan oikeuksien eurooppalaisen teemapäivän unionin tasolla;

5.  viittaa neuvoston epäviralliseen terveysministereiden kokoukseen, joka järjestettiin Milanossa 22. ja 23. syyskuuta 2014 Italian puheenjohtajakauden aikana ja jossa monet jäsenvaltiot sopivat tarpeesta ponnistella yhdessä parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi ja potilaiden nopeamman hoidonsaannin mahdollistamiseksi;

6.  pitää tarpeellisena kaikkien unionin toimintapolitiikkojen (yleinen kansaterveys, kehittäminen, tutkimus ja kauppa) yhdenmukaisuutta ja korostaa siksi, että lääkkeiden saatavuuden ongelmaa kehitysmaissa on tarkasteltava laajemmassa yhteydessä;

7.  korostaa sekä julkisten että yksityisten T&K-toimien merkitystä uusien hoitomuotojen löytämiseksi; korostaa, että tutkimuksen painopistealojen on katettava potilaiden terveyttä koskevat tarpeet, ja on samalla tietoinen siitä, että lääkeyhtiöt haluavat taloudellista tuottoa investoinneilleen; korostaa, että sääntelykehyksen on edistettävä sitä, että saavutetaan potilaiden ja yleisen edun kannalta paras mahdollinen lopputulos;

8.  korostaa, että T&K-toimintaan käytettävien julkisten varojen suuri määrä ei näy hinnoittelussa, koska julkista rahoitusta ei patentointi- ja lisensointioloissa voi jäljittää, mikä haittaa julkisten investointien kohtuullista tuottoa;

9.  kannustaa lisäämään avoimuutta T&K-toiminnan rahoituksessa ja kehottaa ilmoittamaan esimerkiksi julkisin varoin rahoitetun lääketutkimuksen ja markkinoinnin osuuden;

10.  painottaa eurooppalaisten tutkimushankkeiden ja pk-yritysten tehtävää lääkkeiden saatavuuden parantamisessa EU:n tasolla; korostaa tässä yhteydessä Horisontti 2020 ‑ohjelman merkitystä;

11.  muistuttaa, että EU:n lääketeollisuus on yksi unionin kilpailukykyisimmistä teollisuudenaloista; painottaa, että innovoinnin korkean laadun säilyttäminen on keskeinen keino, jonka avulla voidaan vastata potilaiden tarpeisiin ja parantaa kilpailukykyä; korostaa, että terveydenhuoltomenoja olisi pidettävä julkisena investointina ja että laadukkaat lääkkeet voivat parantaa kansanterveyttä ja antaa potilaille mahdollisuuden elää pidempään terveempinä;

12.  korostaa, että Euroopan unionissa, joka kärsii teollisuuden alasajosta, lääkeala on yhä tärkeä teollisuuden tukipylväs ja työpaikkojen luoja;

13.  katsoo, että unionin kansalaisten parlamentille esittämien vetoomusten kautta ilmaistut mielipiteet ovat olennaisen tärkeitä ja unionin lainsäätäjän olisi käsiteltävä niitä ensi tilassa;

14.  painottaa, että potilasjärjestöt olisi otettava paremmin mukaan yksityisten ja julkisten kliinisten tutkimusstrategioiden määrittämiseen sen varmistamiseksi, että niillä vastataan eurooppalaisten potilaiden tosiasiallisiin täyttämättömiin tarpeisiin;

15.  panee merkille, että innovatiivisten lääkkeiden nopea saatavuus on potilaiden edun mukaista, kun on kyse täyttämättömistä tarpeista; korostaa kuitenkin, että nopeutetut myyntilupamenettelyt eivät saisi muodostua normiksi vaan niitä olisi käytettävä ainoastaan tärkeiden täyttämättömien lääketieteellisten tarpeiden tapauksessa eivätkä kaupalliset näkökohdat saa olla niiden vaikuttimena; muistuttaa, että lääkkeiden tehon ja turvallisuuden arviointi edellyttää vankkoja kliinisiä kokeita ja perusteellista lääkevalvontaa;

16.  panee huolestuneena merkille, että viisi prosenttia sairaalahoitoa vaatineista tapauksista johtuu lääkkeiden haittavaikutuksista ja että haittavaikutukset ovat viidenneksi merkittävin kuolemantapausten aiheuttaja sairaaloissa;

17.  palauttaa mieleen Dohassa 14. marraskuuta 2001 annetun, TRIPS + -sopimusta ja kansanterveyttä koskevan julistuksen, jonka mukaan TRIPS + -sopimus on pantava täytäntöön ja sitä on tulkittava kansanterveydelle edullisella tavalla edistäen samanaikaisesti olemassa olevien lääkkeiden saatavuutta ja uusien lääkkeiden valmistamista; panee tässä yhteydessä merkille WTO:n TRIPS-neuvoston 6. marraskuuta 2015 tekemän päätöksen, jolla pidennettiin lääkkeiden patenttisuojaa koskevaa poikkeusta vähiten kehittyneissä maissa tammikuuhun 2033 asti;

18.  korostaa suurta tarvetta parantaa kehitysmaiden omia valmiuksia tehdä lääketutkimusta, jotta poistetaan tutkimusvaje, ja valmistaa itse lääkkeitä edistämällä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistä tuotekehitystä sekä avoimien tutkimus- ja tuotantokeskusten perustamista;

Kilpailu

19.  pitää valitettavina riita-asioita, joilla pyritään viivyttämään rinnakkaisvalmisteiden markkinoillepääsyä; panee merkille, että lääkealan kyselytutkimusta koskevan komission loppukertomuksen mukaan riita-asioiden määrä nelinkertaistui vuosina 2000–2007, lähes 60 prosenttia näistä tapauksista koski toisen sukupolven patentteja ja niiden ratkaiseminen kesti keskimäärin kaksi vuotta;

20.  korostaa, että sääntelyn parantaminen lisää kilpailukykyä; tunnustaa myös kilpailuoikeuden alan välineiden merkityksen ja tehokkuuden torjuttaessa kilpailunvastaista toimintaa, kuten patenttijärjestelmien ja lääkkeitä koskevan lupajärjestelmän väärinkäyttöä, jolla rikotaan SEUT-sopimuksen 101 ja/tai 102 artiklaa;

21.  toteaa, että biosimilaarit lääkkeet voivat lisätä kilpailua, alentaa hintoja ja tuottaa säästöjä terveydenhuoltojärjestelmille ja auttaa näin parantamaan potilaiden mahdollisuuksia saada lääkkeitä; korostaa, että biosimilaarien lääkkeiden lisäarvoa ja taloudellista vaikutusta terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyteen olisi analysoitava, niiden markkinoille pääsyä ei saisi viivästyttää ja tarvittaessa olisi tutkittava menetelmiä, joilla edistetään niiden markkinoille saattamista;

22.  painottaa, että arvoon perustuvaa lääkkeiden hinnoittelua voidaan väärinkäyttää voittojen maksimointiin tähtäävässä taloudellisessa strategiassa, mikä johtaa kustannusrakenteeseen nähden kohtuuttomien hintojen vahvistamiseen ja on vastoin sosiaalisen hyvinvoinnin optimaalista jakautumista;

23.  toteaa, että lääkkeiden off label -käyttö voi hyödyttää potilaita silloin, kun hyväksyttyjä vaihtoehtoja ei ole saatavilla; panee huolestuneena merkille, että off label -käyttö altistaa potilaat suuremmille riskeille, sillä saatavilla ei ole käytön turvallisuuden ja tehokkuuden osoittavaa vankkaa tietopohjaa, käytölle ei anneta tietoista suostumusta ja haittavaikutusten seurantaan liittyy erityisiä vaikeuksia; korostaa, että tietyt väestöryhmät, kuten lapset ja ikääntyneet, ovat erityisen alttiita tälle käytännölle;

Hinnoittelu ja avoimuus

24.  palauttaa mieliin, että potilaat ovat heikoin lenkki lääkkeiden saatavuudessa ja että lääkkeiden saatavuuteen liittyvistä vaikeuksista ei saisi aiheutua potilaille kielteisiä vaikutuksia;

25.  panee merkille, että useimmat kansalliset ja alueelliset terveydenhuollon menetelmien arviointivirastot käyttävät jo nykyään useita kliinisiä, taloudellisia ja sosiaaliseen hyötyyn perustuvia kriteereitä arvioidessaan uusia lääkkeitä hinnoittelu- ja korvauspäätösten tukemiseksi;

26.  korostaa, että on tärkeää arvioida uusien lääkkeiden todellinen näyttöön perustuva terapeuttinen lisäarvo verrattuna parhaaseen saatavilla olevaan vaihtoehtoon;

27.  panee huolestuneena merkille, että innovatiivisten lääkkeiden lisäarvoa tukevat tiedot ovat usein niukkoja eivätkä riittävän vakuuttavia tukemaan vankkaa päätöksentekoa hinnoittelusta;

28.  korostaa, että terveydenhuollon menetelmien arvioinnin on oltava tärkeä ja tehokas väline, joka parantaa lääkkeiden saattavuutta, edistää kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyttä, luo kannustimia innovointiin ja tuo potilaille suurta terapeuttista lisäarvoa; toteaa lisäksi, että terveydenhuollon menetelmien yhteisen arvioinnin käyttöönotto EU:n tasolla estäisi arviointijärjestelmien pirstaleisuuden, päällekkäisen työn sekä varojen kohdentamisen vääristymisen EU:ssa;

29.  toteaa, että teknologiaa olisi arvioitava monialaisessa prosessissa, jossa terveysteknologian käyttöä koskevat lääketieteelliset, sosiaaliset, taloudelliset ja eettiset tiedot esitetään tiivistettynä järjestelmällisesti, riippumattomasti, objektiivisesti, laadukkaasti, toistettavasti ja avoimesti, jotta potilaslähtöisen terveyspolitiikan laatimisesta voidaan tiedottaa turvallisesti ja tehokkaasti ja saavuttaa mahdollisimman hyvä tehokkuuden taso;

30.  katsoo, että lääkkeen hinnan olisi katettava sen kehittämis- ja tuotantokustannukset ja hinnan olisi vastattava sen valtion taloudellista tilannetta, jossa lääke saatetaan markkinoille, ja oltava sen potilaille tuottaman terapeuttisen lisäarvon mukainen ja samalla olisi varmistettava lääkkeiden saatavuus potilaiden kannalta, kestävä terveydenhuolto ja innovoinnin palkitseminen;

31.  huomauttaa, että uuden lääkkeen hinta ei saisi olla niin korkea, että se muodostaa esteen lääkkeen kestävälle saatavuudelle EU:ssa, vaikka sen tuoma lisäarvo olisi suuri;

32.  katsoo, että lääkkeen todellinen terapeuttinen lisäarvo, sosiaalinen vaikutus, kustannushyöty, budjettivaikutukset ja tehokkuus julkisen terveydenhuoltojärjestelmän kannalta on kaikki otettava huomioon määritettäessä lääkkeiden hinnoittelua ja korvausmenettelyjä;

33.  panee huolestuneena merkille, että pienempien ja alhaisemman tulostason valtioiden heikomman neuvotteluaseman vuoksi lääkkeet ovat tällaisissa valtioissa suhteellisesti vähemmän kohtuuhintaisia ja että tämä koskee erityisesti syöpälääkkeitä; pitää valitettavana, että kansainvälisestä viitehintajärjestelmästä puuttuu avoimuus lääkkeiden listahinnoissa verrattuna tosiasiallisiin hintoihin ja että tietojen epäsymmetrisyys vaikeuttaa teollisuuden ja kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien välisiä neuvotteluja;

34.  toteaa, että direktiiviä 89/105/ETY ("avoimuusdirektiivi") ei ole tarkistettu 20 vuoteen, vaikka EU:n lääkejärjestelmässä on tapahtunut merkittäviä muutoksia;

35.  painottaa tässä yhteydessä, että tarvitaan riippumattomia tiedonkeruu- ja analyysimenettelyjä sekä avoimuutta;

36.  toteaa, että jäsenvaltioiden on lisättävä EURIPID-hankkeeseen liittyvää avoimuutta, jotta voidaan ottaa huomioon niiden maksamat todelliset hinnat;

37.  katsoo, että tautien ehkäisyn alalla tarvitaan strategista läpimurtoa, sillä sitä voidaan pitää keskeisenä tekijänä lääkkeidenkäytön vähentämisessä ja samanaikaisessa ihmisten terveyden suojelun korkean tason takaamisessa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tehostamaan lainsäädäntöä, joka on tarkoitettu tukemaan kestävää elintarviketuotantoa, ja ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin terveellisten ja turvallisten tottumusten, kuten terveellisen ravinnon, edistämiseksi;

EU:n toimivalta ja yhteistyö

38.  palauttaa mieliin, että SEUT-sopimuksen 168 artiklan mukaisesti kaikkien unionin politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja täytäntöönpanossa on varmistettava ihmisten terveyden suojelun korkea taso;

39.  painottaa, että on tärkeää lisätä avoimuutta ja jäsenvaltioiden välistä vapaaehtoista yhteistyötä lääkkeiden hinnoittelun ja korvausten alalla, jotta varmistetaan terveydenhuoltojärjestelmien kestävyys ja säilytetään Euroopan kansalaisten oikeus saada laadukasta terveydenhuoltoa;

40.  muistuttaa, että kaikkien EU:n ja jäsenvaltioiden toimielinten ja virastojen avoimuus on ratkaisevan tärkeää demokratian moitteettoman toiminnan kannalta ja että lupamenettelyyn osallistuvilla asiantuntijoilla ei saisi olla eturistiriitoja;

41.  suhtautuu myönteisesti innovatiivisia lääkkeitä koskevan IMI-aloitteen kaltaisiin aloitteisiin, joissa yksityinen ja julkinen sektori pyrkivät yhteistoimin kannustamaan tutkimusta ja nopeuttamaan sellaisten innovatiivisten hoitomuotojen, joilla vastataan täyttämättömiin lääketieteellisiin tarpeisiin, saatavuutta potilaiden kannalta; pitää kuitenkin valitettavana julkisten investointien vähäistä tuottoa, mikä johtuu EU:n julkisen rahoituksen saatavuutta koskevien ehtojen puutteesta; toteaa lisäksi, että IMI2-aloite, joka on IMI-aloitteen toinen ja meneillään oleva vaihe, on laajalti EU:n veronmaksajien rahoittama, ja korostaa tarvetta lisätä EU:n johtajuutta siinä, että kansanterveyteen liittyvät tarpeet asetetaan etusijalle IMI2-aloitteesta rahoitettavassa tutkimuksessa ja varmistetaan laajamittainen tiedonjako ja immateriaalioikeuksien hallinnointia koskevat politiikkatoimet sekä julkisten investointien kohtuullinen tuotto;

42.  korostaa päätöksen N:o 1082/2013/EU mukaista unionin menettelyä lääkkeiden yhteiselle hankinnalle, jota sovelletaan rokotteiden hankintaan; kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään tätä välinettä täysimääräisesti, jos esimerkiksi lasten rokotteista on pulaa;

43.  toteaa huolestuneena, että EU on jäänyt Yhdysvalloista jälkeen lääkepulan syitä koskevan standardoidun ja läpinäkyvän raportointijärjestelmän osalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan tietoon perustuvan poliittisen päätöksenteon välinettä ja ottamaan sen käyttöön;

44.  muistuttaa digitaalisen terveydenhuoltosuunnitelman tärkeydestä ja tarpeesta asettaa etusijalle sähköiseen terveydenhuoltoon ja terveysalan mobiilisovelluksiin liittyvien ratkaisujen kehittäminen ja täytäntöönpano, jotta tuotetaan turvallisia, luotettavia, helposti saatavilla olevia, nykyaikaisia ja kestäviä uusia terveydenhuoltomalleja potilaille, hoitajille, terveydenhuoltoalan ammattilaisille ja maksajille;

45.  muistuttaa, että vähiten kehittyneet maat kärsivät eniten köyhyydestä johtuvista sairauksista, joita ovat esimerkiksi HIV/aids, malaria, tuberkuloosi, lisääntymiselinten sairaudet sekä tartuntataudit ja ihosairaudet;

46.  toteaa, että kehitysmaissa naisten ja lasten on aikuisia miehiä vaikeampi saada lääkkeitä, mikä johtuu siitä, että lääkkeitä ei ole riittävästi tarjolla, niiden saanti on hankalaa, ne ovat liian kalliita tai niitä ei hyväksytä hoitona kulttuuriin, uskontoon tai sosiaalisiin tekijöihin perustuvan syrjinnän sekä terveydenhuoltojärjestelmien huonon laadun takia;

47.  toteaa, että tuberkuloosista on tullut maailman tappavin tartuntatauti, jonka vaarallisin muoto on monilääkeresistentti tuberkuloosi; pitää tärkeänä, että esille nousevaan mikrobilääkeresistenssiongelmaan puututaan esimerkiksi rahoittamalla T&K-toimintaa uusien rokotteiden, diagnostiikan ja hoitokeinojen löytämiseksi tuberkuloosiin; katsoo, että samalla on kuitenkin varmistettava kyseisten uusien välineiden kestävä saatavuus ja kohtuuhintaisuus, jotta kukaan ei jäisi niistä paitsi;

Immateriaalioikeudet ja tutkimus ja kehittäminen (T&K)

48.  muistuttaa, että immateriaalioikeudet mahdollistavat yksinoikeuskauden, jota on säänneltävä ja seurattava ja joka toimivaltaisten viranomaisten on pantava täytäntöön huolellisesti ja tehokkaasti, jotta vältetään ristiriita yhtäältä terveyden suojelua koskevan ihmisen perusoikeuden ja toisaalta laadukkaiden innovaatioiden ja kilpailukyvyn edistämisen välillä; tähdentää, että Euroopan patenttiviraston ja jäsenvaltioiden olisi myönnettävä patentteja ainoastaan sellaisille lääketuotteille, jotka täyttävät tiukasti uutuutta, keksinnöllisyyttä ja teollista käyttökelpoisuutta koskevat Euroopan patenttisopimuksen mukaiset patentoitavuuskriteerit;

49.  korostaa, että toiset uudet lääkkeet ovat mullistavien innovaatioiden tulosta, kun taas toisten uusien lääkkeiden terapeuttinen lisäarvo ei ole riittävä, jotta niitä voitaisiin pitää aitoina innovaatioina (”seurailija-aineet”); palauttaa mieliin, että lisäinnovaatioista voi olla hyötyä potilaille ja että tunnettujen molekyylien käyttötarkoituksen muuttaminen ja uudelleenmuotoilu voivat tuoda terapeuttista lisäarvoa, joka olisi arvioitava huolellisesti; varoittaa immateriaalioikeuksien mahdollisesta väärinkäytöstä patenttioikeuksien jatkamiseen ja kilpailun estämiseen;

50.  antaa arvoa harvinaislääkkeistä annetun asetuksen (EY) N:o 141/2000 myönteiselle vaikutukselle, sillä sen nojalla on sallittu monien innovatiivisten tuotteiden markkinoille saattaminen potilaita varten tilanteissa, joissa hoitoa ei ole saatavilla; panee merkille huolen siitä, että harvinaislääkkeeksi määrittämisen kriteeriä ei ehkä sovelleta oikein, ja tämän mahdollisen vaikutuksen moniin harvinaislääkkeiden lupiin; on tietoinen siitä, että harvinaislääkkeitä voidaan käyttää myös off label -tarkoituksessa, niiden käyttötarkoitusta voidaan muuttaa ja uudelle käyttötarkoitukselle voidaan hakea lupaa myynnin kasvattamiseksi; kehottaa komissiota varmistamaan, että kannustimet ovat tasapainoisia eivätkä rajoita innovointia tällä alalla; korostaa, että harvinaislääkkeistä annetun asetuksen säännöksiä saisi soveltaa vain, jos kaikki asiaankuuluvat kriteerit täyttyvät;

51.  toteaa, että WTO:n TRIPS-sopimus tarjoaa joustomahdollisuuksia, kuten patenttioikeuksien pakkolisensointi, jotka ovat tosiasiallisesti johtaneet hintojen alenemiseen; toteaa, että näitä joustomahdollisuuksia voidaan käyttää tehokkaana keinona kunkin WTO:n jäsenmaan lainsäädännössä määritellyissä poikkeusoloissa kansanterveyden ongelmien ratkaisemiseen, jotta voidaan tarjota olennaislääkkeitä kohtuuhintaan kansallisten kansanterveysalan toimintaohjelmien mukaisesti ja suojella ja edistää kansanterveyttä;

Suositukset

52.  kehottaa toteuttamaan kansallisia ja EU:n laajuisia toimenpiteitä, joilla taataan potilaiden oikeus yleisiin, kohtuuhintaisiin, tehokkaisiin, turvallisiin ja oikea-aikaisiin keskeisiin ja innovatiivisiin hoitoihin sekä EU:n julkisten terveydenhuoltojärjestelmien kestävyys ja varmistetaan tulevat sijoitukset lääkealan innovointiin; painottaa, että kaikki terveydenhuoltojärjestelmän toimijat ovat vastuussa lääkevalmisteiden saatavuudesta potilaiden kannalta;

53.  kehottaa neuvostoa ja komissiota vahvistamaan jäsenvaltioiden neuvotteluvalmiuksia, jotta varmistetaan lääkkeiden saatavuus kohtuuhintaan kaikkialla EU:ssa;

54.  ottaa huomioon lääkkeiden saatavuutta käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin korkean tason paneelin raportin;

55.  toteaa, että nykyisten lääkkeiden käyttötarkoituksen muuttamisen yhteydessä niiden hintaa voidaan korottaa; pyytää komissiota keräämään ja analysoimaan tietoa sellaisten lääkkeiden hinnankorotuksista, joiden käyttötarkoitusta on muutettu, ja raportoimaan parlamentille ja neuvostolle niiden kannustimien tasapainoisuudesta ja oikeasuhteisuudesta, joilla kannustetaan teollisuutta investoimaan lääkkeen käyttötarkoituksen muuttamiseen;

56.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään tiiviimpää yhteistyötä tällaisen markkinoiden pirstaloitumisen torjumiseksi erityisesti siten, että kehitetään yhteisiä terveydenhuollon menetelmien arviointimenettelyjä, ja laatimaan yhteisiä perusteita hintoja ja korvauksia koskevien päätösten ohjaamiseksi kansallisella tasolla;

57.  kehottaa komissiota tarkistamaan avoimuusdirektiiviä siten, että voidaan taata rinnakkaisvalmisteiden ja biosimilaarilääkkeiden oikea-aikainen markkinoillepääsy, lopettaa rinnakkaisvalmisteiden ja patenttien kytkemisjärjestelyt komission suuntaviivojen mukaisesti, nopeuttaa rinnakkaisvalmisteita koskevia hinnoittelu- ja korvauspäätöksiä sekä välttää myyntilupaa tukevien tekijöiden moninkertainen uudelleenarviointi; katsoo, että näin maksimoitaisiin säästöt kansallisissa terveydenhuoltomäärärahoissa, lisättäisiin kohtuuhintaisia lääkkeitä, nopeutettaisiin niiden saatavuutta potilaille sekä ehkäistäisiin rinnakkaisvalmisteita ja biosimilaarilääkkeitä tuottavien yritysten hallinnollisia rasitteita;

58.  kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen uudeksi direktiiviksi hinnoittelumenettelyjen ja korvausjärjestelmien avoimuudesta ottaen huomioon markkinoiden haasteet;

59.  vaatii uutta avoimuusdirektiiviä, jolla korvataan direktiivi 89/105/ETY, jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioissa lääkkeiden hintojen ja korvausten määrittelyssä käytettävien menettelyjen tehokas valvonta ja täysi avoimuus;

60.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön potilaan oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa annetun direktiivin 2011/24/EU oikeudenmukaisesti, jotta vältetään rajatylittävän terveydenhuollon korvaamista koskevien yleisten sääntöjen rajoittaminen, lääkekorvaukset mukaan luettuina, mikä voisi luoda mielivaltaista syrjintää tai perusteettoman esteen vapaalle liikkuvuudelle;

61.  kehottaa komissiota valvomaan ja arvioimaan tehokkaasti direktiivin 2011/24/EU täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja suunnittelemaan ja toteuttamaan tämän direktiivin virallisen arvioinnin, johon sisältyvät valitukset, rikkomukset ja kaikki osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevat toimenpiteet;

62.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään potilaiden täyttämättömiin tarpeisiin perustuvaa T&K-toimintaa, kuten tutkimaan uusia mikrobilääkkeitä, koordinoimaan tehokkaasti ja vaikuttavasti kansanterveyteen liittyviä julkisia tutkimusresursseja ja edistämään lääkealan sosiaalista vastuuta;

63.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään edelleen EU:n nykyisiä aloitteita, joilla edistetään riippumatonta tutkimusta kansallisten terveydenhuoltopalvelujen kannalta merkittävillä aloilla, joita kaupallinen tutkimus ei kata riittävällä tavalla (esim. mikrobilääkeresistenssi), sekä sellaisten potilaiden osalta, joita kliiniset tutkimukset eivät tavallisesti koske, kuten lapset, raskaana olevat naiset ja ikääntyneet;

64.  tähdentää, että YK on äskettäin tunnustanut kasvavan mikrobilääkeresistenssin uhan ja mikrobilääkeresistenssin uhkien kiireellisyyden; kehottaa komissiota lisäämään toimiaan mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi, edistämään T&K-toimintaa tällä alalla ja esittelemään ”yksi terveys” -aloitteeseen perustuvan uuden ja kokonaisvaltaisen EU:n toimintasuunnitelman;

65.  toteaa, että lastenlääkkeitä koskevassa asetuksessa (EY) N:o 1901/2006 vahvistetut kannustimet eivät ole osoittautuneet tehokkaiksi innovaation innoittajiksi lastenlääkkeiden ja etenkään syöpäsairauksien ja neonatologian alalla; kehottaa komissiota tutkimaan olemassa olevia esteitä ja ehdottamaan toimenpiteitä, joilla tuetaan edistymistä tällä alalla;

66.  kehottaa komissiota edistämään aloitteita, joilla julkinen ja yksityinen tutkimus suunnataan lapsuusiälle ominaisten sairauksien hoitamiseen tarkoitettujen innovatiivisten lääkkeiden kehittämiseen;

67.  kehottaa komissiota aloittamaan välittömästi työn lastenlääkkeitä koskevan asetuksen 50 artiklassa vaaditun selvityksen laatimiseksi, muuttamaan lainsäädäntöä, jotta voidaan puuttua lasten syöpäsairauksien hoitoinnovaatioiden vähäiseen määrään tarkistamalla lastenlääkkeitä koskevan tutkimusohjelman poikkeusluvan myöntämisperusteita, ja varmistamaan, että näitä tutkimusohjelmia sovelletaan varhaisessa vaiheessa lääkkeen kehittämiseen, jotta lasten ei tarvitse odottaa tarpeettoman kauaa innovatiivisia uusia hoitoja;

68.  kehottaa komissiota edistämään julkista ja yksityistä lääketutkimusta naispotilailla, jotta voidaan korjata sukupuolten eriarvoisuus T&K-alalla ja antaa kaikille kansalaisille mahdollisuus hyötyä lääkkeiden entistä tasapuolisemmasta saatavuudesta;

69.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään strategisia suunnitelmia varmistaakseen ihmishenkiä pelastavien lääkkeiden saatavuuden; kehottaa tässä yhteydessä koordinoimaan C-hepatiitin poistamiseen EU:sta tähtäävää suunnitelmaa käyttäen unionin lääkkeiden yhteisen hankinnan menettelyn kaltaisia välineitä;

70.  vaatii, että tutkimuksen ja lääkepolitiikan alan toimintaedellytykset luodaan sellaisiksi, että niillä edistetään innovointia erityisesti kun kyseessä ovat syövän kaltaiset sairaudet, joita ei ole vielä voitu riittävästi taltuttaa;

71.  kehottaa komissiota ryhtymään lisätoimiin, joilla tuetaan pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävien lääkkeiden (ATMP) kehittämistä ja saatavuutta potilaille;

72.  kehottaa komissiota analysoimaan perusteellisessa ja riippumattomassa tutkimuksessa immateriaalioikeuksien yleistä vaikutusta innovointiin ja lääkkeiden saatavuuteen potilaille, kuten neuvoston johtopäätöksissä 17. kesäkuuta 2016 kehotettiin, ja erityisesti analysoimaan tässä tutkimuksessa lisäsuojatodistusten, tietoja koskevan yksinoikeuden tai kaupallisen yksinoikeuden vaikutusta innovaatioiden laatuun ja kilpailuun;

73.  kehottaa komissiota analysoimaan harvinaislääkkeitä koskevan sääntelykehyksen täytäntöönpanoa (erityisesti täyttämättömän lääketieteellisen tarpeen käsitteen kannalta: sitä, miten tämä käsite on pantu täytäntöön ja mitä kriteereitä täyttämättömältä lääketieteelliseltä tarpeelta edellytetään), tarjoamaan ohjausta ensisijaisten täyttämättömien lääketieteellisten tarpeiden yhteydessä, arvioimaan nykyisiä kannustinjärjestelmiä, joilla helpotetaan tehokkaiden, turvallisten ja kohtuuhintaisten lääkkeiden kehittämistä harvinaisiin sairauksiin parhaaseen saatavilla olevaan vaihtoehtoon verrattuna, edistämään harvinaisten sairauksien eurooppalaista rekisteriä ja viitekeskuksia ja varmistamaan, että lainsäädäntö pannaan asianmukaisesti täytäntöön;

74.  suhtautuu myönteisesti vuosien 2010 ja 2012 lääkevalvontalainsäädäntöön; kehottaa komissiota, Euroopan lääkevirastoa ja jäsenvaltioita jatkamaan lääkevalvontalainsäädännön täytäntöönpanon seurantaa ja julkista raportointia siitä sekä varmistamaan lääkkeiden tehokkuuden ja haittavaikutusten arvioinnit luvan myöntämisen jälkeen;

75.  kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä Euroopan lääkeviraston ja sidosryhmien kanssa, jotta voidaan ottaa käyttöön haittavaikutusten sekä lääkkeiden off label -käytön tulosten pakollista raportointia koskevat käytännesäännöt ja varmistaa potilasrekisterit, jotta vahvistetaan tietopohjaa ja lievennetään potilaisiin kohdistuvia riskejä;

76.  kehottaa komissiota edistämään avointa dataa lääketutkimuksessa, jos siihen liittyy julkista rahoitusta, ja kannustamaan esimerkiksi sellaisia ehtoja kuin kohtuullisia hintoja, yksinoikeuden puuttumista ja immateriaalioikeuksien yhteisomistusta EU:n julkisilla avustuksilla, kuten Horisontti 2020 -ohjelmalla ja IMI-aloitteella, rahoitetuille hankkeille;

77.  kehottaa komissiota edistämään lääkealan eettistä toimintaa ja avoimuutta kliinisissä kokeissa sekä T&K:n todellisten kustannusten osalta innovatiivisten lääkkeiden lupa- ja arviointimenettelyissä;

78.  panee merkille joustavan luvanannon (”adaptive pathways”) käytön, jolla vauhditetaan lääkkeiden saatavuutta potilaille; painottaa, että tähän liittyy suurempi epävarmuus uuden lääkkeen turvallisuudesta ja tehokkuudesta sen tullessa markkinoille; painottaa terveydenhuollon ammattilaisten, kansalaisjärjestöjen ja sääntelijöiden ilmaisemaa huolta joustavasta luvanannosta; korostaa markkinoillesaattamisen jälkeisen valvontajärjestelmän asianmukaisen täytäntöönpanon ratkaisevaa merkitystä; katsoo, että joustava luvananto olisi rajoitettava erityistapauksiin, joissa on suuria täyttämättömiä lääketieteellisiä tarpeita, ja kehottaa komissiota ja Euroopan lääkevirastoa laatimaan suuntaviivat potilasturvallisuuden varmistamiseksi;

79.  kehottaa komissiota takaamaan mahdollisten nopeutettujen hyväksyntämenettelyjen laadun, turvallisuuden ja tehokkuuden ja varmistamaan, että tällainen hyväksyntä on mahdollista ehdollisessa lupamenettelyssä ja vain poikkeuksellisissa olosuhteissa, joissa on määritetty selkeä täyttämätön lääketieteellinen tarve, ja varmistamaan, että sovelletaan avointa ja vastuullista prosessia, jolla valvotaan turvallisuutta, laatua ja tehokkuutta, sekä seuraamuksia noudattamatta jättämisestä;

80.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan kehyksen rinnakkaisvalmisteiden ja biosimilaarilääkkeiden kilpailukyvyn edistämiseksi, takaamiseksi ja vahvistamiseksi, varmistamaan niiden nopeamman markkinoillepääsyn ja seuraamaan kohtuuttomia menettelyjä SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklan mukaisesti ja antamaan tästä kahden vuoden välein kertomuksen; kehottaa komissiota myös seuraamaan sellaisia alkuperäisvalmistajan ja rinnakkaislääkettä valmistavan yrityksen välisiä patenttisopimusjärjestelyjä, joilla voidaan rajoittaa rinnakkaisvalmisteiden markkinoillepääsyä;

81.  kehottaa komissiota jatkamaan ja mahdollisuuksien mukaan tehostamaan mahdollisten markkinoiden väärinkäyttötapausten, mukaan lukien vastikkeellisen viivyttämisen, ylihinnoittelun sekä erityisesti EU:n alueella toimiville lääkeyrityksille merkityksellisten markkinarajoitusten, seurantaa ja tutkimista, SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklan mukaisesti;

82.  kehottaa komissiota sisällyttämään asetukseen (EY) N:o 469/2009 lisäsuojatodistuksen mukaista valmistusta koskevan poikkeuksen, joka mahdollistaa rinnakkaisvalmisteiden ja biosimilaarilääkkeiden valmistuksen Euroopassa vietäväksi valtioihin, joissa lisäsuojatodistuksia ei ole tai joissa näiden voimassaolo on päättynyt aiemmin, vaarantamatta lisäsuojatodistusjärjestelyllä myönnettyä yksinoikeutta suojatuilla markkinoilla; katsoo, että tällaisilla säännöksillä voisi olla myönteinen vaikutus korkealaatuisten lääkkeiden saatavuuteen kehitysmaissa ja vähiten kehittyneissä maissa sekä valmistuksen ja T&K:n lisäämiseen Euroopan unionissa, mikä loisi uusia työpaikkoja ja piristäisi talouskasvua;

83.  kehottaa komissiota tarkastelemaan ja lujittamaan EU:n kilpailulainsäädäntöä ja sen valmiuksia ehkäistä väärinkäyttöä ja edistää potilaiden kannalta reilua hinnoittelua lääkemarkkinoilla;

84.  kehottaa komissiota lisäämään täyttämättömiä lääketieteellisiä tarpeita koskevaa vuoropuhelua kaikkien asianomaisten sidosryhmien, potilaiden, terveysalan ammattilaisten, sääntelyviranomaisten, terveydenhuollon menetelmien arviointia tekevien elinten, maksajien ja kehittäjien välillä lääkkeiden koko käyttöiän aikana;

85.  kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian säädösehdotuksen terveysteknologian arvioinnin eurooppalaisesta järjestelmästä, yhdenmukaistamaan terveydenhuollon menetelmien avoimet arviointiperusteet, jotta voidaan arvioida lääkkeiden terapeuttista lisäarvoa verrattuna parhaaseen saatavilla olevaan vaihtoehtoon ottaen huomioon muun muassa innovoinnin tason ja arvon potilaille, ottamaan unionin tasolla käyttöön velvoittavia suhteellisen tehokkuuden arviointeja ensi vaiheessa uusien lääkkeiden osalta ja ottamaan käyttöön lääkkeiden lisäarvon tasoa koskevan eurooppalaisen luokittelun noudattaen riippumatonta ja avointa menettelyä, jolla estetään eturistiriidat; katsoo, että tällaisella lainsäädännöllä on varmistettava, että EU:n tasolla yhteisesti tuotettuja terveydenhuollon menetelmien arvioinnin tuloksia käytetään kansallisella tasolla; kehottaa lisäksi komissiota vahvistamaan varhaista vuoropuhelua ja harkitsemaan koordinointimekanismia, joka perustuisi sellaiseen riippumattomaan elimeen, joka voisi tukea terveydenhuollon menetelmien arviointia tekevien kansallisten elinten välistä yhteistyötä ja samanaikaisesti varmistaa asiantuntemuksen säilymisen kansallisilla (ja alueellisilla) arviointielimillä;

86.  kehottaa neuvostoa lisäämään yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa hinnoittelumenettelyjen osalta, jotta ne voivat jakaa tietoja erityisesti neuvottelusopimuksista ja hyvistä käytänteistä ja jotta vältetään tarpeettomat hallinnolliset vaatimukset ja viivästykset; kehottaa komissiota ja neuvostoa analysoimaan joidenkin terveydenhuollon menetelmien arvioinnista vastaavien kansallisten virastojen jo soveltamia taloudellisia, sosiaalisia ja eettisiä perusteita kunnioittaen jäsenvaltioiden toimivaltaa;

87.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sopimaan yhteisestä määritelmästä ”lääkkeiden terapeuttiselle lisäarvolle” ja ottamaan siihen mukaan asiantuntijaedustajia jäsenvaltioista; panee tässä yhteydessä merkille lastenlääkkeistä käytetyn ”terapeuttisen lisäarvon” määritelmän;

88.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita määrittämään ja/tai kehittämään puitteet, rakenteet ja menettelyt, jotta potilaita koskeva näyttö voidaan ottaa tarkoituksenmukaisesti huomioon lääkkeiden T&K-syklin kaikissa vaiheissa varhaisesta vuoropuhelusta sääntelyviranomaisten hyväksyntään, terveydenhuollon menetelmien arviointiin, suhteellisen tehokkuuden arviointeihin sekä hinnoittelua ja korvausta koskevaan päätöksentekoon yhdessä potilaiden ja potilasjärjestöjen kanssa;

89.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään suuria julkisin varoin rahoitettuja investointeja täyttämättömiin lääketieteellisiin tarpeisiin perustuvaan tutkimukseen, varmistamaan, että investoitujen unionin varojen tuotto kohdistuu kansanterveyden edistämiseen, ja ottamaan käyttöön ehdollista rahoitusta, joka perustuu lupiin, jotka eivät sisällä yksinoikeutta, ja kohtuuhintaisiin lääkkeisiin;

90.  kehottaa neuvostoa edistämään lääkkeiden järkevää käyttöä kaikkialla EU:ssa, edistämään valistuskampanjoita ja -ohjelmia, joiden avulla lisätään kansalaisten tietoisuutta lääkkeiden järkevästä käytöstä, jotta voidaan välttää lääkkeiden ja erityisesti antibioottien liikakulutusta, ja edistämään sitä, että terveydenhuollon ammattilaiset määräävät tehoaineita ja edistävät rinnakkaisvalmisteiden antoa;

91.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan apteekkipalvelujen saatavuuden, mukaan lukien apteekkien tiheys sekä kaupunki- että maaseutualueilla, koulutetun henkilöstön määrä, asianmukaiset aukioloajat sekä laadukkaat neuvonta- ja opastuspalvelut;

92.  kehottaa komissiota ja neuvostoa kehittämään toimenpiteitä, jotka varmistavat lääkkeiden kohtuuhintaisen saatavuuden potilaille ja yhteiskunnallisen hyödyn välttäen samalla terveydenhuoltobudjetteihin kohdistuvat vaikutukset, joita ei voida hyväksyä, ottamaan käyttöön erilaisia toimia, joista voidaan mainita horisontaalinen seuranta, varhainen vuoropuhelu, innovatiiviset hinnoittelumallit, vapaaehtoiset yhteiset hankinnat ja vapaaehtoinen yhteistyö hintaneuvotteluissa, kuten Benelux-maiden ja Itävallan välisessä aloitteessa, ja tutkimaan välineitä, jotka perustuvat mekanismeihin, joilla tutkimus- ja kehityskustannukset pidetään erillään tuotteen hinnasta, laiminlyödyillä tutkimusaloilla, kuten mikrobilääkeresistenssin ja köyhyyteen liittyvien sairauksien alalla;

93.  kehottaa komissiota määrittämään kaikkien asianomaisten sidosryhmien kanssa, miten julkisia hankintoja koskevassa direktiivissä kuvattuja kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteita, joilla ei tarkoiteta ainoastaan alhaisemman hinnan perusteita, voitaisiin parhaiten soveltaa sairaaloiden lääkkeiden hankkimiseksi toteuttamissa tarjouskilpailuissa jäsenvaltioissa, jotta voidaan mahdollistaa lääkkeiden kestävä ja vastuullinen tarjonta; kannustaa jäsenvaltioita saattamaan parhaalla mahdollisella tavalla kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteet koskemaan lääketuotteita kansallisessa lainsäädännössään;

94.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita aloittamaan korkean tason strategisen vuoropuhelun kaikkien asianomaisten sidosryhmien, komission, parlamentin ja jäsenvaltioiden edustajien, potilasjärjestöjen, maksajavirastojen, terveydenhuollon ammattilaisten ja yliopisto- ja tiedemaailman edustajien sekä teollisuuden kanssa lääkejärjestelmän nykyisestä ja tulevasta kehityksestä EU:ssa tavoitteena laatia lääkkeiden saatavuutta koskevia lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin kokonaisvaltaisia strategioita ja varmistaa samalla terveydenhuoltojärjestelmien kestävyys ja kilpailukykyinen lääketeollisuus, jotta potilaat saisivat lääkkeitä kohtuullisin hinnoin ja nopeammin;

95.  kehottaa komissiota ja neuvostoa määrittelemään selvät säännöt yhteensopimattomuudesta, eturistiriidoista ja EU:n toimielinten avoimuudesta sekä lääkkeisiin liittyviin kysymyksiin osallistuvista asiantuntijoista; kehottaa lupamenettelyyn osallistuvia asiantuntijoita julkaisemaan ansioluettelonsa ja allekirjoittamaan virallisen ilmoituksen siitä, että eturistiriitoja ei ole;

96.  pyytää komissiota ja kansallisia kilpailuviranomaisia seuraamaan kohtuuttomia menettelyjä kuluttajien suojelemiseksi lääkkeiden keinotekoisesti korkeilta hinnoilta;

97.  kehottaa komissiota ja Euroopan unionin tuomioistuinta selventämään SEUT-sopimuksen 102 artiklan mukaisesti, mikä on korkeisiin hintoihin perustuvaa määräävän aseman väärinkäyttöä;

98.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään WTO:n TRIPS-sopimuksen joustovaraa ja tarvittaessa koordinoimaan ja selventämään sen käyttöä;

99.  kehottaa komissiota toimittamaan vähintään viiden vuoden välein neuvostolle ja parlamentille kertomuksen lääkkeiden saatavuudesta EU:ssa ja raportoimaan säännöllisemmin poikkeuksellisista ongelmista lääkkeiden saatavuudessa;

100.  kehottaa komissiota suosittelemaan toimenpiteitä, joilla pitkälle kehitettyjen terapioiden hyväksymistä ja niiden tarjoamista potilaille voidaan tehostaa;

101.  kehottaa komissiota ja neuvostoa muotoilemaan paremmin lääkepulan käsitteen ja analysoimaan sen syitä ja tässä yhteydessä arvioimaan rinnakkaiskaupan ja toimituskiintiöiden vaikutusta, laatimaan yhdessä jäsenvaltioiden, Euroopan lääkeviraston ja sidosryhmien kanssa luettelon olennaislääkkeistä, joista on pulaa, ja päivittämään luetteloa käyttäen vertailukohtana WHO:n luetteloa, seuraamaan direktiivin 2001/83/EY tarjonnan puutetta koskevan 81 artiklan noudattamista, pohtimaan mekanismeja, joilla voidaan puuttua tehokkaiden lääkkeiden markkinoilta poisvetämiseen puhtaasti kaupallisista syistä, sekä ryhtymään toimiin näiden puutteiden korjaamiseksi;

102.  kehottaa komissiota ja neuvostoa luomaan mekanismin, jonka avulla EU:n lääkepulasta voidaan raportoida vuosittain;

103.  kehottaa komissiota ja neuvostoa tarkistamaan Euroopan lääkeviraston lakisääteistä perustaa ja pohtimaan viraston vastuualueen laajentamista niin, että se koordinoisi yleiseurooppalaista toimintaa, jonka tavoitteena on puuttua lääkepulaan jäsenvaltioissa;

104.  korostaa, että sellaisten vahvojen valvonta- ja jakelujärjestelmien rakentaminen kaikille tasoille, jotka ulottuvat yhteisöistä alue-, maakunta- ja kansallisille tasoille ja joiden tukena ovat korkealaatuiset laboratoriopalvelut ja vahvat logistiikkajärjestelmät, voisi parantaa lääkkeiden saatavuutta, kun taas terveydenhuoltoon liittyvän teknologian siirtäminen (lisenssisopimuksin sekä tietoa, osaamista ja käyttötaitoja jakamalla sekä teknisen aineiston ja laitteiston avulla) kehitysmaihin voi auttaa vastaanottajamaita tuottamaan jonkin tuotteen paikallisesti, jolloin tuotteen saatavuus ja ihmisten terveys voivat parantua;

105.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan sähköisten terveyspalvelujen ja terveysalan mobiilisovellusten etenemissuunnitelman, jonka pohjalta pyritään erityisesti kehittämään ja hyödyntämään jäsenvaltioiden laajuisia kokeiluhankkeita, nykyaikaistamaan korvausmalleja, jotka kannustavat siirtymään terveyteen liittyvien tulosten saavuttamiseen perustuviin terveydenhuoltojärjestelmiin, määrittelemään kannustimet, jolla terveydenhuoltoyhteisöä kannustetaan osallistumaan tähän digitaaliseen vallankumoukseen, sekä tehostamaan terveydenhuollon ammattilaisten, potilaiden ja asianomaisten sidosryhmien koulutusta heidän vaikutusmahdollisuuksiensa lisäämiseksi;

106.  kannustaa jäsenvaltioita arvioimaan terveydenhuolto-ohjelmia ja -politiikkoja, jotta parannetaan tuloksia potilaiden kannalta ja järjestelmän taloudellista kestävyyttä edistämällä digitaalisia ratkaisuja, joilla parannetaan potilaiden saamaa terveydenhuoltoa ja havaitaan resurssien hukkaan heittäminen;

107.  kehottaa EU:ta vauhdittamaan toimia, joilla parannetaan kehitysmaiden valmiuksia ja autetaan maita kehittämään toimivia terveydenhuoltojärjestelmiä palvelujen saatavuuden parantamiseksi etenkin haavoittuvassa asemassa olevien yhteisöjen osalta;

108.  korostaa, että porrastettua hinnoittelua koskevan asetuksen (EY) N:o 953/2003 käynnissä olevalla REFIT-uudelleenarvioinnilla olisi pyrittävä edistämään alhaisempaa hinnoittelua kehitysmaissa, ja kehottaa unionia aloittamaan laajemman ja avoimen keskustelun hintasääntelystä ja strategioista, joilla varmistetaan laadukkaiden ja kohtuuhintaisten lääkkeiden saatavuus; muistuttaa, että porrastettu hinnoittelu ei välttämättä johda kohtuulisiin hintoihin ja että se on vastoin kokemusta, joka osoittaa, että vankka kilpailu rinnakkaislääkkeillä ja teknologian siirrot saavat aikaan hintojen laskua;

109.  kehottaa EU:ta lisäämään tukeaan sellaisille maailmanlaajuisille ohjelmille ja aloitteille, joilla edistetään lääkkeiden saatavuutta kehitysmaissa, sillä nämä ohjelmat ovat merkittävästi edistäneet terveystavoitteita ja parantaneet suuresti lääkkeiden ja rokotteiden saatavuutta;

o
o   o

110.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL C 24, 22.1.2016, s. 119.
(2)http://ec.europa.eu/smart-regulation/roadmaps/docs/2016_sante_144_health_technology_assessments_en.pdf
(3)http://ec.europa.eu/health/technology_assessment/docs/2014_strategy_eucooperation_hta_en.pdf
(4)http://ec.europa.eu/health/social_determinants/docs/healthinequalitiesineu_2013_en.pdf
(5)http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/lsa/145978.pdf
(6)EUVL L 293, 5.11.2013, s. 1.
(7)http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2015/542219/IPOL_STU(2015)542219_EN.pdf
(8)http://ec.europa.eu/health/preparedness_response/docs/jpa_agreement_medicalcountermeasures_en.pdf
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0088.
(10)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0323.
(11)EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 31.
(12)Oikeus terveydenhoitoon tarkoittaa kaikkien taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista oikeutta terveydenhoidon yleiseen vähimmäistasoon.

Oikeudellinen huomautus