Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2016/2012(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0043/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0043/2017

Keskustelut :

PV 13/03/2017 - 13
CRE 13/03/2017 - 13

Äänestykset :

PV 14/03/2017 - 6.10
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0074

Hyväksytyt tekstit
PDF 196kWORD 48k
Tiistai 14. maaliskuuta 2017 - Strasbourg Lopullinen painos
Miesten ja naisten yhdenvertainen kohtelu tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla
P8_TA(2017)0074A8-0043/2017

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. maaliskuuta 2017 miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY soveltamisesta (2016/2012(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 19 artiklan 1 kohdan ja 260 artiklan,

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY(1),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY soveltamisesta (COM(2015)0190),

–  ottaa huomioon 22. joulukuuta 2011 annetut komission suuntaviivat neuvoston direktiivin 2004/113/EY soveltamisesta vakuutuksiin Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-236/09 (Test-Achats) antaman tuomion valossa(2),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 1. maaliskuuta 2011 asiassa C‑236/09 (Test-Achats) antaman tuomion(3),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus) ja sen 3 artiklan, jossa ’sukupuoli’ tarkoittaa ”yhteiskunnallisesti rakentuneita rooleja, käyttäytymismuotoja, toimintoja ja ominaisuuksia, joita tietty yhteiskunta pitää sopivina naisille ja vastaavasti miehille”,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma” (COM(2016)0356),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun tammikuussa 2017 tekemän Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnin ”Gender Equal Access to Goods and Services – Directive 2004/113/EC”(4),

–  ottaa huomioon marraskuussa 2014 julkaistun Equinetin raportin ”Equality Bodies and the Gender Goods and Services Directive”,

–  ottaa huomioon vuonna 2014 julkaistun sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän oikeusalan asiantuntijaverkoston raportin ”Gender Equality Law in 33 European Countries: How are EU rules transposed into national law?”,

–  ottaa huomioon heinäkuussa 2009 julkaistun sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän oikeusalan asiantuntijaverkoston raportin ”Sex Discrimination in the Access to and Supply of Goods and Services and the Transposition of Directive 2004/113/EC”,

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen asiassa C-13/94 antaman tuomion, jonka mukaan oikeuteen olla joutumatta syrjityksi sukupuolen perusteella voi sisältyä henkilön sukupuolen korjaukseen perustuva syrjintä(5), sekä EU:n perusoikeusviraston HLBTI-tutkimuksen vuodelta 2014 ja sen raportin ”Professionally speaking: challenges to achieving equality for LGBT people”, jotka kaikki liittyvät tavaroiden ja palvelujen alaan,

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (COM(2008)0426) sekä Euroopan parlamentin 2. huhtikuuta 2009 vahvistaman kannan kyseiseen ehdotukseen(6),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman eurooppalaisen naisyrittäjyyden esteenä toimivista ulkoisista tekijöistä(7),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A8-0043/2017),

A.  ottaa huomioon, että suoran ja epäsuoran sukupuoleen kohdistuvan syrjinnän torjuminen tavaroiden ja palvelujen alalla on olennainen osa naisten ja miesten välistä tasa-arvoa koskevaa periaatetta, joka on Euroopan unionin perusarvo, ja toteaa, että sekä perussopimuksissa että perusoikeuskirjassa kielletään kaikenlainen sukupuoleen perustuva syrjintä ja vaaditaan varmistamaan naisten ja miesten välinen tasa-arvo kaikilla aloilla ja kaikissa EU:n jäsenvaltioissa;

B.  ottaa huomioon, että direktiivillä 2004/113/EY (jäljempänä ’direktiivi’) miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltaminen ulotetaan työelämän ja työmarkkinoiden ohella myös tavaroiden ja palvelujen saatavuuteen ja tarjontaan;

C.  ottaa huomioon, että direktiivillä kielletään sekä välitön että välillinen sukupuoleen perustuva syrjintä sellaisten tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla, jotka ovat yleisesti saatavilla sekä julkisella että yksityisellä sektorilla;

D.  toteaa, että direktiiviä sovelletaan kaikkiin korvausta vastaan tarjottaviin tavaroihin ja palveluihin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 57 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja Euroopan unionin tuomioistuimen alaa koskevan oikeuskäytännön mukaisesti; toteaa, ettei korvauksen maksajan välttämättä tarvitse olla palvelun vastaanottaja ja että korvaus voi olla välillinen maksu, johon palvelun vastaanottajan ei välttämättä tarvitse osallistua;

E.  toteaa, että tiedotusvälineiden ja mainonnan alalla koulutukseen liittyvät palvelut sekä yksityiselämässä tarjottavat palvelut jäävät direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle; ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla on lainsäädäntövalta taata naisten ja miesten yhdenvertainen kohtelu muilla aloilla, ja toteaa, että joissakin tapauksissa kansallinen lainsäädäntö on direktiiviä tiukempi ja kattaa miesten ja naisten välisen syrjinnän tiedotusvälineissä, mainonnassa ja koulutuksessa;

F.  ottaa huomioon, että direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikissa 28 jäsenvaltiossa; toteaa, että vuonna 2015 annetun komission kertomuksen mukaan kuuden jäsenvaltion kanssa jatkettiin edelleen intensiivistä vuoropuhelua direktiivin riittävästä täytäntöönpanosta;

G.  ottaa huomioon, että Test-Achats-tuomiossa Euroopan unionin tuomioistuin päätti, että direktiivin 5 artiklan 2 kohta on esteenä miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun tavoitteen saavuttamiselle; toteaa, että kyseinen säännös todettiin pätemättömäksi 21. joulukuuta 2012 lukien ja että sen vuoksi molempien sukupuolten maksujen ja etuuksien on oltava samat kaikissa jäsenvaltioissa;

H.  toteaa, että keskeiset ongelmakohdat direktiivin täytäntöönpanossa liittyvät tavaroiden ja palveluiden liian rajoittavaan tulkintaan, eriarvoisen kohtelun oikeuttamiseen 4 artiklan 5 kohdan nojalla yleisin ja paikoin epäselvin perustein sekä naisten riittämättömään suojeluun raskaudesta tai äitiydestä johtuvista syistä;

I.  katsoo, että syrjinnän kieltämisen yhteydessä on tärkeää kunnioittaa muita perusoikeuksia ja -vapauksia, kuten yksityiselämän ja niiden yhteydessä tehtävien liiketoimien suojaa, sekä uskonnonvapautta;

J.  ottaa huomioon, että vuonna 2008 esitetty yhdenvertaista kohtelua koskeva direktiivi ulottaisi uskontoon tai vakaumukseen, ikään, vammaan ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kiellon työmarkkinoiden ulkopuolelle sosiaaliseen suojeluun, mukaan luettuina sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon, sosiaalisiin etuihin, koulutukseen sekä tavaroiden ja palveluiden saatavuuteen ja tarjontaan; toteaa, että neuvosto ei ole vielä hyväksynyt tätä direktiiviehdotusta koskevaa kantaansa;

K.  ottaa huomioon, että vaikka äskettäin julkaistu komission tiedonanto ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma” on hyvä lähtökohta tämän alan tehokkaalle edistämiselle ja sääntelylle, on alaa koskevissa analyyseissa ja suosituksissa otettava huomioon sukupuolten tasa-arvoa koskeva näkökulma ja noudatettava direktiivin säännöksiä;

L.  toteaa, että direktiivin toteuttaminen kaikilta osin riippuu tehokkaasta ja jatkuvasta sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamisesta kaikilla direktiivin soveltamisalaan liittyvillä aloilla;

M.  katsoo, että tasa-arvoelinten eurooppalaisen verkoston työ on erittäin tärkeää yhdenvertaista kohtelua koskevan lainsäädännön täytäntöönpanon edistämiseksi sekä kansallisten tasa-arvoelinten yhteistyön koordinoimiseksi ja parhaiden käytäntöjen jakamiseksi kaikkialla EU:ssa;

Yleiset huomautukset

1.  on huolissaan siitä, ettei direktiiviä sovelleta yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa vaan sen soveltaminen vaihtelee ja että alalla saavutetusta edistymisestä huolimatta sen soveltamisessa on edelleen haasteita ja aukkoja, joita on käsiteltävä viipymättä tietyissä jäsenvaltioissa ja tietyillä aloilla; kehottaa komissiota ensisijaisesti käsittelemään jäsenvaltioiden kanssa käymässään vuoropuhelussa kaikkia täytäntöönpanossa edelleen ilmeneviä puutteita; korostaa jäsenvaltioiden ratkaisevaa roolia EU:n lainsäädännön ja toimintapolitiikkojen täytäntöönpanossa sekä katsoo, että entistä suurempi alueellisten ja paikallisten viranomaisten tuki sekä yhteistyö kansalaisyhteiskunnan kanssa voi olla tarpeen direktiivin täysimääräisen täytäntöönpanon varmistamiseksi;

2.  toteaa, että komissio on esittänyt kertomuksen direktiivin soveltamisesta pitkällä viipeellä sen vuonna 2009 esittämän ensimmäisen kertomuksen jälkeen;

3.  panee merkille, että vaikka komission kertomuksessa todetaan, ettei monien direktiivin säännösten täytäntöönpanon yhteydessä ole tullut esiin erityisiä vaikeuksia, toteamus perustuu kuitenkin ilmoitettujen tapausten vähäiseen määrään, ja yleisesti ottaen tietoa on hyvin vähän ja alaa koskevien tietojen keruu vaihtelee suuresti jäsenvaltioiden välillä;

4.  korostaa, että yksi joidenkin jäsenvaltioiden kohtaamista ongelmista on se, että päätöksentekijät, palveluntarjoajat ja itse kansalaiset tietävät vähän direktiiviin sisältyvistä kansalaisten oikeuksista ja suojakeinoista; korostaa, että direktiiviä ja sen säännöksiä koskevan yleisen tiedon puute ja tietämättömyys voivat johtaa entistä pienempään määrään sukupuoleen perustuvaan syrjintään liittyviä kanteita; kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja asiaankuuluvia sidosryhmiä, mahdollisesti yhteistyössä kuluttajansuojajärjestöjen kanssa, lisäämään tietoisuutta direktiivin säännöksistä vahvistaakseen yhdenvertaisen kohtelun merkitystä tavaroiden ja palvelujen alalla;

5.  panee merkille, että vain muutamat jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet positiivisia erityistoimia koskevista erityissäännöksistä; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään ja edistämään entistä enemmän sellaisia positiivisia toimia koskevia säännöksiä, jotka perustuvat lakisääteiseen tavoitteeseen ja joiden tarkoituksena on ehkäistä tai korjata sukupuoleen perustuvaa eriarvoisuutta direktiivin mukaisesti;

Vakuutus-, pankki- ja rahoitusalat

6.  suhtautuu myönteisesti Test-Achats-tuomion täytäntöönpanoon jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä ja siihen, että kansallista lainsäädäntöä on muutettu oikeudellisesti sitovalla tavalla; toteaa, että kansallisen lainsäädännön saattamisessa tuomion mukaiseksi on edelleen haasteita esimerkiksi sairausvakuutusjärjestelmien alalla ja sen suhteen, että raskauteen ja äitiyteen perustuva syrjintä saadaan täysimääräisesti poistettua;

7.  korostaa annetun tuomion eläkkeitä koskevaa tasapainottavaa vaikutusta, koska siinä kiellettiin sukupuoleen perustuvien vakuutusmatemaattisten tekijöiden käyttö vakuutussopimuksissa ja todettiin, että molempien sukupuolten maksujen ja etuuksien on oltava samat yksityisissä vakuutusjärjestelmissä, myös eläkkeissä; toteaa, että vaikka tuomiota sovelletaan vain yksityisiin järjestelmiin, molempien sukupuolten samansuuruista eläkettä koskeva sääntö on hyvä käytäntö sukupuolten välisen eläke-eron pienentämisessä; suhtautuu myönteisesti joidenkin jäsenvaltioiden päätökseen mennä tuomion soveltamisalaa pidemmälle ulottamalla molempia sukupuolia koskevan säännön koskemaan muita vakuutuksia ja eläkkeitä, ammatilliset lisäeläkejärjestelmät mukaan luettuina, jotta varmistetaan naisten ja miesten tasa-arvo näillä aloilla; rohkaisee muita jäsenvaltioita noudattamaan tarvittaessa esimerkkiä;

8.  katsoo, että tuomion asianmukaisella ja täysimääräisellä täytäntöönpanolla on ratkaiseva merkitys; kehottaa komissiota seuraamaan säännöllisten kertomusten avulla näiden sääntöjen noudattamista jäsenvaltioissa, jotta varmistetaan mahdollisten puutteiden korjaaminen;

9.  korostaa, että direktiivissä kielletään nimenomaisesti raskauden ja äitiyden käyttö erottavana tekijänä vakuutuspalveluja ja niihin liittyviä rahoituspalveluja koskevien maksujen laskennassa; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan lisätoimenpiteitä ja lisäämään selvyyttä raskaana olevien naisten oikeuksien ja hyvinvoinnin suojelusta tällä alalla, suojaamaan heitä liiallisilta raskauteen liittyviltä kustannuksilta, koska raskaana oleville naisille ei saisi aiheutua korkeampia kustannuksia vain raskauden perusteella, sekä lisäämään palveluntarjoajien tietoisuutta raskaana oleville naisille tarjottavasta erityisestä suojelusta; korostaa erityisesti, että on varmistettava, että erityyppisten vakuutusten, erityisesti sairausvakuutusten, siirtymäkaudet eivät vaikuta raskaana olevien naisten oikeuksiin saada yhdenvertaista kohtelua koko raskauden ajan;

10.  muistuttaa, että oikeuteen olla joutumatta syrjityksi sukupuolen perusteella voi sisältyä henkilön sukupuolen korjaukseen perustuva syrjintä(8), ja kehottaa komissiota varmistamaan, että naisia ja miehiä suojellaan tähän perustuvalta syrjinnältä; korostaa, että direktiivissä tarjotaan suojelua tässä suhteessa ja että lisäselvennyksiä voidaan tehdä jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä; korostaa tässä yhteydessä, että 13 jäsenvaltiota ei ole vielä hyväksynyt varsinaista lainsäädäntöä, jolla suojellaan transsukupuolisia henkilöitä, jotka kokevat edelleen syrjintää tavaroiden ja palvelujen saatavuuden alalla, ja korostaa, että sisällyttämällä tällaiset säännökset lainsäädäntöön voitaisiin lisätä tietoisuutta syrjimättömyyden periaatteesta; kehottaa komissiota valvomaan näihin perustuvaa syrjintää tulevissa direktiivin soveltamista koskevissa kertomuksissaan;

11.  pitää valitettavana jatkuvaa naisiin kohdistuvaa syrjintää sekä raskauteen, äitiyden suunnitteluun ja äitiyteen liittyviä syrjiviä käytäntöjä vakuutus- ja pankkialan tarjoamien palvelujen saatavuuden osalta;

12.  toteaa, että naisyrittäjien suuremmat vaikeudet rahoituksen saannissa saattavat osittain liittyä vaikeuksiin riittävän luottohistorian rakentamisessa ja vähäiseen kokemukseen johtotehtävissä toimimisesta; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan yhdessä rahoitusalan kanssa sen varmistamiseksi, että freelancereina ja pk-yrityksissä toimivilla miehillä ja naisilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet saada pääomaa; kehottaa niitä tutkimaan mahdollisuuksia ottaa sukupuolten tasa-arvoa koskevat näkökohdat huomioon lainojen myöntämistä koskevassa raportoinnissa, riskiprofiilien laatimisessa, sijoitustoimeksiannoissa ja henkilöstörakenteissa sekä rahoitustuotteissa; kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa ja toteuttamaan tehokkaita toimia ja antamaan käytännön esimerkkejä, jotta voidaan varmistaa, että kaikki voivat täysimääräisesti ja asianmukaisesti hyödyntää direktiiviä tehokkaana välineenä, joka suojelee heidän oikeuksiaan yhdenvertaiseen kohteluun tavaroiden ja palvelujen saatavuuden alalla;

13.  kehottaa omaksumaan naisyrittäjyyteen sovellettavan kokonaisvaltaisen lähestymistavan, jolla pyritään kannustamaan naisia luomaan uraa yrittäjinä ja tukemaan heitä tässä, helpottamaan rahoituksen saantia ja liiketoimintamahdollisuuksia sekä luomaan sellainen ympäristö, jossa naisilla on mahdollisuus hyödyntää potentiaalinsa ja tulla menestyksekkäiksi yrittäjiksi, varmistamalla työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen, lastenhoitopalvelujen saatavuus sekä tarpeita vastaava koulutus;

Liikenneala ja julkiset tilat

14.  panee merkille, että vaikka häirintä, mukaan lukien sukupuolinen ja sukupuoleen perustuva häirintä, kielletään kansallisessa lainsäädännössä, naiset sekä transsukupuoliset ja intersukupuoliset henkilöt kohtaavat edelleen järjestelmällisesti ja usein erilaisia häirinnän muotoja liikennevälineissä; toteaa, että häirintää ehkäiseville toimenpiteille, muun muassa asiaa koskevan tietoisuuden lisäämiselle palveluntarjoajien keskuudessa, on jatkuva tarve;

15.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan alaa koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa; kehottaa keskittymään sellaisiin ehkäiseviin toimenpiteisiin, jotka ovat sukupuolten tasa-arvoa koskevan periaatteen mukaisia, esimerkiksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin sopimus) suositusten mukaisesti, ja joilla ei rajoiteta naisten vapauksia ja joissa keskitytään pääasiallisesti puuttumaan mahdollisiin syyllisiin sen sijaan, että muutettaisiin mahdollisina uhreina nähtävien naisten käyttäytymistä; panee merkille, että Istanbulin sopimuksessa todetaan, että ”naisten ja miesten välisen tasa-arvon toteuttaminen sekä oikeudellisesti että tosiasiallisesti on keskeinen osa naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä”, ja kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita ja komissiota noudattamaan toimissaan tätä kattavaa lähestymistapaa, jonka tarkoituksena on naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen, direktiivissä säädettyjen häirinnän ehkäisyä koskevien säännösten soveltaminen mukaan luettuna; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet Istanbulin sopimusta, ratifioimaan sen, ja kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään EU:n yleissopimukseen liittymistä koskevaa prosessia;

16.  pitää valitettavana, että pienten lasten vanhemmat ja hoitajat kohtaavat edelleen fyysisiä kulkuesteitä ja muita esteitä, kuten riittämättömiä lastenhoitotiloja palveluntarjoajien tiloissa; korostaa tarvetta taata sekä äitien että isien oikeudet nauttia lastensa kanssa yhtäläisistä mahdollisuuksista palveluntarjoajien tiloissa; korostaa, että pienten lasten vanhempina ja hoitajina toimivien naisten ja miesten yhdenvertainen kohtelu palvelujen saatavuuden ja käytön alalla on ratkaisevan tärkeä tekijä sukupuolten tasa-arvolle yleisesti, sillä se edistää lastenhoidon tasa-arvoista ja jaettua vastuuta naisten ja miesten välillä; kehottaa jäsenvaltioita sen vuoksi lisäämään palveluntarjoajien tietoisuutta tarpeesta tarjota tiloissaan yhdenvertaiset ja turvalliset edellytykset molemmille vanhemmille;

17.  toteaa lisäksi, että hoitajilla, pääasiassa naisilla, on erityisiä esteettömyysvaatimuksia, ja kannustaa komissiota siksi paneutumaan kaikkiin naisia ja hoitotyöntekijöitä yleensä koskeviin esteisiin pääasiallisina joukkoliikennepalvelujen käyttäjinä naisiin liittyvistä kysymyksistä liikenteessä Pariisissa 2014 järjestetyn viidennen konferenssin päätelmien mukaisesti; korostaa, että tämän alan tutkimuksesta huolimatta on kiinnitetty vain vähän huomiota sukupuolispesifisten toimintalinjojen kehittämiseen liikenteen alalla; panee merkille, että sukupuolinäkökohtien huomioon ottaminen liikennevälineiden ja muiden julkisten tilojen suunnittelun ja jäsentelyn alkuvaiheissa sekä säännöllisten sukupuolivaikutusten arviointien tekeminen on hyvä ja kustannustehokas tapa vähentää fyysisiä esteitä, jotka heikentävät pikkulasten vanhempien ja hoitajien yhdenvertaista esteetöntä kulkua;

18.  toteaa, että naisia kohdellaan edelleen eriarvoisesti äitiyden tai raskauden perusteella kaikissa jäsenvaltioissa, ja toteaa, että tämä koskee esimerkiksi imetystä palveluntarjoajien tiloissa; katsoo, että jäsenvaltioiden on vahvistettava direktiivillä taattua naisten suojelua äitiyden ja raskauden, imetys mukaan luettuna, perusteella ja sovellettava sitä täysimääräisesti; korostaa, että palveluntarjoajien on noudatettava direktiivin ja sen saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen säädösten suuntaa-antavia periaatteita;

19.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että joukkoliikenteen kulkuneuvot ja infrastruktuuri ovat yhdenvertaisesti sekä naisten että miesten käytettävissä ja mukautettuja heidän tarpeisiinsa sekä loppukäyttäjinä ja matkustajina että alan työntekijöinä;

20.  kehottaa komissiota arvioimaan raskaana olevien naisten lennoille pääsyä ja avustamista koskevia lentoyhtiöiden sääntöjä ja toteuttamaan toimenpiteitä, joilla lentoyhtiöt saadaan varmistamaan yhdenmukainen lähestymistapa tässä asiassa;

21.  kehottaa neuvostoa hyväksymään matkustajien oikeuksia koskevaa asetusta koskevan parlamentin kannan, jossa edellytetään lentoasematyöntekijöiden palauttavan lastenvaunut matkustajille heti lentokoneesta poistumisen jälkeen, tai huolehtimaan vaihtoehtoisista kuljetustavoista, joilla vältetään se, että lasta on kannettava lentoaseman halki matkatavarahihnalle;

22.  katsoo, että äitiyteen liittyvien tukipalvelujen, kuten päiväkotien, hoitopaikkojen ja iltapäivähoitopaikkojen, verkoston tarjoaminen on välttämätöntä, jotta voidaan edistää miesten ja naisten tasa-arvoa tavaroiden ja palvelujen saatavuudessa koskevan periaatteen täytäntöönpanoa; katsoo, että tällaisessa verkostossa on tarjottava väestön tarpeita vastaava määrä julkisia palveluja;

23.  panee merkille, että lääketieteellisten tavaroiden ja palvelujen saatavuuteen liittyy yhä syrjintää ja erottelua, minkä vuoksi on korostettava tarvetta vahvistaa julkisten, maksuttomien ja laadukkaiden terveydenhuoltopalvelujen saatavuutta;

Yhteistyötalous

24.  korostaa direktiivin mahdollisia uusia soveltamisaloja erityisesti tiettyjen palvelujen ja alojen digitalisoitumisen seurauksena sekä yhteistyössä tapahtuvan palvelujen tarjoamisen lisääntymistä, jotka ovat muuttaneet tavaroiden ja palvelujen saatavuutta ja tarjoamista, ja panee merkille, että direktiiviä voidaan soveltaa edelleen digitaalialaan; korostaa, että yhteistyötaloutta koskevasta eurooppalaisesta toimintasuunnitelmasta äskettäin julkaistun komission tiedonannon olisi toimittava lähtökohtana tämän alan tehokkaalle edistämiselle ja sääntelylle ja että komission olisi myöhemmissä vaiheissa otettava huomioon sukupuolten valtavirtaistamisen periaatteet ja noudatettava direktiivin säännöksiä naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi ja häirinnän tehokkaaksi estämiseksi yhteistyötaloudessa tarjottavien palvelujen yhteydessä;

25.  toteaa, että häirintä on erityinen haaste sukupuolten tasa-arvolle yhteistyötalouden palvelujen alalla; korostaa, että vaikka useilla foorumeilla sovellettu syrjinnän nollatoleranssi on hyvä käytäntö, jota on syytä vahvistaa alalla edelleen, häirinnän ehkäisy on asetettava kyseisillä foorumeilla etusijalle ja lisäksi on harkittava selkeiden käytäntöjen laatimista käyttäjien häirintätapauksista ilmoittamista varten; korostaa, että tavaroiden ja palvelujen sekä yhdistävien verkkofoorumien tarjoajien vastuuta, kolmannen osapuolen toteuttama häirintä mukaan luettuna, koskevia säännöksiä on selkeytettävä direktiivin perusteella;

26.  katsoo, että yleisön saatavilla olevat ja korvausta vastaan yhteistyötaloudessa tarjottavat palvelut kuuluvat direktiivin soveltamisalaan ja siksi niiden pitäisi olla miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisia;

27.  panee tässä yhteydessä merkille, että digitaalialalla ”voitto” ei välttämättä merkitse rahaa ja että tietoja käytetään yhä enemmän vastineena tavaroista ja palveluista;

28.  kehottaa komissiota seuraamaan tulevissa direktiivin soveltamista koskevissa kertomuksissaan sukupuolten tasa-arvon periaatteen toteutumista yhteistyötaloudessa ja antamaan erityisiä suuntaviivoja, joissa määritetään hyviä käytäntöjä miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi yhteistyötaloudessa tarjottavien palvelujen yhteydessä;

Erilainen kohtelu

29.  toteaa, että 4 artiklan 5 kohdan soveltaminen on osoittautunut suureksi haasteeksi direktiivin soveltamisessa, koska sen perusteella on esitetty valtaosa jäsenvaltioiden tasa-arvoelinten vastaanottamista valituksista, jotka liittyvät pääasiassa vapaa-ajan ja viihdealaan;

30.  korostaa, että direktiivin 4 artiklan 5 kohdan soveltamiseen liittyvästä monitulkintaisuudesta huolimatta tämän poikkeuksen tarkoituksena on ennen kaikkea luoda mahdollisuuksia miesten ja naisten yhdenvertaisuuden parantamiseen tavaroiden ja palvelujen tarjoamisen alalla;

31.  panee merkille, että käytännöt vaihtelevat esimerkiksi tapauksissa, joissa palveluja tarjotaan vain yhden sukupuolen edustajille tai joissa samoja palveluja hinnoitellaan eri tavoin; korostaa, että erilaisen kohtelun soveltamista olisi arvioitava tapauskohtaisesti siltä osin, onko kohtelu direktiivin mukaisesti perusteltua oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi;

32.  kehottaa tasa-arvoelimiä ja kuluttajansuojajärjestöjä lisäämään tietoisuutta erilaisen kohtelun rajoituksista ja ehdoista palveluntarjoajien keskuudessa sekä lisäämään tietoisuutta yhdenvertaista kohtelua koskevista oikeuksista palvelujen käyttäjien keskuudessa, sillä usein huomautetaan siitä, että käyttäjät eivät tunne tavaroiden ja palvelujen alalla sovellettavia säännöksiä;

33.  katsoo, että 4 artiklan 5 kohtaan perustuvien positiivisten erityistoimien puute jäsenvaltioissa heikentää direktiivin täytäntöönpanoa; kehottaa edistämään oikeutettuun tavoitteeseen perustuvia positiivisia toimia, joissa erityiskohtelu on suorassa yhteydessä haittaan, jota on vältettävä tai joka on poistettava, esimerkiksi uhrien suojelu sukupuoleen liittyvältä väkivallalta vain toiselle sukupuolelle tarkoitettujen turvakotien tapauksessa;

34.  kehottaa jälleen neuvostoa tarkastelemaan kaikkia mahdollisia reittejä sen varmistamiseksi, että esitetty yhdenvertaista kohtelua koskeva direktiivi hyväksytään viipymättä, ja siten takaamaan kattavan ja tasavertaisen suojan sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää vastaan;

Suositukset direktiivin soveltamisen parantamiseksi

35.  kehottaa komissiota ensisijaisesti ratkomaan käytännön toimenpiteiden avulla kyseisten jäsenvaltioiden kanssa kysymyksiä, jotka liittyvät direktiivin saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja tukemaan niitä direktiivin johdonmukaisemmassa täytäntöönpanossa;

36.  korostaa, että vaikka tasa-arvoelimillä on ratkaiseva rooli sen valvomisessa ja varmistamisessa, että direktiivistä johtuvia oikeuksia käytetään täysimääräisesti kansallisella tasolla, niiden toimivalta suhteessa tavaroiden ja palvelujen tarjontaan ja saatavuuteen sekä tuloksellisuus asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa vaihtelee; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan tasa-arvoelimille direktiivin säännösten ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti riittävät valtuudet ja riippumattomuuden, jotta ne voivat täyttää tehokkaasti pääasialliset tehtävänsä, kuten avustaa itsenäisesti syrjinnän uhriksi joutuneita henkilöitä näiden tekemiä syrjintävalituksia tutkittaessa, teettää riippumattomia selvityksiä syrjintään liittyvistä kysymyksistä ja julkaista riippumattomia raportteja ja suosituksia, lisätä tietoisuutta direktiivistä ja haastaa sukupuolirooleja koskevia stereotypioita tavaroiden ja palvelujen tarjonnan ja saatavuuden alalla; katsoo, että kansallisia tasa-arvoelimiä olisi tuettava asianmukaisesti niiden suorittaessa tehtäviään eli pyrkiessä edistämään, valvomaan ja tukemaan yhdenvertaista kohtelua riippumattomalla ja tehokkaalla tavalla;

37.  kehottaa komissiota parantamaan tasa-arvoelinten kanssa tekemäänsä yhteistyötä ja valvomaan, noudatetaanko kaikkia niiden valtuuksia koskevia säännöksiä kaikissa jäsenvaltioissa, sekä tukemaan jäsenvaltioita merkittävimpien haasteiden järjestelmällisessä määrittämisessä sekä parhaiden käytäntöjen jakamisessa; kehottaa komissiota keräämään parhaita käytäntöjä ja saattamaan ne jäsenvaltioiden käyttöön, jotta tarjotaan tarvittavat resurssit positiivisten erityistoimien tukemiseen sekä varmistetaan säännösten parempi täytäntöönpano kansallisella tasolla;

38.  toteaa, että syrjinnän uhrien oikeussuojaa voitaisiin parantaa antamalla yksityisille tasa-arvoelimille valtuudet tarjota apua, kuten ilmaista oikeusapua, sekä oikeus edustaa yksityishenkilöitä väitetyissä syrjintätapauksissa;

39.  kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti kansallisten valituselinten ja valitusmenettelyjen tehokkuutta direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä ja varmistamaan, että käytössä on läpinäkyvät ja tehokkaat valitusmekanismit sekä varoittavat seuraamukset;

40.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja tasa-arvoelimiä, mahdollisesti yhteistyössä kuluttajansuojajärjestöjen kanssa, jakamaan tietoa direktiivin säännöksistä sekä palveluntarjoajien että käyttäjien keskuudessa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamiseksi tällä alalla ja niiden tapausten lukumäärän vähentämiseksi, joissa direktiivin rikkomisista jätetään ilmoittamatta;

41.  toteaa, että direktiivin käytäntöön soveltamisessa on edelleen puutteita, ja pyytää oikeusalan eurooppalaista asiantuntijaverkostoa aloittamaan yhteistyössä tasa-arvoelinten kanssa kattavan selvityksen ja ottamaan myös huomioon sukupuolten eriarvoisuuden risteävät muodot ja syrjinnän monet perusteet, jotka koskevat lukuisia heikossa asemassa olevia sosiaaliryhmiä, jatkamaan sen toimien valvontaa sekä tukemaan ja kannustamaan jäsenvaltioita tietojen keräämisessä ja toimittamisessa, jotta direktiivin tarjoamia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää täysimääräisesti; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan häirintää ja sukupuolista häirintää koskevien kattavien, verrattavissa olevien erityistietojen keruuta tavaroiden ja palvelujen yhtäläisen saatavuuden alalla, jotta syrjinnän perusteet voidaan erotella ja kannustaa tässä suhteessa tehostamaan yhteistyötä asianomaisten instituutioiden kanssa; kehottaa komissiota perustamaan julkisen tietokannan naisten ja miesten yhdenvertaista kohtelua koskevasta lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä tietoisuuden lisäämiseksi tämän alan säännösten soveltamisesta;

42.  korostaa, että mainosala liittyy tavaroiden ja palvelujen alaan ja että tavaroita ja palveluita esitellään kuluttajille pääasiassa mainosten avulla; korostaa, että sukupuolistereotypioiden luomisen, ylläpitämisen ja kehittämisen sekä naisia syrjivän kuvan antamisen kannalta mainonnan merkitys on suuri; kehottaa komissiota teettämään siksi selvityksen sukupuolten tasa-arvosta mainonnassa ja tutkimaan tarvetta ja mahdollisuuksia tehostaa naisten ja miesten tasa-arvoista kohtelua mainonnan alalla ja edistämään parhaita käytäntöjä tällä alalla; suhtautuu myönteisesti naisten ja miesten tasa-arvoa tiedotusvälineissä koskeviin kansallisiin säännöksiin ja suuntaviivoihin ja kehottaa jäsenvaltioita tarvittaessa vahvistamaan näitä säännöksiä naisten ja miesten tasa-arvoisen kohtelun varmistamiseksi;

43.  kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan vuoropuhelua sellaisten asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa, joilla on oikeutettu intressi myötävaikuttaa sukupuoleen perustuvan syrjinnän torjumiseen tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla;

44.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota soveltamaan direktiivin täytäntöönpanossa alakohtaiseen sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen perustuvaa lähestymistapaa;

45.  kehottaa komissiota koordinoimaan paremmin tämän direktiivin ja muiden tasa-arvodirektiivien vaatimuksia seuratessaan ja tukiessaan jäsenvaltioita direktiivin täytäntöönpanossa;

o
o   o

46.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37.
(2)EUVL C 11, 13.1.2012, s. 1.
(3)EUVL C 130, 30.4.2011, s. 4.
(4)PE 593.787.
(5)ECLI:EU:C:1996:170. Katso myös neuvoston ja komission yhteinen lausuma ja lisäys yhteenvetoon asiasta, joka koskee neuvoston direktiiviä miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla (st.15622/04 ADD 1).
(6)EUVL C 137 E, 27.5.2010, s. 68.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0007.
(8)Neuvoston ja komission yhteinen lausuma ja lisäys yhteenvetoon asiasta, joka koskee neuvoston direktiiviä miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla.

Oikeudellinen huomautus