Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 19. tammikuuta 2017 - StrasbourgLopullinen painos
Indonesia ja erityisesti Hosea Yeimon, Ismael Aluan ja Jakartan kuvernöörin tapaukset
 Keski-Afrikan tasavalta
 Burundin tilanne
 EU:n ja Kosovon välinen vakautus- ja assosiaatiosopimus: soveltamismenettelyt ***I
 Muiden kuin unionin erityisten tuontimenettelyjen soveltamisalaan kuuluvien tiettyjen kolmansien maiden tekstiilituotteiden tuonti ***I
 Kansainvälisen tiede- ja teknologiakeskuksen toiminnan jatkamista koskevan sopimuksen tekeminen ***
 Delegoidun säädöksen vastustaminen: suuririskisten kolmansien maiden, joilla on strategisia puutteita, yksilöiminen
 Logistiikka EU:ssa ja eri liikennemuotojen yhdistäminen uusissa Euroopan laajuisten liikenneverkkojen käytävissä
 Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari
 Unionin tullikoodeksin (UTK) täytäntöönpanoon liittyvien haasteiden ratkaiseminen

Indonesia ja erityisesti Hosea Yeimon, Ismael Aluan ja Jakartan kuvernöörin tapaukset
PDF 164kWORD 41k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. tammikuuta 2017 Indonesiasta ja erityisesti Hosea Yeimon, Ismael Aluan ja Jakartan kuvernöörin tapauksista (2017/2506(RSP))
P8_TA(2017)0002RC-B8-0072/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Indonesiasta ja erityisesti 26. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Indonesian tasavallan kokonaisvaltaista kumppanuutta ja yhteistyötä koskevan puitesopimuksen tekemisestä takaisinottoa koskevia kysymyksiä lukuun ottamatta(1),

–  ottaa huomioon EU:n ja Indonesian välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka tuli voimaan 1. toukokuuta 2014,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 23. toukokuuta 2015 antaman julkilausuman mahdollisista uusista teloituksista Indonesiassa,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan 27. heinäkuuta 2016 antaman julkilausuman Indonesian suunnitelluista teloituksista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja Indonesian välisen kuudennen ihmisoikeusvuoropuhelun, joka käytiin 28. kesäkuuta 2016,

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2016 annetun Bangkokin julistuksen ASEAN-maiden ja EU:n globaalin kumppanuuden edistämisestä yhteisten strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Indonesia ratifioi vuonna 2006,

–  ottaa huomioon vuonna 1987 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Indonesia on maailman neljänneksi väkirikkain valtio, kolmanneksi suurin demokratia ja suurin muslimienemmistöinen valtio, jossa on miljoonia muiden uskontojen kannattajia, sekä monimuotoinen yhteiskunta, jossa on 255 miljoonaa erilaisia etnisiä ryhmiä edustavaa, eri kieliä puhuvaa ja kulttuuriltaan erilaista kansalaista;

B.  toteaa, että Indonesia on EU:n tärkeä kumppani; toteaa, että EU:n ja Indonesian, joka on G20:n jäsen, väliset suhteet ovat vahvat; toteaa, että EU ja Indonesia jakavat samat ihmisoikeuksia, hallintoa ja demokratiaa koskevat arvot;

C.  panee merkille, että ensimmäisessä ministeritason strategisessa vuoropuhelussa 8. huhtikuuta 2016 Indonesian ulkoministeri ja komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ilmoittivat yhdessä päätöksestään siirtyä uudelle tasolle EU:n ja Indonesian välisessä kumppanuudessa;

D.  panee merkille, että 19. joulukuuta 2016 pidätettiin rauhanomaisen poliittisen toiminnan johdosta kaksi papualaista poliittista aktivistia, Hosea Yeimo ja Ismael Alua, joita syytettiin ”kapinoinnista” Indonesian rikoslain nojalla; panee merkille, että Hosea Yeimo ja Ismael Alua vapautettiin takuita vastaan 11. tammikuuta 2017; panee merkille, että asian oikeuskäsittely jatkuu; toteaa, että jos heidät tuomitaan, he voivat saada elinkautisen vankeustuomion;

E.  panee merkille, että presidentti Joko Widodo on luvannut papualaisille muutosta ja avointa keskustelua Papuan olojen parantamisesta ja luvannut lopettaa kohtuuttoman väkivallan käytön ja ihmisoikeusloukkaukset; toteaa, että presidentti on vieraillut Papuassa neljä kertaa sen jälkeen, kun hänet valittiin vuonna 2014; toteaa, että hän määräsi äskettäin useita papualaisia vankeja vapautettaviksi tilannetta rauhoittavana eleenä;

F.  toteaa, että Jakartan kuvernööri Basuki Tjahaja Purnama, joka tunnetaan paremmin nimellä Ahok, on syytettynä oikeudessa, koska jotkin uskonnolliset ryhmät katsovat hänen loukanneen islamia; toteaa, että lokakuun 2016 jälkeen on järjestetty kolme Ahokin vangitsemista vaativaa mielenosoitusta ja ne on järjestänyt islamistiryhmien yhteenliittymä, ”MUI-fatwaa tukeva kansallinen liike (GNPF-MUI)”, johon kuuluu Pembala Islam -rintaman (FPI) jäseniä;

G.  toteaa, että ajatuksenvapaus, oikeus rauhanomaiseen kokoontumiseen ja järjestäytymiseen, uskonnonvapaus, oikeus olla joutumatta mielivaltaisesti pidätetyksi tai vangituksi ja oikeus olla joutumatta kidutetuksi ovat perustavia ja luovuttamattomia vapauksia ja oikeuksia;

H.  panee merkille, että Indonesia palautti kuolemanrangaistuksen vuonna 2013 ja on teloittanut useita vankeja;

1.  arvostaa EU:n ja Indonesian välistä vahvaa suhdetta ja toistaa pitävänsä tärkeänä näiden kahden osapuolen välisiä vahvoja ja pitkäaikaisia poliittisia, taloudellisia ja kulttuurisia suhteita;

2.  on huolissaan Indonesiassa yhä yleisemmästä suvaitsemattomuudesta, joka kohdistuu etnisiin, uskonnollisiin ja seksuaalisiin vähemmistöihin; tuomitsee voimakkaasti kaiken vähemmistöihin kohdistuvan väkivallan, ahdistelun ja uhkailun sekä tällaisen toiminnan rankaisemattomuuden; tuomitsee voimassa olevien lakien yhä yleisemmän väärinkäytön niin, että uskonnollisten vähemmistöjen jäseniä sekä perinteisten uskontojen kannattajia samoin kuin etnisiin ja seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvia syrjitään, asetetaan syytteeseen ja vangitaan;

3.  pitää myönteisenä Indonesian näkemystä väkivaltaisen ääriliikehdinnän torjunnasta ja maan siitä saamaa kokemusta, joka perustuu suvaitsevaisen yhteiskunnan edistämiseen ja eri uskontokuntien väliseen vuoropuheluun; panee merkille Indonesian pyrkimyksen ylläpitää demokratiaansa ja kunnioittaa ihmisoikeuksia ja muistuttaa parlamentin omasta tunnuslauseesta ”moninaisuudessaan yhtenäinen”; korostaa, että on varmistettava kaikkien ihmisoikeuksien ja etenkin vähemmistöjen sekä haavoittuvien ryhmien ihmisoikeuksien suojelu ja taattava niille syrjimättömyys uskonnon- ja vakaumuksenvapauden, mielipiteenvapauden, ilmaisunvapauden ja yhdistymisvapauden toteutumisen sekä rauhanomaista kokoontumista koskevan oikeuden yhteydessä;

4.  pitää myönteisenä vuonna 2010 aloitettua ja edelleen käynnissä olevaa Euroopan unionin ja Indonesian välistä ihmisoikeusvuoropuhelua; pitää myönteisenä EU:n ja Indonesian välistä tiivistä yhteistyötä monissa kysymyksissä; korostaa, että EU ja Indonesia ovat sopineet toteuttavansa konkreettisia yhteistyöhankkeita monilla eri aloilla ja että hankkeet koskevat esimerkiksi oikeussuojakeinojen saatavuutta ja rangaistuskäytäntöjä, väkivaltaisten ääriliikkeiden torjuntaa, maahanmuuttajien oikeuksia, liiketoimintaa koskevia oikeuksia ja ihmisoikeuksia sekä vammaisten henkilöiden ja vähemmistöihin ja haavoittuviin ryhmiin kuuluvien henkilöiden oikeuksia;

5.  muistuttaa, että Indonesian ihmisoikeustilanteen parantaminen on keskeisellä sijalla EU:n ja Indonesian välisessä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksessa;

6.  pitää myönteisenä Indonesian ja sen naapurimaiden välisiä hyviä suhteita sekä maan YK:lle antamaa aktiivista tukea;

7.  kehottaa Indonesian hallitusta toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että rauhanomaisten aktivistien oikeuksia suojellaan, ja kehottaa takaamaan sellaisen ympäristön luomisen, jossa sananvapaus ja oikeus osoittaa mieltä rauhanomaisesti voidaan toteuttaa;

8.  pitää myönteisenä Hosea Yeimon ja Ismael Aluan vapauttamista takuita vastaan 11. tammikuuta 2017; panee merkille, että asian oikeuskäsittely jatkuu edelleen; kehottaa EU:n edustustoa Indonesiassa seuraamaan oikeuskäsittelyä;

9.  pyytää Indonesian viranomaisia harkitsemaan Hosea Yeimon, Ismael Aluan ja muiden sellaisten mielipidevankien syytteiden perumista, jotka on asetettu syytteeseen heidän harjoitettuaan rauhanomaisesti oikeuttaan ilmaisunvapauteen;

10.  kehottaa Indonesian viranomaisia ja Papuan paikallisviranomaisia toteuttamaan välittömiä ja tehokkaita toimia, joilla varmistetaan oikeuksiaan käyttävien rauhanomaisten poliittisten aktivistien turvallisuus; kehottaa viranomaisia takaamaan, että Papuan kansa voi ilmaista ajatuksiaan ja mielipiteitään vapaasti ilman rangaistuksen, koston ja uhkailun pelkoa;

11.  tuomitsee jyrkästi kaiken väkivallan ja terrorin ja ilmaisee osanottonsa uhrien perheille;

12.  panee huolestuneena merkille Ahokin jumalanpilkkasyytteen; toteaa, että ilmaisunvapaus ja ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus nauttivat kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön suojaa;

13.  kehottaa Indonesian viranomaisia kumoamaan maan rikoslain 156 ja 156 a pykälän, jotta jumalanpilkkaa koskevat määräykset voidaan poistaa rikoslain tarkistamista koskevasta parhaillaan käsiteltävästä lakialoitteesta (RUU Revisi KUHP), sähköistä tiedottamista ja sähköisiä transaktioita koskevasta laista sekä kapinointia koskevista laeista (etenkin lain 106 ja 110 pykälä); kehottaa saattamaan kaikki lait vastaamaan Indonesialle kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön nojalla kuuluvia velvoitteita ja etenkin ilmaisunvapautta, ajatuksenvapautta, omantunnon- ja uskonnonvapautta, yhdenvertaisuutta lain edessä, vapautta syrjinnästä sekä oikeutta mielipiteenilmaisuun ja julkiseen kokoontumiseen; toteaa, että herjauksesta voidaan antaa jopa viiden vuoden vankeustuomio;

14.  korostaa, että Indonesian hallituksen on suojeltava Indonesiassa perinteisesti vallinnutta uskonnollista suvaitsevaisuutta ja moniarvoisuutta niin, että se tutkii, pidättää ja asettaa syytteeseen henkilöitä ja ryhmiä, jotka harjoittavat syrjintää tai syyllistyvät uskonnollisiin yhteisöihin kohdistuvaan väkivaltaan;

15.  on huolissaan LGBTI-ihmisten vastaisen puheen kärjistymisestä, mistä on seurannut lukuisia LGBTI-kansalaisjärjestöihin, -aktivisteihin ja -henkilöihin kohdistuneita uhkia ja väkivaltaisia hyökkäyksiä; kehottaa hallitusta ja lainsäätäjiä pidättäytymään LGBTI-ihmisten oikeuksien rajoittamisesta edelleen ja varmistamaan, että heidän oikeutensa ilmaisunvapauteen ja kokoontumisvapauteen taataan;

16.  pitää valitettavana kuolemanrangaistuksen palauttamista; kehottaa viranomaisia keskeyttämään teloitusten täytäntöönpanon ja pyrkimään kuolemanrangaistuksen poistamiseen; on huolissaan EU:n kansalaisen Serge Atlaouin tapauksesta;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä komission varapuheenjohtajalle, unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Indonesian hallitukselle ja parlamentille, ASEANin pääsihteerille, ihmisoikeuksia käsittelevälle ASEANin hallitustenväliselle komitealle sekä YK:n ihmisoikeusneuvostolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0141.


Keski-Afrikan tasavalta
PDF 181kWORD 46k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. tammikuuta 2017 Keski-Afrikan tasavallan tilanteesta (2017/2507(RSP))
P8_TA(2017)0003RC-B8-0074/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Keski-Afrikan tasavallasta ja erityisesti 7. kesäkuuta 2016 annetun päätöslauselman ”Rauhanoperaatiot – EU:n yhteistyö YK:n ja Afrikan unionin kanssa”(1),

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2301 (2016), jolla jatkettiin Yhdistyneiden kansakuntien yhdennetyn moniulotteisen Keski-Afrikan vakauttamisoperaation (MINUSCA) toimeksiantoa 15. päivään marraskuuta 2017 ja joka hyväksyttiin turvallisuusneuvoston 7747. kokouksessa 26. heinäkuuta 2016,

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2016 annetun YK:n ihmisoikeusraportin ja Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan 6. tammikuuta 2017 antaman julkilausuman MINUSCAan kohdistuneista hyökkäyksistä,

–  ottaa huomioon, että komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Federica Mogherini ja Keski-Afrikan tasavallan presidentti Faustin-Archange Touadéra toimivat yhteispuheenjohtajina Brysselissä 17. marraskuuta 2016 järjestetyssä Keski-Afrikan tasavaltaa käsitelleessä konferenssissa,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin YK-edustuston apulaispäällikön Joanne Adamsonin 21. lokakuuta 2016 Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvatoiminnan osastossa esittämän EU:n katsauksen Keski-Afrikan tilanteesta,

–  ottaa huomioon YK:n riippumattoman asiantuntijan, jonka ihmisoikeusneuvosto on nimennyt seuraamaan Keski-Afrikan tasavallan ihmisoikeustilannetta, raportoimaan siitä ja antamaan neuvoja, 22. heinäkuuta 2016 antaman raportin ja hänen 16. marraskuuta 2016 ennen Brysselissä pidettyä avunantajien kokousta antamansa julkilausuman,

–  ottaa huomioon 9. helmikuuta 2015, 20. heinäkuuta 2015 ja 14. maaliskuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät Keski-Afrikan tasavallasta sekä 19. huhtikuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät rauhanomaisesti sujuneista Keski-Afrikan tasavallan vaaleista,

–  ottaa huomioon Keski-Afrikan tasavaltaa käsittelevän rauhanrakennuskomission puheenjohtajan 8. heinäkuuta 2016 Keski-Afrikan tasavaltaa käsitelleessä YK:n turvallisuusneuvoston tilaisuudessa antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon tarkistetun Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1998 vahvistetun Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön, jonka Keski-Afrikan tasavalta ratifioi vuonna 2001,

–  ottaa huomioon Keski-Afrikan tasavallan allekirjoittaman lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin,

–  ottaa huomioon 11. tammikuuta 2017 annetun Amnesty Internationalin raportin ”The long wait for justice: accountability in Central African Republic”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Seleka-kapinallisryhmittymän ja puolisotilaallisen Anti-balaka-ryhmän välisestä väkivaltaisesta konfliktista toipumassa oleva Keski-Afrikan tasavalta on kansainvälisen yhteisön tuella vuodesta 2013 edistynyt huomattavasti perustuslaillisen järjestyksen palauttamisessa järjestämällä onnistuneesti rauhanomaiset vaalit ja saattamalla poliittisen siirtymävaiheen päätökseen;

B.  toteaa, että huolimatta poliittisesta kehityksestä Keski-Afrikan tasavalta on edelleen epävakaa ja sitä ovat koetelleet satunnaiset levottomuudet ja niitä voimistaneet erinäiset väkivaltaiset yhteenotot, jotka ovat johtaneet useisiin väestön pakkosiirtoihin maan länsi-, pohjois- ja itäosissa; ottaa huomioon, että kansalaisvapauksien puute, sukupuolten epätasa-arvo ja uskonnon tai vakaumuksen vapauden rajoitukset sekä yhteisöjen väliset jännitteet ovat edelleen olleet vakavia ihmisoikeuksiin liittyviä huolenaiheita Keski-Afrikan tasavallassa;

C.  ottaa huomioon, että YK:n operaatio on sijoittanut Keski-Afrikan tasavaltaan jopa 10 750 rauhanturvaajaa mutta osa siviiliväestöstä katsoo, että se ei tee tarpeeksi väestön suojaamiseksi kymmeniltä aseellisilta ryhmiltä; ottaa huomioon, että mielivaltaisista surmista 14. joulukuuta 2016 annetussa YK:n ihmisoikeusraportissa viitattiin Keski-Afrikan tasavallassa harjoitettuun seksuaaliseen väkivaltaan;

D.  ottaa huomioon, että MINUSCA-operaatio antoi joulukuussa 2016 tukensa uudelle vuoropuhelulle, jota hallitus ja 11 neljästätoista aseellisesta ryhmästä käyvät keskenään ja joka kuuluu osana käynnissä oleviin ponnisteluihin riisua Keski-Afrikan tasavallassa toimivat ryhmittymät aseista; ottaa huomioon, että MINUSCA-operaatiolta saatujen tietojen mukaan sen partioimassa olleet rauhanturvaajat olivat 4. tammikuuta 2017 olleet palaamassa Kouin kaupungista, kun noin 50 hengen joukko oli hyökännyt heidän kimppuunsa noin 60 kilometriä Obon kaupungista länteen ja tuntemattomat kapinalliset olivat surmanneet kaksi rauhanturvaajaa, ja toteaa, että myös 7. tammikuuta 2017 tapahtui Bokayin luoteisosissa vastaava hyökkäys, jossa sai surmansa yksi rauhanturvaaja;

E.  ottaa huomioon, että oikeusalan uudistaminen on kuitenkin vielä alkutekijöissään ja poliisin valmiudet ovat edelleen erittäin rajalliset, ja toteaa, että tämä sekä toimivan oikeusjärjestelmän puute ovat johtaneet siihen, että ihmisoikeusloukkausten pysäyttämiseksi tai niihin puuttumiseksi ja syyllisten saattamiseksi oikeuden eteen on tehty vain vähän;

F.  ottaa huomioon, että Amnesty Internationalin mukaan oikeussuoja on Keski-Afrikan tasavallassa niin puutteellinen, että jotkut uhrit joutuvat elämään arkeaan väkivallantekijöiden keskuudessa, koska sadat heistä ovat karanneet laajamittaisten vankilapakojen yhteydessä ja monia vakavimmista rikoksista syytettyjä ei ole koskaan pidätetty; ottaa huomioon, että 35 vankilasta vain kahdeksan on toiminnassa ja pääkaupungin Banguin ulkopuolella toimii vain muutama tuomioistuin;

G.  ottaa huomioon, että entisestä Selekasta, Anti-balakasta ja niiden kannattajista muodostuneiden eri ryhmittymien tekemät ihmisoikeusloukkaukset ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset ovat lisääntyneet hälyttävästi Keski-Afrikan tasavallassa elokuusta 2016 lähtien ja että niiden yhteydessä vähintään 100 ihmistä on surmattu, siviiliväestöä on pakkosiirretty ja omaisuutta on tuhottu; ottaa huomioon, että oikeuksia käsittelevät järjestöt raportoivat Keski-Afrikan tasavallassa marraskuun 2016 loppupuolella kahden Seleka-ryhmän välillä käydyistä kiivaista taisteluista, joissa vähintään 14 siviiliä sai surmansa ja 76 haavoittui;

H.  ottaa huomioon, että Banguissa toimivan MINUSCA-operaation tiedottajan Vladimir Monteiron mukaan hyökkäykset eivät kohdistu ainoastaan YK:n rauhanturvaajiin vaan myös humanitaarisiin toimijoihin ja siviiliväestöön;

I.  ottaa huomioon, että 28.–30. marraskuuta 2016 kuoli vähintään 115 ihmistä, kun kahden ryhmän (molemmat Seleka-ryhmittymiä – Popular Front for the Renaissance of the Central African Republic (Front Populaire pour la Renaissance de la Centrafrique, FPRC), ja Union for Peace in the Central African Republic (l’Union pour la Paix en Centrafrique, UPC)) välillä puhkesi kahakoita 45 kilometrin päässä Briasta olevan Kalagan kaupungin lähistöllä sijaitseville timanttikaivoksille johtavien teiden hallinnasta, sillä molemmat ryhmittymät keräävät siellä ”tietulleja” erityisesti kaivosalueilla ja Peuhl-paimentolaisten kulkureiteillä;

J.  ottaa huomioon, että YK:n viides komitea hyväksyi toukokuussa 2016 rauhanturvaamista käsitelleen kokonaisvaltaisen päätöslauselman, jossa pantiin tyytyväisenä merkille YK:n pääsihteerin päättäväinen toiminta nollatoleranssipolitiikan täysimääräisen täytäntöönpanon puolesta, muistutettiin tarpeesta tehostaa uhreille annettavan tuen koordinointia ja laajennettiin YK:n avoimuuspolitiikkaa lasten seksuaalista riistoa ja hyväksikäyttöä koskevien syytösten suhteen;

K.  ottaa huomioon, että komission varapuheenjohtaja ja unionin ulkopolitiikan korkea edustaja Federica Mogherini ja Keski-Afrikan tasavallan presidentti Faustin-Archange Touadéra kehottivat 17. marraskuuta 2016 kansainvälistä yhteisöä antamaan poliittista tukea ja sitoutumaan konkreettisesti tukemaan Keski-Afrikan tasavallan viranomaisten kunnianhimoista ohjelmaa rauhan, turvallisten olojen ja sovinnon aikaansaamiseksi kaikkialle maahan ja kehityksen ja talouden elpymisen edistämiseksi;

L.  ottaa huomioon, että YK:n mukaan lähes puolet Keski-Afrikan tasavallan väestöstä kärsii puutteellisesta ruokaturvasta ja tarvitsee humanitaarista apua; ottaa huomioon, että 40 prosenttia alle kolmivuotiaista lapsista on kroonisesti aliravittuja ja että joka viides lapsi ei elä viisivuotiaaksi asti;

M.  ottaa huomioon, että arvioiden mukaan 2,2 miljoonaa ihmistä tarvitsee tänä vuonna humanitaarista apua, mukaan lukien 1,1 miljoonaa lasta; toteaa, että vuoden 2016 lopussa oli arviolta 420 000 ihmistä, jotka olivat joutuneet siirtymään kotiseudultaan maan sisällä, ja että sen lisäksi vielä 453 000 ihmistä oli paennut naapurimaihin;

N.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on kolmen viime vuoden aikana ollut eniten Keski-Afrikan tasavaltaa tukenut avunantaja, sillä se on kohdentanut yli 500 miljoonaa euroa tälle maalle; toteaa, että yksistään komissio on tarjonnut humanitaarista apua 124 miljoonaa euroa (niiden 30 miljoonan euron lisäksi, jotka on kohdennettu Keski-Afrikasta naapurimaihin paenneille pakolaisille) joulukuusta 2013; ottaa huomioon, että Brysselissä 17. marraskuuta 2016 järjestetyssä avunantajien konferenssissa EU ilmoitti 409 miljoonan euron lisärahoituksesta jälleenrakennukseen, rauhanrakentamiseen ja humanitaariseen apuun liittyviin tarpeisiin Keski-Afrikan tasavallassa;

O.  ottaa huomioon, että Herran vastarinta-armeija (LRA) on lisännyt toimintaansa Keski-Afrikan tasavallan itäosassa ja levittäytynyt myös kaivosalueiden ulkopuolelle sekä tehnyt iskuja, joiden yhteydessä on esiintynyt ryöstelyä, mielivaltaista vapaudenriistoa, siviiliväestöön kohdistuvaa omaisuuden tuhoamista ja takavarikointia sekä sieppauksia; ottaa huomioon, että LRA crisis tracker -sivuston mukaan LRA:n on tammikuusta 2016 lähtien kerrottu siepanneen 344 ihmistä, mukaan lukien yli 60 lasta, ja että tuhannet siviilit ovat joutuneet siirtymään asuinsijoiltaan alueilla, joilla se toimii;

P.  ottaa huomioon, että EU perusti 15. heinäkuuta 2014 ensimmäisen monenvälisen rahaston (Bêkou), joka on kohdennettu yksinomaan Keski-Afrikan tasavallalle ja jolla edistetään maan vakauttamista ja jälleenrakentamista;

Q.  ottaa huomioon, että yleinen turvallisuustilanne on parantunut vuoden 2013 jälkeen erityisesti Banguissa mutta että se on edelleen heikko ja väkivaltaisuudet ovat jälleen lisääntyneet viime kuukausina; ottaa huomioon, että murhat, kidutus, seksuaalinen väkivalta, varkaudet, sieppaukset, omaisuuden tuhoaminen, laiton asekauppa ja aseiden laiton hallussapito sekä muut rikokset ovat edelleen yleisiä kaikkialla maassa;

R.  ottaa huomioon, että rahoitukseen liittyvien rajoitteiden vuoksi Maailman ruokaohjelma ilmoitti, että sen olisi vähennettävä edelleen tarjoamaansa ruoka-apua ja että elintarvikkeiden jakelu saatettaisiin keskeyttää kokonaan helmikuuhun 2017 mennessä;

S.  toteaa, että laiton timanttien ja puutavaran kauppa sekä louhinta ja hankinta lietsovat konfliktia, sillä ne lisäävät aseellisten ryhmien saamaa rahoitusta;

T.  ottaa huomioon, että ranskankielisten maiden järjestö (Organisation Internationale de la Francophonie, OIF) on vuodesta 2003 alkaen tehnyt jatkuvasti työtä demokratian, oikeusvaltion ja rauhan lujittamiseksi Keski-Afrikan tasavallassa ja että se jatkaa edelleen työtään nykyisessä kriisinjälkeisessä jälleenrakennuksessa; ottaa huomioon, että OIF:n työ on ratkaisevan tärkeää pyrittäessä vahvistamaan Keski-Afrikan tasavallan instituutioiden valmiuksia, tarjoamaan teknistä tukea erityisrikostuomioistuimen perustamiseksi, tukemaan kansallisen ihmisoikeuskomission perustamista, tukemaan vaalien hallinnollisten ja oikeudellisten puitteiden lujittamista, tarjoamaan teknistä tukea DDR-toimintaa (aseistariisunta, demobilisaatio ja yhteiskuntaan sopeuttaminen) sekä turvallisuusalan uudistamista koskevien ohjelmien täytäntöönpanemiseksi sekä tarjoamaan teknistä tukea erityisrikostuomioistuimelle antamalla käyttöön ranskankielisiä tuomareita;

1.  panee tyytyväisenä merkille presidentti Touadéran ja hänen hallituksensa ponnistelut rauhan ja sovinnon edistämiseksi Keski-Afrikan tasavallassa, kun muistetaan, että maa on ollut vuosikymmeniä alikehittynyt ja hauras ja useita vuosia aseellisten selkkausten kourissa; kehottaa Keski-Afrikan tasavallan hallitusta tehostamaan näitä ponnisteluja ja erityisesti tehostamaan aseellisten ryhmien kanssa käytävää vuoropuhelua, turvallisuusalan uudistamista ja DDR-toimintaa sekä palauttamaan oikeus- ja rikosalan rakenteet, jotta voidaan torjua rankaisematta jäämistä;

2.  tuomitsee ankarasti toimeentulon ja omaisuuden tuhoamisen sekä ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset, joihin kuuluvat mielivaltaiset surmat, seksuaalinen väkivalta, epäinhimillinen kohtelu ja kaikenlaiset hyökkäykset sekä väkivaltaisuudet ja provokaatiot siviiliväestöä ja rauhanturvaajia vastaan; muistuttaa, että tällaiset kohdennetut hyökkäykset voidaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan lukea sotarikoksiksi; ilmaisee vilpittömän osanottonsa Marokon ja Bangladeshin hallituksille, uhrien perheille ja MINUSCAlle; korostaa, että rauhanturvaajiin kohdistettuja hyökkäyksiä ei voida hyväksyä ja että ne ovat vastoin kaikkia kansainvälisiä normeja;

3.  katsoo, että 14. helmikuuta 2016 Keski-Afrikan tasavallassa rauhanomaisesti järjestetyt yhdistetyt vaalit, joihin väestö osallistui huomattavan aktiivisesti, merkitsivät todellista onnistumista poliittisen siirtymäprosessin kannalta; kiittää viranomaisia niiden toiminnasta, joka lisäsi vaalien uskottavuutta ja avoimuutta; pitää myönteisenä MINUSCAn toimintaa ja Sangaris-operaation avulla annettua tukea, sillä se auttoi merkittävästi rauhanomaisen vaaliprosessin varmistamisessa;

4.  ilmaisee voimakkaan tukensa YK:n pääsihteerin valtuuksille panna täytäntöön YK:n avoimuuspolitiikka (nollatoleranssi) lasten seksuaalista riistoa ja hyväksikäyttöä koskevien syytösten suhteen ja pitää myönteisinä hänen tähän mennessä Keski-Afrikan tasavallassa käynnistämiään aloitteita; kehottaa YK:n jäsenvaltioita varmistamaan, että MINUSCAn käyttäytymis- ja kurinpito- sekä sisäisen valvonnan ryhmät saavat tarvittavat resurssit voidakseen vastata tehokkaasti lasten seksuaalista riistoa ja hyväksikäyttöä koskeviin tapauksiin ja muihin rikoksiin;

5.  korostaa, että turvallisuudella on äärimmäisen tärkeä merkitys; painottaa tässä yhteydessä, että tarvitaan uudistuksia, joilla Keski-Afrikan tasavallan asevoimat muutetaan ammattimaiseksi, demokraattisesti johdetuksi ja etnisesti edustavaksi armeijaksi; panee tyytyväisenä merkille 19. huhtikuuta 2016 tehdyn Eurooppa-neuvoston päätöksen Keski-Afrikan tasavallassa toteutettavasta sotilaskoulutusoperaatiosta (EUTM RCA), jolla tuetaan maan puolustusalan uudistusta; odottaa, että se auttaa uudistamaan Keski-Afrikan asevoimia sekä parantamaan niiden tehokkuutta ja osallistavuutta Keski-Afrikan tasavallan puolustusministeriölle ja sotilashenkilöstölle annettavien strategisten neuvojen ja koulutuksen avulla;

6.  kehottaa Keski-Afrikan hallitusta käynnistämään nopeasti puolueettoman tutkinnan kaikista väitetyistä ihmisoikeusloukkauksista ja humanitaarisen oikeuden loukkauksista, asettamaan syylliset asianmukaisesti syytteeseen – rikolliset ja murhaajat on tuotava oikeuden eteen mihin tahansa ryhmään he kuuluvatkin – ja tarjoamaan loukkausten uhreille asianmukaiset oikeussuojakeinot; ilmaisee tukevansa vakaasti erityisrikostuomioistuimen perustamista (arvioidaan saatavan päätökseen vuoden 2017 puoliväliin mennessä) ja toteaa, että sitä on rahoitettava kestävästi, jotta varmistetaan vastuuvelvollisuus ja saadaan nykyinen laaja rankaisemattomuus loppumaan; pitää myönteisenä, että YK käynnisti joulukuussa 2016 kahdeksan kansainvälisen tuomarin palvelukseenottoprosessin;

7.  pitää valitettavana, että Keski-Afrikan tasavallan oikeusjärjestelmä, joka oli heikko jo ennen sisällissodan syttymistä, on heikentynyt pahoin jatkuvien taistelujen vuoksi, sillä ne ovat johtaneet siihen, että tuomioistuintietoja on monesti tuhottu ja oikeushenkilöstöä on pakotettu maanpakoon; kehottaa Keski-Afrikan tasavallan hallitusta panostamaan kansainvälisen yhteisön tuella merkittävästi oikeusjärjestelmäänsä, mukaan lukien sen tuomioistuinten, poliisivoimien ja vankiloiden uudistamiseen; muistuttaa samanaikaisesti, että vain hyvän demokraattisen ja talouden hallinnon periaatteiden noudattaminen ja Banguin foorumin hengessä käytävään rakentavaan vuoropuheluun perustuvan lähestymistavan omaksuminen takaavat onnistuneen lopputuloksen;

8.  korostaa erityisesti kumppaneiden, etenkin Keski-Afrikan tasavallan viranomaisten, Euroopan unionin, Maailmanpankin ja YK:n, kanssa toteutettavan tiiviin koordinoinnin merkitystä, jotta voidaan varmistaa toimiva yhteistyö ja käynnissä olevien toimien täydentävyys Keski-Afrikan tasavallan vakauden palauttamiseksi; vaatii toteuttamaan välittömiä toimia sotarikosten ja muiden rikosten rankaisematta jättämisen torjumiseksi ja oikeusjärjestelmän uudelleenrakentamisen auttamiseksi, koska puutteellinen oikeussuoja on osaltaan lisännyt väkivaltaisi yhteenottoja viime kuukausina;

9.  pitää valitettavana, että puutteellisen rahoituksen vuoksi YK:n Maailman ruokaohjelma saattaa pian joutua keskeyttämään apunsa niille 150 000 ihmiselle kriisin runtelemassa Keski-Afrikan tasavallassa, jotka on pakotettu väkivaltaisesti siirtymään kotiseuduiltaan; panee merkille, että Maailman ruokaohjelman avulla jaettu ruoka on elinehto näille siirtymään joutuneille ihmisille, jotka ovat menettäneet kaiken, ja että avun keskeyttämisellä olisi dramaattinen vaikutus heidän elämäänsä; kehottaa tässä yhteydessä avunantajia noudattamaan Maailman ruokaohjelmalle antamiaan sitoumuksia ja ehkäisemään sen, että humanitaarisen avun toimittaminen vaikeutuisi entisestään;

10.  pitää myönteisenä, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat lisänneet humanitaarista toimintaansa Keski-Afrikan tasavallassa tarpeiden lisääntymisen myötä; kehottaa kaikkia kansainvälisiä avunantajia tukemaan EU:n humanitaarista rahoitusta, mukaan lukien Maailman ruokaohjelma, ja auttamaan Keski-Afrikan tasavallan kriisin koettelemia ihmisiä, sekä maassa asuvia että naapurimaissa pakolaisina olevia;

11.  kehottaa Keski-Afrikan tasavaltaa kehittämään kansallisia politiikkoja ja lainsäädäntöpuitteita, joilla suojellaan asianmukaisesti siirtymään joutuneiden ihmisten ihmisoikeuksia, mukaan lukien liikkumisvapautta; kehottaa sitä lisäksi luomaan kestäviä ratkaisuja siirtymään joutuneille ihmisille ja pakolaisille, mukaan lukien vapaaehtoinen, kestävä, turvallinen ja ihmisarvoinen paluu heidän koteihinsa sekä paikallinen kotoutus tai uudelleensijoittaminen;

12.  uskoo, että vuoropuhelu on ainoa tapa varmistaa kestävä rauha Keski-Afrikan tasavallan konfliktialueilla, ja kehottaa hallitusta vastaamaan konkreettisesti kansainvälisen yhteisön huolenaiheisiin ratkaistessaan kriisejä eli omaksumaan ennakoivan lähestymistavan turvallisten olojen tarjoamiseksi paikalliselle väestölle;

13.  kehottaa Keski-Afrikan tasavallan hallitusta kansainvälisten kumppaniensa tuella panemaan kiireellisesti täytäntöön kansallisen palautumis- ja rauhanrakentamissuunnitelman, erityisesti vahvistamalla kansallisten turvallisuusjoukkojen valmiuksia, riisumalla aseelliset ryhmät aseista, demobilisoimalla ne ja sopeuttamalla ne yhteiskuntaan sekä torjumalla rankaisemattomuutta;

14.  kehottaa Keski-Afrikan tasavallan viranomaisia kehittämään kansallisella vastuulla olevan strategian, jolla puututaan luonnonvarojen laitonta hyväksikäyttöä ja kauppaa harjoittavien verkostojen toimintaan;

15.  ehdottaa, että YK perustaa MINUSCA-operaation yhteyteen solun, joka torjuu timanttien, puutavaran, kullan ja norsunluun laitonta kauppaa ja sotilaiden harjoittamaa salametsästystä;

16.  kehottaa kansainvälisiä timanttiyhtiöitä lopettamaan laittomasti louhittujen ja kaupattujen timanttien ostamisen Keski-Afrikan tasavallasta, sillä se lietsoo konfliktia ja ihmisoikeusloukkauksia;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Keski-Afrikan tasavallan hallitukselle ja viranomaisille, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n pääsihteerille, Afrikan unionin toimielimille, Keski-Afrikan talousyhteisölle, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle sekä EU:n jäsenvaltioille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0249.


Burundin tilanne
PDF 174kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. tammikuuta 2017 Burundin tilanteesta (2017/2508(RSP))
P8_TA(2017)0004RC-B8-0075/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Burundin tilanteesta ja erityisesti viimeisimmät 9. heinäkuuta 2015(1) ja 17. joulukuuta 2015(2) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon tarkistetun Cotonoun sopimuksen ja erityisesti sen 96 artiklan,

–  ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen 96 artiklan nojalla Burundin tasavallan kanssa käydyn neuvottelumenettelyn päättämisestä 14. maaliskuuta 2016 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2016/394(3),

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman AKT-maiden ja EU:n suhteiden tulevaisuudesta vuoden 2020 jälkeen(4),

–  ottaa huomioon 9. joulukuuta 2015 annetun AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselman Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon 28. elokuuta 2000 tehdyn rauhaa ja sovinnontekoa Burundissa koskevan Arushan sopimuksen,

–  ottaa huomioon Burundin perustuslain ja erityisesti sen 96 pykälän,

–  ottaa huomioon Afrikan peruskirjan demokratiasta, vaaleista ja hyvästä hallinnosta,

–  ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Euroopan unionin puolesta 21. lokakuuta 2016 antaman julkilausuman Etelä-Afrikasta ja Burundista sekä kansainvälisestä rikostuomioistuimesta,

–  ottaa huomioon Burundin tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä 1. lokakuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1755(5) ja toimenpiteiden uusimisen 29. syyskuuta 2016,

–  ottaa huomioon 4. marraskuuta 2016 annetun Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan päätöslauselman ihmisoikeustilanteesta Burundin tasavallassa,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman S-24/1 johdosta perustetun Burundia käsittelevän YK:n riippumattoman tutkintalautakunnan (UNIIB) 20. syyskuuta 2016 antaman raportin,

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2016 annetun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun raportin ihmisoikeustilanteesta Burundissa,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 30. syyskuuta 2016 antaman päätöslauselman Burundin ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan valtuuskunnan 17. toukokuuta 2016 antaman raportin tiedonhankintamatkasta Burundiin 7.–13. joulukuuta 2015,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) tiedottajan 6. tammikuuta 2017 antaman julkilausuman Ligue Iteka -ihmisoikeusjärjestön kieltämisestä Burundissa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että vakava poliittinen, sosiaalinen ja taloudellinen kriisi on koetellut Burundia siitä lähtien kun presidentti Pierre Nkurunziza päätti Arushan sopimuksen ja maan perustuslain vastaisesti pyrkiä kolmannelle presidentin toimikaudelle huhtikuussa 2015; ottaa huomioon, että presidentti Nkurunziza antoi hiljattain lausuntoja, joissa hän ei sulkenut pois mahdollisuutta tarkistaa maan perustuslakia, jotta hän voisi pyrkiä neljännelle kaudelle vuodesta 2020 alkaen;

B.  ottaa huomioon, että Burundi ilmoitti Kansainväliselle rikostuomioistuimelle vetäytyvänsä Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännöstä ja Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta 19. lokakuuta 2016 sen jälkeen, kun Kansainvälinen rikostuomioistuin oli päättänyt aloittaa alustavan tutkinnan maan väkivaltaisuuksista ja ihmisoikeusrikkomuksista;

C.  ottaa huomioon, että Ligue Iteka julkaisi kaksi vuotta kestäneen tutkimuksen jälkeen 15. marraskuuta 2016 yhdessä Kansainvälisen ihmisoikeusliiton (FIDH) kanssa laaditun raportin ”Repression and genocidal dynamics in Burundi”, jossa esitettiin päivitetty selonteko hallituksen harjoittamasta sorrosta ja laajoista ihmisoikeusloukkauksista; ottaa huomioon, että muutamaa viikkoa myöhemmin Ligue Iteka julkaisi myös useita tutkintaraportteja Burundin hallituksen joukkojen tekemistä kaikkein vakavimmista rikoksista: murhista, sieppauksista, tahdonvastaisista katoamisista, kidutuksesta, raiskauksista ja laajamittaisista pidätyksistä; toteaa, että näitä rikoksia on jatkettu rangaistuksitta; toteaa, että lokakuuhun 2016 mennessä oli jo kielletty viisi muuta oikeuksia ajavaa järjestöä: Forum pour le renforcement de la société civile (FORSC), Forum pour la conscience et le développement (FOCODE), Action chrétienne pour l’abolition de la torture (ACAT), Association burundaise pour la protection des droits humains et des personnes détenues (APRODH) ja Réseau des citoyens probes (RCP);

D.  toteaa, että Kansainvälinen ihmisoikeusliitto raportoi marraskuussa 2016 yli 1 000 kuolemantapauksesta, 8 000 poliittisista syistä pidätetystä henkilöstä, 300–800 kadonneesta henkilöstä, sadoista kidutustapauksista, sadoista seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneista naisista, tuhansista mielivaltaisista pidätyksistä, yli 310 000:sta naapurimaihin paenneesta ihmisestä ja 61 000:sta maan sisällä siirtymään joutuneesta ihmisestä; katsoo, että Burundin turvallisuustilanne vaarantaa koko alueen vakauden;

E.  toteaa, että hallitus on kiristänyt otettaan riippumattomista tiedotusvälineistä ja sanomalehdistä ja että toimittajia on kadonnut tahdonvastaisesti ja he ovat joutuneet fyysisen uhkailun ja hyökkäyksien tai oikeudellisen ajojahdin kohteiksi; ottaa huomioon, että kaikki riippumattomat radiokanavat on suljettu; ottaa huomioon, että Toimittajat ilman rajoja -järjestö asetti Burundin sijalle 156 kaikkiaan 180 maan joukossa vuoden 2016 maailman lehdistönvapauden indeksissään (World Press Freedom Index);

F.  ottaa huomioon, että EU päätti maaliskuussa 2016 Cotonoun sopimuksen 96 artiklan nojalla käydyt neuvottelut ja keskeytti Burundin hallinnolle myöntämänsä suoran rahoitustuen todeten, että ihmisoikeuksia, demokratian periaatteita ja oikeusvaltioperiaatetta koskevia hallituksen sitoumusehdotuksia ei pidetty riittävinä;

G.  katsoo, että Burundin oikeusjärjestelmä on erittäin korruptoitunut ja huolimatta siitä, että kriisin alusta lähtien on tapettu ja kidutettu satoja ihmisiä, joista monet ovat joutuneet poliisin ja tiedustelupalvelujen uhreiksi, vain hyvin harvat tapaukset on saatettu oikeuden eteen;

H.  ottaa huomioon, että hallituksen pelätään tekevän kriisistä etnisen ja valtion virkamiehet käyttävät yhä enemmän vastakkainasettelua luovaa retoriikkaa, kuten myös YK:n virkamiehet ovat todenneet;

I.  ottaa huomioon, että tietojen mukaan hallitsevan puolueen Imbonerakure-nuorisojärjestö pidättää ja pahoinpitelee ihmisiä sekä varastaa heidän omaisuuttaan ja käyttää myös raiskausta aseena; ottaa huomioon, että se kohdistaa hyökkäyksensä opposition jäseniin, erityisesti National Liberation Forces (FNL) -puolueen jäseniin; ottaa huomioon, että viime kuukausien aikana on surmattu, pidätetty, pahoinpidelty ja kidutettu joukoittain opposition jäseniä ja vastustajina pidettyjä henkilöitä;

J.  ottaa huomioon, että 29. syyskuuta 2016 neuvosto jatkoi EU:n rajoittavia toimenpiteitä Burundia vastaan 31. lokakuuta 2017 saakka; ottaa huomioon, että toimenpiteisiin kuuluvat sellaisille henkilöille asetetut matkustusrajoitukset ja heidän varojensa jäädyttäminen, joiden on katsottu heikentäneen demokratiaa tai vaikeuttaneen poliittisen ratkaisun löytämistä Burundin kriisiin;

K.  toteaa, että sovittelutoimia jatketaan Afrikan unionin, Itä-Afrikan yhteisön, EU:n ja YK:n täydellä tuella, jotta voitaisiin edistää maan sisäistä vuoropuhelua ja löytää siten yhteisymmärrykseen perustuva ja rauhanomainen ratkaisu maata koettelevaan kriisiin;

1.  ilmaisee syvän huolensa Burundin poliittisen ja turvallisuustilanteen heikkenemisestä; tuomitsee Burundissa vuodesta 2015 lähtien tapahtuneet väkivaltaisuudet, jotka ovat johtaneet kuolemiin, kidutukseen, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, mukaan lukien kollektiivinen raiskaus, häirintään ja tuhansien ihmisten vangitsemiseen, satojen tuhansien burundilaisten pakkosiirtoihin, mielivaltaisiin pidätyksiin ja laittomiin vangitsemisiin, lehdistön- ja ilmaisunvapauden loukkauksiin sekä laajalle levinneeseen rankaisemattomuuteen tällaisista teoista; kehottaa suorittamaan perusteellisen ja riippumattoman tutkinnan tapoista ja rikkomuksista ja saattamaan näihin tekoihin syyllistyneet oikeuden eteen;

2.  muistuttaa Burundin viranomaisia niiden velvollisuuksista turvata perusoikeudet ja suojella ja edistää niitä, mukaan lukien kansalaistensa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia, kuten sanan- ja kokoontumisvapautta, sellaisina kuin niistä on määrätty Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjassa ja muissa kansainvälisissä ja alueellisissa ihmisoikeusvälineissä; muistuttaa Burundin hallitusta sen kansainvälisistä velvollisuuksista, jotka perustuvat kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen, erityisesti perusvapauksien ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen ja oikeusasioiden käsittelyn osalta, mihin kuuluu erityisesti oikeus oikeudenmukaiseen ja puolueettomaan oikeudenkäyntiin;

3.  on erittäin huolissaan siitä, että kansalliskokous hyväksyi Burundissa 23. ja 28. joulukuuta 2016 kaksi lakiehdotusta, joilla vahvistetaan kansallisten ja kansainvälisten valtioista riippumattomien järjestöjen toimien tiukempi valvonta; korostaa, että näiden lakien vuoksi Ligue Itekaa kiellettiin 3. tammikuuta 2017 toimimasta maassa; kehottaa Burundin viranomaisia harkitsemaan tätä päätöstä uudelleen; korostaa kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeusaktivistien tärkeää roolia demokraattisessa yhteiskunnassa; kehottaa paikallisviranomaisia antamaan niiden toimia vapaasti ja turvallisesti;

4.  vaatii vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki mielipidevangit; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan maassa vaarassa olevien ihmisoikeuksien puolustajien ja järjestöjen tukemiseksi ja suojelemiseksi;

5.  kehottaa Burundin viranomaisia sallimaan viipymättä tiedotusvälineiden toiminnan ja sallimaan maanpaossa olevien oppositiojohtajien paluun maahan;

6.  kehottaa Burundin hallitusta ryhtymään uudelleen yhteistyöhön YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ja YK:n ihmisoikeusneuvoston kanssa ja sallimaan YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston henkilöstön pääsyn pidätyskeskuksiin; kehottaa Burundin hallitusta kunnioittamaan kaikkien ihmisoikeuksia ja perusvapauksia ja takaamaan ne kansainvälisten velvoitteidensa mukaisesti;

7.  tukee vakaasti demokratian periaatteita ja arvoja, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta AKT–EU-kumppanuussopimuksen olennaisina osina sekä Arushan sopimuksessa vahvistettuja periaatteita; kehottaa kaikkia osapuolia luomaan tarvittavat edellytykset luottamuksen palauttamiselle ja kansallisen yhtenäisyyden vaalimiselle sellaisen osallistavan ja avoimen kansallisen vuoropuhelun kautta, jossa ovat mukana hallitus, oppositiopuolueet ja kansalaisyhteiskunnan edustajat Arushan sopimuksen ja Burundin perustuslain mukaisesti;

8.  toteaa syvästi huolissaan, että Burundi on ilmoittanut virallisesti vetäytyvänsä Rooman perussäännöstä; palauttaa mieliin, että Kansainvälinen rikostuomioistuin on keskeinen elin, jonka ansiosta kansalaiset pystyvät saamaan oikeutta joutuessaan kaikkein vakavimpien rikosten uhreiksi tapauksissa, joissa tämä ei ole mahdollista kansallisella tasolla;

9.  kehottaa YK:n turvallisuusneuvostoa ja Kansainvälistä rikostuomioistuinta aloittamaan nopeasti perusteellisen tutkinnan äskettäisen kriisin aikana tapahtuneista väitetyistä ihmisoikeusrikkomuksista Burundissa, mukaan lukien joukkotuhonnan vaarasta sen lainkäyttöalueella;

10.  tuomitsee kansallisten vapaaehtoisjoukkojen perustamista koskevan uuden lain hyväksymisen, sillä se laillistaisi väkivaltaisten puolisotilaallisten Imbonerakure-nuorisojoukkojen toiminnan, vaikka kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ja YK syyttävät laajalti niiden syyllistyneen vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin ja toimintaan rankaisemattomuuden ilmapiirissä; vaatii puolisotilaallisten joukkojen välitöntä aseistariisumista;

11.  tukee Cotonoun sopimuksen 96 artiklan nojalla aloitettujen neuvottelujen epäonnistumisen jälkeen tehtyä neuvoston päätöstä, joka koskee Burundin hallinnolle myönnetyn suoran rahoitustuen, myös budjettituen, keskeyttämistä samalla kun säilytetään täysimääräisesti taloudellinen tuki väestölle ja humanitaariselle avulle suorien kanavien kautta;

12.  pitää myönteisinä EU:n 1. lokakuuta 2015 hyväksymiä kohdennettuja pakotteita, jotka ovat yhdenmukaisia Afrikan unionin tekemän päätöksen kanssa, jolla asetetaan kohdennettuja pakotteita, myös matkustusrajoituksia ja varojen jäädyttämistä, burundilaisille, jotka ovat syyllistyneet ihmisoikeusloukkauksiin, sekä niille, jotka vaikeuttavat pyrkimyksiä löytää poliittinen ratkaisu kriisiin; kehottaa EU:ta laajentamaan tällaiset pakotteet kaikkiin henkilöihin, joiden toiminta uhkaa alueen rauhaa ja vakautta, lietsoo vihanpitoa ja rikkoo Arushan sopimusta;

13.  on huolissaan siitä, että poliittiset kriisit voisivat johtaa etniseen konfliktiin; tuomitsee ihmisten luetteloinnin Burundin hallinnossa ja armeijassa etnisen ryhmän mukaan; kehottaa kaikkia osapuolia noudattamaan Arushan sopimusta;

14.  suhtautuu myönteisesti Burundin ihmisoikeuksia tarkastelevaan YK:n tutkintakomissioon, joka perustettiin marraskuussa 2016 tutkimaan ihmisoikeusloukkauksia ja rikkomuksia Burundissa huhtikuusta 2015 lähtien; kehottaa Burundin viranomaisia tekemään täysipainoista yhteistyötä tutkintakomission jäsenten kanssa;

15.  tukee YK:n turvallisuusneuvoston heinäkuussa 2016 antamaa päätöslauselmaa, jolla sallitaan sijoittaa Burundiin YK:n poliisivoimia, joiden tarkoituksena on vähentää väkivaltaa ja ihmisoikeusrikkomuksia maassa; kehottaa Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvostoa lähettämään pikaisesti Bujumburaan valtuuskunnan tapaamaan presidentti Nkurunzizaa ja painostamaan häntä lopettamaan turvallisuusjoukkojen väärinkäytökset;

16.  kehottaa Afrikan unionia, YK:ta ja EU:ta pohtimaan vakavasti alueellista ulottuvuutta ja estämään alueen epävakauden pahenemisen; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa osallistumaan Burundin viranomaisten ja kaikkien muiden asianomaisten sidosryhmien kanssa Itä-Afrikan yhteisön sovittelutoimiin sekä tukemaan ja uusimaan niitä ja lisäämään niiden uskottavuutta, jotta löydetään kriisiin kestävä ratkaisu, jossa kunnioitetaan perustuslakia, Arushan sopimusta ja kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä käymällä avointa ja osallistavaa vuoropuhelua;

17.  on syvästi huolestunut kasvavasta pakolaisvirrasta naapurimaihin ja hälyttävästä humanitaarisesta tilanteesta Burundissa; ilmaisee jälleen kerran tukensa ja solidaarisuutensa kaikille paikalla toimiville humanitaarisen avun järjestöille sekä pakolaisia vastaanottaville naapurimaille; kehottaa lisäksi EU:ta lisäämään tukeaan alueella;

18.  on erittäin huolissaan presidentti Nkurunzizan 30. joulukuuta 2016 antamasta ilmoituksesta, jonka mukaan hän voisi pyrkiä neljännelle virkakaudelle vuonna 2020;

19.  on erityisen huolestunut HLBTI-henkilöiden syrjinnän ja kriminalisoinnin järkyttävästä yleisyydestä Burundissa; vaatii näin ollen Burundin kansalliskokousta ja hallitusta kumoamaan ne rikoslain pykälät, jotka syrjivät HLBTI-henkilöitä;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Burundin hallitukselle ja parlamentille, AKT–EU-neuvostolle, komissiolle, neuvostolle, Itä-Afrikan yhteisölle ja sen jäsenvaltioiden hallituksille, komission varapuheenjohtajalle / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Afrikan unionin toimielimille ja YK:n pääsihteerille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0275.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0474.
(3)EUVL L 73, 18.3.2016, s. 90.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0371.
(5)EUVL L 257, 2.10.2015, s. 1.


EU:n ja Kosovon välinen vakautus- ja assosiaatiosopimus: soveltamismenettelyt ***I
PDF 233kWORD 41k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 19. tammikuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tietyistä Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Kosovon(1) välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen soveltamismenettelyistä (COM(2016)0460 – C8-0327/2016 – 2016/0218(COD))
P8_TA(2017)0005A8-0361/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0460),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0327/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 12. joulukuuta 2016 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A8-0361/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 19. tammikuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi tietyistä Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Kosovon(2) välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen soveltamismenettelyistä

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/355.)

(1)*Tämä nimitys ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244(1999) ja Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen.
(2)*Tämä nimitys ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244(1999) ja Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen.


Muiden kuin unionin erityisten tuontimenettelyjen soveltamisalaan kuuluvien tiettyjen kolmansien maiden tekstiilituotteiden tuonti ***I
PDF 228kWORD 52k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 19. tammikuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi muiden kuin kahdenvälisten sopimusten, pöytäkirjojen tai muiden järjestelyjen taikka muiden unionin erityisten tuontimenettelyjen soveltamisalaan kuuluvien tiettyjen kolmansien maiden tekstiilituotteiden tuontiin sovellettavasta yhteisestä menettelystä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/936 muuttamisesta (COM(2016)0044 – C8-0022/2016 – 2016/0029(COD))
P8_TA(2017)0006A8-0311/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0044),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0022/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 8. joulukuuta 2016 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A8-0311/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 19. tammikuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi muiden kuin kahdenvälisten sopimusten, pöytäkirjojen tai muiden järjestelyjen taikka muiden unionin erityisten tuontimenettelyjen soveltamisalaan kuuluvien tiettyjen kolmansien maiden tekstiilituotteiden tuontiin sovellettavasta yhteisestä menettelystä annetun asetuksen (EU) 2015/936 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/354.)


Kansainvälisen tiede- ja teknologiakeskuksen toiminnan jatkamista koskevan sopimuksen tekeminen ***
PDF 225kWORD 37k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 19. tammikuuta 2017 esityksestä neuvoston päätökseksi kansainvälisen tiede- ja teknologiakeskuksen toiminnan jatkamista koskevan sopimuksen tekemisestä (08558/2016 – C8-0214/2016 – 2016/0120(NLE))
P8_TA(2017)0007A8-0363/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (08558/2016),

–  ottaa huomioon luonnoksen kansainvälisen tiede- ja teknologiakeskuksen toiminnan jatkamista koskevaksi sopimukseksi (12681/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 31 artiklan 1 kohdan ja 37 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 180 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0214/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen (A8-0363/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja sopimuksen osapuolina olevien valtioiden hallituksille ja parlamenteille.


Delegoidun säädöksen vastustaminen: suuririskisten kolmansien maiden, joilla on strategisia puutteita, yksilöiminen
PDF 240kWORD 40k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. tammikuuta 2017 komission 24. marraskuuta 2016 antamasta delegoidusta asetuksesta direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä yksilöimällä suuririskiset kolmannet maat, joilla on strategisia puutteita, annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2016/1675 muuttamisesta (C(2016)07495 – 2016/3007(DEA))
P8_TA(2017)0008B8-0001/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission delegoidun asetuksen (C(2016)07495),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan,

–  ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja neuvoston ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849(1) ja erityisesti sen 9 artiklan 2 kohdan ja 64 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon 14. heinäkuuta 2016 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2016/1675(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä yksilöimällä suuririskiset kolmannet maat, joilla on strategisia puutteita, ja erityisesti sen liitteen,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan 19. syyskuuta 2016 päivätyn yhteisen kirjeen, joka koskee komission delegoitua asetusta (EU) 2016/1675, ja komission jäsenen Jourován 26. lokakuuta 2016 antaman asiaa koskevan vastauksen,

–  ottaa huomioon parlamentin kahden erityisvaliokunnan, veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevän valiokunnan sekä rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevän tutkintavaliokunnan tekemän työn ja tähänastiset päätelmät,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission ehdotuksesta COM(2016)0450 ja erityisesti sen 3.8 kohdan, joka koskee suurriskisten kolmansien maiden luetteloa,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 3 kohdan,

A.  toteaa, että delegoidun asetuksen, sen liitteen ja delegoidun asetuksen muuttamisesta annetun delegoidun asetuksen tarkoituksena on yksilöidä suurriskiset kolmannet maat, joilla on strategisia puutteita siinä, miten torjutaan rahanpesua ja terrorismin rahoitusta, jotka uhkaavat EU:n rahoitusjärjestelmää ja joiden vuoksi direktiivin (EU) 2015/849 (neljäs rahanpesun vastainen direktiivi) nojalla EU:n velvoittamien yhteisöjen on tehostettava asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä;

B.  toteaa, että viimeisin komission delegoitu asetus (EU) 2016/1675 direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä yksilöimällä suuririskiset kolmannet maat, joilla on strategisia puutteita, on ollut voimassa 23. syyskuuta 2016 alkaen;

C.  toteaa, että komission delegoitu asetus (EU) 2016/1675 on edelleen voimassa, vaikka asetus delegoidun asetuksen muuttamisesta hylätään;

D.  toteaa, että maiden luettelo vastaa myös komission 24. marraskuuta 2016 hyväksymässä muutetussa delegoidussa asetuksessa tehdyn muutoksen jälkeen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän (FATF) 28. kokouksessaan 19.–21. lokakuuta 2016 yksilöimien maiden luetteloa;

E.  toteaa, että kuten neljännen rahanpesun vastaisen direktiivin johdanto-osan 28 kappaleessa todetaan ja komission delegoidun asetuksen (EU) 2016/1675 perusteluissa (C(2016)4180) toistetaan, komission arviointi on riippumaton prosessi; toteaa, että komissio on näin ollen vapaa ylittämään FATF:n normit joko säilyttämällä kolmannen maan luettelossaan, vaikka FATF olisi poistanut sen, tai ottamalla mukaan muita kolmansia maita edellyttäen, että tämä on neljännen rahanpesun vastaisen direktiivin 9 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen erityisten perusteiden mukaista;

F.  toteaa, että komission arviointi on riippumaton prosessi, joka on toteutettava kattavasti ja puolueettomasti siten, että kaikkia kolmansia maita arvioidaan direktiivin (EU) 2015/849 9 artiklassa määriteltyjen samojen kriteerien perusteella;

G.  katsoo, että komission arvioinnin on oltava täysin riippumaton ja epäpoliittinen prosessi;

H.  ottaa huomioon, että komissio toteaa 26. lokakuuta 2016 päivätyssä kirjeessään, että sen on yksilöitävä suurriskiset maat yksinomaan neljännen rahanpesun vastaisen direktiivin 9 artiklan 2 kohdassa lueteltujen, ainoastaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvien puutteiden perusteella;

I.  toteaa, että parlamentin kahden erityisvaliokunnan, veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevän valiokunnan sekä rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevän tutkintavaliokunnan keräämä aineisto osoittaa, että 9 artiklan 2 kohdan useiden näkökohtien osalta voi todella löytyä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyviä puutteita joissakin maissa, joita ei ole sisällytetty suurriskisten kolmansien maiden luetteloon;

J.  toteaa lisäksi, että parlamentti katsoo, että neljännen rahanpesun vastaisen direktiivin 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu luettelo perusteista ei ole (”erityisen”) tyhjentävä ja että verorikosten kaltaiset rahanpesun esirikokset ovat näiden perusteiden mukaisia ja ne olisi otettava asianmukaisesti huomioon komission riippumattomassa prosessissa;

K.  toteaa, että parlamentti yhtyy komission 26. lokakuuta 2016 päivätyssä kirjeessään esittämään käsitykseen, että veronkierto ja rahanpesu eivät tosiaankaan osu aina yhteen, mutta on täysin eri mieltä siitä, että on mahdollista tehdä ehdoton ero yhteistyöhaluttomien verotusalueiden sekä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvien puutteiden välillä erityisesti silloin, kun on kyse epäilyttävistä liiketoimista ilmoittamiseen liittyvistä vaatimuksista;

L.  toteaa, että parlamentti odottaa, että komissio tekee oman arviointinsa ja välttää turvautumista yksinomaan ulkoisiin tietolähteisiin;

1.  vastustaa komission delegoitua asetusta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja ilmoittamaan sille, että delegoitu asetus ei voi tulla voimaan;

3.  pyytää komissiota esittämään uuden delegoidun säädöksen, jossa otetaan huomioon edellä esitetyt huolenaiheet;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73.
(2)EUVL L 254, 20.9.2016, s. 1.


Logistiikka EU:ssa ja eri liikennemuotojen yhdistäminen uusissa Euroopan laajuisten liikenneverkkojen käytävissä
PDF 202kWORD 53k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. tammikuuta 2017 logistiikasta EU:ssa ja eri liikennemuotojen yhdistämisestä uusissa Euroopan laajuisten liikenneverkkojen käytävissä (2015/2348(INI))
P8_TA(2017)0009A8-0384/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Liikennepolitiikan vuoden 2011 valkoisen kirjan täytäntöönpano: tilannekatsaus ja eteneminen kohti kestävää liikkuvuutta”(1),

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman kestävästä kaupunkiliikenteestä(2),

–  ottaa huomioon 4. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan tavaraliikenteestä(3),

–  ottaa huomioon 5. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan tavaraliikenteen logistiikasta kestävän liikkuvuuden avaintekijänä(4),

–  ottaa huomioon asetuksen (EU) N:o 1315/2013(5) ja asetuksen (EU) N:o 1316/2013(6),

–  ottaa huomioon asetuksen (EU) N:o 913/2010(7),

–  ottaa huomioon komission valkoisen kirjan ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” (COM(2011)0144),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Vähähiiliseen talouteen siirtymisen nopeuttaminen Euroopassa” (COM(2016)0500),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Vähäpäästöistä liikkuvuutta koskeva eurooppalainen strategia” (COM(2016)0501),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Lisätään Euroopan investointeja kasvuun ja työllisyyteen: Euroopan strategisten investointien rahaston toinen toimintakausi ja uusi Euroopan ulkoinen investointiohjelma” (COM(2016)0581),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2016 annetun komission tiedonannon nesteytettyä maakaasua ja kaasun varastointia koskevasta EU:n strategiasta (COM(2016)0049),

–  ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2016 annetun Rotterdamin ministerikokouksen julistuksen Euroopan laajuisten liikenneverkkojen (TEN-T) täytäntöönpanosta(8),

–  ottaa huomioon Euroopan laajuisten liikenneverkkojen käytävistä vastaavien eurooppalaisten koordinaattoreiden laatimat muistiot Rotterdamissa järjestettyjä vuoden 2016 TEN-T-päiviä(9) varten,

–  ottaa huomioon eurooppalaisten TEN-T-koordinaattoreiden laatimat käytävien työsuunnitelmat,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 08/2016: EU:n rautateiden tavaraliikenne ei ole vielä oikeilla raiteilla(10),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8‑0384/2016),

A.  ottaa huomioon, että toimiva uudenaikainen liikenne- ja logistiikka-ala on välttämätön EU:n sisämarkkinoiden tehokkaalle toiminnalle ja tärkeä kilpailukyvyn varmistamiseksi, uusien liiketoiminta- ja työllisyysmahdollisuuksien luomiseksi, ympäristön suojelemiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi liikenteen hiilidioksidipäästöjä vähentämällä;

B.  toteaa, että liikennepolitiikkaa koskevan komission valkoisen kirjan kolmannen tavoitteen mukaisesti yli 300 kilometrin pituisista tavarakuljetuksista siirretään kestävämpiin liikennemuotoihin, kuten rautatie- tai vesiliikenteeseen, 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja yli 50 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, mikä edellyttää myös asianmukaisen infrastruktuurin kehittämistä; toteaa, että unionin liikennepolitiikka ja Euroopan laajuiset liikenneverkot voivat osaltaan auttaa merkittävästi saavuttamaan unionin ilmastotavoitteet ja Pariisin sopimuksen (COP 21) tavoitteet;

C.  ottaa huomioon, että EU:n eteenpäin suuntautuvalla logistiikkapolitiikalla olisi pyrittävä auttamaan logistiikka-alaa säilyttämään kansainvälinen kilpailukykynsä ja panoksensa EU:n talouskasvussa, kun otetaan huomioon taloudellisten, yhteiskunnallisten ja teknologisten suuntausten kehitys ja maailmanlaajuiset kauppayhteydet;

D.  ottaa huomioon, että TEN-T-politiikan tavoitteena on taata tehokas, älykäs ja kestävä liikenne ja että tulevaisuuden logistiikka ja eri liikennemuotoja yhdistävät kuljetusratkaisut edellyttävät tietyn tyyppistä monialaista yhteistyötä;

E.  katsoo, että etusijalle olisi asetettava satamien, lentoasemien, multimodaalialustojen ja ensisijaisten TEN-T-käytävien sekä muiden osien väliset multimodaaliset kuljetusyhteydet EU:n talouden edistämiseksi ja työpaikkojen luomiseksi;

F.  ottaa huomioon, että TEN-T-ydinverkkokäytävät lisäävät synergioita painottamalla entisestään terminaaleja ja kaupunkisolmukohtia sekä sisällyttämällä älykkäitä ja ympäristöystävällistä polttoainetta käyttäviä liikennejärjestelmiä ja että täydentävä kattavaan verkkoon pääsy on niin ikään elintärkeää;

G.  ottaa huomioon, että liikenteen tuottavuudessa ja tehokkuudessa on edelleen suuria eroja jäsenvaltioiden välillä riippuen niiden taloudellisesta voimasta, teollisuuden asemasta maassa, maantieteellisistä oloista, infrastruktuurin laadusta ja asukastiheydestä;

H.  ottaa huomioon, että kuljetuksessa hyödynnettävät miehittämättömät ilma-alukset (droonit) tarjoavat tavaraliikenteen logistiikkaketjuihin uusia mahdollisuuksia, mutta logistiikkaketjujen potentiaalin saamiseksi paremmin käyttöön tarvitaan yhdenmukaistettu oikeusperusta, jolla ne voidaan saumattomasti ottaa osaksi perinteisiä liikennemuotoja ja siten taata EU:n kilpailukyky myös tulevaisuudessa;

I.  toteaa, että Euroopan liikenneverkkoon määritettyjen ensisijaisten liikennekäytävien nykyisellä toteutustasolla saattaisi olla merkittävä positiivinen vaikutus talouskriisin vakavista vaikutuksista kärsineiden maiden talouteen;

J.  ottaa huomioon rajatylittävissä yhteyksissä erilaisia jännitteitä käyttävässä tavaraliikenteessä havaitut ongelmat;

K.  toteaa, että liikenteen sääntely on tällä hetkellä sidoksissa liikennemuotoon ja kuuluu Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) kaltaisten kansainvälisten elinten päätäntävaltaan;

EU:n logistiikka ja lisätoimenpiteiden tarve TEN-T-ohjelmassa

1.  painottaa henkilöiden, tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden, muun muassa tehokkaan ja kestävän tavaraliikennejärjestelmän, merkitystä EU:n sisämarkkinoiden kehitykselle, vauraudelle sekä taloudelliselle, sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle;

2.  katsoo, että saumattomasta EU:n infrastruktuurijärjestelmästä on hyötyä logistiikka-alalla sekä aluekehityksen ja kasvun kannalta ainoastaan, jos se pannaan täytäntöön unionin lainsäädännön ja jo hyväksytyn TEN-T -politiikan mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan lainsäädännön asianmukaisesti osaksi kansallisia lainsäädäntöjä vaikeuttamatta tavaroiden vapaata liikkuvuutta; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään toimenpiteitään EU:n lainsäädännön täytäntöön panemiseksi ja sen noudattamiseksi sekä pidättäytymään uusien esteiden käyttöön ottamisesta; kehottaa komissiota viemään unionin tuomioistuimeen jäsenvaltiot, jotka viivyttävät tai muuttavat EU:n lainsäädäntöä, ja vauhdittamaan kaikkien muiden asiaankuuluvien toimijoiden toimia tällaisten viivästymisten tai muutosten välttämiseksi;

3.  on huolissaan humanitaarisen ja maahanmuuttoa koskevan kriisin ja Euroopan unionissa vallitsevan terrorismin uhan yhteydessä tapahtuneen sisärajojen sulkemisen kielteisistä vaikutuksista logistiikka-alaan sekä myös aluekehitykseen ja kasvuun; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota välttämään niin pitkälle kuin mahdollista tavaraliikennevirroille koituvat oheisvahingot ehdottaessaan tämän tyyppisiä toimenpiteitä; kehottaa komissiota ryhtymään kurinpitomenettelyyn niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka haittaavat vapaata liikkuvuutta tavaraliikenteen virtojen tarkoituksella estämisellä;

4.  korostaa, että logistiikka on EU:n tehokkaan ja toimivan tavaraliikennetoiminnan varmistamisessa keskeisessä asemassa ja ettei sitä ole riittävästi tunnustettu; painottaa tarvetta laatia tavaraliikenteen logistiikkaa koskeva uudistettu EU:n strategia, jossa

   otetaan huomioon uusi Euroopan laajuisten liikenneverkkojen infrastruktuuripolitiikka,
   pyritään vähentämään edelleen sääntelyllisiä, toiminnallisia ja teknisiä esteitä,
   varmistetaan voimavarojen optimaalinen käyttö,
   pyritään ottamaan käyttöön ja soveltamaan sellaisia uusia teknologioita ja innovatiivisia ratkaisuja, jotka vahvistavat alan suorituskykyä ja nopeuttavat siirtymistä turvalliseen ja vähähiiliseen liikennejärjestelmään,
   pyritään lisäämään yhteenliitettävyyttä ja kehittämään infrastruktuuria alueilla, joissa sitä ei ole,
   edistetään ja tuetaan eurooppalaista rautatieteollisuutta sekä parannetaan eurooppalaista rautateiden uudelleen teollistamisen politiikkaa kaikkia hyödyttävästä näkökulmasta, jotta EU:n logistiikasta tulee kestävämpää ja jotta rautatietuotteiden kilpailuasema maailmanlaajuisilla markkinoilla paranee,
   otetaan lähtökohtaisesti huomioon droonit tulevaisuuden kuljetusmuotona,
   edistetään akateemisen tutkimuksen ja koulutuksen kehittämistä liikenne- ja logistiikka-alalla, ja
   selvitetään riippumattomalla tieteellisellä tutkimuksella sitä, missä laajuudessa ja millaisin kustannuksin tavaraliikennettä voidaan vuoteen 2030 ja vuoteen 2050 mennessä siirtää rautatie- ja sisävesiliikenteeseen ja missä määrin sillä voidaan välttää ympäristörasitusta kuten melua ja ilmansaasteita;

5.  painottaa, että TEN-T-verkon toteuttaminen rajatylittäviä yhteyksiä korostaen ja säädettyjen määräaikojen puitteissa ja sen saattaminen päätökseen vuoteen 2030 mennessä vähentää pullonkauloja, parantaa erilaisten kuljetusmuotojen välistä yhteentoimivuutta ja edistää EU:n multimodaalisen tavaraliikenteen integraatiota; muistuttaa, että kattavan verkon kansallinen suunnittelu ydinverkon kanssa on toteutettava yhteensopivaksi kansallisen, alueellisen ja paikallisen infrastruktuurin kanssa ja saatettava päätökseen vuoteen 2050 mennessä;

6.  suhtautuu myönteisesti kuljetusten solmukohtien ja niiden viimeisten jakeluosuuksien laadun parantamisen, yhteentoimivuuden esteiden tunnistamisen ja poistamisen, tieto- ja viestintätekniikan ratkaisujen edistämisen ja innovoimisen sekä saumattomia tavaraliikenteen logistiikkapalveluja mahdollisesti vaikeuttavien muiden (fyysisten, teknisten tai organisatoristen) puutteiden poistamisen painottamiseen ydinverkkokäytäviä koskevassa lähestymistavassa;

7.  pitää tässä yhteydessä tärkeänä sellaisia kaupunkisolmukohtia, joissa suuri osa kuljetustavoista (kuten satamat, lentoasemat, rahtikeskukset ja logistiikkaterminaalit) kohtaavat ja joissa tehdään siirtokuormauksia ja viimeisiä jakeluosuuksia, sillä ne ovat tärkeitä logistiikkaketjuille ja vaativat enemmän huomiota saumattoman kaupunkilogistiikan saavuttamiseksi; korostaa, että kaupunkien solmukohtiin investoiminen on erityisen tärkeää, samoin kuin teollisuuslaitosten rautatieyhteyksien edistäminen ja meri- ja sisävesisatamien ja sisämaan solmukohtien yhteenliitettävyyden parantaminen; pyytää komissiota asettamaan nämä investoinnit ensisijalle Verkkojen Eurooppa -välineen arvioinnissa vuonna 2017;

8.  toteaa, että rajat ylittävien hankkeiden tiellä voi olla tehokkaan yhdenmukaistamisen puute, jäsenvaltioiden kyvyttömyys niiden toteuttamiseen määräajan puitteissa tai reilun poliittisen yhteistyön puute naapurijäsenvaltioiden välillä. pitää myönteisenä EU:n toimielinten kasvavaa kiinnostusta rajoja ylittävän infrastruktuurin ja laitosten tukemiseen erityisesti merkittävien ja unionin tason lisäarvoa tuovien rautatieyhteyksien osalta; korostaa, että rautatieinfrastruktuurin puuttuvat yhteydet raja-alueilla olisi rakennettava, jotta rajat ylittävä rautatieliikenne olisi tehokasta ja onnistunutta; kehottaa komissiota, eurooppalaisia koordinaattoreita ja asiaankuuluvia sidosryhmiä kiinnittämään entistä enemmän huomiota pieniin ja suurempiin TEN-T-hankkeisiin sekä tällaisten hankkeiden mahdollisesti tuomiin lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin hyötyihin; kannustaa toimijoita lisäämän lyhyen aikavälin voittoja; kannustaa komissiota helpottamaan niiden sisällyttämistä Verkkojen Eurooppa -välineen rahoitukseen ja varmistamaan sen;

9.  katsoo, että vaikka kattava verkko on lähinnä jäsenvaltioiden vastuulla, jotta tiettyjen EU:n alueiden yhteenliitettävyyttä ei laiminlyötäisi, molemmat TEN-T:n kerrokset ovat välttämättömiä EU:n logistiikalle, sillä ne lisäävät ydinverkon kattavuutta ja tehostavat viimeistä jakeluosuutta; katsoo, että alueellisia verkkoja ei pitäisi jättää lähentymismahdollisuuksien ulkopuolelle, mukaan lukien rahoitus- ja sääntelytoimet ja erityisesti sellaiset, jotka koskevat raideverkkoon pääsyä, lähtö- ja saapumisaikojen jakamista sekä maksuja; korostaa, että rautatieinfrastruktuurin puuttuvat yhteydet raja‑alueilla olisi rakennettava, jotta rajat ylittävä rautatieliikenne olisi tehokasta ja onnistunutta;

10.  huomauttaa multimodaalisuuden keskeisestä merkityksestä tavaraliikenteessä ja vaatii siksi multimodaalisten alustojen ottamista aikaisempaa paremmin huomioon jäsenvaltioissa tehtävässä suunnittelutyössä ja käytävien kehittämisessä;

11.  toteaa, että suuri määrä TEN-T-verkon solmukohtia ja tavaraliikennettä keskittyy tiheään asutuille alueille ja tiheisiin verkkoihin, mukaan luettuna rajatylittävät vyöhykkeet, joilla kapasiteetti jaetaan matkustajaliikenteen kanssa; katsoo, että tavaraliikenteen infrastruktuuri TEN-T-verkossa, erityisesti hyvin ruuhkaisilla alueilla, on optimoitava siten, että siihen voidaan yhdistää myös innovatiivisia, kaupungeissa käytettäviä logistiikkastrategioita; kehottaa komissiota arvioimaan yhdessä EU:n koordinaattoreiden kanssa hankkeiden toteutumisen edistymistä ja kehottamaan jäsenvaltioita suorittamaan osuutensa; kehottaa komissiota edelleen arvioimaan uudelleen tavaraliikenneverkkojen perustamismenetelmää ja kriteereitä ja varmistamaan investoinnit erityisesti vaihtoehtoisiin tavaraliikennereitteihin, joissa käytetään vähemmän kuormitettuja solmukohtia, terminaaleja ja satamia sekä otetaan huomioon myös ympäristönsuojelu ja meluntorjunta;

12.  pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden kansallisia infrastruktuurisuunnitelmia koskevat päätökset tehdään liian usein ottamatta huomioon Euroopan laajuisten liikenneverkkojen tavoitteita; kehottaa komissiota tarkastelemaan yhteistyön puutteen syitä ja lisäämään koordinointia kahden suunnittelutason välillä ja ehdottaa, että eurooppalaiseen ohjausjaksoon lisättäisiin luku, jonka perusteella valvottaisiin ohjausjakson johdonmukaisuutta ja selkeää tehokkuutta ja toteutettaisiin asianmukaisia korjaustoimia; pyytää komissiota priorisoimaan sellaisia jäsenvaltioiden hankkeita, jotka ovat TEN-T -ohjelmasuunnittelun mukaisia ja joissa keskitytään suuremman eurooppalaisen lisäarvon hankkeisiin, sekä tarkkailemaan rajat ylittäviä liikennehankkeita; kehottaa jäsenvaltioita tekemään kansallisia infrastruktuurisuunnitelmia koskevat päätökset Euroopan laajuisten liikenneverkkojen tavoitteiden mukaisesti;

13.  toteaa, että talous- ja budjettivaikeuksista kärsivät jäsenvaltiot eivät pysty osallistumaan tavaraliikennehankkeiden yhteisrahoitukseen vakaus- ja kasvusopimuksen tiukan tulkinnan vuoksi; kannattaa julkisten ja yksityisten rahoitusjärjestelmien optimaalista käyttöä myös yhdistämällä Verkkojen Eurooppa -väline ja Horisontti 2020 Euroopan strategisiin investointeihin ja muihin rahoitusvälineisiin; katsoo, että Verkkojen Eurooppa -välineen puitteissa toteutettuja hankkeita ei voida ottaa huomioon julkista velkaa laskettaessa; kehottaa komissiota teettämään tutkimuksen siitä, voitaisiinko tällaisella toimenpiteellä lisätä investointeja tavaraliikenneinfrastruktuuriin;

14.  katsoo, että tehokas EU:n logistiikkajärjestelmä edellyttää koordinoinnin lisäämistä fyysistä yhteenliitettävyyttä pidemmälle sekä toimivaa TEN-T-verkkoa; kehottaa komissiota tekemään logistiikasta ydinverkkokäytävien olennaisen osan, lisäämään koordinointiaan kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa ja tähän liittyen keskittymään myös eri käytävien sekä alueellisten ja kaupunkien tavaraliikenneverkostojen yhteenliitettävyyteen; kehottaa komissiota vahvistamaan eurooppalaisten TEN-T-logistiikkakoordinaattoreiden toimintaa, keskittymään muuallekin kuin ainoastaan vastuullaan olevien käytävien maantieteelliseen alueeseen ja puuttumaan kaikkia käytäviä koskeviin horisontaalisiin politiikan kysymyksiin, kuten multimodaalisuuteen ja tehokkaaseen tavaralogistiikkaan; kehottaa komissiota arvioimaan tätä logistiikkaa ja käytävien multimodaalisuutta koskevaa työtä kahden vuoden välein;

15.  katsoo, että verkon heikko ylläpito voi vaikuttaa TEN-T-infrastruktuurin kestävyyteen ja suorituskykyyn; korostaa, että liikenneinfrastruktuuria on paitsi kunnostettava ja nykyaikaistettava mutta myös kunnossapidettävä säännöllisesti; panee huolestuneena merkille, että kun rataverkon haltijat ja jäsenvaltiot laiminlyövät ylläpidon toistuvasti, erityisesti rautateiden kilpailukyky (nopeusrajoitukset, luotettavuus ja turvallisuus) heikkenee johtaen joskus linjojen sulkemiseen; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja EIP:tä tutkimaan uusia rajoitusjärjestelmiä, joilla voidaan helpottaa investoimista verkon ylläpitoon;

16.  pyytää komissiota raportoimaan Euroopan parlamentille säännöllisesti digitaalista tavaraliikennettä ja logistiikkaa käsittelevässä foorumissa tehdyistä päätöksistä ja toteutetuista toimenpiteistä, jotta tavaraliikenteen ja logistiikan digitalisointia voidaan tukea; kehottaa jatkamaan tätä foorumia niin kauan kuin siitä on hyötyä;

17.  pitää tärkeänä taata, että suunnitellun infrastruktuurin on vastattava kestävän logistiikan todellisia tarpeita ja että se ei ole kestämätön rasite ympäristölle; korostaa tältä osin, että biologisen monimuotoisuuden turvaaminen ja EU:n luonnonsuojelutavoitteet olisi integroitava paljon paremmin Euroopan laajuisten liikenneverkkojen suunnitteluun ja toteuttamiseen;

Yksinkertaistamisen tehostaminen ja digitalisoinnin uusi kehys

18.  korostaa, että eri liikennemuotoja koskevia asiakirjoja sekä hallinto- ja tullimenettelyjä kaikille liikennemuodoille ja kaikille logistiikkaketjuun osallistuville on kiireesti yksinkertaistettava; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita analysoimaan paremmasta sääntelystä tehdyn sopimuksen puitteissa liikenne- ja liikkuvuusalan tarpeetonta unionin lainsäädäntöä, valvomaan kansallisia, alueellisia ja paikallisia säännöksiä, jotka voisivat olla ristiriidassa EU:n lainsäädännön kanssa ja saattamaan ne mahdollisimman pian yhdenmukaisiksi EU:n lainsäädännön kanssa, jos tällaisia tapauksia ilmenee; vaatii komissiota laatimaan jokavuotisen kertomuksen siitä, miten tämän suhteen on edistytty;

19.  kehottaa komissiota ehdottamaan vuoden 2017 loppuun mennessä kehystä sähköiselle tietojenvaihdolle ja liikenteen hallinnalle multimodaalikuljetusten alalla (e-freight) yksinkertaisemman, paperittoman, saumattoman, avoimen ja luotettavan tietovirran helpottamiseksi yritysten, asiakkaiden ja viranomaisten välillä kaikissa todennetuissa palveluissa (kuten SafeSeaNet, RFD, e-Manifest, RIS, TAF ja ITS); kehottaa komissiota varmistamaan sähköisten kuljetusasiakirjojen, petostentorjuntajärjestelmien ja verkkoturvallisuuden yhdenmukaisen soveltamisen;

20.  kehottaa jäsenvaltioita yleisesti hyväksymään sähköiset kuljetusasiakirjat sekä ratifioimaan sähköisiä kuljetusasiakirjoja koskevan pöytäkirjan ja soveltamaan sitä välittömästi;

21.  painottaa innovoinnin merkitystä digitalisoinnin (esimerkiksi digitaaliset rahtikirjat) kaltaisissa uusissa teknologioissa, tietojen saatavuudessa ja tietojenvaihdossa, samalla kun säilytetään korkea kyberturvallisuuden ja tietosuojan taso, mikä mahdollistaa tehokkaammat liikenne- ja logistiikkaratkaisut edellyttäen, että yhteentoimivuus sekä yhtäläinen ja syrjimätön saatavuus varmistetaan; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia logistiikan ja tavaraliikenteen mahdollistavien tietojen integroinnin, saatavuuden ja suojelun varmistamiseksi;

22.  pyytää syrjimättömän kohtelun takaamiseksi digitaalisessa tiedonvaihdossa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään investointijärjestelmän, jolla voidaan taata käytössä olevia tiedonvaihtoalustoja koskeva tietotekninen peruskoulutus sekä jatkuva täydennyskoulutus;

23.  korostaa tutkimuksen ja innovoinnin mahdollista roolia ympäristön kannalta kestävän ja digitalisoidun logistiikan kehittämisessä sekä tietojärjestelmien ja -palvelujen yhteentoimivuuden ja yhteenliitettävyyden parantamisessa;

24.  korostaa, että tieto- ja viestintäjärjestelmiä on kehitettävä edelleen ja otettava eurooppalaiset satelliittinavigointijärjestelmät Galileo ja EGNOS sekä vastaavat liikenteenhallinta- ja tietojärjestelmät täysimääräisesti käyttöön kaikissa liikennemuodoissa antamalla käyttöön kaikki saatavissa olevat rahoitusvälineet yksityisten investointien rohkaisemiseksi;

25.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan nopeat hallinnolliset menettelyt, joiden tarkoituksena on nopeuttaa TEN-T-käytävien täytäntöönpanoa; pyytää komissiota varmistamaan, että vakaus- ja kasvusopimusta, valtiontukea ja rahoitusmarkkinoita koskevat säännökset eivät estä investointeja;

Euroopan liikennejärjestelmän muokkaaminen ja siihen investointi keskittyen erityisesti logistiikkaan

26.  korostaa, että TEN-T-verkon toteuttamiselle on varmistettava riittävä EU:n rahoitus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen jälkeen; odottaa, että komissio esittää Verkkojen Eurooppa -välineen väliarvioinnin vuonna 2017 ja ehdottaa toimien yksinkertaistamista ja resursseja ensisijaisten hankkeiden toteuttamiseen määräajassa; muistuttaa ’käytä tai menetä’ -periaatteesta, jonka mukaan käyttämättömät Verkkojen Eurooppa -välineen varat otetaan käyttöön tulevissa ehdotuspyynnöissä; kehottaa komissiota arvioimaan ehdotusta siitä, että vuonna 2017 käynnistetään erityinen logistiikka-alan ehdotuspyyntö, joka kattaa multimodaalikuljetukset ja rahdinkuljetusratkaisut kaupunkisolmukohdissa, mukaan luettuna innovatiiviset ja vaihtoehtoiset kuljetusmuodot (droonit, vaihtoehtoisilla polttoaineilla toimivat kuljetusajoneuvot, polkupyörälähetit jne.);

27.  kehottaa komissiota kiirehtimään jäsenvaltioita suorittamaan tarvittavat investoinnit, jotta EU:n ydinverkkokäytävien yhteydet voitaisiin saattaa loppuun;

28.  muistuttaa kaupunkisolmukohtien tärkeydestä koko logistiikkaketjussa, sillä tärkeä osa siirtokuormauksista ja viimeisistä jakeluosuuksista tehdään niissä; pyytää jäsenvaltioita, komissiota ja hankkeiden toteuttajia keskittymään TEN-T-ydinverkkokäytävissä sellaisten hankkeiden koordinoituun kehittämiseen, joilla edistetään tavaraliikenteen multimodaalisuutta, erityisesti terminaalikeskuksia, logistiikka-alustoja ja kaupunkisolmukohtia, ja jotka perustuvat tosiasialliseen ja tulevaan kuljetuskysyntään ja jotka priorisoidaan asianmukaisesti paikallisten, rajat ylittävien ja käytävän laajuisten vaikutusten perusteella;

29.  katsoo, että luotettavuus, yhteyksien tiheys, joustavuus, asiakaslähtöisyys, kuljetusaika ja hinta ovat tärkeimmät tekijät, jotka rahdin lähettäjät ottavat huomioon valitessaan kuljetustapaa käytettävissä olevien vaihtoehtojen joukosta;

30.  katsoo, että tehokas logistiikkajärjestelmä on suunnattava tuleviin teknologioihin, jotka tuottavat nopeita, ympäristöystävällisiä ja tehokkaita tavarankuljetuksen muotoja; korostaa, että automaatiolla ja itsenäisesti liikkuvilla kuljetuksilla on potentiaalia ja kasvava rooli logistiikka-alalla, kuten itsenäisesti liikkuvien ajoneuvojen, droonien ja etäohjattujen robottien käyttö osoittaa;

31.  kehottaa komissiota ottamaan automaation ja sen vaikutukset täysimääräisesti huomioon logistiikka-alan strategiassaan, jotta se voidaan sisällyttää sujuvasti ja tehokkaasti TEN-T-verkostoon; pyytää lisäksi Euroopan komissiota tukemaan tutkimusta ja investointeja näiden avainteknologioiden kehittämiseksi;

32.  korostaa, että automaattisilla, itsenäisesti liikkuvilla kuljetuksilla sekä etäohjatuilla ilma-aluksilla (drooneilla) on suuri potentiaali logistiikka-alalla; kehottaa varmistamaan, että automaattisten ajoneuvojen ja järjestelmien sekä perinteisten ajoneuvojen ja haavoittuvien käyttäjien välinen vuorovaikutus on sujuvaa, kun ITS‑järjestelmiä otetaan käyttöön verkossa; katsoo, että kauko-ohjattujen robottien ja ilma-alusjärjestelmien (droonien) tuleva kehitys ja käytön yleistyminen merkitsee uudenlaisia, nopeita, ympäristöystävällisiä ja tehokkaita tavarankuljetustapoja; kehottaa komissiota laatimaan uuden strategian, jolla varmistetaan, että droonit voidaan tehokkaasti integroida osaksi TEN-T-verkkoa, ja laatimaan jäsenvaltioille ohjekirjan asiasta;

33.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon vaikutukset, joita juuri oikeaan tarpeeseen ‑hankintakäytäntöjen leviämisellä on ympäristöön sen vuoksi, että ne lisäävät ajoneuvoliikennettä;

34.  pitää tärkeänä erityisesti nyt vähitellen kiertotalouteen siirryttäessä menopaluulogistiikkaan liittyvien toimien integroimista ajoneuvojen kokonaisliikkuvuusmäärien vähentämiseksi;

Liikennemuotojen kiireellinen ja tehostettu integrointi

35.  korostaa, että EU:n kestävän liikenteen strategian painopisteenä on keskityttävä painokkaasti rautateiden elvyttämiseen ja sisävesiväylien lujittamiseen; toteaa, että talouskriisin alusta lähtien etenkin rautatiet ovat menettäneet koko ajan markkinaosuuttaan ja katsoo siksi, että jäsenvaltioiden ja komission olisi ehdotettava uusia ja syrjimättömiä aloitteita, joilla tuetaan tämän alan kehitystä kaikkialla Euroopassa;

36.  kehottaa komissiota edistämään maanteiden tavaraliikenteen kilpailukykyä täysin yhteentoimivien ja yhteenliitettyjen raideliikenneverkostojen avulla ja takaamalla yrityksille yhtäläisen pääsyn markkinoille sekä toimimaan samoin sisävesiväylien, joki‑meriliikenteen sekä meri- ja lentoliikenteen suhteen tasapuolisin edellytyksin sekä edistämään multimodaaliliikennettä ja intermodaalista liikennettä;

37.  pitää Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmää (ERTMS) onnistuneena eurooppalaisena hankkeena, jolla edistetään rautateiden tavaraliikennettä, ja panee tyytyväisenä merkille ponnistelut, joilla sen käyttöönottoa on nopeutettu määrittämällä käytäväkohtaisia välitavoitteita; on tietoinen rajoituksista, jotka vaikuttavat monikansallisten ja monitasoisten hankkeiden (ERTMS) rahoitukseen; kehottaa komissiota ja Euroopan investointineuvontakeskusta esittämään erityisiä rahoitusratkaisuja, jotta helpotetaan rahoituksen saantia Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR) ERTMS-järjestelmän käyttöönottoa varten sekä infrastruktuurille että veturilaitteistoille;

38.  katsoo, että yhteentoimivuuden esteitä ja rajoituksia voidaan vähentää merkittävästi, kun kaikki jäsenvaltiot soveltavat yhteentoimivuusdirektiiviä; painottaa, että pehmeät toimenpiteet, kuten yhteentoimiva liikkuva kalusto (esim. matalat vaunut ja moniin raideleveyksiin sopivat veturit), voivat myös osaltaan vähentää yhteentoimivuuden rajoituksia; kehottaa Shift2Rail-yhteisyritystä analysoimaan EU:n markkinoita ja tulevaa kehitystä sekä kannustamaan pehmeiden ja yhteensopivien infrastruktuuria ja liikkuvaa kalustoa koskevien ratkaisujen käytettävyyttä multimodaalisten ja yhdistettyjen kuljetusten tukemiseksi;

39.  toteaa, että on tarpeen vahvistaa yhdistettyjä kuljetuksia ja nykyaikaistaa voimassa olevia EU:n sääntöjä, mukaan lukien säännöt, jotka koskevat yhteisön sisäistä kabotaasiliikennettä ja kuljetusasiakirjoja, jotta ne olisivat selvät, ymmärrettävät ja viranomaisten täytäntöönpantavissa; panee tyytyväisenä merkille, että komissio on sitoutunut tarkistamaan neuvoston direktiiviä 92/106/ETY, ja kehottaa esittämään tarkistuksen viipymättä;

40.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita olemaan tinkimättä kokonaisturvallisuudesta, mutta ottamaan käyttöön voimakkaampia ja tuloksekkaampia toimia ja kannustimia, joilla rautatieyhtiöitä rohkaistaan torjumaan tavaraliikenteen meluhaittoja, kun otetaan huomioon, että tällä hetkellä lähes seitsemän miljoonaa ihmistä EU:ssa altistuu etenkin kaupunkialueilla melukynnyksen ylittäville raideliikenteen melutasoille; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ottamaan käyttöön raiteilla kulkevan tavaraliikenteen melupäästörajat;

41.  katsoo, että rautatie- ja vesiliikenteeseen siirtymistä varten olisi tarjottava kannustimia, sillä kyseiset liikennemuodot aiheuttavat vähemmän ruuhkia ja ne saastuttavat vähemmän kuin maantieliikenne;

42.  katsoo, että sisävesireiteillä on oltava suurempi merkitys logistiikkakeskuksina toimivien merisatamien liikennepalveluissa, erityisesti tavaroiden kuljettamisessa sisämaahan ja yhteyksien luomisessa eurooppalaisille merille;

43.  pitää myönteisinä komission ensimmäisiä toimia, joiden tarkoituksena on ottaa käyttöön raskaita hyötyajoneuvoja koskevia polttoainestandardeja ja hiilidioksidipäästöjen rajoituksia, sekä Pariisin sopimusten mukaista maanteiden tavaraliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitetta; katsoo, että toimia, jotka edellyttävät TEN-T-verkon infrastruktuuri- ja toimintavaatimusten tarkistamista, harkitaan vain, kun vaihtoehtoisilla ratkaisuilla, kuten tyhjänä ajamisen vähentämisellä, vaihtoehtoisten polttoaineiden paremmalla käytöllä ja saatavuudella, paremmalla logistiikalla ja voimalaitteilla, ei voida lisätä tehokkuutta enemmän ja vähentää infrastruktuuriin ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia;

44.  pyytää komissiota arvioimaan yhteisen standardimenetelmän käyttöönoton toteuttamiskelpoisuutta kasvihuonekaasupäästöjen mittaamiseen koko tuotantoketjun varrelta kaikkien liikennemuotoratkaisujen osalta;

45.  kehottaa komissiota edistämään sähköisten ja vaihtoehtoisilla polttoaineilla toimivien liikennemuotojen ja niiden tarvitseman infrastruktuurin kehittämistä kaikkialla Euroopan laajuisissa liikenneverkoissa ja innovatiivisten liikennejärjestelyjen kehittämistä erityisesti kaupunkien keskustoihin esimerkiksi käyttämällä sähköajoneuvoja ja uusiutuvia energialähteitä sekä kehittämällä vaihtoehtoisia polttoaineita ja niiden tarvitsemaa infrastruktuuria; korostaa, että sähköisten kevyiden hyötyajoneuvojen käyttäminen kuljetusten loppuvaiheessa vähentää hiilidioksidipäästöjä yleensä sekä paikallisia saaste- ja melupäästöjä erityisesti, minkä vuoksi sillä on myönteinen vaikutus kaupunkien ilmanlaatuun; korostaa siksi, että latausinfrastruktuuri on sijoitettava logistiikkakeskuksiin;

46.  katsoo, että tarvitaan lisätoimenpiteitä maantiekuljetusten tehostamiseksi ja niiden ympäristöystävällisyyden parantamiseksi logistiikkaketjussa; ehdottaa kuormattuja raskaita hyötyajoneuvoja koskevien ajorajoitusten lieventämistä sekä logistiikan jatkuvuuden varmistamista ja ydinverkoston käytävien täysimääräistä toimivuutta, kun kyseisissä ajoneuvoissa käytetään puhtaita vaihtoehtoisia polttoaineita ja noudatetaan tiukimpia päästö-, melu- ja turvallisuusstandardeja ja sosiaalisia normeja; painottaa, että ydinverkkokäytävissä on oltava kattavasti käytettävissä ainakin vaihtoehtoisia polttoaineita tarjoavia huoltoasemia ja turvallisia pysäköintialueita rekka-autoille sekä tilat, joissa ammattikuljettajat voivat viettää taukonsa hyväksyttävissä olosuhteissa;

47.  katsoo, että puhtaampiin käyttövoimajärjestelmiin siirtymistä tavaraliikenteessä pitäisi tukea vaihtoehtoisen polttoaineinfrastruktuurin koordinoidulla ja kiireellisellä käyttöönotolla TEN-T-käytävissä EU:n lainsäädännön mukaisesti;

48.  korostaa, että EU:n multimodaali- ja logistiikkapalveluja koskevien tietojen toimittamista ja saatavuutta on parannettava, erityisesti pk-yritysten osalta, joiden saatavilla on vain rajoitetusti kyseisiä tietoja; kehottaa komissiota helpottamaan yhteistyössä verkkojen toimijoiden ja jäsenvaltioiden kanssa EU:n multimodaalikuljetuksia koskevien nykyisten sopimusten, välineiden, yleissopimusten, lainsäädännön ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa sekä tarjoamaan verkossa saatavilla olevan käsikirjan taloudellisten toimijoiden tukemiseksi;

49.  toteaa, että palvelujen digitalisointi kannustaa osaltaan ympäristöystävällisempien liikenneratkaisujen saavuttamiseen; pyytää komissiota siksi myös unionin tason johdonmukaisella lainsäädännöllä helpottamaan liikennekäytävien liikennevirtoja sekä multimodaaliliikenteen käyttöä koskevien tietojen saatavuutta ja jakamista etenkin pk-yrityksille sekä osallistamaan paremmin alan paikallisia toimijoita ja viranomaisia, jotta tuotantoketjun hallintoa voitaisiin parantaa sekä tehostaa resurssien ja infrastruktuurin käyttöä muun muassa jakamalla parhaita käytäntöjä; painottaa, että näiden liikennevirtatiedot on saatava toimijoille, kuten liikennekäytävien digitaalisten karttojen ja navigointipalvelujen tuottajille, sillä nämä palvelut ovat avainasemassa intermodaalisen liikenteen, tehokkaamman reitityksen, itseohjautuvan ajamisen ja maantiekuljetusten saattueajon (joka mahdollistaa imussa ajamisen ja siten päästöjen vähentämisen, jolloin maanteiden kuljetuskapasiteetti lisääntyy) kaltaisten älykkäiden liikennejärjestelmien mahdollistamisessa;

50.  suosittelee alkolukkojen – joiden mittaustoleranssi on alhainen ja tieteeseen perustuva – pakollista käyttöä kaikissa tavarakuljetusajoneuvoissa;

Koulutuksen ja työolojen parantaminen uusien ammattilaisten houkuttelemiseksi

51.  toteaa, että logistiikkaketjun työvoiman työ- ja elinolosuhteet ovat huonontuneet merkittävästi viime vuosina, minkä vuoksi ala ei houkuttele uusia sukupolvia, erityisesti liikkuvia työntekijöitä;

52.  panee huolestuneena merkille, että logistiikka-ala kärsii tulevina vuosina työvoimapulasta, että teknologian kehitys luo uusia haasteita ja että alan työvoiman hidas sopeutuminen uusiin teknologioihin, digitaaliteknologiat mukaan luettuna, saattaisi heikentää alan suorituskykyä; kehottaa komissiota nimeämään EU:n tasolla koulutus- ja oppimistarpeita sekä nimeämään ne työolot, kustannukset ja esteet, jotka saavat työvoiman luopumaan kuljetusalalle tulemisesta, sekä ehdottamaan kiireellisesti toimenpiteitä, joilla alasta tehtäisiin houkuttelevampi nuorille ja tuleville sukupolville; katsoo, että esimerkiksi positiivisella erityiskohtelulla voidaan lisätä naisten ja uusien tulokkaiden, esimerkiksi kolmansien maiden kansalaisten, osuutta liikennealan työmarkkinoilla; katsoo lisäksi, että koulutusta ja parempia työoloja koskeviin strategisiin toimiin olisi lisäksi sisällyttävä aloitteita, joilla kehitetään osaamista julkisella sektorilla, jotta voidaan paremmin ottaa huomioon liikennenäkökohtia kaavoituksessa sekä sellaisten demonstrointi- ja testausalueiden kehittämisessä, joilla kuljetus- ja logistiikka-alaan liittyvää tutkimusta ja innovointia voidaan soveltaa ja testata todenmukaisissa olosuhteissa;

53.  kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta kaksitahoisen koulutuksen ja ammattikoulutuksen rahoittamiseen kuljetusalalla;

54.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan TEN-T-käytävissä riittävästi turvallisia pysäköintialueita liikenteen liikkuvia työntekijöitä koskevien kasvavien turvallisuusongelmien välttämiseksi;

55.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon Euroopan parlamentin hiljattain esittämät suositukset liikennealan sosioekonomisista näkökohdista ja työmarkkinoiden epäoikeudenmukaisten käytäntöjen torjumisesta; toteaa, että sosiaali- ja työoloja koskevan lainsäädännön on noudatettava kaikkia EU:n perusvapauksia, eivätkä ne saa rajoittaa oikeudenmukaista kilpailua eivätkä myöskään lisätä hallinnollista rasitusta;

Parempaa tilastotietoa logistiikasta tarvitaan

56.  korostaa, että logistiikka-alalla tarvitaan parempaa intermodaaliliikennettä ja suorituskykyä koskevaa tilastotietoa politiikan ja investointitoimenpiteiden ennusteiden ja arvioiden laatimisen helpottamiseksi sekä tärkeiden tietojen tarjoamiseksi toimijoille; kehottaa komissiota kehittämään yhdessä sidosryhmien kanssa multimodaaliliikenteen ja logistiikan tilastotietoja koskevan EU:n laajuisen kehyksen sekä kehittämään uusia indikaattoreita, joissa otetaan paremmin huomioon todelliset tavarakuljetussuuntaukset;

o
o   o

57.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0310.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0423.
(3)EUVL C 295 E, 4.12.2009, s. 79.
(4)EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 154.
(5)EUVL L 348, 20.12.2013, s. 1.
(6)EUVL L 348, 20.12.2013, s. 129.
(7)EUVL L 276, 20.10.2010, s. 22.
(8)https://english.eu2016.nl/documents/publications/2016/06/20/ministerial-declaration-on-implementing-ten-t
(9)http://ec.europa.eu/transport/themes/infrastructure/news/doc/2016-06-20-ten-t-days-2016/issues-papers.pdf
(10)http://www.eca.europa.eu/Lists/ECADocuments/SR16_08/SR_RAIL_FREIGHT_FI.pdf


Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari
PDF 265kWORD 68k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. tammikuuta 2017 Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista (2016/2095(INI))
P8_TA(2017)0010A8-0391/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU), Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 9 artiklan, jossa velvoitetaan Euroopan unioni edistämään korkeaa työllisyystasoa, takaamaan riittävä sosiaalinen suojelu, torjumaan sosiaalista syrjäytymistä sekä ylläpitämään korkeatasoista koulutusta ja ihmisten terveyden korkeatasoista suojelua,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 151–156 artiklan,

–  ottaa huomioon 9. toukokuuta 1950 annetun julistuksen, jossa vaadittiin työntekijöiden olojen yhtenäistämistä;

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisen peruskirjan, sen lisäpöytäkirjan ja sen 1. heinäkuuta 1999 voimaan tulleen uudistetun version ja erityisesti uudistetun peruskirjan I ja II osan ja 2, 4 ja 16 artiklan sekä 27 artiklan perheellisten työntekijöiden oikeudesta tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin ja tasa-arvoiseen kohteluun,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista, jonka EU ratifioi vuonna 2010,

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista, joka tuli voimaan vuonna 1990,

–  ottaa huomioon työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevan yhteisön peruskirjan, joka hyväksyttiin 9. joulukuuta 1989,

–  ottaa huomioon YK:n vuonna 2015 hyväksymät vuodelle 2030 asetetut kestävän kehityksen tavoitteet, jotka koskevat koko maailmaa Euroopan unioni mukaan luettuna,

–  ottaa huomioon BusinessEuropen, UEAPMEn, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 96/34/EY kumoamisesta 8. maaliskuuta 2010 annetun neuvoston direktiivin 2010/18/EU(1),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimukset ja suositukset,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston sosiaaliturvakoodin ja sen pöytäkirjan, joka on Euroopan keskeinen sosiaaliturvajärjestelmien vähimmäistason yhdenmukaistamisväline, jossa määrätään vähimmäisnormeista ja sallitaan sopimuspuolten ylittää normit,

–  ottaa huomioon YK:n itsenäisen asiantuntijan raportin ikääntyneiden ihmisten kaikkien ihmisoikeuksien toteutumisesta,

–  ottaa huomioon voimassa olevan unionin lainsäädännön, politiikan koordinointimekanismit ja rahoitusvälineet työllisyyden, sosiaalipolitiikan, talous- ja rahapolitiikan, sisämarkkinoiden, tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaan liikkuvuuden, Euroopan sosiaalirahaston sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden aloilla,

–  ottaa huomioon 25.–26. maaliskuuta 2010 ja 17. kesäkuuta 2010 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät sekä 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon neuvoston suositukset ja päätelmät romanien integraatiosta,

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2008 annetun komission suosituksen työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä(2),

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun komission suosituksen ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre”(3),

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät yhteisötalouden edistämisestä Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen veturina,

–  ottaa huomioon työntekijöiden yhdenvertaista kohtelua koskevan direktiivin(4),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi äitiyslomaa koskevan direktiivin muuttamisesta (COM(2008)0637),

–  ottaa huomioon kirjallista ilmoitusta koskevan direktiivin(5),

–  ottaa huomioon määräaikaista työtä koskevan direktiivin(6),

–  ottaa huomioon vuokratyötä koskevan direktiivin(7),

–  ottaa huomioon osa-aikatyötä koskevan direktiivin(8),

–  ottaa huomioon rodusta riippumatonta yhdenvertaista kohtelua koskevan direktiivin(9),

–  ottaa huomioon Jean-Claude Junckerin 15. heinäkuuta 2014 esittämät komission poliittiset suuntaviivat ”Uusi alku Euroopalle: Työllisyyden, kasvun, oikeudenmukaisuuden ja demokraattisen muutoksen ohjelma”,

–  ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2015 annetun Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan, EKP:n pääjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen kertomuksen Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelystä,

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan kuulemisen käynnistäminen” (COM(2016)0127) ja sen liitteet,

–  ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma” (COM(2016)0356),

–  ottaa huomioon komission tiedonannot romanien integraatiosta (COM(2010)0133, COM(2011)0173, COM(2012)0226, COM(2013)0454, COM(2015)0299, COM(2016)0424),

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2016 annetun komission tiedonannon nuorisotakuusta ja nuorisotyöllisyysaloitteesta kolmen vuoden kuluttua (COM(2016)0646),

–  ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2014 annetun komission kertomuksen vuokratyöstä annetun direktiivin 2008/104/EY soveltamisesta (COM(2014)0176),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 17. syyskuuta 2015 antaman lausunnon aiheesta ”Tehokkaiden ja luotettavien sosiaaliturvajärjestelmien periaatteita”(10),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman komission työohjelmaa vuodeksi 2017 koskevista Euroopan parlamentin ensisijaisista tavoitteista(11),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan sekä rakennemuutoksen ennakoinnista ja hallitsemisesta(12),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman äitiysvapaasta(13),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman asunnottomuutta koskevasta EU:n strategiasta(14),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen(15),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY soveltamisesta(16),

–  ottaa huomioon komission strategisen toimintaohjelman sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (2016–2019),

–  ottaa huomioon Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020),

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman epätasa-arvoisuuden ja erityisesti lapsiköyhyyden vähentämisestä(17),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman työterveyttä ja työturvallisuutta koskevasta EU:n strategiakehyksestä kaudelle 2014–2020(18),

–  ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman köyhyyden torjuntaa koskevan tavoitteen saavuttamisesta kotitalouksien kasvavat menot huomioon ottaen(19),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (CRPD) täytäntöönpanosta kiinnittäen erityistä huomiota YK:n CRPD-komitean päätelmiin(20),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman sosiaalisesta polkumyynnistä Euroopan unionissa(21),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman työ- ja yksityiselämän tasapainolle suotuisten työmarkkinaolosuhteiden luomisesta(22),

–  ottaa huomioon 5. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman viimeaikaisten Caterpillarin ja Alstomin tapausten myötä esiin tulleesta tarpeesta eurooppalaiseen uudelleenteollistamispolitiikkaan(23),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman kilpailukykyisten unionin työmarkkinoiden luomisesta 2000-lukua varten: taitojen ja pätevyyksien sovittaminen kysyntään ja työmahdollisuuksiin keinona toipua kriisistä(24),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman osaamisen edistämistä koskevasta politiikasta nuorisotyöttömyyden torjumiseksi(25),

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman sosiaalisia investointeja koskevasta sopimuksesta – vastauksesta kriisiin(26) sekä komission 20. helmikuuta 2013 julkaiseman sosiaalisia investointeja koskevan paketin, johon sisältyy komission suositus ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre”,

–  ottaa huomioon aiemmat romaneja koskevat päätöslauselmansa(27),

–  ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) laatiman työmarkkinasuhteisiin liittyviä määritelmiä koskevan Industrial Relations Dictionary ‑asiakirjan,

–  ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2014 julkaiseman raportin ”Palkat 2000-luvun Euroopassa”,

–  ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2014 julkaiseman raportin ”Terveydenhuollon palveluiden saanti kriisiaikoina”,

–  ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2015 julkaiseman raportin ”Sosiaalietuuksien saanti: käyttöasteen lisääminen”,

–  ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2015 julkaiseman raportin ”Työn tekemisen uudet muodot”,

–  ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2016 julkaiseman raportin ”Puutteelliset asumisolosuhteet Euroopassa: kustannukset ja seuraukset”,

–  ottaa huomioon Eurofoundin tulevan vuoden 2016 raportin kuudennesta työolotutkimuksesta,

–  ottaa huomioon ILO:n vuonna 2016 julkaiseman tutkimuksen, joka koskee sosiaalisen pilarin kehittämistä Euroopan lähentymistä varten (”Building a social pillar for European convergence”),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) tekemän työn ja erityisesti sen kyselytutkimukset maahanmuuttajista ja vähemmistöistä sekä raportit työvoiman vakavasta hyväksikäytöstä, lastensuojelujärjestelmistä ja vammaisten henkilöiden oikeudesta itsenäiseen elämään,

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen asiassa C-266/14 10. syyskuuta 2015 antaman tuomion työajan järjestämisestä sellaisten työntekijöiden osalta, joilla ei ole kiinteää tai tavanomaista työn suorittamispaikkaa,

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen tuomion yhdistetyissä asioissa C-8/15 P–C‑10/15 P (Ledra Advertising ja muut) 20. syyskuuta 2016 antaman tuomion, jossa vahvistetaan kansalaisten perusoikeuksia komission ja Euroopan keskuspankin suhteen Euroopan vakausmekanismin (EVM) puolesta tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan osalta,

–  ottaa huomioon Euroopan tason työmarkkinaosapuolten, BusinessEuropen, CEEP:n, EAY:n ja UEAPME:n lokakuussa 2007 esittämän yhteisen analyysin Euroopan työmarkkinoiden kohtaamista keskeisistä haasteista (”Key challenges facing European labour markets”) ja heinäkuussa 2015 esittämän syvällisen analyysin työllisyydestä (”In-depth employment analysis by the European social partners”),

–  ottaa huomioon työllisyyskomitean ja sosiaalisen suojelun komitean Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista antaman yhteisen lausunnon, jonka neuvosto hyväksyi 13. lokakuuta 2016,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A8-0391/2016),

A.  toteaa, että unionin on vastattava nopeasti ja näkyvästi monien ihmisten lisääntyvään turhautumiseen ja huoleen etenkin nuorten epävarmoista tulevaisuudennäkymistä, työttömyydestä, lisääntyvästä eriarvoisuudesta ja mahdollisuuksien puutteesta; toteaa, että komission toteuttama julkinen kuuleminen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista tuotti joulukuuhun 2016 mennessä perusteellisen arvion voimassa olevasta sosiaalisesta säännöstöstä ja johti siihen, että työmarkkinaosapuolet, kansalliset hallitukset ja parlamentit, kansalaisyhteiskunta ja unionin toimielimet kävivät laajoja keskusteluja Euroopan sosiaalisen mallin tulevaisuudesta ja rakenteesta; katsoo näiden keskustelujen auttavan muistuttamaan unionin perusarvoista ja siitä, että maailmanlaajuisesti tarkasteltuna Euroopassa sovelletaan edistyneitä työnormeja ja sosiaalinormeja ja sosiaalisturvajärjestelmiä; toteaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista käytävä keskustelu ja asiassa tarvittavat jatkotoimet voivat myös auttaa eurooppalaisen hankkeen perustan vahvistamisessa ja saada ihmiset kokemaan Euroopan yhdentymisprosessin selvemmin omakseen;

B.  toteaa, että unionissa on jatkettava sellaisen eurooppalaisen sosiaalisen mallin kehittämistä, joka on osa sosiaalista markkinataloutta, lisää ihmisten vaikutusmahdollisuuksia, mahdollistaa kestävän vaurauden ja korkean tuottavuuden ja joka perustuu solidaarisuuteen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin, vaurauden oikeudenmukaiseen jakautumiseen, sukupolvien väliseen solidaarisuuteen, oikeusvaltioperiaatteeseen, syrjimättömyyteen, sukupuolten tasa-arvoon, kaikkien saatavilla oleviin laadukkaisiin koulutusjärjestelmiin, laadukkaisiin työpaikkoihin ja kestävään, työpaikkoja luovaan ja osallistavaan kasvuun pitkällä ajanjaksolla maailmanlaajuisten kestävää kehitystä koskevien tavoitteiden mukaisesti; toteaa, että tämän mallin avulla pyritään aidosti täystyöllisyyteen, varmistetaan riittävä sosiaaliturva ja laadukkaat keskeiset palvelut kaikille, torjutaan taloudellista eriarvoisuutta, lisätään haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden vaikutusmahdollisuuksia, torjutaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, parannetaan osallistumista kansalaistoimintaan ja poliittiseen toimintaan, kohennetaan kaikkien unionissa olevien elintasoa ja edistetään unionin perussopimuksiin, perusoikeuskirjaan ja Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan kirjattujen tavoitteiden saavuttamista ja oikeuksien toteutumista;

C.  ottaa huomioon, että komissio on sitoutunut siihen, että unioni pääsee ”parhaaseen sosiaaliseen tuloskuntoon” ja että komission odotetaan antavan keväällä 2017 Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan ehdotuksen, jolla edistetään mukana olevien jäsenvaltioiden hyvin toimivia ja osallistavia työmarkkinoita ja sosiaalihuoltojärjestelmiä ja joka toimii uudistetun ylöspäin tapahtuvan lähentymisen kompassina siten, että i) päivitetään unionin nykyistä lainsäädäntöä, ii) parannetaan unionin talous- ja sosiaalipolitiikan yhteensovittamisen järjestelmää muun muassa kansallisten uudistusten sosiaalisen vertailuanalyysin avulla luomatta tehottomia rinnakkaisrakenteita ja iii) varmistetaan asianmukainen rahoitustuki kansallisella tasolla ja unionin tasolla; toteaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin määrittäminen ja hyväksyminen on unionin kansalaisten suorilla vaaleilla valitseman Euroopan parlamentin perustavaa laatua oleva vastuu ja tehtävä;

D.  toteaa, että talous- ja sosiaalipolitiikan on tarkoitus palvella ihmisiä, myös siten, että edistetään yhdenvertaisista lähtökohdista harjoitettavaa kestävää ja sosiaalisesti vastuullista taloudellista toimintaa; toteaa, että ihmiset ovat yrityksen kilpailukyvyn ja koko talouden moitteettoman toiminnan kannalta tärkein tekijä;

E.  toteaa, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu voi edistää myönteisesti kasvua, työllisyyttä ja kilpailukykyä; toteaa, että unionilla on velvoite tunnustaa työmarkkinaosapuolten rooli ja edistää sitä, helpottaa niiden keskinäistä vuoropuhelua ja kunnioittaa niiden itsemääräämisoikeutta, mukaan lukien palkkatason määrittäminen, oikeus neuvotella työehtosopimuksista sekä tehdä niitä ja saattaa ne voimaan ja oikeus toteuttaa työtaistelutoimia kansallisen lainsäädännön ja kansallisten käytänteiden mukaisesti; toteaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin olisi kannustettava työmarkkinaosapuolia ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön normeja, jotka ovat tiukempia kuin Euroopan tasolla sovitut normit; ottaa huomioon, että komissio kuulee työmarkkinaosapuolia unionin toiminnan mahdollisesta suunnasta sosiaalipolitiikan alalla; toteaa, että työmarkkinavuoropuhelua on tuettava jatkuvasti kaikilla tasoilla;

F.  pitää ratkaisevana, että yritysten toiminta on sosiaalisesti vastuullista sekä aidosti kestävää ja yhteiskunnan etujen mukaista; pitää hyödyllisenä, että työntekijät otetaan mukaan päätöksentekoon; toteaa, että yhteisötalouden yritykset, kuten osuuskunnat, antavat hyvän esimerkin laadukkaiden työpaikkojen luomisesta, sosiaalisen osallisuuden tukemisesta ja osallistavan talouden edistämisestä;

G.  toteaa, että perustavaa laatua olevat sosiaaliset oikeudet kuuluvat unionissa kaikille henkilöille ja että unionin nykyistä työmarkkinoita ja tuote- ja palvelumarkkinoita koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa; toteaa taloudellisen yhdentymisen tekevän jäsenvaltioista toisistaan riippuvaisia, kun on kyse valmiuksista varmistaa säälliset työolot ja huolehtia sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta; ottaa huomioon, että sisämarkkinoiden toimivuus edellyttää työntekijöiden keskeisiä sosiaalisia oikeuksia, joilla estetään työoloihin perustuva kilpailu; toteaa, että perussopimuksiin kirjattu toissijaisuusperiaate oikeuttaa unionin toiminnan, kun tavoitteet voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla; toteaa, että unionin sosiaalisten tavoitteiden saavuttaminen on riippuvainen myös kansallisesta lainsäädännöstä sekä kehittyneistä kansallisista sosiaaliturvajärjestelmistä; toteaa, että palkkatasojen ja sosiaaliturvajärjestelmien alueelliset erot ovat jossain määrin vääjäämättömiä mutta olisi huolehdittava siitä, että niillä ei luoda paineita työ- ja elinolojen heikentämiseen; toteaa, että ylöspäin tapahtuva sosiaalinen ja taloudellinen lähentyminen on hyvin tärkeää unionin moitteettomalle toimivuudelle; toteaa, että unioni ei yhdenmukaista kansallisia sosiaaliturvajärjestelmiä vaan koordinoi niitä, edistää niiden kehittämistä ja edesauttaa vapaan liikkuvuuden oikeutta hyödyntävien ihmisten tehokasta sosiaaliturvaa; toteaa, että sääntelykehityksen on pysyttävä teknologisten ja muiden innovointien vauhdissa, jotta voidaan luoda oikeusvarmuutta sekä edistää reiluun kilpailuun perustuvaa talouskehitystä; toteaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpano edellyttää monitasoista toimintaa, monialaisia lähestymistapoja sekä sidosryhmien kokonaisvaltaista osallistumista; toteaa, että työntekijöiden lepoaikoja koskevissa säännöksissä ja määräyksissä olisi soveltuvin osin otettava huomioon maassa tai alueella perinteisesti tai tavanmukaisesti tunnustettu viikoittainen yleinen lepopäivä;

H.  toteaa, että eurooppalaisia hyvinvointivaltioita on ajantasaistettava ja vahvistettava, jotta voidaan tukea siirtymisiä ylöspäin työmarkkinoille ja työmarkkinoilla ja säilyttää taloudellinen turva ihmisten koko elämän ajan; katsoo, että työmarkkinoiden monimutkaistuessa on luonnollista, että myös hyvinvointivaltion on mukautettava mekanismejaan ja välineitään erilaisten ilmaantuvien sosiaalisten riskien hallitsemiseksi oikealla tavalla; toteaa, että ajan tasalle saattamisessa olisi myös parannettava ihmisten mahdollisuuksia hyödyntää hyvinvointivaltiota ja olla vuorovaikutuksessa sen kanssa sekä helpotettava asiaa koskevien sääntöjen soveltamista etenkin pk-yritysten kannalta; toteaa kuitenkin, että hyvinvointivaltioiden rooli ulottuu työmarkkinoita laajemmalle; toteaa, että tähän rooliin kuuluvat muun muassa sosiaaliturvajärjestelmien toiminta, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen sekä koulutukseen, lastenhoitoon, terveydenhuoltoon, sosiaalipalveluihin ja muihin olennaisiin palveluihin tehtävät investoinnit; toteaa, että sosiaalisilla investoinneilla tuetaan ihmisten kehitystä varhaislapsuudesta vanhuuteen ja että näillä investoinneilla on ratkaiseva rooli, kun ihmisille tarjotaan mahdollisuudet osallistua täysipainoisesti 2000-luvun yhteiskuntaan ja talouteen; toteaa, että Eurooppa 2020 -strategiassa asetettujen köyhyyden vähentämistä ja sosiaalista osallisuutta koskevien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää paljon työtä; toteaa, että asumisasiat ovat monessa jäsenvaltiossa kiireellinen kysymys ja että monet kotitaloudet käyttävät suuren osan tuloistaan asumis- ja energiakustannuksiin;

I.  toteaa, että ILO:n suosituksessa nro 202 edellytetään, että sosiaalisen suojelun vähimmäistasojen tulisi kattaa vähintään seuraavat perustason sosiaaliturvaa koskevat takuut: a) pääseminen osalliseksi kansallisesti määritellyistä etenkin perusterveydenhuoltoon kuuluvista hyödykkeistä ja palveluista, mukaan lukien äitiyshuolto, jotka vastaavat saatavuuden, saavutettavuuden, hyväksyttävyyden ja laadun vaatimuksia, b) vähintään kansallisesti määritellyllä vähimmäistasolla tarjottava lasten perustoimeentuloturva, joka kattaa ravinnon, koulutuksen, hoidon ja muut tarvittavat hyödykkeet ja palvelut, c) vähintään kansallisesti määritellyllä vähimmäistasolla tarjottava perustoimeentuloturva työikäisille, jotka eivät kykene ansaitsemaan riittävää toimeentuloa erityisesti sairauden, työttömyyden, äitiyden tai vammaisuuden takia, ja d) vähintään kansallisesti määritellyllä vähimmäistasolla tarjottava perustoimeentuloturva ikääntyneille henkilöille; toteaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa olisi otettava huomioon kyseinen määritelmä ja pyrittävä varmistamaan, että tällaiset sosiaaliturvaa koskevat perusvaatimukset täytetään kokonaisuudessaan ja toivon mukaan ylitetään kaikissa jäsenvaltioissa; toteaa, että Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on edistänyt hyödyllisellä tavalla tätä asiaa sopimalla periaatteista, jotka koskevat tehokkaita ja luotettavia sosiaalihuoltojärjestelmiä;

J.  toteaa, että unionin kaikilla jäsenvaltioilla on tiettyjä työllisyyshaasteita ja sosiaalisia haasteita; toteaa, että sosiaalisten oikeuksien toteutuminen on riippuvainen myös toimintapolitiikoista ja välineistä, joilla tuetaan alueellista yhteenkuuluvuutta, etenkin alueilla, joilla on vakavia ja pysyviä luonnonhaittoja ja väestöä koskevia tai rakenteellisia taloudellisia haittoja, mukaan lukien alhaisen väestötiheyden alueet, harvaanasutut alueet ja syrjäisimmät alueet; toteaa, että epäsuotuisilla alueilla tarvitaan lisää strategisia investointeja ja tukea yhteenkuuluvuuteen, jotta niistä tehtäisiin kilpailukykyisempiä ja niiden sosioekonomista rakennetta parannettaisiin, samalla kun estetään väestön vähenemisen jatkuminen; toteaa, että euroalue kohtaa nykyisessä makrotaloudellisessa kehyksessään erityisiä haasteita perussopimuksissa asetettujen työllisyys- ja sosiaalitavoitteiden saavuttamisessa; toteaa, että sisäisen joustavuuden lisääntymisen kompensoimiseksi on palautettava riittävä sosioekonominen turvallisuus, mikä saattaa edellyttää, että euroalueen tasolla on asetettava erityisiä sosiaalisia tavoitteita ja otettava käyttöön sosiaalisia normeja ja/tai rahoitusvälineitä;

K.  toteaa, että Euroopan työmarkkinat kehittyvät yhä useammin kohti ’epätyypillisiä’ työn muotoja, kuten vuokratyö, vastentahtoinen osa-aikatyö, tilapäinen työ, kausityö, tarpeen mukaan tehtävä työ, riippuvainen itsenäinen ammatinharjoittaminen tai digitaalisilla alustoilla välitetty työ; toteaa kuitenkin, että suurin osa työllisyyden kasvusta johtuu edelleen pysyvistä työpaikoista, joiden määrä on kasvanut viime kahden ja puolen vuoden aikana nopeammin kuin vuokratyön osuus(28); toteaa, että työvoiman kysynnästä tulee todennäköisesti aiempaa moninaisempaa; katsoo, että tämä saattaa eräissä tapauksissa hyödyttää tuottavuutta, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ja työmarkkinoille siirtymistä ja lisätä uranvaihtomahdollisuuksia niitä tarvitseville; toteaa kuitenkin, että eräisiin työn epätyypillisiin muotoihin liittyy pitkittynyt taloudellinen turvattomuus ja huonot työolot erityisesti pienempien ja epävarmojen tulojen vuoksi, koska omia oikeuksia ei voi puolustaa, koska sosiaali- ja terveysvakuutus puuttuvat, koska ammatti-identiteettiä ei muodostu ja urakehitysmahdollisuuksia ei ole ja koska tarpeen mukaan tehtävää työtä on vaikea sovittaa yhteen yksityis- ja perhe-elämän kanssa; katsoo, että dynaamisilla työmarkkinoilla olisi varmistettava, että jokaisella on mahdollisuus käyttää työelämässä taitojaan ja valmiuksiaan siten, että perustana ovat muun muassa terveelliset ja turvalliset työolot, aktiivinen työmarkkinapolitiikka sekä valmiuksien ajan tasalla pitäminen koko elämän ajan säännöllisen ja elinikäisen oppimisen avulla; toteaa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä täsmennetään ”työsuhteen” ja ”työntekijän” käsitteitä unionin oikeutta sovellettaessa mutta se ei vaikuta ”työntekijän” kansallisten määritelmien soveltamiseen kansallisessa lainsäädännössä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti;

L.  toteaa, että aktiivinen työmarkkinapolitiikka, yksilönvastuu ja elinikäiseen oppimiseen osallistuminen ovat tärkeitä työmarkkinoita koskevan osallisuuden kannalta, vaikka työttömyys johtuu useimmissa tapauksissa avointen työpaikkojen puutteesta tai muista olosuhteista, jotka eivät ole yksilön hallittavissa;

M.  toteaa, että haavoittuvassa asemassa olevat tai muita useammin syrjityiksi joutuvat henkilöt, kuten naiset, etnisiin vähemmistöihin kuuluvat, pitkäaikaistyöttömät, seniorikansalaiset ja vammaiset henkilöt, voivat tarvita lisätoimenpiteitä heidän työmarkkinoille osallistumisensa edistämiseksi ja ihmisarvoisten elinolojen takaamiseksi koko elämän ajan; ottaa huomioon, että unioni on sitoutunut kehittämään esteettömän Euroopan vammaisille henkilöille, joita arvioidaan olevan unionissa 80 miljoonaa, ja toteaa, että köyhyyden vähentämistä ja työllisyyttä koskevia unionin tavoitteita ei kyetä saavuttamaan, jos vammaisia henkilöitä ei integroida talouteen ja yhteiskuntaan täysipainoisesti; toteaa, että unioni on ratifioinut vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen, jonka periaatteet olisi siten sisällytettävä sosiaalisten oikeuksien pilariin; toteaa, että kriisin kielteiset vaikutukset terveydenhuoltoon pääsyssä ovat usein ilmenneet viipeellä ja monilla ei ole ollut pääsyä terveydenhuoltoon, vaikka se virallisesti onkin tarjolla, erityisesti koska heillä ei ole varaa maksuihin tai he joutuvat jonoihin;

N.  ottaa huomioon, että naisia syrjitään edelleen monin tavoin unionissa ja että naiset ovat yhä aliedustettuina päätöksenteon kaikilla aloilla;

O.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo on vahvistettu unionin perussopimuksissa ja unionin perusoikeuskirjassa ja se kuuluu unionin perusarvoihin; toteaa, että naiset ovat silti edelleen aliedustettuina työmarkkinoilla miesten työllisyysasteen ollessa 75,6 prosenttia ja naisten 64,5 prosenttia ja yliedustettuina osa-aikatyössä ja pienipalkkaisimmilla aloilla, minkä lisäksi naisten tuntipalkat ovat pienempiä, mikä on johtanut siihen, että naisten palkat ovat 16 prosenttia pienempiä, ja osaksi myös siihen, että heidän eläkkeensä ovat 39 prosenttia pienempiä kuin miesten, missä kuitenkin on suuria eroja jäsenvaltioiden välillä; toteaa, että sukupuoliperusteinen syrjintä on edelleen yleistä työhönottomenettelyissä jäsenvaltioissa, vaikka naisilla on miehiä korkeampi koulutustaso;

P.  toteaa, että sosiaaliset oikeudet, palvelut ja riittävä toimeentulo ovat sukupuolisidonnaisia kysymyksiä, sillä naisia on enemmän matalapalkkaisessa työssä, he ovat suuremmassa köyhyysvaarassa ja riippuvaisempia sekä julkisista että yksityisistä sosiaalipalveluista, minkä lisäksi he ovat perinteisesti huolehtineet sekä perheen lapsista että vanhuksista ja ovat ensisijaisesti vastuussa kotitalouksien tarpeista, ja näin ollen naisten eläke yleensä jää pienemmäksi;

Q.  huomauttaa, että Barcelonassa vuonna 2002 asetettuja tavoitteita ei ole läheskään saavutettu ja että perusoikeuskirjassa todetaan, että lapsilla on oikeus suojeluun ja huolenpitoon, ja toteaa, että tällä on erittäin suuri vaikutus naisten työmarkkinoille osallistumiseen, sukupuolten tasa-arvoon, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen ja naisten köyhyyteen;

R.  huomauttaa, että Eurooppa voi edetä paljon pidemmälle sellaisten alojen keskittymän kehittämisessä, joilla keskitytään tukemaan ihmisten terveyttä, tietämystä ja kykyä osallistua talouteen; korostaa, että ihmisiin keskittyvissä palveluissa, kuten koulutuksessa, terveydenhuollossa, lastenhoidossa, muissa hoitopalveluissa sekä urheilussa, on huomattavat mahdollisuudet työpaikkojen luomiseen ja että niitä ei pitäisi katsoa kustannuksiksi taloudelle vaan pikemminkin kestävää vaurautta edistäviksi tekijöiksi;

S.  katsoo, että tarvitaan strategista lähestymistapaa haasteisiin, jotka aiheutuvat unionin työikäisen väestön ikääntymisestä ja pienenemisestä ja jotka koskevat etenkin tulevaa osaamisvajetta ja työpaikkojen kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuutta unionin työmarkkinoilla ja huoltosuhteen ennakoitua kehitystä, kun otetaan huomioon myös unionissa laillisesti oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset; toteaa, että on tärkeää edistää ammatillisen liikkuvuuden mahdollisuuksia etenkin nuorten parissa, mukaan lukien nuoret, jotka ovat oppisopimuskoulutuksessa;

1.  kehottaa komissiota hyödyntämään sosiaalialan säännöstön ja unionin työllisyys- ja sosiaalipolitiikan uudelleenarvioinnin sekä vuonna 2016 järjestetyn julkisen kuulemisen tuloksia ja antamaan ehdotuksia vakaasta Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista, joka ei jää pelkäksi periaatteita tai hurskaita aikeita koskevaksi julistukseksi vaan jolla lujitetaan sosiaalisia oikeuksia konkreettisten ja erityisten välineiden (lainsäädäntö, päätöksentekomekanismit ja rahoitusvälineet) avulla ja vaikutetaan myönteisesti kansalaisten arkeen lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä; toteaa, että tällä pilarilla on tuettava Euroopan rakentamista 2000-luvulla vaalimalla perussopimusten sosiaalisia tavoitteita, tukemalla kansallisia hyvinvointivaltioita, vahvistamalla yhteenkuuluvuutta, yhteisvastuullisuutta ja ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä talouden ja yhteiskunnan tuloksissa, varmistamalla riittävä sosiaaliturva, vähentämällä eriarvoisuutta, edistymällä viimeinkin köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämisessä, edistämällä kansallisia uudistuksia vertailuanalyysin avulla ja auttamalla talous- ja rahaliiton ja unionin sisämarkkinoiden toimivuuden parantamisessa;

2.  katsoo, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin olisi myös autettava varmistamaan kansainvälisten työnormien asianmukainen soveltaminen ja pitämään sosiaalialan säännöstö ajan tasalla; katsoo, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa esitettäviä normeja olisi yhdenvertaisten lähtökohtien säilyttämiseksi sovellettava kaikkiin sisämarkkinoille osallistuviin maihin ja että niiden saavuttamista koskevia lainsäädäntöä, hallintomekanismeja ja rahoitusvälineitä olisi sovellettava kaikissa unionin jäsenvaltioissa; korostaa, että sosiaalisten oikeuksien pilari olisi otettava huomioon unionin talouspolitiikassa; katsoo, että euroalueen jäsenyydestä aiheutuvat erityiset rajoitteet edellyttävät, että euroalueen tasolla otetaan käyttöön uusia ja erityisiä sosiaalisia tavoitteita ja normeja ja harkitaan asiaa koskevaa rahoitustukea, samalla kun euroalueeseen kuulumattomat jäsenvaltiot voivat olla mukana näissä järjestelyissä vapaaehtoisesti; viittaa mahdollisuuteen käyttää tarvittaessa SEU-sopimuksen 20 artiklassa tarkoitettua tiiviimmän yhteistyön mekanismia vakaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin luomiseen;

3.  korostaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin olisi annettava unionissa asuville ihmisille paremmat eväät elämänhallintaan, mahdollistettava ihmisarvoinen elämä ja tavoitteiden toteuttaminen siten, että vähennetään koko elämän aikana ilmeneviä sosiaalisia riskejä ja annetaan ihmisille valmiudet osallistua täysipainoisesti yhteiskuntaan ja mukautua lukuisiin teknologisiin ja taloudellisiin muutoksiin, mihin sisältyvät taitojen kohentaminen ja yrittäjyyden tukeminen; korostaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin olisi myös unionin tason teollisuuspolitiikkaa hyödyntäen valjastettava markkinat vaurauden jakamiseen, hyvinvointiin ja kestävään kehitykseen erittäin kilpailukykyisessä sosiaalisessa markkinataloudessa, jonka päämääränä ovat täystyöllisyys ja sosiaalinen edistys; tähdentää, että pilarin olisi tällöin edistettävä asiaankuuluvia sosiaalisia normeja ja tarjottava hyvinvointivaltioille valmiudet pitää yllä sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja tasa-arvoa koko unionissa riittävien, saavutettavien ja taloudellisesti kestävien sosiaaliturvajärjestelmien ja sosiaalista osallisuutta edistävien toimintapolitiikkojen avulla; korostaa, että pilarin olisi myös helpotettava työntekijöiden vapaata liikkuvuutta tehokkaammilla ja oikeudenmukaisemmilla unionin työmarkkinoilla; korostaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin olisi myös osaltaan vaalittava yhdenvertaisen kohtelun, syrjimättömyyden ja yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteita työllisyys- ja sosiaalipolitiikassa; suosittelee, että pilarin olisi siten mahdollistettava nykyisten sosiaalisten oikeuksien tehokas toteutuminen ja siinä olisi vahvistettava uusia oikeuksia silloin kun ne ovat perusteltuja uuden teknologisen ja sosioekonomisen kehityksen kannalta; katsoo, että näin pilari myös parantaisi unionin legitiimiyttä;

Nykyisten työelämän ja sosiaalisten normien päivittäminen

4.  kehottaa työmarkkinaosapuolia ja komissiota laatimaan yhteistyössä ja perusteellisen vaikutustenarvioinnin pohjalta ehdotuksen puitedirektiiviksi, joka koskee kaikkien työllistymismuotojen säällisiä työoloja ja jossa laajennetaan nykyiset vähimmäisnormit koskemaan myös uudenlaisia työsuhteita; katsoo, että kyseisellä puitedirektiivillä olisi parannettava unionin oikeuden täytäntöönpanoa, parannettava oikeusvarmuutta koko sisämarkkinoilla ja ehkäistävä syrjintää siten, että täydennetään unionin nykyistä oikeutta ja varmistetaan, että jokaisella työntekijällä on sopimuksen tai työsuhteen lajista riippumatta täytäntöönpanokelpoisten oikeuksien peruskokonaisuus, johon kuuluvat yhdenvertainen kohtelu, työsuojelu, äitiysvapaata koskeva suoja, työ- ja lepoaikoja koskevat määräykset, työ- ja yksityiselämän yhteensovittaminen, koulutukseen pääsy, työssä annettava tuki vammaisille henkilöille, riittävät tiedottamista, kuulemista ja osallistumista koskevat oikeudet, yhdistymisvapaus sekä oikeus edustukseen, työehtosopimusneuvotteluihin ja työtaistelutoimiin; korostaa, että kyseistä puitedirektiiviä olisi sovellettava työntekijöihin ja myös kaikkiin epätyypillisessä työsuhteessa oleviin työntekijöihin ilman, että nykyisiä direktiivejä jouduttaisiin välttämättä muuttamaan; muistuttaa, että jäsenvaltiot soveltavat työntekijän oikeuksia kansallisen lainsäädännön ja unionin oikeuden mukaisesti; kehottaa myös panemaan nykyisiä työnormeja täytäntöön ja valvomaan niitä aiempaa tehokkaammin ja vaikuttavammin, jotta voidaan parantaa oikeuksien toteuttamista ja torjua pimeää työtä;

Työehdot ja -olot

5.  toteaa, että tietty työsopimusten kirjo edesauttaa työntekijöiden ja työnantajien tehokasta yhteen saattamista; muistuttaa kuitenkin työmarkkinoiden kahtiajakautumisen riskistä ja siitä, että ihmiset saattavat jumiutua epävarmoihin sopimuksiin vailla konkreettisia etenemismahdollisuuksia; painottaa väliaikaisten työsopimusten merkitystä sosioekonomiselle turvallisuudelle ja korostaa etuja, joita tällaisista sopimuksista koituu lukuisien alojen työntekijöille; kannattaa myös yhteisötalouden liiketoimintamallien edistämistä; kehottaa komissiota laajentamaan työnantajan ilmoittamisvelvollisuutta koskevan direktiivin 91/533/ETY soveltamisalaa siten, että se kattaa kaikki työllisyyden ja työsuhteiden muodot; edellyttää, että säällisiä työoloja ja ‑ehtoja koskevan direktiiviin sisällytetään myös asiaa koskevia voimassa olevia vähimmäisnormeja, joiden noudattaminen on varmistettava tietyissä erityisissä työsuhteissa ja joihin kuuluvat erityisesti seuraavat:

   a) asianmukainen opetus ja koulutus ja säälliset työolot työharjoittelua, harjoittelujaksoja ja oppisopimuskoulutusta varten, jotta voidaan varmistaa, että ne toimivat aitoina ponnahduslautoina siirryttäessä koulutuksesta työelämään, kuten harjoittelun laatupuitteita koskevassa neuvoston suosituksessa edellytetään, ja että niiden kesto on rajattu eikä niillä korvata nuorten töihin ottamista; palkkauksen olisi oltava oikeassa suhteessa tarjottuun työhön, henkilön taitoihin ja kokemukseen sekä tarpeeseen käyttää työmarkkinoilla opetussuunnitelman ulkopuolista työharjoittelua, harjoittelujaksoja ja oppisopimuskoulutusta siten, että niihin osallistuvat kykenevät hankkimaan elantonsa;
   b) todellisten itsenäisten ammatinharjoittajien ja työsuhteessa olevien selkeä erottaminen toisistaan unionin oikeuden soveltamiseksi – rajoittamatta kuitenkaan kansallisen lainsäädännön soveltamista – digitaalisilla foorumeilla välitettävään työhön ja muihin riippuvaisen itsenäisen ammatinharjoittamisen muotoihin siten, että otetaan huomioon ILO:n suositus nro 198, jonka mukaan useiden indikaattorien täyttyminen riittää työsuhteen määrittämiseen; näin olisi täsmennettävä foorumin, asiakkaan ja työn suorittavan henkilön asema ja perusvastuut; olisi myös otettava käyttöön yhteistyösääntöjen vähimmäisnormeja, joissa on palveluntarjoajalle täydelliset ja kattavat tiedot niiden oikeuksista ja velvollisuuksista, etuuksista, asiaankuuluvasta sosiaaliturvan tasosta ja työnantajan henkilöydestä; verkkofoorumien välityksellä palkatuilla työntekijöillä ja todellisilla itsenäisillä ammatinharjoittajilla olisi oltava vastaavat oikeudet kuin muussa taloudessa, ja heidät olisi suojattava sosiaaliturvajärjestelmiin ja sairausvakuutusjärjestelmiin osallistumisen avulla; jäsenvaltioiden olisi varmistettava työsuhteeseen tai palvelusopimukseen sisältyvien työehtojen ja -olojen asianmukainen valvonta, jotta foorumien omistajien hallitsevan aseman väärinkäyttö voidaan estää;
   c) keikkatyötä koskevat rajoitukset: nollatuntisopimuksia ei saisi tehdä, kun otetaan huomioon niihin liittyvä erittäin suuri epävarmuus;

6.  ottaa huomioon, että työn osuus Euroopan kokonaistuloista on vähentynyt viime vuosikymmenten aikana; korostaa, että koko unionissa on pyrittävä sosiaaliseen ylöspäin lähentämiseen ja sukupuolten välisen palkkakuilun umpeen kuromiseen, jotta voidaan lisätä kysyntää, mahdollistaa kestävä ja osallistava kasvu ja vähentää epätasa-arvoa; toteaa, että kunnollisen elannon turvaavat palkat ovat tärkeitä, jotta voidaan välttää töissä käyvien köyhyyttä; kehottaa komissiota tukemaan aktiivisesti kattavampia työehtosopimuksia jäsenvaltioiden kansallisten perinteiden ja käytänteiden mukaisesti ja työmarkkinaosapuolten autonominen asema huomioon ottaen; suosittelee, että otetaan kunkin jäsenvaltion käytänteet asianmukaisesti huomioon ottaen ja työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen käyttöön tarvittaessa kansalliseen vähimmäispalkkaan perustuvia vähimmäispalkkatasoja; kehottaa komissiota auttamaan asiaa koskevien parhaiden käytänteiden vaihdossa;

7.  muistuttaa, että terveellisiä ja turvallisia työoloja koskevaan oikeuteen sisältyy työpaikan riskeiltä suojelu, työaikaa koskevia rajoituksia sekä määräyksiä vähimmäislepoajoista ja vuosilomasta; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita panemaan asiaa koskevan lainsäädännön täysimääräisesti täytäntöön; odottaa komissiolta ehdotuksia konkreettisiksi toimenpiteiksi, joilla vaalitaan tätä kaikille työntekijöille, myös kausi- ja urakkatyöntekijöille, kuuluvaa oikeutta, ja myös toimenpiteiksi, joilla ehkäistään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja häirintää; toteaa, että tällaisten toimenpiteiden olisi perustuttava vaikutustenarviointiin, jossa otetaan huomioon kaikki nykyinen tietämys terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvista riskeistä ja uudet digitalisaatioon ja muuhun tekniseen kehitykseen liittyvät työskentelytavat;

8.  korostaa työehtosopimusneuvotteluja ja työtaistelutoimia koskevan oikeuden merkitystä perusoikeutena, joka on kirjattu unionin primaarioikeuteen; odottaa komission lisäävän konkreettista tukea työmarkkinavuoropuhelun tehostamiselle ja siitä kiinni pitämiselle kaikilla tasoilla ja aloilla, etenkin niillä, joilla se ei ole riittävän kehittynyttä, samalla kun otetaan huomioon erilaiset kansalliset käytänteet; panee merkille hyödyt, joita saadaan työntekijöiden osallistumisesta yrityksen johtoon, muun muassa ylikansallisissa yrityksissä, ja työntekijöille tiedottamisesta sekä heidän kuulemisestaan ja osallistumisestaan; toteaa, näin voidaan muun muassa hyödyntää uusia työn järjestämisen muotoja, varmistaa, että työ on tarkoituksenmukaista ja palkitsevaa, ja ennakoida taloudellisia muutoksia; kehottaa valvomaan eurooppalaisia yritysneuvostoja ja työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevan unionin lainsäädännön soveltamista ja toteuttamaan tehokkaita toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että yrityksen rakenneuudistus tehdään yhteiskunnallisesti vastuullisella tavalla;

9.  korostaa, että työn ja työllisyyden laadusta tarvitaan kattavaa, luotettavaa ja säännöllisesti päivitettävää tietoa, jota voidaan käyttää työn ja työllisyyden laadun seurantaan ajan myötä ja tarjoamaan näyttöä aiheesta tehtäviä poliittisia päätöksiä varten; kehottaa Eurofoundia kehittämään edelleen toimiaan työn ja työelämän laadun valvonnassa kaikissa sen Euroopan työolotutkimuksissa ja perustamaan tutkimuksensa työn laatua koskevaan käsitteeseensä, joka sisältää ansiot, tulevaisuudennäkymät, fyysisen ympäristön, sosiaalisen ympäristön, työssäkäyntiasteen, taitojen käytön ja työajan laadun; kehottaa Eurofoundia kehittämään edelleen tutkimustaan toimintalinjoista, työmarkkinaosapuolten sopimuksista ja yritysten käytänteistä, jotka tukevat työn laadun ja työelämän parantamista;

Riittävä ja kestävä sosiaalinen suojelu

10.  korostaa, että sosiaalista suojelua koskevat oikeudet ovat yksilönoikeuksia; kannattaa sosiaalista suojelua koskevien etuuksien ja laadukkaiden sosiaalipalvelujen integroidumpaa tarjoamista keinona tehdä hyvinvointivaltiosta paremmin hahmotettava ja paremmin hyödynnettävissä oleva heikentämättä kuitenkaan sosiaalista suojelua; korostaa, että koko ihmisten elämän ajan tarvitaan riittävää sosiaalista suojelua ja sosiaalisia investointeja, joiden ansiosta kaikki voivat osallistua täysimääräisesti yhteiskuntaan ja talouteen ja säilyttää kunnolliset elinolot; korostaa, että kansalaisille on tiedotettava sosiaalisista oikeuksista ja saatavilla olevista sähköisen hallinnon mahdollisuuksista, joihin saattaa kuulua myös eurooppalainen sosiaaliturvakortti, jonka yhteydessä on annettava vahvat takeet tietosuojasta, ja joilla voitaisiin parantaa sosiaaliturvan yhteensovittamista unionissa ja kansalaisten tietämystä ja auttaa liikkuvia työntekijöitä ottamaan selvää maksuistaan ja oikeuksistaan kotimaassa ja vastaanottavassa maassa ja turvaamaan ne sekä helpottaa kansallisten työsuojeluviranomaisten työtä; korostaa yksilöllisen ja henkilökohtaisen tuen merkitystä erityisesti syrjäytyneille ja heikossa asemassa oleville kotitalouksille;

11.  on samaa mieltä siitä, että ajoissa tarjottavan, laadukkaan ja kohtuuhintaisen ehkäisevän ja parantavan terveydenhuollon ja lääkkeiden yleinen saatavuus on tärkeää; korostaa, että tätä oikeutta on vaalittava, myös maaseudulla ja rajatylittävillä alueilla; korostaa, että kaikkien maassa pysyvästi asuvien on kuuluttava sairausvakuutuksen piiriin; on samaa mieltä siitä, että ehkäisevän terveydenhuollon ja tautien ehkäisyn lisääminen on selkeä sosiaalinen investointi, joka maksaa itsensä takaisin muun muassa terveempänä ikääntymisen myötä;

12.  on tietoinen siitä, että nousussa oleva elinajanodote ja työssäkäyvien määrän pieneneminen merkitsevät haastetta eläkejärjestelmien kestävyydelle ja riittävyydelle ja sukupolvien väliselle solidaarisuudelle; huomauttaa, että myös sukupuolten välisen eläke-eron umpeen kuromisen on oltava tämän osalta ensisijaista; toteaa, että tähän voidaan reagoida parhaiten nostamalla yleistä työllisyysastetta täysimääräisiin eläke-etuuksien liittyvien työllisyysmallien avulla ja kiinnittämällä erityistä huomioita nuorempaan sukupolveen ja työmarkkinoilta eniten syrjäytyneisiin; katsoo, että eläkeiän yhteydessä olisi harkittava elinajanodotteen ohella muita, kansallisella tasolla määriteltäviä tekijöitä, kuten tuottavuuden kehittymistä, huoltoriippuvuussuhdetta ja työn rasittavuuden eroja; muistuttaa, että on tärkeää investoida aktiiviseen ikääntymiseen, ja pitää tärkeinä järjestelyjä, joiden avulla eläkeikänsä saavuttaneet ihmiset voivat niin halutessaan jatkaa työssään toivomallaan intensiteetillä ja vetäytyä osa-aikaeläkkeelle, jos he eivät halua tehdä työtä kokopäivätoimisesti;

13.  kehottaa komissiota tekemään perusteellisen analyysin parhaista käytänteistä jäsenvaltioiden auttamiseksi vähimmäiseläkkeiden laskemisessa;

14.  suosittelee, että kaikilla työntekijöillä olisi oltava vakuutus työttömyyden tai vastentahtoisen osa-aikatyön varalta ja että tämän lisäksi olisi tarjottava työnhakuneuvontaa ja investoitava (uudelleen)koulutukseen kunkin jäsenvaltion yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa määrittämien ehtojen mukaisesti; muistuttaa, että riittävät työttömyysetuudet parantavat tarjonnan ja kysynnän yhteensovittamista ja hyödyttävät siten tuottavuutta, samalla kun niillä on olennainen rooli köyhyyden ehkäisemisessä ja vähentämisessä; katsoo, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa olisi suositeltava kansallisten työttömyysvakuutusjärjestelmien laatuindikaattoreita, jotka koskevat erityisesti niiden kattavuutta, aktiivisuusvaatimuksia, tuen keston ja työnhaun keskimääräisen kansallisen keston yhteyttä sekä työvoimapalvelujen antaman avun laatua;

15.  korostaa riittävien vähimmäistulojärjestelmien merkitystä ihmisarvon vaalimisessa ja köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa ja painottaa niiden roolia sosiaalisina investointeina, joiden ansiosta ihmiset voivat osallistua yhteiskuntaan sekä kouluttautua ja/tai hakea töitä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan unionin vähimmäistulojärjestelmiä ja myös sitä, kykenevätkö kotitaloudet täyttämään tarpeensa niiden avulla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arviomaan tämän perusteella tapaa ja keinoja, joilla huolehditaan riittävästä vähimmäistulosta kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa harkitsemaan jatkotoimenpiteitä, joilla tuetaan sosiaalista lähentymistä unionissa, kun otetaan huomioon kunkin jäsenvaltion taloudelliset ja sosiaaliset olot sekä kansalliset käytänteet ja perinteet;

16.  vaatii, että vammaisten henkilöiden oikeudet on valtavirtaistettava koko sosiaalisten oikeuksien pilariin ihmisoikeuksiin perustuvan lähestymistavan nojalla vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdystä YK:n yleissopimuksesta johtuvien unionin ja jäsenvaltioiden velvollisuuksien mukaisesti; katsoo, että tähän olisi sisällytettävä vähintään

   oikeus säälliseen ja esteettömään työhön täysin osallistavassa, avoimessa ja esteettömässä työympäristössä ja työmarkkinoilla
   palvelut ja perustoimeentulo, joita on muokattu henkilökohtaisten erityistarpeiden mukaan ja jotka takaavat kohtuullisen elintason ja sosiaalisen osallisuuden
   vapaan liikkumisen ja palvelujen siirrettävyyden takaaminen unionin jäsenvaltioiden kesken
   osallistava koulutus, mukaan lukien asianmukaista digitaalista lukutaitoa koskevat säännökset
   erityissäännökset vammaisten henkilöiden, erityisesti henkilöiden, joilla on kehitysvamma tai psykososiaalisia vammoja tai jotka eivät ole oikeustoimikelpoisia, suojelusta hyväksikäytöltä ja pakkotyöltä;

17.  panee huolestuneena merkille, että pitkäaikaishoivapalvelujen saatavuus ja kohtuuhintaisuus ovat edelleen suuri ongelma koko Euroopassa ja että se saa epävirallista hoitoa antavat omaishoitajat juuttumaan kotiin ja estää heitä jatkamasta uraansa; pitää valitettavana työnvälitystoimistojen kautta tai epävirallisesti palkattujen hoitajien toistuvaa hyväksikäyttöä; katsoo, että laadukkaiden ja kohtuuhintaisten pitkäaikaishoivapalvelujen, mukaan luettuna kotihoidon ja itsenäisen asumisen mahdollistavien järjestelmien, saatavuus on oikeus, jota olisi vaalittava kunnollisin ehdoin palkattujen pätevien ammattilaisten antaman tuen avulla; katsoo, että kotitalouksia ja erityisesti pienillä tuloilla eläviä kotitalouksia varten olisi siksi otettava käyttöön asianmukaisia julkisia palveluja ja avustustoimintaa, jotta voidaan välttää laitostumista ja köyhyysriskiä; edellyttää jälleen kerran, että hoitovapaata koskevassa lainsäädännössä rajataan palkkaukseen ja sosiaaliturvaetuuksiin kohdistuvia vaikutuksia, kun työntekijöiden on väliaikaisesti hoidettava sukulaisiaan; kehottaa komissiota laatimaan alaa koskevan konkreettisen toimintasuunnitelman, jossa on muun muassa Barcelonan tavoitteiden tapaisia iäkkäitä henkilöitä, vammaisia henkilöitä ja muita huollettavia henkilöitä koskevia tavoitteita, sekä valvontatyökalut, joilla mitataan laatua, saatavuutta ja kohtuuhintaisuutta; edellyttää myös, että lisätään alan parhaiden käytänteiden jakamista ja omaksumista;

18.  pitää lasten köyhyyttä merkittävänä kysymyksenä, jossa unionin olisi toimittava pontevammin; korostaa oikeuden yleiseen koulutukseen, terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvajärjestelmiin olevan perusedellytyksiä köyhyyden, erityisesti lasten köyhyyden, torjunnassa; kehottaa tämän tavoitteen huomioon ottaen komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että vuonna 2013 annettu suositus ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” pannaan ripeästi täytäntöön, ja edellyttää konkreettisten toimenpiteiden toteuttamista lapsitakuun käyttöön ottamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa, jotta jokainen nyt köyhyysriskissä elävä lapsi pääsee ilmaisen terveydenhuollon, ilmaisen koulutuksen ja ilmaisen lastenhoidon piiriin ja hänellä on oikeus kohtuulliseen asumiseen ja asianmukaiseen ravintoon; korostaa, että tämä on kytkettävä ohjelmiin, joilla tarjotaan vanhemmille tukea ja mahdollisuuksia päästä eroon sosiaalisen syrjäytymisen tilanteista ja integroitua työmarkkinoille; toteaa näiden politiikkojen edellyttävän asianmukaista kansallisen tason rahoitusta sekä tukea Euroopan rakenne- ja investointirahastoista;

19.  kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan asianmukaisia asumisolosuhteita koskevan oikeuden toteutumisesta varmistamalla laadukkaiden ja kohtuuhintaisten riittävän kokoisten asuntojen saatavuus kaikille, ehkäisemällä ja vähentämällä asunnottomuutta ja poistamalla se lopulta asteittain; edellyttää jäsenvaltioiden soveltavan lainsäädäntöä ja/tai tarpeen mukaan muita toimenpiteitä, jotta voidaan varmistaa, että sosiaalinen asuntotarjonta ja riittävä asumistuki ovat kaikkien niitä tarvitsevien, luonnollisesti myös asunnottomien ihmisten ja perheiden, saatavilla ja että haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä ja köyhiä kotitalouksia suojellaan häädöltä tai heille tarjotaan asianmukaisia asumisvaihtoehtoja; edellyttää, että asuntotarjontaan kytketään asianmukaisia sosiaalisia palveluja, joilla tuetaan sosiaalista ja taloudellista osallisuutta; edellyttää, että toteutetaan tehokkaita toimenpiteitä, joilla autetaan pienituloisia nuoria ensiasunnon hankkimisessa; korostaa, että investoinnit energiatehokkaaseen sosiaaliseen asuntotarjontaan hyödyttävät kaikkia työpaikkojen, ympäristön, energiaköyhyyden vähentämisen ja sosiaalisten oikeuksien toteutumisen kannalta; kehottaa hyödyntämään suuremmassa määrin unionin rahoitusvälineitä, kun edistetään kaupunkiuudistuksia ja kohtuuhintaista, helposti saatavilla olevaa ja energiatehokasta asuntotarjontaa ja kannustetaan sosiaalisen asuntotarjonnan kehittämiseen alueilla, joilla se ei ole kehittynyt riittävästi; edellyttää, että poistetaan kaikki köyhyyden kriminalisoinnin ilmenemismuodot, kuten toimenpiteet, joilla rangaistaan epäoikeudenmukaisesti asunnottomuudesta tai muista aineellisen puutteen ilmenemismuodoista;

20.  edellyttää asianmukaisia toimenpiteitä, mukaan lukien lainsäädännön parantaminen tarvittaessa arvioinnin perusteella, jotta voidaan varmistaa, että laadukkaat ja kohtuuhintaiset yleisen edun mukaiset sosiaalipalvelut ja muut yleishyödylliset palvelut tai olennaiset palvelut, kuten vesihuolto, jätehuolto, koulutus, terveydenhuolto, sähköisen viestinnän palvelut, nopea laajakaistayhteys ja energia-, liikenne- ja rahoituspalvelut, ovat kaikkien saatavilla; painottaa hyvillä välineillä ja henkilökunnalla varustettujen julkisten palvelujen tarjoajien, yhteisötalouden yritysten ja voittoa tavoittelemattomien järjestöjen roolia tässä yhteydessä, kun otetaan huomioon, että niiden kaikkien ensisijaisena tavoitteena on myönteinen sosiaalinen vaikutus; korostaa myös yhteisötalouden yritysten merkittävää roolia näiden palvelujen tarjoamisessa ja työmarkkinoiden osallistavuuden lisäämisessä; edellyttää, että poistetaan viranomaisten nykyisin kokema oikeudellinen epävarmuus, kun on kyse yleisen edun mukaisten sosiaalipalvelujen rahoittamisesta; kannattaa sosiaalisten kriteerien soveltamista julkisia hankintoja tehtäessä; muistuttaa, että etenkin maaseutualueet tarvitsevat edelleen tukea voidakseen nykyaikaistaa infrastruktuuriaan ja pitääkseen taloutensa dynaamisena; korostaa myös, miten tärkeää on opettaa taloustaitoja, joilla autetaan kotitalouksia välttämään ylivelkaantumista, sekä tarjota oikeusapua ja muita mekanismeja, joilla suojellaan velallisia saalistuskäytänteiltä ja tarjotaan velallisille toinen mahdollisuus;

Yhtäläiset mahdollisuudet ja pääsy työmarkkinoille

21.  katsoo, että jatkuvasti digitalisoituneemmassa maailmassa matalan taitotason ihmisillä on heikommat työllistymismahdollisuudet ja sen lisäksi he ovat alttiimpia pitkäaikaistyöttömyydelle ja heillä on suurempia vaikeuksia saada palveluja ja osallistua täysimääräisesti yhteiskuntaan, mikä on haitallista henkilölle itselleen ja myös erittäin kallista taloudelle ja yhteiskunnalle kokonaisuudessaan; kannattaa siksi taitotakuuta uutena kaikille jokaisessa elämänvaiheessa kuuluvan oikeutena hankkia 2000-luvulla tarvittavia perustaitoja, joihin kuuluvat luku- ja laskutaito, digitaalinen lukutaito, medialukutaito, kriittinen ajattelu, sosiaaliset taidot sekä ympäristöystävällisen talouden ja kiertotalouden edellyttämät taidot, ja toteaa, että siinä on otettava huomioon kehittymässä olevat teollisuudenalat ja tärkeimmät kasvualat ja varmistettava, että saavutetaan kokonaisuudessaan muita heikommassa asemassa olevat, kuten vammaiset henkilöt, turvapaikanhakijat, pitkäaikaistyöttömät ja aliedustetut ryhmät; korostaa, että koulutusjärjestelmien olisi oltava osallistavia ja niissä olisi tarjottava laadukasta koulutusta koko väestölle, mahdollistettava ihmisten aktiivinen unionin kansalaisuus, annettava heille valmiudet elinikäiseen oppimiseen ja mukautumiseen sekä vastattava yhteiskunnan ja työmarkkinoiden tarpeisiin; katsoo, että ylemmän perusasteen ja keskiasteen koulutuksen päättämisen pitäisi olla pakollista 2000-luvun Euroopassa ja että tarjolla on oltava asiaankuuluvia ohjelmia, joilla voidaan antaa uusi mahdollisuus nuorille ihmisille, jotka ovat keskeyttäneet peruskoulun tai keskiasteen koulutuksen; katsoo, että taitotakuuseen olisi sisällytettävä yksilöllinen arviointi oppimistarpeista, laadukas opetustarjonta sekä hankittujen taitojen ja valmiuksien järjestelmällinen todentaminen, jonka ansiosta ne olisi helppo tunnustaa työmarkkinoilla; korostaa, että on varmistettava laajakaistan yleinen saatavuus, jotta voidaan mahdollistaa digitaalinen lukutaito; korostaa taitotakuuta merkittävänä sosiaalisena investointina, joka edellyttää asianmukaista täytäntöönpanoa ja riittävää rahoitusta, myös Euroopan rakenne- ja investointirahastoista myönnettävällä tuella;

22.  on huolissaan sosioekonomisen epävarmuuden leviämisestä ja monien työntekijöiden työolojen heikkenemisestä; toteaa, että monilla epätyypillisissä työsuhteissa olevilla työntekijöillä on vaikeuksia oikeuksiensa toteuttamisessa työpaikalla ja sosiaalietuuksien saamisessa ja että tämä ongelma vaikuttaa suhteettomasti naisiin ja maahanmuuttajiin; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti määräaikaista työtä, osa-aikatyötä ja vuokratyötä koskevien direktiivien soveltamista ja täytäntöönpanoa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä parantaakseen eri toimintoihin pohjautuvien sosiaalisten oikeuksien siirrettävyyttä; korostaa, että on tärkeää varmistaa riittävät valmiudet, jotta jäsenvaltioiden tasolla voidaan tarjota riittävä sosiaalinen suojelu kaikissa työmuodoissa ja työsuhteissa, niin tavanomaisissa kuin epätyypillisissä työsuhteissa, oleville ja itsenäisille ammatinharjoittajille; kehottaa komissiota ehdottamaan tätä koskevaa suositusta; katsoo erityisesti, että

   a) jäsenvaltioiden olisi organisoitava sosiaaliturvajärjestelmät siten, että kaikki ihmiset kaikissa työmuodoissa ja työsuhteissa ja itsenäiset ammatinharjoittajat voivat kerryttää tuloturvan takaavia oikeuksia esimerkiksi työttömyyden, vastentahtoisen osa-aikatyön, terveysongelmien, korkean iän tai lastenkasvatukseen taikka muihin hoito- tai koulutussyihin perustuvien urakatkosten varalta;
   b) kaikilla ihmisillä kaikissa työmuodoissa ja työsuhteissa sekä itsenäisillä ammatinharjoittajilla olisi oltava heti työmarkkinoille ensi kertaa tullessaan henkilökohtainen työllisyystili, johon pääsisi helposti ottamalla yhteyttä henkilökohtaisesti ja sähköisin keinoin, jossa on otettu asianmukaisesti huomioon vammaisten henkilöiden tarpeet ja jossa asianosaiset voisivat perehtyä kertyneisiin sosiaalietuuksiinsa ja muihin sosiaalisiin oikeuksiinsa, mukaan lukien oikeus elinikäiseen oppimiseen, ja jolta he saisivat tarvittaessa tietoja oikeuksiensa siirtämisestä maasta toiseen; tällaisten henkilökohtaisten työllisyystilien olisi oltava saatavilla kustannustehokkaasti, ja niitä varten olisi taattava riittävä tietosuoja;
   c) digitaalisten foorumien ja muiden välittäjien olisi raportoitava kaikesta niiden kautta suoritetusta työstä toimivaltaisille viranomaisille, jotta kaikille työntekijöille voidaan varmistaa riittävät maksut ja suoja sosiaali- ja sairausvakuutuksen kautta;

23.  korostaa, että ammatinvaihdoksiin tarvitaan riittävästi investointeja sekä julkisten työvoimapalvelujen laitoskapasiteettiin että henkilökohtaisessa työnhaussa ja taitojen parantamisessa avustamiseen mahdollisimman varhain; katsoo, että ennakoiva työmarkkinapolitiikka, kuten koulutus ja työhönsijoittumista koskeva apu, on iästä riippumatta hyödyllinen työkalu työttömien uudelleen työllistämiseksi; muistuttaa Euroopan sosiaalirahaston hyödyllisestä tehtävästä aktiivisen työmarkkinapolitiikan tukemisessa koko Euroopassa sekä Euroopan globalisaatiorahaston hyödyllisestä tehtävästä, sillä se tukee täydennyskoulutusta ja palaamista työhön alueellisten taloudellisten häiriöiden ja joukkoirtisanomisten tapauksissa; muistuttaa lisäksi sosiaaliturvajärjestelmien merkittävästä roolista turvattua siirtymistä tuettaessa; korostaa, että uran ja elämänkaaren aikana kertyneiden sosiaalietuuksien säilyttäminen ja siirrettävyys pitäisi varmistaa työpaikan ja ammatin vaihdon helpottamiseksi;

24.  korostaa ennakoivan työmarkkinapolitiikan merkitsevän, että on myönnettävä julkista tukea kehittymässä oleville aloille, joilla on merkittävät työllistämismahdollisuudet, ja että monissa maissa on tehostettava julkisten työvoimapalvelujen roolia ja varmistettava, että niillä on riittävästi kapasiteettia ottaa suoraan yhteyttä yrityksiin, jotta uudelleenkoulutusta ja muuta työnhakijoille tarkoitettua apua voidaan järjestää työnhakijan profiilin ja paikallisen talouden tarpeiden mukaisesti; edellyttää, että nuorisotakuu toteutetaan kokonaisuudessaan kaikille alle 30-vuotiaille painottaen tarjonnan laatua ja kaikkien työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten tehokasta saavuttamista ja että pitkäaikaistyöttömiä koskeva neuvoston suositus pannaan kokonaisuudessaan täytäntöön, muun muassa sellaisilla täydentävillä lisätoimenpiteillä, joita tarvitaan varmistamaan, että näillä politiikoilla tavoitetaan tukea tarvitsevat henkilöt; korostaa, että on otettava huomioon myös iäkkäämpien työntekijöiden ja työnhakijoiden tarpeet ja edistettävä nuorempien ja iäkkäämpien työntekijöiden yhteistyötä; tähdentää näitä toimintapolitiikkoja merkittävinä rakenneuudistuksina ja sosiaalisina investointeina, joihin tarvitaan riittävästi rahoitusta niin unionin kuin jäsenvaltioiden tasolla, mukaan lukien rahoitus Euroopan sosiaalirahastosta, nuorisotyöllisyysaloitteesta ja/tai muista välineistä;

25.  muistuttaa, että naiset ovat todennäköisesti alttiimpia epävarmalle ja matalapalkkaiselle työlle ja uransa keskeytyksille, millä on jälkivaikutuksia koko heidän elämäänsä; katsoo, että sukupuolten tasa-arvon sekä työ- ja yksityiselämän tasapainottamisen saralla on saatava pikaisesti aikaan ratkaisevaa edistymistä, jotta nykyisin jatkuva syrjintä voidaan lakkauttaa; odottaa komission vuoden 2017 työohjelmassa annettujen lupausten mukaisesti komissiolta alaa koskevia ehdotuksia, joissa käsitellään erityisesti seuraavia seikkoja:

   a) nykyisiä mekanismeja, joilla varmistetaan miesten ja naisten yhdenvertainen kohtelu, on vahvistettava, ja edelleen vallitsevat sukupuolten palkka- ja eläke-erot on poistettava ja työmarkkinoiden sukupuolen mukaan jakautumista on vähennettävä, ja tätä varten olisi valvottava direktiivin 2006/54/EY soveltamista ja täytäntöönpanoa ja direktiiviä olisi tarvittaessa muutettava; Euroopan tasa-arvosopimusta 2011–2020 sekä sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevaa strategista toimintaohjelmaa 2016–2019 olisi jatkettava, myös laatimalla vuosittain sukupuolten tasa-arvoa koskevia selontekoja;
   b) sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla tarvitaan uusia tehokkaita toimenpiteitä työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi, mukaan lukien äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaata, hoitovapaata, laadukkaiden hoivapalvelujen saatavuutta ja joustavia työaikajärjestelyjä koskevat lainsäädäntöehdotukset; olisi kannustettava miesten ja naisten vapaajärjestelyjen yhdenvertaiseen hyödyntämiseen kaikissa työntekijäluokissa, jotta voidaan parantaa naisten työmarkkinoille pääsemistä ja vahvistaa heidän asemaansa niillä, vahvistaa isien asemaa lastensa kasvatuksessa sekä helpottaa työ- ja yksityiselämän tasapainottamista; komission olisi myös tuettava jäsenvaltioita alan hyvien käytänteiden vaihdossa ja niiden käyttöönotossa;

26.  muistuttaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjassa kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen; korostaa, että kaikilla ihmisillä olisi oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet koko elämänsä ajan, myös silloin, kun he hakevat töitä tai ovat töissä; korostaa, että työsyrjintädirektiivi 2000/78/EY ja rotusyrjintädirektiivi 2000/43/EY on pantava täytäntöön asianmukaisesti; kannustaa jäsenvaltioita nopeuttamaan täytäntöönpanoa ja komissiota arvioimaan nykyisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa, jotta voidaan varmistaa syrjimättömyys ja yhdenvertaiset mahdollisuudet ja tehostaa aliedustettujen ryhmien työmarkkinoille osallistumista ja sosiaalista integroitumista; kehottaa komissiota ehdottamaan tarvittaessa uusia konkreettisia suosituksia tai muita toimenpiteitä; muistuttaa, että vuonna 2008 ehdotettu yhdenvertaista kohtelua koskeva direktiivi, jota ei ole vielä hyväksytty, on syrjimättömyyttä koskevan lainsäädäntökehyksen puuttuva lenkki; katsoo unionin ja jäsenvaltioiden oikeuskäytännön osoittavan, että velvollisuus järjestää kohtuulliset mukautukset kaikkien syrjintäperusteiden osalta olisi vahvistettava unionin oikeudessa ja jäsenvaltioiden lainsäädännössä edellyttäen, ettei se aiheuta suhteetonta rasitetta työnantajille tai palveluntarjoajille; kehottaa komissiota valvomaan asiassa sovellettavan unionin lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioiden oikeudellisia puitteita ja politiikkatoimia, jotta varmistetaan, että kaikille, joilla on pakolaisasema, taataan kotoutuminen, yhdenvertainen kohtelu ja säälliset työolot; korostaa, että oikeussuoja ja suojelu olisi taattava kaikille hyväksikäytön ja syrjinnän uhreille;

Työvoiman liikkuvuus

27.  korostaa, että ihmisten vapaa liikkuvuus on yksi unionin suurimpia saavutuksia ja että työntekijöiden vapaa liikkuvuus on sisämarkkinoiden kulmakivi, jolla on merkittävä rooli jäsenvaltioiden lähentymisen ja integroitumisen tehostamisessa; korostaa, että unionin sisäinen liikkuvuus on mahdollisuus ja perusoikeus, jonka hyödyntämistä on tuettava, myös sosiaaliturvan yhteensovittamista koskevan järjestelmän sujuvalla toiminnalla; kehottaa varmistamaan työntekijöiden liikkuvuutta ja rajat ylittävää palvelujen tarjoamista koskevien unionin sääntöjen asianmukaisen voimaan saattamisen ja täytäntöönpanon; edellyttää lisäksi, että työvoiman liikkuvuutta tuetaan huolehtimalla asianmukaisesta kieltenopetuksesta kaikilla koulutustasoilla, parantamalla koulutusjärjestelmien vertailtavuutta ja ammattitutkintojen tunnustamista, asettamalla vaivattomasti saataville tietoja liikkuvien työntekijöiden oikeuksista ja velvollisuuksista ja toteuttamalla toimenpiteitä, joilla varmistetaan säälliset työolot ja julkisten työvoimapalvelujen toimiva yhteistyö koko Euroopassa; toteaa, että liikkuvuus ei saisi johtua työntekijöiden kotiseudun riittämättömistä työllistymismahdollisuuksista tai riittämättömästä sosiaaliturvasta, koska pitkittynyt työvoiman poistuminen saattaa haitata taloudellista lähentymistä; korostaa siksi koheesiopolitiikan ja muiden välineiden merkitystä alueellisesti tasapainoiselle talouskehitykselle; katsoo, että työvoiman liikkuvuutta ei saisi väärinkäyttää vastaanottavien maiden sosiaalisten normien heikentämiseen petosten tai lainsäädännön porsaanreikien avulla; korostaa, että liikkuvat työntekijät ovat yleensä vastaanottavien maiden talousarvioiden nettomaksajia; edellyttää, että julkisiin palveluihin investoidaan riittävästi alueilla, joiden väkiluku on lisääntymässä, ja korostaa, että investointeja voidaan tukea Euroopan sosiaalirahastosta;

28.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon liikkuvuuden sosiaalisen vaikutuksen kansainvälisten perheiden kasvavaan määrään, esimerkiksi siten, että myönnetään vapaata perheenjäsenen hoitamiseen jossakin toisessa maassa, ja varmistetaan koulutusjärjestelmiä koskeva vertailtavuus ja siirrettävyys, kun on kyse kouluikäisten lasten liikkuvuudesta;

29.  kehottaa jäsenvaltioita tekemään työsopimuksen laatimisesta jollakin unionin liikkuvien kansalaisten osaamalla kielellä pakollista työnantajille, jotta työntekijät pystyvät ymmärtämään työsopimuksen;

Keinojen kehittäminen käytännön tulosten aikaan saamiseen

30.  kehottaa komissiota hyödyntämään julkisen kuulemisen tuloksia ja unionin toimielinten näkemyksiä ja esittämään selkeän ja konkreettisia toimenpiteitä sisältävän etenemissuunnitelman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täysimääräistä käytännön toteuttamista ja perussopimuksissa tarkoitettujen sosiaalisten tavoitteiden kaikinpuolista saavuttamista varten; korostaa, että sosiaalisten perusoikeuksien suojelemiseksi kaikessa unionin poliittisessa päätöksenteossa ja unionin toimielinten toiminnassa olisi sovellettava asianmukaisesti esimerkiksi SEUT:n 8, 9 ja 10 artiklaa, mihin kuuluu sosiaalisten vaikutusten arviointi;

31.  edellyttää, että kun perussopimuksia tarkistetaan, niihin sisällytetään sosiaalipoliittinen pöytäkirja, jotta sosiaalisia perusoikeuksia voidaan lujittaa suhteessa taloudellisiin vapauksiin;

32.  kehottaa jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja Euroopan neuvoston sosiaaliturvasopimuksen (ETS nro 78); kehottaa komissiota selvittämään toimenpiteitä, joita Euroopan unionin liittyminen tarkistettuun peruskirjaan edellyttää, ja ehdottamaan aikataulua tätä tavoitetta varten;

33.  kehottaa komissiota sisällyttämään sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen kiinteäksi osaksi Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria ja ottamaan järjestelmällisen sukupuolivaikutusten arvioinnin osaksi perusoikeuksien toteutumisen arviointia;

34.  on huolissaan Eurooppaa tämän vuosikymmenen alkupuolella koetelleen pitkittyneen talouskriisin jatkuvista kielteisistä vaikutuksista, jotka ovat koetelleet eräitä maita ja alueita muuta Eurooppaa tuntuvammin; katsoo, että ylöspäin tapahtuvaa taloudellista ja sosiaalista lähentymistä koskevan tavoitteen saavuttamista olisi tuettava asettamalla Eurooppa 2020 -strategiaan ja kestävän kehityksen tavoitteisiin perustuvia tavoitteita, joilla ohjattaisiin unionissa harjoitettavan talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan koordinointia ja jotka toimisivat kompassina euroalueelle, jolla on kiinnitettävä erityistä huomiota ylöspäin tapahtuvaan taloudelliseen ja sosiaaliseen lähentymiseen:

35.  muistuttaa sosiaalisten olojen ja talouden suorituskyvyn kaksisuuntaisesta yhteydestä; edellyttää, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet, yhteiseen työllisyysraporttiin sisältyvä nykyinen keskeisten työllisyysindikaattoreiden ja sosiaalisten indikaattoreiden tulostaulu ja mahdollinen uusi lähentymistä koskeva säännöstö otetaan suoraan ja avoimella tavalla huomioon maakohtaisia suosituksia ja euroaluetta koskevia suosituksia laadittaessa sekä unionin välineitä hyödynnettäessä; katsoo, että Euroopan työllisyysstrategian ja sosiaalialan avoimen koordinointimenetelmän välineitä olisi myös vahvistettava tässä tarkoituksessa; kehottaa lujittamaan työmarkkinaosapuolten kanssa käytävän makrotaloudellisen vuoropuhelun roolia muotoiltaessa talouspolitiikkayhdistelmää unionissa; pitää makrososiaalisen tilanteen seurantaa erittäin tärkeänä, jotta voidaan välttää talouden epätasapainon vähentäminen keinoilla, jotka heikentävät työllisyys- ja sosiaalitilannetta, ja estää kilpaileminen unionin sosiaalisten normien alhaisimmalla sääntelytasolla; kehottaa jälleen laatimaan sellaisen uudistuksia ja investointeja koskevan unionin toimintasuunnitelman, jolla pyritään vahvistamaan kasvupotentiaalia laadukkaisiin työpaikkoihin ja tuottavuuteen perustuen, edistämään oikeudenmukaisia, vakaita, tehokkaita ja kestäviä sosiaalihuoltojärjestelmiä sekä tukemaan jäsenvaltioiden talouksien kestävää siirtymistä kohti suurempaa resurssitehokkuutta;

36.  katsoo, että on ratkaisevan tärkeää edistää naisten osallistumista työmarkkinoille ja heidän taloudellista riippumattomuuttaan, jotta Eurooppa 2020 -strategian tavoite nostaa kokonaistyöllisyysaste 75 prosenttiin voidaan saavuttaa, mikä kasvattaisi myös BKT:tä; kehottaakin komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan toimiaan ja lisäämään investointejaan, joilla tuetaan naisten työllistymistä laadukkaisiin työpaikkoihin erityisesti sellaisilla aloilla ja sellaisissa tehtävissä, joissa naiset ovat aliedustettuina, kuten luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan sekä vihreän talouden aloilla tai ylemmissä johtotehtävissä kaikilla aloilla;

37.  panee merkille, että köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen vaikuttavat suhteettoman paljon naisiin ja tyttöihin, ja vaatii uutta poliittista tahtoa kunnianhimoisen köyhyydenvastaisen unionin strategian luomiseksi ja uusia sitoumuksia Euroopan köyhyydenvastaisten tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan yksityiskohtaiset kansalliset strategiasuunnitelmat köyhyyttä vastaan ja komissiota korostamaan köyhyyden vähentämistä EU-ohjausjakson yhteydessä;

38.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan yhteistyössä tasoltaan asianmukaiset sosiaaliset investoinnit, jotka ovat olennaisia yhteiskunnan yhteenkuuluvuudelle ja selvästi vaikuttavat myönteisesti talouskasvuun lyhyellä ja pitkällä aikavälillä (esimerkiksi lastenhoidon, koulutuksen, nuorisotakuun ja taitotakuun yhteydessä); katsoo, että tämä huolenaihe olisi otettava huomioon myös arvioitaessa julkisten menojen laadun parantamista;

39.  esittää uudelleen kehotuksen järjestää työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston (TSTK) ja Ecofin-neuvoston välisiä yhteiskokouksia, jotta edistetään paremmin koordinoitua sosioekonomista politiikkaa, ja euroalueen työ- ja sosiaaliministerien välisiä säännöllisiä kokouksia, jotta parannetaan politiikan koordinointia euroalueella ja tarkastellaan asianmukaisesti sosiaalista eriarvoisuutta;

40.  korostaa, että yhtäältä nykyiset pääomavaltaista tuotantoa ja aineettoman omaisuuden merkittävää panosta lisäarvon tuottamisessa koskevat ilmiöt ja toisaalta tuntuva eriarvoisuus, työttömyys ja epätyypillisten työsuhteiden jatkuva yleistyminen sekä työn osuuden väheneminen Euroopan kokonaistuloista merkitsevät, että sosiaalihuoltojärjestelmien rahoituspohjaa on laajennettava verotuksen neutraalisuuden periaatteen mukaisesti, jotta kaikille voidaan tarjota kunnollista sosiaalista suojelua ja laadukkaita palveluja; katsoo, että tämä olisi toteutettava erityisesti siirtymällä muihin verotulojen lähteisiin; kehottaa jäsenvaltiota arvioimaan asiaa koskevia tarpeitaan; muistuttaa, että työnteosta aiheutuva sosiaalietuuksien kertyminen on säällisen työn tärkeä osatekijä, joka edistää merkittävästi taloudellista ja yhteiskunnallista vakautta; huomauttaa kuitenkin, että nykyistä verokiilaa voidaan vähentää, samalla kun varmistetaan kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien kestävyys ja riittävyys; korostaa myös, että on ratkaisevan tärkeää torjua verovilppiä ja veron kiertämistä, jotta varmistetaan julkisten investointien asianmukainen taso ja sosiaalihuoltojärjestelmien kestävyys;

41.  katsoo Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin uskottavuuden edellyttävän ehdottomasti, että sitä täydennetään riittävällä jäsenvaltioiden ja unionin rahoituksella, jolla varmistetaan, että jäsenvaltiot kykenevät saavuttamaan yhteisesti sovitut tavoitteet; pyytää jälleen kerran nopeuttamaan asiaa koskevien toimenpideohjelmien täytäntöönpanoa ja tarkistamaan tarvittaessa monivuotista rahoituskehystä 2014–2020, jotta kyetään vastaamaan kasvaneisiin tarpeisiin; edellyttää erityisesti, että jatketaan nuorisotyöllisyysaloitteen tehostamista ja toteutetaan isätoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että Euroopan sosiaalirahasto, Euroopan globalisaatiorahasto ja vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahasto olisivat helpommin käytettävissä ja täysipainoisesti hyödynnettävissä; katsoo, että näiden rahoitusvälineiden olisi oltava edelleen kaikkien jäsenvaltioiden saatavilla ja että niiden toimintaa olisi tarvittaessa tehostettava myös koulutuksen, taitotakuun, lapsiköyhyyden ja ennakoimattomien uusien haasteiden, kuten pakolaisten työmarkkinoille integroitumisen, yhteydessä; katsoo, että on noudatettava edelleen sääntöä, jonka mukaan 20 prosenttia kansallisesta ESR-osuudesta kohdennetaan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen;

42.  edellyttää unionin lisäävän tukea institutionaalisen kapasiteetin kehittämiseen, kun on kyse esimerkiksi työmarkkinaosapuolten vuoropuhelusta, Euroopan laajuisesta julkisten työvoimapalvelujen verkostosta, sosiaaliturvan sähköisestä tiedonvaihdosta ja pimeän työn vastaisesta foorumista, josta voi pidemmän päälle kehittyä eurooppalainen työsuojeluviranomaisten järjestelmä; korostaa tässä yhteydessä työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevan unionin ohjelman (EaSI) ja Euroopan sosiaalirahaston tuen merkitystä kapasiteetin kehittämiselle kansallisella tasolla;

43.  kehottaa komissiota ja EIP-ryhmää jatkamaan Euroopan investointiohjelman kehittämistä, jotta voidaan lisätä investointeja talouden elpymiseen, laadukkaiden työpaikkojen luomiseen ja kestävään kehitykseen ja sosiaalisia investointeja, joilla parannetaan ihmisten nykyisiä ja tulevia valmiuksia työmarkkinoille osallistumiseen;

44.  katsoo, että euroalueen taloudellisten mukautusten sosiaalisia seurauksia voitaisiin lievittää ja ylöspäin tapahtuvaa taloudellista ja sosiaalista lähentymistä tehostaa riittävän rahoituksen turvin, jotta voidaan välttää eriarvoisuuden voimistuminen ja jäsenvaltioiden kasvupotentiaalin edelleen hiipuminen ja selviytyä vakavista makrotalouden häiriöistä, samalla kun parannetaan jäsenvaltioiden talouksien kilpailukykyä ja vakautta; kehottaa siksi komissiota, neuvostoa ja muita asianomaisia elimiä paneutumaan tähän asiaan jatkokeskusteluissa;

45.  kehottaa komissiota antamaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevia ehdotuksia, kun se julkaisee lupaamansa valkoisen kirjan unionin ja talous- ja rahaliiton tulevaisuudesta;

46.  kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita toteuttamaan ulkoisia toimia, jotka ovat johdonmukaisia Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin kanssa, erityisesti edistämällä YK:n yleissopimusten täytäntöönpanoa, kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista ja ILO:n yleissopimusten, asiaa koskevien G20-maiden päätelmien ja Euroopan neuvoston yleissopimusten ja unionin kauppasopimusten ja strategisten kumppanuuksien täytäntöönpanoa;

47.  katsoo, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari olisi hyväksyttävä vuonna 2017 parlamentin, komission ja Eurooppa-neuvoston välisenä sopimuksena, jossa ovat mukana ylimmän tason työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunta, ja siihen olisi kuuluttava selkeä täytäntöönpanoa koskeva etenemissuunnitelma; kehottaa komissiota ehdottamaan mekanismeja, joiden avulla kaikki asianomaiset sidosryhmät voivat osallistua kaikilla tarkoituksenmukaisilla tasoilla asianmukaisesti Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanoon;

o
o   o

48.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1)EUVL L 68, 18.3.2010, s. 13.
(2)EUVL L 307, 18.11.2008, s. 11.
(3)EUVL L 59, 2.3.2013, s. 5.
(4)Neuvoston direktiivi 2000/78/EY, annettu 27 päivänä marraskuuta 2000, yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista (EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16).
(5)Neuvoston direktiivi 91/533/ETY, annettu 14 päivänä lokakuuta 1991, työnantajan velvollisuudesta ilmoittaa työntekijöille työsopimuksessa tai työsuhteessa sovellettavista ehdoista (EYVL L 288, 18.10.1991, s. 32).
(6)Neuvoston direktiivi 1999/70/EY, annettu 28 päivänä kesäkuuta 1999, EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta (EYVL L 175, 10.7.1999, s. 43).
(7)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/104/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, vuokratyöstä (EUVL L 327, 5.12.2008, s. 9).
(8)Neuvoston direktiivi 97/81/EY, annettu 15 päivänä joulukuuta 1997, Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta – Liite: Osa-aikatyötä koskeva puitesopimus (EYVL L 14, 20.1.1998, s. 9).
(9)Neuvoston direktiivi 2000/43/EY, annettu 29 päivänä kesäkuuta 2000, rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22).
(10)EUVL C 13, 15.1.2016, s. 40.
(11)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0312.
(12)EUVL C 440, 30.12.2015, s. 23.
(13)EUVL C 353, 27.9.2016, s. 39.
(14)EUVL C 482, 23.12.2016, s. 141.
(15)EUVL C 407, 4.11.2016, s. 2.
(16)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0351.
(17)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0401.
(18)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0411.
(19)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0136.
(20)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0318.
(21)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0346.
(22)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0338.
(23)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0377.
(24)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0321.
(25)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0008.
(26)EUVL C 419, 16.12.2015, s. 5.
(27)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0085, P7_TA(2010)0312, P7_TA(2011)0092, P7_TA(2013)0545, P7_TA(2013)0594, P8_TA(2015)0095.
(28)Komission ”The Employment and Social Development Quarterly Review” -julkaisu, syksy 2016.


Unionin tullikoodeksin (UTK) täytäntöönpanoon liittyvien haasteiden ratkaiseminen
PDF 160kWORD 42k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. tammikuuta 2017 unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoon liittyvien ongelmien käsittelystä (2016/3024(RSP))
P8_TA(2017)0011B8-0024/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon unionin tullikoodeksista 9. lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013(1), sekä siihen liittyvät delegoidun säädöksen (28. heinäkuuta 2015 annettu komission delegoitu asetus (EU) 2015/2446(2)), täytäntöönpanosäädöksen (24. marraskuuta 2015 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2447(3)), siirtymäkauden delegoidun säädöksen (17. joulukuuta 2015 annettu komission delegoitu asetus (EU) 2016/341(4)) ja työohjelman (11. huhtikuuta 2016 annettu komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2016/578(5));

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tullirikkomuksia ja -seuraamuksia koskevasta unionin oikeudellisesta kehyksestä (COM(2013)0884),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” (COM(2015)0192),

–  ottaa huomioon teollis- ja tekijänoikeuksien tullivalvonnasta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1383/2003 kumoamisesta 12. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 608/2013(6),

–  ottaa huomioon, että EU on ratifioinut Maailman kauppajärjestön (WTO) kaupan helpottamissopimuksen (TF-sopimus),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että tulliliitto on maailman suurimpiin kaupparyhmittymiin kuuluvan Euroopan unionin kulmakiviä ja se on välttämätön sisämarkkinoiden asianmukaiselle toiminnalle, joka on EU:n yritysten ja kansalaisten edun mukaista;

B.  toteaa, että digitaalisilla sisämarkkinoilla pyritään parantamaan kuluttajien ja yritysten digitaalituotteiden ja -palvelujen saantia koko Euroopassa;

C.  katsoo, että tulliliiton olisi edelleen helpotettava digitaalituotteiden ja -palvelujen saantia maailmankaupan mahdollisuuksien maksimoimiseksi;

D.  ottaa huomioon, että monimutkaiset tullisäännöt ja -menettelyt haittaavat erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yritykset);

E.  ottaa huomioon, että eri tullijärjestelmät, erityisesti tullimaksuihin ja - ja tulliselvityksiin liittyvät järjestelmät, aiheuttavat pirstaloitumista, ylimääräisiä hallinnollisia rasitteita ja viivästyksiä ja siten epävarmuutta ja eroja markkinoilla, mikä voi saada talouden toimijat laiminlyömään unionin tullilainsäädännön noudattamista;

F.  ottaa huomioon, että unionin tullikoodeksin aineelliset säännökset tulivat voimaan 1. toukokuuta 2016 ja parhaillaan on meneillään siirtymäkausi 31. joulukuuta 2020 asti, johon mennessä kaikkien jäsenvaltioiden tietotekniikkainfrastruktuurin on oltava valmis tukemaan sähköistä tullitietojen kulkua;

G.  ottaa huomioon, että komissio on jo ehdottanut Euroopan parlamentille muutoksia EU:n tullilainsäädäntöön (esimerkiksi hiljattain hyväksytyt muutokset meri- tai ilmateitse väliaikaisesti unionin tullialueelta vietyjen tavaroiden osalta), ja se saattaa tehdä muita samankaltaisia muutosehdotuksia lähitulevaisuudessa;

H.  ottaa huomioon, että uudelleenlaatimisen tekniikan vuoksi unionin tullikoodeksista ei ole tehty kustannushyötyanalyysia eikä siihen liittyvistä delegoidusta säädöksestä (delegoitu asetus (EU) 2015/2446), täytäntöönpanosäädöksestä (täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2447), siirtymäkauden delegoidusta säädöksestä (delegoitu asetus (EU) 2016/341) tai työohjelmasta (täytäntöönpanopäätös (EU) 2016/578) ole tehty etukäteen vaikutusten arviointia;

I.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden tulliviranomaisten sekä kolmansien maiden kanssa ja monenvälisellä tasolla tehtävä tehokas tulliyhteistyö on avainasemassa merkittävän kaupan määrän ja tulliliiton luomisensa jälkeen kohtaamien uusien haasteiden vuoksi;

J.  ottaa huomioon, että komissio on myös tehnyt ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tullirikkomuksia ja -seuraamuksia koskevasta unionin oikeudellisesta kehyksestä;

1.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan selkeän, johdonmukaisen ja kunnianhimoisen strategian ja sen toteuttamisaikataulun sen varmistamiseksi, että tehdään kaikkia EU:n tullijärjestelmien täytäntöönpanon kannalta välttämättömiä osa-alueita koskevat asiaankuuluvat ehdotukset, jotka ovat tarkoituksenmukaisia ja linjassa maailmankaupan nykyisen kehityksen ja EU:n kauppapoliittisen ohjelman kanssa;

2.  kehottaa erityisesti tehostamaan toimia, joilla luodaan unionin laajuiset yhtenäiset sähköiset tullivaatimukset ja riskinarviointiohjelmat unionin tullikoodeksissa annetun määräajan puitteissa sen varmistamiseksi, että tavaroiden tulo, kulku ja poisvienti rekisteröidään EU:ssa mahdollisimman tehokkaasti ja turvallisuutta vaarantamatta siten, että jäsenvaltioiden järjestelmät yhdistetään toisiinsa niin, että ne muodostavat yhtenäisen sähköisen järjestelmän, joka perustuu samaan tietomalliin ja yhteisiin kulunvalvontajärjestelmiin; katsoo, että komission olisi toimittava tässä asiassa ennakoivasti, erityisesti käyttämällä yhteisrahoitusjärjestelyä, jolla voidaan varmistaa, että kehitetään yhteentoimivia tietotekniikkajärjestelmiä, ja taata niiden yhteentoimivuus muiden, ihmisten ja eläinten terveyteen liittyviä todistuksia koskevien tietotekniikkajärjestelmien kanssa;

3.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä talouden toimijoiden kanssa unionin tullikoodeksin täytäntöönpanon kaikissa vaiheissa ja tullikoodeksiin liittyvien delegoitujen säädösten tarkistamisessa, ja kannattaa säännöllisiä kuulemisia kaupan alan yhteysryhmän kanssa tätä tarkoitusta varten;

4.  muistuttaa komissiota siitä, että EU on sitoutunut helpottamaan tavaroiden liikkumista rajojen yli, vähentämään kaupan kustannuksia rajoilla ja tehostamaan WTO:n jäsenten yhteistyötä kaupan helpottamiseen ja tullisääntöjen noudattamiseen liittyvissä kysymyksissä;

5.  muistuttaa komissiota sen sitoumuksesta luoda todelliset digitaaliset sisämarkkinat, joilla sähköisen kaupan helpottaminen olisi keskeinen tekijä; korostaa, että kaikkien talouden toimijoiden olisi noudatettava tullimenettelyjen sääntöjä, jotta tukittaisiin tullimenettelyjen porsaanreiät; katsoo, että jos yksinkertaistetut tullimenettelyt ovat yhteensopivia turvallisuutta sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien sääntöjen kanssa, talouden toimijoiden, esimerkiksi arvoltaan vähäisten toimitusten, kuten pikalähetysten, alan toimijoiden olisi voitava käyttää edelleen niitä, koska jos niihin sovellettaisiin unionin tullikoodeksin säännösten mukaisia tavanomaisia tullimenettelyjä, lisättäisiin turhaa byrokratiaa ja hidastettaisiin sähköisen kaupankäynnin kasvua;

6.  pyytää komissiota käyttämään mahdollisuutta tarkastella nykyisen täytäntöönpanotoimien luonnoksen yhteydessä edellä mainittuja tavoitteita ja korjata nopeasti kaikki havaitut oikeudelliset puutteet, jotta voidaan maksimoida tulliliiton mahdollisuudet;

7.  ehdottaa, että komissio selventää, että säännösten noudattamatta jättämisestä johtuva tullivelka voidaan kuolettaa myös tapauksissa, joissa asianmukaisella tavalla voidaan osoittaa, että kyseessä ei ole ollut vilpillisen menettelyn yritys, myös silloin, kun kyse on ollut väliaikaisesta varastoinnista ja muiden kuin unionitavaroiden tuomisesta unionin tullialueelle;

8.  kehottaa komissiota esittämään vuoteen 2017 mennessä väliraportin, jossa EU:n tullipolitiikkaa arvioidaan perusteellisesti (ja jossa tarkastellaan kattavasti kaikkia havaittuja ongelmia, päällekkäisyyksiä, puutteita, epäjohdonmukaisuuksia ja vanhentuneita toimia, tulliviranomaisten kanteluja ja unionin tullikoodeksin rikkomisia, jotka ovat johtuneet asetuksen (EU) N:o 952/2013 virheistä ja porsaanrei´istä ja jotka on korjattu 1. toukokuuta 2016 alkaen), ja vuoteen 2021 mennessä toimivuustarkastuksen, mukaan lukien riippumattoman vaikutustenarvioinnin, jotta voidaan varmistaa, että EU:n tullipolitiikkaa koskeva sääntelykehys ja uusi unionin tullikoodeksi on vaikuttava, oikeasuhteinen ja tarkoituksenmukainen niin jäsenvaltioiden kuin kaupan toimijoiden kannalta;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle.

(1)EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1.
(2)EUVL L 343, 29.12.2015, s. 1.
(3)EUVL L 343, 29.12.2015, s. 558.
(4)EUVL L 69, 15.3.2016, s. 1.
(5)EUVL L 99, 15.4.2016, s. 6.
(6)EUVL L 181, 29.6.2013, s. 15.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö