Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset, jotka on laadittu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015 (COM(2016)0475 – C8-0338/2016)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2015 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2017 tekemänsä päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio(5), sekä päätöslauselman, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä,

–  ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2017 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2015 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05876/2017 – C8-0037/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(6) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0160/2017),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen;

B.  ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksissa on tietoa tärkeistä varojen käyttöön liittyvistä kysymyksistä ja että ne ovat siten hyödyllisiä parlamentille sen hoitaessa vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle kuuluvaa tehtäväänsä;

C.  toteaa, että parlamentin huomautukset tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista ovat erottamaton osa edellä mainittua 27. huhtikuuta 2017 annettua päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio;

Osa I – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 18/2015 ”Vaikeuksissa oleville maille annettu rahoitustuki”

1.  panee merkille havainnot ja suositukset, jotka on esitetty tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa;

2.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastuskertomuksen ensimmäiseen erityiskertomukseen unionin talouden ohjauksesta ja hallinnasta ja odottaa mielenkiinnolla tulevana vuonna julkaistavia kertomuksia;

3.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin ei maininnut kertomuksessaan kaikkia finanssikriisin alusta lähtien rahoitustukea saaneita jäsenvaltioita, Kreikan ohjelma mukaan luettuna, koska se olisi helpottanut vertailua;

4.  pitää kuitenkin myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuin aikoo laatia erillisen Kreikkaa koskevan erityiskertomuksen; pyytää tilintarkastustuomioistuinta vertaamaan näiden kahden erityiskertomuksen tuloksia ja käsittelemään erityisesti parlamentin Kreikkaa koskevaan kertomukseen tekemiä ehdotuksia, keskipitkän ja pitkän aikavälin tulokset mukaan luettuina (esimerkiksi käynnissä oleva keskustelu mahdollisesta velkahelpotuksesta);

5.  kannustaa tilintarkastustuomioistuinta lisäämään entisestään henkilöresurssejaan ja parantamaan asiantuntemustaan tällä alalla parantaakseen työnsä laatua; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta ottamaan tässä vaiheessa kattavasti huomioon tarkastuksensa tausta-aineistoksi pyytämänsä ulkopuolisten asiantuntijoiden raportit;

6.  pyytää kiinnittämään huomiota siihen, että tilintarkastustuomioistuin rajasi tarkastuksen koskemaan neuvoston hyväksymää rahoitustukea koskevaa erittäin lyhytaikaista ja konkreettista skenaariota eikä ottanut huomioon julkisessa ja tieteellisessä keskustelussa jo esitettyjä muita mahdollisia ratkaisuja julkisen talouden epätasapainon korjaamiseksi, kuten valtionvelan jakamista tai velkahelpotusta;

7.  pitää valitettavana, että kertomuksessa keskitytään vain tuen hallinnointiin eikä analysoida tai kyseenalaisteta ohjelman sisältöä eikä rahoitustuelle neuvoteltuja ehtoja;

8.  panee merkille, että erityiskertomuksessa ainoastaan kuvaillaan unionin poliittisella tasolla toteuttamia erityisiä toimenpiteitä ja ohjelmien pääpiirteitä; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta analysoimaan, olivatko toimenpiteet asianmukaisia ohjelmien tavoitteiden kannalta ja kuinka ne olivat vuorovaikutuksessa laajemman politiikkakehyksen sekä pitkän aikavälin tavoitteiden, kuten Eurooppa 2020 -strategian, kanssa;

9.  panee merkille, että rahoitustukiohjelmien tavoitteina oli, että tukea saaneet maat palaavat rahoitusmarkkinoille, niiden julkinen talous saadaan kestäväksi ja niissä saadaan jälleen aikaan kasvua ja vähennetään työttömyyttä; pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen havainnoissa ei analysoitu kattavasti ohjelman tuloksia näitä tavoitteita vasten;

10.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuin keskittyi johtopäätöksissään lähinnä komissioon rahoitustuen hallinnoijana, mutta katsoo, että paremman käsityksen saamiseksi enemmän huomiota olisi pitänyt kiinnittää Kansainväliseen valuuttarahastoon ja Euroopan keskuspankkiin, jotka alun perin tukivat komissiota ohjelmien valmistelussa ja seurannassa;

11.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että neuvoston ja muiden kumppanien roolia ohjelman perustamisessa ja hallinnoinnissa on aliarvioitu; pyytää tilintarkastustuomioistuinta ja komissiota analysoimaan neuvoston toimenpiteiden merkityksellisyyttä, Euroopan keskuspankin roolia ja sitä, olivatko toimenpiteet sopivia ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi ja auttoivatko ne saavuttamaan unionin tavoitteet, joihin kuuluu muun muassa talouskriisin voittaminen vähitellen sekä työpaikkojen ja kasvun luominen;

12.  pitää valitettavana, että kumppanit eivät aina toimittaneet komissiolle kaikkea käytettävissä olevaa tietoa, minkä vuoksi neuvotteluryhmän lähestymistavat olivat epäjohdonmukaisia; kehottaa komissiota tekemään kumppaniensa kanssa viralliset sopimukset saadakseen hyvissä ajoin kaikki käytettävissä olevat tiedot ja välttääkseen siten vastaavat ongelmat tulevaisuudessa;

13.  korostaa, että jotkut ohjelmissa mainitut uudistukset (esimerkiksi työmarkkinauudistus) tuottavat kilpailukykyyn vaikuttavia tuloksia vasta hyvin pitkällä aikavälillä, kun taas tukiohjelmissa pyritään saamaan aikaan lähinnä välittömiä, lyhyen aikavälin tuloksia;

14.  toteaa, että ohjelmat ovat perustuneet lähinnä menopuoleen (muun muassa työmarkkinoiden ja eläke- ja työttömyysturvajärjestelmien uudistukset ja paikallisten yksiköiden vähentäminen) sekä julkisten ohjelmien kustannusten karsimiseen; ymmärtää, että karsimisen tarkoituksena on ollut tukea saaneiden maiden rahoitusmarkkinoiden uudistaminen;

15.  kehottaa neuvostoa tarkastelemaan huolellisesti tulevissa ohjelmissa käytettävissä olevia rahoitustuen välineitä ja toimenpiteitä, jotta voidaan vähentää väestöön kohdistuvaa vaikutusta, kotimaiseen kysyntään kohdistuvaa ei-toivottua vaikutusta ja kriisin kustannusten sosialisointia;

16.  tähdentää, että rahoitustuki vaikeuksissa oleville jäsenvaltioille annettiin lainoina, joita varten otettiin lainaa pääomamarkkinoilta käyttäen vakuutena unionin talousarviota; katsoo, että parlamentin rooli budjettivallan käyttäjänä on heikentynyt näissä ohjelmissa, mikä on entisestään vähentänyt annetun rahoitustuen demokraattista oikeutusta;

17.  kehottaa komissiota lisäämään parlamentin osallistumista rahoitustuen myöntämiseen, kun kyseessä on unionin talousarvio;

18.  pitää tärkeänä tarkastella Euroopan keskuspankin roolia sen pyrkiessä epäsuorasti auttamaan jäsenvaltioita saavuttamaan tavoitteensa sekä tukemaan laajemmin unionin rahoitusjärjestelmän rakennetta rahoitusohjelmien aikana;

19.  katsoo, että kriisin alussa oli vaikea ennustaa joitakin äkillisiä häiriöitä, joilla on ollut joissakin jäsenvaltioissa tuhoisia vaikutuksia; painottaa, että vuosien 2007 ja 2008 maailmanlaajuisten finanssikriisien laajuutta ja luonnetta oli hankala ennustaa, koska ne olivat ennennäkemättömiä;

20.  on yhtä mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että kriisiä edeltävän tarkkailun säännöskehykseen ei kiinnitetty riittävästi huomiota, jotta sen avulla olisi voitu tunnistaa julkisessa taloudessa piilevät riskit vaikean taloudellisen kriisin yhteydessä;

21.  suhtautuu myönteisesti siihen, että lainsäädäntövallan käyttäjät hyväksyivät talouspolitiikan ohjauspaketin ja budjettikuripaketin, joita esitettiin finanssikriisin seurauksena ja joissa käsitellään kriisin paljastamia valvonnan puutteita; toteaa kuitenkin, että unionin talouden ohjaus- ja hallintakehyksen uudistaminen viime vuosina ei ole auttanut voittamaan kriisiä kokonaan, ja kehottaa komissiota analysoimaan edelleen uuden kehyksen vahvuuksia ja heikkouksia verrattuna vastaaviin kansantalouksiin (Yhdysvallat, Japani ja muut OECD-maat) sekä ehdottamaan tarvittaessa uusia uudistuksia;

22.  kehottaa komissiota noudattamaan tilintarkastustuomioistuimen suositusta parantaa entisestään makrotaloutta ja julkista taloutta koskevien ennusteidensa laatua;

23.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen johtopäätöksen, että aikapaineista ja kokemuksen vähyydestä huolimatta komissio onnistui huolehtimaan rahoitustukiohjelmien hallinnointiin liittyvistä uusista tehtävistä; painottaa tilintarkastustuomioistuimen johtopäätöstä, jonka mukaan tilanne huomioon ottaen tämä oli hyvä saavutus;

24.  suhtautuu myönteisesti päätökseen antaa rahoitustuen hallinnointi komission vastuulle muiden rahoituskumppaneiden sijasta, koska tämä mahdollistaa räätälöidyn tuen, jossa otetaan huomioon jäsenvaltioiden ominaispiirteet ja omavastuu;

25.  katsoo, että jäsenvaltioita olisi kohdeltava yhdenvertaisesti, mutta on myös tarpeen räätälöidä ja mukauttaa ohjelmia ja uudistuksia joustavasti kansallisten erityisolosuhteiden mukaan; katsoo, että vastaisuudessa komission ohjelmissa ja tilintarkastustuomioistuimen kertomuksissa olisi syytä määrittää ja eriyttää nimenomaan unionin toteuttamat toimenpiteet ja kansalliset hypoteettiset suunnitelmat;

26.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen kommentin, joka koskee komission vaikeuksia kirjata tietoja ja jonka mukaan prosessien avulla ei voitu arvioida päätöksentekoa jälkikäteen;

27.  painottaa, että ohjelmien alkuvaiheessa komissio toimi vakavan aikapaineen ja poliittisen paineen alla ja että epävarmuustekijät aiheuttivat haasteen koko rahoitusjärjestelmän vakaudelle, millä olisi ollut vaikeasti ennakoitavia seurauksia taloudelle;

28.  toteaa, että komissiolla ei ollut aiempaa kokemusta rahoitustuesta mutta se sovelsi tekemällä oppimisen periaatetta ja onnistui perustamaan ohjelmat melko nopeasti ja paransi myöhempien ohjelmien hallinnointia;

29.  yhtyy tilintarkastustuomioistuimen suosituksiin, joiden mukaan komission olisi analysoitava maiden sopeutuksen keskeisiä näkökohtia lisää ja verrattava talousennusteita, asuntomarkkinat sekä julkiset ja yksityiset kansalliset velat mukaan luettuina; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita toimittamaan asianmukaiset tiedot komissiolle järjestelmällisesti ja säännöllisesti;

30.  katsoo, että ensimmäisen unionin ohjelman käynnistämisestä tilintarkastustuomioistuimen analyysin päättymiseen kuluvan ajan pitäisi antaa mahdollisuus sisällyttää tuleviin ohjelmiin parempia suosituksia, jotka koskevat sekä parannuksia että ohjelman tuloksia ja jotka ovat tulosta tilintarkastustuomioistuimen ja komission välisestä toimielinten keskinäisestä kuulemisprosessista ja vuoropuhelusta;

31.  katsoo, että avoimuuden, paremman tiedottamisen ja kansalaisille suunnatun viestinnän varmistamiseksi komission vastaukset ja tilintarkastustuomioistuimen lausunto olisi esitettävä tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen tavoin kaksipalstaisena asiakirjana, jotta mahdollistetaan näkemysten vertailu;

32.  ottaa huomioon, että kyseessä olevat uudet kertomukset unionin finanssihallinnasta ovat arkaluonteisia, ja suosittelee siksi, että lehdistötiedotteissa ja muussa tiedotusaineistossa välitettäisiin tarkasti tilintarkastustuomioistuimen havainnot ja suositukset;

Osa II – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 19/2015 ”Kreikalle annettavan teknisen avun toimittamista on pyrittävä parantamaan kiinnittämällä enemmän huomiota tuloksiin”

33.  toteaa, että tätä päätöslauselmaa laadittaessa komissio oli jo antanut ehdotuksensa rakenneuudistusten tukiohjelman perustamiseksi; panee tyytyväisenä merkille, että komissio on ilmeisesti ottanut tilintarkastustuomioistuimen suositukset huomioon, ja toivoo, että rakenneuudistusten tukiohjelmasta tulee Kreikka-työryhmän työstä saatuihin kokemuksiin perustuva vahva teknisen avun väline;

34.  on huolestunut siitä, että jotkut operatiivisista ongelmista johtuivat siitä, että työryhmä oli tilapäinen ja se perustettiin nopeasti; kehottaa ottamaan paikalla vallitsevan tilanteen tarkan arvioinnin ja ytimekkään, vaihekohtaisen toimintasuunnitelman laatimisen kaikkien teknisen avun hankkeiden pakolliseksi esitoimeksi; pyytää komissiota noudattamaan seuraavissa teknisen avun ohjelmissa suunnitellumpaa toimintatapaa, johon kuuluu toimeksiannon alkamis- ja päättymispäivämäärät sisältävä aikataulu;

35.  korostaa, että erillinen budjetti on onnistuneen teknisen avun ohjelman välttämätön edellytys sekä menojen suunnittelun että järkeistämisen kannalta, jotta ei tarvitse noudattaa eri budjettikohtiin liittyviä erilaisia valvonnan tasoja ja sääntöjä;

36.  panee merkille, että työryhmä hallinnoi vaikuttavaa määrää hankkeita, joissa oli mukana useita kumppaniorganisaatioita; katsoo, että teknisen avun vaikutusta olisi voitu parantaa järkeistämällä ohjelmia sekä rajoittamalla kumppaniorganisaatioiden määrää ja hankkeiden laajuutta hallinnollisten koordinointitoimien minimoimiseksi ja tehokkuuden lisäämiseksi;

37.  pitää valitettavana, että edunsaajajäsenvaltio ja työryhmä eivät antaneet komissiolle säännöllisesti toimintakertomuksia; huomauttaa, että komission olisi vaadittava saada neljännesvuosittain annettavat toimintakertomukset ilman turhia viivästyksiä sekä jälkiarvioinnin muodossa annettava kattava loppuraportti kohtuullisen ajan kuluttua Kreikka-työryhmän työn päättymisestä; pyytää komissiota seuraamaan järjestelmällisesti teknisen avun toteutusta, jotta teknistä apua voidaan kohdentaa tulossuuntautuneesti; pyytää lisäksi, että teknisen avun ja Kreikka-työryhmän eri raporteissa olisi tehtävä selkoa siitä, miten ja missä tarkalleen Kreikan niin kutsutut pelastuspaketit käytettiin;

38.  kehottaa komissiota, parlamenttia ja neuvostoa käyttämään rakenneuudistusten tukiohjelmasta kaudeksi 2017–2020 käytävää keskustelua tilaisuutena tarkistaa alakohtaisten johtajien hyviä käytäntöjä; kannustaa komissiota luomaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa järjestelmän asiantuntijoiden palkkaamiseksi suoraan jäsenvaltioista, jotta vältetään turhaa monimutkaisuutta ja hallinnollista rasitetta, kun ei käytetä kansallisia virastoja;

39.  vaatii jäsenvaltioita osoittamaan vankempaa sitoutumista, sillä tulosperusteinen toimintatapa antaisi Euroopan parlamentille ja kansallisille parlamenteille mahdollisuuden toimia paremmin tukiroolissaan talousarvion valvonnasta vastaavien valiokuntiensa välityksellä;

Osa III – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 21/2015 ”EU:n kehitysyhteistyötoimia koskevaan tulosperusteiseen lähestymistapaan liittyvien riskien arviointi”

40.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

41.  panee merkille, että komissio on sisällyttänyt riskianalyysin ulkoisten toimiensa hallinnointiin, ja toteaa, että näitä toimia toteutetaan monimutkaisissa ja epävarmoissa toimintaympäristöissä, joissa on monenlaisia riskejä kumppanimaiden erilaisten kehitystasojen ja hallintorakenteiden vuoksi;

42.  pitää erityisen myönteisenä tilintarkastustuomioistuimen komissiolle esittämää suositusta parantaa pitkän aikavälin tuloksiin (tuotokset, tulokset ja vaikutukset) liittyvän terminologian käyttöä ja korostaa, että ennen hankkeiden rahoittamista koskevien päätösten tekemistä on tärkeää laatia aidot SMART-tavoitteet (täsmälliset, mitattavat, saavutettavat, realistiset ja aikasidonnaiset tavoitteet);

43.  korostaa tarvetta kiinnittää erityisesti huomiota saavutettavien ja realististen tavoitteiden asettamiseen sellaisten tilanteiden välttämiseksi, joissa kumppanimaat saavuttavat alkuperäiset tavoitteet mutta tulokset eivät ole merkittäviä kehityksen kannalta;

44.  pitää välttämättömänä pidättyä keskittymästä talousarvion toteutumaan ainoana hallinnollisena tavoitteena, koska se voi olla haitallista moitteettoman varainhoidon ja tulosten saavuttamisen kannalta;

45.  palauttaa mieliin, että erittäin riskialttiiden tekijöiden (ulkoisten ja operatiivisten tekijöiden sekä rahoitustekijöiden) säännöllinen seuranta ja kartoitus ja niiden ilmaiseminen määrällisesti hankkeen määrittelyvaiheesta toteutusvaiheeseen saakka ovat hyvän varainhoidon ja varainkäytön edellytyksiä sekä edellytys sille, että voidaan varmistaa unionin toimien uskottavuus, kestävyys ja maine; katsoo, että toimien ja maiden riskiprofiilien luominen helpottaa myös riskien nopeaa lieventämistä koskevan strategian laatimista, mikäli tilanne kumppanimaassa heikkenee;

46.  korostaa tarvetta mukauttaa säännöllisesti valvontaympäristöä ja riskinhallintatoimintoja, jotta voidaan ottaa huomioon uudenlaisten tukivälineiden ja -järjestelyjen, kuten yhdistelmärahoituksen, erityisrahastojen ja muiden kansainvälisten elinten kanssa toteutettavien rahoituskumppanuuksien, syntyminen;

47.  toteaa jälleen, että varojen hyödyntämisen, sääntöjen noudattamisen ja tuloksellisuuden välillä tarvitaan uutta tasapainoa, joka on otettava huomioon toimien hallinnoinnissa;

48.  katsoo, että myös kumppanimaiden valmiuksien luomisen, hallintorakenteiden ja omavastuullisuuden kehittäminen on hyvä tapa lieventää järjestelmäriskejä sellaisen ympäristön suosimiseksi, jossa varat päätyvät kohteisiin, joihin ne on tarkoitettu, ja ovat taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden vaatimuksen mukaisia;

49.  pitää myös välttämättömänä lujittaa poliittista ja toimintapoliittista vuoropuhelua, avun ehdollisuutta ja loogista viitekehystä, jotta rahoitussopimuksissa voidaan varmistaa johdonmukaisuus maksuja ja maksatusta koskevan päätöksen ja niiden ennakkoehtojen välillä luomalla selvä yhteys maksujen ja toimien toteuttamisen ja tulosten sekä valittujen tavoitteiden ja indikaattoreiden merkityksellisyyden välille;

50.  kehottaa kansainvälisiä elimiä varsinkin yhteisrahoitettavissa ja usean rahoittajan hankkeissa

51.  kehottaa komissiota ottamaan opiksi kaikista päätöksentekoprosessissa saaduista kokemuksista ja siten varmistamaan, että arviointien ja toimintapolitiikan laatimisen välinen yhteys on toimiva;

52.  toteaa jälleen, että tuloksellisuuden seurannan ja tulosten arvioinnin heikentäminen on haitaksi julkiselle vastuuvelvollisuudelle ja päätöksentekijöiden kattavalle tiedonsaannille;

Osa IV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 23/2015 ”Veden laatu Tonavan jokivesistöalueella: vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpano etenee, mutta vielä on jonkin verran tekemistä”

53.  katsoo, että komission olisi laadittava ohjeet siitä, miten edistymisestä veden laadun suhteen raportoidaan entistä eriytetymmin;

54.  yhtyy tilintarkastustuomioistuimen näkemykseen, että komission olisi parannettava tietojen vertailukelpoisuutta esimerkiksi pienentämällä eroja niiden fysikaalis-kemiallisten aineiden määrissä, jotka otetaan huomioon arvioitaessa ekologista tilaa;

55.  korostaa, että komission on seurattava edelleen vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteeksi asetetun veden hyvän laadun saavuttamisessa tapahtuvaa edistystä jäsenvaltioissa;

56.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että veden hyvän laadun seurantaa varten on tarkat tiedot tilanteesta ja pilaavien aineiden alkuperästä vesistöittäin, jotta toimet voidaan kohdentaa tarkemmin ja voidaan lisätä korjaavien toimenpiteiden kustannustehokkuutta;

57.  kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan vesipiirin hoitosuunnitelmien toimenpiteet määrittelevien elinten ja rahoitettavat hankkeet hyväksyvien elinten välisen koordinoinnin;

58.  kannustaa jäsenvaltioita arvioimaan täytäntöönpanon valvontamekanismien vaikuttavuutta ja erityisesti niiden tavoiteltavaa kattavuutta ja sovellettavien seuraamusten varoittavaa vaikutusta sekä varmistamaan näiden toteutuminen;

59.  kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan mahdollisuutta käyttää jätevesien päästömaksua taloudellisena välineenä ja keinona soveltaa saastuttaja maksaa -periaatetta ainakin aineisiin, jotka heikentävät eniten veden laatua;

60.  kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta arvioida jäsenvaltioiden soveltamien hyvän maatalous- ja ympäristökunnon vaatimusten ja vähimmäisvaatimusten olemassaolon lisäksi systemaattisesti näiden vaatimusten riittävyyttä;

61.  toteaa, että komission olisi annettava ohjeita mahdollisista keinoista korvata hajakuormituksen aiheuttamien vahinkojen kustannuksia;

62.  kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan mahdollisuutta käyttää ympäristöverojen kaltaisia taloudellisia välineitä kannustimina pilaantumisen vähentämiseen ja keinona soveltaa saastuttaja maksaa -periaatetta;

63.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan luettelon täytäntöönpanon valvontamekanismeista (sekä unionin että kansallisista) ja määrittelemään sen perusteella keinoja tarkastusten rakenteen ja toteutuksen yksinkertaistamiseen ja niiden tehon varmistamiseen;

Osa V – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 24/2015 ”EU:n sisäisten arvonlisäpetosten torjuminen: lisätoimia tarvitaan”

64.  katsoo, että komission olisi pantava alulle yhteinen järjestelmä, jolla arvioitaisiin EU:n sisäisten alv-petosten suuruus ja jonka avulla jäsenvaltioiden olisi mahdollista arvioida tuloksellisuuttaan asianmukaisten indikaattoreiden avulla; toteaa, että tuloksena olisi oltava EU:n sisäisten arvonlisäpetostapausten väheneminen, petostapausten havaitseminen entistä paremmin ja petoshavaintojen seurauksena perittävän veromäärän kasvu;

65.  katsoo, että komission olisi pyrittävä parantamaan Eurofiscin toimintaa petoksia tehokkaasti ehkäisevänä varhaisvaroitusjärjestelmänä antamalla jäsenvaltioille seuraavat suositukset: a) käyttöön on otettava yhteinen riskianalyysi sen varmistamiseksi, että Eurofiscin kautta vaihdettu tieto on hyvin petoksiin kohdistettua, b) tietojenvaihtoa on nopeutettava ja tihennettävä, c) tietojenvaihtoon on käytettävä luotettavaa ja käyttäjäystävällistä tietotekniikkaympäristöä, d) eri työalojen tuloksellisuuden mittaamiseksi on määritettävä asianmukaiset indikaattorit ja tavoitteet, e) kaikkiin Eurofiscin työaloihin on syytä osallistua;

66.  kehottaa komissiota arvioidessaan niitä hallinnollisen yhteistyön järjestelyjä, joita jäsenvaltioiden välille on perustettu veroviranomaisten välistä tietojenvaihtoa varten EU:n sisäisten alv-petosten torjumiseksi, tekemään seurantakäyntejä riskin perusteella valittuihin jäsenvaltioihin; katsoo, että seurantakäynneillä olisi keskityttävä parantamaan jäsenvaltioiden tietopyyntöihin antamien vastausten oikea-aikaisuutta, alv-tietojen vaihtojärjestelmän luotettavuutta, monenvälisten valvontatoimien nopeutta ja hallinnollista yhteistyötä koskevien komission aiemmissa kertomuksissa esitettyjen havaintojen seurantaa;

67.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden on saatava tietoja EU:n ulkopuolisista maista voidakseen kantaa arvonlisäveroa internetin välityksellä toimitetuista yrittäjän ja kuluttajan välisistä sähköisistä palveluista ja aineettomista hyödykkeistä; kehottaa komissiota siksi tukemaan jäsenvaltioita pyrkimyksissä neuvotella keskinäistä avunantoa koskevista sopimuksista niiden maiden kanssa, joihin useimmat digitaalisten palvelujen tarjoajat ovat sijoittautuneet, ja allekirjoittamaan nämä sopimukset; katsoo, että tämä on tarpeellista EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehtävän yhteistyön lisäämiseksi ja arvonlisäveron kantamisen mahdollistamiseksi;

68.  katsoo, että unionin sisäiset alv-petokset ovat usein yhteydessä järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja että komission ja jäsenvaltioiden olisi poistettava oikeudellisia esteitä, jotka haittaavat hallinto-, oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten välistä tietojenvaihtoa kansallisella ja unionin tasolla; katsoo erityisesti, että Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF) ja Europolille olisi taattava pääsy alv-tietojen vaihtojärjestelmän ja Eurofiscin tietoihin ja jäsenvaltioiden olisi käytettävä niiden tarjoamia tiedustelutietoja hyväkseen;

69.  katsoo, että komission olisi turvattava jäsenvaltioiden perustamien ja neuvoston Euroopan monialainen rikosuhkien torjuntafoorumi -aloitteen puitteissa vahvistamien toimintasuunnitelmien elinkelpoisuus ja kestävyys riittävien taloudellisten resurssien avulla;

Osa VI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 25/2015 ”Maaseudun infrastruktuuria koskeva EU:n tuki: varoille olisi mahdollista saada huomattavasti parempaa vastinetta”

70.  toteaa, että sellaiset unionin ja erityisesti Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston varoin tuetut investoinnit maaseudun infrastruktuuriin ovat tärkeitä, joilla rahoitetaan tarpeita, joiden edut ulottuvat maanviljelyä laajemmalle ja joita ei välttämättä muutoin ole rahoitettu maaseutualueiden merkittävien taloudellisten haasteiden ja niiden saaman niukan rahoituksen vuoksi;

71.  panee merkille, että Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston rahoitus infrastruktuurihankkeille perustuu yhteistyössä tapahtuvaan hallinnointiin, jossa jäsenvaltiot ovat vastuussa hankkeiden hallinnoinnista, seurannasta ja valvonnasta sekä niiden valinnasta ja toteutuksesta, kun taas komission tehtävänä on valvoa, että jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmät toimivat asianmukaisesti; katsoo, että nämä tehtävät olisi määritettävä selkeämmin, jotta edunsaajille on selvää, millä aloilla seurantaelimet ovat toimivaltaisia; korostaa, että sekä komission että jäsenvaltioiden on noudatettava moitteettoman varainhoidon periaatteita;

72.  katsoo, että erityiskertomukseen nro 25/2015 sisältyvät tilintarkastustuomioistuimen havainnot ja suositukset ovat hyödyllisiä, kun pyritään parantamaan maaseudun infrastruktuuriin tehtävien unionin rahoittamien investointien tulosperusteista käyttöä sekä saamaan aikaan parempia tuloksia ja parempaa vastinetta varoille; pyytää komissiota panemaan suositukset täytäntöön;

73.  suosittelee painokkaasti, että unionin investoinnit maaseudun infrastruktuuriin kohdennetaan hankkeisiin, joilla voidaan parantaa julkisia palveluja ja/tai auttaa luomaan maaseudulle työpaikkoja sekä edistää maaseudun taloudellista kehitystä ja joiden julkisen tuen tarve on osoitettavissa ja jotka tuottavat lisäarvoa, samalla kun varmistetaan, että nämä varat ovat lisäinvestointeja eikä niillä korvata keskeisten palvelujen kansallista rahoitusta;

74.  suosittelee, että jäsenvaltiot omaksuvat koordinoidun lähestymistavan, jonka yhteydessä arvioidaan määrällisesti tarpeet – tarvittaessa – ja rahoitusvajeet ja perustellaan maaseudun kehittämisohjelman toimenpiteiden käyttö sekä otetaan huomioon unionin varojen ja ohjelmien lisäksi myös kansalliset, alueelliset ja paikalliset ohjelmat ja julkiset varat ja yksityiset varat, joiden avulla voitaisiin kohdentaa – tai kohdennetaan jo – toimia samoihin tarpeisiin kuin maaseudun kehittämisohjelman avulla;

75.  kehottaa komissiota kehittämään edelleen eri EU-rahastojen vaikuttavan koordinoinnin ja täydentävyyden varmistamiseksi toteuttamiaan ensimmäisiä toimia, joissa käytettiin tarkistuslistaa, jonka avulla komissio varmisti ohjelmakauden 2014–2020 maaseudun kehittämisohjelmien yhdenmukaisuuden, sekä tarjoamaan jäsenvaltioille ohjelmien täytäntöönpanon aikana lisäohjausta siitä, miten voidaan parantaa täydentävyyttä mutta myös välttää riski varojen korvaamisesta toisilla varoilla sekä lieventää nollavaikutusriskiä; pyytää komissiota tässä yhteydessä myös edistämään parhaiden käytäntöjen käyttöönottoa;

76.  suosittelee, että jäsenvaltiot nollavaikutusriskiä lieventääkseen arvioivat ennen infrastruktuuritoimenpiteisiin kohdennettavien tukimäärien vahvistamista, kuinka suuri julkisen rahoituksen määrän olisi oltava, jotta sillä edistettäisiin investointeja, sekä tarkistavat hankkeiden valintamenettelyn aikana, tarvittaessa ennen tukihakemusten hyväksymistä, onko hakijalla riittävä pääoma tai onko sen saatavilla pääoma, jonka avulla on mahdollista rahoittaa hanke kokonaan tai osittain; kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään hallintotietojärjestelmiä entistä paremmin;

77.  kehottaa noudattamaan täydentävyysperiaatetta kaikilla tasoilla ja vaatii siksi muodostamaan seurantakomiteat asianmukaisesti ja huolehtimaan niiden aktiivisesta osallistumisesta koordinointiprosessiin; pyytää komissiota hyödyntämään asianmukaisesti asemaansa seurantakomiteoiden neuvonantajana;

78.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio antoi maaliskuussa 2014 ohjeet, joissa jäsenvaltioita kannustettiin varmistamaan tukikelpoisuusehtojen ja valintakriteereiden soveltaminen avoimesti ja johdonmukaisesti koko ohjelmakauden ajan sekä kehotettiin soveltamaan valintakriteereitä silloinkin, kun käytettävissä olevat määrärahat riittävät kaikkien tukikelpoisten hankkeiden rahoittamiseen, ja sulkemaan tuen ulkopuolelle hankkeet, joiden saama kokonaispistemäärä jää tietyn rajan alapuolelle; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan näitä ohjeita tarkasti unionin rahoittamien maaseudun infrastruktuurihankkeiden yhteydessä;

79.  pyytää jäsenvaltioita laatimaan kriteerit, joiden avulla varmistetaan kustannustehokkaimpien hankkeiden eli hankkeiden, joiden avulla on mahdollista edistää parhaiten maaseudun kehittämisohjelman tavoitteita yksikkökustannusten perusteella arvioituna, valinta, ja soveltamaan näitä kriteereitä johdonmukaisesti; pyytää niitä varmistamaan, että hankkeiden kustannusarviot perustuvat ajan tasalla oleviin hintatietoihin, jotka kuvastavat todellisia markkinahintoja, ja että julkiset hankintamenettelyt ovat tasapuolisia ja avoimia ja edistävät todellista kilpailua; panee merkille komission vuoden 2014 lopussa laatimat ohjeet yleisten virheiden välttämisestä unionin osarahoittamien hankkeiden yhteydessä ja kannustaa kaikkia jäsenvaltioita täyttämään julkisia hankintoja koskevat ennakkoehdot vuoden 2016 loppuun mennessä;

80.  kehottaa myös lisäämään valintamenettelyn avoimuutta; katsoo, että hallintoviranomaisten olisi otettava yleinen mielipide maaseutualueiden paikallisista ongelmista huomioon avustushakemuksia hyväksyessään; katsoo, että paikallisilla toimintaryhmillä voi olla tärkeä merkitys tässä prosessissa;

81.  suosittelee, että komissio tarkastelee tulevissa tarkastuksissaan maaseudun infrastruktuurihankkeiden tuloksellisuusnäkökohtia; odottaa, että komission ohjelmakauden 2014–2020 osalta tekemät muutokset, jotka tehtiin tiedostettujen aiempien ongelmien perusteella, parantavat tilannetta toivotulla tavalla;

82.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vaatimuksia, jotka velvoittavat edunsaajat varmistamaan unionin investoinneilla rahoitetun infrastruktuurin pitkän aikavälin kestävyyden ja asianmukaisen ylläpidon, sekä tarkastamaan, että nämä vaatimukset pannaan täytäntöön;

83.  pyytää jäsenvaltioita asettamaan avustus- ja maksupyyntöjen käsittelylle kohtuullisen aikarajan ja noudattamaan sitä, koska useimmissa tapauksissa edunsaajat ovat jo käyttäneet tilapäisluottoja töiden loppuunsaattamiseksi;

84.  suosittelee, että komissio ja jäsenvaltiot keräävät ohjelmakaudella 2014–2020 oikea-aikaista, relevanttia ja luotettavaa tietoa, jonka avulla voidaan arvioida rahoitettujen hankkeiden ja toimenpiteiden saavutuksia; odottaa, että näiden tietojen perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä käytettyjen varojen tehokkuudesta ja vaikuttavuudesta, yksilöidä toimenpiteitä ja infrastruktuurihankkeiden tyyppejä, jotka edistävät parhaiten unionin tavoitteita, ja tarjota vakaa perusta toimenpiteiden hallinnoinnin parantamiselle;

85.  kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että hankkeille, joihin sidotaan määrärahoja, asetetaan selkeät hankekohtaiset ja mahdollisuuksien mukaan määrällisesti ilmaistut tavoitteet, sillä se helpottaa hankkeiden toteuttamista ja seurantaa ja tarjoaa hyödyllistä palautetta hallintoviranomaisille;

86.  toteaa, että yhteisölähtöinen paikallinen kehittäminen on tärkeä keino pyrittäessä korjaamaan tilintarkastustuomioistuimen havaitsemia puutteita;

Osa VII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 1/2016 ”Onko komission tuloksellisuuden mittausjärjestelmä viljelijöiden tulojen osalta hyvin suunniteltu ja perustuuko se luotettaviin tietoihin?”

87.  suosittelee, että komissio kehittää kattavamman tilastollisen kehyksen, jotta saadaan tietoa maatalouskotitalouksien käytettävissä olevista tuloista ja parempi käsitys viljelijöiden elintasosta; katsoo, että tätä varten komission olisi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja yhteisten menetelmien perusteella harkittava, miten unionin nykyisiä tilastollisia välineitä voitaisiin kehittää ja yhdistellä parhaalla tavalla;

88.  suosittelee, että komissio parantaa kehystä, jonka avulla viljelijöiden tuloja verrataan muiden talouden alojen tuloihin;

89.  kehottaa komissiota kehittämään maatalouden taloustilejä edelleen niiden potentiaalin hyödyntämiseksi paremmin, jotta voidaan

90.  katsoo, että komission olisi tutkittava, voidaanko maatalouden taloustilejä kehittää edelleen niin, että ne antavat kohtuullisen hyvän arvion viljelijöiden tuottamien julkishyödykkeiden taloudellisesta arvosta, ja varmistettava, että maatalouden taloustilien tietoja käytetään asianmukaisesti tuloindikaattoreissa;

91.  suosittelee, että komissio perustaa suorittamansa viljelijöiden tulojen analyysin indikaattoreihin, joissa otetaan huomioon maatalouden nykytilanne, sekä riittäviin ja johdonmukaisiin tietoihin kaikista YMP:n toimenpiteiden edunsaajista; katsoo, että tämä olisi toteutettavissa kehittämällä synergioita olemassa olevien hallinnollisten tietojen välillä tai kehittämällä maatalouden kirjanpidon tietoverkkoa tai muita sopivia tilastovälineitä;

92.  katsoo, että kun otetaan huomioon maatalouden taloustilien merkitys YMP:n seurannalle, komission olisi otettava käyttöön maatalouden taloustilejä koskevat säännölliset laatuselvitykset ja saatava kohtuullinen varmuus siitä, että jäsenvaltiot perustavat laadunvarmistuskehyksen varmistaakseen, että niiden toimittamat tiedot ovat vertailukelpoisia ja koottu Euroopan tilastoihin sovellettavien laatukriteerien mukaisesti;

93.  suosittelee, että komissio puuttuu myös maatalouden kirjanpidon tietoverkon täytäntöönpanossa havaittuihin heikkouksiin sopimalla selvästä aikataulusta kyseisten jäsenvaltioiden kanssa ja kannustamalla järjestelmän potentiaalien parempaan hyödyntämiseen;

94.  suosittelee, että komissio kehittää nykyisiä laatujärjestelyjä, jotka koskevat maatalouden kirjanpidon tietoverkon tilastotietojen laatimista jäsenvaltioissa, jotta kyetään varmistamaan, että kaikki jäsenvaltiot, alat ja YMP:n kannalta merkittävät tilojen kokoluokat ovat asianmukaisesti edustettuina siten, että otetaan huomioon myös jäsenvaltioiden YMP:n vaihtoehtojen suhteen tekemät valinnat;

95.  suosittelee, että kun otetaan huomioon tilintarkastustuomioistuimen havaitsemat heikkoudet, komissio parantaa viljelijöiden tuloihin liittyvien YMP:n toimenpiteiden tuloksellisuutta koskevien tietojen luotettavuutta ja täydellisyyttä

Osa VIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 3/2016 ”Itämeren rehevöitymisen torjunta: toimia on lisättävä ja tehostettava”

96.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen ja kannattaa siinä esitettyjä suosituksia;

97.  pitää erittäin valitettavana, että vaikka unioni on vuosina 2007–2013 kohdentanut 14,5 miljardia euroa jätevesien käsittelyyn ja vedensuojelutoimiin Itämeren alueen jäsenvaltioissa ja lisäksi 44 miljoonaa euroa veden laadun parantamiseen Venäjällä ja Valko-Venäjällä vuosina 2001–2014, ravinnepäästöjen vähentämisessä on saatu aikaan vain rajallista edistystä; kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota edellä mainittujen toimenpiteiden kustannustehokkuuteen;

98.  korostaa, että rehevöityminen on yksi suurimmista uhista Itämeren hyvälle ekologiselle tilalle, ja korostaa rehevöitymisen torjunnan merkitystä yhdessä maailman saastuneimmissa merissä; pitää tämän vuoksi valitettavana, että kaikille Itämeren valtioille ravinteiden vähennystavoitteet osoittavan Itämeren suojelukomission ravinteiden vähennysjärjestelmän yhteydessä on edistytty vain vähän ravinteiden vähentämisessä; pitää valitettavana, että osa jäsenvaltioista soveltaa unionin direktiiviä ainoastaan osittain;

99.  painottaa, että jäsenvaltioiden olisi laadittava nitraatteja koskevat ohjelmansa menettelyt viimeisimpien tieteellisten osoitusten ja lausuntojen perusteella;

100.  pyytää, että komissio kehottaa jäsenvaltioita keräämään tiedot ravinnekuormituksen vähentämistoimenpiteiden kustannustehokkuudesta, jotta käytettävissä olisi pitävä analyysi tulevia toimenpideohjelmia ajatellen;

101.  pyytää, että komissio parantaa Itämeren ravinnepäästöjen seurantatietojen luotettavuutta, sillä sitä ei ole varmistettu;

102.  kehottaa komissiota edistämään nitraattiherkkien alueiden tehokasta nimeämistä jäsenvaltioissa, jotta erittäin herkillä alueilla voidaan toteuttaa riittäviä toimenpiteitä ja toisaalta välttää tilanne, jossa muilla kuin nitraattiherkillä alueilla toimivia viljelijöitä rasitetaan tarpeettomasti; korostaa, että Itämeren alueen jäsenvaltioiden olisi arvioitava uudelleen nitraattiherkkien alueidensa nimeäminen;

103.  toteaa huolestuneena, että yhdyskuntajätevesien ravinteiden aiheuttaman pilaantumisen vähentämistä koskevat toimet ovat olleet tehottomia; pyytää komissiota varmistamaan, että yhdyskuntajätevesidirektiivin(7) täytäntöönpanoa seurataan tehokkaasti ja että jäsenvaltiot noudattavat direktiiviä tinkimättä;

104.  pitää valitettavana, että Itämeren suojelukomission suositukset on saavutettu ainoastaan osittain ja että ne on pantu täytäntöön osana unionin tiettyjä toimintoja koskevaa direktiiviä;

105.  toteaa, että Venäjällä ja Valko-Venäjällä rahoitettujen hankkeiden vipuvaikutus on ollut suuri; on kuitenkin huolissaan hankkeiden viivästyksistä, jotka saattavat aiheuttaa suuria resurssitappioita; pyytää komissiota jatkamaan ponnistelujaan tässä asiassa ja keskittymään entistä tarkemmin Itämeren suojelukomission yksilöimiin keskeisiin saastuttajiin; katsoo lisäksi, että unionin jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisen yhteistyön osalta olisi tunnistettava parhaat käytännöt ja niitä olisi sovellettava laajalti;

Osa IX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 4/2016 ”Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin on muutettava täytäntöönpanomekanismejaan ja osittain suunnitteluaan odotetun vaikutuksen aikaansaamiseksi”

106.  suhtautuu myönteisesti Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituuttia käsittelevään kertomukseen ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

107.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen päätelmiin ja suosituksiin;

108.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuin on löytänyt useita heikkouksia tärkeimmissä käsitteissä ja operatiivisissa prosesseissa ja antanut neljä suositusta, joita on noudatettava, jos Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti haluaa olla kehityksen eturintamassa;

109.  palauttaa mieliin vuosien 2012 ja 2013 vastuuvapausmenettelyt, joiden yhteydessä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin vastuuvapautta koskevaa päätöstä lykättiin, koska sen avustuksia koskevien maksujen laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta ei ollut varmuutta, osaamis- ja innovaatioyhteisöjen kokonaismenojen 25 prosentin enimmäisrajan alle jäämisestä ei ollut asianmukaista näyttöä, määrärahasiirtoja varainhoitovuodelta toiselle jäi runsaasti tekemättä ja komission sisäisen tarkastuksen osaston suositusten täytäntöönpanossa viivyteltiin;

110.  katsoo, että käsiteltävänä oleva tilintarkastustuomioistuimen kertomus herättää vakavaa huolta Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin perustan, rahoitusmallin ja toiminnan suhteen;

111.  panee merkille komission vastauksen, jossa se kertoo oman näkemyksensä kertomuksessa esitetyistä tosiseikoista ja havainnoista; toteaa, että komissio on samaa mieltä useimpien tilintarkastustuomioistuimen suositusten kanssa;

112.  toteaa, että kertomuksen mukaan vuonna 2015 innovaatio- ja teknologiainstituutti teki useita parannuksia, jotka vaikuttavat olevan tilintarkastustuomioistuimen havaintojen ja suositusten mukaisia; toteaa, että näiden parannusten vaikutusten todentamiseksi tarvitaan tiivistä seurantaa ja arviointia;

113.  korostaa, että Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin ja osaamis- ja innovaatioyhteisöjen välisen monivuotisen avustussopimuksen ja osaamis- ja innovaatioyhteisöjen monivuotisen strategian ei pitäisi olla osaamis- ja innovaatioyhteisöjen vuotuisen raportoinnin esteenä;

114.  painottaa, että tuloksellisuuden seuranta ja tulosten arviointi ovat oleellisen tärkeitä julkiselle vastuuvelvollisuudelle ja päätöksentekijöiden kattavalle tiedonsaannille; korostaa, että tämän on pädettävä myös Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituuttiin ja osaamis- ja innovaatioyhteisöihin;

115.  toteaa, että tutkimuksesta, tieteestä ja innovoinnista vastaava komission jäsen otti vuonna 2015 käyttöön käsitteen ”avoin innovointi” keskeiseksi toiminnan kuvaukseksi, jolla määritellään unionin tason innovaatiopolitiikkaa; pitää epäselvänä, mikä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin asema on tämän käsitteen puitteissa; korostaa, että tämä käsite ei tarjoa selkeää kehystä komission johdonmukaisen ja koordinoidun toiminnan kehittämiselle, kun otetaan huomioon valikoimaan sisältyvien eri toimien ja välineiden sekä innovoinnin tukemiseen osallistuvien pääosastojen lukumäärä;

116.  kehottaa komissiota varmistamaan, että innovointipolitiikka on koordinoitua ja tehokasta ja että asiasta vastaavat pääosastot hiovat kyseisiä toimia ja välineitä, sekä ilmoittamaan tällaisista toimista parlamentille;

117.  on huolestunut siitä, että yritysten osallistuminen osaamis- ja innovaatioyhteisöjen tutkimushankkeiden valintaan saattaisi johtaa tilanteisiin, joissa tutkijat ovat taloudellisesti ja muutenkin kytköksissä teollisuuteen eikä heitä enää voitaisi pitää riippumattomina; on huolissaan asiasta siksi, että yritysten vaikutusvalta tieteessä ja perustutkimuksessa on viime aikoina kasvanut;

118.  on tietoinen siitä, että Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin tehtävä on edistää yhteistyötä korkea-asteen koulutus-, tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kesken; toteaa, että yritykset voivat usein hyötyä eniten, koska ne ovat markkinoille tuotujen innovatiivisten tuotteiden laillisia omistajia ja ne saavat taloudellista voittoa; korostaa, että tässä tilanteessa on harkittava mahdollisuutta sisällyttää yhteistyömalliin sellainen rakenne, jolla mahdollistetaan ainakin osittain tiettyjen varojen virtaus takaisin innovaatio- ja teknologiainstituuttiin;

119.  katsoo, että mainitut parannukset ja komission yhtyminen suosituksiin ovat riittävä syy odottaa Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutissa tapahtuvaa kehitystä;

120.  kehottaa Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituuttia antamaan vuosikertomuksessaan 2016 vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle perinpohjaisen analyysin tilintarkastustuomioistuimen suositusten täytäntöönpanosta;

121.  kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille seurantakertomuksen tilintarkastustuomioistuimen suositusten täytäntöönpanosta ja seurannasta sekä asiaa koskevista toimista;

Osa X – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 5/2016 ”Onko komissio varmistanut palveludirektiivin vaikuttavan täytäntöönpanon?”

122.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen, kannattaa sen suosituksia ja on tyytyväinen, että komissio hyväksyy ne ja aikoo ottaa ne jatkossa huomioon;

123.  panee merkille, että vaikka joidenkin palvelujen jättäminen direktiivin ulkopuolelle rajaakin palveludirektiivin(8) soveltamisalaa, se on kuitenkin hyvin laaja, mikä on vaatinut komissiolta joukon toimenpiteitä direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi;

124.  painottaa, etteivät palvelumarkkinat ole toteutuneet täydessä mitassaan ja että palveludirektiivin onnistuneella täytäntöönpanolla olisi suuri vaikutus kasvuun ja työpaikkoihin; katsoo, että koska direktiivin täysimääräisellä täytäntöönpanolla saavutettavan potentiaalisen taloudellisen hyödyn määrää ei vielä tiedetä, komission olisi toteutettava tutkimus, jonka avulla voitaisiin esittää mahdollisimman luotettava määrällinen arvio tuotosten kasvusta;

125.  kannustaa sisällyttämään direktiiviin jatkossa yhä useampia aloja, jotta voitaisiin poistaa laajemmin markkinoiden yhtenäistämisen esteitä eri sektoreilta ja siten pyrkiä lopulliseen päämäärään eli palvelujen esteiden poistamiseen sisämarkkinoilta sekä unionin kasvu-, kilpailu- ja työllistämiskyvyn kehittämiseen kaikilta osin;

126.  katsoo, että jäsenvaltiot olisivat voineet hyödyntää paremmin komission toimenpiteitä, joilla tuetaan säädöksen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sen soveltamista ja täytäntöönpanemista, ja katsoo, että ne olisivat voineet tehdä tämän erityisesti antamalla tietoa menettelyn eri vaiheissa kohdatuista ongelmista, keskustelemalla mahdollisista yhteisistä ratkaisuista sekä vaihtamalla hyviä käytäntöjä;

127.  on yhtä mieltä siitä, että komission pitäisi lyhentää rikkomismenettelyjen kestoa mahdollisimman paljon;

128.  pitää valitettavana, etteivät yritykset ja kuluttajat tunteneet keskitettyjen asiointipisteiden, sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän ja Euroopan kuluttajakeskusten (ECC-verkosto) kaltaisia välineitä riittävän hyvin eivätkä käyttäneet niitä kohdatessaan palveludirektiivin soveltamiseen liittyviä ongelmia;

129.  panee merkille, että verkkopalvelujen tarjoaminen on palveluntarjoajien ja vastaanottajien epätietoisuuden vuoksi yhä rajallista;

Osa XI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 6/2016 ”Eläintautien hillitsemiseen tarkoitetut hävittämis-, torjunta- ja seurantaohjelmat”

130.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen suositukset ja on ilahtunut komission hyväksynnästä;

131.  panee tyytyväisenä merkille, että eläintautiohjelmat arvioitiin tarkastuksessa onnistuneiksi ja että myös tekninen neuvonta, riskianalyysi ja tukimekanismit saivat hyvän arvion; on ilahtunut eläinten terveyttä koskevien ohjelmien hyvistä tuloksista unionissa; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan tätä onnistunutta lähestymistapaa jatkossakin;

132.  katsoo, että tiettyjen eläintautien ja zoonoosien hävittämistä, torjuntaa ja seurantaa koskevien kansallisten ohjelmien laajaa tuotosindikaattoreiden joukkoa olisi yhä parannettava ja erityisesti olisi parannettava niiden teknistä toteutusta ja taloudellisia indikaattoreita, mikä mahdollistaisi ehdotettujen ohjelmien kustannusvaikuttavuuden analysoimisen;

133.  panee merkille komission näkemyksen, jonka mukaan ohjelmien kustannusvaikuttavuuden arvioiminen on vaikeaa, etenkin kun edes kansainvälisellä tasolla ei ole saatavilla malleja; toteaa lisäksi, että tautien leviämisen ja ihmisten sairastumisen estäminen sekä ihmishenkien pelastaminen ovat osoittaneet ohjelmien kustannushyödyn;

134.  toteaa, että epidemiologisten tietojen vaihtoa ja aiempien tulosten helppoa saatavuutta voitaisiin tukea paremmin alan tietojärjestelmillä, jotta annettaisiin mahdollisuus parempaan valvontatoimien koordinaatioon jäsenvaltioiden välillä; toteaa, että komission mukaan käytössä olevia tietoteknisiä välineitä kehitetään parhaillaan, jotta jäsenvaltioita voidaan tukea paremmin; kannustaa komissiota varmistamaan, että tietoteknisten välineiden kehittäminen todella edistää tarvittavien tietojen vaihtoa;

135.  katsoo, että komission olisi edistettävä rokotteiden saatavuutta niin, että jäsenvaltiot voivat käyttää niitä epidemiologisesti perustelluissa tilanteissa; on ilahtunut, että rokote-/antigeenipankkeja on jo otettu käyttöön kahden taudin torjumiseksi; kannustaa komissiota toteuttamaan seuraavaksi riskianalyysin, jonka perusteella voitaisiin päättää, tarvitaanko mahdollisesti muita rokote-/antigeenipankkeja;

136.  panee merkille, että komissio on päättänyt varmistaa, että jäsenvaltiot soveltuvissa tapauksissa sisällyttävät järjestelmällisesti luonnonvaraisia eläimiä koskevat näkökohdat eläinlääkintäalan ohjelmiin;

137.  panee merkille, että joidenkin valtioiden ohjelmilla eläintauteja ei onnistuttu hävittämään yhtä hyvin ja edistyminen oli varsin hidasta; kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa keskittymään juuri näihin tapauksiin ja valmistelemaan yksityiskohtaisen strategian jouduttamaan näiden tautien hävittämistä, etenkin nautojen tuberkuloosin hävittämistä Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Irlannista sekä lampaan ja vuohen bruselloosin hävittämistä Italian eteläosasta;

138.  panee huolestuneena merkille, että eläintauteja koskeva taustalainsäädäntö on yhä liian monimutkaista ja pirstaloitunutta; panee tyytyväisenä merkille, että maaliskuussa 2016 hyväksyttiin tarttuvia eläintauteja ja eläinten terveyttä koskeva yleissäädös (eläinterveyssäännöstö)(9); panee merkille, että uutta asetusta sovelletaan viisi vuotta sen hyväksymisestä lähtien; on ilahtunut, että uusi asetus sisältää sujuvammat, yksinkertaisemmat ja selvemmät säännöt;

Osa XII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 7/2016 ”Euroopan ulkosuhdehallinnon eri puolilla maailmaa omistamien kiinteistöjen hallinnointi”

139.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

140.  korostaa, että EUH:n ja jäsenvaltioiden yhteisenä intressinä on kehittää edelleen kiinteistöjen hallinnointiin liittyvää paikallista yhteistyötä kiinnittäen erityistä ja jatkuvaa huomiota turvallisuusasioihin, parhaaseen hinta-laatusuhteeseen ja unionin julkisuuskuvaan;

141.  pitää myönteisenä lisäystä tilojen yhteiskäytössä unionin jäsenvaltioissa sijaitsevissa edustustoissa sen jälkeen, kun seitsemäntoista tilojen yhteiskäyttöä koskevaa yhteisymmärryspöytäkirjaa allekirjoitettiin; kannustaa EUH:ta etsimään lisäkeinoja tämän hyvän käytännön laajentamiseksi; katsoo, että tämän toimintatavan yhteydessä olisi pyrittävä määrittämään innovatiivisella tavalla sekä tilojen yhteiskäytön koordinoitu strategia niiden jäsenvaltioiden kanssa, jotka osoittavat halukkuutta siihen, että rakennusten ja logistiikan asianmukaiset kustannusten jakamisjärjestelyt;

142.  pitää valitettavana, että edustustojen toimistorakennusten ja päälliköiden virka-asuntojen hallinnointia koskevaan tietojärjestelmään tallennetut tiedot ovat puutteellisia ja virheellisiä; pyytää unionin edustustojen kirjaamien tietojen täydellisyyden ja luotettavuuden säännöllistä tarkastusta;

143.  kehottaa EUH:ta tehostamaan kaikkien kiinteistöpolitiikasta aiheutuvien kustannusten hallinnoinnin valvonta- ja seurantavälineitä, jotta varmistetaan tarkan yleiskatsauksen saatavuus ja kaikkien kulujen seuranta; katsoo, että painopisteen tulisi olla kiinteistöpolitiikassa määritettyjen enimmäismäärien noudattamisessa edustustojen toimistotilojen vuotuisten vuokramenojen vähentämiseksi, samoissa tiloissa toimivilta yksiköiltä perittävien maksujen asianmukaisuudessa, tilojen yhteiskäytöstä aiheutuvien juoksevien kulujen kattamisessa ja siinä, että kustannukset vastaavat paikallisia markkinaolosuhteita;

144.  uskoo, että laillista ja teknistä kiinteistöjen hallinnoinnin asiantuntemusta tulisi kehittää nopeasti ja samaan aikaan tulisi harkita kustannustehokkaita vaihtoehtoja, kuten ulkopuolisten asiantuntijoiden, esimerkiksi paikallisten välittäjien, palkkaamista kartoittamaan markkinoita tai mahdollisesti neuvottelemaan vuokranantajien kanssa;

145.  tukee sellaisen keskipitkän aikavälin strategian täytäntöönpanoa, jossa eritellään kaikki vaihtoehdot, kuten ensisijaiset investointikohteet tai ostomahdollisuudet, vuokrasopimusten uusiminen sekä tilojen jakamista jäsenvaltioiden kanssa koskevat järjestelyt, ja jossa otetaan huomioon henkilöstömäärien kehitystä koskevat arviot sekä toimintapolitiikan suunnittelu ja kehittäminen;

Osa XIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 8/2016 ”EU:n rautateiden tavaraliikenne ei ole vielä oikeilla raiteilla”

146.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen, kannattaa sen suosituksia ja on tyytyväinen, että komissio hyväksyy ne ja aikoo ottaa ne huomioon;

147.  tuo esiin jäsenvaltioiden ja komission toimia kipeimmin kaipaavat alat, joita ovat markkinoiden vapautuminen, liikenteenohjausmenettelyt, hallinnolliset ja tekniset rajoitteet, rautateiden tavaraliikenteen suorituskyvyn seuranta ja avoimuus, eri liikennemuotojen välinen terve kilpailu, toimintapoliittisten tavoitteiden ja varojen kohdentamisen välinen johdonmukaisuus sekä jäsenvaltioiden ja komission välisen koordinoinnin parantaminen hankkeiden valinnan, suunnittelun ja hallinnoinnin yhteydessä sekä rataverkon kunnossapito;

148.  toteaa, että komissio ei ole arvioinut asianmukaisesti vuoden 2000 jälkeen antamiensa lainsäädäntöpakettien vaikutusta rautatiealaan ja erityisesti rautateiden tavaraliikenteeseen; pitää valitettavana, että useisiin hankkeisiin sijoitettuja unionin varoja ei voida katsoa kustannustehokkaiksi;

149.  katsoo, että mikäli rautatiealan tilanne säilyy ennallaan, maanteiden tavarankuljetusten siirtämiselle vuoteen 2030 mennessä asetetut tavoitteet eivät tule täyttymään;

150.  on sitä mieltä, että rautateiden tavaraliikennettä koskevan tulevan lainsäädännön yhtenäinen ja pakollinen vaikutustenarviointi on jäsenvaltioiden edun mukaista, sillä sen avulla varmistetaan, että verkkojen yhteensopimattomuudesta aiheutuvat puutteet korjataan tehokkaasti;

151.  toteaa, että rautatieala on yleisesti hyvin korporatiivista, minkä seurauksena markkinoiden vapautumista saatetaan pitää enemmän uhkana kuin etuna;

152.  pitää rautateiden tavaraliikennettä yhtenä tavaroiden sisämarkkinoiden keskeisenä osatekijänä ja ottaen huomioon sen valtavan myönteisen potentiaalin ilmastonmuutostavoitteiden kannalta ja tieliikenteen vähentämisessä kehottaa komissiota antamaan sille uutta pontta osana sisämarkkinastrategiaa; pyytää ottamaan käyttöön rautateiden tavaraliikennettä koskevan strategian;

153.  pyytää, että unionin rautateiden tavaraliikenne arvioidaan kattavasti ja että erityistä huomiota kiinnitetään asetuksen (EU) N:o 913/2010(10) täytäntöönpanoon, mukaan lukien keskitetty palvelupiste ja reittien jakaminen, ja että samaan aikaan arvioidaan tavaraliikenteen käytävät ja Verkkojen Eurooppa -välineen käytävät, mukaan lukien Verkkojen Eurooppa -välineen puitteissa jo hyväksytyt hankkeet;

154.  pyytää, että kansallisten rautatiejärjestelmien yhteentoimivuus arvioidaan kattavasti;

155.  pyytää, että kumppanuussopimusten tekemisen jälkeen laaditut jäsenvaltioiden liikennestrategiat arvioidaan rajat ylittävän yhdenmukaistamisen ja TEN-T-käytävien toimivuuden osalta;

156.  pyytää laatimaan toimintasuunnitelman, jolla tuetaan neljännen rautatiepaketin kattavaa ja pikaista täytäntöönpanoa;

157.  pitää valitettavana, että useat tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessaan nro 8/2010 havaitsemat vahvan ja kilpailukykyisen Euroopan rautatieliikenteen kehittämistä haittaavat esteet häiritsevät yhä alan kehitystä;

Osa XIV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 9/2016 ”EU:n ulkoiseen muuttoliikepolitiikkaan liittyvä varainkäyttö eteläisen Välimeren alueen maissa ja itäisissä naapuruusmaissa vuoteen 2014 asti”

158.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

159.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen kriittisen tarkastelutavan ja sen esiin tuomat lukuisat puutteet, erityisesti sen, että osoitettujen varojen käyttö ei ole ollut vaikuttavaa;

160.  kehottaa komissiota arvioimaan kaikkia tilintarkastustuomioistuimen huomautuksia ja toteuttamaan vaaditut toimenpiteet välttääkseen samojen virheiden tekemisen vuosien 2014–2020 muuttoliikepolitiikassa; kehottaa noudattamaan kaikkia tilintarkastustuomioistuimen suosituksia;

161.  katsoo, että varainkäyttöä olisi ohjattava paremmilla seuranta- ja arviointijärjestelmillä, jotka perustuvat lähtötilannetta koskeviin indikaattoreihin, progressiivisiin vertailuarvoihin ja mitattavissa oleviin, realistisiin tavoitteisiin; kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen kaikkia nykyisten muuttoliikeohjelmien indikaattoreita, vertailuarvoja ja tavoitteita;

162.  katsoo, että aina on pyrittävä reagoimaan kattavasti ja koordinoidusti, sillä muuttoliikekriisi aiheuttaa monia haasteita, jotka koskevat eri aloja ja toimielimiä;

163.  kehottaa kehittämään unionin ulkoisen muuttoliikepolitiikkaa ja toimintavaihtoehtoja koskevaa strategista näkemystä ja kehystä jatkuvasti keskeisten toimijoiden kanssa, jotta voidaan varmistaa muuttoliikettä koskevien ulkoisten mekanismien selkeys ja niiden koordinoitu ja johdonmukainen käyttöönotto lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä unionin talousarvion puitteissa ja sen ulkopuolella;

164.  kehottaa komissiota toimimaan rakentavasti eri välineiden, mekanismien ja asiaan liittyvien sidosryhmien välisen koordinaation parantamiseksi, jotta muuttoliikekriisejä voidaan ehkäistä ennalta;

165.  kehottaa kaikkia merkittäviä sidosryhmiä ottamaan huomioon toimien joustavuuden, varojen täydentävyyden ja määrän ja tarvittavan vipuvaikutuksen välisen tasapainon sekä mahdolliset synergiavaikutukset ja yleisesti unionin toimien täydentävyyden ja toimimaan niiden mukaisesti;

166.  katsoo tässä yhteydessä, että olisi huolehdittava asiaankuuluvalla tavalla avun asianmukaisesta kohdentamisesta erilaisiin ja kehittymässä oleviin ulkoisiin muuttoliikekysymyksiin sekä varmistettava samalla maksettujen varojen riittävä valvonta, jotta vältetään varojen väärinkäyttö ja kaksinkertainen rahoitus;

167.  pitää ehdottoman tarpeellisena, että kun vaaditaan parempia tuloksia, on myös huolehdittava siitä, että käytettävissä on riittävästi varoja, jotta voidaan varmistaa, että tavoitteet asetetaan korkealle laadittaessa unionin kattavaa ja kestävää vastausta muuttoliikekriisin aiheuttamiin nykyisiin ja tuleviin haasteisiin; pitää monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistusta koskevia neuvotteluja sopivana foorumina näiden haasteiden käsittelemiseen, jotta voidaan lisätä tarkoitukseen osoitettavia määrärahoja;

168.  katsoo, että rahoitusvajeen lisäksi se, että välineet ovat hajanaisia ja niillä on omat erityiset tavoitteet, jotka eivät ole yhteydessä toisiinsa, haittaa varojen käytön parlamentaarista valvontaa ja vastuiden määrittämistä ja tekee siten vaikeaksi arvioida selvästi muuttoliikettä koskevien ulkoisten toimien tukemiseen todellisuudessa käytettyjen varojen määrää; pitää valitettavana, että tämä heikentää vaikuttavuutta, avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta; pitää tarpeellisena suunnata uudelleen nykyisten toimintapoliittisten välineiden käyttötapoja ottamalla käyttöön selkeä ja uudistettu tavoiterakenne, jotta voidaan lisätä niiden yleistä vaikuttavuutta ja näkyvyyttä;

169.  katsoo, että unionin ulkoiseen muuttoliikepolitiikkaan liittyvät varat on maksettava tehokkaammin ja että varojen on täytettävä lisäarvoa koskeva kriteeri, jotta ihmisille voidaan tarjota asianmukaiset elinolot alkuperämaissa ja voidaan välttää taloudellisen muuttoliikkeen lisääntyminen;

170.  kehottaa komissiota seuraamaan, arvioimaan ja tarkastelemaan rakentavasti lokakuussa 2016 toimintansa aloittaneen Euroopan raja- ja merivartioviraston toimintaa;

171.  pitää ilahduttavana unionin erityisrahastojen perustamista ja aikomusta maksaa varat hätätilanteissa nopeammin ja joustavammin sekä kerätä yhteen erilaisia rahoituslähteitä, jotta voidaan puuttua kriisien kaikkiin ulottuvuuksiin;

172.  toteaa, että erityisrahastot ovat osa tilapäisiä toimia, mikä osoittaa, että unionin talousarviossa ja monivuotisessa rahoituskehyksessä ei ole tarpeeksi resursseja ja joustavuutta, jotta pahimpiin kriiseihin voitaisiin reagoida nopeasti ja kattavasti; pitää valitettavana, että tämä johtaa budjettivallan käyttäjän ohittamiseen, mikä heikentää talousarvion yhtenäisyyttä;

173.  suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen luoda osana monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistusta vapautetuista määrärahoista rahoitettava uusi Euroopan unionin kriisivaraus lisävälineeksi, jonka avulla voidaan reagoida nopeasti unionin kiireellisiin ongelmiin; pyytää neuvostoa hyväksymään tämän ehdotuksen kokonaisuudessaan;

174.  korostaa, että riittävät valvontamekanismit ovat tärkeitä, jotta varmistetaan talousarvion toteutuksen poliittinen valvonta vastuuvapausmenettelyn yhteydessä; kehottaa komissiota ryhtymään välittömiin toimiin budjettivallan käyttäjän ja talousarvion valvontaviranomaisen osallistumisen lisäämiseksi sekä erityisrahastojen ja muiden mekanismien mukauttamiseksi paremmin talousarviota koskeviin sääntöihin erityisesti sisällyttämällä ne unionin talousarvioon;

175.  pitää valitettavana, että komissio ei antanut tarkkoja tietoja tosiasiallisesti suoritetuista maksuista, ja kehottaa komissiota toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä tehostaakseen ja yksinkertaistaakseen tietojen ilmoittamista taloushallinnon tietojärjestelmässä, jotta muuttoliikkeeseen liittyviin ulkoisiin toimiin kohdennetut määrät voidaan jäljittää ja niitä voidaan seurata paremmin;

176.  pyytää komissiota ottamaan käyttöön tietokannan, johon kirjataan kaikki unionin muuttoliikkeeseen liittyvät menot, kaikki päättyneet sekä käynnissä ja suunnitteilla olevat hankkeet mukaan luettuina; katsoo, että interaktiivisessa tietokannassa olisi esitettävä tulokset sidosryhmille ja kansalaisille maailmankartan muodossa ja mahdollistettava hakutulosten suodattaminen maan, hankkeen tyypin ja määrien mukaan;

177.  katsoo, että ennakoiva hallinnointi olisi pitkällä aikavälillä vaikuttavampaa kuin pelkät reagoivat toimet, kuten kriisinhallinta;

178.  palauttaa mieliin parlamentin kannan muuttoliikettä koskevaan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, joka perustuu toimien uudenlaiseen yhdistelmään ja johon kuuluu muuttoliikkeen ja kehityksen välisen yhteyden lujittaminen puuttumalla muuttoliikkeen perimmäisiin syihin; kannattaa myös muutosta muuttoliikekriisiä koskevaan rahoitukseen;

Osa XV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 10/2016 ”Lisäparannuksia tarvitaan liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi”

179.  panee tyytyväisenä merkille havainnot ja suositukset, jotka tilintarkastustuomioistuin esittää kertomuksessaan;

180.  suosittaa, että komissio tehostaa liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn avoimuutta tiedottamalla tämän menettelyn yhteydessä ehdotettujen rakenneuudistusten noudattamista koskevista maakohtaisista arvioista säännöllisesti ja parantamalla sääntöjen soveltamisesta avoimuutta;

181.  katsoo, että komission olisi jäsenvaltioita kuultuaan ilmoitettava parlamentille säännöllisesti liiallisia alijäämiä koskevien maakohtaisten menettelyjen edistymisestä;

182.  suosittaa, että komissio jatkaa kansallisten finanssipoliittisten neuvostojen osallistamista ja varmistaa, että Euroopan finanssipoliittisella komitealla on virallinen asema liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä; panee merkille, että liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn avoimuus on parantunut viime vuosina, ja toteaa, että tiettyjä poliittisesti arkaluonteisia tietoja ei voi aina asettaa yleisön saataville;

183.  suosittaa, että liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä keskitytään enemmän julkisyhteisöjen velan vähentämiseen; toteaa, että vuoden 2014 lopulla ainoastaan 13 jäsenvaltion velan suhde bruttokansantuotteeseen oli alle 60 prosenttia; huomauttaa, että monet jäsenvaltiot ovat nyt voimakkaasti velkaantuneita, vaikka unionin talous on hienoisesti elpymässä, ja että julkisen velan tasot ovat nyt korkeammat kuin vuonna 2010;

184.  toteaa, että velkakattosääntöä alettiin soveltaa liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn yhteydessä vasta vuonna 2011; katsoo, että julkisyhteisöjen velkatason vähentäminen etenkin voimakkaasti velkaantuneissa jäsenvaltioissa parantaa talouskasvua merkittävästi pitkällä aikavälillä;

185.  suosittaa, että vakaus- ja kasvusopimuksen yhteydessä varmistetaan riittävän joustavuuden säilyminen liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä koskevien sääntöjen noudattamisessa; korostaa, että koska makrotalouspolitiikassa voi esiintyä odottamattomia tapahtumia, hyvän talouden ohjausjärjestelmän on oltava joustava, jotta voidaan ottaa huomioon taloudellinen kehitys;

186.  katsoo, että komission olisi varmistettava, että liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn säännöt koordinoidaan tiiviisti eurooppalaisen ohjausjakson kautta sovittujen rakenneuudistustoimenpiteiden kanssa;

Osa XVI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 11/2016 ”Entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian hallinnollisten valmiuksien vahvistaminen: edistyminen oli vaikeassa tilanteessa vähäistä”

187.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen, kannattaa sen suosituksia ja kannustaa komissiota ottamaan nämä suositukset huomioon toimiessaan entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian hallinnollisten valmiuksien vahvistamiseksi;

188.  on huolestunut hallinnollisten valmiuksien vahvistamisessa saavutetun edistyksen vähäisyydestä ja siitä, että ammattitaitoisen ja riippumattoman virkamieskunnan kehittämistä ja muita tärkeitä aloja koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa ei ole juurikaan edistytty;

189.  toteaa, että korruption torjunnassa ja avoimuuden lisäämisessä on edistytty vain osittain;

190.  panee kuitenkin merkille, että komission on toimittava vaikeassa poliittisessa tilanteessa ja kansallisilta viranomaisilta puuttuu poliittista tahtoa ja sitoutumista jäljellä olevien haasteisiin vastaamiseen; toteaa, että käynnissä olevan poliittisen kriisin rajoitteet vaikuttivat rahoitettujen hankkeiden onnistumiseen;

191.  panee merkille komission tärkeän tehtävän maan poliittisen kriisin ratkaisemisessa ja tukee sitä; on ilahtunut komission jäsenen toimimisesta välittäjänä vastakkaisten poliittisten voimien poliittisessa vuoropuhelussa;

192.  kehottaa komissiota jatkamaan vuoropuhelun ylläpitämistä poliittisen kentän eri puolia edustavien poliittisten johtajien, kansallisten viranomaisten ja oikeuslaitokseen ja lainvalvontaan erikoistuneiden asiantuntijoiden kanssa, jotta voitaisiin päästä yhteisymmärrykseen korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden aktiivisesta torjunnasta sekä sellaisten tiukkojen toimenpiteiden ja mekanismien täytäntöönpanosta, joilla estetään korruptiota ja talousrikollisuutta maan rikoslainsäädännön mukaisesti;

193.  suosittelee painokkaasti, että komissio käyttäisi poliittista vuoropuhelua ja yhteyksiä kansallisiin viranomaisiin, jotta julkisen hankintajärjestelmän tehokkuutta ja julkisten menojen käytön avoimuutta parannettaisiin;

194.  kehottaa komissiota asettamaan etusijalle korruption torjunnan ja pitää valitettavana, ettei hallinnolla ole vaikuttavaa korruptiontorjuntastrategiaa; huomauttaa jälleen, että tarvitaan kansallisten viranomaisten vahvempaa poliittista sitoumusta, jotta tässä asiassa saavutettaisiin kestäviä tuloksia;

195.  kehottaa komissiota käyttämään pohjana onnistuneita hankkeita, jotka ovat osoittautuneet kestäviksi ja antaneet mitattavissa olevaa lisäarvoa ja jotka on pantu täytäntöön ja toteutettu säädösten mukaisesti liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA II) puitteissa;

196.  pitää myönteisenä, että komissio on käynnistänyt kansalaisjärjestöihin kohdistuvia hankkeita; kehottaa komissiota jatkamaan tätä käytäntöä ja luomaan vahvat suhteet paikallisiin kansalaisjärjestöihin;

197.  kannustaa komissiota suunnittelemaan hankkeita, joilla vahvistetaan korruptiotapauksista ja petoksista julkisuuteen ilmoittaneiden henkilöiden oikeuksia ja asemaa;

198.  panee merkille, että vaikka monet hankkeista olivat hyvin hallinnoituja, tulokset eivät aina olleet kestäviä eikä tuloksia aina edes saavutettu; toteaa lisäksi, että hankkeet eivät aina olleet johdonmukaisesti hallinnollisia valmiuksia vahvistavia; kehottaa komissiota parantamaan strategista suunnittelua ja varmistamaan hankkeiden kestävyyden ja toteuttamiskelpoisuuden asettamalla sen hankkeiden ennakkoehdoksi;

199.  kehottaa komissiota noudattamaan edelleen moitteettoman varainhoidon periaatteita; kehottaa komissiota auttamaan sellaisten hankkeiden suunnittelussa, jotka toimivat myös ponnahduslautana maahan kohdistuville lisäinvestoinneille; kannustaa komissiota asettamaan etusijalle hankkeita, jotka avaavat paljon mahdollisuuksia tärkeillä aloilla, kuten julkisissa hankinnoissa tai valintamenettelyissä, ja välttämään rahoittamasta hankkeita, joiden vaikutusten ei odoteta olevan kovin kestäviä;

200.  kannustaa komissiota reagoimaan odottamattomiin tilanteisiin joustavasti joko vapauttamalla asiaankuuluvia varoja sopivaan aikaan tai vähentämällä niitä esiin tulevien ongelmien ratkaisemiseksi;

Osa XVII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 12/2016 ”Erillisvirastot eivät käytä avustuksia aina tarkoituksenmukaisesti tai ilmeisen vaikuttavalla tavalla”

201.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

202.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen havaintoihin ja suosituksiin;

203.  panee merkille komission ja asianomaisten erillisvirastojen vastauksen, joka sisältää muun muassa tärkeitä tietoja tarkastusten jälkeen toteutetuista toimenpiteistä;

204.  painottaa, että erillisvirastot vastaavat avustustoimintaansa koskevien monivuotisten ja vuosittaisten ohjelmien laatimisesta sekä (toiminnan ja rahoituksen) toteutuksesta; katsookin, että erillisvirastojen avustustoiminnan vaikuttava hallinnointi on unionin politiikkojen ja tavoitteiden saavuttamisen kannalta ratkaisevan tärkeää;

205.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin toteaa tarkastettujen erillisvirastojen myöntäneen ja maksaneen avustuksia yleensä sääntöjen mukaisesti;

206.  toteaa kuitenkin, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi tiettyjä puutteita rahoitusvaihtoehdoissa, avustuksenmyöntämismenettelyissä, valvontajärjestelmissä ja tulosten mittaamisessa, ja antoi viisi suositusta puutteiden korjaamiseksi;

207.  toteaa, että erillisviraston strateginen perustelu ja rahoitusvälineen valinta voisivat parantaa välineen tehokkuutta ja vaikuttavuutta ja näin myös sen tehtävien toteutusta; painottaa, että ennakkoarvioinnin riittämätön seuranta voi johtaa siihen, että virastot valitsevat epätarkoituksenmukaisia rahoitusvälineitä ja rahoituksen suunnittelu on puutteellista;

208.  pitää valitettavana erillisvirastojen avustustoiminnan yhteistä summittaista kuvausta sekä epämääräisiä kuvauksia tuotoksista, jotka johtavat epätäydellisiin vuotuisiin työsuunnitelmiin;

209.  toteaa, että on tärkeää yhdistää virastojen avustustoimet niiden tehtäviin ja strategisiin tavoitteisiin; kannustaa tämän vuoksi kaikkia erillisvirastoja ottamaan käyttöön erityiset ohjeet ja kriteerit, joiden avulla ne voivat valita kulloisenkin rahoitusvälineen viraston tarpeiden analysoinnin, sen resurssien, tavoitteiden, kohteena olevien mahdollisten avustuksensaajien sekä kilpailutuksen tarpeen ja aiemmista valinnoista saatujen kokemusten perusteella;

210.  toteaa, että virastojen työohjelmissa olisi mainittava, mitkä toimet on tarkoitus toteuttaa avustuksilla, millaisia tavoitteita avustustoimilla on ja millaisia tuloksia niillä odotetaan saatavan ja kuinka paljon taloudellisia ja henkilöresursseja suunnitellaan tarvittavan avustustoimien toteuttamiseen;

211.  katsoo, että strategisten tavoitteiden asettaminen sekä haluttujen tulosten ja vaikutusten vahvistaminen on äärimmäisen tärkeää tarkasti määritetyn vuosisuunnitelman aikaansaamiseksi;

212.  painottaa, että joidenkin erillisvirastojen sääntelykehys velvoittaa ne käyttämään avustusmenettelyjä; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että virastot eivät tarkastelleet järjestelmällisesti kaikkia niiden saatavilla olevia rahoitusvaihtoehtoja ja että avustukset eivät aina olleet asianmukaisin väline; panee lisäksi merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon, jonka mukaan avustusmenettelyissä on julkisiin hankintoihin verrattuna tiukemmat tukikelpoisuusperusteet mutta löyhemmät rahoituksen myöntämisperusteet, joten avustusrahoitus ei saisi olla rahoituksen oletusvaihtoehto; katsoo kuitenkin, että on tasapainotettava huolellisesti avustusmenettelyjen puutteet ja toisaalta julkisiin hankintamenettelyihin liittyvät hallinnolliset kustannukset, eikä tämän vuoksi ole samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että julkisten hankintojen olisi oltava oletusvaihtoehto;

213.  on huolestunut tilintarkastustuomioistuimen havainnosta, jonka mukaan virastot eivät ole onnistuneet luomaan riittäviä valvontajärjestelmiä ja jälkiarviointi oli puutteellista; kehottaa virastoja kehittämään jälkiarviointia avustuksin rahoitetun toiminnan seurannan ja raportoinnin parantamiseksi;

214.  painottaa, että tuloksellisuuden seuranta ja tulosten arviointi ovat oleellisen tärkeitä julkiselle vastuuvelvollisuudelle ja päätöksentekijöiden kattavalle tiedonsaannille; painottaa, että erillisvirastojen hajautetun luonteen vuoksi tämä on erityisen tärkeää niiden osalta; kehottaa virastoja luomaan avustuksia koskevan valvonta- ja raportointijärjestelmän, joka perustuu tulos- ja vaikutusperusteisiin keskeisiin tulosindikaattoreihin ja jälkiarvioinnin tuloksiin; katsoo, että keskeisten tulosindikaattorien merkitys on ratkaiseva edistymisen, vaikutusten ja tulosten seurannassa ja arvioinnissa;

215.  panee huolestuneena merkille, että keskeiset tulosindikaattorit keskittyvät yhä pikemminkin panoksiin ja tuotoksiin kuin tuloksiin ja vaikutuksiin; kehottaa virastoja kehittämään keskeisiä tulosindikaattoreitaan entistä strategisemmin ja käyttämään niiden perustana tuloksia ja vaikutuksia;

216.  kehottaa virastoja kehittämään ja toteuttamaan vuotuisten työsuunnitelmiensa riskinarvioinnin parantaakseen tehokkuutta täsmällisemmän täytäntöönpanon, seurannan ja arvioinnin avulla;

217.  suosittaa kohdentamaan rahoitusvälineet strategisesti lyhyen aikavälin tavoitteisiin rahoituspäätösten tarkkuuden parantamiseksi;

218.  kehottaa unionin virastojen verkostoa auttamaan erillisvirastoja parantamaan rahoitusmenettelyjään ja erityisesti tuloksellisuuden seurantamenettelyjään tämän osalta;

219.  painottaa erityisesti tilintarkastustuomioistuimen avustusmenettelyjä koskevia havaintoja sekä avoimuuden, yhdenvertaisen kohtelun ja mahdollisten eturistiriitojen välttämisen tarvetta; kehottaa asianomaisia virastoja panemaan tilintarkastustuomioistuimen suosituksen täytäntöön mahdollisimman pian;

220.  kehottaa erityisiä avustusmenettelyjä soveltavia virastoja ottamaan käyttöön virallisia sisäisiä menettelyjä, joilla taataan avoimuuden ja tasapuolisen kohtelun periaatteiden toteutuminen ja suojaudutaan mahdollisilta eturistiriidoilta; painottaa, että tämän vuoksi virastojen olisi vahvistettava avustushankkeen täytäntöönpanoa koskevia tarkastusjärjestelmiään;

221.  kehottaa komissiota ja tämän erityiskertomuksen osalta tarkastusten kohteena olleita erillisvirastoja toimittamaan parlamentille päivitetyt tiedot suositusten täytäntöönpanosta;

Osa XVIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 13/2016 ”EU:n tuki Moldovan julkishallinnon lujittamiselle”

222.  pitää myönteisenä tilintarkastustuomioistuimen kertomusta, kannattaa sen suosituksia ja kannustaa komissiota ottamaan nämä suositukset huomioon toimiessaan Moldovan tasavallan hallinnollisten valmiuksien vahvistamiseksi;

223.  panee huolestuneena merkille, että unionin tuki on edistänyt vain osittain julkishallinnon lujittamista ja että tilintarkastustuomioistuin havaitsi eräitä puutteita, kuten heikkouksia, jotka liittyvät tarkastettujen ohjelmien ja hankkeiden suunnitteluun ja täytäntöönpanoon;

224.  panee kuitenkin merkille, että komission on toimittava vaikeassa poliittisessa tilanteessa ja sen toimintaa vaikeuttavat laajalle levinnyt korruptio ja monet julkishallinnon elinten heikkoudet, kuten liiallinen byrokratia, se, että niissä ei keskitytä ydintoimintoihin, henkilöstön suuri vaihtuvuus, tehottomuus ja vastuun puute; toteaa myös, että Moldova kärsii pahoin poliittisesta epävakaudesta, taloudellisesta myllerryksestä, syvästä köyhyydestä ja laajamittaisesta maastamuutosta;

225.  toteaa, että vaikka maan erityiset poliittiset olosuhteet ja ulkoiset tekijät olivat tärkeässä asemassa budjetoitujen ohjelmien onnistumisen kannalta ja monessa tapauksessa komissio ei todellakaan voinut vaikuttaa niihin, oli myös konkreettisia heikkouksia, joihin komissio olisi voinut puuttua;

226.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen havaitsemiin puutteisiin kuului komission hidas reagointi äkillisiin tapahtumiin, ohjelmien riittämätön mukautus Moldovan kansallisiin strategioihin, kunnianhimoisten tavoitteiden puute, ehtojen ympäripyöreys ja epäselvyys sekä riittämättömät perusteet kannustinperusteiselle lisärahoitukselle;

227.  kehottaa komissiota kannustamaan Moldavian viranomaisia kehittämään systemaattisia, selkeästi muotoiltuja kansallisia strategioita, joihin kuuluvat selkeät, mitattavissa olevat tavoitteet, ja yhdistämään ohjelmien suunnittelun maassa paremmin näihin strategioihin;

228.  kannustaa komissiota käyttämään ennakkoarviointeja arvioidakseen selkeästi rahoitustarpeet ja suunnitellakseen talousarviota kohdennetusti ja perustellusti;

229.  kehottaa komissiota asettamaan etusijalle korruption torjunnan ja pitää valitettavana, ettei hallinnolla ole todella vaikuttavaa korruptiontorjuntastrategiaa; panee tyytyväisenä merkille, että pääministerin kansliaan on nimitetty korruption torjumisesta vastaava korkean tason neuvonantaja; huomauttaa kuitenkin jälleen, että tarvitaan kunnianhimoisempaa ja vaikuttavampaa strategiaa ja vahvempaa poliittista sitoumusta kansallisilta viranomaisilta, jotta voitaisiin taata tässä mielessä kestävät tulokset; kehottaa kansallisia viranomaisia kohdentamaan voimavaroja ensisijaisesti korruption torjuntaan ja julkishallinnon avoimuuden ja luotettavuuden lisäämiseen;

230.  kehottaa komissiota jatkamaan vuoropuhelua poliittisen kentän eri puolia edustavien poliittisten johtajien, kansallisten viranomaisten ja oikeuslaitokseen ja lainvalvontaan erikoistuneiden asiantuntijoiden kanssa, jotta voitaisiin päästä yhteisymmärrykseen korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden aktiivisesta torjunnasta sekä sellaisten tiukkojen toimenpiteiden ja mekanismien täytäntöönpanosta, joilla estetään korruptiota ja talousrikollisuutta maan rikoslainsäädännön mukaisesti;

231.  kannustaa komissiota suunnittelemaan hankkeita, joilla vahvistetaan korruptiotapauksista ja petoksista julkisuuteen ilmoittaneiden henkilöiden oikeuksia ja asemaa;

232.  toteaa, että pääasialliset tukimuodot ovat sektoribudjettituki (74 prosenttia tuesta) ja hankkeet; pitää valitettavana, että budjettituella oli vähäinen vaikutus julkishallinnon lujittamiseen;

233.  panee huolestuneena merkille, että sektoribudjettituki on korkean riskin tapa jakaa määrärahoja etenkin Moldovassa, jossa julkishallinnon toimintaa lamaa laajamittainen korruptio ja dominoi paikallinen oligarkia; kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleen käytettyjä menetelmiä perusteellisen riskianalyysin pohjalta;

234.  kehottaa komissiota käyttämään menetelmiä, joiden tulokset ovat näkyviä ja kestäviä Moldovan kansalaisten kannalta;

235.  panee merkille, että hankkeiden suunnittelu oli yleisesti ottaen relevanttia, vaikka hankkeiden laajuuden ja ajoituksen koordinointi oli puutteellista ja hallinnollisten valmiuksien kehittämiseen tarkoitettu tekninen apu tuli tarpeiden kannalta liian myöhään;

236.  pitää valitettavana, että hankkeista saatiin yleensä tavoitellut tuotokset mutta tulokset eivät kuitenkaan olleet aina kestäviä, mikä johtui osittain poliittisen tahdon puuttumisesta tai muista ulkoisista tekijöistä; kehottaa komissiota käyttämään pohjana onnistuneita hankkeita, jotka ovat osoittautuneet kestäviksi ja antaneet mitattavissa olevaa lisäarvoa ja jotka on pantu täytäntöön ja toteutettu säädösten mukaisesti; kehottaa komissiota parantamaan strategista suunnittelua ja varmistamaan hankkeiden kestävyyden ja toteuttamiskelpoisuuden asettamalla sen hankkeiden ennakkoehdoksi;

237.  toteaa, että hankkeet edistivät osittain julkishallinnon lujittamista mutta ne eivät aina vastanneet täysin Moldovan hallinnon tarpeita tai tavoitteita; kehottaa komissiota kiinnittämään hankkeissa enemmän huomioita konkreettisiin kansallisiin tarpeisiin;

238.  kehottaa komissiota noudattamaan edelleen moitteettoman varainhoidon periaatteita; pyytää komissiota auttamaan sellaisten hankkeiden suunnittelussa, jotka toimisivat myös ponnahduslautana maahan kohdistuville lisäinvestoinneille, sekä kehittämään tässä suhteessa yhteistyötä kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa; kannustaa komissiota asettamaan etusijalle hankkeita, jotka avaavat paljon mahdollisuuksia tärkeillä aloilla, kuten julkisissa hankinnoissa tai valintamenettelyissä, ja välttämään rahoittamasta hankkeita, joiden vaikutusten ei odoteta olevan kovin kestäviä;

239.  panee huolestuneena merkille, että vaikka komissio otti vuonna 2012 käyttöön systemaattisemman riskinarvioinnin ja budjettituen toimia arvioivat korkean tason ohjausryhmät sekä uusien riskien toteutumista koskevan ennakkovaroitusjärjestelmän, se ei kyennyt havaitsemaan ajoissa ”vuosisadan ryöstöä”: laajamittaisessa korruptioskandaalissa paljastui kavallus, jossa talletettuja varoja, joihin saattoi sisältyä myös unionin varoja, oli menetetty miljardi Yhdysvaltain dollaria; toteaa, että budjettitukimaksut keskeytettiin lopulta heinäkuussa 2015 ja niiden uudelleen käynnistämisen ehdoksi asetettiin makrotaloudellisen ja finanssipoliittisen tilanteen parantaminen sekä IMF-sopimuksen tekeminen;

240.  kehottaa komissiota parantamaan ennakkovaroitusjärjestelmää ja riskianalyysia reagoidakseen nopeammin ja joustavammin mahdollisiin riskeihin;

241.  toteaa, että Moldovassa hallinnollisten valmiuksien kehittäminen on keskeinen kysymys, sillä maa ei hallitse täysin itse omaa aluettaan, mikä edistää Venäjän-mielisiä separatistisia suuntauksia; muistuttaa, että Moldova haluaa lähentyä unionia ja on siten unionin strateginen kumppani;

242.  pitää valitettavana Moldovan tämänhetkistä poliittista epävakautta ja sen pitkäaikaisia haittavaikutuksia maan demokraattisten instituutioiden uskottavuudelle, mikä heikentää demokratiakehitystä, vähentää tukea unioniin yhdentymiselle ja lisää Venäjän-mielisiä poliittisia aloitteita;

243.  kehottaa komissiota jatkamaan toimiaan Moldovassa vahvistaakseen poliittista assosioitumista ja taloudellista yhdentymistä unionin ja Moldovan välillä; pitää tärkeänä unionin tukea, ohjausta ja valvontaa ensisijaisissa uudistuksissa, joilla pyritään puuttumaan valtion instituutioiden politisoitumiseen ja systeemiseen korruptioon ja toteuttamaan julkishallinnon uudistus, jotta nämä tavoitteet voitaisiin saavuttaa;

Osa XIX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 14/2016 ”Romanien integrointia edistävät EU:n toimintapoliittiset aloitteet ja rahoitustuet: edistys on ollut viime vuosikymmenellä huomattavaa, mutta käytännön tasolla tarvitaan lisätoimia”

244.  pitää mielessä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan, rotujen välistä tasa-arvoa koskevan direktiivin 2000/43/EY(11), yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevan direktiivin 2000/78/EY(12) sekä liikkumis- ja oleskeluvapautta unionissa koskevan direktiivin 2004/38/EY(13);

245.  on tyytyväinen vuonna 2008 tehtyyn neuvoston puitepäätökseen rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin(14), parlamentin 9. maaliskuuta 2011 antamaan päätöslauselmaan romaniväestön osallistamista koskevasta EU:n strategiasta(15), 5. huhtikuuta 2011 annettuun komission tiedonantoon ”EU:n puitekehys vuoteen 2020 ulottuville romanien kansallisille integrointistrategioille” (COM(2011)0173), 9. joulukuuta 2013 annettuun neuvoston suositukseen jäsenvaltioissa toteutettavista romanien integraatiota edistävistä tuloksellisista toimenpiteistä(16) sekä 17. kesäkuuta 2015 annettuun komission tiedonantoon ”Vuoden 2015 kertomus romanien integraatiota edistäviä kansallisia strategioita koskevan EU:n puitekehyksen täytäntöönpanosta” (COM(2015)0299);

246.  huomauttaa, että romanien integroituminen on riippuvaista heidän osallisuudestaan ja mahdollisuudestaan nauttia samoista oikeuksista kuin kaikki unionin kansalaiset, joihin romanitkin täysipainoisesti lukeutuvat;

247.  muistuttaa romanien osallistamista koskevista yhteisistä perusperiaatteista(17) eli kymmenestä yhteisestä perusperiaatteesta, joista keskusteltiin romanien osallistamista koskevan eurooppalaisen foorumin Prahassa vuonna 2009 pidetyssä ensimmäisessä kokouksessa ja jotka myöhemmin sisällytettiin liitteenä 8. kesäkuuta 2009 annettuihin työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston päätelmiin;

248.  kannattaa tilintarkastustuomioistuimen suosituksia ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan ne täytäntöön mitä pikimmin;

249.  pitää valitettavana, että romanien osallistamiseen ja integroimiseen ei ohjelmakaudella 2007–2013 kiinnitetty tarvittavaa huomiota; edellyttää, että unionin tulevaa strategiakehystä laadittaessa otetaan paremmin huomioon osallistamiseen liittyvät ongelmat ja romaneihin sekä muihin marginalisoituneisiin yhteisöihin kohdistuva syrjintä;

250.  pitää valitettavana, ettei tilintarkastustuomioistuimen tutkinnassa ole otettu laajemmin huomioon maita, joissa romanit muodostavat huomattavan suuren väestönosan, kuten Slovakiaa, Kreikkaa ja Ranskaa;

251.  kehottaa jäsenvaltioita määrittelemään muita heikommassa asemassa olevat henkilöt, joihin apua haluttaisiin kohdistaa, ottaen huomioon näiden henkilöiden tarpeet ja heidän kohtaamansa haasteet sekä kiinnittämään erityistä huomiota romaniväestöön unionin varoja jakaessaan;

252.  pitää valitettavana, että ainoa romanien osallistamiseen ja integroimiseen sekä syrjinnän torjumiseen liittyvissä hankkeissa käytettävissä oleva rahoituslähde eli koheesiopolitiikkaan sisältyvä rahoitus on liian monimutkaista, jotta siitä olisi riittävästi apua romanien osallistamisen edistämisessä ja heidän oikeuksiensa takaamisessa;

253.  katsoo sen vuoksi, että kunkin jäsenvaltion pitäisi hyväksyä etenemissuunnitelma, jossa analysoidaan romanien tukemiseen tarkoitettujen lakien, asetusten, hallinnollisten määräysten sekä varojen todelliset vaikutukset ja määritetään, missä kohdin kansallisia, alueellisia ja paikallisia voimavaroja ja hallinnollisia valmiuksia on parannettava, jotta romanien osallistamiseen ja integroimiseen ja heihin kohdistuvan syrjinnän torjumiseen tähtäävien hankkeiden toteuttamista ja hallinnoimista voidaan edistää;

254.  kehottaa komissiota antamaan yksityiskohtaisia tietoja romaneja varten tarjolla olevista rahoitusmahdollisuuksista sekä tutkimaan niiden käytön esteenä olevia seikkoja ja ottamaan ne huomioon, kun rahastoja yksinkertaistetaan;

255.  pitää Euroopan rakenne- ja investointirahastoja käytettäessä tärkeänä valita pitkäaikaisia hankkeita, joilla autetaan marginalisoituneita romaniyhteisöjä;

256.  huomauttaa, että romanien ja muiden marginalisoituneiden yhteisöjen osallistamiseen tähtäävissä hankkeissa on käytettävä joustavampia valintaperusteita;

257.  kehottaa komissiota varmistamaan seuraavalla ohjelmakaudella tai toimenpideohjelmien tarkistuksen yhteydessä, että romanien integrointia edistäviin kansallisiin strategioihin sisältyvät romaniväestön integrointiin tähtäävät tavoitteet näkyvät Euroopan rakenne- ja investointirahastojen kehyksessä kaikilla toiminnan tasoilla;

258.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tuottamaan romaneja koskevia merkityksellisiä ja yhdenmukaisia tilastotietoja, jotta voidaan paremmin arvioida heidän sosiaalista, hallinnollista ja taloudellista osallisuuttaan;

259.  korostaa, että marginalisoitumisen keskeisiä syitä ovat usein syrjäytyminen asuntomarkkinoilta, asunnottomuus, syrjäytyminen koulutuksesta, työttömyys ja syrjintä työnsaannissa; korostaa tämän vuoksi romanien ja muiden marginalisoituneiden yhteisöjen asumista, koulutusta ja työnsaantia edistävien integroitujen aloitteiden merkitystä;

260.  huomauttaa, että romanien syrjinnän torjuntaa haittaa merkittävästi se, että syrjinnästä ilmoitetaan erittäin harvoin organisaatioille tai viranomaisille, esimerkiksi poliisille tai sosiaaliviranomaisille; kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita ottamaan käyttöön strategian institutionaalisen syrjinnän poistamiseksi ja romanien viranomaisia kohtaan tunteman luottamuksen parantamiseksi;

261.  kehottaa komissiota yhdessä marginalisoituneiden yhteisöjen edustajien, erityisesti romaniryhmien, ja ”erikoistuneiden laitosten” kanssa toteuttamaan kursseja, joiden aikana jäsenvaltioiden viranomaisia koulutetaan torjumaan syrjiviä käytäntöjä, ja näyttämään hyvää esimerkkiä siitä, miten osallisuutta voidaan edistää terveen, rakentavan ja tehokkaan vuoropuhelun avulla;

262.  muistuttaa työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevasta unionin ohjelmasta, johon on myönnetty 900 miljoonaa euroa vuosiksi 2014–2020 ja jossa kiinnitetään erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan;

263.  pyytää komissiota pohtimaan eurooppalaisen rahaston perustamista erityisesti romanien ja muiden marginalisoituneiden yhteisöjen osallistamisen edistämistä varten ja kehottaa sitä varmistamaan kyseisen rahaston varainkäytön asianmukaisen valvonnan;

264.  kehottaa komissiota kehittämään romanien osallistamista koskevan aidon eurooppalaisen strategian eli eurooppalaisen toimintasuunnitelman, jota valmistellaan ja sovelletaan kaikilla politiikan ja hallinnon tasoilla yhdessä romaniyhteisön edustajien kanssa ja joka nojautuu perusarvoihin eli tasa-arvoisuuteen, oikeuksien toteutumiseen ja syrjimättömyyteen; korostaa, että kyseisen strategian on tähdättävä romanien todelliseen osallistamiseen ja siihen, että he saavat mahdollisuuden koulutukseen, työhön, asumiseen, kulttuuriin, terveydenhuoltoon, yhteisten asioiden hoitoon, ammattikoulutukseen ja vapaaseen liikkumiseen unionissa;

265.  huomauttaa kuitenkin, että jäsenvaltioiden vastuulla on toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet romanien tukemiseksi ja varmistaa, että kansallisia lakeja ja kaikkia alueella voimassa olevia oikeuksia sovelletaan yhdenmukaisesti ilman minkäänlaista syrjintää;

Osa XX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 15/2016 ”Hallinnoiko komissio vaikuttavasti humanitaarista apua konflikteista kärsivälle väestölle Afrikan suurten järvien alueella?”

266.  suhtautuu myönteisesti unionin kehitysyhteistyötoimia koskevaan tulosperusteiseen lähestymistapaan liittyvien riskien arviointia käsittelevään erityiskertomukseen ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

267.  pitää myönteisenä havaintoa, jonka mukaan humanitaarista apua hallinnoitiin tehokkaasti erityisesti vaikeissa työskentelyoloissa, joita luonnehtivat turvattomuus ja vaikea ennakoitavuus, jotka tekivät tehokkaasta täytäntöönpanosta todellisen haasteen;

268.  kehottaa komissiota edelleen pyrkimään hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämiseen paikallisten olojen sen salliessa; katsoo, että tätä voitaisiin mahdollisesti tukea pysyvällä yksiköidenvälisellä hätäavun, kunnostustoimet ja kehitysyhteistyön niveltävällä foorumilla; katsoo, että tällainen foorumi voisi muun muassa palvella mahdollisesti yhdistettävien ohjelmien löytämistä; katsoo, että olisi mahdollisuuksien mukaan pyrittävä noudattamaan integroituja lähestymistapoja, joissa tavoitteet sovitetaan selkeästi yhteen ja noudatetaan johdonmukaista maa- tai aluekohtaista strategiaa kaikkien sidosryhmien keskuudessa;

269.  kehottaa lisäksi komission yksiköitä huolehtimaan paremmasta siirtymisestä lyhytaikaisesta humanitaarisesta toiminnasta pitkän aikavälin kehitystoimenpiteisiin, ja kehottaa varmistamaan johdonmukaisen koordinoinnin paitsi unionin eri toimijoiden keskuudessa niin myös kansallisten painopisteiden ja muiden kansainvälisten organisaatioiden kanssa käyttäen apuna yhteistä strategiaa, joka perustuu humanitaariseen ja kehitystä koskevaan yhteiseen kehykseen;

270.  katsoo, että humanitaaristen operaatioiden todellista toteutusta olisi arvioitava järjestelmällisesti siten, että arvioidaan alueella aiheutuvia hallinnollisia kustannuksia keskittyen suuremmassa määrin tehokkuuteen sekä yhteisiä ja säännöllisiä kulueriä koskevien mahdollisten vertailuarvojen kehittämiseen;

271.  kannustaa mahdollisuuksien mukaan mukauttamaan toteutusaikataulut operaation toimintaympäristöön, jotta vältetään aikaa vievät ja kalliit jatkoajat;

272.  kehottaa asianomaisia unionin toimielimiä ja YK:n instituutioita noudattamaan täysimääräisesti rahoituksesta ja hallinnosta tehtyä puitesopimusta ja panemaan sen täytäntöön; pyytää komissiota tekemään parlamentille selkoa puitesopimuksen ja sitä koskevien ohjeiden soveltamisesta sekä yksilöimään parannuksia kaipaavat alueet ja antamaan tätä koskevia ehdotuksia;

273.  muistuttaa, että YK:n ja kansainvälisten järjestöjen raportoinnilla olisi varmistettava rahoituksen mahdollisimman tarkka jäljitettävyys, operaation alussa sovittujen avun toimittamista koskevien operatiivisten näkökohtien vertailu ja hyödyllisen palautteen antaminen komission yksiköille; pitää tärkeänä, että komissio saa kumppaniorganisaatioidensa raportit ajoissa, jotta mahdollistetaan nopeat järjestelyt tai muutokset humanitaarisessa avussa ja rahoitusta koskevissa säännöissä;

274.  korostaa tarvetta parantaa YK:n vastuunalaisuutta ja avoimuutta suhteessa unionin varojen käyttöön sekä sen toimintaa pantaessa täytäntöön kansainvälisesti sovittuja humanitaarisen avun ja kehityksen strategisia suuntaviivoja ja tavoitteita;

275.  pyytää komissiota ottamaan käyttöön tulosten arvioinnin humanitaarisen avun täytäntöönpanosuunnitelmien tasolla, jotta mahdollistetaan tällaisten suunnitelmien vertailu ja hyvien käytäntöjen jakaminen;

276.  pitää valitettavana, että tiedot ovat usein epätäydellisiä tai riittämättömässä määrin tulospainotteisia, mikä estää komissiota hoitamasta valvontatehtäväänsä asianmukaisesti;

277.  korostaa tarvetta saavuttaa mahdollisimman suuri avoimuus ja institutionaalinen vastuuvelvollisuus kaikilla tasoilla siten, että varmistetaan kattavien ja luotettavien budjetti- ja rahoitustietojen saanti unionin rahoittamista hankkeista, jotta parlamentti voi valvoa toimintaa;

Osa XXI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 16/2016 ”EU:n koulutustavoitteet: ohjelmat ovat yhdenmukaisia, mutta tuloksellisuuden mittaamisessa on puutteita”

278.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen, kannattaa sen suosituksia ja on tyytyväinen, että komissio hyväksyy ne ja harkitsee niiden panemista täytäntöön;

279.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on pannut tilintarkastustuomioistuimen aiemmat suositukset täytäntöön Euroopan rakenne- ja investointirahastoja koskevassa kauden 2014–2020 säädöskehyksessä ja mahdollistanut näin paremman vastineen saamisen rahalle hyödyntämällä tuloskehystä, suoritusvarausta, ennakkoehtoja sekä yhteisiä tuotos- ja tulosindikaattoreita;

280.  korostaa, että on keskityttävä tuloksellisuuteen ja tuloksiin, ja panee tyytyväisenä merkille, että ohjelmakauden 2014–2020 uudessa sääntelykehyksessä on maininta jäsenvaltioiden toteuttamasta tulosraportoinnista;

281.  panee merkille puutteet tuloksellisuuden mittaamisessa erityisesti vuosina 2007–2013 toteutettuja hankkeita koskevien tavoitteiden ja tuotos- ja tulosindikaattoreiden vahvistamisen yhteydessä; pitää valitettavana, että tulosindikaattorit eivät edelleenkään ole täysin luotettavia, ja odottaa, että tämä puute korjataan ennen ohjelmakauden 2014–2020 jälkimmäisen puoliskon alkua;

282.  pitää ilahduttavina tietoja, joiden mukaan varhain koulunkäynnin keskeyttäneiden lukumäärä on laskusuunnassa ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on kasvussa; kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan omat kansalliset tavoitteensa unionin tavoitteisiin, jotta koulutustavoitteet voidaan saavuttaa laajemmin;

283.  panee merkille, että korkeakoulututkinnon hiljattain suorittaneiden työllisyysastetta koskevaksi unionin tavoitteeksi on asetettu 82 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja että neljä tilintarkastustuomioistuimen tarkastamasta viidestä jäsenvaltiosta ei vielä ole saavuttanut tätä tavoitetta; huomauttaa, että kyseiset neljä jäsenvaltiota kärsivät vakavasta talouskriisistä, josta ne ovat nyt alkaneet toipua; uskoo, että nämä jäsenvaltiot voivat edelleen saavuttaa ja jopa ylittää tavoitteen;

284.  korostaa, että on tärkeää pitää unionin koulutusinvestoinnit riittävällä tasolla, kun otetaan huomioon koulutustason ja työllistyvyyden vahva yhteys;

Osa XXII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 17/2016 ”Euroopan unionin toimielimet voivat parantaa pääsyä julkisten hankintojensa markkinoille”

285.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa esitetyt havainnot ja suositukset;

286.  kehottaa lisäämään julkisten hankintojen avoimuutta unionin toimielimissä ja kansallisesti asettamalla julkisia hankintoja koskevat asiakirjat ja tiedot julkisesti saataville; toteaa, että unionin toimielinten hankintatoiminnan näkyvyys internetissä on heikko ja tiedot ovat puutteellisia, epäselviä ja hajallaan monilla eri verkkosivustoilla;

287.  tukee voimakkaasti tilintarkastustuomioistuimen suositusta, jonka mukaan unionin toimielinten olisi perustettava hankintatoimiaan varten yhteinen sähköinen asiointipiste, jonka avulla talouden toimijat löytäisivät kaikki tarvittavat tiedot yhdestä paikasta ja jonka kautta ne voisivat olla yhteydessä unionin toimielimiin; katsoo, että hankintamenettelyihin sisältyvä viestintä sovellettavista säännöistä, liiketoimintamahdollisuuksista, merkityksellisistä hankinta-asiakirjoista ja tarjousten jättämisestä sekä kaikki muu toimielinten ja talouden toimijoiden välinen viestintä olisi hoidettava yhden sähköisen asiointipisteen kautta;

288.  pyytää, että jäsenvaltioille maksettuja unionin varoja koskeva komission verkkosivusto julkaistaan yhdellä toimielimen kolmesta työkielestä ja että siihen sisällytetään samat tiedot kaikista jäsenvaltioista eli ainakin sopimuksen arvo ja kohde, toimeksisaajan nimi, mahdollisten alihankkijoiden nimi, sopimuksen kesto ja tieto mahdollisista lisäasiakirjoista; toteaa, että tämä mahdollistaa sen, että kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisjärjestöt ja kansalaiset voivat nähdä rahojen käyttötarkoituksen ja hankkeiden kustannustehokkuuden;

289.  katsoo, että on hankintaviranomaisten tehtävä varmistaa, että hankinta on markkinaperusteista, tuottaa riittävän määrän tarjouksia ja tarjoaa kaikille talouden toimijoille tasapuolisen mahdollisuuden osallistua; on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että varainhoitoasetuksen meneillään olevaa, vuoden 2016 tarkistusta varten komission olisi ehdotettava yhtä julkisia hankintoja koskevaa sääntökirjaa; korostaa, että olisi erityisesti kannustettava pieniä ja keskisuuria yrityksiä osallistumaan sen sijaan, että toimittaisiin kuin nyt ja annettaisiin etusija ainoastaan suurille toimijoille; katsoo, että säännöt kiinteistöhankintasopimuksia edeltävistä markkinakartoituksista ja hankintamenettelyjen kielijärjestelyistä olisi sisällytettävä mainittuun sääntökirjaan ja että poikkeaminen hankintadirektiivistä(18) olisi perusteltava;

290.  muistuttaa, että hankintaviranomaisten harjoittaman rajoitettujen hankintamenettelyjen käyttö hankaloittaa mahdollisten tarjoajien osallistumista sekä estää avoimuutta ja pääsyn tietoihin siitä, kuinka veronmaksajien varoja käytetään; korostaa, että neuvosto käytti rajoitettua menettelyä suurimmassa osassa tarjouksiaan ja että kaikki toimielimet yhdessä tekivät vähintään 25 prosenttia sopimuksistaan rajoitetussa menettelyssä vuosina 2010–2014; edellyttää, että näitä menettelyjä käytetään vain hyvin rajallisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa;

291.  panee merkille, että parlamentti julkaisee verkkosivustollaan vuosittain kattavan luettelon kaikista toimeksisaajistaan yli 15 000 euron arvoisten sopimusten osalta muttei julkaise kaikkia sopimuksia; kannustaa kaikkia toimielimiä esittämään täydelliset tiedot kaikista toimeksisaajista ja julkisten hankintamenettelyjen yhteydessä tehdyistä sopimuksista ja myös tapauksista, joissa on käytetty suoraa myöntämistä tai rajoitettua menettelyä;

292.  korostaa, että tarvitaan laajempaa näkyvyyttä ja että hankintailmoitukset olisi julkaistava avoimesti ja kaikkien toimijoiden saataville; muistuttaa, että tilintarkastustuomioistuimen havaintojen mukaan ”Euroopan parlamentti käytti neuvottelumenettelyä tehdessään 133,6 miljoonan euron kiinteistöhankintasopimuksen Brysselissä sijaitsevasta kiinteistöstä, vaikka rakennusta ei ollut edes olemassa sopimuksen allekirjoitushetkellä 27. kesäkuuta 2012” sivuuttaen näin sen, että soveltamissääntöjen 134 artiklan 1 kohdan mukaista poikkeamista mahdollisimman laajasta kilpailuttamisesta voidaan soveltaa vain olemassa oleviin rakennuksiin; korostaa voimakkaasti, että kaikkiin rakenteilla oleviin rakennuksiin tai vielä rakentamattomiin rakennuksiin olisi sovellettava avointa kilpailuttamismenettelyä, ja katsoo, että tätä olisi laajennettava koskemaan kaikkia rakennussopimuksia, kun otetaan huomioon niiden monimutkaisuus ja niiden kohteena olevien varojen suuri määrä;

293.  on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että unionin toimielinten olisi mahdollisuuksien mukaan jaettava sopimukset osiin lisätäkseen osallistumista hankintamenettelyihinsä; korostaa, että neuvosto teki vuonna 2014 yhden yrityksen kanssa arvoltaan yli 93 miljoonan euron puitesopimuksen kymmeneksi vuodeksi neuvoston nykyisten tai tulevien rakennusten teknisten laitteiden hallinnoinnista, ylläpidosta, huollosta ja sovittamisesta jakamatta sitä osiin; mainitsee, että komissio toimi samoin vuonna 2015 viisivuotista ”Sinun Eurooppasi -neuvontaa”, unionin maksutonta oikeudellista neuvonantoa, koskevan sopimuksen kohdalla, jonka arvo oli lähes 9 miljoona euroa; korostaa, että jakamisen puuttuminen yhdessä puitesopimusten liian pitkän keston kanssa (10 tai 7 vuotta; ennätys on neuvoston Justus Lipsius -rakennuksesta tekemä 17 vuotta kestävä sopimus) haittaa kilpailua sekä edistää vaikeaselkoisuutta ja mahdollista korruptiota; pyytää siksi kaikkia toimielimiä lopettamaan tällaiset käytännöt, jotka ovat täysin avoimuuden ja niiden hyvien toimintatapojen vastaisia, joita unionin olisi edistettävä;

294.  edellyttää, että kaikki unionin toimielimet kehittävät ja ottavat käyttöön asianmukaisia tarkastus- ja arviointivälineitä ja -menetelmiä, jotta sääntöjenvastaisuudet voidaan havaita ja ilmoittaa; muistuttaa, että petosten ja korruption torjuntaan tarvitaan parempaa seuranta-, havaitsemis-, analysointi- ja raportointitekniikkaa; vaatii antamaan tätä tietoa myös jäsenvaltioille; korostaa väärinkäytösten paljastajien keskeistä roolia ja muistuttaa, että kaikkien unionin toimielinten ja virastojen on hyväksyttävä väärinkäytösten paljastajien suojelemista koskevat sitovat sisäiset säännöt 1. tammikuuta 2014 voimaan tulleiden henkilöstösääntöjen 22 c artiklan mukaisesti;

295.  on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että komission olisi ehdotettava muutoksia unionin varainhoitoasetukseen sellaisten talouden toimijoiden, jotka katsovat tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, esittämien valitusten tarkastelemiseksi nopeasti; toteaa, että tarkastelun olisi tapahduttava ennen kuin talouden toimijat kääntyvät Euroopan oikeusasiamiehen tai unionin tuomioistuinten puoleen;

296.  katsoo, että lainvalvonta julkisissa hankinnoissa voidaan taata etenkin perustamalla päteviä ja riippumattomia tutkintaelimiä ja -virastoja, jotka keskittyvät korruption tutkintaan julkisissa hankinnoissa; huomauttaa, että unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden olisi jaettava julkisia hankintoja koskevia tietoja keskenään sekä OLAFin, Europolin, Eurojustin ja muiden tutkintaelinten kanssa; suosittelee voimakkaasti, että tutkintavaltuuksia omaavien toimielinten ja etenkin OLAFin olisi parannettava asianhallintajärjestelmiään, jotta ne voivat laatia raportteja ja tilastoja tutkittavana olevista erilaisista väitetyypeistä ja tutkimusten tuloksista;

297.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen johtopäätöksen, jonka mukaan unionin toimielinten olisi perustettava yksi yhteinen julkinen hankintasopimuksia koskeva tietorekisteri, jotta niiden hankintatoimien tehokas jälkiseuranta olisi mahdollista;

298.  korostaa, että tietojen keräämisen keskittämisellä voidaan auttaa merkityksellisten, täsmällisten ja yksityiskohtaisten tilastojen tuottamista, jotta pystytään estämään, havaitsemaan ja tutkimaan korruptiota julkisissa hankinnoissa sekä toteuttamaan asianmukaisia vastatoimia; korostaa, että lisäämällä tietokenttiä keskitettyihin hankintatietokantoihin (muun muassa TED-tietokantaan) voitaisiin saada varoitusmerkki julkisten hankintojen sääntöjenvastaisuuksista; kehottaa unionin toimielimiä varmistamaan, että tällaisiin tietokantoihin saadaan tietoja ajoissa ja täysimääräisesti;

299.  korostaa tutkivien journalistien ja kansalaisjärjestöjen roolia avoimuuden varmistamisessa julkisissa hankintamenettelyissä ja petosten tai mahdollisten eturistiriitojen havaitsemisessa; on vakaasti sitä mieltä, että edellä mainittujen olisi saatava täysi pääsy ARACHNEen, ORBISiin ja muihin asiaa koskeviin välineisiin ja tietokantoihin epäiltyjen eturistiriitojen tai korruptiotapausten havaitsemiseksi unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden julkisissa hankinnoissa, etenkin mitä tulee unionin varoilla tehtyihin hankintoihin;

300.  kehottaa kaikkia toimielimiä ja virastoja julkaisemaan aina keskijohdon ja ylemmän johdon, jäsenten, asiantuntijoiden ja kaikkien johtoelinten ja -rakenteiden edustajien ansioluettelot ja sidonnaisuusilmoitukset, myös kun on kyse jäsenvaltioiden lähettämistä asiantuntijoista, sekä asettamaan tällaisten asiantuntijoiden ansioluettelot pysyvästi julkisesti saataville; korostaa, että ilmoitus eturistiriidattomuudesta, jota tietyt toimielimet ja virastot vielä käyttävät, ei ole julkaistavaksi soveltuva asiakirja, koska riippumattoman kolmannen järjestön tai elimen olisi aina arvioitava eturistiriidan olemassaolo tai puuttuminen;

301.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta julkaisemaan säännöllisesti yhteenvetoja kaikista ilmiantotapauksiin liittyvistä väärinkäytöksistä sekä kaikista tilanteista, joissa seurannassa tai tarkastuksessa on havaittu eturistiriita tai ns. pyöröovitapaus, ja pyytää sitä julkaisemaan vähintään vuosittain erityiskertomuksia eturistiriitoja koskevista toimintalinjoista ja eturistiriitatapauksista kaikissa unionin virastoissa ja yhteisyrityksissä ja etenkin yrityksiin liittyvissä tapauksissa;

302.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen suosituksen, jonka mukaan unionin toimielinten olisi hyödynnettävä vertaisarviointia keskinäiseen oppimiseen ja parhaita käytäntöjä koskevaan tietojenvaihtoon;

Osa XXIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 18/2016 ”Kestäviä biopolttoaineita koskeva EU:n sertifiointijärjestelmä”

303.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen ja etenkin tilintarkastustuomioistuimen esittämiin huomautuksiin ja suosituksiin; toteaa, että komissio hyväksyi täysin neljä viidestä suosituksesta ja yhden osittain; kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleen jäsenvaltioiden toimittamien tietojen luotettavuutta koskevan suosituksen täysimittaista hyväksymistä;

304.  toteaa, että unionia pidetään maailmanlaajuisen ympäristöpolitiikan johtajana, joka asettaa kansainvälisen tason ympäristönormeja, tarjoaa parhaita käytäntöjä ympäristön suojelemiseksi ja säilyttää kilpailuasemansa maailmanmarkkinoilla; toteaa, että seitsemännessä ympäristöalan toimintaohjelmassaan unioni asettaa yhdeksi vuoteen 2050 mennessä saavutettavaksi tavoitteeksi ”hyvän elämän maapallon resurssien rajoissa”; toteaa, että yhtenä prioriteettina on varmistaa, että ”vaurautemme ja terveellinen ympäristömme perustuvat innovatiiviseen kierrätystalouteen, jossa mitään ei tuhlata ja jossa luonnonvaroja hallinnoidaan kestävästi ja luonnon monimuotoisuutta suojellaan, arvostetaan ja palautetaan ennalleen yhteiskuntamme kestokykyä parantavilla tavoilla”;

305.  toteaa, että uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä(19) unioni on sitoutunut varmistamaan, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus kaikissa liikennemuodoissa on vuoteen 2020 mennessä vähintään 10 prosenttia, mikä voidaan saavuttaa vain käyttämällä huomattavasti biopolttoaineita; huomauttaa kuitenkin, että itse biopolttoaineiden tuotantoon saattaa liittyä tiettyjä maankäyttöön liittyviä riskejä ja tästä syystä on tarpeen varmistaa sen kestävyys;

306.  korostaa, että tehokkaan ja luotettavan kestävien biopolttoaineiden sertifiointijärjestelmän käyttöönotto on yksi tärkeä askel kohti seitsemännessä ympäristöalan toimintaohjelmassa asetettujen toimintapoliittisten prioriteettien saavuttamista; toteaa, että biopolttoaineiden kestävyys sertifioidaan komission tunnustamissa vapaaehtoisissa järjestelmissä; pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin katsoi, että biopolttoaineiden kestävyyttä koskeva unionin sertifiointijärjestelmä ei ole täysin luotettava;

307.  pitää valitettavana, että komission tunnustamismenettelyssä ei oteta huomioon eräitä kestävyyden ja reilun kaupan keskeisiä näkökohtia, kuten maanomistusriitoja, pakko- tai lapsityötä, viljelijöiden huonoja työoloja, terveys- ja turvallisuusriskejä sekä epäsuorien maankäytön muutosten vaikutusta, joita muissa yhteyksissä pidetään erittäin merkityksellisinä; katsoo, että komission politiikka on tältä osin epäjohdonmukaista; kehottaa komissiota uudistamaan arviointimenettelyjään nykyistä kattavammalla tavalla ja sisällyttämään nämä näkökohdat vapaaehtoisten järjestelmien todentamismenettelyynsä; kehottaa komissiota vaatimaan vapaaehtoisia järjestelmiä ilmoittamaan kerran vuodessa sertifiointitoimintansa pohjalta kaikki merkitykselliset tiedot, jotka koskevat edellä mainittuja riskejä;

308.  toteaa, että tähän mennessä komissio on toimittanut kaksi kertomusta unionin biopolttoainepolitiikan vaikutuksesta sosiaaliseen kestävyyteen unionissa ja kolmansissa maissa sekä elintarvikkeiden saatavuuteen kohtuuhintaan; pitää valitettavana, että kertomuksissa oli varsin niukasti tietoja ja niissä esitettiin vain epäselviä päätelmiä; kehottaa komissiota parantamaan raportointijärjestelmää ja esittämään parlamentille yksityiskohtaisen analyysin, jotta kansalaisille tiedotetaan näistä tärkeistä kysymyksistä;

309.  toteaa hyvin huolestuneena, että biopolttoaineiden tuotanto saattaa kilpailla ravintokasvien viljelyn kanssa ja että biopolttoaineiden tuotantoa varten viljeltävien kasvien merkittävällä leviämisellä voi olla valtava vaikutus kehitysmaiden ympäristö- ja terveystilanteeseen esimerkiksi Etelä-Amerikassa ja Etelä-Aasiassa ja se voi johtaa laajaan metsäkatoon ja perinteisen maanviljelyn vähenemiseen, millä on pitkäaikaisia sosioekonomisia vaikutuksia paikallisyhteisöihin; pitää valitettavana, että komission kertomuksissa ei käsitellä laajempia kehitysnäkökohtia kehitysmaissa; kehottaa komissiota omaksumaan johdonmukaisemman ja yhtenäisemmän lähestymistavan ympäristöä, energiaa, kehitystä ja muita niihin liittyviä seikkoja koskevissa toimintalinjoissaan; kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota epäsuorien maankäytön muutosten vaikutukseen;

310.  pitää valitettavana, että komissio on myöntänyt tunnustamisen vapaaehtoisille järjestelmille, joilla ei ole asianmukaisia todentamismenettelyjä sen varmistamiseksi, että jätteistä valmistetut biopolttoaineet ovat todella peräisin jätteistä tai että unionissa viljellyt biopolttoaineen raaka-aineet todella täyttivät maataloutta koskevat unionin ympäristövaatimukset; kehottaa komissiota todentamaan, että unionissa viljeltyjen biopolttoaineen raaka-aineiden tuottajat todella noudattavat maataloutta koskevia unionin ympäristövaatimuksia; kehottaa komissiota hankkimaan riittävät todisteet biopolttoaineiden tuotannossa käytettyjen jätteiden tai tähteiden alkuperästä;

311.  toteaa huolestuneena, että joidenkin tunnustettujen järjestelmien läpinäkyvyydessä oli puutteita tai niiden hallintorakenteet koostuivat ainoastaan muutaman talouden toimijan edustajista; kehottaa komissiota varmistamaan, että vapaaehtoisissa järjestelmissä ei ole eturistiriitoja, ja huolehtimaan tehokkaasta viestinnästä muiden sidosryhmien kanssa;

312.  kehottaa komissiota varmistamaan edelleen vapaaehtoisten järjestelmien ja talouden toimijoiden avoimuuden edellyttämällä, että järjestelmät perustavat virallisen verkkosivuston, jolla annetaan julkisesti saatavilla olevia yksityiskohtaisia tietoja vapaaehtoisista järjestelmistä, niiden sertifiointimenettelyistä, työntekijöistä, myönnetyistä sertifioinneista, tarkastuskertomuksista, valituksista sekä talouden toimijoista, joiden kanssa järjestelmät tekevät yhteistyötä;

313.  toteaa huolestuneena, että komissio ei valvo tunnustettujen vapaaehtoisten järjestelmien toimintaa eikä siten voi varmistua sertifiointien laadusta; pitää valitettavana, että käytössä ei ole erityistä valitusjärjestelmää, minkä vuoksi komissio ei voi varmistaa, että valitukset käsitellään asianmukaisesti; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön valvontajärjestelmän, jolla varmistetaan, noudatetaanko vapaaehtoisten järjestelmien sertifiointitoiminnassa tunnustamista varten esitettyjä vaatimuksia; kehottaa komissiota vaatimaan vapaaehtoisia järjestelmiä perustamaan verkkosivustoilleen avoimia, käyttäjäystävällisiä, Informatiivisia ja helposti käytettäviä valitusjärjestelmiä; kehottaa komissiota valvomaan valitusjärjestelmiä ja ryhtymään tarvittaessa toimiin;

314.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio julkaisee vapaaehtoisille järjestelmille ohjeasiakirjoja, joiden avulla edistetään parhaita käytäntöjä ja parannetaan vaikuttavuutta.; huomauttaa kuitenkin, että nämä asiakirjat eivät ole sitovia eikä niitä ole pantu kaikilta osin täytäntöön; kehottaa komissiota tekemään ohjeasiakirjoista vapaaehtoisia järjestelmiä sitovia, jotta varmistetaan vaatimusten täyttäminen;

315.  toteaa, että jäsenvaltioiden tehtävänä on varmistaa, että komissiolle ilmoitetut biopolttoaineiden kestävyyttä koskevat tilastot ovat luotettavia, mutta on olemassa tilastojen yliarvioinnin vaara; kehottaa komissiota vaatimaan jäsenvaltioita esittämään tilastojensa tueksi asianmukaisia todisteita, esimerkiksi kestäviä biopolttoaineita koskevien tietojen keruusta vastaavan organisaation antaman todistuksen tai ilmoituksen, jonka organisaatio toimittaa kansalliselle viranomaiselle, joka lähettää sen Eurostatille;

316.  toteaa jälleen, että jäsenvaltioiden toimittamia tietoja on usein mahdoton vertailla erilaisten määritelmien vuoksi, jolloin todellista tilannetta on käytännössä mahdoton saada selville; kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan sellaisten jäteaineiden määritelmän, jotka eivät ole aikaisemmin sisältyneet uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin luetteloon ja joita käytetään kehittyneiden biopolttoaineiden valmistuksessa laitoksissa, jotka ovat olleet olemassa ennen uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin muuttamisesta annetun direktiivin (EU) 2015/1513(20) hyväksymistä;

317.  toteaa huolestuneena, että jätteistä ja tähteistä tuotettavien biopolttoaineiden erityinen arvo (kaksinkertainen laskenta) lisää petosriskiä; huomauttaa, että komission ja jäsenvaltioiden on käytävä vuoropuhelua seurannasta ja petostentorjunnasta; kehottaa komissiota käynnistämään tällaisen vuoropuhelun;

318.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa mainittuun esimerkkiin vapaaehtoisesta järjestelmästä, jonka asettamilla tiukoilla kestävän tuotannon vaatimuksilla pyritään paitsi ehkäisemään ekologista haittaa, mihin sisältyy maaperän, veden ja ilman suojelu, myös turvaamaan asianmukaiset työolot ja työntekijöiden terveyden suojelu maatiloilla sekä ihmisoikeuksien, työelämän oikeuksien ja maaoikeuksien kunnioittaminen; pitää tätä esimerkkinä hyvästä käytännöstä; kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta perustaa vapaaehtoisten järjestelmien foorumi, jolla voitaisiin vaihtaa hyviä käytäntöjä;

Osa XXIV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 19/2016 ”EU:n talousarvion toteuttaminen rahoitusvälineiden avulla – ohjelmakaudelta 2007–2013 saatujen kokemusten hyödyntäminen”

319.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa esitetyt havainnot ja suositukset;

320.  pitää valitettavana, että rahoitusvälineitä ei kokonaisuutena tarkastellen voitu kuvata menestyksekkäiksi toimiksi, joilla parannetaan unionissa tehtäviä investointeja; toteaa, että etenkin komissio mutta myös jäsenvaltiot ovat vastanneet suuremmasta riskistä, ja pitää valitettavana, että yksityisen sektorin osallistuminen riskeihin ei ole ollut merkittävää;

321.  korostaa hallintokulujen ja maksujen korkeaa tasoa verrattuna loppukäyttäjien saamaan todelliseen rahoitustukeen; ehdottaa verotuksen enimmäistason vahvistamista rahoituksen välittäjille; korostaa, että yksittäisten Euroopan aluekehitysrahaston ja Euroopan sosiaalirahaston rahastojen kokoa olisi tarkistettava, jotta hyödynnettäisiin mahdollisuuksien mukaan rahastojen toimintakustannusten merkittäviä säästöjä;

322.  katsoo, että komissio voi asemansa turvin antaa jäsenvaltioille lisäohjeita siitä, miten tällaisia (suoraan tai välillisesti komission hallinnoimia) rahoitusvälineitä perustetaan jäsenvaltioissa tai unionin tasolla; tähdentää, miten tärkeää on varmistaa, ettei rahoitusvälineisiin kohdistu veronkiertojärjestelyjä;

323.  on huolissaan siitä, että joissakin tapauksissa oli käytetty veropäätöksiä tekemään rahoitusvälineistä yksityisen sektorin sijoittajia houkuttelevampia; pitää valitettavana komission näkemystä, jonka mukaan verosopimuksia ei voi sinällään pitää komission oman politiikan vastaisina; pyytää komissiota estämään kaikki veropäätökset, jotka koskevat unionin rahoitusvälineiden käyttöä;

324.  on samaa mieltä siitä, että tarkastuksen kohteena olevalta ohjelmakaudelta 2007–2013 saadut kokemukset olisi otettava huomioon, kun perustetaan rahoitusvälineitä unionin rakenne- ja investointirahastoja varten; katsoo erityisesti, että ehdotuksissa pitäisi painottaa tuloksellisuutta ja tuloksia pelkän sääntöjen noudattamisen sijaan; katsoo, että hankkeiden olisi tuotava enemmän lisäarvoa alueelliseen erikoistumiseen ja talouskehitykseen Euroopan alueilla;

325.  pitää valitettavana, että aiemmalla kaudella sovellettu oikeusperusta mahdollisti sen, että jäsenvaltiot jäädyttivät osan maksuosuudesta niin, että varat olivat rahastoja hallinnoivien pankkien ja rahoituksen välittäjien tileillä mutta niitä ei tosiasiassa käytetty aiottuun tarkoitukseensa; panee merkille muutokset, jotka komissio on esittänyt päättämistä koskevissa suuntaviivoissaan; kehottaa komissiota seuraamaan tilannetta aktiivisesti, jotta tällainen toimintatapa voidaan välttää;

326.  katsoo, että vipuvaikutuksen olisi kuvattava, missä määrin sekä unionin että jäsenvaltioiden alkuperäiset rahoitusosuudet ovat houkutelleet yksityistä rahoitusta; pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa esitetyt havainnot osoittavat, ettei sen paremmin yhteistyössä hallinnoiduilla kuin keskitetysti hallinnoiduilla rahoitusvälineillä kyetty houkuttelemaan yksityistä pääomaa; katsoo, että jäsenvaltioiden rahoitusvälineiden osarahoitusosuuksia olisi pidettävä yhdessä unionin rahoitusosuuden kanssa osana julkista rahoitusta;

327.  pyytää komissiota laatimaan rahoitusvälineiden vipuvaikutusta koskevan määritelmän, jota voidaan soveltaa unionin talousarvion kaikilla aloilla ja jossa tehdään selkeä ero toimenpideohjelmien puitteissa saatujen yksityisten ja kansallisten julkisten varojen ja/tai yksityisten tai julkisten pääomanlisäysten vipuvaikutuksen välillä ja otetaan huomioon kyseisen välineen tyyppi; suosittelee jäsenvaltioille lisätoimia rahoitusvälineiden kierrätysvaikutuksia koskevien tietojen keräämiseksi, hallinnoimiseksi ja jakamiseksi;

328.  muistuttaa, että tulevia rahoitusvälineiden varoja varten on alusta lähtien annettava selkeä ja konkreettinen arvio vipuvaikutuksista; odottaa komission varmistavan ohjelmakauden 2007–2013 Euroopan aluekehitysrahaston ja Euroopan sosiaalirahaston rahoitusvälineiden osalta, että jäsenvaltiot toimittavat kattavia ja luotettavia tietoja perustamispääomaan sekä toimenpideohjelmien puitteissa että niiden lisäksi maksetuista yksityisistä varoista;

329.  katsoo, että ennen kuin hallintoviranomaiset tekevät päätöksen asiaankuuluvien infrastruktuurihankkeiden rahoitusjärjestelyä koskevista toimenpiteistä, niiden olisi varmistettava, että ehdotus on asianmukaisesti perusteltu teettämällä siitä etukäteen riippumaton ja korkealaatuinen arvio, joka perustuu vakioituihin ja yhteisesti sovittuihin menetelmiin; kannattaa ajatusta, jonka mukaan komission olisi ennen asiaankuuluvia infrastruktuurihankkeita sisältävien toimenpideohjelmien hyväksymistä todennettava, että ohjelmat ovat riippumattoman ennakkoarvion mukaisia, ja varmistettava ennakkoarvioinnin laadukkuus;

330.  suosittelee hallintoviranomaisille, että rahastonhoitajien palkkiot liitettäisiin tosiasiallisesti tehtyjen investointien laatuun, jota mitattaisiin sillä, miten investoinnit ovat edistäneet toimenpideohjelmien strategisten tavoitteiden saavuttamista ja välineestä tehdyistä investoinneista ohjelmaan palautettujen varojen arvoa;

331.  suosittelee hallintoviranomaisille ja unionin toimielimille ennakoivaa toimintatapaa ja teknistä tukea paikan päällä rahoitusvälineiden paremman hyödyntämisen edistämiseksi alueilla;

332.  kannattaa voimakkaasti sitä, että komissio tekisi vertailevan analyysin avustusten ja rahoitusvälineiden täytäntöönpanokustannuksista (keskitetyssä ja jaetussa hallinnoinnissa) ohjelmakauden 2014–2020 osalta kustannusten tosiasiallisen tason ja niiden vaikutusten määrittämiseksi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden ja koheesiopolitiikan 11 temaattisen tavoitteen saavuttamisessa; toteaa, että nämä tiedot olisivat erityisen merkityksellisiä vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevien lainsäädäntöehdotusten valmistelun kannalta; pyytää tuloksellisuuden kokonaisvaltaista arviointia ennen vuoden 2019 loppua, jotta voidaan harkita tällaisten välineiden tulevaisuutta;

Osa XXV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 20/2016 ”Hallinnollisten valmiuksien vahvistaminen Montenegrossa: edistystä on tapahtunut mutta parempia tuloksia tarvitaan monilla avainaloilla”

333.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen, kannattaa sen suosituksia ja kannustaa komissiota ottamaan nämä suositukset huomioon toimiessaan Montenegron hallinnollisten valmiuksien vahvistamiseksi;

334.  on tyytyväinen siihen, että liittymistä valmistelevalla unionin tuella on autettu hallinnollisten valmiuksien vahvistamista; toteaa kuitenkin, että useilla avainaloilla edistyminen on ollut hyvin hidasta;

335.  pitää valitettavana, että hankkeista saatiin yleensä tavoitellut tuotokset mutta tulokset eivät kuitenkaan olleet aina kestäviä, mikä johtui osittain kansallisten viranomaisten poliittisen tahdon puuttumisesta tai muista ulkoisista tekijöistä; kehottaa komissiota käyttämään pohjana onnistuneita hankkeita, jotka ovat osoittautuneet kestäviksi ja antaneet mitattavissa olevaa lisäarvoa ja jotka on pantu täytäntöön ja toteutettu säädösten mukaisesti; kehottaa komissiota parantamaan strategista suunnittelua ja varmistamaan hankkeiden kestävyyden ja toteuttamiskelpoisuuden asettamalla sen selkeäksi vaatimukseksi;

336.  pitää kansallisten viranomaisten vähäistä sitoutumista valitettavana, koska se vaikuttaa kielteisesti hallinnollisten valmiuksien vahvistamisen edistymiseen; kehottaa kansallisia viranomaisia seuraamaan hankkeissa aikaan saatuja tuotoksia, jotta voidaan lisätä vaikuttavuutta; korostaa vahvan poliittisen tahdon tarvetta, jotta voidaan vaikuttavalla tavalla suitsia valtionhallintoa ja vähentää sen poliittisuutta;

337.  panee tyytyväisenä merkille, että useimmissa tapauksissa hankkeet koordinoitiin hyvin muiden IPA-hankkeiden ja muiden rahoittajien tukitoimenpiteiden kanssa; tähdentää kuitenkin, että joissakin tapauksissa koordinointi oli heikompaa, mikä johti eräiden toimien päällekkäisyyteen; kehottaa komissiota mukauttamaan Montenegroa koskevat toimensa paremmin muihin monen edunsaajan hankkeisiin;

338.  pitää valitettavana, että komission kertomuksissa ei ollut riittävästi tietoja, jotka olisivat osoittaneet pidemmän aikavälin edistymistä hallinnollisten valmiuksien vahvistamisessa; panee merkille, että kertomuksissa ei aina arvioitu samoja julkishallinnon osia ja että hallinnollisten valmiuksien arvioinnissa käytetyt perusteet eivät aina olleet selkeitä, mikä vaikeutti ajallista vertailua;

339.  on kuitenkin tyytyväinen siihen, että vuoden 2015 edistymiskertomuksissa esitettyjen vuotuisten arviointien yhteydessä käytettävässä uudessa raportointimenetelmässä arviointiasteikkoja oli yhdenmukaistettu paremmin ja vertailtavuutta oli parannettu; kehottaa komissiota käyttämään tätä raportointijärjestelmää perustana myös tulevaisuudessa;

340.  panee merkille, että komissio käytti muita kuin rahoituksellisia välineitään hyvin uudistusprosessin tukemiseen poliittisen vuoropuhelun muodossa, mutta korostaa, että suuria kysymyksiä on edelleen ratkaisematta;

341.  toteaa, että korruption torjuntaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa on viime vuonna saatu aikaan joitakin tuloksia, mutta pitää valitettavana, että niistä huolimatta korruption torjunta on edelleen hidasta; painottaa, että koko oikeusvaltiojärjestelmän on tuotettava enemmän tuloksia ja keskityttävä erityisesti korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan tehostamiseen; pyytää komissiota kannustamaan kansallisia viranomaisia vahvistamaan valmiuksia talousrikostutkinnan ja väärinkäytösten paljastajien suojelun alalla;

342.  panee tyytyväisenä merkille, että korruptiontorjuntavirasto aloitti toimintansa vuonna 2016; toteaa kuitenkin, että korruptiota esiintyy edelleen monilla aloilla ja se on yhä vakava ongelma;

343.  panee merkille, että yksityiskohtaisten ennakkotarkastusten ansiosta hankkeiden hallinnoinnin hajauttaminen voi edistää arvokkaalla tavalla valmiuksien kehittämistä toimintarakenteissa; panee lisäksi merkille, että IPA-rakenteiden yhteydessä kertyneiden hyvien hankehallinnointikäytäntöjen levittäminen muualle samalla alalla toimivaan julkishallintoon voi mahdollisesti tuottaa vaikuttavia tuloksia; kehottaa komissiota tutkimaan tätä mahdollisuutta, jotta voidaan lisätä valmiuksien kehittämisen vaikuttavuutta Montenegrossa; kehottaa komissiota kannustamaan kansallisia viranomaisia pohtimaan hyvien käytäntöjen käyttöä valmiuksien kehittämisessä;

344.  toteaa, että Montenegron katsotaan olevan alueen maista pisimmällä liittymisprosessissa; korostaa, että unionilla on ollut maassa korvaamaton rooli; pitää kuitenkin valitettavana, että viime aikoina Montenegron tilanteelle on ollut ominaista poliittinen epävakaus ja jakautuneisuus sekä Venäjän ja Naton (johon maa liittyy vuonna 2017) välillä kiristyvä kilpailu vaikutusvallasta; kehottaa komissiota jatkamaan poliittista vuoropuhelua kansallisten viranomaisten kanssa voidakseen auttaa löytämään kompromisseja hallituksen ja opposition välillä;

Osa XXVI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 22/2016 ”Ydinvoimaloiden käytöstäpoistoa Liettuassa, Bulgariassa ja Slovakiassa koskevat EU:n avustusohjelmat: vuoden 2011 jälkeen on edistytty jonkin verran, mutta edessä on suuria haasteita”

345.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen määrätietoisen työn, jota se on tehnyt ydinvoimaloiden käytöstäpoiston saralla ja joka käy ilmi käsiteltävänä olevasta erityiskertomuksesta ja vuoden 2011 erityiskertomuksesta(21);

346.  tukee tilintarkastustuomioistuimen suosituksia, joista useimmat komissio on hyväksynyt kokonaisuudessaan;

347.  muistuttaa, että talousarvion valvontavaliokunta on ollut vuodesta 2012 lähtien erityisen kiinnostunut ydinvoimaloiden käytöstäpoistosta ja että se on siksi järjestänyt tiedonhankintamatkoja kolmeen ydinvoimalaan vuosina 2012, 2013 ja 2014;

348.  korostaa, että ydinturvallisuus on erittäin tärkeää paitsi asianomaisille jäsenvaltioille myös koko unionin ja sen naapurialueiden väestölle;

349.  korostaa, että Liettuan ensisijaisena tavoitteena on oltava yksikön 2 ydinpolttoainesauvojen poistaminen ja turvallinen välivarastointi;

350.  muistuttaa, että yhtenä merkittävänä syynä Liettuan viivästyksiin oli se, että kansalliset viranomaiset ja ulkoiset toimeksisaajat eivät saaneet moneen vuoteen ratkaistua erinäisiä teknisiä ja kaupallisia kiistakysymyksiä; katsoo, että tällaisten käytöstäpoistoa häiritsevien ongelmien välttämiseksi olisi nimitettävä erillisiä hankehallinnointiryhmiä; tiedustelee komissiolta, onko tällaisia hankehallinnointiryhmiä perustettu kaikissa kolmessa asianomaisessa jäsenvaltiossa;

351.  muistuttaa komissiota siitä, että Slovakian ylin tarkastuselin oli aikonut teettää JAVYSin(22) tarkastuksen vuonna 2015; pyytää tietoja tarkastuksessa tehdyistä havainnoista; kehottaa tässä yhteydessä toimivaltaisia Bulgarian ja Liettuan viranomaisia tarkastamaan Ignalinan ja Kozloduyn käytöstäpoistoprosessit;

352.  on huolissaan siitä, että matala- ja keskiaktiivisen ydinjätteen varastointilaitoksia koskevat työt ovat viivästyneet; kehottaa komissiota saattamaan asiasta vastaavan parlamentin valiokunnan ajan tasalle edistyksen suhteen;

353.  kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle toimista, joita on toteutettu rahoitusvajeen korjaamiseksi, etenkin Liettuassa;

354.  muistuttaa tilintarkastustuomioistuimen arvioineen, että käytöstäpoistamisen, mukaan lukien korkea-aktiivisen ydinjätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen hävittäminen, kustannukset ovat näissä kolmessa jäsenvaltiossa 11 388 miljoonaa euroa; katsoo, että korkea-aktiivisen ydinjätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen hävittämisestä aiheutuvia kustannuksia ei saisi sisällyttää käytöstäpoiston kustannuksiin, koska niiden hävittäminen kuuluu jäsenvaltioiden vastuulle ja se olisi katettava kansallisista varoista;

355.  kehottaa komissiota esittämään yhdessä asianomaisten kolmen jäsenvaltion kanssa kertomuksen, jossa käsitellään kolmen ydinvoimalan käytöstäpoiston yhteydessä syntyneen käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon todellista tilaa;

356.  kehottaa komissiota tekemään jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä vaihtoehtojen tutkimiseksi, jotta korkea-aktiiviselle ydinjätteelle löydetään maaperässä sijaitsevia loppusijoitustiloja;

357.  painottaa, että Ignalinan ydinvoimalan sulkeminen oli unionin Liettuan liittymiselle asettama edellytys, jonka vastineeksi unioni tarjosi tukea sulkemiseen, käytöstäpoistamiseen sekä sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten lieventämiseen vuoden 2003 liittymisasiakirjan pöytäkirjan N:o 4 mukaisesti; toteaa, että Liettua on noudattanut velvoitteitaan Ignalinan ydinreaktorien sulkemisen osalta sovitussa aikataulussa; on kuitenkin huolissaan viivästyksistä sen käytöstäpoistamisessa ja ehdottaa siksi, että unionin viranomaiset valvoisivat menettelyä perusteellisemmin;

358.  muistuttaa, että ydinturvallisuus on äärimmäisen tärkeää koko unionin väestölle, panee merkille tilintarkastustuomioistuimen suositukset sen rahoituksen jatkamisesta ja pyytää, että komissio toteuttaa perusteellisen arvioinnin Liettuan, Bulgarian ja Slovakian ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon tarkoitettujen rahoitusohjelmien jatkamistarpeesta vuoden 2020 jälkeen; painottaa, että komission mahdollisesti ehdottamaan vuoden 2020 jälkeen ulottuvaan uuteen unionin rahoitukseen ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon näissä kolmessa jäsenvaltiossa olisi sisällyttävä selkeät säännöt ja oikeat kannustimet käytöstäpoistamisen jatkamiseen ja entistä tehokkaammat valvontamekanismit sekä rahoituksen että aikataulun osalta, sekä korostaa unionin varojen vaikuttavan käytön tarvetta;

359.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon ja käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittamiseen liittyvät tulevat kustannukset otetaan asianmukaisesti huomioon ja kustannuslaskelmat tehdään kansainvälisten standardien ja unionin lainsäädännön mukaisesti;

360.  kehottaa komissiota arvioimaan näiden kolmen maan toimintasuunnitelmia ja ehdottamaan yhteisten tarjouskilpailujen järjestämistä samantapaisia hankkeita varten, etenkin kun on kyse konsultoinnista sekä jätteen varastointilaitosten suunnittelemisesta;

361.  kehottaa komissiota arvioimaan Liettuan, Bulgarian ja Slovakian ydinvoimaloiden käytöstäpoistoa ja unionin myöntämän rahoitusavun kustannustehokkuutta rahoituskaudella 2007–2013;

362.  kehottaa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkia tarkastamaan käytöstäpoiston tukemiseen tarkoitettujen rahastojen toiminnan vuosilta 2007–2013;

363.  on huolestunut tilintarkastustuomioistuimen esittämästä havainnosta, jonka mukaan rahoituskauden 2014–2020 rahoitussuunnitelmia ja yksityiskohtaisia käytöstäpoistosuunnitelmia eli toista ja kolmatta ennakkoehtoa(23) koskevat komission arvioinnit olivat puutteellisia; kysyy, kuka kantaa taloudellisen vastuun tästä komission laiminlyönnistä; haluaa saada tietoja loppuun saatetusta toimintasuunnitelmasta, jolla havaitut heikkoudet on korjattu;

Osa XXVII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 23/2016 ”EU:n meriliikenne vaikeuksissa – paljon tuloksettomia ja kestämättömiä investointeja”

364.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen ja kannattaa sen suosituksia;

365.  panee tyytyväisenä merkille, että meriliikenne on kasvanut unionissa viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana, vaikka jäsenvaltioiden satamien käytön välillä oli huomattavia eroja;

366.  korostaa, että jäsenvaltioiden satamien investointipolitiikka on vahvistettu kansallisilla poliittisilla päätöksillä, jotka voivat erota unionin strategiasta, jonka nämä samat jäsenvaltiot ovat määrittäneet; katsoo, että komission ensisijaisena tehtävänä olisi oltava varmistaa, että kansalliset unionin infrastruktuurin rahoitustoimet ovat johdonmukaisia unionin liikennepolitiikan kanssa, ja huolehtia siitä, että ne ovat yhtäpitäviä unionin tason strategioiden kanssa; pitää valitettavana, ettei komissiolla ole käytettävissään kaikkia työkaluja tämän yhdenmukaisuuden varmistamiseksi;

367.  toteaa, että satamainfrastruktuuri-investoinnit ovat pitkäaikaisia investointeja; pitää valitettavana, että useimmissa tapauksissa investoinnin tuotto on kuitenkin alhainen ja sitä saadaan hitaasti;

368.  pitää valitettavana, että kansalliset satamien kehittämisstrategiat oli useimmiten laadittu mutta ongelmana oli luotettavan toteuttamissuunnitelman ja koordinoinnin puute;

369.  pitää erittäin huolestuttavana, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi, ettei yhdistettyjä tietoja kapasiteetista ollut ilmoitettu ja että käytettävissä olevaa kapasiteettia koskevat ilmoitukset olivat epäluotettavia;

370.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät tarjoa tietoa ydinverkon satamien kapasiteetista, mikä haittaa komission toteuttamaa kapasiteettiseurantaa; korostaa, että tilannetta on parannettava, jotta komissio voi esittää unionin laajuisen satamien kehittämissuunnitelman; kehottaa komissiota kehittämään selkeän raportointijärjestelmän jäsenvaltioiden toimittamia tietoja varten;

371.  katsoo, että Euroopan investointipankin ja komission yksiköiden välistä koordinointia voidaan parantaa parantamalla yhteistyötä ja tekemällä menettelyistä avoimempia;

Osa XXVIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 25/2016 ”Viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmä: hyödyllinen väline maatalousmaan tukikelpoisuuden määrittämiseen, mutta sen hallinnointia voitaisiin edelleen parantaa”

372.  suosittaa, että jäsenvaltiot tehostavat määrällisen kustannus-hyötyanalyysin ja riskien arvioinnin perusteella yhteisen maatalouspolitiikan tämän kauden aikana toimiaan viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmään sisältyvien tietojen luotettavuuden parantamiseksi ajantasaistamalla järjestelmää oikea-aikaisesti ja perusteellisesti; katsoo, että koska määräsuhteinen arviointi on monimutkaista, tätä vaihtoehtoa käyttävien jäsenvaltioiden olisi yhteisen maatalouspolitiikan nykyisen kauden aikana jatkettava selkeät kuvaukset ja arviointiperusteet sisältävän, määräsuhteista vaihtoehtoa koskevan luettelon kehittämistä; katsoo, että lisäksi jäsenvaltioiden olisi käytettävä täydentäviä teknisiä välineitä lisätäkseen ortokuvien objektiivisuutta ja varmistaakseen uusittavuuden; suosittaa, että jäsenvaltiot harkitsevat myös mahdollisuutta tallentaa viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmään tietoja omistussuhteista ja vuokraoikeuksista aina, kun se on toteutettavissa ja kustannusvaikuttavaa;

373.  suosittaa, että jäsenvaltiot kehittävät yhteisen maatalouspolitiikan nykyisen kauden aikana komission tuella viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmän käytöstä ja päivittämisestä aiheutuvien kulujen arviointikehyksen ja ottavat sen käyttöön; katsoo, että tämän pitäisi antaa jäsenvaltioille mahdollisuus mitata viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmien tuloksellisuutta ja järjestelmäparannusten kustannusvaikuttavuutta;

374.  suosittaa, että jäsenvaltiot varmistavat, että ekologiset alat, pysyvät nurmet ja uudet maaluokat on yksilöity ja rekisteröity luotettavasti viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmään, ja kohdistavat niihin vaikuttavaa seurantaa; suosittaa, että jäsenvaltiot myös toteuttavat kustannus-hyötyanalyysin kaikkien täydentävien ehtojen tai maatalouden ympäristötukijärjestelmän mukaisesti suojeltujen maisematekijöiden sisällyttämisestä viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmään; katsoo, että tällaisia biologisen monimuotoisuuden ja ympäristön kannalta suotuisia tekijöitä voitaisiin seurata ja suojella paremmin, jos ne sisällytettäisiin järjestelmään;

375.  suosittaa, että komissio tarkastelee uudelleen nykyistä säännöskehystä ja yksinkertaistaa ja selkeyttää viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmään sovellettavia sääntöjä yhteisen maatalouspolitiikan seuraavaa kautta ajatellen ja että se esimerkiksi harkitsee uudelleen, ovatko epävakaisuuden välttämiseksi asetettu kahden prosentin kynnys ja sadan puun sääntö tarpeen;

376.  suosittaa, että komissio tekee ennen vuoden 2017 laadunarvioinnin käynnistämistä kustannus-hyötyanalyysin, ja arvioi, onko laadunarviointia varten poimittujen otosten edustavuutta mahdollista parantaa niin, että tunnistamisjärjestelmän sisältämien viljelylohkojen perusjoukko katettaisiin nykyistä paremmin;

377.  suosittaa, että komissio parantaa vuodesta 2016 alkaen laadunarvioinnin tulosten seurantaa ja analysoi laadunarvioinnin raportoinnissa mahdollisesti ilmenevät epäjohdonmukaisuudet ja kohdistaa niihin seurantaa, antaa palautetta jäsenvaltioille ja varmistaa, että korjaavia toimia koskevat suunnitelmat laaditaan ja että ne toteutetaan tarvittaessa; kehottaa komissiota tekemään vuosittain jokaisen jäsenvaltion ja viitelohkotyypin osalta yksityiskohtaisen trendianalyysin, jotta mahdolliset ongelmat voidaan havaita ajoissa;

Osa XXIX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 26/2016 ”Täydentävien ehtojen vaikuttavuuden lisääminen ja yksinkertaistaminen on yhä haasteellista”

378.  suosittaa, että komissio tutkii vuoden 2020 jälkeen sovellettavan YMP:n vaikutustenarvioinnin yhteydessä, kuinka se voisi kehittää indikaattoreitaan niin, että niiden avulla voitaisiin arvioida täydentävien ehtojen tuloksellisuutta; suosittaa myös, että komissio tutkii, kuinka indikaattoreissa voitaisiin ottaa huomioon se, missä määrin viljelijät noudattavat täydentäviä ehtoja koskevia sääntöjä, jotta maataloudessa voidaan tehostaa ympäristönormien soveltamista ja täytäntöönpanoa ja varmistaa siten YMP:n johdonmukaisuus;

379.  suosittaa, että komissio ottaa huomioon alueellisten tarpeiden mukaiset erilaiset paikalliset vaatimukset, jotta voidaan varmistaa, että havaitut ongelmat eivät toistu; katsoo lisäksi, että maksujen taso olisi kytkettävä tiiviimmin viljelijöille asetettuihin vaatimuksiin, mikä mahdollistaisi erityisiin ympäristöongelmiin paneutumisen ja millä viljelijöille hyvitettäisiin rajoitukset, joita heihin samaan aikaan kohdistetaan;

380.  suosittaa, että komissio parantaa vastedes tiedonjakoa täydentäviin ehtoihin liittyvistä rikkomisista toimiin osallistuvien yksiköiden välillä, jotta ne voisivat paremmin yksilöidä rikkomisten syyt ja ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin puuttuakseen niihin;

381.  pyytää, että vuoden 2020 jälkeen sovellettavan YMP:n osalta komissio harkitsee paikalla toimitettaviin täydentävien ehtojen tarkastuksiin sovellettavien sääntöjen parantamista ja kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan hallinnolliset tarkastuksensa tehokkaasti hyödyntämällä kaikkia saatavilla olevia olennaisia tietoja; katsoo, että näin tarkastukset kyettäisiin kohdentamaan vaikuttavammin keskeisiin valvontakohtiin;

382.  suosittaa, että komissio analysoi vuoden 2020 jälkeen sovellettavan YMP:n vaikutustenarvioinnin yhteydessä kokemuksia, joita on saatu kahden, ympäristötavoitteiltaan toisiaan vastaavan järjestelmän (hyvän maatalous- ja ympäristökunnon vaatimukset ja viherryttäminen) toiminnasta tavoitteena edistää niiden välistä synergiaa; katsoo, että analyysissä olisi otettava huomioon kriteereitä, jotka koskevat esimerkiksi vaatimusten ympäristövaikutuksia ja sitä, kuinka viljelijät ovat aiemmin noudattaneet niitä;

383.  kannustaa komissiota kehittämään menetelmän täydentävien ehtojen kustannusten mittaamista varten sen jälkeen, kun se on laatinut YMP:n tuloksellisuutta koskevan kertomuksen, joka on määrä julkaista vuoden 2018 loppuun mennessä;

384.  ehdottaa laadullisten indikaattorien sisällyttämistä sekä entistä konkreettisempien tavoitteiden asettamista täydentäviin ehtoihin liittyville toimille; suosittaa helppoa, nopeaa ja yksinkertaistettua soveltamismenetelmää edunsaajia varten;

385.  suosittaa, että komissio kannustaa vuoden 2020 jälkeen sovellettavaa YMP:tä silmällä pitäen seuraamusten yhdenmukaisempaa soveltamista unionissa selkeyttämällä lisää vakavuuden, laajuuden, keston, toistuvuuden ja tahallisuuden käsitteitä kuitenkin ottaen huomioon eri jäsenvaltioiden erityiset tilanteet; katsoo, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi olisi otettava käyttöön vähimmäisehdot unionin tasolla;

386.  katsoo, että ohjelmakaudesta 2007–2013 olisi otettava opiksi se, että indikaattoreilla olisi ohjelmakaudella 2014–2020 ja sen jälkeen arvioitava täydentävien ehtojen soveltamisella saavutettuja todellisia tuloksia;

Osa XXX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 27/2016 ”Euroopan komission hallintotapa – paras käytäntö?”

387.  suosittaa, että komissio selittää eurooppalaisilta yleisen edun kannalta merkittäviltä yhteisöiltä edellytetyllä tavalla, miksi se ei ole soveltanut parasta käytäntöä, jos se on näin päättänyt tehdä; suosittaa myös, että se painottaa selvityksessään voimakkaasti tuloksia ja tuo selkeästi esiin asiasta saadut kokemukset;

388.  suosittaa, että komissio

389.  parlamentti korostaa, että

Osa XXXI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 28/2016 ”Valtioiden rajat ylittävien vakavien terveysuhkien käsittely EU:ssa: tärkeitä toimia toteutettu, mutta vielä on tehtävää”

390.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen, kannattaa sen suosituksia ja kannustaa komissiota ottamaan nämä suositukset huomioon toteuttaessaan lisätoimia valtioiden rajat ylittävien vakavien terveysuhkien käsittelemiseksi unionissa;

391.  muistuttaa tilintarkastustuomioistuimen suosituksesta, että ensimmäiseltä raportointikierrokselta saatuja kokemuksia olisi hyödynnettävä asianmukaisesti ennen seuraavaa raporttia; katsoo, että prosessin on oltava yhdenmukainen kaikissa jäsenvaltioissa, jotta voidaan varmistaa tulevan raportoinnin riittävyys;

392.  panee merkille edistyksen, jota on tapahtunut vuosien 2008–2013 terveysstrategian jälkeen, mutta korostaa, että tarvitaan parempaa ja strategisempaa seurantaa;

393.  tukee tilintarkastustuomioistuimen suositusta, että terveysturvakomitean olisi laadittava strateginen suunnitelma voidakseen vastata kohtaamiinsa toiminnallisiin ja strategisiin haasteisiin;

394.  panee merkille, että Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskuksella ei ole virallista menettelyä, joka antaa mahdollisuuden vastata avunpyyntöihin tehokkaasti; katsoo, että tällainen tilanne on sietämätön;

395.  suosittaa, että komission eri yksiköt, joiden tehtävät liittyvät terveyteen, ja terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto kehittävät jäsenneltyä lähestymistapaa yhteistyön parantamiseksi;

396.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole toimineet yhdessä influenssapandemiarokotteiden yhteishankinnan nopeuttamiseksi, ja toteaa, että influenssa on ongelma, joka koskee yksittäisten jäsenvaltioiden terveydenhoitopalveluja joka vuosi; katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden koordinoitu lähestymistapa olisi eduksi unionin kansalaisten terveydelle ja vähentäisi kustannuksia;

397.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskusta tekemään yhteistyötä varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän edelleen kehittämiseksi; pitää tarpeellisena päivittää tällainen järjestelmä, jota on käytetty laajasti, jotta voidaan ottaa huomioon teknologian muutokset niin, että järjestelmän käyttö voidaan optimoida;

o
o   o

398.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

(1) EUVL L 69, 13.3.2015. (2) EUVL C 380, 14.10.2016, s. 1. (3) EUVL C 375, 13.10.2016, s. 1. (4) EUVL C 380, 14.10.2016, s. 147. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0143. (6) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1. (7) Neuvoston direktiivi 91/271/ETY, annettu 21. toukokuuta 1991, yhdyskuntajätevesien käsittelystä (EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40). (8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY, annettu 12. joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36). (9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/429, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”) (EUVL L 84, 31.3.2016, s. 1). (10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 913/2010, annettu 22 päivänä syyskuuta 2010, kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta (EUVL L 276, 20.10.2010, s. 22). (11) Neuvoston direktiivi 2000/43/EY, annettu 29 päivänä kesäkuuta 2000, rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22). (12) Neuvoston direktiivi 2000/78/EY, annettu 27 päivänä marraskuuta 2000, yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista (EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16). (13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta (EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77). (14) Neuvoston puitepäätös 2008/913/YOS, tehty 28. marraskuuta 2008, rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55). (15) Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2011 romaniväestön osallistamista koskevasta EU:n strategiasta (EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 112). (16) EUVL C 378, 24.12.2013, s. 1. (17) Katso erityiskertomuksen nro 14/2016 liite III, sivut 74–76. (18) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26. helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65). (19) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16). (20) EUVL L 239, 15.9.2015, s. 1. (21) Erityiskertomus nro 16/2011 ”Ydinvoimaloiden käytöstä poistamiseen tarkoitettu EU:n taloudellinen tuki Bulgarialle, Liettualle ja Slovakialle: saavutettu edistys ja tulevat haasteet”. (22) Jadrové vyrad'ovacia spoločnost' (JAVYS): ydinvoimalan omistaja, joka on vastuussa myös Bohunicen ydinvoimalan käytöstäpoistosta. (23) Ks. COM(2011)0783, neuvoston asetukset (Euratom) N:o 1368/2013 ja (Euratom) N:o 1369/2013 sekä komission täytäntöönpanopäätös C(2014)5449.