Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2016/2206(DEC)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0149/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0149/2017

Keskustelut :

PV 26/04/2017 - 19
CRE 26/04/2017 - 19

Äänestykset :

PV 27/04/2017 - 5.24

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0155

Hyväksytyt tekstit
PDF 460kWORD 55k
Torstai 27. huhtikuuta 2017 - Bryssel Lopullinen painos
Vastuuvapaus 2015: EU:n erillisvirastojen toiminnan tuloksellisuus, varainhoito ja sen valvonta
P8_TA(2017)0155A8-0149/2017
Päätöslauselma
 Liite

Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2017 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin erillisvirastojen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015: toiminnan tuloksellisuus, varainhoito ja sen valvonta (2016/2206(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin erillisvirastojen talousarvioiden toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015,

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2014 koskevien vastuuvapauspäätösten seurannasta (COM(2016)0674) sekä kertomuksen liitteenä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2016)0338 ja SWD(2016)0339),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityisvuosikertomukset(1) erillisvirastojen tilinpäätöksistä varainhoitovuodelta 2015,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(2) ja erityisesti sen 208 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 208 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 30. syyskuuta 2013 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013(3) ja erityisesti sen 110 artiklan,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 12/2016 ”Erillisvirastot eivät käytä avustuksia aina tarkoituksenmukaisesti tai ilmeisen vaikuttavalla tavalla”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0149/2017),

A.  toteaa, että tämä päätöslauselma sisältää komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013 110 artiklan sekä Euroopan parlamentin työjärjestyksen liitteessä IV olevan 3 artiklan mukaisesti asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 208 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskeviin vastuuvapauspäätöksiin liittyvät luonteeltaan yleiset huomautukset;

B.  korostaa vastuuvapauden myöntävänä viranomaisena vastuuvapausmenettelyn yhteydessä, että unionin toimielinten demokraattista legitimiteettiä on tärkeää edelleen vahvistaa lisäämällä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta sekä soveltamalla tulosbudjetoinnin käsitettä ja henkilöresursseja koskevaa hyvää hallintotapaa;

1.  korostaa, että erillisvirastot voivat vaikuttaa merkittävästi toimintapolitiikkojen laatimiseen, päätöksentekoon sekä ohjelmien täytäntöönpanoon aloilla, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä Euroopan unionin kansalaisille, ja toteaa, että näitä aloja ovat esimerkiksi terveys, ympäristö, ihmis- ja sosiaaliset oikeudet, muuttoliike, pakolaiset, innovointi, finanssivalvonta, turvallisuus ja turvajärjestelyt; toteaa, että erillisvirastoilla on tärkeitä tehtäviä, joilla on suora vaikutus unionin kansalaisten päivittäiseen elämään; korostaa, että erillisvirastoilla on keskeinen merkitys unionin näkyvyyden lisääntymiselle jäsenvaltioissa; toteaa myös jälleen, että virastojen ja etenkin sääntelyvirastojen ja riippumatonta tietojenkeruuta hoitavien virastojen autonominen asema on tärkeää; muistuttaa, että erillisvirastojen perustamisen päätarkoituksena oli riippumattomien teknisten tai tieteellisten arviointien suorittaminen;

2.  toteaa, että unionin virastoja ja muita elimiä koskevien tilintarkastustuomioistuimen vuotuisten tarkastusten tuloksista varainhoitovuodelta 2015 laaditun yhteenvedon, jäljempänä ”tilintarkastustuomioistuimen yhteenveto”, mukaan erillisvirastojen vuoden 2015 määrärahat olivat noin 2 800 000 000 euroa, mikä tarkoittaa, että ne olivat noin 7,7 prosenttia suuremmat kuin vuonna 2014 ja että niiden osuus unionin yleisestä talousarviosta oli noin kaksi prosenttia; huomauttaa, että virastojen talousarvioita rahoitetaan suurimmaksi osaksi komission avustuksilla, kun taas loppuosan ne saavat palkkioista tai muista lähteistä, joiden osuus on lähes kolmannes niiden määrärahoista;

3.  panee merkille, että erillisvirastot työllistävät 9 965 vakinaista, määräaikaista, sopimussuhteista tai lähetettyä toimihenkilöä, mikä on merkittävät 6,25 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna, minkä vuoksi on tarpeen seurata kehitystä tarkoin tältä osin; toteaa kuitenkin, että henkilöstön määrä kasvoi ymmärrettävästi eniten muuttoliikeasioita sekä vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjuntaa käsittelevissä virastoissa, ja toteaa, että molemmat näistä aiheista toistettiin ja niitä myös vahvistettiin unionin prioriteetteina vuonna 2015;

4.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen yhteenvedon mukaan se antoi huomautuksia sisältämättömän lausunnon kaikkien virastojen tilinpäätöksistä Euroopan raja- ja merivartiovirastoa (Frontex) lukuun ottamatta; toteaa myös, että kaikkien virastojen tilien perustana olevat toimet olivat lailliset ja sääntöjenmukaiset lukuun ottamatta Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituuttia, jonka osalta tilintarkastustuomioistuin antoi varauman sisältävän lausunnon;

5.  toteaa, että vuonna 2015 erillisvirastot toteuttivat työohjelmiaan suunnitellusti; huomauttaa kuitenkin, että meneillään olevat keskustelut varainhoitoasetuksen tarkistuksesta ja tulevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä vuoden 2020 jälkeen ovat arvokas tilaisuus katsoa eteenpäin ja hyödyntää näitä mahdollisuuksia myönteisen muutoksen toteuttamiseksi virastojen talousarviohallinnossa, tuotoksissa ja monivuotisissa työohjelmissa;

6.  muistuttaa, että erillisvirastojen vuotuisten työohjelmien luonnoksista ja monivuotisista strategioista keskustelemisen asiasta vastaavissa valiokunnissa pitäisi auttaa varmistamaan, että työohjelmat ja strategiat ovat tasapainossa ja ilmentävät todellisia poliittisia painopisteitä ja edistävät Eurooppa 2020 -strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista;

7.  panee tyytyväisenä merkille, että eräät samaan aiheryhmään kuuluvat virastot tekevät jo yhteistyötä, kuten oikeus- ja sisäasioiden alalla toimivat erillisvirastot(4) ja Euroopan valvontaviranomaiset(5); kannustaa muita virastoja, jotka eivät ole jo ryhtyneet tähän, tekemään mahdollisuuksien mukaan tiiviimpää yhteistyötä muiden samaan aiheryhmään kuuluvien virastojen kanssa paitsi yhteisten palvelujen ja synergioiden toteuttamisessa myös niiden yhteisillä politiikanaloilla; kannustaa tilintarkastustuomioistuinta harkitsemaan, että se esittäisi yleiskatsauksia virastojen yhteisistä politiikanaloista; kehottaa komissiota ja neuvostoa niiden päättäessä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittuneiden virastojen uudelleensijoittamisesta ottamaan huomioon myös mahdollisuudet tehdä parempaa yhteistyötä muiden samaan aiheryhmään kuuluvien virastojen kanssa ja ottaa käyttöön yhteisiä palveluja;

8.  katsoo, että tuloksiin perustuvaa unionin talousarviota koskevasta uudesta lähestymistavasta käytävien keskustelujen yhteydessä sekä aihekohtaisen yhteistyön parantamisessa saavutetun edistymisen ja virastojen raportin ”How do EU agencies and other bodies contribute to the Europe 2020 Strategy and to the Juncker Commission Agenda?” pohjalta toteuttamien toimien perusteella kaikkien asiaankuuluvien unionin toimielinten eli komission, parlamentin ja tilintarkastustuomioistuimen olisi lisäksi otettava tämä aihekohtainen lähestymistapa huomioon tämän päätöslauselman liitteessä olevan ehdotuksen mukaisesti;

9.  panee huolestuneena merkille, että unionin säänneltyjen tuotteiden riskiarvioinnista vastaavilla sääntelyvirastoilla, erityisesti Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisella, Euroopan kemikaalivirastolla tai Euroopan lääkevirastolla, ei ole taloudellisia eikä oikeudellisia resursseja tehtävänsä hoitamiseen asianmukaisesti;

Yhteinen lähestymistapa ja komission etenemissuunnitelma

10.  muistuttaa, että heinäkuussa 2012 parlamentti, neuvosto ja komissio hyväksyivät erillisvirastoja koskevan yhteisen lähestymistavan, jäljempänä ’yhteinen lähestymistapa’, eli poliittisen sopimuksen erillisvirastojen tulevasta hallinnasta ja uudistamisesta; muistuttaa myös, että yhteinen lähestymistapa otettiin käyttöön komission joulukuussa 2012 antamassa etenemissuunnitelmassa, jäljempänä ’etenemissuunnitelma’;

11.  ottaa huomioon toisen edistymiskertomuksen yhteisen lähestymistavan noudattamisesta (COM(2015)0179) ja panee tyytyväisenä merkille monella alalla saavutetun edistymisen, jotta näiden virastojen toimintaa voidaan järkiperäistää; panee tyytyväisenä merkille komission ja erillisvirastojen ponnistelut ja edistymisen etenemissuunnitelman täytäntöönpanossa;

12.  huomauttaa, että useimmilla virastojen toteuttamista etenemissuunnitelman toimista pystyttiin parantamaan niiden vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta, mikä myös osoittaa, että virastot pyrkivät määrätietoisesti toteuttamaan yhteistä lähestymistapaa resursseihin liittyvistä paineista huolimatta ja että virastot toimivat vastuullisesti ja noudattavat toiminnassaan vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta; toteaa lisäksi, kuten EU:n virastojen verkosto, jäljempänä ’verkosto’, on havainnut, että kaikki yhteisen lähestymistavan mukaiset toimet on käytännössä saatu toteutettua;

13.  on kuitenkin huolissaan siitä, että toimien toteuttaminen vaikutti yleisesti ottaen kielteisesti virastojen tehokkuuteen ja että tietyillä aloilla se lisäsi merkittävästi niin henkilöresurssien kuin myös taloudellisten resurssien kustannuksia; huomauttaa myös, että kustannusten lisääntyminen havaittiin toimien toteuttamisen aikana, mutta lisäkustannuksia syntynee myös tulevaisuudessa;

14.  myöntää, että virastoille on aiheutunut hallinnollista rasitetta etenemissuunnitelman täytäntöönpanosta samoin kuin useiden virastojen tietojen keräämiseen ja kokoamiseen liittyvien tehtävien ”ulkoistamisesta” verkostolle erityisesti talousarvio- ja vastuuvapausmenettelyn yhteydessä; kehottaa komissiota ja budjettivallan käyttäjää ottamaan huomioon nämä ponnistelut ja osoittamaan lisäresursseja virastojen henkilöstötaulukossa erityisesti verkoston pysyvän sihteeristön tehtäviin;

15.  huomauttaa, että otettaessa käyttöön uusia mekanismeja raportointimenettelyjen parantamiseksi olisi poistettava käytöstä aiemmat mekanismit, jotta voitaisiin välttää tehtävien ja raportointijärjestelmien päällekkäisyys ja lisätä siten tehokkuutta;

16.  katsoo, että virastojen olisi edelleen kehitettävä tiiviissä yhteistyössä komission, parlamentin ja tilintarkastustuomioistuimen kanssa kattavia indikaattoreita, joilla mitataan niiden toiminnan tuloksia ja tehokkuutta kokonaisuudessaan; huomauttaa, että yleisenä tavoitteena olisi oltava tasapainoinen määrä indikaattoreita, joilla lisätään virastojen avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta sekä tuetaan budjettivallan käyttäjän päätöksiä määrärahojen ja henkilöstön kohdentamisesta;

Talousarvio- ja varainhallinto

17.  muistuttaa, että vuotuisuuden periaate on yhtenäisyyden ja tasapainon periaatteiden ohella yksi kolmesta varainhoidon perusperiaatteesta, jotka ovat välttämättömiä unionin talousarvion tehokkaan toteutuksen varmistamiseksi; panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen yhteenvedon mukaan seuraavalle varainhoitovuodelle siirrettyjen sidottujen määrärahojen suuri määrä on edelleen yleisin talousarvio- ja varainhallintoon liittyvä ongelma, joka koskee 32:ta erillisvirastoa; huomauttaa, että vuonna 2014 tällaisia virastoja oli 28; panee lisäksi merkille, että tilintarkastustuomioistuin toteaa raportoineensa näistä seikoista edelleen virastojen talousarvioihin sisältyvien eri osastojen kohdalla sisäisesti määrittelemiensä raja-arvojen pohjalta;

18.  panee kuitenkin merkille, että määrärahojen siirrot seuraavalle varainhoitovuodelle voivat usein olla osittain tai täysin perusteltuja erillisvirastojen toimenpideohjelmien monivuotisen luonteen vuoksi ja että tällaiset siirrot eivät välttämättä ole osoitus talousarvion suunnittelun ja toteuttamisen heikkouksista eivätkä ne ole myöskään aina vastoin talousarvion vuotuisuuden periaatetta; panee merkille, että erillisvirastot suunnittelevat tällaiset toimenpideohjelmista aiheutuvat määrärahojen siirrot varainhoitovuodelta toiselle monessa tapauksessa etukäteen ja ilmoittavat niistä tilintarkastustuomioistuimelle, mikä helpottaa suunniteltujen ja suunnittelemattomien siirtojen erottamista toisistaan;

19.  huomauttaa, että Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (Eurofound) on periaatteessa sopinut menettelystä, jonka avulla voidaan avoimesti erottaa toisistaan ”suunnitellut” ja ”suunnittelemattomat” siirrot ja jota Eurofound on seurannut monen vuoden ajan; kannustaa verkostoa, erillisvirastoja ja tilintarkastustuomioistuinta selvittämään, voitaisiinko perustaa menettely suunniteltujen ja suunnittelemattomien siirtojen erottelemiseksi ja avoimen kommunikoinnin mahdollistamiseksi, kunnes asia sisällytetään varainhoitoasetukseen;

20.  korostaa, että siirtojen peruuntumisaste antaa viitteitä siitä, kuinka hyvin erillisvirastot ovat ennakoineet rahoitustarpeensa, ja on siirtojen määrää parempi hyvän talousarviosuunnittelun indikaattori;

21.  korostaa sen vuoksi tarvetta ottaa käyttöön selkeitä ”suunniteltujen” ja ”suunnittelemattomien” siirtojen määritelmiä, jotta voidaan yksinkertaistaa tätä kysymystä koskevaa tilintarkastustuomioistuimen raportointia ja jotta vastuuvapauden myöntävä viranomainen pystyy erottamaan toisistaan siirrot, jotka viittaavat huonoon talousarviosuunnitteluun, ja siirrot talousarviovälineenä, jolla tuetaan monivuotisia ohjelmia ja hankintojen suunnittelua;

22.  vaatii tässä yhteydessä sisällyttämään ”suunniteltujen” ja ”suunnittelemattomien” siirtojen määritelmät sekä muita tarvittavia ohjeita varainhoitoasetuksen ja varainhoidon puiteasetuksen seuraavaan tarkistukseen; kehottaa komissiota, tilintarkastustuomioistuinta ja verkostoa käsittelemään ja ehdottamaan mahdollisia ratkaisuja tähän kysymykseen, jotta voidaan virtaviivaistaa varainhallintoa etenkin monivuotisen suunnittelun ja hankintojen alalla;

23.  toteaa, että tarkastetut tiettyjen virastojen talousarvion toteuttamista koskevat selvitykset eroavat yksityiskohtaisuuden osalta useimpien muiden virastojen antamista selvityksistä, mikä osoittaa, että virastojen talousarvioselvityksiä varten tarvitaan selvät suuntaviivat; huomauttaa, että virastot, joiden raportointi on erilaista, ovat ulkoistaneet tilinpitäjän tehtävät komission tilinpitäjälle ja että erot yksityiskohtaisten tietojen tasossa perustuvat komission raportointikäytäntöön; tukee komission aikomusta laatia ohjeet virastojen talousarvioraportoinnille vuoden 2016 tilejä varten; pyytää verkostoa ja komissiota tiedottamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle tulevasta kehityksestä tässä asiassa;

24.  panee merkille, että yleensä virastot myönsivät ja maksoivat avustuksia sääntöjen mukaisesti; kehottaa virastoja parantamaan avustusten hallintaansa ja keskittymään myönnettyjen avustusten tehokkuuden mittaamiseen;

25.  kehottaa kaikkia erillisvirastoja laatimaan toiminnan jatkumista koskevan kattavan suunnitelman, jossa käsitellään talousarvion ja liiketoiminnan epävakauteen liittyviä riskejä, joita saattaisi syntyä odottamattomien ja vakavien tapahtumien tai olojen seurauksena;

26.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen avustusten käytöstä laatimassaan erityiskertomuksessa nro 12/2016 esittämiin havaintoihin ja suosituksiin;

Erillisvirastojen keskinäinen yhteistyö ja yhteistyö muiden toimielinten kanssa – yhteiset palvelut ja synergiat

27.  korostaa yhteisten palvelujen hyötyjä, sillä niiden avulla voidaan soveltaa johdonmukaisesti hallinnollisia täytäntöönpanosääntöjä ja menettelyjä, jotka koskevat henkilöresursseja ja varainhoitoa, ja toteaa, että yhteisistä palveluista saadaan myös mahdollisia tehokkuushyötyjä virastojen välille, kun otetaan huomioon erityisesti määräraha- ja henkilöstövähennykset, joita virastoissa joudutaan toteuttamaan;

28.  panee huolestuneena merkille, että osalla virastoista on edelleen kaksi toiminnallista ja hallinnollista päätoimipaikkaa; pitää tarpeellisena kaikkien sellaisten kaksinkertaisten päätoimipaikkojen, joilla ei ole toiminnallista lisäarvoa, lakkauttamista mahdollisimman pian;

29.  huomauttaa, että verkoston mukaan virastot pyrkivät välttämään päällekkäisyyttä ja takaamaan tietojen laadun, paikkansapitävyyden ja helppokäyttöisyyden voidakseen taata tehokkuushyödyt taloudellisissa ja henkilöresursseissa; panee tyytyväisenä merkille, että näiden ponnistelujen tuloksena saatiin aikaan yhteisten palvelujen verkkoluettelo, johon kaikkien verkoston virastojen on tarkoitus osallistua joko tarjoamalla ja ehdottamalla uusia palveluja tai pyytämällä palveluja keskitetyn järjestelmän kautta, ja toteaa, että tammikuusta 2017 alkaen 21 virastoa tarjoaa luettelossa yhteensä 184:ää yhteiseksi tarkoitettua palvelua ja että näistä voidaan mainita asiakirjojen vaihto ja osallistuminen asiantuntijafoorumeille;

30.  toteaa myös, että Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) ja Euroopan kalastuksenvalvontavirasto allekirjoittivat ”konseptin oikeaksi todistamista” koskevan pilottihankkeen, jonka avulla voitaisiin selvittää EUIPOn mahdollisuudet tarjota tietoteknisiä palautuspalveluja erittäin alhaiseen hintaan muille verkoston virastoille; katsoo, että tällainen järjestelmä voi paitsi tuoda tieto- ja viestintätekniikkapalvelujen parantumiseen ja operatiivisten kustannusten alenemiseen liittyviä hyötyjä, myös vahvistaa verkostoa ja parantaa sen tieto- ja viestintäteknistä kypsyyttä; pyytää verkostoa tiedottamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle tulevasta kehityksestä tässä pilottihankkeessa;

31.  huomauttaa, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen käynnisti 20 viraston puolesta yhteisen avoimen tarjouspyyntömenettelyn pilvipalveluvälitystoiminnan alan palveluntarjoajan valinnasta; panee tyytyväisenä merkille, että syyskuussa 2016 tehty sopimus voisi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan tuoda virastoille yhteensä 2,5 miljoonan euron säästöt;

32.  toteaa, että verkosto kehittää parhaillaan yhteisiä hankintoja varten uutta välinettä, joka sisältyy virastojen ekstranetin yhteisiä palveluja koskevalle alueelle; panee tyytyväisenä merkille, että tämä väline voisi hyödyttää ja tukea useita virastoja, sillä sen avulla voitaisiin luoda lisämahdollisuus yhteisen ulkopuolisen palveluntarjoajan yhteiskäyttöön, jolloin saataisiin aikaan resurssisäästöjä ja muita määrällisiä vaikutuksia;

33.  korostaa unionin erillisvirastojen toiminnan kehittämisverkoston puitteissa tapahtuvan erillisvirastojen yhteistyön sekä ideoiden ja käytäntöjen vaihdon merkitystä, joka tasapainottaa hallinnointia ja lisää yhdenmukaisuutta niiden välillä; tähdentää, että verkoston täytyy edistää tehokkuutta eikä se saa aiheuttaa lisäkuluja ja lisätä byrokratiaa;

34.  pitää myönteisenä, että Euroopan koulutussäätiön ja Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen yhteistyö on yhä järjestelmällisempää, mistä syntyy lisäsynergiaa niiden tehtäväkenttiin, koska niillä on yhteinen vuotuinen työohjelma ja etenkin koska ne kehittävät yhteistä Riian seurantakehystä ja yhteistyötään Kansainvälisen työjärjestön kanssa osaamistarpeiden arviointia ja sopivia välineitä ja metodeja koskevien kuuden menettelyohjeen viimeistelytyön alalla;

Henkilöstöhallinto

35.  muistuttaa, että toimielinten välisen sopimuksen 27 kohdassa(6) säädetään henkilöstön asteittaisesta vähentämisestä viidellä prosentilla kaikissa toimielimissä, elimissä ja virastoissa ja että kyseinen vähennys toteutetaan vuosina 2013–2017; pitää myönteisenä, että useimmat erillisvirastot ovat jo toteuttaneet tämän viiden prosentin tai sitä suuremman vähennyksen, kun perustana sovelletaan vuoden 2012 henkilöstötaulukkoa;

36.  panee huolestuneena merkille, että komissio on soveltanut erillisvirastojen henkilöstöön ylimääräistä viiden prosentin leikkausjärjestelmää luodakseen uudelleen kohdennettavien virkojen varannon, josta osoitetaan virkoja erillisvirastoille, jotka saavat uusia tehtäviä tai jotka ovat vasta aloittamassa toimintaansa; on erityisen huolissaan siitä, että uudet henkilöstövähennykset hankaloittavat virastojen tehtävien hoitamista ja vuotuisen työohjelman noudattamista erityisesti niissä virastoissa, jotka komissio on luokitellut ”täydessä toimintavalmiudessa” oleviksi; kehottaa komissiota ja budjettivallan käyttäjää varmistamaan, että mahdolliset uudet kustannustensäästötoimet eivät heikennä virastojen valmiuksia hoitaa tehtäviään tehokkaasti; panee merkille, että useissa tapauksissa virastojen valmiudet kantaa vastuunsa ovat vaarantuneet, kuten Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen valmiudet taata elintarviketurvallisuus tai Eurofoundin kyky ottaa vastaan uusia siirtolaisiin ja pakolaisiin liittyviä tehtäviä;

37.  korostaa, että maantieteellisen tasapainon eli henkilöstön kansalaisuuksien ja jäsenvaltioiden koon välisen suhteen olisi jatkossakin pysyttävä tärkeänä tekijänä resurssien hallinnassa ja että erityisesti olisi otettava huomioon vuodesta 2004 alkaen unioniin liittyneet jäsenvaltiot; pitää myönteisenä sitä, että Euroopan unionin virastot ovat saavuttaneet paremman tasapainon unioniin ennen vuotta 2004 ja siitä alkaen liittyneistä jäsenvaltioista tulevien virkamiesten välillä; huomauttaa kuitenkin, että kyseiset jäsenvaltiot ovat vielä aliedustettuja hallinnon ylemmällä tasolla ja johtotehtävissä, minkä osalta odotetaan edelleen edistystä;

38.  on vakuuttunut siitä, että virastojen henkilöstöön, joka rahoitetaan alan toimijoilta kerätyillä maksuilla eikä siis unionin talousarviosta, ei lähtökohtaisesti pitäisi soveltaa uusia henkilöstövähennyksiä, jotka ylittävät toimielinten välisessä sopimuksessa vaaditun viiden prosentin määrän; kehottaa komissiota ja budjettivallan käyttäjää tarkastelemaan erikseen virastoja, jotka saavat rahoituksensa pääasiassa unionin talousarviosta, ja ehdottamaan erityispuitteita virastoille, joiden rahoitus on peräisin lähinnä alan toimijoiden maksuista, joiden olisi oltava suhteutettuja viraston tarjoamiin palveluihin;

39.  panee merkille, että pannessaan täytäntöön unionin rahoittamia hankkeita ja ohjelmia virastot vaikuttavat suoraan työpaikkojen luontiin unionissa; panee lisäksi merkille, että työpaikkoja luodaan unionin eri rahoitusohjelmien kautta usealla hyvin erilaisella tavalla, myös käyttämällä kannustimia, kuten bonusten maksua, mikä aiheuttaa merkittäviä eroja unionin luomien työpaikkojen laatuun; kehottaa komissiota laatimaan perusteellisen ja kattavan arvioinnin unionin talousarviosta rahoitettujen varojen, ohjelmien ja hankkeiden vaikutuksesta suoraan työpaikkojen luontiin; kehottaa komissiota julkaisemaan tällaisen arvion mahdollisimman pian ja esittämään sen parlamentille;

40.  toteaa, että on käynnistetty toimia molempien sukupuolten tasapuolisen edustuksen toteuttamiseksi virastojen henkilökunnan ja niiden johdon keskuudessa; kehottaa niitä virastoja, joiden henkilöstöä koskevat tiedot kertovat edelleen epätyydyttävästä sukupuolijakaumasta, korjaamaan tämän epätasapainon ja välittämään toimenpiteen tulokset vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle mahdollisimman pian;

Eturistiriidat ja avoimuus

41.  panee merkille, että verkoston mukaan kaikki virastot ovat jo ottaneet käyttöön väärinkäytösten paljastamista koskevia yleisiä sääntöjä osana väärinkäytösten paljastamista koskevia eettisiä ohjeita ja henkilöstösääntöjen määräysten mukaisesti; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että vain 65 prosenttia virastoista on lisäksi ottanut käyttöön väärinkäytösten paljastamista koskevia sisäisiä sääntöjä; toteaa, että verkoston mukaan tapauksissa, joissa asiaa koskevia sääntöjä ei ole vielä otettu käyttöön, prosessi on käynnissä ja säännöt on tarkoitus hyväksyä lähiaikoina; toteaa, että useissa tapauksissa virastot odottavat komission ohjeita tai lausuntoja, ennen kuin ne voivat viimeistellä sääntönsä; huomauttaa silti, että säännöt olisi viimeisteltävä ja otettava käyttöön vuoden 2017 alkupuoliskolla; kehottaa erillisvirastoja, jotka eivät ole vielä ottaneet käyttöön väärinkäytösten paljastamista koskevia sisäisiä sääntöjä, hyväksymään ne viipymättä, ja samalla vahvistamaan väärinkäytösten paljastajia koskevaa sisäistä käytäntöään, jotta ne voisivat edistää avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden kulttuuria työpaikalla, tiedottaa säännöllisesti työntekijöille ja antaa heille heidän velvollisuuksiaan ja oikeuksiaan koskevaa koulutusta, varmistaa väärinkäytösten paljastajien suojelu vastatoimenpiteiltä, ryhtyä ajoissa toimiin väärinkäytösten paljastajien ilmoitusten perusteella ja luoda kanavan nimettömille sisäisille ilmoituksille; kehottaa virastoja raportoimaan vuosittain vastuuvapauden myöntämälle viranomaiselle väärinkäytösten paljastamista koskevien tapausten määrästä ja niitä koskevista jatkotoimista; kehottaa virastoja ja niin ikään komissiota antamaan pyydettäessä tarvittavan ohjeistuksen ja vahvistuksen;

42.  toteaa, että 16:sta asiantuntijaryhmiä ja tiedelautakuntia ja -komiteoita käyttävästä virastosta 13 otti henkilöstöpolitiikassaan huomioon huolenaiheet, jotka Euroopan oikeusasiamies oli ottanut esille komission asiantuntijaryhmien kokoonpanoa koskeneessa oma-aloitteisessa tutkimuksessa (OI/6/2014/NF); kannustaa muita virastoja ottamaan oikeusasiamiehen huolenaiheet mahdollisimman pian huomioon;

43.  panee merkille, että 84 prosenttia virastoista julkaisi hallintoneuvoston jäsenten, hallinnointihenkilöstön ja sisäisten asiantuntijoiden ansioluettelot ja sidonnaisuuksia koskevat ilmoitukset, kun luku oli edellisenä vuonna 74 prosenttia; panee myös merkille, että 60 prosenttia virastoista tarkastaa asiantuntijoiden sekä hallintoneuvoston jäsenten ja hallinnointihenkilöstön sidonnaisuuksia koskevien ilmoitusten paikkansapitävyyden vähintään kerran vuodessa; kehottaa kaikkia virastoja laatimaan johdonmukaisen toimintapolitiikan suuntaviivat eturistiriitojen ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi ja niiden panemiseksi täytäntöön yhteisen lähestymistavan jatkotoimia koskevan etenemissuunnitelman mukaisesti; kehottaa muita virastoja, jotka eivät ole vielä ottaneet käyttöön tällaista toimintalinjaa, tarkastamaan ilmoitukset säännöllisesti varmistaakseen säätiön johdon välttämättömän julkisen valvonnan;

44.  suhtautuu myönteisesti virastojen pyrkimyksiin parantaa avoimuutta julkaisemalla verkkosivuillaan sidonnaisuuksia koskevat ilmoitukset ja ansioluettelot; huomauttaa kuitenkin, että useissa tapauksissa nämä asiakirjat puuttuvat; muistuttaa kuitenkin, että virastojen perustamisasetuksista puuttuvat asianmukaiset määräykset, joiden nojalla tällainen asiakirjojen toimittaminen olisi pakollista; edellyttää näin ollen, että kaikissa erillisvirastojen perustamisasetusten tarkistuksissa vaaditaan, että jokaista johtokunnan jäsentä velvoitetaan antamaan sidonnaisuuksia koskeva ilmoitus ja ansioluettelo; kehottaa myös komissiota käyttämään hyväkseen varainhoitoasetuksen meneillään olevaa tarkistusta ja käsittelemään tätä asiaa niin pitkälti kuin mahdollista;

45.  kehottaa virastoja ryhtymään tässä yhteydessä lisätoimiin parantaakseen johdon avoimuutta entisestään; korostaa, että jatkuva ja tehokas valvonta on keskeistä mahdollisten eturistiriitojen jäljittämisessä ja havaitsemisessa;

46.  panee merkille, että virastot ovat osoittaneet sitoutuneensa ehkäisemään, toteamaan ja estämään petoksia ja muita sääntöjenvastaisuuksia ja toteuttamaan asianmukaisia toimia niiden esiintyessä; panee tyytyväisenä merkille, että verkosto on perustanut virastojen väliseen oikeudelliseen verkostoon (Inter-Agency Legal Network) petostentorjuntatyöryhmän voidakseen tehostaa petostentorjuntastrategioita koskevien yhdenmukaistettujen ja vakioitujen lähestymistapojen soveltamista virastojen keskuudessa; panee verkoston antamista tiedoista merkille, että valtaosa virastoista totesi petostentorjuntaa koskevan tietoisuuden lisääntyneen; toteaa myös, että parhaiden käytäntöjen edistämiseksi ja jakamiseksi Euroopan petostentorjuntavirastosta ja/tai tilintarkastustuomioistuimesta on säännöllisesti kutsuttu edustajia edellä mainittuun virastojen välisen oikeudellisen verkoston työryhmään esittelemään institutionaalista kantaansa sekä tarjoamaan tukea virastoille ja lisäämään niiden tietoisuutta petoksiin liittyvistä asioista;

47.  korostaa, että kaikkien erillisvirastojen olisi järjestettävä tarkastuksia ja ohjausta, jotka liittyvät sellaisista oikeuskäsittelyistä syntyneisiin kustannuksiin, joissa virasto on ollut tai on osallisena; kannustaa virastoja jakamaan asiaa koskevia parhaita käytäntöjään;

48.  kehottaa virastoja laatimaan yhteiset suuntaviivat, joita sovelletaan asiakirjojen julkiseen saatavuuteen, erityisesti teollis- ja tekijänoikeuksien osalta;

49.  kannustaa virastoja lisäämään näkyvyyttään entisestään ja kehittämään edelleen erilaisia viestintäkanavia, joiden kautta niiden työtä ja toimintaa voitaisiin esittää yleisölle laajasti;

50.  toteaa, että useiden erillisvirastojen hallintoneuvostojen jäsenet ja pääjohtajat ovat julkaisseet ”ilmoituksen eturistiriidattomuudesta” sen sijaan että olisivat julkaisseet ”ilmoituksen sidonnaisuuksista”; painottaa, että hallintoneuvoston tai pääjohtajan ei kuulu itse antaa ilmoitusta eturistiriidattomuudesta; painottaa, että tällainen ilmoitus on sinällään eturistiriita; kehottaa toteuttamaan sidonnaisuuksia koskevien ilmoitusten riippumattoman varmentamisen;

Viestintä ja näkyvyys

51.  panee merkille, että virastot tekevät toimintaansa aktiivisesti tunnetuksi erilaisilla kanavilla, erityisesti päivittämällä säännöllisesti verkkosivustojaan niin, että niillä voidaan tiedottaa tehdystä työstä ja tehdä sitä tunnetuksi; huomauttaa lisäksi, että sosiaalisesta mediasta on entistä vahvemmin tulossa virastojen viestinnän vakiotyökalu; huomauttaa, että virastojen ydintoimintaa selventävät avointen ovien päivät, kohdennetut kampanjat ja videot kuuluvat niihin toimintoihin, joiden avulla kansalaisia voidaan valistaa ja heille voidaan antaa mahdollisuus tutustua entistä paremmin virastojen ja unionin toimielinten työhön; toteaa, että yleistä tai erityistä mediasuhdetoimintaa mitataan säännöllisesti erilaisilla indikaattoreilla ja että kullakin virastolla on oma viestintäsuunnitelmansa sekä sen tarpeisiin räätälöityä erityistoimintaa;

Muita huomautuksia

52.  toistaa vuosien 2013 ja 2014 vastuuvapausmenettelyissä esittämänsä kannan, että parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat yhteisen lähestymistavan 54 kohdassa, että ”kaikki näihin ulkoistettuihin ulkoisiin tarkastuksiin liittyvät seikat ovat täysin tilintarkastustuomioistuimen vastuulla” ja ”se hallinnoi kaikki tarvittavat hallinnolliset ja hankintamenettelyt”; toteaa myös, että uusi tarkastustapa, jossa käytetään yksityisen sektorin tarkastajia, on lisännyt merkittävästi virastojen hallinnollista rasitetta ja että tarkastussopimusten hankintaan ja hallinnointiin kulunut aika on aiheuttanut lisämenoja ja siten rasittanut entisestään virastojen hupenevia resursseja; ilmaisee huolensa mahdollisista eturistiriidoista tapauksissa, joissa tällaiset yksityiset tarkastajat ja heidän edustamansa yritykset ottavat vastaan myös tarkastus- tai konsultointitehtäviä yksityisen sektorin yrityksiltä siten, että niillä on selviä liiketoimintaetuja unionin virastojen kanssa; korostaa, että on välttämätöntä ratkaista tämä kysymys meneillään olevan varainhoitoasetuksen tarkistuksen ja varainhoidon puiteasetuksen seuraavan tarkistuksen yhteydessä; kehottaa kaikkia näihin tarkistusprosesseihin osallistuvia selvittämään tätä kysymystä kiireellisesti, jotta voidaan merkittävästi vähentää liiallista hallinnollista rasitetta ja palata suositeltavaan julkisen tarkastusjärjestelmän malliin;

53.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen yhteenvedon mukaan unionista eroamista koskeva Yhdistyneen kuningaskunnan kansanäänestys, joka pidettiin 23. kesäkuuta 2016 eli taseen antamispäivän jälkeen, on merkitty kohtaan ”Muu seikka” Euroopan pankkiviranomaisen ja Euroopan lääkeviraston – jotka kumpikin sijaitsevat Lontoossa – vuosikertomuksissa ja että unionilla on Yhdistyneessä kuningaskunnassa myös muita tiloja, kuten unionin tiedotustoimistot; panee merkille, että tässä kohdassa täsmennetään, että kummankin viraston tilinpäätös ja sen liitetiedot on laadittu käyttäen tietoja, jotka olivat saatavilla tilinpäätöksen allekirjoittamispäivänä, jolloin kansanäänestyksen tulos ei ollut vielä tiedossa eikä virallista ilmoitusta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artiklaan vetoamisesta ollut myöskään vielä annettu; viittaa tätä asiaa ja erityisesti Euroopan pankkiviranomaiseen ja Euroopan lääkevirastoon kohdistuvia seurauksia koskevien huomautusten osalta 27. huhtikuuta 2017(7) antamaansa päätöslauselmaan vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan pankkiviranomaisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015 ja 27. huhtikuuta 2017(8) antamaansa päätöslauselmaan vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan lääkeviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015;

54.  panee merkille, että samalla kertaa on julkaistu ehdotukset kolmen kolmikantaisen erillisviraston perustamisesta annettujen asetusten tarkistamiseksi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission hajautetuista erillisvirastoista 19. heinäkuuta 2012 antaman yhteisen julkilausuman periaatteiden mukaisesti; korostaa, että on tärkeää säilyttää näiden erillisvirastojen nykyinen täyteen kolmikantaisuuteen perustuva hallinnointi ja parantaa sitä sekä varmistaa samalla kansallisten viranomaisten ja eurooppalaisten työnantajajärjestöjen ja työntekijäjärjestöjen aktiivinen osallistuminen niiden hallinnointiin ja toimintaan; muistuttaa, että henkilöstöleikkauksia on toteutettu, ja palauttaa mieliin, että uudet leikkaukset voivat rajoittaa erillisvirastojen valmiuksia hoitaa tehtäviään;

55.  panee merkille neljän työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston vastuualueeseen kuuluvan EU:n viraston meneillään olevan arvioinnit ja toimivuustarkastukset, joiden oli määrä käynnistyä joulukuussa 2016 ja jotka on määrä saada päätökseen joulukuussa 2017(9); katsoo, että muun muassa nämä arvioinnit auttavat parlamenttia tekemään tietoon pohjautuvia päätöksiä virastojen toiminnan vaikuttavuudesta ja vaikutuksista; korostaa lisäksi, että on tärkeää hyödyntää neljän viraston sekä virastojen ja komission välisten päällekkäisten toimintojen tuomia synergiaetuja ja välttää päällekkäistä työtä;

56.  on tyytyväinen kaikkien vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen erillisvirastojen vakuuttaviin tuloksiin ja joustavuuteen; panee tyytyväisenä merkille joustavuuden, jolla ne ovat kyenneet mukautumaan poliittisten painopisteiden kehitykseen ja vastaamaan ennakoimattomiin tapahtumiin; pitää kuitenkin valitettavana, että ei ole olemassa todellisia indikaattoreita, joilla voitaisiin mitata niiden työn vaikututusta sisäiseen turvallisuuteen, muuttoliikkeeseen, rajavalvontaan ja perusoikeuksien kehitykseen; pitää myönteisinä useiden erillisvirastojen toimia talousarviohallintonsa parantamiseksi optimoimalla talousarvioidensa käyttö ja ottamalla käyttöön parempi talousarviosuunnitteluprosessi;

57.  panee tyytyväisenä merkille, että kaikki oikeus- ja sisäasioiden alalla toimivat erillisvirastot ovat sitoutuneet jatkamaan talousarviomenettelyjen hienosäätöä; korostaa kuitenkin, että ensisijaisesti niiden olisi pyrittävä parantamaan operatiivista tehokkuutta paikan päällä tapahtuvassa toiminnassa sekä ratkaisemaan tilintarkastustuomioistuimen ja sisäisen tarkastuksen esiin tuomat rakenteelliset ongelmat;

58.  toteaa, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyviä tehtäviä hoitamaan on perustettu suuri määrä erillisvirastoja, mutta muistuttaa, että niillä on tärkeitä tehtäviä, joilla on suora vaikutus kansalaisten elämään; korostaa, että kaikki erillisvirastot on perustettu todellisten tarpeiden perusteella; on vakuuttunut, että kaikilla tämän toiminta-alan erillisvirastoilla on oma erillinen ja tarpeellinen tehtävänsä ja että niistä saadaan eurooppalaista lisäarvoa;

59.  kehottaa kaikkia oikeus- ja sisäasioiden alalla toimivia erillisvirastoja määrittämään taloudelliset, resursseihin liittyvät ja muut pullonkaulat, jotka estävät niitä hoitamasta tehtäviään, ja tekemään mukautukset ajoissa;

o
o   o

60.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman vastuuvapausmenettelyn kohteena oleville erillisvirastoille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

(1)EUVL C 449, 1.12.2016.
(2)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(3)EUVL L 328, 7.12.2013, s. 42.
(4)Euroopan raja- ja merivartiovirasto (Frontex), vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaava eurooppalainen virasto (eu‑LISA), Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO), Euroopan tasa-arvoinstituutti (EIGE), Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus (EMCDDA), Euroopan poliisiakatemia (CEPOL) (1.7.2016 lähtien Euroopan unionin lainvalvontakoulutusvirasto (CEPOL)), Euroopan poliisivirasto (Europol) (1.5.2017 lähtien Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirasto (Europol), Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA) sekä Euroopan oikeudellisen yhteistyön yksikkö (Eurojust).
(5)Euroopan pankkiviranomainen (EBA), Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen (EIOPA) sekä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA).
(6)Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välinen toimielinten sopimus, tehty 2. joulukuuta 2013, talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta (EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1).
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0163.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0172.
(9)http://ec.europa.eu/smart-regulation/roadmaps/docs/2016_empl_020_evaluation_agencies_fi.pdf


LIITE: EHDOTUS VIRASTOJEN RYHMITTELYSTÄ EUROOPAN PARLAMENTIN VASTUUVAPAUSMENETTELYSSÄ

PYSYVÄT VALIOKUNNAT

EU:N VIRASTOT

TALOUS- JA RAHA-ASIAT

EPV; EIOPA; ESMA

TYÖLLISYYS JA SOSIAALIASIAT

CdT; EU-OSHA; Eurofound; Cedefop, ETF

YMPÄRISTÖ, KANSANTERVEYS JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUS

EEA; EFSA; ECDC; ECHA; EMA

TEOLLISUUS, TUTKIMUS JA ENERGIA

EIT, ACER; BEREC; ENISA; EURATOM; GSA

LIIKENNE JA MATKAILU

EASA; EMSA; ERA;

KALATALOUS

EFCA

KANSALAISVAPAUDET SEKÄ OIKEUS- JA SISÄASIAT

Eurojust, FRA, Frontex, EASO; EMCDDA; CEPOL, eu-LISA; Europol

NAISTEN OIKEUDET JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVO

EIGE

Oikeudellinen huomautus